suorasuu kivap uhe No I 2 S S N / 0 3 järjen ääni 2 0 1 4 5 - 9 2 4
Y L iOP P iL ASL E HT i "Fysiikassa kiehtoo luonnon vuorovaikutusten ymmärtäminen. Fysiikan laitos kouluttaa fyysikoita ja fysiikan opettajia. Fyysikot sijoittuvat tutkijoiksi yliopistoihin ja asiantuntijoiksi teollisuuteen ja moniin muihin fyysikon asiantuntemusta vaativiin tehtäviin. Työllistyminen erinomaista. Laitoksessa tutkitaan hiukkasfysiikkaa, kosmologiaa, nanofysiikkaa ja ydinfysiikkaa. Laitoksen kiihdytinlaboratorio on Suomen Akatemian pitkäikäisin tutkimuksen huippuyksikkö. www.jyu.? TEKSTI: JOHANNA NYKOPP | KUVA: PEKKA RÖTKÖNEN Fysiikassa riittää vaihtoehtoja Petja Paakkinen, 24, FYSIIKAN OPISKELIJA YLIOPISTOSSA TÖISSÄ Lukioaikani meni luonnontieteiden parissa. Pidän ongelmien ratkaisemisesta, ja siksi olin erityisen kiinnostunut fysiikan ja matematiikan opiskelusta. Fysiikassa minua on aina kiehtonut se, että alalla ollaan tekemisissä luonnon perusvuorovaikutusten parissa. Lukiossa tästä kaikesta raapaistiin vain pintaa, ja halusin tietää lisää. Minulle oli siis lukiossa hyvin selvää, että pyrin opiskelemaan fysiikkaa. Jyväskylän valitsin siksi, että olin kuullut oppilaitoksesta paljon hyvää. En ole joutunut pettymään. Opiskelen nyt viidettä vuotta ja aloittelen graduni tekemistä. Mielestäni opetus on laadukasta ja sivuaine vaihtoehtoja on runsaasti. Itse olen opiskellut sivuaineinani matematiikkaa, tietotekniikkaa ja taloustieteitä. On hienoa, että koulussamme pyritään jatkuvasti kehittämään opetusta. Myös koulun ilmapiiri on hyvä. Henkilökunnalta saa aina apua. Olin vaihto-opiskelijana Toronton yliopistossa, joka on luokiteltu maailman 20. parhaan yliopiston joukkoon. Siellä huomasin, että opetus meillä on myös kansainvälisesti hyvää. Työelämäni fysiikan alalla on vasta aluillaan. Tein viime kesänä työharjoitteluni hiukkastutkimuskeskuksessa Cernissä Sveitsissä. Tein dataanalyysiin tähtäävää tietokonesimulaatiota. Työ oli hyvin mielekästä, sillä olen kiinnostunut hiukkasfysiikasta. Tällä alalla opiskellut voi tehdä hyvin erilaisia asioita työelämässä, kuten opettamista ja asiantuntijatehtäviä. Kaikki riippuu siitä, miten opinnot ovat painottuneet. Itse ajattelin tehdä tohtorin tutkinnon graduni jälkeen. N o 2 / 20 1 4 ABINA ILMOITUS Sivu 2 2014 2014 53 53
Yksilöllisesti, yhdessä. Tule opiskelemaan HAMKiin! KESKELLÄ HELSINKIÄ! 20.8.2014 29.5.2015 Valmentaudu amk:iin ja yliopistoon Kulttuuriin Mediaan Yliopistoon Journalismiin Tieteisiin Musiikkiin www.heo.fi HAMKissa on mistä valita: Tänäkin keväänä haussa on mukana yli 20 hakuvaihtoehtoa. HAMKin aktiivinen ja kansainvälinen opiskelijayhteisö kannustaa eteenpäin ja tuo opiskeluun ison annoksen iloa ja positiivisuutta. Täytä hakemuksesi netissä Tutustu tarjontaamme osoitteessa www.hamk.?/koulutus. HAMKissa voit valita itsellesi ja elämäntilanteeseesi sopivan opiskelutavan kolmesta vaihtoehdosta: 8–16: opiskelu kokopäivätyönä 18–100: monimuotoinen opiskelu työn ohessa 24/7: henkilökohtaisesti räätälöity, nopeutettu opiskelu. Aitoja opiskelijoiden tarinoita HAMKista videoblogissa: blog.hamk.?/hamkstories Äänestä viikon parasta bloggaajaa ja voita leffaliput! » Suomenkielisten koulutusten yhteishaku 3.3. – 1.4.2014 klo 16.15, www.amkhaku.fi. » Katso tarkemmat hakuohjeet ja erillishakujen ajat osoitteesta www.hamk.fi/hakuohjeet Lisätietoja hakemisesta: (03) 646 4501, hakutoimisto@hamk.fi JYväsKYLän YLIoPIsTo YKsI Suomen suurImmIsTa Ja suosITuImmIsTa Humanistiset tieteet | Informaatioteknologia Kasvatustieteet | Liikunta- ja terveystieteet Matemaattis-luonnontieteet | Yhteiskuntatieteet Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu LISÄTIETOA Löydä HAMK: www.hamk.? www.facebook.com/hamkuas instagram.com/hamk_uas/ JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO UNIVERSITY OF JYVÄSKYLÄ JYu.FI/Hae “NuorIson ParasTa Tässä HarrasTeTaan” J Seinäteksti Jyväskylän yliopiston vanhassa juhlasalissa (1882)
BOYS & GIRLS OPISKELIJAT! LEIKKAUS + P E S U I L M A N A J A N VA R A U S T A LEIKKAUS 29e 21e OSIS MATTAVAHA 17,50 e yhteishaku 25.2.-15.3.2013 www.haenyt.fi ) » hopeasepän ala (pk, yo » sisustusala (pk, yo) P A R T U R I - K A M P A A M O L I I S A N K AT U 1 4 P. ( 0 9 ) 2 7 8 2 6 7 9 , 9 . 3 0 – 1 7 . 0 0 opintotu ki yliopistoon tai kaverit Lisätietoja: puh. (06) 881 7400, Aloita YLIOPISTOAMK-OPINTOSI ilman pääsykokeita! info.toholampi@kpedu.fi www.kpedu.fi tai www.artesaaniopisto.fi KESKI-POHJANMAAN MAASEUTUOPISTO ARTESAANIOPISTO Lukuvuoden 2014-2015 linjat • Bio- ja ympäristötieteet • Englannin kieli ja kansainvälisyys • Historia • Kasvatustieteet • Kauppatieteet • Luonnontieteet • Lääketieteeseen suuntaavat opinnot • Psykologia • Terveysliikunta • Valtio- ja yhteiskuntatieteet • Maahanmuuttajien korkeakouluvalmennus Kouluttaudu artesaaniksi Toholampi Aloita opinnot elo- tai tammikuussa! Pääsykoevalmennusta Väylä jatko-opintoihin Suoritettuja opintoja voi hyväksilukea myöhemmin korkeakoulututkinnon osaksi. Jyväskylän Korpilahdella | www.alkio.fi VALMISTAMISSAMME Hei Abi! olet saanut YLIOPPILASLAKEISSA koulutuksesi Suomessa, Lippa ja hikinauha eikö myös ylioppilaslakkisi Ovatsuomalaisen aitoa nahkaa. olisi työn arvoinen. Huoliteltu työ. Lakin hintailman ilman Lyyraa € Lyyrat 16 – 32 59 € Lakin hinta Lyyraaá á6966 ¤ Lyyrat - 48 ¤ SOFIANKATU 5 WWW.WAHLMAN.FI
N o 2 / 20 1 4 Y L iOP P iL ASL E HT i Sivu 6
YLio p p iLAS LE h T i Kysymys oli hämmentävä. Voiko positiivinen puhe vahingoittaa? Ei tietenkään voi. Tai niin minulle on tolkutettu Demi-lehtiajoista lähtien. Lehden itsetunnonkohotusjutut ja nuorisoohjaajien viisaudet kertoivat samaa viestiä, jonka voi ilmaista monin eri sanoin. Esimerkiksi näillä Disney-elokuvien onelinereilla: All it takes is faith and trust (Peter Pan). If you keep on believing, the dream that you wish will come true (Tuhkimo). Hakuna matata (Leijonakuningas). (Lisää Disney-viisauksia on muuten tämän lehden sivuilla 9 ja 28.) Koska koko ikäpolvemme oli katsonut nämä animaatioelokuvat, viestin kiteyttäminen oli helppoa, kun koulussa piti kirjoittaa yhteiset pelisäännöt värikkäille kartongeille. Muistan edelleen niistä yhden. Kartonki oli keltainen ja siinä luki näin: ”Positiivinen asenne on iloinen asia.” Nyt vanhempana kuulen saman viestin Jyrki Kataisen puheissa. Siksi oli silmiä avaavaa saada sähköpostiin Harward Business Review'n uutiskirje, jonka otsikko kysyi: Voiko positiivinen puhe vahingoittaa taloutta? Otsikon alla kerrottiin, että kyllä voi. Hampurin yliopistossa tehtiin helmikuussa tutkimus, jossa analysoitiin Yhdysvaltain presidenttien virkaanastujaispuheet 1930-luvulta tähän päivään. Ne analysoitiin siitä näkökulmasta, miten positiivisia sanankäänteitä presidentit niissä käyttivät. Tutkijat totesivat: mitä aurinkoisemmat puheet, sitä heikompi talouskasvu parin seuraavan vuoden aikana. He arvelivat, että positiivisuus ja turha usko tule- p ä ä k i r j o i t u s VA P P U K A A R E N O J A vaisuuteen estävät ihmisiä varautumasta huonoihin aikoihin. Ne lamauttavat sisukkuuden. Tutkijat viittasivat myös toiseen vertailuun, jossa tarkasteltiin yliopisto-opiskelijoita. Tarkemmin ottaen sitä, miten heidän odotuksensa ja asenteensa vaikuttavat menestymiseen työelämässä. Tulos oli tämä: Tutkittujen positiivisilla odotuksilla ei ollut yhteyttä menestykseen – päinvastoin. Mitä toiveikkaampia opiskelijat olivat, sitä vähemmän he päätyivät lähettämään työhakemuksia. Sitä vähemmän työtarjouksia sitä huonompaa palkkaa he saivat kaksi vuotta valmistumisen jälkeen. Tällaiset tutkimustulokset hämmentävät, koska positiivisesta asenteesta on rakennettu eräänlainen 2000-luvun kansalaistaito. Politiikassa se näkyy kivapuheena – termi, jonka toimittaja Oskari Onninen lanseeraa sivuilla 28–32. Siksi on virkistävää puhua sellaisten ihmisten kanssa kuin taiteilija Antti Majava (sivuilla 34–39). Hänen mielestään positiivinen asenne ei ole niin iloinen asia kuin meille lapsena kerrottiin. Sillä Majavakin on lukenut tieteellisiä tutkimuksia. Esimerkiksi Naturelehdessä julkaistun, jonka mukaan maapallon ekosysteemi voi romahtaa muutamassa kymmenessä vuodessa. Siksi Majava sanoo: Tilanne on synkkä, mutta ei koskaan niin synkkä, että siltä kannattaisi ummistaa silmät. Se vaara on positiivisuudessa. Se voi saada meidät ummistamaan silmämme. ALKuTEKSTiT S i L m äT A u K i s i s ä l l ys l u e t t e l o ALKuTEKSTiT: KESKiTY: v i i m E i S E T S A n AT : Sivu 7: Päätoimittaja ammentaa Disney-viisauksista. Sivu 9: Kuten myös SOFA-tytöt. Sivu 11: Pikamaisterit eivät ehdi katsoa lapsellisia elokuvia, niin kuin me kuolevaiset. Sivu 13: Eivätkä körttikodin asukkaatkaan ole ihan niin kuin me. Sivu 15: Emmekä me mitenkään onnistu olemaan sellaisia kuin startup-yrittäjä Simo Suonheimo. Sivu 18: Mutta yritämme kuitenkin. Ehkä siinä auttaisi jokin meditaatiosovellus. Sivu 20: Ja jos ei pysty feikkaamaan, niin ainakin meikkaamaan. Sivu 22: Poliitikko Elina Lepomäki ei esitä mitään muuta kuin mitä on, hän on rehellisesti liberaali supernainen. Sivu 28: Me muut emme ole, ja siksi sorrumme selfhelpiin, toimittaja Oskari Onninen tietää. Sivu 34: Taiteilija Antti Majava on oman tiensä kulkija. Tähän mennessä polku on johtanut Kainuun korpimetsiin. Sivu 42: Teknossa yksilö keskittyy vain itseensä ja tähän hetkeen. Sivu 44: Ruoka! Senkin on individuaalisuus pilannut. Entinen polttoaine on nyt identiteetin rakennuspalikka. Sivu 45: Ja voi, Veikko Erantin kolumni kertoo siitä, kuinka saamme paiseen, kun emme osaa valita ja käyttää valtaa. Sivu 46: Epäilemättä tähän kaikkeen liittyy myös Lauri Korolaisen esittelemä suosittelutalous. Sivu 47: Onneksi Seppo Fränti laittaa lopuksi asiat oikeisiin mittasuhteisiin. apinat S iv u 7 n o 2 / 20 1 4 YLioppiLASLEhTi. Perustettu 1913. 101. vuosikerta. Suomen Aikakauslehtien Liiton jäsen. ISSN 035-924. Käynti- ja postiosoite Kaivokatu 10 B, 7. krs, 00100 Helsinki. www.ylioppilaslehti.fi. TOIMITUS Päätoimittaja Vappu Kaarenoja, 050 339 3033, paatoimittaja@ylioppilaslehti.fi. Toimitussihteeri Johanna Mitjonen, 050 447 1117, johanna.mitjonen@ylioppilaslehti.fi. Toimittaja Aurora Rämö, 040 592 0946, aurora.ramo@ylioppilaslehti.fi. Art director Antti Grundstén, 040 569 3084, antti.grundsten@ylioppilaslehti.fi OSOITTEENMUUTOKSET JA TILAUKSET Opiskelijat: www.ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelu. Muut: Outi Anttila, 050 527 7559, outi.anttila@hyy.fi ILMOITUSMARKKINOINTI Markkinointitoimisto Pirunnyrkki Oy, Kari Kettunen, 0400 185 853, Lauri Ristikankare, 0400 185 852, etunimi.sukunimi@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi. ILMESTYMISAIKATAULU JA MEDIAKORTTI www.ylioppilaslehti.fi/mediakortti.pdf. KUSTANTAJA Ylioppilaslehden kustannus Oy. TOIMITUSJOHTAJA Mauri Laurila. HALLINTO JA TALOUS Heikki Närhinen. PAINO Sanomapaino Oy, Vantaa. Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä säilytä tai palauta sitä. KANNEN KUVA Jussi Särkilahti
Ruoan turvallisuus ja riittävyys, ilmastonmuutos, metsien monimuotoisuus, talouden ja ympäristön kannalta kestävä kehitys... Etsimme uusia ratkaisijoita. OPISKELE UUSIUTUVIEN LUONNONVAROJEN VASTUULLISEN KÄYTÖN ASIANTUNTIJAKSI! helsinki.fi/mmtdk/opiskelijaksi facebook.com/mmtdk Paljon enemmän Taide elokuva kirjailija kuvallinen viestintä ja graafinen suunnittelu laulusolisti näyttelijäntyö I ja II klassinen laulu ja ooppera pelituotanto Kansanopisto Helsingissä meren rannalla Viestintä crossmedia-/monialatoimittaja lehtitoimittaja radiotoimittaja urheilutoimittaja Yhteiskunta idealinja erityisryhmille kehitysmaat ja Suomi markkinointi, media ja vaikuttaminen suomea maahanmuuttajille Ammattitutkinto koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaus suntio Tarkemmat tiedot netistä! LIIKUNNAN ILOA! Motivus Kuntokeskukset ? Ei pakkojäsenyyttä ? Myös 10 -kortteja ? Kaupungin monipuolisin jumppatarjonta VAPAA TAIDE KOULU ? Laadukkaat kuntosalit Opiskele taidemaalariksi Helsingin Kaapelitehtaalla! Vapaa Taidekoulu on kannatusyhdistyksen ylläpitämä maalaustaiteen oppilaitos. Taidemaalarin ammattiin valmistavien opintojen kesto on neljä vuotta. Katso lisää: motivus.fi CENTER Simonkatu 9 09-41533 500 STOCKMANNILLA Vain Naisille! Aleksanterinkatu 52 b 09-41533 560 RUOHOLAHTI Vain Naisille! Itämerenkatu 21 09-41533 530 ADLON Vain Naisille! Runeberginkatu 55 09-41533 540 VALINTAKURSSI 12. – 23.5.2014 VIIMEINEN ILM. PÄIVÄ 2.5.2014 info@vapaataidekoulu.fi www.vapaataidekoulu.fi
YLiO P P iLAS LE H T i räpätä mutta ei välitä siitä. ALKuTEKSTiT a j a n h e n k i ( lö ) SOFA on räppiduo, joka ei osaa Lisää tunnetta miettivät, miten hitossa he pystyisivät kekkaloimaan bikineissä siistien rullailijoiden edessä ja hoilaamaan juuri kirjoittamaansa Kuumempi kesä -biisiä. Räppääminen oli jotain, mitä molemmat olivat aina halunneet tehdä, mutta eivät olleet kehdanneet. Eiväthän he olleet tuherrelleet riimejä pikkuvihkoihin Tallinnanaukiolla kuusivuotiaasta saakka, eivätkä edes tunteneet ketään, joka olisi. Tuntui, että kaikki uskottavuus puuttui. ”Mutta se just oli se juttu. Pitää päästä yli nolouden pelosta ja siitä, mitä muut ajattelee”, Kuittinen sanoo. Syntyi SOFA-yhtye eli räppiduo, jossa Noroila ja Kuittinen räppäsivät taiteilijanimillä Fanfan ja Sonson, eivätkä olleet erityisen hyviä siinä. ”Ei meillä nyt ihan täydelliset flow’t oo, mutta me kehitytään koko ajan. Ollaan nytkin paljon parempia kuin viime kesänä, nyt se saattaa kuulostaa räpiltä jo jossain vaiheessa”, Kuittinen sanoo. Ensimmäisen keikan jälkeen tytöt tekivät musiikkivideon, Lisää lempee -nimisen biisin, pari keikkaa Kuudennessa aistissa ja Siltasessa sekä levytyssopimuksen. Ystävänpäivänä julkaistiin EP, kokopitkä tulee kesän alussa. ”Kun miehet tekee jotain itseironista, se on coolia ja tosi rentoa, mutta kuin nainen tekee niin, se kääntyy sellaiseksi ’mitä sä nyt heilut siellä jossain kukkalegginseissä´. Siis mitä helvettiä? Sen kun heilut”, Noroila sanoo. Noroila ja Kuittinen seurasivat omaa Upea kevät -listaansa, joka jatkuu: Tee asiat tänään, älä tyrmää itseäsi. Ole rohkeasti naiivi ja korni, se on yleensä rehellisintä. ”Siis tää kuulostaa ihan vammaselta”, Kuittinen sanoo ja nauraa. Ehkä kuulostaa, mutta ei se ole niin vakavaa. teksti aurora rämö kuva nick tulinen S iv u 9 N o 2 / 20 1 4 Lista, jota Fanni Noroila kirjoittaa, on kuin vastikään voimautuneen pafosseminaarilaisen jääkaappimagneetista. Tanssi kuin kukaan ei katsoisi, siinä lukee, herkuttele ilman huonoa omaatuntoa. Tartu ideoihin ja elä hetkessä, tutustu uusiin ihmisiin. ”Ja hei laita siihen vielä se, mitä Kaarnamuori sanoi Pocahontasissa!” Sonja Kuittinen sanoo ja laulaa pätkän Disney-leffasta: ”Kuule sydäntäs, niin voit ymmärtää!” Sitä Noroila, 21, ja Kuittinen, 23, tekivät viime keväänä, kun kaikki tuntui kaatuvan päälle. Kolmen kuukauden aikana toiselta poksahti nilkka, toisen asunnosta löytyi hometta ja kaikesta tuli kaoottista. Arkea oli liikaa, iltaisin pimeää. ”Sitten me päätettiin, että tämä masistelu jää, aloitetaan tällainen Upea kevät -projekti”, Noroila sanoo. Pian hyvinkääläinen ja puumalalainen seisoivat keskellä helsinkiläistä skeittiparkkia ja
ALKuTEKSTiT y L ioP P iL ASL E HT i NIKOLENKON NUMERO 2,4 prosenttiyksikköä. Sen verran laskee amerikkalaisten naisten avioitumisen todennäköisyys, kun amerikkalaisten miesten määrä vankiloissa kasvaa prosenttiyksiköllä. Taloustieteilijöiden termein tilannetta voisi kutsua avioliittomarkkinoiden epätasapainoksi. Yhden selityksen mukaan vankiloiden täyttyessä vapaudessa olevien miesten markkinaasema paranee: heillä on vähemmän tarvetta tehdä kompromisseja sitoutumisen suhteen, eli he voivat valikoida naisensa tarkemmin. Toisen selityksen mukaan se, että yhä useampi mies joutuu vankilaan, kertoo miesten kehnoudesta, mikä laskee naisten innostusta avioitua. te k s t i a N tO N N I K O L E N K O Kirjoittaja opiskelee taloustiedettä, matematiikkaa ja tilastotiedettä Helsingin yliopistossa. Hänestä suurin osa ihmisistä ei ymmärrä numeroita, joten hän selittää niitä mielellään kansantajuisesti. Kokeilukulttuurin ulottumattomissa Pääkirjoitusten kirjoittaminen on vaikeaa, on ollut todennäköisesti jo kaikkien aikojen ensimmäisestä, vuonna 1771 Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo -sanomalehdessä ilmestyneestä asti. Alkusivun naamakuvan pitäisi kuuluttaa lehden äänellä jotakin oivaltavaa ja vaikutusvaltaista ajankohtaisesta aiheesta siten, ettei lukija sammu heti kolmannen virkkeen puolivälissä. Niin käy usein silloin, kun joka toinen sana on valtioalkuinen (valtiomiehet, valtiovalta, valtiovarainministeriö, valtioneuvosto, valtiopäivät) ja joka toinen on lyhenne työmarkkinajärjestön nimestä (Suomen Kuvalehti, kaikki numerot). Pääkirjoituksista löytyy näyttö kiinni hakattuja ”tästä tulikin mieleen” -assosiointeja (Nyt-liite 31.1.2014), sekavia sutaisuja sellaisista globaaleista epäkohdista kuin Unicafen raastepöytä (Ylioppilaslehti 4/2013) ja lehden linjaa mukailevia oppimiskokemuksia kympintyttöydestä (Olivia 1/2014). Joissain paikoissa kirjoitelmia varten on kokonainen toimitus, joka muodostaa merkitykseltään vähäisiä, mutta olemassa olevia mielipiteitä (HS 25.1.2014). Sitten on vielä jatkokertomuksia. Imagen syk- syllä aloittanut päätoimittaja on uudistanut lehden ”entistä rennommaksi” harrastuksensa lomassa. Heikki Valkama tuntuu viettävän kaiken irtoaikansa Sitran Uusi turvallisuus -nimisessä keskustelukerhossa, sillä sen teemoja on sivuttu suoraan tai epäsuoraan neljässä pääkirjoituksesta seitsemästä. Ensin lukijoiden kanssa jaettiin luottamusyhteiskuntaluennon herättämiä ajatuksia ”auktoriteettiratkaisuista” (12/2013), sitten muistiinpanoja Tanskaan suuntautuneella luokkaretkellä havaitusta ”ketteryydestä” (1/2014) ja lopulta vallankumouksellisesta preprototyypitetystä ”kokeilukulttuurista”. Uusi Image tehtiinkin yritä ja erehdy -kaavaa soveltaen: ”Uuden lehden takana on lukuisia luonnoksia, hylättyjä palstaideoita ja muotoaan muuttaneita osia.” (2/2014) Vaikka toimintatapa oli ennenäkemättömän kokeileva, pääkirjoituskonseptiin ei koskettu: päätoimittaja saa edelleen käyttää kenenkään asiaan puuttumatta sellaisia virkasuhteessa olevan kammiokonsultin ilmauksia kuin ”toimenpiteiden kohde". te k s t i a U R O R a R ä M Ö YLIOppILasLEhdEstä hEI Soitamme ajankohtaiselle ihmiselle. KyyniKoT uurniLLE! Uusimman nuorisobarometrin mukaan 15– 29 -vuotiailla nuorilla on hyvin perinteinen politiikkakäsitys: he pitävät äänestämistä yhtenä tehokkaimmista vaikuttamisen tavoista, mutta esimerkiksi edellisissä kuntavaaleissa 18–30-vuotiaista äänesti vain reilu 33 prosenttia. Miksi, barometria tekemässä ollut Nuorisotutkimusverkoston tilastotutkija Sami Myllyniemi? n o 2 / 20 1 4 ”On niin helppoa seurata sivusta ja luottaa asioiden hoituvan. Voi olla, että nuorille ei ole pystytty välittämään kuvaa, että nykyinen yhteiskunta on pitkän taistelun tulos ja jatkuvassa muutoksessa. Kasvava joukko nuoria näyttää suhtautuvan kyynisesti edustukselliseen demokratiaan. Hyvä yhteiskunta edellyttäisi seuraaviltakin sukupolvilta aktiivisuutta. Se, ettei nuoria kiinnosta mennä äänestämään kertoo kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuudesta. Syy äänestämättömyyteen ei ole kyynisyys tai laiskuus, vaan vaikeus löytää itselle sopiva ehdokas.” te k s t i j O h a N N a M I tj O N E N Nuorisobarometri 2013 on luettavissa osoitteesta: tietoanuorista.fi Sivu 1 0 LÖYDÄ TULEVAISUUTESI OPISTOSSA! Haluatko toteuttaa itseäsi, löytää oman alasi vai avata oven yliopistoon? Tule vuodeksi Etelä-Pohjanmaan Opistoon! Vauhtia yliopisto-opintoihin opistovuodesta! • Lääketiede • Oikeustiede • Englanti • Espanja • Venäjä • Psykologia • Kasvatustiede • Terveyskasvatus • Vapaa yliopisto-opintojen linja Ilmaisun iloa Kulttuuriopistossa! • Kirjoittaminen • Teatteritaide • Tanssitaide • Maskeeraus • Rytmimusiikki Hae 31 .7. menne ssä, haku k äynnissä jo nyt! www.epopisto.fi Etelä-Pohjanmaan Opisto Opistontie 111, 60800 Ilmajoki, (06) 4256 000
YLiO P P iLAS LE H T i ylittää. Ne voi myös alittaa. Wille Rydman, Anna Huhtamäki ja Aleksis Koski etenivät pikavauhtia ALKuTEKSTiT Tutkinnon tavoiteajat on helppo Pikamaisterit Kyllä mä tykkäsin ja olin mukana ainejärjestötoiminnassakin.” Nopeasti valmistuminen on poikkeuksellista. Vain vähän alle neljännes suorittaa tutkintonsa tavoiteajassa eli viidessä vuodessa – useimmilla kestää kauemmin. Huhtamäen kaltaisia kolmessa vuodessa valmistuneita on alle viisi prosenttia. Pari prosenttia valmistuu kahdessa vuodessa. Yksi heistä on Aleksis Koski. Koski suoritti tutkintonsa erinomaisin arvosanoin oltuaan kirjoilla Helsingin yliopistossa vain neljätoista kuukautta. Nyt Koski, 22, valmistelee kolmatta vuotta väitöskirjaa osittaisdifferentiaaliyhtälöistä ja geometrisestä analyysista. Kosken maisteritutkinnossa ei ollut kyse ennätystehtailusta: ”Matematiikassa oppimateriaalin voi sisäistää hyvin nopeasti. Tiedon omaksuminen vaatii kuitenkin kokemusta ja matemaattista kypsyyttä.” Sitä Koskelle oli kertynyt jo ennen ensimmäistä opintosyksyä Helsingin matematiikkalukiosta. Viimeisenä lukiovuonna hän ahkeroi 120 opintopisteen verran yliopisto-opintoja. Matemaattis-luonnontieteellisissä oppiaineissa tavoiteaikojen alittaminen ei ole tavatonta. Turun yliopistossa lanseerattiin viime syksynä teoreettisen fysiikan fast track -linja, jolta valmistutaan kolmessa vuodessa. Linjaa perusteltiin tiedemaailman realiteeteilla: 21-vuotias maisteri on kilpailukykyisempi kuin 26-vuotias. Koskelle tällainen laskelmointi on vierasta: ”Halusin vain opiskella niin paljon matikkaa kuin pystyin. Tein kuusikymmentä opintopistettä lukukaudessa, koska aina oli tarjolla kuusi kiinnostavaa kurssia, joille halusin mennä.” Wille Rydman, 28, eroaa Huhtamäestä ja Koskesta siinä, että hän nimenomaan pyrki nopeaan valmistumiseen. Tutkimuskonsulttina työskentelevälle kaupunginvaltuutetulle oli opintojen alusta asti selvää, että hän käyttäisi valtio-opin opintoihin mahdollisimman vähän aikaa. Rydman tähtäsi politiikkaan ja halusi olla maisteri vuoden 2008 kunnallisvaaleissa. Mallia antoi tuttava, joka oli valmistunut oikeustieteellisestä puolessatoista vuodessa. ”Totesin, että täällä on hirmuisen löysä tahti. Ekassa periodissa tein 49 ja tokassa 57 opintopistettä ja ajattelin, että tämähän on vielä kevyttä. Kolmannessa tein 74, ja se alkoi mennä rankaksi.” Rydman kävi aina lauantaisin tenttimässä pinollisen kirjoja ja suoritti ensimmäisen lukuvuoden aikana 231 opintopistettä. Toisena lukuvuonna aikaa jäi myös eduskunta-avustajan työhön. Tutkinto oli kasassa reilussa kahdessa vuodessa. Opintoja joudutti ennen kaikkea se, ettei opiskeluelämä tuntunut erityisen mielekkäältä. ”Vapaudessa ja itsenäisyydessä ei ollut mitään uutta eikä viehättävää. Pikemminkin halusin siirtyä jo työelämään. Tiedostin, että työelämässä arvostetaan tutkintoa, ja päätin hoitaa sen nopeasti pois alta.” Kolmikko saa monta vuotta keskiverto-opiskelijaa nopeamman valmistumisen kuulostamaan ihmeen mutkattomalta. Ja ymmärrettävältä – jos odottaa malttamattomasti jotakin edessäpäin häämöttävää, on aivan luonnollista pitää kiirettä. te k s t i R o o s a P o h j a l a i n e n k uv i t u s n i c k T u l i n e n S iv u 1 1 N o 2 / 20 1 4 Nopeammin! Opiskelijoita on patistettu viimeisen vuosikymmenen ajan valmistumaan ripeämmässä tahdissa, mutta opiskelijajärjestöjen mielestä ajatus on mieletön: liian pieni opintotuki ja työnteon välttämättömyys, kehno opinto-ohjaus, harvakseltaan järjestettävät ja täpötäydet kurssit, liian pienistä tulostuskiintiöistä puhumattakaan. Näiden argumenttien valossa on hämmentävää kuunnella, kun Anna Huhtamäki, Aleksis Koski ja Wille Rydman kertovat opinnoistaan. He nimittäin eivät vain valmistuneet tavoiteajassa, vaan vieläpä alittivat sen reilusti. Oikeastaan se tapahtui melkein vahingossa. ”Mietin aluksi, että pitääkö mun nyt ostaa jakkupuku, että olisin uskottava. Mutta kyllä oppilaille riitti, että mä olin siellä pöydän toisella puolella. Eivät ne tunnu hahmottavan opettajan ikää.” Kun Anna Huhtamäki, 29, aloitti ensimmäisessä työpaikassaan pätevänä äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorina, hän oli 22-vuotias. Huhtamäen tulevaisuudensuunnitelmat ja tutkinnon koostumus olivat selvillä jo opintojen alussa. Motivaatiota lisäsi, että hän teki opintojensa loppuvaiheilla sijaisuuksia ja tiesi, että palkka kohoaisi valmistumisen myötä. Huhtamäki suoritti maisterin tutkinnon vähän yli kolmessa vuodessa. Nopea valmistuminen tuli yllätyksenä: opintoneuvoja tarkasteli toisen lukuvuoden lopulla hänen opintosuunnitelmaansa ja huomasi, että suorittamatta olivat enää ruotsin kurssi ja gradu. ”Moni kysyy että etkö tykännyt opiskelijaelämästä, mutta ei siinä ollut mitään sellaista.
geishakoulu ?? osa 1/3 SINUSTAKO EKONOMI? Geishakoulussa neuvotaan miehen kanssa toimimisen salat. Suomessa voi opiskella kauppatieteitä kymmenessä eri yliopistossa sekä suomeksi, ruotsiksi että englanniksi. Lue lisää ja tutustu eri oppilaitoksiin www.sefe.fi/ kauppatieteidenopiskelu Muita tärkeitä osoitteita: www.kauppatieteet.fi www.abs.fi Katso videolta, millaista se on ja minkälaisiin töihin sillä pääsee! www.sefe.fi/kylterikertomuksia N o 2 / 20 1 4 M i E L L y Tä M i E S Tä KESKuSTELuSSA Vähäverinen tyttö käy usein samoissa juhlissa kanssani. Näyttää 17-vuotiaalta, mutta on jo varmaankin 25. Istuu punaisessa samettinojatuolissa eikä puhu kenellekään, koska kukaan ei puhu hänelle. Välillä hänen katseensa hakeutuu hyväntuuliseen keskusteluun uppoutuneeseen miesporukkaan. Otan kulauksen kuohuviiniä. En ymmärrä, mihin vähäverinen on käyttänyt teinivuotensa. Ne tärkeät hetket, jolloin vähän itseään vanhempien miesten kanssa opetellaan keskustelun säännöt. Opitaan miellyttämään miestä keskustelun lomassa. Näin: Naurahdellaan miehen jutuille, ei nolaavasti tai pilkallisesti, vaan pönkittävästi. Naurahdukseen ujutetaan oikea määrä ihailua. Sitten kysellään, mieluiten kysymyksiä, joissa mies pääsee esittelemään omaa asiantuntemustaan. Vastauksille nyökytellään ja hymyillään lempeästi, kysytään jatkokysymyksiä. Kun mies on onnellinen, sinäkin olet. Vähäverinen tyttö, tästä lähtien geishaoppilas eli maiko, ei ole koskaan oppinut tätä ja istuu siksi vailla seuraa nypläämässä nukkaa villatakkinsa helmasta. Normaalielämään osallistuminen olisi kuitenkin yhtä yksinkertaista kuin miesten kanssa oleminen: lakkaa olemasta oma itsesi ja esitä naista. te k s t i o k a a sa n k uv i t u s h e l m i h o n k a n e n Sivu 1 2 yLiOPPiLASLEHTi ALKuTEKSTiT y L iOP P iL ASL E HT i S i N u S TA K O y L i O P P i L A S L E H D E N P ä ä T O i M i T T A J A ? H A E 2 8 . 3 . M E N N E S S ä . LiSäTiETOJA: w w w. H y y. f i VÄSTRA NYLANDS FOLKHÖGSKOLA VALMENTAUDU JATKO-OPINTOJA VARTEN – tai hengähdä hetki! Suurin osa VNF:n opiskelijoista ovat vuoden ylioppilaita, monet näistä suomenkielisiä. Hyppää sinäkin kielikylpyyn – opiskele lukuvuosi ruotsinkielisessä ympäristössä! TAIDEAINEET KIELET JA TIETEELLISET AINEET ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? Kuvataide *) Valokuvataide *) Sarjakuvataide ja graafinen suunnittelu *) Sisustus ja muotoilu *) Muoti *) Teatteri Tanssitaide Kielet ja matkailu Ruotsia ruotsiksi Global Studies Luonnontieteet ja lääketiede Oikeustieteellinen ohjelma *) Jatko-opinto mahdollisuus yliopistotasolla Englannissa, University for the Creative Arts. VNF on ruotsinkielinen kansanopisto Karjaalla, Raaseporissa. Opisto kampusalueineen sijaitsee vain kilometrin päässä rautatieasemalta, junayhteydet sekä Helsingistä että Turusta päin ovat mainiot. SUORAHAKU 9.6. ja 4.8.2014. Katso lisätietoja kotisivultamme www.vnf.fi! www.vnf.fi info@vnf.fi, 019 222 6025
YLiO P P iLAS LE H T i veisataan Siionin virsiä. tuPatarkastus Juttusarjassa käymme tutustumassa koteihin. ALKuTEKSTiT Herännäisopiskelijoiden asuntolassa Körtit Helsingin yllä kirkon herätysliike, joka on tunnettu Siionin virsien veisaamiseen perustuvien hartausseurojen järjestämisestä. Teologiaa ja musiikkikasvatusta opiskeleva Sihvola muutti körttikotiin kuusi vuotta sitten. ”Olin käynyt täällä aiemmin ja tämä oli suloisella tavalla rappioromanttinen paikka. Myös yhteisöllisyys teki minuun vaikutuksen”, hän sanoo. Sihvolalla ei ole körttitaustaa, kuten monella kodissa asuvalla. Hän tosin sanoo, että täällä asuessaan on hänestäkin tullut vähän körtti. Hänen huoneensa on Ylätalossa, jossa asuu yhdeksän muuta tyttöä. Toisella puolella on lisäksi kolme muuta soluhuoneistoa tytöille ja pojille. Vuokrat ovat edullisia, reilusta 200 eurosta 320 euroon kuussa. Hintaan kuuluu rippikouluhenkeä: Arkisin ruokasalissa on tarjolla iltapalaa, perjantaisin katetaan tenttikahvit. Kahdesti kuussa kokoonnutaan seuroihin kirjastohuoneeseen, avataan Siionin virsikirjat eli ”siikkarit” ja ryhdytään veisaamaan. te k s t i I I r I s l a g u s k uva j us s I s ä r kI l a h t I S iv u 1 3 N o 2 / 20 1 4 Seitsemännen kerroksen ikkunasta levittäytyy maisema kaupungin kattojen ylle. Näkyy Korkeavuorenkadun paloaseman torni, kauempana taustalla pilkottaa Tuomiokirkon kupoli. ”Tämä on kyllä Helsingin paras paikka”, sanoo Elsa Sihvola, 26. Hän asuu parinkymmenen muun opiskelijan kanssa Punavuoressa, Ratakadulla, vanhassa tiilitalossa. Koti on Herättäjä-Yhdistyksen kommuuni, jonka perusti Aarne Roering vuonna 1928. Hän halusi tarjota maalta Helsinkiin muuttaville opiskelijoille asuntoja. Körttiläisyys on yksi Suomen luterilaisen
ALKuTEKSTiT Y L iOP P iL ASL E HT i tärpit MUSiiKKiLUOKKA Toimittaja Marko Ylitalo tapaa ajankohtaisen artistin. SELviYDY Vaihtoehto tipattomalle tammikuulle ja sitä seuraavalle kuukauden darralle: krapulaton maaliskuu. Vahvistamattomien internetlähteiden mukaan eräs Dr. Fukui Sapporon yliopistosta tutki, että 4–5 grammaa maksaa puhdistavaa chlorellalevää vähentää seuraavan päivän oireita 96 prosenttia. Chlorellaa saa luontaistuotekaupoista. AALLONHARJAiLE Tallinna on ollut jo jonkin aikaa muodissa. On vintage-kauppaa, design-yötä ja Depeche Mode -baaria. Häikäisevät underground-bileet ja nousevat muusikot ovat niin isoja, että Helsingin uutisetkin kirjoitti jo vuosi sitten laulaja Maria Minervan olevan “monilahjakas kuin renessanssi-ihminen”. Eikä etelänaapuri petä vieläkään. Toista kertaa järjestettävällä Tallin Star Festivalla on kesän kovin line-up: The Offspring, Andrea Boccelli ja Lordi. Tallin Star Festival 27.6. Tallinnan Laululavalla. vARAuDu Oulun kaupunginteatterin Riisuttuna-nykytanssiesityksen toisen näytöksen pääsee katsomaan vain alasti. Yleisölle tarjotaan pefletit, mutta ne eivät vältämättä riitä. Tuottaja Anna Murtola, miten mies peittää mahdollisen stondiksensa? ”No tuota, tähän me ei olla varauduttu erikseen. Se on jokaisen oma asia. Mies voi vaikka laittaa kädet siihen eteen.” Entäs jos naisella on kuukautiset, eikä hän halua käyttää tamponia? ”Yleisön kannattaa käyttää harkintaa, varmaan aikuinen ihminen osaa ajatella tällaista. Me ei oteta siitä vastuuta, vedetään raja tähän peflettiin.” Riisuttuna ensi-ilta 14.3., vaatteeton näytös 15.3. p. S . i H At E Y O U Ei millään pahalla mutta ei millään hyvälläkään. N o 2 / 20 1 4 LiSA SOuNiO Siis anteeksi, Lisa Sounio-Ahtisaari, uusi nimesi ei vain mahtunut otsikkoriville. Kaksoisnimet ovat aina naurettavia – koita päättää, oletko patriarkaatin uhri vai et, ja ajattele tapahtumanjärjestäjien rajattua Excel-solutilaa. Mutta erityisen tuomittavaa on löytää ahtisaareutensa kuuden vuoden avioliiton jälkeen, sopivasti ennen eurovaaleja. Nobelistiappiukon leveiden hartioiden voimin europarlamenttiin – ei tule onnistumaan. Toivottavasti. Sivu 1 4 Suomijazzin Lisa Simpson Palkittu saksofonisti Linda Fredriksson, 28, on jazzyleisön lisäksi erityisen suosittu peruskoululaisten parissa. Tai siis hänen Mopo-yhtyeensä on. Oikeastaan jazzia punk-asenteella soittava kokoonpano on yhtä paljon kontrabasisti Eero Tikkasen ja rumpali Eeti Niemisen bändi kuin Fredrikssoninkin, vaikka se usein häneen henkilöityy. Kuluvana lukuvuonna trio on kiertänyt klubien ja festivaalien lisäksi peruskoulujen alaja yläluokilla ympäri Suomea osana Konserttikeskuksen musiikkikasvatuksellista hanketta. Takana on viisi viikkoa ja yksi edessä – kolmen, jopa neljän keikan päivätahdilla. ”Esiintyminen lapsille on mielettömän kasvattavaa. Nuoret aistivat, jos ei itse usko siihen, mitä tekee. Oppilaat eivät käyttäydy sisäsiistin kiltisti, jos heitä ei kiinnosta”, Fredriksson kertoo. Konserttisaleihin verrattuna jumppasaleissa esiintymisellä onkin se ero, että free-ilmaisulle tyypillisiä soolo- ja improvisaatio-osuuksia hillitään. ”Ainut rajoite on, etteivät koulukonsertit karkaa ihan samalla tavalla käsistä kuin normaalikeikat.” Ensi kerran helsinkiläinen Fredriksson puhalsi saksofoniin yhdeksänvuotiaana käydessään Oulunkylän ala-astetta. Hän ei itse muista, mutta naapurintädin mukaan Lisa Simpson innoitti soitinvalintaan. Historiaan jääneet saksofonistilegendat ovat tyypillisesti olleet miehiä, kuten Sonny Rollins, Ornette Coleman, John Coltrane, Charlie Parker ja niin edelleen. ”Lapsena ajattelin, etten voi osata jotakin juttua sen takia, että olen tyttö, koska ei ollut esikuvia. Siinä mielessä sukupuolella on väliä. Mutta jos kuunnellaan musiikkia, sillä ei ole merkitystä, soittaako mies vai nainen. Tärkeintä on, miltä kuulostaa.” Mopon lisäksi Fredriksson kuuluu Ricky-Tick Big Bandiin ja The Northern Governorsiin sekä muodostaa duon Teho Majamäen kanssa. Tällä hetkellä hän viimeistelee kuumeisesti musiikkikasvatuksen pro gradu -työtään Sibelius-Akatemiaan. Kahden vuoden kirjoitustauon jälkeen Fredrikssonilla on enää kuukausi aikaa saada improvisaation opettamista käsittelevä opinnäyte valmiiksi. Aihe on saksofonistille tuttu muutenkin kuin akateemisesti, sillä hän on opettanut Pop & Jazz Konservatoriossa, Keuruun musiikkileirillä ja Vuosaaren musiikkikoulussa. ”Jos vain sanoo, että vedä jotain, niin se voi olla monelle jäädyttävä kokemus. Liika vapaus ei välttämättä olekaan vapauttavaa.” Viime vuonna Suomen arvostelijain liitto myönsi Fredrikssonille Kritiikin Kannukset -palkinnon, joka annetaan tunnustuksena taiteellisesta läpimurrosta. Hänen soittoaan on kuvailtu paitsi suvereeniksi myös kantaaottavaksi. ”Se on minullekin mysteeri, mutta toivottavasti jonkin hyvän asian puolesta.” te k s t i M A r K O Y L i tA L O kuva nOOrA iSOESKELi Mopon Beibe-kakkoslevyn julkaisukeikka Kuudennella linjalla 12.4. Ricky-Tick Big Band Korjaamolla 15.3. ja The Northern Governors April Jazzissa 25.4.
YLiO P P iLAS LE H T i ALKuTEKSTiT Simo Suonheimo on startup-yrittäjä San Franciscossa. Hänen yrityksensä ei kuitenkaan liity peleihin vaan ruokaan. Laukussa pelkkää pirtelöä vaan San Franciscossa kello on yksitoista illalla. Juu ri saunasta tullut Simo Suoheimo, 25, on ko tonaan, jonne hän muutti kahden kaverinsa kanssa tammikuussa. Heillä on liikeidea: pirte lö, jolla voi korvata aterian. Sen nimi on Ambro. Tuote on oikeastaan pussillinen kuivia aineksia, joiden on tarkoitus täyttää päivän ravintoaine saantisuositukset. Lisää vain vesi! Ei ole sattumaa, että Suoheimo kaverei neen muutti juuri San Franciscoon. Luomu ruuasta tuli hippikaupungissa bisnes jo 1970luvulla. Nyt Yhdysvalloissa ja Kaliforni assa tapahtuu taas. Buumina on nauttia kalo rit nestemäisessä muodossa. Erilaiset mehubaarit näkyvät katukuvassa myös vaikkapa Kööpenhaminassa ja Tukhol massa. Länsinaapurin Juiceverketketju tarjoaa jopa useiden päivien detoxmehukuureja. Bisneksen kannalta suomalaiset ovat osu vaan aikaan liikkeellä. Business Insider net tisivusto onkin listannut Ambron yhdentoista kiinnostavimman pohjoiseurooppalaisen start upyrityksen joukkoon. Mukana listalla ovat myös Jolla ja Supercell. ”Paljon puhutaan peleistä, mutta voi Suo mesta ponnistaa näinkin”, Suoheimo arvelee vi deopuheluruudulla. ”Meidän filosofiaan ei kuulu Rhinehartin ta paan lisäaineiden tai synteettisten vitamiinien käyttö. Meidän ideana on, että vitamiinipilleri kor vataan mustikalla, näin niin kuin ajatustasolla. Mutta silleen, että siinä on kovaa tiedettä taustalla.” Kemijärvellä syntynyt Suoheimo meni lapsena partioon, kiinnostui luonnosta ja teki sivutöitä eräoppaana vielä opiskellessaan palvelutalout ta kauppakorkeakoulussa. Vaelluksilla Lapissa syntyi ajatus juota vasta ateriasta. Idea kypsyi vaihtoopiskelu vuonna Sveitsissä. ”Hiihtoreissuilla ratkaisin ruokailut siten, että jauhoin pähkinöitä ja erilaisia vihanneksia samaan settiin. Läheisellä raakamaitotilalla sai täyttää oman pullon heittämällä frangin.” Kaverit olivat pohtineet Helsingissä samaa mitä Suoheimo Lapissa ja Alpeilla: miten ate rioinnin voisi arjessa hoitaa mahdollisimman helposti? Toki ruoka pitäisi saada ilman lisä aineita ja mieluiten luomuna. ”Kaupasta löytyy paljon erilaisia kehonra kennusjuttuja urheilijoille samoin kuin laihdu tus ja muita humpuukkituotteita. Mutta ei yh tään, johon olisi otettu mukaan vain ne parhaat jutut kuten pähkinät, marjat ja kotimaiset yr tit”, Suoheimo selittää. Soylentin ja Ambron taustalla vaikuttavaan filo sofiaan sisältyy ajatus ruuasta rasitteena. Aja tus on vähän ankea. Että maailma pitäisi tehdä ihmiselle helpoksi väittämällä perustarpeita on gelmiksi, jotka vaativat ratkaisua. Suoheimo sanoo, ettei haaveile kaikkien maailman ihmisten korvaavan päivän jokaisen aterian Ambrolla tai Soylentillä. ”Tämä on tehty kiireiselle ihmiselle kiireisiin hetkiin. Mallikäyttäjä istuu tässä ruudun toisel la puolella.” Ambrolaiset sanovat pitävänsä yhteisistä perhepäivällisistä. Niitä he joutuvat odottamaan ainakin huhtikuuhun, sillä siihen asti he pysytte levät Yhdysvalloissa. Tarkoituksena on tavata oi keita ihmisiä ja käynnistää Ambron joukkorahoi tuskampanja Indiegogonettisivustolla. Elintarvikejättien maassa toimivalle pienel le firmalle joukkorahoituskampanja on ainut realistinen tapa lanseerata uusi tuote, Suohei mo arvelee. ”Tyypillisesti firma on kokoluokkaa Valio, kun se tuo tänne asioita. Meidän täytyy toimia vähän eri tavalla.” Ambron kenties suorin kilpailija on kalifornialai sen insinöörin, Rob Rhinehartin, kehittämä juoma nimeltä Soylent. Sillä kiireinen ihminen voi korvata vaikka kaikki päivän ateriat. Juoman on laskettu sisältävän kehon päivittäin tarvitsemat ainekset, niin kuin Suoheimon ja kumppaneidenkin pirtelön. Eroja kilpailijoiden välillä kuitenkin on. te k s t i R a i s a M at t i l a kuva Michelle Vandy Lue myös sivulta 44 mikä on Simo Suoheimon mienelestä maailman paras ruoka. S iv u 1 5 N o 2 / 20 1 4 Tarina Suoheimosta, kavereista ja Ambrosta on sellainen, jota lukiessa voi pelata bingoa päivän sanoilla. Juoni menee näin. Alussa on viisi kaverusta. Kaikki elävät urheilullista ja kiireistä elämää. Ongelmana vain on, ettei kaupasta saa puhdasta ruokaa helposti ja nopeasti nautittavassa muodossa. Yhdessä viisikko kehittää ravitsevan pirte lön eli smoothien. He keksivät testata sitä Ra vintolapäivässä, jossa pirtelöt loppuvat kesken. Yhtäkkiä pystyssä on startupyritys. Kave rukset käyvät esittelemässä pirtelöä yrityskiih dyttämöissä ja Yhdysvaltain suurlähettiläälle. Ambro lanseerataan marraskuussa 2013 Slush tapahtumassa.
ALKuTEKSTiT y L ioP P iL ASL E HT i VASTAUKSIA PuoLiSonimiTyKSiä Kun on suhteessa toiseen ihmiseen ja haluaa viitata tähän muullakin kuin etunimellä, on annettava tälle puolisonimitys. Parikymppiset tuppaavat puhumaan tyttö- ja poikaystävistä, jotka sitten muuttuvat hyvissä ajoin ennen kolmikymppisiä vaimoiksi tai miehiksi, tai ainakin kihlatuiksi. Vaan eipäs. Nyt ihmiset seurustelevat hautaan saakka sanomatta tahdon. Siitä aiheutuu ongelma: miten esitellä poikaystävä, joka on yli 30-vuotias? Saanko esitellä, tässä on poikaystäväni Pekka kuulostaa naurettavalta, jos Pekka on 57-vuotias. Miesystävä tai naisystävä kuulostaa hirveältä, eronneen vanhemman uudelta. Kumppani taas on sukupuolineutraaliudessaan ylikorrekti ja siitä tulee sitä paitsi mieleen seksikumppani. Tämän asian on omalla kohdallaan ratkaissut Danita Whestpal, 35, joka alkoi alkuvuonna seurustella julkkislakimies Heikki Lampelan, 52, kanssa. Mitä nimitystä käytät Heikistä, Danita? ”Minä puhun hänestä muruna. Joskus käytän sanaa rakas. Miesystävä ja poikaystävä ovat mielestäni teennäisiä. Käytän myös nimityksiä mieheni tai hani. Se, miksi kutsun häntä ei ole sidoksissa ikään.” Sök nu! te k s t i j O h A n n A M I Tj O n e n MIMMO ORIVEDEN OPISTON OPINTOLINJAT 18.8.2014 - 22.5.2015 Oon sitte se kipinä lähinnä sen hetkitstä ajatustasi tästä lukuhetkestä. Sanataiteen linja Luovan tietokirjoittamisen linja Käsikirjoituskoulu Avoimen yliopiston opintojen linja Monivuotinen kirjailijakoulu Kirjallisuustieteen preppauskurssi Taikahanhi lehahtaa lentoon taivaankannen taakse juomaan vanhan tutun otavan kauhasta ja sitte ku se hymyilee ni sillon! ORIVEDEN OPISTON Jos haluat tavata minut ensi yönä unimaailmassa, niin olen ottanut isäsi alitajunnan hahmon nuotion kipinän muodossa. Olen univiilikukkula kolmen takana merirosvolaivan vieressä makkaranpaistonuotiossa. Löydät kyllä. n o 2 / 20 1 4 ps. Tulethan yksin :3 Tällä palstalla runoilee Elmeri Terho. Hän julkaisee runolehti Mimmoa ja valmistelee samannimistä runokirjaa. Sivu 1 6 Kuvataidelinja ja Avoin Ateljee Sarjakuva- ja pelisuunnittelulinja Kuvataiteen preppauskurssi Musiikkilinja Taidepainotteinen kasvatustieteen linja Ympäristövaikuttamisen monimuotokoulutus KIRJOITTAJALUKIO 12.8.2014-29.5.2015 www.orivedenopisto.fi orivedenopisto@kvs.fi
FORTUMIN SÄÄTIÖN APURAHOJEN HAKU VUODELLE 2014 Fortumin säätiö myöntää apurahoja luonnontieteiden, teknillistieteiden ja taloustieteiden tutkimus-, opetus ja kehitystyöhön energia-alalla. Säätiön painopistealueet energia-alalla ovat energian tuotanto ja energian käyttö sekä liikenteen energiaratkaisut. Hakuaika on 1.-21.4.2014. Tarkemmat hakuohjeet ja painopistealueet löytyvät säätiön kotisivuilta: www.fortum.com/saatio Apurahahakemukset on lähetettävä säätiölle hakujärjestelmän kautta 21.4.2014 klo 16.00 mennessä. Lisätietoja on tarvittaessa saatavissa säätiön asiamieheltä: koulutuscenter.com Jouni J Keronen jouni.j.keronen@fortum.com (p. 010 45 34881) AMMATIKSI PARTURIKAMPAAJA Parturikampaaja-kauneusmeikkaajakoulutus alkaa 26.5. ja 1.9.2014 (11 kk) ja parturikampaajakoulutus 1.9.2014 (9 kk) Haku käynnissä. lgreat cut academy AMMATIKSI MASKEERAAJA-STYLISTI Päiväkoulu (2 kk) alkaa 26.5.2014 ja päivä- ja iltakoulut (3,6 tai 9 kk) alkavat 8.9.2014. Katso koulutussisällöt netistä. Haku käynnissä. lmake-up artist academy AMMATIKSI STYLISTI Iltakoulu alkaa 17.3. ja 29.9.2014 (5 kk). Haku käynnissä. lstyling academy tulevaisuus alkaa tänään Opiskelijat ovat Kelan opintotuen ja opintolainan piirissä. Koulut Helsingin ja Tampereen ydinkeskustoissa. lmoittautumiset ja tiedustelut puh. (09) 685 6110. Hae nyt netissä www.koulutuscenter.com
ALKuTEKSTiT y L iOp p iL ASL E HT i Rauha taskussa Älypuhelin saattaa tehdä elämästä hektistä mutta voi myös auttaa rauhoittumaan. Esittelemme neljä hyvää meditaatiosovellusta. HEAdSpAcE ymmeaa ilmaisen “k Headspace tarjo ajan” än iv pä kymmenen nen minuuttia jä tä yt kä sa a kulues -ohjelman, jonk entisen ation alkeisiin ita ed m yy pereht omic kki Andy Pudd buddhalaismun a. an am ja äänen oh ben rauhallisen an lla ite os su et rjoituks Päivittäiset ha n aa m sa en lle ni suun tekemään aina i pi op jä aikana käyttä aikaan. Niiden kki er im es huomiota kiinnittämään ntilaan iiseen ja miele um ru n si omaa . iä ks ity ng n he sekä laskemaa aation kuuluvat anim + Sovelluksee editaatim a pi op vä tapa videot ovat hy ksesta. on tausta-ajatu jelman ivän ilmaisen oh – Kymmenen pä a maks alkaa kaupat jälkeen sovellu ta. sullisia palvelui iPhonelle ja androidille BuddiHify 2 Buddih ify erot tuu mu sovellu ista me ksista s ditaat it en, että laisiin t ilanteis se tarjo ioiin räät aa erituksia: älöityjä kuntos harjoialille, k bussim ävelyn atk ratoksi, Esimerk alle tai kaupa n kassa iksi puis jonoon tomedit see poh . aatioss timaan a pää, voiko vapaa k olla onn amppa ellinen ilusta. ja + Sovell uksess a on kä tusten tevä ru valinta lla harjo an. i– Ei ilm aista ve rsiota, hinta 1 ,79 eur oa. N o 2 / 20 1 4 iPhonelle Sivu 1 8
yLio p p iLAS LE H T i k uva s H u t t E R s t o c k ALKuTEKSTiT teksti MIRJA HÄMÄLÄINEN m i n d f u L n E S S m E d i TAT i o n äsee ulla käyttäjä pä Sovelluksen av ittaisia m tin uu 40 min kokeilemaan 5– in ohjaa sessioita. Niih yksinkertaisia uvoo: ”Ole sääni, joka ne miellyttävä mie ruumiisä ss , että olet tä tietoinen siitä valpas.” essä, läsnä ja sa, tässä hetk ttäjälle, velluksen kehi Ääni kuuluu so itaatioed terapeutti-m konsultti-psyko än on H e. ill n Bodian ohjaaja Stepha itation ed M n se s teok kirjoittanut myö mat voivat jota innokkaim for Dummies, . lukemistona käyttää tausta u. Sovelutraali ulkoas + Selkeä ja ne eeseen ta myös PC-kon luksen voi lada tai Maciin. atiosessioiuudet medita – Pitkät hiljais epäileavat herkästi den aikana sa ongelmaa. mään teknistä iPhonelle, Androidille, Macille ja Pc:lle S i m p L y B E i n g g u i d E d m E d i TAT i o n Sovellu s ohjaa medito hetkee n kesk ijaa lä snäolo ittymis oloon. o een ja Medita paikall n, atiose hengit aan ssioiss ykseen a ei pu vaan k taan tu utu äyttäjä nn ä opet ta ja hyvä ustelemaan etuntem ksymä än ym uksiaa talle v pärillä n oi valit oleva. a luon ren ko Taustoääniä hinaa , kuten tai s nykkäs meovellus ateen ropin aa ei ole il halpa se on, maine . Kän0,79 e n, mut uroa. ta + Help po alo ittelijo ille. - Aikan sa elän yt ulko näkö. iPhonelle, iPadille ja Androidille n o 2 / 20 1 4 S iv u 1 9
t e k s t i j o h a n n a m i tj o n e n N o 2 / 20 1 4 ALKuTEKSTiT Y L iOP P iL ASL E HT i Sivu 2 0 k uva i i n a e s k o
YLiO P P iLAS LE H T i ALKuTEKSTiT Annina Nyholm perusti blogin, koska hänellä on viesti: kemikaaleissa ei ole mitään pelättävää. Meikkimaisteri K u n i s t u u t u u A n n i n a N y h o l m i n , 24, viereen Unicafen pöytään, tulee osaksi häntä ympäröivää makean hedelmäistä tuoksupilveä. Hän on huoliteltu nainen: ripsisissä on piden nykset, ranteessa muodikas suurikokoinen ran nekello ja hiuksissa tuore leikkaus. ”En kylve kosmetiikassa tai paklaa itseäni päästä varpaisiin, vaikka olen kauneudenhoito alan ihminen”, Nyholm sanoo. Hän sanoo laittautuvansa aamuisin kuten muutkin suomalaiset naiset, nopeasti. Hän on valmis vartissa: ensin peitevoidetta, sitten pos kipunaa, vähän luomiväriä, kulmavahaa ja lo puksi huulirasvaa. Nyholm kuitenkin eroaa naapuripöytien opiskelijatytöistä siinä, että tietää, mitä hänen sävyttävän päivävoiteensa 30 eri ainesosaa ovat. Kuten sen, että ainesosalitaniassa toisena oleva cyclopentasiloxane on ihon pintaa peh mentävä ja tasoittava piiyhdiste. Magnesium sulfate taas saa päivävoiteen koostumuksen helppokäyttöisen paksuksi ja ethylhexyl met hoxycinnamate varmistaa sen, että Nyholmin iholla on aurinkosuoja. Ainesosat tulivat tutuksi ammattikorkea koulussa, jossa Nyholm on opiskellut este nomiksi, siis kauneudenhoitoalan asiantuntijak si. Opinnot yhdistelivät kemiaa, mikrobiologiaa, lainsäädäntöä ja kaupallisia aineita. Laborato riokurssilla valmistettiin shampoita, kasvovoi teita ja vartaloemulsioita. ”Epäluuloisuus luonnontieteitä kohtaa ka risi, kun laboratoriossa pistettiin purkki pöy tään ja alettiin opiskella, mitä siellä on. Se kiin nosti”, Nyholm sanoo. Kiinnosti niin paljon, että siinä vaiheessa kun hän sai käteensä estenomin paperit, Ny holmilla oli jo opiskelupaikka Helsingin yliopis tosta. Pääaineeksi valikoitui farmasia. ”Ajattelin, että se voisi olla hyvä yhdistelmä, ottaen huomioon sen, että kosmeettisen tuot teen ja lääkeaineen raja hämärtyy koko ajan.” nit, herättää monen mielessä lisää epäilyksiä. Nyholm ei parabeenejä pelkää, sillä niitä on tutkittu niin paljon. ”Täytyy muistaa, että ne korvataan tuot teessa aina jollakin muulla, vähemmän tutkitul la aineella, joka saattaa olla allergisoiva.” Nyholmista omaa tuotetta valittaessa kaik kein tärkeintä olisikin keskittyä etsimään ihotyy pilleen sopivin. Hän muistuttaa, ettei esimer kiksi kemikaalien syntytavalla ole käytännössä mitään väliä. Kuten sillä, onko ruusuntuoksuisen hajuveden hajuste tullut ruususta vai laborato rioanalyytikon pipetistä. ”Aine on kuitenkin sama, jos sen kemialli nen rakenne on sama.” S k e p t i s y y s o n Nyholmista kuitenkin hy västä. Koska joskushan käy niin, että maailman tiukimmasta kosmetiikkaasetuksesta huoli matta seulan läpi pääsee läpi jotain epäilyttä vää. Näin kävi toissa vuonna. Nyholmin Ripsiseerumirevanssiniminen postaus varoitti markkinoilla olevasta uudesta tuotteesta, ripsiseerumeista, joiden tarkoitukse na on kasvattaa käyttäjälleen pidemmät ripset. Idean blogipostaukseen Nyholm sai Lääkäri lehden artikkelista, jossa kerrottiin tuotteiden sisältävän lääkeaineita. Postauksesta tuli hänen bloginsa luetuin. Ylen toimittaja tarttui aihee seen ja haastatteli Nyholmia juttuunsa. Ripsiseerumien käyttäjille oli tullut tuleh duksia ja jopa silmien värin muuttumista. Nyt lääkealan turvallisuus ja kehittämiskeskus Fi mea on varoittanut kuluttajia haittavaikutuk sista ja on suosittelemassa tuotteille myynti kieltoa. Ruotsissa tuote on jo kielletty. Nyholm sanoo nauttivansa tällaisten asioiden seuraamisesta. Hän perehtyy usein lainsäädäntöön ja on tarvittaessa vaikka EUkomissaariin yhteydessä. Niin hän teki kir joittaessaan blogiin ripsien ja kulmakarvojen kestovärjäyksessä käytettävistä allergisoivista väriaineista. Yhden jutun koostamiseen menee helposti jopa15 tuntia. Työläs harrastus ei kuitenkaan haittaa. Nyholm kun ei pidä mututiedosta, vaan faktoista. Y S iv u 21 N o 2 / 20 1 4 V i i m e i s e t k y m m e n e n vuotta ovat muut taneet suomalaista kosmetiikan käyttäjää. Tänä aikana monet muutkin kuin meikkimaailman täydelliseen tuntemiseen vihkiytyneet este nomit ovat nimittäin opetelleet lukemaan kos metiikkatuotteen INCIlistaa. Se on se purkin kyljestä löytyvä selostus, jossa vilisee vieraspe räisiä konsonantteja sisältäviä vaikeasti lausut tavia sanoja. Listoja tutkitaan, koska kemikaalit ovat al kaneet pelottaa ihmisiä. Ruoka halutaan luo muna ja lisäaineettomana, kodin pesuaineet mahdollisimman ympäristöystävällisinä, kosme tiikka ekosertifioituna. Luomukosmetiikan myynti kasvaa Suo messa koko ajan. Vielä sen myynti on alle kaksi prosenttia suomalaisen kosmetiikan kokonais myynnistä, mutta kauneustoimittajien mukaan kyse on ehdottomasti megatrendistä. Se näkyy myös netin keskustelupalstoilla, joissa kauhistellaan, kuinka huulipuna sisältää lyi jyä, deodorantit aiheuttavat rintasyöpää ja kynsi lakasta imeytyy vaarallisia aineita luuytimeen. Näitä juttuja juuri estenomian opinton sa aloittanut Nyholmkin selaili. Hän ei pitänyt näkemästään. ”Olin tosi ärsyyntynyt lukemaan milloin mistäkin asioita, joissa ei ollut mitään päätä eikä häntää.” Niin sai alkunsa Nyholmin INCImixnimi nen blogi. Siellä Nyholm ei pane meikkipurnukoita pa remmuusjärjestykseen, vaan käsittelee esimerkiksi kosmetiikan myyntiväittämiä ja turvallisuutta. Kuten sitä, voivatko kemikaalit imeytyä ihon läpi elimistöön. Luonnonkosmetiikkaan vaih tavat perustelevat päätöstään usein juuri sillä, että eivät halua haitallisiksi mieltämiään kemi kaaleja elimistöönsä. ”Pelko on täysin turha. Meillä käytössä ole va EU:n kosmetiikkaasetus on maailman tiu kin. Se on määrännyt, ettei kosmetiikka saa imeytyä, joten aineet jäävät ihon pintaan. Lisäk si ihon läpi on ylipäätänsä erittäin vaikeaa saa da imeytymään yhtään mitään.” Hyvin yleinen on myös luulo, että kosme tiikan säilöntäaineena käytettävä parabeeni häiritsee hormonitoimintaa ja aiheuttaa rinta syöpää. Väitettä perustellaan usein sillä, että syöpäkasvaimista on löytynyt parabeeneja. Tieto siitä, että Tanska on kieltänyt parabee
KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i teksti aurora rämö k uvat j u s s i s ä r k i l a h t i Uusliberalisti on haukkumasana, joka sopii Elina Lepomäkeen täydellisesti. N o 2 / 20 1 4 S u p e ry k S i lö E i s e o l l u t mitenkään erityisen hienoa, vaikka muut samanikäiset olivat siinä vaiheessa töissä Siwan kassoina ja Mäkkäreissä. Vaikkei Elina Lepomäki tiennyt juuri mitään valtionhallinnosta – hallituksen ja eduskunnan roolitkin olivat vähän epäselvät – hän ymmärsi, ettei pystyisi tekemään kovin pahoja virheitä. Eihän kansanedustajan avustaja ole paljon sihteeriä kummempi, varsinkaan silloin, kun edustaja on fiksu ja hoitaa työnsä hyvin. Ja kokoomuksen Martti Tiuri oli, olihan hän tekniikan tohtori ja istunut eduskunnassa siihen mennessä jo lähes kaksikymmentä vuotta. 19-vuotias Lepomäki oli tuolloin toista vuotta Teknillisessä korkeakoulussa opiskelemassa informaatioverkostojen koulutusohjelmassa. Muutamaa vuotta aiemmin hän oli ollut varma, että Sivu 2 2 tahtoi isona isänsä tapaan toimittajaksi, mutta koska veli oli hakenut ja päässyt TKK:lle, Lepomäki ajatteli, että jumalauta, kyllä hänkin sinne pääsisi. Se oli enemmän näyttämisen halua kuin aitoa kiinnostusta, vaikka hän olikin aina ollut hyvä matikassa ja luonnontieteissä. Lepomäki oli eduskunta-avustajista nuorin ja ainoa teekkari, vähän outsider. Valtiotieteilijät pyörittelivät hieman silmiään, mutta ei se paljoa häirinnyt. He olivat there to stay, Lepomäki vain there to visit. Tai niin hän kuvitteli. A j a t u s h a u t o m o Liberan toimisto on pieni ja vaaleapintainen, järjestyksessä. Kovien talousarvojen naiseksi Elina Lepomäki, 32, kättelee yllättävän kevyesti. ”Tänään tuoksui keväältä”, hän sanoo ja hy- myilee nopeasti. Se ei ole kireä hymy, mutta loppuu aikaisin. Se antaa ymmärtää, että jaarittelu oli tässä, asiaan. Lepomäki on liberaaleja näkemyksiä ajavan Liberan tutkimusjohtaja. Hän järjestää hautomon julkaisuille tekijät, esittelytilaisuudet ja näkyvyyden. Kun raporteista pitää puhua julkisuudessa, Lepomäki hoitaa haastattelut. Hän kirjoittaa itsekin. Tällaista: ”Mitä vähemmän ihmisten elämään puututaan verotuksen tai sääntelyn keinoin, sitä paremmin kansanvalta toteutuu arjessa ja henkilökohtaisessa päätöksenteossa.” Ja: ”Tuloeroissa ei tulisi olla mitään pahaa, mikäli ne syntyvät vapaassa kilpailussa ja ilman väärinkäytöksiä. Ne luovat innovaatioita, työpaikkoja ja hyvinvointia kaikille.”
YLiO P P iLAS LE H T i KESKiTY N o 2 / 20 1 4 S iv u 23
N o 2 / 20 1 4 KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i Ne saattavat johtaa luokkaeroihin, mutta: ”Jos perheen vaikutus lapsiin halutaan nollata, vauvat pitää takavarikoida valtiolle jo sikiövaiheessa. Tosin perimän vaikutusta sekään ei poista.” Tämä on niin sanottua kylmän kapitalistin puhetta, jota kuulee Suomessa lähinnä yleiskommentaattori Tuomas Enbusken mediashow’ssa, Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan puheenjohtajan Matti Apusen keskustelunavauksissa ja kokoomusnuorten viimeaikaisissa periaatelinjauksissa. Sitä voi lukea myös Liberan nelisen kertaa vuodessa ilmestyvistä tutkimusraporteista. Kolme vuotta sitten perustetun ajatuspajan hallituksessa on istunut alusta asti liikeelämän eliitti. Anne Brunila on Fortumin entinen strategiapomo ja Evan hallituksen jäsen, jonka Talouselämä-lehti valitsi viime vuonna Päättäjänaiset-listan ykköseksi. Anne Berneristä tuli perheyrityksensä Vallila Interiorin toimitusjohtaja jo 25-vuotiaana ja Björn Wahlroos on björnwahlroos. Alkuperäisenä ideana ei ollut ottaa kantaa päivänpoliittisiin asioihin vaan puhua valinnanvapauden puolesta riippumattomasti, ilman valtion tukia. Kun toinen perustaja Petri Kajander lähti vuosi sitten, toimintasuunnitelma meni uusiksi. Toiminnanjohtajana aloitti Lemminkäis-suvun perijä Kristina Pentti, Lepomäkeä pyydettiin töihin paria kuukautta myöhemmin. Enää Libera ei suomenna ajatuksia vaan tuottaa ne itse. Esimerkiksi viime kesänä julkaistu Umpikujassa? käsittelee sitä, miten työmarkkinajärjestöt heikentävät työntekijän asemaa. Sen mukaan kaikkia työnantajia sitovat työehtosopimukset pitävät keinotekoisesti palkkatasoa niin korkealla, ettei työllisyysaste pääse nousemaan. Ammattiliitoilla on pitkät perinteet ja paljon valtaa, joten ei ollut yllätys, että joku suuttui. Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Antti Rinne julkaisi lehdistötiedotteen, jossa kutsui kirjoituksen tyyliä 30-lukulaisen äärioikeistolaiseksi. ”Onkohan seuraavaksi odotettavissa kyydityksiä ja mille rajalle?” Rinne muotoili. Lepomäki kiihtyy hieman muistellessaan vastaanottoa. ”Jos sä sanot Suomessa mitään ay-liikkeestä, saat heti natsin leiman. On täysin absurdia, että mahdollinen demarien uusi puheenjohtaja sanoo noin, siis whatta fuck?” ”Se on niin ala-arvoista. Puhu hei niistä asioista, mitä siinä kirjassa on!” L i b e r a l i s m i s t a ei vain ole kovin helppoa puhua ilman suuria tunteita. Eräässä Liberan julkaisussa on esipuhe, jonka on kirjoittanut kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen. Siinä Kanniainen selittää ymmärtäneensä heti, ettei kirjoittamiseen pitäisi itsesuojeluvaiston nimissä missään tapauksessa ryhtyä, sillä se toisi lisää vihamiehiä. Sähköpostitse hän kutsuu uusliberalismia haukkumasanaksi, jota käyttävät eitaloustieteilijät, jotka haluavat maksimoida julkisen sektorin, eli valtion ja kuntien osuuden bruttokansantuotteesta. Kuten ideologisissa asioissa usein, erimielisyys johtuu siitä, että puolestapuhujilla ja vastusSivu 2 4 tajilla on täysin vastakkaiset käsitykset siitä, mitä liberalismilla tarkoitetaan. Klassinen liberalismi on valistusajan aate, joka oli voimissaan Ranskan vallankumouksen aikaan. Voikin yksinkertaistaa, että liberalisteiksi itseään kutsuvat pitävät edelleen vallankumouksen sääntelyvallasta vapauttavaa iskulausetta ”vapaus, veljeys, tasa-arvo” ajattelun keskeisenä sisältönä. Oppi-isä on Margaret Thatcherin ihailema filosofi Friedrich von Hayek, joka oli sitä mieltä, että vapaa markkinatalous on ainoa tie yksilönvapauteen. Muiden mielestä uusliberalismi on kaikkea muuta kuin iskulauseita: se on hyvinvointivaltiolle vastakkaista ihmisarvoa polkevaa säätiökapitalismia. Sellaista kuin Thatcherin epätasa-arvoisessa Iso-Britanniassa. Väittelijät ovat myös erimielisiä siitä, kuinka liberalistinen Suomi on tänä päivänä. Lepomäen mukaan täällä ollaan menossa kohti valtion kontrolloimaa suunnitelmataloutta, kun taas esimerkiksi kansainvälisen politiikan professorin Heikki Patomäen mukaan uusliberalistinen vallankumous on tapahtunut jo aikaa sitten. Vasemmistoliiton listoilta eduskuntaan pyrkinyt Patomäki selittää kirjassaan Uusliberalismi Suomessa, että kenenkään ei ole tarvinnut tunnustautua uusliberalistiksi, sillä ulkomaiset asiantuntijaelimet, kuten EU ja kansainvälinen valuuttarahasto IMF, ovat ujuttaneet thatcherilaisia uudistuksia Suomeen 1980-luvulta saakka. Yksilöllä ei ole ollut päätöksiin mitään sanottavaa, vaikka se juuri on liberalismin idea. Asemasota ei kulje nimellä ”oikeisto vastaan vasemmisto” vaan ”uusi vastaan vanha”. Siinä Patomäki ainakin on oikeassa, että eduskunnasta on hankalaa nimetä ketään liberalismin puolestapuhujaa. Edes puoluehistoriaa ja liberalismia Turun yliopistossa tutkiva Vesa Vares ei keksi yhtäkään. Sen huomasi, kun kokoomusnuoret julkaisi periaateohjelmansa viime syksynä. Emopuolue irtisanoutui siitä saman tien. Ohjelmaa kutsuttiin hurjaksi, sensaationhakuiseksi ja äärioikeistolaiseksi. Ei se ollut sitä ollenkaan, Tampereen yliopiston hallintotieteiden professori Risto Harisalo sanoo. Hän toimii Vesa Kanniaisen tapaan Liberan asiantuntijana eli bloggaa ajatushautomon sivuille ja äänittää sinne podcasteja. Harisalo on kirjoittanut liberalismista 1990-luvulta saakka, vaikka sanoo monesti leikillään miettineensä, että olisi pitänyt jättää sikseen. Hän muistelee, miten Tampereen ylioppilaslehti arvioi hänen kirjansa lausumalla, että on käsittämätöntä, miten yliopistossa voi olla joku, joka kirjoittaa niin täydellistä soopaa. ”Ei kokoomusnuorten ohjelmassa ollut mitään niin raflaavaa, kuin annettiin ymmärtää, eivät ne olleet kovin radikaaleja ajatuksia. Liberalismista ei vain voi jutella myönteiseen sävyyn. Siksi on hyvä, että joku antaa sille kasvot, niin kuin Elina Lepomäki.” L e p o m ä k i e i v a l i t a . Natsi-jutuista hän ottaa totta kai itseensä, mutta ei auta, jos haluaa rikkoa tabuja ja herättää keskustelua. Ja sitä hän nimenomaan haluaa. Lepomäki puhuu kärkevästi, mutta varoo selkeästi kuulostamasta kaikkitietäväiseltä. ”En mä todellakaan kuvittele olevani oikeassa kaikessa, mutta ihmisten pitäisi saada päättää itse omista asioistaan. Kaikki tämä sääntely on ihan kohtuutonta. Kohta meille kerrotaan, minkälaisissa vaatteissa me saadaan mennä toukokuussa ulos”, hän sanoo. ”Se on jotenkin niin ahdistavaa, ettei se voi mitenkään johtaa kovin terveeseen ihmisluonteeseen pitkällä tähtäimellä.” Julkisen sektorin koko on Lepomäen mukaan aivan liian suuri, jotta talous voisi toimia kunnolla. Valtion tulisi huolehtia ensisijaisesti sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta, oikeuslaitoksesta sekä köyhäinavusta, mihin riittäisi kymmenen prosenttia bruttokansantuotteesta. Nyt julkisen sektorin koko on 60 prosenttia bruttokansantuotteesta. Jatkuva kasvu johtaa suunnitelmatalouteen, jossa ihmisillä ei ole mitään sananvaltaa mihinkään, kuten Kreikassa on käynyt, Lepomäki uskoo. Siihen pitää puuttua jo sen takia, että vuosikymmenien saatossa hyvinvointivaltiosta on tullut sellainen sakramentti, ettei siitä saa sanoa poikkipuolista sanaa. ”Kaikki puolueet ovat enemmän tai vähemmän sosiaalidemokraattisia ja naimisissa työmarkkinajärjestöjen kanssa. Koko pieni klikki käy pikkutunneilla samassa Levin mökissä kaljalla.” Enää ei vain eletä siinä maailmassa, jossa hyvinvointivaltio rakennettiin. Työmarkkinat ovat muuttuneet viidenkymmenen vuoden takaisesta, yrittäjyys on aivan toisenlaista. Pienillä kasvuyrityksillä ei ole varaa palkata työntekijöitä, mikä vähentää työpaikkoja, mikä taas vähentää työllisyyttä, Lepomäki sanoo. Jos ihmiset saisivat esimerkiksi solmia työsopimuksensa itse, pienet kasvuyrityksetkin uskaltaisivat tarjota töitä. Palkka kasvaisi sitä mukaa, kun oppisi lisää. ”Ensisijaisesti ihmiset pitäisi saada tajuamaan, että kaikki on itsestä kiinni. Arvostan ihmisiä, jotka on saaneet elämässään paljon aikaan ja joilla on hyvä asenne. Mikä mä olen sanomaan, millainen se on, mutta mun mielestä sellainen, että on valmis ottamaan selvää ja vaihtamaan kantaansa, sellainen what’s out there for me -ajattelu.” Hän tuskin tarkoittaa pelkästään itseään, mutta tietää kyllä edustavansa nimenomaan oikeaa asennetta. Elämäkatsomus on muotoutunut oman kokemuksen kautta. T K K : s s a ollessaan Lepomäki löi veljensä kanssa vetoa siitä, kumpi pääsisi kauppakorkeakouluun. Veli ei päässyt, sisko pääsi ja voitti kaljakeissin. Vitsi tai ei, Lepomäki kävi koulun loppuun, eihän hän tiennyt mitään taloudesta, mutta halusi oppia. Hän on tuplamaisteri omien sanojensa mukaan vain siksi, ettei osannut ilman opintoja mitään niin arvokasta, mistä työnantaja olisi ollut valmis maksamaan. Puheessa vilisevät englanninkieliset sanat ovat peräisin rahoitusmaailmasta, jossa Lepomäki on kasvanut. Hän teki diplomityönsä Nordealle ja jäi sinne. 22-vuotiaana pomo siirsi hänet Kööpenhaminaan, jossa headhunterit alkoivat soitella Lepomäkeä muualle töihin. Se tuntui aluksi hienolta, kunnes Lepomäki tajusi, ettei siinä ollut mitään erikoista, ei hän ollut mitenkään special, siten kunnolliset työmarkkinat vain toimivat.
YLiO P P iLAS LE H T i KESKiTY N o 2 / 20 1 4 S iv u 25
N o 2 / 20 1 4 KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i Sivu 2 6
YLiO P P iLAS LE H T i T u n n e v a h v i s t u i , kun Euroopan talous taantui vuonna 2008 ja eurokriisi aiheutti laman. Suomi hoiti kriisiä ottamalla koko ajan enemmän velkaa ja tukemalla muita maita, kuten Kreikkaa. Eduskunnassa pitäisi olla paljon enemmän ihmisiä, jotka ymmärtävät jotain taloudesta, Lepomäki muistaa ajatelleensa. Kaikki liittyy tavalla tai toisella talouteen. Vuonna 2010 Lepomäki palasi Suomeen odottamaan esikoistaan. Hän oli tavannut Lontoossa pankkialalla työskentelevän miehen ja mennyt naimisiin. ”Ajattelin silloin, että hitsi, vuonna 2011 on vaalit ja mähän olen silloin äitiyslomalla, mulla on hirveästi aikaa”, Lepomäki sanoo. Hän soitti Uudenmaan kokoomuksen piiritoimistoon ja tarjoutui ehdolle eduskuntavaaleihin. Hän teki niin siitäkin huolimatta, että kansanedustajilla ei ole hänen mielestään juuri sanomista mihinkään. Hallitus tekee politiikkaa, johon ei pysty vaikuttamaan äänestämällä. Silloinen Espoon piirin aluesihteeri Mika Airinen vakuuttui referensseistä, ulkomaan työkokemuksesta ja ”poliittisfilosofisesta asennoitumisesta”. Hän toteaa, että vaikka Liberan myöhemmin esittämät ajatukset eivät olleetkaan pöydällä ehdokkuuskeskustelussa, puolueen sisälle mahtuu erilaisia suuntia ja painotuksia. Lepomäki kampanjoi vauvan ehdoilla, siis lähinnä netissä. Joku saattaa muistaa vaalivideon, jossa hän istuu Iiro Viinasen kanssa lukemassa uutisia suomalaisten ostovoiman noususta ja valtiontalouden ylijäämäisyydestä. ”Eiks ois kiva, jos tää ois totta”, Lepomäki sanoo kameralle. A j a t u s m a a i l m a o n lähempänä kokoomusnuoria kuin emopuoluetta ja Lepomäki onkin jonkin verran tekemisissä nuoriso-osaston kanssa. Hän muun muassa suositteli Susanna Koskea puheenjohtajaksi vaalimainoksissa ja saa vuolasta kiitosta Henri Heikkisen kirjoittamassa ”liberaaleja vaihtoehtoja” tarjoavassa Elämää hyvinvointivaltiossa -kirjassa. Lepomäki kuitenkin korostaa, ettei sillä ei ole mitään tekemistä puoluekannan kanssa. ”Esimerkiksi keskustanuorten tavoiteohjelmassa on paljon enemmän sellaista, minkä kanssa mä olen samaa mieltä kuin kokoomuksen.” Oma puolueensa johtamaa hallituspolitiikkaa hän kutsuu kokonaisuudessaan aivan täysin epäonnistuneeksi. ”Vaikka me olisimme kuinka oman itsemme sankareita, kuten pääministerin empowerment-puhe vaatii, on vähän outoa, että hallitus havahtui taloustilanteeseen kunnolla vasta viime kesänä. Sokea Reettakin näki, että on vähän haasteita ilmassa, mutta niille ei tehdä mitään, vaan pyydetään, että ihmiset olisi vain riemuissaan.” S e o n y h t ä provosoivaa puhetta kuin ay-liikkeen haukkuminen. Siitä huolimatta Lepomäki on ensimmäinen pitkään aikaan, joka on saanut keskustelun liberalismista jossain määrin asiallisille raiteille. Toinen Liberan viime vuonna tuottama raportti on nimeltään Perustili, tutkimusjohtajan yritys järjestää sosiaaliturva uudelleen. Esittelyvideolla Tuomas Enbuske selittää, miten henkilökohtainen lainapohjainen tili kannustaisi työntekoon ja siirtäisi tulonsiirron jokaisen omiin käsiin. Sillä voisi uudistaa eläkesysteeminkin. Vastaanotto oli aivan toisenlainen kuin ammattiyhdistysliikejulkaisun: juuri kukaan ei kutsunut esitystä pamfletiksi vaan hyväksi avaukseksi. Sitä mieltä olivat esimerkiksi julkaisutilaisuudessa puhuneet sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo ja vihreä kansanedustaja Osmo Soininvaara. ”Tämä on politiikkaa totta kai. Mulle tämä on jatkumoa poliittisesta heräämisestä, joka on jatkumoa vitsistä eli tästä äitiyslomahankkeesta”, Lepomäki sanoo. Hanke johti 3 144 ääneen, mikä on enemmän kuin esimerkiksi pitkäaikainen kokoomuspoliitikko ja entinen ministeri Suvi Linden sai. Lepomäki pääsi varasijalle. Jos ja todennäköisesti kun Alexander Stubb pääsee europarlamenttiin toukokuussa, Suomen eduskuntaan nousee ainoa kansanedustaja, joka uskaltaa tällä hetkellä sanoa ääneen olevansa liberaali. ”En mä ole missään nimessä romuttamassa valtion vahvaa roolia, ei julkisen sektorin koko tule sataan vuoteen olemaan kymmentä prosenttia”, Lepomäki sanoo. 40 prosenttia olisi realistinen tavoite. Hän on ennen kaikkea käytännön ihminen. ”En mä tiedä, mitä mä siellä alkaisin tehdä näin loppukaudesta. Ehkä mä odottelen niitä kutsuja dokaamaan ympäri Leviä.” Y S iv u 27 N o 2 / 20 1 4 S e o n k a i k k e a muuta kuin totta. Julkinen velka on nyt bruttokansantuotteeseen suhteutettuna tuplat seitsemän vuoden takaisesta, lähes 60 prosenttia. Se on enemmän kuin 1990-luvun laman aikaan ja aivan velkakaton rajoilla. Jos raja rikkoutuu, EU saattaa alkaa valvoa taloudenhoitoa. ”Mun mielestä on hyvinvointivaltion irvikuva, että Suomea edelleen markkinoidaan sillä, että pidetään heikoista huolta. Faktahan on, että kun ollaan kriisissä, kaikkein heikoimmassa asemassa ovat ne, jotka ovat muutenkin heikossa asemassa.” Lepomäen mukaan hallituksen suunnittelemat veronkiristykset eivät ole säästöä. ”Suomessa kaikki tähtää siihen, onko tämä tasa-arvoista. Se on hyvä, mutta mun mielestäni ainoa arvo on, että kaikki lähtisi mahdollisimman tasa-arvoiselta pohjalta, ei että kaikki tulevat maaliin samaan aikaan.” ”Olisi hirveän ahdistavaa olla pikajuoksija, joka katsoo koko ajan taakseen, että pitääköhän vähän hidastaa, ettei muut jää jälkeen.” Talous ei ole nollasummapeli, jossa olemassa olevia nappuloita jaetaan mahdollisimman tasaisesti, päinvastoin, ihmisille pitäisi antaa mahdollisuus kasvattaa yhteistä pottia. Siksi tuloerot ovat hyvä asia. ”Miksi niitä pitää pienentää? Ne kulkevat käsi kädessä sen kanssa, että koko suure, mitä jaetaan, suurenee. Kun puhutaan oikeudenmukaisuudesta, puhutaan progressiivisen tuloveron puolesta.” Mutta mitä korkeampi progressio, sitä enemmän pääomat keskittyvät vain sinne, missä niitä jo on, hän sanoo. ”On ihan helvetin epätasa-arvoista, jos ei omalla työllään pysty saamaan mitään aikaiseksi.” Hän lisää, että on itse melko vaatimattomista keskiluokkaisista oloista ja ansainnut kaiken omaisuutensa itse. Töitä onkin tehty: verotietojen mukaan Lepomäki sai vuonna 2012 yli 238 000 euroa, eli noin 20 000 euroa kuukaudessa. Rahoja hän sijoittaa suomalaisiin startupyrityksiin, kuten eläinkokeita korvaavaan softaan, jätehuoltoa tehostavaan detektiolaitteeseen ja mittatilausfarkkuihin. Reaaliaikaisesti nettipalveluiden kieltä kääntävälle Transfluentille Lepomäki auttoi hommaamaan miljoonarahoituksen. ”Mä näen sen toisena tapana jeesata suomalaisia yrityksiä ja taloutta”, hän sanoo. Lepomäki antaa myös hyväntekeväisyyteen, se kuuluu asiaan. Katastrofialueille, Punaiselle ristille, HelsinkiMissiolle, Ensi- ja turvakotien liitolle, Tukikummeille, Leijonille, mikrolainoina afrikkalaisille yrittäjille ja Liberan hallituksen Anne Bernerin vetämälle lastensairaalahankkeelle. ”Lastensairaala vain kertoo sen, että kun kansalaiset pistetään asialle, niin menee prioriteetit oikein. Onhan se helppo kohde, mutta kyllä yksityistä rahaa löytyy yllättäviinkin juttuihin, miettii nyt vaikka Veikko Hurstia.” ”Just kävin eilen katsomassa sitä leipäjonoa. Kävin tapaamassa siellä ihmisiä, ihan muuten vain.” Se kuulostaa tekopyhältä, muttei välttämättä ole. Jos puhuu suoraan tuloerojen puolesta, tuskin kuvittelee saavansa punavihreitä pyöräilijöitä puolelleen kertomalla, kuinka käy katsomassa köyhiä Kalliossa. Lepomäki on hyvin rehellisesti rikas. Sillä at the end of the day markkinatalous on vain ja ainoastaan sitä, että kaikki hyötyvät, köyhätkin, hän sanoo. KESKiTY Seitsemän pankkia tavattuaan hän hyväksyi RBS:n tarjouksen ja muutti Lontooseen. Se sattui sopivaan saumaan, hän oli juuri eronnut pitkäaikaisesta poikaystävästään ja pystyi lähtemään Pohjoismaita pidemmälle. Cityssä oli pankkia pankin perään, siellä oltiin kuin muurahaiset rivissä kaksisivuisen pukeutumisohjeen verhoamina. Toisin kuin Suomessa, kaikki eivät olleet kauppatieteellisestä, vaan kovin erilaisista koulutustaustoista. Osaaminen, oppimishalu ja asenne ratkaisivat, eivät paperit. Lontoossa ollessaan Lepomäki aloitti jatkoopinnot TKK:n systeeminanalyysin laitoksella. Ei taaskaan siksi, että halusi tohtorin tittelin, vaan siksi, että lentokoneita odotellessa olisi jotain järkevämpää tekemistä kuin iltapäivälehtien lukeminen. Työkseen Lepomäki seurasi tarkasti eri maiden markkinoita ja sijoittajien arvostuksia. Vaikka Suomen talousluvut näyttivät vuonna 2007 erinomaisilta – velkaa oli vain vähän yli 30 prosenttia bruttokansantuotteesta – Lepomäestä tuntui, että kymmenen vuoden päästä kotimaalla menisi kaikista Euroopan maista huonoiten. Isot uudistukset, kuten eläkeremontti, olivat tekemättä. Siitä seuraisi suomeksi sanottuna kusiset paikat.
KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i teksti Oskari Onninen k uvat m a i j u h u k k a n e n Puhu kivoja tai vaikene. N o 2 / 20 1 4 I t s e s tä k I I n n I J o s k o n s u l t t i e n seurapiiritapahtuma kuulostaa eufemismilta helvetin neljännestä piiristä, helvetissä saa juodakseen kelvollista kahvia. Sillä sellaista täällä on tarjolla, tammikuisena tiistaiaamuna Talentumin luentosalissa Ruoholahdessa. Aamupalatilaisuudessa lanseerataan Pauli Aalto-Setälän ja Mikael Saarisen populaaritieteellinen kirja, Innostus – Myötämanipuloinnin aakkoset. Sen takakansiteksti lupaa, että kirjan avulla innostamisesta ja innostumisesta saa tehtyä elämänmittaisen rutiinin, joka ”energisoi sinut ja ympärilläsi olevat ihmiset jopa huippusuorituksiin”. Ja niitähän tässä maassa tarvitaan, ainakin jos poliittista johtoa on uskominen: edellisellä viikolla järjestetyssä Selkäranka-seminaarissa pääministeri Jyrki Katainen on moittinut suomalaisia turhasta negatiivisuudesta. Mutta Talentumin voileipien äärellä kielteisyydestä ei ole tietoakaan. Hieman harmaantunut, keski-ikäinen mies kumartuu puhumaan vierustoverilleen: ”Mä olen Kataisen puolella. Se yrittää etsiä Sivu 2 8 edes jotain myönteistä tästä maailmasta”, mies juttelee, kunnes puheensorina hiljenee kaiuttimista tulvivan musiikin alle. Äänentoiston välityksellä innostusväelle riimittelee Elastinen: ”Mä pusken uuteen nousuun taas vahvempana / paina, aina, paina / uuteen nousuun aivan kuten aina.” Sen tahtiin pukumiehet Aalto-Setälä ja Saarinen marssivat salin etuosaan ja aloittavat esityksensä. Heillä on sanoma, joka pelastaa sinut itsesi ja koko Suomen. M a r r a s k u u s s a valtakunnantelevisiossa kohtasi kaksi sisäistä sankaria. Jari Sarasvuon keskusteluohjelman terapiatuoliin istuutui vapaalaskija Pekka Hyysalo. Hän toipuu yhä neljän vuoden takaisesta vakavan aivovamman aiheuttaneesta kaatumisesta. Se vei Hyysalon 17 päiväksi koomaan. Toipumisennuste oli synkkä. Nyt hän oli kuitenkin selvinnyt takaisin mäkeen, ottanut ensimmäiset juoksuaskeleensa ja tullut kertomaan Sarasvuolle tarinan selviytymisestään. ”Mä haluun antaa kaikkien tietää, et ihan mitä tahansa on meneillään, niin sieltä voi nousta ja fight back”, Hyysalo tiivisti. Niissä sanoissa oli voimaa. Seuraavana Sarasvuon haastateltavaksi tullut Apulannan Toni Wirtanen liikuttui niin, että haki Hyysalon takaisin lavalle. Ohjelman aikana suomalaiset eivät puhuneet Twitterissä juuri muusta. Aamulla iltapäivälehdet hehkuttivat lannistumatonta sankaria. Reaktioista päätellen – ja Jyrki Kataisen riemuksi – Hyysalon asenne inspiroi. Hän ei marissut vaan taisteli. Sen asenteen ympärille hän on jo perustanut oman selfhelp-brändin, FightBackin, jonka missiona on tukea muitakin vakavasti loukkaantuneita laskijoita. Brändille on tilaus, sillä nyt jos koskaan ihmiset haluavat inspiroitua, taistella ja tehdä sen mahdollisimman helposti. Ajattelun ympärille on noussut alati kasvava miljardibisnes. Kultakaivokseen osui esimerkiksi austra-
YLiO P P iLAS LE H T i N o 2 / 20 1 4 S iv u 29
KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i lialainen Rhonda Byrne, jonka positiivista ajattelua suitsuttavasta Salaisuus-kirjasarjasta on muodostunut 2000-luvun selfhelp-hitti. Maailmalla sen pelkkää nimiteosta on myyty yli 20 miljoonaa kappaletta. Suomessakin vuonna 2008 ilmestynyttä käännöstä on mennyt kaupaksi 53 000 kappaletta – suunnilleen saman verran meillä myyvät Finlandia-voittajat. Byrnen sarja on vain jäävuoren huippu. Koko selfhelp-kirjallisuuden on arvioitu olevan Yhdysvalloissa reilun miljardin dollarin arvoinen bisnes. Sen päälle seminaarit, motivaatiopuhujat ja lifecoachit tuovat puolitoista miljardia dollaria vuodessa lisää. Ilmiötä ei voi olla huomaamatta Suomessakaan. Akateemisesta kirjakaupasta kerrotaan, että kaiken itsensä kehittämiseen liittyvän kirjallisuuden myynti on ollut voimakkaassa kasvussa viime vuodet. Innovatiivisuuttaan alleviivaavat firmat kirjaavat naiiveja kannustussloganeita toimitilojensa liitutauluseiniin. Yrittäjät jakavat samaa onnistumistsemppiä Facebookiin ja Twitteriin. Erityisesti kannustus vetoaa naisiin. Heille järjestetään tilaisuuksia, joissa lavalle marssitetaan suomalaisia menestyjänaisia inspiroimaan yleisöä Lean In -hittikirjan kirjoittaneen Sheryl Sandbergin hengessä. Omia tilaisuuksia on niin Olivia-lehden lukijoille, joita innostettiin marraskuussa lehden Mentorien viikolla kasvotusten ja Twitterissä hashtagilla #rohkaise, kuin kovan luokan uranaisillekin. Jälkimmäisiä psyykataan esimerkiksi maaliskuussa Katajanokan kasinolla järjestettävässä Menestys-seminaarissa. N o 2 / 20 1 4 I n n o s t u s - o p u k s e n julkistustilaisuus on päässyt hyvään vauhtiin. Lavalla seisovat kirjailijat klikkailevat läpi slaideja, joissa vilahtelee kuvia suomalaisista innostajista, Arman Alizadista, Olavi Uusivirrasta ja Atso Almilasta. Heistä meidän pitäisi ottaa mallia. ”Innostuksen pitäisi olla kansallistaito!” Aalto-Setälä kiteyttää mikkiin. Syy vaatimukseen on yksinkertainen: innostuksen avulla synnytetään innovaatioita, jotka puolestaan ovat ratkaisu vaikeisiin aikoihin. Korostaakseen pointtiaan Aalto-Setälä esittää saman asian kaavan muodossa: Innovaatio = idea + innostus + toteutus. Kaava on yksinkertainen, mutta se kuuluu asiaan. Selfhelp-gurut paketoivat viestinsä pelkistetyiksi x–y-kaavioiksi ja simppeleiksi laskutoimituksiksi saadakseen ne tuntumaan tieteellisiltä – eli uskottavilta. S e , e t t ä positiivisuudesta ja innostamisesta on tullut 2000-luvulla valtava bisnes, on osittain yhdysvaltalaisprofessori Martin Seligmanin ansiota. Häntä pidetään yhtenä 1900-luvun tärkeimmistä psykologeista. Seligmanin tunnetuimman teorian mukaan ihminen vajoaa apatiaan, jos kokee, ettei pysty vaikuttamaan kohtaloonsa. 1960-luvun lopulta lähtien ihmismieltä tutkinut Seligman piti psykologista tutkimusta liian ongelma- ja sairauskeskeisenä. Hän totesi, että hyvinvoinnin edistäminen oli jäänyt sairauksien parantamisen varjoon. Koska hyvinvointi ei ole sama asia kuin pahoinvoinnin Sivu 30 poissaolo, diagnoosien sijaan katse pitäisi kääntää voimavaroihin. Erityisesti positiivisen psykologian amerikkalaiselle koulukunnalle on ominaista painottaa, että yksilö pystyy itse vaikuttamaan hyvinvointiinsa ja elämänsä merkityksellisyyteen. Ja kun on hyvinvoiva, pysyy terveempänä ja pystyy parempiin saavutuksiin. Kun Seligman valittiin vuonna 1998 Psychological Association of American johtoon, koko tieteenala hyppäsi marginaalista keskiöön. Viimeistään silloin positiivinen psykologia lähti laajentumaan muuksikin kuin vain tieteellisissä konferensseissa käyvien huviksi. Seligman ja monet muut nimekkäät positiivisen psykologian professorit ovat popularisoineet alan. Tieteilijät kuitenkin korostavat, että selfhelp on positiivisen psykologian lieveilmiö, joka pahimmillaan tahraa tieteenalan mainetta. Siitä huolimatta välillä tieteen ja selfhelpin rajat hälvenevät. Eikä ihme, sillä näin tutkijat pääsevät varmemmin konsulttien kalvoille ja osaksi bisnestä. Esimerkiksi Seligmanin vuonna 2002 ilmestynyt menestysteos Aito Onnellisuus on hyvin populistinen. Se puhuttelee lukijaansa sinä-muodossa, opettaa optimismia ja auttaa jahtaamaan merkitystä ja menestystä tekemällä raksi ruutuun -testejä. Niiden avulla voi esimerkiksi selvittää omaa taipumustaan myönteiseen tai kielteiseen ajatteluun. Kaiken ydin on yhteenlaskukaava: Onnellisuus = elämäntilanne + oma asenne + geneettinen perustaso. Tuoreimmassa hittikirjassaan Flourish Seligman päivitti teoriaansa ja alkoi puhua onnellisuuden sijaan hyvinvoinnista ja kukoistuksesta. Samalla hän lisäsi kaavaan vielä onnistumisen kokemukset ja positiiviset ihmissuhteet. Jälkimmäiset vaativat tietysti sitä, että ihmisiä on enemmän kuin yksi. Siksi kukoistaaksemme meidän on tehtävä se, ei yksin, vaan kaikki yhdessä. L ö y t ä ä k s e m m e h y v ä n meiningin sanansaattajan joudumme menemään syvälle länsimaisen filosofian juurille, vuoteen 1942. Silloin sai ensi-iltansa Disneyn viides kokoillan animaatioelokuva, joka kertoo suloisen valkohäntäpeuran koskettavan tarinan: Bambi. Elokuva esitteli meille aikamme todellisen filosofin. Pienen, pyöreän ja harmaan. Hän on Rumpali, Bambin kanikaveri, joka on oppinut isältään tärkeän viestin. Elokuvan alkuvaiheessa Rumpali antaa negatiivista palautetta ensiaskeleitaan horjahtelevalle Bambille: ”Hän ei kävele kovin hyvin, eikö totta?” jänö sanoo. ”Rumpali! Mitä isäsi opettikaan sinulle tänä aamuna”, äiti kysyy kanilapseltaan toruvasti. Rumpali vilkuilee äitiään ujosti, katselee metsän vihermattoa ja pyörittää hiljalleen päätään ja lausuu sanat, jotka ovat kukoistuksen käsikirjoitus par excellence: ”Jos et osaa sanoa mitään kaunista – niin älä sano yhtään mitään. ” Yhdysvaltalaisen Gawker-verkkomedian toimituspäällikkö Tom Scocca nimesi marraskuisessa esseessään Rumpalin sanat smarmideologian motoksi. Smarmin voisi suomentaa vaikka kivapuheeksi. ”Kivapuhe haluaa tukahduttaa vastarinnan ja kritiikin peittämällä kaiken keinotekoiseen, öljyiseen kiiltoon”, Scocca kirjoittaa. Pääministeri Jyrki Katainen on kivapuheen ytimessä, kun hän sanoo Suomen nousevan ”kaverin kannustamisella” ja harmittelee, että ”jos joku esittää uuden ajatuksen tai idean, se ammutaan joka kolkalta alas, jos se ei ole täydellinen”. Kivapuhetta on sekin, kun Katainen puhuu hyvinvointivaltiosta, jossa pahoinvoinnin poistamista tärkeämpää on ”hyvinvoinnin lisääminen”. Siinä on ero: pahoinvointia poistaa valtio, hyvinvointi lähtee itsestä. Sama viesti on presidentti Sauli Niinistöllä. Hän kivapuhuu nostaessaan nuorison syrjäytymisen ehkäisykeinoiksi ”ihan tavalliset asiat” ja sivuuttaessaan taloudelliset sijoitukset sosiaalipalveluihin. Kivapuhekulttuuria on kiittäminen siitä, että ikävistä asioista, kuten vaikka hyvinvointivaltion murenemisesta, ei voi puhua ääneen. Hyvinvointivaltio ei ole ollut enää aikoihin niin kuin ennen, mutta se on siitä huolimatta yhä poliitikkojen puheiden kivijalka – mitä nyt kokoomus kehitti konseptin eduskuntavaalikampanjassaan paremminvointivaltioksi. Kivapuheesta on tullut yhteiskunnan selfhelp-opas, joka sanoo: Lopetetaan voivottelu, tartutaan toimeen ja osallistutaan talkoisiin niin pääsemme maaliin, kohti yhteistä hyvää. Jos joku ei halua lähteä riemuisaan paraatiin kohti tätä myyttistä yhteistä etua, hän on ankeuttaja. Y k s i a n k e u t t a j i s t a vastaa puhelimeen autossaan. Hän on Timo Harakka, toimittaja ja eurovaaliehdokas, joka valmistelee Tampereen yliopistoon sosiologian väitöskirjaa talouden käsitehistoriasta. Harakan mielestä ilmassa on ollut jo pidemmän aikaa vapaaehtoista tyhmistymistä, joka näkyy siten, että kriittiset äänet tuomitaan asennevammaisiksi. ”Suomi menee kohti yhteiskuntaa, jossa päättäjien tarkoitusperiä ei saisi kyseenalaistaa”, Harakka sanoo puhelimeen. Poliitikkojen viljelemässä puheessa edut ovat yhteisiä, asiat teknisiä ja kädenvääntö ja erimielisyys pahasta. Negatiivista energiaa. Harakan mukaan käänne tapahtui Suomessa laman jälkeen, kun Paavo Lipposen hallitus nousi vallankahvaan vuonna 1995. Suomessa vallitsi massatyöttömyys, mutta harva oli työtön laiskuuttaan. Silti politiikka koveni ja humanismi vaihtui taloustieteeseen ja insinööriajatteluun. Poliitikkojen suihin juurtuivat aivan uudet sanat, jotka korostivat vastuun ottamista ja marisemisen lopettamista. SDP toi talouspuheeseen uuden avainkäsitteen, kannustimen. Se on oiva esimerkki kivapuheesta: sillä voi johtaa harhaan naamioimalla viestinsä myönteiseksi. Yhtä hyvin voitaisiin kuitenkin puhua patistimesta, onhan sen idea työntää ihmisiä töihin tukien menettämisen uhalla. Samaan aikaan kansakunnan ääneksi nousi Jari Sarasvuo. Hänen vuonna 1996 ilmestynyt Sisäinen sankari tiivisti ajan hengen: Ainoa keino hallita muutosta on hallita itseään. Itseensä
YLiO P P iLAS LE H T i KESKiTY N o 2 / 20 1 4 S iv u 3 1
N o 2 / 20 1 4 KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i pitää suhtautua positiivisesti. Ottaa vastuuta, asettaa tavoitteita. Menestyä. Siitä lähtien vaatimus, että yksilön on huo lehdittava itsestään ja oltava oikealla asenteella liikenteessä, on pysynyt suomalaisen politiikan johtotähtenä. Se vaatimus on vain verhottu kiva puheeseen. ”Kun ratkaisut epäpolitisoituvat, ei voi sa noa ääneen, että yksi voittaa ja toinen kärsii, vaikka juuri tästä poliittista kamppailua pitää käydä. Esimerkiksi eläkeiän nosto ei todellakaan ole winwin tilanne”, Harakka sanoo. A l d o u s H u x l e y kirjoitti Uljas uusi maail ma teoksessaan, että yhteiskunnan viimei nen suurponnistus, ”Manhattanprojekti”, on onnellisuuden probleeman ratkaiseminen: kuinka pitää ihmiset tyytyväisinä huolimatta siitä, että heitä kohdellaan kuin roskaa. Huxleyn utopiassa ratkaisu olivat onnel lisuuspillerit. Eurooppalaiset oikeistojohtajat puolestaan ovat lääkinneet eurokriisin aiheutta mia pettymyksiä positiivisella psykologialla. Britannian pääministeri David Cameron intoili Martin Seligmanin onnellisuusteorioista niin, että päätti mittauttaa kansallista onnelli suutta kahden miljoonan punnan kyselytutki muksella. Ranskan entinen presidentti Nicolas Sarkozy olisi halunnut vaihtaa bruttokan santuotteen Seligmanin kehittämään onnelli suusindeksiin, ja Saksan liittokansleri Angela Merkel kutsui viime kesänä koolle suuren hy vinvointiseminaarin. EUpresidentti Herman Van Rompuy puolestaan on inspiroitunut kirjoittamaan ai heesta itse. Hän on lähettänyt laatimansa on nellisuusoppaan, The World Book of Happi ness, kahdellesadalle valtionpäämiehelle. Sitten meillä on Selkärankaseminaarin Suomi. Täällä valtionjohto ei tyytynyt lukemaan Van Rompuyn teosta tai järjestämään seminaa reja, vaan tilasi itselleen mittatilaustyönä juuri Suomen tarpeisiin räätälöidyn yhteiskunnalli sen selfhelpoppaan: Pekka Himasen Kestä vän kasvun mallin. Sen, jonka julkaisua seurasi väitetty ajojah ti, jossa Himasen puolustajat pitivät analyyttista murskakritiikkiä tarpeettomana rökittämisenä. Pekkahan on yritetty tappaa, Himasen tutkijakollega Manuel Castells ilmaisi asian Helsingin Sanomille. Himasen kirja viittasi molempiin Seligma nin bestsellereihin ja muistutti niitä kaavioi neen. Filosofin pääviesti oli tiivistelmä positiivi sen psykologian tutkimustuloksista: ”Olennaista on, että onnistumisen ja on nellisuuden – tai tuottavuuden ja hyvinvoinnin – välille muodostuu toisiaan positiivisesti ruok kiva yhteys.” Se on ylevä tavoite, sillä onnistumisen ja onnellisuuden välisen yhteyden luodakseen ei tarvitse uraputkea ja menestystä. Sitä voi po sitiivisen psykologian oppien mukaan raken taa vaikka downshiftaamalla ja vähentämällä kulutusta. Mutta sitä oikeistojohtajat tuskin toivovat. Sen sijaan he ovat valjastaneet itselleen tie teellisen keppihevosen positiivisen psykologian viestin toisesta puolesta, tuottavuuden ja hy vinvoinnin yhteydestä. Sivu 32 Heidän käsissään tieteenalasta on tullut hymyilevä naamio, joka kääntää keskustelun pois sieltä, missä sen pitäisi olla. Naamio sanoo: Kun vika ja ratkaisut löyty vät jokaisen omasta asenteesta, nyt jumalauta tsempataan toisiamme, niin vaikeat ajat kään tyvät hyviksi. Vain siten Suomi ja Eurooppa saadaan pa lautettua kukoistukseen. ” Ta r j o l l a m o d e r n e j a työkaluja, inspiraa tiota ja kontakteja oman menestystarinan ra kentamiseen”, lupaa Menestysseminaarin tai vaansininen nettisivu. Tapahtuma on tarkoitettu ”eteenpäin me neville naisille”, ja heitä riittää, sillä järjestäjien mukaan 281 euron hintaiset ennakkoliput on jo myyty loppuun. Normaalihintaisia, 430 euron lippuja on helmikuun lopussa jäljellä yhdeksän. Oheistuotteena myydään reilun viiden kympin hintaisia ”Menestyspotretteja”, helei tä studiokuvia, joita voi hyödyntää esimerkiksi omalla LinkedInsivullaan. Sellaisessa hymyilee psykologi Ilona Rauhalakin seminaarin kotisivulla. Rauhala on yksi maaliskuisen tsemppaus tapahtuman puhujista – kirjoittanut elämäntai tokirjoja, vetänyt arjen psykologiaa käsitellyttä tvohjelmaa Ylellä ja puhunut lukuisissa val mennustilaisuuksissa. Päivätyökseen hän toimii muutosval mentajana. Se on tehtävänimike, joka luotiin 1990luvulla Yhdysvalloissa. Silloin yrityk set alkoivat palkata puhujia auttamaan johtajia, esimiehiä ja työntekijöitä selviämään vaikeista muutoksista – toisin sanoen irtisanomisista. Puhelimessa Rauhala kuulostaa määrätietoi selta vastatessaan kysymykseen, jonka kyynikot esittävät mielellään positiivisuuden profeetoil le: vaatiiko positiivisuuteen perustuva menestys sitä, että kieltää negatiiviset ajatukset? Ei vaadi, Rauhala vastaa. Hänen mukaan sa terve pessimismi ja kriittisyys ovat hyviä asioita. Mutta krooninen marmattaminen, se on myrkkyä esimerkiksi työyhteisölle. ”Se ei rakenna mitään. Jos halutaan men nä eteenpäin, meidän pitää olla kriittisiä, mut ta huolehtia vuorovaikutuksessa ja asenteessa, että me säilytetään mahdollisuuskeskeisyys”, Rauhala sanoo, ”Se on tosi tärkeetä. Muuten me vajotaan kollektiiviseen toivottomuuteen. Se on sitä, mi hin Katainen on mun mielestä puuttunut.” Rauhalan mielestä yksilön tehtävä on selvi tä, vaikeissa ja negatiivisissakin tilanteissa. Ne eivät ole ilkeiden yritysjohtajien vika. ”Kaikkien pitää ottaa vastuuta. Jos joku us koo voivansa vapaamatkustaa, se koituu yleensä hänelle itselleen haitaksi.” Tämä on Rauhalan mielestä koko selfhelpin, valmennustilaisuuksien ja positiivisen asenteen keskeinen eetos: vaikeuksien ja elämän epätäy dellisyyden hyväksyntä ja pärjääminen. Tarkoittaako se sitä, että yhteiskunnan ei kuulu auttaa yksilöä vastuun ottamisessa? Rauhala korottaa äänensä. ”Mikä se yhteiskunta on? Se on me. Se on sinä ja minä. Ei ole olemassa mitään abstraktia yhteiskuntaa. Toi on se harha, mikä tässä hy vinvointivaltiossa on tullut. Että on joku, joka pitää meistä huolen. Sellaista ei ole.” Y h t e i s k u n t a a e i o l e . On vain yksilöitä, jotka kilvoittelevat kohti menestystä. Se, mikä alkoi Bambifilosofoinnista, kehittyi populaarik si selfhelpkirjallisuudeksi, sai tiedemaailman tuen positiivisena psykologiana ja päätyi polii tikkojen hyvinvointipuheisiin, on selviytymis strategia yhteiskunnassa, jota ei oikeastaan ole, koska on vain yksilöitä LinkedInprofiileineen. Hyvä pöhinä ja innostus ovat tuottavuuden ja menestyksen kieltä. Tsemppaus ja merki tyksellisyyden tavoittelu neuvovat kääntämään katseen omaan napaansa ja huolehtimaan sen hyvinvoinnista. Kun positiivinen psykologia yhdistetään hy vinvoinnin tavoitteluun, voidaan vääränlainen asenne patologisoida pahoinvoinnin syyksi. Kivapuhe ajaa aina voimakkaimpien etua, mutta piilottaa sen positiivisuuteen. Kun mer kityksellinen keskustelu on käyty, kivapuhe nou see parrasvaloihin, väläyttää hammashymyn ja haluaa jutella jostain kivemmasta. Samalla se tuomitsee keskustelun kaikesta, mistä se ei itse halua puhua – asioiden todelli sista lähtökohdista, tarkoitusperistä ja arvoista. Siksi analyysi leimataan kriittisyydeksi, joka leimataan negatiivisuudeksi, joka taas leima taan yhteisen edun vastustamiseksi. Siitäkin saa selfhelpyhtälön: Tarkoituspe rien läpivalaisu + eettinen pohdinta + kriittinen analyysi = negatiivisuus. I n n o s t u s - k i r j a n lanseeraustilaisuus on lopuillaan. Vielä on vuorossa myötämanipulointi pyramidi, jonka on tarkoitus havainnollistaa, kuinka ihminen voi siirtyä koko ajan ylem mälle tasolle pyramidissa, kohti huippua, ”emotionaalisesti tukevaa” kanssakäymistä. Samalla ihminen lämpenee – sen todisteeksi seinälle heijastetaan lämpökamerakuvia, jotka näyttävät epäinnostuneen ihmisen kylmänä, innostuneen lämpimänä. Lämpenemistä päästään harjoittelemaan kin. Ensin noustaan kakkostasolle smalltal killa vierustoverin kanssa. Sitten on määrä loikata kerralla huipulle: AaltoSetälä käskee halaamaan vieressä istuvaa, tukemaan häntä emotionaalisesti. ”Tää on affektiivista neurotiedettä. Nyt te kaikki ootte lämpimiä!” AaltoSetälä intoilee. Lopuksi 39 euron alennushintaan kaupat tavat 178sivuiset kirjat vaihtavat omistajaa myyntitiskillä. Kirjan kanteen on kohopainettu energiajuomatölkki. ”100 prosenttia intoa”, sen etiketissä lukee. Kun astun ulos ovista lumisateiseen kirkkauteen, valaistun niin kirjaimellisesti kuin henkisestikin. Nyt tiedän, mitä on innostus. Se on kuin energiajuoma. Molemmissa on jotain läpeensä keinotekoista, äklöä ja jopa vaarallista. Ennen kaikkea: molempiin turvaudutaan silloin, kun on pakko olla niin tuottelias, ettei selviä ilman. Y Juttua varten on haastateltu myös Työterveyslaitoksen tutkija Lotta Harjua.
YLiO P P iLAS LE H T i Maailmalla opin arvostamaan Oulun yliopistoa. Täällä on aivan oma henki. Aija Oksman, luonnontieteellinen, 3. vuoden opiskelija N o 2 / 20 1 4 www.oulu.fi S iv u 3 3
KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i t e k s t i VA P P U K A A R E N O J A k uvat M A I J A A S T I K A I N E N Kainuun pimeässä aarniometsässä on talo. Sen on tarkoitus parantaa meidät mielisairaudelta, joka ilmenee itsetuhoisena kulutuskäyttäytymisenä. N o 2 / 20 1 4 Va a r at i l a K a i n u u n i l t a p ä i v ä on pimentymässä mustaksi. Pakettiauto ajaa Hyrynsalmen S-marketin parkkipaikalle. Ovet avautuvat, viisi ihmistä lähestyy hiljaisena rivinä myymälän liukuovia. Kauppareissu kestää pitkään, sillä ostajat eivät ole tottuneet suomalaiseen hyllylogiikkaan, vaan ranskalaiseen, brittiläiseen, libanonilaiseen, espanjalaiseen ja kalifornialaiseen. Kansainvälinen joukko taiteilijoita on saapunut Hyrynsalmelle vasta muutamaa päivää aiemmin. Edessä on kolme kuukautta talvea Suomen lumisimmassa paikassa, Hyrynsalmen Paljakanvaarassa. Kun kaupalta ajaa viisi minuuttia luoteeseen, talot ja valot katoavat. Edessä on metsätie, jota jatketaan parikymmentä minuttia. Tie nousee kukkulalle, kaartaa hieman vasempaan ja vie keltaisen puutalon pihaan. Tämä on Mustarinda, taiteilijaresidenssi, joka on viiden vuoden ajan majoittanut taiteilijoita muutaman kuukauden jaksoiksi. Sivu 34 Nietosten ympäröimässä talossa palaa valo. Se paljastaa tummatukkaisen miehen, joka seisoo ikkunan takana uppoutuneena keskusteluun ja katsoo välillä ulos pimeään. Hän on talon isäntä, taiteilija Antti Majava. Mustarinda on hänen unelmansa. Täällä on tarkoitus luoda, ei mitään sen vähempää kuin uusi ihmisyys. A n t t i M a j a v a oli 27-vuotias ja mielisairaalassa, kun kuuli ensimmäisen kerran Black Mountain Collegesta. Sairaalan juhlasalin seinälle heijastui video. Kuvaan tuli säveltäjä John Cage, joka kykki metsässä korin kanssa. Hän noukki sieniä, kuunteli hiljaisuutta. Cage sanoi kameralle: ”Minulla oli henkilökohtainen kriisi. Olin huolissani siitä, miksi kukaan kirjoittaisi musiikkia. Tajusin, että taiteen ajatus ei ole viestiä omia tunteitaan muille vaan pikemminkin imitoida luontoa.” Cage on yksi taiteilijoista, jotka opiskelivat Black Mountain Collegessa, koulussa, jonka ajatus oli mielipuolinen. Perustaa nyt vapaa taidekoulu pusikkoon keskellä syvintä 1930-luvun lamaa. Humanististen aineiden professori John Andrew Rice teki sen silti. Ennen kaikkea siksi, että oli pettynyt yliopistoihin, joissa oli uransa aikana luennoinut. Hänen mielestään taiteen piti olla keskeisessä roolissa kaiken oppimisessa. Oikea yleissivistys oli henkistä kypsyyttä eikä vain tietovarastoja, ja ihminen kypsyy tekemällä, ei vain lukemalla, hän pohti. Pohdinnat eivät herättäneet vastakaikua 1930-luvun yhdysvaltalaisyliopistojen rehtoreissa, joten Rice ryhtyi sellaiseksi itse. Black Mountain College aloitti toimintansa vuonna 1933 Pohjois-Carolinassa, eristyksissä muusta asutuksesta, kukkuloiden ja havupuiden keskellä. Lukujärjestystä ei ollut, oppiainerajoja ei myöskään, luennoille sai mennä jos halusi.
YLiO P P iLAS LE H T i KESKiTY N o 2 / 20 1 4 S iv u 3 5
N o 2 / 20 1 4 KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i Sivu 36
YLiO P P iLAS LE H T i KESKiTY Espanjalaiset Iván Torres, Alís Vidal ja libanonilainen Sandra Ghosn ovat aamupalalla. He viettävät talven taiteilijaresidenssissä. Opiskelijat ja opettajat asuivat collegensa tiloissa, osallistuivat sen ylläpitoon ja työskentelivät opinahjon omalla farmilla. Aina 1950-luvulle saakka, jolloin Black Mountain College kaatui rahavaikeuksiin. Ennen vararikkoa vuorilla ehti käydä hakemassa oppia satakunta taiteilijaa, sellaisia, jotka opittiin myöhemmin tuntemaan postmodernismin kehittäjinä. Kuten vaikka Merce Cunningham, nykytanssin pioneeri, tai Robert Rauschenberg, yksi ensimmäisistä poptaiteilijoista ja Buckminster Fuller, arkkitehti ja keksijä, joka kehitteli esimerkiksi oman automallin. John Cagen sävellykset taas laajensivat koko musiikin käsitteen. Säveltäjän tunnetuimmassa teoksessa, Neljä ja puoli minuuttia täydellistä hiljaisuutta, ei käytetä lainkaan soittimia tai nuotteja. Pianisti istuu yleisön edessä hiljaa – neljä ja puoli minuuttia – ja availee ja sulkee tietyin väliajoin pianon kantta. Yleisön on tarkoitus keskittyä ympäristön ääniin. Niihin, joita ei kaupungissa ehdi kuunnella. L e h t o r i E r k k i S o i n i s e n mielestä Antti Majavan idea järjestää installaatiotaiteen kurssi Rauhan mielisairaalassa oli hyvä. Siispä toisena opiskeluvuonna koko vuosikurssi matkusti viikoksi Majavan lapsuudenmaisemiin joutsenolaiseen hylättyyn parantolaan. Siellä he katsoivat kaikki yhdessä Soinisen valitsemia videoita, muun muassa sitä, jossa John Cage sienesti. Majava katseli videota ja kuunteli professorin puhetta Black Mountain Collegesta ja siitä, kuinka taiteilijat yhdessä kehittivät uudenlais- ta ajattelutapaa vuorten sylissä. Se oli sellainen taiteilijayhteisö, jollaisesta Majavakin olisi halunnut hakea oppia. Kuvataideakatemiassa häntä oli alkanut kyllästyttää opintojen teoreettisuus. Sellainen, joka ilmeni esimerkiksi rehtorin ohjeistuksessa ennen Istanbulin biennaalia, jonne Majava opiskelukavereineen valmisteli näyttelyä. Rehtori ihmetteli, miksi opiskelijat stressasivat sinne tehtävistä taideteoksista niin paljon: teoshan on vain välttämätön paha, ikään kuin sivutuote prosessissa, jossa tärkeintä on keskittyä pohtimaan omaa taiteilijapositiotaan. Majava ei missään nimessä halunnut pohtia sellaisia. Hän ei tahtonut käpertyä itseensä. Ei voinut, sillä ihmiskunta oli vaarassa. A n t t i M a j a v a ei ole aivan varma siitä, milloin hän havahtui ympäristökriisiin. Mutta sen hän muistaa, kuinka katseli 13-vuotiaana Rauhan sairaala-alueella kasvavia mäntyjä. Aurinko laski ja värjäsi niiden rungot tummanpunertaviksi. Hänelle valkeni, että nekin asiat, joita hän piti ikuisina ja muuttumattomina, kuten luonto, eivät sitä ole. Vähän vanhempana Majava luki kiihtyvällä tahdilla uutisia ilmastonmuutoksesta ja ympäristöstä. Seitsemän vuotta sitten hän törmäsi Pasi Toiviaisen kirjaan Ilmastonmuutos. Nyt – Muistiinpanoja maailmanlopusta. Se oli käänteentekevä. Majava oli saanut valmiiksi taideteoksen S iv u 3 7 N o 2 / 20 1 4 A n t t i M a j a v a pääsi Kuvataideakatemiaan valokuvilla, joihin oli ikuistanut Rauhan autioituneen mielisairaala-alueen. Alun perin hänen ei edes ollut tarkoitus hakea niillä kuvilla taidekouluun, olihan hänellä jo opiskelupaikka Helsingin yliopistossa teatteritieteen laitoksella. Parantolan valokuvaaminen oli hänen henkilökohtainen projektinsa, erään- lainen surutyö sen jälkeen, kun Rauhan mielisairaala lakkautettiin säästösyistä. Lakkautuspäätös oli järkytys, sillä sairaala oli Majavalle tärkeä paikka, hänen lapsuutenkotinsa. Isä oli työskennellyt Rauhassa psykiatrina. Majava sai kuulla isältä, mikä oli potilaiden kohtalo sairaalan sulkemisen jälkeen: alkoholia, huumeita, itsemurhia. Rauhan lakkauttaminen oli Majavan mielestä heitteillejättö. Hän tajusi ensimmäistä kertaa, että taloustieteilijöillä on aina viimeinen sana, tehtiinpä mitä tahansa päätöksiä. Kun valokuvat Rauhan sairaalasta tulivat kehittämöstä, ne näyttivät onnistuneen niin maagisen hyvin, että Majava osallistui niillä Kuvataideakatemian pääsykokeeseen. Valintaraati oli samaa mieltä. Seuraavana syksynä Majava aloitti opintonsa Kuvataideakatemian tila-aikataiteiden linjalla.
N o 2 / 20 1 4 KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i Sivu 38
YLiO P P iLAS LE H T i V a l m i s t u t t u a a n Kuvataideakatemiasta vuonna 2008 Majava keksi itselleen harrastuksen, joka lähestyi pakkomiellettä: Etuovi.com-palvelu. Hän klikkaili itseään virtuaalimatkoille myytävänä oleviin kiinteistöihin, kävi paikan päällä katsomassa lupaavimpia. Ja nyt käsillä oli sellainen, erittäin lupaava myynti-ilmoitus: entinen kyläkoulu keskellä korpea. Korkeuskäyrä näytti, että se oli kukkulalla. Lisäksi satelliittikuvassa talon vieressä näkyi epämääräisen muotoinen tumma läntti. Se oli ikimetsää, tiheä luonnonmukainen, viidentuhannen hehtaarin laajuinen kuusikko, joka erottui ympärille istutetusta vaaleamman vihreästä mäntymetsästä. Se oli juuri oikeanlainen paikka Black Mountain Collegesta innostuneen taiteilijan suunnitelmille. ” H a l u a i s i n ajatella, että tilanne ei ole niin paha. Mutta aina kun luen uusimpia tieteellisiä tutkimuksia joudun toteamaan, että kyllä se perkele on. Ikävä kyllä näiden asioiden selittäminen ihmisille on kuin selittäisi kuvia kuolleille jäniksille.” Antti Majava istuu pitkän pöydän ääressä ja puhuu pitkiä virkkeitä. Ne kertovat tuhosta, mutta saavat silti välillä nauramaan – huumoria, joka useimmilta tuomiopäivän profeetoilta puuttuu. Siitä, kun Majava bongasi nettikaupasta vanhan kyläkoulurakennuksen, on kulunut kuusi vuotta. Hän osti talon 73 000 eurolla eikä ole sen jälkeen juuri ehtinyt taiteilijaidentiteeteillä teoretisoimaan. Residenssissä, johon mahtuu kymmenisen ihmistä kerrallaan, on vieraillut tähän mennessä reilu 60 taiteilijaa. Toimintaa pyörittää Mustarinda-yhdistys, johon kuuluu reilu parikymmentä ihmistä. Talossa on tehty mittavia remontteja. Koneen säätiön tuella talosta rakennetaan energiaomavaraista ja päästötöntä – Paljakanvaaraan ei ole tultu saastuttamaan. Ta l o a y m p ä r ö i v ä t lumiröykkiöt taittavat harmaaseen. Päivä on pilvinen. Mustarindassa on hiljaista, sillä residenssissä majoittuvat taiteilijat ovat kaikki työssään – maalaamassa, runoilemassa, tekemässä hiilipiirroksia, elokuvakäsikirjoituksia. Edellisenä iltana on valvottu ja katsottu yhdessä Twin Peaksia. Eteisestä kuuluu tömistelyä, kun pitkät miehet tömistelevät lunta kengistään. Residenssiin tulee vieraita: Hyrynsalmen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Matti Kemppainen ja Kainuun uusiutuvan energian ohjelmaa vetävä Markku Nivakoski. He ovat tulleet keskustelemaan Majavan kanssa uuden kunnallisen energiayhtiön perustamisesta Kainuuseen. Kolmikko istuutuu kahvittelemaan olohuoneeseen. Keskustelussa pilkahtelee sanoja kuten tahtotila, maakuntakaava, investointipäätös, tiekartta, maakuntastrategia. Majava on huomannut, että taiteilijan koulutuksella pärjää tällaisissa palavereissa aivan hyvin. Prosessi-insinöörit eivät ole sen kummoisempia asiantuntijoita kuin biokaasulla kulkevan auton omistava taiteilijakaan. Hän onkin mukana esimerkiksi työryhmässä, joka suunnittelee maakunnan energiastrategiaa. Siihen hän tempautui mukaan vähän sen jälkeen, kun Mustarindaan hankittiin kauppareissuja varten kaksi uusiutuvalla energialla kulkevaa autoa. Autot hankittuaan Majava soitti Kainuun energiayhtiöön tiedustellakseen, mistä lähistöltä saisi biokaasua. Vastaus oli, että ei mistään. ”Sanoin, että olen tullut siihen tulokseen, että tämä on ekologisin tapa kulkea autolla. Minut kutsuttiin näyttämään sinne autoja ja siellä todettiin, että nämähän ovat ihan oikeita kulkuneuvoja, ei mitään Aku Ankka -autoja”. Tapaamisen jälkeen Majava kutsuttiin mukaan energiastrategiaa suunnittelemaan. Majava kokee, että taiteilijan tehtävä on osallistua yhteiskunnan toimintaan mahdollisimman monipuolisesti sen sijaan, että päätöksenteko jätettäisiin kauppakorkeakoulusta valmistuneille ”mestaroijille”. ”Taiteilija on se henkilö, joka ymmärtää yhteiskuntaa. Mustarindan lähestymiskulma on se, että tarvitaan aikaa ja ymmärrystä, dialogia, tällaista mitä mekin nyt käymme.” Siitä syntyy uusi ihmisyys. Sellainen, joka ei perustu shoppailemalla rakennettuihin identiteetteihin. ”Olen itsekin mies, joka rakastaa saada synttärilahjaksi niin sanotun kovan paketin. Olen aina tykännyt teknisistä laitteista ja välineistä. Mutta jossain vaiheessa se meni ihan överiksi, kun rippilahjaksi saattoi saada viisi virvelisettiä. Koko esineisiin liittyvä arvon tunne katosi, kun se tavaran vyöry oli niin valtava”, Majava sanoo. Uusi ihminen on sellainen, joka osaa jälleen arvostaa tavaroita. ”Meidän ei tarvitse luopua mistään muusta kuin siitä ylikuluttamiseen perustuvasta postmodernin identiteetin rakentamisesta. Sen jälkeen me pystymme jälleen nauttimaan siitä, kun saamme jotain lahjaksi tai ostamme säästöillämme jotain.” K u n r a k e n n u k s e l l e mietittiin nimeä, pyöriteltiin aluksi sellaisia vaihtoehtoja kuin Taikavuori ja Eksymä. Lopulta voittajaehdotus löytyi kuitenkin kartoista, joiden mukaan muutaman sadan metrin päässä talosta, ikimetsän keskellä, on vaaran rinne nimeltä Mustarinda – kaunis vanha itämerensuomalainen nimi. Itse asiassa Suomessa on kerran ollut toinenkin vaara nimeltä Mustarinda, parinsadan kilometrin päässä Kainuun taiteilijaresidenssistä. Siellä muinaissuomalaisten antama pakananimi kuitenkin vaihdettiin myöhemmin kristilliseen Suomeen soveliaammaksi, Koliksi. Pari vuotta sitten Majava törmäsi englanninkieliseen tutkimukseen, joka tarkasteli Kolin kansallispuiston kävijöiden luontokokemuksia. Kun hän näki, miten Mustarinda oli englanniksi käännetty, oli kuin viimeinenkin palikka olisi loksahtanut kohdalleen: Mustarinda on englanniksi Black Mountain. Y S iv u 3 9 N o 2 / 20 1 4 M a j a v a n e d e s s ä pöydällä on Macbook Air, jonka omenalogon päälle hän on teipannut mustan neliön. Se on viittaus venäläisen avantgardistitaiteilija Kazimir Malevitšin teokseen Musta neliö valkoisella pohjalla. ”Kazimir sanoi, että häntä vituttavat orgaa- niset muodot. Ja itsekin diggaan erittäin paljon abstraktista maalaustaiteesta, jota Kazimirkin edustaa.” Mutta Majavan suhde abstraktiin taiteeseen on kaksijakoinen. Vaikka abstraktit kuviot ovat kauniita, niitä alkaa olla maailmassa liikaa. ”Planeetan maapinta-alasta 70 prosenttia on geometristen muotojen peitossa, peltojen ja rakennusten, metsätkin ovat kuin viivoittimella piirrettyjä. Avaruudesta katsottuna suuri osa meidän planeetasta näyttää Malevitšin maalaukselta”, hän sanoo. Kazimir Malevitš maalasi neliöitänsä 1900-luvun alussa, hieman ennen, kuin Black Mountain College perustettiin. Pohjois-Carolinan taiteilijayhteisö jatkoi siitä, mihin Malevitš jäi. Siellä kasvaneiden taiteilijoiden kynistä syntyi myöhemmin postmodernismi, jonka polttoainetta ovat kysymykset ihmisen identiteetistä. Postmodernismin myötä identiteettikysymyksistä tuli yhtä vaikeasti hahmotettavia kuin John Cagen avantgardistisista sävellyksistä. Samalla syntyi ihmisyys, joka perustui erilaisilla identiteeteillä leikittelyyn. Sitä leikkiä leikittiin kuluttamalla. Vaikka Majava ihailee Black Mountain Collegea, joka on Mustarindankin esikuva, hänen mielestään sieltä lähtölaukauksen saanut postmodernismi on syypää nykyiseen ympäristökriisiin. ”Taiteen postmodernismi on vaikuttanut meidän objektisuhteisiin siten, että me rakennetaan identiteettiämme kuluttamalla. Kaikkiin tavaroihin on alkanut viimeisen 15 vuoden aikana liittyä sellaista, että niitä ei käytetä tarpeeseen, vaan identiteetin rakentamiseen”, Majava sanoo. Hän antaa esimerkin: pöydällä oleva Applen tietokone. ”Tämä on ihan ok tietokone. Mutta vituttaa, että kun käytän sitä, se rakentaa minusta jonkinlaista applemania. Applen tuotteet ovat paskoja taideteoksia. Ne eivät yleensä vastaa mihinkään tarpeeseen vaan palvelevat vain esteettisiä arvoja. Se on suoraa jatkumoa postmodernismista.” Taiteella oli suuri rooli teollisen yhteiskunnan ihanteiden luojana, Majava sanoo. Sillä levitessään vuorilta ympäröivään yhteiskuntaan, taiteesta koko kansan huviksi, postmodernismi aiheutti kulutushysterian. Nyt tästä hysteriasta pitäisi parantua, ja siihen tarvitaan Majavan mukaan taidetta. KESKiTY Brysseliin Marttyyrien aukiolle, josta hän matkusti kotiin Helsinkiin junalla ja laivalla. Matkalukemisena oli Toiviaisen kirja, joka oli kuin katastrofielokuvan käsikirjoitus. Siinä kerrottiin Siperian sulavasta ikiroudasta, saastepilvistä ja merissä piilevistä metaanivarastoista, jotka meren lämpeneminen uhkasi vapauttaa ilmakehään. Majavasta tuntui ällistyttävältä, että päättäjät eivät kuunnelleet tiedeyhteisön suosituksia, ainoastaan taloustieteilijöiden. Ketään ei tuntunut hetkauttavan tieto, että ilmastonmuutos uhkaa tuhota maapallon ekosysteemin muutamassa kymmenessä vuodessa. Ihmiskunta käyttäytyi itsetuhoisesti, vaikka tiedemiehet ja ympäristöliike kuinka yrittivät puhua järkeä. Järkipuhe ei tähän kulutusmaniaan tulisi koskaan auttamaankaan, Majava tajusi. Se oli yhtä turhaa kuin yrittää parantaa masentunutta sanomalla, että ei kannatta olla niin allapäin, elämässä on iloisiakin asioita.
REPIN-INSTITUUTIN KUVATAIDEKOULUTUS Ainutlaatuinen klassisen kuvataiteen koulutus Haku päättyy 30.5.2014 Pietarin taideakatemian kesäkoulu 9.–13.6.2014 / Haku 5.5.2014 Maisemamaalaus Saarenmaalla 3.–10.8.2014 / Haku 30.6.2014 Lisätietoja: www.repininstituutti.fi GSM + 358 40 595 5893 Median ja taiteen opinnot Mediajournalismi Valokuvaus Kuvataide Visual Design Ovi lu ma kema ailm tto oih miin in Kauppatieteellisen yhteisvalinnan pääsykoekirjat 2014 Haku lukuvuoden 2014–2015 opintoihin alkaa 24.3.2014. Lukuvuosi täynnä onnistumisia! Paasikivi-Opisto I paasikiviopisto.fi TARJOUS TARJOUS TARJOUS (50,50) (63,05) (65,95) 3995 Puusa – Reijonen – Juuti – Laukkanen AKATEMIASTA MARKKINAPAIKALLE Johtaminen ja markkinointi aikansa kuvana Talentum Oyj 5495 Matti Pohjola TALOUSTIETEEN OPPIKIRJA 7. uudistettu painos Sanoma Pro Tarjoukset voimassa 31.5. asti. 4795 Ikäheimo – Laitinen – Laitinen – Puttonen LASKENTATOIMI JA RAHOITUS Vaasan yritysinformaatio oy Myymälöistämme kautta maan. U SHAK4 I E T YH 4. 201 . 3.3. – 1 OPisKElemaAn? t a mk .fi/ha ku VALOKUVAUSLINJA! SARJAKUVATAITEEN LINJA! ANIMAATIOLINJA ! usi linja! Hei U www.muurlanopisto.fi
helsingin yliopisto Avoin yliopisto Avoinyliopisto löydäomAAlAsitAikäytävälivuosihyödyksesi! Helsingin yliopiston Avoimessa yliopistossa voit opiskella kymmeniä oppiaineita. Opinnot voi liittää yliopistotutkintoon. Myös paljon verkko-opintoja! lisätietoja: www.helsinki.fi/avoin Rekisteröidy Oma HSL:ään ja maksimoi etusi! www.hsl.?/omahsl 100% 80% 60% 40% 20% 10%
viiMEiSET SANAT y l ioP P il ASl E HT i Teknobileet ovat eskapistinen rituaali sukupolvelle, joka ei usko jumalaan eikä teknologiseen kehitykseen. TEkNouSkovAiSET myös milloin missäkin varastossa, teollisuusrakennuksessa, tunnelissa tai konttipihalla. Joskus Ääniwallin tärisevällä tanssilattialla onkin tullut mietittyä, mikä tästä synkästä lajista tekee niin nautinnollisen. Miksi hakeudumme pimeisiin betoniluoliin juhlimaan? Miksi haluamme kuunnella loputonta bassorummun nelitahtia, jota säestävät erinäiset kolinat, säksätykset ja sireenien ulvonta? Miksi teknon painostavat visiot viehättävät? Siksi, että teknon maailmanlopun tahdeissa on jotain hyvin vapauttavaa. Niiden aggressiivisuuden myötä saa päästää ulos oman turhautumisensa ja mustat energiansa. Se on antautumista koneellistuneen tulevaisuuden rytmille ja samalla sitä vastaan kapinoimista. Maailmanlopun jälkeinen heimorituaali, jossa jäljelle jääneet ihmislajin edustajat kokoontuvat juhlistamaan sitä, että selviytyivät apokalypsista. Tutkija Johannes Eurich onkin väittänyt teknoklubikokemusta uskonnollisen rituaalin korvikkeeksi. Hedonistien heimo kokoontuu yhteen tanssimaan itsensä transsitilaan. Toisteinen, hakkaava rytmi ajaa keskittymiseen. Järjellä analysoitavat elementit kuten sanat puuttuvat. Kunnon äänentoistosta virtaava basso tuntuu koko ruumissa, ja tanssivan kehon rytmi – syke, P a r h a a t t e k n o b i l e e t pidetään aina jumalan hylkäämissä paikoissa. Tyhjissä tehtaissa, autioituneissa varastohalleissa, rappioituneissa taloissa. Tai Detroitissa, teknon syntykodissa. Motor Cityksi ristitty kaupunki oli vielä 1950-luvulla modernin futurismin loistava esimerkki. Mutta sitten tulivat japanilaiset ja saksalaiset kilpailijat, jotka haastoivat Henry Fordin perustamien tehtaiden varaan rakennetun vaurauden. 1980-luvulla, kun teknopioneerit löivät uuden konemusalajin ensitahteja Detroitissa, kaupunki oli jo hyvää vauhtia autioituva entinen teollisuusmahti. Moottori yskähteli aikansa, kunnes se sammui. Viime vuonna Detroit hakeutui konkurssiin. Kun katselee kuvia tämän päivän Detroitista, tyhjyyttään ammottavista kerrostaloista, tehtaista ja asemista, on helppo nähdä, mistä teknon aggressiivinen syke nousee. Teknologinen kehitys ei johtanutkaan onneen ja vaurauteen, vaan raunioihin. Tai, pikemminkin, itse kehitys kyllä jatkuu, mutta se ei välitä yhden ihmisen, kaupungin tai kansakunnan kohtalosta. Se liikkuu resurssien ja pääoman perässä liukkaasti toisaalle. Sen nopeassa rytmissä entinen valtakeskus on äkkiä autioituva periferia. Sellainen kuin Detroit, jossa maailmaa sy- leilevät Motownin rakkauslaulut vaihtuivat teknon loputtomaan, painostavaan luuppiin. Detroitin teknosoundin kehittäjät, niin sanottu Bellevillen kolmikko eli Derrick May, Kevin Saunderson ja Juan Atkins, ovat haastatteluissa korostaneet, että juuri kaupungin rappio oli tausta, jota vasten tekno syntyi. Heidän mukaansa Detroitin tyhjyys antoi teknomusiikille sen täyteläisyyden. Kuin sokea ihminen, joka haistaa ja tuntee asioita, joita näkevä ei koskaan huomaisi, tekno on visio tulevaisuudesta, jota emme ehkä vielä halua nähdä mutta voimme jo aavistaa. Tekno on dystooppisen tulevaisuuden taustanauha, vääjäämättä lähenevän rappion musiikkia. fa n i p o s t i a HArry SAlMENNiEMEllE Palstalla kirjoittaja paljastaa ihailunsa kohteen. S u o m a l a i s e e n mielenmaisemaan tekno soveltuu hyvin. Helsingissä onkin kokoonsa nähden melko eläväinen teknoskene ja laadukkaita tapahtumia klubeilla, festareilla ja underground-puolella. Helsinki ei ole mikään Berliini, mutta kyllä täällä osataan bailata aika autenttisissa teknotunnelmissa. Ääniwallin kesäiset open airit ja vuosi sitten aloittaneet Test Pressing -illat vetävät porukkaa, joka tulee aidosti tanssimaan, ei sekoilemaan tai pokailemaan. Vallila-Suvilahti-Kalasatama-akselilla on ollut aitoa menoa N o 2 / 20 1 4 Kaikki omakuvaansa eksyneet pseudohumanistit alleviivaavat kirjoista lauseita, jotka kertovat heistä itsestään. Tässä otteita omistani kronologisessa järjestyksessä: 2003: ”Siitähän tulisi hyvä kirja – seksiä koskevat väärinkäsitykset ajalta, kun ei tiennyt, mistä seksissä on kysymys.” 2006: ”Omasta puolestani haluaisin vain sanoa, että suu kiinni ja pöksyt pois, me emme tapaa enää koskaan ja jos tiemme joskus yhtyvät, silloin peitämme nolostumisemme stoalaisen teeskennellyllä välinpitämättömyydellä, ja minä ajattelen inhoten päästämiäsi ääniä kun nussin sinua ja kasvoiltasi seuraavana päivänä paistanutta katumusta.” 2008: ”Tosin me kaikki mieluusti elätteSivu 4 2 lemme toivetta, että juuri me itse olemme eri asia, että juuri meillä on oma, ainutlaatuinen osamme tässä mauttomassa näytelmässä, että muista poiketen me osaamme asennoitua ironisen huvittuneesti tähän kaikkeen.” 2010: ”Minä olen saanut paljon ja tahtonut yhtä ja toista. Lopputuloksena on, ettei minulla ole mitään, enkä oikeastaan tiedä mitä tahdon.” 2011: ”Miksiköhän naiset olivat ehdottomasti lukijoista huonoimpia, kun oli kyse asioista, jotka sivusivat heidän henkilökohtaista elämäänsä?” Sitten runoilija Harry Salmenniemi kirjoitti teoksessaan Runojä: ”Sokea tuijottaa radiota ymmärtämättä että se ei ole televisio.” teksti aurora rämö
Ylio P P ilaS le H T i liikkeet, hengitys – yhdistyy musiikin rytmiin. Kun soppaan lisää sopivan päihtymyksen, joka lamauttaa järkeä tehokkaasti, kokemus on todellisuudesta irtaannuttava. Teknon tahtiin uppoaminen tarjoaa järjen tuolla puolella olevan, miltei mystisen kokemuksen. Eurichin mukaan teknotapahtuma kompensoi arkemme äärirationaalisuutta. Uskonsa tuonpuoleiseen menettäneen ihmisen on otettava ilo irti tämänpuoleisesta. Teknon aikaansaamassa hetkellisen irtautumisen tilassa on Eurichin mukaan kuitenkin tärkeä ero entisiin uskonnollisiin rituaaleihin: toisin kuin perinteiset uskonnolliset rituaalit, tekno on yksilön oman nautinnon juhla. Vain teknobileisiin voi mennä yksin ja viihtyä, vaikka puhuisi illan aikana vain ovimiehelle. tä sanomaa. Tunne on aito mutta ohikiitävä, ja se kuitataan lopuksi naurahduksella. Bileet ovat ohi, arki taas edessä. Liike, johon kuulutaan, ei johda mihinkään muuhun kuin hetkelliseen pakenemiseen. Toisaalta juuri teknorituaalin tyhjyys tekee siitä loistavan uskonnollisen menon sukupolvelle, jolla ei ole tarjolla uskoa sen paremmin jumalaan kuin teknologisen kehityksen riemuvoittoonkaan. Jäljelle jää vain nautinnollinen eskapismi. Tyhjät tehtaat, joissa tanssia, ihan vain koska se tuntuu hyvältä. Niin kuin Jip sen sanoi: koska lopulta haluamme vain olla onnellisia. K o n e m u s i i k k i k u l t t u u r i s t a kertovassa Human Traffic -elokuvassa päähenkilö Jip pitää tanssilattiaekstaattisen monologin: ”Olemme rytmissä. Osa liikettä. Liikettä, joka pakenee. Heilutamme hyvästiksi. Lopulta haluamme vain olla onnellisia. Heh, niin. Venaas, mistä vitusta mä oikein selitän?” Osuvinta pätkässä on loppukaneetti. Todellisuudesta irtaannuttava kokemus on tanssijalle kaunis ja tosi, mutta siinä ei ole syvällis- Maailmanlopun tahteja voi kuunnella Helsingissä esimerkiksi Kuudennella linjalla 28. maaliskuuta, jolloin italialainen DJ ja tuottaja Max_M soittaa Deep Space Helsingin klubi-illassa. viiMeiSeT SanaT kulttuur iessee teksti mari suonto Mari Suonto on nainen, joka bailaa liikaa. kuvitus antti grundstén T i e d äT k e n e l l e S o i T Ta a m i n ie s s e e 45 sanaa kulttuurista. Breaking Badin asianajajahahmo Saul Goodmanin upeus tiivistyi jaksossa, jossa Saul melkein ammuttiin. Kuoleman sijaan Saul saikin uuden asiakkaan. Let’s just say I know a guy who knows a guy who knows another guy, hän sanoo, ja asiat järjestyvät. Saul-fanin onneksi opportunistijuristi saa syksyllä ihkaoman tvsarjan. teksti Johanna mitJonen kuva amC n o 2 / 20 1 4 Better Call Saul -sarja nähtävissä Suomen Netflixissä loppuvuodesta. S iv u 43
viiMEiSET SANAT Y l iop p il ASl E HT i maailman paras Palstalla etsimme parasta asiaa. Mikä oN MAAilMAN pArAS ruokA? Päiväkodissa lastentarhanopettaja tyrehdytti ruokahetken lomassa käydyt väittelyt sanomalla, ettei makuasioista voi kiistellä. Mutta totta kai voi, ihan riidelläkin. Nykyään ruoka aiheuttaa riitaa päivittäin – pitääkö sen olla geenimuunneltua, luomua, hiilaritonta, gluteenitonta, sokeritonta, ei mitään näistä vai kenties kaikkia. Espanjalaisessa Buñolin-kaupungissa ihmiset heittelevät toisiaan tomaateilla vuosittain. He kutsuvat sitä tomaattisodaksi. Sitten on vakavampia taisteluita: niitä, joissa tapellaan viljelykelpoisesta maasta ja riittävistä vesivarannoista. Suomessa sellaisia taisteluita ei ole käyty enää vähään aikaan. Täällä ehkä suurimman taistelun ruokailija joutuu käymään itsensä kanssa. Sillä meille ruoka ei enää ole sitä mitä se oikeasti on, polttoainetta. Ruuankuluttajina olemme uudessa tilanteessa – voimme ja joudumme tekemään valintoja. Rakennamme ruualla omaa identiteettiämme. Siksi silloin, kun nimeämme jonkin ruuan lempiruuaksemme, siihen vaikuttavat yleensä aivan muut asiat kuin maku. Henri Alèn, kokki: ”Aika vaikea kysymys. Vastaus riippuu siitä, onko kyseessä illallinen vai aamiainen. Kyllä mä sanon kuitenkin, että munakas. Se on nopea valmistaa, se on herkullinen ja sitä voi varioida ihan niin kuin haluaa. Munakas ei katso aikaa eikä paikkaa: sitä voi syödä aamiaiseksi tai illalliseksi. Se on kaikin puolin täydellinen. ” Anna-Sofia Ali-Sisto, malli: ”Minulle maailman paras ruoka on värikäs salaattiannos, josta löytyvät kaikki suosikkini: hyviä juustoja, lohta, pähkinöitä sekä monipuolisesti kasviksia ja hedelmiä, kuten ananasta. Lisänä olisi vielä jokin hyvä kastike. Tällainen ruoka-annos olisi sekä herkullinen, terveellinen, monipuolinen että kaunis.” Pasi Karosto, survivalisti: N o 2 / 20 1 4 ”Jos pitää sanoa paras mahdollinen ruoka varautumisen kannalta, pitää miettiä vaihtoehto, joka säilyy pitkään huoneenlämmössä. Valitsen tähän vastaukseksi kuivan retkiruuan, se sisältää esimerkiksi kuivalihaa, kasviksia ja pastaa. Retkiruoka on kaikkein maukkainta, jos sen tekee itse.” Jenna Kirmanen, raakaruokailija: ”Maailman paras ruoka on seuraavanlainen: tomaattikastike, johon tulee tomaatin lisäksi punaista paprikaa, sellerin varsia ja basiliSivu 4 4 kaa ja sitruunamehua. Kastikkeen kaveriksi teen itselleni raakaspagettia joko kesäkurpitsasta tai kurkusta. Lisäksi lisään annokseen lehtisalaattia. Hyvän ruuasta tekee myös se, että se imeytyy todella nopeasti. Vatsa on litteä ruokailun jälkeen, eikä olo ole väsynyt. Kaikki ravintoaineetkin saa annoksesta todella hyvin, koska keittäessähän vitamiinit häviävät.” ka-aineena on palkokasvi, jonka ajatellaan voivan korvata eläinkunnan proteiinit kokonaan tulevaisuudessa. Linssikeitossa on myös jotain sellaista lohduttavaa ruokalajina. Keitto tarjoillaan yhdestä astiasta ja siinä ilmenee konkreettisella tavalla se, mikä on keskeinen osa syömistämme – ruuan jakaminen muitten ihmisten kanssa. Ajattelen, että se on osa ihmisyyttämme.” Johanna Mäkelä, ruokakulttuurin professori: Simo Suoheimo, ruoka startup-yrittäjä: ”Valitsen ruokalajin, joka löytyy monesta maailman ruokakulttuurista: linssikeitto. Valitsen sen siksi, että sitä voi varioida loputtomasti. En ole kasvissyöjä, mutta linssikeitto muistuttaa myös siitä, että ruokaa voi tehdä ilman mitään eläinkunnan tuotteita. Linssikeitto on hyvä siinäkin mielessä että sen raa- ”Maailman paras ruoka on pohjoisen korvesta itse poimittu mustikka. Tuoreena se on paras erämiehen eväs, kuivattuna seikkailijan säilyvä herkku ja mummin keittiön suosikkiaines.” teksti JOHANNA MITJONEN kuvitus ullA dONNEr
YliO P P ilaS le H t i Kohtasin vanhan ystäväni N:n eräänä aamuna raitiovaunussa. Vaikka yritin parhaani, en kyennyt pitämään silmiäni irti hänen nenänpielessään kasvavasta valtaisasta paisemolluskasta. Ihmiset tungeksivat paremmille paikoille ruuhkaisessa raitiovaunussa ja loivat vaivoin peiteltyjä katseita kohti ystävääni. N kertoi sairastuneensa muutamia vuosia sitten, mitä todennäköisimmin vastuullisen ammattinsa ja lukuisten luottamustoimiensa seurauksena. Joka kerta, kun olisi pitänyt käyttää päätösvaltaa ja selkeästi valita puolensa, täyttyivät kasvot märkivistä näppylöistä. N vannotti, että tämä oli aluksi ollut lievästi sanottuna haasteellista ammatissa, jossa konfliktit ja päätöstilanteet olivat "jopa päivittäisiä". Lääkärit olivat olleet ymmällään taudinkuvan kanssa, mutta lopulta tila diagnosoitiin valta-allergiaksi. Varsinaista hoitoa ei kuulemma ollut, mutta mahdollisimman vankka vallankäytöstä pidättäytyminen auttoi. Tämä oli N:lle suuri helpotus. Raitiovaunu kolisteli alas sateista Porthaninkatua. Ihmettelin N:n helpotusta ääneen, eivätkö moiset hoito-ohjeet tehneet elämästä hankalaa? N naurahti vapautuneesti. Päinvastoin! Ennen oli tehtävä taustatöitä, valittava mielipide ja puolustettava sitä. Kun kieltäytyi kokonaan vallankäytöstä, saattoi lopettaa tämän kokonaan. Vähän joutui toki luovimaan, mutta vaikeissa tilanteissa vanha Zen-sananlasku ”virtaava vesi etsii aina helpoimman reitin alas vuorelta” kirkasti mieltä. N rupesi pohdiskelemaan tautinsa yleisyyttä. Oli kuulemma olemassa tukiryhmä ja ver- ko l u m n i E R A N T I kosto, "ihan sellainen epämuodollinen vain", jossa anonyymit valta-allergikot kokoontuivat. Sen jäseniä löytyi kaikista puolueista sekä elinkeinoelämästä, välillä paikalla oli jopa entisiä ministereitä. Naisia oli hiukan miehiä enemmän. Kokoontumisissa syötiin hyvin ja kuunneltiin alustajia "soveliaista voiteista ja konsulteista", joiden avulla valta-allergian kiusalliset jäljet, kuten virkamiesten pyöriteltävänä olevat poliitikot, näkökulmattomuus ja yritysten kyvyttömyys uudistua, voitiin peitellä. Keskustelimme siedätyshoidon mahdollisuuksista – osa lääkäreistä uskoi, että tekemällä pienen päätöksen silloin tällöin oireet saattaisivat lopulta hellittää. N tuhisti nenäänsä merkitsevästi ja rupesi tekemään lähtöä. Siedätyshoito oli kulttuurisesti hankalaa: kun työpaikalla oli kerran opeteltu elämään valta-allergikon kanssa, ei paluu ollut helppoa. Huikkasin poistuvalle N:lle kehotuksen sulkea silmänsä ja ajatella isänmaata tai vallankumousta. Raitiovaunu jatkoi matkaansa halki kostean kaupungin. viiMeiSet SaNat va l ta - a l l e r g i a teksti VEIkko ERANTI Veikko Eranti on demokratiatutkija, joka harmittelee, ettei Vladimir Putin kuulu valta-allergisiin. kuvitus ANTTI GRUNDSTéN sanottua Palstalla julkaistaan mielipiteitä. ”Nykyihmisen dualismi piirtyy esiin joka tasolla, joka solulla, jokaista myötähäpeää herättävää banaliteettia myöten. Polyfonisuus päivittyy, sillä kuvien ja sanojen sähikäismäinen yhteensulautuma kertoo ennen kaikkea kielen ja kerronnan rappiosta ja siitä, miten vieras sana hallitsee ihmisiä.” S iv u 45 N o 2 / 20 1 4 Helsingin Sanomien arvio Q-teatterin Kaspar Hauserista 15. helmikuuta 2014 kertoo ennen kaikkea HS:n kulttuurisivujen kielen ja kerronnan rappiosta.
viimeiSet Sanat Y L iOP P iL aSL e Ht i Reittaa mun buSSikuSki Helsingin julkinen liikenne on Euroopan paras, kertoo viime syksynä julkaistu selvitys. Keskija pohjoiseurooppalaisten kaupunkien joukkoliikennettä vertailevassa BEST-tutkimuksessa Helsingin seudun dösät, sporat, metrot ja junat saivat matkustajilta vertailun parhaat pisteet. Kluuvissa päättyi helmikuussa Helsingin Seudun Liikenteen järjestämä valokuvanäyttely Joukkoliikenteen kasvot. Hymyilevien helsinkiläisten kasvokuvista koottu näyttely oivalsi, mistä Euroopan parhaassa joukkoliikenteessä on pohjimmiltaan kysymys – ihmisistä. Ikävä kyllä näyttely näytti joukkoliikenteen kasvoista vain toisen puolen. Julkisen liikenteen ammattilaisia ei kuvissa näkynyt. Ehkä siksi, ettei niissä kuvissa juuri hymyiltäisi. Kun BEST-tutkimuksen lukuja katsoo tarkemmin, selviää, että joukkoliikenteen heikoin lenkki ovat sen kuljettajat. Kuskien käytöksessä Helsinki sai keskiarvoa huonomman arvosanan, ja matkustajien neuvomisessa Helsingin kuljettajat olivat onnettomimpia koko Euroopassa. Erityisen huonoja pisteitä kuskeille antoivat ne helsinkiläiset, jotka käyttävät julkista liikennettä paljon. Tutkijat sanovat, että nykyään eletään suosittelutalouden aikaa. Lääkäreiden ja yliopiston luennoitsijoiden arvioimiseen on olemassa nettisivustot. Yelpin ja Tripadvisorin kaltaiset kolumni SOMELIER palvelut arvioivat parturit, suutarit ja ravintoloitsijat. Suosituksia saavat pärjäävät, murskakritiikkimestat katoavat vähin äänin. Ehkä joukkoliikennekin paranisi suosittelun voimin. Ensimmäinen askel voisi olla vaikka Rate My Bus Driver. Joukkoliikenteen mobiilisovellus kertoisi, kenen kyydissä ollaan ja tarjoaisi alustan, jossa kuljettajan ammattitaidosta voisi antaa julkisen arvion. Siinä voisi ylistää hymyilevästä hyvästähuomenesta, onnistuneesta opastuksesta tai kohteliaasta kuulutuksesta tai moittia ylinopeudesta. Bussit saisivat toisistaan erottuvan ilmeen, kun autojen digitaalinäytöt kertoisivat kuvan kera, että tänä aamuna teitä kuljettaa Kalev. Parhaat kalevit saisivat tunnustuksen kaupungilta ja bonuksen työnantajalta. Helsinki saisi persoonallisista kuljettajistaan matkailuvaltin, Suomi sulan tietoyhteiskuntahattuun ja joukkoliikenteen miljoona matkustajaa mukavamman, turvallisemman ja persoonallisemman matkan joka päivä. Jos ympäriltä kuuluu nyt näpyttelyä, ehkä joku ryhtyi koodaamaan. Suosituksia saavat pärjäävät, murskakritiikkimestat katoavat vähin äänin. teksti LAURI KOROLAINEN Kirjoittaja on mediatyöläinen, jonka työmatkaan tarvitaan metroa, junaa ja bussia. m a a l i s k u u n vo i m a l a u s e Etsimme elämänohjeita graduista. ”Ihmisillä, joilla ei ole ymmärrystä tieteestä, on esimerkiksi hankaluuksia tunnistaa, onko heille annettu tieto n o 2 / 20 1 4 yksipuolista tai vääristeltyä.” Miten tukea heikosti kemiassa suoriutuvaa oppilasta? Kavnius, Rajka, 2013, matemaattis-luonnontieteellisen pro gradu -työ. Sivu 4 6
YLiO P P iLAS LE H T i Eteinen on täynnä tauluja, mutta se on vasta alkua. Eri suomalaisten nykytaitelijoiden töitä on asunnossa kymmeniä, esimerkiksi Ville Andersonia, Kim Somervuorta ja Janne Räsästä. Yksi Katja Tukiaisen työ vuodelta 1998 nojailee olohuoneen seinustalla, sillä seinälle ripustettavaksi se ei enää mahdu. ”En ole luetteloinut taulujani, mutta tiedän, että niitä on satoja”, Seppo Fränti sanoo asunnossaan Kampissa. Hän on helsinkiläinen taidekeräilijä, jonka suomalaiset oppivat tuntemaan jonain ihan muuna: panttivankina. Huhtikuussa 2000 islamistiterroristit sieppasivat Seppo Fräntin ja 19 muuta Malesiassa lomaillutta turistia – heidän joukossaan toisenkin suomalaisen, Fräntin matkakumppanin Risto Vahasen. Panttivankeutta Filippiinien Jolon saarella kesti puoli vuotta. Vapautumisen jälkeen taidekokoelmaan valikoitui parin vuoden ajan lähinnä melankolisia ja synkkiä tauluja, Fränti kertoo. Mutta matkustamista hän ei lopettanut. Tänäänkin Fräntin kotona matkalaukut ovat lattialla auki ja thaimaalainen musiikki täyttää asunnon kaikki neljä huonetta. Mies on avojaloin ja päivettynyt. Hän on saapunut edellisenä päivänä reilun kuukauden mittaiselta Aasian-matkalta. Fränti ei matkoilla mieti sitä, mitä kaikkea pahaa voi tapahtua. Esimerkiksi Bangkokin viimeaikaiset mellakat eivät tehneet Thaimaan-matkaajaa levottomaksi. ”Mitään asiaa ei kannata elämässä pelätä. Elämä on kuitenkin vain lyhyt seikkailu.” kuva helen korpak S iv u 47 N o 2 / 20 1 4 teksti johanna mitjonen viiMEiSET SANAT s iv u h e n k i lö
Innovatiivisten oppimismuotojen tuki jaossa! HYY myöntää tukea uusille opiskelijoiden organisoimille opiskeluprojekteille. Projekti voi kehittää esimerkiksi opetusmetodeja, soveltaa teoriaa käytäntöön tai edistää opiskelijoiden ammatillisia valmiuksia. Viime vuosina tukea on jaettu muun muassa koirahieromakurssiin, nukketeatterikurssiin, kotitalousopettajien konditoriakurssiin, taidenäyttelyopintopiiriin ja lukuisiin lukupiireihin. Tukea jaetaan yhteensä 5000 euroa (n. 100-900 euroa per projekti). Tukea myönnettäessä kiinnitetään huomiota oma-aloitteisuuteen ja oppimismuotoihin, jotka kannustavat opiskelijoita aktiivisuuteen. Tukea saaneita projekteja voidaan myös esitellä HYYn tiedotuksessa hyvinä esimerkkeinä. Tukea ei myönnetä takautuvasti. Projektin vastuuhenkilö sitoutuu raportoimaan hankkeen toteutumisesta sen päätyttyä. Tukea haetaan sähköisellä lomakkeella. Viimeinen hakupäivä on perjantai 28.3.2014. Myöhästyneitä hakemuksia ei oteta huomioon. Tarkemmat ohjeet tuen hakemisesta HYYn nettisivuilla Uutiset-osiossa. Tuen myöntämisestä ilmoitetaan kaikille hakijoille toukokuun aikana. Lisätietoja antaa HYYn hallituksen jäsen Johanna Riitakorpi, puh.050 576 5073, johanna.riitakorpi@hyy.fi. Tukea ei myönnetä seuraaviin tarkoituksiin: • Matka- tai tarjoilukustannuksiin • tilakustannuksiin, ellei kyse ole erityisvarustellusta tilasta, jota ei ole mahdollista saada maksutta. • Julkaisujen painamiseen • Graduprojekteihin • Sellaiseen perusopetukseen, josta huolehtiminen kuuluu ensisijaisesti laitokselle Seuraa HYYtä Instagramissa! 20. helmikuuta HYYn hallitus otti kantaa tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Edustajisto päätti HYYn eduskuntavaaliteemoista HYYn edustajisto kokoontui vuoden ensimmäiseen kokoukseensa maanantaina 25.2. Kokouksessa päätettiin HYYn teemat vuoden 2015 eduskuntavaaleihin. Hallituksen esittämistä tavoitteista edustajisto valitsi seuraavat: ”Kohtuuhintaista asumista opiskelijalle!”, ”Koulutus hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn turvaajana” ja ”Osaopiskelukykyisten opiskelijoiden huomiointi ja oikeudet”. ”Asumistavoitteesta edustajisto oli lähes yksimielinen, mikä kuvastaa sitä, että surkean opiskelija-asumistilanteen parantaminen on opiskelijoille tärkeää. Asuminen on muutenkin HYYn tämän vuoden tärkeimpiä vaikuttamiskohteita. Seuraavaksi siirrymme konkreettiseen vaikuttamistyöhön ja laitamme kädet saveen!” toteaa hallituksen varapuheenjohtaja Iiris Niinikoski. Edustajiston kokoukset kevään aikana: 20.3., Biomedicum ls 3 Käsittelyssä toimintakertomus 2013 ja hallintosääntö 12.5., tila varmistuu myöhemmin Käsittelyssä HYYn jäsenyys Opiskelijoiden liikuntaliitossa 23.4., Exactum A111 Käsittelyssä toimeentulolinjapaperi, talouskatsaus, merkkiohjesääntö ja loput säännöt, Ylioppilaslehden päätoimittajan valinta sekä tilinpäätökset Käsiteltävien asioiden listaukset ovat alustavia. Kaikki ylioppilaskunnan jäsenet ovat tervetulleita seuraamaan kokouksia paikan päälle. Kokouksia voi seurata myös nettistreamin kautta osoitteessa hyy.helsinki.fi/live hyy_hus Opintorahasta lainaan?Tonni käteen ja Balille?Tulorajat – uhka vai mahdollisuus? Näistä ja monista muista toimeentuloon liittyvistä kysymyksistä linjataan tänä keväänä HYYssä. Ylioppilaskunnan vaikuttamistyötä ohjaavaa toimeentulolinjapaperi on työn alla ja uusille ideoille ja avauksille olisi tarvetta. Tervetuloa keskustelemaan, väittelemään ja laukomaan mielipiteitä aiheesta torstaina 13.3. klo 18 alkaen kokoushuone Seppeleeseen Domus Gaudiumissa, osoitteessa Leppäsuonkatu 11, 1. krs. Tila on esteetön. Jos vaikuttaminen kiinnostaa muttet pääse paikalle, ota yhteyttä hallituksen jäsen Jaakko Rissaseen (jaakko.rissanen@hyy.fi , puh. 050 325 9175) HYY: Ehdoton kyllä kävelykatukokeilulle Mannerheimintiellä! HYY toivoo Helsingin kaupunginvaltuuston hyväksyvän kokouksessaan 12.2. käsittelemänsä valtuustoaloitteen kävelykatukokeilusta Mannerheimintielle Postikadun ja Pohjois-Esplanadin välillä. Lue koko kannanotto HYYn nettisivujen uutisarkistosta. Antti Kerppola HYYYhtymän hallituksen puheenjohtajaksi HYYn hallitus valitsikokouksessaan 14.2.2014 oikeustieteen maisteri Antti Kerppolan HYY Yhtymän hallituksen puheenjohtajaksi. Hallituksen puheenjohtajan tehtäviin kuuluu hallituksen kokousten johtamisen lisäksi muun muassa tytäryhtiöiden kokousten seuranta, yhtymähallituksen valiokuntien puheenjohtaminen ja käsiteltävien asioiden esittely yhtiökokoukselle.