SOFI OKSANEN
RUOKA-AIKAJANA
URBAN EXPLORATION
No
10
/
2012
I
S
S
N
0
3
5
-
9
2
4
Palvelukseen halutaan 1826-vuotias
aurinkotuolien testaaja Balille
Ehkä jo tiedätkin, että If tarjoaa edullisia nuorten vakuutuksia. Ja että vahingon sattuessa korvauspalvelu sujuu niin kuin pitääkin. Mutta sitä et tiennyt, että tarjoamme nyt kahden viikon määräaikaisen työn, johon kuuluu aurinkotuolien testailua ääriolosuhteissa, paahtavan auringon alla. Palkkaa et saa, mutta maksamme matkat ja majoituksen sinulle ja yhdelle apulaisellesi. Tuolien testaaja valitaan arpomalla. Tutustu vakuutuksiin ja jätä hakemus osoitteessa
-20%
010 19 19 19
YLIOPPILASLEHTI
SISÄLLYSLUETTELO
A L K U T E K S T I T : Alkupalaksi otetaan Fazerin sinistä (sivu 5). Sitten pysähdys Kutturassa (sivu 7), minkä jälkeen puhutaan jo Jumalasta (sivu 8). Oletko sinä niin empaattinen, että sinusta olisi jopa valelääkäriksi (sivu 9)? Vaikka olisitkin, niin ripaus humanismia ei koskaan ole pahitteeksi (sivu 10). Mutta virtsanheittely se vasta kivaa on (sivu 11)! Ah mikä tuoksu (sivu 11)! Autobahn on kuuma (sivu 12) ja leipä maistuu (sivu 12). Ja hengen leipää haetaan kirjastosta (sivu 14). Ja nyt se meni väärään kurkkuun, kun törmäsin Barbaran naamaan (sivu 16). K E S K I T Y : I H M I S E E N Lähde Sofi Oksasen kanssa päiväretkelle Tallinnaan. Tällä matkalla ei oteta oluita Raatihuoneen torilla, koska sellaiseen ei ole aikaa, jos haluaa olla Suomen paras kirjailija. (sivu 18) A S I A A N Ruokamatka vuosikymmenten halki. Aikakoneen ikkunan ohi vilahtavat roiskeläppä, nippu rucolaa ja Jacky Makupala. Mums! (sivu 24) K O H T E E S E E N Löytöretki modernin ajan raunioille. Kun piha on autioitunut, paikalle saapuu uuden ajan tutkimusmatkailija, urban exploration -harrastaja. (sivu 28) V I I M E I S E T S A N A T : On aika kulttuuriesseen (sivu 34), sitten kauniita ja rohkeita mielipiteitä (sivu 36), ja lihapiirakkaa Kuopion torilla, jossa älykkäät lapset mekastavat (sivu 38). Lopuksi huku tumman miehen sielukkaaseen katseeseen (sivu 39). K U U K A U D E N S O I T T O L I S T A : Teimme sinulle Spotify-listan, kuuntele se tätä lehteä lukiessasi:
No 10 / 2012
spoti.fi/Oq2D6b
SIVU 3
YLIOPPILASLEHTI
Oletko kiinnostunut globaalin vastuun kysy
Plan Suomi hakee yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja kehityskysymyksistä kiinnostuneita Mitä?-verkoston Johto- ja Suunnitteluryhmään (JoS) Vaikuttamistyön kanavana toimiva nuorten aikuisten Mitä?-verkosto hakee JoS-ryhmäänsä uusia 18-30-vuotiaita jäseniä. Ryhmä suunnittelee, kehittää ja koordinoi verkoston toimintaa yhdessä taustaorganisaatio Planin kanssa. JoS-ryhmä kokoontuu säännöllisesti. Ryhmässä pääsee mm.
myksistä
ja aktiivisesta vaikuttamisesta maailman tilaan?
> ideoimaan verkoston uutta, innovatiivista vaikuttamistoimintaa > oppimaan lisää vaikuttamistyöstä ja globaalin kansalaisvastuun kysymyksistä > saamaan kokemusta järjestötyöstä jamuuttamaan maailmaa loistotyyppien kanssa Hakemusten viimeinen jättöpäivä on 13.9.2012. Vapaamuotoiset hakemukset lähetetään toimia JoS-ryhmässä sekä mahdollisesta vapaaehtoistyö- tai vaikuttamistyökokemuksestasi.
No 10 / 2012 SIVU 4
YLIOPPILASLEHTI
S U O M E N E N N ÄT Y S I H M I S T E N ALIARVIOINNISSA
Elokuun 5. päivä Helsingin Sanomien etusivulla komeili Fazerin koko sivun mainos. Mainoksessa luki kultaisin kirjaimin: "Hyvän resepti: rakenna lapsille tulevaisuus". Mainoksessa Fazer hurskaasti ilmoitti rakentavansa koulun "afrikkalaiseen Biébyn kummikylään". Koulu Afrikkaan, mikäs sen ihanampaa. Rahat koulun rakentamiseen yhtiö aikoo kerätä 200 gramman Fazerin suklaalevyjen elokuun myynnistä. Jokaisesta myydystä levystä koulun rakentamiseen liikenee viisi senttiä. Siis viisi senttiä. Koko sivun mainos sunnuntaihesarin etusivulta maksaa 50 579 euroa. Kirkon ulkomaanavun mukaan Afrikkaan voi rakentaa ihan kelvollisen koulun 70 000 eurolla. Eli jos Fazer olisi käyttänyt ne 50 759 euroa
p ä ä k i r j o i t u s VA P P U K A A R E N O J A
ALKUTEKSTIT
mainoksen sijaan koulun rakentamiseen, olisi se jo melkein saatu pystytettyä. Mutta eihän se koulun rakentaminen ollut tässä mainoskampanjassa pääasia. Hävetköön se, joka on keksinyt yritysvastuun käsitteen. Siitä ei ole seurannut mitään muuta kuin kiusallisia mainoskampanjoita, vaivaannuttavia raportteja ja läjäkaupalla puolivillaisia valtio-opin graduja yritysvastuusta. Minulle riittää, että yritys ei riko lakeja ja maksaa kiltisti veronsa. En kaipaa niiltä tällaisia ihmisiä aliarvioivia mainoksia. Rakas Fazer, kun me tiedetään, että teitä ei oikeasti kiinnosta se afrikkalaisten koulutus. Ja se on ihan okei. Lopetetaan teeskentely. Me syömme suklaata, te maksatte veroja. Ei sotketa tähän afrikkalaisia lapsia.
K I R J A I L I J A E I O L E K U O L L U T, HÄNELLÄ ON KUVAPORTFOLIO
"En ole suunnitellut brändiäni", Sofi Oksanen sanoo. Suomessa on kuitenkin kasvamassa uusi kirjailijasukupolvi, joka suunnittelee. Haastattelin Oksasta tämän lehden kansijuttuun, joka alkaa sivulta 18. Oksanen halusi puhua siitä, millainen käsitys parikymppisillä kirjailijaksi tahtovilla nykyään on kirjailijan urasta. Heillä on kuvaportfolio, verokortti ja palkkatoive. Lisäksi nuorella kirjailijalla on toivelista lehdistä, joihin hän voisi antaa haastattelun. Tämä toivelista saatetaan liittää kustantajalle lähetettävään kirjeeseen. "Ja saatetaan sanoa, että telkkarin aamuohjelmiin ei sitten haluta mennä", Oksanen sanoo.
a l av i i t e J O H A N N A M I TJ O N E N
"Mutta oikeasti tarvitaan vain käsikirjoitus ja yhteystiedot", Oksanen sanoo. Mutta uskooko parikymppinen, kun sanotaan? Ei. Tämän lehden sivulla 34 Ylioppilaslehden kirjallisuusesseisti Erkka Mykkänen pohtii samaa ilmiötä: sitä, kuinka ennen kirjailijoita ärsytti itsensä brändäys, mutta nyt he tekevät sen itse ja auliisti. Tällaisesta kirjailijasta on ehditty jo tehdä fiktiota. "Totta vitussa jokaisen kirjailijan on syytä suunnitella strategia valmiiksi: mediaan, julkisuuteen, esille, näkyville. Miksi edes ryhtyä kirjailijaksi, ellei ole avautuva ja valmis panostamaan omaan julkisuuskuvaan", henkilöhahmo nimeltä Ivana B sanoo Anja Snellmanin samannimisessä kirjassa.
apinat
YLIOPPILASLEHTI. Perustettu 1913. 99. vuosikerta. Suomen Aikakauslehtien Liiton jäsen. ISSN 035-924. Käynti- ja postiosoite Kaivokatu 10 B, 7 krs, 00100 Helsinki. www.ylioppilaslehti.fi. TOIMITUS Päätoimittaja Vappu Kaarenoja, 050 339 3033, paatoimittaja@ylioppilaslehti.fi. Toimitussihteeri Johanna Mitjonen, 050 447 1117, johanna.mitjonen@ylioppilaslehti.fi. Toimittaja Aurora Rämö, 050 339 3033, aurora.ramo@ylioppilaslehti.fi. Art director Antti Grundstén, 050 441 1327, antti.grundsten@ylioppilaslehti.fi. TOIMISTOSIHTEERI Susanne Lindqvist, 091311 4235, susanne.lindqvist@hyy.fi. OSOITTEENMUUTOKSET JA TILAUKSET www.ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelu. ILMOITUSMARKKINOINTI Markkinointitoimisto Pirunnyrkki Oy, Kari Kettunen, 0400 185 853, Lauri Ristikankare, 0400 185 852, etunimi.sukunimi@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi. ILMESTYMISAIKATAULU JA MEDIAKORTTI www. ylioppilaslehti.fi/mediakortti.pdf. KUSTANTAJA Ylioppilaslehden kustannus Oy. TOIMITUSJOHTAJA Mauri Laurila. HALLINTO JA TALOUS Heikki Närhinen. PAINO Sanomapaino Oy, Vantaa. Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä säilytä tai palauta sitä. KANNEN KUVA Nick Tulinen.
No 10 / 2012
SIVU 5
YLIOPPILASLEHTI
ETELÄSUOMALAISTEN YLIOPPILAIDEN SÄÄTIÖ
julistaa Eteläsuomalaisen osakunnan jäsenten haettavaksi yhteensä 12 000 euroa opinnäytetöiden tekemistä varten sekä 6 000 euroa opiskelijastipendejä varten. Säätiön hallitus on lisäksi päättänyt myöntää harkintansa perusteella 6 000 euroa jatko-opiskelustipendejä varten. Yksi opinnäytetyöstipendi on varattu humanistisen alan opinnäytetyön tekemiseen. Hakemusten perusteella voidaan myöntää Maire Pajarisen nimikkostipendi uusien kielten opiskelijalle ja Alexander Ärtin nimikkostipendi oikeustieteen opiskelijalle. Tarkemmat hakuohjeet osakunnan internetsivuilta http://www.etelasuomalainenosakunta. / historia-ja-hallinto/stipendit Säätiön hallitukselle osoitetut hakemukset liitteineen on toimitettava osakuntaan kuraattorin lokeroon 7.9.2012 klo 18 mennessä. Postitse toimitetut hakemukset voi lähettää osoitteeseen Eteläsuomalainen osakunta/Kuraattori, Mannerheimintie 5 A 4 krs., 00100 Helsinki. Stipendien saajat julkistetaan 10.10.2012 Eteläsuomalaisen osakunnan vuosijuhlassa Ravintola Kaisaniemessä. Lisätietoja säätiön asiamieheltä: p. 045 3249 239, juha.e.sihvonen@helsinki. .
Unihäiriöitä? Ahdistusta? Masennusta? Uupumusta? Syömishäiriöitä? Traumoja? Stressiä? Riippuvuuksia? Parisuhdeongelmia? Keskittymisvaikeuksia? Pelkoja?
Psykiatrien, psykoterapeuttien ja työnohjaajien palvelut.
Verkossa
No 10 / 2012
PALVELEMME ILMAN LÄHETETTÄ
Puhelimitse
Vastaanotolla
Varaa aika tai kysy lisää verkossa vastaamo.fi tai soita 044 4141 110.
SIVU 6
YLIOPPILASLEHTI
Sisällissodassa kirjailija MikkoPekka Heikkinen olisi PohjoisSuomen puolella.
a j a n h e n k i ( lö )
ALKUTEKSTIT
KUOLEMA ETELÄSUOMALAISILLE
Pohjois-Suomen asukkaat kutsuvat eteläsuomalaisia citykaneiksi ja lantalaisiksi. Etelässä asuvat taas nimittävät pohjoisen väkeä potuiksi. Suomi on ajautunut sisällissotaan, jossa vastakkain ovat etelä ja pohjoinen. Ei kuitenkaan vielä tosielämässä, vaan Mikko-Pekka Heikkisen uudessa romaanissa Terveiset Kutturasta. Romaani on tragikomedia siitä, kuinka Pohjois-Suomen katkeruus ja herraviha lopulta läikähtävät yli puolukkamehumukin reunan. "Me ollaan niinko sääsket. Yhen tapatte, kaks tulee tilalle", julistaa romaanin yksi päähenkilö, Pohjois-Suomen joukkojen sissipäällikkö Oula. Kirja on kostofantasia, joka ammentaa maakuntien ihmisten ja kaupunkilaisten välillä vallitsevasta eripurasta. Kuntauudistus, puolustusvoimien yksikköjen lakkauttaminen ja perussuomalaisten vaalivoitto. Romaani on Heikkisen toinen. Ensimmäinen oli novellikokoelma, Nuorgamin Alkon tuho. Sekin kertoi siitä, kuinka pohjoisen ja etelän välillä kulkee juopa. Heikkinen itse on junantuoma kainuulainen. Helsingin vuosia on jo karttunut: Ensin hän opiskeli Helsingin yliopistossa filosofiaa. Sen jälkeen hän on työskennellyt vuosia etelän median, Helsingin Sanomien, toimittajana. Heikkinen kertoo kirjoittaneensa uuden romaanin, koska vuoropuhelu etelän ja pohjoisen välillä on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Hän itse sympatiseeraa pohjoisen ihmisiä. "Pohjoisen ihmiset ovat saatanan äkäisiä ja suorapuheisia. Minusta se on hirveen kiehtovaa. Täällä kun ollaan niin sievisteleviä ja poliittisesti korrekteja. Sellainen suora puhe, vaikka se onkin välillä hölmöä, on inspiroivaa." Heikkisen mielestä Lappi on hedelmällistä maaperää toimittajalle ja kirjailijalle: "Siellä on koko ajan joku helvetinmoinen riita meneillään." Heikkisellä on jo ehkä idea seuraavaan kirjaan. Hän haluaisi kirjoittaa naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Siitäkin Heikkinen kirjoittaisi tragikomedian. "Ehkä pitäisi keksiä koominen sivuhahmo."
No 10 / 2012
teksti JOHANNA MITJONEN kuva NICK TULINEN
SIVU 7
YLIOPPILASLEHTI
ALKUTEKSTIT
Jos haluaa päästä helpolla, kannattaa kiinnostua Jumalasta.
H E R R A N A R M O S TA TEOLOGISEEN
Hikoilitko koko viime kevään pääsykoekirjojen äärellä? Käytit kaikki rahasi valmennuskurssiin? Pilasit välisi kavereihin, koska et osallistunut kenenkään synttäreille pääsykoepänttäämisen takia? Jos vastaus kysymyksiin on kyllä, et ehkä halua lukea tätä juttua. Tämä juttu nimittäin kertoo siitä, kuinka helpolla opiskelemaan voi päästä. Ainakin, jos haluaa opiskelemaan teologiseen tiedekuntaan. Ylioppilaslehden tietoon on tullut tapauksia, joissa teologiseen on päästy sisään käytännössä vaivautumalla pääsykokeeseen. Kaikki teologiseen vaivatta päässeet haluavat pysytellä nimettöminä. "Olen saanut jo niin paljon paskaa niskaan tämän takia. Ihmiset ovat kauhistelleet, että miten kehtaat viedä opiskelupaikan joltain, joka oikeasti halusi kovasti sisään ja luki kokeisiin", yksi heistä sanoo. Kutsutaan häntä vaikka Jussiksi. Valtiotieteellisessä tiedekunnassa opiskeleva Jussi oli jo jonkin aikaa ounastellut, että teologiseen ei ole kovin vaikea päästä. Näin hän oli päätellyt siitä, että moni teologiseen hyväksytty kaveri oli valmistautunut kokeisiin heikosti. Lisäksi hän oli pannut merkille tiedekunnan korkean sisäänpääsyprosentin. Se on toden totta korkea: tänäkin vuonna teologiseen pääsi 67 prosenttia pääsykokeisiin osallistuneista. Korkeampi prosentti on vain matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa, mikä johtuu siitä, että sinne pääsee suoraan tarpeeksi hyvällä pitkän matematiikan arvosanalla. Jussi pohti asiaa ääneen kaverilleen. Pohdinnan päätteeksi hän päätyi lyömään leikkimielisen vedon: Jussin piti todistaa, että teologiseen pääsee sisään mitättömällä valmistautumisella. Ja mitätöntä hänen valmistautumisensa todella oli. "Pääsykoetta edeltävänä yönä aloin lukea kokeeseen kahdelta aamuyöllä. Lopetin neljän viiden aikaan ja menin nukkumaan. Aamulla kun heräsin, menin yhteen kokoukseen ja sieltä myöhässä pääsykokeeseen", Jussi kertoo. Kokeessa oli yksi aineistopohjainen kysymys ja kaksi pelkästään pääsykoekirjoihin perustuvaa kysymystä. "Aineistokokeessa tuli sellainen fiilis, että vastaisi lukiokysymyksiin. Kysymys oli käytännössä aineiston referointia." Heinäkuussa Jussi sai tietää, että portit teologiseen olivat auenneet. Hän ei pode syyllisyyttä siitä, että veisi paikan joltain mahdollisesti motivoituneemmalta opiskelijalta. "Olen toki pahoillani, jos joku ei päässyt sisään. Mutta tuntuu, että rima on aika alhaalla. Harvalle teologinen varmaan on sellainen paikka, että sinne ei pääse koskaan sisään, jos oikeasti yrittää", Jussi sanoo. Teologisen tiedekunnan valintasihteerin Minna Oksasen mukaan tiedekunnassa tiedetään, että monet pitävät teologista helppona nakkina. "Sisäänpääsyprosentti on muodostunut korkeaksi, kun hakijamäärät ovat viime aikoina laskeneet, mutta sisäänottokiintiötä ei ole haluttu pie-
nentää. Mutta suhteellisen iso prosentti ei tarkoita, että ihmiset pääsisivät sinne ansioitta", Oksanen sanoo. Hän arvelee, että suuri osa teologiseen hyväksytyistä on kuitenkin valmistautunut valintakokeeseen huolellisesti. Yksi näistä huolellisista valmistautujista ei ole ainakaan oikeustieteellisessä opiskeleva Tero. Hän ei edes hakenut pääsykoekirjoja kirjastosta. "Alun perin oli kyllä tarkoitus hankkia kirjat ja opiskella kokeeseen oikeasti. Mutta kun tein kevään täysipäiväisesti töitä, se jäi", Tero sanoo. "Olin alitajuisesti vuosia ajatellut, että voisi olla kiva opiskella myös jossakin toisessa tiedekunnassa." Haave toteutui: Terokin sai ilmoituksen, että hänet on hyväksytty teologiseen. "Jos kokeen on tarkoitus mitata aineiston osaamista ja siten motivaatiota, kannattaisi ehkä muuttaa koetta." Kolmas vastaava tapaus on Maria. Hän luki kolmikosta eniten kokeeseen, kaikki kirjat kertaalleen läpi. Ja meni heittämällä sisään. Hänellä myös motivaatio päästä sisään oli kolmikosta suurin: "Olen opiskellut historiaa ja aion tutkijaksi. Teologinen tukee sitä. Tämä ei ollut minulle mikään vitsi", Maria sanoo. Marian tavoin Jussi ja Tero ovat ottaneet opiskelupaikan vastaan ja aikovat suorittaa opintoja tiedekunnassa. Tero aikoo tehdä siellä ainakin kandintutkinnon. Jussi puolestaan aikoo ensin tehdä maisterintutkinnon valmiiksi valtiotieteellisestä. Sen jälkeen voi suoraan siirtyä teologiseen suorittamaan maisterintutkintoa. Itse asiassa hänellä on jo yksi opintopiste plakkarissa uudesta pääaineestaan. "Teologisesta tuli jotain sähköposteja, että kaikki pannaan johonkin HOPS-ryhmään. En vastannut viesteihin, mutta jossain vaiheessa huomasin, että olin saanut sieltä opintopisteen HOPS:in suorittamisesta." Toisin kuin pääsykokeeseen opiskelutilaisuuksiin ei tarvitse edes vaivautua paikalle. Jussin, Teron ja Marian nimet on muutettu. teksti VAPPU KAARENOJA kuva EMILIA AHONEN
MEILTÄ KAIK KI OPISKELUU N!
KURSSIKIRJAT, SANAKIRJAT, OPPAAT JA OPISKELUTARVIKKEET
Suomalaisen Kirjakaupan kantaasiakaskortti käy myös meillä. Liity myymälässä tai netissä.
sa .comis lainen tu Suoma yt avat on n ilma. n maa elu Opisk
No 10 / 2012
yliopistokirjakauppa. Porthania Yliopistonkatu 3, Helsinki
SIVU 8
YLIOPPILASLEHTI
A K AT E E M I S I A E M PA T I A H A R J O I T U K S I A
Aalto-yliopistossa osataan ehkä tehdä startupeja ja laskea tuotantotaloudellisia kaavoja, mutta ilmeisesti empatia ei ole aaltolaisten vahvin laji. Teekkareille järjestetään kurssia, jossa he kehittävät "tunneälyään". "Industrial communications -kurssin läpikantava teema on vuorovaikutustaitojen kehittäminen. Teemme paljon tunneälyharjoituksia, joissa tunnistetaan omia vahvuuksia. Annamme paljon palautetta toisillemme", kurssia vetävä Pia Lappalainen kertoo asiasta kirjoittavalle TEK-verkkolehdelle. Kurssilla teekkarit harjoittelevat pareittain ilmaisemaan myötätuntoa. Käytännönläheisissä harjoituksissa parit simuloivat tilanteita, joissa esimerkiksi työkaverin printteri ei toimi tai toisen läheinen on juuri kuollut. Jos Aalto ei ensi vuonnakaan menesty yliopistorankingeissa, ainakin siellä osataan suhtautua yliopistoyhteisön jäsenien pettymykseen empaattisesti. AURORA RÄMÖ
O N M I E H I S TÄ M U U K S I K I N KUIN VALELÄÄKÄREIKSI
Vuodesta 2007 lähtien tytöt ovat olleet yhtäjaksoisesti enemmistönä lääketieteelliseen hyväksyttyjen joukossa. Enimmillään lääkikseen päässeistä jopa 70 prosenttia on ollut naisia. Siinä on moni mies on joutunut pettymään pääsykokeissa. Epätoivoisimmat ovat ehkä jopa sovitelleet harteilleen valelääkärin valkotakkia. Mutta nyt pojat näyttivät! Ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen miehiä oli enemmistö lääkikseen valituista. Poikien voittolukemat olivat 52,5 prosenttia. Voitosta tekee entistä makeamman se, että hakijoista suurin osa, 56 prosenttia, oli naisia. Lääketieteellisen tiedekunnan valintatoimikunnan puheenjohtaja Jarkko Hietanen ei kuitenkaan pidä miesten enemmistöä erityisen merkittävänä. "Eikös miehiä synny maailmaan pikkasen enemmän kuin naisia. Siinä mielessä tämän on aika ideaali tasajakauma", Hietanen sanoo. VAPPU KAARENOJA
ALKUTEKSTIT
S A M A A N
A I K A A N
T O I S A A L L A
HUIPPUYLIOPISTOON V A LT I O N S I I V E L L Ä
Ensi vuonna Venäjällä on tarkoitus käynnistää ohjelma, joka tarjoaa nuorille mahdollisuutta opiskella ulkomailla valtion laskuun. Global education -ohjelman kautta halutaan lähettää kolmen vuoden aikana yhteensä 3 000 opiskelijaa ulkomaisiin huippuyliopistoihin. Ohjelman toivotaan tuovan Venäjälle maan kehityksen kannalta tärkeitä asiantuntijoita. Hanketta kritisoivien mielestä rahat pitäisi käyttää mieluummin maan rajojen sisällä. Monet myös pelkäävät, että ilmaiset huippuyliopistopaikat menevät käytännössä valtion virkamiesten lapsille. Ohjelman suunnittelijoiden mukaan siitä pyritään kuitenkin tekemään mahdollisimman läpinäkyvä. Opiskelijat muun muassa hakevat yliopistoihin itse, eikä Global Education -ohjelma takaa heidän sisäänpääsyään huippuyliopistoihin. Sponsorointia voi hakea kaikkiin valtiolle tärkeiksi määriteltyjen aineiden opinto-ohjelmiin. Näihin aineisiin kuuluvat muun muassa sosiaalipalvelut, teknologia sekä kunnallis- ja valtionhallinto. Diiliin kuuluu kuitenkin ehto: ohjelmaan osallistuvat opiskelijat sitoutuvat palaamaan valmistumisensa jälkeen Venäjälle töihin vähintään kolmeksi vuodeksi. Mikäli opiskelija päättää jäädä ulkomaille, katsotaan opinnoista koituneet kustannukset lainaksi, joka opiskelijan pitää maksaa korkoineen takaisin valtiolle. Lähteet: The Moscow Times, RT.com OONA JUUTINEN
prosenttia Helsingin yliopistoon tänä vuonna opiskelemaan päässeistä on naisia. Naisten lisäksi vanhat konkarit jyräsivät pääsykokeissa: uusia ylioppilaita oli hyväksytyistä vain 27 prosenttia. Pääsykokeisiin osallistui yhteensä 14 566 kokelasta. Tiedekunnista tiukin seula oli valtiotieteellisessä ja bio- ja ympäristötieteellisessä, joihin molempiin hyväksyttiin opiskelemaan seitsemän prosenttia hakijoista.
62
N U M E R O
Leikkaus nyt Leikkaus+pesu
M E N E
I T S E E S I
TA A S S I N Ä O L E T S I I N Ä
Tukit lukuvuositarrajonon. Olet 29-vuotias nolo 10. vuoden opiskelija. Et ole tajunnut kääriä farkkujen lahkeita ja tukkatyylisikin paljastaa sinut liian vanhaksi yliopistoon. Luulisi opiskelun kuitenkin kohta loppuvan sinulta. Kolmekymppisenä et enää saa opiskelija-alennusta bussikorttiin. Viimeistään silloin tajuat valmistua, ruoja.
No 10 / 2012
SIVU 9
YLIOPPILASLEHTI
ALKUTEKSTIT
HYY HAUTOO HAUTOMOA
Nokian menestyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivät suomalaiset ovat löytäneet masennuslääkkeen startupeista. Startupien huumaavaa nektaria hamuaa nyt myös Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (HYY). kaavailee oman yrityshautomon perustamista. HYY ei kuitenkaan lähde soitellen sotaan, vaan haluaa ensin hautoa rauhassa hautomoajatusta. Ylioppilaskunta on alustavasti päättänyt varata 10 000 euroa sen selvittämiseen, pitäisikö ylioppilaskunnan perustaa oma yrityshautomo. Hautomoajatusta on tarkoitus kypsytellä rahojen turvin vuosi 2013 ja sitten tarvittaessa ryhtyä haudonnasta toimeen. VAPPU KAARENOJA
YLIOPPILASLEHTI SAI HUMANISTISET OTSIKOT
"Humanistinen groteski, jossa on luonnetta. Sen pitää olla luettava, mutta persoonallinen. Ja älykäs niin kuin lukijatkin." Näin Ylioppilaslehden art director Antti Grundstén ohjeisti kirjainmuotoilijoita, jotka pyydettiin suunnittelemaan lehdelle uusi kirjaintyyppi. "Humanistinen groteski" on typografinen termi. Groteskilla tarkoitetaan päätteetöntä kirjasinta. Humanistinen taas tarkoittaa fonttia, jossa on kalligrafisia yksityiskohtia. Uudella fontilla on kirjoitettu esimerkiksi tämä juttu. Pidemmissä jutuissa sitä on käytetty otsikoissa. Kirjaintyypille annettiin nimeksi Lyyra Grotesk. Varta vasten Ylioppilaslehdelle tehty fontti on osa lehden ulkoasu- ja formaattiuudistusta. Fontin suunnittelijoiksi pyydettiin Lauri Toikka (kuvassa vas.) ja Florian Schick, suomalais-saksalainen graafikkoduo. Kaksikko tapasi opiskellessaan maisteriohjelmassa Haagissa. Molemmat erikoistuivat opinnoissaan kirjainmuotoiluun. Nykyään he pyörittävät Berliinin Friedrichshainissa omaa suunnittelutoimistoaan ja niittävät mainetta kirjaimillaan. Esimerkiksi Lauri Toikan suunnittelema Colette-kirjainperhe sai graafisen suunnittelun ammattijärjestön Grafian Vuoden Huiput -kilpailussa viime vuonna kunniamaininnan. Ylioppilaslehden otsikkofontin suunnittelu alkoi toukokuussa, ja sitä hiottiin elokuun viimeisiin päiviin asti. Muotoilussa otettiin huomioon suomenkielisen tekstin erityispiirteet, kuten pitkät yhdyssanat. Lauri Toikka kertoo, että ensimmäiset luonnokset piirrettiin käsin. "Fontti voidaan suunnitella niin, että modifioidaan olemassa olevaa fonttia, mutta nyt kirjaintyyppi tehtiin alusta loppuun. Aikaa menee etenkin viimeistelyyn", Toikka sanoo. Viimeistelyyn kuuluu esimerkiksi kirjainten välistysten hiomista. "Vaikka fontti olisi kuinka hyvin piirretty, jos välistys on huono, se näyttää pahalta", Toikka sanoo. Kirjainten välinen tyhjä tila esimerkiksi pikku l:n ja pikku h:n välillä on erisuuruinen kuin esimerkiksi ison t:n ja ison a:n. "Pikku l ja h on sellaisia, että niitä ei voi laittaa kauhean lähekkäin. Iso a ja t taas pitäisi saada lähemmäs toisiaan. Eri välistysparien tekemiseen menee paljon aikaa." Ylioppilaslehdelle tilattiin mittatilaustyönä vain otsikkofontti, muut fontit tilattiin netistä fonttikaupasta. Vaikka alun perin tarkoitus oli tehdä humanistinen groteski, Lauri Toikan mukaan suunnitelma muuttui matkan varrella. Lyyra Grotesk ei ole puhtaasti humanistinen. Millainen se sitten on? "Varhaisista 1900-luvun alun groteskeista inspiroitunut päätteetön kirjaintyyppi, sisältäen joitain humanistisia piirteitä", Toikka sanoo. Ylioppilaslehti toivottaa mukavia lukuhetkiä humanistisia piirteitä sisältävän fontin parissa. teksti VAPPU KAARENOJA kuva ILKKA SAASTAMOINEN
JÄNIS MENEE NETTIIN
Ylioppilaslehdessä vuodesta 2004 asti ilmestynyt sarjakuva Malinen ei enää seikkaile printti-Ylioppilaslehden sivuilla. Mutta huoli pois. Fanit löytävät sen netistä osoitteesta www.ylioppilaslehti.fi. Ylioppilaslehden nettisivulle ilmestyy uusi strippi noin kahden viikon välein. Malisen ja Ylioppilaslehden yhteistyö alkoi, kun ylioppilaskunta järjesti sarjakuvakilpailun kahdeksan vuotta sitten. Savoa vääntävä jänishahmo hurmasi tuomarit. Markus Miettisen ja Jaakko Seppälän Malinen-sarjakuva voitti ja sai paikan Ylioppilaslehdestä, ja on siitä lähtien ollut osa lehteä.
teksti TOIMITUS kuva MARKUS MIETTINEN & JAAKKO SEPPÄLÄ
P A L J O N
O N N E A
V A A N
NEW MEXICO!
Yhdysvaltain osavaltio New Mexico täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Yhdysvaltain lounaisosassa sijaitseva osavaltio sai osavaltion aseman tammikuussa 1913.
No 10 / 2012
Ylioppilaslehti täyttää tammikuussa 100 vuotta. Tällä palstalla onnittelemme ikätovereitamme.
SIVU 10
YLIOPPILASLEHTI
VIRTSAA, VAKOILUA JA MAAILMANPOLITIIKKAA
Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen järjesti elokuun alussa tapahtuman, jolla hän halusi kiinnittää huomiota Pussy Riot -oikeudenkäynnin epäoikeudenmukaisuuteen. Venäjän lehdistö on saanut päähänsä, että Teivainen olisi osana tapahtumaa yrittänyt viedä virtsaa kanisterissa Uspenskin katedraaliin. Onneksi politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksen Venäjänsuhteet eivät ole yhden kortin varassa. Aloittaahan laitoksella pian työnsä Timo Kivimäki, tunnettu Venäjän-ystävä. Hänet tuomittiin Tanskassa Venäjän hyväksi vakoilusta. Kööpenhaminan yliopisto antoi Kivimäelle kenkää, mutta hänet otettiin Helsingin politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksen hellään huomaan maailmanpolitiikan lehtoriksi. VAPPU KAARENOJA
ALKUTEKSTIT
V A S T A U K S I A
Palstalla vastataan mihin tahansa kysymykseen.
MIKSI MUSAMAAILMA ON MIESTEN?
Viimeisimmän Flow'n ohjelmistosta päätti seitsemän miestä, ei yhtään naista. Miehet buukkaavat bändit muillekin festareille. Musiikkilehtiä tekevät miehet. Musakriitikot ovat miehiä. Miksi musamaailma tuntuu olevan miesten maailma, Rumban päätoimittaja Teemu Fiilin? "On totta, että naisia ei ole paljon esimerkiksi tuottamassa musiikkia, Chisu on melkoinen poikkeus. Levy-yhtiöiden promootiopuolella tuntuu olevan melkein naisia. Olen huomannut, että tekniikkapuolellakin naisia nykyään näkyy, esimerkiksi miksaamassa keikoilla. Mutta heitä on toki vähän. Olisiko niin, että tekniikkaan liittyvä musiikkipuoli on jotenkin perinteisesti koettu nörttipoikien hommaksi?" Miksi musamaailmassa on pelkkiä miehiä, Elmun ohjelmapäällikkö Eeka Mäkynen? "Mä olen kyllä eri mieltä. Mimmejä on nykyään ihan helvetisti alalla, sanoisin että ainakin kolmasosa ja ehkä lähiaikoina jopa puolet. Meille palkattiin ensimmäinen nainen tuottajaksi puoli vuotta sitten. Aikaisemmin ei ole ollut juuri hakijoita. Nyt olen huomannut, että alalle kouluttava kulttuurituottajien koulutus on naisvaltainen, joten nyt naishakijoitakin on enemmän. Tytöt tulevat tälle alalle lukemalla ja kundit tulevat enemmänkin tekemällä. Tekniikkapuolella tyttöjä ei vielä näy: kun hoidetaan ääntä tai valoja tai roudataan tai ajatetaan bussia. En tunne yhtään suomalaista tyttöä, joka olisi äänimiehenä. Nyt meillä Elmussa on työharjoittelussa yksi tyttö, joka tekee töitä äänipuolella, ja se on poikkeuksellista. On myös edelleen tyypillistä, että ohjelmistoista päättävät miehet. Esimerkiksi Ilosaarirock ja Provinssirock ovat festivaaleja, joiden ohjelmistopuoli on vielä miesten käsissä." JOHANNA MITJONEN
TUOKSU ON VAKAVA ASIA
Tuntuuko sinusta siltä, ettei sinulla ole tarpeeksi mukavia kesämuistoja? Että ei jäänyt oikein mitään mieleen koko kesästä? Oletko miettinyt, mistä se voisi johtua? Syy ei ehkä ole liiallisessa alkoholinkäytössä. Syy voi olla siinä, että et ole valinnut kesätuoksuasi tarpeeksi huolellisesti. Kotivinkki-lehti nimittäin muistuttaa ihmisiä siitä, kuinka vakava asia tuoksun valinta on: "Kesätuoksu kannattaa valita huolella, sillä sen mukaan tallentuvat kaikkein kauneimmat lomamuistot", Kotivinkki ohjasi kesäkuun numerossaan. Siis: tuoksun mukaan tallentuvat kaikkein kauneimmat lomamuistot. Ohhoh, siinä on tuoksulla painoarvoa. Eli jos ei ole käyttänyt ollenkaan kesätuoksua, muistoilla ei ole mitään paikkaa mihin tallentua. JOHANNA MITJONEN
K A N S A K U N N A N
T O I V O T
"Patriaa on täällä pilkattu hirvittävän pahaksi organisaatioksi, joka muun muassa valmistaa panssaroituja pyöräajoneuvoja. Ne [panssariajoneuvot] pitävät myös huolta Suomen turvallisuudesta, jotta mekin voimme täällä pitää erilaisia kokouksia ja täällä keskustellen luoda parempaa maailmaa."
HYY:n edustajiston jäsen Kai Kaksonen edustajiston kokouksessa toukokuussa. Kaksonen vastusti asevalmistaja Patrian häätämistä HYY:n omistamista tiloista. Kokouksessa edustajisto päätti, että Patrian vuokrasopimusta ei jatketa, kun se umpeutuu vuonna 2015. Palstalla kuunnellaan HYY:n edustajiston jäseniä.
V Ä I J Y T Y S
Sinäkö se olet? Jos tunnistit itsesi kuvasta, tule hakemaan tiikerikakku Ylioppilaslehden toimituksesta (Kaivokatu 10 B, 7 krs.) perjantaina 7. syyskuuta kello 14. P.S. Kiitos palstaideasta Uusi Lahti -lehti!
No 10 / 2012
SIVU 11
YLIOPPILASLEHTI
44% 31%
maistereita toisen asteen tai suorittaneita alemman koulutusasteen
KANSANE D U S TA J I E N K O U L U T U S TA U S TA
ALKUTEKSTIT
G R A D U K Ä T I L Ö
EI ENÄÄ SUKUJUHLIIN
Eno vainoaa minua graduaiheisilla kysymyksillä. Äijä utelee aina, onko gradu valmis. Ja kun vastaan, että ei ole, äijä kysyy, miksei ole. Valmistuneet kaveritkin kysyvät aina vaikka bussissa ohimennen nähdessämme, mitenkä valmistuminen. Kun vastaan ympäripyöreästi, alkaa naaman kummastunut vääntely. Olen niin kyllästynyt vastaamaan, että ei ole gradu valmis. En jaksaisi tilittää syitäni. Miksi kukaan ei tunnu näkevän, että aiheesta puhuminen ärsyttää?
ALLAHIN AJOKKI
Matka autobahnilla on pitkä ja harmaa, mutta seurassa matka taittuu rattoisammin, tietävät saksalaiset. Sikäläisellä kimppakyytipalvelulla on jo lähes neljä miljoonaa käyttäjää. Kimppakyytisivustolla käyttäjä voi ilmoittaa, mistä mihin on ajamassa. Muut käyttäjät voivat ilmoittautua kyytiläisiksi. Nyt palvelu on saanut rinnalleen muslimiversion. Muslimtaxi.de on Euroopan ensimmäinen islaminuskoisille tarkoitettu kimppakyytipalvelu. Siinä missä tavallisella kimppakyytisivustolla näkee, mistä mihin kyyti olisi tarjolla ja mihin kellonaikaan, muslimtaxi.de-sivulla voi myös tarkastaa kuskin sukupuolen. Muslimitaksissa miehet ja naiset matkustavat erillään. Idea syntyi lentotekniikkaa opiskelevan Salim Reidin äidin ikävästä kyytikokemuksesta. Äiti oli joutunut kuuntelemaan Hampurista Berliiniin asti kimppakyyditsijän mielipiteitä maahanmuuttajista ja omasta päähuivistaan. Vuoden alussa Reid pani pystyyn Muslimtaxi-palvelun. Jo ensimmäisenä päivänä sivustolle tuli 2 000 yhteydenottoa. Palvelu on saanut kiitosta islaminuskoisilta. Kriitikot sanovat, että sukupuolierottelu ei kuulu nykypäivään. Heistä palvelu kasvattaa juopaa saksalaisten ja maahanmuuttajien välillä. Reid on eri mieltä. Vaikka palvelun nimi on muslimitaksi, sitä voivat käyttää myös eimuslimit. Reidin mielestä siitä, että miehet ja naiset matkustavat erillään, voi olla hyötyä kaikille: hänestä se ehkäisee syrjähyppyjä. Lähteet: Neon, Abendblatt teksti IIRIS LAGUS kuvitus EMILIA AHONEN
nimim. Graduhelvetissä
Eno on luultavasti tehnyt oman gradunsa joskus 1970-luvulla. Silloin gradunteko oli yhtä kahvinjuontia ja muutenkin elämä oli helpompaa. Kaverit kuittailevat, koska heidän oma graduntekonsa oli vaikeaa. Enon ja kavereiden kommentit kannattaa jättää omaan arvoonsa. Muista, että sinussa ei ole mitään vikaa. Suomessa on 10 000 gradua vaille valmista maisteria. Ongelmasi on yleinen. Nyt aluksi keskity tärkeimpään, itseesi. Älä välitä muista. Tämä vinkki pätee muuhunkin elämään: muiden ihmisten mielipiteiden murehtiminen vie valtavasti energiaa. Lukupiirissäni luettiin juuri viime viikolla mindfulness-kirjoja, ehkä niistä olisi apu sinullekin? Tartu vaikka Pema Chödrönin klassikkoteokseen: Pelosta vapauteen selviytymisopas vaikeina aikoina. Tsemppiä, Marja-Liisa Tällä palstalla graduaiheisiin kysymyksiin vastaa gradukätilö Marja-Liisa. Voit lähettää oman kysymyksesi osoitteeseen marjaliisa@ylioppilaslehti.fi
15% 8% 2%
ammattikorkeakoulun käyneitä tohtoreita diplomi-insinöörejä
SIVU 12
A S I A N T U N T I J A N
Alan opiskelija paljastaa suosikkinsa.
S U O S I T U S
M I TÄ K I P U U N ?
"Omasta lääkekaapistani löytyy ibuprofeiinia lihassärkyyn, koska se on apteekin halvinta tulehduskipulääkettä. Jos kipu on satunnaista päänsärkyä, niin sitten mieluummin parasetamolia, koska siinä ei ole vatsahaavariskiä." Jaakko Teppo, farmasia
No 10 / 2012
YLIOPPILASLEHTI
V I I S A S T E N
K E R H O
BIGGER PICTURE L E I VÄ S TÄ
Valintojen tekeminen alkaa heti. Ensin täytyy kertoa, minkälainen sämpylä otetaan. Sen jälkeen se, otetaanko se paahdettuna. Sitten on vuorossa tärkein: proteiinitäytteen valinta. Onko se kana teryaki vai paahtopaisti? Onko pääaineeni minua varten? Kun siirrytään kasvisvalikoiman ääreen, on jo käsitettävä, millaista kokonaisuutta ollaan oikein hakemassa. Latistaako suolakurkku makumaailman? Ovatko jalopenot kuitenkin liian tulisia? Pitkä vai lyhyt sivuaine? Työntekijä on ilmeetön, hän ei ohjaa valintoja. Hän on kehys taulussa. Hän on Helsingin yliopisto. Jono takana kasvaa. Olen itse vastuussa kasaamastani kokonaisuudesta. Vielä loppumetreillä pitää pinnistellä: mikä kastike, tuleeko oreganoa? Pidänkö pippurista? Jos en, niin mistä sitten? Ei ole aikaa miettiä, reaktiot tulevat alitajunnasta: ei majoneesia, näkyy reisissä. Tähän liittyy niin monta asiaa. Opiskeluahdistusta kannattaa mennä simuloimaan lounastauolla Subwayhin. Sillä lopulta sämpylä kääräistään papereihin. Vaikka se sisältää vähän mitä sattuu ehkä makuharmonian kannalta huonojakin valintoja paketti on hieno. Ja loppuelämän kannalta aika tärkeä. Halpa se ainakin on. teksti JOHANNA MITJONEN
ALKUTEKSTIT
M U I N O I N
"Opiskelin aikoinani Tarton teknillisessä yliopistossa. Siellä opiskeltiin välillä saksaksi, välillä venäjäksi. Oli anatomiaa ja fysiologiaa. Syksyisin juhlittiin ylioppilaita. Kun valmistuin, menin sotaan."
Bruuno Wingisaar 105 vuotta, eläinlääkäri, eläkkeellä. Opiskellut vuosina 19291934 Ylioppilaslehti täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Sen kunniaksi palstalla julkaistaan 100 vuotta täyttäneiden suomalaisten opiskelumuistoja.
Mainos Ylioppilaslehdessä vuonna 1959. Silloin: Media-alasta kiinnostuneiden Helsingin yliopiston opiskelijoiden yhdistys nimettiin Ylioppilasneekereiksi, koska toimittajia haukuttiin lehtineekereiksi. Heidän naamansa sotkeutui sen verran usein painomusteeseen. Nykyään: Naamaa ei enää tarvitse sotkea, sillä meidän vasta elokuvattu Mannerheimimmekin on tummaihoinen. Sanaa neekeri ei sen sijaan saa enää käyttää edes vitsillä, sillä Suomi on suvaitsevainen maa. Näkeehän sen jo Mannerheim-elokuvan vastaanotostakin.
S A N TA L A , Ä L Ä L U O V U TA !
Kesä on ohi. Festarit menivät. Edessä pimeä syksy ja kylmä talvi. Eikä siinä vielä kaikki: We Love Helsingin toiminnanjohtaja Timo Santala kirjoittaa Facebookissa, että hänen on aika "vaihtaa alaa". Kauhistus! Elämä Helsingissä ei ole enää elämisen arvoista, jos Santala ei enää järjestä Helsinkiin tansseja ja kaupunkifestivaaleja. Ei Helsinkiä ilman Timo Santalaa. Timo Santala on Helsinki. Soitto Santalalle paljastaa, että välittömään paniikkiin ei ole aihetta: hän ei ole lopettamassa We love Helsinkiä. Hän kuulostaa tuskastuneelta kysymyksiin. Santala ei näe alanvaihtoajatuksissaan mitään dramaattista tai kiinnostavaa. Hän on väärässä. Timo, olet meille tärkeä! Jaksa, Timo, jaksa! Ylioppilaslehti omistaa Timo Santalalle Scandinavian Music Groupin kappaleen Ei mun oo hyvä olla yksin: Täällä ilman sua ei oo mitään. Hei ilman sua ei oo mitään. teksti JOHANNA MITJONEN
No 10 / 2012 SIVU 13
YLIOPPILASLEHTI
ALKUTEKSTIT
Ylioppilaslehti teki testikäynnin uuteen keskustakampuksen kirjastoon. Miinusta tuli rumista seinämateriaaleista, mutta kirjasto ansaitsee silti kiitettävän arvosanan.
t e k s t i VA P P U K A A R E N O J A
3.
1. 4. 2.
KIRJASTOARVOSTELU
A s t u t ovista sisään. Kaivat vanhat tenttikirjat laukusta ja ladot ne palautusautomaattiin. Sitten koneelle katsomaan, missä hyllyssä seuraavan tentin kirjat ovat. Etsit ne hyllystä, käyt ehkä vessassa, lainaat kirjat. Alat pälyillä ympärillesi jos löytyisi vaikka lounasseuraa. Tällaista oli kirjastonkäyttäjän arki, kunnes maailmankirjat menivät sekaisin kolme vuotta sitten. Opiskelijakirjasto sulkeutui remontin takia. Piti tyytyä ankeaan väliaikaiskirjastoon. Viime kevät oli hermoja raastavin. Kesätenttikirjoja piti alkaa haalia jo huhtikuussa, koska keskustan kymmenen tiedekuntakirjastoa ja pääkirjasto sulkivat ovensa muuton takia. Nyt härdelli on loppusuoralla. Kaisa-talo eli yliopiston uusi pääkirjasto aukeaa 3. syyskuuta. Onko tämä ollut kaiken vaivan arvoista? Ylioppilaslehti teki testikäynnin uuteen kirjastoon. K a i s a - t a l o n pääovi aukeaa Fabianinkadulle. Ensin on lasiset liukuovet. Sen jälkeen vastassa on vielä lasinen pyöröovi. Se on suuri, joten oven pyörimisvauhti on hitaampi kuin esimerkiksi Porthanian vinhasti pyörivien ovien. Onko tässä potentiaalinen ruuhkan paikka? Sitten ollaankin sisällä. Ensivaikutelma: valoisaa. Aulakerroksen lattia on kermanväristä travertiinia. Materiaali sopii oivasti kirjastoon tässä eivät kenkien kannat kopise häiritsevästi. Ja hetkinen! Nyt ollaan hienon äärellä. Ovista sisään astuvan edessä avautuu ylimpään kerrokseen asti jatkuva suuri ovaalinmuotoinen aukko katossa. Tässähän on todellista guggenheim-tunnelmaa. Sitten palautusautomaatille. Ei voi muuta sanoa kuin wau! Siinä missä sitä yleensä vain heittää kirjat liukuhihnalle ja lähtee pois tietämättä, mitä seinän takana tapahtuu, uudessa opiskelijakirjastossa palautusautomaatti on lasiseinän takana. Sen läpi näkee, kuinka kirjat lipuvat liukuhihnaa pitkin. Rakennelma on kuin tilataideteos. Kirjan tunnistekoodin perusteella automaatti tietää, mihin hyllyrivistöön palautettu kirja kuuluu, ja kuljettaa sen hihnaa pitkin oikeaan kärryyn. (KUVA 1) Plussaa siitä, että palausautomaatin hienostunut tekniikka on käyttäjän ihasteltavissa. S e u r a a v a k s i testataan kirjojen lainaamista. Siihen oleellisena osana kuuluu käynti päätteen ääressä katsomassa, missä hyllyssä lainattavat kirjat ovat. Valitettavasti kirjaston tietokoneita ei vielä Ylioppilaslehden kirjastotestiin mennessä ollut asennettu. Piti käyttää vähän mielikuvitusta. Istahdan tuolille, joita kirjastossa aiotaan asetella tietokoneiden eteen. Tuoli on David Rowlandin suunnittelemasta Howe-mallistosta . Se on musta, pehmustettu kangaspäällysteinen. Istumistuntuma on mukavan jämäkkä. Istuimessa on pieni kuoppa takamukselle ja selkänoja myötäilee selkää. (KUVA 2) Tuoli ei kuitenkaan ole liian mukava ei tähän ole tarkoitus jäädä muhimaan. Uudessa kirjastossa kurssikirjat on sijoitettu heti ensimmäiseen kerrokseen, koska niitä tarvitaan useimmin. Muut kirjat on järjestetty tieteenaloittain ylempiin kerroksiin.
No 10 / 2012
SIVU 14
YLIOPPILASLEHTI
k uvat K AT R I N A U K K A R I N E N
ALKUTEKSTIT
5. 7.
6.
8.
Hyllyrivistöt ovat mukavan ilmavat. Ne ovat valkoista metallia. (KUVA 3) Jo kaukaa on helppo havaita, miten aakkostus juoksee. I l a h d u t t a v a yllätys uudessa kirjastossa ovat juomapisteet. Jos haluaa täyttää vain vesipullon, ei tarvitse jonottaa vessaan asti. Itse vessat ovat varsin pätevät: Ido-merkkiset vessanpöntöt huuhdellaan keinunappia painamalla. Käsien kuivaukseen on kiskottava pyyherullajärjestelmä, mistä tulee pieni miinus. Pyyherullat jumiutuvat helposti, ja kun rulla loppuu, mihinkäs sitten kuivaat? Ei siihen heti ehdi siivooja rullaa vaihtamaan, ja sitten ollaan ongelmissa. Kaikkein paras kuivaussysteemi olisi sellainen, jossa käyttäjälle olisi tarjolla sekä mahdollisuus käyttää puhallettavaa käsienkuivainta että käsipaperia. Käsipaperi on kaikkein mukavin kuivausmuoto, mutta kuivain olisi hyvä olla siinä rinnalla niitä hetkiä varten, kun paperi pääsee loppumaan. Muuten vessat ovat oikein toimivat. Lattian liilat kaakelit ovat ilahduttava väriläiskä. Plussaa siitä, että saippua-automaatti on täytetty ah niin pehmeällä vaahtosaippualla. (KUVA 4) L o u n a s s e u r a n metsästäminen uudessa kirjastossa on helppoa. Sen takaa jo jutun alussa mainittu, guggenheim-vaikutelman luova aukkomuodostelma. Kirjaston joka kerroksen keskellä on ovaalinmuotoinen aukko, jonka ympärille on koottu lukupisteitä. Niistä voi myös kätevästi kuikuilla alempiin kerroksiin. Mukavia kyttäyspaikkoja on myös kirjaston takaseinustalla, jonka ikkunoista voi tarkkailla menoa Kaisaniemenkadulla. (KUVA 5)
U u s i k i r j a s t o ansaitsee ehdottomasti kiitettävän arvosanan. Suurin miinus tulee kirjaston sisäseinien materiaalivalinnasta. Ne ovat rumaa tammiviilua. (KUVA 6) Seinämateriaalin takia kirjastolle ei voi antaa arvosanaksi täyttä kymppiä. Mutta arvosanan 9 ½ kirjasto on ehdottomasti ansainnut. Kiitämme erityisesti: 1. Kiikkutuoleja. Eri puolilla kirjastoa on Ilmari Tapiovaaran suunnittelemia keinuvia nojatuoleja. Istumismukavuus on niissä huippu. (KUVA 7) 2. Opiskelupaikkojen monipuolisuutta. Kirjastossa on lukupaikkoja moneen makuun. On hiljainen, virikkeetön koppi kellarikerroksessa. Kuuden ihmisen istuttavia pöytärykelmiä kirjahyllyjen välissä. Rivimuodostelmassa olevia paikkoja. Halutessaan voi valita paikan, josta voi ihailla näkymää Kaisaniemenkadulle ja keskustaan. (KUVA 8) 3. Eväspistettä. Kaupungissa ovat harvassa paikat, joissa saa katon alla ja tuolilla istuen syödä omia eväitä. Uudessa opiskelijakirjastossa sellainen on. Kirjaston aulan perällä on tuolirykelmä, jonne voi tulla vaikka oman termoskannun ja voileipien kanssa lueskelemaan. Tuolit ovat kaiken lisäksi kaunista Yrjö Kukkapuron suunnittelemaa Karuselli-mallia. 4. Pistorasioita, joita kirjastossa on ilahduttavan paljon. Läppäreiden käyttäjiä on selvästi ajateltu. Jos rahapula iskee, säästä sähkölaskussa ja lataa kännykkäsi kirjastossa. 5. Ylimmän kerroksen parveketta, josta on merinäköala. Y Juttua varten on haastateltu keskustakampusjohtajaa Pälvi Kaiposta.
No 10 / 2012
SIVU 15
No 10 / 2012
ALKUTEKSTIT YLIOPPILASLEHTI
SIVU 16
YLIOPPILASLEHTI
teksti IIRIS LAGUS
Opiskelu on elämän parasta aikaa. Saksassa hauskuus jatkuu eläkepäiviin saakka.
k uva R A L U C A P I T E I U
ALKUTEKSTIT
K U LT A I S E T VUODET
M u u t a m a o p i s k e l i j a saapuu saliin kävelykepin kanssa. Professori näyttää nuorelta verrattuna opiskelijoihin, joista monella on harmaat hiukset. Opiskelijoiden keski-ikä vaikuttaa olevan yli kuusikymmentä. Ollaan arvostetussa Münchenin Ludwig-Maximilian yliopistossa Etelä-Saksassa. Alkamassa on arkeologian luento. Paikalla olevat mummot ja vaarit ovat niin sanottuja vieraskuulijoita, gasthörereitä. He osallistuvat luennoille ja muuhun opetukseen, mutta eivät tee tenttejä tai muita opintosuorituksia. Gasthörer-systeemi on käytössä monissa muissakin Saksan yliopistoissa. Sen suosio on kasvanut viime vuosina huimasti. Viime lukuvuonna näitä vanhuksia oli Saksan yliopistoissa vajaat 40 000. Heistä noin puolet on yli 60-vuotiaita. Münchenin yliopistossa heitä on vajaa tuhat. Y k s i h e i s t ä on Barbara Hoffmann-Kayser, joka juhli tänä vuonna 73-vuotissyntymäpäiväänsä. Hän opiskeli 1950- ja 1960-lukujen taitteessa farmasiaa Erlangenin yliopistossa lähellä Nürnbergiä. Hänellä oli vuosia oma apteekki Münchenin keskustassa, mutta seitsemän vuotta sitten hän myi sen ja jäi eläkkeelle. Ja teki saman tien comebackin yliopistoon ilmoittautumalla gasthöreriksi. "Halusin vielä päästä opiskelemaan asioita, jotka minua kiinnostavat, ilman paineita tenteistä ja tuloksista", Hoffmann-Kayser sanoo yliopiston aulassa arkeologian luennon jälkeen. Hän on viihtynyt yliopistolla nyt jo kuusi vuotta, ja käy luennoilla yleensä kolmesta neljään kertaan viikossa. Hän on opiskellut arkeologian lisäksi teatteritieteitä, historiaa ja kirjallisuutta. "Lukukauden paras luento keskittyi kansalliskirjailijaamme Goetheen, hänen elämänvaiheisiinsa ja pääteoksiinsa", Hoffmann-Kayser sanoo. S e n i o r i o p i n n o t pani alulle teologian professori Eugen Biser vuonna 1987. Hänen toiveenaan oli tarjota sota-ajan lapsille "koti yliopistolla". Monella sota-aikana varttuneella ei ollut lukion jälkeen mahdollisuutta opiskella. Oli mentävä töihin ja autettava jälleenrakennuksessa. Münchenissä gasthörer-systeemi on ollut käytössä reilut kaksikymmentä vuotta. Yliopiston senioriopetuksen keskuksen toiminnanjohtaja Katja Hamm sanoo, että se on monille mahdollisuus täyttää nuoruudessa toteutumatta jäänyt haave opiskelusta. Opintotarjonta vanhuksille on monipuolinen. On luentoja japanilaisesta mangakulttuurista ja Alzheimerin taudin tutkimuksen edistysaskeleista. Senioreiden suosiossa ovat etenkin historiaan, taiteeseen ja uskontoon liittyvät aiheet. Avointen luentojen lisäksi seniorit voivat osallistua varta vasta heille räätälöityyn opetukseen. Lääketieteellinen tiedekunta järjestää kultaisia vuosiaan viet-
täville luentosarjan terveyskylpylöistä. Opetuksen yhteydessä vieraillaan paikallisessa terveyskylpylässä ja tutustaan mutakylpyjen parantaviin vaikutuksiin. Klassisesta musiikista innostuneet voivat osallistua hermeneuttiseen musiikkiharjoitusryhmään, jossa opitaan tunnistamaan musiikin rakenteita ja niiden merkityksiä. Keskustelupiiri "Elämänkokemuksessa" osallistujat voivat kehittää argumentaatiotaitojaan. Myös Barbara Hoffmann-Kayser on nauttinut räätälöidystä ohjelmasta. Tällä lukukaudella arkeologian luentosarjan yhteydessä järjestetään matka itäisille Apeille. Matkalla tutustutaan Rooman valtakunnan aikaiseen historiaan ja arkkitehtuuriin. Hoffmann-Kayserkin aikoo pakata laukkunsa ja luentomuistiinpanonsa ja lähteä reissuun. "Nämä tilaisuudet ovat erinomaisia. Kaikki ovat valmistautuneet matkaan hyvin, mukana on myös professori opastamassa", hän kertoo. S e n i o r i o p i s k e l u o n Saksassa suosittua ja siihen satsataan, mutta kaikkia se ei miellytä. Arvostelijoiden mielestä seniorit häiritsevät luennoilla, vievät paikat tutkinto-opiskelijoilta jo valmiiksi täyteen ahdetuissa luentosaleissa ja keskeyttävät luennoitsijat monologeillaan. Senioriopetuksen keskuksen toiminnanjohtajan Katja Hammin mielestä tällaiset käsitykset ovat harmillisia. "Omilta opiskeluajoiltani muistan samoille luennoille osallistuneen vanhan herran, joka tunsi aiheen niin hyvin, että ujot ensimmäisen vuoden opiskelijat kysyivät mielellään häneltä kysymyksiä professorin sijaan", Hamm sanoo. "Stereotypia professorin jatkuvasti keskeyttävästä senioriopiskelijasta on pikemminkin myytti. Joskus voi tulla tällaisia tapauksia, mutta yleensä kaikki sujuu hyvin." Ongelmatapaukset ovat yleensä niin sanottuja schwarzhörerereitä. Nämä "mustan pörssin" kuulijat ovat senioriopiskelijoita, jotka eivät ole kirjautuneet yliopistoon ja maksaneet lukukausimaksua. "Heitä on vaikea valvoa ja ohjeistaa, kun emme tavoita heitä", Hamm toteaa. Gasthörer-systeemin arvostelijat ovat myös moittineet sitä, että seniorit saavat osallistua opetukseen alehinnalla muiden opiskelijoiden maksaessa täysiä 500 euron lukukausimaksuja. Senioreiden lukukausimaksua onkin korotettu. Nyt osallistuminen opetukseen maksaa heille 300 euroa lukukaudessa, kun ennen seniorimaksu oli sadasta kahteensataan euroon sen mukaan, kuinka monelle luennolle osallistui. Barbara Hoffmann-Kayseria lukukausimaksun korotus ei ole haitannut. Hän sanoo tekevänsä opintoja vielä niin kauan, kuin se hyvältä tuntuu. Opiskeluvuosia 73-vuotiaalla Hoffmann-Kayserilla voi riittää vielä vaikka 20 vuotta. Tällä hetkellä Münchenin yliopiston vanhin senioriopiskelija on 93-vuotias. Y
No 10 / 2012
Barbara Hoffman-Kayser, 73, opiskelee muun muassa arkeologiaa.
SIVU 17
YLIOPPILASLEHTI
KESKITY IHMISEEN
t e k s t i J O H A N N A M I TJ O N E N
k uvat N I C K T U L I N E N
KYMPIN KIRJAILIJA
No 10 / 2012 SIVU 18
KESKITY IHMISEEN YLIOPPILASLEHTI
No 10 / 2012
SIVU 19
YLIOPPILASLEHTI
KESKITY IHMISEEN
Lukijat odottavat Sofi Oksaselta jälleen ravistelevaa tarinaa neuvostoVirosta. Mutta Oksasen omasta mielestä hän on vain kirjoittanut entistä paremman romaanin.
I h m i s e t h ä l i s e v ä t , ryysivät ja asettuvat sitten Tallink Starin maihinnousukannen oven eteen jonoihin. "Mennään sitten reippaasti ulos. Liken bussi odottaa meitä", hoputtaa silmälasipäinen tumma nainen yhdeksän hengen ryhmää. "Ihmiset jäävät muutenkin aina tuijottamaan Sofia, niin yritetään, ettei jäädä tungokseen", nainen ohjeistaa. Nainen on Katri Wanner, kirjailija Sofi Oksasen Silberfeld-kustantamon tiedotusjohtaja. Lisäksi hän työskentelee Oksasen omana tiedottajana. Liken järjestämä juttumatka Tallinnaan on alkanut. Matkalla on mukana yhdeksän toimittajaa ja valokuvaajaa. Sofi Oksasen uusin kirja, Kun kyyhkyset katosivat, ilmestyy elokuun viimeisenä päivänä. Se on Oksasen neljäs romaani. Kaikilla toimittajilla on yksi tavoite matkalle: saada mahdollisimman paljon irti Sofi Oksasesta. Maihinnousukannen ovet aukeavat, laivasta pääsee pois. Risteilyväen päät kääntyvät. "Ehkä hän asuu Tallinnassa", joku supattaa ruotsiksi matkatoverilleen. Supattajan katse on liimautunut naiseen, jolla on vihreät housut, valkoinen kauluspaita ja liilat rastat. Sofi Oksanen on juuri poistunut laivasta. O n v u o s i 2 0 0 2 . Parikymppinen opiskelijatyttö, Sofi Oksanen, istuu pienessä yksiössä Kalliossa. Hän tupakoi, juo kahvia, ja kirjoittaa halvimmalla markkinoilta löytyvällä tietokoneella. On yö. Hän on vaihtanut kirjallisuuden opintonsa Helsingin yliopistossa dramaturgian opintoihin Teatterikorkeakoulussa. Hän haluaa käytännöllistä opetusta kirjallisuuden teorian sijaan. Virolaisen diplomi-insinööriäidin ja sähköasentajaisän tyttö on pienestä asti tiennyt haluavansa kirjailijaksi. Työn alla on naisen esikoisteos, Stalinin lehmät. Kun se valmistuu, hän lähettää sen kustantajalle. Pian sen jälkeen hän
allekirjoittaa kustannussopimuksen. Hän ei ymmärrä siitä sanaakaan tyypillinen esikoiskirjailija. Vielä viisi vuotta myöhemminkin kirjoittaessaan Puhdistusta Oksanen oli tavanomainen vapaa kirjailija, joka haki apurahoja ja kirjoitti kolumneja ja kritiikkejä lehtiin. Enää Oksanen ei ole tavallinen kirjailija. Puhdistus oli romaani, joka muutti hänen elämänsä. Romaani teki Oksasesta raskaan sarjan ammattilaiskirjailijan. Menestys on mahdollistanut kirjoittamisen täyspäiväisesti. Hän on markkinoinut Puhdistusta työnarkomaanin määrätietoisuudella. Ensin oli näytelmä, sitten kirja ja nyt elokuva. Näytelmää on esitetty 15 maassa ja kirja on käännetty 43 kielelle. Puhdistus-ooppera sai ensi-iltansa keväällä. Oksanen ei enää elä tavallista kirjailijanelämää. Kuluneen vuoden aikana Oksanen on lentänyt kymmeniin eri maihin, aina kun uusi käännös on julkaistu. Kun Puhdistus ilmestyi Espanjassa, hän lensi sinne ja antoi yhden päivän aikana 20 haastattelua. K a i k k i k a t s o v a t lähes seitsemänkymppistä ruotsalaisnaista. Nainen on Maarja Talgre, ja hän on juuri kertonut tarinansa. Ollaan tallinnalaisravintolassa nimeltä Leib resto ja aed. Toisen maailmansodan aikaan Talgre matkusti äitinsä mahassa Ruotsiin pakoon neuvostojoukkoja. Isä jäi Viroon taistelemaan. Koko lapsuus odotettiin isää, joka ei kuitenkaan koskaan tullut perheensä luokse. Hänet ammuttiin Virossa vuonna 1949. Aikuisena Talgre kirjoitti aiheesta kirjan. "Sofi on älyllinen tyttäreni", Talgre sanoo ja kääntyy katsomaan vasemmalle puolelleen pöydän päähän, jossa istuu Sofi Oksanen. Naiset hymyilevät toisilleen. Molemmat ovat kirjoittaneet kirjoja Viron lähimenneisyydestä. Siitä, kuinka pelko hallitsi virolaisten elämää vuosia.
No 10 / 2012
SIVU 20
KESKITY IHMISEEN YLIOPPILASLEHTI
No 10 / 2012
SIVU 21
No 10 / 2012
KESKITY IHMISEEN YLIOPPILASLEHTI
SIVU 22
YLIOPPILASLEHTI
"Olen Suomen palkituin elävä kirjailija." Lause on mahtipontisuudessaan huvittava, mutta se on totta.
Oksasen uusi romaani kertoo siitä, kuinka pelon kanssa eletään: toiset oppivat luovimaan, toiset pelko nujertaa. Kun Kyyhkyset katosivat on hänen kolmas Viron historiaa käsittelevä kirjansa. Siitä kertoivat myös Oksasen esikoisteos Stalinin lehmät ja kolmas kirja Puhdistus. Vaikka uusin kirja on vasta ilmestynyt, Oksanen tietää jo seuraavan kirjan aiheen: sekin käsittelee Viroa. Vaikuttaa siltä, että Oksanen on nainen, jolla on missio. M i n i b u s s i h u r i s t a a pitkin vilkasta Paldiski-tietä poispäin Tallinnan keskustasta. Kun minibussi kääntyy pois tieltä, tullaan puistomaiselle alueelle, jossa on ränsistyneitä, villiviinin peittämiä rakennuksia. Olemme ajaneet Seewaldin mielisairaala-alueelle. "Tänne joutui neuvosto-Viron aikana moni toisinajattelija. Tämä sairaalahan on vieläkin käytössä", Sofi Oksanen sanoo mikrofoniin. Hän puhuu toimittajille minibussin etuosassa. Oksanen voisi koska tahansa vetää turistikierroksen Tallinnassa työkseen. Selonteot ovat tarkkoja ja kiteytyneitä. Oksanen tekee valtavasti taustatyötä. Uutta kirjaansa varten Oksanen kävi lukuisia keskusteluja virolaisen historiantutkijan Ivo Juurveen kanssa. Hän tekee työtään vähän kuin tutkija. Hän haluaa, että kaikki historialliset yksityiskohdat kirjassa pitävät paikkansa. Toimittajat innostuvat kovasti tarinoista ja miljööstä, mutta Oksaselle matka ei ole leppoisa Tallinnan-päiväretki. Koska Oksanen on niin kiireinen, hänestä oli parasta järjestää toimittajille yhteinen matka Tallinnaan ja hoitaa haastatteluhässäkkä kerralla. Moni kirjailija on tyytyväinen jokaisesta lehtijutusta. Julkisuus lisää myyntiä. Oksasella ei julkisuudesta ole puutetta. Imagen kannessa hän on ollut kaksi kertaa kolmen vuoden sisällä. Hänestä tehdään kansijuttuja joka vuosi, vaikka häneltä ei ilmestyisi uutta kirjaa. Tämä kaikki johtuu Puhdistuksen menestyksestä. Kirja oli ilmestymisvuotensa myydyin kirja Suomessa. Sen tarkkaa maailmanlaajuista myyntimäärää ei ole tiedossa, mutta luku on miljoonia. Suurin mediamyräkkä on kuitenkin vielä edessä. Oksasen uudelle kirjalle järjestetään elokuun lopussa massiivinen julkistustilaisuus Tallinnassa. Samalla on Puhdistus-elokuvan ensi-ilta. Tilaisuutta on markkinoitu kertomalla, että Oksanen astelee paikalle punaista mattoa pitkin näyttelijöiden kanssa. Paikalle tulevat muun muassa kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki ja Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves. Julkistustilaisuuteen pystyi ostamaan matkapaketteja, joita myytiin faneille yhteensä yli tuhat. Romaanista on otettu valtaisa 100 000 kappaleen ensipainos. Esimerkiksi suosituksi kirjailijaksi ampaisseen Riikka Pulkkisen syksyllä julkaistavan kolmannen romaanin ensipainos on 60 000. " O l e n s i t ä mieltä, että yhteiskuntaan pitää vaikuttaa kirjoilla." Näin Sofi Oksanen sanoi, kun haastattelin häntä hänen toisen romaaninsa Baby Janen julkistustilaisuudessa. Silloin Oksanen vaikutti innostuneelta, melkein kiihkeältä. Hän kertoi kirjoittaneensa Baby Janen, koska suomalaisesta mielenterveyshoidosta ei ollut tarpeeksi keskustelua. Siitä on seitsemän vuotta. Nyt istun hänen kanssaan tallinnalaisen hotellin sisäpihalla. Seitsemän vuotta sitten hän sanoi haluavansa muuttaa maailmaa, mutta nyt maailmanparannusinto on laimentunut. "Keskustelun herättäminen ei ole minun asiani", Oksanen sanoo ja tupakoi. "Kirjailija ja missio ovat vaarallinen yhdistelmä. Agenda ei sovi taidealalle. Tietenkin voi olla pyrkimyksiä", Oksanen jatkaa. Välillä vaikuttaa siltä, että kysymykset kyllästyttävät häntä. Eikä se mikään ihme kai ole. Tämäkin haastattelu on jo päivän kolmas putkeen. Eikä sekään kai ole outoa, että Oksanen on muuttunut seitsemässä vuodessa. Paljon on tapahtunut sen jälkeen, kun hän kirjoitti esikoistaan kalliolaisyksiössä. Oksanen itse tiivistää sen näin: "Olen Suomen palkituin elävä kirjailija." Lause on jotenkin mahtipontisuudessaan huvittava, mutta se on aivan totta. Puhdistuksen saama palkintolista on älytön. Perinteisen Finlandian lisäksi kirja voitti samana vuonna Runeberg-palkinnon. Aikaisemmin mikään kirja ei ole voittanut molempia palkintoja samana vuonna. Se on voittanut lukuisia muita palkintoja ulkomailla, esimerkiksi arvostetun ranskalaisen Prix Femina Étranger -palkinnon, Euroopan kirjallisuuspalkinnon ja Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon. Oksanen sanoo, että hän ei välitä, voittaako uusi kirja palkintoja. "Palkinnot eivät ole merkityksettömiä, mutta tämän kirjan kohdalla se ei ole issue", hän sanoo. Niin. Oksasen uusin kirja kun tulee joka tapauksessa myymään. Usein kysymyksiin tuntuu tänään vastaavan kustantaja-Oksanen. Oksasen oma kustantamo Silberfeldt on toiminut puolentoista vuoden ajan. Hän perusti kustantamon, koska häntä kiinnostaa koko kirjan elinkaari alusta loppuun. "Ja siitä koko ketjusta on ihan terveellistä joskus myös yrittää ottaa vastuu." Oksanen on rikastunut sekä Puhdistuksella että Silberfeldillä. Hänen vuositulonsa olivat viime vuonna yli 300 000 euroa ja sitä edeltävänä vuonna vielä enemmän. Pitkä matka on tosiaan kuljettu kalliolaisyksiön ajoista. H o t e l l i n e d e s s ä Oksanen hyvästelee toimittajat, jotka odottavat minibussia kuin luokkaretkeläiset. Halukkaat saavat Oksaselta halaukset. Juttumatka lähestyy loppuaan. Minibussin kuski laskeutuu bussista kadulle. Hänkin tulee jonoon ja toivoo nimikirjoitusta omaan Puhdistukseensa. Hän on Oksasen fani, ja niin taitaa olla moni toimittajakin. Ihailijat voivat aiheuttaa paineita kirjailijalle. "Lukijat saattavat haluta uuteen kirjaan aina tietyt elementit kirjailijan tuotannosta, mutta itseä se voi alkaa puuduttaa", Oksanen sanoo. Oksanen sanoo kirjoittavansa nyt paremmin kuin kirjoittaessaan Puhdistusta. "Jotkut sanoivat Puhdistuksesta, ettei voi kirjoittaa parempaa kirjaa. Se on tietysti musta vähän... Itse kyllä ajattelin, että 31-vuotiaana vasta aloittelin kirjailijanuraani", Oksanen sanoo. Toimittajat heittävät laukut bussin takaosaan ja pakkautuvat sisälle. On aika lähteä satamaan. Oksanen jää kuitenkin Tallinnaan hoitamaan vielä työtapaamisia. "Kirjailijan työ on kestävyyslaji", hän sanoo. Oksanen kirjoittaa öisin. Hänen kirjoituspäivänsä alkavat tyypillisesti neljältä iltapäivällä ja jatkuvat aamuyöhön. Oksanen saattaa tehdä 15 tunnin työpäivän kirjoittaen. Hän kertoo, että rentoutuu tehdessään töitä. Kirjoituspäivinäkin muut työasiat on hoidettava, sata sähköpostia on lähetettävä. Oksasesta kirjoittaminen on se rentouttava osa työnteossa. Siihen, että Oksanen on Suomen palkituin elävä kirjailija, on selkeä syy. Hän on kympin tyttö, joka haluaa kirjoittaa yhä parempia ja parempia romaaneja. "Ainoa tavoitteeni on, että haluan kehittyä kirjailijana ja kirjoittaa vielä parempia kirjoja. Jos en voisi kehittyä, kirjoittaminen ei olisi mielekästä." Y
KESKITY IHMISEEN No 10 / 2012 SIVU 23
YLIOPPILASLEHTI
KESKITY ASIAAN
Tuntuuko sinusta siltä, että rucola on aina ollut osa elämääsi? Ei ole, ja sitä paitsi kirsikkatomaatitkin tulivat lautasellesi vasta kymmenen vuotta sitten.
teksti MIRJA HÄMÄLÄINEN
ELÄMÄ ENNEN P E S T OA
No 10 / 2012
M i n u n l e m p i r u o k a a n i ovat mozzarella-pesto-kirsikkatomaattivoileivät. Voisin syödä niitä joka päivä. Mielenkiintoistahan tässä on se, että lapsena en edes tiennyt, mitä ovat mozzarella, kirsikkatomaatit ja pesto. Pestolla viittaan nyt siis basilikapohjaiseen kastikkeeseen, jossa muita tyypillisiä ainesosia ovat parmesaanijuusto ja pinjansiemenet. Sitä saa nykyään joka kaupasta. Oma suosikkini on Rainbow-merkkistä. Kun minä olin lapsi, pesto kuului vain Italian-reissuihin ja herkkukauppojen valikoimiin. Muistan hyvin, kun ensimmäisen kerran söin tätä ihanaa, maukasta mössöä. Se oli myös ensimmäinen kerta, kun söin niin sanottua tuorepastaa. Olin varmaan 13-vuotias, ja kaverini Ellan luona oli ruuaksi hassua, pehmeää ja nauhamaista pastaa ja vihreää mössöä. Ihmettelin mielessäni, miksi kastiketta oli tarjolla niin vähän, mutta sitten huomasin, että lusikallinen riitti koko annokseen. Seuraavien vuosien aikana söin pestopastaa varmasti satoja kertoja. Pesto muuttui eksoottisesta herkusta osaksi arkiruokaa. Ja niin on tapahtunut monelle muullekin elintarvikkeelle.
"Ruokakauppojen valikoima on viimeisen kahdenkymmen vuoden aikana laajentunut radikaalisti", Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä kertoo. Ennen kuin Suomi liittyi EU:hun vuonna 1995 Suomessa syötiin suomalaista ruokaa. Esimerkiksi kurkkuja ja tomaatteja sai jonakin kuukausina maahantuoda vapaasti. Mutta silloin, kun suomalaisilla tuotteilla pystyttiin vastaamaan kotimaan kysyntään, jäivät lämpimämpien maiden vihannekset rajan taa. Esikypsytetyt mangot olivat vanhempiemme nuoruudessa pelkkä haave. Nykyään lähes kaikkeen saa aineksia, kaikkina vuodenaikoina. "Kuten kaikissa kulttuurisissa asioissa, myös ruuan suhteen etäisyydet ovat lyhentyneet", Mäkelä summaa. Ihan kaikki ei ole kuitenkaan muuttunut. Vaikka syömme eri tavalla kuin ennen, monet suomalaiset erityispiirteet ovat tiukassa. En ole yksin rakkaudessani mozzarella-pesto-kirsikkatomaattivoileipiin. Mäkelän mukaan leivät ovat suomalaisille tärkeitä. "Ruokakulttuurin muutos on eräänlainen jatkumo. Siihen otetaan piirteitä, jotka sopivat omaan kulttuuriin. Suomalaiset eivät esimerkiksi vierasta sushia, koska täällä on syöty graavilohta", Mäkelä kertoo.
SIVU 24
YLIOPPILASLEHTI
k uvat VA L M I S TA J AT, W I K I P E D I A
Nykyään ruokatrendeihin vaikuttavat esimerkiksi blogit ja kansainväliset kokkiohjelmat sekä matkustelu. Pestokin on aluksi tullut suomalaisille tutuksi matkailun kautta. Nykylasten tulevaisuuden lohturuokaa on todennäköisesti pad thai. Suurin syömistämme muovaava seikka löytyy kuitenkin lähempää kotia. Olen muutaman kerran tehnyt pestoa itse. Onhan se ihan hyvää, mutta purkista se on helppo sivellä suoraan leivälle. Pesto on siis valmisruoka. Vaikka niillä on vähän huono kaiku nykyään, valmisruokia ja puolivalmisteita me syömme paljon, sillä ruuanlaitto ilman niitä on oikeasti aika paljon hitaampaa ja työläämpää. Kuinka moni esimerkiksi keittää lihaliemensä itse? "Ilman valmisruokia ruokakulttuurimme näyttäisi todella erilaiselta. Suomessa kuitenkin arvostetaan sitä, että ruokaa myös laitetaan itse. Vaikka suurin osa ruuanvalmistelutyöstä tehdään tehtaalla, laittaja tekee myös jotain itse", Mäkelä sanoo. Kaikkein eniten nykyistä kotiruokaamme onkin muokannut naisten töihin meno.
KESKITY ASIAAN
1973
Jacky Makupala -vanukkaat tulivat markkinoille. Idea niihin saatiin Belgiasta vastaavasta tuotteesta. Suomen einesvalikoimissa on aina seurattu kansainvälisiä trendejä.
1981
Saarioisten pienillä roiskeläppäpitsoilla on ruokittu Suomen toivoja jo 1980-luvun alusta lähtien. Toimii edelleen.
1970
1975
1980
1985
1985
1979
Valion Oivariini, entinen Voimariini, tuli kauppoihin. Margariinit tuotiin markkinoille, koska rasvan käyttöä haluttiin suitsia.
Vuosi 1985 oli merkittävä vuosi suomalaisten ruokavalion kannalta. Silloin Apetit otti valikoimiinsa herne-maissipaprikapakastevihannessekoituksen, jota on siitä lähtien käytetty Suomessa lisukkeena lähes kaikkien ruokien kanssa.
No 10 / 2012
Mozzarella tuli Valion valikoimiin samana vuonna.
SIVU 25
YLIOPPILASLEHTI
KESKITY ASIAAN
1990
Jauheliha tuntuu nykyään maailman arkisimmalta ruualta, mutta sekin on nököttänyt kylmäaltaissa vasta 1990-luvun alusta lähtien. Sitä ennen jauhelihaa sai vain lihatiskiltä vuoronumerolla. 1990-luvun alussa suomalaisten ulottuville tulivat myös eineshampurilaiset ja todellinen klassikko: Atrian hunajamarinoidut broilerinsuikaleet. Broilerin kulutus on nykyään Suomessa merkein yhtä suurta kuin naudanlihan. Mutta vastapainoksi einespurilaisille ja broilerisuikaleille suomalaiset saivat repertuaariinsa myös terveellisen tulokkaan: 1990-luvusta lähtien suomalaiset ovat voineet ostaa parsakaalia kaupoista.
2000-luvun alku 1997
Battery tuli markkinoille vuonna 1997. Energiajuomien kulutus on sen jälkeen kasvanut räjähdysmäisesti.
Korianteri on hyvä esimerkki suomalaisen ruokakulttuurin kansainvälistymisestä. Vielä kymmenen vuotta sitten korianteri oli erikoisuus, mutta nyt siitä on tullut yksi suomalaisten suosikkiyrteistä.
2004
1999
Valio alkoi valmistaa vähärasvaista ruokakermaa. Nykyään ruokakermaa saa suurin piirtein lakritsanmakuisena.
Valion juotava jugurtti tuli markkinoille. Luontoliitto valitsi sen pakkauksen vuoksi vuoden turhakkeeksi. Paksumpaa jugurttia on saanut kaupoista jo 60-luvulta asti. Se sopi hyvin suomalaiseen ruokakulttuurin, koska hapanmaitotuotteet, kuten viili ja piimä, olivat jo tuttuja.
1990
1995
2000
2000
Mitä olisivat lastenkutsut ilman kaalinpuolikkaita, joihin on tökätty hammastikuilla juustonpaloja ja lihapullia? Ja kirsikkatomaatteja! Vaikka kirsikkatomaatit tuntuvat maailman luonnollisimmalta asialta, niistä tuli valtavirtaa vasta 2000-luvulla.
2005
2001
No 10 / 2012
1994
Eksoottiset wokkivihannespakasteet tulivat Finduksen valikoimiin.
Mullistus suomalaisessa kahvikulttuurissa. Jääkahvijuoma Frezza tuli markkinoille. Kahvia ei enää haluttu juoda vain pienistä mummolan posliinikupeista, vaan myös jännittävinä erikoisjuomina.
SIVU 26
YLIOPPILASLEHTI
KESKITY ASIAAN
2011
Matkustelu on arkipäiväistänyt eksoottisimmatkin herkut. Pirkka lanseerasi viime vuonna thai-tuotteiden sarjan.
2008
Sushiraja on jo vanha vitsi. Tätä joskus elitistisenä pidettyä ruokaa on ollut Pirkka-merkin pakasteena kaupoissa vuodesta 2008.
2011
Kaiken kansainvälistymisen keskellä skandinaaviklassikko lihapullat pitää pintansa. Viime vuonna 41 prosenttia suomalaisista söi niitä 23 kertaa kuussa, kertoo Suomen Gallup Elintarviketiedon tutkimus. Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä kertoo, että lihapullat on tyypillinen esimerkki ruuasta, joka ensin on ollut sunnuntairuokaa, sitten arkisempaa ja lopulta eines. Y
2008
2009
2010
2011
2010 2007
Rucola on lyönyt läpi viimeisen viiden vuoden aikana. Pohjois-Suomessa sitä saatetaan edelleen pitää uutuutena. 80 prosenttia suomalaisten käyttämästä rucolasta myydään pääkaupunkiseudulla.
Luomua viikoittain ostavien suomalaisten osuus ylitti 20 prosenttia prosentin rajan. Luomua rakastavat etenkin pääkaupunkiseudulla asuvat ja naiset.
2009
2007
Lähi-idän vaikutuksesta kielivät pakastefalafelit tulivat Findusin valikoimiin.
Sitruunan jännä serkku eli lime on ollut suomalaiskauppojen valikoimissa pitkään, mutta viimeisen kolmen vuoden aikana sen kulutus on kasvanut selvästi.
No 10 / 2012 SIVU 27
YLIOPPILASLEHTI
KESKITY KOHTEESEEN
Puolivalmiita metrotunneleita, valuvaa ruostetta, vuosikymmeniä sitten hylättyjä tehtaita. Ihminen on rakentanut kerran maailman ja hylännyt sen. Urban explorerit löytävät sen uudelleen.
t e k s t i VA P P U K A A R E N O J A
Helsingin Käpylässä urban explorationia voi harrastaa Vuoritalossa. Entinen paloasema jäi tyhjilleen 1980-luvulla. Legendan mukaan autiossa Vuoritalossa kummittelee talon kulmaparvekkeelta pudonneen palomiehen haamu.
RAPPIORETKI
Vuoritalossa tulijaa tervehtii graffiti. Urban explorationin harrastajat eivät niitä tee. Take nothing but photos, leave nothing but footprints, on heidän mottonsa.
No 10 / 2012 SIVU 28
YLIOPPILASLEHTI
k uvat H E L E N K O R P A K
KESKITY KOHTEESEEN
Juha Nyman Munkkisaaren myllyn katolla.
H e l s i n g i n M u n k k i s a a r e s s a , aivan Hietalahden telakka-alueen päässä, on eräs mylly. Se ulkoseinissä valuvat vuosikymmenien sadepisaroiden jäljet. Juha Nyman katselee ympärilleen. Seinällä naulassa roikkuu pölyyntynyt hengityssuojain. Hän kokeilee ovea. Auki. Sakea ilma lyö naamaan. Lattialla on kaksi linnun luurankoa, tyhjä vodkapullo ja tasainen kerros kuivunutta pulunpaskaa. On kulunut 22 vuotta siitä, kun täällä on viimeksi tehty töitä. Silti seinällä on vielä ohjeita: "Ryhdyttäessä tuulettamaan viljaa on ensiksi katsottava hydrometristä viljan suhteellinen kosteus." Hylättyä ammattikieltä. Ylimmässä kerroksessa on vanha sähkökeskus. Nyman suuntaa taskulampun valokeilan sulakekaappiin ja nappaa sisällöstä valokuvan. Vankat metalliportaat johtavat alemmas rakennuksessa. Nyman laskeutuu ensimmäiseen kerrokseen. Hän astuu huoneeseen, jonka keskellä on petrolinsininen Wärtsilän vaaka. Kun sen vipukytkintä kääntää, vaakaan syttyy punainen merkkivalo se toimii! Huoneessa on avonainen ovi, jonka takana on vanha pukukoppi. Pukuhuoneen kaappiin on jäänyt nimitarra: Kalle Syrjänen. Ollaan Munkkisaaren myllyssä. K u u s i v u o t t a s i t t e n pari Juha Nymanin kaveria innostui yliluonnollisista ilmiöistä. He halusivat löytää paikkoja, joissa voisi tuntea aavemaisuuden. Nyman sattui tietämään pari.
Santalahdessa, Pispalan kulttuurihistoriallisessa maisemassa Tampereella, oli hylättyjä taloja. Nyman arveli niiden sopivan tarkoitukseen. Kaverit innostuivat, ja uteliaisuudesta Nyman lähti mukaan aaveretkelle. Hän rakastui autiotalojen tunnelmaan. Hän päätyi koluamaan läpi kaikki Santalahden autiotalot: tulitikkutehdas, luujauhotehdas, kattohuopatehdas, vanhat puuhuvilat. Vaikka Nyman ei sitä siinä vaiheessa tiennytkään, hän oli aloittanut harrastuksen, jota kutsutaan urban explorationiksi. K a t o s t a r o i k k u u p u t k i , jonka päähän on köytetty ruskea paperisäkki. Se on täynnä viljanjyviä. Munkkisaaren mylly jäi tyhjilleen vuonna 1990, kun monta alan yritystä yhdistettiin. Uusi konserni päätti lopettaa merenrantasiilon toiminnan. Sen jälkeen täällä ei ole käynyt juuri kukaan. Mitä nyt telakan työntekijä käy pari kertaa vuodessa tarkistamassa paikat. Tällaisia paikkoja on Suomessa paljon. Ne löytyvät kaupunkien kaavoituskatsauksista, lehtien purkupäätösuutisista ja katsomalla ympärilleen. Ruoste, home, rapistunut maali ja ajamaton nurmi kielivät heitteille jätöstä. Nyman on vieraillut monissa sadoissa tyhjilleen jätetyissä paikoissa. Hän on ammatiltaan ratikkakuski, alun perin kotoisin Lahdesta. Santalahden kummituslinnojen jälkeen löytyivät tunnelit ja luolat. Rakkaus syveni.
No 10 / 2012
SIVU 29
YLIOPPILASLEHTI
KESKITY KOHTEESEEN
Poliisin Karhu-ryhmä käy pari kertaa vuodessa harjoittelemassa kiipeilemistä Munkkisaaren myllyn korkeissa viljasiiloissa. Muuten siilot nököttävät tyhjillään.
Aikoinaan Helsingin metroa oli tarkoitus jatkaa Munkkiniemeen asti. Suunnitelmissa päästiin niin pitkälle, että Munkkiniemeen ehdittiin kaivaa monttu asemaa varten. Lopulta metro jäi aiottua lyhyemmäksi, mutta Munkkiniemen ostoskeskuksen alla on edelleen jäljet suunnitelmasta. Juha Nyman valaisee lampulla keskeneräisellä metroasemalla.
No 10 / 2012 SIVU 30
YLIOPPILASLEHTI
KESKITY KOHTEESEEN
S e k i n y k s i P i s p a l a n harjun läpi kulkeva putki. Se oli 280 metriä pitkä. Vaikka oli kesä, siellä oli kylmä. Ja kosteaa. Katosta roikkui kalkista muodostuneita tippukiviä. Pispalan autiotalojen ja putken jälkeen Nyman on kolunnut hylättyjä koulurakennuksia, sairaaloita, nostureita, paloasemia, tehtaita, metsiin jätettyjä vanhoja autonrämiä. Kerran hän kävi vanhassa sotilasluolastossa, jossa oli kaasunaamareita 1930- ja 40-luvuilta. Ja sitten oli se Jätkäsaaren entinen joutomaakasa, jossa hän kävi keskellä lumisinta talvea. Paikka oli täynnä valkoista lunta ja mustaa maata. "Kuin olisi ollut kuussa", Nyman sanoo. Hän on ollut vanhoissa myllyissä kolmisenkymmentä kertaa, mutta Munkkisaaren myllyssä hän on ensimmäistä kertaa. Mutta pyörii hän tavallisemmissakin paikoissa. Kuten internetissä. V i r t u a a l i m a a i l m o i s s a , kaukana kylmistä ja kosteista raunioituneista putkistoista, kirjoitellaan tällaisia viestejä: Kyselin joskus aikaisemmin noista kaivoksista ja maanalaisista pai-
koista, nyt kiinnostas sitten korkeat paikat. Eli miten korkeita rakennuksia, piippuja ja yms. Suomesta löytyy? Eräässä hylätyssä vesitornissa Etelä-Suomessa pääsin käymään, ja se oli vain 32 metriä, vaikka yöpimeessä vaikutti paljon korkeemmalta. Q-elements-keskustelufoorumilla kohtaavat autiopaikkojen harrastajat. Nämä kaupunkiseikkailijat ovat Nymanin harrastuskavereita. Heidän lukumääräänsä on vaikeaa arvioida, sillä on paljon ihmisiä, jotka käyvät pelkästä mielenkiinnosta pyörimässä esimerkiksi venäläisissä ohjussiiloissa, mutta eivät ole koskaan tajunneet harrastavansa jotain tiettyä lajia. Mutta Q-elements-sivustolla, urbaanien löytöretkeilijöiden keskustelufoorumilla, viestittelee muutamia kymmeniä aktiiveja. Urban explorationin harrastajat ovat ihmisiä, joille uutiset puolustusvoimien säästöistä eivät merkkaa huolta turvallisuudesta, vaan sitä, että kymmeniä puolustusvoimien rakennuksia jää tyhjilleen. Ne merkkaavat seikkailua. "Kun aloin harrastaa UE:ta, aloin huomata paikkoja, joita en aiemmin
No 10 / 2012
SIVU 31
No 10 / 2012
KESKITY KOHTEESEEN YLIOPPILASLEHTI
SIVU 32
YLIOPPILASLEHTI
Pitää kävellä varoen, jotta lattia ei petä alta.
KESKITY KOHTEESEEN
Munkkisaaren myllyn vanha viljankuivaushuone.
ollut tajunnut katsoa sillä silmällä. Oma silmä ympäristön tutkimiseen on tarkentunut", Nyman sanoo. Nettiyhteisössä jaetaan muun muassa valokuvausvinkkejä, pohditaan, onko radiomastoihin turvallista kiivetä ja muistutellaan muita harrastajia asbestihöyryjen vaaroista. Muitakin vaaroja on. Aina ennen seikkailulle lähtöä pitää muistaa kertoa jollekin, minne on menossa. Siltä varalta, että jää jumiin jonnekin. Pitää muistaa, että vanhat paikat ovat hauraita. Pitää kävellä varoen, jotta lattia ei petä alta. Välillä pelottaa. "Sanotaan nyt vain, että on tilanteita, joissa on kuumottanut. On tiennyt, että on ollut väärässä paikassa. Nykyään ei enää tuu mentyä joka paikkaan, joka näyttää mielenkiintoiselta. Olen pyrkinyt pääsemään eroon sellaisesta", Nyman sanoo. Esimerkiksi kesälomamatkalla Barcelonassa Nyman jätti väliin hylätyn metroaseman, jonne olisi päässyt metrotunneleita pitkin seikkailemalla. Vierailukohteeksi kelpaa periaatteessa mikä tahansa ihmisen tekemä mutta tyhjilleen jättämä rakennelma. "Ne ovat monesti aika esteettisiä kokemuksia. Dokumentointi ja jälkifiilistely kuuluuvat harrastukseen", Nyman sanoo.
Hänellä on yli 16 000:n hylätyistä paikoista otetun kuvan kokoelma. Sinne se Munkkisaaren myllyn sähkökaapistakin otettu valokuva päätyy. V i l j a n j y v ä t r i t s a h t e l e v a t kenkien alla. Vastaan tulee lisää lintujen luurankoja. Ne ovat Nymanille niin tuttuja, että hän ei edes katso, ohittaa ne vain nopeasti. Niitä näkee lähes viikottaisilla retkillä niin paljon. Yksi retkistä, yksi hienoimmista, suuntautui hylättyyn tehtaaseen. Voimalasta löytyi maan alle vievä tunneli, joka johti vanhaan vesilaitokseen. Seinät valuivat ruostetta. Sisustus oli huikean värinen, oranssia ja turkoosia. Kontrollipaneelit olivat myrkynvihreitä. Vaikka Nyman on siistissä kodissa vaimon ja lasten kanssa illallista syövä iskä, hän lähtee aina uudelleen autioihin paikkoihin. Tai ehkä juuri siksi: kontrastit kiinnostavat. Hallitussa ympäristössä kasvaneiden nettiasukkien tarve rappioromantiikalle on suurempi kuin vaikkapa slummissa elävän. Kohteissa eivät päde samat lait kuin muussa elämässä. Ja ihmiset, ihmisten jäljet ja heidän historiansa kiehtovat Nymania. Se, että joka kerta saa kysyä, kuka on Kalle Syrjänen. Y
No 10 / 2012
SIVU 33
YLIOPPILASLEHTI
VIIMEISET SANAT
Onko Enkeli-Elisan luoja Minttu Vettenterä aikamme merkittävin kirjailija?
VAHINGOSSA AVANTGARDEA
Onko Enkeli-Elisan luonut Minttu Vettenterä merkittävä kirjailija? Ei tietenkään ole. Ja ehdottomasti on. Lienee selvää, että Vettenterän omakustanteista romaania Jonain päivänä kaduttaa ei tulla kiittelemään yhdessäkään kritiikissä tai palkintoraadin lausunnossa. Eikä sitä todetakseen tarvitse lukea sivuakaan itse teoksesta: jo Vettenterän rutkasti siteeratut, vähän naiivit ja kömpelön dramaattiset blogikirjoitukset kielivät hänen kynänsä tylsyydestä. Mutta eiväthän kirjat kirjailijaa tee, eivät enää nykyään. Välillä tuntuu siltä, että kirjallinen tuotanto on usein vain välttämätön pohja kaikelle muulle: kolumnoinnille, lehtijutuille ja bloggaamiselle. Lisäksi, kuten taiteen tutkijat tietävät: oikeastaan mitä tahansa voi tarkastella kokonaistaideteoksena. Niinpä teos voi aivan hyvin laajeta itse kirjan ulkopuolelle laajemmaksi, käsitteelliseksi kokonaisuudeksi. Silloin sen yhteiskunnallinen vaikutus voi olla kirjan kansien väliin rajoittuvaa tarinaa monitasoisempi. Näinhän Minttu Vettenterän Enkeli-Elisa-projektille nimenomaan on käynyt. Kiusattu ja itsemurhaan päätynyt Enkeli-Elisa on yleisönsä mukaan osallistava kertomus, joka sekoittaa totta ja keksittyä kirjan lisäksi sosiaalisessa mediassa. Facebookista jo poistetussa Enkeli-Elisa-ryhmässä yli 40 000 ihmistä osoitti tukensa itsemurhaan päätyneelle 15-vuotiaalle, tämän vanhemmille ja lankoja käsissään pitelevälle Minttu Vettenterälle. Kyseessä oli ja on ainutlaatuinen ilmiö, jonka pieni osa on itse kirja. (Sitäkin on muuten myyty yli 2 000 kappaletta, eli ei lainkaan kehnosti). Ja kaiken tämän Vettenterä on toteuttanut omakustanteisesti, apunaan vain mielikuvituksensa, intonsa - ja tietenkin se sosiaalinen media. V e t t e n t e r ä e i toki ole ainoa netin kautta itsensä tunnetuksi tehnyt kirjailijanalku. Henna Helmi Heinonen herätti pari vuotta sitten huomiota blogillaan, jossa hän markkinoi esikoiskirjailijuuttaan jo ennen kustannussopimusta. TV-haastatteluissa ja esimerkiksi Image-lehden laajassa artikkelissa pohdittiin, saako sitä nyt noin vain julistautua kirjailijaksi. Heinosen esikoisteos Veljen vaimo ilmestyi Arktisen Banaanin kustantamana keväällä 2011. Nykyään hän on yhtä ehta kirjailija kuin kuka tahansa muukin: toinen teos ilmestyy loppuvuodesta, ja Heinonen on pitänyt esimerkiksi kirjablogia Iltalehdessä ja laihdutusblogia Ilta-Sanomissa. Laadukkaan kirjallisuuden sijaan Heinosen menestyksestä on kiittäminen sitä, että hän oli jo ennen ensimmäistäkään kustannussopimusta tehnyt sen, mitä kohtaan useimmat kirjailijat kokevat luontaista vastenmielisyyttä: brändännyt itsensä. Heinonen kuten Vettenteräkin menestyy, koska hän on ottanut kirjailijan ammatin haltuun etevämmin kuin useimmat Oikeat Kirjailijat. Siis sellaisena kuin 2000-lukumme on sen tottunut määrittelemään: vähän kirjoja, enimmäkseen kaikkea muuta. Vettenterälle se muu on kuitenkin toistaiseksi tarkoittanut fiktion laajentamista kirjamuodosta sosiaaliseen mediaan. A k a t e e m i s i s t a k i r j o i t t a j i s t a ja kriitikoista koostuvassa joukkoblogi Luutiissa on väännetty Vettenterän kirjailijuudesta paljon. Kritiikin Uutisten päätoimittaja Aleksis Salusjärvi toteaa blogissa, että "Minttu Vettenterä saattaa olla 2010-luvun merkittävin neromyyttiä riisuva kirjailija." Ei sillä, että 1800-lukulainen ajatus kirjailijasta luovana poikkeusyksilönä enää vallalla olisikaan. Mutta viimeistään Vettenterän kaltaiset tapaukset kuolettavat sen viimeisetkin kaiut - siis jos Vettenterän kirjailijaksi tunnustaa. Niin tekee Salusjärven lisäksi Luutii-blogiin kirjoittava kriitikko Maaria Pääjärvi: "Kirjallisuuden pitkä traditio tuntee mitä kirjavimpia julkaisumenetelmiä ja mitä oudoimpia huijauksia, vedätyksiä ja vesityksiä. Mitkään niistä eivät mittaa kirjailijan ammattitaitoa. Jos vuonna 2012 joku on kirjailija, olkoon se Vettenterä", hän toteaa. Vaikea väittää vastaankaan. Sitä paitsi Vettenterä on täyttä avantgardea. Siis etujoukon kapinallista, totunnaisia rakenteita koettelevaa taidetta. Vettenterä on luonut jotain niin epäkorrektia, että instituutiot poliisista Kirjailijaliittoon tutkivat hänen tekemisiään.
K U K A V O I T TA A C AT F I G H T I N ?
"Meillä on kavereiden kanssa tapana vaihdella Facebookissa hellyttäviä kissavideoita. Vaikka itselläni ei ole kissaa, tykkään silti lähetellä linkkejä. Lemmikkieläimissä on kai vain jotain, mistä ihmiset tykkäävät. Kissavideoiden katselua ja vaihteluahan harrastetaan ihan maailmanlaajuisesti. Esimerkiksi japanilaisen Maru-kissan edesottamuksia YouTube-videolla on käynyt katsomassa jo 158 miljoonaa ihmistä. Nyt kesällä luin lehdestä Minneapolisin kissavideofestivaalista. Päätimme parin kaverin kanssa järjestää elokuun lopussa varjokissavideofestivaalit samana ajankohtana Kalasataman Konttiaukiolla. Siellä tarkoituksena on järjestää esimerkiksi catfight-videobattle. Siinä yleisö päättää huutoäänestyksellä, kuka pääsee jatkoon ja kenen video lopulta valitaan parhaaksi kissavideoksi." Mikko Huttunen teksti JOHANNA MITJONEN
Palstalla kerrotaan, mikä vetää erikoisen harrastuksen pariin. Tällä kertaa vuorossa on kissavideoharrastus.
a l aty y l i
No 10 / 2012
SIVU 34
YLIOPPILASLEHTI
k u l t t u u r ie s s e e
VIIMEISET SANAT
Kirjailijaliiton puheenjohtajan Tuula-Liina Variksen mielestä Vettenterää ei tietenkään voi pitää oikeana kirjailijana. "Fiktiivisen henkilön saa luoda, kun ilmoittaa sen olevan fiktiota", hän linjaa Kotimaa24:n haastattelussa. Ja kuin täkyksi marginaalin puolestapuhujille Varis sanoo pitävänsä "eettisesti arveluttavana, että ensin esitetään tarina totena ja sitten vedotaan kirjailijan vapauteen. Moraalinen ristiriita ei ole ihan vähäinen." Missä moraalinen ristiriita, siellä avantgarde. Minttu Vettenterä, tuo omakustanteisista kirjailijoista omakustanteisin, onkin epäilemättä Varikselle oiva pelätti. Vettenterä jos kuka on uhka institutionalisoituneelle, perinteiselle kirjailijakuvalle, jossa kelvon kirjailijan on oltava hiottuja ja Ison Kustantamon julkaisukynnyksen ylittäviä teoksia suoltava persetyöläinen. Se, että Vettenterä ei varmaankaan ole tarkoittanut tekemisiään miksikään avantgardistiseksi käsitetaiteeksi, on epäolennaista. Olennaista on, että sitä voi aivan perustellusti sellaisena tarkastella. Eikä saa unohtaa Vettenterän projektin aitoa yhteiskunnallista merkittävyyttä. Hänen aikaansaamansa kiusaamisen vastainen "välittämisen verkko" ei ole keinotekoista haihattelua, vaan kiistatta tuhansien ihmisten tuntoja kiteyttänyt ja niihin vaikuttanut ilmiö. Mutta hus pois avantgarde ja yhteiskunnallisuus: loppujen lopuksi Minttu Vettenterän varsinainen saavutus on suorastaan ihailtavan yksinkertainen ja ennen kaikkea perinpohjin kirjallinen. Hänhän on onnistunut jokaisen kirjailijan perimmäisessä tavoitteessa: saanut ihmiset hetkeksi uskomaan johonkin keksittyyn. Koko Enkeli-Elisa-teoksen sillä teos se on voi tietenkin mieltää huomiohakuisen mukakirjailijan valehteluksi. Mutta kyllä se samalla on kerrassaan mielenkiintoista, herkullisen monitasoista fiktiota. Y teksti ERKKA MYKKÄNEN Kirjoittaja on kirjoittaja. kuvitus ANTTI GRUNDSTÉN
KYLLÄ:
Punk-bändi The Fucking World auttaa ahdistukseen. Maanantaisin töissä soimaan I`m not your whore ja kun kahvi läikkyy näppikselle This is The Fucking World. Bändiltä ilmestyi juuri kokoelmalevy This Was The Fucking World.
EI:
Palstalla kerrotaan, mikä on hyvää ja huonoa juuri nyt.
t u o m iol l a
Robin julkaisee joulumarkkinoille levyn. Hänen kannattaisi mieluummin keskittyä täydellisen frontside ollien harjoitteluun. Johan pojalla on alkanut äänenmurroskin. Tosi-tv-sarja Kiinteistökuningatar Kaisan toinen tuotantokausi on pettymys. Ohjelmassa ei enää ole Kaisan suihkurusketettua tytärtä Amandaa viuhtomassa käsiään epäluontevasti. "Rouva Jenni Haukion" runokokoelmista Paitasi on pujahtanut ylleni ja Siellä minne kuuluisi vihreää maata otetaan uusintapainokset. Sellasta.
No 10 / 2012
Woody Allenin uusi elokuva To Rome With Love. Woody ei petä koskaan. Paitsi vaimoaan.
Naureskele kuvalle Tallinnan-laivalta palaajan kompastumisesta. Käy katsomassa Helsinki Street -valokuvaajakollektiivin näyttely galleria Laboratoryssa.
SIVU 35
YLIOPPILASLEHTI
LUIMME g r a d u r at s i a KIRJAILIJA E S S I TA M M I M A A N GRADUN
Rakel Liehun kubistinen runokieli ellipsi ilmaisukeinona Pääaine: suomen kieli Valmistumisvuosi: 2008 Opiskeluaika: 5 vuotta Aineisto: Rakel Liehu: Runot 19741997
AT
UR ARVO
K Y M M E N E N kol u m n i S O M E L I E R T O T U U T TA S O S I A A L I S E S TA M E D I A S TA
1. "Elämäni valo, maailmani sokeri ja suola Musti pikku diiva täyttää 6 vuotta tänään 14.8.2012. Ihanaa, että olet olemassa, niin moni asia olisi jäänyt tapahtumatta ja kokematta ilman sinua. Hyvää syntymäpäivää rakas! " Koirasi ei ole Facebookissa. 2. Tuntuuko, ettei yksityisyysasetuksissa ole niin väliä, näkyvätkö lomakuvat kavereille vai myös kaverinkavereille? It-lehti CIO Magazinen mukaan keskiverto-facebookkaajalla on sataviisikymmentäkuusituhatta kaverinkaveria. Ei paineita poseerauksiin. 3. Facebook on ennen kaikkea pätemistä varten. Ne, jotka eivät voi päteä työllään, pätevät harrastuksillaan (Kanttarelleja!! Heia Heia!! Runkeeper!!). Ne, jotka eivät voi päteä enää omalla elämällään, pätevät lapsillaan (Hyvästi potta!). Niiden kädet, joilla olisi eniten pädettävää, ovat jossain ihan muualla kuin näppäimistöllä. 4. Ei mitään sanottavaa? Päivitä statuksesi englanniksi! Jokaisen meistä newsfeedissä kummittelee se ala-astekaveri, joka uskoo, että latteudet kuulostavat vähemmän pösilöiltä vieraalla kielellä. Life is good! Girls just wanna have fun! 5. In vino veritas. Ihminen on rehellisimmillään viikonloppuöinä. Myös sosiaalisessa mediassa. Vain taksijonot ja tappelut puuttuvat. 6. Facebookin käyttäjät lataavat joka päivä yhteensä yli 250 miljoonaa valokuvaa. Totuus on, että suurin osa sinunkin kuvistasi kiinnostaa tasan yhtä ihmistä. Itseäsi. 7. Kukaan ei ole niin kaunis, että tarvitsisi sata profiilikuvaa. Eikä kukaan ole niin yksinäinen, että profiilikuvat pitäisi ottaa peilin kautta tai duckfacena yläviistosta omalla kädellä. 8. Jos kerrot Facebook-statuksessa, että on raukea ja hyvä olo, olet joko keski-ikäinen tai poliitikko. Muut nauttivat siitä hyvästä olosta. 9. Tykkäysten määrä ei kerro päivitysten laadusta vaan päivittäjän suosittuudesta. Tiedäthän: se tunne, kun naurat jonkun ihmisen vitseille vain, koska muutkin nauravat. Ja niin Paavo Arhinmäki voi saada 130 tykkäystä statuksella "Kallio Block partyyn". 10. Vain puutteessa oleva tulee ajoissa treffeille. Tai ilmoittaa Facebookissa olevansa sinkku. LAURI KOROLAINEN Lauri Korolainen on toimittaja ja Ylioppilaslehden kolumnisti, jolla on 1 110 Facebook-kaveria.
VIIMEISET SANAT
E A B R OP
SA
N A : E XI
UD
Johdanto: "Tutkimusaineistolleni kontekstin tarjoavat ainakin runon kokonaisuus, runouden kielenkäyttötavat ja ylipäänsä kuvakieli käyttökielessä. Kolmanneksi tulee tulkinta, jolle konteksti tarjoaa välttämättömän kehyksensä ja kieliaines hahmonsa. Kielen rakentuminen erilaisten skeemojen varaan nousee tutkimuksessani huomion kohteeksi. Ellipsiä tai sen aiheuttamaa epäkonventionaalisten merkitysten konstruoinnin tulkitsemista olisi mahdotonta perustella ilman skemaattiseen ajatteluun tukeutumista." Johtopäätös: "Kielen hahmottaminen metonyymisiin ja metaforisiin suhteisiin sekä skeemoihin turvaamalla takaa, että mitään ei jää ymmärtämättä, vaikka tulkinnan hahmo jäisikin kiteytymättä. Halusin myös osoittaa, kuinka juuri tällaista merkitysten ailahduksille altista kieltä voi kiittää sen todellisesta aistivoimaisuudesta ja joka lukukerralla uuden tulkinnanmahdollisuuden avaamisesta." Synnytystuskat: "Yritin kirjoittaa järjestelmällisesti tiettyyn kellonaikaan keittiön pöydän ääressä, mutta aina kävi niin, että kirjoitin jotain muuta tai olin netissä. Sitten saatoin herätä keskellä yötä tekemään muistiinpanoja. Mietin pitkään yhteen esimerkkiin sopivaa runoa. Heräsin kesken unien ja äkkiä muistin kokonaan ulkoa erään runon, jota en tiennyt osaavani. Sain ilmestyksenomaisen oivalluksen runon tulkinnasta. Työstin gradua samoin kuin kaunokirjallista tekstiä. Se vei mukanaan, enkä samaan aikaan pystynyt kirjoittamaan muuta. Tarkastajat: Pentti Leino, Minna Jaakola Kiittävät: Rohkeaa aiheenvalintaa ja innostunutta sekä innovatiivista käsittelyä. Vaativaa tutkimusasetelmaa, oivaltavia analyysejä ja työn nautittavaa ja inspiroivaa lukukokemusta. Moittivat: Metaforien yhdentymisen niukkaa käsittelyä ja kielen kubistisuuden viitteellistä määrittelyä.
No 10 / 2012
teksti ELINA LOISA kuva SATU MANNINEN
SIVU 36
M
IA
CUM LA
YLIOPPILASLEHTI
KÖY H Ä I L Y N A S I A L L A
S p o t i f y s s ä a l k o i v a t yhtäkkiä pyöriä mainokset. Maksullinen tilaus oli katkaistu. Kuukausihinnan pitäisi mennä automaattisesti kortilta, mutta nyt luottorajani oli näköjään täyttynyt piripintaan. Menin verkkopankkiin. Tilillä oli kaksikymppiä. Mihin sun rahat on menny, kysyi isäni. Tai niin kysyi hänen äänensä päässäni. Ei ole kuin yksi selitys: verkkopankkivirus. Olen jo pitkään epäillyt, että tililläni on hirviö, joka rohmuaa euroja kitaansa aina, kun en ole tiliotteen ääressä vahtimassa. Kunnes saan todisteita, täytyy vain sanoa, että rahat menevät. Ilmeisesti ne menevät, jos ei niitä erikseen pidättele. Pidättelyä sanotaan säästämiseksi. K u n a l o i t i n opiskelun vuonna 2005, olin varautunut kriisiaikoihin. Runsaat 400 euroa kuussa ei riittäisi mihinkään. Siksi oli paras lainata yliopistolta joskus vessapaperia, vertailla ruokien kilohintoja ja shoppailla vain kirpputorilla. Tiesin jopa ihmisiä, jotka kirjasivat menonsa Excel-taulukkoon. Voi olla, että minua pidätteli vain se, etten osaa käyttää Exceliä. S i t t e m m i n o l e n luopunut rahan ajattelemisesta. Nykyään en osaa säästää, ennen kuin rahat ovat käytännössä loppu. Elän leveästi niin kauan, kunnes kosketan pohjaa. Siitä tulee oudolla tavalla varma olo. Tiedän, missä seison. Seison pohjassa. Seison juureshyllyn ääressä ja ihailen sipulia, joka maksaa 13 senttiä. Mikä nerokas elintarvike. Säännöllinen pohjakosketus on ainoa aika, jolloin katson hintaa. Minun isäni on sitä sukupolvea, joka on ylpeä säästämisestä. Ostinpas halvan sängyn. Minä olen sitä sukupolvea, joka on ylpeä tuhlaamisesta. Ostinpas kalliin puhelimen. Säästäväisyys on hyve, ennen sanottiin. Eikä ole, vaan pahe. Miksi kökkiä rahojen päällä, pantata niitä tulevaisuuteen, jota ei ehkä ole? Säästäminen on sa-
kol u m n i J U U H , E L I K K Ä S
malla tavalla ikävää käytöstä kuin laihduttaminen, raittius, elämän suunnittelu, etuajassa oleminen ja riittävä nukkuminen. Säästäjät ovat ahdasmielisiä ihmisiä. Viisi vuotta nuorempi pikkuveljeni aloitti juuri opiskelun. Hän oli huolissaan siitä, onko hänellä rahaa matkustaa joskus junalla Tampereelta Turkuun. Hänestä minun pitäisi muuttaa Helsingistä halvempaan paikkaan. Pikkuveljeni järkevyys sai miettimään, että tuskin säästäväisyys on sukupolvesta tai iästä kiinni. Toivottavasti ei: mitä jos koko sukupolvi ottaa kulutusluottoa ja helppoja asuntolainoja ja kerskakuluttaa kuin viimeistä päivää? Yhteiskosketus pohjaan tulee olemaan raskas. Tulevaisuus, jota ei ehkä ole, taisin sanoa. Sitä ei ole, jos ei siitä pidä huolta. Ajattelin perua yhden ulkomaanmatkan. Vaikka tajuan olevani ankea köyhäilijä. teksti NOORA MATTILA Noora Mattila on toimittaja ja Ylioppilaslehden kolumnisti, joka tulee päivittäin ajatelleeksi. kuvitus EMILIA AHONEN
VIIMEISET SANAT
Ilmianna status tai twiittaua (status@ylioppilaslehti.fi). Saat palkinnon, mutta se ei ole Meksikon-matka.
m ie l i p i t e e t
FACEBOOK: "Huomasin että sen Marskileffan pääosaa esittää joku muu kun Carl Gustaf Mannerheim. Silti elokuvaa levitetään nimellä Suomen Marsalkka. MIKSEI MARSKI ITTE NÄYTTELE? CARL GUSTAF PÄÄOSAAN! EN MAKSA YLEVEROA JA EROAN KIRKOSTA! LEFFASSA EI EES PUHUTA RUOTSIA!!!" Ottomatias Peura Tykkäysten määrä: 24 "Juttelin eilen taiteiden yössä kauniista kirjoista tuntemattomien ihmisten kanssa ja yhden ison mustan koiran kanssa kirjojen tuoksusta. Teatterijonossa vieruskaveri alkoi höpöttää elokuvista. Sitten vielä löytyi hienojen muusikoiden laivabileet. Iso plussa Helsingille. Olet muuttunut kivaksi!" Helmi Honkanen Tykkäysten määrä: 17 "Jännää miten paljon raivoa rasistit saavat revittyä uutisen kommenttiosastolla siitä, että maahanmuuttajat työllistävät itse itseään ja ovat yrittäjähenkisiä. Herää vain kysymys, mitä maahanmuuttajien pitäisi tehdä, jotta nämä huutelijat olisivat tyytyväisiä?" Jari Hanska Tykkäysten määrä: 16 "Lasten ruokalistat on kyllä saatanasta jos noin ruokakulttuuria ja -sivistystä ajattelee. Pienemmät annokset, mutta sama lista ja laatu kuin aikuisilla, tack." Olli Sirén Tykkäysten määrä: 13
TWITTER: "Behind every success is effort, behind every effort is passion, behind every passion is someone with the courage to try." Victoria Beckham "Osui Joutsan torille yhtä aika poliisin lupapalveluauton kanssa ja sai ajokorttinsa uusittua. Hyvä palvelu Keski-Suomessa!" Henna Virkkunen
No 10 / 2012
SIVU 37
YLIOPPILASLEHTI
VIIMEISET SANAT
POIKA, JOLLA OLI AINA K I I R E TÄ H T I T O R N I I N
Palstalla vanhat opiskelukaverit muistelevat toisiaan.
study buddy
Eino Valtonen muistaa opiskeluaikojen partasuisen Esko Valtaojan, joka juoksi lujaa ja jonka kanssa keskustellessa faktojen piti olla aina kohdallaan. " M u i s t a n E s k o n tyyppinä, joka ei paljon luennoilla käynyt. Hän lueskeli itsekseen, mutta laskuharjoituksissa hän tosin kävi. Ne olivat aina kello 1820 iltaisin. Muistan sieltä partasuisen tyypin, jolla oli aina kova kiire tähtitorniin. Eskon parta on ehkä vuosien saatossa harventunut, mutta pitempi siitä on tullut. Paremmin tutustuimme laudatur-opintojen vaiheessa eli syventävien opintojemme aikana vuosina 1972 ja 1973. Silloin olimme esimerkiksi kahdestaan samalla ydinfysiikan luennolla. Olimme professorin ainoat oppilaat, joten tutustuimme hyvin. Tämän kurssin viimeisten laskuharjoitusten jälkeen saunoimme. Sitä ennen kävimme kuitenkin lenkillä Lausteella, joka on kaupunginosa Turussa. Muistan Eskon päihittäneen minut lenkillä kirkkaasti. Sittemmin olen kääntänyt kuntoisuuden edukseni. Molempien ollessa graduvaiheessa työskentelimme yhdessä, koska molempien töihin liittyi kosmisen säteilyn myonien magneettinen spektrometri ja siihen käytettävä ilmaisin. Graduaikojen jälkeen emme ole tehneet tutkimusta yhdessä. Eskon työ liittyy astrofysiikkaan ja oma tutkimukseni enemmän fysiikkaan ja nyt avaruusfysiikkaan. Eskon persoona on säilynyt samana. Esko on tarkka poika. Hän on aina pyrkinyt olemaan perillä asioista ja pyrkinyt selvittämään asiat. Jo silloin, kuten nykyäänkin, hänen kanssaan keskustellessa asiapohjan pitää olla kunnossa." teksti JOHANNA MITJONEN kuva PETRI INGMAN Eino Valtonen on Turun yliopiston avaruustutkimuslaboratorion professori, Esko Valtaoja (kuvassa oik.) avaruustähtitieteen professori. Kaksikko osallistui fysiikan päiville ja nautti kuumaa munkkia Kuopion torilla vuonna 1977.
SUKUPOLVIEN VÄLINEN Ä LY K K Y Y S K U I L U
p o p u l a a r i t i e d e t t ä K a ivo k a d u l t a
Syyskuussa on hyvä hetki testata älykkyytensä, jos moisiin testeihin sattuu luottamaan. V o i v a i k u t t a a s i l t ä , että lapset ovat aikakaudesta riippumatta samanlaisia räkänokkia. Ehkä jopa luulet, että olit taaperona fiksumpi kuin nykykakarat. Olet väärässä. Luultavasti olit tyhmempi. Lapset menestyvät vuosi vuodelta paremmin älykkyystesteissä. Älykkyystestit on rakennettu niin, että periaatteessa keskimääräisen älykkyysosamäärän pitäisi olla 100. Mutta nykyään lasten keskimääräinen älykkyysosamäärä huitelee jo 110:n paikkeilla. Syy penskojen aiempaa parempiin tuloksiin on mysteeri, kertoo Helsingin yliopiston kognitiotieteen professori Minna Huotilainen. "Voi spekuloida sillä, vaatiiko nykymaailma lapsilta enemmän kuin aiemmin. Sellainen voisi parantaa lasten menestymistä erilaisissa älykkyystesteissä", Huotilainen sanoo.
No 10 / 2012
Tämä ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti, että lapsemme olisivat meitä älykkäämpiä. Älykkyystestit kun eivät Huotilaisen mukaan kerro kovin paljoa älyn lahjoista. "Lähtöoletus, että testillä voitaisiin määrittää älykkyys, on osoittautunut aika vääräksi. Yleensä tavallinen ihminen tarkoittaa älykkyydellä samantyyppisiä asioita kuin viisaus, harkintakyky, kyky hallita suuria kokonaisuuksia. Tai sitä, että on paljon tietoa asioista. Mitään näistä ominaisuuksista ei voi mitata tällaisilla Mensan testeillä. Ne eivät oikeastaan ole mitään älykkyystestejä, vaan pikemminkin nokkeluustestejä." Jos kuitenkin haluaa testauttaa niin sanotun älynsä, syyskuussa on hyvä hetki tehdä se: 1. lokakuuta vietetään kansainvälistä älykkyyspäivää, minkä kunniaksi Mensa järjestää älykkyystestejä ympäri Suomea lauantaina 29.syyskuuta. VAPPU KAARENOJA
SIVU 38
YLIOPPILASLEHTI
s iv u h e n k i lö
Abubakar Saddiq seisoo työpaikkansa edessä Ghanan pääkaupungissa Accrassa. Töissä autokorjaamossa päivät vierähtävät nopeasti. Mies korjaa rikkinäisiä osia, tuunaa ja pesee autoja. Saddiq on tyytyväinen, kun saa tehdä töitä alalla, jolle on kouluttautunut.
VIIMEISET SANAT
teksti & kuva MEERI KOUTANIEMI Meeri Koutaniemi on suomalainen freelancevalokuvaaja, joka valittiin tänä vuonna Vuoden lehtikuvat -kilpailussa vuoden parhaaksi henkilökuvaajaksi.
No 10 / 2012 SIVU 39
HYY-sivu on Ylioppilaslehden jokaisessa numerossa ilmestyvä ylioppilaskunnan tiedotussivu. Sivun kokoaa HYYn tiedottaja, sähköposti tiedottaja@hyy.fi.
NIGHTAT
THE
SENAATINTORI 10.9. 17-22:30
FESTIVAL
WORLD STUDENT CAPITAL
HYYn jäsenille erikoistarjouksia Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestareilla 20.-30.9.
Sarjakortti ja opiskelijasarjan esitykset ale-hintaan. Lisätietoja HYYn nettisivuilla syyskuun alussa.
CAMPUS
Opiskelijat ottavat Senaatintorin haltuunsa ja tekevät siitä olohuoneensa illan ajaksi. Luvassa on musiikkia ja performansseja, opiskelijaelämää ja keskustelua opiskelijoille tärkeistä aiheista. Torilla esittäytyy opiskelijakulttuuri koko kirjossaan, kun paikalla on siirrettävä opiskelija-asunto, monenlaisia opiskelijajärjestöjä, kirjasto ja paljon muuta. Lavalla nähdään mm. Opiskelija-asumisen uudet muodot -ideakilpailun palkintojenjako, paneeli tilan vaikutuksesta oppimiseen ja hyvinvointiin sekä garagepoptrio MIAU. Tule siis Senaatintorille maanantaina 10.9. klo 17.-22.30!
Carpe culturam -vihko esittelee opiskelija-alennukset
AVAJAISKARNEVAALIT klo 14-18 keskustakampuksella. Kadut ja rakennukset täyttyvät karnevaalitunnelmasta, kun yliopisto, ylioppilaskunta, osakunnat sekä aine- ja harrastusjärjestöt esittäytyvät yliopiston päärakennuksessa ja Porthaniassa. Ohjelmassa mm. musiikkia, tanssia, esityksiä, tarjoilua ja järjestöesittelyitä.
Tarkasta vihkosesta, missä voit nauttia kulttuurista opiskelijahintaan. Vihkosta jaetaan mm. HYYn palvelutoimistossa. Sähköinen versio löytyy HYYn nettisivuilta.
LUKUVUODEN AVAJAISET klo 12 yliopiston juhlasalissa (Aleksanterinkatu 5). Ohjelmassa rehtorin, HYYn hallituksen varapuheenjohtajan ja yliopiston henkilökunnan edustajan puheet sekä Akateemisen Laulun ja Ylioppilaskunnan Soittajien musiikkiesitykset.
YTHS:n käyntimaksut uudistuvat 1.9.2012 alkaen
Jatkossa asiakkaat maksavat käyntimaksun ainoastaan hammaslääkärivastaanotoista. Lisätietoja: www.yths.fi
Helsinki Region Welcome Weeks 25.8.-21.9. tervetuloa Helsinkiin!
Welcome Weeks toivottaa kansainväliset opiskelijat, työntekijät ja heidän perheensä tervetulleiksi Helsinkiin erilaisin tapahtumin 25.8.-21.9.. Lisää tietoa osoitteessa www.welcomeweeks.fi
Virallista
HYYn edustajisto kokoustaa 3.10. klo 17 Vanhan ylioppilastalon Musiikkisalissa
Kokousta voi seurata suorana nettilähetyksenä osoitteessa www. hyy.helsinki.fi/live. Kaikki ylioppilaskunnan jäsenet ovat myös tervetulleita seuraamaan kokousta paikan päälle. Käsittelyssä muun muassa kehitysyhteistyökoordinaattorin toimen perustaminen, kulttuuripoliittinen linjapaperi ja yhdenvertaisuussuunnitelma.
HYYn edustajistovaalit 6.-7.11. Ennakkoäänestys 31.10.-1.11.
Edustajistovaaleissa valitaan HYYn korkein päättävä elin, 60-henkinen edustajisto. Vain äänestämällä tai asettumalla ehdolle voit vaikuttaa. Ehdokkaaksi voi asettua 24.9. klo 12 saakka. Vaalikelpoisia eli äänioikeutettuja ja oikeutettuja asettumaan ehdolle ovat kaikki HYYn jäsenet. Lue lisää edustajistovaaleista osoitteessa www.hyy.fi/vaalit
Esiintyjänä Herra Ylppö & Ihmiset liput nyt myynnissä!
Syksyn ensimmäisissä isoissa bileissä esiintyvät Herra Ylppö & Ihmiset, Spiha ja DJ Mikke. Liput: HYYn jäsenille 8 , myynnissä Cafe Vanhalla ja HYYn infopisteessä avajaiskarnevaaleilla. Muille 10 , myynnissä Cafe Vanhalla, Tiketissä ja ovella.
AVAJAISBILEET VANHALLA YLIOPPILASTALOLLA klo 21