LIPUT MYYNNISSÄ NYT! × PROVINSSI.FI/LIPUT #PROVINSSI × @PROVINSSI + kymmeniä lisäyksiä luvassa! 25.–27.6.2020 TÖRNÄVÄNSAARI, SEINÄJOKI SYSTEM OF A DOWN HASSISEN KONE CHARLI XCX KORN DISTURBED DEFTONES GOJIRA HATARI
YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2019 PÄÄKIRJOITUS T: SUSANNE SALMI, PÄÄTOIMITTAJA K: MIKKO RIKALA PERSPECTIVES AND PROVOCATIONS, I.E. JOURNALISM IN ENGLISH: YLIOPPILASLEHTI.FI ENG 1 . Kaikella on historiansa . Sen unohtaminen on huono idea . 2. Jos eräänä iltana nukkumaan mennessä näyttää siltä , että Hillary Clinton voittaa jopa texasilaiset äänestäjät puolelleen , saattaa aamulla herätä siihen , että Donald Trump on Yhdysvaltain uusi presidentti . Asiat , joiden ei pitänyt koskaan tapahtua , tapahtuvat . ( Katso myös : Brexit , jytky .) 3. Edellinen tekee yllättymisestä yhä vai keam paa . Silti on yritettävä . Kyyniset ihmiset ovat kehnoa seuraa . 4. Tuhatvuotiset instituutiotkin kuolevat ilman huolenpitoa . Demokratia on hauras , samoin yliopisto . Ilman niitä olemme hukassa . Ne ovat myös ainoa toivomme , mitä ilmaston muutokseen tulee . 5. Vaikka metsästäisi koko vuosikymme nen ajan kaikkein täydellisimpiä kulttuuri elämyksiä , vaikka kiertäisi guggenheimit ja näkisi Princen soittavan stadionilla kitaraa , saattaa päällimmäiseksi muistoksi silti jäädä Ramirent nosturissa itkevä Kanye West . Se on ok . Tällaisestakin voi nauttia . Aivot toimivat kummallisesti . 6. Kaikkea ei ole syytä tallentaa . On siunaus , ettei Kanyen keikasta ole tallessa kovin mon taa kuvaa , sillä kahdeksan vuotta sitten meillä kaikilla oli vähän hassut vaatteet . Toisinaan muistojen kauneutta voi parhaiten vaalia jät tämällä instastoorin ottamatta . 3 ENSIMMÄINEN PYHÄ NUMERO, TÄYDELLINEN NUMERO. SYMBOLOI HINDULAISUUDEN KOLMATTA SILMÄÄ JA PYHÄÄ KOLMINAISUUTTA. Nämä asiat opin 2010luvulla 3 7. Helsinkiin mahtuu yllättävän monta ostos keskusta . Nykyään ne rakennetaan siten , että niissä suunnistamaan opettelua saa jatkaa pitkälle 2020 luvulle . 8. On turha odottaa , että aikuiset ymmärtäi sivät nuorisoa , sillä kaikkea on aina liian vähän ( vauvoja , asuntokauppoja , alkoholia ) tai liikaa ( ilmastoaktivismia , alkoholia ). Nuoruuttaan ei kannata haaskata pohtimalla , mitä boomerit ajattelevat . 9. Kuten Maggie Nelson kirjoitti : ”… nokke luus ei yksin riitä . -Mielihyvä siitä , kun tun nustaa toisinaan joutuvansa tajuamaan samat asiat uudestaan , tekemään samat merkinnät marginaaliin , palaamaan työssään samoi hin teemoihin , oppimaan uudestaan samat emotionaaliset totuudet , kirjoittamaan saman kirjan kerran toisensa perään – ei siksi että on tyhmä tai itsepäinen tai kykenemätön muutokseen vaan sen takia , että sellaisesta vanhoihin asioihin palaamisesta elämä koos tuu .” ( Argonautit , 2015 ) 10. Asiat , joiden ei uskonut koskaan tapahtu van , tapahtuvat . Puoliunohdetun Hollywood näyttelijän twiitistä alkaa # metoo , joka muut taa kaiken . Aids menettää tuhovoimansa . Huuhkajat pääsee jalkapallon EM kisoihin . Rakkautta on , ja päivästä toiseen se on yhtä ihmeellistä . TÄMÄ ON VUOSIKYMMENEN VIIMEINEN YLIOPPILASLEHTI. SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 10.2.2020.
YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2019 4 TOIMITUKSELTA KUKAAN EI ENÄÄ käytä haukkumasanaa hips teri lukuun ottamatta niitä muutamia outo lintuja , jotka seuraavat aikaansa kymmenen vuotta myöhässä . Me muut olemme muuttuneet hipstereiksi , ja siksi sanaa on turha käyttää . Ketään ei voi haukkua , sillä olemme länsimaisissa yhteis kunnissa vakuuttaneet kollektiivisesti itsel lemme , että ostamalla täsmälleen oikeanlaisia tuotteita erotumme yksilöinä massasta , jonka jäsenillä on kaikilla täsmälleen sama luulo it sestään . Paraatiesimerkkinä Apple , ” Think Different ” ja Kaisa kirjasto tai mikä tahansa kuppila kantakaupungissa . Tai kiire Uffiin uuden malliston ensimmäisenä päivänä . Koska tiedämme , että muutkin tietävät , PÄÄTOIMITTAJA SUSANNE SALMI @SUSANNESALMI ART DIRECTOR VIIVI PROKOFJEV @VIIVIPROKOFJEV TOIMITUSSIHTEERI PEKKA TORVINEN @TORVINENP TOIMITUSSIHTEERI IIDA SOFIA HIRVONEN @INTERNEITI TEKIJÖINÄ TÄSSÄ NUMEROSSA PAULIINA HOLMA, SILVIA HOSSEINI, FEDJA KAMARI, ANTTI KIURU, HELEN KORPAK, LYDIA LEHTOLA, JUUSO NORONKOSKI, ANTTON NUOTIO, LEO PAHTA, ELEONOORA RIIHINEN, MIKKO RIKALA, ANNA SALMI, ROOSA SAVO KIITOKSET LEO KARHUNEN, SIIRI LAAKSONEN, VESA RANTAMA, ANNELE RONKAINEN, JUHO RUOTSALAINEN, ILMARI SALMI, JAAKKO SUOMALAINEN, TANELI SUORANTA KANNEN KUVAT JUUSO NORONKOSKI JA HELEN KORPAK PERUSTETTU 1913 107. VUOSIKERTA SÄHKÖPOSTIOSOITTEET ETUNIMI.SUKUNIMI@YLIOPPILASLEHTI.FI WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI INSTAGRAM: @YLIOPPILASLEHTI TWITTER: @YLIOPPILASLEHTI TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI/ TILAAJAPALVELUT MEDIATIEDOT WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI/MEDIATIEDOT KUSTANTAJA YLIOPPILASLEHDEN KUSTANNUS OY LEPPÄSUONKATU 9 B 00100 HELSINKI TOIMITUSJOHTAJA ANTTI KERPPOLA PAINO PRINTALL AS, TALLINNA, VIRO TOIMITUS EI VASTAA TILAAMATTA LÄHETETYSTÄ AINEISTOSTA EIKÄ PALAUTA SITÄ. ISSN 0355-9246 ISSN 1458-445X (VERKKOLEHTI) SEURAAVA NUMERO 10.2.2020 erottumisesta tulee kilpajuoksua . Täytyy ennättää trendien edelle ! Kun kaikki yrittä vät ennättää trendien edelle , tulee trendien edellä olosta trendi , pelkästä jonotuksesta uusimpaan juttuun se juttu . Näin hipsterismi söi maailman , jossa pystyi vielä erottamaan ” kuluttajan ” ja ” kapinallisen kuluttajan ” toi sistaan . Ne ovat nykyisin sama asia , ja siksi Triplan K Supermarketissa on oma keittiö mestari , aivan uskomattoman hyvä hedelmä ja vihannesosasto ja mukavan faux vanhanai kainen meininki . Kunhan vain rahaa riittää ! 2010 luvulla ” nuoret urbaanit ammattilai set ” eli jupit onnistuivat lopullisesti tuhoa maan boheemiudessa vielä aiemmin olleen pikkuriikkisen annoksen järjestelmänvastai suutta . Teemme töitä , jotta saamme rahaa erottautua muista . 2020 luku ei voi ainakaan muuttua huonommaksi . 2010 luvulla kaikista tuli hipstereitä
YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2019 5 TEKIJÖINÄ Lydia Lehtola Juuso Noronkoski LOVE ACTUALLY: JATKOT AVARUUDESSA S. 6 KULTTUURIKLASSIKKO: HALAUS ROSKASAKILLE S. 38 KOLUMNI: FEDJA KAMARI S. 42 CITYSSÄ SUHISEE: VAILLA UTOPIAA S. 8 FLASHBACK: KYLLÄ FOUCAULT TIETÄÄ S.6 FUKSIO: ÄHINÄÄ UNISPORTISSA S. 40 LAURA FRIMAN KIRJOITTI YSTÄVÄKIRJAAN S. 43 KAINALOSSA: UUSI ILOINEN 20-LUKU S. 9 KAIKEN MAAILMAN DOSENTTI: AIVOITUKSIA S. 7 PÄÄKIRJOITUS: 2010-LUVUN OPIT S. 3 ESSEE: SILVIA HOSSEINI S. 36 FIKTIO: LYDIA LEHTOLA S. 40 Villi länsi IBE TEKEE LÄNSIHELSINGISTÄ KATU-USKOTTAVAN Idän ihme SEURAAVAKSI GENTRIFIKOITUU KONTULA Elämä ilman kännykkää Rakkautta kuplassa SISÄLLYSLUETTELO NOVELLIN FIKTIOPALSTALLE on kirjoittanut Lydia Lehtola . Lydia on lauluntekijä , kirjoittaja ja koti maisen kirjallisuuden opiskelija . Hän kirjoittaa ja esittää laulujaan artistinimellä Lyyti . Lydia on määritellyt runotyttöyttä uudel leen feministisestä näkökulmasta . Kuluneena syksynä Lydia on ollut Nuori Voima kirjallisuuslehdessä työharjoittelussa ja tehnyt Lyytin debyyttilevyä . ITÄ HELSINKIÄ JA SEN muutos ta käsittelevän artikkelin valo kuvasi etelä helsinkiläinen Juuso Noronkoski . Hän on kuvataiteilija . Juuso muistetaan Basso lehden vakiokuvaajana . Juuso tykkää ren toutua tosi paljon horisontaalipo sitiossa . Siksi hänelle on tärkeää , että paikoissa on pintoja , joiden päällä pääsee loikoilemaan . Varo herättämästä nukkuvaa valokuvataiteilijaa ! 10-17 20-23 32-35 24-31 2010 luvulla kaikista tuli hipstereitä
YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2019 6 FLASHBACK LOVE ACTUALLY T: ANONYYMI K: NASA hän nukahtaa , eikö petoksen tunne häiritse hänen uniaan ? Olen nuori ja alan oppia : me ihmiset emme kuulu toisillemme ja teemme rakkaudessa asioita , joista valehtelemme . Sen syksyn makaamme yhdessä hänen pienessä asunnossaan , ja joka kerta kun läh den , unohdan muistuttaa , että hänen pitää laittaa palovaroitin takaisin paikalleen . Mat kalla kotiin pelkään hänen sammuvan savuke suussaan ja palavan . Kerran kun tulen hänen luokseen huomaan lasisen tuhkakupin kadonneen . Löydän sirpa leita ja tuhkaa lattialta . En kysy , mitä on tapah tunut , mutta ajattelen hänen tyttöystäväänsä , joka kesken riidan on heittänyt tuhkakupin raivoissaan käsistään . Tahdon kuvitella heidän riidelleen minusta . VIELÄ HETKEN AIKAA jaksamme puhua ava ruudesta , haluamme kuvitella olevamme yhtä kaukana ja näennäisen vapaita , vaikka todellisuudessa olemme sidottuja happeen ja avaruuspukuihin . Olemme kiinni omissa elämissämme ja ihmissuhteissamme . Kun hän lopulta jättää minut , hän ei puhu tyttöystäväs tään , mutta tietenkin tiedän sen olevan syy . Lähtiessäni en vieläkään muista sanoa hä nelle palovaroittimesta tai kieltää polttamas ta sisällä , kun nyt ei ole enää mitään , mihin karistaa . Vuosien päästä kerran tanssilattialla minus ta tuntuu kuin tanssisin avaruudessa , ja silloin mietin häntä hetken taas .” S, 29 PALSTALLA PUHUTAAN RAKKAUDESTA. ” ELOKUUN VIIMEISET PÄIVÄT , se ajanjakso vuo denaikojen välissä , jossa kaikki on mahdollista eikä mikään vakavaa . En ole saanut opiskelu paikkaa , minulla ei ole velvollisuuksia , olen vapaa ja valmis kaikkeen . Jossain juhlien tai festareiden jatkoilla olen tavannut pojan , joka aamuyöllä pyytää minut luokseen käymään . Totta kai suostun . Hän vie minut pieneen asuntoonsa ja tar joaa halpaa lämmintä olutta , joka maistuu kammottavalta , mutta koska olen humalassa en välitä , eikä hänkään taida . Mietitkö koskaan , onko astronauteista vaikea tulla takaisin maahan , kun he ovat nähneet sen ulkopuolelta ? kysyn häneltä . Vaikuttaakohan kaikki tosi epätodelliselta ? En tiedä , en ole ikinä miettinyt . Jostain syystä mietin astronautteja paljon , sanon ja tunnustan sen kuin rikoksen , josta en ole kertonut kenellekään . Hän avaa ikkunan ja ojentaa minulle savuk keen . Aamuyön tuuli on vielä pehmeä , mutta enteilee aikakautta , joka on kylmä ja koskee meihin kaikkiin . Tupakoimme , kunnes palo hälytin laukeaa soimaan . Hän kurkottaa irrot tamaan sen katosta ja ottaa siitä paristot irti . Olisitko sinä halunnut olla astronautti ? hän kysyy ja sammuttaa tupakan lasiseen tuhka kuppiin . Hän vetää mekkoni olkaimen alas ja suutelee kaulaani . Ehkä . Olisin . Ehkä . OLEMME TAPAILLEET JO hetken , kun saan kuulla , että pojalla on tyttöystävä toisessa kaupungissa . Katson uusin silmin ihmistä , jonka vieressä vietän öitäni . Miten helposti Avaruudessa Miksi tarvittiin homoseksuaali MichelFoucault huomaamaan , miten valta on verkostoitunut ? Siksi , että ei voi nähdä niin terävästi , ellei itse ole ollut marginaalissa . Sama koskee juutalaisia tiedemiehiä . Valtauomassa ei opi mitään . Valtavirta on pelkille opportunisteille ja mukautujille . UUDEN TESTAMENTIN EKSEGETIIKAN DOSENTTI MATTI MYLLYKOSKI YLIOPPILASLEHDESSÄ 10.12.1999
YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2019 7 KAIKEN MAAILMAN DOSENTTI T: ROOSA SAVO K: VIIVI PROKOFJEV PALSTALLA ESITELLÄÄN TIETEENTEKIJÖITÄ. VÄESTÖ IKÄÄNTYY, JA MUISTISAIRAUDET TULEVAT YLEISTYMÄÄN. MITEN AIVOKUVANTAMINEN VOI AUTTAA SAIRAIDEN HOIDOSSA? Perustutkimuksella voidaan selvittää , mistä sairaudessa on todella kyse : mikä aivoissa on mennyt vikaan . Aivojen rakennetta ja toimin taa kuvantamalla voidaan helpottaa sairauden varhaista tunnistamista . Se on tärkeää , koska muistisairauden hoito pitää aloittaa ajoissa . Nykyisin sairauden tunnistamisessa käy tettävät muistitestit eivät kerro varmasti , onko kyse etenevästä muistisairaudesta . Tässä kuvantaminen voi auttaa . Voimme selvittää , miten terveiden ja sairaiden aivot eroavat toiminnaltaan ja rakenteeltaan , ja käyttää tätä tietoa sairauden diagnosoimi sessa . Kuvantaminen varhaisen diagnostiikan apuna voi olla tulevaisuuden juttu . KUINKA KAUKANA TÄSTÄ ”TULEVAISUUDESTA” OLEMME? Emme välttämättä kovin kaukana . Olen ollut mukana monikansallisessa tutkimusryhmäs sä , jossa kuvansimme sekä terveitä ihmisiä että henkilöitä , joilla oli Alzheimerin taudin esiasteeseen liittyviä oireita . Käytimme mittaamiseen MEG eli aivomagneettikäyrä menetelmää . Sitten opetimme koneoppimis algoritmin tunnistamaan , kumman ryhmän henkilön mittausaineistosta oli kysymys – ja se onnistui melko tarkasti ! Emme kuitenkaan vielä tiedä , kuinka suuri osa esiasteen koehenkilöistä etenee varsinaiseen Alzheimerin tautiin . Vuosien päästä meidän pitää palata aineistoon ja kat soa , oliko mittauksissa merkkejä tulevasta muistisairaudesta . KESKITYT TUTKIMUKSESSASI MEG-KUVANTAMISLAITTEESEEN, JOITA ON SUOMESSA VAIN MUUTAMA. MITEN MEG TOIMII JA MIKÄ TEKEE SIITÄ ERITYISEN? MEG mittaa hermosolujen sähköistä toimintaa synnyttämänsä magneettikentän kautta . Sen avulla voidaan nähdä , miten aivojen eri alueet aktivoituvat esimerkiksi kognitiivista tehtävää suoritettaessa . Magneettikentän mittaus ker too aivosähkökäyrää tarkemmin , missä kohtaa aivoja hermosolut aktivoituvat mittaushetkel lä . Tämä on tärkeää esimerkiksi silloin , kun suunnitellaan epilepsiapotilaan leikkaushoitoa . Menetelmä näyttää tarkalleen , missä epilep tistä toimintaa esiintyy , jolloin neurokirurgi voi suunnitella leikkauksen paremmin . MIKÄ AIVOISSA KIEHTOO INSINÖÖRIÄ? Niiden monimutkaisuus . Aivoista tiedetään aika paljon , mutta samalla varsin vähän . On hämmästyttävää , että vaikkapa tietystä ai vosairaudesta kärsivillä potilailla on hyvin sa mankaltaisia oireita , mutta emme välttämättä löydä heidän aivoistaan yhtenäisiä muutoksia . Insinööri tutkii aivoja KUKA: LAURI PARKKONEN, 51, LÄÄKETIETEELLISEN KUVANTAMISEN PROFESSORI LAITOS: AALTO-YLIOPISTO, NEUROTIETEEN JA LÄÄKETIETEELLISEN TEKNIIKAN LAITOS MISTÄ EI TUNNETA: NIKKAROI AUTOTALLISSAAN OLEVASSA VERSTAASSA HUONEKALUJA, VIIMEISIMPÄNÄ MEIKKAUSPÖYTÄ TYTTÄRELLE.
8 CITYSSÄ SUHISEE K: VIIVI PROKOFJEV YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2019 ” KIVA , KUN TÄÄLLÄ on näitä ... kirjojakin !” huokaisee nainen miehelle Mujissa Kampin kauppakeskuksessa . On tiistai , lounasai ka . Viulut soivat , oletettavasti kyseessä on Värttinä . Villakangastakkeihin pukeutuneet työporukat kuhisevat puuhyllyjen väleissä ja hypistelevät esineitä tyytyväisen näköisinä . Kuratoidusta kirjavalikoimasta löytyy muun muassa Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista , Paul Austeria , luonnonkosmetiikka -, design ja luontokirjoja , konemusiikkihistoriaa . Inspiroivaa ! Pikamuoti on herättänyt syksyn aikana keskustelua , kun Mall of Triplaan avatut puo lalaiset halpavaateketjut tekivät myyntiennä tyksiään . Muotiopiskelijan Instagram kuvat siivottomista vaateröykkiöistä pääsivät ilta päivälehtiin , Twitter ketjut täyttyivät halpa vaatetuotantoon liittyvistä vääryyksistä . Lap set raatavat kehittyvissä maissa nälkäpalkalla , jotta ” muoti ” ketjut voisivat tuottaa roskaa , joka tuhoaa planeettaamme lentoliikennet täkin pahemmin . Pitäisi vissiin lopettaa shoppailu ? Kulutustottumukset ovat luokkasidon naisia : tiedostavat ihmiset , jotka paheksui vat edellisellä viikolla Triplaa , postasivat seuraavalla viikolla Instagram tarinoihinsa kuvia Mujin avajaisista . Kun lähiöteinit kah mivat halpavaatteita Pasilassa , Mujissa asioi mindful keskiluokka , joka on jo ehtinyt muo dostaa lämpimän suhteen brändiin lukuisilla ulkomaanmatkoillaan . Jari Tamminen kirjoitti Häiriköt kulttuuri kommentaariblogissaan , että kauppa avajai siin jonottaminen kertoo siitä , kuinka brändit ovat ottaneet uskonnon paikan yhteiskun nassamme . Walter Benjaminin ajatuksia mukaillen hän analysoi , että kuluttaminen on aikamme viimeisiä keinoja kokea jotain Taantumus on vankka PERUSSUOMALAISET ON gallupien perusteella Suomen suosituin puolue . Yksi syy tämän het kiseen suosioon on mitä todennäköisimmin puolueen koherentti ilmastonmuutospuhe : suomalaisten on turha tehdä mitään ylimää räistä , koska emme voi mihinkään vaikuttaa . Jatketaan niin kuin ennenkin , muutos on pahasta ja ilmastotuhosta puhuvat hystee rikkoja , jotka ovat viemässä tavallisilta lihaa syöviltä valkoisilta autoilijoilta autot ja lihat . Väliäkö sillä , että puhe on enimmäkseen valheellista höttöä , se iskee , kun ilmastotoi mia vaativilta puuttuu selkeä kuva tulevai suudesta , joka ei olisi nykyistä huonompi . Keskiluokan ostovoima laskee välttämättä , jos ilmastonmuutosta aiotaan hillitä . Tätä eivät kuluttajakansalaiset sulata . Kun edistysmielisiltä puuttuu utopia , perussuomalaisilta sellainen löytyy . Se on taantumuksellisten voimien aina hellimä utopia , joka sijoittuu menneisyyteen – niin sanottu retropia sosiologi Zygmunt Baumanin mukaan . Tämä utopian helliminen tekee taantumuk sellisista aivan yhtä radikaaleja kuin vallanku mouksellisista , kirjoitti aatehistorioitsija Mark Lilla vuonna 2016 pienessä kirjassaan The Shipwrecked Mind ( Haaksirikkoutunut mieli , sellainen taantumuksellinen pää Lillan mu kaan on ). Kirja sai jonkin verran näkyvyyttä myös Suomessa , mutta sitä ei tuolloin juuri yhdistetty perussuomalaisiin , kun puolueen kannatus matoi alle kymmenessä prosentissa . Taantumuksellisessa tarinassa mennei syydessä on eletty onnellisesti ja hyvässä järjestyksessä , perinteistä on pidetty kiinni ja ihmiset tietävät paikkansa harmoniassa . Sitten eliitin hellimät vieraat ideat myrkyt tävät onnen ja harmonia alkaa särkyä . Eliitin petos on aina taantumuksellisen tarinan tär kein käännekohta . Kuulostaako tutulta ? Perussuomalaiset puhuvat jatkuvasti globalistieliitistä , joka on maahanmuutolla tuhoamassa suomalaisen ja eurooppalaisen yhteiskunnan . Väestönvaih tosalaliittosekoilu liittyy asiaan . Ilmastonmuutos ” hysteria ” taas on taantu muksellisten tapa väittää , että yhteiskunnan enemmistö on joutunut väärän tietoisuuden valtaan . Totuus on ihan jotain muuta , ja vain ne , joilla on vielä muisto vanhoista ajoista , voivat auttaa . Perussuomalaiset väittävät tietenkin , että heillä on tuo tieto . On jännittävää , että islamistit ja eu rooppalaiset kansalliskiihkoilijat kertovat hyvin samantapaista myyttistä tarinaa menneisyydestä . Taantumuksellisten militantti nostalgia tekee heistä hyvin moderneja hahmoja , vallankumouksellisia . Moderni elämä on jatkuvassa yhteiskunnal lisessa ja teknologisessa muutoksessa elämis tä . ” Kaikki pysyväinen haihtuu pois ja kaikki pyhä häväistään ” ( Marx & Engels ), moderni modernisoituu ikuisesti . Taantumuksellinen vihaa nykytaidetta ja tarjoaa ihanaa mieli kuvaa , jonka mukaan voisimme jäädä juuri tähän , missä olemme nyt , lopettaa jatkuvan vallankumouksen . Mennyt , toisin kuin tuleva , ei voi pettää . Mutta toive paluusta menneeseen pettää aina , sillä se on mahdotonta . PT Myynnissä: autenttinen identiteetti yhteistä ja itseämme suurempaa . Mujissa asioiva voi kuvitella tekevänsä jo tain merkityksellisempää kuin shoppailevan sa . Esineet ovat samaan aikaan ekohenkisiä , neutraaleja ja yksilöllisyyttä hyväileviä : suo malaista luomulähiruokajugurttia ja kusto moitavia kestotäytekyniä . Karjalanpiirakoita , mummokin tykkäisi ! ( Ja muoviin nätisti yk sittäispakattuja ponnareita .) Ketjun vaatteet valmistetaan kuitenkin halpatuotantomaissa : esimerkiksi Kiinassa ja Vietnamissa . Tuotannon eettisyyden yk sityiskohtia on hankala selvittää , koska ar voituksellinen yritys ei halua myöskään pitää meteliä tuotannostaan . Kiinalaisamerikkalaisen Ling Man viime vuotisessa Severance romaanissa kohtalo kas kuume epidemia leviää ympäri maailman raaka aineiden mukana . Sivilisaation tuhou tuessa kirjan päähenkilö uppoutuu työhönsä paperitarvikkeiden tuotantomanagerina en tistäkin pakkomielteisemmin . Toisen polven maahanmuuttajana hän ha luaa toteuttaa vanhempiensa haaveet hyvästä elämästä . Se tapahtuu kuluttamisen kautta : luokkanousun selkein merkki on se , että voi ostaa kasapäin Cliniquen voiteita . Dystopia romaani esittää kysymyksen : mistä merkityk set , jos kulutusyhteiskunta tuhoutuu ? Emme pysty kuvittelemaan vastauksia . ISH
KAINALOSSA T: IIDA SOFIA HIRVONEN K: ANTTON NUOTIO PA LS TA LL A VI RI TT ÄY DY TÄ ÄN LU KU JU TU N TU NN EL MA AN . 9 YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2019 UUTTA , ILOISTA 20 lukua odotellessa voimme tunnelmoida edellistä 20 lukua . Silloin nuori valtio Suomi oli hädin tuskin toipunut sisällissodasta . Alkoholin valmistaminen ja myyminen oli kiellettyä koko 20 luvun ajan , mutta se ei menoa haitannut , päinvastoin . Uudet taiteilijat kiinnostui vat keksinnöistä , Euroopasta ja kaupunkielämän modernista tunteesta . Kotimainen versio futurismista oli koneromantiikka , joka liitettiin erityisesti Tulenkantajat taiteilijaryhmään . Koneet olivat romanttisia silloin , kun ne liittyivät matkustusmahdollisuuksiin tai lisääntyvään vapaa aikaan , ei esimerkiksi tehtaisiin tai työntekoon . Haltioituneita runoja kirjoitettiin esimerkiksi autoista . Silti on analy soitu , että suomalainen koneromantiikka pysyi varsin kesynä ja luonnonläheisenä kansainvälisiin futuristeihin verrattuna . Koneita ja romantiikkaa
10 Neljänkymmenenviiden neliön kaksio Pengerkadulla Kalliossa vuon na 1938 valmistuneesta kerrostalosta, hinta 298000 euroa. Neljänkymmenenseitsemän neliön kaksio Kaarikujalla Kontulassa vuonna 1967 valmistuneesta kerrostalosta, 300 metrin päässä metroasemalta, hinta 106 000 euroa. Kalliossa on Slushin toimitusjohtajan sanoin ”kiva viba”. Se on muuttunut alueeksi, jossa riittää viinibaareja, kortteliravintoloita ja kaupunkikulttuuria. Kaikkia ei kuitenkaan hyggeily hymyilytä. Köyhällä ei ole Kallioon varaa. Ei ihme, että monet pitkään Kalliossa asuneet pitävät tiukasti kiinni kymmenen vuotta sitten napatuista edullisista yksiöistään, joiden iäkkäät omistajat eivät ole älynneet nostaa vuokraa. Nimittäin jos tällä hetkellä mielii Kallioon yksin asumaan (niin kuin moni tekee), voi napata itselleen kahdenkymmenen neliön kopin, josta maksaa yli kahdeksansadan euron vuokraa kuussa. Kompleksina tunnetun klubi-baarikeskittymän menomestojen määrä on tuplaantunut viidessä vuodessa ja kylkeen on noussut useita mainosja viestintätoimistoja. Niiden työntekijät inspiraatiopalaveeraavat ja instagrammaavat karjalanpiirakoitaan Hakaniemen torikahvilan aidoissa tunnelmissa. Tuttava bileissä valitti syyskuussa, kuinka Bar Conin ja spirulinaolutta tarjoavan Paneman tyylisissä paikoissa kiteytyy gentrifikaatio-Kallion ärsyttävyys. KUN KANTAKAUPUNGISSA EI OLE VARAA ASUA, VOI LÄHTEÄ GENTRIFIKOIMAAN ITÄ-HELSINKIÄ. Kaikki on liian keskiluokkaista, liian harkitulla tavalla rentoa. Slush-bileet ovat Kalliossa, parhaat bileet ovat muualla. Missä on uusi Kallio? Vastaus on, ettei uutta Kalliota ole. Kalliossa ja Sörnäisissä asuu 20000 ihmistä neliökilometrillä, eikä vastaavaa asukastiheyttä ole missään muualla Suomessa. Samanlaista toimivaa kivijalkakaupunkia ei ole, eikä sitä todennäköisesti tule ( looking at you Kalasatama ja Redi, Keski-Pasila ja Tripla). Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö jokin muu alue voisi olla trendikäs. Näin on kovaa vauhtia käymässä Herttoniemelle ja Roihuvuorelle, jota Image-lehti kutsui vuoden takaisessa asumisjutussaan ”uudeksi Käpyläksi”. Väite on helppo allekirjoittaa, kun vierailee Roihuvuoren Rio -kahvilassa lokakuisena lauantai-iltana. Pöydissä istuu kiireettömän näköisiä läppärityöskentelijöitä nauttimassa kahvista ja viinistä. Vihreä lamppu valaisee viehkeästi seinällä olevaa taulua, jossa Urho Kekkonen tuijottaa. Taustalla soi Ismo Alanko. Tarjolla on erilaisia teelaatuja Roihuvuoren kirsikkapuiston japanilaisteeman mukaan. Listalta löytyy matcha-lattea, kombuchaa ja kahdenlaista smoothieta. KIRJOITTI PEKKA TORVINEN & IIDA SOFIA HIRVONEN KUVASI JUUSO NORONKOSKI
11 SYVÄ DIIPPI WILDI ”Äiti, saadaanko me haamukakkua?” lapsi kysyy äidiltään ja kurkistelee vitriinin Halloween-aiheisia suklaakakkuja. Jonossa seisoo kaksi päälle kolmekymppistä naista, jotka keskustelevat äiti–lapsi -joogasta. Molemmat päättävät tilata lasilliset punaviiniä. ”Meillä olis talon punaviiniä, se on sellaista täyteläistä, vai tykkäättekö kevyemmästä?” ”Kevyempää mieluummin, kiitos.” Kaverukset siirtyvät juomaan punaviiniä katetulle terassilavalle lämpölamppujen alle, joka näyttää idylliseltä, aivan kuin suoraan Muumimaasta. Teltan vieressä on kyltti, jossa lukee: ELÄ HYVÄ ELÄMÄ LEV ETT GOTT LIV. Kaverukset suostuvat juttelemaan toimittajalle, mutta kun nimiä kysytään, he vastaavat: ”Meidän pitää keksiä jotkut feikkinimet.” ”En mä jotenkin halua esiintyä omalla nimellä missään jutussa.” Naiset ovat asuneet Roihuvuoressa muutaman vuoden ajan. Toinen heistä asui aiemmin kantakaupungissa Kruununhaassa, josta hän muutti muutama vuosi sitten Roihuvuoreen parisuhteen perässä. Heidän mukaansa Roihuvuori on nykyään jopa halutumpi asuinpaikka kuin itäinen kantakaupunki.
12 ”Etenkin taiteen parissa työskentelevät haluavat tänne. Ja ne, keillä alkaa olla perhettä.” Kiinnostuksen kasvu näkyy asumisen hinnoissa. ”Mulla menee nykyään asumiseen kuussa enemmän rahaa kuin Kruununhaassa”, nainen sanoo. Molemmat kehuvat kaupunginosan rauhallista tunnelmaa sekä Marjaniemen rantaa. ”Täällä on yhteisöllisyyttä ja luontoa.” ”Tää on kyllä jotenkin aika cool paikka.” Rioa pyörittävä Sanna Warsell tarjoaa lasilliset itsetehtyä, orvokein koristeltua puolukkamehua ja kertoo odottavansa puoliksi kauhuissaan tulevan keskiviikon keikkaa. Silloin Riossa esiintyy malilainen tuareg-kitaristi Ahmed Ag Kaedy. Facebook-tapahtumassa ”kiinnostuneita” on 609. Asiakkaita kahvilaan mahtuu 40. ”Tekisi mieli kieltää, että älkää mainostako tätä paikkaa radiossa”, Warsell sanoo. Roihuvuoreen ei ole suoraa metroyhteyttä. Ostoskeskuksesta löytyvät wanhat kunnon lähiökapakat Kulmapotku ja Ugly Duckling. Silti viidessätoista vuodessa tunnelma on muuttunut suuresti lähiödekadenssista, josta Avain räppäsi Roihuvuori-kappaleessaan: ” Spurgut, nistit, Roihikkaa hallitsee Ei filosofia päätä rassaa, viina vallitsee” Miksei sama muutos voisi tapahtua seuraavaksi Kontulassa? Aikanaan suolle rakennetusta Kontulan lähiöstä matkustaa Helsingin keskustaan 20 minuutissa. Keskieurooppalaisessa suurkaupungissa etäisyys tuntuisi naurettavan lyhyeltä. Silti hintaero Itä-Helsingin ja kantakaupungin välillä on viime vuosina vain entisestään revennyt, lukuun ottamatta Herttoniemeä ja Roihuvuorta. Kontulassa asunnot maksavat noin 2 000 euroa neliöltä. Se on Helsingissä hyvin halpaa. Herttoniemessä keskihinta on tänä vuonna noussut jo yli 5000 euroon neliöltä, ja Roihuvuoressa lähestytään 4000 euroa neliöltä. Miksi ihmiset haluavat mielellään pysytellä kantakaupungin liepeillä? ”Nuoret ikäluokat ovat valmiita tinkimään sijainnin eteen enemmän kuin asiantuntijat ovat uskaltaneet odottaa”, vastaa Suomen Hypoteekkiyhdistyksen pääekonomisti Juhana Brotherus. Toisin sanoen jos alueelta ei ole varaa hankkia omistusasuntoa, sitten ollaan herkästi vuokralla ja jos asumiskustannukset eli joko hinta tai vuokra nousee liian korkeaksi, sitten ollaan valmiita tinkimään neliöistä. ”Tämä on ollut trendi koko 2010-luvun, ja viimeiset 3–4 vuotta ovat vahvistaneet ilmiön, kun se on jatkunut hyvästä taloustilanteesta huolimatta”, Brotherus sanoo ja korostaa, ettei ilmiö koske vain nuorempia ikäluokkia. On merkkejä, että sama mieltymysten muutos koskee myös varttuneempia. Nuori luova luokka gentrifikoi ensin Kallion, sitten Vallilan, Toukolan ja Hermannin. Kun kantakaupunki loppui kesken, gentrifikoituminen jatkui Herttoniemeen ja Roihuvuoreen (Länsi-Herttoniemi on toisaalta aina ollut paremman väen aluetta). ”Kun Kallioon ja Vallilaan ei ole rakennettu lisää asuntoja, joidenkin kantakaupunkiin haluavien on lopulta ollut pakko tyytyä ’A-’tai ’B+’-alueeseen”, Brotherus sanoo. Tämän takia Roihuvuoressa eivät enää pommit tipu. Samasta syystä muinoin Punavuorikin muuttui prolepaikasta trendikkääksi. Samoin Kallio. Miksei ilmiö jatkuisi aina Kontulaan asti? Suomalaisista lähiöistä väitöskirjan tehnyt maantieteen tutkija Mats Stjernberg suhtautuu muutokseen skeptisesti. Kaupunginosien maineen muutos on ollut Suomessa hidasta. Median iskostamat mielikuvat pitävät pintansa pitkään. 20 vuotta sitten epäsuosittuina pidetyt alueet pysyvät samoina 20 vuoden päästäkin. ”Asuntokanta on Kontulan tyyppisissä lähiöissä vuokratalovaltaista, mikä vaikuttaa sosioekonomiseen profiiliin. Kun vuokrat pysyvät alhaisina, alueella asuu matalatuloisempaa väestöä. Vaikka Kontulan ostarille tehtäisiin suuria uudistuksia, pidän suurempaa sosioekonomisen profiilin muutosta hyvin epätodennäköisenä.” Juhana Brotherus uskoo, että myös Kalasataman kehitys jarruttaa muuttoliikettä: ”Itäiseen kantakaupunkiin eli Kalasatamaan tulee jopa erittäin paljon uutta asuntotuotantoa, joka saattaa padota kysynnän valumista idempään. Paljon riippuu myös väes tönkasvusta”, Brotherus sanoo. Asuntoja rakennetaan paljon myös Jätkäsaareen, Hernesaareen ja Keski-Pasilaan. Näistä saattaa hyvin tulla houkuttelevia alueita ihmisille, jotka haluavat asua kantakaupungissa, vaikka alueita ei sinänsä osattaisi rakentaa kantakaupunkimaisiksi ( looking at you Kalasatama ja Redi ja Pasila ja Tripla!). Riittää, että ne ovat kantakaupungin välittömässä läheisyydessä. Gentrifikaation suuren aallon läikkyminen entisestään itään saattaa siis loppua siihen, että kantakaupungin liepeille tulee lisää mahdollisuuksia keskiluokan keskiluokkailla. KIRKUK ON KURDIEN pyörittämä ravintola ja yksi parhaista Lähi-idän ruokia tarjoavista paikoista Helsingissä. Kuvassa yksinkertaisuudessaan täydellinen shish-lammassavarrasannos (12 e), josta vain raaka sipuli jää osittain lautaselle. Tee puolestaan on äärimmäisen vahvaa. Siihen lisätään sokeria muttei maitoa. Jogurtista, vedestä ja suolasta sekoitettu ayran-juoma puhdistaa ruumiin ja sielun. Eksotiikkaa janoaville kantasuomalaisille ravintola Kirkuk tarjoaa myös kiveksiä. Missä? Puhoksen ostoskeskus Itäkeskuksessa, pohjakerros. ROIHUVUORI ON SUOMEN lähiörakentamisen 1950-luvun kultakauden tuotos: modernistinen metsä kaupunki, jota on laajennettu useaan otteeseen. Roihuvuoren Japa ni laistyylisen puutarhan (huom. eri kuin kirsikkapuisto!) kupeessa sijaitsee Roihuvuoren Rio. Rio on aloittanut toimintansa neljä vuotta sitten. Se on kahvila, baari ja keikkapaikka kerrostalon kivijalassa. Kah vilasta saa aamupalaa, lounasta, olutta ja viiniä. Riossa järjestetään keikkoja ja taidenäyttelyitä. Aiemmin kahvilan nimi oli Roihuvuoren Roi. Missä? Roihuvuorentie 9, 00820. TURKKILAISTA KAHVIA ja pistaasi-, kookossekä saksanpähki nä baklavaa Saray Baklavassa. Helsingistä on todella vaikea löytää parem pia makeita leivonnaisia. Bak la vat valmistetaan Hakunilan ostoskeskuksessa, jossa on alkuperäinen kahvila ja leipomo. Nämä eivät ole tuontituotteita Ruotsista niin kuin joissain muissa kahviloissa. Tarjolla on myös erilaisia täytettyjä piirakoita, ja turkkilaista aamiaistakin saa. Tapaamamme Mehmet, Ömer, Mikael, Turgay ja Cemil tulevat kahvilaan lähes joka päivä. Missä? Tallinnanaukio 3, Itäkeskus.
13 Kontulankaaren korttelin rakennukset on suunnitellut Matti Hakuri vuosina 1967–69. Vanhempien rakennusten arkkitehtuuri perustuu koneellisuuteen ja selkeään teolliseen tuotantoon. Kontula oli 1960-luvulla Suomen suurin yhtenäisesti suunniteltu ja rakennettu asuinalue.
14 Historioitsija Johanna Hankonen on todennut, että Suomen kaupungistuminen tapahtui paradoksaalisesti juuri lähiöistymisen kautta, hyvinvointiyhteiskunnan rakentumisen yhteydessä. Moderniutta ja edistyksellisyyttä korostavissa visioissa ajateltiin, että kerrostalolähiöissä yhdistyisivät kaupungin ja maaseudun parhaat puolet. Suomalaiset lähiöt ovat syntyneet 1950-luvun jälkeen, suuri osa on rakennettu 1960ja 1970-luvulla erityisesti eteläisiin teollisuuskaupunkeihin. Lähiöihin muutettiin maaseudulta ja ne vetivät puoleensa etenkin perheitä. Julkisissa keskusteluissa alettiin nopeasti moittia lähiöi den harmautta ja tekemisen puutetta. ”Lähiöissä asuvia pidettiin juurettomina. Oli levottomia lapsiperheitä, joiden lapsista kasvoi myöhemmin levottomia teinejä”, kertoo Mats Stjernberg. Mediasta tuttujen mielikuvien muodostuminen alkoi jo 1970-luvulla, vaikka Helsingissä oli tuolloin pienet sosioekonomiset erot. ”Työttömyys oli vielä vuonna 1990 korkeimmillaan vain kolme prosenttia, kun verrataan Helsingin eri kaupunginosia. Määrä kymmenkertaistui laman huippuvuosina. Laman jälkeen tapahtui segregoituminen, ja murros iski erityisesti lähiöiden asukkaisiin.” Myös tuolloin tilanne oli pahempi Lahden tai Porin kaltaisten pienempien kaupunkien lähiöissä kuin Helsingissä. Helsingin kaupungin julkaiseman tutkimuksen mukaan pääkaupunkiseudun lähiöis sä asuvien sosioekonominen asema on heikentynyt 1990-luvulta lähtien. Silti lähiössä asuvien kokemus oman asuinalueensa rauhallisuudesta ja turvallisuudesta on vain hieman huonompi kuin muiden kerrostaloalueiden asukkailla, selviää maantieteilijä Teemu Kemppaisen parin vuoden takaisesta väitöstutkimuksesta. Näin on myös yhdessä Suomen pahamaineisimmista lähiöistä, Kontulassa. Kontulan vuonna 1967 rakennettu ostoskeskus veti puoleensa väkeä kauempaakin. Kontulaan muutettiin myös muualta Helsingistä, ei ainoastaan maaseudulta. Jouko Kokkonen kuvaa historiikissaan Kontula: Elämää lähiössä (2002) ostarin avajaisia suurena kansanjuhlana. Avajaispäivänä paikalle laskeutuivat helikopterin kyydissä Batman ja Robin, ja alueen lapset kävivät kahmimassa jaossa olleita karamelleja. Ostoskeskuksen lihamestarit grillasivat viereisessä metsässä kokonaisen härän päivän kunniaksi. Metro tuli Kontulan ostoskeskukseen vuonna 1986. 1990-luvun laman aikaan liiketoiminta siirtyi Kontulasta Itäkeskuksen kauppakeskukseen, ja ostoskeskuksen tilat täyttyivät kaljabaareista. 2010-luvulla iso osa Kontulan ostarin lama -ajan kaljakuppiloista on kadonnut. Tilalla on ”ihan saatanasti hyviä ravintoloita”, sanoo Mopo-baarissa tavattu Tony Kaven, joka on asunut Kontulassa yli 30 vuotta. Lisäksi ruokapaikat ovat edullisia. Kymmenellä eurolla syö sekä hyvin että laadukkaasti. Ravintoloita pyörittävät maahanmuuttajat tai maahanmuuttajien jälkeläiset. Kontulan asukkaista yli neljäs puhuu äidinkielenään jotain muuta kuin suomea tai ruotsia. Ulkomaalaistaustaisten ihmisten kasvanut määrä on Kavenin mukaan Kontulan näkyvin muutos. ”Täällä on pieni porukka, joka ei siitä pidä, mutta suurin osa on aivan ok sen kanssa”, Kaven sanoi. Kaven työskentelee uimavalvojana ja sanoo tuntevansa ”kylän aika hyvin”.
15 Onko joskus ollut halua muuttaa muualle? ” Never. Lapset ovat kasvaneet osittain Myllypurossa, ja kun on Itis, niin täällä on kaikki. En edes muista milloin olen viimeksi käynyt Stadissa, vuosia sitten.” Mopo-baarissa tuoppi keskikaljaa – anteeksi, lageria – maksaa 2,90 euroa. Kello ei ole edes kuutta illalla, mutta baari on lähes täynnä. Kahden pöydän takaa nousee nainen, joka kävelee luoksemme ilmeisen varmana siitä, ettemme ole koskaan aiemmin käyneet Mopossa. Toinen meistä on, Kontula Electronicin aikaan! ”Kuudelta alkaa kahden euron kaljat. Eli kannattaa toisenkin tuopin ajan miettiä jatkoa”, nainen sanoo. Mietimme jatkoa toisen tuopin ajan. Kun Viidestoista yö lauletaan baarissa vartin sisään toistamiseen karaokena, naiset laittavat kätensä korviin ja jupisevat ärsyyntyneenä, että ”olis nyt JO hiljaa”. Joku nuokkuu pöydässä. Tv-ruudussa Sauli Niinistö pitää puhetta YK:n kokouksessa. 1980-luvulla tehdyssä sosiologisessa Lähiöravintola-tutkimuksessa todettiin, että keskiluokan paheksumilla lähiöbaareilla on asiakkailleen tärkeitä sosiaalisia funktioita. Kapakka on tarjonnut tilan vapaamuotoiselle seurustelulle ja tutustumiselle, ehkä jopa harrastusporukan löytymiselle. Tämä oli tärkeää aikanaan etenkin miehille, jotka olivat sisäistäneet maaseudun patriarkaaliset arvot, mutta joilta oli atomisoivan kaupungistumisen jälkeen puuttunut yhteisöllisyys. Lähiöbaarit tarjosivat miehisen kanssakäymisen muotoja, joilla ei ollut mitään tekemistä työn kanssa. Ehkä lähiöbaarien tarjoama yhteisö voi yhä ehkäistä ihmistä syrjäytymästä? Ainakin vastustus ostarin potentiaalisia uudistuksia kohtaan on osalla paikallisista kovaa. Kontula on ”ihmisläheinen paikka”, jossa ”köyhätkin saa kännin ja ruoan”, ”ei steriili paska, joka Myllypuro on”, Tony Kaven sanoo. Hänen mukaansa kaikki Kontulassa pelkäävät, lanataanko ostari samoin kuin Myllypurossa. ”Ostari pilattiin täydellisesti. Siellä oli kymmenen ravintolaa, nyt niitä on kaksi, joista yksi on kunnollinen. Ihan perseestä.” Myllypuron uudistettu ostoskeskus on tiivis kasa asuintaloja, joiden alimmat kerrokset on varattu liiketiloille. Niissä on kauneussalonkeja, eläinlääkärikeskuksia, kirpputoria ja myös tyhjiä tiloja, kun ostoskeskukseen kaavailtu liiketoiminta ei ole kannattanut. Jos Kontulaan tulee Myllypuron kaltainen uusi ostari, ”sama fiasko”, Kaven on kärjistäen valmis panemaan sinne pommin. ”Olemme nähneet esimerkin siitä, mitä ei haluta. Myllypuron kohtalo olisi pahin asia. Siellä ei ole ketään, kun taas täällä on paljon ihmisiä”, Kaven sanoo. Lisärakentamista Kaven ei vastusta. Hänestä Kontulan ostarin ympärille voi hyvin rakentaa lisää korkeitakin kerrostaloja. Ostaria ei saa kuitenkaan pilata, Kaven sanoo. Hypoteekkiyhdistyksen Brotherukselle Myllypuron muutos on ”varmaan kirkkain osoitus siitä, miten uudisja täydennysrakentaminen muuttaa alueen ilmettä voimakkaasti ja virkeämpään suuntaan”. Toisaalta Myllypuro sai heti metroaseman viereen Metropolian kampuksen. ”Oppilaitos tuo dynamiikkaa, jota ei muuten voi rakentaa.” Myllypurossa gentrifikaatio on siis hyvässä vauhdissa, ja alueella on Brotheruksen mukaan edelleen ”aika vahvaa potentiaalia”. Asuntojen neliöhinta on nyt 3000 euroa. Jos kiikaroi asuntoa halvalla ja sillä ajatuksella, että myymällä sen tekee vielä joskus suuren voiton, Myllypuro voi olla asuntosijoittajien suosikki hyvin pian. Paljon riippuu siitä, tuleeko kantakaupungin asuntojen hinnoissa joskus raja vastaan. MARIMEKKO OUTLET HERTTONIEMI Marimekon tehtaanmyymälä Herttoniemessä on japanilaisturistien suosikki. Tekstiilejä, vaatteita ja sisustusesineitä. Kirvesmiehenkatu 7, 00880 UFF SECOND HAND Kontulan ostarin parhaimmistoa eli Uff vailla ruuhkaa. Kaikkea mahdollista glittermekoista urheiluvaatteisiin. Ostostie 4, 00940 BENO Yksi Puhoksen ostarin ”etnisistä kaupoista”, ja myös yksi parhaista. HeVi-osaston tuotteet vaihtuvat nopeasti, sillä tilaa ei ole paljon ja tuoreita eriä saapuu tasaiseen tahtiin. Kastelholmantie 2, 00900 Turkoosipaitainen Tony Kaven, 57, tuntuntee Kontulan läpikotaisin. Hän ei omien sanojensa mukaan ole käynyt ?Stadissa? vuosiin.
16 Brotheruksen mukaan moni ajatteli kipurajan tulleen vastaan 7000 euron keskineliöhintojen kohdalla, mutta hän itse ei usko, että rajaa olisi vielä saavutettu. ”Jos Pariisin keskihinta on 10000 euroa neliöltä, niin kyllä Helsingin kantakaupungin arvokkaimmat alueet voivat, ja tulevat, yhä kallistumaan.” Paljon riippuu myös siitä, osaako Helsinki tehdä itäisistä alueista kantakaupunkimaisia. Miten uusi yleiskaava, Raide-Jokeri, niin sanotun ratikkakaupungin leviäminen Otaniemestä Pitäjänmäkeen, Maunulaan, Oulunkylään, Viikkiin ja aina Itäkeskukseen asti vaikuttaa? Jos pikaraitiotien ympärille rakennetaan urbaania ympäristöä, jossa päivittäiset askareet ovat saavutettavissa myös kävellen, entistä harvempi on todennäköisesti valmis tinkimään neliöistä vain kantakaupunkisijainnin takia. Tässä vaiheessa kaikki on kuitenkin arpapeliä, jos asuntoon sijoittamista miettii. Roihuvuoren ja Kontulan väliin asettuu Itäkeskus, jota on jo nähty Instagramissa kutsuttavan ”Suomen Neuköllniksi”. Berliiniläisen verrokkinsa tavoin siellä on maahanmuuttajataustaisen yhteisön liiketoimintaa. Kun lauantai-iltapäivänä kontulalaisissa kaljakuppiloissa ollaan jo hankittu tukeva nousuhumala, Puhoksen ravintola Kirkukissa juodaan oluen sijaan teetä. Iltapäivä kurdiravintolassa on pyhitetty perheen ja ystävien kiireettömälle tapaamiselle. Ihmiset istuvat mattojen päällä loošeissa syömässä ja kahvittelemassa. Taustalla soi muun muassa Aseel Hamimin ja Hussain Al Ghazalin Meshtaq Moot. Seurueemme kasvissyöjä ”ratkeaa” kokeilemaan kehuttua lammasvarrasta. Naan-leipä on sitkoista, ja sitä tekisi mieli syödä, kunnes vatsa räjähtää. Ravintolassa on oma sali shisha-piipun polttamistarkoituksiin. Hohtavat värikkäät piiput on kuitenkin kääritty sivuun salin ulkopuolelle, jossa ne nököttävät rivissä niin kuin ahtaalle ajetut käärmeet. Tupakkaa ei sisällä käytettävissä vesipiipuissa saa olla, ja yrttiseoksetkin täytyy polttaa muilta piilossa. Vieressä on ”etninen kauppa” Beno, joka on täynnä asiakkaita. Niin täynnä, että Beno muuttaa pian Puhoksen sisällä suurempiin, Intersportin entisiin tiloihin. Yksi seurueemme jäsen nappaa Benosta mukaan makedonialaista ”kaviaaria” Baš Ajvaria eli munakoisosta ja paprikasta tehtyä taivaallisen maukasta kasvistahnaa. Ei ole vielä löytynyt kantakaupungista! Myyjä esittelee puolestaan vihannesosastoa, josta löytyy niin eksoottinen etelän hedelmä, ettei myyjä itsekään tiedä, mikä se on. ”Pohjoisafrikkalaiset näitä ostavat, auttaa kuulemma diabetekseen!” myyjä sanoo ja maistaa hedelmää raakana. Ilmeestä päätellen ei olisi kannattanut, minkä myyjä myös auliisti myöntää. Googlauksen jälkeen selviää, että kyse on karvaskurkusta. Puhoksen ostoskeskusta odottaa iso uudistamishanke, joka käynnistyy tällä tietoa vuonna 2021. Todennäköisesti iso osa vanhaa ostaria puretaan ja tilalle rakennetaan asuintaloja, joiden alaosissa on liiketiloja kaupalle ja erilaisille yrittäjille. Myllypuro all over again. Myllypuron uudistus houkutteli asunnonostajia. Ostoskeskusuudistuksen tarkoituksena oli ehkäistä segregaatiota, mutta sen seurauksena vanhan rakennuskannan hinnat nousivat nopeasti, mikä säteili myös vuokralla asuviin, kirjoittavat maantieteilijät Anniina Miettinen ja Jenni Kerola Versus-verkkomediassa. Apulaispormestari Anni Sinnemäki (vihr) kertoi marraskuun alussa Helsingin Sanomille, että Myllypuron uudistus on hyvä verrokki esimerkiksi Kontulalle. ”Ei ole sattumaa, että nyt ostarilla päivystää usein poliisi. Uusi rakennuskanta ja tiivistyminen on tärkeää”, Sinnemäki sanoi HS:lle. Mikä olisi sitten tehokkain keino segregaation ehkäisemiseen? Vastaus ei ole ostoskeskusuudistukset. Segregaatio liittyy ennen kaikkea tuloja hyvinvointieroihin, ja näihin vaikutetaan etenkin työllisyysja sosiaalipolitiikan keinoin, sanoo tutkija Mats Stjernberg. Panostaminen varhaiskasvatukseen, koulutukseen ja nuorten palveluihin on myös tärkeää. Jos koulujen väliset tasoerot jatkavat kasvuaan, pitää Stjernberg kehityskulkua huolestuttavana. Segregoituminen alkaa nuoressa iässä. ”Lapsiperheet valitsevat asuinalueen peruskoulun mukaan. Jos alueella on heikot koulut, sinne ei haluta muuttaa”, Stjernberg sanoo. The Deuce -laatu-tv-sarja päättyi lokakuun lopussa. Se kertoi tositapahtumiin perustuen, miten Times Squaren alue (nk. Deuce) New Yorkissa gentrifikoitiin: monin osin vilunkipelillä. ”Huonompi aines” joutui muuttamaan pois, kun baarien, yökerhojen ja ilotalojen toimintaa vaikeutettiin tarpeeksi muun muassa aids-paniikin verukkeella. Lopulta vanhat rakennukset purettiin kliinisten lasihirviöiden tieltä. Mutta auttoiko Deucen puhdistaminen ketään? No, rikkaat rikastuivat ja köyhien elämä vaikeutui entisestään. Kiinteistökehittäjiä auttava poliisi Chris Alston vie koko projektista vastanneen virkamiehen Gene Goldmanin sarjan lopuksi Bronxiin. ”Emme pelasta ketään. Sysäämme vain paskan eri nurkkaan, jotta ihmisillä on tilaa rakentaa uutta paskaa ja tehdä rahaa. Mitään muuta ei koskaan tapahdu. Joku käyttää dollarin ja tienaa kympin tai satasen tai tonnin. Mutta ihmiset, kaikki ne romutetut sielut, joita poliisina paimensin, he vain sinnittelevät. Joka päivä samaa vanhaa, kunnes viemme maan jalkojen alta. Sitten paikka vaihtuu.” ”Muuttuuko kaupunki paremmaksi vai huonommaksi?” Goldman kysyy. ”En minä tiedä, saatana.” MOPO-BAARI Kontulan Mopo-baarissa tanssitaan täysillä heti kello 18 jälkeen. Yksi Kontulan monista kapakoista, joissa on halpaa kaljaa ja meininkiä. Keinulaudankuja 4, 00940 PÄRLÄN Kokonaisuus modernia ja klassista sisustusta, josta saa niin drinkkejä kuin myös lounasta. Ensin monkey banana, sitten vähän pastaa. Voilà, ilta voi alkaa! Kauppakartanonkatu 7 L 1, 00930 RUISKUMESTARI Herttoniemen Ruiskumestarin ka ra oke meininki käynnistyy viikonloppuisin kunnolla puoliltaöin. Myös livekeikkoja ja tietovisoja. Roihuvuorentie 10, 00820
17 Vantaalta tullut Saja ja Espoosta saapunut Razar lounastivat ja joivat sen jälkeen teetä Puhoksen ravintola Kirkukissa.
BO YS & GI RL S OP IS KE LI JA T! ilman ajanvarausta! LEIKKAUS 22e LEIKKAUS + PESU 29e PARTURI-KAMPAAMO LIISANKATU 14 P. (09)2782679, MA–PE 9.30–17.00 OSIS MATTAVAHA 13 20 e Jos pärjäät täällä, pärjäät missä vaan Oulu ei ehkä ole New York, mu a täältä voi tulla kovempaa porukkaa. Näillä leveysasteilla tarvitaan tietynlaista asenne a. Meillä sekä tieteen tekeminen e ä opiskelijaelämä hoidetaan tinkimä ömällä pohjoisen tyylillä. Ja sitä joko rakastaa tai si en oppii rakastamaan. Asenne voi olla yhtä tärkeää kuin tutkinto. Meiltä saat molemmat. Hae Oulun yliopistoon www.oulu.? /haku #UniOulu #ArcticA itude Orekry_OY_11_2019_puolis_Ylkkari.indd 1 14/11/2019 15.03 Suoramarkkinointi Mega Oy on 1986 perustettu Suomen johtava puhelimitse tapahtumaan markkinointiin erikoistunut yritys. Toimimme 16 paikkakunnalla työllistäen yli 400 henkilöä. Kuulumme Alma Media Oyj -konsernin Alma Talent –liiketoimintayksikköön. Entäpä jos vedätkin hetken henkeä työskennellen myyntitehtävissä – keräät tienestejä sukan varteen ja kokemusta hihaan? Soita tai lähetä hakemus: megaduuni.fi Forssa Hämeenlinna Kotka Lahti Raahe Urjala Hamina Jyväskylä Kouvola Lohja Riihimäki Ylivieska Helsinki Kerava Kuusankoski Oulu puh. 045 7731 3801 puh. 045 7731 3781 puh. 045 7731 3707 puh. 045 7731 3667 puh. 045 7731 3636 puh. 044 4347 318 puh. 044 335 0736 puh. 045 7731 3752 puh. 045 7731 3689 puh. 045 7731 3849 puh. 045 7731 3621 puh. 050 3451 815 puh. 045 7731 3601 puh. 045 7731 3723 puh. 045 7731 3739 puh. 045 7731 3859 Tarjoamme sinulle mahdollisuuden ansaita hyvin ja oppia samalla taitoja, joista sinulle on hyötyä elämäsi eri vaiheissa ja monessa eri ammatissa. Tehtävänäsi on markkinoida puhelimitse erilaisia tuotteita tai palveluita. Työkaluinasi on helppokäyttöinen soittojärjestelmä ja sinä itse. Voit työskennellä kokopäiväisesti yritysmyynnissämme tai osa-aikaisesti iltavuorossa kuluttajamyynnin parissa. Työt voit aloittaa vaikka heti. Jos omaat sujuvan supliikin ja hyvän tilannetajun; olet positiivinen, empaattinen ja haluat menestyä – voit hyvinkin olla etsimämme henkilö. TIEDÄTKÖ JO MITÄ SINUSTA TULEE ISONA?
Hae opiskelemaan Kajaanin ammattikorkeakouluun • Tourism | Bachelor of Hospitality Management • Sports and Leisure Management | Bachelor of Sports Studies • International Business | Bachelor of Business Administration • Esports Business | Bachelor of Business Administration • International Business Management | Master of Business Administration (part-time) Lisätietoja: admissions@kamk.fi | 044 7101 229 Haku englanninkielisiin koulutuksiin 8.-22.1.2O2O/www.opintopolku.fi Ready to apply? KAMK • University of Applied Sciences www.kamk.fi Helsingin Yliopiston Wiipurilaisen osakunnan stipendisäätiö myöntää apurahoja Wiipurilaisen osakunnan entisille ja nykyisille jäsenille. Apurahoja jaetaan pro gradu tutkielmiin, jatkotutkintoihin, opiskelijavaihtoon ulkomaille ja opintoihin liittyvään harrastustoimintaan. Lisäksi jaetaan opintoavustuksia sekä apurahoja lapsiperheellisille opiskelijoille. Hakuaika: 1.12.2018-31.1.2020. Lisätietoja apurahoista ja hakulomakkeet löytyy osoitteesta www.wiipurilainenosakunta.fi WIIPURILAISEN OSAKUNNAN STIPENDISÄÄTIÖN APURAHAT VUONNA 2020 25.1.–1.2.2020 SUNNUNTAI 26.1. MOBILE SONIC WALKS –ÄÄNIKÄVELY TÖÖLÖNLAHDELLA Miltä Töölönlahti kuulostaa, musiikkiteknologian opiskelijoiden tulkitsemana? Koe paikkasidonnainen ääniteos mobiililaitteellasi. SIBAFEST.FI Sibafest on Taideyliopiston Sibelius-Akatemian festivaali. Päätapahtumapaikkana Musiikkitalo. Katso muut tapahtumat osoitteesta:
LOMPAKKO, AVAIMET JA
21 KESÄN VAIHTUESSA syksyyn kävi niin, että jouduin luopumaan kännykästäni. Syy oli se, että pääsin opiskelemaan ja siirryin opintovapaalle työpaikaltani. Samalla menetin oikeuteni työpuhelimeen, joka oli myös vapaaaikapuhelimeni. Luopumisen hetkellä kävin mielessäni läpi listaa kaikesta siitä, mitä kännykkää palauttaessa tuli ottaa huomioon: kuvien poisto, viestien poisto, tileistä uloskirjautuminen, kaiken tiedon varmuuskopiointi jonnekin pilvipalvelujen syövereihin. Siinäkö kaikki? Lähetettyäni viimeiset viestit eetteriin painoin virtanappia ja vedin sormellani puolikkaan ristinmerkin ruudun yli. Merkittävä pala arkeani jäi pöydälle, päällään post-it: Tässä lepää Leo Pahdan puhelin. MONIPOLVINEN SUKU kännyköitä oli asunut housujeni oikeanpuoleisissa taskuissa Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksen alkumetreistä asti. Nyt olin tuntevinani, miten painopisteeni hieman notkahti taskun tyhjyyden johdosta. Kulttuurifilosofi Marshall McLuhan tokaisi aikanaan, että käyttämämme laitteet hehkulampuista kännyköihin määrittävät toimintaamme ja että meidän tulisi keskittyä informaatiovirran sijaan tutkimaan ennemminkin niiden vaikutusta meihin. Olen samaa mieltä. Olin pitkään kokenut kännykkäni tehneen minut älyllisesti laiskemmaksi – liian usein löysin itseni pakenemasta omasta ympäristöstäni ja liikuttelemasta sormenpäätäni ylös alas pitkin ikuista digivirtaa. Kävelinkin ulos työpaikaltani kuin vain mies kahleista vapautuneena kävelee. Nukuin tuon yön makeasti ja heräsin aamulla levänneenä, sans alarme. NIIN, KUKAAN EI nyt totisesti saisi minua kiinni, ellen itse haluaisi. Ensimmäisten päivien riemu herätti ajatuksen: Entä jos olisinkin hieman pidempään tavoittamattomissa? Tämä johti siihen, että alun perin viikon pituiseksi suunnittelemani kausi kännykättömyyttä kestikin yhteensä kuukauden päivät. Ja miten raikasta se olikaan! Kun pystyy sopimaan tuttaviensa kanssa tapaamisia niin, että kummankin on luotettava – ja kas, molemmat ovat taas kykeneväisiä saapumaan yhdessä määritettyyn paikkaan, ennalta sovittuun aikaan. Kun on kirjoitettava itselleen paperille ohjeet löytääkseen Itä-Helsingissä järjestettävälle keikalle: kuinka sitä onkaan vapaa kulkemaan ympäristössään, lisäämään jatkuvasti yksityiskohtia omaan päänsisäiseen street view’hynsä. Kun ei ole tavoitettavissa, ja keksii uusia tapoja lähettää ja vastaanottaa merkkisignaaleja. Ystävät ovat tulossa vierailulle, eikä summeria ole: Pikkukivien ropina ikkunalasia vasten on äänistä kauneimpia ja kollegiaalisimpia. TAVOITTAMATTOMUUS tarkoittaa ajan virtaan astumista. Päivän kulkua alati muuttuvina aistihavaintoina, taivaalla liikkuvina pilvinä, jotka hohtavat hopean sävyissä tuulenpuuskien pöyhiessä niitä. Hiljalleen huomaa yhden jos toisenkin ihmisen, jotka tarkkailevat omien maailmojensa sijaan juuri meidän jakamaamme tilaa. Sitä alkaa huomata pieniä tarinan kulkuja ympärillään. Kahvilan lasiovesta astuu sisään pariskunta, ilmiselvästi tuore sellainen, tai sitten onnekas. He jutustelevat keskenään, tilaavat juomansa ja istuvat lähelleni pöytään. Nainen ristii jalkansa ja nojaa pöytään – mies myös. Hitaasti äänenpainot laskevat ja katseet likistyvät toisiaan vasten. Mies naputtaa jalkaansa aika ajoin maahan, painottaakseen omassa päässään muodostuvia sanoja jo edeltä. Ja siinä minä olen, samassa paikassa heidän kanssaan, osana heidän onneaan. Mitä auvoa onkaan olla läsnä! MYÖHEMMIN ISTUN iltaa ystävieni seurassa. Kesken virtaavan keskustelun vastaukset juuttuvat vähitellen matalikkoon. Yksi, toinen ja kaikki toistensa perässä ovat painaneet katseensa puhelimiinsa, naputtavat totutusti sovelluksensa auki ja rullaavat sormillaan hohtavaa näkymää. Kiillottomat silmät toistavat mikroliikkeitä tulkitessaan lasiruudulla viliseviä symboleja. Toimittaja vietti kuukauden ilman kännykkää. Se tuntui autuaalta unelta mutta päättyi kehnosti. LOMPAKKO, AVAIMET JA TEKSTI LEO PAHTA KUVAT ANNA SALMI
22 YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2019 Sinä hetkenä, puolivälissä kännykätöntä kuukauttani alan pohtia, kuinka mutkattomasti nykyisin paetaankaan hetkeksi hetkestä. Kuinka emme ystävieni kanssa voi olla henkisesti läsnä tuntia pidempään, välillä edes varttia. Ja kuinka olenkaan nyt ulkopuolella. Kännykättömyys on vanha maailma, jonka muut ovat hylänneet kasvettuaan kiinni uuteen. Epäilys herää. Onko kännykästä kieltäytyminen todella minkään väärtiä? Tarjosiko kännykkä sosiaaliseen elämääni sittenkin jotain muutakin kuin pelkkää hybrikseni kehittämää pelkoa älyllisestä laiskuudesta? Tunnen jääneeni jostain paitsi, poistuneeni kesken leikin, olevani ulalla yhteisestä vitsistä. FAKTAA ON SE, että Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2017 oli 99 prosenttia suomalaisista käyttänyt viimeisen kolmen kuukauden aikana matkapuhelinta, ja kolmella neljästä sellainen myös oli. Huomioon otettavaa tässä on, että matkapuhelimeksi kunnianarvoinen virasto laski kosketusnäytölliset, 3Gtai 4G-yhteydellä varustetut älypuhelimet. Kännykättömät – tai edes palikkapuhelimiset – eivät ole tilastoinnin väärtejä. Rutiineissa on oma kauneutensa. Ne keventävät taakkaamme. Kun löydämme jotain toimivaa, on mukavaa luopua jatkuvasta toimintatapojen metsästämisestä ja omistaa rajalliset resurssimme jollekin muulle. Tämä pätee kännykän käyttöön kuten kaikkeen muuhunkin. Mutta eivätkö rutiinit myös köyhdytä meitä? Kun toistamme samoja liikkeitä ja tyydymme totuttuun, turrumme meitä ympäröivään potentiaalien rikkauteen. Näin kävi lopulta myös kännykättömyyden kanssa. Muutoksen hetkellä sitä tosiaan kuvittelee huomaavansa asioita ihan eri tavalla. Mutta pitkään jatkunut vireystila tasoittuu luonnostaan. Totun, ja asetun uusien tapojen luomiin uomiin. Kädetkään eivät enää taputa taskuja tavanomaisesti: Lompakko, avaimet, kännykkä. Samalla kokeilun hyvät puolet alkavat liueta mielestä. Kännykästä kokonaan luopuminen tuntuukin kaipuulta menneeseen. Maailmaan, jonka muut ovat jo hylänneet niin kuin ensimmäinen soluasunto hylätään. MINUA PYYDETÄÄN soittamaan puhelu. Ei ole kännykkää. Minua pyydetään googlaamaan jotain kielen päällä ollutta faktaa. En voi. Lisäisitkö minut Facebookissa? Ei ole kännykkää. Nämä hetket toistuvat maailmassa, jossa kännykkä taskussa on oletettu fakta. Viimein, ehdotettuani jälleen kerran jotain uutta tapaa hoitaa joku askare, joka sujuisi kännykän avulla sekunnissa, koen sosiaalisen elopainoni kasvaneen liiaksi. Uuden vapauden mukanaan tuomat ongelmat kasautuvat: Pankkitilini on kännykän ruudun korkuisen suojamuurin takana tavoittamattomissa. Liiketoiminnallisista ja lainsäädännöllisistä syistä pankki on kokenut tarpeelliseksi poistaa analogiset kirjautumistunnukset kokonaan käytöstä. Rahani ovat turvassa, sillä pankkiiri kauaskatseisuudessaan on estänyt niiden haaskaamisen myös minulta. VOIKO TEKNOLOGIAN edistykseltä suojautua? Atlantin takaa löytyy ainakin yksi esimerkki yhteisöstä, joka on löytänyt omat käytäntönsä tähän: amissit. Yhdysvaltalaisen esseistin ja ympäristöaktivistin Wendell Berryn sanoin amissit ovat kiinnostuneempia tavoittamaan oikeat mittasuhteet elämälle kuin etsimään jatkuvasti uusia teknologisia innovaatioita. Nämä oikeat mittasuhteet rakentuvat ensisijaisesti kiinnostuksesta oman lähiympäristön hyvinvointia kohtaan. Naapureita arvostetaan ja autetaan, maanviljelijöinä hyväksytään luonnon realiteetit. Kaikki toiminta perustuu sääntöoppaaseen, Ordnungiin, jonka kivijalkana on yhteisön pitäminen terveenä ja sellaisten asioiden välttäminen, jotka voivat sitä heikentää. Berry menee jopa niin pitkälle, että pitää amisseja ainoana onnistuneena yhteisönä Yhdysvalloissa. Kieltäytymisensä ja ehdottomuutensa ansiosta he ovat myös aina olleet helppoja pilkanteon kohteita. TUNNEN JÄÄNEENI JOSTAIN PAITSI, POISTUNEENI KESKEN LEIKIN, OLEVANI ULALLA YHTEISESTÄ VITSISTÄ ”
YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2019 AMISSIEN KAIKEN kattavaan yhteisöllisyyteen verrattuna kännyköiden mahdollistama yhteydenpito on hataraa. Jatkuva mahdollisuus yhteydenottoon niin ystäviemme kuin yritystenkin toimesta kiinnittää meidät näkymättömällä kahleella kulutusyhteiskuntaan. Katoaminen on koko ajan vaikeampaa, vaikka se on luonnollinen osa elämänkiertoa. Mutta mitä muutakaan ovat päivämme kuin esille nousemista ja katoamista, syntymistä ja kuolemaa ja istuttamista ja maasta repimistä? Tämän teknologia peittää – jopa niin taidokkaasti, että häkellymme, jos törmäämme vaivihkaa viestitulvan alta esille pistävään katoavaisuuteen: huonokuntoiseen vanhukseen, kuolleeseen lintuun tai yhtäkkiseen talviaikaan. Kadotammeko puhelimen ruutuun upotessamme jotain perustavaa siitä, mitä on elää? KADOTIMME TAI EMME , luonnon rytmissä liikkuvan maailman ehdoilla eläminen on joka tapauksessa historiaa, samoin kuin auton renkaiden kirskuntakaan ei tule katoamaan, niin pitkään kuin on katuja. Ei minustakaan ole lopulta amissiksi. Kaikesta huolimatta päädyn vain neljän lyhyen viikon jälkeen kaivamaan isoisäni perintöarkun pohjalta esiin vanhan puhelimen, jonka olin sinne aikoja sitten haudannut. Muutama vuosi teknologian edistysmarssia ja kaupunkitilan täyttäviä kännykkämainoksia on johtanut siihen, että luuri tuntuu nyt käsissäni auttamattoman vanhalta. Sujautan latauspiuhan sisään. Olen taas online. Ensimmäisten kännykättömien päivien keveät askeleet jakoivat jotain samaa tupakkalakon kanssa. Ne olivat kontrasti totuttuun, mahdollisuus tehdä uusia havaintoja uudessa mielentilassa. Tutun tavan murtaminen herätti tunteen vapaasta tahdosta. Se sai katseeni kirkastumaan ja aivoni virittymään kireälle kuin viulunkieli auttaakseen minua kaikin voimin pysymään valitsemallani tiellä – ja samalla toivoen kipeästi paluuta vanhaan. Lopulta havahduin siihen, että jonkinlaisen uuden kirkkauden tavoittamisen sijaan olinkin nyt vain vailla osallisuutta moderniin elämään. Silti jokin hyvin hienovarainen tyytyväisyyden vivahde tuntui haihtuvan puhelimen palattua. SOPEUTUMINEN K ÄNNYKK Ä ÄN kävi nopeasti. Katson ratikkareitit kävellessäni pysäkille, soitan ystävälleni kertoakseni myöhästyväni muutaman minuutin. En ajattele siitä sen ihmeempiä vaan totun, kuten on tapana tottua. Samalla jään auttamatta pohtimaan, millaista elämä on ollut ennen kuin kutsuimme kännykät taskuihimme asumaan. Oliko se vapautta?
24 Länsi-Helsinkiin suuntaavan bussin ikkunapaikalla istuva nuorukainen näyttää etäisesti tutulta. Pää on kumarassa, katse liimautunut iPhonen näyttöön. Mustassa toppatakissa on iso huppu, joka peittää kasvoista puolet. Sehän on Ibe! Ei muuta kuin nykäisemään hihasta. Moi, meillähän oli tässä ihan kohta haastattelutapaaminen sovittuna mutta ollaankin näköjään samassa dösässä, hauska nähdä. Ibe kaivaa säikähtäneen oloisena Airpodit korvistaan ja näyttää siltä, että tämä osa julkisuutta – tuntemattomat hihastanykijät – ei erityisemmin miellytä häntä. Kovin kauaa hän ei ole siihen ehtinyt totutellakaan. 20-vuotias Ibe, oikealta nimeltään Ilmari Kärki, on julkaissut parin vuoden sisällä kolme albumia ja päässyt keikkailemaan koulun juhlasalista isoille festarilavoille. Siinä sivussa hän on valmistunut ylioppilaaksi eliittilukion maineessa olevasta Helsingin suomalaisesta yhteiskoulusta, josta perinteisesti jatketaan kauppakorkeaan, lääketai oikeustieteelliseen. Valkolakin saamiseen meni kolme ja puoli vuotta, sillä lukion alussa Ibe ei ollut vielä löytänyt ”oikeanlaista asennetta”. ”Siellä ihmiset tavotteli aika erilaisia uria tai ammatteja ku minä. Aika pitkään mul oli sellanen fiilis, et kukaan muu ei usko muhun paitsi minä ite.” Mutta sitten Ibe opetteli aikatauluttamaan (”vähän kuin lenkille lähtö, ainoa vaikea asia on aloittaminen”), viimeisteli poissaolojen vuoksi kesken jääneet kurssinsa, nosti ruotsin arvosanansa vitosesta ysiin ja valmistui jouluna 2018 eximian papereilla. Siinä missä pari vuotta vanhempi räppäri-punkkari Henrik on masturboinut lavalla ja joutunut tikattavaksi lyötyään pullon päähänsä kesken keikan, Ibe vaikuttaa korostetun suoraselkäiseltä ja tunnolliselta kaverilta. Kertoessaan ala-asteen ystävyyssuhteistaan hän puhuu verkostoitumisesta. Jos toimittajan kysymys tuntuu epämääräiseltä, hän pyytää lisää sparrausta, jotta vastaus olisi mahdollisimman pätevä. Musiikinteon lisäksi Ibe on levy-yhtiössään osakkaana. Ja kun Yle teki keväällä jutun nykyartistien raittiista elämäntavoista, hänet pyydettiin haastateltavaksi. ”Musta tuntuu, et elämä on sellanen projekti. Sä voit aina tehdä valintoja hyvin tai huonosti. Mitä pidemmälle sä meet, sitä vaikeempi se kaari on saada käännettyä toiseen suuntaan”, Ibe pohtii. Nyt Iben oma kaari on siinä vaiheessa, että hetken aikaa voi ottaa ihan rennosti. Kevättalvella Ibelius-albumi sai kriitikoilta mainion vastaanoton ja artisti itse Vuoden tulokkaan Emma-ehdokkuuden. Kesällä hän teki lähes kolmekymmentä keikkaa ympäri Suomen. Levyjä – tai ”kokonaisuuksia”, kuten Ibe itse sanoo – on julkaistu sellaisella tahdilla, että uuden materiaalin kanssa ei ole kummempaa kiirettä. Kuka hiton Ibe, kato Wikipediast Koht tää bängää jokasessa medias Sun Soneras ja Telias ja televisios ku mul on visio! Kun Ibe oli 11-vuotias, hän näki huoltoaseman hyllyssä Cheekin cd-levyn Jare Henrik Tiihonen. Cheekillä oli tosi hieno lippis. ”Mulla ei ollu mitään hajua, kuka on Cheek, mutta halusin sen levyn, kun se kansi oli niin hienon näkönen. Olin sillee, että ostetaan tää, kuunnellaan autossa”, Ibe muistelee etelähaagalaisen pizzerian pöydässä ja haarukoi kasvispizzaansa. Puhetta rytmittävät räppihenkiset käsiliikkeet. LÄNNEN KULTAPOIKA Ibe on 20-vuotias räppäri, eliittilukion käynyt bisnesmies ja ”oman elämänsä Instagram-malli”, koska sellaisia artistien on hänen mielestään nykyisin oltava. Mutta ske net tä minen häntä ei kiinnosta. KIRJOITTI SUSANNE SALMI KUVASI HELEN KORPAK
25
Noihin aikoihin Ibe äänitti ensimmäiset riiminsä, mutta pian koripalloharrastus vei taas mennessään ja hiphop-haaveet unohtuivat. Ne nousivat pintaan uudelleen pari vuotta myöhemmin, kun Ibe 15-vuotiaana eli jonkinlaista kapinavaihetta: viittasi kintaalla kotiintuloajoille, valvoi yöt ja lintsasi koulusta (”huolestuttava tapaus”, hän sanoo nyt). Vapaa-aikansa hän halusi käyttää johonkin muuhun kuin läksyihin – esimerkiksi räppäämiseen. Siinä vaiheessa inspiraationlähteet olivat laajentuneet Cheekistä jo hieman muuhunkin. Lukiossa toisinaan kokemaansa ulkopuolisuuden tunnetta ja kapinahenkeä Ibe luonnehtii ”Punainen tiili -meiningiksi” Avaimen vuonna 2001 julkaistun esikoisalbumin mukaan. Netistä löytyi biittejä, Soundcloudista kuulijoita. Pikkuhiljaa yleisö laajeni, ja sekaan eksyi myös musiikkialan ammattilaisia. Syksystä 2016 Ibe on ollut mukana räppiin erikoistuneessa pienlevy-yhtiö Skorpionissa, joka perustettiin samoihin aikoihin. Yhtiön muita artisteja ovat muun muassa DJ Ibusal ja Melo. Iben musiikki pakenee määritelmiä: vaikka häntä tituleerataan julkisuudessa räppäriksi, uusin levy Ibelius on pitkälti myös r’n’b:ta. Samalla se hipoo milloin dancehallin, milloin edm:n rajoja. Sanoituksissa menevät iloisesti sekaisin suomi, englanti ja niiden välimuodot, ja niissä lainataan niin 50 Centiä kuin Kendrick Lamaria (” Halle Berry, hallelujah / Pitäjänmäellä kasvaa palmuja”). Ibe itse sanoo sekoittelevansa poppia ja träppiä. 26
”Ja sit mä sanon yleensä, et se on aika nykyaikaista.” Se näkyy vastaanotossa. Entisaikainen ex-meppi Lasse Lehtinen tuohtui albumista siinä määrin, että kirjoitti Facebookissa sen osoittavan ”sukupolvien kuilun syvemmäksi kuin luulinkaan”. ”Musta tuntuu, et se ei ollu kuunnellu sitä levyy, se oli vaan lukenu tyyliin sen Hesarin arvostelun”, Ibe pohtii ja hypistelee kaulaketjussaan roikkuvaa kultasormusta. Neljän tähden arviossa hänen lyriikoitaan kutsuttiin ”saumattomaksi hybridikieleksi”, joka on ”silkkaa hepreaa varmasti monille”. Ja kyllä sanoituksia pitääkin välillä selitellä, Ibe myöntää, sillä erityisesti lainasanat aiheuttavat ihmisille ongelmia. Välillä hän käy räppilyriikkaa julkaisevilla sivuilla tarkistamassa, onko hänen sanoituksiinsa eksynyt virheitä. Jos sellaisia löytyy, hän laittaa viestiä eräälle netistä tietämälleen tyypille, joka postaa muiden sanoituksia lyriikkasivustoille omaksi huvikseen. ”Se kans laittaa mulle aina ite viestiä, et ’mä oon laittanu sun sanotuksii julki, haluuksä korjaa niit.’” Sanoituksiin liittyvät väärinymmärrykset eivät perustu pelkästään vääriin kuulohavaintoihin. Toisin kuin valtavirran hiphopissa yleensä, ironia on hienovaraista ja artistin ottamat roolit vaihtuvia. Kun Ibe esimerkiksi iClout-hitissään räppää, että ” kaikil on nii kova vauhti / ku pitää kerää tyylipisteit ja clouttii”, kuinka tosissaan hän mahtaa olla? ”Ihan samalla tavalla, miten ihmiset jahtaa rahaa, ne jahtaa myös tykkäyksii ja sitä, et ois jotenki tosi uniikki ja kaikki seurais sua. Mä teen sitä ihan samaa. Se on vaan toteamus, et 27
YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2019 tällasta tää maailman meno on”, Ibe selittää. ”Kyllähän mä sanon siin biisissä, et tää on aika naurettavaa, mut sit mä sanon, et kyl mäkin tulin hakee tokenii. -Niinku että hei kattokaa, miten hölmöi me ollaan, me kaikki.” Mutta jos viesti ei jollekin avaudu, Ibe ei siitä välitä. Hän sanoo olleensa aina sopeutujatyyppi, osanneensa luovia tilanteessa kuin tilanteessa. Siksi hänestä tuntuisi vieraalta ryhtyä tekemään kovin kantaaottavia tekstejä. ”Mun musa ei oo propagandaa, vaan se herättää ajatuksia, ja sit jokainen voi ite päättää, miten se tulkitaan. Mulla ei oikeestaan oo mitään agendaa. Niinku missään.” Roihuvuori, pommit tippuu. Mitä iistimpää, sitä siistimpää. Straight out of Jakomäki getto heaven. Tätä on suomiräpin kotiseuturakkaus: Itä-Helsingin lähiöitä ja ostareita, karuja kohtaamisia, satunnaisia valonpilkahduksia pimeässä arjessa. Lännestä on inspiroitunut harvempi, mitä nyt Pyhimys ja Heikki Kuula ovat toisinaan riimitelleet kotikulmistaan Malminkartanossa. Hyvinvoivista nukkumalähiöistä ei ole ollut paljoa sanottavaa. Ibe tekee poikkeuksen. Mätäojas polskimas / se on lähiö jacuzzi, hän luonnehtii Helsingin länsirajalla sijaitsevaa kaupunkipuroa 39N-nimisellä kappaleellaan. Kun Ibeltä kysyy, voiko lännen lintukodosta räpätä katu-uskottavasti, hän miltei tuohtuu. ”Mistä muka ei vois räpätä uskottavasti? Eiks se riipu vaan siitä, mitä sanoo? Kuhan se ei oo sillai feikkii. Ei se oo must mikää ongelma.” Arkkitehtivanhempien poika on asunut lännessä kaksivuotiaasta saakka, ensin Pohjois-Haagassa, sitten Pitäjänmäessä. Vuosi sitten hän muutti omilleen Kallioon (”se on duunin kannalta hyvä”), mutta entiset kotikulmat kuuluvat yhä sanoituksissa. 39N kuvaa pitkää ja vaiherikasta yöllistä matkaa keskustasta kotiin: Thirty-nine kolmeysi än limo Muistan aikataulut ulkoo ku Timo Mä en ota ällää paitsi joskus Valimoo Ota tangosta tukee jos joudut seisoo käytävällä Biisistä innostui myös HSL, joka lainasi lyriikoita keväiseen somekampanjaansa. Artistilta tai levy-yhtiöltä ei huomattu kysyä lupaa, Ibe sanoo. Jupakka kääntyi kuitenkin voitoksi: Ibe toivotettiin tervetulleeksi kuvaamaan musiikkivideotaan bussin kyytiin. ”Me oltiin sillai, et hei, te käytitte tota, voisitteks te antaa vähän budjettii tähän videoon.” Musiikkivideolla HSL:n matkakortit heiluvat, mutta muuten Ibellä ei ole ollut tapana tehdä mainosdiilejä. Musiikilla tulee toimeen riittävän hyvin. Ennen keikkaa Ibe noudattaa aina samaa rutiinia: kunnon ateria pari tuntia aikaisemmin, sen jälkeen pelkkää vettä. Alkuverryttely, johon kuuluu polvennostojuoksua, kyykkyjä, kurkipotkuja ja hengitysharjoituksia. Jos on ”oikeesti ihan sikajännittävää”, voi juuri ennen keikkaa hörpätä puolikkaan shotin jaloviinaa (ei enempää!). Ruisrockissa tämä osa rutiinia tosin meni rikki. ”Sitä ennen mua jännitti niiiin paljon, koska se oli eka kerta, kun mulla oli sellanen iso telttalava. Sit mä join vähän kaljaa siinä, ja sit mua jännitti, et alkaaks tää hölskyy mun mahas. Ei se alkanu! Onneks en juonu liikaa.” Mediassa on viime vuosina elämöity tutkimustuloksista, joiden mukaan millenniaalit ovat aiempia sukupolvia raittiimpia. Ibe sanoo osaavansa pitää hauskaa sekä päihteiden kanssa että ilman. ”Päihteet on ollu myös ongelma, mutta siihen on auttanu kaikista eniten se, että on vaan oikeesti jotain tekemistä. Tylsyys on niinku pahin asia, ja pahin lääke siihen on päihteet”, Ibe sanoo ja kuulostaa hetken nuoriso-ohjaajalta. Ylen keväisessä haastattelussa hän kertoi lopettaneensa 28
29 YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2019
30 pilvenpolton, jotta vanhemmat eivät ahdistuisi, mutta tunnustaa nyt aloittaneensa uudelleen, vaikkei se hänelle oikein sovikaan. Psykedeelit ja tajunnan laajentaminenkin kiinnostavat jollain tasolla, mutta niin kutsutut bilehuumeet eivät. ”Se vaikutus, jonka ne antaa, on saavutettavissa muutenkin. Se hyvä fiilis, sellanen itsevarmuusbuusti. Sen eteen voi tehä asioita, jolloin se tuntuu paljon ansaitummalta, ja sen lisäks se vaikutus ei lähe pois.” Päätän et Ibe on ihan mitä vaa ikinä haluukaa / Ja niin voit olla sinäkin, sinun pitää vaan haluta! Itsevarmuusbuusteja tuottaa aktiivinen elämäntyyli, Ibe sanoo. Terveelliset elämäntavat, salilla käynti ja se, ettei jää kotiin makaamaan, vaikka olisi mahdollisuus. Esiintyminen. Hienot vaatteetkin, toisinaan. Niistä Ibe pitää. Erottuvasta tyylistä on hyötyä, sillä jokainen artisti on ”vähän sellainen oman elämänsä Instagram-malli”, Ibe sanoo. Haastattelupäivänä hänellä on Acnen pipo ja Coogi-merkkinen värikäs svetari, tilattu käytettynä Ebaysta. Samaa merkkiä käytti myös Biggie Smalls aikoinaan. Kirpparinarkkari-biisissä Ibe kuvaa vaatefilosofiaansa näin: Joo mun kengät on uudet / Mut kaikki muu on käytettyy Tokan käden kamineilla vaatekaappi täytetty Liian fresh ne haluu laittaa vitriinii, näyttelyy Postasin mun fitin, some taas räjäytetty iClout-hittiinsä hän puolestaan kirjoitti sanat Huivi on Louis V / pyydät follaa bäkkii. Sen jälkeen hänestä tuntui, että Louis Vuittonin huivi on pakko ostaa. Sekin löytyi käytettynä. Pikamuotia Ibe inhoaa. ”Mä oon laittanu ite hooämmän, Jack & jonesin, kaikki tällaset boikottiin. Jos mä ostan jotain uutta… Okei, se on ihan yhtä paha vaikka se on kallis juttu, mut koska ne on kalliita asioita, mulla ei oo varaa ostaa niitä hirveen usein”, Ibe sanoo. ”Suomalaiset teki jonkun uuden ennätyksen Triplassa pikamuotikulutuksessa. Mun mielestä se on ihan perseestä.” Ilmastoliikehdintää on pidetty erityisesti nuorten liikkeenä, jolle Greta Thunberg antoi kasvot. Ibekin sanoo pohtivansa ilmastonmuutosta viikoittain. Lokakuussa hän sattui olemaan lomalla Japanissa Hagibis-taifuunin aikaan ja kertoo miettineensä, oliko se ihmisten aikaansaannosta. Toisaalta hän sanoo pystyvänsä ”ihan chillisti” lentämään tällaisille lomille ilman omantunnon kummempaa kolkuttelua, vaikka osa hänen kavereistaan ei enää pysty. Siitä puhuminen saa hänet mietteliään näköiseksi. ”Välillä mul tulee sellanen fiilis, et oonks mä ihan sikaitsekäs tyyppi. Mut sit mä mietin myös, että kerranhan täällä vaan eletään.” Syyskuussa Ibe julkaisi Instagram-tilillään kuvan itsestään Ratinan stadionilla vesipyssyn kanssa. Mun kesätyöt loppu viimeyönä. Kiitos tästä kesästä kaikille, kuvatekstissä luki. Kun muut saman ikäiset paiskivat hommia jäätelökioskeilla ja Alepan kassoilla, Ibe keikkaili kaikkialla Suomessa Lempäälän Ideaparkista Flow-festivaaleille. Miltä julkisuus tuntuu? ”Mul ei oo ainakaan vielä semmonen julkkisfiilis, että mun tarttis katella olan yli missään”, Ibe sanoo. ”Yhen kerran mä kävelin Hämeentiellä ja joku tyyppi kuvas mua sillai salaa. Mut se oli vaan joku nuori tyyppi, kuvas varmaan jollekin kaverille. Ja sit joskus mulle on lähetetty videoo jostain kauppakeskuksesta, et hei, sä näyt tuolla.” Instagram on Ibelle osa hänen taidettaan, tietynlainen näyteikkuna. Siellä hän on myös tutustunut moniin yhteistyökumppaneihinsa. Ibe ei muista juuri keidenkään tuttujensa sukunimiä, pelkästään Instagram-nimimerkit.
31 Uudet follaajat ovat plussaa, mutta likeja Ibe ei myönnä kalastelevansa. Eikä julkisuus julkisuuden vuoksi kiinnosta häntä. ”Mä en käy skenettää hirveesti.” Mitä se tarkoittaa? ”Siis että mua ei kiinnosta yhtään hengata joidenki julkkisten kaa vaan sen takii, et ne ois julkkiksii, tai vaan imagon takia. Se ei oo mun juttu yhtään.” Ibe sanoo hengailevansa aika pienissä piireissä. Parhaiksi ystävik seen hän lukee tyttöystävänsä ja pikkuveljensä, joka opiskelee Torkkelin kuvataidelukiossa ja on osallistunut Iben merch-tuotteiden suunnitteluun. Mun pikkubroidi hukkuu haippimereen, Ibe räppää. Mutta vaikka piirit ovat pienet ja inspiraationlähteet enimmäkseen arkipäiväisissä asioissa, unelmat ovat hiukan cheekmäisellä tavalla isot: aina pitäisi saada tehtyä vähän isompi levy, vähän suurempi keikka. Jäähalliin rakennettava black box -setti siintää haaveissa. Paitsi että haave on väärä sana, Ibe korjaa. ”Enemmänkin suunnitelmista on kyse. Unelmat muuttuu suunnitelmiksi.” -40 EUROA Hyödynnä tämä alennuskoodi 31.12.2019 mennessä! Voit käyttää sen valmennuskurssiin tai itseopiskelumateriaaleihin. Tilaa jo tänään: www.juristivalmennus.fi ALENNUSKOODI: YOLEHTI2019 "Aivan loistava, ammattitaitoinen opetus. Huippuluokan materiaali." Tule tekemään tulevaisuuden Helsinkiä! Kaikki kaupungin työpaikat helsinkirekry.fi K uv a: H el si nk i M ar ke tin g, Ju lia K iv el ä
32 YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2019 Mistä tietää, kuka on ”se oikea”? Niinpä niin, myhäilee tutkija. Yhteiskuntaluokat ohjailevat yllättävän usein sitä, mitä pidämme vapaana ja tunteellisena valintana. LUOKKASUHTEITA KIRJOITTI ANTTI KIURU KUVASI MIKKO RIKALA WINON JUURISELLERIÄ JA PIIMÄÄ, 12 EUROA. KING KEBABIN SEITANKEBAB, 11,50 EUROA.
33 YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2019 Vastakkainasettelun aika on ohi ja luokat passé, eikö niin? Vielä mitä, yhteiskuntaluokat vaikuttavat siihen, ketkä kuuluvat ystäväpiiriin ja keiden kanssa pariudutaan. Rakkaus voi syttyä yli luokkarajojen, mutta erojen kohtaamista ei voi välttää yhteisessä arjessa. Kymmenisen vuotta sitten Euroopan historian professori Laura Kolbe ja antropologi, psykoterapeutti Katriina Järvinen kirjoittivat yhdessä teoksen Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa. Nyt kaksikko on kerännyt Sopivia ja sopimattomia -kirjaan tositarinoita siitä, miten luokkarakenne on vaikuttanut parisuhteisiin ja miten se edelleen on osa parinvalintaa. Laura Kolbe on ylemmästä keskiluokasta pohjoishaagalaisesta porvarisperheestä, jossa isä oli toimitusjohtaja ja äiti toimittaja. Omien sanojensa mukaan hän kokee olevansa sivistyneistöä. Katriina Järvinen on tamperelaisesta alemmasta työväenluokasta, jossa isä oli kumitehtaan duunari ja äiti siivooja. Hän on luokkanoussut akateemiseksi keskiluokkaiseksi sekatyöläiseksi. Tätä kautta hän tuntee olevansa osa luovaa luokkaa. Hän kertoo kokevansa välillä alemmuutta jopa lapsiaan kohtaan, koska he ovat akateemisia akateemisesta perheestä, toisin kuin hän itse. Istahdamme viinille paikkaan, jossa luokkarakenteet ovat viimeksi heittäneet kuperkeikkaa: kalliolaiseen viinibaariin. Lasit täyttyvät samppanjasta ja vuosikertaviinistä. Tarjoilija tuo pöytään siikatartarin, hirvensisäfileen poronkielellä ja kuhamoussen. Mitkä ovat nykyiset luokat? LK Vallitsevin käsitys, jossa myös on luokkaulottuvuus, on kaupunkilaiset vastaan maalaiset. Asetelma on täyttä fiktiota, mutta se on poliittisesti käyttökelpoinen. Maalaiset ajatellaan Suomi-elokuvan hahmoiksi, junteiksi tai mummonmökkiläisiksi ja Stadi käsitetään Helsingin elegantiksi kantakaupungiksi, jota kovasti halutaan Euroopan metropolien kaltaiseksi. Todellisuudessa suomalainen keskiluokkainen luokkaidentiteetti kasvaa juuri maaseudun ja kaupungin välissä, esikaupungeissa, lähiöis sä. Suuri osa Suomesta on näitä harmaita välimaastoja. Lokaalisti identiteettejä on paljon enemmän. Toinen on tämä koulutusrakenne, ennen luotettiin siihen, että koulutuksella pääsee eteenpäin. Sivistyspääoman luokka on valitettavasti romuttumassa. KJ Ihmiset puhuvat ennemmin kuplista kuin luokista, se on tullut somen kautta. Ihmiset jaottuvat nyt edistyksellisiin tai suvaitsevaisiin ja niihin, jotka kokevat kaiken muutoksen uhkana. Arkaluontoinen asia on, että myös kuplien sisällä on luokkaeroja. Jotkut perivät miljoonaomaisuudet, mutta siitä ei puhuta. Toisilla on taloudelliset turvapuskurit ja toisilla ei. Mitkä seikat ohjaavat parinvalinnassa? Luokkien välillä on ilmeisen suuri ero siinä, millainen parisuhdekäsitys on. KJ Yläluokassa ja ylemmässä keskiluokassa kelataan paljon kumppanin sopivuutta vanhempien arvomaailmaan. Vanhemmat ovat ylemmissä luokissa tarkkoja siitä, onko lapsen rakastuminen riski perheen sosiaaliselle järjestykselle. Ihan ketä tahansa ei haluta nurkkiin pyörimään. Alemmat luokat ovat jollain tavalla vapaampia, kun ei ole sosiaa lista statusta menetettävänä. Usein vasta nelikymppisenä hahmottuu, miten paljon vanhemmat ovat vaikuttaneet elämänvalintoihin. Ei olla ymmärretty omia tarpeita, vaan on tehty asioita vanhempien mieliksi. Jännitetään kumppania, KATRIINA JÄRVINEN (VASEMMALLA) JA LAURA KOLBE MUUTTUNEESSA KALLIOSSA ELI WINOSSA.
YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2019 34 joka viedään vanhemmille näytille. Sosiologit käyttävät termiä muukalainen, jos kumppani on vaikka linnakundi, ”väärästä” maasta tuleva maahanmuuttaja tai nuori nainen, joka levittää itsestään pornokuvia netissä. Tällainen voi olla hirveä uhka ylemmän keskiluokan perheelle. Esittääkö keskiluokka siis muita useammin onnellista? Kenelle sitä esitetään? KJ Suurin osa suomalaisista kuuluu keskiluokkaan. Sen ydin on aina perustunut paljastumisen pelkoon. HBL:ssä oli kolumni ylemmästä keskiluokasta. Siitä, että Bulevardin eteläpuolella ei ole yhtään uskollista aviomiestä. Niiden vaimot käyvät terapiassa itkemässä sitä, kun miehet reissaa ”golfmatkoilla” eli seksimatkoilla. Taustalla on halu säilyttää idylli: lapset, maine, omaisuus. Hyväksytään kaksinaismoralismi helpommin. LK Juu, yläluokka osaa nämä leikit paremmin kuin muut. Materia merkitsee enemmän kuin muu, eli kun kaikki on saavutettu – lapset, asunnot, kesämökit – on onnellisuuskuva täydellinen. Tunnetasoja ei avata perhepiirin ulkopuolelle; sisäpuolella on usein uskottomuutta, perheväkivaltaa, alkoholismia, itsemurhia, lasten hylkäämisiä, just name it! KJ Köyhempien ongelmat ovat aina kaikkien näkyvissä. Ihan rauhassa voi huutaa vittua Kelan luukulla. Kaikki näkee, että on ongelmia, riitoja ei peitellä. Nykyinen työväenluokka koostuu aika pitkälti maahanmuuttajista, jotka toivovat seuraavan sukupolven nousevan yhteiskunnallisesti paremman koulutuksen myötä. Keskiluokkaa taas yhdistää tällä hetkellä ympäristöahdistuksen tuoma huolestuneisuus. Tämä johtaa helposti sosiaaliseen esittämiseen. Itsekin jätin kertomatta lapsilleni, että lensin työmatkalle Ouluun, vaikka olisin voinut mennä junalla. Onko romanttinen rakkaus harhaa? Onko romantiikka kadonnut? LK No, ei se mihinkään ole kadonnut! Kun katsoo omaa nuorisoa, niin kyllä siellä suudellaan, pariudutaan ja on erotiikkaa ja muuta, kupliin katsomatta. Se, mikä on haastavaa, on valinnan vaikeus. Ollaan ensimmäistä kertaa siinä tilanteessa, ettei yhteiskunnallinen alusta säätele parisuhdetta. Ennen luokat ja moraalinormit olivat tiukemmat. Tänään näkyy, että tyttöjen ja poikien erilaisuus on kaventunut. Kun tytöt voivat kouluttautua samalla tavalla kuin pojatkin, enää ei pyritä jaettuun talouteen. Tytöt pärjäävät yksinkin. Tarjontaa on vain liikaa, kun on nämä sosiaaliset mediat ja tinderit. Oletteko huomanneet Tinderin vaikutuksen? Näkyykö siellä luokkatietoisuus? KJ Näkyy! Tyttäreni ja asiakkaat psykoterapiassa kertovat. Naisilla ainakin on esimerkkejä siitä, että vaikka joku putkimies voi kirjoittaa ihan hauskasti, mutta yksi kuva kaljapullon kanssa aiheuttaa swaippaamisen sivuun. On kiinnostavaa kuulla merkeistä, jotka vaikuttavat sivuuttamiseen. Esimerkiksi jos kirjoittaa yhdyssanat erikseen, ei kiinnosta. Tinder on tuonut luokat näkyväksi. Jos miehen koulutus on vain elämänkoulu, niin akateemiset naiset sivuuttavat hänet. Voiko luokissa nousta? Vaikuttavatko sosiaaliset verkostot siihen, kenen kanssa voi olla? KJ Parhaiten suhteet toimivat oman kuplan ja oman luokan sisällä. Suvaitsevaisto ajattelee, että kuka tahansa voi olla hyvä tyyppi, kokki, putkimies, kampaaja, mutta sitten kuitenkin ajatellaan, että tästä voisi tulla ongelma kaveripiirissä. Putkimies lääkistyyppien bileissä koetaan helposti kiusaannuttavaksi. Ollaan myös ärsyttävän tietoisia tästä ongelmasta ja koetaan siitä huonoa omaatuntoa. Kaverit merkitsevät nuoremmille enemmän kuin meidän keski-ikäisten sukupolvelle. Eli kaverit ovat nykyään tärkein yleisö? KJ Kyllä. Vanhempien kanssa voidaan joutua konfliktiin, mutta se on paha, jos kaverit eivät hyväksy kumppania ja tulee sanomista. Ainakin yliopistoporukoissa kaverit yrittävät olla suvaitsevaisia, mutta on aika vaikeata, jos joku seurassa esimerkiksi laukoo rasistisia kommentteja. Kuplassa sellainen koetaan rajoitteeksi parisuhteelle. LK Mieleeni tulee myös se, kun äitini sanoi hääpuheessaan, että ”vihdoin Laura pääsi naimisiin”. Puhe viittasi siihen, että koulutetut naiset alkavat olla aika nirppanokkia nykyään, kuka tahansa ei kelpaa. Valikoima on niin suuri ja horisontti leveä, että on vaikea fokusoida. Voi lähteä vaikka Pariisiin katsomaan, jos sieltä löytyisi parempi poikaystävä. Naisilla yleinen tyytymättömyyden ilmapiiri lisääntyy vanhemmiten. En tiedä, onko miehillä samanlaista. KJ Niille tulee ongelma, kun naiset alkavat haluta lapsia. Miehet heräävät lapsenhankkimiseen usein kymmenen vuotta myöhemmin. Kolmekymppisistä naisista on tullut tiedostavia. Esimerkiksi setämiesten suhteen ollaan tiukkoja. Ennen otettiin mieluusti vanhempi mies. Nykyään kymmenen, viisitoista vuotta vanhempi ei enää kiinnosta. Seurassa pelätään sedän laukomisia samalla tavalla kuin putkimiehen. LK Tämä on tietysti enemmän yliopistokaupunkien ongelma. Pikkupaikkakunnilla mennään helpommin ja nuorempana naimisiin, katsotaan telkkarista Satuhäitä, eikä epäillä ja analysoida suhdetta samalla tavalla. Mikä merkitys avioliittoinstituutiolla on? Miksi mennään naimisiin, jos avioliitot normaalisti kestävät alle kymmenen vuotta? KJ Sosiologit puhuvat sarjamonogamiasta. Kun on ollut vaikkapa kolme seurustelusuhdetta ja yksi yhdessä asuminen, niin yksi valitaan sellaiseksi, joka halutaan merkitä muita tärkeämmäksi menemällä naimisiin. Tilastojen mukaan noin 10 vuoden kuluttua todetaan, että ei tämä sitten onnistunut.
35 LK Avioerojen määrä on kyllä kiinnostava. Itse en näe sitä mitenkään pahana. Lapsuudenkodissani avioliittoa pidettiin yllä ihan helvetillisin keinoin. Avioliitto ei ole tärkeä, vaan ne keinot, joilla parisuhde saadaan toimimaan. Ystävien merkitys yleensä vähenee sen jälkeen, kun tulee jälkeläisiä ja sukuverkostolle aletaan taas pitää kulisseja. Itse kannustan siihen, että jos suhde ei toimi, sen voi päättää. Eron ei pitäisi olla elämän ja kuoleman kysymys. KJ Tyttäreni sanoi, että olisi kiva löytää sellainen tyyppi, joka eron tullessa pitäisi lapsista huolta. Tämä tietysti voi johtua siitä, että hän on eroperheen lapsi ja realisti. Perhejuhlat ja kesämökki ovat hyviä esimerkkejä siitä, mihin suomalainen luokkaesittäminen kiteytyy. Kumppanin perheen kesämökki on testi, jossa luokkarakenne tulee näkyviin. Mökillä perinteiset sukupuoliroolit ovat enemmän esillä kuin kaupungissa, vanhemmat testailevat miniätai vävyehdokasta vaikkapa sillä, osaako kokelas tyhjentää paskahuussin ja onko kermaperse tai kultalusikka suussa syntynyt. Ovatko suomalaiset rationaalista insinöörikansaa, mitä rakkauteen tulee? LK Suomalaisessa kulttuurissa rakkaus ilmenee tekemisten kautta. Vaarini rakensi rintamamiestalon ja mummo istutti omenapuun. Molemmat olivat rakkauden tekoja, vaikkei rakkaudesta puhuttu. Suomalainen mies toimii tekemisen kautta hakkaamalla saunapuut ja vie sen hemmetin roskapussin ulos riitojen päätteeksi. KJ Terapeuttina olen toistuvasti havainnut, että suomalaisten miesten ensirakkauden päättyminen on asia, josta ei oikein selvitä. Kun kysyy terapiassa, miten mies siitä aikoinaan pääsi yli, melkein jokainen kertoo, ettei mitenkään – vaikka olisivat viiskyt plus! On ehkä poliittisesti epäkorrektia erotella miehiä ja naisia, mutta kokemukseni mukaan miehet ovat usein tunteellisempia. Naiset laskelmoivat suhteitaan pysyvyyden ja turvan kautta. LK Oman sukupolven miehet ja sitä vanhemmat ovat mukavuudenhaluisia. Tarvitaan huoltosysteemit kotona, rouva tekemään ruokaa. Erotessa mies menee helposti nopeammin uusiin naimisiin, kun ei osaa olla ilman, että joku passaa, että pyykit on pesty ja sängyt pedattu. Toivottavasti tämä on häviämässä nuoremmalta miespolvelta. KJ 1980-luvun nuoruudessani parinvalinnassa ei ollut mitään järkeä. Päädyttiin humalassa sänkyyn jonkun kanssa ja jos se jäi aamiaiselle, niin sitten styylattiin. Jos se oli häipynyt jättämättä edes lappua, niin ei seurusteltu. Oma esikoiseni sai alkunsa toisella tapaamisella. Ekana yönä ei vielä, koska nukuin kahden miehen välissä, jotka molemmat olisivat halunneet minua. Jos olisin ollut sen toisen kanssa, lapseni isä olisi ollut irlantilainen eikä savolainen. Se oli vahinkoraskaus, mutta samalla myös monta asiaa ratkaiseva onnenpotku. Sain miehen, lapsen ja sitä kautta paikan yhteiskunnassa ilman perheen perustamisen normipainetta, vaikka sitten myöhemmin tulikin ero. Voivatko luokat koskaan kadota? Onko mitenkään mahdollista, että parisuhteet muodostuisivat vapaammin? LK Jos ajattelee historian ”pitkää juoksua” 1900-luvulla, parisuhdemarkkinat ovat todella vapautuneet. Nykynuorille haastetta aiheuttaa sen oikean löytäminen. Vaikka luokista ei enää avoimesti puhuta ja leveä valintakriteeri on käytössä, taustalla vaikuttaa oma sosiaalisesti eriytynyt elinpiiri. Valinnat tehdään läheltä. Enää ei käytetä sanaa ”luokka”, vaikka siitä tosiasiassa edelleen on kysymys. Mikään ei viittaa luokkien katoamiseen. Myös tarve rakastaa säilyy. KJ Nuorella polvella sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja etnisyyteen liittyvät kategoriat ovat tarkassa syynissä. En silti usko, että luokat ja luokitukset olisivat häviämässä. Statushierarkiat ovat aina liittyneet ihmisyhteisöihin, jo päiväkodissa meidät jaetaan Mustikoihin ja Mansikoihin. Onneksi rakkaus on kuitenkin niin vallankumouksellinen voima, että se saa myös rikkomaan rajoja.. WWW.UNIARTS.FI/HAE-OPISKELIJAKSI HAE. 8-22.1.2020 TAIDEYLIOPISTO = KUVATAIDEAKATEMIA + SIBELIUS-AKATEMIA + TEATTERIKORKEAKOULU Taideyliopistossa kasvat näkemykselliseksi taiteilijaksi inspiroivassa ja rajoja rikkovassa ympäristössä. Tarjolla yli 30 koulutusohjelmaa musiikin, kuvataiteen, teatterin ja tanssin aloilta.
YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2019 ” SUA EI NÄÄ MERIITIT hirveästi kiinnosta ”, sanoi kirjallisuuspalkinnon kakkoseksi jäänyt tuttavani vakuuteltuani , ettei paras juuri kos kaan voita , koska voitto on aina tuomariston kompromissi . Haluaisin ajatella , että hänen sanansa pi täisivät paikkansa . Että tunnustukset olisivat minulle samantekeviä , mutta ei se taida olla ihan totta . Aikuisuus on paljolti sitä , että tekee liikaa töitä saadakseen tunnustusta ihmisiltä , joita ei arvosta ja ostaakseen tavaroita , joita ei tar vitse , vaikka oikeastaan haluaisi vain juoda viiniä , nussia ja kuunnella musaa . VOITON HALU KASVAA viimeistään , kun pää see sen lähelle . Kun sain syksyllä 2018 tietää olevani Helsin gin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaa na , valvoin ainakin pari yötä tuskaillen , miltä mahtaa tuntua , jos oma kirja ei voita . Toisaalta tuskailin vielä useamman yön miettien , miten rasittavaa olisi , jos se sattuisi voittamaan . Saara Turunen kirjoitti Helsingin Sanomiin marraskuussa 2016 , vuosi Rakkaudenhirviön palkitsemisen jälkeen , miten ontolta saavutus tuntui : ” Tiesin , että olisi kuulunut olla kiitol linen , mutta jostain syystä katselin kaikkea ulkopuolelta . Oli aivan kuin olisin joutunut Onnea ja menestystä ESSEE T: SILVIA HOSSEINI 36 osaksi kummallisia turhuuden markkinoita , joilla saattoi tapahtua mitä tahansa .” Odotukseni oman esikoisteokseni suhteen olivat paljon matalammat kuin Turusella , mutta silti pelkäsin jo etukäteen tuollaista merkityksettömyyden tunnetta . Pelkäsin , että minusta halutaan tehdä haastattelu , jossa joudun vastaamaan tyhmiin kysymyk siin . Pelkäsin , että joudun kieltäytymään haastatteluista , jotten joudu vastaamaan tyhmiin kysymyksiin . Pelot olivat onneksi aiheettomia : olin hel pottunut , kun palkinto myönnettiin Eeva Turuselle , jonka teos tuskin oli mikään kompro missivalinta . Valitettavasti pelot olivat myös aiheellisia : tyhmiltä kysymyksiltä ei voinut mittelöiden aikana välttyä . Eikä kisakausi päättynyt siihen . Myöhem min syksyllä sain Kalevi Jäntin palkinnon . Se on Hesarin palkintoa parempi muun muassa siksi , ettei juuri kukaan ole kuullutkaan siitä . Olin otettu ja iloinen , tietenkin , sillä par haimmillaan palkinnot mahdollistavat . Ne antavat resursseja jättäytyä pois turhuuden markkinoilta , tehdä enemmän sitä , mitä ra kastaa : lukea itseään kiinnostavista aiheista , ajatella . Kieltämättä palkinnot mahdollistavat myös ihmisyyden alhaiset ilot . Ne sivaltavat saa jansa puolesta kaikkia niitä , joilta on joskus kärsinyt kusipäistä kohtelua . Ne vievät saa jansa huoneisiin , joissa saa paistatella pienen hetken ihailun , halun ja kateuden kohteena . Se on tyydyttävää . Joskin enimmäkseen se on kiusallista . Kiusallisinta on se , että jos saavuttaa kir jallisuuspalkinnon kaltaista ” menestystä ”, alkaa heti kuvitella , että muut luulevat minun menestyneenä ihmisenä havittelevan asioi ta , joita menestyneen ihmisen kuvitellaan havittelevan . En oikeastaan tiedä , mitä ne ovat , mutta jotain oletuksia on – ainakin päätellen siitä , kuinka media rakastaa tasavallan presidenttiä , joka asemastaan huolimatta kerää koiransa jätökset lenkillä ollessaan . En ymmärrä lainkaan Niinistö faneja , mutta vielä vähemmän ymmärrän Niinistö faneja , jotka ihmettelevät presidentin kakkapusseja . Eikö olisi helvetin outoa , jos Niinistön muka na iltakävelyllä olisi joku tyyppi , jonka tehtä vänä olisi pussittaa kakka hänen puolestaan ? Ja millaista elämää presidentin kuuluisi elää ? Miksi hän haluaisi tehdä vapaa ajallaan muuta kuin ulkoiluttaa koiraa ? Onko mikään yhtään sen enempää elämää ?
YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2019 Menestyksen eteen tehty työ ei ole työtä onnellisuuden eteen. SILVIA HOSSEINI ON KIRJAILIJA JA OPETTAJA. 37 YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2019 MENESTYS ON VASTENMIELINEN sana . En voi kuitenkaan väittää , ettenkö olisi juuri niin ” me nestynyt ” kuin vaatimattomista lähtökohdista ponnistanut , julkisuuteen nihkeästi suhtau tuva äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja voi olla : Tekstejäni julkaistaan tärkeimmissä suo malaislehdissä , kirjojani halutaan kustantaa , ja minua pyydetään puhumaan tilaisuuksiin . Omaisuuteni on vähäinen , mutta rahaa jää myös säästöön . Olen onnekas – sikälikin , että asemani saavuttamiseksi en ole joutunut esittämään itseäni . Minun ei ole tarvinnut verkostoitua Linkedinissä ( yritin , en osannut ), rakentaa henkilöbrändiä Instagramissa ( kokeilin , in hosin itseäni ) eikä mainostaa tekemisiäni Facebookissa ( yhteen keskustelutilaisuuteen tuli vain kaksi katsojaa , mutta se oli muuten hauska ilta ). Kuppaiset nettisivut minulla on , mutta ei niillä käy juuri kukaan . Olen vain tehnyt työni mahdollisimman hyvin . Se on – jostain armollisesta syystä – toistaiseksi riittänyt . Liikaa olen tietysti tehnyt , mutta kun en ole somessa , ei uupumi sestakaan ole tarvinnut tehdä performanssia . Tunnen myötätuntoa kivoja , lahjakkaita ja vuorovaikutustaitoisia opiskelijoitani kohtaan , jotka pelkäävät jo 17 vuotiaana , etteivät pysty vastaamaan menestyskulttuurin vaatimuk siin . Puhumattakaan niistä nuorista , joilla ei ole edes pärjäämisen edellytyksiä . Säälin ja hämmästyksensekaisen myötä tuntoni saavat myös ne ihmiset , jotka joutuvat mittaamaan onnistumisensa klikkien määräs sä ; ne , jotka esittelevät ystävänsä ” erittäin lupaavana nuorena juristina ” sekä kaikki työelämän kujanjuoksijat , joita varten len tokenttäkirjakauppojen tarjonta on laadittu . Success is Inevitable : 17 Laws to Unlock Your Hidden Potential , Skyrocket Your Confidence and Get What You Want from Life . My 66 Day Challenge Habit Tracker & Goal Planner : A Daily Journal to Help You Track Your Habits and Achieve Your Dream Life . 100 Days to Be Brave : Devotions to Unlocking Your Most Courageous Self . Toivon , että tällaiset kirjat antavat lukijal leen enemmän kuin vaativat . Ennen kaikkea toivon , että self help raamattuun tarttuva ei luule tarttuvansa onnellisuuden helmaan . Kaikki tietävät , ettei menestys tee onnelli seksi , mutta samaan aikaan kaikki kuvittele vat , että se tekee . Siihen nähden , miten paljon aiheesta on sanottu , on hämmästyttävää , miten armottomasti saavutusten ja titteleiden eteen pinnistellään . The Happiness Advantage : The Seven Principles of Positive Psychology That Fuel Success and Performance at Work . Kaikista mahdollisista elämäntavoista olemme valinneet rimpuilun kulttuurissa , jossa onnellisuuskin nähdään vain menes tyksen välineenä . ELÄMÄNI VOIMAKKAINTA onnellisuutta koin pari viikkoa ennen Hesarin voittajan julkistusta . Olin Vuosaaressa hoitamassa vanhempie ni silkkiterrieriä . Se oli ensimmäinen vapaa viikonloppuni moneen kuukauteen , ja siksi odotettu . Se oli odotettu myös sen vuoksi , että siitä oli alkava kolme kuukautta pitkä kirjoitusvapaani . Harmikseni se oli myös viimeinen viikonlop pu ennen maanantaita , jolloin olisin viidennen kerran saman vaivan vuoksi kirurgin veitsen alla . Menestystä enemmän olen oppinut haa veilemaan siitä , että voisin elää ilman jokapäi väisiä terveyssiteitä ja intiimisavetteja , ilman leikkaus leikkaukselta yltyvää anestesian pel koa . Olen oppinut arvostamaan huolenpitoa ja myötäelämistä . Joku itkee vieressäni , kun minuun sattuu . Silläkin tavalla voi olla onnekas . 17 vuotias Leevi koirakaan ei ole enää elämänsä kunnossa . Se on kuuro ja enim mäkseen dementoitunut , nukkuu päivät ja virkistyy iltaisin – kävelee johonkin , mutta unohtaa , mihin on matkalla , ja päätyy vain kipittämään ja pissailemaan ympäri asuntoa . Tuona viikonloppuna en tehnyt mitään . Le päsin , tilasin pizzan , vein elukan välillä ulos . Onnellisuudesta ei ole Instagram kuvaksi , koska se näyttää tältä : Leevi jaksaa kävellä viitisenkymmentä metriä viereiseen puistoon . Seisoskelemme haistelemassa ilmaa . Päässäni on spurgupipo , jalassani villasukat ja äitini turkoosit Crocsit , joiden reikiin on kiinnitetty kukan muotoisia muovinappuloita . On marraskuun alun pimeys ; yhdessä koi vussa on vielä lehdet . Se loistaa kultaisena pal lona katulampun valossa – kun aivan yllättäen selittämätön onnellisuuden tunne syöksyy jostain ruumiiseeni niin kovaa , että sydän ja vatsa vaihtavat paikkaa , ja siinä samassa iholle leviää muisto : omat sormet miehen sormien lomassa , molemmat kädet , niin kuin kaksi maailman turvallisinta , lempeintä solmua . Ja yhtä yllättäen ajatukset valtaa hämmen nys tunteen voimakkuudesta . Miten voi ra kastaa näin paljon ? Miestä , koiraa , Vuosaarta . Onko muidenkin rakkaus tällaista ? Mitä tämä edes on ? Tällaisia onnen hetkiä on joskus : niin odot tamattomia , häkellyttäviä ja ylenpalttisia , että ne melkein halkaisevat , samanlaisiksi puolikkaiksi kuin mistä ne ovat syntyneet – hetken täydellisyydestä ja menetyksen tunnusta . Aiemmin uskoin , etten osaa olla onnellinen . Että minua kaikkialle seuraava surumielisyys tunkeutuu väkivalloin hyviin hetkiin . Myöhemmin olen oivaltanut , että tavan omainen onnellisuuden tunne on tosiasiassa vain tyytyväisyyttä . Tai ei vain tyytyväisyyttä , sillä tyytyväisyys on hyvää . Sitä voi tavoitella , ja se on onnea kestävämpää . Mutta aito onnellisuus on niin läpäisevää ja täydellistä juuri sen vuoksi , että se on tah dosta riippumatonta ja ohimenevää . Ja koska se ei ole puhdasta . Siihen sekoittuu aina jotain haikeaa : oman ruumiin rikkinäisyyttä , talven tuloa , aavistus vanhan koiran kuolemasta . JOS KIRJOITTAISIN SELF HELP oppaan onnelli suudesta , siinä olisi vain kolme kohtaa . 1 . Menestyksen eteen tehty työ ei ole työtä onnellisuuden eteen . 2 . Hyväksy suru . 3 . Kolmannen kohdan tyhjyys on se sattuman varainen hetki , jossa onnellisuus tapahtuu .
TUKKIJÄTKÄ RED MILLER ( Nicolas Cage ) elää järven rannalla elämänsä naisen , taiteellisesti lahjakkaan Mandyn ( Andrea Riseborough ) kanssa . Pariskunta joutuu murhanhimoisen , happofasistisen kultin hyökkäyksen uhrik si . Red jää henkiin ja päättää kostaa kultille . Huuruinen ajojahti on täynnä verta , katarttista epätoivoa ja psykedeliaa . Elokuva kumartaa 80 luvun splatterkauhun suuntaan , mutta apokalyptisessa visuaalisuudessaan ja itsei roniassaan se on tätä päivää . Katso tämä , jos pidit Midsommarista ja Once Upon a Time in Hollywoodista . ISH KULTTUURIKLASSIKKO T: ELEONOORA RIIHINEN K: VIIVI PROKOFJEV DOLLY PARTON , 73 , on upea kävelevä ja laulava dekonstruktio , hohtava spektri strassikimal teista hyperfeminiinisyyttä ja feminismiä , country glamia ja etelävaltion nöyryyttä . Hän on sarjakuvamainen hahmo , joka tekee koko olemuksellaan burleskia blondivitseistä ja keskiluokan mausta – siis sen lisäksi , että hän on muusikkona ja sanoittajana suurimpia elossa olevia nerojamme . Partonin pramean ulkonäön esikuva tulee hänen lapsuutensa kotikylän naiselta (” town tramp ”), jolla oli tiukka minihame , korkeat korot ja huono maine : ” Momma used to say , ‘ Aw , she ’ s just trash ,’ and I thought , That ’ s what I want to be when I grow up . Trash ! ” Dolly Parton on kotoisin Tennesseen vuo ristosta , köyhästä etelävaltiosta eli seuduilta , jossa käsite valkoisesta roskaväestä syntyi 1800 luvulla . Louisianan yliopiston historian professori Nancy Isenberg kirjoittaa teokses sa White trash , The 400 Year Untold History of Class in America ( 2016 ), että valkoista ala luokkaa on Yhdysvalloissa pidetty yllä tietoisesti , koska siitä on ollut hyö tyä maan kolonialisaatiosta asti . Heidän työvoimaansa käytettiin hy väksi Amerikan valloituksessa , mutta heille ei tarvinnut maksaa , koska heidät määriteltiin tyhmiksi , rumiksi ja saastaksi . 1900 luvun alkupuolella valkoköyhälistö yritettiin puhdis taa jalostusohjelmalla ja sterilisaatiolla . White trash ja sen rinnakkaiskäsitteet hillbillystä Iso Britannian Essex girliin ovat levinneet suomalaiseenkin puheeseen . Sitä käyttävät huolettomasti sivistyneinäkin itseään pitävät ihmiset , vaikka kyseessä on luokkahäpäisyn ja luokkajärjestyksen ylläpi tämisen diskurssi . 3X Mandy 2018 Ros kaaaa aaaaaa Strasseja ja hiuslisäkkeitä .. .E LI KU IN KA DOL LY PARTON PARANTA A LUOKKAHÄPEÄÄ Nykyään white trash termillä viitataan työväenluokkaiseen makuun – tai maut tomuuteen . Sen arkkityyppi on seksuaa lisesti hillitön ja vulgaaristi keinotekoinen nainen , tyrkkybimbo tekokynsineen ja hiuslisäkkeineen . Se , että Dolly Parton sanoo haluavansa näyttää tällaiselta ” roskalta ”, tuntuu po liittiselta julistukselta mutta ennen muuta halaukselta ihmiselle , joka on pelännyt pal jastuvansa roskaksi . JO URANSA ALKUVAIHEESSA Parton ymmärsi , miten halventaviksi tar koitetut sukupuoleen ja luokkaan liittyvät stereotypiat voi kääntää voimavaraksi : ” Just because I ’ m blonde , don ’ t think I ’ m dumb ,
39 Shokkiarvo 1981 Jane the Virgin 2014–19 ROSKAELOKUVAOHJAAJA John Watersin var hainen muistelmateos on teoriaa huonosta mausta . Waters sai mielihyvää saastasta ja vä kivallasta : hänen tavoitteensa oli saada katsoja oksentamaan . Innoitus löytyy rikosuutisista ja Baltimoren katujen friikeistä , jotka eivät vai vaa päätänsä suurkaupungin cooliuspeleillä . Waters muistaa myös kiittää konservatiivisia vanhempiaan . Ilman heidän paheksuntaansa hän ei tietäisi , mikä puistattaa keskiluokkaa . Kyse on silti tyylistä : ” Hyvä huono maku voi olla luovalla tavalla kuvottavaa , mutta sen on myös samanaikaisesti vedottava erityisen kie routuneeseen huumorintajuun , joka ei ole mitenkään universaalia .” ISH 23 VUOTIAS JANE VILLANUEVA ( Gina Rodriguez ) tulee vahingossa raskaaksi keinote koisella hedelmöityksellä , ja tästä komedia sekoilu vasta alkaa . Jennie Snyder Urmanin metatelenovela satirisoi genren tavanomaisia juonikuvioita ja teemoja . Itsetietoinen kertoja esimerkiksi huomauttaa useamman kerran , että vaikka olisi mukava lopettaa jakso on nellisesti , telenovelaan kuuluu cliffhanger . Samalla sarja kertoo paremmin perheestä , uskosta , rakkaudesta ja petoksesta kuin Game of Thrones koskaan . Jane the Virgin on lisäksi kertomus maahanmuuttajista ja heidän jälke läisistään – suureksi osaksi englanniksi , mutta kiitettävissä määrin myös espanjaksi . PT YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2019 SUKUPUOLEN JA LUOKAN risteymiä tutkinut Carole Anne Tyler on kuitenkin huomauttanut , että Dolly Parton näyttää naisen parodialta ainoastaan keskiluokkaisesta näkökulmasta , joka on nostanut feminiinisyyden ihanteeksi klassisen ja luonnonkauniin ( valkoisen ) naisen . Saavutettuaan urallaan menestystä ja rik kauksia Partonilla ei ole ollut tarvetta näyttää siltä kuin olisi omaksunut samalla ylemmän luokan hillityn maun – päinvastoin . ” It takes a lot of time and money to look this cheap , honey ”, hän on sanonut . Kenties tasa arvoilluusion vuoksi koto Suo mesta puuttuvat samanlaiset vastakertomuk set häpäisylle , joka ruumiillistuu luokan ja sukupuolen kokemukseen – tai sitten harvat tällaiset yritykset on naurettu kuoliaiksi . Suomessa ei ole perinteisesti ymmärretty esimerkiksi Kikan povipommi imagon ra dikaaliutta Johanna Tukiaisen estetiikasta puhumattakaan . Parton on sanonut Southern Living leh delle vuonna 2014 , ettei hyväksy , että hänet määritellään ulkopuolelta käsin halventavassa merkityksessä valkoiseksi roskaväek si , mutta hyväksyy sen , että tulee kouluttamattomasta ja köyhästä taustasta : ” To me that keeps you humble ; that keeps you good . And it doesn ’ t matter how hard you try to outrun it . If that ’ s who you are , that ’ s who you are .” Partonin ylpeys taustastaan vastustaa yksinkertaistettua kertomusta köyhyyden syistä , eli siitä , että valkoköyhälistö olisi tyhmyyttään ja laiskuuttaan syyllisiä omaan kurjuuteensa . Se on radikaalia , koska Yhdysvalloissa pi detään yllä kulttuurisia luokkaeroja samalla kun lietsotaan myyttiä korostuneesta yksilön vastuusta . Valkoköyhälistön häpäisyllä on varmasti paljon tekemistä Donald Trumpin nousun kanssa . ’ cause this dumb blond ain ’ t nobod y ’ s fool ”, hän lauloi ensimmäisellä listahitillään Dumb Blonde vuonna 1967 . Samalla tavalla hän on tehnyt rutiköyhäs tä taustastaan country mytologiaa . Graham Hoppe kuvailee tätä legendaa esseessään Icon and Identity : Dolly Parton ’ s Hillbilly Appeal ( 2017 ). Parton syntyi laman runtelemaan appalakkikylään , yhden huoneen mökkeröi seen . Dolly oli yksi perheen 12 lapsesta , ja hän on vitsaillut , että he olivat niin köy hiä , että ” muurahaisilla oli tapana tuoda takaisin talosta varastettu ruoka , koska niillä kävi perhettä niin sääliksi ”. Dollypartoniuden voisi yk sinkertaistaa campiksi , maut toman ironiseksi esitykseksi .
40 FIKTIO T: LYDIA LEHTOLA K: PAULIINA HOLMA FUKSIO K: VIIVI PROKOFJEV Terve mieli terveessä ruumiissa MODERNILLA OPISKELIJALLA on mieli pai kalla ja keho liikkeessä – niin jaksaa tehdä töitä ! Kluuvin urheiluluolassa tähän vasta onkin puitteet : Kolmessa kerroksessa pai noja ähisevien skribenttien lihakset ovat niin pinkeitä , että jos haarukalla vähän tökkäisi , tirskuisi kaaressa rasvatonta maitoa . TÄLLÄ PALSTALLA NIMIMERKKI ”VUKSI” HAVAINNOI AKATEEMISTA ELÄMÄÄ. TALON ALLA MAAN sisällä on räjäytystyömaa , ikkuna auki havahdun jymähdyksiin tasatun nein . On vielä kesä , ja ei enää . Yritän pysytellä unessa pidempään , mutta viestit on pakko tarkistaa . Selaan kasvoja , kasvoja , mutta yh detkään eivät ole ne mitä etsin . Sitten se kuva , jonka hakukoneella löysin , ainoa kuva jossa näkyy tarpeeksi . Kuljetan näytöllä sormea . Jos näkisit nyt , minut näin pieneksi käyneenä . Nyhdän surua irti ihosta , näperrän haavan reunaa . Tuntuu että syvemmällä on joku tu lehdus , koteloitunut muisto , johon en pääse käsiksi . Olen taas siinä vaiheessa aaltoa , että sisäl lä on pilkkopimeää ja siksi tarkkailen itseäni ulkopuolelta . Syvänteessä . On selvää , että minulla on keho ja teen asioita , sen olen tien nyt aina . Mutta muuhun liittyy epäselvyyksiä . Mikä on näiden toimien tarkoitus , esimerkiksi pukeutumisen , moikkaamisen tai itkeskelyn . Peileistäkään ei ole apua . Muiden katseista sen sijaan yritän peilata . Vietän suuren osan ajastani tehden analyysiä siitä , mitä muut mi nusta ja teoistani ehkä ajattelevat . Se vie niin paljon aikaa , että myöhästelen paikoista ja tapaamisista jäädessäni vaihtamaan vaatteita tai katumaan sanoja . Yritän nousta sängystä , mutta pää ei kanna . Pelkään että kulissi romahtaa ja paljastuu vain avosydän , että askel jättää jäljen solisluun kuoppaan kuin jään alle . Olen hädin tuskin ihmisen kokoinen , ja silti vien elintilan kaikelta ympärilläni . Häpeä on laittanut aina etsimään pimeintä paikkaa , yön monttua , tunnelin keskikohtaa , josta kukaan ei minua voisi löytää . Kaikissa eri suuntaan menevissä selissä , epävarmassa itkukelissä , seliselissä ... Tanssipaikoissa se tiivistyy rintakehään , on mahdotonta keinua jalalta toiselle niin kuin olisi olemassa jokin huoleton rytmi . Tunne laajenee joka suuntaan , häpeän ääriviivoja , yhtä kuukaudentakaista viestiä ja jokaista kertaa kun olen asettunut Räjäytystyömaa
YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2019 41 Räjäytystyömaa katseiden alle tai jollain tavalla alttiiksi . Kun katselen ihmisiä , on vaikea ymmärtää , miten muut selviävät tästä kaikesta . Joutuvatko kaikki samalla tavalla kätkemään . Olen maannut kalliolla kuukautiskivuissa ja luisevaa rintakehää vasten . En tiedä miltä tun tuu uida lämpimässä meressä tai pitää paljas ta sydäntä kädessä . Pehmeästä on puutetta . Ennen syvännettä olin kaarteessa ylöspäin . Olin tavannut sinut ja olimme kohdanneet eri tavalla kuin olin kenenkään kanssa , pohjamu dissa ja ylärakenteessa . Pitkään meninkin ilman romahduksia , ja aloin jo toivoa jotain uutta , joka olisi hyvää , mutta kun lopulta tun nustin kaiken , olit lämmin ja torjuit selvästi . Olin kasannut tunteita , ja uudessa valossa ne lohkeilivat niin ettei minusta melkein jäänyt jäljelle mitään . Enkä sitten päässyt sinusta eroon , niin kuin yleensä pääsen niistä jotka eivät tunteisiin vastaa , vaikka tein kaikki ta valliset temput , itkin ja vaivasin , ylisanoin ja ala arvoistin . Kun sitten sovimme , että on parempi kuitenkin olla näkemättä vähään aikaan , ja kun se oli molempien mielestä hyvä ja kun ovi perässäni sulkeutui , lähdin putoamaan portaita askelma kerrallaan alas kuin olisin pudonnut kohti kuolemaa , liu ' utin kättäni rappukäytävän seinää myöten niin kuin olisin sitä kuljettanut ihoa pitkin . Keskiyön ratikassa nostin kasvoilleni aurinkolasit kyynelsuojaksi ja laitoin musiikin soimaan kuulokkeista . Kipu lientyi vähän kun ajattelin , etten yksinäisyy dessä ainakaan voi satuttaa ketään , en sa noillani hiertää enkä käsilläni ujuttaa raskaita hileitä toisten ihojen alle . Pihani on kaivettu auki ja montun reunalta näkyy ettei asfaltin alla ole mitään , ei mitään . Olen vain mennyt siitä tyhjän päältä . Seuraavista kuukausista minulla on joitakin väläyksenomaisia muistoja . Äiti on soittanut minulle videopuheluita . Olen ollut kuumees sa ja kärsinyt hammassärystä , olen huojunut mereltä tulevassa viimassa ja lumi on satanut ikkunasta kasvoilleni . Olen lähetellyt tiedos toja . Muistan myös käyneeni joissakin juhlissa ja istuneeni nurkassa nenäliinan ja mehuviinan kanssa . Joinakin öinä syvänteessä en nuku ollen kaan , kaipaus kuumottaa päässä ja jäsenis sä . Läkähtyneenä avaan ikkunan ja asetun polvilleni ilmavirtaan istumaan . Laakso on pimeä , jos kulkisit sen läpi nyt , ei sinua näkyisi tänne . Eikä mikään minusta yllä sinne , missä nyt oletkaan . Yömieli kehittää toisia kuvioita kuin päivän kirkas . En järkeile kaipausta pois , sen ydin on kehon keskellä vellovaa laavaa , jolle ei ole selitystä . Kesä jatkuu yhä pidemmälle pakkasiin ja teen kaikkea muuta , enkä muista , kun en pysähdy hetkeksikään . Mutta kun muistan , muistan kaikella , enemmän keholla kuin mil lään . Ratikassa tai kirjastossa . Olen yhtäk kiä siinä , kyyneleet sylissä , enkä ole varma kuinka tulin . Mistä olen päätynyt . Muistan että oli kesä ja nauroin jopa keskellä yötä . Ja millainen kesä . Ja sitten – ei mitään . Katson Googlesta . Nimelläni on julkaistu kirjoituksia . Löydän kuvia itsestäni , ja ikkunastani kuva tun videon , jossa sade tihuttaa laakson yllä . Vittujen kevät , ajattelen ja tuijotan lumpeen hohtoisin silmin . Talon alla räjähtää taas . Sitä kutsutaan elot tomaksi luonnoksi , mutta kun räjähdyksen tuntee , tietää että kallio tuntee kipua myös . En minä ole sen enempää , eikä kultaköynnös pöydällä joka sekin nyt tärisee , yhtä samaa aaltoa . Ajattelen itsestäni vieraan ajatuksen : minä kukoistan , vaikka on hämärää . Pimeän ajan kasvi .
YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2019 42 MAHTUVATHAN MATKATAVARASI varmasti 200 kiloon ? Kysymys saattaa tuntua älyttömältä mutta ei ole kaukana monen Trans Aralin rautatiellä matkustavan todellisuudesta . Trans Siperian tuntemattomampi sisar on yksi maailman pi simmistä rautateistä . Niin pitkä , että siellä saa kulumaan päiväkausia . Idän yöjunat ovat täynnä romantiikkaa . Samalla ne ovat yksi tulevaisuuden matkan teon näyttämöistä , kun matkustamiseen on löydettävä uudenlainen suhde . OLIN HAAVEILLUT IDÄN matkasta jo kauan . Suunnitelma kariutui yleensä ajan puuttee seen . Eihän niin kauas ole järkeä lähteä , ellei ehdi olla kunnolla ! Kaikki kiinnostava on näh tävä , kun kerran menee . Kauanko ehtii olla perillä ja kierrellä kaupungeissa ? Sisuunnuin . Aloin sommitella matkaa ka lenteriin ja huomasin sen mahtuvan neljään viikkoon ilman , että täytyy liikaa kiirehtiä . Viisumiakaan ei tarvitsisi kuin Venäjälle . Hel singistä Moskovaan , sieltä Kazakstanin kautta Uzbekistaniin . Varmuuden vuoksi lento takai sin , jos homma ei maistuisikaan . Syyskuussa nousin vanhan maailman henkeen nimetyn ” Uzbekistan ”pikajunan kyytiin . Sen matka kestää liki kolme vuoro kautta . Ensimmäinen kuluu katsellen Venä jän maaseutua , seuraavat kaksi Kazakstanin hiekka aroilla ennen saapumista Uzbekis tanin pääkaupunkiin Tashkentiin . Jos junan henkilökuntaa ei lasketa , saatoin olla ainut , joka kulki reitin päästä päähän . Vastineena alati nopeutuville ja tehokkaam mille yhteyksille juna on viehättävän perintei nen ja muuttumaton . Pitkällä matkalla tapa viettää aikaa muuttuu . Tekeminen taittuu pienimuotoisemmaksi . Junassa on hyvällä pakkolomalla . TOP 10 K: APPLE Leveällä raiteella KOLUMNI T: FEDJA KAMARI K: MIKKO RIKALA 2010-luvun TOP 10 iPhone 4 ja Steve Jobsin palvonta Timo Santalan iskelmätanssit Maailmanloppu koitti Maya kalenterin ennustusten mukaisesti Kellertävä Instagram filtteröity kuva kaljatuopista Cheek ” rokkaa ” Olympiastadionin Sipilän hallitus ! Trumputin : Never Stop the Madness Flow myrsky : maailmanloppu tulossa IPCC : n raportti : maailmanloppu tulossa Löikö Pukki sisään ? 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 PALSTALLA LAITETAAN ASIOITA TÄRKEYSJÄRJESTYKSEEN Ikkunasta näkyvä , koko ajan muuttuva maisema on hypnoottinen . Junan äänimai sema puolestaan nostalginen ja rauhoittava . En muista montaa tilannetta , jossa vaipuisi samanlaiseen tyyneyteen . Kuin olisi mökillä . Aikaa on pelkkään olemiseen . TURISTI HERÄTTÄÄ NÄISSÄ maisemissa positii vista kummastelua . Päätit sitten kaikista maa ilman vaihtoehdoista tulla tänne ? Ajatukselle Venäjän ja Keski Aasian eksotiikasta hymäh dellään , lopulta hyväksyen . Eurooppa matkakohteineen herättää ute liaisuutta ja haaveilua : moni kävisi mielellään ensi kertaa Pariisissa tai Lontoossa . Schen gen alueen viisumin saaminen on täkäläisille hankalaa ja kallista . Sen sijaan matkustetaan entisen Neuvosto liiton alueelle sekä Kiinaan . Sielläkin on viidak koa ja hiekkarantoja , kuten eräät paluumatkaa tekevät albumistaan näyttävät . Matkan kesto ylittää tietyn intimiteetin rajan . Pitkänkin lennon voi viettää esittäy tymättä vieruskaverilleen ; kolmen päivän junamatkalla sellainen ei kannata . Paikalliset eivät kauaa jaksa arvailla mystisen matkusta jan agendaa . Kerro nyt , kuka olet ! Kun nimet ja oloasut on vaihdettu , rentou tuu myös tunnelma . Matkatavaroiden perään ei jaksa enää hermoilla , kaikki pitävät toisten sa puolia . Yöunille on helppo käydä , junan kolina peittää kuorsauksen . Ravintolavaunun ja hytistä toiseen kiertävien myyjien tarjoilu jen aromit täyttävät ilman , nälkä ei ehdi tulla . Junan vaatimattomat fasiliteetit kuitataan yhteisellä huumorilla . Lemuavista kainalois taan voi mainita elekielelläkin . Ai että , kun pääsee perillä kunnon suihkuun ! Nenä tottuu . Määränpäässä saan kyydin hyttikaverini perheeltä : älä nyt taksia ota , on niin kallis . Nähdään sitten joskus , ehkä Suomessa ! Hotellissa olo on pysähtynyt , jopa hiukan tyhjä . Päätän vaihtaa paluulennon junaan . Fedja Kamari vaihtoi lentokoneen junaan ja matkusti Uzbekistaniin.
YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2019 43 Free Laura Friman YSTÄVÄKIRJA T: TOIMITUS K: MIKKO RIKALA MITEN TYÖ, PERHE JA BAILAUS YHDISTETÄÄN? Todella huonosti . Onneksi opin siinä koko ajan paremmaksi , mutta viimeinen vuosikymmen on ollut legendaarista räpiköintiä . Pyrin siihen , että perhe pärjäisi näistä parhaiten , mutta ottaen huomioon , että avioerohakemus on viritteillä niin ei ehkä sekään mennyt putkeen . MITÄ TEET, KUN SANOJA EI LÖYDY MUTTA PITÄISI OLLA ÄÄNESSÄ? Radiossa sanon kellonajan ja taajuuden ja keskusteluissa keskityn tenttaamaan pakko mielteisesti keskustelukumppania . Ihmiset ra kastavat , kun heiltä kysytään heistä itsestään . IHMINEN VOI LÄHTEÄ TURUSTA, MUTTA TURKU EI LÄHDE IHMISESTÄ. En ole syntyperäinen turkulainen mutta kymmenen Turku vuoden kokemuksella se on valitettavasti totta . MITÄ ET IKINÄ TEKISI RADIOSSA? Haastattelisi Maustetyttöjä toistamiseen ilman rauhoittavaa lääkitystä . HALUAT TAKAISIN TELEVISIOON. Metafyysinen kysymys . Suorat lähetykset ovat psyykelleni liian stressaavia , mutta haaveilen yhä omasta tv sarjasta , jossa saisin kohdata ihmisiä . Täytyy odottaa , että Maria Veitola jää eläkkeelle . MIKSI MATTI APUNEN ON IHANA? Rakastan pimeälle puolelle loikanneita äkäisiä , noin 60 vuotiaita miehiä , jotka kuvittelen voi vani rakastaa eheäksi . MISSÄ MENEE JAKAMISEN RAJA? Sukupuolitaudeissani . MIKSI LÄSSYTÄT RADIOSSA? Työskentelen radiokanavalla , jolla on jo valmiiksi liikaa kuivakoita tunne lukkoisia tosikkotoimittajia . Haluan provosoida pehmeydellä . MIKÄ ON PISIN AIKASI OFFLINE? Päivitin Facebookia kesken synnytykseni , joten luultavasti vain kuo pukseni ponnistusvaihe . Somettomuus oli paljon kivuliaampi kokemus kuin synnytys ilman epiduraalia . Lause on vieläpä lähes totta ! 90-LUVULLA ASIAT OLIVAT PAREMMIN. Kyllä , Oasis ei ollut vielä failannut eikä tarvinnut olla niin woke . Tämä vuosikymmen on minun ikäiselleni ihmiselle hyvin hankala . POIKAYSTÄVÄ ON KANSSASI, KOSKA HALUAA JULKKIKSEKSI. Minäkin luin Jodelista näin . ”COUPLES WHO TRAIN TOGETHER STAY TOGETHER.” Omassa tapauksessani ei pidä paikkaansa . Olen käynyt kerran poi kaystäväni kanssa salilla ja olimme heti erota , koska aloin korjata hänen hauiskääntötekniikoitaan ja vittuunnuin , kun hän oli niin hyvässä kunnossa . MILLOIN AIOT SIIRTYÄ VIIHTEESTÄ OIKEIDEN ASIOIDEN PARIIN? Viihde on oikea asia . KUKA: LAURA FRIMAN, 38 ASUU: KRUUNUNHAASSA TEKEE: JUONTAA RADIO HELSINGIN ILTAPÄIVÄÄ. KOLUMNISTI, KIRJAILIJA, ENTINEN IHOLLA-TV-SARJAN TÄHTI.