Kaapeliaukio 3, Helsinki Avoinna ti–su 11–18, ke 11–20 Opiskelijat 6 € / Museokortti Kämp Galleria Mikonkatu 1, Helsinki Avoinna ma–pe 11–20, la–su 11–18 Opiskelijat 6 € / Museokortti YKSI MUSEO, KAKSI OSOITETTA DAIDO MORIYAMA: RETROSPEKTIIVI 8.3.–2.6.2024 31.1.–5.5.2024 POLIITTISEN VALOKUVAN FESTIVAALI 2024 Curated by Thyago Nogueira, Instituto Moreira Salles. ????
Kirjallista pöhinää K U V A A av a E ro n en TAIDE TAIDE edistää mielenterveyttä ja lukeminen lisää em patiakykyä. Tässäpä tiivistettynä suomalaisen kulttuuri keskustelun puhutuimmat aiheet. Oma mielentervey teni ja empatiakykyni ovat tosin olleet koetuksella, vaikka luen joka päivä. Poliitikot ja pojatkin lukee kampanjat rummuttavat lukemisen positiivisista vaikutuksista niin tunteikkaasti, että teki si mieli itsekin lopettaa lukeminen. Ihan sama mitä lu kee, fasistien pamfletteja tai maitopurkin kylkeä, kun han lukee! Tällaisessa kulttuuriilmapiirissä ainut solidaarinen teko taiteilijoita ja poikia kohtaan on asettua pleikkari ohjain kädessä sohvalle niiden kanssa, joita lukematto muudesta sheimataan. HELMIKUUSSA HELMIKUUSSA ilahduin huomatessani brittilehti The Guardianista, että hyötypuhetta haastaa uusi kirja skene. Reading is so sexy , yhdysvaltalainen malli ja näyttelijä Kaia Gerber julisti ja perusti kirjakerhon. Moni muu kauneudestaan tunnettu julkkis on tehnyt samoin. Tänä päivänä viehkeillä selfieillä ja vähäpukeisilla naiskehoilla edistetään niin naisten oikeuksia, Palestii nan vapautta kuin hallituksen alasajoa. Olen hieman hämilläni siitä, tarvitseeko sotaa ja omaa seksikkyyttä linkittää toisiinsa, mutta kirjallisuudelle hot girl books tekee ainoastaan hyvää. Ilmiöstä saatiin vihiä jo HBOsarjan White Lotuksen ensimmäisen kauden kohtauksessa, jossa megabeibien Sydney Sweeneyn ja Brittany O’Gradyn hehkeät roolihahmot lukevat uimaaltaalla Nietzscheä ja Freudia välinpitämätön resting bitch face eli suomeksi tonnin seteli ilme kasvoillaan. Vapiskaa Proustia lukevat pormestarit ja Wallace fanipojat, sexykirjaskene näyttää, että kuka tahansa voi napata filosofian klassikon tai kanonisoidun tiiliskiven käteensä, vaikka ei käyttäisikään pyöreitä silmälaseja ja eksistentialistipooloa bleiserin alla. Lukeminen siksi, että se näyttää hyvältä, on vähin tään yhtä hyvä tapa lähestyä taidetta kuin oman par haan itsensä työstäminen. Sexykirjaskene yllättää, pro vosoi ja naurattaa – kaikki reaktioita, joita elävältä taidekentältä täytyy voida edellyttää. Jos kirjallisuuskeskustelun keskiössä on häpeillen selkokielistä urheilijaelämäkertaa lukeva teinipoika, ei puhuta vielä taiteesta vaan sosiaalipolitiikasta tai ”eloonjäämisestä”. TÄLLÄ HETKELLÄ TÄLLÄ HETKELLÄ luen kirjaa, jonka kertoja on rasisti nen ja homofobinen opportunisti, rikas keskiikäinen valkoinen nainen. Hänen ajattelunsa ja toimintansa on vastenmielistä. Kirja on hulvattoman hauska. En ole varma sen empatiaa opettavasta vaikutuk sesta enkä siitä, toimisiko kirja mustan uimapukuni kanssa. Jotakin vastakarvaista siinä on ajan ilmapiiriin, mikä vetää puoleensa. Millainen on sanataideteos, joka ei kouli lukijas taan parempaa ihmistä? Kirja, josta ”allyjen” on vai kea sanoa, onko se hot , vaikka kirjailija on homo ja kannessa koreilee tiukkoihin punaisiin boksereihin puettu perse? Ylioppilaslehden kirjakevätkatsauksessa sivulla 24 kriitikkomme kurottavat neurotieteiden, sosiaali peda gogiikan ja Instagramin tuolle puolen etsiessään vaihto ehtoisia tapoja arvottaa taideteos. A D I L E S E V I M L I ylioppilaslehti 2 / 2024 3 Pääkirjoitus
PÄÄTOIMITTAJA PÄÄTOIMITTAJA Adile Sevimli @adilesev ART DIRECTOR ART DIRECTOR Pauliina Nykänen TOIMITUSSIHTEERIT TOIMITUSSIHTEERIT Eveliina Mäntylä @evsum Petri Jääskeläinen @KmyBeat TEKIJÄT TEKIJÄT Sabrina Bqain, Aava Eronen, Toivo Heinimäki, Joel Karppanen, Eveliina Lempiäinen, Touko Miikkulainen, Emmi Nieminen, Anu Silfverberg, Tuukka Tuomasjukka KIITOKSET KIITOKSET Ei kiitettävää. KANSI KANSI Pauliina Nykänen PERUSTETTU 1913. PERUSTETTU 1913. 111. vuosikerta. Ylioppilaslehden kustannus Oy on Aikakausmedian sekä Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. SÄHKÖPOSTIOSOITTEET SÄHKÖPOSTIOSOITTEET etunimi.sukunimi @ylioppilaslehti.fi SOMESSA SOMESSA @ylioppilaslehti KÄYNTIJA KÄYNTIJA POSTITUSOSOITE POSTITUSOSOITE Leppäsuonkatu 9 B 00100 Helsinki TILAUKSET JA TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET OSOITTEENMUUTOKSET www.ylioppilaslehti.fi/ tilaajapalvelut MEDIATIEDOT MEDIATIEDOT www.ylioppilaslehti.fi/mediatiedot KUSTANTAJA KUSTANTAJA Ylioppilaslehden kustannus oy Toimitusjohtaja Leea Tolvas, leea.tolvas@ylva.fi PAINO PAINO Printall AS, Tallinna, Viro ISSN 0355-9246 ISSN 1458-445X (verkkolehti) Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä palauta sitä. SEURAAVA NUMERO SEURAAVA NUMERO ilmestyy 17.5. Taivaallista politiikkaa K U V A A av a E ro n en Tuukka Tuomasjukka on toimittaja ja kustannustoimittaja, joka lukee ja kääntää romaniankielistä kirjallisuutta harrastuksenaan. Tähän lehteen hän kirjoitti uutisen Ylioppilaslehden leikkauksista ja kolumnin suomenkielisten sokeasta pisteestä: ruotsinkielisestä keskustelusta. Sabrina Bqain on helsinkiläinen valokuvaaja. Tähän lehteen hän kuvasi kirjailija Elli Valtosen Luonnontieteellisessä museossa. Kuvauksissa he keskustelivat eläinten oikeuksista täytetyn valkoposkihanhen valvovan katseen alla. USKONNOLLA USKONNOLLA voidaan edistää radikaalia politiikkaa ja jopa sotaa. Venäjä ja sen hyökkäyssota Ukrainaan on siitä malliesimerkki. Yksi presidentti Vladimir Putinin tukijoista on oligarkki Konstantin Malofejev. Konservatiivisuskonnollisen Malofeje vin on epäilty olevan Ukrainan Krimin valtauksen ja sinne ase tetun nukkehallituksen keskeisiä suunnittelijoita. Euroopassa Malofejev on rahoittanut muun muassa Citizen Golobbausjärjestöä. Se tuki kansanedustaja Päivi Räsästä (kd), kun häntä syytettiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Syyt teet hylättiin hovioikeudessa. Uskonto yhdistää idän ja lännen äärikonservatiiveja. Euroop palaiset lobbausjärjestöt ovat saaneet rahaa Yhdysvaltojen ja Venäjän uskonveljiltä. Rahan avulla järjestöt vastustavat aborttia ja seksuaali ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia, joten suur valtojen konservatiivit voivat vaikuttaa välillisesti jopa eurooppa laiseen lainsäädäntöön. Suomessa uskonto ei aiheuta suurta railoa eduskuntapolitii kassa, kerrotaan vuonna 2023 julkaistussa Helsingin yliopiston tutkijoiden Uskonto, politiikka ja suomalaisten asenteet rapor tissa. Sen sijaan suomalaisen politiikan marginaalissa, jossa väärä tieto ja salaliittoajattelu niittävät suosiota, uskonnolliset näyt li mittyvät yhteiskunnallisen analyysin kanssa. Sivulla 10 alkavassa jutussa käsitellään Tukholman profetiaa. Se on suomettumisen ajan jäänne, joka nostaa päätään aina, kun huoli Venäjän hyökkäyksestä kasvaa. Venäjää myötäilevät kansalaisaktivistit ja pienpuolueet ovat ottaneet kyseisen, Suomen aluemenetyksiä ennakoivan profe tian omakseen. He lietsovat sillä pelkoa Suomen joutumisesta sotaan. Maallistuneetkaan yhteiskunnat eivät ole immuuneja uskon non varjolla tehdylle poliittiselle mielipiteenmuokkaukselle. P E T R I J Ä Ä S K E L Ä I N E N 4 Toimitukselta Tekijöinä
Totuus kevään kirjoista Sielunkovetustehdas Yhtäccii nytkähti PÄ ÄKIRJOITUS s. 3 Törkysisältöä TOIMITUKSELTA s. 4 Lähetyssaarnaajat turmiota vastaan KULTTUURI s. 24 Kritiikki 3 x puheenaihe pääsiäiseen Kolumni: Tuukka Tuomasjukka Ruumiin avaus S. 24 S. 18 S. 10 Ä ÄRISÄ ÄENNUSTE s. 8 Purkupallolla kaikki paskaksi ALKUPALA s. 9 Varokaa vääriä profeettoja ALAKULTTUURI s. 32 Toimittaja testaa Postia Top10 Asiaton kysymys: Matti Rönkä UUTISIA s. 6 Leikkeleitä TAKAIKKUNA s. 35 Arvokartat kainalossa HENKILÖ: ELLI VALTONEN KRITIIKKI ylioppilaslehti 2 / 2024 5 Tässä lehdessä A L U K S I P I T K Ä T L O P U K S I
Hyy säästää – iso siivu leikkauksista kohdistuu Ylioppilaslehteen elsingin yliopiston ylioppilaskunta (Hyy) leikkaa Ylioppilaslehden rahoitusta tänä vuonna viidenneksellä. Edustajisto hyväksyi joulukuussa talousarvion, jossa Ylioppilaslehden rahoitus pienenee 65 000 eurolla. Vuoden 2023 talousarviossa Ylioppilaslehden ja Studentbladetin osuus oli yhteensä 341 000 euroa, kun vuonna 2024 summa on enää 276 000 euroa. YLIOPPILASLEHTI YLIOPPILASLEHTI on yksi Hyyn suurimmista säästökohteista. Hyyn hallituksen puheenjohtajan Antti Kaijansinkon mukaan leikkauksista noin viidennes kohdistuu Ylioppilaslehteen. Yhteensä leikkauksia on Kaijansinkon mukaan tehty lähes 350 000 euroa. Kaijansinkko perustelee leikkauksia Hyyn kiinteistöliiketoiminnan vaikeuksilla ja talouden laajoilla sopeutustoimilla. Lisäksi hän huomauttaa, että Ylioppilas lehdestä on säästöneuvottelujen aikaan kerrottu, että julkaisulla on ”resilienssiä” leikkauksiin. Neuvottelujen aikaan väläyteltiin isompiakin leikkauksia. Hyyn edellinen hallitus esitti, että Ylioppilaslehdestä leikattaisiin yhteensä 100 000 euroa. Hyyn talousjohtokunta taas esitti, että Ylioppilaslehden säästöt voisivat olla 20 000 euroa nyt toteutunutta leikkausta pienempiä. Kaijansinkko epäröi kysyttäessä, leikataanko Ylioppilaslehdestä lisää tulevaisuudessa. ”Tuota… Ei tällä hetkellä, ei ole nähtävissä. Emme ole vielä alkaneet valmistella ensi vuoden budjettia, mutta mukana ei ole ollut sellaisia keskusteluja. Haluamme säilyttää Ylioppilaslehden aseman laadukkaana toimituksena.” YLIOPPILASLEHTIÄ YLIOPPILASLEHTIÄ on viime vuosina lakkautettu ympäri Suomea. Viimeksi Lapin ylioppilaskunta säästi ylioppilaslehtensä hengiltä lakkauttamalla sen rahoituksen marraskuussa. Kaijansinkon mukaan Ylioppilaslehden lakkauttaminen ei ole ollut esillä. Leikkauksen seurauksena Ylioppilaslehti karsii henkilöstöja tuotantokulujaan. Syksyllä aloittavassa toimituksessa lehden kahden toimitussihteerin työaikaa vähennetään viiden päivän työviikosta kolmipäiväiseen työviikkoon. Lehti ilmestyy jatkossa viisi kertaa vuodessa nykyisen kuuden sijaan. Kaijansinkko pitää leikkausten seurauksia ”todella ikävinä”. Hänen mukaansa Hyy pyrkii siihen, että Ylioppilaslehti pystyisi tarjoamaan jatkossakin laadukasta opiskelijajournalismia – mutta suhteessa siihen, millaisia resursseja Hyyllä on tarjota. ”Jos haluamme, että Ylioppilaslehti pystyy toimittamaan hyvää luettavaa ylioppilaskunnan jäsenistölle, siihen täytyy totta kai kohdentaa rahallisia resursseja ylioppilaskunnan suunnalta.” Hyy leikkaa muualtakin. Esimerkiksi järjestölehtitukea sekä tiedekuntaja ainejärjes töjen toiminta-avustuksia supistetaan. Lisäksi ylioppilaskunnan hallituksen jäsenmäärä pienenee kolmanneksella, millä saadaan yli 75 000 euron säästöt. YLIOPPILASLEHDEN KUSTANNUS YLIOPPILASLEHDEN KUSTANNUS OY:N OY:N asiantuntijajäsen Harri Saukkomaa sanoo, että Ylioppilaslehdessä on tähänkin asti ollut tiukkaa resursseista. Tulevaisuudessa säästöjä on hänen mukaansa vaikea löytää. 1980-luvun alussa lehden päätoimittajana toiminut Saukkomaa huomauttaa, että yhtiö on myös tehnyt tulosta, mikä näkyy yhtiön taseessa. Tämän vuoden leikkaus on Saukkomaan mukaan lähellä maksimia. Suuremmilla leikkauksilla lehteä ei voisi pyörittää. ”Uskon, että leikkauksen jälkeen pystytään turvaamaan lehden perustehtävä. Ratkaiseva kysymys on, kuinka paljon Hyyllä on kustantajana kärsivällisyyttä ja mahdollisuuksia sijoittaa lehden kannattavaan tulevaisuuteen.” Hyy omistaa Ylioppilaslehteä kustantavan Ylioppilaslehden Kustannus Oy:n. Ylioppilaslehti on yksi Hyyn suurimmista säästökohteista. Talousarviossa muutosta perustellaan ylioppilaskunnan talouden sopeuttamistarpeella. H K U V A To u ko M iik ku la in en T E K S T I Tuukka Tuomasjukka ylioppilaslehti 2 / 2024 6 U U T I S I A
Eläinlääkiksessä kaikki hyvin! läinlääkärin ammatti on raskas. Miltei puolet suomalaisista eläinlääkäreistä uupuu. Keskivertoväestöön verrattuna eläinlääkäreillä on kohonnut itse murhariski, naisilla jopa nelinkertainen. Syiksi on arveltu suurta työmäärää ja kuoleman kanssa työskentelyä. Jo opinnot ovat nopeatahtiset ja kuormittavat. Harjoittelun aikana eläintilalla opiskelija saattaa kohdata karuja eläinkohtaloita. ELÄINLÄÄKETIETEELLISEN ELÄINLÄÄKETIETEELLISEN ainejärjestön alla toimiva etiikkakerho Vethos tarjoaa vertaistukea ja keskustelutilaisuuksia kuormittuneille opiskelijoille. Nyt puhututtavat teho tuotanto ja lemmikkieläinten jalostus, kertoo puheenjohtaja ja toisen vuoden opiskelija Katja Keskitalo. Kandivaiheessa opintoihin kuuluu kymmenen päivän maitotilaja porsitussikalaharjoittelu. ”Onhan se ihan perseestä, että siat joutuvat olemaan häkeissä pitkiä aikoja”, Keskitalo sanoo. Harjoittelun jälkeen on pakollinen purkukeskustelu, jossa käsitellään kokemuksia ja heränneitä tunteita. Keskitalolle myös ennen harjoittelua käyty fuksikevään Eläinten pito ja hyvinvointi -kurssin keskustelu eläinten kohtelusta oli tärkeä. Keskitalon mukaan on opiskelijan vastuulla puhua mahdollisista raskaista kokemuksista kurssikavereiden kanssa, eikä jäädä ajatustensa kanssa yksin. ”Mutta moni on ollut sitä mieltä, että on ollut aika rankkaa.” ELÄINLÄÄKETIETEELLISEN ELÄINLÄÄKETIETEELLISEN dekaani Olli Peltoniemi kertoo, että opintojen kuormittavuus koskee lääketieteellisiä aloja ylipäätään. Tahdin määrää yhteinen lukujärjestys. Kuormittuvatko opiskelijat myös harjoittelussa näkemistään eläimistä? ”Voi hyvin olla. Osa opiskelijoista on herkempiä kuin toiset. Osa on kaupunkilaistaustasta ja menee ehkä ensimmäistä kertaa maatilalle. Asiat tulevat yllätyksenä”, Peltoniemi sanoo. ”Olemme tiedeyliopisto. Perustamme käsityksemme tutkittuun tietoon, jota eläinten hyvinvoinnin tutkimusryhmä tutkii.” Peltoniemen mukaan eläinten hyvinvoinnista tiedetään tutkimuksen ansiosta koko ajan enemmän: esimerkiksi porsitushäkeistä ollaan luopumassa. Jos harjoittelutilalla näkee epäkohtia, siitä kehotetaan Peltoniemen mukaan sanomaan paikan päällä. ”Varmasti on tilanteita, joissa asiat eivät mene kuten pitäisi, mikä jää mietityttämään. Jos on tulossa isompi konflikti, niin on hyvä olla opettajaan yhteydessä.” ELÄINTEN ELÄINTEN hyvinvointitieteen professori Anna Valros kertoo, että kandivaiheen Oppimassa eläinlääkäriksi -kurssi on eläinlääketieteellisen ainoa pakollinen eläinten kohtelun etiikkaa käsittelevä kurssi. Kandivaiheeseen kuuluu myös pari pakollista luentoa eläinetiikasta ja perustellusta päätöksenteosta. Viidentenä vuonna on pakollinen pienryhmäkeskustelu eläinetiikasta ja eläinsuojelusta. Joka toinen vuosi tarjotaan valinnaista Eläinten hyvinvointi: etiikasta käytännön eläintensuojelutyöhön -kurssia. Valros kertoo, että kuormittunut opiskelija ohjataan opintopsykologille, ohjaavalle opettajalle tai mielenterveyspalveluihin. ”Myös kampuspappi löytyy. Mielenterveyden ammattilaisia emme ole, voimme vain tukea.” Valrosin mukaan opettajat tarvitsevat lisää keinoja kohdata opiskelijoita, joiden kuormitus on viime vuosina korostunut. ”Opiskelijat ovat kriittisempiä, eivätkä vain hyväksy kaikkea mitä näkevät.” Eläinlääketieteellisen opiskelija näkee läheltä eläinten kärsimystä. Vain yksi pakollinen kurssi käsittelee eläinten kohtelun etiikkaa. E K U V A E m m i N ie m in en T E K S T I Adile Sevimli Kaipaavatko opintosi päivittämistä? Kerro meille: toimitus@ylioppilaslehti.fi ” Moni on ollut sitä mieltä, että on ollut aika rankkaa.” ylioppilaslehti 2 / 2024 7 U U T I S I A
Palstalla ekokriisi näkyy. K U V A P au lii n a N yk än en Kaavoja lähiluonnon puolesta T E K S T I Adile Sevimli uutama vuosi sitten arkkitehti Seela Pentikäinen istui Sompasaunalla opiskelukaverin sa kanssa. Sauna sijaitsi vielä Kalasatamassa alkuperäisellä paikallaan, josta näkee Helsingin kaupunki siluetin Katajanokalta Pohjoisrantaan: jäänmurtajat, terassit, purjeveneet ja vihertävän Tervasaaren. Arkkitehtiopiskelijat toivoivat, että Helsinki pysyisi tulevaisuudessa samanlaisena kuin silloin. Pääkaupunkiseudun väkiluku kasvaa, ja uutta rakennetaan vauhdilla. Viime vuosi oli Helsingin muuttovoittoisin koko 2000luvulla. Ajatus siitä, ettei ihmispaljous vaikuttaisi kaupunkikuvaan kuu lostaa utopistiselta. Pentikäinen sanoo, että kaupunkisuunnittelu on aina erilaisten tarpeiden yhteensovittamista. Kau punki muuttuu koko ajan. ”Helsingissä on kuitenkin paljon tyhjiä toimi tiloja, joista huolehtimalla ei tarvitsisi uudisraken taa näin paljon.” Viime vuodet media on uutisoinut purkavasta uudisrakentamisesta. Se tarkoittaa, että peruskor jausikäiset rakennukset, nyt esimerkiksi 70–80lu vuilla rakennetut kerrostalot, puretaan korjaamisen sijaan. Tilalle rakennetaan uusia asuntoja. Sellaisten tieltä Sompasaunakin vuonna 2021 siirtyi Verkkosaareen. KANSAINVÄLISEN KANSAINVÄLISEN ilmastokokouksen vuoden 2022 raportin mukaan rakennusala käyttää noin 40 pro senttia Euroopan energiantarpeesta, josta 80 pro senttia tulee fossiilisista polttoaineista. Viime vuonna Aaltoyliopistosta valmistunut Pentikäinen kertoo, että hänen opintoihinsa kuu lui vain yksi ekologista kestävyyttä käsittelevä kurs si, vaikka rakennusala aiheuttaa ison osan maailman ilmastopäästöistä. Niinpä vuonna 2020 Pentikäinen perusti vii den muun arkkitehtiopiskelijan kanssa You tell me nimisen kollektiivin. Se kutsui asiantuntijoita luen noimaan tuleville arkkitehdeille ympäristöstä. Sittemmin kollektiivi on ollut aktiivinen muun muassa purkuuhan alla olevassa MeriRastilassa sekä Kruununvuorenrannassa sijaitsevan Stans vikinkallion asemakaavakiistassa. Helsinki haluaa rakentaa Kruununvuoren rannan uudelle asuinalueelle hyvät joukkoliikenne yhteydet – vedoten ilmastosyihin, liikenne ja energiatehokkuuteen. ”Tiiviin kaupunkirakenteen ekologisesta kestä vyydestä ei ole tieteellistä näyttöä, vaikka siihen usein vedotaan täydennysrakentamisessa”, Pentikäi nen sanoo. Paikalliset ja kaupunkiaktivistit taas haluavat suojella Stansvikin 400vuotiasta luonnonmetsää ja uhanalaisia lajeja, kuten liitooravia ja lahokavio sammalta. Kollektiivi on auttanut heitä tekemällä varjo kaavan eli kaupungin aikeille vaihtoehtoisen rakennus suunnitelman, jossa lähiluonto säilyisi. ”Metsässä päivittäin käyvät tuntevat metsän omi naispiirteet ja arvon paljon paremmin kuin asiois ta päättävät, jotka eivät välttämättä ole edes käyneet paikan päällä”, Pentikäinen sanoo. KOLLEKTIIVI KOLLEKTIIVI on hakenut rahoitusta laatiakseen varjokaavoja muillekin pääkaupunkiseudun metsä kiistaalueille. Niitä riittää: Myllypurossa rauhoitetun Mato kallion jäähallihanke, Kumpulan vaahterametsän bulevardisointi ja Malminkartanon uudet asunnot aiheuttavat asukkaissa vastustusta. Uudisrakentamis ta tehdään myös Kontulan Kivikonlaidan, Kaarelas sa sijaitsevan Honkasuon ja EteläHaagan Riistavuo ren metsäalueilla. Sitä ovat harmitelleet niin asiasta päättäneet poliitikot kuin Suomen luonnonsuoje luliitto, kaavat kun on laadittu vuosia sitten. ”Kaupunkisuunnittelun ongelma on, että osa kaa voista on ajastaan jäljessä, eivätkä vastaa sitä tietoa maailmasta, joka meillä nyt on”, Pentikäinen sanoo. ”Stansvik on näistä ehkä röyhkein tapaus. Tänä päivänä alueelle ei enää kaavoitettaisi.” Stansvikiin on tehty vuosien varrella useita kaa voja, joissa rakentamista on lisätty suhteessa edel liseen. Varjokaava mukailee alkuperäistä suun nitelmaa. Siinä vanha metsä on säästetty ja osa kortteleista järjestetty uudelleen. M Kaipaavatko opintosi päivittämistä? Kerro meille: toimitus@ylioppilaslehti.fi ylioppilaslehti 2 / 2024 8 Äärisääennuste
Askeettista kurjuutta promoavat uuden raittiusliikkeen agitaattorit eivät osaa pitää hauskaa, eivätkä halua muidenkaan pitävän. Suomalaisten kansallisharrastus on uhattuna! Sober furious -bileiden järjestäjien nukahtaessa sometauolle on hyvä aika erota kultista ilman seurauksia. Kunnollisten nuorten Suomi on tylsä maa, jossa kukaan ei saa kosketusta tunteisiinsa hauraassa krapulassa. K U V A T P au lii n a N yk än en Silmä eksyy viehkeiden ja vähäpukeisten selfieiden täyteiseen IG-profiiliin, mutta todellinen saarna on Tiktokissa ja käsittelee kristityn sydämen viisautta. Kohtaisivatpa ihmiset toisensa ihmisinä! Videoiden viesti on armo, mutta Instagramissa kyllä sopii piilovittuilla niille, jotka eivät vastusta rasismia, fasismia ja kansanmurhaa somessaan. Vapise, hallitus! Temptation Islandista tuttu Andberg laittaa somevideoillaan fledan minttiin ja opettaa miehille, miten päästä naisten pöksyihin olemalla paras versio itsestään Citymarketissa. Arvokonservatiiveihin vetoava Andberg hämmentää niitä, joiden mielestä miehet eivät ole enää miehiä eivätkä naiset naisia, mutta pukille pitäisi päästä. Andberg panee Cittariin meikkiä ja tukkaansa montaa eri tuotetta. Videot ovat vaarallisen mukaansa tempaavia. Bimbofikaatio -pamfletin kirjoittajat eivät ole nuoria pissiksiä, mutta yrittävät olla. Nämä tytöt valehtelevat, että tyhmät ovat viisaita ja viisaat tyhmiä. Ennestään tyhmät nuoret voimaantuvat nyt bimboidentiteetistä. Samaan salaliittoon kuuluvat Barbie -elokuvan ohjaaja Greta Gerwig sekä pikku poikien verta imevä Paris Hilton, jota it-girlit fanittavat. Dosentit ja tohtorit varokaa! Kokoomusnuorten puheenjohtajan X-viestit mukailevat oikeaa ääri laitaa, ja toisaalta saa pelätä kantaako argumentti kuitenkaan. Termisanakirja käteen, nyt dissataan intersektionaalista feminismiä! Ylitsepursuavaa itsevarmuutta, jollaista vain nuorisokokoomuslaisella voi olla. #Israel, #antiwoke, #willerydman ja #marx ismileninismin yhteensopimattomuus oikeusvaltion kanssa. Heikkohermoiset varokaa! Ensimmäinen, joka ennusti someaktivistien menneen päästään sekaisin. Nyt kirjoittelee katkeran tunnustuksellisia päivä kirjamerkintöjä turvallisimpaan someen eli Instagramiin. Mikä meitä vaivaa -podcast levittää kommunismia kriittisestä teoriakirjallisuudesta kiinnostuneen taideskenen ikuisesti lapsina pysyville kolmikymppisille, jotka uskovat kaiken, mitä popfilosofit heille kertovat. Samanmielisten Suomi Incelitön Suomi Tyhmä Suomi Suomi ennen wokea Kieltolain Suomi Korkeakulttuurivasemmiston Suomi VARO MYÖS VARO MYÖS : Minja Koskela, Teemu Selänne VARO MYÖS VARO MYÖS : Hjallis Harkimo VARO MYÖS VARO MYÖS : Sanna Marin, Aino Collin VARO MYÖS VARO MYÖS : Atte Kaleva, Mats Uotila, Sebastian Tynkkynen VARO MYÖS VARO MYÖS : Hanna Tikander, Sari Essayah VARO MYÖS VARO MYÖS : Pontus Purokuru Laura Wathén ja Katri Ylinen, Darravapaa-median perustajat Elmer Andberg, tosi-tv-tähti Fanni Noroila, näyttelijä ja muusikko Taika Mannila ja Inka Valima, taiteilija ja koomikko Binga Tupamäki, kokoomusnuorten puheenjohtaja Veikka Lahtinen, podcastaaja ja tietokirjailija Saarnaaja Sanoma Visio T E K S T I Toimitus Varo näitä Ylioppilaslehti listasi karismaattisimmat somesaarnaajat. ! ylioppilaslehti 2 / 2024 9 Alkupala Palstalla kasvatetaan nälkää.
40 vuotta sitten Jumala kertoi tukholmalaiselle metronkuljettajalle Venäjän valtaavan osan Suomesta. Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja Suomen Nato-jäsenyys palauttivat kiinnostuksen vanhaa profetiaa kohtaan. Mitä profetiat merkitsevät nykypäivänä? Huomenna hän tul ee ylioppilaslehti 2 / 2024 10
T E K S T I Petri Jääskeläinen K U VAT Pauliina Nykänen n toukokuun 28. päivä vuonna 1984. Hieman ennen keskiyötä Jumala pu huu tukholmalaiselle metronkuljetta jalle Yrjö Säkkiselle. Hän haluaa näyttää Säk kiselle Suomen tulevaisuuden. Jumala antaa Säkkiselle luvan kuvailla ko kemansa ckasetille. Joko nauhurissa tai ka setissa on vikaa, sillä huonolaatuinen äänite särisee ja kohisee, kun monotoninen mies ääni aloittaa kertomuksensa. Näin venäläisen sotilaan, joka oli aseistettu niin kuin kuuluu olla. Päässä sillä ei ollut kypärää, vaan sillä oli kenttälakki. Siinä oli Venä jän armeijan tunnukset ja rinnassa sillä oli Venäjän armeijan myöntämiä kunniamerkkejä. Miehellä oli aseenaan pikakivääri ja hän seisoi rajapyykkien välissä. Toinen rajapyykki oli Venäjän puolella, ja toinen, sinivalkoinen, oli Suomen puolella. Rajapuomi oli nostettu ylös: raja oli siis auki. Tämä sotilas oli hämmästyttävän suuri. Kun minä sitä näyssä katselin ja olin seisovinani noin 25-30 metrin päässä kasvot sitä sotilasta kohden, niin minusta katsoen sen sotilaan koko oli pitkästi yli kymmenen metriä. Tunnin mittainen kasetti tunnetaan Säkki sen asuinpaikan mukaisesti Tukholman profetiana . Säkkisestä tiedetään niin vähän, että kritisoijat ovat epäilleet, oliko miestä edes olemassa. Hän ei tiettävästi halunnut julki suutta, joten kasetilla Säkkisen nimeä ei mainita. Huomenna hän tul ee O ylioppilaslehti 2 / 2024 11
Kasetti jakautuu kahtia apuolen profe tiaan eli jumalalliseen viestiin ja bpuoleen, jolla Säkkinen tulkitsee viestiä. Apuolen luennoiva sävy muuttuu b puolen alkaessa kiihkeään paatokseen. Jotkut usko vat ovat tulkinneet puhetavan muutosta todisteena siitä, että viesti oli Jumalalta. Äänite päätyi Säkkisen uskonveljien mu kana Suomeen vuonna 1985. Se alkoi levitä täkäläisissä herätyskristillisissä uskonnollisis sa yhteisöissä. Profetia tuntui enteelliseltä. Säkkinen puhui useita kertoja Venäjästä, vaikka elettiin Neuvostoliiton aikaa. Profe tiassa Venäjä valtaa osan Suomesta. Kului vuosikymmeniä, eikä Jumalan välittämä enne toteutunut. Silti se saavutti kultti maineen muuallakin kuin uskovien kes kuudessa. Säkkisen näky leviää Ylilaudalla, Suomi24:ssä ja muilla verkon keskustelu palstoilla. Venäjän hyökättyä Ukrainaan ja Suomen Natojäsenyyden myötä pieni osa suomalai sista on alkanut odottaa profetian toteutuvan. Suomen rajalla tapahtuva Venäjän hybridi operaatio ja elintarvikkeiden hintojen nousu ovat kuin suoraan ennustuksesta. Näkikö tukholmalainen metrokuski sit tenkin tulevaisuuden? HISTORIASTA HISTORIASTA tiedetään lukuisia profeetoiksi itseään kutsuneita henkilöitä aina Raamatun Eliasta ja Joonasta moderneihin suomalai siin runolaulajiin Cheekiin ja Elastiseen, jot ka julistivat, miten ”taas ihan yhtäccii kään tyy lesboja streiteiks”. ”Profetoiminen on jumalallisten viestien välittämistä”, kertoo tutkijatohtori Katri Antin ItäSuomen yliopistosta. Raamatun profetioihin perehtyneen Anti nin mukaan profetoiminen koostuu neljästä osasta: lähde eli jumala tai jumalat, viesti eli profetia, välittäjä eli profeetta ja vastaanotta jat. Joskus mukana voi olla myös jumalalli nen välittäjä, kuten enkeli. Raamatun aikaisissa ja tuoreemmissa pro fetioissa on paljon yhteistä, sillä Raamatun profetioiden vaikutus näkyy niitä seuranneis sa kertomuksissa. Keskeinen ero on profe tioiden yhteiskunnallinen ja uskonnollinen asema. ”Profetioilla oli aikoinaan tärkeä rooli hal litsevan eliitin keskuudessa, kun päättäjät konsultoivat jumalia. Meillä eduskunnassa ei neuvotella profeettojen kanssa siitä, onko päätös jumalalle mieleinen”, Antin sanoo. Profetointi on nykyisin myös uskonnolli sesti marginaalissa ja tapahtuu enimmäkseen karismaattisissa kristillisissä yhteisöissä luteri laisen kirkon sijaan. Se, kuka on profeetta, määrittyy usein vastaanottajien perusteella. Yhteisö hyväksyy profeetan tai tuomitsee tämän Raamatun mu kaisesti vääränä profeettana. Toisaalta pro feetta voi uskoa itse olevansa profeetta, vaik ka yhteisö ei häntä hyväksyisi. ”Ylipäätään on vaikeaa arvioida, kuka on oikea profeetta”, Antin sanoo. ”On iso väite sanoa saavansa viestejä juma lalta. Hyväksynnässä auttaa, jos joku profe tia toteutuu.” Ju m ala va ro itt aa, ett ei pid ä lu ot taa N eu vo sto liit on so pim uk siin ja asi ak irj oi hi n. ylioppilaslehti 2 / 2024 12
Antinin mukaan profetiat voivat olla sekä vertauskuvallisia että konkreettisia. Tukhol man profetia voi kuvata Venäjän konkreettis ta hyökkäystä Suomeen, mutta se voi myös viitata Suomen kansan elämiseen synnissä. Profetiassa korostetaan, että suomalaisten pitää tehdä parannus ja kääntyä pois synnistä, jotta Jumala voisi helpottaa tulevaa kärsimys tä. Jumala myös varoittaa, ettei pidä luottaa Neuvostoliiton sopimuksiin ja asiakirjoihin. ”Monitulkintaisuus on profetioissa etu, jonka avulla niiden viesti voidaan liittää sekä nykyhetkeen että siihen hetkeen, kun ne on annettu.” KIRKON KIRKON Tutkimus ja koulutus yksikön tutki muskoordinaattorin Jussi Sohlbergin mu kaan Tukholman profetia on samaa jatkumoa kuin muut kylmän sodan aikaiset suomalais profetiat, kuten niin sanottu Oulun profetia. Heinoslaisuutena tunnetussa yhteisössä Oulun lääninhallituksen kanslisti Laila Heinonen sai elokuussa 1960 Jumalalta viestin. Sen mukaan Jumala antaa Suomen kansan vihollisten käsiin, jos 800?000 suomalaista ei käänny ja tee parannusta. Profetiassa mainittu vihollinen oli Neu vostoliitto ja Suomelle povattiin samanlaista kohtaloa kuin Baltian maille osana itäblokkia. Oulun profetia sai paljon näkyvyyttä mediassa. Myöhemmässä profetiassa heinos laisille kerrottiin, että 8?000 esirukoilijaa riittää ja Suomi on saanut lisäaikaa tavoitteen täyttämiseen. Heinoslaisuuden aikana vuonna 1962 tapahtui muun muassa Kuuban ohjuskriisi, joka herätti Suomessakin pelon ydinsodasta. Tukholman profetia on vuodelta 1984. Silloin elettiin yhä kylmän sodan ja suomet tumisen aikaa. Profetian mukaan Venäjä tu lee miehittämään osan Suomea joksikin aikaa. Sohlberg arvioi, että Tukholman profe tia on alkanut levitä verkossa viime vuosina juuri Venäjän hyökkäyssodan, mutta myös Gazan sodan takia. Ne ja aikaisempi korona pandemia ovat polttoainetta, joka ruokkii ajatusta lopun ajoista. ”Apokalyptiikassa jokainen aika nähdään erityisen pahana ja poikkeuksellisena, mutta ympäröivä maailma vaikuttaa siihen, millaiset profetiat leviävät. Esimerkiksi aikoinaan saar naaja Leo Meller poimi aiheita profetioihin sa uutisista”, Sohlberg sanoo. Sohlbergin mukaan Tukholman profe tiassa on monia muistakin profetioista tuttu ja elementtejä, kuten elintarvikkeiden hin tojen nousu ja rahan arvon laskeminen sekä viesti siitä, että suomalaisten täytyy ”tehdä ylioppilaslehti 2 / 2024 13
parannus” eli kääntyä uskoon. ”Kriisiajat ruokkivat apokalyptisia tulkinto ja”, Sohlberg sanoo. Hänen mukaansa profetointi on silti pie ni ilmiö. Suomessa se nousee esiin eniten karismaattisissa kristillisissä yhteisöissä ja he rätysliikkeissä. Niissä profetointia pidetään yhtenä armolahjoista, kuten kielillä puhu mistakin. Usein profetointi jää pienen piirin ilmiöksi seurakuntiin ja on mahdotonta sa noa, moniko suomalainen uskoo Tukholman profetiaan. Nyt sanaa voidaan levittää kuitenkin laa jemmalle kuin kylmän sodan aikana. ”Aikaisemmin tällaiset profetiat levisivät kirjoissa tai ckasetilla. Nyt kuka tahansa voi julkaista profetioitaan Youtubeen tai verkko sivuilleen”, Sohlberg sanoo. Jo pelkän Youtuben perusteella useam pikin itseään profeettana pitävä saarnaaja on viime vuosina ennustanut Venäjän hyökkää vän Suomeen. Kaikkiaan profeetaksi itseään kutsuvia on Suomessa Sohlbergin mukaan kymmeniä. TUKHOLMAN PROFETIASSA TUKHOLMAN PROFETIASSA Venäjä on ”Juma lan ruoska”, joka rankaisee tottelematonta Suomea. Profetia varoittaa tukeutumasta lii kaa länsivaltoihin kylmän sodan tantereella. Teillä ei ole yhtään kansaa, joka nostaisi asetta teidän puolestanne Venäjää vastaan . Sinä Suomen kansa tulet olemaan yksin, yksinäisempi kuin talvisodan päivinä.?[…]?Suomen kansa, älä luota lännestä tulevaan apuun, sillä ei sitä tule. Vaikka kylmä sota on ohi, pelko Venäjän hyökkäyksestä ei ole kadonnut minnekään. Tutkijat Emma Nortio ja Jussi Pakkasvirta selvittivät suomalaisten kokemaa Venäjän uh kaa Suomi24keskustelupalstalla. Tutkimuk sessa korostui kaksi vuotta: 2004 ja 2014. Artikkeli valmistui juuri ennen Venäjän suurhyökkäystä Ukrainaan. Google Trendsin perusteella Tukholman profetiaa haettiin erityisen paljon vuosina 2004 ja 2022. Juuri Suomi24palstalla aiheesta on keskusteltu paljon. Vuosina 2004 ja 2022 Suomessa käytiin kiivasta keskustelua Natojäsenyydestä. Tus kin on sattumaa, että vuonna 2004 myös Tukholman profetia kiinnosti ihmisiä. Osa uskovista odotti profetian kuvaaman hetken saapuvan, jos Suomi siirtyy tiiviimmäksi osaksi läntistä yhteisöä sotilasliiton jäsenyy den myötä. Venäjän hyökkäyssodan alettua Ukrainassa vuonna 2022 kiinnostus Tukhol man profetiaan alkoi kasvaa nimekkäiden henkilöiden tuella. Exkansanedustaja Ano Turtiainen (vkk) on levittänyt profetian sanomaa ainakin kol mella videolla, joilla on kymmeniätuhansia katselukertoja. Turtiaisen mukaan Venäjä on pakotettu hyökkäämään Suomeen. ”Nyt kun me ollaan osa Amerikkaa, Ve näjän on pakko toimia. Se profetia toteu tuu. Siinä vaiheessa, kun noita venäläisiä on meidän tontilla, siellä on aika paljon paskaa housussa aika monessa torpassa. Ehkä hyvä niin”, Turtiainen sanoo videollaan. Videonsa kuvauksessa Turtiainen arvioi, että profetia toteutuu vuoden 2023 aikana. Ei toteutunut. Myös Venäjän äänitorvena tunnettu kiis telty dosentti Johan Bäckman on maininnut Tukholman profetian viesteissään. Profetian sisällön voi ajatella sopivan Venäjän ja sen myötäilijöiden tavoitteisiin: jumalallinen viesti varoittaa tukeutumasta läntisiin kump paneihin, kuten Yhdysvaltoihin. USKONNON USKONNON ja mediatutkimuksen professori Katja Valaskivi Helsingin yliopistosta on tut kinut uskonnollisuuden ja populistisen po litiikan suhdetta. Hänen mukaansa populis min ja karismaattisen kristillisyyden välillä on yhdistäviä tekijöitä etenkin viestinnälli sestä näkökulmasta. ”Molemmissa on usein keskiössä karis maattinen johtaja, puhe lähestyvästä kriisistä ja jako hyviin ja pahoihin, meihin ja muihin. Tässä asetelmassa jumalan voidaan perustella olevan ’meidän’ eli hyvien puolella.” Valaskiven mukaan ei ole sattumaa, että Tukholman profetia on kaivettu naftaliinista juuri nyt. Erilaisia maailmanlopun ennustuk sia ja salaliittoteorioita luetaan aina jälkikä teen. Esimerkiksi Donald Trumpin taiste lua kansainvälistä eliitin pedofiiliverkostoa vastaan kuvaavassa QAnonsalaliittoteoriassa Q:n ennustuksista etsittiin viestejä, jotka se littävät nykyhetken poliittisia ilmiöitä samalla tavalla kuin horoskooppien avulla tulkitaan oman elämän tapahtumia. Tukholman profetian voidaan Valas kiven mukaan tulkita olevan kumman tahansa, Ve näjän tai Suomen puolella. Siltä osin se on ambivalentti ja sopii monenlaisiin tarkoituk siin. Venäjämielisesti tulkittuna Tukholman profetia voi olla hyödyllinen työkalu, sillä ennustus tunnetaan jo ennestään pitkältä ylioppilaslehti 2 / 2024 14
ajalta. Sitä, voisiko Tukholman profetia saa da uusia ihmisiä käännytettyä uskoviksi tai Venäjän puolelle, on vaikea arvioida. ”Perinteisesti Suomessa ollaan aika vastus tuskykyisiä, eikä kovin venäjämielinen sisäl tö saa kannatusta. Nykyhetki ei tue sellaisen leviämistä laajalle”, Valaskivi sanoo. Sosiaalisella medialla on iso rooli erikoi sempienkin ilmiöiden muuttumiseen näky vämmäksi, mutta Valaskiven mukaan Suomen oloissa jonkin ilmiön muodostuminen suu reksi vaatii edelleen mediahuomiota, usein iltapäivälehtien lööppien tasolla olevaa. ”Sosiaalinen media voi tuottaa jatkossakin yhä enemmän yllätyksiä, kuten että puolue saa ääniä parhaiden Tiktokvideoiden avulla.” Juuri sosiaalinen media on saanut Tuk holman profetian ja muut Suomen tuholla pelottelevat profetiat nousemaan aiempaa näkyvämmiksi. On tosin mahdotonta sanoa, moniko katsojista kuluttaa profetiasisältöä huumorina ja moniko tosissaan. Selvää kuitenkin on, että internetin avul la uudet yleisöt löytävät profetiat ja voivat käyttää niitä oman poliittisen agendansa edistämiseen erityisesti puoluepolitiikan ulko puolella, salaliittoajatteluun taipuvaisten ihmisten keskuudessa. RAAMATUSSA RAAMATUSSA Jeesuksen kirjoitetaan sano neen: ”Varokaa vääriä profeettoja. He tule vat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia.” Moni profeetaksi itseään kutsuva on val mis kertomaan seuraajilleen toinen toistaan hirvittävämpiä kauhukuvia tulevista lopun ajoista. Mitä profetioiden yleisö oikein saa irti tästä pelottelusta? Kirkon tutkimuskoordi naattorilla Jussi Sohlbergilla on tähän vastaus. ”Profetiat vahvistavat uskovien identiteet tiä ja tuovat lohtua, että kriisien jälkeen tosi uskovia odottaa mahdollisuus pelastua. Pro fetiat antavat toivoa tulevasta.” Toisaalta niiden tarve voi nousta myös sosiaalisesta deprivaatiosta eli sosiaalisten suhteiden puutteesta seuraavasta eristäyty misestä. Sohlbergin mukaan profetoinnin kääntö puoli on, että esimerkiksi Suomen karismaat tisissa kristillisissä yhteisöissä puheet henki valtojen kamppailusta ja lopun ajoista on koettu paikoin hyvin ahdistavina. Profetioiden keskiössä on myös mahdol lisuus tulkita niitä uudelleen, jolloin lopun ajat eivät tunnu päättyvän koskaan. Sohl bergin mukaan Raamatun Ilmestyskirjan maailmanloppukuvauksista on löydettyjä nimek käitä hahmoja aina keisari Nerosta ja Napoleonista alkaen. Niinpä tukholmalaisen metronkuljettajan nimiin laitettu ennustus Venäjän hyökkäyk sestä Suomeen palannee takaisin vielä mo neen otteeseen, monen saarnaajan omasta näkökulmastaan tulkitsemana. ”Siinä vaiheessa, kun noita venäläisiä on meidän tontilla, siellä on aika paljon paskaa housussa aika monessa torpassa. Ehkä hyvä niin”, Ano Turtiainen sanoo videollaan. ylioppilaslehti 2 / 2024 15
Kissa pöydälle T E K S T I Anu Silfverberg K U VAT Sabrina Bqain Tainnutuskehto-kirjassa eläinlääketieteellinen iskostaa opiskelijoihin maailmankuvan, jossa yksittäisen eläimen kärsimystä ei sovi nähdä. iksi ihminen päätyy opiskelemaan eläinlääketieteelliseen? Ainakin Elli Valtonen oli kiinnos tunut eläimistä. Hän on sellainen, jota luonnehditaan eläinrakkaaksi . Valtonen oli hakenut aiemmin itselleen Tallinnasta rescue koiran ja toisenkin. Tarhan eläimet jäivät vaivaamaan. Ne olivat likaisia, nälis sään ja varuillaan. Valtosen toisesta koirasta löytyi myöhemmin röntgenkuvassa ilma kiväärin luoteja. Se oli ensimmäinen motiivi hakea eläin lääkikseen. Eläinten lisäksi Valtosta kiinnostivat pääsy kokeet. Aiemmin hän oli päässyt opis kelemaan tanssia Amsterdamiin ja sitten us kontotiedettä ja filosofiaa Turkuun. ”Olen parhaimmillani pääsykokeen kaltai sessa tilanteessa”, hän sanoo. Mitä isompi ja vaikeampi tentti, sen pa rempi: valtavia määriä tietoa, rajallisesti ai kaa! Eläinlääketieteellisessä oli kunnolliset pääsykokeet. Valtonen pääsi sisään ensim mäisellä haulla. ”Koin, että voin auttaa eläimiä enemmän, jos olen eläinlääkärin ammatissa. Tai kuvitte lin voivani.” ELLI VALTONEN ELLI VALTONEN aloitti opinnot Helsingin yli opiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnas sa syksyllä 2005. Humanistille oli uutta ja in nostavaa, että opinnot olivat käytännöllisiä ja konkreettisia. Pääsykoeihmiselle koulus sa oli mahtavia kokeita! Legendaarisessa koeobduktio tentissä opiskelijoiden piti opetella ulkoa kymmenien kysymysten lista ja vastail la samalla kun eteen tuotiin diagnosoitavak si kuollut eläin. ”Muistan että se oli kissa, muistan diag noosin, ja että paistoi aurinko…” Nyt Valtonen istuu Keskuskadun Uni cafessa keskellä opiskelijahälyä, ensimmäistä kertaa vuosiin. Hän on väitöskirjatutkija ja kirjailija. Romaani Tainnutuskehto (Kosmos, 2023) oli viime vuonna Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokkaana. Teos on karu kuvaus kolmen eläinlääkäriopiskelijan opinnoista, joista muodostuu syöksykierre arkisen julmuuden pohjamutiin. Eläinten ”auttaminen” saa uusia merkityksiä. Koulutus näyttäytyy indoktrinaationa maailmankuvaan, M ylioppilaslehti 2 / 2024 18 Henkilö Palstalla henkilö määritellään työnsä kautta, kuten nykyajalle on ominaista.
jossa elävien olentojen kärsimystä ei sovi nähdä, sillä se kyseenalaistaisi yhteisen sopi muksen, jolla yhteiskuntaa pyöritetään. Lukiessani kirjaa ajattelin usein eläin oikeusjärjestö Animalian historiikin nimeä Jonkun on uskallettava katsoa . Valtosen ro maani on fiktiota, joka toteuttaa tuota kohti katsomisen ideaa. VUOSINA VUOSINA 2007 ja 2008 Valtonen suoritti opintoihin kuuluvat harjoittelut eläintuotan nossa. Hän listasi opintopäiväkirjaansa sika lassa todistamiaan asioita: purtuja häntiä ja korvia, maata laahaavia tyriä. Ja: Silkkaa verta virtsaava laiha emakko, joka kahden viikon sikalaharjoitteluni loppupuolella vihdoin ” pääsi” autoon satojen kilometrien matkalle kohti teurastamoa, mädäntyneet pikku porsaiden ruumiskasat sikalan käytävällä toisten sikojen näykittävinä, tuskaiset emakot liian pienissä porsitushäkeissään, joiden metalliputkia vasten pikkuporsaat ruhjoutuivat – antaessani teko hengitystä ikivanhan häkkirakannelman surman loukkoon jääneille kahdelle pienelle tajusin, että pahin kohtalo ei suinkaan ole, jos pikkuiset keuhkot eivät enää jaksa palautua . Keskustelua noista asioista ei opinnoissa hänen mukaansa silloin käyty, ei ennen eikä jälkeen harjoittelun. ”Ennen teurastamoharjoittelua ohjeistus oli, että opiskelijoiden on tosi tärkeää py syä pois tieltä ja olla puuttumatta mihinkään mitä siellä tapahtuu”, Valtonen sanoo. ”Tehtiin selväksi, että siellä ollaan sitten hiljaa. Jos on huomautettavaa, sanotaan tarkastus eläinlääkäreille.” Harjoittelujakso kesti kuukauden. Sen ai kana opiskelijat seurasivat työtä teurastus linjan eri pisteissä ja kävivät läänineläinlääkä rin mukana eläinsuojelutarkastuksilla ja pienemmissä laitoksissa. Yksittäiset eläimet jäivät mieleen, vaik ka juuri siltä olisi kai pitänyt yrittää välttyä: Teuraaksi tuotu sonni ei taintunut, kun sitä Elli Valtonen harrastaa lintubongaamista. Yksi suosikkilaji on valkoposkihanhi. ”Se pärjää ihmisten keskellä, kuten rotat ja citykanit. Olen iloinen, kun näen kaupunkieläimen.” ” Tehtiin selväksi, että siellä ollaan sitten hiljaa.”
romaaniksi, terapiakirjoittelu jäi. Tekstien alku perä näkyy lopputuloksen tyylissä: Tainnutuskehdon kieli on lakonisen toteavaa. Huomio kiinnittyy eläinyksilöihin siinä, mis sä tavallisesti nähdään vain massaa. Yksittäi set katseet, hengenvedot ja huudot jäävät muistiin. Siipikarjateurastamolla todistetaan, kuinka yksittäinen kana nostaa viimeistä ker taa päätään tainnutuslaitteessa lintujoukon keskellä. Kysyn alta pois tyhmän kysymyksen, jota fiktiosta ei saisi esittää: Mikä kirjassa on tot ta? Valtonen ei selvästi ole kuullut, että se on tyhmä kysymys, vaan vastaa suoriltaan: ”Kaikki, mikä koskee eläinlääkistä ja eläin lääkärin työtä.” VALTONEN VALTONEN ei näytä pääsevän pois eläinlääkik sestä. Hän palasi sinne tutkijaksi vuonna 2020. Nyt hän valmistelee väitöskirjaa, joka käsittelee eläinsuojeluvalvontaa ja rikoksia. Hän on käynyt läpi 1700 vastaajan tuomiot rikoksissa, jotka koskevat seura ja harrastus eläimiä. Väitöskirjassa selvitetään, millaista rikollisuus on, minkä tyyppisistä rikoksista ilmoitetaan, mitä tarkastuksilla havaitaan ja mitä siitä seuraa. Valtosen suhde opinahjoonsa on tiivis mutta kompleksinen. Tutkijana hän ajatte lee, että eläinlääketieteellisen maailmankuva vaatisi ravistelua. Yliopistonhan pitäisi opet taa ihmisiä ajattelemaan ja kyseenalaistamaan, eikä vain sopeutumaan normiin. Hän kiinnittää huomiota alansa eufemisti siin termeihin ja käyttää usein sanaa ”hyvin vointipesu”. ”Hyvinvointia on, että eläin sopeutuu an nettuihin olosuhteisiin niillä reunaehdoilla, jotka taloudellinen kannattavuus sanelee. Eläinsuojelu taas on tässä kontekstissa sitä, mitä eläinsuojelulaki on.” Laki säätelee yleiset periaatteet, joiden mukaan eläimiä suojellaan tarpeettomalta kär simykseltä. ”Mutta alemmissa asetuksissa määritellään, mitä tarpeellinen kärsimys on. Yhtäkkiä on kin mahdollista repiä porsaan kivekset irti ilman kivunlievitystä tai murskata poron ki vekset pihdeillä.” Tarpeellisuuden määrittää tuottavuus. Valtonen sanoo pelkäävänsä, että eläinten hyvinvoinnin tutkimus, jota yliopistolla teh dään, tuudittaa maallikot ajattelemaan, että asioita korjataan koko ajan ja hyvinvointi li sääntyy. Niin ei välttämättä ollenkaan ole. ammuttiin päähän, vaan huusi kivusta ja pai noi päätään alas. Yhtä karjua yritettiin tain nuttaa sähköllä uudestaan ja uudestaan. Niin Valtonen sen muistaa. Opiskelijoiden piti tarkastaa eläinten refleksit koskettamalla sil män sarveiskalvoa. ”Jos eläin räpyttää, refleksi on olemassa, eikä eläin ole syvästi taintunut. Usein siat vain ripustettiin ja avattiin puukolla, vaikka ne räpyttelivät silmiään.” Valtonen sanoo, että hän kertoi ongelmis ta tarkastuseläinlääkärille, joka kehotti kirjaa maan asiat vihkoon. Vihko laitettiin kaappiin, eikä siitä enää puhuttu. Harjoittelujaksosta on 16 vuotta. Valto nen joutuu toistamiseen keskeyttämään pu humisen, koska itkee. ”Osa eläimistä tuli teurastamolle niin sai raina, etteivät pystyneet kävelemään. Niitä hakattiin eteenpäin… Muistan emakon, joka ei pystynyt seisomaan. Sen jokainen jalka oli niin kipeä, ettei se oikeastaan ontunut mi tään yhtä jalkaa. Mutta sekin hakattiin eteen päin.” Valtonen oli vuokrannut väliaikaisen asunnon, koska harjoittelu oli toisella paikka kunnalla. Jääkaapin ruoista muodos tui aamukampa: kun kaikki on syöty, tämä on ohi. ”Koulutus on hyvin ammattikoulumainen, ja tahti nopea. Ei niitä eläinsuojeluongelmia ollut aikaa jäädä miettimään. Jos olisi jäänyt jälkeen, olisi pudonnut seuraavalle vuosi kurssille.” ELLI VALTONEN ELLI VALTONEN valmistui eläinlääkäriksi vuonna 2012. Hän työskenteli valvonta eläinlääkärinä lähinnä Helsingissä, jossa tar kastukset kohdistuvat enimmäkseen lemmik kieläimiin. Se on työtä, jossa näkee ihmiset ja eläimet huonoimmilla hetkillään. Päihde ongelmien ja huonoosaisuuden periytymi nen iskee päin näköä. Ihmisten pahoinvointi siirtyy heidän armoillaan oleville eläimille moninkertaisena. ”Työssä joutuu dokumentoimaan tilantei ta, joissa eläimiä ei voi auttaa lainkaan.” Vuoden 2017 paikkeilla Valtonen alkoi uupua. Se on tavallista; eläinlääkäreillä on tutkitusti paljon mielenterveysongelmia ja korkea itsemurhariski. Syyksi on arveltu esi merkiksi sitä, että työssä eutanasiaan tot tuu. Valtonen on miettinyt, voiko syynä olla myös se, mitä työssä näkee. Valtosen väsymyksen oireisiin lukeutui eräs piirre: mieli alkoi suoltaa välähdyksinä muistikuvia siitä ensimmäisestä teurastamo harjoittelusta vuosia sitten. Kuvat ilmestyivät erityisesti nukkumaan mennessä. Hän oli kuullut terapiakirjoittamisesta. Sen idea on, että kuvataan tapahtumia raport timaisesti ja lakonisesti, ilman tulkin taa. Valtonen päätti taltioida pahimpia muisti kuvia tuolla metodilla – ei siitä haittaakaan olisi. Kunnon pääsykoeihmisenä hän alkoi pian kirjoittaa novellitekstejä kilpailuihin, ”koska niissä oli hauskaa, kun on deadline ja pakko viimeistellä”. Yllätyksekseen hän pääsi kirjoituskilpai lussa kärkijoukkoon. ”Olin, että okei, ilmeisesti tämä jotenkin… riittää?” Valtonen hakeutui Kriittisen korkea koulun kirjoittajalinjalle ja Kosmoskustan tamon kirjoitusleirille. Tekstit kasvoivat E L L I VA LT O N E N, 44 kirjailija ja väitöskirjatutkija M IS TÄ T U N N E TA A N Esikoisromaani Tainnutuskehto (Kosmos, 2023) oli Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokkaana ja sai kunniamaininnan. T Y Ö P Ö Y D Ä L L Ä N Y T Väitöskirja eläinlääketieteelliseen tiedekuntaan eläinsuojeluvalvonnasta ja eläinsuojelurikoksista. Valtonen aloittaa huhtikuussa rajaeläinlääkärin työn. U N E L M I E N P R O J E K T I ”Uusi romaani. Tarinan lankojen solmiminen ja tekstin viimeistely oli koukuttavan ihanaa. Olisi hienoa taas uppoutua johonkin, mikä on vasta hajanaisena kudelmana mielessä, ja koota siitä valmis kuva.” A L A L L A M ÄT TÄ Ä ”Vanhentunut ajatus, että eläimet ovat ihmisen käyttötavaraa ja eläinlääkärin rooli olisi auttaa tuottavuuden maksimoinnissa.” ylioppilaslehti 2 / 2024 20
Valtonen kertoi ongelmista tarkastuseläinlääkärille, joka kehotti kirjaamaan asiat vihkoon. Vihko laitettiin kaappiin, eikä siitä enää puhuttu. ”Eläinten kokemuksen tutkiminen on toki tärkeää, mutta kun tutkitaan vaikkapa sikojen hyvinvointia , niin jos sikaa pidetään betoni karsinassa koko elämänsä niin, ettei se näe päivänvaloa kuin hetken astuessaan teuras autoon, voiko se paremmin, jos heitämme sille kerran päivässä sanomalehden revittä väksi?” Eläinlääketieteellistä tutkimusta rahoittaa paljolti eläinteollisuus. Siellä tietysti toivo taan, että tutkimus hyödyttää elinkeinoa. ”Jos ehdotetut muutokset maksavat rahaa, niiden pitäisi aina maksaa itsensä takaisin pa rempana tuottavuutena, eli eläimistä pitäi si saada aina vain enemmän irti”, Valtonen sanoo. ”On vaarana, että tutkimus näyttäytyy eläinteollisuuden toiminnan legitimointina.” paljon palautetta. Moni on kertonut koke neensa samoja asioita ja halunnut jakaa pahimpia kokemuksiaan. Heitä mietityttää, miksei asioihin ole puututtu tai osallistumi sesta ole voinut kieltäytyä. Viime marraskuussa Eläinlääkäri lehdessä ilmestyi arvio Tainnustuskehdosta . Sen oli kir joittanut kolmannen vuoden opiskelija Viivi Mäenpää. Hän arveli kritiikissään, että Val tosen romaani järkyttää sellaista lukijaa, joka ei tunne eläinlääkäriyden identiteettiä ja työtä. ”Sen sijaan eläinlääkäreille ja heidän kans saan työskenteleville se tarjoaa samastuttavan pinnan tai vähintään auttaa ymmärtämään kollegaa”, hän kirjoittaa. ”Tämä tarina minun piti kuulla ja niin pitäisi sinunkin.” VIIME PÄIVINÄ VIIME PÄIVINÄ Valtonen on ajatellut opis keluaikojaan useammin. Osin siksi, että hän on antanut haastatteluja romaanistaan ja osin, koska hän valmistautuu todistamaan eräässä oikeudenkäynnissä. Sen kuvamateriaali on niin rankkaa, että yöunet ovat taas menneet. Valtonen ei ole toiminut valvontaeläinlääkä rinä enää kolmeen vuoteen, mutta proses sit ovat pitkiä ja häntä kutsutaan yhä todista maan vuosia vanhoissa tapauksissa. Hän pohtii, puhutaanko opiskelijoiden piirissä nykyisin enemmän etiikasta ja tun teista. ”Nykyään siellä on ainakin etiikkakerho”, hän sanoo. Ehkä asioista puhutaan nyt edes vähän enemmän. Kollegoilta ja opiskelijoilta on tullut Kirjailija Elli Valtonen Luonnontieteellisessä museossa. ylioppilaslehti 2 / 2024 21
HYVÄ YLIOPPILASLEHDEN KESTOTILAAJA, Ylioppilaslehti ilmestyy tänä vuonna viisi kertaa aiemman kuuden numeron sijaan. Se johtuu siitä, että lehden rahoitusta leikataan. Ylioppilaslehti tekee jatkossakin tinkimättömän omannäköistä, yllättävää ja kriittistä journalismia. Kiitämme tilaajia ymmärryksestä. Kysymyksissä ole yhteydessä: toimitus@ylioppilaslehti.fi TI E DO T E TI E DO T E
SEURAA YLIOPPILASLEHTEÄ SOMESSA @ylioppilaslehti Polkupyörä, valoilla. Kaupunkiin, retkeilyyn. Perinteinen kaupunkipyörä. 3tai 7-vaihteinen. Eri värisiä vaihtoehtoja saatavilla. Polkupyörä, maantielle, hiekkatielle, työmatkalle, retkimatkalle. T-paita, merinovillaa. Valikoimassa myös muita pyöräilyyn ja liikkumiseen soveltuvia vaatteita. Polkupyörä, 10-vaihteinen, valoilla varustettu. “ATB” Polkupyörä moneen käyttöön, maastoon ja ajoon. Tavarateline, pyörän eteen. Soveltuu pyörään kuin pyörään. Kolme eri kokoa, alumiinija rosteriversiot. Pyörälaukku, lakki, pipo, kaulaliina, juomapullo ja satunnaista kampetta laukkuun laitettavaksi. Kori ruostumattomasta teräksestä. Soveltuu erilaisiin pyöriin. Tosi kätevä. Tavarateline pyörän taakse, ruostumaton teräs. Vekkuli monitoimityökalu, jossa avaaja myös simapullon korkkaamiseen. Pyörähuolto kaikille ja kaikenlaisille pyörille. Kalevankatu 32, Helsinki. Polkupyöriä ynnä muuta. Kalevankatu 32 Helsinki | pelagobicycles.com Uutiset, vinkit, edut ja alennukset, tilaa uutiskirje ja seuraa Instagram @pelagobicycles RIDING, FAST & SLOW 29 23 Tiedä mistä kohkataan. KESÄASUNTOJA HELSINGISSÄ 1. 5.-31.8. Viikissä LATOKARTANON YO-KYLÄSSÄ. Kannattaa kysellä myös heti vapaana olevia huoneita! Soluasunnot: 230 €-310 €/kk/asukas Tiedustelut puh. (09) 3877133 toimisto@latokartanonyokyla.fi www.latokartanonyokyla.fi
Milja Sarkola Psykiatrini (Teos) 167 sivua Esikoisteoksessaan Sarkolan mieltä painoi suvun vanha raha ja puolen miljoonan asunto Keskuspuiston laidalla. Kaik ki on ihan hyvin ja siksi onkin vain luonnollista, että uudessa romaanissa istutaan terapeutin vastaanotolla, vaikka kaikki on ihan hyvin. Teatterintekijälle ominaisesti suuri osa kirjasta on dialogia. Lakoninen ja ekono minen kieli ilahduttaa, ja siirtymät päähenkilön ku vitelmiin psykiatrin elämästä ovat taidokkaita. Va litettavasti hahmot kipuilevat porvarillisuutensa ja porvarillisen taidesuhteensa kanssa välillä niin tois teisesti, että satiirinen terä tylpistyy. Mutta sellaista han terapia usein on – latteuksien latelua. –JK ”Mitä vikaa porvarillisuudessa on?” Liisa kysyi. ”Miksi taiteilijat aina vihaavat porvarillisuutta niin kiivaasti?” ”Älä minulta kysy”, psykiatri nauroi. ”Miksi he eivät näe porvarillisissa arvoissa kulttuurimyönteisyyttä, moniarvoisuutta, sivistystä, yhteisöllisyyttä, ahkeruutta?” Liisa luetteli kuin tietosanakirjasta. ”Ehkä porvarillisuuteen nykyään tai edelleen liittyy myös epätasa-arvoa ja ahdasmielisyyttä, ainakin boheemin prekaarin näkökulmasta”, psykiatri ehdotti. ”Minä olen siitä täysin eri mieltä”, Liisa sanoi ja psykiatri havaitsi, miten hänen vaimonsa katse tuttuun tapaan terävöityi ja ääni kiristyi. ”Kuka tämänkin maan hyväntekeväisyyttä ja yhteiskunnallista rauhaa ylläpitää, ellei säädyllinen ja vastuuntuntoinen porvaristo?” ?Keskiluokan ahdinko? Kuka kaipaa seikkailuja, kun omasta arjesta löytyy pieniä säröjä ja ihania hetkiä? Elämä on tässä, lähellä. Kaikki on hyvin, onhan? Harry Salmenniemi Sydänhämärä (Siltala) 215 sivua Harry Salmenniemi on kuin presidentti: kukaan ei ar vostele häntä. Kriitikoiden ylistämät novelli ja runo kokoelmat vaihtuivat viime vuonna autofiktiiviseen trilo giaan, jonka keskimmäinen osa Sydänhämärä on. Yhden näitä jaksoi, toinen haukotuttaa. Kuin ka monta sivua vielä isi lukee hei rakas hei kul ta isi on tässä? Alussa kertojan ja puolison pitää viedä lapsi kiireellä sairaalaan. Väsyneiden van hempien repaleista aivotoimintaa kuvaava dia logi nauratti. Kieli on tarkkaa, mutta pidemmän päälle ainovähäpesolalainen arkisten hetkien mikroskooppinen tarkastelu turvallisessa perhe piirissä puuduttaa. Mikä on tämä kirjallisuuden trendi, jossa mitään ei tapahdu, ja joko se voi si loppua? Kaikki, joiden ”sydämeen kirja vä hän osui” sietäisivät hävetä. Mieluummin luen Salmenniemen kakkapillusatiiria presidenteistä kuin romaania lasten kakkapyllyarjesta. –AS Kukaan ei tarvitse minun kirjojani, mutta kirjani tarvitsevat minua. T E K S T I Petri Jääskeläinen (PJ), Joel Karppanen (JK), Eveliina Mäntylä (EM), Adile Sevimli (AS) Hallitus aikoo korottaa kirjojen arvonlisäveroa kymmenestä neljääntoista prosenttiin. Kannattaakin nauttia kirjallisuudesta vielä kun voi – jos voi. Ylioppilaslehden kriitikot luokittelivat kevään opukset lukijaa varten. Ka ikk ien aik oj en vii m ein en kirjakevät K U V A T K u st an ta m o t ” ” ylioppilaslehti 2 / 2024 24 K U L T T U U R I Kritiikki
Nathan Hill Wellness (Gummerus) suom. Antero Tiittula 636 sivua Mitäpä sitä esittämään: fanitan tätä kirjaa. Kaikki hehkutukset ovat an saittuja, piste. Amerikkalaiskirjailija singahti suurmaineeseen vuonna 2016 ilmestyneellä esikoisellaan Nix , eikä toinenkaan teos petä odotuksia. Yli 600sivuinen ryökäle mah duttaa sisälleen niin paljon oleellista nykyajan hullu tuksista, kuten hyvinvointibisneksestä, algoritmeista, avoimista suhteista, marianordinmaisesta manifestoin nista, salaliittoteorioista ja gentrifikaatiosta, että pö kerryttää. Chicagossa asuva aviopari, Jack ja Elizabeth, tutustuvat taiteilijapiireissä ”aidolla” 1990luvulla. Vuosien saatossa tapahtuu se, mitä korkeakoulutetuille yleensä tapahtuu: keskiluokkaistuminen ja ikäistymi nen. Yhden lapsen pariskunta alkaa kriiseillä ”Ukäy rän pohjalla”, ja samalla perataan auki molempien menneisyyden traumat. Wellness on ajoittain satiiria, muttei ilkeämielistä, vaan ihmisyyden hölmöyttä ylis tävää. –EM Hän oli iloinen, ettei edes tiennyt, mitä eläkevakuutus tarkoitti. Häntä ilahdutti tietää, että miljoonilla ihmisillä oli eläkevakuutus ja että hän oli, sen hän tiesi, erilainen kuin he. L IS Ä Ä K E S K I L U O K A N A H DI N K O A Saara Turunen: Hyeenan päivät (Tammi). Sinikka Vuola: Myrskyn anatomia (WSOY). Johanna Frid: Haraldin äiti (WSOY). Anna-Leena Härkönen: Kissapsykoosi (Otava). Leo Stranius: 101 onnen päivää (Into). ?Vakava mieskirjallisuus? Tänä keväänä herkutellaan! Aikamme tärkeimmät kirjailijat siteeraavat toisiaan yleisön iloksi. Antti Hurskainen En kieltäytynyt aseista (Siltala) 206 sivua Niin siis Hurskainen kyllä kieltäytyi asepalveluksesta, mutta 2000luvul la syntynyttä päätöstä suorittaa siva ri Alvar Aalto museossa ei varjosta nut Venäjän hyökkäys Ukrainaan tai kolmannen maailmansodan uhka. Harva ”kieltäytyjä” uhrasi ”aatteensa” eteen mitään. Ajankohtainen essee teos reservistä eroaville ja someaktivisteille. Lukijana voin luottaa siihen, että Hurskainen komppaa pahaa oloani kirjoittamalla aina alkoholis mista, kuolemasta ja typeryksistä. Typeryksiä ovat poikkeuksetta naiset, jos heitä mainitaan lainkaan (sis. muutaman virkkeen Marguerite Duras poikke uksen). Jos se on Rekola, se on Juhani. Jos Tikkanen, niin Henrik. En ole kiinnostunut heistä tai Tommi Liimatasta, mutta luen innolla, mikä kertoo jotain esseistin kirjallisista kyvyistä. Vakavaa mieskirjailijaa ei pidäkään ottaa tosissaan. Hurskainen on tyylin mestari, lauseet ovat tarkkoja ja argumentit älyttömiä: Montako traktori kauhallista Matti Mäkelöitä tarvitaan yhtä Hassan Blasimia kohtaan, jotta kirjallisuuden kenttä vastaa maalaisten ja ulkomaalaisten osuutta väestöstä, kuten feministit vaativat? Kirja ei sovi äänikirjaksi. –AS Ennen täydellistä elitisoitumista on luvassa vaihe, jossa Juhani Ahon patsas käydään kaatamassa Eirassa, sillä Rautatien Matti ei ole varauksettoman ystävällinen Liisalle. Teini-influensseri lukee tiivistelmän Juhasta , johon Aho on kirjoittanut selvästi muukalaisvihamielisen Shemeikan hahmon. Paljastus jaetaan. Myös Aleksis Kivi voidaan tönäistä Rautatientorin jalustaltaan. Kuvata nyt seitsemää cis-miestä metsässä. L IS Ä Ä VA K AVA A M I E S K I R JA L L IS U U T TA Juha Seppälä: Rintalaa lukiessa (Siltala), LouisFerdinand Céline: Sota (Siltala). César Aira: Tohtori-Aira, ihme parantaja / Lehmus (Siltala). Karl Ove Knausgård: Kolmas valtakunta (Like). Jukka Viikilä: Hiekkalinnat (Otava). Herman Raivio: Turvaton tila (Vastapaino). Tommi Melender: Ihmisen näköinen (WSOY). Markku Envall: Rajan kahta puolta (WSOY). Patrick Modiano: Chevreusen vuodet (WSOY). ?Ällöt tytöt? Paskaa, oksennusta ja muita mehukkaita eritteitä laadukkaissa käännöskirjoissa, joita kukaan ei Suomessa lue. Andrea Abreu Pilvipeitto (Siltala) suom. Sari Selander 192 sivua Kanariansaarille on mukava matkus taa, koska lomakylät ovat pseudo Espanjaa. Paikallisia ei oikeastaan ole. He korkeintaan käyvät petaa massa sänkysi all inclusive hotellissa ja jättävät tyynyn päälle kaksi karamellia. Andrea Abreun esikois romaanin kymmenvuotias päähenkilö siivoaa turistien loma huoneistoja äitinsä kanssa ja nauraa, kun nahkan sa polttaneet girit menevät syömään jo kello kuudelta. Kirjan pääosaan ei nouse kuitenkaan massaturismin kritiikki, vaan päähenkilön monimutkainen suhde par haaseen ystäväänsä. Työväenluokkaisen ruumiin ja seksuaalisuuden kuvauksessa teos tuo mieleen Niko Hallikaisen kirjat. –JK Mikä on tämä kirjallisuuden trendi, jossa mitään ei tapahdu, ja joko se voisi loppua? ” ” ylioppilaslehti 2 / 2024 25 K U L T T U U R I
Alussa hinkutimme harvoin ja aina salaa. Mutta myöhemmin, kun tajusimme, että vulkaani saattoi purkautua, aloimme hinkuttaa kovempaa ja useammin. Pian puhuimme hinkutuksesta koko ajan. Asia oli niin, että jos joka tapauksessa kuolimme, oli parasta hinkuttaa niin usein kuin mahdollista. – – Piirtäessä työnsimme värikynät alkkareihin, ja kun leikimme beibiborneilla, tungimme nekin housuihin. Barbien päät ja hiukset ja kaikki millä me hinkutimme haisi sen jälkeen pimperolle, kivillä kipittäville kotiloravuille, lätäköiden kuivahtaneelle suolavedelle, suolalle joka lillui lätäköiden pinnalla ja kuivettui ällöksi, kivikovaksi kuoreksi. Mariana Enriquez Sängyssä tupakoimisen vaarat (WSOY) suom. Sari Selander 232 sivua Ylistetyn argentiinalaiskirjailijan kolmas suomennos ei pidättele. Kahdes tatoista novellista koostuvassa teoksessa ripuloidaan kadulle, juotetaan menkka verta, kiihotutaan kuolemansairaista, kutsutaan esiin henkiä, nähdään mätäneviä lapsia, herkutellaan ruumiilla ja seotaan monta kertaa. Makaaberit tarinat muistuttavat painajaisunia: absurdeja asioita tapahtuu, mutta niissä on siinä hetkessä jotenkin järkeä. Latinalaiseen Ame rikkaan (yksi Barcelonaan) sijoittuvissa mitä helvettiä taas luen tarinoissa on myös yhteiskunnallinen ote: köyhyys on itsessään kirous. –EM Tyttö kääntyi jossain vaiheessa, katsoi Sofíaa silmiin ja lausui vahvalla katalaaninnuotilla, mutta selvästi espanjaksi: ”En kestä enää pitempään.” Sen sanottuaan hän laski housunsa ja ulosti jalkakäytävälle räjähtävästi ripuloiden, ilmeisen kivuliaasti kouristellen, sillä kasvot vääntyivät tuskasta. L IS Ä Ä Ä L L Ö JÄ T Y T T Ö JÄ Beatrice Salvioni: En pelkää mitään (Gummerus). Miranda July: Nelinkontin (Siltala). Vigdis Hjort: Toisto (S&S). Camila Sosa Villada: Yöeläimiä (S&S). Leena Krohn: Sydänystävä (Teos). ?”Kosmoksen esikoiskirjat”? Seksi, seksi, Purokuru, seksi. Emilia Karjula Kuningatar Mab (S&S) 255 sivua Emilia Karjulan esikoinen on päältä kaunis, mutta sisältä kuiva. Hieno kansi, heikohko teksti. Instagramissa trendikkäältä ja sexyltä näyttävä kädenlämpöinen kirja kertoo keijuista, monisuhteisuudesta ja joistain Shakespeare viittauksista. Lyhyistä luvuista koostuvan teoksen ker tojina vuorottelevat ihmissuhteiden ja väitöskirjan kanssa kriiseilevä Julia ja mystinen keijujen kuninga tar Mab. Julian osuudet ovat kielellisesti jopa raivostuttavan köyhiä ja tylsiä. Tyhjänpäiväisten lauseiden tarkoitus on ehkä kertoa Julian naiiviudesta, mutta lukemisesta tämä tekee turhauttavaa. Kuningatar Mabin ilkikuris ten ja hämmentävien monologien ansiosta kirjan jak saa lukea loppuun. –EM Pidän harvoin miehiä kiihottavina sen jälkeen, kun he riisuvat housunsa. Paul oli poikkeus. Vaikka ensimmäinen kertamme oli täysi fiasko, halusin häneltä sen jälkeen jatkuvasti seksiä. Klaus Maunuksela Prosessi (Kosmos) 296 sivua Intellektuelli Klaus jonottaa 79 sivun verran Berghainiin. Se on kirjan paras osa, konkreettinen prosessi. Sisälle päästyään ( onnea Klaus!) Intellektuelli Klaus vetää huumeita ja loppu tulos on enimmäkseen ennalta arvattavaa filosofoin tia. Deleuze ja Guattari: mainittu. Benjamin: mainittu. Lähtikö Intellektuelli Klaus Berliiniin suoraan Tutkija liiton kesäkoulusta? Tekno saa pohtimaan kapitalismia, orjuutta, sotaa, ihmisen jälkeistä aikaa, ja mitä näitä kaikkia nyt on. Hohhoijaa, tanssisit nyt vaan. Parhaim millaan Intellektuelli Klaus tekee kuitenkin yllättäviä rinnastuksia, kuten oheisessa sitaatissa. –JK Formulat ja tekno, tekno ja formulat, vauhdin tenho yhdisti molempia. Tekno oli alusta asti puhdasta suorituskykyä, voiman ja tehon ihailua, moottoriurheilua musiikin muodossa. Meemivasemmiston keskuudessa suurta suosiota nauttivat ” älyköt” ovat kirjoittaneet ” esseitä” internetistä ja nyt ne on painettu kansien väliin. ” ” ” ” Kirjallisuus ei tänä keväänä todellakaan ole mitään eskapismia. ylioppilaslehti 2 / 2024 26 K U L T T U U R I Kritiikki
Liila Jokelin Leikin varjolla (Kosmos) 282 sivua Kirjallisuus ei tänä keväänä todella kaan ole mitään eskapismia. Millen niaalinen kyvyttömyys selviytyä ar jessaan yhtään mistään on jokaisen periaatteessa ihan lahjakkaan kirjaili janalun lempiaihe, ja tässäkin kertoja keksii itselleen ongelmia, kun oikeita ei ole. Kirjassa on maailman kli seisin alkuasetelma, jossa opiskelija rakastuu filosofian professoriinsa, #darkacademy . Kirjan tarkoitus on näyt tää, ettei hyväkään teoria sovellu yksiselitteisesti käy täntöön: huono feministi antaa open nussia ja piiskata. Seksikohtaukset ovat kai tarkoitettu humoristisik si, mutta koska tyyli ei kanna, motiivi jää epäselväksi. Teos paranee kohti keskiosaa, jolloin kertojan yksinäi syys käy kunnolla ilmi. Jotkut kohtaukset ovat epäus kottavia, kuten isän jouluiset seksihurjastelut. Kirja jää opinnäytetyön tasolle. –AS Nyökkäsin ja keskityin näyttämään normaalilta, vaikka keskittymistäni häiritsi Henrin hymy. Se oli aikuisen miehen hymy, ei enää mikään aamuöinen nussijamiesten ja sirkuspoikien kuje. L IS Ä Ä ” K O S M O K S E N E SI K OIS K I R JO JA” Mikko Kauppila: Terveisin K (Teos). Vy Tram: Stigma (WSOY). Oona Pohjolainen: Äkkimakea (Kosmos). Amanda Palo: Love Island (Kosmos). ?Pätemiseen? Jos haluat nolata itsesi julkisesti, aloita näiden ”oppaiden” lukemisella metrossa. Veikka Lahtinen & Pontus Purokuru Mikä internetiä vaivaa? (Kosmos) 267 sivua Meemivasemmiston keskuudessa suurta suosiota nauttivat ”älyköt” ovat kirjoittaneet ”esseitä” internetistä ja nyt ne on painettu kansien väliin. Aihepiiriin liittyen Ylioppilaslehti konsultoi arvion kirjoittamisessa Chat GPT:tä. Tekoälyn mukaan kirjan sivuilta löytää ”vain asenteellista valituksen virtaa”, jossa ”heitellään ympä riinsä hienoja sanoja ja käsitteitä”. Deleuze: mainittu yli 20 kertaa. Kirjailijakaksikon ongelma onkin sama kuin esikuvallaan Eetu Virenillä, joskaan ulosanti ei ole aivan yhtä sakeaa. Aidosti vallankumouksellisen kirjan tulisi olla kielellisesti saavutettavampi ja julkaisi jana toimia joku muu kuin Kosmos. Tekoäly olisi kuu lemma käyttänyt aikansa paremmin lukemalla koiran ruokien ravintosisältöjä. –JK Kaikki meemien toiminnan piirteet mimeettisyydestä viraalisuuteen, pelistä ja leikistä ambivalenssiin ja aforistisuuteen, haltuunoton vastustuksesta metapolitiikkaan ja yhdistävään traumaan osoittavat, että meemi on proletaarinen lausuma. Joonas Konstig Hyvät naiset ja herrat – Tyyli, käytös ja sydämen sivistys (WSOY) 348 sivua Hulvatonta luokkasatiiria, paitsi että teos ei ole satiiri. Hykerryttävän pikkuporvarillinen selfhelpopus opettaa suomalaisille metsäläisille ja epävarmalle keski luokalle, miten haukotellaan oikein ja noustaan elämässä ”toiselle tasolle” larppaamalla oxfordilaisen krikettiklubin jäsentä. Elämä on performanssi. Pahin ta on olla ”oma itsensä”. Binäärinen sukupuolikäsitys henkii rohkeasti 1950luvun Yhdysvaltojen nostalgiaa. Polarisoiva klikkiotsikko Helsingin Sanomien hyvin vointiosastolle on taattu. Ehkä oman navan kaivelusta kiihottuva keskiluokka ansaitsee Konstigin, parannuk sen tehneen hunsvotin, kertomaan, miten ruokapöy dässä ollaan siivosti. PS. Chinot ovat nolot housut. –EM Hyvätapainen ihminen muistaa myös hyvän suuryhdin eikä paljastele kitaansa muille. Hän pitää hampaansa puhtaina ja hengityksen raikkaana. Ja hän peittää haukotuksen kädellään. Tämäkin tapa, kuten hyvä ryhti, on paras oppia automaattiseksi, niin että teet sen yksin autossa istuessasikin. L IS Ä Ä PÄT E M IS M AT E R I A A L I A Joni Kämäräinen: Koneoppimisen perusteet (Gaudeamus). Annabel Streets: 52 tapaa kävellä (Nemo). Joonas Pesonen: Penisyklopedia (Kosmos). Antti Nylén: The Naked (Bokeh). ?”Posthumanismi”? Muuttuva luontosuhde ekokriisin aikaan on koko taiteen kenttää läpileikkaava tärkeä teema, johon varmasti löytyy apurahaa. Milka Luhtaniemi Tauoton (Gummerus) 66 sivua Se katalogin kiintiörunokirja. Teok sessa kuljetaan vuodenajasta toiseen. Kertoja havainnoi verkkaisesti muut tuvaa ympäristöä seistessään hanges sa jonkun toisen jo jättämissä jäljissä ja kelluessaan vedessä. Runominän ja sinän välimatka on tauko, jossa on jonkin muun alkamisen kutkuttava mahdol lisuus. Runot ovat hiljaisia, mutta niissä on yhtäkkisiä, Binäärinen sukupuolikäsitys henkii rohkeasti 1950-luvun Yhdysvaltojen nostalgiaa. ” ” ” ylioppilaslehti 2 / 2024 27 K U L T T U U R I
dramaattisia hetkiä, kuten kun ”pilven reunassa aurin ko nuolaisee silmiä”, ja kertoja tuntuukin näkevän vähän kaikkialla nuolemista ja liukumista . En ole runo kriitikko, mutta ehkä tässä on jonkinlainen ekoseksuaalinen teema. –AS Talvi on verkkoja ja tuhlattua ihoa. Ei riitä puhua lumesta, / on puhuttava kadonneesta tuoksusta. / Jostakin mitä jätät tietämättä. L IS Ä Ä ” P O S T H U M A N IS M I A” JA E K O K R IISI Ä Touko Kauppinen: Näkyvät ja näkymättömät (Teos). Linnea Kuuluvainen: Metsän peitto (Gummerus). Johanna Laitila: Kanin hetkellä (Otava). ?Minä, minä, me too? Päiväkirjamerkintöjä, jotka kaipaavat editoria. Karolina Ramqvist Leipää ja maitoa (Gummerus) suom. Laura Kulmala 267 sivua Koko ihmisyys yritetään pusertaa ruokaan, kun ruotsalaiskirjailija muistelee lapsuutensa ruokakoke muksia yksinhuoltajaäidin tyttäre nä. Kuulostaa kuolettavan tylsältä, mutta toteutus on mielikuvia kiinnostavampi. Kerto jan suhde ruokaan ja syömiseen on poikkeuksellisen intiimi. Ruoalla ei osoiteta vain rakkautta, vaan ”rak kaus on ruokaa”: lettupino lohdutti lapsena, kun äiti ei voinut tai halunnut olla läsnä. Välillä nostalgisoidaan mummolamuistoilla, sitten ahmitaan ja ahdistutaan pakkomielteestä. Laihdutuskulttuurissa marinoituneet millenniaali muijat löytävät muistelmasta samastuttavaa vaikeilua. –EM Tuntui, että syödessäni minun ei tarvinnut olla kukaan eikä suorittaa mitään. Olin pelkkä suu ja kädet, täytettävä aukko, rytmi. Maija Laura Kauhanen Ihmeköynnös (Otava) 378 sivua Stoori valkoisen naisen hurvittelusta globaalissa etelässä. Pyöreä elovena haluaa vetää koksua Nica raguassa ja panna mustia miehiä. Se on ihan oikea pariutumis ilmiö, johon rotu liittyy. En silti halua lukea aiheesta neljääsataa sivua auto fiktiota, jos ta puuttuu rakenne, mutta löytyy opettavaisia alaviitteitä kertojan mielitekojen problematisointiin. Illallispöydässä toimiva reissu anekdootti länkkäristä ekohostellissa ei vielä ole kaunokirjallinen teos, paitsi jos kohderyhmä on valkoiset naiset, jotka lukevat Mia Kanki mäkeä henkeään haukkoen. Moraalisesta oikeaoppineisuudestaan huo limatta – tai sen vuoksi – kirjailija tulee tehneeksi sen, miltä koettaa välttyä: keskittyy valkoisten kokemuksiin. Nicaragualaiset jäävät ohuiksi, koska tiedostava kirjailija ei halua omia heidän tarinoitaan. Tätä yleisö haluaa, ja juuri siksi sitä ei pidä heille antaa. –AS Suunnitelmani saarella oleskelun ajaksi on ollut laatia Ihmeköynnökselle elämää suurempi juoni ja värikäs henkilögalleria, joka piirtäisi hyperrealistisesti näkyviin globaalin eriarvoisuuden ja valkoisen etuoikeuden problematiikan. Minun on kuitenkin vaikea loihtia ihmisiä tyhjästä, ja hahmot muistuttavat melkein yksi yhteen minua, Alia, Hummerinpyytäjää. Pandemian alkamisen jälkeen homma on alkanut tuntua niin turhalta, että olen lopettanut kirjoittamisen kokonaan. Mutta nyt, kun kirjaan vain tapahtumia muistiin, kaikki on helppoa: ”Minulla on ikävä kauramaitoa, HBO:ta ja saunaa”, kirjoitan ja laitan suuhuni palan lämmennyttä papaijaa. Naiskirjailijoita ei koskaan verrata Knausgårdiin. Katumisen aihetta. puheenaihe pääsiäiseen 3x Pelastautukaa syyhyltä! TUOMIOPÄIVÄN TUOMIOPÄIVÄN merkit kutisevat iholla, kun päällemme on langetettu syyhyepidemia. Koronasta traumatisoituneet suomalaiset koskettelevat toisiaan liikaa. Taudin aiheuttaa pikkuriikkinen syyhypunkki, joka leviää ihmisestä toiseen läheisessä kosketuksessa. Keskeiset oireet ovat piinaava kutina, punertavat näppylät ja pankkitilin tyhjeneminen. Kela-korvausta lääkkeisiin ei saa, joten köyhän opiskelijan kannattaa miettiä kahteen kertaan, lähteekö sitseiltä yhteisjatkoille kut(is)emaan. Häpeään ei ole syytä: dj Amanda Har kimokin paljasti Instagramissa kärsineensä syyhystä pari vuotta sitten. #normalizesyyhy #noshame E V E L I I N A M Ä N T Y L Ä ” ” ” K U V A T P au lii n a N yk än en ylioppilaslehti 2 / 2024 28 K U L T T U U R I Kritiikki
Irene Kajo Yhdellä meistä on kokemus epäasiallisesta kohtelusta (WSOY) 224 sivua Aika monella on. Irene Kajon esikoisteoksen päähenkilöllä on ongel ma: hänen kokemallaan sek suaalisella hyväksikäytöllä ja väki vallalla ei ole todistajia, ja taidemaailmassa jos missä vallitsee vaikenemisen ja mitätöinnin kulttuuri. Doku mentaarinen romaani on karmeudessaan jopa hauska, ja lopun liitteet – kuvat, lausunnot ja potilaskertomuk set – lisäävät todistusvoimaa. Kaunokirjallisilta ansioil taan teos ei kuitenkaan nouse keskimääräistä metoo kirjaa paremmaksi. –JK En halua jatkaa harjoitusta. H kertoo odottaneensa enemmän, olleensa valmis alistumaan minulle. Hän kertoo, että hänellä oli täysin turvallinen olo. Hän kertoo, ettei hänen penikseensä kannata kiinnittää mitään huomiota, sillä se elää omaa elämäänsä. Hänelle vain tulee helposti erektio. L IS Ä Ä PÄ I VÄ K I R JA M E R K I N T Ö JÄ Nelly Juulia Kärkkäinen ja Gitta Oksanen: Läpimeno (WSOY). Salman Rushdie: Veitsi (WSOY). Jari Tervo & Kati Tervo: Ukko ja mökki (Otava). Aallotar Haapasaari: Kosketus, jota etsin ja myin (Kosmos). ?Teeveestä tutut? Asiantuntijoiden ja dosenttien kunnianpalautus – isänpäivään, äitienpäivään ja faneille. Ilmari Käihkö Sotilaan päiväkirja (Gaudeamus) 350 sivua Dosentti Ilmari Käihkö, sota uutisista tuttu puhuva pää, kuvaa kirjassaan rauhanturvaajaaikojaan Keski Afrikan Tšadissa vuonna 2009. Käihkö murskaa silotellun kuvan suomalaisten toimista ja paljastaa sekä koulu tuksen että operaatioiden epäkohdat. Niitä riittää johtamis ja byrokratiaongelmista rauhanturvaajien harjoittamaan rasismiin ja seksuaaliseen häirintään. Päiväkirjansa rinnalla Käihkö kuljettaa akateemista ana lyysia, jonka avulla epäkohdat näyttäytyvät osana kan sainvälisen sotilaskulttuurin ongelmia. Tämä on sitä kunnollista auto etnografiaa, toisin kuin ohjaaja Lauri Törhösen hylätty väitöskirja. –PJ Yksi jääkäreistä heilutteli sukupuolielimiään pääleirin vallilla paikallisten naisten edessä ja vonkasi sikäläisiltä naispuolisilta työntekijöiltä seksiä maksua vastaan. Taistelijan toiminta oli jääkärijoukkueessa yleisesti tiedossa. Vaikka toimintaa paheksuttiin, siihen ei puututtu. L IS Ä Ä T E E V E E S TÄ T U T T UJA Ina Mikkola: Tinze (Tammi). Terhi Hautamäki: Hanna Nohynek (WSOY). Susanne Päivärinta: Kaikki tämä elämä (Teos). Sampo Terho: Stalingradin viemärit (WSOY). Meri Valkama: Perinnönjako – Keskustelua Tarja Halosen politiikasta (S&S). Heli Pruuki: Kari Kanala – Pappi ja pelimies (Tammi). Millariikka Rytkönen: Täysin auki (Johnny Kniga). KAHDESTI KAHDESTI vuodessa käynnistyy kinastelu kellojen siirtämisestä. Jokaisella tuntuu olevan mielipide siitä, kumpi aika on miellyttävämpi. EU yritti sabotoida suositut väittelyt lopettamalla koko siirtelyn vuonna 2021, mutta ei saanut sitä tehtyä, vaikka kaikki puoltavat tavan lopettamista. Kellojen siirtämisestä luopumista siirrettiin. Suomessa kesäaika alkaa maaliskuun lopussa, joten pääsiäisateriaan mennessä jokainen ehtii muodostaa mielipiteen siitä, kuuluuko Team Kesäaikaan vai Team Talviaikaan . P E T R I J Ä Ä S K E L Ä I N E N Lina Schifferin pikkuhousut OLEN OLEN käyttänyt liian monta työtuntia miettien dj-juontaja Lina Schifferin pikkuhousuja. Emma-gaalassa ystävänpäivän tienoilla Schiffer esitteli Will you free my Palestine -tekstillä koristeltuja alkkareitaan somessa. Siellä moni muukin tietää, että sex sells , ja että naisen kehoa näyttämällä saadaan näkyvyyttä Palestiinassa kuoleville lapsille ja muslimeille. Kiitos aktivismista, tätä se kai tänä päivänä on. Lady Gagan pikkarit voisivat herättää laajempaa keskustelua, mutta täällä meillä seksikkyydestä taitavat hyötyä some profiilin pitäjä ja Instagram. A D I L E S E V I M L I Tätä yleisö haluaa, ja juuri siksi sitä ei pidä heille antaa. ” ” Kellojen siirtämisen siirtäminen ylioppilaslehti 2 / 2024 29 K U L T T U U R I
Palstalla väläytetään arkistojuttuja, kun ei jakseta kirjoittaa uusia. Parhaita timanttijuttuja Snyltgäst på festen Kansainvälistymään pyrkivä suomalainen kulttuuri on kuin maalta kaupunkiin muuttava nuori: ensimmäiseksi se haluaa hävittää kaikki ulkoiset merkit taustastaan. Valtakulttuuri ei niitä syö, ne uhrataan vapaaehtoisesti hyväksytyksi tulemiselle. A n n a S i r é L ä n s i s a a r i j a H e i k k i Tu n k k a r i Y l i o p p i l a s l e h d e s s ä n o 1 2 1 4 . 4 .1 9 8 8 " Mikä on kuokkavieras ruotsiksi”, kysyin tutultani suomenruotsalaisessa journalismi seminaarissa. ”Snyltgäst”, hän auttoi. Tarkalleen ottaen en ollut kuokkimassa. Semi naarin ilmoittautuminen oli avoin, ja olin maksa va asiakas. Illallinen sujui mukavasti, etenkin kun viinikaatojen odottelun sijaan kähvelsimme pullon pöytään. Silti tuntui kuin olisin tunkeutunut vieraisiin sukujuhliin. Syy on tottumus: ruotsinkielinen Suo mi on meidän suomenkielisten sokea piste. JOULUN JOULUN alla Rkp:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson kertoi Hufvudstadsbladetissa harkitsevansa eurovaaliehdokkuutta. Se tarkoitti, että puolue oli jäämässä ilman johtajaa. Helsingin Sanomat teki aiheesta lyhyen uutisen. Meni kaksi viikkoa ennen kuin lehti jatkoi aiheen käsittelemistä. Viive oli paljonpuhuva: jos hallitus puolueesta heitetään ilmoille tuollainen pommi, on medialla tapana aloittaa myllytys saman tien. Helmikuun lopussa Henriksson tosiaan ilmoitti luopuvansa puheenjohtajuudesta. Viime syksynä haastattelin Suomen Kuvalehteen Alfred Backaa – sitä koomikkoa, jolla on Instagra missa hauskoja politiikan satiirivideoita murteelli sella suomenruotsilla ja hoonolla soomella. Suomenkielisten huomio oli Backalle uutta. ”Kukaan ei ollut sanonut minulle, että vitun hurri, pysy kaukana. Mutta ihan kuin tiellä olisi aiemmin ollut muuri. Sellainen, että mikään mitä sanot ei kiinnosta meitä”, Backa sanoi silloin. Hän arveli saaneensa valtaväestön seuraajia sik si, että teki kiinnostavampia sisältöjä kuin ennen. Itse veikkaan, että suosion syy oli videoihin ilmes tyneet suomenkieliset tekstitykset. KYNNYS KYNNYS kuluttaa ruotsinkielistä sisältöä on korkea, vaikka moni oppii englantia nimenomaan T E K S T I Tuukka Tuomasjukka K U VA Aava Eronen H OI L A K K A L OI L A K K A N U N N U U N U N N U U kulttuuri tuotteista. Tammikuussa Ylen Kulttuuriykkösessä toimittaja kommentoi, kuinka rohkeaa oli tehdä Myrskyluodon Maija elokuva ruotsiksi. Oh jaaja Tiina Lymi vitsaili, että kuvaukset olisi voinut siirtää Ahvenanmaan saaristosta vaikka Balille, jos elokuva olisi tehty suomeksi. ”Kielen erottaminen tarinasta ja päähenkilöstä olisi ollut hyvin väkivaltainen ja pakotettu teko”, Lymi sanoi. Niitäkin on nähty. Suomea osaamattomasta Helene Schjerfbeckistä tehtiin vuoden 2020 Helene elokuvassa suomenkielinen, koska sitä suomenkieliset haluavat. KUN KUN Suomi muuttuu yhä monikulttuurisemmaksi, pitäisi jokaisen ymmärtää vähemmistöjemme kuu lumisia edes pinnallisesti. Kouluissa vähemmistö kieliä on tarjolla kehnosti, mutta ruotsista on help po aloittaa. Parempaa Gazajournalismia kaipaavat voivat lukea, miten Hufvudstadsbladet on kyseenalaista nut länsimaiden lepsua Israelsuhdetta, tai ostaa Ny Tid aikakauslehden helmikuisen Palestiinateema numeron. Kevyemmän menon ystävät voivat katsoa Pilsnerraggarna dokumenttisarjan, jossa Pohjanmaan suomen ruotsalaiset ryyppäävät ja ajavat pillurallia risoilla amerikanraudoilla. Turkulaisen Adrian Pereran viimeisin romaani, murtaen ruotsia puhuvan maahanmuuttajan näkö kulmasta kirjoitettu Alla mänskorna ha problemen oli viime vuonna Svenska Ylen kirjallisuuspalkinto ehdokkaana. Suomenkielisille Pereraa ei ole ole massa, koska häntä ei ole käännetty suomeksi – tai englanniksi. Oma ammattikuntani voisi näyttää mallia. Kun Sanna Marin oli pääministeri, media tarkasteli kriittisesti hänen vajavaista ruotsintaitoaan. Kuiten kin nimenomaan suomenkieliset toimittajat osaavat ruotsia jävla dåligt . ylioppilaslehti 2 / 2024 30 Kolumni
isälläni on kaksi sutta taidekriitikon vaatteissa. Yksi on toiveikas kriitikkosusi, joka uskoo taiteilijoiden pystyvän mihin vain. Toinen susi on turta, synkkämielinen. Se murahtaa: ”Kaikki on jo tehty ja nähty, mikään ei kosketa.” Vein sudet Helsinki Contemporaryn galleriaan katsomaan taiteili ja Jesus Artor Inkerön näyttelyä Home is Where My Mouth Is . Toiveikas susi hyrisi mielissään katsellessaan videoteosta A Taste of Every Dish You’ve Ever Eaten. Lähikuvaa peniksestä metallisessa siveysvyössä, koti videomaista matskua kaurahiutaleen värisestä kanista, kusipöntöstä ja itse taiteilijasta venyttelemässä auringon laikussa. Taustalla ooppera laulaja Sam Taskinen tulkitsi Inkerön tekstejä komealla bassobaritonil laan. Video sai aikaan pehmoisen tunteen. Oli hassuja puhekuplia ja meemimäisesti aseteltuja tekstejä. Tuttua. Puutunut pessimistisusi nurkui. Tämä on niin nähty. Ei mitään eri tyistä. Videotaide uuvuttaa, sillä kaunista ja koskettavaa liikkuvaa ku vaa on tarjolla aina kun taskustaan kaivaa. Somen algoritmit rakentavat kulttuurista homogeenisyyttä samanmielisten kesken. Jos viettää aikaa online, lyyhistyy runsauden alle. On vaikea muistaa, mistä edes pitää. Puuttuiko Inkerön videosta duende ? Se verevä ilmaisun henki, joka liikuttaa taiteen kokijaa, ravistelee, kouraisee. Kirjailija Federico García Lorcan lanseeraama termi on espanjaa. Lorcan mukaan duen de on vaihtoehto muusalle: muusa innoittaa yksisuuntaisesti, mutta duende tarttuu yleisöön. Kun näin käy, yleisö ymmärtää taiteen spon taanisti ja tiedostamatta. Turta susi kaipaa duendea – lisää löylyä, tun netta ja dopamiinia. Esseessään Heikko estetiikka kirjailija Pontus Purokuru kirjoittaa, että kaunis, ylevä ja transgressio (rajanylitys) on korvautunut heikolla estetiikalla, joka syleilee hienovaraisuutta, virheitä, metakuvia, pientä surua ja pientä iloa. Aiemmassa taideprojektissaan Inkerö bodasi kehonsa jykevään kun toon, mutta nyt hän tutkii queertilaa ja arkkitehtuuria sekä kotia yh teiskunnallisen toimijuuden alustana, ”henkilön tuotantolaitoksena”. Koti toistui näyttelyn paperille maalatuissa kirjoituksissa. A small painting for a small homosexual home . Pientä iloa. Ehkä on epärealistista haikailla duenden perään juuri nyt. Taide ei pysty tai halua ravisuttaa, kun maailmantilanne ravisuttaa voimakkaasti. Toivo ja epätoivo vuorottelevat taiteessa, elämässä ja sodassa. Heiluriliike on maailman luonnollinen järjestys. Koittaa aika, jolloin sydän voi valahtaa, ja ihminen mennä tolaltaan taiteen katsomisesta sota videoiden sijaan. TOP 4 DUENDE-ELÄMYKSET NYT 1. Perulaisen Yma Sumacin mahtipontisuudessaan miltei koominen exotica-levy Inca Taqui (1953) 2. Teneriffalaisen Andrea Abreun aistillinen ja vähän iljettäväkin romaani Pilvipeitto (2024, Siltala) 3. Iiu Susirajan surrealistinen näyttely Ei mikään helppo nakki Wäinö Aaltosen museossa 4. Puolalaisen Wis?awa Szymborskan runo Reality Demands kuvaa sodan kauhujen unohtamisen samanaikaista outoutta ja helpotusta (teoksesta Poems: New and Collected 1957–1997 ) S Kouri minua, taide! T E K S T I Eveliina Lempiäinen K U VA Pauliina Nykänen ylioppilaslehti 2 / 2024 31 Ruumiin avaus Palstalla poraudutaan syvemmälle. K U L T T U U R I
Toimittaja testaa Alexander Stubbin 1+1+1-metodin Vihaan rutiineja. Olen sillä tavalla lapsellinen. Tämä on lähtöpisteeni, kun päätän testata tuoreen tasavallan presidentin Alexander Stubbin kolmen pointin arkirutiinia eli 1+1+1-metodia. Metodi on yksinkertainen: joka päivä tunti liikuntaa, tunti kirjan lukemista ja tunti somea. Tämän lisäksi uusliberalististen ihanteiden kiinteäksi treenattu lihallistuma menee nukkumaan ennen kello kymmentä ja herää viideltä. Kuulostaa hirveältä, mutta on myönnettävä: oma metodini, johon kuuluu rajaton määrä makoilua kissojeni kanssa, ei ole tehnyt minusta menestyjää. 1. 1. PÄIVÄ PÄIVÄ Herätyskello soi kello 5.00. Nousen heti pirteänä, vaikka nukuin hikisesti vain neljä tuntia. Ikkunan takana naapuritalo näyttää pimeältä. Tunnen outoa, itselleni uutta mielihyvää. En kuulu enää heihin, tavallisiin lössöpulliaisiin. Olen voittaja. Olen valmis maksimoimaan henkilökohtaisen kapasiteettini. Lähetän kumppanilleni todisteeksi peiliselfien, jossa pullistelen ”hauistani”. Kello 5.55 avaan Instagramin, mutta suljen sen heti. Kello 6.00 huomaan olevani taas instassa. Kello 7.39 havahdun jälleen edessäni rullaavaan instafiidiin. Raivostun itselleni ja asetan sovellukseen tunnin käyttörajoituksen. Luen kirjaa, mutta unohdan ottaa aikaa. Kello 9.29 olen väsynyt ja kaikki ärsyttää. Onneksi olen etätöissä. Keitän lisää kahvia. En ehdi juoda kulaustakaan kun sänky jo imaisee minut sisäänsä. Nukahdan välittömästi. Kello 11.10 herään. Pomo on laittanut viestiä. Pääni on puuroa. Kello 16.55 päätän suorittaa pakollisen tunnin liikuntaa. Olen niin väsynyt ja ärtynyt, etten halua poistua kotoa. Kaivan haluttomana esiin jumppamaton ja käsipainot. Asetan puhelimeni ajastimen 60 minuutin päähän. Teen lihaskuntoliikkeitä vailla suunnitelmaa. Kun en tiedä mitä tekisin, hytkyn epämääräisesti musiikin tahtiin. Vilkuilen koko ajan kelloa. Ilahdun, kun hikoilen ja hengästyn hieman. 43 minuutin kuluttua pistän sekunti kellon pauselle, koska kumppanini piipahtaa luonani. Noin 20 minuutin tauon jälkeen suoritan lopun 17 minuutin osuuden huitomalla sinne tänne, vaikka mielestäni olen jo kuntoillut kylliksi. Mutta tunteillani ei ole nyt väliä. Kuntoilun jälkeen jumitan loppuillan sohvalla. En löydä itsestäni Stubbin lupaamaa kahden tunnin lisäenergiaa, jota metodin pitäisi antaa. Luen liikaa, ainakin kaksi tuntia – Ylioppilaslehden kirjasivistyneessä yhteisössä tunnin lukuhetki ei riitä mihinkään. Kello 22.00 pitäisi olla nukkumassa. En ole. Menen nukkumaan varttia vaille yksi. 2. 2. PÄIVÄ PÄIVÄ Nousen sängystä kello 7.15. Olen torkuttanut puolitajuttomassa tilassa yli kaksi tuntia. Missä vaiheessa suoritan päivän pakollisen tunnin liikuntaa? Kävelen työmatkastani 40 minuuttia. Pitää olla ripeä, jotta tämä lasketaan liikunnaksi. Tulee ujosti hiki. Yli puolet päivän tavoitteesta on suoritettu. Toimituksessa minun pitää työkseni stalkata ihmisiä somesta. Instagram ilmoittaa kello 11.05, että käyttöaikaa on jäljellä 5 minuuttia. Poistan rajoituksen ja unohdan palauttaa sen. Työpäivän jälkeen roudaan vaatteita kirpputorille. Taas tulee hiki. Loput 20 minuuttia liikunnasta on suoritettu. Illalla luen kirjaa, mutta unohdan taas ottaa aikaa. Nukahdan yhdeltä yöllä, taas. 3. 3. PÄIVÄ PÄIVÄ Nukun pommiin. Herään aamu viiden sijaan kello 9.29. Naamani on turvoksissa. Haluaisin vain nukkua. Käytän kaiken tahdonvoimani kömpiäkseni ylös. Maanantain jumppa kivistää olemattomia lihaksiani. Lihassärky on ainoa merkki uudesta minästä. Olen toimistolla kello 11.35. Hävettää olla tällainen vätys, joka ei pystynyt optimoimaan. Kaltaisteni unikekojen takia Suomen kilpailukyky on vaakalaudalla. Myöhemmin muistan, miten parin vuoden takainen terapeuttini kutsui minua kerran boheemiksi. Otin sen kehuna. En ehkä ole kuin Stubb, mutta olen aivan kuin Simone de Beauvoir. La bohème, oui! Stubbin metodi on perseestä. Ei pysty. Ei kiinnosta. Lopetan kellottamisen ja hyväksyn kaoottisuuteni. Olen luovuttaja, mutta myös rohkea oman tieni kulkija. Illalla katson kolme tuntia putkeen Love is Blindia. E V E L I I N A M Ä N T Y L Ä K O L L A A S I P au lii n a N yk än en S T U B B IN K U V A M at ti P o rr e / Ta sa va lla n p re sid en tin ka n sli a 32 ylioppilaslehti 2 / 2024 A L A K U L T T U U R I Palstalla tehdään kohderyhmäkuratoitua palvelujournalismia. Toimittaja testaa
Nämä lensivät roskiin yhteisissä säästötalkoissa Palstalla laitetaan asioita tärkeysjärjestykseen. 1. Trendi-lehti 2. Nyt-brändi (ent. liite) 3. Lapin ylioppilaslehti 4. Fat Ramen 5. Laura Saarikoski 6. Yritysvastuudirektiivi 7. Matti Rönkä 8. October Rain -kappale 9. Maahanmuuttajat 10. Ensimmäisen sairauspäivän palkka top 10 Beetasalpaajia puolustusministeri Häkkäselle Arvoisa puolustusministeri Antti Häkkänen (kok), Suomalaisten maanpuolustustahto on viime vuodet ollut ennätyksellisen korkealla. Somesotilaat varustautuvat ampuakseen rajaa ylittävät turvapaikanhakijat, epäilevät puolalaisia taulukauppiaita tiedustelu-upseereiksi ja leimaavat asevarustelua kritisoivat venäläisten kätyreiksi. Edeltäjänne Antti Kaikkonen (kesk) hoiti maaliin hävittäjäkaupat ja Suomen Nato-jäsenyyden, joten pitihän teidän päästä näyttämään, että kykypuoluekin osaa mullistaa Suomen puolustuksen. Syntyi idea. Entä jos tässä sotainnostuksen läpäisemässä maassa joku ei olekaan valmis käymään taistoon yhtenä rintamana? Kuten kaikki taiteilijat tietävät, pakko on paras muusa. Niinpä Te päätitte ehdottaa, että reservistä eroaminen kielletään kokonaan lakimuutoksella. Tällä saadaan kaikkien aikojen vahvin reservi. Vilauttelitte ideaa Kyrönmaa-lehdessä. Eihän kukaan lue pieniä paikallismedioita, niissä voi vähän tunnustella kansan syviä rivejä. Pieleen meni. Syntyi kansallinen skuuppi, josta puhuttiin viikkokaupalla. Alkoi joukko pako reservistä. Tuntematon kansallissankari osti domainin: eroareservistä.fi Ihan kaikki eivät ole vielä muna pystyssä teroittamassa asetta kellarissaan, ja hyvä niin. Sietäisi teidänkin rauhoittua. Kyllä se oikea Nato-operaatio vielä joskus osuu kohdalle, ja pääsette lähettämään poikia Lähi-itään ja näyttämään Elinalle keskisormea. Koska olette tuollainen hurjastelija, päätimme lähettää Teille sykettä hidastavia beetasalpaajia. Jäitä hattuun. Rintamalla ei mitään uutta. Maanpuolustustahtoisin terveisin, Ylioppilaslehti 33 ylioppilaslehti 2 / 2024 Palstalla lähetämme ihmisille postia. Postia A L A K U L T T U U R I
K U V A M at ti R ö n g än ko tia lb u m i Lasten uutisista hyvää aamupäivää. No heiii pienet pupuset. Luitte viimeisen uutislähetyksenne viikko sitten 28.2.2024. Miten Suomi pärjää ilman teitä tästä eteenpäin? Erinomaisen hyvin. Riippuu tietysti muusta maailmantilanteesta, mutta ei minus ta tai minun poisjäämisestäni. Olette kiistattomasti Suomen pidetyin uutis ankkuri ja mediahahmo. Mikä on salaisuu tenne? Pitkä työ… Ihmiset tarvitsevat symboleja ja minä nyt sellaiseksi sitten kasvoin. Minkä symboli olette? Kai jonkinlaisen pysyvyyden. Kun kaikki myllertää, uutisankkurin täytyy ankkuroida laiva pysymään paikoillaan. Onko virtsa noussut silinteriin? Ei sen enempää kuin sitä on aikaisemmin siellä ollut. Mulla ei kyllä ole silinterihattua. Ihan pipo päässä kuljeskelen. Aiotteko hommata eläkkeellä silinterin? Ainoastaan, jos mut tohtoroidaan. Jouduitte hiljattain kohun keskelle, kun puhuitte vaalistudiossa presidenttiehdokas Pekka Haaviston ”sukupuolisesta suuntautu misesta”. Mikä on oma sukupuolinen suun tautumisenne? Ööh... Siis olen miesoletettu ja seksuaali nen suuntautumiseni on tuota hetero. Jäittekö sukupuolikohun takia eläkkeelle? No en! Kumman näkisitte mieluummin perimässä manttelinne, Wille Rydmanin (ps) vai täysi kasvuisen lännensiiselin? Kröhöm, en taitaisi antaa kummallekaan mahdollisuuksia. Millaisia terveisiä haluaisitte lähettää puhe mies Jussi Halla-aholle (ps), jonka mukaan Yle on ”erittäin voimakkaasti ideologisesti kallellaan vasemmalle”? Kysymys on vähän samanlainen kuin että vastaisinko Putinille, jos hän soittaisi. Ter veisiä vaan Jussille. Kyllä hän varmaankin tietää asioiden todellisen laidan, mutta te keepähän tuollaista populistista politiikkaa. Entä mitä sanoisitte europarlamentaarikko Teuvo Hakkaraiselle (ps), jonka mukaan mediassa vallitsee ”punavihreä raivo”? Eli kuinka todistatte entisen työpaikkanne olevan yhtä oikeistolainen media kuin Erja Yläjärven Helsingin Sanomat? Tseh. Kysymykseen sisältyy tosiasiaväite, joka ei pidä paikkansa. Mitä väitettä tarkoitatte? Että Helsingin Sanomat olisi oikeistolai nen media. Jos vastaan mitä tahansa, var mennan tuon. Koetan selittää... Yhtenä yöl lisenä someväittelynä eräs ihminen kysyi: ”Milloin Yle lakkaatte välittämästä valheita?” Siihen on vaikea vastata ilman, että ikään kuin myöntäisi sitä alkuperäistä. Vastasin sa nomalla, että kysymys on samanlainen kuin: ”Milloin lakkaatte lyömästä lapsianne?” Kaveri marssi saman tien tekemään rikos ilmoituksen. Huomaan, että olette tehneet pitkän uran toimittajana, kun olette siel... TehNYT. Kun teititellään, niin olette tehnyt. *gulp* Tämä ystävällisenä kollegiaalisena huo miona. Kiitos Teille. Mua ei tarvitse teititellä, mutta ymmär rän, että tämän kupletin juonen mukaisesti pitää. Palataanpa vasemmalle vs. oikealle asiaan. Kotinne miesluolan seinällä on Lenin juliste. Voitteko selittää, miten näin on pääs syt käymään? Siellä on paljon historiallista esineistöä. Se on Suomen historiaa, ei minun henkilö kohtaista historiaani. Olen kirjoittanut lukui sia romaaneja ja kahdeksassa niistä päähenki lö on syntynyt ja kasvanut Neuvostoliitossa. Siihen se liittyy. Tällä hetkellä kirjoitatte 13. romaanianne, joka sijoittuu iskelmämaailmaan. Harrastatte myös laulamista. Minkä iskelmän haluatte omistaa Ylioppilaslehden lukijakunnalle? Nuoruustango ! Lämpöni lempeni annan. Voisitteko esittää kappaleesta laulunäytteen? *laulaa möreällä äänellä* Läämmpönii lemmpeeni aannan, kauuniss onn nuooruu teiinn. Siis vastauksena, voin. Olette samastuneet (toim.huom. samastu nut) isänä Tony Sopranoon, että don’t fuck with me . Millaista kurinpalautusta jokaiseen lapsiperheeseen tämän päivän Suomessa tarvittaisiin? Voi voi! Ei sinne varmaan kurinpalautusta tarvita, vaan lämpöä, lempeä, tukea ja turval lisuutta, johon tietysti sisältyy myös sääntöjä. Voisiko kaltaisenne kokenut ja arvostettu miesherra kertoa tällaiselle tyttötoimittelijal le, että mitä minun kannattaisi oikein tehdä urallani, kun sanoma ja aikakauslehdet kuo levat eikä ketään kiinnosta enää faktapohjai nen journalismi? Jos tätä työtä haluaa tehdä, niin täytyy vain uskoa, että tiedolle on tarvetta. Tärkeää se on joka tapauksessa. Olette kertoneet... KertoNUT! *gulp* Mä teen sulle palveluksen. Sä muistat tä män nyt tästedes. Olette kertoNUT tuoreessa Ylen haastatte lussa, että aiotte rakentaa eläkkeelle pääs tyänne kotiinne tonttuoven. Onko teillä ikäkriisi? Ikäkriisejä on ollut yhtäjaksoisesti 40 ikä vuodesta saakka. Tonttuovi rakentuu ensi jouluksi, silloinhan tontut siirtyvät sisätiloi hin lämpimään. Jäittekö sukupuolikohun takia eläkkeelle, Ylen uutisankkuri Matti Rönkä? T E K S T I Eveliina Mäntylä ” Ööh... Siis olen miesoletettu ja seksuaalinen suuntautumiseni on tuota hetero.” ylioppilaslehti 2 / 2024 34 A L A K U L T T U U R I Asiaton kysymys Palstalla soitellaan.
Takaikkuna 35 ylioppilaslehti 2 / 2024 Palstalla kurkistetaan yliopistoon. T E K S T I Petri Jääskeläinen K U VA Toivo Heinimäki rittiläinen Melvin Nelson Perry saapui Helsinkiin helmikuussa vuonna 2001. Vanhoja karttoja harrastava Perry halusi tutustua kokoelmiin, joita säilytettiin Kansalliskirjastossa, silloisessa Helsingin yliopiston kirjastossa. Kansalliskirjastossa säilytettiin mittaamattoman arvo kasta, tutkijan ja löytöretkeilijän Adolf Erik Nordenskiöldin (1832–1901) karttakokoelmaa. Se muodostuu 1800-luvun lopulla koostetusta historiallisten karttojen, maan tieteellisen kirjallisuuden ja matkakertomusten kokoelmasta. Nordenskiöldin kokoelma oli herättänyt Perryn kiinnostuksen. Tuolloin ei vielä julkisuudessa tiedetty, että Perryllä oli ennestään rikostaustaa, jonka valossa hänen historiakiinnostuksensa näytti arveluttavalta. HELSINGIN HELSINGIN yliopisto oli ennen Perryn vierailua saanut varoittavan faksin Alankomaiden Haagista. Sikäläinen kirjasto oli joutunut Perryn uhriksi, ja päätti varoittaa eurooppalaisia kirjastoja karttavarkaasta. Viranomaiset epäilivät, että Perry kuului laajempaan taidevarkaiden liigaan. Jo vuonna 1994 Perry tuomittiin kotimaassaan brittiläisen kapteenin James Cookin 1700-luvun matkoiltaan tuomien kasvitieteellisten painokuvien varastamisesta neljän vuoden vankeuteen. Ennestään hänellä oli esimerkiksi sakkotuomio vanhojen Nalle Puh -joulukorttien varastamisesta. Perry vieraili Unioninkadulla sijaitsevassa kirjastossa B kolmena päivänä helmikuun loppupuolella. Siellä hän lainasi Nordenskiöldin kokoelman karttakirjoja ja irrotti kaikkiaan kuusi 1400–1600 lukujen karttaa kynänteroitusveitsellä. Jälkikäteen Perry selitti, ettei voinut vastustaa kiusausta. Suorituksensa jälkeen Perry palautti lainaamansa kartta kirjat ja mutisi epäselvästi virkailijalle eräpäivä liuska hampaissaan. Irrotetut karttalehdet olivat piilossa kainalossa pikkutakin alla. Myöhemmin Perry postitti kartat putkiloissa kotiosoitteeseensa Essexiiin. Itse hän lensi sinne lauantaina 24. helmikuuta. ISON-BRITANNIAN ISON-BRITANNIAN poliisi pidätti Perryn 12. maaliskuuta ja luovutti hänet Suomeen elokuussa 2001. Perry oli myynyt kolme karttaa, joista kaksi tuntematon ostaja palautti yliopistolle. Lopulta vain yksi kuudesta arvokartasta jäi kadoksiin. Se oli Venetsiassa vuonna 1486 painettu kartta lehti Mappamundi , joka oli kirjaston onneksi ehditty digitoimaan aiemmin. Perry tuomittiin lopulta Helsingin käräjäoikeudessa törkeästä varkaudesta puolentoista vuoden ehdottomaan vankeuteen ja maksamaan Helsingin yliopistolle 50 000 euroa korvauksia. Ei ole tiedossa, maksoiko Perry korvaukset. Tapauksen seurauksena kirjasto tiukensi turvatoimiaan muun muassa turvaluokittelemalla kokoelmat ja tehostamalla niiden vartiointia. L Ä H T E E T Helsingin yliopiston kirjaston ja Suomen kansalliskirjaston vuosikertomus 2001 Helsingin Sanomien arkisto MTV Uutiset 4.6.2002 Kansalliskirjaston tietoasiantuntijan Anna Vuolannon haastattelu Arvokartat kainalossa Kartografi Joan Blaeun varastettu ja palautettu Atlas Maior (1662) Kansalliskirjaston erikoislukusalissa.
Tampereen Teatteri & Tampere-talo esittävät J. R. R. Tolkien ™ T H E LO R D O F T H E R IN G S a nd th e ch a ra ct er s, it em s, ev en ts , a nd p la ce s th er ei n a re tr a d em a rk s of M id d le -e a rt h E nt er pr is es , LL C us ed un d er lic en se by Ta m p er e T he a tr e a nd Ta m p er e H a ll. A ll ri g ht s re se rv ed . ENSI-ILTA 23.8. TAMPERE-TALOSSA jo 30 000 lippua myyty Osta lippusi nyt!