sidewayshelsinki.?/liput @sidewayshel #sidewayshel 13. – 15.6.2024 Helsinki, Nordis Peggy Gou Jungle Bat For Lashes Frank Carter & The Rattlesnakes Fontaines D.C. L7 Ladytron Ane Brun +kymmeniä muita! Peggy Gou Jungle Bat For Lashes Frank Carter & The Rattlesnakes Fontaines D.C. L7 Ladytron Ane Brun +kymmeniä muita!
sidewayshelsinki.?/liput @sidewayshel #sidewayshel 13. – 15.6.2024 Helsinki, Nordis Peggy Gou Jungle Bat For Lashes Frank Carter & The Rattlesnakes Fontaines D.C. L7 Ladytron Ane Brun +kymmeniä muita! Peggy Gou Jungle Bat For Lashes Frank Carter & The Rattlesnakes Fontaines D.C. L7 Ladytron Ane Brun +kymmeniä muita!
EMPTY STAGE ALKU KESKIKOHTA LOPPU Kaino Wennerstrand Arni Rajamäki Ensi-ilta 11.4.2024 studio Pasila Ensi-ilta 19.4.2024 studio Pasila PIENI NÄYTTÄMÖ ENSI-ILTA 18.4.2024 OHJAUS HEIDI RÄSÄNEN Ku va : Ar ni Ra ja m äk i Ku va : Ee ro Yl i-V ak ku ri LIPUT 17,50 € LIPUT 17,50 € HKT.FI PUH. (09) 394 022 LIPPU.FI 0600 900 900 (2€ /MIN+PVM) MARATONTANSSIT LIPUT: 31 €, OPISKELIJAT PUOLEEN HINTAAN HORACE MCCOY RAY HERMAN A M M U T A A N H A N H E V O S I A K I N Ku va : No or a Ge ag ea
EMPTY STAGE ALKU KESKIKOHTA LOPPU PIENI NÄYTTÄMÖ ENSI-ILTA 18.4.2024 OHJAUS HEIDI RÄSÄNEN Ku va : Ar ni Ra ja m äk i Ku va : Ee ro Yl i-V ak ku ri LIPUT 17,50 € LIPUT 17,50 € HKT.FI PUH. (09) 394 022 LIPPU.FI 0600 900 900 (2€ /MIN+PVM) MARATONTANSSIT LIPUT: 31 €, OPISKELIJAT PUOLEEN HINTAAN HORACE MCCOY RAY HERMAN A M M U T A A N H A N H E V O S I A K I N Ku va : No or a Ge ag ea
ILMOITUS HYVÄ IHMINEN – MIKSI HOLOKAUSTI KOSKEE MEITÄKIN? YAD YDIN-LEHDEN ERIKOISNUMERO: EUROOPPA SODASSA JA RAUHASSA PIPLIAN PSALMIT Piplia on julkaissut Psalmien kirjan uuden käännöksen hepreasta suomeksi Raamattu.fi-palvelussa ja Pipliasovelluksessa. Psalmit 2024 edustaa raamatunkääntämisen uusimpia tuulia osana Vanhan testamentin VT2028-käännöshanketta. Psalmit ovat runoutta, joka tuo näköaloja ihmiselämän kirjoon. Jakeita on painunut tunnemuistiin, josta ne nousevat pintaan arjessa tai liittyen elämää muuttaneisiin hetkiin, kuten häihin, kasteisiin ja hautajaisiin. Uusi psalmikäännös on saatavilla sekä tekstinä että äänikirjana Krista Kososen lukemana. www.psalmit2024.fi Postimuseon näyttely kertoo Berliinissä sijainneesta suomalaisvetoisesta olutravintolasta, josta tuli 2019 antifasistien kohde. Toimittaja Mari Lukkarin ja sarjakuvataiteilija Hannele Richertin tuottaman näyttelysisällön kautta avautuu, miten kieli ja viestintä muokkaavat poliittista ilmapiiriä ja kuinka ääri oikeistolaisuus ja juutalaisvastaisuus on tullut entistä näkyvämmäksi myös Suomessa. Kohtaamispaikka Kupla, Postimuseo, museokeskus Vapriikki 26.5. asti www.postimuseo.fi LAULUJOUTSEN KEV ÄÄN MER KKI TUO TTE ET Herran vuonna 1614 Suomen Turussa tapahtuu kummia: matkalla 30-vuotiseen sotaan kuningas Kustaa II Aadolf on saapunut kaupunkiin nauttiakseen alamaisten teloituksista sekä tutustumaan mullistavaan renessanssi-innovaatioon, haarukkaan. Juha Mustanojan kirjoittama ja ohjaama Laulujoutsen on hillitön historiallinen piraattispektaakkeli, jonka tyrskyisän pinnan alla piilee kysymys talouden ja ihmis arvon vaietuista yhteyksistä. Kantaesitys Suurella näyttämöllä 17.4 www.kansallisteatteri.fi Vapaus valita toisin yhdistys ja Ydin-lehti haluavat moninäkökulmaista keskustelua yhteistyön, sopi misen ja rauhan maailman mahdollisuuksista. Ilmaiseksi netistä ladattava erikoisnumero pohtii EU:n roolia sodassa ja rauhassa, erityisesti finanssikriisin ja Ukrainan tilanteen kontekstissa. Se korostaa tarvetta moni ääniselle keskustelulle ja demokratialle, kritisoi militarismia ja turvallistamista, sekä esittää huolen nykyisestä Euroopan tilasta ja EU:n roolista. Jaossa Maailma kylässä -tapahtumassa ja muissa yleisötilaisuuksissa. Lataa ilmaiseksi Ydin-lehden verkkokaupasta www.ydinlehti.fi P voimasanoja IPLiA. EERO JÄRNEFELT Näyttely esittelee kosmopoliitin kulttuuriperheen kasvatin Eero Järnefeltin (1863–1937) mittavaa tuotantoa sekä taiteilijan merkitystä Suomen taiteelle sekä suomalaisuudelle. Se valottaa Järnefeltin maisemaja ihmiskäsityksen eri puolia. Samalla monipuoliset luontokuvaukset saavat pohtimaan, onko taiteilijan 1800ja 1900-luvuilla kuvaamaa luontoa tulevaisuudessa enää olemassa. Ateneumissa 25.8. asti www.ateneum.fi PRIMA FACIE Suzie Millerin Prima Facie on väkevän todistusvoimainen monologinäytelmä seksuaalisesta väkivallasta ja yhteiskunnan valtarakenteista. Se kertoo seksuaalirikoksista syytettyjen puolustusasianajasta, joka joutuu itse raiskauksen uhriksi. Australiassa 2019 kantaesitetty ja eri puolilla maailmaa palkittu näytelmä nähdään nyt Susanna Kuparisen ohjaamana ja Annika Poijärven esittämänä Suomen kantaesitys Maalaamosalissa 25.4. Ee ro Jär ne felt : Ka ski ( ), Ka nsa llisg alle ria / Ate ne um in taid em use o. Ku va: Ye hia Ew eis H ann ele Ric he rt Vuonna 1988 perustettu YAD ry on valtakunnallinen, uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton nuorten ehkäisevän huumetyön yhdistys. Emme vastusta huumeita, niitä kokeilleita tai huumeita käyttäviä ihmisiä. Vastustamme yksipuolista päihdekasvatusta, pelottelua ja häpeäkokemusta lisäävää yhteiskunnallista keskustelua. Tutustu ja tule mukaan toimintaamme: www.yad.fi SALATIETEIDEN SUOMI Atte Huhtalan, Boris Branderin ja Janne Bäckströmin tuore teos avaa kattavasti salatieteiden historiaa Suomessa keskiajalta tähän päivään. Tässä kiehtovassa ja runsaasti kuvitetussa tietokirjassa paljastetaan kiinnostavimmat esoteeriset ilmiöt sekä suomalaisen okkultismin erikoisimmat hahmot ja kummallisimmat tapaukset. Perehtyneen historiantutkimuksen ja aikalaishaastatteluiden kautta on löytynyt paljon kiinnostavaa uutta tietoa myös rituaalimagian syvissä vesissä uiville www.like.fi YAD kriisin ja Ukrainan tilanteen kontekstissa. Se korostaa tarvetta moni ääniselle keskustelulle ja demokratialle, kritisoi militarismia ja turvallistamista, sekä esittää huolen nykyisestä Euroopan tilasta ja EU:n
3 / 2024 • 7 14.4.–19.5.2024 JOKUNEN VUOSI SITTEN olimme tyhjentämässä edesmenneen isäni asuntoa pienellä paikkakunnalla EteläPohjanmaalla. Mieheni lainasi pakettiauton paikallisesta kierrätyskeskuksesta, jossa oli aina kerran kesään tavannut käydä. Keskuksessa oli ojennettu avaimet kouraan ja sanottu, että kaikki tarpeeton, hyväkuntoinen kampe sopii jättää pakuun, kun sen palauttaa. He hoitavat loput. Ei kirjoiteltu lippulappuja tai kyselty henkkareita. Ei siellä maalla ole niin justiinsa. OMAN KOKEMUKSENI mukaan maaseudulla elämisessä on monia hyviä puolia. Yhteisöllisyys ja luottamus kanssaihmisiin tuo turvaa. Kauppareissulle voi lähteä lukitsematta ovea, ja harja oven edessä kertoo ohikulkijalle, että kotona ei olla. Jos tuttua kyläläistä ei hetkeen kauppareissuilla nähdä, aletaan kysellä perään. Ettei vain mitään olisi käynyt, vai onkohan tuo reissuun lähtenyt. Välillä on ärsyttävääkin, miten tarkasti muiden asiat tiedetään – tai ollaan tietävinään. Vaikka on kieltämättä iso bonus, ettei henkeään voi heittää ilman, että edes joku havahtuu asiaan. Kuolinsijoilleen muumioituneet ruumiit löytyvät yleensä kaupunkien kerrostaloista. TIIVIIN YHTEISÖLLISYYDEN myötä voimissaan ovat kuitenkin myös yhteisön normit, jotka voivat tehdä elämästä hyvin tukalaa paikkakunnan ulkopuolelta saapuneille ja vähemmistöihin kuuluville, etenkin nuorille. Maaseudun elämää ei ole muutenkaan syytä ylen määrin glorifi oida. Rakennemuutos on syönyt asuntojen arvoa maaseudulla. Satojen tuhansien suomalaisten elämänmittaisen työn ja säästöjen arvo on katoamassa tai jopa muuttumassa rasitteeksi jälkipolville. Yhä useampi perii asunnon, josta pitää maksaa verot mutta josta on mahdoton päästä eroon edes hävyttömän alhaisella hintapyynnöllä. Välimatkat ovat pitkiä niin koululaisille kuin kauppoja ja palveluita tarvitsevillekin. Sote-uudistuksen ja säästöjen myötä palvelut harvenevat entisestään. Lääkäreistä on krooninen pula monella paikkakunnalla, etenkin julkisen sektorin palkoilla. SUOMEN MA ASEUDUN tilastollinen todellisuus on enimmäkseen hiljeneviä kyläteitä ja tyhjiä taloja. Mutta on maaseutu myös ihmisiä, jotka kiihkeästi rakastavat omia kotinurkkiaan ja kyläänsä eivätkä lähtisi muualle mistään hinnasta. Maaseudun rauha on kuitenkin aivan omanlaistaan. Ymmärrän heitä hyvin. Minäkin rakastan taivasta, joka iltaisin pimenee kokonaan; metsänrajaa, joka hiljenee. Maailmaa, joka pitkän päivän jälkeen vihdoin pysähtyy. EMILIA MIETTINEN Hiljainen maailma VOIMA Vellamonkatu 30 B , 3. krs, 00550 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.? , toimituksen sähköposti toimitus@voima.? , voima.? | PÄÄTOIMITTAJA Emilia Miettinen | ULKOASU Antti Kukkonen | TOIMITUS Kukka-Maria Ahokas, Aleksandra Aksenova, Julius Halme, Elisa Helenius, Anton Hämäläinen, Mitja Jakonen, Antti Kurko, Nauska, Mika Pekkola, Tuomas Rantanen, Iida Simes, Jari Tamminen, Miia Vistilä & Venla Välikangas | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Julia Blomqvist, Leona Kotilainen, Karim Maïche, Hanna Niittymäki, Natasha Roth, Janne Siironen, Kaisu Tervonen & Karstein Volle | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Tuomas Hiilamo, Vilppu Rantanen & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 | TILAUKSET kauppa.voima.? , tilaukset@voima.? , Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 9 numeroa 39 euroa | PAINO Sanoma Manu, Tampere | PAINOS 60?000 | ISSN 1457-1005 (painettu) 2737-3029 (verkkojulkaisu) | REKISTERISELOSTE voima.? /rekisteriseloste Ka ns i: N au sk a Pääkirjoitus ILMOITUS HYVÄ IHMINEN – MIKSI HOLOKAUSTI KOSKEE MEITÄKIN? YAD YDIN-LEHDEN ERIKOISNUMERO: EUROOPPA SODASSA JA RAUHASSA PIPLIAN PSALMIT Piplia on julkaissut Psalmien kirjan uuden käännöksen hepreasta suomeksi Raamattu.fi-palvelussa ja Pipliasovelluksessa. Psalmit 2024 edustaa raamatunkääntämisen uusimpia tuulia osana Vanhan testamentin VT2028-käännöshanketta. Psalmit ovat runoutta, joka tuo näköaloja ihmiselämän kirjoon. Jakeita on painunut tunnemuistiin, josta ne nousevat pintaan arjessa tai liittyen elämää muuttaneisiin hetkiin, kuten häihin, kasteisiin ja hautajaisiin. Uusi psalmikäännös on saatavilla sekä tekstinä että äänikirjana Krista Kososen lukemana. www.psalmit2024.fi Postimuseon näyttely kertoo Berliinissä sijainneesta suomalaisvetoisesta olutravintolasta, josta tuli 2019 antifasistien kohde. Toimittaja Mari Lukkarin ja sarjakuvataiteilija Hannele Richertin tuottaman näyttelysisällön kautta avautuu, miten kieli ja viestintä muokkaavat poliittista ilmapiiriä ja kuinka ääri oikeistolaisuus ja juutalaisvastaisuus on tullut entistä näkyvämmäksi myös Suomessa. Kohtaamispaikka Kupla, Postimuseo, museokeskus Vapriikki 26.5. asti www.postimuseo.fi LAULUJOUTSEN KEV ÄÄN MER KKI TUO TTE ET Herran vuonna 1614 Suomen Turussa tapahtuu kummia: matkalla 30-vuotiseen sotaan kuningas Kustaa II Aadolf on saapunut kaupunkiin nauttiakseen alamaisten teloituksista sekä tutustumaan mullistavaan renessanssi-innovaatioon, haarukkaan. Juha Mustanojan kirjoittama ja ohjaama Laulujoutsen on hillitön historiallinen piraattispektaakkeli, jonka tyrskyisän pinnan alla piilee kysymys talouden ja ihmis arvon vaietuista yhteyksistä. Kantaesitys Suurella näyttämöllä 17.4 www.kansallisteatteri.fi Vapaus valita toisin yhdistys ja Ydin-lehti haluavat moninäkökulmaista keskustelua yhteistyön, sopi misen ja rauhan maailman mahdollisuuksista. Ilmaiseksi netistä ladattava erikoisnumero pohtii EU:n roolia sodassa ja rauhassa, erityisesti finanssikriisin ja Ukrainan tilanteen kontekstissa. Se korostaa tarvetta moni ääniselle keskustelulle ja demokratialle, kritisoi militarismia ja turvallistamista, sekä esittää huolen nykyisestä Euroopan tilasta ja EU:n roolista. Jaossa Maailma kylässä -tapahtumassa ja muissa yleisötilaisuuksissa. Lataa ilmaiseksi Ydin-lehden verkkokaupasta www.ydinlehti.fi P voimasanoja IPLiA. EERO JÄRNEFELT Näyttely esittelee kosmopoliitin kulttuuriperheen kasvatin Eero Järnefeltin (1863–1937) mittavaa tuotantoa sekä taiteilijan merkitystä Suomen taiteelle sekä suomalaisuudelle. Se valottaa Järnefeltin maisemaja ihmiskäsityksen eri puolia. Samalla monipuoliset luontokuvaukset saavat pohtimaan, onko taiteilijan 1800ja 1900-luvuilla kuvaamaa luontoa tulevaisuudessa enää olemassa. Ateneumissa 25.8. asti www.ateneum.fi PRIMA FACIE Suzie Millerin Prima Facie on väkevän todistusvoimainen monologinäytelmä seksuaalisesta väkivallasta ja yhteiskunnan valtarakenteista. Se kertoo seksuaalirikoksista syytettyjen puolustusasianajasta, joka joutuu itse raiskauksen uhriksi. Australiassa 2019 kantaesitetty ja eri puolilla maailmaa palkittu näytelmä nähdään nyt Susanna Kuparisen ohjaamana ja Annika Poijärven esittämänä Suomen kantaesitys Maalaamosalissa 25.4. Ee ro Jär ne felt : Ka ski ( ), Ka nsa llisg alle ria / Ate ne um in taid em use o. Ku va: Ye hia Ew eis H ann ele Ric he rt Vuonna 1988 perustettu YAD ry on valtakunnallinen, uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton nuorten ehkäisevän huumetyön yhdistys. Emme vastusta huumeita, niitä kokeilleita tai huumeita käyttäviä ihmisiä. Vastustamme yksipuolista päihdekasvatusta, pelottelua ja häpeäkokemusta lisäävää yhteiskunnallista keskustelua. Tutustu ja tule mukaan toimintaamme: www.yad.fi SALATIETEIDEN SUOMI Atte Huhtalan, Boris Branderin ja Janne Bäckströmin tuore teos avaa kattavasti salatieteiden historiaa Suomessa keskiajalta tähän päivään. Tässä kiehtovassa ja runsaasti kuvitetussa tietokirjassa paljastetaan kiinnostavimmat esoteeriset ilmiöt sekä suomalaisen okkultismin erikoisimmat hahmot ja kummallisimmat tapaukset. Perehtyneen historiantutkimuksen ja aikalaishaastatteluiden kautta on löytynyt paljon kiinnostavaa uutta tietoa myös rituaalimagian syvissä vesissä uiville www.like.fi YAD kriisin ja Ukrainan tilanteen kontekstissa. Se korostaa tarvetta moni ääniselle keskustelulle ja demokratialle, kritisoi militarismia ja turvallistamista, sekä esittää huolen nykyisestä Euroopan tilasta ja EU:n TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA 36 Jussi Lehtonen 22 Nukkeleikit Päihteetöntä gonzoa 40 RuPaul NATO-RUOTSI OPPII UUTTA 26 3 TEEMA: MAASEUTU SIVUT 12–14, 16–21, 25, 28–31 G ov er nm en t of C ali fo rn ia / W iki m ed ia C om m on s G ree np eac e Sh utte rsto ck Tu om o M an nin en Ju lia Li la TÄMÄN LEHDEN VÄLISSÄ on Diplon (suomen kielisen Le Monde diplomatiquen & Novaja Gazetan) kirjallisuusliite, joka ilmestyy myös Diplossa 2/2024. Diplo on Voima Kustannus Oy:n tytär yhtiön julkaisu. 12 30 N au sk a JOKUNEN VUOSI SITTEN tyhjentämässä edesmenneen isäni asuntoa pienellä paikkakunnalla EteläPohjanmaalla. Mieheni lainasi pakettiauton paikallisesta kierrätyskeskuksesta, jossa oli aina kerran kesään tavannut käydä. kouraan ja sanottu, että kaikki tarpeeton, hyväkuntoinen kampe sopii jättää pakuun, kun sen palauttaa. He hoitavat loput. ty henkkareita. OMAN KOKEMUKSENI seudulla elämisessä on monia hyviä puolia. Yhteisöllisyys ja luottamus kanssaihmisiin tuo turvaa. Kauppareissulle voi lähteä lukitsematta ovea, ja harja oven edessä kertoo ohikulkijalle, että kotona ei olla. Jos tuttua kyläläistä ei hetkeen kauppareissuilla nähdä, aletaan kysellä perään. Ettei vain mitään olisi käynyt, vai onkohan tuo reissuun lähtenyt. kasti muiden asiat tiedetään – tai olHiljainen maailma N au sk a
8 • 3 / 2024 ILKKA , 38 ”Maaseudulla on pienet luokkakoot. Ihmisten tunteminen lisää luottamusta pienessä yhteisössä. Tahti ei ole niin hektinen.” IRMELI , 60 ”Maalla on rauhallista ja puhdasta. Omalta ovelta pääsee hiihtämään. Toisaalta joka paikkaan on pitkä matka.” KINGSLEY , 54 ”Maalla ei ole aina kiire. Ihmiset tuntuu läheisemmiltä ja mukavilta.” MILA , 53 ”Maalla on vapautta, hiljaisuutta ja rauhaa. Hyvällä tuurilla myös metsää. Kaikki tämä on ilmaista. Kaupungissa pitää olla koko ajan lompakko auki.” Kehu maaseutua! Mielipide TEKSTI JA KUVAT HANNA NIITTYMÄKI TEKSTI JULIA BLOMQVIST Täystuho Gazan sairaaloissa P OHJOIS-GA Z ASSA sijaitsevasta Al-Shifan sairaalasta tuli maaliskuussa kuoleman ja kurjuuden loukku. AlShifan sairaala oli Gazan kaistan suurin sairaala, ja sitä pidettiin alueen parhaiten varustettuna sairaalana. Israel hyökkäsi sairaalaan ensimmäisen kerran marraskuussa ja uudestaan 18. maaliskuuta, koska äärijärjestö Hamas oli sen mukaan palannut sairaalaan. Maaliskuun kaksi viikkoa kestäneen saarron aikana Israel sanoo surmanneensa sairaala-alueella tai sen läheisyydessä 200 Hamasin terroristia. On epäselvää, miten Israel on varmistanut, että surmatut ihmiset todella olivat Hamasin militantteja. Sairaalassa olleiden potilaiden, hoito henkilökunnan ja siviilien kohtalosta on tihkunut ulospäin vain vähän luotettavia tietoja. Kansainväliset järjestöt ovat vetäytyneet sairaalasta, eivätkä viestiyhteydet alueelle toimi kunnolla. Lääkärit ilman rajoja -järjestön Suomen osaston toiminnanjohtaja Linda Konate sanoo järjestön alueella olevien työntekijöiden kertoneen kaduilla lojuvista ruumista sekä huhuista, joiden mukaan henkilökuntaa olisi pidätetty. ”Kokonaiskuvan saaminen on hyvin vaikeaa, koska pääsyä ei ole jatkuvasti eikä kaikkialle.” Järjestö joutui evakuoimaan työntekijänsä sairaalasta jo marraskuussa ennen kuin Israel iski Al-Shifaan ensimmäisen kerran. Muutama työntekijä on kuitenkin palannut sairaalaan vapaaehtoisesti. Viimeisimmän hyökkäyksen jälkeen Israel vetäytyi sairaalasta 1. huhtikuuta. Yhdysvaltalaismedia New York Times julkaisi Israelin vetäytymisen jälkeen satelliittikuvia, joissa sairaalan rakennukset on tuhottu raunioiksi. Huutava pula kaikesta Voima haastatteli Al-Shifassa työskennellyttä kirurgia Ahmed Almaqadmaa puhelimitse maaliskuussa vain kaksi viikkoa ennen Israelin hyökkäystä sairaalaan. Tämän mukaan sairaalan tilanne oli lohduton. AlShifa oli kärsinyt isoja tuhoja jo Israelin marras kuisessa hyökkäyksessä. Sairaala kärsi sähkökatkoista, ja puhtaasta vedestä oli huutava pula. ”Sairaala hädin tuskin toimii”, Almaqadma kuvasi. Hän totesi tilanteen pahenevan jatkuvasti. Israel on rajoittanut avustussaattueiden pääsyä Gazaan, eikä humanitaarista apua ole pystytty toimittamaan riittävästi edes sairaaloille. Myös lääkkeet olivat pääosin loppu. Konate kertoo Lääkärit ilman rajoja -järjestön toimittaneen Al-Shifaan yksittäisiä avustuskuljetuksia yhteistyössä muiden humanitaaristen toimijoiLääkärit yrittävät pelastaa potilaita henkensä uhalla. Gazalainen kirurgi kertoi Voimalle olosuhteista Al-Shifan sairaalassa ennen kuolemaansa. den kanssa. Viimeinen kuljetus pääsi perille maaliskuun alussa. ”On selvää, että sairaalalla on ollut pulaa aivan kaikesta, mutta se on pyrkinyt siitä huolimatta jatkamaan toimintaansa”, Konate toteaa. Valtaosa sairaalan henkilökunnasta oli paennut sotaa Etelä-Gazaan. Almaqadma päätti kuitenkin jäädä. ”Potilaiden auttaminen on minun ja tiimini tehtävä”, hän perusteli. Useiden medialähteiden mukaan Almaqadma löytyi surmattuna 1. huhti kuuta Al-Shifan läheltä Israelin joukkojen vetäydyttyä pois sairaalasta. Myös hänen yleislääkärinä toiminut äitinsä ja serkkunsa löytyivät surmattuina. Rikotut sodan säännöt Maaliskuun alussa Al-Shifan sairaalassa oli vielä runsaasti potilaita ja sairaalaan hakeutuneita siviilejä. ”Yleisimpiä syitä hoitoon hakeutumiselle ovat hyökkäyksestä johtuvat vammat sekä puutteellisesta hygieniasta johtuvat tartuntataudit”, Almaqadma kertoi. Lista hoidettavista potilaista oli hänen mukaansa loputon ja potilaita joutui priorisoimaan ankarasti. ”En ole pystynyt ompelemaan kaikkia haavoja riittävän nopeasti. Potilaita on niin valtavasti ja kirurgeja liian vähän.” Almaqadma kertoi operoivansa joka päivä neljästä viiteen potilasta, joista osa on jouduttu leikkaamaan ilman asianmukaista anestesiaa. Epätoivoisesta tilanteesta huolimatta sairaalaan jääneet lääkärit ja hoitajat ovat yrittäneet tehdä voitavansa. Almaqadman mukaan ruoasta on Gazassa niin vakava pula, että ihmiset keräävät maasta kasvien lehtiä syödäkseen. Hänen mukaansa potilaat ovat ruokaja vesipulan vuoksi heikossa kunnossa ja alttiimpia tulehduksille. ”Potilaat eivät välttämättä kuole suoraan saamansa vammaan, Al-Shifan sairaala huhtikuun alussa Israelin joukkojen poistuttua alueelta
3 / 2024 • 9 Karstein Volle TEKSTI MIIA VISTILÄ ISRAEL ON KOHDISTANUT HYÖKKÄYKSIÄÄN JOKA IKISEEN SAIRAALAAN GAZASSA. Täystuho Gazan sairaaloissa Luontokato seis L UONTOKATO pysäytetään kuudessa vuodessa ja luonnon monimuotoisuus alkaa lisääntyä 11 vuodessa, kunhan kansainvälisiin sopimuksiin nojaava kansallinen biodiversiteettistrategia saadaan valmiiksi ja sovellettua käytäntöön. Strategialuonnosta, josta Marinin hallitus ei päässyt yksimielisyyteen, ”selkeytettiin ja siihen lisättiin toimenpide-ehdotuksia niin, että siitä tuli jo eri paperi”, kertoo ympäristöneuvos Päivi Gummerus-Rautiainen ympäristöministeriöstä. Kansainvälisten sopimusten ohella strategia perustuu viime vuonna uudistettuun luonnonsuojelulakiin sekä Orpon hallituksen ohjelmaan, jossa luontokadon pysäyttäminen nähdään osana kestävää talouspolitiikkaa. NYT VALTIONEUVOSTON käsittelyssä oleva strategialuonnos jatkaa vuonna 2020 päättynyttä toimenpideohjelmaa, jonka tavoitteiden toteutuminen oli vaatimatonta. Uuteen strategiaan on lisätty luontokadon juurisyihin pureutuvia konkreettisia ja mitattavia toimia, joiden tarkkaa sisältöä hiotaan eri ministeriöiden yhteistyönä. Sen jälkeen luonnos lähetetään lausuntokierrokselle, jolla sitä kommentoivat esimerkiksi julkishallinnon organisaatiot, yritykset ja järjestöt. Suurista linjoista, kuten monimuotoisen biodiversiteetin välttämättömyydestä, ei kuitenkaan neuvotella. Päämääriä ovat luontokadon pysäyttäminen vuoteen 2030 mennessä ja luonnon monimuotoisuuden kääntäminen nousuun vuoteen 2035 mennessä. PÄ ÄMÄ ÄRIEN TOTEUTUMINEN vaatii eri tahojen yhteistyötä ja osaamisen kasvattamista – sekä riittävää rahoitusta. Strategialuonnoksessa myönnetään, että tavoiteaikataulusta huolimatta ”strategian toimintaohjelman toimenpiteitä sitoudutaan toteuttamaan siinä aikataulussa, kuin se on myönnettyjen resurssien puitteissa mahdollista”. Rahoitusta pitäisi saada yrityksiltä ja EU:lta. Samalla ministeriö kaipaa uusia rahoitusmalleja kuten luonnonarvo-, ennallistamisja kompensaatiomarkkinoita, joilla luontoa yhtäällä tuhoavat voivat ostaa sen suojelua toisaalla. Tänä vuonna valmistuvan kansallisen biodiversiteettistrategian toteuttaminen edellyttää eri tahojen yhteistyötä. sin komentokeskus, jossa säilytettiin myös Hamasin sieppaamia israelilaisia panttivankeja. Israel ei ole kuitenkaan julkisesti esittänyt pitävää näyttöä väitteidensä tueksi. Almaqadma kertoi olleensa paikalla Al-Shifan sairaalassa, kun Israelin joukot tunkeutuivat sairaalaan ensimmäistä kertaa marraskuussa. ”He [Israelin asevoimat] yrittivät kovasti löytää jotakin, mutta he eivät löytäneet mitään. He tonkivat syvältä sairaalan alta ja löysivät sairaalan vierestä pienen tunnelin. En tiedä tunnelin tarkoitusta, mutta näitä tunneleita on joka puolella Gazan kaupunkia.” Gazassa on valtava tunnelien verkosto, jota on käytetty alunperin Israelin saarron ohittamiseen elintarvikkeiden ja polttoaineen salakuljettamista varten. Hyökkäys terveydenhuoltoa vastaan Kansainvälisten järjestöjen mukaan Gazassa on kuollut sodan aikana yli 300 terveydenhuollon työntekijää ja 167 avustustyöntekijää, kirjoitti vertaisarvioitu lääketieteen aikakauslehti BMJ tammikuussa. Luvut ovat BMJ:n mukaan korkeammat kuin missään muussa konfl iktissa tällä vuosisadalla. Arviot menehtyneistä terveydenhuollon työntekijöistä vaihtelevat lähteestä riippuen. Palestiinalaisalueilla toimiva kansainvälisen Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun paikallisjärjestö PRCS tiedotti maaliskuun lopussa, että yhteensä 26 sen työntekijää on kuollut Gazan sodassa. Työntekijöistä viisitoista menehtyi järjestön mukaan humanitaarisissa työtehtävissä yllään PRCS:n univormu. Lä ä kä rit ilman rajoja joutui todistamaan tilanteen karuuden evakuoidessaan henkilökuntaansa Nassersairaalasta helmikuun puolivälissä. ”Henkilökuntamme evakuoinnista oli sovittu etukäteen, mutta tästä huolimatta yksi henkilökunnan jäsen pidätettiin ja on ollut vangittuna nyt yli kuukauden.” Syytä pidätykselle järjestö ei pyynnöistä huolimatta ole Israelilta saanut. Konate totetaa, että sairaanhoito on joutunut Gazassa laaja-alaisen häirinnän kohteeksi. ”Sairaaloihin iskemisen, henkilökunnan pidätysten ja liian tiukkojen evakuointimääräysten lisäksi myös ambulanssikuljetuksia on estetty. Tämä ilmiö on niin laaja ja systemaattinen, että kyllä voidaan nähdä, että sairaalat ovat myös hyökkäyksen kohteina, vaikka niin ei pitäisi olla.” Almaqadma korosti haastattelussaan sitä, että Israel on surmannut ja vanginnut miehityksessään myös terveydenhuollon työntekijöitä. Hänen mielestään Israel pyrkii tarkoituksellisesti tuhoamaan Gazan terveydenhuoltojärjestelmän, jotta elämä Gazassa kävisi ihmisille sietämättömäksi. ”Israel on kohdistanut hyökkäyksiään joka ikiseen sairaalaan Gazassa ja jokaiseen terveyskeskukseen”, Almaqadma kommentoi. Tiedon Ahmed Almaqadman kuolemasta on vahvistanut Voimalle tämän Suomessa asuva serkku. vaan joko infektioon tai aliravitsemukseen.” Almaqadma sanoi kärsivänsä nälästä ja janosta itsekin. ”Yritämme kovasti perheeni kanssa etsiä ruokaa, mutta useimmiten emme sitä löydä.” Israelin mukaan sairaaloihin kohdistuvien iskujen syypää on terroristijärjestö Hamas, joka käyttää siviilejä ihmiskilpinä soluttautumalla sairaaloihin. Sairaalat ja lääkintähenkilökunta nauttivat kansainvälisen humanitäärisen oikeuden määrittelemien sodan sääntöjen mukaan erityistä suojaa. Jos sairaalaa kuitenkin käytetään sotilaalliseen tarkoitukseen, se saattaa menettää suojelunsa. Suomen Punaisen Ristin oikeudellinen neuvonantaja Jani Leino kertoo, että ”ennen hyökkäystä tulisi antaa ennakkovaroitus, jotta vihollinen voi joko lopettaa toimintansa tai on mahdollisuus evakuoida suojellut henkilöt kohteesta. Lisäksi toimet eivät saisi aiheuttaa vahinkoa suojelluille kohteille ja henkilöille, joka olisi suhteetonta tavoiteltuun sotilaalliseen hyötyyn”. Sairaalaan iskevällä osapuolella pitäisi Leinon mukaan olla varma tieto siitä, että kohdetta tosiasiassa käytetään sotilaalliseen tarkoitukseen. Al-Shifan sairaalan alla olevassa tunnelissa oli Israelin mukaan HamaLääkarit ilman rajoja
10 • 3 / 2024 TEKSTI KARIM MAÏCHE KUVA ANTON HÄMÄLÄINEN ”E I VOI OLETTA A ihmisten suostuvan tilanteeseen, jossa ei ole enää kunnon työpaikkoja eivätkä heidän kotitaloutensa suoriudu yhtä hyvin kuin aiemmin. Ihmiset eivät suostu vapaaehtoisesti työskentelemään prekaareissa työsuhteissa ruokalähetteinä tai Uberkuskeina.” Näin toteaa brasilialainen Lontoon King’s College -yliopiston poliittisen taloustieteen ja kansainvälisen kehityksen tutkimuksen professori Alfredo Saad-Filho. Hän on palkittu tutkija, joka on tehnyt YK:lle kymmeniä tutkimuksia kansainvälisen talousjärjestelmän sudenkuopista. Hän on viimeaikaisesta kehityksestä huolissaan. ”Vaalitulokset ympäri Länsi-Eurooppaa ovat olleet hyvin huolestuttavia.” Pääasiallisina syinä hän näkee uusliberalistisen kapitalismin näköalattomuuden ja perinteisten instituutioiden jähmettymisen. Erityisesti nuorten tulevaisuudennäkymät ovat heikentyneet. ”Ensimmäistä kertaa koko nykyisen kapitalismin 400-vuotisen historian aikana nuoremmat sukupolvet eivät enää tule yltämään vanhempiensa tulotasoon. Ennen vanhemmat saattoivat ajatella, että heidän uhrauksensa takaisi edes heidän lapsilleen paremman tulevaisuuden.” Tästä seuraa koko talousjärjestelmälle musertava uskottavuuskriisi, Saad-Filho sanoo. Poliittista kontrollia lisätään, jotta ihmiset saadaan pidettyä aisoissa. Samalla autoritaarisuus eri muodoissaan kehittyy. Demokraattinen järjestelmä, poliittiset puolueet, ammattiyhdistysliikkeet ja järjestöt perustuvat Saad-Filhon mukaan tulotasoon, työpaikkoihin ja teollisuuteen, joita uusliberalistinen talousjärjestelmä ei enää kykene tuottamaan. Koko järjestelmä on vaakalaudalla, kun poliittiset kanavat ilmaista pettymystä kutistuvat. ”Olemme risteyskohdassa. Näköpiirissä on huolestuttavia merkkejä uusfasismin kehittymisestä. Tyytymättömät massat kerääntyvät suurten johtajien ympärille. Viholliskuvia rakennetaan niin sisäisiin kuin ulkoisiin tarkoituksiin.” Saad-Filho ei tarkoita perinteistä Länsi-Euroopassa 1920ja 1930-luvuilla syntynyttä fasismia, jossa aseistautuneet joukot marssivat kaduilla univormut päällä. Kun ihmiset menettävät poliittisen toimijuutensa ja mahdollisuudet ilmaista tyytymättömyyttä perinteisten poliittisten kanavien kautta, johtajia alkaa ilmestyä kuin tyhjästä. ”Johtajat voivat olla televisiosta tuttuja koomikkoja tai julkkiksia, jotka sitten lupaavat ratkaista kaikki ongelmat”, Saad-Filho sanoo ja luettelee esimerkkejä: Narenda Modi Intiassa, Recep Tayyip Erdo?an Turkissa, Jair Bolsonaro Brasiliassa, Donald Trump Yhdysvalloissa. ”Argentiina on surullinen tapaus. Maan työväenluokka on historiallisesti ollut hyvin mobilisoitunut ja organisoitunut. Sen yhtenäisyyttä on koeteltu 1960-luvun sotilasvallankaappauksista aina viime vuosien radikaaleihin uusliberalistisiin uudistuksiin. Nyt presidentiksi valittu Javier Milei on viimeisin reinkarnaatio vastarinnan murtamiseksi.” Mikä ihmeen uusliberalismi Saad-Filho liittää talouskriittiseen analyysiinsä uusliberalismin käsitteen. Oikeistossa termiä on kritisoitu. Onko se silti hyvä käsite kuvaamaan tämän päivän globaalia talousjärjestelmää? Saad-Filho tunnistaa käsitteen herättämän keskustelun: ”On totta, että käsite on herättänyt valtavasti keskustelua yhteiskuntatieteissä, politiikassa ja mediassa. Se määritellään monella eri tavalla, ja yksi paradoksi on se, ettei kukaan määrittele itseään uusliberalistiksi.” Hän kuitenkin painottaa käsitteen merkitystä kritiikin välineenä. ”Se auttaa tekemään selkoa monista elämän eri puolista. Sen kasvot ovat näyttämö, globaalin kapitalismin olemassaolon muoto sellaisena kuin me sen nyt koemme. Se on ollut kapitalismin hallitseva muoto useimmissa Sivilisaation käännekohta Globaali talousjärjestelmä ja sen oikeutus on kriisissä, sanoo Alfredo Saad-Filho, eräs Etelä-Amerikan arvostetuimmista ajattelijoista.
E SIHISTORIALLISET AJAT olivat vilkkaita nykyisen Vantaan ja Pohjois-Helsingin tienoilla. Porukka metsästi hylkeitä ja kalasti vonkaleita Vantaanjoen koskista. Eteläinen Helsinki oli joko veden alla tai pirstaleista saaristoa. Jääkauden päättymisestä ei hujahtanut kuin 9 482 vuotta, kun oli ilmestyvä Voiman numero 9/2004. Voiman toimitus työskenteli aamusta iltaan konttorissaan Helsingin Sörnäisissä ja hengaili illasta aamuun pitkin Kalliota. (Se ei ole maastotyyppi vaan Helsingin ytimen kaupunginosa.) Kun tietää urbaanin toimituksen rakkauden pölyisiin katuihin, onkin ällistyttävää, miten paljon lehdessä on julkaistu juttuja luonnosta: metsistä, soista, eläimistä, luonnon monimuotoisuudesta ja sen katoamisesta, metsätaloudesta, hakkuista, lajien sukupuutosta ja ilmastokriisin aiheuttamista luonnontuhoista. ”Luonto” oli pitkään Voimassa teemasivun arvoinen. Numerossa 9/2004 Luonto-sivulla oli neljä juttua. ”Vienan Karjala elää metsistä” otsikoi Riitta Nykänen juttunsa 700–800 vuotta sitten kasvunsa aloittaneiden kelopuiden maista. ”Kostamuksessa ja Kalevalassa on tallella sellaista, mikä on kadonnut kaikkialta muualta Euroopasta: keskija pohjoisboreaalisia havumetsävyöhykkeen laajoja luonnonmetsiä, joissa luonnollinen elämänkierto jatkuu häiriintymättömänä.” Karjalan tasavalta kuitenkin elää metsäteollisuuden hakkuista. ”Vienan sydänmailla näkyykin teiden varsilla melkoisia hakkuuaukkoja”, Nykänen kirjoitti. Mutta: ”niistä valtaosa on suomalaisen metsäteollisuuden jälkiä.” Viena-jutun alla Matti Liimatainen kehui pakastinta ekologisen elämän mahdollistavana värkkinä. Pakastinta tarvitaan, jotta voi säilöä puolikkaan poron. ”Ostamalla vapaasti laidunnettua poroa kuluttaja tulee tukeneeksi ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää metsien käyttöä. Poroelinkeino tarvitsee hakkaamattomia metsiä, ja se pitää Lapin kylät asuttuina.” Liimatainen muistutti myös, ettei sähköä sovi tuhlata, vaan pitää valita energiatehokas kone. MINNA ERTIMO KERTOI eläinlegendasta. ”Näyttävä ulkomuoto, ärhäkkä luonne ja suurvaelluksiin liittyvät myytit ovat tehneet 45-grammaisesta pikkujyrsijästä legendan. Tunturisopulin (Lemmus lemmus) alkukoti on Käsivarren Lapin suurtuntureilla, missä tämä kotoinen nisäkäslajimme on kehittynyt ehkä jo miljoona vuotta sitten.” Sopuli lähtee muuttamaan kun ruoka loppuu. ”Itsemurhamyytissä kyse on myös silkasta epäonnesta. Vauhtiin päästyään sopulin vaellusta eivät pysäytä ihan pienet esteet. Kymmensenttinen sopuli taistelee vaikka kulkureitille osuvaa ihmistä vastaan. Vesistöt ovat kuitenkin pienille nelivedoille hankalia paikkoja. Sopuli on kyllä hyvä uimari, mutta aallokkoa se ei kestä lainkaan.” Otsikolla ”Rotta & lehtopöllö” Jani Kaaro kirjoitti kaupunkiluonnosta. Yökerhon rappukäytävästä lähti liikkeelle ”kissan kokoinen olio”, rotta: ”nakkikioskin Atkinsin dieetillä lihotettu ja kuin suoraan kauhujen kirjasta.” Kaupunkilaisrotta muistutti Kaaroa eräästä rengastuskeikasta. Lehtopöllön poikanen oli tukehtumaisillaan itsensä kokoiseen rottaan, jota pieni sinnikäs siivekäs yritti epätoivon vimmalla niellä. Rotan pää oli pöllön mahassa osittain sulaneena, mutta peräpää ja sen ”pitkä, paksu siimahäntä” retkottivat ulkona. Kun Kaaron rengastajakaveri yritti kiskoa rottaa pöllöstä, ilmoille löhähti etova haju. TEKSTI IIDA SIMES Ensimmäinen Voimalehti ilmestyi marras kuussa 1999. Sarja pa laa aiheisiin ja teemoihin, joita Voima on käsi tellyt parin vuosi kymmenen aikana. Fra nce sco Ve ron esi / W ikim ed ia C om m on s maissa 1980-luvulta lähtien. Uusliberalismi on poliittisia käytäntöjä, kuten hyvinvointivaltion yksityistämistä ja vihamielisyyttä ammattiliittoja tai kaikenlaista kollektiivisen järjestäytymisen muotoja kohtaan.” Tämä kuvaus tuntuu sopivan myös Suomen poliittiseen tilanteeseen, jos katsotaan viime aikaisten poliittisten lakkojen kirvoittamia ulostuloja. ”Uusliberalismi on hyvin systemaattista. Se koskettaa sosiaalista elämää ja vaikuttaa samalla myös poliittisen talouden osa-alueisiin. Ymmärrys ihmisten taloudellisesta kansalaisuudesta on muuttunut rajallisemmaksi hyvinvointivaltioiden purkamisen ja regressiivisen verotuksen, jossa suuremmista tuloista maksetaan vähemmän veroja, seurauksena. Samalla tulo erot ovat kasvaneet.” Saad-Filhon mukaan uusliberalismia voi tarkastella myös luokkasodan näkökulmasta, jossa etuoikeutetut rikkaat lietsovat vihaa köyhiä vastaan saavuttaakseen lisää etuoikeuksia. ”Voimme havaita ennennäkemättömän epätasa-arvon kehittymisen LUONTOA JA LEGENDOJA Lehtopöllö maail massa viime vuosisadan aikana.” Jokapäiväisessä elämässämme uusliberalismi näkyy fi nanssipolitiikan arkipäiväistymisenä. Kyse ei ole vain fi nanssitalouden käsitteiden leviä misestä kaikille elämänalueille, vaan myös fi nanssilogiikan leviämisestä ajattelutapaamme. ”Kun mietimme, lähdemmekö opiskelemaan, joudumme ensin laskemaan, onko opiskelu ylipäätään kannattavaa. Aiemmin opiskelupäätökseen vaikuttivat pikemminkin kutsumus, uteliaisuus, arvomaailma ja päättäväisyys.” Uusi maailmanjärjestys Elämme Saad-Filhon mukaan globaalin talousjärjestelmän perustavanlaatuisen kriisin aikakautta. Yhdysvaltain talous romahti vuoden 2008 fi nanssi kriisissä, eikä maa ole toipunut siitä. Myös muissa OECD-maissa bruttokansantuotteen kasvuluvut ovat olleet sittemmin aiempaa alhaisempia. Yhdysvallat on menettämässä valta-asemaansa nouseville talousmahdeille Aasiassa, ja globaalista etelästä on tullut itsenäisempi. Syyskuun 11. päivän terrori-iskut vuonna 2001 merkitsivät käännekohtaa, jolloin Yhdysvallat siirtyi Saad-Filhon mukaan selkeämmin sortavaan politiikkaan maan sisällä ja aggressiivisiin toimenpiteisiin merten takana. Finanssikriisi ja noin 2,4 triljoonaa dollaria maksaneet sodat osoittivat Yhdysvaltojen ja koko globaalin talousjärjestelmän rahoituksen kehittymisen rajat. Elämme taloudellisen pysähtyneisyyden aikakautta, jota koronapandemia syvensi entisestään. Järjestelmä on pohjimmiltaan rikki. ”Mutta meillä on myös toivoa, ja sitä pitääkin olla. Uudenlaisia vastarinnan muotoja on kehittymässä, ja ne antavat mahdollisuuden nousta kriisistä demokraattisesti. Kysymys kuuluu, kuinka paljon meillä on aikaa. Ilmastokriisi asettaa aikarajan pyrkimyksillemme, ja sen hoidossa olemme nyt epäonnistumassa. Tilanne voi johtaa katastrofi in, jollaista sivilisaatiom me ei ole aiemmin kokenut.” Kun ihmiset menettävät poliittisen toimijuutensa ja mahdollisuudet ilmaista tyytymättömyyttä perinteisten poliittisten kanavien kautta, johtajia alkaa ilmestyä kuin tyhjästä.
12 • 3 / 2024 Me rakennamme uutta kansallismaisemaa Metsä, skutsi, korpi, salo, lehto, leimikko, marjapaikka, hakkuu aukea, tilipäivä. Rakkaan lapsen monet nimet. Me huolehdimme siitä, että Suomen metsät eivät seiso tyhjän panttina. Taseet töihin, puupino kerrallaan.
3 / 2024 • 13 Me rakennamme uutta kansallismaisemaa TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA Myytti suomalaisuudesta rakentuu samanaikaisesti ajatuksille ikiaikaisten metsien vaalimisesta ja tehokkaasta metsätaloudesta. Samalla kun Suomi pätkii metsiä teollisuuden raaka-aineeksi, se menettää osia itsestään. Metsäteollisuus on tilallinen, taloudellinen, nationalistinen ja valtava valtiollinen projekti. K ULTTUURIPERINNÖN yhtäaikainen syöminen ja säästäminen on vaikeaa, mutta kenties mahdollista. Pyrkimyksiä tähän suuntaan on nähty läpi koko itsenäisen Suomen historian. 1990-luvun alussa ympäristöministeriö julisti 27 kansallismaisemaa, joiden sanotaan edustavan ja kuvastavan suomalaisuutta erityisellä tavalla. Monet jalustalle nostetuista maisemista liittyvät luontoon, ja niiden arvostukseen on vaikuttanut myös taide. Listalta löytyy esimerkiksi Pielisen yli aukeava näkymä Ukko-Kolin huipulta, jonka aseman suomalaisuuden ytimessä vakiinnutti Eero Järnefelt muun muassa teoksillaan Syysmaisema Pielisjärveltä (1899) ja Maisema Kolilta (1928). Turun yliopiston maantieteeseen ja maisemakuvastoon erikoistunut tutkija Hannu Linkola huomauttaa, että esimerkiksi Syysmaisema Pielis järveltä -teoksessa näkyvä maisema ei ole sitä koskematonta ikimetsää, mitä sen usein oletetaan olevan. ”Siinähän on valtavan lehtipuuvoittoista eli kaskettua aluetta. Siinä näkyy intensiivisen metsänkäsittelyn merkkejä.” Kulttuurihistoriallisesti merkittävänä voidaan pitää myös niin sanottua Vienan reittiä, jota pitkin Elias Lönnrot taivalsi matkoillaan etsimään ja kirjaamaan muistiin runoja. Kerää miensä runojen pohjalta Lönnrot kirjoitti vuonna 1835 julkaistun Kalevalan. Maaja metsätalousministeriön tulosohjauksessa toimiva ja noin kolmannesta Suomen pinta-alasta hallinnoiva, valtion metsätaloudesta vastaava Metsähallitus ilmoitti vuonna 2010 hakkuista tämän historiallisen kulkuja kauppareitin varrella, ja laajoja alueita sen läheisyydessä lanattiinkin avohakkuuaukeiksi. Myyttinen menneisyys metsissä? Linkola on tutkijana Heidi Henriikka Mäkelän johtamassa Folklore metsässä -tutkimushankkeessa. Mäkelän folkloristinen tutkimus on keskittynyt erityisesti 1800-luvun kansallisromantiikkaan, ja Linkola puolestaan on perehtynyt modernisaation aikaan. Yhdessä he tutkivat muuttuvaa suhdettamme metsiin ja kansanperinteen merkityksiä nykyajassa. Linkola huomauttaa, että kulttuuritai kansallismaiseman kaltaisia aiheita kannattaa lähestyä myytteinä, joissa on aina mukana poliittisia ulottuvuuksia. ”Suhde metsään voi olla henkilökohtainen, mutta samalla se on vahvasti kansalaiskasvatuksen, koulun, uutiskuvaston, yhteiskunnallisten keskustelujen ja tietyn historiallisen myytin muokkaama.” Mäkelä toteaa, että metsä on nähty hyötyajatelun kautta ainakin valistuksen ajasta 1700-luvulta alkaen. ”Silloinkin metsä nähtiin pitkälti kesytettävänä takapajulana ja siellä asuvat ihmiset takapajuisina. Tästä lähtökohdasta myös Zachris Topelius kirjoitti, että hyvin hoidettu metsä on se haluttu ideaali. 1800-luvulla kansallisromantiikan aikaan muodostui ajatus siitä, mitä on olla suomalainen erillään Ruotsista tai Venäjästä, ja samalla tarvittiin abstrakti ajatus siitä, mitä suomalaisuus on. Vähäisen kirjoitetun historian avuksi tuli Kalevala sekä suomalaiseen muinaisuuteen liittyvät myytit.” Kaksijakoinen metsäsuhde Läpi itsenäisen Suomen historian ja jo ennen itsenäistymistä suhdettamme metsään on rakennettu erityisesti kahden ajatuksen varaan. Yksi ajatuksista on historia rajattomien metsien kansana ja toinen se, että metsätalous on hyvinvointimme tae. Todellisuudessa metsiä ei ole rajattomasti, mikä vaikeuttaa näiden kahden suomalaisuuden keskeisen rakennuspalikan yhteensovittamista. Suomen valtio on myös itse osallisena tämän ristiriidan tuottamisessa, ja Linkolan mukaan valtiota ja metsäteollisuutta onkin mahdotonta täysin erottaa toisistaan. ”Taloudellisen metsäajattelun eetos on ollut alusta alkaen mukana vahvasti suomalaisessa kansallisvaltiossa. Voisi jopa sanoa, että metsäteollisuus ja valtio ovat rakentaneet toinen toisiaan. Valtiosta muodostui nopeasti laaja-alainen metsätalouden toimijaverkosto, jossa puut kulkivat järviä pitkin. Maisemaa on muokattu, on rakennettu teollisuusyhdyskuntia. On ollut savotat ja on sidottu myös yksityinen maanomistajuus tukemaan metsätaloutta. Valtio on osin omistanut metsäteollisuutta. Metsäteollisuus on tilallinen, taloudellinen, nationalistinen ja valtava valtiollinen projekti.” Tätä kansallista projektia tukevat ajatukset on otettu myös osaksi kouluopetusta, ja sen tuotoilla on rakennettu hyvinvointivaltiota palveluineen. Linkolan mukaan suomalaisissa oppikirjoissa näkyi jo 1920-luvulla vahvasti se, kuinka metsiä kuvattiin metsäteollisuuden raaka-ainetarpeen kautta, ja sama ajattelu on jatkunut näihin päiviin. ”Samalla, kun moderni valtio loi itselleen kansallista menneisyyttä ja rakensi itseään sen varaan, se söi sitä menneisyyttä. Meillähän vastuullisen kansalaisuuden imperatiivi on hoitaa metsää hyvin ja monille hoitamaton – eli siis vanha – metsä saattaa näyttää rumalta ja olla kauhistus. Vasta 1960ja 70-luvuilla alettiin havahtua ekokriisiin ja syntyi säröjä tähän kaiken kattavaan hyötyajatteluun”, Linkola toteaa. Jos metsä sisältyy suomalaisuuteen samanaikaisesti raaka-aineena ja vaalittavana, voisi hieman kärjistäen todeta, että hävittäessään metsämaisemiaan, valtio suorittaa amputaatiota itse itselleen. Mäkelä kuitenkin löytää kansallisvaltion rakentamisen logiikasta selityksen sille, että ajatus met sien vaalimisesta ja niiden taloudellinen hyödyntäminen voivat olla olemassa rinnakkain. ”Kun vaikka Lönnrot lähti kokoamaan Kalevalaa tai Järnefelt maalasi Kolin laella, eivät he ajatelleet, että suomalaiset pitäisi palauttaa tämmöiseen muinaiseen tilaan. Toiminnallaan he loivat modernia kansallisvaltioa. Se suuntautui tulevaisuuteen, vaikka katse kääntyi menneeseen. Menneisyydestä haettiin palasia kirjattavaksi ylös, laitettavaksi museovitriiniin katseltavaksi.” Kenties sama mahdollistaa yhä kahden keskenään ristiriitaisen metsäsuhteen samanaikaisuuden. Myyttien rakentamisesta Puheissa kansakunnat ja kansallisvaltiot vaikuttavat usein luonnollisilta ja niiden rajat selviltä. Todellisuus on kuitenkin hähmäisempi ja sattumallakin on roolissa. Mäkelän mukaan folkloristiikassa on pohdittu paljon sitä, mitä on vaikka suomalaisuus. ”Lönnrot meni juuri Karjalaan etsimään niitä runoja, koska ne eivät vielä olleet kadonneet ortodoksiselta alueelta. Muualla reformaation tuulet olivat pyyhkäisseet ne pois. Sitten sattui käymään niin, että hänen työnsä jähmetti pitkäksi aikaa Karjalan koko suomalaisuuden representaatioksi.” Runonkeruumatkoillaan Lönnrot myös ylitti Suomen entiset ja nykyiset rajat, kielialuekin ehti vaihtua. Mäkelän mukaan suomalaisuuden ytimessä onkin piirteitä, joiden suomalaisuus voidaan jopa kiistää. Linkola puolestaan muistuttaa, että suomalaisen Valtiollinen itseamputaatio
14 • 3 / 2024 maiseman ihmisten sydämiin maalanneet taiteilijat hakivat oppinsa maan rajojen ulkopuolelta, Keski-Euroopasta ja Venäjän hovin liepeiltä. ”He kävivät opiskelemassa romantiikkaa, düsseldorfi laisuutta, realismia, vaik ka mitä, ja palasivat Suomeen lokalisoimaan sitä.” Kansallisvaltiot ja käsitykset kansakunnista ovatkin määrätietoisen tarinankerronnan tuloksia. Kuitenkin myytit, joiden varaan ne rakentuvat, esitetään luonnollisesti muodostuneina, spontaanisti syntyneinä ja niiden kriittinen tarkastelu voi jo itsessään vaikuttaa radikaalilta, tai ainakin ärsyttää. ”Kansallisvaltioiden syntyyn liittyvä nationalismi on sitkeä ideologia”, Mäkelä toteaa. ”Siihen liittyvät tarinat nivoutuvat elämän rakenteisiin ja porautuvat siihen mitä olemme. Jos niitä yrittää haastaa, niin ihmisethän saavat kauhean voimakkaita reaktioita, että mitäs helkkaria. Tähän liittyvä maisemakuvastokin on äärimmäisen sitkeää, minkä näkee vaikka siinä että versiot Koli-maisemasta toistuvat edelleen erilaisissa valokuvakilpailuissa.” Vaikka myyttinen kuvasto pysyisikin jokseenkin muuttumattomana, voivat tavat olla ja toimia tutussa ympäristössä kuitenkin muuttua. Mäkelä mainitsee esimerkkinä koronapandemian aikana suuren suosion saaneen metsäjoogan. Jooga metsässä on voinut tarjota mallin uudenlaisesta toimijuudesta vanhassa ympäristössä ja parhaassa tapauksessa tämä uudenlainen tapa olla voi muuttaa suhdetta metsään. Kiinnostavaksi tämän tekee esimerkiksi se, että vakiintuneen metsänhoidon – siis puiden kaatamisen – sijaan tämä tapa kokea metsä ei ole ottava vaan enemmänkin jakava. Mikä se metsä sitten on? Vaikka viestimme jaettujen sanojen avulla, voi se, mitä jollakin sanalla tarkoitetaan, vaihdella. Tämä näkyy myös siinä, mitä sanan ”metsä” koetaan tarkoittavan. Oikeasti vanhoja metsiä ei Suomessa enää ihan hirveästi ole ja ylivoimainen enemmistö metsistämme on valjastettu tavalla tai toisella metsätalouden tarkoituksiin. Puupeltoja katsellessa voi olla vaikea nähdä metsää puilta. Toisaalta pintaalaltaan pieni kaupunkimetsä on saattanut säästyä tyystin metsätaloudelta ja voi sisältää vanhaa ja monipuolista puustoa. Se, arvioiko metsää vaikka pinta-alan tai puiden iän mukaan, voi vaikuttaa dramaattisestikin siihen, minkä ylipäätään kokee metsäksi. Vuonna 2021 syntyi sopimus, joka suojaa 27 kilometriä pitkää, Suomussalmella sijaitsevaa Vienan reittiä. Nykyisellään reittiä reunustaa valtion omistamien maiden kohdalla vähintään 200 metrin suojavyöhyke, jonka viimeiset 50 metriä on rauhoitettu kaikilta ”metsänhoidollisilta toimenpiteiltä”. Vaikka puusto reitin varrella on pääosin vaihtunut sitten Lönnrotin päivien, voi tänäänkin nähdä vilahduksen hänen retkiensä maisemasta. Mäkelän mukaan reittiä voi tarkastella pohtimalla siihen liittyviä valikoivia kulttuuriperintöprosesseja. ”Onhan se ikään kuin museovitriinissä oleva kaistale, jossa koetaan olevan jotain menneisyyteen viittaavaa. Että tällä polulla se Lönnrot on taivaltanut, ja sitten todellisuus voi alkaa siitä 50 metrin päästä.” Hannu Linkola lähti itse heinäkuussa 2023 hieman kyynisin mielin taivaltamaan reittiä aivan itärajan tuntumasta. ”Pohdin, että todistan jollain tavalla kulttuuriperinnön keinotekoisuuden. Ja kieltämättä aluksi vaikutelma oli mieletön, kun reitti nousee harjulle ja näin, kuinka maisema on vahvasti parturoitua, avohakkuusta taimikoihin ja nuoreen talousmetsään. Hyvin kapeana kaistaleena maisemassa kulkee sellainen keinotekoinen kulissi. Mutta kun reittiä käveli pidemmälle, se jotenkin imaisi omaan tarinaansa. Tavallaan reitin tarkoitus onkin yhdistää yksilö suureen tarinaan, viedä ihmisen keho sinne vitriiniin.” Vaikka Linkolan suhtautumisessa reitin kehystyksiin saattaakin yhä säilyä ripaus kriittisyyttä, näkee hän sen vaalimisessa myös luonnonsuojelullisia arvoja. Alueen suojelijoiden yhteys valtioon vaikuttaa tällä hetkellä hyvältä, eikä Metsähallitus enää hakkaa metsiään reitin varrelta. Valtio myös neuvottelee yksityisten omistajien kanssa maan ostamisesta tai vaihtamisesta reitin varrelta. ”Ehkä tällainen kulttuuriperinnöksi kategorisoiminen antaa mallin metsien hieman kestävämmästä kohtelusta ja luo tulevaisuutta. Mutta onhan se reitti kaikessa upeudessaan auttamatta vain sirpale, jonka ympärillä on suorastaan brutaalia avohakkuuta ja todella murheellista näköistä maisemaa.” Hävittäessään kulttuurimaisemiaan, valtio suorittaa amputaatiota itse itselleen. Metsähallitus was here. Hakkuuaukea Suomussalmen kansallismaisemissa vuonna 2017. Ja ni Si pi lä/ G re en pe ac e
D E VA N S H IM O YA M A Fade Cut SERLACHIUS MÄNTTÄ | SERLACHIUS.FI | RAVINTOLAGOSTA.FI SERLACHIUS ART & SAUNA EXPRESS TAMPEREELTA SUORAAN SERLACHIUKSELLE! Devan Shimoyama, Bryant, 2023 | Jiri Geller, Killing time, 2020 18.8.2024 saakka 23.3.2025 saakka Petri Ala-Maunus Jiri Geller Alvar Gullichsen Riikka Hyvönen Juho Juntunen Nikolo Kerimov Isto Kotavuopio Sanna-Mari Liukkonen Mr. Lordi Painter Jude Paula Pääkkönen Pekko Vasantola Vilunki 3000 Sheung Yiu Ro Zahir Kestotilaus 34,90 € | Määräaikainen tilaus 39,90 € | Pelkkä digilehti 25 € (per vuosi) LE MONDE DIPLOMATIQUE & NOVAJA GAZETA TIETOA MAAILMASTA – ITSELLESI TAI LAHJAKSI Tilaa: mondediplo.fi
16 • 3 / 2024 Pakko tankkaa Keskivertosuomalaiselle oma auto on välttämätön ja nuorten kesätyöpaikat ovat turveteollisuudessa. Samaan aikaan päästöjä olisi vähennettävä merkittävästi. Keinoja reilumpaan siirtymään on. osassa Suomea töihin ei pääse kohtuuajassa julkisilla. Traficomin mukaan 84 prosenttia kaikista kotimaassa kuljetuista matkoista tehdäänkin henkilöautolla. Ilmastotoimet sattuvat sen vuoksi eniten niihin, joilla ei ole todellista mahdollisuutta luopua autosta eikä toisaalta varaa ostaa esimerkiksi sähköautoa. Pienituloiset ja harvaan asuttujen alueiden asukkaat ovat huonoimmassa asemassa, samoin kuin liikuntavammaiset. ”Tuloja varallisuuserot näkyvät valmiuksissa vastata ilmastopolitiikan vaatimuksiin. Myös pienituloisilla tulisi olla enemmän mahdollisuuksia vähentää päästöjään tai vaihtaa vähäpäästöisempään liikkumiseen. Polttoaineiden hintojen noustessa siirtymän kustannukset kasautuvat niiden kannettavaksi, joilla ei ole mahdollisuutta vaihtaa käyttökustannuksiltaan halpaan sähköautoon.” Liimatainen puhuu liikenneköyhyydestä. Pahimmillaan vähävaraisimmat vähentävät välttämätöntä liikkumistaan. Se rajoittaa heidän elinmahdollisuuksiaan. Kun samanaikaisesti työpaikat keskittyvät kaupunkeihin ja maaseudun perinteisiä, hiilipäästöjä tuottavia elinkeinoja kuten turveteollisuutta ajetaan alas, on ymmärrettävää, että ilmastotoimet ärsyttävät ihmisiä. TEKSTI KUKKA-MARIA AHOKAS KUVA KERTTU MATINPURO Kontionlahden Nesteellä oli helmikuun puolivälissä hiljaista. Tankkaamaan tulleiden mukaan monissa perheissä tarvitaan kahta autoa. Se tuntuu kukkarossa. K ONTIONLAHDEN Nesteellä tankkaava Miro Keskinen, 17, on tullut tapaamaan sukulaisiaan Itä-Suomeen. Hän sanoo, että ilman omaa autoa olisi vaikea liikkua minnekään. Keskinen asuu Tampereen lähellä Tevaniemessä, josta hän kulkee kouluun autolla, koska julkiset kulkevat niin huonosti. Bensiinin hinnanousu ei vaikuttaisi hänen ajamiseensa suuresti. ”Autoa on pakko käyttää kuitenkin. Asun keskellä metsää, ei sieltä kulje busseja.” Bensiinikäyttöisellä autolla ajaminen on kuitenkin todennäköisesti kallistumassa, kun EU-maat kiristävät ilmastotoimiaan. Maapallon lämpenemisen kriittinen 1,5 asteen raja meni jo rikki, ja ilmastotoimilla on kiire. Suunnannäyttäjäksi pyrkivä Euroopan unioni painottaa vihreää siirtymää. Onko siirtymä oikeudenmukainen kaikille? Kuullaanko niitä, jotka kärsivät ilmastotoimista eniten? Eriarvoisuuteen perehtynyt Kalevi Sorsa -säätiön Anna Rajavuori sanoo, että ilmastopäätösten sosiaalisia vaikutuksia ei aina muisteta: ”Suomessa sosiaalija ympäristöpolitiikka ovat erilaisissa siiloissa. Olisi hyödyllistä, että niitä tarkasteltaisiin yhdessä: aina, kun tehdään ihmisiin vaikuttava ympäristöpoliittinen päätös, pitäisi samalla tarkastella vaikutuksia sosiaalipolitiikan näkökulmasta. Tarvitaan laajempi visio.” Suomi pakottaa yksityisautoiluun Suomalainen yhteiskuntarakenne pakottaa autonomistukseen, ”liikenneproffana” tunnettu Heikki Liimatainen on sanonut. Hän on Tampereen yliopiston uudistuvan liikenteen professori. Suomi on Keski-Eurooppaan verrattuna harvaan asuttu maa, jossa yksityisautoilu on yleistä. Suomen ympäristökeskus on analyysissään todennut, että suomalainen yhdyskunta kehitys on tukenut autoriippuvuutta. Vaikka kaupunkikehityksen kansainvälinen ihanne on yhdyskuntarakenne, jossa palvelut olisivat 15 minuutin kävelymatkan päässä, Suomi on toiminut lähihistoriassa täsmälleen päinvastoin. Palveluita kuten valtion virastoja ja kouluja on keskitetty kasvu keskuksiin, ja samalla myös muut palvelut kuten ruokakaupat ovat harventuneet. Julkista liikennettä on maaseudulla karsittu. Traficomin mukaan työmatkojen keskipituus on kasvanut kaikkialla Suomessa vuosina 1990–2015, ja valta
”Päästötavoitteilla on kiire, mutta nyt [ilmastonmuutosta hillitsevien] politiikkatoimien suurimpia esteitä on niiden hyväksyttävyys. Ihmisillä olisi oltava aidosti mahdollisuus vaikuttaa ja saada äänensä kuuluviin. On tär keää, että tunnustetaan myös kaupunkien ulkopuolella asuvien elämäntavan arvo ja haasteet, joita vihreä siirtymä tuottaa”, Rajavuori sanoo. EU jakaa vihreää rahaa Euroopan unioni on tunnustanut, että energiasiirtymän pitäisi olla paitsi vihreä, myös oikeudenmukainen. Sen vuoksi EU:ssa on alettu yhä enemmän puhua sosiaalipolitiikan ja ilmastopolitiikan lähentämisestä. Asialle on tilausta, sillä 2010-luvun talouskriisistä lähtien eriarvoisuus on kasvanut sekä EU-maiden välillä että niiden sisällä. Vuonna 2017 Euroopan komissio laati Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin eli periaatepaperin, jonka myötä sosiaaliset kysymykset ja työelämän kehittäminen nousivat eurooppalaiselle agendalle. Kun vihreä siirtymä myöhemmin nostettiin pääpainopisteeksi Ursula von der Leyenin komission kaudella, myös sosiaalinen painotus säilyi. Nyt EU edistääkin ilmastoneutraaliin talouteen siirtymistä omien sanojensa mukaan niin, että kukaan EUkansalainen eikä mikään alue saisi kärsiä kohtuuttomasti. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi yrityksille annettavia investointilainoja, julkisen sektorin lainajärjestelyitä ja suoria avustuksia, siis kuuluisia ”EUtukiaisia”. Niitä on jo pitkään jaettu rakennerahastoista, joiden varoilla tuetaan jäsenmaita uudistamaan elinkeinorakennettaan sekä parantamaan ihmisten työllisyyttä, osaamista ja osallisuutta. Euroopan sosiaalirahasto (ESR+) keskittyy sosiaalisiin kysymyksiin, Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) painottaa taloutta ja esimerkiksi liikennehankkeita. Hiljattain aloittanut JTF-rahasto (Just Transition Fund) keskittyy oikeudenmukaiseen siirtymään. Se antaa tukea investointeihin ja erilaisiin kehittämishankkeisiin ja ennallistamistoimiin niille alueille, joilla siirtymän yhteiskunnalliset ja taloudelliset vaikutukset ovat suurimmat. Suomi on saanut siitä rahoitusta muun muassa turpeesta luopumiseen ja kestävää taloutta. Nyt radikaalimmat äänet kuitenkin kysyvät: miksei jaeta rahaa suoraan kansalaisten taskuun? Maksetaan hiiliosinkoa kansalaisille EU-maiden pitäisi panna kaikille päästöille hinta. Nämä varat voisi jakaa varat takaisin kansalaisille hiiliosinkoina. Tällöin siirtymä olisi reilu kaikille, ehdottavat EU:ssa lobbaavat ympäristöjärjestöt ja arvovaltaiset taloustutkijat. Toteutustapoja voi olla monia, mutta Carbon Fee and Dividend -nimellä kulkeva ehdotus kuuluu pääpiirteittäin näin: kaikille tuotteille ja palveluille säädetään hiilivero, joka lasketaan niiden aiheuttamien hiilipäästöjen perusteella. Järjestelmä täydentäisi EU:n päästökauppaa, joka ei nykyisin koske kaikkia aloja. Mallissa puhuu markkinalogiikka: mitä enemmän tuote aiheuttaa päästöjä, sitä kalliimpi vero lankeaa. Suuri päästöiset tuotteet muuttuisivat kalliimmiksi ja vähäpäästöiset halvemmiksi. Tämä kannustaisi yrityksiä vähentämään päästöjä ja kuluttajia ostamaan vähäpäästöisiä tuotteita. Asetelma olisi kuitenkin suhteellisesti epäreilumpi pienituloisille. Silloin ratkaisuksi tulee hiiliosinko, eli EU-maat jakaisivat kerätyt varat kansalaisille takaisin tulonsiirtoina. Suomessa Finnwatch on esittänyt yhdessä SAK:n ja STTK:n kanssa, että järjestelmä otettaisiin Suomessa käyttöön. Finn watchin veroasiantuntija Saara Hietanen ei ota kantaa yksittäisiin, maailmalla meneillään oleviin aloitteisiin, mutta avaa idean taustoja. Hänen mukaansa hiiliosinko auttaisi tasaamaan vihreän siirtymän aiheuttamaa taakkaa ihmisille – yhdessä nykyistä kattavamman päästöverotuksen kanssa. ”Absoluuttisesti suurituloiset yleensä maksavat päästöveroja eniten, koska he kuluttavat eniten päästöjä aiheuttavia asioita kuten bensiiniä. Jos päästöverotuksella kerätty veropotti sitten jaetaan tasan kansalaisten kesken, lopputulemassa pienituloinen saisi saa enemmän hiiliosinkoa kuin mitä hän maksaa päästöveroa”, hän sanoo. Eräässä Kanadan provinssissa on jo käytössä porrastettu malli, jossa pienituloiset saavat enemmän palautusta kuin isotuloiset. Itävalta maksaa tällä hetkellä maaseudulla asuville muita suurempaa osinkoa, koska julkiset liikenneyhteydet ovat huonot. Ajatus ei ole haihattelua, sillä Yhdysvalloissa yli 3 500 taloustieteen asian tuntijaa on allekirjoittanut vetoomuksen vastaavan aloitteen puolesta. Heidän joukossaan on 28 Nobel-palkittua taloustieteen tutkijaa, mukaan lukien suomalainen Bengt Holmström. Onko aika otollinen muutokselle? ”Tutkimuksissa hiilen hinnoittelua pidetään tehokkaimpana keinona pienentää päästöjä. Hiiliosingossa on potentiaalia, koska se laittaisi enemmistön hyötymään päästöjen hinnoittelun lisäämisestä”, Finnwatchin Hie tanen sanoo. Mitä EU tekee jatkossa, riippuu seuraavan Euroopan parlamentin, komission ja neuvoston voimasuhteista. Eurovaalit pidetään kesäkuussa. Hiilen hinnoittelua pidetään tehokkaimpana keinona pienentää päästöjä. Maalaisromani ja kaupunkilaisromani K u v a : Na us k a K UN OLIN SAANUT TUOTUA muuttokuormani uuteen kotiini Helsingissä helteisenä kesäpäivänä, kävin ystävieni kanssa lähikaupassa ostamassa juomista. Myyjä seurasi kolmen hengen seuruettamme tiiviisti hyllynvälistä toiselle. Olin pöyristynyt. Ystäväni totesivat vain, että tervetuloa kaupunkiin. OLEN PIENESTÄ ASTI ollut sydämeltäni maalaistyttö. Lapsuuteni pienessä eteläpohjalaisessa Ähtärissä oli täysin tavanomainen, mutta ymmärsin kuitenkin, että minä ja perisuomalaiset ystäväni elämme hieman erilaisissa maailmoissa, sillä olen romani. Se ei kuitenkaan koskaan ollut esteenä ystävyydelle tai syy eriarvoisuudelle koulussa. Sain lapsuudessani vahvan itsetunnon. Maaseudulla asuessani en muista yhtäkään tilannetta, jolloin romaniuteni olisi koettu mitenkään negatiivisena, enkä koskaan joutunut tilanteeseen, jossa minut olisi leimattu vain ja ainoastaan pelkäksi romaniksi. Olen saanut olla yksilö, Natasha. Kun muutimme Seinäjoelle ollessani 12-vuotias, sain ensimmäisen kerran esimakua siitä, millaista on olla romani isommassa kaupungissa. Kuudennella luokalla joku luokkani pojista vitsaili romaneista käyttäen erilaisia haukkumasanoja, ja opettajani nauroi oppilaiden mukana. Kiusaamisen pelossa päätin, että en voi paljastaa taustaani uusille ystävilleni tai luokkalaisille. Kaipasin kotikylääni, jossa koin yhteenkuuluvuutta muiden kanssa. Kasvaessani aikuiseksi identiteettini romanina kuitenkin vahvistui ja vähitellen ”salaisuuteni” tuli julki. Loppujen lopuksi se oli aika pieni uutinen, ja monet sen olivat jo itsekin päätelleet. Ja noin 20-vuotiaana päätin ottaa askeleen aikuisuuteen ja pukea ylleni perinteisen romaninaisen asun – samettisen hameen sekä pitsikoristeisen röijyn. Elin tavallista elämää, kävin töissä ja vietin aikaa läheisteni kanssa. Minua ei koskaan pelottanut mennä julkisille paikoille tai vaikkapa lähikauppaan, sillä tiesin että minuun suhtaudutaan kuin keneen tahansa. Näyttävästä pukeutumisestani huolimatta sulauduin joukkoon. HELSINGISSÄ PUDOTUS TODELLISUUTEEN oli raju. Koko elämäni olin saanut käydä rauhassa kaupassa ilman, että minua epäillään mistään pelkän asuni perusteella. Koska olen romaniaktivisti enkä voi sietää eriarvoistamista, puhuin myyjän kanssa. Myyjä kertoi, että seuraa meitä, koska kaupassa on joskus käynyt romaneita, jotka olivat varastaneet. Se oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun minua ei nähty yksilönä, ja se tuntui oudolta. Kohtasin muulloinkin joko suoraa tai piilorasismia. Esimerkiksi julkista liikennettä oli kiusallista käyttää, sillä lähijunassa ihmiset monesti päivittelivät isoon ääneen yhtä sun toista negatiivista romaneista. On minulla hyviäkin kokemuksia kaupunkilaisten kanssa. Muutamia kertoja sivustaseuraajat puuttuivat kauppojen tai ravintoloiden syrjintään itseäni sekä muita romaneja kohtaan. Kerran mennessäni syömään suosittuun ravintolaan, minut päästettiin muitta mutkitta sisään. Kun totesin, että onpa ihanaa vain kävellä sisään ongelmitta, minulle vastattiin, että meille ovat tervetulleita kaikki. Siitä tuli hyvä olo. Työelämässä pääkaupunkiseudulla sain rikkoa ennakkoluuloja. Erityisesti nuorten aikuisten keskuudessa huomasin, että minuun ei suhtauduttu varauksella, vaan otettiin vastaan samalla tavalla kuin pääväestön edustaja. TÄLLÄ HETKELLÄ ASUN jälleen maaseudulla, enkä joudu pohtimaan, saanko käydä ruokakaupassa rauhassa. Olen jälleen vain Natasha, ja siihen tyytyväinen. Toisinaan kaipaan ison kaupungin melskeeseen, mutta nyt totean, että maalla on mukavaa. NATASHA ROTH
18 • 3 / 2024
3 / 2024 • 19 Kohti parempaa TEKSTI JARI TAMMINEN KUVAT NAUSKA Greenpeacen Sini Harkin mukaan kaikkea toivoa ei ole menetetty, mutta selvitäksemme meidän on yritettävä parhaamme. Vaikka ympäristötuhot jatkuvat, on käännös parempaan mahdollinen. G REENPEACE Nordicin ohjelmavastaava Sini Harkki istui maaliskuisena iltapäivänä haastateltavana tätä juttua varten työhuoneensa sohvalla Helsingissä. Samaan aikaan Euroopan unionin puheenjohtajamaa Belgia veti EU:n maaja merialueiden suojelemiseksi tarkoitetun ennallistamisasetuksen pois käsittelystä. Ympäristöministeri Kai Mykkäsen (kok.) johdolla Suomi oli ollut vaa’ankieliasemassa, kun osa jäsenmaista oli viime tingassa kääntynyt vastustamaan asetusta. Noin 80 prosenttia EU:n luontotyypeistä on huonossa kunnossa, ja asetuksen kaatuminen on tappio niin EU:n ympäristöpolitiikalle kuin sen asukkaillekin. ”Suomessa oikeisto ja keskusta ovat tehneet ison karhunpalveluksen maaseudulle, ja samalta on näyttänyt muual lakin. Esimerkiksi vuosia meillä annettiin ymmärtää, että turpeen polttoa saadaan puolustettua, ja sitten se loppui kuin seinään. Turvaverkkoja ei oltu rakennettu”, Harkki toteaa. Elämäntyönä aktivismi ”Koin lukion ekalla tai tokalla ihan klassisen luontoja ilmastoheräämisen. Palaset loksahtelivat yhteen, ja tajusin, miten isojen ja pelottavien kysymysten äärellä olemme, jos luonnon ekosysteemien verkostot alkavat luhistua”. Päästyään Helsingin yliopistoon opiskelemaan ympäristöekonomiaa Harkki käveli Luontoliiton toimistolle ja ilmoitti haluavansa olla hyödyksi. Tästä alkoi lähes täysipäiväinen aktivismi metsäkartotuksineen ja banderollitalkoineen. Yksi varhaisista vanhojen metsien inventointireissuista Kainuussa vei Harkin avohakkuuaukealle, joka oli edellisvuonna määritelty uhanalaisille lajeille tärkeäksi vanhaksi metsäksi. ”Tuli sellainen olo, etten lepää, ennen kuin tähän on saatu joku roti”, Harkki muistelee. Pian hän ”lähestulkoon muutti Luontoliiton toimistolle”. Hieman myöhemmin tutuksi tuli myös Luonnonsuojeluliiton toimisto, jonka jälkeen hän löysi tiensä Greenpeacelle. Jälkimmäisessä Harkki päätyi lopulta toimimaan organisaation Suomen osaston maajohtajana. Vuonna 2019 Harkki kuitenkin yllätti ja siirtyi viestintätoimisto Tekiriin. ”Olin ollut 20 vuotta aktivisti, ja tuli olo, että on pakko nähdä maailmaa myös järjestöjen ulkopuolella. Itsekin yllätyin, että päädyin nimenomaan viestintätoimistoon, mutta halusin tehdä ilmastoja biodiversiteettiasioihin liittyvää strategista neuvontaa. Moneen projektiin olen edelleen tyytyväinen, ja aika merkittäviä asioita sain sysättyä liikkeelle.” Silti siirtyminen Tekirille, joka kiillotti muun muassa Talvivaaran omistaja Pekka Perän julkisuuskuvaa, herätti Harkissa huolen siitä, että jotkut epäilisivät hänen siirtyneen ”pimeän puolelle”. Varmasti jotkut näin ajattelivatkin, mutta Harkille itselle on ollut ”tärkeää saada olla tekemisissä monenlaisten eri ympyröistä tule vien ihmisten kanssa”. Roolin vaihtuminen vaikutti myös siihen, miten vanha viesti otettiin vastaan. ”Kävin konsulttina aika monessa yrityksessä ja organisaatiossa puhumassa niistä ihan samoista asioista kuin Greenpeacenkin aikana. Tuntui siltä, että kun he maksoivat minulle siitä puhumisesta, viesti koettiin yhtäkkiä arvokkaammaksi. Kyllä se tietyllä tavalla yllätti.” Parin konsulttivuoden jälkeen Harkki kuitenkin houkuteltiin takaisin Greenpeacelle. Hänelle on aina ollut tärkeää löytää paikka, missä voi kulloinkin olla eniten avuksi ympäristönsuojelussa. Tällä hetkellä se tarkoittaa Greenpeacen pohjoismaisen kampanjatyön johtamista. Harkin mukaan työ ympäristöaktivistina ulottuu ympäristökysymyksiä laajemmalle, sillä demokratia tarvitsee toimiakseen kriittistä katsetta ja haastamista. Haastaminen voi olla myös kirjaimellista kuten vuonna 2022, kun Greenpeace yhdessä muiden ympäristöjärjestöjen kanssa haastoi Sanna Marinin (sd.) hallituksen oikeuteen.
20 • 3 / 2024 Hallitusta syytettiin ympäristölain vaatimuksista lipsumisesta. Myös istuva hallitus on saanut osansa kritiikistä, ja niin saa epäilemättä myös seuraava hallitus. ”Aktivismi on todettu teoreettisessa kirjallisuudessakin yhdeksi demokratian tärkeimmistä resilienssitekijöistä. Sen rooli on nimenomaan turvata kriittinen näkökulma ja se, ettei demokratiassa vaikuttaminen typisty pelkästään äänestämiseen. Sekä se, että vallanpitäjiä haastetaan kaikilla tasoilla kansalaisten omista lähtökohdista.” Ympäristöaktivismin kentällä Greenpeacen rooli on institutionali soitunut. Järjestö käy keskustelua kansalaisten ohella poliitikkojen ja yritysjohtajien kanssa. ”Ajattelen, että aktivismia tehdään aina monella tavalla ja koko kenttää todellakin tarvitaan. Aktivismin ytimessä on se, että joku on valmis pistämään itseensä likoon tärkeän asian puolesta. Siinä mielessä Greenpeace on aktivistiorganisaatio. Meidän näkyvää kampanjointia ei tapahtuisi ilman vapaaehtoisia, mutta vapaaehtoisetkin tekevät meillä nykyään hyvin monenlaisia juttuja: on niitä jotka kiipeilevät ja ajavat venettä, minkä usein ajatellaan olevan ’oikeaa’ aktivismia, ja sitten on niitä, jotka tekevät meille vaikka taustatutkimuksia.” Harkin omiin työtehtäviin kuuluu kuuluu nykyään paljon strategiapalavereita ja esimiestehtäviä, ja harmillisen vähän metsätoimintaa tai metsätyökoneen päälle kiipeämistä. Muutoksen vaikeus Harva nykyään kiistää ympäristöpäästöjen leikkaamisen tarvetta. Koska talousjärjestelmämme vaatii jatkuvaa kasvua, päästöjen leikkaaminen on vaikea pala purtavaksi. Petteri Orpon (kok.) hallitus haluaisi ratkaista ongelman ”tulppaamalla tehtaiden piiput”, eli ottamalla hiilidioksidin talteen. Käytännössä tämän hinta on niin korkea, ettei sitä olla valmiita maksamaan. Metodin tekniset ongelmatkin ovat vielä ratkaisematta. Päästöjen leikkaamisen ja kasvun yhdistämisen mahdottomuus tuli näkyväksi myös silloin, kun pääministeri Juha Sipilä (kesk.) visioi biotalouden mahdollistavan menon jatkumisen entisellään. ”Metsien käytöllä piti korvata fossiiliset polttoaineet ja muovit ja samalla vielä lisätä hiilinieluja. Ei ollut mitään laskelmia siitä, riittävätkö Suomen metsävarat tähän kaikkeen – eivätkä ne riitä. On ollut vähän sellainen meno, että roiskitaan ideoita ja ajatellaan, että niin päästään vähällä, sen sijaan, että oikeasti mietittäisiin missä kestävyyden rajat menevät ja mikä ylipäätään on mahdollista.” Muutoksen pakollisuus ja vaikeus lisää ymmärrettävästi jännitteitä kaikkialla. Saksassa ja Ranskassa traktorimielenosoitukset tukkivat teitä ja aiheuttavat kaaosta, Hollannissa maanviljelijöiden mielenosoitusten ympärille syntyi uusi populistipuolue. Harkki näkee tapahtumat esimerkkinä yhteiskuntien polarisoitumisesta ja siitä, mitä voisi kutsua identiteettipolitiikaksi. Molemmat johtavat lopulta kaikkien häviöön. ”Populismin pyrkimys on tuhota politiikan teon ydin, eli keskustelu eri mieltä olevien ihmisten välillä ja kompromissien löytäminen. Nyt kaikki EU:hun liittyvä ja varsinkin ympäristöpolitiikka on populistisen identiteettipolitiikan viholliskuvia. Silloin järkeviäkin asioita on ’pakko’ vastustaa.” Suomessa EU:n kaatunut ennallistamisasetus liittyy esimerkiksi soihin, joita on ojittamalla kuivattu pelloiksi ja puupelloiksi eli talousmetsiksi. Kuivatuista soista raivatut pellot kattavat vain noin kymmenen prosenttia peltopinta-alasta, mutta tuottavat kuivuessaan yli puolet kaikista maatalouden päästöistä. Kovin hyviksi puupelloiksikaan kuivatut suot eivät ole osoittautuneet. ”Suot sitovat vettä silloin kun on märkää ja luovuttavat vettä ympärilleen kun on kuivaa. Meillä on vääjäämättä edessä kuumemmat ja kuivemmat ajat, mikä tulee vaikeuttamaan maataloutta, lisäämään metsä paloja ja tuholaisten määrää metsissä. Eikö olisi nimenomaan maaja metsä taloustuottajien etu tukkia ne ojat kuivatuissa soissa? Jos jatkamme vanhalla polulla, seuraa siitä aivan uskomaton lasku.” Kenen etu painaa ”Suomessa maatalous on käytännössä ainoa sektori, jonka päästöt eivät ole vähentyneet ollenkaan. Jossain vaiheessa meidän on katsottava myös niitä päästöjä, ja silloin ruokajärjestelmää on myös pakko muuttaa. Tämä pitäisi tehdä viljelijöitä itseään kuunnellen.” Ottamalla aktiivisen roolin tuottajat, heitä edustavat järjestöt ja poliitikot voisivat vaikuttaa siihen, kuinka muutokset tulevat vastaan ja kuinka ne kohdataan. Toistaiseksi tilanne on kuitenkin näyttänyt huonolta. Monessa Euroopan maassa erityisesti keskustaoikeistolaiset poliitikot ovat säikähtäneet sitä mahdollisuutta, että ympäristökriisiin reagoiminen johtaisi maanviljelijöiden äänien valumiseen populistiselle oikeistolle. Tämä on johtanut muutoksen ohjaamisen sijaan lukkojarrutukseen, eikä ohjaus tunnetusti lukkojarrutuksen aikana toimi. Suomessa ympäristökysymyksissä on myös totuttu kuuntelemaan herkällä korvalla metsäteollisuutta, ja tämä näkyy metsissämme. ”Onhan meidän metsien tila aika surullinen. Vanhojen metsien määrä vähenee vähenemistään ja muutaman edellisen hallituksen päätökset ovat huonontaneet tilannetta aika paljon. Päätös nopeuttaa metsien kiertoaikaa – eli avohakata nuorempia metsiä – on huono asia monimuotoisuuden ja hiilinielujen kannalta. Tikkuja menee kovaa tahtia tehtaisiin, ja kun samaan aikaan ei ole panostettu suojeluun, lajisto ja metsäluonnon tilanne heikkenevät.” Kiihtyvistä hakkuista aiheutuva hiilinielujen kutistuminen tulee näkymään myös valtion taloudessa. Pian valtio joutuu ostamaan kompensaatiota tuottamillemme päästöille, joita ei saadakaan kuitattua metsien sitomalla hiilellä. Samalla metsäteollisuuden uudet ja suunnitteilla olevat jättiyksiköt tarvitsevat entistä enemmän pureskeltavaa. Harkki toteaa, että teollisuuden ehdoilla meneminen ei hyödytä myöskään metsänomistajia, jotka myyvät nuorempaa puuta ja saavat siitä pienemmän korvauksen. Vaikka edessä olevat muutokset eivät tule olemaan helppoja, maatai metsätaloutta ei olla ajamassa alas. Painopisteitä pitää vain siirtää ympäristöystävällisempään suuntaan. Harkin mukaan siirtymän tekemiseen on myös hyviä tapoja, mutta onnistuakseen reilusti ja rauhanomaisesti se vaatii tuekseen isoja muutosja jälleenrakennusohjelmia. ”Jos voisin olla vaikuttamassa hallitusohjelmaan, siihen pitäisi kirjata tavoitteet metaanipäästöjen, maatalouden päästöjen ja metsähakkuiden tä. Sen rooli on nimenomaan turvata kriittinen näkökulma ja se, ettei demokratiassa vaikuttaminen typisty pelkästään äänestämiseen. Sekä se, että vallanpitäjiä haastetaan kaikilla tasoilla kansalaisten omista lähtökohdista.” Ympäristöaktivismin kentällä Greenpeacen rooli on institutionali soitunut. Järjestö käy keskustelua kansalaisten ohella poliitikkojen ja yritysjohtajien kanssa. pahtuisi ilman vapaaehtoisia, mutta vapaaehtoisetkin tekevät meillä nykyään hyvin monenlaisia juttuja: on niitä jotka kiipeilevät ja ajavat venettä, minkä usein ajatellaan olevan ’oikeaa’ aktivismia, ja sitten on niitä, jotka tekevät meille vaikka taustatutkimuksia.” Harkin omiin työtehtäviin kuuluu kuuluu nykyään paljon strategiapalavereita ja esimiestehtäviä, ja harmillikasvua, päästöjen leikkaaminen on vaikea pala purtavaksi. Petteri Orpon (kok.) hallitus haluaisi ratkaista ongelman ”tulppaamalla tehtaiden piiput”, eli ottamalla hiilidioksidin talteen. Käytännössä tämän hinta on niin korkea, ettei sitä olla valmiita maksamaan. Metodin tekniset ongelmatkin ovat vielä ratkaisematta. Päästöjen leikkaamisen ja kasvun yhdistämisen mahdottomuus tuli näkyväksi myös silloin, kun pääministeri Juha Sipilä (kesk.) visioi biotalouden mahdollistavan menon jatkumisen entisellään. ”Metsien käytöllä piti korvata fossiiliset polttoaineet ja muovit ja samalla vielä lisätä hiilinieluja. Ei ollut mitään laskelmia siitä, riittävätkö Suomen metsävarat tähän kaikkeen – eivätkä ne riitä. On ollut vähän sellainen meno, että roiskitaan ideoita ja ajatellaan, että niin päästään vähällä, sen sijaan, että oikeasti mietittäisiin missä kestävyyden rajat menevät ja mikä ylipäätään on mahdollista.” Muutoksen pakollisuus ja vaikeus lisää ymmärrettävästi jännitteitä kaikkialla. Saksassa ja Ranskassa traktorimielenosoitukset tukkivat teitä ja aiheuttavat kaaosta, Hollannissa maanviljelijöiden mielenosoitusten ympärille syntyi uusi populistipuolue. Harkki näkee tapahtumat esimerkkinä yhteiskuntien polarisoitumisesta ja siitä, mitä voisi kutsua identiteettipolitiikaksi. Molemmat johtavat lopulta kaikkien häviöön. ”Populismin pyrkimys on tuhota politiikan teon ydin, eli keskustelu eri mieltä olevien ihmisten välillä ja kompromissien löytäminen. Nyt kaikki EU:hun liittyvä ja varsinkin ympäristöpolitiikka on populistisen identiteettipolitiikan viholliskuvia. Silloin järkeviäkin asioita on ’pakko’ vastustaa.” Suomessa EU:n kaatunut ennallistamisasetus liittyy esimerkiksi soihin, joita on ojittamalla kuivattu pelloiksi ja puupelloiksi eli talousmetsiksi. Kuivatuista soista raivatut pellot kattavat vain noin kymmenen prosenttia peltopinta-alasta, mutta tuottavat kuivuessaan yli puolet kaikista maatalouden päästöistä. Kovin hyviksi puupelloiksikaan kuivatut suot eivät ole osoittautuneet. ”Suot sitovat vettä silloin kun on märkää ja luovuttavat vettä ympärilleen kun on kuivaa. Meillä on vääjäämättä edessä
3 / 2024 • 21 Shellin strategia lähtee siitä, että planeetan keskilämpötila nousee kolmella, ehkä neljällä asteella. Se tarkoittaisi kuolemaa valtaosalle ihmiskunnasta, ja he kyllä tietävät sen. vähentämiselle. Ja sitten pitäisi tarttua toimeen.” Isompien kiusana Greenpeace muistetaan erityisesti suuryrityksiin kohdistuneista kampanjoista, joissa on tullut menestyksiäkin. Mutta viime vuosina järjestön huomio on keskittynyt aikaansaamaan muutoksia rakenteissa, joihin vaikutetaan kansallisen ja kansainvälisen politiikan tasolla. Yksi Greenpeacen toistuvan huo mion kohde on öljy-yhtiö Shell. Kampanjoinnin tehoa on usein vaikea arvioida mutta jotain voi päätellä sen synnyttämistä reaktioista. Parhaillaan Shell uhkaa järjestöä oikeustoimilla, joista voi seurata, ettei kukaan Greenpeaceen linkittyvä henkilö saisi enää lähestyä mitään Shellin toimintaan liittyvää kiinteistöä missään päin maailmaa. Oikeudessa mitataan samalla kansalaisyhteiskunnan elintilaa ylipäätään. ”Tälläkin hetkellä kansainvälisen öljykampanjamme näkyvinä kohteina ovat öljy-yhtiöt, mutta päävaatimus on kohdistettu valtioille. Yhtiöiden toimintaa pitäisi verottaa oikeasti ja kanavoida verotulot ilmastokriisin vaikutusten torjuntaan. Emme usko, että öljy-yhtiöt vapaaehtoisesti luopuisivat tuottoisasta toiminnasta. Shellin strategia lähtee siitä, että planeetan keskilämpötila nousee kolmella, ehkä neljällä asteella. Se tarkoittaisi kuolemaa valtaosalle ihmiskunnasta, ja he kyllä tietävät sen. Kyllä valtiot siihen vielä puuttuvat aika isostikin, mutta öljystä halutaan ottaa kaikki tuotot niin kauan kun se on mahdollista.” Vaikka Harkki kannattaa keskustelua kaikkien kanssa, hänen mukaansa Shellin kaltaiset yhtiöt pitäisi ”yksinkertaisesti reguloida kokonaan pois pelistä”. Tämä arvio selittää myös järjestön huomion siirtymistä yhtiöistä poliitikkoihin. Vaikka Greenpeacen tavoitteiden kärjet ja kritiikin kohteetkin ovat vaihtuneet aikojen mukana, Harkilla on melko tarkka näkemys siitä, mikä on ollut järjestön rooli ja missä se on onnistunut parhaiten. ”Toimintamme ei lähde siitä, että tehdään kaikkea mikä on tärkeää, vaan etsimme nimenomaan niitä hetkiä, jolloin voidaan saada jotain kokoamme suurempaa aikaiseksi. Kanavoimme kansalaisten olemassa olevan huolen ja paineen sinne, missä tarvitaan päätöksiä, ja näin voimme sysätä liikkeelle jotain isompaa. Tässä olemme usein aika hyviä.” Isot muutokset ovat usein tuskaisen hitaita, mutta toisinaan odottamattoman nopeita. Vielä muutama vuosi sitten julkisessa keskustelussa ei puhuttu vakavasti fossiilisista polttoaineista luopumisesta. Nyt tilanne on muuttunut. ”Vaihtoehdoiksi nähtiin joko jatkaa entiseen tapaan tai mennä takaisin kivikaudelle. Tämä johtui osittain siitä, ettei ollut valmiita teknologisia ratkaisuja, joiden avulla siirtyä vähäpäästöisyyteen. Ongelmasta ei myöskään tiedetty yhtä paljon.” Pidän aika isona saavutuksena sitä, että ilmastoliikkeen vaatimukset ovat valtavirtaistuneet.” Greenpeacen kampanjat ovat Harkin mukaan menestyneet useimmiten silloin, kun järjestössä on oikeasti ymmärretty vastapuolen ajattelua ja motiiveja. Hänelle onkin ”henkilökohtaisesti tärkeää olla näkemättä ihmisiä vastapuolena tai jaotella porukkaa hyviin ja pahoihin”. ”Muutokset tapahtuvat monimutkaisessa yhteiskunnassa, jossa lukemattomat tekijät vaikuttavat siihen, miten joku tilanne lopulta menee. Vaikka pyrimme kampanjaja strategiasuunnitelulla ymmärtämään tilannetta mahdollisimman kokonaisvaltaisesti, ennustamattomia asioita tapahtuu aina. Se tarkoittaa sitä, että myös positiiviset muutokset ovat mahdollisempia kuin kuvittelisi.” Vaikuttavuus ei tule tyhjästä Greenpeace on tullut tunnetuksi järjestönä, joka ei arkaile nousta itseään suurempia vastaan. Usein väännön vastapuoli voi myös halutessaan kaataa viestintäänsä enemmän rahaa kuin koko Greenpeacen organisaation pyörittämiseen menee. Rahalla saa näkyvyyttä, mutta toisaalta motivoituneet aktivistit voivat korvata vähäisemmät rahavarannot innolla ja kekseliäisyydellä sekä hyödyntää sitä, että heidän ei tarvitse kaunistella totuutta. Tälläkin vaikuttavuudella on hintansa. Kukaan ei jaksa tauotonta painia jättiläisiä vastaan. Ihmisillä on rajansa sille, kuinka paljon voi itsestään repiä. Lähes kaikki aktivistit ovat koetelleet, löytäneet ja kenties myös ylittäneet omat rajansa ja nähneet saman läheisissään. ”Minun noin kaksikymppisestä kolme kymppiseksi kestänyt metsäaktivismin sprintti oli sellainen, että ensimmäiset viisi vuotta tein 16 tuntisia päiviä ja nukuin oikeasti banderollien päällä Luontoliiton toimiston lattialla. Jossain vaiheessa piti todeta, että jos aion jaksaa tätä vuosikymmeniä, tämä tahti ei ole mahdollinen. Aloin rakentaa tarpeellisia suojauksia. Iltaisin ja viikonloppuisin olen tekemisissä ystävien kanssa, eivätkä he kaikki ole aktivisteja. Näin tulee puhuttua muistakin asioista.” Harkki kuitenkin kertoo kärsivänsä yhä edelleen siitä ilmastoahdistuksesta ja toivottomuudesta, joka iski häneen lukiolaisena. Samaa ahdistusta kokee moni muukin, ja jokaisen pitää löytää omat keinonsa käsitellä sitä. Harkki saa apua yhteydestä luontoon. ”Jos tuntuu vaikealta, menen metsään kävelylle ja keskityn parikymmentä minuuttia vaikka jonkun havun tuijottamisen – se helpottaa.” V UODESTA 1980 Vuoden Huiput -kilpailussa on palkittu vuoden parhaiksi arvioi dut mainokset. Kilpailussa on perinteisesti arvostettu kekseliäisyyttä, nokkeluutta ja teknistä taituruutta – ei niinkään rehellisyyttä tai vastuullisuutta. Keväällä 2022 Greenpeacen Olli Tiainen nousi – järjestäjien suureksi yllätykseksi – lavalle kesken Vuoden Huiput -juhlagaalan ja julisti historian ensimmäisen Vuoden huiputus -kilpailun voittajan. Vuoden huiputuksessa haettiin edellisen vuoden röyhkeintä tai muuten vaan ärsyttävintä viherpesuyritystä. Ehdolla olleiden BMW:n, Finnairin, Fortumin ja ST1:n joukosta voittajaksi nousi kansallinen lentoyhtiömme. Huhtikuussa 2024 Greenpeace avaa järjestyksessä kolmannen Vuoden huiputus -kilpailun. Tällä kertaa kilpailutyöt julkistetaan 16.4. ja voittajan valitsee yhdessä yleisön kanssa ammattilaisten muodostama jury. Voittaja julistetaan 15.5. K AHDEN EDELLISEN kilpailun yhtey dessä ehdokkaiden edustajat eivät ole olleet kiinnostuneita osallistumaan keskusteluun tai voittajat palkintojenjakoon. Tämä ei ole yllättävää, mutta harmillista kyllä. Avoin keskustelu ja sen myötä rehelliset mainokset olisivat ennakkoedellytys sille, että kuluttajat kykenevät tekemään perusteltuja ja tietoon perustuvia valintoja. Ilman kuluttajien tiedostavia valintoja markkinat eivät voi toimia hyvin. Yksittäisten viherpesuja kaunisteluyritysten ohella Vuoden huiputus pyrkii kiinnittämään huomiota myös mainosalan vastuuseen laajemminkin. Mainokset määrittävät sitä, miten elämme elämäämme, millaisia kulutuspäätöksiä teemme ja osaltaan sitä, millaista maailmaa kohti olemme matkalla. Vaikutusvallastaan huolimatta mainosala on toistuvasti osittanut, ettei se kykene itsekriittiseen keskusteluun tai kantamaan vastuuta. Siinä, missä menestyksiä juhlitaan ja palkintoja ihaillaan, mokat ja ikävät asiat lakaistaan mieluiten maton alle piiloon. TÄMÄ MAINOSAL AN toimintaan liittyvä ongelma on rakenteellinen. Mainoksia tekevät toimistot eivät oikein voi puhua asiakkaidensa ohi ja lystin maksavat asiakkaat eivät tietenkään välitä puhua itsensä kannalta ikävistä asioista. Alan itsesäätelystä vastaava, Keskuskauppakamarin alainen Mainonnan eettinen neuvosto on osoittautunut melko hampaattomaksi. Itsesäätely olisi kuitenkin alan keino valvoa toimintaa itse ilman, että viranomaisten tarvitsee sekaantua asioihin. Mainoksissa valehtelun ja harhaanjohtavan tiedon antamisen kieltävä kuluttajansuojalaki on pian saamassa tukea EU:n suunnasta, kun tammikuussa 2024 parlamentin hyväksymä, viherpesun kieltävä direktiivi tuodaan jäsenmaiden kansallisiin lakeihin. Direktiivin ja uuden lainsäädännön vaikutus jää nähtäväksi, mutta mainoksiin liittyvää kriittistä keskustelua tarvitaan kuitenkin heti. Alan itse vaietessa joutuvat taakan kantamaan muut. Vuoden 2024 Vuoden huiputus -kilpailu ja -galleria aukeavat 16.4. Galleria on avoinna 17.5. asti ja siellä järjestetään myös teemaan liittyviä keskustelutilaisuuksia. Vuoden huiputus -galleria Hämeentie 27, Helsinki vuodenhuiputus.fi Kirjoittaja on Vuoden huiputus -kilpailun juryssä. Vuoden suurinta huiputusta etsimässä TEKSTI JARI TAMMINEN
22 • 3 / 2024 Elämäniloa pienoiskoossa Naiset metsänomistajina TEKSTI ELISA HELENIUS KUVA JULIA LILA TEKSTI VENLA VÄLIKANGAS TUTKITTUA ILAHDUTTAVAA Aikuisille nuket voivat olla luova harrastus, hauska keino saada vaihtelua selfi eihin tai väline luoda söpöä ja kantaaottavaa taidetta. Yhä useampi nainen omistaa metsää, mutta metsäneuvonta korostaa miesten perinteisesti vaalimia arvoja. T UOREESTA väitöstutkimuksesta ilmenee, että sukupuoli vaikuttaa metsänomistajuuteen. Siinä missä miespuolisten metsänomistajien tavoitteet liittyvät usein talouteen ja toimeentuloon, naisille ovat keskimäärin tärkeämpiä perintöön liittyvät tavoitteet. Osa naismetsänomistajista kertoi heidän omistamansa metsän siirtyneen heidän suvulleen jopa vuosisatoja sitten. ”He totesivat haluavansa huolehtia metsästä niin, että se siirtyy hyvässä kunnossa eteenpäin seuraavalle sukupolvelle”, väitöskirjatutkija Juulia Kuhlman kertoo. Muita tutkimuksessa määriteltyjä tavoitteita perinnön lisäksi olivat taloudellinen turva, virkistys ja vapaaaika, estetiikka ja luonnonsuojelu sekä metsä tulon lähteenä. Kuhlmanin väitöskirja julkaistiin Helsingin yliopiston maaja metsätaloustieteellisessä tiedekunnassa maaliskuun alussa. Kuhlman haastatteli tutkimustaan varten 22 naismetsänomistajaa ja hyödynsi myös aiemman Metsänomistaja 2020 -kyselytutkimuksen aineistoa. Suurin osa Suomen metsistä on yksityisessä omistuksessa, ja metsänomistajilla on yhä enemmän muitakin kuin taloudellisia tavoitteita. Metsien rooli tulonlähteenä on yleisesti pienentynyt. Kuhlmanin mukaan ihmisten perimät metsäalueet ovat nykyään keskimäärin pienempiä, minkä lisäkmetsän omistajuudessa tapahtunut rakennemuutos sekä medianäkyvyys. ”Olemme olleet esillä mediassa jonkin verran. Sen myötä ihmiset osaavat ottaa yhteyttä meihin, kun heille on tulossa perintönä metsää, jota he eivät halua kaadettavan. Tämän vuoden aikana meille on tullut liki kymmenkunta lahjoitusta ja suurin osa niistä on tullut naisilta.” Vaikka naismetsänomistajat ovat aktiivisia perintöön liittyvissä asioissa, monella muulla osa-alueella he ovat kuitenkin passiivisempia kuin metsänomistajat keskimäärin. He eivät esimerkiksi niin usein osallistu metsänomistajille suunnattuihin metsänhoitoa käsitteleviin tilaisuuksiin, ole aktiivisia metsänhoitotöissä tai vietä aikaa metsässä. Erot metsänomistajien aktiivisuudessa johtuvat Kuhlmanin arvion mukaan monesta syystä. ”Monessa tapauksessa nainen omistaa metsän nimellisesti, mutta käytännössä päätökset tekee miespuolinen läheinen perheenjäsen tai sukulainen”, toteaa Kuhlman. Hänen mukaansa tämä johtuu osin metsäalan perinteisestä miesvaltaisuudesta. Kuhlman kertoo, että H ELSINKILÄISEN kahvilan pöydällä seisoo jalustan avulla 28-senttinen siro nukke, jolla on huomattavan iso pää. Kun pään takana olevasta narusta vetää, nuken suurten silmien väri vaihtuu mustansinisestä vaaleansiniseen, sitten vaalean liilaan ja ruskeaan. Pitkät, vih reät hiukset pystyy myös vaihtamaan, ja nuken nivelet taipuvat naksahdellen. Kyseessä on japanilainen Neo Blythe -muotinukke. Söpöt Blythe-nuket ovat suosittuja aikuisten keräilijöiden keskuudessa. Yksi maksaa noin 130–450 euroa, ja kustomoiduista nuNäyttelyn avajaissa helmikuussa nukkeharrastajat toivat nukkejaan vierailemaan minikokoisessa Suogalleriassa. ”Nukkekeräilyä on varmasti ollut pidempään, mutta tällainen yhteisöllisyys on tullut mukaan viime vuosina”, Lila kertoo. Nukke kulkee laukussa Julia Lila löysi nuket 2010-luvun alkupuolella, kun hän tapasi ystävänsä, jolla oli mukanaan Japanin matkallaan ostamansa Blythe-nukke. Lilastakin nukke oli veikeä. Monet nukkeharrastajat kantavat nukkejaan laukussa, jotta voivat ottaa niistä kuvia erilaisissa ympäristöissä, kuten kahviloissa tai nähtävyyksillä ulko maanreissuilla. ”Nuken kuvaaminen voi olla vaihtoehto selfi elle”, Lila havainnollistaa. Osa on voinut tuunata nukesta itsensä näköisen, ja esimerkiksi vaihtaa nuken vartalon pyöreämmäksi, sillä nuket ovat lähes aina hyvin hoikkia. Lilan mukaan nukkekuvien ottamiseen julkisilla paikoilla tarvitsee pokkaa. Onneksi ohikulkijat ovat yleensä vain positiivisen uteliaita nukke kuvauksia kohtaan. ”Leikkisyyttä ei saisi koskaan menettää. Usein kun puuhaan nukkejen kanssa, minua alkaa hihityttämään. Huumori, riemu ja sympaattisuus ovat tärkeitä nukettamisessa.” Julia Lila on ottanut nukeistaan usein kuvia metsässä. ”Kun olen esimerkiksi ollut telttailemassa Nuuksiossa, olen laittanut myös nuket telttailemaan siellä.” Välillä metsän eläimet kuten oravat saapuvat tutkimaan nukkeja. keista maksetaan ainutkertaisuutensa vuoksi jopa tuhansia euroja. Suomessakin on paljon aikuisia, jotka keräilevät nukkeja ja sisustavat nukkekoteja. Monet jakavat nukeistaan kuvia ja tarinoita sosiaalisessa mediassa. Vihreätukkaisen nuken omistaja on 70-luvulla syntynyt kuvataiteilija Julia Lila, joka alkoi vähän yli kymmenen vuotta sitten tehdä taidetta nukeilla. Hänellä on huhtikuun loppuun asti esillä nukkekokoinen taidenäyttely Break Through – Läpimurto Atelier Teao-rama -puodissa Töölössä. Atelier Tea-o-rama on helsinkiläinen taidekäsityöläisten yhteisö, ”joka on hurahtanut teehen, nukkeihin ja laadukkaaseen ompeluun”. si suurin osa naismetsänomistajista saa merkittävimmän osan tuloistaan palkka työstä. PERINTÖÖN LIITTY VIEN tavoitteiden korostuminen naismetsänomistajien keskuudessa on havaittu myös Luonnon perintösäätiössä. Se hankkii suojeltavia metsäalueita ja hakee niille lakisääteisen rauhoituksen. Säätiön toiminnanjohtaja Pepe Forsbergin mukaan heille lahjoitettiin metsiä aiemmin vain harvoin. Viimeisten kolmen vuoden aikana tilanne on muuttunut siten, että metsiä lahjoitetaan säätiölle tällä hetkellä vuositasolla kymmeniä. Forsbergin mukaan asiaan ovat vaikuttaneet osaltaan
3 / 2024 • 23 Eespäin TEKSTI EMILIA MIETTINEN MUINOIN TAPAHTUNUTTA K ANSA SAI 2000-luvulla aihetta poruun, kun moni valtion laitos vaihtoi suomenkielisen nimensä kansainväliseltä kalskahtavan konsulttihutun tuotokseen. Kollektiivisen pilkanteon kohteita olivat ainakin Itella, Trafi , Fimea, ja Destia, joka en nen uudistusta tunnettiin nimellä Tieliikelaitos (2001–2006). Sitä edeltävät nimet olivat vieläkin selkeämpiä: Tielaitos (1990–2000) ja Tieja vesirakennuslaitos (1964–1990). Tällä kulkuväyliemme rakentajalla on ollut monta muutakin nimeä yli kaksisataavuotisen historiansa aikana, mutta niistä pompöösein oli se ihka ensimmäinen: Kuninkaallinen Suomen Koskenperkausjohtokunta. Sen perusti Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf vuoden 1799 lopulla pitämään joet vesiliikennekelpoisina ja korjaamaan jokakeväisten tulvien aiheuttamia tuhoja. Koskenperkausjohtokunnan toiminta loppui vuosina 1808–1809 Suomen sotaan, mutta uusi isäntä, Venäjän Keisari Aleksanteri I käynnisti johtokunnan toiminnan uudestaan vuonna 1816. Kulkureitit oli pidettävä kunnossa sotavoimien, kaupankäynnin ja matkustamisenkin tarpeita varten. TUHANSIEN JÄRVIEN SUOMESSA vesiväylät ovat aikoja ikimuistoisia olleet kaikkein keskeisimpiä kulku reittejä, ja sellaisina ne säilyivät pitkälle 1800luvulle saakka. Maata pitkin on puolestaan tarvottu pitkin kinttupolkuja, ansa reittejä ja kärryteitä, mikäli jonnekin on ylipäätään ollut tarve kotikulmilta matkata. 1800-luvun alussa yleisiä teitä, joiden huoltovastuu oli keskiajalta saakka ollut maanomistajien rasite, oli 10 000 kilometrin verran. Venäjän vallan aikana maanteiden ja rautateiden verkostot alkoivat pikkuhiljaa syrjäyttää vesireitit pääasiallisena kulkuja kuljetusreittinä. Suomen ensimmäinen rataosuus oli vuonna 1862 avattu Helsinki–Hämeenlinna-väli, ja käytössä oli luonnollisesti Venäjän silloinen raideleveys 1 524 millimetriä. Se on 89 millimetriä leveämpi kuin yleiseurooppalainen, esimerkiksi Ruotsissa käytössä oleva standardi. KUN LIIKEMIES Victor Forseliuksen Benz Velo Comfortable tullattiin Suomeen vuonna 1900 maan ensimmäisenä autona, yleisten teiden mitta oli kasvanut jo noin 40 000 kilometriin, mikä on karkeasti ottaen noin puolet nykyisestä, Väyläviraston hallinnoimasta teiden verkostosta. Lisääntyvän liikenteen myötä teiden huoltamisesta tuli entistä tärkeämpää, ja vuonna 1921 vastuu yleisistä teistä siirtyi vihdoin kokonaan maanomistajilta valtiolle. Samalla vuosikymmenellä alettiin teitä myös verkkaan asfaltoida. Sota tuhosi hyvin alkaneen tieverkoston rakentamisen – ja romahdutti henkilöautokannan noin 29 000 autosta noin kuuteen tuhanteen – mutta heti kun sotakorvausten maksamisesta liikeni rahaa, teihin panostettiin enemmän. Teiden rakennusta ja kunnostusta toteutettiin pitkään työllisyystöinä periaatteella mies ja lapio, mikä oli varsin hidasta puuhaa. Esimerkiksi Hirvaskankaan ja Tankolammen välistä 27 kilometrin pätkää rakennettiin jaksottain kaikkiaan 14 vuoden ajan. 1960-luvulta alkaen tahtia pystyttiin kiristämään Maailmanpankilta saatujen lainojen ja erilaisten koneiden käyttöönoton myötä, ja nykyinen tieverkosto oli pääpiirteissään valmis vuoteen 1971 mennessä. VAIKKA LIIKENNE SUOMESSA on jo pitkään painottunut teille ja raiteille, päävesistöille rakennettiin sulkukanavia jokaisella vuosikymmenellä 1840-luvulta lähtien 2000-luvulle saakka lukuunottamatta toisen maailmansodan runtelemaa 1940-lukua. Suomen puolelta Viipurinlahdelle ulottuvaan Saimaan kanavaa pitkin kulki vielä vuoteen 2022 saakka paljon rahtiliikennettä, kunnes Venäjän hyök käys Ukrainaan lopetti kaupankäynnin. Suomi teki 50 vuoden vuokrasopimuksen rajan toisella puolella kulkevasta Saimaan kanavan kahden kymmenen kilometrin osuudesta Neuvostoliiton kanssa vuonna 1962. Vuokra sopimus on kansainvälisestikin varsin ainutlaatuinen. Uutta vuonna 2012 voimaan astunutta 50 vuoden mittaista sopimusta olivat allekirjoittamassa presidentit Niinistö ja Putin. Jos näkee pitkälle, näkee kauas. – Hjallis Harkimo Facebookissa 25.3.2024 Suuri osa Suomen kulkuväylistä on alunperin rakennettu lapiovoimin. Onneksi on myös luonnonreittejä. naiset kuitenkin haluavat tietää ja oppia lisää metsänomistajuudesta. VAIKKA METSÄNOMISTAJIEN tavoitteet ovat monipuolistuneet, talouteen liittyvät näkökulmat painottuvat edelleen esimerkiksi suomalaisessa julkisessa keskustelussa metsistä. Taloutta ja metsänsuojelua koskevat näkemykset asetetaan keskustelussa usein vastakkain. Kuhlmanin mukaan esimerkiksi metsänomistajuuteen liittyvässä neuvonnassa näkyy olettamus, että metsänomistajilla on samankaltainen arvopohja ja taloudellisia pyrkimyksiä. eikä heidän erilaisia tavoitteitaan välttämättä huomioida. Useat tutkimuksessa haastatelluista naisista ajattelivat, että heidän on opiskeltava metsäalaa, koska he kokivat, etteivät metsänomistamiseen liittyvät neuvonta ja ohjeet palvele heitä. ”Keskusteluissa ja neuvonnassa tulee lähteä liikkeelle siitä, että metsänomistajan tarpeet kartoitetaan avoimesti. Metsänomistajilta pitää kysyä, mitkä asiat ovat heille tärkeitä, kuten halutaanko metsä säilyttää perintönä seuraaville sukupolville.” Kuvien aiheena on ympäristönsuojelu. Lila on käyttänyt kuvissa lakritsia merkkaamaan öljyvuotoa. Hän suunnittelee, että tekisi nukkekuvilla ympäristöteemaisen satu kirjan. ”Haluan tarinan olevan positiivinen, ja nukeilla on helppo hupsutella. Haluan osoittaa, että pienilläkin ekologisilla teoilla on vaikutusta, kuten että valitsee kahviinsa kauramaidon.” Iloa ja nostalgiaa Joillekin keräilijöille nuket voivat olla kodin sisustuselementtejä, jotka esimerkiksi juhlapyhinä puetaan teemaan sopivasti. Monet nukkeharrastajat ovat myös luoneet nukeilla kirjahyllyynsä vaikka minikahvilan tai -olohuoneen. Tällaisen tilan nimi on roombox eli pienoishuone. Osa ostaa valmiita nukenvaatteita ja osa ompelee asut itse. Monelle nukkeharrastajalle nuket ovatkin jonkin aiemman luovan harrastuksen tai työn, kuten ompelun, neulomisen tai kuvataiteen, jatke. Nukkeharrastukseen liittyy myös nostalgiaa. ”Moni harrastaja on voinut harmitella sitä, että on aikoinaan heittänyt lapsuuden Barbie-nukkensa menemään. Osa keräileekin nimenomaan lapsuudestaan tuttuja Barbeja.” Julia Lila ei kuitenkaan koe aikuisten nukkeharrastusta lapsuuden leikkien jatkeena. ”Nuket eivät olleet minulle lapsena mitenkään erityisen tärkeitä. Olen vasta aikuisena havahtunut siihen, miten kivoja ne ovat. Nukeissa tuntuu asuvan elämänilo.” Julia Lilan näyttely Atelier Tea-o-ramassa toukokuun loppuun asti. Junalla herrat olisivat jo perillä. Rospuutto eli kelirikko on murjonut tien kelvottomaksi vuonna 1925. M use ovir asto / JO KA Jo urn alis tin en kuv a-a rkis to, O tav a OIKAISUT 2/24 : Toisin kuin jutussa Ison maan pienet piirit kirjoitettiin, Prabowo Subianton ei ole kerrottu osallistuneen Suharton vallankaappauksen aikaisiin massamurhiin, vaan johtaneen massamurhiin syyllistyneitä joukkoja 1970ja 1980-luvuilla. | Toisin kuin jutussa Diplomatiaa ennen tuomiopäivää kerrottiin, Barents Observer raportoi Norjan Kirkkoniemeltä, ei Kiirunasta.
TIETOA, TUKEA JA NEUVONTAA Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 C 115, 00180 Helsinki puh. 040 535 1626 / 045 841 6853 info@etelansyli.fi | www.etelansyli.fi Etelän-SYLI ry syömishäiriötä sairastaville, läheisille ja ammattilaisille Syömishäiriöstä on mahdollista toipua. Ota yhteyttä meihin, kun: olet huolissasi syömisestäsi tai sairastat syömishäiriötä. epäilet, että läheisesi oireilee syömisellä tai sairastaa syömishäiriötä. haluat tukea omaan tilanteeseen ja tietoa avun hakemisesta. Hae opiskelemaan jatkuvassa haussa Kälviä arts -taidelinjalle 2024–2025! Vuoden mittaisessa koulutuksessa voit suuntautua joko kuvataiteeseen tai esittävään taiteeseen. Lue lisää nettisivuiltamme: kpedu.fi/kalvia_arts syksyllä opiskelemaan? kalvia.arts @kalviaarts Sörnäisten rantatie 19 Avoinna ti-su 11–18 Vapaa pääsy ? kuvankevat.fi MAISTERINÄYTTELY Etsitkö luovaa tai seikkailuntäyteistä välivuotta? Haluatko valmistautua yliopisto-opintoihin? Hae vuodeksi VNF-opistoon! Opintolinjat 2024–2025: ? CREATE – taide & muotoilu ? BACKPACKING ? TEKNOLOGIA & ROBOTIIKKA ? UUDENMAAN TEATTERILINJA ? LUONNON LÄHELLÄ – käsityöt, hyvinvointi, eläimet & luonto ? LUONNONTIETEET & LÄÄKETIEDE VNF.FI/OPINNOT VNF Haku on käynnissä! VNF.FI Pe 19.4. klo 19:00 20€/22€ Stepa, Are & Kriso La 20.4. klo 19:00 20€/22€ Teleks Pe 26.4. klo 19:00 26,50€/28€ Clifters La 26.4. klo 19:00 14,50€/16€ SOUTHERN ROCK VANTAA: Muddy Moonshine, The Breeazy Bird Band & Southern Fruits Pe 3.5. klo 19:00 30€/32€ Peer Günt + I.F.A. La 3.5. klo 19:00 19,50€/22€ HELLA KLUBI IX Hearthill + Rebound Pe 10.5. klo 19:00 10€/12€ Gayrovision La 11.5. klo 19:00 20€/22€ Dyecrest, Deathropy & Levian Pe 17.5. klo 19:00 20€/22€ Jaakko Laitinen & Väärä Raha La 18.4. klo 19:00 29,50€/31€ Arppa (Loppuunmyyty) Pe 24.4. klo 19:00 23€/25€ Guitar Slingers La 25.4. klo 19:00 20€/22€ Lyttä & Tohtori Getto, Nicce + Toge Rosonen La 8.6. klo 19:00 20€/22€ Rootbrain, Palehørse + DJ Punis Jönsaksentie 6 • 020 7191 782 Myyrmäen aseman vieressä K-18 / Anniskeluoikeudet Myyrmäen aseman vieressä K-18 / Anniskeluoikeudet Myyrmäen aseman vieressä www.skenesali.club eira.fi JOUSTAVUUTTA OPINTOIHIN Eiran aikuislukio Eirassa voit suorittaa tutkinnon valmistua ylioppilaaksi korottaa arvosanoja kerrata pääsykokeisiin opiskella omaan tahtiin opiskella yksittäisiä aineita aloittaa milloin vain Jäivätkö opiskelusi kesken, haluat korottaa arvosanojasi tai kerrata pääsykokeisiin? ILMOITTAUDU EIRAN AIKUISLUKIOSSA v oit aina aloittaa uudelleen. Edistä opintoja myös kesällä! eira.fi/ kesaopetus
Dess Terentjeva Säkeitä ja spefiä
ILMOITUS Kirja muuttaa maailmaa Mikä avuksi yhteiskuntamme mielenterveyskriisiin? Kirjassaan Dialogi parantaa – mutta miksi? professori Jaakko Seikkula kertoo, mikä tekee dialogista ennennäkemättömän vaikuttavan vaikeissa kriiseissä ja miten dialogi toimii mielenterveysongelmien hoidossa. Tutkimusten mukaan dialogisessa käytännössä on mahdollista saavuttaa toipumista, jota ei voi kuvitella mahdolliseksi tavanomaisessa psykiatriassa. Dialogisessa työtavassa ihminen kohdataan kokonaisena omassa verkostossaan. Dialogisuutta voi käyttää laajasti monenlaisissa vuorovaikutustilanteissa. Teos sopii dialogisuudesta kiinnostuneille ammattilaisille ja maallikoille. Jaakko Seikkula on psykologian tohtori ja perheterapeutti. Hän on työryhmineen kehittänyt ja tutkinut Avoimen dialogin hoitomallia yli neljänkymmenen vuoden ajan. Seikkula on kansainvälisesti arvostettu kouluttaja ja tutkija. www.kuvajamieli.fi Oletko koskaan miettinyt miksi Maailmassa on asia nimeltä uskonto? Mikä on uskontojen merkitys? Tämä kirja antaa vastauksen jo sen ensimmäisessä luvussa. Tämä vastaus perustuu täysin tieteeseen! Lisäksi tämä kirja pureutuu historiaan ja Maailmanpolitiikkaan, myös Raamattua on kerrankin tulkittu oikein, eli jätetty ilman tulkintaa. Ostaa tätä kirjaa ei voi, mutta sen voi lukea ilmaiseksi netissä: teobiologia.net Tulossa kirjastoihin. Homo Stultus S.O.S Vladimir Nabokov: Kutsu mestaukseen Nimeämättömässä, kuvitteellisessa maassa nuori mies nimeltä Cincinnatus C. on tuomittu kuolemaan syytettynä ”tieto-opillisesta eksytyksestä”. Odottaessaan tuomion täytäntöönpanoa hän aistii yhä selvemmin ympäröivän maailman petollisen teatraalisuuden ja groteskin järjettömyyden. Vladimir Nabokov (1899–1977) on yksi 1900luvun suurimmista prosaisteista ja niitä harvoja kirjailijoita, jotka ovat kirjoittaneet tuotantonsa kahdella kielellä. Alun perin jatkokertomuksena vuosina 1935–36 julkaistu Kutsu mestaukseen ( ) on Nabokovin seitsemäs romaani, ja sitä pidetään yhtenä hänen venäjänkielisen kautensa parhaista. Moebius on aiemmin julkaissut Nabokovin tuotannosta romaanin Väärin päin. www.moebius.press Kokenut pyörämatkailija ja rovaniemeläinen retkeilyyn erikoistunut freelance-toimittaja Tuija Kauppinen polki miehensä kanssa halki EteläAmerikan. Matka kesti reilun vuoden ja kilometrejä kertyi lähes 18 000. Teos tarjoaa hyödyllistä tietoa pitkää pyöräretkeä suunnitteleville. Kirjassa on runsaasti valokuvia, kartta, varusteluettelo, tilastoja matkan varrelta sekä inspiroivia Instagram-tilejä. www.kirjapaja.fi Tuija Kauppinen: Joutilaita kilometrejä Thomas Piketty: Pääoma ja ideologia Pääoma ja ideologia on jatkoa menestysteokselle Pääoma 2000-luvulla. Taloustieteen rocktähti Thomas Piketty tarjoaa murskaavaa nyky politiikan kritiikkiä ja ehdottaa rohkeasti uudenlaista ja reilumpaa talousjärjestelmää. Kustantajan nettikaupasta 39,90 euroa www.intokustannus.fi Meri Valkama: Perinnön jako. Keskusteluja Tarja Halosen politiikasta Kun Venäjä helmikuussa 2022 hyökkäsi Ukrainaan, alkoi syyllisten etsiminen. Suomessa moni suuntasi syyttävän sormensa entiseen presidenttiin Tarja Haloseen, joka oli vuosia rakentanut lämpimiä suhteita Venäjän presidenttiin Vladimir Putiniin. Vuosi sodan alkamisen jälkeen Meri Valkama ryhtyi käymään Tarja Halosen kanssa keskusteluja maailmanpolitiikasta. Valkama halusi selvittää, mitä Halonen itse ajattelee vanhoista päätöksistään. Millaisessa maailmassa ja minkälaisen tiedon varassa ne tehtiin? Valkama seurasi myös vuoden 2023 ajan Halosen työtä niin Suomessa kuin maailmalla. Mikä saa kahdeksankymppisen presidentin edelleen kiertämään maailmaa ja sen kriisipesäkkeitä? Kustantamon nettikaupasta 22,90 euroa www.sets.fi
SISÄLLYS Ajankohtaista ........................................................ 3 Haastattelu: Dess Terentjeva .............................. 4 Muuttuva kirjallisuus -sarja: Esineitä ja ihmisiä ................................................. 8 Kirjantekijät: Sampsa Peltonen ja Niilo Sevänen ................ 11–12 Kaunokirja-arviot ................................................. 13 Tietokirja-arviot .................................................. 14 Historia kirjoissa ................................................. 15 Le Monde diplomatiquen kirjallisuusliite on suomenkielisen Diplo-lehden sisällä kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä erikoisjulkaisu, joka julkaistaan myös Voima-lehden välissä kaksi kertaa vuodessa. Sen painos on 3 500 (Diplo) + 60 000 (Voima). Diplo liitteineen painetaan Botnia Printissä Kokkolassa ja Voima Sanoma Manussa Tampereella. VASTAAVA TOIMITTAJA ............................ Emilia Miettinen KUSTANTAJA .................................................. Teemu Matinpuro ULKOASU .......................................................... Antti Kukkonen KANNEN KUVA .............................................. Antti Kurko Tämän teemanumeron julkaisua on tukenut WSOY:n kirjallisuussäätiö. AJANKOHTAISTA: TYLYPAHKAN TUHO S kotlannissa astui huhtikuun alussa voimaan uusi viharikoslaki, joka tekee rangaistavaksi ikään, vammaisuuteen, uskontoon, seksuaaliseen suuntautumiseen, transsukupuoliseen identiteettiin tai intersukupuolisuuteen perustuvan vihan lietsomisen. Harry Potterien maailman luonut menestyskirjailija J. K. Rowling ilmoitti heti tuoreeltaan odottavansa, että poliisi pidättää hänet lain nojalla. Hän on keskittynyt viime vuodet taistelemaan transyhteisöä vastaan Twitterissä, sittemmin X:ssä. Hänen kamppailunsa ei ole mitätöntä: hänellä on X:ssä 14 miljoonaa seuraajaa, ja valtavasti vaikutusvaltaa. Rowlingin erityisestä asemasta kertoo jotain sekin, että Ison-Britannian pääministeri Rishi Sunak riensi puolustamaan tätä. ”Ei ihmisiä pidä kriminalisoida yksinkertaisten biologisten faktojen ääneen toteamisesta. Me uskomme tässä maassa sananvapauteen, ja konservatiivit tulevat suojelemaan sitä aina.” Ilmeisesti Sunak ei ole hetkeen tsekkaillut Rowlingin somepostauksia. TYLYPAHKAN SUURI SALI on ollut monelle erilaiselle ja vieroksutulle rakas turva satama. Se romahti monien Harry Potterin fanien ja uskollisten lukijoiden ympäriltä, kun Rowling alkoi vuoden 2019 lopussa twiittaamaan transihmisten oikeuksia loukkaavaa sisältöä. Hän aloitti ristiretkensä puolustamalla brittiläistä naista, jonka työsopimusta ei jatkettu transfobisiksi katsottujen twiittien vuoksi. Aluksi Rowling saattoi vielä kritiikkinsä lomassa sanoa, että ”tuntee ja rakastaa transihmisiä”, ja puhua heidän valintojensa kunnioittamisesta, mutta sittemmin hänen somesisältönsä massa on muuttunut avoimesti ennakkoluuloja lietsoviksi vihaviesteiksi, joissa kirjailija muun muassa jatkuvasti tarkoituksella väärinsukupuolittaa transihmisiä ja puhuu ”miehistä mekoissa”. Vaikka osa tyrmistyneistä faneista saattoi alkuun toivoa, että heidän sankarinsa puhui silkkaa tietämättömyyttään, on Rowlingin retoriikassa ollut koko ajan teräviä transihmisten oikeuksia kyseenalaistavia piikkejä, jotka ovat aihetta tunteville olleet varsin ilmeisiä. Kesällä 2020 kirjailija kertoi julkaisemassaan pitkässä esseessä, että hän on jo pitkään ja hartaasti perehtynyt transasioihin kirjallisuuden ja tutkimustiedon kautta. Tämä viimeistään vahvisti, että Rowling ei ole missään vaiheessa tietämättömyyksissään twiittaillut. SAMANA SYKSYNÄ ilmestyi Rowlingin Robert Galbraith -pseudonyymillä kirjoittama dekkari Levoton veri (Otava 2020), jossa naiseksi tekeytyvä murhamies saa uhrinsa nalkkiin nimenomaan naiseutensa varjolla. Tämä on kaunokirjalliseen muotoon puettuna sama kauhu kuvaargumentti, jota Rowling on toistanut omassa somemegafonissaan: ”mekkomiehiä” ei pidä päästää naisten tiloihin, kuten julkisiin vessoihin, koska siitä seuraa ahdistelua ja seksuaalista väkivaltaa. Rowling vetoaa jatkuvasti naisten ja tyttöjen oikeuksien puolustamiseen, mutta hän ei ponnistele kiinnittääkseen yleisön tai lainsäätäjien huomion esimerkiksi aborttioikeuksien kaventamiseen, tyttöjen koulutukseen globaalissa etelässä tai kotiinsa kahlehdittujen afgaaninaisten tilanteeseen. Somepostaustensa perusteella Rowling ajaa asiaansa vain ja ainoastaan transyhteisön polkemisen kautta. Siis heidän, jotka ovat jo valmiiksi erittäin haavoittuvassa asemassa ja joilla on kohonnut riski joutua muun muassa ahdistelun, seksuaalisen väkivallan ja murhan uhreiksi. SKOTLANNIN VIRANOMAISILLE oli heti tuoreeltaan tehty valituksia lain voimaantulon jälkeen Rowlingin somesisällöistä. Viranomaiset ilmoittivat, ettei syytä toimenpiteisiin ole. Tämän jälkeen Rowling lupasi omalla painoarvollaan puolustaa uuden lainsäädännön nojalla rikoksesta epäiltäviä: ”Jos [viranomaiset] käyvät yhdenkään naisen kimppuun siksi, että yksinkertaisesti kutsuu miestä mieheksi, toistan tämän sanat ja sitten meidät molemmat voi asettaa syytteeseen.” Se ei ole vähäinen lupaus naiselta, jolla on käytössään kaikki maailman resurssit. Hän on valtavan rikas ihminen, jonka lastenlastenkaan ei tarvitse tehdä päivääkään töitä toimeentulonsa eteen, jos niin haluavat. Hänellä on valtava yleisö, joka ihailee ja kuuntelee häntä edelleen, ja jopa pääministeri turvanaan. Mitä kaikkea Rowling saisikaan maail massa aikaiseksi, jos lakkaisi levittämästä ympärilleen vihaa ja ennakkoluuloja ja alkaisi sen sijaan rakentaa uutta turvapaikkaa kaikille syrjityille, erilaisille ja vieroksutuille. EMILIA MIETTINEN Kirjoittaja kasvoi helluntailaisessa perheessä, eikä voinut lukea Harry Potteria vuonna 1997. Sittemmin hän on lukenut teoksia lapsilleen. Dess Terentjeva: Fiktiossa kauhu on turvallista 4 Tapettimestari ja fantasiakirjailija 15 Kirja-arvioissa yhteiskunta monesta kulmasta 13 & 14 Sampsa Peltonen haluaisi kääntää sudanilaista kirjallisuutta 11 R aw pix el A ntt i K ur ko ILMOITUS Kirja muuttaa maailmaa Mikä avuksi yhteiskuntamme mielenterveyskriisiin? Kirjassaan Dialogi parantaa – mutta miksi? professori Jaakko Seikkula kertoo, mikä tekee dialogista ennennäkemättömän vaikuttavan vaikeissa kriiseissä ja miten dialogi toimii mielenterveysongelmien hoidossa. Tutkimusten mukaan dialogisessa käytännössä on mahdollista saavuttaa toipumista, jota ei voi kuvitella mahdolliseksi tavanomaisessa psykiatriassa. Dialogisessa työtavassa ihminen kohdataan kokonaisena omassa verkostossaan. Dialogisuutta voi käyttää laajasti monenlaisissa vuorovaikutustilanteissa. Teos sopii dialogisuudesta kiinnostuneille ammattilaisille ja maallikoille. Jaakko Seikkula on psykologian tohtori ja perheterapeutti. Hän on työryhmineen kehittänyt ja tutkinut Avoimen dialogin hoitomallia yli neljänkymmenen vuoden ajan. Seikkula on kansainvälisesti arvostettu kouluttaja ja tutkija. www.kuvajamieli.fi Oletko koskaan miettinyt miksi Maailmassa on asia nimeltä uskonto? Mikä on uskontojen merkitys? Tämä kirja antaa vastauksen jo sen ensimmäisessä luvussa. Tämä vastaus perustuu täysin tieteeseen! Lisäksi tämä kirja pureutuu historiaan ja Maailmanpolitiikkaan, myös Raamattua on kerrankin tulkittu oikein, eli jätetty ilman tulkintaa. Ostaa tätä kirjaa ei voi, mutta sen voi lukea ilmaiseksi netissä: teobiologia.net Tulossa kirjastoihin. Homo Stultus S.O.S Vladimir Nabokov: Kutsu mestaukseen Nimeämättömässä, kuvitteellisessa maassa nuori mies nimeltä Cincinnatus C. on tuomittu kuolemaan syytettynä ”tieto-opillisesta eksytyksestä”. Odottaessaan tuomion täytäntöönpanoa hän aistii yhä selvemmin ympäröivän maailman petollisen teatraalisuuden ja groteskin järjettömyyden. Vladimir Nabokov (1899–1977) on yksi 1900luvun suurimmista prosaisteista ja niitä harvoja kirjailijoita, jotka ovat kirjoittaneet tuotantonsa kahdella kielellä. Alun perin jatkokertomuksena vuosina 1935–36 julkaistu Kutsu mestaukseen ( ) on Nabokovin seitsemäs romaani, ja sitä pidetään yhtenä hänen venäjänkielisen kautensa parhaista. Moebius on aiemmin julkaissut Nabokovin tuotannosta romaanin Väärin päin. www.moebius.press Kokenut pyörämatkailija ja rovaniemeläinen retkeilyyn erikoistunut freelance-toimittaja Tuija Kauppinen polki miehensä kanssa halki EteläAmerikan. Matka kesti reilun vuoden ja kilometrejä kertyi lähes 18 000. Teos tarjoaa hyödyllistä tietoa pitkää pyöräretkeä suunnitteleville. Kirjassa on runsaasti valokuvia, kartta, varusteluettelo, tilastoja matkan varrelta sekä inspiroivia Instagram-tilejä. www.kirjapaja.fi Tuija Kauppinen: Joutilaita kilometrejä Thomas Piketty: Pääoma ja ideologia Pääoma ja ideologia on jatkoa menestysteokselle Pääoma 2000-luvulla. Taloustieteen rocktähti Thomas Piketty tarjoaa murskaavaa nyky politiikan kritiikkiä ja ehdottaa rohkeasti uudenlaista ja reilumpaa talousjärjestelmää. Kustantajan nettikaupasta 39,90 euroa www.intokustannus.fi Meri Valkama: Perinnön jako. Keskusteluja Tarja Halosen politiikasta Kun Venäjä helmikuussa 2022 hyökkäsi Ukrainaan, alkoi syyllisten etsiminen. Suomessa moni suuntasi syyttävän sormensa entiseen presidenttiin Tarja Haloseen, joka oli vuosia rakentanut lämpimiä suhteita Venäjän presidenttiin Vladimir Putiniin. Vuosi sodan alkamisen jälkeen Meri Valkama ryhtyi käymään Tarja Halosen kanssa keskusteluja maailmanpolitiikasta. Valkama halusi selvittää, mitä Halonen itse ajattelee vanhoista päätöksistään. Millaisessa maailmassa ja minkälaisen tiedon varassa ne tehtiin? Valkama seurasi myös vuoden 2023 ajan Halosen työtä niin Suomessa kuin maailmalla. Mikä saa kahdeksankymppisen presidentin edelleen kiertämään maailmaa ja sen kriisipesäkkeitä? Kustantamon nettikaupasta 22,90 euroa www.sets.fi TE EM A: TA ID E JA TA LO US DIPLO KIRJALLISUUS K3
”O len hyvä ohjaamaan itseäni ja suunnittelen kirjani hyvin etukäteen. Minulle ei tule tyhjän paperin kammoa, koska tiedän aina mitä olen tekemässä.” Suomenvenäläinen kirjailija Dess Terentjeva pitää rutiineista ja työskentelee suunnitelmallisesti ja kurinalaisesti. Hän herää aamuviideltä, siirtyy työhuoneelleen viimeistään seitsemäksi, kirjoittaa lounasaikaan asti ja hoitaa lounaan jälkeen kirjailijan työhön kuuluvia silpputöitä kuten sähköposteihin vastaamista ja sosiaalista mediaa. Hänen uransa lähti heti alusta nopeaan nousuun. Esikoisromaani, ”pitkän linjan kauhuharrastaja” Susanna Hynysen kanssa kirjoitettu fantasiakauhu seikkailu Neonkaupunki (Like 2020) pokkasi Kuvastaja-palkinnon ja seuraavana vuonna ilmestynyt kolmas romaani, nuorille suunnattu säeromaani Ihana (WSOY 2021) voitti kustantajan TaajuusZ-kirjoituskilpailun. Vaikka tarinat ja niiden henki ovat kovin erilaisia, molemmissa käsitellään sateenkaarieli seksuaalija sukupuolivähemmistöihin liittyviä teemoja. Palkinnot antoivat Terentjevalle mahdollisuuden ryhtyä kirjoittamaan kokopäiväisesti. Tuottelias kirjailija onkin julkaissut 2020-luvulla jo kuusi romaania: Nuorille suunnattuja säe romaaneja on ilmestynyt Ihanan lisäksi Free style (WSOY 2023) ja Zeno (WSOY 2024). Neonkaupunkitrilogia tuli päätökseensä, kun Spiraali tietä (Like 2021) seurasi Luu tivoli (Nysalor 2024). Spefi on metaforia steroideilla Neonkaupungin Liisa Ihmemaassa -henkisessä tarinassa päähenkilö päätyy toiseen ulottuvuuteen, ikuisen yön kaupunkiin Elmiin, jossa selvitäkseen täytyy sopeutua paikallisen katujengin sisäiseen kuriin. Valtaa ja väkivaltaa käsittelevä tarina nojaa slaavilaiseen tarustoon ja suomen venäläisiin tapoihin, ja erottuu niiden kautta edukseen spekulatiivisen fiktion genressä. Keksittyyn maailmaan sijoittuvat tarinat eivät ole Terentjevalle eskapismia, vaan hän kuvaa niillä tämän maailman ilmiöitä. ”Yliluonnolliset elementit ovat metaforia. Spekulatiivinen fiktio on metaforia steroideilla. Sen avulla voidaan vaihtaa perspektiiviä ja tuoda kerrontaan enemmän tasoja.” Petroskoissa 1990-luvun alussa syntynyt Terentjeva eli lapsuusvuotensa ensimmäiseen kouluvuoteen asti Venäjällä, Neuvostoliiton romahdusta seuranneena ”köyhyyden ja kurjuuden aikana”. Perhe muutti Suomeen 2000-luvun alussa. Lapsuudesta jäi hyviäkin muistoja, ja Venäjälle jäänyt mummo säilyi läheisenä myös Suomeen muuton jälkeen. Terentjeva korostaa olevansa integroitunut hyvin Suomeen. Omat kokemukset heijastuvat fiktioon. ”Neonkaupunki on kertomus maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta, siitä mitä tapahtuu uuteen maahan asettumisen jälkeen. Menneisyys ei pyyhkiydy pois, vaikka on sopeutunut.” Suomenvenäläisyys näkyy tarinassa myös esimerkiksi kurissa, sukupuolirooleissa, hierarkioina, sekä yhteisön ja uskonnon merkityksen korostumisena. Spekulatiivinen fiktio on vaihtoehtoista todellisuutta, jossa voi tapahtua mitä vain – voi vaikka pitää lesbohäät ortodoksisessa kirkossa, ”mitä en todellisuudessa voisi kuvitella tapahtuvaksi lähi aikoina”. Spiraalitiessä päähenkilö, maskuliininen lesbonainen, on taistellut itsensä perinteisiä sukupuolirooleja kannattavan väkivaltaisen jengin johtajaksi, tsaariksi. Hän kokee, että perinteitä kunnioittaen tsaarilla tulee olla vaimo. Lukija joutuu pohtimaan, miten tähän on päädytty. Mitä päähenkilö on joutunut tekemään asemaan päästäkseen. ”Päähenkilö on ylittänyt monta normia: nousee johtajaksi vaikka on nainen, maskuliininen nainen ja vielä lesbo. Naisia ja miehiä kohdellaan eri tavalla, ja maskuliinista ja feminiinistä naista eri tavalla.” Samalla kohtaus kertoo perinteistä. Terentjevalle itselleen oli tärkeää saada mennä naimisiin. ”Käsitys avioliitosta on muuttunut jo ennen keskustelua samaa sukupuolta olevien naimisiin menosta. Enää vaimo ei ole ollut pitkään aikaan miehen vallan alla. Kun perinteet muuttuvat joka tapauksessa, progressiivisuutta ja perinteitä ei tarvitse laittaa vastakkain.” Jengien kautta kuvataan myös erilaisia alakulttuureita. Hierarkkiset, perinteiset gorkyt viittaavat venäläisyyteen, ja tähän jengiin valitaan vahvoja ihmisiä. Toisin toimii esimerkiksi sateenkaariyhteisöä heijastava fantoms-jengi, johon yliluonnollinen suojelija houkuttelee eri tavoin hauraita. ”Fantoms-jengi on etenkin queer-lukijoiden suosiossa”, Terentjeva toteaa. Väkivaltaisen jengikulttuurin voi tulkita yhteiskunnalliseksi dystopiaksi, mutta ”utopia ja dystopia sisältävät Dess Terentjeva kirjoittaa sateenkaarinäkökulmasta suomenvenäläisestä kulttuurista käsin. TEKSTI: MIIA VISTILÄ KUVAT: ANTTI KURKO Teiniarkea ja slaavilaista fantasiaa DIPLO KIRJALLISUUS K5
toistensa siemenet. Esimerkiksi kontrollin ja hierarkian toinen puoli on selkeys. Jos sopeutuu jengin hierarkiaan ja löytää paikkansa yhteisössä, elämä voi olla selkeää ja siinä ihan hyvä olla. Dystopian sisällä voi olla utopian taskuja ja toisin päin.” Tarinassa on paljon kauhuelementtejä kuten raakaa fyysistä, henkistä ja seksuaalista väkivaltaa. Vaikka väkivaltaa kuvataan välillä yksityiskohtaisesti ja karnevalisoidenkin, myös sen seuraukset näytetään. ”Kun jotakuta puukotetaan, niin siitä seuraa aina jotain. Tarinassa näytetään fyysiset ja henkiset seuraukset.” Terentjeva pitää kauhusta, koska sen avulla voi käsitellä pelkoja turvallisesti. ”Genressä käsitellään ja sallitaan asioita, jota ei muualla voisi tehdä. Se uudelleenkontekstualisoi asioita. Turvallisuuden kokemus syntyy kauhun konventioiden tuntemisesta ja siitä, että tarvittaessa fiktion voi jättää sivuun, ja kauhu jää sinne. Todellinen kauhu, jota en haluaisi että on olemassa, on sitä, mitä näen uutisissa.” Neonkaupungin kaikkein kauheimpia juttuja ei onneksi kuitenkaan tarvinnut kirjoittaa itse. ”Esimerkiksi en olisi kirjoittanut sarjaan aavemaista pikkutyttöhahmoa. Se oli liian pelottava minulle kirjoittaa, mutta olen ihan ok sen kanssa, että Susanna [Hynynen] kirjoitti sen. Pystyin kuitenkin editoimaan kohtauksia, joissa hahmo on, kunhan ensin totuin siihen." Rakkauskirje puhekielelle Terentejevan säeromaanit Ihana, Free style ja Zeno ovat aivan erilaisia: pehmeitä ja iloisia hyvän mielen kirjoja, jotka kertovat rytmisin lausein arkisen realistisesti nuorten elämästä. Kirjoissa leikitellään myös typografialla. ”Kyllästyn helposti, haluan tehdä aina jotain erilaista. Säeromaani on rakkauskirje puhekielelle, dialogille ja monologille. Kun on vähän sanoja, niillä saa olennaisen esiin ja antaa tilaa mielikuvitukselle.” Romaanit ovat lyhyitä ja helppolukuisia, jotta nuorten olisi mahdollisimman mukavaa ja vaivatonta tarttua niihin. Katu tanssista ja aseksuaalisuudesta kertova Freestyle valittiin mukaan Lukukeskuksen Selkopolku-hankkeen yläkouluille lahjoitettavaan helppolukuisten teosten kirjapakettiin. Silti niissäkin käsitellään myös rankkoja aiheita ja sateenkaariyhteisön kipupisteitä kuten transfobiaa ja vaatimusta aktivismiin. ”Mistä tahansa aiheesta voi kirjoittaa, kun tekee sen oikealla tavalla. Ikävistä asioista on kivempi puhua, kun keskustelusta ei tehdä raskasta. Lähipiirissäni voi puhua kaikesta, vitsaillakin ja karnevalisoida. Väärinkäsitykset, tai jos mitä toinen sanoo, osuu ikävästi, selvitetään puhumalla. Siitä lähtökohdasta kirjoitan myös kirjani.” Eri suomalaiskaupunkeihin sijoittuvat säeromaanit ovat itsenäisiä teoksia, joissa on eri päähenkilöt. Terentjeva kutsuu niitä mielessään Suomen kaupungit -sarjaksi. Teokset sitoo yhteen Lukuviikon sivuilta löytyvä Höllii-novelli, jossa seikkailee kahdesta sarjan romaanista tuttuja hahmoja. Kafkamainen passinluovutus Seuraava kirja, jolle Terentjeva etsii vielä kustantajaa, käsittelee lähihistoriaa ja Venäjää. Teoksesta oli jo kirjoitettu ”jonkinlainen ensimmäinen versio” vuosina 2020–2021, mutta ”kirjalta putosi pohja”, kun Venäjän suurhyökkäys Ukrainaaan Tarvittaessa fiktion voi jättää sivuun, ja kauhu jää sinne. Todellinen kauhu, on sitä, mitä näen uutisissa. K6 DIPLO KIRJALLISUUS
alkoi. Kertomus piti kirjoittaa aivan uusiksi. ”Olen saanut omana elinaikanani aika monta kertaa pettyä Venäjään, ja maan historiassakin on monia hirveitä asioita. Järkytyin silti suurhyökkäyksestä. Se tuntui viimeiseltä pisaralta.” Kaksoiskansalaisena hän päätti hankkiutua eroon Venäjän kansalaisuudesta. Työn alla oleva kirja kertoo muun muassa siitä. ”Päätin luopua passistani henkilökohtaisena protestina, vaikka minulla on hyviäkin muistoja Venäjältä ja esimerkiksi Venäjällä asunut mummoni oli minulle kovin rakas.” Venäjän viranomaiset ovat tehneet kansalaisuudesta luopumisen hankalaksi. ”Monta kertaa oli olo, ettei tämä vain onnistu. Tiedän, ettei moni kaksoiskansalainen ole löytänyt tietä päästä passista eroon, mutta minä pääsin lopulta luovuttamaan omani. Siihen kului kaksi vuotta, se vaati kahdeksan käyntiä konsulaatissa, ja projektille tuli hintaa melkein tuhat euroa.” Terentjeva ei yleensä kerro tulevista teoksistaan etukäteen, mutta ”tämä kansalaisuus kysymys on niin tärkeä aihe, että haluan puhua jo ennen kuin kirja tulee ulos. Kun olen kertonut mitä tahansa yksityiskohtia ihmisille, monen on ollut vaikea kuvitella, että sellaista tapahtuu. Se, että kuulostaa uskomattomalta, on ihan hyvä, koska se kertoo siitä, että suomalainen byrokratia toimii.” Vaikka synnyinmaan kansalaisuus on jätetty taakse, suomenvenäläisyys näkyy Terentjevan elämässä monella tavalla. Hän ajattelee ihmisenä olemista ensisijaisesti yhteisön, ei yksilön kautta. Yhteisössä keskustellaan vakavasti ja syvällisesti, tuetaan toisia, eikä pelätä konfl iktejakaan. ”Olen aggressiivisen lojaali yhteisöä, esimerkiksi kollegoitani, kohtaan. Olen saanut kiitosta siitä, miten työasioissakin jaan omastani, kannustan ja tuon aina jotain yhteiseen pöytään. Eikä minua haittaa, että muut kokevat sosiaalisen todellisuuden eri tavalla. Voimme olla ok sen kanssa, että koemme asiat eri tavalla ja käydä mielenkiintoisia, syvällisiä ja maailman kuvaa avartavia keskusteluja.” Myös julkisen ja yksityisen minän erottelu on hänelle tärkeää. Siihen liittyy kasvojen säilyttäminen ja ylpeys. Kaikkea ei jaeta kaikille. ”Yksityinen minäni on vain perheelle ja muille lähimmilleni. Julkinen minä on muille. Kumpikin on yhtä lailla aito itseni.” Julkinen minä näkyy esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, joka ei Terentjevan mielestä eroa merkittävästi muusta sosiaa lisuudesta. Ylpeyteen ja kasvojensäilyttämiseen kuuluu esimerkiksi, että haavoittuvuutta ei näytetä, eikä hän kaipaa sitä sosiaaliseen mediaan. ”Minusta on aivan itsestäänselvää, että ihmisillä, jotka ovat menestyneitä ja jakavat somessa vain huippuhetkiään, on myös niitä huonoja päiviä. Tietenkin se on fasadi, ei kukaan aina onnistu! En silti paheksu, jos joku jakaa myös huonoja hetkiään, vaan suhtaudun myötätunnolla.” Iso ja pieni kustantamo Moni kirjailija jakaa esimerkiksi harmitusta käsikirjoitusten hylkäämisestä. Terentjeva ei tehnyt niin, kun Like pudotti Neonkaupunki-sarjan viimeisen osan listaltaan. Terentjeva ja Hynynen päättivät kirjoittaa kirjan silti, ja myöhemmin spekulatiiviseen fi ktioon erikoistunut pienkustantamo Nysalor otti sen kustannusohjelmaansa. Terentjeva kertoi asiasta sosiaalisessa mediassa vasta kun uusi kustantaja oli löytynyt. ”Lähetimme käsikirjoituksen melkein 20 eri kustantamoon, suurin osa kustantamoista ei vastannut. Koin prosessin aikana paljon häpeää, mutta se kuuluu asiaan.” Luutivoli on Terentjevan ensimmäinen kirja, jonka julkaisee pienempi kustantamo. ”Toiminta on paljon ketterämpää. Sopimus solmittiin viime vuoden lopussa ja kirja on jo ulkona. Isossa kustantamossa listat on tehty pitkälle eteenpäin”, Terentjeva vertaa. Kustantamo vaikuttaa siihen, miten kirjaa myydään. ”Tiedän, että Luu tivoli ei mene itsestäänselvästi Suomalaisen kirja kaupan hyllylle kivijalkaliikkeeseen. Mutta Nysalorin Matti Järvinen on spefi tapahtumissa kova kauppamies ja autan, minkä voin.” Promootio on oleellinen osa kirjailijan työtä. ”Olen hyvin aktiivinen somessa, enimmäkseen Instagramissa nyt. Menin someen korona-aikana, jolloin ensimmäinen kirjani julkaistiin ja markkinointitapahtumat kuten messut oli peruttu. Koronasulkujen mentyä ohi jäin someen.” Terentjevaa seuraavat monet kirja tilit ja kollegat. ”Ainahan postaaminen on promoamista, mutta jaan aitoa arkeani ja on kivaa olla lukijoiden kanssa paljon ja helposti tekemisissä. Lisäksi saan itse päättää millaisen kuvan annan itsestäni.” Terentjeva viihtyy myös esiintymislavalla, vaikka introvertti onkin. Kirjailijan ansiot koostuvat monista puroista kuten kirjamyynnistä, lainauskorvauksista, esiintymisistä, palkinnoista ja apurahoista sekä tilaustöiden kuten novellien, esseiden ja artikkelien kirjoittamispalkkioista. Representaatioon perehtynyt kirjallisuuden maisteri Terentjeva on myös tarjonnut kokemuslukupalvelua eli lukenut muiden käsikirjoituksia ja kommentoinut niitä toivotusta näkökulmasta. ”Kirjailijalla pitää olla yrittäjämäistä asennetta tai olla osa-aikainen ja käydä päivätöissä.” Venäläinen tausta näkyy myös itsekurina ja kykynä johtaa omaa työtään, mistä on ollut paljon etua luovassa työssä. ”Tässä ammatissa vaativuus ei ole huono asia. Enkä ole kovin mukavuudenhaluinen.” Dess Terentjeva • Syntynyt Petroskoissa vuonna 1992 • Asuu Tampereella • Valmistunut maisteriksi Jyväskylän yliopistosta • Harrastaa tanssia ja kirjasomea K U K A ? Miltä näyttää rakkauden kieli ihmisen ja ei-inhimillisen välillä? ke–pe 12–17 la–su 12–16 vapaa pääsy GRAFIAN LUOVA TILA UUDENMAANKATU 13, HELSINKI 5.4.—5.5.2024 Outotrofia – Valuvat kirjeet OONA RAADELMA & ALIISA PERIKANGAS Aliisa Perikankaan ja Oona Raadelman näyttelyssä biomuovista rakentuvat sanattomat tekstiteokset kutsuvat uudelleenkuvittelemaan eliöiden ja ainesten välisiä suhteita ilman hierakioita. Runoa, musiikkia, teatteria.. . ihanaa! 33..--77..77..220 0224 4 3.-7.7.2024 Taiteellinen johtaja Kati Outinen runoviikko.fi Ohjelma ja liput täältä!
Talouden logiikan ja kielenkäytön nouseminen yhteiskuntaa järjestäväksi periaatteeksi muovaa inhimillistä elämää markkinoiden näköiseksi. Tämä merkitsee että taiteen tekijöiden on tuotteistettava taiteensa lisäksi myös itsensä. TEKSTI: MIKA PEKKOLA MUUTTUVA KIRJALLISUUS Esineitä ja ihmisiä T aloudellinen toiminta on alkanut määrittää viime vuosikymmeninä entistä kokonaisvaltaisemmin inhimillistä elämää. Tieto-, hoivaja palvelutyön yleistyminen on hälventänyt työn ja vapaa-ajan välistä rajaa, ja samalla uusliberalistinen politiikka on tehnyt elämästä epävarmempaa. Eriarvoisuuden lisääntyminen on heikentänyt etenkin marginalisoitujen ryhmien asemaa. Kapitalistiset kehityskulut ovat vaikuttaneet myös ennestäänkin huonosti toimeentulleiden taiteilijoiden asemaan. Ei olekaan ihme, että kielteisten apurahapäätösten, puutteellisen sosiaaliturvan sekä pakkoyrittäjyyden uhan kanssa kamppailevat taiteilijat kokevat yhä suurempia paineita tuotteistaa taideteostensa lisäksi myös omaa elämäänsä. Taiteen markkinaehtoisuuden ongelmallisuus juontuu talouden ja taiteen toimintalogiikoiden välisestä ristiriidasta. Kapitalistinen talous perustuu tuotantovälineiden yksityisomistukseen, mutta taiteilijan tuotantovälineinä ovat hänen aivonsa, kehonsa ja persoonallisuutensa, jotka eivät ole yksityisiä vaan erilaisten yhteiskunnallisten ja kulttuuristen suhteiden läpäisemiä. Kapitalistisessa taloudessa toimijat pyrkivät rajaamaan vaurautta ja tuottamaan voittoa omistajille, kun taas taide – ja tiede – kukoistavat silloin, kun raja-aidat kaatuvat ja vaikutteet pääsevät leviämään vapaasti. Urautunut taide Talouden taiteilijoille asettama kannuste tuotteistaa työtään on monin tavoin ongelmallinen, eivätkä kapitalismin psykopatologiat rajoitu suinkaan eriarvoisuuden tuottamaan ahdinkoon. Markkinaehtoisuuteen kiinteästi liittyvä kilpailun ja menestyksen kultti nostaa ”huippuyksilöt” parrasvaloihin ja jättää esiripun taakse suuren joukon muita arvokasta työtä tekeviä taiteilijoita. Uran rakentamisen ensisijaisuus aiheuttaa stressiä ja huolta, mikä näkyy mielenterveysongelmien lisääntymisenä. Apurahaja huomiotalouden markkinoilla erottuvan julkisuuskuvan luominen ja ylläpitäminen aktiivisine some-päivityksineen ja julkisine esiintymisineen vie puolestaan aikaa ja voimavaroja varsinaiselta taiteelliselta työltä. Itse olen kokenut esimerkiksi haastattelujen antamisen nautinnolliseksi vastapainoksi kirjoitustyön yksinäisyydelle, mutta someläsnäolon ylläpitäminen on ollut minulle aina raskasta ja keskittymiskykyä rapauttavaa. Ajatus uran rakentamista on ollut minulle vieras. Haastattelin hiljattain Kirjailija-lehteen taiteenalojen rajoja ylittävästä työstään tunnettua kirjailija Mike Pohjolaa. Hän totesi, että uranäkökulmasta hänen olisi kenties kannattanut keskittyä alusta alkaen yhteen taiteenalaan, ”eikä puuhailla vähän kaikkea siellä täällä”. Pohjola on kuitenkin asettanut taiteen vapauden ensisijaiseksi taloudelliseen hyötyyn nähden. Ihmiselle on tärkeintä tehdä asioita, jotka hän kokee tärkeiksi, ei asioita, joita talous pitää tärkeinä. Kirjailija ei tietenkään voi olla miettimättä teostensa näkyvyyttä tai työnsä taloudellisia reunaehtoja, sillä kirjoja ei julkaista, ellei niillä ole lukijoita. Kirja on nykyisissä taloudellisissa olosuhteissa hyödyke, ja kirjailija tuottaa hyödykkeitä markkinoille. Niin ikään kustantaminen on taloudellista toimintaa, eikä se voi lähtökohtaisesti jatkua, ellei se ole kan nattavaa. Taide ennen taloutta Tuotteistettuja taideteoksia arvioidaan ensisijaisesti taloudellisen hyödyn kannalta. Taiteen merkityksen kyseenalaistava utilitaristinen kysymys, ”mitä hyötyä taiteesta on?”, muuttuu entistäkin suppeammaksi: ”Mitä taloudellista hyötyä taiteesta on?” Niinpä, kun kirjailijat nostavat esiin toimeentuloonsa liittyviä ongelmia, heille saatetaan vastata, että menkää töihin, älkääkä tuhlatko yhteiskunnan varoja. Työn merkityksen arvioiminen markkinaehtoisesti jättää kuitenkin varjoon sellaiset työt, jotka tuottavat toisenlaista arvoa, kuten kirjailija Anneli Kanto toteaa verkkosivuilleen kirjoittamassaan tekstissä Menkää töihin!: ”Kehittyneessä yhteiskunnassa on töitä, jotka eivät toimi markkinavetoisella ansaintalogiikalla, mutta jotka katsotaan tarpeellisiksi ja siksi rahoitetaan valtion pussista.” Kanto mainitsee esimerkkeinä hoivaan, opetukseen, julkishallintoon, turvallisuuteen ja infrastruktuurin ylläpitoon liittyvät työt. Taiteen tekijän tuotteistuminen puolestaan muovaa taiteilijoista markkinoiden tarpeiden näköisiä. Taiteilijoistakin on tultava oman elämänsä Oy Minä Ab:n yrittäjiä ja toimitusjohtajia. Mutta mitä täydellisemmin ihminen luovuttaa taloudelliselle järjestelmälle vapauden määrittää voimansa ja kykynsä, sitä enemmän hän vieraantuu muista itsessään piilevistä mahdollisuuksista. Ongelma ei kosketa tietenkään vain taiteilijoita vaan kaikkia kapitalistisessa yhteiskunnassa eläviä, mutta erityisen hauraita sen edessä ovat köyhät ja eri tavoin marginalisoidut ryhmät. Taiteen markkinaehtoistumista ja taiteen tekijöiden tuotteistumista ei voidakaan torjua tehokkaasti puolustamalla vain oman eturyhmän, taiteilijoiden, asemaa, vaan edistämällä kaikkien niiden ryhmien kamppailuja, jotka, eroistaan huolimatta, kärsivät yhtä lailla alistavista rakenteista. Saksalaisen Carl Spitzwegin maalaus Der arme Poet (köyhä runoilija) vuodelta 1839. W ik im ed ia C om m on s K8 DIPLO KIRJALLISUUS
29, € 34 € 27 € Ian Garner Z-sukupolvi venäjän fasistiset venäjän fasistiset v nuorisoja lapsisotilaat D o c e n D o Ian Garnerin teos paljastaa Venäjän synkän todellisuuden ja pimeän tulevaisuuden. Nuorten sukupolvi on väkivaltaisempi ja aatteellisempi kuin maassa on koskaan ennen nähty. Ville-Juhani Sutinen Ruoka, valta ja nälkä 1900-luvun Ruoka, valta ja nälkä 1900-luvun Ruoka, valta ja diktatuuReissa D o c e n D o Herkullinen ja yököttävä kattaus suurten diktatuurien jokapäiväistä elämää notkuvista pitopöydistä murhaaviin nälänhätiin. Ilmari Käihkö sotilaan päiväkiRja G a u D e a m u s Sotilasjoukkonsa kokemusten kautta Käihkö analysoi murroskohtaa, jossa rauhanturvaaminen muuttui kriisinhallinnaksi. Huom! Sivullisessa keskustelutilaisuus kirjasta ma 15.4. klo 17.00 totuus ja kauneus Eerik Lagerspetz itsemääRääminen ja valta G a u D e a m u s Teos syventyy länsimaisen poliittisen filosofian peruskäsitteisiin ja keskeisimpiin ongelmiin. Susanna Hast & Noora Kotilainen (toim.) sodan pauloissa G a u D e a m u s Teos tarjoaa kriittisiä näkökulmia sotilaalliseen valtaan, sodasta kerrottuihin tarinoihin ja sotilasinstituutioiden käytäntöihin. Jussi S. Heinonen & Elina Lehtonen suomen muinaiset tulivuoRet G a u D e a m u s Jos osaa katsoa, kotoisesta kallioperästämme ovat yhä luettavissa maapallon historian monet käänteet. Kalle Puolakka johdatus estetiikkaan ja taiteenfilosofiaan G a u D e a m u s Teos vie estetiikan peruskysymysten pariin klassisesta musiikista poptaiteen kautta tieteiselokuviin. Sigurd Frosterus esseitä ja kiRjoituksia 1901–1945 Yli-ihmisiä ja traagisia kuolevaisia Ta I D e Kirjoituksia mm. arkkitehdeistä, tennispelaajista, kirjailijoista ja kuvataiteilijoista. 30 € 27 € 30 € 32 € 34 € Thomas Piketty pääoma ja ideologia pääoma ja ideologia p I n T o Taloustieteen rocktähti Thomas Piketty tarjoaa murskaavaa nykypolitiikan kritiikkiä ja ehdottaa rohkeasti uudenlaista ja reilumpaa talousjärjestelmää. Pekka Isakson & Jouko Jokisalo oRjuuden aRvet Rvet R I n T o Käänteentekevä analyysi orjuudesta läpi vuosisatojen. 27 € 40 € 5 29, 5 29,
Julian Baggini filosofisen ajattelun opas n I I n & n ä I n Jykevä, tukeva ja helppotajuinen kriittisen ajattelun ohjenuora ja itsenäisen järjenkäytön teroitin. 34 € Antti Salminen & Tere Vadén meRkitYs ja ala-aine n I I n & n ä I n Merkitys ja ala-aine ulottaa energian filosofian merkityksen syntyyn, säälimättömään hoivaan ja elollisen yhteytensä tunnistavaan sielukkuuteen. Yu Miri uenon asema s a m m a K K o Väkevän runollinen teos on koskettava lukukokemus, kirjaan tiivistyy jotakin olennaista japanilaisuudesta ja ehkä myös ihmisyydestä ylipäätään. 29 € 30 € Mark Coeckelbergh miksi tekoälY miksi tekoälY miksi tekoäl nakeRtaa demokRatiaa ja mitä sille voidaan tehdä T e R R a c o G n I Ta Tekoälyn uhkat ja mahdollisuudet demokratialle. Anne Helttunen & Annamari Saure kYnällä Raivattu Reitti s K s Keitä olivat suomalaisen kirjallisuushistorian tunnetut ja varjoon jääneet naiset? Harri Ahonen muinaislinnat ja linnavuoRet s K s Retkeilijän opas pronssija rautakauden maastossa edelleen näkyviin jälkiin. John Simon pako pako p RevitYstä maasta T e o s Maahanmuuttajanuoren, Basharin, koskettava tarina, joka kuvaa Syyrian konfliktin monimutkaisen taustan sekä elämään vaikuttaneet poliittiset käänteet. Osmo Soininvaara voittoja ja tappioita T e o s Soininvaaran poliittinen muistelmateos. Hänen uransa on edennyt niin sattuman kuin suunnitelmienkin ohjaamana montaa reittiä. David Graeber & David Wengrow alussa oli… T e o s Alussa oli.. järisyttää luutuneita käsityksiämme esimerkiksi maanviljelyn, omistamisen, kaupunkien, demokratian tai orjuuden merkityksestä. Anil Seth sinuna oleminen tietoisuuden uusi tiede T e R R a c o G n I Ta Neurotieteen nousevan tähden näkemys tietoisuuden synnystä. Anil Seth vierailee Sivullisessa to 25.4. Jonathan Haidt ahdistunut sukupolvi T e R R a c o G n I Ta Kuinka älypuhelimeen perustuva lapsuus on aiheuttanut mielenterveyden häiriöiden epidemian. Maailmanlaajuinen menestysteos suomeksi toukokuussa. 37 € 50 € 32 € 35 € 27 € 19 € Taina Saarikivi lihan väRinä esseitä äänestä, surusta ja himosta Va s Ta pa I n o Esseeteos, joka käsittelee surua, luopumista, hiljaisuutta, himoa ja lihallisuutta sekä elämän hallitsemattomuutta ja rajallisuutta. Arto Lindblom & Heikki Valkama omotenashi Va s Ta pa I n o Mitä voimme oppia japanilaisesta vieraanvaraisuudesta? Kirja pyrkii ymmärtämään, mistä japanilaisessa vieraanvaraisuudessa on oikein kyse ja kertoo, mikä selittää sen ainutlaatuisen luonteen. Noora Dadu Roolitus Va s Ta pa I n o Dadu tarjoaa omakohtaisessa essee-teoksessaan konkreettisia tapoja purkaa näyttelijöihin kohdistuvaa katsetta ja tutkii representaatiokeskustelun möykkyjä, jumituksia ja umpisolmuja. 27 € 32 € 29 € Maurice Blanchot tuhon kiRjoitus T u T K I j a l I I T T o Fragmentaarisesti koostuva teos, joka käsittelee tiedon ja ajattelun, subjektin ja yhteisön ykseyden mahdottomuutta. Françoise Vergès dekoloniaalinen feminismi T u T K I j a l I I T T o Pamfletti paaluttaa dekoloniaalisen feminismin suuntaviivat ammentaen rasismin, seksismin ja kolonialismin vastaisten kamppailujen historiasta. 29 € 27 € 27 € 32 € KaisaniemenKatu 5 Kaisa-talo, HelsinKi sivullinen@rosebud.fi +358 40 017 8965 KaiKKien RosebudKauppojen yHteystiedot ja valtavan valiKoiman löydät myös veRKosta. nämä ja 55 500 muuta teosta Heikki Kännö kädet s a m m a K K o Kännön odotettu viides romaani. Wienin piirin johtohahmon, Moritz Schlickin, murhasta on kulunut 18 kuukautta. Ludwig Wittgenstein saapuu kaupunkiin tapaamaan nuorta ihailijaansa, joka aikoo paljastaa hänelle elämänsä mysteerin. Rosi Braidotti tieto ihmisen jälkeen n I I n & n ä I n Humanistinen ihmiskäsitys on kriisissä, ja niin ovat myös ihmistieteet. Jos ”ihminen” ei enää määritä meitä, millaisia tiedon subjekteja meistä voi tulla? 34 € 35 €
KIRJANTEKIJÄT Kahdeksan kysymystä kääntäjälle Kuinka ryhdyit kääntäjäksi? Kieliala oli minulle aina itsestään selvä valinta. Kääntämisen sijaan opiskelin fi lologiaa, mutta ensimmäinen oikea työpaikkani oli kääntäjänpesti keskusrikospoliisissa, ja suomentaminen tuntui heti luontevalta. Kirjatoukka kun olen, ajauduin hyvin nopeasti myös suomentamaan kirjallisuutta arabiasta ja ranskasta. Mikä tekee hyvän kääntäjän? Minusta tärkeimpiä ominaisuuksia ovat teksti-intuitio ja loputon uteliaisuus kielen mahdollisuuksia kohtaan. Niitä voi molempia kohentaa lukemalla monipuolisesti ja miettimällä lukemaansa. Onko kääntäjän työ muuttunut urasi aikana? Perusasetelma on edelleen sama: pitää ymmärtää, mitä vieraalla kielellä sanotaan, ja oivaltaa, miten se sanotaan suomeksi. Siihen kiteytyy samaan aikaan kääntämisen yksinkertaisuus ja vaikeus. Moni käännösprosessin tekninen yksityiskohta on muuttunut, mutta työn ydin pysyy. Mikä on ollut tähän asti mieleenpainuvin käännösprojektisi? Rakkaimmalta työltä tuntuu yleensä se, joka on juuri käsillä, ja tällä hetkellä se on palestiinalaisen Adania Shiblin kiehtova teos Sivuseikka, jonka suomennosta olen nyt viimeistelemässä. Jos ajattelen koko uraani, ehkä Hassan Blasimin Allah99 on suomennoksistani se, jossa koen parhaiten löytäneeni oikean klangin. Mitä toivot suomalaisen kustannusalan tulevaisuudelta suhteessa ammattiisi? Toivon kärsivällistä työtä sen eteen, että meillä kirjallisuuden käsityöläisillä olisi edellytyksiä harjoittaa ammattia pitkäjänteisesti ja keskittyneesti. Kustannusalan toimijoiden ponnistelujen lisäksi tarvittaisiin rutkasti enemmän tukea ja ymmärrystä poliitikoilta. Tämän hetkisen hallituksen kirjallisuuspoliittiset toimet ovat olleet järjestään repiviä ja mitätöiviä. Millaisia tarinoita, ääniä tai teemoja toivoisit lisää suomalaisen kirjallisuuden kentälle? Maailma on täynnä tarinoita, ääniä ja teemoja, ja ne kyllä pääsevät kuuluviin, Helsingissä ja Keski-Ranskassa asuva palkittu kääntäjä Sampsa Peltonen suomentaa pääasiassa arabianja ranskankielistä nykykirjallisuutta. Hän on kääntänyt muun muassa Hassan Blasimin teoksia. jos olemassa olevia kirja-alan rakenteita tuetaan. Haluaisin nähdä enemmän panostusta siihen, että meillä olisi jatkossakin niitä ihmisiä, jotka näitä tarinoita, ääniä ja teemoja osaavat lukea – myös silloin, kun tekstit vaativat lukijaltaan aikaa, keskittymistä, sietämistäkin. Kunhan on hyviä lukijoita, uskon, että vaikkapa minä pääsen vihdoin suomentamaan sudanilaisia lempikirjailijoitani, kuten olen pitkään haaveillut! Millaisesta kirjallisuudesta nautit eniten? Minuun iskevät parhaiten mestarillinen kieli ja tarkat, osuvat havainnot elämästä. Joskus on hauska viihtyä hetki pikavoittoja tarjoavan nokkelan sanailun parissa, mutta suurin nautinto tulee silloin, kun teoksessa on kompleksisia tasoja, joiden oivaltaminen vaatii pitkän sulattelun. Parhaimmillaan se saa minussa aikaan pitkäkestoisen matala-asteisen haltioitumisen tilan – tuntuu, että elämä tihenee, syvenee, kirkastuu. Tuttujen mestarien lisäksi voisin mainita minua ïhastuttavista kirjoittajista vaikkapa Eeva Turusen ja Maila Pylkkösen. Kehu jotain kollegan aikaansaannosta! Ihailen niin monia kollegojani! Suuren vaikutuksen on tehnyt esimerkiksi Bruno Schulzin Kanelipuodit ja muita kertomuksia Tapani Kärkkäisen suomentamana. Olen myös ikionnellinen, että suomalaista kirjallisuutta kääntävät muiden muassa sellaiset nerot kuin Claire Saint-Germain ranskaksi, Maria Pakkala arabiaksi ja David Hackston englanniksi P as ca l H an se Anil Seth vierailee Sivullisessa to 25.4. Alena Mornštajnová hiljaiset vuodet K a I R a a m o Mestarillisen kertojan toinen suomennos. Alena Mornštajnová hana K a I R a a m o Romaani tautiepidemian myötä paljastuvasta vaietusta perhehistoriasta. Emil A. Fellmann leonhaRd euleR neron tarina b a s a m Euler (1707–1783) oli monien mielestä kaikkien aikojen suurin matemaatikko. Hänen elämäntyönsä on niin valtava, että sen tutkiminen on lähes oma tieteenalansa. John Stuart Mill vapaudesta b a s a m Mill oli englantilainen filosofi ja taloustieteilijä, joka halveksi yleisen mielipiteen pakkovaltaa ja kannatti intohimoisesti ihmisten, yksilöllisyyttä ja erilaisuutta. George Orwell fasismista ja demokRatiasta b a s a m 1940-luvun esseitä leimaa älykkyys ja sanataituruus, kiihkeä totalitarismin vastustus, pyrkimys ilmaisun selkeyteen sekä usko demokraattiseen sosialismiin. 23 € 20 € 17 € 20 € Henry Thoreau viikko viRRan vietävänä b a s a m Henryn ja John-veljensä vaellus kotiseutunsa jokivarsille laajenee elämänfilosofiseksi ja eettiseksi tutkielmaksi. 1800-luvun Yhdysvaltojen älyllisesti kunnianhimoisimpia teoksia. Voltaire optimisti b a s a m Kertomus sinisilmäisen sankarin retkistä kritisoi julmia oikeuskäytäntöjä, tekopyhyyttä, vallanhimoa, lyhytnäköistä ahneutta. ”Oikeus suvaitsemattomuuteen on järjenvastaista, petojen oikeutta.” W. H. Mallock aRistokRatia ja evoluutio b a s a m Klassikkoteos avaa näkymän 1800-luvun ideologioiden valtakamppailuun: kun työväenliike voimistui Englannissa, konservatiivin oli hyvä tuntea sosialismin opit. 20 € 20 € 26 € 27 € 19 € Olga Tokarczuk Rumpujen kaupunki s ä R Ö T ä R Rumpujen kaupunki on mielikuvituksen, identiteetin häilyvyyden, haurauden ja intohimon ylistys. I. F. Stone koRean sodan salattu histoRia R o s e b u D Aikalaiskuvaus antaa uuden näkökulman Korean ”unohdettuun sotaan”. Liljedahl & Canh maanmittaRin taRina en lantmätares historia R o s e b u D Vietnamilaisen venepakolaisen selviytymistarina korruption ja hyväksikäytön maailmassa vertautuu myös nykyajan kriiseihin. Kaksikielinen. Vilho Harle kaaoksesta jäRjestYkseen R o s e b u D Sosiaalisen järjestyksen ideat sivilisaatioiden syntyvaiheissa. tulossa! tulossa! 35 € 9 € 35 € DIPLO KIRJALLISUUS K11
K12 DIPLO KIRJALLISUUS KIRJANTEKIJÄT Kymmenen kysymystä esikoiskirjailijalle Kotkassa asuva Niilo Sevänen on muusikko ja kirjailija, joka opiskeli kulttuurihistoriaa Turun yliopistossa. Hänet tunnetaan joensuulaisen metalliyhtye Insomniumin basisti-laulajana. Miksi halusit kirjoittaa juuri valitsemastasi aiheesta? Varhaiskeskiaika, viikingit, Bysantti ja eurooppalaiset myytit ovat kiinnostaneet minua pienestä pitäen. Innostus historiaan ja fantasiaan lähti jo lapsuudenkotini kirjahyllystä, joten ei ollut yllättävää, että päädyin opiskelemaan kulttuurihistoriaa ja kirjallisuustiedettä. Ikitalven polku alkoi syntymään niin, että lähdin kirjoittamaan juuri sellaista romaania, jota itse haluaisin lukea. Siksipä olen ollut joka päivä innoissani siitä, että saan istua tekstin ääressä monta tuntia ja upota omaan maailmaan. Millainen kirjoittaja olet? Suunnitelmallinen. Maailma, rakenne, hahmot, draaman kaaret, käännekohdat – kaikki nuo ovat jonkinlaisessa kuosissa, ennen kuin alan naputtelemaan ensimmäisen kohtauksen luonnosta. Matkan varrella tulee totta kai muutoksia ja uusia ideoita, ja sitten sorvataan suunnitelmaa. Minusta on tullut romaanin kirjoittamisen myötä myös aamuvirkku. Herään ilman herätyskelloa yleensä viiden tai kuuden maissa, napsautan kahvinkeittimen päälle ja alan hommiin. Aivot työstävät tarinaa niin aktiivisesti, että jos kerran aukaisen silmäni, niin uni ei enää tule. Kauanko työstit esikoisteostasi? Prosessi alkoi koronakeväänä 2020, eli nelisen vuotta sitten. Romaanin taustalta löytyy kuitenkin Talven portti -novellini, joka voitti Nova-kirjoituskilpailun 2007. Vuosikaudet pyörittelin mielessäni, että miten voisin jatkaa novellin tarinaa, mutta vasta koronan myötä muut kiireet loppuivat ja pääsin työstämään juttua eteenpäin. Ensimmäisen kesän luin tutkimuskirjallisuutta ja suunnittelin tarinaa, ja elokuussa aloin toden teolla kirjoittamaan. Kolmannen käsikirjoitusversion kohdalla tarina oli kasvanut niin pitkäksi, että kustannustoimittajani ehdotti, että julkaisisimme sen kahdessa osassa. Ikitalven polku on siis ensimmäinen puolisko. Toinen osa ilmestyy ensi vuonna. Tärkein oppimiskokemuksesi kirjoitusprosessista? Aiemmin olin kirjoittanut novelleja ja sanoituksia, joten minun piti opetella romaanin rytmi ja poljento. Pitkässä tarinassa on välillä syytä myös hidastaa vauhtia. On ollut myös hienoa huomata, miten paljon tekstiin tulee lisää syvyyttä ja tasoja, kun sitä jaksaa kirjoittaa uudelleen ja uudelleen. Koko prosessi on ollut todella mielenkiintoinen ja kustannustoimittajani Minna Pelkonen on ohjannut minua hienosti eteenpäin. Mikä on yllättänyt eniten esikoiskirjailijana? Luultavasti tuo aamuvirkuksi muuttuminen. Luontainen unirytmini on aina ollut ihan päinvastainen. Millaisten lukijoiden toivot löytävän kirjasi pariin? Kirja on suunnattu aikuiselle lukijalle, mutta sanoisin, että se sopii kaikille yläkoululaisista ylöspäin. Jos historia ja fantasia kiinnostavat, niin tämä saattaa kolahtaa. Onko sinulla suunnitelmia seuraavaa teosta varten? Tällä hetkellä työstän tarinan toista puoliskoa, jonka nimi on Ikitalven kuilu. Kunhan tämä kokonaisuus saadaan pakettiin, niin aion jatkaa saman maailman parissa. Minulla on pari kolme vaihtoehtoa, mistä sarjan kolmannen kirjan tekisin. Ketä kirjailijaa arvostat? Oi voi, lista on pitkä. Eniten itseeni vaikuttaneita ovat muun muassa Aleksis Kivi, Tove Jansson, Eino Leino, Aino Kallas, Mika Waltari, Johanna Sinisalo, Astrid Lindgren, J. R. R. Tolkien, Neil Gaiman, Umberto Eco… Mikä kirja on tehnyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen? Vaikuttavin on ollut Taru Sormusten her rasta, koska se johdatti minut seitsenmänvuotiaana fantasian tummaan metsään ja sytytti sen kipinän, että haluan itsekin kirjoittaa romaanin. Kehu toista esikoista tai uutuuskirjaa! Huijaan vähän ja kehun Antti Röngän ja Petri Tammisen vuoden 2020 kirjaa Silloin tällöin onnellinen, joka perustuu isän ja pojan kirjeenvaihtoon. Se kosketti, nauratti ja liikutti niin syvästi, että luin sen melkein yhdeltä istumalta. Lähetin kirjan lahjaksi myös omalle isälleni. Aivot työstävät tarinaa niin aktiivisesti, että jos kerran aukaisen silmäni, niin uni ei enää tule. Li is a Va lo ne n
KAUNOKIRJAT VAIKKA NIMESTÄ VOISI muuta päätellä, on Laura Mauro pesunkestävä britti. Lovecraft-asiantuntija Lauri Latun suomentama Otavaisen olkapäillä sijoittuu kuitenkin Suomeen, tarkemmin ottaen keskelle vuoden 1918 sotaa. Pienoiskauhuromaanin keskiössä on punakaartiin kuuluva naisyksikkö, joka odottelee taisteluun pääsyä hylätyssä pappilassa. Naiset huomaavat, että jotain kummaa on kuitenkin tekeillä, sillä heille tuttu mies seisoskelee viereisellä hautausmaalla ja tuijottelee tyhjyyteen. Kirjan keskushahmo on köyhän perheen tyttö Siiri Tuokkola, joka on liittynyt punakaartiin taistellakseen paremman tulevaisuuden puolesta. Siirin läheisin ystävä on herkkä ja lapsenomainen Elina, jonka kertomista tarinoista Siiri pitää. Onko kaksikon välillä jotain vielä ystävyyttä syvempää, jää vihjausten tasolle. Eräänlaisena ryhmänjohtajana toimii Mirva, mutta asetta osaa käsitellä oikeastaan vain Ester, joka joukkion ainoana on ampunut toisen ihmisen. Henkilökuvaajana Mauro on taitava, vaikka kirjan hahmoista tai heidän taustoistaan kerrotaan vähän, kukin heistä tuntuu välittömästi kiinnostavalta. Eriparinen joukko on juuri niin ristiriitainen kokonaisuus kuin sisällissodan naiskaartit olivat todellisuudessakin. Otavaisen olkapäillä ei ole varsinaisesti sotaromaani, mutta kirjan tapahtumat sijoittuvat osaksi todellista historiaa. Jälkisanoissa kirjailija paljastaakin, että lähteenään hän on käyttänyt Tuomas Teporan ja Aapo Roseliuksen toimittamaa kirjaa The Finnish Civil War 1918. History, Memory, Legacy (Brill, 2014). Mauron luoma kuva punakaartien todellisuudesta, varusteiden ja johdon puutteesta, naisten yhteiskunnallisesta asemasta ja sen sellaisesta pitää paikkansa, vaikka kirja ei mikään historian oppitunti olekaan. Historialliseen kontekstiin Mauro yhdistää mytologisia sävyjä, jotka on vähemmän yllättäen poimittu Kalevalasta. Kukin kirjan viidestä luvusta alkaa lainauksella Suomen kansalliseepoksesta. Tekstin vahvuus syntyy ennen kaikkea siitä, että Suomen historiasta ja kansanperinteestä kirjoittaa ihminen, jonka kulttuurinen ymmärrys ei ole perin pohjin kyllästetty näillä tarinoilla. Jo pelkkä ulkopuolisen kiinnostus suomalaiskansallista eetosta kohtaan imartelee ja saa lukemaan kirjaa toisella tapaa. Tekstin tulkinta olisikin todennäköisesti toinen, jos kirjoittaja olisi suomalainen. Teksti kulkee vaivattomasti, sillä suomentaja Lauri Lattu on tehnyt pääosin hyvää työtä. Alkuteksti pilkahtelee esiin oikeastaan vain repliikeissä, joissa suomea keskenään puhuvat ihmiset toistavat keskusteluissa toistensa nimiä. Toisaalta Lattu on ottanut suomennoksessaan tarvittavia vapauksia ja muuttanut alkutekstin männyn (pine) kuuseksi. Ratkaisu on tekstin uskottavuuden kannalta keskeinen ja osoittaa, että juuri tällaiset pienet yksityiskohdat ovat sellaisia, joihin esimerkiksi tekoälyllä tehty käännös ei taipuisi. Otavaisen olkapäillä on kuitenkin ennen kaikkea kauhuromaani. Mauro on kirjailijana ilahduttavan omaääninen, eikä tekstiä raskauta lajityypin tunnetuimpien edustajien maneerit. Teksti ei ole erityisen intensiivistä, ja kauhu syntyy enemmän nyrjähtäneestä todellisuudesta ja kirjan henkilöiden päiden sisällä kuin todellisista tapahtumista. Kauhun lähde jää tulkinnoille avoimeksi. Se voi yhtä hyvin olla jotain myyttistä ja muinaista pahuutta kuin nälkäisten ja sotatraumojen murtamien ihmisten houretta. ESKO JUHOLA HYVINVOINTIKULTTUURI ja -bisnes ovat nousseet viime vuosikymmeninä merkittäväksi yhteiskunnalliseksi ilmiöksi. Itseapukirjallisuus, jooga, meditaatio, ruokavalion tuunaaminen, biohakkerointi ja maallistetut henkiset harjoitukset tarjoavat työkaluja, jotka auttavat yksilöä vastaamaan uusliberalistisen kilpailun ja menestyksen kultin vaatimuksiin. Minuuden säätelyä ja kehittämistä tukevat harjoitteet voivat edistää yksilön hyvinvointia, mutta niihin turvaudutaan yhä useammin erityisesti työkyvyn ylläpitämiseksi ja tehostamiseksi. Ilmiötä on käsitelty myös kaunokirjallisuudessa, mistä esimerkkinä vaikkapa yhdysvaltalaisen kirjailija Nathan Hillin vasta suomennettu tiiliskiviromaani Wellness (Gummerus 2024). Kirjailija Anna Maria Mäki lähestyy romaanissaan Uudessa valossa hyvinvointikulttuuria infl uensseri Iiriksen näkökulmasta. Iiriksen äiti, motivaatiopuhuja Helena Lindeman, on kuollut ja jättänyt tyttärelleen pinon tekstejä, jotka paljastavat äidin salatun puolen. Äiti on purkanut kirjoituksiinsa negatiivisia tuntojaan, joille ei löydy sijaa positiivisuutta, yritteliäisyyttä ja unel mien tavoittelua korostavassa hyvinvointipuheessa. Iiris ryhtyy lukemaan äitinsä tekstejä ja huomaa kamppailevansa omassa elämässään samojen ristiriitojen välillä. Mäki ruotii tarkkanäköisesti julkisuuden ja yksityisyyden välistä ristivetoa kulttuurissa, jossa epävarmuudet ja vaikeat tunteet tulkitaan helposti lannistavaksi negatiivisuudeksi. Hän kuvaa, kuinka uusliberalistisen talouden vaatimukset työntyvät yksilöiden minuuteen, jokapäiväiseen elämään ja ihmissuhteisiin. Äidin ja tyttären suhteen tarkastelu ei jääkään romaanissa vain yksilön tai perheen tasolle, vaan näyttäytyy taloudellisesti määrittyneenä: yhtäältä Iiris kärsii jäätyään vaille uraorientoituneen äitinsä läsnäoloa ja tunnustusta, mutta toisaalta hän toistaa elämässään ja urassaan äidin terävöittämiä oppeja. Uudessa valossa paljastaa myös sosiaalisen median ja infl uensserielämän patologiset puolet: sosiaalisen hyväksynnän hakemisen seuraajien ja tykkääjien määrää tarkkailemalla, tarpeen pitää yllä kiiltokuvamaista julkisivua, empatian katoamisen kommenttikenttien ei-kasvokkaisissa keskusteluissa sekä taloudellisen riippuvuuden yhteistyökumppanien tarjoamasta rahoituksesta. Mäki on tullut tunnetuksi runollisesta ilmaisustaan, mutta uuden romaaninsa hän on kirjoittanut aiempaa suoraviivaisempaan tyyliin. Valinta toimii hyvin, ja se tukee hyvinvointikulttuurin kuvausta: alan kirjallisuudessa on perinteisesti suosittu selkeää ja helposti lähestyttävää kieltä. Uudessa valossa avautuu vähitellen hyvinvointikulttuurin varjopuolien kuvauksesta talouskasvua, tuottavuutta ja tehokkuutta korostavan uusliberalistisen järjestelmän kritiikiksi. Mäki kirjoittaa riittämättömyyden ja syyllisyyden tunnoista, työuupumuksesta, rikkinäisyydestä ja torjutusta pahoinvoinnista. Yksilöllinen kärsimys paljastuu jaetuksi kärsimykseksi. Romaani tuntuu kysyvän, miksi keskitymme terapoimaan niin vimmaisesti yksilöitä, vaikka pikemminkin terapian tarpeessa on koko yhteiskuntajärjestelmämme. MIKA PEKKOLA Laura Mauro Otavaisen olkapäillä Haamu, 2024 Suom. Lauri Lattu, alkusanat Marko Hautala Anna Maria Mäki Uudessa valossa Teos 2024 uusi jakso maanantaisin, Kuunneltavissa yli 75 jaksoa, vieraina mm. Sirpa KÄHKÖNEN, Tuuve Aro ja ESA KIRKKOPELTO. Kuuntele spotifystä tai osoitteesta voima.fi/audio TUOMAS RANTASEN TEATTERIN POLITIIKKAA -PODCAST
TIETOKIRJAT EETU VIRÉN on työskennellyt pitkään yhteiskuntafilosofisen teorian parissa niin kirjailijana, tutkijana, yhteiskunnallisena toimijana kuin kääntäjänäkin. Hän on kehittänyt italialaisesta autonomimarxilaisuudesta, marxilaisesta feminismistä sekä Gilles Deleuzen, Félix Guattarin ja Michel Foucault’n ajattelusta ammentavaa kapitalismikriittistä teoriaa, jossa talouden rakenteiden analyysi yhdistyy esteettiseen fi losofi aan. Virénin uusi esseekokoelma Essei tä on luontevaa jatkoa hänen edelliselle teokselleen Vallankumouksen asennot (Tutkijaliitto 2021), joka tarkasteli taiteen poliittista muutosvoimaa. Esseet sisältää kuusi uutta tekstiä sekä joukon aiemmin muualla julkaistuja tekstejä. Teoksen aihe piiri on häkellyttävän laaja. Virén kirjoittaa antikolonialismista, kotimaisista ja ulkomaisista elokuvista, teatteritaiteesta, rakkaudesta ja parisuhteista, ystävyydestä, työstä kieltäytymistä, kirjallisuuden ja kommunismin välisestä suhteesta, Sapfon runoudesta, Walter Benjaminin, Henri Bergsonin ja sisar Juana Inés de la Cruzin ajattelusta sekä monista muista aiheista. Näin lavean kattauksen valitseminen voisi johtaa helposti hajanaiseen lopputulokseen, mutta Virén onnistuu taitavan yhteiskunnallisen ja teoreettisen kontekstualisointinsa ansiosta punomaan yhteyksiä eri aiheiden välille. Kukin ilmiö säilyttää erillisyytensä, mutta tulee samalla ymmärretyksi muita ilmiöitä vasten. Teoksen teoreettinen punainen lanka muodostuu työvoiman ja pääoman vastakkaisuudesta, kapitalismin ja porvarillisen minän kritiikistä, prekaarin elämänmuodon analyysistä sekä taiteen poliittisen muutosvoiman etsinnästä – kaikki tuttuja teemoja Virénin aiemmasta tuotannosta. Virén on todennut pitävänsä esseemuotoa itselleen sopivana, sillä se antaa kirjoittajalle vapauden kokeilla erilaisia lähestymistapoja, tyylejä ja tekniikoita. Esseet onkin tyylillisesti vaikuttava. Virénin ilmaisussa yhdistyvät tinkimätön fi losofi nen tarkastelu, esseistinen kepeys ja marxilainen purevuus. On hämmästyttävää, kuinka vaivattomasti Virén kiteyttää ajatuksensa aforistisiksi huomioiksi. Helpommin lähestyttävien ja haastavampien esseiden sijoittaminen limittäin läpi teoksen sujuvoittaa lukukokemusta. Erityisen vaikuttavia esseitä ovat Hannaleena Haurun Metatitanic-elokuvan kautta rakkautta ja ironiaa käsittelevä Kuka keksi rakkauden?, riistoa, työvoiman alistamista ja toisenlaisen elämän mahdollisuuksia tutkiva Mitä työstä kiel täytyminen tarkoittaa tänään?, kirjallisuuden ja kommunismin välisiä yhtäläisyyksiä hahmotteleva Kirjallisuus ja kommunismin tila sekä ystävyyden poliittista merkitystä pohtiva Ystävyys eron harjoittamisena. Kapitalistisesta riistosta, kärjistyvästä ilmastokriisistä sekä radikaalin yhteiskunnallisen muutoksen epätodennäköisyydestä huolimatta Virén ei kirjoita kitkerän pessimistisesti vaan korostaa vahvasti solidaarisuutta, iloa ja nautintoa. Ne ovat kumouksellisia voimia, jotka mahdollistavat sekä minuuden että maail man muuttamisen. MIKA PEKKOLA Eetu Virén Esseitä Tutkijaliitto 2023 Mark Coeckelbergh Miksi tekoäly nakertaa demokratiaa Terra Cognita 2024, suom. Kimmo Pietiläinen MAAILMA HERÄSI tekoälyn olemassaoloon joulukuussa 2022 OpenAI:n julkaistessa ChatGPT:n ensimmäisen version. Sen jälkeen generatiivista tekoälyä on väitetty niin talouden pelastajaksi kuin työpaikkojen tuhoajaksikin, ja hiljalleen on alettu nähdä myös sen laajemmat yhteiskunnalliset vaikutukset. Wienin yliopiston professori Mark Coeckelberghin uunituore teos Miksi tekoäly nakertaa demokratiaa ja mitä sille voidaan tehdä yrittää tarkastella tekoälyä politiikan näkökulmasta ja pohtia, miten estää suurempien vahinkojen synty. Kirja on varoitus. Tekoälyn kehityksen jatkuessa nykyisellä urallaan, lopputuloksena siintää digitaalisten teknologioiden avustama autoritarismi tai jopa totalitarismi. Coeckelbergh korostaa tekoälyn nykysovellusten rapauttavan sekä vapautta, veljeyttä että tasa-arvoa ja vaatii suunnan kääntämistä ennen kuin on liian myöhäistä. Hän hylkää teknodeterminismin ja eikä suosittele sitä, että luovuttaisimme tekoälyn tulevaisuuden teknologiajättien käsiin. Pohjimmiltaan Miksi tekoäly nakertaa demokratiaa on enemmän kirja demokratiasta kuin tekoälystä. Sen argumentit eivät mene kovin syvälle tekoälyn teknologiaan, sen sijaan siinä viitataan usein muun muassa Jean-Jacques Rousseaun, Hannah Arendtin ja John Deweyn kaltaisten yhteiskuntateoreetikkojen ajatuksiin. Teorioiden hengessä teoksen tavoitteena on pohtia sitä, miten saada tekoäly toimimaan demokratiaa varten ja palauttaa sen avulla yhteiskuntaan yleinen etu. Vaikka tekoäly on uusi mullistava teknologia, Coeckelberghin politiikkasuositukset sääntelyn ja instituutioiden lisäämisestä sekä koulutuksen tärkeydestä on kuultu internetin ja sosiaalisen median kohdalla monta kertaa aikaisemminkin. Ehkä se on tarkoituskin. Teos muistuttaa meitä siitä, että perinteinen politiikka sopii myös tekoälyn käsittelyyn, mistä tuoreena esimerkkinä on EU:n hyväksymä kattava tekoälysäädös. Tekoälyn kehitys etenee nyt valonnopeudella ja koskettaa yhä useampaa elämänalaa. Siksi Coeckelberghkin yrittää käsitellä lyhyessä teoksessaan laajoja aiheita, mikä jättää kirjan keskeisen argumentin hieman hajanaiseksi. Kustantamo Terra Cognitan sinänsä hyvin ajankohtaiseen suomennokseen on myös jäänyt valitettavan paljon kirjoitusvirheitä ja kömpelönpuoleisia käännöksiä. Jos ne jättää huomiotta, teos toimii pätevänä perusjohdatuksena tekoälyn politiikkaan. SASKA SUVIKAS Touko Hujanen ja Antti Salminen Lantun henki, Lasse Nordlund ja omavaraistuva elämä Poesia 2023 LANTUN HENKI on täydellinen esimerkki siitä, miten elämäkertateosten ja autofi ktion kyllästämällä kirjallisuuden kentällä voidaan kirjoittaa kompastumatta tylsiin ja ikäviin kliseisiin ja uudistaa muotoa raikkaalla tavalla. Teoksen episodimainen kerronta keskustelee vahvojen kuvien kanssa hyvin, ja kuvatekstien puute lämmittää mieltä. Koko kirjaa leimaa tietynlainen episteeminen rohkeus. Katkelmat ja lyhytkertomukset on valittu näkemyksellisesti, ja niiden muodostama kokonaisuus hahmottelee erilaisia ajatuksen polkuja, sudenkuoppia ja asioita, joiden ääreen pysähtyä. Lukijaa ei pidetä hölmöläisenä, joka tarvitsisi kädestä pitäen taluttaa ajatusten äärelle. Lasse Nordlundin ajattelu tulee selkeästi esille, ja samalla kirja on sekä taidetta että tärkeä avaus suomalaisen radikaalin omavaraisuuden ja ekologian saralla – kaukana ovat yhtäältä kansakunnan kaapin päälle homehtuneen henkilökultin turvin rankisteleva linkolalaisuus ja toisaalta sovinnainen tapavihreys. Nordlundin fragmenttimuotoon kirjoitettuja höpinöitä on siksi niin mukavaa lukea: osa asioista tuntuu fi losofi sten ja esteettisten ääripisteiden tarkoitushakuiselta jahtaamiselta, mutta kuten tekstissä teroitetaan, tarkoitus ei ole luoda seuraajien ja käännynnäisten lahkoa, vaan herätellä ihmisiä tekemään niin kuin itse viisaaksi näkevät. Jotain kokonaisvaltaisesti ilmaisuvoimaista on myös aistittavissa kirjasta esineenä, kuvien ja tekstin yhdessä tuottamasta kokonaisuudesta. Nordlundin eetokseen vaikuttaa nimittäin kuuluvan vahva näkemys esteettisestä nautinnosta inhimillisenä voimavarana. Kauniisti taitettu, kuvitettu ja sidottu kirja on samaan aikaan aineellisena esineenä ilahduttavasti toimiva ajattelun tulos ja työkalu, niin kuin Nordlundin itsetekemät käyttöesineet konsanaan. Teos on humoristisesta nimestään huolimatta läpeensä tyylikäs, ja edustaa sikäli taattua Poesia-laatua. Jos elämäkerta on mahdollista keksiä uudestaan, tältä sen pitääkin näyttää. MITJA JAKONEN Solidaarisuus, ilo ja nautinto mahdollistavat sekä minuuden että maailman muuttamisen. Ei rankistelevaa linkolalaisuutta, ei sovinnaista tapavihreyttä. K14 DIPLO KIRJALLISUUS
K un googlettaa nimen William Morris, silmille lävähtää toinen toistaan kauniimpia tapettikuoseja. Vaikka kuoseilla on ikää suunnilleen puolitoista vuosisataa, William Morris -tapetti on edelleen käsite ja kuumille kiville menevä myyntiartikkeli myös suomalaisissa sisustusliikkeissä. Vuonna 1834 syntynyt brittiläinen Morris oli yleisnero ja yrittäjä, jonka yritys Morris & Co suunnitteli ja valmisti tapettien lisäksi muun muassa tekstiilejä, lasimaalauksia, huonekaluja ja fontteja. Perustamassaan Kelmscott Press -painotalossa Morris valmisti kirjoja käsityönä, ja kokosi muun muassa Geoffrey Chaucerin kirjoituksista näyttävän teoksen, josta otettiin 425 kappaleen painos. Chaucer oli ensimmäinen merkittävä englanniksi kirjoittanut kaunokirjailija, jonka mukaan Morris nimesi erään koristeellisimmista fonteistaan. Morris oli keskushenkilö 1800-luvun loppupuolella Oxfordin yliopiston professori John Ruskinin ajatuksista syntyneessä arts and crafts -liikkeessä. Ruskin pyrki kansantajuistamaan taidetta ja korostamaan ihmisen moraalia ja yhteyttä luontoon teollistuneen maailman ja viktoriaanisen ajan edistysuskon sijaan. Morris oli Ruskinin oppilas, sosialisti ja käsityöläinen, joka halusi palauttaa kauniit, massatuottamattomat esineet ja elinympäristöt arvoonsa. Hän haaveili paluusta esiteolliseen aikaan, jolloin käsillä merkityksellistä työtä tekevät ihmiset elivät idyllisessä ympäristössä ja vuodenkierron mukana sen sijaan, että ponnistelisivat urbaanissa kurjuudessa turhia tavaroita massatuottavan teollisuuden pillin tahdissa. Morris, joka korosti merkityksellisyyden kokemuksen ja itseilmaisun tärkeyttä niin työntekijälle kuin taiteilijalle, oli nykyisten kapitalismikriitikoiden estetiikkaa rakastava hengenheimolainen, joka katsoi kapitalismin tuottavan maailmaan sekä rumuutta että epäoikeudenmukaisuutta: ”Ihmisten työllä ei pitäisi syntyä mitään turhaa, eikä mitään pitäisi syntyä työtätekevien alistamisesta.” ARTS AND CRAFTS -airuen asemastaan ja nyt jo ikonisista kuoseistaan huolimatta William Morris tunnettiin elinaikanaan parhaiten kirjailijana. Hänen tuotantoonsa kuului esseitä, pamfletteja, romaa neja ja eeppisiä runoja, jotka ammensivat muun muasta islantilaisista saagoista ja kansantaruista. Aikalaisiltaan hän sai eniten tunnustusta runoilijana, mutta lähtemättömimmän vaikutuksen hän teki fantasiakirjallisuuteen. Häntä pidetään eräänlaisena modernin fantasian isänä, joka vaikutti merkittävästi muun muassa ikonisten brittikirjailijoiden C. S. Lewisin (s. 1898) ja J. R. R. Tolkienin (s. 1892) teosten syntyyn. Fantasiakirjallisuuden kaapuun puetun kristillisen allegorian Narnian tarinat kirjoittanut C. S. Lewis toteaa päiväkirjassaan heinäkuussa 1926: ”Aloin lukemaan uudelleen [William Morrisin teosta] The Well at the World’s End. Jännitin, mahtaako tuo vanha taika toimia edelleen. Toimii – melkeinpä liian hyvin! Tämä kauan sitten luettujen kirjojen lukeminen uudelleen on oikeastaan nöyryyttävää. Paljastuu nimittäin, että hyvin suuret nykyiset mielen rakennelmat voi jäljittää varsin pieniin alkulähteisiin. Jäin pohtimaan, miten paljon luontosuhteeseeni ovat vaikuttaneet tämän kirjan lyhyet mutta varsin vakuuttavat kuvailut vuorista ja metsistä.” Lewis ja hänen ystävänsä Tolkien olivat kummatkin taistelleet ensimmäisessä maailmansodassa. Toisin kuin sodankäyneet modernistit – esimerkiksi T. S. Eliot ja James Joyce, joiden proosa lähti omalle traumojen pirstomalle kiertoradalleen – he löysivät paikan, jossa käsitellä kokemaansa toisenlaisista maailmoista. Tolkienille itselleen asia ei ollut niin yksioikoinen, vaikka esimerkiksi Dome Karukosken vuonna 2019 ohjaamassa Tolkienin elämäkertaelokuvassa ensimmäisen maailmansodan kauhujen ja Taru Sormusten herrasta -teoksen synnyn välille vedettiin visuaalisia yhtäläisyysmerkkejä Kuten C. S. Lewisinkin tapauksessa, Morrisin vaikutus oli läsnä Tolkienin tuotannossa ja tekemisissä paljon laajemmin. ”Ranska ja Sommen taistelu ovat läsnä Kalmansoilla ja Mustalle portille johtavalla reitillä. Mutta enemmän siellä ovat läsnä William Morris ja hänen hunninsa ja roomalaisensa teoksista The House of the Wolfings ja The Roots of the Mountains”, Tolkien kirjoitti. Hän oli jo ennen ensimmäistä maailmansotaa aloittanut kirjoittamaan omaa versiotaan Kalevalan Kullervosta, jonka tyylin hän kuvaili kirjeessään vuonna 1914 olevan ”Morrisin kertomusten suunnilla, runoudella höystettynä”. Tolkienin fantasiamaailmoissa oli pelkkää sodanvastaista paatosta syvempää yhteiskuntakritiikkiä. Konnun maalais idylli Keskimaassa on Morrisin unelmien kaltainen esiteollinen paratiisi, jossa merkityksellinen työ yhdistyy elinympäristön kauneuteen ja tuottaa yksilöiden ja yhteisön hyvinvointia. Mordorin valtavat örkkituotantolaitokset sen sijaan ovat äärimmilleen kärjistetty vertauskuva kapitalistisen ahneuden luomista massa tuotannon, kurjuuden ja sorron tyyssijoista. SUOMEKSI WILLIAM MORRISILTA on hämmästyttävästi ilmestynyt vain yksi ainoa teos, kahteen kertaan suomennettu sosialistinen utopia News from Nowhere. Työväen kustannusosakeyhtiö julkaisi J. K. Karin käännöksen nimellä Ihanne maa vuonna 1900 ja Savukeidas VilleJuhani Sutisen suomennoksen nimellä Huomispäivän uutisia vuonna 2008. Morrisin eeppiset, muita kirjailijasuuruuksia perustavanlaatuisella tavalla inspiroineet fantasiakirjat kuten The Wood Beyond the World ja Lewisin mainitsema, Morrisin kuolinvuonna 1896 ilmestynyt The Well at the World’s End odottavat vielä suomentajaansa. Vaikka Morris ammensi teoksiinsa ritariromantiikan kuvastosta, sankaritarinoiden sijaan keskeisintä hänelle oli aina luomistyön kauneus. Sodan kauhut omassa elämässään kokeneet kirjailijakollegat Lewis ja Tolkien olivat varmasti yhtä mieltä tästä Morrisin lausahduksesta: ”Historia muistaa kuninkaat ja soturit koska he tuhosivat‚ Taide muistaa ihmiset koska he loivat.” Vuonna 1894 Morris & Companyn valmistamassa seinävaatteessa itämaan tietäjät ovat saapuneet tapaamaan Jeesus-lasta. Kohti kauneutta HISTORIA KIRJOISSA Historianörtti ja bibliofiili E. TAMILOFF koluaa kirjallisuuden historian pölyisiä nurkkia. W ik im ed ia C om m on s DIPLO KIRJALLISUUS K15
on antikvaarisella valikoimallaan vahvasti mukana Suomen paras kirjavalikoima Kattilahalli Suvilahti 10.–12.5.2024 pe-la 10–18, su 10–16 helSingin antiKvaariSet Kirjapäivät vapaa pääSy! kirjapäivät.fi
3 / 2024 • 25 lonpoikien vastarinnan suututtamana hän vain kiihdytti sortoa. Ruokapartiot saivat käskyn värvätä köyhiä talonpoikia rikkaiden talonpoikien eli ’kulakkien’ ilmiantajiksi. Ruokapartiot koostuivat pääasiassa kaupungeissa asuvista kommunisteista, jotka eivät erottaneet toisistaan köyhiä talonpoikia, keskituloisia talonpoikia ja oletettuja rikkaita ’luokkavihollisia’. He eivät piitanneet vuoden kylvöihin tarkoitetusta siemenviljasta, vaan ainoa tavoite oli annetun takavarikkokiintiön ylittäminen.” Vallankumouksen ja sisällissodan terrori johti nälänhätään. Tähän aikaan sijoittuvassa Boris Pasternakin Tohtori Živago -romaanissa punaisten panssarijuna kiitää kuolleiden pikkukaupunkien halki. Tohtori pakenee rakastettunsa kanssa bolševikkien kidutuksia ja tosiaan syöviä perheitä metsämökkiin kauas Uralin taakse. Varastetut varannot Neuvostoliittoa (30.12.1922–26.12.1991) hallitsi rautaisella otteella nimenomaan Venäjä. Holodomor 1932–33 oli Stalinin kiero ”maatalousohjelma”, jonka tarkoituksena oli tuhota viljavaa Ukrainan valtiota. Laaja ruoan takavarikointi ja tilojen tuhoaminen tappoi nälkätalven aikaan yli viisi miljoonaa ihmistä. Neuvostoliittoon liitettiin viimeisinä valtiona Viro, Latvia ja Liettua, ja ne olivat myös ensimmäiset, jotka valtioliitosta erosivat. Baltian alue oli vaurasta muinaisten tanskalaisten ja saksalaisten ruhtinaiden kartanoiden maita. Neuvostoaikoina sikäläisissä kolhooseissa tuotettuja elintarvikkeita pidettiin mitä hienoimpina. Vanhat virolaiset muistelevat, etteivät he saaneet maistaa virolaista makkaraa ja juustoa ennen itsenäistymistä 1990-luvulla, koska aikaisemmin ne vietiin tärkeille ihmisille Moskovaan. Nyky-Venäjä on sikäli palautunut Stalinin aikaan, että se tekee taas tuhojaan Ukrainassa. Kaappamalla mustan mullan maan viljavarannot se kiristää koko maailmaa. Julma maa Venäjä on hallinnut maaseutuaan terrorisoimalla ja orjuuttamalla, muistuttaa Iida Simes esseessään. TEKSTI IIDA SIMES K UN VENÄ JÄSTÄ on kyse, käsite ’maaseutu’ merkitsee hyvin erilaista paikkaa seudusta riippuen. Se voi olla Karjalan metsää, viljavaa mustan mullan maata lähellä Ukrainaa tai mitä rankinta Stalinin vankileirien raunioiden aluetta Kolyman ”luiden tiellä” kaukana Kamtšatkan niemimaalla. Tai hurjia vuoristoja, ikiroutaa räjäyttäviä palavan jään metaaniklatraatteja Siperiassa tai suurten jokien suistoja, joilla nomadit vaeltavat poroineen öljytuhoja väistellen. Venäjällä alkoi 1600-luvulla feodalistinen maaorjuuden aika samaan aikaan kun Länsi-Euroopassa maaorjuus loppui. Valistuksen ajan myötä Länsi-Eurooppaan oli levinnyt ajatus ihmisarvosta ja yksilön mahdollisuudesta kehittää itseään oppimalla tieteitä ja taiteita. Jean-Jacques Rousseau kohahdutti väittämällä, että kaikki ihmiset syntyvät tasa-arvoisina eli yhtä arvokkaina. Ranskalainen fi losofi Voltaire kannatti ihmisoikeuksia ja uskalsi kyseenalaistaa jopa kirkon auktoriteetin. Voltairen valtiofi losofi aan kuului käsitys ”valistuneesta itsevaltiudesta”, ja tästä näkökulmasta Venäjälläkin pidettiin. Sen sijaan ajatukset yksilönvapaudesta jäivät venäläisille vieraiksi. Venäjän maanomistajat kontrolloivat maata viljeleviä ihmisiä täydellisesti. Heillä ei ollut oikeutta muuttaa viljelemiltään alueilta. Omistava luokka puolestaan palveli tsaaria. Venäjän maaorjuuden lakkautti vasta tsaari Aleksanteri II vuonna 1861. Syy maaorjuuden lakkauttamiseen ei johtunut tsaarin ihmisrakkaudesta tai äkillisestä uskosta ihmisoikeuksiin vaan intelligentsijan eli kaupunkien älymystön vaatimuksista. Vaikea uskoa, että maaseudun ahdingosta voisi repiä huumoria, mutta kirjailija Nikolai Gogol onnistui. Hän kirjoitti satiirin Kuolleet sielut, jossa hurmaava pikkuvirkamies pelaa peliä rekisteröimällä kuolleita sieluja eli kuolleita maaorjia. Teoksen Venäjä näyttäytyy pohjattoman ahneiden ja typerien ihmisten epätoivoisena koplailuna. Intelligentsijan mielestään maaorjuus sitoi liian suurta ihmisjoukkoa. Venäjän armeija oli heikkotasoinen, tiede ei kehittynyt, maataloutta ei hoidettu hyvin, maassa vallitsi pula ruuasta ja teollistuminen eteni aivan liian hitaasti verrattuna Länsi-Eurooppaan. Kun maaorjuus Venäjällä lakkautettiin, entisten orjien tilanne ei välttämättä parantunut. Ahneet maanomistajat pitivät parhaat maat itsellään, entiset orjat saivat vaan kehnoimmat rippeet. Tasa-arvo oli uusjaossa edelleen saavuttamatta. Neuvostoliiton tuhotalous Ennen vallankumousta Venäjällä suurin osa kansasta oli köyhää ja näki nälkää. Väkivaltainen salainen poliisi kontrolloi kansalaisia, sananvapautta ei ollut, maatalous ja teollistuminen olivat edelleen kehnolla tolalla. Vallankumouksen voisi ajatella olleen tilanteen vääjäämätön seuraus, mutta se ei kuitenkaan tuonut maalle ihmisoikeuksia ja hyvinvointia vaan monivuotisen terrorin aallon. Vallankumouksen myötä Venäjällä syttyi sisällissota, ja sen tuoksinassa bolševikit alkoivat tuhota maaseutua. Kirjassaan Venäjän vallankumous ja sisällissota brittiläinen historioitsija Antony Beevor kirjoittaa: ”Kommunistien ruokapartiot alkoivat takavarikoida kaiken löytämänsä viljan epämääräisesti määritellyn ’ylijäämäviljan’ sijaan. Lenin kieltäytyi hyväksymästä, että pakko-otot supistivat ruuan tuotantoa hälyttävästi. TaN EUVOSTOLIITOSTA kohti markkinataloutta rämpinyt Venäjä on pinta-alaltaan maailman suurin valtio. Sen väkiluku on nyt 142 miljoonaa, ja heistä noin 110 miljoonaa asuu valtion Euroopan puoleisessa osassa. Pääkaupungissa Moskovassa asuu vähän yli 12 miljoonaa ihmistä ja Pietarissa noin viisi ja puoli miljoonaa. Niukin naukin yli miljoonan asukkaan kaupunkeja ovat Euroopan puolella Nižni Novgorod, Kazan, Samara ja Donin Rostov sekä Uralvuorten takana Novosibirsk, Jekaterinburg, Tšeljabinsk ja Omsk. Peräti 110 miljoonaa venäläistä asuu kaupungissa, ja loput heistä niin kutsutusti maaseudulla. Yhdeksän tuhatta kilometriä leveänä maa ulottuu Itämeren rannalta Kaliningradin pohjukasta Aasian mantereen reunalle Beringin salmen rannalle. Alueeseen kuuluu monenlaista ilmastoa Jäämeren ja Siperian arktisilta alueilta Kaukasuksen subtrooppisiin vyöhykkeisiin. Manner-Venäjän itäisimmästä kolkasta on matkaa Yhdysvaltojen manner-Alaskaan alle 90 kilometriä. Beringin salmen keskellä on muutama Diomeden kalliosaari, joista suurempi – vain kymmenen neliökilometrin laajuinen – kuuluu Venäjälle ja pienempi Yhdysvalloille. Näiden väli on vain neljä kilometriä, mutta niitä erottavat myös ilmansuuntien ja ajan yksiköiden rajat: saarten välissä itä muuttuu länneksi, ja kun rajan ylittää kohti Yhdysvaltoja, uusi päivä on edellisen saaren eilinen. Venäjä FO RT EP AN / Ko no k Ta m ás id Maataloutta Venäjällä vuonna 1942.
26 • 3 / 2024 Nato-Ruotsi oppii uutta Ruotsi liittyi Natoon, ja maa käänsi katseensa itään. Nyt Suomi on Ruotsin esikuva ja Venäjä uhka, kertoo journalisti Kalle Kniivilä. R UOTSISSA ASUVA suomalaissyntyinen journalisti ja tietokirjailija Kalle Kniivilä kertoo, että Ruotsissa Venäjä nähtiin pitkään etäisenä, eikä sen sotilaallinen ja poliittinen uhka ollut samalla tavoin konkreettinen kuin Suomessa. Ruotsi jopa lakkautti yleisen asevelvollisuuden vuonna 2010, vain palauttaakseen sen seitsemän vuotta myöhemmin. ”Ukrainan sodan alkamisen myötä Ruotsissa tiedetään aiempaa enemmän Venäjästä ja ymmärretään, että Venäjä voi vaikuttaa myös Ruotsiin”, toteaa Kniivilä, joka työskentelee Sydsvenska Dagbladetin Lundin toimituksessa. Huhtikuun 2024 alussa Suomi on ollut Naton jäsenenä vuoden, Ruotsi noin kuukauden ajan. Kniivilä vieraili Helsingissä heti maaliskuussa Ruotsin liityttyä Natoon tekemässä juttua siitä, kuinka Nato-jäsenyys näkyy tavallisten ihmisten elämässä Suomessa. Suomi kiinnostaa ruotsalaisia nyt paljon juuri jäsenyyden takia. Hybridivaikuttaminen kuten kyberhyökkäykset ja somepropaganda herättävät huolta Ruotsissa. Ruotsalaiset asiantuntijat ovat varoitelleet Venäjän aiheuttaman sotilaallisen konfliktin mahdollisuudesta. Ruotsin turvallisuuspoliisin viime helmikuussa julkaisemassa tiedotteessa nousivat esiin Venäjän laajat tiedusteluoperaatiot maassa. Tiedustelupalvelu Säpo varoitti raportissaan, että Venäjän valtio käyttää Ruotsissa toimivaa Venäjän ortodoksikirkkoa tiedustelutoimintaan. Siksi Ruotsi lopetti taloudellisen tukensa kirkolle. Keskustelu Suomen ja Ruotsin Natojäsenyydestä käytiin molemmissa maissa yhtä aikaa. Suomen tekemä päätös sai myös Ruotsin hakemaan jäsenyyttä. Pääministeri Sanna Marin (sd.) joukkoineen teki vaikutuksen. ”Ruotsissa demarit olivat pitkään sanoneet, että ’emme ikinä mene Natoon’. mieli muuttui, kun Suomen demarijohtoinen hallitus tuli kertomaan Ruotsiin Suomen olevan menossa Natoon.” Putinin väkeä Kniivilä on julkaissut kuusi tietokirjaa, joissa hän on käsitellyt Venäjää ja Ukrainaa. Syksyllä 2022 hän haastatteli ukrainalaisia Länsi-Ukrainan Lvivin jalkapallostadionille perustetussa pakolaiskeskuksessa. Haastattelut hän kokosi Ukrainaa käsittelevään teokseen Maa joka heräsi (Into 2023). Esikoisteoksessaan Putinin väkeä (Into 2014) Kniivilä esitteli lukijoille sellaista Venäjää ja venäläisiä, jotka eivät näkyneet ruotsalaisessa mediassa. Teos selitti syitä Vladimir Putinin kannatuksen taustalla: tavalliset venäläiset kertoivat, mitkä asiat olivat heidän mielestään muuttuneet parempaan suuntaan Putinin myötä. Putinin ensimmäinen presidenttikausi alkoi vuonna 2000. Hänen kannatuksensa oli alkuaikoina vahvaa, mitä selittivät Venäjän tuolloinen hyvä talouskehitys ja yhteiskunnan olojen muuttuminen vakaammiksi. Muutokset olivat toivottuja maassa, jossa oli Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen alkanut hyperinflaatio ja jonka taloudellinen ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus kasvoivat voimakkaasti. Kirjassa moni venäläinen muisteli kaihoisasti entistä suurvalta-asemaa. Ruotsalaiset lukijat ottivat Kniivilän kirjan hyvin vastaan. ”Yhtäkkiä tuli ilmi asioita, joita Ruotsissa ei oltu aiemmin ajateltu. Että Putinin tukemiselle voikin olla rationaalisia syitä”, Kniivilä sanoo. ”Ruotsissa ei ymmärretty, kuinka kukaan voi tukea Putinia. Suomessa aiheesta tiedettiin enemmän, koska täällä kiinnostus Venäjää kohtaan oli suurempaa. Suomalaiset olivat matkustaneet Venäjällä tai tavanneet Putinia kannattavia venäläisiä.” Kirjassaan Putinin pahin vihollinen – Aleksei Navalnyin tarina (Into 2022) Kniivilä kirjoittaa oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyin taistelusta maan hallintoa vastaan. Teoksesta ilmestyy päivitetty versio toukokuussa 2024. Navalnyi kuoli vankilassa 16. helmikuuta 2024. Sotaväsymystä ilmassa Kniivilä kiinnostui alun perin Venäjästä asuessaan lapsena Pohjois-Karjalassa. Fyysisesti Neuvostoliitto oli lähellä, mutta muuten se oli ”hyvin vieras ja tuntematon”. Venäjällä Kniivilä ei ole käynyt sen jälkeen, kun hänet karkotettiin sieltä kahden kuukauden työskentelyn jälkeen vuonna 2018. Tuolloin hänellä oli pesti Ruotsin suurlähetystön lehdistöneuvoksena, ja karkotus liittyi Ruotsin ja Venäjän diplomaattien uhitteluun. Ruotsi oli kieltäytynyt antamasta viisumia parille venäläisdiplomaatille, ja Venäjä nokitti. Ukraina on Ruotsissa nähty pitkälti Venäjän kautta. Ruotsalaiset ovat jopa olettaneet, että Ukrainan kieli ja kulttuuri ovat samanlaisia kuin Venäjällä. Hyvän venäjän ja ukrainan kielen taitonsa ansiosta Kniivilä toimii myös lehtensä Venäjäja Ukraina-asiantuntijana. Helmikuusta 2022 eli Venäjän suurhyökkäyksen jälkeen hän on kirjoittanut paljon Ukrainan ja Venäjän tilanteesta. Aluksi Kniivilä kirjoitti sodasta ”melkein jatkuvasti”, sitten kahtena ja nyt yhtenä päivänä viikossa. ”Aiheet pysyvät näin esillä säännöllisesti. Kuitenkin kiinnostus sotaa ja Ukrainaa kohtaan on vähentynyt Ruotsissa, koska ihmiset ovat väsyneet sotaan.” Sodasta kärsivän Ukrainan lisäksi Venäjän tilanne on huono. ”En näe mitään helppoa tietä pois umpikujasta, johon Venäjän johto on maan tunkenut. Ennen kuin mikään Venäjällä voi muuttua, maan johdon on vaihduttava.” TEKSTI JA KUVA VENLA VÄLIKANGAS
Maailmanlopun estämiseksi: Kaikki uusiks! Uskonnot uusiks! Maailmanjärjestys uusiks! Rahapolitiikka uusiks! Tuotanto seis, johto vaihtoon! Yleismaailmallinen laki, mikä velvoittaa tuottajat maksamaan minimissään raaka-aineen tuottajalle 20 % loppuhinnasta. Maailmanlaajuinen laki co2 talteenotosta pakolliseksi kaikkiin maihin. Rehuihin lisättävä halpa ainesosa, mikä vähentää karjan co2 emissiosta yli 90 % pakolliseksi kaikkiin maihin. Sotarikolliset vankilaan tai nappi otsaan! Yleinen oppi velvollisuus joka maahan! Naiset johtoon naisina, ei miehiä matkivina pupetteina! Miehet pois johdosta! Ydinaseet purkuun ja voimalaitoksiin. Kondomin käyttö pakolliseksi irtosuhteissa. Ehkäisy ilmaiseksi kaikissa maissa! Abortti nimettömänä ilman kontrollia! Katolinen kirkko pannaan! Siivoojille lisää palkkaa! Tällä päästään hyvään alkuun, sitä tulevaisuuden Maailmaa odotellessa. Toisessa vaihtoehdossa sitä ei tule! OSTAA TÄTÄ KIRJAA EI VOI, MUTTA SEN VOI LUKEA NETISSÄ: TEOBIOLOGIA.NET NÄYTTELY AVOINNA 1.5 ASTI!
28 • 3 / 2024 TEKSTI JA KUVAT EMILIA MIETTINEN Äänessä Äänekoski Luonto ja palvelut lähellä, nuoria kuunnellaan ja työpaikkojakin on. Säpinätä vaan kaivattaisiin lisää, kertovat äänekoskelaiset maalaisesta kaupunkiympäristöstään. Ä ÄNEKOSKEN kaupunginraitilla on tavanomainen maaliskuinen perjantai. Lounasravintola Makkaran ovi käy verkkaan ja vastapäisessä hiljaisessa kauppakeskuksessa maleksii muutamia teinejä, joilta on toivottavasti jo koulu loppunut. Etteivät vain lintsaisi. Toisin kuin edellisenä päivänä, aurinko ei ole suostunut tänään pilkahtamaankaan, eikä Äänekoski ei ole edukseen. Mutta se ei ole Äänekosken syy. Suomalaiset paikkakunnat ovat likaista lunta ja harmaata taivasta tähän aikaan vuodesta. Ensin termit: Paikalliset valtuustot voivat päättää kutsua paikkakuntiaan kaupungeiksi, mikäli katsovat kaupunkimaisen yhdyskunnan vaatimusten täyttyvän. Vaatimuksilla tarkoitetaan yleensä tiheämpää asutusta ja palveluita, mutta niitä ei ole enää nykylainsäädännössä määritelty tai valvottu sen kummemmin. Vuoden 2023 lukujen mukaan Suomen pienin kaupunki on 1 256 asukkaan Kaskinen ja suurin 664 028 asukkaan Helsinki. Myös maaseudun määritelmään mahtuu monenlaista vipeltäjää. Suomen ympäristökeskuksen mukaan ”pienet, alle 15 000 asukkaan keskustaajamat luokitellaan paikalliskeskuksiksi ja osaksi maaseutua”, ja toinen maaseudun ääripää on asuttamaton korpi. Mielikuvissa maaseutuna useimpien mielissä elänee harmaiden latojen pilkuttama idyllinen peltomaisema. Eli 17 977 asukkaan Äänekoski ei teknisesti ottaen ole maaseutua, eikä etenkään sitten vuoden 2007 kuntaliitosten, jotka toivat osaksi kaupunkia nyt noin 1 200 asukkaan Sumiaisen ja noin 4 500 asukkaan Suolahden. Tässä keskisuomalaisessa kaupungissa on hyvä selvittää, missä se kuuluisa maaseutu oikein alkaa. Kaupunginjohtajan murheet Ensin kaupunginjohtajan puheenvuoro. Matti Tuononen muistuttaa, että alueella on pieniä maaseutukyliä, mutta hän määrittelee Äänekosken tiiviisti asutuksi teollisuuskaupungiksi. Teollisuudella on paikkakunnalla pitkät perinteet, mikä on edesauttanut investointeja: ”Tää ei ole valitusherkkä kaupunki. Ihmiset on tottuneet siihen, että teollisuutta on. Se tuo alueelle työpaikkoja ja vaurautta.” Tällä hetkellä Äänekoskella ovat muun muassa Metsä Groupin biotuote-, vanerija kartonkitehtaat sekä Valtran traktoritehdas ja Valion tuotantolaitos. ”Noin 45 prosenttia työpaikoista on teollisuudessa.” Kaupunginjohtajaa huolestuttaa kuntien taloutta rahoittavien valtionosuuksien pieneneminen, minkä vuoksi on jo jouduttu nostamaan veroprosenttia vähän. Siihen kietoutuva sote-uudistus on kirosana. "Hyvinvointialueet on kusessa. Kaupungit eli kunnat on kusessa, ja asukkaat ja valtio. Kysynpähän vaan, että menikö hyvin. Ihan karmaiseva uudistus. Uudistuksen vastakohta." Suomen väestö valuu vääjäämättä kohti isoja kaupunkeja. Edes Äänekoski ei ole merkittävistä teollisuusinvestoinneista ja työpaikoista huolimatta pystynyt pysäyttämään asukasluvun tasaista laskua siitäkään huolimatta, että esimerkiksi turvapaikanhakijat tykkäävät asettua paikkakunnalle. Vanhempi väki kuolee pois, nuoret muuttavat opiskelemaan. Vaikka töitä Äänekoskella on runsaasti, töihin hurauttaa nelostietä sujuvasti vaikka Jyväskylästä. On ison kaupungin läheisyydestä hyötyäkin. Tuonosen mukaan se pitää yllä Äänekosken asuntokannan arvoa. Jos näiltä main jäisi perinnöksi asunto, jonne ei halua muuttaa, sen saa suhteellisen helposti kaupaksi. Samaa ei voi sanoa haja-asutusalueiden tyhjenevistä kylistä. Äänekoskella on panostettu sekä liikuntaan että kulttuuriin, ja siellä järjestetään monenlaisia asukkaita osallistavia tapahtumia. Haastatteluhetkellä ollaan valtuustosalissa Ilmiökahvittapahtumassa, joka on kaupunkilaisten ja kaupungin työntekijöiden kohtaamispaikka ilman agendaa. Juodaan yhdessä kahvit ja turistaan. Muitakin tapahtumia on säännöllisesti. ”Meillä oli viime keväänä yläasteikäisille sellainen Mikä vituttaa -ilta. Ei ensimmäistäkään esitelmää tai puhetta, mentiin vain nuorten pöytiin istumaan ja ostettiin niille pizzaa. Sain [Rovion] Peter Vesterbackan ja [tiedeja kulttuuriministeri] Honkosen Petrin sinne. Ohjeistettiin niitäkin, että ette puhu sanaakaan. Kuunneltiin vaan.” Nuorten ideat kerättiin paperille, ja Tuonosen mukaan suunnilleen kaikki on jo toteutettu. Huolenaiheet ja toiveet olivat loppujen lopuksi hyvin arkisia, kuten että olisipa joku paikka missä hengata koulun jälkeen tai saisipa kouluun vanukkaita. Kuulluksi tuleminen saattoi loppujen lopuksi olla tärkeintä. Asukaspuheenvuoro Sitten lähdetään etsimään tavallisia kaduntallaajia. Maaseudulla on tapana oikaista raiteiden poikki. Näin myös Suolahden asemalla. Metsä-maisema Äänekosken sillalta.
3 / 2024 • 29 Äänessä Äänekoski Äänekosken kirjaston sisään käynnillä vastaan tulee kolme lukiolaista. Ollaanko nyt maalla vai kaupungissa? ”Kyllähän tää Jyväskylästä päin kylältä vaikuttaa. Mutta sitten tuolta pienistä kylistä tullaan tänne ostamaan asioita, niin kuin me mennään Jyväskylään. Monelle tää voi vaikuttaa kaupungilta”, kertoo Juuso Muhonen. Opintoja on pakko lähteä jatkamaan muualle, komppaa Jesse Kankainen. Ympäröivä maailma kiinnostaa muutenkin. ”Kyllä sitä haluu tutkia mitä tuolla isoissa kaupungeissa tapahtuu, vaikka pieni kylä onkin aina tuttavallinen. Pitää nähdä maailmaa”, lisää Sanni Kokko. Hän, kuten moni muukin äänekoskelainen, kiittelee erityisesti kau pungin erinomaisia liikuntamahdollisuuksia. ”Täällä on isot mahdollisuudet harrastaa eri lajeja. Tohon valmistu muutama vuosi sitten tuo kuplahalli, mikä lisäsi jalkapalloilijoiden mahdollisuutta treenata, ja koripallotoiminta on isollaan. Yleisurheilu seura toimii.” Lisäksi vuonna 2020 Suolahden puolelle valmistui myös jäähalli. Kirjaston lukusalissa istuu rakennustöissä uransa tehnyt noin kuusikymppinen mies, joka näkisi mieluusti verorahat muussa käytössä. ”Liikuntapaikkoja ei tarttis iha nui paljo olla, ku joka lajille rakennetaa oma hallisa. Kohta ollaa kusessa ku niitä maksellaa sitte. Just tänään kävin terveyskeskuksessa varaamassa äitille aikaa, niin puolentoista kuukauden päähän sais. Ja ennen tuli aina kerran vuoteen kutsu hammaslääkäriin, nyt en muistakaan milloin viimeks on tullu kutsu tarkastukseen. Nyt pitää soittaa jos haluaa ajan.” Hän ei halua kuvaa tai nimeään lehteen, vaikka auliisti asioita kommentoikin. ”Kuntalaiset tuntee kaikki toisesa täällä. Ainakin ne alaku peräset, ohhan tänne muuttanu uuttaki sakkia ku tehtaita tehää.” Merkkejä sisäänpäin tapahtuvasta muuttoliikkeestä löytyy muitakin. Myös Ruotsalaisen eläkeläispariskunta on muuttanut pikkupaikkakunnalta isompaan kaupunkiin eli Äänekoskelle. ”Kannonkoskelta muutettiin, kun sieltä kaikki häviää pois”, kertoo Tuovi. Jorma lisää: ”Tyttö sanoi, että kun pikkuisesta maaseutukunnasta häviää palvelu toisensa jälkeen pois, niin tulkaa tänne.” Keski-ikäinen nainen puolestaan kertoo, että muutti Jyväskylästä takaisin kotiseudulleen Äänekoskelle, kun lapsuuden kotitalo jäi yllättäen hänelle. Olisi sen kaupaksi saanut, jos olisi halunnut. ”Siinä oli enemmänkin sellainen tunnesideasia. Olisi sen saanut myytyä, kun siinä on kuitenkin maata, metsää ja peltoa ympärillä. Siitä täällä kuitenkin ollaan kiinnostuneita.” Myös Äänekoskea riivaa automarkettien rakentamisbuumi, joka tyhjentää keskustan pienet kivijalkapuodit. Joitain kiinteistöjä keskustasta ollaan purkamassakin, jotkut jäävät yksinkertaisesti tyhjilleen. Vaikka kaupungissa on viime vuosina satsattu kulttuuriin, katugallupissa kulttuurielämää ei kehuta lainkaan niin vuolaasti. Keski-ikäinen Vesku kertoo, että ”rauhallinen, pien kylä”, kaipailee etenkin fi ksua illanvietto paikkaa, jossa olisi elävää musiikkia. ”Esimerkiks ravintoloissaki, siellä ei ole juurikaa paljo säpinätä. Ne menee Jyväskylään kaikki. Ja täällä on sen verran vanhaaki porukkata että ne ei mene mihinkään enää, ne jää kotio.” Ihan ihmisiä Kauppakeskuksen kahvilan työntekijä Maarit Minkkinen kertoo käyneensä opiskelemassa Jyväskylässä ja palanneensa sen jälkeen kotipaikkakunnalleen. Hän kertoo viihtyvänsä hyvin Äänekoskella, jossa perhe ja ystävät ovat ympärillä. ”Tää on pikkunen paikka, jossa voi melkeen joka toiselle sanoa terve, varsinkin kun on tämmösessä ammatissa. Tää on [maaseudun ja kaupungin] välimaastossa. Toki tehdaskaupunki, mutta ei olla sellasia niin kaupunkilaisia niinku Jyväskylässä. Siellähän on ihan eri meininki. Täällä ollaan… ihan ihmisiä”, hän nauraa. Mieskolmikko istuu kahvilassa. Kaksi heistä on Äänekoskella syntyneitä, ja he työskentelevät niillä paljon puhutuilla tehtailla. Nimiä ei kerrota. ”Voi sanoo sillon reilummin”, biotehtailla työskentelevä mies myhäilee. ”Pieni, mukava kaupunki”, kuvaa kartonkitehtaan työntekijä Äänekoskea. Kolmas mies muistelee lämpimästi aikoja ennen lamaa. Hän kertoo jääneensä paikkakunnalle, koska löysi täältä vaimon. ”Kun tulin vuonna 1990 Suomeen Turkista, oli semmoinen kulttuuri, että iltaisin istuttiin ravintoloissa tai baareissa.” Muut miehet vahvistavat, että lama hiljensi kylää. Harrastusmahdollisuuksia hekin kehuvat yhteen ääneen. Palataan vielä kaupungintalolle. Vastaava kulttuurituottaja Heidi Kurtti paljastaa, mistä Äänekosken vetovoimassa on kyse. ”Täällä on kaupunkiasumisen ja maaseudun hyödyt. Täällä on luonto ja toisaalta palvelut lähellä. Se on yks syy, että oon ite muuttanu tänne. Mä halusin kaupunkiin ja mies halus maalle.” Kaupunginjohtaja Matti Tuonosella on vaikeuksia pönöttää edes kuvaajan pyynnöstä. Reserviläinen Maarit Minkkinen kaipaa ampumarataa takaisin Äänekoskelle. Lukulomalaiset Sanni Kokko, Juuso Muhonen ja Jesse Kankainen matkalla viikonlopun viettoon. Jorma ja Tuovi Ruotsalainen ovat viihtyneet Äänekoskella hyvin. Juniorit jäällä perjantai-iltana.
Maaseudun tulevaisuus? O LTIIN JOS SA IN Paimion kulmilla, kun ”huumeet” eivät alkaneetkaan vaikuttaa. Koekaniiniksi ryhtynyt tuttavani pitelee sormissaan pienelle jyrsijälle sopivan pesäpallomailan muotoista ja kokoista savuketta. Siitä leviävä käry kuljettaa mielikuvamatkalle Paimiosta Pamir-vuoristoon, josta aikaisimmat luotettavat merkit tämän kasvin polttajista 2 500 vuoden takaa on löydetty. Testissämme on CBD-hamppua, eli kevytkannabista, joka tunnetaan myös Kirkkonummen kansallispuskana ja hatsina. Siinä ei ole lähes lainkaan tetra hydrokannabinolia, THC:tä, joka aiheuttaa kannabiksen päihdyttävän vaikutuksen. Huolimatta tör keästä tuoksustaan ja tuhmasta olemuksestaan CBD:tä myydään avoimesti huone tuoksuina ja ihoöljyinä suomalaisissa kivijalkaliikkeissä ainakin melkein laillisesti. Olemme hankkineet kukan eräästä luontaistuoteliikkeestä, jonka juoruttiin myyvän ”laillista pajaria”, joka ”ei vissiin nouse hattuun”. Näin avoimesti ei ole hamppua myyty Suomessa sitten vuoden 1966, jolloin huumausaineiden käyttö määriteltiin rangaistavaksi YK:n huumausaineyleissopimuksen seurauksena. Ennen asetuksen voimaanastumista oli muun muassa Uusi Suometar mainostanut vuonna 1896 Cannabin-jauhoja ”arvokkaana elatusaineena” ja hoitona keuhkotautiin, kun taas lääkeaineluettelossa ilmoitettiin vielä 1937 sopivan hampunkukinnon päiväannoksen lääkinnällisessä käytössä olevan kaksi grammaa kuivaa ”yrttiä”. Miltään tulitikkurasiassa salakuljetetulta papan vanhalta hasikselta ei kaupan myyntiartikkeli vaikuta. Päinvastoin, pakkaukset huokuvat hyvinvointia ja trendikkyyttä, ja päihdyttävän THC:n poissaolosta on tehty myyntivaltti. Kaiken kaikkiaan tuote vaikuttaa juuri sellaiselta, jota jopa yhteiskunnan huippujen tai ainakin ylemmän keskiluokan voi kuvitella nautittavan kovan treenin jälkeen kombuchaa hörppien, avantouintipai kalla hyvinvoiden ja palautuen. Kaukana ovat stereo tyyppiset reggaerytmit ja yleislöysä meininki. Tässä hommassa haisee laillinen raha – ja optimistille jopa maaseudun tulevaisuus. JA AKKO MYLLYNIEMI on hamppualan yrittäjä ja Kannabinoidikauppa ja -teollisuus ry:n puheenjohtaja. Osaatko arvioida, minkäkokoinen taloudenala kannabinoidikauppa tällä hetkellä on? Vaikea sanoa tarkkaa arviota, laillinen CBD-kauppa on tällä hetkellä Euroopassa noin kuuden miljardin euron bisnes, kun taas laillisen lääkekannabiksen on arvioitu kasvavan noin 3,2 miljardiin euroon ensi vuoteen mennessä. Heittämällä suosituin ja suurin ala on kuitenkin laiton päihdekannabis, joka on EU-alueella noin 11 miljardin euron kokoinen bisnes. Kunhan saisimme laittoman kaupan rikollisten kynsistä, niin voitaisiin puhua EU:n mittakaavassa parinkymmenen miljardin taloudenalasta. Kasvatetaanko ja jalostetaanko Suomessa CBD-tuotteita? Suomessa tuotantoa ei ole lainkaan, joten kaikki myytävä tuote on peräisin muualta. Suomessa Fimea ja Ruokavirasto tulkitsevat kaiken hampunkukan käsittelyn huumausaineiden valmistamiseksi, vaikka kukka ei itsessään sisältäisikään päihdyttäviä aineita. Kotimainen tuotanto siis mataa jäljessä. Miten on tuotteiden laillisuuden laita? Olen törmännyt tuotteisiin, joiden pakkauksissa lukee esimerkiksi ”vain tutkimuskäyttöön”. EU-maissa CBD-tuotteet ovat laillisia kosmetiikkavalmisteina. CBD-kukka, jossa THC:ta on enintään 0,2 prosenttia on laillista sellaisenaan, kunhan sitä ei myydä tai tarjoilla elintarvikkeina, koska EU on määritellyt yhden ihmisen vanhimmista viljelykasveista kukinnot uuselintarvikkeeksi. Rakentaako nykyinen CBD-kauppa pohjaa mahdolliselle kannabisteollisuudelle, jos Suomessa seurataan eurooppalaista esimerkkiä ja laillistetaan myös päihdyttävien kannabistuotteiden käyttö? CBD-kauppa rakentaa hyvinvointia ja terveyttä edistävää käyttökulttuuria ja siten järkevää pohjaa mahdolliselle päihdyttävän kannabiksen lailliselle kaupalle. Molemmille tarvitaan oma lainsäädäntö, jotta käyttäjät ja tuottajat olisivat suojattuja. Järkevintä olisi tehdä se siten, että viranomaiset lopettavat CBD-kauppiaiden laittomat takavarikot, jolloin hyvinvointituotteena käytettävän CBD:n käyttökulttuuri pääsisi leviämään nopeammin. Säätelyä olisi järkevää saada myös päihdyttävälle kannabikselle, sillä nyt laittomat markkinat ovat täysin vapaat, eikä esimerkiksi ikärajasäätelyä päihdekannabiksen laittomassa kaupassa ole. CBD-KANNABIS LIIKKUU siis viranomaisten näkökulmasta laillisen ja laittoman harmaalla alueella. Harmaana ihmisenä kiinnostun harmaasta alueesta ja hankin käsiini pullon CBD-öljyä. Tuotteessa ei lue ohjeistusta sen nauttimiseen eikä valmistusmaata tai mitään muutakaan tietoja tuotesisällön lisäksi. Sen sijaan pullon etiketissä lukee ”vain tutkimus käyttöön”. Tutkivan journalismin nimissä maistan öljyä puolikkaan pipetillisen. Odotan noin tunnin, mutta kuten epäilinkin, aine ei inahdakaan. Olen sama tiukkapipoinen itseni, ei rentoa menoa tai punaisia silmiä. Jotain taikaa öljyssä kuitenkin on, sillä sen maistamisesta tulee hieman rikollinen olo. Ja hyvä niin, Z-sukupolven edustajana olen viettänyt epäilyttävän nuoresta saakka pääsääntöisesti päihteetöntä elämää, jossa alkoholiton olut ja kofeiiniton kahvi virtaavat. Mikä päihteettömissä päihteissä, kuten kevytkannabiksessa, viehättää? HELSINGIN YLIOPISTON dosentti Mikko Salasuo on tutkinut muun muassa päihdekulttuuria ja nuorisoa. Uskotko, että yksi kevytkannabiksen viehättävistä puolista on kannabiksen polttoon liittyvät rituaalit ja kulttuuri? Ehdottomasti. Rituaalit ovat olennainen osa kulttuuria ja tärkeä osa erilaisia alkukulttuureita. Alkoholiton olut, kevytkannabis ja kofeiiniton kahvi ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten monille rituaalit ovat päihdyttäviä vaikutuksia tärkeämpiä. IhmiOlisiko maaseudun taloudellinen ylösnousemus mahdollinen hampun tuotannon ja verotuksen avulla? TEKSTI MITJA JAKONEN 30 • 3 / 2024
Maaseudun tulevaisuus? set käyvät edelleen baareissa, valitsivat olisi juoda alkoholitonta olutta. Kahvilassa tavataan tuttuja, vaikka kahvissa ei olisikaan kofeiinia. Sama pätee tietysti kevytkannabikseen. Mikä on ”päihteettömien päihteiden” suosion taustalla? Yhtä selittävää tekijää ei varmaan ole tunnistettavissa. Yksi tekijä varmasti on terveilyn, healthismin, merkityksen vahvistuminen. Kehon, kunnon ja hyvinvoinnin vaaliminen on ollut mega trendi ainakin 1990-luvulta lähtien. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa terveydelle haitallisten asioiden, kuten alkoholin ja tupakan välttelemistä. Kevyttuotteet tarjoavat mahdollisuuden ylläpitää perinteisiä sosiaalisia konventioita, osallistua erilaisiin kulttuurisiin traditioihin ja toistaa erilaisia rituaaleja ilman haitallisia vaikutuksia. Ovatko nuoret raittiimpia kuin ennen, vai ovatko vain päihteidenkäyttötavat muuttuneet? Nykynuoret ovat selvästi raittiimpia kuin vielä 20 vuotta sitten ja esimerkiksi humalajuominen on paljon harvinaisempaa. Myös tupakointi on vähentynyt merkittävästi. Toki nuorten elämään on tullut myös uusia tapoja käyttää päihteitä, kuten nikotiinipussit. Kannabiksen käyttö on sekin lisääntynyt 2000-luvulla nuorten keskuudessa, mutta kasvu ei ole ollut kovin dramaattista eikä kannabis ole korvannut alkoholia. Ylipäätään ajatus korvautumisesta, substituutiosta, ei saa tukea tutkimuksista. SUOMEN MAASEUTU TYHJENEE , väki vanhenee ja veropohja rapistuu. Auttaisiko maaseudun taloutta hampun viljely, tuotanto ja verotus? Vaihtuuko keskustapuolueen neliapila vielä hampunlehteen? Saksassa laillistetaan päihdehampun pienimuotoinen käyttö ja hallussapito keväällä 2024. Samalla Suomessa joudutetaan alkoholilain uudistuksella eurooppalaisten juomatapojen nimissä kotosuomalaista ryyppäilyä. Maaseutupuolue keskusta ei tunnu tietävän mitä ajatella paholaisen rikkaruohoista: kohupoliitikko Mikko Kärnä on fi ilistellyt kannabiksen po tentiaalia vientituotteena. Kansanedustaja Anne Kalmari yhdistänyt kannabiksen käytön, syömis häiriöt ja ilmastoahdistuksen helsinkiläisnuoriin ja tarjonnut vaihtoehdoksi muuttoa maalle, jossa 12-vuotiaana voi losauttaa torrakolla hirven metsästä ja pärtsätä hevostallille aamutuimaan ennen koulua. Maaseudun reippaat nuoret sen sijaan haluavat ilmeisesti tervehenkisen harrastustoiminnan ohella kasvattaa lääkekannabista ja polttaa sitä laillisesti, ainakin jos keskustanuorten päihdepoliittisiin linjauksiin on uskomista. Tutkimustieto osoittaa, että hamppukasvi on luultavasti ollut matkassamme viljelykasvina jo maanviljelyn alkuhämäristä asti ja tuskin häviämässä mihinkään. Se, onko siitä rahaa, lääkettä ja viihdettä jauhavaksi sammoksi, on vaikeampi kysymys. Kyseessä on talouden ala, jolla on paljon spekulaatiota ja kimurantteja laillisia sudenkuoppia. Olisi kuitenkin hyödyllistä pohtia, miten hampusta olisi yhteiskunnallisesti vähiten haittaa, jos hyötyjen pohtiminen tuntuu liian optimistiselta. MIKSI KIINNOSTUA EU VAALEISTA? T IESITKÖ, ETTÄ REILUSTI yli puolet Suomen lainsäädännöstä on peräisin Euroopan unionista? Tai että Euroopan parlamentti on EU-instituutioista ainoa kansalaisten demokraattisesti valitsema? Oletko tietoinen siitä, että leijonanosa esimerkiksi Suomeenkin vaikuttavasta ilmastolainsäädännöstä tai Ukrainan tuesta päätetään EU:ssa? Kesäkuun europarlamenttivaalit ovat tärkeät vaalit. Euroopassa leviää huoli siitä, että EU:ssa valtaan nousevat yhä enemmän äärioikeistolaiset ja autoritäärisen populistiset voimat. Asiat voivat kuitenkin mennä myös toisin, jos saamme aiempaa enemmän äänioikeutettuja vaaliuurnille EU-vaaleissa. Puolan viime syksyn vaaleissa tapahtui ihme. Hetken näytti jo siltä, että maan laitaoikeistolainen ja oikeusvaltiota ja naisten oikeuksia rapauttanut istuva hallitus oli matkalla uuteen vaalivoittoon. Näin ei kuitenkaan käynyt. Etenkin naiset aktivoituivat äänestämään parlamenttivaaleissa ja vaikuttivat voimakkaasti siihen, että vaalit voittikin edistyksellisempi koalitio, joka nyt korjaa edellisen hallituksen vahingollisia uudistuksia ja lainsäädäntöä. Puolan ihme tarvitaan myös kesän EU-vaaleissa. Ilmastonmuutos tai digitalisaatio eivät odota. Monenkeskinen maailmanjärjestys tarvitsee vahvistamista ja tukea, ei haastamista ja heikentämistä. Suunta on muutettava nyt, ennen kuin laivaa on liian myöhäistä kääntää. Euroopan unioni on yhteinen ratkaisu haasteisiimme. Sen on näyttänyt kulunut parlamentin vaalikausi. Olemme maailmassa monen ison muutoksen äärellä. Siksi meidän täytyy EU:ssa syleillä muutosta yhdessä. Maailma muuttuu isojen ilmiöiden, kuten globalisaation, kaupungistumisen ja ikääntymisen paineessa. EU:ssa on 450 miljoonaa ihmistä, ja olemme vain pisara meressä verrattuna Aasian 5 miljardiin tai Afrikan 1,4 miljardiin ihmiseen. Meidän on pakko laittaa viisaat päämme yhteen ja luoda parempi tulevaisuus yhdessä, jos haluamme pärjätä monimutkaistuvassa maailmassa. Usein, kun näemme edessämme pelkkiä vaikeuksia, unohdamme EU:n arvokkaat saavutukset. Olemme rakentaneet ainutlaatuiset sisämarkkinat, edistämme perusoikeuksia ja tasa-arvoa, tuemme oikeusvaltiokehitystä, viemme EU:ta hiilineutraaliksi maanosaksi, suojelemme luontoa ja olemme luoneet reilut työmarkkinat koko Eurooppaan. Tätä emme jatkossa voi tehdä, jos Euroopan parlamentti täyttyy yhteistyöhön haluttomista edustajista. Siksi nyt on kriittinen hetki lähteä äänestämään rakentavan ja yhteistyökykyisen parlamentin puolesta. Voimme tehdä yhdessä EU:sta inhimillisemmän, ekologisemman ja kestävästi vauraamman. Tällaisia ehdokkaita löytyy jokaisesta Eurooppa-myönteisestä puolueesta. Valinta on meidän. Sirpa Pietikäinen WWW.SIRPAPIETIKAINEN.EU Sh utte rsto ck
Katutaiteen ja -kulttuurin festivaali TANSSIA Will Funk For Food: A Fistfull of Funk Post Breakers’ Revenge ESITYKSIÄ Amina & Adam Seid Tahir: Several Attempts at Braiding My Way Home Ritni Ráste Pieski: Girjái TAPAHTUMIA Kriticos: The Book Club XL Tatu Rönkkö: Kaupunki soittimena -äänityöpaja Amina & Adam Seid Tahir: A Deep Dive -workshop URB x Flow Mo: Anniversary URB x DTM: Queereeoké & Club U-Haul URB 24 3.-9.6. Kuva: Amina Seid Tahir, Tanssija: Adam Seid Tahir Liput ja lisätietoa: urb.fi Anna Kortelainen – Reetta Ristimäki NÄKEMIIN, VIIPURI! Esiintyjät: Niina Ahola, Ilkka Hämäläinen, Marika Hölttä, Seppo Äikäs Alustus: Anna Kortelainen Pe 10.5. klo 18 & La 11.5. klo 14 | Käpylän Karjalatalo Liput: Tiketti.fi tai ovelta, 27-30 € Pertsa Reponen Jukka Linkola Ville Saukkonen g re t a t u o t a n t o .f i Ke 26.6. klo 19 / To 27.6. klo 19 / Pe 28.6. klo 19 / La 29.6. klo 14 SVENGAAVA KOKO PERHEEN MUSIKAALI Loviisa, Linnake Bastion Ungern ulkoilmateatteri Loviisa, Linnake Bastion Ungern ulkoilmateatteri Loviisa, Linnake Bastion Ungern ulkoilmateatteri Loviisa, Linnake Bastion Ungern ulkoilmateatteri Loviisa, Linnake Bastion Ungern ulkoilmateatteri Loviisa, Linnake Bastion Ungern ulkoilmateatteri Loviisa, Linnake Bastion Ungern ulkoilmateatteri Liput: Tiketti.fi tai ovelta, 20-26 , perhelippu (4kpl) 84 ovelta, 20-26 , ovelta, 20-26 , ovelta, 20-26 , ovelta, 20-26 , ovelta, 20-26 , ovelta, 20-26 , Sivuhenkilöt: Luukamari 14.—18.11. CIRKO.FI ”Se on kuin vapaapudotus, jossa kuoleman vakavalla hetkellä, kun ei saisi, alkaa naurattaa.” ”Se on kuin vapaapudotus, jossa kuoleman vakavalla hetkellä, kun ei saisi, alkaa naurattaa.” 24.–27.4 KULTTUURIKESKUS STOA www.jurkka.? Suomen kantaesitys 14.9.2024
VAIMONI, Ensi-ilta 4.9. frenckell-näyttämöllä LEEA KLEMOLA OHJAUS Antti mikkola TOSITARINOITA LANSI-UUDENMAAN KARAJAOIKEUDEN OIKEUSSALISTA Maaherrankatu 18–20, 50100 Mikkeli Kauppakeskus Akseli, 2. krs Puh. 040 129 5090 Avoinna ke–su 10–17, ma–ti suljettu, 2.5.–30.9. ti–su 10–17, ma suljettu. museot@sivistys.mikkeli.fi www.mikkeli.fi/museot MIKKELIN TAIDEMUSEO 10.2.–26.5.2024 DISCOVER – Kari Juutilainen Kari Juutilainen, Tuulen tuomaa, 2018–2023, yksityiskohta. Kuva Kari Juutilainen KÖYHÄÄ VÄKEÄ 18.4. 8.5.2024 BEATING M C E NROE BY HOSSU 12.5.2024 klo 17 SYNNYTYSTALKOOT Lisäesitykset 3.9. 23.9.2024
Vaatimuksena vapaa Palestiina Suomessa vieraillut israelilainen aktivisti kamppailee sekä kansanmurhaa että kolonisaatiota vastaan yhdessä palestiinalaisten kanssa. neensa toimintaan” heidän tuekseen ja ettei ”edes tiedä muuta tapaa olla”. Nyt nelikymppinen Pollak on protestoinut palestiinalaisiin kohdistettua väkivaltaa, syrjintää ja muuta sortoa vastaan yli kahdenkymmenen vuoden ajan, toisesta intifadasta lähtien. Ensimmäinen intifada eli kansannousu miehitystä vastaan alkoi vuonna 1987 ja loppui 1990-luvun alussa. Toinen intifada puhkesi vuonna 2000, ja sen aikana kuoli tuhansia ihmisiä, pääosin palestiinalaisia. Helsingin yliopistolla Pollak käytti ison osan luennostaan Palestiinan viimeisestä 76 vuodesta puhumiseen. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Israel karkottaa palestiinalaisia kodeistaan. Näin se teki jo vuonna 1948, kun Israelin valtio perustettiin häätämällä 750 000 palestiinalaista alueiltaan. Tätä kutsutaan nakbaksi, joka tarkoittaa arabian kielessä katastrofia. Tämäkin osa historiasta on tärkeää tuntea, kun palestiinalaisten tilannetta, ahdinkoa ja traumaa yrittää ymmärtää. Vuonna 1967 Israel miehitti Gazan kaistan, Golanin kukkulat sekä Länsirannan, mukaanlukien Itä-Jerusalem, jota palestiinalaiset pitävät pääkaupunkinaan. Tämän lisäksi Israel rakennuttaa valtaamilleen alueille jatkuvasti siirtokuntia, jotka pienentävät palestiinalaisten elintilaa entisestään. Pollak kuvailee Israelin ilmapiiriä varsinkin nykyään erittäin vihamieliseksi palestiinalaisia kohtaan. ”Viime vuosikymmeninä Israel on oikeistolaistunut ja erityisesti nuorempi väestö radikalisoitunut. Lokakuussa Israel tunsi hetken samaa epävarmuutta, jota sen hallinnon ja määräysvallan alla olevat palestiinalaiset kokevat jatkuvasti.” Miehityksen alla elävän kansan todellisuutta hän kuvaa sanoilla pelko ja perustavanlaatuinen epävarmuus. Pelkoa herättävät väkivalta sekä repressio eli poliittinen tukahduttaminen, kuten mielivaltaiset pidätykset ja pitkät vankeusajat. Palestiinalaisiin kohdistuva vihapuhe on laajamittaista. ”Se on esimerkiksi puhetta heistä ali-ihmisinä ja ihmiseläiminä. Viestejä kuten ’nolla asukasta Gazassa’ näkyy banderolleissa julkisissa tiloissa. Mediassa on käynnissä avoin kansanmurhadiskurssi.” Puhe muuttuu myös muiksi teoiksi. Esimerkiksi kun Gazaan on viimeisten kuukausien aikana pyritty toimittamaan ruoka-avustuksia, ovat siirtokuntalaiset siviilit pyrkineet – ja paikoin onnistuneet – estämään kuljetuksia joukolla. Pommit seuraavat toimittajia Jonathan Pollak on osallistunut miehityksen vastaiseen suoraan toimintaan, kuten murtautunut palestiinalaisten kulkua valvovien ja rajoittavien tarkastuspisteiden läpi, rikkonut Israelin rakentamaa, Länsirantaa muista alueista eristävää muuria, osallistunut mielenosoituksiin ja muihin protesteihin sekä tukenut palestiinalaisvankeja. Pollak on itsekin ollut useita kertoja vankilassa poliittisen toimintansa vuoksi. Viimeisimmän rangaistuksensa hän sai vuoden 2023 tammikuussa kivien heittelystä epäiltynä. Vuoden mittaisen tuomion hän suoritti vankilassa ja H ELMIKUISENA iltana Helsingin yliopiston järjestötila täyttyy kuulijoista, kun israe lilainen Jonathan Pollak kertoo, mitä Gazassa juuri nyt tapahtuu, mitä sen pysäyttämiseksi voisi tehdä ja miksi palestiinalaisten vapaustaistelua pitäisi tukea. Pohdintaa siitä, suorittaako Israel gazalaisten kansanmurhaa, Pollak pitää saivarteluna. On epäolennaista kiistellä siitä, miksi Israelin Gazaan kohdistamaa hyökkäystä tulisi kutsua sen sijaan, että vaadittaisiin välitöntä tulitaukoa, palestiinalaisten oikeuksien tunnustamista ja heidän vapauttamistaan Israelin määräysvallasta. Se, onko 12-kerroksisen talon pommittaminen yhden ihmisen tappamiseksi kansainvälisen oikeuden silmissä oikeutettua, lohkoo Pollakin mukaan Israelin laajamittaiset sortotoimet keinotekoisiin osiin, minkä avulla Israel varmistaa, että sitä ei kansainvälisessä oikeudessa tuomita. ”Se on bullshittiä. Se on bullshittiä siksi, että todellisuutta ei voi pilkkoa pieniin palasiin, jossa jokaista tekoa tarkastellaan yksittäisenä asiana eikä osana suurempaa kokonaisuutta. Kun otetaan huomioon palestiinalaisten nälkiinnyttäminen, tappaminen ja pakkosiirrot sekä puheet Israelin mediassa ja korkeimmissa poliittisissa elimissä, on selvää, että nämä eivät ole vain erillisiä tapahtumia, vaan enemmänkin sotastrategia.” Sen tarkoitusta on kuitenkin erittäin vaikea todistaa. ”Kukaan ei kirjoita muistiota, jossa kehotetaan tuhoamaan kaikki palestiinalaiset.” Viiden kuukauden aikana Israel on tappanut 1,5 prosenttia Gazan asukkaista. Yli 12 000 lasta, tuhansia naisia ja muita ei-taistelijoita, luettelee Pollak. Tämän jutun julkaisuhetkellä tapettujen määrä on entistä suurempi. ”Jos tuo ei ole kansanmurha, tarvitsemme uuden kielen.” Radikalisoitunut Israel Israel perustelee toimiaan pakolla ja israelilaisten suojelemisella, mutta kaikki eivät näe tälle tarvetta saati oikeutusta. Jonathan Pollak syntyi 1980-luvun alussa vasemmistolaiseen perheeseen Jaffassa ja vietti siellä nuoruutensa. Teini-iässä hän kiinnostui anarkismista ja eläinten oikeuksista. Hän ei varttunut pelkäämään palestiinalaisia, vaan päinvastoin painottaa ”kasvaTEKSTI LEONA KOTILAINEN KUVA ALEKSANDA AKSENOVA 34 • 3 / 2024
3 / 2024 • 35 P oliitikoilla on peiliinkatsomisen paikka kansainvälisen vaihto-opiskelun suosion putoamisessa. Vaihtoon Suomesta ulkomaille lähtevien opiskelijoiden määrä on romahtanut. Määrä kääntyi laskuun jo ennen korona pandemiaa. Tämä on iso menetys sekä opiskelijoille itselleen että koko yhteiskunnalle. On Suomen talouden ja kansain välisen vuorovaikutuksen etu, että Erasmusja muu vaihtoopiskelu olisi suomalaisten suosiossa. Itsekin olin aikoinaan Lontoossa Erasmus-vaihdossa. Vaihtoonlähtijöiden määrän tippumisen taustalla on monia syitä. Se nyt ainakin on selvää, että vaihtoon on vaikeaa lähteä, jos rahasta on tiukkaa. Oikeistohallitukset ovat toistuvasti romuttaneet opiskelijoiden toimeentuloa ja kasvattaneet opiskelijoiden lainataakkaa. Vuonna 2016 Juha Sipilän (kesk) hallitus leikkasi opintotukea ja rajoitti tukiaikaa tuntuvasti. Nyt myös Petteri Orpon (kok) hallitus jatkaa leikkauspolitiikkaa jäädyttämällä opintotuen indeksin ja heikentämällä asumistukea, joka sekin on monille opiskelijoille tärkeä. Koulutuksen tasa-arvo on tärkeä osa suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuutta. Kaikilla nuorilla on oltava yhtäläiset mahdollisuudet hyvän koulutukseen ja tästä lupauksesta on pidettävä kiinni. Toimeentulon lisäksi opiskelijoiden paine valmistua tiukassa määräajassa nostaa kynnystä suunnata ulkomaille, varsinkin kun kaikkia ulkomailla suoritettuja opintoja ei saa helposti osaksi tutkintoa, jolloin vaihtojaksosta ei ole niin paljoa hyötyä opinnoille. Opiskelijoiden taloudellisen aseman ja opintoputken jatkuva tiukentaminen ei tue sitä, miten arvokasta kansainvälinen kokemus globaalissa maailmassa on niin yksilölle kuin yhteiskunnalle. Erasmus on yksi pidetyimmistä EU:n ohjelmista. Monelle meistä, itselleni myös vaihto-opiskelujakso on ollut elämää ja uraa mullistava kokemus, joka on madaltanut kynnystä lähteä maailmalle myöhemmin. Yksityisellä sektorilla harva yritys toimii täysin Suomen rajojen sisällä. Täällä Brysselissä puhutaan jatkuvasti, miten tärkeää olisi saada suomalaisia rekrytoitua EU-virkoihin. Suunta, jossa Suomi sulkeutuu, vaikka kansainvälistymisestä olisi valtavasti hyötyä, on surullinen. Opiskelijoille pitää antaa mahdollisuuksia jatkuvan kurittamisen sijaan. Ville Niinistö Euroopan parlamentin jäsen OPISKELIJAVAIHDON SUOSION HEIKENTYMINEN ON ISO MENETYS ILMOITUS tua EU-virkoihin. Suunta, jossa Suomi sulkeutuu, vaikka kansainvälistymisestä olisi valtavasti hyötyä, on surullinen. Opiskelijoille pitää antaa mahdollisuuksia jatkuvan kurittamisen sijaan. Ville Niinistö Euroopan parlamentin jäsen osin kotiarestissa. Pian vapauduttuaan Pollak suuntasi Suomeen. Pollak kertoi yliopistolla myös terveiset Activestillskollektiivin jäseneltä toimittaja Mohamed Zaanounilta. Tämän perheen naapuritalo ja sen viereiset rakennukset tuhottiin sodan ensimmäisinä päivinä. Aluksi toimittaja yritti jäädä alueelle, mutta ei voinut paeta muiden koteihin, sillä hänen majoittajansa eivät olisi turvassa. ”Hän ei voisi edes pystyttää telttaa kenenkään lähelle, koska silloin muut olisivat vaarassa. Yksi syy, miksi hän pakeni on, että hän on toimittaja. Heidät on otettu tähtäimeen tässä sodassa”, toteaa Pollak. ”Pommit seuraavat toimittajia.” Gazan sota on ollut toimittajille vaarallisin sota vuosikymmeniin. 20. maaliskuuta yhdysvaltalainen järjestö Committee to Protect Journalists (CPJ) raportoi, että lokakuun alusta 95 toimittajaa ja mediatyöntekijää on tapettu, 16 haavoittunut, neljä kateissa ja 25 ollut tai on yhä pidätettynä. Kuolleista 90 on palestiinalaisia, kolme libanonilaista ja kaksi israelilaista. Kaikki toimittajien pidätykset ovat Israelin tekemiä. Palestiinalaisalueilla toimittajia vastaan ovat hyökänneet Israelin armeija sekä israelilaiset siirtokuntalaiset. Pollakin välittämien terveisten mukaan Rafahiin perheineen paennut Zaanoun tuntee helpotusta, mutta myös syyllisyyttä lähdöstään, koska olennainen osa palestiinalaisten eetosta on selviytyminen vuoden 1948 etnisestä puhdistuksesta ja vuoden 1967 miehityksestä. Palestiinalaisten kollektiivisessa muistissa vuoden 1948 trauma kodin ja maiden menettämisestä liittyy myös siihen, että useissa tapauksissa ihmiset ajettiin pois lupaamalla oikeus palata. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan saLe on a Ko tila ine n PALESTIINALAISIIN KOHDISTUVA VIHAPUHE ON LAAJAMITTAISTA. dat tuhannet palestiinalaiset joutuivat asettumaan pysyvästi muualle. ”Se mitä Palestiinassa tapahtuu, on niin hirveää ja vakavaa, että on ikäänkuin velvollisuus tehdä mitä voin vaikuttaakseni. Teen sitä osana palestiinalaista vapausliikettä siellä missä asun. Esimerkiksi täällä kertoessani, mitä kotona tapahtuu ja kehottaessani ihmisiä toimintaan.” Kansanmurhan lopettaminen ei riitä Tuhansia palestiinalaisia on vangittuna. Olot vankiloissa ovat huonot. Ne ovat olleet sitä ennenkin, mutta lokakuun jälkeen tilanne on entisestään pahentunut. Kuuden hengen selleissä on tuplasti enemmän vankeja. Ruoka on vähissä, ja sekin mitä annetaan ei aina ole syömiskelpoista. Vartijat nöyryyttävät ja pelottelevat palestiinalaisvankeja, ja useita on kuollut lokakuun alun jälkeen hoidonpuutteen sekä väkivallan seurauksena, raportoivat israelilaisvankiloissa olevien palestiinalaisten oikeuksia ajavat tahot, kuten Palestinian Prisoner’s Society. Pollak on diabeetikko, keliaakikko ja vegaani. Pari ensimmäistä viikkoa vankilassa hänen ruokavalionsa ”koostui suurin piirtein ainoastaan kurkusta”. Hän kertoo laihtuneensa 12 kiloa edellisen vankeutensa ensiviikkojen aikana. Pollak lisää, että vankilaolosuhteet määrittyvät myös siitä kenen kanssa joutuu samaan selliin. ”Palestiinalaisten kanssa lusiminen on yleensä miellyttävää. Ei siksi, että vankilaolot olisivat paremmat, vaan seuran takia.” Toimintaa Pollak ei repressiosta huolimatta ole lopettamassa. Suomen-vierailunsa aikana hän osoitti mieltä tulitauon vaatimiseksi, turkiksia vastaan ja osallistui suomenjuutalaisen Nahlieli-ryhmän järjestämään mielenilmaukseen Israelin suurlähetystöllä. Nyt hän pyytää toimia suomalaisilta. ”Jokainen voi välttää israelilaisten tuotteiden kuluttamista ja luoda painetta Suomen hallitukselle, ettei se tekisi asekauppaa Israelin kanssa, mikä on suoraan sen sotakoneiston tukemista. Kun maailman korkein kansainvälinen oikeusaste toteaa, että on todennäköistä, että Palestiinassa tapahtuu kansanmurha, valtiot ovat lain mukaan velvoitettuja yrittämään estää sen.” Kansanmurhan lopettaminen on Pollakin mukaan tällä hetkellä kaikista akuutein asia. ”Se ei kuitenkaan riitä. Meidän on toimittava kansanmurhan pysäyttämiseksi, mutta myös Palestiinan vapauttamiseksi Israelin kolonisaatiolta.” Jotkut ovat tulkinneet palestiinalaisten tukemisen ja vapautuksen vaatimisen antisemitismiksi. Mitä syntyjään juutalainen Pollak asiasta ajattelee? ”Holokaustin jälkeen yksi keskeinen slogan on ollut ’Ei koskaan enää’. Ei koskaan enää ei käsittääkseni tarkoita ei koskaan enää juutalaisten kansanmurhaa, vaan ei koskaan enää kansan murhaa. Piste.” Jonathan Pollak Helsingissä helmikuussa 2024.
36 • 3 / 2024 Metsä vastaa Globaalin metsätalouden vastarinnalle äänen antoivat maaliskuussa Kansallisteatterissa esitetty Metsä Furiosa ja Espoon kaupunginteatterissa vieraillut Antigone in Amazon. U RUGUAYL AISEN näyttelijä-muusikko Lucia Trentinin karisma täyttää Kansallisteatterin entiseen puuverstaaseen rakennettua Taivassalia. Suomalaisen näyttelijäkaartin keskellä hän esittää seksityöläinen ja aktivisti Rita Mendeziä, joka manifestoi suomalaisomisteisen sellutehtaan tuottamista ympäristöongelmista ja sosiaalisista konflikteista. Niin ikään uruguyalaisen Marianella Morenan kirjoittamassa ja ohjaamassa näytelmässä Metsä Furiosa viitataan UPM:n Paso de los Torosin sellutehtaaseen. Suomeen esitys on päätynyt osana Jussi Lehtosen ja Satu Herralan vetämää taideja tutkimushanketta, johon kuuluu myös Uruguyassa toteutettua vankilateatteria ja Metsä geopolitiikan näyttämönä -yleisö tapahtuma. ”Kansallisteatterissa ei ole juurikaan käsitelty suomalaista kolonialismia. Eikä meillä ole aiemmin ollut teosta, joka tarjoillaan katsojille samaan aikaan espanjanja suomenkielisenä”, kertoo esityksessä myös näyttelevä Jussi Lehtonen. Suomessa metsäteollisuutta pidetään vaurauden perustana, mutta siitä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – meillä harvemmin tunnistetaan, miten me suomalaiset olemme tätä kautta myös osa globaalitalouden kielteisiä vaikutuksia. ”Metsä Furiosan näkökulma on vahvasti uruguaylainen ja vahvasti feministinen. Rita Mendezin henkilö on myös jonkinlainen aate, jonka kautta kysytään, että kuka tässä myy itseään.” Näytelmän kuva tehtaan suomalaisesta johdosta ei ole mairitteleva. ”Poliittisesti tämä on Marianellan näköinen teos. Rajun machokulttuurin keskeltä nouseva lattarifeminismi on militanttia ja pohjoismaalaisittain mustavalkoista. Itse olen valkoisena miehenä työskennellyt projektissa jo vuodesta 2019 ja tottunut siihen, että globaalissa etelässä kaikkeen vuorovaikutukseen tulee mukaan etuoikeutettuna oleminen. Se ei ole aina kivaa, mutta se johtuu pitkästä kolonialismin historiasta.” Lehtosen mukaan jossain vaiheessa suunnitelmissa oli tuoda näytelmään mukaan myös yksi Jämsästä lopetetun sellutehtaan työttömäksi jäänyt työntekijä. Rajauksessa päädyttiin kuitenkin sikäläiseen näkökulmaan. Etenkin Ritan ja hänen isänsä välisen jännitteen kautta kuvautuu, miten sellutehdas jakaa paikallisyhteisöä kahtia. ”Uruguayssa sellutehtaalle on ollut myös vahvaa kannatusta ja hanke on hyväksytty eri hallitusten toimesta. Isoin viha onkin kohdistunut Uruguayn valtioon, koska UPM:n kanssa tehty sopimus loukkaa maan suverineeettia ja sitoo veronmaksajia yli 30 vuodeksi. Siinä luvataan verovapauksien ohella esimerkiksi vettä, joka on jo ruvennut loppumaan.” Terveisiä Amazonasilta Metsä Furiosan ensi-iltaviikolla Espoon teatterin Focus Gent -tapahtumassa esitettiin toista globaaliin metsätalouteen liittyvää näytelmää. Yhteisöllisesti osallistavasta dokumenttiteatteristaan tunnetun sveitsiläisen Milo Raun Antigone in Amazon yhdistää Brasiliassa vuonna 1996 tapahtuneen kahdenkymmenen aktivistin murhan Sofokleen tragediaan. Siinä esivaltaa uhmaava Antigone haluaa kuolemanrangaistuksen uhasta huolimatta haudata sisällissodan tantereelle kaatuneen veljensä. Raun näytelmässä kaksi brasilialaista ja kaksi eurooppalaista näyttelijää käyvät vuoropuhelua paikallisten osallistujien kanssa kuvattujen ja valkokankaille heijastettavien kohtausten kanssa. ”Se on skarppi juttu. Sofokleen Antigonessa ihmisen kuolema häpäistään ja samoin käy poliisien ampumille aktivisteille. Metsä Furiosan tapaan esityksessä tuotiin esille vahvasti näkökulma, joka jää marginaaliin, kun suuryritykset hallitsevat keskustelua myös mediassa”, tuumii Lehtonen. Hän kertoo kokeneensa samaistumista esityksen belgialaisiin näyttelijöihin, jotka esittivät videoiduissa kohtauksissa sekä Sofokleen hahmoja että väkivaltaisia poliiseja. ”Ottaessaan antiikin draaman rooleja he seisovat vahvasti länsimaisen kulttuurin rakennelman päällä näyttäen viidakon keskellä kuin joltain avaruusolioilta. Meistä tuntui ajoittain samalta Satu Herralan kanssa, kun menimme pitämään työpajoja uruguaylaisen vankilan karuihin oloihin. Tällaisessa hankkeessa länsimainen idealismi voi joutua rajusti törmäyskurssille paikallisten realiteettien kanssa.” Dokumenttiteatterin voima Siinä missä Antigone in Amazon nosti esiin myös sikäläisten alkuperäiskansojen väkivaltaisen kaltoinkohtelun, Kansallisteatterin Metsä geopolitiikan näyttämönä -seminaarissa esiin nousi saamelaisten asema. Meillä teatterissa tätä näkökulmaa on edustanut esimerkiksi Pauliina Feodoroff, jonka toissa vuonna Venetsian biennalissa ja Tanssin talossa nähty Matriarkaatti sisälsi ajatuksen alkuperäiskansan ja valtakulttuurin uudesta kohtaamisesta ja sovinnon mahdollisuudesta. Tämäkin teos on tuttu Lehtoselle. ”Se saatteli meidät erityiseen tuntemukseen metsästä ja pohjoisesta identiteetistä. Luojan kiitos, meillä on ollut tällaistakin keskustelua samaan aikaan kun geopoliittinen keskustelu on käymässä kauhean mustavalkoiseksi.” Vankien ohella muun muassa pakolaistaustaisten henkilöiden kanssa teatteria tehnyt Lehtonen katsoo, että dokumenttiteatterin vahvuus perustuu eletyn elämän todistusvoimaan. ”Kun esityksessä on sekä kokemusasiantuntijoita että näyttelijöitä, suora todistus on puhuttelevampi kuin näytelty. Alistetun näkökulman tuleminen näyttämölle on myös aina avaus yhteiskunnalliselle keskustelulle, ja sillä voi olla esiintyjille vahva voimauttava vaikutus.” Metsä Furiosan ja Antigone in Amazonin Lehtonen toivoo auttavan ihmisiä havahtumaan ajattelemaan omaa rooliaan globaalikapitalismissa. ”Suomalaisten metsäyritysten toiminnassa on kysymys myös meidän eläkerahoistamme. Kannattaa kysyä, minkälainen mekanismi sitä eläkejärjestelmää ylläpitää. Ja kuka siitä maksaa pahimman hinnan.” Metsä Furiosaa esitettiin 5.3.–23.3. ja Antigone in Amazonia 7.–9.3. Edellisen laaja taustaaineisto löytyy Kansallisteatterin nettisivuilta. Kuuntele myös Teatterin politiikkaa -podcastin jakso, jossa vieraana ovat Jussi Lehtonen ja Maan Ystävien Vera Kauppinen: www.voima.fi/audio. Koneen säätiö on tukenut sekä Metsä geopolitiikan näyttämönä -taideja tutkimushanketta että Voimalehden metsäjournalismia. Tu om o M ann ine n TEKSTI TUOMAS RANTANEN Lucia Trentininn esittämä tiedostava seksityöläinen RIta Méndez asettaa kysymyksen juuri meille. Kuvassa myös Minerva Kautto, Maksin Pavlenko, Robert Enckell ja Jussi Lehtonen.
3 / 2024 • 37 Tu om o M ann ine n M itr o H är kö ne n A LINA (Wenla Reimaluoto) on nuori poliisi, jota huolestuttaa veljensä Ville (Otto Rokka) outo katoaminen. Heidän isänsä Keijo (Petri Liski) ja ukrainalaistaustainen äitinsä Ruslana (Maria Kuusiluoma) ovat marjatilallisia pienellä suomalaisella paikkakunnalla, jossa on tapahtunut thaimaalaisten marjanpoimijoiden ihmiskauppaa. Pian käy ilmi, että Ville on äitinsä ja isoäitinsä Valentynan (Pirjo Luomaaho) toimesta passitettu homojen eheytyshoitoon Venäjälle. Siellä hän on joutunut tätinsä Mashan (Wanda Dubiel) myötävaikutuksella mengelemäisen psykiatrin (Janne Reinikainen) sadistiseen rääkkiin. Tämä on lähtöasetelma Sofi Oksasen kirjoittamassa ja Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyahon Suurelle näyttämölle ohjaamassa Mansikkapaikassa. Vaikka näytelmän huomiot Venäjän valtiollisesta homovainosta ja sisäisestä moraalikorruptiosta ovat ajankohtaisia, valittu tyylilaji yllättää mustavalkoisuudellaan. Havainto suomalaisesta kyynisyydestä ulkomaalaisten työoikeuksien suhteen on myös sattuva, mutta kovin pitkälle ei senkään äärellä päästä. Draaman uhraamista kantaaottavuuden alttarille jouduttavat pinnallisiksi arkkipositioiksi kirjoitetut henkilöhahmot. Siinä missä Alina on hyvän perikuva, venäläinen psykiatri edustaa puhdasta pahaa. Ruslana ja Valentyna ovat puolestaan kapean yksinkertaisia ja taikauskoisia, Masha itsekäs opportunisti ja Keijo-isä moraalisesti laiska. Näytelmän maantiedekin pelaa ideaalityypeillä: siinä missä Venäjä näyttäytyy helvetin pätsinä ja Suomi takapajulana, vapauden valtakunnaksi nostetaan Berliini. Kun hahmolta puuttuu psykologinen syvyys ja sisäinen ristiriita, näyteltävää jää vähän. Parhaiten ahdingossa onnistuu Otto Rokka, jonka Ville sentään yrittää pyristellä ulos uhriuden roolihäkistä. Kansallisteatteria sopii kiitellä tärkeiden aiheiden huomioimisesta, mutta valittaen on todettava, että tehty taustatyö ei ole ehtinyt jalostua ehjäksi näytelmäksi. Mansikkapaikan esitykset 26.10. asti. Teatteriarviot KOONNUT TUOMAS RANTANEN Venäjä & Brecht Näin naapurissa R IIAN venäjänkielisessä Mihail Tšehov -teatterissa nähtiin maaliskuussa erityisen terävää Venäjä-analyysia. Siellä vieraili Viron venäläisen teatterin sovitus Bertolt Brechtin Kolmannen valtakunnan kauhu ja kurjuus -näytelmästä (1938). Nykyisen sodan takia Venäjältä lähteneiden ohjaaja Timofey Kulyabinin ja dramaturgi Roman Dolzhanskiyn versioimana alkuperäisen näytelmän irrallisisssa kohtauksissa kuvattu natsivaltion totalitarismi on käännetty kuvaamaan nyky-Venäjää. Brechtin tekstiä mukaillen esitykseen kuuluu kohtauksia, joissa esimerkiksi radiossa haastateltavat työläiset aiheuttavat toimitukselle paniikkia puhuessaan viattomuuksissaan sivu suunsa, vanhemmat pelkäävät pikkupoikansa ryhtyneen komentovallan vasikaksi ja pariskunta kuuntelee salaa, kuinka poliisi yöllä pidättää naapuria. Kaikki kohtaukset on rakennettu pimeyden keskellä kehyksiin rajatuksi huonenäkymiksi, jotka surrealistisessa asetelmallisuudessaan tuovat mieleen elokuvaohjaaja Roy Anderssonin estetiikan. Episodien välillä ujeltava musiikki hyytää veren ja alleviivaa viiltävää tragediaa. Kohtauksista dramaattisimmassa nähdään perhe, jonka isä on kuollut rintamalla. Sovituksessa dialogia ei lausuta. Näemme venäläisten sotilaiden kantavan arkun sisään ja perheenjäsenien reagoivan hiljaisuudessa kukin tavallaan. Riian venäjänkielisestä esityksestä useita kymmeniä katsojia poistui kesken kaiken, osa mielenosoituksellisesti. Ulkopuoliselle katsojalle tämä vain todistaa iskujen perille menosta. Esityksiä ainakin Tallinnassa 19.4. ja 5.5. Lisätietoja: veneteater.ee. Brechtin alkuperäisteksti auttaa kielikuilun ylittämisessä. Tämän arvion tueksi oli käytettävissä myös venäjästä konekäännetty käsikirjoitus. Sadistinen psykiatri (Janne Reinikainen) projisoi ehetyshoidossa Villeen (Otto Rokka) myös omia homoseksuaalisia halujaan. Ka ri Su nn ar i 70-LUVUN teatt erimaailmaan sukeltava Tiikeri ooppera alkaa laululla, joka kertoo Prahan kevään ihmiskasvoisen sosialismin sortumisesta Neuvostoliiton miehitykseen. Stemmalaulusta huolimatta siinä ei kuulu kuvatun ajan manifestoiva poljento, vaan nykyhetkestä taaksepäin katsova surumielisyys. Samaa ymmärrystä esitys välittää muutenkin. Sara Koirasen kirjoittamassa ja Bálint Barcsain ohjaamassa näytelmässä nähdään omia teitään etsivien yksilöiden joukko, jossa kaikilla on oma suhteensa yhdenmukaisuuden paineeseen. Kellariteatterin näyttämö on isolle ensemblelle ja näytelmän runsaille vaihdoille ahdas, mikä tuottaa esitykseen myös rytmisiä haasteita. Näitä kompensoi näkökulman kiinnostavuus. Samalla kun toteutuksessa väistettään nostalgisoinnin ja kyynisyyden sudenkuopat, siinä asetutaan aidon idealismin puolelle. Esitykset TTT:n Kellariteatterissa 18.4. asti. Kuuntele myös Sara Koirasen ja näyttelijä Heidi Finnbergin haastattelu Teatterin politiikkaa-podcastissa: www.voima.fi/audio VUONNA 2017 Helsingissä ensi-iltaan tullutta ja sittemmin maailmaa kiertänyttä Kauri Honkakosken koreografioimaa Pulpettia voi pitää fyysisen teatterin ja tanssin tutkielmana totalitaarisesta vallankäytöstä, siihen mukautumisesta ja sen äärellä kytevästä kapinasta. Näyttämöllä nähdään sotilaallisessa univormussa tärkeilevä opettaja ja joukko oppilaita yhtenäisissä koulupuvuissaan. Äärimmäisen hallitussa joukkoliikehdinnässä on muistumaa entisten sosialististen maiden ryhmävoimistelunäytöksistä, mutta sen kuria haastaa energian ja uteliaisuuden kahlitsemattomuus. Viimein ylilyövä kapinahenki paljastaa, että aivopesullakin on rajansa. Johtajan patsasta kaadetaan samalla vimmalla kuin sitä on ensin pystytetty. Esitykset Stoassa 18.–21.4. Muista mahdollisista esityksistä lisätietoa myöhemmin. ESA KIRKKOPELLON ohjaaman Saatana on kuollut -tanssiteoksen alussa Saatana kuolinkouristustensa keskellä kiroaa meidät kaikki. Teoksen tausta-aineistoista käy ilmi, että vaikka Friedrich Nietzsche julisti vuonna 1882 Jumalan kuolleeksi, se ei riitä. Meillä on mahdollisuus vapautua myös niistä demonisiksi mieltämistämme voimista, joiden turhaan kuvittelemme ohjaavan maailmaamme. Tällä tiellä kulkevan esityksen kohtaukset etenevät negatiivisen affektikaaoksen kautta erilaisiin rajojen ylityksiin ja uudenlaisiin ihmisten kohtaamiseen. Säestämisen ohella kantavaan asemaan nousevat harpisti Katri Tikka ja hänen intensiivisen lumo sointinen soittimensa. Hartaan antihybriksisen tanssiteoksen filosofinen viesti on vahva: nurjien impulssien riepotus voidaan taltuttaa etsimällä näyttämöllistetyn ruumiin keinoin uusi suhde omaan kehoon, elämiseen ja toisiin ihmisiin. Esitykset Zodiakissa 13.4. asti. Kuuntele myös Esa Kirkkopellon haastattelu Teatterin politiikkaa-podcastissa: www.voima.fi/audio ANTTI HIETALAN kirjoittama ja Erik Söderblomin ohjaama Oikeusvaltio Espoo on dokumenttiteatteria, joka perustuu Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden pöytäkirjoihin. Sveitsiläisen Milo Raun viitoittamalla tiellä siinä tuodaan näyttämölle todellista arkea myös ei-ammattilaisten esittämänä. Käräjäoikeuden kirjaamossa, aulassa ja salissa sekä takaumina muualla tapahtuvissa kohtauksissa nähdään haasteita, varkauksia, petoksia, lähestymiskieltoja sekä erilaisia henkirikoksia, joiden syyt ovat päihdesekoiluissa, jengiselvittelyissä tai mustasukkaisuudessa. Toteutuksen tuoreutta kuvastaa esimerkiksi se, että näyttelijöiden ikä ja muut ominaisuudet eivät aina ole samat kuin heidän hahmoillaan. Taidokas dramatisointi sekä vahvaan rytmiin ja kohtausten limittämiseen perustuva ohjaus saavat myös kokemattomat esiintyjät pysymään kiinni flowssa. Samalla juuri heidän kauttaan välittyy aito hämmennyksen tunne siitä, millainen se arki ympärillämme onkaan. Esitykset Espoon teatterin Revontuli hallissa 8.5. asti. Teatterista lyhyesti Tiikeriooppera esittää: "Kommunistit ja sosialistit / Käsi kädessä / Sormi kerrallaan / Toisistaan irrottavat".
38 • 3 / 2024 Rakkautta ja ri? ejä TEKSTI EMILIA MIETTINEN KUVA ANTON HÄMÄLÄINEN Grande Mahoganyn runsas ja leikittelevä debyyttialbumi on herättänyt kiinnostusta myös ulkomailla. N OVEMBER JEWELS -biisin pääteema on vanhin melodia, jonka Grande Mahogany, suomalaisghanalainen Jesse Essel, pystyy muistamaan. Hän arvelee sointukuvion olevan peräisin joltain lastensatukasetilta. Grande Mahoganyn esikoispitkäsoitto As Grande As ilmestyi helmikuussa. Artisti yhdistelee musiikissaan muun muassa rockia, funkia, psykede liaa ja hiphoppia. Hän kertoo ammentavansa vaikutteita yhdysvaltalaisesta ja brittiläisestä musiikista sekä aikuisiällä löytäneensä myös länsija eteläafrikkalaisen musiikin. Vinyylin b-puolen alle kaksiminuuttinen omintakeinen avausbiisi November Jewels on hyvä esimerkki hänen tavastaan tehdä musiikkia. Kappale on erilaisten instrumenttien, melodian, sointujen ja päälle sämplätyn kiih keän keskustelun muodostama äänikollaasi. Kokonaisuus välittää tunnetilan tehokkaasti, aivan kuin sukeltaisi jonkun muistoon. ”Mä yritin saada tähän biisiin sen tunteen, kun on ihastunut tosi paljon, eikä pysty olla miettimättä sitä. Sen mä yritin saada biisiksi.” VAIKK A GR ANDE MAHOGANY on ensi sijaisesti kitaristi, inspiraatiota ja materiaalia biiseihin hän ammentaa kaik kialta kuulemastaan. ”Kulutan tosi paljon videoita, YouTubea, haastatteluita, dokkareita. Sitten ne jää mieleen, ja kuulen, että tää voisi sopia johonkin. Päässä on sellainen mahtava pankki.” Grande Mahoganyn musiikillisia ja kulttuurisia viittauksia vilisevistä biiseistä – niistäkin, joissa hän pitäytyy enemmän perinteisten instrumenttien tuottamissa soundeissa – on turha etsiä totuttua ”säkeistö, kertosäe ja cosa” pakettia. ”Mä oon joskus oi keesti yrittäny tehdä biisin, jossa on selvä rakenne.” Latteaa on kuulemma syntynyt. Hän kertoo tunnistavansa, että vähemmän voi olla parempaa, mutta pitää virikkeiden ja äänimaailman runsaudesta. ”Joskus kaaos on kiva.” YHDYSVALTAL AINEN TUBET TA JA Anthony Fantano, jonka the needledrop-kanavalla on yli 2,8 miljoonaa tilaaja, arvioi Grande Mahoganyn levyn kanavallaan heti tuoreeltaan ja päivitteli tämän tuntemattomuutta suhteessa tämän lahjakkuuteen ja luovuuteen. Maaliskuisessa haastattelussa Grande Mahogany kertoi jo saaneensa yhteydenottoja ulkomailta. ”Katsotaan, miten asiat etenee. Mikään ei ole vielä konkreettista”, hän kommentoi maltillisesti. Hänen musiikkiaan on kuultu kevään aikana ainakin BBC:n radiokanavilla. Keikkoja Grande Mahogany on tehnyt vielä verrattain vähän, haastatteluhetkeen mennessä omien sanojensa mukaan reilut parikymmentä keikkaa. Hänen keikkakokoonpanossaan soittavat kitaraa ja koskettimia Jonatan Sapir, bassoa A. Halonen, saksofonia Aapo Soulanto ja rumpuja Aatu YliRahko. ”Livebändissä mä olen vähiten kokenut keikkailija”, kertoo Grande Mahogany. Kitaran kanssa hän on lavallakin omalla suvereenilla mukavuusalueellaan. Hän on joutunut totuttelemaan laulamiseen muiden kuullen, vaikka musikaalisessa sisarussarjassa kasvaneena hän onkin tykännyt laulaa pienestä asti. Mutta keikoilta kantautuneiden huhujen mukaan vaikuttaa siltä, että Grande Mahogany on joka tapauksessa syntynyt lavalle. Toukokuun lopussa on hän soittaa ensimmäisen keikkansa Tavastialla, ja kesän isoista lavoista hänet nähdään ainakin Provinssissa. ALBUMINSA TEASER-VIDEOLLA YouTubessa Grande Mahogany juoksee lumisateessa ilman paitaa pakoon toppatakkeihin pukeutuneiden ihmisten laumaa. Taustalla soi albumin Interlude – As Grande As -biisi, jota hallitseva kitara on hänen 2019 julkaistun EP:nsä biisistä Hey, It’s Alright. ”Se on pieni kitaraosio siitä väärinpäin käännettynä, ja sitten jotain sampleja. Joe Rogan jostain UFC-matsista.” Videon lopussa hän muuttuu koiraksi. Artisti tykkää kääntää asiat päälaelleen ja nauraa häröille jutuille, musiikissa ja muutenkin. Mutta hyväntuulisen pössiksen lomassa on muutakin. Shades Ebony -biisi syntyi George Floydin murhan herättämistä ajatuksista ja tunteista. Yhdysvaltojen poliisiväkivallan äärimmäinen epäoikeudenmukaisuus asettaa sen kohteet tilanteeseen, jossa on inhimillisesti vaikea olla reagoimatta väkivaltaan väkivallalla. ”Se on sellaista pään sisäistä monologia. Kaksi ääripäätä, jossa toinen yrittää rauhoitella toista.” Vaikka maailma tuntuu olevan vihaa täynnä, Grande Mahoganyn levyn läpitunkeva teema on rakkaus. Groove kohottaa arjen yläpuolelle. Muusikko kertoo, että tuleva levy tulee olemaan As Grande As -levyn kaltainen musiikillinen runsaudensarvi, mutta kypsemmässä paketissa. ”Tosi paljon erilaisia soittimia, kitaraakin, mutta ei välttämättä yhtä kitaravetoinen. Haluan monipuolisia levyjä.” Seuraavan albumin lyriikat ovat astetta henkilökohtaisempia. Ne ovat syntyneet hankalista tunteista, toivottomuudestakin. Mutta on myös muutakin. ”Lisää rakkautta”, hymyilee Grande Mahogany. Grande Mahoganyn keikka Tavastialla 30.5.
ja sen neljätoista kappaletta edustavat artistin tähänastisen tuotannon parasta antia. Rose Fluo pursuaa yksityiskohtia ja ideoita, aivan kuin Drésel olisi ottanut sävellystyönsä lähtökohdaksi runoilija William Blaken sananlaskun: ”Ylettömyyden tie vie viisauden palatsiin.” Aloituskappale Fluo kehittyy tasabiitin, rullaavien bassolinjojen ja minimalistisen pulputuksen varaan rakentuvasta groovesta transsinomaiseksi reivirituaaliksi. Drésel leikittelee heleiden kellojen ja tiukujen luuppaavilla rytmeillä, jotka muuttavat lakkaamatta muotoaan bassorummun hypnoottisen pulssin yllä. Drésel on kertonut haluavansa yhdistää musiikissaan voiman herkkyyteen, ja juuri näin Rose Fluolla tapahtuu. Voi vain kuvitella, kuinka vaikuttavaa Dréselin saundi on livenä perkussionisti Sizo Del Givryn säestämänä. Toivottavasti artisti nähdään pian myös suomalaisilla klubeilla tai festareilla. MIKA PEKKOLA Ruttusound: Tropikantele Eclipse Music 2024 Perinteisen rytmimusiikin saralla suomalaista kanteleperinnettä ovat viime vuosina elävöittäneet artistit, kuten Maija Kauhanen ja Pekko Käppi. Elektronisen ja instrumentaalimusiikin saralla kantelefanit ovat tähän asti joutuneet tyytymään perinteisempään kansanmusiikkiin. Tuoreutta perinteisiin tarjoilee Ruttu sound, eli muusikko-DJ-tuottaja Sami Sammalkallio. Levy tulkitsee eteläisten kulttuurien musiikkityylejä pohjoiseen sävyyn ja saundia on höystetty etenkin dub-reggae -tyylisillä kaikukoneilla sekä vahvalla cumbiaviballa. Eri laisten lyömäsoittimien ja rumpukoneiden hypnoottisesti säestämää kanteletta näppäillään niin taidokkaasti, että kuulija unohtaa kaikki ennakkokäsityksensä kansanmusiikista. Lopputuloksena on yhdeksän raidan downtempo-kirjo sedatiivisista meditaatiomeiningeistä energisoiviin eteläamerikkalaisrytmeihin. Tropikantele on ehdottomasti alkuvuoden mielenkiintoisin julkaisu instrumentaalimusiikin piirissä. JULIUS HALME Levyarviot Viitasen Piia: Ihmisen aika Utopiia 2024 Viitasen Piian viides albumi Ihmisen aika on ihmeellinen levy, jota kuunnellessa tuntuu kuin olisin jonkin erityisen äärellä. Kymmenen kappaleen mittainen teos avautuu nimittäin kaleidoskooppimaisesti jokaisella kuuntelukerralla hieman eri tavoin. Ihmisen aika on alakuloinen teemalevy ajasta ja kodista, jossa asiat eivät ole hyvin. Levyn sosiaaliset teemat tuntuvat kirpeällä tavalla ajankohtaisilta nyt, kun köyhimmät joutuvat luopumaan vähästään vaikka osalla menee paremmin kuin koskaan. Samalla se muistuttaa meitä hakattujen metsien ja nousevan merenpinnan kaltaisista isoista ongelmista. Pohjavire ei ole kuitenkaan julistava vaan pohdiskeluun kannustava. Tämä joukkorahoitettu ja omakustanteena julkaistu levy on erittäin hiottu teos, jonka voi eittämättä sanoa jo nyt olevan yksi vuoden merkittävimmistä kotimaisista albumeista. Yhtyeen keulakuvan Piia Viitasen tekstit avautuvat hyvän runouden tapaan viipyillen ja nostattavat merkillisellä tavalla esiin tunnetiloja, joiden määritteleminen on vaikeaa. ANTTI KURKO Irène Drésel: Rose Fluo Room Records 2024 Ranskalainen Irène Drésel tuottaa pehmeästi sykkivää kukkaisteknoa, joka eroaa kuulaudessaan ja värikylläisyydessään teknon tavanomaisesta tummanpuhuvasta estetiikasta. Drésel jatkaa uudella Rose Fluo -levyllään edellisten albumiensa Kinky Dogma ja Hyper Cristal tyylitellyn ja lempeän saundin parissa. Levyn huolellisesti luotu äänimaisema hivelee korvia, Alviina Alametsä Vihreä europarlamentin jäsen alviina.alametsa@europarl.europa.eu Instagram: @alviinaalametsa Facebook: @alviinavaaleissa Twitter: @alviinaalametsa www.alviina.fi Kohti täysiä sateenkaarioikeuksia Alviina E uroopassa 60% seksuaalija sukupuolivähemmistöi seksuaalija sukupuolivähemmistöihin kuuluvista pelkää pitää kumppaniaan kädestä julkisesti. Itsekin tiedän panseksuaalina tämän tunteen. Jotkin seurustelusuhteeni ovat olleet toisia hyväksytympiä. Se on yksiselitteisesti väärin. Onneksi seksuaalija sukupuolivähemmistöt ja liittolaiset ovat puolustaneet ihmisoikeuksia tinkimättömästi. Sateenkaarioikeudet ovatkin edenneet harppauksin HLBTIQ-liikkeen alusta, ja tänään yhä useampi seksuaali-ja sukupuolivähemmistöön kuuluva ihminen voi elää turvallisesti omana itsenään. Kehitys on kuitenkin eriytynyt maiden välillä. Ja osassa Eurooppaa ollaan menty huonompaan suuntaan. Konservatiivisuus ja koronakriisi ovat iskeneet rankasti erityisesti sateenkaarinuoriin. Monille koti ei ole turvallinen paikka; Suomessa joka neljäs seksuaalija sukupuolivähemmistöön kuuluva yläkoululainen kokee kotonaan fyysistä väkivaltaa. Myös valtiot voivat käyttää poikkeustilaa tekosyynä heikentää julmasti vähemmistöjen oikeuksia, kuten Unkarissa, jossa poistettiin viime vuonna oikeus korjata juridinen sukupuolensa. Puolassa taas on ryhdytty julistamaan vastenmielisesti vähemmistöistä ”vapaita” alueita, joilla poliisi partioi. Siksi julistimme keväällä Euroopan parlamentissa ylivoimaisella enemmistöllä EU:n HLBTIQ-vapauden alueeksi. Perusoikeuksien turvaamiselle löytyy laajaa tukea joidenkin maiden vastustuksesta huolimatta. Myös EU:n uudessa HLBTIQ strategiassa on monia sateenkaarioikeuksien kannalta tärkeitä tavoitteita, kuten viharikosten ja vihapuheen asettaminen EU:n rikosluetteloon. Euroopan unionin tulisi tehdä vielä paljon enemmän kansalaisten perusoikeuksien turvaamiseksi. EU-rahojen saamista ja käyttöä pitäisi rajoittaa, mikäli maa syyllistyy ihmisoikeusloukkauksiin. Lisäksi EU:n tulee yhdenmukaistaa pari-ja perhesuhteisiin liittyviä dokumentteja, jotta jokainen perhe tunnistetaan, jäsenmaasta riippumatta. Euroopan tuomioistuin käsittelee juuri tapausta, jossa Bulgaria kieltäytyi antamasta naisparin lapselle syntymätodistusta, mikä jätti lapsen ilman kansalaisuutta. Tämä tilanne on korjattava. Kaikilla, myös sateenkaariperheillä, on oltava oikeus tulla tunnustetuksi sekä vapaus matkustaa ja asua koko EU-alueella. Euroopan Vihreät kampanjoivat tällä hetkellä myös ”eheytyshoitojen” kieltämiseksi EU-laajuisesti. On järkyttävää, että Suomessakin seksuaalisuuden tai sukupuoli-identiteetin muokkaamiseen tähtäävät ”eheytyshoidot” ovat yhä sallittuja, vaikka tutkitusti ne aiheuttavat tutkitusti vakavaa psykologista vahinkoa, ja ovat henkistä väkivaltaa. Seksuaalija sukupuolivähemmistöjen oikeuksia voidaan edistää monin tavoin Euroopan unionissa, jäsenmaissa ja kunnissa. Mutta muutokset eivät tapahdu itsestään. Erityisesti naisten ja vähemmistöjen oikeuksia ja olemista pyritään rajoittamaan jatkuvasti. Siksi meiltä kaikilta vaaditaan valppautta, liittolaisuutta ja poliittista toimintaa. Monet symboliset eleet, kuten sateenkaarivähemmistöjen vapauden alueeksi julistautuminen tai sateenkariliputus kunnantalolla, ovat arvokkaita. Samalla Suomessakin tarvitaan ennen kaikkea lisää käytännön tekoja, translain uudistamisesta palveluiden ja ihmisoikeuksien turvaamiseen. Sateenkaarioikeudet toteutetaan parhaiten kuuntelemalla sateenkaariyhteisöä itseään. Alviina Alviina Mielenterveyspalvelut kuuluvat hyvinvointivaltioon miksei niitä korjata? S uomen mielenterveyspalvelut eivät ole saatavilla kaikkialla. Kaupungeissa jonot ovat pitkät, yksityinen psykoterapia on kallista, eikä maaseudulla ja monilla pienemmillä paikkakunnilla ole välttämättä palveluita saatavilla lähistöllä lainkaan. Harvalla on varaa satojen eurojen terapialaskuun, vaikka siitä saisi Kela-korvausta. Monella ei myöskään ole varaa jonottaa kuukausia tai vuosia. Mielenterveyden hoidon pitkät jonot ovat hengenvaarallisia. Terveyspalveluiden eriarvoisuus johtaa merkittäviin eroihin kansanterveydessä. Esimerkiksi Etelä-Suomessa asuva keskituloinen mies elää noin 12 vuotta pidempään, kuin Itä-Suomessa asuva pienituloinen mies. Myös mielenterveysongelmien yleisyydessä on alueellisia eroja. Suomessa Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Pohjanmaalla esiintyy muuta maata enemmän mielenterveysongelmia. Samalla mielenterveyspalveluista on puutetta, jonka vuoksi ihmiset eivät saa tarvitsemaan apua. Euroopan parlamentti on huomauttanut, että syrjäseuduilla asuvat ihmiset jäävät useammin ilman tarvitsemiaan mielenterveyspalveluita. Mielenterveyden ongelmien hoito ja ennaltaehkäisy vaatii ammattilaisten kouluttamista ympäri Suomen. Meidän täytyy panostaa psykoterapeuttien ja lyhytterapeuttien kouluttamiseen, purkaa lääkäripulaa kouluttamalla lisää lääkäreitä ja vahvistaa mielenterveyden osaamista kaikissa palveluissa. Tähän kannattaisi hyödyntää Suomessa myös nykyistä enemmän EU:n rahoituksia. Hoitamattomat mielenterveyden ongelmat johtavat entistä suurempiin ongelmiin inhimillisesti ja taloudellisesti. Toivon hallituksen toteuttavan lupaamansa Terapiatakuun mutta se tulisi alkuperäisen kansalaisaloitteemme mukaisesti toteuttaa kaikille. Helsingissä tätä on aloitettu perustamalla valtuustoaloitteeni pohjalta neljä avointa, maksutonta Mieppi-mielenterveysklinikkaa, joista potilailla on valtavan hyviä kokemuksia. Tarvitsemme lisää etämielenterveyspalveluita, jotta palveluita voi hyödyntää ympäri Suomea. Olen tehnyt komissiolle esityksen etäterapian tukemiseen koko EU:n alueella. Valitettavasti asiaa ei ole pidetty riittävän tärkeänä. Mielenterveys on yhä tabu myös EU:ssa sen murtamisessa tarvitaan myös suomalaisten päättäjien pitkää panosta. Näemme nyt jo yhteiskunnassa seurauksia siitä, että mielenterveyspalvelut on laiminlyöty. Hiljaisuuden, alueellisen eriarvoisuuden ja riittämättömän panostamisen mielenterveyspalveluihin täytyy päättyä. Tämä on päättäjien vastuulla.
40 • 3 / 2024 Vakoojana ihmisten talossa Dragin kuningatar RuPaul on luonut 30 vuodessa ympärilleen mediaimperiumin, jonka merkitys ylittää viihteen rajat. T IESITKÖ , että viimeisen vuosikymmenen suuri meikkitrendi ”contouring” eli varjostus nousi pinnalle RuPaul’s Drag Race ja Kardashianit -tv-sarjojen myötä ja että jälkimmäisen päämeikkaaja Joyce Bonelli myönsi lainanneensa tyyliin suoraan drag-kuningattarilta. Tai, että RuPaul’s Drag Race -sarjan sanasto, kuten ”tee”, ”shade”, ”gag” ja ”slay”, on sekoittunut niin tehokkaasti yleiskieleen, että aiheesta löytyy jo väitöskirjojakin. RuPaul’s Drag Race ei ole koskaan kilpaillut katsojaluvuissa Game Of Thronesin kanssa, eikä se ole ollut Sopranosin kaltainen palkintomagneetti, mutta ohjelman vaikutusta ei voi kiistää. Nykypäivän populaarikulttuuria on melkein mahdotonta kuvitella ilman Drag Racea, niin paljon sen tyyli ja slangi näkyy muodissa, musiikissa, internet-kulttuurissa, jopa arkikielessä. Ilman fanfaareja vuonna 2009 startannut RuPaul’s Drag Race on alunperin pienellä LGBTQ+ -kanava Logolla esitetty, Huippumalli haussa -tyyppinen tosi-tv-kilpailu, jossa joukko dragkuningattaria pyrkii ”Amerikan seuraavaksi drag-supertähdeksi”. Sarja on jatkunut nousujohteisesti nyt jo 16 tuotantokautta ja poikinut lukuisia spin-off -tuotantoja, sekä kokonaisen kansainvälisen franchiseperheen. Yhdysvaltojen lisäksi 15 maalla, muun muassa Ruotsilla, on omat versionsa sarjasta. Vuosien aikana Drag Race on lanseerannut satojen dragkuningattarien media-uran. Tunnetuimmat heistä, kuten Bianca Del Rio, Trixie Mattel ja Bob The Drag Queen ovat nykyään somealustojen kaupallisesti menestyneitä supertähtiä. Boomer genderblendaamassa RuPaul’s Drag Race on ollut sekä keskustelunherättäjä että poliittinen voima. Varsinkin Yhdysvalloissa satuja lapsille lukevasta drag-kuningattaresta on tullut symboli viime vuosien kulttuurisodille. Konservatiivien lietsoma moraalipaniikki Drag Queen Story Hour -satutuntien ympärillä on saanut absurdeja piirteitä, ja pienimuotoiset lastentapahtumat ovat linkittyneet tahtomattaan äärioikeiston masinoimaan ”anti-woke” -kampanjaan. Suomessakin poliisi joutui poistamaan kaksi uhkaavaa mielenosoittajaa Helsingin Oodi-kirjaston drag queen -satutunnilta kesällä 2022. Vaikka keskustelu seksuaalisesta vapaudesta on ollut jokaisen uuden sukupolven tavaramerkki, ei liene sattumaa, että ajatukset liukuvasta seksuaalisuudesta ja ei-binäärisestä sukupuolesta ovat nousseet erityisesti Z-sukupolven teemaksi. Juuri he ovat kasvaneet vuodesta 2009 RuPaul’s Drag Racen genderblendauksen parissa. Tämän kaiken alullepanija, vuonna 1960 syntynyt RuPaul Charles on sen TEKSTI JANNE SIIRONEN sijaan itse – ainakin teknisesti ottaen – boomeri. RuPaulin maaliskuussa ilmestynyt elämäkerta The House Of Hidden Meanings (Piilotettujen merkitysten talo) esittelee ihmistä iskulauseiden ja tekoripsien takaa. Teos käy läpi 63-vuotiaan RuPaulin vaiheet lapsuudesta 2000-luvun alkupuolelle. Punaisena lankana kulkee kummajaiseksi itsensä tuntevan, tummaihoisen homopojan oman paikan ja heimon etsintä. Kirja sivuaa ajan poliittista turbulenssia, vastakulttuurien nousua ja mustan yhteisön traumaa. Mikään erityinen tribuutti HLBTQ+ -yhteisölle tai sen oletetulle solidaarisuudelle kirja ei ole. Sen päähenkilö löytää lopulta kaltaisensa, mutta tuntuu selviytyvän ja kasvavan pikemminkin muista huolimatta kuin heidän ansiostaan. RuPaul näkee itsensä jonkinlaisena vakoojana ihmisten maailmassa, antropologina tutkimassa sen uskomuksia, rituaaleja ja naamioita. Identiteetti ja sen häilyvyys ovat kirjan olennaisin teema ”olemme kaikki syntyneet alasti ja loppu on dragia”, lienee tähden legendaarisin sanonta. Henkiä lihan dragissä RuPaulin lapsuuskoti on täynnä konfliktia etäisen isän ja raivokkaan äidin ristitulessa. Äitiä naapurin lapset kutsuvat ”Ilkeäksi neiti Charlesiksi”. RuPaulista kasvaa diplomaatti ja salamanteri, joka osaa vaihtaa väriä tunnelman mukaan. Esiintymisvietti löytyy RuPaulin yrittäessä piristää masentunutta äitiään. Pyyhkeestä taiottu Tina Turner -peruukki rikkoo kodin raskasta tunnelmaa ainakin hetkeksi. Televisiota nuori RuPaul rakastaa. Sen oikeamielinen ja säkenöivä maailma edustaa ideaalia todellisuutta, jonka RuPaul kokee – paradoksaalisesti kyllä – ”todellista” elämää rehellisempänä. Hänen mukaansa kaikki esittävät rooleja oikeassakin elämässä, sitä ei vain myönnetä ääneen. Elämäkerran tärkein oivallus liittyy juuri identiteetteihimme ja niiden keinotekoisuuteen. Eckhart Tollensa lukeneille ajatukset ovat tuttuja. RuPaul näkee dragin jokseenkin zenbuddhalaisesti vain yhtenä kosmisena roolileikkinä muiden joukossa. Jos drag – meikit, peruukit, vaatteet, asenne – on keinotekoinen konstruktio, on sitä lopulta myös koko muu identiteetti. RuPaulin mukaan oletkin pohjimmiltasi vain henki, joka on pukeutunut ”lihan dragiin”. RuPaulin elämänkatsomus ja gospel on sekoitus amerikkalaista unelmaa ja länsirannikon New Age -henkisyyttä (hänen suosikkikirjansa on Marianne Williamsonin Palatkaamme rakkauteen). Nuoren itsensä RuPaul näkee samassa jatkumossa Andy Warholin Factoryn teeseitsesupertähtien kanssa, taiteilemassa vaihtoehtokulttuurin ja kaupallisen läpimurron välimaastossa. Vaikka RuPaulilla on kirjan perusteella kyky tehdä tarkkanäköisiä havaintoja ympäröivästä maailmasta ja yhteiskunnasta, on hänelläkin sokeat pisteensä. Tähden alkuperäinen antipatia trans-kilpailijoiden osallistumisesta Drag Raceen aiheutti välittömän vastareaktion, ja RuPaul joutui nöyrtymään hahmolleen epätyypilliseen anteeksipyyntöön. Välissä RuPaulin vanhan Hollywoodin grand dame -asenne onkin tuntunut pölyisen arrogantilta, ja mikä (nuorisotähdelle) vielä pahempaa: ajastaan jälkeen jääneeltä. Pienet rypyt eivät ole kuitenkaan vähentäneet suuren yleisön Drag Race -rakkautta. Pohjimmiltaan RuPaul on suuri traditionalisti. Ehkä tähden nimikkosarjan tärkein merkitys onkin siinä, kuinka se on onnistunut tallentamaan ja siirtämään jälkipolville viime vuosisadan marginalisoitua HLBTQ+ -historiaa. Tällä kertaa queer-kulttuuria hyödynnetään kuitenkin niin, että myös itse yhteisöllä on mahdollisuus tienata omalla tarinallaan. Logo
Intohimon kaava Anna Novion teki elokuvan aiheesta, jota ei ymmärrä. Ranskalaiselokuva käsittelee vaativaa matematiikkaa. M ARGUERITEN TEOREEM A kertoo matematiikan opiskelijasta, joka elää numeroiden ehdoilla. Hän yrittää professorinsa kanssa todistaa Golbachin konjektuu rin, tieteilijöitä 1700-luvulta asti mietityttäneen otaksuman. Luentosaleissa nähdään liitutauluja täynnä matemaattisia kaavoja, dialogissa viitataan alkulukuihin, ja kun päähenkilö Marguerite pääsee uhkapelien makuun, niissäkin hän pärjää matematiikalla. Ruotsalais-ranskalainen Anna Novion ei kuitenkaan lähtenyt tekemään elokuvaa matematiikasta. Hän halusi elokuvallaan tavoittaa sen tunteen, jonka itse koki parikymppisenä. Oltuaan sairauden takia puoli vuotta eristyksissä hän koki olevansa erilainen kuin muut ikäisensä, vähemmän huoleton. ”Ajattelin sijoittaa tarinan huippuyliopistoon: ehkä siellä ihmiset tekevät niin paljon töitä etteivät elä nuoruuttaan. Mutta kun juttelin kirjallisuuden opiskelijoiden kanssa, he puhuivat käyvänsä teatterissa ja muutenkin ulkona”, Novion kertoo. Yhtäläisyydet hänen omaan tarinaansa löytyivät vasta matemaatikoiden parista. Erityisen vaikutuksen häneen teki kuuluisa matemaatikko Ariane Mézard. ”Tapa, jolla hän puhui matematiikasta, päti myös omaan työhöni. Hän puhui kärsivällisyydestä ja riskeistä: saatat pakertaa jonkun ongelman parissa kolme vuotta löytämättä ratkaisua. Elokuvamaailmassa on sama juttu. Saatat työstää käsikirjoitusta, mutta et koskaan saa rahaa elokuvan tekemiseen.” ELOKUVAN NIMIHENKILÖ Marguerite (Ella Rumpf) tekee väitöskirjaansa pariisilaisessa huippuyliopistossa, Ecole Normale Supérieuressa, jossa häneltä odotetaan suuria. Kun Margueriten matemaattisesta päättelystä paljastuu virhe, hän katkoo välinsä akateemiseen maailmaan ja päätyy osallistumaan laittomiin mahjongpeleihin ravintoloiden takahuoneissa. Matematiikkaa hän ei kuitenkaan jätä. Pian myös hänen uuden asuntonsa seinät täyttyvät kaavoista ja todistelusta. ”Ennen kuvauksia kävin usein Pompidou-keskuksessa katsomassa abstrakteja maalauksia, kuten Pollockia ja Miróa, maalareita, joista pidän paljon ja joiden töissä näen paljon runoutta. Halusin näyttää myös nämä kaavat kauniina. Matemaatikot puhuvat paljon kauneudesta”, Novion kertoo. Elokuvassa esiintyviä kaavoja ei ole kuitenkaan ohjannut ensisijaisesti estetiikka. Novion palkkasi Ariane Mézardin konsultiksi pitämään huolen, että jokainen liitutaululla näkyvä yhtälö kestää tarkastelun. ”Näyttelijän täytyi olla uskottava kirjoittaessaan kaavoja, kameran täytyi pysyä mukana, ja joskus kuvissa oli myös toinen näyttelijä – se oli tosissaan koreografi an luomista. Välillä saatoin olla todella tyytyväinen lopputulokseen, kunnes Mézard sanoi, että ’ei käy, unohdit x:n’. Meinasin menettää järkeni”, Novion sanoo. ELLA RUMPF on voittanut roolityöstään muun muassa lupaavimman uuden tulokkaan Césarin eli ”Ranskan Jussi-palkinnon”. Novion kertoo halunneensa Rumpfi n rooliin, koska hänessä on paljon samaa Margueriten kanssa. ”Hän on pakkomielteinen ja tekee kovasti töitä. Ja hän on kärsivällinen ja haluaa ymmärtää kaiken.” Ominaisuudet kävivät ilmi heti yhteistyön alussa, kun Rumpf halusi ottaa haltuun myös roolin sisältämän matematiikan. ”Tiesin, että se olisi mahdotonta – se vie koko eliniän – mutta luulen, että keskustelut Mézardin kanssa auttoivat häntä ymmärtämään, mitä hahmon sisällä tapahtuu, kun hän kirjoittaa näitä kaavoja”, Novion sanoo. Jos matematiikan hienoudet menivätkin ohi niin ohjaajalta kuin pääosanäyttelijältä, jokunen katsoja on kuitenkin hakeutunut valkokankaan ääreen nimenomaan niiden takia. ”Kuulin yhdestä matemaatikosta, joka oli nähnyt elokuvan teatterissa yhdeksän kertaa. Ehkä he tosiaan ovat vähän pakkomielteisiä.” Margueriten teoreema elokuvateattereissa 3.5. TEKSTI KAISU TERVONEN KINO REGINA • OODI, TÖÖLÖNLAHDENKATU 4 LIPUT 9,5 € / 8 € • KINOREGINA.FI Tanssahtele kohti Kino Reginaa! Kevätkauden teemoina muun muassa: 4.3.–2.6.2024 Agnieszka Holland Terence Davies Marlon Brando Georges Franju Meksikolainen 1940-1960-lukujen populaarielokuva Samira & Hana Makhmalbaf
42 • 2 / 2024 ELOKUVAT KOONNUT TUOMAS RANTANEN Anna Novion: MARGUERITEN TEOREEMA Ensi-ilta 3.5. École Normale Superieure on Ranskan hienoin opinahjo, jossa poikkeuksellisen lahjakas, homssuinen Marguerite ( Ella Rumpf) todistaa matemaattista teoreemaa. Vastoinkäymiset vievät hänet Pariisin öiseen alamaailmaan. Eliittikoulun huippu ei anna periksi, mutta ilman kykyä empatiaan hintana voi olla ystävien menettäminen. Ranskalais-ruotsalaisen Anna Novionin ohjaus muistuttaa paljon Claude Pinoteaun Opiskelijatyttöä (1988). Siinäkin opiskelija joutui miettimään, antautuako akateemisen maailman vaatimuksille vai rakkaudelle. Voivatko molemmat vaihtoehdot toteutua? Kriisistä saa irti sekä vakavia nyansseja että hellyttävän hauskaa komediaa. IIDA SIMES Lue lisää arvioita osoitteessa Voiman TV-tärpit Yle TV1 20.4. Ompelijatar (Suomi 2015) Ville Suhosen dokumenttielokuva kertoo 1930-luvulla kielletyn SKP:n aktivistista Martta Koskisesta, josta tuli viimeinen valtiovallan teloittama nainen Suomessa – ja vain pari vuotta ennen kuin hänen salaisista tovereistaan Hertta Kuusisesta tuli kansanedustaja, Yrjö Leinosta ministeri ja Hella Wuolijoesta Yleisradion pääjohtaja. Net? ix: Ripley (USA 2024) Steven Zallianin ohjaama psykologinen trilleri Patricia Highsmithin romaanista Lahjakas herra Ripley löytää paljon uutta kerrottavaa René Clémentin ja Anthony Minghellan elokuvien (1959 & 1999) päälle ja on ehkä suoratoistopalvelujen tuoreen tarjonnan tyylitietoisin sarja. Muun muassa Paul Thomas Andersonin hovikuvaajana tunnetun Robert Elswitin mustavalkoisessa ? lm noir -maailmassa jokaisen kohtauksen asettelu on rajausta myöten kuin laadukkaimmasta taidekirjasta. 23.4. & 28.4. Yle Teema & Fem: Tytöt tytöt tytöt (Suomi 2022) Alli Haapasalon raikas nuorisokuvaus kertoo siitä, miten erilaisista taustoista ponnahtavat kolme teini-ikäistä tyttöä ( Linnea Leino, Aamu Milono? , Eleonoora Kauhanen) avaavat omia latujaan aikuisuuden esteradalla. Elokuva osoittaa vastaansanomattomasti, miten koskettavaa draamaa voi nousta silkasta arjesta ilman liioiteltuja ulkoisia uhkia tai eeppisiä hyvän ja pahan välisiä taisteluja. 26.4.Yle TV1: Näköradiomiehen ihmeelliset siekailut (Suomi 1969) Itseään loputtomasti ryöstökalastaneen ja muutenkin kuin sukupuoliroolikuvien osalta nyt jo auttamattoman vanhentuneen Spede Pasasen tästä Uunoja vähemmän esillä olleesta elokuvasta voi löytää antikvaarisella uteliaisuudella oman aikansa television tuotantorakenteisiin kohdustuvaa satiiria ja jopa tekijälleen epätyypillistä itseironiaa. MUBI: Vagabond (Ranska 1985) Ranskalaisen uuden aallon pioneeri Agnès Vardan mestariteos kertoo väkevästi puhuttelevan tarinan ympäristön asenteita vastaan heittäytyvästä nuoresta naisesta. Mubi-suoratoistopalvelussa on nyt esillä Vardan muutakin tuotantoa alkaen elokuvasta Cléo viidestä seitsemään (1962) ja dokumentti Black Panthers (1968). Samasta lyömättömästä aarreaitasta löytyy myös harvemmin esillä olevia elokuvia sellaisilta tärkeiltä ohjaajilta kuten Nelly Kaplan, Jane Campion, Sofi a Coppola, Joanna Hogg ja Alice Rohrwacher. Tätä katalogia täydentää muun muassa Chantal Akermanin elokuva Jeanne Dielman, 23, quai du commerce, 1080 Bruxelles. Alice Rohrwacher: LA CHIMERA – SIELUJEN AARTEET Ensi-ilta 19.4. Kymmenisen vuotta sitten Sodankylän elokuvajuhlilla The Wonders -elokuvallaan (2014) ja haitarinsoitollaan hurmanneen italialaisen ohjaajan Alice Rohrwacherin tuore elokuva keräsi kiitosta Cannesissa. Siinä italialaistunut englantilainen haudanryöstäjä Arthur ( Josh O’Connor) palaa vankilasta saapasmaan kotipitäjäänsä jatkaakseen siellä etruskien aarteiden rosvoamista paikallisen joutojengin kanssa. Muita avainhahmoja ovat sinnikäs yksinhuoltaja Italia ( Carol Duarte) ja paikallinen matriarkka Flora ( Isabella Rosselini). Rohrwacherin estetiikka on persoonallista yhdistelmää uudesta ja vanhasta. Hahmojen leikkisä vipeltäminen, amatöörien karismaattiset kasvot ja veijaritarinan luokkakantaisuus tuovat mieleen esimerkiksi Pasolinin ja Loachin. Kun elokuvan hellän feministinen katse enemmän huomaa kuin osoittelee, kaikille sivuhahmoillekin piisaa persoonaa. Kuvien tyylinvaihdokset ovat päräyttävän luovia, mutta eivät koskaan mahtipontisia tai tekotaiteellisia. Musiikinkin skaala ulottuu rouheasta kansanmusiikista italopoppiin ja oopperaan. Hautojen ryöstely on vahva vertauskuva elämänvalinnoille. Kuolleiden mammonan voihkiminen ja haavekuva menetetystä rakastetusta syövät Arthurin sielua, ja vääjämättä edessä on havahtuminen. Meneekö valinta pieleen vai oikein jääköön katsojan koettavaksi. Inhimillisyyden ytimessä ollaan vankasti. TUOMAS RANTANEN Shô Kataoka: THE GOOD FATHER Ensi-ilta 5.4. Iloisen huvipuistoretken päätteeksi perhe joutuu auto-onnettomuuteen. Psykologi-isän jalka vammautuu pysyvästi, äiti joutuu koomaan ja pienen Luna-tyttären kasvot palavat. Vanhin tytär Rana selviää pelkillä naarmuilla. Vuosien päästä koomasta herännyt äiti palaa kotiin, mutta Rana alkaa epäillä tämän henkilöllisyyttä. Luna ei vaikuta huomaavan mitään outoa, vaan on onnellinen äidin paluusta. Samaan aikaan Ranan kanssa ystävystyvä teini-ikäinen Jun-poika tutkii, miksi hänen äitinsä on taantunut toimintakyvyttömäksi monien muiden lähistöllä asuvien ihmisten tavoin. Shô Kataokan käsikirjoittama ja ohjaama japanilainen kauhujännäri tutkii vanhemmuuden ja rakkauden pimeää puolta. Paikoitellen hieman höpsön elokuvan teho on epätietoisuudesta kumpuavassa painostavassa tunnelmassa, jota tihentää minimalistinen äänimaailma. Hiljaisuutta vasten myös tarkoin valikoitu musiikki pääsee oikeuksiinsa. Näyttelijäntyö on yhtä lailla vähäeleistä. Sara Minami tulkitsee vaiteliaan hämmentynyttä ja hiljalleen yhä pahemmin ahdistuvaa Ranaa moitteettomasti toisena keskushenkilönä Hiroshi Tamakin esittämän intensiivisen isän rinnalla. EMILIA MIETTINEN Alex Garland: CIVIL WAR Ensi-ilta 19.4. Monipuolisen brittiläisen kirjailijan, ohjaajan ja tuottajan Alex Garlandin elokuvassa USA on ajautunut sisällissotaan. Tässä tie-, sotaja dystopialajityyppien yhdistelmässä joukko toimittajia ajaa autolla läpi sotatoimialueen kohdaten ulkoisten uhkien ohella kysymyksiä omista valinnoistaan ja moraalistaan. Kirsten Dunst tekee hienon roolin karaistuneena konkarivalokuvaajana. Hyvin pärjää myös hänen noviisityöparinaan – juuri Sofi a Coppolan Priscillan nimiosassa nähty – Cailee Spaeny. Vaikka groteski lähtöasetelma viittaa USA:n nykyiseen polarisoitumiseen, tarkemman poliittisen analyysin sijaan elokuvan fokus liittyy siihen, mitä sota tekee ihmisille. Käsitellyksi tulevat myös sodan ja median suhde sekä sotareporttereiden työnkuvan taustalla vaikuttavat idealistiset ja psyko(pato)logiset vaikuttimet. Sen yhtenä esikuvana voi pitää saksalaisen Volker Schlöndor? n elokuvaa Petoksen kehässä (1981). Elokuvan realismin tuntu on vahvimmillaan toimittajakollegion kohdatessa omilla pelisäännöillään ja primitiivisin vaistoin sotaa käyviä taistelijoita sekä kaiken keskelle jääneitä siviilien suvanteita. Loppua kohden Garland ottaa enemmän toimintaelokuvallisia vapauksia, mutta alleviivaa sattuvasti, miten sodan adrenaliinikoukkuun voi jäädä ilman pyssyäkin. TUOMAS RANTANEN
Ohjelmassa kulttuuria ja asiaa paremman maailman puolesta! Mm. Dub FX feat. Mr Woodnote, Hassan Maikal, Antti Autio, Puerto Candelaria, Maija Kauhanen, Emel, Don Johnson Big Band, Illia Ponomarenko, Christine Kandie, Julius Mbatia Maailma kylässä -festivaali | World Village Festival 25.–26.5.2024 | Suvilahti, Helsinki | Vapaa pääsy! Ku va : Ala n Na rt Tapahtuman järjestää Pääpartnerit DOKUMENTAARINEN ESITYS VALLASTA 6.5.–11.5.2024 KUNINKAAT Teatteri Avoimet Ovet Erottajankatu 5, Helsinki Liput: lippu.fi Avoimet Ovet (09) 434 2510 / avoimetovet.fi
AJAMINEN, NOPEASTI JA HITAASTI Hikeä ei voi ostaa rahalla. Se pitää ansaita. Jo puolen tunnin päivittäinen liikunta eli pyöräily parantaa ajattelukykyä ja ylläpitää peruskuntoa. Myymälästämme ja verkkosivuilta löydät monipuolisen valikoiman pyöriä ja varusteita arkeen ja siitä irtaantumiseen. PYÖRÄ KUIN PYÖRÄ TAI TYÖSUHDEPYÖRÄ Työsuhdepyörän ei tarvitse olla kallis sähköpyörä vain sen vuoksi, että se olisi mahdollista. Neuvot työsuhdepyörän hankintaan löydät verkkosivultamme, jossa voit myös valita maksutavaksi ”työsuhdepyörä”, kun sopimuksesi on kunnossa. SUOMI FINLAND KOTISEUTU-ETU Koska Pelago on kotimainen ja yritys täyttää tänä vuonna 15 vuotta, tarjoamme paikallisetuja kevään ajan. Edut ovat oikeasti ihan reiluja: parhaimmillaan säästö pyörän hankinnasta on yli 500 euroa. Valikoidut etutuotteet löydät kaupalta ja osoitteesta pelagobicycles.com/kotiseutuetu. HUOLLA, KORJAA JA KIERRÄTÄ Ammattitaitoinen pyörähuoltomme huoltaa ja hoitaa kaikenlaiset pyörät ja pyörämerkit. Huolto toimii myymälän yhteydessä sisäpihalla. Tervetuloa! Ps. Kun korjaat itse, tutustu varaosaja komponenttivalikoimaamme netissä. Seuraa meitä: @pelagobicycles PELAGO PYÖRÄKAUPPA & HUOLTO Kalevankatu 32, 00100 Helsinki | Avoinna ma-pe 11-18, la 11-15 Puhelin: 045 657 2069 | Sähköposti: shop@pelagobicycles.com KAUPUNKI-, RETKIJA GRAVELPYÖRÄT TYÖSUHDEPYÖRÄT HUOLTO WWW.PELAGOBICYCLES.COM RIDING, FAST AND SLOW