MAUKKAITA LAHJOJA TIEDONJANOISILLE JA VIIHTEENNÄLKÄISILLE WWW.LIKE.FI Hugh Howey KOHTALO Pelottava ja koukuttava Siilon saaga huipentuu. Syvällä maan uumenissa kytee kapina. ”Viimeinen osa vahvistaa Siilon saagan statuksen modernina mestariteoksena.” – Sunday Express Peter Pomerantsev MIKÄÄN EI OLE TOTTA JA KAIKKI ON MAHDOLLISTA Kiehtova tietokirja nyky-Venäjän absurdista todellisuudesta. ”Sopii kaikille, joita putinilainen surrealismi kiinnostaa.” – Sofi Oksanen Walter de Camp JA HOMOT LOIVAT NAISEN Provosoiva teos homojen vaikutuksesta naisten muotiin. ”On virkistävää lukea suomalainen teos, jossa keskitytään muotiin, ei tyyliin.” – Suomen Kuvalehti Bea Uusma NAPARETKI Upea kertomus peräänantamattomuudesta ja rakkaudesta seikkailuun. ”Uusma onnistuu viemään lukijan suoraan lumen, turkoosien jäälauttojen ja loputtoman syvän meren keskelle. Kirja pitää otteessaan arvoituksellisesta alusta yllättävään loppuun.” – Mondo Lena Huldén MINIKARJAA Ole tarkka, ota sirkka! Kiehtova ja asiantunteva teos hyönteissyönnistä ja sen ekologisuudesta. Tommi Liimatta, Sami Yaffa SOUND TRACKER KAPINAMUSIIKIN JUURILLA Seikkailu jatkuu! ”Sound Trackerin toista kautta kartoittava kirja on aivan omanlaisensa tapaus, ilmiö jota on vaikea selittää ja opus jonka ääressä taatusti viihtyy.” – Desibeli.net Ari Lahdenmäki & Juha Metso KARI PEITSAMO Peitsamon ajatuksia musiikista ja elämästä sanoin ja kuvin. ”Kirja viihdyttää, koska Peitsamo on sivistynyt ja hauska kertoja.” – Suomen Kuvalehti Ryan Gattis VIHAN KADUT Vaikuttava kertomus Los Angelesin jengisodasta. ”Ei siitä ole kahta kysymystäkään. Intensiivinen Vihan kadut on yksi tämän syksyn parhaista käännösromaaneista.” – Helsingin Sanomat
LIPUT alk. 20–22 € Kansallis teatterin lippumyymälästä 010 733 1331 (0,083 €+pvm/mpm) Lippupisteestä 0600 900 900 (1,98 €/min+pvm) lippu.fi Pääyhteistyökumppani Yhteistyökumppani HIRTTÄJÄT Martin McDonagh Viiltävä farssi • Pienellä näyttämöllä 9.3.2016 • Ohjaus Mika Myllyaho ROOLEISSA Jani Karvinen, Tero Koponen, Petri Liski, Esa-Matti Long, Petri Manninen, Ilja Peltonen, Heikki Pitkänen, Kristo Salminen, Paula Siimes, Alina Tomnikov ja Timo Tuominen Mukka Smeds Sella Jartti Kuusisto Enää kaksi näytäntöä, 3.1. ja 6.3.2016!
12 ilmoitus Joulu– tammmiKuu N merKKituotteet Työväentutki muk sen teemana on tänä vuonna naisten työ. Vuosikirja sisältää artikkeleita, mielipidekirjoituksia, opinnäyteesittelyjä ja kirja-arvioita, joissa eri tieteenalojen ammattilaiset käsittelevät julkaisun teemaa sekä muita työväestöön ja yhteiskuntaan liittyviä aiheita kattavasti eri näkökulmista. Työväentutkimus on myynnissä 10€ hintaan Työväenliikkeen kirjastossa (Sörnäisten rantatie 25 A, 00500 Helsinki) ja Kurvin Kirjassa. www.tyovaenperinne.fi/tyovaentutkimus TyöväenTuTkimus 2015 -vuosikirja Mitä eläimet aistivat, ajattelevat ja tuntevat? Teos tarjoaa pysäyttäviä faktoja niin luonnonvaraisista eläimistä kuin tuotantoja lemmikkieläimistäkin. Suomen Eläinsuo je lu yhdis tysten liitto myönsi tekijälle Vuoden Eläinsuo jelu teko 2015 -palkinnon. ”Hyvin harvoin törmää kirjaan, joka muuttaa käsitystä maailmasta jokaisella aukeamalla.” – Tieto-Finlandia-valintalautakunta www.finlit.fi/kirjat Helena TelkänranTa: millaisTa on olla eläin? vlad seiväsTäjä ja vampyyrikreivi dracula Mistä kreivi Dracula vaelsi Transilvanian vuorille ja pop-kulttuurin suosikiksi? Tuomas Hovin tietokirja kertoo, kuinka vampyyrimyytti on kehittynyt ja miksi 1400-luvulla elänyttä ruhtinasta on pidetty Draculan esikuvana. Pakollista luettavaa vampyyrifaneille! www.finlit.fi/kirjat poesiaviHkoT Poesiavihkot on Poesian vihkomuotoinen julkaisusarja kaunokirjallisuudelle. Kirjaa lyhyemmistä mutta silti itsenäisistä kirjallisista kokonaisuuksista koostuva julkaisusarja on ensimmäinen lajiaan Suomessa. Poesiavihkot ilmestyy vähintään kolme kertaa vuodessa. Poesiavihkoja päätoimittaa runoilija Kristian Blomberg. Vihkoja voi ostaa ja tilata osoitteessa poesia.fi/vihkot. Suomalaisen vaatemerkin ekologinen kauluspaita hengittää materiaalinsa ansiosta erinomaisesti – 55% hamppua ja 45% luomupuuvillaa. Verkkokaupassa myös suositut Plasticana-hamppukumisaappaat naisille ja miehille. WEBSHOP / RCM SHOP TURKU Rauhankatu 12 a 20100 Turku www.rcmclothing.com rcm carpenTer sHirT / Hamppua ja luomupuuvillaa Tammikuu on laihdutusohjeiden sesonkiaikaa. On tär keää karistaa joulukilot! On kiire päästä bikinikuntoon! Raisa Omaheimon ja Elina Kilkun näytelmä lihavuudesta kertoo että vaihtoehtojakin on. Koska lihavista puhutaan, mutta lihavat eivät puhu. Näytökset 8.1. 6.2.2016 Teatteri Takomo, Freda 18, Helsinki Liput 27e/13,50e www.tiketti.fi www.teatteritakomo.fi läski. rasvainen monoloGi liHavuudesTa. TieToisen läsnäolon HarjoiTuksia Teineille Harjoitusohjelma mielenterveyden lisäämiseen CD-levyllä. Samalla tuetaan hyvinvointitaitojen opetusta peruskouluissa*. Tämän harjoitusohjelman on luonut psykologian tohtori Amy Saltzman. Tavoitteena on lisätä rauhaa, keskittymiskykyä ja hyvää fiilistä. Eli tukea voimakkaiden tunteiden kohtaamiseen, stressinhallintaan ja sisäiseen tasa painoon. Ostamalla CD:n tuet ainakin yhden teinin mielenterveyttä – samalla lahjoitat 10€ nuorten mielenterveyden tukemiseen! ”Ota chillisti, joka päivä. Tämän cd:n avulla se onnistuu”, Jukka poika. ”Tämä on juuri se levy, jonka olisin itse halunnut teininä.”, Mira Luoti. * Lue lisää ja toimi! www.perustaitojaperuskouluun.fi pane oluTTa Pane olutta on selkeä ja innostava opas herkullisen kotioluen valmistukseen. Teos sisältää palkittujen tekijöiden ja heidän ystäviensä parhaiden oluiden reseptit. www.sammakko.com Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n
12 52 46 Acton kalenterit keskiaukeama McVaiva isukko s. 13 Vastamai nos Tässä lehdessä muun muassa 14.12.–31.1.2016 10 / 2015 • 7 pääkirjoiTus VoimA Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin (09) 7744?3112, faksi (09) 773?2328, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, fifi.voima.fi päätoimittAjA Veera Järvenpää 044 980 5215 ULKoASU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen (09) 7744?3113, mainosgraafikko Ninni Kairisalo mUU toimitUS Ellen Eljaala, Velda Parkkinen, Tuomas Rantanen, Kaisu Tervonen, Iida Simes & Jari Tamminen toimitUSjohtAjA Teemu Matinpuro YhteYSpääLLiKKö Tuomas Korkiakangas (09) 7744 3112, 040 825 5804 KUStAnnUSpääLLiKKö Tuomas Rantanen 040 507?7165 AVUStAjinA täSSä nUmeroSSA Kalle Erkkilä, Pipsa Hakala, Niko Hallikainen, Jami Järvinen, Otso Kantokorpi, Katariina Kombi, Saila Kivelä, Jani Leinonen, Lissu Lehtimaja, Christer K. Lindholm, Fanny Malinen, Apila Pepita, Ilpo Puhakka, Janne Siironen, Syksy Räsänen, Heli Yli-Räisänen. jULKAiSijA Voima Kustannus Oy Yhtiön oSAKKAAt Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & Tuomas Rantanen jAKeLU Jari Tamminen 050-331 4057 tiLAUKSet Tuomas Korkiakangas (09) 7744 3112 VoimAn VUoSitiLAUS 10 numeroa 39 euroa pAino Alma Manu Oy, Tampere pAinoS 60 000 iSSn 1457-1005 Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n Asiallista keskustelua Suomen euroerosta VoiSiKo pA AVo VäYrYnen olla edes kerran oikeassa? Sitä sopisi miettiä nyt, jos koskaan. Väyrynen on tehnyt kansalaisaloitteen, jolla vaaditaan kansanäänestyksen järjestämistä Suomen eurojäsenyydestä. Markan perään haikailu näyttäytyy usein epä-älyllisenä tunteiluna, joka kumpuaa joko nostalgiasta tai äärinationalismista. Euroopan talousja rahaliittoon kuuluminen on kuitenkin tuonut mukanaan muutakin kuin uudennäköiset kolikot. Finanssipoliittiseen sopimukseen sitoutuminen on kaventanut Suomen mahdollisuuksia elvyttää taantumassa laahustavaa taloutta ja ajanut leikkaus politiikan tielle. Jyväskylän yliopiston tutkija Joel Kaitila ja Helsingin yliopiston tutkija Antti Ronkainen ovat kirjoittaneet raportin siitä, mitä Suomi voisi euromaana tehdä lisätäkseen taloudellista liikkumavaraansa. Käytännössä ei paljon. Euroopan vakausja kasvusopimuksen mukaan budjettialijäämä ei saa ylittää kolmea prosenttia eikä julkinen velka 60 prosenttia. Niiden puitteissa Suomi ei voi kuin leikata palveluista. Tämä on asia, jota Suomessa harva hyvinvointiyhteiskunnan puolustaja sanoo ääneen. AinoA tie hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseen ja pohjoismaisen mallin tulevaisuuteen käy rikkomalla kurisääntöjä, kiertämällä niitä rinnakkaisvaluutan avulla ja eroamalla euroalueesta. Oma raha tarkoittaisi omaa, talousja rahaliitosta riippumatonta rahapolitiikkaa ja sitä kautta myös enemmän välineitä sisämarkkinoiden kulutuskysynnän lisäämiseen ja palveluiden turvaamiseen. Euroopan unioni perustettiin rauhan liitoksi, mutta vuosien saatossa se on kaapattu uusliberalistisen talouspolitiikan kokeilulaboratorioksi ja rahan liitoksi. Jos Suomi olisi kuin Euroopan unioni, Uusimaa olisi Saksa ja Etelä-Savo Kreikka. Eurooppaan on turha kuvitella saatavan eroja tasaavia tulonsiirtoja. Unionia kehitetään yhä voimakkaammin fiskaaliunioniksi, ja talouskuri vain tiukentuu. mitä SiiS on tApAhtUmASSA? Eurooppaan perustetaan kansainvälisiä kilpailukykyneuvostoja, jotka seuraavat jäsenmaiden palkkakehitystä. EU:lle perustetaan valtiovarain ministeriö, joka haukkaa suuren osan finanssi poliittista valtaa. Kehitys edellyttää perussopimuksen muuttamista, ja sen on määrä tapahtua jo vuonna 2017. Euroopan unionin nykyiselle kehitykselle ei ole suomalaisten mandaattia. Eduskunnan pitäisi uskaltaa mittauttaa euron ja leikkauspolitiikan suosio kansalla ja järjestää neuvoa-antava äänestys euroerosta. VeerA järVenpää 10 normihomovoimaa! s. 27–28 Liite: Kynnys ry. ehkäistään, miehet 41 50 runon poesia Luc jacquet kapitalismi & aktivismi KLein, 56 robert redford 8 tutkijat: irti eurosta & 45
8 • 10 / 2015 MaailManlopun eteinen Katoavat ystävät GeorGe L. Mossen kirja Nazi Culture kertoo elämästä natsi-Saksassa aikalaistekstien kautta. Se loppuu kirjailija Erich Ebermayerin toukokuun 1933 päiväkirjamerkintään, jolle Mosse on antanut otsikoksi ”Katoavat ystävät”. Toisin kuin voisi arvata, kyse ei ole keskitysleireille viedyistä ihmisistä, vaan tutuista, jotka häviävät natsien aatteen syövereihin. ”Heidän kanssaan ei voi edes keskustella asioista, koska he uskovat. Eikä uskoa vastaan ole rationaalisia argumentteja.” Ebermayerin kuvaus tuntuu tutulta nyky-Suomessa. On surullista ja vaikeaa kohdata se, miten tuttavapiirissä omaksutaan rasistioikeiston ajatuksia. Niihin voi törmätä melkein missä tahansa, ja 30-luvulta vertaansa hakeva väkivaltapuhe on sosiaalisen median päivittäistä arkea. rasistioikeisto on rakentanut oman suljetun viitekehyksensä, jota kansoittavat maahanmuuttokriitikot, suvakit, mokuttajat ja muut mielikuvitusolennot. Rasisti oikeiston suuri saavutus on se, että se on saanut valtavirtatiedotusvälineet käyttämään tätä kieltä ja levittämään siihen kuuluvaa myrkyllistä ajatusmaailmaa. Maamme johtava päivälehti Helsingin Sanomat peräänkuuluttaa rasisti-ideologi Jussi Halla-aholta ”valtiomiestason tekoja” kuvaillen häntä profeetalliseksi johtajaksi, jonka ”hetki on tullut”. Lietsontaa ei hidasta se, että rasistioikeisto pitää lehteä ”hyysärinä” ja kansakunnan vihollisena. Sen enempää Anders Breivikin joukkomurha Halla-ahon inspiroimana kuin korkeimman oikeuden tuomiokaan ei ole laannuttanut toimittajien intoa ruokkia suuta, joka heitä puree. Yksi syy tähän lienee kuvitelma siitä, että valtavirta on muuttumaton, ja laineista huolimatta yhteiskunnassa kaikki menee samalla tavalla kuin ennenkin. Tämä rohkaisee vähättelemään pelottavia suuntauksia ja siirtymään hiljaa virran mukana. Mutta virta voi ajautua uusille uomille, eikä yhteiskunnan järjestystä suojaa mikään säilymislaki. Ihmisten teot eivät pohjaa eettisiin ihanteisiin, vaan niiden mittana ovat hyväksytyt normit. Kun ne muuttuvat, niin toiminta seuraa perässä. on LohduLLista ajatella, että jos tilanne menee todella pahaksi, niin se pysäytetään, mutta vielä tänään ei tarvitse tehdä mitään. Joukkomurha naapurissa ei ole tarpeeksi; kansanedustajan yhteistyö natsien kanssa ei ole tarpeeksi; jatkuvat hyökkäykset pakolaisten kimppuun eivät ole tarpeeksi: mutta kun tosipaikka tulee vastaan, niin asialle kyllä laitetaan stoppi! Yhteiskunnassa ei kuitenkaan ole käsijarrua. Jos viestinnän kanavat saastuvat niin pahasti, että suuri osa väestöstä tulkitsee asiat rasistioikeiston käsitteiden kautta, niin tapahtumia ei voi pysäyttää rationaalisella keskustelulla. Kurssi pitää kääntää nyt, ennen kuin ystäviä katoaa myös hautaan. syksy räsänen Ka isa Ka ng as teksti Veera JärVenpää kuVa Lissu LehtiMaJa Euroopan talousja rahaliitto ei anna vaihtoehtoa talouskurille ja leikkaus politiikalle. Jos Suomi ei riko sääntöjä, hyvinvointivaltio on mennyttä. Merir osvo?lippu salkoon! a inoa tie hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseen ja leikkauspolitiikan lopettamiseen käy haastamalla Euroopan talousja rahaliiton institutionaalinen järjestys. Käytännössä tämä toteutetaan rikkomalla tietoisesti talouskurisääntöjä, kiertämällä niitä rinnakkaisvaluutan avulla ja eroamalla euroalueesta. Tähän lopputulokseen ovat tulleet tutkijat Joel Kaitila ja Antti Ronkainen, jotka kirjoittivat raportin Talouskurista autonomiaan. Raportissaan Kaitila ja Ronkainen analysoivat, mitä Suomi voi euromaana tehdä lisätäkseen talouspolitiikkansa liikkumavaraa. Keinoja on, mutta ne vaativat poliittista uskaliaisuutta ja päättäväisyyttä. Euroopan vakausja kasvusopimuksen mukaan budjettialijäämä ei saa olla yli 3 prosenttia eikä julkinen velka yli 60 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Nämä talouskurisäännöt estävät elvyttävän finanssipolitiikan harjoittamisen. käytännössä leikkauspolitiikalle ei ole vaihtoehtoa, jos Suomi pysyy euroalueessa ja noudattaa finanssipoliittisen sopimuksen talouskuria. Ronkaisen mielestä nyt olisi aika julkiselle keskustelulle ja euroalueen haittojen pöytään nostamiselle. ”Rahaliitto on uusliberalismin, nationalismin ja muukalaisvihan pyhä liitto, ja kierre tulee vain pahenemaan, ellei näistä kurisäännöistä päästä eroon”, Ronkainen kärjistää. Kuulostaapa pahalta ja suorastaan populistiselta. Annetaan kuitenkin tohtoritutkija Ronkaisen selittää, mitä hän tarkoittaa. yli 50 000 kannatusilmoitusta, joten se etenee eduskunnan käsittelyyn. Ronkainen on allekirjoittanut aloitteen ja pitää sitä hyvänä, koska se tuo keskusteluun mahdollisuuden, että Suomi eroaisi rahaliitosta. ”Ongelma on se, että Väyrynen on sitoutunut vientivetoiseen malliin, johon koko Euroopan talousja rahaliitto perustuu. Hän haluaisi palata markkaan, jotta valuutta voitaisiin devalvoida, minkä seurauksena Suomen vientisektori saisi devalvaation verran kilpailuetua.” Devalvointi on rahapolitiikan keino, jossa valuutan ulkoista arvoa lasketaan suhteessa muihin valuuttoihin. Yksinkertaistaen se laskee vientituotteiden suhteellista hintaa, mutta vastaavasti nostaa tuontitavaroiden hintoja. ”Jos olisi oma valuutta, Suomessa ei tarvitsisi tehdä ’kilpailukyvyn nimissä’ sisäistä devalvaatiota eli polkea palkkoja ja tehdä yhteiskuntasopimusta. Sisäisen devalvaation lopettaminen olisi hyvä alku, mutta omaa valuuttaa tulee tavoitella talouskurin lopettamiseksi.” Ronkainen uskoo, ettei Väyrysellä sinänsä ole arvoristiriitaa Euroopan talousja rahaliiton talouskuri kanssa. ”Hän on oikeistolainen poliitikko, joka kannattaa talouskuria. Väyrysen agendalla ei ole tehdä valtiosta aktiivisempaa toimijaa tai ajaa suuria satsauksia esimerkiksi julkiselle sektorille, koulutukseen tai terveydenhuoltoon.” kun kuunteLee Ronkaista, tajuaa kirkkaasti yhden asian: hyvinvointivaltiota ei voi rakastaa, jos ei uskalla ajatella Suomen eroa euroalueesta. Rahaliiton ku”Talouskurisääntöjen vuoksi euromaiden ainoat keinot selvitä on kilpailla alemmalla verotuksella tai alhaisemmilla palkoilla. Näiden kahden asian seurauksena hyvinvointivaltio ajetaan alas, kulutuskysyntä vähenee ja talous ajautuu negativiiseen kierteeseen ’vastuullisuuden ja kilpailukyvyn’ nimissä.” Mikään ei viittaa siihen, että talousja rahaliittoa oltaisiin viemässä muuhun kuin yhä tiukempaan suuntaan. ”Euroopan työväestön keskuudessa ei nouse solidaarisuutta, vaan vihaa ja kateutta muita kansoja kohtaan. Kun siihen vielä lyödään päälle koko Euroopan laajuinen leikkausbuumi ja vakavin pakolaiskriisi sitten toisen maailmansodan, patriotismi ja muukalaisviha saavat materiaalisen trampoliininsa. Työttömyydestä ja leikkauksista aiheutuva epävarmuus on psykologisesti helppoa purkaa kaikkein heikoimmissa asemassa oleviin turvapaikanhakijoihin.” aik a euroerokeskustelulle on kypsä. Asia on kuitenkin vaarassa henkilöityä keskustan konkaripoliitikko Paavo Väyryseen ja hänen käynnistämäänsä kansalaisaloitteeseen, jossa vaaditaan kansanäänestystä euroon kuulumisesta. Aloite on kerännyt hyvinvointi valtiota ei voi rakastaa, jos ei uskalla ajatella suoMen eroa euroalueesta.
10 / 2015 • 9 risäännöt varmistavat, että rahaa on päivä päivältä vähemmän julkisiin palveluihin ja sosiaalimenoihin. ”Kysymys on siitä, mihin valtiota käytetään. Oma raha mahdollistaa, ettei hallituksen talouspoliittista linjaa kirjoiteta Brysselissä, vaan vaaleissa voidaan oikeasti äänestää talouspoliittisten linjojen välillä.” Kuitenkaan edes vasemmistoliitto ei vastusta talousja rahaliittoa. Ronkaisen mukaan vasemmisto on haluton puhumaan euroerosta, sillä se olettaa, että rahaliiton sisällä voidaan tehdä vasemmistolaista politiikkaa tai että se olisi reformoitavissa vasemmistolaiseksi. Lisäksi oletetaan, että rahaliiton ulkopuolella ei ole mahdollista harjoittaa työväenluokkaa hyödyttävää talouspolitiikkaa. ”On harhaa kuvitella, että euron puitteissa voitaisiin lopettaa talouskuri. Junckerin komissiosta puolet on konservatiiveja, ja EU-parlamentissa suurimmat ryhmät ovat konservatiivit ja sosiaali demokraatit. Näiltä veijareilta on turha odottaa vasemmistolaista politiikkaa tai suuren kuvion muuttamista”, Ronkainen lataa. ”Vasemmisto ei halua markkaa takaisin, koska sillä ei ole omaa talouspoliittista mallia siitä, mitä sillä tehtäisiin. Se on hyväksynyt budjettirajoitteet ja niellyt Väyrysen tavoin oikeistolaisen, vientivetoisen talousmallin. Vasemmisto ajaa ainoastaan pehmeämpää talouskuria.” taLouskuriLLe on kuitenkin vaihtoehto, ja Ronkaisen ja Kaitilan raportissa listataan vaiheittaiset askelmerkit leikkauspolitiikan lopettamiselle. Ensimmäiseksi Suomen pitäisi rohkeasti rikkoa finanssipoliittisen sopimuksen sääntöjä valtion alijäämästä ja velkakatosta. Mallia voi ottaa Ranskasta, joka on ilmoittanut aloittavansa sotaelvytykset ja rikkovansa molempia kurisääntöjä terrorisminvastaisen sodan nimissä. ”François Hollande ilmoitti, että Ranska peruu kaikki puolustusleikkaukset vuoteen 2019 asti. Lisäksi vähintään 17 000 henkilöä värvätään turvallisuuden lisäämiseksi, ja poliisin, oikeuslaitoksen, rajavalvonnan ja vankiloiden henkilöstömäärää kasvatetaan 8 500 henkilöllä.” ”Miksi investoinnit koulutukseen, terveydenhoitoon ja ekologiseen modernisaatioon voivat olla vastuutonta politiikkaa ja sotavarustelu vastuullista? Tämä on tuhannen taalan kysymys sen suhteen, mihin Eurooppa on menossa.” kurisä äntöJen rikkomisesta voi seurata sakkoja, jotka langetetaan Euroopan unionin tuomioistuimessa. Enimmillään sakko on 0,1 prosenttia bruttokansantuotteesta. ”Kurisääntöjä kannattaa ehdottomasti rikkoa. Taloudelliset ja sosiaaliset hyödyt ovat välittömiä. Mitään ennakkotapauksia ei ole siitä, että valtio olisi haastettu niiden rikkomisesta EU-tuomioistuimeen. Uhkasakon mahdollisuus on erittäin pieni varsinkin nyt, kun Ranska on aloittanut sotaelvytykset.” Suomen bruttokansantuote on noin 200 miljardia euroa, josta promille on 200 miljoonaa. Jos summa suhteutetaan esimerkiksi vuosittaisiin puolustusmenoihin, 2,35 miljardiin, se vastaa siitä noin kahdeksan prosentin osuutta. ”Kun merirosvolippu nostetaan salkoon ja lähdetään rikkomaan kurisääntöjä, pitää olla valmis avoimeen konfrontaatioon rahaliiton kanssa aina euroeroon saakka.” asiassa täytyy toimia suunnitelmallisesti. Ronkainen ja Kaitila ehdottavat kurisääntöjen rikkomisen ja oman valuutan käyttöön oton väliaskeleeksi rinnakkaisvaluuttaa. Sillä voitaisiin huolehtia, että raha liikkuu sisämarkkinoilla ja taloudellinen aktiivisuus säilyy, vaikka Euroopan keskuspankki alkaisi toimia aggressiivisesti niskuroivaa Suomea kohtaan. EKP sulki Kreikan pankkisektorin kesällä, kun hallitus ilmoitti kansanäänestyksestä tukipaketin ehdoista. Mitä rinnakkaisvaluutan käyttöön ottaminen tarkoittaisi käytännössä? ”Suomen valtio alkaisi maksaa osan julkisen sektorin palkoista ja sosiaalietuuksista rinnakkaisvaluutalla, jonka nimi voisi olla vaikkapa markka. Tällä taattaisiin se, että valuutalle on tarjontaa. Lisäksi valtio hyväksyisi rinnakkaisvaluutan verojen maksamiseen, jolloin esimerkiksi kaupoille ja Merir osvo?lippu salkoon! yksityiselle sektorille tulisi motiivi ottaa sitä vastaan. Tällöin rinnakkaisvaluutalle syntyy sekä kysyntä että tarjonta.” Vaikka rinnakkaisvaluutta on vain sisämarkkinoiden ratkaisu, se antaisi liikkumavaraa elvyttävän talouspolitiikan tekemiseen. ”Voidaan perua leikkaukset ja myös kasvattaa sosiaaliturvaa sekä julkisen sektorin palkkoja, mutta aloittaa myös suuria työllistämisohjelmia.” Kun rinnakkaisvaluutta on käytössä, se voitaisiin helposti muuttaa omaksi valuutaksi. ”Suurin syy, miksi rahaliitosta ei haluta erota, on se, että alkuvaihe olisi todella vaikea. Hallituksen ja keskuspankin on oltava erittäin tiiviissä yhteistyössä talouden elvyttämiseksi ja kotimaisen kysynnän stimuloimiseksi. Toisekseen niiden on huolehdittava, ettei uusi valuutta devalvoidu liikaa, jotta ulkomailta saadaan tärkeitä hyödykkeitä, kuten ruokaa, energiaa ja lääkkeitä. Euroero ei poista talouspolitiikan rajoitteita vaan muuttaa niitä laadullisesti. Euroero vapauttaa rahaliiton ideologisista säännöistä, ja talouspolitiikan rajoitteiksi tulevat reaaliset tuotantoja työvoimaresurssit.” eurosta erotessa valtion velat kannattaisi säilyttää euromääräisinä, jotta muille EUmaille ei tulisi intressiä sulkea Suomea Euroopan sisämarkkinoiden ulkopuolelle. Valtion velkaantuminen ei ole Ronkaisesta mikään ongelma. ”Kun on oma keskuspankki, ei ole mitään hätää. Velkojilla on varmuus siitä, että velka tullaan maksamaan takaisin.” ”On toki epäintuitiivinen ajatus, että velkaantuminen ei olisi ongelma, koska sitä hölötetään medioissa yötä päivää pyhänä ja arkena. Oleellista on kyseenalaistaa oletus, että hyvinvointi pitää rahoittaa verotuksella. Poliitikot väittelevät hampaat hiessä verotuksesta, vaikka oman valuutan myötä verotus ei olisi ainoa hyvinvoinnin lähde.” Eurosta eroaminen palauttaisi valtiolle sen talouspoliittisen suvereniteetin, eli valtiosta tulisi rahan liikkeellelaskija ja siltä poistuisi budjettirajoitteet. Tämä mahdollistaa hyvinvointivaltion kehittämisen ja tuomisen takaisin 2000-luvulle. Ydinkysymys onkin, mitä varten valtio ylipäänsä on olemassa. ”Talouskurisäännöt tekevät valtiosta kömpelön ja toimimattoman. Talousviisaatkin myöntävät, että Suomen eurojäsenyys on ollut virhe. Miksi tätä virhettä ei korjattaisi viimeistään nyt?” Ronkainen kysyy.
10 • 10 / 2015
10 / 2015 • 11 takinkääntäjät ja totuuskomissio Kreikan parlamentin entinen puhemies kertoo, miksi maan velka on laiton. ”k reikkaLaiset ovat joutuneet sokkiterapian kohteiksi moneen kertaan. Viimeisin sokki oli, kun talouskurin lopettamiseksi valittu hallitus allekirjoitti entisiä pahemman sopimuksen ja järjesti yhtäkkiset uusintavaalit, jotka tähtäsivät kurituspolitiikan vastustajien poistamiseen puolueesta”, Zoe Konstantopoulou lataa. Hän tietää, mistä puhuu. Konstantopoulou valittiin Syrizan kansanedustajaksi vuonna 2012 ja viime tammikuun vaalien jälkeen parlamentin puhemieheksi. Asema antoi Konstantopouloukselle mahdollisuuden seurata läheltä pääministeri Alexis Tsiprasin kesäistä takinkääntöä, jonka hän nyt ymmärtää olleen suunniteltu temppu eikä suinkaan taipumista paineen alla. ”Tsipras yritti peitellä, että oli jo hyväksynyt sopimuksen. Hän oli paljastanut velkojille, ettei edes harkinnut muuta vaihtoehtoa kuin päästä sopimukseen.” kreikan sitoutuminen velkojen maksuun sisältyi helmikuiseen sopimukseen, jossa sovittiin EU-lainoituksen jatkamisesta. Syriza, joka oli voittanut vaalit lupauksella irtautua troikan talutusnuorasta, päätti useaan kertaan keskeyttää maksamisen: näitä päätöksiä ei kuitenkaan koskaan pantu täytäntöön. ”Olen kuullut Yannis Varoufakisilta, ettei edes hän tiennyt, milloin päätökset kumottiin”, Konstantopoulou sanoo. Varoufakis meni Washingtoniin tapaamaan Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n pääjohtajaa Christine Lagardea ilmoittaakseen, ettei Kreikka maksa seuraavaa lainaerää. Yhdysvaltoihin laskeuduttuaan hän kuitenkin sai puhelun Tsiprasilta, joka perui aikeet. Syyskuun vaaleissa äänestysprosentti jäi historiallisen alhaiseksi. Konstantopoulou korostaa, että mikä nyt näyttää Syrizalta, ei ole sama puolue kuin ennen. Puoluesihteeri on irtisanoutunut, samoin lähes puolet keskuskomiteasta ja suurin osa nuorisojärjestöstä. Eduskuntaryhmästä on poistettu kolmannes – Konstantopoulou ei lähtenyt, koska hänen mielestään kyse oli poliittisesta puhdistuksesta. Koska uusintavaalit pidettiin 18 kuukauden kuluessa edellisistä, puolueet asettivat itse ehdokkaat listalle. Näin ollen nykyisessä parlamentissa on paljon edustajia, joita kansa ei ole valinnut. ”Valitettavasti uusintavaalien strategia toimi”, entinen puhemies sanoo. ”Ihmiset eivät ehtineet tajuta, mitä tapahtui. Vaikka minut tunnettiin ja oli hyvin tiedossa, että olin napit vastakkain hallituksen kanssa, tapasin vaalipäivänä ihmisiä, jotka kertoivat etsineensä minua Syrizan listalta.” Konstantopoulou oli itsenäisenä ehdokkaana uuden vasemmistopuolueen Popular Unityn listalla, mutta puolue ei ylittänyt kolmen prosentin äänikynnystä. konstantopouLou perusti Kreikan julkisen velan totuuskomission, joka kävi läpi lainasopimukset maan velkojien kanssa nähdäkseen, olivatko ne laillisia ja legitiimejä. Tulokset eivät yllättäneet: Euroopan keskuspankki ylitti valtuutensa asettamalla lainoille poliittisia ehtoja. IMF tiesi, että ehdot olivat ristiriidassa ihmisoikeuksien ja niiden turvaamiseen velvoittavan kansainvälisen lain kanssa. ”Kreikan ei pidä maksaa velkaa, joka on laiton ja sietämätön”, totuuskomission raportti toteaa. Raportti julkaistiin kesäkuussa, kun neuvottelut kolmannesta pelastuspaketista olivat kiihkeimmillään. ”Työmme tuloksia ei käytetty, vaikka ne olivat hyvin yksityiskohtaisia. Uskon, että komitean annettiin toimia vain, koska Tsipras ei uskonut sen tuottavan tulosta.” Konstantopouloun seuraaja Nikos Voutsis poisti ensi töikseen raportin parlamentin nettisivuilta ja lopetti totuuskomission toiminnan. ”Aiomme jatkaa. Seuraava askel on antaa komitealle virallinen asema lain edessä. Se ei syntynyt parlamentin puhemiehen vaan yhteiskunnan päätöksellä, eikä se lopu parlamentin puhemiehen päätöksellä.” ”Pankit ja rahoituslaitokset ovat kohdanneet ensimmäistä kertaa virallisen raportin, joka paljastaa niiden osallisuuden Kreikan katastrofiin ja niiden hyötyneen siitä”, hän selittää ja lisää, että 92 prosenttia maalle annetuista varoista on mennyt pankeille. ”Emme saaneet selville, kulkivatko rahat ikinä Kreikan valtion kautta, koska vaatimuksemme nähdä keskuspankin kirjanpito torjuttiin pankkisalaisuuteen vedoten.” Raportti paljastaa IMF:n tienneen jo vuonna 2010, että velka on kestämätön. ”IMF:n sääntöjä muutettiin, jotta se voisi osallistua lainaohjelmaan. Saksan ja Ranskan hallitusten ja IMF:n kesken sovittiin Saksan ja Ranskan pankkien pelastamisesta. Todellisuudessa ei pelastettu Kreikkaa, vaan pankit.” Totuuskomission raportti: http://cadtm.org/ Preliminary-Report-of-the-Truth teksti Fanny MaLinen kuVa Lissu LehtiMaJa
12 • 10 / 2015 teksti iLpo puhakka kuVa Lissu LehtiMaJa sperma kuriin ehkä jo ensi vuosikymmenellä Uusi ehkäisymenetelmä miehille on ollut kehittelyssä jo vuosikymmeniä. M iesten vaihtoehdot raskauden ehkäisyssä ovat toistaiseksi olleet kallis ja kondomi tai peruuttamaton vasektomia. Kuitenkin jo 1980-luvulta on tiedetty miehille suunnatusta ehkäisymenetelmästä, joka toimii kuin vasektomia, mutta on peruutettavissa. Menetelmä on halpa ja yksinkertainen toteuttaa, sen vaikutus kestää noin kymmenen vuotta, ja lisääntymiskyvyn voi palauttaa kokonaan ennalleen noin kolmessa kuukaudessa. Menetelmä on kehitetty Intiassa ja sen alkuperäinen nimi on Risug. Vaikka Risugin edut muihin ehkäisymenetelmiin verrattuna ovat olleet jo vuosikymmeniä kansainvälisten ammattipiirien tietoisuudessa, sen tie yleiseen käyttöön, toisin sanoen markkinoille, on ollut pitkä ja kivinen. Risugin ongelmia ovat olleet, että se on liian halpa toteuttaa ja että sen vaikutus on liian pitkäkestoinen, jotta se olisi lääketeollisuuden näkökulmasta kiinnostava teknologia. Lääketeollisuus ei ole halunnut kannibalisoida sille varsin tuottoisia ehkäisypillerien markkinoita, minkä vuoksi Risugin kehittäminen on jäänyt vaille merkittävää rahoitusta. Sen sijaan miljoonia on hassattu miehille suunnattujen kemial listen ehkäisypillereiden tuloksettomaan kehittelyyn. intiassa Risugin kehittämisestä vastaa edelleen sen keksijä, 70-vuotias lääketieteellisen tekniikan tohtori Sujoy K. Guha. Guha kehitteli 1970-luvun alussa Intian valtion intresseissä ollutta halpaa ja pysyvää menetelmää veden puhdistamiseen. Idea oli asentaa pumppuihin ainetta, joka tappaisi bakteerit, mutta ei ehtyisi kemikaalien tapaan. Vuosikymmenen puolivälissä valtion rahoituksen painopiste siirtyi kuitenkin väestön elinolojen turvaamisesta väestönkasvun hillitsemiseen, ja samalla Guha alkoi miettiä uudenlaisen ehkäisymenetelmän mahdollisuutta. Hän huomasi, että vesipumppujen tavoin siemenjohtimeen voitaisiin ruiskuttaa suhteellisen pysyvää ainetta, joka tekisi spermasta hedelmätöntä. Guhan käyttämä polymeerigeeli osoittautui toimivaksi rotilla ja sen jälkeen apinoilla. Uroksille tehdyn toimenpiteen jälkeen naaraat eivät tulleet raskaaksi, mutta lisääntymiskyky oli täysin palautettavissa injektoimalla siemenjohtimeen polymeerin poistava liuos. Risugia kokeiltiin ihmiseen ensimmäistä kertaa 1989, ja se huomattiin yhtä toimivaksi kuin rotilla ja apinoilla. tästä huoLiMatta menetelmälle tehdään edelleen kliinisiä testejä, jotta se täyttäisi terveysviranomaisten asettamat vaatimukset sekä Intiassa että Yhdysvalloissa. Yhdysvalloissa ja muissa länsimaissa menetelmä tullaan tuntemaan nimellä Vasalgel, ja sen kehittämisestä vastaa voittoa tavoittelematon Parsemus-säätiö. Vasalgel eroaa koostumukseltaan hieman Risugista, vaikka perusidea siinä on sama: siemenjohtimeen injektoitu polymeeri muuntaa sperman hedelmättömäksi. Mälliä siis edelleen tulee, mutta kakaroita ei. Parsemus-säätiön tavoitteena on saada tuote markkinoille niin pian kuin mahdollista: aikaisintaan 2018, jos kokeet menevät hyvin. Ihmisillä tehtävien testien odotetaan alkavan Yhdysvalloissa ensi vuonna. Toistaiseksi aikataulu on venynyt vuosi vuodelta eteenpäin, koska viranomaisten vaatimukset uudelle ehkäisymenetelmälle ovat monta muuta lääketieteellistä menetelmää tiukempia ja säätiön resurssit rajalliset. testihenkiLöiden puutteeseen Risugin ja Vasalgelin tie ei ainakaan länsimaissa ole katkeamassa. Guhankin sähköposti on täyttynyt jo pitkään länsimaisten miesten toivomuksesta päästä koekaniineiksi tieteen alttarille. Risugin kliiniset testit ovat kuitenkin olleet rajattuina vain intialaisille miehille, jotka asuvat koealueilla ja ovat kiinnostuneita vasektomiasta. Näitä miehiä on ollut valitettavan vähän, asiantuntijoiden mukaan siksi, että vastuu syntyvyyden säännöstelystä on Intian patriarkaalisessa kulttuurissa perinteisesti sysätty naisille. Toisaalta Risugin pääsy laajempaan käyttöön on kaatunut myös Intian terveysviranomaisten byrokratiaan. Risug oli läpäissyt kolmosvaiheen testit jo 2000-luvun alussa, kun terveysministeri vaihtui ja testit jouduttiin aloittamaan uudestaan. Vaikka Guha oli osoittanut Risugin vaarattomaksi kerran jo 1980-luvulla, hän joutui tekemään sen jälleen uudestaan. Nyt testit ovat jälleen viimeisessä kolmosvaiheessa, ja niiden valmistuttua Risug saataneen laajempaan käyttöön Aasiassa. Eurooppalaisena miehenä ei auta kuin odotella Parsemussäätiön tuloksia ja turvautua kondomiin tai jättää raskauden ehkäisy naisten harmiksi.
10 / 2015 • 13 MEILLÄ EI OLE VARAA MAKSAA EDES VEROJA. PAKON EDESSÄ KIERRÄTÄMME VOITOT LUXEMBURGIIN. SIKSI RONALD PYYTÄÄ TEILTÄ NÖYRÄNÄ LAHJOITUKSIA McVAIVAISUKON MAINOSTAMISSÄÄTIÖLLE. OLE ARMOLLINEN, ANNA ALMU. #365verosuunniteltuapäivää McVaivaisukon lapsillemainostamissäätiö To im itu ks ell ist a ain eis to a Sperma kuriin ehkä jo ensi vuosikymmenellä
14 • 10 / 2015 14 • 10 / 2015 teksti Ja kuVa JaMi JärVinen K an sa K u n n an o lo h u o n e • K an sa K u n n an o lo h u o n e • K an sa Ku n n an o lo h u o n e • Ka n sa Ku n n an o lo h u o n e • kuLttuurikeskus Vernissa tikkuriLantie 36, Vantaa tuoppi, 0,5L: 5 € Biisi: Jotain kinGston WaLLiLta. ”se on aikoinaan käynyt tääLLä paLJon.” ilmianna olohuone esi! ideat@vo ima.fi Jatkuvaa murrosaikaa Vernissa pyrkii takaisin vantaalaisten kulttuurin ystävien sydämiin. V aikea sanoa , onko mikään Suomen kaupunkikeskusta käynyt läpi yhtä perinpohjaista muutosta yhtä lyhyessä ajassa kuin Vantaan Tikkurila. Satavuotiaiden punatiilisten teollisuusrakennusten ja ujoilla maaväreillä rapattujen asuinkerrostalojen ympärille, niiden ylle ja paikalle on tuskin parissa vuosikymmenessä kohonnut taivaaseen ampaisevia lasija terästorneja. 2010-luvun Tikkurila mylvii voimaa, kasvua ja nopeutta, jollaista laman alla kituvassa deflaatio-Suomessa ei muualla näy. Silti yli kahdensadantuhannen asukkaan kaupungin keskusta on pieni, vain viidentuhannen ihmisen koti. Syvällä sisimmässään Tikkurila on yhä tyypillinen uusmaalainen teollisuusyhdyskunta. Se on kaurismäkeläisen rosoinen ja romanttinen kuin koko teknokraattista logistiikkaparatiisia halkova Keravanjoki kuohuineen ja pärskeineen. Kaurismäkeläisimmillään Tikkurila näyttäytyy Kulttuurikeskus Vernissassa. Rakennus ei vaikuta tyypilliseltä kehyskunnan kliiniseltä nuorisotilalta. Teollisuusrakennuksen robusti funktionalismi ja laajennus laajennukselta syntynyt sokkeloinen pohjakaava luovat paikkaan suorastaan kodikasta tunnelmaa. 1900-LuVun alussa rakennettu ja moneen kertaan uudistettu vernissakeittämö kävi 1970-luvulla liian ahtaaksi kasvavalle maalija lakkayhtiölle, joka vielä tänäkin päivänä kantaa Tikkurilan nimeä. Nuori Vantaan kaupunki lunasti kiinteistön itselleen vuonna 1979. Rakennus rapistui käyttämättömänä, kunnes vantaalaisnuoret valtasivat paikan itselleen kuusi vuotta myöhemmin. Kaupunki remontoi tilat, ja kolmekymmentä vuotta myöhemmin Vernissa kuhisee yhä toimeliasta nuorisokulttuuria. Vuoden 2015 alussa Vantaan kulttuurisen nuorisotyön esimiehenä aloittanut Vesa Peipinen esittelee tiloja ylpeänä. ”Vernissalla on aina ollut tärkein sija vantaalaisen ruohonjuuritason kulttuurin, musiikin, teatterin alalla”, Peipinen kertoo. Peipinen luonnehtii Vernissaa yhdistelmäksi kunnallista kulttuuritilaa ja omaehtoista toimintaa. Vantaan kaupunki tarjoaa tilat ja äänimiehen, valomiehen sekä taideohjaajan palvelut. Sisällöstä huolehtivat ulkopuoliset tahot, kuten Tikkurilan Teatteri, Sarjakuvakeskus tai Velmu ry, joka järjestää klubeja ja tarjoaa treenikämppiä. ”Kolmekymmentä vuotta on takana. Helsingistä Lepakko purettiin, mutta Vernissa porskuttaa edelleen”, Peipinen sivaltaa. VieLä 1990-LuVuLLa mesta toimi baarina ja hengailupaikkana. Aina vuosituhannen vaihteeseen asti Vernissassa vierailivat lähes samat artistit kuin Helsingin Tavastialla. Sitten vain 300 henkeä vetävän salin koko alkoi käydä liian pieneksi eturivin viihdyttäjille. Klubina Vernissa onkin profiloitunut ennen kaikkea nousevien ja keskisuurten bändien näyttämöksi. Talossa ei ole varsinaista kapakkaa, mutta onneksi sentään anniskeluoikeuksin varustettu kahvila. Päivisin kyseessä on tavallinen lounasruokala, mutta baari avataan myös tapahtuma-aikoina. Vesa Peipisen mukaan Vernissa elää parhaillaan uutta tulemistaan. ”Kun tulin tänne töihin, monet sanoivat ’Joo, olen ollut joskus Vernissassa katsomassa keikkaa. Mitähän siellä nyt tapahtuu?’ Vernissassa on jäänyt yksi sukupolvi ikään kuin väliin.” Toiveissa on palauttaa Vernissa vantaalaisten kulttuurin ystävien olohuoneeksi. Edellytykset ovat hyvät. Vantaan kaupunki on urheasti antanut pienen teollisuuskiinteistön pysyä paikoillaan, vaikka epäilemättä moni grynderi on silmät kiiluen vilkuillut Tikkurilankosken penkereellä sijaitsevaa tönöä. Mikä parasta, kaupunki ei ole asettanut tiloille taloudellisia tulostavoitteita – tärkeintä on, että kävijöitä ja palvelun käyttäjiä riittää. Eikä vain vantaalaisia. ”Vernissa niin kuin ehkä koko Tikkurila, Vantaakin hakee uudenlaista kaupunkikulttuurista identiteettiä. Nyt on uusi kehärata, ja ihmiset pystyvät liikkumaan eri tavalla. Tänne rakennetaan tosi paljon ja tänne muuttaa tosi paljon ihmisiä, nuoria perheitä. Vernissalla tulee olemaan mielenkiintoinen sija siinä kehityksessä.”
10 / 2015 • 15 Tee lahjoiTus joulukeräykseen. sotaa, vainoa ja köyhyyttä pakenevia on tällä hetkellä enemmän kuin kertaakaan sitten toisen maailmansodan. heistä puolet on lapsia. Pakolaisten auttamisen sijaan valtiot ovat rakentaneet vain entistä korkeampia esteitä. sinä voit vaikuttaa. amnestyn joulukeräyksen tuotot käytetään turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten oikeuksia puolustavaan työhön. Tule mukaan. amnesty.fi/joulukerays Aino Venna, Amnestyn ystävä
16 • 10 / 2015 AKTIVISMI VOIMAA JA VAATIVIA TILANTEITA 16.12.2016 saakka, Poliisimuseo, Tampere Ajankohtainen näyttely kertoo poliisin voimankäytön historiasta ja nykyisyydestä. Näyttelyssä on esillä valokuvia, arkistofilmejä ja esineistöä 1800-luvun kasakoiden piiskoista aina 2000luvun aseisiin. www.poliisimuseo.fi/ PYÖRÄJOULU 18.12. klo 7–9.30, Asema-aukio, Helsinki Pyöräjoulussa on tarjolla glögiä ja puuroa, josta mantelin löytävä onnekas saa omakseen Suomen Työsuhdepyörän lahjoittaman nastarenkain varustellun Jopon. ISO METELI 10.12. klo 14, Eduskuntakatu, Helsinki Joukkovoima kutsuu kaikki Sibelius-Akatemian konserttisalin eteen meteleöimään leikkauspolitiikkaa vastaan samalla, kun eduskunta käsittelee hallituksen ehdotusta ensi vuoden budjetiksi. FEMINISTISEN TOIMINNAN ABC 16.12. klo 17.30–19, Cafe Mascot, Helsinki Naisasialiitto Unioni järjestää matalan kynnyksen iltaman, jonne voi tulla kuulemaan ja keskustelemaan mahdollisuuksista aloittaa feministinen toiminta. Paikalle voi tulla oman idean kanssa tai ideatta. www.facebook.com/events/145685242461206/ JÄÄN REUNALLA 21.–23.1., Kansallisteatteri, Helsinki Kolmepäiväinen festivaali on osa Jäänreunan kansat -teatterihanketta, joka tutkii, esittää ja edistää suomalais-ugrilaisten kielten, kulttuurien ja kansojen olemassaoloa ja näkyvyyttä. QUEERFEMINISTISET ILTAMAT 29.1., Kirjakahvila, Turku QFemZine järjestää säännöllisesti iltamia, joihin ovat tervetulleita kaikenlaiset ihmiset, kunhan rasismi, seksismi ja muu perseily jätetään ulkopuolelle. ELOKUVA THIS CHANGES EVERYTHING 15.12. klo 19, Kirjakahvila, Turku Naomi Kleinin kirjan rinnalle tehty dokumenttielokuva nostaa esiin ilmastokriisiä vastaan taistelevia yksilöitä ja yhteisöjä. VOIMA SUOSITTELEE BRAZIL 17.12. klo 19.30, Kirjakahvila, Turku Terry Gilliamin elokuva päättää Torstaileffasarjan klassikkorupeaman. Kyseessä on “retrofuturistinen tragikomedia orwellilaisesta kulutusja valvontayhteiskunnasta”. COLTTIKONSERTTI 16.1. klo 17, Orion, Helsinki Night Visions -festivaali järjestää western-illan, jonka aikana esitetään neljä huolella valittua lännenelokuvaa, niiden joukossa muun muassa Don Siegelin Kourallinen dynamiittia. www.nightvisions.info CHRISTOPHER LEE 20.1.–1.5., Orion, Helsinki Vuonna 2015 kuolleen näyttelijän muistoa kunnioitetaan koko kevään kestävällä elokuvasarjalla, jossa nähdään niin Hammer-kauhua kuin Billy Wilderin Sherlock Holmes -ohjauskin. https://kavi.fi/fi/elokuvasarja/christopher-lee DOCPOINT 25.–30.1., Helsinki Dokumenttielokuvaan keskittynyt festivaali esittää jälleen teoksia laajalta skaalalta, niiden joukossa muun muassa Requiem for American Dream, haastatteludokumentti Noam Chomskysta. http://docpoint.info KIRJALLISUUS KESKIAIKAISEN KIRJALLISUU DEN LUKUPIIRI 15.12. klo 18–19, Kirjakahvila, Turku Ensimmäistä kertaa kokoontuva lukupiiri aloittaa urakkansa tietenkin Canterburyn tarinoista, mutta jatkossa käsitelty kirjallisuus valitaan osallistujien toiveiden pohjalta. PROSAK 15.12. klo 19, Lavaklubi, Helsinki Vuoden viimeisellä Prosak-klubilla kuullaan kirjailijoita Riikka Ala-Harja ja Iida Rauma, joiden teoksia yhdistää ruumiillisuuden ja seksuaalisuuden käsittely. OPEN MIC XMAS EXTRA VAGANZA 18.12. klo 18, Cafe Mascot, Helsinki Helsinki Poetry Connection ja Nuoren Voiman Liiton tapahtumassa juhlitaan joulua ekstrapitkällä open mic -osuudella, jossa jokainen halukas pääsee ääneen. http://hkipoetryconnection.blogspot.fi/ TURYA 12.1. klo 19, Kirjakahvila, Turku Turun Uusien Runoilijoiden Yhteistyö ja Avunanto -illat ovat tapaamispaikka runoudesta kiinnostuneille. Iltamassa voi lukea omia runojaan, kirjoittaa niitä tai vain kuunnella toisten tuotoksia. MUSIIKKI JUKKA NOUSIAINEN 11.12. klo 18.30, Kamiter-Ars, Helsinki Kehystämö Kamiter-Ars juhlistaa Helsinginkadun katutöiden päättymistä kutsumalla keikalle Jukka Nousiaisen ja tämän kitaran. www.facebook.com/noiseainen LAUANTAI – NOIN 14–15 HITTIÄ 19.12. klo 21, Musta kynnys, Jyväskylä Leevi & The Leavings -tribuuttibändi soittaa kattauksen rakastetun kokoonpanon hittejä. MOLLY NILSSON 18.12., Kuudes linja, Helsinki Ruotsalaissyntyinen mutta sittemmin berliiniläistynyt artisti saapuu syksyllä ilmestyneen kuudennen albuminsa vanavedessä Suomeen soittamaan synapoppiaan. www.facebook.com/mollynilssonpage/ LAUANTAITRANSSIT II 9.1., Ääniwalli, Helsinki Toisen kerran järjestettävässä tapahtumassa fiilistellään muun muassa Draama-Helmiä, Jess and the Ancient Onesia sekä Ristoa. JKL RAP/HIPHOP SESSIONS 16.1. klo 20, Lutakko, Jyväskylä Illan aloittavat Grannies Smoking Pipes. Pää esiintyjä on puolestaan Laineen Kasperi & Palava Kaupunki, joka on juuri julkaissut uuden levyn. SUOMALAISMETSIEN TAIKA 17.12. klo 19, Teatteri Kallio, Helsinki Anna Fältin säveltämä ja esittämä teos vie satojen vuosien takaisiin metsäsuomalaisten perinteisiin, joissa taikuus yhdistyi arkeen. www.annafalt.com MUSIIKKI ON TARINA 21.1., Yleisradio, Helsinki Musiikkija elokuva-alan ammattilaisille sekä muuten aiheesta kiinnostuneille järjestettävän seminaarin tarkoituksena on edistää laadukkaiden musiikkidokumenttien tuotantoa Suomessa. Aiheesta ovat puhumassa muun muassa Kovasikajutun ohjaajat J-P Passi ja Jukka Kärkkäinen. www.facebook.com/events/934433309984910/ KALLION VII NYKYMUSIIKKI PÄIVÄT 22.–24.1., Vapaan taiteen tila, Helsinki Uutta ja vanhaa avantgardemusiikkia pääsee kuulemaan jo seitsemännen kerran keskellä Kalliota. www.facebook.com/events/108905252782919/ TEHO MAJAMÄKI 27.1., Tavastia, Helsinki Travelogue-albumin julkaisua juhlitaan perinteikkäällä rokkiklubilla, jonne Majamäki saa vieraikseen muun muassa laulajat Ismo Alangon, Johanna Kurkelan sekä Palefacen. www.tehomajamaki.com/ RUOKA JA TALOUS TTIP JA SOSIAALIPOLITIIKKA 14.12. klo 13–15, Tieteiden talo, Helsinki Kansainvälisen sosiaalipolitiikan iltapäivässä puhutaan TTIP-kauppasopimuksen vaikutuksista sosiaalipolitiikkaan. Aiheesta alustaa THL:n tutkija Meri Koivusalo. www.facebook.com/events/1671361239807886/ TEATTERI JA TAIDE YLPEYDEN JA ENNAKKO LUULON ENTISTÄKIN SYVEMPI OLEMUS 14.12. klo 19, Tampereen ylioppilasteatteri Klovnit Kukka ja Alli ottavat käsittelyynsä Jane Austenin klassikon, joka saa koomisen tulkinnan. Esitys on ilmainen, mutta siihen kannattaa varata paikka ennakkoon. http://tampereenylioppilasteatteri.net/ UUSI MUU 2013 20.12. saakka, Muu Galleria ja Muu Kaapeli, Helsinki MUU ry:n seitsemän uuden jäsentaiteilijan näyttely on esillä kahdessa eri paikassa. Näytteillä on muun muassa Dave Bergin vahvasti poliittinen teos Monsters live here. www.kaapelitehdas.fi/tapahtumat/2015/muukaapeli-uusi-muu-2015 PULLAVERHOT – LIHAPORTTI 3.1. saakka, Exhibition Laboratory Project Room, Helsinki Migle Duncikaiten ja Ristomatti Myllylahden yhteisnäyttelyssä nähdään ensiksi mainitun maalauksia ja jälkimmäisen installaatioita sekä videotöitä. www.facebook.com/events/791258601019435/ YÖSSÄ 5.1. saakka, Tiketti Galleria, Helsinki Yhteisnäyttelyn toinen osapuoli – Mirel Wagner – esittelee kuvataidettaan ensimmäisen kerran julkisesti, kun taas toinen – Jyrki Riekki – on alalla jo tunnettu ja kiitelty tekijä. ITKEVÄ PRESIDENTTI 6.1. saakka, Galleria Napa, Rovaniemi Jouko Ala-Partanen lainaa töissään niin klassiselta muotokuvataiteelta kuin pop-taiteeltakin. Muutenkin taiteilijan maalaustyöt heijastelevat nykypäivän lisäksi historiaa. HIERARCHY 20.–21.1., Kulttuuritalo Valve, Oulu Koreografi-tanssijoiden Katja Koukkulan, Jussi Väänäsen ja Jaakko Toivosen teos koostuu kolmesta itsenäisestä duetosta, joissa jokainen tanssija toimii vuorollaan koreografina kahdelle muulle. Teemana on teoksen nimen mukaisesti hierarkia. This Changes Everything 15.12. Prosak 15.12. Molly Nilsson 18.12. Pyöräjoulu 18.12 DocPoint 25.–30.1.
10 / 2015 • 17 VoiMa suositteLee Koonnut Kaisu Tervonen 11.9. ensi-iltansa saa Ingrid Bergman: Omin sanoin -dokumentti. www.finnkino.fi Syksyllä Teemalla nähdään useita Bergmanin elokuvia. www.yle.fi/teema ystävämme, natsit Suomen ja natsi-Saksan kohtalonyhteydestä on yhä vaikea puhua. MeiLLä suoMessa on tapana muistella talvisodan ihmettä, mikä on ihan ymmärrettävää. Talvisodassa oli sentään kyse nuoren valtiomme selviämisestä, ja moraalisesti asetelma näyttäytyy selvänä. Jatkosodalla mehustellaan sitten merkittävästi vähemmän, epäilemättä siksi, että asetelma oli tuolla kertaa hieman monimutkaisempi ja Suur-Suomi mielessä tehty sotaretki pitkälle vanhojen rajojen tuolle puolen on vaikeampi perustella moraalisesti ongelmattomana. Ja sitten meillä on Lapin sota, joka on musta aukko kansallisessa minäkuvassamme. Kyseessä oli muutamallakin tavalla perin traumaattinen kokemus. Pohtiessamme Lapin sotaa meidän on ensinnäkin kohdattava se tosiasia, että NatsiSaksa oli meidän liittolaisemme. Kohdattava on myös se, että syyskuussa 1944 petimme edellä mainitun liittolaisen ja käännyimme aseveljiä vastaan. Lapin sota ja sitä edeltäneet tapahtumat ovat yhä erityisen pinnalla Rovaniemellä. Aseveljeys näkyi kaupungin elämässä verrattoman selvästi: siellä olivat muun muassa Saksan 20. vuoristoarmeijan päämaja ja esikunnat. Lapissa oli myös sotien aikana yli 200 000 saksalaista sotilasta, ja he vastasivat isoista osista Neuvostoliiton vastaista rintamalinjaa. Aseveljeyden merkityksellisyyttä Rovaniemelle ei vähennä se, että Lapin sodassa perääntyvät saksalaiset ottivat ja polttivat koko kaupungin. Tapahtunut näkyy maailman tappiin saakka Rovaniemen katukuvassa sotaa edeltävien rakennusten puutteena. Tätä historiaa vasten Lapin maakuntamuseon ratkaisu ottaa ohjelmistoonsa näyttely tästä aiheesta oli rohkea päätös. Täysin odotetusti Wir waren Freunde -näyttely onkin herättänyt tunteita sekä keskustelua. Näyttelyssä esitetään suomalaisten ja saksalaisten rinnakkainolo valokuvin sekä varsin toteavien tekstien kautta – poissa loistavat natsien muualla tekemät hirmuteot. Natsien kategorisen tuomitsemisen puuttuminen on herättänyt myös paheksuntaa. Joidenkin mielestä natsit olisi pitänyt tuomita selväsanaisemmin. Ei toteavasävyistä näyttelyä voi mitenkään tulkita natsi-Saksan touhuja hyväksyväksi tai ylistäväksi, pikemminkin se ilmiselvä taso on jätetty mainitsematta, koska se on niin ilmiselvä. Ilmaan jää ajatus, voiko natsi-Saksan tekemisiä käsitellä ilman joka kerta toistuvaa rutiininomaista tosiasioiden toistelua. epäiLeMättä Rovaniemellä on ymmärretty aiheen provokatiivisuus, ja siitä otettiin ilo irti heti kättelyssä. Näyttelyn avajaisten yhteydessä museokaupassa pistettiin myyntiin Wir waren Freunde – Olimme ystäviä -tulitikkuja. Tämä siis Rollossa, joka tosiaan poltettiin maan tasalle. Tuskin kukaan yllättyi, että tämä markkinointitoimenpide herätti närää ja huomiota. Huutelon yllyttyä tulitikkuaskit vedettiin myynnistä, mutta osa museokävijöistä ehti moisen itselleen hankkia – toivottavasti ymmärtävät kyseessä olevan itsessään loistava osa kansallisen traumamme käsittelyä. Jari taMMinen Wir waren Freunde – Olimme ystäviä 10.1.2016 asti Lapin maakuntamuseossa.
R a u h a n p u o l e s ta Rauhan Puolesta on Suomen Rauhanpuolustajat ry:n jäsen lehti. Rauhan puolustaminen on paitsi sodan vastustusta myös globaalia vastuuta myös sosiaalisen ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien toteutumisesta. Vuositilaus 34 euroa. suomen rauhanpuolustajien jäsenyys 22 euroa / Vuosi (sisältää lehden). ilmestyy 6 kertaa Vuodessa www.rauhanpuolustajat.org s o l I D a a R I s u u s Solidaarisuuslehti kertoo globaaleista kehityskysymyksistä sekä ihmisten arjesta, jota Solidaarisuuden kehitysyhteistyö tasaarvon, toimeentulon ja kansalaisyhteiskuntien vahvistamiseksi parantaa. ilmestyy kaksi kertaa Vuodessa ilmainen tIlaukset: solidaarisuus@solidaarisuus.Fi www.solidaarisuus.Fi a R k k I t e h t I Arkkitehtuurista kiinnostuneiden tietolähde. Arjen ympäristöt, kaupunkikulttuuri, uusi arkki tehtuuri, kritiikki. Moni puolinen ja kansainvälinen. Nyt myös digitaalisena www.ark.fi. 6 numeroa Vuodessa, 80–100 s. irtonumero 17 euroa, kestotilaus 93 euroa, näköislehtitilaus 82 euroa. tIlaukset: julkaisut@ark.Fi www.ark.Fi k R I s t o s o f I Kristosofi kertoo ihmisen kehi tyksestä karman, jälleen syntymisen ja Vuorisaarnan valossa, vanhoista uskonnoista ja uuden aseettoman sivistyksen mahdollisuudesta, kristosofisten kirjailijoiden tuotannosta. 10 numeroa Vuodessa 32 euroa, irtonumerot 4 euroa. tIlaukset: 050 369 7534, anja.kesaVuori@gmail.com www.kristosoFi.Fi e l o n k e h Ä Syväekologinen kulttuurilehti, jossa filosofia, taide ja luonnontieteet kohtaavat. Omavaraisuuden äänen kannattaja vuodesta 1995 alkaen. 4 numeroa Vuodessa. tilaus 32 euroa, Varattomille 25,5 euroa. irtonumero 8 euroa. tIlaukset: elonkeha.tilaus@gmail.com www.elonkeha.com l a p s e n m a a I l m a Kun tarvitset kättä pidempää lastenkasvatukseen, tilaa Lastensuojelun Keskusliiton mainio kuukausilehti. Ensi vuonna ilmestyy jo lehden 75. vuosikerta! hinnat (11 numeroa Vuodessa) Vuonna 2016: 72 euroa (kesto), 83 euroa (12 kk), 56 euroa (6 kk), 55,50 euroa (opiskelijat 12 kk) tIlaukset: www.lapsenmaailma.Fi D I p l o & n G Le Monde diplomatique & Nov aja Gazeta on Maailman poliittinen aikakauslehti, jonka selkäranka on 30 kielellä ja 47 eri painoksena ilmestyvä Le Monde diplomatiquen lehtiperhe. kuusi numeroa Vuodessa, 46 neliVärisiVua. Vuositilaus 30/34 euro sisältää myös digilehden (pelkkä digi 25 euro/Vuosi) tIlaukset: mondediplo.Fi/tilaukset www.mondediplo.Fi t I e D o n a n ta j a Rohkeasti vasemmalla oleva viikkolehti. Paljastaa kapitalismin vääryyksiä. Kertoo vaihtoehdoista meillä ja muualla. Myös uudistunut verkkojulkaisu www.tiedonantaja.fi. 48 numeroa Vuodessa. 12 kk 90/65 euroa. 3 kk 30/25 euroa. tIlaukset: p. (09) 7743810 ja www.tiedonantaja.Fi s u o m e n l u o n t o Lahjapulma ratkaistu! Ilahduta luonnonystävää ja tue luonnonsuojelua: tilaa Suomen Luonto. koko Vuosi (10 numeroa) Vain 51,50 euroa (norm. 76,50 euroa). tIlaukset: www.suomenluonto. Fi/lehtitilaus k u lt t u u R I v I h k o t Vapaan ja kumouksellisen kulttuurin puolesta. Ajattelua ja aktivismia, sivistystä ja solidaarisuutta. 6 numeroa Vuodessa. kestotilaus 44 e / Vuosi, määräaikainen 51 e / Vuosi. tarjous: joulukuun Vihkot (kuVassa) ja kaksi seuraaVaa yht. 15 e. mainitse: Voima-tarjous. tIlaukset: (09) 4114 5369 tilaus@kulttuuriVihkot.Fi www.kulttuuriVihkot.Fi l I n n u t Kaikki mitä olet aina halunnut tietää linnuista ja lintuharrastuksesta. Jo vuodesta 1965. Tilaamalla tuet samalla BirdLifen Suomen tärkeää linnustonsuojelutyötä. 4 numeroa Vuodessa. tutustu nyt lehden 50-Vuotistarjoukseen: 50 eurolla 6 numeroa. tIlaukset: www.birdliFe.Fi/julkaisut/linnut/tarjous.shtml k I R j a s t o l e h t I Lehti kirjaston, kirjallisuuden ja kulttuurin ystävälle! Tilaamalla tuet työtä Suomen kirjastojen puolesta. 5 numeroa Vuodessa 50 euroa (norm. 60 euroa) tIlaukset: kirjastolehti.Fi/tilaa v o I m a Ilmaisena telineistä jaettava yhteiskunnallinen kulttuurilehti, jota kannattaa tukea tilamaalla se kotiin. Varmistat samalla että numeroita ei jää väliin. 10 numeroa Vuodessa / 39 euroa tIlaukset: tilaukset@Voima.Fi www.Voima.Fi kulttIkIskasta löyDÄt lahjat utelIaalle Kulttikiska on digitaalinen lehtikioski, josta löydät 200 lehteä maailman avartamiseen. Tarjolla on kattava kirjo aiheita aina metsien huuhkajista politiikan ytimeen ja teatteritaiteesta arjen nikseihin. Tutustu ja tilaa lahja, joka ilahduttaa ja antaa ajattelemisen aihetta läpi vuoden! Valitse ja tilaa kiireettä osoitteessa www.kulttikiska.fi www.facebook.com/kultti.net • www.twitter.com/kulttir y k u lt t u u R I , m I e l I p I D e j a t I e D e l e h t I e n l I I t t o k u lt t I R y. ta k o j a Yhteiskunnallista ulottuvuutta omaava antroposofinen kulttuurilehti, jossa keskipisteessä ihminen ruumiillisena, sielullisena ja henkisenä moninaisuutena. Neljä laajaa numeroa vuodessa, 35 euroa. tIlaukset: takoja@nic.Fi www.antropos.Fi a n a n D a Suomen luetuin joogalehti keskittyy joogaan, henkisyyteen, meditaatioon ja kasvisruokaan. Lehden sivuilla tapaat niin huippuopettajia kuin sunnuntai joogejakin. 4 numeroa Vuodessa, 20 euroa. tIlaukset: toimitus@anandalehti.Fi www.anandalehti.Fi y D I n Ihmiselle, jolle väkivallattomuus ja vastuu maailmasta ovat intohimo. Kriittinen mielipidelehti vuodesta 1966. 4 numeroa Vuodessa, kestotilaus 28 euroa, sis. alV 10 %. alennettu työttömille ja opiskelijoille 20 euroa, sis. alV. 10 %. myös ipad-Versio kestona tilattaVissa appstoresta 21,99 sis. alV 24% tIlaukset: ydin@ydinlehti.Fi www.ydinlehti.Fi
R a u h a n p u o l e s ta Rauhan Puolesta on Suomen Rauhanpuolustajat ry:n jäsen lehti. Rauhan puolustaminen on paitsi sodan vastustusta myös globaalia vastuuta myös sosiaalisen ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien toteutumisesta. Vuositilaus 34 euroa. suomen rauhanpuolustajien jäsenyys 22 euroa / Vuosi (sisältää lehden). ilmestyy 6 kertaa Vuodessa www.rauhanpuolustajat.org s o l I D a a R I s u u s Solidaarisuuslehti kertoo globaaleista kehityskysymyksistä sekä ihmisten arjesta, jota Solidaarisuuden kehitysyhteistyö tasaarvon, toimeentulon ja kansalaisyhteiskuntien vahvistamiseksi parantaa. ilmestyy kaksi kertaa Vuodessa ilmainen tIlaukset: solidaarisuus@solidaarisuus.Fi www.solidaarisuus.Fi a R k k I t e h t I Arkkitehtuurista kiinnostuneiden tietolähde. Arjen ympäristöt, kaupunkikulttuuri, uusi arkki tehtuuri, kritiikki. Moni puolinen ja kansainvälinen. Nyt myös digitaalisena www.ark.fi. 6 numeroa Vuodessa, 80–100 s. irtonumero 17 euroa, kestotilaus 93 euroa, näköislehtitilaus 82 euroa. tIlaukset: julkaisut@ark.Fi www.ark.Fi k R I s t o s o f I Kristosofi kertoo ihmisen kehi tyksestä karman, jälleen syntymisen ja Vuorisaarnan valossa, vanhoista uskonnoista ja uuden aseettoman sivistyksen mahdollisuudesta, kristosofisten kirjailijoiden tuotannosta. 10 numeroa Vuodessa 32 euroa, irtonumerot 4 euroa. tIlaukset: 050 369 7534, anja.kesaVuori@gmail.com www.kristosoFi.Fi e l o n k e h Ä Syväekologinen kulttuurilehti, jossa filosofia, taide ja luonnontieteet kohtaavat. Omavaraisuuden äänen kannattaja vuodesta 1995 alkaen. 4 numeroa Vuodessa. tilaus 32 euroa, Varattomille 25,5 euroa. irtonumero 8 euroa. tIlaukset: elonkeha.tilaus@gmail.com www.elonkeha.com l a p s e n m a a I l m a Kun tarvitset kättä pidempää lastenkasvatukseen, tilaa Lastensuojelun Keskusliiton mainio kuukausilehti. Ensi vuonna ilmestyy jo lehden 75. vuosikerta! hinnat (11 numeroa Vuodessa) Vuonna 2016: 72 euroa (kesto), 83 euroa (12 kk), 56 euroa (6 kk), 55,50 euroa (opiskelijat 12 kk) tIlaukset: www.lapsenmaailma.Fi D I p l o & n G Le Monde diplomatique & Nov aja Gazeta on Maailman poliittinen aikakauslehti, jonka selkäranka on 30 kielellä ja 47 eri painoksena ilmestyvä Le Monde diplomatiquen lehtiperhe. kuusi numeroa Vuodessa, 46 neliVärisiVua. Vuositilaus 30/34 euro sisältää myös digilehden (pelkkä digi 25 euro/Vuosi) tIlaukset: mondediplo.Fi/tilaukset www.mondediplo.Fi t I e D o n a n ta j a Rohkeasti vasemmalla oleva viikkolehti. Paljastaa kapitalismin vääryyksiä. Kertoo vaihtoehdoista meillä ja muualla. Myös uudistunut verkkojulkaisu www.tiedonantaja.fi. 48 numeroa Vuodessa. 12 kk 90/65 euroa. 3 kk 30/25 euroa. tIlaukset: p. (09) 7743810 ja www.tiedonantaja.Fi s u o m e n l u o n t o Lahjapulma ratkaistu! Ilahduta luonnonystävää ja tue luonnonsuojelua: tilaa Suomen Luonto. koko Vuosi (10 numeroa) Vain 51,50 euroa (norm. 76,50 euroa). tIlaukset: www.suomenluonto. Fi/lehtitilaus k u lt t u u R I v I h k o t Vapaan ja kumouksellisen kulttuurin puolesta. Ajattelua ja aktivismia, sivistystä ja solidaarisuutta. 6 numeroa Vuodessa. kestotilaus 44 e / Vuosi, määräaikainen 51 e / Vuosi. tarjous: joulukuun Vihkot (kuVassa) ja kaksi seuraaVaa yht. 15 e. mainitse: Voima-tarjous. tIlaukset: (09) 4114 5369 tilaus@kulttuuriVihkot.Fi www.kulttuuriVihkot.Fi l I n n u t Kaikki mitä olet aina halunnut tietää linnuista ja lintuharrastuksesta. Jo vuodesta 1965. Tilaamalla tuet samalla BirdLifen Suomen tärkeää linnustonsuojelutyötä. 4 numeroa Vuodessa. tutustu nyt lehden 50-Vuotistarjoukseen: 50 eurolla 6 numeroa. tIlaukset: www.birdliFe.Fi/julkaisut/linnut/tarjous.shtml k I R j a s t o l e h t I Lehti kirjaston, kirjallisuuden ja kulttuurin ystävälle! Tilaamalla tuet työtä Suomen kirjastojen puolesta. 5 numeroa Vuodessa 50 euroa (norm. 60 euroa) tIlaukset: kirjastolehti.Fi/tilaa v o I m a Ilmaisena telineistä jaettava yhteiskunnallinen kulttuurilehti, jota kannattaa tukea tilamaalla se kotiin. Varmistat samalla että numeroita ei jää väliin. 10 numeroa Vuodessa / 39 euroa tIlaukset: tilaukset@Voima.Fi www.Voima.Fi kulttIkIskasta löyDÄt lahjat utelIaalle Kulttikiska on digitaalinen lehtikioski, josta löydät 200 lehteä maailman avartamiseen. Tarjolla on kattava kirjo aiheita aina metsien huuhkajista politiikan ytimeen ja teatteritaiteesta arjen nikseihin. Tutustu ja tilaa lahja, joka ilahduttaa ja antaa ajattelemisen aihetta läpi vuoden! Valitse ja tilaa kiireettä osoitteessa www.kulttikiska.fi www.facebook.com/kultti.net • www.twitter.com/kulttir y k u lt t u u R I , m I e l I p I D e j a t I e D e l e h t I e n l I I t t o k u lt t I R y. ta k o j a Yhteiskunnallista ulottuvuutta omaava antroposofinen kulttuurilehti, jossa keskipisteessä ihminen ruumiillisena, sielullisena ja henkisenä moninaisuutena. Neljä laajaa numeroa vuodessa, 35 euroa. tIlaukset: takoja@nic.Fi www.antropos.Fi a n a n D a Suomen luetuin joogalehti keskittyy joogaan, henkisyyteen, meditaatioon ja kasvisruokaan. Lehden sivuilla tapaat niin huippuopettajia kuin sunnuntai joogejakin. 4 numeroa Vuodessa, 20 euroa. tIlaukset: toimitus@anandalehti.Fi www.anandalehti.Fi y D I n Ihmiselle, jolle väkivallattomuus ja vastuu maailmasta ovat intohimo. Kriittinen mielipidelehti vuodesta 1966. 4 numeroa Vuodessa, kestotilaus 28 euroa, sis. alV 10 %. alennettu työttömille ja opiskelijoille 20 euroa, sis. alV. 10 %. myös ipad-Versio kestona tilattaVissa appstoresta 21,99 sis. alV 24% tIlaukset: ydin@ydinlehti.Fi www.ydinlehti.Fi
20 • 10 / 2015 Kirj oitt aja on talo ust iete ilijä ja vap aa ko lum nist i. Kuvaputkia ja koulutuspolitiikkaa Vuonna 1976 Suomen silloinen hallitus sai – ainakin omasta mielestään – loistavan idean: maahan pitää ehdottomasti saada oma kuvaputkitehdas tukemaan kotimaista televisiotuotantoa. Ja niinpä valtio perusti yhdessä suomalaisen Saloran ja japanilaisen Hitachin kanssa kuvaputkia valmistavan yrityksen, Valcon. Kuten arvata saattaa, kuvaputkihanke meni pahasti metsään, ja jo vuonna 1980 yhtiön toiminta lopetettiin. Siihen mennessä tappiota oli kuitenkin ehtinyt kertyä peräti 800 miljoonaa markkaa, eli nykyrahassa laskettuna noin 390 miljoonaa euroa, josta suurin osa kaatui 60 prosenttia osakkeista omistavan Suomen valtion syliin. nyt, 35 Vuotta MyöheMMin , Suomessa muhii jälleen uusi Valco. Ei tosin teollisuuspolitiikassa vaan koulutuspolitiikassa; samalla kuin hallitus on tekemässä ennennäkemättömän suuret leikkaukset koulutussektorin määrä rahoihin, se antaa toisella kädellä lisää rahaa – tosin vain murto-osan leikkausten kokonaissummasta – muutamiin itse valitsemiinsa tutkimuksen ”kärkihankkeisiin”. Hallituksen uuskielellä tätä sanotaan ”koulutuksen kehittämiseksi”. Useimmat tämän lehden lukijoista ovat varmasti allekirjoittaneen kanssa samaa mieltä siitä, ettei koulutuksen arvo niin yhteiskunnalle kuin yksilöllekään ole yksinomaan rahalla mitattavissa. Koska ei-taloudelliset argumentit eivät hallituksen jämeriin SSS-miehiin pure, ”koulutuksen kehittämishanketta” on kuitenkin pakko tarkastella puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta. Ja silloin huomaa varsin pian, että se on jyrkässä ristiriidassa hallituksen ykköstavoitteen, viennin kilpailukyvyn parantamisen kanssa. on seLVää , että Suomi ei koskaan voi pärjätä kansainvälisessä kilpailussa alhaisten työvoimakustannusten avulla. Teknologiakaan ei tämän päivän yhdentyneessä maailmantaloudessa pysty tarjoamaan kuin tilapäisen kilpailuedun, koska se liikkuu vapaasti kansallisten rajojen yli yritysten ulkomaaninvestointien mukana. Suomen kaltaisella korkean palkkatason maalla on näin ollen vain kaksi vaihtoehtoa pitkäaikaisemman kilpailuedun saavuttamiseksi: panostaminen tuotteiden laatuun ja panostaminen henkiseen pääomaan eli työvoiman koulutukseen ja osaamiseen. Koska henkisellä pääomalla on suuri merkitys myös tuotteiden laadun kannalta, voi siis sanoa, että hallitus on nyt romuttamassa Suomen vientimenestyksen kannalta tärkeimmät kilpailutekijät. Mitä ilmeisimmin hallitus kuitenkin kuvittelee, että se pystyy pelastamaan tilanteen ohjaamalla ”lisärahoitusta” muutamille valitsemilleen kärkihankkeille. Hallitus toisin sanoen uskoo tietävänsä paremmin kuin maan parhaat tieteentekijät – tai heidän ulkopuoliset rahoittajansa – mitkä ovat ne tulevaisuuden alat, johon kannattaa panostaa. Aivan kuten Suomen hallitus 1970-luvun puolivälissä tiesi, että Suomi tarvitsee kuvaputkia valmistavan yrityksen. Christer k. LindhoLM rahan voiMa teksti saiLa kiVeLä kuVa ninni kairisaLo ”t äMä Maistuu keittolihalle”, on seuralaiseni ensimmäi nen toteamus uudesta suomalaisesta Gold&Green -proteiinivalmisteesta. Annos on opiskelijaravintola Kipsarin kylmä nuudelisalaatti, jossa Gold&Green nude -proteiini on keittiössä marinoitu, mutta ei paistettu. Saimme kassalta mainoslappusen, jossa kerrotaan tuotteen olevan ekologinen ja aminohappokoostumukseltaan täydellinen, mutta ei lappunen ei kerro mitä tuote varsinaisesti on. Ensimmäinen ajatukseni mausta on, että ruskeiden mehevien palasten täytyy olla lihaa, vaikka tiedän proteiinin olevan kaurapohjainen. En maista kauraa lainkaan. Kolmas maistaja toteaa pitkällisen pureskelun päätteeksi palojen olevan ”sisältä hieman kauran makuisia, mutta ei pahoja”. GoLd&Greenin kaura-papuproteiini on puoli vuotta sitten käyntiin polkaisseen Gold&Green Foods -startupin pikakehittelyn aikaansaannos, josta on saanut syksyn mittaan muutamia maistiaisia Helsingissä. Tuotteen takana ovat elintarviketieteiden tohtori ja kauratutkija Reetta Kivelä sekä yrittäjä Maija Itkonen, jotka halusivat kehittää täydellisen kasviproteiinin. Proteiinin valmistus imitoi tekniikkaa, jolla on vuosisatojen ajan valmistettu Aasiassa vehnägluteenista seitania. Yritys on ruokaesittelyissään puhunut myös ”nyhtökaurasta”. Viittausta haetaan ”pulled porkista” eli ”revitystä siasta” tai vakiintuneemmin ”nyhtöpossusta”. Nyhtöpossu on niinkin ruokahalua herättelevää apetta kuin riekaleiksi revittyä sian niskalihaa. siLLoin kun itse vielä söin eläimiä, ei ollut nyhtöpossua, mutta tällaiseksi sen varmaan kuvittelisin. Luulen, että tuotteella onnistuisi huijaamaan paksukalloisintakin lihansyöjää. Ainakin tummanruskea ja mureantuntuinen palanen on aivan erilaista kuin huokoinen seitan. Seuraavilla puraisuilla lihamaisuuteen pääsee sisälle, ja mieli kaivaa kielen kanssa muistista täysin pyyhkiytyneitä makuja. Ehkä kauraproteiini liikkuu jossain paahtopaistin ja tonnikalan välimaastossa. Tästä saisi vegemajoneesin kanssa täydellisiä täytettyjä leipiä. Tai tonnikalapastaa! kipsarissa paikalla on myös tuotteen esittelijä, joka alkaa kuin salamaniskusta pitchaamaan täydellisestä proteiinista. Pidellessäni lihalootaa muistuttavaa näytepakkausta koen ahaa-elämyksen: tästä se vain kumotaan pannulle kuin jauheliha. Tarinat hyvää tarkoittavista sutulevaisu?us on einesten Pelastaako suomalaiskeksintö maailman? Testissä uusi innovaatioproteiini
10 / 2015 • 21 tulevaisu?us on einesten kulaisista, jotka kippaavat ruokaan keittämättömiä kikherneitä, tai pitopalveluista, jotka tarjoilevat häissä naposteltavana paketista kumottuja kuivia soijasuikaleita, osoittavat vegaanisen ruoanlaiton haasteellisuuden lihalaatikkokansalle. Ei sitä varmasti heti tule ajatelleeksi puolen vuorokauden mittaista liotusta tai esikeittämistä mausteliemessä, jos on tottunut tyhjentämään lihan muovilaatikosta pannulle. Vasta pakkausta pidellessä oikeastaan tajuaa kaiken sen liottamisen, pilkkomisen, kuivaamisen ja keittämisen, johon on vuosien saatossa tottunut. Vegaanisen ruoanlaiton ongelma onkin ollut se, että vasta-alkaja joutuu kääntämään monen perusasian pää laelleen. Se on vähän kuin totuttelisi uuteen käyttöjärjestelmään: lähes kaikki on mahdollista ja lopputuloksia voi olla jopa vaikea erottaa – toimintatapoja täytyy vain opetella uusiksi. Muutaman vuoden päästä tämä kuulostaa kenties hullunkuriselta, mutta juuri nyt on käynnissä huikean nopea prosessi, jossa tavallisten ruokakauppojen valikoimiin on tullut lukuisia vegaanisia tuotteita, jotka ovat käyttötavoiltaan samanlaisia kuin tutut eläinperäiset versiot. Tuotteiden kokeilu onnistuu lennosta. kauppoihin on tullut Violife ja Wilmersburger -merkkien juustoja, joita voi höylätä ja viipaloida kuin nisäkäsversioita. Virosta maahantuodut Bon Soyan leikkeleet ovat harjaantumattomalle kielelleni kuin täydellinen kopio ihanan ällöttävästä lauantaimakkarasta. Ruotsalaisen Anamman valmispalleroiden lisäksi pakastealtaasta voi onkia vegaanisena nyt myös Quornin ja Hälsans Kökin nugetteja ja pihvejä. Hoviruoka-yrityksen kasvislihis, tai ”vihis” kuten sukkela somekansa keksi, on kylvänyt ympärilleen syksyn hillittömimmän ruokabuumin. kaikki näMä tuotteet ovat luonteeltaan enemmän einesja pakastehyllyn perusmättöä kuin kallista näpertelyä tai hifistelyä. Gold&Greenillä on paljon poten tiaalia perusmättöruoaksi. Se on käytössä oikeastaan vielä helpompaa kuin jauheliha, sillä kypsennys ei ole välttämätöntä ja valmiiksi maustetut versiot G&G lime-seesami-inkivääri ja G&G tomaatti-savupaprika-korianteri ovat käyttövalmiita sellaisenaan. Säilyvyys on huomattavasti parempi kuin lihalla. Ainoastaan nimensä ja layoutinsa puolesta tuote vaikuttaa monimutkaiselta, eikä välttämättä aukea niille, jotka eivät spekuloi ruokiensa ”aminohappoja”. proteiinikiiMaisiLLe puolestaan tiedoksi, että Gold&Greenissä on lähes puolet enemmän proteiinia kuin Anamman, Quornin tai Hälsans Kökin valmisteissa – ja yli kolmannes enemmän kuin siinä sika-nautajauhelihassa. Se ei vaikuta sisältävän mitään ”epäilyttävää”: yritys satsaa sataprosenttisesti kasviperäiseen ruoantuotantoon, tuotteissa ei ole turhaan parjattua, mutta allergisoivaa soijaa, vehnää tai e-koodeja, puhumattakaan hämäristä yhteyksistä Israelin siirtokuntiin, lihataloihin tai maailman ruokajätteihin. GoLd&Green haluaa haastaa jauhelihanhimoisten suomalaisten ruokatottumukset Kuitenkin juuri helppoudellaan. Se muistuttaa amerikkalaisen Beyond Meat -yrityksen soijapohjaista proteiinivalmistetta, jota markkinoidaan myös lihapakkauksissa ihanteellisena kasviproteiinina. Gold&Greenin etuna on kuitenkin hyvämaineinen ja ekologinen kaura, kotimaisuus ja maku, joka on mielestäni jopa parempi kuin Beyond Meat -suikaleissa. Edes innovaatiohöpötys ei saanut minua epäilevälle kannalle. Tässä on keksintö, johon uskon. Vallatkaa tällä maailma, hyvät suomalaisnaiset, mutta keksikää kaura G&G:llenne ensin nimi! Tai nokkelat vegaanit nimeävät sen netissä ”kauhelihaksi”. Gold&Green saapuu kauppoihin vuoden 2016 aikana Pelastaako suomalaiskeksintö maailman? Testissä uusi innovaatioproteiini
22 • 10 / 2015 TeksTi Veera JärVenpää kuVaT Velda parkkinen ? ammatti feministi Naisasialiitto Unionin pääsihteeri Milla Pyykkönen taistelee jokaisen ihmisen tasa-arvon puolesta. T oisinaan ratkaisevat hetket ovat kirkkaan viiltäviä ja iskevät kuin salamat. Milla Pyykkönen oli 17-vuotias, kun hän tarttui Jean Sassonin Prinsessaan. Kirja kertoo saudiarabialaisen naisen elämäntarinan, ja feministinen herätys syttyi. ”Kirjassa kuvattiin hyvin monella tasolla naisten kokemaa väkivaltaa ja kaltoinkohtelua. Jollain tavalla se sai silmät aukeamaan myös omaan elämään ja suomalaiseen yhteiskuntaan. Asiat eivät omassa ympäröivässä elinpiirissäkään olleet tasa-arvoisia.” Maailma ei ole valmis vielä 16 vuotta myöhemminkään, ja siksi Pyykkönen on nyt niin sanottu ammattifeministi. Hän on työskennellyt kaksi vuotta Naisasialiitto Unionin pääsihteerinä ja jatkaa 123-vuotiaan yhdistyksen työtä. Pyykkönen kokee olleensa jollain tasolla aina feministi, vaikkei aatetta suoraan äidinmaidosta imenytkään. ”Meillä on ollut koti, jossa on aina puhuttu politiikasta, mutta feminismiä ei suoranaisesti syötetty.” Sukupuoli ei ole ihmistä sinällään määrittävä tekijä. ”Meidän yhteiskuntamme ja kulttuurimme puuttuu paljon siihen, millaiseksi ihminen muokkautuu. Sukupuolia kohdellaan eri tavalla jo pienestä pitäen. Tyttöjen ja poikien maailma halutaan erottaa väreillä ja leluilla selkeästi toisistaan.” Erot palvelevat kapitalismia. ”Perheessä ei voi käyttää samoja vaatteita tytöille ja pojille, vaan pitää kuluttaa ja ostaa enemmän. Kulttuuri ohjaa meitä sukupuolen perusteella eri asemiin. Koska sukupuolijärjestelmä on vahvasti kaksinapainen, siihen leikataan väkivalloin pieniä intersukupuolisia lapsia. Se on todella suuri itsemääräämisoikeuden loukkaus. Sillä voidaan vain pilata ihmisen elämä.” Milla pyykkönen on ollut mukana feministisessä liikkeessä noin 15 vuotta. Vaikka esillä on tuon tuostakin pidetty ajatusta, että feminismi on huonossa huudossa, Pyykkönen ei koe asiaa niin. ”Ainakin omassa lähipiirissäni ja viitekehyksissäni feminismistä on tullut paremmin ymmärrettyä ja käsitys feminismistä on moninaistunut. Kyse ei ole pelkästään naisten oikeuksia ajavasta liikkeestä vaan ahtaita sukupuolirooleja purkava ja niihin kriittisesti suhtautuva liike.” Feminismi on hyväksyttävämpää ja suositumpaa kuin aiemmin, vaikka toisaalta myös feminismiä vastustavat äänenpainot ovat nousseet. ”Erityisesti yhä useammat nuoret miehet profiloituvat feministeiksi ja sanovat julkisuudessakin olevansa feministejä.” Tasa-arVo ei tule annettuna. Myös Suomessa aborttivastaiset äänet ovat nousseet julkisuuteen. Joulukuun alussa eduskunta käsitteli 67 500 alle kirjoitusta kerännyttä kansalaisaloitetta, jolla vaadittiin hoitohenkilökunnalle oikeutta kieltäytyä tekemästä raskaudenkeskeytystä. Muutosta ei näytä tulevan. Eduskunta yhtyi äänin 136–33 sosiaalija terveysvaliokunnan kantaan, jonka mukaan muiden perusoikeuksia ei voi loukata vedoten uskonnon ja omantunnon vapauteen. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on linjannut, että naisen oikeus päättää raskauden keskeyttämisestä kuuluu yksityiselämän suojaan, joka on turvattu ihmisoikeussopimuksessa. Vielä viisi vuotta sitten Pyykkönen ei ajatellut, että aborttioikeutta käsiteltäisiin Suomessa joskus tästä kulmasta. ”Tapasin eräässä kansainvälisessä kokouksessa erään ranskalaisen vanhemman femi nistiaktiivin, joka tuli kysymään, joko teillä on aborttioikeutta vastustava liike. Ajattelin, ettei sitä tulisikaan ainakaan suurena liikkeenä, kun Suomi ei ole voimakkaan uskonnollinen maa. Mutta niinpä olin väärässä.” aborTTilaissa olisi Naisasialiitonkin mielestä korjattavaa. Nykyinen laki on vuodelta 1970, eikä raskaudenkeskeytykseen riitä vain naisen tahto. ”Laki sallii abortin sosiaalisin perustein, mutta siihen pitää olla kahden lääkärin suostumus. Suurimmassa osassa Euroopan maita abortin saa perustelematta, mutta Suomessa ei ole naisen tahtoon perustuvaa aborttioikeutta. Periaatteessa laki asettaa lääkärin vallan korkeammaksi kuin naisen tahdon.” Jos hoitohenkilökunta saisi omatunnon perusteella kieltäytyä abortin tekemisestä ja lähetteen kirjoittamisesta, asettaisi se naiset heikkoon asemaan. ”Ensinnäkin siinä laitetaan hoitohenkilökunnan moraali ja eettiset päätökset potilaan ja naisten ruumiillisen itsemääräämisoikeuden edelle. Lääkärien oikeuden valita työtehtävänsä asetettaisiin tärkeämmäksi kuin naisten ruumiillisen itsemääräämisoikeus.” Kaiken lähtökohtana kuitenkin pitäisi Pyykkösen mielestä olla ruumiillisen itsemääräämisoikeuden lisääminen eikä missään nimessä heikentäminen. Aika on olennaisessa asemassa. Kun hedelmöityksestä on alle yhdeksän viikkoa aikaa, raskaudenkeskeytys voidaan tehdä lääkkeillä kotona. Suomessa lääkkeellinen raskaudenkeskeytys otettiin käyttöön vuonna 2000, ja nykyisin peräti 70 prosenttia alkuajan raskaudenkeskeytyksistä tehdään lääkkeillä. Toimenpiteenä se on kirurgiaa parempi, sillä se säästää kohtua eikä potilas tarvitse nukutusta. ”Jos nainen kohtaisi lääkärin, joka kieltäytyisi tekemästä aborttia tai kirjoittamasta lähetettä, prosessi saattaisi pitkittyä.” Abortin saatavuudella ei ole todettu olevan niitä lisäävää vaikutusta. ”Aborttien määrä korreloi sen kanssa, miten hyvä ruumiillinen itsemääräämisoikeus naisilla on ja kuinka hyvin seksuaalivalistusta ja
10 / 2015 • 23
24 • 10 / 2015 ehkäisyvälineitä on saatavilla. Silloin abortit vähenevät”, Pyykkönen korostaa. Jopa ammattifeministikin kohtaa alentuvia neuvojia, joiden mielestä naiset eivät osaa ajaa naisten asiaa ja tasa-arvoa oikein. ”Voisi sanoa, että setämiesneuvojia riittää”, Pyykkönen puuskahtaa. ”Kuuluu feminismiin, ettei kenenkään toisen ihmisryhmän puolesta mennä sanomaan, miten asia pitää tuntea ja kokea.” Valtahierarkia määrittää sitä, kuka saa neuvoa ketäkin. Neuvovat miehet laittavat nuoria naisia lestiinsä. Valta on sukupuolittunutta, ja siihen kasvetaan. ”Poikia jo lapsena kehotetaan ottamaan enemmän tilaa. Tilaa ottava äänekäs poika on selvää johtaja-ainesta, kun taas tilaa ottava äänekäs tyttö on bitch”, Pyykkönen kärjistää. Alentaminen suututtaa. ”Miten joku voi tulla minun puolestani sanomaan, että hän tietää paremmin, mitä minun pitää ajatella tai tuntea? Miten ihminen, joka ei selkeästikään ole nuori nainen, tulee nuorelle naiselle kertomaan, mitä hänen nuorena naisena pitäisi tuntea ja kokea? Siinä on hyvin vahva asetelma, jossa yksi kokee olevansa ylempänä niin, että voi toisen puolesta tietää paremmin.” palauTeTTa tulee toisinaan lähes hyökkäävästi päin naamaa, mutta suurin osa ottaa asiakseen purkautua sähköpostin kautta. Sävyltään viestit ovat ”varsinkin te nuoret naiset olette tyhmiä” -tyyppistä neuvontaa. ”Nimen perusteella he ovat 95-prosenttisesti miehiä, ja välillä he neuvovat hyvin aggressiiviseen ja vähättelevään sävyyn”, Pyykkönen toteaa. Neuvojien määrä on kasvanut, ja syy on ilmapiirin muutoksessa. Jos on sekä feministi että vastustaa rasismia, saa runsaasti nettivihaa osakseen. ”Viestit ovat suoranaisesti rasistista ja islamofobista tekstiä. Niissä halutaan, että puututtaisiin siihen, että Suomeen tulee muslimimiehiä. Ihmetellään, eikö teitä kiinnosta naisten asia.” No eikö kiinnosta? Pyykkönen naurahtaa, ja eleestä huokuu turhautuneisuus. ”Tämä ajatusmaailma on niin kieroutunut, ja se näkyy erityisesti keskusteluissa raislaista heidän kokema häirintä suomalaisten miesten taholta on, ja se on aivan jokapäiväistä. Tämä kertoo siitä, millaista suomalaisten miesten suhtautuminen aasialaistaustaisiin naisiin on. Nämä naiset saavat lapsesta asti kuulla kyselyitä, paljonko maksaa, ja siinä näkyy seksiturismin ja rasististen asenteiden vaikutus.” Maahanmuuttajien tekemät puskaraiskaukset ovat olleet mediassa hyvin paljon esillä. Pyykkösen mielestä siihen on selitys. ”Puskaraiskauksessa nainen nähdään selkeästi uhrina. Jos taas on ollut humalassa tai lähtenyt jonkun vieraan matkaan, uhri muuttuu syylliseksi. Jopa fiksujen ihmisten suusta kuulee, että raiskaus on aina väärin, mutta tilanteita voi itse ehkäistä.” Ajatus halventaa myös miehiä piirtäessään heidän seksuaalisuudestaan eläimellisen ja hillitsemättömän kuvan. ”Tilastollisesti on todennäköisempää, että naiselle tapahtuu jotain kahden seinän sisällä ja tutun ihmisen taholta kuin jossain ulkona. Kuitenkin naiset on kasvatettu siihen, että ulkona liikkumista pitää pelätä. Väkivallan uhriksi joutuminen on yleisempää tutun taholta kuin tuntemattoman.” Milla Pyykkönen naisasialiiTTo unionin pääsihteeri vuodesta 2014. Kotoisin Hankasalmelta, opiskellut Joen suussa. eniTen Milla a ViTuTTa a se, jos joku väittää valhetta totuudeksi, vaikka kyse on valheesta. ”Myös epäoikeudenmukaisuus vituttaa hillittömästi.” Millaa lannisTaa, jos asiat tuntuvat junnaavan loputtomasti paikallaan. Heti ei pidä lannistua. ”Kun ryhdyin feministiksi, en luullut, että viikon päästä on valmista.” Milla a ilahduTTaVaT eläiMeT. ”Jos koira tulee vastaan kadulla, siitä tulee vilpittömän ilahtuneeksi. Myös ilman nauramista ei missään olisi mitään järkeä.” Milla sa a VoiMa a suuttuessaan vääryydestä. ”Silloin tuntee, että on elossa, kun välillä kunnolla suutahtaa. Myös hyvien tyyppien tapaaminen antaa energiaa. On mahtavaa, että on ihmisiä, jotka tekevät asioita paremman maailman puolesta.” kauksista ja seksuaalisesta ahdistelusta. Kärjistetysti sanottuna, jos väärän värinen ja väärän taustainen raiskaa suomalaisen naisen, se on väärin. Mutta jos sen tekee suomalainen mies, se on business as usual, tai se kuitataaan sillä, että suomalaiset miehet muka tekevät rikoksia vähemmän.” Pyykkösen mielestä asenteet paistavat keskustelusta ja sen lähtökohdista selvästi läpi. Keskustelijoita ei niinkään kiinnosta väkivaltaa kokevat naiset kuin rikosten tekijöiden taustat. Seksuaalirikosten uhreista tulee keppihevosia, joita käytetään omien poliittisten tarkotusperien ajamiseen ja rasististen asenteiden vahvistamiseen. Kun suomalainen mies raiskaa tai lyö, asiaa ei juurikaan puida keskustelupalstoilla. ”Rasistit eivät ole saaneet vallattua koko keskustelua itselleen, vaan julkisuuteen on tullut myös todella hyviä puheenvuoroja”, Pyykkönen toteaa. keskusTelu seksuaalisesta väkivallasta on myös luonut tilaa jakaa kokemuksia. Monet naiset ovat kertoneet tarinoitaan, ja ehkä se jakaminen osaltaan madaltaa kynnystä puhua seksuaalisesta väkivallasta ja ilmoittaa siitä poliisillekin. Raiskauksen hirveyttä ei pidä uhrin kokemuksena vähätellä, muttei myöskään kauhistella uhria entisestään uhriuttaen. ”Onneksi muutamat uhrit ovat nostaneet esille sen, ettei kenelläkään ole toisen puolesta lupa määritellä, että rais kauksen jälkeen elämä on pilalla. Uhrit ovat kertoneet, miten raiskauksesta voi toipua, eikä se pilaa koko elämää.” Suomessa arviolta 15 000 naista raiskataan joka vuosi, mutta poliisille tehdään seksuaalirikoksista noin tuhat ilmoitusta vuodessa. Ilmoitusten määrä on ollut viime vuosina kasvussa. Pyykkönen toivoo, ettei se kertoisi tilanteen pahenemisesta vaan paranemisesta. ”Nuoret tunnistaa seksuaalista väkivaltaa paremmin, ja toivon, että raiskauksien ilmoitusmäärän kasvu ei kerro määrän noususta vaan ilmoituskynnyksen madaltumi sesta.” naisasialiiTTo pyrkii pitämään esillä kaikkea sukupuolittunutta väkivaltaa ja sen muotoja. ”Esimerkiksi transnainen voi kokea väkivallan uhkaa siksi, että hän on nainen, mutta erityisesti vielä sen vuoksi, että hän on transnainen.” Sukupuoli, etninen tausta, ikä, sosiaaliekonominen asema ja seksuaalinen suuntautuneisuus vaikuttavat siihen, miten turvallinen ja oikeudenmukainen yhteiskunta yksilölle on. Pyykkönen ottaa esimerkiksi aasialaistaustaisten naisten kokeman väkivallan ja häirinnän. ”Siitä puhutaan jännän vähän. Nyt puhutaan paljon siitä, miten tietyistä taustoista tulevat miehet ovat ahdistelleet suomalaisia naisia. Mutta välillä lukee aasialaistaustaisten naisten kokemuksia siitä, mil
Ohjaus Lauri Maijala Rooleissa Robert Enckell, Johannes Holopainen, Vilma Melasniemi ja Juho Milonoff KOM-lipputoimisto p. 09 6841 841, Kapteeninkatu 26, Helsinki • Lippupalvelu www.kom-teatteri.fi Botta ON! Pirulliseen nälkään, Helvetilliseen janoon! Real Ale, Real Food, Real PUB! Tilaa Juhlia! Kokousja juhlatilaa Ma Ti 11 01 Ke Pe 11 04 La 14 04 | Su 14 01 Dagmarinkatu 2 Su Ke 15 01 To La 15 03 Museokatu 10 p.09-580 770 www.botta.?
26 • 9 / 2015 Päihteettömissä Elokolo-kohtaamispaikoissa voit lukea päivän lehdet, juoda teetä tai kahvia, seurustella ihmisten kanssa, käyttää tietokonetta tai olla muuten vain. Elokoloista saat tukea terveyteen ja hyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä. Toiminnassamme keskeistä on toisesta ihmisestä välittäminen ja vertaistuki. Lisätietoja www.ehyt.? /kohtaamispaikkaverkosto Tervetuloa Elokolokohtaamispaikkoihin Helsingin Elokolo, Toinen linja 31 Hyvinkään Elokolo, Jussilankatu 5 Lahden Elokolo, Vuorikatu 14 Pirkkalan Elokolo, Suupankuja 8-10 Tampereen Elokolo, Salhojankatu 42 Turun Elokolo, Yliopistonkatu 10 Mitä jos aloittaisit uuden vuoden tyylillä, nukkuisit hyvin, voisit paremmin ja säästäisit samalla rahaa. Lähde mukaan! www.tipaton.? OHJELMISTOSSA KEVÄÄLLÄ 2016 MYÖS Nummibodarit-komedia • Jekyll & Hyde -musikaali • Avoin liitto -komedia • Katoava maa -draama Lippumyymälä, Vapaudenkatu 36, p. 014 266 0110 Katso aukioloajat netistä! Lippupisteestä ostettuihin lippuihin lisätään palvelumaksu www.jyvaskyla.fi/kaupunginteatteri P irkko S aiSio H eini J unkkaala oHJauS k aiSa k orHonen k antaeSityS la 30.1.2016 Absurdin komedian ensi-ilta 21.1.2016
10 / 2015 • 27 • – normihomolehti 10 / 2015 • 27 r aiskausTapaus Kempeleellä herätti Suomen kansan syvät rivit tietoisiksi naisten itsemääräämisoikeudesta. Mitä turvapaikanhakijoille sitten kerrotaan Suomen hlbtiq-oikeuksista ja -kulttuurista? Entä miten taataan seksuaalija sukupuolivähemmistöihin kuuluvien turvapaikanhakijoiden turvallisuus vastaanottokeskuksissa? Oulun vastaanottokeskuksen vs. johtaja Jenni Korpikari kertoo, että Maahanmuuttoviraston tuottamassa kansallisessa Suomi-infopaketissa kerrotaan seksuaalivähemmistöjen olevan yhdenvertaisia samalla tavalla kuin kaikkien ihmisten Suomessa. ”Infossa tehdään selväksi, että häirintä ja väkivalta, joka kohdistuu ihmiseen tämän seksuaalisen suuntautumisen takia, on Suomessa rikos. Monessa maassa esimerkiksi homoseksuaalisuus on kiellettyä tai näyttäytyy vääränä, joten nämä asiat on käytävä läpi.” Korpikarin mukaan Suomi-info otetaan yleensä vastaan varovaisen yllättyneesti. Monessa maassa muu kuin heteroseksuaalisuus on usein tabu. ”Ryhmätilanteessa, jossa tietoa annetaan, voi olla vaikea esittää lisäkysymyksiä, koska pelätään omaa leimautumista. Vuorovaikutus näissä keskusteluissa on melko vaitonaista. Monella varmasti olisi kysymyksiä aiheesta, mutta he eivät kehtaa niitä muiden kuullen esittää.” k aikissa vastaanottokeskuksissa käytetyn infomateriaalin on tuottanut Maahanmuuttovirasto, ja se on valmistunut vuonna 2014. Sen eri osioiden teossa on ollut eri yhteistyökumppaneita asiantuntijoina laatimassa materiaalia. Esimerkiksi Marttaliitto on ollut mukana tekemässä Suomen ruokakulttuuria käsittelevää osiota. Tasaarvoa ja seksuaalisuutta käsittelevän osion yhteistyökumppanina on ollut Väestöliitto. Infopaketti sisältää Power Point -esityksen, joka esitetään turvapaikanhakijoille. Lisäksi infopakettiin kuuluu vastaanottokeskusten henkilökunnalle suunnattu Ohjaajan opas, joka tukee vastaanottokeskuksen työntekijän Power Point -esityksen esittelemistä. ”Power Point -esityksessä mainitaan sekä seksuaaliettä sukupuolivähemmistöt. Samoin Ohjaajan oppaassa on seksuaalivähemmistöjä koskevan tiedon lisäksi kohta ’Muita sukupuolikäsityksiä’, jossa käsitellään transihmisten asemaa Suomessa”, kertoo infopaketin valmistelussa mukana ollut Maahanmuuttoviraston vastaanottoyksikön ylitarkastaja Olli Snellman. ”Maahanmuuttovirasto on tuottanut infopaketin, mutta sen käyttö jää vastaanottokeskusten harkintaan. Yksittäisen työntekijän omista asenteista ja tietämyksestä riippuu, kuinka paljon, jos yhtään, ja miten sukupuolija seksuaalivähemmistöjen asemaa Suomessa käsitellään.” oulun vastaanottokeskuksessa Maahanmuuttoviraston tuottamaa infopakettia käytetään, mutta onko selvää, että seksuaaliettä sukupuolivähemmistöjen asiat käydään läpi kaikissa vastaanottokeskuksissa? Jenni Korpikari vastaa: ”Tiedän, että eri keskuksissa infotaan ihmisiä eri tavoin. Sukupuolija seksuaalisuusasioita ei varmasti vältellä missään, mutta painotus voi olla erilaista, ja se taas riippuu vastaanottokeskuksen johdosta. Johto päättää, kuinka tärkeinä näitä asioita pidetään. Usein se on resurssikysymys, koska käsiteltäviä asioita on paljon kotouttamisessa.” Korpikarin mukaan Oulussa seksuaalija sukupuolivähemmistöjen asioita pidetään tärkeinä sosiaalija terveys asioiden ohella. ”Resurssejahan se meilläkin vie, mutta sitä tämä meidän työmme on. Tämän haastattelun ohessa esimerkiksi huomaan, että transihmisiä ei meillä käsitellä, vaikka seksuaalivähemmistöjä kyllä, joten sitä pitää parantaa. Tässä työssä tulee jatkuvasti asioita, joiden huomaa kaipaavan huomiota.” kanTasuoMalaiseT ovat huolestuneita kantasuomalaisten naisten turvallisuudesta ja tämä artikkeli tähän asti määrittelemättömistä sukupuolija seksuaalivähemmistöistä, mutta miten huomioidaan sukupuolija seksuaalivähemmistöt, jotka asuvat vastaanottokeskuksissa? ”He eivät tuo näitä asioita usein esiin ryhmässä, mutta henkilökohtaisissa, luottamuksellisissa tapaamisissa henkilökunnan kanssa asia saatetaan ottaa puheeksi. Jos asiakas on kokenut sukupuolitai seksuaalivähemmistöön kuulumisensa takia häirintää, pyritään tekemään muutoksia majoitusratkaisuilla tai siirtämään asiakas ehkä toiseen vastaanottokeskukseen”, Korpikari kertoo. ”On tapahtunut sellaistakin, että työntekijä on mennyt asiakkaan kanssa itse tutustumaan Setaan. Asiakas pyritään ohjaamaan oikean palvelun piiriin ja saamaan vertaistukea. Meille on tärkeää, että asiakas ymmärtää, että Suomessa on palveluita vähemmistöille, ja että pitäisi olla turvallista olla oma itsensä.” Turvapaikanhakijoille myös kerrotaan, että Suomessa heidän vähemmistöasemansa tai sen mukaisesti käyttäytyminen ei ole rikos. ”Erilaiset vähemmistöasemat tulevat esiin myös, kun puhutaan työllistymisestä: vähemmistöön kuuluva työnhakija ei saa olla eriarvoisessa asemassa, eikä työnantaja saa kohdella eriarvoisesti vähemmistöryhmän hakijaa, olipa vähemmistötekijä etnisyys, ihonväri, seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli.” TeksTi heli yli-räisänen kuVa Velda parkkinen Vähemmistöasiaa vähemmistöille sukupuoliJa seksuaaliVäheMMisTöJen oikeuksisTa kerToMinen TurVapaikanhakiJoille ei ole iTsesTäänselVää.
28 • 10 / 2015 28 • – normihomolehti 10 / 2015 y ksi gay-skenen masentavimpia termejä on ”straight-acting”. Tätä termiä homomies käyttää halutessaan ylpeillä sillä, kuinka voisi mennä ihan oikeasta heterosta. Joulu on täydellinen ajankohta straight-actingiin. Sehän on perinteisten arvojen riemujuhla: sataprosenttinen paketti ydinperhettä, kuluttamista ja uskontoa. Jos joskus, niin nyt on mahdollisuutesi yrittää täyttää kultaisen noutajan ja puolison ja kuusen ja rivitalonpuolikkaan kanssa sitä tehtävää, minkä olemme heteroilta ja huolestuttavissa määrin myös toisiltamme saaneet: olla homo mahdollisimmaan ei-homomaisesti. Meille muille, jotka emme kykene tai yksinkertaisesti halua näytellä, ehdotan, että juhlisimme Jeesus-vauvan sijaan joulupäivänä synttäreitään viettävää brittikirjailijaa Quentin Crispiä (25.12.1908– 21.11.1999). Crisp eli eläMänsä ensimmäiset kuusi vuosikymmentä naurunalaisena ja halveksittuna julkihomona aikana, jolloin homous oli briteissä sekä rikollista että mielisairasta. Crispin homouden synnin teki erityisen pahaksi se, että hän yksiselitteisesti kieltäytyi hillitsemästä itseään. Crisp ei vain vaivihkaa korostanut feminiinistä puoltaan, hän teki siitä tyylinsä. Omien sanojensa mukaan Crisp ei voinut tulla kaapista, koska oli alusta alkaen niin auttamattomasti ulkona. Melkein 70 vuoden iässä Crispistä tuli elämäkertaelokuvansa myötä tähT änä Vuonna transihmisiä murhattiin 271, kertoi Transgender Europe -järjestö viime kuussa. Suomessa murhia ei tilastojen mukaan tapahtunut, mutta todellisuudessa transsurman kysymys on vaikeasti selvitettävissä. Varmaa on, että transihmiset kohtaavat silmittömästi syrjintää yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Suomen nykyinen lainsäädäntö pakottaa transyksilön todistamaan lisääntymiskyvyttömyytensä, mikäli henkilö päättää vahvistaa juridisen sukupuolensa. Yhteiskunta vartioi sukupuolta pyhänä kohteena. TransVäesTö on länsimaisen yhteiskunnan sylkykuppi myös seksuaalivähemmistöjen sisämeressä. Miksi tasa-arvoisen avioliittolakikampanjan kohdalla ei käsitelty muitakin seksuaalija sukupuolivähemmistöjä koskevia ihmisoikeuskysymyksiä, kuten translakia? Länsimaisen homohistorian allekirjoittamat sukupuoli-ihanteet ovat useaan otteeseen olleet äärimmäisen stereotyyppisiä. Nämä ihanteet selittävät osaltaan myös transyksilöihin kohdistuvaa painostusta korjata sukupuoltaan binäärisestä ääripäästä toiseen. Esimerkiksi non-op-transsukupuoliset elävät kulttuurin kieltämällä alueella. sukupuolTa vartioivat mutkikkaat rakenteet, joiden murtaminen on mahdollista vain käytännön työllä. Myötätuntoisena poliittisena eleenä olen päättänyt vaihtaa sukupuoltani. Nyt. Olen nainen. En käy läpi yhtäkään leikkausta tai hormonihoitoa, koska en hyväksy näitä kulttuurin ylläpitämiä ruumiillisia pakotteita määrittämään sukupuoltani. Ihmiselle kuuluu oikeus määrittää itsensä ja oma ruumiinsa. On aika muodostaa yksi rintama, joka vaatii samoja oikeuksia jokaiselle sukupuolen nyanssille markkinoimatta niitä erillisinä kategorioina. On aika tarjoilla sukupuoli sekavana ja rajattomana räjähdyksenä. Minä en ole sukupuolielimeni, en hormonini, en passini, en edes ruumiini. Niin kauan, kun joku jossain kuolee sukupuolensa vuoksi, on omani pelkkä kuori, silkka järjettömyys. Minä taistelen luopumalla. Lasken sukupuolisuuteni maahan, kunnes se on väkivallasta vapaa. niko hallikainen luovu sukupuolisuudestasi on aika TarJoilla sukupuoli sekaVana Ja raJaTToMana räJähdyksenä. ti käytännössä yhdessä yössä. 1980ja 1990-luvuilla Crisp oli televisiosta tuttu puhuva pää – aina valmiina nokkelan kommentin kanssa. Homoliike ei Crispistä innostunut. Heidän mielestään Crisp vahvisti stereotypiaa, että kaikki homot ovat narisevia neitejä. Crisp taas kieltäytyi toimimasta liikkeen mannekiinina ja provosoi tahallaan antamalla kieli poskessa lausuntoja tyyliin ”aids on vain muotioikku, joka menee ohi”. QuenTin Crispin perimmäinen viesti oli kuitenkin, että marginalisoinnin tuskan saattoi nähdä myös siunauksena. Kun on varhaisesta iästä alkaen normaaliuden ulkopuolella, joutuu väkisinkin tutkimaan itseään ja maailmaa keskivertoa enemmän. Tähän itsetutkiskeluun Crisp kannusti. Hänen filosofiansa mukaan tärkeintä oli löytää oma ”tyylinsä”. Crisp kannusti tietoisiin valintoihin: on turha haaveilla olevansa balettitanssija, jos todellisuudessa hoitaa huonosti sika farmia 30 vuotta; tuona aikana sioista on nimittäin jo tullut tyylisi. Crispin mukaan muiden kanssa ei kannata ylipäänsä kilpailla, on helpompaa vain kiskoa heidät omalle tasolleen: ”Never keep up with the Joneses. Drag them down to your level. It’s cheaper.” TäMäkin JuTTu on kirjoitettu Crispin hengessä. Olen aina halunnut kirjoittaa herrasta, mutta sopivaa tekosyytä ei ole oikein ilmaantunut. Crisp kuitenkin opetti, että täytyy aina sanoa se, mitä on tullut sanomaan, vaikka väkisin. Esimerkkinä hän käytti maantiedon koetta: avaat edellisenä iltana atlaksen ja valitset summamutikassa yhden maan, vaikkapa Kiinan, jota opiskelet paniikissa. Sitten kun kokeissa kysytään että minkälainen maa Ranska on, aloitat vastauksesi: ”Ranska ei ole niin kuin Kiina, joka…” Janne siironen Merry Crispmas oMisTakaaMMe Joulu QuenTin Crispille, TinkiMäTTöMälle hoMoikonille.
Musiikkiteatteri Kapsäkki • Liput: lippu.fi Hämeentie 68 • 09 260 0907 • www.kapsakki.fi SUURI & MAHTAVA 26.1., 27.1. KLO 19 15.3., 16.3. KLO 19 17.3. KLO 20 34,50/30,50 € ENSI-ILTA 7.4. KLO 19 34,50/30,50 € RIKU RANTALA & REPORTERS 18.3. KLO 19 26,50/22,50 € NUOTIO & NYKÄNEN: LINTUKOTO Kaupunkikulttuuria luistimet jalassa AVOINNA JOKA PÄIVÄ Talvitunnelmaa kahvilassa! Katso viikko-ohjelma: jaapuisto.fi
inTohiMo 2016 Lentäminen, nudismi, larppaaminen. Into himon kohteita on monia. Ne kuvittavat Lahden Muotoilu ja taideinstituutin valokuvauksen opis kelijoiden vuotuista kalenteria vuonna 2016. Lahden toisen vuosikurssin opiskelijat ovat tehneet vuosittaisen kalenterin 1970luvulta saakka. Tällä kertaa valokuvien teemaksi valikoi tui intohimo. Voima Galleriassa esitellään kuvia opiskeli joiden kalenteriprojektista. Itse kalenterin tuotto käytetään keväällä ulkomailla tapahtuvan kon taktikuvauskurssin rahoittamiseen. M ikk o Su ut ar ine n
10 / 2015 • 31 Galleria Ka tri Te nh un en El iza Ra sk Ta ika O ja Id a En eg re n Galleria Te re sa N ur m io ja
32 • 10 / 2015 TeksTi Ja kuVaT TuoMas ranTanen pelko jäytää yhä sielua Saana Lavaste ohjaa Lahden kaupunginteatteriin Fassbinderin maahanmuuttajaelokuvan. p elko JäyTä ä sielua on saksalaisen Rainer Werner Fassbinderin käsikirjoittama, ohjaama, lavastama ja tuottama elokuva, joka valmistui vuonna 1973. Siinä leskeksi jäänyt kuusikymppinen siivooja Emmi ja noin 35-vuotias marokkolainen siirtotyöläinen Ali solmivat rakkaussuhteen Emmin ennakkoluuloisten lähisukulaisten ja muun ympäristön kauhuksi. Elokuva on melodramaattinen ja asetelmallinen mutta samalla herkkä ja provosoiva. ”Se on järjettömän ajankohtainen, todella tarkka yhteiskunnallinen analyysi Saksan 70-luvun tilanteesta, missä maahanmuutto laajassa mittakaavassa alkoi tunkeutua tavallisten ihmisten alueille. Se herätti samalla tavalla pelkoa ja ahdistusta kuin meillä nyt turvapaikanhakijoiden kohdalla”, huudahtaa teatteriohjaaja Saana Lavaste. Lavaste tietää, mistä puhuu, sillä hän on paraikaa ohjaamassa Fassbinderin elokuvaa näytelmäksi Lahden kaupunginteatteriin. ensi Vuoden alusta myös Teatterikorkeakoulun ohjaajantaiteen professorina aloittava Saana Lavaste on kokenut teatterintekijä, jolla on takanaan yli 30 ohjaustyötä. Kansallis teatteriin tehtyjä töitä ovat esimerkiksi Heini Junkkaalan Kristuksen morsian (2010) ja yhdessä teatterijohtaja Mika Myllyahon kanssa ohjattu Täällä Pohjantähden alla. Lavaste on myös toiminut Riihimäen Teatterin ja Tampereen Teatterikesän taiteellisena johtajana sekä vieraillut usein maakuntateattereissa. Lisäksi hän on tehnyt yhteisöteatteria ja kokeilevia projekteja sekä ollut perustamassa kolmea teatteriryhmää: Draamaräätäleitä, Teatteri Siperiaa ja Teatteri 2.0:aa. Lavaste istuu Teatterikorkeakoulun aamutuimaan tyhjässä kahvilassa ja kertoo, miten Fassbinderin maahanmuuttajadraaman karhea kysymyksenasettelu osuu tämän päivän Suomeen. ”Haluan pitää ajan ja paikan elokuvan kuvaamassa 1970-luvun Saksassa. Silloin siellä oli käynnissä vahva jälleenrakentamisen aika ja työtä oli tarjolla enemmän ja pelkoa sen menettämisestä vähemmän kuin meillä nyt. 1970-luvun Saksan ja nykyisen Suomen rinnastamisen idean on nimenomaan osoittaa, että eroista huolimatta tietyt syklit toistuvat eri aikakausina ja tilanteissa.” Jopa terrorismikuvio oli vahvasti esillä jo Fassbinderillä. ”Elokuvassa Ali sanoo, kuinka ennen oli mahdollista olla arabi, mutta terrorismin jälkeen ei enää ole. Fassbinder kuvaa koko ajan ihmisen tarvetta kuulua ryhmään ja sitä, mitä tämä ryhmään kuuluminen maksaa. Ehkä se pelko, joka jäytää sielua onkin juuri yksinja ulosjäämisen pelkoa!” innostuu Lavaste.
10 / 2015 • 33 www.voima.fi Käy Voiman uudistuneilla nettisivuilla Fassbinderin elokuvassa pääpari on epäsuhtainen myös ikänsä puolesta. Alia esittänyt El Hedi ben Salem oli todellisessa elämässä biseksuaalina tunnetun Fassbinderin rakastettu, mikä saattoi vaikuttaa hänen rakentamaansa asetelmaan. ”Elokuvassa kuvattava häpeä vastaa ehkä sitä, mitä Fassbinder koki heidän liikkuessaan yhdessä pariskuntana. Kyse on jotenkin likaisesta seksuaalisuudesta. Samalla lailla elokuvassa seksuaalisuus on likaista, koska suhteessa on niin vanha nainen”, pohtii Lavaste, Lahden esityksessä pääparin ikäkuilua on lievennetty niin että näyttelijät ovat noin 25ja 45-vuotiaita. Toisaalta Alin roolissa ei ole maahanmuuttajanäyttelijää. Siihen on käytännön syy; Suomessa ei juurikaan ole näyttelijäksi kouluttautuneita maahanmuuttajia. ”Itse haluaisin Teatterikorkeakoulun proffana vaikuttaa jatkossa siihen, millaiset ihmiset esittävät nyt jo ympärillämme olevaa sosiaalista todellisuutta”, linjaa Lavaste. rainer Werner Fassbinder (1945–1982) oli elokuvaohjaaja, näyttelijä ja käsikirjoittaja, joka ei intensiivisen, päihdehoureisen ja lyhyen elämänsä aikana pitänyt kynttiläänsä vakan alla. 20-vuotiaana elokuvien teon aloittanut Fassbinder ohjasi liki 40 elokuvaa, joista nyt puheena olevan elokuvan ohella ehkä kuuluisimpia ovat Maria Braunin avioliitto (1979), Lola (1981) ja Veronika Vossin kaipuu (1982) sekä viimeiseksi jäänyt, Jean Genetin homoseksuaalisuutta suorasukaisesti käsittelevään kirjaan perustuva Querelle (1982). Fassbinder vaikutti myös teatterissa, radiokuunnelmissa ja televisiossa. Yhtenä hänen päätöistään voi pitää Alfred Döblinin romaanin pohjalta tekemää 14-osaista televisiosarjaa Berlin Alexanderplatz (1980). Lavaste korostaa Fassbinderin tuotannossa näkyvää ristiriitaa herkän havainnoijan ja omassa elämässään sosiaalisen kaaoksen luoneen persoonan välillä. ”On kiinnostavaa, miten Fassbinderin elämässä oli niin paljon häpeää ja miten hän kykeni analysoimaan niin kirurgimaisen tarkoin havainnoin sitä, miten käytämme valtaa. Ehkä taiteen kautta voi osoittaa sitä läheisyyttä, jota ei omassa elämässään pysty yhtä hyvin ilmaisemaan?” tuumii Lavaste ja jatkaa: ”Lars von Trierin töissä on jotain samaa: kärjistetyt sosiaaliset tilanteet ja vastakkainasettelut, sama häpeä ja vimmainen suhtautuminen taiteen tekemiseen ja ehdottomuus. Kumpikin on töissään muka niin intuitiivinen ja kaoottinen, mutta kuitenkin kaikki on tosi tarkkaan rakennettu dionyysisen ja kirkkaan analyyttisen yhdistelmänä!” ViiMe aikoina teatterilavalla on hyödynnetty erityisen paljon muita taiteenlajeja. Kristian Smedsin Tabussa ovat käytössä melkein kaikkia muut ilmaisulajit paitsi puheteatteri ja Linda Wallgrenin Teatteri Vanhaan Jukoon ohjaamassa Kuolleen naisen maalauksia -näytelmässä nojattiin kuvataiteeseen. Mika Ronkainen sovittaa paraikaa Oulun kaupunginteatteriin menetysdokumenttiaan Laulu koti-ikävästä (2013). Lars von Trierin Breaking the Waves (1996) taas on sovitettu teatterilavalle Turussa ja Espoossa ja vielä kilpailevana sovituksena Oulun kaupunginteatterissa. Lavaste ei pidä tätä mitenkään outona tai uutena näkökulmana. ”Teatteri on aina ollut taiteiden risteyskohta, missä esimerkiksi teksti, tilallisuus ja äänellinen hahmottaminen ovat kaikki mukana. Teatterin ytimessä on ajassa oleminen: teatteri on meidän yhteinen hetki tässä ajassa. Samasta syystä teatteriin liittyy erityisen vahva laitostumisen riski. Oman tekemisen konservoiminen on myrkkyä kysymykselle siitä, mistä teatterissa on kyse. Esimerkiksi jo barokin aikaan kysyttiin, että mitä tehdään, miksi ja kenelle. Tämä kysymys teatterintekijän on pakko kysyä suhteessa omaan aikaansa aina uudestaan.” enTä Mikä on teatterin tehtävä nyky-Suomessa? ”Teatterin ensisijainen tehtävä ei ole konservoida eikä viihdyttää. Tässä suhteessa on parempia välineitä. Paljon tärkeämpää on peilata, muistuttaa ja unelmoida, mielellään vähän myös provosoida. Juuri nyt pitäisi käsitellä esimerkiksi omaa kansallisidentiteettiämme ja suhdettamme muihin. Ja sitä, miten ihminen suhteutuu luontoon ja muuhun ei-inhimilliseen elämään. Toisaalta olennainen aihe on se, miten työ vaikuttaa ja miten se on muutoksessa. Teatterin tekemisessä pitää olla vapaa. On tärkeää, että ryhmällä on kiinteä ja läheinen suhde siihen, mistä se haluaa puhua. Tämä tuottaa aina kiinnostavaa teatteria.” Pelko jäytää sielua Lahden kaupunginteatterin Eero-näyttämöllä 4.2.2016 alkaen KUSTANTAJIEN YSTÄVÄMYYNTI LASIPALATSISSA Avoinna jouluun asti ark. 10–20, la 10–18, su 12–18 Cafe Lasipalatsin vieressä ATAR H ATENA H ATLASART ARKTINEN BANAANI H BASAM GAUDEAMUS H INTO H LURRA MAAHENKI H MINERVA H PYSTYKORVA ROSEBUD H SAMMAKKO H SILTALA SKS H TERRA COGNITA H URSA VASTAPAINO H VOIMA YM.
H E L S I N G I N A I K U I S O P I S T O | HELAO.FI | AVOIN KAIKILLE ILMOITTAUDU VISION KEVÄÄN KOULUTUKSIIN! Tapahtumanjärjestämisen ABC -verkkokurssi 13.1.-10.2. Hinta: 40€/ilmoittaudu 6.1. mennessä. Vapaaehtoisjohtamisen peruskurssi 21.-28.1. Hki ja 26.-28.1. Joensuu Hinta: 50 €/ilmoittaudu 14.1./17.1. mennessä. Johda jaksamaan: hyvinvointivalmennus vapaaehtoisjohtajille 12.-13.2. Hki Hinta: 100€/ilmoittaudu 8.2. mennessä. Katso myös ilmainen webinaari Vision sivuilta! Yhdistystoiminnan peruskurssi 1.-8.2. Hki ja 3.-18.2. Turku Hinta: 45€/ilmoittaudu 25.1./27.1. mennessä. Antero Vartian energiaremonttikurssi 5.-6.3. Hki Hinta: 20€/ilmainen etäosallistuminen/Hae 5.2. mennessä. Ozan Yanarin inhimillisen talouspolitiikan kurssi 2.-3.4. Hki Hinta: 20€/ilmainen etäosallistuminen/Hae 7.3. mennessä. Lisäksi tulossa koulutusta mm. villiyrteistä ja mehiläisten hoidosta! LISÄTIEDOT JA ILMOITTAUTUMINEN: www.visili.fi TERVETULOA OPPIMAAN! w w w . h e l s i n g i n a i k u i s l u k i o . f i • Haluaisitkooppia -venäjää? -espanjaa? -ranskaa? -italiaa? • Kiinnostaako -historia? -biologia? -kemia? -terveystieto? • Pitkämatematiikkavuodessa? • Haluatkopuhuaenglantiatai ruotsia? • Sinustakoylioppilas? • Puuttuukoperuskoulun päättötodistus? H E L S I N G I N A I K U I S L U K I O Haluaisitkoopiskellaedullisesti taijopailmaiseksi? Sopisikosinulleopiskelu -Itäkeskuksessa, -Mäkelänrinteessä, -Keskustassa -taietä-javerkkokursseilla? MITÄ UUTTA OPPISIN ENSI KEVÄÄNÄ? Kansalaisja työväenopistojen kurssiilmoittautumiset ovat nyt meneillään. Päivitä sinäkin tietosi ja taitosi uuden harrastuksen parissa! Etsi lähin opistosi www.kansalaisopistot.fi ja ilmoittaudu kurssille suoraan opiston nettisivujen kautta. Toimi nopeasti, sillä kurssit täyttyvät pian!
M I T Ä D R A M A T U R G I T E K E E ? P Ä Ä T Ä I T S E . H A E TA I D E Y L I O P I S T O N T E AT T E R I K O R K E A K O U L U U N . D R A M A T U R G I A N K O U L U T U S O H J E L M A V I I S I V U OT I N E N M A I S T E R I N KO U L U T U S O H J E L M A ( B A+M A) K A K S I V U OT I S E T M A I S T E R I O P I N N O T (M A) H A K U O H J E E T : W W W . U N I A R T S . F I / H A E T E A T T E R I K O R K E A K O U L U U N H A K U A I K A 8 . – 2 7 . 1 . 2 1 6 Suomen suurin opetusja kasvatusalan tapahtuma 29.–30.1.2016 Messukeskus Helsinki Maksuton sisäänpääsy! Rekisteröidy kävijäksi: educamessut.fi • Digitaalisuus valtaa Suomen • Hengailua somessa • Ilo työskennellä hyvinvoivassa yhteisössä • Monikulttuurisuus – mahdollisuus ja haaste Teemana: OPETTAJA 2.0 – PÄIVITETTY VERSIO Mediakumppani: Avoinna: pe 29.1. klo 10–18, la 30.1. klo 10–17. Sisäänpääsy on rekisteröityneille kävijöille maksuton. Kaikki opetuksen ja kasvatuksen parissa työskentelevät, alaa opiskelevat ja aiheesta kiinnostuneet ovat tervetulleita. Yli 200 näytteilleasettajaa ja yli 150 ohjelmanumeroa! Tutustu näytteilleasettajiin ja ohjelmaan: educamessut.fi Ohjelmassa mm. Lauantaina 30.1. klo 11.30–13.00 Sallitaanko koulutuksen pelastaa Suomi? Kuka voittaa – lama, digi vai mamu? Kolme väittelyä koulutuksesta ja opettajan roolista. Juontajina toimittaja Kirsi Heikel ja OAJ:n koulutusjohtaja Heljä Misukka. Tule kuulemaan ja ottamaan kantaa! Digiloikka vai lamakuoppa? Suuntaako hallitus koulutusta parempaan suuntaan? kansanedustaja Petri Honkonen, Kesk. kansanedustaja Ville Niinistö, Vihr. Moniarvoinen ja globaali suomalainen koulu? kansanedustaja Laura Huhtasaari, PS kansanedustaja Nasima Razmyar, SDP kansanedustaja Arto Satonen, Kok. Karttakeppi ja aapinen vai ilmiöoppiminen ja tabletti? kirjailija, äidinkielenopettaja Riku Korhonen puheenjohtaja Olli Luukkainen, OAJ Duudson, opettaja HP Parviainen Nasima Razmyar Arto Satonen Riku Korhonen Heljä Misukka Petri Honkonen Ville Niinistö Laura Huhtasaari Kirsi Heikel HP Parviainen Olli Luukkainen TULE TEKEMÄÄN TIEDETTÄ KÄYTÄNNÖSSÄ! Tarjoamme humanistista kulttuurialan perusja jatkotutkintokoulutusta. Koulutusohjelmamme oppiaineet ovat Suomessa ainutlaatuisia ja monitieteellisiä. Painotamme tieteellisyyden lisäksi käytännönläheisyyttä ja tiedon soveltamista. Jatkotutkinto on mahdollista suorittaa myös työn ohessa. KULTTUURITUOTANNON JA MAISEMANTUTKIMUKSEN KOULUTUSOHJELMA • Maisemantutkimus • Kulttuuriperinnön tutkimus • Digitaalinen kulttuuri Turun yliopisto, Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma (Porin yliopistokeskus) Kiinnostaako maisemantu tkimus, digikulttuuri tai kulttuuriperi ntö? Opiskele filosofian maisteriksi Porissa! • Yhteisvalinta 17.3.–9.4.2015 • Erillisvalinta korkeakoulu tutkinnon suorittaneille 12.1.–2.3.2015 Ei pääsykokeita! www.utu.fi/ktmt
36 • 10 / 2015 s aksan armeijan takki, jenkkien merijalkaväen reppu ja aavikkomaiharit. Kazanin junaaseman portaita ylös kävelevä mies on kuin suoraan Varustelekan mainoskuvasta. Hän tervehtii minua aseman ulkooven edessä. ”Hei, olen Shuhart. Oletko sinä se suomalainen, joka haluaa nähdä pommisuojia?” Kyllä vain. ”Okei, kaverini odottaa tuolla autossa. Hypätään kyytiin!” Ahtaudun mustan Ladan takapenkille. ”Davai, davai – mennään”, Shuhart sanoo. aJaMMe kazanin keskustan läpi lähiöön, jossa kuski parkkeeraa auton vanhan paloaseman pihalle. Vieressä on kymmeniä purkutuomion saaneita rakennuksia, joista osa on jo jyrätty maan tasalle. Näky on kuin sodan jäljiltä: lasinsirpaleita, maasta törröttäviä rautaputkia ja tiilenpalasia. Seuraan Shuhartia puoliksi purettuun rakennukseen, jonka alla on ensimmäinen kohteemme: vanha neuvostoaikainen pommisuoja. Laitamme otsalamput päälle ja hanskat käteen. Kapuamme ahtaita rappusia pitkin maan alle. Seuraan Shuhartia kapealla käytävällä, jonka seinien maali repsottaa. Ilma on raskasta ja ummehtunutta. Lattialla on sikin sokin vanhaa armeijatavaraa: kaasunaamareita, kumisaappaita ja takkeja. Kazanin yliopistossa opiskeleva 18-vuotias Shuhart on tällaisessa ympäristössä kuin kotonaan. ”Olen tutkinut pommisuojia jo yksitoista vuotta. Jäin heti ensimmäisellä kerralla koukkuun”, hän sanoo. shuharT on digger eli pommisuojia ja maanalaisia käytäviä tutkiva seikkailija. Harrastus on Shuhartin mukaan alkanut Moskovasta, josta se on levinnyt Venäjän isoimpiin kaupunkeihin. Hän on käynyt pelkästään Kazanissa yli sadassa maanalaisessa kohteessa, joten tutkittavaa riittää. ”Olen digger sen takia, että tämä on jännittävä ja vähän vaarallinen harrastus. Minua kiehtoo neuvostoajan historia ja kaikki esineet, joita pommisuojista voi löytää. Pommisuojat ovat myös todella kauniita”, hän kertoo. Jos nauttii maailmanlopun estetiikasta, niin pommisuojat ovat tosiaan kuin taideteoksia, joissa on tietynlaista rujoa ja rupsahtanutta romantiikpommisuojien pomo Kazanin neuvostoaikaisissa pommisuojissa kylmä sota tulee iholle. Siksi ne vetävät puoleensa maanalaisia seikkailijoita eli diggereitä. TeksTi Ja kuVaT kalle erkkilä
10 / 2015 • 37 kaa. Seinätaulut opastavat suojautumisessa ydinpommin jälkeen, pölyisiin karttoihin on merkitty Kazanin strategisia kohteita ja kymmenen tonnia painavien ovien, digger-slangilla germodverien, saranat narskuvat. Maan alla tuntuu välillä siltä, että olisi videopelissä. shuharT Vie minut Kazanissa yhteensä seitsemään pommisuojaan. Yhteen laskeudumme lattialuukun alta esiin tulevia tikkaita, toiseen ryömimme ahdasta ilmastointikanavaa pitkin ja kolmanteen kävelemme varastorakennukseen piilotettua portaikkoa. Digging on todellakin seikkailua urbaanissa ympäristössä. Pommisuojat on rakennettu usein eri tarkoituksia varten. Käymme muun muassa maanalaisessa laboratoriossa, viestintäkeskuksessa ja sairaalassa. Suojien pohjapiirros on kuitenkin kaikissa lähes samanlainen: niissä on aina generaattorihuone, makuusali, vessat, varasto ja hätäuloskäynnit. Osa hylätyistä suojista on täynnä tavaraa, osa taas on täysin tyhjiä. Vanhat pommisuojat ovat aikamatka vuosikymmeniä taaksepäin. Kylmä sota tulee iholle, ja ydinaseuhka konkretisoituu silmien edessä. ”Pommisuojissa vierailu on paras historian oppitunti, jolla olen käynyt. Joka kerralla oppii lisää neuvostoajoista”, hän sanoo. kazanissa digger-yhteisö on melko pieni, sillä aktiivisia urbaaneja seikkalijoita on Shuhartin mukaan noin viisitoista. Ulkoisesti heidät on melko helppo tunnistaa armeijan ylijäämävaatteista ja pommisuojista poimituista hihamerkeistä. Tavaran, habar, hamstraaminen pommisuojista kuuluu harrastukseen. Shuhartin ja hänen kavereidensa asunnoissa vanhat radiot, kemistisetit, mikroskoopit, kaasunaamarit ja pommisuojakyltit ovat kiinteä osa sisustusta. Harrastus on marginaalinen ehkä sen takia, että se on laitonta. Jos jää kiinni hylätyssä pommisuojassa, sakko on tosin vain 500 ruplaa eli 8 euroa. Todelliset diggerit murtautuvat kuitenkin käytössä oleviin pommisuojiin, jolloin seurauksena voi olla vankilatuomio. ”Minä jouduin kerran maksamaan 150 000 ruplan sakot, koska jäin kiinni käytössä olevassa pommisuojassa. Se ei kuitenkaan saanut minua lopettamaan, koska tämä on minun elämäntapani”, hän sanoo. Niin, harrastukset maksavat.
Intoa lahjaksi! Intoa pukinkonttiin! Nämä ja 300 muuta iNtoisaa kirjaa suoraaN kustaNtajalta www.iNtokustaNNus.fi, myyNti @iNtokustaNNus.fi tai 040 179 5297 . HiNtoiHiN lisätääN toimituskulut 3,90 euroa. Jevgeni Vodolazkin: Arsenin nelJä elämää Suurenmoinen romaani rakkaudesta ja menetyksestä sijoittuu ruton riivaamalle keskiajan Venäjälle. Umberto Econ Ruusun nimi kohtaa Andrei Tarkovskin Andrei Rublevin. 28 € (ovh 32 €) luke Harding: snowden – mAAilmAn HAlutuin mies Edward Snowdenin vuoto Yhdysvaltojen käyttämästä maailmanlaajuisesta vakoiluohjelmasta mullisti tietoyhteiskunnan. Tämä sisäpiirin tarina kertoo, mitä tapahtui. Tutkivan journalismin mestari näytettä lukee kuin jännityskertomusta. 25 € (ovh 28 €) Ville iivarinen: rAHA Tiesitkö, että pankit eivät oikeasti lainaa rahaa? Entä tiesitkö, että jos kaikki maailman velat maksettai siin, maailmassa ei voisi olla enää rahaa? Kirja kertoo kaiken, mitä et tiennyt rahasta. 23 € (ovh 26 €) Jonathan lyons: ViisAuden tAlo Vuosisatoja Rooman valta kunnan hajoamisen jälkeen keskiajan Eurooppa oli taka pajuinen paikka. Samaan aikaan islamilainen kulttuuri kukoisti Persiasta Espanjaan. Kirja palauttaa kunnian menneisyyden arabialaisille oppineille. 19,90 € (ovh 29 €) Ha-Joon Chang: tAloustiede – KäyttäJän opAs Mitä on taloustiede? Mitä se voi ja ei voi kertoa maailmasta? Tunnettu taloustieteilijä HaJoon Chang kertoo, miten globaali talous toimii. 26 € (ovh 29 €) ulrike Herrmann: pääomAn Voitto Mikä on modernin kapitalismin salaisuus? Miten historian oppeja voisi hyödyntää nykyisten ongelmien ratkaisemisessa? Silmät avaava talouskirja jokaiselle, joka haluaa ymmärtää miten pääoma toimii. 28 € (ovh 35 €) Veli-pekka lehtola: sAAmelAisKiistA Sortaako Suomi omaa alkuperäis kansaansa? Ensimmäinen kokonaisesitys kiistasta, joka on pohjoisessa tulehduttanut ihmisten välejä jo vuosi kymmeniä, mutta josta ei EteläSuomessa tiedetä juuri mitään. 23 € (ovh 26 €) roman sentšin: JeltyšeVit, erään perHeen rAppio Perhe joutuu muuttamaan pieneen kyläpahaseen syrjäisellä maaseudulla. Venäläisen uuden realismin merkkiteos ei sääli ketään ja tuntuu sisuskaluissa asti. 24 € (ovh 27 €) Boris Akunin: eriKoisteHtäViä Herrasmiessalapoliisi Erast Fandorin jäljittää alamaa ilman viekkaimpia rikollisia. Boris Akuninin kaksi huikeaa tarinaa vievät lukijan tsaarin aikaiseen Moskovaan ja tarjoavat käänteitä, joissa Fandorinin suurenmoiset taidot joutuvat koetukselle. 26 € (ovh 29 €) Jera Hänninen & Jyri Hänninen suomAlAinen VelKAKirJA Tämä kirja on kertomus siitä, miten velkavetoinen yhteiskunta ajaa Suomessa satoja tuhansia ihmisiä sosiaaliseen helvettiin. Samalla se on kuvaus maailmasta, joka on jakautumassa köyhien ja rikkaiden todellisuuteen. 23€ (ovh 26 €) Adam Hochschild: KuningAs leopoldin HAAmu 1800luvulla Belgian kuningas Leopold II kaappasi siirto maakseen alueen Kongo joen ympäristöstä. Teos on kronikka yhdestä lähihistorian synkimpiin kuuluvasta vaiheesta. 24 € (ovh 27 €) mubarak, nilsson, saxén: suomen somAlit 16 000 suomalaista puhuu äidinkielenään somalia. Silti heidän kulttuurinsa ja elämänsä on tuntematonta monelle. Kirja perustuu lähes sataan haastatteluun, tilastoihin ja tutkimuksiin. 24€ (ovh 27 €) naomi Klein: tuHoKApitAlismin nousu No Logon ansioista huolimatta Tuhokapitalismin nousua sanottiin ilmestyessään Naomi Kleinin merkittävimmäksi teokseksi. Kirja on vangitseva kertomus siitä, miten kapitalismi hyödyntää tuhon lamaannuttamia kansoja ja valtioita. 11 € (ovh 12 €) naomi Klein: no logo – täHtäimessä BrändiVAltiAAt Kansainvälinen bestseller, josta tuli ilmestyttyään maailmanlaajuinen ilmiö. Nykyisessä talous kriisissä Naomi Kleinin arvio yritysten ja brändien hallitsemasta maailmasta on yhä tuoreempi ja vaikuttavampi. 11 € (ovh 12 €) naomi Klein: tämä muuttAA KAiKen Unohda se, mitä luulit tietäväsi ilmaston muutoksesta. Kaiken takana ei ole hiili vaan kapitalismi. Voimme kuitenkin muuttaa kaiken ja luoda jotain paljon parempaa. Tuho kapitalismin nousun ja No Logon kirjoittajan toistaiseksi toiveikkain teos. 29,90 € (ovh 34 €) KLEIN VS ILMASTO KAPITALISMI KAIKEN NAOMI MUUTTAA TÄMÄ ISBN 978-952-264-405-3 KL 36 & 50.1 www.intokustannus.fi UNOHDA SE, mitä luulit tietäväsi ilmastonmuutoksesta. Kaiken takana ei ole hiili vaan kapitalismi. Tulipalot, tulvat, myrskyt ja kuivuus ovat herätyshuuto. Nykyinen talousjärjestelmä käy sotaa maapallomme elämää vastaan. Voimme kuitenkin MUUTTAA KAIKEN ja luoda jotain paljon parempaa. Tämä muuttaa kaiken on Naomi Kleinin toistaiseksi toiveikkain kirja. Kapitalismin jälkeistä maailmaa rakennetaan jo innostavilla tavoilla. No Logon ja Tuhokapitalismin nousun kirjoittajalta. Tämä muuttaa kaiken on niin kunnianhimoinen ja merkityksellinen, että sitä on melkein mahdoton arvioida. – New York Times Book Review – saattaa olla ensimmäinen täysin rehellinen kirja ilmastonmuutoksesta. – Time – on yksi kaikkien aikojen huomattavimpia tietokirjoja. Se ei ole vain kirja. Se on tie pelastukseen. – Washington Monthly – Naomi Klein (s. 1970) on palkittu toimittaja, kolumnisti ja kirjailija. Hänen aiemmat kirjansa Tuhokapitalismin nousu ja No Logo olivat kansainvälisiä menestyksiä, joista on otettu yli miljoonan kappaleen painokset. Klein kuuluu ilmastokriisiä ratkaisevan, kansainvälisen 350.org-liikkeen hallitukseen. Tämä muuttaa kaiken palkittiin arvostetulla Hilary Weston Writers’ Trustin tietokirjapalkinnolla vuonna 2014. Kleinin teoksia on käännetty 34 kielelle. Ku va : Ko uro sh Ke sh iri Koivuranta ym.: mArimeKKo Marimekon ihmeellinen historia. Kaunistelematta ja täynnä herkullisia tarinoita. Tutkivien toimittajien kirjoittama teos perustuu yli sataan haastatteluun ja kymmeniin arkistolähteisiin. 29 € (ovh 37 €) Hannu nyberg: olAVi VirtA – HurmiostA turmioon Samettiääninen Olavi Virta on yksi Suomen kaikkien aikojen suosituimmista laulajista, mutta mikä mies Ola oikeasti oli? Tämä kirja sisältää kaiken sen tiedon Olavi Virran elämästä, jota ei ole aiemmin kerrottu. 25 € (ovh 32 €) KUSTANTAJIEN YSTÄVÄMYYNTI Lasipalatsi, avoinna jouluun asti ark. 10–20, la 10–18, su 12–18 Café Lasipalatsin vieressä, Mannerheimintie, Helsinki HYVÄT lAHJAKIrJAT EdUllISESTI!
Into Kustannus Oy Tunnus 5020570 00003 VASTAUSLÄHETYS Vo im a 12 /2 01 5 SAKSI KUponKI IRTI! Kustannus MaKsaa postiMaKsun Tilaan Le Monde diplomatique & novaja Gazeta -lehden hintaan 30 e/vuosi (toistaiseksi voimassa oleva tilaus, sisältää myös digilehden ja Maailmanhistorian kukoistavimmat kaupungit -kirjan). Määräaikainen tilaus 34 e/vuosi (sisältää myös digilehden). Tilaa Diplo! Tilaa Tällä kupongilla tai myynti@mondediplo.fi tai puhelimitse 040 179 5297. Tilaajan/maksajan nimi .......................................................................................................................... osoite .......................................................................................................................................................... postinro ja -toimipaikka .......................................................................................................................... Allekirjoitus ................................................................................................................................................ Sähköposti ................................................................................................................................................. Lehden saajan nimi (jos eri kuin tilaaja) ............................................................................................ osoite .......................................................................................................................................................... postinro ja -toimipaikka ......................................................................................................................... tilaajana saan myös Diplon ja into Kustannuksen uutiskirjeen, joka sisältää kirjatarjouksia ja kutsuja tapahtumiin. Tilaa Diplo itsellesi tai kaverille – saat tilaaja lahjaksi Ari Turusen Maailmanhistorian kukoistavimmat kaupungit ovh-hinta 34 €. Konser vatiivip uolue ei voittan ut Britann ian vaaleja vaan Työväe npuolue hävisi ne. Näin kävi etenkin Skotlan nissa, joka on suunta utumass a kohti omaa kansall ista sosiaal idemok raattist a tulevai suutta. Sivu 5 Työvä enpuolu e roma hti VÄIST ÄMÄT ÖN TRAGE DIA 3/2015 Hinta 6,50 € | 48 sivua issn 2242-29 49 Sivu 30 Sivu 13 UHRI, UHKA VAI SANKA RI? Maaha nmuut touutisoi nnin sokeat pisteet Sivu 20 Seneg alin kumo uksen räppä rit Sivu 28 Sivu 15 Kapin ahenk i elää Venäj ärockis sa K A N S A I N VÄ L I S TÄ J O U R N A L I S M I A S U O M E K S I Saksa jakaa Euroop paa Natio nalis mi nosta a päätä än kaikk ialla Euro opas sa sama an aikaa n kun EU:n integ raatio uhka a kään tyä poliit tisek si ja talou dellis eksi katas trofik si. Saksa a syytetää n nyt kaike sta paha sta. Etelä -Euro opan maid en ulkop olitii kan keske inen pääm äärä on tinki ä myön nytyk siä saksa laisilt a kirstu nvart ijoilta , jotka puolu stavat itsep äises ti jo solm ittuja sopim uksia . Velka kriisi in ajaut unee t maat pyrki vät saam aan joust avuu tta euron kurss iin, jotta niide n lama antun ut talou s saata isiin taas pyöri mään . Tämä ei miell ytä Saksa n (eikä Suom en) hallit usta – eikä varsi nkaa n ääne stäjiä , jotka eivät halua tukea etelä isiä naap ureit a ilman tiukk oja ehtoj a. Kuin ka pitkä än Merk elin koali tioha llitus kyke nee tyynn yttele mään yhtä aikaa sekä euro oppalai sia liitto laisia an että omia ääne stäjiä än? Saksa on pyhit tänyt euro n asem an, mutt a peria attee ssa se voisi luop uakin euro sta. Jääkö Ange la Merk el histo riaan liitto kans lerin a, joka vapa utti Euro opan paina jaisek si muu ttune esta yhtei svalu utast a? Sivu 9 VA STA H A KO I N E N P I I S K U R I sivu 38 KIRJ ALLI NEN SISS ILIIK E WU MIN G HUIJA A HUIJA REITA WOLF GANG STREE CK NAISE T MUU RIN VARJ OSSA SIvu 12 alkaen 30 € / vuosi Sisältää myös digilehden kansainvälisTä JouRnalisMia suoMeksi. mondediplo.fi v Andy weir: yKsin mArsissA Astronautti Mark Watneyn oli tarkoitus olla yksi e nsimmäisistä ihmisistä Marsissa. Nyt hänestä uhkaa tulla ensimmäinen ihminen, joka kuolee siellä. Riittävätkö kekseliäisyys, insinööritaidot ja hirtehishuumori pelastamaan hänet? 28 € (ovh 32 €) sergei lukjanenko: Viimeinen pArtio Venäläinen turisti murhataan Skotlannissa oudolla tavalla. Merkit viittaavat siihen, että teon takana on vampyyri eikä ihminen. Moskovan Yöpartio ja velho Anton Gorodetski hälytetään apuun. Sergei Lukjanenkon Partiokirjat ovat koukuttava sekoitus vampyyritarinaa, fantasiaa ja trilleriä. 26 € (ovh 32 €) pentti Haanpää: KAuneuden Kirous Mestari Haanpään kadonnut romaani on väkevä kuvaus nuoresta naisesta nimeltä Anna Ansala, joka on ”kaunis, elävä ja liukas liikkeiltään”. Teos kertoo ihmisistä, joita ajavat pinnalliset arvot ja joille mikään ei riitä. 26 € (ovh 29 €) sirpa ylönen: opAs HeVos HArrAstuKseen Opas hevosharrastukseen on tarkoitettu sekä ratsastus harrastuksesta haaveile ville tai sen juuri aloitta neille nuorille ja aikuisille ja nuorten ratsastajien vanhemmille. 21 € (ovh 24 €) denise rudberg: yKsi tAppAVA syrJäHyppy Riehuuko Tukholman ylä luokassa murhaaja? Rikas liikemies kuolee kotinsa edustalla. Mikä rooli on salaperäisellä kerholla, jonka jäsenet maksavat fantasioidensa toteuttamisesta pitkän pennin? 25 € (ovh 29 €) Henriksson & leinonen: leppoisA opAs HuusHolliin Leppoisa opas huusholliin vie lukijan hauskaan, ekologiseen ja simppeliin arkeen. Sisältää kaikki tarvittavat siivousniksit! 15 € (ovh 23 €) tuomo pietiläinen: wAHlroos Huikea tutkivaa journalismia hyödyntävä teos merkittävästä vallan käyttäjästä ja hänen hyvä veli verkostostaan. Harvinaislaatuinen tutkivan journalismin hanke valottaa Wahlroosin lapsuutta, nuoruutta, rikastumista ja Pohjois maiden valloitusta. 10 € (ovh 37 €) Kyung-sook shin: pidä HuoltA äidistä Kansainvälinen bestseller, joka muuttaa käsityksesi äidistä. Riipaisevan kaunis teos rakkaudesta ja sukupolvien välisistä eroista on ensimmäinen suomennettu eteläkorealainen romaani. 19,90 € (ovh 29 €) Hippo taatila: isipAppABlues Hippo Taatilan romaani Isipappablues on mustan huumorin sukupolvi tarina 2010luvun alun Helsingistä. Romaani kuvaa vanhemmuuden kiirastulta ja heittää perinteiset suku puoliroolit päälaelleen. 16 € (ovh 25 €) tomi Astikainen: miten elää ilmAn rAHAA Miten ruokaa, vettä tai vaatteita voi hankkia ilman rahaa? Voiko oravan pyörästä vapautua lopullisesti? Tomi Astikainen kokeili rahatonta elämää neljän vuoden ajan. 19,90 € (ovh 25 €) Aaltola & Keto: eläimet yHteis KunnAssA Kirjasensaatio eläinten asemasta. Kirjoittajina joukko Suomen eturivin ajattelijoita, mm. Jenni Haukio, Antti Nylén ja Laura Gustafsson. Mitä on olla eläin? Onko eläimillä oikeuksia tai vapauksia? 23 € (ovh 26 €) pesonen & lintunen: Väritä pArAtiisin linnut Jokainen meistä kokee värit omalla tavallaan. Kun värität tämän kirjan, kenelläkään ei ole toista samanlaista. Eikä kukaan muu näe värittämääsi kirjaa samanlaisena kuin Sinä. 10 € (ovh 13,50 €) mansbach & Brozman: nyt Vittu syö Lentääkö parsakaali päin näköä? Eikö pikku kullannupun suu avaudu, vaikka lentokone lähestyy? Nyt vittu syö on posketon kirja äideille ja isille. Älä kuitenkaan lue sitä lapsillesi. 17 € (ovh 19 €)
• Ihanaa naisenergiaa kaikenikäisille, senioreillekin! • Lapsiperheen unelmamatka valaisee joulun pimeässä Älä seuraa unelmia aja niitä takaa! enostone kustannus www.enostone.fi muista verkkokirjakaupoista tai kirjastosta! Tuula Sandström Neulatyynyn uni Kalle Niinikangas Thaimaan rannoilla KUSTANTAJIEN YSTÄVÄMYYNTI Lasipalatsi, avoinna jouluun asti ark. 10–20, la 10–18, su 12–18 Café Lasipalatsin vieressä, Mannerheimintie, Helsinki HYVÄT lAHJAKIrJAT EdUllISESTI! K uv a: Pe kk o V as an to la , w w w .jo ul us ei m et .fi RAUHANPUOTI Leo Siliämaa: Etelä-Sudanin synnytystuskat – Valtataistelu tuhosi unelman Leo Siliämaalla on ollut ainutlaatuinen näköalapaikka Etelä-Sudanin valtion syntyyn. Hän työskenteli eteläisessä Sudanissa useaan eri otteeseen 1970-luvun lopulta aina vuoteen 2010 saakka. Tarinan keskipisteessä ovat uuden valtion luomisen ongelmat, joita hän havannoi toimiessaan kehitysyhteistyöntekijänä. 155 s. Hinta 21 € + postikulut Janina Hescheles: Janinan päiväkirjat Teinitytön muistelmat Lvivin ghetosta ja Janowskan keskitysleiriltä Janina Hescheles oli 12-vuotias, kun saksalaiset tunkeutuivat hänen kotikaupunkiinsa Lviviin. 126 s. Hinta 21 € + postikulut Ari Kerkkänen: Syyria ja Lähi-itä: havaintoja nykypäivästä ja heijastuksia historiasta Syyria on verisessä sisällissodassa, Libya täydellisessä kaaoksessa, Libanon erilaisten poliittisten voimien ristivedossa, Irak pirstaloitumassa, Palestiinan rauhanneuvottelut umpikujassa ja Egyptissä on palattu sotilashallintoon. 340 s. Hinta 24 € + postikulut Tilaukset: www.rauhanpuolustajat.org/kauppa puh. 050 358 1441 Solidaarisuuskalenteri on jokaisen maailmankansalaisen vakiovaruste, jonka akku ei petä! Kalenteri on varustettu monipuolisilla ominaisuuksilla, kuten hyödyllisellä infolla ja puhuttelevilla teksteillä, sitaateilla, lukujärjestyksillä, kartoilla ja muistiinpanosivuilla. Hinta 15 € + postikulut.
kulttuuri Poesialla on rihmat kaikkialla TeksTii ja kuva veera järvenPää Kun runoilijat ja runousaktiivit ottivat tuotantovälineet haltuun. H elsingin Alppilassa kohoaa kerrostalo, jonka sisuksissa pienkustantamo Poe sia pitää majaansa. Kengät jäävät eteiseen, sillä lattiaa peittää harmaa kokolattiamatto. ”Se ei kylläkään ole mitenkään käytännöllinen, kun aina pitää varoa punaviinitahroja”, runoilija Mikael Brygger naurahtaa. Runot ja punaviini kuuluvat ainakin mielikuvissa tiiviisti yhteen. Sitä aivan yllättyy, kun missään ei näy avattuja punkkupulloja. Vaikka meno Poesian päämajassa on lämmintä, sitä leimaa ammatillisuus. Brygger on yksi Poesian 18 jäsenestä. Poesia on runouteen keskittyvä osuuskuntamuotoinen kustantamo, joka vaalii kustantamisen kulttuuritehtävää ja uudistaa sen käytäntöjä. Poesian periaatteita ovat yhteisöllinen toimitustyö, taiteellinen tinkimättömyys, ekologisuus ja teosten vapaa saatavuus. kusTanTamon historia johtaa yli kymmenen vuoden taa. Julkaisusarja Poesia perustettiin loppuvuodesta 2004, ja sen käynnistävänä voimana oli runoyhdistys Nihil Interit. ”Oltiin tyytymättömiä, millaisia lärpäkkeitä julkaisut olivat ja millaisen vastaanoton ne saivat mediassa. Halusimme kokeilla, pystymmekö takaamaan hyvin tehdyille kirjoille niiden ansaitseman paikan”, runoilija Henriikka Tavi selvittää. ”Olimme huolissamme myös kustannustoimittamisen tasosta”, runoilija Sirpa Kyyrönen toteaa. Turun Kirjamessuilla 2010 otettiin ratkaiseva askel ja perustettiin osuuskunta Poesia. Ensimmäiset teokset julkistettiin seuraavana vuonna. ”Runoilijat ja runousaktiivit ottivat tuotantovälineet haltuun”, runoilija Olli-Pekka Tennilä tiivistää. ”Poesiaa perustettaessa tuntui siltä, että suurien kustantamoiden spektri julkaista kaventui. Poesia oli mielletty siihen asti avantgardekustantamoksi, joka julkaisee, mitä muut eivät. Taustalla oli kuitenkin diversiteetin ajatus ja pyrkimys julkaista sellaista runoutta, mitä pitäisi julkaista”, Tennilä tähdentää. Poesiassa kirjoja kustannustoimittavat runoilijat, ja he tekevät sen rahapalkatta. ”Kun ihmiset tekevät omalla ajalPoesia ei tingi taiteellisesta kunnianhimosta. Sen tietävät runoilijat Henriikka Tavi, Sirpa Kyyrönen, Olli-Pekka Tennilä ja Mikael Brygger.
42 • 10 / 2015 kulttuuri Seinäkukkanen Hiili sammuu ja vasTamainos Pala a . Voiman vastikset palasivat suurempana kuin koskaan. Marraskuussa huomion kohteena oli Helen (ex-Helsingin energia) ja Stadin kuntapäättäjät. Valtuuston pöydällä oli Hanasaaren hiilivoimalan tulevaisuus ja päätimme jalkautua myös julkiseen tilaan ja projisoimme vastiksen voimalan seinään keskellä iltapäiväruuhkan. Lisää aiheesta: http://bit.ly/1NG4B4f Ku va: Ve era Jär ven pää , tek sti: Jar i Tam m ine n. laan kustannustoimittamista, se tulee vastikkeettomasti ja mielenkiinnosta kirjaa kohtaan”, Tennilä toteaa. Yhteisöllinen kustantaminen mutta myös yhteisöllinen kustannustoimittaminen heijastuvat paitsi toiminnan henkeen myös laatuun. ”Julkaisipa ihminen minkä tahansa kustantamon kautta, hän pyrkii samaan palautetta kollegoiltaan. Tätä voisi viedä enemmänkin kustantamoiden käytäntöjen tasolle. Usein vain yksi kustannustoimittaja lukee yhtä kirjaa. Poesiassa aina useampi kustannustoimittaja lukee käsikirjoituksen ja keskustelee siitä muiden kanssa”, Brygger kertoo. ”Poesia on rihmastomainen toimija. Meillä on rihmat vähän kaikkialla”, Tennilä luonnehtii. Kustannustoiminnan kentällä Poesia on ainutlaatuinen. ”Varmaan Euroopassakaan ei ole yhtäkään kustantamoa, jossa näin monta runoilijaa ja runouden aktiivia muodostaisi kustantamon”, Brygger arvelee. kun TaiTeellinen mielenkiinto ohjaa tekemistä, myös julkaisukynnys pysyy korkealla. ”Olimme uteliaita tutustumaan siihen, mitä kirjan kustantamiseen liittyy. Poesiassa puhuttiin siitä että runoilijat ovat mahdollisesti myös parhaita kustannustoimittajia runoudelle”, Tennilä kertoo. Taustalla oli myös halu tutkiskella sitä, millainen talousrakenne sopisi runouden kustantamiseen. Käytännössä toiminta pyörii Tiina ja Antti Herlinin säätiöltä sekä Koneen Säätiöltä saatujen apurahojen sekä runoilijoiden henkilökohtaisten apurahojen turvin. ”Riittää, kun runokirjat myyvät sen verran, että meillä on mahdollisuus painaa uusia runokirjoja. Se tarkoittaa sitä, että voimme ottaa erilaisia riskejä ja kokeilla kaikkia erilaisia muotoja. Kun pelissä ei ole ihmisten työpaikkoja”, Brygger toteaa. ”Poesiassa käsitys työstä on aika erilainen kuin perinteinen käsitys. Olemme määrittelemässä uudelleen sitä, mitä työ on”, Tennilä lisää Poesia on syntymänsä jälkeen julkaissut noin puoli sataa teosta. ”Varmasti oli joku tyhjiö, jota me emme tajunneet. Muuten Poesia ei olisi kasvanut näin suureksi kuin se kasvoi”, Tennilä arvioi. Poesian julkaisuihin pystyy tutustumaan vapaasti osuuskunnan kotisivuilla, josta voi ladata kokonaisten kirjojen pdf:t itselleen. ”On vaikea ajatella, että Poesia olisi asemassa, missä se nyt on, jos teoksiin ei olisi voinut vapaasti tutustua. Esimerkiksi äidinkielenopettajat voivat tunneilla hakea sivuiltamme teoksia ja linkata runoesimerkin suoraan oppilaille”, Brygger kuvaa. Runous on yhä olemassa myös fyysisenä teoksena – joka tuskin on katoamassa. ”Meillä on kahden sukupolven toimintaa. Toisaalta on 2000-luvulla alkanut innostus tekstin immateriaalisuuteen ja uusi sukupolvi, joka on kiinnostunut testaamaan erilaisia medioita riippumatta siitä, onko se digitaalista”, Tavi luonnehtii. ”Kun ihminen menee kirjakauppaan, siellä vallitsee aivan omalakinen todellisuus. Useimmissa kirjakaupoissa runokirjoja ei ole edes esillä, vaan ne ovat tilaustuotteita. Mutta jos niitä on ja ihminen saa kirjan käteensä, sillä ei ole ostopäätöksen kannalta mitään väliä, onko runokirja pdf:nä netissä vai ei”, Brygger pohtii. ”Pdf ei syö kauheasti siitä, mitä me muuten tehdään. Olli-Pekasta johtuen Poesialla on aika paljon fetissejä runouden materiaalisen tutkimisen suhteen.” Tennilällä on Kuopiossa kaksi painokonetta, ja niillä voi tehdä erilaisia kokeiluja. Niillä on valmistettu jo useat kannet Poesian kirjoihin. ”Voi dyykata ja haalia vanhoja laitteita, jotka ovat käyneet liian tehottomiksi teollisuudelle. Samaan aikaan, kun Poesiassa monet ovat olleet kiinnostuneita runouden immateriaalisuudesta ja digitaalisuudesta, voidaan toisaalta tutkiskella erilaisia painotekniikoita. Poesian keitoksessa se ei ole mitenkään ristiriitaisia”, hän kertoo.
TIEDON JANOA JA JOULUN VALOA! Muista hankkia lahjoja myös itsellesi! Kolmen sepän tietokirjat myös Hansa käytävässä, Makkaratalossa, Asematunnelissa, Kaisa-talossa, Porthaniassa ja Kaapelitehtaalla. rosebud.fi rosebudin kaupat ovat joulunaikaan kaivopihalla Karttunen, Manner, … TÄHDET 2016 ursa Tietoa tähtitaivaan tapahtu mista ja ilmakehän ilmiöistä. Nyt kokonaan nelivärisenä! Gerd Gigerenzer RISKITIETOISUUS terra cognita Suuret määrät aineistoa eivät tuota lisää tietoa. Teos osoittaa yllättäin, kuinka vähemmän informaatiota on parempi. Helena Telkänranta MILLAISTA ON OLLA ELÄIN? sks Osaako koira hävetä teko siaan? Miksi rotat nauravat? Kuinka kauas ulottuu norsun muisti? Heikki Oja GALAKSIT ursa Maailmankaikkeuden perus rakenneosien, galaksien, tutkimus on mitä tärkeintä kosmologiaa. Markku Kuisma VENÄJÄ JA SUOMEN TALOUS 1700–2015 siltala Teos kertoo Venäjän tahatto masta ja tahallisesta vaikutuk sesta Suomen taloudelliseen kehitykseen. Aalto & Helkala MATKAOPAS KESKIAJAN SUOMEEN atena Ennen aikamatkaa ota selvää miten pukeutua, miten aseistau tua ja käyttäytyä arkena tai pidoissa. Caleb Scharf KOPERNIKUSKOMPLEKSI ursa Olemmeko yksin? Onko maapallon elämällä merkitystä universumin mittakaavassa? Risto Pulkkinen SUOMALAINEN KANSANUSKO gaudeamus Mitä suomalaiset ovat ajatel leet itsestään, tuonpuoleisesta, maailman synnystä ja lopusta. Tapio Tamminen KANSANKODIN PIMEÄMPI PUOLI atena TietoFinlandia 2015! Ruotsin nykynatsit ammenta vat ikävästä ja nolosta aate historiasta. Richard H. Thaler VÄÄRIN KÄYTTÄYTYMINEN terra cognita Taloustiede olettaa, että olemme rationaalisia. Ei, vaan sorrumme vinoutumiin. Käyttäytymis taloustiede korjaa tämän. Sollamo & Pajunen KUOLLEENMEREN KADONNUT KANSA gaudeamus Muinaisen kansan rituaa leja, sääntöjä, käytöstapoja, ruokakulttuuria ja runoutta. Laura Lindstedt ONEIRON teos Finlandiavoittaja 2015! Hectorin ylistämä moni ulotteinen teos. Näitä rajatilan särmikkäitä naisia et unhoita. Katherine Freese KOSMINEN COCKTAIL terra cognita Olemme maailmankaik keu dessa kuin meren pinnalla kelluva vaahto. Ainetta on viisi prosent tia, muu on pimeää energiaa. Koikkalainen & Korvela (toim.) KLASSISET POLIITTISET AJATTELIJAT vastapaino 16 keskeistä poliittista ajattelijaa antiikista 1900luvun alkuun. Historia kertoo, että kaikki ihmisen luoma voisi olla toisin. Nadja Sumanen RAMBO otava Yksinäinen poika on vahva haaveissaan. Äidin kanssa kaksin elävä Rambo saa uudet isovanhemmat ja – ehkä – tyttö ystävän. Kirja hurmaa! FINLANDIAVOITTAJA! FINLANDIAVOITTAJA! 16 € 40 € 25 € 36 € 29 € 25 € 39 € 25 € 27 € 50 € 28 € 29, 50 € 40 € 20 € 19, 50 €
44 • 10 / 2015 nuoret ja vähemmän kapinalliset Taidehallin Nuoret 2015 yllättää yllätyksettömyydellään. j o vuodesTa 1939 alkaen on Suomen Taiteilijaseuran tuottama Nuoretnäyttely esitellyt uutta kuvataidetta. Avoimen tarjonnan perusteella jurytetyssä näyttelyssä on esillä alle 35-vuotiaiden suomalaisten tai Suomessa asuvien kuvataiteilijoiden viimeisen kolmen vuoden aikana tekemiä teoksia. Näyttely on ollut perinteisesti tärkeä instituutio nousevien kykyjen ja tiettyjen ajassa elävien teemojen ja ilmaisumurrosten bongaamiseen. Tässä suhteessa tämän vuoden näyttely ei edusta erityisen jyrkkää profiilia. Esillä on 23:n taiteilijan huolellisia mutta vähemmän rajoja rikkovia maalauksia, valokuvia, installaatioita, videoita, performanssia ja yksi interaktiivinen digiveistos. YHTeiskunnallisuus kuplii enemmän pinnan alla kuin nousee pamfletoinnin tasolle. Esimerkiksi Kaarlo Staufferin ilmaisultaan vaikuttavien maalausten arkisten aiheiden alla voi aistia jotain liikkeen odotetta. Konkreettisemmin kantaaottavuus on esillä Anna Knappen videoinstallaatiossa. Näyttelytilaan pystytetyssä teltassa ja sen ulkopuolella sijaitsevilla screeneillä pyörivissä videoissa kuvataan kahden teltassa nälkälakkoa pitäneen afganistanilaisen turvapaikanhakijan ja heitä häiritsemään tulleiden rasististen kantasuomalaisten kohtaamista sekä maahanmuuttajista ja valkoposkihanhista käytävien keskustelujen outoa samankaltaisuutta. Kulttuurijännitteisiin liittyvää tietämättömyyttä ja pelon mahdollisuutta käsittelee myös Jaakko Leeve, jonka teoksessa suomalaisesta maisemasta tuttuun huomiokylttiin on kirjoitettu arabiaksi jotain, mitä harva katsojista pystyy ymmärtämään. Ympäristöteema taas nousee esiin esimerkiksi Nastja Säde Rönkön puiden ja kiven halaamiseen keskittyvässä videossa, Noora Isoeskelin ilmastomuutosta käsittelevässä Mother Earth -valokuvatyössä ja Crystal Bennesin teoksessa One Hundred Thousand Cities of the Sun, jossa on hyödynnetty ydinreaktorissa käytettyä grafiittia. Näiden töiden puhuttelevuus ja jännitteet tuntuvat olevan enemmän teosten takana olevissa ideoissa kuin taideteoksissa itsessään. Taideilmaisun filosofisten lähtökohtien pohdintaa on esillä paljonkin. Esimerkiksi Joakim Puseniuksen video Luolavertaus lähtee Platonin klassisesta metaforasta, jonka mukaan voimme rajallisen havaintoja päättelykykymme kautta yrittää ymmärtää todellista maailmaa ainoastaan todellisen maailman olioista luolan seinälle heijastuvien varjokuvien kautta. Pusenius tarjoaa meille katkelmallisia kuvia ihmisistä, joiden elämästä ja toiminnan motiiveista välittyy vain vähän informaatiota, jota mielemme pyrkii tottuneesti arvailemalla täydentämään. Kuvan ja sen merkityksen suhdetta ravistelee vielä tehokkaammin Jonna Kina. Hänen kliinisen tarkassa valokuvasarjassaan Foley Objects on kuvattu esineitä, joita on käytetty elokuvien jälkiäänityksessä alkuperäisestä käyttötarkoituksestaan poikkeavalla tavalla. Ananas ei silloin olekaan ananas vaan rahiseva dinosauruksen nahka, eikä folio ole folio vaan rätisevä tuli. nuoreT 2015 näyttelyn henki tiivistyy ehkä selkeimmin Nita Veran kolmeosaisessa valo kuvasarjassa Dénouer (Act Five), jossa taiteilija puhuttelee katsojaa asettumalla arkisissa ympäristöissä ulkopuolisen asemaan. Kuvista nousevan huutomerkin voi tulkita koskevan yhtä hyvin taiteessa kuin maailmassa olemisen tuskaa. Taiteilijoiden omia työkuvauksia lukiessa välittyy kuva vahvasta analyyttisyydestä ja oman ilmaisun teoreettisesta hahmottamisesta. Tuntuu, että yleisen trendin asemaan noustessaan tällainen lähestymistapa saattaa osaltaan tukahduttaa suoraa tekemiseen sitoutumista ja tunteiden pärskähtelyyn nojaavaa vapaampaa luomista. Tuomas ranTanen Taidehalli: Nuoret 2015 3.1.2016 asti Nita Vera näyttäytyy valokuvasarjassaan katsojalta apua anovana, omien töidensä vankina. Jonna Kinan kliinisen tarkassa valokuvasarjassa on kuvattu esineitä, jotka ovat muutakin kuin ensisilmäykseltä näyttää.
10 / 2015 • 45 kulttuuri kulttuuri Kalenteria pukkaa Moderni ihminen pysyy ajan tasalla. Ei kuitenkaan ole vailla merkitystä, kuinka tämä tapahtuu. V uoden vaih tuessa on aika uusia kalenterika lusto. Täl lä kertaa markkinoille on saapu nut kaksi kiinnostavaa uut ta tulijaa. Taiteilija Niina Mantsinen on tuottanut graffitipoikakalenterin ja eläinoikeusjärjestö Animalia puolestaan nakukalenterin. Mantsinen on aiemminkin niittänyt mainetta graffitin kanssa flirttailevalla taiteel la. Hän on tehnyt tunnettujen graffitimaalarien teoksia toi sintavia ryijyjä: kovalle pinnal le suihkittu maali on vaihtunut Mantsisen töissä pehmoiseen villalankaan. Uudenlaista lä hestymistapaa graffitieste tiikkaan hakee myös hänen kalenterinsa. ”Halusin kalenterilla hie man keikauttaa perinteisiä graffitimaailman systeemejä, joissa yleensä maalaamisen kohteena on nainen. Koskaan en ole nähnyt tyylikkäitä kuvia alastomista tai vähäpukeisista maalaajista.” No, nyt nii tä sitten on tar jolla. Vain kuva taiteilija Mant sisesta makoi lemassa ryijyl lään puuttuu. Ehkä sitten ensi vuonna. Suomalainen eläinoikeus liike on viime aikoina ollut julkisuudessa erityisesti tuo tantolaitoksissa otettujen sala kuvien kera. Raa?at kuvat kääntävät – ihan ymmärrettävästi – monen kat seen pois tästä tärkeästä ai heesta. Onneksi vakavaa aihet ta voi lähestyä myös hieman leikittelevämmin. Tämä myös mahdollistaa erilaisten yleisö jen tavoittamisen. Epäilemättä tunnetuin pal jasta pintaa viestinnässään hyödyntänyt eläinoikeusjär jestö on yhdysvaltalainen PETA. Samoille apa jille laskee verkkon sa nyt kotimainen Animalia. Animalian kalenterissa julki suuden hahmot se kä animalialaiset it se ovat asettuneet esineellistetyn liha kimpaleen rooliin ja antautuvat näin kat seidemme kohteiksi. Tarjolla on kiinnosta vaa sisältöä niin nai sista kuin miehistä kin – tai molemmista – kiinnostuneille. Koska kyse on ensisijaisesti eläin oikeuksista, tapahtuu mallien esineellistäminen ta voitehakuisesti. Kuvissa pal jaat ihmisvartalot toisintavat tuotantoeläinten kohtaloita. Merkittävänä poikkeuksena tuotantoeläinten oloihin mallit kuitenkin on pesty ja puunat tu puhtoisiksi ennen kuvien ottamista. Tämä epäilemät tä lisää kalenterin esteettis tä vetovoimaa, ja näin paran taa mahdollisuuksia tavoittaa mahdollisimman laaja yleisö. Dokumentaarisuus tästä kär sii, mutta menköön tämän kerran. Jari Tamminen Niina Mantsinen: Graffitipoikakalenteri. Saatavilla mm. Make Your Mark -galleriasta. Animalia: 13 eläinkohtaloa. Saatavilla mm. osoitteesta animalia.fi.
46 • 10 / 2015 Taiteen muukalaiset Graffititaiteilijat ovat taidemaailman outsidereita, eikä alan rakenteista ole oikein löytynyt heille omaa paikkaa. Kunnes nyt, ehkä. K aiKilla uusilla taidemuodoilla on aina ollut omat vaikeutensa löytää paikkansa alan kentällä. Yksi kipupiste, missä tämä näkyy, ovat apurahahakemukset. Apurahan hakijan täytyy ruksittaa hakemukseen, mihin kaatoluokkaan hänen tuotantonsa kuuluu, ja sopivan vaihtoehdon puuttuessa hän valitsee ”muu”-ruudun. ”Muu” ei ole ongelmaton paikka, ja vuonna 1987 joukko taiteilijoita perusti Taiteilijayhdistys Muun, koska he olivat juuri näitä muita. Ulkopuolisia. Joukossa oli muun muassa video-, performanssi-, valoja äänitaiteilijoita. Sittemmin maailma on muuttunut, ja apurahahakemuksiin on ilmestynyt omat ruudut myös monille muulaisille. Tämä ei kuitenkaan ole vähentänyt Muun tarpeellisuutta. Nyt Muun katon alle on löytänyt tiensä myös graffititaiteilija Marko Saarelainen, eli Acton. ”Tutkin asiaa melko pitkään ennen kuin hain Muuhun. Omassa esittelyssään Muu kertoo, että sen alaan kuuluu esimerkiksi muu esittävä ja muihin lokeroihin kuulumaton kuvataide. Sehän kuulostaa juurikin graffitilta, joka on kuvataiteen lisäksi ehdottomasti performanssia”, Saarelainen kertoo. Saarelainen on maalannut graffiteja taiteilijanimellä Acton 25 vuoden ajan – aluksi luvattomiin paikkoihin ja sittemmin luvallisiin. ”En minä oikeasti uskonut, että hakemus menisi läpi. Graffiti on edelleen kuuma peruna, ja hain pelkästään graffiti-CV:llä. Tämä oli ihan harkittua – graffitista ei Suomessa ole oikeastaan koskaan puhuttu taiteena, ja haluan muuttaa tämän.” Taiteilijajärjestöissäkin vaikuttavat graffititaustaiset tekijät ovat usein siellä enemmän perinteisen kuvataiteilijan roolissa. ”Kuvataiteilijahan myydään yleisölle tarinan kautta, ja se graffititausta voi olla tarinan kannalta jännittävää, vaikka se ei teoksissa oikeasti millään tavalla näkyisikään. Osana tarinaa se voi tehdä taiteilijasta hieman vaarallisemman tuntuisen ja sitä kautta kiinnostavamman.” Vaikka lähentymistä on tapahtunut, taidemaailman ja graffitin kohtaamisessa on omat vaikeutensa. Kuvataidemaailma on pohjimmiltaan äärimmäisen elitistinen ja graffiti äärimmäisen epäelitistinen, jopa rahvaanomainen. Näiden yhdistäminen ei välttämättä ole mahdollista, mutta sehän ei estä yrittämästä. ”Eiväthän ne välttämättä sovi yhteen, ja olen siihen henkisesti varautunut. Ja varmasti siitä jossain vaiheessa jotain konflikteja tulee.” Parhailla an moneT taidemuseot ottavat ensiaskelia graffitin suuntaan. Make Your Mark Gallery on tehnyt hartiavoimin töitä rakenteissa. On kuitenkin myös tekijöiden itsensä vastuulla puskea rakenteisiin eikä pelkästään odottaa kotona, että rakenteet tulevat kutsumaan mukaan. Tätä vaikeuttaa se, että graffiti on perusluonteeltaan anarkistista ja yleinen anonyymiuden tarve on suurta. Vaikka kaikki alalla eivät virallista asemaa kaipaakaan, löytyy niitäkin, jotka haluavat ajaa ilmaisumuotoa osaksi virallisia rakenteita. ”En minä mihinkään isompaan kansanliikkeeseen graffitin suunnalta usko. Sehän on itsekeskeinen laji, joka perustuu oman nimen maalaamiseen uudelleen ja uudelleen. Sehän on aina minä-minä-minä ja ehkä crew-tasolla me-me-me. Graffitin maalaamiseen kuitenkin kuuluu hyvinkin tärkeänä osana verkostoituminen – on läheiset maalaajakaverit, jotka muodostavat crewn. Tähän alaan kuuluu tietty vainoharhaisuus, eikä haluta tunnettuutta muuta kuin nimimerkin kautta. Mitä useampi tietää oikean nimen nimimerkin takaa, sitä haitallisempaa se on harrastuksen kannalta.” Onneksi verkostoitumista voi tehdä monella tavalla, eikä yksi välttämättä sulje toista pois. ”Samoihin aikoihin syksyllä 2014, kun hain Muun jäsenyyttä, perustimme Raw Deal -kollektiivin. Siellä on samanlaisia ajatuksia jakavia maalareita, jotka yhdessä omaavat muutaman sadan vuoden verran kokemusta alalta.” ”PiTKä än luulin , että Stop töhryille -projektin aikana graffitikulttuurille tehtiin peruuttamatonta vahinkoa. Hiljalleen kuitenkin alkaa tuntua, että sieltä tuhkista se nousee uudestaan.” Parhaillaan yhteiskunnalla tuntuu olevan päällä kuherruskuukausi graffitin kanssa, mutta sekin epäilemättä tulee muuttumaan. Tämänhetkinen tiTeKsTi Jari Tamminen Kuva saiJa salonen
10 / 2015 • 47 kulttuuriHÄiriNtÄ lanne rohkaisi Saarelaista hakemaan jäsenyyttä. Nyt on se hetki, kun graffiti voi vakiinnuttaa paikkansa taidemaailmassa ja samalla pehmentää sitä väistämättä edessä olevaa vastaliikettä, mikä seuraa nykyistä kuhertelua. Virallinen asema ja oikea lokero ovat tärkeitä taiteilijalle myös syystä, joka linkittyy Muun syntyhistoriaan: taidekentän toiminta perustuu pitkälti apurahajärjestelmään. Myös lupien saaminen teoksille voi helpottua, jos on hieman selkänojaa. ”Jotta voi saada taiteilija-aseman, pitäisi olla muodollinen koulutus. Eihän graffitissa ole koulutusta. Lisäksi sen taiteilija statuksen voi saada vertaisarvion kautta, eli taiteilijaseurasta, jossa toiset taiteilijat käyvät meriitit läpi. Graffitipiireissä saatu asema ei perinteisemmällä taidekentällä vielä paljoa paina, ja asema pitää ansaita uudestaan.” Graffitin siirtyminen osaksi tunnustettua taidekenttää on myös sikäli kiinnostavaa, että se kuitenkin pohjimmiltaan perustuu luvattomuuteen, ja uskottavuus alalla lähes poikkeuksetta täytyy ansaita luvattomilla teoksilla. Tämä epäilemättä synnyttää närää jatkossakin, vaikka Saarelaisen tapaiset taiteilijat olisivatkin siirtyneet pois luvattomien teosten parista. ”Luvattomat jutut olen nähnyt ja kokenut, ja ne olivat hauskoja silloin, kun oli nuori. Mutta eivät ne enää mitään sisältöä tarjoa elämään. Haluan keskittyä itseni kehittämiseen taiteilijana, mutta en suostu tuomitsemaan luvattomia töitä. Minä en omalla olemisellani ole ottamassa mitään pois alakulttuurista, eikä muutama taiteilija järjestöön kuuluva graffititaiteilija millään muotoa vesitä graffiti skeneä. Laittomuus kuuluu osana graffitiin, eikä sitä tarvitse hyväksyä, mutta se täytyy tunnustaa osaksi ilmiötä.” Riippumatta siitä , että Muu edustaa taidekentän omituisempaa laitaa, niin graffititaiteilijan vinkkelistä se on jo merkittävän lähellä taiteen valtavirtaa: vaikka muulaiset olisivat kuinka laidalla, niin he ovat sentään samalla pelikentällä muun vakiintuneen taideskenen kanssa. Sinne graffitikin nyt pyrkii. UUSI MUU -näyttely 20. joulukuuta saakka Helsingin MUU galleriassa, Lönnrotinkatu 33. Uudistunut Päivälehden museo 5.12.2015 Ludviginkatu 2-4 Helsinki. K U VA (Y KS I T Y IS KO H TA ): S A M I K E R O, K A IR O, 20 11 . AVOINNA TI-SU KLO 11-17. VAPAA PÄÄSY! SA N A S A N A SA NA C H AN G IN G M ED IA FR IA O R D ET C H AN G IN G M ED IA KU VA M US EO SA NA VA PA US M ED IA KUSTANTAJIEN YSTÄVÄMYYNTI Lasipalatsi, avoinna jouluun asti ark. 10–20, la 10–18, su 12–18 Café Lasipalatsin vieressä, Mannerheimintie, Helsinki HYVÄT lAHJAKIrJAT EdUllISESTI!
48 • 10 / 2015 kulttuuri n äYTTelijä Anna Paavilainen kättelee Klockriketeaternin salin ovella kaikki sisään saapuvat katsojat. Alkamassa on marraskuisen Baltic Circle -teatteritapahtuman odotettu monologiesitys Play Rape. Paavilainen on sen itse kirjoittanut ja ohjannut. Esitys käsittelee naisnäyttelijän kokemuksia seksuaalisen väkivallan esittämisestä näyttämöllä. Paavilainen istuu ja liikkuu tavalliseksi asunnoksi lavastetulla näyttämöllä ja kertoo näennäisesti häivytettyjä omakohtaisia kokemuksia siitä, miltä etenkin nuoresta näyttelijästä tuntuu esittää eri näytelmissä kerta toisensa jälkeen raiskatuksi tulevaa naista. Paavilainen puhuttelee yleisöä suoraan ja kritisoi oman näytelmänsä asetelmallisuutta. Tarina kulkee yhtä aikaa pinnalla ja pinnan alla. Sarkastinen huumori ja aito draama lomittuvat. Loppua kohden esityksen tahti kiivastuu ja draaman kaari kirkastuu Paavilaisen ryhtyessä villin pidäkkeettömästi fantasioimaan sukupuoliroolien nurinkeikauttamisella. Vaikka aiheen traumaattisuus on avoimesti esillä, teeman yleinen taso on koko ajan läsnä. Esityksen eetos on korostuneen feministinen, mutta näminä näyttämöllä Play Rape ja Olipa kerran minä ruoskivat tekijöidensä itsensä ohella muutakin. Pelissä minuus . Anna Paavilainen tuo näyttämölle enemmän kuin näyttelijän roolinsa. kökulma on barrikadin pystyttämisen sijaan nimenomaan arkisten valtamekanismien paljastamisessa. Harva esiTYs avaa yleisölle yhtä konkreettisesti sitä, miten moninaisia asioita näyttelijätyön pinnan alla tapahtuu. Näyttelijä on aina roolinsa alla myös omana itsenään. Seksuaalisen alistamisen siivellä esityksessä käsitellyksi tulee myös se, miten kohtausten rakentaminen ohjaajan ja ensemblen kanssa ylipäänsä jäsentyy. Käy ilmi, että naisen raiskaus lavalla voi usein tulla perustelluksi vain näytelmän miehen mielentilan tiivistymänä, ilman että sen merkitystä naisroolihahmon tai näytelmän kokonaisuuden kannalta edes pohditaan. Toisaalta vain miehisen angstin ilmentymänä esitettävä raiskaus voi olla turhan rankka metafora yleisön kannalta. Katsojien omat kokemukset antavat aina tulkinnalle lisävärinsä. Näytelmä vierailee Kansallisteatterin suurella näyttämöllä maaliskuussa. Teatterialan ammattilaisten koulutusohjelmissa sen katsomisesta kannattaisi antaa opintopisteitä. oman minuuTensa lavalle tuo myös Heini Junkkaala kirjoittamassaan ja Milja Sarkolan ohjaamassa näytelmässä Olipa kerran minä. Narsismia käsittelevän näytelmän näkökulma on aihetta mukaillen vahvasti minäkeskeinen. Esityksen perustasolla näytelmän kirjoittajan minähahmo (Minna Haapkylä) keskustelee ystävänsä (Katja Küttner) itsestään ja käynnissä olevasta näytelmästään. Puhutelluksi tulee myös puhkotun neljännen seinän takana oleva yleisö. Muilla tasoilla esitetään kohtauksia, joita saman tien puidaan. Esimerkiksi ensimmäisessä näytöksessä arkista parisuhdenarsismia kuvitetaan kahden vitriineihin sijoitetun opetusteatterimaisen parisuhde mallinnuksen kautta. Toisen näYTöksen puolella tunnelmaa sähköistetään suoran televisiolähetyksen kehyksillä. Omaa epävarmuuttaan kompensoiva tv-toimittaja saa haastateltavakseen itsensä Jeesuksen, mutta unohtaa antaa hänelle suunvuoron. Jari Sarasvuo rakastaa itseään enemmän kuin Jumalaa, josta on puhuvinaan. Jussi Parviainen jakaantuu narsistiseksi moneudeksi. Edesmenneen Mika Myllylän hahmo hukkuu julkisesti julistamaansa häpeään, ja norjalais kirjailija Åsne Seierstad peilaa itseään massamurhaajan loisteessa. Lopulta Junkkaala asettaa itsensä väittelemään narsismista Anders Breivikin kanssa. Vähempi ei enää olisikaan voinut tulla kyseeseen. Esityksen provosoiva häpeämättömyys ja sen alla jäsentyvä häpeän tunne muodostavat näytelmän kantavan jännitteen. Dialogin mutkat, särmät ja viiltävät one-linerit höykyttävät katsojaa kohtauksesta toiseen. Milja Sarkolan dynaaminen ohjaus pitää monitasoisen ja runsaan materiaalin vahvassa hallinnassa. Lavan eri osat ovat hyvässä liikkeessä. Karikatyyrit ovat räikeitä ja hyvän maun rajoja kolkuttavia, mutta kaikki näyttämöllä nähtävä on perusteltua ja tarkoituksenmukaista. PlaY r aPe ja Olipa kerran minä ovat älykkäitä näytelmiä. Ne osoittavat kouriintuntuvasti senkin, miten vaikeaa aina liikkeessä olevaa minuutta on vangita näyttämölle. Ihmismieli kääntää avautumisenkin suojakuorekseen. Tuomas ranTanen Anna Paavilainen: Play Rape Klockriketeaternin tuotanto vierailee Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 20.3. Heini Junkkaala ja Milja Sarkola: Olipa kerran minä Esitykset Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä 7.5 .asti
10 / 2015 • 49 teatteri kosmista kauhua ja genreteatteria Sanoinkuvaamaton kauhu sopii hyvin teatteriin – se näet voi olla myös silmin näkemätöntä. C THulHun kuTsu on järjestyksessä toinen Aarne Lindenin ohjaama teatterisovitus H. P. Lovecraftin teoksesta. H. P. Lovecraft (1890–1937) oli yhdysvaltalainen kirjailija, joka mullisti kauhukirjallisuusgenreä. Hänen kirjoittamansa Cthulhu-mytologia on sittemmin ujuttanut lonkeronsa kirjallisuudesta elokuviin ja peleihin, sarjakuvista kuvataiteeseen ja musiikkiin. Vaikka Lovecraft ei suinkaan keksinyt kauhukirjallisuutta, voi häntä hyvinkin pitää Edgar Allan Poeen rinnastettavana uranuurtajana. Cthulhu-mytologia rakentuu lyhyistä novelleista ja tarinansirpaleista, joissa Suuret Muinaiset vaikuttavat ihmisten eloon. Muinoin tähdistä saapuneet, jumalten kaltaiset olennot uinuvat iäistä untaan maan povessa ja odottavat tähtien asettuvan oikeaan asentoon herätäkseen ja syöstäkseen maailman tuhoon. Perusmeno siis. Lyhyistä tarinoista ja novelleista muodostuva kokonaismytologia ei rakennu yksittäisten ihmisten ympärille, ja tarinat päättyvät poikkeuksetta siihen, että päähenkilö ajautuu hulluuteen tai kuolee, ja usein sekä-että. Teoksina Lovecraftin kirjoitukset ovat kestäneet aikaa varsin hyvin, pois lukien niihin sisältyvät rasistiset elementit, joista viime vuosina onkin käyty vilkasta keskustelua. Säilyvyyteen on epäilemättä vaikuttanut kirjailijan päätös olla juurikaan kuvailematta Suuria Muinaisia – mikäli joku niitä kohtaa, on seurauksena poikkeuksetta edellä mainittu hulluus ja/tai kuolema. Ratkaisu jättää verrattoman paljon tilaa mielikuvitukselle, ja lukija voi peilata ajankuvaan kulloinkin sopivia kauhuja tarinoihin. Tämä yleisön mielikuvitukseen vaOn alettu puhua genre-elokuvan buumista. Olisiko seuraavaksi vuorossa genreteatterin buumi? raan rakentuva kerronta helpottaa myös teatteriohjaajan tehtävää – tehostespektaakkelille ei ole tarvetta. vaikka kaTsojalTa ei edellytetä mittavaa Cthulhu-tietämystä, saattaa ainakin pinnallinen tuntemus aiheesta olla tarpeen. Kolmesta erillisestä osasta koostuva ja lähes yksinomaan kertojaäänellä kerrottu Cthulhun kutsu -novelli ei ole Lovecraftin teoksista helpoin sovitettava teatterilavalle. Ohjaaja-dramaturgi Aarne Linden on joutunut kirjoittamaan paljon dialogia, joka perustuu alkuteoksen kuvailevaan, jopa kuivaan, tekstiin. Ratkaisu johtaa väistämättä massiiviseen tekstimäärään, ja ajoittain esitys huojuukin narratiivisen ähkyn rajalla. Näyttelijät vuorottelevat kuitenkin sulavasti roolihahmon ja kertojaminän välillä, ja kokonaisuus toimii. Haittaa ei ole myöskään ohjaajan päätöksestä vaihtaa päähenkilön, toimittaja Francis Thurstonin, sukupuoli miehestä naiseksi. Riina Nieminen suoriutuu Frances Thurstonin roolista moitteetta. Riisuttu lavastus sopii Lovecraftin kirjoitusten tyyliin – suurimmat kauhut syntyvät omassa alitajunnassa ja lonkerohirviöt sekä verikekkerit voidaan jättää verhon taakse. Uskaltaisinkin väittää, että lovecraftilainen kerronta on omassa elementissään juurikin pienellä, jopa hieman klaustrofobisella lavalla. Tähän Tikkurilan teatterin tilat entisen vernissatehtaan ullakolla tarjoavat ensiluokkaiset puitteet. jari Tamminen Aarne Linden: Cthulhun kutsu. Tikkurilan teatteri, näytöksiä 14.2. saakka. Ku va : Le en a Ti ur i Mosaiikkitori 2, Vuosaari, vuotalo.? Vuotalo Liput: 09 310 12000 (arkisin 12–18) ja Lippupalvelu Runomiehet Kotimaisen runouden helmistä dramatisoitu hauska ja liikuttava varieteeesitys. Tinkimättömät runomiehet tulkitsevat kansakunnan suosikkirunot vastustamattomasti vaikka päällään seisten. la 23.1. klo 19, alk. 15/12€ Ilkka Heiskanen ja Jone Takamäki JUHANA BLOMSTEDT SPELEOLOGIAA 29.10.2015–31.1.2016 JÄRVENPÄÄN TAIDEMUSEO www.jarvenpaa.fi/taidemuseo info: 040 315 3881 SPELEOLOGIAA? TULE JA TIEDÄ!
50 • 10 / 2015 kulttuuri Sinitaivas vaikka katoaa sYnTYYkö köYHYYdessä yhtä hyvää taidetta kuin vauraudessa? Hiovatko vastoinkäymiset artistisia timantteja? Palataan sadan vuoden takaiseen Pariisiin. Kabareelaulaja Annetta Maillard, taiteilijanimeltään Line Marsa, oli rutiköyhä. Ja raskaana. Mies oli katuakrobaatti Louis Gassion. Vuotta aikaisemmin Eurooppa oli valunut suureen sotaan. Saksalaiset teloittivat englantilaisen sairaanhoitajan Edith Cavellin, joka oli ollut ranskalaisia ja englantilaisia sotilaita auttanut vakooja. Cavell oli tehnyt Lineen ja Louisiin vaikutuksen. Linen poltot alkoivat yöllä. ”Mä en tahdo poikaa, se lähtee kumminkin sotaan”, hän karjui. Louis syöksyi poliisiasemalle pyytäen apua ja kyytiä sairaalaan. Apua ei herunut. Rue de Belleville 72:n seinässä laatta kertoo mullistavasta tapahtumasta: 19.12.1915 talon eteen kadulle syntyi Édith Gassion, joka sai etunimen sankarivakoojalta. Line hylkäsi vauvan, ja isä joutui rintamalle. Édith kasvoi aluksi äidinäidin, sirkustaiteilija Emma Said Ben Mohamedin kanssa. Emma antoi ruuaksi punaviiniä tutti pullosta. Kohta Édith asui aliravittuna ja sokeana isänäidin bordellissa. Saatuaan näkönsä takaisin pikkutyttö lauloi jo kadulla. Hänellekin keksittiin taiteilijanimi: Piaf eli Varpunen. PoHjois-Pariisin Bellevilleä asuttivat juutalaiset, pohjoisafrikkalaiset, italialaiset, prostituoidut ja kommunistit. Nykyään gentrifikaatio, koulutettujen ja varakkaiden hipsterien muuttoaalto, on tehnyt Bellevillestä muodikkaan. Kulttuurillinen rikkaus näkyy edelleen hienojen etnisten ravintoloiden kirjossa. Ei köyhyys ole romanttista, ei edes Pariisissa. Ei kukaan halua olla nälkäinen. Ei Line Marsa olisi halunnut synnyttää kadulla. Eikä Édith olisi halunnut maksaa lapsensa hautajaisia myymällä itseään. Köyhyys on useammin tappaja kuin taidetta jalostava voima. Hylätyn lapsen tuskaa ei aina voi aikuisenakaan poistaa: Édith Piaf oli vain 47-vuotias kuollessaan hyvin sairaana, alkoholin ja morfiinin kuluttamana – tosin myös rakastettuna ja rikkaana. nYT lama ja sodaT ovat tuoneet muusikoita ja akrobaatteja takaisin kaduille. Uusien sukupolvien rap-musa raikaa, ja Piafin rosoinen ääni on jo korkeakulttuuria. Je ne regrette rien soi hienoissa konserttisaleissa. Englantilaisvakoojan mukaan nimetty ranskalais-italialais-marokkolaista syntyperää ollut laitakaupungin nainen on Ranskan kulttuurin suurimpia symboleita. Varpusen taide ammensi rumasta ja köyhästä maailmasta. Se ei todista, että köyhyys on hyväksi taiteelle, mutta kyllä se todistaa, että taide kuuluu kaikille. Kuin jumalten välikappaleena Varpusen tehtävä oli levittää rakkautta. Sen hän teki. Sinitaivas vaikka katoaa, vaikka jäähän peittynyt on maa, kun mua rakastat, se riittää, kaiken muun voin unhoittaa… iida simes tuHkaa ja timantteja Ku va : Ve ld a Pa rk kin en Kirj oitt aja on jaz zia , elo kuv ia ja kirjo ja rak asta va elä m änt ap ase m ioo tikk o. ohjaaja maapallon palveluksessa Luc Jacquet yhdistää elokuvissaan tieteen, taiteen ja aktivismin. TeksTi kaisu Tervonen kuva velda Parkkinen
10 / 2015 • 51 kulttuuri kulttuuri i lmasTokokous COP21 päättyi Pariisissa 8. joulukuuta. Elokuvaohjaaja Luc Jacquet lähetti kokouksen osallistujille nähtäväksi joka päivä yhden valokuvan Antarktikselta, missä ranskalainen viettää tällä erää kaksi kuukautta. ”Haluan vedota kuvilla tunteisiin, lisätä tietoisuutta pingviinien avulla.” Pingviinien kuvia elokuvantekijältä on nähty ennenkin. Hänen elokuvansa Pingviinien marssi voitti 2006 parhaan dokumentin Oscarin. Se kuvasi keisaripingviinien vuotuista matkaa mereltä kohti sisämaata, parittelurituaaleja ja lisääntymistä. Viime vuonna ensi-iltansa sai Jacquet’n toinen Antarktikselle sijoittuva elokuva. Ice and the Sky kertoo tiedemies Claude Loriuksesta, joka on viettänyt pitkiä aikoja Antarktiksella ja joka jäässä näkyvien muutosten avulla todisti ilmastonmuutoksen todella tapahtuvan jo 30 vuotta sitten. dokumenTTi on kuin trilleri, nykypäivän scifileffa ja elämäkerrallinen draama yhdessä paketissa – puhumattakaan spektaakkelista. Antarktiksen valtava valkoinen maisema toimii upeana taustana Loriuksen ja ilmastonmuutoksen tarinalle. Jacquet’lle Ice and the Sky on kuitenkin myös aktivismia ja rakkaudenosoitus hänellekin rakkaalle paikalle, joka on vaarassa. Kuten jo Pingviinien marssi oli. ”Siitä elokuvasta on jo kymmenen vuotta. Sitä mukaa kun tulen vanhemmaksi, tulen myös kärsimättömämmäksi näiden aiheiden suhteen. Asiat eivät muutu tarpeeksi nopeasti. Pingviinien marssin kanssa tein täysin päinvastaisesti kuin Ice and the Skyn kanssa. Ajattelin, etten halua puhua suoraan ilmastonmuutoksesta, se on itsestään selvää. Kaikki journalistit kysyivät siitä kuitenkin elokuvan yhteydessä. Dokumentti oli tapa puhua ilmastonmuutoksesta puhumatta siitä. En voisi nykypäivänä kuvitella tekeväni samaa elokuvaa samalla tavalla.” Jacquet kertoo, että Antarktiksella on alkanut sataa. Se on uutta, eivätkä eläimet ole sopeutuneet sateeseen. Kosteassa maassa paleltuvien pingviinipoikasten kuolleisuus on noussut hälyttävää vauhtia. mYös jaCqueT’sTa piti tulla tiedemies. Hän opiskeli biologiaa ja vastasi opiskelijana ilmoitukseen, jonka kautta päätyi vuonna 1992 Antarktikselle tutkimusryhmän mukana. Sitä kautta hän puolestaan päätyi kameramieheksi sveitsiläiseen pingviinidokkariin. ”En kyllä rehellisesti sanottuna ollut hyvä tieteilijä. Tiede oli minusta turhauttavaa, koska et voi panna siihen tunteitasi mukaan. En ole tieteilijä. Minun täytyy laittaa itseäni töihini. Tiede toimii juuri päinvastoin, sinun täytyy ehdottomasti pitää itsesi ulkopuolella.” Loriuksen tarina alkoi samaan tapaan. Hänkin vastasi ilmoitukseen, joka vei Antarktikselle. Hän tosin jäi – menestyksekkäästi – tieteilijän uralle. Ice and the Sky yhdistää kahden nykyään eri alalla toimivan miehen työn. ”Näiden kahden alan täytyy toimia yhdessä. Kollegoideni kanssa yritimme muuttaa puhtaan tieteellisen faktan joksikin suurelle yleisölle sopivaksi. Kun työskentelen yhdessä esimerkiksi huipputieteilijöiden kanssa median parissa, voin käyttää tunteita, kun taas he voivat lähestyä aihetta faktan kautta. Olemme yhdessä paljon voimakkaampia.” ilmasTokokous on ohi, ja jää nähtäväksi hidastuuko tai pysähtyykö ilmastonmuutos sen ansioista. Kukaan on tuskin odottanut ilmastokokoukselta suuria, ei edes sinne kuvia lähettänyt Jacquet. ”En ole erityisen toiveikas poliittisen päätöksenteon suhteen. Tilanne on niin monimutkainen. En usko, että kyse on hyvän tahdon puutteesta. Luulen, että poliitikot haluavat toimia asian hyväksi, mutta kysymys ilmastonmuutoksesta on kokonainen vuori, se on valtava, eivätkä he osaa käsitellä sitä menestyksekkäästi.” Siksi Jacquet’n mukaan tarvitaan ihmisiä puskemaan poliitikkoja oikeaan suuntaan. Se on hänenkin tehtävänsä. ”Elokuvan tekeminen aiheesta on minulle tapa yrittää vakuuttaa ihmisiä. En halua joutua 20 vuoden päästä vastaamaan lasteni kysymykseen ’Mitä oikein teit puolestamme’. Tämä on nyt moraalinen velvollisuuteni.” Jacquet on myös perustanut Wild Touch -nimisen säätiön, joka pyrkii suojelemaan planeettaamme taidetta ja tiedettä yhdistämällä, elokuvin ja nettidokumentein. Niin Pingviinien marssi, Jacquet’n edellinen dokumentti Sademetsän tarina kuin Ice and the Skykin ovat osa samaa taiteilijan omakseen ottamaa luonnonsuojelun projektia. ”en Halua joutua 20 vuoden pääStä vaStaamaan laSteni kySymykSeen ’mitä oikein teit puoleStamme’.” Helsingin hauskin joulutapahtuma. Tuhansia käsityötuotteita ja ohjelmaa kaikenikäisille. Kaapelitehdas Helsinki, Tallberginkatu 1 11.-20.12.2015 ma-pe klo 11-19 la-su klo 11-18 la 19.12. klo 11-21 Vapaa Pääsy!
52 • 10 / 2015 kirjalliSuuS k anadal aisen yhteiskuntakriitikon uusimman kirjan nimi ei jätä tilaa arveluille. Se alleviivaa hänen kirjansa perusteesin: niin kauan kuin päätöksiä tehdään kapitalismiin nojaten, ei ilmastonmuutoksen hidastamiseksi tehdä tarpeeksi. Kapitalistinen järjestelmä päättymättömine voitontavoitteluineen on suorassa ristiriidassa ympäristön etujen kanssa. Naomi Kleinin väite ei ole uusi, eikä yllätä. Pätevällä tutkimustiimillä varustettu kirjailija osaa kuitenkin yhtäältä paljastaa tilanteen karmivuuden sekä herättää toivoa globaalista kansanliikkeestä, joka heittää kapuloita kapitalismin rattaisiin. Kirjassaan Klein kartoittaa myös tuon kansanliikkeen edelläkävijöiden työtä ympäri maailmaa. Edelläkävijöiden joukossa alkuperäiskansat ovat keskeisessä osassa. Tämä muuTTa a kaiken ei kuitenkaan ole viileä nykytilanteen analyysi, jonka luettuaan lukija voisi kokea jo tehneensä jotain ympäristön hyväksi. Kirja kertoo, etteivät ympäristötietoisuus tai kulutustottumusten muuttaminen riitä – meidän on tehtävä asian hyväksi enemmän, asetuttava vastarintaan, muutettava koko yhteiskunnan suhde ympäristöönsä. Klein on kriitikko mutta myös innostaja. Läpeensä poliittinen opus myös osoittaa syyllisiä sekä tyrmää teknologiset sovellukset, joilla rahamiehet haluavat ilmaston lämpenemisen ongelmat hoitaa – ja joilla he haluavat tienata siinä sivussa. Suuryritysten vastuu ja rahan kytkökset tulevat käsitellyiksi seikkaperäisesti ja tapauskohtaisesti. Paketti olisi hengästyttävä ilman Kleinin omaa ääntä. Klein kertoo osallistumisistaan alan konferensseihin, tapaamisistaan aktivistien kanssa ja peloistaan jälkikasvunsa puolesta. Rivien väleissä kasvaa henkilökohtaisen ja poliittisen elegantti symbioosi, joka yksioikoisilta pamfleteilta puuttuu ja joka on aiheen kannalta olennainen. ekologinen kriisi ei osu vain köyhään etelään. Se koskettaa myös rikasta pohjoista, joka koko kriisin on ensi sijaisesti masinoinut. Vaikka kirjan painopiste on Pohjois-Amerikassa, yhteiskuntapolitiikan dosentti Teppo Eskelisen kirjoittamat suomalaiset jälkisanat muistuttavat aiheen koskevan mitä suurimmassa määrin myös meitä. Esimerkkinä hän mainitsee valtionyhtiö Arctia Shippingin seikkailut arktisen öljynporauksen parissa. marr a s–joulukuun vaihteessa järjestettiin Pariisin ilmastokokous, COP21. Tuskin kellään on suuria toiveita sen suhteen. Riippumattoman tiedetahon Climate Action Trackerin ennen kokousta julkaisemien tietojen mukaan tämänhetkiset kansalliset päästötavoitteet olisivat yhteensä viemässä ilmastoa noin 2,7 asteen lämpenemiseen – siis kauas yhdessä sovitusta kahden asteen rajasta ja kohti lisäkatastrofeja. Kuten Klein kirjassaan muistuttaa, ilmastonmuutoksen äärimmäinen seuraus ei ole se, että tuhoamme maapallon. Äärimmäinen seuraus on se, että maapallo tuhoaa meidät. kaisu Tervonen Naomi Klein Tämä muuttaa kaiken – Kapitalismi vs ilmasto Into 2015, 622 s. alas kapitalismi! eläköön aktivismi! Naomi Kleinin kirja on kutsuhuuto rivikansalaisille. Helpompi maistiainen naomi kleinin puolison, Avi Lewisin, ohjaama This Changes Everything -dokumenttielokuva seuraa Kleinin samannimisen kirjan sisältöä ja tarjoaa suhteellisen matalan kynnyksen esittelyn kirjan teemoista. Hieman itseään toistava mutta mainiosti rullaava dokkari ei vaivaa katsojaa raskailla infodumpeilla, vaan keskittyy tunteisiin meneviin henkilökuviin. Tämä ei ole pelkästään ongelmaton ratkaisu. Kevyt lähestymistapa jättää helposti kaipaamaan hieman lihaa luiden päälle. Esitellessään vastarintaan nousseita henkilöitä ja yhteisöjä tiedot konfliktien taustoista jäävät hieman köykäisiksi. Ja vaikka tekijät esittävätkin teoksen kutsuna nousta vastarintaan, eivät he esitä kiinnostuneille yksittäisten esimerkkien lisäksi konkreettisia keinoja tuohon vastarintaan nousemiseen. mikäli dokumenTTeja arvioisi tunne-fakta-skaalalla, jäisi This Changes Everything turvallisesti sinne tunnepuolelle. Ei teos silti vailla meriittejä ole, ja kyllä sen katsastamista voi suositella kaikille kapitalistisen tuhokoneiston tenhovoimasta kiinnostuneille. Parhaimmillaan dokumentti toimii esittelynä aiheeseen ja helppona ensiaskeleena matkalla kohti aktiivista toimijuutta. Tämän katsottua on myös helpompi tarttua melkoisen järkälemäiseen Tämä muuttaa kaiken -kirjaan, jossa niitä faktojakin sitten marssitetaan lukijalle runsain mitoin. Dokkari täyttää myös koollekutsujan roolin tuotantoryhmän tukemien yhteisöllisten esitysten kautta. Ilmeisesti dokkari on suhteellisen helposti saatavilla tilaisuuksia varten, ja kylkeen saa vielä hyvät tietopaketit keskustelua siivittämään. nämä YHTeisölliseT näYTökseT voivatkin tulla sikäli tarpeeseen, että teokselle taitaa olla turha odottaa laajempaa levitystä esimerkiksi Suomessa. Lens Politica -festivaalin kaksi näytöstä jäävät näillä näkymin teoksen harvoiksi julkisiksi esityksiksi Suomessa. Toki dokumenttielokuva päätyy lopulta myös myyntiin ja televisioon, mutta sitä odotellessa kapitalismin voittokulku jatkuu. Niitä kapuloita pitäisi päästä heittelemään rattaiden väliin nyt. jari Tamminen Avi Lewis: This Changes Everything. 89 minuuttia.
10 / 2015 • 53 kirjalliSuuS Patti Smith m Train. elämäni TiekarTTa Siltala 2015, 230 s. Suom. Antti Nylén Patti Smith (s. 1946) kuvasi laajalti kehutussa omaelämänkerrassaan Ihan kakaroita (WSOY 2010) nuoruuden kokemuksiaan 1960–70-lukujen New Yorkin taideja boheemipiireissä. Uudessa elämänkertakirjassaan näkökulman rajaus on sekä laveampi että fragmentaarisempi. Siinä sekoittuvat tämän ajan päiväkirjamerkinnät, tarinat ja muistelut, hauskat anekdootit kohdatuista ihmisistä, unet sekä viittaukset itselle tärkeisiin taidekokemuksiin. Kirjan kokoavat elementit ovat kirjailijan elämän mittainen rakkaus kahviin ja romuisen tunnelmallisiin kahviloihin sekä kaiken läpi suodattuva surumielinen kaipaus entistä miestään ja lastensa isää, muusikko Fred Sonic Smithiä (1949–1994) kohtaan. Klassikkorokkarin maineestaan huolimatta Smith on ollut aina yleistaiteilija. Hän on vanhoille beatnik-runoilijoille, ranskalaisille eksistentialisteille auliisti velkansa tunnustava romantikko, joka etsii merkityksellisyyttä hetkistä ja Kerouac-henkisestä matkailusta. Vähistä matkatavaroistaan huolimatta Smith onnistuu kadottamaan koko ajan rakkaita kirjojaan, muistotakkejaan, polaroid-kameroitaan ja metrolippujaan tavalla, jolla on metaforistakin merkitystä. Smithin tapa kertoa kokemuksistaan ja muista taiteentekijöistä voisi tuntua jopa omilla sivistysharrastuksilla leuhkimiselta, ellei kirjasta välittyvä persoonallisuus olisi samalla surumielisessä elämänoptimismissaan niin aseistariisuvan vilpitön. M Train on kaunis ikkuna persoonana kiinnostavan ihmisen elämään ja tapaan kokea maailma merkityksellisenä. TUOmaS RaNTaNEN Juho Hänninen Tekken-anTologia Khaos Publishing 2015, 240 s. Harvassa nuorisoonkin uppoavassa julkaisussa on juttu sekä Jeesuksesta, Tampereen matkailukohteista että keinutuoleista. mutta Tekken-zine onkin poikkeusjulkaisu. Poikkeuksellisen viihdyttävä mutta myös alakulttuurisesti sivistävä julkaisu. Päätoimittaja–kustantaja–toimittaja, DIY-hahmo Juho Hänninen teki mustavalkozinen ensimmäisen numeron elokuussa 2012, minkä jälkeen numeroita ilmestyi kolmen vuoden aikana vielä viisi. antologian julkaisun yhteydessä katraaseen lisätään vielä seitsemäs numero. Kaikki seitsemän lehteä tulevat pahvipaketissa sellaisenaan, eli zinejä ei ole nidottu kirjaksi, kuten zineantologioiden tapauksessa usein tehdään. Se on hyvä. Kopiokoneella painetun, näppärän kokoisen zinen plaraamisessa on oma ilonsa, ja niitä ostaakin usein sama formaattikiimainen yleisö kuin musiikkitallenteita. Itse asiassa, Tekken toimii myös kätevänä oppaana siihen, mitä musiikkitallenteita hyllyynsä kannattaa hankkia. Bändihaastattelut ja -infopaketit sekä Pete TNT:n musasuositukset ovat zinen kovaa ydintä. Omia kaikkien aikojen suosikkijuttujani ovat kakkosnumeron Täydellinen talousjärjestelmä henkilökohtaisen talouden hallintaan ja yleiseen elossa pysymiseen sekä kolmosnumeron Joni kirjaT Ekman: Yhdellä jalala seisomisen Suomen ennätysyritys [toim. huom. Kirjoitusasu on zinen oma]. Ne kertovat siitä, kuinka oikealla asenteella ja boksin ulkopuolisella ajattelulla saadaan aikaan pirun hauskoja js ensiksi mainitun kohdalla kumouksellisiakin juttuja. KaISU TERVONEN Naruki Nagakawa & Pairan valkoinen noiTa – Talvisota Punainen jättiläinen 2015, 160 s. maailmalla sotateemaa on tarkasteltu hyvinkin moninaisin keinoin, jopa kreisi komedioin. meillä Suomessa on kuitenkin totuttu vakavampaan lähestymistapaan oman sotaisan historiamme käsittelyssä, eikä juuri kukaan muu sotiamme käsittelekään. Nyt tähän tuli kuitenkin merkittävä muutos. Japanilaisen Naruki Nagakawan käsikirjoittama manga, Valkoinen noita – Talvisota, on omituinen ja ilahduttavan kilari tulkinta talvisodasta. Teoksessa Suomen ja Neuvostoliiton konflikti kulminoituu kahden tarkka-ampujan väliseen koetokseen. Tosielämän hahmoon pohjaava Simo Häyhä eli "Valkoinen noita" koettelee taitojaan myös suomalaista sukua olevan mutta puolta vaihtaneen "Punaisen noidan" kanssa. Kiväärien lisäksi mittelöä käydään ajoittain suhteellisen ninjasti. Huomionarvoista on myös se, että tällä kertaa Simo Häyhä on vaihtanut sukupuolta ja on nainen, koska miksipä ei. Tätä ratkaisua ei selitellä mitenkään. Olisi muutenkin liioittelua kuvailla teosta dokumentaariseksi, historialla on heitetty vesilintua ja yhtymäkohdat todellisiin tapahtumiin ovat korkeintaan sattumanvaraisia. En usko sarjakuvan Häyhän ja legendaarisen tarkka-ampuja Simo "Valkoinen kuolema" Häyhän välillä olevan juurikaan yhtymäkohtia. Eikä haittaa. Jos ei muuta, niin tämä muistuttaa olemassaolollaan kaikkien fiktiivisten sotakuvausten – myöskin niiden vakavamielisten sotaeeposten – olevan melko pitkälti tarua ja fantasiaa. Tuskin maltan odottaa tarinan seuraavaa osaa, alkuvuodesta ilmestyvää Jatkosota-alpparia. JaRI TammINEN Brian K. Vaughan & Fiona Staples saga 2 & 3 Like 2015 & 2016, 155 s. & 152 s. Scifi-sarjakuva Saga on kuvaus fundis-kulttuurien loputtomasta sodasta ja suvaitsemattomuudesta. Teema on ajankohtainen Suomessa vuonna 2015, ja fiktio tarjoaa mahdollisuuden tarkastella sitä turvallisen etäännytetysti. Sagaan liittyy kiinnostava ulkotaiteellinen skandaali. Seksuaalisuutta ronskisti käsittelevä sarja jäi sensuurin käsiin, kun sähköisiä sarjakuvia välittävä ComiXology pelkäksi applen app Storen reaktiota, eikä julkaissut sarjan 12. numeroa. Ongelma oli hahmo, jonka pää on kuvaputkitelevisio, jonka ruudulla hahmon tunnetilat vilahtelevat. Ruudussa esiintynyt silmitön väkivalta ja seksi ovat olleet ihan okei, mutta tällä kertaa mukana vilahti homostelua. Nähtäväksi jää, mitä seurauksia on sillä, että hallitsevassa asemassa oleva jakelija asettaa reunaehtoja, jotka rajaavat vääränlaisen seksuaalisuuden julkaisuohjelman ulkopuolelle. Tuo sensuurin kynsiin jäänyt ruutu löytyy kesällä ilmestyneestä Saga 2 -albumista. Saga 3 ilmestyy tammikuussa. JaRI TammINEN KUSTANTAJIEN YSTÄVÄMYYNTI Lasipalatsi, avoinna jouluun asti ark. 10–20, la 10–18, su 12–18 Café Lasipalatsin vieressä, Mannerheimintie, Helsinki HYVÄT lAHJAKIrJAT EdUllISESTI! Juhlia ja julkimoita. Poppia ja politiikkaa. Ohjaajia ja oppipoikia. Näyttely dokumenttielokuvien Helsingistä. Virka-galleria, Kaupungintalo, Sofiankatu 1, Helsinki ma–pe 9–19 • la–su 10–16 18.11.2015 –31.1.201 6 EN RESA TILL STADENS MINNE A JOURNEY INTO THE MEMORY OF A CITY WWW.VIRKA.FI WWW.KAVI.FI/DOCFILMHELSINKI
54 • 10 / 2015 muSiikki TeksTi iida simes kuva Heikki Tuuli Häpeämätön nenä ja naistenmiehen ongelmat Dmitri Šostakovitšilta kuullaan Helsingissä yhteiskunnallista oopperaa ja jazzahtavaa konserttimusiikkia n enä on neuvostoliittolaisen Dmitri Šostakovitšin (1906– 1975) parikymppisenä säveltämä ravisteleva yhteiskunnallinen satiiri. Nämä uskomattomat kaksi näytöstä tuovat Helsingin Kansallisoopperan näyttämölle kommunismin avantgardesta innoitusta ammentaneet lavasteet ja mikä tärkeintä, valtaisan määrän laulajia. Heille, jotka kaipaavat tarttuvia melodioita ja paatoksellisia linnanneitoja, Nenä ei tarjoa paljon mitään. Sen sijaan se antaa koko rahan edestä heille, jotka kaipaavat älykästä parodiaa, kekseliäitä käänteitä ja monen musiikkityylin iloista kaaosta. Šostakovitš reputti Petrogradin konservatoriossa marxistisen metodologian kokeen. Hän onnistui kuitenkin säveltämään ensimmäisen sinfoniansa ja valmistui. Ehkä neuvostojärjestelmä kyrsi häntä sen verran, että teki mieli vähän revitellä ja tehdä poliittinen ooppera. Nenä sai kuitenkin huonot arvostelut. Eikä todellakaan ihme: taideteoksia ei totalitarismeissa arvosteta ainakaan ironian ansiosta. nenä on Nikolai Gogolin kertomus vuodelta 1836. Tärkeilevä byrokraatti ja rasittava naistenmies, kollegioasessori Kovaljov huomaa nenänsä kadonneen. Hänen naamansa näyttää kamalalta. Eipä hän ollut ymmärtänyt ulkoneman arvoa. Kovaljov kohtaa itsevarman nenänsä katedraalissa. Väkeä on paljon, ja Nenä elvistelee upouuden päällystakkinsa kanssa. Kovaljov tajuaa karmeuden: nenä on Kovaljovia paljon korkeaarvoisempi virkamies. Järjestelmässä, jossa hierarkiat ja arvomerkit ovat tärkeitä, Nenä nolaa entisen isäntänsä. Kovaljov on saamaisillaan Nenän kiinni, mutta erehtyy tekemään jotain itselleen tyypillistä: iskemään naisia. Nenä pääsee pakoon. Nähdään takaa-ajoja ja jopa joukkoraiskaus. Mukana sählää Pietarin hienosto ja lauma poliiseja. ”It ain't over before the fat lady sings”, eli oopperassa homma ei ole ohi ennen kuin lihava täti laulaa, ja laulaahan tuo: ponteva äiti haluaa Kovaljovin vievän tyttärensä vihille. Kovaljov herää: oliko tämä unta? Venäjäksi nenä nos, on väärinpäin uni, son. Nenä ei suinkaan nolannut Kovaljovia, vaan tärkeilevät pöyhkeilijät nolaavat aina itse itsensä. Oppiko mies kastraatiopainajaisestaan? Ei. Kovaljovilla on uudet typerät metkut mielessään. Ehkä uni alkaa taas. ŠosTakoviTŠia esitetään myös Helsingin Musiikkitalossa, kun Kaupunginorkesteri kiskaisee Jazz-sarja nro 2:n. Jazzia pelkääville konserttimusiikin ystäville rauhoittavat sanat: Šostakovitš laajensi sointujaan klassisen musiikin konventioita epätyypillisemmiksi, mutta modernista jazzista ei ole kyse. Tai pidetään sitten Sibeliuksen Valse Tristeäkin jazzina. Eli ei kannata juuttua genreihin. Kaikkihan tietävät Jazz-sarja 2:n, mutta jos joku väittää välttyneensä tältä, suosittelen heti kuuntelemaan yhden maailman keinuvimmista valsseista, Waltz II:n. Biisin faneja oli ohjaaja Stanley Kubrick, joka soitti sen leffassaan Eyes Wide Shut. Šostakovitš sävelsi elokuvamusiikkia, mutta aina valkokangasta ei tarvita. Musiikki voi olla niin vahvaa, että katsoja näkee mielessään kuvia. Nenä Suomen Kansallisopperassa 16.12. asti. Perustuu Nikolai Gogolin tarinaan. Sävellys Dmitri Šostakovitš, ohjaus Peter Stein. Zürichin oopperan tuotantoa. Pääosissa Vladimir Samsonov, Leonid Bomshteyn, Jyrki Korhonen, Alexey Sulimov, Jenni Lättilä, Margarita Nacér ja Pauliina Linnosaari. HKO soittaa Šostakovitšia ja Alfred Schnittkeä 6.1. kello 15. Mukana pianisti Anastasia Terenkova ja näyttelijä John Malkovich. Šostakovitšin 5. ja RSO 8.1. kello 19. Nämä Helsingin Musiikkitalossa. Nenä on katedraalissa eikä suostu palaamaan päähän. Leonid Bomshteyn ja Vladimir Samsonov.
10 / 2015 • 55 Hulda Huima ja musTaT kalsariT Hulda Huima ja Mustat kalsarit Helmi Levyt 2015 Jo pelkkä levynkansi tekee iloiseksi. Cd:n etumuksessa poseeraa musta kissa takajaloillaan ja kynnet esillä. Yhtä aikaa räyhäkäs ja suloinen. Olisiko julkaisija Helmi Levyt tai Hulda Huima itse ajatellut samojen määreiden sopivan myös levyn sisältämään musiikkiin. Vaikka näin ilmeisestä yhteydestä kannen ja musiikin välillä ei olisi kyse, on väitteessä jotain tottakin. Suomeksi biisejä tekevä Huima käsittelee tavallista arkea, ihmissuhteita ja parisuhteita, mutta hiljaista romantiikkaa halkovat jatkuvasti lakoniset – joskus aggressiivisetkin – huomiot. Levyn tokassa biisissä Vittupää lauletaan: ”Kaikkeni sinulle annoin, mut kaunaa nyt mä kannan. Hei tuu tänne joen uomaan, jonne kaivoin mä kuopan – ja sinut sinne sujautan.” Huima on julkaissut aiemmin kaksi kasettiep:tä sekä splittiseiskan. Nyt kokopitkän muodossa julkaistavat biisit ovat etenkin pääkaupunkiseudulla paljon keikkaillutta Huimaa fanittaville ennestään tuttuja, mutta on jo aikakin saada pitkällisen prosessin tulokset yhdelle levylle. Etenkin kun mustat kalsarit tuovat lihaa Huiman vinoutuneen iskelmärockin sinänsä vankan luuston ympärille. KaISU TERVONEN kumPulainen & vaPaaHerraT Tekstitetyt unet Humu Records 2015 minun ja laulajalauluntekijä Jarkko Kumpulaisen tiet ovat ristenneet viime aikoina yllättävillä tavoilla. Kumpulainen & Vapaaherrat -kokoonpanon auringonlaiva-musiikkivideon seikkailu alkaa Helsingin Kalliosta, meidän toimiston nurkalta, ja päätyy itähelsinkiläisen lähiön idylliin – kotini naapuriin. Nämä siis sattumalta. Kuvauspäivänä näin tutun näköisiä veijareita naapuripuutarhassa, ja menin muksuni kanssa sanomaan käsipäivää. Puutarhassa oli myös trampoliini, mikä ilahdutti suuresti täydellisen kauniin kesäpäivän iltana. Vierailin keväällä Kumpulaisen kotikaupungissa Kuopiossa. Poikkitaiteellinen ja -tieteellinen seurueemme päätyi vetämäni kulttuurihäirintäkaupunkikävelyn lopuksi hylättyyn taloon. Siellä Kumpulainen improvisoi kavereidensa kanssa keikan kynttilöiden ja fikkarien valossa – saatuamme ensin puhuttua sinne saapuneen poliisipartion pois paikalta. Näitä kokemuksia vasten koen lähes mahdottomaksi arvioida Kumpulaisen & Vapaaherrojen levyä puhtaasti musiikillisten ansioiden perusteella. Yritän silti parhaani. Tyylillisesti kokoonpano on omaääninen, mutta voisi tässä hakea joitain yhtymäkohtia verrokkeihin. Välillä Kumpulaisen tarinalliset laulut tuovat elävästi mieleen Jarkko Martikaisen ja esimerkiksi Kuurankukin-raidalla edetään jo Siekkarien suuntaan. Levyllä vinksahtanut folk lyö hyvässä yhteisymmärryksessä kata DJ Polarsoundin scrätsien kanssa. Ilmavan kitara päällä kupliva ja nariseva Kumpulaisen laulu on sementoitunut osaksi hyvää elämää aivojeni tunnekeskuksessa, ja toivon sen pysyvän siellä seuranani vielä pitkään. JaRI TammINEN muSiikki levYT v/a: JKL 101 TUFF! 2015 JKL 101 lupaa nimessään peruskurssia Jyväskylän räppiskenestä. Tämä lupaus täyttyy ja ylittyy heittämällä: levy kerää yhteen Suomen ateenan räppärit yli sukupolvirajojen ja tarjoaa siinä samalla melkoisen kuuntelu nautinnon. Idea tästä ryhmälevystä on elänyt ydinporukan aivoituksissa jo yli vuosikymmenen verran, mutta ainahan kaikki hyvä ottaa aikansa. Ennen tätä kansan saataville on toimitettu sekalaisia mixtapeja, mutta nyt homma on virallista. Tähän vaiheeseen siirtymistä edesauttoi myös se, että vihdoin porukka on kasvanut riittävän isoksi ja levy on saatu täyteen. Ääneen ovat päässeet muun muassa Are, OG Ikonen, Soul Valpio, Räme (eniten luksus taiteilijanimi ikinä), Gettomasa, Allukala sekä Slyrre äS. Parinkymmenen räppärin mukana oleminen johtaa auttamatta monipuoliseen lopputulokseen, ja tuollaisen lauman kanssa ehyt kokonaisuus ei ole mikään läpihuutojuttu. Tuottajatiimille arvostusta eheän kokonaisuuden sorvaamisesta. Tyylillisesti levy on moninainen, mutta pääosin taustat ovat orgaaniset ja bassot rullaavat hissukseen omalla painollaan. mieleen tulee toistuvasti vuosituhannen vaihteen meininki. Rumpukoneet eivät nakuta eivätkä soundit ole kireitä. Erikoisimmaksi touhu menee Rämeen Polun päässä -biisillä, joka on slidekitaroineen melkoisen ilmeinen (ja loistava) pastissi Beckin Loserista. Kun tähän loppuun vielä lisää, että albumi on saatavilla myös tupla vinskana, ei voi muuta sanoa kuin hattua nostaa. JaRI TammINEN aPaTHeTiCs My Life is Amazing Bad Hair Life/Brown Records 2015 Jo kokoonpanosta tietää, ettei apathetics varsinaisesti edusta apatiaa tekijöidensä kohdalla. Soittajat ovat aktiivisia punknaamoja ja tuttuja myös muassa orkestereista Kuudes silmä, The Splits, acid Runs sekä jo kuopattu Spoiled Betty. Sanoituksistakin lukee enemmän tylyä arjen kommentaaria kuin varsinaista apatiaa. Levyn kolmen ensimmäisen kappaleen nimet kuuluvat Everything Turns to Shit, Human Hater ja my Life is a mess, eikä loppulevykään iloa julista. albumin nimi My Life is Amazing näyttäytyykin ”jokseenkin” ironisena, etenkin kun kansikuva rumpali Jussista ei ole tunnelmaltaan varsinaisesti euforinen. Punkin ja postpunkin kolhous saa hetkittäin rinnalleen yllättävän poppaavia elementtejä. Esimerkistä käyvät levyn vika biisin Who the Fuck are You?:n kertsi. Laulaja Johannan ääni sen sijaan ei maalaile, popahtele tai pehmitä sanomisia. Laulu pysyy kyllä uomissaan, mutta melodia on enimmäkseen soittajien varassa, kun taas laulajan ääni kanavoi asennetta. aiemmin kasettina julkaistu teos on taas yksi todiste siitä, ettei pätevää musiikkia kuullakseen tarvitse googlailla ulkomaisia trendisivuja. Sen kun kävelee lähiklubilleen. KaISU TERVONEN /leffat TOSITAPAHTUMIEN INSPIROIMANA ALEJANDRO G. IÑÁRRITUN E L O K U V A ELOKUVATEATTEREISSA 29.1.2016
56 • 10 / 2015 kulttuuri elävä kuva Totuus palaa mediassa Robert Redford tekee paluun tutkivan journalismin lähteille elokuvassa Truth. mediaelokuvien klassikoista ylittämätön on Orson Wellesin Citizen Kane (1941). Se on monitasoinen muotokuva lehtimagnaatti William Randolph Hearstista. Samana vuonna valmistui Howard Hawksin Meidän vastaeronneiden kesken (1941). Sen räiskyvän screwball-dialogin alla kuplii skandaalijulkisuutta ruotiva satiirinen terä. Samaan Broadway-näytelmään perustuu myös Billy Wilderin Etusivu uusiks’ (1974). Frank Capran He uskoivat elämään (1941) kertoo uutisten väärentämisestä, ja Alexander Mackendrickin Menestyksen huuma (1957) on film noir -tulkinta toimitusmaailman oman edun tavoittelusta. Billy Wilderin Tuhansien silmien edessä (1951) kertoo virkaheitosta toimittajasta, joka yrittää saada uutta potkua uralleen. John Fordin klassisessa poliittisen vallan tutkielmassa Mies joka ampui Liberty Valancen (1962) keskeisessä sivuroolissa on kansakunnan muistia edustava juoppo lehtimies. Federico Fellinin Ihanassa elämässä (1960) taas Marcello Mastroiannin esittämä lehtimies törmää valokuvaaja Paparazzoon, jonka mukaan on sittemmin nimetty lehtikuvaajien vähemmän arvostettu ryhmä. 1970-luvun kasvava poliittinen epäluuloisuus tiivistyi Alan J. Pakulan jo ennen Presidentin miehiä (1976) ohjaamassa elokuvassa Ansa – The Parallax View (1974). Pakula jatkoi toimittajaaihetta vielä Pelikaanimuistiossa (1993). 1970-luvun vieraantuneisuutta omalla tavallaan kuvaa Michelangelo Antonionin Ammatti: reportteri (1975) kun miCHael mannin elokuva Insider – Sisäpiirissä (1999) käsittelee tupakkayhtiöiden salaisten asiakirjojen julkistamista, Kevin Macdonaldin State of Play (2009) on moninaisempi tutkielma median sisälle ulottuvista politiikan valtaverkostoista. Jälkimmäinen pohjaa Paul Abbottin samannimiseen ja vieläkin iskevämpään televisiosarjaan (2003). Netflix-sarja House of Cardsin ensimmäinen tuotantokausi (2013–) taas paljastaa, miten vaaralliseksi poliitikon ja toimittajan symbioosi voi käydä. Sarjan shakespearelainen valtanäkökulma ja toimittajateema olivat mukana jo sen perustana olevassa BBC:n sarjassa (1990). Poliittista valtaa vahtivan toimittajuuden haasteita kuvaa taiten David Simonin sarjan Langalla – The Wire viides tuotantokausi (2008). Vielä syvemmälle politiikan, median ja spin doctoreiden valtaverkkojen analyysissä pääsee tanskalainen Vallan linnake (2010–2013). uuTisToimiTusTYön kaupallisista paineista kertoo yhä ajan hermoon osuva Sidney Lumetin mediatalo satiiri Network – Kasvot kuva ruudussa (1976). George Clooneyn Good Night, and Good Luck (2005) taas muistuttaa toimittajien ammattiylpeyttä hieraisten, miten kokenut journalisti Edward R. Murrow selätti kommunistijahdin käynnistäneen senaattori Joseph McCarthyn. Haastattelijan kykyjä ja taustatoimituksen työtä on harvoin käsitelty niin ansiokkaasti kuin Ron Howardin todellisuuspohjaisessa elokuvassa Frost/Nixon (2008). Samaa mediapedagogista näkökulmaa edustaa myös Aaron Sorkinin tv-sarja Newsroom (2012–2014). Kriisialueiden ulkomaankirjeenvaihtajien kanssa juoksuhautoihin sukeltavat esimerkiksi Volker Schlöndorffin Petosten kehässä (1981), Peter Weirin Rakkaus veitsenterällä (1982), Roland Joffén Kunnian kentät (1984), Oliver Stonen Salvador (1986), Michael Winterbottomin Tervetuloa Sarajevoon (1997) sekä Philip Kaufmanin Hemingway & Gellhorn (2012). Ja onhan Ilmestyskirja. Nyt -elokuvassakin (1979) reissussa rähjääntynyt Dennis Hopperin esittämä Citizen Kanen perillisiä s YYskuun 8. päivänä vuonna 2004 CBS:n maineikas ajankohtaisohjelma 60 Minutes esitti laajaan taustatyöhön perustuvan reportaasin, joka paljasti presidentti George W. Bushin vältelleen Vietnamin sodan ohella velvollisuuksiaan Texasin kansalliskaartin palveluksessa vuosina 1968–1974. Presidentinvaalien alla julkaistun uutisen osattiin odottaa olevan todellinen skuuppi. Jutun pitävyyden osalta maineensa peliin olivat panneet erityisesti CBS:n pitkäaikainen uutistuottaja Mary Mapes ja ohjelmaa juontava legendaarinen reportteri ja uutisankkuri Dan Rather. Heti ohjelman esittämisen jälkeen blogeissa ja nettikeskusteluissa alkoi esiintyä kritiikkiä jutussa käytettyjä lähteitä kohtaan. Huomio keskittyi erityisesti kahteen asiakirjaan, joissa tietyt kirjasinmerkkeihin liittyvät outoudet viittasivat siihen, että dokumentit olisivat ilmoitettua tuoreempia. Jutun pääväitteet eivät nojanneet yksin kiistanalaisiin dokumentteihin, mutta niiden päälle langennut varjo kyseenalaisti koko reportaasin uskottavuuden. Kun asiakirjojen alkuperää ei pystytty keskustelun kuumetessa varmistamaan, ja kun osa jutussa käytetyistä lähteistä muutti alkuperäistä kertomustaan, CBS ja Dan Rather joutuivat vetäytymään ja pyytämään virhettään anteeksi. Republikaanien vaalikoneisto otti tästä Killian-asiakirjakiistana tunnetusta skandaalista kaiken saatavilla olleen poliittisen hyödyn. Samalla jutusta vastuussa olleet toimittajat – eivät vähiten Mapes ja Rather – saivat siipeensä. USA:n mediahistoriassa epäselvän tai väärän tiedon leviäminen poliitikoista ei ole tavatonta, mutta historiallisen prosessista tekee se, että journalistisesta maineestaan näinkin tarkka toimitus joutui tunnustamaan virheensä ja kärsimään merkittävän uskottavuustappion. valisTuksen TulenkanTaja . Yhtenä Hollywoodin omantunnon äänenä elokuvissaan usein esiintyvä Robert Redford selvästi viihtyy roolissaan esittäessään Dan Ratheria – amerikkalaisen tiedonvälityksen ikonista sankaritoimittajaa.
10 / 2015 • 57 elävä kuva 10 / 2015 • 57 M A C B E T H toimittajahahmo symboloimassa amerikkalaista vapaata mediaa. Fair Game (2010) käsittelee mediavuotoja pelipolitiikan välineenä ja Nothing But the Truth (2008) lähdesuojan turvaamisen merkityksellisyyttä. Toimittajan liian läheistä suhdetta lähteeseensä ja taipumusta dramaturgian suosimiseen purkaa omalla tavallaan Bennett Millerin Capote (2005). Gonzo-journalisti Hunter S. Thompsonista (1937–2005) on tehty ainakin kolme elokuvaa: Where the Buffalo Roam (1980), Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa (1998) ja Rommipäiväkirja (2011). kulTTuurin medioitumista kuvaa ainakin tv-elokuva The Night That Panicked America (1975), joka kertoo tositarinan siitä, miten USa meni sekaisin Orson Wellesin Maailmojen sota -radiokuunnelmaversiosta vuonna 1938. mediakuluttamisen perversioita käsittelevät esimerkiksi David Cronenbergin Videodrome (1983), Peter Weirin The Truman Show (1998) sekä Dan Gilroyn Nightcrawler (2014), jossa uutiskuvaaja etsii aina vain makaaberimpaa aineistoa alalla pärjätäkseen. Ehkä kaikkein syvimmälle uusimman mediamurroksen syövereihin kuitenkin uppoaa dystooppinen tv-sarja Black Mirror (2011–) Suomalaisista toimittajaelokuvista laadun puolesta esiin nousevat erityisesti Matti Kassilan rohkeasta featuretoimittajasta kertova Radio tekee murron (1951) ja uuden ajan kohutoimittajasta kertova Risto Jarvan Kun taivas putoaa (1972). Uudemmista maininnan arvoinen on 12-osainen YLE-eppokkisarja Uutishuone. Ja mitähän pitäisi ajatella siitä, että Tapio Piiraisen Raid (2003) alkaa fiktiivisen Uusi Voima -nimisen yhteiskuntakriittisen lehden toimituksen polttamisella? james vanderBilT on ohjannut tästä tapahtumasarjasta uutistuottaja Mary Mapesin kirjaan perustuvan elokuvan. Mapesia esittää intohimoisesti työhönsä sitoutuneen uutistuottajan roolin hyvin sisäistänyt Cate Blanchett. Dan Ratherina nähdään karismaltaan ja omalta urahistorialtaan tehtävään erinomaisesti istuva Robert Redford. Redford ei ole journalismin äärellä ensimmäistä kertaa. Hän oli näyttelijänä ja hankkeen veturina mukana jo Alan J. Pakulan Presidentin miehissä (1976). Tätä Watergate-elokuvaa voi pitää tutkivan sankarijournalismin ikonisena kuvauksena. Redfordin itse ohjaamat ja tuottamat elokuvat Lions for Lambs (2007) ja The Company You Keep – Ikuiset liittolaiset (2012) operoivat myös syvällä toimittajatyön savessa ja suossa. Ensiksi mainitussa Redford suomii kriittisesti USA:n terrorismin vastaista sotaa nojaten juuri journalismietiikan näkökulmaan. Jälkimmäinen taas käsittelee amerikkalaisen terroristiryhmittymä Weather Undergroundin ristiriitaista perintöä. Elokuvassa pohditaan myös journalistiseen julkaisupäätökseen liittyvää vastuuta. vanderBilTin ohjaama Truth on rakennettu huolellisesti kuvittamaan tapahtunutta. Se onnistuu kiteyttämään hyvin sekä tapahtumat omakohtaisesti kokeneiden toimittajien tuskan että prosessin yleiset yhteiskunnalliset merkitykset. Draamallisesti elokuva kärsii vahvasta nojautumisesta Mapesin ymmärrettävään tapahtumien jälkeiseen puolustusnäkökulmaan. Ei ole erityistä syytä epäillä tulkinnan totuudellisuutta sinänsä, mutta asetelma myös sentimentalisoi hahmoja ja asetelmia. Toimittajan työ näyttäytyy elokuvissa ja tv-sarjoissa usein yksityisetsivätyön tapaisena rikosten tai monimutkaisten salaliittojen selvittämisenä. Truth-elokuvan arvo on siinä, että se malttaa lähestyä aihettaan journalistisen työprosessin, siihen liitty vien eettisten ja käytännöllisten haasteiden ja yhden merkittävän virheen kautta. Elokuva osoittaa riipaisevasti, kuinka totuus muuttuu journalistiseksi totuudeksi vasta pitkän ja raskaan työprosessin ansiosta – jos ylipäänsä muuttuu. Tuomas ranTanen James Vanderbilt: Truth Elokuvateattereissa nyt ToimiTTajuuden raskas Ta akka . Uutistuottaja Mary Mapesin ura katkesi yhteen virheeseen.
58 • 10 / 2015 elävä kuva elokuvat Oliver Hirschbiegel elser: Yksin Hitleriä vastaan Elokuvateattereissa nyt Marraskuussa 1939 müncheniläisessä olutkellarissa räjähti tehokas aika pommi, joka sai osan rakennuksesta sortumaan ja surmasi kahdeksan hen keä. Attentaatin pääkohteena ollut Hitler oli muuttuneen aikataulunsa takia poistunut muiden tärkeiden natsijohtajien kanssa rakennuksesta vain 13 minuuttia aiemmin. Tekoon yksin syyllistynyt saksa lainen puuseppä Georg Elser (1903– 1945) saatiin kiinni vielä samana iltana Sveitsin vastaiselta rajalta. Hänet yhdistettiin tekoon mukana olleiden tavaroidensa kautta. Elseriä kidutettiin raa’asti teon tuomittavuuden takia ja oletettujen rikostovereiden kiinni saamiseksi. Hänet pidettiin kuitenkin hengissä vuosien ajan ilmeisesti hänen tekoonsa liittyvien propagandamah dollisuuksien takia. Hitlerin viimeisiä bunkkeripäiviä kuvaa van Perikatoelokuvan (2004) ohjaaja Oliver Hirschbiegel on tehnyt Elseristä huolitellun henkilö kuvan. Perikato nojaa äärimmäiseen historialliseen tarkkuuteen, koska sen tavoite on ensi sijassa paljastaa führerin myyttisen hahmon taakse jäänyt historiallinen henkilö. Elserin kohdalla draamallisia vapauksia on otettu enemmän. Elokuvassa pää henkilöstä piirtyy tässä ajassa hyvin samaistuttavissa oleva kuva itsensä uhraavana hyväntahtoisena sankarina, sivulliisista uhreista syyllisyyttä kan tavana kristittynä ja naisten mieleen olevana hurmurina. Kerronnallisesti vetävästi kulkeva elokuva on attentaatin teknisiä yksityiskohtia ja historian käännekaut ta kiinnostavasti valaiseva ajankuva. Psykologisessa ja draamallisessa mielessä asetelmasta olisi voinut saada enemmänkin irti. TuoMAS RAnTAnEn KOOnnut tuOmas RantanEn 15.12. Yle teema: Paluu Prahaan (Puola 2013) & 21.12. YLE tV1: Look For silence (tanska ym. 2014). Yle Areenassakin esillä olevan, Prahan miehityksen aikaa kuvaavan HBominisarjan Palava Pensas (2013) ohjannut agnieszka Holland palaa dokumentissaan sarjan tekoon ja omiin opiskeluaikojen kokemuksiinsa neuvostoliiton tankein valvomassa kaupungissa. Joshua Oppenheimerin dokumenttielokuva Indonesian 1960luvun kansanmurhasta ja väärin kohdeltujen yhä jatkuvasta hiljaisuudesta on puolestaan jatkoosa tekijän samasta aiheesta tekemälle järisyttävälle dokumentille Act of Killing (2011). 22.12. FOX mehiläisten salaisuudet (usa 2008) & 30.12. Yle Fem: näkymätön Elina (suomi 2003). Gina Prince-Bythewoodin lapsuustrumoja ja rotu syrjintää herkän viisaasti käsittelevässä, 1960luvulle sijoittuvassa hienossa elokuvassa 14vuotias äiditön Lily löytää uuden elämän kolmen mustaihoisen siskoksen mehiläistilalta. Klaus Härön palkitussa esikoiselokuvassa taas Tornionjokilaaksossa isänsä menettänyt 10vuotias Elina joutuu opettajan syrjimäksi suomenkielisyytensä vuoksi. 24.12. Yle teema: milanon ihme (Italia 1951) 6.1. YLE teema: Beasts of the southern Wild. Jouluaaton tunnelmaan sopii hyvin Vittorio De sican eri tyylilajeja yhdistävä slummielokuva, jossa orpo kerjäläis poika puolustaa erikoiskykyjensä avulla Milanon laidalla asuvien köyhien yhteisöä rikkaiden harjoittamaa riistoa vastaan. Benh Zeitlinin käsivaralla kuvattu omalaatuisen alkuvoimainen elokuva sijoittuu puolestaan Louisianan patovallien takana puoliprimitiivisesti elävän itsellisen yl peän kyläyhteisön pariin ja kertoo Quvenzhané Wallisin unohtumattomasti esittämän kuusivuotiaan puoliorpo Hushpuppyn selviytymis tarinan. 30.12. Yle teeman lahjapaketti: Politiikan nappula (4. tuotantokausi, Englanti 2012) & 1.1. Yle teeman lahjapaketti: miyazaki (Japani 1986–2013). armando Iannuccin luoman mainion BBC:n poliittisen satiirisarjan putkeen esitettävä neljäs tuotantokausi pistää sekä hallituksen että opposition piilottelemaan julkisen terveydenhuollon piirissä harrastamiaan katalia juonia. uudenvuodenpäivän lahjapaketista löytyvät japanilaisen animemestarin Hayao miyazakin kosketta vat ja syvälliset elokuvat Laputa – linna taivaalla (1986) ja Naapurini Totoro (1988) sekä koko Studio Ghiblin tarinan kertova dokumenttielokuva Unten ja hulluuden valtakunta (2013). 2.1. alkaen maanantaisin Yle teema: Koti seutu (tuotantokaudet 1–3 ja uusi jatko-osa, saksa 1984, 1993, 2004 ja 2013) & 3.1. Yle teema: Kurjet lentävät (neuvostoliitto 1957). Teemalla vihdoin uusittava Edgar Reitzin syvälle saksalaisuuden 1900luvun historiaan ja traumoihin sukeltavaa 30osaista televisiodraamaa on täydennetty uudella jatkoosalla, joka sijoittuu historiallisesti – vaikka erittäin ajankohtaisesti – ennen varsinaisen eepoksen alkua 1800luvun toiveikkaan siirtolaisuuden aikaan. mihail Kalatozovin toisen maailmansodan rintamalinjan toiselle puolen sijoittuva pasifistinen rakkausdraama taas on pitkien ja äärimmäisen taidokkaasti rakennet tujen otostensa takia yksi hienoimmin ikinä kuvatuista elokuvista. voiman tv-tärpit Elser Julio medem Ma Ma Elokuvateattereissa nyt Ma ma on jälleen yksi elokuva syöväs tä. Se on paulocoelhomainen julistus toiveikkuuden ja iloisuuden tärkey destä. Kaikki tunteisiin vetoamisen kikat on käytetty: on syöpää, lapsen kuolema, vaimon kooma ja avioero. Jopa siperialainen orpokotilapsi on jotenkin saatu upotettua juoneen mukaan, tosin epäselväksi jää, miksi. Penelope Cruz esittää Magdaa, joka saa kuulla sairastavansa rinta syöpää. Hän tapaa samana päivänä poikansa jalkapalloottelussa Arturon ( Luis tosar), jolla on omakin tragedia käsiteltävänä. Magda ja Arturo tukevat toisiaan, ja uusperhe on pian syntynyt. Tämän kaiken välissä Mag da ystävystyy gynekologinsa kanssa. Kaikki halailevat ja hymyilevät paljon. Visuaaliset elementit ovat kauniita ja elokuva taitavasti kuvattu. Eikä näyttelijäsuorituksissakaan ole moitti mista. Penelope Cruz sopii pääroolin täydellisesti. Draamaan on kuitenkin hukattu suuria määriä ammattitaitoa, sillä näkemys puuttuu. Ma masta huokuu halu vaikut taa katsojiin, ja se tuntuu olevan oikeastaan ainoa päämäärä. Aiheet on valittu niin, että ne koskettaisivat mahdollisimman montaa mahdol lisimman paljon, mutta muita syitä elokuvan tekemiselle on vaikea löy tää. Se on kuitenkin tarpeeksi hyvin tehty, joten kukaan ei voi perustellusti haukkua teosta lyttyyn. Vaikka elokuva on ihan näyttä vä, animoidun sikiön olisi huoletta voinut jättää pois, kuten myös noin puoli tuntia koko draaman pituudesta. Mitään suurta elämystä elokuvalta on turhaa odottaa, mutta jos aikaa riittää, löytyy varmasti huonompiakin tapoja käyttää se. ELLEn ELJAALA Ma ma sanna Lenken Pieni siskoni Ensi-ilta 11.12. Ruotsalaisdraama Pieni siskoni kertoo 12vuotiaasta Stellasta, joka joutuu salailemaan vanhemmiltaan isosiskon sa Katjan anoreksiaa. Stella ihannoi siskoaan, joka on lahjakas taitoluistelija. Siskon kriittisyys itseään kohtaan heijastuu myös Stellaan, ja ulkonäkö paineet ja tarve aikuistua korostuvat. Elokuva onnistuu melko realisti sesti kuvaamaan sitä, miten anoreksia ravistelee koko perhettä. Vaikka ohjaajakäsikirjoittaja sanna Lenken on tiettävästi itse sairastanut nuorena arto Halonen valkoinen raivo Elokuvateatterissa nyt Välillä fiktionkin puolella vieraillut ahkera dokumentaristi arto Halonen on käsikirjoittanut ja ohjannut doku mentaarisen henkilökuvan ”Laurista”, väkivallan tekemiseen omakohtaista houkutusta tunteneesta ja yhä tuntevasta väkivaltatutkijasta. Hänen traumaattinen henkilöhistoriansa on systemaattisen koulu ja työpaikka kiusauksen jatkumoa. Elokuvan teesi on kiteytetysti se, että siinä missä impulsiivisten tunne reaktioiden vallassa tehtyjä väkival lantekoja voi kuvata ”mustan raivon” piiriin kuuluvina, ”valkoisessa raivossa” on kyse syvälle yksilön psykologi seen minäkuvaan patoutuneesta ja älyllistetystä vihasta muuta yhteisöä kohtaan. Juuri tämä valkoinen raivo mahdollistaa kylmää harkintaa vaati vien koulu surmien ja muiden sivulli sista piittaamattomien massamurhien suunnittelun ja toteutuksen. Elokuvassa Laurin kokema sosiaa lipsykologinen kehityskaari rinnas tetaan aktiiviseen erikoisjoukkojen tai terroristien taistelukoulutukseen. Molemmissa tapauksissa ihminen psy kologisesti ajautuu tilaan, missä muille itse tuotettua kärsimystä on mah dollista tarkastella kuin ulkopuolisen silmin ja ilman tunteita. Koulusurmien anoreksian, hän ei ole kuitenkaan täysin onnistunut käyttämään tämän kokemuksen tuomaa etua saadak seen sairauden olemusta välitettyä katsojalle. Draama jättää mielikuvan jostakin karmaisevasta taudista, joka ilman syytä voi ottaa valtaansa kenet tahansa. Joiltain osin Pieni siskoni muistuttaa opetusfilmiä. Asioita on pelkistetty niin, että ne ovat helposti käsitettävissä. Tämän myötä esi merkiksi vanhempien hahmot jäävät luonnosmaisen yksinkertaisiksi. Persoonallisuutta elokuvaan tuo nuori Rebecka Josephson. Hän on pääroolissaan vangitseva, ja hänen Valkoinen raivo ja terroriiskujen tapahtumakuvaukset näyttävät tukevan teoriaa. Halonen kuljettaa konkarin ottein tarkoin rajattua pääteemaa dynaa misesti ja jännittävästi eteenpäin. Kysymyksenasettelun ohittamat tomuus kompensoi esimerkiksi tapahtumalavastusten kömpelyyteen liittyviä pieniä puutteita. TuoMAS RAnTAnEn hahmonsa tuo ilahduttavaa vaihtelua nuortenelokuvien päähenkilökaval kadiin. on elokuvassa toki muutakin hyvää. Pieni siskoni kuvaa surullisen humoristisesti hämäryyttä lapsuuden ja aikuisuuden välillä ja on myös kaunis kuvaus siskojen välisestä suhteesta. Vaikka kiristys, uhkailu ja pelottelu ovat toki oleellinen osa tätä pyhää sidettä, kuuluu siihen myös välittäminen ja huoli toisesta. ELLEn ELJAALA
KOKEILE KASVISSYÖNTIÄ TAMMIKUUN AJAN! ILMOITTAUDU VEGAANIHAASTE.FI
LIPUT alk. 20 € Kansallis teatterin lippumyymälästä 010 733 1331 (0,083 €+pvm/mpm) Lippupisteestä 0600 900 900 (1,98 €/min+pvm) lippu.fi Pääyhteistyökumppani Yhteistyökumppani ROOLEISSA Eero Aho, Pia Andersson, Kristiina Halttu, Leo Honkonen, Saara Kotkaniemi, Pirjo Luoma-aho, Markku Maalismaa, Jukka-Pekka Palo, Antti Pääkkönen, Seppo Pääkkönen, Esko Salminen ja Marja Salo OHJAUS Paavo Westerberg ERÄÄN LAPSITÄHDEN TARINA. ENSI-ILTA SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 17.2.2016