1/2019 HELMIKUU | VOIMA.FI DRAGIN UUSI AIKA UUSI AIKA
LIPUT ALKAEN 16 € KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,0835 €+pvm/mpm) LIPPUPISTEESTÄ 0600 900 900 (2 €/min+pvm) lippu.fi Pääyhteistyökumppani Yhteistyökumppani PAJTIM STATOVCI KISSANI JUGOSLAVIA Erään perheen taru OHJAUS Johanna Freundlich ANTON TŠEHOV KOLME SISARTA – moderni klassikko – OHJAUS Paavo Westerberg FJODOR DOSTOJEVSKI KARAMAZOVIN VELJEKSET Uskosta, epätoivosta ja rakkaudesta OHJAUS Samuli Reunanen ANNA TEATTERIN PUHUA PIRKKO SAISIO – JUSSI TUURNA MUSTA SAARA Outo ooppera Euroopasta VIIMEINEN ESITYS 26.2.2019 OHJAUS Laura Jäntti KANTAESITYS 6.3.2019 ”Liberalismi on pettänyt kaikki lupauksensa. Siellä, missä piti olla tasa-arvoa, on kasvavaa eriarvoisuutta. Siellä, missä piti olla vaurautta, on jatkuva leikkauspolitiikka.” Esa Leskinen OHJAUS Esa Leskinen Varietee rahasta, vallasta ja demokratiasta YLEISÖSUOSIKIT JATKAVAT OHJELMISTOSSA – OSTA LIPPUSI NYT! #kansallisteatteri TURKU JAZZ FESTIVAL 6.–10.3.2019 SEASON HIGHLIGHTS 50 YEARS OF TURKU JAZZ 50 YEARS OF TURKU JAZZ 50 YEARS OF TU RKU JAZZ 50 50 YEARS OF TURKU JAZZ 50 YEARS OF TURKU JAZZ 50 YEARS OF TU RKU JAZZ 50 TURKU JAZZ ORCHESTRA & OUTI TARKIAINEN: UNPAINTED PORTRAITS NICOLA CONTE SPIRITUAL GALAXY (IT/UK/FI) BILLY COBHAM’S CROSSWINDS PROJECT (US) AILI IKONEN & JUKKA PERKO AVARA: DUSTY SPRINGFIELD JARMO SAARI REPUBLIC FEAT. TIMO LASSY TRYGVE SEIM HELSINKI SONGS (NO/FI) OK:KO JA PALJON MUUTA! LA 9.2. GOURMET Café Tiljan, Åbo Svenska Teater PE 15.2. AKI RISSANEN TRIO Teatro-galleria, Logomo PE 22.3. SIGNE Café Tiljan, Åbo Svenska Teater PE 29.3. VIBA Bar Ö LA 6.4. GURLS (NO) MOVE, Logomo KE 29.5. TURKU JAZZ ORCHESTRA, KAUKO RÖYHKÄ, SEVERI PYYSALO: TURMION SUURHERTTUA Sigyn-sali Logomo, Åbo Svenska Teater, Tiirikkala Ennakkoliput: WWW.TURKUJAZZ.FI Ennakkoliput: WWW.JAZZCITYTURKU.FI
LIPUT ALKAEN 16 € KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,0835 €+pvm/mpm) LIPPUPISTEESTÄ 0600 900 900 (2 €/min+pvm) lippu.fi Pääyhteistyökumppani Yhteistyökumppani PAJTIM STATOVCI KISSANI JUGOSLAVIA Erään perheen taru OHJAUS Johanna Freundlich ANTON TŠEHOV KOLME SISARTA – moderni klassikko – OHJAUS Paavo Westerberg FJODOR DOSTOJEVSKI KARAMAZOVIN VELJEKSET Uskosta, epätoivosta ja rakkaudesta OHJAUS Samuli Reunanen ANNA TEATTERIN PUHUA PIRKKO SAISIO – JUSSI TUURNA MUSTA SAARA Outo ooppera Euroopasta VIIMEINEN ESITYS 26.2.2019 OHJAUS Laura Jäntti KANTAESITYS 6.3.2019 ”Liberalismi on pettänyt kaikki lupauksensa. Siellä, missä piti olla tasa-arvoa, on kasvavaa eriarvoisuutta. Siellä, missä piti olla vaurautta, on jatkuva leikkauspolitiikka.” Esa Leskinen OHJAUS Esa Leskinen Varietee rahasta, vallasta ja demokratiasta YLEISÖSUOSIKIT JATKAVAT OHJELMISTOSSA – OSTA LIPPUSI NYT! #kansallisteatteri TURKU JAZZ FESTIVAL 6.–10.3.2019 SEASON HIGHLIGHTS 50 YEARS OF TURKU JAZZ 50 YEARS OF TURKU JAZZ 50 YEARS OF TU RKU JAZZ 50 50 YEARS OF TURKU JAZZ 50 YEARS OF TURKU JAZZ 50 YEARS OF TU RKU JAZZ 50 TURKU JAZZ ORCHESTRA & OUTI TARKIAINEN: UNPAINTED PORTRAITS NICOLA CONTE SPIRITUAL GALAXY (IT/UK/FI) BILLY COBHAM’S CROSSWINDS PROJECT (US) AILI IKONEN & JUKKA PERKO AVARA: DUSTY SPRINGFIELD JARMO SAARI REPUBLIC FEAT. TIMO LASSY TRYGVE SEIM HELSINKI SONGS (NO/FI) OK:KO JA PALJON MUUTA! LA 9.2. GOURMET Café Tiljan, Åbo Svenska Teater PE 15.2. AKI RISSANEN TRIO Teatro-galleria, Logomo PE 22.3. SIGNE Café Tiljan, Åbo Svenska Teater PE 29.3. VIBA Bar Ö LA 6.4. GURLS (NO) MOVE, Logomo KE 29.5. TURKU JAZZ ORCHESTRA, KAUKO RÖYHKÄ, SEVERI PYYSALO: TURMION SUURHERTTUA Sigyn-sali Logomo, Åbo Svenska Teater, Tiirikkala Ennakkoliput: WWW.TURKUJAZZ.FI Ennakkoliput: WWW.JAZZCITYTURKU.FI
Eläköön tarina! H E IK K I K Ä N N Ö • S Ö M N Ö VALDUR MIKITA KANTARELLIN KUUNTELUN TAITO LIV STRÖMQUIST NOUSU JA TUHO ”Heikki Kännö on Jumala.” – mikko kiviluoto , Salon Seudun Sanomat ”Jos Dan Brown suljettaisiin geenilaboratorioon paranneltavaksi ja trimmattavaksi, astuisi laboratoriosta ulos turkulaiskirjailija Heikki Kännö punaisessa parrassaan. Kännö kirjoittaa romaanihahmonsa monisyisemmin ja miljoonasti kiehtovammin kuin Brown.” – markus määttänen , Aamulehti ”Kännö on vuosien saatossa rakentanut äärimmäisen rikkaan ja monitasoisen romaanin, joka kietoo lukijan vaikuttavan piirileikin pyöritykseen.” – toni jerrman , Helsingin Sanomat ”Kesken Sömnön lukemisen tajuaa yhtäkkiä uskovansa sepitteellisiin hahmoihin ja heidän häkellyttäviin käänteisiinsä kuin nelivuotias joulupukkiin.” – kaisa ranta , Tähtivaeltaja k u v a : H e le na Ku lm al a ”Virkistävimpiä Viro-kirjoja aikoihin: syvällinen, näkemyksellinen, napakka, avara, kulttuurikriittinen puheenvuoro, joka hakee pontimensa virolaisen identiteetin pitkästä perinteestä. Anniina Ljokkoin taitavasti suomentaman teoksen punaisena lankana kulkee animismi ja luonnon sielullisuus.” – jouko grönholm , Turun Sanomat ”On pakko kehua Strömquistin tarkkanäköisyyttä. Teoreettisista aiheista huolimatta kirjat eivät ole vaikealukuisia. Helena Kulmalan suomennos välittää Strömquistin purevan kielen: ’Meinaan vaan, että kukapa ei pirissä tuntisi itseään yliihmiseksi?!’” – aino sutinen , Sarjainfo KYSY KIRJAKAUPPIAALTASI TAI TILAA OSOITTEESTA SAMMAKKO.COM!
Eläköön tarina! H E IK K I K Ä N N Ö • S Ö M N Ö VALDUR MIKITA KANTARELLIN KUUNTELUN TAITO LIV STRÖMQUIST NOUSU JA TUHO ”Heikki Kännö on Jumala.” – mikko kiviluoto , Salon Seudun Sanomat ”Jos Dan Brown suljettaisiin geenilaboratorioon paranneltavaksi ja trimmattavaksi, astuisi laboratoriosta ulos turkulaiskirjailija Heikki Kännö punaisessa parrassaan. Kännö kirjoittaa romaanihahmonsa monisyisemmin ja miljoonasti kiehtovammin kuin Brown.” – markus määttänen , Aamulehti ”Kännö on vuosien saatossa rakentanut äärimmäisen rikkaan ja monitasoisen romaanin, joka kietoo lukijan vaikuttavan piirileikin pyöritykseen.” – toni jerrman , Helsingin Sanomat ”Kesken Sömnön lukemisen tajuaa yhtäkkiä uskovansa sepitteellisiin hahmoihin ja heidän häkellyttäviin käänteisiinsä kuin nelivuotias joulupukkiin.” – kaisa ranta , Tähtivaeltaja k u v a : H e le na Ku lm al a ”Virkistävimpiä Viro-kirjoja aikoihin: syvällinen, näkemyksellinen, napakka, avara, kulttuurikriittinen puheenvuoro, joka hakee pontimensa virolaisen identiteetin pitkästä perinteestä. Anniina Ljokkoin taitavasti suomentaman teoksen punaisena lankana kulkee animismi ja luonnon sielullisuus.” – jouko grönholm , Turun Sanomat ”On pakko kehua Strömquistin tarkkanäköisyyttä. Teoreettisista aiheista huolimatta kirjat eivät ole vaikealukuisia. Helena Kulmalan suomennos välittää Strömquistin purevan kielen: ’Meinaan vaan, että kukapa ei pirissä tuntisi itseään yliihmiseksi?!’” – aino sutinen , Sarjainfo KYSY KIRJAKAUPPIAALTASI TAI TILAA OSOITTEESTA SAMMAKKO.COM!
HEL MIK UUN MER KKI TUO TTE ET Vietnamilaisten Tan Minhin yksinhuoltajanaisten valmistamat mainiot makuupussit moneen käyttöön. 100% silkkiä. Näppärä lakana kyläilyyn ja kaikenlaisille retkille. Korvaa lakanat retkeilymajassa. Ihana iholla, ylelliset unet taattu. Paino vain 140 g ja mahtuu miniveskaan tai vaikka taskuun. Kulkee tavallisessa kirjekuoressa vaikka lahjaksi kaverille. Saatavilla eri väreissä. Rosebudin kirjakaupoista tai suoraan toimituksesta. Hinta 42 euroa kotiin postitettuna: tilaukset@voima.fi VOIMAN SILKKIMAKUUPUSSIT KUINKA MUUTTAA MAAILMAA – KRIITTISIÄ ESSEITÄ MARXISTA ILMOITUS VEGAANIN RAVITSEMUS Suositun vegaaniravitsemus.fi -sivuston pitäjä Johanna Kaipiainen on koonnut tähän kirjaan kaiken sen, mitä vegaanien ravitsemuksesta ja terveydestä on tähän mennessä tutkittu. Kirja on opas vegaaniruokavalion täyspainoiseen koostamiseen ja siinä on oma lukunsa on myös raskaana oleville, imettäville ja lapsille. Heluna Shop, Hämeentie 48, Helsinki 233 sivua, hinta 23,50 euroa www.helunanetti.com Anni Nupposen Valkoinen kaupunki on romaani, jossa nainen etsii aurinkoa jäätyneessä kaupungissa. J.S. Meresmaan Lintuhäkin muotoinen soittorasia sisältää kaksi tusinaa outoa pikkutarinaa. Taru KumaraMoision maagisrealistinen romaani Taniwha kertoo suomalaisperheen vuodesta Uudessa-Seelannissa. Osuuskumma-kustannus Verkkokauppa: www.osuuskumma.fi KUMMA KEVÄT 2019 Juuri suomennetus sa teoksessaan arvostettu historiantutkija Eric Hobsbawm (1917– 2012) käsittelee marxilaisen ajattelun kehitystä ja vaikutuksia läpi historian aina tähän päivään asti. Kirjan näkökulma ylittää oppialojen väliset rajat, ja se on myös kriittinen katsaus marxilaisuuteen. Hobsbawmin laajasta tuotannostaan on suomennettu teokset Nationalismi (Vastapaino 1994), Äärimmäisyyksien aika – Lyhyt 1900-luku (Vastapaino 1999) ja Rosvot (Vastapaino 2005). wwww.vastapaino.fi Kohtaatko työssäsi käsittämättömiä jääriä? Turhauttavatko valta-asemissaan nököttävät setämiehet? Työelämän toimiva vuorovaikutus ei katso sukupuolta, mutta luutuneiden sukupuoliroolien tuulettamiseen tarvitaan meistä jokaista. Jenni Karjalaisen Setäkuiskaajan käsikirjasta saat neuvoja siihen, miten työpaikan hankalistakin sedistä voi saada kullanarvoisia yhteistyökumppaneita ja uskollisia tukijoita. Ilmestyy 13.2. Suositteltu vähittäishinta 26 euroa www.arthouse.fi SETÄKUISKAAJAN KÄSIKIRJA ”Tartun kiikareihin tähystääkseni. Kaukana horisontissa näkyy rahtilaiva, joka lähestyy meitä hitaasti mutta varmasti. Argentii nalainen me ri kapteeni soittaa sumutorvea ja alus lipuu luotsiveneen vanavedessä Suomenlahden laituriin, Matelaituriin. Tuuheapartainen merikarhu katsoo meitä tarkasti lakkinsa lipan alta, kädessään kurpitsakuppi. Maten tuoksu leijailee rantaan asti ja saa meidät kaikki hymyilemään. Vihdoinkin, tervetuloa Suomeen.” matelaituri.fi @matelaituri #mateinfinland MATELAITURI – ¡VIVA LA REVOLUCIÓN! PEKKA HAAVISTO EUROOPPA RAITEILLA Intohimoinen junamatkustaja Pekka Haavisto palaa raiteille. Matkustaessaan Gdyniasta Zagrebiin ja Barcelonasta Berliiniin hän tapaa kanssamatkustajia, kahvilafilosofeja, suunnannäyttäjiä ja uusia eurooppalaisia. Mistä Euroopan eri kulmilla keskustellaan? Mihin maanosamme on menossa? www.nemokustannus.fi Kuinka voisimme omilla toimillamme vähentää kertakäyttöistä muovia kotitaloudessamme? Hyvä ratkaisu on siirtyä GREENER CLEANER® -tuotteisiin. Se on innovatiivinen ja suorituskykyinen kodin siivousvälinesarja, joka on valmistettu kierrätetystä materiaalista. Kahvojen materiaali GREENER CLEANER® Eko-Flek on valmistettu 60 % kierrätetystä muovista ja 40 % kierrätetystä puukuidusta. Harjakset ovat 100 % kierrätettyä muovia. Materiaali on erittäin kestävää ja jopa parempaa kuin tavallinen muovi. Ekologisuuden lisäksi GREENER CLEANER® -siivousvälineet auttavat saavuttamaan erinomaisen siivoustuloksen. www.greenerc.fi HUIPPUTEHOKASTA EKOSIIVOUSTA!
1 / 2019 • 7 4.2.–3.3.2019 TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA VOIMA Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | PÄÄTOIMITTAJA Jarkko Kumpulainen 044 980 5215 | ULKOASU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen, mainosgraafikko Ninni Kairisalo | MUU TOIMITUS Annika Pitkänen, Velda Parkkinen, Mitro Partti, Tuomas Rantanen, Iida Simes, Sanna Taikina & Kaisu Tervonen | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Oksana Shelysheva, Sanna Taikina, Janne Siironen, Sanna Ryynänen, Mikko Ijäs, Mika Pekkola, Olli-Pekka Tennilä, Taika Vuori, Laura Kotilainen, Leona Kotilainen, Miika Auvinen, Heini-Sofia Alavuo, Kaisu Tervonen, Raimo Pesonen, Timo Kalevi Forss, Juuso Aalto, Sanna Larmola & Pekka Turunen | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 | TILAUKSET Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | PAINO Sanomapaino, Vantaa | PAINOS 70 000 | ISSN 1457-1005 | REKISTERISELOSTE voima.fi/rekisteriseloste | VOIMA – Still missing Kaisu... Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n 10 Elävästä Voimasta Pääkirjoitus 13 Emma Ainala Brasilian äärioikeisto 14 24 Unkari Neurotutkija 43 Zen Peacemakers 28 VOIMA TÄYTTÄÄ tänä vuonna 20 vuotta. ”Kaipaamme ennen muuta vipinää ja vääntöä, keskustelua siitä, millaisessa todellisuudessa haluamme elää ja kasvaa. Kaipaamme myös unelmia, runoja, kauniita kuvia ja todellisia tarinoita ihmisten ja maailman hyvyydestä”, päätoimittaja Peik Johansson linjasi maailman ensimmäisen Voiman pääkirjoituksessa marraskuussa vuonna 1999. Piirtyy ajankuva. Tuon talven kynnyksellä samoja asioita kaipasi myös moni muu ympäri maan. Internet oli vastasyntynyt. Valtiossa politikoitiin tietoyhteiskuntaa laitevalmistajilta omaksutuin Tiedon valtatie -markkinametaforin. Talouspuhe otettiin ylhäältä annettuna, eikä siinä kuultu mitään poliittista, hiljainen kansa vastaanottimien äärellä. Yhteiskunnallinen keskustelukulttuuri oli seisovaa vettä. Uusliberaali talousretoriikka oli ominut globaalisaatiosta ja rajattomasta EU:sta käytävän ”tiedottamisen”. Debattia toki oli, muttei juuri julkista kanavaa sen vastaäänille. ”Voima on käynnistäjä”, Johansson otsikoi linjapuheensa. Yhteiskuntakriitikot, aktivistit ja älyköt ympäri Suomenniemen tunnistivat pääkirjoituksen ydinteeman: Suomessa oli hyvä määrä medioita, mutta niiden mediatodellisuudentaju oli kapea. ”Vallalle räksytetään pinnallisista seikoista muodon vuoksi, mutta yhteiskunnan suuria muutoksia ei edes nähdä.” ITSE OTIN VOIMAN VASTA AN parikymppisenä kriittisenä pedagogiikan opiskelijana Lapin yliopistossa. Samoin sen otti moni tiedostava opiskelijatoveri. Tuntui, että meillä oli vihdoin ääni. Voima loi hybristä ja uskoa maailman muuttamisen mahdollisuuteen. Vihdoin meillä puhuttiin asiois ta niiden nimillä. Vuosituhannen vaihteessa Voima pelasti monta vihaista yksinäisyydeltä ja hulluudelta. Jos 20 vuotta sitten yleinen vastaviesti oli, että ”kansa, herää, nouse ja pidä ääntä!”, niin se tavoite totta tosiaan toteutui. Vuonna 2019 moni asia on toisin. Onneksi olkoon toverit, voima elää. Voiman hengissä pysyminen ei aina ole ollut itsestäänselvyys. Muut ilmaisjakelulehdet, jotka syntyivät suunnilleen samoihin aikoihin, ovat kaatuneet. Tarina kertoo, että kun Voima voitti vuonna 2001 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon, raati oli pohtinut voiko palkinnon myöntää vain kaksi vuotta vanhalle lehdelle. Lopulta päättäjät olivat perustelleet itselleen, että kyllä, palkinto pitää antaa Voimalle nyt, koska ensi vuonna lehteä tuskin on enää olemassa. VOIMA ON PITÄNYT alussa määrittelemänsä linjan, ja se pysyy, mutta versoo ja mukautuu ajan nyansseihin. Kun maailma on nyt äänestä, tunteesta ja näkökulmista sakeana, on Voiman kaltaisen lehden kyettävä katsomaan eteenpäin. Pitäisi pystyä tuomaan julki sellaisia ääniä ja näkökulmia, jotka tarjoavat tukevaa tietoja arvopohjaa, argumentaation aineksia. Lopulta on esitettävä toisenlaisia maailmoja, ruokittava niiden mahdollisuuksia. Ne tulisi sitten pystyä yhdessä juurruttamaan kulttuuriimme, sillä jossakin vaiheessa populisteilta ja äärioikeiston vihalta loppuu happi. Silloin olisi hyvä olla suunnitelmia ja hyvää arvomaailmaa valmiina. Tähän haasteeseen kannustan myös muita medioita, opettajia, tutkijoita, valveutuneita kansalaisia ja ajattelijoita tarttumaan. HYVÄÄ JUHLAVUOTTA kaikille laajan Voimayhteisön etäja lähijäsenille sekä satunnaisille lukijoille. JARKKO KUMPULAINEN 30 editaatio HEL MIK UUN MER KKI TUO TTE ET Vietnamilaisten Tan Minhin yksinhuoltajanaisten valmistamat mainiot makuupussit moneen käyttöön. 100% silkkiä. Näppärä lakana kyläilyyn ja kaikenlaisille retkille. Korvaa lakanat retkeilymajassa. Ihana iholla, ylelliset unet taattu. Paino vain 140 g ja mahtuu miniveskaan tai vaikka taskuun. Kulkee tavallisessa kirjekuoressa vaikka lahjaksi kaverille. Saatavilla eri väreissä. Rosebudin kirjakaupoista tai suoraan toimituksesta. Hinta 42 euroa kotiin postitettuna: tilaukset@voima.fi VOIMAN SILKKIMAKUUPUSSIT KUINKA MUUTTAA MAAILMAA – KRIITTISIÄ ESSEITÄ MARXISTA ILMOITUS VEGAANIN RAVITSEMUS Suositun vegaaniravitsemus.fi -sivuston pitäjä Johanna Kaipiainen on koonnut tähän kirjaan kaiken sen, mitä vegaanien ravitsemuksesta ja terveydestä on tähän mennessä tutkittu. Kirja on opas vegaaniruokavalion täyspainoiseen koostamiseen ja siinä on oma lukunsa on myös raskaana oleville, imettäville ja lapsille. Heluna Shop, Hämeentie 48, Helsinki 233 sivua, hinta 23,50 euroa www.helunanetti.com Anni Nupposen Valkoinen kaupunki on romaani, jossa nainen etsii aurinkoa jäätyneessä kaupungissa. J.S. Meresmaan Lintuhäkin muotoinen soittorasia sisältää kaksi tusinaa outoa pikkutarinaa. Taru KumaraMoision maagisrealistinen romaani Taniwha kertoo suomalaisperheen vuodesta Uudessa-Seelannissa. Osuuskumma-kustannus Verkkokauppa: www.osuuskumma.fi KUMMA KEVÄT 2019 Juuri suomennetus sa teoksessaan arvostettu historiantutkija Eric Hobsbawm (1917– 2012) käsittelee marxilaisen ajattelun kehitystä ja vaikutuksia läpi historian aina tähän päivään asti. Kirjan näkökulma ylittää oppialojen väliset rajat, ja se on myös kriittinen katsaus marxilaisuuteen. Hobsbawmin laajasta tuotannostaan on suomennettu teokset Nationalismi (Vastapaino 1994), Äärimmäisyyksien aika – Lyhyt 1900-luku (Vastapaino 1999) ja Rosvot (Vastapaino 2005). wwww.vastapaino.fi Kohtaatko työssäsi käsittämättömiä jääriä? Turhauttavatko valta-asemissaan nököttävät setämiehet? Työelämän toimiva vuorovaikutus ei katso sukupuolta, mutta luutuneiden sukupuoliroolien tuulettamiseen tarvitaan meistä jokaista. Jenni Karjalaisen Setäkuiskaajan käsikirjasta saat neuvoja siihen, miten työpaikan hankalistakin sedistä voi saada kullanarvoisia yhteistyökumppaneita ja uskollisia tukijoita. Ilmestyy 13.2. Suositteltu vähittäishinta 26 euroa www.arthouse.fi SETÄKUISKAAJAN KÄSIKIRJA ”Tartun kiikareihin tähystääkseni. Kaukana horisontissa näkyy rahtilaiva, joka lähestyy meitä hitaasti mutta varmasti. Argentii nalainen me ri kapteeni soittaa sumutorvea ja alus lipuu luotsiveneen vanavedessä Suomenlahden laituriin, Matelaituriin. Tuuheapartainen merikarhu katsoo meitä tarkasti lakkinsa lipan alta, kädessään kurpitsakuppi. Maten tuoksu leijailee rantaan asti ja saa meidät kaikki hymyilemään. Vihdoinkin, tervetuloa Suomeen.” matelaituri.fi @matelaituri #mateinfinland MATELAITURI – ¡VIVA LA REVOLUCIÓN! PEKKA HAAVISTO EUROOPPA RAITEILLA Intohimoinen junamatkustaja Pekka Haavisto palaa raiteille. Matkustaessaan Gdyniasta Zagrebiin ja Barcelonasta Berliiniin hän tapaa kanssamatkustajia, kahvilafilosofeja, suunnannäyttäjiä ja uusia eurooppalaisia. Mistä Euroopan eri kulmilla keskustellaan? Mihin maanosamme on menossa? www.nemokustannus.fi Kuinka voisimme omilla toimillamme vähentää kertakäyttöistä muovia kotitaloudessamme? Hyvä ratkaisu on siirtyä GREENER CLEANER® -tuotteisiin. Se on innovatiivinen ja suorituskykyinen kodin siivousvälinesarja, joka on valmistettu kierrätetystä materiaalista. Kahvojen materiaali GREENER CLEANER® Eko-Flek on valmistettu 60 % kierrätetystä muovista ja 40 % kierrätetystä puukuidusta. Harjakset ovat 100 % kierrätettyä muovia. Materiaali on erittäin kestävää ja jopa parempaa kuin tavallinen muovi. Ekologisuuden lisäksi GREENER CLEANER® -siivousvälineet auttavat saavuttamaan erinomaisen siivoustuloksen. www.greenerc.fi HUIPPUTEHOKASTA EKOSIIVOUSTA!
8 • 1 / 2019 Eläinoikeusjärjestöjen mielestä valmistelussa oleva laki eläinten hyvinvoinnista on epäonnistumassa. Turkistarhaus jatkuu, poikkeusluvat vesittävät uuden lain tuomat parannukset. TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA PERTTU SAKSA Turkistarhaus jatkuu Suomessa E LÄINSUOJELUJÄRJESTÖ Animalia vaatii palauttamaan eläinsuojelulain esityksen valmisteluun. ”Olemme saamassa täysin riittämättömän lain. Suurimmat eläinoikeusongelmat Suomessa ovat juuri niitä, joihin tämä laki ei puutu, ja jotka sallitaan poikkeuksin”, Animalian toiminnanjohtaja Mai Kivelä toteaa. Laista on tarkoitus päättää vielä tällä vaalikaudella. ”Turkistarhaus tulee nähtävästi jatkumaan. Eläinten kannalta on todella karua, että uusi laki jättää turkiseläimet entiseen liriin”, Kivelä ilmoittaa. Nykyinen eläinsuojelulaki on vuodelta 1996 ja kipeästi uudistuksen tarpeessa. Vanha laki sallii tuotanto tapoja, jotka ovat jo muualla kiellettyjä. Lain uudistuksen tarvetta ajaa myös lisääntynyt tietämys eläinten kokemasta kärsimyksestä. Turkistarhaus on tällä hetkellä joko täysin tai osittain kiellettyä yli kymmenessä Euroopan maasta. Lisäksi osassa Euroopan maista rajoitukset ovat käytännössä lopettaneet tarhauksen ja useissa maissa on jo käynnissä siirtymäkausi turkistarhauksen alas ajamiseksi. Lukuisat suuret muotitalot, kuten Gucci, Versace ja Michael Kors, ovat linjanneet turkikset ulos mallistoistaan. ANIMALIAN Taloustutkimuksella viime vuonna teettämän kyselyn mukaan suomalaisten enemmistö vaatii muutoksia nykyisiin tarhauskäytäntöihin. Nykymuotoista tarhausta vastustaa 69 prosenttia, ja tarhauskieltoa kannattaa 30 prosenttia vastanneista. Noin 40 prosenttia olisi valmis jatkamaan tarhauksen sallimista ainoastaan, jos eläimille tarjotaan paremmat elinolosuhteet. Muuttuneet asenteet kotimaassa ja maailmalla eivät välity hallituksen lakiesityksestä, jonka valmistelu aloitettiin edellisellä vaalikaudella. ”Uudessa laissa näkyy nykyinen hallituspohja. Tämän hetkinen hallituksen esitys on selkeä huononnus siihen, mitä maaja metsätalousministeriö taannoin esitti. Esimerkiksi eläinten itseisarvo on pudotettu pois lakitekstistä”, Kivelä valaisee. VOIMASSA OLEVA A L AKIA kutsutaan eläinsuojelulaiksi, mutta tulevan nimi on laki eläinten hyvinvoinnista. ”Lain nimi on muutettu vastaamaan yleistä kokemusta ja tutkimustietoa eläimistä.” Uuteen lakiin on kirjattu muun muassa eläinten oikeus liikkua. Se on tutkimusten mukaan tärkeimpiä eläinten hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Liikkumista voidaan kuitenkin rajoittaa poikkeusluvilla. Poikkeuksia ovat muun muassa lehmien kytkeminen liekaan parsinavetoissa, porsaiden liikkumisen estävät emakkohäkit ja turkiseläinten pienet häkit. ”Poikkeusta voidaan perustella esimerkiksi tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä. Silloin emme voi sanoa, että lain lähtökohta olisi uusin tieteellinen tieto eläinten hyvinvoinnista.” Lain hengen vastainen kohtelu hyväksytään taloudellisin perustein, koska laissa tuotanto eläimiä tarkastellaan omistusoikeuden alaisina. ”On ristiriitaista, että eläimen voi tappaa, mutta sen lyöminen on kielletty. Tämä perustuu siihen, että eläimen lyöminen ei ole taloudellisesti kannattavaa toimintaa, kun taas tappaminen on”, Kivelä summaa. Selkeitä parannuksia uudessa laissa ovat eläinten jalostusta selkeyttävät kohdat, sekä esimerkiksi villieläinten viihde käytön kielto. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomeen ei enää tule esimerkiksi delfinaariota. Uutinen Otto-kettu viettää eläkepäiviä vanhalle maatilalle vuonna 2012 perustetussa eläinsuojelukeskus Tuulispäässä. Tuulispää on turvakoti entisille tuotantoeläimille, jotka olisivat muuten päätyneet teurastamoon. Tuulispään eläimet putoavat omituiseen limboon. Vaikka ne ovat tuotantoprosessista irrotettuja itseisarvoisia eläimiä.
1 / 2019 • 9 Ukrainalainen Olena Semenjaka yhdistetään äärioikeiston radikalisointiin monissa maissa. Huhtikuussa hän on tulossa Suomeen. TEKSTI OKSANA CHELYSHEVA Äärioikeistoa radikalisoinut ukrainalainen Suomeen Uutinen Uutinen Oikeuden päätös: Ruokalähetit ovat työntekijöitä Hollantilainen tuomioistuin linjasi, etteivät ruokalähettipalvelun lähetit ole yksityisyrittäjiä. TEKSTI JARI TAMMINEN A MSTERDAMILAINEN tuomioistuin on päättänyt tammikuussa, että ruokalähettipalvelu Deliveroon työntekijät eivät ole yrittäjiä. Yhtiö on aiemmin noudattanut linjaa, jonka mukaan lähetit määritellään työnantajan näkökulmasta yksityisyrittäjiksi. Oikeuden mukaan työn luonne ja osapuolten sopimus eivät anna perusteita väitteelle. Oikeustapauksen pani vireille hollantilainen ammattiliitto FNV. Liiton edustajan Willem Dijkhuizen mukaan oikeuden päätöksen myötä lähetit voivat vaatia takautuvasti työsopimuksia Deliveroolta. Yhtiö oli irtisanonut kaikki lähettien työsopimukset alkuvuodesta 2018. Hollantilaisoikeuden päätös antaa suuntaa liittyen alustatalousmallien työntekijän ja työnantajan suhteeseen. Alustatalous on nettisovellusten ympärillä toimivaa liiketoimintaa, joka perustuu joko olemassa olevien resurssien jakamiseen tai työpanoksen myymiseen. Suomessa työntekijän oikeuksia ovat viime aikoina vaatineet muun muassa Foodoran ja Woltin ruokalähetit. Yritysten lähetit työskentelevät vailla yrittäjän vapautta, mutta toisaalta heillä ei ole työntekijän aseman mukanaan tuomaa turvaa. Työntekijöiden aseman määrittely on sikäli merkittävä kysymys, että alustatalouden mallit tulevat vaikuttamaan työmarkkinoiden kehitykseen. S UOMESSA järjestetään jälleen huhti kuussa valkoista ylivaltaa julistava Awakening -tapahtuma. Järjestäjänä toimivat verkko lehti Sarastus ja Radio Monokulttuuri. Tapaaminen järjestetään toistaiseksi julkistamattomassa paikassa. Yksi paikalle kutsutuista puhujista on ukrainalainen Olena Semenjaka. Hän on ukrainalaisen Asovan pataljoonan julkinen kasvo sekä sen poliittisen siiven Kansallinen korpus -puo lueen kansainvälisten asioiden sihteeri. Yhdysvaltalaisen oikeusistuimen asiakirjojen mukaan Semenjaka yhdistetään äärioikeiston lietsomiseen USA:ssa. Asovan pataljoonan uskotaan kouluttaneen ja radikalisoineen yhdysvaltalaisia valkoista ylivaltaa ajavia järjestöjä. Asiasta raportoi viime syksynä FBI:n agentti Scott Bierwirth. Lausunto on luettavissa muun muassa New York Timesin arkistoista, ja siinä Semenjaka mainitaan nimeltä. ASOVAN PATALJOONA on noin 1 400 hengen vapaaehtoisjoukko, joka toimii Ukrainan sisäministeriön alaisuudessa. Venäjän tiedotusvälineissä pataljoonaa pidetään äärioikeistolaisena ja fasistisena ryhmänä, kun taas länsimaissa ei ole korostettu äärioikeiston roolia ryhmittymässä. Linjasta on poikennut USA:n hallituksen tukema Freedom House -instituutti. Sen viime keväänä julkaisemassa Ukrainan ääri oikeistolaiset liikkeet uhkana demokratialle -raportissa Kansallinen korpus -puoluetta ja sen johtajaa Andrii Biletskiä luonnehditaan äärioikeistolaisiksi. Saman luonnehdinnan raportissa saavat Vapauspuolue Svoboda ja Oikeistosektori. Raportissa todetaan, että ryhmät neuvottelevat vaali liitosta tulevissa vaaleissa. Niillä on myös nuoriso-, kulttuurija urheilujärjestöjä sekä puolisotilaallisia joukkoja. Suomeen saapuva Semenjaka on kansainvälisesti verkostoitunut. Hän puhuu usein ääri nationalistisissa tapahtumissa. Hän on vakiovieras muun muassa Virossa järjestettävissä Etnofutur-konferensseissa ja esiintynyt muun muassa Italian ja Ranskan äärioikeistolaisissa tapaamisissa. SARASTUS on julkaissut tähän mennessä seitsemän nationalismia, valkoista ylivaltaa ja fasismia julistavaa kansainvälistä vierasta. Awakening II -tapahtumaan kutsutuista Kevin MacDonald on Californian State Universityn professorin virasta eläköitynyt evoluutiopsykologi, joka on analysoinut juutalaisuutta ”ryhmäevoluutionaarisena strategiana”. Hän on äärioikeistolaisen The Occidental Observerin päätoimittaja. Mukana on jälleen myös valkoista ylivaltaa propagoivan American Reneissance -lehden päätoimittaja Jared Taylor. Helsingin akateemisten perussuomalaisten (Hapsu) hallituksen jäsen ja viestintävastaava Jasmina Ollikainen on niin ikään yksi puhujista. Muita puhujia ovat muun muassa Norjassa asuva Frodi Midjord ja itävaltalainen Martin Lichtmesz. SARASTUS , kuten myös Semenjaka, ovat jakaneet tapahtumaa mainostavan militantin videon Facebook-sivullaan. Siellä lukee: ”Kuolema isänmaan vihollisille.” Tällä hetkellä tapahtuman osallistujamäärä vaikuttaa vaisulta. Osallistujia on alle kaksikymmentä. Asovan pataljoonan tunnuksissa käytetty sudenkoukkukuvio yhdistetään natsisymboliikkaan.
10 • 1 / 2019 Äärioikeiston viettelemät vallanpitäjät ovat tukahduttaneet kansalaisyhteiskuntaa Itä-Euroopassa. Sananvapauden rajoittaminen estää dialogia ja nostattaa vihaa. TEKSTI IIDA SIMES KUVA MITRO PARTTI Demokratian tu?likoe Artikkeli sa on jakautunut kahtia: heihin, jotka kannattavat hallitusta, ja heihin jotka eivät. Nämä ryhmät eivät keskustele keskenään.” Poteroihin kaivautumisen sijaan Miklóssy kaipaa dialogia. Parannusta ei kuitenkaan ole näköpiirissä. Puolan jakautunut kansa ei pysty käymään dialogia, koska asetelmat ovat epätasaiset. ”Liberaalin älymystön edustajat ovat altavastaajia”, huokaa Miklóssy. Itä-Euroopan maissa lehdistön vapaudet ovat kaventuneet viime vuosina. Baltian maissa tilanne on kohtalaisen hyvä, mutta etelämpänä tilanne on huonompi. Kansainvälisen ja riippumattoman Freedom House -järjestön mukaan esimerkiksi Puolassa tiedotusvälineet ovat valtaapitävien lieassa. Noustuaan valtaan parlamenttivaaleissa vuonna 2015 Laki ja oikeus -puolue Puolassa vaihtoi maan tärkeimpien julkis rahoitteisten televisioja radiokanavien johtajat. Puolue kannattaa katolisia ja konservatiivisia arvoja. Siitä lähtien julkisrahoitteisten television ja radion pääuutislähetykset ovat toitottaneet hallituksen erinomaisista saavutuksista kotimaassa ja ulkomailla. P UOLASSA vietetään joulua pitkälle tammikuuhun. 14. tammikuuta 2019 rannikkokaupunki Gdansk järjesti joulujuhlan lastensairaalan rahankeräy ksen kunniaksi. Pormestari Pawel Adamowicz katseli lavalla, kun yleisö heilutti tähtisadetikkuja ja lähetti kuvan Instagram-tilillensä. ”Tämä on ollut hieno päivä!”, hän kuulutti iloitsevalle yleisölle. Mikrofoni toisti hänen viimeiset sanansa. Sitten lavalle rynninyt mies puukotti Adamowiczin hengiltä. Tappaja ei pyrkinyt karkuun, vaan jäi poseeraamaan verisen puukon kanssa ja huusi Adamowiczin kuolleen Kansalaisfoorumi-puolueensa takia. Adamowicz oli suosittu poliitikko, tunnettu avarakatseisista mielipiteistään, ja hänet oli palkittu muun muassa demokratian edistämisestä. Ajanmukaisesti hän oli saanut myös paljon vihapostia ja kohdannut haukkuja ja panettelua. VAIKKA KYSEESSÄ NÄYTTÄISI olleen yksittäisen ihmisen tekemä isku, niin Aleksanteri-instituutin tutkijan Katalin Miklóssyn mukaan tapaus heijastelee Puolan poliittista ilmapiiriä: ”Yhteiskunnassa vallitsee valtava perusviha”, sanoo Miklóssy. ”KanEU:n itäiset jäsenmaat Baltian maat Itäinen Keski-Eurooppa Kaakkois-Eurooppa ”YHTEISKUNNASSA VALLITSEE VALTAVA PERUSVIHA.”
1 / 2019 • 11 Demokratian tu?likoe Lehdistö lietsoo myös vihaa. Suurten aikakauslehtien aggressiivisissa kansiotsikoissa kerrotaan esimerkiksi homoseksuaalien, muslimien tai Euroopan unionin vaarantavan puolalaisen yhteiskuntarauhan, ja Do Rzeczy ( ”Asiaa”) -aikakauslehti on kirjoittanut homoseksuaalien oikeuksia puolustavien ihmisten ajavan ”progressiivisuuden terroria”. Tiedotusvälineiden kontrolloimisen tärkeimpänä pointtina lienee keskustelun ja erimielisten mielipiteiden tukahduttaminen. Demokratian perus pilari, sananvapaus, on sortumisvaarassa monessa EU-maassa. Silti Miklóssy näkee valopilkkuja: ”Nuoriso käyttää paljon nettiä ja sosiaalista mediaa.” Itä-Euroopassa vanhemmat polvet ovat ottaneet käyttöön hyvin yllättävän ja perinteisen toimintatavan, jo neuvostoajoilta tutun samizdatin. Termillä viitataan maanalaiseen – eli yksityisesti ja piilossa tehtävään – julkaisutoimintaan. Hurjimmilaan samizdat tarkoitti ulkoa opeteltuja, suusta suuhun kiertäneitä, kokonaisten romaaniteosten mittaisia siteerauksia, ja joskus kyse oli vain lentolehtisistä. Nykyajan samizdatissa on teknologiaa mukana, eikä sensuroituja aiheita voi estää nousemasta keskusteluihin. ”Kansalaiset ovat alkaneet itse printata ja jakaa tekstejä”, kertoo Miklóssy. HELSINGIN YLIOPISTOSSA Itä-Eurooppaan erikoistuneet tutkijat ovat julkaisseet Demokratian karikot – Itäinen Eurooppa suuntaa etsimässä -tieto kirjan. Sen mukaan demokratia on hauraalla pohjalla niissäkin maissa, jotka 2000-luvulla ovat nimellisesti täyttäneet demokratian kriteerit: nehän kelpuutettiin läntistä vapautta symboloivan Euroopan unionin jäseniksi. ”EU:n itäisten jäsenmaiden ongelmana on ollut eriarvoisuuden kasvun ohella myös korruption pysyvyys, poliittisen järjestelmän epävakaus sekä poliittisen toiminnan ja yritystoiminnan rajojen hämärtyminen”, teos tiivistää. EU:n kaksoisstandardit ovat aiheuttaneet itäisissä jäsenmaissa tyytymättömyyttä. Vuonna 2008 paljastui, että Kreikan viranomaiset olivat raportoineet valheellisesti maansa taloudesta, kun taas uusille jäsenmaille esitettiin pitkiä vaatimuslistoja yhteisvaluutta euroon pääsemiseksi. BRITTILÄINEN HISTORIOITSIJA Antony Beevor on sanonut, että suurin uhka Euroopan yhtenäisyydelle ei suinkaan ole Britannian erokampanja EU:sta, eli brexit, vaan monissa jäsenmaissa kasvava äärioikeiston ja jopa uusnatsien kannatus. Katalin Miklóssy on samaa mieltä: ”Ehdottomasti!” Demokratian karikot -kirjassa tutkija Brendan Humphreys muistuttaa myös länsieurooppalaisilla puolueilla olevan ”avoimen EUja muukalaisvastaisia, populistisia ohjelmia”. Ranskassa viime presidentinvaaleissa keskustaoikeistolaisen Tasavaltapuolueen Emmanuel Macron voitti äärioikeistolaisen Kansallisen rintaman Marine le Penin. ”Jos Kansallisen rintaman ehdokas onnistuu tulevaisuudessa asuttamaan Elysée-palatsin, EU:n institutionaalinen toimivuus on vaarassa. Se saisi myös muukalaisvihan ja rasismin näyttämään normaalilta ja hyväksyttävältä. Minkälaisen viestin tämä antaisikaan Kroatian, Unkarin ja Puolan kaltaisille maille, jotka kaikki kamppailevat synkkien populististen ja epädemokraattisten suuntausten ja puolueiden kanssa”, Humphreys spekuloi. Baltian maat Itäinen Keski-Eurooppa Kaakkois-Eurooppa M AALISKUUSSA VUONNA 2000 Voimassa ennustettiin: ”Venäjä muuttuu ensin autoritaariseksi ja sen jälkeen totalitaariseksi ja todennäköisesti fasistiseksi valtioksi. Ottaen huomioon [presidenttiehdokas] Vladimir Putinin taustan, viimeaikaiset teot ja tarpeen pitää maa hallinnassa talousromahduksen, kansainvälisen eristämisen ja sotilaallisen fiaskon uhatessa, pidän tätä vaihtoehtoa erittäin mahdollisena. [...] Tiedotusvälineet ja parlamentin molemmat kamarit ovat lähes täydellisesti ulkoapäin kontrolloituja. Suurliikemiehet palvelevat innokkaasti ketä tahansa, joka pitää heidän rikollisen bisneksensä käynnissä. Kansassa ei ole merkkiäkään oppositiohengestä.” Edellisen esitti Venäjän Playboy-lehden päätoimittaja Artemi Troitski. Hän asuu nykyään Tallinnassa, ja Voima seilasi kysymään hänen tuntojaan ennustusten pitävyydestä. ”Venäjä on muuttunut erittäin konservatiiviseksi. Vuonna 2014, Krimin valloittamisen myötä, tapahtui suuri käänne, mutta isot muutokset alkoivat jo aikaisemmin. Venäjä on palannut menneisyyteen, jopa Iivana Julman aikoihin”, Troitski kiukkuaa. ”Keskiajalla oli tsaari, aristokratia ja orjat. Nyt Venäjällä on tsaari eli Putin, on sotilaseliitti eli tiedustelupalvelu FSB, on taloudellinen yläluokka eli niin kutsutut oligarkit, ja orjuudessa on kansa, jolla ei ole voimaa muuttaa mitään.” SUORASANAINEN TOIMITTAJA , rockpromoottori ja punk-DJ Troitski on ollut Voiman tukihenkilö ja fani koko lehden ilmestymisen ajan. Kaikkien aikojen ensimmäisessä Voimassa 1/1999 Troitski kirjoitti poteneensa jo joitakin vuosia keski-iän kriisiä. ”Olin eräänä yönä yksin Moskovan keskustassa sijainneessa asunnossani, vilustuneena ja pää täynnä alkoholija hassishöyryjä pitkäksi venähtäneen illanvieton jälkeen. Äkkiä tajusin, että en kyennyt liikkumaan kunnolla.” Jatkuva juhliminen oli käynyt voimille, sydän hakkasi ja Troitski pelkäsi kuolevansa. Hän keksi nerokkaan ratkaisun: pitää rauhoittua ja perustaa perhe. Ensin hän kuitenkin perusti Venäjän Playboy-lehden, ja ryhtyi sen ensimmäiseksi päätoimittajaksi. Jos Troitskin ennuste Venäjän totalitarismista oli kuin paha enne, jonka ei olisi suonut toteutuvan, henkilökohtainen toive onnistui vihdoin viimein. Nykyään hän viettää rauhallista perheenisän elämää Tallinnassa. Artemi Troitskin haastattelun pidempi versio on Voiman nettisivuilla, voima.fi ITÄMAAN ENNUSTAJA TEKSTI IIDA SIMES KUVA SANNA LARMOLA Ensimmäinen Voimalehti ilmestyi marras kuussa 1999. Juhla vuoden sarjassa pa lataan aiheisiin ja teemoihin, joita Voimassa on käsi telty parin vuosi kymmenen aikana. ITÄ-EUROOPASSA VANHEMMAT POLVET OVAT OTTANEET KÄYTTÖÖN HYVIN YLLÄTTÄVÄN JA PERINTEISEN TOIMINTATAVAN, JO NEUVOSTOAJOILTA TUTUN SAMIZDATIN.
12 • 1 / 2019 Vaateteollisuus on kooltaan valtava. Valtava on myös sen hiilijalanjälki. TEKSTI KIRSI NIINIMÄKI KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA Piiloöljy näkyväksi Kommentti S EURA AVAT LUVUT antavat jotain osviittaa tekstiilija vaateteollisuuden suuruudesta. Polyesteriä tuotetaan maailmassa vuosittain 54 miljoonaa tonnia ja sen tuotanto muodostaa yli puolet kaikesta tekstiilikuidun tuotannosta. Puuvillaa puolestaan tuotetaan vuosittain 25 miljoonaa tonnia ja luomu puuvillan osuudeksi arvioidaan tästä vain noin 0,5 prosenttia. Tekstiilikuitujen tuotanto on kasvanut valtavasti viimeisten vuosikymmenten aikana: vuonna 1974 vuosituotanto oli 24 miljoonaa tonnia, vuonna 2017 jo 105 miljoonaa tonnia. Lisäksi kuitujen tarve tulee vain kasvamaan tulevaisuudessa, kun elintason noustessa myös kehittyvien maiden kuluttajat haluavat omaksua samanlaisen kulutuskäyttäytymisen länsimaisten kanssa. Vuoden 2025 kuitutuotannon tarpeeksi arvioidaan jopa 120 miljoona tonnia vuodessa. Pikamuoti, impulssiostaminen ja vaatteiden hyvin halvat hinnat näkyvät myös vaatekaapeissamme, jotka pursuavat yli äyräidensä. Vaatteiden käyttökerrat ovat vähentyneet arviolta yli kolmanneksella 2000-luvun aikana ja vain noin kolmannes vaatekaapin sisällöstä on aktiivikäytössä. Vaikka vaatekaappimme ovat täynnä, koko ajan tuotetaan uusia vaatteita. Markkinoiden ylitarjonta edesauttaa sitä, että eri arvioiden mukaan jopa 5–20 prosenttia tuotannosta jää myymättä. Esimerkiksi Hollannissa arvioi tiin vuonna 2015, että 21 miljoonaa vaatetta jäi myymättä, eli 6,5 prosenttia tarjonnasta. Viime aikoina olemme saaneet lukea uutisista useamman brändin polttaneen myymättä jääneitä vaatteitaan sen sijaan, että myisivät niitä alennuksella. TEKSTIILIJA VA ATETEOLLISUUS on globaali ala. Vaikka tuotantoa on ympäri maapalloa, sen pääpaino Kaukoitään. Valmistusmaihin sijoittuvat myös tämän sektorin suurimmat ympäristöhaitat. Esimerkiksi 20 prosenttia vesien saastumisesta johtuu tekstiilien värjäämisestä sekä muista tekstiiliprosesseista ja niissä käytetyistä kemikaaleista. Pelkästään yhden puuvillapaidan valmistamiseen kuluu 2 500 litraa vettä. Tekstiiliteollisuus käyttää myös suurissa määrin uusiutumattomia raaka-aineita. Niitä kuluu vuosittain noin sata miljoonaa tonnia polyesterin valmistamiseen, puuvillan viljelyssä käytettäviin lannoitteisiin, tekstiilien prosessoinnissa tarvittaviin kemikaaleihin ja öljytuotannon sivutuotteina tuotettuihin väreihin. Yhden tekstiilikuitukilon valmistamiseen tarvitaan keskimäärin kolme kiloa kemikaaleja. Massiivinen tuotanto kuluttaa hurjat määrät vettä, materiaaleja ja energiaa. MUOTITEOLLISUUS perustuu materiaalin nopeaan läpikulkuun, eli vaatteen lyhyeen käyttöikään, tuotteen nopeaan kulutukseen ja sen muuttumiseen jätteeksi. Halpa pikamuoti on kiihdyttänyt tätä ilmiötä niin, että vaatteiden laatu on vain keskinkertaista – vaatteen ei tarvitse kestää kuin kymmenen pesukertaa, jonka jälkeen se heitetään pois. Tekstiilijätteen määrä on kasvanut kaikissa länsimaissa. Parhaillaan kehitetään teknologioita, jotta tekstiilijätettä voisi käyttää uuden kuidun tuotannossa nykyistä tehokkaammin. Kaikkia kuituja ei kuitenkaan osata vielä kierrättää uusiokuiduksi , ja markkinoinnissa käytetään hieman hämäävää viestintää kierrätykseen liittyen. Esimerkiksi kierrätyspolyesteri on tehty PET-juomapulloista, ei vanhoista vaatteista. Polyesteriä ei osata vielä tehokkaasti kierrättää tekstiilikuidusta, joten vanhat polyesterivaatteet päätyvät pääsääntöisesti poltettaviksi. Myös mikromuovi merissä on osittain peräisin vaatteista, erityisesti pehmeästä fleecestä ja ahkerasti pestävistä urheiluvaatteista. Tekstiilikuiduista polyesteri, polyamidi ja akryyli tuotetaan öljystä. Mutta myös uusiutuvat kuidut, kuten puuvilla, tarvitsevat öljyä tuotannon eri vaiheissa – viljelyssä, prosessoinnissa ja kuljetuksissa. Puemme siis öljyä yllemme eri muodoissa. Miten muuttaa tätä tilannetta? Yleistyvä keskustelu biotaloudesta ja uusiutuvista raaka-aineista on jo hyvä aloitus. Uusiutuvat raaka-aineet eli kasvit sitovat hiiltä juurillaan maaperään, ja tämä hillitsee ilmastonmuutosta. Tulevaisuudessa paikallisuuden ja raaka-aineiden monipuolisuuden soisikin olevan todellisuutta tekstiiliteollisuudessa. Pellavan, hampun ja nokkosen kaltaiset runkokuitukasvit kasvavat myös Suomen olosuhteissa ja täällä kasvatettuna tarvitsevat vähemmän kasvinsuojeluaineita kuin Euroopassa viljellyt lajitoverinsa. Niiden ympäristökuormitus on huomattavasti pienempi kuin puuvillan, mutta hinnalla ne eivät pysty kilpailemaan. Myös viljeltäviä kasvi värejä tutkitaan synteettisten väri aineiden korvaajiksi ja samoin niitä voitaisiin viljellä ja tuottaa Suomessa. VASTUULLISTEN VALINTOJEN tekemistä helpottaisi, mikäli erilaisia vaatteiden ja tekstiilien ympäristövaikutuksia mitattaisiin tarkemmin. Mittausten pohjalta kehitetyillä standardeilla ja merkeillä voitaisiin auttaa vastuullisuuteen pyrkivää kuluttajaa hahmottamaan vaatteiden tuottama ympäristörasitus. Kansainvälisesti on käyty keskustelua waterfootprintin ja carbonfootprintin eli vesija hiilijalanjälkien merkeistä. Ympäristöä kuormittavan tuotannon kohdalla on keskusteltu myös vihreistä veroista. Päästöjen suitsimista, standar dien kehittämistä ja haittaverojen käyttöönottoa vaikeuttaa kuitenkin alan globaali luonne. Kirjoittaja on muotiin, vaatetukseen ja tekstiileihin erikoistunut muotoilun tutkimuksen professori Aalto-yliopistossa. Öljy vaatteissamme H &M:N LIIKKEISSÄ viimeaikoina käyneet ovat epäilemättä huomanneet kassoilta löytyvät kierrätyslaatikot. Vanhat vaatteet voi sujauttaa niihin kätevästi samalla, kun sulloo kassiin uusia vaatteita. Ehkä ajatus kierrätyksestä tuntuu hyvältä ja kuluttajan on helpompi perustella itselleen jälleen uusi tunika, paita tai toppi. Ja onhan kierrätys tietenkin hyvä hommeli, mutta sillä ei niitä lyhyt aikaisiksi tuomittuja muutaman euron paitoja taiota millään muotoa ekologisiksi. Mikään määrä kierrätystä ei poista sitä nopeasykliseen muotiin sisäänrakennettua ominaisuutta, että uusi mallisto tekee edellisestä mallistosta roskaa alta aika yksikön. Puhe kierto taloudesta on pääosin viherpesua ja laastari avomurtuman päällä. KOSKA VAATTEITA tuotetaan jossain kaukana, eikä ala panosta läpinäkyvyyteen, vain ani harvalla kuluttajalla on konkreettista käsitystä hankintojensa ekologisesta jalanjäljestä. Abstraktio pitäisi muuttaa konkretiaksi. Samoin kuin ruoka voi olla pullollaan piilorasvoja, vaatteet tihkuvat piiloöljyä. Olemme vähitellen oppineet tiedostamaan piilorasvat. Seuraavaksi voisimme opetella tunnistamaan piiloöljyn vaatteissa – ja kaikkialla muuallakin ympärillämme. JARI TAMMINEN Häiriköt-päämaja Artikkeli PUEMME ÖLJYÄ YLLEMME ERI MUODOISSA.
1 / 2019 • 13 To im itu ks ell ist a ain eis to a Tunika 100% öljyä 19,99 €
14 • 1 / 2019
1 / 2019 • 15 Emma Ainala on yksi tämän hetken kiinnostavimpia suomalaisia kuvataiteilijoita. Hän käsittelee töissään muun muassa naiseutta, seksuaalisuutta, ihmissuhteita, valta-asetelmia ja eskapismia. TEKSTI JA KUVAT SANNA TAIKINA Söpöä uhkaa E MMA AINALA (s. 1989) istuu kodissaan Savonlinnassa muumioitunut kissa sylissään. Kissa on nostettu sisustuksesta esiin valokuvausta varten. Ainala asuu vanhassa puutalossa. Sisältä talo on vuorattu arvoituksellisilla ja kauniilla tapeteilla kuin Dario Argenton elokuvista. Kissan muumio löytyi erään hylätyn talon alta, joita Savonlinnassa oli vielä joku aika sitten runsaasti. Ennen uskottiin, että talon perustusten alle haudattu kissa tuo vaurauden kotiin. Söpöjä mutta uhkaavia ovat myös Ainalan maalausten aiheet. Jos ei anna pastellin sävyjen ja herttaisuuden runsauden sumentaa, löytää hahmoista myös kohtalokkuuden ja tuskaisuuden. Työt ovat ajan kuvastin, ja niiden symbolit resonoivat erityisesti milleniaalien lapsuuden tunnemaisemien kanssa. Ainalan tajunnasta ja muistoista kumpuaa yhdeksänkymmenluvun estetiikkaa. Se näkyy töiden teemoissa. ”Muistan ajan, kun kaikki oli hyvin, Jumala oli olemassa, ja ihmiset olivat hyviä. Olen kristillisestä kodista, joten minut on kasvatettu sellaiseen maailmaan. Siinä on myös hyviä puolia. Ylipäätään maailma ei ollut näin pirstaloitunut. Sellaisessa maailmankuvassa koin eheyttä”, Ainala kertoo. KUN AINALALLE LUETTIIN vielä lasten Raamattua, oli hänellä myös tapana piirtää Disneyn klassikoita mallista. Hän pysäytti VHS-videonauhurilla pyörineen piirretyn elokuvan mieleisessä kohdassa ja piirsi lyijykynällä kuvaa paperille satoja kertoja. Videonauhuri oli harvinaista. Oli lama ja perheellä ei ollut varaa omaan nauhuriin, joten isä vuokrasi sellaisen silloin tällöin. ”Minulla on sisäinen pakko tehdä kuvia. Kai se on jäänyt minulle jonkinlaiseksi tunteiden käsittelykeinoksi”, Ainala miettii. Hän arvelee nostalgiakuvaston tunnelmoinnissa olevan kyse aikuisuuteen liittyvien negatiivisten mielikuvien kieltämisestä, sekä siitä, että tulevaisuus ei näyttäydy kovin valoisana. ”Kun nyt aikuisena mietin populaarikulttuurin syöttämiä malleja, niin kyseenalaistan aika pitkälle kaikki omat käsitykset esimerkiksi romanttisesta rakkaudesta. Se on aika pelottavaa”, Ainala toteaa. Töidensä aiheita Ainala ei päätä etukäteen, vaan ne kehittyvät prosessin myötä. ”Tunnistan kyllä niin sanottuja Heureka!-hetkiä. Ensin tulee näky, mutta se ei ole vielä valmis idea. Siitä alkaa jännittyneen innostunut prosessi kohti sitä, että teen sen näkyväksi.” Prosessi tuottaa edetessään lisä yhteyksiä kohti valmista teosta. Edellisessä näyttelyssään Soft Hardcore, joka oli marraskuussa Helsinki Contemporary -galleriassa, Ainalalla oli esillä myös keraamisia esineitä. Näyttelyn kritiikit olivat kiittäviä. SOSIA ALISESSA MEDIASSA Ainalalla on menossa omaa luokkaansa oleva unelias performanssi. Se on kuin maalaus, joka liikkuu hieman. Ainala tutkii töissään myös sosiaalisen median luonnetta ja väitettä, että näytämme siellä vain parhaita puolia itsestämme. ”Mutta niinhän teemme myös oikeassa elämässä, ja kaikki sosiaaliset suhteet ovat oikeastaan peili itsestämme. Pidämme itseämme paljon enemmän silmällä silloin, kun tiedämme, että meitä tarkkaillaan.” Myös erilaiset suhtautumistavat naisten seksualisointiin kiinnostavat. Kiinnostavaa on ristiriita, joka syntyy siitä, että seksualisointiin suhtaudutaan hyvin eri tavoin riippuen, onko seksualisointi lähtöisin naisista itsestään vai ulkoapäin tullutta. Ainalan mielestä ilmiö korostuu perinteisen median ilmauksissa. Suurten yksityisnäyttelyiden toteuttaminen on Ainalan mukaan raskasta ja niiden jälkeen tulee aina pienimuotoinen romahdus. Mutta edellisen projektin loputtua täytyy käydä jo seuraavan kimppuun. Ainala aloittaa työskentelyn rakentamalla uusia pohjia maalauksilleen. Mekaaninen käsityö pohjien parissa on puuhastelua, joka rauhoittaa. Samalla voi antaa itselleen tilaa, ja antaa uusien asioiden syntyä puristamatta. Kun on isojen kokonaisuuksien haltuunoton vaihe, Ainala stressaa. Epävarmuutta, joka syntyy töiden jatkuvuuden jäsentämisestä ja ennakkosuunnittelusta, on vain siedettävä. ”Vasta loppuvaiheessa huomaan, että mitkä aiheet nousevat. Ne ovat lopulta aiheita, jotka ovat olleet elämääni ja tunteitani. Pystyn verbalisoimaan ne vasta lopuksi”, Ainala sanoo. Ainalan väripaletti on muuttunut kausittain. Se on liukunut Kuva taide akatemia-aikojen ruskeista seepia nostalgioista viimeisimpien näyttelyjen rohkeisiin sävyihin. ”Olen mennyt sellaisille alueille, että voi kysyä, ovatko ne tavallaan rumia, koska ne ovat niin puhtaita ja räikeitä. Halusin venyttää sitä, mikä on harmoninen tunnelma ja mikä ei ole”, Ainala sanoo. Esimerkkinä värien käytöstään Ainala mainitsee pinkin, joka itsessään edustaa tyttöyttä ja söpöyttä, mutta yhdistettynä röyhelöihin, se tuo hänen töihinsä oudon lihallisen tunnelman. ”Johonkin värimaailmaan voi liittyä tarve päästä eroon vanhasta ja halu käyttää muita työkaluja”, Ainala sanoo. AINALALLE PARAS HETKI työssä on se, kun kokonaisuus alkaa hahmottua, mutta mitään ei ole vielä lyöty lukkoon ja materiaalia on ympärillä paljon. ”Ei ole kiire ja työ on hyvässä vauhdissa. Tuolloin kokee, että tekeminen sujuu, eikä ole ihan pihalla. Eikä ole vielä kiire tuottaa näyttelyyn valmista materiaalia, koska siitä nousee kauhu.” Alunperin Jyväskylästä kotoisin oleva Ainala lähti Savonlinnaan kuva taidelukioon, jonka jälkeen hän opiskeli Kuvataideakatemiassa Helsingissä. Takaisin Savonlinnaan hän muutti heti valmistumisensa jälkeen vuonna 2013. Vuokrien edullisuus Savonlinnassa mahdollistaa taiteilijalle kunnolliset työskentelytilat. ”Koen, että urani kannalta yksi merkittävimmistä asioista on asua täällä. Jos asuisin Helsingissä, minun pitäisi maksaa asuminen ja työhuone erikseen. Pystyisinkö edes elämään apurahalla? Pystyisinkö tekemään niin paljon taidetta, kun minulla on myös perhe?" Ainala miettii. VAIKKA SAVONLINNA on kooltaan pieni, löytyy sieltä saman henki syyttä. "Olen huomannut, että tänne muuttaa sellaisia ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita vaihtoehtoisemmasta tavasta elää. Asuminen ei maksa täällä niin helvetisti, että kaikki vapaa-aika pitäisi uhrata sille’’, hän sanoo. "Riittää, että käyn keskimäärin kerran kuussa Helsingissä. Suurin osa ystävistä asuu siellä, ja minua kiinnostaa käydä keikoilla ja teatterissa. Netin takia sijainnilla ei ole enää niin paljon merkitystä, kuin oli joskus aikaisemmin’’, Ainala perustelee. Toinen Savonlinnan hyvä puoli on häiriötekijöiden vähyys. ”Suhteeni tähän kaupunkiin on lähtökohtaisesti sellainen, että olen täällä tekemässä taidettani. Olen nähnyt Savon linnan viehättävänä aavekaupunkina”, Ainala toteaa. Haastattelu KUN NYT AIKUISENA MIETIN POPULAARIKULTTUURIN SYÖTTÄMIÄ MALLEJA, NIIN KYSEENALAISTAN AIKA PITKÄLLE KAIKKI OMAT KÄSITYKSET ESIMERKIKSI ROMANTTISESTA RAKKAUDESTA. SE ON AIKA PELOTTAVAA
Helsingin työväenopisto hel.fi/tyovaenopisto Arbis hel.fi/arbis Antiikkinalle, guassimaalaus, kuvajournalismi ja 2 249 muuta kurssia. Katso tarjonta ja ilmoittaudu ilmonet.fi Affärsplanering, flexitarism, löparskola och 532 andra kurser. Bekanta dig med utbudet och anmäl dig på ilmonet.fi RIVERIA.FI MEDIA-ALAN JA KUVALLISEN ILMAISUN PERUSTUTKINTO Audiovisuaalisen viestinnän osaamisala // peliala, 3D-tuotanto, video-ja radiotuotanto, äänituotanto, esitysja teatteritekniikka Kuvallisen ilmaisun osaamisala // kuvataide, valokuvaus ja graafinen suunnittelu TANSSIALAN PERUSTUTKINTO // tanssija TAIDETEOLLISUUSALAN PERUSTUTKINTO // lavasterakennus YHTEISHAKU 19.2.–12.3. www.opintopolku.fi Peruskoulun tai lukion suorittaneille JATKUVA HAKU 9.2.–12.4. www.riveria.fi/jatkuvahaku Aiemman tutkinnon suorittaneille Ainutlaatuinen Outokumpu HAE OPISKELEMAAN ! kansainvälistäjournalismiasuomeksi. tilaaDiploalkaen30 € / vuosi (sisältää myös digilehden) mondediplo.fi
HAE KEVÄÄN YHTEISHAUSSA 20.3. – 3.4.2019 Kulttuurituottaja (AMK) Tulkki (AMK) Yhteisöpedagogi (AMK ja YAMK) HUMAKIN ERIKOISET Englanninkielinen yhteisöpedagogi (AMK) -tutkinto Bacherlor´s Degree Adventure and Outdoor Education Kulttuurituottaja (AMK) – tutkinto kokonaan verkossa www.humak.fi/opiskelijaksi/yhteishaku • kulttuurin ja yhteiskunnan asiantuntijaksi • yhteisöllisyyden rakentajaksi • organisaattoriksi ja elämysten tuottajaksi • moninaisuuden vaalijaksi OPISKELE VAIKUTTAVIIN AMMATTEIHIN LUONTO JA YMPÄRISTÖ LUONNONKOSMETIIKAN TYÖPAJA 2, Hki 13.4.2019 LUONTOKUVAUS JA LAJITUNNISTUS, Hki 23.4.–6.5.2019 TEE ITSE SAIPPUAA -TYÖPAJA, Hki 27.4.2019 AURINGOSTA SÄHKÖÄ MÖKILLE, Hki 30.4.–28.5.2019 VILLIVIHANNEKSET JA YRTIT TUTUIKSI, Hki 22.–23.5.2019 Pääkaupunkiseudun lähiluonto tutuksi MUSTAVUOREN LUONTO JA LUOLAT, Hki 8.6.2019 ISON VASIKKASAAREN LUONTO JA HISTORIA, Espoo 12.6.2019 MITEN TEHDÄ OMA PODCAST? Hki 11.2.2019 VAIKUTTAVA VIDEOVIESTINTÄ, Hki 2.3.2019 INNOSTAVA VAPAAEHTOISJOHTAJA, Tre 9.3.2019 ESTEETÖN JA SAAVUTETTAVA YHDISTYS, Hki + verkko 29.3.2019 OSALLISTA TOIMINTAAN FASILITOINNIN ABC, Hki 30.3. ja Tku 6.4.2019 VUOROVAIKUTUKSEN JOHTAMINEN, Jkl 6.4.2019 TAPAHTUMILLA VAROJA YHDISTYKSEN TOIMINTAAN -verkkokurssi 11.4.2019 YHDISTYS- JA VAPAAEHTOISTOIMINTA Mitä sinä haluaisit oppia? opintokeskusvisio.fi Lisätietoja ja ilmoittautumiset www.opintokeskusvisio.fi 10€
18 • 1 / 2019
1 / 2019 • 19 TEKSTI JANNE SIIRONEN KUVA VELDA PARKKINEN Uuden ajan drag Drag on siirtynyt neljässäkymmenessä vuodessa viihteen marginaalista valtavirtaan. Sen uusi sukupolvi haluaa kuitenkin enemmän kuin vain viihdyttää. K U VA A M M E Voiman helmikuun numeron kantta toimituksen kellarin studiolla. Kuvattavana on juuri 18 vuotta täyttänyt Vertti Vesala, taiteilijanimeltään Illuminatrix. Vertti edustaa tämän hetken kiinnostavinta vaihtoehtoskeneä: underground dragia. Pääkaupunkiseudulle on muutamassa vuodessa kasvanut kokonaan uusi elinvoimainen alakulttuuri, joka liputtaa tee se itse -meiningin, osallistamisen ja esteettömyyden nimeen. Uuden sukupolven drag-kollektiivit kuten House Of Jaahas, House of Greedy, House Of Auer ja Drag Me To Hel haluavat haastaa klassisen dragin ja sen vanhentuneet roolit. Kun vakiintuneet tekijät ja tutut nimet ovat vallanneet viihdeohjelmat, vikinglinet ja bingohallit, lymyää uusi skene vielä jossain horisontin alapuolella. Sen nousu kellareista on tapahtumassa juuri nyt. Mentaalisesti drag on palannut juurilleen; vaarallisen kiihottavaksi marginaalitaiteeksi, jolla on kyky nyrjäyttää maailmankuvia. Illuminatrix seisoo keskellä tätä transformaatiota. Pukkilassa kasvaneella, nykyään Torkkelin kuvataidelukiota käyvällä Vertillä on takanaan noin 10 omaa esiintymistä ja muutama Arabian nuoriso talon kanssa järjestetty tapahtuma. ”Ensimmäinen esitykseni oli eräs surullinen biisi, josta olin tavallaan tehnyt meemin. Soitin siinä ihmispianoa ja lauloin dildomikrofoniin. Aluksi soitin häntä hellästi ja rakastavasti, sitten koko ajan aggressiivisemmin. Lopuksi suutuin, huusin, hakkasin ja potkin sitä pianoa. Esiintyminen jännitti paljon, mutta jälkikäteen ihmiset sanoivat, että heitä itketti. Se oli just se, mitä hain.” Dragia Vertti on tehnyt omien sanojensa mukaan aina. ”Olen repinyt äidin vanhoja yöasuja ja meikannut kauan ennen kuin tiesin, mitä drag edes on. Olosuhteet ovat olleet aika otolliset. Kummitätini on ollut meikkitehtaalla töissä, joten sieltä tuli jouluisin aina hirveä kasa kaikkea. Tätini puolestaan on stylisti, sain häneltä vaatteita.” Vertti aloitti kunnianhimoisen meikkaamisen jo teininä. ”Joskus 13-vuotiaana meikkasin jo aktiivisesti, ja aloin ottaa kuvia Instagramiin. Sitten innostuin myös meikkivideoiden tekemisestä.” Meikkausopetusvideot päätyivät ylittämään vuonna 2015 uutiskynnyksen MTV:lla. ”Tuolloin ajattelin vielä, etten tule ikinä esiintymään missään. Esiintyminen alkoi oikeastaan vasta Lola Vanillan koulusta”, Vesala kertoo. LOLA VANILLA eli Jari Koljonen on yksi uuden dragin tärkeimpiä vaikuttajia. Skenen suurinta tapahtumaa Drag Me To Hel -klubia puolisonsa Lamey Crackhousen kanssa järjestävä Koljonen on tehnyt burleskia ja dragia jo yli 10 vuotta. Klassisen porttiteorian mukaan myös Jari aloitti pienellä hassuttelulla koulun bileissä sekä bailaamalla paikallisten club kidzien kanssa club La Perséessä. Lopulta hän osallistui vuonna 2007 DTM:n Miss Drag Queen -kisoihin. Burleskin löytäminen samoihin aikoihin muutti Jarin ajattelua siitä, mitä on queer, sukupuoli ja niihin liittyvä poliittisuus. Burleski tuntui maailmalta, jonne Jarin drag sopi paremmin kuin DTM:n missikisoihin, jossa komediallinen look-alike drag oli edelleen normi. ”Jotenkin minua kiinnosti enemmän dragiin liittyvä kehollisuus ja seksuaalisuudella leikkiminen”, Jari toteaa. Drag Me To Hel syntyi huomiosta, ettei hän ollut ainoa. ”DRAGIN MENESTYS KERTOO SIITÄ VALTAVASTA ASENNE ILMAPIIRIN MUUTOKSESTA, JOKA SUOMESSA ON KOETTU 30 VUODESSA.”
20 • 1 / 2019 ”Esimerkiksi perinteisissä DragQueen -kisoissa oli useita esiintyjiä, jotka olivat tosi hyviä, mutta väärässä kontekstissa. Me halusimme luoda vapaamman foorumin dragin tekemiseen.” Drag Me To Hel oli alusta saakka menestys. Sen innoittamana Jari alkoi järjestää School Of Vanillaa, dragkurssia, josta on valmistunut uusia esiintyjiä vuodesta 2014. Kipinä oman koulun perustamiseen syntyi osittain käytännön syistä. Jarilta oli jo vuosia kyselty neuvoja, kannustusta ja apua dragin tekemiseen. Keskeistä oli huomio, että vaikka monia burleskintekijöitä kiinnosti drag-ilmaisu, niin esikuvat olivat siinä vaiheessa pääasiallisesti perinteistä miehestä naiseksi muuntautumista. Naisoletetut tai muunsukupuoliset olivat epävarmoja, onko heillä edes oikeutta kokeilla dragia. ”Oma näkemykseni on, että tällä uudella sukupolvella arjessa ja elämysmaailmassa suku puoli ja seksuaalisuus näyttäytyvät ihan erilaisena kuin meidän ikäisille. Ei ole vain miehiä ja naisia, homoja ja heteroja, vaan kaikki on sellaista yhtä liukumaa ja spektriä.” Perinteinen drag, kuten suuri yleisö sen tuntee, pohjaa selkeille hahmoille, sukupuolirooleille ja stereo typioille. Mutta entä kun ne muuttuvat? RISTIINPUKEUTUMINEN on teatteriviihteessä tuhansia vuosia vanha perinne. Myös Suomessa roolileikkejä on nähty jo toistasataa vuotta teatterilavoilla, elokuvissa, kuplettiviihteessä ja esimerkiksi sotien aikana rintamaviihdykkeenä. Varsinaisen dragin historia limittyy silti vahvasti LGBTQ -yhteisöjen ja niiden erilaisten alakulttuurien historian kanssa. Suomessa kaksi vuosilukua kehystää näkymää maailmasta , jossa ensimmäiset dragkuningattaremme toimivat. Vuonna 1971 homoseksuaalisuus poistettiin rikoslaista ja vuonna 1981 homoseksuaalisuus poistui virallisesta tautiluokituksesta. Modernin suomalaisen dragin historia alkaa 1970-luvun lopulta. Disco-ajan värikkyys ja rento seksuaalisuus olivat jo hieman pehmittäneet maaperää kotimaiselle ”lumppu show:lle”. Ensimmäisiä korkean profiilin drag-esiintyjiä olivat muun muassa Reijo Paukku ryhmineen. Reijo Paukku & Guys:in showta esitettiin aluksi eksklusiivisesti Club Dianassa Helsingissä, mutta kysynnän kasvaessa ryhmä lähti kiertämään ympäri Suomea. Samoihin aikoihin aloitti myös 18-vuotias Juha Raste eli Mega-Paula, joka löysi menestystä Sylvester Lindarwin Star Sisters -ryhmässä. Aluksi dragesiintyjät esiintyivät säännöllisesti yleisöille, jotka hädintuskin tajusivat mistä oli kyse. Varsinkin maaseudulla vanhemmalta väeltä saattoi mennä yli hilseen esiintyjän todellinen sukupuoli. Homopaikoissa yleisö oli tietenkin mukana vitsissä, ja kykeni arvostamaan esitysten nyansseja. Niissä myös huumori sai olla sensuroimatonta ja ronskia. 70-luvun sinapinvärisessä yhtenäiskulttuurissa tämän kaltaiset rohkeat esitykset poikivat sensaatiomaisia otsikoita tyyliin ”Kuinka uskallettua? MIES esiintyy NAISENA keskellä kaupunkia” (Ilta-Sanomat, 1979). Muutamille ryhmille ja kourallisille esiintyjiä riitti silti töitä sekä homoettä heteroravintoloissa. 1980-luvun alussa koettiin jopa jonkinlainen pieni drag-buumi, mutta kun uutuudenviehätys ja il miön kääkfactor alkoivat hiipua, jäi drag taas marginaaliin. 1990-luvulla alussa drag nousi maailmalla pop-kultuurin kes kiöön muun muassa Priscilla – aavikon kuningatar -elokuvan ja RuPaulin menestyksen myötä. Kesto harmaa lamaSuomi janosi väriä ja sirkushuveja, ja niitä drag kykeni tarjoamaan. Esimerkiksi vuonna 1990 perustettu La Revue Aprés Rasage kulki kimalletta säästämättä tukholmalaisen After Dark -ryhmän näyttävien korkokenkien jäljissä. Show:n tähtinä loistivat Jari Vihinen ja Morgan Devereaux, joiden elämäntarinat on myöhemmin tallennettu Tarja Surakan kirjaan Kallion Kuningattaret (2015). Televisiossa Sirkka Tälli nähtiin vakiokasvona Maikkarin Punainen planeetta -ohjelmassa. DTM-ravintolan vuonna 1997 aloittamat Miss Drag Queen -kisat puolestaan nostivat tekemisen tasoa, ja tuottivat joka vuosi uusia ammattimaisia esiintyjiä. Kisat ylittivät heittäen myös uutiskynnyksen kansallisessa mediassa aina nuortenohjelma Jyrkistä Maikkarin uutisiin. Drag oli nyt esillä parhaaseen katseluaikaan. Kunnianhimoiset ja uudella tavalla ammattimaiset ryhmät ja esiintyjät, kuten Kalkkunan vetämä Les Femmes ja Pola Ivanka, loivat alalle uutta standardia. Kuten 70-luvulla, oli myös 90-luvulla ajassa jotain luovaa hulluutta, joka mahdollisti myös Plastic Ponyn kaltaiset anarkistiset kokeilut. Niin ikään lesboskenen drag-kingeily, kuten East 17 -henkinen poikabändiparodia Itis 17, alkoi saada jalansijaa miesten dominoimalla kentällä. Kun Superdames-esitys lanseerattiin menestyksellä Helsingin kaupunginteatterissa vuonna 1996, oli drag valloittanut myös suuret teatterilavat. Vuosikymmenen lopussa aloitti ShoWhat-duo eli Osku Heiskanen ja Jarkko Valtee, joiden menestys toimi jäänsärkijänä skenen siirtyessä marginaalista valtavirtaan. 2000-luvulla dragista on tullut kokoperheen viihdettä, jota on nähty niin Putouksessa, Euroviisuissa kuin vaikkapa sketsiviihteenä nelosen Toosa-Tv:ssä. Monista tekijöistä, kuten Kymppitonnia vetävästä Cristal Snow:sta, on tullut varteenotettavia vakiojulkkiksia, jotka jakavat ilonsa, surunsa ja burnoutinsa naistenlehtien sivuilla. Dragista on tullut salonkikelpoista. Asialle ei kannata nyrpistellä, sillä dragin menestys kertoo siitä valtavasta asenneilmapiirin muutoksesta, joka Suomessa on koettu 30 vuodessa. Maailmankuvan avautuminen, koulutus ja kansainvälistyminen ovat tehneet marginaali-ilmiöstä yleisesti hyväksyttyä viihdettä. Eli loppu hyvin kaikki hyvin? Kuten minkä tahansa elävän taidemuodon, täytyy myös dragin luoda nahkansa ja syntyä uudestaan uusien sukupolvien myötä. Ihan ilman kitkaa tämä muutos ei synny. Jo establisoituneet tekijät voivat kokea uudet tulokkaat vääränlaisena, käsittämättömänä, jonain joka on romuttamassa heidän elämäntyönsä. Mutta taidetta ei voi naulita paikoilleen. YKSI UUDEN drag-skenen keskeisimmistä tekijöistä on House Of Jaahas -kollektiivi, joka on kahden vuoden sisällä järjestänyt jo toistakymmentä loppuunmyytyä tapahtumaa. House of Jaahas syntyi loppuvuodesta 2016, kun aiemmin punk-, talonvaltausja burleski-piireissä liikkunut Shady Stardust uskaltautui kämppiksensä ja toisen ystävänsä kanssa School Of Vanilla -kurssille. Heille kysymys siitä voivatko muut kuin miehet tehdä dragia, muuttui nopeasti epärelevantiksi. House Of Jaahas -maailmassa sitä voivat tehdä kaikki. ”Diversiteetti on meidän isoin juttu. Pyrimme siihen, että Jaahasissa olisi aina mahdollisimman erilaisia ihmisiä, mahdollisimman erilaisia kehoja. Lavallamme näkee rodullistettuja ihmisiä, muunsukupuolisia, transnaisia, transmiehiä…” ”70-LUVUN SINAPINVÄRISESSÄ YHTENÄISKULTTUURISSA TÄMÄN KALTAISET ’ ROHKEAT ESITYKSET’ POIKIVAT SENSAATIOMAISIA OTSIKOITA.” Shady Stardust
1 / 2019 • 21 Vastakkainasettelu perinteisen ”miehestä naiseksi” ja muunlaisen dragin kanssa ei Shadya enää erityisesti kiinnosta. ”Mulle drag on naamioleikin paljastamista, kaikkien asioiden rakentuneisuuden tutkimista; sen käsittelyä, että miten sukupuoli on rakentunut, ja miten asiat ovat historiallisesti rakentuneet. Juuri sukupuoliaspekti on vetänyt minua aina puoleensa, ja siksi teemme dragia emmekä esimerkiksi burleskia. En missään nimessä ole ainoa, joka on saanut omat suku puolikelansa mietittyä, ja tehtyä niiden kanssa rauhan dragin kautta.” Shady itse on muunsukupuolinen. Jaahaslaisten ykkösprioriteetti ei ole niinkään viihdyttää massoja, kuin ”KESTOHARMAA LAMASUOMI JANOSI VÄRIÄ JA SIRKUS HUVEJA, JA NIITÄ DRAG KYKENI TARJOAMAAN.” ”SUOMESSA ROOLILEIKKEJÄ ON NÄHTY JO TOISTA SATAA VUOTTA TEATTERILAVOILLA, ELOKUVISSA, KUPLETTIVIIHTEESSÄ JA ESIMERKIKSI SOTIEN AIKANA RINTAMA VIIHDYKKEENÄ.” tehdä ohjelmaa omalle yhteisölle. Tämä ei tietenkään tarkoita, että esitykset eivät viihdyttäisi, se ei vain ole niiden ainoa tarkoitus. Kun potentiaalinen asiakas laskeutuu klubille Kallion Bar Lepakkomiehen alakertaan, on häntä vastassa Jaahasin tukihenkilö, joka tutustuttaa hänet turvallisen tilan periaatteisiin. Minkäänlaista öykkäröintiä, epäasiallista puhetta, koskettelua tai muuta vastaavaa Nights of Jaahas -tapahtumissa ei suvaita. Shady Stardust kertoo, että periaatteiden on tarkoitus taata, että ihan kaikilla voisi olla hauska ilta ja turvallinen olo, eikä vain niillä, joilla on paljon resursseja. ”Mitään freakshowta en halua olla promotoimassa. Haluan, että se mitä me teemme on tärkeää sen takia, että se on sitä yleisöllemme ja itsellemme. Ei siksi, että olisimme joku jännä kuriositeetti, josta ihmiset maksaisivat rahaa, jotta ne voivat nähdä jonkun friikin.” Tällä hetkellä Jaahas-ydinryhmään kuuluvat HyperFemme, Lady Clapback, Shady Stardust ja Viha Piirakka. Myös Vertti on esiintynyt jo useammassa House Of Jaahas -illassa. Hän jakaa kollektiivin ideologian. ”Kaikki numeroni eivät ole olleet varsinaisesti viihdyttäviä. Jotkut ovat olleet vain emotionaalisia, ainakin itselleni. Minulla on ollut tehdessä se tulokulma, että haluan purkaa tietyn tunteen ja ajatuksen, ei haittaa vaikka yleisö ei viihdykään”, Vertti pohtii. Uuden dragin tekijä ei välttämättä miellä itseään showbusineksen perinteen jatkajaksi, vaan pikemmin taiteilijaksi. Hän ei haaveile jäähallikiertueesta, vaan apurahasta, joka mahdollistaisi tinkimättömän itseilmaisun yleisölle joka ei aina ole maksava. Pitkään skeneä nähnyt Jari kiteyttää ilmiön. ”Nuoret yleisöt eivät vain halua sitä samaa vanhaa, koska heillä on ihan erilainen ajatus siitä mikä on hauskaa. Eikä uudet nuoret yleisöt välttämättä edes etsi sitä, mikä on hauskaa. Esimerkiksi House Of Jaahasilla on ollut mielenterveysiltoja, jotka ovat pikemminkin itkettäneet kuin naurattaneet.” Se, että drag näyttää ja tuntuu nyt erilaiselta, johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että sen tekijät ovat kasvaneet erilaisessa maailmassa kuin edeltäjänsä. Vuonna 2000 syntynyt Vertti kuuluu sukupolveen, jolle LGBTQ-kysymykset ovat olleet arkipäivää pienestä asti. ”Me katsoimme äidin kanssa RuPaul’s Drag Racea joskus vuonna 2013. Silloin minulle tuli ajatus, että haa, tätä voi tehä näinkin!”, Vertti muistelee. Myös esimerkiksi Lady Gaga on koskettanut kohderyhmäänsä enemmän kuin kyyniset aikuiset ehkä ymmärtävät. ”Vaikka Lady Gaga onkin monen mielestä klisee, niin silloin kun Born This Way tuli ulos, niin se oli tosi wow. Kyllä se on aika monelle tämän sukupolven henkilölle ollut se merkittävä juttu”, Vertti kertoo. Vaikka Shady Stardust on Verttiä yli 15 vuotta vanhempi hän komppaa. ”On ilmiselvää, että ilman Lady Gagaa tai RuPaulin Drag Racea ei näin moni ihminen olisi löytänyt tätä nimenomaista taiteenlajia. Käytettävissä oleva kuvasto määrittää sen mikä on ymmärrettävää. Jos sinulla ei ole sitä kuvastoa, niin voit luulla olevasi tuntemustesi kanssa yksin.” Lola Vanilla Illuminatrix
100 10 20 € SIS. POSTIKULUT 42 € SIS. POSTIKULUT Tilaukset kauppa.voima.fi , tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109 SILKKIMAKUUPUSSIT T-PAIDAT Laatujournalismia jo 20 vuotta Antti Kalakivi PERINTÖ 35 € + POSTIKULUT Perintö esittelee maalauksia, paikkoja, tekijöitä ja tarinoita helsinkiläisestä graffitikulttuurista neljännesvuosisadan ajalta valokuvin ja tekstein. Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kirja koostuu valokuvista, omaäänisistä henkilötarinoista ja sarjakuvista. 21 € SIS. POSTIKULUT Timo Kalevi Forss ja Aiju Salminen MITÄ ON PUNK? 5–12-vuotiaille lapsille suunnatun tietokirjan tarkoitus on saada myös lapsi toimimaan omaehtoisesti. Punk on hauskaa! 4/2018 TOUKO KUU | VOIMA .FI Ina Mikkola mediassa kasvanut 8/2018 LOKAKUU | VOIMA.FI koomikko lindström Kauanko politiikalle voi nauraa? 39 € SIS. POSTIKULUT VOIMAN TILAUS Voimaa 10 numeroa vuodessa. Ulkomaan tilauksiin lisätään postituskulut (Eurooppaan vuositilaus 39,00 e/vuosi +25 e, muut maat 39,00 e/vuosi +50 e) Vietnamilaisten yksinhuoltajaäiten valmistama silkkimakuupussi sopii lakanaksi yökylään ja on kätevä reissussa. Silkki hengittää kesäkuumalla ja lämmittää talvella. Auki sivusta, helppo mennä sisään ja ulos, tasku tyynylle, tuplatikattu, Koko 90 x 220 cm, Paino 140 g. 100% silkkiä! Pure Waste -paidat ovat 85% puuvillaa, 15% polyesteriä ja 100% kierrätystä. Ne on valmistettu vaateteollisuuden hukkamateriaalista. Jokaista paitaa kohden säästyy 2700 litraa vettä. VOIMAKAUPPA 20 € SIS. POSTIKULUT
www.emmamuseum.fi Mikä on taidetta ja kuka on taiteilija? / Ke 27.2. klo 17.30 Taidehistorioitsija Tuija Peltomaa keskustelee taiteilijoiden Teija ja Pekka Isorättyän kanssa. Oivallusten tila / Ke 10.4. klo 17.30 Katseluvaraston arkkitehdit Johanna Brummer, Heini-Emilia Saari ja intendentti Reetta Kalajo keskustelevat uudenlaisesta museotilasta, Bryk & Wirkkala -katseluvarastosta. Tilaisuudessa nähdään dokumenttielokuva Rut Brykistä. EMMA Talks Goes Espoo Ciné / Ke 3.5. klo 17 Aiheena The Men Who Fell from Earth -näyttelyä innoittanut David Bowien tähdittämä elokuva The Man Who Fell To Earth (1976). Vapaa pääsy! EMMA Talks Goes Kesäyliopisto: Puheenvuoroja taiteesta Ke 5.6. / 12.6. / 19.6. / 26.6. klo 17.30 Luentoja keskustelusarja, jonka aiheet kumpuavat EMMAn ajankohtaisista näyttelyistä. EMMA Talks on opiskelijoille ilmainen. Muutokset mahdollisia. EMMAn runsas ohjelmisto löytyy osoitteesta: emmamuseum.fi www.teatteritelakka.? Ensi-ilta TI 26.3.2019 KLO 19 Käsikirjoitus ja ohjaus ANTTI HAIKKALA WWW.RIIHIMAENTEATTERI.FI Ensi-ilta 2.3.2019 Esitykset Riihimäellä 1.3. 11.5.2019 Esitykset Kuopiossa 8.3. 3.5.2019 Täyttä musiikkiteatteria! 100 10 20 € SIS. POSTIKULUT 42 € SIS. POSTIKULUT Tilaukset kauppa.voima.fi , tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109 SILKKIMAKUUPUSSIT T-PAIDAT Laatujournalismia jo 20 vuotta Antti Kalakivi PERINTÖ 35 € + POSTIKULUT Perintö esittelee maalauksia, paikkoja, tekijöitä ja tarinoita helsinkiläisestä graffitikulttuurista neljännesvuosisadan ajalta valokuvin ja tekstein. Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kirja koostuu valokuvista, omaäänisistä henkilötarinoista ja sarjakuvista. 21 € SIS. POSTIKULUT Timo Kalevi Forss ja Aiju Salminen MITÄ ON PUNK? 5–12-vuotiaille lapsille suunnatun tietokirjan tarkoitus on saada myös lapsi toimimaan omaehtoisesti. Punk on hauskaa! 4/2018 TOUKO KUU | VOIMA .FI Ina Mikkola mediassa kasvanut 8/2018 LOKAKUU | VOIMA.FI koomikko lindström Kauanko politiikalle voi nauraa? 39 € SIS. POSTIKULUT VOIMAN TILAUS Voimaa 10 numeroa vuodessa. Ulkomaan tilauksiin lisätään postituskulut (Eurooppaan vuositilaus 39,00 e/vuosi +25 e, muut maat 39,00 e/vuosi +50 e) Vietnamilaisten yksinhuoltajaäiten valmistama silkkimakuupussi sopii lakanaksi yökylään ja on kätevä reissussa. Silkki hengittää kesäkuumalla ja lämmittää talvella. Auki sivusta, helppo mennä sisään ja ulos, tasku tyynylle, tuplatikattu, Koko 90 x 220 cm, Paino 140 g. 100% silkkiä! Pure Waste -paidat ovat 85% puuvillaa, 15% polyesteriä ja 100% kierrätystä. Ne on valmistettu vaateteollisuuden hukkamateriaalista. Jokaista paitaa kohden säästyy 2700 litraa vettä. VOIMAKAUPPA 20 € SIS. POSTIKULUT ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS KUVITUKSET & GRAFIIKAT
24 • 1 / 2019 Brasilian tuore äärioikeistolaispresidentti Jair Bolsonaro on ehdottanut muun muassa köyhien pakkosterilointia sekä haikailee 80-luvulla päättyneeseen sotilasdiktatuuriin. Kriittisen kasvatuksen klassikon Paulo Freiren hän haaveilee pyyhkivänsä pois kansalaisten mielistä. TEKSTI SANNA RYYNÄNEN KUVA NINNI KAIRISALO Äärioikeistolainen kasvatusvallankumous Artikkeli ”O N FARSSI väittää, että yksilöt ovat ihmisiä ja heidän tulisi olla ihmisinä vapaita, jos ei ryhdy mihinkään konkreettiseen tehdäkseen väitteen todeksi.” Näin kirjoitti brasilialainen kasvatusfilosofi Paulo Freire (1921–1997) pääteoksessaan Sorrettujen pedagogiikka (1968). Freire omisti elämänsä sekä teoreettisille että käytännöllisille kasvatuksellisille kamppailuille eriarvoisuutta, epäoikeudenmukaisuutta, hyväksikäyttöä ja sortoa vastaan. Hän inspiroi sorronvastaisella pedagogiikallaan kasvattajia, kansalaistoimijoita ja aktivisteja edelleen ympäri maailman. Vuonna 2012 hänet nimitettiin Brasilian kasvatuksen viralliseksi suojelijahahmoksi. Brasilian uusi äärioikeistolaispresidentti Jair Bolsonaro on uhannut puhdistaa Brasilian koulutusjärjestelmän – ja koko Brasilian – ”Freiren ideologiasta”. Puhdistuksesta puhuessaan hän on käyttänyt verbiä expurgar, joka tarkoittaa hävittämistä ja poispyyhkimistä. Perusteluja tavoitteelleen hän on esittänyt vain vähän. Syksyllä 2018 laaditussa hallitusohjelmaluonnoksessa Freiren poispyyhkiminen oli sijoitettu koulutuksen välttämättömien muutosja modernisoimistoimenpiteiden otsikon alle. Samassa dokumentissa korostetaan punaisella huomiovärillä, että yksi Brasilian koulutusjärjestelmän suurimmista pahoista on vahva indoktrinaatio eli manipulatiivinen, tiettyjä asiasisältöjä syöttävä opetus. Myös sen juuret johtavat Bolsonaron tulkinnoissa Freireen. VALTIOLLISTA VAINOA ei kohdisteta Freireen nyt ensimmäinen kertaa. Kun oikeistolainen sotilasdiktatuuri kaappasi vallan Brasiliassa vuonna 1964, kansallisen lukutaito-ohjelman johtajaksi vuotta aikaisemmin nimetty Freire vangittiin 72 päiväksi. Hänen kehittämänsä maatyöläisten lukutaito-opetus koettiin uhkaksi vallitsevalle järjestelmälle. Yhteiskunnan marginalisoitujen ryhmien ei haluttu nousevan vaatimaan omia oikeuksiaan ja toimimaan niiden toteutumiseksi. ”Freiren metodi” harjaannutti kriittistä kykyä itsenäiseen ajatteluun, korosti yhteiskunnan valtajärjestel mien tiedostamista ja kannusti epäoikeudenmukaisia rakenteita muuttavaan yhteistoimintaan. Vankeudesta vapauduttuaan Freire päätyi maanpakoon vuoteen 1980 saakka. Hän oli yksi kahdeksasta brasilialaisesta, joilta evättiin paluuviisumi vielä 1970-luvun lopussa. Nykyisin Freire on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista kriittisistä kasvatusajattelijoista, jota luetaan ja sovelletaan laajasti sekä kasvatusettä yhteiskuntatieteiden aloilla. Nykyhallituksen Freireen yhdistämä ajatus indoktrinaatiosta vie varsin kauas freireläisen pedagogiikan ytimestä eli oppimisen yhteistoiminnallisuudesta, kasvatuksellisten käytäntöjen dialogisuudesta ja vapauden korostamisesta. 1960luvun oikeisto ainakin kohdisti Freire-hyökkäyksensä oikein, kun se tunnisti Freiren ajattelun ja toiminnan vallankumouksellisen voiman eriarvoisuuksien haastajana. Bolsonaro joukkoineen puolestaan tyytyy heppoisiin populistisiin perusteluihin. Heidän yötai työpöydillään ei ole ollut ainakaan Freireä. OLAVO DE CARVALHON ajatukset Bolsonaro sen sijaan tuntee oikein hyvin. Carvalho on itseään filosofiksi kutsuva äärioikeistolainen astrologi, jota Brasilian uusi äärioikeisto pitää oppi-isänään ja gurunaan. Carvalho tunnetaan vakaumuksellisena konservatiivina ja vankkumattomana vasemmiston kriitikkona. Kritiikissään hän nojautuu monen muun uuden aallon äärioikeistolaisen toimijan lailla kulttuurimarxilaiseen sala liittoteoriaan. Sen mukaan vasemmisto on soluttautunut mediaan ja akateemiseen maailmaan, pitkän tähtäimen tavoitteenaan länsimaisen sivilisaation romahduttaminen. Bolsonaron Freire-vainoa ei ehkä tulekaan tulkita liian kirjaimellisesti juuri Freiren teoriaperintöön kohdistuvaksi hyökkäykseksi. Freire on kansainvälisesti tunnettu kriittinen ajattelija. Hän on antanut kätevästi kasvot ”vasemmistolaiselle invaasiolle”, jonka vallassa oleva äärioikeisto haluaa koulutusjärjestelmästä ja koko brasilialaisesta yhteiskunnasta nyt tunnistaa ja tuhota. Samalla Freiren perinnöstä on tehty syntipukki Brasilian koulutusjärjestelmän laajoille ongelmille.
1 / 2019 • 25 2000-LUVUN FREIREVAINO nousi laajempaan julkisuuteen Bolsonaron vaalikampanjan myötä, mutta aivan uutta tämäkään puoluepoliittisesti motivoitunut Freire-vastainen liikehdintä ei ole. Se on osa laajempaa, jo vuodesta 2004 toiminutta Escola sem partido (Koulu ilman puoluetta) -liikettä, joka on kohdistanut hyökkäyksiään kaikkea Brasilian koulutusjärjestelmän vasemmistolaiseksi tulkitsemaansa ajattelua ja toimintaa vastaan. Vuonna 2017 senaattiin eteni kumoon äänestetty lakiehdotus, jolla pyrittiin riistämään Freireltä Brasilian kasvatuksen virallisen suojelijahahmon arvonimi. Ehdotusta kannatti yli 20 000 allekirjoittajaa. Liike on myös kannustanut oppilaita videoimaan opettajiaan ja ilmiantamaan epäilyttävää poliittisuutta. Freiren kasvatusajattelun lisäksi kouluista poispyyhittävän ”ideologisuuden” listalla ovat muun muassa sukupuolija seksuaalikasvatus sekä ilmastonmuutos, jota Bolsonaro itse on kutsunut esimerkiksi marxilaiseksi dogmiksi. Escola sem partido -liike on yrittänyt virallistaa tavoitteensa kansalliseksi laiksi vuodesta 2015 lähtien. Lakiesitys äänestettiin kumoon joulukuussa 2018, juuri ennen Bolsonaron virkaanastujaisia. Se tuomittiin laajasti myös kansainvälisesti. Liikettä pidetään yhtenä esimerkkinä eri puolilla maailmaa syntyneistä äärioikeistovetoisista yrityksistä sensuroida koulutusta ja opettajien työtä. Bolsonaro tunnetaan Escola sem partido -liikkeen vankkumattomana kannattajana. Hallituksensa hän on koonnut samanmielisten etujoukoksi. Opetusministeri Ricardo Vélez Rodríguez on kasvatuspiireissä ennestään tuntematon kolumbialaistaustainen konservatiivifilosofi ja sotilasakatemian emeritusprofessori. Hän on kuvannut Brasilian koulutusjärjestelmän nykytilaa varsin värikkäin sanankääntein, esimerkiksi elämästä vieraantuneen ajattelun panttivangiksi ja marxilaisessa ideologiassa uitetuksi gramscilaisen kulttuurivallankumouksen irvikuvaksi, joka on tuottanut sellaisia vahingollisia keksintöjä kuin suku puolija seksuaalikasvatuksen. IHMISOIKEUS-, PERHEja naisasioiden ministeri, helluntaikirkon pastori Dalmares Alves, on sijoittanut Brasilian koulutusjärjestelmän alamäen siihen hetkeen, kun evoluutioteoria teki ”invaasion” kouluihin. Presidentin virkaanastujaisissa hän kiljahteli hurmahenkisesti Brasilian siirtyneen nyt uuteen aikakauteen, jossa tytöt pukeutuvat pinkkiin ja pojat siniseen. Somen revettyä sekä raivoisiin että pilkallisiin kommentteihin, ministeri täsmensi lausuntonsa olleen metaforinen. Mutta millaisiin käytännön toimiin Bolsonaro hallituksineen on ryhtymässä Freiren ja muun poistolistalla olevan ideologisuuden hävittämiseksi Brasilian koulutusjärjestelmästä? Sitä kukaan ei vielä oikein tiedä. Brasilian mediassa on kiertänyt spekulaatioita esimerkiksi siitä, että opetusministeriö ryhtyisi selvittämään mahdollisuuksia evätä apurahat kaikilta yhteiskuntaja kasvatustieteiden kriittiseen ajatteluperinteeseen tutkimustyössään nojautuvilta maisteriopiskelijoilta ja väitöstutkijoilta, sekä leikata jo myönnettyjä apurahoja samoin perustein. Heikolla tolalla oleva koulutus on kiistämättä yksi niistä toimintakentistä, johon Brasilian uuden hallituksen tulisi erityisesti paneutua. Koulutusjärjestelmää ja oppimistuloksia ei kuitenkaan pelasteta surkeasti perustelluilla ja salaliittoteorioiden inspiroimilla boikoteilla tai väärillä tulkinnoilla koulutuksen nykytilasta. Kansallisten ja kansainvälisten tutkimusten mukaan oppimistulokset ovat erityisesti Brasilian julkisissa kouluissa usein huolestuttavan huonoja, ja eriarvoisuus koulutuksessa on huomattavan suurta. Brasilian aikuisista noin seitsemän prosenttia on käytännössä lukutaidottomia. Köyhässä koillisessa luku on huomattavasti suurempi, joillakin alueilla kymmeniä prosentteja. Koulutuksen ulkopuolelle on vuoden 2015 tilastojen mukaan pudonnut peräti 2,8 miljoonaa 4–17-vuotiasta brasilialaista lasta ja nuorta. Missään tutkimuksissa ei sen sijaan ole esitetty, että Brasilian koulutusjärjestelmän alennustilan syy olisi Freiren ajattelussa. Freiren merkitys ja vaikutus Brasilian kouluissa on myös todellisuudessa paljon pienempi kuin nyt on onnistuttu laajoille joukoille uskottelemaan. Brasilialainen opettajatuttavani totesi marraskuussa 2018, että jos Freire olisi läsnä Brasilian kouluissa Bolsonaron maalaamien uhkakuvien lailla, eli jos kasvatukseen olisi todella onnistuttu juurruttamaan Freiren korostama maailmanlukutaito ja itsenäinen kriittinen ajattelukyky, Bolsonaroa ei olisi äänestetty presidentiksi. OPETTA JAT JA MUUT kasvatusalan ammattilaiset suhtautuvat pääosin kriittisesti Bolsonaron Freirehyökkäyk siin. Tammikuun 2019 alussa, vajaa viikko Bolsonaron virkaan astujaisten jälkeen, viisi brasilialaista eliittikoulua tuomitsi julkisesti Freiren ajatteluun kohdistuvan vainon. Stanfordin yliopiston kasvatusja taloustieteiden professori Martin Carnoy on todennut, että Bolsonaron hyökkäys Freireä vastaan on hyök käys länsimaisen demokratian perusteita ja vapauden käsitettä vastaan. Moni ajattelee, että Brasilian koulutusjärjestelmä tarvitsisi pikemminkin paljon enemmän Freireä. Freiren perintö on vahva, eikä Bolsonaro esikuntineen onnistu sitä tappamaan. Opettajien työtä ja koko kasvatusalaa Brasilian nykypolitiikka kuitenkin uhkaa huolestuttavin tavoin. Varoittava esimerkki on Unkari, jossa koulutus on valunut äärioikeistolaisen hallinnon ja sensorien käsiin. Brasilian poliittinen tilanne vaatii nyt kaikkinensa kansainvälisen yhteisön hereilläoloa. Kirjoittaja on yhteiskuntatieteilijä ja ItäSuomen yliopiston sosiaalipedagogiikan yliopistonlehtori, jolla on tutkimuksellinen suhde Brasiliaan. Yhteensä hän on asunut maassa noin kolme vuotta. LIIKETTÄ PIDETÄÄN YHTENÄ ESIMERKKINÄ ERI PUOLILLA MAAILMAA SYNTYNEISTÄ ÄÄRIOIKEISTO VETOISISTA YRITYKSISTÄ SENSUROIDA KOULUTUSTA JA OPETTAJIEN TYÖTÄ. • Brasilialainen kasvatustieteilijä ja kasvatusfilosofi. • Pohti kasvatuksen ja yhteiskunnallisen muutoksen välistä yhteyttä sekä tiedon ja vallan suhteita. Tunnettu erityisesti vapautuksen pedagogiikan ja aikuisten lukutaito-opetuksen kehittäjänä. • Maanpaossa Brasiliasta sotilasdiktatuurin vuodet 1968–1980. • Tuotanto käsittää yli 20 kirjaa sekä joukon yhteisteoksia ja postuumisti julkaistuja tekstikokoelmia. • Tunnetuin teos Sorrettujen pedagogiikka (1968). Käännetty kymmenille kielille, suomennettu 2005. Maailman kolmanneksi siteeratuin kirja yhteiskuntatieteiden alalla (lähde: Google Scholar, 2016). Paulo Freire (1921–1997)
€ KEVÄTUUTUUKSIA INNOLTA€ 23 90 24 90 22 90 24 90 21 90 28 90 Anu Patrakka SYYLLISYYDEN RANTA RIKOS, JONKA JÄLJET KATOAVAT MEREEN. Veronika Honkasalo TOIVON POLITIIKKA TAITAVA ANALYYSI NYKYVASEMMISTOSTA. Heikki Hiilamo NÄKYMÄTTÖMÄT SANKARIT Tim Peake KYSY ASTRONAUTILTA Vappu Taipale RAKAS LAPSI Heini Strand HYVÄ VERSE ENSIMMÄINEN KIRJA SUOMEN RÄPPÄÄVISTÄ NAISISTA! Sanna Autere & Sanna Peurakoski VEGESATO! RAKASTU PERUNAAN UUDELLA TAVALLA. HERKULLISIA VEGAANIRESEPTEJÄ. Seppo Turunen LUONTO IHMISEN AIKAKAUDELLA LUONTO JA IHMINEN VOIVAT ELÄÄ HARMONIASSA. Lytton Strachey KUNINGATAR VIKTORIA ELÄMÄKERTA MAAILMAN MAHTAVIMMASTA NAISESTA. REKISTERÖITYNEENÄ ASIAKKAANA -20% NÄISTÄKIN HINNOISTA: INTOKUSTANNUS.FI 26 90 Kaikki, mitä olet aina halunnut tietää avaruudessa olemisesta. (ilmestyy 4.2.) 26 90 24 90 Tositarina Suomen ”Schindlereistä” Pinochetin vallankaappauksen aikana. Tunnetun lastenpsykiatrin muistoja ja ajatuksia kasvamisesta.
€ KEVÄTUUTUUKSIA INNOLTA€ 23 90 24 90 22 90 24 90 21 90 28 90 Anu Patrakka SYYLLISYYDEN RANTA RIKOS, JONKA JÄLJET KATOAVAT MEREEN. Veronika Honkasalo TOIVON POLITIIKKA TAITAVA ANALYYSI NYKYVASEMMISTOSTA. Heikki Hiilamo NÄKYMÄTTÖMÄT SANKARIT Tim Peake KYSY ASTRONAUTILTA Vappu Taipale RAKAS LAPSI Heini Strand HYVÄ VERSE ENSIMMÄINEN KIRJA SUOMEN RÄPPÄÄVISTÄ NAISISTA! Sanna Autere & Sanna Peurakoski VEGESATO! RAKASTU PERUNAAN UUDELLA TAVALLA. HERKULLISIA VEGAANIRESEPTEJÄ. Seppo Turunen LUONTO IHMISEN AIKAKAUDELLA LUONTO JA IHMINEN VOIVAT ELÄÄ HARMONIASSA. Lytton Strachey KUNINGATAR VIKTORIA ELÄMÄKERTA MAAILMAN MAHTAVIMMASTA NAISESTA. REKISTERÖITYNEENÄ ASIAKKAANA -20% NÄISTÄKIN HINNOISTA: INTOKUSTANNUS.FI 26 90 Kaikki, mitä olet aina halunnut tietää avaruudessa olemisesta. (ilmestyy 4.2.) 26 90 24 90 Tositarina Suomen ”Schindlereistä” Pinochetin vallankaappauksen aikana. Tunnetun lastenpsykiatrin muistoja ja ajatuksia kasvamisesta. Maan parhaat, erittäin laajan valikoiman tietokirjak aupat! Meiltä löydät aina suoraan hyllystä noin 25.000 eri nimikettä, mm. kaikki Innon, Aulan, Basamin, Gaudeamuksen, Vastapainon, Tutkijaliiton, SKS:n, Terra Cognitan ja Ursan kirjat. Uutuuksia ja vanhempia, myös monia ajat sitten kustantajilta loppuneita nimikkeitä. Englanninkielisen tiedon valikoima kasvaa koko ajan. Asematunnelissa Rosebud Citycenter Tiedekulma, Yliopistonkatu 4 ja Kaisa-talon Kirja & Kahvi, Vuorikatu 7 Verkosta voit tarkistaa valikoimaa, www.rosebud.fi 100 L iik ut t ava a v o i m a a v u o d est a 1999 Laatujournalismia jo 20 vuotta RYHDY VOIMANOSTAJAKSI JA TILAA LEHTI KOTIISI ALK. 39E/VUOSI. Tilaukset: kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109 Voima on tuottanut palkittua journalismia yhteisönsä tuella jo 20 vuotta. Pidetään liike yllä!
28 • 1 / 2019 MIKKO IJÄS ZEN PEACEMAKERS A USCHWITZIN KESKITYSLEIRILLE kokoontuu vuosittain joukko ihmisiä käsittelemään anteeksiantoa. Eri kansalaisuuksista, uskonnoista ja kulttuureista muodostuva ryhmä istuu retriitin päivät hiljaisessa meditaatiossa Birkenaun valintalaiturilla. He lukevat siellä murhattujen nimilistoja ääneen ja osallistuvat eri uskontokuntien seremonioihin. Aamuisin he vaihtavat tuntemuksiaan pienryhmissä. Retriitin järjestävä Zen Peacemakers International (ZPI) on zen-opettaja ja kansalaisaktivisti Bernie Glassmanin (1939–2018) vuonna 1996 perustama kansainvälinen rauhanjärjestö. Glassmanin tavoitteena oli kannustaa ihmisiä käsittelemään anteeksiantoa, ja sitä kuinka me kohtelemme toisiamme. Siinä missä natsien tehtävänä oli hävittää erilaisuus, on ZPI:n päämääränä ollut oppia kunnioittamaan erilaisuutta ja katsoa eri näkökulmien lävitse. ZPI järjestää moniuskontoisia ja monikulttuurisia retriittejä Puolan Auschwitzin lisäksi muun muassa Ruandassa, Bosniassa ja Pohjois-Amerikan alkuperäisväestön keskuudessa. ZPI:n kanssa yhteistyössä toimiva paikallisjärjestö Peacemakers Finland järjesti kesällä 2018 retriitin, joka vei ryhmän kansainvälisiä osallistujia vuoden 1918 sisällissodan vankileireille Suomenlinnaan, Tammisaareen ja Lahteen. Retriitti paljasti kuinka syvällä sisällissodan kahtiajako elää edelleen. Osallistujia ihmetytti, että Euroopan ensimmäiset keskitysleirit olivat Suomessa, joka nykyisin tunnetaan kansainvälisistä rauhanneuvottelijoistaan. Anteeksianto ei ole helppoa. Natsien metsästäjänä tunnetun Simon Wiesenthalin anteeksiannon mahdollisuuksia ja rajoitteita käsittelevä kirja The Sunflower alkaa kertomuksella saksalaisten keskitysleiriltä. Wiesenthal kutsuttiin keskitysleirillä ollessaan tapaamaan kuolevaa SS-sotilasta, joka pyysi anteeksiantoa rikoksistaan juutalaisia kohtaan. Wiesenthal kuvailee epävarmuuttaan pyynnön äärellä, ja pyytää kirjan muilta kirjoittajilta vastauksia siihen, kuinka tällainen anteeksianto voisi edes olla mahdollista. Peacemakers Finland järjestää avoimia meditaatioita Helsingin Kurvissa, organisoi retriittejä ja työpajoja, tekee yhteistyötä Pelastusarmeijan, Terhokodin ja Veripalvelun kanssa ja tukee helsinkiläisiä asunnottomia palvelevia organisaatioita. Suomen sisällissodan vankileireille suuntautuva Bearing Witness to the Prison Camps of the Finnish Civil War of 1918 -retriitti järjestetään toisen kerran 2.–5.7. 2019. Lisätietoa Peacemakers Finlandin toiminnasta: www.peacemakersfinland.org. Lisätietoa ZPI:stä: www.zenpeacemakers.org Kirjoittaja Mikko Ijäs on Helsingissä asuva taiteen tohtori, kuvataiteilija ja ihmisen evoluutiobiologian tutkija Harvardin yliopistossa. Ijäs on osa ZPI:n Auschwitz-retriitin henkilökuntaa. Anteeksiantoa keskitysleirillä AUSCHWITZISTA selvinnyt puolalainen kuvataiteilija Ma rian Ko?odziej (1921– 2009) osallistui monta kertaa ZPI:n retriittiin. Ko?odziej on kertonut, ettei hän tuntenut vihaa vartijoita kohtaan, koska se ei olisi auttanut häntä selviytymään leirillä. Hän toivoi, että hänen kuvansa saisivat ihmiset tuntemaan pelkkää rakkautta. BIRKENAUN tuhoamisleirin suurimpien krematorioiden kellariin oli rakennettu riisuutumistilat ja kaasukammiot, jotka räjäytettiin leirin evakuoinnin yhteydessä. Näissä krematorioissa poltetut eurooppalaiset siviilit eivät koskaan olleet vankeina Auschwitzissa. Heidät kaasutetettiin ja poltettiin välittömästi heidän saavuttuaan.
1 / 2019 • 29 MIKKO IJÄS ZEN PEACEMAKERS GALLERIA TOUKOKUUSSA 1944 Birkenaun tuhoamisleirin keskelle avattiin uusi valintalaituri. Junat saattoivat nyt ajaa suoraan leirille. Tämä mahdollisti satojen tuhansien Unkarin juutalaisten saapumisen, joista lähes kaikki valittiin kuolemaan. Alle 16-vuotiaat lapset ja vanhukset marssitettiin tätä käytävää pitkin leirin halki kohti pientä metsää, jossa heidät pakotettiin riisuutumaan ja odottamaan vuoroaan kaasukammioihin. BIRKENAU on yksi maailman suurimmista hautausmaista. Sinne on haudattu mahdollisesti yli miljoona ihmistä. Heidän ruumiinsa poltettiin joko avoimissa maakuopissa tai tätä tarkoitusta varten rakennetuissa krematoriouuneissa. Tuhkat hienonnettiin ja kaadettiin leirin alueen lampiin ja poikki virtaaviin jokiin. Selvinneet muistavat kuinka leirin ilma oli sakeana pistävän hajuisesta savusta. KREMATORIOISSA työskennelleet vangit, eli sonderkommandot, nousivat vastarintaan lokakuussa 1944 ja Krematorio IV tuhoutui lähes täysin. Puoli vuotta myöhemmin koko leiri oli tyhjennetty. Kuvassa newyorkilainen rabbi Shir Yaakov saattaa retriitin osallistujat juutalaiseen muistorukoukseen krematorion raunioilla. ENSIMMÄINEN KOKEELLINEN kaasukammio Auschwitz 1:ssä ja sen yhteyteen rakennettu krematorio ovat ainoat, jotka ovat vielä ehjänä. Kaasukammio sijaitsi leirin päällikön perheen kotitalon vieressä. Seuraavat isommat kaasukammiot ja krematoriot rakennettiin usean kilometrin päähän perustetun tuhoamisleirin perälle. Kaasukammion hauraat seinät ovat kynsien raapimisjälkien peitossa, koska tukehtuvat ihmiset ovat yrittäneet viimeisillä voimillaan nousta seiniä pitkin ylös happea saadakseen. Zen Peacemakersin kolme periaatetta: 1. Not-Knowing – Luopuminen ennakkokäsityksistä ja asenteista. 2. Bearing Witness – Kaikkien näkökulmien puolueeton kuuntelu. 3. Taking Action – Toiminta, joka kumpuaa luonnollisesti, kun luovumme olettamuksistamme ja pysähdymme kuuntelemaan.
30 • 1 / 2019 Mindfulnessista on tullut osa kapitalismin keinovalikoimaa, joka auttaa yksilöitä jaksamaan kiristyvässä työelämässä. Meditaation käytäntö ja historia kuitenkin osoittavat, että kyse voi olla myös valtarakenteiden vastustamisesta. TEKSTI MIKA PEKKOLA KUVA NINNI KAIRISALO & KASIMIR MALEVICH N YKYAIKAINEN tietotalous kuormittaa kehoa ja mieltä. Kiristyvän työelämän vaatimukset, kiire ja resurssien puute ruokkivat ahdistusta. Työelämäpsykologit levittelevät vastaanotolla käsiään: kun kaksi kolmasosaa asiak kaiden ongelmista liittyvät työn henkiseen rasittavuuteen, mitä tehdä? Mielialalääkkeitä käyttävät säännöllisesti sadattuhannet suomalaiset. Stressi, uupumus, unettomuus, ylivirittyneisyys sekä istumiseen liittyvät tukija liikuntaelinsairaudet rasittavat kehoa, joka on aineettomalle tuotannolle paino lastia. Uusliberalistisen eetoksen mukaisesti työssä jaksaminen on sälytetty yksilöiden vastuulle. Media pursuaa neuvoja, kuinka purkaa stressiä liikunnan, levon ja ravinnon avulla. Self help -kirjallisuus, muotidieetit, jooga, rentoutumisharjoitukset ja itsensä hemmottelu ovat kaikki valjastettu palauttamaan työntekijöitä palkkatyön rasituksista, jotta he jaksaisivat tuottaa vielä hiukan enemmän. Maailmalla ja Suomessa levinnyt mindfulness-buumi on vastannut työelämän tarpeisiin. Mindfulnessissa on kyse tietoisen läsnäolon harjoittamisesta. Se on buddhalaisesta meditaatioperinteestä ammentava käytäntö, joka on riisuttu tunnustuksellisuudesta. Mindfulnessin on osoitettu vähentävän stressiä sekä lisäävän keskittymiskykyä ja avoimuutta. Tällainen tulkinta pelkistää monitahoisen ja -tulkintaisen meditaatiotradition kapitalismin käsikassaraksi. PIKAINEN KATSAUS henkisen kirjallisuuden valikoimaan kertoo, että mindfulnessia eli tietoisuustaitoja, tarjotaan yritysjohtajille, opettajille, väsyneille vanhemmille, kiireisille tietotyöläisille, vihaisille teineille, riippuvuuksista ja adhd:sta kärsiville, aloittelijoille, kehittyneille harjoittajille ja kaikille muille. Google-haku mindfulness-sanalla tuottaa yli kaksisataa miljoonaa tulosta. Meditaatiotutkija Ilmari Kortelainen onkin huomauttanut, että mindfulness voi olla keino kohdistaa huomio yksilöön ja sivuuttaa rakenteelliset ongelmat. Hän kutsuu kapea-alaistunutta meditaatioharjoitusta nimellä Mindfulness 2.0 viittauk sena läsnäolon menetelmien rooliin teknologiayhtiöissä. Maailmalla yritysmaailman tarpeisiin räätälöity meditaatioharjoitus on saanut leiman McMindfulness. Filosofi Slavoj Žižek laajentaa kritiikin yleisesti länsimaiseen buddhalaisuuteen: ”Länsimainen buddhalaisuus on fetissi, joka avulla ihmiset voivat osallistua täysin sydämin vimmaisella tahdilla pyörivään kapitalistiseen peliin ja silti kuvitella, etteivät he ole siinä lainkaan mukana, sillä he tiedostavat syvällisesti koko spektaakkelin päättömyyden. Tärkeää on vain sisäisen Minuuden rauha, johon ihmiset voivat aina vetäytyä…” Ongelmat kiteytyvät oletukseen siitä, että meditaatioharjoitus muuttaa rakenteellisia ongelmia yksilön elämänhallintakysymyksiksi. Vika ei editaatio Vallan ja vapauden Artikkeli
1 / 2019 • 31 ole työelämän rakenteissa tai yhteiskunnallisissa suhteissa, vaan yksilön voimavaroissa. Italialainen filosofi Franco ”Bifo” Berardi kutsuu tällaista asennoitumista yrittäjyyden subjektiviteetiksi. Oy Minä Ab suhtautuu kiristyvän työelämän ongelmiin haasteina, jotka auttavat häntä kasvamaan, sopeutumaan ja menestymään elämässä. KRIITTISESSÄ NÄKEMYKSESSÄ meditaation harjoittaminen ymmärretään vallankäytön oikeuttamisena ja vetäytymisenä yhteiskunnallisesta toiminnasta. Käsitys on kuitenkin vaillinainen. Vallankäytön, alistamisen ja eriarvoisuuden seurauksiin kohdistunut huoli on meditaatiota harjoittavien keskuudessa laajalti jaettu. Meditaatio on usein tietoisuutta jaetusta kärsimyksestä. Buddhalaisessa perinteessä meditaatiota harjoitetaan yhteydessä vakaumukseen kaikkien elävien olentojen auttamisesta. Myötätunto, metta, on erottamaton osa sitä. Tutkija ja meditaatio-opettaja David R. Loy on huomauttanut, että buddhalaisuus kehittyi Aasiassa itse valtiaiden hallinnoimilla alueilla. Modernia demokratiaa ja käsitystä yhteiskunnallisesta toiminnasta ei ollut olemassa, vaikka Siddharta Gautama haastoikin aikansa valtaapitäviä ajatuksillaan. Suhde kärsimykseen hahmottui yhteisön sijaan yksilön kautta. Kun meditaatioperinne siirtyi 1950ja 1960-luvulta alkaen länteen, monet vastakulttuuriset tahot tulkitsivat kuitenkin kärsimystä yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Itämainen henkisyys haastoi länsimaisen materialismin ja kapitalistisen järjestelmän. Meditaatiolle kävi kuten muille vastakulttuurin lempilapsille: se otettiin haltuun, kesytettiin, muutettiin yksilöiden puuhasteluksi. Se vei siltä voiman muuttaa yhteiskunnallisia suhteita. Meditaatiossa on kyse ajatusten, tunteiden ja kehollisten tilojen tiedostamisesta. Asioita nousee esiin, ne ilmenevät ja katoavat. Mihinkään ei tarrauduta, kaikki on hyväksyttyä, eikä tavoitteita ole. Mielen sisällöt, joita meditaatiota harjoittava kohtaa, eivät kuitenkaan ole yksilöllisiä, vaan ne liittyvät suhteisiin muiden ihmisten ja maailman kanssa. Sekä buddhalainen psykologia että meditaatioharjoitus antavat ymmärtää, että käsitys erillisestä yksilöstä, johon individualistinen ja liberaali ideologia ovat kiintyneet, on harha. Halumme, tunteemme ja ajatuksemme ovat perustavalla tavalla sosiaalisia. MEDITA ATIOTA TEOKSISSA AN käsitellyt psykoanalyytikko Erich Fromm ymmärsi kulttuurin eräänlaisena suodattimena, joka kannustaa yksilöitä torjumaan sellaisia haluja, jotka haastavat yhteiskunnallisia valtasuhteita. Ihminen on usein ”tietoinen todellisuudesta vain siltä osin, kun se edistää hänen kykyään suoriutua sosiaalisista velvoitteistaan, tietoinen muista ihmisistä vain siltä osin, kun hänen on tehtävä heidän kanssaan yhteistyötä ja tietoinen materiaalisesta ja yhteiskunnallisesta todellisuudesta vain siltä osin, kun se edistää hänen kykyään manipuloida sitä. Hän on tietoinen todellisuudesta vain voidakseen selviytyä.” Meditaatio on Frommille yhteiskunnallisen vallankäytön purkamista. Perhesuhteet, hierarkiat, talousjärjestelmä, kieli, logiikka, sukupuolikäsitykset sekä itseilmaisun tavat vaikuttavat kaikki siihen, millaiseksi luonteemme muovautuu. Meditaatioharjoitus nostaa pintaan muistoja ja tunteita. Se saattaa paljastaa, etteivät meitä ohjaavat mielenliikkeet ole puhtaasti omiamme. Näin käsityksemme siitä, mikä on todellista ja mahdollista, avartuvat. Tällainen harjoitus on jaetun kärsimyksen, dukkhan, kohtaamista. Meditaatioharjoitus voi auttaa tunnistamaan, kuinka kokemuksemme syntyvät suhteissa muihin ihmisiin, ja kuinka nämä suhteet ovat puolestaan yhteiskunnallisten valta-asetelmien läpäisemiä. Se, mitä zazeniin, meditaatioistuntaan, asettuvassa ihmisessä tapahtuu, kertoo, mitä maail massa tapahtuu. Meditaatio on kollektiivista terapiaa . JOS SIELU ON kerran valjastettu tietoja hoivatyössä kapitalistisen arvontuotannon palvelukseen, kuten Berardi on väittänyt, kenties meditaatio voi olla keino vapauttaa sielu kärsimystä aiheuttavista valtasuhteista. Meditaatioharjoitus luo myös kärsivällisyyttä, joka auttaa toimimaan myötätuntoisesti kärsimyksen ja epäoikeudenmukaisuuden vähentämiseksi. Hyväksyminen on tällöin todellisuuden täyttä tunnistamista ja kohtaamista. Se on luopumista tarrautumisesta haluun, etteivät asiat olisi niin kuin ne ovat. Tarrautuminen katkeroittaa ja syö voimia. Toiminta, joka lähtee liikkeelle perityn tilanteen tunnustamisesta, on vapaata siitä psykologisesta painolastista, jota vastaan haraaminen kasaa. Hyväksyminen voi tarkoittaa myös sen vakaumuksen hyväksymistä, ettei alistamisen tarvitse jatkua, ettei ihmisiä tule kohdella kuin esineitä ja että ilo ja elämä kuuluvat kaikille, eikä vain harvoille. Halu toimia terveen yhteiskunnan puolesta sairautta ja kärsimystä vastaan ilmentää sitoutumista myötätuntoon, joka ei taivu tai anna myöten, vaikka myötätunto ei saisi mahdollisuuksia kukoistaa maailmassa. Meditaatio voi kuitenkin olla kaikkea tätä, ja paljon muutakin, vain mikäli sille ei aseteta ehtoja; vain mikäli sen annetaan olla, mitä ikinä se onkin. Päämäärän asettaminen vie meditaatiolta sen, mistä siinä pohjimmiltaan on kyse: kaiken hyväksyvästä läsnäolosta tässä ja nyt. Meditaatio ei nimittäin ole lopulta mitään muuta kuin istumista alas ja hengittämistä. Yritysmaailman tarpeisiin räätälöity meditaatioharjoitus on saanut leiman McMindfulness.
Empatia on selviytymisen edellytys KOETKO YMPÄRISTÖAHDISTUSTA? HAE RATKAISUJA HALTIASTA! Suomen luontokeskus Haltia I Nuuksiontie 84, Espoo haltia.com I #HaltianJälki #MunJälki LUONNONKAUNISMESSUT KATTILAHALLI // SUVILAHTI // 22.-23.3.2019 MAHTAVA VALIKOIMA LUONNONKOSMETIIKK A A JA KOSOLTI MIELENKIINTOISTA OHJELMA A . ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS KUVITUKSET & GRAFIIKAT
1 / 2019 • 33 Empatia on selviytymisen edellytys S ELVIYTYÄKSEEN maailmassa ihmiskunta on joutunut tekemään yhteistyötä. Sen mahdollistaa empatiakyky, eli myötäelämisen taito. Aivo tutkija Katri Saarikivi tutkii empatian ja hyvän vuorovaikutuksen mekanismeja Helsingin yliopistossa. Neurotieteissä empatia jaetaan kolmeen osa-alueeseen. ”Ensiksi on kyky asettua toisen osaan ja ymmärtää, eli tietoisesti kuvitella, mitä toiset ajattelevat ja miltä toisista tuntuu”, Saarikivi selittää. Empatia on väylä myös luovuuteen ja mielikuvitukseen. Ne ovat sen kannalta tärkeitä taitoja. ”Pitää pystyä pohtimaan ’mitä kaverini tuossa tilanteessa tekisi?’, ’mitä tuo tyyppi aikoo?’, Saarikivi selvittää. Empatian toista osa-aluetta leimaa tunteiden taipumus tarttua ihmisestä toiseen. ”Haukotukset tarttuvat ja ihmiset tahdistuvat. Jos aplodit kestävät tarpeeksi pitkään, kaikki alkavat läpyttää samaan tahtiin.” Myös musiikissa on ihmisiä koossapitäviä, yhdistäviä ja tahdistavia elementtejä. ”Jos joukko on samassa rytmissä, se toimii yhdessä tehokkaammin. Silloin musiikki olisi syntynyt tukemaan tätä tiettyä empatian puolta.” Joskus kyky empatiaan voi häiriintyä. ”Jos ihmisellä on paljon psykopaatin piirteitä, voi empatian ymmärrysosio toimia hyvin. Ymmärretään, miltä toisesta tuntuu. Sen sijaan toisessa osiossa on häiriöitä, eivätkä toisen tunteet tartu”, kertoo Saarikivi. Empatian kolmas alue tuottaa hyvää oloa auttajalle. ”Koetaan miellyttävänä, jos voi olla toiselle avuksi.” SA ARIKIVEN RYHMÄ tutkii Helsingin yliopistolla empatiaa mittaamalla koehenkilöiden biosignaaleja, toisin sanoen aivosähkökäyriä, sykettä ja ihon sähkönjohtavuutta. ”Kokeessa ihmiset tekevät yhteistyötä edellyttävää tehtävää virtuaalitodellisuudessa. Me tutkimme, liittyykö biosignaalien synkronoituminen yhteistyön sujuvuuteen.” Saarikiven ryhmä tutkii myös väärin ymmärtämistä. ”Simuloimme nettikeskustelua, jossa toisesta osapuolesta saa hyvin vähän tietoa. Väärinymmärryksiä tapahtuu paljon, koska koehenkilöt eivät tiedä minkälainen ihminen toinen keskustelija on. Kun tietoa ei ole, niin ihminen kuvittelee. Hän saattaa kuvitella vastapuolelle jonkinlaisen äänensävyn ja tekstiin jonkin merkityksen, jota kirjoittaja ei ole halunnut välittää.” Yleensä vajaan tiedon varassa tulkitsevan ihmisen kuvittelu ei käänny unelmoinniksi. Päinvastoin. ”Ihmiset kiinnittävät enemmän huomiota negatiivisiin piirteisiin. Neutraalit sähköpostit tulkitaan ennemmin negatiivisesti – se voi johtua siitä, että ihmisen selviytymisen takia on ollut tärkeää kiinnittää huomiota negatiivisiin signaaleihin.” Saarikivellä on neuvo raivokkaisiin nettikeskusteluihin turhautuville. ”Yleensä kannattaa ajatella, että kaikki pyrkivät johonkin hyvään ja kaiken toiminnan taustalla on jonkinlainen logiikka, joka tähtää hyvään. Ei kukaan mene töihin ajatellen, että ’tänään olen oikein hirveä toisille’ tai ’tänään mogailen’, vaan he [mogaajat] pyrkivät ehkä johonkin, joka sitten epäonnistuu. Jos haluaa, että empatiaa muodostuu, täytyy yrittää ymmärtää mikä logiikka ja hyvyyden käsitys toisella on.” EMPATIAN TUNTEMINEN ventovierasta keskustelukumppania kohtaan tapahtuu Saarikiven mielestä toisaalta usein helposti. ”Usein riittää, että keskustelukumppani on ihminen tai ihmisen kaltainen. Jotkut kokevat empatiaa myös robotteja kohtaan”, kertoo Saarikivi. ”Empatia on yleensä aika automaattista, jos kumppaneille syntyy jokin linkki. Jos sitä ei synny, on hyvä miettiä, miksi se estyy. Onko esimerkiksi työpaikan rooleissa jotain, joka estää sen. Kilpailuasetelmat estävät empatiaa tehokkaasti.” Joskus empatiaa estetään kaikin voimin. ”Sodassa yritetään epäinhimillistää vastapuolta, jotta ei syntyisi empatiaa ’niitä toisia’ kohtaan ja hirmuteot olisivat mahdollisia.” TEKSTI IIDA SIMES KUVA SANNA TAIKINA Aivotutkija Katri Saarikivi tutkii samaan tahtiin taputtavia ihmisiä. Hänen mukaansa tunteet tarttuvat ihmisestä toiseen. Artikkeli
34 • 1 / 2019 Kaikki ajattelu on muodollista ja siten paikallista. Tämän myöntäminen tarkentaa ajattelua, väittää runoilija Olli-Pekka Tennilä. TEKSTI OLLI-PEKKA TENNILÄ KUVA NINNI KAIRISALO Toiveikkaiden hirwiöitten paikallisuudesta Essee T YÖSKENTELYNI taustalla on aina ollut peruskokemus, josta en pääse irti. Havahdun metsikössä (tai kielellisten ilmiöiden parissa) havaintoon siitä, miten eri tavoin oliot ovat olemassa. Tai paremmin: Miten erilaista on! Jokin hämmästyttävän lihava ja kirjava toukka pyrkii pakoon muurahaispesän laitamilla. Vieressä limasieniin lukeutuva sudenmaito liikehtii vielä merkittävästi hitaammin. Toinen toistaan vieraammat eliömuodot toteuttavat elinkeinojaan samassa paikassa. Minua kiehtoi se, miten toisiinsa palautumattomilta kaikki intuition nojalla vaikutti. Että asiat ovat olemassa, mutta tyystin eri tavoin. Että eliöt (me) elävät miltei samaa sijaintia, mutta niiden tapa olla olemassa on toisistaan poikkeava, kenties niin perustavasti, että yhteiseksi alueeksi jää vain pieni kaistale, jota voidaan tässä kutsua vaatimattomasti paikaksi tai laajemmin elonkehäksi. Lopulta olin varma, ettei monimuotoisuuden käsite lainkaan heijasta toistuvan kokemukseni perustavuutta. Tässä kohtaa se tuotti vaikutelman, että olemme jonkin idean äärellä: moni muotoisuus. Mutta vahva todellisuuden tuntu, jonka kohtasin, liittyi nimenomaan siihen, ettei mitään monimuotoisuutta ole olemassakaan, eikä voi olla, vaan jokseenkin päinvastoin: oman perimätaloutensa varassa tolkuttoman erilaisiksi äityneet oliot siinä kohtaavat toisensa, kuin kohtalon oikusta. EVOLUUTIOBIOLOGIASSA tunnetaan käsite toiveikas hirviö (hopeful monster), jolla viitataan eliöiden ainutkertaisuuden ulottuvuuteen. Kukin eläväinen on olemassa peruuttamattomasti oman perimänsä varassa. Niine hyvineen se etsii omille taipumuksilleen soveliasta paikkaa maailmassa, ikään kuin merkitystä sille, mikä siitä on sattuman oikusta tullut. Evoluutiomekaniikan mukaan mikään ei ole valmista, vaan piirteille, elimille tai perimän mutaatioille on ominaista pikemminkin langeta toteuttamaan erilaisia mahdollistuvia funktioita muuttuvissa olosuhteissa. Esimerkiksi nykyisten lintujen sulkien aiempi käyttötarkoitus liittyi lämmönsäätelyyn, mutta jonkin hitaan tai ehkäpä nykäyksittäin edenneen prosessin kautta, niistä sukeutui osittainen keino nousta ilmaan. Ajatus on häkellyttävä. Ja onko se edes ajatus? Se mitä olevaiset tuossa metsikössä uhkuivat kukin tahoillaan, oli keskenään eri tavoin totaalista. Olemuksensa täyttämää. Oli aivan kuin jokin olisi ollut luhistumisen partaalla tuon kohtaamisen seurauksena. Jos tällainen diversiteetti on mahdollista näin pienellä alueella, mitä onkaan löydettävissä jossain toisaalla? Millaiset olosuhteet, millaiset prosessit voivat tuottaa noin erilaista jälkeä? Myöhemmin olen perehtynyt ontologiaan, logiikkaan, tietoteoriaan, fysiikkaan, evoluutiobiologiaan ja biolingvistiikkaan, jotka kaikki puskevat omanlaistaan kysymyksenasettelua ja sitä myöten kertomusta siitä, millaisin kytköksin tämä kaikki elonkirjo voisi olla selitettävissä. MUTTA SAMAAN AIKAAN koko asetelma tuntuu jatkuvasti hajoavan perustattomuuteensa, koska tiedämme niin vähän. Tai oikeammin: koko tiedon käsite on jatkuvasti vaarassa, koska yksikään määritelmä tiedolle ei tunnu vastaavan kaikkia kuviteltavissa olevia tapauksia. Mutta perustava tunne moninaisuudesta ei hälvennyt, sillä samalla tavoin noiden tieteen reunamilla ja keskiössä sijaitsevien tutkimushaarojen kohdalla aloin kiinnostua eniten merkityksen kutoutumisen prosessista: siitä miten ne itse ovat oikein muotoutuneet ja millaisin keinoin ne uomaavat kertomustaan. Sanalla sanoen aloin kiinnostua ilmiönä kielestä, jonka piti olla vain työkalu. Kuinka ollakaan, samantapainen muodollinen diversiteetti kuin tuossa metsikössä, vallitsee ilmiselvästi myös kielessä. Eri kielet tuottavat sangen eri
1 / 2019 • 35 Toiveikkaiden hirwiöitten paikallisuudesta laista ajattelua. Niiden havaintoherkkyys suuntautuu eri tavoin, ja ne saavat aikaan erilaista metafysiikkaa: erilaisia jäsennyksiä todellisuuden rakenteesta. Kaiken lisäksi saman kielen piirissä esiintyy radikaalisti erilaisia merkityksen sukeutumisen prosesseja. Nyt, kirjoittaessani lehteen, sitoudun noudattamaan ilmaisullisesti melko kapean lehtikielen merkityksen muodostusta, sellaista johon lukijat ovat näissä yhteyksissä tottuneet. Puhutaan diskursseista, joilla tarkoitetaan johonkin tiettyyn kirjalliseen puheavaruuteen kirjautumista. Toisin sanoen tutkiessaan todellisuutta kielen välityksellä, kirjautuu väistämättä sisään johonkin tapaan jäsentää kokemaansa. Tämä jäsennyksen tapa määrittää kaikkea eteen avautuvaa tietoa. Eikä siinä kaikki. Edes suorat havainnot eivät ole irti tällaisesta ehdollistumisesta, vaan kytkeytyvät kaikkeen siihen, miten havaitsija on jo aiemmin mieltänyt kohtaamansa, tai millaisille kognitiivisille prosesseille hänen hermostonsa on altistunut. Samoin jopa muodollinen logiikka on jossain määrin kulttuurisidonnaista. MELKO YLEISENÄ käsityksenä hyväksytään, ettei ihminen voi sijaita useammassa paikassa samaan aikaan. Tällainen väite määrittää yhtä hyvin elollisiin lukeutuvan ihmisen kuin paikankin käsitettä. Paikka tarkoittaa jotakin epäämätöntä ja todellista, joka useimmiten otetaan annettuna. Emme kysy, mitä paikka tarkoittaa. Me vain sijaitsemme siinä, ja paikalla, miten se sitten rajautuukin, on omat historiansa määrittämät piirteet, joiden luontevaan olemassaoloon niveltyy selviö, että on olemassa myös toisia paikkoja, jotka ovat monilta osin toisenlaisia. Kaiken lisäksi paikat ovat sillä tavoin mykkiä, että lukeakseen niistä esiin historiaa, joka ne on muovannut, täytyy asiaan omistautua aivan erityisellä antaumuksella. Jos väitän kirjoittavani tätä tekstiä Ylä-Ruthin ravintolassa Jyväskylän Yläkaupungilla 28. tammikuuta 2019 jkr. kellon ollessa 14.08 ja ulkolämmön lauhduttua hiljalleen –18 asteeseen celsiuksen asteikolla, tulen antaneeksi koordinaatteja, joista valistunut ja kulttuurisesti ottaen tarpeeksi lähellä elänyt lukija saattaa kyetä paikantamaan merkittäviä osia tämän tekstin syntyprosessista. Halusin kiinnittää huomion paikkaan, kategoriaan, joka helposti kaikessa ilmeisyydessään jää huomiotta. Paikka: kaiken kohtaamisen näyttämötön alue, jossa havainnot syntyvät. Kaikki se ylijäämä ja satunnaisuus, joka kutsuu todellisen esiin. Paikan paikkamaisuus syntyy, kun sen lepääminen itsessään on sillä tavoin ilmeistä, että siellä voi havainnoida ja sen jälkeen olettaa tapahtuvan kaikkea mahdollista, sillä juuri kaikkea mahdollista paikoissa tapahtuu. Paikan painovoima alkaa olla todellinen. Se liittyy maaperään. Mater on latinaa ja tarkoittaa äitiä. METSIKÖN TAPAUSTEN kaltaiset kokemukset saivat minut lopulta mehiläisharrastuksen pariin. On äärimmäisen inspiroivaa tutkailla jonkin niin erilaisen elämänmuodon toteutumista. Viettäessään aikaa noiden asioiden äärellä, myös kieli alkaa löytää hiljalleen metaforiaan niiden yhteydestä. Jos myönnytään siihen, että ajattelulla on tietty historia ja tietyt muodolliset piirteet (kieli), voi yhtä hyvin sanoa, että sillä on jokin maaperä tai että se on jossain määrin paikallista. Evoluutiodynamiikan näkökulmasta erilaistuminen vaatii muuttuvia olosuhteita, joita vuorostaan paikat toisistaan rajautuvina ympäristöinä tuottavat. Toiveikkaat hirviöt löytävät itselleen soveliaita olosuhteita. Ehkä tiedonkäsityksessämme olisi jo sijaa myöntää, että kunkin elinpiirin materiaaliset (kuten energiaperusta) ja muodolliset ehdot (kuten kieli) määrittävät tietoa yhtä hyvin kuin hengen tai järjen monoteismi. Utopiaksi minulle riittää ajatus, että paralleeli tieto on mahdollista, että on toisin tietämisen tyyssijoja, joissa kaikki on aivan yhtä todellista kuin täällä. Mutta monin osin aivan toisin. (Omistettu Aimo Nurmiselle, joka työllään kannatteli Pohjolan tumman mehiläisen kannan jatkuvuutta.) Kirjoittaja on palkittu jyväskyläläinen runoilija, ajattelija ja mehiläisten hoitaja. pe 8.2. | pe 15.2. klo 19 Elsa Saisio, Anna E. Karvonen, Milja Viljamaa & Ina Nimelä ti 5.2. | ti 16.4. | ti 7.5 klo 19 Sonja Lumme, to 14.2. klo 19 Antti Railio, pe 15.2. klo 19 ke 13.3. | to 14.3. | ke 27.3. ke 17.4. | to 2.5. | pe 3.5. klo 19 liput: 28,50 / 24,50 € liput: 26,50 / 22,50 € liput: 29,50 / 26,50 / 14,90 € liput: 29,50 / 26,50 / 22,50 € M U S I I K K I T E AT T E R I Hämeentie 68, 00550 Helsinki lippu.fi/musiikkiteatteri-kapsakki www.kapsakki.fi info@kapsakki.fi + Jussi Tuurna 5.2. Jukka Nykänen 16.4. Ulriikka Heikinheimo 7.5. Musiikkiteatteri NYT & Eeva Kontu: Suomalaisen musiikkiteatterin klubi STADIN NAISTEN L AULUT Ruuskanen Railio klubi Yksinäisten kaupunki PUHUTAAN DISKURSSEISTA, JOILLA TARKOITETAAN JOHONKIN TIETTYYN KIRJALLISEEN PUHEAVARUUTEEN KIRJAUTUMISTA.
36 • 1 / 2019 Berliiniläislähtöinen Die Tageszeitung eli Taz on toiminut jo 40 vuotta eurooppalaisen vasemmistojournalismin lippulaivana. Se syntyi samassa aallossa Länsi-Saksan vihreän puolueen kanssa. Tänään lehti työllistää 250 ihmistä. TEKSTI TEEMU MATINPURO KUVA PEKKA TURUNEN Taz – vaihtoehtojournalismin lippulaiva Artikkeli E UROOPAN vaihtoehtopääkaupungissa Berliinissä perustetulla lehdellä oli 7 900 ennakkotilaajaa jo ennen ensimmäisen numeron ilmestymistä huhtikuussa 1979. Vuotta myöhemmin maan poliittiselle kartalle syntyi merkittävä uusi tekijä: LänsiSaksan vihreä puolue, joka tuolloin oli vielä selkeästi vasemmistolainen. Eurooppalaisen uuden aallon vasemmistojournalismin lippulaivalla oli siis tilausta sen alkutaipaleella. Sen jälkeen Taz on selvinnyt monien hankaluuksien yli, ja kesän 40-vuotisjuhlia lehti valmistautuu viettämään uudessa toimitalossaan Kreuzbergissa. Kahtia jakautuneen kaupungin vaihtoehtopiireistä lähtöisin oleva lehti halusi haastaa valtamediat. Vapaasti suomennettuna lehti ilmoitti olevansa: ”pokkuroimaton, taloudellisesti riippumaton, älykäs ja viihdyttävä”. Huolimatta läheisistä näkemyksistään ja sympatioistaan uutta Vihreää puoluetta kohtaan, Taz säilytti asemansa itsenäisenä lehtenä. Viime vuosikymmeninä lehden itsenäinen asema on entisestään korostunut, kun se on kritisoinut avoimesti myös vihreiden politiikkaa. Jos Tazin menestystarinaa pitäisi määritellä yhdellä sanalla, se olisi yhteisöllisyys. Vuoteen 1991 asti kaikille työntekijöille maksettiin samaa palkkaa. Nykyään huomioidaan tehtävien vastuullisuus ja esimerkiksi perhetilanne, mutta palkkaerot ovat edelleen hyvin pienet verrattuna muihin lehtitaloihin. Nopeasti syntyneen tilaajakunnan lisäksi lehden tukena oli Länsi-Saksan voimakas taloudellinen tuki Länsi-Berliinin yritystoiminnalle. Myös Taz sai siitä osansa. Ensimmäisen vakavan kriisin lehti koki, kun muuri murtui ja samalla valtion tuki loppui äkillisesti. Pelastajaksi muodostui yhteisöllisyys. Tazin tukijat perustivat vuonna 1992 osuuskunnan, jonka omistukseen lehti siirtyi. Nykyään osuuskunnan pääoma on yli 16 miljoonaa euroa ja sillä on yli 13 500 jäsentä, jotka tukevat lehden ilmestymistä edelleen monin tavoin – myös ilman vastinetta. Tänään Tazin painos on noin 60 000, josta 50 000 toimitetaan suoraan tilaajille. Loppupainos menee irtonumeromyyntiin. Yhden perinteisen journalismin kriisin Taz selätti helpommin kuin saksalaiset valtamediat yleensä. Lehtien mainosmyynnin jyrkkä lasku 2000-luvulla, mainostajien siirryttyä nettiin, ei koskenut Tazia, jota kaupalliset mainostajat olivat karttaneet sekä levikin pienuuden että sisällön vuoksi. Toisin sanoen lehden taloutta ei oltu koskaan rakennettu mainosmyynnin varaan. Mutta vaikka muurin murruttua tukien menettäminen tuli lehdelle kalliiksi, niin sattumuksen kautta se osoittautui Tazille pian taloudelliseksi onnenpotkuksi. Lehden toimituksen talo nimittäin sijaitsi Länsi-Berliinin • Ilmestyi ensimmäisen kerran 17. huhtikuuta 1979. • Ilmestyy kuutena päivänä viikossa. • Arkilevikki noin 49?000 ja viikonloppuisin 61?000. • Arkisin noin 207?000 lukijaa. • Digitaalisella lehdellä tilaajia noin 15?000. • Toimituksessa työskentelee 250 henkilöä. • 36 ulkomaankirjeenvaihtajaa. • Paikallistoimitukset: taz Berlin ja taz Nord. • Kuukausiliite: saksankielinen Le Monde diplomatique yhteistyössä sveitsiläisen Wochenzeitungin WoZ kanssa. • Nettisivut: www.taz.de Taz – Die Tageszeitung Tazin uudenkarhea toimitalo on kuin pelkistetty mini-Sanomatalo. Kattoterassilta avautuu näkymä Berliinin keskustaan.
1 / 2019 • 37 Taz – vaihtoehtojournalismin lippulaiva T AZIN SUUNNITELMA on sopeutua digitaaliseksi päivälehdeksi. Tarkoitus on, että kolmen vuoden päästä painettuna ilmestyisi ainoastaan viikonloppunumero. Sen tilaajatavoite on vuoteen 2022 mennessä vähintään 20 000. Sama tavoitemäärä koskee myös pelkkiä digilehden tilaajia sekä yhdistelmätilaajia. Yhdistelmätilaus sisältää päivälehdet digitaalisena ja viikkolehden painettuna. Kolmen vuoden päästä irtonumeroita suunnitellaan myytävän 4 000 kappaletta. Taz aikoo panostaa myös jo toiminnassa olevaan vapaaehtoiseen tukiohjelmaan. Vuodesta 2011 lehdellä on ollut käynnissä ohjelma nimeltään ”taz-zahl-ich”. Siinä vapaaehtoiset tukevat lehteä haluamallaan kertasummalla tai ryhtyvät säännöllisiksi tukijoiksi. Ohjelman puitteissa lehteä tuki viime vuonna kaikkiaan 14 000 ihmistä. Heistä säännöllisiä tukijoita oli noin 5 500 ja rahaa kertyi lähes miljoona euroa. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että suuri osa tukijoista ei edes lue lehteä, he eivät ehdi tai koe sitä jostain muusta syystä tärkeäksi. Silti heillä on tarve varmistaa, että vaihtoehtoinen media säilyy. Hieman samaan tapaan kuin moni lahjoittaa rahaa suojellakseen kaukaisia luontokohteita, vaikkei koskaan ole aikeissa vierailla niissä. TOIMITUSJOHTAJA Kalle Ruch pitää tavoitteita realistisina. Vaikka päivälehden tilausmaksutulot vähenevät, niin samaan aikaan paino-, jakeluja muut kulut pienenevät. Digitaalisena lehti saapuu luotettavasti, tuotanto on helppoa ja nopeaa – jakaminen on vain erilaista. Kun sinulla on paperilehti, se makaa sohvapöydällä tai kimppakämpän keittiössä, ja joku muu näkee sen sattumalta. Digitaalisissa tuotteissa luet artikkelin ja lähetät sen eteenpäin. Nämä kaikki ovat tottumus kysymyksiä. LEGENDA ARISEN yhdysvaltalaisen Mother Jones -lehden toimitusjohtaja Monika Bäuerlein totesi vieraillessaan hiljattain Taz-osuuskunnan kokouksessa: ”Pian on olemassa enää vain lukijoiden rahoittamaa journalismia. Kysymys kuuluu: kuinka suuresta määrästä journalismia suuri yleisö on valmis maksamaan?” Painettuna ja digitaalisena ilmestyvää Mother Jonesia rahoitetaan pääasiallisesti ja varsin onnistuneesti lahjoituksien avulla. Tazin päätoimittajat Gottschalk ja Junge uskovat, että yhä useammat vakiintuneet kustantamot löytävät sen, mihin Tazin toiminta on perustunut jo 40 vuotta: lukijoiden yhteisön. ”Päätös on lopulta aina lukijoiden vallassa: mitkä ideat menestyvät? Millaisista malleista lukijat haluavat maksaa? Lopulta päädymme lukijoihin ja heidän tarpeisiinsa.” aikaan lähes muurin varjossa, syrjäisellä ja halvalla alueella Rudi Dutscke -kadulla. Kun kaupunki yhdistyi, toimitustalo oli yhtäkkiä lähes ydinkeskustaa. Talon myyntitulojen, ja jälleen kerran Berliinin kaupungin taloudellisten tukien avulla Taz rakennutti uuden toimitalon syrjemmälle Friedrich-kadun varrelle vain muutaman sadan metrin päähän entisestä. Uuteen toimitaloon muutettiin vuoden 2018 lopussa. Taz on ollut monella tavoin edelläkävijä, se oli jo vuonna 1995 luettavissa myös netissä. Samana vuonna lehti alkoi yhteistyössä sveitsiläisen Wochezeitung WoZin kanssa julkaista kuukausiliitteenä Le Monde diplomatiquen saksankielistä versiota. Lehden nykyiset päätoimittajat Kathrin Gottschalk ja Barbara Junge ovat kirjoittaneet, että Taz on aina ollut eräänlainen laboratorio. ”Täällä viljeltiin journalistisia kasveja toisille medioille ja kehitettiin vaikeasti kopioitavissa olevaa journalistista kieltä. Taz oli jopa rakentanut ympärilleen ’communityn’, ennen kuin sanaa oli saksalaiTazin tulevaisuus on digitaalinen sessa journalismissa edes olemassa.” Tällä hetkellä lehteä painetaan kuutena päivänä viikossa, mutta edessä on uusia haasteita. Lehden toimitusjohtaja Kalle Ruch uskoo, että päivittäistä painettua lehteä ei enää kolmen vuoden kuluttua ole olemassa. Painetun lehden lukijamäärät laskevat sellaista vauhtia, että ennusteiden mukaan paperilehdellä on vuonna 2022 enää 22 000 tilaajaa. Silloin sen tilausten tuotto kattaa enää vain omat painatusja myyntikulunsa, mutta eivät journalistien palkkoja. Erityisesti valtakunnallisesti ilmestyville lehdille jakelukustannusten nousu on muotoutunut ongelmaksi. Monien suomalaiskollegojen tavoin vanhaa postilaitosta on ikävä. Vaikka lehti painetaan kolmessa eri painossa ympäri Saksaa, moniin osiin maata on hankalaa ja kallista lähettää painotuoretta lehteä siten, että se olisi tilaajalla ilmestymispäivänä. Erityisesti jos levikki on harva, yksittäisten lehtien toimittaminen hajallaan asuville tilaajille tulee kalliiksi. Juttusarja on osa Kordelinin säätiön tukemaa ja Voimalehden tuottamaa journalismin haasteet 2019 -hanketta.
“ K Ä S I T T E L E E A I H E T T A S Y D Ä M E L L Ä J A V I I S A U D E L L A ” V A R I E T Y “ E R I N O M A I S E T R O O L I S U O R I T U K S E T ” T H E H O L L Y W O O D R E P O R T E R N A D I N E L A B A K I – E L O K U V A K A P E R N A U M – K A A O K S E N L A P S E T O S C A R ® E H D O K A S PARAS VIERASKIELINEN ELOKUVA Z A I N A L R A F E E A Y O R D A N O S S H I F E R A T R E A S U R E B A N K O L E K H A L E D M O U Z A N A R E S I T T Ä Ä M O O Z F I L M S Y H T I Ö N T U O T A N T O A E L O K U V A T E A T T E R E I S S A 1 . 3 .
40 • 1 / 2019 Israelin ylläpitämissä vankiloissa istuu tälläkin hetkellä lähes 6 000 palestiinalaista. Heidän joukossaan on kolmisensataa alaikäistä. Vuonna 2017 julkaistun raportin mukaan noin kaksi kolmasosaa pidätetyistä palestiinalaislapsista kertoi sotilaiden pahoinpidelleen heitä pidätyksen ja kuulustelujen yhteydessä. TEKSTI JA KUVAT TAIKA VUORI Palestiinal?aislapset telkien takana Artikkeli I STUMME HA MEDIN perheen olohuoneessa Nur Shamsin pakolaisleirillä Tulkaremissa, Länsirannan luoteisosassa. Yksi olohuoneen kaapin seinistä on täynnä kuvia perheenjäsenistä, jotka ovat olleet pidätettyinä. Tälläkin hetkellä perheen yksi pojista istuu vankilassa. Hamed, perheen nuorimmainen, on viikko sitten vapautettu vankilasta kahden vuoden vankeusrangaistuksen jälkeen. Hamedin ollessa kuusitoistavuotias sotilaat saapuivat hänen kotiinsa kello kolmelta aamuyöllä pidättämään hänet. Häntä syytettiin kivien heittämisestä aseistettuja sotilaita kohti. ”Silmäni sidottiin, minut pantiin käsirautoihin ja kuljetettiin pidätyskeskukseen. Minua kuulusteltiin kaksikymmentäkaksi vuorokautta. Nukuin eristyksissä pienessä sellissä ja kuulustelut kestivät usein kymmenen tuntia vuoro kaudessa. Sotilaat uhkailivat, että jos en tunnustaisi syyllisyyttäni rikokseen, perheenjäseneni pidätettäisiin. Minua kuljetettiin aina silmät sidottuna paikasta toiseen, ja kaatuilin rappusissa”, kertoo Hamed. Alaikäinen Hamed ei saanut olla yhteydessä vanhempiinsa missään vaiheessa pidätyksen ja kuulustelujen aikana. Vaikka hänelle oli hankittu asianajaja, ja vaikka laki hänet siihen oikeutti, hänen ei annettu olla yhteydessä asian ajajaansa kahden ensimmäisen pidätysviikkonsa aikana. Oikeudenkäyntiä koskevat asiakirjat olivat hepreaksi, kielellä jota Hamed ei ymmärrä. Hamed joutui Megiddon vankilaan, joka sijaitsee Israelin puolella. Kaksi vuotta vankilassa kului hitaasti ja haukkasi palan hänen nuoruudestaan. Sellit olivat usein täyteen ahdettuja. Välillä vangit nukkuivat lattioilla. Ennen vapautustaan vankilasta Hamed pantiin häkkiin seisomaan polttavan auringon alle neljäksi tunniksi. Vankien seisottaminen siirtojen yhteydessä on ihmisoikeusjärjestöjen mukaan yleinen käytäntö. Usein vangeilla ei ole tällöin oikeutta juomaveteen, ja tarpeet joutuu tekemään allensa. Vankila katkaisi Hamedin lapsuuden lisäksi myös hänen koulutiensä. Kahteen vuoteen hän ei pystynyt käymään koulua, ja nyt vapauduttuaan nuori mies ei halua enää palata koulunpenkille. ”Haluan töitä ja naimisiin”, Hamed kertoo ylpeänä, vaikka Nur Shamsin pakolaisleirin työttömyystilastot ovat muiden alueen pakolaisleirien tavoin korkeat. Vankilasta hiljattain vapautunut Hamed oleilemassa kotinsa Nur Shamsin pakolaisleirin kapeilla kaduilla. Seuraamusten pelossa Hamed ei halua paljastaa kasvojaan.
1 / 2019 • 41 Palestiinal?aislapset telkien takana HAMEDIN TARINA on tyypillinen palestiinalaislapsen kertomus Israelin viranomaisten pidätyksestä. Vaik ka kansainvälisten ihmisoikeuksia ja lasten oikeuksia koskevien sopimusten mukaisesti vangitsemisen tulisi olla viimeisimpiä vaihtoehtoja, Israe lin vankiloissa istuu ihmis oikeusjärjestö B’Tselemin mukaan vuosittain noin 200– 700 palestiinalais lasta. Vuonna 2013 Unicef julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan Israelin pidättämät palestiinalaislapset joutuvat toistuvasti pahoinpitelyn ja huonon kohtelun kohteeksi. Pahoinpitely ja perusoikeuk sien evääminen vaikuttaisivat olevan systemaattista ja institutionaalista läpi koko prosessin, pidätyksestä tuomioon asti. Yöllä tapahtuvat pidätykset, lasten silmien sitominen ja käsirautoihin kahlitseminen, asian ajajan kieltäminen ennen kuulusteluja sekä vanhemmille pidätyksestä ilmoittamatta jättäminen ovat Unicefin raportin mukaan yleisiä toimintatapoja palestiinalaislasten pidätysten yhteydessä. Tuoreen tutkimuksen mukaan lapsiin kohdistuva väkivalta pidätyksen yhteydessä on vain lisääntynyt vuodesta 2013. Lasten pidätyksiä monitoroivan järjestön Military Court Watchin mukaan kaksi kolmasosaa lapsista raportoi heihin kohdistuvasta fyysisestä väkivallasta. Saman järjestön tutkimuksesta käy ilmi, että ainoastaan muutama prosentti lasten vanhemmista saa olla läsnä lapsensa kuulusteluissa. Pidätyksistä ei aina edes ilmoiteta vanhemmille, jolloin lapsi voi olla kateissa useita päiviä, ennen kuin huoltaja saa tietää lapsensa tulleen pidätetyksi. Palestiinalaiset sijoitetaan usein Länsirannan tai Gazan ulkopuolelle kärsimään vankeustuomioitaan. Vuo den 2018 alussa 61 prosenttia palestiinalaista alaikäisistä oli vangittuna Israelin puolella, mikä on Geneven neljännen sopimuksen vastaista. Sopimuksessa kielletään siviilien siirtäminen miehitetyltä alueelta miehittäjävaltion alueelle. Siviileiksi lasketaan myös pidätetyt ja vangit. Lasten vanhemmat eivät myöskään pääse vierailemaan Israelin puolella vankiloissa viruvien lastensa luona ilman kulkulupaa. Lisäksi Israelin viranomaiset vapauttavat lapset usein satojen kilometrien päässä kotikaupungeistaan, usein myöhään illalla altistaen lapset turvallisuus uhille. PALESTIINALAISIIN ja israelilaisiin sovelletaan kahta eri lakijärjestelmää; siviilija sotalakia. Palestiinalaiset joutuvat noudattamaan sotalakia, jolla heiltä evätään heidän kansalaisoikeutensa ja poliittiset oikeutensa. Mikäli palestiinalainen joutuu vangituksi, todistustaakka hänen syyttömyydestään on hänellä itsellään, ei oikeusjärjestelmällä. Näin ollen ”syytön kunnes toisin todistetaan” -periaate kääntyy palestiinalaisten kohdalla päälaelleen. Tämä näkyy selkeästi tilastoissa. Palestiinalaisiin kohdistuvista syytteistä 99,74 prosenttia johtaa tuomioon. Kaikkein heikoimmassa asemassa lienevät henkilöt, jotka joutuvat niin sanotun hallinnollisen pidätyksen ( administrative detention) kohteeksi. Hallinnollisessa pidätyksessä yksilö voidaan vangita ilman oikeudenkäyntiä. Vangitsemisen syyksi riittää epäily, että vangittu aikoo rikkoa lakia tulevaisuudessa. Hallinnollinen pidätys on luonteeltaan ennalta ehkäisevä, eikä sille ole asetettu aikarajaa. Hallinnollisen pidätyksen kohteeksi joutuvien asiakirjat luokitellaan salaisiksi, joten pidätyksen kohteelle ei tarvitse paljastaa pidätyksen syytä. Tämä jättää pidätetyt oikeudellisesti erittäin haavoittuvaan ja epätietoiseen asemaan, sillä heidän vapautensa voidaan riistää ilman syytteitä tai oikeudenkäyntiä. Pidätysmääräys voidaan myös uusia aina kuudeksi kuukaudeksi kerralla. Myös alaikäiset voivat joutua hallinnollisen pidätyksen kohteeksi. Koska asiakirjat ovat salaisia, hallinnollisista syistä pidätetyt kohtaavat usein myös väkivaltaa. AZZUN on neljäntuhannen asukkaan paikkakunta Länsirannan länsi osassa. Koko Länsirannalla Azzunissa pidätetään eniten alaikäisiä. Kaupunkia ympäröi viisi kansainvälisen lain mukaan laitonta siirtokuntaa, ja sen sijainti on strategisesti tärkeä. Sotilaat vierailevat kaupungissa viikoittain, joskus päivittäin ja useimmiten öisin pidättäen ihmisiä, pitkälti alaikäisiä. Kunnan työntekijä Hassan Shubetah työskentelee alaikäisiä koskevien pidätysten parissa. ”Vankilassa olleet lapset ja nuoret kärsivät mielenterveysongelmista. Vankila myös keskeyttää lasten koulunkäynnin. Vapautuessaan vankilasta vuosien tuomioiden jälkeen nuoret eivät enää halua palata koulunpenkille samaan luokka huoneeseen nuorempien oppilaiden kanssa. Heitä hävettää”, Hassan kertoo. Alaikäisten tuomiot ovat kovia. Kiven heittäminen aseistettua sotilasta kohti voi johtaa kahdenkymmenen vuoden vankeusrangaistukseen. ”Yksi 15-vuotias poika sai 17 vuoden tuomion kivien heittämisestä. Hän on vanha mies vapautuessaan vankilasta”, sanoo Hassan. PALESTIINA A voisi niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin kutsua kaltereiden taakse suljetuksi yhteiskunnaksi. Vuodesta 1967 lähtien palestiinalaisista arviolta joka viides on joutunut pidätetyksi tai istunut vankilassa elämänsä aikana. Tämä tarkoittaa liki miljoonaa palestiinalaista. Lähes jokaisen palestiinalaisen läheinen on ollut joskus tuomittuna. Vastaavia, koko yhteiskunnan läpileikkaavia lukuja, ei löydy juuri mistään muualta maailmasta. Palestiina on maa, missä vankila ja pidätykset muodostavat sukupolvien ylittävän kokemuksen. Arvioitavaksi jää, millaisia psykologisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia vankilakokemuksilla ja pidätyksillä on palestiinalaiseen yhteiskuntaan. ALAIKÄISTEN TUOMIOT OVAT KOVIA. KIVEN HEITTÄMINEN ASEISTETTUA SOTILASTA KOHTI VOI JOHTAA KAHDENKYMMENEN VUODEN VANKEUS RANGAISTUKSEEN. Israelin sotilasjoukot ovat tavanomainen näky Länsirannalla. Palestiinalaisiin sovellettavan sotalain vuoksi palestiinalaiset joutuvat usein mielivaltaisten pidätysten kohteeksi ja heidän oikeusturvansa on erittäin heikko.
Testaa riittävän usein Hoida ajoissa Tiedä statuksesi Seksitautitesteissä käydessä on hyvä kertoa minkälaista seksiä on ollut, jotta näytteet osataan ottaa oikeista paikoista. Klamydiaja tippuritartunnat ovat paikallisia ja tartunta voi olla virtsaputkessa, nielussa tai peräaukossa. Kaikki seksitaudit voivat olla oireettomia. TEATTERI AVOIMET OVET HELSINKI LAHTI KUOPIO TAMPERE TURKU Don Quijote TAISTELUUN VÄÄRYYKSIÄ VASTAAN! Sanna Kekäläinen Vierauden ja outouden merkityksestä ajassamme 24.2.|26.2.|28.2.|2.3.|5.3.|7.3.|9.3. Cirko, Kaasutehtaankatu 1 LIPUT & INFO www.kekalainencompany.net www.kekalainencompany.net VIERAS-FRÄMLING-STRANGER HÄ M EE NT IE VIID ES LIN JA SÖ RN ÄI ST EN RA NT AT IE VAASANKATU HELSING INKATU ST UR EN KA TU BRAHENKENTTÄ HAKANIEMENRANTA SI LT A SA A RE N K AT U TEOLL ISUUS KATU JUNATIE TYÖP AJAN KATU SÖ RN ÄI ST EN KA TU M M M ALEK SIS KIVEN KATU Vegaanikenkiä, kosmetiikkaa, kirjoja, kodinpuhdistusaineita, karkkia, Reilun kaupan tuotteita ja paljon muuta! Heluna Shop, Hämeentie 48, Helsinki. ti–pe klo 12–18, la klo 12–16. WWW.HELUNANETTI.COM Vegaanikenkiä, kosmetiikkaa, kirjoja, kodinpuhdistusaineita, karkkia, Reilun kaupan tuotteita ja paljon muuta! VEGAANINEN SEKATAVARAKAUPPA KURVISSA! Herkulliset ja edulliset lounas-, lista& take awayannokset. Käytämme tuoreita vihanneksia. Tarjolla runsaasti vegaaniannoksia. AUKIOLOAJAT: ma 11–14 ti–pe 11–21 ja la–su 12–21 Kinaporinkatu 2, Helsinki, (09) 701 2961 Sörnäisten metroaseman vieressä W W W .R O O TS K IT C H EN .F I LO U N A S JA C A T ER IN G VÄRIKÄSTÄ VEGERUOKAA TUOREISTA RAAKA-AINEISTA helsinki Hakaniemen kauppahalli (väistötila) (ma–pe 11–18, la 11–16) turku Kauppahalli (ma–pe 11–17.30, la 11–15.30) KELTAISET SIVUT Kallion keltaiset sivut kokoaa yhteen alueen parhaat palvelut Hakaniemestä Harjuun ja Linjoilta Kalasatamaan. Haluatko mainostaa yritystäsi keltaisilla sivuilla? Hienoa! Se on nimittäin edullista ja tehokasta. Ota yhteyttä: voima@voima.fi Kalli n MAINOSTAJALLE! ? ? ? ?
1 / 2019 • 43 Historia on täynnä sitkeähenkisiä suurmiehiä. Esittelemme suuria persoonia, joita on yritetty saada hengiltä, mutta joiden tappoyritykset tai kuolinkamppailut ovat venyneet makaabereihin mittoihin. TEKSTI MIIKA AUVINEN Kun henki ei lähde tappamalla HÄMÄRÄÄ HISTORIAA P ETOKSET , yhteiskunnalliset mullistukset ja murhat ovat siivittäneet historian henkilöiden dramaattisia kuolemia. Aina murha tai tappo ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan – murhamiehet joutuvat näkemään vaivaa saadakseen kohteensa ikuisesti vaiennettua. Eräs murhaajan luodista selvinnyt oli Yhdysvaltojen tuolloin jo entinen presidentti Theodore Roosevelt. Kun hän oli matkalla kampanjoimaan vuoden 1912 presidentinvaaleissa Wisconsinin Milwaukeessa, häntä ammuttiin rintaan. Rooseveltin taskussa ollut silmä lasikotelo ja paksu puhe hidastivat luotia, eikä osuma vahingoittanut elintärkeitä elimiä. Hän päätti pitää puheensa loppuun, esitellen yleisölle verta vuotavaa rintaansa. ”Ystävät, pyydän teitä olemaan mahdollisimman hiljaa. Ette ehkä huomanneet, mutta minua ammuttiin juuri. Tarvitaan kuitenkin enemmän hirviuroksen tappamiseen”, aloitti Roosevelt 90 minuuttia kestäneen puheensa. Puheen päätteeksi Roosevelt lopulta saatiin vietyä sairaalaan. YKSI ILMIÖ ovat valtiopäämiehet, jotka eivät vain kuole sadoista murhayrityksistä ja -suunnitelmista huolimatta. Tunnetuin jatkuvasti kuolemaa huijannut valtiopäämies lienee Fidel Castro, Kuubaa 1959–2008 vuosina johtanut presidentti ja kommunistisen puolueen pääsihteeri. Lähinnä Yhdysvaltojen ja CIA:n tekemiä murhayrityksiä ja -suunnitelmia oli yhteensä ainakin 600. Tunnetuimpiin murhasuunnitelmiin liittyivät räjähtein terästetyt tai myrkytetyt sikarit, sekä erilaiset räjähteet, joita oli piilotettu esimerkiksi houkuttelevan näköiseen näkinkenkään ja puhujakorokkeisiin. Kiitos Castron tehokkaan turvallisuuspäällikön, Fabián Escalanten, Castro ei kohdannut kuolemaansa kuin vasta vuonna 2011, jolloin hän menehtyi 90-vuotiaana pitkän sairauden uuvuttamana. Myös viime vuosisadan toinen suurvalta kunnostautui poliittisten uhkiensa tappamisessa. Murhatyöt eivät aina menneet suunnitelmien mukaan. Leninin oikea käsi Venäjän vallankumouksessa oli Lev Trotski, josta oli uumoiltu seuraajaa tuoreen suurvallan johtajaksi. Stalinin kuitenkin saatua vallan Trotski muutti eri vaiheiden jälkeen Meksikoon. Vuonna 1940 kanadalaiseksi ihailijaksi tekeytynyt Stalinin lähettämä palkkatappaja pääsi tapaamaan Trotskia. Jäähakku viuhahti ja upposi Trotskin kalloon. Isku oli kuolettava, mutta Trotski pani pystyyn viimeisen kamppailunsa: hän sylki palkkamurhaajan päälle ja paini tämän kanssa, kunnes henkivartijat kuulivat metelin ja saapuivat paikalle. Trotski kuoli muutaman päivän kuluttua sairaalassa komplikaatioihin. ROISTOJA JA MUITA yhteiskunnan vihollisia ei aina saada niin vain hengiltä. Lainsuojattoman täytyy henkeään varjellakseen olla erityisen ovela. Eräs lainsuojaton jäi historiaan rakentamalla metallisen haarniskan, johon pukeutuneena hän kohtasi it seään pidättämään tulleet lain edustajat. Ned Kelly oli 1800-luvun lopulla pankkiryöstöjen ja kolmen poliisi murhan vuoksi Australian etsityin rikollinen. Kohdatessaan virkavallan viimeisen kerran Kellyn haarniskaan osui ainakin 28 luotia. Lopulta osuma jalkaan pysäytti Kellyn. Hän selvisi hengissä tulitaistelusta ja kuoli vasta hirttolavalla. Historian tunnetuin merirosvo oli myös kekseliäs ja jäi historiaan osaltaan hurjan sitkeähenkisyytensä siivittämänä. Edward Teachin merirosvouralla pelottavan maineen ylläpito oli oleellisessa osassa kauppalaivoja ryöstäessä. Mustapartana tunnettu merirosvo rakensi mainettaan raakalaismaisena hulttiona niin kauan, että lopulta kauppalaivat antautuivat taistelutta. Suuressa roolissa oli Mustaparran ulkoasu: rehottava parta oli merkki barbaariudesta. Myytti korostui Teachin partaansa punomien sytykkeiden avulla, jotka loivat hänen ympärilleen mustan savuverhon. Virginian siirtokunnan kuvernööri tuskastui Mustaparran ryöstelyyn. Alkoi ajojahti: luutnantti Robert Maynard komensi laivoja, joiden tehtävänä oli napata maineikas merirosvo. Viimeistä taistelua edeltävänä iltana Mustaparta poppoineen oli juhlinut myöhään yöhön. Aamulla, rommi muki yhä käsissään, hän huomasi laivojen lähestyvän. Maynardin miehet vetäytyivät merirosvojen tykkitulen jälkeen kannen alle piiloon. Rosvojoukko luuli laivan antautuvan ilman vastarintaa. Kranaatein, miekoin ja pistoolein varustautuneet piraatit nousivat laivaan, jolloin sotilaat tulivat esiin kannen alta, ja merirosvojoukkio jäi pian alakynteen. Mustaparta löi Maynardin miekan hajalle sapelillaan, merirosvopäällikön läpi ammuttiin pistoolilla ja hän melkein horjahti kumoon kaulaan osuneesta miekaniskusta. Pian miekansivallukset ja kuulasade saivat kamppailuaan jatkaneen merirosvon polvilleen. Hän oli juuri ladannut aseensa, kun sai viimeisen, kuolettavan iskun miekasta. Mustaparran legenda voimistui jopa hänen suurreellisen kuolemansa jälkeen: hänen päänsä ripustettiin Maynardin laivan keulaan roikkumaan varoituksena muille merten ryöstelijöille. Tuolta se tuli ja tähän se pysähtyi (melkein). Tämä 50-sivuinen paperinivaska piti sisällään Theodore Rooseveltin vuonna 1912 valmisteleman vaalipuheen. Salamurhaajan yritys tyssähti nivaskaan siinä määrin, että murhanhimossa singottu luoti ei läpäissyt presidenttiehdokkaan sydäntä. Th eo do re Ro os ev elt C ol lec tio n/ CC BY -N CN D 2. HÄ M EE NT IE VIID ES LIN JA SÖ RN ÄI ST EN RA NT AT IE VAASANKATU HELSING INKATU ST UR EN KA TU BRAHENKENTTÄ HAKANIEMENRANTA SI LT A SA A RE N K AT U TEOLL ISUUS KATU JUNATIE TYÖP AJAN KATU SÖ RN ÄI ST EN KA TU M M M ALEK SIS KIVEN KATU Vegaanikenkiä, kosmetiikkaa, kirjoja, kodinpuhdistusaineita, karkkia, Reilun kaupan tuotteita ja paljon muuta! Heluna Shop, Hämeentie 48, Helsinki. ti–pe klo 12–18, la klo 12–16. WWW.HELUNANETTI.COM Vegaanikenkiä, kosmetiikkaa, kirjoja, kodinpuhdistusaineita, karkkia, Reilun kaupan tuotteita ja paljon muuta! VEGAANINEN SEKATAVARAKAUPPA KURVISSA! Herkulliset ja edulliset lounas-, lista& take awayannokset. Käytämme tuoreita vihanneksia. Tarjolla runsaasti vegaaniannoksia. AUKIOLOAJAT: ma 11–14 ti–pe 11–21 ja la–su 12–21 Kinaporinkatu 2, Helsinki, (09) 701 2961 Sörnäisten metroaseman vieressä W W W .R O O TS K IT C H EN .F I LO U N A S JA C A T ER IN G VÄRIKÄSTÄ VEGERUOKAA TUOREISTA RAAKA-AINEISTA helsinki Hakaniemen kauppahalli (väistötila) (ma–pe 11–18, la 11–16) turku Kauppahalli (ma–pe 11–17.30, la 11–15.30) KELTAISET SIVUT Kallion keltaiset sivut kokoaa yhteen alueen parhaat palvelut Hakaniemestä Harjuun ja Linjoilta Kalasatamaan. Haluatko mainostaa yritystäsi keltaisilla sivuilla? Hienoa! Se on nimittäin edullista ja tehokasta. Ota yhteyttä: voima@voima.fi Kalli n MAINOSTAJALLE! ? ? ? ?
44 • 1 / 2019 Kreikan talouskriisistä tarpeekseen saaneet kaupunkilaiset kehittivät oman valuutan, jonka avulla päätösvalta tuodaan takaisin ihmisille. TEKSTI JA KUVA HEINI-SOFIA ALAVUO Inhimillistä taloutta Artikkeli K REIKAN kielen kouki tarkoittaa siementä. Kreetalla kouki on valikoitunut nimeksi vaihtotalousjärjestelmälle, joka toimii valuutan tavoin. Sitä käyttää saaren pääkaupungissa Heraklionissa suhteellisen pieni, mutta aktiivinen joukko. Tällä hetkellä valuutalla voi hankkia Heraklionissa ruokaa, vaatteita, tukiopetusta ja jopa lääkärikäyntejä. Kyseessä ei kuitenkaan ole aikapankki, sillä verkoston sisällä tarjotaan palveluiden lisäksi erinäisiä tuotteita, kuten paikallista fetaa tai juomia keskustan baarista. Ero aikapankkeihin on myös siinä, että omalle palvelulle tai tuotteelle voi valita itse arvon, kunhan hinnoittelussa ottaa huomioon yhteisön hyvinvoinnin. ”Suurin tavoitteemme on laajentua niin, että verkostomme pystyy tarjoamaan yhteisön jäsenille suurimman osan heidän perustarpeistaan – tällä hetkellä omavaraisuusprosentti on noin 20”, Koukin perustajäsen ja opettaja Mihalis Kasapakis kertoo. Vaikka valuuttaa operoidaan verkon kautta, kyseessä ei kuitenkaan ole virtuaalivaluutta, vaan yhteinen luottosysteemi. Koukeja ei osteta euroilla, vaan rekisteröinnin jälkeen tasapaino löytyy ostamalla muilta ja tarjoamalla omia tuotteita tai palveluita. ”Koukia ei voi verrata euroon, sillä sitä ei ole tarkoitus säästää – kyse on jatkuvasta tarpeiden täyttämisestä, niin omien kuin muiden yhteisön jäsenten”, Kasapakis tarkentaa. KOUKI ON OSA Heraklionin yhteisosakuntaa (Integral Cooperative of Heraklion), jonka pääarvoja ovat muun muassa solidaarisuus, tasa-arvo ja antikapitalismi. Oma valuutta on kehittynyt pitkälti yhteisön jäsenten tarpeisiin, ja sen suosio on kasvanut muutamassa vuodessa tasaisesti. Tällä hetkellä valuuttaverkostoon kuuluu noin 250 jäsentä. Valuuttaan liittyvistä asioista päätetään jäsenistön yhteisissä kuukausittaisissa kokouksissa. Niissä jokaisella on yhtenäinen päätösja sananvalta. Verkosto toimii ilman hierarkiaa, ja pyrkimyksenä on päästä eroon auktoriteeteista. Tapaamiset saattavat venyä pitkiksi, sillä ryhmä ei äänestä, vaan pyrkii saavuttamaan yhteisymmärryksen. Koukin jäsenillä on osallistumisvelvollisuus päätöksentekoon. Kasapakiksen mukaan talouskriisi osoitti, kuinka ihmisten osallistumattomuus oli suurena syynä valtion epäonnistumisiin. Päätöksenteko jätettiin korruptoituneille poliitikoille, ja nyt kansalaiset kantavat seuraukset. E N S IMM Ä IN E N V E R S IO projektista alkoi vuonna 2010. Tuolloin kyse oli solidaarisuudesta ja tyhjän päälle jääneiden ihmisten auttamisesta. Kouki perustettiin tämän projektin pohjalle noin 2,5 vuotta sitten, ja nyt toiminta on poliittisempaa. Vuosien 2008–2009 taantuman jälkeen alkanut velkakriisi on kurittanut kreikkalaisia. Kasapakiksen mukaan kriisi paljasti selkeästi, kuinka pankit olivat talouden ylivaltiaita. Jokapäiväisten toimintojen takaamiseksi yksilön on pakko luottaa rahansa pankille. ”Kun pankki päättää sulkea tilisi, olet avuton. Tämä on selkeä merkki siitä, miten emme itse hallitse omaa työtämme, omaa rahaamme. Kouki pyrkii muuttamaan tämän.” Valtion verokertymää kouki ei kartuta. Kasapakiksen mukaan Koukin perusperiaate on taloudellinen tottelemattomuus: ryhmä ei maksa valtiolle, koska Kreikka maksaa verorahoilla vain pois muiden aiheuttamia lainoja, eikä pidä huolta kansalaisistaan. Veroja toiminnasta maksetaan kuitenkin ryhmän sisäisesti. Kertymällä katetaan yhteisön yhteisiä menoja, kuten tilavuokria. Heraklionin sisällä tavoitteena on riippumattomuuden lisäksi vahvistaa yhteisön voimaa. ”KUN PANKKI PÄÄTTÄÄ SULKEA TILISI, OLET AVUTON. TÄMÄ ON SELKEÄ MERKKI SIITÄ, MITEN EMME ITSE HALLITSE OMAA TYÖTÄMME, OMAA RAHAAMME.”
1 / 2019 • 45 Liisa Mustosen sovitus Avoimesta liitosta on aikahyppy Dario Fon ja Franca Ramen poliittisen teatterin pariin. TEKSTI TUOMAS RANTANEN Olipa kerran parisuhde Poliittiset hävittäjät MODERNIN TAISTELUKONEEN tietojärjestelmien tekemättä jätetyt päivitykset voivat tehdä sotakoneesta käytännössä hyödyttömän. Tämä sitoo tekniset ja poliittiset kysymykset toisiinsa myös HX-hankkeena tunnetussa Suomen taistelukonekaupassa. Huoltovarmuuden säilyminen vuosikymmenien ajan edellyttää luottamukseen perustuvaa ulkopolitiikkaa. Se tiedostetaan myös HXhankkeen esittelysivulla, jossa ulkoja turvallisuuspolitiikka mainitaan koneen valintaperusteena suorituskyvyn, hinnan ja huoltovarmuuden ohella. MITEN LUOTTAMUS sitten saavutetaan ja millaisiin sitoumuksiin Suomea viedään? Tietokirjailija Pentti Sainio näkee Suomen liukuneen asekauppojensa myötä eräänlaiseksi Yhdysvaltojen apujoukoksi, joka vain odottaa kutsua seuraavaan Libyan pommitusten tapaiseen operaatioon. Hänen mukaansa Hornetien risteilyohjusten toimintakyky on yhdysvaltalaisten peukalon alla. Kymmenien miljardien aseinvestointeja perustellaan itsenäisellä puolustuksella, mutta toimivatko modernit sotakoneet silloinkin, kun Donald Trumpilla on huono päivä? F-35:n kohdalla on epäilty mahdollisuutta estää koneiden käyttö etänä annettavalla käskyllä. Aihetta on käsitellyt muun muassa Jari Mäkinen tiedeja tekniikkasivusto Tiedetuubi.fi:n HX-ehdokkaita ruotivassa artikkelissaan. Mäkinen toteaa, että F-35 vaatii joka tapauksessa taakseen koko tietosysteemiä. Ilmavoimien operaatiopäällikkö ja HX-hankejohtaja eversti Juha-Pekka Keränen pitää ajatusta jonkinlaisesta koneen etälamauttamisesta epäuskottavana. ”Ehkä jotain tämäntyyppistä on, ehkä ei. Itse en siihen usko”, hän toteaa. Keränen kertoo, että ilmavoimat vaihtavat nykyisten Hornet-taistelukoneiden toiminnan mahdollistavat salaamisavaimet päivittäin. Silloin kun ilmassa tehdään yhteistyötä Ruotsin tai Nato-maiden kanssa, käytössä ovat yhteiset salausjärjestelmät, jotka mahdollistavat tiedon vastaanottamisen ja vaihtamisen. YHTEISTEN JÄRJESTELMIEN käytössä on kyse poliittisista valinnoista; on pyritty ja onnistuttu pääsemään yhteistoimintaan tiettyjen valtioiden kanssa. Poliittisiin päätöksiin sinänsä Keränen ei ota kantaa. Puolueettomuuspolitiikan kaudella Suomi osti hävittäjiä sekä idästä että lännestä. Hornet-hankinta oli suunnanmuutos ja alku sotilasyhteistyön syventämiselle Yhdysvaltojen kanssa. Vastaavia merkityksiä latautuu väistämättä myös tulevaan taistelukonekauppaan. RAIMO PESONEN Kolumni Kir joit taja on he lsin kilä ine n kirja ilija ja yle ism ies. ”HORNETIEN RISTEILYOHJUSTEN TOIMINTAKYKY ON YHDYSVALTALAISTEN PEUKALON ALLA.” T EATTERI JURK ASSA sai tammikuussa ensi-iltansa Liisa Mustosen ohjaama Avoin liitto. Se on Dario Fon (1926–2016) ja Franca Ramen (1928–2013) vuonna 1983 kirjoittama ja alunperin kahdestaan esittämä parisuhdefarssi. Teatteriohjaaja-satiirikko Fo ja näyttelijä-naisasiaktivisti Rame olivat italialainen työja aviopari, jotka ovat tunnettuja yhteisistä näytelmistään. Heidän vasemmistolaisen kritiikkinsä kohteena olivat usein vallanpitäjien totalitarismi ja köyhiä halveksiva politiikka. Osansa sai myös katolinen kirkko ja sen käsitys abortista ja naisen asemasta. AVOIN LIIT TO kertoo seksuaali politiikasta avioliiton sisällä. Satiirin kärki ei tällä kertaa ole avioliiton kulisseja pönkittävissä arvokonservatiiveissa, vaan nyt saavat tuta instituutiota väheksyvät tekopyhät vasemmistoliberaalit, jotka ovat yhä kiinni vanhanaikaisessa sukupuolten rooliijaossa. Näytelmän tarinassa suhteensa maitohappovaiheessa olevan parin nainen on käynyt itsetuhoiseksi miehensä syrjähyppyjen takia. Mies keksii ehdottaa akuuttiin parisuhdekriisiin ratkaisuksi avointa liittoa. Vaimon totuttua uuteen tilanteeseen on miehen vuoro löytää itsestään mustasukkaisia ja itsetuhoisia tuntoja. FO JA RAME vierailivat usein Suomessa. Myös Avointa liittoa on esitetty täällä paljon, viime vuosina esimerkiksi Teatteri Vantaassa, Helsingin kaupunginteatterissa, Jyväskylän kaupunginteatterissa ja Tampereen Teatterissa. Mustonen sovitti Avoimen liiton viime vuonna Mikkelin Teatteriin. Hänen nyt Teatteri Jurkkaan ohjaamansa ja Matti Ristisen kanssa näyttelemänsä versio on tekstivetoista ja samalla dynaamisesti kulkevaa kelpo teatteria. Pääparin keskinäiset jännitteet toimivat, ja niiden voi ennustaa vahvistuvan entisestään esityskauden edetessä. Draaman väännössä on vetoa, kun vaimo huomaa päässeensä niskan päälle, tai kun mies ei kykene peittämään katumuksensa puutetta keskellä vaimon höykytystä. Myös liioittelun ilakoinnissa saatetaan jatkossa päästä vielä nähtyä pidemmälle. Tosin tässä sovituksessa tuodaan perheväki vallan ja itsetuhoisuuden elementtejä vahvemmin ulos farssista ja lähemmäs realismia. Näytelmän eetoksen kannalta on tarkoituksenmukaista pysäyttää katsoja ajoittain ajattelemaan, onko joku tietty kohta oikeasti hauska vai ei. Huoneteatterin intiimi tila tuo esitykseen oman lisukkeensa: katsojasta tuntuu kuin istuisi puolitoista tuntia keittiössä rönsyilevän perheriidan keskellä. TEKSTIÄ on varovasti ajankohtaistettu esimerkiksi viittauksilla punavihreään kuplaan ja pelotteluun siitä, että lapsista tulee perussuomalaisia. Tämä on hauskaa piruilua, mutta samalla herää ajatus siitä, voisiko alkutekstin päivityksessä edetä vielä pidemmälle. Vaikka avioliitto on instituutiona 2010-luvun Suomessa jotain muuta kuin yli 30 vuotta sitten Italiassa, myös nykyisten edistyksellisten piirien parisuhteiden arvopohjissa löytyy kyllä mellastamisen varaa. Dario Fo, Franca Rame & Liisa Mustonen: Avoin liitto Esitykset Teatteri Jurkassa 1.4. asti Arviot
46 • 1 / 2019 Pakolaisuus ei katso aikaa Ohjaaja Mikko Roihan mielestä teatterin tehtävä on osoittaa maailman epätäydellisyys. Hänen sovituksensa Johannes Linnankosken Pakolaisista paljastaa suomalaisen sivistyshistorian ohuuden. TEKSTI TUOMAS RANTANEN Arvio T ALONPOIKAISTYYLIIN puettu ensemble saapastelee kannat puulattialla kopisten tupaan, ja ryhmittyy peilin taakse kyttäämään, kun leski-isäntä Uutela (Heikki Kinnunen) ajaa partaansa. Sekä siistiy tymiseen että stalkkauk seen on syynsä, sillä Uutela on menossa naimisiin naapurinsa Keskitalon (Esko Roine) pari sukupolvea nuoremman Manta-tyttären (Riikka Puumalainen) kanssa. Kyseessä on Mikko Roihan sovitus Johannes Linnankosken romaanista Pakolaiset (1908). Siinä velkaantunut talonpoika yrittää pelastaa poikiensa perintöosuudet hieromalla naimakauppaa tyttärestään. Kun häiden jälkeen Manta osoittautuu olleen raskaana jo valmiiksi, koko hämäläinen perhekunta pakenee häpeää Savoon. Siellä vieraat kohtaavat kyräilyä ja toisenlaisia ennakkoluuloja. ”Paskapuhetta, että olisimme yhtenäinen kansa”, naurahtaa ohjaaja Roiha. ”Yksi teoksen opetus on, että olemme itsekin olleet pakolaisia. Se, miten nykyään naisten ja homojen oikeuksia käytetään keppihevosena maahanmuuttajien vastustamiseen, on erityisen vastenmielistä siksi, että sivistyshistoriamme on niin lyhyt.” Roihan tulkinnassa nykyaikaa käsitellään silti lähinnä rivien välissä. Aika kaudet kohtaavat selvimmin Moe Mustafan Suomi-Filmin maisemakuvat mieleen tuovissa videoprojisoinneissa sekä Pekko Käpin sähköisellä jouhikolla esittämässä musiikissa. PAKOLAISET on Roihan Raja-Suomitrilogian päätösosa. Sarjan ensimmäinen oli Maiju Lassilaa vapaasti soveltava Sulaketta lainaamassa (2008) ja toinen Juhani Ahon Juha (2010). ”Kaikissa kolmessa on yhteys maskuliinisuuden kriisiin. Kun komediallisen avausosan Ihalainen ja Vatanen ovat nuoria, Juhan tragediassa päähenkilöt ovat vähän vanhempia. Pakolaisten ukot taas elävät jo kuoleman kynnyksellä. Yhdessä ne kertovat sellaisesta miehisten kunniakäsitysten perinteestä, joka on jo menossa hautaan”, Roiha kuvaa. Esityksiä yhdistää myös draaman ja tanssi-ilmaisun rinnakkaisuus. Esimerkiksi Juhan kolmiodraaman osapuolten karaktäärit ja koko esityksen dynamiikka paketoitiin tiukasti juuri tanssin intensiteetin varaan. Myös Pakolaisissa tunnelataus on tiiviimmillään, kun kauppatavaraksi esineellistetty Manta ilmaisee räjähtävän tanssin kautta tukahdutetun intohimonsa ja syyllisyytensä. Sisäisen tuskansa riuhtomana hän kyntää tuvassa kuin mutapellossa, ja huitoo tieltään kalusteissa ilmentyvää omaisuutta. ”Naisen halu haastaa patriarkaattia, koska se ei tottele rahaa. Juhassa asetelma on intiimimpi ja käsittelee miehen yritystä pitää tyttöystävä tyytyväisenä. Mykkä Manta taas on kaiken aktion keskellä muille mysteeri”, selittää Roiha. Puumalaisen fyysinen tulkinta Mantasta on itse asiassa niin voimakas, että se suorastaan latistaa dialogiin nojautuvia roolihahmoja. AHKER ASTI SUOMESSA ohjaustöitä tekevä Roiha on asunut Berliinissä jo kymmenkunta vuotta. ”Berliinin teatterimaailmassa ollaan innostavan vapaita isänmurhasta. Edellisten tekijäsukupolvien tekemisiä ei tarvitse tyrkkiä pois tieltä kuten meillä, vaan eri perinteitä suvaitaan rinnakkain. Siksi samaan aikaan yhdellä lavalla voidaan esittää vanhanaikaista tulkintaa jostain Ibsenistä, ja toisella tehdä samasta tekstistä 12-tuntista esitystä, jossa pääosassa ovat ihmisen eritteet.” Luovan tuottamisen ilmapiirin kautta on löytynyt myös idea maakunta teattereiden yhteistyömallista. Siinä Roihan jo 90-luvulla Helsingissä perustaman Vapaan teatterin johdolla kootaan Riihimäen, Jyväskylän, Kotkan, Kouvolan ja Turun kaupunginteattereiden sekä Teatteri Eurooppa Neljän ja Tanssiteatteri Minimin taiteilijoista koostuva työryhmä. Toissa vuonna kyseisellä mallilla toteutettiin sovitus Orvokki Aution Pesärikosta. Nyt teattereita kiertää puolestaan Maria Jotunin Miehen kylkiluu. ”Tämä on shakespearelaista vankkuriteatteria ja jakamistaloutta. Jaamme kustannukset, onnistumisen ja epäonnistumisen. On myös hienoa, miten sama esitys saa erilaisen vastaanoton eri paikkakunnilla. Emme todellakaan ole yksi kansa!”, Roiha toistaa. ROIHAN OHJELMISTOON näyttää valikoituvan lähinnä kotimaisten kirjailijoiden vanhoja merkkiteoksia. ”Rakastan klassikoita, koska pyrin välttämään suoraa aikalaisanalyysiä. Iltapäivälehdet tavoittavat nykyajan paljon nopeammin, enkä halua, että ne pääsevät sanelemaan myös sen mitä teatterissa käsitellään. Klassikoiden kautta voi katsoa kahta aikaa rinnakkain ja huomata, kuinka esimerkiksi taloudellinen riippuvuussuhde voi näyttäytyä nyt psykologisempana. Silti se sama asia on siellä.” Roihan mielestä teatteri on myös epätäydellisyyden taidetta, sillä esityksessä menee aina joku sekunti tai asento toisin kuin alunperin oli ajateltu. ”Mikään siinä ei ole täydellistä, kuten ei elämässäkään. Teatteri on humanistista. Sen vastakohta on tehdä virheettömänä monistettuja tuotteita.” Entä oletko mielestäsi poliittinen teatterin tekijä? ”Kaikki näyttämöllä olevat asiat voi lukea poliittisen kautta. En silti halua pyrkiä ohjailemaan katsojan kokemusta. Se olisi fasismia. Jos julistaa itsensä poliittisen teatterin tekijäksi, on todennäköisesti kadottanut poliittisen jo kauan aikaa sitten”, toteaa Roiha. Tärkeämpää on, että esitys onnistuu purkamaan traumoja ja luomaan mahdollisuuden muutokselle. ”Harkitsin esimerkiksi Pakolaisten tekemistä maahanmuuttajien kanssa, mutta se olisi ollut liian helppo ratkaisu.” Johannes Linnankoski & Mikko Roiha: Pakolaiset Tampereen Teatterissa 18.5. asti M oe M us ta fa NAISEN OSA . Pekko Käppi vääntää jouhikkoaan ja Riikka Puumalainen paljastaa tanssien Mantan tukahdutetut tunteet.
1 / 2019 • 47 TEKSTI TUOMAS RANTANEN TEKSTI TUOMAS RANTANEN Radikalismin lähteillä Talvi on tulossa Arviot T UIRE TUOMISTON ohjaama Mar1ia918 kommentoi ajankohtaista sisällissodan muisteloa kääntämällä katseen enemmän tähän hetkeen kuin historiaan. Esitys yhdistää dokumenttiteatteria nukketeatteriin, yleisön osallistamiseen ja improvisaatioon. Näytelmä on muodoltaan ilahduttavan pursuileva, mutta kaikki sen avaamat purot eivät päädy samaan lampeen. Esityksen kerrotaan saaneen inspiraationsa Raija Westergårdin naispunakaartilaisuutta kuvaavasta Maria-kirjasta, mutta käytännössä esitys nojaa enemmän Henrik Holapan haastatteluihin ja hänen Minä perustin uusnatsijärjestön -kirjaansa. Näiden sadan vuoden etäisyyden päässä toisistaan olevien tapahtumien eroja ja yhtäläisyyksiä avataan lähinnä seinälle heijastetun nettikommentoinnin muodossa. Kerrassaan hulvatonta esityksessä on action-nukeilla esitetty kuvaelma siitä, miten Holappa majoitti kotiinsa poliisia piilottelevan fasistin Gerhard Ittnerin. Myös tämän episodin yhteys radikalisoitumiseen jää enemmän kuvittavaksi kuin selittäväksi. Esityksen kantava ajatus on kuitenkin kirkas kuin vuoristopuro: radikalisoitumisen voi nähdä yksilön lukkiutuneiden ajatustottumusten ja toimintakaavojen murtumisena sekä uuden yhteisöllisyyden löytämisenä. Hyvässä ja pahassa. Viimeistään ajallinen etäisyys paljastaa kulloistenkin valintojen tarkoituksenmukaisuuden ja oheisvaikutusten tragedian. Tuire Tuominen & työryhmä: Esitys radikalisoitumisesta, Mar1ia918 Esitykset Kotkan kaupunginteatterissa 5.4. asti. K OLME SISARTA on valintojen tekemisen vaikeutta kuvaava Anton Tšehovin klassikkonäytelmä vuodelta 1901. Sen tarinassa äskettäin kuolleen upseeri-isän kolme tytärtä elävät taantuvassa varuskuntakaupungissa ja haikailevat paluuta lapsuutensa nostalgioimaan Moskovaan. Sisaruksista velvollisuudentuntoinen Olga omistautuu työlleen, into himoinen Maša pohtii miehen vaihtoa ja Irina ripustautuu romanttisiin haaveisiinsa. Samaan aikaan heidän veljensä Andrei tuhlaa yhteistä omaisuutta juomalla ja pelaamalla. Paavo Westerbergin sovitus seuraa uskollisesti alkutekstiä, mutta sen alkupuolta hallitsee huikea näyttämökuva. Siiinä karusellimaisesti pyörivän massiivisen huvilalavasteen keskellä näyteltävistä kohtauksista – ja niiden toissijaisista yksityiskohdista – välittyy suoraa videokuvaa näyttämön yläpuolella ja edessä oleville screeneille. Talon sisällä sataa lunta. Kun alkuperäisteksti arvioi edessä häämöttävää romahdusta keisarillisen Venäjän lopunaikoja elävän aristokraattisen perheen näkökulmasta, päivitetyssä esillepanossa on helppo nähdä nykyinen keskiluokka elämäntapakriisissä suuren ympäristömuutoksen edellä. Juuri hektisen media-ajan metaforana näyttämämökuva onkin erityisen pysäyttävä. Samalla sen hinta draaman kannalta ei ole vähäinen. Tšehovin henkilöiden ja heidän suhdeverkostonsa psykologinen monitasoisuus jäävät – sananmukaisesti – ruudun taakse. Tosin kun puoliajan jälkeen ylimääräinen liike on pysähtynyt, suurten valintojen hetket tiivistyvät sitäkin kirkkaammin. Viimein tilaa saavan näyttelijätyön keskellä nousevat erityisen vahvasti Emmi Parviaisen ja Marja Salon suoritukset Mašan ja Irinan rooleissa. On myös vaikuttavaa huomata, miten nykyajassa tunnistettavasti, jo Tšehov on osannut piirtää siskojen kälyssä Natašassa (Anna-Maija Tuokko) ilmentyvän pikkusieluisen nousukkaan. Hahmon, joka on valmis vielä palavien raunioiden keskellä halveksimaan tarpeettomana kokemiaan ihmisiä. Anton Tšehov & Paavo Westerberg: Kolme sisarta Esitykset Kansallisteatterissa 9.5. asti. N ikl as M ali ne n Tu om o M an nin en
Stellan elämä osat 1-3 Kaapelitehtaalla 7.-30.3. Liput 15/25 € | www.stella-polaris.fi Stella rakastuu | Helsinki noir | Oi mikä farssi! Improvisoidut näytelmät Constellations Nick Payne 27.2. ?/ 1.3. / 6.3. ? 13.3. / 15.3. ? / 20.3. ? 22.3. / 27.3. / 29.3. Palaa ohjelmistoon keväällä 2019 Rooleissa: Sami Saikkonen Sonja Sorvola Hämeentie 3 www.kokoteatteri.fi Liput: 27/19 www.tiketti.fi ALAVERSTAANRAITTI 5, TAMPERE PUH. 03 5656 6966 | LIPUT 13/6 ¤ VAPRIIKKI.FI 15.2.–18.8.2019 KEVÄÄN PARHAAT LENNOT – CIRKO.FI
1 / 2019 • 49 Kun jazzin ja rapin pitkänmatkalaiset kohtaavat, syntyy Hannibal & Hot Heros. Vuosia yhdessä keikkaillut kokoonpano julkaisee vihdoin helmikuussa ensimmäisen pitkäsoittonsa. TEKSTI TIMO KALEVI FORSS KUVA JUUSO AALTO Ryhdikästä vapaata lentoa ”O MISTETTU kaikille niille, jotka vaivautuvat astumaan toisen saappaisiin. Eivät säikähdä toiseuden tunnetta, eivät säikähdä empatiaa. Oppivat historiasta jotain.” Näin suomalaisen poliittisen räpin yleisavain Hannibal Stark ilmoittaa Hot Herosin kanssa tehdyllä Tässä ja nyt -levyllä. Biisi on nimeltään Pakolainen. Hannibal & Hot Heros on free jazzia , rappia, soulia, funkia ja spoken wordia yhdistävä tamperelaiskokoonpano. Kollektiivi on keikkaillut yhdessä lähes neljä vuotta, mutta julkaisee debyyttilevynsä vasta nyt helmikuussa. Kokoonpanon loistetta kohentaa jäsentensä historia. Hannu ”Hannibal” Stark tuli 90luvun lopulla tunnetuksi Tulenkantajista, sitten Joku Roti Mafiasta ja viimeksi Tre-Funk III -kokoonpanosta. Hot Heros on puolestaan kaksi kolmasosaa legendaarisen vapaajazzyhtyeen Black Motorin alkuperäiskokoonpanosta. Hot Herosissa soittavat saksofonisti Sami Sippola, basisti Ville Rauhala ja rumpali Janne Tuomi. Hot Herosin nimi on sanaleikki, ja sen tuore trioalbumi Folkjazz From Finland, on vuoden 2018 Jazz Emma -ehdokkaana. Emmat jaetaan helmikuun alussa. Jazzia ja rappia yhdistävät kokoonpanot ovat maassamme harvassa. ”Jazzissa on se hieno puoli, että bändit ja muusikot ovat todella muuntautumiskykyisiä. Hot Herosissa ei ole kyse pelkästään siitä, että he osaavat soittaa tyyliä kuin tyyliä, vaan myös soundipuoli on hallussa. Herrat omaavat erittäin laajan musiikillisen yleissivistyksen. Soittomme on samaan aikaan kurinalaista, mutta myös äärimmäisen vapaata”, Hannibal hehkuttaa. LEVYLLÄ SAMI SIPPOLAN John Coltrane -henkinen vapaa improvisaatio yhdistyy Hannibalin rappiin, spoken wordiin ja paikoin yllättävänkin lyyriseen lauluun. Rummut ja kontrabasso pitävät keitoksen kuumana svengaavan rehevällä soitollaan. Yksi levyn kohokohdista on hiilihankoa heiluttavasta kiilusilmästä suomalaiskansalliseen tyyliin kertova Vanha Erkki. ”Minua on aina kiinnostanut Lucifer ja hiilikellarimeininki, siinä on jotain samalla lailla kiehtovaa kuin vaikkapa scifi-kirjallisuudessa. Kiehtovuutta lisää hyvän ja pahan asetelma”, kertoo Hannibal. Biisi kertoo myös itsepetoksen vallassa olevasta ihmisestä. ”Törmäsin itse äskettäin pariin tällaiseen tyyppiin. Heille ei enää avuksi tarkoitettu järkipuhe mennyt läpi. He olivat oikeassa ja muut väärässä. Tässä biisissä demonit eivät jätä rauhaan, vaan ne joutuu kohtaamaan.” Ajankohtaista ja samalla ajatonta materiaalia edustaa Pakolainen. Sen kertosäe on lainattu A. Aimon ja Dallapén vuonna 1937 julkaisemasta samannimisestä rallista. Biisillä feattaavat Asa, Pekko Käppi ja Faarao Pirttikangas. ”Halusin jättää avoimeksi, onko kyseessä kenties Karjalan evakko vai Syyrian pakolainen. Pakolainen on aina samassa asemassa joutuessaan lähtemään kodistaan. Harva haluaa lähteä kodistaan pois. Minä en ainakaan haluaisi.” Hannibalia ihmetyttää myös nykyihmisten välinpitämättömyys. ”On hämmentävää, että me olemme menneet niin pitkälle individualismin hehkuttamisessa, ettemme pysty asettumaan toisten ihmisten saappaisiin, ja sitä kautta ymmärtämään heidän tilannettaan. Ehkä sitä ei halutakaan ymmärtää, koska silloin auttaisimme toisiamme. En ymmärrä, miksi auttamisesta on tehty niin paha asia?” LEVYN AVAUSRAITA on yli seitsemänminuuttinen Tässä ja nyt. Siinä annetaan tilaa pitkäkaarisille sooloille ja elämänfilosofisille pohdinnoille. Hannibalille kappale on kunnianosoitus läheiselle ystävälle ja bändikaverille, nuorena syöpään kuolleelle räppäri Frode ”Edorf” Ingebrigtsenille (1985?2015). He soittivat yhdessä muun muassa tamperelaisräppäreiden kantrikokoonpanossa Hobo News. Edorfin sairastuminen oli Hannibalille pysäyttävä kokemus. Sairaudestaan huolimatta Edorf ei luovuttanut ennen kuin voimat hiipuivat. ”Edorfin esimerkki oli minulle todella vahva. Kun hän ymmärsi, ettei ole täällä enää kauaa, hän alkoi elämään jokaisen jäljellä olevan päivänsä täysillä. Katsoin sivusta, kun minua kymmenen vuotta nuorempi jätkä antaa esimerkin kaikille ympärilläolijoilleen, vain olemalla mukana hyvällä meiningillä. Mielestäni Edorf ei mitenkään feikannut. Hän oli oma itsensä ja hänellä oli hyvä boogie päällä. Edorf onnistui tartuttamaan tämän asenteen myös muihin.” Hetkessä elämisen rinnalle Tässä ja nyt -biisi tarjoaa myös yhteiskunnallisia teemoja, kuten kulutuskriittisyyttä, ihmisten huolta tulevaisuudesta ja materianpalvontaa. ”Se on todella herkissä tunnelmissa kirjoitettu. Kävin Ekin kanssa aina kovia yhteiskunnallisia keskusteluja. Hän oli erittäin hyvin kartalla asioista ja perusarvot olivat kohdallaan.” Hannibal & Hot Heros: Tässä ja nyt (Monsp Records 2019) Levynjulkaisukeikka Tampereen Vastavirta-klubilla 23.2. Artikkeli KEVÄÄN PARHAAT LENNOT – CIRKO.FI
KOLME SISARTA JA TUNTEMATON SOTILAS OHJAUS: TOMMI SILVENNOINEN Kolme sisarta ja tuntematon sotilas törmäyttää yhteen kaksi ihmiskuvauksen klassikkoa. Mitä tapahtuu kun Tsehovilainen sielunelämä, kaipuu ja kyynelten läpi eletty nauru, kohtaa suomalaisen sielunmaiseman ikonisen järkäleen, kliseen ja totuuden tuntemattoman yhdistelmän? Miten pelataan kun kaikkien kortit on jaettu väärin ja pelattava kuitenkin on? • ENSI-ILTA 1.2. KLO 19 KEVÄÄN MUITA ENSI-ILTOJA TEHDAS TEATTERISSA: OLE MUN QUERELLE Ikoninen homokuvasto, merenkulkuun liittyvä romantiikka ja Jean Genet’n romaani Querelle ovat intiimin esityksen kulmakiviä. ENSI-ILTA 15.3. KLO 19 MUUT ESITYKSET 16.3. 25.4. ILLUMINIUM Projekti on tieteellis-taiteellis-tutkimuksellinen seikkailu, joka etsii Illuminiumia esityksen ydintä kuten tiedemiehet alkuaineita. ENSI-ILTA 4.5. KLO 19 MUUT ESITYKSET 5.5. 17.5 Katso lisää! WWW.TEHDASTEATTERI.FI Liput: 050 412 2344, Tiketti.fi, liput@tehdasteatteri.fi la 16.2. klo 19 su 17.2. klo 15 to 28.2. klo 19 pe 1.3. klo 19 la 2.3. klo 19 su 3.3. klo 15 su 3.2. klo 15 to 7.2. klo 19 pe 8.2. klo 19 la 9.2. klo 19 su 10.2. klo 15 to 14.2. klo 19 pe 15.2. klo 19 ESITYKSET: Tärkeä dokumentti jo kadonneista teoksista ja graffitipaikoista maalarien kertomana. 35€ + postikulut >> kauppa.voima.fi / tilaukset@voima.fi PERINTÖ – HELSINKI GRAFFITI 1992–2017
1 / 2019 • 51 Tuore väitöskirja luotaa groteskin rooleja normien avaajana, pönkittäjänä ja kapinoitsijana. Lajityypin raisu ilmaisu tarjoaisi tutkijan mukaan äänen myös monimuotoisen ihmisyyden ylistämiseen. TEKSTI KAISU TERVONEN KUVAT HENRIIKKA HUUNAN-SEPPÄLÄ Irvokkaasti ihana ”GROTESKISSA VOIDAAN TUKEA TAANTUMUKSELLISIA STEREOTYPIOITA YHTÄ HYVIN KUIN KAPINAA. IRVOKKAILLA HAHMOILLA EI OLE RAJOITTEITA, NE SAAVAT RELLESTÄÄ VAPAASTI.” G ROTESKIA ON SE , kun kulttielokuvassa Pink Flamingos päähahmo Divine syö koiranpaskaa. Tarinan ydin ei kuitenkaan ole eläinten ulosteiden syömisessä, vaan keskiluokkaisten arvojen paljastamisessa. Henriikka Huunan-Seppälä sai viime vuoden lopulla kansiin väitöskirjansa Unfolding the Unexpressed: The Grotesque, Norms and Repressions. Vaikka Aalto-yliopiston taiteen laitokselle valmistuneen väitöskirjan keskiössä ovat groteskin ruumiilliset muodot, Huunan-Seppälä huomasi sen kertovan myös muista rakenteista. Hän löysi tutkimusaineistostaan groteskien hahmojen taustalla lymyäviä valta-asetelmia, jotka ovat tavallisesti rajoittavia ja kontrolliin pyrkiviä. ”Esimerkiksi tiede mielletään perinteisesti hyväksi ja ihmisten elämää parantavaksi. Sen piilevä pimeä puoli paljastuu sieltä groteskin takaa. Elo kuva Alien – ylösnousemus ei ole päähenkilö Ripleyn selviytymissaaga, vaan dystopia tieteen ja teknologian kontrollista”, avaa Huunan-Seppälä. HUUNAN-SEPPÄLÄN väitöskirja käsittelee groteskia seitsemän elokuvan kautta. Jean-Pierre Jeunet’n Alien – ylösnousemuksen ja John Watersin Pink Flamingosin lisäksi ne ovat Lars von Trierin Antichrist, David Fincherin Fight Club, Quentin Tarantinon Kill Bill, Federico Fellinin Satyricon ja Peter Greenawayn Kokki, varas, vaimo ja rakastaja. Elokuvissa groteskia edustavat usein muun muassa supersankarit, vampyyrit, noidat ja kuvaukset erilaisesta ruumiillisuudesta ja väkivallasta. Väitöskirjassa groteskin kehon ilmentymiä ovat kaikki ”oudot ja ihanteista poikkeavat, mielikuvitukselliset ja hirviömäiset, transgressiiviset ja karikatyyriset, groteskisti sukupuolitetut sekä silvotut kehot”. ”Tutkija kuten Omar Calabrese on todennut, että nykypäivänä ruumiillisuuteen liittyvä hirviömäisyyden estetiikka, liiallisuus ja ylenpalttisuus ovat lajityypille ominaista kuvastoa. Toisaalta groteskia, karnivalistisia ylösalaisin kääntämisiä ja hirviönaamioita on ollut niin kauan kuin on ollut ihmisiä. Jotenkin se on ihmisyydelle ominainen asia”, Huunan-Seppälä kertoo. Groteskista on vain vähän tutkimusta, etenkään Suomessa. HuunanSeppälän mukaan tämä saattaa johtua muun muassa siitä, että kulttuurituotteena se on usein halveksittua, ja sen ilmentymiä pidetään ehkä lapsellisinakin. ”Silti se on levinnyt laajalle ja sitä kulutetaan paljon. Lajityypillä on poten tiaalisesti suuri merkitys”, hän toteaa. HUUNAN-SEPPÄLÄ innostui aiheesta luettuaan aikanaan venäläisen kirjallisuudentutkija Mihail Bahtinin tekstejä groteskista ja karnevalismista. ”Groteskissa on tuplapotentiaalia: Siinä voidaan tukea taantumuksellisia stereotypioita yhtä hyvin kuin kapinaa. Irvokkailla hahmoilla ei ole rajoitteita, ne saavat rellestää muita vapaammin.” Kun realistisemmissa elokuvissa epäsovinnaisia naisia, kuten noir-elokuvien femme fataleja, usein rangaistaan normien rikkomisesta, saavat irvokkaat hahmot Huunan-Seppälän mukaan edustaa vapaammin poikkeamia. Ne voivat paljastaa normeja, kertoa peloista ja juhlia vähemmistöjä allegorisen luonteensa kautta. L AJIN SISÄISET ilmaisut muuttuvat ja heijastavat kulloisenkin ajanjakson arvoja. Esimerkiksi nykyvampyyreissä Huunan-Seppälä näkee usein viit tauksen seksuaalivähemmistöihin. Vampyyrejä ei kuitenkaan esitetä nykyään hirviömäisinä vaan haluttavina sankarihahmoina – niiden voidaan nähdä ajavan vähemmistön asiaa. ”On kiinnostavaa, miten pahuutta ja hirviömäisyyttä visualisoidaan. Piirteitä otetaan usein eläinmaailmasta tai teknologiasta, mutta usein myös erilaisesta ihmisryhmästä. Groteskiin on usein latautunut sosiaa lisiin eroihin ja hierarkioihin liittyviä ominaisuuksia. Esimerkiksi vanhuuden piirteistä ammentavat hirviöt saattavat olla korostetun ryppyisiä ja ruttuisia, HuunanSeppälä kuvailee. KAUHUA JA SCIFIÄ edustavat genreelokuvat ovat pullollaan groteskia, mutta sitä löytyy myös arvostettujen auteurien, kuten von Trierin ja Fellinin, teoksista. Huunan-Seppälän mukaan groteski voisi olla hedelmällinen vaikutuskanava mustavalkoisen paasaamisen ja vihapuheen keskellä. ”Elokuvan ja visuaalisen kulttuurin tekijät voisivat hyödyntää groteskia suvaitsevaisuuden kasvattamiseen sekä ihmisten monimuotoisuuden ylistämiseen”, hän toteaa. Samoin groteskia voisi HuunanSeppälän visiossa käyttää myös nuorten mediakasvatuksessa ja -lukutaidon edistämisessä. Sen kautta poliittisesti näennäisen neutraalit viihde-elokuvatkin voisivat avautua toisella tapaa. ”Irvokkaisiin hahmoihin on latautunut niin paljon ideologisia asioita, että ne olisivat herkullisia ja helppoja esimerkkejä”, hän perustelee. Artikkeli
Fiktiivisestä ja dokumentaarisesta aineistosta rakentuva esitys käsittelee radikalisoitumista. Onko solidaarisuus yhteiskuntaa kannatteleva vai tuhoava voimavara? Esitys on pyrkimys löytää vastaavuuksia sotahistorian ääri-ilmiöille ja ihmisille meistä, tästä ajasta. www.kotkanteatteri.? Ohjaus, Tuire Tuomisto Kokemusasiantuntijana esityksessä kuullaan Suomen Vastarintaliikkeen perustajaa ja ex-johtajaa Henrik Holappaa. Hän teki vuoden 2014 lopulla henkilökohtaisen pesäeron Pohjoismaiseen vastarintaliikkeeseen ja irtaantui toukokuussa 2016 julkisesti natsismista ja kirjoitti kirjan Minä perustin uusnatsijärjestön. Hän toimii nykyään vapaaehtoistyöntekijänä radikalisoitumista ehkäisevässä ja ääriliikkeistä irrottautumista tukevassa hankkeessa. Varaa liput: p. 05 234 4199 www.lippu.? 19 € / 24 € vain tunti Helsing istä itään! La 26.1. klo 13 La 2.3. klo 13 Ke 13.3. klo 19 PIPSA LONK A: TOINEN LUONTO YLEISÖMENESTYS PALAA VIIRUKSEEN! ????? …on vaikea löytää näytelmää, joka tarkastelisi ihmiskunnan kohtalokkaimpia kysymyksiä yhtä myötätuntoisella katseella kuin Toinen luonto. – HS 7.3.2018 SUOMENKIELISET ESITYKSET 2.–30.3.2019 TEXTNING PÅ SVENSKA | SUBTITLES IN ENGLISH LIPUT: 30€/24€/16€ WWW.LIPPU.FI | 09 440 224 | VIIRUS@VIIRUS.FI VÄLIMERENK ATU 14, HELSINKI | W W W.VIIRUS.FI
1 / 2019 • 53 Matriarkaatin hirmuvalta TEKSTI IIDA SIMES TEKSTI TUOMAS RANTANEN Radikaali ei ota kantaa Fintiaanin äänellä Y HDYSVALTAIN 44. presidentin puolison Michelle Obaman ajatusmaailman keskeiset elementit ovat koti, uskonto ja isänmaa. Teosta lukiessa ei voi olla pohtimatta millaisia arvoja on patavanhoillisen valkoihoisen teekutsuestablismentin edustajilla, jos radikaalin ja edistyksellisen demokraatin maineessa ollut Michelle Obama vaikuttaa Nancy Reaganin aatteelliselta perilliseltä. MICHELLE OBAMALLA on rakastava puoliso ja kiltit lapset. Kaunis koti. Kirkossa käyminen on koko perheelle tärkeää, omaan luottopastoriin on läheinen suhde, illalla rukoillaan. Hän on epätoivoinen, kun presidenttiehdokas Trumpia komppaava rujo somemaailma alkaa epäillä aviomiestä muslimiksi. Michelle Obama on patriootti ja vakuuttelee, miten rakas Yhdysvaltain imperiumi hänelle on. Hänen silmänsä kostuvat kyynelistä, kun hän pääsee tapaamaan uhrautuvia sotilaita sairaalassa. Rammat sankarit yrittävät hoitohenkilökunnan painokkaista kielloista huolimatta vääntäytyä seisomaan, kun ylipäällikön rouva saapuu sairaalasängyn viereen. MICHELLE OBAMA on painottanut, ettei Minun tarinani ole vaalikirja. Miksi ihmeessä hän sitten on kirjoittanut sen? Miksi me joudumme lukemaan tyhjänpäiväisiä jorinoita Valkoisen talon mukavasta henkilökunnasta, salaisen palvelun rajoittamasta arjesta ja kasvimaan hoitamisen tärkeydestä, jos tämä ei ole vaalikirja? Missä ovat pohdinnat Nobelin rauhanpalkinnon oikeutuksesta sotia käyvälle presidentille, miksi Michelle Obaman mielestä Guantánamon vankilaa ei voitu sulkea ja miksi demokraattien ehdokas Bernie Sanders juonittiin aggressiivisesti ulos presidenttipelistä? Ai niin, Michelle Obama kirjoittaa, ettei puutu miehensä työhön. Tasa-arvon tavoittelu on todella ottanut takapakkia Yhdysvalloissa. Michelle Obama: Minun tarinani Suomentanut Ilkka Rekiaro Otava 2018, 510 s. K ATJA KETUN tuorein teos Rose on poissa on kahdella aikatasolla liikkuva kirjeromaani, jonka p äähenkilö on ojibwa-intiaanin ja suomalaisen siirtolaisen jälkeläinen. Romaanissa kuusikymppinen Lempi palaa lapsuutensa intiaanireservaattiin selvittämään 45 vuotta aiemmin kadonneen Rose-äitinsä kohtaloa ja oman elämänsä umpikujaa. Nuoruuden rakastetulleen lähettämissä kirjeissä hän päivittää elämäänsä kahden kulttuurin välissä sekä kokemuksiaan vähemmistörooliin ja sukupuoleen liittyvästä sorrosta. Kaikki langat tuntuvat liittyvän vuosien ajan jatkuneisiin nuorten naisten katoamisiin. Kettu taitaa eloisan ja persoonallisen kirjallisen ilmaisun. Häneltä ei puutu kunnianhimoa ryhtyä puristamaan yhteen teokseen sosiaalisen realismin, poliittisen historian, antropologian ja mytologian tasoja. Synteesi toimii hyvin. Erityisiä haasteita liittyy lähinnä harrypottermaisia piirteitä saavan salapoliisitarinan aikaja tilaulottuvuuksien uskottavuuteen. Kettu uhmaa myös ajankohtaista keskustelua kulttuurisesta omimisesta antamalla intiaani Rosen kertoa kirjeissään tarinaansa hyvin perinnesuomalaisella nuotilla. Tietystä keinotekoisuudestaan huolimatta – ja ehkäpä juuri siksi – ratkaisu onnistuu välittämään jotain olennaista luontoon, etniseen perintöön ja valtakulttuurin uhkaan nojautuvan näkökulman universaalisuudesta. Teoksen teema asettuu linjaan Ketun edellisten kirjojen kanssa. Kätilössä (2011) lappilaisen naisen arjesta käsin historian käänteitä tarkasteleva päähenkilö yritti selviytyä Lapin sodan keskellä. Yöperhosessa (2015) taas marilaistaustainen nainen pöyhi sukunsa Neuvostoliiton vankileirien saaristoon ulottuvaa tarinaa. Tuoreen romaaninsa kohdalla kirjoittaja ei ole aihepiirin äärellä vain mielikuvituksen varassa, mistä on osoitus hänen yhdessä Meeri Koutaniemen ja Maria Seppälän kanssa tekemä tietokirja Fintiaanien mailla (2016). Katja Kettu: Rose on poissa WSOY 2018, 284 s. Kirjailija Naomi Alderman varoittaa vaihtamasta yhtä pahaa toiseen pahaan. TEKSTI JARI TAMMINEN V OINEE TODETA , että elämme miesten maailmassa. Globaalissa katsonnassa valta on tiukasti patriarkaatin käsissä. Joidenkin mielestä ongelmat katoaisivat, jos valta siirtyisi matriarkaatille. Tämä ei välttämättä ole hyvä idea; yhtä pahaa ei voi kumota toisella pahalla. Naomi Alderman spekuloi teoksessaan Voima, mitä seuraisi yhteiskunnan valtarakenteiden päälaelleen kääntämisestä. Hän lähestyy aihetta fiktiivisessä tulevaisuudessa kirjoitetun historiallisen romaanin keinoin. Voima alkaa asetelmasta, jossa eletään määrittelemätöntä, mutta matriarkaatin tiukasti hallitsemaa aikaa. Tilanteessa kaikille on ilmeistä, että tuo valta-asetelma on luonnollinen olotila. Nyky-yhteiskuntamme on unholaan painunutta muinaista histo riaa, eikä siihen ole enää yhteyttä. Tämä asetelma kuvataan radikaalin (mies-) kirjailijan ja kustannustoimittajan välisen viestittelyn kautta, joka toimii kehyksenä varsinaiselle ydin tarinalle. Se myös kertoo, mihin tarinassa kuvatut tapahtumat lopulta johtavat. OSA TARINASTA sijoittuu historiaan, eli tähän aikaan. Siinä tuo radikaali kirjailija kuvaa mullistusta, jossa teiniikäisille tytöille ilmaantui kyky antaa voimakkaita sähköiskuja sormistaan. Uusi naisellinen ominaisuus selitetään niukasti, sillä sen syntymekanismi ei ole erityisen merkityksellinen sen seurauksiin verrattuna. Teoksen keskiössä ovat valtarakenteiden purkaminen ja niiden uudelleen rakentaminen. Alderman ei sano suoraan, että nykyinen miesten valta perustuisi fyysiseen voimaan, mutta tämä ajatus on kirjan läpileikkaava viesti. Naisten uusi kyky antaa heille yhteiskunnassa fyysisen vallan ohessa myös seksuaalisen yliotteen. Se johtaa laajenevaan kaaokseen, jossa vanhoja vääryyksiä korjataan uusilla vääryyksillä. Valta-asetelmien purkautuminen tapahtuu aluksi paikoissa, joissa naisten asema on ollut heikko. Lukijan on helppo hurrata, kun ihmiskaupan uhrit nousevat entisiä alista jiaan vastaan. Alderman ei kuitenkaan päästä lukijaansa niin helpolla, että tyytyisi kostofantasioilla hekumoimiseen. Pian valta turmelee matriarkaattia siinä, missä se on turmellut patriarkaattiakin. SEN LISÄKSI että teos kuvastaa vallan korruptoivaa luonnetta, voi sen myös lukea perusteluna ajatukselle, että on väärin tuomita tai pyhittää yksilö pelkästään sen perusteella, mihin ihmisryhmään hän sattuu kuulumaan. Naomi Alderman: Voima Suomentanut Marianna Kurtto. Gummerus 2019, 411 s. Arviot
54 • 1 / 2019 ELOKUVAT Adam MacKay: VICE – VALLAN OIKEAT KASVOT Elokuvateattereissa nyt. Vice on syväluotaus George W. Bushin taka piruna hääränneen Dick Cheneyn urasta. Sen on ohjannut ja käsikirjoittanut Adam McKay, joka tunnetaan aiemmin Wall Streetin romah dusta pöyhineestä The Big Shortista (2015). Molempia leimaa tutkivan journalismin tyylilaji. Tämän satiirisen dokumenttidraaman yksi rinnakkaiselokuva on Oliver Stonen W, (2008). Sekin on henkilökuvan ohella analyysi Valkoisen talon korruptoituneesta vallankäytöstä. Vice seuraa Cheneyn ( Christian Bale) opportunistisen luonteen sekä vahvan vaimon siivittämää urapolkua. Tie kulkee juoposta opis kelijarentusta Nixonin hallinnon harjoittelijaksi, Gerald Fordin kansliapäälliköksi, pitkäaikaiseksi edustajainhuoneen jäseneksi, vanhemman Bushin puolustusministeriksi, öljyyhtiö Halli burtonin toimitusjohtajaksi ja viimein USA:n varapresidentiksi. Tarkastelussa erityistä painoa saa – Trumpin aikana uuteen ulottuvuuteen kohonnut – repub likaanijuristien työstämä tulkinta, jonka mukaan vallan kolmijakooppiin pohjaava USA:n perustuslaki antaa presidentille absoluuttisen toi meenpanovallan. Vice todistaa, että nuoremman Bushin heikon presidenttiyden aikana juuri täl laista valvomatonta valtaa pyrki hänen ohitseen käyttämään vahva varapresidentti. Elokuvasta tekevät nautittavan taustaaineis ton huolellinen käsittely, piikikkään terävä yleis ote ja vahvemmin dramattisoitujen kohtausten brechtiläinen avaaminen. Kriittisyydestään huolimatta elokuva ei ylidemonisoi kohdettaan. Pelottavinta tässä madonluvussa onkin se, että on mahdollista kuvitella Cheneyn olevan jopa ylpeä näköiskuvastaan. TUOMAS RANTANEN VICE Barry Jenkins: IF BEALE STREET COULD TALK Ensi-ilta 8.2. Oscarilla elokuvastaan Moonlight (2016) palkit tu Barry Jenkins taitaa afroamerikkalaisuuteen liittyvien poliittisten, sosiaalisten ja kulttuuristen jännitteiden runollisen kuvauksen. If Beale Street Could Talk perustuu kirjailija aktivistiintellektuelli James Baldwinin (1924– 1987) samannimiseen romaaniin (1974). Monet saattavat muistaa Baldwinin myös haitilaisen Raoul Peckin pysäyttävästä dokumentista I Am Not Your Negro (2015). Elokuvan tarinassa, lapsesta asti ystäviä olleet, Tish ( Kiki Layne) ja Sonny ( Stephan James) ovat perustamassa perhettä, mutta rasistisen poliisin valheellisen todistuksen takia, Sonnyä odottaa pitkä vankeustuomio raiskauk sesta. 1970luvun Harlemiin sijoittuva elokuva kuvaa, miten rakenteellinen sorto, rodullistettu köyhyys, ja oikeuslaitoksen jopa itse harjoitta mat kansalaisoikeuksien loukkaukset tuottavat traagista kärsimystä ja rikollisuutta tavallisten ihmisten tasolla. Kuten Moonlightissa, jo ensimmäiset kuvat kertovat elokuvallisen kerronnan vahvasta hallinnasta. Prologissa kamera seuraa nuorta paria ensin ylhäältä, laskeutuen sitten lumoa vasti saattelemaan katsojan kertomuksen pää henkilöiden edustaman ajan, paikan ja yksityisyyden äärelle. Samaan tapaan jokainen kohtaus on muodoltaan viimeisen päälle harkittu. Vain läpeensä kyyninen katsoja poistuu elokuvasta kuivin silmänurkin. TUOMAS RANTANEN If Beale Street Could Talk 8.2. Peter Farrelly: GREEN BOOK Elokuvateattereissa nyt. The Negro Motorist Green Book oli afroame rikkalaisen Victor Hugo Greenin opas, joka vinkkasi miten tummaihoisena reissaajana voi selviytyä rotuerottelun repimillä seuduilla. Kir jaan löyhästi viittaava elokuva uutuus muistuttaa Palveluksessanne, Miss Daisy autoilu klassikkoa, ja kun ruma maailma nousee valkokankaalle auton suunnasta peilaten, esikuvia voi olla jopa Taksikuski. Vuonna 1962 afroamerikkalainen pianotai teilija Doc Shirley tarvitsi autonkuljettajan ja turvamiehen konserttikiertueelle USA:n etelä osiin. Kovanyrkkinen New Yorkin italiano Tony Lip Vallelonga oli oikea – ja erittäin valkoinen – mies hommaan. Leffoissa palvelijoilla on yleensä hauska tehtävä: ylempiensä opettaminen. Vaikka Doc on epätoivoinen sosiaalisten rajaaitojen ja kaikkialta purskahtavan väkivallan takia, silti Tony Lip onnistuu vakuuttamaan hänet elämän iloisuudesta. Green Bookin tuottajana on Octavia Spencer, joka on näytellyt siisteissä ja söpöissä rasismia purkavissa elokuvissa Piiat ja Hidden Figures: varjoon jääneet. Ehkä myös Green Book haluaa saarnata ihmisoikeuksista heille, joita Spike Leen roisit manifestit eivät tavoita. IIDA SIMES Green Book KOONNUT TUOMAS RANTANEN 3.2. alkaen Yle TV1 + Yle Areena: Aktivistit (Suomi 2018) Erik Söderblumin ja Lauri Maijalan käsikir joittama ja jälkimmäisen ohjaama kolmiosai nen dokumenttidraamasarja käsittelee Eugen Schaumanin, Aktiivisen Vastustuspuolueen ja salaseura Verikoirien toteuttamia pommi iskuja sekä poliittisia murhia 1900luvun alun Helsingissä. Kuten usein käy, niin tässäkin sarjassa paljastuu itsensä uhraavien radikaalien rooli pelinappuloina heitä itseään paljon suuremmissa poliittisissa peleissä. 6.2. Yle Teema & Fem: Saamelaisveri (Ruotsi 2016) Amanda Kernellin käsikirjoittama ja ohjaama Saamelaisveri kertoo 1930–40lukujen avoi men rasismin takia omasta taustastaan eroon pyristelevästä nuoresta Elle Marjasta ( Lene Cecilia Sparrok). Nykyrasisminkin kannalta tärkeässä elokuvassa käsitellyksi tulevat myös eksotisointiin ja tieteen kaapuun pukeutuvat toiseuttamisen muodot sekä omien juurien kieltämisen kallis hinta. 22.2. Yle Teema & Fem: Monster’s Ball (USA 2001) Hollywoodilaisittain poikkeuksellisen syvälle ulottuvassa Marc Forsterin melodraamassa toisensa kohtaa vat puolisonsa menettänyt vanginvar tija Hank ( Billy Bob Thornton) ja kuoleman tuomitun leski Leticia ( Halle Berry ). Murheiden syövereistä toiseen vaeltavaa sosiaalista realismia ylevöittävät vahvat roolis suoritukset. Berryn saama Oscar on edelleen ainoa mustalle näyttelijättärelle naispääosasta myönnetty tämän lajin huomion osoitus. 2.3. Sub: The Revenant (USA 2015) Alejandro González Iñárritun ohjaamassa ja Leonardo DiCaprion tähdittämässä elokuvassa 1800luvun alkupuolen ranskan ja englanninkieliset uusamerikkalaiset kilpailevat luonnonresursseista sekä keskenään että intiaanien kanssa. Tarinaltaan hiukan geneeri sen elokuvan mielenkiinto lymyää mestaril lisen Emmanuel Lubezkin kameraajoillaan loihtimissa sfääreissä, ja iholle asti tunkeutu vissa lähikuvissa. 28.9. asti Yle Areena: Das Boot (Saksa 2018) Andreas Prochaskan ohjaama kahdeksan osainen sarja kuvaa toisen maailmansodan aikaisen saksalaisen sukellusveneen miehistön kamppailua keskinäisten ja ulkoisten jännit teiden keskellä. Keskeisenä teemana on myös ranskalaisen satamakaupungin saksalais miehittäjien ja vastarintaliikkeen välinen sodankäynti. Lothar-Günther Buchheimin romaaneihin perustuvasta sarjasta löytyy hiukan uusia sävyjä saksalaisten sisäisiin ristirii toihin sodan päämääristä ja viholliskuvista. Voiman TV-tärpit
Arkadin HELSINKI 12.–17.2.2019 www.kinolokakuu.com KINO LOKAKUU VENÄLÄISEN ELOKUVAN FESTIVAALI