# 3/10
Isän käsIssä
Intialainen Sarita Skagnes oli "vain tytär" PlanKummi Jari Lydén pyöräili Suomen läpi lasten hyväksi Tytöt kohtaavat suurkaupungeissa mahdollisuuksia ja uhkia
Ajankohtaista
Köyhyys ja ilmastonmuutos kasvattavat slummeja
Hökkeli on kyhätty jätepahvista ja -pellistä, eikä siihen tule sähköä tai juoksevaa vettä. Ympärillä levittäytyy samanlaisten, täynnä väkeä olevien asumusten meri. Tällainen on tulevaisuudessa yhä useamman koti. Yli puolet maailman ihmisistä asuu kaupungeissa. Nopeimmin kasvavat kehitysmaiden suurkaupungit ja erityisen nopeasti laajenevat niiden epäviralliset asuinalueet eli slummit. Niissä elää jo noin miljardi ihmistä. Lokakuun ensimmäisenä maanantaina vietetään YK:n Maailman asumisen päivää. Päivä muistuttaa, että jokaisella on oikeus kunnolliseen asuntoon. Suurkaupunkien slummit taas muistuttavat olemassaolollaan, ettei läheskään kaikilla ole turvallista saati viihtyisää kotia. Slummeissa on pulaa tilasta, turvallisuudesta, sanitaatiosta, työpaikoista, palveluista... Köyhyys, päihdeongelmat ja rikollisuus tekevät slummeista vaarallisia kasvupaikkoja lapsille. Ilmastonmuutos pahentaa tilannetta: kun tulvat, myrskyt ja kuivuudet vaikeuttavat elannon ansaitsemista maaseudulla, kaupunkien hökkelikyliin muuttaa yhä enemmän väkeä. YK:n asuinyhdyskuntarahasto UN-Habitat on valinnut tämän vuoden Maailman asumisen päivälle ajankohtaisen teeman: Paremmat kaupungit, parempi elämä (Better Cities, Better Life). UN-Habitat haastaa valtioita pohtimaan, kuinka vääjäämättä kasvavista kaupungeista tehdään paikkoja, joissa ihmiset kaikista kulttuureista ja tuloluokista voivat elää
ympäristöä ja toisiaan kunnioittaen. Päivän viesti on, ettei kaupungistuminen ei ole pelkkä uhka. Ihmiset löytävät kaupungeista keinoja parantaa elämäänsä. Slummitkaan eivät ole vain epätoivon näyttämöitä. Niiden asukkaat työskentelevät, opiskelevat ja unelmoivat; he kamppailevat muuttaakseen tulevaisuutensa ja asuinympäristönsä paremmiksi itselleen ja lapsilleen.
Äänestä ja osallistu kilpailuun!
Mikä on mielestäsi lehden kiinnostavin artikkeli? Voit samalla kertoa, mistä aiheesta haluaisit tulevaisuudessa lehdestämme lukea tai antaa palautetta toimituksellemme. Toiveesi ja mielipiteesi ovat meille tärkeitä! Vastaamalla lukijakysymykseen voit voittaa Planin työtä tukevia tuotteita. Vastanneiden kesken arvomme tällä kertaa kauniin, käsintehdyn Koska olen tyttö -rannekorun. Planin Koska olen tyttö -kampanja parantaa maailman köyhimpien tyttöjen suojelua ja koulutusmahdollisuuksia. Lähetä vastauksesi sähköpostitse osoitteeseen toimitus@plan.fi tai postikortilla osoitteella Plan Suomi Säätiö, Plan-lehti, Pasilanraitio 5, 2. krs, 00240 Helsinki. Kiireellisissä kysymyksissä ja kummiasioissa saat parhaiten vastauksen asiakaspalvelustamme info@plan.fi. Lehden 2/10 lukijakysymyksen ja Plan-lehdistä Keniassa tehdyt helmet voitti Sirpa Vattulainen Espoosta. Parhaan jutun tittelin vei artikkeli "Tytöt elävät Nicaraguassa ahtaalla". Äänestäjien suosiossa olivat myös Puuhasivut sekä jutut sambialaisesta elokuvasta ja Mitä?-verkoston iskuryhmästä, jonka ennakkoluulot saivat kyytiä Senegalissa. Onnea ja kiitos kaikille vastaajille! Lue sivuilta 811, mitä vuoden 2010 Koska olen tyttö -raportti kertoo tyttöjen elämästä kasvavissa suurkaupungeissa ja niiden slummeissa.
sIsällys
4 8 12 15 16 18 21
Isän käsissä Kehitysmaiden tytöt kohtaavat kaupungeissa mahdollisuuksia ja riskejä "Tyttö pystyy mihin vain" UutisiaMaailmalta Puuhasivut - JuniorPlan UutisiaSuomesta Kummisaappaiden tarina
22 23 24 26 28 29 30
Polkemalla apua Intian tytöille KummiInfo PlanPalat Toiveena koulurauha Bolivia palkitsee äitejä neuvolakäynneistä PlanLastenhallitus SvenskaSidor
4 12
26
2
Pääkirjoitus
Materia lievittää köyhyyttä, mutta ihmisoikeudet poistavat sen.
köyhyys
ehtymätön luonnonvara?
Näin TV:stä dokumentin köyhyydestä. Hollantilainen toimittaja Renzo Martens kuvasi Kongossa väkivaltaa ja köyhyyttä. Hän kiersi kylissä sekä Kongossa toimivissa kansainvälisissä yrityksissä ja järjestöissä etsimässä syitä kansan kurjuuteen. Kongossa ja naapurimaassa Kongon demokraattisessa tasavallassa on paljon kaivostoimintaa, josta saadaan kuparia, kultaa, sinkkiä ja timantteja, jopa öljyä. Silti Kongot kuuluvat maailman kymmenen köyhimmän ja vähiten kehittyneen maan joukkoon. Dokumentti päättyi toimittajan kyyniseen toteamukseen, että afrikkalainen köyhyys on maailmalle ehtymätön luonnonvara eivätkä mantereen köyhät tule ikinä vaurastumaan. Hän antoi muutamalla dollarilla kuukaudessa eläville perheille neuvon, että näiden pitäisi hyväksyä köyhyytensä. Dokumentti avasi tajuntani: työtä tekemällä eivät Afrikan köyhät vaurastu. Martensin mukaan köyhyyttä ylläpitää globaali järjestelmä, jonka tarkoituskaan ei ole kuluttaa arvokasta luonnonvaraa loppuun. Köyhyys on vauraille maille ja ylikansallisille suuryrityksille timantteja tarpeellisempaa, sillä yhtiöt säästävät valtavasti rahaa, kun saavat työvoimaa halvalla ja työntekijöiden kannalta huonoilla ehdoilla. Köyhyys ei dokumentinkaan mukaan johdu siitä, etteivät köyhät tahtoisi tehdä työtä. Martensin tapaamien kyläläisten työpäivät alkoivat auringon noustua ja päättyivät juuri ennen pimeää. Eräs palmuöljyä valmistava suuryritys työllistää 4 000 kongolaista, joille maksaa alle kymmenen dollaria kuussa. Kuusihenkisen perheen isä ei pysty elättämään perhettään alle dollarilla päivässä. Köyhän on silti suostuttava millaiseen työhön tahansa millä palkalla tahansa, sillä vaihtoehtona olisi vielä syvempi köyhyys. Köyhiltä kongolaisilta, kuten kymmeniltä miljoonilta muiltakin maailman köyhiltä, puuttuvat oikeudet vaikuttaa omaan elämäänsä. Materia lievittää köyhyyttä, mutta ihmisoikeudet poistavat sen. Planin yhteisöjen kanssa tekemä työ pohjaa kansainvälisille ihmisoikeuksille, jotka kaikkien tulee tuntea ja joita tulee kunnioittaa. Yritysten, järjestöjen, poliittisten päättäjien ja virkamiesten on sisäistettävä ihmisoikeudet ja nostettava ne työssään taloudellisen hyvinvoinnin rinnalle, jopa sen yläpuolelle. Plan panostaa ihmisoikeuksien edistämiseen. Järjestö kuuntelee yhteisöjen köyhiä ihmisiä, vie heidän sanomansa päättäjien kuultavaksi ja nostaa ne kansainväliseen keskusteluun. Köyhyys on luonnonvara, joka täytyy kuluttaa pikaisesti pois. Lastemme tulevaisuus vaatii sitä.
Marja-Leena Suvanto
Viestintäjohtaja
Plan 3/10 Julkaisija Plan Suomi Säätiö | ISSN 1456-6680 | Kannen kuva: Alf Berg / Plan
Vastaava päätoimittaja: Riitta Weiste | Päätoimittaja: Marja-Leena Suvanto | Toimituspäällikkö: Anna Könönen Hallitus: Gunvor Kronman (pj.), Eva Biaudet, Pekka Haavisto, Kati Ihamäki, Kaj Erik Kiljander, Tauno Kääriä, Jesca Muyingo, Bitte Westerlund Ulkoasu: Mikko Toivonen | Paino: Esa Print Oy | Paperi: Edixion 90 g | Painosmäärä: 28 000 kpl | Syyskuu 2010 Seuraavan kerran lehti ilmestyy marraskuussa 2010. Plan Suomi Säätiö | Pasilanraitio 5, 2. krs, 00240 Helsinki | Vaihde (09) 6869 800, faksi (09) 6869 8080, www.plan.fi, etunimi.sukunimi@plan.fi Asiakaspalvelu: mato klo 1016, pe klo 914 | Osoitteenmuutokset: info@plan.fi tai puhelimitse asiakaspalveluumme (09) 6869 800 Etelä-Suomen lääninhallituksen rahankeräyslupa OKU 520 A/15.6.09, voimassaoloaika 1.7.0930.6.11 (Suomi Ahvenanmaata lukuun ottamatta), Ålands landskapsregering 139 K 14/12.6.09, voimassaoloaika 1.7.0930.6.10 (Ahvenanmaa).
3
TEKSTI JA KUVAT ALF BERG
Isän käsissä
Kambodzalainen Sam Ravy ei ole koskaan nähnyt isän lyövän äitiä, toisin kuin kaksi isosisarustaan. Planin työ perheväkivallan kitkemiseksi tuottaa tulosta, mutta kulttuuri muuttuu hitaasti.
Perheväkivalta on yleisintä köyhissä ja kouluttamattomissa perheissä.
A
urinko korventaa paalujen päälle rakennettuja taloja Siem Reapin provinssissa Kambodzassa. Seutu on tasaista, kuivaa ja paahteista. Kun päivä on kuumimmillaan, perheet kokoontuvat talojensa alle lounaalle. Samin perhe syö tänään hyvin, sillä naapuri on tuonut korillisen keitettyjä etanoita perheen lasten herkkua. Isä Uk on palannut juuri töistä rakennustyömaalta. Hän suihkuttaa hetken itseään kylän yhteisen vesiputken luona ja istahtaa sitten bambupöytään. Nik, vanhin kolmesta lapsesta, kertoo koulupäivästään. Kun naapurit laittavat stereot soimaan, nuorin tytär Ravy pomppaa tanssimaan. Muu perhe taputtaa. Lounashetki näyttää tavallisen perheen arkiselta tilanteelta. Samin perheen arki oli kuitenkin vielä kaksi vuotta sitten hyvin toisenlaista. Silloin isän ja lasten jutustelu ei olisi tullut kuuloonkaan. Silloin Ukilla oli vielä tapana hakata vaimoaan.
Naiset huolehtivat yksin vammoistaan
Lounaan jälkeen Uk ja hänen vaimonsa Kea Phal juttelevat menneestä. Ruumiillinen väkivalta oli luonnollista jatkoa sanalliselle riidalle. Kun tulin myöhään kotiin ja halusin... asioiden menevän mieleni mukaan, vaimoni yleensä vastusti minua. Hän tapasi sanoa, ettei hetki ole sopiva. Yleensä löin häntä, jotta asiat menivät, kuten halusin, Uk selittää.
4
Hän löi vaimoaan kolmesti tai neljästi viikossa, useimmiten puukalikalla päähän. Mieheni oli usein humalassa tullessaan kotiin. Silloin seurasi aina ongelmia, Phal sanoo. Ei tiedetä, miten toistuvat iskut päähän vaikuttavat Phalin terveyteen. Kerran Uk löi Phalia päähän niin lujaa, että nainen kaatui tajuttomana maahan. Kun Phal tokeni, Uk oli häipynyt. Phal ymmärsi tilanteen hälyttäväksi, sillä hän oli pahoinvoiva, häntä pyörrytti eikä hän kuullut mitään. Hän ajoi vaivoin polkupyörällään lähimmälle lääkäriasemalle. Me naiset tunnemme itsemme yksinäisiksi ja eristyneiksi silloinkin, kun olemme sairaita. Meidän täytyy huolehtia hiljaisuudessa ruumiillisista ja henkisistä vammoistamme. Phal sai lääkäriltä särkylääkkeitä, mutta joutui palaamaan kotitöiden pariin jo samana päivänä. Kambodzan maaseudulla on vaikea saada kunnon diagnoosia. Ukin ja Phalin kokemukset eivät ole poikkeuksellisia päinvastoin. Pari kertoo monta tarinaa hakatuista vaimoista ja lapsista. Vähän aikaa sitten naapurimme heitti vaimoaan päähän auton akulla. Vaimon kalloon tuli murtuma, ja nainen joutui pysymään sängyssä kuukausia. Hän ei pystynyt huolehtimaan kodista eikä pellosta. Siksi köyhät naapurimme köyhtyivät entisestään, Uk kertoo.
väkivaltaan ja päihteiden käyttöön. Väkivalta taas voi syventää köyhyyttä entisestään, kuten kävi Samin perheen naapureille. Kambodzassa väkivallan käyttöä ei juuri hävetä. Mom Chantara Soleil on työskennellyt pitkään journalistina ja tietää, kuinka yleistä ja hyväksyttyä perheväkivalta edelleen on. Momin mukaan väkivallan juuret ovat historiassa ja kulttuurissa. Ilmeisin syy on sisällissota. Punakhmerit käyttivät väkivaltaa julmasti ja arvaamattomasti. Se synnytti vainoharhaisen ilmapiirin. Väkivalta vakiintui minkä tahansa konfliktin luontevaksi ratkaisukeinoksi. Naisten oikeuksia poljetaan lähes aina konflikteissa, Mom muistuttaa. Kambodzassakin selkkaukset ovat vahvistaneet perinteistä ajattelutapaa, jonka mukaan naisten pitää alistua miesten päätöksiin. Kambodzalaisissa häissä on tärkeä riitti: morsian suutelee sulhasen jalkoja nöyryyden merkiksi. Sisällissota vahvisti tällaisia perinteitä. Mitä Plan voi tehdä väkivallan kitkemiseksi? Momin mielestä ratkaisu on tehdä yhteistyötä viranomaisten ja paikallisten yhteisöjen kanssa ja levittää siten tietoa asiasta. Näin hyvät toimintatavat jatkuvat senkin jälkeen, kun Planin työ on saatu päätökseen.
Vihdoin oikea isä
Plan on perustanut Siem Reapin kyliin ryhmiä, joihin houkutellaan perheväkivaltaan syyllistyneitä miehiä. Ryhmissä puhutaan väkivallan vaikutuksista, laeista, sukupuolirooleista ja ihmisoikeuksista etenkin naisten ja lasten oikeuksista. Ryhmien tulokset ovat vaikuttavia: kahdeksan kymmenestä ryhmään osallistuneesta miehestä on lopettanut väkivaltaisen
Sisällissota synnytti väkivallan ilmapiirin
Väkivalta ja köyhyys ovat kietoutuneet Kambodzassa toisiinsa, kertoo Plan Kambodzan viestintäjohtaja Mom Chantara Soleil. Köyhyys synnyttää turhautumista, joka voi johtaa
5
Lapset haluavat katkaista väkivallan kierteen, mutta aikuisten asenteet muuttuvat hitaasti.
käytöksen kotona. Tällaiseen ryhmään osallistui myös Sam Uk. En ollut koskaan pysähtynyt miettimään väkivaltaa. Löin vaimoani, koska en nähnyt vaihtoehtoja. Puhuimme Planin ryhmässä etenkin väkivallan vaikutuksesta lapsiin. Tajusin, että käytökseni seuraukset näkyivät kodissani: kun tulin töistä tai kapakasta, lapset lähtivät talosta. He eivät puhuneet minulle. Ennen ryhmään liittymistä en pitänyt sitä ongelmana, koska ajattelin, että lastenkasvatus kuuluu äidille, Uk kertoo. Hänen vanhin tyttärensä Nik muistaa vielä perheen huonot ajat. Oli vaikea nukkua, koska pelkäsin isän tuloa. Pelkäsin, mitä äidille tapahtuu. Pelkäsin, että isä lyö minuakin. Maissipeltomme takana on iso puu, jonka taakse juoksin, jos huomasin isän ärtyvän. Palasin vasta, kun kotoa ei kuulunut enää melua. Nykyään kaikki on paremmin. Jos isä tulee kotiin humalassa, hän menee vain suoraan nukkumaan, Nik sanoo. Kun Sam Uk palaa kotiin työpaikaltaan rakennustyömaalta, hänen kuopuksensa Ravy juoksee isäänsä vastaan ja hyppää tämän kaulaan. Ravy on perheen lapsista ensimmäinen, joka ei ole koskaan nähnyt isäänsä väkivaltaisena. Ja sen huomaa. En koskaan pysähtynyt miettimään, mikä isä on. Vasta kun sain tietoa väkivallan seurauksista, ymmärsin, mitä elämästäni puuttui. Rakastan lapsiani, ja on hienoa olla heidän kanssaan. Isänä oleminen merkitsee minulle nyt valtavasti, Uk pohtii.
Asenteiden ja kulttuurin muututtava
Kaikki eivät ole valmiita lopettamaan väkivallan käyttöä kuten Uk, kertoo Dek Chorum. Hän työskentelee poliisipäällikkönä Siem Reapissa ja kuuluu perhesuojeluverkostoon, joka kokoontuu kuukausittain. Kyläneuvostojen edustajat raportoivat tapaamisissa perheistä, joissa väkivalta on toistuvaa. Pahantekijät kutsutaan poliisilaitokselle, missä pidämme heitä muutaman päivän. Kun miehet vapautetaan, he joutuvat allekirjoittamaan paperin, jossa selitetään perheväkivallan lailliset seuraukset. Valitettavasti köyhyys estää usein lakeja toteutumasta, Dek Chorum kertoo. Perheväkivalta on yleisintä köyhissä ja kouluttamattomissa perheissä. Usein hakatut naiset tulevat anelemaan, että heidän väkivallan takia pidätetyt miehensä vapautetaan. Perheen tulot riippuvat usein isän työssäkäynnistä. Plan Kambodzan viestintäjohtaja Mom Chantara Soleilin mielestä poliisipäällikön mainitsemat keinot ovat tehokkaita lyhyellä aikavälillä, mutta jos väkivallan kierre halutaan katkaista, täytyy vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja kulttuuriin. Jotta naiset voivat puolustaa oikeuksiaan, heidän täytyy olla sosiaalisesti ja taloudellisesti riittävän itsenäisiä. Siksi taistelu väkivaltaa vastaan on myös taistelua naisten oikeuksien puolesta.
6
ko Me
Kambodza
Chi
ng
Mun
Chi
Mun
THAILAND
LAOS
Ko
ng
Sisophon Battambang Pursat
Siem Reap
Srepok
Srepo
k
Kampong Chhnang
n Meko
g
Don gN ai
Kampong Cham
Phnom Penh
VIETNAM
Lahjoittajamaat Hankemaat
Kampot
KAMBODZHA
Maatoimisto Ohjelma-alue
CAMBODIA
MALAYSIA
Loppu väkivallalle, toivovat koululaiset
Morang
Väkivalta on Kambodzassa paitsi kotien myös koulujen ongelma. Vathana Chay tietää sen paremmin kuin hyvin. Hän on vasta Makwanpur 22-vuotias, mutta jo pätevä opettaja. Kutsumusammatti oli selvillä Bara jo 16-vuotiaana, jolloin Vathana ryhtyi vapaaehtoiseksi Planin iltaRautahat kouluhankkeeseen: omanSunsari koulupäivänsä jälkeen hän opetti kylänsä lapsille ja nuorille englantia. Vathanan työpäivät ala-asteen koulussa jatkuvat aikaisesta aamusta auringonlaskuun. Pitkistä päivistä huolimatta Vathana nauttii työstään, jossa oppiminen ja kehitys ovat avainasemassa. Kambodza tarvitsee tietoa, ja sitä saa helpoiten käymällä koulua. Mutta yhtä tärkeää lapsille ja nuorille on kuulua oppilaiden ryhmään. Jotta voi oppia, täytyy tuntea olonsa turvalliseksi ja luottaa ihmisiin ympärillään. Luokkaryhmässä lapset kehittyvät empaattisemmiksi ja solidaarisemmiksi. Ruumiillinen kurinpito on Kambodzan kouluissa hyvin yleistä. Vathana puhuu työpaikallaan väkivallan käyttöä vastaan. Hän on mukana Planin kampanjassa Learn Without Fear, joka pyrkii kitkemään väkivallan kouluista. Kampanjan ansiosta moni opettaja on lakannut lyömästä lapsia. Jokainen voi nähdä hyvät seuraukset: lapset oppivat tehokkaammin ja viihtyvät koulussa paremmin. Lapset saavat Vathanan koulussa opetusta oikeuksistaan ensimmäisiltä luokilta lähtien. Opettaja on varma, että lapset haluavat katkaista väkivallan kierteen, mutta aikuisten asenteet muuttuvat hitaasti. Kambodzalaiset lapset kunnioittavat vanhempiaan ja tottelevat näitä, vaikka ajattelisivatkin asioista toisin. Uskon kuitenkin, että moni asia muuttuu vuosikymmenessä. Lapset, jotka ymmärtävät väkivallan haitat, kasvavat vanhemmiksi. Silloin väkivallan vastaiset asenteet muuttuvat valtavirraksi.
KaMbodzan LÄHIMENNEISYYS ON VERINEN
· Kambodza itsenäistyi Ranskan siirtomaavallasta 1953. Maassa käytiin kiivasta valtataistelua, joka kärjistyi 60-luvun lopussa sisällissodaksi. · Vuonna 1975 kommunistikapinalliset punakhmerit kaappasivat vallan ja aloittivat Pol Potin johdolla verisen vallankumouksen. Punakhmerit hajottivat perheet ja koululaitoksen ja kielsivät rahankäytön, yksityisomaisuuden ja uskonnon harjoittamisen. He tappoivat lähes koko sivistyneistön, ja maassa on edelleen niukasti koulutettua väkeä. Pol Potin hallinnon aikana kuoli arviolta 1,5 miljoonaa kambodzalaista. Suurta osaa uhreista ei koskaan löydetty tai tunnistettu. · Vietnamin armeija syrjäytti punakhmerit 1979, mutta sisällissota punakhmerien ja Vietnamille lojaalin hallituksen välillä jatkui vuoteen 1991. osa Kambodzan maaseudusta on yhä täynnä maamiinoja. · Maan poliittinen tilanne on pysynyt epävakaana. Oikeudenkäynnit punakhmerien johtajia vastaan alkoivat 2000-luvulla, mutta niiden tulokset ovat jääneet laihoiksi.
7
I
B e c au
am a
Girl
se
kehitysmaiden tytöt kohtaavat kaupungeissa mahdollisuuksia ja riskejä
Ensimmäistä kertaa kaupungeissa asuu enemmän ihmisiä kuin maaseudulla. Joka kuukausi viisi miljoonaa ihmistä muuttaa kaupunkeihin, kolme miljoonaa heistä slummeihin. Kaupungit avaavat kehitysmaiden tytöille mahdollisuuksia, joista he ennen pystyivät vain unelmoimaan. Samalla kaupungit ja tieto- ja viestintäteknologian käyttö altistavat tytöt aivan uudenlaisille vaaroille.
E
gyptiläinen 16-vuotias Rana toteaa, ettei pelkkä lukutaito riitä nykypäivänä. Pitää osata käyttää tietokonetta, muuten ei pärjää. Ranan lausahdus pätee jo suuressa osassa kehitysmaita. Kansainvälisen Planin vuoden 2010 Koska olen tyttö -raportti tarkastelee teini-ikäisten tyttöjen elämää kahdessa aikamme nopeimmin kasvavassa ympäristössä: kaupungeissa ja internetissä. Kaupungistuminen kiihtyy jatkuvasti. Suurimmat kaupungit ovat kehitysmaissa, joissa köyhyys pahentaa kaupunkien ongelmia. Silti tytöt tulevat kaupunkeihin täynnä unelmia ja uskoa siihen, että heidän elämänsä paranee. Tilastot todistavat, etteivät he unelmoi turhaan.
Kaupungissa unelmat toteutuvat
Kaupungit avaavat tytöille ennennäkemättömiä mahdollisuuksia. Kehittyvissä maissa koulua käyvien 1014-vuotiaiden tyttöjen osuus on kaupungeissa 18 prosenttia korkeampi kuin maalla. Koulua käyvien 1519-vuotiaiden tyttöjen osuus on kaupungeissa jopa 37 prosenttia korkeampi. Useimmiten kaupunkilaistytöt myös pysyvät koulussa. Heitä ei naiteta yhtä nuorina kuin maaseudun tyttöjä. Esimerkiksi Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa ja EteläAasiassa 50 prosenttia maaseudun nuorista tytöistä naitetaan 18 ikävuoteen mennessä. Se on kaksi kertaa niin paljon kuin kaupungeissa.
"Ensimmäisen yön kadulla nukuin puun alla. Poliisit tulivat ja ottivat kiinni vain tytöt. Luulimme, että he veisivät meidät turvaan, mutta he veivät meidät puistoon ja käyttivät hyväkseen ystävääni Nutankaa. Nutanka tuli takaisin alastomana. Poliisit yrittivät viedä minutkin, mutta kun huusin lujaa apua, he eivät tehneet sitä. He suihkuttivat pippurisuihketta päällemme ja löivät nahkaruoskalla. Olin 13- tai 14-vuotias, en ole ihan varma. En koskaan unohda, mitä poliisit tekivät ystävälleni."
PRECIOUS, DURBAN, ETELÄ-AFRIKKA
"Myös meillä on unelmia. Eikä yksikään unelma ole vähäpätöinen."
Tytöt muuttavat usein maaseudulta kaupunkiin, koska pakenevat varhaisavioliittoja ja muita haitallisia perinteitä sekä kotiväkivaltaa. Filippiineillä tehdyn tutkimuksen mukaan ongelmat kotona, erityisesti väkivalta, ovat pääasiallisia syitä siihen, että tytöt lähtevät kotoaan usein maalta kaupunkeihin. Yleisimpiä syitä koko perheen muuttoon ovat sadon tuhoutuminen ja katastrofit kuten luonnonmullistukset, ilmastonmuutos ja konfliktit. Kaupungit tarjoavat mahdollisuuden parempaan toimeentuloon. Kaupungit tarjoavat lapsille koulun lisäksi myös muita palveluja. Yksi tärkeimmistä on terveydenhoito. Nuoret naiset saavat kaupungeissa lisääntymisterveyspalveluita huomattavasti helpommin kuin maalla. Kaupungeissa tytöt voivat myös hyödyntää uutta teknologiaa helpommin kuin maaseudulla. Tieto- ja viestintäteknologia voi mullistaa tytön elämän. Internet avaa pääsyn tietoon ja yhteydet maailmaan. Pääsy uusien mahdollisuuksien äärelle tuo kuitenkin riskejä, jotka ovat toistaiseksi heikosti säädeltyjä ja tutkittuja. 2030 mennessä kaupungeissa elää 1,5 miljardia tyttöä. Se tarkoittaa valitettavasti myös sitä, että väkivalta tyttöjä kohtaan slummeissa ja kaduilla lisääntyy. Nuoruudessa niin tytöt kuin pojatkin tarvitsevat paljon tukea. Tyttöjä pidetään useissa
Aasiassa naisten osuus internetin käyttäjistä on 22 %, Latinalaisessa Amerikassa 38 % ja Lähi-idässä 6 %.
CYNTHIA, 15, FILIPPIINIT
Vuoteen 2030 mennessä 1,5 miljardia tyttöä asuu kaupungeissa.
maissa vähemmän tärkeinä kuin poikia, ja siksi tytöt ovat alttiimpia riskeille. Uhkat ovat erityisen suuria teini-iässä: tyttöjen seksuaalisuus herää, mutta he eivät ole vielä ehtineet tai saaneet kehittää keinoja suojella itseään. Teini-ikäiset tytöt saatetaan pakottaa kerjäämään tai myymään seksiä, kun he yrittävät päästä kodittomuudesta tai äärimmäisestä köyhyydestä. Tyttöjen tuvallisuutta heikentävät kaupunkien liikakansoitus ja köyhyys, huonosti järjestetty viemäröinti, valaisemattomat kadut, asuntopula ja seksuaalinen häirintä. Maailman terveysjärjestö WHO havaitsi
Vaarojen kohtaaminen
Koska olen tyttö -raportti arvioi, että vuoteen
tutkimuksessaan, että Bangladeshin kaupungeissa asuvat yli 15-vuotiaat naiset ovat kokeneet kaksi kertaa enemmän seksuaalista väkivaltaa kuin maalla asuvat naiset. Brasiliassa neljäsosa kaupunkilaisnaisista kertoo kokeneensa väkivaltaa, kun taas maalla asuvista vain yksi kuudesta raportoi samaa. Maailman kasvavissa slummeissa asuville tytöille elämä on erityisen vaarallista. Kodeissa ei useinkaan ole omia kylpyhuoneita, ja kun tytöt menevät julkiseen vessaan pimeällä, he voivat joutua pahoinpidellyiksi ja raiskatuiksi. Unicefin mukaan maailmassa on sata miljoonaa katulasta. Heitä on siis yhtä paljon kuin asukkaita Etelä-Afrikassa. Eniten katulapsia on Intiassa, arviolta 18 miljoonaa. Monissa maissa katulasten määrä kasvaa jatkuvasti. Kadulle päätyneet tytöt kohtaavat huolestuttavan paljon väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Raiskausten, seksityön ja fyysisen julmuuden lisäksi tytöt kärsivät henkisestä väkivallasta ja seksuaalisesta häirinnästä. Pahoinpitelijä tai ahdistelija voi olla paitsi muukalainen myös poikaystävä, kadulla elävä "veli", parittaja tai huumeidenvälittäjä jopa vartija tai poliisi. Useat raporttiin haastatellut tytöt totesivatkin, että "on parempi pysyä hiljaa kuin kääntyä poliisin puoleen."
I
B e c au
am a
irl G
Kaupunkilaistytöillä on oikeus
Plan ja Women in Cities International -järjestö vaativat kaikille kaupungissa asuville tytöille oikeutta 1. turvalliseen koulutukseen 2. väkivallattomaan elämään 3. turvalliseen ja kunnolliseen kotiin 4. turvalliseen liikkumiseen 5. edullisiin ja saavutettaviin palveluihin 6. ikään sopivaan ja säädylliseen työhön 7. turvallisiin kohtaamispaikkoihin 8. osallistumismahdollisuuksiin.
se
sijoita tyttöihin, sijoitat tulevaisuuteen
Tieto- ja viestintäteknologian käyttö ja media tarjoavat tietoa, ideoita ja uusia ajattelutapoja, jotka tuovat uusia mahdollisuuksia. Mutta, kuten elämä kaupungissa, nämä uudet mahdollisuudet eivät ole vaarattomia. Kun monet teknologian sovellukset tulevat yhä halvemmiksi ja helpommin saataviksi, on välttämätöntä, että teinitytöt ja nuoret naiset aivan kuten nuoret miehetkin hyötyvät niiden käytöstä. Tämä ei tarkoita vain pääsyä käsiksi uuteen teknologiaan vaan myös taitoja ja asiantuntemusta teknologian täyteen hyödyntämiseen ja tietoa siitä, miten itseään voi suojella sitä käyttäessään.
70 prosenttia kaupungissa asuvista naisista saa ammattiapua synnytyksessä, maalla vain 28 prosenttia.
Tieto- ja viestintäteknologia on tärkeää nuorille tytöille, koska
· yhteyksien luominen vähentää tyttöjen eristyneisyyttä maissa, joissa tyttöjen elinpiiri on suljettu · se on hyvä apuväline opinnoissa ja uusien taitojen saamisessa · se helpottaa osallistumista yhteiseen päätöksentekoon · se on usein välttämätön väline työelämässä vaadittavien taitojen oppimiseen · se on toisinaan ainoa keino hankkia tietoa asioista, joista yhteiskunnassa vaietaan, esimerkiksi hivistä ja aidsista · teknologian käytön oppiminen parantaa todistetusti itsetuntoa · oikein käytettynä se edistää turvallisuutta.
LISÄKSI TIETO- JA VIESTINTÄTEKNOLOGIASTA ON NUORILLE NAISILLE TALOUDELLISTA HYöTYÄ. JOS HE EIVÄT OPI MODERNIN TEKNOLOGIAN VAATIMIA TAITOJA, HEIDÄN ON VAIKEA SAADA TöITÄ.
Uusi kanava vanhoille pahoille tavoille
Tieto- ja viestintäteknologiakolikolla on myös toinen puoli. Internet altistaa teinitytöt väkivaltaisille kuville, hyväksikäytölle ja naisten alistamiselle herkässä iässä. Tytöt kärsivät seksuaalisesta hyväksikäytöstä kaikkialla maailmassa enemmän kuin pojat. Yksi viidestä naisesta on kokenut hyväksikäyttöä ennen viidettätoista ikävuottaan. Internet, kännykkä ja muut viestintäteknologian välineet luovat intiimiyden ja turvallisuuden tunteen täysin vieraitten ihmisten välille. Valheellinen turvallisuuden tunne asettaa nuoret alttiiksi hyväksikäytölle ja jopa ihmiskaupalle. Englantilaisessa tutkimuksessa havaittiin, että teini-ikäiset, erityisesti 1617-vuotiaat, ovat todellisessa vaarassa tulla vietellyiksi internetissä. Rikokset vaihtelevat seksuaalisesti virittyneestä viestittelystä tyttöjen houkutteluun fyysiseen kontaktiin. On raportoitu myös tapauksista, joissa Facebookissa tutuksi tullut mies on raiskannut ja murhannut naisen tai tytön. Brasiliassa tehdyn tutkimuksen mukaan vain kolmannes tytöistä tietää, miten raportoida verkossa ilmenneistä vaaroista tai pahalta tuntuvista kokemuksista. Silti melkein puolet tutkimukseen osallistuneista tytöistä sanoo, että he olisivat valmiita tapaamaan kasvokkain henkilön, johon ovat tutustuneet verkossa.
Kehitysmaissa 85 prosenttia uusista työpaikoista syntyy epäviralliselle sektorille, joka työllistää myös suurimman osan tytöistä ja nuorista naisista.
"Tytöt on nähtävä voimavarana, ei taakkana eikä ongelmana."
PLAN SUOMEN PÄÄSIHTEERI RIITTA WEISTE
Verkkokiusaamista ei pääse pakoon
Tyttöjä eivät käytä verkossa hyväkseen vain tuntemattomat ihmiset. Paras ystävä, luokkakaveri tai poikaystävä voi käyttää teknologiaa solvaavalla tavalla. On kasvava ongelma, että lapset herjaavat toisia lapsia matkapuhelinten ja internetin kautta. Kiusaaminen verkossa ja virtuaaliavaruudessa on jatkoa kasvokkain tapahtuvalle kiusaamiselle, mutta kiusaamistapojen välillä on suuria eroja. Virtuaalisen kiusaamisen yleisönä on luokkakavereiden sijaan koko verkkoyhteisö. Lapsi voi paeta kasvokkain tapahtuvaa kiusaamista, mutta verkkokiusaaminen seuraa kotiin ja uhri joutuu kokemaan sen uudelleen aina avatessaan matkapuhelimensa tai tietokoneensa. Lisäksi kiusaamisen jäljet voivat jäädä verkkoon ikuisiksi ajoiksi. "Sexting" tarkoittaa alastonkuvien lähettämistä kännykällä. Nuoret saattavat ajatella, että lähettävät alastonkuvansa vain tyttö- tai poikaystävälleen, ja unohtavat, että se voi levitä maailmanlaajuisesti muutamassa sekunnissa. Samat lainalaisuudet pätevät tyttöihin sekä kaupungeissa että digitaalisessa maailmassa: jos tyttöihin ja nuoriin naisiin ei sijoiteta eikä heidän osallistumistaan ja oikeuksiaan tahdota aidosti edistää, he ovat aina vaarassa ja taloudellisesti vähäosaisia. Tytöt ja nuoret naiset tietävät, kuinka tärkeitä it-taidot ovat. Egyptiläinen Alya sanoi äidilleen, että perhe tarvitsee kuuman ruoan sijasta tietokoneen: tietokone oli tytölle tärkeämpi kuin uuni.
Tyttöjen it-taitoja kehitettävä
Lait ja toimintatavat kehittyvät hitaammin kuin teknologia. Plan ehdottaa kuutta toimenpidettä tieto- ja viestintäteknologiasta vastaaville päättäjille, jotta tytöt saavat tasavertaiset mahdollisuudet ja tarvitsemansa suojelun. 1. Tyttöjen it-taitoja ja niiden käyttöä lisätään. 2. Tyttöjen matematiikan ja luonnontieteiden opetukseen sekä ammattikoulutukseen panostetaan. 3. Internetin suojelumekanismeja laajennetaan ja parannetaan. 4. Tyttöihin verkossa kohdistuva väkivalta pysäytetään. 5. Kansainvälisen lainsäädännön toimeenpanoa edistetään ja kansainvälisten toimielinten yhteistyötä lisätään. 6. Tyttöjä opetetaan suojelemaan itseään.
Mikä estää tyttöjä käyttämästä tieto- ja viestintäteknologiaa?
1. Syrjintä: tytöt nähdään monessa yhteiskunnassa toisen luokan kansalaisin. 2. Lukumäärä: poikia on enemmän kuin tyttöjä, ja he dominoivat tietokoneille pääsyä. 3. Itseluottamus: koska tytöt eivät pääse kouluun tasavertaisesti poikien kanssa, heillä ei ole samoja taitoja ja tietoja, kun he kilpailevat työpaikoista. 4. Kieli: teknologian käyttö edellyttää yleensä englannin kielen osaamista. 5. Aika: tytöillä on kotitöiden takia vähemmän vapaa-aikaa kuin pojilla. 6. Raha: tytöillä on veljiään vähemmän rahaa maksaa esimerkiksi kännykästä ja sen käytöstä tai käynnistä internetkahvilassa. 7. Vapaus: pojat päästetään useammin internetkahviloihin, koska vanhemmat ovat huolissaan tyttöjen liikkumisesta yksin.
Planin kansainvälinen Koska olen tyttö -kampanja vaatii tytöille tasavertaisia oikeuksia poikien kanssa.
Tyttöjen on saatava
· laadukasta varhaiskasvatusta · mahdollisuus laadukkaaseen ensimmäisen ja toisen asteen koulutukseen · toimeentuloon tarvittavat elämäntaidot, joita osaltaan vahvistavat erilaiset kurssit ja koulutukset.
Lue Koska olen tyttö -raportti verkossa plan.fi
IIDA RIEKKO KUVAT MINNA KUMPULAINEN
"Tyttö pystyy mihin vain"
Sarita Skagnes kasvatettiin uskomaan, että hän kelpaa vain piiaksi, hakattavaksi ja raiskattavaksi olihan hän vain tytär. Vaikeat kokemukset muovasivat Saritasta vahvan ihmisoikeuksien puolustajan.
12
Pakistanin suurtulvien uhriluku kasvaa edelleen
Pakistania koettelevat historian pahimmat tulvat. Hallituksen arvion mukaan yli 20 miljoonaa ihmistä kärsii tulvista. Noin kuusi miljoonaa on menettänyt kotinsa, menehtyneitä on yli 1700. Suojan ja ruuan puutteen lisäksi pelonaiheena on kulkutautien leviäminen. YK arvioi, että 3,5 miljoonaa lasta on vaarassa sairastua saastuneen veden aiheuttamiin tauteihin. Plan on jakanut tulvan koettelemille ihmisille ruokaa sekä terveys- ja hygieniatarvikkeita, pystyttänyt väliaikaisleireille telttoja ja asentanut vesipumppuja. Lisäksi järjestö turvaa lastensuojelun katastrofin keskellä ja antaa lapsille psykososiaalista apua traumojen käsittelyyn. Auta Pakistanin tulvien uhreja lahjoittamalla hätäapurahastoomme verkossa plan.fi tai tilille 157230-408203. Kirjoita viitenumeroksi "101462372" tai viestikenttään "Pakistanin tulvat". Auttaa voit myös ostamalla verkkokaupasta Usko lapsiin -lahjana terveyspakkauksen Pakistaniin.
Minä ja siskoni huvittelimme pukeutumalla salassa kiellettyihin asuihin ja kuvaamalla itseämme, koska kodin ulkopuolella meidän täytyi käyttää peittäviä punjabilaisasuja, Sarita kertoo. 19-vuotiaana hän kuvautti itsensä poikana, koska olisi halunnut syntyä pojaksi. Kun isä löysi kuvat, hän hakkasi Saritan.
Äitien asenteiden täytyy muuttua
Plan on ollut vuosikymmeniä tärkeä osa Saritan elämää: hän ryhtyi hiljattain Plan-kummiksi kymmenennelle intialaiselle kummilapselleen. Ensimmäisen kummilapsensa Sarita otti jo 18-vuotiaana, kun koulun kansainvälisyyspäivässä kerrottiin kummitoiminnasta. Meillä ei ole omia lapsia. Olemme päättäneet omistautua niille lapsille, jotka tarvitsevat tukea ja rakkautta. Kun olin pieni, setäni oli ainoa minulle ystävällinen ihminen ja kutsui minua prinsessakseen. Hänen ansiostaan jaksoin päivästä toiseen. Tiedän, miten suuri merkitys yhden ihmisen tuella voi olla. Sarita ja Alex matkustavat parin vuoden välein Intiaan tapaamaan kummilapsiaan, joihin heillä on läheiset välit. Kun ajauduin välirikkoon perheeni kanssa, vihasin koko Intiaa, vaikka oikeasti olin nähnyt maasta vain yhden punjabilaiskylän. Nyt olen oppinut rakastamaan Intiaa, ja suhde kotimaahani tekee minusta vahvemman. Intiassakin Sarita puhuu tyttöjen oikeuksien puolesta. Häntä järkyttää, että lukemattomia tyttösikiöitä abortoidaan tänäkin päivänä yhtä lailla vauraissa kuin köyhissä perheissä. Sarita muistuttaa myös, että moni intialaistyttö kohtaa kaksinkertaista syrjintää sukupuolensa ja kastinsa vuoksi, vaikka kastilaitos on virallisesti lakkautettu. Sarita on lähtöisin alhaisesta kastista ja joutui siksi istumaan kyläkoulussa takarivissä. Tärkeintä on naisten koulutus, koska asenteiden täytyy muuttua. Jos äidit opetetaan ajattelemaan, ettei tytöistä ole mihinkään, he siirtävät asenteen omille tyttärilleen. Äideille pitää opettaa, että tytöt pystyvät kaikkeen mihin pojatkin! Lue Saritan koko tarina ja tue Planin työtä tyttöjen hyväksi! Sarita Skagnes: Vain tytär. Tammi, 2010.
Vapaaehtoiset torjuvat koleraa Kamerunissa
Kamerunissa Länsi-Afrikassa riehuu pahin koleraepidemia vuosikymmeniin. Jo yli 300 ihmistä on kuollut saastuneesta vedestä ja ruuasta leviävään suolistotautiin. Kesällä runsaat tulvat vaikeuttivat puhtaan veden saamista maassa, jossa sitä on muutenkin niukasti. Plan, Punainen Risti ja paikalliset terveysviranomaiset ovat kouluttaneet 200 vapaaehtoista kertomaan kolerasta ja sen ehkäisystä. Vapaaehtoiset työskentelevät 310 yhteisössä ja selittävät paikallisilla kielillä, että koleran torjunnassa on tärkeää pestä käsiä saippualla ja keittää kaikki vesi ennen käyttöä. Plan ja vapaaehtoiset jakavat perheille desinfiointiainetta. Tiedon lisäksi ihmisten täytyy saada puhdasta vettä, hygieniatarvikkeita ja kunnolliset vessat, sanoo Planin Marouan alueen ohjelmajohtaja Christophe Mvogo. Kolera on erityisen vaarallinen lapsille, joita on 40 prosenttia Kamerunin väestöstä. Tauti tappaa lähes kahdeksan prosenttia sairastuneista
14
UutisiaMaailmalta
Lapset juhlivat kapteeni Casillasia
Espanjan jalkapallojoukkueen kapteeni Iker Casillas nousi tämän vuoden jalkapallon MM-kisojen juhlituimmaksi pelaajaksi. Lapset Planin ohjelmamaissa ovat ihailleet häntä jo kauan. Casillas on ollut Plan Espanjan lapsen oikeuksien lähettiläs vuodesta 2008. Erityisesti hän haluaa taistella köyhyyttä vastaan. Casillasin innostamana jo yli 15 000 espanjalaista on ottanut osaa kampanjaan. Motivaationi puhua Planin työn puolesta ja edistää lasten mahdollisuuksia koulunkäyntiin ja terveydenhuoltoon kasvaa päivittäin, Iker Casillas sanoo. Casillas on tutustunut Planin työhön kahdessa ohjelmamaassa: Perussa ja Malissa. Sanambelen yhteisön jäsenet Malissa kokoontuivat katsomaan MM-kisojen loppuottelua kylän ainoan television ääreen. Lapset jännittivät, miten heidän ystävälleen käy. Kyläläiset juhlivat Espanjan voittoa paraatilla, tanssilla ja perinnemusiikilla yömyöhään. Jalkapalloilevat lapset Indonesiasta, Perusta, Senegalista ja Bangladeshista lähettivät kiitoksensa ja onnittelunsa Casillasille videoiden välityksellä. Iker Casillas voi opettaa minua pelaamaan, kun kasvan isoksi. Ehkä pystyn ihmeisiin kuten hän, iloitsee Bourama, Casillasin kummilapsi Malista. Lasten onnitteluvideot on katsottavissa Plan Espanjan sivuilta: www.planspaintv.com/FTPTVcasillas.html
Katulasten oma julistus
RNLD DQG 1 UW 3ODQUVKLS 5HSR H
3DUWQ
Lue tuore raportti Planin ja Nokian yhteistyöstä verkkosivuiltamme www.plan.fi
Jalkapallosta katulapsille itsevarmuutta
Jalkapallon MM-kisojen alla Etelä-Afrikassa oli toinenkin kansainvälinen turnaus. Englantilaisen Amos Trust ja joukko muita kansalaisjärjestöjä järjestivät ensimmäistä kertaa Deloitte Street Child World Cupin eli katulasten jalkapallon maailmanmestaruuskisat. Durbaniin kokoontui 1416-vuotiaita nuoria Brasiliasta, Intiasta, Nicaraguasta, Filippiineiltä, Etelä-Afrikasta, Tansaniasta, Ukrainasta ja Britanniasta kaikki entisiä tai nykyisiä katulapsia. Joka joukkueessa pelasi sekä tyttöjä että poikia. Aluksi poikien oli vaikea hyväksyä tyttöjä joukkueeseen, mutta nyt he pitävät meitä tasa-arvoisina, tansanialainen teinityttö Hasanati kertoi. Hän joutui kadulle 13-vuotiaana ja tienasi pitkään elantonsa prostituoituna. Poikien on helpompi varastaa, tytöt joutuvat käyttämään ruumistaan. Ensimmäisellä kerralla itsensä myyminen on pelottavaa, sitten siihen tottuu. Enää Hasanati ei asu taivasalla vaan tansanialaisen katulapsijärjestön asuntolassa. Hän on löytänyt iloa ja itsevarmuutta jalkapallosta. Katulasten MM-kisat eivät olleet vain pakoa ankeasta arjesta. Lapset pohtivat Planin työpajoissa, miten kodittomien lasten asemaa voisi kohentaa. He esimerkiksi ehdottivat, että poliiseja koulutettaisiin työskentelemään katulasten suojelemiseksi.
Yli sata miljoonaa katulasta
Katulapset ovat alle 18-vuotiaita tyttöjä ja poikia, jotka viettävät valtaosan ajastaan kaduilla, joutomailla ja hylätyissä rakennuksissa ja ansaitsevat elantonsa kaduilla. Suuri osa heistä on kodittomia. Muun muassa orpous, köyhyys, turvaton koti, konfliktit ja luonnonkatastrofit ajavat lapsia kaduille. Arvioidaan, että maailmassa on 100150 miljoonaa katulasta. Valtaosa heistä elää kehitysmaissa, mutta myös esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Venäjällä elää noin miljoona katulasta.
Tytöt, jotka osallistuivat Durbanissa Planin työpajaan, kirjoittivat vetoomuksen päättäjille. "Me tytöt, jotka asumme tai olemme asuneet kaduilla Yhdistyneessä Kuningaskunnassa, Tansaniassa, Etelä-Afrikassa, Filippiineillä, Ukrainassa, Brasiliassa ja Nicaraguassa, tapasimme keväällä ensimmäisessä katulasten jalkapallon maailmancupissa Durbanissa, Etelä-Afrikassa. Meillä kadulla elävillä tytöillä on seuraavat oikeudet, ja haluamme niitä kunnioitettavan: · oikeus elää suojassa ja kotona · oikeus perheeseen · oikeus olla turvassa · oikeus tulla suojelluksi seksuaaliselta hyväksikäytöltä · oikeus hyvään ja ilmaiseen
koulutukseen · oikeus hyvään terveyteen ja ilmaiseen terveydenhoitoon · oikeus tulla kuulluksi · oikeus kuulua jonnekin · oikeus tulla kohdelluksi kunnioittavasti ja säädyllisesti · oikeus tulla kohdelluksi tasavertaisena poikien kanssa · oikeus siihen, että saamme kasvaa normaalisti."
15
PUUhAsIvUT - JuniorPlan
Intia iso ja värikäs maa
Väritä lippu
Intian lipussa on valkoisen lisäksi kahta väriä: vihreää ja keltaista. Väritä lippu näillä väreillä. K tarkoittaa, että alue tulee keltaiseksi, ja V, että alue väritetään vihreäksi. Intia on valtio Aasiassa. Siellä asuu yli 1,1 miljardia ihmistä eli kaikki suomalaiset 200 kertaan. Intian pääkaupunki on New Delhi.
Kuinka monta eläintä löydät?
15-vuotias Sarita Intiasta on piirtänyt kuvan kotikylästään. Laske eläimet Saritan kylässä ja väritä kuva. Kuinka monta eläintä löydät? Ovatko kaikki eläimet sinulle tuttuja?
16
Oikea vastaus: 12 eläintä; perhosia, lintuja ja kaloja.
Dimble kuvaa kavereiden kanssa videoita lasten elämästä
Meillä Intiassa lapset lintsaavat usein koulusta, koska he pelkäävät, että opettajat rankaisevat heitä. Näin kertoo 11-vuotias Dimble Intiasta, pikkukylästä Amoran alueelta. Dimble on mukana Planin perustamassa lastenryhmässä, joka tekee videoita nuorille tärkeistä aiheista. Kun lyhytelokuva valmistuu, se näytetään lasten lisäksi vanhemmille ja kyläläisille. Ryhmämme kävi kymmenessä koulussa ja jutteli lasten kanssa. Jotkut lapset kertoivat, ettei opettaja päästänyt heitä tunnilta vessaan tai että oppilaat joutuivat istumaan lattialla ilman mattoa, vaikka koulussa olisi ollut matto. Ryhmä päätti tehdä lasten kertomusten perusteella videon, jonka nimi on Minun kouluni. Olen iloinen siitä, että kun opettajat olivat nähneet elokuvan, he tajusivat, että olivat tehneet väärin. He olivat pahoillaan. Oli myös hienoa, että lapset, jotka olivat lopettaneet koulunkäynnin opettajien käytöksen vuoksi, palasivat kouluun. Dimble on päättänyt, mitä hän haluaa tehdä itse isona: Haluan opettajaksi kotikylääni, hän hymyilee.
Tytöt tekivät kierrätysjalkapalloja kesätapahtumassa
Se oli ihan helppoa, totesi 12-vuotias Janna, kun sai oman kierrätysjalkapallonsa valmiiksi. Hän pukkasi itse tehdyn pallon parilla yrittämällä maaliin paperikoriin. Janna ja muut tytöt ympäri Suomen tekivät Planin teltalla innokkaasti palloja Stadi Cup -jalkapallotapahtumassa kesäkuussa. Oli kiva tehdä. Vaikeinta oli saada muovipussi paperipallon ympärille, kertoi 11-vuotias Janina. Kivointa oli se, kun pallo tuli valmiiksi ja sai kokeilla sitä, totesi puolestaan saman ikäinen Venla. Kierrätysjalkapallo on kehitysmaiden lasten keksintö. Sen raaka-aineena käytetään jätemateriaaleja, joita on jokaisen saatavilla: jo luettuja sanomalehtiä, vanhaa kangasta ja kuluneita muovikasseja. Tee oma kierrätysjalkapallo Tarvikkeet: sanomalehtiä tai kangasta, muovipusseja, narua. 1. Tee sanomalehdistä tai kankaasta rypistelemällä tiivis pallo. 2. Laita muovipusseja tiiviisti yksi kerrallaan pallon ympärille, kunnes se on haluamasi kokoinen. 3. Kiedo pallon ympärille narua tai muovisuikaleita muutaman kerran ja solmi kunnon solmu. 4. Pujota toinen naru edellisen välistä ristikkomaisesti näin pallo pysyy napakasti koossa. 5. Pallo on valmis! Saatko heitettyä sen vaikkapa paperiroskakoriin?
Lokakuun lapsen oikeus
Lapset saavat perustaa järjestöjä ja toimia niissä. Artikla 15 YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa on 54 artiklaa. Mitä sinulle tulee mieleen tästä 15. artiklasta? Lähetä omat ajatuksesi tai vaikkapa piirustus aiheesta sähköpostilla osoitteeseen toimitus@plan.fi.
17
Uutisiasuomesta
Mitä toimintaa!
Räväköitä kannanottoja, yllättäviä ideoita ja intoa maailman muuttamiseksi kaikkea tätä kuului Mitä?-verkoston kesään. Plan Suomi käynnisti viime talvena vaikuttamisverkoston globaaleista kysymyksistä kiinnostuneille nuorille aikuisille. Mitä?-verkosto näkyi kesällä kaduilla ja festivaaleilla. Olen todella tyytyväinen siihen, miten nuoret ovat innostuneet verkostosta. Kesän aikana verkoston aktiiviporukkaan ja postituslistalle on liittynyt yli 500 uutta ihmistä, iloitsee Mitä?-verkoston koordinaattori Anna Peltoniemi.
Mitkä globaalioppaat?
Opiskelijat Tuuli Huovila ja Iiris Jalkanen kiersivät alkukesästä pyörillään pääkaupunkiseutua ja haastoivat kohtaamiaan ihmisiä globaaliin ajatteluun. He jakoivat Glokaali-Helsinki-karttaa, joka esitteli eettisiä yrityksiä, palveluiden tarjoajia ja kohtaamispaikkoja. Ihmiset suhtautuivat myönteisesti, kun jututimme heitä. Pitkiä ja syvällisiä keskusteluja olisi saanut olla enemmänkin, Tuuli kertoo. Hänen oma suosikkinsa glokaalin Helsingin kartalla on vallattuun taloon perustettu sosiaalikeskus Satama. Kartan voi katsastaa osoitteessa www.mitaverkosto.fi.
Mitä videoo!
Mitä?-verkosto kiersi Suomen kesäfestareita vihreän Mitä videoo! -kontin kanssa. Juhlakansa kuvautti kontissa kannanottojaan naseviksi videoiksi. Kannanottoja kertyi parisataa. Parhaan videon tekijä pääsee kuvaamaan ystävänsä kanssa dokumenttisarjan siitä, kuinka Suomessa tehtävät valinnat vaikuttavat koko maailmaan ja päinvastoin. Voittaja valitaan lokakuun lopussa. Kilpailuun voi vielä osallistua netissä iskulauseita kirjoittamalla. Festareilla kantaa ottivat niin lapset kuin mummot. Moni Plankummi tuli ihastelemaan, että onko Planilla tällaistakin toimintaa, kertoo Mitä videoo! -kampanjasta vastannut Iida Maria Aalto.
Onnea päivänsankarille, rahaa kehitysmaiden tytöille
Mitä antaisi lahjaksi merkkipäivän viettäjälle, joka ei kaipaa enempää tavaraa? Vaikkapa lahjoituksen kehitysmaiden tytöille. Kun multialainen kotieläintalouden opettaja Pirkko Hautalahti juhli elokuussa 60-vuotisjuhliaan, hän toivoi lahjojen sijaan rahaa Planin Koska olen tyttö -kampanjalle. Ajatus tuli Plania tukevalta työtoverilta, ja Pirkko innostui heti. Elina Vuola Tyttöjen asema on sydäntäni lähellä. En ole koskaan käynyt kehitysmaissa enkä muutenkaan paljon matkustellut, mutta ehkä eläkepäivillä voisin lähteä jonnekin vapaaehtoistöihin, Keski-Suomen maaseudulla viihtyvä Pirkko pohtii. Myös helsinkiläinen tutkija Elina Vuola toivoi lahjoituksia kampanjalle, kun vietti kesäkuussa 50-vuotispäiviään. Hän on toiminut kansalaisjärjestöissä ja seurannut kehityskysymyksiä vuosikymmeniä. Latinalaisen Amerikan tutkimuksen professori on perehtynyt kehitysmaiden tyttöjen elämään myös työssään. Kahden tyttären äitinä olen miettinyt usein, että on pienistä mutta tärkeistä asioista kiinni, millaiseksi tytön elämä muodostuu: terveydestä, koulutuksesta, turvallisuudesta. Minulla ja tyttärilläni on ollut kaikki mahdollisuudet, mutta monille maailman tytöille ne eivät ole itsestäänselvyyksiä eivätkä olleet Suomessakaan joitakin vuosikymmeniä sitten, Elina sanoo. Sekä Elina että Pirkko saivat juhlavierailtaan yksinomaan kiitosta siitä, että toivoivat lahjojen sijaan tukea tytöille. Toivon, että muut innostuisivat samaan ja että me yltäkylläisyydessä elävät tajuaisimme, miten paljon maailmassa on autettavaa, Pirkko sanoo.
Mitä asiaa?
"Ai haloo, tässäkö nyt voi sanoa, että maailma peittyy paskaan?" "Mie luppaan pyöräillä ja vien kaikki roskat roskikseen." Muun muassa näitä mietteitä ihmiset lausuivat puhelinkoppiin Mitä asiaa? -kiertueella. Aito, vanha puhelinkoppi kiersi kesällä pitkin Pohjois-Suomea ja kutsui ohikulkijoita lausumaan mietteensä ja lupauksensa paremman maailman puolesta. Koppi kiersi Suomea jo viime talvena. Mitä?-verkosto kokosi kannanotoista ääniteoksen Kansa on puhunut, josta Helsingin Taiteiden yön kävijät pääsivät nauttimaan Kiasmassa 26.8.
18
Mahikset mitättömät mimmeillä
Joukkueet kirjoittivat Aasiaan (joukkue A) ja Afrikkaan (joukkue B) liittyvät runot, joissa esiintyvät seuraavat sanat: vaaleanpunainen, äiti, lukutaito, tärkeä, vesi, avioliitto, nukkeleikit, veli. A-joukkueessa runoilivat Sinikka Nopola, Leo-Pekka Tähti ja Eva Biaudet. He riimittelivät näin:
Kehitysmaiden tyttöjen arki nousi Porin SuomiAreenalla puheenaiheeksi ennennäkemättömällä tavalla: eturivin vaikuttajat ja julkisuuden henkilöt kisailivat siitä, kuka tuntee maailman köyhimpien tyttöjen aseman ja oikeudet. Tapahtuma oli osa Planin Koska olen tyttö -kampanjaa. Tekevätkö naiset tosiaan kaksi kolmasosaa maailman työstä mutta saavat vain 10 prosenttia tuloista? osallistujat hämmästelivät. Toisiaan vastaan kilpaili kaksi joukkuetta, joista toisessa mittelivät vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet, kirjailija Sinikka Nopola ja pyörätuolikelaaja Leo-Pekka Tähti, toisessa kansanedustaja Pekka Haavisto, näyttelijä Sanna Stellan ja suunnittelija Anne Linnonmaa. Kisan juonsi toimittaja, uutisankkuri Jesca Muyingo. Planin pääsihteeri Riitta Weiste tuomaroi kisaa yhdessä Lastenhallituksen edustajan Niina Hiltusen kanssa. Joukkueilta tivattiin asia- ja numerotietoa, mutta myös osallistujien luovat kyvyt joutuivat koetukselle. Kilpailijat esittivät pantomiimeja, pitivät puheita ja kirjoittivat runoja. Osallistujat muistuttivat, että jo pienillä teoilla ja rahasummilla voi muuttaa kehitysmaiden tyttöjen elämän suunnan. Tyttöjen koulutuksen hyvät vaikutukset leviävät laajalle. Vuosi toisen asteen koulutusta lisää tytön tuloja jopa viidenneksellä, Eva Biaudet muistutti. KOMMENTTI Niina Hiltunen, Lastenhallitus:
Kilpailu sujui hienosti eikä ollut vakavamielinen, vaikka vakavasta asiasta olikin kyse. Tyttöjen asema ja oikeudet ovat asioita, joihin on tärkeää kiinnittää huomiota, ja aihe tuntui myös kiinnostavan Pori Jazzin kävijöitä. Vuorokausi Porissa oli mahtava kokemus: saimme tavata paljon mielenkiintoisia ihmisiä ja nauttia helteestä. Lähtisin varmasti uudestaan, mikäli tulee tilaisuus.
Kehitysmaiden tyttöjen asema puhutti Porissa
Plän eli Plaan on Tampereen murteella Plooni ja banaani taasen on mansen murteella ponooni. Apua, äiti, sisko ja veli, kuinka tää liittyy nukkeleikkeihin, avioliittoon ja lukutaitoon? Aasiaan, siellä niin tärkeään veteen tai maitoon? [räppiosuus] Meillä on iso unelma, sen väri on vaaleanpunainen, pink, you must think! Jou, jou, jou, tää on unohdettujen tyttöjen show!
B-joukkueessa visailivat Sanna Stellan, Pekka Haavisto ja Anne Linnonmaa. Heidän runostaan tuli tällainen:
Tärkeä totuus tytöistä naisista nuorista neitosista akoista Afrikan, emännistä etelän. Mahikset mitättömät mimmeillä, olot onnettomat monilla. Veli veijari koulussa, tyttö työssä kotona. Avioliittohon ahdistavahan, äitiytehen ällistyttävähän, nuorena naiset naitetahan, nukkeleikeistä riistetähän. Valitse vaaleanpunainen, se on suunta muutoksen.
Pelikortit kertovat tyttöjen arjesta
Plan julkaisi tietovisan yhteydessä Koska olen tyttö -pelikortit, joissa on kysymyksiä maailman tyttöjen elämästä. Korteilla voi pelata normaaleja korttipelejä, mutta niillä voi myös testata omat ja ystävien tiedot tyttöjen arjesta ja asemasta. Tiesitkö esimerkiksi, omistavatko naiset maailman omaisuudesta a) 40 %, b) 10 % vai c) yhden prosentin? Pelikortteja voi tiedustella Planin viestinnästä. Ulkoministeriö on tukenut pelikorttien tuottamista.
Oikea vastaus: c.
19
Uutisiasuomesta ...jatkuu
Täy hAllITUs EsIT Tyy
Uusi juttusarja esittelee Plan Su omi Säätiön hallituk sen tuoreet jäs enet.
Ainainen polte kansainvälisyyteen
Tauno Kääriä
TOIMITUSJOHTAJA
Plan Suomi sai uuden hallituksen
Plan Suomen uusi hallitus aloitti työnsä heinäkuussa. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Hanasaaren kulttuurikeskuksen johtaja ja kehityspolitiikan asiantuntija Gunvor Kronman. Muut uudet jäsenet ovat Finnairin kestävän kehityksen johtaja Kati Ihamäki, KHT Kaj Erik Kiljander, toimitusjohtaja Tauno Kääriä ja toimittaja Jesca Muyingo. Vanhoista jäsenistä jatkavat vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet, kansanedustaja Pekka Haavisto ja toimittaja Bitte Westerlund.
Miksi lähdit mukaan Planin hallitukseen? Olen iloinen ja ylpeä, että saan olla mukana tekemässä tärkeää työtä. Minulla on ollut polte kansainvälisyyteen lapsesta asti. Olin pikkupoikana mukana, kun isäni vei kipparina virolaisia venepakolaisia Yhdysvaltoihin 1948. Asuimmekin Amerikassa, kunnes perheeni karkotettiin kansallisuuden myöntämisen kynnyksellä. Sittemmin työskentelin Suomen ulkoministeriössä 30 vuotta, paljolti kehityskysymysten parissa, ja vedin Suomen vanhinta kehitysyhteistyön konsulttiyritystä Finnconsultia. Oletko asunut kehitysmaissa? Työskentelin Thaimaassa suurlähettiläänä 70-luvun lopulla. Aiemmin asuin Tansaniassa viisi ja Norsunluurannikolla kaksi vuotta. Lisäksi olen tehnyt töitä ja viettänyt konsulttina muutaman kuukaudenkin jaksoja monessa maassa, muun muassa liki 40 kehitysmaassa. Olen yllättynyt lukemattomia kertoja siitä, kuinka paljon enemmän olen kehitysmaissa oppinut kuin olen pystynyt antamaan. Miten Suomen kehitysyhteistyö on muuttunut aikana, jonka olet seurannut alaa? 30 vuotta sitten suomalaiset menivät itse tekemään työn kehitysmaihin, nykyään tuetaan instituutioita ja kehitetään toimintatapoja. Nykyinen lähestymiskulma on selvästi haastavampi ja kiinnostavampi. Olen aina ollut sitä mieltä, että kehitys on monitahoinen ja -alainen prosessi, joka ei etene vain yhden tai kahden kysymyksen kautta. Mitä lasten oikeuksien edistäminen sinulle merkitsee? Siinähän maailman tulevaisuus on!
Koululaiset musisoivat kehitysmaiden hyväksi
Pieksämäen lukion muusikot jammasivat 4.9. kehitysmaiden tyttöjen hyväksi: viihdekonsertti Melkein ikivihreitä keräsi rahaa Planin Koska olen tyttö -kampanjaan. Lukion orkesterilla on tapana pitää keväisin konsertti, joka uusitaan syksyisin hyvää tarkoitusta varten. Ensimmäinen konsertti järjestettiin 1994. Orkesterin tuella on muun muassa rakennuttu kaivoja Intiaan ja tuettu paikallista nuorisokahvilaa. Ajatus Koska olen tyttö -kampanjan tukemisesta lähti siitä, että oma lukiomme täytti viime vuonna sata vuotta. Tuumimme, että kehitysmaiden tytöilläkin pitää olla oikeus hyvään koulutukseen. Tyttöjen asema tuntuu erityisen läheiseltä, koska noin 80 prosenttia kuoron ja orkesterin jäsenistä on tyttöjä, kertoo Pieksämäen yläkoulun ja lukion musiikin lehtori Ari Norontaus. Myös Saarijärven yläkoululaiset esiintyivät toukokuussa Planin hyväksi. 7.9.-luokkalaiset nuoret tekivät musikaalin Kenkää!, joka käsitteli monikulttuurisuutta ja suvaitsevaisuutta. Musikaalin hyväntekeväisyysnäytöksen tuotoilla yläkoululaiset halusivat auttaa kehitysmaiden lapsia kenkätehtaista koulun penkille. Lipputulot menivät Planin kautta Afrikan lapsityöläisten tukemiseen.
Plan-väki koolla Helsingissä
Lentoaseman Pastilleilla tukea kehitysmaiden lapsille
Helsinki-Vantaan lentoaseman matkustajat lahjoittivat vuoden 2009 aikana Planin työn tukemiseen 21 517,80 euroa. Varat on suunnattu itä-timorilaislasten varhaiskasvatuksen hyväksi. Matkustajat ovat voineet antaa lahjoituksensa lentoasemalla oleviin Eero Aarnion Planille suunnittelemiin Pastilleihin. Pastillit ovat osa Finavian ja Planin yhteistyötä, joka on tuonut maailman vähän lähemmäs matkustajia jo ennen matkaa. Kiitos kaikille lahjoittajille! Lahjavinkki: Plan Pastilleja on saatavilla esimerkiksi PlanShopista www.plan.fi/shop.
Satakunta Plan-aktiivia kokoontui 24.26.9. Helsinkiin koulutus- ja suunnitteluviikonloppuun. Mukana oli vapaaehtoisia, Lapsen oikeuksien lähettiläitä sekä Lastenhallituksen ja nuorten aikuisten Mitä?verkoston jäseniä. Planin kotimaan työn johtaja Hanna Nurmi kertoo, että tärkeimpiä tavoitteita oli saattaa eri tavoin Planin työssä mukana olevia yhteen, jotta esimerkiksi oululaiset lähettiläät ja vapaaehtoiset saisivat tukea toisistaan muun muassa kampanjatyössä. Yhdessä on mukavampaa: saa uusia ideoita muilta ja yhdessäolo rikastuttaa monin tavoin, Nurmi sanoo. Koulutuksessa kuultiin ja keskusteltiin muun muassa Planin Koska olen tyttö -kampanjasta sekä uusista toimintamuodoista PlanGlobaalikoulusta ja PlanKansalaisesta. Lisäksi eri ryhmät suunnittelivat itsenäisesti tulevan vuoden toimintaa. Siiri Tolvanen, 19, matkusti Helsinkiin Kotkasta. Hän on entinen lastenhallituslainen, nykyinen Mitä?-verkoston jäsen. Oli kivaa päästä taas kaikkien Planin aktiivien kanssa viettämään mukavaa viikonloppua täynnä uusia ideoita, ihmisiä ja toimintaa, Tolvanen tuumii.
20
Suunnittelutyötä jalkinevalmistaja Bernerin kanssa muotitaiteilija Eija Lampio-Sainio luonnehtii helpoksi ja innostavaksi. Myös yhteistyö Planin tuotepäällikkö Raisaleena Tokkolan kanssa oli luovaa ja rakentavaa. Erityisen hyvältä tuntui tehdä työtä yhteisen päämäärän hyväksi lapsikeskeisen järjestön Planin pyynnöstä.
ANNA KÖNÖNEN KUVAT MINNA KUMPULAINEN
kummisaappaiden tarina
Muotitaitelija Eija Lampio-Sainio on suunnitellut vaatteita parikymmentä vuotta mutta jalkineita nyt ensimmäistä kertaa. Planin Kummisaappaisiin hän halusi muotoilla kauniin kuvan lisäksi tärkeän viestin.
Lasten ja vanhusten oikeudet ovat minulle erityisen tärkeitä. Saappaiden kuvituksen lähtökohdaksi otin sen, että haluan edistää toisista välittämistä ja aitoa kuuntelua. Kummisaappaissa leikkivät nyt hiiri ja kettu. Niin erilaisia mutta kuitenkin niin samanlaisia, Lampio-Sainio toteaa. Jotta kettu ja hiiri voivat olla ystäviä, niiden on kyseenalaistettava omat ennakkoluulonsa erilaisuutta kohtaan. Lampio-Sainion mukaan se kannattaa. Vaikka olemme kaikki erilaisia, kaikissa on myös jotakin samaa. Esimerkiksi tuskaa ja iloa tunnetaan kaikissa kulttuureissa.
Yhteistyö kantaa hedelmää
Tyttöjen saappaaseen Lampio-Sainio piirsi omenapuun. Sadonkorjuu tehdään yhdessä ja se kannattaa kori on kukkuroillaan sydämenmuotoisia omenoita. Poikien saappaissa on sateenvarjo. Sateenvarjolla Lampio-Sainio halusi kuvata jokaisen lapsen oikeutta saada leikkiä suojassa. Suojan on oltava olemassa, ja kun sitä ei tarvita, sen voi laittaa kiinni. Lisäksi halusin käyttää liukuväriä. Väritys on vertaus siihen, että rajat eivät aina ole selviä. Ihmiset ovat erilaisia mutta edelleen niin samanlaisia. Selvä raja menee minun mielestäni toisen kiusaamisessa. Jos leikki on vain toisesta kivaa, sitä ei pidä hyväksyä. Väkivallan vastainen työ on aina ollut tärkeää Eija Lampio-Sainiolle.
Jokaisella on oikeus koskemattomuuteen
Mielestäni jokaisen aikuisen velvollisuus on suojella lasta kiusaamiselta ja kaikelta väkivallalta. Myös silloin, vaikkei kyseessä ole oma lapsi. Lampio-Sainion tarina saappaissa korostaa, miten tärkeää on, ettei ketään jätetä yksin. Tutustuessaan erilaisiin kavereihin voi saada iloa ja oppia uudenlaisia leikkejä. Tärkeintä on luottamus ja se perustuu aina toisen kunnioittamiseen. Jokaisella ihmisellä lapsella ja aikuisella on oikeus henkiseen ja fyysiseen koskemattomuuteen. Jokaisella on myös oikeus olla kunnioitettu ja saada olla lapsi, joka leikkii. Toivoisin niin kovasti aidon kuuntelun lisääntymistä. Niin lasten kuin vanhusten oikeus on tulla kuulluksi, aidosti ja oikeasti, muotitaiteilija Eija Lampio-Sainio sanoo. Uutta PlanKummisaapasmallia saa monista Prismoista kautta maan sekä PlanShopista www.plan.fi/shop.
21
MELINA VOIPIO KUVA TIMO KELARANTA
Polkemalla apua Intian tytöille
Kun Jari Lydén päätti polkea Suomen halki Utsjoelta Helsinkiin, häntä ajoi kaksi asiaa: halu koetella rajojaan ja auttaa Intian tyttöjä.
"Ihminen voi tehdä jotain hullua parantaakseen maailmaa! Olen saanut suomalaisilta paljon yhteydenottoja, puhelinsoittoja ja kannustavia tekstiviestejä", Jari Lydén kertoi matkansa päätteeksi.
B
ritanniassa asuva suomalainen vientipäällikkö Jari Lydén, 56, toteutti vuosikymmenen haaveen, kun polki heinäkuun lopussa Suomen päästä päähän. Tempauksellaan hän keräsi rahaa ja huomiota Intian tyttöjen aseman parantamiseksi. Monissa maissa, kuten Kiinassa ja Intiassa, ajatellaan yhä, että tytön syntymä on pahasta. Kun ajattelin, millainen kohtalo omalla tyttärelläni olisi voinut olla jossakin muualla, halusin tehdä jotain. Jari on ollut vuosia kahden intialaisen tytön PlanKummi. Matka Delhiin avasi lopullisesti hänen silmänsä tyttöjen ahdingolle. New Delhin kadulla luokseni tuli pikkupoika, joka tarjosi minulle isosiskoaan vuokralle. Molemmat olivat alle kymmenen ikäisiä. Tämä sai minut toivomaan, että voisin auttaa enemmän. Jarin mielestä Intia on ristiriitaisuudessaan kiehtova maa: toisaalta katulasten, kastittomien ja köyhien asema ahdistaa, toisaalta Intiassa ihastuttavat maan kauneus, ihmisten ystävällisyys sekä uskontojen ja kielten sekamelska. Intia on myös vaarallinen, ellei yhteiskuntaa ja poliittista rakennetta saada muutettua. Köyhien nujertamisella ja unohtamisella voi olla arvaamattomia seurauksia.
Hän päätti ajaa Suomen ensin koko pituudeltaan, sitten poikittain Vaasasta Värtsilään. Näin kartalle muodostuisi Suomen lipun risti. Vaikka idea tuntui Jarista itsestäänkin hullulta, hän tiesi sen olevan toteutettavissa. Kuntokin oli aivan muuta kuin entisinä, ylipainoisina vuosina. Jari valitsi Planin ohjaamaan tempauksensa tuoton Intian lapsille, sillä hän arvostaa järjestön tapaa kehittää yhteisöjä ja luottaa siihen, että Plan vie avun perille nopeasti ja varmasti. Hän päätti kohdentaa rahat Planin kampanjoihin Koska olen tyttö ja Väkivallaton koulu. Tempauksen nimeksi tuli Pitkä Kuuma Kesä Pate Mustajärven kappaleen mukaan. Pitkiä päiviä Jari saikin polkea: hän taittoi viikossa lähes 1300 kilometriä, ja mittavimmat päivämatkat olivat 180 km. Jari sai voimaa
suosikkiyhtyeensä Popedan musiikista sekä autolla mukana seuranneen huoltojoukon vaimon, tyttären ja 2-vuotiaan lapsenlapsen Toivon kannustuksesta. Matkan aikana Jari kertoi tekstiviesteillä kuulumisistaan. "Prosentti matkaa takana ja hyvältä tuntuu. Minua käskettiin painamaan tämä hetki mieleeni, sillä saatan tarvita muistoa piankin..." Lapista tuli tuskaisia viestejä: "Sade peittää tuskan kyyneleet." "Tankavaara. Mieli musta. Tie ja mies märkiä. Vastatuuli." Rovaniemeä lähestyttäessä: "Pitkä, kylmä kesä, myrskyn siivittämänä, niin vilu että ylämäki on ystävä." Ja loppumatkasta: "Onni on pehmustettu tuoli aamiaisella." "100 km @&*~n vastatuuli."
Vaikka huomenna uudelleen satulaan
Suomessa on yllättävän paljon tietä, jonka varrella ei ole yhtään mitään: ei vettä, ruokaa tai suojaa. Pitkällä pyörämatkalla väsyneenä pahinta on yksinäisyys. Ehtii pyöritellä typeriäkin ajatuksia liian kauan päässään, Jari luonnehtii matkan vaikeuksia. Mikä ihme saa suomalaisen miehen tekemään tuollaista ja vielä vapaaehtoisesti? Auttamisen halu. Minullahan oli toki apunani lämpimin kesä miesmuistiin. Kysymykseen vastaa myös matkan varrelta tullut riemukas tekstiviesti. Siinä Jari iloitsee, että lehdet ja radio ovat heränneet tiedottamaan hänen matkastaan mediahuomio kun auttaa keräämään vielä enemmän rahaa Intian tytöille. Jari päätti matkansa Suomen halki Helsingin kauppatorille syntymäpäivänsä iltana 27.7. Nyt ei harmita mikään muu kuin että tämä on ohi. Tuskaa ja kyyneliä ei ollut, vaikka neljä kertaa pyörästä puhkesi kumi. Kun on tämmöinen reipas urheilijanuorukainen, tekisi mieli heti huomenna jatkaa pyörämatkaa, Jari vitsaili.
Hullua mutta mahdollista
Aktiivisena pyöräilijänä Jari pohti, että voisi kerätä varoja Intian tytöille pyöräilytempauksella.
22
UUTTA Pl
A AnIn sIvUIll
kummiInfo
Kummilasten kuvat siirtyvät nettiin
Planin verkkosivuilta löydät monia hyödyllisiä ominaisuuksia kummiutesi tueksi. Tuorein uutuus ovat sähköiset kummilapsen kuvat, joita voit selata sivujen OmaPlan-osuudessa. Digi-versiot kummilapsen kuvista ovat kätevä lisäpalvelu. Kun kuvia karttuu vuosien mittaan, voit seurata albumista kummilapsesi varttumista. Kaikki ohjelmamaat eivät kuitenkaan ole vielä siirtyneet digitaaliseen valokuvaukseen, joten muutosvaihe kestää tovin. Malta siis hetki, jos juuri sinun kummilapsesi kuvat eivät ole vielä näkyvissä. Kuvasiirto on tarkoitus saada päätökseen vuodenvaihteeseen mennessä. Poikkeuksena on Haiti, jossa sähköisten kuvien julkaiseminen viivästyy maanjäristyksen vuoksi. Henkilökohtaisen OmaPlan-kokonaisuuden löydät osoitteesta www.plan.fi, kun kirjaudut sivuille. Kirjautumisella varmistamme, että lapsen tiedot näkyvät ainoastaan kummille. Kummilapsesi kuva on heti etusivulla kirjautumisesi jälkeen. Kaikki kummilapsesi tiedot niin kuvat kuin uusimmat raportitkin saat esiin kummilapsen esittelysivulta. OmaPlanin kautta sinun on myös mahdollista lähettää kummilapsellesi sähköinen kirje. Liitä viestiisi halutessasi pari valokuvaa. Toimitamme kirjeen viipymättä eteenpäin. Osallistu samalla kummien keskusteluun. Kerro vaikkapa omia kokemuksiasi kummikirjeenvaihdosta tai lue muiden vinkkejä ja ajatuksia kummiudesta. "Kaikki kirjeet ovat ilahduttaneet, mutta ehkä eniten ilahduin kummilapseni ensimmäisestä itse kirjoittamasta kirjeestä!" (A.N.)
Näin kirjaudut OmaPlaniin
OmaPlan sijaitsee osoitteessa www. plan.fi. Jos olet ilmoittautunut kummiksi nettisivuillamme, käytä kirjautumiseen ilmoittautumisen yhteydessä antamaasi sähköpostiosoitetta sekä luomaasi salasanaa. Muussa tapauksessa kirjautuminen ja omien tietojen selailu vaativat sivuille rekisteröitymistä, joka vie vain muutaman hetken otathan rekisteröitymistä varten valmiiksi esiin kumminumerosi.
MINNA KUMPULAINEN
TöIssä PlAnIs
sA
Johanna odottaa kummipostia Brasiliasta ja Malista
Kirjeenvaihto kummilapseni kanssa on osoittautunut minulle tärkeämmäksi kuin aluksi pystyin kuvittelemaan. Näin toteaa Planin kummilaskutuksesta vastaava Johanna Lönnroth, jolla on kaksi Planin kummilasta. 14-vuotias Gelcivan-poika asuu Brasiliassa. Ja tänä vuonna Johanna aloitti uuden kummisuhteen 11-vuotiaan malilaisen tytön, Waraban kanssa. Toivoin ensimmäistä kummilasta Brasiliasta, koska olen käynyt siellä. Kiersin Pohjois-Brasiliaa, jossa näin paljon kurjuutta. Toiseksi kummilapseksi Johanna toivoi tyttöä Malista. Käyn aika usein kuuntelemassa afrikkalaista musiikkia. Konserteissa artistit kertovat omasta maastaan, sen köyhyydestä ja minkälaisista olosuhteista he tulevat. Näin Mali nousi esiin. Kun Johannalta kysyy, mitä kummius hänelle merkitsee, hän toteaa empimättä: voin olla mukana auttamassa kehitysmaan lapsia. Kummiuden merkitys on kasvanut ajan myötä. Kun lähdin mukaan, ajattelin, että saa nähdä, miten tässä menee. Päätin, että kirjoitan vähintään yhden kirjeen vuodessa, kun tällainen mahdollisuus kerran on. Mutta kirjevaihto ei kuitenkaan ole kummiudessa tärkein asia, vaan se, että tukee yhteisöä ja että tuki menee perille. Johannalla oli jo nuorena kirjeenvaihtokavereita ympäri Eurooppaa, joten hän arvostaa käsin kirjoitettuja viestejä, niihin käytettyä aikaa ja vaivaa. Kummilapsilleen hän kirjoittaa lyhyitä tervehdyksiä, koska lapsi ei välttämättä jaksa lukea pitkiä kirjeitä. Olen kirjoittanut jotain pientä itsestäni, harrastuksistani, missä kaupungissa asun ja missä Suomi on. Olen lähettänyt myös karttoja Pohjoismaista, jotta kummilapseni näkee, missä asun. Ja kerran kirjoitin ystävyydestä. Brasilialainen kummipoika on vastannut Johannalle, mutta uudelta kummitytöltä hän ei ole saanut vielä postia. Ensimmäisessä kirjeessä Gelcivan kertoi itsestään, harrastuksistaan ja hieman koulusta. Toisessa hän kiitti saamastaan kirjeestä ja kertoi, että kaikki ovat voineet hyvin, sanoo Johanna hymyillen. Johannan haaveena on, että jonain päivänä hän vierailisi kummilapsensa luona. Haluaisin samalla tutustua myös kummilapseni kotimaahan ja kulttuuriin ihan kunnolla. Olen miettinyt, että Maliin olisi kiva mennä. Sen lisäksi, että haluaisin tavata Waraban, Malissa järjestetään isot kansainväliset musiikkifestivaalit, joilla haluaisin käydä. Tapahtuma on nimeltään Festival au Desert, Aavikon musiikkifestivaalit. Johannan mielestä kummius on hyvä tapa tukea kehitysmaiden lapsia, koska siinä lahjoittaja saa jotain itselleenkin. En olisi uskonut, että myönnän, että oikein odotan kirjeitä ja kuulumisia. Miten mukavaa ja antoisaa onkaan seurata kummilasten elämää tällä tavalla!
JOHANNA ON TYöSKENNELLYT PLANISSA LÄHES KAKSI VUOTTA. HÄN HOITAA KUMMILASKUTUSTA JA VASTAA PUHELIMITSE JA SÄHKöPOSTITSE ASIAKKAIDEN LÄHETTÄMIIN KYSYMYKSIIN LASKUTUKSESTA.
TEKSTI JA KUVA: MINNA KUMPULAINEN
23
PlanPalat
Vähemmän tunnettu vähemmistö
Tataarit ovat yksi Suomen perinteisistä vähemmistöryhmistä, mutta suurelle osalle väestöä melko tuntemattomia. Tataarit kuuluvat alkujaan turkinsukuisiin heimoihin, joiden uskonto on islam. Tataarit asuttivat aikoinaan Mongoliaa, mutta Tsingis-kaanin valtakaudella tataariheimot sulautuivat valloittajiin ja levittäytyivät laajoille alueille Euraasiaan. Tataareita on kaikkiaan noin 1020 miljoonaa. Heitä asuu Volgan alueella, Siperiassa, Kazakstanissa, Keski-Aasiassa, Itä-Euroopassa ja Kaukoidässä. Suomessa tataareja on alle tuhat. Suomeen tataarit saapuivat pääosin 18701920-lukujen välisenä aikana. Suurin osa heistä oli sotilaita ja kauppiaita, jotka ammattinsa vuoksi jäivät pysyvästi Suomeen. Valtaosa Suomen tataareista asettui alkujaan Karjalan Kannakselle Viipuriin, mutta sotien jälkeen tataarikeskittymä siirtyi Helsinkiin, Turkuun ja Tampereelle. Nykyään Tataarit puhuvat saman turkkilaiskielen murteita, mutta eivät enää välttämättä täysin ymmärrä toisiaan. Suomen tataareista suurin osa puhuu äidinkielenään suomea tai ruotsia, joskin pienen vähemmistön ensimmäisenä kielenä on edelleen tataari. Suomen ensimmäisten tataarien perustama Islam-yhdistys avasi ovensa jo vuonna 1830. Suomen muslimeille taatun uskonnonvapauden jälkeen tataarit perustivat Islam-seurakunnan
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita
Bangladeshilainen elokuvateollisuus Dhallywood ei ole maailmalla yhtä tunnettu kuin naapurinsa, Intian Bollywood. Kuitenkin Dhallywoodissa riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita vähintään yhtä paljon. Nimi Dhallywood tulee Bangladeshin pääkaupungin Dhakan ja Hollywoodin yhdistelmästä. Melodramaattiset juonenkäänteet, toimintakohtaukset ja kauniit naiset ovat ominaisia bangladeshilaisille elokuville. Dhaka on ollut Bangladeshin elokuvateollisuuden kehto viisikymmentäluvulta alkaen. Ensimmäinen elokuva näytettiin kaupungissa niinkin varhain kuin vuonna 1898. Ensimmäinen pysyvä elokuvateatteri aloitti toimintansa 1913. Vaikka suurin osa bangladeshilaisista elokuvista on kaupallisia ja viihteellisiä, kourallinen ohjaajia on niittänyt kansainvälistä mainetta esimerkiksi Cannesin, Edinburghin ja Montrealin filmifestivaaleilla. Tunnettuja elokuva-ohjaajia ovat muiden muassa Zahir Raihan, Khan Ataur Rahman ja Alamgir Kabir. Viime aikoina bangladeshilainen elokuvateollisuus on kärsinyt kovasta kilpailusta ulkomaisten elokuvien, satelliittitelevision ja internetin kanssa.
Kongolaisia rytmejä Flowssa
Tämän kesän Flow-festivaaleilla nähtiin kiinnostava musiikkivieras Kongon Kinshasasta. Konono N° 1 on yhtye, jonka taival alkoi jo 60-luvulla. Bändi on paitsi vaikuttanut suuresti kongolaiseen nykymusiikkiin myös hurmannut eurooppalaisen ja amerikkalaisen yleisön. Konono N° 1 on tehnyt viime vuosina kiertueita länsimaihin ja jopa levyttänyt islantilaisen musiikin omaleimaisen kuningattaren Björkin kanssa. Yhtyeen mukaansatempaava afrikkalaismusiikki ja mielikuvitukselliset instrumentit antavat yleisölle katsottavaa ja koettavaa. Lyömäsoittimet on esimerkiksi tehty kaatopaikalta löydetyistä metallijätepaloista, ja äänentoistolaitteistossa on käytetty auton varaosia. Yhtyeen miesjäsenet soittavat perinteisiä likembe-soittimia. Kokoonpanon tähtenä loistaa upeaan kongolaisasuun pukeutunut tanssija- ja lyömäsoittajanainen. Konono N° 1 sai tanssikansan liikkeelle Flowssa ja paitsi vakuutti vanhat faninsa, niitti varmasti myös paljon uusia. Yhtyeen kulttuuri- ja ikärajat ylittävästä suosiosta todisti jo se, että nuorimmat fanit istuivat vanhempien olkapäillä.
24
Lohi ja perunat chileläiseen tapaan
Chile on yksi maailman suurimmista lohen viejistä. Joskus chileläistä lohta löytää myös suomalaisista kala-altaista. Alla on herkullinen resepti persiljalohen valmistukseen. Vinkkinä mainittakoon, että perinteinen perunasose saa ihanan chileläisen sävähdyksen, kun siihen lisätään hieman chilikastiketta. Sekoita viini, suola, mustapippuri ja tilli ja lisää kala marinadiin. Marinoi kalafileitä jääkaapissa noin kolme tuntia. Pane kala ja marinadi uunivuokaan ja paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. Paista murskattuja valkosipulinkynsiä voissa parin minuutin ajan. Lisää persilja ja paista seosta vielä hetki. Ota kala uunista ja kaada persiljaseos kalan päälle. Koristele kala sitruunalohkoilla. Tee kalan kastike paistoliemestä. Kaada 1 dl lientä kasariin ja lisää hyvin sekoittaen vehnäjauhot. Lisää vesi ja anna kiehua pari minuuttia.
Kala ja marinadi: 2 dl valkoviiniä 1 tl suolaa 1 tl mustapippuria 1 tl kuivattua tilliä 500 g lohta Kalan päälle: 4 valkosipulin kynttä 25 g voita 2 dl silputtua persiljaa 1 sitruuna Kastike: 1 dl kalan paistolientä 1 dl vettä 1 rkl vehnäjauhoja
Kananmunat ehjinä kotiin
Kananmunat säilyvät ehjinä Mindoron saarella Filippiineillä kekseliään kuljetustavan ansiosta. Munien ympärille punotaan kookospalmun lehdistä kantoverkko. Sen lisäksi, että pehmustetut yksittäispakkaukset suojaavat munia, myös munien keittäminen on helppoa. Punotut verkot upotetaan vain kiehuvaan veteen. Samaa menetelmää käytetään myös riisiinkeitossa. Kookoslehtien käyttö on osa Occidental Mindoron alkuperäisväestön tapoja. Plan on aloittanut alueella toiminnan parantaakseen mangyan-heimojen arkea. Vuoristoalueella asuvat mangyanit ovat yksi Plan Suomen teemakummiuden neljästä kohteesta. Teemakummius keskittyy parantamaan Aasian syrjittyjen vähemmistökansojen oloja ja oikeuksia. Lisätietoja: www.plan.fi.
Itkun ja toivon tarinoita
Kun etiopialainen Woineshet oli 13-vuotias, mies kotikylästä sieppasi ja raiskasi hänet, koska halusi Woineshetin vaimokseen. Tapa on Etiopian maaseudulla yleinen: sulhasen pitää maksaa neitsyestä morsiusmaksu, raiskatusta tytöstä ei. Woineshet kieltäytyi liitosta ja sai päälleen kosijan ja kyläläisten vihat. Hän joutui piiloutumaan poliisiaseman selliin, jottei raiskaaja kostaisi hänelle. Woineshet on yksi kymmenistä kehitysmaissa asuvista naisista, jotka ovat kertoneet tarinansa Pulizer-palkittuille amerikkalaistoimittajille Nicholas D. Kristofille ja Sheryl
WuDunnille. Heidän reportaasikirjansa Puolikas taivasta (Like 2010) on loistava ja järkyttävä kuvaus vaikeuksista, joita kehitysmaiden naiset kohtaavat päivittäin. Haastatellut naiset antavat kasvot sille, mitä on joutua hakatuksi, runnelluksi, myydyksi ja ylenkatsotuksi. Haastatteluita rytmittävät kylmäävät faktat. "Kiinassa kuolee vuosittain 39 000 tyttölasta, koska vanhemmat eivät huolehdi heidän terveydestään yhtä hyvin kuin poikien ja tämä
luku koski vain ensimmäistä elinvuotta." Kirja ei silti jätä päällimmäiseksi tunteeksi ahdistusta vaan toivon. Haastatellut ovat perustaneet sairaaloita, nousseet kapinaan parittajia vastaan ja kamppailleet itselleen ja lapsilleen paremman tulevaisuuden mahdottomalta tuntuvissa oloissa. Kirjoittajat myös esittävät järkeenkäypiä ehdotuksia naisten aseman parantamiseksi. Entä mitä tapahtui Woineshetille? Hän muutti naisjärjestön tuella Addis Abebaan, menestyy koulussa ja tahtoo opiskella oikeustiedettä, jotta voi auttaa siepattuja naisia.
TEKSTI JENNI RÄINÄ KUVAT SINI-MARJA NISKA
Toiveena koulurauha
Joka vuosi noin 350 miljoonaa lasta joutuu kouluväkivallan uhriksi. Plan kitkee väkivaltaa kehitysmaiden kouluista Learn Without Fear -kampanjalla. Mutta miten väkivallan perinne katkaistaan? Malawilaisen Muzun koulun oppilailla on ehdotuksia.
aikkein eniten Medison, 12, haluaisi kouluunsa kirjaston. Medisonin haave vaatii kärsivällisyyttä, sillä aivan hetkessä 1 300 oppilaan malawilainen Muzun koulu ei tule kirjastoa saamaan. Keskipäivän auringon alla paahtuva koulualue on siisti, mutta pelkistetty. Koululla ei ole varaa hankkia kaikkiin luokkiin pulpetteja, ja vessojakin on liian vähän suhteessa oppilaiden määrään. Mutta koskaan ei tiedä, mitä voi tapahtua. Aiemmin Medison haaveili, etteivät opettajat enää kurittaisi oppilaita. Kerran opettaja rankaisi lyömällä kaikkia Medisonin luokan oppilaita, koska yksi oppilaista oli jättänyt läksyt tekemättä. Nyt lyöminen on ainakin vähentynyt, sillä opettajien väkivaltaisia keinoja ei enää virallisesti hyväksytä Muzun koulussa. Osa koulun opettajista osallistui kansainvälisen Planin Learn Without Fear -kampanjan koulutukseen. Opettaja Felix Chinsalen
k
mukaan tärkein ajatus koulutuksessa oli lapsen ja opettajan tasavertaisuus. Tätä sanomaa Chinsale on levittänyt myös opettajakollegoilleen. Chinsale myöntää, että aiemmin Muzun koulussa käytettiin väkivaltaa kurinpidon välineenä. Koulutuksen ja keskustelujen jälkeen opettajat eivät enää lyö lapsia.
Tieto tuo muutoksen
Planin kampanjan ansiosta Muzun kouluun on perustettu lasten oikeuksien ryhmä, joka saa koulutusta lasten oikeuksista ja jolle muut oppilaat voivat kertoa vaikeuksistaan. Jos ryhmän jäsenet kuulevat, että heidän koulutovereidensa oikeuksia on loukattu, he vievät tiedon eteenpäin aikuisille. Medison ja hänen koulukaverinsa Panganami, Racheal ja Emily kuuluvat ryhmään. Vaikka opettaja Felix Chinsale arvioi, että koulutus muutti opetus- ja kurinpitotapoja
ratkaisevasti, lapset eivät ole aivan yhtä optimistisia. He sanovat, että jotkut opettajat lyövät yhä oppilaita. Tärkeitä askelia on silti tyttöjenkin mielestä otettu. Jos jotain pelottavaa tapahtuu, voimme kääntyä nyt lastensuojelusta vastaavan kyläpoliisin puoleen. Emme pelkää enää, sillä tiedämme, minne voimme raportoida, Kamwendo kertoo. Me tiedämme oikeutemme, sanoo Medison tomerasti. Kun tiedämme oikeutemme, voimme kysyä miksi jotain tehtiin. Tai voimme mennä kertomaan toiselle opettajalle, mitä tapahtui, Racheal jatkaa. Väkivalta ja koululaisten pelko eivät ole ongelmia vain Malawissa. Planin mukaan 350 miljoonaa lasta joutuu vuosittain kouluväkivallan uhriksi. Tuhannet lapset kuolevat kouluväkivallan seurauksena, ja miljoonat kärsivät henkisistä ja fyysisistä vaurioista joka vuosi.
26
2
3
4
Kuva 1. Malawilaisen koulun oppilaat Medison, Emily, Racheal ja Panganami toivovat kouluun vielä lisää keskustelua lasten oikeuksista. Kuva 2. Opettaja Felix Chinsalen luokassa on parhaimmillaan tai pahimmillaan 82 oppilasta. Koulupäivän jälkeen Chinsale myöntää olevansa hyvin väsynyt. Kuva 3. "Vanhempien pitää lähettää lapset kouluun", kuuluvat lasten oikeuksien kerhon esityksen laulun sanat. Koulun 1 300 oppilaasta kerhoon kuuluu noin sata oppilasta, jotka levittävät tietoa oikeuksista Tshu apa muille lapsille.
Lua lab a
Ogo
oue
Og
Busira
oo ue
Co
n
go
DEM. REP. OF CONGO
RWANDA
Lake Victoria
Tana
CONGO
Kwa
Fimi
Lokoro
Nia
ri
Kasa
Lukenie
i
Sankuru
g Con o
Kuva 4. Muzun peruskoulussa on 1 300 oppilasta ja oppilasmäärä kasvaa hurjaa vauhtia. Opettajat arvelevat sen johtuva koulun hyvästä BURUNDI ilmapiiristä. Monet oppilaat ovat lopettaneet lähialueiden kouluissa, kun heillä on ollut ongelmia opettajien kanssa. be Igom
Lukuga
Lomami
KENYA
Ugalla
Ka
sai
ba
Luvu
Chicapa
a
Lake Tanganyika
Sham
a
Lubilash
Luala
Uam
ba
ula
Väkivallaton koulu houkuttaa oppilaita
i
Lualaba
Cuanza
Lapsiasiamiehet antavat turvaa
Lu
TANZANIA
Chilumba
Rov
ZAMBIA
Ru
Cuilo
fiji
Muzun koulun oppilasmäärä on lähtenyt kasvuun, opettaja Felix Chinsale kertoo. Naapurikoulujen oppilaat siirtyvät Muzun kouluun, koska heidän omissa kouluissaan opettajat saattavat kohdella lapsia kaltoin. Chinsale on hyvin tietoinen siitä, mitä väkivalta voi nuorelle koululaiselle tehdä. Hänellä on edelleen kirkkaana mielessään kerta, jolloin Cunene matematiikan opettaja rankaisi häntä. Chinsale torkkui tunnilla, kun opettaja löi häntä lujaa puisella viivoittimella takaraivoon. En pidä edelleenkään matematiikasta lainkaan, Chinsale hymähtää. Toisaalta Chinsale tietää, että opettajien työtaakka on suuri ja kurinpito voi olla hankalaa. Koulun resurssit ovat pienet, ja esimerkiksi Chinsalen luokassa on 82 oppilasta. Chinsale jakaa luokkansa pienempiin ryhmiin. Hän nimeää ryhmiin vastuuhenkilöt, joiden tehtävä on pitää kuria yllä ryhmässä. Keinoista huolimatta suurten luokkien opettaminen on rankkaa. Oppilaiden taso vaihtelee ääripäästä toiseen. Rauha on vaikea säilyttää. Olen hyvin väsynyt työpäivän jälkeen.
Cassa Vaikka Muzun koulussa on edelleen väkivaltaa, ovat lasten oikeuksien ryhmän jäsenet Lung ue toiveikkaita. -Bungo o mp bo Ka Sen lisäksi, että lähikylissä on lastensuojelusta vastaavat kyläpoliisit, niihin on valittu Planin kampanjan seurauksena myös "lapsiKafue asiamiehet". Heidän tehtävänsä on puolustaa Cu an do lasten oikeuksia. Lisäksi kyläyhteisöt tekevät yhteistyötä Muzun koulun kanssa, jotta oppio and Cu laiden oikeudet huomioidaan. Okav ango Panganamin mielestä koulun alueelle pitäisi seuraavaksi rakentaa taloja opettajille. Enää oppimista ei haittaa niinkään se, että oppilaat pelkäisivät opettajia. Sen sijaan opetuksen tasoa heikentävät myöhästelevät opettajat. Limpopo Muzun koulu sijaitsee vajaan tunnin ajomatkan päässä Malawin pääkaupungista Lilongwesta, jossa moni opettaja asuu. Tie kaupungista kouluun on kuoppainen. Nyt opettajat tulevat usein myöhässä Vaal kouluun tai jäävät tulematta kokonaan. Racheal ja Emily haluavat koulualueella Orange myös lisää vessoja ja opetusluokkia. Meillä on paljon oppilaita ja tarvitsemme lisää luokkia, Racheal painottaa.
Kaf ue
ANGOLA
i
Luap
Zamb ez
i
BOTSWANA
SOUTH AFRICA
SWAZILAND
Oran ge
LESOTHO
Sabi
Kwa ngo
ilo Kwilu Cu
m Wa ba
n Cuba go
Gre
at R
uah
a
Rufiji
Lu fir a
uma
Mzimba Kasungu
Mzuzu
Lake Nyasa
Nkhotakota Lilongwe
Lilongwe
NAMIBIA
mbo Que
MOZAMBIQUE
zi Zambe
MALAWI
Maatoimisto Ohjelma-alue
Zomba Blantyre Mulanje
ZIMBABWE
Malawi
Za m
be zi
· Malawissa asuu 14,3 miljoonaa asukasta. Se on Afrikan tiheimmin asuttuja maita. · Malawi kuuluu maailman kymmenen köyhimmän maan joukkoon. · Malawilaisista 74 prosentilla on käytettävissään alle euro päivässä. · Tärkein elinkeino on maanviljely, josta noin 90 prosenttia väestöstä on riippuvaisia. · 89 prosenttia 514-vuotiaista lapsista tekee maataloustöitä.
Or
g an
e
27
Bolivialaisen terveyskeskuksen lääkäri Walter Soria tutkii kymmenkuista tyttövauvaa.
BOLIVIA
> > > > > valtio Etelä-Amerikassa asukkaita 10 miljoonaa alle 2 dollarilla päivässä eläviä 30,3% yli 15-vuotiaista lukutaidottomia 9,3% sijoitus Inhimillisen kehityksen indeksissä 113/182
(LÄHDE: YK)
TEKSTI JA KUVA FRANZ CHÁVEZ / IPS
Bolivia palkitsee äitejä neuvolakäynneistä
Tukiohjelma pelastaa satojen naisten hengen.
ahden odottavan äidin henki pelastuu Boliviassa joka päivä, kun naiset saadaan houkuteltua rahan avulla säännöllisesti lääkäriin. Bolivian hälyttävän korkea äitiyskuolleisuus aiotaan painaa viidesosaan nykytasosta viidessä vuodessa. Boliviassa menehtyy joka vuosi 623 naista raskauden tai synnytyksen aikana tai pian synnytyksen jälkeen, maan terveysministeriön tilastot kertovat. Äitiyskuolleisuus on Haitin jälkeen läntisen pallonpuoliskon korkein. Kaksi kolmasosaa Bolivian kymmenmiljoonaisesta väestöstä elää köyhyydessä. Viime vuonna maassa alkoi sosiaaliohjelma, joka perustuu yksinkertaiseen kannustimeen: äiti saa 188 euron äitiysavustuksen, joka maksetaan 17 erässä. Maksujen ehtona on, että nainen käy tarkastuksessa neljästi ennen synnytystä, synnyttää ammatti-ihmisen avustuksella ja tuo lapsen neuvolaan 12 kertaa, ennen kuin tämä täyttää kaksi vuotta. Tukea täydentää valtion synnyttäjille takaama ilmainen sairaalahoito kaikkialla maassa. Osana sosiaaliohjelmaa Bolivian terveyskeskuksiin on pestattu ammattitaitoisia neuvolalääkäreitä. Ohjelman pani alulle Ramiro Tapia, joka toimi tammikuuhun asti presidentti Evo Moralesin vasemmistohallituksen terveysministe-
k
rinä. Tapian mukaan äitien käynnit neuvolalääkärien luona ovat lisääntyneet reippaasti. Vierailu pääkaupunki La Pazin laidalla sijaitsevaan Alto Mirafloresin terveyskeskukseen vahvistaa, että kannustin toimii. Avustukselle on käyttöä hankittaessa maitoa, vaippoja ja ruokaa perheelle, sanoo Angélica Choque, joka odottaa vuoroaan vastaanotolle.
Äitiystuki kattaa nyt yli 98 prosenttia kunnista, ja siitä on hyötynyt 400 000 ihmistä.
Lääkäripula venyttää jonoja
Uudistuksella on myös haittapuolensa: se on venyttänyt jonoja henkilökuntapulasta kärsivissä terveyskeskuksissa. Oikeisto-opposition hallitsemat kunnat torjuivat alussa neuvolalääkärit, koska pitivät hanketta Moralesin vaalitemppuna. Ramiro Tapian mukaan yli puoli vuotta voimassa ollut äitiystuki kattaa
nyt kuitenkin yli 98 prosenttia kunnista, ja siitä on hyötynyt 400 000 ihmistä. Lääkäriin pääsy on monelle odottavalle äidille vaivalloista. Naiset ja lapset taivaltavat Mirafloresin lääkäriasemalle yötä myöten hyisessä kylmyydessä. Aikoja jaetaan päivää kohti 20, ja odotus voi kestää tuntikausia. Aseman ainoan lääkärin Walter Sorian työaika on kahdeksasta kahteen, mutta hän jättää yleensä lounaan väliin ja tekee pari tuntia palkatonta ylityötä voidakseen hoitaa mahdollisimman monta potilasta. Olen laihtunut kovasti viime aikoina, virnistää Soria, joka kuitenkin nauttii työstään terveysasemalla. Varsinkin Bolivian maaseudulle on vaikea saada lääkäreitä, äitiystukea koordinoiva Nelson Hurtado sanoo. Viime vuonna avoimiksi julistettuihin 800 virkaan ilmaantui vain 749 hakijaa, vaikka luvassa oli kilpailukykyinen palkka. Jonottaminen terveysasemalla uuvuttaa viidennellä kuulla raskaana olevaa Geovana Martínezia. Välillä päätän, että tämä on viimeinen kerta, koska avustuksen saaminen vaatii niin paljon paperisotaa. Mutta tulen kuitenkin uudelleen lapseni ja oman terveyteni vuoksi.
28
Planlastenhallitus
Is ToIsEn kEng
SONJA SIVENIUS
sä
Juttusarjassa Toisen kengissä Lastenhallituksen jäsenet kokeilevat kehitysmaan nuoren arkea. Kirjoittajat luopuvat omista mukavuuksistaan tai tavoistaan kahden viikon ajaksi.
Ilman puhelinta kaksi viikkoa
Olin helmikuussa kaksi viikkoa ilman puhelinta Lastenhallituksen kokeilun vuoksi. Kahden viikon aikana tuli monia tilanteita, joissa olisin tarvinnut apua, mutta maalaisjärkeä käyttämällä niistäkin selvittiin. Sovimme kaikki asiat kavereiden kanssa koulussa tai juttelimme Facebookissa, muut asiat jäivät odottamaan. Kahden viikon aikana tuli monesti mietittyä, millaista olisi oikeasti elää ilman puhelinta. Asiat pitäisi sopia etukäteen, asioiden peruminen ei onnistuisi niin helposti ja kommunikointi muiden kanssa pitäisi hoitaa jollain muulla tavalla. Meillä monen asian hoitamiseen tarvitaan puhelinta, mutta entä kehitysmaissa, joissa puhelimia ei kaikilla ole? Siellä asioiden sopiminen on vaikeampaa. Mielestäni kaikki voisivat viettää viikon tai kaksi ilman puhelinta ja miettiä, mihin sitä oikeasti tarvitsee millaista elämä on muualla. Ilman puhelinta oleminen oli outoa, mutta kokemisen arvoista. Nyt ainakin tiedän, että ilman sitäkin kapistusta tulee toimeen vallan mainiosti.
DINA RAUHALAHTI
Rento fiilis tarttui
Planin Lastenhallitus osallistui Maailma kylässä -festivaaleille toukokuussa. Tapahtuman tarkoitus on tarjota uusia näkökulmia suvaitsevaiseen monikulttuurisuuteen ja kehitysyhteistyöhön sekä vaikutusmahdollisuuksiin omassa arjessa. Se on juuri sitä, mihin Lastenhallituksessa pyrimme. Festivaaleilla oli musiikkia, tanssi- ja teatteriesityksiä sekä ruokaa joka puolelta maailmaa. Esimerkiksi artistit Anna Puu ja Quinque Nera esiintyivät siellä. Lastenhallitus keräsi ääniä I Have a Voice -kampanjaan, ja saimmekin noin sata erilaista mielipidettä. Kirjoitimme ne kampanjan nettisivuille, mistä muutkin voivat käydä lukemassa niitä. Kampanjalla halusimme osoittaa, että vaikka olemmekin alaikäisiä, meillä kuitenkin pitää olla sananvapaus ja meitä pitää kuunnella. Lapsen oikeuksien päivänä annamme kaikki äänet EU-parlamentaarikoille luettavaksi. Festivaalipäivä oli jännittävä erityisesti niille meistä, joille tämä oli ensimmäinen tapahtuma Planilla. Vieraille ihmisille puhuminen hermostutti aluksi, mutta sitten siihen tottui ja tapahtuman rento fiilis tarttui. Kivointa oli mielestäni se, kun töiden jälkeen pääsi syömään hyvää ruokaa ja nauttimaan musiikista ja esityksistä. Monikulttuurisuus näkyi joka puolella, ja ainakin minä opin paljon uutta eri ihmisistä ja kansallisuuksista. Seuraava Maailma kylässä -festivaali järjestetään taas ensi keväänä. Toivomme, että Lastenhallitus on silloinkin mukana meiningissä!
www.maa ilmakylass a.fi I Have a V oice- kam panjan ne (englannin ttisivu kielinen) en.ihaveav oice.eu
29
svenskasidor
I faderns hand
den kambodjanska flickan Sam Ravy har aldrig sett sin pappa slå hennes mamma, men det har hennes båda äldre syskon gjort. Plans arbete för att stoppa familjevåldet bär resultat, men kulturen förändras långsamt.
Solen gassar över husen byggda på pålar i provinsen Siem Reap i Kambodja. Trakten är jämn, torr och het. När dagen är som hetast samlas familjerna under sina hus för att äta. Pappa Uk har just kommit hem från jobbet på en byggnadsarbetsplats. Han sköljer snabbt av sig svett och damm vid byns gemensamma vattenpost och sätter sig sedan vid bambubordet. Nik, det äldsta barnet, berättar om sin skoldag, När grannarna sätter på sin stereo hoppar den yngsta dottern Ravy upp och börjar dansa. De andra i familjen klappar i händerna. Matstunden ser ut som en vardaglig situation i en vanlig familj. Men ännu för två år sedan såg vardagen mycket annorlunda ut i familjen Sam. Då pratade inte pappa med barnen. Då misshandlade Uk ofta sin fru. Efter måltiden pratar Uk och hans fru Kea Phal om hur det var då Fysiskt våld var en naturlig fortsättning på ett gräl. När jag kom hem sent och jag ville ... att saker skulle göras som jag ville hade min fru vanligen en annan åsikt. Hon sade att det rätta stunden inte var inne. Vanligen slog jag henne för att få som jag ville, förklarar Uk. Han slog sin hustru tre eller fyra gånger i veckan, oftast med en träklabb i huvudet. Min man var ofta berusad när han kom hem. Det betydde alltid problem, säger Phal. Hur de återkommande slagen mot huvudet påverkat Phals hälsa vet man inte. En gång slog Uk Phal så hårt i huvudet att hon föll medvetslös till marken. När hon vaknade hade Uk försvunnit. Phal mådde illa, det svindlade för henne och hon hörde ingenting, så hon förstod att hon måste göra något. Hon cyklade med stort besvär till den närmaste läkarstationen. Phal fick värktabletter från läkaren, men tvingades återvända till sina hemsysslor redan samma dag. På den kambodjanska landsbygden är det svårt att få en ordentlig diagnos. Uks och Phals erfarenheter är inte ovanliga tvärtom. Paret berättar många historier om misshandlade hustrur och barn. Här nyligen kastade vår granne ett bilbatteri i huvudet på sin hustru. Hon fick en skallfraktur och tvingades ligga till sängs i månader. Hon kunde inte sköta hemmet eller jorden. Därför blev våra fattiga grannar ännu fattigare, berättar Uk. Inbördeskriget skapade en atmosfär av våld Våld och fattigdom är i Kambodja ofta förknippade med varandra, konstaterar Mom Chantara Soleil, kommunikationschef för Plan Kambodja. Fattigdomen skapar frustrationer, som kan leda till våld och till bruk av droger. Våldet kan i sin tur ytterligare fördjupa fattigdomen, som det gick för familjen Sams grannar. I Kambodja skäms man inte över bruk av våld. Mom Chantara Soleil har länge arbetat som journalist och vet hur allmänt och accepterat familjevåld fortfarande är. Mom ser rötterna till våldet i historien och kulturen. Den mest uppenbara orsaken är inbördeskriget. De röda khmererna brukade våld på ett grymt och oförutsägbart sätt. Det skapade en paranoid atmosfär. Våld kom att ses som ett naturligt sätt att lösa vilken konflikt som helst. Kvinnors rättigheter kränks i nästan alla konflikter. påpekar Mom. Också i Kambodja har konflikter stärkt det traditionella tänkandet att kvinnor bör underkasta sig männens beslut. Ett viktigt inslag i kambodjanska bröllop är att bruden kysser brudgummens fötter som ett tecken på underdånighet. Inbördeskriget stärkte sådana traditioner. Plan har i byar i Siem Reap bildat grupper dit man lockar män som gjort sig skyldiga till familjevåld. I grupperna diskuterar man följderna av våld, lagar, könsroller och mänskliga rättigheter speciellt kvinnors och barns rättigheter. Resultaten av gruppernas arbete är imponerande: åtta av tio män som deltagit i grupperna har slutat använda våld hemma. Till dem hör också Sam Uk. Jag hade aldrig stannat upp för att fundera över våldet. Jag slog min fru eftersom jag inte såg andra alternativ. Vi talade i Plan-gruppen speciellt om våldets verkningar på barnen. Jag insåg att verkningarna av mitt uppförande syntes i mitt hem: när jag kom hem från jobbet eller krogen försvann barnen från huset. De talade inte till mig. Innan jag gick med i gruppen såg jag det inte som något problem, eftersom jag såg det som moderns sak att ha hand om barnen, berättar Uk. Hans äldsta dotter Nik minns fortfarande den hårda tiden. Jag hade svårt att sova, eftersom jag var rädd för stunden när pappa kom hem. Jag var rädd för vad som skulle hända mamma. Bakom vår majsåker finns ett stort träd och jag sprang dit bakom det när jag såg att pappa höll på att bli arg. Jag kom tillbaka först när det inte längre hördes höga röster hemifrån. Nu är allt bättre. Om pappa är berusad när han kommer hem går han bara och lägger sig, säger Nik. När Sam Uk kommer hem från jobbet springer yngsta dottern Ravy mot honom och kastar sig runt halsen på honom. Ravy är det första av barnen som aldrig sett sin pappa vara våldsam. Och det märks.
ALF BERG
30
"En flicka kan vad som helst"
Sarita Skagnes uppfostrades att tro att hon dög bara som en piga, som kunde bli misshandlad och våldtas hon var ju bara en dotter. Svåra erfarenheter gjorde Sarita till en envis mänskorättskämpe. Som barn var min största dröm att vara en pojke, berättar Sarita Skagnes, 40. Saritas tidigaste barndomsminnen präglas av en vånda över att hon var ingenting värd eftersom hon var av fel kön.När Sarita föddes som tredje dotter i en indisk sikhfamilj blev fadern, som hoppats på en son, så besviken att han försökte döda det nyfödda barnet. Morföräldrarna gömde barnet, tills den värsta ilskan gått över. Sarita tvingades innan hon fyllde fem flytta till sin faster som piga,. Hon skurade golven, diskade och skötte husdjuren. Om hon inte var tillräckligt flink slog hennes faster henne. Det värsta var att hennes kusin, en pojke som var äldre, utnyttjade Sarita sexuellt i åratal. Saritas föräldrar och systrar flyttade till Norge, men hon fick stanna i den lilla byn i Punjab som sin fasters tjänarinna, i stället för henne tog fadern sin systerson till Norge. Under ett av sina besök i Indien våldtog fadern Sarita, då i tonåren. "Varje dag frågade jag Gud "Varför kom jag till denna värld där ingen vill ha mig som sitt barn?" berättar Sarita i sin bok Bare en datter, som nu kommit ut också på finska, Vain tytär. Med överskottet från den stöds Plans arbete för utsatta flickor. Hon berättar osmyckat om sitt liv, utan att bespara läsaren obehagliga detaljer. Jag hoppas att läsarna inte ser min berättelse som något särfall otaliga flickor upplever det samma i Indien och i hela världen. När Sarita var 16 lät hennes far henne komma till Norge, som piga för hans föräldrar. I hemmet rådde strikta värderingar från Punjab. Fadern höll noga på familjehedern, izzat, och han krävde att hans döttrar skulle klä sig täckande och undvika pojkar, danser och norska vänner. Sarita fick ändå gå i norsk skola och märkte att det fanns en annan värld, hon insåg att kvinnor själva kan bygga sitt liv. Hon tog efter skolan olika städjobb för att försörja sin familj, bl.a. hos en fru vars son Alex hon kom att fästa sig vid. Intresset visade sig vara ömsesidigt. När hon var 20 friade han till henne. Hon visste att hon måste välja mellan kärleken och familjen, men valde kärleken. När fadern fick fick höra om äktenskapet blev han rasande och hotade med hedersmord. Också den övriga familjen stödde honom. Sarita och Alex tvingades gömma sig och t.o.m. byta namn för att klara sig undan hämnden. Nu har de i alla fall varit gifta i 20 år och har tio fadderbarn i Indien. Sarita har ett kontorsjobb och hon har, på uppmaning av vänner, skrivit en bok om sitt liv, som blivit mycket omtalad och sålts i över 10 000 exemplar.
IIDA RIEKKO
FAddErInFo
Fadderbarnens bilder i nätet
Under höstens lopp överförs bilder av fadderbarnen till OmaPlandelen av webbplatsen. Du hittar den på adressen www.plan.fi när du skriver in dig på sidan genom att använda din e-adress och det lösenord du angett när du anmält dig som fadder och vår webbsida. Om du ännu inte har lösenord bör du registrera sig och för det behöver du sitt faddernummer. Via OmaPlan-delen kan du också skicka e-brev till ditt fadderbarn. Den färska Koska olen tyttö-rapporten kan du läsa på www.plan.fi. Den berättar om u-landsflickors situation i två miljöer som förändras snabbt: i städerna och på webben och som erbjuder nya möjligheter och nya hot. Plans nya styrelse består av Gunvor Kronman (ordf.), Kati Ihamäki, Kaj Erik Kiljander, Tauno Kääriä, Jesca Muyingo, Eva Biaudet, Pekka Haavisto och Bitte Westerlund.
31
kuva kummilapsesta Plan-raameihin
PlanShop on teettänyt Intiassa pienyhteisöissä valokuvakehyksiä Plan-lehdistä. Syksyn aikana saamme nämä kehykset myyntiin ja kummina sinulla on mahdollisuus ostaa kehykset kummilapsesi kuvalla. Samassa tilauksessa lähtee kummilapselle kirje, jossa kerrotaan, että olet hankkinut itsellesi hänestä kuvan. Voit ostaa hauskat valokuvakehykset myös ilman kuvaa ja kirjettä.
PS. MUISTATHAN KIRJAUTUA KUMMINA KUMMILAPSIIN LIITTYVIEN TILAUSTEN YHTEYDESSÄ
Maailma voi muuttua ja lapset ovat keskeisessä asemassa tässä muutoksessa.
www.plan.fi/shop