2 /2 2 4 | 2 4 .4 .2 2 4 | 6 4 . v u o si k e rt a
TÄSSÄ NUMEROSSA 2 21 18 14 8 4 3 28 31 32 Arctic Researcher Anastasia Emelyanova researches demographic trends in the Arctic. Research in the University of Oulu Researchers guide you to the world of tiny life. Algoritmien muovaama todellisuus Luovatko algoritmit kuilua meidän ja muiden välille? What Can We Learn from the Trees? Trees teach us a good lesson on the concept of community. The Southgates tähtää brittipopilla maailmalle Kitaravetoista brittipoppia soittava yhtye Oulusta hamuaa korkealle. Arpapeliä Kauanko kestää ansaita yksi noppa? Kolmannella tutkinnolla kohti unelmaammattia Lääkisopiskelija Kalle Vehkaperä kertoo alanvaihdosta ja pääsykokeisiin valmistautumisesta. 30 40 Päätoimittajalta Liukuhihnalta eläkeputkeen. Ajankohtaista Yliopiston harjoittelutuet ovat taas haettavissa. Päähenkilö Oulun yliopiston uusi koulutusvararehtori Mirja Illikainen on osallistava johtaja. Kun opinnot keskeytyvät Tutkimus selvitti, miksi alemmat korkeakouluopinnot jäävät kesken. Kun opinnot keskeytyvät Anastasia Emelyanova tutkii arktisen alueen väestönkehitystä. Kolumni Maiju Putkonen pohtii, kannattaisiko aikuisenakin kokeilla asioita, joissa on huono. Vappukimara Vappujutuissa tarjolla on katsaus menneeseen, Gambinareseptejä, horoskooppia ja ristikko.joissa on huono. 42 22 46
2/2024 24.4.2024 64. vuosikerta Oulun ylioppilaslehti on journalistisesti riippumaton. Vuonna 1961 perustettu lehti ilmestyy painettuna vuonna 2024 neljä kertaa. Matka jatkuu verkossa osoitteessa www.oulunylioppilaslehti.fi Löydät meidät myös mobiilisovellus Tuudosta! PÄÄTOIMITTAJA Tuuli Heikura paatoimittaja@oyy.fi +358 40 526 7821 TÄMÄN LEHDEN TEKIVÄT Kalle Parviainen, Francisca Prieto Fernández, Pete Huttunen, Maria Karuvuori, Jenni Maalismaa, Marjut Lauronen, Essi Määttä, Sanna Niemi, Maiju Putkonen, Mari Kivioja, Liisa Komminaho ja Maria Beslic KANNEN KUVA Essi Määttä TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Erkki Koiso-Kanttilan katu 1 2Tovi , 1 krs. 90570 Oulu toimitus@oyy.fi JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Oulun yliopiston ylioppilaskunta PAINO PunaMusta Oyj MAINOSMYYNTI Adaptipalvelut paula.manner@adaptipalvelut.fi +358 400 663 885 PAINOS 2000 kpl ISSN 0355-9238 (painettu) ISSN 1798-9922 (verkko) ISSN-L 0355-9238 SEURAA MEITÄ SOMESSA Oulun Ylioppilaslehti @oulun_ylioppilaslehti @ylkkari Oulun ylioppilaslehden podcast 3 Isoi juttui tulos PÄÄKIRJOITUS TUULI HEIKURA | PÄÄTOIMITTAJA L ähdimme rakentamaan tätä numeroa keskeneräisyyden ajatuksen kautta. Päädyimme pohtimaan oululaista mielenmaisemaa, jossa kaikki on vähän sinne päin eikä niin justiinsa. Pohjoisen Suomen pääkaupunki on todella omaksunut pohjoista leimaavan leppoisan ja huolettoman asenteen, jossa asiat kyllä tapahtuvat omalla painollaan. Valitettavasti sama asenne näkyy myös kaupunkikehitykseen suhtautumisessa. Aivan hyvä on näinkin, mitä sitä kelpoa muuttamaan. Suuret, Oulun elinvoimaisuuteen vaikuttavat hankkeet pyörivät kaupunginhallituksen työpöydällä vuosikausia, jopa vuosikymmeniä. Hankkeet junnaavat kaavamuutosten hitauden ja valituskierrosten vuoksi. Tähän liittyen olen viettänyt viime aikoina paljon aikaa rakkaan harrastukseni parissa – lehtijuttujen kommenttikenttiä lukien. Erityisesti minua kiehtovat juuri Oulun kaupunkikehityksestä käytävät keskustelut. Se, miten käynnissä olevista hankkeista ja kehityksestä puhutaan. Yleinen teesi on selkeä: vanhassa vara parempi ja uudistuminen on pahasta. Ongelmien juurisyy konkretisoituu kommentteja lukiessa. OULUSSA vallitsee vastahankoisuuden ja muutosvastaisuuden kulttuuri. Kaupungilla on halu kehittyä, mutta asiat tuntuvat jäävän puolitiehen yleisen vastustuksen vuoksi. Valitettavasti pysyäksemme kehityksen kelkassa ei meillä ole varaa enää tuudittautua siihen kulta-aikaan, kun Oulusta tuli teknologiakeskittymä ja kaupungilla ja sen elinkeinoelämällä meni lujaa. On aika siirtää katseet tulevaan. KAUPUNGIN valmistautuessa kulttuuripääkaupunkivuoteen Oululla on mahdollisuus luoda nahkansa uudelleen. Isoja juttuja on niin sanotusti tulossa, mutta päällimmäisenä hankkeessa puhutaan kulttuuri-ilmastonmuutoksesta, jossa olemassaolevaa ei hylätä, vaan sitä täydennetään uusilla innovaatioilla. Kumartamalla yhteen suuntaan ei pyllistä toisaalle. Kulttuuri-ilmastonmuutoksessa halutaan valjastaa piilevät voimavarat hyötykäyttöön. Luontoa voi hyödyntää tuhoamatta sitä ja teknologiaosaaminen tuodaan tukemaan taidetta sen sijaan, että ne asetettaisiin vastakkain. Iso laiva kääntyy hitaasti, mutta toivon, että tätä asennemuutosta saataisiin iskostettua kaupunkikuvan lisäksi myös kaupunkilaisiin.
4 ILMOITUSTAULU Opiskelijakortit uudistuvat Fyysisten opiskelijakorttien ulkoasu ja tilaustapa muuttuvat. Opiskelijakortit tilataan jatkossa Oulun yliopiston verkkokaupasta aiemman Kide.app-palvelun sijaan. Tilauksia hallinnoi Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY). Tilatut opiskelijakortit voi noutaa Linnanmaalta OYY:n toimistolta tai Kontinkankaalta Kiepin aulapalveluista. OYY:n pääsihteerin Kauko Keskisärkän mukaan muutos tehtiin, jotta samalle kortille saataisiin kampuksilla tarvittavia ominaisuuksia. Myös kortin toimitusaika on uudistuksen jälkeen lyhyempi. Korteissa on jatkossa 24/7-kulkuoikeudet, eli erillistä kulkukorttia ei enää tarvita. Kortti toimii myös kirjastokorttina yliopiston kirjastoissa ja sitä voi käyttää läppärilainaamoissa. Jatkossa VR myöntää myös väitöskirjatutkijoille opiskelija-alennuksen. Opiskelijakortilla todistetaan opiskelijastatus, joka oikeuttaa muun muassa Kelan ateriatukeen sekä alennuksiin VR:n ja Matkahuollon lipuista. Digitaalisiin opiskelijakortteihin ei tule muutoksia. Lehden mennessä painoon korttiuudistuksen aikataulu oli vielä varmistamatta, mutta Keskisärkän mukaan muutos tapahtuu kevätlukukauden aikana. Oulun seudun liikenne lisää runkolinjojen vuoroja kesäkaudelle Seudullinen joukkoliikennejaosto on päättänyt Oulun seudun kesäliikenteestä. Ensi kesänä ajetaan Oulussa 1 444 bussivuoroa arkipäivisin, mikä on lähes 15 prosenttia viime kesää enemmän. Lisäykset noudattavat Oulun kaupunginhallituksen tekemää palvelutasopäätöstä, jonka mukaisesti lisäyksissä priorisoidaan kaikkein ruuhkaisimpia linjoja. Näin myönnetyn rahoituksen resurssit saadaan kohdennettua tehokkasti, Oulun seudun liikenteen tiedotteessa kerrotaan. Vuorotarjontaa parannetaan erityisesti asiakasmääriltään suurimmilla runkoliikenteen linjoilla. Runkolinjoilla 1, 2, 3 ja 5 on selvästi aiempaa kesäliikennöintiä enemmän vuoroja. Osalle muista linjoista vuorotarjontaa lisätään maltillisemmin linjan ruuhkaisuus huomioiden. Osaa linjoista ei liikennöidä lainkaan kesällä vähäisen asiakasmäärän vuoksi. Esimerkiksi Linnanmaalle kulkevat pitkän matkan linjat 52K ja 58 eivät liikennöi kesällä. Myös suosittu linja 18 jää kesän ajaksi tauolle. Kesäliikenne alkaa 3. kesäkuuta ja päättyy 6. elokuuta. SARJAKUVA
5 Harjoittelutuet palautuivat vaikutustyön ansiosta Oulun yliopisto on jojoillut harjoittelutukien kanssa. Vuodelle 2024 varatut tuet ovat jo kertaalleen loppuneet palveluiden tiukan budjettikurin vuoksi, mutta asian saaneen kritiikin vuoksi tuille myönnettiin lisärahoitusta ja niitä on taas saatavilla. Yliopiston myöntämät harjoittelutuet tulevat hakuun aina vuoden alusta ja niitä myönnetään hakujärjestyksessä niin kauan kuin vuosittaista budjettia riittää. Yleensä tukia on saanut haettua pitkälle syksyyn. Tänä vuonna kuitenkin huhuja tukien loppumisesta alkoi kiertää jo tammikuun lopussa. Helmikuun toisella viikolla yliopiston harjoittelutukien myöntämiseen koskeville sivuille oli ilmestynyt teksti, jonka mukaan vuodelle 2024 varatut harjoittelutuet ovat loppuneet. Harjoittelutukien budjetista päättää Oulun yliopiston hallitus toimivaltansa mukaisesti. Yliopiston johto valmistelee vuosittaisen budjetin. Vuoden 2024 harjoittelutukiin budjetoitiin 90 000 euroa. Kuitenkin vuonna 2023 harjoittelutukia kotimaan ja kansainvälisiin harjoitteluihin myönnettiin yli 200 000 euron edestä. Koulutuspalveluiden johtaja Vesa-Matti Sareniuksen mukaan leikkaukset johtuvat yliopiston taloustilanteista ja palveluiden tiukasta budjettikurista. ”Yleisesti kustannusten nousu inflaation takia on vaikuttanut siihen, miten paljon rahaa on käytettävissä”, Sarenius avaa. Budjettileikkaukset eivät johtuneet siitä, ettei tuille olisi nähty tarvetta. Kotimaan ja ulkomaan harjoitteluista vastaavat suunnittelijat Johanna Aromaa ja Katja Kurasto sanovat, että osalla aloista harjoittelutuki on merkittävässä roolissa harjoittelupaikan saamiselle. Erityisesti ulkomaan harjoitteluissa apurahalla katetaan muun muassa matkaja asumiskuluja. Tukien loppuminen ja yliopiston riittämätön tiedotus asiasta herättivät paljon keskustelua yliopistoyhteisön sisällä. Monet työnantajat vaativat korkeakoulun tarjoaman tuen edellytyksenä harjoittelupaikan saamiseksi, sillä näin he voivat kattaa harjoittelusta koituvia kustannuksia ja kuitenkin tarjota mahdollisuuden opiskelijalle työkokemuksen kartuttamiseen opintojen aikana. Erityisesti aloilla, joilla palkattomat harjoittelut ovat edelleen hyvin yleisiä, harjoittelutuki on suuri apu opiskelijalle turvata talous ja saada samalla näyttöjä työelämästä. Kritiikin ja vaikuttamistyön tuloksena yliopisto tiedotti 25. maaliskuuta harjoittelutukien palautumisesta. Oulun yliopiston sivujen mukaan ”tukea voi hakea niin kauan kuin sitä on jäljellä.” Tiedossa ei ole, kuinka paljon budjettia on lisätty ja täten kuinka pitkään tukia riittää. Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) on erityisesti kritisoinut yliopistoa tilanteen hoitamisesta. OYY kommentoi, että tilanteen hoitaminen jätti toivomisen varaa. OYY:ltä huomautetaan, että ikävistäkin päätöksistä ja leikkauksista pitää viestiä suoraan, jotta opiskelijat voivat ottaa ne huomioon opintojensa ja harjoittelujen suunnittelussa. Samassa kommentissa OYY:ltä huomautetaan, että vaikka on hienoa, että tuet palautettiin, oli se myöhään ajatellen kesän harjoittelupaikkojen hakua ja tämän vuoksi vahinkoa ehti tapahtua monen opiskelijan kohdalla. Oulun yliopiston hakijamäärä kasvoi Oulun yliopistoon haki kevään toisessa yhteishaussa 18 356 hakijaa. Ensisijaisesti Oulun yliopistoon pyrkii 5 653 hakijaa. Kevääseen 2023 verrattuna kokonaishakijamäärä kasvoi noin tuhannella. Yliopiston suomenkielisissä koulutusohjelmissa on tarjolla yhteensä 2 448 aloituspaikkaa. Koulutusohjelmiin on sisäänottoa sekä todistusvalinnalla että valintakokeilla. Hakijat saavat tietää todistusvalinnan tulokset viimeistään 27. toukokuuta ja valintakokeiden tulokset 4. heinäkuuta. Oulun yliopisto läpäisi auditoinnin Oulun yliopisto läpäisi Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) auditoinnin. Yliopisto sai erinomaisen arvosanan arviointialueelta ”Vaikuttava ja uudistava korkeakoulu” ja hyvän arvosanan arviointialueilta ”Osaamista luova korkeakoulu” ja ”Kehittyvä ja hyvinvoiva korkeakoulu”. Auditointiraportissa yliopiston vahvuuksiksi mainitaan monitieteisyys, alueellisesti vakiintunut asema ja sitoutuminen kansainvälisyyden kehittämiseen. Kehityskohtia ovat puolestaan opiskelijapalautteen hyödyntäminen ja arktisen tutkimustoiminnan näkyvyyden lisääminen. Auditoinnin päätösseminaari pidetään 8. toukokuuta.
Noora Känsälä, suomen kieli, 4. vuosikurssi. Mitä teet kiltahuoneella tänään? Valmistelen opetusharjoitteluun tuntia. Kuinka usein vierailet kilta huoneella? Ainakin viikoittain. Paras muistosi kiltahuoneisiin liittyen? Kerran olimme kavereiden kanssa tekemässä tenttiä myöhään iltapäivästä ja pidimme taukojumppia välillä. Mitä parantaisit tai muuttaisit kiltahuoneella? Meitä on kolme järjestöä samassa kiltahuoneessa. Olisi kivaa, jos olisi enemmän tilaa. KILTAHUONEGALLUP Kiltahuoneet eli kiltikset ovat usein opiskelijoiden järjestötoiminnan sydän. Sekä opiskeluun että vapaa-ajan viettoon tarkoitetut tilat vaihtelevat vuosikymmeniä vanhoista väestönsuojista uudenkarheisiin monikäyttötiloihin. Oulun ylioppilaslehti kiersi muutamilla kiltahuoneilla kysymässä, mitä niissä touhutaan. Petteri Juurikka, kauppatieteet, 3. vsk. Mitä teet kiltahuoneella tänään? Juon kahvia. Kuinka usein vierailet kilta huoneella? Keskimäärin kerran viikossa. Paras muistosi kiltahuoneisiin liittyen? Täällä on mukavat sohvat ja saa kahvia. Mitä parantaisit tai muuttaisit kiltahuoneella? Pitäisin huolen, että kahvi ei pääse loppumaan. Milo Jussi, konetekniikka, 2. vsk. Mitä teet kiltahuoneella tänään? Lasken diffistä. Tulin aamulla englannin etätunnille. Kuinka usein vierailet kilta huoneella? Päivittäin. Paras muistosi kiltahuoneisiin liittyen? Ei erityistä muistoa. Jokainen päivä on mukava. Täällä näkee ihmisiä, saa juoda kahvia ja pelata Mario Kartia sohvilla. Mitä parantaisit tai muuttaisit kiltahuoneella? Parantaisin äänieristeitä. Isommat tilat olisivat myös aina kivemmat. Sara Solastie, maantiede, 4. vsk. Mitä teet kiltahuoneella tänään? Aion tehdä geoinformatiikan kurssin tehtävää. Kuinka usein vierailet kilta huoneella? Oulussa ollessani lähes päivittäin. Paras muistosi kiltahuoneisiin liittyen? Kun kiltahuoneella on paljon porukkaa, niin täällä on hyvä fiilis ja nauravainen energia. Se tuo lisäpiristystä päivään. Mitä parantaisit tai muuttaisit kiltahuoneella? Muutama lukollinen lokero olisi kiva. Nallikariin, huoneistohotelli Aallon yhteyteen on avattu tunnelmallinen italialainen ravintola. Kesäksi avautuu myös upealla merellisellä näkymällä oleva patio. Pöytävaraukset 044 760 5210 bistoria.fi Uusi italialainen ravintola avattu. Pöytävaraukset 044 515 1710 ravintolanallikari.fi Lounas arkisin 11-15 Brunssi viikonloppuisin 12-16 Herkullisia burgereita tarjolla joka päivä, aamusta iltaan. Ravintola Nallikari
Kontti secondhand Oulu Tyrnäväntie 14, 90400 Oulu 040 737 9527 Avoinna ma–pe 9–19, la 10–17, su 11–17 UUSIMMAT VANHAT TAVARAT LÖYDÄT TÄÄLTÄ
8 PÄÄHENKILÖ
Koulutuksen puolella Mirja Illikainen on Oulun yliopiston koulutuksesta vastaava vararehtori. Opiskelijat ovat hänen tärkein yhteistyökumppaninsa. TEKSTI Kalle Parviainen KUVAT Tuuli Heikura 9 O ulun yliopiston uutena koulutuksesta vastaavana vararehtorina aloitti maaliskuun alussa professori Mirja Illikainen. Siirtyminen teknillisestä tiedekunnasta yliopiston koulutuksen johtoon tarjoaa Illikaisen mukaan mielenkiintoisen haasteen. Koulu tusvararehtorin vastuualue on laaja, mutta hän aikoo kuunnella ja osallistaa yliopistoyhteisöä. Nimitysuutisen tultua Illikaisen kalenteri täyttyi erilaisista kokousja tapaamispyynnöistä. Kiireistä huolimatta Illikaisella oli aikaa istua alas Oulun ylioppilaslehden kanssa maaliskuussa keskustelemaan koulutuksesta Oulun yliopistossa. Osallistava johtaja Koulutusvararehtori vastaa yliopiston verkkosivujen mukaan muun muassa yliopiston koulutustoiminnasta, sen tukipalveluista, koulutuksen laadusta ja kehittämisestä. Illikainen nostaa yhdeksi vararehtorin tärkeäksi ominaisuudeksi kyvyn kuunnella ja osallistaa korkeakouluyhteisöä. ”Koulutusvararehtori ei ole asiantuntija kaikilla aloilla, joten muiden osaamista täytyy arvostaa. Toivoisin, että voin tuoda innostunutta ilmapiiriä opetuksen kehittämiseen.” Koulutuksesta vastaava vararehtori on usein opiskelijoille tärkein ja näkyvin yliopiston neljästä rehtorista. Illikaisen edeltäjänä toiminut koulutusvararehtori Tapio Koivu siirtyi Sähkötekniikan ja energiatehokkuuden edistämiskeskuksen (STEK) toimitusjohtajaksi. Koivun läheisistä väleistä opiskelijoihin kertoo, että häntä kutsuttiin usein lempinimellä Tape. Ylioppilaskunnan edustajat ja lukuisat hallinnon opiskelijaedustajat pitävät tiiviisti yhteyttä koulutusvararehtoriin. Myös Illikainen sanoo opiskelijoiden olevan hänen tärkein yhteistyökumppaninsa. ”Minulta löytyy aikaa kuunnella opiskelijoiden näkemyksiä ja ajatuksia.” Opiskelijoiden ymmärrystä ja kokemusta omista asioista Illikainen pitää tärkeänä. Esimerkiksi opintojen tukipalvelujen kehittämiseen hän mielellään kuulisi näkemyksiä opiskelijoilta. ”Opiskelijat osaavat parhaiten arvioida, millaiset
10 tukitoimet heitä auttavat.” Opiskelun tukeen kuuluvat muun muassa omaopettajatoiminta, opintopsykologin palvelut ja uraohjaus. Vaativa työ motivoi Illikaista. Yliopiston koulutuksen johtamisen hän näkee sekä erittäin mielenkiintoisena että haastavana kokonaisuutena. Laajan kokonaisuuden haltuunotossa auttavat muut ihmiset. ”Olen osallistava johtaja, joten laitan mielelläni ihmiset töihin. Kokoukset eivät ole paikkoja, joissa käydään juomassa kokouskahvit.” Esimerkiksi koulutuksen johtoryhmä on merkittävä elin koulutuksen johtamisen kannalta. Pitkä ura yliopistolla Illikainen on tehnyt koko uransa Oulun yliopistossa. Jo kolmannen vuosikurssin opiskelijana hän toimi osa-aikaisena tutkimusharjoittelijana. Maisterin tutkinnon jälkeen Illikainen väitteli tohtoriksi. Väitöskirja liittyi metsäteollisuuden prosessitekniikkaan. Teknillisessä tiedekunnassa hän toimi vuosia yliopistonlehtorina ja professorina, kunnes nousi tiedekunnan dekaaniksi vuonna 2022. ”Vaikka työtehtäväni ovat muuttuneet, olen tehnyt töitä käytännössä yli 20 vuotta samalla käytävällä. On kiva aloittaa ihan uusi työ.” Teknillisessä tiedekunnassa Illikaisen tutkimuksen pääpaino oli teollisuuden sivuvirtojen ja jätteiden hyödyntämisessä rakennusmateriaaleissa. Siirtyminen tutkimuksesta hallinnollisiin tehtäviin on käynyt sujuvasti. ”En ole luopunut yhtäkkiä mistään, vaan olen siirtänyt hiljalleen tutkimusryhmän vastuita muille.” Illikainen kertoo tutkimusryhmän jäävän hyviin käsiin. ”Tutkimusryhmässä on taitavia asiantuntijoita ja tutkimuksen johtajia.” Alkaneella vararehtorikaudellaan Illikainen haluaa parantaa koulutuksen ja tutkimuksen yhteyttä. ”Yliopistoa ei olisi ilman koulutusta tai tutkimusta, joten niiden välistä yhteyttä tulee vahvistaa.” Illikaisen mukaan talven aikana päivitetty yliopiston strategia on koulutuksen kannalta erinomainen. Strategiassa tavoitteena ovat muun muassa laadukas ja joustava koulutustarjonta ja erinomainen oppimiskokemus. ”Hyvä alku opinnoissa kantaa loppuun asti” Yhtenä laajana kokonaisuutena Illikaisen työpöydällä on opiskelijoiden oppimiskokemuksen kehittäminen. OppimisOlen osallistava johtaja, joten laitan mielelläni ihmiset töihin. Kokoukset eivät ole paikkoja, joissa käydään juomassa kokouskahvit. ”
11 kokemuksen Illikainen määrittelee tunteeksi. ”Opiskelijalle tulee hyvä fiilis opintojen laadukkaan sisällön päälle.” Tuore vararehtori painottaa ensimmäisen vuoden tärkeyttä. Opiskelijan tulee kokea olevansa tervetullut yliopistoon. ”Erityisesti ensimmäisen syksyn opintojen tulee olla viimeisen päälle kunnossa”, Illikainen sanoo. Hän nostaa tärkeäksi osaksi myös opiskelijoiden ryhmäytymisen heti opintojen alkuvaiheessa. ”Hyvä alku opinnoissa kantaa myös loppuun asti, mikä on kaikkien etu.” Korkeakoulujen rahoitus on suurelta osin riippuvainen valmistuneiden määrästä. Suoritetut alemmat ja ylemmät korkeakoulututkinnot muodostavat lähes kolmanneksen korkeakoulujen Opetusja kulttuuriministeriöltä (OKM) saavasta rahoituksesta. Oulun yliopistossa koulutuksen läpäisyssä on parantamisen varaa, sillä tutkintotavotteista jäädään lähes kaikilla aloilla. Maaliskuisessa haastattelussa Illikainen kertoo, ettei ole ehtinyt vielä perehtyä läheskään kaikkiin koulutukseen liittyviin asioihin. Esimerkiksi tulevat digitaaliset myllerrykset, kuten Digivisio-hankkeen ajama opin.fi-alusta, ovat vasta tutustumisvaiheessa. ”Digipedagogiikka ja digitaalisen koulutuksen lisääminen on yksi selkeä suunta koulutuksessa. Opiskelijan näkökulmasta kurssitarjonta tulevaisuudessa varmastikin laajenee.” Jatkuva oppiminen on niin ikään Illikaisen vastuualueena. Hän uskoo, että tutkintoon johtavan koulutuksen lisäksi tulevaisuudessa voi olla tarjolla entistä pienempiä opintokokonaisuuksia osaamisen täydentämiseen. ”Jatkuvaan oppimiseen uskotaan valtakunnan tasolla, ja osaamisen ylläpitämistä myös työuran aikana arvostetaan.” Illikaisen mielestä jatkuva oppiminen ei ole erillinen saareke, vaan peruskoulutuksen rinnalla kulkeva osa yliopiston tekemistä. Yliopistot tärkeitä Opetusja kulttuuriministeriön ja korkeakoulujen välisestä rahoitusmallista tuleville vuosille päätetään tänä keväänä. Rahanjakomallien pitää Illikaisen mukaan olla kannustavia ja samanaikaisesti läpinäkyviä ja oikeudenmukaisia. ”Yliopistot ovat keskeinen tekijä koko Suomen kannalta, joten niiden rahoitus pitää turvata kaikissa olosuhteissa”, Illikai
12 nen linjaa. Hän huomauttaa maan tulevaisuuden olevan vahvasti yliopistoissa syntyvän osaamisen varassa. Oulun yliopiston sisäinen rahanjako noudattelee pitkälti OKM:n rahoitusmallia. Illikainen toteaa, että mallien samankaltaisuus helpottaa pärjäämistä kansallisessa kilpailussa. Yliopiston sisäisessä mallissa tulee kuitenkin huomioida alojen erilaisuudet. Kansainvälisyyden pulmia ratkomassa Oulun yliopiston päivitetyssä strategiassa kansainvälisyys on suuressa roolissa. Tavoitteiksi mainitaan muun muassa kansainvälisten tutkinto-ohjelmien opiskelupaikkojen täyttäminen ja ohjelmien tarjoama erinomainen opiskelijakokemus. Englanninkieliset maisteriohjelmat ovat houkutelleet suuria hakijamääriä viime vuosina. Yliopisto uutisoi tammikuussa, että hakemuksia ensimmäisessä yhteishaussa oli yli 21 000. Illikainen paljastaa kuitenkin hakijamäärän korreloivan huonosti ohjelmien täytön kanssa. ”Koko hakuprosessissa on vielä haasteita, sillä hakijoita on tolkuton määrä, mutta ohjelmia ei saada täyteen.” Suuren hakemusmäärän käsittely vie aikaa. Parhaat hakijat hakevat usein moniin hakukohteisiin, eivätkä valitse Oulun yliopistoa, vaikka pääsisivätkin sisään. Lisäksi joukossa voi olla hakijoita, joiden kielitaito ei riitä koulutukseen. EUja ETA-alueen ulkopuolisille hakijoille onkin tulossa hakumaksu, joka hillinnee hakijasumaa. Oulussa jo olevat kansainväliset opiskelijat Illikainen haluaa pitää alueella ja kiinnittää heidät nykyistä paremmin yliopistoyhteisöön. Yksi haaste kansainvälisten osaajien integroitumisessa on kielitaito. Illikainen toivoisi, että kansainväliset opiskelijat oppisivat opintojensa aikana ainakin suomen kielen alkeet. Hän nostaa esille yritysten näkökulman. ”Yritykset haluavat palkata pysyviä henkilöitä. Hakija antaa vaikutelman, että on tosissaan, mikäli hän osaa suomea edes vähän.” Illikainen toivoo alueen yritysten tarjoavan harjoittelupaikkoja kansainvälisille opiskelijoille. Myös kohtaamisia kansainvälisten opiskelijoiden ja suomalaistaustaisten kesken halutaan lisää. Kansainvälisen yhteistyön tiivistämisessä Illikainen heittää palloa opiskelijoille. ”Opiskelijoiden tulee pohtia, ovatko luontevat kohtaamispaikat opintojaksoilla vai vapaa-ajalla.” Illikaisen kausi vararehtorina alkoi maaliskuun alusta ja jatkuu helmikuulle 2029. Illikainen pyrkii kaudellaan edistämään yliopiston yhteisöllisyyttä. ”Vastakkainasettelun sijaan haluaisin, että olemme kaikki samalla puolella.” • Yliopistot ovat keskeinen tekijä koko Suomen kannalta, joten niiden rahoitus pitää turvata kaikissa olosuhteissa. MIRJA ILLIKAINEN OULUN YLIOPISTON KOULUTUKSESTA VASTAAVA VARAREHTORI KOULUTUS Väitteli tohtoriksi vuonna 2009. URA Toiminut aiemmin teknillisessä tiedekunnassa yliopistonlehtorina, professorina ja dekaanina. VAPAA-AJALLA Teatterin ystävä, talvisin viihtyy myös lumilaudan ja suksien päällä. ”
13 Meiltä teille ja teiltä meille. oulunmuuttopalvelu.fi 0400 415 588 Opiskelija-alennus muutoista -5% Tällä kupongilla myös ei opiskelijoille -5% muuttoalennus. Ota talteen! Avustajaksi Oulun ylioppilaslehteen? Etsimme kirjoittajia, valokuvaajia ja somettajia. Ota yhteyttä paatoimittaja@oyy.fi
Yliopistojen näkökulmasta opintojen keskeyttäminen on resurssien tuhlausta. Silti vuosittain tutkinto-ohjelmista tippuu pois opiskelijoita, joista yliopisto ei kerää valmistumisesta irtoavaa rahapottia. TEKSTI Marjut Lauronen 14 Kun opinnot keskeytyvät ILMIÖT O ulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) teettämä tutkimus kartoitti alemman korkea koulututkinnon keskeyttämiseen johtaneita syitä. Kysely suoritettiin lokakuussa 2023, ja siihen vastasi 70 henkilöä. Syiksi lopettamiseen mainittiin muun muassa pettymys kursseihin, opintojen tarkoitus ja mielenterveyden haasteet. Raportista selviää, että opintojen keskeyttämistä harkitaan pitkään ja lopettaneet ovat varmoja päätöksestään. Suurin osa vastanneista on myös aloittanut uudet opinnot toisella alalla. Yliopiston näkökulmasta opintojen keskeyttäminen on resurssien tuhlausta, koska rahaa tulee vain valmistuneista tutkinnoista. Alalta toiselle surffailijat vievät toisaalta myös opiskelupaikan sellaiselta, joka haluaisi valmistua. Tarjotaanko hakijoille tarpeeksi tietoa opinnoista? Mitkä syyt johtavat opintojen lopettamiseen, ja mitä tukea keskeyttämistä pohtivalle on tarjolla? Lopettamisen syyt moninaisia Yleisin syy opintojen keskeyttämiseen oli opiskeltavan alan uranäkymät sekä alan tarkoitus. Kiinnostuksenkohteiden muuttuminen sekä pettymys kursseihin olivat seuraavaksi suurimmat syyt. Jaksamiseen liittyvät vaikeudet nousivat myös esille: jopa viidesosa mainitsi mielenterveyden haasteiden vaikuttaneen päätökseen. Tyytymättömyys opintojen joustamattomuuteen oli monen vanhemman opiskelijan keskeyttämisen syynä. Vastaajat kokivat, että yliopisto-opintojen ILMIÖT
15 ja perheen tai työskentelyn yhdistäminen oli liian vaikeaa. Tuloksia lukiessa on huomioitava alojen väliset erot. Luonnontieteet toimivat usein ponnahduslautoina lääketieteelliseen haluaville, kun taas tekniikan aloilla opinnot jäävät usein kesken työelämään siirtymisen myötä. Suurin osa opinnot jättäneistä tekee päätöksen siis omasta tahdostaan ja suunnitellusti. Mukana on kuitenkin henkilöitä, jotka päätyvät opintojen jättämiseen muista syistä. Kyselyyn vastanneita oli kaikkiaan 30 eri alalta. Eniten keskeyttäneitä oli varhaiskasvatuksella, kaikkiaan 10 prosenttia vastaajista. Opettajakoulutusta säätelevät useat lait ja asetukset, jotka tekevät opinnoista pitkälti valmiiksi aikataulutetut ja tiiviit. Tämä voi tulla yllätyksenä joillekin hakijoille, joiden mieleen on iskostunut ajatus akateemisesta vapaudesta. ”Tutkintoohjelman opetussuunnitelmaa kehitetään jatkuvasti tutkimusperusteisesti ja yhteiskunnalliset muutokset huomioiden”, tiivistävät Jaana Juutinen ja Sari Harmoinen Oulun yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnasta. Juutinen toimii varhaiskasvatuksen tutkinto-ohjelman vastuuhenkilönä ja Harmoinen on tiede kunnan koulutusdekaani. ”Geneerisillä aloilla tutkintojen rakenne on monesti joustavampi ja mahdollistaa yksilöllisen urapolun”, toteaa puolestaan OYY:n koulutuspoliittinen asiantuntija Mikko Hakoniemi. Muuttuvilla työmarkkinoilla joukosta erottuminen ja juuri omien vahvuuksien löytäminen on tulevaisuudessa yhä tärkeämpää. Moni kokee generalisti opintojen olevan palkitsevia, kun tarjolla olevista kursseista saa räätälöityä itsensä näköisen tutkinnon. Opettajankoulutuksen ollessa tiukasti säädeltyä, ovat opiskelijan valinnaiset opinnot geneerisiä aloja vähäisempiä. Tiedekunnille opiskelijoiden mielipiteet ovat tärkeitä. Opiskelijat auttavat tiedekuntia kehittymään antamalla palautetta, jonka avulla muovataan kurssien sisältöä vastaamaan paremmin tulevaisuuden työelämän tarpeita. Reitti yliopistoon vaikuttaa jaksamiseen Yliopistojen opiskelijavalinnan siirryttyä todistuspainotukseen on opiskelijoiden asenteissa huomattu muutoksia. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT), Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiön Otuksen, ja Työn ja talouden tutkimuksen Laboren teettämästä Todistusvalintahankkeen loppuraportista selviää, että todistusvalinnalla valituiksi tulleet harkitsivat opintojen keskeyttämistä muita useammin. Todistuksella valitut myös kokivat muuta reittiä yliopistoon päässeitä useammin, että heidän opiskelumotivaationsa on yleisestikin heikompi ja opiskelutaidot puutteellisia. Oulun yliopisto järjestää vuosittain hakijan päivän, jossa on esillä kaikki Oulun yliopiston kevään yhteishaussa olevat opiskelukohteet. Yliopisto myös mainostaa itseään ja opintoalojaan aktiivisesti UniOulu-opiskelijalähettiläiden avulla. Tämän lisäksi yliopisto-opiskelijat itse jakavat arkeaan runsaasti sekä omillaan että yliopiston sosiaalisen median tileillä. Tietoa opinnoista on siis saatavilla, ainakin nuoremmille hakijoille. Hakijan omalle vastuulle jää kuitenkin opintokokonaisuuksien sisältöjen ja vaatimusten tutkiminen. Hakijoiden mielikuvat alasta syntyvät usein lukiokurssien pohjalta, jotka ovat monilla aloilla vain pintaraapaisu aiheeseen. Opinto-ohjelmien sisältöön kuuluu useilla aloilla paljon pääainetta sivuavia opintoja, jotka eivät välttämättä kiinnosta hakijaa lainkaan. Tämä voi olla jäädä monella väsyneellä abilla huomioimatta, ja alalle päädytään hakemaan juuri omien kokemusten perusteella. Kun todistuksella valittujen ei ole tarvinnut päntätä yliopistotason mateTodistusvalinnalla valituiksi tulleet harkitsivat opintojen keskeyttämistä muita useammin. ”
16 riaaleja pääsykokeita varten, voi myös opintojen vaativuus yllättää. Monet voivat kokea arjen aikatauluttamisen raskaaksi, kun opintojen paino siirtyy itsenäiseen opiskeluun ja käsiteltävät aihealueet ovat laajoja. Myös yliopiston ohjauspalveluista kerrotaan, että vastaan on tullut tilanteita, joissa opiskelijat ovat kertoneet valinneensa alan liian vähällä tiedolla ja väsyneinä heti ylioppilaskokeiden jälkeen. OYY:n teettämässä raportissa ehdotetaan, että keskeyttämistä voisi ennaltaehkäistä paremmalla opintoohjauksella jo toisella asteella sekä varsinkin opintojen nivelvaiheessa. Myös vanhemmille hakijoille suunnattu tapahtuma voisi lisätä tietoa opintojen sisällöistä ja vaatimuksista. Yliopisto jaksamisen tukena Raportissa tarkasteltiin myös yliopiston tarjoamien tukipalveluiden käyttöä. Oulun yliopiston opiskelijalle on tarjolla laajasti hyvinvointia ja opiskelua tukevia palveluita. Opintoihin liittyvissä kysymyksissä apua tarjoaa omaopettajien lisäksi opiskeluohjaus, opintopsykologit sekä Career Centre, joka tarjoaa työelämätaitoja urapolun rakentamiseen. Tutkimukseen vastanneet olivat yleisesti tyytyväisiä tarjolla oleviin palveluihin. Eniten negatiivista palautetta saivat YTHS ja psykologipalvelut pitkien jonotusaikojen takia. Suurin osa kyselyyn vastanneista ei tosin ollut käyttänyt näitä yliopiston tarjoamia palveluita ollenkaan – päätös opintojen lopettamisesta on siis monelle selvää. Nähtäväksi jää, tulevatko kaavaillut valintakoemuutokset vaikuttamaan yliopiston valmistumisprosenttiin. Uudistuksen myötä nykyiset, noin 120 valintakoetta, yhdistettäisiin yhdeksäksi eri valintakoekokonaisuudeksi. Kun mahdollisten valintakokeiden määrä vähenee, voi hakijalle jäädä enemmän voimavaroja opinto-oppaiden tarkasteluun. Yliopisto on täynnä erilaisia opintomahdollisuuksia, joista jokainen löytää varmasti omansa – joskus muutamankin mutkan kautta. Vaikka alanvaihdosta voidaan kokea epäonnistumisen tunnetta tai jopa häpeää, tarjoaa se opiskelijalle kuitenkin mahdollisuuden itsetutkiskeluun vahvistaen samalla myös opiskelutaitoja. Tulevaisuuden työmarkkinat tulevat tarvitsemaan generalisteja, joilla on näkemystä monesta eri alasta. Opiskelijat ovat tyytyväisiä yliopiston tarjoamiin tukipalveluihin, ja niiden turvaaminen on tulevaisuudessakin tärkeää. Kaiken kaikkiaan oululaiset yliopistoopiskelijat ovat motivoituneita, kun liki 90 prosenttia suorittaa kandidaatintutkintonsa loppuun. Luku on Euroopan muita yliopistoja suurempi, ja siitä voidaan olla ylpeitä. •
Hei mainostaja! Tässä voisi olla sinun paikkasi näkyä koko korkeakouluyhteisölle. Seuraava Oulun ylioppilaslehti ilmestyy 4.9. Ole mukana ja varaa mainospaikkasi! Varaukset ja aineistot 19.8. mennessä: myynti@adaptipalvelut.fi tai puh. 0400663885
18 Kartta: Arto Vitikka, Arktinen keskus, Lapin yliopisto. Rajojen lähde: Runfola, D. et al. (2020) geoBoundaries: A global database of political administrative boundaries. PLoS ONE 15(4): e0231866. 18 TIEDE
19 Arktisuuden tutkija Arktisen alueen väestönkehitystä tutkivan tutkijatohtori Anastasia Emelyanovan näkökulmasta on tärkeää huolehtia, etteivät pohjoisen erityispiirteet huku kansallisessa päätöksenteossa. Tutkijana hän toivoo, että tulokset heijastuisivat vahvemmin käytäntöihin. TEKSTI Jenni Maalismaa KUVAT Arto Vitikka, Anastasia Emelyanova K un maapalloa katsoo pohjoisnavalta käsin, kestää hetki hahmottaa, mitkä maa-alueet ovat kyseessä. Arktiseen terveyteen ja väestötieteeseen erikoistuneelle Oulun yliopiston Thuleinstituutin tutkijatohtori Anastasia Emelyanovalle napakeskeinen kuvakulma on kuitenkin yksi tutuimmista. Arkangelista, Oulun kanssa saman leveyspiirin tuntumassa sijaitsevasta Luoteis-Venäjän kaupungista kotoisin olevalle Emelyanovalle maailman hahmottaminen arktisesta näkökulmasta on luontevaa. Vaikka alueella syntyneelle ja työskennelleelle arktisuuden merkitys on luonnollista, maailmanlaajuisesti kyse on vain ”jostain siellä pohjoisessa”. Pari vuotta Itävallassa apurahatutkijana antoivat perspektiiviä siihen, millaisena pohjoisen asiat näyttäytyivät muualta katsottuna. ”Kun tutkimusalastani kyseltiin, ’art’ ja ’arctic’ menivät helposti ensikuulemalta sekaisin”, Emelyanova kuvailee yleistä sekaannuksen aihetta nauraen. Oulun yliopistossa arktiset teemat ovat tuttuja ainakin mainosmateriaalien ja asenteen tasolla. Vuoden 2023 alussa arktisuudelle julkaistiin ensimmäinen oma strategiansa, jonka avulla pyritään vastaamaan aikamme megatrendeihin planeetan hyvinvoinnin ja liiketoiminnan tavoitteet huomioiden. Mitä erityispiirteitä pohjoisuus tuo näihin globaaleihin haasteisiin? Alueen eroja ja yhteneväisyyksiä Hallinnollisiin arktisiin alueisiin kuuluu kokonaisuutena vain yksi maa, Islanti, sekin pohjoisen napapiirin eteläpuolella. Tutkimuskohteena alue ei siis rajoitu orjallisesti tuohon yleiskielessä todellisen pohjoisuuden merkkinä pidettyyn leveyspiiriin, vaan noudattelee kansallisten hallinnollisten alueiden rajoja. Esimerkiksi Suomesta arktisen alueen tutkimusalaan lasketaan Lapin lisäksi usein PohjoisPohjanmaa ja Kainuu. Emelyanova korostaa alueen ja sen asukkaiden heterogeenisyyttä. Monimuotoisten alueiden tutkiminen kokonaisuutena on tärkeää, jotta pohjoisen erityispiirteet eivät hukkuisi kansallisen tason päätöksenteossa. Ratkaisujen kannalta noin 10 miljoonaa asukasta ja 10 prosenttia maapallon maapinta-alasta kattavalle alueelle ei silti toimi yksi ja sama keino. Selkein yhdistävä tekijä ovat ilmastoolosuhteet. Näiden läsnäolo heijastuu myös tällä hetkellä käynnissä olevaan Pohjoismaiden yhteiseen tutkimusprojektiin, josta Emelyanova vastaa Suomen osalta. Selvityksen alla on arktisella alueella elävien ikääntyvien kokemukset talven vaikutuksesta ulkoiluun. Ikääntyminen on tämän ajan megatrendi, johon etsitään ratkaisuja ympäri maailmaa. Asukaslähtöisyyden edistämiseen on löydettävä omat toimivat keinonsa alueellisesti. Parhaat ratkaisut saavutetaan ottamalla asianomaiset mukaan päätöksentekoprosesseihin. Väestönkasvu ja -lasku noudattavat arktisella alueella monilta osin koko maailman kehityskulkua kohti pienempää lapsilukua ja suurempaa eliniänodotetta. Alkuperäisväestöjen vahvoilla alueilla lapsiluku voi edelleen olla yleisestä kehityskulusta poiketen suurempi. Eliniänodotteen suhteen alueen eri osilla on jopa 20 vuoden ero. Yksi yhdistävä tekijä on myös inhimillisen pääoman liike pohjoisimmil
20 Miten voimme kertoa tämänhetkisistä muutoksista, jos puolet alueesta puuttuu tilastoista ja tutkimusdatasta? ta alueilta etelän kasvukeskuksiin. Jotain olisi tehtävä, jotta työelämästä ja opiske lusta hankittu osaaminen myös säilyisi pohjoisessa. Innovatiivisten, luovien ja osaavien ihmisten kerääntyminen on omiaan lisäämään vetovoimaa, mutta kaupunkien vetovoima olisi ensin saatava kääntymään. Yhteistyöllä kohti tulevaa ”Tutkijana koen tärkeäksi, etteivät tulo kset jää tietokoneeni uumeniin. Kirjoitamme muun muassa lyhyitä poli tiikkasuosituksia päätöksentekijöille sekä tulosraportteja tiedeyhteisöille ja tutkimukseen osallistuneille.” Kaunis tavoite tutkimuksen integroimisesta oikeaan elämään kuitenkin toteutuu harvoin. Täysin hukkaan heitetyksi toimintaohjeita ei voi kuvata, mutta datan ja tulosten käyttöön liittyy silti vastarintaa. Moniulotteisten haasteiden osalta laaja-alainen tutkimusyhteistyö korostuu. Emelyanova on osa kansainvälistä tutkimusryhmää, joka on yksi esimerkki Oulun yliopiston arktisen strategian Yhteinen terveys -painopisteen toiminnasta. Painopisteen mukaan ihmisten, eläinten ja ekosysteemien terveys kulkevat käsi kädessä. Yhteinen terveys -tutkimusryhmä toimii osana Arctic Five -foorumia, jonka kautta viisi pohjoista yliopistoa tekevät tutkimusja opetusyhteistyötä. Toinen Emelyanovan työhön kansainvälisyyttä tuova yhteisö on laajemmalle globaalille alueelle levittäytyvä, yli 230 toimijan UArctic-verkosto, jossa hän toimii varapuheenjohtajana terveyskysymyksiä painottavassa ryhmässä. Samalla hän on esimerkki siitä, mihin UArctic-mahdollisuuksia hyödyntämällä voi päästä, sillä hän on myös itse valmistunut teemaverkostojen maisterija tohtoriohjelmasta. Arktinen väestötiede tieteenalana asettaa jo itsessään omat vaatimuksensa yliopistojenväliselle yhteistyölle. Kansainvälinen yhteistyö tarjoaa tärkeitä vertailukohtia sekä arktisen alueen sisällä että ulkopuolella. ”Yliopiston uuden arktisuusstrategian käyttöönotto tulee oletettavasti viimeistään lisäämään aspektia kaikkien opiskelijoiden elämässä”, Emelyanova odottaa. Sodan vaikutukset tutkijan työhön Vielä muutama vuosi sitten Emelyanova teki läheistä yhteistyötä venäläisten arktisen alueen tutkijoiden kanssa. Nyt pääsy monille datasivustoille on estetty, ja Venäjän aluekehitys on entistä vahvemmin muiden maiden tutkijoilta pimennossa. Tämä aiheuttaa arktiselle tutkimukselle mittavia haasteita. ”Venäjä kattaa arktisen alueen väestöstä noin 75 prosenttia ja maa-alueista noin 50 prosenttia. Miten voimme kertoa tämänhetkisistä muutoksista, jos puolet alueesta puuttuu tilastoista ja tutkimusdatasta? Koko alueen laajuinen analyysi ei ole näillä tiedoin mahdollista.” Tiedonpuute näkyy laajasti myös esimerkiksi ilmastonmuutoksen tutkimuksessa. Monet alan julkaisut ovat joutuneet toteamaan, että Venäjän datan puuttuminen voi tehdä arktisesta ilmastoennusteesta merkityksettömän. Tutkijuuden monet puolet ovat siis tulleet Emelyanovalle tutuksi. Konferenssija koulutusmatkat, itselle tärkeiden yhteiskunnallisten asioiden parissa toimiminen sekä motivoivat kollegat lisäävät työn imua. Oman työn laadusta riippumaton epävarmuus on samalla koko ajan läsnä. ”Joskus ajattelen, että pitäisi vain eläköityä tutkimustyöstä ja hankkia vakaampi työsuhde”, Emelyanova naurahtaa. Haasteistaan huolimatta tutkijan työ tuntuu edelleen omalta, ja lapsiperhearjen sävyttämän muun elämän yhdistäminen sen kanssa palkitsevalta. • ”
21 KOLUMNI Paska kolumni, mutta tulipahan tehtyä KOLUMNI | Kolumnistimme Maiju Putkonen pohtii, kannattaisiko aikuisenakin kokeilla asioita, joissa on huono. L apsena olin hyvä kaikessa. Tykkäsin milloin mistäkin tekemisestä: pelasin pleikkarilla, leikin kaste madoilla, piirsin, lauleskelin poltettujen CD-levyjen tahtiin ja tykkäsin paistaa jauhelihaa pannulla. Ehkä aikuiset ulkopuolella pystyivät näkemään, että olen tietyissä asioissa hyvä, mutta minusta tuntui, että pystyn mihin vaan, jos tilaisuus tulee kohdalle. Minun annettiin auttaa ruoanlaitossa, pihatöissä, seinien maalaamisessa, kynsien lakkaamisessa ja lukemat tomissa muissa asioissa, siitä huolimatta, että olin niissä surkea. Olisi ollut miljoona kertaa nopeampaa tehdä moni asia itse, mutta vanhempani ymmärsivät, että on minulle tärkeää saada tehdä asioita juuri siksi, että olin niissä sysipaska. Miten muuten olisin oppinut kuin kaatamalla välillä maidot pöydälle tai värittämällä vahingossa pöydän puolelle? Aikuisille odotukset ovat erilaiset. Työelämässä ei ehkä olekaan olennaista antaa kaikkien piirrellä pitkin seiniä, mutta entä vapaa-ajalla? Jossain vaiheessa lokeroidumme: lapsuuden harrastuksista oudoimmat karsiutuvat pois, opiskelemme tietyn tutkinnon ja teemme tiettyä työtä. Moni meistä jatkaa lapsena opittuja harrastuksiaan. Minä piirrän, pelaan ja paistan vegejauhista. On mukavaa olla hyvä asioissa, joita tekee. Mutta päästämmekö itsemme liian helpolla aikuisina? Entä jos tekisi mielelle hyvää myös tehdä jotain siitä huolimatta ja jopa sen takia, että on siinä aivan paska? Olemme tottuneet häpeämään ja ujostelemaan, miettimään sitä, mitä muut ajattelevat meistä. Olin pienenä kympin tyttö. Identiteettini on rakentunut sen ympärille mitä osaan ja missä olen hyvä. Minulle on todella vaikeaa olla huono asioissa muiden nähden; sehän tarkoittaisi identiteettitasolla sitä, että olen kokonaisvaltaisesti vähän kökkö tyyppi. Kieltäydyn tiettyjen lautapelien pelaamisesta, koska tiedän pettyväni itseeni, jos häviän. En suostu harrastamaan frisbeegolfia, koska se aiheuttaa minussa silmitöntä raivoa. En tule koskaan ajamaan autoa Helsingissä, koska olen varma, että ajaisin pahki ratikkaan ja joutuisin iltauutisiin. Tilttaan täysin, jos muut huomaavat huonouteni enkä pysty suhtautumaan itseeni aina myötätuntoisesti. Siksi vältän tilanteita, joissa petyn omiin kykyihini. Mutta tässäpä vasta herkullinen haaste: entä jos olisikin mahdollista tehdä asioita huonosti yksin ja pitää silti hauskaa? Minun ei tarvitse haastaa itseäni pelaamaan mitään pallopeliä, sillä ennemmin syön omat hampaani. Mutta teen huonosti asioita, joista kukaan muu ei saa koskaan tietää. Se on minulle sopiva tapa haastaa itseäni oppimaan. Ompelin pari vuotta sitten itselleni mekon, jonka toinen tasku meni vahingossa väärin päin, enkä koskaan vaivautunut korjaamaan sitä. Joudun joka kerta tunkemaan puhelinta siihen taskuun vähän väkivalloin, mutta se ajaa silti asiansa. Jos pyrkisin aina täydellisyyteen, moni hauska asia jäisi kokonaan tekemättä. Jäisin odottamaan sitä päivää, kun jaksan lukea ompelukirjan ja katsoa neulontavideoita, ja kohta olisinkin 80-vuotias. Siispä tänä vappuna haastan sinua, lukija, tee jotain huonosti ja nauti siitä. Älä kerro kenellekään, että mokasit, että teit huonosti, olisipa voinut tulla parempikin, ensi kerralla teen kunnolla. Kokeile olla huono ja keskeneräinen ja voitkin yllättyä siitä, että tehty on parempi kuin täydellinen. Kirjoittaja on päivisin kasvatuspsykologian maisteri, öisin kuvittaja ja kulttuurin kuluttaja.
22 Vapun viettoa vuosikymmenten varrella Opiskelijavapun juhlinta on pidentynyt vappuaaton ja vappupäivän pienimuotoisesta vietosta moniviikkoiseksi karkeloinniksi. Samalla vain teekkareiden juhlimasta tapahtumasta on tullut poikkitieteellinen, eri alojen opiskelijoita yhdistävä juhla. Jotkut perinteet pitävät vahvasti paikkansa, kuten vuodesta 1963 lähtien ilmestynyt vappulehti Ööpinen tai vuosikymmeniä vanha Franzénin lakitusperinne. Miltä vapun vietto on näyttänyt tasavuosikymmeniä sitten? Oulun ylioppilaslehti kurkisti lehden arkistoihin. Vuoden 2014 lehti ilmestyi sopivasti vappuaattona. Serpentiinikuvioidussa keskiaukeaman liitteessä esiteltiin 15 vuotta täyttänyt Wesibussi. Vapun poikkitieteellisyys näkyi, sillä tapahtuma kalenteriin oli nostettu menovinkki lähes jokaiselta opintoalalta. Näihin lukeutuivat luonnontieteilijöiden wappupiknik, Finanssin vappusauna, humanistien järjestämä Franzénin patsaan lakitus ja tietenkin teekkareiden aaton ja vappupäivän menot alkaen Rauhalasta käynnistyneestä Wappukulkueesta päättyen fuksilakkien polttohautaukseen. Keskiaukeamalla lehden toimitus oli haastettu suunnittelemaan uusi haalarimerkki. Lisäksi kerrottiin ruotsalaisesta opiskelijavapusta ja todettiin, että Uumaja on huono vappukaupunki. Mikäli länsinaapurissa haluaa juhlia vappua, niin Lund tai Uppsala ovat lehden mukaan oikeat osoitteet. Lisäksi OYY:n hallituksen jäsenen Ville Siika luoman kolumnissa muistutettiin vapun olevan sprintin sijaan pitkä maraton. Kaksikymmentä vuotta sitten vappu näkyi yllättävän vähän Oulun ylioppilaslehdessä. Huhtikuun 28. päivä ilmestyneen numeron kannessa komeili silloinen kansanedustaja Mikko Alatalo. Vapun menoihin oli nostettu ainoastaan teekkareiden tapahtumia. Lehden mukaan ”teekkarit ovat huomanneet yhden päivän rajallisuuden ja ovat siksi jatkaneet vapun viettoa useammalle päivälle.” Katsauksessa oli myös ”visusti navan alapuolella” oleva arkkitehtiopiskelijoiden vappulehti Ööpinen ja lukijoille oli tarjolla simaresepti. Vaikka vappu onkin työväen juhla, yllättäen lehden Menot-palstalla ainoa poliittisten järjestöjen ilmoitus oli Oulun kokoomusnuorten Wappuboolittapahtuma vappuaattona. TEKSTI Kalle Parviainen ILMIÖT 2004 2014 Vaikka sanonnan mukaan vappu ei lopukaan, päättyi karnevaali vuonna 1994.
Lama-ajan kurjuus taisi näkyä vuoden 1994 vappu numeroissa, sillä kevään tuloa ei juuri juhlittu. Vappua edeltävässä lehdessä (7/1994) ainoastaan legendaarinen opiskelijaravintola Reidar mainosti vappuna järjestettävää discoa sekä lauantain ja sunnuntain päiväkaljoja. Vapun jälkeisen lehden (8/1994) kannessa oli kuva kooste vapun vietosta. Otoksiin on päätynyt haalari asuista vapun viettäjää kirkkovenesouduista, fuksi uitoista ja muista tapahtumista. Punamustaa kansitaidetta 80-luvulta. 1994 Opiskelijaravintola Reidarin mainos vuodelta 1994. Välkkylässä pitkään toiminut ravintola muutti keskustaan tammikuussa 1993.
24 Olen opiskelijavapun suuri fani. Parhaimpia opiskelijaelämäni kokemuksia oli vuonna 2014 kahden viikon vapun viettäminen. Tämä oli sopivan mittainen rypistys: tapahtumia riitti jokaiselle päivälle, mutta toisaalta myös kevyempiä päiviä mahtui sekaan, eikä aina tarvinnut riekkua aamuyöhön asti. Usein vapusta puhutaan nimenomaan teekkareiden vappuna. Vaikka vapun näkyvimmät päätapahtumat ovat tekniikan alan opiskelijoiden järjestämiä, kuten Prosessikillan kirkkovenesoudut tai vappuaaton fuksiuitot, näen vapun ennen kaikkea poikkitieteellisenä juhlana. Tämä muutos on lehden arkistoja selaillessa tapahtunut jossain 2010-luvun tienoilla. Esimerkiksi kattokiltojen yhteiset vapun avajaiset järjestettiin hatarien muistikuvieni perusteella ensimmäisen kerran vuoden 2014 tietämillä. Absurdiudessaan oma suosikkini vapputapahtumista on Ashematunnelin örinät. Mikä olisikaan hienompaa kuin valvoa aamuyön pikkutunneille ja öristä (lue: huutaa) hetki asematunnelissa? Itseäni vapussa kiehtoo juuri sen monipuolisuus. Yhtenä päivänä voi osallistua satojen muiden bilettäjien kanssa reiveihin, toisena taas viettää oman pienen järjestön kesken leppoisaa saunailtaa. Laajasta tapahtumien vappubuffetista voi kukin koota lautaselleen haluamansa kattauksen. Opiskelijayhteisön monimuotoisuus näkyy ja kuuluu. Sopii toisaalta heittää ilmoille kysymys, onko opiskelijavappu jo liian pitkä? Sopivasti nimettyjen “Humanistit ekana” ja “Humanistit vikana” tapahtumien välissä kun on tänä vuonna peräti kuukausi. Missä menee tarjonnan ja kysynnän raja? Onko tapahtuma vappuinen vain ajankohdan perusteella vai pitäisikö sen näkyä sisällössäkin? Laajasta tapahtumien vappubuffetista voi kukin koota lautaselleen haluamansa kattauksen. Jos vappu oli lyhyt 90-luvulla, oli se lehden perusteella vielä tiiviimpi kasarilla. Ylioppilaskunta juhlisti vappua silloisella ylioppilastalolla Rauhalassa. Tarjolla oli runonlausuntaa, yhteislaulua ja esiintymässä oli myös nimettömäksi jäänyt Arkkitehtikillan bändi. Lisäksi ohjelmaan oli merkitty muun muassa ”Hyvän aaton toivotukset” ja ”Wapaamuotoista Wapunviettoa”. Erityishuomiona mainittakoon, että Franzénin lakitus tapahtui vappuaattona klo 16 – nykyään tapahtuma on klo 12. Lehden perusteella teekkareiden fuksiuittojen sijaan ensimmäisen vuoden tekniikan opiskelijoille järjestettiin erillinen fuksikaste. Lisäksi Kom-teatteri esitti vappupäivänä Avattu ovi -näytöksen, joka perustui ”neuvostoliittolaisten trubaduurien Bulat Okudžavan ja Vladimir Vysotskin lauluihin”. Lehdestä löytyy myös meteorologi Erkki Harjaman vastine tekniikan ylioppilaiden lähettämään kirjeeseen koskien wappusäätä. Harjama kirjoittaa yrittävänsä parhaansa wappusään suhteen, mutta takatalvi kuulemma kolkuttelee ovella. • 1984 Kommentti ” Kirjoittaja on fuksivappuaan jälleen viettävä tiedeviestinnän maisteriopiskelija, Oulun ylioppilaslehden toimitusharjoittelija ja Rattoradion päätoimittaja.
25 PAREMPI GOGOUS Gambina Spritz 6 cl Gambina 9 cl rose proseccoa 3 cl tonicia Kesän suosikkijuoma Spritz onnistuu myös Gambinalla. Heitä nesteet kannuun runsaiden jäiden päälle ja viimeistele vapaavalintaisilla hedelmillä — verigreippi toimii tässä kevyen hapokkaassa kilisteltävässä erinomaisesti. Vaapukkamehu 5 cl Gambina 3 cl sitruunamehua 2 cl sokerisiirappia 4–5 tuoretta vadelmaa Vaapukkamehu on yhtä aikaa kirpeää ja makeaa, oikein helposti juotava siis. Vadelma pehmentää Gambinan vahvoja makuja. Valmista juoma lisäämällä Gambina, sitruunamehu, sokerisiirappi ja vadelmat coktailshakeriin ja ravista. Tarjoile juoma matalasta lasista ja nauti. Gambinatoti 2 appelsiinia 4 dl puolimakeaa valkkaria 4 dl Gambina 1 ps glögimausteita Oulun vappu on kylmä ja vähäluminen, silloin gambinatoti lämmittää. Lämmitä valkkari ja glögimausteet kattilassa, kaada mukaan gambina ja puristettu appelsiini, kaada termariin ja olet valmis ashematunnelin örinöihin tai vappusuunnistukseen. Maustettu makean katkeroinen Gambina on saavuttanut opiskelijapiireissä legendaarisen statuksen. Yleensä juoma nautitaan raakana gogouksissa. Tymäkkä viini voi kuitenkin joillekin maistua turhan vahvalta sellaisenaan. Toimitus testasi, kuinka suunmyötäinen katkero taipuu cocktaileihin. TEKSTI & KUVAT Tuuli Heikura MAISTELIJAT Kalle Parviainen & Miia Torro
26 Wappuhoroskoopit Äärimmäisen tieteellisesti ja tarkasti laaditut horoskoopit avuksi ja neuvoksi wapun viettoon. Opit arvostamaan itseäsi enemmän tänä wappuna. Aikasi on arvokasta, harkitse siis mihin sitä käytät! Ethän käyttänyt kaikkea energiaasi ponnistelemalla kirkkovenesouduissa vahvempia joukkueita vastaan? Vapunpäivänä toisia kohtaan myötätuntoa osoittava härkä saa sitä myös itse osakseen. Unohda tarkka suunnittelu ja elä hetkessä! Sammuta tiedonjanosi paketoimalla kevään opinnot ennen kuin wapun jano valtaa kaikki ajatukset. Nyt on hyvä aika etsiä muita samoista asioista kiinnostuneita ja ryhtyä toimeen sinulle tärkeiden asioiden tiimoilta. Älä kuitenkaan polta itseäsi loppuun, vaan yhdistä yhteiskunnalliseen innostukseesi rentoa wappupikniköintiä tai muuta palauttavaa hauskanpitoa! Järjestöissä aktiiviset leijonat saavat ansaittua kiitosta ahkeroinnistaan. Ota kiitos vastaan ja ole ylpeä itsestäsi! Nyt on sinun aikasi valloittaa maailma! Onko näköpiirissä reissuja tai jopa ulkomaan vaihtoa? Nyt kannattaa tähytä merta edemmäs ja suunnitella rohkeasti. Sisuunnut sinua aikaisemmin kohdanneista vastoinkäymisistä, ja uusi energia kannattaa ohjata fiksusti. Suorita se roikkumaan jäänyt essee tai tentti, ja lähde hyvillä mielin wapun rientoihin! On paljon mahdollista, että tämä on elämäsi wappu! Älä kuitenkaan ota siitä paineita, vaan anna virran viedä ja tartu spontaanisti tilaisuuksiin. KAKSONEN 21.5.—21.6. RAPU 22.6.—22.7. HÄRKÄ 20.4.—20.5. OINAS 21.3.—19.4. LEIJONA 23.7.—22.8. NEITSYT 23.8.—22.9. VAAKA 23.9.—23.10. SKORPIONI 24.10.—21.11. Edessä on seikkailujen wappu! Kokeneempikin tieteenharjoittaja tuntee itsensä jälleen fuksiksi, ja kaikki tuntuu onnistuvan. Varo kuitenkin liioittelemasta rahankäytön suhteen. JOUSIMIES 22.11.—20.12. Wapun jälkeen on aika jättää jäähyväisiä tärkeille ihmisille tai asioille. Jos olet valmistumassa, muista nauttia viimeisestä opiskelijawapusta ilman suorituspaineita. KAURIS 22.12.—19.1. Tänä wappuna ympärilläsi kukoistaa rakkaus. Oli kyseessä sitten orastava romanssi tai rakkaus ystäviisi, saat antamasi lämpimät tunteet vähintään samanveroisina takaisin. KALAT 19.2.—20.3. Tuntuuko että wappuväsymys iskee jo ennen kuin juhliminen on kunnolla alkanutkaan? Muista pitää huolta itsestäsi, ilman lepoa ja ruokaa ei paatuneinkaan waputtaja jaksa aattoon asti. VESIMIES 20.1.—19.2.
27 Vappuristikko
28 Map: Arto Vitikka, Arctic Centre, University of Lapland. Border data: Runfola, D. et al. (2020) geoBoundaries: A global database of political administrative boundaries. PLoS ONE 15(4): e0231866. 28 IN ENGLISH
29 Arctic Researcher From the perspective of Anastasia Emelyanova, postdoctoral researcher investigating demographic trends in the Arctic, it is important to make sure that the special characteristics of the North will not get lost in national decision-making. As a researcher, she also wishes the results would be reflected more in practice. TEXT Jenni Maalismaa PICTURES Arto Vitikka, Anastasia Emelyanova L ooking at the Earth from the North Pole, it can take a while to recognise different areas. For Anastasia Emelyanova, postdoctoral researcher from the Thule Institute of the University of Oulu specialising in Arctic health and demography, a pole-centric angle is one of the most familiar ones. Emelyanova, who is from Arkhangelsk, a north-western city in Russia located approximately in parallel with Oulu, finds it natural to interpret the world from an Arctic perspective. Although understanding the value of the Arctic comes naturally for someone born and working in the region, on a worldwide scale it is only seen as “somewhere far in the north.” A couple of years of research scholarship in Austria gave a new perspective for how northern issues are seen from elsewhere. “When people asked me about my field of research, ‘arctic’ was most of the time mixed up with ‘art’,” Emelyanova describes a common point of confusion with a laugh. At the University of Oulu, Arctic themes are familiar at least in advertisement and attitude. In the beginning of 2023, the first Arctic strategy of the university was established aiming to respond to current megatrends while taking welfare of the planet and business targets into account. What are the unique ways in which these global challenges affect the North? Differences and Commonalities in the Area Arctic administrative areas only include one country in its entirety, Iceland, located south of the Arctic Circle. Therefore, as a topic of research, the area is not strictly limited to the circle of latitude commonly thought of as the true mark of the North, but rather it follows the borders of national administrative areas. For example, in Finland, Lapland, Northern Ostrobothnia, and Kainuu regions are often included into Arctic research. Emelyanova emphasises the heterogeneity of the area and its residents. It is important to research diverse areas as a whole to prevent northern special characteristics from getting lost in national decision-making. Thus, there is no one solution that would fit an area with a population of approximately 10 million people residing the 10 percent of the land area of Earth. Climate is the most obvious commonality in the area. This is also reflected in Emelyanova’s currently ongoing Nordic research project, where she acts as coordinator and principal investigator from Finland. A current point of interest is the area’s ageing population’s experience of spending time outdoors during the winter. Solutions are sought for round the world to the demographic megatrend of societal ageing. To advance residentoriented policy, solutions must be found for each individual region, and it is important to include local people in planning and decision-making. Population growth and decline in the Arctic area largely follow the global trend of moving towards smaller numbers of children and longer life expectancy. In the areas predominantly populated with indigenous people, the number of children may still deviate from global trends and be larger. As for life expectancy, different parts of the region can still vary by up to 20 years. Another commonality is transfer of human capital from the northernmost areas to southern, more populated re
30 How can we determine the ongoing changes if half of the area is missing from the statistics and research data? gions or capitals. Something should be done to ensure that expertise gained from working and studying remains also in the North. Innovative, creative, and skilled people certainly add to the attractiveness of cities, but first the trend of attractiveness must be turned around. Working Together Towards the Better Future “As a researcher, I find it important to make sure my results aren’t hidden in my computer. For example, we write Policy Briefs for decision makers, and deliver the results both to the scientific community and the local community in question.” However, this beautiful goal of integrating research into real life rarely happens as well as hoped for. The efforts are not all in vain, but there is still room for improvement in decision makers willingness to include the data in their processes. Wide-ranging research collaboration is emphasised when dealing with multidimensional challenges. The work of an international research team, which Emelyanova is part of, is one example of the activities of the One Health spearhead in the Arctic Strategy of the University of Oulu. According to the spearhead, the health of people, animals, and the ecosystem go hand in hand. The One Health research team is also part of the Arctic Five forum in which five northern universities collaborate in research and education. Another community adding to the internationality of Emelyanova’s work is the globally more widespread UArctic cooperative network consisting of 230 actors. Emelyanova is the Vice Lead of its Arctic Health Thematic Network. She also serves as an example of the opportunities provided by the UArctic network, as she has graduated with master’s and doctoral degrees, which have been created by the universities in the network to strengthen the research competence in the area. Arctic demography as a field of science sets its own requirements for cooperation between universities. International cooperation provides important points of comparison within the Arctic area as well as outside of it. “The university’s Arctic Strategy is assumed to increase visibility of the theme in the lives of all students,” Emelyanova anticipates. Effects of the War in Research A few years ago, Emelyanova was still in close cooperation with Russian Arctic researchers. Now many databases have become unavailable, and researchers are kept more in the dark regarding the regional development of Russia. This brings massive challenges to Arctic research. “Russia makes up roughly 75 percent of the Arctic population and about 50 percent of the land areas. How can we determine the ongoing changes if half of the area is missing from the statistics and research data? It is currently not possible to analyse the area as a whole.” The lack of information is highlighted in climate change research as well. Many publications in the field have been forced to admit that the lack of data from Russia may render Arctic climate forecasting meaningless. The many aspects of research have become clear to Emelyanova. Attending conferences and seminars, working with societal matters important to oneself, as well as working with motivated people all add to the appeal of the work. At the same time, regardless of the quality of one’s own work, there is always lingering uncertainty. “Sometimes I think I should just retire from research and get another, more stable job,” Emelyanova laughs. Regardless of its challenges, research still feels appealing, and combining it with everyday family life feels rewarding. • ”
31 RESEARCH IN OULU UNIVERSITY Francisca Prieto Fernández is a PhD researcher and scientific communication enthusiast. She prefers doing the dishes if there is reggaeton in the background. More of Francisca’s work can be found on her Instagram account @panchitaprieto.
32 ILMIÖT
Algoritmeilla on valtaa ohjata ajatteluamme ja käytöstämme, mutta myös vahvistaa entisestään vahvoja signaaleja moniäänisen keskustelun kustannuksella. TEKSTI Maria Karuvuori KUVITUS Essi Määttä 33 Algoritmien muovaama todellisuus
34 N oin parikymppisenä, 2000-luvun alussa, aloin seurata Radio Helsingin keskustelupalstaa. Silloin internetin sosiaalinen käyttö keskustelupalstoineen ja blogeineen oli leviämässä massoille, ja internetiin asetettiin paljon odotuksia. Ehkä ihmiskunta oli viimein onnistunut luomaan utopian, tilan aidosti vapaalle julkiselle keskustelulle? Keskustelupalstoille rekisteröitymättömiä käyttäjiä kutsuttuun lurkkaajiksi, mutta itse puhun mieluummin digivarjostamisesta. Internet alkoi pikkuhiljaa täyttyä myös toisenlaisista varjostajista. Nykyisin ajatus kainosta pidättyväisyydestä ja sivusta tarkkailusta internetissä tuntuu absurdilta. Kynnys jakaa sosiaalisessa mediassa aivan mitä tahansa on madaltunut tai jopa kadonnut kokonaan. Samaan aikaan yksittäisten sisällöntuottajien on yhä vaikeampi saada huomiota. Siitä, ketkä nousevat netissä seuratuimpien joukkoon, päättävät käytännössä algoritmit. Niitä onkin tutkittu paljon. Kuluttajatutkimuskeskuksen professori Minna Ruckenstein on Suomen johtavia algoritmiasiantuntijoita, joka on muun muassa kirjoittanut kirjan nimeltä The Feel of Algorithms . Internet on muuttunut vaivihkaa algoritmien yleistyessä, ja me olemme muuttuneet samaa tahtia, Ruckenstein sanoo. ”90-luku oli vielä internet-kulttuurin viatonta aikaa. Silloin oli jo esimerkiksi Suomi24, mutta siellä ei voinut jakaa sisältöjä eteenpäin.” Ruckenstein muistaa, että alkuaikoina myös Facebook oli aivan erilainen palvelu kuin nykyään. Syötettä eivät vielä hallinneet algoritmit. ”Silloin ystävien päivitykset ilmestyivät syötteeseen aikajärjestyksessä, ilman, että algoritmi niitä järjesti. Ja jos katson vaikkapa omia postauksiani, niin ne ovat aivan erilaisia kuin mitä tänä päivänä laittaisin.” Ruckensteinin mukaan tavallisilla kuluttajilla ei välttämättä ole kattavaa kokonaiskuvaa siitä, miten ja missä kaikkialla algoritmit toimivat. Internetin piti demokratisoida julkista keskustelua, mutta kävikin päinvastoin. Algoritmit vahvistavat entisestään vahvoja signaaleja moniäänisen ja tasapainoisen keskustelun kustannuksella.
35 Ruckenstein varoittaa silti liiasta yksinkertaistamisesta. ”Algoritmien vaikutus vaikkapa vaalituloksiin riippuu siitä, missä ollaan ja kenen vaaleista on kyse. Algoritmi ei itsessään ole vallan lähde, vaan se, miten se valjastetaan tekemään tiettyjä asioita.” Nettisukupolvet kuplissaan Helsingin yliopiston viestinnän dosentti Janne Matikainen lähetti ensimmäisen sähköpostiviestinsä vuonna 1990. Se oli silloin hidasta ja vaikeaa. ”Netin käytön aloitin varsinaisesti noin vuonna 1995, kun huomasin, että täältähän löytyy kätevästi tietoa. Silloin nettisivut alkoivat yleistyä.” X-sukupolvella ja milleniaaleilla on luultavasti ollut suuri osuus siinä, että nettikulttuuri on muodostunut sellaiseksi, mitä se nykyisin on. Omaksuimme meemien kielen ja jo 80-luvun alussa keksityt hymiöt, joista kehittyi emojeja. Latasimme nettiin kissavideon toisensa perään. Tai en minä, mutta muut. Periaatteessa meidän kai pitäisi ymmärtää hyvin myös seuraavia sukupolvia. Myös Matikainen toteaa, ettei ollut mikään varsinainen internet-pioneeri. Kiinnostus nettimaailmaan liittyi omaan tutkimukseen. Nykyisin Matikainen on mukana tutkimushankkeessa, jossa selvitetään muun muassa median käytön ja nuorten hyvinvoinnin yhteyksiä. Internetin käyttö on Matikaisen mukaan normalisoitunut lähes kaikissa ihmisryhmissä, mutta käyttökulttuurit eroavat toisistaan. Tutkimuksessakin puhutaan eri nettisukupolvista. ”Välillä olen itsekin vähän pihalla nuorten käyttämästä koodistosta, mutta se on normaali ilmiö.” Ohjaavatko algoritmit sukupolvia yhä kauemmas toisistaan? Esimerkiksi Variety -lehden vuonna 2014 toteuttamassa kyselyssä todettiin, että tubettajat koetaan teini-ikäisten keskuudessa jo perinteisen median esiintyjiä merkittävämmiksi. Tässäkin kehityksessä algoritmeilla on näppinsä pelissä. Ne räätälöivät kullekin käyttäjälle sellaista somesisältöä, joka saa pysähtymään. Manipuloivat ja toksiset algoritmit Internet voi parhaimmillaan tarjota esimerkiksi vertaistukea, mutta erityisesti nuoret ovat riskissä joutua algoritmien paimentamina haitallisiin kupliin. Erityisesti kiinalaisen TikTokin on todettu koukuttavan tarkoituksellisesti ja kietovat nuoria esimerkiksi erilaisen mielenterveyttä käsittelevän sisällön pariin. Välillä Matikainen kertoo miettivänsä, täytyykö nykyisin jo kaikilla olla jokin diagnoosi. Jopa ihmisoikeusjärjestö Amnesty International on tarttunut TikTokin nuorille haitallisiin algoritmeihin. Algorithmic Transparency Instituten ja AI Forensicsin kanssa yhteistyössä toteutetussa tutkimuksessa havaittiin, että jo viiden tai kuuden tunnin alustalla oleilun jälkeen puolet syötteestä liittyi mielenterveyteen. Osassa sisällöstä muun muassa romantisoitiin itsemurhaa. TikTok on kuitenkin vain osa somejättien ongelmallista bisneslogiikkaa, josta alettiin puhua jo yli kymmenen vuotta sitten. Vuonna 2012 Facebook jäi kiinni siitä, että se oli tehnyt käyttäjillään psykologista tutkimusta ilman tietoon perustuvaa suostumusta. Kokeen tarkoitus oli selvittää, voiko Facebookin uutissyötettä manipuloimalla vaikuttaa käyttäjien tunteisiin. 700 000 ihmisen otokselle näytetttin joko korostuneen positiivista tai negatiivista sisältöä, ja kone analysoi, muuttuivatko ihmisten omat postaukset. Kaikki somealustat pyrkivät maksimoimaan ajan, jonka käyttäjä viettää niiden palveluiden parissa. Tässä algoritmit kohtaavat tunteet. Perussuomalainen kupla Helsingin Sanomat pyysi alkuvuodesta nuorisoraatia arvioimaan presidenttiehdokkaiden TikTok-tilejä. Tuomiot olivat armottomia. Yksi piirre yhdistää teini-ikäisiä sukupolvesta toiseen: he haistavat välittömästi, jos aikuiset yrittävät puhutella heitä Ruckensteinin mukaan tavallisilla kuluttajilla ei välttämättä ole kattavaa kokonaiskuvaa siitä, miten ja missä kaikkialla algoritmit toimivat. ”
36 teennäisesti ja nuoriin vetoavasti. Eduskuntavaalien jälkeen puhuttiin niin sanottujen TikTok-poliitikkojen noususta. Tällä tarkoitettiin nuoria perussuomalaisia, jotka ovat onnistuneet vetoamaan nimenomaan nuoriin äänestäjiin tuottamalla esimerkiksi sellaista videosisältöä, jota ”nuorisolaiset” eivät pidä nolona. ”Varmasti he ovat taitavia, mutta on siinä myös sitä, että ei välitetä normeista, joita poliittisessa viestinnässä perinteisesti on noudatettu. Populistinen tyyli, jota toki esiintyy kaikissa puolueissa, vetoaa ihmisiin. Siis esimerkiksi järjestelmän haukkuminen ja epäkohtien osoittelu”, Matikainen sanoo. Populismi vetoaa myös algoritmeihin, jotka poimivat tehokkaasti ihmisiä kuohuttavia sisältöjä ja vahvistavat niitä. Eduskuntavaalien alla julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että yli 30 prosenttia TikTokia aktiivisesti käyttävistä 15–29-vuotiaista kannatti perussuomalaisia. Ylipäänsä sosiaalisella medialla on yhä suurempi vaikutus nuorten poliittisiin kantoihin. Somen ja algoritmien logiikka on jo alkanut vaikuttaa poliittiseen keskustelukulttuuriin myös internetin ulkopuolella. Poliitikot voivat viestiä sosiaalisessa mediassa aivan eri tavalla kuin eduskunnassa ja perinteisen median edessä. ”Eihän se kovin hyvää esimerkkiä anna, jos maamme päättäjät lietsovat internetissä hyvin ikävää keskustelukulttuuria.” Matikainen kertoo, että seuraa somessa tutkijan työnsä puolesta useita populistisia tilejä. Algoritmi ei tiedä, mitkä hänen motiivinsa niiden seuraamiselle ovat, joten se saattaa tehdä virheellisiä profilointeja. Algoritmit kintereillämme Liikkumisestamme ja kulutustottumuksistamme algoritmit tietävät lähes kaiken. Nykyisin ne eivät enää edes peitteSomen ja algoritmien logiikka on jo alkanut vaikuttaa poliittiseen keskustelukulttuuriin myös internetin ulkopuolella. ”
37 le sitä, että ne stalkkaavat meitä. 2010-luvulla oltiin huolissaan siitä, kuinka somepalvelut myyvät meistä kerättyä dataa markkinointitarkoituksessa. Nykyään vaalivaikuttamisen, disinformaation, deepfake-videoiden ja maalituskampanjoiden aikakaudella, tämä huoli vaikuttaa kovin viattomalta. Missä tunteet käyvät kuumina, siellä algoritmi kaatamassa bensaa liekkeihin. Internetin logiikka vahvistaa sekä tahattomasti alkaneita että masinoituja kohuja ja salaliittoteorioita. Ihmiset jakautuvat jatkuvasti tiimeihin, jotka ryhtyvät aggressiivisesti joko puolustamaan tai vihaamaan heille tuntemattomia ihmisiä. The Guardian -lehti uutisoi helmikuun alussa tutkimuksesta, jonka mukaan algoritmit puskevat nuorille aggressiivisesti myös naisvihamielistä sisältöä. Uutisten perusteella eri sukupuolet ovat ajautumassa erilleen — naiset ja muunsukupuoliset liberaalikuplaansa, miehet konservatiiviseen kuplaan — ja että juuri nuorille pojille ja miehille syötetään aggressiivisesti naisia syyllistäviä viestejä. Algoritmien muovaama todellisuus Minna Ruckenstein pitää ongelmana sitä, kuinka algoritmit ottavat keskustelutilan haltuunsa. ”Ihmiset kokevat algoritmien vaikutukset elämäänsä yksin, laitteidensa äärellä puhutaan doomscrollauksesta, addiktioista ja muista ilmiöistä mutta meillä ei oikein ole paikkoja, joissa asioista keskusteltaisiin. Meidän pitäisi kuitenkin pystyä ajattelemaan näitä asioita yhteiskunnan tasolla, koska internetkin on julkista tilaa.” Ruckenstein korostaa uudelleen sitä, että algoritmit ovat ihmisten tekemiä, ja niitä ohjailevat ihmisten valtaintressit. Olisi täysin mahdollista kehittää algoritmeja myös lieventämään nettikeskustelun polarisaatiota. ”Silloin mekaniikan täytyisi olla sellainen, että algoritmi poimii näytettäväksi myös sisältöjä, jotka ovat neutraaleja eivätkä niin haluttuja.” Ja näyttää siltä, että kehitys on vihdoin heilahtamassa tähän suuntaan ainakin Euroopassa. EU:n digipalvelusäädöksen myötä someyrityksillä on nyt velvollisuus tarjota käyttäjille mahdollisuus kytkeä suositteualgiritmit pois päältä. Halutessaan on siis mahdollista räätälöidä vaikkapa Facebookista sellainen, kuin se oli alkuaikoina. Mutta tarttuvatko kuluttajat mahdollisuuteen? •
38 What Can We Learn from the Trees? A n ecosystem is the space where living beings interact with each other and with the non-living environment. Trees, like all the other organisms that inhabit forests, form a part of the forest ecosystem. From the trunk to the crown, their bodies extend from the soil to the sky. Underneath, their roots expand in the ground and allow trees to be in contact with their counterparts and other living beings such as fungi or bacteria. The underground world of trees has been the research focus of forest ecologist Dr. Suzanne Simard. She has spent her life studying how trees communicate with each other, share resources, and support their communities. Even when the roots of the trees are not directly touching one another, other organisms, such as fungi in the surroundings, contribute to their communication. Like trees, humans are also part of ecosystems. We do not have to live in a forest to understand that we are connected to each other and with the environment. For example, we might see the same faces when taking the bus, share the same favorite spot in the library, or talk to the same cashier when we are doing our groceries. With the rushes of modern life, we tend to forget how interconnected all of us are. However, I do believe the principles of forest communication described by Simard can be applied to our everyday lives. Among our emotional needs, there is a need of belonging, to feel that you form positive social connections and relatedness. Just like trees come together to form communities, we, as social creatures, naturally gravitate towards creating meaningful connections and communities. Even in the places where we study or work, it is crucial to TEXT Francisca Prieto Fernandez ILLUSTRATION Tuuli Heikura ESSAY
39 feel that we form part of a community. Nevertheless, not all of us can enjoy the privilege of belonging. Fulfilling this human need is sometimes challenging, especially when the circumstances make it more difficult, such as being part of a minority group, like having a migration background or a different ethnicity. If we are satisfied with our role in the community, it might be tricky to understand the struggle other people face. As Richard Rohr said, “because we have never been on the other side, we largely do not recognize the structural access we enjoy, […] the assumption that we always belong and do not have to earn our belonging. All this we take for granted as normal. Only the outsider can spot these attitudes in us.” But it does take an effort from all of us to achieve a better community sense and kinder ecosystem. Based on the research of Dr. Suzanne Simard, trees do not only compete, but they also collaborate. In fact, in forests, when the number of species is drastically reduced, the ability of the ecosystem to acquire resources and be productive decreases too. However, trees are not the only species whose dynamics are affected when the community members are not cooperatively working together. For us, lack of belonging represents not only difficulties in our personal life but impacts every other aspect such as studies or work. Gregory Walton, a professor from Stanford University, has focused his research on the aspects of socialbelonging. In his own words, “belonging concerns sap motivation and contribute to inequality in achievement—and life success.” It is also well-known that, for example in the university, students benefit by forming study groups or that researchers gain by sharing knowledge within the same and other research groups. In our Finnish ecosystem, there are still challenges to overcome to reach a point where everybody feels part of this community. For instance, research in boundaries of belonging from the University of Helsinki has shown that highly skilled migrants in Finland, those who possess university education, extensive work experience, or both, feel that there is a boundary between them and the Finns which often leads to a lack of integration. According to the data, overcoming the boundary is particularly difficult for skilled migrants whose ethnicity is visible, regardless of their socio-economic contributions to the country. Unlike trees, there is a lack of connection between us which is leading to at least a part of our community members feeling isolated. In The Hidden Life of Trees , Peter Wohlleben describes how trees behave and interact in nature. He gives a few examples of how trees communicate with each other, such as acacia trees giving chemical signals to neighboring trees when facing situations of danger. He also describes how important and inevitable it is for all creatures to stay interconnected. We humans communicate through words. In Oulu, we can hear people communicating by speaking Finnish or a diversity of languages from Ukrainian to Wolof. Our university supports language learning by offering a broad range of Finnish courses and language tandem sessions where people can practice different languages. Signing up for activities in general is a good way to find likeminded people and potentially develop close and meaningful relationships. However, words are not the only way we need to make our community members feel integrated. We also need actions, not only towards those with whom we share similar ideas or speak the same language, but to everybody who is inhabiting our ecosystem. Luckily, humans also communicate using non-verbal channels, such as our facial expressions or through artistic means like music or graffiti. Something as simple as holding the door for the next person who enters the building is a sign of compassion that can make the next person hold the door for the next one and consequently, create a more empathic atmosphere. Again, we are social creatures. Thus, your smile has the ability to improve my morning routine and my tears have the power to concern you. Trees teach us a good lesson on the concept of community. I wonder how life would change if we started paying more attention to nature. If we respect our individuality and uniqueness but understand that we are all part of one big network in which all interactions matter. That we take care not only of our houses but of our common spaces. I like to imagine a future where we learn from the other living beings and reconnect with our ecosystem, making all our community members feel included. To a certain extent, it is normal to sometimes have feelings of inadequacy. By sharing with others, you might realize you are not alone and that opening up might indeed lead you to finding support. If you are currently struggling with loneliness or hopelessness, it might start affecting other aspects of your life. Do not hesitate to take the example of trees and ask for help from your community. If needed, reach the study psychologists if you are a student or the occupational health care if you are a staff member. We are not individual entities, but collective figures that, just like the trees in a forest, are intertwined. •
KULTTUURIA KAUPUNGILLA 40 The Southgates tähtää brittipopilla maailmalle Brittipoppia ja kitararockia oikeilla soittimilla, oikealla asenteella. The Southgates on vakuuttanut nuoret ja vanhat saundillaan. Suosiota on tullut, vaikka musiikki ei ole setien tekemää nuorisomuotia ja koreografioita ei ole hiottu trikoissa tanssisalilla. Bändille on tärkeää pitää kaikki langat omissa käsissään. TEKSTI Pete Huttunen KUVA Mari Kivioja T he Southgatesin tarina alkoi korona-aikana 2021, kun kolme musiikkilukiolaista päätti lähteä etäopiskelun vastapainoksi soittamaan ja jammailemaan yhdessä. Kokoonpano muuttui lyhyessä ajassa muutaman kerran. Laulaja Eeli Rautio ja kitaristi Valle Forsman olivat mukana jo bändin syntyhetkellä ja vähän myöhemmin mukaan liittyi basisti Olli Holmi sekä rumpali Aapo Rautio. Kun Onni Björnholm tuli soittamaan koskettimia, täydellinen kokoonpano oli valmis. ”Aluksi jammailimme ja soitimme covereita, mutta se meidän saundimme oli jotenkin niin uniikki, että melkein heti mietittiin, että pitää tehdä omia biisejä”, Eeli Rautio muistelee. ”Kaikille oli jo silloin selvää, että haluamme tehdä The Stone Roses -vaikutteista brittipoppia”, kitaristi Valle Forsman lisää. The Southgatesin tyylistä puhuttaessa mainitaan usein myös U2, The Cure, Oasis ja Blur. Miehet sanovat, että ovat jo kyllästyneet vertailuihin muihin bändeihin, mutta siihen se nuorella bändillä usein menee. Esikuvat kuuluvat musiikissa, mutta materiaali vaihtelee
41 THE SOUTHGATES KITARAVETOISTA brittipoppia soittava bändi Oulusta. LAULU Eeli Rautio, kitara Valle Forsman, basso Olli Holmi, Rummut Aapo Rautio ja koskettimet Onni Björnholm. BÄNDIN NIMI löytyi, kun jalkapallon EM-kisoissa esiteltiin Englannin valmentaja Gareth Southgate. EP Sensation Presentation julkaistiin 2023 Hiljaiset levyt ja Valassaaret -levymerkkien yhteistyönä. YLI 100 000 striimiä eri palveluissa. KUTSUTTIIN Tallin Music Weekiin, jossa oli mukana satoja promoottoreja. ESIINTYY kesällä useilla festareilla Oulun seudulla. tyyliltään ja voimaltaan. Kun kaikki langat ovat omissa käsissä, kaavoja ei tarvitse noudattaa ja kudelma on aina oman näköinen. ”Saundi on muuttunut ehkä rokimmaksi ja aggressiivisemmaksi, mutta idea ei ole vaihtunut. Meillä on myös todella pehmeitä balladeja. Aluksi oli ehkä enemmän The Smithsja indie-vaikutteita, mutta ne ovat jääneet jo taakse. Biiseistä huomaa, että kuuntelemme paljon eri genrejä”, muusikot pohtivat jatkaen sujuvasti toistensa lauseita. Oma saundi syntyy yhteistyöllä Kun The Southgatesin biisit saivat positiivista palautetta, muusikko, Aknestikin keulakuva Jukka Takalo innostui bändistä. Ensimmäinen EP Sensation Presentation julkaistiin Takalon Valassaaret-levymerkin ja Hiljaisten Levyjen yhteistyönä 2023. Takalo on auttanut nuoria muusikoita monessa, mutta ei puutu bändin saundiin. Bändi tekee ja sovittaa kappaleet yhdessä. Joskus biisi kehittyy yhdestä riffistä, joskus valmiina on jo pitkälle viety idea. ”Onni tuo usein reenikselle valmiin kuuloisia demoja”, basisti Olli Holmi valaisee. ”Ei ne biisit koskaan lopulta kuulosta alkuperäisiltä demoilta. Vasta yhdessä tekemällä ne alkavat kuulostaa meidän bändiltämme”, Onni Björnholm sanoo vaatimattomasti. ”Saundi syntyy yhdessä ja se syntyy aina helposti. Toisaalta meillä on tälläkin hetkellä tosi hyviä biisejä, jotka ovat jääneet roikkumaan pitkäksikin aikaa. Jos emme saa parissa tunnissa biisiä valmiiksi, se saattaa unohtua jopa puoleksi vuodeksi”, Forsman miettii. ”Sitten uusin biisimme Sometimes oli hetkessä valmis ja se sovitettiin kerralla puolessa tunnissa”, rumpali Aapo Rautio lisää. Biisien sanoituksista vastaa pääosin laulaja Eeli Rautio. ”Tekstit sävellyksiin ovat tavallaan jo olemassa jossakin, ja yritän vain löytää ne. Kun alamme soittamaan, tulee usein hyvin vahva tunne, millainen sanoituksen pitäisi olla. Joskus se on ihan tajunnanvirtaa.” ”Varsinkin alkuaikojen tekstit olivat vähän köykäisiä, mutta niissäkin olemme kehittyneet. Tarkoituksemme ei ole julistaa sanoilla. Tyyli ja tapamme tehdä, kaikki se mitä olemme lavalla, kertovat enemmän kuin tekstit”, miehet tähdentävät. Nälkää ja korkeita tavoitteita Suosiota ja huomiota on tullut lyhyessä ajassa ympäri maailmaa. Striimauksia on eri kanavissa jo yhteensä yli satatuhatta. Suosio tuntuu hyvältä ja vähän yllättävältäkin. Nälkää kuitenkin riittää, ja miehet sanovat yhteen ääneen, että kuulijoita saisi olla enemmänkin. ”On mielenkiintoista katsoa, että meitä kuunnellaan esimerkiksi Meksikossa ja Australiassa. Frankfurtissa on joku, joka kuuntelee tosi paljon”, Holmi naurahtaa. ”Ei ole itsestäänselvää, että tällaiselle musiikille tänä aikana löytyy kuulijoita. Genre on nyt Suomessa todella marginaalissa”, Forsman lisää. Yhtye kertoo, että haaveissa on soittaa Euroopan suurilla lavoilla, mutta omin voimin maailman valloitus on todella vaikeaa. ”Tällainen saundi on nyt Suomessa raikas ja tämä on aika uniikki juttu, mutta esimerkiksi Englannissa saman tyylisiä nuoria bändejä on tosi paljon. Sieltä löytyisi valmis skene, mutta erottautuminen olisi haastavampaa”, Eeli Rautio pohtii. Kesän keikat festareilla Oulussa Bändi keikkailee kesän Oulun ja lähialueen festareilla, ja syksyllä on luvassa klubikeikkoja. Tähän mennessä on varmistunut kymmenisen keikkaa muun muassa Varjo-festivaaleilla, Maakisessa Martinniemessä, Piippurockissa ja Terassi Mayhemissä. ”Tarkoitus on myös järjestää itse ikärajaton keikka Kulttuurilaboratoriossa. Ne ovat olleet tosi onnistuneita. Meillä on paljon alaikäisiä kuuntelijoita”, Aapo Rautio sanoo. ”Kuuntelijamme ovat 13–20 -vuotiaita tai sitten yli nelikymppisiä, joille tämä saundi on jo nostalginen. Meidän pitäisi tavoittaa paremmin myös nuoret aikuiset”, Eeli Rautio tähdentää. The Southgatesin miesten tavoitteena on, että rockin soittamisesta tulisi työ, jolla elättää itsensä. Rokkibändin arki ei ole kuitenkaan tavallista päivätyötä. Bändi lämmitti yleisön Aknestikin juhlakiertueella neljänä iltana helmi-maaliskuun vaihteessa. Kiertue alkoi legendaariselta Tavastia-klubilta. ”Neljän päivän kiertueellakin olisi saanut olla ainakin yksi välipäivä ja hoksasimme, miksi joku Coldplay tilaa raiderissa takahuoneeseen joogamattoja ja muutakin kuin kaljaa”, Aapo Rautio nauraa. ”Se oli mahtava kokemus. Pääsimme soittamaan monessa erilaisessa paikassa, jotka kaikki olivat uusia meille.” ”Joka päivä saimme rutiinia ja pääsimme kokeilemaan erityylisiä settejä erilaisilla biiseillä. Tuntui, että kehityimme koko ajan ja viimeinen keikka oli soitannallisesti paras. Huomasimme myös, että Oulussa oli kotiyleisö, joka tunsi meidät.” The Southgates odottaa jo kesän keikkoja. Hommaa tehdään tosissaan hauskanpitoa unohtamatta. Varjo-festivaalien keikka on bändille kesän kohokohta. Paikalla on varmasti innostunut kotiyleisö. •
42 TEKSTI Maria Beslic KUVITUS Tuuli Heikura ILMIÖT A rp a p e l i ä Kerätyt opintopisteet määrittävät paitsi opintojen etenemistä, myös opiskelijan toimeentuloa. Laskennallisesti yhteen nopan ansaitsemiseen pitäisi käyttää 27 työtuntia. Oulun ylioppilaslehden selvityksen mukaan tämä kuitenkin harvoin toteutuu.
43 M inkä arvoinen opintopiste on? Yleensä vastaukseksi annetaan yhtälö, jossa yksi opintopiste vastaa 27 tuntia opiskelijan työtä. Vaikuttaa varsin yksinkertaiselta, mutta näin ei aina ole. Lähes puolitoista vuotta kestänyt kirjanpitoni opiskeluun käyttämästäni ajasta paljastaa, että pääasiassa opintojaksoihin kuluu paljon vähemmän aikaa kuin olisi tarkoitus. Ennätykseni lienee kymmenen opintopisteen kandidaatintutkielma, johon käytin noin 75 tuntia eli alle kolmen opintopisteen verran. Jotkut opiskelijat pyrkivät tarkoituksellisesti hankkimaan opintopisteitä niin vähällä vaivalla kuin mahdollista. Kaksi vuotta sitten perustetulla Helpot nopat -sivustolla listataan verkkokursseja, joita voi etusivun mainoslauseen mukaan hyödyntää ”vapaasti valittaviin opintoihin ja opintotukea varten”. Sivustolla listatut kurssit on usein mahdollista suorittaa monivalintatentillä, jonka saa uusia niin monta kertaa kuin on tarpeen. Koska opintotukeen ovat oikeutettuja vain 55 opintopistettä vuodessa tai 5 opintopistettä opintotukikuukautta kohti suorittavat, nopealla aikataululla suoritettaville opinnoille on tarvetta. Helpot nopat tulevat siis hyötykäyttöön, mutta mitä opintopisteen saamiseksi ylipäänsä vaaditaan? Italian opintopiste on 25 tuntia, Saksan 30 Opintojen ajallinen mitoittaminen juontaa työajan laskemiseen. Opiskelijan odotetaan työskentelevän viisi päivää viikossa ja kahdeksan tuntia päivässä, ja tähän odotukseen perustuu myös opintopistemalli. ”Ajatellaan, että opiskelu on kokoaikaista työtä, josta ei varsinaisesti makseta palkkaa, mutta siihen ollaan silti sitouduttu samalla tavalla kuin työhön”, kasvatustieteellisen tiedekunnan väitöskirjatutkija ja yliopisto-opettaja Jarkko Impola vertaa. Eurooppalaiset opetusministerit alkoivat yhdenmukaistaa Euroopan korkeakoulujärjestelmiä vuonna 1999 ja käynnistivät uudistuksen, joka tunnetaan Bolognan prosessina. Prosessin tavoitteena oli muun muassa helpottaa opiskelijoiden liikkuvuutta maiden välillä. Tuolloin opiskelijoiden vuotuista työmäärää kartoitettiin, ja se vaihteli maittain 1 500 tunnista 1 800 tuntiin. Myös laskennallinen työmäärä opintopistettä kohden vaihtelee: Italiassa selviää 25 tunnilla, kun taas Saksassa uurastetaan 30 tuntia. Suomessa päädyttiin sopimaan, että yksi opintopiste vastaa 27 tuntia, minkä myötä opiskelijan vuotuinen työmäärä on 1 600 tuntia. Suomalaisten korkeakoulujen lukukaudet ovat kuitenkin niin lyhyet, että 1 600 tunnin työmäärä on melko vaikea saavuttaa, ellei sitten opiskele lukukausien ulkopuolella. 40 tunnin työviikko toteutuisi, mikäli lukuvuoden yhteenlaskettu pituus olisi 10 kuukautta. Tosiasiassa suurin osa opintojaksoista toteutuu 7–8 kuukauden sisällä – tämän myötä yhden opiskeluviikon laajuus olisi 50–57 tuntia. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa ole: keskimäärin opiskelijan työviikko on Suomessa Opetus-ja kulttuuriministeriön (OKM) selvityksen mukaan 26,8-tuntinen. ”Sekin on yksi kysymys, pitäisikö opintopisteiden laskennallisia tuntimääriä korjata alaspäin”, Impola pohtii. Näin esimerkiksi viiden opintopisteen kurssi saattaisikin olla vain neljän opintopisteen arvoinen. Edes lääkisläinen ei opiskele kahdeksasta neljään joka päivä Pyysin tätä juttua varten eri tiedekuntien opiskelijoita seuraamaan yhteen opintojaksoon käyttämäänsä aikaa. Tavoitteenani oli kartoittaa, onko tiedekuntien välillä eroja siinä, kuinka paljon yhden opintopisteen suorittamiseen kuluu aikaa Oulun yliopistossa. Sain käyttööni dataa kolmesta eri alaan kuuluvasta kurssista. Kauppatieteiden alaan kuuluvan Brand Management -kurssin (6 op) saattoi suorittaa 42 tunnin työllä, kun taas Johdatus systemaattiseen kulttuurimaantieteeseen -kurssiin (5 op) kului 53 tuntia. Kummassakin tapauksessa kurssiin käytetty aika jäi reilusti alle puoleen laskennallisesta työmäärästä. Eurooppalaisten opiskelijoiden ajankäyttöä eri aloilla on tutkittu Eurostudent-tutkimuksessa. Siitä selviää, että ajankäytöllisesti kaikkein intensiivisempiä ovat lääketieteelliset ja luonnontieteelliset alat. Sen jälkeen tulevat tekniset alat ja sitten kauppatieteellinen, kasvatustieteet ja humanistiset alat. Lääketiedettä kolmatta vuotta opiskeleva Maiju Saukkonen seurasi Akutologia ja traumatologia -kurssiin (7 op) käyttämäänsä aikaa. Kurssin laskennallinen työmäärä on 189 tuntia, mutta Saukkonen laski kuitenkin käyttäneensä siihen 95 tuntia eli noin puolet arvioidusta työajasta. ”En voi puhua kenenkään muun puolesta, mutta minulle on aika tavallista, että kurssiin käytetty aika jää alle sen, mitä on arvioitu”, Saukkonen pohtii. Saukkonen kuitenkin tunnistaa ajankäytön intensiivisyyden lääketieteellisessä. ”Meillä on aika paljon läsnäoloa vaativaa opetusta. Se heijastuu siinä, ettei meillä ole välttämättä aikaa siihen itseopiskelumäärään, jota meiltä A rp a p e l i ä
44 edellytetään – tai jos olisi, niin sitten opiskeluun menisi koko päivä.” Hänen mukaansa harva lääketieteen opiskelija kuitenkaan käyttää opiskeluun kokonaisen työpäivän verran aikaa päivittäin. ”En usko, että kaikki opiskelisivat joka päivä kahdeksasta neljään”, hän toteaa. Opintoihin käytetty aika ei aina korreloi kuormituksen kanssa, minkä myös Impola on havainnut. ”Opiskelijoiden opintoihin käyttämä aika ja heidän kokemansa kuormitus pitäisi pystyä irrottamaan toisistaan, sillä myös tutkimuksissa on todettu, että ne eivät välttämättä korreloi. Ne voivat korreloida, mutta ne ovat empiirisesti eri asioita.” Suorituksista palkitaan sekä yliopistoa että opiskelijaa Yliopistojen opiskelijamäärät ovat kasvaneet huomattavasti toisen maailmansodan jälkeen. Oulun yliopistossa on yli 12 000 opiskelijaa ja Oulun ammattikorkeakoulussa lähes 10 000 lisää, eli Oulussa on yhteensä yli 20 000 korkea-asteen opiskelijaa. ”Sellaisen ihmismäärän kouluttaminen on pakostakin enemmän tai vähemmän tehdasmaista”, Impola toteaa. Kun yliopistoista tuli osa koko kansan koulutusjärjestelmää ja niiden opiskelijamäärät moninkertaistuivat, opetus ei enää sujunut yhtä helposti kuin ennen. Tarvittiin jonkinlainen järjestelmä, jonka mahdollistaisi opintojen ajallisen mitoittamisen. Aloite tällaisen järjestelmän käyttöönottamiseksi tuli politiikasta. Valtioneuvosto esitti vuonna 1966 toiveen korkeakouluopintoihin käytettävän ajan lyhentämisestä, ja yhdeksi keinoksi nimettiin suorituspistejärjestelmän käyttöönotto. Impolan mukaan Suomen korkeakoulujen rahoitusmalli on hyvin tulosohjautunut, mikä johtuu siihen liittyvistä kuluista. ”Koulutusta pidetään yhteiskunnallisella tasolla tärkeänä ja relevanttina, mutta siihen uppoaa paljon veronmaksajien rahaa etenkin korkeakoulutasolla. Kun korkeakoulutukseen liittyy tulosindikaattoreita, kuten tietty määrä julkaistuja tutkimuksia tai tietty määrä tutkintoja tietyssä ajassa, koulutus intensifioituu ja markkinaehtoistuu.” Markkinaehtoistumisen myötä korkeakoulut ovat alkaneet kilpailla keskenään rahoituksesta. Nykyinen rahoitusmalli perustuu tutkintojen määrään: tavoiteajassa valmistuva opiskelija tuo korkeakoululle rahaa, minkä vuoksi opiskelijoiden halutaan valmistuvan nopeasti. Opetushenkilöstö ei tunnista vaatimusten ”säätämistä” Onko riskinä se, että korkeakoulut ja yliopistot pyrkivät helpottamaan opiskelua ja valmistumista rahoituksen säilyttämiseksi? Impolan mukaan näin voi olla. ”Niillä aloilla, joilla se on mahdollista, saattaa olla kiusaus edistää tutkintojen määrää laadun kustannuksella. Esimerkiksi opinnäytetöiden minimivaatimuksia tai opintojaksojen sisältöjä saatetaan säätää uusiksi. On kiusallista, jos yhdelle vuosikurssille sattuu muodostumaan opintojakso, jonka läpäisyprosentti on erityisen alhainen.” OYY:n koulutuspoliittinen asiantuntija Mikko Hakoniemi kertoo, että vuonna 2025 on tarkoitus ottaa käyttöön uusi korkeakoulujen rahoitusmalli, joka korostaisi tavoiteajassa valmistuneita tutkintoja nykyistäkin enemmän. Uudessa rahoitusmallissa yliopistot saisivat määräajassa valmistuneesta opiskelijasta 1,8-kertaisen määrän rahaa verrattuna opiskelijaan, jonka valmistuminen myöhästyy tavoiteajasta yli vuoden. Nykyisessä mallissa kerroin on 1,5. ”Uusi rahoitusmalliluonnos asettaa entistä enemmän paineita sille, että pitää saada tutkintoja tavoiteajassa ulos. Yliopistolla tulee painetta saada tutkintoja nopeutettua, ja uhkana voi olla, että kurssija tutkintokohtaisista vaatimuksesta joustetaan”, Hakoniemi toteaa. Haastattelemani opetushenkilökunnan edustajat eivät tunnista ilmiötä, jossa vaatimuksia lasketaan kurssien läpäisyn tai yliopistosta valmistumisen helpottamiseksi. Kasvatustieteellisen tiedekunnan koulutusdekaani Sari Harmoinen kertoo, että kurssien kuormitusta on muokattu kumpaankin suuntaan. ”Toisissa opintojaksoissa on lisätty kirjallisuutta, toisissa vähennetty. Samaa on tehty myös tehtävissä ja kontaktitunneissa”, hän toteaa. Teknillisen tiedekunnan koulutusdekaani, professori Antti Niemi nostaa esiin laskennallisen työmäärän mitoittamisen haasteet. ”Opetusja oppimistapojen monipuolistuttua kovin kaavamainen laskenta ei ole tässä suhteessa mahdollista. On syytä myös huomioida, että työmäärän mitoitus tehdään kuvitteelliselle keskiverto-opiskelijalle, mutta olemme kaikki hieman erilaisia yksilöitä”, hän kuvaa. Oulun kauppakorkeakoulun koulutusdekaani, professori Satu Nätti kertoo, että kurssien työmääriin tehdään muutoksia opiskelijoilta saadun palautteen perusteella. ”Meillä on onneksemme OBS:ssa sellainen tilanne, että opettajat useimmiten vetävät omaa kurssiaan pitkään, ja vaihtuvuus on suhteellisen vähäistä. Tällöin opiskelijoilta saatu palaute toimii hyvänä apuna myös kuormituksen mitoitukseen ja ’säätämiAjatellaan, että opiskelu on kokoaikaista työtä, josta ei varsinaisesti makseta palkkaa, mutta siihen ollaan silti sitouduttu samalla tavalla kuin työhön. ”
45 seen’ vuodesta toiseen.” Palautteen vastaanottamisessa on kuitenkin otettava huomioon keskimääräinen mielipide. ”Koska kuormituksen kokemus on aina yksilöllinen, kannattaa opiskelijapalautetta kuunnella herkällä korvalla ja miettiä, miten yksittäiset kokemukset suhteutuvat koko kohortin kokemukseen”, Nätti toteaa. Työt, perhe, ainejärjestötoiminta, biletys – ja opiskelu Opiskeluun käytetty aika saattaa olla kurssisuunnitelmien arvioita vähäisempi myös siksi, että useiden kurssien laskennallisesta työmäärästä suurin osa on korvamerkitty itsenäiseen työskentelyyn käytettäväksi. Esimerkiksi Introduction to North American Studies -kurssin (5 op) työmääräksi on arvioitu yhteensä 135 tuntia, josta luentoihin kuluu 22 tuntia ja projektityöskentelyyn 40 tuntia. Itsenäiselle opiskelulle on varattu 73 tuntia, joka on yli puolet kurssin laskennallisesta työajasta. Ajan jättäminen itsenäiselle opiskelulle ja opitun omaksumiselle on osa hyvää yliopistopedagogiikkaa. Korkeakouluopintojen mitoitusta käsittelevä, vuonna 2003 julkaistu Anna aikaa ajatella -teos korostaa sitä, että kullakin kurssilla tulisi jättää riittävästi aikaa opittujen asioiden pohdintaan ja syvälliseen sisäistämiseen. Esimerkiksi jokaista luentotuntia kohden tulisi olla varattuna vähintään yksi, mieluusti kolme tuntia opiskelijan itsenäistä työtä, joiden tarkoituksena on luennolla opittuihin asioihin perehtyminen ja niiden kertaaminen. Opiskelijan elämässä on kuitenkin useita tekijöitä, jotka saattavat estää opintoihin keskittymisen sillä intensiteetillä, joka on välttämätön asioiden syväoppimiseen. Opiskeluun käytettävää aikaa saattavat Impolan mukaan vähentää muun muassa perhe, työssäkäynti sekä opintojen oheistoiminta, kuten ainejärjestötoimintaan osallistuminen tai biletys. ”Ajatus kokoaikaisesta opiskelijasta muuttuu koko ajan suhteellisemmaksi”, Impola toteaa. Moni opiskelija käy töissä, ja vaikka töiden tekeminen ei välttämättä haittaa opiskelua, Impolan mukaan jo yli viidentoista tunnin viikoittainen työnteko voi vaikuttaa opiskeluun. Yleensä ensimmäisenä tingitään kuitenkin vapaa-ajasta. Muihin ei kannata verrata, opiskelija muistuttaa Opiskelijan ajankäyttö on siis vahvasti yksilöllinen asia, johon vaikuttavat monet eri tekijät. Yhdenkin kurssin opiskelijoiden välillä voi olla vaihtelua siinä, paljonko opiskeluun käytetään aikaa. ”On tosi epähedelmällistä verrata yhtään keneenkään, koska se, mitä kukin vaatii oppiakseen, on tosi erilaista ja oppimistyylit ovat erilaisia. Joku voi saada samassa ajassa opiskeltua tehokkaammin kuin joku toinen tai joku saattaa käyttää vähemmän aikaa ja menestyä silti paremmin”, Maiju Saukkonen tiivistää. ”Omaan historiaan voi verrata, ja sen takia minusta on ollut hyödyllistä kerätä opiskelutunteja ylös. Silloin on omaa dataa, johon pystyy vertaamaan itseään muiden sijaan.” •
HENKILÖKUVA 46
47 Kalle Vehkaperä haki ensimmäistä kertaa lääketieteelliseen vuonna 2021, automaatioinsinöörinä ja kouluttauduttuaan personal traineriksi. Ensimmäinen hakuyritys Oulun lääketieteelliseen ei tuottanut tulosta. Yliyrityksestä aiheutunut uupumus nosti kynnystä uudelle hakuyritykselle. TEKSTI & KUVA Sanna Niemi K alle Vehkaperä on kotoisin Kellon Kiviniemestä, ammattikalastajien suvusta. Hän työskenteli monet kesät troolarilla, jonka alueena olivat Selkämeri sekä Suomenlahti. Meripahoinvoinnista kärsiessä ala ei tuntunut sopivalta. Valmistuttuaan automaatioinsinööriksi hän oli suvun ensimmäinen korkeakoulun käynyt henkilö. ”Tykkään ihmisistä enemmän kuin laitteista”, mietti Vehkaperä vuonna 2019. Ammattikoulun jälkeen suoritettu sähköinsinöörin tutkinto mahdollisti työskentelyn paperitehtaalla, mutta työ ei tuntunut enää mielekkäältä. Hän lähti muuttamaan pitkäaikaista harrastustaan ammatiksi ja valmentautui personal traineriksi. Hyvin rullaamaan lähteneet valmentajan työt eivät kestäneet pitkään poikkeustilan ja koronan viedessä mahdollisuudet työntekoon. Silloin mieleen tuli jo ajatuksissa pyörinyt haave lääketieteen opinnoista. Aiemmin haave tuntui kaukaiselta, mutta nyt pysähtyminen loi hyvät olosuhteet pääsykokeisiin valmistautumiseen. Alanvaihto on monesti muusta kiinni kuin vain itsestä Alanvaihtajalle pääsykokeiden aika on usein haastava. Pääsykokeisiin valmistautumisen aikaan raha-asiat olivat usein mielessä, eikä jo alkanut opintolainan takaisinmaksu helpottanut tilannetta. Vehkaperä onkin kiitollinen, kun lähipiiri ja avovaimo pystyivät tukemaan hakuaikana henkisen tuen lisäksi myös rahallisesti. Aiemmin käydyt tutkinnot myös laskevat mahdollisuuksia sisäänpääsyyn joillain aloilla, sillä ensikertalaisille on enemmän aloituspaikkoja kuin muilla. ”Norjassa tilanne on toinen ja jo suoritetuista opinnoista saa jopa lisäpisteitä hakuvaiheessa”, hän kertoo. Työskentely kokoaikaisesti ja uusien biologian, fysiikan ja kemian opintojen yhdistäminen ei ollut sopiva vaihtoehto. Pääsykoemateriaalina olivat lukion kurssikirjat. ”Tietääkseni kaikilla vuosikurssilaisillani on lukio-opintoja taustalla, mutta minulla ei ole”, sanoo Vehkaperä. Pääsykokeisiin valmistautuessa Vehkaperä suosi intervalliopiskelua, jossa isot kokonaisuudet paloitellaan osiin. ”Käytin tätä myös pienempien kokonaisuuksien opiskeluun kuten biologian esseiden ulkoaopetteluun.” Esseet jäivät ulkomuistiin kääntökortteja käyttäen, muutama lause kerrallaan. Toinen hyväksi koettu tekniikka oli ajastettua kertaamista. Silloin opiskeltuun aiheeseen palataan vasta viikon päästä uudelleen. Joillekin aikavälinä voi toimia pidempi tai lyhyempi jakso. Kertaamiseen auttoi myös oppimista tukeva ilmainen Anki-sovellus ja siihen sisäänrakennettu kertausominaisuus, Vehkaperä kertoo. Vehkaperän vaikea-asteinen lukihäiriö toi lisähaastetta tilanteeseen. Uusiin oppiaineisiin ja oppikirjoihin tutustuminen oli aikaavievää hitaan lukunopeuden takia. Ensimmäisellä kerralla hän tunsi lukeneensa liikaa, mikä johti uupumukseen. Toisella hakukerralla hän haki apua valmistautumiseen valmennuskurssilta. Tärkein valmistautumiskeino oli materiaalien opiskelun lisäksi harjoitella koetilannetta ennakkoon. ”Koepäivän rutiini auttaa suoriutumaan kokeesta parhaalla tavalla”, kertoo Vehkaperä. Kaukaisesta haaveesta totta Toinen hakukerta vuonna 2022 tuotti tulosta ja opiskelupaikka lääketieteelliseen aukesi. Nyt toista vuotta opiskelevan Vehkaperän opinnot etenevät nopeaa tahtia. Lukihäiriö ei ollut este opiskelupaikan saamiseen eikä opiskeluun, mutta on tuonut hieman erityisjärjestelyjä. Hitaan lukemisnopeuden takia hän sai pääsykokeiden tekoon 30 minuuttia lisäaikaa. Luennoilla kuunteleminen ja kirjoittaminen on ollut haastavaa. Hän on ratkaissut ongelman käymällä vähemmän luennoilla, sillä omaan tahtiin itsenäinen opiskelu on tuntunut parhaalta vaihtoehdolta. Kalle Vehkaperä on nyt matkalla kohti unelma-ammattiaan. Toimiminen asiantuntijan roolissa, ihmisläheinen työskentely ja auttamisen halu toteutuvat lääkärin työnkuvassa. Tuleville hakijoille hän suosittelee palautumiseen panostamista, lukemisen jaksottamista ja erilaisten opiskelutekniikoiden hyödyntämistä. Viimeisillä viikoilla löysääminen voi olla jopa toimivampi ratkaisu kuin pänttäystahdin kiristäminen, neuvoo Vehkaperä. • Kolmannella tutkinnolla kohti unelma-ammattia