NUMERO 7 – JOULUKUU 2016 www.elakelaiset.fi Seuraa meitä myös Facebookissa: www.facebook.com/elakelaisetry ELÄKELÄISET RY TOIVOTTAA HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Joulukorttirahat olemme tänä vuonna lahjoittaneet Hyvä joulumieli -keräykseen. Eläkeläinen-lehden perinteiset joulutervehdykset sivuilla 20–35. Eläkeläiset ry ja lehti kiittävät lämpimästi kaikkia tervehtijöitä ja tervehdysten kerääjiä! ” Me, maailman ihmiset, emme ole erilaisia. Me olemme samanlaisia, meillä on samat tarpeet ja tunteet, reagoimme samoin, kun joudumme uhatuiksi ja reagoimme samoin, kun tunnemme itsemme hyväksytyiksi ja rakastetuiksi. Miksi haemme eroavaisuutta, kun meidän pitäisi hakea yhtäläisyyttä, ymmärtää kaikkinainen samanlaisuutemme?” Tuula-Liina Varis Kolumni Sivu 15 Sivu 21 Sivu 44 Yayoi Kusama Tasapainoliikkeitä tulossa Kuva: Kirsti Palonen
2 – Nro 7 joulukuu 2016 ELÄKELÄINEN SUOMI 100 – TYÖLLÄ RAKENNETTU Pääkirjoitus HANNU PARTANEN Puheenjohtajan palsta MARTTI KORHONEN Elämme vuoden pimeintä aikaa. Valitettavasti elämme myös heikompiosaisten kannalta pimeintä ja raskainta aikaa miesmuistiin. Maan hallitus leikkaa ja kurjistaa ennennäkemättömän epäoikeudenmukaisesti. On tyhjänpäiväistä väittää, ettei tälle linjalle olisi vaihtoehtoja. Kyllä niitä on. Kyse on valinnoista. Nyt esimerkiksi kaivosyhtiö Terrafameen riittää pumpattavaksi satoja miljoonia euroja, hävittäjähankintoihin miljardeja. Tarjolle tuodaan verohelpotuksia yrityksille, verohelpotuksia suurituloisille. Lause “sitä saa mitä tilaa” on kääntynyt paradoksiksi. Emme me ole tällaista tilanneet, mutta silti ruoska vain heiluu. Elämme myös aikaa, jossa soteja maakuntahallintouudistus etenee kovalla vauhdilla. Eläkeläisjärjestöinä olemme tehneet valtakunnan tasolla kovasti töitä sen eteen, että vanhusneuvostot säilytetään ja myös esittäneet niille entistä merkittävämpää ja vaikuttavampaa maakunnallista roolia. Nyt kannattaa eri yhteyksissä nyt olla aktiivinen niin kuntien kuin maakuntienkin valmisteleviin tahoihin. Nyt on mitä suurimmassa määrin vaikuttamisen paikka. Elämme myös aikaa, jossa valmistaudutaan ensi kevään kuntavaaleihin. Näissä vaaleissa päätetään kuntalaista kaikkein lähinnä olevista asioista. Kyse on palveluista. On siis todella tärkeää, että olemme mukana vaaleissa. Ehdokkaina, tukiryhmissä, äänestäjinä: tavalla, jonka itse kukin kokee ja näkee tärkeäksi. Mutta missään nimessä ei kannata jäädä pelkäksi sivustakatsojaksi. Sataprosenttisen varmaa nimittäin on, että kuntien ja kaupunkien valtuustot tulevat joka tapauksessa valituiksi. Mutta se, kuka ja ketkä siellä päättävät meitä koskevista asioista, on omissa käsissämme. Eläkeläisiä on puolitoista miljoonaa, mutta riskinä on koko ajan se, ettei meitä huomioida päätöksissä. Ja mitä vähemmän meidän asioillemme löytyy ymmärtäjiä päätöksentekijöiden joukossa, sitä suuremmaksi kasvaa riski joutua paitsioon. Meidän on oltava vahvoja, ja yhdessä me olemme sitä. Se on voimamme: käyttäkäämme sitä oikein, kun demokratia antaa siihen mahdollisuuden. Elämme onneksi myös valoisien ajatusten aikaa. Kiitos kaikille kuluneesta vuodesta. Olen saanut tavata eri puolilla maata valtaisan määrän hienoja ihmisiä, käynyt lämpimiä keskusteluja, kuullut hyviä ajatuksia, kerännyt voimaannuttavia kokemuksia. Teidän kaikkien kanssa on hienoa toimia. Olen iloinen ja ylpeä siitä, että meidän ihmiset ymmärtävät sanat solidaarisuus ja oikeudenmukaisuus aidosti ja syvällisesti. Se näkyy kaikessa toiminnassamme: ketään ei jätetä. Hyvää loppuvuotta ja antoisaa joulun aikaa! Ensi vuonna taas tapaamme. Yhdessä pystymme vaikuttamaan S iinä missä joulun läheisyys lämmittää mieltä ja herkistää omaatuntoa, kylmää sydäntä ja repii sielua eduskunnan valtion vuoden 2017 talousarvion käsittelyn seuraaminen. Sipilän hallitus runnoo keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen enemmistön turvin läpi poikkeuksellisen epäsosiaalisen talousarvion. Hallituksen leikkuri iskee taas perusturvaan. Kansaneläkeindeksin 0,85 prosentin alennuksen kohteena ovat kansaneläkkeet ja takuueläkkeet, eläkeläisten asumistuki, vammaisetuudet, sairauspäivärahat, työttömyysturva, lapsilisät ja kotihoidontuki. Kaikki tämä tulee jatkeena jo päätetyille sairausvakuutuskorvausten heikennyksille ja omavastuiden korotuksille. Veroratkaisut ovat eduskunnalle esitettyjen vaikutusarvioidenkin mukaan epäreiluja. Kaikkien pienituloisimpien verotus ei pienene lainkaan. 1 500 euron kuukausituloilla saa lisää käteen kuusi euroa, noin 3 500 euroa ansaitseva 16 euroa ja mitä enemmän ansaitsee, sitä enemmän vero kevenee. Hallitus ohjaa rahaa yli 7000 euroa kuukaudessa tienaavien ansiotulojen verotuksen keventämiseen, miljoonaperintöjen verojen laskemiseen sekä hyvätuloisten yrittäjien verotuksen keventämiseen. Päätöksillään hallitusrintama tietoisesti haurastuttaa hyvinvointivaltiota ja lisää sosiaalista eriarvoisuutta. Päätökset satuttavat kipeimmin pienituloisia ihmisiä. Pitkällä aikavälillä kasvava eriarvoisuus koskettaa meitä kaikkia ja tuottaa pahoinvointia. Se kostautuu koko yhteiskunnalle. Kun vielä maailmanlaajuinen poliittinen toimintaympäristö on poikkeuksellisen epävakaa ja ennustamaton, olisi Suomessa syytä vahvistaa yhteiskunnan sisäistä eheyttä eikä murentaa sitä, kuten hallitus nyt tekee. Hallitus on puhtaan markkinalähtöisen ja yrityskeskeisen oikeistolaisen ideologiansa vanki. Sipilän johdolla keskusta on kadottanut täysin alkiolaisen sosiaalisen omantuntonsa. Kokoomuksessa omantunnon paikalla on tunnetusti raha, joten heille meno sopii. Perussuomalaisille riittää ministeriautojen kyyti ja toistuvat julkijupakat omiensa yhteyksistä rasismiin ja väkivaltaan. Itsenäinen Suomi täyttää sata vuotta vuonna 2017. Alkamassa on merkittävä juhlavuosi, joka näkyy koko vuoden koko Suomessa. Valtiollisen juhlavuoden teemana on yhdessä. Järjestömme arvostaa korkealle juhlavuoden ja liittää sen osaksi omaa toimintaansa. Valmistautuminen Sotkamon Vuokatissa 13.–15. kesäkuuta 2017 pidettäviin Eläkeläiset ry:n kesäpäiviin on jo käynnissä. Tapahtumamme on rekisteröity osaksi juhlavuoden virallista ohjelmaa. Päiviemme teemaksi on valikoitunut järjestön edustajakokouksen päätöksellä Suomi 100 – työllä rakennettu. Korostamme kaikkien sukupolvien työn ja arkisen aherruksen merkitystä, johon maamme vauraus ja hyvinvointi perustuvat. Jokainen vuorollaan ja paikallaan on tuohon työhön osallistunut ja osallistuu. Tämän päivän eläkeläinen tunnistaa itsensä tuosta sukupolvien ketjusta. Samalla, kun huolehdimme osaltamme siitä, että tuo ketju jatkuu ja kannattaa tulevat polvet, korostamme, että yhteiskunnalla on viimekätinen vastuu myös tämän päivän eläkeläisväestön hyvinvoinnista. Sen on vastattava niin eläkekuin hoivalupauksestaankin. Jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus turvalliseen ikääntymiseen, hyvään vanhuuteen ja arvokkaaseen kuolemaan. Kiitän lämpimästi kuluneesta toimintavuodesta järjestömme kaikkia jäseniä ja ystäviä, kaikkia toiminnassamme mukana olleita ja sitä tukeneita ja avustaneita. Eläkeläistoiminta on tekijöittensä näköistä, kotikutoista ja sen lähtökohtana ovat jäsenistön tarpeet ja toiveet. Toiminta perustuu yhdistysaktiivien vapaaehtoiseen työhön ja yhdessä tekemiseen. Toivon rauhallista joulua ja iloista joulumieltä kaikille. Yhteinen toimintamme jatkuu hyvin ansaitun joululoman jälkeen. Kylmää kyytiä joulun alla Suomi 100 – työllä rakennettu
Nro 7 joulukuu 2016 – 3 ELÄKELÄINEN Suomi 100 – työllä rakennettu – tilkuista peitoksi on projekti, joka tarjoaa jäsenistöllemme yhteistä tekemistä kevätkaudeksi 2017. Osana kesäpäivien yhteisiä valmistelupuuhia on askarrella tilkkuja, tilkuista isoja tilkkuja tai pieniä peittoja ja lopulta suuri peitto. Samantyyppinen ja pidetty hanke oli ”historialakanoitten” valmistus järjestön 50-vuotisjuhlille vuonna 2009. Tilkkujen parissa askartelu antaa yhdistysväelle aiheen yhteiseen keskusteluun, muisteluun, ideointiin ja käsillä tekemiseen. Tilkkuhommia voi tehdä yhdistyksen viikkokerhossa, käsityökerhossa tai vaikkapa muistikerhon kokoontumisessa. Julkaisemme tilkkuteoksen valmistusohjeen tässä lehdessä. Ohjeen on laatinut Kansan Sivistystyön Liiton KSL ry:n kulttuurintuottaja Jutta Lithovius. Ohjetta voi pyytää myös kirjallisena Eläkeläiset ry:n toimistolta, Tuija Aali, puh. 020 743 3610, tuija.aali@elakelaiset.fi. Värikäs peitto Vuokattiin Kaikki yhdistykset kutsutaan mukaan tilkkutalkoisiin Katso tarkemmat tiedot ja ohjeet sivulta 5! Vuokatin valmistelut vauhdissa Syksyn kursseilla on valmistauduttu monin tavoin Vuokatin kesäpäivien ohjelmistoon ja järjestelyihin. Musiikkitanssija liikuntakursseilla on valmisteltu ohjelmaa. Matkavastaavien neuvottelupäivillä perehdyttiin tapahtuman päiväjärjestykseen. Samaan aikaan työpajakurssilla harjoiteltiin esiintymisja kädentaitoja. Tilkuista peitoksi. Vuokatin kesäpäiville valmistuvan suurtyön osasia alettiin valmistaa mm. Kuntorannan marraskuisella työpajakurssilla.
4 – Nro 7 joulukuu 2016 ELÄKELÄINEN Liikuntakampanjassa loppukiri • Vielä ehdimme kerryttää liikuntasuorituksia liikuntapasseihimme: kampanja päättyy tammikuun 2017 lopussa, jolloin paikallisyhdistyksen edustaja kerää passit talteen ja toimittaa tarkistamansa passit Eläkeläiset ry:n toimistolle helmikuun aikana. • Passit osallistuvat yhdistysten välisiin kilpailuihin ja arvontoihin. • Puolisentoista kuukautta on siis aikaa harrastaa itselleen mieluisaa liikuntaa, joko ulkona tai sisällä. Liikuntasuorituksiin voi kirjata hiihdon, luistelun ja kävelyn lisäksi vaikka lumilinnan rakentamisen. Liikunta voi olla myös hyötyliikuntaa, jollaiseksi sopii hyvin esimerkiksi joulusiivous. Kirjoitus ja valokuvauskilpailut • Suomi 100 -työllä rakennettu -kirjoituskilpailu päättyi vuoden 2016 lokakuussa. Kilpailuun osallistui 40 kirjoittajaa. Kirjailijat Tuula-Liina Varis ja Niina Hakalahti toimivat tuomareina. Tulokset julkistetaan helmikuun Eläkeläinen-lehdessä. • Valokuvauskilpailuun ehtii vielä mukaan: se jatkuu vuoden 2016 loppuun. Kilpailun otsikkona on Yrjö Lintusen 100-vuotisjuhlavuosi ja teemana Elämää 100-vuotiaassa Suomessa. • Kuvauskilpailuun osallistutaan digitaalisilla kuvilla. • Kuvauskilpailun tuomareina toimivat kuvaaja Martti Lintunen, Kansan Arkiston kuva-arkiston hoitaja Pia Pursiainen sekä toiminnanjohtaja Hannu Partanen. • Tarkempia kilpailuohjeita saa pyytää Eläkeläiset ry:n toimistolta. Kesäpäiväohjelmiin valmistautuminen • Pyysimme alustavat ilmoittautumiset Vuokatin kesäpäiväohjelmistoon marraskuun loppuun mennessä. Jonkin verran ilmoittautumisia olemmekin jo saaneet, mutta lisää postia odotamme saapuvaksi Eläkeläiset ry:n toimistolle mahdollisimman pian. • Toimistolta voi pyytää postitettavan ilmoittautumislomakkeen. Kesäpäiväohjelmiin voi ilmoittautua myös käyttäen Eläkeläiset ry:n verkkosivuilla olevaa sähköistä lomaketta. • Kansantanssin opettajan pitäisi saada tietää tanssiparien määrä ja sekaparien osuus, esiintymisasun väri ja onko kyseessä kansallispuku vai jokin muu asu. Siksi kysymme tätä tietoa ilmoittautumisen yhteydessä. • Kaikkiin kesäpäivien ohjelmiin voi vielä ilmoittautua: suurkuoroon, voimisteluesitykseen, kansantanssiin, senioritanssiin ja pienesityksiin. • Joukkoesitysten esiintymisasut eivät aiheuta osallistujille tai yhdistyksille kalliita hankintoja ja ovat käyttökelpoisia vaatteita kesäpäivien jälkeenkin. Voimisteluesitykseen kuuluu vaaleanvihreä t-paita, vaaleat housut sekä jalkineet. Asu on nähtävissä Eläkeläiset ry:n verkkosivujen aineistopankissa olevalla videolla. Senioritanssijoista miehet ja heidän paikallaan tanssivat naiset pukeutuvat Suomen lipun sinisiin t-paitoihin ja naiset valkoisiin, hameen ja housujen tulee olla väriltään tummat. Suurkuoron laulajilla ja säestäjillä on valkoiset puserot ja tummat hameet tai housut. • Kaikista esiintymisohjelmista järjestetään vielä kevätkaudella kurssit Kuntorannassa. Senioritanssin yhteisesitykseen osallistuminen edellyttää kurssin käymistä. Katso koulutuskalenteri, tämän lehden sivulla 45 • Kaikista esiintymisohjelmista järjestämme alueelliset kurssit maalis-huhtikuussa. Niistä ilmoitamme myöhemmin. • Eläkeläiset ry:n toimistolta on tilattavissa suurkuoron harjoitusäänite ja nuotit, kansantanssin musiikkiäänite sekä video. Voimisteluesityksen harjoitusvideo on katsottavissa Eläkeläiset ry:n verkkosivujen Aineistoa ohjaajilla -sivuilla. Voimistelun äänitettä sekä esityksessä käytettävää kuminauhaa voi tilata Eva Rönköltä. Senioritanssin kirjallisen ohjeen ja äänitteen voi tilata ohjaajilta Aira-Liisa ja Juhani Sorsalta Eläkeläiset ry:n toimiston kautta. Muita kesäpäivien väliaikatietoja • Majoitusvarausten perusteella kesäpäivien osallistujamäärä on tällä hetkellä noin 2200 henkeä. • Mahdollisia muutoksia tehtäessä osallistujia pyydetään olemaan yhteydessä suoraan Katinkullan myyntipalveluun, hotellimyynti.katinkulta@holidayclub.fi tai puh. 030 686 3000. • Mikäli ryhmän osallistujamäärä supistuu, myyntipalvelu pyytää olemaan yhteydessä mahdollisimman pian, jotta huoneita voidaan vapauttaa myyntiin. • Lähetämme matkavastaaville infokirjeen alkukeväästä. • Kesäpäivien oheistapahtumien tiedot täsmentyvät kevään aikana. TIINA RAJALA Kesäpäivätiedotuksia ja muistutuksia Eläkeläiset ry:n kesäpäivät 2017 ovat osa Suomen itsenäisyyden juhlavuoden Suomi 100 -ohjelmaa. Eläkeläiset ry:n kesäpäivät Vuokatissa 13.–15.6. 2017 Paltamon Eläkeläisten monitoiminaiselta Arja Jauhiaiselta sujuu niin laulu kuin liikuntakin. Kuva: Tuomas Talvila – Kurssilaisten arvioiden mukaan valitut laulut sopivat Vuokatin ”Itsenäisyys ja suomalainen työ” -teemoihin erinomaisesti, kertoo Sauli Malinen. Kuva: Tuomas Talvila Keravan Eläkeläisten liikuntaryhmän ohjaaja Oili Liukkonen (oikealla) on tässä kuvassa mukana Keravan monikulttuurisessa liikuntatapahtumassa. Kuva: Eva Rönkkö
Nro 7 joulukuu 2016 – 5 ELÄKELÄINEN Syksyn kursseilla on valmistauduttu monin tavoin Vuokatin kesäpäivien ohjelmistoon ja järjestelyihin. Musiikkitanssija liikuntakursseilla on valmisteltu ohjelmaa. Matkavastaavien neuvottelupäivillä perehdyttiin tapahtuman päiväjärjestykseen. Samaan aikaan työpajakurssilla harjoiteltiin esiintymisja kädentaitoja. Kuntorannan musiikkikurssilla oli aivan huippuporukka, ylistää vetäjänä toiminut Sauli Malinen. – Monet laulajat olivat tutustuneet Vuokatin kesäpäivien harjoituslevyyn ja laulun stemmoihin jo etukäteen, joten saimme esityskelpoisia lauluja taitavien säestäjien kanssa nopeasti valmiiksi. – Kaikki etukäteen harjoituslevyn ja nuotit tilanneet kehuivat niitä erittäin hyödyllisiksi, jatkaa Malinen. Esitettävät laulut eivät hänen mukaansa kaikki ole siitä helpoimmasta eikä tutuimmasta päästä, mutta itse asiassa juuri se sai erikoiskiitosta kurssilaisilta. – Enemmistö tuntui olevan sitä mieltä, että valitut laulut sopivat Vuokatin ”Itsenäisyys ja suomalainen työ” -teemoihin erinomaisesti. – Lisäksi kaikki laulut on sovitettu niin, että jos ei halua tai pysty laulamaan toisia ääniä, voi vallan mainiosti laulaa alkuperäistä melodiaa. – Kurssin lopuksi saimme esiintyä ja esittää kesäpäivien ohjelmistoa maanantai-iltana Kuntorannan ravintolassa muille paikalla olleille. Antti Vainikainen ohjasi hienosti kuoroa ja soittajia. Yleisön taputuksille ja jopa bravo-huudoille ei meinannut tulla loppua, joten saimme esittää vaikka emme olleet siihen osanneet varautua vielä ylimääräisen laulunkin, Sauli Malinen ihastelee. ”Yksi parhaista kursseista” – Täytyy kertoa, että tämä oli yksi parhaista musiikkikursseista, joilla olen ollut, kehuu puolestaan kurssille osallistunut Arja Jauhiainen Paltamon Eläkeläisistä. – Sauli Malinen ja Ahti Sepp ohjasivat meitä ammattitaidollaan laulujen maailmaan monen vuoden takaa tutuiksi tulleiden soittajien säestäessä. Ja niin laulut ja soitot lähtivät luistamaan. – Joukossa oli paljon tuttuja ystäviä, mutta mikä parasta, porukkaan oli tullut myös uusia laulajia ja näin ollen syntyi uusia tuttavuuksia. Liikuntakurssi oli järjestetty samaan aikaan, joka omalta osaltaan toi uusia ystäviä ja käytännöllistä oli, että päästiin samoilla kyydeillä kulkemaan. Jauhiainen toteaa useamman musiikkikurssin kokemuksella, että yhdessä laulaminen antaa tosi paljon miellyttäviä tunteita henkisellä tasolla. – Se on varmasti aivotoiminnalle hyvää lääkettä. Samoin alkulämmittelyt ja hengitysharjoitukset muokkaavat äänen kehittymistä laulutekniikkaan. Näitä oppeja voi ja kannattaa hyödyntää omissa laulutilaisuuksissa. – Laulu ja soitto yhdistävät ihmisiä ja antavat sisältöä elämään. Joten rohkeasti vaan mukaan musiikkikurssille, sieltä saa oppia, ei tarvitse olla mikään valmiiksi oppinut esiintyjä, Arja Jauhiainen innostaa. ”Oikea tekemisen meininki” Kuntorannassa oli mukana myös Oili Liukkonen Keravan Eläkeläisistä. Hän ohjaa Keravalla liikuntaryhmää, joka harjoittelee kohti kesäpäivien liikunnan yhteisesitystä. –”Vuokattijumpaksi” sitä epävirallisesti kutsun, vaikka itse kesäpäivien esitys kyllä on enemmänkin tanssillinen. Yhdistysten välisen yhteistyön hengessä keravalaisten ryhmään on liittynyt ja liittymässä liikkujia myös Järvenpäästä ja Tuusulasta. Vielä ehtii mukaan, sillä varsinaiset kesäpäiville tähtäävät harjoitukset alkavat tammikuussa, Oili Liukkonen kertoo. Kuntorannan kurssista ja esiintyjien yhteistyöstä siellä hänellä on pelkästään hyvää sanottavaa. – Erityisen hienoa oli havaita, että kurssin opettajat Kuntorannassa olivat niin innostuneita ja ammattitaitoisia. Esitys on kunnolla suunniteltu, ja siitä tuli ihan oikea tekemisen meininki. Oili Liukkonen on tuore Eläkeläiset ry:n jäsen ja näin ollen vasta tarttunut myös liikuntaryhmän ohjaajan tehtäviin. Hän ei ole liikunnan ”ammattilainen”, mutta lähti mukaan puhtaasta innostuksesta. – Liikunnan terveyttä ylläpitävä vaikutus on hirmuisen tärkeä, ja vielä korostuu, kun ihmiselle tulee lisää ikää. – Eikä liikunnan tarvitse välttämättä olla kaameata viiden tunnin päivittäistä rehkimistä salilla. Pienelläkin hyötyliikunnalla pääsee vauhtiin, hän kannustaa. TUOMAS TALVILA • osallistujat pohtivat omaa rooliaan 100-vuotiaan Suomen rakentajana • osallistujat hahmottavat yhteistyön merkityksen • osallistujat valmistavat ”omannäköisensä” tilkun juhlavuoden teemaan liittyen • kaikkien osallistujien valmistamat tilkut kiinnitetään toisiinsa ja kootaan peitoksi • Vuokatissa yhdistysten tekemät peitot / jäsenten tilkut kootaan yhdeksi suureksi tilkkupeitoksi • tilkkupeitolla tuomme esiin yhteistyön merkityksen 100-vuotiaan Suomen rakentamisessa • tilkkuja voi tehdä vielä Vuokatissakin Tilkkuteoksen tarvikkeet • tilkkutyössä käytetään ensisijaisesti kierrätysmateriaaleja • aineksina voi käyttää esimerkiksi kangastilkkuja, lankoja, liimaa, nauhoja, nappeja yms. • tarkemmat ohjeet, kuten esimerkiksi tilkkujen koko, ovat vieressä TIINA RAJALA 100 vuotta työllä rakennettu – tilkuista peitoksi Ohje työpajan vetämiseen omassa yhdistyksessä Tilkuista peitoksi työpajassa lähdetään ensin ideasta ja muistoista. Sen jälkeen lähdetään tekemään itse tilkkua. ALOITUS: Miltä tuntuu? Valitse pussista sellainen esine, joka herättää sinussa muistoja. Varaa pussiin noin 30 esinettä Pareittain jaetaan oma muisto, jonka esineen tunne sinussa herätti. (Aikaa 10 min) IDEAN JA MUISTON LÖYTÄMINEN: Tehdään oma elämänviiva. Piirretään suurelle paperille oma elämänviiva. Elämänviivaan kirjataan merkitykselliset tapahtumat ja hetket, kuten opinnot, harrastukset, työkokemus, luottamustoimet, vapaaehtoistyö, äitiys-/isyysloma, varusmiespalveluaika tai muut merkitykselliset elämäntilanteet. Jokainen saa itse valita, mitä tapahtumia haluaa sisällyttää elämänviivaansa. Varaa isoja papereita ja värikyniä (Aikaa 30 min) Tarkastele elämänviivaasi mikä hetki on ollut sinulle merkityksellinen ja jota haluat lähteä työstämään tänään? Pohdi hetki yksin, ympyröi tai merkitse valitsemasi aihe viivallesi. Kerro parillesi aiheesi ja keskustele hetki elämäviivan tekemisestä heränneistä ajatuksista (Aikaa 5 min) MUISTOSTA TILKKUTEOKSEKSI: Tilkkujen tekeminen. Valitsemasi aihe mielessä valitse sopiva kangastilkku pohjaksi työllesi. Tilkun koko 25 x 25 cm. Anna luovuuden viedä ja lähde kuvittamaan aihettasi tilkulle erilaisilla materiaaleilla mm. napeilla, langoilla, kankailla, nauhoilla, kirjomalla… Varaa kankaita, lankoja eri paksuisia, neuloja, virkkuukoukkuja, puikkoja, liimaa, nauhoja, nappeja … (Aikaa n. 2 tuntia) Valmiit työt kiinnitetään yhteen tilkkupeitoksi esim. ompelemalla, harsimalla, liimanauhalla. Yhdistyksessä koottu tilkkupeitto tai oma tekemä tilkku tuodaan mukana Vuokatin kesäpäiville. Vuokatissa kaikki peitot kootaan yhdeksi isoksi 100 vuotta työllä rakennettu – tilkuista peitoksi teokseksi Tilkkuteosten tekoa ja muita kädentaitoja harjoiteltiin Kuntorannan työpajakurssilla. Tilkkuteoksen tavoitteet ja sisältö “Huippuporukkaa” – Kesäpäivien ohjelmien valmistelut vauhdissa Kuntorannassa oli vauhti päällä. Kuva: Tiina Rajala
6 – Nro 7 joulukuu 2016 ELÄKELÄINEN Sähköisen postilaatikkouudistuksen valmistelijoiden pitäisi panna jäitä hattuun, kehottaa Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö. – Uuteen järjestelmään ei pitäisi rynnätä suinpäin. Ainakin vanhemmille ikäluokille pitäisi varata automaattisesti mahdollisuus asioida viranomaisten kanssa tavalla, johon he ovat tottuneet ja oppineet. Muussa tapauksessa syrjäytyminen yhteiskunnan normaalista toiminnasta saa vielä uudet kasvot, varoittaa Kivistö. Hallituksen päätöksen mukaan viranomaiset lakkaavat lähettämästä – ja ilmeisesti myös vastaanottamasta, Kivistö huomauttaa – paperille kirjoitettuja kirjeitä. Jokaisella pitäisi maan hallituksen päätöksen mukaan olla vuoden 2018 alussa sähköinen postilaatikko. Kaikki nykyään paperilla toimitettava viesti siirtyisi tietokoneilla tai älypuhelimilla hoidettavaksi. – Perheellemme läheinen henkilö eli 97-vuotiaaksi ja sairasti viimeisen 10 elinvuottaan Levyn kappale -dementiaa. Vaimoni hoiti hänen asioitaan, mutta kerran hänelle tuli aiheeton karhukirje laskusta, joka oli asianmukaisesti maksettu. Kun vaimoni selvitti asiaa, vastasi ystävällinen pankkivirkailija, että ”äitinne olisi pitänyt naputella omalla koneellaan kyseinen maksu”, jotta se olisi voitu hyväksyä, Kivistö kertoo. – Hups! Omalta koneeltaan? Ihmisellä ei ollut koskaan ollut omaa tietokonetta älypuhelimesta puhumattakaan. Sairautensa vuoksi hän ei kyennyt puhumaan eikä painamaan edes sairaalavuoteen yhteydessä olevaa hälytysnappia. Ja nyt nämä ”viisaat” vaativat, että kaikkien suomalaisten, myös muistisairaiden vanhusten, on asioitava viranomaisten kanssa sähköisesti. Kivistö huomauttaa, että sähköinen postilaatikko ei toimi sähköpostilla vaan pankkitunnusten avulla toimivassa asiointipalvelussa. – Palvelun käyttäjät voivat valtuuttaa jonkun toimimaan puolestaan. Se edellyttää silloin myös pankkitunnusten luovuttamista toisen käyttöön. Asia voi olla kunnossa silloin, kun esimerkiksi luotettava lähiomainen on lähellä ja hänellä on mahdollisuus auttaa. Läheskään aina tämä ei ole mahdollista. Ulkopuolisen valtuutetun käyttö luo varsinaisen apajan ei vain viranomaispostin vaan myös pankkitilien mahdollisille väärinkäyttäjille. Varsinkin yksinäiset vanhukset jäävät entistä pahempaan loukkuun. Ikäsyrjintä saa jälleen uuden ulottuvuuden. Kivistö toteaa suunnitelman tekijöiden sanovan ottavansa huomioon sen, että kaikilla ei mahdollisesti ole varaa hankkia laitteita. – Kyse ei ole vain varoista vaan ennen kaikkea siitä, että kaikilla ei ole tarvittavia taitoja ja uskallusta hoitaa tärkeitä asioita sähköisesti. Vaikka taitoja ja välineitä olisikin, on monilla sellaisia motorisia ongelmia, esimerkiksi käsien vapinaa, ettei tietokoneen hiiren käyttö ole mahdollista. Kuinka moni heistä hoksaa anoa erivapautta paperipostin käyttöön? – Hoitajamitoituksen heikennysaikeiden peruminen oli hieno uutinen ja iso saavutus kansalaisvaikuttamiselle, kommentoi Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Hannu Partanen. Hallitus perääntyi marraskuun puolivälissä suunnitelmastaan alentaa vanhainkotien ja muun ympärivuorokautisen hoivahenkilöstön mitoitusta. Hoitajamitoitus pysyy ennallaan nykyisen vanhuspalveluiden laatusuosituksen mukaisena eli 0,5 hoitajaa vanhusta kohden. Hallituksen ajamaa hoitajamitoituksen laskua ovat poliittisen opposition lisäksi vastustaneet voimakkaasti mm. lähija perushoitajaliitto Super ja lukuisat sosiaalija terveysalan järjestöt, mm. Eläkeläiset ry. – Se, että hallitus nyt joutui perääntymään, on voitto yhteiselle vaikuttamistyöllemme, Partanen kiittää. Samalla hän muistuttaa, että hallitus hakee edelleen ohjelmansa mukaisesti 70 miljoonan euron säästöjä julkiseen talouteen vuoteen 2019 mennessä. Uuden esityksen mukaan tämä hoituu henkilöstömitoituksen täsmentämisellä ja hoitajamitoitukseen laskettavan henkilöstön uudelleenmäärittelyllä. – On huolestuttavaa, että 70 miljoonan säästö aiotaan joka tapauksessa repiä samalta kohderyhmältä, sanoo Partanen. Hän toteaa, ettei Eläkeläiset ry voi kannattaa esimerkiksi henkilöstön uudelleenmäärittelyn kautta tapahtuvaa säästökikkailua. – Mikäli miljoonaluokan leikkauksia tehdään vanhustenhuoltoon, se näyttäytyy vääjäämättä hyvinvointitappiona ja elämänlaadun heikentämisenä hoitolaitoksissa, joissa henkilöstö jo nyt työskentelee jaksamisen äärirajoilla. ”Jatkoa seurattava tarkkaan” Myös Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö huomauttaa, että heikoimmassa tapauksessa mikään ei muuttuisi 0,4-suhteesta, ja puuttuva hoitohenkilökunnan osa täytettäisiin henkilökunnalla, joka ei kuulu ammatilliset vaatimukset täyttävään hoitohenkilökuntaan. – Jatkossa on syytä tarkkaan seurata, miten tavoite toteutetaan. – Hallituksen perääntyminen niin tässä kuin aiemmassa asumistukiasiassakin kuitenkin osoittaa, että järjestöjen aktiivisella työllä on saavutettu tuloksia, Kivistö kiittää. Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL:n puheenjohtaja Matti Hellsten johtaa Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:tä vuonna 2017. Hellsten valittiin kuuden järjestön yhteistoimintaorganisaation puheenjohtajaksi keskiviikkona 23.11. Helsingissä Eläketurvakeskuksen tiloissa koolla olleessa EETUn syyskokouksessa. EETUn puheenjohtajuus vaihtuu vuosittain vuorotteluperiaatteella. Vetovastuussa olevan järjestön puheenjohtaja toimii EETUn puheenjohtajana ja toiminnanjohtaja sihteerinä. Kuluvana vuonna puheenjohtajina ovat olleet Eläkeläiset ry ja sen puheenjohtaja Martti Korhonen. Toimintavuonna 2017 EETUn keskeiset tavoitteet liittyvät eläkeläisten ja ikäihmisten toimeentuloon, palveluihin, kuulluksi tulemiseen sekä asemaan ja arvostukseen. Vaikuttamistyön tukena hyödynnetään EETUn teettämän Huomisen kynnyksellä 2016 -tutkimuksen tuloksia sekä aiempia ohjelma-asiakirjoja ja kannanottoja. EETU seuraa ja vaikuttaa aktiivisesti lainsäädännön kehitykseen. Painopisteitä vuonna 2017 ovat työeläkeuudistuksen vaikutusten ja kansaneläkejärjestelmään liittyvän eläketurvan riittävyyden seuraaminen sekä soteja maakuntauudistus. ”Ikääntyneille on tärkeää, että he voivat saada kulloisenkin toimintakyvyn ja elämäntilanteen kannalta tarpeelliset, laadultaan hyvät palvelut. Palvelujen hinnoittelu ei saa muodostua esteeksi palvelujen käytölle”, toimintasuunnitelmassa linjataan. Soteja maakuntauudistukset luovat myös tarpeen EETUn alueellisen toiminnan kehittämisen arvioimiselle. ”Tämä työ on jo laitettu alulle”, totesi toimintasuunnitelman esitellyt EKL:n toiminnanjohtaja Timo Kokko. TUOMAS TALVILA Kalevi Kivistö: Sähköisen postilaatikon valmistelijoille jäitä hattuun Hallitus perui suunnittelemansa hoitajamitoituksen leikkauksen ”Iso saavutus kansalaisvaikuttamiselle” Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n jäsenjärjestöillä oli yhteisosasto 55plus-messuilla viikonloppuna 11. – 13.11. Helsingin Messukeskuksessa. Messuilla mm. esiteltiin EETUn teettämää Huomisen kynnyksellä -tutkimusta. 55plus-messut olivat osa Meidän viikonloppu -kokonaisuutta Messukeskuksessa. Kävijöitä tapahtumassa oli yhteensä 38 000. EETU ry mukana messuilla Alueelliset työpäivät jälleen alkuvuodesta 2017 Eläkeläiset ry järjestää tammihelmikuussa kaikissa aluejärjestöissä alueelliset työpäivät yhdistysten edustajille . Tilaisuuksia on Yhteensä 16, (Jokilaaksoissa ja Savossa 2 ja muissa aluejärjestöissä 1). Kuhunkin tilaisuuteen kutsutaan kaksi edustajaa per yhdistys ja kaksi aluejärjestön edustajaa. Kussakin tilaisuudessa on mukana järjestön työntekijä. Järjestö tukee aluejärjestöä tilaisuuksien kustannuksissa 9 euroa per osallistuja. Aluejärjestö huolehtii soveltuvan paikan ja tarjoilun sekä tiedottamisen. Järjestö tiedottaa tapahtumista myös vuoden 2017 ensimmäisessä yhdistyspostikirjeessä. Alueelliset työpäivät 2017 (Aika, aluejärjestö ja paikkakunta) Ma 23.1. Kaakkois-Suomi, Kouvola (Anjalankoski) To 26.1. Helsinki, Malmi Ma 30.1. Uusimaa, Vantaa Ma 30.1. Savo pohjoinen, Kiuruvesi Ti 31.1. Savo eteläinen, Varkaus Ti 31.1. Varsinais-Suomi, Turku To 2.2. Kainuu, Kajaani Pe 3.2. Lappi Rovaniemi Ma 6.2. Jokilaaksot pohjoinen, Kempele, Ti 7.2. Jokilaaksot eteläinen, Ylivieska Ke 8.2. Pohjois-Karjala, Joensuu (Eno) To 9.2. Keski-Suomi, Jyväskylä Ti 14.2. Satakunta, Pori Ma 20.2. Pohjanmaa, Mustasaari Ti 21.2. Etelä-Häme, Lahti To 23.2. Pirkanmaa, Orivesi EKL:n Hellsten johtaa EETUa ensi vuonna
Nro 7 joulukuu 2016 – 7 ELÄKELÄINEN Kalevin kynästä SOTE-uudistuksen keskeiset tavoitteet – terveyserojen kaventaminen, hoitoketjujen eheyttäminen ja kustannustehokkuuden parantaminen – ovat hyviä ja perusteltuja. Sen sijaan se tapa, jolla uudistusta nyt toteutetaan, johtaa siihen, että näitä tavoitteita ei saavuteta. Uudistuksen esitettyyn toteuttamistapaan on syytä suhtautua kriittisesti mm. seuraavista syistä: 1. Esitetty maakuntahallinto ei ole maakuntaitsehallintoa. Valtio antaa maakunnille tehtävät ja rahat, joilla tehtävät on toteutettava. Maakunnalla ei ole omaa tulopohjaa eikä aidon itsehallinnon edellyttämää mahdollisuutta mitoittaa tehtävien volyymia ja tuloja sillä tavalla yhteen, että se voisi omilla päätöksillään säädellä kumpaakin elementtiä. 2. Uudistuksen kahdessa aikaisemmassa yrityksessä järjestämisvastuu ja tuottamisvastuu kuuluivat eri organisaatioille. Siksi niiden erottaminen oli siinä rakennelmassa mielekästä. Nyt ne kuuluvat samalle toimijalle eikä vastuiden erottamisessa ole mieltä. 3. Vastuu palvelujen tuottamisesta, joka asiakkaan kannalta on se tärkein asia, ei lakiesityksessä ole maakunnan valtuustolla vaan virkamiehistä koostuvalla palvelulaitoksella. Tärkein asia ei siis ole demokraattisen päätöksenteon piirissä. Vielä kauempana siitä ovat palvelujen tuottajat, koska julkisuuslaki ei koske yhtiöitä eivätkä luottamusmiehet saa edes tietoa siitä, mitä yhtiöissä päätetään ja miten niissä toimitaan. 4. Ns. valinnanvapaus tuo kentälle hyvin monenlaisia palveluntuottajia, julkisia, yksityisiä ja palveluja tuottavia järjestöjä. Sen seurauksena myös julkiset ja järjestöjen tuottamat palvelut on kilpailusyistä pakko yhtiöittää. 5. Yksityisten palveluntuottajien keskeinen intressi on asiakkaiden hankinta. Sen seurauksena palveluketjut pirstoutuvat ja uudistuksen päätavoite – hoitoketjujen eheyttäminen – jää saavuttamatta. Monien tuottajatahojen toimiminen samalla kentällä ja palveluketjujen pirstoutuminen luovat oikean ”himmeleiden himmelin”, kuten THL:n emerituspääjohtaja, prof. Jussi Huttunen tilannetta luonnehtii. 6. Hoitoketjujen pirstoutuminen ja yritysten voimaperäinen asiakashankinta johtavat myös kustannusten kasvuun. 7. Sosiaalitoimen istuttaminen järjestelmään on erityisen hankalaa. Se olisikin järkevämpää jättää muiden Pohjoismaiden tapaan kuntien vastuulle. 8. Sosiaalitoimessa joudutaan tekemään paljon viranomaispäätöksiä esim. lastensuojelussa, mielenterveystyössä ja vanhusten hoitoon sijoittamisessa. Yrityksen työntekijät eivät voi tehdä viranomaispäätöksiä. Näin menetettäisiin toiminnasta virkavastuu ja asiakkaiden mahdollisuus hakea tahdonvastaisiin päätöksiin muutosta. Oikeusturva joutuu uhatuksi palveluissa, jotka ihmisten elämän ongelmatilanteissa ovat kaikkein tärkeimpiä 9. Tarjonta erilaistuu: asutuskeskuksissa tulee nykyistä runsaammin tarjontaa, haja-asutusalueilla taas tarjonta palvelujen keskittämisen seurauksena pienenee. Syrjäseuduilla on usein vain yksi palveluntuottaja, jos sitäkään. Sen seurauksena alueellinen eriarvoisuus kasvaa. On hämmästyttävää, että myös ne poliittiset päätöksentekijät, jotka ovat pitäneet alueellisen tasa-arvon toteuttamista tärkeänä, hyväksyvät tällaisen linjan. 10. Eli: demokratia heikkenee, kansalaisten eriarvoisuus kasvaa ja kustannukset nousevat – tätäkö halutaan? KALEVI KIVISTÖ Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja. 10 teesiä sotesta Vielä ehtii hakea kehittämisrahaa yhdistyksille Paikallisyhdistykset ja aluejärjestöt voivat hakea Eläkeläiset ry:ltä toiminta-avustusta viikkokerhojen ja ystävätoiminnan jatkuvuuden turvaamiseen tai toiminnan kehittämiseen. Tämän ns. toimintatonnin hakuohje, hakulomake ja lomakkeen täyttöohje on lähetetty yhdistyspostissa. Hakemus tulee laatia huolella ja lomakkeen kaikki kohdat tulee täyttää. Hakemus on toimitettava toimistolle 16.1.2017 mennessä. Lisätietoa toimintatonnista ja apua lomakkeen täytössä: Eläkeläiset ry:n talousvastaava Heli Grönroos, puhelin 020 743 3611. Toimintatonnilla toteutettua Mänttä-Vilppulassa: Laulaen halki maakuntien Mänttä-Vilppula Eläkeläiset ry:n tälle vuodelle ystävätoiminann kehittämiseen saama toimintatonniraha mahdollisti näyttävästi toteutetun maakuntalaulujen lauluillan Mänttä-Vilppulassa. Tilaisuuden järjestivät yhdessä yhdistyksemme ja maahanmuuttajat. Paikkakunnallamme asuu maahanmuuttaneita yli 200 ja heistä yli 100 on jo saanut oleskeluluvan. Maahanmuuttajien myötä myös Mänttä-Vilppula on kansainvälistynyt, joka näkyy pikkukaupunkimme katukuvassa. Odotimme maakuntalauluillalta, että se antaisi sysäyksen paikallisten asukkaiden ja maahanmuuttajien tutustumiseen. Vaikka ei ole yhteistä kieltä, onhan: ilmeet, eleet, hymy, kosketus, laulut, musiikki. Tarvitaan aloitteellisuutta, rohkeutta, kutsumista, erilaisten tapaamisten järjestämistä. Illan tilaisuuden avasivat yhdessä kaupungin maahanmuuttokoordinaattori Mervi Minni ja yhdistyksemme puheenjohtaja Ada Juvonen. Olimme koonneet maakuntalauluista vihkosen, jonka jokainen mukana ollut sai omakseen. Laulujen sanat ovat keskimäärin yli 20 vuotta vanhempia kuin Suomen itsenäisyys. Laulujen syntyaikaan suomalaisetkin olivat ilman omaa maata ja myös me olemme joutuneet lähtemään useina aikoina hakemaan turvaa ja parempaa elämää kielitaidottomina vieraaseen kulttuuriin. Maakuntalaulujen osuus toi monitasoisesti esille maahanmuuttajien ja heidät vastaanottaneiden ihmisten välistä yhteistyötä, joka sulautui myös hienosti YK-päivän sanomaan. Musiikista vastasi suosittu, yli 20 vuotta yhdessä esiintynyt Lauluyhtye Ämmät, joka vuorotellen omaa ohjelmaansa esittäen ja yhteislauluja laulattaen loi mukavan välittömän tunnelman innostaen yleisön mukaan yhteislauluihin. Tuntui siltä, että Lauluyhtye Ämmien ohjelmisto ja maakuntalaulujen sanat yhdessä lähensivät paikkakuntalaisia ja maahanmuuttajia. Iloitsimme siitä, että tilaisuus kiinnosti niinkin runsaslukuista maakunta-lauluista ja maahanmuuttajista kiinnostunutta laulavaa joukkoa. Päätimme tämän hienon lauluiltamme laulamalla vielä upean Euroopan tunnussävelmän ”Kun rakkaus voittaa”. Seija, Pirkko ja Ada Lauluyhtye Ämmät: Merja, Minna ja Seppo Kansainvälisyyttä ja eri-ikäisyyttä mukavasti yhdessä laulellen.
8 – Nro 7 joulukuu 2016 ELÄKELÄINEN Sipilän hallitus lupaa äänestäjille sote-uudistuksessa tasavertaisia palvelujen tarjoamista sekä valinnan vapauden lisäämistä. Tuoreen kyselyn mukaan vain joka neljäs kyselyyn osallistuneista uskoi näihin lupauksiin. Eniten niihin uskoivat hyväpalkkaiset yli 4 000 euroa kuukaudessa ansaitsevat. Tulevatko nämä kauniit lupaukset toteutumaan? Taisto Leinonen on Anjalankosken eläkeläiset ry:n sihteeri ja taloudenhoitaja. Hänen mukaansa valinnanvapaus ei tuo tasa-arvoa. – Jos ihminen ei enää itse pysty päättämään asioistaan, mikä on hänen vapautensa valita? Jos peruspalvelut alistetaan maakuntahallinnon alle, köyhyysrajan alapuolella oleva eläkeläinen jää siinä leikissä toiseksi. Roskakoriin voisi laittaa koko nykyisen sotesotkusuunnitelman ja miettiä koko asia uudelleen. Siihen on nyt sotkettu politiikkaa liikaa ja itse ihminen on unohdettu poliittiseen peliin. Eeva Hänninen on Anjalankoksen eläkeläisten puheenjohtaja. Hänen mielestään itse avuntarvitsija on unohdettu, eikä valinnanvapaus tule toteutumaan tasapuolisesti. – Esimerkiksi muistisairaita vanhuksia on paljon. Virkamiehet eivät tiedä hevon herttaista, mikä on tämän maan pieneläkeläisten todellinen tilanne. Poliittiset virkamiehet on sotkettu tähän sotesoppaan, joka on tullut jo nyt hirvittävän kalliiksi, eikä mitään valmista ole tarjolla. Seppo Sinisalo on Pyhtään eläkeläiset ry:n johtokunnan jäsen, Eläkeläiset ry:n valtuuston jäsen sekä Pyhtään vanhusneuvoston puheenjohtaja. Sinisalon mielestä kunnalliset päättäjät on jätetty sotevalmisteluista täysin sivuun. – Esimerkiksi vanhusneuvoston tietoon ei ole tullut, missä vaiheessa valmistelut ovat, vaikka tätä soppaa on hämmennetty jo 12 vuotta ja silti ollaan alkutekijöissään. Maakuntahallintoa ei olisi pitänyt sotkea sotevalmisteluihin. Kuka vanhus pystyy valitsemaan vapaasti, meneekö hän hoitoon Kuopioon, Lappeenrantaan vai Helsinkiin? Eläkeläisyhdistysten luotava yhteyksiä päättäjiin Kotkan eläkeläisten sihteeri Marita Lousaari jäi eläkkeelle Rakennusliiton palveluksesta. Hän ihmettelee, että jos päättäjät eivät itsekään tiedä, mihin sotea ollaan viemässä, miten hän voi selittää sen toisille. – Jos tavalliselta ihmiseltä kysyy, mitä mieltä olet tulevasta sotesta, helposti saa vastaukseksi, että mikä ihmeen sote? Ministeri Rehulan puheista en ole saanut mitään selvää, mitä hän yrittää meille kertoa. Valinnanvapauspuheet luovat ihmisille turhaa Kymenlaaksossa hallituksen sotesuunnitelmat epäilyttävät – Koko Kotkansaarella ei ole enää vuosiin ollut päivätansseja. Viime syksynä vieraanamme oli Kontulan eläkeläiset ja pidimme tanssit täällä Laulumiesten talolla. Ihastuimme paikkaan ja päätimme kokeilla päivätanssien järjestämistä. Tämä on nyt ensimmäinen kerta ja hyvältä näyttää. Näin myhäili Kotkan eEläkeläiset ry:n puheenjohtaja Pertti Hellgren 13. lokakuuta Kotkan Laulumiesten talolla ensimmäisten päivätanssien merkeissä. Tahdin takasi Metsolan aikamiespojat -orkesteri ja parketilla oli tungosta heti, kun Aamu Airistolla -valssin alkutahdit kajahtivat, ja käsivarsi kietoutui kaulaasi sun… Taustavaikuttajana tanssien taustalla on Terttu Hellgren, joka valmentaa 12-jäsenistä tanssiryhmä Komeettaa. Ryhmä nappasi viime syksynä Oulussa mestaruuden TUL:n isännöimässä Veteraanien kulttuurikilpailuissa. Mestaruus irtosi Kotkan ruusu -ryhmätanssiesityksellä. – Eäkeläiset ry:n Vuokatin kesäpäiville valmistelemme parhaillaan Yksinäinen saarnipuu -esitystä. Tavoitteena on myös, että meiltä osallistuu 15-henkinen jumpparyhmä. Terttu oli yhtenä vetäjänä myös Kuntorannassa 21.-25.10. pidetyillä liikuntakursseilla yhdessä Eva Rönkön ja Raija Puumalaisen kanssa. Tanssiryhmä Komeetta esiintyy kaupungin järjestämissä tilaisuuksissa. – Mitä enemmän olemme esillä, sitä enemmän toimintaamme tulee mukaan uusia jäseniä, Terttu sanoo. Keittiömestareilla vaativa tehtävä Sanotaan, että armeija marssii vatsallaan, mutta ei päivätanssitkaan suju ilman välipalaa. Seija Salmivaara ja Arja Kuoppala ovat toimineet kolmisen vuotta Kotkan eläkeläisten tapahtumissa takuuvarmoina keittiömestareina. Seijan mukaan on vaativa homma, kun ikäihmisille laittaa mieleistä ja maistuvaa ruokaa. – Muutaman kerran vuodessa teemme Arjan kanssa ravintolapäivä-ateriat. Kun valmistamme ateriat alusta loppuun, se vaatii kolmen päivän työn ostoksineen, esitöineen ja varsinaisen ruoan valmistamisineen. Tänne päivätansseihin teimme pullat ja leivät itse. Seija muutti Kotkaan Pyhännältä 52 vuotta sitten. Hän työskenteli päiväkodissa 38 vuotta. Äitienpäivänä presidentti myönsi Seijalle äitienpäivämitalin 28 vuotta kestäneestä sijaisvanhemmuudesta sekä tukihenkilönä toimimisesta. –Kun on tarpeeksi sosiaalinen, niin sitä joutuu kaikkeen. Tämä eläkeläisten keittiömestarina toimimisen pesti jäänee lyhyemmäksi kuin sijaisvanhemmuus, Seija naurahtaa. Arja Kuoppala työskenteli ravintola-alalla keittäjä-kylmäkkönä saman työnantajan palveluksessa 37 vuotta. – Olemme tunteneet Seijan kanssa toisemme vuodesta 1967 lähtien, jolloin muutin Kerimäeltä tänne Kotkaan. Parasta tässä keittiömestarina toimimisessa on se, että saamme ihan vapaasti toteuttaa omia suunnitelmiamme. Meiltä kysytään, mitä teiltä on tulossa, eikä suinkaan komenneta tekemään joitain tiettyjä ruokia, Arja sanoo. JD Jalalla koreasti päivätansseissa ja Vuokatissa ”Mitä enemmän olemme esillä, sitä enemmän toimintaamme tulee mukaan uusia jäseniä.” ”Käsivartesi kiedon kaulaasi sun.” -Seija Salmivaara (vas.) ja Arja Kuoppala toteuttavat itseään keittiömestareina. Sote puhutti Kotkassa Pertti Hellgreniä (vas.), Marita Lousaarta, Taisto Leinosta, Seppo Sinisaloa ja Eeva Hännistä. Kuva: Juha Drufva
Nro 7 joulukuu 2016 – 9 ELÄKELÄINEN Sosiaalija terveysministeriö on myöntänyt Ylä-Savon sosiaalija terveyshuollon kuntayhtymälle valinnanvapauskokeilua varten 1,5 miljoonaa euroa. Ensi vuoden alusta alkavassa kokeilussa Ylä-Savon Sote jatkaa yhtenä palveluntuottajana ja rinnalla toimivat yksityiset palveluntuottajat. Vieremän Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Esko Martikainen ja sihteeri Leila Partanen eivät hurraa kokeilulle ainakaan vielä. –Naapurikuntien asukkaat käyvät Vieremällä lääkärissä, kun omissa terveyskeskuksissa ei pääse lääkäriin ja täällä joutuu jonottamaan pääsyä omalle lääkärille. Sonkajärveläisetkin kävivät Vieremällä lääkärissä, kun siellä ei ollut lääkäriä lainkaan, Leila partanen toteaa. –Kuntayhtymä Iisalmen kanssa toimi aikoinaan hyvin, mutta Paras-hanke tuli ja rupesi sotkemaan kuvioita, kun kaikki yhdeksän Ylä-Savon kuntaa niputettiin yhteen ja Ylä-Savon Sote tuhosi kuntayhtymämme, Esko Martikainen sanoo. Hän epäilee myös valinnanvapauden toteutumista, koska Iisalmen terveyskeskus on enemmän tukossa kuin Vieremällä. –Vieremän takaperukoilta on Iisalmeen matkaa 50–60 kilometriä ja Vieremällekin 35 kilometriä. Siitä voi sitten valita, kumpaan pääsee tai menee lääkäriin. Taksia ei kuitenkaan saa vapaasti valita, koska taksin pitää olla Kelan hyväksymä, linja-autovuorotkin on lakkautettu, ainoastaan kouluautot kulkevat aamulla ja iltapäivällä joillakin sivuteillä. Partanen ja Martikainen toivovat, että vieremäläiset saavat pitää vasta valmistuneen terveyskeskuksen Vieremällä. –Onneksi meillä ovat terveyskeskuslääkärit pysyneet pitkään, eikä lääkäripulaa ole ollut. Nyt on hammaslääkärilläkin vastaanotto Vieremällä. Martikaisen ja Partasen mukaan Vieremällä on tilanne sellainen, että Sotkanhelmen palvelukeskukseen ja palvelutaloon on akuutissa tilassa useita vanhuksia viikkojakin odottamassa pääsyä hoitoon. Vanhuksia on vaikeaa hoitaa kotona, koska useammalla ei ole kotona hoidon vaatimaa välineistöä eikä usein hoitajaakaan. – Vanhukset eivät aina hallitse näitä nykyisiä puhelimiakaan, jotta voisivat soittaa apua tarvittaessa. Esko Martikainen huomauttaa, että tulevan maakuntahallinnon rahoitus on vielä auki, koska niillä ei ole verotusoikeutta. Leila epäilee, mistä ne kolmen miljardin säästöt otetaan muualta kuin palvelujen hintoja nostamalla. – Myös kuntien kiinteistöjen kohtalo on edelleen auki. Sotkanhelmen palvelukeskuksessakin on ehkä jo isomman ”vuosiremontin” aika edessä. Leila Partanen muistuttaa, että terveydenhoito toimisi paremmin, jos potilas tutkittaisiin vastaanotolla perusteellisesti ja ohjattaisiin heti tutkittavaksi eteenpäin, ettei vaiva tai sairaus pahenisi, vaan hoitoon pääsisi mahdollisimman pian. – Onhan Kuopiossa monenlaisia tutkimusmahdollisuuksia. Silloin tulisi vähemmän kustannuksia kaikille osapuolille. Monet eläkeläiset varsinkaan eivät voi käyttää yksityisiä palveluja, kun varat eivät riitä. Jossain paikassa hoitojen pitää tapahtua ja jossain vanhusten asua. Kyltin muuttaminen lääkäriin ovipielessä ei vielä hoidon laatua paranna. Teksti ja kuva: JUHA DRUFVA Ylä-Savossa ei vielä hurrata valinnanvapauskokeilulle Kotkan Eläkeläisten menestyksekäs Komeetta-ryhmä on esiintynyt monissa tilaisuuksissa. Kuvassa ollaan lavalla Lieksassa. Kuva Aimo Röpetti. toivoa, joka jää toteutumatta. – Vuonna 2020 meille luvataan antaa vähän enemmän narua valinnanvapauden nimissä. Ennaltaehkäisy jää kuntien harteille, koska se ei ole tarpeeksi tuottavaa bisnestä. Lisäksi ennaltaehkäisy on erittäin laaja käsite niin fyysisesti kuin henkisestikin. Pertti Hellgren on Kotkan eläkeläisten puheenjohtaja. – Sipilän hallitus on 70-prosenttisesti oikeistohallitus ja se tekee enemmistöpäätöksillä mitä haluaa. Se ei ole ottanut opposition esityksiä käsittelyyn lainkaan, ja siksi asiat ovat pahasti solmussa. Muutokset ovat niin nopeita ja äkkivääriä, että täytyy juosta yhä nopeammin pysyäkseen edes paikallaan. – Toivomuksia ja haaveita voi esittää, mutta ei tiedä, milloin ne joutuvat mappi ööhön. Sipilän hallituksen suunnitelmat muuttuvat kuin ruokaja dieettiohjeet, mikä milloinkin on muodikasta ja terveellistä tai kuolemaksi. Pertti Hellgren jäi eläkkeelle kirvesmiehen töistä. Hänen mielestään jokaisessa Eläkeläiset ry:n yhdistyksessä tulisi miettiä tarkoin, millaiset mahdollisuudet on paikallisesti vaikuttaa päättäjiin. – Suhteet päättäjiin ovat erittäin tärkeitä asioiden eteenpäin viemiseksi. Sote on niin Helsinki-keskeistä, että täältä kauempaa ei sinne eläkeläisten ääni helposti kuulu, jos suoria suhteita päättäjiin ei ole. Kymenlaakso jää heittopussiksi, kun etelä ja pohjoinen riitelee keskenään. Säästötavoitteet jäävät haaveeksi Seppo Sinisalo teki timpurin töitä yli 50 vuotta ympäri Suomea ja oli Moskovassa rakentamassa Tretjakovin taidegalleriaa. Hän kertoo, että pari vuotta sitten Pyhtään kunta ulkoisti Attendolle kaikki terveyspalvelut ensimmäisenä Suomessa. – Lääkäri vaihtuu koko ajan ja kaikki palvelut ovat sekaisin. Hammashuollossa ei saa pitkäaikaishoitoa. Siksi olen käynyt Viipurissa hammaslääkärissä. Ikäihmiset eivät uskalla mennä vieraalle lääkärille, kun lääkäri koko ajan vaihtuu. Eeva Hänninen kertoo, että päiväkotiapulaisena hän pyyhki neniä ja pyllyjä 35 vuotta. Taisto Leinonen oli Suomessa ja ulkomailla reissuhommissa sähköasentajana 46 vuotta saman työnantajan palveluksessa. Anjalankoski kuuluu Kouvolaan, ja siellä Leinosen mukaan peruspalvelut toimivat kohtuullisesti. – Vanhustenhoitoa kammetaan liikaa kodinhoidon puolelle, vaikka ihmisellä ei olisi enää edellytyksiä asua kotonaan. Ministeri Rehulan linjahan on, että vanhukset asuisivat kotona teknologian turvin, että nappia painamalla yksinäinen vanhus pärjäisi kotona. Pertti Hellgren muistuttaa, että Kymenlaaksossa on 15 vuoden kuluttua yli 11 000 eläkeläistä enemmän kuin nyt. Täytettyään 90 vuotta ihminen siirtyy raskaaseen kotihoitoon. – Kotkan keskussairaala sai viisi vuotta sitten pallolaajennushoidon valmiiksi, ja nyt sitä ollaan täältä ajamassa alas. Sote-uudistuksen kolmen miljardin säästötavoite saattaa jäädä kaukaiseksi haaveeksi. JUHA DRUFVA Sipilän hallituksen soteuudistuskaavailuissa ei ole suurta uudistusjuhlan tuntua. Suomen itsenäisyysajan suurimmassa yksityistämishankkeessa on epävarmuuden ja rahastuksen makua. Laaja joukko kansalaisia ei usko palvelujen paranevan eikä valinnanvapauden koskevan heitä itseään. Soteuudistusta vaivaa uskottavuuden puute. Jopa Espoon kaupunginvaltuusto päätti 31.10. kantanaan, että soteuudistusta ei pitäisi toteuttaa hallituksen esittämässä muodossa. Äänin 37-25 tehty päätös perustui kokoomuksen Heikki Sepän esitykseen. Vuosittaisen yli 20 miljardin euron sotejättipotin ympärillä on halukkaita osingoille tulijoita. Yksityisen puolen pelaajiksi ovat ilmoittautuneet ainakin Osuuspankki-Pohjola, S-ketju, Pihlajalinna, Terveystalo, Mehiläinen, Attendo, Coronaria ja muut suuret ulkomaiset yhtiöt. Julkisten sosiaalija terveyspalvelujen tilalle Suomeen on syntymässä vakuutusyhtiöiden ja pääomasijoittajien omistama suuri järjestelmä, joka tuottaa palvelut niille, joilla on vakuutus. JUHA DRUFVA – Onko Suomeen on syntymässä vakuutusyhtiöiden ja pääomasijoittajien omistama sotejärjestelmä, joka tuottaa palvelut niille, joilla on vakuutus, kysyvät Leila Partanen ja Esko Martikainen. Sote-uudistusta vaivaa uskottavuuden puute ”Virkamiehet eivät tiedä hevon herttaista, mikä on tämän maan pieneläkeläisten todellinen tilanne.”
10 – Nro 7 joulukuu 2016 ELÄKELÄINEN Olisikohan aika päivittää puhelin helppokäyttöiseen älypuhelimeen? Olisikohan aika päivittää puhelin helppokäyttöiseen älypuhelimeen? Kuulutko siihen porukkaan, jotka tykkäävät, että nykyaikainen tekniikka pikemminkin hankaloittaa kuin helpottaa elämää? Moni älypuhelin tuntuu tätä nykyä turhankin fiksulta. Välillä tuntuu, että niillä voi hädin tuskin soittaa. Uusia malleja ja toimintoja ilmestyy kiihtyvään tahtiin, eikä älypuhelinviidakosta selviä eksymättä. Yksinkertaista, ei monimutkaista Me tiedämme Dorolla, että älypuhelimen tulee pysyä sinun ajatuksiesi perässä, olitpa sitten aloittelija tai tottunut tekniikan käyttämisessä. Siksi kehitimme Doro Liberto ® 825:n ja Doro 8030:n – helppokäyttöiset älypuhelimet sinun tarpeisiisi. Olemme tehneet huolella jokaisen yksityiskohdan: miten puhelin istuu käteen, miltä se kuulostaa ja kuinka auttaa sinua löytämään puhelimestasi tarvitsemasi. Kaikki käsien ulottuvilla Pois jäi sekavuus! Jäljelle jätettiin toiminnot, joita käytät eniten. Erityisen hyvän äänen ansiosta keskustelut sujuvat paremmin. Doro Liberto ® 825 ja Doro 8030 -Älypuhelimissa on lisäksi kätevät turvaja aputo iminnot, joiden avulla ystävät ja sukulaiset voivat auttaa sinua tarvittaessa etänä. Kehity älypuhelinten pro-käyttäjäksi Me autamme sinua kehittymään älypuhelinten ammattilaiseksi. Eikä siihen mene silmänräpäystä pidempään. Doron tekniikan avulla kaikki käy hetkessä. Älypuhelinkoulumme ansioista saat vähän etumatkaa, ja opit vinkin jos toisenkin. Opit esimerkiksi käyttämään puhelintasi GPS-laitteena reissun päällä sekä Wifiä netissä surffaamiseen. Älypuhelinkoulu löytyy osoitteesta http://www.doro.fi/alypuhelinkoulu “ Puhelimen käyttö on niin yksinkertaista, ettei minun enää tarvitse pyytää muilta apua!” Madelein Månsson Aerobic-ohjaaja ja DJ Löydät meidät useilta hyvinvarustetuilta operaattoreilta ja muilta jälleenmyyjiltä. Lisätietoa www.doro.fi Osta Doro älypuhelin tänään MAINOS
Nro 7 joulukuu 2016 – 11 ELÄKELÄINEN KUNTAVAALIT 2017 Ehdokas käytä ilmoituvälineenä Eläkeläinen-lehteä, jäseniä 33 000:tta, kaikki saavat jäsenetuna lehden, tavoitat kauttamme äänestäjät. Ennakkoäänestys kotimaassa 29.3-4.4.2017. Vaalipäivä sunnuntai 9.4.2017. Hinta 2 €/pmm msto alennus bruttohinnasta -15%. Eläkeläiset ry:n jäsenet alennus bruttohinnasta -50%. Lehti ilmestyy: nro 1 helmikuu 13.2. nro 2 maaliskuu 20.3. Varaukset ja aineisto viimeistään 10 päivää ennen lehden ilmestymistä. Ota yhteyttä: Marja-Leena Laitinen 050 53 23 444 m-leena.laitinen@kolumbus.fi www.elakelaiset.fi 30 euroa postikulujen kanssa niin kauan kuin kirjaa riittää. Kustantaja: ”Taisto Tammelan esikoisteoksessa hehkuu metsän taika vesineen, kasveineen, eläimineen”. Tilaus p.040 553 6647 tai taisto@taistotammela.fi Kirja myynnissä myös Kittilässä Eräkeskus Aihkissa ja Sami Alamaunu p.040 020 0532, Meltauksen Kyläkaupassa sekä Rovaniemellä Cityn Kirjassa ja Rinteenkulman kauppakeskuksessa. ”SUON NELJÄ VUODENAIKAA ja muita kertomuksia” Lahjatarjous lehden lukijoille Eläkeläiset ry:n uusi talousvastaava Heli Grönroos aloitti työnsä järjestön toimistolla 24. lokakuuta. Grönroos (s. 1962) valittiin talousvastaavaksi Eläkeläiset ry:n pitkäaikaisen taloussihteerin Anitta Kosken siirryttyä eläkkeelle. – Asiakaspalvelu on lähellä sydäntäni ja talousvastaavan tehtävässä pääsen harjoittamaan tätä taitoa monipuolisesti, Heli Grönroos sanoo. – Minulle on karttunut yli kolmenkymmenen vuoden työuran aikana kokemusta hyvin laaja-alaisesti. Kiinnostukseni taloushallinnon työhön alkoi vuonna 1982 Helsingin Kauppiaat Oy:ltä, jossa työskentelin palkanlaskijana. Tästä urapolkuni jatkoi kulkuaan yksityisten yrityksien kautta tilitoimistomaailmaan ja lopulta järjestömaailmaan Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöön, jossa työskentelin ensin kirjanpitäjänä 5 vuotta ja 7 vuotta talouspäällikkönä. – Työni lisäksi olen hoitanut luottamustehtäviä Suomen Punaisessa Ristissä ja Vapaaehtoisessa Pelastuspalvelussa, Vapepassa. Kuulun myös SPR Korson osaston Vantaan ensihuoltoryhmään. Viikonloput ja lomat mökkeilemme Kuopion Kortejoella yhdessä perheen ja koiramme kanssa. Kauniin Kallaveden rannalla vapaa-ajan vietto on hyvää vastapainoa arkiselle aherrukselle. –Olen saanut paljon tukea aloittaessani talousvastaavan tehtävissä niin Eläkeläisten toimihenkilöiltä, hallitukselta kuin jäsenistöltäkin. Kaikki ovat tukeneet ja auttaneet. En voi muuta kuin kiittää ja todeta, että täällä on tosi kannustava työilmapiiri. – Haluan toivottaa kaikille lehden lukijoille rauhallista Joulua ja hyvää alkavaa Uutta Vuotta 2017. Heli Grönroos aloitti talousvastaavana Pohjoismaisten eläkeläisjärjestöjen yhteistyötoimikunta NSK vaatii maiden hallituksilta toimenpiteitä kaatumisonnettomuuksiin ehkäisemiseksi niin, että niiden määrä saadaan nopeasti pienenemään. ”Käyttöön on otettava nollavisio: pitkän tähtäimen tavoite, että kukaan ei kuole tai loukkaannu vakavasti kaatumisonnettomuuksissa”, esitti Sigtunassa Ruotsissa lokakuun lopulla koolla ollut NSK:n seminaari julkilausumassaan. Seminaarin aiheena oli Kaatumisonnettomuuksien ennaltaehkäisy ja hyvinvointiteknologia. Julkilausumassa todetaan teknologian tarjoavan monia erilaisia keinoja onnettomuuksien ehkäisemiseksi. Tällä saralla tehdään myös paljon tutkimusja kehitystyötä. ”Olemme varmoja siitä, että hyvinvointiteknologian käyttö vanhusten kodeissa lisääntyy, ja pidämme tätä kehitystä myönteisenä. Kehitystyön ja tekniikan käyttöönoton on kuitenkin tapahduttava yhteistyössä tekniikkaa käyttävien ikäihmisten kanssa.”. ”Ikäihmisellä on oltava itsemääräämisoikeus ja ratkaisuvalta siihen, missä määrin hänen kodissaan käytetään hyvinvointiteknologiaa.” Julkilausumassa painotetaan, että ikäihmisten kaatumisonnettomuudet ovat suuri yhteiskunnallinen ongelma pohjoismaissa. Niistä aiheutuu suuri määrä inhimillisiä kärsimyksiä, hoitokustannuksia yhteiskunnalle, ja moni onnettomuus myös valitettavasti johtaa kuolemaan. Kaatumisriski kasvaa iän myötä, ja kun ikääntyneiden osuus väestöstä kasvaa, kasvaa myös kaatumisonnettomuuksien määrä. ”Siksi on erityisen tärkeää, että kaikissa pohjoismaissa ryhdytään järjestelmällisesti ehkäisemään kaatumisonnettomuuksia”, julkilausumassa vedotaan. Suomessa kaatumisonnettomuuksissa kuolee vuosittain välittömästi noin 1000 iältään yli 65-vuotiasta ja lisäksi 700 yli 70-vuotiaista kuolee kaatumisen yhteydessä saamiensa vammojen seurauksena. Yleisin onnettomuuspaikka on koti ja sen välitön ympäristö Pohjoismainen yhteistyötoimikunta Nordiska samarbetskommittén piti Sigtunassa myös syyskokouksensa. NSK on kahdeksan eläkeläisjärjestön yhteistyöelin. Järjestöt toimivat kuudessa eri pohjoismaassa. Suomesta siihen kuuluvat Eläkeläiset ry ja Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL ry. TUOMAS TALVILA Vapaa-ajalla Heli Grönroos ja Tellu-koira viihtyvät ulkona. Pohjoismaiset eläkeläisjärjestöt: Otetaan käyttöön kaatumisonnettomuuksien nollavisio! Seminaarin osallistujat pääsivät kokeilemaan norjalaisyrityksen kehittämää Assistep-rappurollaattoria. Testaamassa Haukur Ingibergsson. Eläkeläiset ry:tä edustivat NSK:n seminaarissa järjestön varapuheenjohtaja Irmeli Mandell ja valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö. Kuva: Tuomas Talvila Eläkeläiset ry verkossa: www.elakelaiset.fi www.facebook.com/elakelaisetry
12 – Nro 7 joulukuu 2016 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n Jokilaaksojen aluejärjestö sai ensi kosketuksen Verkko ja vempaimet hallintaan -hankkeeseen jo keväällä arkistokurssilla Kempeleessä, kun hankekoordinaattori Petra Ählström sitä kävi esittelemässä. Jo tuolloin näki eläkeläisten innostuksen hanketta kohtaan. Pudasjärvellä Nettitreffit-opetuspäivät pidettiin 14.-15.11. Pohjantähdessä. Paikalla oli 11 nettitreffiläistä. Osanottajamäärä yllätti paikallisen yhdistyksen, jouduttiin rajoittamaan halukkaiden lukumäärää. Ei kuitenkaan ole mitään huolta, järjestämme uudet treffit 18.-19.1.2017. Mukaan otetaan yhdellä kerralla 8-15 henkilöä, jolloin henkilökohtainen opetus voidaan järjestää paremmin. Jokilaaksojen alueella kouluttajana toimii Ilpo Kämäräinen. Hänellä on hyvä ote asiaan. Aluksi hän kartoitti, mitä kurssilaiset odottavat päiviltä ja mistä kurssilaiset haluavat enemmän tietoa. Hän on kouluttanut jo neljää yhdistystä ja uusia koulutuksia on tulossa. Eeva oli hyvin tyytyväinen opetuksen laatuun ja opettajaan. Eeva käyttää nettiä paljon, tekee laskuja ja sai opastutusta sähköisen laskun tekemiseen ja esimerkiksi roskapostin tyhjentäminen tuli tutuksi. Hän kommentoi opettajan olleen selväsanainen mies. Sirkka taas sai laitettua sähköpostin toimimaan ja monta muuta asiaa tuli tutuksi. Käytännön pulmatilanteisiin löytyy usein ratkaisu: Sirkalla ei hiiri toiminut oikein hyvin, mutta patterin vaihtamisen jälkeen sekin ongelma poistui. Näin tutussa piirissä uskaltaa kysyä asioita, jotka askarruttavat mieltä. Sirkan mielestä myös opettaja oli erinomainen, koulutuspäivät eivät menneet hukkaan. Leena on käyttänyt tietokonetta ja sähköpostia paljon, lähettänyt liitteitä ja käyttänyt muutenkin nettiä. Hänkin sai uutta tietoa netin käyttöön. Esimerkiksi kirjoitettujen laulun sanojen sekä kuvien liittäminen tietokoneelta ”tikulle” tuli hänelle tutuksi. Hänelle päivät olivat hyvin positiivisia. Treffipäiviltä saivat kaikki uutta tietoa: ne, jotka ovat vähemmän käyttäneet nettiä ja ne, jotka ovat aikaisemmin käyttäneet nettiä. Kannattaa olla aktiivinen ja ilmoittautua tammikuun kurssille. HILKKA TIHINEN Pudasjärven Eläkeläiset Syksyn aikana vauhtiin päässyt Eläkeläiset ry:n Verkko ja vempaimet hallintaan -hanke tuottaa yhdistyksille Nettitreffit-koulutusta täysi höyry päällä eri puolilla maata. Eläkeläiset ry:n yhdistyksissä on tartuttu ripeästi sähköisen asioinnin ja nettiselauksen opiskeluun. Nettitreffit-koulutukseen on paikoin ollut tungokseen asti tulijoita. Koulutuksessa opastetaan verkkopalvelujen käyttöön ja sähköiseen asiointiin. Pureudutaan arjen ongelmiin laitteiden ja palvelujen suhteen. Laitetaan kuntoon sähköpostit ja asiointitilit, avataan yhteydenpito-ohjelmista Skype ja sosiaalisessa mediassa vaikkapa Facebook. – Lapset ovat puhuneet netin ilmaisista puheluista, nyt minäkin voin ottaa ne käyttöön, on moni iloinnut, sanoo kouluttajana Oulun seudulla toiminut Ilpo Kämäräinen. – Minulla on 30 kilometrin matka apteekkiin reseptin uusintaan, omakantapalvelusta verkon kautta saan sen eri näppärästi tehtyä sähköisenä verkkopalveluna, iloitsee Keiteleen Eläkeläisten nettitreffikoulutuksessa mukana ollut Teija Turpeinen. Monelle koulutuksessa olleelle on tullut paljon ahaa-elämyksiä, vaikkapa ruokareseptien, neulontaohjeiden tai vaikka elokuvien katselujen muodossa. Samoin eläkeläisetuisen junalipuntai laboratorioaikojen varaaminen tulee tutuksi. Ikäihmisillä on usein luulo, että netin osaaminen on vaikeaa, tai ajatellaan, että olen niin tyhmä, etten osaa. Onneksi tällaiset ennakkoluulot hälvenevät kaksipäiväisen nettitreffikoulutuksen aikana. Moni iloitsee juuri siitä, että yksinäisyys poistuu, kun avaa koneen ja alkaa hallita some-maailmaa. – Eläkeläisten Nettirehveille on ollut tilausta ja pidän sitä todella hyvänä asiana, iisalmelainen Aimo Mursu kommentoi. Tilaisuus on helppo järjestää. Kannattaa ottaa yhteyttä hankekoordinaattori Petra Åhlströmiin, puhelin: 050 308 0560, sähköpostiosoite: petra.ahlstrom@elakelaiset.fi RAUNO JÄÄSKELÄINEN Kirjoittaja on nettitreffikouluttaja. ”Nettirehveistä” iloa ja hyötyä arkeen Suomen Työväen Urheiluliitto, Eläkeläiset ry, Eläkkeensaajien Keskusliitto, Suomen Työväen Musiikkiliitto ja Työväen Näyttämöiden liitto järjestävät yhteistyössä joka toinen vuosi veteraanien valtakunnallisen kulttuurikatselmuksen. TUL:n Tampereen piiri vuoro on järjestää vuoden 2017 tapahtuma 11.-12.11. Tampereella. Tapahtumapaikkoina tulevat olemaan Pyynikin palloiluhalli sekä Tampereen Puistotornin kiinteistö Hämeenpuistossa. Pyynikin palloiluhallilla järjestetään lauantaina 11.11. avajaiset sekä tanssija ohjelmakokonaisuudet ja sunnuntaina 12.11. tapahtuman loppunäytös, jossa on mahdollisuus nähdä katselmuksen parhaita paloja. Katselmuksen musiikkija lausuntalajit järjestetään Puistotornin tiloissa ja karaokea lauletaan ravintola Teatteri-Kulmassa. Lauantain iltatilaisuus on perinteikkäässä Puistotornin Konsussa. Lounasta tarjoillaan Pyynikin palloiluhallin viereisessä Tampereen Tredun Santalahdentien toimipisteessä. Kaikki tapahtumapaikat on saatu mahdollisimman lähelle toisiaan ja näin hotellimajoituskin on Hotelli Cumulus Hämeenpuistossa sekä Forenom Oy:n huoneistohotelleissa Puutarhakadulla ja Hämeenkadulla. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kulttuurin harrastaminen on iäkkäiden ihmisten terveyden vaalimisen kannata yhtä tehokasta kuin ohjattu liikunta. Yhdessä harrastaminen tuottaa parhaimman hyödyn. Katselmukseen osallistumisen kynnys on pyritty pitämään mahdollisimman matalana niin kustannusten kuin lajivalikoiman kuin tilojenkin suhteen. Näin se palvelee myös niitä ikäihmisiä, joilla ei muutoin ole mahdollisuuksia osallistua vastaavanlaisiin tapahtumiin. Tapahtuman kutsu ja lopullinen tapahtumainfo julkaistaan maaliskuussa 2017. Tiedustelut: puhelin 045 77302122 tai jukka.nieminen@tul.fi. Teija Turpeinen Keiteleen nettitreffeillä kertoi, että syrjäkylän asukkaalle tulee säästöä kun asioi verkon kautta. Nettitreffit Pudasjärvellä: Tutussa piirissä uskaltaa kysyä tietotekniikasta asioita, jotka askarruttavat mieltä Pudasjärven Eläkeläisten Nettitreffeillä saivat uutta tietoa kaikki: sekä nettiä vähemmän käyttäneet että ne, joille perusasiat olivat jo tuttuja. Veteraanien kulttuurikatselmus ensi syksynä Tampereella
Nro 7 joulukuu 2016 – 13 ELÄKELÄINEN – Pelejä ei pidä pelätä vaan pelata. Niiden avulla voi oppia paljon, sanoo Kajaanissa Eläkeläisten talolla kokoontuvan atk-opastuskerhon vastaava vetäjä Juhani Kemppainen. Joka tiistai vanhaan, kaupungin tuella toimivaan puutaloon Yläkaupungin Kalliokadulla hipsii ikäihmisiä läppäreiden, tablettien, ipadien tai älykännyköiden kera. Niitä on ostettu itse tai ostaneet lapset ja talossa saa henkilökohtaista opastusta laitteiden käyttöön. Kajaanin Eläkeläiset olivat toiminnan käynnistäjinä, mutta opastus on kaikille ikäihmisille avointa ja maksutonta. Erikoisen hyvä avaus on, että opastajina ovat Kajaanin Klubitalon Tönärin nuoret Arjen Pelastajat. –Meiltä on tilanteesta riippuen mukana jopa puolenkymmentä opasta ja minä vastavana, Juhani Kemppainen kertoo viritellessän omia laitteitaan esityskuntoon. Tällä kertaa hän alustaa vartin tietokonepelistä ja loppuosa tunnin sessiosta käytetään henkilökohtaiseen laitteiden käytön neuvontaan. –Tietokonepeleihin liittyy paljon ennakkoluuloja, osin ne ovat paikallaankin mutta pääosin turhia. Peleistä on paljon hyötyä kun saadaan se muuri ensin murrettua, Juhani Kemppainen sanoo. –Ensimmäinen etu tulee jo siitä, että pelatessa oppii ihan huomaamattaan käyttämään konetta paremmin. Oma nopeus ja suoritusvarmuus kasvaa, teknisiä asioita oppii lisää, hän korostaa. Netti on täynnä kaikenlaisia maksullisia pelejä, mutta niiden lisäksi on runsaasti maksuttomia. Juhani Kemppainen ottaa hyväksi esimerkiksi monipuolisen Älypää-sivuston, joka löytyy laaja valikoima sanaristikoihin asti. Tämäkin sivusto tyrkyttää mainoksia, joilla se rahoitetaan mutta ne voi klikata sivulta pois. –Älypäässä on esimerkiksi visailu, jossa voi valita oman lähtötason osaamisensa mukaan ja sitten nostaa vaikeustasoa sen mukaan kuin pärjää. Seniorit on huomioitu siten, että voi saada vastattavaksi kysymyksiä oman aikakauden asioista, KemppaiKajaanissa murretaan pelimuuria ”Tietokonepeleihin liittyy paljon ennakkoluuloja. Osin ne ovat paikallaankin mutta pääosin turhia.” nen kertoo. Yksi tämän ”aivovoimistelun” hyviä puolia on, että kisaamisen ohella kasvaa oma yleistieto. Sivustolta löytyy hyvinkin erilaisia pelejä. –Itse pelaan välillä mahjongia, joka ei Suomessa ole vielä niin kovin yleinen mutta maailmalla suosittu. Siinä puretaan erilaisia kottipinoja ja vaikeusasetta löytyy aina lisää sitä myötä kun oma hahmotuskyky kehittyy, Juhani Kemppainen korostaa. –Kuten tuosta PokemonGo-villityksestä näkee niin tietokonepeli voi myös saada ihmiset liikkeelle. Näiden ajanvietepelien ohella on jo melkoinen määrä hyötykäyttöön suunniteltuja pelejä ja peliympäristöjä joita on tehty Kajaanin ammattikorkeakoulussakin. Niistäkin kerrotaan teematilaisuuksissa, joita on tarkoitus pitää kerran kuukaudessa, hän suunnittelee. Pääasiana tiistain tunnin sessioisssa on kuitenkin nuorten antama henkilökohtainen opastus, joka lähtee aivan perusasioista. Sitten on opiskeltu selaimia, hakukoneita ja vaikkapa facebookin käyttöä. –On löytynyt uusia ja vanhojakin tuttuja facebookin kautta. Ja olen käyttänyt myös Skypeä, jolla on kätevä soittaa ”näköpuheluja” vaikka ulkomaille asti, naurahti Elsa Seljarinne, joka tutkaili uuden tablettinsa ominaisuuksia Teuvo Kelan kanssa. Useissa kaupungeissa on yleensä kaupungin keskustan kattavia vapaita langattomia verkkoja, joiden kautta nettiyhteys toimii paikassa kuin paikassa. Kajaanissa sellaista ei ole, mutta Kalliokadulla asia ei ole ongelma. Kun opastuksessa mukana oleva kaupungin entinen akt-päällikkö Erkki Kemppainen virittää oman reitittimen niin langattomat nettiyhteydet pelaavat. AKI RÄISÄNEN Teuvo Kela tutkivat Tiistain klo 10 kokoontuvassa kerhossa atk-opastusta käy hakemassa jopa parikymmentä ikäihmistä kerrallaan. Etualalla Teuvo Kela ja Elsa Seljarinne tutkivat Elsan uuden tabletin toimintaa. Kuva: Aki Räisänen Erkki Kemppainen laittoi reitittimensä toimimaan jotta nettiyhteydet pelaavat. Pokémoneja Kuntorannassa Ehyt ry:n Sanni Nuutinen (kuvassa) ja Eläkeläiset ry:n Verkkoja vempaimet hallintaan -hankkeen Petra Åhlström kokeilivat Pokemon Go -peliä Kylpylähotelli Kuntorannan pihapiriissä Syystärräyksillä. Oheinen näkymä tallentui Åhlströmin kännykän ruudulle.
14 – Nro 7 joulukuu 2016 ELÄKELÄINEN Järvenpään Seurojentalolla kävi kova hyörinä 20. lokakuuta Järvenpään eläkeläiset ry:n järjestämässä monikulttuurisessa kokkauspäivässä. Tarjolla oli kahden euron hintaisia ruoka-annoksia, joiden tekijät olivat neljästä maanosasta ja neljästä maasta: Kuubasta, Somaliasta, Japanista sekä Suomesta. Kahden tunnin aikana Seurojentalolla kävi reilut kuusikymmentä ruokailijaa. Järvenpääläiset Taisto ja Sinikka Ojamaa kehuivat kaikkia ruokalajeja, mutta nostivat ykköseksi Sonn Nakain japanilaisittain valmistaman fileeratun kasslerin, ja varsinkin sen herkullisen täyteläisen kastikkeen. Taisto Ojamaan ehdoton kotimainen lempiruoka on karjalanpaisti perunamuusilla. – Työjärjestyksemme on, että minä teen perunamuusin ja vaimo paistin. Laitan muusiin paljon pieniksi paloiteltua raakasipulia, voita sekä hieman maitoa. Aina on muusiani kehuttu, Taisto Ojamaa totesi. Sonn Nakai muutti Suomeen Japanista 1970. Neljä vuotta sitten hän jäin eläkkeelle graafikon työstä. Ruoanlaitto on hänen intohimoinen harrastuksensa. – Ruoan maun lisäksi tärkeää on kaunis kattaus, koska miellyttävä atmosfääri parantaa myös ruoan makua. Japanilaisen aterian kanssa pitää olla aina riisiviiniä. Mieli rauhoittuu, kun ruoan painikkeeksi ottaa hieman viiniä. Tällaisia monikulttuurisia kokkauspäiviä pitäisi järjestää useammin. Tämä on mielestäni hyvä teko, joka tekee ihmiset hyväntuulisiksi. Tätä kautta myös moni muu hyvä tarkoitus toteutuu, Sonn Nakai pohdiskeli. Yona Modoi muutti Suomeen Kuubasta 20-vuotiaana vuonna 2000 ensin Joutsenoon. Viimeiset yhdeksän vuotta hän on asunut Keravalla ja työskentelee Järvenpäässä Ehjä ry:n ohjaajana. – Muutin Suomen markan aikaan, se on jäänyt hyvin mieleen. Yona tarjoili kokkauspäivänä Javier Gonzalesin kanssa kuubalaista moros y kristianos tamales -arkiruokaa salaatin kera. – Autamme Ehjä ry:ssä Suomeen yksin tulleita 18-21-vuotiaita maahanmuuttajia. Valmistuin viime vuonna ammattikorkeakoulusta sosionomiksi. Toimin myös maahanmuuttajanaisten liikunnanohjaajana. Ryhmässä käy ainoana suomalaisena Tarja Felin. Hänen kauttaan saimme idean tulla tänne monikulttuuriseen kokkauspäivään. Somaliasta Suomeen muuttaneet Banseeye Ubah ja Masuud Ali tarjoilivat muun muassa kolmionmuotoisia tonnikala-basilikapiirakoita. – Tämä on Somaliassa hyvin tavallinen arkiruoka, Banseeye Ubah totesi. Monikulttuurinen kokkauspäivä ylitti järjestäjien ja kokkien odotukset niin komeasti, että päätettiin järjestää samanlainen tapahtuma jälleen kevättalvella. -Täällä on ollut mukavan rento tunnelma, että tulee todella hyvä mieli, tapahtuman pääorganisaattori Tarja Felin ihasteli tilaisuuden loppuminuuteilla. JUHA DRUFVA Järvenpäähän on otettu kaupunginvaltuuston päätöksellä 98 nuorta maahanmuuttajaa, joilla ei ole ollut Suomeen tullessaan vanhempia mukanaan. Osa heistä osallistui kesällä Järvenpään Eläkeläiset ry:n Rantapuistossa järjestämiin mölkkyja petanki-peleihin. Yhdistyksen varapuheenjohtaja Veikko Laine kertoo, että Järvenpään Eläkeläiset ry:ssä on tutustuttu maahanmuuttaja-perheisiin Järvenpään maahanmuuttajatoimisto Verson kautta. Verso palvelee maahanmuuttajia ja alueen asukkaita maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä. Palvelua on mahdollista saada englannin, arabian ja turkin kielillä sekä muihin kieliin tulkkaus tarvittaessa. Yhdistyksen johtokunnan jäsen Tarja Felin käy maahanmuuttajanaisten liikuntaryhmässä kenialaisen ja syyrialaisen maahanmuuttajanaisen kanssa. – Olen tehnyt reilun vuoden monikulttuurisuustyötä. Ollessani viime syksynä käsityökurssilla Kuntorannassa tutustuin Eläkeläiset ry:n monikulttuurisuustyön suunnittelijaan Eva Rönkköön. Kurssin jälkeen Eva soitti ja kysyi, tulisinko mukaan monikulttuurisuustyöhön. Suostuin ja menin miltei välittömästi monikulttuurisuuskurssille Kuntorantaan. Veikko Laine kävi Kuntorannan kurssin tämän vuoden maaliskuussa ja oli Tarja Felinin kanssa myös marraskuussa pidetyllä kurssilla. Kulttuurit muuttuvat Monikulttuurisuustoiminnan peruslähtökohta on, että kulttuuri on opittu yhteisön tapa toimia, jota ohjaavat kirjoittamattomat säännöt, yhteisesti hyväksytyt arvot ja uskomukset. Kaikissa kulttuureissa tapahtuu muutoksia, eikä suomalainenkaan kulttuuri ole muutoksilta välttynyt viimeisten 150 vuoden aikana. Syvälliset muutokset kulttuurissamme alkoivat vuonna 1850, kun Suomeen ryhdyttiin perustamaan kansakouluja. Suomalaiset naiset saivat äänioikeuden 1906. Oppivelvollisuuslaki astui voimaan 1921 koskien sekä tyttöjä että poikia. Vuoden 1929 lain mukaan aviomies ei enää edustanut vaimoa eikä vuoden 1948 jälkeen aviollinen uskottomuus ole ollut rikos. Sen jälkeen housut ovat olleet hyväksytty vaate myös naisille, homoseksuaalisuus ei ole enää rikos eikä sairaus. Laki sukupuolten tasa-arvosta astui voimaan 1986 ja kymmenen vuotta myöhemmin raiskauksesta tuli rikos myös avioliitossa. Nämä ovat faktoja, joista lähdetään maahanmuuttajien kanssa liikkeelle. Aivan kitkatta ei monikulttuurisuustoiminta ole kuitenkaan sujunut. Veikko Laineen mukaan kielimuuri aiheuttaa epävarmuutta vanhempien yhdistysten jäsenten keskuudessa. –Versolta saamme tarvittaessa tilaisuuksiimme tulkin. Kerhoja, bocciaa, karaoketansseja Järvenpään Eläkeläiset ry on vanhin, yli 50 vuotta toiminut järvenpääläinen eläkeläisyhdistys. Yhdistyksessä on 80 maksavaa jäsentä, joista noin puolet käy säännöllisesti kerhoissa. Myllytien toimintakeskuksessa. Kevätkauden kerhopäivät alkavat 11. tammikuuta. Ohjelmassa on yhteislaulua, tietokilpailuja, tuolijumppaa ja kahvittelua. Jokainen kerholainen saa esittää runoja, laulua yms. jos haluaa. Kerhon ilmoituksia on säännöllisesti Viikkouutisissa ja joskus myös Keski-Uusimaassa. Veikko Laineen mukaan muiden yhdistysten tapaamisten lisäksi Seurojentalo on yhdistyksen käytössä kuukauden kolmantena keskiviikkona. Muutaman kerran vuodessa Seurojentalolla järjestetään suositut päiväiltamat sekä karaoketanssit. – Talviperjantaisin järjestämme bocciaa, kesällä tiistaisin ja perjantaisin pelataan mölkkyä ja petankia. Käsityöja askartelukerho kokoontuu maanantaisin. Lisäksi pidämme muistija opintokerhoja, Veikko Laine toteaa. JUHA DRUFVA Monikulttuurinen kokkauspäivä oli menestys Järvenpään eläkeläisillä vilkasta monikulttuurisuustoimintaa Kokkauspäiväläisiä edessä vasemmalla Tarja Felin, Yona Modoy, Banseeye Ubah, takana Masuud Ali (vas.), Veikko Laine, Sonn Nakai ja Javier Gonzales. Kuva: Juha Drufva
Nro 7 joulukuu 2016 – 15 ELÄKELÄINEN Tuula-Liina Varis N äinä aikoina melkein missä tahansa tilaisuudessa keskustelu kääntyy käsittelemään Suomeen tulleita pakolaisia – ikävä kyllä useammin kielteisessä ja vihamielisessä hengessä kuin hyvää tahtoa osoittaen. Olen itsekin joutunut tällaiseen tilanteeseen, kun olen ollut puhumassa uudesta romaanistani Huvila, jonka tapahtumat keskittyvät itsenäisen Suomen historian synkimpiin vuosiin eli 1930-lukuun. Teokseni keskeiset henkilöt eivät ole ”toimijoita” eivätkä ”osallisia”, he ovat kolme naista, jotka elävät eristynyttä elämää maaseudun rauhassa ja saavat tietoa maan ja Euroopan tapahtumista lähinnä radiosta ja lehdistä. Kuitenkin nuo tapahtumat mullistavat, osin tuhoavat heidänkin elämänsä. Asenneilmastoltaan nykyaika vertautuu 30-lukuun. Pakolaisvirrat ovat nostaneet populistisen, rasistisen, jopa tunnustuksellisesti natsistisen politiikan suosiota. Uhrin syyllistäminen on tehoava poliittisen vaikuttamisen keino, aivan kuten 30-luvulla. Silloin olivat syytettyinä juutalaiset, nyt Afrikan ja Aasian maista henkensä hädässä pakenevat ihmiset, joilla on eri uskonto ja eri ihonväri kuin meillä eurooppalaisilla valkoisilla. Vihapuhetta ryöppyää joka lähteestä, eritoten netissä, jonka mielipideviemäreitä on mahdotonta tukkia. Disinformaatio kukoistaa tietämättömyyden, pelon ja ennakkoluulojen ilmapiirissä. Elämme taas aikaa, jolloin etsitään erilaisuutta, eriarvoisuutta, kaikkea, joka korostaa muualta tulevien ihmisten toiseutta täällä valkoisen väen valtakunnassa. Ja kun erottelemaan ruvetaan, niitä ”toisia” löytyy lähempääkin kuin muista maanosista. Kaupungeissa kerjäävät Romanian romanitkin ovat jotain aivan muuta ihmislajia kuin me, vaikka he ovat EU-maan kansalaisia ja kotoisin keskeltä Eurooppaa. Viha eskaloituu, se tiedetään täällä entisessä skinikaupungissa, jossa, kuten eräs humaani komisario sanoi, pahimmillaan ei tarvinnut olla kuin liperiläisen näköinen, kun tuli turpiin. Edes pitkäaikainen asuminen Suomessa, sopeutuminen, menestyminenkään ei suojele maahanmuuttajaa rasistisilta kommenteilta tai pahemmalta. Jopa pienet lapset joutuvat rasistisen syrjinnän ja häpäisyn kohteeksi kouluissa. Se ei kerro suomalaisista lapsista, se kertoo heidän vanhemmistaan ja siitä, mitä ajattelua he lapsilleen välittävät. Maahanmuuttajia demonisoidaan yksilöön katsomatta, ja muissa maissa tapahtuneet terroriteot lasketaan myös Suomeen tulleiden, samaa uskontoa tunnustavien ihmisten synniksi. Häpeällisintä on, että tätä vihaan yllyttämistä harjoitetaan jopa korkealla poliittisella tasolla. Me, maailman ihmiset, emme ole erilaisia. Me olemme samanlaisia, meillä on samat tarpeet ja tunteet, reagoimme samoin, kun joudumme uhatuiksi ja reagoimme samoin, kun tunnemme itsemme hyväksytyiksi ja rakastetuiksi. Miksi haemme eroavaisuutta, kun meidän pitäisi hakea yhtäläisyyttä, ymmärtää kaikkinainen samanlaisuutemme? Sen ymmärtämiseen tarvitaan hyvää tahtoa, mikä merkitsee kykyä asettua toisen ihmisen osaan, kykyä kuvitella itsensä samaan asemaan, vaikkapa pakolaisen asemaan. Kohta on joulu, hyvän tahdon juhla. Jouluevankeliumin sijaan suosittelen William Shakespearea, joka jo 1600-luvulla ymmärsi ihmisten rodusta ja uskonnosta riippumattoman samanlaisuuden. Näytelmässä Venetsian kauppias juutalainen kauppias Shylock ilmaisee sen näin: ”Eikö juutalaisellakin ole silmät? Eikö juutalaisellakin ole kädet, elimet, jäsenet, aistit, aistimukset, tunteet? Eikö hän syö ruokaa siinä kuin kristitty, eivätkö aseet haavoita häntä yhtä lailla, sairaudet heikennä yhtä lailla, lääkkeet paranna yhtä lailla, eikö hän tarkene kesäisin ja palele talvisin yhtä lailla kuin kristitty? Jos meitä pistetään, emmekö vuoda verta? Jos meitä kutitetaan, emmekö naura? Jos meidät myrkytetään, emmekö kuole? Ja jos meille tehdään vääryyttä, emmekö sitä kosta? Jos olemme kaikessa samanlaisia, niin sitten siinäkin.” Muutettavat muuttaen samat kysymykset voisi esittää Suomeen tullut pakolainen tai kerjäläinen. Rauhaisaa joulua! … ja ihmisillä hyvä tahto Tampereella kohtasivat monet kulttuurit, kun Eläkeläiset ry:n Pirkanmaan aluejärjestö piti marraskuussa seminaaria monikulttuurisuudesta. Tunnelma oli iloisen innostunut ja uusia ajatuksia herättävä. Pätevinä alustajina olivat SPR:n Hämeen piirin monikulttuurisuusvastaava Anu-Rohima Mylläri ja Eläkeläiset ry:stä Eva Rönkkö. Mikään ei olisi toteutunut ilman seminaarin primus motoria Pekka Lehtosta, joka seminaariohjelman valmistelun lisäksi valmisti makuhermoja kutkuttavaa vietnamilaista keittoa. Tilaisuuden avasi perulais-bolivialainen Andidos ryhmä, joka viritti mielet oivalliseen tunnelmaan kauniilla lauluillaan. Pekka Lehtonen kertoi aluksi monikulttuurisesta Suomesta. Hän totesi, että Suomi on vastaanottanut eri kulttuureista muuttaneita 1800-luvun lopulta alkaen. Ensin tuli Venäjän tataareja, vuoden 1917 jälkeen venäläisiä vallankumousta paenneita, 1970-luvun alussa chileläisiä sotilasjuntan vainoamia ja 1990-luvulla somaleja. Ja keitä olivat Pauligit, Stockmannit, Fazerit, Finlaysonit? Kaikki maahanmuuttajia! Anu Mylläri painotti, että tärkeintä on puhua Suomessa asuvista ihmisistä heidän nimillään. Maahanmuuttajaksi nimitteleminen on estävä tekijä. Itse ihminen unohtuu, jos aina puhutaan siitä, mistä hän on muuttanut. Kaikissa kulttuureissa on koko kirjo vaikutteita eri puolilta maailmaa. Erilaisuus on helpompi ymmärtää, kun puheeseen löydetään samankaltaisia aiheita, siltoja ystävyyteen ja vuorovaikutukseen. Tärkeää on oppia kuuntelemaan, olemaan läsnä. Maalaisjärki on ystävätoiminnassa tärkeintä. Olisi hyvä järjestää myös tilaisuuksia, joihin voi vain tulla ilman erillistä syytä. Ensivaikutelma on tärkein. Jos koet, ettei sinua hyväksytä, jäät omaan ryhmääsi eikä vuorovaikutus toteudu. Seminaarissa ideoitiin Pirkanmaalle ensi vuoden elokuuksi monikulttuurisuusleiriä. Kutsuisimme omien yhdistysten jäsenten lisäksi maahanmuuttajia vieraaksemme. Viettäisimme aikaa yhdessä suomalaisessa luonnossa. Emme järjestäisi minuuttiohjelmaa, vaan tärkeintä olisi olla yhdessä. Hyvänä uutisena kuulimme, että Lempäälän Kuokkalan koulussa halutaan ottaa opetusohjelmaan myös rauhankasvatus. Sillä tuetaan suvaitsevaisuutta ja eri kulttuurien ymmärtämistä. Samaa toivottiin kouluihin ympäri Suomea. Teksti: TATJAANA HUHTALA Kuvat: PENTTI SUNTINEN Anu-Rohima Mylläri SPR:n Hämeen piiristä painotti alustuksessaan ihmisten kuulemista ja vuorovaikutusta. Maahanmuuttajat pitäisi ottaa nopeasti osaksi arkisia yhteisöjä. Tampereella teemana kulttuurien kohtaaminen Seminaari aloitettiin latinalaisamerikkalaisin sävelin. Esittäjänä oli Andidos-ryhmä.
16 – Nro 7 joulukuu 2016 ELÄKELÄINEN Kun saavuimme Kuntorantaan, ilma oli syksyisen kaunis, aurinko paistoi ja oli aivan tyyni sää. Ruokapöydät notkuivat antimista, meitä odottaen. Sitten saimme tutustua ohjaajiimme Samuliin ja Jouniin. Seuraava päivä alkoi jumpalla Jounin ohjaamana. Päivällä lähdimme risteilylle hiljaisella sähkökäyttöisellä veneellä, kohteena halkaistusaari ja syväkanava. Ja taas ilma oli ”kesän kaunein”: sanoi laivan kapteeni. Loppuviikolla kuntoilimme päivisin ja iltaisin tanssimme. Opimme myös itsepuolustuksen alkeita ja tasapaino juttuja. Monet saivat apua Samulin parantavista käsistä. Tuhannet kiitokset Kuntorantaan ja erikoiskiitokset Samulille ja Jounille. Irma Kettunen tiedotusvastaava Lieksan Seudun Eläkeläiset ry Työllä rakennetussa itsenäisessä Suomessa on häpeäpilkkkuna köyhien eläkeläisten suuri joukko, toteaa Eläkeläiset ry:n Keski-Suomen Aluejärjestö. ”Hallitusohjelman tavoite toimeentuloja terveyserojen kaventamiseksi ei ole edennyt. Päinvastoin: Viimeaikaiset toimenpiteet syventävät kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kurimusta. Pienimpien eläkkeitten leikkaukset, sote-maksujen korotukset sekä Kelan lääkeja matkakorvauksiin tekemät heikennykset osuvat täsmäiskuina heikoimmassa asemassa olevien vanhusten elinehtoihin”, todetaan aliejärjestön kannanotossa. Eläkeläiset ry:n Keski-Suomen aluejärjestön mielestä pienimpien eläkkeitten tasokorotus olisi hieno juhlapäätös 100-vuotiaalle Suomelle. Aluejärjestön syyskokouksen valitsema aluejärjestön puheenjohtaja on Viljo Kumpulainen Laukaan Eläkeläiset ry:stä ja varapuheenjohtaja Lauri Hautanen Muuramen Eläkeläiset ry:stä. Rovaniemellä 24.11. pidetty Eläkeläiset ry:n Lapin Aluejärjestön syyskokous valitsi aluejärjestön puheenjohtajaksi edelleen Maija Ekorren Tervolasta. Varapuheenjoihtajana jatkaa rovaniemeläinen Kari Puolakka. Kokouksessa hyväksytyssä toimintasuunnitelmassa ja keskustelussa painotettiin sote-suunnitelmien seuraamisen ja päätöksiin vaikuttamisen tärkeyttä. Kokouksen mielestä sosiaalija terveyspalvelut on tuotettava pääsääntöisesti julkisen sektorin toimesta, joka on demokraattisesti valvottua ja vähentää näin korruption riskiä sekä takaa kansalaisten tasa-arvoisen kohtelun. Suunniteltua yhtiöittämisja yksityistämispakkoa ei hyväksytä, koska se johtaisi kustannusten nousuun ja valinnanvapauteen vain niille, joilla on siihen riittävästi rahaa. Se lisäisi myös korruption mahdollisuutta, sillä julkisuuslaki ei koske osakeyhtiöitä. ”Rentous on löytynyt”. Lieksan Seudun Eläkeläiset nauttivat kuntolomastaan Kuntorannassa. Olin mukana Jokilaaksojen Aluejärjestön järjestämällä ”tärräysmatkalla” Kuntorannassa järjestettyjen Syystärräysten ensimmäisellä jaksolla. Kun tapahtumasta on julkaistu varsin kattava kuvaus Eläkeläinen-lehdessä, tyydyn vain kertomaan, miten matka laajan toiminta-alueemme puitteissa onnistui. Jokilaaksojen Aluejärjestö rajoittuu (karkeasti ilmaistuna) alueelle Pyhäjärvi-Sievi-Kalajoki-Raahe-Oulu-Ii-Pudasjärvi-Kuusamo-Utajärvi-Muhos-Tyrnävä-Pyhäjärvi. Yhteisen kuljetuksen järjestely alueelta on varsin ”haastavaa”. (Niin se on varmasti myös esimerkiksi Lapin alueelta).Bussimatkamme edestakaisn Varkauden Kuntorantaan oli noin 1 100 kilometriä. No, eihän tuosta matkan pituudesta haittaa ollut, kun matkalle valikoitui sopivat taukopaikat ja Suorsan Liikenteen hoitama palvelu pelasi joustavasti. Oli oikein hyvä, että alueen eteläinen osa sai kootuksi matkalle niin suuren joukon iloisia positiivisella mielellä olevia matkalaisia. Kiva oli olla mukana yhteisellä tärräysreissulla. Palvelut Kuntorannassa toimivat mainiosti myös hoitojen osalta. Jopa Eevansalin estradilla krampannut säärilihakseni sai pikahierontaa, josta avusta haluan kiittää henkilöä, joka jäi minulle vain muistoksi siitä että apua voi löytyä ihan yllättäen. Kuntorannan palveluja aktiivisesti käyttäneenä olen vakaasti sitä mieltä, että Kuntorannassa tulee hyvälle tuulelle. Siellä tapaa useimmiten myös tuttuja ja jos ei entisiä tuttuja ole, niin siellä voi ottaa aloitteet omiin käsiin ja kokeilla, eikö uusia tuttavuuksia syntyisi. No tietysti joskus tapaa ihmisiä, jotka eivät seuraa kaipaa, mutta se asia selviää hyvin pian, kun kokeilee ”kepillä jäätä”. Erilaisia tapahtumia (syystärräykset, kaamoksen kruunajaiset, erilaiset kurssit) kannattaa paikallisyhdistysten ja aluejärjestöjen hyödyntää. Se on parasta ”lääkettä” myös Kuntorannan käyttöasteeseen. Tapahtumista saa myös hyvää mieltä, sekä kivoja kokemuksia eläkepäivien piristämiseksi. Veikko Kettunen Oulun Työväen Eläkeläiset ry ”Kuntorannan tapahtumia ja palveluja kannattaa hyödyntää” Lieksan Seudun Eläkeläiset kuntoa etsimässä Keski-Suomen Aluejärjestö: Eläkeläisköyhyydestä on päästävä Lapin Aluejärjestö: Soten lähtökohdaksi julkinen sektori Oulun Työväen Eläkeläiset ja Muhoksen Eläkeläiset ehtivät kuluneena syksynä vierailla Kuntorannassa Syystärräysten lisäksi myös tuetulla lomalla. Kuvassa ollaan kiertämässä kanavalenkkiä joukolla, jossa ilkähaitari oli 65–94vuotta. Kuva: Seija Revonoja ”Uuttakin tarjolla” Kylpylähotelli Kuntorannassa on tarjolla monipuolisia hoitopalveluita, muistuttaa hotellinjohtaja Harry Pirttimäki. –Aika paljon uuttakin, muun muassa parturi-kampaamopalveluita, pystymme nyt asiakkaillemme tarjoamaan, Pirttimäki kertoo. Kuntorannan hoito-osaston alihankkijat: Parturikampaamo Edna, Yousaf Aeddna, Taidemyynti Ateljee, Päivi Virkkunen, Asahi Health terveysliikunta, Päivi Virkkunen, Hierontapalvelu, Arvi Karvonen Kauneuspalvelut, Sari Rytkönen, Kiinalaiset terapiahoidot, Xin Guoping Mittaukset, UKK ja motoriset-, liikkuvuus ja lihastestit. Shiki Method-kehotyyppi analyysi. Lämpöhoidotja kylvyt. Erikoishieronnat, vesijumpat ja ohjatut liikunnat. Samuli Kinnunen, Jouni Hartikainen, Joonas Karhu. Johannes Esselström, Kaisa Mäkinen. Tiedustelut ja tilaukset puh. (017) 560 1403, myynti@kuntoranta.fi
Nro 7 joulukuu 2016 – 17 ELÄKELÄINEN 09 276 360 fennokauppa.fi Muista myös Eläkeläiset ry:n jäsenetu -10% norm. hintaisista tuotteista 2016 TERVEYDENHUOLLON ERIKOISKAUPPA ? FENNOKAUPASTA Terveyden ja hyvinvoinnin lahjat Voimassa 9.1.2017 asti. KATSO KAIKKI TARJOUKSET VERKOSSA! MEDIPLAST FENNO OY 25 € 27 € 5 € 30 € POHJOISEN LUMILLE ELÄKELÄISEDUILLA • Lapland Hotelsin peruutusturva on tukenasi, jos matkasi peruuntuu yllättävän esteen vuoksi. Peruutusturva kattaa matkan peruutuksesta syntyneet hotellikulut. Kysy meiltä lisää! • Myöhäinen huoneen luovutus veloituksetta lähtöpäivänä (klo 14). Eläkeläiset ry:n jäsenille lisäedut ovat saatavilla majoituksen yhteydessä ja ovat voimassa vain yksittäisvarauksiin. Ylläksen hissilippu etu voimassa, kun lippu ostetaan Ylläs-Ski Oy:ltä. • 10 € ravintolaseteli / vrk / huone ravintolapalveluihin • 10%:n alennus Lapin Safarien viikkoohjelmista • 10%:n alennus Ylläs Ski Resort Äkäslompolon, Pallaksen, Luoston ja Oloksen hissilipuista, välinevuokrista sekä hiihtokoulusta Palvelemme sinua numerossa 016 3232 www.laplandhotels.com -10% ETU MAJOITUSHINNOISTA Varaustunnus: ELÄKELÄINEN OULU | TAMPERE | LEVI | YLLÄS | ROVANIEMI I OLOS PALLAS | HETTA | KILPISJÄRVI | SAARISELKÄ | LUOSTO Summassaarentie 180, 43100 Saarijärvi www.summassaari.? Varaa nyt! P. 030 608 50 myynti@summassaari.? Lanka 0,0828 /puh + 0,032 /min. Gsm 0,192 /min. Sis. alv 24%. Summassaarentie 180, FI-43100 Saarijärvi +358 (0)30 6085 100 • fax +358 (0)30 6085 200 KYLPYLÄHOTELLI SPA HOTEL 321 /hlö/kahden hengen huoneessa 351 /hlö/yhden hengen huoneessa Sis. 23.–26.12., jouluiset puolihoitoruokailut, perinteistä jouluohjelmaa, kylpylä ja kuntosali. Uudenvuoden tarjous KAKSI YHDEN HINNALLA 175 2 vrk/2 hlö Sis. kahdelle majoitus, aamiaiset, uudenvuodenaaton illallinen, ilotulitus, tanssilippu, kylpylä. Voimassa 30.12.16-1.1.17 tai 31.12.16–2.1.17. Loppuvuoden juhlat Summassaaressa! Keväthanget kutsuvat Tunturikeimiöllä on tarjolla viihtyisää majoitusta, maittavaa kotiruokaa sekä yli 250 km liukkaita latuja maan kauneimman latuverkoston äärellä Muoniossa. Tervetuloa nauttimaan Tunturikeimiön rauhasta ja rennosta tunnelmasta! Puh. 0500 209 630 www.tunturikeimio.fi Olemme myös Facebookissa! TK_elakel2016_84x100.indd 1 2.8.2016 9:55:32 Eläkeläinen-lehden aikataulut 2017 NUMERO AINEISTO LEHTI toimitukseen ilmestyy Helmikuu nro 1 30.1. 13.2. Maaliskuu nro 2 6.3. 20.3. Toukokuu nro 3 28.4. 15.5. Kesäkuu nro 4 12.6. 26.6. Syyskuu nro 5 28.8. 11.9. Lokakuu nro 6 2.10. 16.10. Joulukuu nro 7 20.11. 7.12. YHDISTYKSET HUOMIO: MUISTATTEHAN KEVÄTKOKOUSILMOITUKSET! Eläkeläinen -lehden ensimmäinen numero ilmestyy helmikuussa viikolla 7, maanantaina 13.2. 2017 Muistattehan toimittaa kevätkokousilmoitukset Erja Isakssonille erja.isaksson@elakelaiset.fi tai puhelin 020 743 3614 perjantaihin 3. helmikuuta mennessä! Huomioittehan, että lehden numero 2 ilmestyy vasta 20. maaliskuuta! Älä anna pimeän yllättää! Tilaa Eläkeläiset ry:n turvaliivi. Liivit päällä sekä näymme että teemme omaa järjestöämme tunnetuksi. Neljä eri kokoa Hinta: 8 €/kpl + postituskulut Tilaukset: toimistonhoitaja Tuija Aali, puhelin 020 743 3610 tuija.aali@elakelaiset.fi
18 – Nro 7 joulukuu 2016 ELÄKELÄINEN Kokkolan kaupunginteatterin Iltatähtiesitys antaa vanhainkodin asukkaille oikeutta iloon, muisteloihin ja haaveisiin musiikin innoittamana. Esitys ajoittuu vuoteen 1986, Koiviston ollessa presidenttinä ja nousukauden vallitessa valtakunnassa. Vanhainkoti Iltatähdessä vanhuuttaan viettävät Hertta, Olga ja Eeva heräilevät uuteen aamuun, kun radiosta kajahtaa tuttu iskelmä. Sekös saa mummoihin eloa, kivut ja jäsenten natinat kaikkoavat kun he pistävät tanssiksi ja laulavat. ”Musiikki liikuttaa meissä suuria tunteita ja herättää muistoja. Musiikki laittaa meidät liikkeeseen ja tanssiin. Musiikki yhdistää meidät toisiimme”, esityksen ohjaaja ja toinen sovittaja Tero Heinämäki toteaa näytelmän käsiohjelmassa. ”Musiikki ja laulut toimivat kuin ulkoistettu muisti, tietopankki”, hän perustelee musiikin taikaa. Ja niin se erinomaisen bändin soittama toimiikin mainion, vanhuksia arvostavan ja kunnioittavan, humoristisen esityksen dynamona. Musiikki tuo lohtua ja eloa rutiineiden täyttämään arkeen. Raila Leppäkosken kirjoittama ja Heinämäen taiten ohjaama esitys on humaani puheenvuoro ihmisen ikuisesta, rakkauden ja lohdun kaipuusta ikään katsomatta, erinomaisten näyttelijöiden tulkitsemana. Kokkolan kaupunginteatteri on tarttunut tärkeään ja ajankohtaiseen aiheeseen, vanhusten asemaan vanhainja hoivakodeissa. Esitys korostaa vanhusten yksilöllisyyttä ja heidän iän tuomaa ihmisyyttä, hiljaista tietoa ja jopa oveluutta. Niitä inhimillisiä ominaisuuksia, jotka eivät katoa silloinkaan, kun Alzheimer sekoittaa ajan, paikan ja todellisuudentajun vanhuksen mielessä. Persoonallisuudeltaan hyvin erilaiset huonetoverit intoutuvat musiikin myötä kertomaan elämänvaiheistaan, toiveistaan, pettymyksistään ja unelmistaan. Joita heillä kaikilla edelleenkin on. Rakkaita pettymyksiä rakkaudessa ja muita elämän koukeroita. Tragikoominen esitys naurattaa, mutta saa myös ajattelemaan näiden sympaattisten mummojen kautta ylipäätään vanhusten ihmisen osaa säästöjen kurjistamassa ja vanhuksia hylkivässä poliittisessa todellisuudessamme. Rivien väliin on ripoteltu pieniä vihjeitä nykypolitiikkojemme härskeistä, epäinhimillisistä toimista suhteessa vanhusten hoitoon. Mainioin mummoista on Outi Kärpäsen pitelemättömän herkullisesti ja taitavasti esittämä, karjalaistaustainen, suorasanainen Hertta. On hienoa katsoa, kuinka Kärpänen häpeilemättä antaa niin sanotusti palaa. Hertta on esityksen totuuden torvi, mutta tarvittaessa myös empaattinen. Leena Roustin esittämä Eeva ei koskaan ole ollut naimisissa. Nyt miehet kiinnostavat sitäkin enemmän seksinkaipuisen mummon roolissa. Hän ei arkaile tarttua miesten housunpuntteihin ja unissaan hän harrastaa kuumaa seksiä ties keiden kuuluisuuksien kanssa. Esityksen mystisin vanhus on harhainen, Helena Puskan esittämä iäkäs Olga, joka luulee olevansa venäläinen ruhtinatar. Puskan roolisuoritus on hämmentävä kauneudessaan ja hauraudessaan. Olga tekee lähtöä milloin kruunajaisiin, milloin mihinkin juhliin ja pelkää perheensää puolesta. Hän vaatii vanhainkodin henkilökunnalta ja huonetovereiltaan ruhtinattarelle sopivaa käytöstä ja palveluja. Upea on hänen laulu ja tanssikohtaus, ja liikuttavan kaunis kohtaus, jossa Olga lähtee viimeiselle matkalleen. Petter Kevin näyttelee mainiosti ruokaa ja hoivaa jakavan, nuoren, salskean sivarin roolinsa. Jose Viitala sukeutuu pastorin rooliin uskottavasti. Tosin rooli on kirjoitettu ja ohjattu turhankin kliseiseksi, mutta etevänä näyttelijänä Viitala tekee hahmostaan mainion karrikatyyrin. Näiden lisäksi esityksen miehet taipuvat uskomattoman notkeasti moniin eri rooleihin, joista räväkkä puvustus ja musiikkiesitykset ja tanssit tekevät toinen toistaan hauskempia ja eläväisiä aikansa kuvajaisia. Jani Honkaselkä sukeutuu muun muassa turkkilaisen lääkärin, Elviksen ja Kekkosen rooleihin aivan suvereenisti, häikäisevästi näytellen. Hän laulaa puhtaasti ja hienosti tulkiten. Esityksen 20 laulun säestyksestä ja muusta musiikista huolehtii näyttämön taka-alalle sijoitettu, Jukka Hännisen johtama 5-henkinen bändi saksofonilla varustettuna. Bändi ja erinomainen saksofonisolisti soittavat hyvin, moniin eri musiikinlajeihin suvereenisti taipuen. Esitys piirtää myös historiallista, orientaalista ja poliittista ajankuvaa musiikkivalintojen ja vanhusten elämäntarinoiden myötä. Lavalle nousee niin Hitler kuin Kekkonenkin laulamaan ja tanssimaan. Annina Nevantauksen lavastus on karu, tyypillinen vanhainkodin interiööri. Mutta, laulujen ja tanssien aikana tila muuttuu nerokkaasti monenlaiseksi onnistuneen valaistuksen ja pienien lavastuksellisten kikkojen avulla. Sinänsä karussa tilassa tapahtuva esitys muuntuu tuon tuostakin visuaaliseksi juhlaksi. Eritysmaininnan ansaitsevat Ville Orttenvuoren tekemät tanssien koreografiat, joihin erityisesti miehet, mutta myös mummot musiikin huumaamina taipuvat notkeasti. Tua Hautamäen suunnittelemassa upeassa puvustuksessa on nähty valtavasti vaivaa. Se palkitsee kautta koko esityksen toinen toistaan hienoimmilla vetimillä. On hienoa, että teatteritaiteessa paneudutaan myös vanhusten asioihin ja iän tuomiin ongelmiin. Vaarana vanhusten elämään pureutuvassa draamassa on kliseisiin haksahtamien ja vanhuuden mukanaan tuomille fyysisille ja psyykkisille ominaisuuksille irvaileminen ja lapsenomainen lässyttäminen. Kokkolan Iltatähti ei kariudu näihin, vaan on raikas, hauska ja puhutteleva fantasia vanhainkodin toisenlaisesta arjesta älykkäällä huumorilla huurrutettuna. Sielläkin, kun voi tapahtua kaikkea hauskaa ja piristävää, jos se vain sallitaan. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Vanhainkoti Iltatähdessä kivut ja jäsenten natinat kaikkoavat, kun mummot pistävät tanssiksi ja lauluksi. Kuva: Kokkolan kaupunginteatteri/Päivi Karjalainen Hauska ja humaani musiikkikomedia
Nro 7 joulukuu 2016 – 19 ELÄKELÄINEN Runopysäkki V uoden viimeinen runopysäkki tarjoaa niin naurua kuin kyyneleitäkin. Runopysäkin hienous on juuri tässä: monia sävyjä, monia ääniä, kaikki erilaisia, kaikki ainutkertaisia. Rudolf ”Limppu” Lindbladin runossa nauretaan lempeästi omalle vajavaisuudelle. Lindblad hallitsee riimittelyn, mikä on ennenkin tullut todetuksi. Mutta muodon lisäksi myös runon sisältö viehättää. Muistiongelma tai -sairaus koskettaa monia. Niinpä runon hyväntahtoisen humoristinen sävy on juuri se sävy, jota tarvitaan: ”Hetkinen, nyt pelaa kaali! / Se oli varmaan emmentaali.” Tulee mieleen myös vuosia sitten runopysäkillä julkaistu Ritva Kyyrön runo Herra Parkinsonin kanssa leivotaan tai saman kirjoittajan Soittaja -runo, jossa pohdittiin, tulisiko vapisevakätisestä kenties balalaikan soittaja. Lisäksi sain Lindbladin runosta mielleyhtymän tänä vuonna ilmestyneeseen kirjaan Elämäni (potilasrunoja) . Stina Niemen ja Aino Öhmanin runoteoksen alkuidea syntyi lääkärien saneluista. Sairaalan kielipalveluissa toimivat kääntäjät Niemi ja Öhman huomasivat, että sanelluissa teksteissä oli runollisia lauseita. Ja niistä he alkoivat rakennella runoja. Esimerkiksi tähän tapaan: ”Potilaalla todettu syntymä/Huusi heti./ Osastolle tullessa 8 vrk ikäinen poika, kotiutunut 4 vrk iässä.” Lindbladin runossa on loppusoinnut kohdallaan, Jukka Luukkosen runossa puolestaan toimiva vapaamittainen rytmi. On päiviä -runo käyttää toistoa tehokeinona. Luukkosen runopuukko vuolee lastun toisensa jälkeen, ja lastuja kerääntyy lukijan eteen pieni kasa. Vuolemisvertausta tekee mieli käyttää, koska runossa pysytään koko ajan saman aineksen äärellä. Mietityttävä kohta runossa on ”Istua rantakalliolla, /haapana perheen onnea katsellen.” Runossa voisi kenties olla jokin toinen vastaava luonnonelementti, johon sulaudutaan tai joksi muututaan, esimerkiksi lintuna kaarrellen, lehtenä ihollesi leijaillen.... Näin lukijan olisi helpompi virittäytyä siirtymään. Luukkosen runo on sopivasti avoin. Rytmillisesti se tuo hieman mieleen Claes Anderssonin runon Etydi suvituulelle. Elämän traaginen puoli Kaarina Mähönen on kirjoittanut joulurunon, jonka hän kertoo lähettävänsä ”karheana, tämänaamuisena”. Mähösen rohkea jouluruno on yhtä aikaa raadollinen ja herkkä. Joulusta kirjoitetaan usein saman kliseisen ja lapsellisen kaavan mukaan, tätä Mähönen ei nyt tosiaankaan tee. Kriittisiä ja kantaaottavia joulurunojakin toki on, olen joskus aiemminkin maininnut Arvo Turtiaisen hienon runon Ra(u)han juhla . Mähösen säe ”Ei tässä kulttuurissa olla tarkkoja, kun pyydystetään euroja” linkittyy täysin Turtiaisen kaupallisuutta kritisoivaan runoon. Kaarina Mähösen runossa nähdään jouluidyllin läpi maailman traagiset tapahtumat. Runo on rehellinen ja voimakas kaksoiskuva, joka muistuttaa, että maailma ei joulunakaan muutu idylliksi. Idylliä ei löydy Irja Pesosenkaan runosta. Pesonen on kirjoittanut lokakuun alkuun päivätyn runonsa loppuun huomautuksen: ”Eräs perhetragedia vei ajatukseni.” Taitavasti rajatussa runossa on harkittua niukkuutta, elliptisyyttä. Runossa on jännitettä. Mitä traagisemmasta asiasta on kyse, sitä vähemmän sanoja yleensä voi käyttää. Tästä on hyvä esimerkki nobelisti Wis?awa Szymborskan runo Syyskuun 11. päivän valokuva , jonka lakoniset säkeet ja tietynlainen pidättyneisyys synnyttävät lukijassa vahvan tunnekokemuksen. Ehdottaisin Irja Pesosen runoon otsikkoa. Se voisi sopia hienovaraiseksi lukuja tulkintaohjeeksi. Nyt loppuun lisätty huomautus tuo kyllä tietoa, mutta saman voisi hoitaa otsikollakin. … ja se kaunis puoli… Olavi Viikki kirjoittaa ikuisesta aiheesta; rakkaudesta. Runon sanomaan on helppo yhtyä. Rakkauden voima -runo onkin oikeastaan oodi rakkaudelle, sekä universaalille sellaiselle että myös yksilölliselle rakkaudenkokemukselle. Ensimmäisessä säkeistössä tuodaan kauniisti esiin, miten hienoa on herätä rakkaan ihmisen viereltä. Runouden yksi tehtävä onkin havahduttaa, saada meidät näkemään helposti itsestäänselvyyksiksi muuttuvia asioita. Runous toimii kuin suurennuslasi. Eräässä teoksessaan kirjailija Torsti Lehtinen kirjoittaa sienestysretkestä puolison kanssa. Saalista oli saatu ja siitä oli valmistettu herkullinen muhennos. Aterian jälkeen uutta sieniopasta tutkittaessa heräsi kauhea epäilys, oliko sienten joukossa sittenkin ollut suippomyrkkyseitikki. Myrkytysoireet ilmaantuisivat vasta 18 vuorokauden kuluttua… Myrkytyskuolemaa ei tullut, mutta Lehtinen kirjoittaa kokemuksestaan: ”Olimme saaneet rakastaa kolme viikkoa intohimoisesti elämää ja toisiamme...” Rakkauden voimassa on kysymys juuri tällaisesta kauniisiin ja merkityksellisiin asioihin havahtumisesta. Runossaan Olavi Viikki ammentaa perinteisestä ja aika juhlavastakin runosanastosta. Mutta elämässä – ja runoudessa – on sillekin paikkansa. Parempi olla vähän pateettinen kuin vähän kyyninen. Sain mitä tilasin Viimeksi toivoin lisää runojanne, ja kiitos, niitä onkin tullut mukavasti. Kaikki lähetetyt runot ovat tallessa, ja suuri osa niistä päätyy aikoinaan runopysäkille. Jos on lähettänyt kovin suuren runosatsin, sieltä lehteen valikoituu yleensä vain yksi runo. Tai jos on lähettänyt tarjolle kovin pitkän runon, se ei ikävä kyllä todennäköisesti koskaan pääse lehteen, tilanpuutteen vuoksi. Kaamos on kohta selätetty. Vuosi vaihtuu pian, mutta hyviä asioita, kuten runoutta ei onneksi tarvitse hyvästellä vanhan vuoden kanssa, vaan ne kuuluvat myös alkavaan vuoteen. Diagnoosi On joskus mukavaa vanhoja kelata menneitten aikojen kuvakirjaa selata tapahtumat hyvin mieleen palaa vaan nimet muisti usein salaa on siitä tehty oikein diagnoosi se ei tainnut olla skolioosi ? Hetkinen, nyt pelaa kaali ! Se oli varmaan emmentaali. Rudolf ”Limppu” Lindblad, Helsinki Rakkauden voima Vielä uuteen aamuun herätä sain. Myös vierelläin heräsi rakkaimpain. Näin yhdessä katsomme päivää uutta. Niin kauan kuin yhdessä herätä saamme, niin kauan kuin ilomme, surumme jaamme voimme luottaen odottaa tulevaisuutta. Aina kannattaa luottaa rakkauden voimaan. Se sielut saa samaa säveltä soimaan. Se kantaa myös maailman myrskyjen yli. Kun maailma kuohuu, sotakoneet kun pauhaa, eikä mistään tunnu löytyvän rauhaa, mielen rauhan ja lohdun tuo rakkaan syli. Olavi Viikki, Hankasalmi Säälin sinua maailma, kun kuljen joulunpolkua, näen kauhusta itkevän lapsen, näen uupuneen harmaahapsen. Näen naisen raiskatun ja nuoren miehen ruhjotun. Näen enkelkuoron rauniolla, sudet raatelevat vainiolla. On ihmislaumat kadonneet, meren aaltoihin hukkuneet. Joulu polun päässä lähestyy, yhä”Mariat”itseänsä myy. Lapsi itkee heinillä on pornokuvat tallin seinillä. Ei tässä kulttuurissa olla tarkkoja, kun pyydystetään euroja. Sytytämme kynttilöitä, valaisemme kaamosöitä. Toivotamme joulunrauhaa. polkua niin lämmmintä ja lauhaa. Kaarina Mähönen, Raahe On päiviä On päiviä jolloin tahtoisin olla jossain, jossain pois, jossain kaukana. Näkymättömissä, paikassa jossa kukaan ei minua huomaisi, kukaan ei minua häiritsisi. Paikassa, josta en näkisi ketään, en häiritsisi ketään. On päiviä, jolloin tahtoisin vain olla, ajattelematta, miettimättä. On päiviä jolloin on aivan sama sataako, vai annanko auringon paistaa, päälleni, sisimpääni. Antaisin sateen kastella alastoman ihoni. Kulkisin ja kuuntelisin sateen ääntä. Antaisin auringon kuivata ihokarvani, säteiden viipyä vartalollani. On päiviä. On päiviä jolloin tahtoisin unohtaa, unohtaa kaiken tuon rauhan, hiljaisuuden. Kaiken yksinäisyyden. On päiviä jolloin tahtoisin olla kanssasi hietikolla, niityllä, merenrannassa. Istua rantakalliolla, haapana perheen onnea katsellen. On päiviä jolloin tahtoisin pitää kädestäsi, kuunnella hengitystäsi, Tuntea läheisyytesi. Kokea rakkautesi. On päiviä jolloin mikään mahti maailman ei voi erottaa minua sinusta. On päiviä. Jukka Luukkonen, Helsinki Suurennuslasi Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi Lehvä keinuu puiston puussa askel johtaa toisen kohtaa Käsi käteen oma ovi tähän tehdään onnen koti Lehvä heiluu puiston puussa Missä harhaa askel Mitä kaipaa kotiin mieli Isän äidin kaksi pientä onneen tarvitsee vain hyvää mieltä Irja Pesonen, Helsinki
20 – Nro 7 joulukuu 2016 ELÄKELÄINEN Sodat ja katastrofit synnyttävät ulkoisten ruumiillisten vammojen lisäksi myös lukuisia henkisiä vammoja, joiden hoitaminen on paljon monimutkaisempaa ja pitkäaikaisempaa kuin pintahaavojen laastarointi. Jatkosodassa noin 16 000 suomalaista sotilasta vammautui henkisesti niin vakavasti, ettei heitä osattu asianmukaisesti hoitaa tai palauttaa takaisin siviilielämään. Mielen murtuminen aiheutti enemmän häpeää kuin näkyvämmät ruumiilliset vammat. Kuopiolainen teatterintekijä, eläkkeellä oleva englanninkielen erityisopettaja Matti Kivinen tarttui aiheeseen historiantutkija Ville Kivimäen tietokirjan Murtuneet mielet myötä. Suomalaisten sotilaiden psyyken kestämistä ja murtumista talvija jatkosodassa käsitellyt Kivimäen teos sai Tieto-Finlandian vuonna 2013. Matti Kivisen kuopiolaiselle Teatteri Kantille käsikirjoittamassa ja ohjaamassa näytelmässä Tärähtänyt päähenkilö myllykoskelainen paperityöläinen Veikko Johannes Virta lähetetään täydennysmieheksi Karjalan kannakselle alkukesällä 1944. Tuolloin Neuvostoliitto hyökkäsi massiivisella ylivoimalla maalta, mereltä ja ilmasta suomalaisten asemiin. Taistelumoraalin säilyttäminen oli niissä oloissa lähes mahdotonta. Myös näytelmän päähenkilö Veikko joutuu psyykkisesti traumatisoiviin tykistökeskityksiin, joissa oman mielen maltin tai psyykkisen kestävyyden säilyttäminen oli mahdotonta. Kehon ja psyyken toiminta lamaantuvat Veikolla lähes täydellisesti, eikä hänelle jäänyt jäljelle kuin pakokauhu ja hetkellisen selviytymisen yritykset. Näitä lihaskontrollinsa menettäneitä vapisevia hysteerisiä sotilaita alettiin kutsua ”tärähtäneiksi.” Sankarimyyttien takana Matti Kivinen halusi kertoa Veikko Virran tarinan kautta vaietuista ongelmista, sotavammoista, jotka on peitelty suureen ääneen puhuttujen sankarimyyttien taakse. Kivisen vanhin veli katosi sodassa, eikä se trauma ole kadonnut hänen sukunsa historiasta. Vuonna 1991 Kivinen teki aiheesta Yle TV1:lle draamaelokuvan Kirjeitä Stalinille, jossa käsitellään kipeää aihetta, sitä voisivatko rintamalla sodassa kadonneet ehkä vielä olla elossa Venäjän puolella. – Suomen armeija ei ollut varautunut hoitamaan sotatraumoja. Siksi hoitokeinot olivat kirjavia, ristiriitaisia ja usein myös syyllistäviä. Henkisestä vammautumisesta tuli eräänlainen poltinmerkki siihen kertomukseen, joka oli luotu kansallismielisyyden kohottamiseksi jo Topeliuksen ja Runebergin toimesta. Veikko Virran roolin esittäjä Jari Holopainen Tärähtänyt -esityksessä on ammatiltaan postimies. Teatterikärpäsen puraisemana hän on mennyt intohimoisesti roolinsa nahkoihin. – On aina hienoa löytää käsikirjoittajan työstämä hahmo. Koskaan kun ei tiedä, mihin se matka päättyy, kun roolia ryhtyy harjoittelemaan. En ole mikään imitaattori, joten etsin aina sitä henkilöä, jota esitän sisältä, en ulkoisesti. – Luulen, että tämä näytteleminen ja roolihahmojen sisään meneminen on samalla tietynlaista itsensä etsimistä. Roolihahmon kautta voi viestittää paljon myös omasta itsestään, omista arvoistaan ja elämännäkemyksistään, Jari Holopainen sanoo. JUHA DRUFVA Teatteri Kantin näytelmää Tärähtänyt voi tilata osoitteesta: matkivi@gmail.com Artie Music Oy on tehnyt Kansallisen audiovisuaalisen instituutin KAVIn kanssa Suomalaisen elokuvamusiikin cd-sarjaa. Tähän mennessä julkaistut kuusi osaa kattavat äänielokuvan ensimmäiset vuosikymmenet vuodesta 1931 vuoteen 1951. Äskettäin ilmestynyt vol 6 käsittelee vuosia 1950-51. Cd-sarja sisältää tuttujen klassikoiden lisäksi harvinaisuuksia äänilevyiltä ja elokuvien ääniraidoilta. Levyjen restauroimisesta vastaa Timo Wuori Artie Musicista ja toimittamisesta KAVI:n suomalaisen elokuvan tutkija Juha Seitajärvi. Levyjen liitteinä on runsaasti kuvitetut, noin 24-sivuiset uutta tietoa sisältävät historiikit. Cd-sarja luo katsausta myös kotimaisten elokuvien nuottijulkaisuihin ja esittelee harvinaisia valokuvia muusikkoineen ja laulajineen. Sarjassa kuullaan laulettua 3050 -lukujen suosikkimusiikkia: polkkaa, jenkkaa, valssia, tangoa, rumbaa, foxtrottia, slowfoxia ja kotimaisia liedejä. Sarjassa kuullaan muun muassa Heikki Aaltoilan, Nils-Eric Fougstedtin, Harry Bergströmin, Tapio Ilomäen, George de Godzinskyn, Toivo Kärjen ja Georg Malmsténin sävellyksiä. Miestähtien, kuten Tauno Palon, Olavi Virran, Kipparikvartetin ja Leif Wagerin ohella sarja esittelee myös naistähtien, esimerkiksi Ansa Ikosen, Birgit Kronströmin, Assi Nortian ja Greta Fougstedtin esittämää musiikkia. Juha Seitajärven mukaan sarjan jokaisella levyllä on omat painopisteensä, jotka heijastavat kyseisiä vuosia. Ensimmäisessä osassa korostuu Malmsténin tuotanto ja iloinen ruotsalaissävyisyys, toisessa osassa varsinkin Harry Bergströmin tuotanto tuo mannermaista ja menevää tyyliä. Kolmas osa keskittyy sota-ajan todellisuuspakoisuuteen ja toisaalta propagandistiseen sotahurmioon, neljäs levy tuo puolestaan esiin romantiikkaa. Viides levy paneutuu sodanjälkeiseen aikaan ja siihen liittyviin lieveilmiöihin. Kuudes osa linkittää musikaaleillaan suomalaisen elokuvatuotannon Hollywoodiin. Ulkomaisia musiikkivaikutteita elokuvista Seitajärvi toteaa, että musiikin muoti-ilmiöt ja ulkomaiset vaikutteet levisivät Suomeen vahvasti juuri elokuvissa kuultujen kotimaisten kappaleiden välityksellä. – Ne levisivät meille tietysti myös äänilevyjen ja tanssipaikkojen välityksellä. Toisaalta levyjä ei myyty noina aikoina läheskään niin paljon kuin myöhempinä vuosikymmeninä. – Elokuviin musiikkia tehneet säveltäjät seurasivat aikaansa. Esimerkiksi George de Godzinskylla oli tapana katsoa ulkomaisia elokuvia ja tehdä muistiinpanoja. Tuon ajan kotimaisista säveltäjistä juuri hänen elokuvamusiikkinsa muistuttaakin eniten Hollywoodin säveltäjien tuotantoa. Seitajärven mukaan 30-40 -luvuilla naisen elokuvassa esittämän laulun levytti usein mies. – Naisten roolia onkin täydennetty levysarjassa otoksilla elokuvien ääniraidoilta. Esimerkkinä voisi mainita Ansa Ikosen Nainen on valttia -elokuvassa laulamat Heikki Aaltoilan hienot liedit. Suomalainen elokuva cdsarjan levyjä voi ostaa esimerkiksi Helsingistä Kansallisen audiovisuaalisen instituutin keskuksesta ja elokuvateatteri Orionista sekä Digeliuksen ja Fifty-fifty Recordsin verkkokaupoista tai ottamalla yhteyttä Artie Musiciin Ari Hakuliseen puh. 0400-524 814. JUHANA UNKURI Tärähtänyt esitys tutkii sotasankaruuden kääntöpuolta – Sodan aikana syntyneitä mielenterveysongelmien on aika tulla julkisuuteen, sanovat teatterintekijät Matti Kivinen ja Jari Holopainen. Kuva: Juha Drufva Kotimaista elokuvamusiikkia cd-sarjana Eläkeläiset ry:n yleisesitteestä on tullut uusi painos. Näppärän kokoista, haitarimallista esitettä voivat yhdistykset tilata maksutta järjestön toimistosta erilaisissa tilaisuuksissa jaettavaksi, jäsenhankinnan tueksi jne. Yleisesitteestä uusi painos
Nro 7 joulukuu 2016 – 21 ELÄKELÄINEN Liikkeitä joka lähtöön Joulu on jo lähellä ja kutsun teidät mukaan pieneen joulupullan leivontahetkeen. Liikkeet ovat helppoja ja sopivat tehtäväksi yhdistysten kerhoissa. Niitä voi tehdä istuen tai seisten, sisällä tai ulkona, yksin tai isommassakin porukassa. Tee liikettä niin monta kerta kun tuntuu hyvältä ja mahdollisemman laajasti. Keksi lisää liikkeitä leipomistarinaan! Liikunnallista joulua! Leikkaa talteen, sarja jatkuu! Eläkeläiset ry:n monikulttuurinen liikuntahanke julkaisee tämän talven aikana laajahkon oppaan tasapainoliikkeistä. Oppaassa esitellään kuvin ja tekstein yli 40 ikäihmisille sopivaa tasapainoa edistävää ja kehittävää liikettä. Liikekokonaisuudet on suunnitellut monikulttuurisuustyön suunnittelija, liikuntatieteiden maisteri Eva Rönkkö Eläkeläiset ry:stä. Liikkeet kuvattiin lokakuun puolivälissä Kisakeskus Kisiksessä liikuntahankkeen Liikunnallisia kohtaamisia -tapahtuman yhteydessä. Kuvissa ja oppaassa esiintyy joukko kiinalaisia ja syyrialaisia maahanmuuttajia sekä Etelä-Espoon Eläkeläiset ry:n ja Kävelypässit-ryhmän jäseniä. Kuvista julkaistaan joulukuussa myös ensi vuoden kalenteri. Tasapaino-oppaasta tulee julkaisu suosittujen vihkosten sarjaan, jossa ovat aikaisemmin ilmestyneet muun muassa Kävelypässien lämmittelyjumppa ja Kuminauhalla voimaa -oppaat. Niitäkin on edelleen saatavissa Eläkeläiset ry:n toimistosta. 1. Sekoita taikinaa isossa kulhossa mahdollisimman laajasti, vaihda suuntaa 2. Vaivaa taikinaa sitkeästi 3. Kauli taikina leveäksi joka suuntaan 4. Laita pellit uuniin (syvä kyykky 10 X) Liikuntahanke julkaisee oppaan tasapainoliikkeista Eläkeläiset ry:n sarja jatkuu: Tasapaino heikkenee iän myötä. Harjoittelulla tasapainoa voi pitää yllä ja myös parantaa. Kaatumisen ehkäisemiseksi tehokkainta on liikuntaharjoittelu joka sisältää sekä voima että tasapainoharjoittelua sekä koordinaatio ja ketteryys harjoituksia. Tasapainoon vaikuttaa aluspinta jossa harjoittelet, pehmeällä pinnalla liikkeet ovat haastavammat. Myös sulkemalla silmiä voit harjoituksia vaikeuttaa. Avojaloin tehdyt liikkeet ovat haastavampia. Välineiden käyttö, kuten hyppynaru, pallot, esteradat ja muut tekevät harjoittelusta hauskemman. Heiluminen ja horjuminen on sallittu! Heiluminen ja horjuminen on sallittu! Uuden tasapaino-oppaan liikkeet kuvattiin lokakuun puolivälissä Kisakeskus Kisiksessä. Kameran takana Pekka Isaksson. Liikunnallisia kohtaamisia -tapahtuma järjestettiin lokakuun puolivälissä Kisakeskus Kisiksessä.
22 – Nro 7 joulukuu 2016 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Heinola Else Saarinen Eero Ranta Kauko Myllyniemi Matti Vilhunen Heikki Honkanen Leena Leppänen Esa Harju Veikko Outinen Sirkka Toivanen Raija Lipponen Airi Hynninen Harri Virtanen Anneli Kaikkonen Anja Kinnunen Anja Rautniemi Olavi Lipponen Tuomas Pulkki Siiri Pulkki Tuula Jetsu Hely Alakokkare Hämeenlinna Raili Kuosa Aulikki Järvinen Meeri Jalonen Veikko Stolt Riitta-Liisa Stolt Alice Tiainen Oiva Lahti Elli Lainesalo Eine Stolt Jarmo Röksä Airi Kalinainen Meeri Suonpuro Tuula Maaniittu Anne Kallioportti Erkki Kumpulainen Sinikka Kumpulainen Alli Salonen Alpo Timonen Salme Saarinen Kerttu Viertola Marjatta Elo Veijo Klemm Terttu Klemm Jokioisten Seutu JOKIOISTEN KUNTA Terttu Viljanen Hellin Reko Eini Puolakainen Eila Sederholm Helena And Hilkka Helenius Heikki Sirén Veijo Ahonen Maire Ahonen Heikki Kulju Pirkko Kulju Ulla Sipilä Heikki Sipilä Kari Lepistö Valma Lepistö Eeva Kirkkola Pentti Kirkkola Jarmo Määttä Terttu Takala Terttu Mäkelä Mika T. Rantala Heikki Sillanpää Markku Hakamäki Sakari Ahonen Pirkko Aronen Keijo Pirttikoski Terttu Palmu Jukka Palmu Silja Kallio Matti Laakso Kiveriö-Kärpänen KIVERIÖNKÄRPÄSEN ELÄKELÄISET ry Lahti Vuokko Kautto Pekka Kautto Ossi Loikkanen Tauno Huotari Toivo Riikonen Hannu Kokkonen Tauno Nieminen Pirjo Hirvonen Teuvo Keinänen Pirjo Salomaa Antti Holopainen Viljo Rautaporras Arja Rautaporras Pekka Rautaporras Anja Storlöpare Irja Voutilainen Eeva Marin Loppi Elli Salo Liisa Uotila Paula Uotila Kirsti Siltanen Elli Haapanen Tapio Salo Reino Salminen Vilho Tuomi Sirkka Sainio Sirkka Salo Sirkka Toivonen Etelä-Häme Kuva: Toivo Koivisto Kuva: Toivo Koivisto
Nro 7 joulukuu 2016 – 23 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Helsinki Jakomäki Ulla Halonen Mirjam Alanko Tyyne Finne Marja-Liisa Isoniemelä Raija Sokura Reino Könönen Liisa Hyvärinen Pirjo Lindfors Taina Seppälä Anneli Färm Anneli Kantokorpi Raili Taponen Seija Liukkonen Taisto Rossinen Seppo Tossavainen Irma Heino Kaarela Heimo Luoto Niilo Luoto Helena ja Aimo Niiranen Sulo Sirén Liisa Sirén Kyllikki Sirén Nina Sankelo Irma Jantunen Marja Johander Kerttu Laine Leena Virta Veikko Savolainen Hessu ja Tarja Hietanen Leena Timoskainen Anna-Liisa Partanen Helena ja Alvar Risberg Sirpa Tuormala Ritva Pekkola Ville Schuvalow Raili Partanen Kallio-Vallila KALLION-VALLILAN ELÄKELÄISET ry Mirja Arajärvi Kauko Aaltonen Ulla-Liisa Aaltonen Kyllikki Niemi Antti Henriksson Sisko Tuutti Ritva Sairanen Hertta Pöllänen Kaarina Heinonen Ritva Kontio Irja Pesonen Annikki Penttonen Maija Halenius Leena Nikula Eila Laakso Toivo Koivisto Hannele Salava Kontula KONTULAN ELÄKELÄISET ry Onni Määttä Salme Sarivaara Margit Sievänen Martti Korhonen Liisa Aunula Raili Kaateri Kalevi Kaateri Oili Eronen Leena Vilonen Auli Suikki Seija Malmikumpu Erkki Malmikumpu Taimi Pulkkinen Pekka Saarnio Ismo Kuivala Sirkka Kuivala Meeri Hämäläinen Pirkko Helenius Marjatta ja Seppo Saha Lilja Kiuru Johanna Degerlund Esa Kosonen Hilkka Muhonen Terttu Rantanen Aino Kemppi Anneli Karhuviita Anne Ruikka Anja Varokoski Eila Hartikainen Elsa Keinänen Anneli ja Olavi Lepistö Eila Korhonen Mailis Kouhi Riitta Lindholm Ansa Kanerva Marja Leena Keinänen Leila Juola Kristiina Lindberg Sirkka Korhonen Helga Laakso Ulpu Degerlund Marjo Hänninen Elli Juntunen Raija Virtanen Risto Ventti Anja Ventti Liisa Perälä Kerttu Koivunen Salme Pelkonen Risto Pelkonen Riitta Väisänen Veikko Väisänen Senja Väisänen Marjatta Kuusisto Toini Juntunen Seija Voutilainen Pentti Hampinen Kultaisen lyhteen Eläkeläiset ry toivottaa hyvää Joulua jäsenilleen! Malmi MALMIN ELÄKELÄISET ry Paavo Kettunen Hilja Kettunen Pauli Halonen Seija Halonen Soile Kaarnajärvi Pentti Kaarnajärvi Elina Kettunen Sirpa Salmi Sirkka Sallinen Yrjö Kaivamo Pirjo Karjukoski Kalle Karjukoski Kaisa Harju Eero Taipale Toivo Aamuranta Taimi Taskinen Viljo Kähkönen Elli Hietaharju Erkki Virta Saara Pajunen Annikki Luukkonen Vilho Koskinen Toini Leinonen Martti Leinonen Kalevi Hälinen Jouko Hälinen Kaija Leinonen Maikki Vepsä Marja-Leena Tuominen Liisa Kosonen Elvi Iivonen Maija Tiittanen Liisa Väisänen Ilmari Väisänen Ritva Kaartoaho Kaj Blomberg Irja Kortelainen Riitta Kainulainen Erkki Mattila Esko Vepsä Anja Kokko Seija Voutilainen Helga Kukkonen Pertti Korhonen Anni Vahlström Veijo Kärkkäinen Aune Kana-aho Lasse Tiainen Sirkka Arvola Eino Voutilainen Helena Haapavaara Jorma Immonen Kerttu Niemi Ritva Puranen Veikko Tomperi Raija Rantanen Kauko Räsänen Aino Vepsäläinen Pirkko Miettinen Mirja Leppälä Elle Heikkinen Kaija Tolvanen Veikko Mäntynen Irma Mäntynen Helena Leskinen Helvi Järvinen Kaarina Teppo Eeva-Maija Haapala Ritva Sulanterä Matti Lintumäki Saara Laine Riku Ahola Anneli Pirttiaho Myllypuro MYLLYPURON ELÄKELÄISET ry Irja Massinen Sinikka Vartiainen Ritva Idman Juha Hämäläinen Osmo Tolvanen Helli Tolvanen Pauli Karjalainen Pirkko Rajamäki Maija Julin Sirpa Juoksukangas Jussi Juoksukangas Britta Mollgren Jouni Harju Olavi Helin Kati ja Vilho Möykkylä Else Hovi Eila Kortelainen Soila Sunikka Matti Heino Seija Roivainen Liisa Lindroos Raine Kangas Kaarina Kangas Marja Liisa Siira Britel Huovila Pihlajamäki-Pihlajisto Seija Ylönen Marja-Liisa Suuronen Aira Hiltunen Maire Kulmala Vilma Kaukinen Devi Kaukinen Helena Hyppönen Liisa Riippi Irma Kurunsaari Helka Alanen Eeva-Liisa Kankainen Liisa Forsberg Toivo Lindroos Kaisa Puumalainen Reijo Pitkänen Aulikki Huovinen Eila Palviainen Pirkko Wilen Aino Matikainen Risto Viander Anna-Liisa Saukkola Tapuli TAPULIN ELÄKELÄISET ry Vartiokylä VARTIOKYLÄN ELÄKELÄISET ry Helsinki ELÄKELÄISTEN HELSINGIN ALUEJÄRJESTÖ ry Kuva: Toivo Koivisto Kuva: Toivo Koivisto
24 – Nro 7 joulukuu 2016 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Jokilaaksot Aluetoimikunnan kokous Kaisu Räme Paavo ja Tuula Halonen Raimo Kolppanen Timo Heikkinen Kauno Moilanen Aino ja Antti Timonen Hilkka ja Paavo Tihinen Olavi Peltoniemi Ritva Mörönen Arvi Kostekivi Haapajärvi HAAPAJÄRVEN ELÄKELÄISET ry POP PANKKI Haukipudas HAUKIPUTAAN ELÄKELÄISET ry Pirjo ja Aulis Kropsu Aino ja Antti Timonen Taisto Tammela Paula ja Pekka Sarkkinen Raili ja Martti Vedman Valde Peltoniemi Raili ja Taisto Korvala Airi ja Reima Ritapuu Elsa ja Veli Kurkela Anna-Maija ja Tapio Barck Anna-Liisa Satalahti Kaarina ja Matti Nisula Enne-Liisa ja Tapio Soininen Raili ja Jorma Jämsä Aili ja Timo Vilppola Leena ja Edvin Mattila Taisto Sutela Tapio Kärenaho ja Eila Ii Liisa Haapaniemi Matti Haapaniemi Anneli Veijola Veikko Veijola Salli Backman Paavo Backman Timo Haapaniemi Marja-Liisa Halonen Pekka Halonen Terttu Backman Jukka Backman Taina Backman Martti Backman Hilkka Kalliorinne Laina Mähönen Pirkko Mäkitalo Esko Mäkitalo Meeri Taskinen Eila Alasimonen Rauha Piukkula Niilo Piukkula Väinö Partanen Irja Partanen Alli Turunen Arvo Turunen Veikko Kakko Anja Mäkipaaso Pauli Paaso Tuula ja Paavo Halonen Aini Autio Kaarina Niskanen Paavo Tolonen Kaarina Paaso Eila Fäldt Martta Meriläinen Eeva Isosomppi Elsi Taskinen Helga ja Juhani Siurua Eeva Kakkonen Seija ja Tapani Teppo Kauko Goman Liisa ja Esko Meriläinen Kaarlo Rantala Eevi Viinamäki Kalajoki KALAJOEN ELÄKELÄISET ry Pekka Siironen Laura Siironen Rauni Heininen Matti Ekonkari Sauli Konu Raili Hietala Väinö Hietala Lauri Seikkula Aarne Samanen Raili Samanen Esko Koivisto Elisa Koivisto Asta Fors Airi Vierimaa Teuvo Hietala Terttu Hietala Eila Himanka Raija Luoto Hilkka Siironen Hilkka Hietala Raimo Hietala Martta Lahtinen Heli Aho Aino Myllykangas Inkeri Luoto Esko ja Ritva Siermala Kauko Autiosaari Leila Luoto Kello KELLON ELÄKELÄISET ry Kempele Kaisa ja Seppo Pekkala Meeri ja Pekka Joensuu Eila Alaräihä Aune Ansamaa Paula Kerttula Soile Lehtosaari Elvi Hyvärinen Pirjo ja Matti Myllylä Anna-Liisa ja Matti Lassila Ulla ja Paavo Kokko Niina Liimatainen ja Olavi Alamikkelä Ritva Kylmänen ja Pentti Partanen Inkeri ja Olavi Haapakoski Impi Gärding Leena ja Mauno Penttilä Auli ja Jaakko Penttilä Liisa ja Veikko Keränen Kiiminki Sirkka Vengasaho Kalevi Kuha Raili Järvinen Pirkko ja Kalevi Herukka Liisa, Vesa ja Olli Orvokki Siekkinen ja Esko Uusitalo Anna-Liisa ja Timo Heikkinen Lahja ja Jorma Hanhela Arto Kouri Sylvi Haarahiltunen Marianne ja Tauno Honkanen Matti ja Salli Kaukoranta Sisko Kuopusjärvi Kuusamo Irma ja Kauno Moilanen Seppo Veteläinen Aulis Saapunki Aira ja Pentti Kyyhkynen Marjatta ja Tarmo Polojärvi Eila ja Leevi Uhlbäck Suoma ja Veikko Ervasti Veele ja Aili Mustaniemi Irene ja Pentti Käsmä Elli ja Taisto Heikkinen Ilmari Määttä Irja ja Unto Saapunki Mauno Ronkainen Sinikka Leinonen Elli ja Hannu Hietala Joel Kestilä Esko Karjalainen Kaarina ja Paavo Salo Martinniemi Heino ja Laila Luukinen Eira ja Jyrki Mehtälä Pentti ja Tellervo Pussinen Irma ja Toivo Kiventerä Eine Mustonen Tuula ja Erkki Utriainen Teija ja Paavo Erkkilä Pirkko ja Oiva Sihvonen Veikko ja Anita Nikkinen Elma Vesala Alpo ja Rauni Ojala Sylvi ja Pauli Hannus Tuula ja Pekka Hannus Raija ja Veijo Kurikka Eino Olkoniemi Aatos ja Marjatta Pussinen Lauri Helisten Antero ja Pirkko Jakku Muhos Aune Touru Terttu Oikarinen Annikki Roininen Kerttu Leskelä Anna Nilosaari Veikko Juntunen Tuula Mourujärvi Eino Pudas Eino Siekkinen Marjatta Säävälä Meimi ja Erkki Karjalainen Tuulikki ja Arvo Erkkilä Kati ja Seppo Suikkanen Terttu ja Seppo Leinonen Irja ja Toivo Lotvonen Tuomo Suikkanen Asta ja Tauno Laihiainen Eeva Jokitalo Oulainen Helena Hyytiäinen Urho Hyytiäinen Airi Juusola Maija Aitto-oja Terttu Härö Kaisa Putila Anna Jylkkä Vieno Vuoti Sulevi Salmi Eila Laurila Bertta Malmberg Aimo Malmberg Ritva Kilpeläinen Marjatta Kolppanen Raimo Kolppanen Osmo Törmäkangas ja Helinä Anneli ja Aarno Rajaniemi Kirsi ja Raune Mäntyniemi Aira Kotka Mauri ja Aino Mäyrä Kuva: Mirja Arajärvi
Nro 7 joulukuu 2016 – 25 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Kaakkois-Suomi Oulu Elma Sakko Olavi Hentilä Eeva ja Väinö Pitkälä Hilkka Koistinen Pentti Erkkilä Kyllikki Anttila Hannes Jäälinoja Anja ja Tuomo Keltamäki Matti Pyykkönen Brita ja Asser Mikkola Ritva ja Erkki Savilaakso Tauno Sunila Matti Virkkunen Eila Moilanen Eila Leinonen Aino Kuusiniemi Taina ja Olavi Peltoniemi Jorma Pellikka OULUN TYÖVÄEN ELÄKELÄISET ry Elli-Maarit ja Arvi Pekka Kostekivi Maija Nurminen Anneli Inkeröinen Olavi Karppinen Olavi Hentilä Helmi Kemi Raija Haikonen Esa ja Irja Metso Veikko ja Pirkko Moisanen Aimo Kullberg Eeva ja Teuvo Blomster Paavo Lappalainen Martti Väänänen Tuomo Jussinniemi Kauko Maikkola Viivi ja Vilho Anja ja Eero Mustonen Seija Urpilainen Kari Halonen Elsa Pajuluoto Seija Revonoja Eeva ja Kalevi Sarkkinen Aimo Keinänen Raimo Kemppainen Eeva Toivola Veikko Kettunen Päivi Saloranta Elsi ja Jorma Suomela Liisa Seluska Tarmo Takkinen Onerva Hautaniemi Katariina Rissanen Ahti ja Ulla Sala Oulunsalo Riitta ja Olavi Laakso Eila Hägg Elsa Kaikkonen Meeri ja Pentti Väliheikki Saara ja Kauno Metso Kerttu ja Ensio Piirainen Maija ja Markku Kaltio Raili ja Tauno Korhonen Soile Ulander Anneli Salo Eila ja Sulo Mård Pirkko ja Paavo Piispanen Eero Hirvonen Elli Vuoti Eila ja Olavi Siekkinen Timo ja Laura Hirvonen Silja ja Seppo Pulkkinen Mirja ja Esko Vahera Eero ja Pirjo Nalkki Lahja ja Jaakko Kangastalo Ritva ja Eino Teräs Anna-Liisa Vatanen Anneli Stefanius Pateniemi PATENIEMEN ELÄKELÄISET ry Marja-Liisa Vainio Sirkka ja Esko Remes Maire ja Reijo Salin Liisa Otamo Reino ja Marketta Hämälä Leila Kinnunen Lea Vuoti Matti Kilvelä Airi ja Aaro Hyvönen Sirkka ja Allan Korhonen Eeva Holappa Ilkka Niemelä Airi Varis Aino Kuusiniemi Eila Leinonen Saini ja Erkki Rajanen Anna Liisa Alatalo Sinikka ja Raimo Mustikainen Anja ja Lauri Papinaho Paavo Kilvelä Raimo ja Taimi Anttila Pekka ja Leena Nättinen Hilkka ja Reino Järvelä Jussi ja Eila Nyman Sirkka ja Matti Heinikoski Anneli Rautio Soile ja Arvo Pesonen Erkki Jaatinen Sylvia ja Eero Hanhela Esa ja Hanna Mahosenaho Aarno Saarela Kaarina ja Pentti Logrén Hanna ja Esa Mahosenaho Elli ja Taisto Pietilä Tuulikki Honkala Leena Iso-Kamula Pyhäjärvi Anto ja Helmi Tapaninaho Anna Marjoniemi Toivo Huhmarniemi Pekka ja Eeva-Liisa Piippo Antero Kittilä Raili ja Sakari Tuoriniemi Kauko ja Iines Ahola Martti ja Raija Savolainen Liisa Lapinkoski Pauli Sutinen Iida Sutinen Armas Niemi Tauno Pietikäinen Taisto Jormalainen Kaisa Leppälä Olavi Pesonen Raahe RAAHEN ELÄKELÄISET ry Eila ja Harri Taskila Kaarina Mähönen Irma ja Tuomo Pasanen Veera ja Matti Törmäkangas Ritva Komulainen Viljo ja Sinikka Lehmusketo Vappu ja Viljo Pekuri Hilkka Antinoja Rauni ja Ahti Kiilakoski Veikko Lassila Irma ja Armas Vares Irja Ylimattila Irja Kuisma Hely ja Olavi Muikkula Anja Sarajärvi Aila ja Tenho Kurula Anja Vikman Leena Kopisto Irma ja Viktor Liete Reisjärvi Eero Karjula Yrjö Puurula Manu Kieleväinen Veikko Saukko Einari Moilanen Ulla Änäkkälä Anjalankoski Annikki Laine Eeva Hänninen Taisto Leinonen Reino Malminen Tellervo Häkkinen Markku Seppälä Pirjo Seppälä Elli Heikkilä Pirkko Laakkonen Heikki Lonka Ritva Pakkanen Pekka Pakkanen Anneli Sorsa Imatra Pirkko Backman Anneli Haimakainen Rose Kaipainen Eine Kurronen Eila Lehikoinen Matti Miettinen Timo Mykrä Salme Mäkelä Maila Piirainen Urho Piirainen Aimo Ruusunen Johannes Sallinen Karhula KAIKILLE ELÄKELÄISILLE HYVÄÄ JOULUA JA ONNEA UUDELLE VUODELLE Kotka Tuula Kaitaniemi Terttu Hellgren Ritva Jokinen Laimi Häkkinen Bertta Mellanen Irja Lopperi Eeva Dufva Marita Lousaari Raimo Enckenberg Ritva Vuorijärvi Sakari Vuorijärvi Jouni Jalarvo Markus Niemi Pertti Hellgren Anneli Laakkonen Ritva Tuittu Perttu Hyöky Inga Bärlund Seija Salmivaara Lasse Salmivaara Eija Lehtonen Esa Lappeteläinen Arja Kuoppala Mirja Tanskanen Ritva Hinkkuri Ritva Lehtinen Jorma Ahvenainen Hannu Ahvenainen Kuusankoski KUUSANKOSKEN ELÄKELÄISET ry Hilkka Oksanen Salli Nieminen Olavi Telkkinen Risto Välimaa Seppo Simpura Irja Hallikas Hilkka Mustonen Seppo Simpura Pentti Tähtinen Seppo Hiironen Taisto Leinonen Terttu Hongisto Lauritsala Irja Mäki Martti Nylund Saimi Pukki Leena Rinkinen Paavo Rinkinen Aimo Röpetti Anneli Tiainen Anneli Varis Onni Varis Kuva: Kyllikki Niemi
26 – Nro 7 joulukuu 2016 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Kainuu Keski-Suomi ELÄKELÄISET ry:n KAINUUN ALUEJÄRJESTÖ ry Hyrynsalmi HYRYNSALMEN ELÄKELÄISET ry Kajaani KAJAANIN ELÄKELÄISET ry Raili Myllylä Siiri Tervonen Raija Räbinä Anja Kettunen Annikki Lukkari Riitta Leinonen Kyllikki ja Onni Aki Räisänen Mirja Kemppainen ja Kari Toivo Huttunen Aune ja Jorma Irma ja Arvi Antero Kyllönen Telle ja Veli Anja ja Erkki Koskelo Terttu ja Urho Hyyryläinen Salli Putkonen Annikki Widgren Keijo Kenakkala Kaija ja Juhani Leinonen Sirkka ja Väinö Heikkinen Laila Lukander Laila ja Arvi Dahl Matti Repo Erkki Holappa Perttu Parviainen Reino Heikura Pentti Väänänen Erkki Kemppainen Pentti ja Tuula Väyrynen Siiri ja Timo Jouko Hoskio Tauno Juppi Tarmo Immonen Tuula ja Antero Kärki Aira ja Veli Nyyssönen Kuhmo Tauno Piirainen Veikko Pulkkinen Raili Pulkkinen Eino Kyllönen Oiva Heikkinen Onni Heikkinen Katri ja Erkki Malinen Eino ja Hilkka Määttä Hilja Mikkonen Salme Korhonen Maija Ryynänen Matti Ryynänen Kaarlo Komulainen Sisko ja Viljo Heikkinen Helvi K ja Raimo H Paltamo PALTAMON ELÄKELÄISET ry Puolanka PUOLANGAN ELÄKELÄISET ry Sotkamo Suomussalmi HYVÄÄ JOULUA JA ONNEA VUODELLE 2017 SOTKAMON ELÄKELÄISET ry SUOMUSSALMEN ELÄKELÄISET ry Vaala VAALAN VASEMMISTO SUOMI-VENÄJÄSEURAN VAALAN OSASTO VAALAN ELÄKELÄISET ry Helli Päätalo Arvi Moilanen Katri ja Veikko Moilanen Pertti Väyrynen Sirkka ja Jari Tuomisalo Helmi ja Kalle Moilanen Asta Päätalo ja Auvo Kilpeläinen Antero Halonen Seija ja Johannes Räisänen Aila Moilanen-Matila ja Kauko Matila Teuvo Moilanen Aune Kovalainen Kerttu Karjalainen Hankasalmi HANKASALMEN ELÄKELÄISET ry Osmo Vilokkinen Jorma Vilokkinen Pirjo Kumpu Antti Kumpu Terttu Honkonen Marja-Liisa Kytölä Jari Kytölä Kerttu ja Veikko Häkkinen Liisa Markkanen Pekka Petrilä Anna Petrilä Hellevi Halttunen Eila Pietikäinen Jussi Pietikäinen Veikko Tarvainen Kyllikki Tarvainen Seppo ja Helvi Api Raili Janhonen Tapani Kurvinen Inkeri Kurvinen Martti ja Maija Nykänen Jouko Siitari Pirjo Hult Tapio Hult Saimi Huisko Helvi Halttunen Risto Niemi Eila Hänninen Hilja Paasolainen Vieno Pietiläinen Ritva Viinikainen Antti Viinikainen Veikko Sirkka Aino Sirkka Jyväskylä Airi Ilomäki Raija ja Paavo Pietiläinen Ritva ja Vesa Hämäläinen Anja Sandelin Leena ja Heikki Tervakangas Arvo Koskinen Juha ja Pirkko Jauhiainen Tahvo Eronen Irma Jokinen Irja Yksjärvi Anneli Silvennoinen Seija Halinen Kari Jokinen Arja ja Jorma Muhonen Tuula Reponen Vuokko Sorsa Virpi Takala Raili ja Olli Turpeinen Aino Löppönen Vieno Sulin Salli Ahonen Seija Toropainen Kaija Kaipainen Tarja ja Osmo Oksanen Helena ja Hannu Hukka Kalevi Pihlainen Veikko Rantala Riitta Tynjä Orvokki ja Kauko Rekonen M. Lantinen ja V. Mäkinen Toimi Friman Pentti Friman Anneli Laakkonen Maija-Liisa Rantanen Eila Manninen Tapio Lamberg Helka Viikki Liisa Kekkonen Erkki Rautiainen Antti Simola Leena Hämäläinen Vesa Oksanen Sekakuoro Iltatähti Raimo Niininen Kaarina Vesterinen Marjatta Jokinen Sinikka Siekkinen Hilkka Hoskonen Hugo Koistinen Aarne Jäntti Kauko Virtanen Kristiina Ahokas Katri Savolainen Eliisa Korpikannas Hannu Hukka Jyskä JYSKÄN ELÄKELÄISET ry Jämsä Kalevi Ottelin Aune Auvinen Saku Auvinen Eila ja Reijo Jokinen Erkki Koivisto Kuva: Kirsti Palonen
Nro 7 joulukuu 2016 – 27 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Lappi Lyyli Soikkeli Terttu Uotila Kaarina ja Veikko Rantanen Aira Seppälä Sinikka ja Heikki Pasanen Simo Perälä Aila ja Osmo Koivuranta Eila Strandman Jämsänkoski JÄMSÄNKOSKEN ELÄKELÄISET ry Reino Welling Mirja Welling Aune Welling Matti Peltonen Raili Peltonen Heikki Nissinen Teuvo Vuorenpää Alli Virtanen Kaija Karuveha Marja-Liisa Vilenius Veikko Vilenius Helly Saarikoski Liisa Vuorenpää Liisu Pakarinen Seppo Lampinen Pirjo ja Pertti Tavilampi Arvo Mäkinen Pertti Mäkinen Markku Kyyrä Kyllikki Kangas Eila Oinas Eero Peutere Eino Vilenius Laila Vilenius Laukaa Paula ja Viljo Kumpulainen Ritva ja Pentti Valkonen Erkki Valkonen Erkki Valtoaho Riitta Valtoaho Ilkka Koski Ritva Dahl Maria Turunen Sinikka Siekkinen Elsa Tervo Kyllikki Pitkämäki Aino Vahlman Valma Autio Kalervo Virta Pauli Viinikainen Kaarina Vesterinen Ulla Viinikainen Seija Majuri Pertti Majuri Väinö Hytönen Heikki Oksanen Helena Koivisto Kari Koivisto Tuula ja Pentti Nieminen Toini Hannonen Martti Puttonen Meeri ja Martti Mäkinen Riitta ja Otto Partti Martta Saarinen Tuula Lappalainen Sirpa Heinonen Seija ja Rauni Kankaanperä Anna-Liisa Malinen Kirsti Toivonen Seija Seppänen Muurame MUURAMEN ELÄKELÄISET ry Liisa Lepola Annukka ja Lauri Hautanen Hilja ja Reijo Kulmala Aulis ja Anna Hanhinen Raili ja Aimo Miettinen Sirkka Pellinen Matti ja Maija Lappi Tapio Suhonen Sirkka ja Antti Kähkönen Pirkko Mäkinen Kerttu Hietala Palokka Kerttu Sarviranta Liisa Tenhunen Mirja Rutanen Aura Peltonen Kirsti Koivunen Raimo Koivunen Eeva Autio Antero Autio Raija Meriläinen Pertti Meriläinen Saara Putkonen Teuvo Putkonen Raili Hartikka Ilpo Hartikka Viljo Valkonen Salli Niskanen Kaarlo Valkonen Martti Meriläinen Anita Puumalainen Kari Lyhty Margit Altti Pihtipudas Kyllikki Aho Väinö Aho Maire Varis Lasse Varis Mikko Selin Maila Tyvimaa Aune Pennanen Senja Kumpulainen Marjatta Suvanto Niilo Pulkkinen Maija Pulkkinen Olavi Kananen Tapio Saastamoinen Matti Ruotanen Matti Uitto Kirsti Kumpulainen Sumiainen SUMIAISTEN ELÄKELÄISET ry Suolahti SUOLAHDEN ELÄKELÄISET ry Tikkakoski Mirja Noronen Raili Noronen ”Nalle” Kallio Irma Lahtinen Irja Huttunen Aune Mäkinen Aino Soini Irene Mikkonen Raili Lepistö Rauno Lepistö Mauri Hietanen Ritva Mäkeläinen Säynätsalo Mari Tuura Kati Oikari Maija Tuominen Toivo Heinonen Raili Flinkman Anja Lukkarinen Kalevi Rannila Elli Riikonen Raimo Nurmi Vuokko Nieminen Seija Vihinen Esko Niemi Pekka Pekkanen Antti Pekkanen Seppo Oikari Vaajakoski VAAJAKOSKEN ELÄKELÄISET ry Sylvi Mäkinen Leena Sillgren Matti Pöppönen Martta Lampinen Raili ja Pauli Pöntynen Helena Rinnetmäki Raija Härkönen Eino Saajamaa Liisa ja Veijo Talvela Mirja ja Matti Lindqvist Sirkka ja Reino Korhonen Mirja ja Raimo Mäkinen Eija ja Sakari Huttunen Seija Mäkinen Riitta ja Pentti Poikolainen Aune Lindqvist Sisko Häkkinen Raili Honkonen Kaija ja Erkki Hänninen Elna ja Veikko Räsänen Marjatta Weckman Aino Metso Aavasaksa AAVASAKSAN ELÄKELÄISET ry Bertta Kallijärvi Paavo Horneman perh. Eila ja Risto Hokkanen Salme ja Esko Jalonen Sulo Soini Sinikka Lantto ja Viljo Orre Leila ja Voitto Korhonen Eeva ja Kalevi Joona Anja ja Veikko Rautio Airi Lakanen Sulo Barsk Saara ja Juho Pasma Ritva ja Eero Mäntynenä Ritva ja Pietari Juuso Laina Lakkapää Nanni Marjeta Maija Pasma Anni ja Helge Vaaraniemi Kauko Juustovaara Kaisu ja Veikko Mikkola Ritva Heikka Inkeri ja Matti Kangas Arja ja Eugen Parviainen Annikki Varonen Kerttu Hasa Paavo Koski Hannu Laitinen Ivalo IVALON ELÄKELÄISET ry Sisko ja Armas Aalto Helena Mikkola Kerttu Nissi Timo Rautavaara Timo Väisänen Osmo Karvonen Sisko ja Alpi Koponen Ritva ja Mikko Taskila Irja Jefremoff Sisko Akujärvi Eeva Vallivaara Sofia Hämäläinen Juho Mikko Kiviniemi Katri Jefremoff Kalervo Päkkilä Eero ja Eija Jääskeläinen Tapani Silventoinen Kemi KEMIN ELÄKELÄISET RY Tapani Kolmonen Eila ja Heikki Lyttinen
28 – Nro 7 joulukuu 2016 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Reino Luukinen Terttu Pohjanen Lauri Pohjanen Saara ja Erkki Dianoff Anja Peltoniemi Kaarlo Aho Esko Toivanen Tuulikki Hurtig Vesa Kolmonen Mauno ja Kaija Paavo Miettinen Maisa Lahnajärvi Timo Parviainen Esko Sipilä Pekka Aho Esko Taskinen Maija-Leena Koivuaho Mauno ja Asta Alasuutari Veikko Hautasaari Aune Huutoniemi Eeva Posti Terttu Hiltunen Ritva Niskala Suoma Perkaus Vilma Korpi Allan Pitkämäki Elina Paloniemi Asta ja Aarne Vittaniemi Väinö Isometsä Jouni ja Pirjo Kalevi Kiuttu Eeva ja Reijo Reijo Kotkansalo Eine Timonen Sanni Dianoff Inkeri ja Veikko Kangas Eila Heikkilä Irja Marjamaa Maija Pietarila Toivo Parviainen Kittilä KITTILÄN ELÄKELÄISET ry Rauni ja Aarne Erkki Laakso Erkki Heikkilä Viljo Koskamo Taisto Mokko Maire Koskenniska Pentti Köngäs Maija Säärelä ja Olli Keskitalo Aino Vuorinen Kosti Kuosmanen Tuula Rauhala Valte Siivola Mirja ja Urpo Rönkönharju Maire ja Matti Kurtakko Veikko Pääkkölä Paula ja Aatu Säärelä Aire Rauhala Outi Mansikkasalo Pirjo ja Teuvo Keskitalo Eeva Markuksela Sirkka Puumalainen Annikki ja Mauno Inkeri ja Sakari Yritys Eila ja Yrjö Takala Matti Takala Reijo Takala Anja ja Veikko Alatalo Aune Kangas Reima Yrttiaho Armas Vaarala Kolari KOLARIN ELÄKELÄISET ry Eeva Niva Johanna Niva Tuula ja Reijo Raappana Anja Koivumaa Valmu ja Mauri Niva Sanna ja Tauno Leppänen Hannu Joutsijärvi Raili Heikki Toini Satta Sisko ja Frans Liikamaa Sulo ja Helli Kylmämaa Pello Eeva Virtanen Taina Juopperi Sirkka-Liisa ja Kari Esko Vittikko Martta Saukkoriipi Hilkka Fors ja Anni Lind Tuula ja Tauno Anneli Korteniemi Mauri ja Maire Anja ja Juho Senja ja Heino Saukkoriipi Martta Puljujärvi Oili Marja Sirkka ja Hanna Matinlompolo Taimi Lappalainen Leena ja Heino Matinlompolo Raakkeli Matinlompolo Lauri Granat Posio Irja ja Erkki Sulin Kalle Sulin Terttu Pätsi Anja Karjalainen Seija ja Taisto Tuomivaara Reeta Tuomivaara Sirkka Keskikallio ja Veijo Mourujärvi Lauri Iivari Saara ja Ahti Moilanen Laimi Tennilä Tellervo Kankaanpää Rovaniemi KÄSITYÖRYHMÄ LAULURYHMÄ TANHURYHMÄ Leena ja Markku Artman Maria Fagerström Lyyli Frantti Impi Hiukka Kauko Juupaluoma Laina Kamula Hilkka Kangas Kaarina Kapraali Salli Karvo Hilkka Kelottijärvi Inkeri ja Antti Keskitalo Liisa ja Kalevi Kestilä Linnea Kilpeläinen Eila ja Tapio Kiviniemi Leila Kolppanen ja Heikki Piirainen Liisa Koskinen Veikko Koskinen Arttu Koskiniemi Pekka Laurinolli Martta Leinonen Olavi Leinonen Irene ja Kari Luiro Kauko Matinmikko Hilpi Montonen Eeva Niemi Sirkka Ollila Yrjö Ollila Seija Paadar ja Jukka Vaara Kaisu Pesonen Kari Puolakka Seija Raiskio Ossi Riipi Pirkko ja Lippo Riissanen Tuula Ruotsalainen Pirkko Suosalo-Laukkanen Anna Vasara Irma Yliaska Maija Ylänen Rytikari RYTIKARIN ELÄKELÄISET ry Annikki Puustinen Eila Pietarila Helge Hourula Mikko Saariniemi Esko Leppänen Marjatta Ojala Risto Mononen Aarre Kenttä Raili Kinnunen Sirkka ja Kauko Mäkivuoti Päivi ja Aki Ojala-Posti Heikki Dianoff Toini Papunen Anja Perkkiö Aune ja Veikko Hautala Irma ja Pertti Tolonen Risto Kyllönen Aili ja Olavi Virtala Valma ja Teuvo Kaniin Seija ja Erkki Kusmin Pirkko ja Markku Sankala Ritva ja Arvo Kenttä Anja Välimäki Tuula Rytkönen Salla Elli Anttila Liisa Tapio Laila Ylitalo Eeva Mällinen Kirsti ja Simo Tallqvist Impi Kurvinen Ellen Rintala Elsa ja Hugo Jaakkonen Matias Maaninka Paavo Luukkonen Raija ja Urpo Päiväniemi Ludmila ja Matti Anttila Annikki ja Viljo Eskelinen Raija ja Heikki Kiiskinen Marjatta Luukkonen Elsa ja Antero Schroderus Leena ja Matti Salmijärvi Kerttu ja Pentti Arola Anja ja Valtteri Veikko Väinölä Marja Leena ja Aaro Rontti Leila ja Pekka Kellokumpu Lenne Tennilä Eila Myllykangas Aulikki Majava Sirkka ja Heino Keskitalo Aili Alatalo Irja Kalliaisenaho Eira ja Pentti Seppänen Simo Pirkko Ylikärppä Markus Ylikärppä Hilja Kukkonen Aila Kemppainen Raimo Kemppainen Aila Hiltula Pentti Hiltula Maila Kemppainen Taneli Kemppainen Esko Hiltula Edna Hiltula Erkki Åman Paavo Kiiskinen Rauni Kiiskinen Eero Haapaniemi Liisa Kaivosoja Marjatta Hakala Lyyli Alahäivälä Terttu Kalmakoski Jouni Kalmakoski Hilkka Niskala Ritva Koskela Aini Jaatinen Sodankylä SODANKYLÄN ELÄKELÄISET ry Mirja Vaara Vappu Simula Aino ja Mauno Uimaniemi Tauno Salmela Annikki Ojala Elsa Uusitalo Aarne Mäntylä Bertta Hietala Alli ja Teuvo Alamaunu Sirkka-Liisa Maunula Esa Koski Anneli Niiranen Olavi Laukkanen Elvi Romppainen Seppo J Maijala Matti Järvinen Alli Riipi-Pääkkö Hilkka ja Asko Apukka Alli Leinonen Eeva ja Vilho Siirtola Viljo Heinikoski Urpo Mokko Tervola TERVOLAN ELÄKELÄISET ry Salme ja Pentti Keränen Leena ja Tate Aino Kyngäs Aino Hurtig Laila Tapio Anni ja Paavo Sirkka ja Osmo Pulkkinen Oiva Ranta Eeva ja Alvi Riitta ja Raimo Koivupalo Aarne Kristo Maija Ekorre Toini ja Mikko Ekorre Raili Vakkala Rainer Kolmonen Orvo Sirviö Heikki ja Mirja Matti ja Marjatta Esko Järvelä Eeva-Liisa ja Kaarlo Tepsa Eila ja Heimo Hast Vieno ja Eino Tauriainen Sirkka-Liisa Ranta Eine Lintula Pirjo ja Raimo Puikko Eira Ylimikkotervo Aune ja Jorma Kolmonen Maija-Liisa Kultapuro ja Kauko Tauriainen Tornion Seutu Tyyne Pelttari Vappu Huuki Sirkka Gummerus Irja Salmi Pauli Kulju Veijo Tikkala Sanna Koivunen Frans Mäntynenä Sirpa Kalliaisenaho Raija Laine Tuulikki Kuure Leila Haapakoski Maija-Liisa Härkönen Ritva Keränen Nanni Manninen Mauri Gummerus Anneli Stoor Ulla Reunamäki Nanni Niva Alli Amonsen Kuva: Mirja Arajärvi
Nro 7 joulukuu 2016 – 29 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA Pirkanmaa Pohjanmaa Hämeenkyrö-Viljakkala HÄMEENKYRÖNVILJAKKALAN ELÄKELÄISET ry Kuru KURUN ELÄKELÄISET ry Lempäälä LEMPÄÄLÄN ELÄKELÄISET ry Mänttä-Vilppula VILPUN VINTTI LOUNASKAHVILA PARTURI-KAMPAAMO MILLI TOIVOTTAA HYVÄÄ JOULUA Tuija Vessari Jukka Vessari Inkeri Ylinen Jussi Ylinen Lea Aho Antti Aho Anneli Aronen Helmi Aronen Liisa Pajunen Anja Sorvoja Risto Pihlajamäki Alpo Villamo Merja Kääriäinen Laila Leiman Anja Ruusila Ada Juvonen Anni Tiainen Oili Järvinen Maija Rimmi Seija Viitanen Pirkko Helander Aarne Helander Ruovesi Matti Hartman Aarne ja Sirkka Jalonen Maire ja Matti Lukula Aili ja Pauli Mäkinen Keijo Rantanen Mauno ja Riikka Jussila Mary Tuominen Tatjaana Huhtala Outi Kokko Aune Tolppanen Matti Tolppanen Helena Peltoniemi Riitta Rasinen Matti Rasinen Erkki Viitanen Tampere Elisa Nordberg Marita Kiuru Pirkko Lindholm Pekka Lehtonen Soile Karivieri Eila Laine Vieno Ruohonen Margit Mustonen Timo Mustonen Yrjö Utunen Maire Kauhanen Sakari Mäkinen Maija-Leena Pullinen (Pirkkola) Merja Reiman (Pirkkola) Sirkka Rintamäki (Pirkkola) Seija Leivo Väinö Leivo Kalevi Turkka Ritva Keskinen Orvokki Salminen Raimo Parviainen Terhikki Parviainen Eeva Lindqvist Sinikka Tirkkonen Urpo Tirkkonen Aino Björksten Risto Björksten Matti Kivimäki Pirkko Rastas Markku Lahtinen Kari Leppänen Erkki Hildén Pekka Luodes Keijo Lappalainen Pekka Ruohonen Marja-Liisa Ruohonen Seppo Koskima Tuulikki Linden Eila Mathlin Vuokko Mikkola Mikko Leppänen Sauli Harinen Pentti Ajoksenmäki Pertti Virtaniemi Rauno Jokinen Seppo Katajisto Valkeakoski VALKEAKOSKEN ELÄKELÄISET ry Paula Vartiainen Martti Vartiainen Paavo Järvenpää Sirkka Helenius Jouko Pesonen Sisko Manninen Esko Laakso Raija Laakso Heikki Kuparinen Sirkka Kihlakaski Riitta Juhela Seppo Martikainen Ritva Martikainen Arto Koivisto Raili Rantala Hannu Pirinen Leena Laakso Toini Nikkilä-Lahti Pirkko Rantala Reino Rantala Raija Isoherranen Maritta Ruskeeniemi Vesa Ruskeeniemi Vammala VAMMALAN ELÄKELÄISET ry Tuula Hakanen Esko Lilja Aila Lilja Marita Pohja-Sato Salme Pihlava Pentti Suntinen Leila Suntinen Eero Hakari Raija Mäkitalo Martti Hiltunen Marja Nieminen Juhani Nieminen Viiala VIIALAN ELÄKELÄISET ry Kari Sulander Pirkko Sulander Matti Humaloja Erkki Lahti Pentti Määttänen Sisko Hiltunen Pekka Taskila Anja Mäkelä Raili Huhtala Tuomo Huhtala Terttu Laaksonen Toini Haapalehto Liisa Lehtimäki Timo Heino Kaarina Heino Pirkko Halonen Helvi Helin Pekka Renfors Allan Heino Tuula Heino Heikki Hietala Tuovi Pukarinen Raili Pukarinen Sirkka Lahti Jukka Katajisto Tuija Katajisto Ylöjärvi YLÖJÄRVEN ELÄKELÄISET ry ELÄKELÄISET ry:n POHJANMAAN ALUEJÄRJESTÖ ry Marketta Semi Tuomo Syri Heikki Lilja Heikki Vallin Tauno Lehtinen Heikki Spak Irmeli Mandell Aira Rauhala Alpo Juvonen Eila Juvonen Kerttu Berg Eeva-Liisa Paavola Jörgen Forsström Mikko Vehniäinen Anna-Liisa Fagernäs Pirkko Kultalahti Anita Peltola Sirkka Liikala Jorma Toija Jorma Niemelä Jouko Ranta Olavi Metsäranta Kaarina Rahkola Taisto Haapaniemi Mauno Kauranen Himanka RAVINTOLA KOSKI-HOVI KENSAPUU OY HIMANGAN KULJETUS OY HANHINEVAN PUUTARHA HIMANGAN OSUUSPANKKI K-MARKET HIMANKA HIMANGAN ELÄKELÄISET ry Tarja ja Arvo Keiski Maire Yli-Parkas Matti Särkilä Anja Paananen Pirkko ja Erkki Vähärautio Elvi Koski Seija Tikkanen Selma Tanska Helvi Sipi Liisa Tilus Kaisa Tilus-Ainali Pekka Ainali Elsa ja Eero Tuorila Ulla Pentti Seppo Paananen Pirkko ja Esko Kaikkonen Mikko ja Kaisa Kääntä Kuva: Toivo Koivisto
30 – Nro 7 joulukuu 2016 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Elle Akolahti, Viitamäki Aune ja Simo Jokela Ulla ja Veikko Vähärautio Inkeri ja Heikki Spak May-Gret ja Väinö Spak H ja K Kääntämä Kerttu ja Tapio Borèn Rauha Jussinniemi Maija Kääntä Arja ja Osmo Paananen Anja ja Veikko Lindberg Briitta ja Aimo Tuorila Liisa ja Olli Simonen Pirkko ja Veikko Yli-Parkas Raili ja Erkki Kuusisto Tuula ja Ensio Tuorila Anna-Liisa ja Simo Borèn Aira Rauhala ja Pentti uusitalo Taimi ja Mauno Kangas Kirsti ja Aarno Tuorila Irma Penttilä Tuula ja Mikko Lauri Tuulevi Borèn ja Simo Lehtimäki Tuulikki Spak Jurva UHREILUHIEROJA MIKKO HAUTALA JURVAN VOIMA ELÄMÄN OLOHUONE JURVAN TEATTERI JURVAN ELÄKELÄISET ry Sylvi Blomsten Kaarina ja Kalervo Haapaniemi Matti ja Terttu Lehtinen Ritva ja Jorma Niemelä Salme ja Voitto Välimaa Kerttu ja Raimo Lyyluoma Leena Elomaa Kalevi Männikkö Pirjo ja Raimo Tuomisto Arja ja Sakari Kentta Meeri ja Jarmo Kalliomäki Anita ja Simo Peltola Raili ja Mauri Rantala Hilkka ja Lasse Peltola Marjatta ja Osmo Peltola Airi ja Raimo Lyyluoma Helena ja Pauli Elomaa Marjatta ja Lalli Varala Taimi ja Manne Koski Anneli ja Erkki Katajamäki Aini Marttila Aili Jäntti Anneli ja Aatto Hannula Helena ja Raimo Santikko Annikki ja Kari Majasaari Anneli ja Hannu Tuomela Emmi ja Erkki Lintula Eeva Seppälä Inkeri Seppänen Reijo Rautiainen Helvi ja Reijo Jokela Kerttu Pihlajamäki Anna Ketonen Markku Hautala Ulla ja Markku Rantamäki Liisa ja Juhani Hautala Sari ja Jaakko Ketonen Ritva ja Pentti Purtola Ritva ja Heino Mukari Mauri ja Raili Hietanen Kauhajoki Heikki Vallin Leena Vallin Marjo-Riitta Ahonen Matti Luoma Matti Korpisalo Alpo Niemistö Veikko Haanpää Rauno Pirttijoki Osmo Metsälä Esa Samppala Paula Lehtinen Tauno Lehtinen Kauhava Annikki Kangasluoma Tapani Saarimäki Irene Jylhä Kaisu Peltoniemi Anita Vidjeskog Aila Hauta Elli Piri Lilja Miiluniemi Anna Kivinen Reetta Leiviskä Ritva Antila Eila Kankaanpää Sinikka Hauta Kaija Suokko Lauri Nikula Kirsti ja Esko Finni Eira ja Esko Rintanen Marja Latvakoski Pirkko Hauta Kirsti Niemelä Aino Korpimäki Kaino ja Altti Kankaanpää Kokkola KOKKOLAN TOIMITALOYHDISTYS ry KOKKOLAN ELÄKELÄISET ry Elvi ja Reino Hakola Pirkko Kultalahti Tuula ja Matti Myllymäki Maija ja Matti Seppälä Ulla ja Alpo Nordlund Riitta ja Ossi Korkea-aho Tanja Sillanpää Juhani Sillanpää Liisa ja Jussi Jäntti Sinikka ja Erkki Kankaanpää Sirpa ja Jörgen Forsström Irja Heikkinen Marja Liisa Prittinen Annikki ja Paavo Kujanen Raija ja Pekka Mäki Kaarina ja Veikko Tikkakoski Lilli ja Olavi Luomala Pirkko Nieminen Aira Vuorinen Reino ja Pirkko Honkaperä Kurikka KURIKAN VISA Kaija Kuusela Asta ja Erkki Hautaluoma Sirkka Liikala Aila ja Antti Laine Pirkko Kallio Sisko Luomala Airi ja Antti Korkiamäki Eila ja Alpo Juvonen Kyllikki ja Pentti Latvala Kaarina ja Ilmari Korkiamäki Martti Leskinen Laihia Hannu ja Tuula Nieminen Sisko Tamsi Pentti ja Ulla Panttila Jouko ja Kaija Ranta Pekka Panttila Mikko ja Helena Kallio Jorma ja Hellevi Niemistö Leila Peltokoski ja Reijo Raimo ja Irja Kinnari Lapua Kaisa Holsius Pirkko Mäntynen Pentti Suokko Maija Suokko Osmo Saarela Kerttu Saarela Eila Välkkilä Kaisu Talosela Heikki Talosela Jussi Paavola Eeva-Liisa Paavola Raili Hietala Kyllikki Koski Voitto Koski Raili Kantola Kerttu Berg Aarne Luomala Rauha Koivula Pietarsaari PIETARSAAREN ELÄKELÄISET ry Tuula ja Kalevi Timonen Sisko ja Lauri Lehto Aira Tilus Liisa ja Hilkka Aune ja Raimo Lakanen Tyyne Ahonen Annukka ja Jukka Oja Ritva Iso-Kungas Eeva ja Eero Leino Reino Tuikkanen ja perhe Henny Lintunen Anna-Liisa Kotanen Ria Salomäki Hannu Salomäki Alli Bro Tuomo Syri Gunnel ja Seppo Pietilä Aino ja Reijo Hakola Kaarina Hyyppä Aino Valkonen Kerttu Lappi Aila Kuusisaari Tuula ja Jorma Hanhikangas Ulla ja Kalervo Ojala Meeri ja Erkki Mäki Rhea ja Reijo Koskinen Seinäjoki SEINÄJOEN ELÄKELÄISET ry Tuula Pietikäinen Anna Ristimäki Aune Niemi Martti Koskela Erkki Perä Johannes Lampimäki Markku Latvala Aune Kalliosalo Erkki Kalliosalo Antti Lahdenperä Jorma Uitto Helle Haapaniemi Taisto Haapaniemi Vaasa VAASAN ELÄKELÄISET ry Helli Moisio Mailis Uppgård Pirkko Aitola Kaisu Jerohin Anna-Maija ja Jaakko Mäki Paula ja Reino Sulo Ruohoniemi Jalo Heittola Anneli ja Juhani Ilkka Leena ja Jussi Mäenpää Kuva: Toivo Koivisto
Nro 7 joulukuu 2016 – 31 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! PohjoisKarjala Terttu Katajamäki Tuure Koski Anni ja Niilo Kaatikko Heikki Parviainen Marjatta ja Erkki Åsvik Osmo Ahtola Kirsti Ahtola Kerttu Kivimäki Marketta Semi Eero Turpeinen Salme Kuusisto Heikki Lilja Onni Peltonen Markku Mäkinen Jorma Toija Juhani ja Marja Österberg Senja Honkonen Eila ja Arja Salme Luoto Irmeli Mandell Raakel Ketelinmäki Lilja Saarinen Rauha Risfors Seija Ossi Tarja-Maija Sparf Raija Tuomaala Terho Tuomaala Tuula ja Antero Ainasoja Jorma Hankanen Helena Hankanen Kaarina ja Martti Urpiola Vuokko Ryytty Hely Kahlos Antti ja Taina Haarala Terttu Männikkö Sirpa Evwaraye Eeva Laaksoharju Aila ja Raimo Vahtera Eila Halmesmäki Aino Ahonen Pirkko ja Kauko Peltonen Ulla-Maija Lehtokumpu Eeva Kuusinen Viljo Alanen Pirjo ja Juhani Hakoniemi Vasabygden VASABYGDENS PENSIONÄRER rf Christer Eriksson Erik Risberg Rudolf Lövdahl Karl Johan Sand Arne Granlund Seija Vestergård Bengt Vestergård Heldine Eriksson Henrik Fågelbärj Sven Westergård Ykspihlaja YKSPIHLAJAN ELÄKELÄISET ry Anneli Koponen Lauri Koponen Helena Nyberg Aili Tuominen Anna-Liisa Fagernäs Irmeli Anttiroiko Heikki Anttiroiko Pirkko Raivio Ritva Nygren Fjalar Nygren Heidi Sillanpää Rainer Sillanpää Toini Vehniäinen Mikko Vehniäinen Pauli Karjala Airi Karjala Tarja Vallin Hannu Vallin Ulla Tanttinen Eila Saalop Rauno ja Marja-Leena Aino ja Juhani Kaino Railovaara Pertti Auvinen Paavo Laukkonen Leo Eklund Martta Olkkola Anneli Mäkinen Aino ja Jorma Raatikainen Asta Furu Aino Koskela Heikki Kippo Elvi Sorvisto Anja Auvinen Anja Autio Liisa Hassinen Toini Tuominen Niilo ja Mirja Puoliväli Veera ja Eino Päivärinta Agnete ja Eino Hietikko Pirkko ja Pentti Hirvikoski Eeva ja Olavi Hautala Aili ja Seppo Paavolainen Aura Vallin Vuokko Kultalahti Runar Lillqvist Eira Ahola Kirsti Stranius Hilkka Suonenlahti Eeva ja Tapio Jokela Aune ja Matti Kettunen Eero Kamsula Sirkka ja Seppo Hietala Rauha Aarrekangas Joensuu Aili ja Ossi Haatainen Eevi Martikainen Sylvi Kirpala Seija ja Matti Murtonen Anna Kuivalainen Hilkka ja Vilho Korhonen Aune Marjomaa Sirkka ja Juhani Alastalo Tilma ja Veikko Halonen Onni Kiiskinen Kerttu ja Martti Aspelund Ester Kinanen Eila Säisänen Anna-Liisa Pekkala Raija ja Heimo Tahvanainen Liisa Kinnunen Onni Vänskä Seppo Raassina Liisa ja Pentti Kinnunen Anja Peltonen Sirpa Savolainen Taisto Väyrynen Eila Hyvärinen Veikko Hirvonen Hilkka Rajala Paula Neiglick Kyllikki Muje Eila Hyvärinen Aune Ilves Eeva ja Reino Surakka Lieksan Seutu LIEKSAN SEUDUN ELÄKELÄISET ry Tauno Nevalainen Ismo Hallapuro Salli Turpeinen Tyyne Räsänen Irja Puumalainen Viljo Pulkkinen Kalevi Tahvanainen Matti Ruokolainen Kalevi Honkanen Raili Pylkkönen Terttu Kohtavaara Matti Ruokolainen Anneli Tuure Raili Hakkarainen Aaro Ruokolainen Uimaharju S-MARKET UIMAHARJU UIMAHARJUN ELÄKELÄISET ry Heikki Savelius Tuula ja Jouko Ovaskainen Pauli ja Merja Tahvanainen Erkki Frondelius Tuulikki ja Raimo Nuutinen Jaakko Juvonen Heikki Ahola Maija ja Veli Saharinen Raili Ryhänen Eila Pesonen Helvi Laatikainen Aino Mielonen Erkki Puhakka Rauha Romppanen Sirkka ja Taisto Ronkainen Petteri Tahvanainen Terttu ja Taisto Mäkelä Juhani Mikkonen Ilma ja Matti Nieminen Aarre Virolainen Veikko Lavikainen Maija Sorjonen Pirkko Romppanen Erkki Räty Vappu ja Kalevi Viljanen Irma ja Toivo Sahlman Irene Ristimäki Irja Pölönen Jorma Heikura Anja Liimatta Liisa Lehtonen Irma Kinnunen Irja Huovinen Aapo Sorjonen Elina Sorjonen Tuula Kurvinen Lilja ja Aimo Ryhänen Esko Turunen Kuva: Toivo Koivisto
32 – Nro 7 joulukuu 2016 ELÄKELÄINEN Eura-Säkylä-Köyliö METALLIPALVELU VIRMA OY KAUTTUAN LVI-PISTE OY K-SUPERMARKET EURA K-MARKET VISO EURAN AUTOHUOLTO OY JR-KENKÄ VINHO AY EURAN OSUUSPANKKI VAATE VINHO AY EURAN LASI AY EURAN PUTKI JA LVI-PALVELU AY M. ÄÄRILÄ OY VEIKON KONE EURA SÄKYLÄN SÄHKÖ PUISTO OY K-SUPERMARKET SÄKYLÄ VEIKON VÄRI OY EURA Tuomo Viitahalme Anja Viitahalme Tellervo ja Veikko Peltola Pekka Leino Seppo Leino Eine Paajanen Simo Leino Eila Poutanen Aino Vesala Leena ja Lenni Hakala Sisko ja Jukka Kuusela Raimo Salo Heimo Juhola Esko Härkälä Juhani Kouttinen Kalevi Toivonen Petri Salminen Johanna Niemi Keijo Viinikainen Esko Korhonen Maire Tanninen Asta Mikola Hannu Laine Antti Sakari Simo Lähteenmäki Ari Puisto Marja-Liisa Puisto Alli Puisto Seija Torkkeli Huittisten Seutu Marja Raikunen Marjatta Stolt Anneli Suuniitty Mirja Avomäki Asteri Aihonen Eila Salminen Eine Raikunen Marita ja Risto Eero Vigrèn Pirkko Lintunen Hannu Ketonen Jukka Kivimäki Ritva ja Heikki Rantanen Hilkka ja Mikko Laine Pirkko ja Hemmo Ketonen Aili ja Antti Vienonen Aune ja Teuvo Puntala Kaarina ja Keijo Hannu Saarinen Eija ja Martti Annikki Vainio Harri Syrjälä Hilkka ja Heikki Ketonen Kankaanpää KANKAANPÄÄN ELÄKELÄISET ry Pirkko Hakala Vappu Kangas Pirkko Järvenpää Irja Heiniluoma Eino Heiniluoma Kirsti Vienola Veijo Vienola Anja Lalli Tuula Lehtiniemi Eila Raukola Pauli Viitala Paavo Kierikka Asta Kierikka Mauno Halmela Maila Saarijoki Antti Piittala Sisko Piittala Esa Salo Ritva Mesiniemi Matti Mesiniemi Kauko Jussila Annikki Jussila Tuovi Sällilä Vieno Leppänen Elma Heikkilä Kokemäki KOKEMÄEN ELÄKELÄISET ry Mikko Ylinen Paavo Vähätörmä Erkki Ylinen Raimo Erkkilä Hely Erkkilä Anni Selin Markku Nieminen Tarja Savinen Sinikka Leppänen Veijo Mielonen Seija Häyrinen Aino Salminen Anja Virta Hillervo Talvitie Esko Saari Seija Kilkku Anelma Reinikainen Heikki Vuori Seija Korkeasalo Kaija Kärkkäinen Saimi Erkkilä Aino Savinen Lempi Mäkinen Eino Laaksonen Aila Myllymäki Tuija Virta Kauko Virta Ritva Mäenpää Anja Ylinen Nakkila Terttu ja Reijo Viinamäki Sirkka ja Pentti Tähti Mikko ja Merja Ari Lehtinen Terttu Lamminen Antti ja Reetta Alisaari Leila ja Seppo Salmi Tarja ja Pentti Ranta Pihlava PORIN VII PIHLAVAN APTEEKKI PARTURI-KAMPAAMO ANNE-MARIE PALMU PARTURI-KAMPAAMO LEENA VÄKIPARTA Pihlavan asukastupa Anne-Marie ja Kari Palmu Leena ja Tauno Väkiparta Irma ja Lauri Lamminen Ritva ja Erkki Wallin Seija ja Antero Mäkelä Rauno Huhmarniemi Ritva Karinen Hilkka ja Antti Kulmala Jukka Danielsson Mirjami Laakso Tuula Erkkilä Voitto Santala Liisa ja Arto Raimo Pajunen ja Elviira Ilse Rosnell Maija-Liisa Jokinen Pentti Taronoja Seija Pajunen Aila Anoschkin Ritva ja Ismo Stenros Kaija ja Kauko Leppänen Greeta ja Alpo Valtala Irma Halonen Matti Rinne Jarmo Lahtinen ja Terttu Reino ja Maija Kuusiluoto Terttu ja Jarmo Koski Hilkka ja Kauko Salokangas Anja Jokisuo Pentti Reunanen Heimo Tuominen Merja ja Raimo Koski Ulla ja Osmo Korhonen Tapio Valtanen Anja Turunen Kalevi Turunen Harri Lehtonen Eino Jalonen Pirkko Rissanen Eila ja Mikko Raila Aho Risto Jokisuo Matti Nissi Saara Salin Raimo Rautio Kalle Formunen Katja Koivuviita Markku Davidsson ja kisuliini Päivi Davidsson Liisa Pietilä ja Eetu Sakari Sotku Vuokko Rinne Tuula ja Pentti Sjöblom Armi Hiltunen Karl Hellström Maija Mirtola Ritva Kolminniemi Matti ja Erja Hellman Terttu Valtonen Harri Schultz Hannes Saarela Tapani Rönnqvist Matti Kalliomäki Irja Häyrynen Olavi Lehtinen Sauli Vanhatalo ja Terttu Arto Prehti Jorma Koivisto Kaarina ja Niilo Kuparinen Pori Anja ja Kalevi Mäkelä Hemmo Mäkinen Tuula Telin Pirkko Raitaniemi Aila ja Tauno Viitala Aira Hietanummi-Nikula Raimo Nikula Tarja Korhonen Helena Lehtiranta Raili Mansikka-Aho Rauma RAUMAN ELÄKELÄISET ry Jorma Uusitalo Anneli Tammioja Esko Pool Simo Koskela Jouko Tunturivuori Seija Tunturivuori Kaarina Häsänen Raimo Lindholm Leila Suominen Eila Kivekäs Liisa Pajunen Seikko Pajunen Liisa Järvi Raimo Järvi Helka Setälä Marja-Liisa Laine Aune Varho Untamo Kiela Kirsti Hannukainen Pauli Liekari Anneli Liekari Timo Liimatainen Elisa Merenkivi Kyllikki Suoniemi Anneli Mäkinen Pekka Helkiö Heli Lintunen Raija Sajantola Eila Lehtonen Sirkka-Lisa Aaltonen Sirpa Nevala Anna-Liisa Virtanen Seppo Virtanen Anneli Hämälä Marjatta Borèn Marjanne Borèn-Väikkä Pekka Väikkä Ulvila VASEMMISTOLIITON ULVILAN YHDISTYS ry Jaakko Vuohiniemi Irmeli Vuohiniemi Pertti Multisilta Sinikka Fallström Aila Fallström Pekka Fallström Kauko Pihlajamäki Jukka Salonen Matti Tuominen Eila Takala Toini Raune Vuokko ja Jouko Lanne Tuulikki Pihlajamäki Tuovi ja Alpo Myllymäki Seija ja Pekka Vidlund Marja ja Matti Salonen Seija Pyssysalo Kalle Tamminen Anja ja Leo Halenius Vampula Hilkka Kultavirta Reino Kultavirta Osmo Mäkelä Kerttu Ojaniitty Olavi Ojaniitty Aimo Polo Margareetta Virtanen Seppo Virtanen HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Satakunta PORIN ELÄKELÄISET ry Ku va : To ivo Ko ivi sto
Nro 7 joulukuu 2016 – 33 ELÄKELÄINEN Sirpa Rossi Sirkka Jeulonen Paavo Svenn Antero Hautaniemi Impi Jääskeläinen Pekka Immonen Jorma Rajakangas Hannu Hyvärinen Martti Tikkanen Erkki Pennanen Leena Peltola Väinö Heiskanen Sirkka Ruotsalainen Reijo Eklund Leo Ruotsalainen Maila Aronen Aimo Mursu Kirsti Joki Rauno Jääskeläinen Riitta Jauhiainen Mervi Höylä Iisalmi IISALMEN KONEKYMPPI KORU-AIKA K-RAUTA MASA KUMIKIMMO PRIIMA APTEEKKI POHJOLAN MATKA E. HARTIKAINEN OY POP PANKKI KEISARINKULMA PÖRHÖN AUTOLIIKE OY YLÄ-SAVON OSUUSPANKKI SÄÄSTÖPANKKI OPTIA IISALMEN I APTEEKKI IISALMEN KIRKKOPUISTON APTEEKKI POHJOIS-SAVON OSUUSPANKKI KAHVILARAVINTOLA MEHEVÄ K-MARKET LIPPIS TTJ KULJETUS SONKAJÄRVI HIUS-SOPPI IISALMI BOVELLAN KUKKAJA HAUTAUSPALVELU WANHA KUKKAKAUPPA JA HAUTAUSTOIMISTO KAHVILA HILLA OY Kaarina Korhonen Krista Hautamäki Raili Hautamäki Olavi Leiviskä Eini Partanen Kauko Ollikainen Elsa Mähönen Tauno Rikkilä Liisa Rikkilä Veikko Jyrkinen Veikko Korhonen Maila Aronen Timo Knuutinen Pirjo ja Seppo Rönkkö Eino Huttunen Leena Hiltunen Anja Kattainen Aimo Mursu Sanni Mursu Anja ja Toivo Väätäinen Timo Hiltunen Viljo Kauppinen Anneli Kauppinen Reino Puurunen Eeva Komulainen Elvi Kettunen Eetu Antikainen Terttu Leiviskä Olavi Leiviskä Karttula KARTTULAN ELÄKELÄISET ry Kiuruvesi Aune ja Heikki Ruotsalainen Elsa Sivonen Erkki ja Pirjo Pennanen Anja Mikkonen Erkki Remes Eeva Martikainen Liisa Leskinen Pentti Pursiainen Anja Reinikainen Vieno Blomberg Anneli Ohtonen Aarne Lappalainen Väinö Mähönen Pirjo ja Pekka Fält Maija Asikainen Toivo Manninen Ritva ja Eino Erimaa Helvi Knuutinen Kaarina ja Olli Ruotsalainen Usko Glad Elina ja Tauno Blomberg Eino Tikkanen Eeva-Liisa ja Martti Kalevi Pääkkönen Aili ja Pentti Saastamoinen Matti Pasanen Hanna ja Martti Tikkanen Väinö Kuljukka Jaakko Tikkanen Aili Hytönen Esa Kärkkäinen Helmi ja Vilho Kesti Kaisa Hyvönen Aino Qvick Aatu Hyvärinen Reino Kumpulainen Kuopio-Kallavesi Kaija Korhonen Sirkka Jeulonen Heikki Kasanen Eija Tuovinen Erkki Nissinen Maija Hartikainen Tekla Kotilainen Sonja Holopainen Kirsti Joki Olavi Joki Veijo Kaikkonen Salme Ritvanen Maija ja Väinö Ovaskainen Esko Heikkinen Leena ja Antti Toivanen Elli Sormunen Mervi Höylä Veijo Kekkonen Jaakko Turunen perh. Leena Niskanen Helvi Poimaa Sirkka Kokko Paavo Svenn Ritva Airaksinen Martti ja Kaarina Hämäläinen Leppävirta LEPPÄVIRRAN ELÄKELÄISET ry Reijo Eklund Reino ja Asta Kuittinen Eino ja Irja Nikkanen Raimo ja Sisko Hämäläinen Aino Kuittinen Jukka ja Pirkko Viita Taisto Pursiainen Pertti ja Elvi Parviainen Jaakko Pursiainen Irmeli Niemeläinen Mikkeli MIKKELIN ELÄKELÄISET ry Savonlinna SAVONLINNAN ELÄKELÄISET ry Irja Korhonen Terttu Tolvanen Irja Kaskinen Seija Tomppo Armas Pakarinen Maija Korhonen Ensio Korhonen Airi Kohonen Eeva Karttunen Eino Laukkanen Lauri ja Vieno Luostarinen Eila Turunen Sonkajärvi Veikko Heikkinen Aili Rönkkö Kauko Kuosmanen Seija Nuutinen Kalevi Tuovinen Marja-Leena Tuovinen Matti Makkonen Kyllikki Rönkkö Mikko Kortelainen Pekka Saarelainen Jouko Köttö Esko Huusko Onni Huusko Väinö Hiltunen Martti Puumalainen Asko Julkunen Jorma Huusko Kaija Rönkkö Kauko Vornanen Tapio Hälinen Heta Raatikainen Saara Ulmanen Kari Rönkkö Kalervo Marin Vieno Partanen Erkki Partanen Tellervo Rönkkö Martti Kettunen Suonenjoki-Iisvesi SUONENJOKI-IISVESI ELÄKELÄISET ry Aino ja Esko Lindman Raija ja Matti Kuismin Viola Rosenstand Markku Räty Kaija ja Sakari Lappi Helvi ja Olavi Jauhiainen Veikko ja Kerttu Jäppinen Leena Karppinen Seija ja Seppo Rissanen Raili Vepsäläinen Anja Lankinen Sirkka Voutilainen Seppo Voutilainen Aino Jalkanen Laina Karhunen Raimo Huuskonen Helvi Kukkonen Aino Suhonen Veli Vauhkonen Väinö Heiskanen Lea ja Eino Penttinen Heikki ja Marjatta Väätäinen Seppo Jääskeläinen Terttu Hyvönen Salme Jäntti Helvi Kuparinen Tuusniemi TUUSNIEMEN ELÄKELÄISET ry Varkaus VASEMMISTOLIITON VARKAUDEN KUNNALLISJÄRJESTÖ ry VARKAUDEN ELÄKELÄISET ry Ansku ja Terho Lea Itkonen Unto Myllynen Raimo ja Kerttu Vappu Kolari Sirpa ja Esko Pentti ja Elli Leena ja Pepe Elvi ja Reino Heikkinen Marketta Palkeinen Väinö Antikainen Milja Tuovinen Marja Liisa ja Matti Soininen Valde Mahosenaho Leena Salo Raija ja Eemeli Aimo Piironen Anja Räsänen Aila Kolari Olavi ja Irma Ritva Pekkonen Mirja Tsupari Veikko Sollo Matti Mäkelä Jouni Bordi Vehmersalmi VEHMERSALMEN ELÄKELÄISET ry Anneli Kukkonen Martta Savolainen Leena ja Taisto Ihalainen Tuula ja Kalevi Soininen Markku Luostarinen ja Teija Leena ja Eino Voutilainen Irma Kukkonen Pertti Kumpulainen Saara Savolainen Anja Voutilainen Anja Nyman Lauri Santala Eija ja Heikki Kumpulainen Vieremä VIEREMÄN ELÄKELÄISET ry Esko Martikainen Marjatta Martikainen Jouko Ryytty Anu Martikainen Pasi Kauppinen Tanja Ruotsalainen Jari Ruotsalainen Marjatta Malinen Olavi Partanen Leila Partanen HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Savo ELÄKELÄISET ry:n SAVON ALUEJÄRJESTÖ ry Hyvää joulua toivottaen www.pohjolanmatka.fi
34 – Nro 7 joulukuu 2016 ELÄKELÄINEN Etelä-Espoo Sirkka Ahola Eila Esko Eila Happonen Soili Hirvonen Irma Hämäläinen Kristina Härkönen Eeva-Helena Inomaa Irkku Kilpinen Kerttu Korhonen Antero Krekola Marja-Liisa Lauren Hannele Pitkä-Liukkonen Pirjo Mitjonen Terttu Nissinen Anneli Nöyränen Maija-Liisa Pitkä Kristina Puukko Maiju Pynnä Irja Rönnberg Rosa Suojoki Sulo Suojoki Ritva Tuure Irja Typpö Toini Winter Timo Typpö Raimo Pasanen Etelä-Vantaa ETELÄ-VANTAAN ELÄKELÄISET ry Marja-Liisa Viljamaa Kauko Niemelä Anneli Dahl Antti Dahl Toini Lankinen Helena Grönqvist Eila Viita Martti Parttimaa Anna-Liisa Mämmi Marja Leena Pölönen Manu Pellinen Varma Silvennoinen Aila Silvennoinen Tuula Kivijärvi Mauri Kivijärvi Ritva Ronkainen Marjatta Malassu Alli Myllyniemi Ekaterina Savimäki Oskar Lahdenperä Pertti Vuorio Marja Leena Pölönen Lasse Hakala Helmi Grönlund Raija ja Tapani Pääskynen Hanko Raili Peni Reino Lesonen Anni Rantala Veikko Malmsten Kirsti Malmsten Maj-Britt Bergman Tuula Manner Hilkka Lakkamies Aira Montonen Sirpa Boström Anneli Kivikangas Reijo Ruuska Eila Ruuska Orvokki Leino Viva Halkosaari Pirkko Österlund Anja Tiikkaja Väinö Tiikkaja Havukoski HAVUKOSKEN ELÄKELÄISET ry Hyrylä HYRYLÄN ELÄKELÄISET ry Eila Räsänen Helmi Tiilikainen Sirkka Korhonen Simo Hyökki Sylvi Syrjämäki Riitta ja Juha Saukkola Aino Harsunen Roosa Pirinen Raili Kumpulainen Ritva Veijalainen Maija ja Veijo Oksala Annikki Sinkkonen Mikko Rytkönen Irja Paavola Pirjo Kulovaara Marjatta Sibakow Kirsti ja Väinö Pitkänen Olavi Pietikäinen Veikko Kunnari Pirkko Ripatti Jouko Kunnari Timo Niemelä Anna-Liisa Räsänen Kerttu ja Reino Viirtala Hyvinkää Terttu Muistola Lauri Muistola Olavi Kanerva Helena Joutsalo-Kanerva Eila Ervasti Matti Eskelinen Kaisa Naatti Ritva Mähönen Paavo Mähönen Eila Jaakola Reino Heinonen Aila Sutinen Aarno Jalonen Aira Jalonen Liisa Virtanen Liisa Salo Sulevi Salo Kaarina Salo Rauha Jokela Keijo Jokela Kerttu Kallinen Aarne Lindgren Jukka Nieminen Pirkko Nieminen Liisa Leminen Kaarina ja Pauli Laakkonen Kaisa Nykänen Veikko Helminen Leila Palonen Heli Ojanen Matti Ojanen Aune Kaihevaara Pekka Kaihevaara Sirpa Aalto Veikko Ceder Rauha Virtanen Kirsti Komu Pirkko Keihäsjärvi Vilho Korpela Järvenpää JÄRVENPÄÄN ELÄKELÄISET ry Ella ja Antero Nylund Aila ja Kalevi Kujanpää Aino Koponen Viljo Heikkinen Anna-Liisa Sundvall Soini Sundvall Terttu ja Onni Vattukallio Marjatta ja Einar Holmberg Terttu Niinikoski Orvokki ja Taisto Putous Eira ja Pentti Storm Taisto ja Sinikka Ojamaa Leo Hramoff Elli ja Erkki Haavisto Reima Kervinen Kalle ja Liisa Kortetjärvi Seppo ja Maire Vaho Pirkko ja Martti Piirainen Anneli Kelometsä Anna-Kaisa Järvinen Veikko Laine Tarja Felin Sirpa Laine Toivo Moilanen Annikki ja Tauno Virtanen Kalervo ja Sirkka Särkelä Vieno Mansikkamäki Matti Hytönen Lempi ja Reino Åman Hannele Kokko Arto Viitaniemi Karkkila Ulla ja Pentti Ahjoniemi Ritva Alho Eini ja Pekka Frosterus Pentti Hellgren Eino ja Terttu Hellsten Veikko Huhtimo Paula Hyytiäinen Terttu ja Tauno Koivunen Tuula ja Kauko Laaksonen Vieno ja Eino Laine Pirkko ja Artturi Leinonen Marja ja Valto Leinonen Harri Lindfors Kirsti ja Pentti Lopina Lauha Meri Ritva ja Ismo Nikander Elli ja Paavo Nikulainen Seija ja Eino Paakkunainen Veikko Raunio Anja ja Reino Riihioja Tuula ja Risto Saarela Anneli Saarinen Anneli ja Keijo Saikanmäki Liisa Suomi Tuulikki ja Teuvo Tapiolinna Maija ja Otto Turunen Heikki Valpola Tellervo ja Esa Vepsäläinen Seija ja Kari Alhonoja Kerava Anneli Värttiö Esko Pursiainen Ritva Salo Arvo Visti Reija Vartiainen Ritva Innala Paavo Timonen Ritva Tiittanen Sylvi Torvinen Erkki Pennanen Ritva Pennanen Airi Komokallio Heikki Komokallio Kikka Karanen Asser Peltonen Tilma Liukkonen Ritva Leinonen Pekka Paappanen Taimi Ollila R.V. Markku Liimatainen Kari Koivunurmi Kari Kuulas Pirjo Sandberg Anja Raninen Pirjo Pohjanlehto Eino Pylkkänen Ritva Masalin Erkki Masalin Kirsti Karhu Tarja Ruotsalainen Maila Hölttä Raimo Väänänen HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Uusimaa Hakunila HAKUNILAN ELÄKELÄISET ry Kuva: Toivo Koivisto
Nro 7 joulukuu 2016 – 35 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Seppo Kauhanen Ritva Rauha Kaarlo Rauha Anja Parviainen Ulla Karppinen Kaisu Asko Korhonen Auli Lång Anna-Liisa Kalinen Kalervo Heikkinen Jukka Toikander Pekka Paappanen Eetu Voutilainen Riitta Parikka Mailis Boman Reijo Savolainen Pekka Nikander Pirkko Laaksonen Sinikka Peltonen Eila Tallus Oili Liukkonen Lauri Saloriutta Pauli Saarinen Juhani Lohikoski Kari Salonen Pia Lohikoski Seija Suovirta Kerttu Mehtonen Kalevi Ruusunen Aulis Kuismin Sirkka Telavuori Anna Maija Lassila Ulla Jalkanen Liisa Sutinen Veikko Sutinen Maunu Jauhiainen Aulis Partanen Kaarlo Lille Kirkkonummi-Siuntio KIRKKONUMMISIUNTION ELÄKELÄISET ry Christer Hägg Olli Mäki Raija Mäki Pia Keränen Helena Ruotsala Matti Ruotsala Arto Timonen Aino Turunen Tuula Loimijoki Jorma Junno Aino Heiskanen Klaukkala KLAUKKALAN ELÄKELÄISET ry Tarja Anttila Risto Anttila Helena Asikainen Armi Backman Lilja Erola Maija Ekroos Kaija Engström Tenho Halttunen Heikki Halonen Pertti Halonen Vappu Halonen Leila Heino Terho Hirviniemi Airi Huovari Maila Huovari Allan Hyytiäinen Terttu Hyytiäinen Airi Ilola Lauri Ilola Iris Ilola Seppo Itäniemi Sirkka Itäniemi Outi Kanerva Kaija Kataja Liisa Kulmala Eva Lahtinen Taisto Lahtinen Saila Laine Pirkko Latva-Äijö Kullervo Latva-Äijö Aira Lehtinen Erkki Lehtinen Eila Lehtonen Sirkka Lehtonen Eila Lindholm Keijo Lindholm Unto Luokkala Kaarina Lönnqvist Soile Marrasmaa Aino Malin Raili Mettisvaara Seppo Mettisvaara Anja Mustonen Lea Mäkinen Heikki Mäkinen Verneri Nyman Rauni Pelkonen Toivo Pelkonen Maija Petrell Olavi Petrell Birgit Pirttimäki Martti Saavalainen Arja Serenius Jorma Serenius Irja Terho Saara Toikkanen Liisa Tikkanen Pirkko Vertti Tuomo Vasenius Esko Vuorenmaa Pirjo Vuorenmaa Anja Virtanen Eeva West Toini Väreluoto Korso Olavi Lehtinen Mirja Ojanen Christine Apell Kirsti ja Aimo Forsell Maj-Britt Gustafsson Tepa Hovi Irmeli Ihanus Toivo Ihanus Esko Kanerva Sirkka-Liisa Kanerva Toini Laine Meeri Kiukas Markus Saari Leila Saari Marja Koivula Esko Koivula Sirkka Tervonen Olavi Tervonen Kaija ja Pentti Liikaoja Simo Ronkainen Lohja Lohjan Seutu Malminiitty MALMINIITYN ELÄKELÄISET ry Porvoo Kaino Kukkonen Tuula Kukkonen Piia Olsson Allan Huhta Toini Huhta Ilona Räsänen Tapio Ruuskanen Helena Mattila Liisa Paasela Pirkko Friman Irma Isoaho Pauli Leino Kalevi Peisala Väinö Korhonen Raakel Korhonen Erkki Virtanen Valma Kalliomäki Marjatta Dillström Tenho Ervasti Seija Backström Ritva Kyllästinen Irma Haverinen Hannu Pahla Eila Jussila Reijo Penttilä Jussi Mård Airi Ekman Raili Vuorinen Anneli Suninen Pentti Koponen Seija Koponen Ulla Kyllönen Tarja Aurema Marja Aurema Eero Julkunen Lasse Kurki Kalevi Väisänen Martta Väisänen Raimo Järvelä Anneli Järvelä Rajakylä-Länsimäki RAJAKYLÄNLÄNSIMÄEN ELÄKELÄISET ry Veijo Sinisalo Liisa Sulkava Tuula Saastamoinen Tuomo Saastamoinen Kirsti Halenius Sirkka Mäkinen Martti Helenius Irja Kinnunen Vilho Kinnunen Sirkka-Liisa Lahtinen Matti Lahtinen Mirjam Viitanen Merja Räsänen Tikkurila Risto ja Leila Pulkkinen Ritva Rötkö Paavo Rötkö Heimo Liimatainen Matti Räsänen Soile Liljeblad Leo Kallinen Saimi Kallinen Kirsti Koskelainen Sirkka Kortelainen Majlis Saarelma Riitta Vastamäki Aimo Immonen Kirsti Immonen Veikko Saarto Raili Saarto Liisa ja Seppo Tossavainen Maria-Leena Nordlund Irmeli Koponen Urho Kumpulainen Esko Kotilainen Aili Kotilainen Matti Savolainen Vihti Anja Terä Sisko Halen Kirsti Laitinen Jaakko Laitinen Eero Hiidenvesi Soili Suikkanen Arto Viherkanto Seija Vilkman Ossi Uusi-Illikainen Maija Salminen Maila Kettunen Viherlaakso-Karakallio VIHERLAAKSONKARAKALLION ELÄKELÄISET ry Ritva Kieksi Raija Alavaranta Aino Salmivuori Raija Haapala Toivo Reijonen Katri Savinen Alli Savinen Pirkko Törmänen Karin Helo Sirkka ja Kalevi Kivistö Sylvi Jokinen Taina Collan Ingegärd Kivi Aino Koski Irma Kemppainen Viktoria Hellsten LOHJAN ELÄKELÄISET ry TOIVOTTAA ELÄKELÄISYSTÄVILLE HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2017! LOHJAN SEUDUN ELÄKELÄISET ry TOIVOTTAA HYVÄÄ JOULUA JA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2017! Ku va : Kir sti Pa lo ne n
36 – Nro 7 joulukuu 2016 ELÄKELÄINEN Dragsfjärd DRAGSFJÄRDIN TYÖVÄEN ELÄKELÄISETDRAGSFJÄRDS ARBETARPENSIONÄRER ry Kristina Ahlqvist Leif-Gunnar Ahlqvist Arne Nyman Ines Johansson Lea Johansson Leo Pakarinen Lisa Lagerström Love Lagerström Raili Fagerlund Carola Sjöblom Kerttu Heikkilä Anita Andersson Helmer Andersson Gunveig ”Kitty” Holmström Sven-Olof Holmström Ilse Hellström Irja Högberg Bengt Uggeldahl Olof Österberg Ethel Österberg Ove Hagelberg Nancy Hagelberg Kaj-Erik Lindblom Kari Sandström Osve Karlsson Birger Fagerlund Esko Antikainen Inger Antikainen Börje Nyman Carita Nyman Eino Antikainen Sol-Britt Antikainen Guy Gustafsson Anita Gustafsson Ritva Hautapaakkanen Paavo Hautapaakkanen Maj-Britt Gustafsson Kurt Gustafsson Marianne Karlsson Maila Fröberg Timo Ollila Britte Ollila Gunilla Johansson Markku Palviainen Max Michailoff Esko Välimaa Senja Dunder Kenneth Dunder Ossi Söderström Halikko Paula Jokinen Jarmo Jokinen Jerita Havia Ulla Mäkelä Mervi Heino Kirsti Lindholm Raili Suontausta Ulla Ammer Laila Vähälä Kaija ja Veli Toivonen Sirpa Koski Tuula Bäckström Ritva Vennonen Veikko Vennonen Paavo ja Raisa Riski Terttu Vennonen Juhani Kolppanen Maija-Liisa Pohjonen-Kolppanen Kaarina Rantakare Tuula Saari Tuovi Hyypiä Soile Nurminen Thea Korkalainen Aaro Leino Heli Astola Tyyne Rannikko Onni Rannikko Pirkko Nurmi Pauli Nurmi Kaarina KAARINAN ELÄKELÄISET ry Rauno Koivu Tellervo Hakala Anneli Kallio Raimo Kallio Anna-Liisa Hettula Marja Uunimäki Riitta Virtanen Eila Mäkelä Pasi Mäkelä Leena Karjalainen Aulis Leinonen Riitta-Leena Leinonen Tuula Lehtiö Sakari Kallio Kaija Martin Simo Martin Matti Virtanen Eija Hassinen Elli Jokinen Hilkka Nätti Ilmi Saapola Leena Laitinen Eira Nurmi Pertti Nurmi Loimaa Pentti Hakala Ulla Maija Mäkinen Simo Kulmala Raimo Kuusisto Tuula Aalto Lemmikki Jääskeläinen Lea Merta Helena Nummela Sirkka Mikkola Eeva Virtanen Jorma Virtanen Eino Mattila Anni Mattila Heimo Virtanen Maija Virtanen Aino Raitanen Seppo Saurio Ritva Ihamäki Eila Kolu Helvi Laine Jorma Niemelä Sinikka Hörkkö Vappu Leppänen Veikko Mäkitalo Hannele Ristimäki Ari Löytömäki Paula Suojanen Hannu Kojo Mietoinen Juha Mäkitalo Parainen PARAISTEN ELÄKELÄISET ry Ritva Forsman Kaija Hoppendorff Heikki Hoppendorff Maire Jakobsson Aila Johansson Esko Johansson Anna-Liisa Konsell Soilikki Laaksonen Marja-Liisa Lepistö Arja Lindberg Ahti Lindberg Marjatta Lundberg Raija Männikkö Kalevi Männikkö Sinikka Sausvaara Laina Suominen Hilkka Tuukkanen Piikkiö Ulla Kurka Tuula Lehtilä Onni Lehtilä Marja-Liisa Teräväinen Kari Teräväinen Seija Peltonen Kari Peltonen Leila Seittenranta Arvi Seittenranta Martti Majuri Irma Kaukiainen Anne Linnavuori Juhani Linnavuori Irene Seppä Matti Seppä Onni Lehtonen Maija Lehtonen Lahja Skyttä Pihla Elonen Gunborg Suominen Matti Suominen Raita Lenkkeri Seija Rintakoski Heljä Karjalainen-Manninen Tapio Manninen Seija Vahlroos Kalevi Vahlroos Tuija Pyökäri Paavo Pyökäri Ritva Halinen Pirkko Oksa Marjatta Kauppinen Terttu Nieminen Tarja Salonen Terttu Lindfors Ritva Vellamo Raision Seutu Jorma ja Kyllikki Kyllönen Rauno Rantanen Jussi Mäkitalo Paavo Penttinen Pentti Jokinen Kosti Mäntynen Tauno ja Inkeri Heinonen Lea Pietiläinen Raija Koivisto Anita Koivisto Helge Laaksonen Eino ja Kaarina Koivikko Raimo ja Anneli Helander Sirpa Småträsk Matti Småträsk Reijo Tuomi Mauri ja Anita Salmela Pentti Levonen Anja Kontio Reijo Moisander Aarre Lehtonen Vappu Lehtonen Ensio ja Anja Kautiainen Pentti Karppinen Hilkka Suomi Sirpa Ruisniemi Aimo Ruisniemi Olavi ja Irja Sjöblom Liisa Petäjistö Viljo Heikkilä Irja Merivirta Turku TURUN ELÄKELÄISET ry Anneli Huhtala Mikko Huhtala Markku Alajärvi Tuula Luoto-Alajärvi Ritva Varjo Rauno Mäkinen Terttu Kerminen Tuomas Kerminen Salme Kotka Veikko Salonen Sirkka Aho Matti Aho Säpinä Kaisa Nurminen Simo Almgren Jussi Lahti Hämy Sirkka Tutti Olavi Mäkinen Raimo Timonen TURUN KUNTOELÄKELÄISET ry TURUN TYÖVÄEN ELÄKELÄISET ry Ensio Laine Ken Helenius Kirsti Kaire Kauko Julin Sirpa Aaltonen-Veikkolainen Hellin Tähtinen Ahti Kautiainen Kaisu Nurmi Raili Lehtelä Tuula Ek Pekka Ekmark Pertti Huhtala Eila Huhtala Kurt Laine Ritva Normasto Eva Holm Uusikaupunki UUDENKAUPUNGIN ELÄKELÄISET ry Tauno Virtanen Sinikka Virtanen Raija Alanko Tuula Rantanen Tauno Lehtonen Anna-Liisa Lehti Pertti Haverinen Irmeli Kangas Raija Jurttila Pekka Saari Päivikki Mäkirinta Anneli Valmunen Vesa Torvinen Impi Leinonen Anja Toikkanen Elli Pesola Arvo Hakkarainen Anna-Liisa Hassinen Annikki Raumolin Virve Saarinen Harto Forss Esko Rintala Matti Nurminen Ritva Varjonen Airi Tamminen Airi Marila Osmo Korhonen Surahammar Ruotsi Niilo Westerholm Salme Westerholm Hilkka Hosiaisluoma Costa del Sol Espanja Sisko Laukkanen Olavi Leinonen HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! VarsinaisSuomi Eläkeläiset ry:n Varsinais-Suomen Aluejärjestö ry Kuva: Kirsti Palonen
Nro 7 joulukuu 2016 – 37 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! > KSL-opintokeskus toivottaa ihanaa joulunaikaa! > Kaikki avoimet koulutuksemme eläkeläisille -75% tutustu ksl.fi tykkää kslry f Elakelaiset_joulutervehdys_2016.indd 1 14.11.2016 12.23 Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta! T: Marja-Leena Laitinen Eläkeläinen-lehti ilmoitusmyynti Joulua hyvää ja vuotta uutta onnellista toivotamme, kera kotimaisen ruuan ja juoman niitä juhlikaamme! Tilaa aikakauslehdeksi uudistunut Pohjois-Suomen vasemmistolehti ja tue rohkeaa journalismia. n www.kansantahto.fi n tilaukset@kansantahto.fi n p. (08) 537 1722 Lehti ilmestyy kahdeksan kertaa vuodessa ja 12 kuukauden tilauksen hinta on 50 euroa. toivottaa hyvää joulua ! Eläkeläiset ry:n hallitus Martti Korhonen Irmeli Mandell Maija-Liisa Ekorre Antti Holopainen Maire Kauhanen Antero Kyllönen Heimo Liimatainen Marja Leena Makkonen Eläkeläiset ry:n henkilökunta Hannu Partanen Tiina Rajala Tuomas Talvila Anu Mäki Tuija Aali Heli Grönroos Eva Rönkkö Petra Åhlström Erja Isaksson Kylpylähotelli Kuntorannan henkilökunta Harry Pirttimäki Tuija Rahikainen Kimmo Lindberg Anne Saarela Maarit Hämäläinen Tarja Pöllänen Jaana Halonen Jarmo Harju Eija Niemelä Viivi Juutilainen Maarit Onatsu Niko Kärki Terttu Nykänen Kaija Suomalainen Kim Hall Hallinto ja henkilökunta Kuva: Toivo Koivisto Nina Hakalahti: Lumilinna. Karisto 2016. Menneisyys painaa ihmistä. Salaisuuksien kanssa voi elää, mutta pidemmän päälle ne tuovat painolastia, joka voi näkyä jopa ruumiissa. Ennen pitkää ristiriidat ja selvittämättä jääneet asiat vyöryvät päälle. Niina Hakalahti käsittelee teemaa uudessa romaanissaan Lumilinna . Se on sujuvasti kerrottua joskin kielellisesti yllätyksetöntä proosaa. Tarina on tehokas: yllätyksellisyys säilyy miltei loppuun saakka. 27-vuotiaan Samin elämä on päällisin puolin hyvässä jamassa. Työ mainostoimistossa on rankkaa, mutta Sami pääsee matkustamaan ja käyttämään luovuuttaan. Pomokin on intohimoinen eksentrikko eikä leipäpappi. Samin tuttavuus nuoreen Veeraan on kehittynyt nopeasti. Pian he muuttavat asumaan toistensa kanssa. Samalla heräävät toisen osapuolen kysymykset. Miksi Sami ei kerro kaikkea? Mitä hän peittelee? Sami ei suhtaudu asiaan samalla lailla: ”Miksi hänellä ei muka ollut oikeutta luoda itsestään sellaista kuin hän halusi? Kertoa tarinoita, joista hän piti eikä tyytyä huonoon, valmiiksi annettuun. Jos hän halusi rakentaa täydellisen lumilinnan sen sijaan että olisi valinnut oletusten mukaisen tiilitalon, eikö se ollut hänen asiansa?” Kun elämä alkaa paahtaa lumilinnaa, sohjo tuntuu kenkien läpikin. Sami ei pääse menneisyydestään eroon, vaikka haluaisi. On siteitä, joista ei voi irtautua. Lumilinna tuo joiltain osin mieleen Philip Rothin Ihmisen tahran . Siinä Roth käsittelee valheiden verkkoa mutta myös ihmisen identiteetin ja ammatillisen statuksen vaikutusta hänen koko olemukseensa. Meitä tulkitaan fyysisten piirteidemme lisäksi sen perustella, miltä näytämme ja kenen kanssa liikumme. Tärkeintä on ihmisen itsensä usko omiin valheisiinsa, tai käsityksiinsä itsestään. Kun tarpeeksi kauan uskottelee jotain, lopulta alkaa uskoa. Kunnes lumilinna rojahtaa. VILLE HÄNNINEN 17.10. Halikon Eläkeläisillä oli poikkeuksellisen riemukas kerho. Runoilija Heli Laaksonen kävi kylässä Knappikukkanen-autollaan. Helin usein mainitsema Kerttu (Santala) mummuhan on ollut aikoinaan Halikon Eläkeläisten puuhanaisia. Muistelimme Kerttua ja Heli lausui runojaan ja kertoi uudesta kirjastaan. Ostimme myös kerholle Helin Lähtisiks föli? -kirjan tulevia murretuokioita varten. Kirsti Lehtonen-Lindholm Mitä menestyvä mies piilottelee Lähtisiks föli Juhani?
38 – Nro 7 joulukuu 2016 ELÄKELÄINEN – Minulla on tapana sanoa että olen syyntakeeton kirjoitusteni suhteen, ne tulevat jostakin, minä vain panen ne paperille. Suru panee minut kirjoittamaan ja siitä syntyi kolmas kirja. Näin kuvailee kirjoittamistaan Turun Eläkeläisten aktiivijäsen Sirpa Aaltonen-Veikkolainen. Hänen kolmas runokokoelmansa Sarastuksia ilmestyi kesällä. Suurin osa runoista on uusia, jotka ovat syntyneet aviomiehen kuoleman jälkeen surutyönä. Aviomies sairasti syöpää 4,5 vuotta: ”Monet olivat hänen askeleensa, mutta olemuksesta huokui rauha. Rakastettava ihminen on poissa, mutta hymy jäi huoneeseen.” Runosta Epätoivosta toivoon käy ilmi, että Sirpa Aaltonen-Veikkolainen kohtasi viisi kuolemantapausta runsaan puolen vuoden aikana: ”Ei mennyt seitsemää kuukauttakaan kun viisi kuoleman viestiä saan. Kaksi ystävää, veljet ja aviomies, ken näitä kohtalon iskuja ties.” ”Laidasta laitaan -ihminen” Kesällä 80 vuotta täyttänyt Sirpa Aaltonen-Veikkolainen sanoo olevansa edelleen mieleltään kuin nuori tyttönen, ja hän olisi mielellään yllättyneen onnellinen vaikka joka ikinen päivä. – Olen juuri sellainen laidasta laitaan -ihminen. En muista mistä kuulin tai luin määritelmän ihmisestä, joka yhtenä hetkenä tekee kuolemaa, seuraavana suunnittelee safarimatkaa Afrikkaan. Minulla on ystäviä, joiden kanssa väittelen sovinnossa. Me sallimme toisillemme erilaisen vakaumuksen. Arvostan rehellisyyttä kaikissa ihmissuhteissani: ”Läheisyyttä tarvitsemme, sallitaan se toisillemme. Sydän ja syli olkoon avoin, rakastetaan kaikin tavoin.” Sirpa Aaltonen-Veikkolainen jäi eläkkeelle siivoojan töistä, mutta hän on joutunut tekemään monenlaisia töitä. – Olen seitsemänlapsisen pienviljelijäperheen vanhin, ja jouduin lypsämään lehmiä jo pienestä pitäen ja hoitamaan perheemme pienempiä. Nämä raskaat työt eivät tehneet hyvää selälleni. Lääkärin lausunto olikin lopulta, ettei selän kestokykyä voida enää palauttaa ja jäin työkyvyttömyyseläkkeelle. Gambiaan ja Senegaliin Marraskuun 25. päivänä Sirpa Aaltonen-Veikkolainen starttasi kahdeksi viikoksi Afrikkaan gambialaisen miniänsä kanssa, matkakohteinaan Gambia ja Senegal. –Minulla on mielenkiintoista matkaseuraa. Miniäni ja hänen 21-vuotias poikansa sekä poikani ja miniäni yhteinen 7-vuotias Maria-tytär. Miniäni äiti elää vielä, joten tapaan ensimmäistä kertaa poikani anopin. – On myös erittäin jännittävää nähdä 1,9 miljoonan asukkaan Gambian islamilainen tasavalta. Gambiassa on saman verran asukkaita kuin aikoinaan Länsi-Suomen läänissä, mutta se on pinta-alaltaan kahdeksan kertaa sitä pienempi. Sen rajat myötäilevät Gambiajoen juoksua. Gambia on kuin umpisuoli 20 kertaa suuremman Senegalin sisällä, vain 10 400 neliökilometrin kokoinen, jota 14 miljoonan asukkaan Senegal ympäröi. Sirpa Aaltonen-Veikkolainen on kirjoittanut ja lausunut runoja koko aikuisikänsä, ja tunnustusta on myös tullut. Vuonna 2003 hän sijoittui Isokyrössä jaetulle viidennelle sijalle murteen puhumisen SM-kisoissa sekä samana vuonna toiseksi lavarunouden SM-kisoissa. – Esitin Laitilan murteella tarinoita. Vaikka olin ollut Laitilasta poissa 50 vuotta, vielä murre sujui ja sujuu edelleen. Lavarunouskilpailuissa piti esittää oma teksti ja sekä teksti että esitys arvioitiin. Tämän syksyn Kuntorannan toisissa Syystärräyksissä sijoituin lausuntakilpailussa ykköseksi sekä karaokessa kolmanneksi. Sirpa Aaltonen-Veikkolainen on käynyt lukemassa viikoittain lehtiä näkövammaisille, ja hänelle myönnettiin siitä pronssinen ansiomerkki. – Valitettavasti en pääse ottamaan ansiomerkkiä vastaan luovutustilaisuuteen, koska olen juuri silloin Gambiassa. Mutta kovasti tämä huomionosoitus sydäntäni lämmittää. JUHA DRUFVA Sirpa Aaltonen-Veikkolainen kirjoitti surustaan ja päivä alkoi sarastaa –Minulla on ystäviä, joiden kanssa väittelen sovinnossa. Me sallimme toisillemme erilaisen vakaumuksen, ja juuri se tuo sisältöä elämään, Sirpa Aaltonen-Veikkolainen sanoo. Kuva: Juha Drufva Myssy ministerille on Vintage Joensuun muutosmuotoilijoiden alulle laittama projekti, johon kaupunkilaiset voivat osallistua neulomalla myssyyn silmukoita ja jättämällä terveisensä ministerille. Myssy ja terveiset tullaan myöhemmin luovuttamaan kuntaja uudistusministeri Anu Vehviläiselle. Myssyn neulojaiset olivat Joensuussa kauppakeskuksessa, jossa samaan aikaan oli eläkeläisjäjestöjen joulumyyjäiset. Niinpä mekin kävimme neulomassa ja lähettämässä terveisiä. Moni lähetti sellaisia terveisiä, että ministeri voisi pitää myös tämän meidän maakunnan puolta, että täälläkin olisi hyvä elää, olisi mahdollisuus kulkea julkisilla kulkuvälineillä pitkin ja poikin suomea. Myös tapaamisissa olisi enemmän aikaa kuunnella ihmisiä, eikä vain oma kantansa tuoda esiin. Paljon myös tuli toiveita erilaisista asioista. Myssyä vielä neulotaan ja varmaan saadaan uutta tietoa, mitä kaikkea silmukat ovat sisältäneet. Eeva Surakka Joensuun Eläkeläiset Kuvassa neulomassa Hilkka Korhonen sekä Joensuu Vintagen Kati Jukola ja Kati Jauhiainen (seisomassa). Joensuussa neulotaan myssyä ministerille
Nro 7 joulukuu 2016 – 39 ELÄKELÄINEN Hiljaiseloa Meilahdessa jatkaa vuonna 2011 ilmestyneen Oton elämä -romaanin kuvausta vanhenevan, kovasti Claes Anderssonia muistuttavan Oton elämästä ja maailmankuvasta. Keskeisenä tapahtumapaikkana on edelleen Oton pieni kirjoituskammio Meilahdessa. Sinne Otto vetäytyy ”ollakseen itsekseen ja kirjoittaakseen kaikessa rauhassa tekstejään, kaivellakseen kynsiään, juodakseen punkkua, haaveillakseen tietyistä naisihmisistä ja kuunnellakseen jazz-levyjä”. Ulkonaisesti elämä saattaa olla hiljaiseloa, mutta sisäisesti ei. Otto käy yhtä ärhäkästi maailman vääryyksien ja niiden tekijöiden kimppuun sillä viisaudella ja ammattitaidolla, jonka hän on pitkän elämänsä aikana hankkinut. Kuten tiedetään, Otto on sekä kirjailija että muusikko, hän on myös psykiatri ja tehnyt merkittävän uran vaikutusvaltaisilla paikoilla politiikassa. Hän on vankkumaton vasemmistolainen, pasifisti, edistyksen esitaistelija kulttuuririntamalla sekä terveysja sosiaalipolitiikassa, pysyvässä kapinassa kaikkea sitä vastaan, mikä edustaa taantumusta ja uhkaa ihmisten tasa-arvoa ja vapautta. Otto vanhenee, sairastuu vakaviin tauteihin, väsyy ja masentuukin, mutta vaikka ruumis heikkenee, henki on vahva, havainnointikyvyn terävyys ei osoita mitään tylsymisen merkkejä. Otto ei ole vetäytynyt viisaan lepoon, ja hän osaa myös tulistua, niin kuin silloin, kun häneltä evätään hänen anomansa vaatimaton kirjastoapuraha. Saman tien saa kyytiä koko kirjallinen kenttä ikärasisteineen Romaanissa Otto summaa elämänsä, käy sen läpi varhaislapsuudesta lähtien, ja antaa perinpohjaisen selonteon omasta elämänkatsomuksestaan ja siitä, miten se on vuosikymmenten aikana muodostunut. Hiljaiseloa Meilahdessa on hyvin filosofinen kirja. Ja hauska. Otto suhtautuu itseensä hellällä itseironialla, ja suuttumusta maailman vääryyksille keventää terävä sarkasmi. Monessa suhteessa romaani on myös satiiri, jonka piikeistä lukijakin asenteineen kokee saavansa osansa. Otto on avomielinen. Hän kertoo kaihtelematta vaikeasta suhteesta varsinkin ankaraksi kokemaansa isään, epävarmuudestaan ja komplekseistaan suhteessa toiseen sukupuoleen, halvaannuttavasta esiintymisjännityksestään, häpeäntunteistaan, psykiatrin työssä kokemistaan eettisistä ongelmista. Oma mieli on ihmiselle ikuinen mysteeri, sisäinen paini jatkuu läpi elämän. Albert, Gabriel ja muita persoonia ”Ilman Albertia Otto ei olisi se mikä on.” Onko mielisairaalan potilas Albert siis eräänlainen Oton ”sivupersoona”? Vaikea sanoa, kun on fiktiosta kysymys. Kun Otto yrittää suunnistaa tietojen, uutisten ja arjen nippelitietojen virrassa, Albert ei piittaa pätkääkään ulkopuolisesta todellisuudesta vaan ottaa vaikutteensa sisäisen kaikkeutensa oudoista ilmiöistä, äänistä jotka varoittavat luonnonkatastrofeista ja ydinsodan enteistä ja esittävät todisteita pahantahtoisista vakoilijoista. Albert vie puheillaan Oton toiseen maailmaan, ja ehkä se on välttämätöntä todellisen maailman tajuamiseksi. Onko myös rämäpäinen nuoruudenystävä Gabriel Oton ”sivupersoona”? Gabriel on omaperäinen valokuvaaja, Henri Cartier-Bressonia ihaileva todellisuuden hetkien naulitsija, jolla toisaalta on valtava pornokuvakokoelma, johon kuului myös hämmentäviä kuvia hänen omasta rakkauselämästään. Otto ja Gabriel lähtevät vanhalla vespalla Sveitsiin Cartier-Bressonia tapaamaan. Matka päättyy ulosajoon Alppien serpentiinitiellä ja Gabrielin katoamiseen. Mutta Oton päässä hän pysyy, sekä kadonneena että läsnä olevana. Sitkeästi Oton sisuksissa jyllää myös Vladimir Putin kuin ”purkautumaton oksennustauti tai sementtimäinen ummetus yhtä aikaa”, Putin on kaikkialla eikä missään eikä vastaa kysymyksiin, joita Otolla olisi esittää hänelle aika liuta. Putinismi on Otolle riivaus, mutta Putinin yksipuoliseen demonisointiin hän ei sorru. Viimeisissä luvuissa Otto on maanalaisessa odotussalissa, jossa eri ikäiset raihnaiset ihmiset odottavat elämänsä loppumista. ”Jollei tietäisi, että ihmiset ovat tulleet tänne saadakseen hoitoa, apua tai edes vähän tukea ja lohtua, voisi olla, että tässä odotellaan jonkinlaista rangaistusta tai verotusta, kidutusta tai mahdollisesti lopullista likvidointia eli sitä jota nykyisin (sievistellen) sanotaan passiiviseksi kuolinavuksi.” Viimeisessä luvussa Otto päätyy sinne, missä ”sellaisilla verbeillä kuin odottaa, kaivata, pelätä, rakastaa, haaveilla ei ole enää mitään sisältöä, koska ei ole aikaa, ei menneisyyttä eikä tulevaisuutta. On vain ikuinen nyt, olotila joka on vapautunut fyysisen elämän kaikista riesoista ja peloista, poissa ovat hautova ahdistus, kuolemankauhu ja unettomat yöt.” Hiljaiseloa Meilahdessa on viisas ja vimmainen, terävä ja hellä, vakava ja hauska, runollinen ja raju, henkilökohtainen ja poliittinen kirja ihmisen koko elinkaaresta. Vuoden parhaita, ehdottomasti. TUULA-LIINA VARIS Päivi Haanpää: Tullaan tutuiksi. 55 tapaa tutustua. 88 sivua. Avain, 2016. Tommi Parkko: Intohimoa ja millimetripaperia. 214 sivua. Poeettisia huomioita runoudesta ja runokokoelmista. Avain, 2016. Vireän Avain-laatukustantamon listoilla on kiinnostavia teoksia. Tässä kaksi poimintaa, jotka saattavat kiinnostaa Eläkeläisen lukijoita. Päivi Haanpään Tullaan tutuiksi. 55 tapaa tutustua kirja on tarkoitettu ryhmäytymisen vahvistamiseen. Olipa harrastusryhmä mikä tahansa, ensimmäinen kerta uudessa porukassa (tai uusien & entisten ryhmäläisten kombinaatiossa) voi olla jännittävä. Ensimmäisellä kerralla luodaan vaikutelma ja tunnelma, ja tämä on ryhmän vetäjän vastuulla. Haanpään kirja tarjoaa apua erilaisia tutustumisharjoituksia esittelemällä. Päivi Haanpää on sanataideohjaaja, mikä näkyy monissa harjoituksissa, vaikka sinänsä kirja on tarkoitettu kaikenlaisten ryhmien käyttöön. Kirjoittamista hyödyntävät tutustumisharjoitukset saattavat olla vaativia, jos ryhmässä harrastetaan vaikkapa venerakennusta. Onkin hyvä, että Haanpää muistuttaa: ” Kokeile, muuntele, etsi harjoitukset, jotka sopivat sinulle ja ryhmällesi.” Jos jotakin vielä kirjaseen olisi kaivannut, niin joitakin varoittavia esimerkkejä siitä, mikä ainakaan ei toimi. (Nolaavat, liian leikilliset, liialliseen fyysiseen kontaktiin pakottavat jne.) Harjoitusten lisäksi kirjassa on tietoiskuja esimerkiksi siitä, miksi tutustutaan ja mikä on ryhmän ja joukon ero. Haanpää on jakanut harjoitukset viiteen eri kategoriaan, mistä syntyy selkeä rakenne. Kelpo pienteos käytännön tarpeisiin. Tämän lehden runopalstan toimittajana tiedän, että runous on monelle tärkeää, ja että sitä voi harrastaa eri tavoin – lukemalla, kirjoittamalla, lausumalla, opiskelemalla… Runokonkari-moniottelija Tommi Parkko on julkaissut useita kirjoja runouden saralta, muun muassa teoksen Kirjoita runo – opas aloittelevalle runoilijalle (2011). Parkon uutuus Intohimoa ja millimetripaperia. Poeettisia huomioita runoudesta ja runokokoelmista tavoittaa varmasti parhaiten ne, joita runous kiinnostaa myös teoreettis-filosofisesti sekä ne, jotka ovat jo asialle vihkiytyneitä. Ihan aloittelijalle tai käytännöllisesti suuntautuneelle teos ei sovellu. Teoksen suurin ansio on se, että siinä käsitellään myös runokokoelmamuotoa eikä pelkästään yksittäisen runon olemusta. Esimerkkejä olisin kaivannut eri ilmiöistä kaikkiaan enemmän. Parkko on analyyttinen ja tietää paljon, mutta välillä kaipasin tekstin elävöittämistä – yksittäistapauksia ja konkretiaa. Ymmärrän, että tämän kirjan luonne ei ole pragmaattinen, mutta silti. On kuitenkin hienoa, että Tommi Parkko kirjoittaa runoudesta monelta eri kulmalta, ja että Avain kustantaa runouteen liittyviä teoksia. Tällaisia kulttuuritekoja tarvitaan, ne ovat kaivattuja sivistyksen valonpilkahduksia aikana, jolloin koulutusta leikataan ja humanistisia aloja kyseenalaistetaan. NIINA HAKALAHTI Tutustumisharjoituksia ja runouden syväluotausta Elämisen, näkemisen ja sanomisen vimma Claes Andersson: Hiljaiseloa Meilahdessa. Suom. Liisa Ryömä. WSOY 2016.
40 – Nro 7 joulukuu 2016 ELÄKELÄINEN Ylitorniolainen Veikko Mäkinen oli 11-vuotias, kun isä ensimmäistä kertaa otti hänet mukaansa kämpille metsätöihin. Elettiin vuotta 1952. Pöllien parkkaus oli tuolloin lasten työtä. – Kulkumiehiä oli sodan jälkeen kämpät täynnä. Siellä sai jo varhaisella iällä kuulla paljon juttuja ja jätkäkieltä, paikoin raakaakin, ja sitä kieltä minä paljon käytän kirjoissani. Se on jäänyt niinkuin tavaksi. Metsätöistä tuli Veikko Mäkiselle ammatti. Vaimonsa Tuulan kanssa he tosin kävivät vuosina 1965-1970 kokeilemassa elämää Etelä-Ruotsissa. – Mutta en minä siellä viihtynyt. Takaisin piti tulla tänne kylmään ja lumiseen metsään, entiseen ammattiin. Kova työ vaati kovan veron. Veikko Mäkisen selkä petti niin pahoin, että hänet siirrettiin jo nelikymppisenä eläkkeelle. – En entisajan metsätöihin kaipaa. Se on kovaa hommaa, varsinkin talvella. Mutta kun Mäkinen joutui istumaan kotona reistailevan selkänsä kanssa, tuli elämään tyhjiö. – Tarinoita minulla oli kuitenkin paljon mielessä. Ja kun olin koulussa ollut kympin ainekirjoittaja, ajattelin, että jospa kokeilisi sitä ajankuluksi. Vaimo osti meille ensimmäisen tietokoneen ja sillä aloin takoa. – Ensin oli tappista, pirun tappista, tunnustaa Mäkinen nyt. Sitten rytmi ja juoni alkoivat löytyä ja kirjoja, käsikirjoituksia, alkoi syntyä. Ensimmäinen niistä oli nimeltään Taivaanrannan maalari . Julkaisuläpimurtoa Veikko Mäkinen joutui kuitenkin odottamaan. Mutta kun hän näytti kirjaansa Puutteentie Tornionjoen toisella rannalla, Ruotsin puolella, kirjailija, kulttuurivaikuttaja ja Tornionjokilaaksossa puhuttavan meän murteen taitaja Bengt Pohjanen innostui. – Se tykkäs ko mahoton siitä. Sillä se kirjailijanura alkoi. Puutteentie , kirja ”asutustilallisista ja niiden pirun köyhästä elämästä” ilmestyi Pohjasen kustantamana vuonna 2005. Sen jälkeen on Mäkiseltä julkaistu trilogia Härkävankkurien kylä 2011, Vanhan myllysillan kertomaa 2014, Hyvästi Outamaa 2015 ja tänä vuonna ilmestynyt Vaellus Eedeniin . Kahden ensimmäisen kirjan jälkeen kustantajaksi vaihtui kemiläinen Nordbooks. Viiden julkaistun kirjan jälkeen on todennäköisesti luvassa kuudes. Joulun alla Mäkinen on viimeistellyt uusinta käsikirjoitustaan, joka kertoo elämästä metsätyökämpillä. Se on jo hänen 19. käsikirjoituksensa. Julkaisematonta materiaalia siis on varastossa, ”jälkipolvillekin riideltäväksi”, tekijä itse murjaisee. Metsurikirjailijan aiheet lähtevät omasta elämästä, historiasta ja kuulluista tarinoista. Elämästä kerrotaan rosoisesti. Toisaalta huumori on Mäkiselle tärkeä tehokeino. – Savottajätkillä oli ne huumorit löyhässä. Verenperintöäkin mielikuvituksen lento osaltaan lienee. – Isoäiti oli oikea kertojamuori. Saattoi päivänkin selittää jotain juttua, mie nukahdinkin siinä välillä ja isoäiti moitti, että viheliäinen, nukutko sie, Mäkinen nauraa. Hänelle itselleen tärkeitä kirjailijoita ovat Ilmari Kianto, Juhani Aho, Aleksis Kivi ja Pentti Haanpää. – Ulkomaisista venäläiset klassikot, samoin englantilaiset ja ranskalaiset. Tykkään niistä vanhoista. Kun Veikko Mäkinen asettuu kirjoittamaan, hän ei laadi ennakkosuunnitelmia. – Alan naputella. Kirjoitan vähän, kehittelen ensimmäisiä henkilöhahmoja, pääsen tutustumaan niihin, ja siitä se lähtee. Mutta tekemisessä on oltava säännöllinen aikataulu. – Kun aamuruokailut on tehty, alan kirjoittaa kymmeneltä ja lopetan kahden, kolmen aikaan iltapäivällä. Välissä on aikaa oikaista selkääkin. Samaa rytmiä hän noudattaa mökilläkin, joka on kodin yhdistetyn makuuja työhuoneen ohella toinen hyvä paikka kirjoittaa. Kirjoittava Mäkinen ei vähästä häiriinny. – Saatan kuunnella radiota samalla, ei minua sivuäänet hidasta. Miten tästä eteenpäin? – Olen ajatellut urakkamielessä, että jos kaksikymmentä saisi täyteen. Ensi kesänä kun mennään mökille, niin siellä se syntyy. Kyllä se sitten saisi jo loppua. 75 vuotta täytin heinäkuussa, se on ihme, että vielä pää pelaa, Mäkinen pohtii. Kirjojensa saamaan levikkiin ja palautteeseen Veikko Mäkinen on tyynen tyytyväinen. – Lapin kirjastot ovat ottaneet näitä hyvin hyllyihnsä, ja hyvin niitä on lainattukin. Ja tämä viimeisin on levinnyt eteläänkin. Palautetta on tullut, kiittävää, mutta on kirjoja ja niiden kielenkäyttöä moitittukin, Mäkinen sanoo suoraan. Miten hän negativiisiin kommentteihin suhtautuu? – Mie olen jo siinä iässä ettei hetkauta. Ja kun tässä hommassa ei ole elämä kiinni. En ole alkanut pakon sanelemana kirjoittamaan, että saisin rahaa. Mie olen eläkkeellä, ei ole taloudellisesti hätää. – Mutta on näitä kirjoja silti mukava tehdä. TUOMAS TALVILA Veikko Mäkinen: Vaellus Eedeniin Romaani Vermlannin suomalaisista Nordbooks 2016 Jo yli 400 vuotta sitten suomalaisia lähti sankoin joukoin sotaja nälkäpakolaisina Ruotsiin. Varsinkin 1596-97 käyty nuijasota ja sen jälkeiset nälänhätävuodet saivat suomalaisia siirtymään Ruotsin metsiin, lähinnä Värmlantiin. Kustaa Vaasan nuorin poika Kaarle (myöhemmin Kaarle IX) sai vuonna 1579 herttuakunnakseen Keski-Ruotsin erämaat. Seudun jokien varsille asettuneet ruotsalaiset olivat jättäneet metsäseudut asumattomiksi. Kaarle lupasi seitsemän verovapaata vuotta jokaiselle, joka ryhtyy asuttamaan herttuakuntansa asumattomia alueita. Varsinkin kaskiviljelyyn tottuneille savolaisille heimoille tämä oli lupaus uudesta ”Eedenistä.” Värmlannissa suomalaiset levittäytyivät 40 pitäjään. Ylitorniolaisen Veikko Mäkisen (s.1941) Vaellus Eedeniin kuvaa näiden metsäsuomalaisten jälkeläisten elämää Alakylässä Värmlannissa juhannuksesta juhannukseen vuosina 1900-1901. Kirjan alaotsikkona on ”romaani Vermlannin suomalaisista.” Kyseessä on kuitenkin pikemminkin kronikka kuin romaani. Varsinaista päähenkilöä ei teoksessa ole, vaan kuvauksen kohteena ovat kyläläisten elämäntarinat ja kylän tapahtumat. Myöskään kylän ulkopuolisiin konkreettisiin historiallisiin tapauksiin ei juurikaan viitata. Pikemminkin kuvataan sitä, miten metsäsuomalaiset ovat tulleet sitkeästi omillaan toimeen omaksumatta liioin vieraan maan tapoja, kieltä tai kulttuuria. Kertoja toteaakin, että esi-isien kertomat asiat vaivasivat maahanmuuttajien jälkeläisiä vuosisatoja, koska entisestä kotimaasta saadut haavekuvat saavuttamattomina olivat alati niiden mielen pohjalla: ”Mitä laajempi mielikuvitus maahanmuuttajalla oli, sitä vaikeampi sen oli soveltua vieraan maan yhteiskunnallisiin oloihin. Ja se näkyi Vermlannin metsäsuomalaisissa. Vielä 1900-luvun alussa tavattiin ihmisiä, jotka lauloivat kotimaansa lauluja. Elleivät ne itse osanneet laulaa, kehottivat ne aina vierailulla olevia kiekaisemaan suomenkielisen laulun: jotta voarat varaajaa viikon jälellään…” Kuitenkaan kaikki ei ole niin auvoista kuin annetaan ymmärtää. Vuosisatojen aikana olivat luokkaerot kehittyneet hitaasti mutta varmasti myös metsäsuomalaisten keskuudessa. Esimerkiksi Taneli Laatikaiselle ei ole onni hymyillyt samoin kuin äveriäimmille talollisille. Kopattuaan maasta ruostuneen hevosenkengän, Taneli toteaa: ”Kah! Ennee ei puuvu ku hevostai ja kolome kenkee.” Kertojan mielestä onkin merkillistä, miten suurimmat vitsinikkarit löytyivät köyhälistöstä, mutta äveriäistä isännistä löytyi tavattoman vähän hoksaavia sanankäyttäjiä. Varsinkin talon naiset ilostuivat kummallisesti Tanelin tullessa kylään, kun luvassa oli sen ajan viihdettä eli Tanelin sanarieskoo. Uskonto pitää kyläläisiä otteessaan ja sielulle hengenravintoa tarjoilee säännöllisesti Savosta vieraileva saarnamies Topi Mannonen. Saarnamiehen vierailun ajan kyläläiset ovat varuillaan ja Mannoselle vakuutellaan, että kaikki on kylässä parhain päin, vaikka pohjimmiltaan ollaankin tyytymättömiä moneenkin asiaan. Vaellus Eedeniin sisältää lukuisia eroottisia kohtauksia sekä miehen ja naisen välisen seksuaalisen kanssakäymisen pohdiskelua. Vanhaksi piiaksi tai -pojaksi jääminen koetaan kyläläisten keskuudessa eräänlaiseksi häpeäksi, epäonnistumiseksi. Kun lähes kolmikymppinen Olle Henttonen palailee ensirakastelunsa jälkeen kotiin, kertoja toteaa: ”Olihan Olle kuullut isojen poikien muistelevan ensimmäistä koitostaan. Kuuleman mukaan varpaankynnetkin olivat niillä irronneet siinä leikissä, ja siitin kipeytynyt niin maan perusteellisesti, ettei virtsaamisestakaan ollut tahtonut tulla tolkkua ensimmäiseen viikkoon.”’ JUHA DRUFVA Metsurista kirjailijaksi Elämän vuodenkiertoa Värmlannin suomalaismetsissä Kolme kirjoittajaa pohjoisesta Eläkeläinen-lehti esittelee tällä aukeamalla ja seuraavalla sivulla kolme pohjoissuomalaista kirjoittajaa, jotka kaikki ovat myös Eläkeläiset ry:n jäseniä. Veikko Mäkisen viides kirja julkaistiin tänä vuonna, kuudes on viimeistelyvaiheessa. Kuva: Tuomas Talvila
Nro 7 joulukuu 2016 – 41 ELÄKELÄINEN – Sanotaan että eläkeläisellä on kiire mutta en mie tiedä onko minulla mitään sen kummempaa kiirettä, naurahtaa Tuomo Waara. – Mutta eläkkeellä on vapautta, aikaa tehdä niitä asioita mitä on aina halunnut. Ja niitä asioitahan on paljon. Länsi-Lapin Pellossa, synnyinseuduillaan, Lankojärven rantamaisemissa asustavalle Waaralle kirjan kirjoittaminen oli yksi ”niistä asioista”. Ja niin syntyi Kumpparimies . – Minä olen oikeastaan kansakouluajoista asti ollut omasta ja muidenkin mielestä hyvä kirjoittaja. Pellon jokavuotisissa koululaisten kulttuurikilpailujen ainekirjoituksessa kävi usein niin, että minä voitin ylemmän sarjan ja Matinlompolon Unto (nyttemmin työhyvinvoinnin kouluttaja ja kirjailija) voitti nuorempien sarjan, Aikanaan Waara kirjoitti kolumneja pohjoisen työväenlehtiin: Kansan Tahtoon ja Pohjolan Työhön. Tyylilaji oli: politiikan kuvioista hauskan ironisesti. – Ajatus oli, että joskus voisi kirjoittaa kirjan. Kirjoittamisen fiilis voi tulla missä ja milloin vain: että nyt on se juoni selvä. Silloin pitää mennä kirjoittamaan välittömästi kun on fiilis päällä. Myöhemmin on myöhäistä. Waara kertoo, kuinka Kumpparimiestä oli valmiina jo 150-160 sivua. Sitten iski pitempi tauko. – Ei ollut kirjoittamisen iloa ollenkaan. – Sitten kerran istuttiin vaimon kanssa kahdestaan saunan lauteilla, heiteltiin hiljakseen löylyä, en mie ajatellut oikeestaan mitään. Yhtäkkiä tuli mieleen että jumalauta nyt minä tiedän miten se tarina jatkuu. Sen jälkeen se ei ollut sitten kuin kirjoittaa menemään. – Mie olen kirjoittajana niin kuin suomalainen mäkihyppääjä, joka hyppää kun on hyvä tuulirako. Kirjoitan kun tulee fiilis, ja sitten kun se loppuu, jätetään siihen ja odotetaan seuraavaa tuulirakoa. Luomisen tuskaako ei ole? – Eieieiei kun minä nautin siitä, hymyilen ja nauran omalle tekstilleni, että nyt menee hyvin. Kustantajan löytäminen ei Waaran mukaan ollut vaikeaa. –Väyläkirjojen kustantaja Tuomo Korteniemihän on pellolaisisa, tehnyt täällä valtavan työn kyläja sukukirjojen kanssa. Kerran ohimennen hänelle mainitsin, että minulla saataisi olla jotain tulossa. ”Kirjoita vaan menemään”, Korteniemi kannusti. Waara kertoo saaneensa esikoiskirjasta kertakaikkisen hyvää palautetta. – Ja jokaikinen on sanonut, että kirja jää sellaiseen kohtaan, että sinun on pakko jatkaa sitä. Totta, se jää sellaiseen kohtaan, tahallani sen jätin. – En silti ole tehnyt päätöstä enkä suunnitelmaa jatkosta. Se on vähän niin, että jos se fiilis tulee taas, niin silloin tulee tekstiäkin. Mutta oman tunteen pitää olla siinä matkassa. Miten omaelämäkerrallinen kirja Kumpparimies on? – Oikeastaan ei ollenkaan. Olen pikkupojasta asti asunut tässä kylässä, tunnen paikallisen historian ja persoonat aika hyvin. Moni etenkin iäkkäämmistä lukijoista on kysellyt että kuka se on tuo ja tuokin kirjan henkilö? Minä vastaan, että se on se henkilö, joka se siinä kirjassa on nimeltään. Eikä se asu täällä, se asuu siellä missä on se paikka. Tuomo Waara painottaa, että melkein kaikki ihmiset osaavat kirjoittaa. – Mutta aniharva ryhtyy, vaikka jos olisi ajatuksia ja kokemuksia. Pelätään, mitä muut sanovat. Mutta ei sitä kannata pelätä. Se on yksi tarina muiden joukossa. Olen kehottanut kaikkia: jos ei muuta kuin tekstiä paperille ja siitä se lähtee, Entä se eläkeläisen kiire? Tuomo Waara toki tekee paljon muutakin kuin kirjoittaa. – Kesällä vaelletaan vaimon kanssa tunturissa rinkka selässä. Pannaan vaunu auton perään, ajetaan Ruotsin puolelle, Kiiruna on entinen kotikaupunki meille, kertoo Waara kaivoskaupungista, jossa hän työurallaan ajoi pyörökuormaajaa 600 metriä maan alla Waaran reissutarina vilisee tunturimaisemia ja eksoottisia paikannimiä: Nikkaluokta, Kebnekaise... – Ne on tärkeitä paikkoja, voitelee kuule sisintä liikkua siellä. Ja tunturissa velatkin alkavat tuntua saatavilta, vaikkei minulla velkoja olekaan (naurua). Waara on myös radioamatööri. Harrastus juontaa juurensa siitä, että hän countrymusiikin ystävänä alkoi (kauan ennen nettiaikaa) kuunnella Yhdysvaltain keskipitkiä radioasemia. Kunnallisessa päätöksenteossa Tuomo Waara on ollut matkassa viidellä vuosikymmenellä. – Vuonna -73 tulin ensimmäisen kerran matkailulautakuntaan, sitten -80 valtuustoon, ja valtuustossa olen vieläkin. – Olen vähän kuin Väyrysen Paavo, semmoinen ikoni, Waara nauraa. Mutta vakavoituu samassa. – Minua kyllä ihan oikeasti huolestuttaa Suomen tilanne. Maailmanpolitiikasta puhumattakaan. Jännitteet ovat lisääntyneet. – Rahamiehiä ei pitäisi päästää politiikan johtotehtäviin, ne eivät ymmärrä köyhää. Suomen hallitus on leikannut melkein kaiken eläkeläisiltä, työttömiltä ja muilta vähävaraisilta. Ja kun koulutuksesta leikataan, meiltä loppuu Suomesta tietotaito. TUOMAS TALVILA Tuomo Waara: Kumpparimies Väylä 2016 Pellolainen Tuomo Waara (s.1949) kulkee Pentti Haanpään ja Veikko Huovisen jalanjäljillä esikoisromaanillaan Kumpparimies. Romaanin päähenkilö Hannes Vilttivaara on vannoutunut poikamies, joka haluaa elää omien askelten tahtiin. Hän asuu mökissään pienessä pohjoisen Koloman kylässä Ketku-koiransa kanssa kulkupelinään vuoden 1966 Volvo, sekä ikiaikaiset nokialaiset kumisaappaat, joista kirjan nimi. Hanneksen mielestä vanhan pojan elo on kuin lauantaimakkaraa. Siinä on aina sama maku, mutta viipaleet eivät ole koskaan yhtä paksuja. Hanneksen arkielämän kautta maailmaa katsellaan puhdasvetisen Kolomajärven tasalta sekä tuntureiden korkeudesta. Myös erotiikka ja parisuhteen kaipuu ovat vahvasti kuvassa mukana. Ihmisten touhuja ihmetellään, mutta niihin ei suhtauduta tuomitsevasti, kuten humoristiseen asenteeseen kuuluukin. Tapahtumien vyöryn tilalla on tunnelmat, viipyilevä tuumailu ja olotilan arviointi, millä tolalla asiat ovat, onko kaikki kohdallaan siten kuin aina ennenkin. Pajalassa asuvaa, joka kesä suviseuroihin osallistuvaa Roolanti-serkkuaan Hannes arvioi: ”Mutta seuroihin serkku ajaa asuntoautollaan joka kesä, vaikka hänen on hankala päästä eroon maallisista himoistaan. Päällimmäisinä niistä ovat rahan ahneus, yletön nuuskan syönti, tupakanpoltto, itsekkyys ja toisten ihmisten eriseuraistaminen.” Hanneksen naapuri pientilallinen Aaretti Alatieva harjoittaa Konsta Pylkkäsen tavoin salaviisautta ja höynäyttää Närpiöstä kotoisin olevaa lääkäri Jönsseeniä ja tämän biologikaveri Lindmarkia kertomalla, että hänen metsässään asustaa keltapäätikka ja muita outoja lajeja: ”Kuulaassa illassa vetelee henkosia tyytyväinen mies hymähdellen keksimälleen juonelle. Tuollaisia kynnenviilaajia on mukava höynätä. Mitä lukeneempi ihminen, sitä vähemmän niillä on käsitystä maalaisten elämästä. Tuskin tuollainen ruipelo saa syttymään kairassa kynsitulia ilman liekinheitintä.” Pitkäaikaisen mallasjuomien käyttäjän, Haturan Jussin olemusta kertoja kuvaa näin: ”Hänen mustan T-paitansa rinnassa komeilee punaisin kirjaimin maakunnan nimi, joka jäi suursavotan päättyessä itänaapurille. Ja rentoa on muukin pukeutuminen. Piraattiverkkareissa roikkuvat kahden litran polvipussit, ja katkennut sandaalin remmi on jatkettu narulla.” Hanneksen tankatessa vanhaan Volvoonsa menovettä, eurot pyörivät paljon vinhemmin kuin litrat ja tankkiin hujahtaa viikon työttömyyskorvaus. Silloin Hannes esittää politiikkakritiikkinsä: ”Kukaan ei ole keksinyt mittaria, joka näyttäisi samalla myös maksetun veron määrän. Ihmiset eivät muista tankatessaan, että suurin osa bensan hinnasta on veroa. Jos sellainen näkyisi suoraan mittarista, niin silloin lähtisi liikkeelle koko Suomea kattava karvalakkilähetystö. Se lähtisi Helsinkiin, vaikka olisi heinäkuun helle. Sen nähdessään ministerit kaivautuisivat pelkillä kynsillä kivijalkaan piiloon.” Teknologia lieveilmiöineen tunkeutuu myös Kolomaan metsien monitoimihirviön hahmossa. Se rikkoo ikiaikaisen harmonisen luontosuhteen, vaeltamisen kairassa, joka merkitsee vapautta ja rauhaa: ”Kun luonto puhuttelee sisintä ja karu maisema voitelee jokaista solua, se on Hanneksen ja Ketkun voittamaton maailma. Sitä ei mitata euroilla eikä dollareilla.” Waaran esikoisromaani osoittaa, että omaperäistä elämää eletään muuallakin kuin tv-sarjoissa. Siitäkin huolimatta, että yhteiskunnan lieveilmiöt tuovat mukanaan sekä hyvää että huonoa. Kumpparimies on mitä oivallisinta kesäteatteriaineistoa. Lisätietoja:http://www.vaylakirjat.fi/kirja-arkisto/kumpparimies/ JUHA DRUFVA Ylitorniolainen Veikko Mäkinen on kirjallisuuden alalla jo konkari, pellolainen Tuomo Waara ja Oulun Haukiputaalla asuva Taisto Tammela puolestaan ovat tämän vuoden esikoiskirjailijoita. Koloman kylässä eletään omien askelten tahtiin Eläkkeellä on vapaus kirjoittaa – Kirjoitan kun tulee fiilis, ja sitten kun se loppuu, jätän sen siihen ja käyn odottamaan seuraavaa tuulirakoa, Tuomo Waara kertoo. Kuva: Tuomas Talvila
42 – Nro 7 joulukuu 2016 ELÄKELÄINEN Taisto Tammela: Suon neljä vuodenaikaa ja muita kertomuksia Väylä 2016 Haukiputaalaisen Taisto Tammelan esikoisteos Suon neljä vuodenaikaa koostuu 23 omaelämäkerrallisesta pienoisnovellista. Novellien taustana on pohjoisen luonto ja sen luomat henkiset kokemukset ja tunnelmat, joista huokuu syvällinen luonnon kunnioittaminen. Novellissa Sovussa luonnon kanssa Tammela kuvaa alkukesän eräretkeään seudulle, josta lähimpiin taloihin on matkaa pari peninkulmaa. Ihmetellessään miksi lapintiaiset ja peipposet lopettavat yhtäkkiä viserryksensä, eränkävijä aistii, että metsän kontio on hänen lähettyvillään. Ladon sijasta on yövyttävä aukealle niitylle ja pidettävä yllä nuotiota, ettei otso tulisi liian lähelle: ”Kahvin valmistuttua luonto on edelleen hiljaa. Se on merkki otson läsnäolosta. Pohdin, kummalla puolen jokea se minua tarkkailee. Jos sillä on pentu tai kaksi, niin silloin minun ei parane tässä tehdä äkkinäisiä liikkeitä. Kahvia juodessani otaksun, että metsänkulkija lienee yksin, koska se on ollut varsin pitkään lähialueella. Saattaahan se olla vain eraus, joka on hiljattain eronnut emostaan. Silloin se on vain utelias, eikä sen kanssa ole hätää.” Tammela hyödyntää novelleissaan kokemuksiaan metsäja rakennustöistä. Hän on toiminut myös opetusja rehtorintehtävissä, joista saatua elämänkokemusta kartoitetaan novelleissa Missä olit 1-2. Novellit ajoittuvat Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuteen huhtikuussa 1986 sekä Estonian uppoamiseen syyskuussa 1994. Riipijoen siltatyömaan valu-urakka kertoo 1960-luvun paikallisesta sopimisesta, joka ei suju yhtä auvoisesti kuin mitä Sipilän hallitus meille maalailee mainostaessaan siirtymisestä yleisistä työehtosopimuksista paikalliseen sopimiseen. Kesken paikallistason neuvottelujen tulee tieto, että presidentti Kennedy on ammuttu. Koska Pohjois-Suomessa ollaan, ei myöskään uskonasioita voida sivuuttaa. Novelli Seuramatkalla vuonna 1928 kertoo kylänsä lestadiolaisvaikuttaja Maunu-Miinasta, joka on kolmen peninkulman päässä kotoaan toukokuisissa lestadiolaisseuroissa. Kotiinpaluumatkalla mutkittelevalla metsäpolulla Miina huomaa nuoren erauskarhun seuraavan häntä uteliaana, koska Miinalla on eväsnyytissään voileipiä ja teeripaistia. Kotimatka on pitkä eikä eväistä ole varaa luopua. Uskonvahvistukseksi Miina kaivaa nyytistään virsikirjan, mutta otso ei sitä kavahda enempää kuin uskonlähettiläs Väinö Havakselta seurapaikalla saatua tutkimusta ”Laestadiolaisuuden historia.” Vihdoin Miina keksii, että eläimellehän pitää puhua, niin kuin lehmillekin, siitä ne eläimet rauhoittuvat, mutta yksinpuhelu ei oikein luonnistu: ”Sitten hän muistaa kädessään olevan virsikirjan, tapailee mielessään tutun laulun sanoja. Ja kohta kaikuu keväisessä luonnossa Ukko-Nooan sävelin laulu: ”Erämaata, erämaata läpi kulkiessaan kuulin puhuttavan, todeksi sanottavan, että kerran, että kerran pääsen kotimaahan.” Nuori otso tykästyy lauluun eikä intressiristiriitoja kahden kulkijan välille synny. Sellainen on laulun mahti. Tammelan novellien herkät luontokuvaukset tuovat Pohjois-Suomen luonnon lukijan aistittavaksi kosketusetäisyydelle. Tunnelmat välittyvät lähes kosmisena tunteena, että kaikki on luonnossa yhtä, kenelläkään ei ole siellä erioikeuksia tai -vapauksia. Novelleja täydentävät Tammelan tankarunot sekä värikäs keskilappilainen murre. Tammela todistaa, että Lapin luonto luo outoa taikaa... JUHA DRUFVA Luonnon ja työn kuvauksia lähietäisyydeltä Taisto Tammelan teos Suon neljä vuodenaikaa ja muita kertomuksia on novellikokoelma ihmisen ja luonnon välisestä kanssakäymisestä. Nykyään Oulun Haukiputaalla asuva lappilaistaustainen kirjoittaja on ennen eläköitymistään työskennellyt opetusja rehtorintehtävissä, henkilöstökouluttajana sekä metsäja rakennustöissä. Tekstejä ja myös ajatus niiden kokoamisesta kirjaksi on syntynyt luovan kirjoittamisen ryhmässä, jossa Tammela on ollut mukana muutaman viime vuoden – Luonnollisestikaan kaikki aiheet eivät ole tulleet kurssilla, sanoittaisiinko varovaisen arvion mukaan, että lähes puolet kuitenkin. Tekstien hiomiseen Tammela käyttää mielellään aikaa. – Aikamuotojen sorvaaminen kohdalleen oli erittäin työlästä, koska minähän käytän takautumia. Onnekseni minulla oli suomen kielen opettaja tukihenkilönä ja oikolukijan roolissa. Kun Tammelaa kuuntelee, saa vaikutelman, että hänen kirjoitustapansa on aika huolellinen, mietityn hiottu – eikä varmaan kaikkein nopein. – Vaikka kyseessä onkin niin sanottu luova kirjoittaminen, niin kyllähän minä jäsentelen asiat. Siinä varmasti oma ammattitaustani opetusja hallinnollisissa tehtävissä vaikuttaa. Kun aikanaan esimerkiksi laadin Opetushallitukselle runsaasti aloitteita ja muita papereita, tein niiden kanssa tarkkaa työtä. Omaelämäkerrallisuus on novellikokoelmassa vahvasti läsnä. – Esimerkiksi Riipijoen siltatyömaa -tarinassa minä itse olen toinen niistä lämmittäjistä, Tammela paljastaa. Kirjan pienimuotoista markkinointia Tammela on kustantajansa kanssa tehnyt niin Oulussa ja Haukiputaalla kuin Lapissakin. Hänen omat siteensä pohjoisemmas ovat vahvat: Kittilän Maunujärvellä on vanha maatila ja metsäpalsta. Novellejaan Taisto Tammela värittää tankarunoilla. – Japanilainen runomuotokin on oikeastaan perua niistä Opetushallituksen teksteistä. Halusin tiivistää sanomaani ja tutustuin haikuihin ja tankoihin. Joku on joskus sanonut, että japanilaisten runojen orjallinen tavuja rivisysteemi kiehtoo erityisesti matemaattisesti lahjakkaita ihmisiä. – No, minä en ole koskaan ollut matematiikassa kovin huono, Tammela toteaa. – Olen näistä runoista innostunut. Ja kun on kysytty, että mitä seuraavaksi, niin mistäpä sen tietää, jos vaikka niitä haikuja sitten keräisi julkaistavaksi asti. TUOMAS TALVILA Esikoisteos kypsyi luovan kirjoittamisen ryhmässä Kiiminkijoen rannat kuuluvat Taisto Tammelan mielimaisemiin. Kuva: Tuomas Talvila
Nro 7 joulukuu 2016 – 43 ELÄKELÄINEN
44 – Nro 7 joulukuu 2016 ELÄKELÄINEN Maailmankuulun japanilaisen taitelijan, Yayoi Kusaman, 87, ikääntyminen ei hälvennä hänen intohimoista suhdettaan taiteen tekemiseen. Hän aikoo tehdä pilkkutaidetta elämänsä loppuun asti. Taiteilija istuu pyörätuolissa ja maalaa vimmaisesti päivittäin. Se on hänen tapansa selvitä elämän ankaruudesta ja psyyken ailahtelevaisuudesta. Kaikkialla suurta huomiota herättäneen taitelijan upea näyttely on vihdoinkin saatu Suomeen, Helsingin kaupunginmuseoon (HAM) osana pohjoismaista näyttelykiertuetta. Yli 200 teoksen näyttelykokonaisuus koostuu maalauksista, piirustuksista, veistoksista, videoista ja tilallisista installaatioista sekä performansseihin liittyvistä materiaaleista. Se valottaa myös Kusaman suhdetta muotiin ja designiin. Erityisesti Kusama tunnetaan suurikokoisista tilateoksista, joissa katsoja voi tulla osaksi taiteilijan luomaa kiehtovaa, ääretöntä maailmaa. Peilit ja vesi heijastavat loputtomasti pilkkuja, värejä, kurpitsoja tai palloja. · Elämykselliseen, kiehtovaan ja kauniiseen jos kohta hurjaankin näyttelyyn kannattaa matkustaa kauempaakin kuin vain pääkaupunkiseudulta. Se on paljon monisävyisempi ja puhuttelevampi kuin äkkiseltään olettaisi pelkkiä pilkkuja täynnään olevista teoksista. Jo varhaiskauden teokset todistavat tämän varioinnin mestarin erityisestä kuvallisesta taitavuudesta ja lahjakkuudesta. Yksi Yayoi Kusaman taiteen teemoista on ollut hänen itsensä häivyttäminen, eräänlainen fuusioituminen teoksiin. HAM:in näyttely on saanut nimekseen In Infinity (äärettömyydessä). Ja äärettömyyteen hänen työnsä vievät katsojan kiehtovalla visuaalisella leikittelyllään kätkien kantaaottavuutta niin luonnon kuin humaanin ihmiskäsityksenkin puolesta ja rakkauden, seksinkin. Teokset ovat myös yhteiskunnallisesti kriittisiä ja poliittiseen keskusteluun virittäviä Töissään Kusama on pyrkinyt avaamaan rajoja maailmankaikkeuteen ja äärettömyyteen, joka tuntuu kiehtovan ylivilkkaan mielikuvituksen omaavaa taiteilijaa loputtomasti. Hän toistaa ja monistaa aiheitaan loputtomasti ja saa aikaan rajattomuuden tunteen. Hän myös haluaa teoksillaan ja persoonallaan julistaa rakkauden ja ilon sanomaa humaanisti ja ymmärtäen, valtarakenteita kritisoiden. Nykyään Kusamaa askarruttaa ja samalla kiehtoo kuoleman ajatus. Hän työstää Ikuinen sieluni -maalaussarjaa, jonka piti koostua sadasta teoksesta. Nyt jo sarjassa on 500 osaa. Taiteilijan haaveena on maalata vielä 1 000 tai 2 000 osaa teokseen. ”Rakkaat kauniin Helsingin asukkaat, pyydän, että päästätte taiteen voiman elämäänne ja olette ikuisesti kiitollisia maailmankaikkeudelle. Haluan omistaa tämän rakkauden ja rauhan viestin kaukaa Japanista rakkaille helsinkiläisilleni”, Yayoi Kusama toivottaa. HAM:in näyttely antaa hyvän kuvan hänen ismeillä määrittelemättömän taiteensa monipuolisuudesta. Salit ovat täynnään ihmeitä, toinen toistaan upeampia töitä. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Kuva: Yayoi Kusama Venetsian Biennalessa 1993. Ota Fine Arts/Victoria Miro Gallery/David Zwirner ”Kaikki se ylimaallinen joka säteili Modiglianista tuli jostain pimeydestä. Hän oli erilainen kuin kukaan muu tässä maailmassa”, kirjoitti taiteilijaan tutustunut runoilija Anna Ahmatova Pariisin matkallaan. Kuuluisa runoilija tiivisti jotain sellaista, mitä Amadeo Modiglianin (1884– 1920) taiteesta edelleenkin huokuu katsojille. Kunnia Helsingin Ateneumille, jossa on tehty merkittävä kulttuuriteko tuomalla museoon Pohjoismaiden kaikkien aikojen laajin Modigliani-näyttely! Onhan tämä ”ihmismielen luotaamista ja luotaamattomuutta rakastanut” taiteilija, kuten hänen ystävänsä Léopold Survage kuvasi, yksi 1900-luvun modernin kuvataiteen kiinnostavimmista taiteilijoista. Ateneumissa on esillä häneltä 40 maalausta, 33 paperityötä ja kymmenen veistosta. Näyttely tuo esiin erityisesti Modiglianin muotokuvat ja esittelee myös muutamia hänen taiteilijaystäviensä Picasson ja Brancusin teoksia. Kiinnostavaa on myös 1900-luvun Pariisin taiteilijaelämän taustoittaminen huolellisesti kootussa näyttelyssä. ”Modiglianilla oli romanttinen visio siitä, mitä on olla taiteilija. Hän koki olevansa viestinvälittäjä, jonka tehtävänä oli löytää ja kuvata ihmisen sisäistä elämää. Hän etsi vastausta kysymykseen, mitä ihmisyys on, kertoo näyttelyn pääkuraattori”, Lillen taidemuseon johtajana toiminut Sophie Lévy. Näyttely esittelee myös Modiglianin vähemmän tunnettua uraa kuvanveistäjänä. Hänen kiinnostuksensa ulkoeurooppalaiseen ja esihistorialliseen taiteeseen on nähtävissä näyttelyn veistoksissa. Kuusi vuotta kestänyt veistoura edesauttoi varmasti abstrahoimaan ja pelkistämään muitakin teoksia. Tämä näkyy selkeästi tunnetuissa muotokuvissa, noissa pitkä kaulaisissa ja jäsenisssä, soikeakasvoisissa ihmistutkielmissa. Omaperäinen Modigliani ei asetu taidehistoriallisten ismien huomaan, vaan oli kaiketi melko vapaa taiteessaan. Amedeo Modiglianin elämäntarina on traaginen, lähes kliseinen taitelijakohtalo. Hän sairasteli vakavasti lapsesta saakka ja taitelijaelämän pyörteissä itsetuhoisesta taitelijasta tuli alkoholin ja huumeiden suurkuluttaja. Nietzscheläinen ihmiskäsitys, myrskyisät naissuhteet, köyhyys ja maaninen, satojen piirroksien työtahti uuvuttivat taitelijan. Sivistynyt ja kunnianhimoinen, runouteen, filosofiaan ja alkemiaan perehtynyt Amedeo Modigliani kuoli vain 35-vuotiaana tuberkuloosiin miltei varattomana vuonna 1920. On huikeaa ajatella hänen taiteensa arvoa ja näyttelyiden suosiota nykyään. Esimerkiksi yksi hänen alastonmaalauksistaan myytiin 170 miljoonan dollarin (156 miljoonan euron) hintaan viime vuonna. Huikeaa on myös se, että nyt on tilaisuus nähdä hänen kiehtovaa taidettaan Helsingissä. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Amedeo Modiglianin retrospektiivinen näyttely Ateneumissa, Helsingissä 5.2.2017 saakka. Yaoi Kusama on taianomaisten pilkkutöiden mestari Modigliani tavoitteli teoksillaan malliensa sielunmaisemia Amedeo Modigliani: Nainen sinisessä mekossa, istuu (19171919). Kuva: Moderna Museet, Tukholma. Yayoi Kusaman In Infinity-näyttely Helsingin taidemuseo HAM:ssa 22.1.2017 saakka.
Nro 7 joulukuu 2016 – 45 ELÄKELÄINEN Kansantanssikurssi 5.-8.1.2017 (3 vrk) Kurssilla harjoitellaan Vuokatin kesäpäiväohjelmistoa. Kurssi on tarkoitettu ohjaajille tanssipareineen sekä tanssijoille. Hinta: 185 € puolihoito (PH) / 214 € täysihoito (TH) Ilmoittautuminen 5.12.2016 mennessä Yhdistystoiminnan peruskurssi 27.2. 3.3. (4 vrk) Tarkoitettu uusille puheenjohtajille, sihteereille sekä kaikille johtokunnan jäsenille. Yhdistystoiminnan perustaidot ja tiedot: muun muassa toimihenkilöiden tehtävät ja yhdistyslaki, järjestön tehtävät ja toiminnan suuntaviivat. Yhteinen osuus taloudenhoidon kurssin kanssa. Hinta: 276 € PH / 319 € TH Ilmoittautuminen 30.1. mennessä. Taloudenhoidon peruskurssi 27.2. 3.3. (4 vrk) Tarkoitettu uusille taloudenhoitajille ja toiminnantarkastajille. Yhdistyksen taloudenhoidon perustaidot ja tiedot: muun muassa taloudenhoitajan tehtävät yhdistyksessä, kirjanpidon perusteet, kirjanpito tietokoneella, talouden suunnittelu ja toiminnantarkastus. Yhteinen osuus yhdistystoiminnan kurssin kanssa. Hinta: 276 € PH / 319 € TH Ilmoittautuminen 30.1. mennessä. Musiikkikurssi 2. 6.3. (4 vrk) Kurssi laulajille ja soittajille: Vuokatin kesäpäivien suurkuoron ohjelmiston harjoittelua. Hinta: 276 € PH / 319 € TH Ilmoittautuminen 3.2. mennessä. Esiintymistaidon kurssi 2. 6.3. (4 vrk) Erityisesti Vuokatin kesäpäivien esiintyjille. Kurssi sopii muillekin, jotka haluavat kehittää esiintymistaitojaan ja saada uusia ideoita. Hinta: 276 € PH / 319 € TH Ilmoittautuminen 3.2. mennessä. Liikuntakurssi 7. 10.3. (3 vrk) Tarkoitettu liikuntaryhmien ohjaajille ja ryhmien jäsenille. Kurssilla harjoitellaan pääasiassa Vuokatin kesäpäivien liikunnan yhteisesityksen ohjelmistoa. Hinta: 208 € PH /240 € TH Ilmoittautuminen 6.2. mennessä. Senioritanssikurssi 7. 10.3. (3 vrk) Tarkoitettu tanssiryhmien ohjaajille ja ryhmien jäsenille. Kurssilla harjoitellaan pääasiassa Vuokatin kesäpäivien yhteisesityksen ohjelmistoa. Hinta: 208 € PH /240 € TH Ilmoittautuminen 6.2. mennessä. Matkavastaavien peruskurssi 13.17.3. (4 vrk) Tarkoitettu yhdistysten uusille matkavastaaville sekä kaikille hyvien matkojen ja retkien suunnittelusta kiinnostuneille. Muitten aiheitten muassa teemana on Vuokatin kesäpäivät. Hinta: 276 € PH / 319 € TH Ilmoittautuminen 13.2. mennessä. Miten viestimme toisillemme? Järjestötiedotuksen kulmakivet ja nykyajan viestintäkanavat 22.-24.3. (2 vrk) Kurssi on tarkoitettu yhdistysten tiedottajille sekä kaikille, jotka tarvitsevat viestintätaitoja toiminnassaan. Tiedottamisen perusasioiden lisäksi aiheina ovat sähköinen tiedonvälitys ja media. Hinta: 139 € PH / 161 € TH Ilmoittautuminen 20.2. mennessä. Kotisivut / peruskurssi 3.-5.4. (2 vrk) Kurssilla opitaan laatimaan helppokäyttöiset kotisivut yhdistykselle. Kurssi edellyttää tietokoneen käytön perusteiden hallintaa. Hinta: 70 € PH / 81 € TH Ilmoittautuminen 6.3. mennessä. Kotisivut / päivityskurssi 5.-7.4. (2 vrk) Kurssilla harjoitellaan yhdistyksen kotisivujen päivittämistä ja annetaan ideoita sivujen kehittämiseksi. Kurssi edellyttää tietokoneen käytön perusteiden hallintaa sekä mielellään hiukan kokemusta kotisivujen käytöstä. Hinta: 70 € PH / 81 € TH Ilmoittautuminen 6.3. mennessä. Kurssit Kuntorannassa Alueelliset kurssit Bändikurssi, Espoon Matinkylässä 11.-12.3. (2 pv) Kurssi on tarkoitettu sekä soittajille että laulajille, aiempaa bändikokemusta ei tarvita. Kurssilla on monipuolinen ohjelmisto ikivihreistä kappaleista uudempaan rytmimusiikkiin. Kurssilaiset voivat esittää omia musiikkitoiveitaan. Ilmoittautuminen 20.2. mennessä. Alueelliset kesäpäiväharjoitukset Järjestämme tarvittavat alueelliset harjoitukset Vuokatin kesäpäivien ohjelmiston harjoittelemiseksi maalis-huhtikuussa. Ohjelmistoharjoitukset järjestetään suurkuoroon osallistuville sekä liikuntaryhmien, kansantanssin ja senioritanssin yhteisesityksiin osallistuville. Alueellisista harjoituksista ilmoitamme myöhemmin. Alueellisia kursseja voimme järjestää myös yhteistyössä aluejärjestöjen kanssa. Alueellisista kursseista voi tehdä aloitteita ja ehdotuksia. Ilmoitamme kursseista myöhemmin. Ilmoittautuminen Kursseille ilmoittaudutaan määräaikaan mennessä kirjallisesti: joko kurssi-ilmoittautumiskaavaketta käyttäen osoitteeseen Eläkeläiset ry, Tuija Aali, Mechelininkatu 20 A, 00100 Helsinki, tai sähköpostitse: tuija.aali@elakelaiset.fi Voit ilmoittautua myös Eläkeläiset ry:n verkkosivujen kautta täyttämällä sähköisen lomakkeen: www.elakelaiset.fi/sähköiset lomakkeet/ kurssihakemus. –Ilmoittautuessa on aina ilmoitettava kurssilaisen yhteystiedot: osoite ja puhelinnumero. –Ilmoittautumislomakkeessa on mainittava, maksaako kurssilainen itse osallistumisensa vai maksaako sen yhdistys. –Kuntorannan kurssien osalta on ilmoitettava, valitseeko kurssilainen puolivai täysihoidon. Kurssituki Vähävaraiset yhdistykset voivat hakea Kuntorannan kursseille kurssitukea, joka kattaa puolet yhden kurssilaisen kurssimaksusta. Kurssitukea haetaan vapaamuotoisesti kurssille ilmoittautumisen yhteydessä – tukea ei siis voida myöntää jälkikäteen. Lisätietoja Kurssikalenteriin voi tulla muutoksia. Kalenteri julkaistaan myös Eläkeläiset ry:n kotisivulla www.elakelaiset.fi, josta näkee mahdolliset muutokset. Lisätietoja kursseista voi kysyä koulutussihteeri Tiina Rajalalta, puh. 020 743 3617 tai 040 582 4319. Eläkeläiset ry:n kurssit järjestetään yhteistyössä KSL-opintokeskuksen kanssa. Kevään 2017 alustava kurssikalenteri Tuula-Liina Varis: Huvila, WSOY 2016 Tuula-Liina Variksen (s. 1942) uusin romaani Huvila kuvaa naisia historian suurten linjojen katveessa – ja miehen varjossa. Kirja ulottuu 1950-luvulle asti, mutta valtaosa tarinasta ja sen jännitteestä sijoittuu 1920–30-luvulle. Raakelille käy kuten monelle tuon ajan naiselle. Varakkaan perheen tytär alkaa opiskella, mutta ei saa haaveitaan koskaan toteutettua. Taidenäyttelyn avajaisissa tulee vastaan mies, jyhkeä ja uljas, voimaa täys. Taiteilija Aksel Korkeakorpi tietää arvonsa ja huitelee pitkin maailmaa kertomassa sen. Kodin rakentamiseen hänen mielenkiintonsa ei riitä. Ajan hengen mukaisesti Aksel on hurmahenkinen nationalisti, hahmona kuin yhdistelmä monista todellisuuden vastineistaan. Pariskunta menee naimisiin vuonna 1929, ja se taitaakin olla heidän elämänsä onnellisin yhteinen hetki. Raakelille syntyy lapsi, Leea. Lopulta he asuvat talossa käytännössä kolmestaan Selma-sisäkön kanssa. Mies on mennyt rakentamaan uutta Eurooppaa ja katoaa kuvioista, kun Raakelin juutalainen tausta ilmenee. Naisten tehtäväksi jää pitää hirsihuvilaa, Korpivillaa, pystyssä. Kun Raakel vanhemmiten masentuu, Selman rooli tukipylväänä korostuu. Aatteellisesti jymäkkä aika kutsuu tulkintoihin ja on siksi kirjallisesti houkutteleva. Myös Varis viittaa ajan tuuliin: Lapuan liikkeeseen, Minna Craucherin salonkiin ja egyptofiili Olavi Paavolaiseen. Rakkaimmaksi ajan taiteilijaksi nousee selvästi runoilija Katri Vala. Varis viittaa kirjan alussa hänen Suomen Kuvalehteen kirjoittamaansa runoon lentämisestä. Huvilassa alkujaan intomielinen runo näyttäytyy vähän surumielisenä. ”Meissä on ilo ja kurjuus ja valloittamisen himo”, ”on vain teriösi ihana kiihko”...ja lopulta haaveemme murskautuvat. Vala edustaa Raakelille kapinahenkeä. Vuosien mittaan koko ajan vasemmistolaisemmaksi muuttunut taiteilija pilkkasi pakinoissaan isänmaallista uhoa, joka ruumiillistuu Akseliin. Sisäänpäin kääntyvä Raakel tuntee joutuneensa ansaan: ”Sinulla ei enää ole huumorintajua, se hävisi jonnekin, kun uudet aatteet hurmasivat sinut. Minä osaan ulkoa sinun saarnasi.” 1920–30-lukujen kuohuista on kirjoitettu paljon romaaneja viime vuosina, usein suhteessa sodan tapahtumiin. Esimerkiksi Sanna Ravin Ansari ja Pekka Mannisen Kiimakangas ja Äänislinna kuvaavat isänmaallisen oikeiston nuorten miesten ideologista liehuntaa. Naisnäkökulma on jäänyt vähäisemmäksi. Kirja korostaa kaikkinensa historian epätasa-arvoista luonnetta. Yhdet sotivat, toiset kärsivät. Pienen ihmisen osana on mukautua kaiken lanaaviin aatteisiin ja murskaaviin sotiin. VILLE HÄNNINEN Naiset pitävät hirret pystyssä
46 – Nro 7 joulukuu 2016 ELÄKELÄINEN Sodankylän Eläkeläiset vietti 45-vuotisjuhlia 21.10. Vieraita vastaanottamassa olivat yhdistyksen puheenjohtaja Mirja Vaara ja varapuheenjohtaja Urpo Mokko. Kättelyvuorossa Matti Salmijärvi Sallasta. Sodankylän Liikuntahalli tarjosi juhlalle avarat ja valoisat puitteet. Alla: Juhlan nuorimmat esiintyjät hurmasivat yleisön. Kuvat: Tuomas Talvila Sodankylän Eläkeläiset 45 vuotta Kolmen aluejärjestön syysjuhla Aurassa Juhlien aikaa Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö oli juhlapuhujana Auran Nuortentalolla tiistaina 18.10. pidettyssä kolmen aluejärjestön syysjuhlassa. Muusta ohjelmasta vastasivat Satakunnan, Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen aluejärjestöjen yhdistykset. Tanssi ja arpajaiset kuuluivat tietysti myös näihin juhlakuvioihin. Juhlaa isännöinyt Varsinais-Suomen aluejärjestö on tänä vuonna viettänyt 45-vuotisen toimintansa juhlavuotta. Nokian yhdistyksen ohjelmaryhmä lavalla. Auran Nuortentalon sali täyttyi kolmen aluejärjestön juhlaväestä.
Nro 7 joulukuu 2016 – 47 ELÄKELÄINEN Tähän maailmanaikaan on haastavaa kirjoittaa kolumnia mainitsematta erään supervallan presidentiksi valitun kiistellyn henkilön nimeä. Mutta sitä voi yrittää. Pelkkä nimi ei ole vastaus kysymykseen kuka. Halutaan määritellä ja halutaan tietää, mitä ihminen tekee – ja miten. ”Ei mikään herra vaan helvetin hyvä työmies” kertoo kansanperinteessä työväenluokan itsearvostuksesta. Tuota arvonimeä ei enää juuri kuule varsinkaan sen jälkeen kun muuan puoluevirkailija halvensi sen omimalla sen yksityiseen käyttöönsä. Aikaisemmin oli vain tavallisia kokkeja eikä niitäkään saanut olla liikaa. Yksi mestari riitti, jottei sopasta tule litkua. Sittemmin, kun ihminen rupesi elämään enemmän mediasta kuin leivästä ja lihasta, ilmaantuivat julkkiskokit. Ja nyt jo ruudulla näkyvät sipulinpilputtajat ovat lööppikielessä laitaluvulta huippukokkeja tienaamassa Michelin-ravintoloitaan ja viinitilojaan. Ellei sitten olla hakemassa Suomen surkeinta tumpeloa. Formularadoilla porhaltavat huippukuskit ja muotimaailmassa huippumallit, joista lienee huima kysyntä päätellen siitä, että heitä on etsitty vuosikaudet kaikista maista ja kaikilta mantereilta. Aikaisemmin puhuttiin myös tiedemaailmassa huippututkijoista, nyttemmin sellainen epäilyttävä väki niputetaan käsitteeseen kaiken maailman dosentit. Huippu-urheilijoita ei olisi kovin paljon, jos sellaiseksi laskettaisiin vain ne, jotka kulloinkin ovat lajinsa terävimmällä huipulla maailmassa. Käytäntö on kuitenkin urheilijaa kohtaan armollisempi. Tärkeintä onkin ajatus. Kun tähtäin asetetaan riittävän korkealle, aletaan päästä huippu-urheilijan kategoriaan ainakin SM-tasolta, ellei jo piirikunnallisista kilvoituksista lähtien. Toki urheilijasta voi tulla peräti tähti, jos hänessä on tähtiainesta. Joukkueurheilussa tähtipelaajana loistaminen vaikuttaa uskottavammalta kuin yksilölajissa puurtaminen. Mustikkasopan ja rään peittämiä pitkänmatkan hiihtäjiä oli aikoinaan luontevampaa pitää sankareina kuin tähtinä. Kulttuuripuolen tähtikultti syntyi ja eli ja on nyttemmin jo rupsahtanut kaupallisuuteensa Hollywoodin mukana. Tähtinäyttelijöitä arvostavammin puhutaan suosikkinäyttelijöistä. Tämä määrite ei sisällä arvostelmaa taiteellisesta tasosta. Riittää, että naama on tuttu. Erityisesti tätä suosikkinäyttelijää käytetään lööpeissä silloin, kun taiteilijalle sattuu jotakin ikävää, jos hän vaikka törttöilee itse tai joutuu elämän kolhimaksi. Ja sitten jos sattuu niin ikävästi, että näyttelijä peräti päättää maallisen vaelluksensa, hänestä tulee rakastettu taiteilija. Ammatinvalintakysymys. Vai onko muka joku nähnyt joskus lööpin: Suosikkijuristi ajoi jurrissa. Tai: Rakastettu diplomi-insinööri heitti veivinsä. Kuolema on teräväpiirteinen raja myös legendan suhteen. Jo eläessään legendaksi julistetun ansiot ovat useimmiten muualla kuin varsinaisella ydinosaamisalueella. Gurujakin on monenlaisia. Perinteisissä työläisammateissa liioittelevat määreet ovat harvinaisempia kuin uudemmilla aloilla. Ylhäisessä yksinäisyydessään loistaa valokaaren lailla ihmehitsari. Suomalaisuuden uumenista löytyy harvinainen urheilijan määrite, suurjuoksija. Heitä esiintyi vain hyvin rajattuna ajanjaksona ja vain ihan sahurin sormilla laskettava määrä, Paavo Nurmi ja muutama muu. Suur-alkuisia nimikkeitä on rajoitetusti. Suurlähettilään sijasta joku on voinut möläyttää jotakin hipelöivästä mulkvistista. Luulisi, että suur-alkuiset määritteet yhdistyisivät luontevasti suurmieheydestä haaveileviin vallan käyttäjiin. Kuitenkaan ei puhuta suurpoliitikoista, suurpääministereistä, suurpresidenteistä tai suurvaltiomiehistä. Sen sijaan helposti lipsahdetaan puhumaan suurrosvoista tai suurrikollisista vaikka tarkoitettaisiin periaatteessa samaa asiaa. Esimerkiksi Kekkosen nimittäminen veteraanipresidentiksi olisi ollut loukkaavaa, ikään kuin valtakauden pituus olisi ollut hänen ainoa ansionsa. Tai ylipäätään ansio. Mediassa näkee joskus käytettävän nimitystä konkaripoliitikko, mutta sillä ei yleensä tarkoiteta muita kuin Seppo Kääriäistä, koska Ilkka Kanerva ja Paavo Väyrynen ovat liian liukkaita tähän määritteeseen. Oikeasti historiaan jäävä vallan mies tarvitsee vain oman nimensä. Mitä lyhyempi, sen parempi. Siis pahempi. Nelitavuista Ahtisaarta olisi vaikea kuvitella pahiksena. Kolmitavuinen Obama on palkittu humanisti, ja Kekkonenkin oli kansainvälisessä vertailussa varsin lupsakka kaikkivaltias vaikka hiihtelikin mielellään kaksitavuisena Urkkina. Pari historian valitettavan hyvin tuntemaa kaksitavuista sosiopaattia on saanut kertaalleen Euroopan savuaviksi raunioiksi – ja kolmannellakin on siihen jo hyvät lähdöt. Mutta entäpä kun tulee se yksitavuinen? EERO MATERO Nimeltä mainitsematta Matero Viherlaakson-Karakallion Eläkeläiset 45 vuotta Espoolainen Viherlaakson–Karakallion yhdistys juhli 45-vuotista taivaltaan 10.10. Esiintyjen joukossa oli mm. Etelä-Espoon Eläkeläisten Serafiinat-ryhmä. Yhdistyksen puheenjohtaja Pirkko Törmänen (kolmas vasemmalta) johdatteli Karatalolle saapunutta juhlaväkeä peremmälle. Viherlaakson–Karakallion Eläkeläisten 45-vuotisjuhlan puhujana oli Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö (keskellä), joka itsekin on juhlivan yhdistyksen jäsen.
48 – Nro 7 joulukuu 2016 ELÄKELÄINEN Sote-uudistus koskee kaikkia suomalaisia ja siitä ollaan hyvin kiinnostuneita myös vantaalaisten ikäihmisten parissa. Tämän osoitti Etelä-Vantaan Eläkeläiset ry:n tilaisuus Myyrmäen Arkissa, jossa salintäyteinen yleisö oli kuuntelemassa, kun apulaiskaupunginjohtaja Jukka T. Salminen kertoi, mitä uudistus merkitsee ja vaikutaaVantaalla. Alustuksessaan Salminen korosti, että esimerkiksi terveyskeskusten toiminnassa ei 1.1.2019 tapahdu mitään dramaattista. Toisalta muutoksia varmasti ajan mittaan tulee. Niiden suuntaa ja vaikutuksia on, hänen mukaansa, vielä kuitenkin vaikea arvioida. Merkittävimpänä hän piti tulevaisuuden osalta juuri sitä, että palvelujen järjestäminen ja tuottaminen erotetaan toisistaan ja että päätöksia tekee tulevaisuudessa Uudenmaan maakuntahallinto. – Asioista päättäminen siis siirtyy maakunnan vastuulle ja näin Vantaa ei enää itse tuota kuntalaisten terveyspalveluja, hän korosti. Sote-prosessissa on edelleen monet seikat auki, mutta selvää on, että valtio tulevaisuudessa tulee ohjaamaan voimakkasti terveydenhoidon ja sosiaalipalvelujen kehittymistä. Se myös vastaa palvelujen rahoituksesta. –Päämääränä sote-uudistuksessa on julkisen talouden kestävyysvajeen vähentäminen 3 miljardilla eurolla. Tämä tarkoittaa sitä, että sote-menojen tulisi olla vuoden 2030 alussa 3 miljardia euroa sosiaalija terveysministeriön ja valtiovarainministeriön tekemän ennusteen mukaisia alhaisemmat. – Tavoitteet on selkeästi kerrottu, mutta miten kaikki viimekädessä toteutuu, sinä on vielä monia hiottavia asioita, apulaiskaupunginjohtaja Salminen sanoi. Salin täyteinen yleisö osallistui vilkkaasti keskusteluun ja esille nousivat erityisesti terveyspalvelut. Huolissaan oltiin siitä, säilyykö nykyiset palvelut lähellä ja myös niiden saatavuus. Nykyisiä palveluja alueella pidettiin pääosin hyvinä, mutta kritiikkiä herätti pitkät jonotusajat ns. normaaliin lääkärille pääsyyn ja myös pitkä odotusajat puhelinpalveluissa. Myös tuleviin suunnitelmiin sähköisten palvelujen laajenemisesta ja parantamisesta, suhtauduttiin osin skeptisesti, sillä etenkin vanhimman väen joukossa tietotekninen osaaminen koettiin vajavaiseksi. Tämä on seikka, joka varmasti vaikuttaa näiden palvelujen käyttöön, vaikka ne olisivat hyvinkin helppoja. Keskustelua ei käyty, yllättävää kyllä, palvelujen valinnanvapaudesta. Tärkeimpänä pidettiin sitä, että lähipalvelut säilyvät ja samoin laadukkaat ja luotettavat terveysja sosiaalipalvelut. Suuri huoli oli myös siitä, miten paikallisten ihmisten ääni tulevaisuudessa kuuluu, kun asioista päättäminen viedään yhä kauemmas, tässäkin tapauksessa hyvin etäiseltä tuntuvaan maakuntahallintoon. Apulaiskaupunginjohtaja Salminen totesikin, että vantaalaisten kannalta vuoden 2018 maakuntavaalit ovatkin tärkeät. – Vantaalla on äänestetty viimeaikoina vähän laiskasti mutta toivoisin, että ihmisillä riittäisi kiinnostusta niin tuleviin kunnalliskuin maakuntavaaleihinkin. Etenkin maakuntavaalien tulos vaikuttaa siihen, mikä kaupunkimme ominaispaino on tulevassa maakuntahallinnossa, ja miten, ihan konkreettisesti, vaikkapa Myyrmäen palvelut tulevaisuudessa kehittyvät, Salminen korosti lopuksi. Etelä-Vantaan Eläkeläisten puheenjohtaja Marja-Liisa Viljamaa tähdensi myös loppupuheenvuorossaan, kuinka tärkeää on, että myös ikäihmiset tuovat esiin mielipiteensä heitä koskevissa asioissa. – Meitä on täälläkin iso ikäihmisten joukko, ja se kertoo, että meitä kiinnostaa myöskin tällaiset isot asiat kuin tämä sote. Ja kuten kuulimme, yhä edellään äänestäminen on keino vaikutta asioihin ja mehän haluamme vaikuttaa ja käytämme myös äänioikeuttamme, Viljamaa korosti. Puheenjohtaja Viljamaa kannustikin myös eläkeläisiä seuraamaan aikaa, olenmaan mukana vaikuttamassa ja toimimassa. – Meille hyvät terveysja muut lähipalvelut vaikuttavat suoraa elämisen laatuun ja mahdollisuuksiin itsenäiseen, arvokkaiseen ja laadukkaaseen vanhuuteen. Siksi olkaamme valppaat myös Soten suhteen, koska se koskee myös meitä, hän painotti lopuksi. Ari Martinaho Sote tulee, miten pitää varautua? Muutos kiinnosti ikäihmisiä Myyrmäessä ”Nuotittomat” on Rauman Eläkeläisten aktiivinen, iloinen ja nuorekas (keski-ikä 76,7 vuotta) lauluporukka, joka harjoittelee joka viikko. Mukana on sekä naisia että miehiä, tällä hetkellä yhteensä 20 henkilöä. Laulaminen on alkanut jo vuosikymmenet sitten. Johtajia on ehtinyt olla useampia, mutta nykyistä kuoroa on jo 12 vuotta johtanut Untamo Kiela. Säestäjiä kuorollamme on tällä hetkellä kaksi, 13 vuotta mukana ollut Esko Mäkelä ja Esa Rauhamaa, viisi vuotta mukana ollut. Esiinnymme vanhainkodeissa ja muutaman kerran olemme esiintyneet myös laivoilla. Kaksi kertaa on ollut konsertti , viimeisin konsertti oli Raumalla kulttuuritalo Posellissa 9. syyskuuta. Kuulijoita oli salin täydeltä . Kirsi-Marja Rauhamaa Mitä, missä, milloin, kenelle ja millä keinoin? Noita viestinnän peruskysymyksiä makusteltiin Savon Aluejärjestön viestinnän koulutuksessa. Samalla mietittiin yhdistysten imagoa ja pohdimme palvelujemme olemusta ja tuotekuvaa. Myös Eläkeläiset ry:n jäsenten arvomaailma ja yhdistysten johtaminen nousivat voimakkaasti esille viestinnän elementteinä koulutuksessa, johon osallistui 18 innokasta kurssilaista. ä. Arvomaailmasta löytyi yhteisiä tekijöitä, arvoja jotka yhdistävät meitä, kun toimimme kerhoissamme. Yhdistyksen imagon kehittämistä edesauttaa hyvin suunniteltu viestintä. Keinoja viestinnän aikaansaamiseen tarvitaan monenlaisia. Tiedonkulkuun on olemassa nykyään erilaisia välineitä ja vempaimia. Viestintävempaimet eivät toimi itsekseen. Viestintään tarvitaan organisaatio, rakenteet, tekijät ja välineet sekä tietenkin visio mihin pyrimme. – Minkälainen taivaanranta me halutaan yhdessä saavuttaa ja millaisia palvelutuotteita Eläkeläiset ry tuottaa, joilla pyritään johtavaksi toimijaksi alueella, haastoi kouluttajamme Rauno Jääskeläinen pohtimaan. – Viestinnän pitää olla osa yhdistyksen johtamista, sen pitää tukea ja rakentaa organisaation imagoa ja palvelutuotteita. Viestintä on johtamisen väline, vakuutti Jääskeläinen. – Sisäinen viestintä on ennen muuta tiedonkulkua organisaation sisällä. Se on sellaisen tiedon välittämistä, joka palvelee jäsenistöä ja saa aikaan yhteenkuuluvuuden Ulkoisessa viestinnässä pitää osata valita oikeat kohderyhmät. On ajateltava kenelle viesti on tarkoitettu, sanoi Jääskeläinen, joka on tienannut leipäänsä mm. toimittajana. Iltapäivällä teimme ryhmätyönä viestintäsuunnitelman kuviteltuun liikuntatapahtumaan. Viestinnän kohderyhmät saatiin helposti sovittua. Totesimme ryhmässä, että viestinnän kanavat ja välineet löytyvät varsinkin, kun olemme saaneet niihin perehtyä. Marja-Leena Kärkkäinen Kiuruveden eläkeläiset ry Savossa mietittiin yhdistyksen viestintää ja imagoa Sote-tilaisuus keräsi salin täyteen kiinnostuneita kuulijoita. Kuva: Pertti Vuorio Nuotittomat-kuoro on raumalaisten iloinen lauluporukka Nuotittomat-kuoro veti yleisöä konsertoidessaan syyskuussa kultturitalo Posellissa Raumalla.
Nro 7 joulukuu 2016 – 49 ELÄKELÄINEN Limpan N är det här numret av tidningen kommer ut har Finland just fyllt nittionio år, och jag själv, som också har födelsedag sjätte december, åttiotre. Vårt förbund har utlyst kommande års tema till livet i det hundraåriga Finland, och i stället för att alltid hitta något nytt att kåsera om har jag tänkt översätta en del av vad jag skrivit i mina finskspråkiga böcker om ämnet till svenska. Det sägs ju att man inte behöver uppfinna hjulet på nytt, och vad skulle passa bättre än att börja med vinterkrigets jul. När vinterkriget började blev Hangö, som en viktig hamnstad, redan första dagen bombarderad av ryska flygplan, och samma kväll kom order om att så många civila som möjligt skulle lämna staden. Vi blev evakuerade till Bromarv, en liten skärgårdskommun norr om Hangö udd. Där blev vi inkvarterade i morfars bror Isak Lundells gårds drängstuga, som var ungefär fem gånger sex meter stor. I denna sk. lillstugu bodde förutom mamma, min i en margarinlåda sovande nyfödda lillebror Randolf och jag, moster Dolores med sin son Rainer, moster Nanna och en kvinna, vars namn jag inte mera kommer ihåg. Hon hade två döttrar, den ena i min ålder och den andra yngre. I farstun kamperade ännu en sk. påsarysse, som man idag skulle kalla gårdfarihandlare. Vad han hette kommer jag inte mera ihåg, men vi ungar som var litet rädda för honom kallade honom Lipti. Farstun var så kall att han alltid sov med filtstövlarna på. Under stugans enda fönster på ena kortsidan stod ett bord och två bänkar. På ena långsidan fanns två av ohyvlade bräder hopspikade tvåvåniga sängar som mamma, hennes systrar och barn sov i, och på andra sidan två smala britsar. I dem sov den främmande kvinnan och hennes döttrar, och de användes på dagarna också som sittplats. Under sängarna fanns lådor för alla saker vi hade med oss. I spisen vid farstudörren brann den som moster Nanna kallde eviga elden, men trots den kunde det, särskilt på morgnarna, vara rimfrost på både fönster och väggar. Elektricitet fanns inte i hela byn. Den kom först efter kriget på femtiotalet. Det var också brist på olja till oljelamporna, men ljus fanns lyckligtvis i andelshandeln. Jag kommer också ihåg, att jag ibland innan jag somnade såg hur de vuxna satt och pratade i blotta eldskenet från spisluckan. Jag har inget minne av min sjätte födelsedag, men däremot av några tidigare. Det beror kanske på att vi med morfar Anton som också var född på självständighetsdagen brukade gå ut på stan och titta på hur de flaggade för oss, hade dött i en olycka föregående sommar. Julafton däremot minns jag mycket väl, fast jag väntade på den med en viss rädsla. Kusin Rainer hade nämligen ritat en kyrkbåt på rimfrosten i fönstret, och när hans mamma frågade vad han gjorde sade han: Daine ditaj en pillu på töntet, och att jag hade lärt honom. Vi blev båda luggade i naskskinnets sk. söthår. Visst gjorde det ont, men ännu värre var hotet att vi skulle bli utan julklappar. När julen sedan kom, och julgranen inte rymdes in i stugan kapades den kortare och hängdes på en krok i taket ovanför bordet . Det var den vackraste jukgranen jag härtills hade sett, prydd med en massa guldoch silverband och tom. äkta glasbollar, som familjens sjöfarare hade hämtat från England. Moster Nanna hade nämligen varit med häst och släde över isen till Hangö efter mera varma vinterkläder, ock samtidigt tagit med sig mommos låda med julgransprydnader. Trots de grymma hotelserna fick också Rainer och jag julklappar. Jag fick ett block ritpappar i storlek A4 och en liten låda färgpennor. Vad vi åt på julmiddagen minns jag inte, men i mitt tycke varade ätandet en oändligt lång tid. Bordet var ju så litet att vi var tvungna att äta turvis, och jag väntade otåligt på att bordet skulle bli ledigt så att jag skulle få plats att pröva mina nya julklappar. När sedan Lipti, som också var bjuden på julmiddag avslutade sitt tacktal med orden: “ Tack snälla fruar för den goda maten, de goda dryckerna och det vänliga bemötandet som gjorde en gammal mans jul lycklig” drog jag en sättnadens suck. Vad jag först ritade minns jag inte, men jag var på den tiden mycket bra på att rita dåtida ångbåtar. När vi gifte oss visade mamma nämligen frugan ett brev, som hon hade fått till England när hon före kriget var till sjöss. I det hade jag ritat en bild som visar att jag kände den tidens båtars såväl utseende som detaljer mycket väl. Men nu börjar det vara tid att lämna gamla minnen och gå över till direktöversättningens underligheter. I föregående nummer berättade jag hur fritidsugan, som jag byggde på sjuttitalet har flyttat från kommun till kommun, och att jag nu för tiden har två stadsbostäder, båda i städer son har officiella svenska namn. Jag byggde stugan i kommunen Nummi, som i översättning skulle heta Heden. Efter några år slogs Nummi samman med kommunen Pusula, och stugan stod då i Heden-Pussby och vår närmaste tätort Saukkola, där våra närbutiker och annan service fanns, kunde översättas till Utterby. I somras kom den glada nyheten att stugan nu stod i staden Lojo. Detta betyder också att fastighetskatten kommer att stiga, och för att jävlas översatte jag nämnet till finsk hesaslang alltså “nyt lojoon” vilket vi gatpojkar skrek alltid när det efter något fuffens blev tid att lägga benen på ryggen. Nu återstår bara att tillönska er alla en god och fridfull jul och ett gott nytt år. PS. När jag satte punkt för ovanstående text var det nyhetsdags. Då fick jag i dem veta att Fidel Castro var död, och mindes sista gången jag råkade se lillstugun. I början på sextitalet var jag nämligen ombudsman i FKP, och åkte runt i min tjänstemosse med filmapparat och en Cubafilm i bakluckan och höll föredrag om den cubanska revolutionen. Den var nämligen på så sätt spesiell att det var den enda socialistiska revolutionen som hade skett på klassiskt marxistist sätt, nämligen utan föregående världskrig. På väg till ett svenskspråkigt tillfälle i Bromarv, råkade jag vid vägkanten se en liten grå stuga, som kurade bakom en stor sten. Jag kände inte igen stugan, men stenen kände jag. Moster Nannas fästman Gösta hade mämligen när han var på permission i Bromarv lyft upp mig på den där stenen. Nu kändes det alldeles omöjligt att så många människor då hade fått rum i en så liten stuga. Vinterkrigets jul Ordförandes kolumn MARTTI KORHONEN Översättning: Anne Lindfors-Shaban Tillsammans kan vi påverka Just nu är det den mörkaste tiden på året. Än värre, det är också den mörkaste och tyngsta tiden i mannaminne för dem som har det sämre ställt. Landets regering skär ned och gör livet svårt på ett ofattbart orättvist sätt. Att hävda att det inte finns alternativ till den valda linjen är bara tomt prat. Det finns gott om alternativ. Här är det fråga om val. Nu finns det nog hundratals miljoner euro att plöja ner i gruvbolaget Terrafame, och för anskaffning av jaktplan finns det miljarder. Man trollar fram skattelättnader för företagen och höginkomsttagarna. Uttrycket ”var försiktig med vad du önskar dig” har blivit något av en paradox för något sådant har vi aldrig önskat oss. Trots det viner piskan allt hårdare. Vi lever också i en tid då reformen av socialoch hälsovården och landskapsförvaltningen framskrider med god fart. Vi pensionärsorganisationer har på riksplan arbetat hårt för att bibehålla äldreråden och även föreslagit en tyngre och mer betydande roll för råden inom landskapen. Det lönar sig att nu vara aktiv i olika sammanhang och ha kontakt med beredande instanser inom kommuner och landskap. Nu är den stund då det i allra högsta grad är dags för påverkansarbete. Vi håller också på att förbereda oss inför kommunalvalet nästa vår. I valet fattas beslut om frågor som står kommuninvånarna allra närmast. Det gäller tjänsterna. Det är alltså väldigt viktigt att vi är med i valet – som kandidater, i stödgrupper, genom att rösta, på det sätt som känns riktigt och viktigt för var och en. Men det lönar sig absolut inte att ställa sig vid sidan om och bara se på. Helt säkert är nämligen att kommunernas och städernas fullmäktige i vilket fall som helst kommer att väljas. Men vi kan välja vilka ledamöter vi vill ge vår fullmakt att besluta i ärenden som berör oss. Pensionärerna är en och en halv miljon till antalet, men trots det finns det en risk att vi inte beaktas i beslutsfattandet. Och ju färre beslutsfattare det finns som förstår vår sak, desto större är risken att vi förbises och glöms bort. Tillsammans är vi starka. Det är vår styrka, så låt oss utnyttja den på rätt sätt då demokratin ger oss den möjligheten. Det är också en tid för ljusa tankar. Jag vill tacka er alla för det gångna året – under året har jag träffat ett stort antal fina människor, jag har haft hjärtliga diskussioner, tagit del av många goda tankar och idéer, och fått erfarenheter som gett mig kraft och energi. Det känns bra att få jobba tillsammans med er. Det gör mig glad och stolt att märka att våra pensionärer förstår den genuina innebörden i orden rättvisa och solidaritet. Det kännetecknar hela vår verksamhet: ingen lämnas utanför. Jag önskar er alla ett gott slut på året och en givande juletid! Vi möts igen nästa år.
50 – Nro 7 joulukuu 2016 ELÄKELÄINEN Kajaanin Eläkeläisten uuden toimintavuoden läpileikkaavana teemana on ikäihmisten tapaturmien ennaltaehkäisy, näin päätettiin syysvuosikokouksessa Kansanpirtillä ja haastettiin samalle asialle muut eläkeläisjärjestöt ja vanhusneuvosto. Yhdistyksen laajassa kerhotoiminnassa on jo nyt viikottaiset jumpat, vesijumpat, keilailu, jooga ja koordinaatiokykyä hyvin ylläpitävät tanssiryhmät sekä erityiset liikuntapäivät, mutta jatkossa lisätään neuvontaa ja opastusta mm. apuvälineiden käyttöön. Yhdistyksen puheenjohtajana jatkavan Raili Myllylän mukaan tapaturmien ennaltaehkäisy on niin ikäihmisten henkilökohtainen kuin yhteiskunnankin etu eikä asiaan kiinnitetä tarpeeksi huomiota. – Esimerkiksi talvisajan liukastumiset ja kaatumiset aiheuttavat monelle lonkkamurtumia ja muita pahoja vammoja joista toipuminen kestää ikääntyneillä pitkään jos onnistuu täysin koskaan. Rahallisesti kyse voi olla jopa kymmenien tuhansien eurojen menetyksistä, hän huomauttaa. Kajaanin Eläkeläisten edustajat ovat pyrkineet ajamaan sitä, että yhteiskunta tukisi kenkien liukuesteiden hankkimista ikäihmisille ja esimerkiksi jalkakäytävien parempaa talvikunnossapitoa. Omia suuria kesäjuhlia Kajaanin Eläkeläiset eivät ensi kesänä järjestä, sillä yhdistyksen aktiivit osallistuvat Vuokatissa 13.– 15. kesäkuuta pidettävien, pari tuhatta osanottajaa kokoavien Eläkeläiset ry:n valtakunnallisten Kesäpäivien toteuttamiseen. Yhdistyksen uudeksi varapuheenjohtajaksi valiittiin Pentti Väyrynen. Puheenjohtajien ohella johtokuntaan kuuluvat Tauno Juppi, Aira Nyyssönen, Tuula Kärki, Sirkka Heikkinen, Anja Koskelo, Irmeli Leinonen, Terttu Hyyryläinen, Aino Tuovinen, Antero Kyllönen, Erkki Kemppainen ja Pertti Mankinen sekä varajäseninä Sirkka-Liisa Laukkanen, Kaija Leinonen, Tarmo Immonen, Aki Räisänen ja Eero Kinnunen. Suomussalmen Eläkeläiset ry päätti syyskokouksessa hankkia jäsenilleen liukuesteet kenkiin. Kokouksessa tehtiin myös henkilövalinnat. Puheenjohtajana jatkaa Pertti Karhapää ja varapuheenjohtajana Aune Juntunen, sihteerinä Eija Laakso, matkavastaavana Tarmo Raappana ja taloudenhoitajana Tuula Heikkinen. Hallitukseen valittiin edelleen Tarmo Raappana, Jouko Mulari, Taisto Kinnunen, Olavi Kovalainen, Helena Juntunen, Raija Moilanen, Kalle Moilanen, Esko Heikkinen, Salme Kela, Pentti Pöllänen sekä uusina Raija Kinnunen ja Hilja Makkonen. Varajäseninä jatkavat Airi Moilanen, Aarne Manninen, Saara Pöllänen ja uutena Martti Juntunen. Kokouksessa päätettiin edelleen avustaa Kainuun yhdistysten juhlamatkoja sekä pidempiä virkistysmatkoja. Kylpyläkäynteihin Kiannon Kuohuissa saa edelleen alennusta. Hoitokotien vanhuksille pyritään järjestämään virkistystä esim. laulutuokioilla, joita on toivottukin Porinakerhokin toimii edelleen. Yhdistyksellä on monipuolista toimintaa, mm. jumpparyhmä ja tulossa ovat pikkujoulu, Talventaittajaiset sekä Kaamoksen Kruunajaiset Kuntorannassa, johon voi ilmoittautua Tarmo Raappanalle. Eläkeläiset ry:n valtakunnallisille Kesäpäiville Sotkamon Vuokatissa osallistutaan. Kylpylämatkaa suunnitellaan myös. Saarijärven Eläkeläiset ry esittää ja vaatiii, että takuueläkettä korotetaan, indeksitarkistusten lisäksi, viidellä kymmenellä eurolla vuosittain seuraavien neljän vuoden aikana. Myös kansaneläkkeen 0,85 prosentin leikkaus on peruttava. ”Työja kansaneläkkeen yhteensovittamista on uudistettava niin, että omavastuun jälkeen jokainen työeläke-euro pienentää kansaneläkettä vain 40 sentillä nykyisen 50 sentin sijaan”, todetaan yhdistyksen julkilausumassa. Julkilausumassa huomautetaan, että takuueläkkeisiin tehtiin kuluvan vuoden alussa vain 23 euron tasokorotus. ”Asiantuntijoiden mukaan tasokorotuksen pitäisi olla kuitenkin noin 200 euroa, jos pienituloisimpien eläkeläisten asema halutaan palauttaa suhteessa ansiotasoon samaksi, mitä se oli pari-kolmekymmentä vuotta sitten. Kelan johtava tutkija sanoo, että kyseinen korotus palauttaisi kansaneläkkeeseen 1980-luvun parhaiden vuosien tason.” Kahdensadan euron tasokorotus lienee kuitenkin epärealistinen nykyisessä taloustilanteessa kerralla suoritettuna, julkilausumassa sanotaan. Saarijärven Eläkeläiset ry:n syyskokous valitsi vuodelle 2017 yhdistyksen puheenjohtajaksi edelleen Arvo Hiekkavirran ja varapuheenjohtajaksi Markku Collinin. Kokouksen hyväksymässä toimintasuunnitelmassa painotetaan erityisesti valppautta sote-uudistuksen valmistelun ja toteutuksen seurannassa. Toisena toiminnan painopisteenä on eläkeköyhyyden poistaminen, josta kokous antoi erillisen julkilausuman. Kajaanissa ehkäistään ikäihmisten tapaturmia Suomussalmen Eläkeläiset hankkii jäsenilleen liukuesteet Toukokuussa 1966 perustettu Eläkeläisten Satakunnan aluejärjestö juhli 50-vuotistaivaltaan perinteisellä satakuntalaisella tyyneydellä. Sen verran arkisesta aherruksesta maltettiin kuitenkin irrottautua, että noin 60 aluejärjestön ja maakunnassa toimivien jäsenyhdistysten toiminnasta vastaavaa aktiivia kokoontui 18.11. maukkaalle juhla-aterialle. – Eläkeläisjärjestöjen alkutaival oli raskas, joskin se sisälsi myös voittoja. Lähtökohdat järjestön alkutaipaleella olivat nykyihmisen kokemuksien perusteella vaivalloisia, totesi Satakunnan aluejärjestön puheenjohtaja Terttu Viinamäki avauspuheenvuorossaan. Hänen mukaansa aluejärjestön perustamisen aikaan sisäinen palo ja yhteinen tahto saivat ihmiset liikkeelle paremman tulevaisuuden puolesta. Tätä määrätietoista toimintaa eivät isotkaan esteet hidastaneet. Ja tulostakin syntyi, maassa toimii kattava ja moni-ilmeinen Eläkeläiset ry:n jäsenyhdistysten verkosto. – Vain yhteistyöllä voidaan saada aikaan muutoksia ja edistystä. Siksi eläkeläisjärjestöjen pyrkimyksenä on tavoittaa mahdollisimman laajat ikäihmisten joukot, Viinamäki muistutti. Porissa pidetyssä juhlatilaisuudessa julkistettiin myös Eläkeläisten Satakunnan aluejärjestön 50-vuotisjuhlajulkaisu. KARI KUISTI Satakunnan aluejärjestö juhli hillitysti Tarja Korhonen, Hilkka Rauäng ja Anja Turunen saivat 50-vuotisjuhlassa Eläkeläiset ry:n hallituksen myöntämän ansiomerkin tunnustuksena Satakunnan aluejärjestön hyväksi tehdystä työstä. Kuvat: Kari Kuisti Saarijärven Eläkeläiset: Tasokorotus pieniin eläkkeisiin Terttu Viinamäen mielestä eläkeläisjärjestöjen voima piilee yhteistyössä. – Päätös, lykkäys ja peruminen, tämähän on nykyisen hallituksen toimintakuvausta. Hoitajamitoituksen leikkauksen peruminen oli tietysti parempi kuin leikkaus, mutta sitä ei saa kattaa hoitoavustajien ja työharjoittelijoiden mukaan laskemisella hoitajamitoituksessa, totesi Eläkeläiset ry:n Savon aluejärjestö syyskokouksessaan. – Sosiaali-, terveysja hoitojärjestöjen – mm. Eläkeläiset ry:n – torjuntavoitossa on mollivoiton tunnelma, jos 70 miljoonan euron säästötavoite katetaan osaamattoman työvoiman kautta, kokous lausui. Aluejärjestö on huolissaan myös siitä, että digitalisaatiosta uhkaa tulla syvästi syrjivä asiointikehitys, jos hallituksen kaavailemat viranomaispostit siirtyvät sähköiseen muotoon kokonaan. Näin on ajateltu tapahtuvan jo vuoden 2018 alusta alkaen. – Sähköinen postilaatikko ei toimi muuten kuin ns. vahvan tunnistautumisen kautta. Se edellyttää mm. pankkitunnusten käyttöönottamista. Tähän ei pidä pakottaa niitä ihmisiä, jotka eivät näitä halua, tai osaa niitä käyttää. Jo pelkästään atk-laitteiden hankkimisen pakotus on kohtuutonta, toteavat Savon Aluejärjestön eläkeläiset. Eläkeläiset ry:n valtuuston varapuheenjohtaja, kuopiolainen Mervi Höylä, esitteli alustuksessaan Eläkeläisliittojen etujärjestön EETU:n tutkimuksen. Siinä on selvitetty 55 – 84-vuotiaiden käsityksiä erilaisista ikääntyvien ja iäkkäiden ihmisten ongelmista. Peräti 75 prosenttia ikäihmisistä kokee tulevansa kohdelluksi toisen luokan kansalaisena ja toteaa kokeneensa ikäsyrjintää. – Kysymys on siitä, osaako ja haluaako yhteiskunta arvostaa ikääntyneitä jäseniään. Nykyisessä arvomaailmassa on tapahtunut nopeasti muutos pahaan suuntaan, arvioi Mervi Höylä. – Meidän ei tule alistua siihen, että meistä ikäihmisistä tehdään vain kuluerä. Toimintamme lähtökohtana on toisen ihmisen kunnioittaminen ja huomioiminen kaikissa elämänvaiheissa, Höylä kiteytti. Savon Aluejärjestöön kuuluu 23 yhdistystä. Sen puheenjohtajana jatkaa Sirkka Jeulonen Kuopiosta ja varapuheenjohtajana Kalevi Tuovinen Sonkajärveltä. Rauno Jääskeläinen Savon aluejärjestö: Hoitajamitoitusta ei saa kattaa avustavalla henkilöstöllä Muista myös Eläkeläiset ry:n kotisivut www.elakelaiset.fi
Nro 7 joulukuu 2016 – 51 ELÄKELÄINEN Etelä-Vantaan Eläkeläiset ry perustettiin syksyllä 1971. Myyrmäen voimakkaasti kasvavalla suuralueella muutamat eläkeläiset pohtivat tarvittaisiinko paikkakunnalle järjestö vastapainoksi sille, että eläkeläiset vain katuja mittailisivat tai kävisivät kauppojen maistiaisissa. Niinpä yhdistys sitten pukinmäkeläisten eläkeläisten avustuksella perustettiin. Toiminta alkoi ripeästi, olihan yhdistys silloin alueen ainoa eläkeläisyhdistys. Vuoden loppuun mennessä olivat käynnistyneet liikunta-, käsityö-, ja tanhuryhmät, näytelmäkerho ja laulukuoro. Kaikki ryhmät toimivat edelleen ja niiden lisäksi ovat tulleet atkja biljardiryhmät. Kulttuurilla on toiminnassa aina ollut vahva jalansija, teatterissa käydään useita kertoja vuodessa. Halukkaasti järjestetään monenlaisia tilaisuuksia kuten merkkipäiväja vuosijuhlia. Yhdistyksen toiminta-aikaan mahtuu jo monia vuotisjuhlia. Vanhoista muistiinpanoista löytyy tieto yhdistyksen kymmenvuotisjuhlista. Niissä todetaan yksioikoisesti, että ”juhliin kutsuttiin vieraita 15 yhdistyksestä, kukaan ei ilmoittanut tulevansa, joten juhla peruttiin ja päätettiin juhlia keskenämme”. Se tapahtui niin, että ostettiin kolme kolmenvartin pulloa vodkaa, à 77 mk., varattiin Siikaranta-opistolta 40 huonetta ja Nurmijärven liikenteeltä kuljetus. Muusta ohjelmasta ei ole tietoa, mutta hauskaa lienee ollut. Sittemmin vietetyissä juhlissa on nautittu kulttuurista, kakusta ja kahvista. Näin myös lokakuun 18 päivänä vietetyssä 45-vuotisjuhlassa. Vantaan eläkeläiset ry:n muut jäsenjärjestöt olivat lähettäneet edustajia juhliin. ”Seniorit” lauloivat, tanhuryhmä esiintyi, Helena Grönqvist ja Hilja Heikkinen lausuivat runoja. Laulu ja näytelmäryhmä olivat muokanneet laulun Arvon mekin ansaitsemme kuvaelmaksi erilaisista ammateista. Se sopi hyvin toiminnanjohtaja Hannu Partasen juhlapuheeseen, jossa hän käsiteli mm eläkeläisiin kohdistuvia leikkauksia ja heikennyksiä. Vierailevana ryhmänä esiintyivät Vantaan työväenlaulajat säestäjinään Reino Bäckström ja Keijo Kyyhkynen. Yhdistyksen puheenjohtaja Marja Liisa Viljamaa kertoi yhdistyksen historiallisesta taipaleesta ja jäsenmäärän kehityksestä. Jäsenmäärä oli suurimmillaan 1980luvun puolivälissä ja on nyttemmin vakiintunut hieman vaille kahteensataan. Lopuksi kukitettiin yhdistyksen mukana olleet entiset puheenjohtajat, varapuheenjohtajat ja yli 25 vuotta jäsenenä olleet, joita on kahdeksantoista. Pisimpään jäseninä olleet kaksi henkilöä ovat liittyneet yhdistykseen vuonna 1987. Pertti Vuorio Suonenjoki–Iisvesi Eläkeläiset ry:n 55-vuotisjuhla pidettiin Suonenjoen Vanhamäen Syketalolla 13.10. Eri puolilta Savoa saapunut vierasjoukko sai alkusoitoksi kuulla Unto Lehtosen soittaman Nuoruusmuistoja. – Yhdistys perustettiin 13.10.1961 Iisvedellä Parviaisen talossa. Yhdistyksen nimeksi päätettiin Iisveden Eläkeläiset. Puheenjohtajaksi valittiin Jalmari Pellikka , sihteeriksi Taavetti Taskinen ja talouden hoitajaksi Kalle Karhunen. Aluksi toimittiin jäsenten kotona ja myöhemmin Kirin talolla, kertoi tervehdyspuheen pitänyt yhdistyksen nykyinen puheenjohtaja Seppo Voutilainen. 1990 luvulla toiminta siirtyi Suonenjoelle ja yhdistyksen nimi vaihdettiin Suonenjoki-Iisvesi Eläkeläiset ry:ksi.Tämän vuoden alusta jouduttiin muuttamaan kaupungin tiloista yksityisiin vuokratiloihin. Juhlapuhujana oli Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö. Kaupungin tervehdyksen toi kaupungin valtuuston puheenjohtaja Pentti Huuskonen ja seurakunnan tervehdyksen pastori Pekka Anttila. Aluejärjestön tervehdyksen esitti puheenjohtaja Sirkka Jeulonen. Eläkeläiset ry:n ansiomerkin saivat Väinö Heiskanen, Helvi Kukkonen, Raija Määttänen, Lea Penttinen, Sirkka Voutilainen, Raili Vepsäläinen. Muusta ohjelmasta vastasivat runonlausujat Lea Penttinen ja Terttu Mölkänen. Lauluryhmä Ikäset ja tanhuryhmä Säpäkät esittivät omat ohjelmansa. Pieni sketsi nauratti yleisöä ja arpajaisten jälkeen tanssittiin Olavin ja Sepon tahdittamina. Kiitokset meitä muistaneille eri yhdistyksille ja lahjoittajille saamastamme tuesta. Aleksinkulmassa 7. marraskuuta pidimme Oulun Eläkeläiset ry:n syyskokouksen. Läsnä oli noin 70 yhdistyksemme aktiivia. Kokous sujui hyvässä hengessä, eikä äänestyksiin tarvinnut mennä, vaan päätökset syntyivät yksimielisesti. Puheenjohtajana jatkaa Sulo Penttilä, varapuheenjohtajana jatkaa Väinö Pitkälä. Hallitukseen kokous valitsi seuraavat yhdistyksemme jäsenet:: Tapio Laatikainen (uusi), Toini Väyrynen, Tauno Sunila, Taisto Hämälä, Matti Virkkunen (uusi), Pirjo Kumpulainen, Raija Määttä, Jaakko Holappa, Pekka Karppinen (uusi), Marja-Liisa Varjonen (uusi) sekä Ulla Hassila. Johtokuntaan tuli näin ollen mukaan kokemusta ja sopivasti uutta verta. Hyvin sujuneen kokouksen lopuksi nautimme maukkaat viinerikahvit, jotka keittiöhenkilöstömme meille tarjoili. Kokouksessa hyväksytyn toimintasuunnitelman perusteella voimme käydä toimintavuoteen 2017 luottavaisin mielin. Matti Virkkunen Haukiputaan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous otti kantaa Haukiputaan palveluiden kehittämiseen. Kokouksessa pidettiin hyvänä, että Haukiputaan eläkeläisten vuonna 2014 tekemä kunnallisaloite hyvinvointikeskuksen sijoittamisesta Haukiputaalle on johtanut toivottuun tulokseen. Monipuolinen sosiaalija terveydenhoidon palveluyksikkö valmistuu näinä aikoina. Kokouksen mielestä uusi huolenaihe on valtion virastojen palvelujen siirtyminen Oulun keskustaan. Jo aiemmin työvoimapalvelujen siirtyminen on heikentänyt henkilökohtaisten palvelujen saamista alueella ja nyt poliisilaitoksen lakkauttaminen lisää haukiputaalaisten palvelutarpeiden asiointikuluja. Lisäksi kokouksessa oltiin huolestuneita ihmisten turvallisuudesta. Alueella on rauhattomuus ja ilkivalta viimeaikoina lisääntynyt. Miten käy, kun poliisi katoaa katukuvasta, kyseltiin kokouksessa. Eläkeläisjärjestö esittää ideana, että nykyisen poliisilaitoksen tiloihin perustetaan valtionhallinnon palvelupiste, jossa valtion viraston palveluja tarjotaan monipuolisesti. Syyskokous uudisti hallintoaan siten, että uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Antti Timonen ja varapuheenjohtajaksi Armi Laine. Muiksi johtokunnan jäseniksi valittiin Esko Kanniainen, Timo Vilppola, Aulis Kropsu, Aino Timonen, Jorma Jämsä, Raili Korvala, Salli Jämsä, Reijo Jämsä, Taisto Korvala sekä Paula ja Pekka Sarkkinen. Toiminnantarkastajaksi valittiin Taisto Tammela ja varalle Taisto Sutela. Taisto Tammela Suonenjoki–Iisvesi Eläkeläiset 55 vuotta Lauluryhmä Ikäset esitti oman ohjelmansa. Etelä-Vantaan Eläkeläiset 45 vuotta Kuvassa yli 25 vuotta jäseninä olleita ja entisiä puheenjohtajia ja varapuheenjohtajia kukkineen. Kuva: Pentti Vierros Oulun Eläkeläiset koolla hyvässä hengessä Aloite Haukiputaalla: Poliisilaitoskiinteistöön monipuolinen palvelupiste KUTSU JOULUJUHLAAN Lauantaina 17.12.2016 Ykspihlajan Toimitalolla klo. 12.00 alkaen. Ohjelman lisäksi leppoisaa yhdessäoloa, riisipuuroa ja torttukahvit. JOULUPUKKI vierailee ja ken lahjan tuo, hän lahjan saa. TERVETULOA! Ykspihlajan Eläkeläiset ry:n johtokunta
52 – Nro 7 joulukuu 2016 ELÄKELÄINEN Klaukkalan Eläkeläiset saivat 5.10. yhdistyksen keskiviikkokerhossa viettää iloisen hetken 60-vuotishääpäiväänsä viettäneiden Aira ja Erkki Lehtisen kanssa. Marraskuisessa tanssitilaisuudessa vuonna 1955 Erkki Lehtinen ei saanut silmiään irti keltaiseen mekkoon pukeutuneesta Aira Sarinista. Nuoren miehen piiritys johti loppujen lopuksi siihen, että nuoripari vihittiin 6.10.1956 Nurmijärvellä. Autoilijana päivätyönsä tehnyt Erkki tunnetaan Nurmijärvellä aktiivisena yhteiskunnallisena osallistujana ja hänen merkittävä meriittinsä niin kunnallispolitiikassa kuin yhdistystoiminnassakin olkoon esimerkkinä muillekin siitä, että vain osallistumalla voi vaikuttaa. Pitkä ura Yhdistystoiminnassa alkoi jo vuonna 1955 Nurmijärven Kuormaja Taksimiesten yhdistyksessä jatkuen Nurmijärven Urheilulautakunnan puheenjohtajan varajäsenenä 1977 Liikuntalautakunnan varapuheenjohtajana vuodesta 1981 ja useissa muissa lautakunnissa senkin jälkeen ja kunnanvaltuustossa vuodesta 1989 aina vuoteen 2008. Vanhusneuvoston jäsenenä Erkki tunnetaan vuodesta 2003 alkaen ja varapuheenjohtajana vuodesta 2005 vuoteen 2008. Köyliöstä lähtöisin olevalle Airalle Nurmijärveläistyminen merkitsi osallistuvan miehen lisäksi nelilapsisen perheen arjen pyörittäminen ja kodin askareet. Lisäksi perhepäivähoitajan ammatissa lasten kanssa touhuaminen on täyttänyt omien lasten aikuistuttua Airan arkipäivää. Yhdistyksemme jäseniksi Aira ja Erkki liittyivät jäätyään eläkkeelle vuonna 1999 ja touhun miehenä Erkki valittiin puheenjohtajaksi vuosiksi 2002–2003 ja 2013. Yhdistyksemme taloudenhoitajana Erkki toimi vuodet 2008 –2012 ja matkavastaavanakin hän yhdistystämme on eteenpäin vienyt. Airan ja Erkin yhteistä taivalta on riittänyt aina näihin päiviin saakka ja suurella ilolla haluamme onnitella Airaa ja Erkkiä 60-vuotishääpäivän johdosta ja kiittää heitä siitä pyyteettömästä työstä jonka he ovat yhdessä tehneet niin yhteiskunnassa kuin yhdistyksessämmekin ja ennen kaikkea toivottaa pitkää ikää ja terveyttä tuleville timanttisille yhdessäolo vuosille. Klaukkalan Eläkeläiset ry:n puolesta Heikki Mäkinen Hakunilan Eläkeläiset ry onnittelee toukokuun jälkeen tänä vuonna 80, 75 ja 70 vuotta täyttäneitä/täyttäviä jäseniään. Tervetuloa kerhotapahtumaan 15.12.2016 85 vuotta Aini Okkonen. 80 vuotta Eila Partanen, Kerttu Virkkula, Anna Hatakka. 75 vuotta Sirkka-Marja Piiparinen, Vuokko Koho, Jouko Räsänen ja Heikki Piiparinen. 70 vuotta Maija Supperi, Pirjo Meskanen, Pekka Tommiska ja Ossi Virtanen. Iloista Juhlaa Klaukkalan Eläkeläisillä Aira ja Erkki Lehtisellä on takanaan 60 vuotta yhteistä taivalta. Puistokulmaan Vantaan Hiekkaharjuun kerääntyi lokakuun puolivälissä Eteläja Keski-Suomesta seitsemän kuoroa ja yli 150 laulajaa esiintymään Kuorojen 10-vuotisjuhlakonsertissa. Konsertti alkoi komeasti Kullervo Linnan Kultainen nuoruus -sävelmällä. Yleisön edessä soitti viisi hanuristia ja kaksi kitaristia. Tuttuun lauluun yhtyi koko juhlayleisö riemurinnoin! Puistokulman suuri sali oli ääriään myöten täynnä innokkaita kuorolaulun ystäviä. Reino Bäckström ja Meeri Reutsalo kukitettiin Ajatus yhteisten laulajaisten järjestämisestä, syntyi Helokkien harjoituksissa vuonna 2006. Pitkän muusikkouransa aikana useita kuoroja säestänyt dir.mus. Reino Bäckström ja Helokit -kuoron silloinen puheenjohtaja Meeri Reutsalo päättivät kutsua yhteiseen konserttiin eläkeläiskuoroja useilta eri paikkakunnilta. Laulajaisissa kuorot voisivat esittää taitojaan eikä yleisöltä perittäisi pääsymaksua, he ideoivat. – Helsingin Kinaporista se alkoi, kertoo Reino Bäckström. Ensimmäiset laulajaiset olivat huikea menestys sillä Kinaporin palvelukeskuksen juhlasali täyttyi ääriään myöten, rappusillakin istui yleisöä, muistelee Bäckström. Kinaporin jälkeen kuorot ovat kokoontuneet Jyväskylään, Tampereelle ja Nokialle. Järjestelyvastuu on aina ollut paikallisella kuorolla. Tällä kertaa järjestelyistä vastasi vantaalainen Työläislaulajat -kuoro. Kuoron vakituinen harjoittelupaikka, Puistokulma, sopi hyvin konsertin järjestämiseen sillä talossa on suuri juhlasali sekä ravintolapalvelujen lisäksi hyvät pukeutumistilat alakerrassa. Seitsemän kuoroa ja 27 laulua Helsinkiläinen naiskuoro Helokit Lilja Melnikovan johdolla aloitti konsertin Rauno Lehtisen sävellyksellä Kasvupaikka . Keski-Suomesta saapui kaksi kuoroa, jotka molemmat ovat toimineet jo 40 vuotta; Tikkakosken naislaulajia ja sekakuoro Iltatähteä johti Olga Kallio. Tampereen Eläkeläisten neliäänisesti laulava kuoro Taipumattomat johtajanaan Aune Miettinen kajauttivat 50-vuoden kokemuksella neljä laulua. Nokian Eläkeläisten kuoro on sekin varsin iäkäs, perustettu lähes 60 vuotta sitten. Tämä Antti Vainikaisen johdolla laulava kuoro esitti mm. Myrskyluodon Maija -laulun. Viimeisenä esiintyivät Työläislaulajat. Kuoro on Reino Bäckströmin vuonna 2007 perustama sekakuoro, joka laulaa neliäänisesti työväenja rauhanlauluja. Näiden eläkeläiskuorojen lisäksi konsertissa esiintyi lauluryhmä Liiton Laulajat johtajanaan Sauli Malinen. Tämä lauluryhmä koostuu työikäisistä ay-toimihenkilöistä. Aulikki Oksasen sanoittama ja Kaj Chydeniuksen säveltämä Siirtotyöläinen sopi hyvin heidän esittämäkseen lauluksi. Tilaisuus päättyi yhteisesitykseen. Kaikki kuorot – lähes 150 laulajaa – kerääntyivät salin etuosaan laulamaan tunnetun sodanvastaisen laulun Vietnamin sodan ajoilta. Näin yöllä unta kauniimpaa on Ed McCurdyn säveltämä, suomalaiset sanat ovat Liisa Ryömän. Lisäväriä taidenäyttelystä Värikkäät maalaukset koristivat Puistokulman yläja alasalia. Pekka Ollikaisen ohjaamien KSL:n Vantaan Sivistysjärjestön kuvataideharrastajien joukko oli ripustanut esille laadukkaita taideteoksia, joihin yleisö tutustui väliajalla. Myytävänä olleista tauluista hankitut mieleiset ja edulliset taideteokset matkasivat tapahtuman jälkeen kuorolaisten mukana uusiin osoitteisiin. Hilkka Blom Työläislaulajat Eläkeläiskuorojen 10-vuotiskonsertti Vantaalla Tilaisuus päättyi kaikkien kuorojen yhteisesitykseen Näin yöllä unta kauniimpaa Kuva: Mari Kujala Eläkeläiset ry Vuodesta 1959 liikettä ja kulttuuria eläkeläisten parissa
Nro 7 joulukuu 2016 – 53 ELÄKELÄINEN Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610 vaihde, fax. 020 743 3619 Sähköpostiosoite:elakelaiset@elakelaiset.fi Kotisivut osoitteessa:www.elakelaiset.fi IBAN FI11 1012 3000 0714 70 IBAN FI80 8000 1900 1086 56 IBAN FI89 5541 2820 0116 00 IBAN FI11 8000 1800 3273 56 Jäsenmaksutili Hannu Partanen toiminnanjohtaja 020 743 3615; 0400 570 951 hannu.partanen@elakelaiset.fi Anu Mäki järjestösihteeri (sairauslomalla 31.1. 2017 saakka) Tiina Rajala koulutussihteeri 020 743 3617; 040 582 4319 tiina.rajala@elakelaiset.fi Tuija Aali toimistonhoitaja jäsenrekisteri materiaalitilaukset 020 743 3610 tuija.aali@elakelaiset.fi Heli Grönroos talousvastaava laskutus, maksatus, ostoja myyntireskontra 020 743 3611; 050 529 0399 heli.gronroos@elakelaiset.fi Erja Isaksson toimistosihteeri yhdistysrekisteri syntymäpäivät ja poisnukkuneet syysja kevätkokousilmoitukset 020 743 3614 erja.isaksson@elakelaiset.fi Tuomas Talvila tiedottaja-toimitussihteeri 020 743 3618; 050 570 9716 tuomas.talvila@elakelaiset.fi Eva Rönkkö monikulttuurisuustyön suunnittelija 040 501 3599 eva.ronkko@elakelaiset.fi Petra Åhlström hankekoordinaattori, Verkko ja vempaimet hallintaan (2016 2018) 050 308 0560 petra.ahlstrom@elakelaiset.fi Kuntorannantie 14 78400 Varkaus puh. 017 560 1100/vaihde Myyntipalvelu ja info: Puh. 017 560 1403 myynti@kuntoranta.fi Martti Korhonen puheenjohtaja Irmeli Mandell varapuheenjohtaja eläkeläiset ry Julkaisija Eläkeläiset ry Päätoimittaja Hannu Partanen Toimitussihteeri Tuomas Talvila Tilaukset ja osoitteenmuutokset Tuija Aali puh. 020 743 3610; tuija.aali@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy 7 kertaa vuodessa Tilaushinta kotimaahan 26 euroa/vsk Muu Eurooppa 36 e/vsk, muut ulkomaat 40 e/vsk Ilmoitushinnat: 2,00 euroa / pmm Toimitus ja toimisto: Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610, fax 020 743 3619 Sähköpostiosoite: elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Ilmoitusmyynti: Marja-Leena Laitinen puh. 050 5323 444 sähköposti: m-leena.laitinen@kolumbus.fi; osoite: Maauunintie 14 D 34 01450 Vantaa Järjestöaineisto: Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (Painettu) ISSN 2242-3338 (Verkkolehti) Suomalainen Lehtipaino Oy, Kajaani, 2016 Julkaisija Eläkeläiset ry Päätoimittaja Hannu Partanen Toimitussihteeri Tuomas Talvila Tilaukset ja osoitteenmuutokset Tuija Aali puh. 020 743 3610; tuija.aali@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy 7 kertaa vuodessa Tilaushinta kotimaahan 26 euroa/vsk Muu Eurooppa 36 e/vsk, muut ulkomaat 40 e/vsk Ilmoitushinnat: 2,00 euroa / pmm Toimitus ja toimisto: Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610, fax 020 743 3619 Sähköpostiosoite: elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Ilmoitusmyynti: Marja-Leena Laitinen puh. 050 5323 444 sähköposti: m-leena.laitinen@kolumbus.fi; osoite: Maauunintie 14 D 34 01450 Vantaa Järjestöaineisto: Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (Painettu) ISSN 2242-3338 (Verkkolehti) Suomalainen Lehtipaino Oy, Kajaani, 2016 93 vuotta 1.1.2017 Väinö Pitkänen Hyrylä 92 vuotta 9.12. Pentti Ilmari Koponen Porvoo 91 vuotta 6.12. Pentti Wilhelm Leinonen Porvoo 90 vuotta 30.10. Irja Turunen Havukoski 28.12. Sulo Suojoki Etelä-Espoo 29.12. Matti Lukula Ruovesi 4.1.2017 Lea Lindberg Malminiitty 85 vuotta 22.12. Eini Suominen Kaarina 3.1.2017 Eemeli Huttu Suomussalmi 6.1.2017 Olavi Siekkinen Oulunsalo 8.1.2017 Onni Heikki Manninen Suomussalmi 28.1.2017 Kalle Tuhkanen Kajaani 80 vuotta 5.12. Paula Sutinen Salpakangas 11.12. Vieno Ilmari Määttä Kuusamo 19.12. Lahja Mäkelä Pihlava 20.12. Antti Dahl Etelä-Vantaa 21.12. Kaarina Kuparinen Pihlava 22.12. Olli Johan Oskari Mäki Kirkkonummi-Siuntio 25.12. Veli Jauhiainen Pielavesi 10.1.2017 Helge Louko Kallio-Vallila 15.1. Niilo Pulkkinen Pihtipudas 6.2.2017 Juho Erkki Rönkkö Kajaani 7.2.2017 Veli Teuvo Kemppainen Suomussalmi 75 vuotta 17.12. Lahja Matero Suomussalmi 21.12. Tuomas Korvenpää Tikkurila 21.12. Voitto Siponen Pihlava 25.12. Taisto Karppinen Halikko 29.12. Irma Maria Sutinen Pihtipudas 30.12. Rauno Lehtinen Kaarina 4.1. Kirsti Martikainen Vieremä 8.1.2017 Seija Mäkinen Vammala 6.2.2017 Juhani Koutala Kajaani 70 vuotta 12.12. Annikki Salmu Kalajoki Matti Murtonen Joensuu 19.12. Kirsi-Marja Rauhamaa Pihlava 21.12. Raija Koutonen Ivalo 22.12. Riitta Saukkola Hyrylä 22.12. Leena Leväniemi Kokkola 22.12. Seppo Heiskanen Kajaani 27.12. Taina Toikkanen Pihtipudas 28.12. Seija Vidlund Ulvila 13.1.2017 Reijo Malinen Kajaani 19.1.2017 Raija Mäkitalo Vammala 29.1.2017 Olavi Korhonen Kajaani 18.2.2017 Irja Häyrynen Pihlava 65 vuotta 14.12. Jorma Niemelä Loimaa 15.12. Pirkko Nieminen Kokkola 29.1.2017 Olavi Vettenranta Pihlava 5.2.2017 Olavi Rönnqvist Pihlava 25.2.2017 Hannele Joensuu Pihlava 60 vuotta 19.1.2017 Eija Hassinen Kaarina Suomussalmen Eläkeläiset Vappu Kemppainen Muhoksen Eläkeläiset Sulo Johannes Konttinen Pudasjärven Eläkeläiset Mauno Lämsä Irja Kyngäs Raahen Eläkeläiset Into Pirttikangas Aino Maria Välitalo Salpakankaan Eläkeläiset Salme Laukkanen Hyrylän Eläkeläiset Jukka Olavi Eho Kemijärven Eläkeläiset Pauli Ilmari Turunen Turun Kuntoeläkeläiset Kaarina Leino Aune Kökkö Vieno Koljonen Voitto Laitila Aulis Alm Lohjan Eläkeläiset Keijo Adolf Semenius Teuvan Eläkeläiset Armas Johannes Koivumäki Rauman Eläkeläiset Kalevi Johannes Kurumaa Pietarsaaren Eläkeläiset Elvi Unelma Kivijärvi Erkki Juhani Mäki Leo Osmo Valkama Jämsän Eläkeläiset Eira Helmi Kaarina Rantanen Dragsfjärdin Työväen Eläkeläiset-Dragsfjärds Arbetarpensionärer ry Marita Kajander Varkauden Eläkeläiset Seija Tiainen Kempeleen Eläkeläiset Esko Veli Liuska Kurun Eläkeläiset Soini Metso Hyrynsalmen Eläkeläiset Senja Annikki Tolonen Sonkajärven Eläkeläiset Lasse Olavi Partanen Sallan Eläkeläiset Kauko Heikkinen Oulun Työväen Eläkeläiset Orvokki Huotari Väinö Kukkula
54 – Nro 7 joulukuu 2016 ELÄKELÄINEN T apahtui niin, että puunkorjuusavotat siirtyivät viisikymmentäluvun loppupuolella kauemmaksi kotitalostani. Savotoilla oli kuitenkin tärkeä merkitys perheemme taloudelle. Oli mentävä sinne, missä niitä oli, jotta pääsi ansaitsemaan. Niinpä monena vuonna isä ajoi hevosemme syksyisin kaukana olevalle savottakämpälle. Eikä hevonen tullut sieltä kotiin ennen kuin keväällä ajosavottojen loputtua. Yhtenä jouluna isäni jäi kämpälle hoitamaan oman hevosemme lisäksi myös muiden savottalaisten hevosia. Tämän hän teki siksi, että muut ajomiehet pääsivät perheidensä luo jouluksi. Isäni lähetti jouluksi kotiin tulevan naapurin isännän mukana terveisiä, että meistä kotona olevista pojista joku tulisi joululoman aikana hänelle avuksi. Minua kuutisen vuotta vanhempi veljeni oli silloin oppikoulussa, eikä jostain syystä innostunut ajatuksesta. Hän oli kyllä ollut aiemmin samalla kämpällä kesäsavotassa. Minua savottakämppäelämä kiinnosti, ja ilmoittauduin lähtemään, vaikka olin vielä kovin heiveröinen voimiltani. Naapurin isäntä sanoi lähdön tapahtuvan varhain Tapaninpäivän jälkeisenä aamuna. Lupasin olla valmiina. Niin sitten lähdettiin komeasti paikkakunnan pirssimiehen kyydillä. Talvitie kämpälle oli niin hyvässä kunnossa, että pääsimme pirssillä perille asti. Huomasin isän hieman pettyvän nähdessään, että vähävoimaisempi poika tuli hänelle apulaiseksi. Ajoimme joulun välipäivien aikana pääasiassa halkoja palstoilta talvitien varteen. Siitä ne jatkoivat matkaa kuorma-autojen kyydissä. Vähän toisella kymmenellä olevana minusta ei halkojen mättämisessä täysimääräisesti apua ollut. Kämppäelämä sen sijaan kiinnosti minua kovastikin. Savottalaiset lätkivät korttia iltaisin ajankuluksi, ja pöydästä kuului ajoittain melkoinen mekastus. Minä kuuntelin korvat höröllä käytettyjä sanontoja: Pata-akka paljon kusee. Seiskalla kinttuun. Vieläkö sillä perkeleellä ässä oli. Hävinneet ylös! Viimeinen sanonta tarkoitti, että hävinneen parin tuli siirtyä pöydästä pois. Korttipeli oli nimeltään ristikontra, ja sitä pelattiin neljästään, jossa ristikkäin istuvat muodostivat parin eli joukkueen. Seurasin pelaamista useita päiviä, kunnes kerran ulkoa kevennykseltä tultuani hihkaisin ovelta: ”Hävinneet ylös”! Savottalaiset vilkaisivat arvioivasti minuun, ja joku ryhtyi kai säälistä parikseni. Huonostihan siinä kävi. Heti ensimmäisessä pelissä lensimme pöydästä pois. Parini oli helppo vyöryttää tappio syykseni: Kun tuo pojan perkele ei osaa pelata. Olin tietysti nolona. En kuitenkaan hellittänyt. Seurasin silmä kovana, mitä asioita piti ottaa huomioon pärjätäkseen. Taisin päästä vielä uudelleen yrittämään jonkun parina. Melkoinen elämys oli kämpän saunapäivä. Kämpällä oli eräänlainen talonmies, ”kämppämikko”, joka huolehti muunmuassa saunan lämmittämisestä. Sauna oli rakennettu vanhaan riiheen. Lauteita oli porrastettuna kaikkiaan viisi. Menimme isäni ja muutaman muun miehen kanssa lauteille istuskelemaan. Emme ehtineet olla kauankaan kun saunaan tuli kotikylälläni asuva suomenmestaruustason hiihtäjä. Hänellä oli taipumusta näyttämisen haluun, niinpä hän alkajaisiksi murjaisi: Meinaako ne isännät palelluttaa itsensä saunassa. Hän sieppasi ämpärin, jossa oli löylyvettä ja lappoi sitä nurkassa olevalle suurelle kiukaalla astian lähes tyhjäksi. Ennen lauteille nousuaan hän sieppasi penkillä olleen vihdan mukaansa ja totesi: Eiköhän me nyt rueta tarkenemaan. Ylälauteille päästyään hän alkoi hakata itseään oikein tosissaan. Me muut olimme valuneet alimmalle lauteille jo löylynheiton aikana ja seurasimme tilannetta. Vähän aikaa vihdottuaan kilpaurheilija ampaisi ulos ja sukelsi hankeen. Mennessään hän hihkaisi: Nyt paloi sieraimista karvat! Meitä muita nauratti moinen meno. Niin joululoma mennä hujahti nopeasti savottaelämästä nauttien. MATTI SAVOLAINEN Tikkurilan Eläkeläiset Piirros: ENSIO MUSTONEN Syksyisen lounaan jälkeen Luciano ja Petulia Swanovski ovat eläneet enemmän ja vähemmän onnellisesti jo pitkään. Iän myötä muistikin temppuilee. Se on luonnollista sanovat ystävät. On se. Uskokaa vaan! Sitä paitsi ei kaikkea tarvitse muistaakaan. Olisihan se todella kohtalokasta, jos muistaisi kaikki tekemänsä virheet ja anteeksipyynnön aiheuttaneet tekonsa. Eikö olisikin? Ei ole sekään hyvä, jos muistaa pelkästään onnistumisensa ja hyvät tekonsa. Siitähän seuraisi takuuvarma ylpistyminen ja luulotauti, että minä nyt olen jotakin erinomaista. On normaali päivä. Swanovskit ovat syöneet yhdessä lounaansa. Petulia katsoo Tosi Teeveetä, eli keittiön ikkunasta ulos. Keltaiset, ruskeat ja vaikka minkä väriset lehdet peittävät suuren osan nurmikkoa. Ihmisiä ei juurikaan näy. Voisi luulla, ettei tässä kaupungin osassa muita asukaan. –Näkyykö Tosi-Teeveestä mitään mielenkiintoista, kysyy Luciano. –Ei, vastasi Petulia, ei sitten mitään. Kuinka mukava olisikaan asua keskellä kaupunkia ja katsella kuinka ihmiset kiirehtivät kaupasta kauppaan, toiset kovalla vauhdilla ja toiset hitaammin, sanoo Luciano. – Sitä olen minäkin ajatellut, vastasi Petulia. – Se, paikka, jota kävimme katsomassa, se … oliko se Kuusisto, vai mikä, ei ole keskustassa. – Ei niin. Ei siellä paljoa ihmisiä näy. Ai juu, mutta onhan siinä koulu. – Niin onkin. Lapsia on mukava katsella. Luciano vajosi mietteisiin. On paljon yksinäisiä vanhuksia, joilla ei ole paljon seuraa, eikä mielenkiinnon kohteita. Heidän kodissaan kuuluu kellon tikitys. Siellä voi olla televisio, mutta eipä sitä jaksa katsella. Ohjelmat ovat muuttuneet niin omituisiksi. On ruoanlaittoa, ruoan laittoa ja vielä kerran ruoan laittoa. Ei sitä jaksa katsoa. Hyvä, kun jaksaa laittaa itselleen ruokaa. Sitten sitä rikossarjojen määrää! Eikö ihmisiä kiinnosta mikään muu, kuin rikokset? Tai seksi? Tai politiikka? Tai vanhojen tavaroiden kauppa? – Olisi aivan hirveätä joutua hoitolaitokseen, jossa ainoa viihdyke olisi se, mitä televisiosta tarjotaan, huokaisi Luciano. – Niinpä, myötäili Petulia. Molemmat istuvat hiljaa ja katsovat ikkunasta ulos. On tämä meidän ikioma Tosi-Teeveemme sentään parempi, kuin kaikki se väkivalta, rikokset, seksi, poliittiset ongelmat ja kiistelyt, jota televisiokanavilta tarjotaan. – Muuten, onko minulla uhmaikä, kysyi Luciano vaimoltaan. – On. Se sinulla on ollut pienestä pitäen, vastasi Petulia lempeästi. – Kuinka sinä kestät tällaista uhmaikäistä vaaria? Tähän ei tullut vastausta. Liekö edes kuullut kysymystä. Molemmat nousivat keittiön pöydän äärestä. Petulia ryhtyi tekemään härkäpapupihvejä itselleen ja uhmaikäiselle puolisolleen. Aurinko paistoi ja pieni tuulenvire heilutti ulkona koivun oksia. Kesä on mennyt ja syksykin kääntyy pikkuhiljaa talveksi. Sitä mitä on ollut ennen, sitä on vastakin, sanoi Saarnaaja muinaisina aikoina. Lisää varkautelaisen Pekka Sevannonpakinoita löytyy verkosta osoitteesta: pakinoitablog.wordpress.com Joululoma savotalla
Nro 7 joulukuu 2016 – 55 ELÄKELÄINEN Leskirouva Katiska Ristikon 6/2016 ratkaisu Krypto 7/2016 Ratkaisijan nimi:.......................................................................................................... Osoite:........................................................................................................................... ...................................................................................................................................... Postitoimipaikka:......................................................................................................... Ristikon 6/2016 oikein ratkaisseiden joukosta onnetar nosti seuraavat nimet: Sinikka Heino, Viljakkala ja Raimo Piri, Jääli. Onnittelut voittajille! Krypton 7/2016 ratkaisut on lähetettävä 30. tammikuuta 2017 mennessä osoitteella: Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Kuoreen ei saa panna tehtävän ratkaisun lisäksi muuta postia järjestölle tai lehdelle. Kuoreen on kirjoitettava sana KRYPTO.
56 – Nro 7 joulukuu 2016 ELÄKELÄINEN R Kaikki lahjoituskohteemme löydät osoitteesta www.tradeka.fi Hyvää joulua Taloudellinen ja sosiaalinen vastuu ovat aina muodostaneet keskeisen osan vuonna 2017 sata vuotta täyttävän Osuuskunta Tradekan tapaa toimia. Lahjoitimme tänä vuonna lähes 600 000 euroa jäsenistömme arvojen mukaiseen toimintaan. Lahjoitusvaroilla on edistetty esimerkiksi lasten, nuorten ja heidän perheidensä hyvinvointia sekä ikääntyvien ihmisten lomaja virkistystoimintaa.