NUMERO 6 – LOKAKUU 2017 www.elakelaiset.fi Seuraa meitä Facebookissa: www.facebook.com/elakelaisetry Seuraa meitä Instagramissa: www.instagram.com/elakelaisetry Lukemista Vieraana presidentti Halonen Markku Aro on aina tien päällä Presidentti Tarja Halonen vieraili Kontulan Eläkeläiset ry:n keskiviikokerhossa Mikaelin kirkon seurakuntasalissa. Halosta vastaanottamassa olivat Kontulan Eläkeläisten varapuheenjohtaja Liisa Aunula (oikealla), Sirkka Kuivala ja kirkkoherra Martti Häkkänen. Laulajasuosikki Markku Aro on aina tulossa ja menossa. Sivu 32 Sivu 20 Sivu 12 Leena Kovala ja Irma Yliaska Rovaniemen Eläkeläisistä osallistuivat Virtaa yhdistykseen -koulutuspäivään. Yhdistyksen toimintaa pohdittiin mm. kukkapiirrosten kautta. Sivu 22 Yhdistystä kehittämässä
2 – Nro 6 lokakuu 2017 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus Puheenjohtajan palsta MARTTI KORHONEN JAN KOSKIMIES Eläkeläiset ry uudistuu järjestönä ajan mukana. Edunvalvonnan ja vaikutustyön on vastattava ajan haasteisiin. Muutoksia on nähty myös järjestön toimistolla, jossa suhteellisen lyhyen ajan sisällä kolmetyöntekijää on jäänyt eläkkeelle. Murrosaika merkitsee aina jostakin luopumista, mutta avaa myös uusia mahdollisuuksia, niin osaamisen kuin henkilöiden osalta. Järjestössä olemme voineet rekrytoida uusia ihmisiä ja samalla työnkuvia on voitu hieman järjestellä uudelleen. Näin pyrimme esimerkiksi vahvistamaan järjestön näkyvyyttä ja yhdistysten tukea. Luottamushenkilöt ovat aina tärkeässä roolissa silloin kun luodaan uutta. Ilman meitä muutos ei onnistu. Kaikkien meidän osaamista, näkemystä ja kokemusta tarvitaan siinä, että järjestötyön muutoksessa parhaat perinteemme pidetään mukana ja kehittyvät. Järjestön uudet työntekijät esitellään lehdessämme. Toiminnanjohtaja Jan Koskimies sekä talousja henkilöstövastaava Heli Grönroos ovat jo tulleet tutuiksi ainakin osalle. Uskon, että myös vastavalitut uudet työntekijämme pääsevät nopeasti sisään toimintaamme ja tulevat vähitellen meille kaikille tutuiksi. Työntekijöiden valinnassa oli hienoa nähdä, kuinka paljon kiinnostusta järjestömme herätti työnhakijoissa. Kahteen viimeksi täytettyyn paikkaan jäsenvastaavaksi ja aluetyön suunnittelijaksi oli reilut sata hakijaa. Olkaamme myös tästä ainakin hiukan ylpeitä ja iloisia. Hyvä me! Järjestö jatkaa vankkaa edunvalvontaa. Kävimme valtakunnallisten eläkeläisliittojen yhteisjärjestön Eetu ry:n kanssa eduskunnassa tapaamassa eduskuntaryhmiä. Viestimme kansanedustajille oli vakava, eikä ikävistä aiheista ole pulaa. Päällimmäiseksi aiheeksi tapaamisessa jakansanedustajille luovuttamassamme lausunnossamme nostimme eläkeläisköyhyyden. Köyhyyden aiheuttajia on monta, eikä köyhyys poistu yhdellä 15 euron korotuksella takuueläkkeeseen. Köyhyys ei ole luonnonlaki vaan aivan ihmisen aikaansaama. Nykyisen hallituksen päätöksillä on ollut siinä osansa. Jos koko ajan eläkeläisten menoja kasvatetaan tuloja enemmän, niin seurauksena on väistämättä monien ajautuminen köyhyyteen. Syvenevät yksilön ongelmat heijastuvat laajemminkin niin läheisiin kuin yhteiskuntaan. Valittu tie ei vie kohti parempaa yhteiskuntaa. Siksi vaadimme eduskunnalta päätöksiä köyhyyden poistamiseksi kauniit puheet eivät riitä. Olen iloinen siitä, että Eetun yhteinen rintama pitää nimenomaan eläkeläisköyhyyden poistamisen toimista. Eläkeläisjärjestöissä ymmärretään se, että sivistysvaltion mittari on se miten huolehdimme heikoiten toimeentulevien ihmisten toimeentulosta. Siinä ei tarvita monimutkaisia, tieteellisiä mittareita. Sivistysvaltiossa kenenkään ei tarvitse tehdä valintaa ruoan ja lääkkeiden väliltä. Perustoimeentulon ja luottamuksen tulevaisuuteen on oltava kaikkien perusoikeus. Järjestö vaikuttaa ajassa V äestön ikääntyessä palveluita tarvitaan entistä enemmän. Suomen puolitoista miljoonaa eläkeläistä muodostaa valtavan palveluiden kysynnän, joka luo kansantalouteen työllisyyttä ja elinvoimaa. Samalla erityisesti sosiaalija terveyspalveluissa yhteiskunnan menot kasvavat. Sote-uudistusta on Suomessa perusteltu nimenomaan rakenneuudistuksena, joka tuo säästöjä, kun sirpaleista sosiaalija terveyspalveluiden kenttää järjestellään paremmin. Tällaista sosiaalija terveyspalveluiden yhteensovittamista on jo tehty onnistuneesta muun muassa Etelä-Karjalan sosiaali-ja terveyspiirin Eksoten alueella. Oikea-aikaiset palvelut ja parempi tiedonkulku ennaltaehkäisevät ongelmia ja säästävät kuluja. Valitettavasti hallituksen sote-malli ei noudata Eksoten hyviä kokemuksia, vaan päinvastoin Etelä-Karjalan hyvä malli voidaan joutua purkamaan. Hallitus keskittyy terveydenhuollon yksityistämiseen ns. ”valinnanvapauden” nimissä. Sosiaalipalveluissa yksityistäminen ei voi olla yhtä laajaa, koska viranomaispäätöksiä ei voi yksityistää. Kyse on valintatilanteesta yksityistämisen ja palveluiden yhteensovittamisen välillä. Hallitus valitsee yksityistämisen. Valinta voisi olla myös toinen. Tässä lehdessäkin kirjoittava professori Erkki Vauramo on esittänyt palveluiden piirissä olevien ihmisten ottamista vahvemmin osaksi yhteiskuntaa. Hyviä kokemuksia tästä ajattelutavasta on esimerkiksi Savitaipaleella, jossa muun muassa avattiin palvelutalon kahvila ja uima-allas kaikkien kunnan asukkaiden käyttöön. Tyhjilleen jäänyt pankin talo puolestaan remontoitiin palveluasunnoiksi. Myös liikennejärjestelyjä uudistettiin nimenomaan ikääntyvän väestön liikkumista ajatellen. Avoimuudesta ovat hyötyneet sekä kunta että sen asukkaat. Eikö tämä olisi aidosti inhimillistä sote-uudistamista? Hallituksen kaavailemassa yritysten ehdoilla tapahtuvassa sote-uudistuksessa hyötyjiä ovat ne, joilla on kykyä ja halua eri palveluntarjoajien vertailuun, henkilökohtaisen budjetin seuraamiseen, ja palveluiden vaatimiseen. Tällaisten valmiuksien edellyttäminen iäkkäiltä ja sairailta, erityisryhmistä puhumattakaan, ei edistä ihmisten yhdenvertaisuutta. Pahasti näyttää siltä, että Suomessa mennään kohti amerikkalaista mallia, jossa varakkaimmat ihmiset saavat parempaa palvelua ja he voivat myös ulkoistaa palveluihin liittyvän seurannan ja paperisodan kattavilla yksityisillä vakuutuksilla. Eläkeläiset ry:n hallituksen käsittelemässä toimintasuunnitelmassa linjataan, että ”Sote-uudistuksen tulee palata sen alkuperäisiin tavoitteisiin toimivista hoitoketjuista, sosiaalija terveyspalveluiden integraatiosta ja tasa-arvoisista palveluista koko Suomessa. Uudistusta ei tule kiirehtiä, vaan tarvittaessa edetä asteittaisten alueellisten kokeilujen kautta.” Lisäksi linjataan, että ”Maakuntien tai kuntien on itse tuotettava asukkaille peruspalvelut lähipalveluina. Palveluiden pirstoutuminen yksityisille tuottajille uhkaa alueellista tasa-arvoa ja kasvattaa terveyseroja. Viranomaistehtäviä ei voi ulkoistaa yrityksille.” Suuriakin yhteiskunnallisia uudistuksia tarvitaan, mutta ne on tehtävä ihmisten hyväksi ja ihmisten ehdoilla, ei yritysten voitontavoittelun ehdoilla. Yhteiskunta ihmisten ehdoilla
Nro 6 lokakuu 2017 – 3 ELÄKELÄINEN ”Villasta asiaa” – käsityö ja askartelukurssi 23.-26.10. (3 vrk) Tutustumme tuftaukseen, krokotiilivirkkaukseen, kuivahuovutukseen ja neulomme kintaita. Tuftaukseen perehdyttää Eeva Surakka ja kintaisiin Elvi Pitkänen. Kurssin hinta: 205 € (ph) ja 242 € (th) + mahdollinen materiaalimaksu. Ilmoittautumisaikaa 19. 10. asti. Matkavastaavien opintoja neuvottelupäivät 23.-26.10. (3 vrk) Sopii peruskurssin käyneille tai muuten kokeneille matkanjärjestäjille. Tietoa verotuksesta ja matkan järjestämisen käytännöistä. Katse myös järjestön tulevaan toimintaan, muun muassa syksyn 2018 jäsenmatkaan Pietariin. Mukana VenäjänMatkojen matkatoimistopäällikkö Taru Linna. Kouluttajana järjestösuunnnittelija Anu Mäki. Kurssin hinta: 205 € (ph) ja 242 € (th). Ilmoittautumisaikaa 19. 10. asti. Suomi 100 – työllä rakennettu -kirjoittajakurssi 17.-20.11. (3vrk) Kurssi on tarkoitettu Eläkeläiset ry:n vuonna 2016 järjestämään kirjoituskilpailuun osallistuneille. Kurssi toteutetaan työpajakurssina, jossa käsitellään kilpailutekstejä. Kouluttajina toimivat kirjailija Niina Hakalahti ja toimittaja Pekka Isaksson. Kurssille voidaan ottaa 15 osallistujaa ilmoittautumisjärjestyksessä. Kurssin hinta: 100 € (ph) ja 130 € (th). Ilmoittautuminen 27.10. mennessä. Miten viestimme toisillemme – tiedottajakurssi 20.-22.11. (2 vrk) Tiedottamisen peruspilarit, yhdistys ja ympäristö viestinnässä, sähköinen media. Kurssi on tarkoitettu yhdistysten tiedottajille mutta sopii myös kaikille viestinnästä kiinnostuneille. Kurssin hinta: 125 € (ph) ja 145 € (th). Ilmoittautuminen 27.10. mennessä. Tervetuloa! Ilmoittautuminen ja lisätietoja: Kurssi-ilmoittautumiskaavake tai puh. 020 7433610 tai tuija.aali@elakelaiset.fi Syksyn kursseista valoa pimeyteen Eläkeläiset ry:n loppusyksyn kurssikalenteri tarjoaa monipuolista koulutusta. Näille kursseille ehtii vielä mukaan: Kuvissa: Syys-lokakuun vaihteessa järjestetty ”Ota löysin rantein” -kurssi piti sisällään monipuolista kuntoja terveysliikuntaa, leppoisaa musisointia sekä ohjelmakokonaisuuden rakentamista ja esiintymistaidon hiomista.
4 – Nro 6 lokakuu 2017 ELÄKELÄINEN Aalto-yliopistossa meneillään oleva kaksivuotinen Muuttuva yhteiskunta – muuttuvat palvelut -projekti on sosiaalija terveyspalvelujen rakenneuudistusprojekti. Sen yhdeksi keskeiseksi teemaksi nousi ikääntyneen väestön kunto. Tulokset ilmestyvät myös Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaisuna Ikääntyvä väestö ja toimintakyvyn ylläpito . Kyseisen projektin perusti 23 eri osapuolta edustaen valtionhallintoa, sairaanhoitopiirejä, kaupunkeja, kuntia, järjestöjä ja yrityksiä. Kuntoutuksen päämääränä on inhimillisten voimavarojen hyödyntäminen yksilön ja yhteiskunnan parhaaksi. Laajasti katsannossa kuntoutus ja kuntoutuminen sekä riittävä terveys liittyvät kaikkeen toimintaamme. Ikääntyneen kuntoutuksen yleisiä tavoitteita on kuntoutujan kykeneminen jatkamaan omatoimista asumista kotonaan niin pitkään kuin mahdollista, avopalvelujen tuella ja tarvittaessa kotiin tuotavin palveluin tuettuna. Raportti kuvaa aluksi kuntoutusjärjestelmämme nykytilanteen; tarkastelupäivä oli 31.12.2015. Järjestelmät, toimintamallit ja tulokset vaihtelevat kunnittain ja alueittain. Suuret, jopa kymmenkertaiset sairaanhoitopiiritai kuntakohtaiset erot vanhusten laitoshoidon tarpeessa herättävät huomioita. Näin ei saisi olla. Vuonna 2015 oli maassamme 480 000 yli 75-vuotiasta. Vanhuspalvelulain tavoitetaso merkitsee, että 91–92 prosenttia yli 75-vuotiaista asuisi kotonaan, tarvittaessa tuettuna. Jos 91 prosenttia asuisi kotona, paikkatarve olisi 43 200. Jos taas 92 prosenttia asuisi kotona, tarve olisi 38 400 paikalle. Tarkastelupäivänä paikkoja on vanhainkodeissa, tehostetuissa palveluasunnoissa ja terveyskeskusten pitkä-aikaisosastoilla yhteensä 52 153. Tämä vastaa 11 prosenttia yli 75-vuotiaiden määrästä eli hoivapaikkoja on runsaasti liikaa. Vertailun vuoksi todettakoon, että Etelä-Karjalan sairaanhoitopiiri oli jo tarkastelupäivänä saavuttanut 8 prosentin tason vastaten vanhuspalvelulain alarajaa (38 000) koko valtakunnassa. Heidän tavoitteensa on kunnianhimoinen: 97 prosenttia yli 75-vuotiaista asuisi tuettuna kotonaan. Koko maassa tämä merkitsisi vain noin 14 500 laitospaikkaa. Tavoitetaso on erittäin haastava. Raporttimme toteaa, että osa vanhuksista, jotka voitaisiin kuntouttaa, jää nyt kuntouttamatta. Elämän loppuvaiheessa on olennaista, missä sattuu asumaan. Kunnasta riippuen voi asua kotonaan jopa 1–2 vuotta kauemmin. Näin ei saisi olla. Maassamme pitää olla tasalaatuinen kuntoutusja hoitojärjestelmä. Miksi järjestelmä ei kuntouta? Rakennukset tekevät vuodepotilaita ja huonontavat kuntoa. Suomessa osa hoivarakennuksista on liian ahtaita. Jos tarkastelemme vanhuksen käytössä olevaa tilaa ilman wcja eteistilaa, hyvin tavallinen neliömäärä on noin 9–10. Tähän tilaan ei sängyn lisäksi mahdu kuin yöpöytä ja tavallinen ruokapöydän tuoli. Rollaattorilla on vaikeaa kulkea tilassa. Kun katsoo vanhuspalvelurakennuksen yleisiä tiloja, löytyy sieltä kuuden hengen pöytä, kolme tuolia television katsomista varten ja kenties yksi sohva, yhteensä noin 10–12 istumapaikkaa 20 hengen yksikössä. Vanhuksista mahtuu kerralla sängyn ulkopuolelle noin puolet ja loput ovat pakkomakuussa vuoteessaan. Tällaisia yksiköitä on sekä terveyskeskusten pitkäaikaisina vuodeosastoina, vanhainkoteina tai tehostettuina palveluasuntoina. Englantilaiset, saksalaiset, ruotsalaiset ja hollantilaiset vanhusten palvelurakennukset ovat luonteeltaan koteja ja väljiä suomalaisiin verrattuna. Vanhusta kohti on tilaa noin 35–40 neliömetriä. Useat uudet ratkaisut sisältävät huoneen ilman väliseiniä, jolloin kalustuksesta riippuen voidaan irrallisilla siirrettävillä seinillä eriyttää oleskelutila ja makuutila. Englannissa on lakimääräinen säännös, joka vaatii yhteistiloja erikseen ruokailua, seurustelua ja hiljentymistä varten. Kuntoutus ei ole aina palvelujärjestelmän intresseissä. Ongelmien keskiöön nousee terveyskeskusten toiminta, joiden pitäisi olla perustason kuntoutusyksikkö. Mutta kuntoutuksen tilat puuttuvat. Maassamme on edelleen terveyskeskuksissa pitkäaikaishoitoa. Tässä hoitomuodossa kävelevä potilas asuu pysyvästi vuodeosastolla. Muista Pohjoismaissa tämä lopetettiin, viimeksi Ruotsissa vuonna 1992. Osaamista on. Suomi on ollut veteraanikuntoutuksen mallimaa. Useissa kansainvälisissä vertailuissa suomalaista järjestelmää on pidetty parhaana ja siitä on otettu oppia. Veteraanien vanhentuessa järjestelmä on kehittynyt kuntouttamaan ikääntyneitä. Julkisuudessa on esitetty näkemyksiä, joiden mukaan hyvän kuntoutuksen vuoksi veteraanit eläisivät muuta väestöä pidempään, mutta raporttia teemasta en ole nähnyt. Myös ikääntyneiden kuntoutus osataan. Kuntayhtymä Kaksineuvoinen uusi kuntoutusjärjestelmänsä kahdessa vuodessa ja pudotti kodin ulkopuolisen ikääntyneiden asumisen puoleen. Taajamat uusittava Välillä ei koti riitä, se voi olla liian kaukana tai liian ahdas. Useat vanhukset elävät 70-luvun rakennuksissa, jotka tehtiin eri normilla kuin tämän päivän rakennukset. Tarvitaan uusi asunto. Tässä vaiheessa nykyisin useimmiten vanhus siirretään ahtaaseen koppiin täysihoitoon ja 24/7-palveluun, vaikka hän oikeastaan tarvitsisi asunnon sekä lounasruokalan samaan taloon ja palveluja kotiin. Kotiin annettavien palvelujen on kuitenkin oltava kävelymatkan päässä, jotta kunnon vaihtelun ja tarpeen mukaan voitaisiin käydä asunnossa useammankin kerran päivässä. Kuntoutus on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus. Fyysisen kuntoutuksen edellyttämät kuntosalitilat on oltava jokaisessa taajamassa. Psyykkinen ja sosiaalinen kuntoutus edellyttää tilojen lisäksi yhteisöllistä toimintaa. Tätä varten on saatava aikaan vapaaehtoistoimintaa. Esimerkkinä yhdistävästä vapaaehtoistoiminnasta voidaan pitää erilaisia retkiä, esimerkiksi muistisairaiden vanhusten marjanpoimintaretkiä, lukupiirejä jne. Vapaaehtoistoiminnan edellytyksenä on se, että toiminta on ”kivaa” ja palkitsevaa tekijälleen. Tällaisen yhteisörakenteen synnyttäminen olemassa olevan taajaman keskustaan edellyttää mielikuvitusta. Ratkaisuna on palvelukortteli taajaman keskustaan. Korttelissa on taajaman kylätalofunktiot, kokoontumistilat kuorolle ja syntymäpäiville, kerhoja harrastetiloja, miehille verstas ja naisille käsityökoneet. Suomessa useimmat taajamat ovat tällä hetkellä taantuvia. Suuria lisäinvestointeja ei ole mahdollista tehdä. Suunnittelulta vaaditaan uutta kokonaisnäkemystä. Ratkaisuna voivat olla vanhojen tilojen uudenlainen käyttö, siirrettävät talot, epävirallisten polkujen muuttaminen kävelyreitiksi ja vaikkapa uuden aukion muodostaminen. Mutta pelkkä ajattelu ei nyt riitä! On murrettava äärikonservatiivisen hoitojärjestelmän passiivinen vastarinta. Eläkeläisjärjestöjen on nyt vaadittava kuntoutusta kaikilla tasoilla ja ahtaiden, kuntoa huonontavien tilojen sulkemista – äänekkäästi ja vaikuttavasti. Siten me kaikki saamme paremman loppuelämän. ERKKI VAURAMO Kirjoittaja on professori (h.c.) Aalto-yliopiston Sotera-instituutissa. Kuntoutus on jokaisen oikeus Eläkeläisjärjestöjen on nyt vaadittava kuntoutusta kaikilla tasoilla ja ahtaiden, kuntoa huonontavien tilojen sulkemista, kirjoittaa professori Erkki Vauramo ”On murrettava äärikonservatiivisen hoitojärjestelmän passiivinen vastarinta.” Saman tilan, potilashuoneen, kalustus Suomessa (kuvat vasemmalla ja yllä) ja Hollannissa (kuva keskellä). Huomaa pöytä ikkunan ääressä, lokerokaapisto omille tavaroille ja penkki, josta voi tulla omaisen peti. Kalustus merkitsee tavattoman paljon vanhukselle, eikä ole kallis.
Nro 6 lokakuu 2017 – 5 ELÄKELÄINEN Kalevin kynästä U lla Leena Alppi kirjoitti Kansan Uutisten blogissaan viisaita sanoja todetessaan, että ”vaikka monet (eläkeläisten) tilaisuuksissa tapaamani ihmiset ovat hyvin pienituloisia ja ovat joutuneet tulemaan toimeen taloudellisesti hyvin niukoin eväin, heissä tapaa harvoin katkeria ihmisiä. He ovat aina tehneet jotakin myös muiden puolesta, heillä on yhteys toisiin ihmisiin ja sen vuoksi uskon heidän pysyneen elämänmyönteisinä ja aktiivisina. Elämästä todella tulee syvemmin tyydyttävää, kun katse ei pysähdy itseen vaan näkee kauemmaksi.” Ulla-Leena puhuu tärkeästä asiasta, jota tutkijat kutsuvat empatiaksi. Professori Paavo Koli, joka piti meille sosiologian peruskurssia Jyväskylässä 1960-luvun alussa, määritteli käsitteen sanoen, että kyse on ”toisen housuihin hyppäämiskyvystä”. Hän ei puhunut mitään kaksimielisyyksiä vaan havainnollisti sitä, mitä on kyky asettua toisen/toisten asemaan, nähdä asioita hänen/heidän kannaltaan. Uskonnoissa lähimmäisenrakkaus on ymmärretty samalla tavalla, kyvyksi ja haluksi elää (myös) muita varten. Toisten asemaan asettuessaan suhteuttaa oman tilanteensa muihin, asemoi itsensä yhteisöönsä. Jos huomaa, että oma asema suhteessa muihin parempi, voi suunnata energiansa uudistuksiin, jotka parantavat heikommassa asemassa olevien tilannetta. Suurten kansanliikkeiden, kuten työväenliikkeen parhaimmillaan, pontimena on juuri toiminta yhteiseksi hyväksi niin, että heikoimpia tuetaan eniten. Omataan empatian kykyä ja ollaan sen ansiosta solidaarisia. Sen sijaan itsekkyyteen perustuva uusliberalismi tuijottaa vain itseensä, omaan etuunsa, ja jättää muiden tarpeet ja ongelmat huomiota vaille. Uusliberalismin ideologiaa luonnehtii empatiavaje. • • • Juha Siltala kirjoitti muutama vuosi sitten teoksen Työelämän huonontumisen lyhyt historia. Vaikka kirja käsittelee pääasiassa kansantalouden ja maailmantalouden tasolla tapahtuneita muutoksia, koetaan ongelmat kuitenkin yksittäisten työpaikkojen tasolla. Siellä on kysymys siitä, miten työtä johdetaan. Tuskin koskaan aikaisemmin on johtamiskoulutusta annettu niin paljon kuin nykyisin. Kun aloitin maaherrana 1980-luvun puolivälissä, totesin yhdessä lääninhallituksen henkilökunnan kokouksessa, että en ollut siihen mennessä saanut minkäänlaista johtamiskoulutusta. Kuulin kun yksi työntekijä kuiskasi vieruskaverilleen: ”Sehän on hyvä. Ei oo hyvä mies mennyt pilalle.” Sen jälkeen koulutuksia riitti. Yksi keskeinen oppi oli asiajohtajuuden ja ihmisten johtamisen erottaminen. Sen jälkeen olen usein joutunut myös tilanteisiin, joissa olen ollut valitsemassa henkilöitä johtaviin tehtäviin. Asiajohtamisen osaaminen on suhteellisen helposti tarkistettavissa. Sen sijaan ihmisten johtamisessa onnistumista on erittäin vaikea valintatilanteessa tunnistaa ja ennustaa siinä onnistumista. Siinä on kyse nimenomaan empatiakyvyn tai empatiavajeen tunnistamisesta. Onnistumisen elämyksiä on voinut kokea, kun valinnassa on onnistuttu. Sitäkin ongelmallisempia ovat tapaukset, joissa on käynyt päinvastoin. Tuskallisimpia seurattavia ovat tilanteet, jossa alaisena on työuraansa aloitteleva nuori ja päällikkönä empatiakyvytön, helposti ”rähinävaihteen” päälle vaihtava esimies. Jos päällikön valintaa on vielä ollut itse tekemässä, on tuska moninkertainen. Jotta johtamiskoulutus ei pilaisi hyviä miehiä ja naisia, pitäisi empatiakyvyn kehittämisen olla keskeinen tavoite, niin vaikea kuin persoonallisuuden muuttaminen onkin. KALEVI KIVISTÖ Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja. Ongelmana empatiavaje Viihtyisä englantilainen tv-katsomistila, jossa kannattaa kiinnittää huomio valaisimiin, tauluihin ja mattoihin.
6 – Nro 6 lokakuu 2017 ELÄKELÄINEN Seija Leivo Tampereen Eläkeläisistä, Jouko Pesonen Valkeakosken Eläkeläisistä, Ilkka Kotiranta Nokian Eläkeläisistä, sekä Maija-Liisa Karimäki Tampereen Eläkeläisistä vaihtoivat kuulumisia ennen eläkepoliittisen seminaarin alkamista. Ilkka Kotiranta kertoi tulleensa tilaisuuteen, koska hänestä on suuri epäkohta eläkeläisten köyhyys, sekä eläkeläisten verotuksellinen eriarvoisuus työssä käyviin nähden. – Suomessa 340 000 saa alle tuhat euroa eläkettä kuukaudessa. Sillä ei yksinkertaisesti tule toimeen. Jouko Pesonen totesi, että totta kai eläkeläisenä eläkeläisten asema kiinnostaa. – Pieneläkeläiset elävät suuressa taloudellisessa ahdingossa samaan aikaan kun pörssiyhtiöt jakavat omistajilleen valtavia osinkoja. Talousnobelistimme Bengt Holmström valitteli, ettei eläkerahastoissa ole rahaa vaikka siellä on 197 miljardia euroa. Eläkerahastojen varoja pitää käyttää eläkeläisten hyväksi eikä pörssikeinotteluun. Pesosen mielestä hillitön asevarustelu nielee Suomessakin tulevaisuudessa kymmeniä miljardeja euroja. – Presidentti Niinistö kävi alustavasti sopimassa Yhdysvalloissa asekaupoista, vaikka siitä ei meille julkisuudessa kerrottukaan. Joukon mielestä vastakkainasettelu työssäkäyvien, eläkeläisten ja nuorten välillä pitää lopettaa. – Niillä vastakkainasettelu puheilla peitellään vain muita todellisia yhteiskunnallisia ongelmia ja epäkohtia. Seija Leivo kuuluu yhdistyksen ohjelmaryhmään ja hän tanssi senioritanssiryhmässä. – Lähinnä esiintymisen vuoksi tulin, mutta totta kai eläkeasiat aina kiinnostavat. Itse jouduin juuri vähän aikaa sitten pulittamaan hammasremontista 600 euroa, kun kaksi hammasta laitettiin kuntoon. Kelan tuki ei kattanut edes toimistokuluja. Leivo epäilee pörssiyhtiöiden ottavan vallan sote-uudistuksen jälkeen, ja hinnat varmasti nousevat. – Sote-asiat huolettaa. Vaivat lisääntyvät pikkuhiljaa. Siksi pieneläkeläiset tarvitsevat halvat lääkkeet ja halvan hoidin. Se vuoden alussa maksettava 50 euron ”sakko” kelakorvauksista on jo monelle pieneläkeläiselle liikaa, että joutuu valitsemaan leivän ja lääkkeiden väliltä. Maija-Liisa Karimäki osallistui myös ohjelmaryhmän ja tanssiryhmän esityksiin tulin. – Itse olemme tienanneet eläkkeemme. Itse menin töihin heti koulun jälkeen alle 15-vuotiaana ja eläke alkoi karttua vasta kun täytin 23 vuotta, Karimäki muistutti. Tekstit ja kuvat: JUHA DRUFVA Lähes sata eläkeasioista sekä ohjelmatarjonnasta kiinnostunutta kokoontui maanantaina 11. syyskuuta Tampereella Tapiolan työväentalolle eläkepoliittiseen seminaariin. Eläkeläiset ry:n Pirkanmaan Aluejärjestön, Vasemmistoliiton Pirkanmaan Piirijärjestön sekä Tampereen Eläkeläiset ry:n järjestämän tilaisuuden teemana oli ”Lopetetaan eläkeläisköyhyys ja pienennetään tuloeroja.” Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö alusti aiheesta ”Suomalainen eläkejärjestelmä: kehitystä ja sopeutumista.” Edellisen kerran hän kertoi vierailleensa yhdistyksessä, kun yhdistys täytti 55 vuotta. Kivistön mukaan Suomen bruttokansantuote oli viime vuonna 213 miljardia euroa. Eläkerahastoissa on 197 miljardia euroa. – Jokainen sukupolvi maksaa osittain edellisen sukupolven eläkkeitä, eli työssä oleva sukupolvi vastaa osittain eläkkeellä olevien eläkkeistä, Kivistö totesi. Pirkanmaan Vasemmistoliiton puheenjohtaja ja Tampereen kaupunginvaltuuston jäsen Sinikka Torkkola esitteli puolueensa uutta eläkepoliittista ohjelmaa. Hänen mukaansa 1,5 miljoonasta eläkeläisestä kaksi kolmasosaa saa eläkettä alle 1 500 euroa kuussa. – Vasemmistoliiton tavoitteena on, ettei kenenkään kuukausieläke jää alle tuhannen euron. Puolisovähennyksestä tulisi luopua. Se nostaisi jopa 250 00 eläkeläisen tuloja. – Palkkaindeksiin sitominen voisi merkitä myös eläkkeiden laskua, kuten Ruotsissa on tapahtunut. Välittömänä uudistuksena eläkkeiden ja palkkojen verokohtelu tulisi yhtenäistää, Torkkola linjasi. TELA:n erityisasiantuntija Janne Pelkonen valotti, miksi työeläkerahoja sijoitetaan ja miten kertyneitä rahastoja käytetään. Hänen mukaansa tulevaisuudessa rahastoihin joudutaan turvautumaan yhä enemmän, joten niiden merkitys tulee kasvamaan. Senioriryhmä ”Salonkitanssijat” esittivät vauhdikkaita salonkitansseja. Tilaisuuden juonsi Tampereen Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Maire Kauhanen. Tampereella puitiin eläkepolitiikkaa Moni joutuu valitsemaan leivän ja lääkkeiden väliltä ”Totta kai eläkeasiat aina kiinnostavat.” Eläkepoliittiseen seminaariin osallistuivat Seija Leivo, Ilkka Kotiranta, Maija-Liisa Karimäki, Jouko Pesonen ja Sinikka Torkkola. Sinikka Torkkola (vasemmalla) ja Kalevi Kivistö olivat alustajina Tampereen Tapiolassa eläkepoliittisessa seminaarissa. ”Pieneläkeläiset elävät suuressa taloudellisessa ahdingossa samaan aikaan kun pörssiyhtiöt jakavat omistajilleen valtavia osinkoja. ”
Nro 6 lokakuu 2017 – 7 ELÄKELÄINEN Vanhustenhoidon lähtökohtana oli läpi vuosisatojen, että vanhukset saivat asua kotonaan samassa taloudessa useamman sukupolven kanssa. Jos jälkikasvu ei huolehtinut heistä tai olot olivat huonot, vanhus joutui lopulta laitoshoitoon, joista ensimmäisiä olivat seurakuntien ylläpitämät vaivaistuvat. Kaikkiin pitäjiin näitä ei kuitenkaan rakennettu. Vaivaistaloon ja myöhemmin kunnalliskotiin joutumista pelättiin. Kautta aikain talonisäntä ja emäntä ovat luovuttaneet tilan hoidon sille, joka sitoutui hoitamaan heitä. Uudenlaista köyhäinja vanhustenhoitoa ryhdyttiin pohjoismaisten esimerkkien mukaisesti suunnittelemaan Suomeen 1800-luvun lopussa. Vaivaishoidon tarkastaja Gustav Adolf Helsingiuksen ansiosta epäinhimillistä kylänkiertoja huutolaisjärjestelmää alettiin purkaa vähitellen. Vaivaistaloihin sijoitettiin mielisairaat, kroonisesti sairaat, vanhukset ja lapset, eli siis kaikki, jotka eivät syystä tai toisesta kyenneet itse huolehtimaan itsestään tai voineet turvautua lähiomaisiin. Vaivaistaloissa vallitsi kova kuri: köyhiä ja vaivaisia pyrittiin kovan kurin ja valvotun työnteon kautta opettamaan kunnon kansalaisiksi. Työntekoon olivat velvollisia kaikki vähänkin kykenevät. Janakkalan vaivaistalo oli omavarainen Maaseudulla vaivaistaloja perustettiin maatiloille, joiden töihin hoidokit ottivat osaa voimiensa mukaan korvaten näin saamansa hoidon. Janakkala rakensi vaivaistalon 1890-luvun alussa ensimmäisten kuntien joukossa. Janakkalan vaivaistalon alkuperäinen rakennus on säilynyt ja on nykyään suojeltavien rakennusten joukossa. Vuonna 1895 valmistunut vaivaistalo rakennettiin kunnan ostamalle Pelto-Tapailan tilalle. Tilaan kuului 245 hehtaaria maata, josta viljeltyä maata oli 33 hehtaaria ja viljelykelpoista maata 42 hehtaaria. Vaivaistalo oli omavarainen, ja antoi elannon kaikille asukkaille. Vaivaistalossa oli 40 hoitopaikkaa. Lisäksi oli ”houruinhuone” ja kolme huonetta käsittänyt sairashuone. Vuonna 1928 laitosta täydennettiin sairasosastolla, jossa oli jo 20 hoitopaikkaa ja 8 hoitajan asuntoa. Muutoinkin sairaanhoito sekä lasten ja vammaisten hoito alkoivat eriytyä muusta vaivaishoidosta 1900-luvun alkuvuosikymmenillä. Vanha vaivaishoitolaki korvattiin köyhäinhoitolailla 1922. Vaivaistalojen tilalle perustettiin kunnalliskoteja, joihin joutuminen oli edelleen häpeällistä. Varallisuus oli ratkaiseva tekijä vanhuksen elämän loppuvuosien laadussa. ”Kahvit ja muut ylellisyydet eivät ole välttämättömiä” Janakkalassa vaivaistalon asukit pääsivät nauttimaan pienistä uudistuksista vähitellen; lokakuun 1907 kuntakokouksessa päätettiin, että vaivaistalon asukit saavat päivittäisen kahvihetkensä. Vielä vaivaistalon vihkiäispuheissa 14.10.1895 asukkaat saivat kuulla, miten Kahvit ja muut ylellisyydet eivät ole välttämättömiä teille, voitte siis haitatta olla niitä ilman. Tyytykää siis kohtuulliseen ja ruumista vahvistavaan ruokaan! Vaivaistalosta karkailut olivat arkipäivää; ilmoituksia karanneista hoidokeista oli myös paikallisissa sanomalehdissä. Vuonna 1911 vaivaistaloon päätettiin palkata erillinen mielisairaiden hoitaja, jota tuolloin houruinhoitajaksi kutsuttiin. Karanneissa oli niin muistisairaita kuin mielisairaita, joiden valvomiseen kunta päätti vihdoin palkata oman hoitajan. Entä millaiselta Janakkalan uusi ja kovasti kehuttu vaivaistalo näytti Hämeen Sanomien toimittajan silmin vuonna 1896? Suuri sali on lautaseinillä jaettu 10:neen pieneen kahden miehen asuttamaan kamariin, joihin eri lasi jokaiseen johtaa aiwan riittämän walon. Keskellä salia kamaririwien wälissä on leweä käytäwä, jonka keskellä kaksi pitkää pöytää wiittaawat siihen, että sitä käytetään m. m. ruokailupaikkana. Enin herätti huomiotamme huoneessa kauttaaltaan vallitsewa siisteys ja puhtaus. Pöydät oikein kiilsiväät pyyhkeitten wiime pitelystä, samoin lattia. (Hämeen Sanomat 15.2.1896) TUULA VUOLLE-SELKI Lähteenä käytetty: Peltola, Jarmo, Janakkalan historia 1866-2014: Pääradan ja Kolmostien kunta. Janakkalan kunta, 2015. Hämetär -lehti 22.10.1907, Hämeen Sanomat 15.2.1896, Hämeen Sanomat 7.9.1895, Kansan Lehti 18.10.1895, Hämeen Voima 19.9.1911. http://www.oamk.fi/epooki/2016/vanhustenhoidon-historia/ Vaivaistuvasta vanhainkotiin Janakkalan vanhainkodin julkisivu 2008. Museovirasto, kuvaaja Anu Laurila 2008.
8 – Nro 6 lokakuu 2017 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n Multian ja Keuruun yhdistykset yhdistyivät kolme vuotta sitten. Multian yhdistys perustettiin 1975. Tällä hetkellä yhdistyksessä on 23 maksavaa jäsentä, joista puolet on multialaisia, ja toinen puoli keuruulaisia. Parhaimmillaan Multian yhdistyksessä oli yli 70 jäsentä. Jorma Hämäläinen on ollut Multian yhdistyksen puheenjohtajana 14 vuotta. – Uusia puheenjohtajaehdokkaita ei ole ilmaantunut. Eläkeliitto on tällä seudulla niin voimakas, että meillä on kova työ saada porukkaa toimintaan mukaan. Yhdistyksemme iäkkäin jäsen on 95-vuotias ja nuorin 63-vuotias. Hämäläisen mukaan kaikki yhdistykset ukkoontuvat. – Edes metsästysseuraan ei tahdo saada nuoria jäseniä. Jotain yhdistystoiminnan lamasta kertoo se, että Jyväskylän rallin pikataipaleilla järjestysmiehinä olivat eläkeläiset, vaikka katsojia ikäjakautuma oli laidasta laitaan. Kyllä se minusta on aika riskaapelia hommaa, jos eläkeläiset joutuvat olemaan rallikisoissa järjestysmiehinä. Työuransa Jorma Hämäläinen teki VR:n palveluksessa. – Olin VR:llä töissä 26 vuotta, josta suurimman osan aikaa konduktöörinä. Vuonna 1989 jäin eläkkeelle ja 1992 liityin Eläkeläiset ry:n. Porvoossa aloitin työurani, sitten jatkoin Helsingissä ja Jyväskylässä, josta muutin Haapamäelle ja sieltä Mänttä-Vilppulaan. Elisa Hämäläinen valmisti yrittäjänä vapaa-ajan asusteita 19 vuotta. Hänen mukaansa Multialla on mukava asua, sinne vetää rauhallisuus ja liikennevalottomuus. – Onhan sen oltava hyvä paikka, koska Kalevi Kivistölläkin on siellä kesämökki, Elisa naurahtaa. Eila Laaksonen oli apteekissa lääketyöntekijänä vähän yli 50 vuotta. – Vuonna 1958 menin ensimmäisen kerran apteekkiin töihin ja vuonna 2007 jäin eläkkeelle. Eila talvehtii Etelä-Afrikassa Multia sijaitsee läntisessä Keski-Suomessa 60 kilometrin päässä Jyväskylästä. Liikenteellisesti Multia on Jyväskylä-Vaasa valtatien 18 ja Kangasala-Kärsämäki kantatien 58 risteyskohdassa. Multialla on tilaa temmeltää, koska 765 neliökilometrin kunnassa on 1650 asukasta, eli kaksi ihmistä neliökilometrillä. Se onkin yksi harvimmin asutuista kunnista. Se on vielä itsenäinen kunta, vaikka siellä on enää 1 700 asukasta. Keskustelu Multian kunnan liittämisestä Keuruuseen on lopahtanut. Pinta-alaltaan Multiaa kaksi kertaa suuremmassa Keuruun kaupungissa on 10 000 asukasta. Tapaamispäivänämme 3. elokuuta Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Martti Korhonen kommentoi Kansan Uutisten verkkolehdessä Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtajan Riikka Moilasen (kesk.) siirtymistä Pihlajalinna Oulu Oy:n toimitusjohtajaksi. Multialla ja Keuruulla on Jorman mukaan sote-keskustelu ollut melko laimeaa. – Sote on ollut vuosikausia sellaista soutamista ja huopaamista, että mitä siitä voi tosiasiassa tulla. Eila Laaksosen mielestä on vaikea uskoa, että sosiaalija terveyspalveluja pieneläkeläiselle parannetaan, puhuttiinpa sote-uudistuksesta kuinka kauniisti tahansa. – Tosin olen koko sotesta ihan pihalla, koska olen talvehtinut jo seitsemän talvea Etelä-Afrikassa. Eila kertoo, että hänen mieskaverinsa meni seitsemän vuotta sitten pystyttämään savusaunaa entisen työkaverinsa avuksi, joka oli asunut Etelä-Afrikan Umkomaasissa jo 40 vuotta. Pieni Umkomaasin kaupunki sijaitsee Etelä-Afrikan itärannikolla, Intian valtameren rannalla vajaa 40 kilometriä etelään 2,7 miljoonan asukkaan Durbanista. – Lähdin mukaan primadonnaksi. Ihastuimme paikkaan niin, että olemme siitä lähtien menneet sinne lokakuussa ja palanneet Suomeen huhtikuussa. Multialla vapaaehtoistyö hyvässä mallissa Jorma Hämäläisen mukaan Multian terveyskeskuksessa on lääkäri kahtena päivänä viikossa, mutta Keuruulla joka päivä. Päivystys on viikonloppuisin Jyväskylässä. Sinne on matkaa 62 kilometriä. Multialta Keuruulle on 20 kilometriä. Keuruulla on ollut jo pitemmän aikaa lääkäripula. Multian palokunnalla on ensivasteauto, jossa pystytään elvyttämään, ambulanssi tulee Keuruulta tai sieltä, missä se sattuu hälytyksen aikana olemaan. – Olen saanut terveydenhuollossa ne palvelut, mitä olen tarvinnut. Jyväskylään rakennetaan uutta keskussairaalaa. Siellä ei tarvitse olla toisten kanssa samassa huoneessa, koska sinne tulee yhden hengen potilashuoneet, Jorma sanoo. – Vanhusten laitoshoitopaikkoja Multialla on vähän. Laitospaikkoihin jonotetaan. Näillä perukoilla on voimissaan se vanha perinteinen ajattelu, että ”vaivaistaloon” ei mennä vaikka mikä olisi. Vaivaistalo alkaa jo monen mielestä rivitalosta. Minä lähden laitoshoitoon sitten, kun saan pyöreän huoneen ja sen lisäksi vaadin huoneeseen karaokelaitteet, Eila naurahtaa. Vapaaehtoistyö vanhusten parissa on Jorman mukaan Multiassa melko hyvässä mallissa. Vapaaehtoiset ulkoiluttavat vanhuksia, lausuvat runoja, esittävät musiikkia, paistavat lettuja ja makkaroita. – Kotirannassa on vanhusten asuntoja ja Poukama on vanhainkoti. Multian keskustasta on pisin matka Nikaranperälle, jonne on 40 kilometriä. Kyllä tietenkin menovettä ja työaikaa kuluu, jos hoitaja käy siellä katsomassa yksinäistä vanhusta kolme kertaa vuorokaudessa, Jorma sanoo. JUHA DRUFVA Rauhallisuus ja liikennevalottomuus viehättää multialaisia Keuruun 250 vuotta vanhan kirkon edessä Jorma ja Elisa Hämäläinen sekä Eila Laaksonen. Kuva: Juha Drufva
Nro 6 lokakuu 2017 – 9 ELÄKELÄINEN Anna Eskola Anna on järjestön uusi aluetyön suunnittelija. Tehtävä on uusi, ja Annan työn painopiste on erityisesti alueiden ja yhdistysten työn tukemisessa. Hänen vastuullaan on muun muassa kevättalvella järjestettävä aluekierros, sekä uutena työsarkana yhdistysten kanssa tehtävät ”yhdistysverstaat”. Niissä tullaan miettimään erilaisia keinoja kehittää yhdistysten toimintaa sekä parantaa näkyvyyttä ja jäsenhankintaa. Anna Eskola on toiminut aiemmin Vantaan kaupungilla tiedottajana. Hänellä on vahvaa osaamista kansalaisjärjestöjen tiedottamisesta ja kampanjoinnista. Anna Autio Anna on järjestön uusi jäsenvastaava. Hänen vastuullaan ovat jäsenyyteen liittyvät asiat, kuten jäsenrekisterin ja lehtirekisterin ylläpitäminen, sekä kurssien ja tapahtumien ilmoittautumiset. Hän myös palvelee yhdistyksiä yhdistysrekisteri-ilmoituksissa, jotka ovat syyskokousten jälkeen ajankohtaisia. Anna on myös se henkilö, joka vastaa ensimmäisenä järjestön puhelimeen. Anna Autiolla on vahva järjestötausta, ja hän siirtyy eläkeläisten palvelukseen pioneeriliiton järjestösihteerin tehtävästä. Jouni Ahonen Jouni toimii Verkko ja vempaimet haltuun -hankkeen koordinaattorin sijaisena. Hän vastaa suosittujen ”nettitreffien” järjestämisestä, ja Jouniin voi olla yhteydessä jos haluaa tätä toimintaa omaan yhdistykseen. Järjestön tavoitteena on vahvistaa jäsenten valmiuksia verkossa asiointiin ja verkossa vaikuttamiseen. Jouni Ahonen on toiminut Eläkeliitossa vastaavissa tehtävissä, ja hän on järjestänyt eläkeläisille erilaisia koulutuksia tietokoneiden käytöstä ja hyödyistä. Olemme iloisia, että saimme Jounin lyhyellä varoitusajalla meille töihin. Uusia työntekijöitä Eläkeläiset ry:ssä – Rauha ei ole itsestäänselvyys. Se vaatii meiltä asennetta ja tahtoa elää sovussa ja suvaitsevaisina lähimmäistämme kohtaan. Näin avasi Kaisu Mäkinen syyskuun 21. päivänä Keravan kirjastossa Keravan Eläkeläiset ry:n rauhanpäivän tapahtuman. Kirjastoon kokoontui satapäinen joukko niin nuoria kun vanhempiakin ihmisiä viettämään kansainvälistä rauhanpäivää. – Ajatus rauhan päivän viettämisestä syntyi Vuokatissa Eläkeläiset ry:n kesäpäivillä kun kuuntelimme Merja Kyllösen koskettavaa puhetta siitä, minkälaisessa konfliktija asevarustelumaailmassa elämme, kertoi Keravan yhdistyksen puheenjohtaja Maila Hölttä. – Kyllösen puhe vaikutti meihin, koska tilanne maailmanlaajuisesti on huolestuttava ja vihapuhe Suomessa nostanut vahvasti päätä. Köyhiä perheitä, iäkkäitä sekä Suomeen muuttaneita ihmisiä asetetaan toisia vastaan kun puhutaan, kenelle Suomessa tukea riittää. Mutta mitä vaatii kiihtyvä asevarustelu ja sotilaallinen liikehdintä, siitä emme kuule emmekä tiedä. –Pakolaisten tulo tuo pelkoa, mutta meillä on mahdollisuuksia auttaa ja nähdä asioita myös toisin jos niin haluamme, siksi päätimme että teemme tapahtuman rauhan hyväksi emmekä pelkästään puhu, kiteyttää Maire Hölttä. Tapahtuman avasi Keravan Sompion koulun 4. musiikkiluokan kuoro opettaja Mira Visurin johdolla. Keravan Eläkeläiset ry:n musiikkiryhmä Rehevä ja Rautainen esitti rauhanlauluja ja Kontulan Eläkeläiset ry:n monikulttuurinen liikuntaryhmä Lauttaralli-tanssin. Keravan yhdistyksen Kaisu Mäkinen luki Nazim Hikmetin herkän runon Ihmisten enemmistöstä sekä Kosti Sirosen Martin Luther King in Memoriam. Keravan kaupungin valtuuston jäsen bangladeshilainen Shamsul Alam piti puheen rauhasta ja muistutti kuulijoita rohingya-muslimien juuri meneillä olevasta inhimillisestä katastrofista. – Meillä jokaisella on rooli siinä, minkälaista maailmaa ympärille luomme, miten lähimmäisiä ja myös vieraampia ihmisiä kohtelemme. Ottamalla Suomeen muuttaneita ihmisiä mukaan kansalaisjärjestön toimintaan, opetamme samalla demokratiaa ja vaikuttamisen tärkeyttä. Olemme jo nähneet, miten kotimaihinsa palaneet pakolaiset ovat vieneet mukaan suomalaista demokratiaa ja toimintatapoihin muutosta konfliktien repimiin yhteiskuntiin. Se, jos mikä on rauhantyötä, kertoi Eläkeläsiet ry:n tervehdyksessä monikulttuurisuustyön suunnittelija Eva Rönkkö. Rauhanpäivän tilaisuus päättyi vapaaseen keskusteluun kahvitarjoilun ääressä. Järvenpääläiset Yona Modoi ja Tarja Felin ottivat vastuulleen tarjoilut. Kuubasta Suomeen muuttanut Yona leipoi tapahtumaan kotoisia afganistanilaisia bolonia piirakoita. Keskustelujen lomassa sai katsoa kuvia somaliasta. Kuvat oli kerännyt Sinikka Salminen Somaliassa vietettyjen vuosien aikana. – Oli kova työ, että saimme väen liikkeelle, mutta se työ kannatti, todisti Maila Hölttä tyytyväisenä tapahtumasta. – Ehkä näin voimme omalta osalta vähentää turhanpäiväisiä törmäilyjä, joita edelleen meidän kaduilla tapahtuu. EVA RÖNKKÖ Ajatus Keravan rauhanpäivän tapahtumasta syntyi Vuokatin kesäpäivillä ”Rauha vaatii suvaitsevaisuutta ja tahtoa elää sovussa” Anna Eskola Anna Autio Jouni Ahonen Keravan Sompion koulun 4. musiikkiluokan kuoro avasi tapahtuman.
10 – Nro 6 lokakuu 2017 ELÄKELÄINEN Onni Varis Lauritsalan Eläkeläiset ry:stä on ollut kolme vuotta Alzheimerin tautia sairastavan vaimonsa omaishoitajana. Alussa vaimo oli kotona kahdeksan viikkoa ja hoitokodissa kaksi viikkoa. – Se kävi liian raskaaksi, vaikka luulin aluksi jaksavani. En osannut arvioida, miten raskasta omaishoitajana oleminen on. Esimerkiksi nukkumisrytmi sotkeutuu pahasti, kun on oltava valppaana 24 tuntia vuorokaudessa. – Myös Alzheimerin tautia sairastavan ihmisen persoona muuttuu pikkuhiljaa. Se on sellaista pientä valittamista ja itkun tihertämistä, kun potilas ymmärtää oman tilanteensa. Nyt vaimo on kaksi viikkoa kotona ja kaksi viikkoa hoitokodissa. Varis kertoo, että Lappeenrannan seutu on kokeilualuetta, missä sosiaalija terveysalan henkilökunta yrittää parhaansa mukaan kehittää hoitomenetelmiä, mutta kun rahaa ei ole riittävästi, on hoitajia liian vähän. – Esimerkiksi hoitajan tulo aamuisin ei täsmää, kun hoidettavana on paljon yksinasuvia. Onni Varis huomasi vaimonsa sairauden ensi oireet viisi vuotta sitten. – Hänen kätensä alkoivat ajoittain vapista. Ensin epäilin Parkinsonin tautia, ja tilasin lääkäriajan. Tutkimuksissa todettiin levykappaletauti, joka liittyy Alzheimeriin ja vie jalat. Vielä hän pystyy liikkumaan rollaattorilla. Vaimo on kolme vuotta Onnia nuorempi, syntynyt 1940. – Harrastimme paljon liikuntaa emmekä tupakoineet. Vaimo hiihti vähintään 500 kilometriä talvessa, minä parituhatta kilometriä. Vaimoni oli töissä Kaukaan tehtailla kahdeksan vuotta ja sen jälkeen Mäntylän sairaalassa sairaala-apulaisena. Hän jäi syövän takia eläkkeelle 2001, mutta toipui syövästä hyvin. Hänen isänsä suvun puolelta on samantapaisia Alzheimerin taudin oireita, Onni Varis kertoo. Hänellä itsellään puolestaan oli 1994 valtimopullistuma aivoissa sekä sydäninfarkti. Valtimopullistuman leikkaus onnistui. Hoitopaikoista on tehtävä viihtyisiä Variksen pariskunnalla on kaksi tytärtä ja poika, jotka ovat syntyneet vuosina 1960–62. –Vanhin tytär asuu ”ulkomailla” Lemillä sekä poika ja tytär Lappeenrannassa. Heiltä saan aina tarvittaessa hoitoapua. –Yhdistyksemme kerhopäivä on tiistaisin ja bocciaa pelaamme maanantaisin. Molempina päivinä on hoitaja vaimoni luona kaksi tuntia. Etelä-Karjalan sosiaali-ja terveyspiiri Eksotelta hoitaja maksaa 16 euroa tuntia ja yksityisellä puolella 30 euroa tunti. Yksityisellä puolella fysioterapeutti maksaa 60 euroa tunti. Suurin omaishoitajakorvaus on 700 euroa kuukaudessa, josta veroa menee 35 prosenttia. Nyt korvaus pudotettiin alle 500 euroon. – Eksotella ei potilastiedot tahdo kulkea, vaikka toimistojen väli ei ole kuin kymmenen metriä. Muuten sieltä on hyvin otettu yhteyttä ja olemme saaneet kohtalaisesti apua tarvittaessa. Ambulanssitoiminnot sen sijaan ovat lähinnä päin peetä. Ambulanssi ei ota kyytiin, jos potilas ei ole kuolemankielissä. Suoritusportaassa ei Eksotessa ole mätää, vaan virkamieskunnassa tökkii. Onni Varis oli kahdeksan vuotta sihteerinä Lauritsalan eläkeläisissä. – Omaishoitajalla ei jää aikaa järjestötyöhön. Varapuheenjohtaja olen, koska siinä ei ole niin paljon tekemistä. Julkisivuja rakennuslautakunnassa olin useamman kauden sekä poliisipiirin neuvottelukunnassa. Onni Varis kehottaa tarkasti miettimään, jaksaako toimia omaishoitajana. Omaishoitajan arki on täynnä yllätyksiä ja taustatuki pitää varmistaa, eikä lapsia saa kuormittaa asialla liikaa, ettei synny noidankehää, jossa jokainen väsyy. – Elämä on rytmitettävä tarkasti, eikä pidä liikaa yksin kantaa taakkaa. Vanhusten hoitopaikkoja on kiireesti lisättävä ja tehtävä hoitopaikoista viihtyisiä. Hovinpellon hoitokodin ruokasali on kuin heinälato, helkkarin korkea kolossi. Tuntuu kuin siellä olisi heinätalkoissa syömässä. Ruokailu on vanhuksille tärkeä päivittäinen tapahtuma ja ruokailuympäristön on oltava rauhallinen ja viihtyisä. JUHA DRUFVA Omaishoitajan on varmistettava taustatuki, ettei jää kantamaan raskasta taakkaa yksin Onni Varis meni Saimaan kanavatyömaalle vuonna 1965 maanmittaustöihin, kun kanavan uusimistyöt käynnistyivät toden teolla. Tuolloin kanavan suunnittelusta vastasi tieja vesirakennushallituksen alaisuudessa toimiva Saimaan kanavan rakennustyö -niminen organisaatio ja lukuisat eri urakoitsijat toteutuksesta. – Kanavan rakennusajan olin mittaushommissa ja kuskailin luotseja. Vuodesta 1977 olin sulkumestarina, josta virasta jäin eläkkeelle 58-vuotiaana vuonna 1995. En minä tällä koulutuksella olisi parempaa työtä saanut. Sulkumestarin työ oli itsenäistä, työn tekemiseen ei tullut kukaan puuttumaan. Vuorotyötähän se tosin oli. – Esimerkiksi hinaajan työntämään proomuun mahtuu halkoja 4 500 irtomottia, eli parisataa rekkalastillista kerralla. Eli vesiteitse rahdin kuljettaminen on huomattavasti ekologisempaa ja turvallisempaa kuin kumipyörien päällä. Mutta kustannuslaskelmat ovat ihmeellisiä. Tällä hetkellä tavaraliikenteen määrä kanavalla on noin kaksi miljoonaa tonnia vuosittain, pääasiallisesti metsäja kaivannaisteollisuuden tuotteita. Silti sanotaan, että kanava ei ole oikein kannattava. – Juustilassa oltiin elokuun 5. päivänä 1968, kun presidentti Kekkonen tuli kanavan avajaisiin. Serkun kanssa hypättiin laivaan, jossa Kekkonen oli ja ajettiin pari sulunväliä. Juustilassa oli avajaisjuhlissa yli 200 kanavanrakentajaa, Onni muistelee. JUHA DRUFVA Sulkumestarina Saimaan kanavalla Onni Varis työskenteli 18 vuotta sulkumestarina Saimaan kanavalla. Kuva: Juha Drufva ”En osannut arvioida, miten raskasta omaishoitajana
Nro 6 lokakuu 2017 – 11 ELÄKELÄINEN Tuula-Liina Varis ”O nko myös valheitten vapaus suotava?” kysyi Bertolt Brecht 30-luvulla, kun natsit saivat vallan Saksassa. On hyvä muistaa, että Adolf Hitler ei kaapannut valtaa, Saksan kansa antoi demokraattisissa vaaleissa hänelle kuin tarjottimella tilaisuuden tuhota sen järjestelmän, jonka ansiosta hän itse pääsi valtaan. Kansan suosion hän saavutti valehtelemalla ummet ja lammet Saksan loistavasta tulevaisuudesta, mikäli arjalaisia ja heidän maataan pääse saastuttamaan juutalaisten ja muiden ali-ihmisten myrkyllinen veri. Lopputuloksen tietää koko maailma – uusnatseja lukuun ottamatta. He kiistävät holocaustin ja monet muutkin natsien hirmuteot. Se on tietoista valehtelemista, mutta sillä on tehoa: AFD-puolue sai merkittävän kannatuksen vaaleissa, ja nyt – ensimmäistä kertaa sodan jälkeen – natseilla on edustus Saksan parlamentissa. USA:n ja Pohjois-Korean valtionpäämiehet haukkuvat ja uhkailevat toisiaan kuin piharakit. Molemmat twiittaavat ahkerasti ja valehtelevat minkä kerkiävät. Donald Trumpilla oli jo vaalitaistelussa apunaan netissä oma valhemediansa Breitbart-sivusto, joka syytää propagandaansa minkään estämättä. Hätkähdin toden teolla, kun Hesarissa (HS 30.9.) paljastettiin, että Suomen ylioppilastutkintolautakunta on käyttänyt tuon valhemedian aineistoa ylioppilaskokeessa. Hälyä on herättänyt myös Ruotsi, joka salli sananvapauden nimissä uusnatsistisen Pohjoisen vastarintaliikkeen pääsyn mainostamaan itseään kuuluisille Göteborgin kirjamessuille. Monet suomalaiset kirjailijat peruuttivat osallistumisensa messuille sen takia, toiset taas vetosivat sananvapauteen ja osallistuivat. Väkivaltaisia mellakoita syntyi, mitä osattiin odottaakin, kun toisena osapuolena on liike, jonka ”isänmaallisuuden” ainoa sisältö tuntuu olevan rähinä ja väkivalta. Tosiaan on aiheellisesta kysyä: Onko myös valheitten vapaus suotava? Eivät suomalaisetkaan puhtaita pulmusia ole. Meille on syötetty kaunisteltua ja vääristeltyä tietoa jopa omasta historiasta, varsinkin sotien ajalta. Onneksi 100-vuotisjuhlan kunniaksi monet merkittävät tutkijat ovat alkaneet purkaa näitä historian myyttejä kirjoissaan, jotka ovat kaikkien saatavilla. Totuus ei ole miellyttävä, mutta juuri siksi se on tärkeä tietää. Internet on avannut esteettömän valehtelemisen ja sillä hyötymisen kanavan muillekin kuin poliitikoille. Minäkin saan joka päivä sähköpostiini viestejä eri maailmankolkista, joissa minulle on varattuna miljoonittain rahaa, jos avaisin viestin ja noudattaisin ohjeita. Nettishoppaajan on oltava varovainen, sillä huijareita riittää. Erilaisia uhkaus-, varoitus-, ja lupausviestejä lähetetään yhä enemmän myös pankkien ja puhelinoperaattorien nimissä. Kun tämän roskan määrää vain kasvaa, ilmeisesti on joukoittain ihmisiä, jotka astuvat ansaan. Netissähän voi esiintyä minkälaisena valepersoonana hyvänsä. Keksitty persoona, ns. Enkeli-Elisa, joka oli tehnyt itsemurhan koulukiusaamisen takia, paljastui aika nopeasti huijaukseksi ja sai aikaan julkisen kohun. Nyt tuntuu, ettei mikään palomuuri pysty estämään edes vaarallisimpia huijareita, jotka vilpillisin keinoin vikittelevät pikkutyttöjä ja -poikia. Valtionpäämiehiä ja parlamentin jäseniä ei ainakaan Suomessa saa sanoa valehtelijoiksi, siitä on Suomen eduskunnalla oikein sääntö. Moni poliitikko on kuitenkin jäänyt kiinni valheesta, ei vähiten niissä puolueissa, jotka istuvat hallituksessa. USA:ssa keksittiin Trumpin valheitten kiistämiseksi termi vaihtoehtoinen totuus, ja tuntuu, että sama termi alkaa pikkuhiljaa kotiutua Suomeenkin. Niinpä, elämme kuulemma ”totuuden jälkeistä aikaa”: kun ei totuutta enää ole, ei voi olla valhettakaan. Pikkuvilpistä ei kukaan piittaa, mutta isoja muutoksia saadaan aikaan vain isoilla valheilla. ”Suuret kansanjoukot ottavat uskoakseen helpommin ison valheen kuin pienen”, tiesi Hitler – omasta kokemuksestaan. Tulipa kerrankin sanoneeksi totuuden. Valehtelemisen vapaus Eläkeläiset ry:n Jäsenmatka Pietariin 1.-3.10. 2018 Osallistuja voi valita joko yhden yön matkan tai kahden yön matkan Matkaan sisältyy: • junamatkatHelsinki-Pietari-Helsinki2.lk(Helsingistä3h25min) • majoitushyvätasoisessahotellissa • paikallisbussikuljetuksetPietarissa • päivittäinenlounas • ohjelmallinenfolklore-/kasakkashow/illanviettoillallisineen1.10. • suomeksiopastetutretket(yhdenyönolevat/2retkeäja2yötäolevat/3retkeä) • suomalaistenvenäjänkielistenmatkanjohtajienpalvelutkokomatkanajan Junaan voi nousta myös Lahdesta, Kouvolasta ja Vainikkalasta. Retkikohteitaesim.(osallistujatvoivatvalitamieluisimman/mieluisimmat) –Eremitaasi,Jusupovinpalatsi,jokilaivaristeily,Faberge-museo Molemmissavaihtoehdoissakaupunkikiertoajelukuuluuhintaan,kahdenyön matkaanlisäksikäyntiGrandMaket-pienoismallimuseossa. Matkallelähtijällätuleeollavoimassaolevapassi(huom.voimassa6kuukautta matkanjälkeen)sekäviisumi. HinnatilmoitammejoulukuunEläkeläinen-lehdessä.Varauksiaaletaanottaavastaan vuonna2018keväällä.Mukaanmahtuu200–300matkalaista. Vastaavamatkanjärjestäjä:
12 – Nro 6 lokakuu 2017 ELÄKELÄINEN Kesällä 1968 uransa aloittanut Markku Aro, 67, on Suomi-viihteen kestosuosikkeja. Maailma muuttuu, trendejä tulee ja menee, mutta Nokian pojan vanhoissa hiteissä on taikaa, joka kestää. – Olen levyttänyt melodisia kappaleita. Ehkä siksi monet niistä ovatkin evergreenejä, Aro sanoo. Kuudella eri vuosikymmenellä suomalaisia tanssittanut laulaja on tavoilleen uskollinen; tien päällä lähes aina. Jatkuva reissaaminen ympäri maata säässä kuin säässä vaatii kuitenkin veronsa ja käy fysiikan päälle. – Sydän oireili joitakin vuosia sitten. Sydämeen tuli ylimääräisiä lyöntejä. Se tiesi viikon sairaalareissua ja lepoa. Nyt kaikki on kunnossa. Aron lonkkaan on uusittu nivel kaasujalan puolelta. –Kaasujalassa oli kulumaa, mutta leikkaus onnistui hyvin. Iskias muistuttaa itsestään silloin tällöin ja buranaa täytyy joskus ottaa. Aro tähdentää, että laulajan tie on sekä ruusuinen että kivinen. Leipänsä saisi varmasti helpommin jostain muusta ammatista. –Laiskalle ihmisille nämä hommat eivät sovi. Ahkeruutta tarvitaan, kovaa ja rehellistä työtä. Lisäksi on huolehdittava kunnosta. Aro onkin nuoresta pitäen liikkunut säännöllisesti. Hän pelaa golfia ja tennistä, käy salilla. Kun hän tekee golfkentällä täyden kierroksen, se tietää reilun kymmenen kilometrin kävelylenkkiä. – Tässä iässä on pidettävä lihakset kunnossa. On käveltävä paljon ja keskivartalon lihakset tarvitsevat nekin treeniä, jotta ryhti säilyy. Laulaja tähdentää, ettei oman kehon tarkkailu voi kuitenkaan mennä liiallisuuksiin. – Nykymaailma on aika ihmeellistä. Moni tarkkailee kaiken aikaa omaa lihaansa. Henkinen kunto unohtuu, sielun sivistys. Kun Puputista tuli Aro Entä kuinka kaikki alkoikaan Markku Puputin uralla? Hän aloitti esiintymiset Nokialla jo 1960-luvun puolessa välissä. Beatlesin innoittamana hän perusti kavereittensa kanssa popbändin, joka soitti nuoruuden innolla koulujen hipoissa. Eräänä iltana Puputti sattui laulamaan myös Nokian Kerholassa iskelmälaulukisassa. Paikalle oli saapunut managerilegenda Tauno Suojanenkin, joka oivalsi heti uuden solistin lahjat ja niin Puputti pääsi Kristiina Hautalan kiertueelle kakkossolistiksi kesällä 1968. – Kristiina oli huipulla ja suosittu. Meillä oli kiertueella energinen porukka ja opin uusia asioita, Aro kertoo. Kesällä 1968 aloitteleva laulaja kävi Helsingissä rakentavia keskusteluja myös levymoguli Toivo Kärjen kanssa ja Markku Puputista päätettiin tehdä Markku Aro. –Tiesin nyt, mitkä ovat vahvuuteni ja mitä kaikkea minulta odotetaan. Taisi muuten olla juuri Kärki, joka sanoi, ettei tanssiyleisön maku muutu miksikään sadassa vuodessa. Kannattaa siis pitää perinteet kunniassa. – Tätä ohjetta olen noudattanut näihin päiviin asti. Ensilevy heti megahitti Markku Aron ensilevy Käyn uudelleen eiliseen on vapaa käännös Engelbert Humperdinckin hitistä Les Bicyclettes De Belsize . Kappale ilmestyi Aron tulkitsemana syksyllä 1968 ja nousi seuraavana vuonna listoille. Laulu soi radiossa päivittäin jääden pysyväisesti iskelmiä rakastavan yleisön sydämiin. – Oli hienoa saada uran alkuun tämä kappale, Aro sanoo. Sittemmin hänen hittiputkensa jatkui näyttävästi. Melodiset tunnelmapalat, kuten Etsin kunnes löydän sun, Oma kultasein ja Ollaan lähekkäin vahvistivat nokialaisen asemaa solistiemme ykköskaartissa. Mikä laulamisessa kiehtoo keikkamiestä aina vaan? Eivätkö Suomi-lavat ole jo läpikotaisin tuttuja? – Laulaminen on minulle suuri nautinto. Voidaan puhua hienosti kutsumuksestakin. Aro ei tunne lainkaan monelle artistille ominaista ramppikuumetta. Solistin tarvitsee olla lavalla vain oma itsensä. ”Laulaminen on minulle suuri nautinto. Voidaan puhua hienosti kutsumuksestakin.” Ikuinen naapurin poika Käyn uudelleen eiliseen. Etsin kunnes löydän sun. Keskiyön aikaan. Markku Aro on monelle silkkaa nostalgiaa, solistien ykkönen. Hän on säilyttänyt uskollisimmat faninsa läpi vuosikymmenten. – Eläkeläisiä käy keikoillani paljon. Heidän kanssaan aina mukava vaihtaa kuulumisia, sanoo viisikymmenvuotisen uran tehnyt Markku Aro. Kuva: Kari Kumpulampi
Nro 6 lokakuu 2017 – 13 ELÄKELÄINEN • Syntyi 3.2. 1950 Mouhijärvellä. • Perheellinen, asuu ja elää aviossa Nokialla. • Toisen polven karjalainen, vanhemmat olivat kotoisin Kannakselta, Sakkolasta. • Työskennellyt ammattisolistina 50 vuotta, satojen levytysten ja tuhansien keikkojen mies. Julkaissut 22 albumia. • Kiertää maata Diesel-orkesterin kanssa. • Palkittiin Iskelmä-Finlandialla viime heinäkuussa Tapsan tahdeilla. • Edusti Koivistolaisten kanssa Suomea Euroviisuissa Dublinissa keväällä 1971 Rauno Lehtisen kappaleella Tie uuteen päivään, sijoitus oli kahdeksas. • Levytti ja keikkaili vuonna 2002 myös Pojat-orkesterissa, jonka muut jäsenet olivat Danny ja Tapani Kansa. • Kuuntelee mieluiten vanhaa tanssimusiikkia, suosikkiasema on Pispalan Radio. – Kaikki nämä vuodet, jotka olen saanut elää lavoilla tanssikansan parissa, ovat olleet upeita. Hän viettää ensi vuonna uransa 50-vuotisjuhlia. – Mielessäni on käväissyt vinyylin teko. Levy sisältäisi hittejäni. Keikkailua höllennän. Jos tanssiväki minut hyväksyy ja kysyntää on, laulaminen silti jatkuu. Vuodet liian lyhkäisiä Vailla tähden elkeitä esiintyvä Markku Aro, ikuinen naapurin poika Nokialta, on pystynyt keikkailemaan lähes keskeytyksettä koko uransa ajan. Mikään nuori ja menevä en onneksi koe olevani. Parta kasvaa turhan nopeasti ja vuodet tuntuvat ehdottomasti liian lyhkäisiltä, Aro tuumailee. Omaa ääntään hän luonnehtii näin: – Ääneni on syventynyt ja tummunut vuosien myötä, kuten pitääkin. Lauluun on tullut elämänkokemusta mukaan. – Ylärekisteri on hieman laskenut, mutta pääsen silti yhtä korkealle kuin ennenkin. Arjen filosofiansa Aro kiteyttää muutaman vuoden takaisessa radiohitissään Kestän mitä vaan. Tässä Esa Niemisen säveltämässä ja Sinikka Svärdin sanoittamassa kappaleessa nokialainen laulaa: ” Minä kestän mitä vaan/ oon luotu taistelemaan/ elämän palapelin koonnut aina uudestaan.” KARI KUMPULAMPI Vanha tanssimusiikki kiehtoo Syvältä ja rauhallisesti Markku Aron ikimuistoisimmat hitit ovat jo vuosien takaa. Tänä päivänä radioissa soi koskettava Muistan Portofinon. Se on Aron uusin levytys, tältä vuodelta. Kuinka seniorilaulajan ääni kestää studiot ja vetoiset tanssipaikat? Hengitän syvältä ja rauhallisesti. Pallea tekee työn, ja sieltä alhaalta laulukin sitten tulee, Aro mainitsee. Hän tähdentää, että solisti tarvitsee myös hyvää hapenottokykyä. Hän tajusi tämän jo 1980-luvun lopulla, jolloin hän lopetti tupakoinnin. Tupakka ei sovi minulle. Onneksi oli sen verran älliä päässä, että ymmärsin lopettaa. Vanhemmiten Aro on saanut muutamia allergioita. Joskus silmiä aristaa ja hengitystiet menevät tukkoon. Koivun siitepöly on ongelmani. Allergialääkkeet auttavat. Ja kalanmaksaöljy! Se vasta pitääkin miehen kunnossa. Ja kotielämä! Sitä ei voita mikään. Parisuhteessa on ihania asioita. Ne pitää vain ymmärtää ja oivaltaa. Markku Aro Eläkeläiset ry on läsnä sosiaalisen median Instagram-palvelussa, jossa jaetaan kuvia esimerkiksi erilaisista järjestön tapahtumista ja ihmisistä. Kuvien jakaminen on eräs keino levittää tietoa meistä ja tehdä järjestöä tunnetuksi. Instagramissa voi olla esillä myös kevyempää aineistoa, kuten oheinen kuva järjestön toimistolla vierailleesta Miina-koirasta. Toivotamme kaikki Instagramissa mukana olevat jäsenemme ja muut kiinnostuneet seuraamaan meitä. Sivumme on nimeltään ”elakelaisetry”. Poliisin nimissä on lähetetty viime aikoina sähköpostiviestejä, joissa ilmoitetaan ”havaitusta tietoturvauhkasta”. Viestissä ohjataan kirjautumaan linkin kautta verkkopalveluun oman pankin verkkopankkitunnuksilla ja noudattamaan ohjeita. Viesti on huijaus, ja sillä yritetään kalastella nettipankkitunnuksia. Poliisi ei koskaan kysy sähköpostitse tai puhelimitse nettipankkitunnuksia eikä pyydä koskaan sähköpostia lähettämällä kirjautumaan poliisin palveluihin, painottaa rikostarkastaja Ismo Siltamäki Helsingin poliisilaitokselta. Siltamäki muistuttaa, että huijausviestit tunnistaa yleensä myös epämääräisestä sähköpostiosoitteesta. Kannattaa katsoa tarkkaan, millaisesta sähköpostista viesti on tullut, ja arvioida aina, tuleeko viesti varmasti virallisesta osoitteesta, Siltamäki toteaa. Mikäli joku arvio tulleensa huijatuksi ja on epähuomiossa antanut verkkopankkitunnuksensa vääriin käsiin, kannattaa ottaa pikaisesti yhteyttä omaan pankkiin ja tehdä tapauksesta rikosilmoitus. Rikosilmoituksen voi tehdä joko poliisin nettisivuilla www. poliisi.fi tai paikan päällä poliisilaitoksella. Poliisi varoittaa huijausviesteistä Eläkeläiset ry on myös Instagramissa Eläkeläinen-lehden numero 7/2017 ilmestyy 4. joulukuuta. Muista joulutervehdykset 14.11. mennessä. Muu lehteen tuleva aineisto 20.11. mennessä
14 – Nro 6 lokakuu 2017 ELÄKELÄINEN Runopysäkki S yyskuun pysäkillä kaikki runot olivat miesten kirjoittamia, nyt on naisten vuoro. Sirpa Niskasen runo Uskomuksia käsittelee tärkeää aihetta. Uskomuksia on monenlaisia; kepeitä ja vakavia. Kepeä uskomus on vaikkapa: ”kun syö voita, pysyy näkö hyvänä.” Vakava uskomus on puolestaan esimerkiksi: ”meidän suvussa ei kenelläkään ole lukupäätä.” Eräälle ystävälleni oli hänen äitinsä sanonut: ”Jos sinä aloitat hautausbisneksen, ihmiset lakkaavat kuolemasta.” Tuo virke oli muuten yksi alkusysäys romaaniini Aavasaksa. Uskomuksista voi lukea lisää Leea Virtasen kirjasta Arjen uskomuksia: Punatukkaiset ovat intohimoisia. Mutta takaisin Sirpa Niskasen runoon. Jos runo on käsin kirjoitettu, kuten Uskomuksia -runokin oli, saattaa olla vaikea hahmottaa säkeiden ja säkeistöjen jakautumista. Esimerkiksi sanat ”päättyy” ja ”kävelee” muodostavat nyt omat säkeensä. Perustellumpaa ehkä olisi, että kumpikin sana kuuluisi edeltävään säkeeseen: ”Tämän olennon aika nyt totisesti päättyy” ja ”ihminen kuitenkin vielä kotiinsa kävelee”. Suosittelen, että runon ainakin lopuksi kirjoittaa koneella: mietitty graafinen ulkoasu selkiyttää myös ilmaisua. Faabelimainen Uskomuksia -runo muistuttaa salaviisaasti ja ironian keinoin, että mihin tahansa ei pidä uskoa. Helena Koposen runo Kuik´ mie enteilee jo joulua, mutta samalla runo kuvaa vuodenkiertoa. Inhimillinen monologiruno on oikea helmi. Kuik´ mie on yhtä aikaa täysin konkreettinen mutta myös täysin symbolinen runo. Sana ”puhtaus” soi kahdessa merkityksessä. Runossa on toimiva rytmi: ”ni joulu, joulu mul ol mielessäin”. Runo on kuin pieni huokaus, se ei selittele eikä alleviivaa, mutta sen säkeet ovat kirkkaat. Tärkeä tiiviys Siru Airaksisen pitkä runo Uneni mummi kertoo rakkaasta isoäidistä ja kaipauksesta häneen. Runosta välittyy vahva tunne, johon moni varmasti pystyy samaistumaan. Runossa muistutetaan lukijaa moneen otteeseen siitä, että kyseessä on nimenomaan uni. Tätä voisi karsia. Otsikko melkein riittäisi kertomaan asian – lukijalle on hyvä antaa tilaa. Ainakin ehdottomasti kannattaa jättää pois viimeinen säkeistö: ”Unestani herään ja hätkähtäen kohtaan/sängyssäni todellisuuden. Se olikin vain unta.” Kirjoittaminen on aina prosessi, ja ensimmäisellä kerralla on tärkeintä saada idea ja tunnelma tavoitettua ja kirjattua ylös. Sitten kun runoa alkaa työstää, on aika katsella sitä kuin suurennuslasin läpi. Kirjoittaminen on toisinaan myös kuvanveistoa, massasta etsitään muotoa. Nyrkkisääntö runossa on, että partisiippija lauseenvastikerakenteita (ojentuva, silittävä, näyttäessään) ei kannata käyttää, vaan mieluummin aktiivisia muotoja; käsi ojentuu, silittää hiuksia / hän näyttää sen hymyllä. Tässä oma tiivistysehdotukseni toiseksi viimeiseen säkeistöön: Menen hautajaisiin hän ei ole kadonnut viereltäni Kuusamon kirkossa istumme samalla penkillä Jos kyseessä olisi oma runoni, lopettaisin sen tuohon. Jos runossa on paljon ylimääräisiä sanoja ja ”tyhjäkäyntiä”, sen vaikuttavuus heikkenee. Siru Airaksisen rakkaudentunnustus mummille ansaitsee parhaan mahdollisen muodon, jotta sen herkkä tunnelataus välittyy. Pirkko Nuutisen Äitienpäivänä -runo on kuin lyhytelokuva. Kuudella sanalla avataan lukijalle tilanne: Olit toisella vuodellasi. /Kulkija kukkaniityllä./ Äitienpäivä. Runo rakentuu taukojen ja leikkausten avulla: kaikkea ei näytetä eikä kerrota. ”Sitten avasit toisen kämmenesi” – lähikuvaa, alun kukkaniitty-panoraamakuvan jälkeen. Viimeinen säe voisi olla oma säkeistönsä, toisin sanoen, sitä ennen yksi tyhjä rivi olisi paikallaan. Hurmaava lahja ja hurmaava runo. Äitienpäivänä -runo tuo mieleen jotkin Eeva Heilalan runot. Runo on kielen kuono Aamulehti teki taannoin päätöksen käyttää sukupuolineutraaleja ammattitermejä. Eduskunnan puhemies on puheenjohtaja ja palomies pelastaja ja niin edelleen. Aamulehden linjaus herätti keskustelua puolesta ja vastaan. Joka tapauksessa on hyvä, että sanoihin havahdutaan! Miksi yhteistoimintaneuvotteluissa irtisanotaan ihmisiä? Miksi minun pitää olla aina maahanmuuttaja, kysyi pitkään maassa asunut unkarilaisnainen. Miksi en voi olla maahanmuuttanut? hän jatkoi. Runous on kielen kuono, runous tunnustelee kieltä, luo uutta. Meidän kirjoittavien ihmisten pitää olla hereillä ja valppaana kielen suhteen. Runoilijan (ja kirjoittajan yleensäkin) pitää adoptoida sanat. Pitää epäillä, etsiä ja löytää oma tapansa käyttää sanoja. Kannattaa havahtua lukkiutuneiden sanojen äärelle, purkaa ne, miettiä ne uudelleen. Tästähän on mainio esimerkki Mikko Rimmisen ja Kyösti Salokorven kirja Hämärä luonto , joka esittelee näennäiseläinlajeja kuten betoniporsaan tai uutisankan. Pirkko Nuutinen kirjoitti lapsesta ja lapsen lahjasta. Runoja kirjoittavalle lapValppaana sanojen äärellä Kuik’ mie Ku mie enne karjalas juhannuksen mäntyy sauna vihtoloi taittelin, ni joulu, joulu mul ol mielessäin. Kuik’ mie aattoiltana istun lautehilla, täl vihalla ropsutan itestäin kaik pahat pois. Et vapahtajan syntynpäivän mie puhas olisiin. Helena Koponen, Varkaus Uskomuksia Korppi ja käki kesän alussa metsässä toisensa näki. Kukkuu, kukkuu kymmenen vuotta lisää käki kukahteli. Kraak, kraak ei yhtään enää korppi kraakkui. Ihminenhän jo huojuu, hän kohta kaatuu ja maaksi maatuu. Tämän olennon aika nyt totisesti päättyy. Nähtäväksi jää miten asia eteenee; ihminen kuitenkin vielä kotiinsa kävelee. Sirpa Niskanen, Kajaani Uneni mummi Olen unessa tunnen päähäni tippuvat taivaan lämpimät veden pisarat solisevin äänin kuin kanteleen soiton, enkelin herkin sormin ja hiukseni kiharat valuvina olkapäilläni. Näen unessani Helga-mummini kutovan minulle sukkia keinutuolissaan, raidallinen huivi päässään. Tunnen hänen valoisan, lämpimän ja vilpittömän luonteen. Sydämensä on täynnä rakkautta, iloa ja onnea hänen sen hymyllä näyttäessään, ojentuva käsi hiuksiani silittävä. Tunnen, että hänessä ja minussa on samankaltaista herkkyyttä, kuin kevätauringossa joka kimaltaa lumisen hangen pinnassa, ja halusin tuntea lämmön kasvoillani todellista voimaa ja vahvuutta kumpuavaa, ei kuitenkaan rajoittavaa, kaavamaista ja kuormittavaa elämää. Uneni silmät näyttää minun menevän hänen hautajaisiinsa ja tunsin, että hän ei ollut kadonnut viereltäni. Kuusamon kirkossa istumme samalla penkillä hän metrin päässä itsestäni ja katsoo maallisia jäännöksiään, avonasta arkkuaan peilin silmin, tuntematta minun suruani. ”Minua vähän itkettää”, tunnustan kyynelehtien papille. Unestani herään ja hätkähtäen kohtaan sängyssäni todellisuuden. Se olikin vain unta. Siru Airaksinen, Siuntio
Nro 6 lokakuu 2017 – 15 ELÄKELÄINEN sen ajattelu on aarreaitta. Lapset havainnoivat asioita omalla tavallaan ja tekevät johtopäätöksiä. ”Äidin silmässä on oliivi”, sanoi nelivuotias poika äidin silmää tarkastellessaan. ”Vesi on raejuustoa”, hän totesi katsellessaan järven välkettä. Lasten sanomisia on koottu kirjoiksi. Kirjastosta löytää muun muassa Leena ja Martti Laitsaaren Taivaankynä, linnun lehti -sanoja lasten suusta -kirjan sekä Mark Levengoodin toimittamat teokset Vanhat tädit eivät muni ja Ystävä sä lapsien anna villoja. Lasten hienoja havaintoja kannattaa kirjoittaa muistiin. Annan vielä lopuksi tehtävän: Muistele jonkun lapsen mieleen jäänyttä lausetta. Sijoita se runoosi. Voit käyttää runossa useampiakin lasten lausahduksia. Joulukuun runopysäkki onkin vuoden viimeinen. Odottelen sinne runojanne, vaikkapa lasten inspiroimia. Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi Äitienpäivänä Olit toisella vuodellasi. Kulkija kukkaniityllä. Äitienpäivä. Isoäiti asetti sinivuokon käteesi. Viedään äidille, hän sanoi. Sinä toit, muutakin kuin sinivuokon. Ensin hymy huulilla ojensit rutistuneen kukkasen. Sitten avasit toisen kämmenesi. Sieltä loikkasi pienenpieni elävä sammakon poikanen. ”Äitille lahja” sinä sanoit ja nauroit. Se on ollut paras lahja, jonka koskaan sain. Pirkko Nuutinen, Espoo Monet asiat ovat kadonneet arkielämästämme viimeisen 500 vuoden aikana. Mutta, puuta veistetään edelleenkin lähes samoin menetelmin kuin keskiajalla, vaikka välineet ovat huomattavasti parempia ja tehokkaampia kuin tuolloin. Keskiajalla rakennetussa Hämeen linnassa on esillä tämän vuoden joulukuun 17. päivään asti kiinnostava näyttely ”Pyhät ja pakanat.” Se esittelee osan Kansallismuseon ainutlaatuisesta keskiaikaisten puuveistosten kokoelmasta rinnastaen veistokset aihepiiriltään kolmen nykytaiteilijan veistoksiin. Useimmiten tavattoman hienojen, taiten tehtyjen keskiaikaisten, kristillisten veistosten rinnalla nykytaiteen rujohkot veistokset nousevat kiinnostavaan kontekstiin aikamme kuvajaisina. Näyttelyn teokset osoittavat myös puun veistämisen hienot perinteet Suomessa. Nykytaiteilijoiden teokset ovat 2000-luvulta, osa varta vasten tätä näyttelyä varten tehtyjä uusia teoksia. He ovat vastanneet haasteeseen pieteetillä ja hurtilla huumorilla. Kysymys kuuluukin, onko ITE-taide kaikkinensa rankkaa ironiaa kuvataiteen luutuneita kauneuskäsityksiä ja puhuttelevuutta vastaan. Mia Hamarin, Maija Helasvuo ja Tapani Kokko käyttävät taiteensa materiaalina puuta ammentaen teoksiinsa vaikutteita vanhasta veistoperinteestä. Näyttelyssä on erittäin mielenkiintoista vertailla, miten nykytaiteilijat kuvaavat keskiaikaisia hyveitä, kuten voimaa, kunniaa sekä hyvän ja pahan taistelua suhteessa vanhoihin, hienoihin kirkollisiin puuveistoksiin. Ennen kaikkea näyttelyn teokset ilmentävät hienoa käsityötaitoa. Ihmisen ja yleisinhimillisten teemojen, kuten rakkauden, äitiyden, kärsimyksen, kuoleman, surun, vallan ja voittamisen kuvaaminen ovat näyttelyn kantavia teemoja kautta vuosisatojen. Kun 500 vuotta sitten katseltiin Pyhän Yrjön taistelua lohikäärmettä vastaan esittävää veistosta vakavana totena, nyt kyseinen aihe on siirtynyt tietokonepelien ajanvietteeksi. Näyttely muistuttaa myös siitä, kuinka hengellistä arvotyhjiötä nykyään täytetään sähköisillä ajantappovälineillä. Yksi vanhimmista esillä olevista keskiaikaisista veistoksista on Janakkalan kirkon ”Neitsyt Maria”, joka on veistetty vuosina 1380–1400. Tuolloin tavallinen suomalainen ihminen näki elämänsä aikana parisen kymmentä kuvaa, mikäli hän kävi jossain kirkossa. Keski-Euroopassa kirkot olivat täynnä kuvia. Niiden sanottiin olevan lukutaidottoman rahvaan lukukirjoja. Nykyään ihmiset kohtaavat päivittäin valtavan, monelle hallitsemattoman kuvatulvan. Vuodesta 1517 alkanut protestanttinen reformaatio hyökkäsi kirkollista taidetta vastaan. Esimerkiksi Flanderissa ryöstettiin vuonna 1566 yli 400 kirkkoa, joiden kaikki taideaarteet ryöstettiin ja tuhottiin. Kirkoista tuli valkoisiksi pestyjä halleja saarnojen kuuntelemista varten. Kuvia peitettiin sittemmin myös suomalaisissa herrainhuoneissa. Hämeen linnan näyttelyssä voi aistia jotain siitä, millaisena keskiajalla eläneet ihmiset kokivat kristilliset pyhäinkuvat. Viestittivätkö ne heille Kristuksen hyvyydestä ja pyhimysten ihmeteoista, kuten katolinen kirkko odotti? Vai toimivatko ne eräänlaisina pelotteina? Ja siitä, millainen näkemys kolmella nykytaiteilijalla on kuvien aiheista tänä päivänä. Mikä on samaa, mikä on muuttunut? Yksi näyttelyn veistoksista on Someron alttarikaappi – yksi hienoimmista ja mielenkiintoisimmista Suomessa säilyneistä alttarikaapeista, joka on osittain konservoitu. Sen äärellä voi vain ihmetellä veistostaitoa ja kuvaston rikkautta, tarinoiden paljoutta. Yhteys keskiajan kulttuuriperinnöstä nykytaiteeseen avaa kiinnostavan näkökulman kulttuurimme ja taiteemme kehitykseen kulttuuriperintöä kunnioittaen ja uutta luoden. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Pyhät ja pakanat – ihmisyyden kuvia -näyttely Hämeen linnassa 17.12.2017 saakka. Pyhyys ja pakanuus kohtaavat Hämeen linnassa ”Pyhät ja pakanat” -näyttely esittelee osan Kansallismuseon ainutlaatuisesta keskiaikaisten puuveistosten kokoelmasta rinnastaen veistokset kolmen nykytaiteilijan veistoksiin. Kuva: Soile Tirilä/Museovirasto ”Kun 500 vuotta sitten katseltiin Pyhän Yrjön taistelua lohikäärmettä vastaan esittävää veistosta vakavana totena, on aihe nyt siirtynyt tietokonepelien ajanvietteeksi.”
16 – Nro 6 lokakuu 2017 ELÄKELÄINEN Pirkko Saisio on ollut paljon vartijana, kun häneltä tilattiin Kansallisteatteriin Suomen 100-vuotisjuhlavuoden näytelmä. Saisio tarttui vaativaan tehtävään kirjoittamalla päivitetyn, oman näkemyksensä Zacharias Topeliuksen tarinasta Koivu ja Tähti. Näytelmässä tasapainoillaan menneisyyden ja nykyisyyden välimaastossa ja etsitään katoamassa olevaa luontosuhdetta, metsää ja puita. Pentti Saarikoski runoili jo 1973 ”Metsä on akatemia, jonka barbaarit tuhosivat”. Niin Saision näytelmässäkin käy. Topeliuksen arkkisatu kertoo pojasta, jonka kasakat ryöstivät Venäjälle orjaksi. Kertomuksen poika oli Topeliuksen sukulainen, joten tarinassa on vankka todellisuuspohja. Alkuperäistä teosta löyhästi kunnioittaen Saisio on pistänyt draamassaan menemään niin, että heikompaa hirvittää. Hän on selvästikin innostunut aiheesta ja päättänyt ympätä sen ympärille valtavan määrän havaintoja, tarinoita, historiaa ja nykyisyyttä, politiikkaa, luonnonsuojelua ja ties mitä, omaan elämäänsä peilaten. Esitys on monilta osin kaunis, kiinnostava, lohduton ja tärkeä ja ennen kaikkea ketään kumartelematon karnevalistinen kavalkadi. Se kirvoittaa makeat naurut, vaikkapa silloin, kun entiset taistolaiset päättävät raahata valtavan Leninin patsaan kesähuvilalle ja monen muun hulvattoman kohtauksen myötä. Koivu ja tähti on myös älyllinen, ajattelemaan ja osallistumaan usuttava ja parhaimmillaan syvästi liikuttava. Sisarukset, Kristoffer (Jukka Puotila) ja Hagar (Tiina Weckström) vaeltavat monien vaiheiden kautta, kotitorpan köyhyydestä ja nälästä, venäläisten kasakoiden ja Ruotsin kuninkaan määräysvallan ikeestä kotiaan kohti. Hagar on raju susilapsi, naisasianainen, kova kommunisti ja melkoinen hurjimus. Kristoffer on sopeutuvaisempi, konservatiiviseksi kehkeytyvä, mielistelyyn taipuvainen myötäilijä. Nykyajan Hagar ja Kristoffer edustavat pääkaupunkilaista, hyvin toimeentulevaa, turhautunutta keskiluokkaa. He ovat kutsuneet suvun vanhalle korpihuvilalle joukon kaltaisiaan rapujuhliin. He kinastelevat pinnallisesti, mutta kaikkitietävästi kulttuurista ja politiikasta ja purkavat mutkikkaiden ihmissuhteittensa koukeroita. Pyrkimyksenä on hyvä elämä ja hyvät teot, kunhan ne saavutetaan luopumatta mistään ja muutenkin kitkatta. Kossupiimällä voi skoolata hyvillä mielin, kunhan omat edut ovat saavutettu. Mutta, annapas olla, kun nuo ihmiset joutuvat luonnon ja vainon armoille. Siinä ei enää spekulointi auta, eikä kännykät toimi. On hyvä, että Saisio asettaa ihmisensä pinteeseen, jolloin esitykseen tulee todellista särmää ja kysymysten asettelua. Suomalaisuutta, asenteitamme ja arvojamme kommentoivat kotiapulaisena ja suloisena vaimona toimivat thaimaalaiset, käytännön taitoja osaavat Lee (Sonja Salminen) ja Ann-Lee (ihana Elsa Saisio). Hieman herättää ihmetystä, että taitavana draamakirjailijana tunnettu Saisio on ympännyt Koivuun ja tähteensä aivan liikaa ”tavaraa”. Esityksessä on monta näytelmää näytelmässä, ja niiden sitominen yhtenäiseksi draamaksi ei kaikilta osin onnistu, vaikka ohjaaja Laura Jäntti tasapainoilee parhaansa mukaan yleisen ja yksityisen, myyttisen ja realistisen maailman sokkeloissa ja ihmissuhteiden myllerryksessä. Karsimisen varaa olisi ollut. Katsoja uupuu tapahtumien runsauteen. Ainakin minä kaipasin esityksen, lavastuksellisesti huumaavan kauniin metsän ihanaan rauhaan, puiden kuiskauksia ja huutoja kuuntelamaan hirsihuvilassa jonninjoutavia hölöttävien nykyihmisten parista. On selvää, että Saisio ja ohjaaja haluavatkin tällä nykyihmisten kuvaamisella muistuttaa aikamme ihmisten pinnallisuudesta ja toistensa kohtaamattomuudesta. Replikointi on varmaankin tarkoituksella – monesti rasittavan kliseistä. Mutta ylipäätään Suomen historiaa ja poliittisia kuohuntoja ja entisajan sekä nykyisten ihmisten toimia ja tapahtumia kuvaavia kohtauksia on liikaa ja ne ovat aivan liian pitkiä tuodakseen mitään lisäarvoa esitykseen. Esityksen kiehtovin ja kaunein elementti, puhuvat puut ja metsä sen sijaan tuovat. Esitys alkaa huumaavasti, kauniilla myyttien täyteisellä metsäkohtauksella, jossa metsä ja taivaankansi helisevät ja puut puhuvat ja revontulet loimuavat kalevalaisessa poljennossa Saisio ei ole kirjoittanut suurta, yhtenäistä tarinaa, johon me niin herkästi tuudittaudumme Suomi-kuvassamme, vaan sirpaleisen moneksi murtuvan kuvauksen. Saision Suomi on kahtia jakautunut ja kansa eripuraista. Saision Suomi ei ole mikään seesteinen onnela, vaan toistuvien sotien ja selkkauksien taistelutanner, jossa ihmispolojen elämät ovat menetyksiä täynnään. Mutta, suomalaisella sisulla he selviävät ja rämpivät ylös murheiden suosta tuon tuostakin. Tuo rämpinen ei tuota kovinkaan kaunista jälkeä luonnossa, solidaarisuudessa, eikä inhimillisessä kanssakäymisessä talouden pirun ja raakalaismaisten johtajien määritellessä rämpimisen suunnan. Uusimpana suhtautuminen pakolaiskysymykseen. Saision pakolaiset vaeltavat kohti toivoa ja uutta elämää. Mutta löytävätkö he perille? Kati Lukan lavastus pyörivälle näyttämölle on toimiva ja monilta osin kaunis ja tarpeen tullen rujo. Morten Reinanin valosuunnittelu luo kiehtovia tunnelmia hehkuen lämpimänä tai jäätävän kylmänä, kuolemakin kuvaten. Hurmaava Jukka Puotila taipuu moneksi ja on erinomainen, mihin rooliin ikinä joutuukaan. Ei voi kuin ihailla ja ihmetellä hänen häikäisevää lahjakkuuttaan ja eläytymistään hersyvän koomisista roolihenkilöistä mitä vakavampiin. Mainion Tiina Weckströmin kanssa he pistävät parastaan, niin että koko muu, hyvä näyttelijäkaarti jää auttamatta statisteiksi. Esityksen viimeinen, dystooppinen kohtaus on niin hivelevän kaunis, koskettava ja tärkeä, että miltei toivoin sen uusimista esityksen encorena – mutta, eihän teattereissa niin voida toimia. Loppukohtaus punoo väkevän, monisävyisen esityksen ydintematiikan ja sanoman koskettavasti yhteen. Tähtikirkkaassa yössä synkkänä virtaavan, Tuonelan virran jäälautoilla sinne jonnekin lipuvat puut, alkuperäiskansojen edustajat, yksinäinen jääkarhu – teatterikriitikko Kirsikka Moringin kuvajainen ja muut kuoleman omat saavat liikutuksen kyyneleet silmäkulmiin ja legitimoivat viimeistään sen, että Pirkko Saisio ja kumppanit ovat tehneet sen, mitä pitääkin. Koskettavan esityksen. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Suomen Kansallisteatteri: Pirkko Saision Koivu ja tähti. Sirpaleita Suomesta. Ohjaus Laura Jäntti. Lavastus Kati Lukka, pukusuunnittelu Tarja Simone, musiikki Markus Fagerudd, valosuunnittelu Morten Reinan, äänisuunnittelu Raine Ahonen ja Esko Mattila. Naamioinnin Suunnittelu Jari Kettunen. Ohjaajan Assistentti Helena Vierikko Rooleissa Katariina Kaitue, Mari Lehtonen, Petri Manninen, Riku Nieminen, Harri Nousiainen, Karin Pacius, Jukka-Pekka Palo, Heikki Pitkänen, Jukka Puotila, Elsa Saisio, Sonja Salminen, Paula Siimes ja Tiina Weckström. Kansallisteatterin Koivu ja tähti on väkevä ihmiskunnan ja luonnon puolustuspuhe ”Pyrkimyksenä on hyvä elämä ja hyvät teot, kunhan ne saavutetaan luopumatta mistään ja muutenkin kitkatta.” Pirkko Saisio ei Koivussa ja tähdessään ole kirjoittanut suurta, yhtenäistä tarinaa, johon me niin herkästi tuudittaudumme Suomi-kuvassamme, vaan sirpaleisen moneksi murtuvan kuvauksen. Kuva: Stefan Bremer/Kansallisteatteri
Nro 6 lokakuu 2017 – 17 ELÄKELÄINEN Malmin Eläkeläiset ry:n jäsenelle Esko Vepsälle (s.1940) mennyt kesä oli yhtä voitonjuhlaa. Kärsämäellä pidetyt Tarinaniskennän Suomen mestaruuskisat hän voitti isoäidistään kertomallaan tarinalla. Ilmajoella pidetyissä murteella puhumisen Suomen mestaruuskisoissa Vepsä pokkasi myös ensimmäisen palkinnon. Mies itse sanoo vaatimattomasti olevansa suupaltti puhujaluonne. – Kerroin työläismummostani, joka kantoi 1920–30-luvuilla Helsingin rakennustyömailla tarakalla tiilet ja laastit. Naisethan silloin tekivät rakennuksilla raskaimmat työt. Hissi olisi kehitetty rakennuksille paljon aikaisemmin, jos miehet olisivat joutuneet tekemään nuo erittäin raskaat huonosti palkatut työt. Vasta 1957 Paasitalon rakennustyömaalle ilmestyivät ensimmäiset rakennushissit ja putkitelineet. Itsekin olin 50-luvulla rakennuksilla lautapoikana. Esko Vepsä muistuttaa, ettei stadin slangi ole varsinaisesti mikään murre. Se syntyi 1800-luvun lopulla työläisten keskuudessa Sörnäisissä. – Helsinki oli tuolloin melko puhtaasti ruotsinkielinen. Ei ollut Pasilaa tai Tapanilaa vaan Fredriksberg ja Mosabacka. Kaupungissa asui tataareja ja venäläisiä. Kun kaupunkiin muutti työn perässä eri puolilta Suomea vain suomea puhuvia työläisiä, heidän kielenkäyttöönsä sekoittui venäläisiä ja ruotsalaisia sanoja, joista stadin slangi muotoutui. Esko Vepsä oppi vanhan stadin slangin 1940–50-luvuilla Sörnäisten rannassa, missä vanhat ukot timpuroivat kesäisin veneitään. – Ei niillä veneillä vesille menty, timpuroiminen oli vain hauskaa puuhaa. Ukot puhuivat 1920–30 -lukujen venäläisvoittoista slangia. Eskon isä oli kotoisin Karjalasta. Jos hän kuuli lastensa puhuvan kotona slangia, nasahti herkästi luunappi otsaan, ja äiti saattoi tukistaa. – Kotona piti puhua puhdasta yleiskieltä, siitä vanhempani olivat hyvin tarkkoja. Slangi elää renessanssia Stadin slangi ry:n kuuluu kolmisentuhatta jäsentä, joista moni sopivassa tilanteessa bamlaa. Hakasalmen huvilassa 2014 pidettyyn Helsingin 1950-luvun nuorisosta kertovaan Rasvaletti -valokuvanäyttelyyn löytyi oppaaksi kahdeksan slangia taitavaa miestä. Näyttelyssä oli yli satatuhatta kävijää. Kaupunginmuseossa järjestettäviin, kerralla jopa toistasataa osallistujaa vetäviin slangiopastuksiin osallistuu neljä miestä, Esko muiden mukana, kuten Työväen asuntomuseossa järjestettäviin opastuksiin. – Musiikkitalossa vedin kesällä maanantaisin slangikierroksen. Slangi elää renessanssia. Se on rentoa ja elävää katukieltä viralliseen kapulakieleen verrattuna. Meillä on ollut parinkymmenen hengen uimahallin ukkoporukka, jotka puhumme keskenämme slangia. Poikkeamme muista siinä, ettemme kiroile, koska puhe-efekti riittää, eikä kiroilu kuulu slangiin. Esko Vepsä muistuttaa stadin slangin hienouksista. Hänelle itselleen Sörkka tarkoittaa Sörkän linnaa ja Sörkkä kaupunginosaa. Slangissa on myös monia murre-eroja. Jotkut sanovat ruotsalaisittain gosari tarkoittaessaan talonmiestä, toisille talkkari on venäläisvoittoisesti tsilari . – Nykyään paljon käytetty kiva-sana juontuu 1800-luvun Narinkkatorilta, jossa juutalaiset kauppiaat työvaatteita kaupitellessaan sanoivat ´hiva´ tarkoittaessaan ´hyvä.´ Siitä tuli slangiin sana gimis , mikä tarkoittaa kiva. Nykyajan nuorisoslangi on Eskon mukaan hyvin englantivoittoista. Se ei ole enää Helsingin kaupunkikieltä vaan yleistä nuorison koko maassa käyttämää kieltä. – Me vanhat stadilaiset olemme hieman mustasukkaisia, koska stadin slangi on maailman mitassakin hyvin harvinainen ilmiö. Etelä-Afrikassa afrikaansi-hollantilaisten maanviljelijöiden kieli on sekoitus englantia ja alkuperäiskansojen kieltä samaan tapaan kuin stadin slangi on suomen, venäjän ja ruotsin sekoitus. Hallitsen aika hyvin hollantia, koska olen asunut Hollannissa useita vuosia. Kurvin kundi skrivaa mielellään Esko Vepsä on siis paljasjalkainen stadilainen, Kurvin kundeja, jonka isä oli seppä ja äiti ompelijatar. Hän aloitti opiskelun Yhteiskunnallisen Korkeakoulun nuorisotyön linjalla 1950-luvun lopussa. Opinahjon muuttaessa 1960 Tampereelle, Esko joutui muuttamaan perässä ja valmistui sosionomiksi. – Olin viisi vuotta kunnallisissa tehtävissä, kunnes 1967 lähdin Merimieskirkon talonmies-vahtimestariksi Rotterdamiin. Työskentelin Merimieskirkon palveluksessa yhdeksässä maassa, kunnes 2011 palasin Lyypekistä Suomeen. Lyypekissä kunnostimme rekkamiesten Suomi-kodin. Tämä vuosikymmen on sitten vierähtänyt Malmin Eläkeläiset ry:ssä touhutessa. Vaimo oli jo yhdistyksen toiminnassa mukana ja houkutteli siihen minutkin. EskoVepsä on vetänyt yhdistyksen keskiviikko-kerhossa Helsingin historiaohjelmaa ja on mukana näytelmäpiirissä. – Kaksi vuotta sitten Oulussa veteraanien kulttuurikatselmuksessa kirjoittamani näytelmä tuli toiseksi. Se kertoi merimiehestä, joka osti vaimolleen tuliaisiksi alusvaatteita. Olen julkaissut pienoisnäytelmien lisäksi myös novellikokoelman ”Pärskeitä.” Vepsällä on parhaillaan työn alla veijaritarina miehestä, joka julistettiin kuolleeksi kolme kertaa. Se perustuu tositapahtumiin Kotkan pojasta, joka lähti 1920-luvulla merille ja joutui mitä kummallisimpiin tilanteisiin maailman merillä. Vepsän mukaan nykyään kuulee vähän hyviä tarinoita. Kiihkeän kiireinen aika ei jätä tilaa tarinoille. – Minusta luonto-ohjelmien tekijä David Attenborough (s.1926) on hyvä tarinankertoja. Hyvä tarina sisältää aina koukun, joka panee funtsimaan. Enää ei lapsilta ja nuorilta edellytetä hyvää ulosantia, selkeää kielenkäyttöä. Koulussa ei opeteta sitä, miten toista ihmistä puhutellaan. – Arvi Lindin kanssa olimme armeijassa kämppäkavereita. Televisioruudussa totisen kaverin perustyypiltä vaikuttava Arvi on armoton tarinaniskijä, ja hän toimi Yleisradiossa virallisena kielipoliisina. JUHA DRUFVA Tarinaniskennän Suomen mestari ei jää helposti sanattomaksi ”Slangi elää renessanssia. Se on rentoa ja elävää katukieltä viralliseen kapulakieleen verrattuna.” Kaksi tarinaiskijää, Aleksis Kivi ja Malmin eläkeläisten Esko Vepsä. Kuva: Juha Drufva
18 – Nro 6 lokakuu 2017 ELÄKELÄINEN Rahat pois bolsevikeilta sisältää jättipaketin mielenkiintoista tietoa Suomen käymästä idänkaupasta, sekä Venäjän ja Neuvostoliiton historiasta. Miten Neuvostoliiton talous toimi ja mitkä olivat sen toimimattomuuden syyt. Perustaltaan se ei ollut niin laho kuin jälkikäteen on väitetty. Toisin johdettuna se olisi ollut elinkelpoinen kilpailija markkinataloudelle. Teos on eräänlainen seikkailukertomus Suomi-neidosta suuren maailman poliittisten ja kauppapoliittisten myrskyjen pyörteissä. Lukuisten idänkauppiaiden haastattelujen lisäksi idänkaupan kehitystä seurataan ulkoasiainministeriön sekä Suomen Pankin arkistomateriaalin valossa. Teoksen kirjoittajista Inkeri Hirvensalo työskenteli 1970–80-luvuilla Suomen Pankin idänkaupan osaston toimistopäällikkönä sekä johti Postipankin idänkaupan osastoa. Pekka Sutela on työskennellyt Helsingin yliopistossa, Suomen Akatemiassa sekä Suomen Pankissa. Nykyään hän on Lappeenrannan teknillisen yliopiston professori. Kirjoittajat muistuttavat, että ei ole aivan kohtuuton yleistys, että Neuvostoliiton-kaupassa vaihdettiin öljyä aluksiin: ”Kuten aina, todellisuus oli yksinkertaista kaavaa monitahoisempi ja mutkallisempi. Kaupan rakenteella oli joka tapauksessa aina 1800-luvulle ulottuva historiansa.” Suomalainen ulkomaankauppaa käyvä yritys tarvitsi hankintaosaston, joka yritti löytää Neuvostoliitosta uutta ostettavaa. Joskus ostettiin vastapuolen tyydyttämiseksi sellaistakin, mitä ei oikeastaan haluttu. Todistetun ostamishalun pienimittaisiksi symboleiksi muodostuivat muun muassa armenialainen Ararat -konjakki sekä läkkipeltiset ämpärit. Kauppapoliitikot puolestaan joutuivat virkansa puolesta miettimään, oliko vastapuolen tarjoamien tuotteiden joukossa sellaisia, joille Suomesta löytyisi halukas ostaja. Tilanne oli heidän kannaltaan erityisen kiperä 1980-luvun alkupuolella öljyn hinnan romahdettua. Neuvostoliiton neuvottelijat eivät vuosien 1986–90 puitesopimusta valmisteltaessa ymmärtäneet, miksi Suomen valtio ei voinut taivuttaa tai pakottaa suomalaisyrityksiä ostamaan uusia neuvostotuotteita. Ainakin valtion omistamien yritysten piti heidän mielestään olla valtion määräiltävissä. Kirjoittajien mukaan erityiseksi silmäteräksi joutui valtionyhtiö Finnair, koska sille oli varattu jo tiettyjä lentokoneita Suomeen myytäväksi. Tiedossa kuitenkin oli, että neuvostokoneet käyttivät runsaasti polttoainetta, tarvitsivat erityisen pitkän kiitoradan, ja niiden moottorit olivat kovin äänekkäitä. Finnair kantoi myös huolta imago-tappiosta. Samojen syiden takia venäläiset lentoyhtiöt käyttävät nytkin länsimaisia lentokoneita ulkomailla toimiessaan. Kompromissiksi tuli, että ilmavoimille ostettiin yksi kuljetuskone. SEV & NATO Neuvostoliitto perusti vuonna 1949 vastavetona Marshall-avulle Taloudellisen keskinäisen avun neuvoston (SEV), johon ajan myötä liittyi 11 maata, joista Neuvostoliiton lisäksi kuusi oli Euroopassa. SEV-maiden välillä oli kahdenvälisten kauppayhteyksien verkko. Neuvostomallia mukailevaan keskusjohtoiseen järjestelmään liittyi erillinen ulkomaankaupan monopoli. Vaihdannassa käytetyillä hinnoilla ei neuvostotalouden tavoin tarvinnut olla mitään tekemistä maiden sisäisten tai maailmanmarkkinahintojen kesken. Hinnat olivat lähinnä poliittisia sopimuksia. Kestääkö EU yhtä kauan kuin SEV kesti vuosina 1949–91? Neuvostoliiton kaupan suuruus oli parhaimmillaan 25 prosenttia Suomen viennistä, nykyään enää viitisen prosenttia. Pääministeri Urho Kekkosta arvelutti jo 1951, kuinka kestävällä pohjalla Suomen lännenviennin paisuminen mahtoi olla, kunhan Korean sodan buumi menisi ohi. Lännenviennissä puunjalostustuotteiden osuus oli peräti kolme neljäsosaa. Kekkonen arvioi, että talouden yksi, puinen jalka ei riittäisi tulevaisuudessa. Sotakorvaukset Neuvostoliitolle lupasivat toista jalkaa, kun ne keskittyivät laivoihin, koneisiin ja laitteisiin. Kekkonen näki Suomen tulevaisuuden teollistumisessa, mutta minne tuotetut tavarat vietäisiin? Suomen tuotantokyky ei riittänyt lännenvientiin. Lännen kilpailukykyinen telakkateollisuus oli pääosin Nato-maissa, joita sitoivat Neuvostoliiton-kaupalle asetetut rajoitukset. Tästä syystä suomalaisilla telakoilla ei ollut 1950-luvun alussa kilpailijoita idän markkinoilla. Sutela ja Hirvensalo päättelevät, että Neuvostoliitto työllisti telakkaja välillisesti muita metallityöläisiä, jotka olivat suomalaisen kommunismin keskeinen tukijoukko. Länsimaat ja Suomen poliittinen johto olivat tyytyväisiä heidän työllistämiseensä, koska se vähensi työväen poliittisen radikalisoitumisen riskiä: ”Muisteltiin mielellään, kuinka Venäjän vallankumous oli saanut varhaisen tukensa Pietarin metallitehtaista. Sitä tapahtumien kulkua ei haluttu Helsinkiin ja Turkuun.” Kekkonen – Kostamus – Kainuu Muista kuin sosialistisista maista matkusti Neuvostoliittoon vuonna 1960 vajaat 300 000 ihmistä. Vuonna 1983 jo noin 330 000 suomalaista kävi Neuvostoliitossa. Vuosina 1975-85 Neuvostoliitossa kävi kaikkiaan 50 miljoonaa ulkomaista turistia yhteensä 162 maasta. Kerrotaan, että Neuvostoliiton ensimmäinen elintarvikkeen televisiomainos oli 1950-luvulla Valion Viola-juustosta. Tuotemerkistä tuli välittömästi hitti. Valio on myynyt Viola-nimellä sellaisiakin tuotteita, joilla on Suomessa aivan eri nimi. Kesällä 1971 Kainuun matkallaan presidentti Kekkonen lupasi maakunnan väelle, että Suomi osallistuu Kostamus-projektiin. Tarkoitus oli rakentaa avolouhos, rikastamo jätealtaineen, pelletointilaitos, maantie ja rautatie rajan yli Suomeen, voimalaitos johtoineen, vesija jätevesihuolto sekä yhdyskunta 20 000 asukkaalle. Nykyrahassa laskien Kostamus oli noin kahden miljardin euron ja melkein seitsemän vuoden projekti. Jos Kostamus-hanketta vertaa tämän päivän Talvivaaran kaivokseen, ovat erot melkoiset. Yksi Talvivaaran työpaikka maksaa Suomen valtiolle 26 000 euroa kuussa, kaivoksessa on noin tuhat työpaikkaa. Kostamuksessa oli enimmillään töissä lähes 3 800 suomalaista, venäläisiä työntekijöitä oli hieman enemmän. Kirjoittajat muistuttavat, että suuruutensa ja korkean tason poliittisuutensa vuoksi Kostamus-hankkeella oli koko ajan hyvin korkea julkinen kuva. Sattui niinkin, että Tapio Rautavaaran viimeinen julkinen esiintyminen oli Kostamuksessa: ”Kostamus oli idänkaupan suurhankkeista poliittisin. Sitä ei olisi syntynyt ilman Urho Kekkosen monivuotista työtä. Maitten välillä, mutta myös Suomen sisällä oli suuri määrä eturistiriitoja. Rakennusyritysten poliittiset suhteet, ennen muuta Kekkosen–Karjalaisen poliittiselle linjalle, olivat elintärkeitä. Julkinen käsitys siitä, että idänkaupan projektit olivat puhdasta politiikkaa, oli kuitenkin väärä. Urakka saatiin suomalaisille vasta, kun hinnoista oli kovan väännön jälkeen päästy sopimukseen. Poliittinen tuki piti ovia auki, mutta ei ollut ratkaiseva sopimukseen pääsyn kannalta. Uskottavaa ulkomaista kilpailua oli myös olemassa sekä Ruotsista että Itävallasta. Siab, ruotsalainen rakennusyritys, teki tarjouksen, jonka kerrottiin olleen 300-–400 miljoonaa markkaa – nykyrahassa ainakin 250 miljoonaa euroa – alkuperäistä suomalaista vaatimusta halvempi. Neuvostoliitossa esiintyi uskoa, että ylihinnoittelun takana oli suomalaisten oikeistolaisten yritys kaataa koko hanke. Suurlähettiläs Stepanov, joka tuki hanketta jo Karjala-taustansa takia, syytti rakennusliikkeitä yrityksestä ”ryöstää” Neuvostoliittoa.” Rahat pois bolsevikeilta on valitettavan hajanainen, koska toistoa on paljon sekä tilastoja ja lukuja. Tiivistämällä ja selkeämmällä kronologisella jaottelulla nämä olisi vältetty. Kuitenkin toivoisi, että teos tavoittaisi niin päättäjät kuin laajemmatkin lukijajoukot, jotta lähihistoriamme kuva selkeytyisi ja avartuisi. Nyt se on kovin ummehtuneessa tilassa. JUHA DRUFVA Idänkaupan kiemurat julki Inkeri Hirvensalo & Pekka Sutela: Rahat pois bolsevikeilta – Suomen kauppa Neuvostoliiton kanssa. Siltala 2017, 415 sivua. ”Kekkonen näki Suomen tulevaisuuden teollistumisessa, mutta minne tuotetut tavarat vietäisiin?” Etelä-Vantaan Eläkeläiset ry:n jäsenten keskuudessa heräsi innostus karaokekerhon perustamiseen, jotta saataisiin mielekästä toimintaa jäsenille. Eipähän tarvitse kierrellä ilmaisia maistiaisia kauppaliikkeissä. Eikä rallata raitilla tyhjänpäitten. Saatiin Eläkeläiset ry:ltä toimintarahaa 500 euroa, joten päätettiin hankkia omat karaokelaitteet. Rahahan ei riittänyt täysin laitteiden hankintaan, joten yhdistys kompensoi itse hankintaa. Sijoitetut rahat saadaan hyvin nopeasti takaisin, koska järjestetään kahdet yhteislaulutilaisuudet vuodessa. Voidaan käyttää karaoke laitteita, joten säästetään säestäjän palkkiot yhdistykselle. Lisäksi meillä on KekriLaskiaisja vappujuhlat, joissa voidaan myös käyttää karaokelaitteita tanssien aikana. Karaokekerhon perustamistilaisuus pidettiin syyskuun 8 päivä. Saapuvilla oli 7 laulun harrastajaa. Kerhon vastaavaksi valittiin Varma Silvennoinen ja varavastaavaksi Seppo Helin. Kerho kokoontuu Myyrmäen Arkissa 3. kerroksen kokoushuoneessa, joka perjantai kello 13.00 – 15.00 välisenä aikana. Varma toivottaakin tervetulleeksi kerhoon kaikkia karaokelaulusta kiinnostuneita Etelä-Vantaan Eläkeläiset ry:n jäseniä. KAUKO NIEMELÄ Etelä-Vantaan Eläkeläisten karaokeharrastajia koolla, mikrofonin varressa kerhovastaava Varma Silvennoinen. Toimintatonnilla toteutettua: Etelä-Vantaalla lauletaan karaokea
Nro 6 lokakuu 2017 – 19 ELÄKELÄINEN Hannes Leskinen syntyi 1936 Siilinjärvellä, ja on asunut Oulussa 56 vuotta. Hän jäi eläkkeelle Oulun kaupungin palveluksesta kirvesmiehen töistä 1991, joita hän teki vuodesta 1961 lähtien. Oulussa oli 1992 Eläkeläiset ry:n kesäjuhlat, joihin Hannes osallistui Oulun Työväen Eläkeläiset ry:n joukoissa soittamassa haitaria. – Sen jälkeen olen soittanut kaikissa Eläkeläiset ry:n kesätapahtumissa, viimeksi Vuokatissa, sekä osallistunut kaikkiin veteraanien kulttuurikatselmuksiin. Tänä syksynä ei yhdistyksellä ole määrärahoja osallistua Tampereen katselmukseen. Aina ennen Eläkeläisten kesäpäiviä olen osallistunut kahdelle Kuntorannan musiikkikurssille. – Eläkkeelle jäätyäni Työväen eläkeläiset hälyttivät soittamaan Valolla tansseja ja siinä vierähtikin 13 vuotta. Edelleen säestän haitarilla Varttuneet-kuoroa, miesryhmä Iltaruskoa, Sinitaivas-ryhmää sekä Virkeät-naiskuoroa. Kuntorannassa pidettiin 24.27. syyskuuta Rytmiä Elämään -tapahtuma, jonka isä on oulunsalolainen Suomen Rytmimusiikin Ystävät ry:n puheenjohtaja Risto Laitinen. Tapahtumia on järjestetty yhdeksän vuoden ajan lähinnä Pohjois-Suomen alueella. Tällä kertaa rantauduttiin Savon sydämeen. Hannes Leskiselle se oli 21. rytmimusiikkitapahtuma, johon hän osallistui haitarinsa kanssa. Vuodesta 1973 lähtien hän kiersi 17 vuotta pieniä tanssipaikkoja ja ravintoloita pikkubändin, kuten ”Hugon humpan” kanssa. – Hiljalleen kaverit vanheni ja kiertäminen jäi. Hannes kertoo opetelleensa haitarin soittamisen vasta ”vanhana ukkona,” koska köyhän perheen pojalla ei ollut varaa ostaa haitaria. – Viisitoistavuotiaana sanoin isälle, että osta minulle haitari, niin minä opettelen siitä itselleni ammatin. Isä pienviljelijä-kirvesmiehenä kivahti, että meillä ei ruveta haitaria soittelemaan. Ne on kaikki juoppoja ne kaikenmaailman haitarinsoittajat ja musikanttipelimannit. Opettele itsellesi kunniallinen ammatti. Silloin muusikonurahaaveet lopahtivat siihen. Vuonna 1969 Hannes osti ensimmäisen haitarin ollessaan 33-vuotias ja siitä tuli hänelle toinen ammatti, jota hän teki iltaisin päivätyön ohella. – Vaimo ja tytär suhtautuivat asiaan myönteisesti, koska harrastus toi perheeseen mukavaa lisätienestiä. Taskurahat loppuivat kun keikat loppuivat. Ensin Hannes soitti korvakuulolta, kunnes hän osti oppivihkoja ja rupesi seuraamaan nuotteja. – Viljo Vesterisen oppikirjasta ymmärsin hyvin, mitä mestari Vili tarkoitti. Veikko Ahvenaisen ja Unto Jutilan kursseilla kävin vuosina 1974–82. Pikkuhiljaa sormija sormitustekniikka alkoi löytyä. – Kaikille haitarisoitosta kiinnostuneille sanoisin, että haitarinsoitto kannattaa aloittaa nuorempana, kuin minä tein. Mutta toisaalta koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa, Hannes Leskinen kannustaa. Teksti ja kuva: JUHA DRUFVA Haitarinsoitto on ollut Hannes Leskisen elämän eliksiiriä Hannes Leskinen osallistui 21. kertaa Rytmiä elämään -tapahtumaan, joka pidettiin tällä kertaa elokuun lopussa Kuntorannassa. ”Hannes osti ensimmäisen haitarin vuonna 1969, 33-vuotiaana. Soittamisesta siitä tuli hänelle toinen ammatti, jota hän teki iltaisin päivätyön ohella. On jälleen joulutervehdysten aika! Joulutervehdykset Eläkeläinen-lehteen 13.11. mennessä. Keräyslomake tämän lehden sivulla 40. Tervehdyksesi lähetät kätevästi myös sähköpostilla osoitteeseen elakelaiset@elakelaiset.fi Maksa tervehdykset viimeistään 13.11. tilille FI11 1012 3000 0714 70 käyttäen viitenumeroa 1818.
20 – Nro 6 lokakuu 2017 ELÄKELÄINEN Rosa Liksom: Everstinna. Romaani. Like 2017. Heti aluksi esitellään Everstinna. Hän on kaukaisen Lapin kylän kaukaisimmassa alppimajan ja savupirtin yhdistelmältä näyttävässä talossa asuva vanha nainen. On kylmä yö, pakkanen tunkeutuu rappeutuneen talon pirttiin, raihnainen Everstinna palelee kamelinkarvasukista ja Everstin vanhasta saunatakista huolimatta. Ensimmäinen ja viimeinen lyhyt luku ovat ainoat, jotka on romaaniin kirjoitettu kirjakielellä ja kolmannessa persoonassa. Kaikki muu teksti on Everstinnan lapinkielistä monologia. Se ei ole lukemisen este, kirjan lopussa on sanakirja ja selittävä henkilöluettelo. Everstinnan suussa saksalaisetkin nimet muuttuvat lapinkielisiksi. Teos on yhden yön monologi, sen viimeisen yön. Everstinna kertoo tarinansa ja kohtalonsa. Samalla hän kertoo koko Suomen tarinan ja kohtalon 30-luvun alkupuolelta sotien jälkeiseen aikaan. Lapin kaaniksi ja keisariksi kutsutun Everstin vaimona hän oli näköalapaikalla ja tiesi enemmän kuin tavallinen Lapin rahvas. Everstinna oli itsekin poliittisesti aktiivinen, imenyt jyrkän oikeistolaisuuden ja ”isänmaallisuuden” lapsuudenkodistaan, toiminut Lotta-tyttönä ja Suojeluskunnassa, liittynyt Lapuan liikkeeseen, oli saksalaismielinen fanaattisuuteen asti. Palvova rakkaus häntä itseään paljon vanhempaan äärioikeistolaiseen, tyrannimaiseen Everstiin oli hänelle taivas, kunnes siitä äkkiä muodostui väkivaltainen helvetti. Everstinna yrittää ymmärtää sodat kokenutta miestään, rakastaa häntä orjamaisesti, kestää kaiken nuijimisen, raatelemisen ja kuristamisen, mutta ei enää sitä, että Eversti potkii kuoliaaksi hänen odottamansa lapsen. Ero tulee, mutta vanhoilla päivillään Everstinna kuitenkin yhä pitää Everstiä elämänsä suurimpana rakkautena. Everstinna on naimisissa kolme kertaa, ensimmäinen mies oli mitätön, toinen hengenvaarallinen ja kolmas Everstinnaa parikymmentä vuotta nuorempi mies, joka jätti ja lähti – Everstinna itsekään ei ollut mikään lempeän vaimon perikuva. Everstistä taas tiedettiin, että hän oli pahoinpidellyt kuoliaaksi ensimmäisen vaimonsa. Everstinna oli jo lapsena monipuolisesti taiteellinen, ja Lapin luontoa hän rakasti hurmokseen asti, haahuili metsissä ja soilla ja rypi mutaisissa suovesissä. Perhe oli ollut varakas, mutta isän äkillinen kuolema köyhdytti sen, ja vastuuta yksin kantava äiti Everstinnan elämä ja Suomen kohtalo oli ankara kasvattaja. Äiti veteli ruoskalla niin, että pakaroista veri valui, ja siksi kahdesta tyttärestä tuli perussäikkyjä, arvelee Everstinna. Mutta perussäikkyydestä ja orjuuttavasta avioliitosta huolimatta Everstinnasta tuli jotain. Hänestä tuli kirjailija, joka tuli kautta koko Lapin maan kuuluisaksi omilla ansioillaan. Everstinna on Lapin kuuluisa kohukirjailija Annikki Kariniemi. Elämänkertatiedoista päätellen romaani seuraa jokseenkin tarkasti Kariniemen elämän tapahtumia, mutta Everstinnan monologi on silti kirjailijan luoma fiktio. Myös Eversti on ”oikea” ihminen, hän on eversti Oiva Willamo, Lapin Kaani, Ukko ja Lapin keisari, neljä sotaa läpikäynyt mies, joka oli tunnettu raakuudestaan, äärioikeistolaisuudestaan ja läheisistä Saksan-suhteistaan, jotka kulminoituvat veljeilyyn jatkosodan aikana Lapissa. Tähän mieheen ja hänen riuskoihin otteisiinsa nuori, tuolloin opettajana toiminut Annikki rakastui. Mies oli hurmaava rakastaja, kunnes mentiin virallisesti naimisiin ja nyrkit alkoivat puhua. Kariniemi loi kaikkiaan monipuolisen, yli 30 teoksen tuotannon, joukossa myös omakohtainen avioliittoromaani Erään avioliiton anatomia. Hän oli näkyvä ja kuuluva persoona, huomiota herättävästi pukeutunut, ja temperamentiltaan arvaamaton, kiltti ja nöyrä käytös saattoi äkillisesti päättyä raivonpurkaukseen. Liksomin romaanissa ansiokasta on itsenäisyyden ajan historian kuvaaminen kahden naisen silmin, muodollisesti Everstinnan, mutta tosiasiassa tietysti myös kirjailijan. ”Aika, jolloinka mie synnyin, oli vihan aikaa. Aika, jolloinka mie kasusin naiseksi, oli vihan ja koston aikaa”, sanoo Everstinna. Lappiin tulleet saksalaiset eivät olleet sellaisia suklaata ja tupakkaa jakelevia hyväkäytöksisiä nuoria miehiä kuin heitä on kuvattu, heille oli Saksan etu tärkein, ja suomalaisia he pitivät enemmän mongolien kaltaisina ali-ihmisinä kuin tasavertaisina aseveljinä. Rosa Liksom on kirjoittanut tyylilleen uskollisesti rosoisen ja rankan kirjan, josta ei omaperäistä huumoria puutu. Eikä kauneuttakaan, se kukoistaa erityisesti kirjan aistivoimaisissa luonnonkuvauksissa. Everstinna on monessa mielessä tärkeä kirja, rohkea, psykologisesti oivaltava, monia katveeseen jääneitä historian tapahtumia avaava. Antti Hyryn taannoisen määritelmän mukaan hyvä kirja on sellainen, joka on tehty taiteellisessa järjestyksessä ja mukava lukea. Everstinna on. TUULA-LIINA VARIS Rosa Liksom. Kuva: Pekka Mustonen/Like ”Rosa Liksom on kirjoittanut tyylilleen uskollisesti rosoisen ja rankan kirjan, josta ei omaperäistä huumoriakaan puutu.”
Nro 6 lokakuu 2017 – 21 ELÄKELÄINEN Everstinnan elämä ja Suomen kohtalo Hyvinvointivaltiossa katse kohdistui ihmisen kasvuun, hänen mahdollisuuteensa kehittyä ja nousta ylöspäin kulttuurisesta sekä sosiaalis-taloudellisesta lähtöasemastaan. Hyvinvointiyhteiskunta ei rakennu ideaalisten arvojen kuten vapaus, veljeys ja tasa-arvon varaan vaan kilpailun ja raadollisten arvojen varaan. Katse kohdistuu ihmisen yöominaisuuksiin, joita se suosii taloudellisissa ja muissa yhteiskunnallisissa järjestelyissä. Kemiläinen yhteiskuntatieteilijä, sosiaalipedagogi ja filosofi Voitto Kuosmanen (s.1955) työskentelee Lapin AMK:ssa lehtorina. Hän on peruskysymysten äärellä seitsemästätoista esseestä koostuvassa kokoelmassaan Kaamoksen jälkeen kevät – katseita muutoksen maisemiin. Hänen peruslähtökohtansa on, että teollinen aikakausi on tullut finaaliin ja on nyt uusliberalistisessa saattohoidossa. Kuitenkaan vielä ei ole tullut tilalle sellaista uutta haastajaa, joka pystyisi selättämään globaalin kapitalismin suden ja ketun moraalia. Edelleen kaikki, mikä ei ole erikseen kiellettyä, tai mikä voidaan kiertää, on sallittua. Kuosmasen mukaan vasemmistovetoinen hyvinvointivaltio onnistui lähentämään yhteiskuntaluokkia, mutta oikeistovetoinen hyvinvointiyhteiskunta etsii yhteiskuntaan ja talouteen dynaamisuutta kasvattamalla tuloja varallisuuseroja sekä kulttuurisia ja sosiaalisia kuiluja: ”Parhaimmillaan tasapaino, ainakin kohtuullinen, systeemimaailman ja arjen elämismaailman välille, saavutettiin hyvinvointivaltion aikana 1960-luvulta lähtien. Poliittinen koneisto teki tarpeellisia päätöksiä ja palvelujärjestelmät tuottivat kansalaisten tarvitsemia palveluja. Myös taloudellinen koneisto tarjosi halukkaille työtä ja sen myötä hyvinvoinnin kasvua. Systeemin rakenteet, instituutiot ja niiden toiminta vastasivat kohtuullisesti kansalaisten tarpeita ja toiveita.” Kaikki on kaupan Kuosmanen muistuttaa, että jokaisen aikakauden sisällä kasvaa siemen, joka voimistuessaan haastaa ”isäntänsä.” Hyvinvointivaltion haastoi uusliberalistinen valinnan vapaus ja sen ulkopuolelta yhteiskunnan tasapainoa nakersivat tieteellis-tekniset innovaatiot, jotka muuttivat perustavasti ihmisen suhdetta työhön ja toimeentuloon, samalla myös yhteiskunnalliseen osallisuuteen. Teollisen ajan palkkatyöyhteiskunta alkoi kadota. Kun ihmisten hyvinvointi kasvoi, heistä alkoi tulla vaativia hyvinvointivaltion asiakkaita. ”Mä haluun” -ajattelua vauhditti politiikassa vahvistunut ideologia, joka syytti hyvinvointivaltiota holhoamisesta, tasapäistämisestä ja tehottomuudesta. Poliitikot etääntyivät äänestäjistä ja hyvinvointivaltion häiriötilaa alettiin korjata markkinahenkisellä hyvinvointiyhteiskunta-ajattelulla, jossa kaikki palvelut tuotetaan markkinamekanismin avulla ja ihmisten välisistä suhteista tehdään kaupallisia suhteita. Terveydestä ja sairaudesta lähtien kaikki on kaupan. Hyvinvointiyhteisö kilpailun tilalle Kuosmanen ennustaa, että uusliberalistinen hyvinvointiyhteiskunnan markkinaideologia jää teollisen ajan viimeiseksi surkeaksi näytökseksi, jonka suurin merkitys oli jarruttaa uuden yhteisöllisen syklin, hyvinvointiyhteisön vahvistumista: ”Vahvistuva uusi talous antaa vihjeitä siitä, että tulevaisuudessa palvelut voidaan tuottaa monipuolisesti verkostoituneissa yhteisöissä, joissa kuka tahansa voi olla palvelun tuottaja tai käyttäjä. Yhteisöissä palvelun tuottajista tule vapaita tuottajia ilman käskynhaltijoita.” Kuosmanen luonnehtii tekstejään sosiaalipedagogisesti virittyneiksi. Hän haluaa haastaa lukijan pohtimaan maailmaa ja sen muutosta niin, että talven jälkeen tulee aina kevät. Välillä Kuosmanen herättää lukijan ilkikurisen provosoivalla huumorilla: ”Tissiviihteen ja väkivallan ohella ihmisten tajuntaan tarjoillaan päivittäisannokset terroria. Näin varmistetaan, että ihmiset pelkäävät. Kukapa pelon vallassa haluaa elää ja olla. Pelon ja turvattomuuden torjuntaan ihmisille tarjotaan mahdollisuus asentaa mikrosirut ihonsa alle: olet turvassa – sinua valvotaan; ole kiltisti – mikrosiru sammutetaan. Pelkoa ja turvattomuutta tuottavat valloittajat tarjoavat turvallista syliä pelokkaille ihmisille. Mikä mainio innovaatio!” Aikaisemmin Kuosmaselta on ilmestynyt teokset Kohti ihmistä kunnioittavaa maailmaa, Elämän kepeydestä ja hilpeydestä sekä Ajattelen ja tunnen, siis kirjoitan. JUHA DRUFVA Kirjoittajana jo meritoitunut Tauno Tuomivaara julkaisi esikoisrunokokoelmansa keväällä. Odysseuksen jalanjäljen kustansi pieni laatukustantamo Enostone. Kokoelma on triptyykki. Sen kolme osastoa ovat melko itsenäisiä ja aihepiirikin muuttuu ja muuntuu osastoittain. Ensin matkustetaan. Rakentunut ympäristö -osiossa matkaa tehdään ainakin paikkaan, aikaan, historiaan, myytteihin ja itseen. ”Tasaamisen vuosituhat”-runossa neljässä ensimmäisessä säkeessä pohditaan: ”Mietin täällä/ turkoosinvärisen meren valossa/ kumpi petti toisensa/ minä vai vallankumous.” Kantaaottavuus kaikuu vahvana kokoelman alussa ja kertautuu viimeisessä osastossa. Toinen osasto, ”Kahdeksastoista vuodenaika”, edustaa keskuslyriikkaa, siinä kuuluvat runon minän ääni ja tunnot. Luonto, tunteet, rakkaus ja erotiikka ovat tämän osion aineksia. Tuomivaara hallitsee runokielen ja -ilmaisun. Hänellä on runoilijan rytmitaju, kuten näyte ”Näin lumessa” -runon lopusta kertoo: ”kivi soi, päivänsäde/ kuivan kiven viimeinen pisara/ rytmitetty, avara./” Viimeinen eli kolmas osasto: Hämynpyhhää, ilman reunoja ja rajoja. Siinä palataan osittain alun teemoihin, mutta niiden lisäksi pohditaan tarinoita, sanoja ja muistamista. Kolmas osasto sisältää myös pitkän runosarjan. Sana, joka sopisi mystiikan nimeksi-sarja vetää yhteen myyttejä, historiaa ja nykyaikaa: ”Minä luulen/että terrorismin vastaisessa taistelussa/kaikki jumalat viedään yhtiöitettäviksi/ New Yorkin pörssiin/”. Tuomivaara on lahjakas runoilija, jonka esikoisteosta saatiin odottaa pitkään. Jo vuonna 1965 kuulussa Pirkanmaan kirjoituskilpailussa palkittu Tuomivaara on julkaissut silloin tällöin yksittäisiä runoja, mutta osoittaa nyt, että hallitsee myös kokoelmamuodon. Odysseuksen jalanjäljen runot ovat hiottuja. Joissakin runoissa jäin pohtimaan isojen alkukirjainten käyttämistä säkeen alussa. Esimerkiksi ”Päättymätön muuri kahden unelman välissä (Berliini)”-runossa Tuomivaara käyttää isoa alkukirjainta siinä kohtaa, kun lukijana odottaisin säkeistöjakoa. Iso alkukirjain säkeen alussa pysäyttää virtaavuuden ja estää säkeenylityksen syntymisen. Tämä olikin ainoa asia, jota teosta lukiessani pohdin kriittisesti. Kaikkiaan Odysseuksen jalanjälki on nimittäin vaikuttava ja vahva lyyrikon taidonnäyte. NIINA HAKALAHTI Talouskilpailun talven jälkeen koittaa kevät Konkarin vahva esikoinen Tauno Tuomivaara: Odysseuksen jalanjälki. Enostone, 2017. Voitto Kuosmanen muistuttaa, että jokaisen aikakauden sisällä kasvaa siemen, joka voimistuessaan haastaa ”isäntänsä.” Kuva: Juha Drufva Voitto Kuosmanen: Kaamoksen jälkeen kevät – Katseita muutoksen maisemiin Nordbooks 2017, 208 sivua
22 – Nro 6 lokakuu 2017 ELÄKELÄINEN E nsimmäiseksi piirretään kukka. Ollaan Sodankylässä, kansalaisopiston kuvataideluokassa, joten seinillä on jo talon puolesta värikkäitä töitä. Mutta nyt on koolla kolmetoista Sodankylän Eläkeläiset ry:n aktiivia, ja heidän ensimmäisenä tehtävänään tässä KSL-opintokeskuksen Virtaa yhdistykseen -koulutuspäivässä on piirtää yhdistyksen toimintaa kuvaava kukka. – Mikä on se huippujuttu, mistä asioista olette yhdistyksessänne ylpeitä? Mikä saa teidät toimimaan aktiviisesti, pysymään yhdistyksen jäsenenä, ja mistä kehtaatte muillekin kertoa, evästää KSL:n koulutustuottaja Tiina Huhtala. Sodankylän yhdistyksen puheenjohtaja Jouni Äärelä, hänen vierustoverinsa Seppo Johannes Maijala, Sisko Uusitalo ja muut kurssilaiset ottavat tussit esille. Juttu ja kynät luistavat. Yhdistystoiminnan parhaat puolet piirtyvät värikkäiksi kukiksi. KSL-opintokeskus on kuluvan vuoden aikana järjestänyt Eläkeläiset ry:ssä toimiville yhdistyksille yhteensä kymmenen yhden päivän mittaista Virtaa yhdistykseen -koulutusta. Mukaan koulutuspäiviin on toivottu ja saatu ennen kaikkea yhdistyksen johtokunnan jäseniä, puheenjohtajia ja mahdollisia uusia toimijoita. Päivän aikana haetaan vastauksia kysymyksiin: Mikä yhdistyksessämme on hyvää ja hienoa? Mitkä asiat yhdistyksessämme voisivat olla paremmin? Miten ja millä aikataululla nämä päämäärät saavutetaan? Jo alkumetreillä selviää, että Sodankylässä on koolla sekä luova että huumorintajuinen ryhmä. Tarinat kukkivat kilvan luokan taululle kiinnitettyjen värikkäiden kukkapiirrosten kanssa. – Orvokissa on hempeän sininen väri, kaunis ja kestävä kukka, toivottavasti ovat kestäviä nämä yhdistyksemme jututkin. – Ruusu on yhtä kuin talkoohenki. Juuri olemme olleet kaksi päivää markkinoilla, ja porukkaa riitti lättyjä paistamassa. – Meillä on eloisa ja virkeä joukko, yksimielisyys on pohjana kaikessa. – Meillä lauletaan reippaita ja iloisia lauluja, käydään tansseissa ja harrastetaan liikuntaa. – Hyvä ilmapiiri. Yhdistyksestä löytyy seuraa ja ystäviä. Torjumme yksinäisyyttä. Ja toiminnassa on vaihtelevuuttakin. Tiina Huhtala kirjaa kurssilaisten luonnehdintoja yhdistyksensä parhaista puolista. – Mitä te sanotte jos minä kirjoitan tänne että ”rakkaus”, Huhtala kysyy. – Iliman muuta. Ja intohimo! Elämän ilo. – Kyllä koko järjestö on rakas, sanoo yhdistyksen keskeisiin toimijoihin jo pitkään kuulunut Vappu Simula. Sekin nousee esille, että erityisesti yhdistyksen johtokunnan jäseniltä vaaditaan myös vastuuta ja sitoutumista. Toiminta vaatii aikaa ja myös autossa istumista. Lapissa ihmiset tulevat kokouksiin ja muihin tilaisuuksiin kuka neljän, kuka viidenkymmenen kilometrin päästä. – Onhan tää leviä palkinen, Seppo Johannes Maijala kiteyttää. Eikä kaikki tietenkään ole pelkkää kukkasilla tanssimista. Seuraava tehtävä onkin: Kirjoittakaa lapuille se, mikä ärsyttää, mikä on epäkohtana toiminnassa. Sitten kirjaatte sen, miten haluaisitte näiden asioiden olevan. – Miinuksia ei pidä pelätä. Ilman niitä ei olisi hyviä puoliakaan, Huhtala kannustaa. Kehitettävää löytyy ja kirjataan papereille. Esimerkiksi: Vastuunottajia on liian harvassa, työnjaossa selkiyttämistä. Näistä syntyy pitkä ja hedelmällinen keskustelu. Tai se, että liian harvoin muistetaan kiittää. – Meitä jokhaista voi aina silloin tällöin kiittää. Sanotaan että kissa kiitoksella elää, mutta kyllä sillä on ihmisille iso hyvää tekevä vaikutus, Vappu Simula sanoo. KSL-opintokeskuksen Virtaa yhdistykseen -koulutuspäivät suuntasivat syyskuun lopulla pienimuotoiselle Lapin-kiertueelle Sodankylään ja Rovaniemelle. KSL:n koulutustuottaja Tiina Huhtala ohjasi Sodankylän Eläkeläiset ry:n ja Rovaniemen Eläkeläiset ry:n ryhmiä. Puhuttiin, piirrettiin, kirjoitettiin ja pohdittiin yhdessä porukalla, lopputuloksena aikataulutettuja suunnitelmia yhdistyksen toiminnan kehittämiseksi entisestään. Virtaa yhdistykseen! KSL-opintokeskuksen Tiina Huhtala koulutti lappilaisten yhdistysten aktiiveja. Sodankyläläiset koolla. Yhdistyksen kukka. Sodankylän Eläkeläisten Seppo Johannes Maijala ja Sisko Uusitalo piirtämässä.
Nro 6 lokakuu 2017 – 23 ELÄKELÄINEN Johtokunnan jäsenet ovat omalla toiminnallaan esimerkkejä kun huomioivat jäsenet ja myös muut johtokunnan jäsenet, todetaan. Tiina Huhtala korostaa ongelmien ratkaisua. Jumilompoloon ei kannata jäädä makaamaan. – Meillä ihmisillä on taipumus jäädä rypemään sinne kuoppaan vaikeuksiemme kanssa, sen sijaan että miettisimme, miten ratkaisemme tämän asian. Mutta avain “Jokainen osallistuu itselleen sopivalla tavalla, vapaaehtoisesti.” Sodankyläläiset koolla. Yhdistyksen kukka. Sodankylän Eläkeläisten Seppo Johannes Maijala ja Sisko Uusitalo piirtämässä. Rovaniemeläiset ideoimassa. Jatkuu seuraavalla sivulla
24 – Nro 6 lokakuu 2017 ELÄKELÄINEN on juuri tämä: me kaikki olemme täynnä ratkaisuja. Sanon tätä aivojen kääntämiseksi. – Ja meillähän on valtavasti tietoa tässä porukassa, muistuttaa puheenjohtaja Jouni Äärelä. Ja kun ratkaisumallit on löydetty, kysymys kurssilaisille kuuluu myös, kuinka sitoutuneita he ovat toimimaan niiden mukaisesti. Ja millä aikataululla edetään? Porrasmalli rakentuu niin, että askel askeleelta edetään kohti ongelman ratkaisua, toiminnan kehittämistä. Mutta siihen on myös sitouduttava, Huhtala painottaa. – Ulkopuolelta on turha tulla teille sanomaan, että kehittäkääpä nyt näin. Tässä koulutuksessa etsitään sitä, mitä te itse haluatte tehdä. S euraavana aamuna Rovaniemellä Hotelli Aakenuksen kokoustilassa on koolla parikymmenpäinen joukko iloisia Rovaniemen Eläkeläisten aktiiveja. Johtokunnan jäsenten lisäksi on mukana myös tuoreita jäseniä. Käy nopeasti selville, että kyseessä on kasvava yhdistys, johon kuluneen puolentoista vuoden aikana on liittynyt 50 uutta jäsentä. Yksi heistä on Anja Viiri, joka houkuteltiin mukaan yhdistyksen toimintaan luonnon helmassa laavulla, missä paistettiin makkaraa ja putsailtiin puolukoita. – Yhdistystä kuvaa tämä tulevaisuuden kukka jolla on juuret, kertoo puolestaan yhdistyksen pitkäaikaisimpiin jäseniin kuuluva Irma Yliaska piirroksestaan. – Yhteisöllisyys, uudetkin jäsenet hyväksytään heti porukkaan, kiittää joku. – Innokasta, värikästä porukkaa, naurua ja räiskettä. – Runsaasti erilaista toimintaa, jokaiselle jotain. – Monipuolisella toiminnalla on pitkät perinteet, muistuttaa varapuheenjohtaja Kari Puolakka. – Tätä hyvää perinnettä on siirretty eteenpäin ja uudistettu. – Ja hienointa, että on vanhoja pysyviä jäseniä, jotka käyvät tapaamisissa voimiensa mukaan. – Kun tätä kuuntelee, tuntuu aika kivalta, puheenjohtaja Kaarina Kapraali toteaa. Yhtä lailla löytyy myös kehittämiskohteita. Yhtenä nousee esille vastuuhenkilöiden kuormittuminen. Velvollisuudentunne sitoo ihmisiä niin, että aikaa yhteisten asioiden hoitamisessa menee jo liikaakin. Tiina Huhtala painottaa johtokunnan merkitystä puheenjohtajan tukena ja apuna. Miesten ja naisten roolit ja tehtävät herättävät myös vilkasta keskustelua. Ihmiset ovat myös erilaisia, toinen reippaampi, toinen ujompi ja hiljaisempi. – Jokainen osallistuu itselleen sopivalla tavalla, vapaaehtoisesti. Lopuksi ryhmätyönä laaditaan kaaviot kehittämisen keinoista ja aikatauluista. Virtaa yhdistykseen -koulutukseen osallistuneiden lappilaisten palaute ol ierittäin myönteistä. – Hyvä ja aktivoiva, loi yhteishenkeä. – Laadukas luova innoittava kurssi. –Olen hyvin vakuuttunut siitä, että tämän päivän opeilla kaadumme eteen päin, nasautti Rovaniemen Kari Puolakka. Teksti ja kuvat: TUOMAS TALVILA • Eläkeläiset ry:n yhdistykset voivat tilata Virtaa yhdistykseen -koulutusta KSL-opintokeskukselta. Yhdistykset voivat hakea koulutukseen Eläkeläiset ry:ltä ns. toimintatonnia eli toiminnan sisältöjen kehittämistä ja ylläpitämistä tukevaa kohdennettua toiminta-avustusta. • Eläkeläiset ry myös käynnistää ensi vuonna uutena työmuotona yhdistysten kanssa tehtävät ”yhdistysverstaat”. Niissä tullaan miettimään erilaisia keinoja kehittää yhdistysten toimintaa sekä parantaa näkyvyyttä ja jäsenhankintaa. Rovaniemen Eläkeläisten puheenjohtaja Kaarina Kapraali. Kehityssuunnitelmia tehtiin ryhmätyönä. ”Innokasta, värikästä porukkaa, naurua ja räiskettä.” Rovaniemen Eläkeläisten ryhmä koolla. – Virtaa yhdistykseen -koulutuksiin osallistuneet ihmiset ovat sitoutuneet hirveän hienosti tähän kehittämiseen, sanoo KSL-opintokeskusken koulutustuottaja Tiina Huhtala. – Hienointa on, että löydetään se ajatus, että tämä yhdistys on meidän juttu. Myös ongelmien pohtiminen ja ratkaisujen etsintä ovat Huhtalan mukaan sujuneet hyvin. – Hankaliakin asioita on pystytty avoimesti ja positiivisessa hengessä käymään läpi. Eri puolilla maata on myös löytynyt erilaisia kehittämisideoita, Huhtala kertoo. –Vaasalaiset esimerkiksi ryhtyivät tekemään tekemään yhteisiä retkiään varten ohjeistusta, miten yhdistys ostaa bussikyytejä ja hotelleja ja mitä eläkeläisten ryhmällä matkatessa muuten kannattaa ottaa huomioon. TT ”Yhdistys on meidän juttu”
Nro 6 lokakuu 2017 – 25 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n toimistonhoitaja Tuija ”Tuikku” Aali lähti muihin tehtäviin 12. lokakuuta yli 30 vuoden työrupeaman jälkeen. – Aloitin täällä Helsingin toimistolla sosiaalilomien hoitajana tammikuussa 1988. Silloin Pentti Laakkonen oli vt. toiminnanjohtajana Leevi Raitaniemen ollessa pitkällä sairauslomalla. Tiedotussihteerinä oli Jarmo Syvänterä, järjestösihteerinä Leena Nurmikumpu ja Erja Peitsaho toimistosihteerinä. Toimistonhoitajana oli Sylvi Nurmi ja toimistotyöntekijänä Sanna Majanen, Terho Hirviniemi taloussihteerinä ja koulutussihteerinä Maija-Liisa Pitkä. Tuija Aali muistelee, että Varkauden kasvattina oli luontevaa, että hän oli ensimmäisen kerran kesätöissä Kuntorannassa jo 14-vuotiaana, eli kesällä 1975, ja sen jälkeen vielä kahtena kesänä. – Silloin vielä sai olla töissä niin nuorena ”kakarana.” Koulun jätin peruskouluun ja olin Savopakilla Varkaudessa peruskoulun jälkeen töissä, kunnes aloitin kaksivuotisen oppisopimuskoulutuksen toimistotyöntekijänä. – Vakituisena aloitin Kuntorannassa kioskin hoitajana vuonna 1983, ja siitä siirryin majoitusvastaavaksi, kunnes vuoden 1987 lopussa muutin Helsinkiin. Ensimmäinen poikani syntyi Varkaudessa 1983 ja toinen poikani sitten täällä Helsingissä 1995. Nyt olen kaksivuotiaan Aino-tytön onnellinen isoäiti. Tuija aikoo olla tämän vuoden loppuun saakka koiran hoitajana ja mummuna, jonka jälkeen hän menee koulutukseen. – Niskat ja hartiat eivät kestä enää näitä toimistohommia, joten ennen eläkeikää aion tehdä muunlaisia töitä. Tuija kertoo, että häntä harmittaa elämässään kaksi asiaa. Se, ettei hän mennyt opiskelemaan heti peruskoulun jälkeen eikä tehnyt kolmatta lasta, eli tyttöä. – Kuntorannassa työskennellessäni siellä ei ollut vielä kylpylätoimintaa. Jos olisi ollut, luulen, että olisin opiskellut fysioterapeutiksi. Nuo opiskeluhaaveet sitten jäivät, kun muutin tänne Helsinkiin. Tuija sanoo jäävänsä kaipaamaan monia Eläkeläiset ry:n aktiivijäseniä, joiden kanssa hän on tehnyt yhteistyötä vuosien saatossa. –Jäsenrekisteriä hoitaessani olen tutustunut yhdistysten jäsensihteereihin. Niitä sosiaalisia kontakteja varmasti tulee ikävä. Olisin tosin tykännyt, että työssäni olisi ollut enemmän asiakaspalvelua. Nykyään kun melkein kaikki tehdään koneella netissä, yhä harvemmin enää edes puhutaan puhelimessa. –Myös vapaaehtoistyö on alkanut minua kiinnostamaan yhä enemmän. Luulen, että vanhemmiten suuntaudun myös sinne suunnalle. JUHA DRUFVA Tuikku lähti muihin töihin Muihin tehtäviin lähtevä Tuija Aali sanoo jäävänsä kaipaamaan monia Eläkeläiset ry:n aktiivijäseniä, joiden kanssa hän on tehnyt yhteistyötä vuosien saatossa. Kuva:Tuomas Talvila www.elakelaiset.fi Muista myös kotisivumme: Suomen muistiasiantuntijat ry on julkaissut sosiaalija terveysalan ammattilaisille tarkoitetun oppaan Kulttuurisensitiivinen muistityö: Kokemuksia Suomesta. Oppaan tarkoituksena on laajentaa ammattilaisten ymmärrystä siitä, miten eri kulttuuritaustoista tulevia asiakkaita tulisi kohdata muistityössä. Opas tuotettiin osana Suomen muistiasiantuntijat ry:n ETNIMU -projektia, jonka tavoitteena on edistää etnistaustaisten iäkkäiden aivoterveyttä. Tekijäryhmässä on ollut mukana myös Eläkeläiset ry:n monikulttuurisuustyön suunnittelija Eva Rönkkö. Sosiaalija terveysalan ammattilaisten on hyvä tiedostaa, että muistiongelmat käsitteenä ymmärretään eri kulttuureissa eri tavoin. Joissain kulttuureissa muistisairauden oireet tulkitaan ”normaalina vanhuuden höperyytenä” tai koetaan häpeällisenä tabuna. Pelko mielisairaalaan joutumisesta voi estää hoitoon hakeutumisen. Oman haasteensa hoitotyöhön tuovat kielierot: kaikissa kielissä ei tunneta sellaisia sanoja kuten omaishoitaja tai terveyden edistäminen. – Heikko kielitaito ja puutteellinen tietämys suomalaisesta palvelujärjestelmästä saattavat estää maahanmuuttajia pääsemästä oikeiden palveluiden piiriin. Mahdollinen pelko viranomaisia kohtaan voi vielä lisätä tätä”, korostaa ETNIMU-projektin projektipäällikkö Siiri Jaakson. – Työskenneltäessä maahanmuuttajataustaisten ikääntyvien kanssa henkilökohtaisen kontaktin merkitys korostuu. Ammattilaisten on tärkeää myös pohtia, miten oma kulttuuritausta vaikuttaa kanssakäymiseen. – Kaikilla meillä on ennakkoluuloja. Niiden tiedostamisessa ja asenteiden kehittämisessä tärkeitä työkaluja ovat tieto ja ihmisarvon kunnioittaminen. Kaikista kulttuureista ei tarvitse tietää kaikkea, mutta on oltava avoin kysymään ja valmis kuuntelemaan, Jaakson muistuttaa. Opas on tilattavissa Muistiasiantuntijat ry:n sivuilta www.muistiasiantuntijat. fi sekä osoitteesta info@ muistiasiantuntijat.fi. Hinta on 6 e + toimituskulut. PDF-versio on ladattavissa maksuttomasti Muistiasiantuntijat ry:n sivuilta. Uraauurtava opas monikulttuurisen muistityön tueksi Kulttuurisensitiivisen muistityön oppaan julkistamistilaisuudessa Riitta Wallenius Suomen Romaniyhdistys ry:stä käytti etnistaustaisen ryhmänohjaajan puheenvuoron. Kuuntelemassa projektipäällikkö Siiri Jaakson (keskellä) ja projektikoordinaattori Urve Jaakkola (oikealla). Kuva: Tuomas Talvila
26 – Nro 6 lokakuu 2017 ELÄKELÄINEN Vaasan Eläkeläisten tietotekniikasta kiinnostuneita jäseniä kokoontui 18-19.9. opiskelemaan Kotirannan työväentalolle, joka juuri vietti 70-vuotisjuhliaan. Talo on kuitenkin edelleen hyvässä käytössä ja kunnossa siellä on mm. iso näyttö, jolla opettajamme Rauno Jääskeläinen pystyi hyvin näyttämään opetuksen eri vaiheita. Vaasan Eläkeläisillä toimii viikoittain nettikerho, johon kuka tahansa asiasta kiinnostunut voi osallistua. Nettikerholaiset olivat myös joukolla mukana kuuntelemassa mahdollisia uusia oppeja nettikerhon vetäjä Raimo Vaahtera ja tekninen tukihenkilö Onni Peltonen toimivat nettitreffeillä, allekirjoittaneen lisäksi, apuopettajina. Kaksi kurssipäivää kului rattoisasti ja uusia asioita tuli kaikille opittavaksi, joten turhaan ei paikalle kukaan tullut. Olimmehan kaikki jo ikäihmisiä, mutta edelleen voi oppia uusia asioita. Tästä hyvää esimerkkiä näyttää yli 90-vuotias Ahosen Aino, joka osallistui treffeille ja on poikkeuksetta mukana myös nettikerhon tapaamisissa tiistaisin ennen kerhon kokoontumista. MARKKU MÄKINEN Vaasan Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry tapasi 27.9 eduskuntaryhmien edustajat ja luovutti kannanottonsa valtion ensi vuoden talousarvioesitykseen sekä lainsäädäntöön. EETU ilmaisi eduskuntatalossa pettymyksensä siihen, että talousarvioesityksessä ollaan jättämässä voimaan tehdyt perusturvan indekseihin liittyvät säästöpäätökset . – Jäädytys leikkaa reaalista ostovoimaa ja alentaa sosiaaliturvan tason pysyvästi alemmalle kehitysuralle myös tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Tämä tarkoittaa suurta ja pysyvää heikennystä maamme eläkkeensaajille, mikäli jäädytystä ei hyvitetä täysimääräisenä tulevien indeksitarkistusten yhteydessä, EETUn kannanotossa todetaan. Useiden perusturvaetuuksien tasoa on leikattu vuosina 2016 ja 2017. Vuonna 2015 Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea moitti Suomen sosiaaliturvaetuuksien vähimmäistasoa riittämättömäksi. Tässä tilanteessa indeksijäädytysten purkaminen olisikin EETUn mielestä nyt välttämätöntä. – Esitämme, että perusturvan indeksitarkistusten jäädytyksistä luovutaan ja myös kansaneläkkeeseen annetaan vastaavan suuruinen korotus kuin takuueläkkeeseen. Lisäksi on maahamme laadittava toimenpideohjelma, jolla eläkeläisköyhien lukumäärä käännetään laskuun. Keskeinen osa tätä ohjelmaa on kansaneläkkeisiin tehtävät tasokorotukset. Pelkkä takuueläkkeen korottaminen ei riitä ongelman ratkaisemiseksi, toteaa EETUn puheenjohtaja Simo Paassilta. Positiivisina asioina talousarviosta nostettiin täyden takuueläkkeen nostaminen 15 eurolla sekä eläkettä saavan hoitotuen perusosan nostaminen noin 8 eurolla kuukaudessa. Lisäksi parlamentaarisessa työryhmässä sovitun mukaisesti yleisradioveron rakennetta ollaan muuttamassa siten, että kaikkein pienituloisimmat vapautuvat verosta. Ehdotettu muutos tarkoittaisi sitä, että eläketulon ja päivärahatulon osalta maksukynnys nousisi nykyisestä noin 10 294 eurosta 14 000 euroon. Eduskuntaryhmille luovutetussa kannanotossa tuotiin muina asioina esille mm. verotuksen oikeudenmukaisuus eläkkeensaajien ja palkansaajien välillä, ikääntyneiden kansalaistemme oikeus kuntoutukseen sekä palvelu-, matkaja lääkemaksukattojen yhdistäminen yhdeksi maksukatoksi tulevaisuudessa. EETUn kannanotto vuoden 2018 talousarvioesitykseen sekä lainsäädäntöön on kokonaisuudessaan luettavissa EETUn kotisivulla osoitteessa www.eetury. fi/lausunnot_ja_kannanotot EETU luovutti kannanottonsa eduskuntaryhmille Vaasan Eläkeläiset kokoontuivat nettitreffeille EETUn kannaottoa olivat vastaanottamassa kaikkien eduskuntarymien edustajat. Vasemmalta Antti Kaikkonen (keskusta), Sanna Lauslahti (kokoomus), Ilmari Nurminen (sosialidemokraatit), Anne Louhelainen (siniset), Leena Meri (perussuomalaiset), Heli Järvinen (vihreät), Aino-Kaisa Pekonen (vasemmistoliitto), Veronica Rehn-Kivi (ruotsalaiset)ja Sari Tanus (kristillisdemokraatit). Kuva:Tuomas Talvila
Nro 6 lokakuu 2017 – 27 ELÄKELÄINEN Kylpylähotelli Kuntoranta sekä valtakunnallisesti toimiva Teatterituotannot Oy ovat allekirjoittaneet yhteistyösopimuksen kahdeksi vuodeksi plus option vuodeksi. Samalla Varkauden Kanavan kesäteatterin esitykset siirtyvät Kuntorantaan. Tänä kesänä Kanavan kesäteatterissa oli 6 000 katsojaa, parhaimpina kesinä on ollut yli 10 000 katsojaa. Kuntorannan hotellinjohtaja Harry Pirttimäen mukaan Teatterituotannot Oy tuottavat Kuntorantaan vuosittain omalla riskillään 30–40 teatteriesitystä sekä lisäksi omia esityksiään. Toiminnan keskittäminen Kuntorantaan innostaa Teatterituotantojen ohjaaja-näyttelijä Eeva Elorantaa. Hän uskoo myös Varkauden nousuun kesämatkailukohteena. –On aika uudistaa mielikuvia Varkaudesta! Saimaan vesien ympäröimä Varkaus on monipuolisia palveluja tarjoava kaupunki, jolla on mahdollisuudet nousta maakunnalliseksi ja valtakunnalliseksikin kesämatkailukohteeksi. Siitä saimme jo esimakua 2017 kesällä, kun suosittua Mummonmökki -komediaa tultiin katsomaan Varkauteen ympäri maata niin Turusta, Helsingistä, Oulusta kuin Joensuustakin, kertoo Eloranta. –Kuntorannalla tulee olemaan suuri merkitys kehittyvien vapaa-ajanpalvelujen tarjoamisessa yhä kasvavalle asiakaskunnalle. Teatterituotannot.fi tuottaa laatuviihdettä ja huippuesiintyjiä Kuntorantaan tammikuusta 2018 alkaen, Eloranta kertoo. Kesäisin viihdyttää Varkauden kesäteatteri, joka sijaitsee Kuntorannan vehreällä piha-alueella. Nousevalla katsomolla varustetusta, 300-paikkaisesta katsomosta on järvinäkymät ja väliajalla katsojat voivat herkutella makkaralla, leivoskahveilla ja virvokkeilla. Väliaikatarjoilun hoitaa Kuntoranta. Sateen sattuessa siirrytään sisätiloihin 300 hengen teatterisaliin. Teatteria ja konsertteja jo vuodesta 1989 Teatterituotannot.fi:n historia ulottuu yli kahden vuosikymmenen taakse vuoteen 1989. Tuolloin näyttelijä Eeva Eloranta perusti Ohjelmatoimisto Adelen, jonka konserttija teatterituotannoissa esiintyivät silloiset alansa tunnetut ja kiitetyt esiintyjät. – Merkkipaaluina vuosien varrelta mainittakoon vaikkapa Heli Laaksosen menestyskomedia Lukkosulaa ja lumpeenkukkia, Sinikka Nopolan komedia Eila, Rampe ja huonot keenit ja 20162017 yleisöä kerännyt Mummonmökki -komedia, jonka voittokulku jatkuu yleisön pyynnöstä Varkauden kesäteatterissa 2018, Eeva Eloranta kertoo. JUHA DRUFVA TUOMAS TALVILA Kuntoranta alkaa tarjota teatteria ympäri vuoden Kuntorannan teatteriohjelmistoa 2018 Jättipotti-komedia, tähtenä Juha Veijonen ja Eeva Eloranta Kahden naisen loukussa, tähtenä Juha Veijonen ja Eeva Eloranta Ahmed ja lemmenkipeät leidit -komedia, tähtenä Hannele Lauri Lääkärikomedia Mummonmökki-komedia, tähtenä Hannele Lauri ja Eeva Eloranta Täydentyvä esityskalenteri ja kaikki tiedot osoitteesta www.kuntoranta.fi Lippuvaraukset ja myynti: Kylpylähotelli Kuntoranta Lomajärjestöjen kautta haettavien, taloudellisin, terveydellisin ja sosiaalisin perustein myönnettävien tuettujen lomien osuus on Kuntorannassa puolittunut viimeisen viiden vuoden aikana. Hotellinjohtaja Harry Pirttimäki toivoo, että ne palautettaisiin ennalleen, koska tarvetta ja kysyntää tuetuille lomille on väestön ikääntyessä entistä enemmän. – Tavoitteenamme on, että erilaiset pakettilomat korvaisivat tuettujen lomien menetyksen. Onneksi ryhmämatkailu on lisääntynyt ja meillä on paljon asiakkaita, jotka käyvät Kuntorannassa useamman kerran vuodessa. Tietenkin etsimme koko ajan myös uusia toimintamuotoja. Kuntorannassa on ollut viime vuosina useita erilaisia teematapahtumia, kuten elokuussa kolmipäiväinen Rytmiä Elämään. Kuntorannan järjestämiä ohjelmallisia tapahtumia ovat Joogaja venyttely, Elorieha, Venetsialaiset, Kaamoksen kaatajaiset sekä joulunvietto – Teematapahtumien järjestäjille me tarjoamme tilat, ja tapahtuma tuo meille asiakkaat. Tapahtuma-asiakkaan käytössä ovat hotellimajoituksen lisäksi kahvilaja ravintolapalvelut sekä puuhaa ja ajanvietettä kaikenikäisille kylpyläpalveluineen sekä hoitopalveluineen sekä erinomaisine ulkoiluympäristöineen, Pirttimäki sanoo. JUHA DRUFVA Teatterituotannot.fi keskittää toimintansa Kuntorantaan Kylpylähotelli panostaa pakettilomiin ja teematapahtumiin – Varkauden kesäteatteri siirtyy ensi kesänä tänne Kuntorannan kesäteatteriin, sanoo hotellinjohtaja Harry Pirttimäki. Kuva: Juha Drufva Mummonmökki -komediassa ahne perikunta yrittää saada äidiltään nimeä kauppasopimukseen. Kuva: Tara McLees
28 – Nro 6 lokakuu 2017 ELÄKELÄINEN Juorkunan Havula täyttyi perjantaina 15.9. Utajärven Eläkeläisten 45-vuotisjuhlan vieraista. 3.9.1972 perustettu Utajärven Eläkeläiset ry toimii eläkeläisten ja ikääntyneiden edunvalvojana ja yhteenliittymänä. Puheenjohtaja Kaisu Rämetin mukaan 70 jäsenen toiminta on aktiivista, mm. porinaja puutyökerhon muodossa. Yhdistys on mukana Voimaa vanhuuteen –ohjelmassa, jossa tuetaan iäkkäiden itsenäistä kotona asumista liikuntaneuvonnalla, voimaja tasapainoharjoittelulla sekä ulkoilulla. Tulevaisuudessakin jatketaan hyvän ja turvatun vanhuuden puolesta, Rämet sanoo. Tilaisuuden juonsi Toivo Perttunen, ja musiikista vastasi Tähdet yössä. Ohjelmaan sisältyi mm. lauluesityksiä, sketsejä ja runonlausuntaa. Jokilaaksojen Aluejärjestön puheenjohtaja Paavo Tihinen antoi Utajärven Eläkeläisille kiitosta monipuolisesta toiminnan kehittämisestä. Hyvää jatkoa tulevaisuudelle, tällaisia yhdistyksiä tarvitaan Pohjois-Pohjanmaalla. Pitkistä matkoista huolimatta tieto on aina saatu perille. Yhdistyksen kotisivut helpottavat tiedottamista, mutta tulee tavoittaa myös heidät, joilla ei ole laitteita. Tihinen kannustaa hakemaan tietoa tietokoneen käytön koulutuksista. Utajärven kunnan strategiaa ollaan päivittämässä, ja kaikkia kuntalaisia kuunnellaan. Kunnanjohtaja Anne Sormunen sanoi juhlatilaisuuden tunnelmasta, että yhteisöllisyys on käsin kosketeltavaa. Utajärven Eläkeläiset edistää tulevaisuuden kunnassa todella tärkeitä asioita, paikallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Kunnanjohtaja kertoi tyytyväisenä valiokuntien linjauksesta, että apua tarvitseville ikäihmisille järjestetään Utajärvellä tilat, jotta on mahdollista asua omassa kunnassa koko elämänkaaren ajan. Käytännön asioista päätetään syksyn aikana. Europarlamentaarikko Merja Kyllönen puhui rakkauden kielellä vihaa vastaan, sillä maailman meno on mennyt mahdottomaksi. Arvopohjamme tulee rakentaa uudelleen, niin että pidämme huolta toisistamme, ja kysymme naapurilta ystävänä, mitä hänelle kuuluu. Eläkeläiset voivat jakaa tietoaan historiasta. Juhlatilaisuus oli hieno osoitus yhteishengestä. Lukuisat eläkeläisten yhdistykset olivat lähettäneet onnittelunsa, ja tulivat edustajineen paikalle. Juorkunaan saapui busseja mm. Muhokselta, Puolangalta, Martinniemestä ja Kempeleestä. Ensi kuussa 90 vuotta täyttävä Eino Siekkinen tuli juhlaan Muhokselta. Mukava tapahtuma eläkeläiselle, että päästään käymään toisissa. Pitkän kesän ajan odotetaan reissuja. Utajärven Eläkeläisissä oltiin iloisesti yllättyneitä kävijöiden määrästä. Sihteeri Kaisa Holappa sanoi juhlatunnelmaa mahtavaksi. Toivon myös nuorempia yhdistykseen mukaan, kaikki jäsenet ovat samanarvoisia. Puheenjohtaja Kaisu Rämet toivoo, että Utajärven eläkeläisja myös muut järjestöt tekevät keskenään enemmän yhteistyötä. MIKA HAMARI Juttu on julkaistu aiemmin Tervareitti-lehdessä 19.9. Europarlamentaarikko Merja Kyllönen ja Jokilaaksojen Aluejärjestön puheenjohtaja Paavo Tihinen onnittelivat 45-vuotiasta Utajärven Eläkeläiset ry:tä, jonka puheenjohtajana toimii Kaisu Rämet. Tervolan Eläkeläiset ry vietti 45-vuotisjuhlaa 19.8. Tervolan järjestötalla. Paikalle olimme saaneet vieraita ympäri lappia ja juhlapuhujaksi järjestömme puheenjohtajan Martti Korhosen. Ruokailun ja tervehdysten jälkeen pääsimme aloittamaan juhlan. Puheenjohtajamme Pertti Keränen toivotti juhlayleisön tervetulleeksi. Kunnanjohtaja Mika Simoska toi kunnan tervehdyksen juhlaväelle. Juhlapuheiden lisäksi meille esiintyi Kivalo-opiston kuoro ja Mieskvartetti Veli Tikkalan johdolla. Oma jäsenemme Sinikka Lustig esitti runon. Ansiomerkkien jaon jälkeen meille esiintyi vielä Tervolan pelimanneista Hannu Hakoköngäs säestäjänä Ylimaunu. Juhlat päätimme tannssien Tervolan pelimannien tahdittamana. Kiitokset vieraille ja talkoovälle onnistuneista juhlista Maija Ekorre varapuheenjohtaja Tervolan Eläkeläiset ry:llä takanaan jo 45-vuotta järjestötoimintaa Utajärven Eläkeläiset juhlivat Juorkunassa Tervolan Eläkeläiset ry vietti 45-vuotisjuhlaansa Tervolan järjestötalla.
Nro 6 lokakuu 2017 – 29 ELÄKELÄINEN – Kaikissa vanhuspalveluja koskevissa päätöksissä korostetaan kotona asumisen ja kotona tapahtuvan hoidon osuuden lisäämistä. Tähän liittyvät ongelmat voidaan tiivistää niin, että se, että voi asua kotona, on siunaus, mutta pakotettuna kotona asuminen on kirous, totesi Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö puhuessaan Vammalan Eläkeläiset ry:n 20-vuotisjuhlassa. – Olosuhteet kotona pitää luoda sellaisiksi, että kotona asuminen turvaa ihmisarvoisen elämän. Jos ei siihen kyetä, ei ketään pitäisi pakottaa asumaan kotona. – Kotona asumisen mahdollistavista olosuhteista tärkeitä ovat kotiin tuotavat palvelut, joiden niukkuuden seurauksista saamme hyvin usein lukea tiedotusvälineissä. Tärkeää on myös asuntojen kunnostaminen esteettömiksi, jotta toimintakyvyn heiketessä asunnossa voisi suorittaa askiaskareensa, sanoi Kivistö Hän muistutti, että suurinta osaa niistä kotona asuvista, jotka tarvitsevat hoitoa, hoitavat omaiset. Valtaosa heistä on iäkkäiden hoidettavien iäkkäitä puolisoita. Omaishoitajina voivat olla työikäiset lapset, jos asuinpaikat ovat riittävän lähellä ja jos työelämä sen mahdollistaa. – Omaishoitajien työn arvoksi mitattiin muutama vuosi sitten yli 3 miljardia euroa vuodessa. Osa isovanhemmista puolestaan osallistuu lastensa lasten hoitoon voimiensa ja mahdollisuuksiensa mukaan. Tämän isovanhempien tekemän työn arvoksi laskettiin äskettäin yli 500 miljoonaa euroa vuodessa. Inhimillinen arvo on varmasti mittaamaton. ”Hieno porukka, toiminnasta voimaa” Puheenjohtaja Raija Mäkitalo avasi 20-vuotiaan yhdistyksen, juhlan Vammalan Seuratalon salissa. Juhla sujui monipuolisen ohjelman merkeissä. Yllätysnumerokin saatiin, kun Kalevi Kivistö juhlapuheensa jälkeen kaivoi esiin klarinettinsa ja esitti yhdessä Tuula ja Eerik Mäkisen kanssa kappaleen ”Yksi ainoa ikkuna”. Juhlakahvien päälle tanssittiin. Erityinen huomionosoitus juhlassa annettiin yhdistyksen keskeisiin voimiin kuuluvalle Salme Pihlavalle, joka on ollut toiminnassa mukana koko 20-vuotisen taipaleen ajan. – Tämä on niin hieno porukka, että tässä on ollut mahdottoman kiva toimia alusta asti, sanoo Pihlava. – En ollut varsinaisesti perustajajäsen, mutta heti sen jälkeen naapurit pyysivät, että minä ja mieheni liittyisimme mukaan. Ilman muuta me lähdettiin, ja toimittiin yhdessä siihen asti, kun mieheni kaksi vuotta sitten nukkui pois. Nyt Salme Pihlava asuu yksikseen omakotitalossa. – Yhdistyksen toiminnasta saa niin paljon voimaa olla ja liikkua. Käymme toisten yhdistysten kutsuilla ja järjestämme omia. Kerhotoimintaa on joka toinen viikko. Tämä on niin ystävällistä ja yhteensopivaa porukkaa kaikki, kehuu Pihlava. Eläkeläiset ry:n kesäpäivillä Vuokatissa hän oli myös mukana.. Hän kuuluu Vammalan Eläkeläisten johtokuntaan, Satakunnan Aluejärjestön aluetoimikuntaan ja on Sastamalan kaupungin vanhusneuvoston varajäsen. Viime talvena hän vietti 80-votispäiviään. – Täältä olen syntyisin, tyrvääläisiä, ja täällä koko elämäni asunut. Täällä on hyvä. Tähän väliin sopinee tietoisku: Tyrvään kunta liitettiin 1973 Vammalaan, josta puolestaan tuli vuonna 2009 osa silloin perustettua Sastamalan kaupunkia. Tanssia niin kauan kuin jalka nousee Juhlassa viihtyivät myös Sirkka ja Eino Sandholm, jotka saapuivat juhlaan 60 kilomerin päästä Vampulasta. Sandholmit eivät ole Eläkeläiset ry:n jäseniä, mutta kertovat vierailevansa innolla ja tasapuolisesti eri järjestöjen tilaisuuksissa – erityisesti, kun luvassa on tanssia. – Ollaan kyllä kovia tanssimaan, vaikka ikääkin alkaa olla. Minä olen 85 ja vaimoni 83, mutta aina vaan mennään, Eino Sandholm kertoo. – Tykätään tanssimisesta oikein paljon, ja niin kauan kuin jalka nousee, niin mukana ollaan, Salme Lindholm vahvistaa. Lindholmit pitävät eläkeläisten yhteisiä tilaisuuksia arvokkaina. – Ovat oikein elinehto nämä yhteen kokoontumiset. Paljon näkötuttuja on meillekin näissä ehtinyt tulla. Teksti ja kuvat: TUOMAS TALVILA ”Kotona asuminen voi olla vanhukselle siunaus mutta myös kirous” Kalevi Kivistö Vammalan Eläkeläisten juhlassa: Kalevi Kivistö kaivoi esiin klarinettinsa ja esitti yllätysnumerona yhdessä Tuula ja Eerik Mäkisen kanssa kappaleen ”Yksi ainoa ikkuna”. Vasemmalla: Kalevi Kivistö ja Vammalan Eläkeläisten sihteeri Pentti Suntinen kukittivat yhdistyksen toimnnassa alusta alkaen mukana olleen Salme Pihlavan. Yllä: Sirkka ja Eino Sandholm olivat tulleet tanssimaan ja tapaamaan tuttuja.
30 – Nro 6 lokakuu 2017 ELÄKELÄINEN Savon Aluejärjestön syksyn alkajaisiksi Kuntorannassa järjestämä Syyshyrräys-tapahtuma sai tosi hyvän vastaanoton koko laajan alueen yhdistyksissä. Kuntorantaan kokoontui yhteensä 200 jäsentä. Majoittujia ja kahteen päivään osallistujia oli 150 ja päiväseltään kävijöitä 50. Se oli järjestäjien mielestä huikea määrä. Ja mukana oli ilahduttavasti myös ensikertalaisia Kuntorannassa. Teemalla muisti ja liikunta järjestetyn tapahtuman ohjelma oli monipuolinen ja mielenkiintoinen. Joensuulaisen Elsi Komun avausesityksen otsikko oli Virtaa arkeen, voimia vuosiin. Sanomaansa Komu elävöitti huuliharpun soitolla, runoilla ja Sinikka Nopolan teksteillä. Alkuillasta tanssiseura Dancing Foxettin tahdissa opeteltiin kahta paritanssia, fuskua ja ”laiskan pojan jenkkaa”. Se parituntinen oli mitä parasta liikuntaa ja aivojumppaa. Loppuilta kuluikin puoleen yöhön asti karaoketanssien merkeissä. Keskiviikon aamujumppaan kokoonnuttiin Raija Puumalaisen ohjauksessa. Aamupäivän aikana oli mahdollisuus valita erilaisia tapahtumia; oli luentoa, pelejä ja tanssia. Kuntorannassa kuntoutuspäällikkönä toimiva Samuli Kinnunen luennoi mielenkiintoisesti ja elävästi sanoin ja käytännön ohjein kehonhuollosta ikäihmisten näkökulmasta katsoen ja miksi ei nuorempienkin. Hän puhui myös rentoutumisen ja rentouttamisen tärkeydestä, joka auttaa mm. tasapainon ylläpitämiseen ja moneen muuhun asiaan kehossamme. Luennossaan Kinnunen kertoi kuinka tärkeää monipuolinen liikunta ja lihaskuntoa ylläpitävä kuntoilu on ikääntyville. Raija Puumalainen ohjasi senioritanssitunnin. Mukana pienestä tilasta ja ahtaudesta välittämättä runsaasti osanottajia. Osa porukasta osallistui ulkona Leppävirran Urheilijoiden liikunnanohjaaja Jorma Rajakannaksen vetämänä erilaisiin peleihin, mm. linkopalloon ja saappaan heittoon. Väinö Ovaskainen Kuopiosta opasti petankin pelaamiseen. Kumpikin korosti ulkoilun ja raittiin ilman tärkeyttä. Lounaan jälkeen taas kokoonnuttiin Eevan saliin kuuntelemaan tärkeää tietoa muistisairauksien hoidosta ja tutkimustuloksista. Luento käsitteli laajasti asioita, joita tekemällä muisti säilyy, sekä muistisairauksia ja sen vaikutuksia elämäämme. Aiheesta luennoi muistihoitaja Heidi Kauppinen Leppävirralta. Eevan kabinetissa Savon koulutuskuntayhtymä Sakkyn opiskelijat opastivat keskiviikkona läppärien, tablettien ja älypuhelimien käyttöä. Se olikin aika suosittua ja aivojumppaa samalla. Eihän mikään tapahtuma, ei varsinkaan Syyshyrräys, voi päättyä ilman lopettajaistansseja. Niinpä vielä tanssittiin tunnin verran lähtiäisiksi Pentti Hiltusen haitarin tahdissa. Siitä jäi kaikille hyvä ja positiivinen mieli kotimatkalle. Syyshyrräys onnistui yli odotusten. Kiitokset kuuluvat puuhanaisille Sirkalle ja Sirpalle, sekä työryhmälle alkusuunnittelusta. Monesta suusta kuultiin, että tällaisia yhteisiä jäsentapahtumia pitäisi järjestää useammin. Se antaa uutta intoa ja voimia meille kaikille järjestöissämme toimiville. Muistiin kirjaili Elsa Kiuruvedeltä Eläkeläiset ry:n Pirkanmaan Aluejärjestö järjesti elokuun lopulla monikulttuurisuusleirin Juupajoen Sammalniemellä. Mukana oli järjestäjien lisäksi vieraina 15 Suomeen muuttanutta ulkomaalaista. Kansallisuuksien kirjo oli suurempi kuin monilla aikaisemmilla Tampereen yhdistyksen järjestämillä retkillä. Mukana oli Venäjän venäläisiä ja Inkerin suomalaisia. Yksi vieras oli Virosta, yksi Nigeriasta ja neljä Afganistanista. Tarkoitus oli viettää yhteisiä hetkiä suomalaisen luonnon keskellä ja Sammalniemessä se onnistui todella hyvin. Kuluneen kesän vakioilmiö, kuurosateet, eivät paljon haitanneet. Vieraat olivat innostuneita kirkkaasta järvestä, metsästä ja saunasta. Helsingistä oli mukana Eläkeläiset ry:n monikulttuurisuustyön suunnittelija Eva Rönkkö, joka järjesti ohjelmaa aamujumpasta mölkky-peliin. Helsingistä oli tullut myös venäläinen Vasili, joka oli kehittänyt monia ihmeellisiä ja hauskoja pelejä, joita kaikki pääsivät innolla kokeilemaan. Ruokalistakin kansainvälinen. Suomalaisten ruokien lisäksi tarjottiin kiinalaista ja italialaista ruokaa. Sammalniemen leiri oli ensimmäinen, jonka Eläkeläiset ry:n Pirkanmaan aluejärjestö järjesti Suomeen muuttaneille ulkomaalaisille. Se onnistui niin hyvin, että muutaman vuoden päähän suunniteltiin uutta samantapaista tapahtumaa. PEKKA LEHTONEN Reippaan Syyshyrräys-tapahtuman teemana muisti ja liikunta Sormijumppaharjoitus. Kuva: Mervi Höylä Monikulttuurisuusleiri Pirkanmaalla Lankakerää heittämällä tutustuttiin aluksi toisiimme. Eva huolehti, etteivät langat sotkeutuneet.
Nro 6 lokakuu 2017 – 31 ELÄKELÄINEN Liikkeitä joka lähtöön Lokakuun taukojumpassa teemme liikkeitä huivin tai pyyhkeen kanssa. Liikkeet tuovat liikkuvuutta olkaniveliin, haastavat tasapainoa ja saavat veren kiertämään. Jumpata voit yhdistysten viikkokerhoissa, kavereiden kanssa lenkillä tai kotona. Tee harjoituksia seisten, sisällä tai ulkona, yksin tai isommassakin porukassa. Tee liikettä mahdollisimman laajasti ja niin monta kerta kuin tuntuu hyvältä. S yksy on kaunista aikaaa kulkea metsässä. Luonnon väriloisto tarjoa silmäniloa, metsän antimet odottavat keräilijöitä ja raikas ilma virkistää. Jos olemme tottuneita kulkemaan luonnossa, emme omalla kohdallamme tule välttämättä ajatelleeksi, että metsään voi myös eksyä. Kimmokkeen tämän jutun kirjoittamiseksi sain, kun syyskuun viimeisellä viikolla vietimme mukavia leiripäiviä kiinalaisten ja syyrialaisten iäkkäiden kanssa urheiluopisto Kisakeskuksessa. Innokkaat kotoutujat ottivat aurinkoisista päivistä kaiken irti ja keräsivät vapaina hetkinään metsästä kassikaupalla sieniä. Kunnes saimme yhdeltä rouvalta puhelinsoiton, jossa hän kertoi olevansa jossakin metsätiellä eikä yhtään tiedä, mihin suuntaan hänen nyt pitäisi mennä. Saimme rouvan monien mutkien kautta turvallisesti leirikeskukseen takaisiin. Tapaus herätti miettimään, miten voisimme itse varmistaa oman turvallisuutemme, kun kuljemme vieraissa paikoissa, olipa se sitten metsä tai vaikka vieras kaupunki ulkomailla. Perussääntö on: ole ryhmässä, älä kulje yksin. Pitäkää ryhmänä huolta siitä, että kukaan ei jää jälkeen ja pysähtykää jos joku kaveri on hukassa. Silti metsässä voi jäädä toisista jälkeen ja yhtäkkiä olla hukassa tietämättä, mihin suuntaan pitäisi mennä. Ensimmäinen asia on silloin soittaa kavereille ja kysyä, missä olette! Monella meistä on taskussa sellainen kännykkä, joka myös paikantaa sijaintia. Oman sijaintitiedon voi lähettää kavereille ja sen avulla he voivat kävellä sinun luoksesi. Oman sijainnin voi lähettää myös karttakuvana toisille ja näin ilmiantaa olinpaikkansa. Lisäksi useista kännyköistä löytyy kompassi, jonka avulla voit kulkea suoraan, välttäen ympyrässä kävelemistä. Tätä lukiessaan moni teistä varmaan ajattelee, että menipä monimutkaiseksi ja miten kaikki nämä puhelimet, sovellukset ja ohjelmat toimivat. Tietoa ja oppia on kuitenkin saatavilla. Järjestössämme esimerkiksi on meneillään Verkko ja vempaimet hallintaan -hanke, jonka järjestämissä koulutuksissa on mahdollista oppia käyttämään näitä teknisiä vempaimia, jotta löytäisimme itsemme silloinkin kun sijainti on hämärän peitossa. Eksyksissä ollut rouva ei osannut näitä niksejä. Mutta hän osasi ottaa kännykällään kuvan metsätiestä ja lähettää sen meille. Kuva auttoi ratkaisemaan, missä hän mahdollisesti voisi olla. Vielä helpompaa olisi ollut, jos hänellä olisi ollut puhelimessaan ladattuna 112-mobiilisovellus. Sen pikanappia painamalla tieto sijainnista olisi mennyt hätäkeskukseen ja sieltä taas tieto meille etsijöille. Kävelypässejä lainaten, kävelkää hyvät ihmiset, mutta tehkää se turvallisesti. EVA RÖNKKÖ Turvallisesti metsässä 1. Marssi paikalla ja vie huivia myötäpäivään taakse ja eteen. Vaihda suuntaa ja vie huivia vartalon ympäri vastapäivään. 2. Nouse varpaille ja venytä vartaloa ylöspäin. Jousta käsiä 2 x huivilla taaksepäin ja laskeudu alas. Toista liikettä monta kertaa. 3. Vaihda huivi vuorotelleen kummankin jalan alta toiseen käteen Leikkaa talteen, sarja jatkuu! Liikkeitä joka lähtöön -sarjan aikaisemmat osat löytyvät osoitteesta www. elakelaiset.fi/liikunta 4. ”Sateenkaari”. Piirrä huivilla sateenkaari pään yläpuolelle. Tee liike laajasti ja taivuta vartaloa mukaan. Vaihda käsi ja piirrä lisää sateenkaaria. Keksikää lisää liikkeitä huivilla! LIIKKEET: EVA RÖNKKÖ PIIRROKSET: ENE RÖNKKÖ Vasilit pelit vaativat hoksaamista ja mielikuvitusta. Metsän antimia. Kuva: Eva Rönkkö
32 – Nro 6 lokakuu 2017 ELÄKELÄINEN Helsinkiläisen Kontulan Eläkeläiset ry:n keskiviikon aamupäiväkerho 4. lokakuuta sujui tavallista juhlavammissa merkeissä. Kontulalaiset saivat puhujavieraakseen presidentti Tarja Halosen. Mikaelin kirkon seurakuntasaliin kokoontunelle kerhoväelle tarjottiin myös kakkukahvit sen kunniaksi, että lokakuussa tulee kuluneeksi 45 vuotta yhdistyksen perustamisesta, kertoi Kontulan Eläkeläisten varapuheenjohtaja Liisa Aunula avaussanoissaan. Ennen presidentti Halosen puhetta lauloi Kipakat-kuoro. Halonen totesi puheessaan, että mummit ja ukit ovat tärkeä osa lapsen minuuden kehitystä. – Miten me katsomme lasta, sellaiseksi hän itsensä kokee. Maailmanlaajuisesti tyttölapsen elämä on vaarallisempaa kuin pojan. – Tilastot osoittavat, että monissa maissa luonnonkatastrofia seuraavan puolen vuoden aikana tyttölapsia kuolee enemmän kuin pokia. He saavat vähemmän ruokaa ja juomaa. Katastrofitilanne heijastaa Halosen mukaan sitä, minkälaisia nämä maat ovat normaalioloissa ja miten tyttöjen minuus muodostuu. – Jo ennen kouluikää on moni tyttölapsi tottunut siihen, että hän on vähempiarvoinen ja joutuu asettamaan muiden tarpeet omiensa edelle, mahdollisesti myös palvelemaan veljiään. Suomessakin tekemistä Suomessa tyttöjen odotettu elinikä on korkeampi kuin poikien. – Me Suomessa olemme monessa asiassa hyviä. Nautitaan siitä ja pidetään siitä kiinni. Halonen kuitenkin huomautti, että meilläkin on tekemistä. – Esimerkiksi samanpalkkaisuuden kanssa, sillä tavalla, että työ myös vertailtavissa ammateissa olisi suunnilleen samalla tavalla arvostettua. Että ihmisten hoitaminen olisi yhtä tärkeätä kuin koneiden hoitaminen. Naisten kansainvälisesti huonon aseman parantaminen on mukana YK:n jäsenmaiden vuonna 2000 asettamissa vuosituhattavoitteissa. Tuoreen pääsihteerinsä António Guterresin johdolla YK tulee kiinnittämään entistä enemmän huomiota naisten, tyttöjen ja poikien terveydentilaan, Halonen sanoi. – YK ottaa erityisen huomion kohteeksi edelläkävijämaita, jotka sitten voivat toimia hyvänä esimerkkinä alueellisesti. Edistystäkin on saatu aikaan. – Vuosituhattavoitteiden avulla saatiin jo käytännöllisesti katsoen kaikki maailman tytöt ja pojat aloittamaan koulunkäynti. – Mutta miten he pysyvät koulussa? Monissa kehitysmaissa tyttöjen kotivelvollisuudet ja käsitys siitä että heidät täytyy naittaa jo 9–10-vuotiaana, tuo heidät koulusta kodin piiriin. Halonen odottaa seuraavaa voittoa siinä, että lapsiavioliitot saadaan kiellettyä joka puolella maailmaa. – Jokainen tyttö ansaitsee lapsuuden ja nuoruuden. Samoin jokaisella tytöllä ja pojalla on oikeus päättää, kenen kanssa nuorina naisina ja miehinä avioituvat ja saavatko lapsia vai eivät. Kestävä kehitys ja rauhanneuvottelut yhteen – Rauhanneuvottelut ja rauhansopimusten aikaansaaminen on vaikea ja pitkällinen prosessi. Ja keskimäärin viiden vuoden päästä sopimukset jo rikotaan, Halonen sanoi. – Jotta saataisiin aseet vaikenemaan, on pakko keskustella sotalordien kanssa. Mutta niiden, jotka pitävät huolta siviiliyhteiskunnasta, pitäisi ehdottomasti olla myös mukana tässä prosessissa. Ja he ovat valtaosaltaan naisia. – Tämä on oivalluksena tärkeä: kestävä kehitys ja rauhanneuvottelut pitää nitoa yhteen. ”Upea tilaisuus” Presidentti Tarja Halosen vierailun pohjustukseen meni puolitoista vuotta, kertoo Kontulan Eläkeläiset ry:n aiempi puheenjohtaja Sirkka Kuivala. – Olemme tietysti kaikki erittäin iloisia ja tyytyväisiä että vierailu nyt toteutui. Samaa mieltä olivat Kontulan Eläkeläisten jäsenet Salme ja Risto Pelkonen. Pelkosille keskiviikko oli merkkipäivä siksikin, että se oli heidän 58-vuotishääpäivänsä. – Lokakuun 4. päivä 1959 Alppilan kirkossa, vahvistaa Risto Pelkonen. Ja nyt sattui tämmöinen kerhopäivä, ihastelivat naapurikaupunginosassa Mellunmäessä asuvat Pelkoset. – Tämä oli upea tilaisuus, ja ensimmäistä kertaa näin Tarja Halosen livenä, kerto Risto Pelkonen – Minä olen häntä kyllä äänestänyt, kertoi Salme Pelkonen. Halosen puhe naisten asemasta osui Pelkosten mielestä naulan kantaan. – Vaikka en ole näissä asioissa toiminut mitenkään aktiivisesti, niin erosin välillä kirkostakin, kun se ei hyväksynyt naispappeutta. Sen jälkeen kun hyväksyi, palasin, kertoo Salme Pelkonen Teksti ja kuvat: TUOMAS TALVILA ”Millä tavalla me katsomme lasta, sellaiseksi hän itsensä kokee” Kontulan Eläkeläiset saivat kerhoonsa arvovieraan. Salme ja Risto Pelkonen viettivät 58-vuotishääpäiväänsä. Presidentti Tarja Halonen Kontulan Eläkeläisten vieraana: Presidentti Tarja Halonen puhui Kontulan Eläkeläisille naisten asemasta niin Suomessa kuin maailmanlaajuisestikin. Tarja Halonen s. 24.12.1943 Helsingissä Tarja Halonen valittiin ensimmäisenä naisena Suomen tasavallan presidentiksi vuonna 2000. Hänet valittiin toiselle kaudelle vuonna 2006. Presidentti Tarja Halonen on työskennellyt tasavallan presidentin virkakautensa aikana ja sen jälkeen kestävän kehityksen parissa sekä Suomessa että kansainvälisissä tehtävissä. Nimitettiin syyskuun puolivälissä YK:n pääsihteerin rauhanvälityksen korkean tason neuvoa-antavan paneelin jäseneksi. Naimisissa tohtori Pentti Arajärven kanssa, yksi tytär.
Nro 6 lokakuu 2017 – 33 ELÄKELÄINEN Limpan Ordförandes kolumn MARTTI KORHONEN Översättning: Anne Lindfors-Shaban I efterkrigstidens Finland var det lätt att få arbete. Jag började som springpojke redan som tolvåring under sommarlovet. Ett år senare lyckades jag hitta ett jobb som springpojke på tidningen Elbladet, som jag kunde sköta på eftermiddagarna också under skolåret. När jag som sextonåring efter genomgången mellanskola hade fått lärdomsplikten överstökad började jag söka mitt dåtida drömjobb i bilbranschen. Först som sändebud, som direktörn på fanstyg kallade mig, på en reservdelsfirma, och senare som lärpojke i olika verkstäder. Bäst förtjänade man i bilgummibranschen och där fick jag mitt levebröd på fyra olika firmor många år framåt. När jag efter ett par år hade gesällpapper, certifikat att sköta i vulkaniseringen behövliga högtrycksångpannor och kunde reparera maskinerna fick jag så bra betalt att frugan kunde vara hemmafru när pojken var liten. Där började också min bana i arbetarrörelsen. Jag gick med i fackavdelningen 1952 och efter generalstrejken 1956 blev jag ordförande i fackavdelningen och medlem i Läder-Sko och gummibranschens fackförbunds styrelse och förtroendeman i min dåvarande arbetsplats. Jag hade också gått med i Finlands kommunistiska parti och börjat studera i partiets skola på Kulturhuset. Vi dåtida fackföreningskommunister var människor som jobbarna litade på och inte gick av för hackor hur motigt det än var, och det kändes fint att vara med i det jänget. När vi sedan, jag vill minnas att det var år 1958, började läsa Tuure Lehens nyutkomna bok Arbetarklassens världsåskådning, fick jag i provet så bra betyg att jag blev anställd som partifunktionär följande år. Först som svenskspråkig sekreterare i Helsingforsdistriktet, sedan som organisations-sekreterare i Nylands distrikt och därefter som distrikts-sekreterare på Åland. Det var en intressant tid. Jag åkte runt i partiavdelningarna med min tjänstebil en Moskvitsfarmare som vi på skoj brukade kalla ryggsäckskrutsjoff för att den sade nikita-nikita när man startade och krutsoff,tsoff-tsoff när motorn gick igång pratade om marxism och dagspolitik, var med och organiserade stora demonstrationer, kuskade “storfotade” politiker till fest-talare och fick bekanta mig med många prominenta personer. Speciellt minns jag en, det var Leonid Breshnev. Jag blev presenterad för honom som vår man på Åland under FKP:s kongress. Jag visste inte hur viktig person han var innan han valdes till Sovjetstatens generalsekreterare, eller vad dendär titteln nu var. Jag minns ännu hur frugan stirrade på mig när vi tittade på TV-nyheterna och jag sade ; Se på fan jag känner den där gubben. När vi sedan fick tillökning i familjen blev jag på grund av de dåliga funktionärslönerna tvungen att, som man på den tiden sade, gå tillbaka till produktionen. Jag minns ännu hur min sexåriga son Risto frågade vad jag nu skall börja göra när jag tog slutlikvid från Åland och jag svarade, att jag ringde till en Yrkka, som har en verkstad i Gammelstaden i Hesa och skall börja där nästa vecka. Han tittade beundrande på mig och frågade: Skall du börja jobba som en riktig karl. Han hade säkert fått skämmas för sin underliga pappa, som bara satt och knackade på sin skrivmaskin, pratade i telefon och ibland åkte någonstans och kom sent hem, medan andras pappor jobbade på riktigt. Det fanns gott om arbete på verkstan. Jag jobbade långa dagar och frugan tjänade också bra i möbelaffären så vi fick rätt fort ekonomin på fötter. I facket fortsatte jag också precis där jag slutade. Därtill blev jag ännu kollektavtalsförhandlare och lyckades få igenom en paragraf som med en liten ny formulering flyttade upp en stor del av de anställda i högsta löneklassen. När sedan min gamla vän Yrkka dog och en gubbe som jag inte kom överens med köpte hans verkstad och jag tog slutlikvid kunde jag konstatera, att jag var på svarta listan och tvungen att byta bransch. Efter en kort tid som torpare i en bilverkstad hittade jag ett intressant jobb som montör med specialkunskap i rörarbete på Unilevers oljekvarn i Herttonäs. När förtroendemannen Arska sedan ville att jag skulle flytta mitt fackmedlemskap till Livsmedelsarbetarförbundet frågade jag varför man borde höra till soppoch såsarbetarförbundet på en oljefirma. Jag fick veta att firmans huvudprodukter var matolja och djurfoder, så vad hjälpte annat än att bli Livsmedelsförbundare. Mitt rykte som fackoch vänstermänniska kom snart ifatt mig och efter ett par år var jag huvudförtroendeman och ordförande i avdelning tio som var förbundets förbundets största avdelning. Efter livsmedelstrejken -76, där jag bl.a. lyckades hindra arbetsgivarna att använda vår strejk till underhållsarbete med hjälp av kommandomontörer sk. ryggsäcksjobbare, blev jag anställd son distrikts-sekreterare i förbundets sysfinska distrikt. Mera om det jobbet i kommande kåserier. När jag blev pensionerad efter sjutton år i det jobbet hade jag varit med ett och annat som det kan löna sig berätta om i framtiden. Hur som haver, som sammandrag av mitt arbetsliv vill jag minnas att min skattebok har legat i trettiotvå firmors kassaskåp. Mitt kortaste arbetsförhållande på ett bygge räckte fyra timmar och det längsta, det sjuttonåriga i Livs. Det näst historiska var väl när jag likade segel till krigsskadestånds-skonare. I arbetslivet Pensionärerna rf förnyas som organisation i takt med tiden. Föreningens intressebevakning och påverkansarbete måste svara på de utmaningar vår tid ställer. Föreningskansliet har också genomgått vissa förändringar då tre anställda gått i pension inom en relativt kort tid. Omvandlingar innebär alltid att man måste avstå från något, men öppnar samtidigt också upp för nya möjligheter såväl vad gäller kompetens som personer. Inom organisationen har vi rekryterat nya människor och samtidigt till en del omorganiserat arbetsuppgifterna. Med det strävar vi till exempel efter att göra organisationen mer synlig och att stödja föreningarna. De förtroendevalda innehar alltid en viktig roll då man skapar något nytt. Utan oss kan inte förändringar genomföras. Den kunskap och erfarenhet samt de visioner vi alla har behövs för att våra bästa traditioner bevaras och utvecklas i en tid då organisationsarbetet förändras. Organisationens nya anställda presenteras i vår tidning. Vår verksamhetsledare Jan Koskimies samt ekonomioch personalansvariga Heli Grönroos är redan bekanta för en del av er. Jag tror att också de som alldeles nyligen anställts snabbt kommer in i verksamheten och så småningom kommer vi alla att lära känna dem. Det var glädjande att märka att vår organisation lyckades väcka ett stort intresse bland dem som sökte anställning. De två senaste lediga platserna – som medlemsansvarig respektive planerare av det regionala arbetet – hade över hundra sökande. Vi har all orsak att känna oss åtminstone en smula glada och stolta över detta intresse. Bravo! Ett hurra för oss alla! Organisationen fortsätter oupphörligt sin intressebevakning. Tillsammans med de nationella pensionärsförbundens samarbetsorganisation PIO besökte vi riksdagen för att träffa riksdagsgrupperna. Vårt budskap till riksdagsledamöterna var av det allvarligare slaget, och det råder ingen brist på tråkiga och ledsamma ämnen att diskutera. Den främsta frågan som togs upp, och som överlämnades till riksdagsledamöterna i vårt uttalande, var fattigdomen bland pensionärer. Orsakerna som leder till fattigdom är många, men den avhjälps inte genom att garantipensionen höjs med 15 euro. Fattigdomen är inte en naturlag utan något som människan åstadkommit. De beslut den nuvarande regeringen fattat är en bidragande orsak. Om pensionärernas utgifter hela tiden höjs i snabbare takt än vad inkomsterna ökar är följden ofrånkomligen att många pensionärer drabbas av fattigdom. De allt svårare problemen för den enskilda individen återspeglas i sin tur både på de närstående och samhället. Vägen man valt leder inte mot ett bättre samhälle. Därför kräver vi att riksdagen fattar beslut för att utrota fattigdomen – det räcker inte med vackra tal. Jag är glad över att PIO har en enad front vad gäller åtgärder för att råda bot på fattigdomen bland pensionärer. Inom pensionärsorganisationerna anser man att en mätare för huruvida ett land kan kallas för civiliserat eller inte är hur väl landet tar hand om utkomsten för dem som har det sämst ställt. För det behövs det inga komplicerade vetenskapliga mätare. I ett civiliserat land ska ingen behöva välja mellan mat och mediciner. En tryggad basutkomst och tillit inför framtiden bör vara allas grundrättighet. Rätt verksamhet i rätt tid
34 – Nro 6 lokakuu 2017 ELÄKELÄINEN Lokakuun alkaessa siirryn kumppanini kanssa taas Espanjan Fuengirolan Aurinkorannikolle. Minulta kysytään usein, mikä sinne vetää? Vastaan kysyjille: Lämpö ja valo sekä lumeton talvi. Ei ainakaan tarvitse liukastella Suomen jäisillä kaduilla eikä katkoa luitaan ja särkeä lonkkaansa kuten Suomen talvessa monelle tapahtuu. Minua vetää Fuengirolaan myös mahdollisuus patikoida muitten kanssa. Joka sunnuntaiaamu lähtee 20–30 henkilön porukka vaellukselle Mijasin vuoristokylään. Patikointia kertyy kohteisiin reitistä riippuen 12–20 km. Kun korkeuseroa lähtöja loppupisteen välillä on 500 metriä, se on sopiva kuntotesti eläkeläiselle. Aikaa retkeen kuluu nelisen tuntia kahvitaukoineen Mijasin baarissa. Fuengirolassa toimii Suomi-seuran alainen harrastusyhteisö Suomela. Suomela tarjoaa parikymmentä harrastuspiiriä, järjestää retkiä Andalusian eri kohteisiin, jopa pääkaupunkiin Madridiin ja Bilbaoon, jossa sijaitsee kuuluisa Guggenheim-museo. Itse olen osallistunut mm. kirjallisuuspiiriin, jossa syksyisin tutustumme uutuuskirjoihin, erityisesti Finlandia-ehdokkaat esitellään ja arvioidaan kriittisesti. Parasta antia on kirjaesittelyn jälkeen, jonka kukin tekee vuorollaan, seuraava vapaa keskustelu. Mielipiteet vaihtelevat laidasta laitaan ja laajenevat käsittelemään usein hyvinkin kaukaa kirjan aiheesta olevia maailmantapahtumia, historiaa tai tieteen saavutuksia. Rannikolla toimii paljon suomalaisia liikkeitä, ravintoloita ja kauppoja, myös suomalaisia lääkäreitä ja hammaslääkäreitä, puhumattakaan suomalaisesta koulusta. Kotimaiset artistit, muusikot ja laulajat ovat löytäneet myös Aurinkorannikon. Hotellit järjestävät konsertteja, jotka ovat usein loppuunmyytyjä. Lokakuussa on Fugefest, viikonlopun kestävä festivaali. Suomesta tulee kolme tilauslentoa tapahtumaan. Menoa siis riittää. Suomalaiset ravintolat tarjoavat myös kotimaista ruokaa sopuhintaan. Usein asiakkaita viihdyttää suomalais-espanjalainen bändi. Ravintoloissa pidetään tietokilpailuja, pelataan bingoa ja lauletaan karaokea. Meitä on Aurinkorannikolla arviolta 25 000. Suomen kielellä melkein pärjää. Lähde Sinäkin Andalusian aurinkoon. Olavi Leinonen Paltamo Haminalahti on luonnonkaunista aluetta eteläisessä Kuopiossa. Vanhan Karttulan tien varrella on punainen hirsirakennus, Juttuharjun työväentalo, tanakasti tolpillaan kertomassa menneitten sukupolvien toimeliaisuudesta. Sinne Kuopio-Kallavesi Eläkeläiset tekivät retken ja aloittivat 14.9. syyskauden toiminnan luonnon keskellä. Länsi Kuopion työväen ja pienviljelijäin yhdistys oli rakentanut Juttuharjun talkootyönä 1920-luvulla. Miehet olivat veistäneet hirret käsipeleillä ja naiset keränneet sammaleet tilkkeiksi. Vuonna 1978 oli saatu sähköt. Nykyään talo on Pioneeriliiton omistuksessa. Retkellä vallitsi aito talkoohenki myös Kuopio-Kallavesi eläkeläisten keskuudessa. Kymmenkunta henkilöä kävi jo etukäteen siistimässä paikat. Emännät apulaisineen tekivät aamulla ajoissa voileivät, kattoivat pöydät sekä koristivat pihlajanmarjoilla pirtin. Hirsiseinällä komeili käsityökerhomme Vuokatin kesäpäiville tekemä kaunis tilkkupeitto. Myös aurinko halusi tulla mukaan. Kun ajoimme Juttuharjuun ”sattoo tihhuutti”, mutta aurinko käänsi kelkkansa ja antoi lämpönsä retkeläisten riemuksi. Retkestä oli nauttimassa yli 40 jäsentämme. Aluksi kokoonnuimme sisälle pitkien pöytien ääreen. Mervi Höylä vastasi avauksesta ja juontamisesta. Hän kiitteli, kuinka yhdistyksemme oli ollut liikkeellä kesälläkin. On tehty vierailuja ja retkiä, käyty kesäteatterissa sekä maanantaisin pelattu petankkia. Ja olihan Kuntorannassa aluejärjestön Syyshyrrääksessä mukana bussilastillinen jäseniämme. Sitten nautittiin kahvin aromeista ja voileivistä, joita emännät tarjoilivat. Näin kaikilla oli energiaa osallistua yhteislauluihin ja virkistäviin jumppahetkiin, joita Sirkka Jeulonen ohjasi. Kesän kuulumisten vaihto pöytänaapureitten kanssa oli tärkeää. Myös syksyn kerhot ja muut tapahtumat tulivat esille. Pentti Hiltunen soitti haitaria ja säesti yhteislaulut sekä tahdit, joita tarvittiin jumpassa ja jenkassa, kun tanssittiin letkassa pöytien välissä. Pauli Pitkänen ja Heikki Kasanen taituroivat huuliharppujen kanssa. Heikki oli heittänyt ensimmäisen soittopelinsä pihakaivoon, mutta ei ole sen jälkeen luopunut huuliharpuistaan 80 vuoteen. Myös Pauli oli aloittanut huuliharpun soiton kouluiässä. Taikatemppujen ihmeellisyyksiin johdattelivat Heimo Seppänen ja Vieno Tuomela. Salme Ritvanen esitti runon ja Leena Niskanen sekä Pirjo Lappalainen jakoivat sanoihin sisältyviä viisauksia. Auringon lämmitettyä syksyistä säätä siirryttiin pihatapahtumiin. Veijo Kekkonen oli saanut grillin ja makkarat kuumaksi, joten porukka siirtyi mielellään sekä mutustelemaan makkaraa että soittamaan suutaan ystävyyden ilosta. Energian lisäys oli tarpeen, sillä kilpailu petankin peluussa innosti. Näin Kuopio-Kallavesi eläkeläiset ammensivat voimia luonnossa liikkumalla ja ystävien kanssa kokemuksia jakamalla valmistautuessaan tulevaa talvikautta varten. Leena Niskanen Tervehdys Aurinkorannikolta Kuopiolaiset retkeilivät Juttuharjun työväentalolle Opas Reima Lehtimäki juomatauolla Pohjois-Suomen ”tyttöjen” kanssa Mijasin rinteillä. Kuva ylhäällä: Keväisin kukkivat puut katujen varsilla. Tässä harvinaisempi trumpettikukka. Makkarat maistuivat.
Nro 6 lokakuu 2017 – 35 ELÄKELÄINEN Nivalassa suureen Jokelan sukuun syntyi viidennessä polvessa 13.11.1917 poikalapsi, isä Juho Juhonpoika Ojalehto, äiti Lempi Sundqvist. Ensi kuussa 100 vuotta täyttävästä pojasta tuli Veikko Ojalehto, vuodesta 1946 kempeleläinen, nyt seudun vanhin miespuolinen veteraani. Sata vuotta sitten maaliskuussa 1917 levisi Venäjältä tieto, että tsaari Nikolai II on luopunut vallasta. Eduskunta kokoontui huhtikuussa ja otti tavoitteeksi Suomen täyden itsenäisyyden. Heinäkuussa eduskunta hyväksyi valtalain, jolla Suomen eduskunta päättäisi kaikesta muusta paitsi ulkopolitiikasta ja sotilasasioista. Kuukausi ennen Veikko Ojalehdon syntymää Kerenski julisti Venäjän tasavallaksi. Lokakuun lopulla Lenin palasi Venäjälle Suomen piilopaikastaan valmistelemaan vallankumousta, joka onnistuikin 7.11.1917. Päivä ennen Veikon syntymää 12.11.1917 bolshevikit voittivat Kerenskin joukot Pulkovassa. Muutaman päivän kuluttua bolshevikit antoivat julistuksen Venäjän kansojen oikeuksista – Neuvostoliitto oli syntymässä. Päivä Veikon syntymän jälkeen alkoi Suomessa viiden päivän yleislakko ja kolme viikkoa Veikon syntymästä 4.12.1917 Svinhufvudin porvarillinen senaatti antoi eduskunnalle tiedonannon, johon sisältyi itsenäisyysjulistus. Suomen itsenäisyys toteutui ”ulkopoliittisesti” vuoden 1917 viimeisellä tunnilla, kun Kansankomissaarien neuvosto Leninin johdolla hyväksy itsenäisyysjulistuksen. Veikko Ojalehto on kokenut kaikkien Suomen kahdentoista presidentin kaudet Ståhlbergistä Niinistöön. Puoliorvoksi nelivuotiaana Veikko jäi puoliorvoksi 4-vuotiaana, kun äiti kuoli 32-vuotiaana. Isä Juholle jäi iso urakka, sillä Veikolla olivat siskot Vieno 10 v.,Vilma 6 v. ja Laimi 2 v. Kotimökissä Nivalan Sarjankylällä oli hehtaari maata ja Vihtanevalla suopeltoa 2,5 ha. Kohta äidin kuoleman jälkeen hävitettiin kaikki lehmät ja tinkimaito haettiin Sarjankylän taloista. Ruokaa ei kotona ollut juuri koskaan tarpeeksi. Veikko sai ruokaa paimentamalla isojen talojen lehmiä ja isompana teki muitakin töitä ruokapalkalla. Yhtä epävarmaa näyttää olleen molempien vauvaikäisten, Suomen tasavallan ja Veikon, elämä 1910 -luvulla. Eikä Nivalan Sarjankylällä näytä olleen tuntumaa parempiosaisten kehumasta ”iloisesta 1920-luvusta”. Mutta Veikon isä pakotti pojan pöllinparkkuun ja muiden metsätöiden välillä Sarjankylän 4-luokkaiseen kansakouluun. Ja yhtä päättäväisesti Suomen silloiset johtajat synnyttivät Itsenäisen Suomen eduskuntineen ja lippuineen. Hämeeseen lihapatojen ääreen Nivalan Sarjankylän Tähtelän isäntä Harjun Kusti palkkasi Veikko Ojalehdon kesän 1935 alussa taloon pikkurengiksi 75 markan kuukausipalkalla. ”Varmojen tietojen” mukaan Hämeessä maksettiin rengeille jopa 450 markkaa. Veikko sai Kustilta 100 markkaa matkarahaa, josta jäi yksi markka junalipun oston jälkeen. Sillä Veikko osti Hämeenlinnan torilta ”punaisen oudon näköisen hedelmän”. Se oli tomaatti, jonka Veikko näki ensi kertaa. Kotikylän pojan Maliniemen Valon kanssa Veikko pääsi pienen lava-auton kyydillä Ingmanin suvun (Inovaara) kartanoon Renkoon ”Hämeen Härkätien” tuntumaan. Seuraavana aamuna sovittiin 450 markan kuukausipalkka + ruoka + asunto. Kutsuntatilaisuus vakinaiseen väkeen oli Rengon kirkon luona Nuorisoseuran talolla. Loppuvuodesta syntynyt Veikko meni armeijan leipiin vakinaiseen väkeen Riihimäelle lokakuussa 1938 kouluttautumaan viestimieheksi ja autonkuljettajaksi. Isäntäväen hoteisiin Ylitaloon jäi pomppa ja polkupyörä, eikä paljon muuta. Työjakso jäi armeijan jälkeen lyhyeksi, sillä käsky kävi Talvisotaan heti alkusyksystä 1939. Sotareissua kesti marraskuuhun 1944. Ylitalosta Veikko muutti rengiksi Koskelaan, jota viljeli lähes samanikäinen pariskunta. Kuittilan kylästä kuljetettiin maito kimppakyydillä Oinaalan kylän meijeriin. Toukokuussa 1941n yhtenä kuumana päivänä Veikko oli maitokuskina. Paluumatkalla hän sai tietää, että Koskelassa on tulipalo. Hevonen sai Veikon ohjaimissa kyytiä, mutta päärakennus, navetta ja työverstas paloivat. Vain riihen Veikko onnistui pelastamaan vesiämpärillisillä. Veikolta paloi kaikki muu paitsi päällä olleet vaatteet, mm. koulutodistus ja sotilaspassi. Jatkosotaan heti kesäkuussa 1941 Jälleenrakennus jäi kesken. Hyrynsalmen – Uhtuan Kiestingin seudulla Veikko nousi tuhansia kertoja pylväskengillä tekemään tai korjaamaan puhelinlinjoja. Elämä pysähtyi yhtenä päivänä, kun hän kivääri selässä korkealla pylväässä näki saksalaisen upseerin ampuvan omiaan. Hän nosti kiväärin poskelleen ja tähtäsi. Joku Veikon sotakaveri huusi: ”elä perkele ammu niitä sakuja”. Veikko muistelee: ”Onneksi en ampunut, siksi elän edelleen”. Mielenkiintoinen tuttavuus oli runoilija Lauri Viita. Tolvajärvellä Veikon naapuripetillä asunut Viita herätti Veikon yölläkin ja luki hänelle runojaan: ”Miltä kuulostaa?” Tuskinpa Veikko niitä pystyi moittimaankaan. Tolvajärvellä viestiporukan saunoessa räjähti ammus saunan viereisessä suuressa kuusessa. Koko porukka juoksi ilkosillaan läheiseen järveen. Tässä hötäkässä Veikko sai kyynärpäähänsä haavan, jonka arpi näkyy vieläkin. Veikko ehti lokakuussa 1944, hieman ennen kotiuttamistaan, tavata Kontiolahden Romppalassa tulevan vaimonsa Aino Moilasen, syntyisin Sortavalan maalaiskunnan Otsoisten kylältä. Aino toimi ilmavalvontalottana kylän korkeimmalla mäellä sijainneen talon navetan katolle tehdyssä tornissa. Uuteen kotiin Veikko Ojalehto oli sodan jälkeen purkamassa Valvontakomission vaatimuksesta Porkkalan alueelta puhelinyhteyttä Helsinki – Turku ja rakentamassa uutta kiertoyhteyttä ja tekemässä kaapelitöitä yhteyden saamiseksi hotelli Torniin. Hän kävi myös rekka-autolla hakemassa Saksasta kaapelikuormia. Veikko ja Aino vihittiin Taulumäen kirkossa 31.3.1945. Helsingin alueelta ei löytynyt asuntoa. Aino meni Veikon kotipaikalle Nivalaan, josta melko pian evakkoon tulleiden sukulaistensa luokse Oulunsalon Jääskölle. Veikko tuli kevään aikana myös Oulunsaloon, jossa perheen esikoinen Aila syntyi heinäkuussa. Pentti Pälvilä houkutteli Veikon ja Ainon Kempeleeseen, ensin työväentalolle talonmieheksi ja sitten muualle alivuokralle. Vuonna 1946 alettiin rakentaa omakotitaloa, nykyinen osoite Haukkasuontie 17. 1950-luvulla syntyi vielä kaksi lasta, tyttö ja poika. Veikolla ja Ainolla on siis kolme omaa lasta, viisi lastenlasta ja yhdeksän lapsenlapsenlasta. Aino-puoliso kuoli vuonna 2005. Avioliitto oli kestänyt vain viikkoja vaille 60 vuotta. Sairaseläkkeelle jäätyään 1975 Veikko oli vaimonsa kanssa aktiivinen Kempeleen Eläkeläiset ry:n toiminnassa. Tämänkin vuoden jäsenmaksun Veikko on maksanut. Hän oli muutaman kauden puheenjohtajana ja varsinkin 1980-luvulla monilla linja-automatkoilla kuskina. Talkootyö oli pariskunnalle mieluista myös Kempeleen Pyrinnön Köykkyrin majan rakentamisessa ja toiminnan pyörittämisessä. Missä juttukaverit? Syyskuusta 2009 Veikko on asunut vuokralla palvelukoti Hovilassa Kempeleessä ja ostaa talosta tarvitsemansa palvelut. Kaapelitöissä menetetty toinen silmä ja toisen silmän sairaus ovat estäneet muutamia vuosia lukemisen ja television katselun. Tapaturma lokakuussa 2016 ja siitä toipuminen ovat verottaneet liikkumisvoimia, mutta asiat pysyvät vielä melko tarkasti muistissa. Sosiaalisena miehenä Veikko tarvitsisi juttukavereita, mutta niitä on enää harvassa, useimmat kun ovat hautausmaalla. Juhlavuotenaan Veikko on osallistunut mm. Floralia-puutarhanäyttelyyn, Maanpuolustusjuhlaan, Operetti-esitykseen ja veteraanien Rosvopaisti-tapahtumaan. ”Satavuotiasjuhlaani pistän seuraavan kerran liivipuvun päälle”, Veikko Ojalehto toteaa. Ja sehän on jo 13.11.2017! OLAVI KEINÄNEN Tuplasataset – Suomi ja Veikko Ojalehto Seudun vanhin veteraani oli kutsuvieraana maakunnallisessa maapuolustusjuhlassa Kokkokankaan seurakuntakeskuksessa Kempeleessä.
36 – Nro 6 lokakuu 2017 ELÄKELÄINEN Rytikarin Eläkeläiset ry sai tälle vuodelle tuetun loman ja paikaksi valikoitui Kuntoranta. Reissuun lähdettiin 7.8. aikaisin aamulla, sillä Kemistä, Perämeren pohjukasta, on Varkauteen monen tunnin ajomatka. Matkalaisia oli kaikkiaan 34. Bussimatka kului arpajaisten, Eskon huuliharppukonsertin ja matkalaisten sekä kuljettajan vitsien siivittämänä. Ensimmäiset kahvit hörpättiin vanhan tavan mukaan Tupoksella Oulun eteläpuolella. Kuntorantaan päästiin hyvissä voimin. Ensimmäinen ohjelmanumero oli päivällinen. Koko viikon ruuat olivat mainioita, niin aamupalat, lounaat kuin päivälliset, olipa tarjolla muikkupottuakin. Unohtamatta räiskäleitä ja tuoreita mansikoita. Eikä viikon ohjelmakaan huono ollut. Tehtiin toimiva-testit, harjoiteltiin kiinalaista aamuvoimistelua, käveltiin kauniissa kesäsäässä ulkona, kuunneltiin monipuolisia luentoja kivusta, unesta, tasapainoharjoituksista. Iltaisin sitten laulettiin karaokea ja vähän tanssahdeltiinkin. Teimme myös retken katsomaaan Varkauden nähtävyyksiä paikallisen oppaan johdolla. Ja koska meillä oli linja-autossa tilaa, tarjosimme retkikyydin myös muille halukkaille. Kuntorannassahan taisi olla tupa täynnä vieraita ainakin osan viikkoa, joten kontaktia saatin myös oman ryhmän ulkopuolelle. Taisipa siellä kehittyä pientä lomaromanssiakin – aika näyttää. Myös kylpylää ja ainakin saunaa käytettiin ahkerasti. Ikähaitari reissullamme oli vähän alle kuusikymppisestä vajaaseen 90 vuoteen, kaikki hyvässä yhteishengessä, toinen toistaan tukien ja auttaen. Kaikin puolin hyvä reissu! Anneli Korjonen Rytikarin Eläkeläiset ry Syksyn lehdet havisivat, samoin oli pientä historian havinaa Joensuussa, kun Eetu-eläkeläisjärjestöillä oli Joensuussa yhteinen ohjelmallinen tilaisuus. Jokaisesta yhdistyksestä oli mukana ainakin yksi ohjelmanumero, saatiinkin ohjelmia laidasta laitaan. Runolla Läskivärssy aloitettiin ja lauluissa ruusuja oli yhdestä miljoonaan. Sketsissä Päivänsäde ja Menninkäinen ottivat tuntumaa toisiinsa kitaran säestyksellä. Saimme kuulla mm. Veijon Sotikovin esittämän Reppurin laulun Karjalan kielellä. Horoskoopit tuli tutuksi Ollin pakinan ja Savolaisen horoskoopin kera, josta vastuu jäi tietenkin kuulijoille. Senioritansseissa oli perinteisiä ja uusia tangosovituksia, hyvinhän tango taipui. Meidän oma kuoro lauloi Tukilisäjenkan ja pari muuta. Tilaisuus loppui Karjalaisten lauluun. Oli oikein onnistunut eri järjestöjen yhteinen tilaisuus näin ensimmäiseksi kerraksi, osallistujiakin oli toista sataa. Toivottavasti tilaisuudet jatkuvat. Tällä kertaa oli meidän kerhovuorolla, saa nähdä kenen on seuraavalla. Mukana järjestelyissä Eeva Surakka Joensuun Eläkeläiset ry Veijo Sotikov laulaa myös Karjalan kielellä, on mukana Mollit-kuorossa ja juhlissa usein laulamassa. Hän on myös moninkertainen karaokemestari. Laulu kaikui rytikarilaisten järjestämässä yhteislaulutuokiossa Kuntorannan terassilla. Eläkeläinen lehdessä 5/2017 esitellyn esikoiskirjailija Heino Kasperi Seppälän yhdistyksen nimi oli jutun yhteydessä kirjattu väärin. Seppälä on Oulun Työväen Eläkeläiset ry:n aktiivijäsen. Joensuun Eetu-järjestöjen Iloinen Syyspäivä Kauneimmin nyt kiitämme teitä, kun juhlapäivänä muistitte meitä! UTAJÄRVEN ELÄKELÄISET Kiitokset! Oikaisu Laulu kaikui Kuntorannassa Eläkeläiset ry:n paikallisyhdistysten ja aluejärjestöjen toiminnan sisältöjen kehittämistä ja ylläpitämistä tukevat, STEA:lta saatavat kohdennetut toiminta-avustukset, ns. toimintatonnit, ovat jälleen haettavana. Hakuohje, hakulomake ja lomakkeen täyttöohje on lähetetty yhdistyksille ja aluejärjestöille yhdistyskirjeessä 10.10. Lisätietoa ja apua antavat järjestösuunnittelija Anu Mäki, puh. 040 839 7699 ja talousvastaava Heli Grönroos, puh. 020 743 3611. Toimintatonnit jälleen haettavana
Nro 6 lokakuu 2017 – 37 ELÄKELÄINEN Kirjoittajavieras MERJA KYLLÖNEN S atavuotiaan Suomen juhlat alkavat kääntyä kohti pirskeiden kohokohtaa, itsenäisyyspäivää, sekä juhlien jatkoja, presidentinvaaleja. Pikkutunneilla käydään usein parhaat keskustelut – toivottavasti niin käy myös vaaleissa. Kuinka luottavaisina me voimme lähestyä seuraavaa itsenäistä vuosisataa? Minkälaisista palasista tämän päivän turvallisuus rakentuu? Minkälainen yhteiskunta Suomi on ja minkälainen se voisi olla? Perinteisesti turvallisuus on ymmärretty valtion puolustautumisena ulkoisia uhkia vastaan diplomatian avulla tai sotilaallisin keinoin, ja presidentinvaalikeskustelut heijastelevat tätä näkemystä. Omassa kampanjassani haluan tuoda keskusteluun myös muita teemoja, erityisesti turvallisuuden yhteisöllisen ja inhimillisen ulottuvuuden. Työttömyys, rikollisuus, ilmastonmuutos, ympäristösaasteet ja ihmisoikeusloukkaukset ovat uhkia, jotka keskinäisriippuvaisessa maailmassa ylittävät valtioiden rajat. Luonnononnettomuudet, tarttuvat taudit ja ilmastonmuutos yhdistävät kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden ihmisten kohtalot. Nämä ovat ongelmia, joita ei ratkaista liittymällä Natoon eikä laittamalla rajat kiinni. Tulevista puolustushankinnoista tai ulkopoliittisista linjoista on totta kai tärkeää keskustella, mutta eriarvoisuudesta versova turvattomuus on turvallisuusriski jonka hallitsemiseen perinteiset keinot eivät riitä. Me olemme erinomaisia kinastelemaan päästövähennysten taakanjaosta, mutta vähemmän hyviä ottamaan vastuuta puolustusteollisuuden aiheuttamista ympäristöongelmista. Mä jätämme yksin omat köyhämme, omat toivostaan luovuttaneet, ja jätämme heitteille myös tänne vainoa pakoon tulleet, mutta veroja me osaamme kiertää ja yhteistä vastuuta väistää. Me syrjimme, ja ihmettelemme sitten mistä viha kumpuaa. Väitän, että turvallista yhteiskuntaa rakennetaan edelleen parhaiten poistamalla syrjintää, pienentämällä tuloeroja ja varmistamalla yleisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen. Hyvinvointivaltioita ei saa ajaa alas. Näistä minä haluan puhua, mutta tulevissa presidentinvaaleissa ei ole kyse minusta, eikä niissä ole kyse tehtävänsä hyvin hoitaneesta Sauli Niinistöstäkään. Presidentinvaaleissa keskustellaan ja äänestetään arvoista ja tulevaisuuden suunnasta, ja siihen keskusteluun tarvitaan teitä kaikkia. Se tuskin poikii kutsua linnanjuhliin, mutta saattaa viedä tämän meille niin rakkaan maan henkistä ilmapiiriä piirun verran lämpimämpään suuntaan. Erityisesti tähän teitä tarvitaan: kertokaa lapsillenne ja lapsenlapsillenne, minkälaisen perinnön te haluatte antaa ja miksi. Kertokaa jälleenrakentamisen vuosista, älkääkä jättäkö pois sitä, että veren vuodattamisen jälkeen Suomea rakennettiin hiellä ja usein myös kyynelillä, mutta ennen kaikkea rakkaudella, jotta tulevilla polvilla olisi hieman helpompi elää. Kaikkien rauhaa rakastavien, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta haluavien, ihmisyyteen ja solidaarisuuteen uskovien on nyt puhallettava yhteen hiileen rohkeasti, epäröimättä. Siten rakentuu turvallinen Suomi myös seuraaville 100 vuodelle. °°° Merja Kyllönen on Euroopan parlamentin jäsen ja vasemmistoliiton presidenttiehdokas Puhutaan yhdessä parempi Suomi Viisi naista ja neljä miestä kokoontui pilvisenä, mutta lämpimänä syyskuun lopun aamupäivänä Paavon polun viereiseen metsään, aistimaan ympäröivää luontoa. Tarjan antaman alkutiedon jälkeen jakaannuimme kolmeen ryhmään. Alkulämmittelyssä kävelimme metsäpolkua kuunnellen astelun vaikutuksia kehomme eri osissa. Hiljaisessa metsässä oli aivan eri lailla mahdollisuus kiinnittää huomio omaan toimintaansa kuin vilkkaassa kaupungissa, jossa huomio on kiinnitettävä ympäröivään liikenteeseen. Avattiin kuuloaistia. Vaikka syksyinen metsä on kesään verrattuna hiljainen, erilaisia ääniä kuultiin: mm. lintuja. Näköaistilla huomioimme ympäröivän kasvillisuuden värejä sekä muotoja. Vaikka värit olivat pääasiassa vihreän ja ruskean eri sävyjä, lähes kaikkia sateenkaaren värejä osui silmiimme. Myös syksyisestä luonnosta voi erottaa monia erilaisia tuoksuja, vaikka vahvimpana on maatuvan kasvillisuuden tuoksu. Seuraavassa osiossa herätimme itsessämme uinuvan taiteilijan. Keräsimme ympäristöstä puolimetrisiä ohuita oksia, jotka sidoimme naruilla taulujemme kehyksiksi. Raamit asetimme erilaisiin paikkoihin niin, että niihin voitiin asetella ympäriltä löytyviä kasveja. Palasimme muistoissa lapsuuteemme ja silloisiin leikkeihimme. Syntyi maatiloja käpyeläimineen, 10 tikkua laudalla, jousipyssy, keihäs jne. Tuloksia esitellessä myös muisteltiin lapsuusaikoja. Luontoon on liittynyt aina myös mystiikka. Piti kehittää ympäröivään luontoon ja tietenkin myös ihmisiin vaikuttavia loitsuja. Lopuksi kokosimme yhdessä luonnon materiaaleista ”kiitoskukan.” Palautteessa totesimme, että hyvän ryhmätyön lopputulos miellytti kaikkia. Vielä lopuksi jokainen etsi itselleen mieluisan paikan metsässä ja jäi siihen hetkeksi hiljentymään. VEIKKO LAINE Vuonna 2016 European Psychomotricity Forum eli EFP loi käsitteen euroopan psykomotoriikkapäivästä juhlistaakseen 20-vuotista tavaltaan. Psykomotoriikkapäivää siis vietettiin nyt toista kertaa ja Suomen Psykomotoriikkayhdistys päätti juhlistaa päivää toteuttamalla luontoaiheisen koulutuksen yhteistyössä Eläkeläiset ry:n kanssa. Päivä osui myös muistiviikolle, joten se oli molemmille yhdistyksille hyvä päivä järjestää toimintaa. Päivän kantavina teemoina olivat luontoyhteys, aistit ja tietoinen läsnäolo, joihin osallistujia olivat johdattamassa Carita Keinänen sekä Tuukka Äännevaara. Lyhyen pohjustuksen jälkeen ryhmä suuntasi kohti Helsingin keskuspuiston metsiä, jossa koulutus aloitettiin tiedostamalla kehon toimintaa kävelyn aikana. Pieni sade ei ryhmäläisiä haitannut vaan hymyt kasvoilla siirryttiin seuraaviin harjoituksiin. Aistikanavien avaamisharjoituksessa sateen kevyt ropina toi mukavan lisän keskuspuistoin äänimaisemaan. Osallistujat jakaantuivat pienryhmiin etsimään viehkeää paikkaa luonnosta, jolle askarreltiin luonnonantimista kehykset. Päivä jatkui harjoitteiden merkeissä, joiden aikana muisteltiin lapsuuden leikkejä askarrellen aiheeseen liittyviä asioita luonnonmateriaaleista. Palautettiinpa mieliin taikojakin ja nauru raikui metsässä kun ryhmäläiset kehittelivät omia loitsujansa. Päivä päätettiin tekemällä ryhmälle yhteisesti kiitoskukka ja lopuksi haettiin vielä yhteyttä luontoon omassa voimapaikassa rauhoittuen ja voimaantuen. Rauhoittumisharjoituksen jälkeen ryhmäläiset kokoontuivat hartaassa tunnelmassa rinkiin kiitoskukan ympärille. Osallistujat vaikuttivat tyytyväisiltä ja muutama ryhmäläinen oli jo suunnittelemassa miten saisi jaettua päivän antia kanssaihmisilleen. TUUKKA ÄÄNNEVAARA http://www.psykomotoriikka.org Aistit avoinna luonnossa -liikuntakoulutus keräsi 15 osallistujaa Helsingin keskuspuistoon. Psykomotoriikkayhdistyksen kanssa yhteistyössä koulutus toteutettiin kansainvälisen psykomotoriikkapäivän kunniaksi. Kuva: Eva Rönkkö Aistit avoinna luonnossa Järvenpään Eläkeläiset järjestivät psykomotoriikkayhdistyksen retken innoittamana oman Aistit avoinna -luontoretken:
38 – Nro 6 lokakuu 2017 ELÄKELÄINEN Uimaharjun Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous maanantaina 23.10 klo.10.00 Uimaharjun Kansantalolla, Kiviharjuntie 14, Uimaharju. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Eura-Säkylä-Köyliön Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 23.10.2017 klo 11.00 Kauttuan kylätalolla, Kirjakuja 4, Kauttua. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta. Loimaan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 23.10 kello 12.00 Tyoväentalolla, Satakunnantie 57, Loimaa. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Ylivieskan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 25.10.2017 klo 11.30 Kerhotilassa, Savelantie 1, Ylivieska. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Tervetuloa päättämään yhteisistä eläkeläisten asioista! Johtokunta Kempeleen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous torstaina 26.10.2017 kello 12.00 Kempeleen Työväentalolla, Koskelantie 24, Kempele. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta. Vaasan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous tiistaina 28.10.2017 kello 12.00 Arbetet Vännerillä, Ajurinkatu 14, Vaasa. Esillä syyskokoukselle kuuluvat asiat. Kahvitarjoilu klo 11.30. alkaen. Tervetuloa. Johtokunta Mänttä-Vilppula Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous sunnuntaina 29.10. 2017 klo 13.00 Hopealinnan kerhotuvassa, Koskelankatu 58. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Sodankylän Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään maanantaina 30.10.2017 klo 10.00 Kylätalo Kitisellä, Sodankylässä. Esillä sääntömääräiset syyskokousasiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Raision Seudun Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous maanantaina 30.10.2017 klo 12.00 Kulttuurikellarilla, Lumparlankatu 18, Raisio. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta. Aavasaksan Eläkeläiset ry:n syyskokous pidetään 31.10. klo 10 Aavasakasan Kansantalolla. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Korson Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous tiistaina 31.10.17 kello 14.00 Korson seurakuntakeskuksessa, Kirkkosali 2, Merikotkantie 4, Vantaa. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Johtokunta. Kahvitarjoilu Iisalmen Eläkeläiset ry:n sääntömäärinen syyskokous keskiviikkona 1.11.2017 klo 11.30 nuorisotalolla, Kirkkopuistonkatu 25, Iisalmi. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu klo 11.00 alkaen.Tervetuloa. Johtokunta Ivalon Eläkeläiset ry:n syyskokous keskiviikkona 1.11.2017 klo 11.00 Ivalon työväentalolla, Työväentalontie 4, Ivalo. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Tervetuloa. Johtokunta. Nokian Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 1.11.2017 klo 12.00 Nokian Kerholassa, Souranderintie 13, Nokia. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta. Simon Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 1.11.2017 klo 11.00 Simon nuorisotilassa, Ratatie 6, Simo. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta. Uudenkaupungin Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous torstaina 2.11.17 klo 12 alkaen Uudenkaupungin Työväentalolla, Ylinenkatu 12, Uusikaupunki. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Sotkamon Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 6.11 2017 klo 11.00 Työväentalolla, Akkoniementie 3, Sotkamo. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat . Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Tapulin Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous maanantaina 6.11.17 kello 10.00-12.00 , Nuorisotalolla, Ajurinaukio 5, 2 krs., Helsinki. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Turun Työväen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous maanantaina 6.11.2071 klo 11.00 T-talolla, Vanha Hämeentie 29, Turku. Kokouksessa käsitellään syyskokoukselle kuuluvat asiat. Voileipätarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Hämeenlinnan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous maanantaina 6.11.2017 klo 12.00 Järjestösäätiön kerhotila, Birger Jaarlinkatu 12, Hämeenlinna. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Tervetuloa. Johtokunta. Tervolan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous tiistaina 7.11.2017 klo 11.00 Tervolan järjestötalolla, Paakkolantie 1245, Tervola. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Nakkilan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 8.11.2017 klo.12.00 Osuuspankin kokoustilassa, Porintie 4, Nakkila. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kaikki jäsenet tervetulleita. Kokouksen jälkeen viikkokerho. Johtokunta. Ylöjärven Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 8.11.2017 kello 11.00 Varikolla, Teollisuustie 24. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu klo 10.30. Tervetuloa. Johtokunta Salpakankaan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 8.11.2017 klo 12.00 Terveystie 8 A, Hollola (uimahallin nuorisotilat). Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta. Ykspihlajan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 8.11.2017 klo.13.00 Ykspihlajan Toimitalolla, Satamakatu 40, Kokkola. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Tervetuloa. Johtokunta Hakunilan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous torstaina 9.11.2017 klo 11.00 Hakunilan nuorisotalossa, Laukkarinne 4, Vantaa. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Tervetuloa. Johtokunta Kemin Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous perjantaina 10.11.2017 alkaen klo 13.00 Pruntsilla, Kauppakatu 28, Kemi. Tervetuloa. Johtokunta Ulvilan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous perjantaina 10.11.2017 klo 13.00 Santrassa, Lauttaranta 7, Ulvila. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Tervetuloa. Johtokunta Halikon Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous maanantaina 13.11.2017 klo. 12:00 Ikäkeskus Majakassa, Hornintie 3, Halikko. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Tornion seudun Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous maanantaina 13.11.2017 kello 11.00 kerhotilassa Öströmillä. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Limingan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous maanantaina 13.11.2017 kello 12.00 Limingan nuorisotalolla, Liminka. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Vartiokylän Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous maanantaina 13.11.2017 kello 12.00 Vartiokylän Työväentalolla, Rusthollarinkuja 3, Helsinki. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Kokkolan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous maanantaina 13.11.2017 klo13.00 Snellmankodilla, Rantakatu 27, Kokkola. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Jakomäen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous tiistaina 14.11.2017 kello 11.30 kerhotilassa, Kankarepolku 5 i, Helsinki. Esillä syyskokoukselle määrätyt asemat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Rajakylän-Länsimäen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous tiistaina 14.11. klo 11.30 Länsimäen Järjestötilassa, Kilpakuja 1. Käynti sisäpihan puolelta.Tervetuloa päättämään yhdistyksemme toiminnasta. Kahvitarjoilu ! Johtokunta Tikkakosken Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous tiistaina 14.11.2017 klo 15.00 Tikkakosken veteraanitalolla, Myllylammenkatu 6, Tikkakoski. Esillä syyskokoukselle määrätyt asemat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Rauman Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 15.11.2017 klo 11.00 järjestötalolla, Siikapolku 1, Rauma. Esillä syyskokoukselle määrätyt asemat. Kahvitarjoilu klo 10.30 alkaen. Tervetuloa jäsenet joukolla mukaan! Johtokunta Rytikarin Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 15.11.kello 11.00 Rytikarin Työväentalossa, Rytikatu 27, Kemi. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu kello 10.30. Tervetuloa Johtokunta Himangan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 15.11.2017 klo 12. entisessä Pankintalossa, Himangalla. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Tervetuloa! Johtokunta Seinäjoen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 15.11.2017 kello 12.00 Nuorisokeskuksen kahviossa, Puskantie 3. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta. Viherlaakson-Karakallion Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 15.11.2017 klo 14.00 Viherlaakson palvelutalolla Kievarinpolku 1.3krs., Espoo. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu! Tervetuloa! Johtokunta Järvenpään Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 15.11.2017 kello 14.00 Toimintakeskuksessa, Myllytie 11, Järvenpää. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta. Haukiputaan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous torstaina16.11.2017 klo 11.00 Heiton talossa, Törmäntie 15, Haukipudas. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Lohjan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous torstaina 16. pnä marraskuuta 2017 alkaen klo 12.00 Harjulassa, Kullervonkatu 7, Lohja. Kokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntöjen 7 §:n määräämät asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta. Syyskokouksia Paikallisyhdistykset
Nro 6 lokakuu 2017 – 39 ELÄKELÄINEN Porin Eläkeläiset ry:n syyskokous torstaina 16.11. klo 12.00 Viikkarin Valkaman Saarelma-salissa, Juhana Herttuankatu 17, Pori. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Palokan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous torstaina 16.11 klo.12.00 Tarmolassa. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta. Kallion-Vallilan Eläkeläiset ry:n syyskokous torstaina 16.11 klo 13 Kinaporin palvelukeskuksen kerhohuoneessa ”Kertsi 1”, Helsinki. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat. Tervetuloa. Johtokunta. Kuopio-Kallavesi Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous torstaina 16.11.2017 klo 13.00 Käsityökatu 24 B (KTY:N tila), Kuopio. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Heinolan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous maanantaina 20.11.2017 klo. 10 Järjestötalolla, Tehtaantie 8, Heinola. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Pellon Eläkeläiset ry:n syyskokous on maananataina 20.11.2017 klo 11.00 Kyllinkeitaalla. Kokouksessa käsitellään syyskokoukselle määrätyt asiat sekä mahdollisesti muut esille tulevat asiat. Tervetuloa. Johtokunta Martinniemen Eläkeläiset ry:n syyskokous on maananataina 20.11.2017 klo 12.00 Martinniemen vanhustentalolla. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Tampereen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous maanantaina 20.11.2017 klo. 13 Tampereen Tapiolassa, Karhunkatu 71. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Kaikki jäsenet tervetuloa. Johtokunta Tikkurilan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 21.11.2017, kello 10.00. Puistokulmassa, Talkootie 4, Hiekkaharju. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Johtokunta toivottaa jäsenet tervetulleiksi. Joensuun Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous tiistaina 21.11. 2017. kello 12.00 Kerhotalossa Sairaalakatu 27, Joensuu. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu kello 11.30. Tervetuloa. Johtokunta. Etelä-Vantaan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous tiistaina 21.11.2017 klo 13.00 Arkissa, Liesitori 1, 3. kerros, Myyrmäki, Vantaa.Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Kontulan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 22.11.2017 alkaen klo 11.00 Mikaelin kirkon srk. salissa, Emännänpolku 1, Helsinki. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat.Tervetuloa. Johtokunta Lahden Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 22.11.2017 klo11.00 Tietotuvalla, Hämeenkatu 15, 4krs. Lahti. Hissi on. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Kajaanin Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 22.11.2017 klo 12 Kansanpirtillä, Kajaanissa. Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat. Kavitarjoilu! Tervetuloa! Johtokunta Vaajakosken Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 22.11.2017 klo12.00 Vaajakosken Nuorisotilassa, Urheilutie 36 B, Vaajakoski. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Malmin Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 22.11.2017 kello 12.00 Malmin työväentalolla, Takaniitynkuja 9, Helsinki. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Hyvinkään Eläkeläiset ry:n sääntömääräien syyskokous keskiviikkona 22. marraskuuta klo 11.00 Hyvinkään Järjestötalolla, Munckinkatu 49, Hyvinkää. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Kaarelan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 22.11.2017 kello 13.00 kerhohuoneessa, Kaarelantie 86, Helsinki. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Rovaniemen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous torstaina 23.11.2017 klo 10.30. Piekkarissa, eläkeläistila Potkurin Isomussalissa, Pohjolankatu 2 A, Rovaniemi. Käsitellään syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu klo 10.00. Tervetuloa. Johtokunta. Etelä-Espoon Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous torstaina 23.11.2017 klo 11.00 Matinkylän Monitoimitalossa, Matinraitti 17, Espoo. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu alkaa klo 10.30. Tervetuloa. Johtokunta Piikkiön Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous on torstaina 23.11.2017 kello 11.30 nuorisotalo Pontelassa, Pontelanmäki 5, Piikkiö. Esillä syyskokouselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Myllypuron Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous torstaina 23.11. kello 13.00 Asukastalo Myllärissä, Kiviparintie 2 J, Helsinki. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Raahen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous torstaina 23.11.2017. klo 13.00 Raahen Työväentalolla. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Porvoon Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 23.11.2017 klo 14.00 Lundintalossa, Aleksanterinkatu 11, Porvoo. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Tervetuloa. Johtokunta Kiimingin Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 23.11.2017 klo13.00 Jäälin Kappelissa, Rivitie 9, Kiiminki. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Kirkkonummi-Siuntion Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 24.11.2017 klo14.00 Kirkkonummen palvelukeskuksessa, Rajakuja 3, Kirkkonummi. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Oulun Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous maanantaina 27.11. klo 9.00 Aleksinkulmassa, Aleksanterinkatu 9, Oulu. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Jäsenkirjat mukaan. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta. Oulun Työväen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous maanantaina 27.11.2017 klo 13.00 Aleksinkulmassa, Aleksanterinkatu 9, Oulu. Kokouksessa käsitellään sääntöjen 7§:ssä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu kokouksen edellä. Tervetuloa! Johtokunta Keravan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 27.11.2015 klo 12 Sampolan palvelukeskuksessa, os. Kultasepänkatu 7, Kerava. Kokouksessa esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu klo 11.30-12. Tervetuloa. Johtokunta. Jyväskylän Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous tiistaina 28.11.2017 klo 11.00 alkaen. Sepänkeskuksessa, Kyllikinkatu 1, Jyväskylä. Esillä sääntömääräiset asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Turun Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 29.11.2017 kello 13.00 Jyrkkälän Nuorisotalossa, Nuorisotalonkuja 2, Turku. Käsitellään sääntojen määräämät asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Kittilän Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous torstaina 30.11.2017 klo 12.00 Kittilän työväentalolla, Narikkatie 5, Kittilä. Kokouksessa käsitellään syyskokoukselle määrätyt asiat sekä jäsenten esittämät asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta. Vampulan Eläkeläiset ry:n syyskokous pidetään 30.11.2017 klo 12.00 alkaen Vampulan Osuuspankin kokoushuoneistossa. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Tervetuloa. Johtokunta Aluejärjestöt Eläkeläiset ry:n Jokilaaksojen Aluejärjestö ry:n syyskokous perjantaina 27.10.2017 kello 12.00 Kempeleen Työväentalolla, Koskelantie 24, Kempele. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Valtakirjojen tarkastus kello 10.00 alkaen. Tervetuloa. Aluetoimikunta Eläkeläiset ry:n Pohjois-Karjalan Aluejärjestö ry:n syyskokous 8.11.2017 klo 12.00 hoitokoti Karpalossa, Jokitie 2, Lieksa. Esillä syyskokoukselle kuuluvat asiat. Tervetuloa. Aluetoimikunta Eläkeläiset ry:n Savon Aluejärjestö ry:n sääntömääräinen syyskokous perjantaina 10.11.2017 klo 12.00 Kylpylähotelli Kuntorannassa, Kuntorannantie 14, Varkaus. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Puhumassa Pohjois-Savon Liiton muutosjohtaja Elsa Paronen aiheena maakuntauudistus Pohjois-Savossa. Tervetuloa! Aluetoimikunta Eläkeläiset ry:n Varsinais-Suomen Aluejärjestö ry:n sääntömääräinen syyskokous tiistaina 21.11.2017 klo 11.00 T-Talolla, Vanha Hämeentie 29, Turku. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Valtakirjojen tarkastus klo 10.30. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Aluetoimikunta Eläkeläiset ry:n Etelä-Hämeen Aluejärjestö ry:n sääntömääräinen syyskokous torstaina 23.11.2017 klo 10.00 Tietotuvalla, Hämeenkatu 15, Lahti. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Tervetuloa. Aluetoimikunta Eläkeläiset ry:n Lapin Aluejärjestö ry:n sääntömääräinen syyskokous 24.11.2017 kello 13.00 alkaen Eläketila Potkurissa Pohjolankatu 2, Rovaniemi. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Valtakirjojen tarkastus alkaa kello12.30.Tervetuloa. Aluetoimikunta Eläkeläiset ry:n Keski-Suomen Aluejärjestö ry:n sääntömääräinen syyskokous 27.11.2017 klo 10.00 Kivistön työväentalossa, Vaajakoskentie 29, Jyväskylä. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Tervetuloa. Aluetoimikunta Eläkeläiset ry:n Uudenmaan Aluejärjestö ry:n sääntömääräinen syyskokous maanantaina 27.11.2017 kello 10.00 Puistokulmassa, Talkootie 4, Vantaa. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Valtakirjojen tarkastus kello 9.00 alkaen. Tervetuloa. Aluetoimikunta. Eläkeläiset ry:n Pirkanmaan Aluejärjestö ry:n sääntömääräinen syyskokous torstaina 30.11.2017 kello 11.00 Tapiolassa, Karhunkatu 71, Tampere. Valtakirjojen tarkastus kello 10.30. Kokoukseen voivat jäsenjärjestöt lähettää edustajansa sääntöjen 7§:n mukaisesti ja kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Aluetoimikunta Eläkeläisten Helsingin Aluejärjestö ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään torstaina 7.12. klo 13 alkaen Kinaporin palvelukeskuksen kerhohuoneessa Kertsi 1, os. Hämeentie 58. Esillä sääntömääräiset asiat. Tervetuloa! Aluetoimikunta Eläkeläiset ry:n Satakunnan Aluejärjestö ry:n sääntömääräinen syyskokous perjantaina 8.12. 2017 klo 11.00. Valtakirjojen tarkastus klo 10.30 Nakkilan Osuuspankin kokoustilassa, Porintie 4, Nakkila. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Aluetoimikunta
40 – Nro 6 lokakuu 2017 ELÄKELÄINEN Lähetä nyt joulutervehdys Eläkeläinen-lehteen! Toivotamme Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2018 Eläkeläinen-lehden lukijoille Henkilön nimi Paikkakunta á 5 € Leikkaa irti ja postita 13.11.2017 mennessä Eläkeläiset ry:n toimistoon. Yhteensä € Hyvä Eläkeläinen-lehden lukija Yhdistyksissä on menossa nimitervehdysten keräys lehtemme joulukuun numeroon. Jos tervehdysten kerääjä ei ole tavoittanut sinua, voit lähettää tervehdyksesi postin tai sähköpostin välityksellä suoraan meille lehteen. Listaan voit kerätä myös tuttaviesi tervehdykset. Kunkin tervehdyksen hinta on 5 €. Toimi näin: Kirjoita tervehtijöiden nimet oheiseen tervehdyslistaan selvästi TEKSTATEN ja lähetä se viimeistään 13.11.2017 osoitteella: Eläkeläiset ry Mechelininkatu 20 A 1 00100 HELSINKI. Voit lähettää tervehtijöiden nimet myös sähköpostilla viimeistään 13.11. osoitteella: elakelaiset@elakelaiset.fi Maksa tervehdykset viimeistään 13.11. tilille FI11 1012 3000 0714 70 käyttäen viitenumeroa 1818. Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuonna ovat Raision Seudun Eläkeläiset ry ja Turun Eläkeläiset ry päättäneet tehdä 100-vuotishistoriikkikavalkadin Suomen historiasta ja erityisesti vanhusten, vähäväkisten ja työväestön asemasta. Kavalkadissa käydään läpi historian tapahtumia pienen ihmisen näkökulmasta. Ajankohtien laulut, työväenlaulut ja iskelmät vuorottelevat tarinan seassa. Huumorin, runojen, tanssiesitysten ja vakavan tiedon avulla käymme läpi kansakuntamme historian. Näyttämön taustalle heijastetaan ajankohtaan liittyviä kuvia ja yhteislaulun sanoja. Raision Seudun Eläkeläisten puheenjohtaja Aarre Lehtonen ja Turun Eläkeläisten puheenjohtaja Markku Alajärvi kiittävät jo nyt työryhmää hyvästä työstä. Työryhmässä ovat heidän lisäkseen olleet olleet Jussi Mäkitalo ja Pirkko Tammelin ja apuna on toiminut Turun kaupunginteatterin näyttelijä Petri Rajala. Kavalkadin esiintyjärungon muodostavat Turun Eläkeläisten lauluryhmä Köörin Pojat ja Raision Seudun Eläkeläisten lauluryhmä Väliaikaiset. Molempien eläkeläsyhdistysten tanssiryhmät Toisaikaiset ja Säpinä ovat myös mukana. Tilaisuudessa juhlapuheen pitää Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Jan Koskimies. Kavalkadi esitetään sunnuntaina 26.11 Raision kirjaston Martinsalissa klo 15.00 alkavassa Suomi 100 v juhlassa – esitys kestää noin puolitoista tuntia. Juhlassa on myös kahvitarjoilu. – Tähän juhlaan kannattaa kyllä tulla kauempaakin, puheenjohtajat Alajärvi ja Lehtonen vakuuttavat. – Tervetuloa sunnuntaina 26.11 Juhlimaan ja kunnioittamaan maamme 100-vuotista itsenäisyyttä ja sitä rakentaneiden kansalaisten työtä kanssamme. Lisätietoja: Aarre Lehtonen puh: 0400 781446 Markku Alajärvi puh: 0400 820867 Työtä, taistelua ja tunnetta -historiakavalkadi Raisiossa 26.11. ”Kavalkadissa käydään läpi historian tapahtumia pienen ihmisen näkökulmasta. Ajankohtien laulut, työväenlaulut ja iskelmät vuorottelevat tarinan seassa. ”
Nro 6 lokakuu 2017 – 41 ELÄKELÄINEN Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610 vaihde, Sähköpostiosoite: elakelaiset@elakelaiset.fi Kotisivut osoitteessa:www.elakelaiset.fi IBAN FI11 1012 3000 0714 70 IBAN FI80 8000 1900 1086 56 IBAN FI89 5541 2820 0116 00 IBAN FI11 8000 1800 3273 56 Jäsenmaksutili Jan Koskimies toiminnanjohtaja 040 747 0776 jan.koskimies@elakelaiset.fi Anna Autio jäsenvastaava jäsenrekisteri, yhdistysrekisteri materiaalitilaukset 020 743 3610 anna.autio@elakelaiset.fi Heli Grönroos talousvastaava laskutus, maksatus, ostoja myyntireskontra 050 529 0399 heli.gronroos@elakelaiset.fi Anu Mäki järjestösuunnittelija syntymäpäivät ja poisnukkuneet syysja kevätkokousilmoitukset 040 839 7699 anu.maki@elakelaiset.fi Tiina Rajala koulutussuunnittelija 040 582 4319 tiina.rajala@elakelaiset.fi Eva Rönkkö monikulttuurisuustyön suunnittelija 040 501 3599 eva.ronkko@elakelaiset.fi Tuomas Talvila tiedottaja 050 570 9716 tuomas.talvila@elakelaiset.fi Jouni Ahonen hankekoordinaattorin sijainen, Verkko ja vempaimet hallintaan (aloittaa 30.10.) Anna Eskola aluetyön suunnittelija (aloittaa 25.10.) Kuntorannantie 14 78400 Varkaus puh. 017 560 1100/vaihde Myyntipalvelu ja info: Puh. 017 560 1403 myynti@kuntoranta.fi Martti Korhonen puheenjohtaja Irmeli Mandell varapuheenjohtaja eläkeläiset ry Julkaisija Eläkeläiset ry Päätoimittaja Jan Koskimies Toimitussihteeri Tuomas Talvila Tilaukset ja osoitteenmuutokset Tuija Aali puh. 020 743 3610; tuija.aali@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy 7 kertaa vuodessa Tilaushinta kotimaahan 26 euroa/vsk Muu Eurooppa 36 e/vsk, muut ulkomaat 40 e/vsk Ilmoitushinnat: 2,00 euroa / pmm Toimitus ja toimisto: Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610, fax 020 743 3619 Sähköpostiosoite: elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Ilmoitusmyynti: Marja-Leena Laitinen puh. 050 5323 444 sähköposti: m-leena.laitinen@kolumbus.fi; osoite: Maauunintie 14 D 34 01450 Vantaa Järjestöaineisto: Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki tai: elakelaiset@elakelaiset.fi ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (Painettu) ISSN 2242-3338 (Verkkolehti) Suomalainen Lehtipaino Oy Kajaani 2017 Himangan Eläkeläiset Simo Bóren Huittisten Seudun Eläkeläiset Kalle Valtteri Ruohonen Hyrylän Eläkeläiset Sinikka Tellervo Pöllänen Hyvinkään Eläkeläiset Katri Irene Muhli Ivalon Eläkeläiset Kalervo Kotivalo Päkkilä Jämsänkosken Eläkeläiset Markus Juhani Kyyrä Lohjan Eläkeläiset Onni Henrik Jaakkola Kaarinan Eläkeläiset Kaarlo Kalevi Rothsten Kokkolan Eläkeläiset Anna-Liisa Sillanpää Muhoksen Eläkeläiset Alpo Matias Kohtalo Myllypuron Eläkeläiset Yrjö Malmberg Oulun Työväen Eläkeläiset Kauko Hakko Leo Karhu Ida Pakonen Paltamon Eläkeläiset Pentti Olavi Määttä Pudasjärven Eläkeläiset Maria Mertala Toivo Haanela Anu Tuulia Stenius Raahen Eläkeläiset Terho Kiviniemi Allan Alakarjula Sorsakosken Eläkeläiset Martti Eemeli Huovinen Rauno Lauri Pitkänen Vammalan Eläkeläiset Aila Kaarina Lilja Ykspihlajan Eläkeläiset Aimo Elias Pesola 100 vuotta 13.11.Veikko Ojalehto Kempele 96 vuotta 6.11. Katri Pulliainen Pori 91 vuotta 27.9. Anja Katri Irene Pirttilahti Porvoo 11.11. Helmi Torikka Kaarina 90 vuotta 27.9. Veikko Kankkunen Havukoski 14.10. Kaarle Siivola Kemi 1.11. Ahti Kansa Kotka 1.12. Armas Arvonen Kaarina 85 vuotta 21.9. Elvi Kyllikki Majander Porvoo 27.9. Allan Huhta Porvoo 29.9. Nadja Laine Etelä-Vantaa 21.8. Eine Ireene Mustonen Martinniemi 27.11. Väinö Heikkinen Kajaani 80 vuotta 6.10. Leila Peltomaa Rauma 9.10. Irma Annikki Kiventerä Martinniemi 31.10. Raila Aho Pori 3.11. Lauri Eino Helisten Martinniemi 3.11. Väinö Piippo Salpakangas 12.11. Jaakko Huttunen Kajaani 12.11. Anja Inkeri Virta Martinniemi 13.11. Anna-Liisa (Liisa) Leskinen Kajaani 29.11. Hilda Sanelma Ukkola Martinniemi 23.11. Aino Kyngäs Tervola 75 vuotta 24.9. Terho Ervasti Porvoo 25.9. Hilkka Korhonen Joensuu 30.9. Riitta Hollala Porvoo 19.10. Pekka Juhani Hannus Martinniemi 27.10. Aune Tolppanen Ruovesi 29.10. Elma Katariina Vesala Martinniemi 10.11. Pentti Mukka Pello 24.11. Veijo Hintsanen Tikkurila 70 vuotta 6.9. Kaarina Saharla Porvoo 13.9. Heikki Rapo Porvoo 8.10. Matti Kivilompolo Tervola 9.10. Alpo Kalervo Ojala Martinniemi 12.10. Maija Liisa Mäki Porvoo 24.10. Matti Enala Loimaa 24.10. Matti Savolainen Tikkurila 8.11. Marita Broman Porvoo 9.11. Pertti Nurmi Kaarina 28.11. Mikko Laine Nakkila 65 vuotta 6.10. Riitta Rasinen Ruovesi 17.10 Aila Anneli Välitalo Kittilä 20.10. Ulla Maija Bergman Porvoo 21.10.Marja Laurikainen Kaarela 7.11. Eija-Liisa Haukijärvi Porvoo 20.11. Kalle Moilanen Vaala 4.12. Heikki Keränen Pello
42 – Nro 6 lokakuu 2017 ELÄKELÄINEN
Nro 6 lokakuu 2017 – 43 ELÄKELÄINEN Leskirouva Katiska Krypton 5/2017 ratkaisu Krypto 6/2017 Ratkaisijan nimi:.......................................................................................................... Osoite:........................................................................................................................... ...................................................................................................................................... Postitoimipaikka:......................................................................................................... Krypton 5/2017 oikein ratkaisseiden joukosta onnetar nosti seuraavat nimet: Ritva Väinämö, Kuusamo ja Hannele Anttila, Raisio. Onnittelut voittajille! Krypton 6/2017 ratkaisut on lähetettävä 17. marraskuuta mennessä osoitteella: Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Kuoreen ei saa panna tehtävän ratkaisun lisäksi muuta postia järjestölle tai lehdelle. Kuoreen on kirjoitettava sana KRYPTO.