NUMERO 5 – SYYSKUU 2017 www.elakelaiset.fi Seuraa meitä myös Facebookissa: www.facebook.com/elakelaisetry Sivu 26 Sivu 14 ” Pelkkä tulojen ja verojen tarkastelu ei riitä. Menot ovat salavihkaisia epätasa-arvon aiheuttajia..” Martti Korhonen Aurinko paistoi ja kesäistä lämpöä riitti Porin Eläkeläisten kesäpaikan, Ahlaisten Suvipirtin pihamaalla, kun satakuntalaiset eläkeläiset kokoontuivat viettämään Elojuhlaansa. Runsaassa ohjelmistossa oli mukana mm. tanhuryhmä Ikinuoret Raumalta. Kuva: Tuomas Talvila Kainuun Aluejärjestön rantaongintakilpailusta on muodostunut joka kesäinen tapahtuma, jonka järjestää kukin yhdistys vuorollaan. Tällä kertaa kaloja narrattiiin Paltamon Kiehimäjoen varressa. Kuva: Erkka Keränen Puheenjohtajan palsta Sivu 2 Sivu 21 Kainuussa narrattiin kaloja Satakunnassa tanssittiin Elojuhlaa Liikettä syksyyn
2 – Nro 5 syyskuu 2017 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus JAN KOSKIMIES Puheenjohtajan palsta MARTTI KORHONEN Tätä kirjoitettaessa on budjettiriiheen muutama päivä aikaa. Veronkevennyksistä on puhe siirtynyt turvallisuuteen. Turun karmea veriteko on saanut kotimaan turvallisuuskeskustelun uuteen tilanteeseen. Nyt puhutaan siitäkin, tarvitaanko sisäistä turvallisuutta lisääviin toimiin vielä lisää rahaa jo tehtyjen päätösten lisäksi. Tämä on ymmärrettävää. Ei voi olla niinkään, etteivät turvallisuudesta konkreettisesti vastaavan henkilöstön välineet ja osaaminen ole tarvittavalla tasolla. Mutta vaikka varmasti muitakin tarpeita on, niin ihmisten riittävä toimeentulo on perustarve, ja sen on oltava vahvasti esillä tehtäessä päätöksiä ja linjauksia. Tasa-arvoinen yhteiskunta on myös turvallinen yhteiskunta. Pelkkä tulojen ja verojen tarkastelu ei riitä. Menot ovat salavihkaisia epätasa-arvon aiheuttajia. Viimeiset vuodet on olleet nimenomaisesti tässä suhteessa todella kovia. Korotussuunnassa ovat olleet kiinteistövero, kunnallisvero, palvelumaksut, sähkönsiirtomaksut, lääkkeiden omavastuu, matkakulujen omavastuut jne. Nämä ovat ne jotka yleensä piiloutuvat ja jäävät varjoon kun puhutaan eläkeläisten toimeentulosta. Ei riitä se, että pelkästään haetaan esimerkiksi euromääräisiä eläkelukuja ja vertaillaan niitä. On olennaista nähdä kokonaisuus missä elämme ja olemme sekä maksamme kulumme. On tyhjänpäiväistä tulla sanomaan, että säästäkää ja eläkää tarkan euron aikaa. Esimerkiksi sähkönsiirtomaksujen järjettömän suuret korotukset vievät pienistä tuloista suhteettoman osan. Eikä siihen menoerään ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa. Näitä maksuja on tullut tasaiseen tahtiin ja ne syövät toimeentulon edellytyksiä. Samanaikaisesti käydään faktoihin perustumatonta ja populistista keskustelua eläkejärjestelmän rahoituksen riittämättömyydestä. Talousnobelisti Bengt Holmström marssitettiin samaan aikaan Björn Wahlroosin kanssa todistamaan, että eikö olekin näin: Itsekäs suurten ikäluokkien sukupolvi syö seuraavan sukupolven eväät, ja jo maksussa olevia eläkkeitäkin pitäisi olla valmiita leikkaamaan. Ei se ole näin, vaan herrat puhuvat muunneltua totuutta. On selvä, että ei eläkejärjestelmä niinkuin ei mikään muukaan järjestelmä ole ikuinen ja vailla ongelmia. Mutta ei asiaa korjata eläkeläisten eläkkeitä leikkaamalla vaan parantamalla työllisyyttä ja kasvattamalla kansantuloa. Siihen on panostettava, ei ikäihmisiin kohdistuviin epäsolidaarisiin leikkauksiin. Niitä emme Eläkeläiset ry:ssä tule hyväksymään. V ierailin kesäkuussa Vuokatin kesäpäivillä tapaamassa yhdistysten aktiiveja ja jäsenistöä. Tulevalle toiminnanjohtajalle ensimmäinen kosketus järjestöön oli vaikuttava. Oli hienoa nähdä ja kuulla, kuinka valtavasti jäsenyhdistykset kykenevät kokoamaan yhteen ihmisiä omaehtoiseen toimintaan. Tällainen aktiivisuus on nykyaikana poikkeuksellista. Eläkeläiset ry on elävä järjestö. Samalla edessämme ovat samat haasteet kuin kaikilla kansalaisjärjestöillä: kuinka houkutella uusia jäseniä, kuinka saada äänemme kuuluviin yhä sirpaleisemman tiedonvälityksen aikana? Järjestöllä on tässä työssä kahtalainen rooli: olemme yhtäältä jäsentemme yhteenliittymä, joka tukee ja palvelee jäsenyhdistysten omaehtoista toimintaa. Toisaalta olemme etujärjestö, joka vaikuttaa jäsenten asialla päätöksentekijöiden suuntaan ja julkiseen keskusteluun. Jäsenistössä on voimamme. Eläkkeellä olevissa suurissa ikäluokissa on valtava potentiaali. Tulevaisuudessa eläkkeelle jäävät ikäluokat ovat kuitenkin pienempiä. Voi olla, että he eivät myöskään ole samalla tavalla tottuneita toimimaan järjestöissä ja kansalaisliikkeissä. Kuinka saada heidät mukaan? Eläkeläiset ry:n on mentävä sinne missä ihmiset ovat. Järjestö ja sen tavoitteet on tehtävä laajasti tunnetuksi. Jäseneksi liittymisen on oltava helppoa, ja jäsenyydestä on saatava lisäarvoa. On oltava vahvasti läsnä myös netissä ja sosiaalisessa mediassa. Se on tulevaisuuden eläkeläisille tuttua maailmaa. Uudet viestintäkanavat eivät kuitenkaan korvaa vanhaa ja totuttua, vaan täydentävät ja lisäävät näkyvyyttä. Tarvitaan myös uusia osallistumisen muotoja. Matalan kynnyksen toiminta tukee jäsenhankintaa ja tekee järjestöä ja sen tavoitteita tunnetuksi. Esimerkiksi kampanjat kesätapahtumissa ovat ihmisten luokse menemistä. Samoin tiedon välittäminen netissä ja sosiaalisessa esimerkiksi ajankohtaisista tapahtumista, sekä tavoitteistamme keskustelu, ovat arvokasta vaikutustyötä. Järjestö elää ajassa. Eläkeläisten ääni ei saa hukkua silloin, kun valtaa siirretään kunnista maakuntiin. On tehostettava jäsenjärjestöjen palvelemista, jotta olemme vahva vaikuttaja myös maakuntatasolla. Yhdistysten alueellista yhteistyötä tarvitaan. Katse on käännettävä myös sisäänpäin perustoimintaan; yhdistyksiä ja alueita on tuettava tiedotuksessa, tapahtumissa ja jäsenhankinnassa. Ensi vuonna on katsottava jo seuraavaan vuoteen 2019 – järjestömme 60-vuotisjuhlavuoteen. Silloin järjestön ja sen tavoitteet näkyvät toivottavasti ympäri maata lukuisissa tapahtumissa. Juhlavuonna tärkeää on muistaa myös yhdessäolo ja omien saavutusten arvostaminen. Ensi vuonna kokoontuu myös järjestön kahdeskymmenes edustajakokous Kuntorannassa 28.-29.5.2018. Siellä voidaan nostaa katse pidemmälle, kohti koko tulevaa edustajistokautta. Mitä tavoittelemme, ja millainen järjestö olemme 2020-luvulla? Itse näen, että olemme silloin entistä näkyvämpi toimija, sekä uusissa että vanhoissa viestintäkanavissa, ja koko suomalaisessa kansalaisyhteiskunnassa. Houkuttelemme ihmisiä laajasti eri kansanryhmistä jäseniksi ja toimintaan. Vaikutamme valtakunnallisesti, kunnissa ja maakunnissa asiantuntevana järjestönä, jota myös kuunnellaan. Jan Koskimies Päätoimittaja Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja 1.8.2017 alkaen Järjestö on jäsentensä summa Maksujen korotukset syövät toimeentulon edellytyksiä
Nro 5 syyskuu 2017 – 3 ELÄKELÄINEN Syksyn ensimmäinen kurssi ”Ota löysin rantein” on monipuolinen. Kurssi sisältää sekä liikunnan, musiikin että esiintymistaidon koulutusta. Osallistujat voivat joko syventyä yhteen asiaan kerrallaan tai halutessaan kokeilla eri lajien yhdistämistä, kuten liikuntaa musiikin tahdissa. Liikuntakurssin vetäjinä ovat Mari Lehikoinen ja Terttu Hellgren, musiikkikurssilla ovat Sauli Malinen ja Ahti Sepp ja ohjelmaosuudessa Aune Lind. Ikääntymispolitiikan opintoja neuvottelupäivät -kurssi on tarkoitettu erityisesti vanhusneuvostojen jäsenille mutta sopii muillekin aiheesta kiinnostuneille. Keskiössä on vanhusneuvostojen asema aluehallinnon ja soten muutoksessa. Lisäksi käsittelemme uutta eläkelakia ja eläkejärjestelmää. Kouluttajista Antero Krekola johdattaa kurssilaiset vanhusneuvostotyön kysymyksiin. Hän osallistui työryhmään, joka suunnitteli vuonna 2015 julkaistua Vanhusneuvosto-opasta. Järjestömme valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö selvittää aluehallintoja sote-kysymyksiä. Tuore eläkeläinen Hannu Partanen nostaa esille uuteen eläkelakiin ja koko eläkejärjestelmään liittyviä kysymyksiä. Kurssilla on aikaa keskustelulle, kokemusten vaihdolle ja hyvien käytäntöjen jakamiselle. Villasta asiaa on mukavan pehmoinen ja lämmin kurssi syksyn kylmyyteen. Kurssilla neulotaan erilaisia lämpimiä kintaita. Siihen opastaa Elvi Pitkänen. Jos et vielä tiedä, mitä on tuftaus, Eeva Surakka näyttää. Tuftaamalla syntyy hienoja kuvakudoksia. Kurssia on vetämässä myös Jutta Lithovius, joka ideoi ja ohjeisti Tilkusta peitoksi -projektimme. Tällä kertaa hän opettaa tekemään kantaa ottavaa käsityötä huovuttamalla. Tältä kurssilta saa hyviä vinkkejä käsityökerhoon ja vaikkapa yhdistyksen joulumyyjäisiin. Suomi 100 – työllä rakennettu -kirjoittajakurssi on tarkoitettu kirjoituskilpailuumme osallistuneille. Kurssilla tarkastellaan ja työstetään yhdessä kilpailutekstejä. Kurssia ovat vetämässä kirjailija Niina Hakalahti sekä tiedottajan hommista eläkkeelle jäänyt Pekka Isaksson. TIINA RAJALA Poimintoja Eläkeläiset ry:n syksyn kurssikalenterista – koko tarjonta löytyy tämän lehden sivulta 15 Nyt kursseille! Tuftausta, musiikkia ja paljon muuta on luvassa heti syksyn ensimmäisellä kurssilla ”Ota löysin rantein”. Niina Hakalahti vetää Suomi 100 – työllä rakennettu -kirjoittajakurssia. Syksyn kurssikalenteri Sivu 15
4 – Nro 5 syyskuu 2017 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry.:n valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö tyrmää talousnobelisti Bengt Holmströmin julkisuudessa esittämän näkemyksen, jonka mukaan nykyinen, eläkkeellä oleva ”itsekäs sukupolvi” on luonut eläkejärjestelmän, joka turvaa nykyisten eläkeläisten edut, mutta ei kykene maksamaan nuorelle sukupolvelle eläkkeitä. – Nobelistimme puhuu palturia. Ensinnäkin eläke-etuja on monin tavoin heikennetty, vaikka nobelistimme väittää niitä koskemattomiksi. Indeksejä on jäädytetty ja taitettu, kansaneläkkeen pohjaosa poistettu lähes kaikilta kela-maksuja ikänsä maksaneilta, työeläkemaksuja siirretty työnantajilta palkansaajille ja työntekijän osuutta vielä lisätään kiky-sopimuksen myötä. Työeläkkeen perusteena olevan palkan laskentaa on siirretty työuran lopun palkoista koko työuraa koskevaksi, jolloin alkuvaiheen matalammat palkat pienentävät eläkkeen perusteeksi laskettua palkka. – Eläkeikää on monin tavoin korotettu, varhaiseläkkeet poistettu ja eläkeläisten käyttämien palvelujen ja lääkkeiden omavastuita korotettu. Kaiken lisäksi nobelistin haukkuma suurten ikäluokkien sukupolvi on koonnut lähes 200 miljardin euron eläkerahastot, joiden tuotolla voidaan työnantajan ja työntekijän yhteensä maksamien eläkemaksujen nousupainetta tehokkaasti hillitä pitkälle tulevaisuuteen, Kivistö huomautti puhuessaan Satakunnan Eläkeläisten Elojuhlassa Ahlaisten Suvipirtillä. Kivistön mukaan vielä pahemmin metsään menee Holmströmin väite siitä, että nuoren polven eläkkeitä ei kyettäisi aikanaan maksamaan. – Eläketurvakeskus onkin julkaissut laskelmansa, jotka osoittavat, että normaalilla talouden kasvuvauhdilla eläkelupaus pystytään toteuttamaan vuosisadan loppupuolelle asti nykyisellä eläkemaksujen tasolla. Eläketurvakeskuksen johtaja Jukka Rantala on todennut, että näkymää, jonka mukaan nuoren polven eläkkeet olisivat romahtamassa, ei ole olemassa. Kansainväliset arviot ja vertailut tukevat tätä johtopäätöstä. Kivistö arvioi, että nuorille kauhukuvaa maalailevan keskustelun tarkoituksena onkin valmistella maaperää eläke-etuuksien huonontamiselle. Asiassa on Kivistön mukaan syytä olla valppaana, vaikka ansaittu työeläke kuuluukin perustuslain omaisuudensuojan piiriin. – Eduskuntahan voi 5/6-enemmistöllä yksillä valtiopäivillä tai 2/3-enemmistöllä kaksilla peräkkäisillä valtiopäivillä puuttua myös maksussa oleviin eläkkeisiin – ja toistuvat indeksin rukkaukset sitä ovat jo omalla tavallaan tehneetkin. Työllisyyden merkitystä Kivistö painottaa. – Eläkejärjestelmän tilanne säilyy suunnilleen vakaana reilun 70 prosentin työllisyysasteella. Jos se siitä heikkenee, tulee eläkemaksuihin muutaman prosenttiyksikön nousupaine. Ja mikäli työllisyysaste saadaan nousuun lähemmäs Ruotsin – ja Ahvenanmaan – tasoa, voidaan eläkemaksuja alentaa ja taata samaan aikaan nuorelle polvelle heille lain mukaan kuuluvat eläkkeet. – Talousviisaiden olisikin paljon tähdellisempää keskittyä pohtimaan työllisyyden parantamisen keinoja kuin usuttaa sukupolvia yhteiskunnallista ilmapiiriä kiristävään vastakkainasetteluun, Kivistö kehottaa. TUOMAS TALVILA ”Eläkelupaus pystytään toteuttamaan” ”Talousnobelistimme puhuu palturia”, tyrmää Kalevi Kivistö Bengt Holmströmin eläkepelottelut – Nyt olisi vihdoinkin aika parantaa pienituloisimpien eläkeläisten asemaa, kuuluu Eläkeläiset ry:n puheenjohtajan Martti Korhosen viesti – On saatava indeksijäädytysten sijaan tuntuvat tasokorotukset pienimpiin eläkkeisiin. Nimenomaan kansaneläkkeen ja takuueläkkeen nostaminen torjuisi tehokkaasti eläkeläisköyhyyyttä, Korhonen totesi puhuessaan 19.8. Tervolan Eläkeläiset ry:n 45-vuotisjuhlassa. Korhonen kyseenalaisti valtionvarainministeri Petteri Orpon puheita siitä, kuinka jakovaraa ei budjetissa ole, kasvavasta taloudesta huolimatta. – Milloin sitten on? Suhdanteet nousevat ja suhdanteet laskevat, mutta pienituloisille hoetaan joka tilanteessa, että juuri nyt ei teille riitä mitään annettavaa. Korhonen painottaa, että eläkeläisväestön pahin ja kiireellisesti yhteiskunnallisia toimenpiteitä vaativa ongelma on köyhyys ja pienituloisuus. –On sietämätöntä, että lukemattomat ihmiset joutuvat elämään alle 1 000 euron kuukausiituloilla. Kuinka siitä riittää rahaa vuokraan, ruokaan ja lääkkeisiin? – Köyhyyskurimuksen ehkäisemiseksi onkin huolehdittava myös siitä, etteivät esimerkiksi sairastamiseen liittyvät maksut ja omavastuut kiristy. Martti Korhonen: Pienituloisimpien eläkeläisten ahdinko vaatii toimia Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö otti kantaa talousnobelisti Bengt Holmströmin eläkenäkemyksiin Satakunnan Eläkeläisten Elojuhlassa Porin Ahlaisissa. Nobelprofessori nostatti eläkekohua Nobelpalkittu taloustieteen professori Bengt Holmström totesi 10.8. kauppakamarien 100-vuotisjuhlaseminaarissa Helsingissä olevansa huolestunut Suomen eläkejärjestelmän kestävyydestä. Pari päivää myöhemmin Helsingin Sanomien haastattelussa Holmström arvioi, että eläkejärjestelmän kestävyyslaskelmat on tehty liian toiveikkaille kasvuoletukselle ja sanoi, että myös maksussa olevia eläkkeitä pitäisi olla valmiita leikkaamaan, jos taloustilanne niin vaatii. ”Eläkelupaus voi osoittautua katteettomaksi. Ei voi mielestäni taata enää tuleville polville, että eläke tulee tilille luvatulla tavalla elämän lopuun asti, koska rahoja ei välttämättä ole tarpeeksi”, Holmström sanoi HS:lle. TT
Nro 5 syyskuu 2017 – 5 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry hakee 2.10.2017 alkaen, tai sopimuksen mukaan, toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen kahta työntekijää: ALUETYÖN SUUNNITTELIJA Aluetyön suunnittelija koordinoi yhteistyötä Eläkeläiset ry:n paikallisyhdistysten, aluejärjestöjen ja järjestön välillä. Keskeinen tehtävä on maakuntien roolin korostuessa vahvistaa ja tukea Eläkeläiset ry:n aluejärjestöjen ja paikallisyhdistysten alueellista toimintaa, yhteistyötä, vaikuttamistyötä ja verkostoja. Työhön kuuluu paikallisyhdistysten toiminnan kartoitusta, neuvontaa, ja kouluttamista. Yhdessä toiminnanjohtajan sekä aluetyön ohjausryhmän kanssa kehitetään uusia toimintamuotoja vakiintuneiden säännöllisten alueellisten ja valtakunnallisten tapaamisten rinnalle. Keskeinen työskentelypaikka on Helsingissä, mutta työ edellyttää runsaasti matkustamista kotimaassa. Työssä edellytetään soveltuvaa korkeakoulututkintoa tai muuta koulutusta, kokemusta kansalaisjärjestötyöstä, kykyä erilaisten ihmisten tasavertaiseen kohtaamiseen, sekä ajokorttia. Eduksi luetaan koulutusja tiedotusosaaminen, kansalaisjärjestökentän ja eläkeja ikääntymiskysymysten tuntemus sekä kokemus sähköisistä työskentelyalustoista. Palkka on työkokemuksesta riippuen 3200 – 3700 euroa /kk JÄSENVASTAAVA Jäsenvastaava palvelee Eläkeläiset ry:n jäsenistöä jäsenyyteen ja toimintaan liittyvissä asioissa sekä ylläpitää rekistereitä. Lisäksi työntekijä osallistuu yleiseen toimistoja järjestötyöhön esimiehen alaisuudessa. Toimenkuva täsmentyy osin henkilön oman osaamisen perusteella. Työskentelypaikka on Helsingissä. Työ voi aika ajoin edellyttää matkustamista kotimaassa. Työssä edellytetään soveltuvaa koulutusta sekä joustavuutta ja palvelualttiutta. Eduksi luetaan kokemus rekisteriohjelmistoista, monipuoliset it-taidot, kielenhuolto-osaaminen, kokemus kansalaisjärjestötyöstä, eläkeja ikääntymiskysymysten tuntemus, sekä kansalaisjärjestökentän tuntemus. Palkka on työkokemuksesta riippuen 2800 – 3200 euroa /kk Hakemukset molempiin tehtäviin pyydetään ti 19.9. mennessä sähköpostitse osoitteeseen: jan.koskimies@elakelaiset.fi Lisätietoa: Jan Koskimies, toiminnanjohtaja, p. 040 7470776, jan.koskimies@elakelaiset.fi Eläkeläiset ry on puolueisiin sitoutumaton, Suomen vanhin, vuonna 1959 perustettu valtakunnallinen eläkeläisjärjestö. Se toimii eläkeläisten edunvalvojana, sosiaalisena yhteenliittymänä ja erilaisen kansalaistoiminnan foorumina. Sillä on eri puolilla maata 14 aluejärjestöä, 224 paikallisyhdistystä ja noin 32 000 henkilöjäsentä. www.elakelaiset.fi Eläkeläinen-lehden levikkityö on tärkeää – samoin joulutervehdykset Oman Eläkeläinen-lehtemme levikkityö on tärkeää. Lehti tekee järjestöämme tunnetuksi ja on hyvä väline jäsenhankintatyössä. Seitsemästä numerosta löytyy ajankohtaista tietoa jokaiselle eläkeläiselle, eläkeikää lähestyville ja muillekin eläkeläisten ja ikäihmisten elämän ehdoista kiinnostuneille. Eläkeläiset ry:n jäsenillehän lehti tulee jäsenetuna. Eläkeläinen-lehteä on kuitenkin hyvä myös kaupata tutuille tai tuntemattomimmillekin. Yhdistyksen jäsenet voivat tilata sen vaikka joulutai syntymäpäivälahjaksi ystävilleen. Useat yhdistykset ovat tilanneet lehteä palvelutaloihin, vanhainkoteihin, terveyskeskuksiin ja kirjastoihin. Parhaat kiitokset tästä. Pienellä taloudellisella uhrauksella saavutetaan paljon toiminnastamme kiinnostuneita uusia ihmisiä. Toivottavasti tämä hyvä tapa jatkuu ja laajenee kaikkiin yhdistyksiimme! Valittavana on vuoden määräaikainen tilaus ja kestotilaus. Tilaushinta vuodelle 2018 on kotimaahan 26 euroa, muualle Eurooppaan 36 euroa ja muille ulkomaille 40 euroa / vuosikerta. Kestotilausten hinnat ovat samat kuin vuositilausten. Asiamiespalkkio on 15 prosenttia (vähintään 3 tilausta). On jälleen joulutervehdysten aika Joulukuun Eläkeläisessä julkaistaan perinteiset joulutervehdykset. Tervehdyksillä on suuri taloudellinen merkitys lehdelle ja koko järjestölle. Samalla tervehdysten määrä osoittaa järjestöllistä voimaamme. Vetoammekin yhdistyksen toimihenkilöihin, että aloittaisitte ponnekkaasti tervehdysten keräämisen heti syystoiminnan käynnistyttyä. Nimitervehdykset maksavat yksityisiltä henkilöiltä 5 euroa ja yhdistyksiltä, yrityksiltä ja liikelaitoksilta 15–200 euroa. Tarjoamme siis yrityksille ja muille yhteisöille mahdollisuuden normaalia näyttävämpäänkin jäsenistömme tervehtimiseen! Yhdistyksen keräyspalkkio on 15 prosenttia kaikista tervehdyksistä. Keräyslomakkeen löydät tämän lehden sivulta 28. Lomakkeita on myös lähetetty yhdistyksille. Tervehdyksiä voi lähettää: kirjeitse osoitteeseen Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki sähköpostilla: elakelaiset@elakelaiset.fi Maksa tervehdykset viimeistään 13.11. Eläkeläiset ry:n tilille FI11 1012 3000 0714 70 käyttäen viitenumeroa 1818 Kemin Eläkeläiset aloittivat syyskauden toiminnan 4.9. Syyskauden avajaiset pidettiin kuitenkin jo 23.8 Ajoksessa Puuliiton osaston majalla. Avajaisiin osallistui noin 60 yhdistyksen jäsentä. 29 – 30.8 järjestettiin puolestaan jokasyksyiset tomipaikkamme Pruntsin siivoustalkoot. Pruntsilla siivottiin ikkunat ja seinät, ja lattiat vahattiin. Parhaat kiitokset talkoolaisille, joille kertyi 64 talkootuntia. Kuva ja teksti: Mauno Palo Keittiön siivousta Kemin Pruntsilla. Kemin Eläkeläiset aloittivat syksyn siivoustalkoilla AVOIMIA TYÖPAIKKOJA
6 – Nro 5 syyskuu 2017 ELÄKELÄINEN Kun eduskunnan perustuslakivaliokunta totesi juhannuksen jälkeen sote-valmistelujen lakiuudistuksen monelta osin perustuslain vastaiseksi, ei Mänttä-Vilppulassakaan ole asian tiimoilta viralliselta taholta mitään uutta kuulunut. Mänttä-Vilppulan Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Ada Juvonen toteaa, ettei kukaan osaa sanoa mitään valaisevaa, miten asiat ovat ja miten ne tulevat uudistuksen jälkeen olemaan, eikä varsinkaan sitä, miten sotessa tullaan jatkossa etenemään. –Virkamieskunnasta enkä päättäjiltä ole kuullut soraääniä soten suhteen. Hyvin hiljaista on sillä suunnalla ollut. Varapuheenjohtaja Risto Pihlajamäen mielestä asiat ovat niin sekaisin sote-valmistelussa, ettei siitä todellisuudessa kukaan kai lopulta tiedä mitään. – Mäntän aluesairaalan kolmen salin leikkausosastoon tehtiin vuonna 2009 miljoonien eurojen perusremontti, eikä yhtään leikkausta ole siellä suoritettu. Nyt tästä tyhjillään olevasta rakennuksesta on 160 000 euron vuosikulut. Yhdistyksen sihteeri Pirkko Helander kysyy, mitä entisestä jää kuntiin, sitä ei tiedetä, vaikka ennakkoon on jo tehty paljon turhia ja kalliita ratkaisuja. – On menty sillä asenteella, että on pakko suostua kaikkeen siihen, mitä Sipilän hallitus esittää. Risto Pihlajamäen mielestä se on päättäjien taholta selkää kansalaisten alistamista, kun pakotetaan kansalaiset johonkin tiettyyn malliin ilman kansanäänestystä. – Minusta kunnan järjestämät sote-palvelut voivat olla vaikka 25 prosenttia kalliimpia kuin yksityisten järjestämät, koska silloin verorahat jäävät kuntaan eivätkä mene veroparatiiseihin. Anja Sorvoja huomauttaa, että Mänttä-Vilppula on Pirkanmaan laita-aluetta ja Jämsä ja Keuruu kuuluvat jo Keski-Suomeen. Aktiivinen kirjoittajapiiri Mänttä-Vilppulan Eläkeläiset ry perustettiin 2004. Säännölliseen toimintaan kuuluu viikoittainen kerho, retket, vierailut naapurikuntien yhdistysten iloisiin iltapäiviin, joita Pirkanmaalla pidetään säännöllisesti. – Järjestämme myös myyjäisiä ja erilaisia teemapäiviä. Yhdistys on tullut tunnetuksi innokkaasta ja tuotteliaasta kirjoittajapiiristään, jossa on tällä hetkellä 11 aktiivista jäsentä. Viisi vuotta sitten julkaistiin antologia Ennen elämäkertaa. Yhden jäsenen runokirja Ripeksii muistoja toimitettiin painokuntoon ja julkaistiin. – Alkuvuosina pidimme säännöllisesti myös kirpputoria. Kun tuli paikanvaihto, enää emme ole jaksaneet aloittaa uudestaan. Silloin jaksoimme, vaikka vain minulla oli auto, jolla tavaroita rahtasimme. Tosin ei yhdistyksellä ollut alussa taloudenhoitajaa, kun ei ollut rahaakaan. – Vanhusten palvelutalossa meillä oli kerhohuone, mutta purkivat talon. Hopealinnassa pidämme joulujuhlan, johon talon asukkaat voivat tulla. Se on kaupungin asettama ehto, että saamme pitää nykyisen kerhotilan maksutta, puheenjohtaja Ada Juvonen kertoo. Omaishoitajalle maksettava korvaus on olematon Mänttä-Vilppulassa pyritään myös lisäämään vanhusten kotihoitoa ja vähentämään laitoshoitoa, ja laitospaikkoja joutuu jonottamaan. Pirkko Helanderin muistohäiriöistä kärsivä mies on ollut kesäkuun alusta ryhmäkodissa. – Minulla alkoi päässä pyöriä, kun keväällä kaupunki ehdotti miehelleni kotihoidon palvelujen lisäämistä. En olisi kestänyt enää sitä hoitajien päivittäistä ramppaamista kotonamme. Sanouduin irti omaishoitajuudesta. Laitospaikka tuli miehelleni seuraavassa kokouksessa. – Olin liian kauan omaishoitajana ja uuvuin totaalisesti. Ei hän ollut enää oma mieheni, jota lopulta hoidin. Hänen persoonansa muuttui sairauden edetessä täysin toisenlaiseksi, millaisena hänet tunsin ja millaista elämää elimme. Ada Juvosen mielestä olisi kiireesti tehtävä tutkimus, kuinka kauan sitä rakkautta pitäisi omaishoitajalla riittää, että kestäisi paineet 24 tuntia vuorokaudessa. – Järjestötyökin jää, jos ryhtyy omaishoitajaksi. Kaiken päälle tulevat raskaat itsesyytökset. Omaishoitajakoulutusta ei anneta minkäänlaista, vaikka laitoksissa työskentelevillä on monivuotinen koulutus. Risto Pihlajamäen mukaan omaishoitajalle maksettava korvaus on olematon. – Ainakaan työssä käyvän ihmisen ei pidä missään nimessä jättäytyä omaishoitajaksi. Siitä kärsii lopun elämäänsä menetettyjen eläke-etujen vuoksi. Pirkko Helander kertoo olleensa kotona kaikkiaan 14 vuotta, joten hänen eläkkeensä on jäänyt pieneksi siitä syystä. Mitä uutta paljon puhuttu soten valinnanvapaus toisi Mänttä-Vilppulan seudulle? Riston mukaan Mäntässä ei ole muuta kuin terveyskeskus Dextra ja työterveydenhuollossa Metsäapila. – Jonotusongelmia ei terveyskeskuksessamme ole ollut. Kuumeisen lapsen kanssa ei tarvitse jonottaa tuntikausia, kuten jossain päin Suomea on tilanne. Millaista kulttuuritarjontaa kaupunki järjestää ikäihmisille? Riston mukaan kaupunki ei pane hanttiin, jos yhdistykset jotain järjestävät. Ada sai uuden kirjansa julkistamiseen kaupungilta sata euroa. – Paperiliitto ja Vilppulan metalliliiton osasto järjestävät eläkeläisjäsenille vapaalippuja eri tilaisuuksiin sekä elokuvaesityksiä. JUHA DRUFVA Mänttä-Vilppulasa sote puhuttaa. Vasemmalta Risto Pihlajamäki, Leena Matinaho, Ada Juvonen, Pirkko Helander ja Anja Sorvoja. Kuva: Juha Drufva Mänttä-Vilppulassa monet sote-kysymykset avoinna Asemarakennuksia on myyty jo vuosikymmeniä, muutama kirkkokin, mutta kuka ostaisi Mäntän aavesairaalaksi nimetyn tyhjillään olevan aluesairaalan? Sairaalan rakennukset tyhjenivät tammikuussa 2015, kun Mänttä-Vilppulan terveyspalvelut muuttivat Sarapihaan. Sairaalan kuukausikulut ovat 13 000 euroa kiinteistön omistavalle Pirkanmaan sairaanhoitopiirille. Noin 9 000 neliömetrin kokoisen kiinteistön purkamiskustannuksetkin nousevat satoihin tuhansiin euroihin. Mäntän aluesairaalan tapaus on alkusoittoa sille, mitä kaavaillun soteja maakuntauudistuksen jälkeen osalle kuntien kiinteistöistä käy. Pirkanmaan sairaanhoitopiirillä on myynnissä myös Kaivannon sairaala sekä Ylisen toimitilat. Sote-ratkaisun yhteydessä on kaavailtu valtakunnallista sote-kiinteistöyhtiötä, eli toimitilaja kiinteistöhallinnon palvelukeskusta. Osta sairaala halvalla! ”Järjestötyökin jää, jos ryhtyy omaishoitajaksi. Kaiken päälle tulevat raskaat itsesyytökset.”
Nro 5 syyskuu 2017 – 7 ELÄKELÄINEN Kalevin kynästä P arin viime vuoden sote-keskustelua seuratessa on etsimättä tullut mieleen Urho Kekkosen määritelmä politiikasta: taistelua sanoista ja niiden merkityksistä. Poliittisessa taistelussa ratkaistaan, kenen kuvaus tulee hallitsevaksi, kenen sanat ohjaavat poliittisia tekoja. Kamppailussa sote-uudistuksen suunnasta hallitus hämää suurta yleisöä sanojen valinnalla. Vapauden nimissä ajetaan tosiasiassa yhtiöittämispakkoa ja kerran tehtyyn valintaan on pakko sitoutua vähintään vuodeksi. • • • Asiakkaan vapaus valita palvelun tuottaja ei ole tähänkään asti edellyttänyt julkisten toimintojen yhtiöittämistä. Keskustelua seuratessa mieleeni on tullut muistikuva 56 vuoden takaa. Olin sairastanut silloin pitkää hoitoa vaatineen keuhkotuberkuloosin, ja kun olin kirjoittautumassa sairaalasta pois, totesi nuori lääkäri, että ongelmien uusiutuessa voisin hakeutua hänen vastaanotolleen missä päin Suomea hän silloin sattuisikin olemaan. Hän jatkoi toteamalla, että ”toistaiseksi Teillä on vielä vapaus valita lääkäri”. Jo ainakin puoli vuosisataa sitten valinnanvapaus oli siis elävää käytäntöä. Sittemmin sitä on yhteiskuntakin ruvennut tukemaan maksamalla Kela-korvausta yksityisten palvelujen käyttäjille ja luomalla lainsäädännöllä työnantajille velvoitteen järjestää työterveyshuolto työelämässä mukana oleville. Myös kunnallisen terveyskeskuksen voi valita kunnan sisällä ja myös kuntarajoista riippumatta. Sote-lakiesityksen mukaan maakunta joutuisi kilpailuttamaan sosiaalija terveyspalvelujen tuottajat. Asukkaiden olisi kirjauduttava valitsemansa palveluyksikön käyttäjäksi aina vuodeksi kerrallaan. Jos siinä tilanteessa haluaisi valita jonkun muun palveltuottajan, ei siihen saisi enää nykyiseen tapaan myöskään Kelan tukea. Mitäs sitä silloin valittaisiin? Ja mistä valittaisiin alueilla, joilla palvelun tuottajia ei tarjouskilpailuun ilmaannu yhtä enempää? Itse asiassa valinnanvapaus siis kaventuisi. • • • Hallituksen esityksessä todetaan, että maakunnilla enempää kuin kunnillakaan ei olisi oikeutta itse tuottaa sosiaalija terveydenhoidon ns. suoran valinnan palveluja. Halutessaan jatkaa esimerkiksi terveyskeskusten toimintaa maakuntien olisi pakko yhtiöittää sote-keskustensa toiminta. Yhtiössä päätöksentekoa johtaa yhtiön hallitus, jota puolestaan sitoo osakeyhtiölaki. Omistajaohjaus on osoittautunut niin kunnissa kuin valtiollakin heikoksi. Maakunnan vaaleilla valittujen toimielinten mahdollisuus ohjata yhtiön toimintaa olisivat paljon heikommat kuin ohjattaessa maakunnan omaa toimintaa. Hallitus perusteli yhtiöittämispakkoa EU:n määräyksillä. Sosiaalija terveyspalvelut kuuluvat niihin asioihin, jotka kuuluvat EU:ssa jäsenvaltioiden omaan toimivaltaan (ns. subsidiariteetin piiriin). Mikäli laki säädettäisiin hallituksen esityksen mukaan ja kaikki sote-palvelut pantaisiin kilpailemaan markkinoilla, luokittelisi EU suomalaiset sosiaalija terveyspalvelut taloudelliseksi toiminnaksi. Se taas kuuluu EU:n yhteisön päätösvaltaan. Suomi menettäisi itsenäisen kansallisen toimivaltansa sosiaalija terveydenhuoltoa koskevassa päätöksenteossa. Niinpä eduskunnan perustuslakivaliokunta antoikin EU:n vaatimuksiin vetoamiselle täystyrmäyksen. Perustuslakivaliokunta nimittäin totesi yksiselitteisesti, että ”sote-palveluiden yhtiöittämisvelvoitetta merkitsevä säännös on poistettava lakiehdotuksesta”. Maakunnan – ja toivottavasti myös kuntien – on valiokunnan kannan mukaan voitava myös itse tuottaa sote-palveluja omana toimintana. • • • George Orwell puhui kuuluisassa pelon utopiassaan (Vuonna 1984) uuskielestä, jolla kirjoitettiin iskulauseita, mm. ’sota on rauhaa’ ja ’vapaus on orjuutta’. Tahtooko sote-lakiesityksen keskeinen lakiehdotus väittää, että vapaus on pakkoa? KALEVI KIVISTÖ Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja. Vapaus vai pakko Liki 70 000 Suomessa asuvalle maksetaan eläkkeitä muista maista, kertoo Eläketurvakeskus ETK. Eniten eläkkeitä tulee Ruotsista, 40 450 henkilölle. Määrä on kasvussa, sillä arviolta noin 5 500 suomalaista hakee tänä vuonna eläkettä läntisestä naapurista. Ruotsissa iso osa ulkomaalaisten eläkkeistä odottaa yhä ottajaansa. Toissa vuonna näitä hakemattomia eläkkeitä oli 363 000. Ruotsin eläkeviranomaisen Pensionsmyndighetenin mukaan valtaosa näistä hakemattomista eläkkeistä kuuluu yli 65-vuotiaille suomalaisille, sitten tanskalaisille ja norjalaisille. Eläkettä voi hakea Eläketurvakeskus ETK:n kautta. Pieniä eläkkeitä Ruotsiin Suomesta maksetaan ulkomaille eläkkeitä kaikkiaan 60 600 henkilölle, eniten Ruotsiin. Heistä työeläkettä saa 30 100. Taustalla on muun muassa 1960–1970-lukujen muuttoaalto. Ruotsissa oli työtä tarjolla ja paremmat palkat kuin Suomessa. Eläkettä maksetaan noin 54100:lle Ruotsissa asuvalle. Koska lähtijät olivat yleensä työuransa alussa, Suomesta maksetaan Ruotsiin varsin pieniä eläkkeitä. Keskimäärin eläke on 213 euroa kuukaudessa. Siinä ovat mukana sekä kansaneläke että työeläke. Portugaliin suurimmat eläkkeet Suomesta menee Ruotsin jälkeen eläkkeitä eniten Saksaan (2 900 saajaa), Espanjaan (2 300) ja Australiaan (2 000), johon lähdettiin siirtolaisiksi varsinkin 1950 – 1960-luvuilla. Usein eläkettä maksetaan suomalaiselle, joka on lähtenyt viettämään vanhuuden päiviään ulkomaille. Keskimäärin ulkomaille maksettava eläke on 401 euroa kuukaudessa, mutta vaihteluväli on suuri. Portugalissa asuva saa Suomesta eläkettä keskimäärin 3 493 euroa kuukaudessa. Eläke maksetaan Portugaliin liki 500:lle henkilölle. Muutto Portugaliin on houkuttanut maan verokäytännön takia varsinkin suurituloisia yksityisen sektorin eläkeläisiä. Eläkkeestä ei ole tarvinnut maksaa veroa Suomeen ja Portugali on myöntänyt 10 vuoden verovapauden. Käytäntö on päättymässä ensi vuoden alussa, kunhan Portugalin parlamentti vahvistaa uuden verosopimuksen. Tulevaisuudessa eläkkeitä Viroon? Vastaisuudessa Suomesta maksettaneen ulkomaille eläkkeitä varsinkin Viroon, mikäli virolaiset päättävät viettää eläkepäivänsä synnyinmaassaan. Kaikkiaan lähes 80 000 virolaista on kerryttänyt työeläkettä Suomessa. Ulkomaille maksettaviin eläkkeisiin vaikuttaa toki sekin, kuinka hanakasti suomalaiset muuttavat eläkepäiviksi ulkomaille. Joka tapauksessa ulkomaille maksattavien eläkkeiden määrä on kasvussa. Viime vuonna Suomessa työskenteli tai oli eläkeoikeuden piirissä noin 91 200 EU-kansalaista. EU:n ulkopuolisista maista työssä tai eläkeoikeuden piirissä oli eniten ukrainalaisia, kiinalaisia ja vietnamilaisia. UP/Birgitta Suorsa Liki 70 000 saa eläkettä ulkomailta Suomalaisilla suuri määrä hakemattomia eläkkeitä Ruotsissa Ruotsissa iso osa ulkomaalaisten eläkkeistä odottaa yhä ottajaansa.
8 – Nro 5 syyskuu 2017 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n uusi toiminnanjohtaja Jan Koskimies aloitti työnsä elokuun alussa. Mutta jo kesäkuun alussa hän vieraili Vuokatin kesäpäivillä. – Oli positiivinen yllätys nähdä, miten hienoa toimintaa saadaan aikaan aidosti vapaaehtoispohjalta. Kesäpäivät oli upea osoitus siitä, miten monipuolista ja tasokasta ohjelmaa jäsenistömme tekee. Järjestötyön olemassa olevat vahvuudet ja hieno toiminta onkin Koskimiehen mukaan tärkeä muistaa. – Eläkeläiset ry on hyvässä kunnossa. Samalla maailma muuttuu ja kaikissa järjestöissä joudutaan etsimään vastauksia uusiin haasteisiin. Koskimies määrittelee visiokseen Eläkeläiset ry:n, joka on ”yhteiskunnassa näkyvä, kansalaisten keskuudessa tunnettu järjestö jolla on fiksua sanottavaa ja kivaa tekemistä.” Tuore toiminnanjohtaja huomauttaa, että kaikkea ei tarvitse mullistaa nyt ja heti mutta ajassa pitää pysyä mukana ja käyttää hyväksi nykyajan mahdollisuudet järjestötoiminnassa. Muutoksessa hän näkee ainakin kaksi laajaa kehityssuuntaa – Ensimmäinen on se, että perinteinen järjestötoiminta jossa ihminen liittyy jäseneksi, menee kokouksiin, valitaan johtokuntaan, houkuttelee entistä harvempaa. Ihmiset valitsevat itse ne kohteet joissa toimivat yhteiskunnassa eivätkä välttämättä ole valmiita sitoutumaan yhteen asiaan eikä järjestöönkään. Tämä kannattaa Koskimiehen mukaan hyödyntää. – Mieleen tulee kampanjatyyppinen toiminta joka ei edellytä jäsenyyttä. Voidaan pitää esillä järjestön ikääntymispoliittisia tavoitteita. Voidaan kerätä nimiä vetoomuksiin näiden tavoitteiden puolesta, lisätä näkyvyyttä. Koskimies kannattaa matalan kynnyksen toimintaa jossa ihmisiltä ei automaattisesti edellytetä jäsenyyttä eikä kokouksissa istumista. – Me voimme järjestää esimerkiksi luentotilaisuuden tai musiikkiesityksen joka on avoin kaikille. Jäsenille suunnattu kurssitoiminta ja mielenkiintoinen toiminta yhdistyksissämme voi olla sen jälkeen houkuttimena. Toisin sanoen ihminen voi ensin tulla järjestön liepeille, kurkistaa toimintaa ja kiinnostua. Se voi johtaa jäsenyyteen, tai sitten ei. Joka tapauksessa on saavutettu se, että järjestön näkyvyys ja sitä kautta vaikuttavuus yhteiskunnassa on lisääntynyt . Tapoja toimia on monia, Koskimies huomauttaa. – Tukimaksun maksaminenkin on toimintaa. Ihminen voi osallistua järjestön toimintaan tukemalla taloudellisesti. Toinen kehityssuunta on sosiaalinen media. – Lähitulevaisuuden eläkeläiset ovat työssään tottuneet käyttämään nettiä ja heillä on valmiudet toimia sosiaalisessa mediassa. Meidän täytyy hyödyntää tämä. Toiminnanjohtaja painottaa, että uudet tekemisen tavat eivät sulje pois tai syrjäytä olemassa olevaa toimintaa ja rakenteita vaan ne tuodaan siihen osaksi niin, että järjestö on ajassa kiinni. Katse jäsenistöön Jotta kehityssuuntiin saadaan vastattua, on katse käännettävä jäsenistöön, Koskimies sanoo. – Ensi vuonna on edessä Eläkeläiset ry:n 20. edustajakokous ja 2019 on 60-vuotisjuhlavuosi. Molemmat ovat merkkipaaluja joiden kohdalla on hyvä pysähtyä miettimään järjestön tavoitteita ja asemaa yhteiskunnassa. Tavoitteena on entistä paremmin saavuttaa vapaaehtoistoiminnan jatkumisen kannalta tärkeät aktiivit jäsenyhdistyksissä, eri puolilla maata. Tämä tarkoittaa sitä, että Helsingissä sijaitsevalta toimistolta jalkaudutaan entistä enemmän käymään paikallisyhdistyksissä, kuuntelemaan kentän viestiä ja tukemaan toimintaa. Jäsenistön kohtaaminen otetaan Koskimiehen mukaan huomioon, kun järjestön toimistolla parhaillaan suunnitellaan työtehtäviä hieman uudelleen. –Ajanmukaistamme myös viestintämateriaalejamme, esitteitä, kurssikalentereita, jäsenlehteä. Saatamme tietoa paremmin jäsenistön käyttöön sekä paperilla että nettisivullamme, Koskimies lupaa. Joskaan äkkimuutoksia ei ole tulossa, tavoitteena on, että jo 60-vuotisjuhlavuonna uusien toiminnan muotojen ja jäsenistölle tarjottavan tuen ensimmäiset hedelmät olisivat nähtävissä. Edunvalvontaa ja yhdessäoloa Eläkeläiset ry toimii sekä edunvalvojana ja vaikuttajana päätöksentekijöiden suuntaan että yhdessäoloja harrastusjärjestönä. Tasapaino näiden kahden välillä on tärkeää. – Oman työni alkuvaiheessa painopiste vääjäämättä kääntyy jäsenistöön ja järjestön kehittäminen korostuu. Tämä ei tarkoita sitä, että unohtaisimme yhteiskunnallisen vaikuttamisen. Edunvalvontatyössä Koskimies näkee tärkeäksi Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n, jonka jäsen Eläkeläiset on yhdessä viiden muun valtakunnallisen eläkeläisjärjestön kanssa. – EETUn vaikuttamistyössä takana ovat satojentuhansien eläkeläisten hartiat. Sillä on painoarvoa. Rauhanliikkeen mies Eläkeläiset ry:n tuore toiminnanjohtaja Jan Koskimies, 41, on koulutukseltaan valtiotieteen maisteri, pääaineena talousja sosiaalihistoria . – Ensimmäinen oman alani työ oli osallistuminen Porvoon kaupungin historian kirjoittamiseen. Mutta historioitsijaa minusta ei tullut, vaan minut imaistiin rauhanliikkeeseen. Koskimies toimi rauhanjärjestö Sadankomitean pääsihteerinä ja myöhemmin puheenjohtajana. Sen jälkeen hän työskenteli vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä, ensin kansanedustaja Annika Lapintien avustajana useamman vuoden, sitten poliittisena eduskuntasihteerinä, vastuualueenaan ulkoja turvallisuuspolitiikka. – Rauhan kysymykset ovat minulle tärkeitä, ja uskon, että ne kiinnostavat myös monia eläkeläisiä. Kun puhutaan sotilaiden kieltä, inhimillinen näkökulma unohtuu. Koskimies luonnehtii itseään ”vähän tämmöiseksi yleissuomalaiseksi” Hän on syntynyt Forssassa, kirjoittanut ylioppilaaksi Imatralta, opiskellut Turussa ja Helsingissä. – Olen kaksikielinen, äitini on Järjestö elää ajassa Eläkeläiset ry:n tuore toiminnanjohtaja Jan Koskimies määrittelee visiokseen järjestön, joka on ”yhteiskunnassa näkyvä, kansalaisten keskuudessa tunnettu toimija jolla on fiksua sanottavaa ja kivaa tekemistä.” ”Uudet tekemisen tavat eivät sulje pois tai syrjäytä olemassa olevaa toimintaa ja rakenteita vaan ne tuodaan siihen osaksi niin, että järjestö on ajassa kiinni.” Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Jan Koskimies luonnehtii itseään ”vähän tämmöiseksi yleissuomalaiseksi” Hän on syntynyt Forssassa, kirjoittanut ylioppilaaksi Imatralta, opiskellut Turussa ja Helsingissä. Kuva: Tuomas Talvila
Nro 5 syyskuu 2017 – 9 ELÄKELÄINEN Hämeenkyrön-Viljakkalan Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Erkki Moisio on ollut eläkkeellä huhtikuun alusta lähtien. Työvuosia kertyi Linnavuoren tehtailla 44. Sinikka Heino on yhdistyksen sihteeri ja taloudenhoitaja. Eila Lehtonen kertoo laulaneensa yhdistyksen kuorossa kauemmin kuin kukaan, peräti 25 vuotta. Anne Ylimäki on myös kuoron jäsen ja Seppo Kivimäki toimii matkavastaavana. Kymmenen vuotta sitten Viljakkala liittyi Ylöjärven kaupunkiin. Erkki Moision mukaan sote-valmisteluista on tiedotettu niukasti niin Hämeenkyrössä kuin Ylöjärvelläkin. Eila Lehtosen mukaan pitäisi johtava lääkäri pyytää yhdistykseen esittelemään sote-suunnitelmia, mitä on tekeillä. Tiedotusta sotesta kaivataan Sinikka Heinon mielestä kuntalaisille pitäisi tiedottaa asiasta enemmän ja selkeästi. Kansanedustaja Jari Myllykoski kävi 15. elokuuta kertomassa sote-suunnitelmien valtakunnan tason näkymistä. – On epäselvää, jatkuuko Hämeenkyrössä sairaalatoiminta lainkaan. Nykyään jonotusaika omalle lääkärille on 3-4 viikkoa. Päivystys siirtyy Hämeenkyröstä Tampereen Acutaan kello 18 jälkeen. Vuoroviikoin on viikonloppupäivystys Hämeenkyrössä ja Ikaalisissa. Voi sanoa, että terveyskeskuspalvelut ovat Hämeenkyrössä heikentyneet viimeisen 10 vuoden aikana. Esimerkiksi tutkimuksissa on eteenpäin vaikea päästä, Sinikka Heino kertoo. Mielenkiintoinen seikka Hämeenkyrössä on se, että terveyskeskuksessa on lääkärien virkoja enemmän kuin 10 vuotta sitten, mutta jonot ovat pidentyneet. Kansainvälisyyttäkin löytyy, sillä yleislääkäri ja hammaslääkäri ovat kiinalainen pariskunta. Erkki Moisio kertoo muuttaneensa Ylöjärveltä Hämeenkyröön parempien terveyskeskuspalvelujen vuoksi. Mistä sitten jonojen pidentyminen johtuu? Kun Viljakkala liittyi Ylöjärveen, noin kolmesataa viljakkalaista siirtyi Hämeenkyrön terveyspalvelujen käyttäjäksi, koska Hämeenkyröön on paljon lyhyempi matka. – Tämä on tietysti viljakkalaisille hyvä asia, mutta kokonaisuutena tämä valinnanvapaus on huono asia. Meillä on tulevasta soten valinnanvapaudesta siis täällä jo konkreettinen ennakkotapaus, Sinikka Heino sanoo. Kuntaliitokset hävittivät palvelut Hämeenkyrön-Viljakkalan yhdistyksen jäsenet harmittelevat, etteivät paikallislehdet kirjoita enää kunnallispolitiikasta juuri mitään. – Valtuuston päätöksistä ei kerrota, kaikki on mennyt nettiin. Moni ikäihminen on jäänyt kunnallispolitiikasta täysin pimentoon. On mietitty, pitäisikö lopettaa lehtien tilaukset, kun meille tärkeistä asioista ei niissä kirjoiteta. Kaikilta paikkakunnilta pitäisi kertoa jotain, mutta mistään ei kerrota mitään. Mitä virkaa paikallislehdillä enää on, Sinikka Heino kysyy. Yhdistyksessä on 160 jäsentä. Kerho kokoontuu kerran viikossa Kyröskoskella Hälläpirtillä, samoin kuoro harjoituksiin. Kunta ei ole tarjonnut yhdistykselle enempää tiloja kuin toiminta-avustustakaan, vaikka pyydetty ja haettu on. Ylöjärvi antoi yhdistykselle 200 euroa toiminta-avustusta, koska Ylöjärvellä on puolet yhdistyksen jäsenistä. Yhdistys järjestää matkoja, kuoro tekee laulukeikkoja sairaaloissa ja palvelutaloissa. Kuorossa on 12 laulajaa. Seppo Kivimäen mukaan Viljakkalasta palvelut katosivat, kun kunta yhdistyi Ylöjärveen. – Palvelut katosivat myös Kurusta, kun se 2009 liittyi Ylöjärveen. Kotihoitajien ajoralli Kotihoitoa on laitospaikkojen sijaan lisätty. Sairaalasta kotiutetaan nopeasti, yhä huonokutoisempia pidetään kotona ja hoitajien kotona käynnin aika on lyhentynyt. Vihkoon kuitataan onko aamiainen syöty. – On käyty paljonkin keskustelua tästä. Töiden järjestely kotihoidossa jotenkin ontuu. Lieneekö Ylöjärvellä vika työnohjauksessa. Hoitajien matkat pidentyivät, kun Kuru liittyi Ylöjärveen. On puhuttu hoitajien ajorallista. Ylöjärvellä yksityinen firma hoitaa vanhusten turvapalveluhälytysjärjestelmää, Seppo Kivimäki kertoo. Viljakkalan puolella ei ole juurikaan julkista liikennettä. Oma auto on lähes pakollinen, jotta asiansa voi hoitaa. Kutsutaksi ajaa kaksi kertaa viikossa Viljakkalasta Hämeenkyröön bussimaksun hinnalla. Hämeenkyrön kunta ei järjestä ikäihmisille kulttuuritoimintaa eikä ilmaisia kuntosalipalveluja. – Aika heikosti on kulttuuritarjontaa. Erkin mielestä työssäkäyvien, työttömien ja eläkeläisten vastakkainasettelua harjoitetaan julkisuudessa. – Päättäjien olisi syytä ajatella koko kansan etua eikä pelkästään omia taskujaan, kuuluu yhteiskommentti. JUHA DRUFVA Hämeenkyrön–Viljakkalan Eläkeläiset kaipaavat parempaa tiedotusta sotesta ja kunnallisesta päätöksenteosta Nobelisti F.E. Sillanpään maisemissa Hämeenkyrössä Seppo Kivimäki (vas.), Anne Ylimäki, Sinikka Heino, Eila Lehtonen ja Erkki Moisio. Kuva: Juha Drufva ”Netti jättänyt ikäihmiset pimentoon” ruotsin-, isäni suomenkielinen. Minulla on vahva pohjoismainen identiteetti, koen pohjoismaisen yhteiskuntamallin hyvin läheisenä. Opiskeluaikana olin kaikki kesät jossain päin Pohjoismaita kesätöissä. Aktiivisten ihmisten aktiivinen järjestö Jan Koskimies painottaa, että nykypäivän eläkeläiset ovat aktiivisia toimijoita, ja Eläkeläiset ry on aktiivisten ihmisten järjestö. – Jäsenissämme on toki paljon hyvinkin iäkkäitä ihmisiä, mutta eläkeläisyys ei ole pelkkää vanhuutta. Olemme järjestönä tietenkin kiinnostuneita sote-palveluista, mutta myös yhteiskunnasta ja elämästä paljon laajemmin. – Erittäin tärkeitä ovat kulttuuri, liikkuminen, terveelliset elämäntavat ja yhdessäolo. – Eläkeiän pitää olla ihmisen elämän parasta aikaa, antoisaa, sosiaalista ja tervettä sekä fyysisesti että psyykkisesti – aikaa, jolloin ihminen pystyy nauttimaan elämästä täysillä. Terveyspalvelut, toimeentulo ja esimerkiksi kohtuuhintainen asuminen ovat hyvän elämän perusedellytyksiä. – Näissä on kysymys demokratian toteutumisesta. Koen että me olemme vahvasti demokratian asialla. TUOMAS TALVILA Innokas pyöräilijä Jan Koskimies • Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja • 41-vuotias • Asuu Helsingissä • Naimisissa, lapsia ei ole, lemmikkinä kissa • Harrastaa: maantiepyöräilyä ja muuta kestävyysurheilua, tandempyöräilyä ja lavatansseja yhdessä vaimonsa kanssa, kitaran soittelua ”Luettua tulee aika paljon, nykyään enimmäkseen yhteiskunnallisia tekstejä netin kautta. Kirjallisuutta on eniten aikaa lukea viikonloppuisin ja lomilla.” ”Voisi sanoa että olen aika innokas pyöräilijä. Se on lähimpänä liikunnallisesti, ja näen pyöräilyn edistämisen myös tärkeänä yhteiskunnallisena tavoitteena.”
10 – Nro 5 syyskuu 2017 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n pitkäaikainen toiminnanjohtaja Hannu Partanen jäi elokuun alusta toimestaan eläkkeelle. Hän ei kuitenkaan vetäytynyt vielä kokonaan työelämästä, vaan jatkaa osa-aikaisesti Eläkeläiset ry:n omistaman Kuntoranta Oy:n toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana. Eläkeläiset ry on tehnyt Partasen kanssa kuuden kuukauden määräaikaisen sopimuksen, jonka ajan Partasen tehtävänä on mm. kehittää Kuntorannan kiinteistöjä ja edistää järjestökonsernin varainhankintaa ja sijoitustoimintaa. Eläkeläiset ry:n varsinaiseen järjestötyöhön Partanen ei tässä toimessaan osallistu. Kouluttajana ja muissa vastaavissa kertaluonteisissa tehtävissä hänet voidaan kuitenkin vielä nähdä. Eikö eläkkeellä ollut riittävästi vetoa, kun jatkat vielä osa-aikaisesti työelämässä? – En väheksy ollenkaan eläkkeelle jäämistä, vaan arvostan erityisesti eläkkeen tuomaa vapautta ja itsellisyyttä. Vapaaherrana olisi hienoa elellä ja toteuttaa elämänsä haaveita niissä puitteissa, mihin vielä elämä ja eläke yltävät. Eläkeläisyydessä on siis vahvasti vetoa ja sitä kohti myös kuljen. – Mutta kun työnantajani pyysi minua erillistehtäviin niin mietin, että ei minulla ole oikeastaan erityisiä perusteita olla suostumattakaan, jos kokemuksellani ja osaamisellani on vielä käyttöä. Koen olevani terve ja vielä hyvässä työkunnossa ja kipinää työtä kohtaan vielä tunnen. Yhteisö on tuttu ja olen sen hyväksi punninnut. Minulle on kuitenkin tärkeää, että nyt alkanut työrupeama on tarkasti rajattu osa-aikatyöksi ja että sille on myös tunnistettavissa oleva päätepiste. Miten näet Kuntorannan aseman ja tulevaisuuden? – Kuntoranta täyttää ensi vuonna 50 vuotta. Sillä on ollut uskomattoman tärkeä merkitys järjestölle ja sen jäsenistölle. Kuntorannan kasvaminen leirija retkikeskuksesta lomaja kuntoutuskeskuksen kautta nykyiseksi Kylpylähotelliksi on ollut valtava urakka ja mahtava tarina. –Kuntorannan palvelut järjestölle, sen jäsenistölle ja laajemmin eläkeläisväestölle ovat edelleen hyviä ja käyttäjilleen tärkeitä. Uskon, että näin on jatkossakin. Edellytyksenä kuitenkin on, että palveluja ja puitteita kyetään uudistamaan ja kohentamaan. Samalla kun eläkeläiset vapaa-ajanpalvelujen käyttäjinä ovat megatrendi Suomessa ja maailmalla, on myös kilpailu palvelumarkkinoilla heistä ja heidän rahoistaan äärettömän kovaa. Tämä on Kuntorannalle ja kaikille muille pienille toimijoille valtava haaste. Raha puhuu ja pudotuspeli toimialalla on koko ajan käynnissä. – Järjestö Kuntorannan omistajana on linjannut, että Kuntorannan palvelut ovat tärkeitä ja että me teemme töitä sen eteen, että nämä palvelut ovat eläkeläisten käytössä jatkossakin. Yleishyödyllisenä järjestönä meidän ei kuitenkaan ole välttämätöntä olla itse tuottamassa eikä myöskään omistamassa kaupallisilla markkinoilla toimivaa Kuntorantaa. –Nykyinen toimintamalli on tässä ajassa valtava taloudellinen haaste ja myös riski järjestölle. Me voisimme tulevaisuudessa hankkia Kuntorannan palvelut jäsenistöllemme myös sopimuspohjaisesti. Haemme ratkaisuja, joissa Kuntorannannasta ja sen liiketoiminnasta vastaisi järjestön sijaan jokin muu taho joko yksin tai sitten yhteistyössä järjestön kanssa. Onnistuessaan tuo voi avata Kuntorannalle aivan uudenlaiset ja -tasoiset kehitysmahdollisuudet. – Olen hyvin optimistinen vaikka kokemuksesta tiedänkin, ettei toimivaa ratkaisua ole aivan helppo synnyttää. Voivatko järjestön jäsenet tehdä jotakin Kuntorannan eteen? – Kylpylähotelli Kuntoranta toimii vireästi vuoden jokaisena päivänä. Sillä on hyvät, kehittyvät ja hinnaltaan varsin kilpailukykyiset tuotteet. Menestyksen ratkaisee toteutuva käyttö. Tärkeää on, että jäsenistömme osaltaan käyttää näitä palveluja ja asiakaspalautteen muodossa osallistuu myös palvelujen kehittämiseen. – Nyt on syyslomien aika ja kohta suunnitellaan pikkujoulureissuja. Kuntoranta on kelpo vaihtoehto. Viestit Varkaudesta taas kertovat, että eläkeläisyhdistyksen aktiivit talkoilevat jälleen Kuntorannassa. Tuo on minulle mieluinen viesti. Minkälaisia suunnitelmia sinulla on lisääntyvän vapaa-aikasi suhteen? – Menen pitkälti fiilispohjalta ja totuttelen uuteen elämänvaiheeseen. Aikaa kuluu varmasti kuntoilun ja kulttuurin parissa, kansalaistoimintaakaan unohtamatta. – Tavoitteena on myös viettää yhteistä aikaa lasten ja heidän perheittensä kanssa. Myös vanhojen ja mikseipä uusienkin ystävien kanssa hengailu olisi minulle mieleen. TUOMAS TALVILA Hannu Partanen lähti eläkkeelle mutta jatkaa vielä Kuntorannassa Hannu Partanen jäi elokuun alussa eläkkeelle Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtajan tehtävästä. Hän kuitenkin jatkaa osaja määräaikaisesti Kuntoranta Oy:n toimitusjohtajana. Partasella on työpiste Eläkeläiset ry:n toimistolla Helsingissä mutta tarpeen mukaan työ vie miehen myös Kuntorantaan Varkauteen. Kuva: Tuomas Talvila Hannu Partanen on työskennellyt Kuntorannan johtajana 1990-1998 ja Kuntoranta Oy:n toimitusjohtajana 1999-2001 sekä Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtajana 2002-2017. Eläkkeelle hän jäi järjestön toiminnanjohtajan tehtävästä elokuun alusta. Partanen on ollut Kuntoranta Oy:n hallituksen jäsen yhtiön perustamisesta 1999 alkaen ja hallituksen puheenjohtaja vuodesta 2012 alkaen. Oma työnsä ohessa hän toimi yhtiön toimitusjohtajana vuodesta 2014. Eläkeläiset ry:n uutena toiminnanjohtajana aloitti 1.8. Jan Koskimies. Lue hänen haastattelunsa tämän lehden sivulta 8. Eläkeläiset ry omistaa Kuntoranta Oy:n koko osakekannan. Yhtiö tuottaa Varkaudessa sijaitsevassa Kylpylähotelli Kuntorannassa loma-, kylpylä-, majoitusja ravintolapalveluja.
Nro 5 syyskuu 2017 – 11 ELÄKELÄINEN Tuula-Liina Varis Viha kasvattaa vihaa T urun puukkoisku sai liikkeelle vihapuheen vyöryn. Se ei ollut odottamatonta, niin kuin ei sekään, että median tapa käsitellä asiaa keskittyi ennemminkin dramaattisten skuuppien metsästämiseen ja lukijoiden tunteitten nostattamiseen kuin asialliseen raportointiin. Iltapäivälehdille ja muulle lööppimedialle skuuppien metsästys on rutiinia, mutta ihmettelin kyllä Ylen toimittajaa, joka A-studiossa yritti puristaa haastattelemastaan poliisiviranomaisesta jota sensaatiomaista tietoa, vaikka tutkimukset olivat vasta alkuvaiheessaan. Netin keskustelupalstoja en seuraa, printtimedian mielipideviemäreissä on kylliksi tai liikaa. Ihmetyttää, miten tietäväisiä asiantuntijoita ihmiset ovat. Maahanmuuttoja muita viranomaisia paremmin he tietävät, mitä sakkia turvapaikanhakijat ovat ja miten heidän kanssaan pitäisi toimia. Hämmästyttävän hyvin he myös tuntuvat olevan perillä turvapaikanhakijoiden lähtömaitten tilanteesta. ”Marokossa ei ole sotaa, se on turvallinen. Piste.” Ikävää, että tässä tietäväisyydessä heitä tukee kokonainen puolue, joka tekee parhaansa pelkoa ja vihaa provosoidakseen. Kostoa huutavat uhkailijat ovatkin jo liikkeellä. Mistä viha kumpuaa? Pelosta. Mistä pelko kumpuaa? Tietämättömyydestä. Tuntemattomassa piilee vaara, on aina piillyt, mutta nykyaikana on kuitenkin mahdollisuus hankkia todellista tietoa pelkoa lieventämään. Olisi sinisilmäistä uskoa, että kaikki maassamme olevat ja maahamme pyrkivät turvapaikanhakijat olisivat puhtaita pulmusia. Heissä on hyviä ihmisiä ja pahoja ihmisiä, niin kuin on meissä kantasuomalaisissakin. Kaiken kohunkin keskellä on hyvä muistaa, että ylivoimaisesti suurin osa Suomessa tapahtuvista rikoksista, myös henkirikoksista ja väkivallanteoista on kantasuomalaisten tekemiä. Ja me sentään elämme täysvaltaisina kansalaisina vapaassa ja rauhallisessa isänmaassamme. Meillä olisi varaa olla humaaneja; muukalaisvihan ruokkimisesta ei mitään hyvää seuraa omille kansalaisillekaan, sillä vihalla on taipumus eskaloitua, siitä on esimerkkejä omassakin historiassamme. Onneksi masentavien uutisten joukosta löytyi yksi positiivinenkin. Helsingin Sanomat kertoi (HS 23.8.) afgaaninuorukaisen onnellisesta kotiinpalusta takaisin Suomeen. Vuonna 2015 alaikäisenä Suomeen turvapaikanhakijana tullut Zaki Hussain pakkopalautettiin Kabuliin heinäkuussa, mutta sai palata suomalaiselle kotipaikkakunnalleen Loimaalle, jossa häntä odottaa työsuhde paikallisessa yrityksessä – ja sen lisäksi kokonainen tukiryhmä, joka on tehnyt kaikkensa pojan paluun toteutumiseksi. Zakia oli Helsinki-Vantaan lentoasemalla vastaanottamassa 20 ystävää ja tukijaa. Tukiryhmän jäsen ylistää Zakia ja muita Loimaalla asuneita turvapaikanhakijoita: ”He verkostoituivat, opettelivat suomea ja tekivät töitä. Työskentelivät rakennustyömailla, keräsivät mustikoita, haravoivat lehtiä. He opettivat meitä paljon, ja suuri joukko kiintyi heihin voimakkaasti.” Myönteisyydessään harvinaista puhetta. Mutta tuskin aivan harvinaista kokemusta. Voisi olla koko kansan mielentasapainolle hyväksi, jos näistä hyvistä kokemuksista kerrottaisiin julkisuuteen enemmän. Yli 170 rytmimusikin ystävää piti elokuun lopulla hauskaa Rytmiä Elämään -tapahtumassa kylpylähotelli Kuntorannassa Varkaudessa. Tapahtumassa oli monipuolista ohjelmaa, samanhenkisiä uusia ja vanhoja ystäviä ympäri maan, runsaasti elävää musiikkia, huumoria sekä terveysja kuntovinkkejä. Rytmiä Elämään -tapahtuman idean isä on oulunsalolainen Risto Laitinen ja pyörittävänä voimana Laitisen ja hänen muusikkoystäviensä perustama Suomen Rytmimusiikin ystävät ry. Rytmiä Elämään -tapahtumia on aikaisemmin järjestetty mm. eri puolilla Lappia, mutta tällä kertaa rantauduttiin yhteistyössä kylpylähotelli Kuntorannan kanssa Savon sydämeen Varkauteen. – Rytmiä Elämään -tapahtumissa minusta parasta on se, että kun soitetaan ja lauletaan yhdessä sekä tanssitaan, se yhdessä oleminen ja yhdessä tekeminen on ihmiselle hyväksi. Kokonaishyvinvointi kohenee ja mielyhyvähormonin eli endorfiinin erittyminen kehossa lisääntyy. Se saa aikaan monelaisia myönteisiä reaktioita, ja se saa jalan vippasemaan, Laitinen kuvailee. Lisää tapahtumasta lokakuun Eläkeläinen-lehdessä. Kuva ja teksti: Juha Drufva Kuntorannassa tarjottiin Rytmiä Elämään
12 – Nro 5 syyskuu 2017 ELÄKELÄINEN Runopysäkki S yyskuun runopysäkillä on suuria aiheita. Vaikka jokainen runo on omanlaisensa, kaikki neljä runoa myös liittyvät yhteen. Jokaisessa niistä käsitellään ihmisyyttä, rakastamista ja elämän hyväksymistä sellaisenaan. Seppo Koskima kirjoittaa rakkaudesta, aiheista ikuisimmasta. Koskiman Rakkaus -runo on paitsi oodi rakkaudelle yhtä lailla yritystä ymmärtää, mitä rakkaus oikeastaan on. Runo on jylhä ja vaikuttava. Kirjoittajalla on kyky puhutella lukijaa. Koska kyse on nimenomaan lyriikasta eikä mistään muusta tekstilajista, jättäisin pois kolmannen säkeistön kaksi viimeistä sanaa (”kollektiiviseen alitajuntaamme”). Psykologisuudessaan sanat poikkeavat runon muusta tyylirekisteristä. Sitä paitsi, kakkossäkeistö toimii hienosti, ja mielestäni paljon paremmin, ilman niitä. Saksalainen tutkija Wolfgang Iser kehitteli tekstin aukkoisuuden ajatusta. Hänen mukaansa teksti on täynnä epämääräisyyksiä, tyhjiä kohtia, jotka lukija täyttää. Proosan kirjoittajan on leikattava itsestään selvät kohdat pois, osattava rajata, valittava parhaat palat tarinaan. Mutta myös runossa huokoisuus ja aukkoisuus ovat valtavan tärkeitä. Turhat sanat tukkivat runon, eikä lukijalle jää tulkinnanvaraa. Tekstin aukkoisuuden merkityksestä hyvän esimerkin tarjoasi eräs lapsi. Kun päiväkodissa luettiin satua, lastentarhanopettaja näytti välillä kuvitusta satukirjan tapahtumista. Poika ummisti silmänsä ja kieltäytyi katsomasta. Kun pojalta kysyttiin, miksei hän katso kuvia, hän vastasi: ”Saan paljon paremmat kuvat itse.” Jokainen on kokenut senkin, miten suuri pettymys voi rakkaasta teoksesta tehty elokuva olla, koska itsellä on niin vahva mielikuva henkilöistä ja maisemista. Palaan vielä Koskiman runoon. Juhlavuudessaan se kestää kyllä suuria sanoja, joita kirjoittaja siinä viljelee. Sanapari ”moniääninen sävelmeri” on erityisen mieleen jäävä. Ei olisi kuitenkaan lainkaan haitaksi, jos runossa mukana olisi pari ”pientä” sanaakin. Unelma, tulevaisuus, rakkaus, voima, elämä ja arvo ovat komeita, abstrakteja sanoja. Muutama konkreettinen, arkinen sana tekisi suurista sanoista ehkä vielä suurempia? Toki esimerkiksi Federico García Lorcan runoista löytyy sellaisia, joissa maalataan isolla siveltimellä eli käytetään abstraktia sanastoa. Markku Toivonen kirjoittaa Runouden kuntokoulu -teoksessa: ”Lyyrikko, jota vetää voimakas tunne, ei välttämättä tarvitse runoonsa tarkkoja aistikuvia.” Esimerkkinä Toivosella on juuri Lorcan runo Balladi meren vedestä. Näitä konkreettisuus – abstraktius -asteen asioita kirjoittajan on hyvä pohtia, mutta tietenkään runoudessa ei ole mitään absoluuttista oikeaa tai väärää ratkaisua. ”Ilman tunteita ja rakkautta/maailmassa ei olisi tulevaisuutta”, kirjoittaa Seppo Koskima. Sanoihin on helppo yhtyä. Sanojen voima Rakkaudesta onkin hyvä jatkaa Pertti Korhosen runoon Sumuinen tori. Saimme lukea viime lehdessäkin Korhosen runon, mutta uusi runo on niin ajassa kiinni, että se on julkaistava nyt eikä yhtään myöhemmin. Sumuinen tori on tosiaan mitä ajankohtaisin ja myös mitä viisain runo. Runo on ehyt kokonaisuus, joka alkaa symbolisella kuvalla ja päättyy kahden sanan ytimekkääseen kehotukseen. On hyvä, että kehotus on omalla rivillään, näin se saa painavuutta. Kysymys on aina hyvä retorinen keino, kuten Sumuinen torikin todistaa. ”Antakaamme iloisille asioille enemmän tilaa,/ ettei viha ja katkeruus matkaamme pilaa”, kirjoittaa Korhonen runossaan. Vihaaminen, irrationaalinen pelko ja uhkakuvien lietsominen saavat aikaan vain pahaa. Toimittaja Sami Koivisto kirjoitti Ylen sivuilla, että ”terroristit hakevat vaikutusvaltaa kylvämällä pelkoa ja vihaa.” Myöhemmin jutussa Koivisto vielä jatkaa: ” Älä tee palvelusta terroristeille. Älä levitä vihaa.” Juuri tästä Pertti Korhosen Sumuinen tori kertoo. Tässä ajassa, näiden vaikeiden asioiden keskellä tarvitsemme viisaita sanoja enemmän kuin koskaan. Rudolf ”Limppu” Lindbladin runo Sujuksi elämän kanssa on alun perin kirjoitettu ystävän sävellykseen, ruotsiksi. Kappale sijoittui aikoinaan kolmanneksi eläkeläisten sävellyskilpailussa – ja myöhemmin soi myös sävellyksen tehneen ystävän hautajaisissa. Lindbladin runon tunnelmassa on samanlaista viisautta ja lempeyttä kuin Pertti Korhosen Sumuisessa torissa, vaikka aihe runoissa ei sama olekaan. Päällimmäisenä sanana nousee mieleen ”hyväksyminen”. “Siksi joskus selvitän itsellein/ miksi niin tai näin silloin tein”, kirjoittaa Lindblad. Säkeissä on jotain syvästi inhimillistä. Me toimimme aina puutteellisen tiedon valossa, teemme ratkaisuja tietämättä, mitä niistä seuraa. Näitä asioita me sitten kirjoittamalla ja puhumalla yritämme itsellemme selittää. ”---Meil on meret meil on maat, meil on sanat joiden voima pitää tän kaiken paikoillaan”, laulaa reaggaeartisti Nopsajalka laulussaan Lupaan olla . Sanat pitävät maailmaa kasassa. Niin Korhosen kuin Lindbladinkin runossa on keskeistä anteeksiantaminen ja katkeroitumattomuus. Rudolf Lindbladin runoon mahtuu iso kaari; elämä ja Tuhdit runoeväät Rakkaus Niin kuin maa, nainen, aurinko synnyttää elämää. On ihminen synnyttänyt kaikkina aikoina rakkautta, josta pienikin ihminen on saanut tuntea aavistuksen uinuvista voimista, kun rakastavaiset ovat löytäneet toisensa. Rakkaus… Elänyt ajatuksissamme, unelmissamme pitänyt yhteyttä, salaista yhteyttä kollektiiviseen alitajuntaamme. Rakkaus… Elämää ylläpitävää, luomakunnan rakennusainetta. Toivoa, rohkeutta, ihmisyyttä, luovuutta. Herättää ajatuksemme, aistimme, unelmamme elämään. Tulevaisuuden unelmamme. Raikkaita tuulia… rakkaudelle sen mahtavalle moniääniselle sävelmerelle. Voimista vahvimmalle, arvoista suurimmalle ihmiselämää ylläpitävälle rakkaudelle. Ainoalle voimalle raaistuvassa maailmassa, sillä ilman tunteita ja rakkautta maailmassa ei olisi tulevaisuutta. Seppo Koskima, Tampere Sujuksi elämän kanssa Elämä ottaa ja elämä antaa muistot kaikesta mukanaan kantaa et päivääkään voi vaihtaa pois vaikka helpompaa se joskus ois vaan ihmisen tosielämässä ovat vaihtoehdot usein vähissä siksi joskus selvitän itsellein miksi niin tai näin silloin tein jos osaa itselleen anteeksi antaa on menneisyys kevyempi kantaa ja kun mielenrauhan saavuttaa on helpompi ikiuneen nukahtaa. Rudolf Lindblad, Helsinki Runopolku Runonpolkuani taivallan pitkin elämäni pitkosteitä. Polun varrella vaanivat suonsilmäkkeet ohikulkijan horjahdusta. Polkuni kohoaa kohti kanervakangasta humisevan metsikön siimekseen, oksiston lävitse auringon säteet iloisesti vilkuttavat kulkijalle, täältä polkusi jatkuu, et näe määränpäätä, yhä jatkat vaellusta kohti kohtalon käännettä uutta. Oiva Björkbacka, Helsinki Sumuinen tori Musta sumu verhoaa torin, meitä jokaista se koettelee kovin. Tuska ja suru valtaa mielen, sanattomuus salpaa kielen. Eihän sen tänne pitänyt laskeutua, emmekö osanneet siihen varautua? Miten se jää mieliimme vaikuttamaan? Jäämmekö vihan taakkaa kantamaa? Vaiko valoa kohti suunnistamaan, toisiamme tukien eteenpäin taivaltamaan. Antakaamme iloisille asioille enemmän tilaa, ettei viha ja katkeruus matkaamme pilaa. Huomenna saattaa jo aurinko paistaa, silloin meidän kulkumme jo paremmalta maistaa. Rakastakaamme toisiamme Pertti Korhonen, Helsinki
Nro 5 syyskuu 2017 – 13 ELÄKELÄINEN ” Sanat pitävät maailmaa kasassa.” kuolema ovat siinä käsi kädessä. Oiva Björkbackan Runopolku sopii samaan kaanoniin Koskiman, Korhosen ja Lindbladin runojen kanssa. ”Et näe määränpäätä,/yhä jatkat vaellusta/kohti kohtalon käännettä uutta”, kirjoittaa Björkbacka. Tässä resonoi sama nöyrä ihmettely kuin Lindbladinkin runossa, antautuminen hyvällä tavalla. Kirjavinkki Mainittakoon vielä, että tästäkin lehdestä tuttu Tauno Tuomivaara on vastikään julkaissut esikoisrunokokoelmansa Odysseuksen jalanjälki . Teoksen on kustantanut Enostone. Onnea Tuomivaaralle sekä myös meille lukijoille, jotka saamme hienoja runoja luettavaksemme. Lisää Odysseuksen jalanjäljestä Eläkeläisen lokakuun numerossa. Tällä kertaa runopysäkillä olikin tarjolla varsin tuhdit runoeväät. Niillä pärjää hyvin seuraavia runoja odotellessa. Ensi kerralla voisikin olla naisten runovuoro, kun tällä kertaa kaikki runoilijamme olivat miehiä. Pistäkääpäs taas runopostia tulemaan tuttuihin osoitteisiin, sähköiseen toki mieluummin: Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi Kirjan kirjoittaja panee usein itsensä peliin paljastaen ainakin osittain sisäisiä tuntojaan lukijoilleen. Erityisen paljon tätä tekee Kittilän Kaukosessa syntynyt, nykyään Oulussa asuva, Kasperi Seppälä esikoisteoksessaan Minä ja Apteekin tyttö . Eletään sodanjälkeistä aikaa. Lapin sodassa saksalaiset ovat polttaneet kirkonkylän tuhkaksi ja osittain palolta säästynyt kirjoittajan kotikylä saa hoidettavakseen suuren osan kunnallishallinnosta ja muista päivittäiseen elämiseen liittyvistä tehtävistä. Nuorukaisen kasvutarina kuvaa myös sotien välisen ajan, evakkoajan ja laajemminkin Lapin sodanjälkeistä jälleenrakennusaikaa ”pätkiksinä”. Ne ovat lyhyitä muisteloita sodanjälkeisistä miinaraivausten vaaroista ja arkisista heinätöistä unohtamatta ikäistensä nuorten vapaa-ajan toimintaa, urheilukisoja ja tansseja. Vaikka kirjan kerronta on suorasanaista proosaa, niin löytyy kirjoittajalla kertomuksiinsa myös lyyristä otetta. Tätä kuvaa juhannustansseissa ilman saattajaa palaavat naiset, jotka ilmaisevat aattotanssien jälkitunnot laulullaan: ”ovat haaveet kadonneet kuin usva keväiseen aurinkoon”. Kirjoittaja kuljettaa tarinoita kahdella tasolla, on pätkiksinä ilmaistu ajalle tyypillinen paikallinen maalaiskulttuuri ja toisaalta laajemminkin lukijakuntaa koskettava ihmissuhdekuvaus. Kirjan päänovellissa, Minä ja Apteekin tyttö välittyy ihmiselon kokonaisuus, iloineen, toiveineen, pettymyksineen ja kaipauksineen. Vuosikymmenten jälkeen odotus palkitaan ja tarinan päähenkilö saa sisäisen mielenrauhan. TAISTO TAMMELA 90-vuotias Kasperi Seppälä kirjoitti 100-vuotiaalle Suomelle rakkaustarinan Kasperi Seppälä: Minä ja Apteekin tyttö, (2017, 82 s.). Rovaniemen Painatuskeskus Oy, toimittanut Tapani Ranta. Heino Kasperi Seppälä • s. Kittilän Kaukosessa 21.12.1926. • Asuu nykyään Oulussa, kesäpaikkaa pitää syntymäkylällä Niukkalan talossa. • Kaukosen kansakoulun lisäksi opiskellut meijeristin ammattitutkinnon Hämeenlinnassa. • Toiminut Valion meijereillä eri puolilla entistä Oulun lääniä eläkeikäänsä asti. • Toimii nykyään Oulun Eläkeläiset ry:n aktiivina. Kasperi Seppälän esikoisteos sijoittuu sodanjälkeiseen Lapin jälleenrakennuksen aikaan. Kuva: Taisto Tammela Eläkeläiset ry:n oma Verkko ja vempaimet hallintaan -hanke on yhteistyökumppanina Vanhustyön Keskusliiton koordinoimassa SeniorSurf -tietotekniikkahankkeessa. Hankkeessa opastetaan ikäihmisiä netin ja tietotekniikan käytössä. SeniorSurf-päivänä voi osallistua hankkeessa järjestettäviin opastustapahtumiin tai järjestää sellaisia itse. Päivän ei tarvitse olla välttämättä juuri 3.10. vaan tapahtuman voi järjestää yhtä hyvin jonain toisena ajankohtana. Tietoa SeniorSurf-tapahtumista saa Vanhustyön Keskusliiton verkkosivuilta www.vtkl.fi Niille, jotka suunnittelevat omien nettiopastusten järjestämistä, verkkosivuilta on saatavissa muun muassa valmiita tiedotepohjia. Lisää tietoja antaa Liisa Tiainen, sähköposti liisa.tiainen@vtkl.fi Kuva: SeniorSurf Seniorit surffaavat 3.10.
14 – Nro 5 syyskuu 2017 ELÄKELÄINEN Aurinko paistoi ja kesäistä lämpöä riitti Porin Eläkeläisten kesäpaikan, Ahlaisten Suvipirtin pihamaalla, kun satakuntalaiset eläkeläiset kokoontuivat viettämään Elojuhlaansa. Juhlan ohjelmisto esitteli laajan kattauksen yhdistysten kulttuuriosaamista. Eloisaa Satakuntaa rakentamassa -teemalla järjestetty tapahtuma oli myös yksi Suomi100juhlavuoden tapahtumista. Juhlapuheen pitänyt Eläkeläiset ry.:n valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö tyrmäsi talousnobelisti Bengt Holmströmin julkisuudessa esittämät eläkenäkemykset. – Nobelistimme puhuu palturia, Kivistö napautti. Lue Kivistön puheesta tämän lehden sivulta 4. Juhlassa myös puhunut nakkilalainen kansanedustaja Jari Myllykoski (vas.) osallistui valtion velkaantumisesta käytävään keskusteluun. – Voimme pohtia, minkälaisen perinnön jätämme lapsillemme, jos emme nyt huolehdi niinkin yksinkertaisen asian kuin vesija viemäriverkoston kunnostamisesta. – Tai siinä, että emme kunnosta homekoulujamme. Me velkaannutamme tulevia sukupolvia nousevilla terveydenhoitokustannuksilla, kun nyt altistamme lapsemme ja heitä hoitavat ja opettavat ihmiset homekoulujen aiheuttamalle vaaralle. – Jos emme nyt investoi ja hoida näitä asioita kuntoon, lisäämme sekä rahallista että henkistä velkaa, jonka kansa joutuu maksamaan, Myllykoski totesi. Juhlaväki viihtyi Suvipirtin pihalla ja pirtissä koko iltapäivän. Tarjolla oli hengenravinnon lisäksi lihasoppaa, pullakahvit ja grillimakkaraa. – Iloista porukkaa, täällä on kiva olla, totesi loppukesän lämmöstä nauttinut porilainen Marja-Terttu Palonen-Elo. – On hienoa että tällaista järjestetään ja kutsutaan ihmisiä muualtakin. Saa jutella tuttujen ja tuntemattomien kanssa, ja täältä saa hyviä vinkkejä eläkeläisten toiminnasta. Teksti ja kuvat: TUOMAS TALVILA Satakuntalainen juhlaväki viihtyi Ahlaisten Suvipirtin pihamaalla. Musiikkia kuultiin monen kuoron voimin. Välillä juotiin kahvit. Elojuhlassa oli kesäinen tunnelma Väkeä saapui läheltä ja kauempaa. Porin Eläkeläisten ja Satakunnan Aluejärjestön puheenjohtaja Tuula Telin toivotti väen tervetulleeksi.
Nro 5 syyskuu 2017 – 15 ELÄKELÄINEN ”Ota löysin rantein” -liikunta-, ohjelmaja musisointikurssi 28.9. 1.10. (3 vrk) • Monipuolista kuntoja terveysliikuntaa, aiheita pieniin liikuntaesityksiin sekä muun muassa Lavista. Opettajina Mari Lehikoinen ja Terttu Hellgren. • Leppoisaa musisointia: uutta ohjelmistoa musiikkiryhmille, musiikin käyttäminen muiden ohjelmien osana. Opettajina Sauli Malinen ja Ahti Sepp. • Ohjelmakokonaisuuden rakentaminen, esiintymistaidon hiomista. Opettajana Aune Lind. Tällä kurssilla on mahdollisuus valmistautua Tampereella 11.-12.11. pidettävään Veteraanien kulttuurikatselmukseen. Osallistujat voivat tuoda kurssille omia ohjelmaideoitaan harjoitettaviksi. Kurssin hinta: 205 € (puolihoito) ja 242 € (täysihoito). Ilmoittautuminen 15.9. mennessä. Yhdistystoiminnan jatkokurssi 4.-8.10. (4 vrk) Kurssi sopii peruskurssin käyneille tai muutoin kokeneille yhdistyskonkareille: yhdistyksen johtokunnan jäsenet ja toiminnantarkastajat. Kurssilla perehdytään yhdistyslakiin, yhdistystoiminnassa tarvittaviin asiakirjoihin ja kokouskäytäntöihin. Lisäksi teemana on yhdistyksen Y-tunnus sekä verotuskysymykset. Kurssilla on yhteistä ohjelmaa taloudenhoidon kurssina kanssa. Kurssin hinta: 278 € (ph) ja 322 (th). Ilmoittautuminen 15.9. mennessä. Taloudenhoidon jatkokurssi 4.-8.10. (4 vrk) Kurssi sopii peruskurssin käyneille tai muuten tottuneille taloudenhoitajille sekä toiminnantarkastajille. Kurssilla kerrataan taloudenhoidon perusteita ja etsitään vastauksia mahdollisiin ongelmatapauksiin. Teemoina ovat myös toiminnantarkastus sekä yhdistyksen Y-tunnus ja verotuskysymykset. Kurssilla on yhteistä ohjelmaa yhdistystoiminnan kurssin kanssa. Kurssin hinta: 278 € (ph) ja 322 (th). Ilmoittautuminen 15.9. mennessä. Tee yhdistykselle kotisivut – peruskurssi 9.-11.10. (2 vrk) Kurssilla perehdytään helppokäyttöiseen Kotisivukoneen kotisivutyökaluun. Kurssin hinta: 70 € (ph) ja 80 € (th) lmoittautuminen 18.9. mennessä. Kotisivujen päivityskurssi 11.13.10. (2 vrk) Kurssi sopii peruskurssin käyneille ja Kotisivukoneen työkalua käyttäneille. Kurssilla päivitetään ja kerrataan peruskurssin tietoja. Kurssin hinta: 70 € (ph) ja 80 € (th) ilmoittautuminen 18.9. mennessä. Ikääntymispolitiikan opintopäivät vanhusneuvostojen jäsenille 11.-14.10. (3 vrk) Aluehallinto ja sote ovat muutoksessa, kuinka käy vanhusneuvostojen? Lisäksi asiaa eläkejärjestelmästä. Koulutttajina toimivat Kalevi Kivistö, Antero Krekola ja Hannu Partanen. Kurssin hinta: 205 € (ph) ja 242 € (th). Ilmoittautuminen 20.9. mennessä. ”Villasta asiaa” käsityö ja askartelukurssi 23.-26.10. (3 vrk) Huuda huovuttamalla – teemme kantaa ottavaa käsityötä. Tutustumme tuftaukseen ja neulomme kintaita. Huuda Huovuttamalla osuuden tulee vetämään Jutta Lihthovius, tuftaukseen perehdyttää Eeva Surakka ja kintaisiin Elvi Pitkänen. Kurssin hinta: 205 € (ph) ja 242 € (th) + mahdollinen materiaalimaksu. Ilmoittautuminen 2.10. mennessä. Matkavastaavien opintoja neuvottelupäivät 23.-26.10. (3 vrk) Sopii peruskurssin käyneille tai muuten kokeneille matkanjärjestäjille. Tietoa verotuksesta ja matkan järjestämisen käytännöistä; katse järjestön tulevaan toimintaan, muun muassa vuonna 2019 vietettävään 60-vuotisjuhlaan. Kurssin hinta: 205 € (ph) ja 242 € (th). Ilmoittautuminen 2.10. mennessä. Suomi 100 – työllä rakennettu -kirjoittajakurssi 17.-20.11. (3vrk) Kurssi on tarkoitettu Eläkeläiset ry:n vuonna 2016 järjestämään kirjoituskilpailuun osallistuneille. Kurssi toteutetaan työpajakurssina, jossa käsitellään kilpailutekstejä. Kouluttajina toimivat Niina Hakalahti ja Pekka Isaksson. Kurssille voidaan ottaa 15 osallistujaa ilmoittautumisjärjestyksessä. Kurssin hinta: 100 € (ph) ja 130 € (th). Ilmoittautuminen 27.10. mennessä. Miten viestimme toisillemme – tiedottajakurssi 20.-22.11. (2 vrk) Tiedottamisen peruspilarit, yhdistys ja ympäristö viestinnässä, sähköinen media Kurssi on tarkoitettu yhdistysten tiedottajille mutta sopii myös kaikille viestinnästä kiinnostuneille. Kurssin hinta: 125 € (ph) ja 145 € (th). Ilmoittautuminen 27.10. mennessä. Kurssit Kuntorannassa Alueelliset kurssit Kansantanssikurssi Oulussa 7.-8.10. klo 9-15 Pateniemen Honkapirtillä järjestämme kurssin, johon kaikki ovat tervetulleita, myös aivan vasta-alkajat. Kurssi sisältää perinteisiä kansantansseja sekä seuratansseja. Sinikka Mäkelä ja Antti Huusari vetämässä. Kurssin hinta 40 €. Ilmoittautuminen 22.9. mennessä. Lukutukikurssi Lahdessa 19-20.10. ja 26.-27.10. Klo 11-15 Kurssi sisältää valmennusta vapaaehtoiseen ääneenlukemiseen, esimerkiksi vanhustenpalvelulaitoksessa. Kielellisiä ja kirjallisuusvinkkejä sekä tulkintaharjoitusta. Kurssista peritään vain välipalatarjoilun hinta. Ilmoittautuminen 5.10. mennessä Voimme aluejärjestöjen tai paikallisyhdistysten aloitteesta alueellisia kursseja muun muassa seuraavissa aiheissa: • yhdistystoiminta ja talous sekä tiedottaminen • liikunta • koulutukset vapaaehtoisille ääneen lukijoille sekä muistikerhojen ohjaajille Koulutusaloitteissa pyydetään olemaan yhteydessä koulutussihteeri Tiina Rajalaan. Tietoteknisestä koulutuksesta vastaa Verkko ja vempaimet hallintaan -hankkeen koordinaattori Petra Åhlström, puh. 050 308 0560, sähköposti petra.ahlstrom@elakelaiset.fi (syyskuun ajan yhteydenotot pyydetään Tiinalle, yhteystiedot lopussa). Kurssien hinnat Kurssien hinnat on ilmoitettu kunkin kurssin yhteydessä. Hinnat vaihtelevat Kuntorannan kausihinnaston mukaan. Ilmoittautuminen Kursseille ilmoittaudutaan määräaikaan mennessä kirjallisesti: joko kurssi-ilmoittautumiskaavaketta käyttäen osoitteeseen Eläkeläiset ry, Tuija Aali, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki, tai sähköpostitse: tuija.aali@elakelaiset.fi Voit ilmoittautua myös Eläkeläiset ry:n verkkosivujen kautta täyttämällä sähköisen lomakkeen: www.elakelaiset.fi/sähköiset lomakkeet/kurssihakemus. –Ilmoittautuessa on aina ilmoitettava kurssilaisen yhteystiedot: osoite ja puhelinnumero. –Ilmoittautumislomakkeessa on mainittava, maksaako kurssilainen itse osallistumisensa vai maksaako sen yhdistys. –Kuntorannan kurssien osalta on ilmoitettava, valitseeko kurssilainen puolivai täysihoidon. Kurssituki Vähävaraiset yhdistykset voivat hakea Kuntorannan kursseille kurssitukea, joka kattaa puolet yhden kurssilaisen kurssimaksusta. Kurssitukea haetaan vapaamuotoisesti kurssille ilmoittautumisen yhteydessä – tukea ei siis voida myöntää jälkikäteen. Tukihakemus tulee merkitä selkeästi hakemuskaavakkeeseen tai sähköposti-ilmoitukseen. Syksyn 2017 kurssikalenteri Lisätietoja Kurssikalenteriin voi tulla muutoksia. Kalenteri julkaistaan myös Eläkeläiset ry:n kotisivulla www. elakelaiset.fi, josta näkee mahdolliset muutokset. Lisätietoja kursseista voi kysyä koulutussihteeri Tiina Rajalalta, puh. 020 743 3617 tai 040 582 4319. Eläkeläiset ry:n kurssit järjestetään yhteistyössä KSL-opintokeskuksen kanssa.
16 – Nro 5 syyskuu 2017 ELÄKELÄINEN
Nro 5 syyskuu 2017 – 17 ELÄKELÄINEN KOMEDIAA, KESÄTEATTERIA ja ilmaisun riemua teatterikursseilla!
18 – Nro 5 syyskuu 2017 ELÄKELÄINEN Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden dosentti Filosofian tohtori, kirjailija Pertti Lassila kasvoi keskiluokkaisessa töölöläiskodissa. Hänen kiinnostuksensa kirjallisuuteen syntyi varhain. Vanhemmat antoivat syntymäpäiväja joululahjoiksi kirjoja, lähinnä poikakirjaklassikoita. Murrosiässä hän alkoi lukea aikuisklassikoita. –Oman työni ja kirjoittamiseni kannalta tärkeitä olivat Tšehov, Hemingway, Thomas. Mann ja Shakespeare, kotimaisista esim. Kivi, Jotuni, Lehtonen ja Sillanpää. Kirjallisuus kiehtoi Lassilaa, joten opinnot suuntautuvat kirjallisuustieteisiin. Myös Paavo Haavikolla oli osuutta asiaan. –Lukiossa kirjoitin kotiaineen Haavikon Puut, kaikki heidän vihreytensä -kokoelmasta. Se oli valaiseva kokemus. Ymmärsin, mitä kaikkea kielellä voi saada aikaan, kun sitä käyttää omintakeisesti ja on sanottavaa. Lassila muistuttaa, että kirjallisuus ja sanataide ylipäätään ovat kulttuurin perusasioita. – Kieli on kulttuurin ja koko ihmisyyden synnyn edellytys. Parhaimmillaan kirjallisuudessa näkyy tämä tosiasia. Siksi kirjallisuudentutkimus minua kiinnosti. Saariston lumo Kesä alkaa olla lopuillaan, ja pian on aika palata kaupunkiin. Lassilan ja hänen vaimonsa kesä on kulunut kirjallisessa ympäristössä, Kustavin Katkurussa, lähellä Alastalon taloa, Volter Kilven kirjoittaman Alastalon salin kuuluisaa kokouspaikkaa. – Meri ja saaristo ovat olleet minulle tärkeitä siitä lähtien, kun linturetkillä 1960-luvulla niihin tutustuin. Saariston lumo on sen kauneudessa ja parhaimmillaan luonnon koskemattomuudessa ja asumattomuudessa kuten koillisen Ahvenanmaan saarilla ja luodoilla, joilla paljon retkeilemme. Tutkijasta ja kriitikosta kirjailijaksi Tutkittuaan viitisenkymmentä vuotta kirjallisuutta ja toimittuaan kotimaisen kirjallisuuden professorina Lassila innostui, melko kypsällä iällä itsekin kirjoittamaan proosaa. Toinen hänen teoksistaan, Armain aika -romaani ponnahti Finlandia-palkinto ehdokkaaksi ja sai hyvät arvostelut. Mutta, mikä innoitti ja rohkaisi kirjallsuuden asiantuntijan romaanitaiteen pariin, ei vaan tutkijana, vaan myös omalla teoksella? – Olin mielestäni tutkijana tehnyt tarpeeksi julkaistuani kahdeksan suuritöistä kirjaa alalta. Lisäksi olin kirjoittanut satoja kirjallisuusarvosteluja ja artikkeleja Helsingin Sanomiin ja muihinkin julkaisuihin. Olin tullut sellaiseen vaiheeseen, että tahdoin kokeilla jotain, mitä en ollut kirjallisuuden alalla tehnyt. Tuntui, että minulle oli kertynyt sellaista, mistä voisin kirjoittaa ja tahdoin kokeilla, osaisinko. Lähtökohtani romaanitaiteen pariin olivat vuosikymmenien mittaisessa elämässä ja sen aikana luetussa ja koetussa. Pertti Lassilan uusin romaani sijoittuu Hankoon. Kesän kerran mentyä on romaani itsenäisistä naisista, rakkaudesta ja rakkauden loppumisesta sekä Hangosta, jonka menetys talvisodan loputtua kytkeytyy päähenkilöiden, Taimin ja Eeron kohtaloihin. Ei mikään synkkä romantikko Hänen taiten kirjoitettujen, modernismia parhaimmillaan edustavien romaaniensa pohjavire on tummasävyinen. Yhtenä teemana on aika, sen armoton kuluminen ja vaikutus ihmiskohtaloihin. Niin ja sota. – Minusta kirjallisuutta kannattaa kirjoittaa vain inhimillisesti tärkeistä asioista, mieluiten sellaisista, jotka ovat pysyvästi tärkeitä, Lassila painottaa. Hän ei myönnä olevansa romantikko, eikä synkkyyteen taipuvainen, vaikka hänen romaaninsa ovatkin tummasävyisen romanttisia kertoen myös kuolemasta. – Suhteeni vanhenemiseen ja kuolemaan ovat samanlaiset kuin ajan kulumiseen. Ne vain tapahtuvat vääjäämättä. Kotimaan politiikan viimeaikaisia tapahtumia Lassila ei lakKirjallisuutta koko elämä Pertti Lassila • Syntynyt Helsingissä vuonna 1949. • FT, Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden dosentti emeritus. Toiminut yliopistonopettajana, tutkijana ja kustannusjohtajana Suomessa ja vierailevana professorina Saksassa ja Itävallassa. • Julkaissut useita kirjallisuushistoriallisia teoksia, muun muassa kirjat: Kansankirjailija, sivistyneistö ja kirjallisuus 1800-luvulla (Gaudeamus, 2008) ja Ihanteiden isänmaa – Julius Krohnin romanttinen fennomania ja kirjallisuus (Yliopistopaino, 2003) ja viimeksi tutkimuksen Metsän autuus. Luonto suomalaisessa kirjallisuudessa 1700–1950 (SKS, 2011). • Kirjoittanut satoja kirjallisuuskritiikkejä. Helsingin Sanomien kirjallisuuskriitikko 1973-2013 • Esikoisromaani Ihmisten asiat (Teos 2013), romaani Armain aika (Teos 2015), oli (Finlandia-palkintoehdokas. Kesän kerran mentyä (Teos 2017). • Perhe: vaimo taidemaalari ja -graafikko Inari Krohn, kaksi tytärtä. • Rakkaimmat harrastukset: kirjallisuus, linnut, meri, ja saaristo. Kieli on kulttuurin ja ihmisyyden edellytys kaa hämmästelemästä. –Suomen nykyinen poliittinen ja kulttuuripoliittinen ilmapiiri ovat – ikävä kyllä – sellaiset, jotka kansalaiset äänestämällä ovat ansainneet. Mutta kosmisessa aikaperspektiivissä maapallo tuhoutuu, kun aurinko sen nielaisee. Ei kannata kiirehtiä asioiden edelle vaan tehdä sitä, mikä on arvokasta ja parhaassa tapauksessa kestää siihen asti. Vielä on riittävästi aikaa kirjoittaa monta hyvää kirjaa ja tehdä muita taideteoksia. Kulttuurin ja taiteen arvostamiseen päättäjien taholta ja muutenkin Lassila toivoo enemmän ymmärrystä. – Toiset ymmärtävät ja siksi arvostavat, toiset eivät arvosta, koska eivät ymmärrä. Luotan siihen, että ymmärrys vähä vähältä lisääntyy. Entä, kuinka elää hyvää eläkeläisen elämää? – Ryhtymällä kirjailijaksi, kirjallisuuden professori ja kirjailija sanoa napauttaa pilke silmäkulmassaan. SISKOTUULIKKI TOIJONEN –Kosmisessa aikaperspektiivissä maapallo tuhoutuu, kun aurinko sen nielaisee. Ei kannata kiirehtiä asioiden edelle vaan tehdä sitä, mikä on arvokasta ja parhaassa tapauksessa kestää siihen asti, sanoo kirjallisuuden professori ja kirjailija Pertti Lassila. Kuva: Liisa Takala/Teos Pertti Lassila uskoo inhimillisesti tärkeistä asioista kertovaan kirjallisuuteen
Nro 5 syyskuu 2017 – 19 ELÄKELÄINEN ”90-vuotias Kasperi Seppälä kirjoitti 100-vuotiaalle Suomelle rakkaustarinan” (lainaus kirja-arvostelusta). Kuva Kirjaa ”Minä ja Apteekin tyttö” voi tilata suoraan Heino Kasperi Seppälältä, puh.040-576 5039. Kirjan (82 s.) hinta on 15 euroa postikulujen kanssa. ”90-vuotias Kasperi Seppälä kirjoitti 100-vuotiaalle Suomelle rakkaustarinan” (lainaus kirja-arvostelusta) Kirjaa ”Minä ja Apteekin tyttö” voi tilata suoraan Heino Kasperi Seppälältä, puh. 040 576 5039. Kirjan (82 s.) hinta on 15 € postikulujen kanssa. Vaikka Matti Salmisen laajan opuksen alaotsikko ilmaisee kertovansa ”tarinoita yhden totuuden maasta”, lukija jo muutaman kymmenen sivua luettuaan alkaa ”ajatella toisin”. Yhden totuuden maata ei ole, eikä ole koskaan ollut, sillä toisinajattelijat meillä on aina keskuudessamme riippumatta siitä mitä ”totuutta” valtiossa julistetaan. Mikään kansa ei ole ajattelussaan yhtenäinen, ei edes diktatuurissa, vaikka pakon edessä voi näyttää siltä. Ja demokratia suorastaan rakentuu erilaisten näkemysten ristiriitaan, kommunikaatioon, joka on parhaimmillaan hedelmällinen lähtökohta myönteiselle kehitykselle. Suomea on tasavallan alusta asti väellä ja voimalla yritetty saada yhden, virallisen totuuden taakse, mutta ei se ole onnistunut edes tappamalla. Läpi itsenäisyyden historian valtiovallan taholta on vaadittu ”kansan yhtenäisyyttä”, julistettu ja propagoitu sitä, mutta toisinajattelua ei nujerrettu, vaikka monet saivat maksaa hengellään ajattelunsa itsenäisyydestä. Talvisodan yhtenäisyyskin on myytti, jota yhä sitkeästi vaalitaan, ja jatkosodassa toisinajattelijat varmuuden vuoksi pantiinkin lukkojen taakse – jälkikäteen katsoen maalle vahingollinen manööveri sekin. Matti Salminen on koonnut kansien väliin esittelyt lähes 40 toisinajattelijasta itsenäisyyden ajalta Arvid Järnefeltistä ja Algot Untolasta (Maiju Lassila) Esko Seppäseen ja Leif Salméniin. Joukossa on paljon kirjailijoita, joista ylimmäksi nostetaan Erno Paasilinna, mutta myös valtiomiehiä, joista korkeimmalle nousee vähän yllättävästi Urho Kekkonen. Monet nimet ovat nykylukijalle vieraita, kuten varhaiset pasifistit Eelo ja Akseli Isohiisi ja Aarne Selinheimo. Melkein virallisen toisinajattelijan aseman taas ovat saaneet mm. vanhan työväen liikkeen miehet Eetu Salin ja Yrjö Mäkelin, Yrjö Kallinen ja monet vasemmistolaiskirjailijat Pentti Haanpäästä Arvo Turtiaiseen. Salminen on viisaasti pannut kohdehenkilönsä itse todistamaan puolestaan; hän käyttää runsaasti heidän tekstejään sen sijaan, että ryhtyisi itse analysoimaan kohteitaan. Autenttiset tekstit valaisevat kirjoittajien persoonaa, niissä puhuu kokija, näkijä ja todistaja juuri siitä kohdasta historiaa, jonka on elänyt. Josta ei tykätä, se tapetaan Sanan ja mielipiteen vapaus kirjattiin perustuslakiin jo itsenäisyyden alussa, mutta Suomi ei todellakaan voi ylvästellä sillä, että sitä myös käytännössä toteutettiin. Kansalaissodan hävinneitä teloitettiin tuhatmäärin, eikä sekään riittänyt. 30-luvulla saivat tuon ajan terroristit, Lapuanliikkeen johtajat ja heidän palkkaamansa huligaanit riehua ”isänmaan nimissä” mielin määrin. Sotien välisenä aikana toisinajattelijoita vainosi valkoisen Suomen ohrana, ja poliittisesti ”poikkeavat” suljettiin Tammisaaren vankileiriin. Sodan aikana heillä täytettiin vankilat, ja teloitukset olivat yleisiä. Sotien häviäminen koitui isänmaan onneksi, valkoisen terrorin aika oli ohi ja oli pakko taipua siihen, että niilläkin, joista ei tykätty, oli elämisen, sanan ja ilmaisun vapaus. Salmisen kirjaa lukiessa nousee tuolloin tällöin mieleen värisyttävä kysymys: Entä jos Saksa ja sen vasalli Suomi kuitenkin olisivat voittaneet? Minkälaisessa Suomessa eläisimme nyt? Voi sanoa, että vasta 1960-luvulla alkoi Suomen varsinainen kehitys kohti todellista demokratiaa ja sen myötä hyvinvointivaltioksi. Kehitys ei ollut kivutonta, 50-luvulla vielä kirjallisuuttakin pyrittiin ohjailemaan ja sensuroimaan aina runoilmaisua myöten. Sen saivat eri tavoin tuntea jotkut nyt jo kansakunnan kaapin päälle nostetut kirjailijat, kuten Väinö Linna, Jörn Donner, Paavo Rintala, Paavo Haavikko, Erno Paasilinna, Hannu Salama ja Arvo Salo. Nyt elämme taas henkisen taantuman aikaan. Etuoikeutettu taloudellinen rälssi, josta professori Heikki Ylikangas puhui jo 1990-luvulla, ohjailee valtion politiikkaa miten haluaa, uhkakuvia nousee ja vihollisilla pelotellaan. Kuin siihen kuuluvasti johtavat poliitikot ovat taas alkaneet länkyttää kansan yhtenäisyydestä, vaikka massiivisten eturistiriitojen vallitessa ei voi syntyä edes sopua, utopistisesta yhtenäisyydestä puhumattakaan. Vihattu rauhanaate Viha pasifismia kohtaan on leimaa antavaa Suomen historiassa. Järkyttävin tapaus on aseistakieltäytyjä Arndt Pekurisen kohtalo. Hän oli ollut vakaumuksellinen pasifisti jo 1920-luvulla, mutta Talvisodan alettua hänelle yhtä kaikki lähetettiin palvelukseenastumismäärys. Pekurinen pysyi kannassaan: ”Kun ihmisiä ei syödä, on niitä turha teurastaakaan”, hän sanoi. Seurauksena oli kuritushuonetuomio. Vuonna 1941 hänet vietiin käsiraudoissa vankilasta suoraan rintamalle. Kun Pekurinen Vienan korpeen vietynäkin kieltäytyi laittautumasta sotisopaan, hänen ammuttiin siihen paikkaan. Erno Paasilinna on kirjoittanut Arndt Pekurisesta vaikuttavan kirjan nimeltä Rohkeus . Viimeinen Suomessa teloitettu mies oli kommunisti, ay-liikkeen ja työväen urheilujärjestöjen aktiivi Olavi Laiho. Hänet ammuttiin vain muutama päivä ennen jatkosodan päättymistä. Salminen muistaa mainita myös ompelijatar Martta Koskisen, joka teloitettiin vuonna 1943. Ja tästä pääsen siihen ainoaan purnauksen aiheeseen, joka minulla kirjan suhteen on. Toisinajattelijoiden suuressa joukossa on vain kaksi lyhyttä mainintaa enemmän saanutta naista: Hella Wuolijoki ja Elvi Sinervo. Molemmat ovat paikkansa ansainneet, mutta missä ovat muut rohkeat toisinajattelijanaiset, vangitut, vainotut, sorretut, mutta rohkeat? Mainintaa enemmän olisi ansainnut ainakin Katri Vala, joka runojen lisäksi julkaisi terävästi aikaa ja sen oikeistolaisia hurmahenkiä analysoivaa proosaa mm. lehtikolumneissaan. Raoul Palmgren kokosi niistä sodan jälkeen kirjankin nimeltä Henki ja aine. Yksinäisen naisen pölynimuri . Ja missä on pitkiä vankilatuomioita myös rauhan aikana istunut Hertta Kuusinen, joka ei ollut pelkkä poliitikko vaan myös merkittävä kulttuuri-ihminen? Kirjailijana kunnostautui sota-ajan vankilassa istunut Jenny Pajunen, Kansan Uutisten aikojeni rakastettava työtoveri Jenkka. Hänkin olisi ansainnut paikkansa kirjassa. TUULA-LIINA VARIS Yhden totuuden maata ei ole Helsingin eläkeläisten kirjoittajakerho kokoontuu syksyllä 2017 Hermannin karholla Hämeentie 67 seuraaavasti: keskiviikko 20.9 klo 14 16 keskiviikko 11.10 klo. 14 16 keskiviikko 1.11 klo. 14 16 keskiviikko 22.11 klo. 14 16 keskiviikko 13.12 klo. 14 16 Kaikki kirjoittamista harrastavat eläkeläiset ovat tervetulleita. Yleensä otamme kotiläksyksi runotai proosatehtävän sovitusta aiheesta. Aluksi voi tulla vaikka vain kuunteluoppilaaksi. Syksyn ensimmäinen aihe on runoaiheinen. Mietitään myös Suomen juhlavuoteen sopivaa antologiaa aiheesta Suomi sata, minä 70+. Lähempiä tietoja Rudolf Lindbladilta puh. 0400602968 tai sähköpostilla osoitteella rudolf.lindblad@ gmail.com Matti Salminen: Toisinajattelijoiden Suomi. Tarinoita yhden totuuden maasta. Into 2016. Eläkeläiset ry on Ikäinstituutin yhteistyökumppani sen koordinoimissa ikääntyneiden liikuntahankkeissa. Tämän vuoden Vie vanhus ulos -kampanja 5.9.-5.10. huipentuu Valtakunnalliseen iäkkäiden ulkoilupäivään, jota vietetään 5.10. Kampanjan tunnus on ”Ulkoilun ilo kuuluu kaikille”. Kampanjan tarkoitus on haastaa sukupolvien välisiä ulkoilutapahtumia. Eläkeläiset ry kannustaa jäseniään osallistumaan kampanjaan ja järjestämään omia liikuntaja ulkoilutapahtumia. Tietoja kampanjasta saa verkkosivuilta www. vievanhusulos.fi Verkkosivuilla voi myös ilmoittaa järjestettävistä tapahtumista. TR Haastamme järjestöt, koulut, päiväkodit, nuorisotoimet ja palvelutalot järjestämään pieniä sukupolvien välisiä kohtaamisia arjessa vanhustenviikolla 2.–8.10.2017. Hae ideoita ja ilmoita tapahtuma ilmanikärajaa.fi Lisätään eri-ikäisten yhdessäoloa arjessa! #ilmanikärajaa Yhteislaulua tai bänditreenejä • Vanhan ajan kotitalousvinkkejä • Ulkoiluystäväksi palvelutaloon tai kulttuurikävelyjä • Perinneleikkejä ja pihapelejä eloisa_ika_yii_220x137,5mm_oma-aika.indd 1 11.4.2017 8.53 Iäkkäät ulkoilemaan Helsingin kirjoittajakerho kokoontuu jälleen
20 – Nro 5 syyskuu 2017 ELÄKELÄINEN Veteraanien kulttuurikatselmus pidetään 11.–12.11. 2017 Tampereella. Katselmus on jatkoa veteraanien kulttuurikilpailuille, jotka on järjestetty aiemmin Seinäjoella, Porissa ja Oulussa. Tapahtuman järjestäjinä ovat Eläkeläiset ry, Työväen Urheiluliitto TUL ry, Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL ry, Suomen Työväen Musiikkiliitto STM ry sekä Työväen Näyttämöiden Liitto TNL. Ilmoittautuminen katselmukseen on käynnissä ja se jatkuu 6.10. saakka. Eläkeläiset ry:n jäsenet ovat osallistuneet innokkaasti aiemmin järjestettyihin kilpailuihin ja menestyneetkin niissä hienosti. Tällä kertaa liika kilpailuhenkisyys ei pääse valloilleen, sillä katselmuksessa osallistujia ei aseteta paremmuusjärjestykseen. Eläkeläiset ry kannustaa jäseniään osallistumaan Eläkeläiset ry kannustaa jäseniään osallistumaan katselmukseen, esittelemään taitojaan sekä oppimaan lisää toisilta. Eläkeläiset ry:n Vuokatin kesäpäivillä saimme nähdä ja kokea jäsenistömme itse tuottamia upeita esityksiä. Niitä kehtaa ja kelpaa näyttää toisillekin. Eläkeläiset ry:n syksyn ensimmäisellä ”Ota löysin rantein” – liikunta, ohjelmaja musisointikurssilla 28.9.-1.10. voi kehittää esiintymistaitoansa ja vaikkapa hioa omia ohjelmakokonaisuuksiaan. Katso koulutuskalenteri, tämän lehden sivulla 15. Lisää tietoja Veteraanien kulttuurikatselmuksesta saa alal olevasta ohjelmasta kutsusta sekä tapahtuman verkkosivuilta www. veteraanikatselmus.fi Tietoja antaa myös TUL:n Tampereen piirin toiminnanjohtaja Jukka Nieminen, puh. 045 7730 2122. TIINA RAJALA OHJELMA Lauantaina 11.11 Avajaiset Lauantaina klo 11.30 sekä Pyynikin Palloiluhallilla, Ammattikoulunkatu 20 että Tampereen Puistotornin Konsussa, Hämeenpuisto 28 Musiikki ja laulu Puistotornin Konsu, Hämeenpuisto 28 Yksinlaulu: viihdemusiikki ja klassinen musiikki Lauluryhmät (yksiääniset) pienet (2-8 laulajaa) ja isot (yli 8 laulajaa) Lauluyhtyeet (moniääniset, 2-10 laulajaa) Kuorot (moniääniset, yli 10 laulajaa) Soitinsolistit Soitinyhtyeet (max. 10 soittajaa) Orkesterit (yli 10 soittajaa) Lauantaina klo 12-16.30, tarpeen mukaan myos sunnuntaiaamuna. Esiintymistilana Konsun näyttämö Lausunta ja pienoisnäytelmät Puistotornin Väinö Voionmaa -sali, Hämeenpuisto 28 Lauantaina klo 12.0016.30, tarpeen mukaan myos sunnuntaiaamuna. Esiintymistila 8 x 6 m Karaoke Ravintola Teatterikulma, Hallituskatu 19 lauantaina klo 16-18 llmoita kolme eri lauluvaihtoehtoa (listat Kulttuurikatselmuksen verkkosivuilla) Tanssi ja ohjelmakokonaisuudet (sketsit, ohjelmakokonaisuudet) Pyynikin Palloiluhalli, Ammattikoulunkatu 20 Tanssilliset ryhmät (perinteiset, uudet omat koreografiat), kansantanssit, senioritanssit (perinteiset senioritanssit ja omat koreografiat), kantritanssit ja rivitanssit samassa sarjassa ja vanhat salonkitanssit Ohjelmakokonaisuudet ja pienoisnaytelmat Lauantaina klo 12 alkaen Esiintymistilana musta tanssimatto 15 x 10 m Palloiluhallin kahvio avoinna. lllallistilaisuus ja tanssit Puistotornin Konsussa lauantaina klo 19-23 ja tanssit klo 21-23 Sunnuntai 12.11 Loppukatselmus Pyynikin Palloiluhalli klo 13-15, Ammattikoulunkatu 20, yleisölle pääsymaksullinen Tapahtuma-aikataulut ovat alustavia. Lisätietoja: www.veteraanikatselmus.fi Toiminnanjohtaja Jukka Nieminen, jukka.nieminen@tul.fi 045 7730 2122 Suomen Työväen Urheiluliitto TUL ry, Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL ry, Eläkelaiset ry, Työväen näyttämöiden liitto TNL ry, Suomen Työväen Musiikkiliitto STM ry ja TUL:n Tampereen piiri järjestävät Veteraanien kulttuuri katselmuksen viikonloppuna 11.-12.11. Tampereella. Tapahtuman suojelijana toimii teatterineuvos Eila Roine. Kulttuuria katselemaan Tampereelle Veteraanien kulttuurikilpailut järjestettiin viimeksi kaksi vuotta sitten Oulussa. Tampereella lokakuussa pidettävässä katselmuksessa osallistujia ei aseteta paremmuusjärjestykseen.
Nro 5 syyskuu 2017 – 21 ELÄKELÄINEN Liikkeitä joka lähtöön Aluksi kiitokset Laukaan pääkirjaston väelle, kun Laukaan Eläkeläiset ry saattoi järjestää Nettitreffit tarkoituksenmukaisissa tiloissa ja tarvittavien IC-tekniikoiden turvin. Pääsiäisen jälkeisellä viikolla 9 eläkeläistä ahersi verkon ja vempaimien äärellä. Pari päivää vierähti mainion kouluttajamme Rauno Jääskeläisen opastuksella. Meillä riitti aina vain uusia kysymyksiä ja hyödylliset vastaukset ja monen monta vinkkiä ja linkkiä saimme. Puheissa vilisivät ”google, meili, sähköposti, skype, puhehaku, kamera, htmlja jpg-kuvat, pilvipalvelu, pdf-tiedosto, powerpoint, android, openoffice, salasanat, muistikortit ja -tikut” jne. Ryhmässä opiskelu oli palkitsevaa ja hauskaakin meillä oli. Voimmepa toimia kotikutoisina vertaisohjaajina toisillemme. ”Digiarki tuottaa vaikeuksia” Paljon puhuttua ”Digi-loikkaa” emme hyväksy, koska sillä on merkittäviä eriarvoistavia vaikutuksia. On viisautta edetä maltillisesti. Laukaan Eläkeläiset ry teki toukokuussa kokoontuneelle Eläkeläiset ry:n valtuustolle. aloitteen ”Digiarki tuottaa ikäihmisille vaikeuksia”: Ikäsyrjinnälle loppu digitalisoimissuunnitelmissa! Valtiovallan, kuntien ja julkisen sektorin on huolehdittava, että sähköisten palvelujen rinnalla on myös muilla tavoilla (puhelimella, kirjeillä, paperitiedotteilla, -ohjeilla jne, kasvokkain ihmisen – ei robotin – kanssa) saatavia palveluja. On kansakunnan yhteinen etu, etteivät esim. eläkeläiset ajaudu liian nopesti etenevän digitalisaation vuoksi palvelujen ulkopuolelle. Laukaan Eläkeläiset ry haluaa olla omalta osaltaan varmistamassa, ettei ikäihmisiä jätetä ”oman osaamisensa nojaan”. Lisää Nettitreffien kuvia on katsottavissa kotisivuillamme: www.laukaanelakelaiset.com Teksti ja kuvat: Tuula Nieminen, Laukaan Eläkeläiset ry:n pj Laukaan pääkirjastossa aherrettiin verkon ja vempaimien parissa. Kesä on takana ja yhdistyksien kerhot aloittavat taas toimintaa. Syyskuun taukojumppa kutsuu tällä kertaa kalastamaan. Liikkeet tuovat liikkuvuutta olkaniveliin, haastavat tasapainoa ja saavat veren kiertämään. Liikkeitä voi tehdä lenkillä kavereiden kanssa tai kotona. Tee harjoituksia seisten, sisällä tai ulkona, yksin tai isommassakin porukassa. Tee liikettä mahdollisemman laajasti ja niin monta kertaa kuin tuntuu hyvältä. 1. Soutu Tee pitkiä ja voimakkaita soutuvetoja taakse niin että hengästyt 2. Heitä onki vesille Heitä ongenvapaa kummallakin kädellä 10 x 3. Ota kala haaviin Kyykistyy ja nappa kalaa isolla liikkeellä haaviin. Pyydystä kalaa eri suunnista ja molemmilla kädellä 4.”Iso kala” Näytä kaverille kuinka ”ison kalan” sait, työntäen rintarankaa eteenpäin. Tee liikettä monta kertaa. Leikkaa talteen, sarja jatkuu! Sarjan aiemmat liikeohjeet löydät myös osoitteesta www.elakelaiset.fi/toiminta/liikunta Liikkeet: EVA RÖNKKÖ Piirrokset: ENE RÖNKKÖ Nettitreffit Laukaan pääkirjastossa Viljo Kumpulainen ja Valma Autio tutustuvat netin saloihin, takana mainio kouluttajamme Rauno Jääskeläinen. ”Laukaan Eläkeläiset ry haluaa olla omalta osaltaan varmistamassa, ettei ikäihmisiä jätetä oman osaamisensa nojaan.”
22 – Nro 5 syyskuu 2017 ELÄKELÄINEN Keiteleen Eläkeläiset juhli neljääkymmentä toimintavuotta 20. heinäkuuta paikallisen urheiluseuran tanssilavalla. Juhlijoita saapui paikalle runsaasti 150 henkilöä. Yhdistyksen puheenjohtaja Matti Vesterinen totesi tervehdyssanoissaan, että vieraita oli Savon aluejärjestön alueen lisäksi myös Pihtiputaan ja Pyhäjärven Eläkeläisistä joitten kanssa Keiteleläisillä on ollut järjestötapaamisia. Kunnan tervehdyksen tuonut valtuuston puheenjohtaja Minna Pellikka kertoi Keiteleen teollistumisesta ja työpaikkaomavaraisuudesta, joka on pitkään ollut jo yli sata prosenttia. Päätöksentekokulttuurissa vallitsee Pellikan mukaan yhdessä tekemisen meininki. Aluejärjestön puheenjohtaja Sirkka Jeulonen sanoi tervehdyksensä alkuun: – Kun tulin sisälle ja näin juhlaväen ja järjestelyt huomasin, että tässä järjestössä toimitaan. Juhlavuoden kunniaksi oli koottu 38-sivuinen historiikki. Puheenjohtajan esittämässä tiivistelmässä toiminnat oli jaettu kymmenen vuoden jaksoihin. Ensimmäisellä kymmenluvulla keskeisenä paikkana oli Tossavanlahden työväentalo jossa järjestettiin tanssien lisäksi muutakin toimintaa. Toisella vuosikymmenellä toiminta tiivistettiin pitkään mukana olleen Elsa Niskasen 94-vuotishaastatteluun: ”Retket oli mukavia, linja-autolla aina lähettiin, käytiin Lapissa ja sitten monesti siellä mainiossa paikassa Kuntorannassa, kyllä myö tykättiin.” Kolmannen vuosikymmenen tiivistelmässä kerätty aineistoa pöytäkirja merkinnöistä ja Salme Qvickin haastattelusta. Retkiä tehtiin edelleen. Keiteleen rannassa järjestettiin tansseja. Vuosikymmenen aikana aloitettiin kolmen eläkeläisjärjeston yhteistä toimintaa. Oli luentoja ja muuta eläkeläisten hyvinvointiin liittyvää toimintaa. Historiikin viimeisintä vuosikymmentä tuotiin esille yhdistyksen tämän hetken toiminnalla: viikkokerhot, jumppa, lauluryhmä, askartelu, retkeily, vierailut vanhusten hoitopaikoissa ym. Historiikin vuosikymmeniä korostettiin pienin musiikkija liikuntaesityksin. Juhlassa Raili Vesterinen esitti runon Kusiainen, kusiainen, joka sai yleisön nauruhermot kutisemaan. Eläkeläisten ansiomerkit saivat Eeva Räty, Raili Vesterinen, Salme Qvick, Irja Laukkanen, Juhani Kolari , Matti Vesterinen ja Reijo Laukkanen. Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö totesi juhlapuheessaan, että nyt olisi syytä ottaa lusikka kauniiseen käteen ja tehdä sote-uudistuksen jatkovalmistelu parlamentaarisesti kaikkien eduskuntapuolueiden yhteistyöllä. – Muutaman paikan huojuvalla enemmistöllä ei näin suurta uudistusta pidä tehdä. Parlamentaarisella valmistelulla varmistettaisiin uudistuksen jatkuminen, vaikka vaalitulos johtaisi hallituspohjan vaihtumiseen. Kivistö painotti, että ensin olisi laitettava perusta kuntoon ja varmistettava perusterveydenhoidon toimivuus. Huolellisten kokeilujen kautta voitaisiin rauhassa luoda toimiva järjestelmä, jota voitaisiin tarvittaessa täydentää myös järjestöjen ja yksityisten tuottamilla palveluilla. Perusta olisi kuitenkin julkisella tuotannolla ja myös kuntien tulisi voida toimia palvelujen tuottajina. – Uudistuksen tavoitteista – terveyserojen kaventamisesta, hoitoketjujen eheyttämisestä sosiaalija terveydenhuollon peruspalveluista erikoissairaanhoitoon, tietojärjestelmien yhtenäistämisestä ja toiminnan saattamisesta taloudellisesti kuntaa vahvemmille harteille, maakunnille – ollaan varsin yksimielisiä. Siksi laajapohjaiselle valmistelulle ei pitäisi olla esteitä, onhan kyse vain keinojen löytämisestä yhteisesti hyväksyttyjen tavoitteiden toteuttamiseen. – Pääministeri Sipiläkin vaati viime hallituskaudella kansallisen edun nimissä opposition mukaanottoa valmisteluun, mutta hänen itsensä johtamassa hallituksessa tämä ylevä periaate oli unohtunut. Ja miksi: siksi, että kokoomus yksin vaati palvelujen markkinoistamista ja pakkoyhtiöittämistä eikä se olisi sitä parlamentaarisessa valmistelussa saanut läpi. Kivistölle annettiin Keiteleen vierailusta muistoksi vanha metsurinreppu, johon oli pakattu puusta tehdyt pokasaha ja kirves, ruisleipä, 40-vuotishistoriikki sekä tapahtumaviikon paikallislehti Pielaveden ja Keiteleen Sanomat. Juhlan jälkeen tanssittiin puolitoista tuntia, soittajina kylän paikalliset muusikot Juhani Kolari ja Pentti Nykänen ja toisena yhtyeenä oli Duo Casanova eli Sami Rosholm ja Juhani Heiskanen. Reijo Laukkanen Keiteleen Eläkeläiset ”Tässä järjestössä toimitaan” Keiteleen Eläkeläiset juhli neljääkymmentä vuottaan Yllä kunniamerkkien saajat, vasemmalla oma bändimme: Pentti Nykänen ja Juhani Kolari Juhlan nuorimmaiset. Kuvat: Teija Turpeinen
Nro 5 syyskuu 2017 – 23 ELÄKELÄINEN Limpan Ordförandes kolumn MARTTI KORHONEN Översättning: Anne Lindfors-Shaban N är kriget var slut kom jag hem till ett fattigt Finland, där det var brist på allting, särskilt livsmedel. Kortransonerna var små och alltid fanns inte ens de i närbutikerna. Man fick ofta springa runt halva stan för att hitta dem. Svarta börsen fungerade bättre om man bara hade pengar. När pappa blev civil och fick jobb som matros på en EÅA-båt som hette Baltic och gick i skytteltrafik mellan Helsingfors och Stockholm blev det mycket bättre. Vi kom nämligen med i svartabörsruljansen, men mera om detta senare, och först till skolgången. Jag hade fått rätt bra betyg i svenska folkskolans fjärde klass och kom in på Helsingfors svenska real-lyceum utan inträdesförhör. Skolan som låg på Elisabetsgatan 13 i Kronohagen kallades Revan och var en statlig skola för svenskatalande sämre folks förhoppningsfulla gossebarn och bättre folks vanartade, som inte klarade sig in eller fick sparken från de bättre skolorna. När sjömännens löner var rätt små på den tiden blev jag också frielev. Och nu till hur jag drog mitt strå till familjens försörjnings-stack: Klockan ringde och skoldagens sista timme var slut. Jag tog min portfölj som i dag var litet lättare än vanligt, jag hade nämligen lämnat en del av böckerna kvar i pulpetlådan, och släntrade ut efter de andra. I dag måste ni nog hitta hem utan mig, jag har ett litet ärende till stan, sade jag åt Seppo och Börje som bodde åt samma håll som jag. Sedan travade jag längs Mariegatan ned mot Salutorget, sneddade över torget till järnvägsbron över till Skatuddskajen där pappas båt brukade ligga. Kajen var full av små lastbåtar med FÅA-bolagets två vita ringar på den svarta skorstenen och pappas båt var den tredje i raden. Framför båten stod en lång rad lastvagnar och jag klättrade över kopplingarna mellan de två som stod närmast landgången, pappa hade nämligen absolut förbjudit mig att krypa under tågen. Vart är du på väg, frågade tullvakten som stod på däcket vid landgången. Farsan jobbar på den här båten och hans hytt ligger i aktern, svarade jag. Gå då, sade han, men gå på sajösidan och akta dig för lossningen. Pappa stod vid spakarna till en stånkande ångvinsch. Den rullade upp vajern som genom lastbommens talja som bäst höll på att lyfta en lastpall med säckar upp ur lastrummet. Stopp, ropade hamnarbetaren vid lastrumsluckan, drog i ett rep som svängde lastbommen över relingen, och fortsatte: Fiira! Pappa lossade vinschbromsen och lastpallen dunkade ned på kajen, där två hamnarbetare genast började langa in säckarna i tågvagnen som jag just hade klättrat över. Hej, jasså du kom redan,sade han, satte sin hytts mässingsnyckel i min näve och fortsatte: Där står en flaska svensk sockerdricka och ett paket tuggummi på bordet åt dig. Jag kommer dit när hamnarbetarna tar kaffepaus och ser om vi skulle hitta någonting mera åt dej. Att öppna den tunga järndörren till akterns manskapsutrymmen gick redan med gammal rutin. Jag steg över den höga tröskeln som hindrade vågorna att slå in vid hög sjögång. Pappas hytt var den tredje på gångens högra sida, och på bordet stod läskflaskan och ett litet paket tuggummi. Den tobaksluktande hytten var en vanlig manskapshytt på den tidens båtar. Bredvid bordet stod en soffa och och mitt emot en tvåvånings säng med höga stormkanter, och under den två utdragbara lådor. Till hyttens inredning hörde ännu ett väggfast klädskåp ovh en rund ventil, som var öppen. Jag drog på munnen åt att mässingmojängen under ventilen som samlade upp kondensvattnet kalllades bäss-skreppa och öppnade min läskflaska. Den svenska appelsinlimonaden smakade gudomligt jämfört med den finska med sakarin sötade vätska som man fick utan ransoneringskupong i Elantos mjölkbutik. Jag lyssnade på hamnens ljud; växel-lokets tuffande och hamnarbetarnas rop som hördes från ventilen, drack min flaska tom och började känna mig sömnig. För att hålla mig vaken plockade jag fram min tyska skolbok och började jobba på dagens översättningsläxa: Es ist Herbst… Jag hade hunnit med ungefär hälften när pappa kom. Töm skolväskan här på bordet så skall vi göra en liten last åt dig, sade hen och började plocka fram långa runda med brunt papper inlindade paket under översängens madrass. Jag radade in de sex paketen, som innehöll små runda sakarinburkar, på portföljens botten och mina skolböcker, skrivblock och penal på dem, och överst den för mig viktiga tuggummilådan. Öppna väskan och visa tuggummipaketet om tullvakten så fodrar och säg åt mamma att jag är tvungen att stanna på övertid tills lasten är lossad så jag kommer litet senare än vanligt, sade pappa. Vad har du i väskan, frågade tullvakten vid landgången, Skolgrejorna och ett litet paket tugggummi, svarade jag litet räddhågad. Stick iväg innan jag konfiskerar det åt mina egna barn, hotade han skrattande och jag kutade lättad i land. Livet log mot lilla Limpan. När jag travade över salutorget mot treans hållplats vid Havis-Amanda kände jag mig nästan som storsmugglaren Algot Niska. Om jag sålde en del av tuggummit åt bättre bemedlade föräldrars pojkar i skolan så skulle jag ha biopengar till den där spännande sjörövarfilmen på Tivolibiografen. Hemma delade mamma upp sakarinburkarna i mindre paket, som jag sprang runt med till bekanta adresser där de skulle bytas till varor eller reda pengar. Om pappa skulle bli fast med resten av resans smuggelvaror så skulle vi i alla fall ha matpengar för närmaste framtid. Nutidsmänniskan tänker kanske att vi var bovar som bröt mot lag och rätt, men på den tiden gjorde de flesta som hade minsta lilla möjlighet att lura Folkförstöringen, som Folkförsörjningsanstalten i dagligt tal kallades, på samma sätt som vi. Där skulle man stå i långa köer för att få lov och linser till att få köpa allt möjligt såsom läderskor, gummistövlar, och cykelringar och mycket annat, så folk hade fått så nog av byrokratin att de som sysslade med lite fiffel och båg nästan ansågs som hjältar. Också denna lilla berättelse är en del av vårt lands hundraåriga historia ur den lilla människans synvinkel. Smuggel och svartabörsaffärer I skrivande stund återstår det ännu några dagar till budgetmanglingen. Fokus har flyttat från skattelättnader till säkerhet. Det ohyggliga blodsdådet i Åbo har ställt den finländska säkerhetsdebatten inför en ny situation. Nu talas det också om huruvida det behövs ytterligare pengar för insatser som syftar till att öka säkerheten, utöver det man redan beslutat om. Detta är förståeligt. Det går ju inte att den personal som konkret ansvarar för säkerheten inte har de redskap och den kompetens som uppdraget kräver. Men även om det helt säkert finns andra behov är en tillräcklig utkomst ett grundläggande behov som klart måste lyftas fram då man fattar beslut och drar upp riktlinjer. Ett jämlikt samhälle betyder också trygghet. Det räcker inte med att man enbart tittar på inkomster och skatter. Det är utgifterna som i all tysthet ger upphov till ökad ojämlikhet. De senaste åren har slagit hårt uttryckligen i detta hänseende. Höjningar har märkts i fastighetsskatten, kommunalskatten, serviceavgifter, elöverföringsavgifter, självriskandelen för både läkemedel och resekostnader etc. Dessa utgifter göms vanligtvis undan och glöms bort då man diskuterar pensionärernas utkomst. Det räcker inte med att enbart leta fram pensionssiffror i euro och jämföra dessa. Det väsentliga är att beakta den helhet vi lever i och de utgifter vi har. Det är totalt onödigt att säga att man ska vara sparsam och räkna varje euro noga. Till exempel de hutlösa höjningarna av elöverföringsavgifterna tar en oskäligt stor andel av pensionärernas låga inkomster. Och det är fråga om utgifter som vi inte har någon som helst möjlighet att påverka. Dylika avgifter har kommit i jämn takt och de tär på förutsättningarna för en skälig utkomst. Samtidigt förs en populistisk debatt om den otillräckliga finansieringen av vårt pensionssystem. Debatten baserar sig inte på fakta. Nobelpristagaren i ekonomi Bengt Holmström fick samtidigt med Björn Wahlroos träda fram och vittna om att visst är det väl så här: de stora årskullarnas egoistiska generation äter upp följande generations matsäck. Och nu borde vi dessutom vara redo att också skära ner på pensioner som redan utbetalas. Detta stämmer ju inte och herrarna i fråga har modifierat och förvrängt sanningen. Det är klart att pensionsystemet inte gäller i evighet eller att det inte finns vissa problem, precis som i vilket annat system som helst. Men man rättar inte till problemet genom nedskärningar i pensionstagarnas pensioner utan genom att förbättra sysselsättningen och öka nationalinkomsten. Detta bör man satsa på, och ingalunda på osolidariska nedskärningar som drabbar seniorerna. Några sådana nedskärningar kommer inte att godkännas av Pensionärerna rf. Helheten avgör
24 – Nro 5 syyskuu 2017 ELÄKELÄINEN Suomussalmen kesäteatterissa tehtiin kaikkien aikojen katsojaennätys kesällä 2017: 10 846 ihmistä kävi katsomassa ratkiriemukkaan veijarikomedian Kupla . Näytelmän oli kirjoittanut Eero Schroderus ja ohjannut Ulla Schroderus, kaikki esiintyjät olivat teatteri Retikan harrastajanäyttelijöitä. Kesäteatteriin saatiin tänä kesänä uusi katsomo, hyvät selkänojalliset penkit ja mahtava katos. Näin sade ei haitannut katsojia. Ilmeisesti nämä uudistukset osaltaan lisäsivät kiinnostusta tulla katsomaan näytelmää. Suomussalmen Eläkeläiset ry:n talkooporukka hoiti mallikkaasti teatteriyleisön kahvituksen ja makkaraa myytiin pikkuhiukasuun. Myös liikenteenohjauksessa talkoolaisemme olivat mukana. Saimme kokoon sievoisen summan rahaa vuoden toimintaa varten. Näin on mahdollista tukea jäsentemme käyntejä kylpylä Kiannon Kuohuissa ja osallistumista kansalaisopiston ATK-kurssille. Suunnitelmissa on vielä ensiapukurssi ikäihmisille ja lavatanssin peruskurssi. Eija Laakso Suomussalmen Eläkeläisten sihteeri Summassaarentie 180, 43100 Saarijärvi www.summassaari.? Varaa nyt! P. 030 608 50 myynti@summassaari.? Lanka 0,0828 /puh + 0,032 /min. Gsm 0,192 /min. Sis. alv 24%. Summassaarentie 180, FI-43100 Saarijärvi +358 (0)30 6085 100 • fax +358 (0)30 6085 200 KYLPYLÄHOTELLI SPA HOTEL Syyslomalle Saarijärvelle 129 /hlö/2 vrk/2 hh Sis. aamiaiset, päivälliset, kylpylän ja kuntosalin käytön. Lapset 4–14-v. -50 %. 1 hh-lisä 30 /2 vrk. Tarjous voim. 31.10.17 asti. Teatterikoneen kantaesitys ”INVENTAARIO” Näytelmä vanhempien ja lasten välisestä suhteesta. Komediaa hyödyntävä draama pohtii meissä kyteviä vihan ja katkeruuden tunteita. Käsikirjoitus: Sanna Ryynänen. Ohjaus: Kirsi Sulonen. Teatterikoneen näyttelijät Annu Sankilampi ja Jussi Helminen. • ENSI-ILTA tiistaina 19.9.2017 klo 19 • Muut esitykset 26.9. ja 3.10. klo 19 Liput 16 /hlö. Eläkeläinen-lehden aikataulut NUMERO AINEISTO LEHTI toimitukseen ilmestyy (ma) Lokakuu nro 6 ma 2.10. 16.10. Joulukuu nro 7 ma 20.11. 7.12. Suomussalmen kesäteatterin katsojat saivat veijarikomedian lisäksi nauttia uudesta katsomosta ja katoksesta. Alla jonoa makkaranmyyntikatokseen, oikealla iloisia talkoolaisia Suomussalmen Eläkeläisten väki teatteritalkoissa Syyskokousilmoitukset lokakuun numeroon! Eläkeläinen-lehden numero 6 ilmestyy 16. lokakuuta. Siihen tulevat syyskokousilmoitukset pyydämme toimittamaan maanantaihin 2.10. mennessä: anu.maki@elakelaiset.fi tai puhelimitse 040 839 7699
Nro 5 syyskuu 2017 – 25 ELÄKELÄINEN Puolangan Eläkeläiset ry järjestää lauantaina 7.10.2017 Puolangan koulukeskuksessa, Koulukatu 2, Puolanka Tervetuloa! Suomi 100 vuotta -juhlan Klo 10.30 11.50 Tervetuliaiskahvit Koulun ruokasali Klo 12.00 13.30 Suomi 100 vuotta -juhla Koulun liikuntasali Ohjelmassa lisäksi runoja, sketsejä, laulua ym. Klo 14.00 17.00 Juhlatanssit tahdittaa Salama-yhtye Solisti: Kalevi Keränen Hanuri: Tero Kähkönen Koskettimet: Ismo Väisänen Eläkeläiset ry:n tervehdys Kunnan tervehdys Juhlapuhe Merja Kyllönen EU-parlamentaarikko Presidenttiehdokas 2018 Esko Rautiainen Kunnanjohtaja Antero Kyllönen Aluejärjestön puheenjohtaja Vaasan yhdistys järjesti tänä vuonna 23. elokuuta alueen Eloriehan. Kaipasimme mennessämme auringostaan kuuluisan kaupungin valolähdettä, mutta puheenjohtaja Markku Mäkinen ulkona vastaanottaessaan kertoi sen olevan pilvien päällä. Se siitä. Sisätiloissa Järjestötalolla oli lämmintä ja valoisaa. Päivä aloitettiin lounaalla ja täytekakkukahvit nautittiin iltapäivällä rentojen ja hauskojen kisailujen ja visailujen päätyttyä. Kohokohta juhlassa oli sen alkupuolella järjestön uuden toiminnanjohtajan Jan Koskimiehen haastattelu, jossa Irmeli Mandell hienotunteisesti uteli kaikkea sellaista, jota yleensä haluamme uudesta henkilöstä tietää ja jota taas ei henkilö itse ehkä muuten kertoisi. Jan Koskimies toi esille huolensa erityisesti kahdesta yhteiskunnallisesta vanhusväestöä koskevasta haasteesta: maakuntauudistuksen ja soten toteutuksesta vanhusväestön olosuhteet huomioivalla tavalla sekä digitalisaation kehityksestä niin, että se ei syrjäytä eikä eriarvoista vanhuksia. Kilpailuja oli yhdistysten joukkueiden välillä tikanheitossa ja hauskassa tietovisassa, jossa eri kuvien perusteella oli keksittävä jokin tunnettu sananparsi. Tikanheiton joukkueessa oli 5 henkilöä ja tietovisassa 4 henkilöä. Yksilölajina oli kettingin heitto. Halukkaille oli myös opastettu kävelyretki työläiskirjailija Venny Kontturin muistomerkille ja työväenmuseo oli avoinna Eloriehan ajan. Erityisen mieluista oli myös lopuksi puheenjohtaja Markun kaikille vetämä varttitunnin minuutin Asahi-jumppa. Hän toimi myös tilaisuuden juontajana ja avaajana. Kauko vastasi musisoinnista ja tilaisuuden runsaan osanottajajoukon yhteislauluista. Seija Tikkanen Himangan Eläkeläiset sai tänä vuonna Eläkeläiset ry:ltä jäsenyhdistysavustusta eli toimintatonnin ystäväpalveluun viedäkseen kohdehenkilöitä teatteriin tai konserttiin juhlistaakseen Suomi 100-juhlavuotta. Invavarusteinen bussi saapui sunnuntai-iltapäivänä 6.8 Himangan vanhustenkotiyhdistyksen pihaan, ja kun lisää väkeä oli noudettu Roiman pihasta, lähdettiin 31 hengen voimalla kohti Kalajoen kesäteatteria katsomaan esitystä Särkelä itte . Näytelmän sisältö oli tuttua vanhanaikaista maalaiselämää, jossa talon isäntä on arvonsa tunteva korskeasti muita kohteleva henkilö paitsi kunnanlääkäriä, jota pitää arvossa. Katsoja voi olla tyytyväinen siihen, että olemme sentään edistyneet tasa-arvoisemman ihmisarvon antamisessa useammalle, vaikka siinä ehkä vielä onkin paljon puutteita nähtävissä. Ei yhteiskunnallinen hierarkia niin vain häviä. Tarvittaisiinko siihen hyvää tahtoa enemmän kuin ihmisellä on annettavissa? Teatterielämys oli kohdallaan, joskin viileässä säässä tarpeen olivat kaikki huovat ja villatakit, vaikka miespuoleisten suusta kuului vakuutuksia, että nythän on kesä. Toimintatonnista jäi vielä vähäsen toisen tempauksen järjestämiseen loppuvuonna. Seija Tikkanen Eläkeläiset ry:n jäsenyhdistykset voivat hakea järjestöltä toimintarahaa myös ensi vuodelle. Tämän ns. toimintatonnin hakuohjeet ja -lomakkeet lähetetään 3.10. lähtevässä yhdistyspostissa Pohjanmaan Elorieha Vaasassa Tulostietoja Tikanheitto: 1. Himanka 135 pistettä (Eeva Lauri, Kerttu Mäki, Arvo Keiski, Heikki Spak ja Erkki Vähärautio), 2. Jurva 116 pistettä (Anita Peltola, Helena Santikko, Raimo Lyyluoma, Reima Lyyluoma ja Kalevi Männikkö). 3.Vaasa 99 pistettä (Sinikka Uitto, Mirja-Sinikka Ylilauri, Juhani Ilkka, Jaakko Mäki ja Antti Viklund. Kettinginheitto: 1.Jaakko Mäki, Vaasa 150 pistettä, 2. Reima Lyyluoma, Jurva 100 pistettä, 3. Tuomo Syri, Pietarsaari 80 pistettä. Helena Santikko, Heikki Spak ja Reino Tuikkanen olivat seuraavia kaikilla 50 pistettä. Tietovisassa Himangan joukkue (Aune Jokela, Tarja Keiski, Aira Rauhala ja Paula Sunnari) johti kuvista lukumääräisesti eniten sananparsia. Alla Himangan voitokas tikkajoukkue. Toimintatonnilla toteutettua: Kesäteatteria ystäväpalveluna
26 – Nro 5 syyskuu 2017 ELÄKELÄINEN Paltamon Eläkeläiset ry järjesti 18.7. Kainuun aluejärjestön yhdistyksien väliset rantaongintakilpailut Paltamon Kiehimäjoen varressa. Kilpailukeskus sijaitsi Eino Leinon patsaan vieressä, josta sai muurinpohjan lettuja, kahvia ja makkaraa. Sääkin oli aivan siedettävä. Rantaongintakilpailusta on muodostunut joka kesäinen tapahtuma, jonka järjestää Kainuun aluejärjestön jokainen yhdistys vuorollaan. Tällä kertaa oli mukana 27 onkijaa kannustusjoukkoineen. Aluksi kokenut kalannarraaja Martti Leinonen kertoi selvät säännöt kilpailijoille. Arja Jauhiainen Aleksander Pushkin on Venäjän kirjallisuudessa merkittävin romaanitaiteilija ja runoilija. Hänen teksteihinsä pohjautuvat oopperat, Jevgeni Onegin, Boris Godunov, Ruslan ja Ljudmila, kuuluvat maailman eniten esitettyihin oopperoihin. Myös Suomen kansallisoopperassa ja Savonlinnan oopperajuhlilla esitetään vuosittain joku Pushkinin teoksiin perustuva ooppera. Pushkin syntyi Moskovassa 1799. Hänen isänsä oli tunnettua venäläistä Puskinin sukua, jossa olimyös saksalaista ja skandinaavista verta. Hänen isoisänsä isä, äidin puolelta, Abram Gannibal oli syntyisin Etiopiasta ja oli tullut nuorena poikana Venäjälle. Tsaari Pietari Suuri kasvatti hänet ja hän eteni urallaan ja oli aikoinaan Räävelin, eli nykyisen Tallinnan kuvernööri. Pushkin kuoli Pietarissa 1837, vain 37 vuotiaana. Pushkin pyrki vapaaseen muotokieleen, hylkäsi teennäisenä kokemansa klassisen muodon ja esiromantiikan ylitunteellisen ilmaisun. Ylioppilasvuosinaan hän Pietarissa liittyi radikaaliin nuorisoon ja yhteiskunnallisiin uudistajiin. Tämän vuoksi hän joutui tsaarin hallituksen silmätikuksi ja karkotetuksi Kaukasiaan ja Krimille. Siellä hän kirjoitti romaanin Kaukasian vanki sekärunoelman Bahtsisarain suihkulähde , jonka balettiversion Boris Asefjev sävelsi vuonna 1934. Aleksandr Pushkin vietti yhteensä neljä vuotta äitinsä maatilalla Mihailovskojessa, lähellä Pihkovaa, kirjoittaen ahkerasti. Nykyisin Mihailovskojessa sijaitsee Pushkinin museo ja hänet on haudattu läheisen luostarin kirkkoon. Jos haluaa käydä katsomassa Pushkinin paikkoja Mihailovskojessa ja Pushkinskie Goryssa, sinne pääsee parhaiten Etelä-Eestin kautta. Auton nokka vain Riiga–Pihkova-maantielle, rajan ylitys Luhamaalla ja seitsemänkymmenen kilometrin perästä oletkin jo Pihkovassa. Pihkova on vanha, hieno kaupunki, Tampereen kokoinen, Kalannarrajat kilpasilla Paltamon Kiehimäjoella Kainuun rantaongintakilpailusta on muodostunut jokakesäinen tapahtuma, jonka järjestää aluejärjestön kukin yhdistys vuorollaan. Kuva: Erkka Keränen TULOKSET Naiset: 1. Saara Pöllänen 2. Kaino Kemppainen 3. Raija Holappa 4. Kyllikki Heikkinen 5. Toini Parkkinen 6. Terttu Leinonen 7. Helena Korkkonen 8. Merja Heikkinen 9. Terttu Mäkäräinen 10. Tarja Mikkonen 11. Irja Perttunen 12. Liisa Heikkinen 13. Tuula Lampinen Miehet: 1. Eero Pöllänen 2. Taisto Kinnunen 3. Hannu Jauhiainen 4. Antero Kyllönen 5. Yrjö Heikkinen 6. Martti Heikkinen 7. Antti Kuisma 8. Martti Leinonen 9. Erkki Hoffren 10. Mauno Holappa 11. Veijo Mikkonen 12. Unto Oikarinen 13. Esko Lampinen 14. Eero Moilanen Joukkuekilpailu: 1. Suomussalmi 3,260 kg (Suomussalmi vei kiertopalkinnon voitettuaan joukkuekilpailun kolmannen kerran) 2. Hyrynsalmi 1-joukkue 1,200 kg 3. Paltamo 1-joukkue 1,140 kg 4. Hyrynsalmi 2-joukkue 1,060 kg ja samalla tuloksella Puolanka 1,060 kg 6. Kajaani 0,620 kg 7. Paltamo 2-joukkue 0,240 kg. Missä Pushkin kulki kerran Yksi monista kauniista silloista Mihailovskojessa. Kuva: Terttu Väntänen jossa on paljon nähtävää, kreml, kirkkoja ja museoita sekä mainioita kahviloita ja ravintoloita. Pihkovan rautatieasemalla tsaari Nikolai II luopui Venäjän kruunusta 14. huhtikuuta 1917 veljensä hyväksi. Veli kuitenkin kieltäytyi ja valta siirtyi Kerenskin johtamalle väliaikaiselle hallitukselle. Suomen kannalta tämä tapahtuma oli merkittävä, silloin alkoi prosessi, joka johti Suomen itsenäistymiseen ja Venäjän hallituksen 31.12. 1917 allekirjoittamaan Suomen itsenäistymisen tunnustamiseen. Pihkovasta 118 kilometriä suoraan etelään sijaitsee Mihailoskoje. Sinne johtaa Pietari– Minsk-valtatie. Tie kulkee parin pienemmän kaupungin, Ostrovin ja Novogorodkin, kautta. Tie on erinomaisessa kunnossa, kunhan pääsee ohi Pihkovan ympäristön tiejärjestelyiden. Mihailovskojesta jäi mukaan muistoksi taulu, jossa Aleksander Sergejevits Pushkin istuu maatilan puistossa. Veikko Väntänen
Nro 5 syyskuu 2017 – 27 ELÄKELÄINEN Syyskokouksia Suonenjoki-Iisvesi eläkeläisillä oli kesätapaaminen Iisvedellä 29.6. Anja Lankinen oli järjestänyt meidän kerholle pihatapahtuman. Aluksi Anja toivotti kaikki tervetulleeksi. Puheenjohtaja Markku Räty kertoi tulevista tapahtumista ja Seppo Rissanen viritti yhteislaulun, johon osallistuttiin joukolla. Tarjoiluna oli grillimakkaraa, mehua, muurinpohjalettuja ja kahvia. Ja vapaata seurustelua hyvällä säällä. Tietenkin päivän lopuksi oli arpajaiset. Kiitokset Anjalle mukavasta päivästä. Kuva ja teksti : Raija Kuismin Lohjan Seudun Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous tiistaina 24.10. klo 12 Lohjan työväentalolla, Kalevankatu 1, Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Suonenjoki-Iisvesi Eläkeläisillä mukava pihatapaaminen Iisalmen Eläkeläiset ry:n kesätapahtumaa vietettiin 9.8.2017 Iisalmen Invalidien kesäkoti Kotarannassa IsoIi-järven rannalla. Perinteiseen tapahtumaan osallistui yli 30 yhdistyksen jäsentä. Kaunis kesäilma suosi joukon viihtyisää yhdessäoloa. Kaarinan paistamat muurinpohjaletut ja Sepon ja Reinon grillimakkarat maistuivat kahvija mehutarjoiluin kera. Leikkimielistä kisaa käytiin kettinginheitossa (pientä kettinginpätkää erikokoisiin reikiin) ja tikan heitossa. Erkki soitteli haitarimusiikkia ja säesti yhteislaulua, joten aika kului rattoisasti. Iloksemme mukana oli kaksi Afganistanista kotoisin olevaa Iisalmeen muuttanutta: äiti Zakieh Ahmadi ja tytär Fereshted Ahmadi. Kuvassa äiti edessä tummassa asussa ja tytär hänestä vasemmalla. Yhdessäoloa väritti kesän tapahtumien muistelu ja tulevista kuuleminen sekä tuumailut, että kesä on loppusuoralla pianhan ne kerhotkin alkavat. Aimo Mursu Tampereen Eläkeläiset järjesti sunnuntaina 9.7. ulkomaalaistaustaisille tamperelaisille kesäretken Näsijärven ympäri. Katselimme kaunista luontoa aurinkoisessa säässä. Pysähdyimme Torisevan rotkojärvillä ja Murolen kanavalla ja pitempään viihdyimme Virtain Perinnekylässä. Mukana oli 15 vierasta, joista suurin osa Inkerin suomalaisia. Perinnekylässä tutustuimme Sotaveteraanimuseoon, talonpoikaistaloon ja metsureiden kämppään. Vieraat olivat tyytyväisiä matkaan ja sanoivat: järjestäkää tällaisia retkiä useammin. Kuvassa retkeläiset perinnekylän maisemissa. Pekka Lehtonen Iisalmen kesätapahtumassa kisailtiin ja herkuteltiin Tamperelaisilla kesäretki Näsijärven ympäri
28 – Nro 5 syyskuu 2017 ELÄKELÄINEN Kun palkkatyöt on tehty ja siirrytään nauttimaan eläkepäivistä niin se on yksi etappi elämän virrassa. Tuo suuren muutoksen, kun tulot melkeimpä puolittuvat mutta omaa aikaa on paljon enemmän käytettävissä. Eläkeläisille on tarjolla monenlaisia tukiverkostoja, järjestöjä, harrastustoimintaa joissa saa elämään sisältöä jos vain hakeutuu toimintaan mukaan. Tarjolla on vähän jokaiselle jotain. Eläkkeensaajia Suomessa on reilut puolitoista miljoonaa mutta eläkerahastot kyllä riittävät kunhan vain työttömyys saadaan pidettyä kurissa ja valtion ja kuntien turha ”klappi” poistettua ja menoja järkeistettyä. Meidän on tunnustettava, että Suomessa keskivertoeläkeläinen pärjää aivan kohtalaisen hyvin. On toki hyvin paljon eläkeläisiä jotka ovat tiukilla taloudellisesti ja elävät ”kädestä suuhun”. Yhteiskunnan velvollisuus on tulla tulee tarvittaessa avuksi, eikä ketään saa jättää. Sitten on paljon eläkeläisiä jotka pärjäävät tosi hyvin. On taloja, osakkeita, autoja, kesämökkejä ja paljon muuta aineellista. Ja on rahaa. Tuhlaa itseesi eläkeläinen. Elä ja nauti. Moni eläkeläinen pihistää menoistaan säästääkseen lapsilleen. Kieltäytyy omasta hyvinvoinnistaan. Kenelläkään ei kuitenkaan ole mitään velvollisuutta jättää perintöä. Elettäväksi elämä on tarkoitettu. Säästöjen avulla voit tehdä elämästä nautinnollisempaa. Hoitaa terveyttä, hemmoitella itseäsi, matkustella, osallistua ja tehdä sitä mistä tykkäät. Itse hankittujen rahojen käytöstä ei tarvitse tuntea syyllisyyttä. Oikeudellinen elatusvastuu aikuisista lapsista on päättynyt. Tuhlata voit huoletta. Se on aivan viisasta, kunha se lisää hyvinvointia eikä vaaranna sitä. Onhan hiukan rienaavaa sanoa näin niiden puolesta jotka seisovat leipäjonoissa mutta tuhlaaminen koskee keskiluokkaa. Jos ihminen pitää omaisuuttaan pyhänä, hänestä tulee varallisuutensa vanki. Kun perunkirjan viimeisellä rivillä on nolla, elämä on hyvin eletty. Olavi Peltoniemi Oulu Oulun Eläkeläiset ry Eläkeläinen, elä ja nauti Mielipiteitä Lähetä nyt joulutervehdys Eläkeläinen-lehteen! Toivotamme Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2018 Eläkeläinen-lehden lukijoille Henkilön nimi Paikkakunta á 5 € Leikkaa irti ja postita 13.11.2017 mennessä Eläkeläiset ry:n toimistoon. Yhteensä € Hyvä Eläkeläinen-lehden lukija Yhdistyksissä on jo menossa nimitervehdysten keräys lehtemme joulukuun numeroon. Jos tervehdysten kerääjä ei ole tavoittanut sinua, voit lähettää tervehdyksesi postin tai sähköpostin välityksellä suoraan meille lehteen. Listaan voit kerätä myös tuttaviesi tervehdykset. Kunkin tervehdyksen hinta on 5 €. Toimi näin: Kirjoita tervehtijöiden nimet oheiseen tervehdyslistaan selvästi TEKSTATEN ja lähetä se viimeistään 10.11.2017 osoitteella: Eläkeläiset ry Mechelininkatu 20 A 1 00100 HELSINKI. Voit lähettää tervehtijöiden nimet myös sähköpostilla viimeistään 13.11. osoitteella: elakelaiset@elakelaiset.fi Maksa tervehdykset viimeistään 13.11. tilille FI11 1012 3000 0714 70 käyttäen viitenumeroa 1818.
Nro 5 syyskuu 2017 – 29 ELÄKELÄINEN Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610 vaihde, Sähköpostiosoite: elakelaiset@elakelaiset.fi Kotisivut osoitteessa:www.elakelaiset.fi IBAN FI11 1012 3000 0714 70 IBAN FI80 8000 1900 1086 56 IBAN FI89 5541 2820 0116 00 IBAN FI11 8000 1800 3273 56 Jäsenmaksutili Jan Koskimies toiminnanjohtaja 040 747 0776 jan.koskimies@elakelaiset.fi Anu Mäki järjestösihteeri syntymäpäivät ja poisnukkuneet syysja kevätkokousilmoitukset 040 839 7699 anu.maki@elakelaiset.fi Tiina Rajala koulutussihteeri 040 582 4319 tiina.rajala@elakelaiset.fi Tuija Aali toimistonhoitaja jäsenrekisteri, yhdistysrekisteri materiaalitilaukset 020 743 3610 tuija.aali@elakelaiset.fi Heli Grönroos talousvastaava laskutus, maksatus, ostoja myyntireskontra 050 529 0399 heli.gronroos@elakelaiset.fi Tuomas Talvila tiedottaja-toimitussihteeri 050 570 9716 tuomas.talvila@elakelaiset.fi Eva Rönkkö monikulttuurisuustyön suunnittelija 040 501 3599 eva.ronkko@elakelaiset.fi Petra Åhlström hankekoordinaattori, Verkko ja vempaimet hallintaan (2016 2018) 050 308 0560 petra.ahlstrom@elakelaiset.fi Kuntorannantie 14 78400 Varkaus puh. 017 560 1100/vaihde Myyntipalvelu ja info: Puh. 017 560 1403 myynti@kuntoranta.fi Martti Korhonen puheenjohtaja Irmeli Mandell varapuheenjohtaja eläkeläiset ry Julkaisija Eläkeläiset ry Päätoimittaja Jan Koskimies Toimitussihteeri Tuomas Talvila Tilaukset ja osoitteenmuutokset Tuija Aali puh. 020 743 3610; tuija.aali@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy 7 kertaa vuodessa Tilaushinta kotimaahan 26 euroa/vsk Muu Eurooppa 36 e/vsk, muut ulkomaat 40 e/vsk Ilmoitushinnat: 2,00 euroa / pmm Toimitus ja toimisto: Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610, fax 020 743 3619 Sähköpostiosoite: elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Ilmoitusmyynti: Marja-Leena Laitinen puh. 050 5323 444 sähköposti: m-leena.laitinen@kolumbus.fi; osoite: Maauunintie 14 D 34 01450 Vantaa Järjestöaineisto: Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki tai: elakelaiset@elakelaiset.fi ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (Painettu) ISSN 2242-3338 (Verkkolehti) Suomalainen Lehtipaino Oy Kajaani 2017 90 vuotta 18.8. Sylvi Merinen Vaala 4.10. Irja Juopperi Pello 5.10. Taisto Heikkinen Kuusamo 85 vuotta 17.6. Marjatta Malassu Vantaa 20.8. Osmo Tuorila Helsinki 18.9. Aila Loukkola Pori 19.9. Veera Malo Kajaani 80 vuotta 18.9. Aira Anna-Liisa Liias Kalajoki 23.9. Terttu Lamminen Nakkila 23.9. Lauri Mänty Pello 30.9. Leevi Kauppinen Vantaa 9.10. Iisakki Harju Pello 75 vuotta 10.9. Reino Aarne Kalevi Huotari Vaala 12.9. Ritva Kantoniemi Kuusamo 23.9. Raili Nikkilä Loimaa 6.10. Aune Elli Pennanen Pihtipudas 70 vuotta 26.8. Juha Saukkola Hyrylä 31.8. Eeva Leskinen Hyrylä 6.9. Tuula Terhikki Tähtinen Vammala 23.9. Tauno Juppi Kajaani 28.9. Simo Jalovaara Loimaa 4.10. Tuula Aalto Loimaa 16.10. Arja Kivisilta Kajaani 22.10. Aulis Saapunki Kuusamo 65 vuotta 28.9. Raimo Pajunen Pori Dragsfjärdin Työväeneläkeläiset – Dragsfjärds Arbetarpensionärer Olle Gotthard Flink Huittisten Seudun Eläkeläiset Heikki Rantanen Hyrylän Eläkeläiset Kirsti Kaarina Pitkänen Ivalon Eläkeläiset Alpi Henrik Koponen Järvenpään Eläkeläiset Aino Aira Annikki Niskanen Doris Saarinen Kalajoen Eläkeläiset Kauko Autiosaari Eino Vierimaa Kiimingin Eläkeläiset Pauli Matias Hietamäki Alpo Antero Kutilainen Kuopio-Kallavesi Eläkeläiset Antti Toivanen Lempäälän Eläkeläiset Tauno Lähteenmäki Heikki Suhonen Lohjan Seudun Eläkeläiset Matti Ollikainen Malmin Eläkeläiset Yrjö Kaivamo Leena Lautala Muhoksen Eläkeläiset Martti Eemeli Lustig Oulun Työväen Eläkeläiset Emma Keinänen Eeva Niskanen Palokan Eläkeläiset Oiva Matti Johannes Seppälä Paltamon Eläkeläiset Eetu Kalevi Kemppainen Toivo Henrik Kaipainen Aino Eliina Parviainen Elsa Annikki Rusanen Pihlavan Eläkeläiset Marita Hillevi Heinonen Pihtiputaan Eläkeläiset Irja Mielikki Partanen Piikkiön Eläkeläiset Tauno Lähde Tikkurilan Eläkeläiset Maria Leena Nordlund Tornion Seudun Eläkeläiset Vappu Sinikka Huuki Nanni Kaarina Manninen Vaalan Eläkeläiset Sirkka Irene Tabell Viherlaakson-Karakallion Eläkeläiset Anna Liisa Kallio Ykspihlajan Eläkeläiset Maila Anna Honkala
30 – Nro 5 syyskuu 2017 ELÄKELÄINEN Tampereen teatterisyksyyn virkistävän ja omaperäisen lisänsä tuo nuorten taiteilijoiden muodostaman Täsmäteatterin Uittovoima-esitys. Perinteisiä teatterinäyttämöitä kaihtava ryhmä toteuttaa esityksen Pispalan Uittotunnelissa Tampereella 8.9.-8.10. Katsojat viedään kumisaappaat jalassa 280 metriä pitkän tunnelin syövereihin. – Haluamme jalkauttaa teatteria uusiin paikkoihin, jotta se voisi löytää uusia katsojia ja edistää sitä ajatusta, että teatterielämyksen ei välttämättä tarvitse tarkoittaa plyyshipenkeissä istumista, esityksen ohjaaja Meri-Maija Näykki kertoo. Idea Uittovoima-projektiin virisi Täsmäteatterin aikaisemmasta pop up -teatterituotannosta, joka toteutettiin Koukkuniemen vanhainkodissa Tampereella kesällä 2014 ja -15. – Keräsimme vanhainkodin asukkailta heidän nuoruusmuistojaan ja teimme niistä kesäteatteriesityksen. Silloin eräs 100-vuotias muisteli sitä, kuinka hän oli paennut lastensa kanssa talvisodan aikaan pommisuojaan vanhaan uittotunneliin. Uittovoima käsittelee toivoa ja talkoohenkeä tunnelia rakastavien henkilöiden: Kosken (Anna Kankila) ja Virran (Santeri Helinheimo Mäntylä) kautta. Heidän käsityksensä työnteosta ja intohimosta riitelevät keskenään, minkä seurauksena he järjestävät aivan absurdit, epäonnistuneet talkoot. Loppujen lopuksi talkoilaisille on epäselvää kenelle tai miksi töitä oikein tehdään. Ovatko eläkeläisetkin tervetulleita porkkaamaan Uittovoima-esitykseen? – Eläkeläiset ovat erittäin tervetulleita! Koska olemme nuoria tekijöitä, teoksemme käsittelevät väistämättä nuoruutta. Aiemmat teoksemme Koukkuniemessä käsittelivät, nyt jo eläkeikäisten nuoruusaikaa. Nyt vuoroon pääsevät meidän sukupolvemme kokemukset. Uskon, että eläkeläiset löytävät tästäkin samaistumispintaa, sillä päähenkilöidemme yksi keskeinen dilemma on se, että he ovat haudanneet nuoren sielunsa aikuisuuden taakse. – Tahdon tässä kuitenkin varoittaa esityksen ei-esteettömyydestä. Katsojat liikkuvat esityksen aikana tunnelissa ja seisovat hetkittäin melko pitkiäkin aikoja. Tunneliin pääsee ainoastaan jyrkähköä hiekkaramppia pitkin, joten liikkuminen esimerkiksi pyörätuolilla tai rollaattorilla ei valitettavasti ole mahdollista. – Mutta ei esityksemme mikään kestävyyskoe ole! Jos perusliikkuminen on kunnossa, niin tämä teatteriesitys tarjoaa kyllä uudenlaisen teatterielämyksen! Ja koska katsomo on minulle turvapaikka, katsojat saavat myös olla rauhassa esityksen ajan, näihin talkoisiin ei tarvitse osallistua muutoin kuin seuraamalla perässä! Ja lopuksi saa vielä keittoa! SISKOTUULIKKI TOIJONEN Uittovoima-esitykseen ja lipun hintaan kuuluu talkookahvija keittotarjoilu. Liput ja lisätiedot www.tasmateatteri.com Kevään muistoja Etelä-Vantaan Eläkeläisten kuva-albumista Syksy on täällä, ja alullaan. Näin myös Etelä-Vantaan Eläkeläiset ry:llä. Vaikka uuden toimintakalenterin valmistuminen on jo kulman takana, on vielä hienoa hetkeksi palata viime kevään mukaviin ja mieleenpainuviin hetkiin. Kuva-albumia selatessa huomaa, kuinka monenlaista toimintaa on ollut. On kuunneltu vakavaa asiaa, laulettu ja tanssittu. On paneuduttu Vantaan historiaan ja omaan hyvinvointiin, liikuttu ja oltu monin tavoin aktiivisia. Tätä kaikkea ja paljon paljon muuta, se hieno yhteinen eläkeläistoimintamme on. Kuvissa muutamia poimintoja keväisestä toiminnastamme. Näiden lisäksi saimme mm. kuulla, miten kehittyvä teknologia auttaa meitä vanhetessamme. Uusia innovaatioita olivat esittelemässä Laurea ammattikorkeakoulun Teknologialainaamosta Daniel Fält ja Anniina Honkonen. Äitienpäivää juhlittiin perinteisen juhlavasti ruusuin ja kakuin. Matkattiin myös Vantaan muinaishistoriaan, oppaana Vantaa-seuran puheenjohtaja Andreas Koivisto. Ja vielä ennen kesälaitumia saimme opastusta jalkojen hoidosta ja ylipäätään siitä, miten tärkeää on huoltaa jalat ja käyttää asianmukaisia kenkiä. Myös lomalla. Opastajana toimi jalkahoitaja Anneli Mamia. Nyt syksy alkaa ja taas kaikki tervetuloa Etelä-Vantaan Eläkelaisten iloiseen joukkoon, niin vanhat kuin uudet jäsenet ja kaikki kiinnostuneet. Syksy tuo taas paljon paljon uutta mukavaa yhdessäoloa ja muisteltavaa, uusia kuvia albumiimme. Katso lisää tapahtumista ja toiminnasta: www.etelavantaanelakelaiset.net Ari Martinaho OIKEALLA: Myyrmäen kaavoitus kiinnosti, paikalla oli paljon väkeä ja uutta kaavarunkosuunnitelmaa esittelmässä olivat asemakaavasuunnittelija Anne Olkkola, vuorovaikutusasiantuntija Pia Tasanko ja asemakaavasuunnittelija Johanna Rajala. Ja nyt syksyksi meille luvattiin järjestää kaavoitus”työpaja”! Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja, ministeri Kalevi Kivistö kävi esittelemässä EETU ry:n eläkeläistutkimuksen Huomisen kynnyksellä. Painavaa asiaa eläkeläisten asemasta Suomessa. YLLÄ: Seniorien muotinäytös. Muoti kiinnosti ja tutut osaavat mannekiinit esittelivät muotitrendejä. Näytös toteutettiin Yhtestyössä Senior-Shopin kanssa. OIKEALLA: Aktiivinen käsityöryhmä oli ahkeroinut valtavan laatikollisen vauvojen junasukkia. Ne käytiin luovuttamassa Myyrmäen neuvolaan. Ilahtunut henkilökunta oli paikalla ja junasukat luovutettiin siellä kätilö Mai Tuomistolle. YLLÄ: Laskiaisriehaa... tanssia ja tanhuja. Pispalan uittotunneli muuntuu teatterinäyttämöksi – aiheina toivo ja talkoohenki ”Syksy tuo taas paljon paljon uutta mukavaa yhdessäoloa ja muisteltavaa.”
Nro 5 syyskuu 2017 – 31 ELÄKELÄINEN Leskirouva Katiska Ristikon 4/2017 ratkaisu Krypto 5/2017 Ratkaisijan nimi:.......................................................................................................... Osoite:........................................................................................................................... ...................................................................................................................................... Postitoimipaikka:......................................................................................................... Ristikon 4/2017 oikein ratkaisseiden joukosta onnetar nosti seuraavat nimet: Aarne Lehonmaa, Koskenkylän saha ja Anja Sippo, Forssa. Onnittelut voittajille! Krypton 5/2017 ratkaisut on lähetettävä 2. lokakuuta mennessä osoitteella: Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Kuoreen ei saa panna tehtävän ratkaisun lisäksi muuta postia järjestölle tai lehdelle. Kuoreen on kirjoitettava sana KRYPTO.
32 – Nro 5 syyskuu 2017 ELÄKELÄINEN Kaikki juhlavuoden etukupongit ovat henkilökohtaisia ja niiden käytön yhteydessä on esitettävä oma Tradekan jäsenen PINS-kortti. Etuja ei voi vaihtaa rahaksi, eikä niistä palauteta vaihtorahaa. Lue lisää tradeka.fi Lue lisää juhlaeduista ja Tuntematon Sotilas –elokuvanäytöksistä verkkosivuiltamme tradeka.fi Juhlimme 100-vuotiasta osuuskuntaa tarjoamalla merkittäviä etuja jäsenillemme. Hotellietukuponki 70 € 10 000 LIPPUA Aku Louhimiehen Tuntematon Sotilas -elokuvaan Osuuskunta Tradekan 100-vuotisjuhlavuoden Tradekan jäsenen henkilökohtaiset etukupongit on postitettu kaikille Osuuskunnan jäsenille kotiin viikolla 33. Muista käyttää etukuponkisi ja hyödyntää Tradekan jäsenen juhlavuoden edut. Kutsumme jäseniämme myös elokuviin. Järjestämme 8.11.2017 ympäri Suomen juhlanäytöksiä, joissa esitetään Aku Louhimiehen uusi Tuntematon Sotilas -elokuva sekä Tradekan oma juhlavuoden lyhytelokuva. Lippujen varaukset Tradekan omalla verkkosivustolla osoitteessa tradeka.fi/tuntematon. Ravintolaetukuponki 2 X 15 € Perfect Shine -autopesu € Lehtipisteetukuponki 3 €