NUMERO 5/2013 Porissa kisataan kulttuuritaidoissa Kunnon porilaisia kaikilla mausteilla Porissa on peräti 16 eläkeläisyhdistystä. Niistä ainona Porin Eläkeläiset ry toimii myös kesäisin. Siihen yhdistyksellä on mainio mahdollisuus. Yhdistyksen ylpeys, Suvipirtti, tarjoaa toukokuusta lokakuuhun viihtyisät tilat viettää esimerkiksi iloisia iltapäiviä joka toinen torstai. Vieraitakin Suvipirtti voi ottaa vastaan. Suvipirtti on Ahlaisten vanha kansakoulu, jonka yhdistys osti 1980-kuvun lopulla. Sitä on kunnostettu ja hoidettu vapaaehtoisin voimin. Kevään talkoissakin oli joka kymmenes yhdistyksen jäsen. Järjestyksessä toiset veteraanien kulttuurikilpailut järjestetään Porissa 2.–3.11.2013. Niihin voi ilmoittautua 30.9. asti. Kulttuurikilpailut järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2011 Seinäjoella. Tuolloin Eläkeläiset ry:n ryhmien ja sooloesiintyjien menestys oli varsin hyvä. Kilpailujen järjestelyissä ovat mukana Eläkeläiset ry, Eläkeläisten Keskusliitto EKL ry, TUL, Työväen Näyttämöiden Liitto ja Suomen Työväen Musiikkiliitto. Päävastuu järjestelyistä on tällä kerralla TUL:n Satakunnan piirillä. Porin Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Reijo Mäkinen ja sihteeri Ritva Mattila Suvipirtin portailla. Sivut 4–5 Kesästä tuskin selvitty Jo suunnitellaan Kaamoksen kaatoa Tauno Palon traaginen vala Sivu 27 Sivut 8–9 Monikulttuuriset leirit Tampereella ja Rovaniemellä Sivut 16–17 Palkintokurssilla aurinkokuivausta Sivu 18 Rajat on tehty ylitettäviksi Sivu 23 – Tangoja rakastan. Ne jättävät tilaa tulkinnalle, vuoden 1991 tangokuningatar sanoo. Kaija Pohjola ei lopeta laulamista Sivut 6–7 Tangojen rakastaja jää eläkkeelle
2 – Nro 5 syyskuu 2013 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus HANNU PARTANEN Kestävyysvaje ja hallituksen rakenneuudistukset T iedotusvälineissä on jatkunut pitkään massiivinen äänestäjien ja poliitikkojen kriisitietoisuuden nostatus. Äänessä ovat olleet ekonomistit ja yksipuolisesti taloudelliset arvot yhteiskunnallisista rakenteista. Kerstävyysvajeella tarkoitetaan julkisen talouden pitkälle tulevaisuuteen arvioitua tulojen riittämättömyyttä kattamaan menot. Tästä aiheutuvan alijäämän kattamisen keinoina ovat tulojen lisäys verokertymää lisäämällä, julkisten menojen vähentäminen lähinnä palveluja ja tulonsiirtoja leikkaamalla ja julkisen velan kasvattaminen. Pitkällä aikavälillä tulojen ja menojen kesken on löydettävä tasapaino, niin ettei toistuvan alijäämän kattamiseen tarvittavan velan määrä käänny hallitsemattomaan kasvuun. Kansantalouden mittareilla verrattuna Suomi pärjää eurooppalaisessa vertailussa melko hyvin. Kansainvälisessä luottoluokituksessa Suomi kuuluu parhaaseen A-ryhmään. Näistä myönteisistä asioista huolimatta Suomella on päälle kaatuvia ja syveneviä talousongelmia. Maamme talouden kehitystä seuraavat herkeämättä Euroopan komission virkamiehet ja kansainväliset luottoluokittelijat, mikä lisää paineita ja väistämättä myös ohjaa kotimaista päätöksentekoa. Valtion ja kuntien taloudet ovat olleet alijäämäisiä vuodesta 2009 lähtien, julkisen talouden velkaantuminen jatkuu verotulojen vähentyessä, työttömyys on korkealla, vienti takkuaa ja useissa yrityksissä käydään parhaillaankin YT-neuvotteluja. Osa ongelmista liittyy rakenteisiin, osa suhdanteisiin, osa maailmanlaajuiseen talouteen ja osa on täysin itse aiheutettuja. Moniin ongelmiin julkisen vallan välinein ei pääse edes kiinni, vaan päätökset niistä kuuluvat yrityksille ja talouselämälle. Väestön ikääntymisen lasketaan syventävän kestävyysvajetta, koska se vähentää työvoiman määrää työmarkkinoilta ja lisää eläkeläisten määrää sekä vanhusten hoiva- ja hoitopalvelujen tarvetta. Ikääntymisen arvioidaan näin vähentävän kansantalouden tuottoja ja aiheuttavan lisää kuluja. Tällä perustella talouspuheessa toistuvasti vaaditaan osaksi rakenteellisia uudistuksia lakisääteisen eläkeiän nostamista ja muita heikennyksiä eläkejärjestelmään. Budjettiriihessä hallituksen esitys valtion ensi vuoden talousarvioksi meni kevään kehysriihen linjoilla. Siellä viimeisteltiin hallituksen kevään yllätyslinjaus yritysten maksaman yhteisöveron alentamisesta. Veronalennus itsessään ei ollut yllätys vaan alennuksen suuruus, 4,5 prosenttiyksikköä. Tämän linjauksen jälkeen tällä hallituskaudella yhteisövero on laskemassa 26 prosentista 20 prosenttiin. Yhteiskunnan tuottomenetykset vaalikaudella ovat yhteensä 1,2 miljardin luokkaa vaikka veropakettiin liittyvä osinkoverotuksen kiristyminenkin otetaan huomioon. Samalla Suomi vauhdittaa EU-maiden välistä vahingollista verokilpailua. Verotulojen pieneneminen ei poista, vaan lisää valtiontalouden kestävyysvajetta. Hallitus luottaa yhteisöveron alentamisessa sen talouden rattaita voiteleviin dynaamisiin vaikutuksiin ja sen kautta verotulojen lisääntymiseen. Iso ja kiistanalainen kysymys on, kuinka paljon veronalennuksesta palaa takaisin talouskasvun kautta. Jos veropake- Puheenjohtajan palsta tin tuotto ei ole positiivinen, maksavat yrityksille annetun hyödyn kansalaiset. Päähuomion budjettiriihessä vei hallituksessa koville ottanut rakennepoliittisen ohjelman synnyttäminen. Paketti on mittavampi kuin yleisesti osattiin odottaa. Hallituksen omien arvioiden mukaan sen vaikutukset ovat 9-10 miljardia euroa ja tavoitteena on koko julkisentalouden kestävyysvajeen purkaminen. Jotkut talousviisaat ovat jo ennättäneet kyseenalaistaa hallituksen luvut. Ohjelman päätarkoituksena on pääministerin mukaan kiristää kuntien taloutta ja tuottaa julkisia palveluja nykyistä tehokkaammin sekä lisätä työnteon määrää työuria pidentämällä. Paketissa on monia osia ja se noudattaa osin elinkaarimallia. Kovin suuria yllätyksiä paketista ei löydy. Tämä saattaa kylläkin johtua siitä, että merkittävä osa ohjelmasta on vasta lupauksia tulevista täsmällisistä päätöksistä. Alkava syksy voi vielä yllättää isostikin. Kansalaisten arjen kannalta myönteisiä asioita ohjelmassa ovat muun muassa varhaiskasvatuksen vahvistaminen, oppivelvollisuuden nostaminen yhdellä vuodella ja työttömien lisäansioiden 300 euron suojaosuus kuukaudessa. Kielteisinä koetaan subjektiiviseen päivähoitoon puuttuminen ja vuorotteluvapaalle pääsyn tiukentaminen. Rakennepaketin merkittävin uudistus tässä vaiheessa on kunnille asetettu 2 miljardin euron säästötavoite. Tavoite on vähintäänkin kunnianhimoinen, kun ottaa huomioon, että kuntien menot kaikkineen ovat 35,7 miljardia. Säästön tulisi syntyä miljardin euron suuruisilla leikkauksilla kunnissa. Toinen miljardi- säästö tulisi saavuttaa kuntien toiminnan tehostamisella ja palvelujen uudelleen järjestämisellä. Kukaan ei vielä tiedä miten nämä tavoitteet toteutetaan. Suuri riski on, että säästöt tulevat koskemaan merkittävästi sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja vanhuspalveluja. Työurien pidentäminen yhdessä työmarkkinoiden kannustavuuden lisäämisen kanssa siirrettiin kokonaisuutenaan kolmikantaiseen valmisteluun. Neuvotteluille antaa tilaa päivä jälkeen hallituksen rakenneohjelman työmarkkinakeskusjärjestöjen kesken syntynyt kolmivuotinen sopimus keskitetyksi tuloratkaisuksi. Hallitus vauhditti tuloratkaisua lupaamalla lähes täysimääräisen inflaatiotarkistuksen tuloverotukseen. Kolmikannan neuvottelupöydässä avataan myös koko suomalainen eläkejärjestelmä, eläkelait ja sen mukana lakisääteinen eläkeikä. Hallituksen rakenneohjelma ei poistanut paineita tuottaa näistä neuvotteluista ehdotuksia eläkelakien heikentämiseksi. Elvytystä esteettömyydestä KALEVI KIVISTÖ Yhtenä viime vuosien ikäpolitiikan ja uuri voimaan tuilleen vanhuspalvelulain lähtökohtana on pyrkimys mahdollistaa iäkkään ihmisen asuminen mahdollisimman pitkään kotona. Kun ympärivuorokautisessa laitoshoidossa oli vielä viitisen vuotta sitten noin 6 % yli 75 vuotiaista, on tavoitteena pienentää heidän osuutensa puoleen, noin kolmeen prosenttiin. Kotona asuminen on varmasti hyvä ratkaisu niille meistä, joille se on realistinen vaihtoehto. Useimmat vanhukset varmasti toivovatkin voivansa olla kotona mahdollisimman pitkään. Tavoitteen toteuttaminen edellyttää kuitenkin muutakin kuin prosenttilukujen rukkaamista tavoitelaskelmissa. Kotona asumisen perusedellytyksenä on ensinnäkin se, että koti ja asumisympäristö mahdollistavat kotona asumisen myös toimintakyvyn heiketessä. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää myös, että kotiin saadaan tasokkaat ja riittävät pal- velut. Ilman niitä paljosta puheesta kotihoidon auvoisuudesta tulee ylistämällä alistamista. Arjen karusta tilanteesta on liian paljon puhuttelevia esimerkkejä. Kotiin tarjottavien palvelujen ohella toinen tärkeä kotona asumisen edellytys on asunnon varustus ja sen soveltuvuus myös niille meistä, joiden toimintakyky on heikentynyt. Kotien tekemisessä esteettömiksi ja ikääntyville soveltuviksi on paljon tehtävää. Esimerkiksi keittiökalusteet on usein mitoitettu nuoria ja notkeita ihmisiä varten. Kylpytilat ja portaat voivat olla liukkaita ja portaista puuttuvat usein niissä kulkemista helpottavat tukirakenteet. Tukikahvoja tarvittaisiin kylpy- ja wc-tiloissa. Silmälääkärit kertovat, että harmaakaihin saa meistä itse kukin ennemmin tai myöhemmin. Näön heikkeneminen on siksi yksi iän mukana tulevista vitsauksista. Niinpä valaistus on usein ikääntyville liian heikko. Vanhemmista kerros- taloista puuttuvat usein hissit ja ikä tuo omia hankaluuksiaan portaissa liikkumiseen. Ongelmat eivät useinkaan rajoitu vain kodin seinien sisälle. Kodin ympäristössä kävelypinnat ovat usein liukkaita. Näihin asioihin saadaan parannusta vain huolehtimalla asumisympäristön kunnossapidosta, joka usein on kunnan tai taloyhtiöissä isännöitsijän vastuulla. Oma ongelmansa on varsinkin maaseudulla palvelujen etäisyys. Siihen saadaan osittaista parannusta kaavoittamalla vanhuksille tarkoitetut asunnot palvelujen läheisyyteen. Oma suuri kysymyksensä on valmisteilla oleva sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus, jonka toteutuksessa on huolehdittava siitä, että lähipalvelujen verkko on riittävän tiheä. Haasteita ja korjattavaa siis riittää. Nyt istuvan hallituksen ohjelmassa luvataan järjestää ikäihmisille ”tarpeenmukaisia asumisvaihtoehtoja …” ja lu- vataan laatia ”ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelma”. Ja toisaalla samaisessa ohjelmassa luvataan edistää ”hissirakentamista, asuntojen korjaamista ja rakennuskannan esteettömyyttä ja turvallisuutta”. Kun pidetään mielessä, että tavoitteiden mukaan kotona asuvien 75 vuotta täyttäneiden määrä kaksinkertaistuu vuoteen 2030 mennessä, on vajaan kahdenkymmenen vuoden kuluttua Suomessa yli miljoona asuntoa, joissa asuu 65 vuotta täyttäneitä eläkeläisiä. Kun esteettömiksi rakennettuja asuntoja on nykyisin vajaa 300 000, tulisi rakentaa uusia ja korjata vanhoja asuntoja esteettömiksi parinkymmenen vuoden aikana yhteensä noin 700 000. Nykyvauhdilla saavutetaan tavoitteesta hädin tuskin puolet. Vihje elvytyskohteita etsiville päätöksentekijöille: esteettömien asuntojen rakentaminen ja vanhojen asuntojen korjaaminen esteettömiksi olisi oivallinen elvytyskohde.
Nro 5 syyskuu 2013 – 3 ELÄKELÄINEN Oulun nuori vanhusneuvosto etsii vaikuttavuuttaan O ulu sai vuoden alussa vanhusneuvoston. Samaan aikaan Oulu ja sen neljä ympäryskuntaa liittyivät yhteen. Toisin kuin muutamissa naapureissaan, ”Vanhassa Oulussa” ei vanhusneuvostoa ollut olemassa ennen liitosta. Oli tosin eläkeläistyön neuvottelukunta – yhdentoista yhdistyksen rekisteröimätön yhdistys. – Siinä yhteistyö toimi. Neuvottelukunnalla oli erittäin merkittävä rooli vanhusneuvostoa perustettaessa, sanoo uudessa vanhusneuvostossa varajäsenenä istuva Oulun Työväen Eläkeläisten puheenjohtaja Veikko Kettunen. Heinäkuun ensimmäiseä päivänä vooimaan tulleen vanhuspalvelulain mukaan vanhusneuvostot muuttuvat lakisääteisiksi elimiksi. Sellainen on nimitettävä jokaiseen kuntaan viimeistään vuoden 1914 alussa. Kettusen mukaan Oulun vanhusneuvosto on vielä lapsenkengissään ja tekemistä riittää, jotta päästään kunnolla alkuun. laan olla lakisääteisenä elimenä vahva kunnallinen vaikuttaja, joka tuo ikäihmisten näkökulman kaikkeen päätöksentekoon. Kun järjestöjen rooliin kuuluu jäsentensä asioista huolehtiminen, tulisi vanhusneuvoston pitää huolta kokonaisesta ikäryhmästä kaupungissa. Siksi Kettunen painottaa, ettei vanhusneuvostosta pidä antaa muodostua puoluepoliittisten voimien taistelukenttää. Huolimatta Oulun vanhusneuvoston tehtäviksi kirjattujen seikkojen suhteellisen ympäripyöreästä muotoilusta, konkreettistakin tulisi Kettusen mielestä saada aikaan. – Puutetta on joukkoliikenteen vuoroväleissä ja terveyskeskusten hoitoonpääsyajoissa. Molemmat vaikuttavat eläkeläisten toimintaan ja elämänlaatuun. Oulu ei ole ikäihmiselle paska kaupunni Ei politiikan taistelukentäksi Oulun vanhusneuvosto on 18-jäseninen. Lisäksi siihen kuuluu läsnä- ja puheoikeuksin virkamiehistöä ja seurakunnan edustus. Varsinaiset ikäihmisten edustajat on valittu alueellisesti. Neuvoston on määrä kokoontua vähintään neljästi vuodessa. – Vanhusneuvosto toimii kuten lautakunnat, mutta sillä on hankaluuksia kokoustekniikan hallitsemisessa. Toimintamalli ei ole jalostunut. Veikko Kettusen mukaan vetämistä eri suuntiin näkyy, ja oman mausteensa antavat vah- Oulun kesäpäivillä Veikko Kettunen vastasi Työväen Oulu -kiertoajelun ryhmien ja bussien aikatauluista. vat persoonat. – On siellä melkoisia järjestö- jyriä, Kettunen naurahtaa. Kettunen sanoo, että on kui- tenkin hyvä, että neuvosto on olemassa. Se voi parhaimmil- Akuutteihinkin epäkohtiin tarttumiseen Oulun vanhusneuvostolla voisi olla eväitä. Kettusen mukaan arvostus ikäihmisiä kohtaan on kaupungissa suhteellisen korkealla. – Oulu on antanut vastikkeetta eläkeläisjärjestöjen käyttöön Aleksinkulman kiinteistön. Lisäksi on olemassa palvelulinjoja, kutsutaksijärjestelmä ynnä muita palveluita joissa panostus näkyy. Esteettömyystutkimustakin on tehty muutama vuosi sitten. – Vaikka eräällä oululaisseinällä lukeekin tunnetusti ”paska kaupunni”, se tuskin on eläkeläisen kirjoittama lause, Kettunen nauraa. Teksti ja kuva: TERO KAIKKO Nyt jos koskaan! L aki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista. Onpahan kauhea nimihirviö lailla joka tunnetaan paremmin vanhuspalvelulakina. Käytänkin tässäkin jutussani laista lyhyempää versiota. Laki tuli valtaosaltaan voimaan 1.7.2013. Kailta osin se on voimassa 1.1.2015. Pitkäaikainen eläkeläisjärjestöjen vaatimus näin viimein toteutui. Tästä kannattaa olla ylpeä, jopa tyytyväinen. Nyt ei ole aikaa, eikä suurta tarvetta kaivella esiin lain heikkouksia. Niitä toki on, sitä ei pidä kiistää. Nyt jos koskaan pitää jokaisen eläkeläisyhdistyksen olla omalla toimialueellaan vaatimassa ja vahtimassa sitä, että lakia aletaan soveltaa kuten sen säätäjät ovat tarkoittaneet. Takuuvarmasti lain käytännön oikeassa soveltamisessa tulee olemaan ongelmia. Tästä on jo Porvoossa selvät merkit näkyvissä. ”Kaikki on niin hyvin, ettei vanhuspalvelulain nojalla tarvitse mitään tehdä”. Tämän näkemyksen peitetysti esittäjiä on kaupungin viranhaltijoissa. Yhtälailla takuuvarmasti näin ei ole. Ensi toimenpiteenä viranhaltijat valmistelivat ympärivuorokautisen hoidon ja hoivan myöntämiskriteerit. Sosiaalija terveyslautakunta ei ollut tarkkana ja hyväksyi viranhaltijoiden kyseisen esityksen. Vanhusneuvostolta ei vaivauduttu esityksestä lausuntoa pyytämään, vaikka ohjeet tätä edellyttävät. Kyseisillä kriteereillä, jotka tulivat pikaisesti voimaan 1.7.2013 kiristettiin merkittävästi ympärivuorokautiseen hoitoon pääsyä. Kyseenalaiseksi kriteereiden vahvistamisen tekee, että julkisuudessakin esillä ollut vanha pariskunta pääsi yllättäen asumaan yhteen, vaikka vielä alkuvuodesta tämä ei millään ollut mahdollista. Eikä olisi ollut vahvistettujen kriteereiden mukaankaan. Laki edellyttää iäkkäille pariskunnille oikeutta yhdessä asumiseen. Viranhaltijat toimivat kuten laki edellyttää ja menettelivät samalla laatimiensa kriteereiden vastaisesti. Lieneekö kriteereitä koskeneella oikaisuvaatimuksellani ollut asiaan jotain vaikutusta? Suuria muutoksia vanhuspalvelulaki merkitsee vanhusneuvostoille, jotka tulevat lakisääteisiksi vuoden 2014 alkaessa. Neuvosto tulee olla jokaisessa kunnassa, ja niille on laissa turvattu huomattavasti vaikutus- valtaa. Nyt jos koskaan on aika varmistaa, etteivät lain tuomat oikeudet ja laajat vanhusneuvoston tehtävät jää kuolleiksi kirjaimiksi. Valvottavaa, tiedo- tettavaa: tehtäviä riittää yltäkyllin mm. lain tarkoittamissa monissa myönteisissä asioissa. Näistä mainittakoon palvelujen saatavuus ja riittävyys, kunnan voimavarat, asiantuntemus, hyvinvointia edistävät palvelut, palvelutarpeiden selvittäminen. Vain eräitä mainitakseni. Porvoon 15 vuoden ikään ehtinyt vanhusneuvosto on asiaan tarttunut rivakasti. Valmisteilla on kaupunginhallitukselle menevä kirjelmä ja samalla aloite jonka tarkoituksena on varmistaa, että vanhuspalvelulakia ryhdytään Porvoossa soveltamaan, kuten eduskunta lain säätäessään on tarkoittanut. Tämä on kestävä ja perusteltu toimintatapa jokaiselle vanhusneuvostolle. KALEVI VÄISÄNEN Yli 12 vuotta Porvoon vanhusneuvoston jäsenenä
4 – Nro 5 syyskuu 2013 ELÄKELÄINEN Suvipirtin pihalla on tilaa temmeltää. Suvipirtti on porilaisten ylpeys Porin Eläkeläiset ry:ssä on tällä hetkellä reilut 250 jäsentä. Erilaisia tapahtumia ja toimintaa järjestetään ympäri vuoden, myös kesällä. Toukokuusta lokakuuhun pidetään iloiset iltapäivät joka toinen torstai Suvipirtillä, joka sijaitsee Porista 27 kilometriä Vaasaan päin. Porin Eläkeläiset osti 1980-luvun lopulla Ahlaisten Pirttijärven vanhan kansakoulun, ja siellä onkin tilaa temmeltää. Majoituspaikkojakin löytyy viisikymmentä, ja piharakennuksesta löytyy toimiva sauna. Torstaina 22. elokuuta vietettyyn iloiseen iltapäivään osallistui yli 80 yhdistyksen jäsentä. Talvisaikaan iloiset iltapäivät vietetään Viikkarin Valkamassa. Iloisen iltapäivän pääviihdyttäjänä olivat Sampolan pelimannit, jotka soittelivat koko iltapäivän, vetivät yhteislaulua ja säestivät lauluryhmä Liekkiä. Lauluryhmän vetäjänä toimii Pirkko Lindblom. Hän oli myös yksi viidestä keittiötalkoolaisesta, jotka olivat tulleet leipomaan ja ruoan laittoon edellisenä iltana. – Eilen illalla teimme omenapiirakkaa ja esivalmistimme lo- ko Lindblom työskenteli Etelä-Suomessa nelisenkymmentä vuotta, mutta omien sanojensa mukaan seitsemän vuotta sitten hän löysi elämänsä porilaisen kaikilla mausteilla ja muutti Poriin. Iloiset iltapäivät Kaikilla oli mukavaa. hikeiton. Tämä on tänä kesänä minulla täällä jo neljäs keittiövuoro Jouni ja Markus Aaltosen, Anna-Liisa Rosendahlin ja Irma Aholan kanssa. Pirkko kertoo, että Seija Palmun vetämät tämän kesän onkikilpailut Luvialla voitti Jukka Danielsson. Talviset pilkkikilpailut ovat myös hyvin suosittuja. Pohjanmaalla kasvanut Pirk- Iloisen iltapäivän juontajana toimi Leila Forss. Hän iloitsi siitä, että niin moni oli malttanut jättää mustikkametsän siltä päivältä väliin, ja saapui nauttimaan ihanasta elokuisesta iltapäivästä Suvipirtille. -Nuorempana täällä iloisessa iltapäivässä oli melkein kaikki mua vanhempia, mutta nyt täällä ei taida olla kukaan minua vanhempi. Kyllä täällä meidän kelpaa, kun estradilla on toinen toistaan komeampia pelimanneja. -Tästäpä tulikin mieleeni poika, joka meni viulutunnille, mutta viulukotelossa olikin vain revolveri. Poika pelästyi ja sanoi: Mitähän se isä nyt siellä pankissa soittelee. Talkoointoa riittää Porin Eläkeläiset ry:n puheen-
Nro 5 syyskuu 2013 – 5 ELÄKELÄINEN Veteraanien toiset kulttuurikilpailut pidetään Porissa Jouni Aaltonen (vas.), Markus Aaltonen, Pirkko Lindblom, Irma Ahola ja Anna-Liisa Rosendahl toimivat Suvipirtin keittiömestareina. Sampolan pelimannit viihdyttivät ja laulattivat. johtajana on Reijo Mäkinen ja sihteerinä Ritva Mattila. He muistuttivat, että Porin Eläkeläisten jäsenistö oli hyvin aktiivista, kun Kuntorantaa rakennettiin. Samoin Suvipirtin talkoisiin on aina löytynyt mukavasti talkoolaisia. Toukokuun 5. päivänä pidettyihin talkoisiin osallistui peräti 23 henkilöä. Reijo ja Ritva harmittelevat, ettei Suvipirtin peruskorjaukseen saada valtion tukea, kun rakennuksessa ei vakituisesti asuta. – Keväällä lähetimme Satakunnan, Hämeen ja Varsinais-Suomen eläkekeläisjärjestöille kirjeen, että Suvipirttiä voivat muut yhdistykset vuokrata. Myös ohikulkeissaan voi taloon tutustua, kun sopii käynnistä etukäteen. Viime kesänä täällä kävi lähes 400 vierasta. Juhannusaattona oli porukkaa kaksi linja-autollista. Näihin iloisiin iltapäiviin edestakainen matka Porista maksaa viisi euroa, ja osallistua voi vaikkei olisi yhdistyksemme jäsen. Reijo muistuttaa, että Porissa on peräti kuusitoista toimivaa eläkeläisjärjestöä. – Eri ammattiosastoilla on varakkaitakin eläkeläisjärjestöjä. Yhteistoimintajärjestö eläkeläisjärjestöillä on. Porin Eläkeläiset ry. on täällä vanhin eläkeläisjärjestö eikä muilla järjestöillä ole kesällä toimintaa. Liinaharjan vanhainkodin kohtalo huolestuttaa Iloisten iltapäivien vieton ohessa otetaan kantaa myös eläkeläisten etujen puolesta. Rapistuva Liinaharjan vanhainkoti on puhuttanut kesänkin aikana. Attendo on havitellut kiinteistöä haltuunsa. Kilpailutukset ovat nostaneet Porissa palvelujen hintoja. Attendon epäillään ottavan kunnostukseen käyttämänsä rahat pois Tapahtumavastaava Päivi Luontola korostaa, että yhdessäolo ja vanhojen tuttujen tapaaminen ovat esiintymisten ohessa pääosissa. Porin karhu on samaa mieltä. laskutuksessaan ja viime kädessä kaiken maksaa veronmaksaja. Vanhainkodin kunnostukseen tarvittaisiin kymmenen miljoonaa euroa. Reijo sanoo, että Porin Eläkeläiset vaativat, että perinteisiä vanhainkotipaikkoja on säilytettävä riittävästi siten, ettei palvelukustannukset karkaa pieneläkeläisten ulottumattomiin. – Tämä Suvipirtti sijaitsee Pori-Poormarkku-Tampere - EU-retkeilyreitistön varrella. Yritämme saada tästä reitin yhden virallisen poikkeamispaikan, Reijo sanoo. Teksti ja kuvat: JUHA DRUFVA Kaksi vuotta sitten Seinäjoella järjestetyt Veteraanien kulttuurikilpailut keräsivät lähes 600 osallistujaa. Pyhäinmiestenpäivänä 2.-3. marraskuuta kulttuurikilpailut järjestetään Porissa. Kisapaikkoina ovat Porin Promenadisali, Porin lyseo, Kulttuurikulma sekä Nuorisotalo. Kilpailujen tapahtumavastaavana TUL:n Satakunnan piirissä toimivan Päivi Luontolan mukaan odotukset ovat korkealla niin tapahtumaan osallistujamäärän kuin kilpailun tasonkin suhteen. -Uutena kilpailulajina on karaoke, johon odotamme ennakkoluulottomia innokkaita kisailijoita. Muina perinteisinä lajeina ovat tanssi ja ohjelmaryhmät, musiikki sekä lausunta, pienoisnäytelmät ja sketsit. Ryhmissä saa olla alle 50-vuotiaita neljäsosa, muiden on oltava yli 50-vuotiaita. Luontola korostaa, että kaikki ilmoittautuneet pääsevät mukaan. Osallistujien pitää kuitenkin kuulua johonkin järjestäjätahoon. – Ilmoittautumiset pitää tehdä syyskuun loppuun mennessä. Kilpailuaika- taulut sumplitaan osallistujamäärien mukaisesti. Mitään tasokynnystä ei ole, joten kaikki kynnelle kykenevät rohkeasti mukaan kokeilemaan esiintymistä yleisön edessä. Tanssia, soittoa, runoa, laulua... Tanssikilpailut jakautuvat ryhmä- ja kansantanssiin sekä seniori-, kantri-, rivija vanhaan salonkitanssiin. Musiikissa kisailevat yksinlaulajat, laulu- ja ohjelmaryhmät ja lauluyhtyeet, kuorot, soitinsolistit, soitinyhtyeen sekä orkesterit. Lausuntaa esitetään sekä yksin että ryhmässä. Pienoisnäytelmät ovat oma lajinsa. Karaoke uutena tulokkaana on solistilaji. – Säestäjä tulee tarvittaessa järjestäjien puolesta, eli säestäjän puute ei ole mikään este kilpailuun osallistumiseen, kunhan vain ilmoittautumislomakkeessa mainitsee, jos tarvitsee säestäjää. Voittajat palkitaan kunniakirjoilla ja jokainen esiintyjä saa diplomin omalla nimellään. Jokainen esiintyjä saa pätevän arvion esiintymisestään. Se on aina askel eteenpäin harrastuksessa, kun saa pätevän tuomaristona arvion. Ilmaisia myyjäispaikkoja Sunnuntaina Promenadisalissa pidettävässä loppunäytöksessä esiintyvät voittajat. -Myyjäisiin voi varata paikan ilmaiseksi, tosin myyntipaikkoja on tarjolla rajoitetusti. Veteraanien kulttuurikilpailujen järjestäjätahoina toimivat Eläkeläiset ry, Eläkkeensaajien Keskusliitto ry, Työväen Näyttämöiden liitto ry, Suomen Työväen Musiikkiliitto ry, TUL, TUL:n veteraanijaosto, TUL:n Satakunnan piiri ry, EKL:n Satakunnan piiri ry ja Eläkeläiset ry:n Satakunnan aluejärjestö. Veteraanien kulttuurikilpailuihin ilmoittaudutaan erillisellä lomakkeella maanantaihin 30.9.2013 mennessä. Lomakkeen saa lähetettyä www.veteraanikilpailu.fi sivustolta. Lisätietoja saa myös Päivi Luontolalta puh. 0400-817114. Teksti ja kuva: JUHA DRUFVA
6 – Nro 5 syyskuu 2013 ELÄKELÄINEN Keikkalavoja kuningatar ei hylkää Tangon taitaja Kaija Pohjola laittoi eläkepaperit vetämään Tangossa on voimaa. – Maailma muuttuu ja sukupolvet vaihtuvat lavoilla, mutta tangon taika ei ole kadonnut Suomesta minnekään, Kaija Pohjola sanoo. (Kuva: Kari Kumpulampi) T anssilavojen suursuosikki, tangokuningatar Kaija Pohjola on piakkoin eläkeläinen, mutta ei hätää. Laulaja nähdään kyllä mikrofonin takana tuonnempanakin. Päätös eläkepäiville lähdöstä ei ollut Tampereella asuvalle Kaija Pohjolalle, 62, mikään hetken päähänpisto. Päinvastoin. Hän puntaroi päätöstä pitkään yksin ja läheistensä kanssa. – Tulin vähitellen sellainen tunne, ettei minun tarvitse reissata enää tukka putkella ympäri maata. Esiintyminen on laulajalle aina juhlahetki, mutta reissaaminen on raskasta. Minä kun ajan usein keikkabussiakin, Pohjola kertoo. Hän näkee eläkkeelle siirtymisessä runsaasti hyviä puolia. – Laulamista en tietenkään lopeta, mutta en raada itseäni puhki keikkarintamilla. Minulla on ihania lastenlapsia ja haluan viettää enemmän aikaa heidän kanssaan. Eläkkeellä se on mahdollista. Laulaja arvostaa kiireettökaisi syksyllä 1969 Tähtijahmyyttä. ti-kokoelmalla. – Esiinnyn harvemmin. Se – Olen työskennellyt apuhoion päätettajana, myynyt ty. Kaipaan autoja, mootkiireettömiä ” Tangoja rakastan. Ne toripyöriä, päiviä, kun antavat tilaa tulkinnalle.” huonekaluja ja saa elelkukkia, mutta lä kaikessa ensisijaisesti rauhassa. Levänneenä pystyn olen halunnut vain laulaa, hän tekemään sitä paitsi entistä pakertoo. rempia keikkojakin, uskoo Kaija Pohjola, tangokuningatar kesältä 1991. Viime aikoina tangokuningatar on tehnyt suosittuja Elämän tie-konsertteja Jaska Mäkysen kanssa, vuoden 1991 tangokuninkaan. – Konsertit ovat onnistuneet yli odotusten. Oli mahtavaa, kun taannoin Lahdessa Sibelius-talon konsertissa tuhatpäinen yleisö nousi seisomaan tilaisuuden päätteeksi. Kyllä siinä kyl- Kaija Pohjola Tango sulattaa kaiken jään Kaija Pohjolan menestystarina viihteessä ei ole onnenkantamoinen. Ensimmäiset tanssikeikkansa hän teki jo 60-luvun puolivälissä silloisessa kotikaupungissaan Kouvolassa ravintola Kymenhovissa – ollessaan vasta neljätoistavuotias. Ensilevynsä, Juha Vainion sanoittaman käännösiskelmän Dong Hoin tyttö, Pohjola jul- Syntynyt Kuopiossa 1951, omaa sukua Keinänen. Asuu Tampereella. Kaksi aikuista lasta. Käytti 70-luvulla jonkin aikaa taiteilijanimeä Maarit. Tangoprinsessa 1990, tangokuningatar 1991. Ensimmäinen sooloalbumi Kultaa kuutamo loi (1992) ylitti heti ilmestyessään kultalevyn rajan, 25 000 myytyä kappaletta. Kullervo Linna -säätiön palkinto vuonna 1992 määrätietoisesta urasta kevyessä musiikissa. Pitää kunniatehtävänään tulkita lavoilla ja konserteissa suomalaisia tangoja. Konsertoinut urallaan tangon merkeissä myös eri puolilla Eurooppaa ja Yhdysvalloissa. Harrastaa uintia ja kävelyä. mät väreet menivät kehon läpi. – Tämä ei voi olla totta! Ajattelin. Kaikki se tuntui uskomattoman hyvältä, yli kaksikymmentä vuotta suomalaisia viihdyttänyt Pohjola hehkuttaa. Hän tietää, että varsinkin tanssilavoilla keikka kannattaa aina aloittaa ja lopettaa tangolla. – Kun tango soi salissa, kaikki jää sulaa ja parketti täyttyy heti. Näin ei välttämättä käy vaikkapa hitaan valssin kohdalla. Tangoja rakastan. Ne antavat tilaa tulkinnalle. Hitaat balladit ovat minulle myös hyvin läheisiä. Laulan niitä mielelläni. Ei pelkkää nousukiitoa Kaija Pohjola on kokenut elämässään myös suurta surua. Hän menetti aviopuolisonsa Seppo Pohjolan elokuussa 2007. Pariskunnan yhteistä taivalta kesti Kymenlaaksossa ja Tampereella kolmekymmentä vuotta. Laulaja muistelee puolisonsa
Nro 5 syyskuu 2013 – 7 ELÄKELÄINEN poismenoa näin: ja Pohjola jätti keikkoja väliin – Ennen poismenoaan mieheni pariksi kuukaudeksi ja hakeutui tunsi itsensä väsyneeksi ja hänes- terapiaan, jota kesti sittemmin sä oli luopumisen merkkejä. Tut- nelisen vuotta. kimuksetkin olivat kesken. Hän – Olin terapiassa aluksi kovin sanoi, ettei taida oikein jaksaa. vastahankainen ja epäilevä, mutHän kuoli sydäninfarktiin meillä ta minua hoiti hyvä lääkäri. Hän kotona Tampereella. lupasi tehdä minusta vahvan taas Ensin Pohjola kuvitteli, että hän ja hiljalleen aloinkin voimistua. voittaisi surunsa ja tyhjyyden Myös sisaruksista oli minulle tunteensa sillä vanhalla reseptil- apua silloin, kun suru synkisti kolä: tekemällä paljon töitä. Niin ei vasti elämää. käynyt. – Nyt olen kunnossa, entistä – Kauheinta oli tulla keikkojen vahvempi, ja elämäniloa täynnä. jälkeen tyhOn tärjään kotiin. keää käsiYhtäkkiä siel- ” Minulla on ihania lastellä suru lä ei ollutkaan tenlapsia ja haluan viettää p e r i n p o h enää tukea ja jin, tekee enemmän aikaa heidän turvaa, ei kese sitten tään, laulaja kanssaan. Eläkkeellä se on kuinka kitoteaa. peää tahanmahdollista.” Pohjolan sa, Pohjola suru syveni, ja tähdentää. hän joutui lähtemään usein lavalHänen mielestään surevaa ihta pois kyynel silmässä. mistä ei pidä jättää koskaan yksin – Olisi pitänyt olla aurinkoinen murheineen. siinä esiintyessä ja tuottaa ihmi– Sureva käy ylikierroksilla, sille iloa, kuten ammattilaulajan eikä osaa tehdä yksin juuri mikuuluukin, mutta en pystynyt sii- tään. Hänen luokseen on mentävä hen. En kyennyt olemaan lavalla rohkeasti, sillä kuuntelijaa hän sillä hetkellä jotain muuta kuin kuitenkin kaipaa. olin. Minähän laulan aina suoLaulajan mielestä Välimeren raan sydämestä ja pistän likoon maissa, kuten Espanjassa, Kreikaiken. kassa ja Turkissa, asiat ovat toisin. Siellä ihmiset käyvät aidosti läpi tunteitaan toistensa kanssa. Suru käsiteltävä – Välimeren maissa perheyhperinpohjin teisöt ovat tiiviitä ja siellä osaMiehensä kuoleman jälkeen Kai- taan puhua asioista. Tässä meillä suomalaisilla on paljon opittavaa. Meidän pitää olla toisillemme avoimempia. Teksteillä on suuri merkitys Kaija Pohjolalta ilmestyi viime kesänä uusi albumi, Tosirakkautta. Äänite valittiin paikallisradioiden heinäkuun 2013 levyksi, eikä lainkaan aiheetta. Levyllä on mukaansa tempaavia, melodisia Suomi-iskelmiä. Ne ovat herkkiä tunnelmapaloja, jotka ovat kuin pieniä mittatilaustöitä lavoille parkettien hämyyn. Niistä ovat kirjoittaneet muun muassa Chrisse Johansson, Seppo Tammilehto ja Vexi Salmi. – Uusi levyni? Uudet lauluni? Sanoisin, että ne on levyttänyt aikuinen, elämää nähnyt nainen. Kaikissa niissä on vahva teksti. Laulujen sanat merkitsevät minulle aina vaan enemmän, laulaja kertoo. Kaija Pohjolalle on suorastaan pakko esittää vielä yksi kysymys. Käykö kuuma tangokesä 1991 artistin mielessä vielä useinkin? – No kyllä se käy silloin tällöin. Aina joskus otan kaapista esille kuningatarmekkoni ja tunnelmoin. KARI KUMPULAMPI Mutkainen on artistin tie Kenttäpeleihin osallistuttiin välillä ripottaneesta sateesta huolimatta joukolla. Renkaanheitossa vuorossa Elvi Puranen. Imatralla valmiina syksyyn Sateisen sään vuoksi oli hieman kesän poismenon haikeutta ilmassa, kun elokuun puolivälissä vietettiin Imatran Eläkeläisten perinteistä toimintapäivää. Ohjelmaa oli silti mukavasti niin Hakalan pihamaalla kuin sisätiloissa. Kenttäpelit ja huumorilla höystetyt ”näyttämölliset esitykset” täydentyivät tietokilpailunomaisella luontovisalla. Arvonta kuuluu tietenkin tällaisten tapahtumien ohjelmaan. Imatran Eläkeläisten ker- hotoiminta alkaa jälleen syyskuussa, ja 16. lokakuuta järjestetään tanssit Vuoksenniskan työväentalolla. Jäseniä osallistuu tietenkin myös aluejärjestön syystapahtumaan 9.10. Voikkaan seuratalolla. Se tarjoaa niin erilaisia esittelyjä, ruokailua, tanssia kuin ylipäätään koko iltapäivän mittaisen mahdollisuuden yhdessäoloon. Teksti ja kuva: AIMO RUUSUNEN Kaikille aina kuukauden 7. päivä Kansaneläkkeen maksupäivä muuttuu lokakuussa Tien päällä. Kaija Pohjola menossa keikalle 90-luvun puolivälissä. Laulajan arki on enimmäkseen matkustelua säässä kuin säässä. (Kuva: Pekka Liila) A mmattilaulajan arki on mutkainen. Sen on saanut kokea myös Kaija Pohjola. Hän potee artistin ammattitautia. – Vasemmasta korvastani on heikentynyt kuulo. Tuhat heinäsirkkaa sirittää siellä. Tinnitukselle ei voi tehdä mitään. Sen kanssa pitää vain osasta elää, laulaja sanoo. Keikkamatkat Suomessa ovat tunnetusti pitkiä. – Kun ajelee keikalle pehva puuduksissa sellaiset kuusisataa kilometriä, tietää olevansa töissä. Tangokuningattarella keikkamuistoja riittää. – Tuossa taannoin, kun oli harvinaisen kova pakkastalvi, istuin takahuoneessa turkki päällä ja papiljotit päässä, odottelin esiintymisvuoroa. Bändin pojat ottivat minusta kuvia. Ajattelin siinä mielessäni, että tästäkö ne kaik- ki tulevaisuuden laulajat todella uneksivat, Pohjola kertoo. Hän painottaa, että mikään ei silti voita onnistunutta keikkaa ja yleisön vahvaa läsnäoloa. – Laulaminen on ihanaa! Kun yleisö nauttii keikasta, myös laulaja nauttii ja kokee tekevänsä arvokasta työtä. Suuret ikäluokat ovat nyt enemmistönä tansseissa, mutta nuoretkin ovat löytäneet lavat tanssikurssien innoittamina. Lokakuusta lähtien Kela maksaa kansaneläkkeen, rintamalisän ja ylimääräisen rintamalisän aina kuun 7. päivä kaikille näiden etuuksien saajille. Jos päivä ei ole pankkipäivä, Kela maksaa etuuden edellisenä pankkipäivänä. Tähän saakka maksupäivät on porrastettu sukunimen alkukirjaimen mukaan. (A–K 4. päivä, L–R 14. päivä ja S–Ö 22. päivä). Kela lähettää kansaneläkkeensaajille (vanhuuseläke, työttömyyseläke ja työkyvyttömyyseläke) aiheesta kirjeen. Kirjeiden postitus alkaa viikolla 35. Kaikki kansaneläkkeensaajat saavat kirjeensä noin kolmen viikon kuluessa. Ensimmäinen uusi maksupäivä on 7.10.2013. Asiakkaiden kannattaa tarkistaa, vaikuttaako maksupäivän muuttuminen heidän laskujensa maksuun. Aiemmin eläkkeensä 4. päivä saaneille eläke tulee lokakuus- sa kolme päivää myöhemmin. Muilla taas maksu on tilillä aikaisemmin kuin tähän asti. Muutos on edellyttänyt myös muutoksia Kelan tietojärjestelmiin. Muutoksen taustalla on kansaneläkkeiden maksun yhtenäistäminen. Muidenkin eläke-etuuksien maksupäiviä tullaan yhtenäistämään, mutta toistaiseksi niiden maksupäivä määräytyy sukunimen alkukirjaimen mukaan. Takuueläke taas maksetaan lain mukaan kuun 22. päivä ja eläkkeensaajan asumistuki kuun 4. päivä kuten ennenkin. Lisätietoja asiakkaille maksupäivän muutoksesta http:// www.kela.fi/vanhuuselake_ maksaminen Eläkeasioiden palvelunumero 020 692 202 arkisin klo 8–18
8 – Nro 5 syyskuu 2013 ELÄKELÄINEN TUL:n nyrkkeilyjoukkue Frankfurt am Mainin työläisolympialaisissa 1925 oli aikansa kansainvälistä parhaimmistoa. Vasemmassa reunassa muita pidempi Gösta Brännäs. Kuvaaja tuntematon. Oli toinenkin Gee-Bee Tauno Palon unohdettu veli – aikansa paras nyrkkeilijä O lin menossa vuosia sitten Malmin hautausmaan kappeliin, kun sinne johtavalla suoralla kohtasin yllättävän muistokiven. Siinä oli silloin vain kaksi nimeä: Tauno Palo ja Gösta Brännäs. Oliko tähän haudattu todella Tauno Palo – aikansa suurin ja suosituin näyttelijä, jonka elokuvista yhä vielä saamme nauttia? Mielessäni oli kuva, josta olin aiemmin lukenut: toinenhan oli kuuluisa nyrkkeilijä ja sukua Tauno Palolle. Siis kyseessä oli todella SE Palo! Nimetkin itse asiassa viittasivat samaan. Ei muuta kuin tutkimaan sitä. Ensin piti soittaa TUL-lehden entiselle päätoimittajalle, elävälle tietosanakirjalle Pekka Hurmeelle. Ja selvisihän se: – Kyllä, kyllä, Gösta oli Taunon veli. He molemmat olivat. HTN:ssä, Helsingin Työväen Nyrkkeilyklubissa. – Asiaa oli uskottava. Pekka itse on ollut pitkään samana seuran johdon jäsen, 21vuotta puheenjohtajana ja aktiivi. Tuntee sen historian juurta jaksain. Mutta miksi he ovat Malmilla samassa haudassa, olihan Tauno Palolla omakin perhe? Tutkiessani sitä paljastui jo unohtunut dramaattinen tapahtumien sarja: miksi Gösta kuoli niin nuorena olivat nuoruudestaan lähtien alueen suurjärjestön, Sörnäisten työväenyhdistyksen vaikutus- piirissä. Vanhempi veli Gösta tunsi vetoa urheiluharrastuksiin ja nuorempi Tauno pääsi Kovia poliittisia kiistoja Työläisperheen kasvatteja Pojat olivat lähtöisin tavallisesta työläisperheestä. He asuivat Kolmannella linjalla ja teatteriin avustajaksi. He olivat erittäin läheisiä keskenään ja Göstakin ylpeä pikkuveljensä Taunon saavutuksista. Vuosisadan alussa oli tapana että työväenyhdistyksillä oli monenlaisia harrastuksia.Sörnäisissä oli työväen näyttämö, mutta myös urheiluseura. Taunon tie vei teatteriharrastuksiin, Göstan urheiluun. Ajan myötä molemmat nousivat alallaan huipulle. Göstan tie vain katkesi ennen aikojaan 24-vuotiaana. He olivat kuitenkin sydänystäviä: kerran Gösta toi koko jalkapallojoukkueensa katsomaan Taunon hienoa suoritusta näyttämöllä. Tuntematon ihailija tuomassa punaisen ruusun Palon veljesten haudalle Malmilla. – Kuva; Tytti Pitkänen. Suomalainen urheiluelämä oli vuosisadan alussa kiinteästi sidoksissa politiikkaan. Työväenyhdistyksillä oli omat urheiluseuransa ja porvarillisella liikkeellä niin ikään. Vastakohdat olivat hyvin jyrkät. Mutta myös työväen urheilussa kiisteltiin. Luokkasodan seurauksena kommunistit ja sosialidemokraatit olivat eri leireissä. Työväen urheilussa eriseuraisuus meni niin pitkälle, että ns. kommunistiseurat erotettiin yhteisestä liitosta. Palon veljesten Helsingin Työväen Nyrkkeilyklubikin sai lähteä. Pahimpina lapualaisvuosina 1930-luvun alussa virkavalta hoiti lopun: seura jopa lakkautettiin Tauno Palon elämäkerran kir- joittaja Lauri Meri pitää Göstan tragediaa osana näitä kiistoja. Suomen sen hetkinen paras nyrkkeilijä oli henkisesti herkkä mies. Hän kärsi tilanteesta eikä kestänyt sen aiheuttamia riitoja ja rasituksia. Hirvittävä järkytys aamulla Göstan itsemurha on ollut varmasti hirvittävä järkytys nuoremmalle veljelle Taunolle niin kuin koko perheelle. Perheen äiti Olga oli valmistellut juuri aamiaisen ja poikennut naapuriin. Gösta jäi syömään puuroaan. Palatessaan äiti kuuli laukauksen äänen ja avatessaan oven löysi poikansa makaamassa lattialla. Samassa huoneessa vielä nukkumassa ollut Taunokin heräsi ja ryhtyi hoitamaan tilannetta: ensinnä hakemaan lääkäriä. Lauri Meri kirjoittaa: ”Tauno Palo ei koskaan toipunut veljensä menetyksestä. Hän halusi tulla haudatuksi veljensä kanssa samaan hautaan Malmin hautausmaalle, mikä toive myös toteutui viisikymmentä neljä vuotta myöhemmin.” Unohdettu mestarinyrkkeilijä Gösta Brännäs oli lahjakas ja loistava nyrkkeilijä. Olen miettinyt miksi hänet unohdettiin niin pian. Osaksi syynä oli varmaan lajin nuoruus. Edes Seppo Hentilän TUL:n kolmiosaisesta historias-
Nro 5 syyskuu 2013 – 9 ELÄKELÄINEN ta ei löydy juuri riviäkään alkuaikojen nyrkkeilysaavutuksista Kuitenkin Gösta Brännes saavutti lyhyessä ajassa harrastuksellaan lähes kaiken minkä silloin saattoi: TUL:n mestaruuksia, upeita kansainvälisiä voittoja, Työväen olympiakisojen kunniaa ja kotimaassakin käytiin dramaattisia kamppailuja.. TUL jopa voitti kovatasoisen Neuvostoliiton edustusjoukkueen Helsingissä 1925 käydyssä kamppailussa. Gösta sai voiton Konstantin Gradopolovitsista, joka myöhemmin, vielä sodan jälkeen oli maansa edustajana Kansainvälisessä Nyrkkeilyliitossa. Ei tarvitse kuin katsoa Suomen yhdeksikköä Frankfurt am Mainin työläisolympialaisten ryhmäkuvassa, kun huomaa millainen tulevaisuuden lupaus Gösta oli. Hän oli tuleva raskaan sarjan kunkku, etevä tekniikassa, liikkuva ja kovaiskuinen mies. Lääkärit eivät tehtävänsä tasolla Vain yksi heikkous paljastui: hänelle oli ”lasileuka”. Hänelle laskettiin lukua muutaman kerran, mutta urheilulääketiede ei ollut vielä silloin oikealla tasolla. Tosin erään ottelun lääkäri lopetti kesken aikojaan eikä an- tanut Brännäsin jatkaa.. Mutta ei ole ihme, että Taunon elämäkerran kirjoittaja Meri on näkevinään Helsingissä Paavalin kirkon puistossa kaksi Brännäsin veljesten muistomerkkiä: ”Pari vuotta ennen Tauno Palon monumentin paljastamista 1992 sijoitettiin Paavalin kirkon puistoon nyrkkeilijä Gunnar Bärlundin patsas.” (sivu101) Mutta se onkin jo toinen luku. Samaan aikaan kun Gösta poistui keskuudestamme oman käden kautta oli TUL:n piirissä kasvamassa uusi lahjakas raskaansarjan nyrkkeilijä Gunnar Bärlund, Gee-Bee,. Heti alussa tulevaisuuden lupaus, Helsingin Jyryn jäsen voitti kaksi kovaa kansainvälistä turnausta. Vain16-vuotiaana Sveitsissä ja vuotta myöhemmin 1928 Moskovan Spartakiadeissa koko kovan raskaansarjan turnauksen. Myöhemmin seurasi meriittejä Euroopan mestaruudesta aina ammattilaisten kärkipäähän asti. SAKARI SELIN LÄHTEET: Lauri Meri: Tauno Palo, Otava 2008, 496 sivua. Sakari Selin: TUL:n nyrkkeilysuhteet Neuvostoliittoon, Maailma ja Me-lehti. Pekka Hurme, haastattelu. Seinäjoen Eläkeläiset ry retkeili visakoivun istutuksessa S einäjoen Eläkeläisille tarjottiin erään jäsemme metsäpalstalle visakoivun istutusta. Otimme haasteen vastaan ja sovittiin milloin istutettavat taimet ovat toimitettuna metsänomistajalle. Ajankohdan koittaessa jäsenistä innokkaimmat lähti istutusurakkaan, saavuimme paikalle kauniina kesäpäivän aamuna auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Vetäisimme työtamineet päällemme ja lähdimme maaseutumökiltä kohti metsänistutuskohdetta kuokat ja lapiot mukanamme. Kohde oli vanhaa perunanviljelymaata, joka oli todella hyvin muokattu. Lapiokin upposi kuin voihin ja istutussuunnitelma oli huolella suunniteltu. Rivit oli kepitetty tasametrein ja istutettavan rivin kohtaan pingotettu lanka, jossa määrävälein langassa merkinnät. Näin homma alkoi sujua erittäin nopeasti kymmenen henkilön voimin. Istutettavien taimien määrä piti olla 500 kpl mutta kohteeseen olikin vain toimitettu 350 kpl taimia, joten meidän osalta homma oli valmis tunnin työskentelyn jälkeen. Kuvassa osa istutukseen osallistuneita. Kun homma tuli valmiiksi, saimme kaikki mukana olleet nauttia vielä pöydän antimista hyvän lihasopan kera. Teksti: Erkki Myllyniemi Kuva: Jouko Uitto Tauno Palo perusti nyrkkeilyseuran – Kyllä Tauno Bännäs/ Palo oli mukana lapualaisaikana 1930-luvun alussa lakkautetussa Helsingin Nyrkkeilyklubissa ja osallistui harjoituksiinkin, mutta ei kuitenkaan kilpaillut. Tämä käy ilmi Urho Niemenkarin kokoamasta seuran historiasta, kertoo seuran entinen puheenjohtaja Pekka Hurme. Pekka itse oli HTN:n puheenjohtajana 21 Tauno Palo vuonna 1931 filmatun Jääkärin vuotta, vuoteen morsiamen ensimmäisen version pääroo2010 asti. Sinä lissa: vastanäyttelijä oli Hanna Taini. aikana HTN:n pojat saavuttivat kymmeniä TUL:n mestaruusmitaleja, joukossa myös mestaruuksia ja SM-mitaleja. Toiminta jatkuu yhä Stadionilla ja harjoituksissa käy parikymmentäkin miestä. Ja naisnyrkeily on liittynyt viime vuosina mukaan. Erikoista ja Tauno Palon elämässä tuntumattomaksi jääneessä osassa on se, että uuden seuran perustaminen kommunistisena lakkautetun Klubin tilalle oli myös poliittinen kannanotto. 30-luvun alkuvuosina oli tavallista, että lakkautettujen seurojen toimintaa jatkamaan perustettiin uusia. Näin TUL:n seuraverkosto kasvoi nopeasti entiseen vahvuuteensa. Silloisten tiukkojen ja epädemokraattisten kommunistilakien johdosta uusiksi perustajiksi piti osin löytää henkilöitä, joilla ei ollut poliittista taustaa. Näin kävikin useissa tunnetuissa seuroissa. Jotkut taas elpyivät vasta sotien loputtua, kun välirauhansopimus takasi suomalaisille demokraattiset vapaudet. - SSe Jouko Pesonen toivoo ihmisten lähtevän toisten pariin. Ketjunheiton voitti Alli Kuusisto, renkaanheiton Reijo Viitaniemi, joka jakoi voiton ukonsuussa Eeva Peltoniemen kanssa. Bocciaakin esiteltiin. Pirkanmaan eläkeläisten tapaaminen Lautsiassa ”Hauskaa olla yhdessä!” ”Pakko lähteä seinien sisältä toisten seuraan. Joka kerran olen ollut Lautsiassa mukana. Nytkin odotan tapaavani tuttuja ympäri Pirkanmaata. Ja onhan se ohjelmakin tärkeää.” Vieno Ruohonen on matkalla Tampereelta Pirkanmaan aluejärjestön kolmanteen kevättapaamiseen Lautsiaan. ” Paikka on mukava, on tullut tutuksi jo menneiltä kuoroajoilta. Tanssiminen ei vaan enää oikein onnistu.” Joka kerran on ollut mukana myös lempääläläinen Maija Suhonen. ”On mukavaa, tapaa tuttuja ja ohjelmat ja yhteislaulu ovat kivoja. Tanssiin kyllä hakee vain oma mies.” Tuttujen tapaamista odottaa aina myös Jouko Pesonen Val- keakoskelta. ” Ohjelmalta odotan tasokkuutta, mutta toivon, että ihmiset malttaisivat kuunnella sitä eivätkä juttelisi ohjelman aikana. Muutenkin ovat mieleen yhdistysten keskinäiset vierailut ja suuret keskustelutilaisuudet, joissa on mukana asiantuntijoita. Järjestöelämä on ollut elämän suola pioneeriajoista lähtien. Tulisivat kaikki ihmiset toisten pariin. Itseäni auttaa harmonikka, jos alakulo joskus yllättää.” Lautsian lomakotiin Hauholle matkasi toukokuun loppupuolella liki kolmesataa Eläkeläiset ry:n pirkanmaalaisten paikallisyhdistysten jäsentä tapaamaan tuttuja, seuraamaan ja suorittamaan ohjelmaa, tanssimaan ja pelaamaan ulkopelejä. Aluejär- jestön puheenjohtaja Vilho Siltanen kiitteli tervehdyssanoissaan yhdistysten matkavastaavia, jotka olivat tapaamisen organisoineet. Nokian Eläkeläisten Airi Vaske, Eila Kolhonen ja Anna Haataja naurattivat yleisöä ratkiriemukkaalla voimisteluohjelmallaan ja sketsillään. Tilaisuuden juonsi letkeästi soittonsa ohella Markku Harjunpää ja säesti myös valkeakoskelaisen Esko Lehtosen komeasti laulamia Troikkaa ja Nataliaa. Eikä musiikki ollut yhden soittajan varassa, vaan nokialaisen Veikko Hedmanin laulu ja soitto hurmasivat yleisön. Ja aina välillä laulettiin yhdessäkin ja lopuksi tanssittiin. MAIRE KAUHANEN
10 – Nro 5 syyskuu 2013 ELÄKELÄINEN Värikäs ja reipas kulkue oli osallistujien mielestä parhaita juttuja kesäpäivillä. Hyviä yritettiin, kiitettäviä pukkasi Rotestikulkue, tapahtumalehti ja rotestijuhla saivat kiitettävät arvosanat Rotestikulkueen ilme, tapahtumalehti, rotestijuhlan iltaohjelma, kokonaisuus ja Työväen Oulu -kiertoajelu keräsivät eniten kehuja ja parhaita arvosanoja Oulun kesäpäivien palautekyselyssä. Kysely lähetettiin heti kesäpäivien jälkeen postitse kaikkien Ouluun ilmoittautuneiden ryhmien yhteyshenkilöille, joita oli yhteensä 99. Vastauksia saatiin 59 eli vastausprosentti kohosi 60:een. Lomakkeessa kysyttiin sekä tyytyväisyyttä että tyytymättömyyttä aiheuttaneita asioita. Tyytyväisyyden aiheista kär- keen nousivat rotestijuhlan iltaohjelma (14 mainintaa), kokonaisuus (13), rotestikulkue (9), kiertoajelu (6) ja suurkuoro (4). Vastaajat saivat antaa myös kouluarvosanat tapahtuman ja sen valmistelujen muutamille keskeisille osille. Rotestikulkueen ilme sai keskiarvoksi 9,2. Kiitettävän arvosanan saivat myös tapahtumalehti (9) ja keskiviikon iltaohjelma (9). Hyvän arvosanan saivat muun muassa valokuvanäyttely (8,4), harjoitukset jäähallissa (8) ja ennakkotiedottaminen (8,1). Eniten tyytymättömyyttä aiheuttivat Oulun jäähallin jyrkät portaat, jotka mainittiin kymmenessä vastauksessa eli noin kuudesosassa vastauksista. Seuraaviin tyyytymättömyyden kohteisiin olikin pitkä kaula Viidessä vastauksessa harmiteltiin sitä, että ei ehtinyt osallistua kaikkiin tapahtumiin. Neljässä mainittiin jonot tiistaipäivän ruokailussa. Hajahuomautuksia tuli muun muassa jäähallin huonosta tanssilattiasta, rotestikulkueen pitkästä järjestäytymisajasta ja siitä, että Ainolanpuistossa ei ollut saatavilla vettä. – Osa tyytymättömyyden ilmauksista kohdistui sellaisiin asioihin, joille tapahtumajärjestäjä eli Eläkeläiset ry ei mahtanut mitään tai joiden korjaaminen ei annetuissa taloudellissa raameissa ollut mahdollista. Jäähallien portaat ovat jyrkät. Vaihtoehtoiseksi paikaksi mietittyyn Ouluhalliin olisi pitänyt erikseen koota katsomo, joka olisi merkinnyt suurta lisäkustannusta, lähes 10 000 euroa, sanoo järjestösihteeri Anu Mäki. Mäki on hyvin tyytyväinen siihen, että tapahtuman uutuudet, rotestikulkueelle suunniteltu värikäs ilme ja valokuvanäyttely, saivat kiittävät arvosanat, samoin rotestijuhla. – Me kaikki yhdessä, osallistujat, ohjelmien esittäjät, yhdistysten omat ja ulkopuoliset vapaaehtoiset, ohjaajat ja järjestäjät, saimme aikaan erinomaiset kesäpäivät, Mäki tiivistää. Samaaa mieltä oli järjestön hallitus. Kesäpäiväarvion vielä kiillotti lopullinen tieto osanottajamäärästä. Maksaneita osanottajia oli yksin kappalein laskien 2 411. Siten talosarvion ja muussa laskennessa käytetty 2 000 osallistujan tavoite ylitettiin reippaasti. (P.I.) Tekevälle sattuu Päällimmäiseksi kesäpäivistä jäi hyvä mieli. Siihen viittaa esiintyjiltä ja yleisöltä saatu palaute sekä järjestäjien oma arvio. Ohjelma sujui kuin rasvattu, varsinkin jos ottaa huomioon esiintyjien määrän: yhteensä noin 1300 henkeä. Vaikka osa heistä oli useammassakin esityksessä mukana, kaiken kaikkiaan esiintyjämäärä oli toista tuhatta. Suurissa kuvioissa asiaan kuuluu jokin stiplu, joka jää tavallisesti yleisöltä huomaamatta. Jos joku unohti repliikin tai pari, jos joku soitti jonkin tahdin väärin tai otti tanssiesityksessä askelen eri suuntaan kuin piti – ei se mitään haitannut. Tekevälle sattuu. Vaikka kiitokset on jo kiitelty, tähän voi vielä toistaa kesäpäiväohjaaja Hilkka Hyttisen kehut kaikille esiintyjille. Virheistä viis. Mainittakoon silti asia, joka ei mennyt ”kuin Strömsössä”. Jäähallin tilaisuuksissa oli kumpanakin iltana mainio ja sanavalmis juontajapari. Tiistain avajaisissa sattui kurja, juontajista riippumaton kömmähdys. Ohjelma venähti ja juhla-arvonta piti suorittaa pikaisesti.Tässä rytäkässä illan juontajien viimeiset repliikit jäivät pois kokonaan ja heidän nimensäkin kertomatta: Anneli Rautio ja Veikko Keränen. Hauskat Oulu-aiheiset juontotekstit oli kirjoittanut Katri Salo. Keskiviikkona juonsivat Anneli Salo ja Juhani Siurua. Kesäpäivät onnistuivat. Onneksi silti jäi vielä vähän kehittymisen varaa meille kaikille esiintyjistä ohjaajiin ja järjestäjiin. Aikatauluista kannattaisi pitää kiinni ja ohjeet lukea. Ohjaajat selviäisivät vähemmällä sydämen tykytyksellä, jos kaikki esiintyjät muistaisivat ilmoittautua ennakkoon. Alueharjoitusten järjestely jätti parantamisen varaa. Harjoituspaikkojen yhdistysten keittiöhenkilökuntaa tuli jo kerran kiitettyä mutta ainakin yksi unohtui: Kempeleessä pidettiin kahdetkin harjoitukset ja keittiö toimi hyvin. Kiitos kaikille! TIINA RAJALA Avajaisten mainio juontjapari, Anneli Rautio ja Veikko Keränen.
Nro 5 syyskuu 2013 – 11 ELÄKELÄINEN Kuvakilpailun yleisöäänestyksen parhaat Yleisöäänestyksen voitti kolarilaisen Paula Vaattovaaran kuva Ysikymppisen kuntoliikuntaa. Toiselle sijalle nousi tykkylunta kuvannut Hilkka Tihinen Pudasjärveltä. Kolmanneksi sijoittui Marjatta Saarelainen kuvalla Lanta lentää. Sama henki yleisöäänestyksessä Kuvakilpailu kertoi kiintymyksestä luontoon ja harrastuksiin Pekka Pirin Soutuveneen rakentaminen -kuva sai ääniä niin, että se jakoi kolmannen sijan. Muutenkin harrastukset ja niiden tuotokset olivat suosittu kuvauskohde. Kesäpäivien valokuvakilpailuun lähetetyt kuvat kertoivat kiintymyksestä luontoon. Kilpailun raati löysi töistä paljon maahenkisyyttä ja maaseudulle tyypillisiä harrastuksia. Tämä näkyi myös yleisöäänestyksessä, jossa jokainen osallistuja sai äänestää suosikkikuvaansa. Yleisö äänesti ykkössijalle Paula Vaattovaaran kuvan Ysikymppisen kuntoliikuntaa. Toiselle sijalle nousi Hilkka Tihisen Tykkylumen, valon, varejon ja auringonleikittelyä. Kolmannen sijan jakoivat Marjatta Saarelaisen Lanta lentää ja Pekka Pirin Soutuveneen rakentaminen kesällä 2012. Yleisön ja kilpailun raadin mieltymykset menivät pikemminkin ristiin kuin kävivät yhteen. Yleisöäänestyksen kärjestä vain Vaattovaara ja Saarelainen pitivät pintansa myös raadin arviossa: kumpikin sai kunniamaininnan. Kuvakilpailu sai osallistujaryhmien vetäjien palautteessa korkeahkon arvosanan. Kouluarvosanoilla mitattuna sen keskiarvoksi tuli 8,4, Kuvia voidaan käyttää Eläkeläinen-lehdessä, muissa järjestön painotuotteissa ja järjestön kotisivuilla. Vanhusten viikolla myös SeniorSurf-päivä Onko verkko vieras – haluaisitko oppia? Miten käytän tietokonetta, kännykkää tai tablettia? Vanhustenviikolla tiistaina 8.10.2013 järjestetään kansallinen SeniorSurf-päivä, jolloin tietotekniikkaa tehdään ikäihmisille tutuksi erilaisissa tapahtumissa kautta maan. Vanhustenpäivä ja -viikko on osa Vanhustyön keskuliiton toimintaa. Vanhustenpäivä on aina lokakuun ensimmäinen sunnuntai ja sitä seuraava viikko on nimetty vanhustenviikoksi. Tarkoituksena on kiinnittää huomiota vanhenemiseen, vanhusten hyvinvointiin ja heitä koskeviin asioihin yhteiskunnassa. Tänä vuonna teemana on Hyviä vuosia - Goda år. SeniorSurf-päivää on vietetty jo muissa Pohjoismaissa. Suomessa aiheen tiimoilta on käynnistynyt laajamittainen yhteistyö, jota koordinoi Vanhustyön keskusliito. Tavoitteena on, että SeniorSurf-päivänä ikäihmiset, jotka eivät vielä ole päässeet tutustumaan internetin mahdollisuuksiin, voivat kokeilla sitä mukavalla ja turvallisella tavalla opastajien seurassa. Kirjastot, palvelukeskukset, tietotuvat ja muut yhteisöt avaavat ovensa SeniorSurf-päivänä ja tarjoavat mahdollisuuden tulla tutustumaan tietotekniikan maailmaan. Internet helpottaa arjen asioita, esimerkiksi laskujen maksu, tiedonhankinta, e-reseptit, lippuvaraukset ja monet muut toimet hoituvat verkossa.
12 – Nro 5 syyskuu 2013 Vie vanhus ulos -kampanja käynnistyy Vie vanhus ulos -haastekampanja käynnistyy jälleen 9.9. ja jatkuu 12.12.2013 asti. Kampanjan tavoitteena on, että mahdollisimman moni ikäihminen eri puolilla Suomea voi ulkoilla säännöllisesti ja turvallisesti, myös syys- ja talvikautena. Kampanjan pääjärjestäjiä ovat Ikäinstituutti ja Voimaa vanhuuteen -hanke. Kampanjassa haastetaan järjestöjä, yhteisöjä ja yksityishenkilöitä ulkoilemaan ikäihmisten kanssa ja kirjaamaan ulkoilukerrat verkkosivuille. Ahkerimpia ulkoiluystäviä palkitaan kuukausittain. Ulkona liikkuminen vaikeutuu monella 75 – 80 vuoden iässä. Syinä voivat olla heikentynyt lihasvoima ja tasapaino sekä ympäristön haasteet. Moni pelkää kaatumista. Ulkoilun loppuminen ennustaa lyhyessä ajassa turvautumista koti- tai laitoshoitoon. Erityisesti talviajan ulkoilu ja asiointi on haastavaa monelle vanhukselle. Liukkaat kelit, hiekoittamattomat ja auraamattomat tiet ovat esteenä ikäihmisten ulkona liikkumiselle. Ulkoiluystävän puute jättää iäkkään ihmisen kotinsa vangiksi, vaikka moni ikäihminen haluaisi päästä ulos raittiiseen ilmaan myös syksyllä ja talvella. Lisätietoja kampanjasta: www.voimaavanhuuteen.fi www.vievanhusulos.fi ELÄKELÄINEN Ordförandes kolumn KALEVI KIVISTÖ Översättning: Anne Lindfors-Shaban Stimulansinsatser och tillgänglighet En av utgångspunkterna för äldrepolitiken under de senaste åren och äldreomsorgslagen som nyligen trädde i kraft är en strävan att göra det möjligt för äldre människor att bo kvar i det egna hemmet så länge som möjligt. Ännu för fem år sedan var omkring 6 procent av alla personer över 75 år i institutionsvård dygnet runt, medan målet nu är att minska antalet med hälften, till omkring tre procent. Att bo hemma är säkert en bra lösning för dem av oss för vilka det är ett realistiskt alternativ. De flesta åldringar hoppas säkert också att de kan bo kvar i det egna hemmet så länge som möjligt. För att målet ska nås krävs dock även andra insatser än att bara justera procenttalen i målkalkylerna. En grundförutsättning för att man ska kunna bo hemma är först och främst att hemmet och boendemiljön möjliggör hemmaboende även då funktionsförmågan blir sämre. En ytterligare förutsättning för att målet ska nås är högklassig och tillräcklig service i hemmet. Utan denna service blir den så ofta prisade ljuva hemvården inget annat än tomma ord som döljer ett tyst lidande. Det finns alltför många talande exempel på vardagens bittra verklighet. Utöver hemservice är det också viktigt att bostaden är rätt utrustad och att den lämpar sig även för dem av oss vars funktionsförmåga försämrats. Mycket återstår att göra för att få hemmen hinderfria och lämpade för åldrande seniorer. Köksinredningen är ofta anpassad för unga spänstiga människor. Badrum och trappor kan vara hala och ofta saknar trapporna de stödkonstruktioner som underlättar användningen, medan det i badrum och wc behövs stödhandtag. Ögonläkarna vet berätta att vi alla förr eller senare kommer att drabbas av gråstarr. Försämrad syn är ett av de gissel som hör till åldrandet. Belysningen är därför ofta alltför svag för den som är gammal. Äldre höghus saknar ofta hiss och åldern för med sig problem med att gå i trappor. Problemen finns vanligtvis inte bara inom hemmets fyra väggar. Gångytorna i hemmets omgivning är ofta hala. Man kan få till stånd en förbättring i dessa frågor bara genom att se till underhållet i boendemiljön, vilket ofta är på kommunens, eller i husbolag disponentens, ansvar. Ett annat problem, framför allt på landsbygden, är långa avstånd till service. Detta kan delvis förbättras genom att vid planläggningen placera bostäder avsedda för åldringar i närheten av service. En separat fråga av stor vikt är social- och hälsovårdens servicestruk- turreform som är under beredning. Då reformen genomförs bör man se till att närservicenätverket är tillräckligt finmaskigt. Det finns alltså gott om utmaningar och sådant som ska korrigeras. I den sittande regeringens program lovar man att för äldre människor ordna ”olika former av boende ... enligt behov” samt att utarbeta ett ”utvecklingsprogram för äldreboende”. I samma regeringsprogram lovar man också främja ”hissbyggande, renovering av bostäder, bostäder utan funktionshinder samt säkerheten i bostäder”. Då man håller i minnet att antalet personer över 75 år som bor hemma enligt målen kommer att fördubblas fram till år 2030, kommer det om knappt tjugo år i Finland att finnas över en miljon bostäder i vilka det bor pensionärer som fyllt 65 år. Då det i detta nu finns knappt 300 000 bostäder som byggts med beaktande av tillgänglighet behövs det sammanlagt omkring 700 000 tillgängliga bostäder, antingen genom att bygga nya eller bygga om gamla bostäder. Med nuvarande takt når man knappt ens halvvägs upp till målet. Ett tips till alla beslutsfattare som letar efter stimulansobjekt: nybyggnad av tillgängliga bostäder och ombyggnad av gamla bostäder i enlighet med krav på tillgänglighet är utmärkt stimulans. Tuula-Liina Varis V altionhallinnon taholta tulevat viestit ovat synkkiä ja yhä synkempiä. Tuho uhkaa kansakuntaa! Ellemme säästä, kiristä ja leikkaa, tiemme on Kreikan ja Portugalin tie. Sosiaalietuja on vähennettävä! Eläkeikää korotettava! Julkisen talouden henkilöstömenoja leikattava! Jokaisen on varauduttava kipeisiin leikkauksiin, uhkaa valtiovaranministeri, sillä edessä on aika, joka on 90-luvun lamaa pahempi. Uutisia lukiessa ihmettelee varsinkin valtiovarainministerin tuomiopasuunan ääntä. Kuunteleeko hän liian nöyrästi ministeriönsä virkamiehiä? VM:n rooliin on aina kuulunut toitottaa, että huonosti menee ja kohta vielä huonommin, ellei kansaa kuriteta. Ministerin puolueen kannatus on hurjassa syöksyssä. Maailmanlopun tunnelmien lietsominen ei suuntaa muuta, se on varma. Kukapa pirun seinälle maalaajaa äänestäisi? Rahaa ei ole mihinkään, mutta kuitenkin ajetaan valtavia sote- ja kuntauudistuksia, jotka nielevät summattomasti rahaa ja joiden onnistumisesta ei lyhyellä eikä pitkällä tähtäimellä ole mitään takeita. Syrjäytyneiden nuorten kohtalosta ollaan syvästi huolissaan ja kaavaillaan pakkotoimia, mutta samaan aikaan vähennetään tuhatmäärin sellaisten Tuomiopäivän pasuunat oppilaitosten aloituspaikkoja, jotka takaisivat ammatin juuri peruskoulunsa lopettaneille. Eläkeiän nostoa ajetaan apinan raivolla samaan aikaan, kun työnantajat kaikessa rauhassa antavat lemppuja ikääntyneille eivätkä uneksikaan palkkaavansa yli viisikymppistä. Globaalisti ja Euroopan mitassa Suomella ei mene huonosti. Kilpailukykymme on huippuluokkaa, luottokelpoisuutemme maksimissa, velkaantumisaste EU:n edellyttämissä rajoissa. Työttömyys tosin on huolestuttavalla, mutta ei katastrofaalisella tasolla. Voiko tilannetta verratakaan 90-luvun lamaan, jonka syynä oli pankkien holtiton rahapolitiikka, valuuttalainat ja velkarahan syytäminen maksukyvyttömille? Pennittömät uneksijat ostivat kiinteistöjä Euroopasta ja harjoittivat sijoitustoimintaa jättilainoilla, joita pankit tuputtivat joka tyhjätaskulle. Se oli maailmanlopun meininkiä, jos mikä. Nyt valtiovarainministeri uhkaa vielä pahemmalla. Mutta maailma ei ole loppumassa. Onneksi siitä saa joskus myös asiantuntijan todistuksen. Viimeksi päiväni pelastui, kun luin Hesarista eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen talouden ja eläkepolitiikan johtajan Jaakko Kianderin kolumnin (HS 19.8.). Kiander puuttuu erityisesti uhkaku- vaan suurten ikäluokkien eläköitymisen virittämästä eläkepommista, josta on paasattu vuosikausia. Kianderin mukaan mitään odotettua työvoimapulaa tai eläkejärjestelmän rahoituskriisiä ei ole olemassa eikä näköpiirissä. Vuosina 1945-1949 syntyneistä noin 500 000 lapsesta on edelleen elossa noin 380 000 henkeä. Suurin osa heistä on jo eläkkeellä, mutta työvoimapulaa ei ole syntynyt. Työttömyystilanne on huolenaihe, mutta suurten ikäluokkien eläköitymisen ansiosta se ei ole niin paha kuin voisi olla. Suurin uhka työllisyydelle on koko Eurooppaa koskeva taantuma. Nykyistä suurempia ikäluokkia ovat kaikki ennen vuotta 1969 syntyneet, joihin kuuluu 1,5 miljoonaa kansalaista. Heidän työllisyysasteensa on 84 prosenttia. Eläkkeelle he jäävät vuoteen 2030 mennessä. Kiander toteaa, että vaikka huoltosuhde muuttuu nopeasti, väestöennusteiden mukaan työikäisten määrä ei romahda, sillä tilalle on tulossa nykyisiä lapsia ja nuoria noin 1,4 miljoonaa, osa heistä maahanmuuttajia. Jos heidän työllisyytensä on 70 prosenttia, eläkkeelle poistuvien työpanos tulee korvatuksi. Kiander puuttuu myös väitteisiin suurten ikäluokkien itsekkyydestä. Väitteet eivät pidä paikkaansa. Suuret ikäluo- kat ovat maksaneet eläkemaksunsa ja kasvattaneet eläkerahastot yli 150 miljardin euron suuruisiksi. He ovat olleet työssä pitempään kuin edeltävät pienet ikäluokat. Heidän terveytensä ja toimintakykynsä ovat hyvät, mikä vähentää sosiaali- ja terveysmenoja. Hallituspuolueiden pasuunat voisivat vaihtaa sävellajia. Kansalaisten luottamus tulevaisuuteen on koko maan kannalta niin tärkeä asia, ettei sitä pidä romuttaa lyhytnäköisten poliittisten tavoitteiden takia. Ehkä sen ylläpitäminen kohentaisi myös uskoa puolueen kykyyn hoitaa yhteisiä asioita.
Nro 5 syyskuu 2013 – 13 ELÄKELÄINEN Runopysäkki Jumalan kuva ? On tämäkin maa Maan tomusta loi Jumala ihmisen, teki omaksi kuvaksensa. Sieraimiin henkensä puhaltaen antoi elämän luodullensa. On tämäkin maa tämä Suomi Finlandia Mutta kävikö sielun vihollinen jossain välissä puhaltamassa, kun tuo pirun henki on voimallinen ihmisessä niin useassa. Luotiin Jumalan kuva, sille hyvä henki, mutta syntyikö paholaisen renki? raivattu rakennettu kuokittu kylvetty muutama vuosisata sitten tulee aika jolloin punahousuinen pohatta Olavi Viikki Hankasalmi Nalle vaan tutuille julistaa pankkinsa portailta että turha on rupusakkia syöttää kuolkoot ryysyissään jäteauto hoitaa rojut pois Metsä minä kutsun kuninkaita kestiin on kertynyt sen verran bonua useammallekin tilille Vieläkö muistat lähimetsän rauhan auringon kultaaman maisemanauhan, punaiset puolukat, käkien kukut sammalmättäät ja kanervatukut, tuulen ja metsän yhteinen laulu luonnon muovaama aito taulu. tää Finlandia on mulle yks turha pläntti kenttäverkostossamme Lea Nieminen Inkeroinen R unopysäkin maisema muistuttaa syysmaisemaa. Onhan jokainen runo kuin erivärinen ja -muotoinen lehti. Värikkäistä lehdistä muodostuu ainutkertainen maisema. Sama pätee runoihin: mitä enemmän erilaisia runoja lukee, sitä kiehtovampi ja värikkäämpi kokonaisuus runous on. Olavi Viikin runo Jumalan kuva? pohdiskelee ihmisenä olemista uskonnollis-filosofisesti. Runo on ehyt sekä sisällöllisesti että tyylillisesti. Se muistuttaa hyvällä tavalla suomalaisten klassikkorunoilijoiden runoja, mieleen tulevat niin Kailas kuin Sarkiakin. Kirjoittaja on myös oivaltanut retorisen kysymyksen voiman. Runopysäkillä on aiemminkin ollut puhetta siitä, miten tehokas keino kysymys runossa on. Runoilijan on paljon parempi kysyä kuin vastata. Jumalan kuva? on onnistunut, ajatuksia herättävä runo. Ihmisen perimmäisen hyvyyden tai pahuuden olemusta on pohdittu niin filosofian kuin uskonnonkin parissa. Olavi Viikin runo asettuu hienosti näiden ikiaikaisten pohdintojen jatkumoon. Ahti Kansan runo On tämäkin maa liittyy puolestaan satiiriseen ja yhteiskunnalliseen runoperinteseen. Aluksi runossa on ulkopuolinen puhuja, joka esittelee tilanteen. Noin puolivälissä ulkopuolinen puhuja vaihtuu minäpuhujaksi; ”Nalle” pääsee ääneen. Kolmessa säkeessä kiteytetään Suomen historia: ”raivattu rakennettu/ kuokittu kylvetty/muutama vuosisata”. Tuota kiteytystä vasten onkin tehokasta tuoda Nalle runon areenalle. Punaiset housut ovat hyvä, toimiva yksityiskohta, joka korostaa asetelman irvokkuutta. Runon teemat (eriarvoistuminen, taloudellinen epätasa-arvo) ovat vali- no joo jokunen kartanokin ja EU-tuet voin viedä pääkonttorini Lontooseen tai Neitsytsaarille hoh hoijaa kun ärsyttää nuo ainaiset ruikuttajat täytyy vaihtaa iltapäiväksi punaiset housut Kalle Kustaa tulee pelaamaan Ahti Kansa Ruusu Kesän lämmössä ruusujen ryhmä kukki punaisessa loistossaan päivästä toiseen, kunnes syksyn kylmissä sateissa niiden terälehdet lakastuivat. Yksi kerrallaan ne putosivat alati uudistuvan maaemon syliin. Myöhään syksyllä, kun maa ei vielä ollut jäässä havaitsin yksinäisen pienen ruusun kurkottavan ylös nurmesta. Se kasvoi hitaasti eikä noussut ylemmäksi, mietin hartaasti mitä hyvää olen tehnyt kun syksyn ankeudessa sain kokea tällaisen ilon. Talvi ilmoitti tulostaan, yöllä satanut ensi lumi peitti maan valkoiseen harsoonsa. Aamulla viluinen ruusu hehkui punaisena sen ohitse kulkivat kissan ja harakan jäljet, olivatkohan jättäneet hyvästit tuolle upealle, kauniille kukalle jolla oli lunta poskillaan. Alpo Juutistenaho Värikkäitä lehtiä tettavasti hyvin ajankohtaisia. Ahti Kansa yhdistää runossaan isoja ja pieniä asioita tavalla, joka korostaa satiiria. Neitsytsaaret, punaiset housut ja Kalle Kustaa samassa runossa: keskenään erilaisista, eri kategorioiden aineksista syntyy ehjä kokonaisuus. Metsää ja ruusuja Lea Nieminen riimittelee sujuvasti lähimetsästä. Jo käsite ”lähimetsä” on suomalaisuudessaan kiinnostava Aika harvassa maassa kyseistä käsitettä voisi käyttää, koska metsää ei ole tai ainakaan se ei ole lähellä. Riimittely on luontevaa ja napakkaa. Sanasto on persoonallista: maisemanauha, kanervatukut jne. Runoilija näyttää ja kuvaa maisemaa, viimeisessä säkeessä hän tekee synteesin, paketoi maiseman. Metsä-runo on itsessään kuin taulu. Runossa on vähässä paljon, runoilija on osannut poimia siihen kuvaavia yksityiskohtia. Metsä sopisi hienosti myös runopostikortiksi. Alpo Juutistenahon runo n aistivoimainen, kertova runo. Runo on tosiaan kuin pieni kertomus – lisäksi se on sekä konkreettinen että vertauskuvallinen. Jos jotakin vielä haluaisi hioa, voisi ehkä sanajärjestystä paikoin muuttaa. Esimerkiksi ehdottaisin ensimmäiseen säkeistöön oheista muutosta: Kesän lämmössä ruusujen ryhmä kukki päivästä toiseen punaisessa loistossaan. Ehkä myös sanat ”alati uudistuva” voisi jättää pois, pelkkä maaemo olisi tässä tehokkaampi. Samoin seuraavasta ottaisin pois sanat ”syksyn ankeudessa” ja ”talvi ilmoitti tulostaan” – silloin runon ydin piirtyisi vielä selvemmin esiin. Kaikkiaan runo on hyvin viehättävä. Viimeinen säkeistö kruunaa kokonai- suuden. Kissan ja harakan jäljet ovat hieno yksityiskohta, samoin kuin se, että kukalla on lunta poskillaan. Runous auttaa meitä näkemään ja huomaamaan asioita tarkemmin – tämän todistaa myös Alpo Juutistenahon runo. Runoja julki? Aina silloin tällöin joku runopysäkille runojaan lähettänyt julkaisee oman runoteoksen. Elokuussa minulla oli ilo olla mukana omakustannekirjailijapajassa Urjalassa. Sanahirviö on kamala, mutta paja oli mukava. Pajan ideana oli tarjota tukea ja tietoa sellaisilla kirjoittajille, jotka suunnittelivat oman teoksen julkaisemista itse. Jos runojaan haluaa kirjallisen verran julki, usein realistisin mahdollisuus on omakustanne. (Ero pienkustantamisen ja omakustantamisen välillä on käytännössä hiuksenhieno.) Runouden julkaisemisessa on jonkinlainen murrosvaihe meneillään: suuret kustantamot julkaisevat hyvin vähän runoteoksia, muutaman runokirjan vuodessa, jos sitäkään. Sitten on runoihin erikoistuneita, lähinnä netissä toimivia pienkustantamoita, jotka painottuvat kokeelliseen runouteen. Nämä runouden erikoiskustantamot (kuten Poesia) yhdistävät kokeellisen runouden tosiharrastajia, mutta jäävät suurelle yleisölle tuntemattomiksi. Tällaisessa runoilmastossa monen on järkevintä tuoda runonsa julki omilla ehdoillaan. Joku saattaa haluta julkaista runoja vaikka omalla kotisivullaan, joku toinen haluaa perinteisen paperisen kirjan. Nykytekniikan myötä painokulut eivät ole enää mahdottomia. Aiheeseen liittyvää tietoa on hyvin saatavilla, esimerkiksi Kai Vakkuri on kirjoittanut parikin kirjaa aiheesta. Omakustantajan opas on vanhempi, sen jälkeen on ilmestynyt teos Omakustantajan käsikirja: näin kustannat ja markkinoit oman kirjan. Runoja ja yhteystietoja Odottelen taas runojanne joko postin tai sähköpostin tuomina. Muistuttaisin, että kirjoittajan yhteystiedot olisi aina hyvä liittää mukaan. Joskus pitää tarkistaa kirjoittajalta vaikkapa säejakoon tai jonkin sanan kirjoitusasuun liittyviä asioita. Sähköpostitse ottaisin runot vastaan mieluiten liitteinä. Pyytäisin myös käyttämään vakiintuneita tiedostomuotoja (rtf, pdf, word). Esimerkiksi odt-tiedostot eivät aina aukea. Jos lähetettyä runoa ei ole lehdessä näkynyt, aina saa kysellä sen perään. Eli laittakaa ihmeessä viestiä, jos tarvetta on. Runoille ainakin on jatkuvaa tarvetta. Toivon siis paljon värikkäitä runolehtiä jatkossakin. Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi
14 – Nro 5 syyskuu 2013 ELÄKELÄINEN ”Säilöminen palvelutaloihin on hyvä bisnes” Minna Lindgren kirjoitti vanhuuden karkeankauniin ylistyksen dekkarin kaapuun Trilleriksi äityvässä esikoisromaanissaan Kuolema Ehtoolehdossa Yle Radio 1:n asiantuntevista musiikkiohjelmista ja musiikkikirjoista tutuksi tullut, Minna Lindgren kuvaa helsinkiläisen palvelutalon asukkaiden arkea ja outoja tapahtumia hurtilla huumorilla. Hän nappaa vaiettua aihetta napakasti niskasta kiinni, sivaltaen älykkään satiirin miekalla vanhustenhoidon nykytilaa, vanhusten asemaa ja yhteiskuntamme arvoja. Ylestä vapaaksi toimittajaksi siirtynyt Lindgren on askaroinut aiheen parissa ahkerasti viime vuosina. Vuonna 2009 hän sai Bonnierin suuren journalistipalkinnon Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen artikkelista, Isän kuolema. Elämä ehtoolehdossa on humoristinen teos, jonka päähenkilöiden toilailut ja tapa tarkistella nykymenoa vetävät suupielet kaarelle tuon tuostakin, mutta taustalla läikkyy tragikoominen vire. Kuvauksen taustalla on rankkaa faktaa. Kirja perustuu pitkälti Lindgrenin omakohtaisiin kokemuksiin ja tutkimuksiin, jotka eivät ole kovinkaan kaunista kerrottavaa. – Mielikuvitukseni ei olisi riittänyt kirjan kaikkein kauheimpien tapahtumien keksimiseen. Journalismin keinoin ei voi kertoa niin rankkoja asioita, mitä fiktion varjolla ja hurtilla huumorilla halusin kirjassani tuoda esille. Eihän kukaan kehtaa kirjoittaa, eikä se olisi uskottavaa, vaikkapa dementoituneen sotaveteraanin raiskauksesta suihkussa, kuten Ehtoolehdossa tapahtuu. Vanhuus ei ole sairaus Lindgrenistä oli tärkeää kuvata sodan satuttaman sukupolven edustajia, näitä monista vaikeuksista selvinneitä tervaskantoja, jotka eivät ole tottuneet vähästä valittamaan. Lindgren halusi kirjoittaa yli 90-vuotiaista mummoista ja papoista, jotka oikeasti ovat vanhuksia, ja ylpeitä siitä. Hieman tuohtuneena hän huomauttaa, että eiväthän ihmiset eläkkeelle jäädessään ole vanhuksia, vaikka heidät siihen kategoriaan niputetaankin vaikkapa Kelan ja Tilastokeskuksen tilastoissa – He elävät elämänsä kolmatta, rikasta ja toimeliasta vaihetta. Ei vanhuus ole sairaus. Suurin osa vanhuksista on terveitä, elämänhaluisia ja vireitä. Ikävä kylä meidän yhteiskunnassamme ei puhuta vanhuksista, vaan ongelmista. Nöyryyttäviä ”virikkeitä” Erityisen kylmääviä ovat kirjan kuvaukset välinpitämättömästi koinen mysteeri, kuinka jotkut voivat rikastua sillä, mihin yhteiskunnalla ei ole varaa. Palvelutalojen vimmaisessa rakentamisessa, ja hyväkuntoistenkin sijoittamisessa niihin on tehty melkoisia ylilyöntejä. Terveet vanhukset voisivat, ylihinnoitettujen hoivakotien sijaan aivan hyvin asua kodeissaan, niin kuin he useimmiten haluavatkin. 75 prosenttia yli 75-vuotiaista vanhuksista ei tarvitse lainkaan apua päivittäisessä elämässä, Lindgren huomauttaa. – Vanhuksilla yksinkertaisesti rahastetaan. Vuokrat vanhustentaloissa ja hoivakodeissa ovat korkeat ja kaikista toimenpiteistä laskutetaan erikseen. Sitä Ehtoolehdonkin asukkaat taivastelevat. Ilo irti vanhanakin – Vanhuksilla yksinkertaisesti rahastetaan. Vuokrat vanhustentaloissa ja hoivakodeissa ovat korkeat ja kaikista toimenpiteistä laskutetaan erikseen, Minna Lindgren sanoo. Kuva: Ville Palonen. vanhuksiin suhtautuvista lapsista ja muista omaisista. Yksinäisyydestä, ja siihen alistumisesta, kun kaikilla on niin kiire. Hullunkurisimpia ovat Ehtoolehdon asukkaiden viriketoiminnan kuvaukset. – On alentavaa, että viriketoimintaa ja kuntoutusta vanhainkodeissa järjestävät ”askarruttajat” suhtautuvat täysjärkisiin vanhuksiin kuin lapsiin. Heitä ei kohdella yksilöinä, vaan laumana ja potilaina. Hoivakodeissa usein vierailleena olen törmännyt siihen, kuinka nöryytävälle tasolle asukkaat siellä lasketaan pakkoaskarteluineen ja keppijumppineen. Miksi ihmeessä vanhuksilta itseltään ei kysytä, mitä he palvelutaloissa haluaisivat tehdä, Lindgren ihmettelee. Kirjan daamit tosin tuntevat sääliä askarruttajia kohtaan ja suostuvat auliisti liimailemaan höyheniä vessapaperirulliin, ettei ohjelman järjestäjille vaan tulisi paha mieli. Pillerin pyörittäjät Ehtoolehdon asukkaat yritetään vaientaa, jopa saattaa pahamaineiselle dementia-osastolle järeillä lääkityksillä. Kuvaukset dosetteihinsa alati lisääntyviä pillereitä piilottelevista tai niitä tuhoisin seurauksin popsivista vanhuksista ovat rankkoja. Kuuliaisesti lääkkeensä ottava, ennen niin eloisa ja Irma muuttuu vähitellen paranoidisen sekavaksi. Se valpastuttaa hänen ystävänsä monivaiheeseen, jännittävään salapoliisityöhön Ehtoolehdon outojen, rikollisten puuhien paljastamiseksi. – Tämä on faktoihin perustuvaa touhua. Hoiva- ja kunnalliskodeissa ylimitoitettu lääkitys on todellinen ongelma. Runsas ja päällekkäinen lääkitys sivuvaikutuksineen on tuhoisaa ja kallista. Se aiheuttaa vanhuksille dementian kaltaisia häiriöitä ja harhoja. Lindgren ottaa kirjassaan kantaa myös vanhustenhuollon henkilöpulaan ja alati vaihtuvan väkeen, johon asukkaat eivät voi luottaa. Hän kuvaa hauskasti kulttuurien ja aikakausien törmäämistä, ja muistuttaa ennakkoluuloistamme, kun daamien elämään astuu ystävällinen taksikuski nahkaliivissään. Vanhukset ovat autuaan tietämättömiä, mitä järjestöä tuo sinisilmäinen ystävällinen enkeli ja hänen karskit, kaljut kaverinsa edustavat. -He kohtaavat ihmisen ihmisenä ilahtuneena, että edes joku selvittelee heidän asioitaan ja on valmis auttamaan. Rankkaa rahastusta Vanhusten hoito kaikkinensa on myös tuottoisaa bisnestä. Räväkällä tavallaan Lindgren kuvaa härskiä rahastamista. Housujen kinttuun vetäminenkin kun on hinnoiteltu halvemmaksi kuin niiden ylös hilaaminen. – Vanhusten ja eläkeläisten säilöminen palvelutaloihin on myös hyvää bisnestä. On mel- Lindgren myöntää, että hänellä on joltisenkin romantisoitu näkemys vanhuudesta. – Haluan nostaa esiin vanhuuden muutoinkin kuin ongelmana. Rikkaan, huumorintäyteisen, virikkeisen vanhuuden ystävien ja omaisten ympäröimänä. Vaikka ihminen ikääntyy, ei se välttämättä muuta hänen persoonallisuuttaan, eikä korkean iän pitäisi nujertaa hänen ihmisarvoaan. Lindgrenin henkilökuvaus on uskottavaa, hämmästyttävän hyvin hän on eläytynyt vanhusten sielun ja mielen liikkeisiin. – Anna-Liisaan henkilökuvaan olen limittänyt isäni persoonaa ja puhetyyliä. Irma puolestaan on monessakin suhteessa äitini kaltainen. Käytin äitiäni uskottavuuspeilinä Irman edesottamuksia ja henkilökuvaa kirjoittaessani. Richard Wagner ujutti oopperoidensa jokaiseen henkilöön jotain itsestään, tätä Wagner-tekniikkaa minäkin käytin Ehtoolehdon henkilögalleriaa muokatessani. Joten jokaisessa henkilössä on myös ripaus minua itseäni. Minna Lindgren on kirjoittanut tärkeän, ajankohtaisen pamfletin, joka pitäisi ujuttaa Sote-uudistuksen parissa sähläävien päättäjien ja kaikkien vanhusten hoidosta ja elämästä vastaavien käsiin. Ja näiden, maailmaan heitettyjen vanhusten omaisten, meidän kaikkien luettavaksi. Hänen tragikoominen, erittäin hyvin kirjoitettu trillerinsä on vavahduttava osoitus siitä, kuinka taide parhaimmillaan voidaan valjastaa yhteiskuntamme ja ihmisyyden suurten tarinoiden palvelukseen. Ja vieläpä hauskasti. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa. Teos 2013. Ulkoasu Jenni Saari. 301s.
Nro 5 syyskuu 2013 – 15 ELÄKELÄINEN James Dean tavoitti herkkyyden ja valovoimaisuuden Valkeakoskella nähdään legendaarisen tähden tarina – James Deanin oli edistyksellinen ja intohimoinen ihminen. Hänen päämääränään ei ollut julkisuus ja raha. Taiteilijuus kiinnosti enemmän kuin tähteys, määrittelee Sami Uotila, joka on ohjannut Valkeakosken kaupunginteatterissa esitettävän James Dean -”Ikuisesti sinun” -musikaalin. James Dean (1931-1955) ehti tehdä kolme elokuvaa, jotka olivat Eedenistä Itään, Nuori kapinallinen ja Jättiläinen. Auto-onnettomuudessa 24-vuotiaana kuollut amerikkalainen nousi legendaksi ja on säilyttänyt asemansa halki vuosikymmenten. – James ei ollut mikään hyvännäköinen helppoheikki, jolla kävi tsägä. Hänellä oli todella pyrkimys kaikkiin niihin maaleihin, mitkä hän saavutti, Uotila pohtii. Uotila toteaa Deanin olleen elokuvan nimen mukainen uuden ajan nuori kapinallinen. – Siihen asti oli ajateltu, että teinipojat ovat kilttejä, pukeutuvat slipoveriin ja kauluspaitaan sekä sanovat ”kyllä isä” ja ”kyllä äiti”. – James Dean oli kaiken tämän vastakohta. Hän edusti uutta aikaa, uusia arvoja ja uudenlaista röyhkeyttä. Hän erosi niistä käyttäytymismalleista, jotka olivat pitäneet jenkkejä vuosikymmeniä pysähdyksen tilassa. Uotila kertoo arvostavansa Deanin tiedonjanoa. – James Dean halusi imeä toisesta ihmisestä kaiken saatavilla olevan tiedon. Hän halusi omaksua asioita ja ymmärtää maailmaa. Hänellä oli oma vinkkelinsä katsoa maailmaa. Se on minusta tosi mielenkiintoista. Deanin äiti kuoli Jamesin ollessa 9-vuotias. – Tällainenhan voi jättää ihmiseen aukon, jota hän yrittää jatkossa täyttää tietoisesti tai tie- – James Dean edusti uutta aikaa, uusia arvoja ja uudenlaista röyhkeyttä, sanoo Deanista musikaalin Valkeakoskelle ohjannut Sami Uotila (kuvassa). dostamattaan. Taiteilijuutta James Dean pohti laajasti. – James esimerkiksi mietti kuvanveistäjäksi ryhtymistä, jotta hänellä olisi isompi taiteellinen vapaus. Uudenlainen tapa näytellä James Dean onnistui olemaan idoli kummallekin sukupuolelle. – Naiset katsoivat häntä ihaillen, rakastaen tai himoiten. Samalla hän onnistui lunastamaan miesten sydämet. Nämä saattoivat mieltää hänet esimerkiksi kovaksi jätkäksi. Dean oli kehittämässä myös uudenlaista tapaa näytellä. Hän oli opiskellut metodinäyttele- mistä Actors Studiossa, jossa hyödynnettiin Konstantin Stanislavskin ja Lee Strasbergin metodeita. Roolihenkilöiden rakentamisessa pyrittiin totuudenmukaisuuteen. Näyttelijän haluttiin käyttävän omia henkilökohtaisia muistojaan ja niihin liittyviä tunnetiloja roolin rakentamiseen. Deanin ohella oppeja hyödynsi muun muassa Marlon Brando. – Tuohon aikaan näyttelijät olivat dynaamisia ja selkeitä. Jamesin tyyli oli säröinen. Hän saavutti näyttelijäsuorituksissaan tosi suuren herkkyyden aikalaisiinsa verrattuna. – James suosi esimerkiksi muminaa, löysyyttä, röhnimistä ja vaeltavia katseita. Sen vasta- painona oli hirveä energisyys ja valovoimaisuus. Deanin jälkeen on ollut monia näyttelijöitä, jotka ovat käyttäneet samanlaisia keinoja. Toivo korostuu James Dean- ”Ikuisesti sinun” -musikaalissa katsojat viedään 1950-luvun maailmaan muun muassa musiikin, laulun, tanssin ja pukuloiston kautta. – 50-luvulla tehtiin paljon ikimuistoista musiikkia, jotka tämänkin päivän kuulijat tunnistavat. Esityksessämme kuullaan esimerkiksi kappaleet Rock Around the Clock, There’s No Business Like Show Business, New York New York ja Kaunis nainen. 50-luku näkyy myös musikaalin yleistyylissä. Ihmiset eivät tuolloin haistatelleet toisilleen tai puhuneet räävittömyyksiä, ohjaaja Sami Uotila toteaa. James Deanin haastavan nimiroolin tekee Christian Sandström. Valkeakosken kaupunginteatterin johtajana toimiva Sandström on tehnyt myös musikaalin käsikirjoituksen. Musiikkinumeroista päävastuun kantavat näyttelijä-muusikko Saija-Reetta Kotirinta ja Idolsista tuttu Panu Larnos, jotka nähdään Jamesin ystävien Billin ja Christinen rooleissa. James Deanin rakastetun Pier Angelin roolissa vuorottelevat vuoden 2010 Miss Suomi, toissa vuonna Tanssii tähtien -kisan voittanut Viivi Pumpanen sekä Uusi päivä -sarjasta tuttu Thelma Siberg. Rooli sisältää muun muassa soolotanssinumeron. Ammattinäyttelijöiden lisäksi mukana on runsas joukko harrastajanäyttelijöitä Valkeakoskelta ja lähiseudulta. – Vaikka James Dean eli vaikeitakin aikoja ja kuoli nuorena, esityksessämme ei korostu raadollisuus. Haluamme tuoda esiin toivoa. Ihmisenä James Dean ei ollut synkkä ja masentunut vaan ennemmin iloinen hahmo, Uotila sanoo. – Uskon, että esityksemme tulee olemaan vauhdikas. Haluamme kuljettaa katsojat läpi yhden ihmisen elämän, joka sisältää iloa, surua, pelkoa, rakkautta ja intohimoa. James Dean oli kaveri, jolle tapahtui paljon. Valkeakosken kaupunginteatterin James Dean -”Ikuisesti sinun” -musikaalin kutsuvieras ensi-ilta 12.9. ja toinen ensi-ilta 14.9. JUHANA UNKURI Norppa jäi näkemättä Saimaalla Lauritsalan Eläkeläisten porukka kokoontui maanantaiaamuna ani varhain auringon paistaessa pilviverhon takaa Saimaan Perinnelaivayhdistyksen satamaan suuntana Saimaa. Tulossa näytti olevan hieno ulkoilupäivä. Laiturissa matkalaisia odotti s/y Sälen. Alukseen olimme tutustuneet kerhossa netin avulla. s/y Sälen, Hylje, on vanha kalastajien käyttämän kahvelirikattu ketsi. Alus on kaksimastoinen ja purjeiden pinta-ala on yhteensä 70 m2. Saimaan Perinnelaivayhdistys on hankkinut aluksen omistukseensa vuonna 2009. Satamosaaren retkellä s/y Sälen kapteenina toimi Kari Hakola. Hän on Saimaan Perinnelai- vayhdistyksen sihteeri ja purjemestari, kuin myös Lauritsalan Eläkeläisten yhdistyksen jäsen. Seilailimme s/y Sälenillä kesän ulkoilupäivän viettoon Saimaan saaristoon hienoon maailman kuuluun Satamosaaren laguuniin. Satamosaari on Etelä-Karjalan Virkistysaluesäätiön ylläpitämä retkisatama. Aamulla alkanut hieno ulkoilupäivän sää jatkui koko päivän. Saimaalla oli niin tyyntä ettemme voineet käyttää purjeita, vaan jouduimme ajamaan koko matkan moottorilla. Reittimme kulki Saimaan norpan elinpiirin rajamailla. Porukalla muistelimme laivan kannella, että 1980-luvun lopulla norppia on vähän yli 200. Nyt arvi- oidaan, että norppia olevan noin 300. Tänä keväänä syntyi 60 kuuttia. Saimaalle asetetaan kevättalvella määräaikaisen verkkokalastuskielto pesimäalueille norpan suojelemiseksi. Kalastajat ovat noudattaneet tunnollisesti kalastusrajoitusta. Tietoon on tullut, että vain kolme norppaa on kuollut verkoihin. Kalastusrajoitusalueella käytettävissä katiskoissa tulee olla ympäri vuoden nielurajoitin. Vahva nielurajoitin estää katiskan nielun laajenemisen yli 15 senttimetriä leveämmäksi, jolloin kuutti ei pääse tunkeutumaan katiskaan kalojen perässä. AIMO RÖPETTI Laivan kannella päät kääntyilivät ahkerasti, jospa se norppa nähtäisiin. Tällä reissulla norppa jäi näkemättä, mutta olimmehan Hylkeen kyydissä.
16 – Nro 5 syyskuu 2013 ELÄKELÄINEN Tampereen Eläkeläiset ja Rovaniemen Eläkeläiset järjest Tampereen Eläkeläiset ry:n monikulttuurisen työn aktiivit järjestivät elokuun alussa paluumuuttajaikäihmisille leirin Ylöjärvellä. Näsijärven rannalla, Antaverkan kartanossa vieteltiin kolme rentoa päivää yhdessä kokaten, jutelleen ja saunoen. Ajatus leirin järjestämisestä syntyi jo pari vuotta aikaisemmin tukihenkilökoulutuksessa silloisen maahanmuuttajatyöryhmän vetäjän Pirjo Rosengrenin mielessä. Suunnittelutyössä oli mukana viisi yhdistyksen aktiivia, jotka pohdiskelivat järjestelyjä sekä pitivät yhteyttä tamperelaisiin maahanmuuttajin ja Setlementtiliiton toimintakeskus Naistariin. Suureksi avuksi paluumuuttajien tavoittamiseksi oli Naistarista Hilma Tukmatsovalla. Leirillä saatiin mukavia keskustelutuokioita käsitöiden parissa. Lämmin ja välitön ilmapiiri vaikutti siihen, että tavata haluttiin leirin jälkeenkin. Kävelyretkellä syntyi ajatus yhteisestä vierailusta Hämeenlinnan Aulangolle, jossa suomalainen luonto on kauneimmillaan. Suomen työväen lähihistoria taas voisi yhdessä katsoa Verstas-museossa. Tampereen Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja kertoi leiriläisille yhdistyksen perustoiminnasta ja kutsui heitä mukaan toimintaan, niin käsiyökerhoon kuin myös juhliin. Toiveena oli, että paluumuuttajat esittäisivät omia laulu- ja muita kulttuuriohjelmia yhdistyksen juhlissa. Puheenjohtajan palautteen mukaan leiri antoi näkökulmia toisen kulttuurin toimintaan ja auttoi miettimään, mitä uutta omassa toiminnassa voisi olla. Leiriläiset taas kiittivät uusista ystävistä ja yhdessä tekemisen ilosta. Leirin vaikutus näkyi jo seuraavalla viikolla, kun kuusi leiriläistä vieraili Tampereen Eläkeläiset ry:n kesäjuhlassa. Toivottavasti vierailuja tulee puolin ja toisin jatkossakin. Myönteistä palautetta leirin järjestämisestä tuli Tampereen Eläkeläiset ry:lle myös kaupungin kulttuuripalveluista. Maire Kauhanen Rovaniemellä jo toisen kerran Rovaniemen kaupungin Leirikarin leirikeskuksessa Kemijoen varrella kokoontui jo toista kertaa Rovaniemen Eläkeläiset ry:n vapaaehtoisten voimin leiri eripuolelta maailmaa tulleille ikäihmisille. Mukana oli miehiä Burmasta, Somaliasta, Venäjältä ja naisia Uzbekistanista ja Venäjältä. Apua leiriläisten löytämiseen saatiin Rovalan MoniNet-keskuksesta, joka on ollut mukana kolme vuotta yhteistoiminnan järjestämisessä. Lapin luonto ja Kemijoen maisemat tarjosivat oivan mahdollisuuden leiripäivien viettoon, vaikka yhteistä kieltä ei kaikkien osallistujien kanssa ollut. Pelien ja leikkien kautta monenlaista kommunikaatiota kuitenkin syntyi. Rinnakkain pelattiin suomalaista mölkkyä ja venäläistä vastaavaa kapulapeliä. Ennen saunomis- ta tehtiin yhdessä vihtoja paluumuuttaja Allanin opeilla. Suomalainen sauna näytti viehättävän myös kuumista maista tulleita miehiä, jokeenkin he uskaltautuivat kastautumaan. Yhteisyyttä syntyi myös, kun kaikki osallistuivat ruuanlaittoon. Samalla saimme tutustua eri maiden ruokakulttuuriin. Aineksia ruokapöytään löytyi kävelyretkiltä lähimetsistä, kun leiriläiset innostuivat keräämään mustikoita ja vattuja sekä ihmettelemään sieniä, voiko niitäkin syödä. Leirin lopussa vaihdettiin puhelinnumeroita uusien tapaamisten toivossa. Kari Puolakka Airi Mantovaara-Puolakka Kaalipiirakoiden tekoa Tampereella. Rovaniemellä leiri järjestettiin jo t poseeraavat Kemijoen rannalla.
Nro 5 syyskuu 2013 – 17 ELÄKELÄINEN tivät monikulttuuriset leirit toisen kerran. Kuvissa leiriläisiä pelaavat frisbeegolfia ja Kaalipiirakan resepti Taikina (18 kpl): 3 lasi (7 d) jauhoja 1 tl suola 1 rl sokeria puoli lasilista (1 dl) öljyä (ei oliivi) puolikas hiiva (25g) Sekoita hiiva lämpimään veteen sokerin kanssa, jätä seisomaan. Sekoita jauhot suolan ja sokerin kanssa seulan läpi (se tuo ilmaa jauhon joukkoon). Lisää öljyt, vesi ja kohonnut hiiva. Kädet voidellaan öljyssä ja taikina vaivataan. Tunnustellaan, tarvitseeko lisää vettä. Hyvä taikina irtoaa käsis- tä. Jätä tunniksi nousemaan liinan alle. Täyte: kaalia 1,5 suola sipuli öljy Pilko kaali pieneksi, lisää suola ja sekoita vähään kunnes kaalista irtoaa nestettä. Pilko sipuli ja kuullota kuivalla pannulla, sipuli ei saa palaa. Lisää öljyä ja paista kaali. Kantta ei laiteta, jotta neste pääsee haihtumaan. Kaali voi jäädä puolikypsäksi. Vaivaa taikina uudestaan, jotta kaikki ilmat saadaan taikinasta pois. Käsillä tai veitsellä otetaan sopivat taikinapalat ja niistä pyöritetään pallot. Jätä nousemaan liinan alle 15 min. Paina käsillä tai kauli soikeat palat. Laita täyte ja paina reunat kiinni. Jätä sauma piirakan alle. Piirakat kohotetaan ennen paistamista. Ennen paistamista piirakat voidellaan vedellä jossa on hieman sokeria. Paista noin 15-20 min noin 215-asteisessa uunissa. Voitele piirakat uudestaan sokerivedellä ja jätä liinan alle. Tampereen leiriläiset järjestäytyivät perinteiseen ryhmäkuvaan. Koulutusta tarjolla Tampereen leirillä tehtyjä koruja. RAY:n tuella, omin eväin ja vapaaehtoisten voimin Eläkeläiset ry:n monikulttuurista toimintaa tukee Raha-automaattiyhdistys. Molemmat leirit järjestettiin Nuorisoasiainkeskusten leirikeskuksissa Eläkeläiset ry:n paikallisyhdistysten aktiivien voimin. Kuljetuksissa auttoivat vapaaehtoiset ja ruoka tehtiin yhdessä ikämaahanmuuttajien kanssa. Vuoron perään laitettiin suomalaisia ja muun maailman ruokia. Näin leirien kustannukset pysyivät matalina. Jo suunnitteluvaiheessa kysyttiin tulevilta leiriläisiltä apua ruokalistan kokoamisessa. Tampereella saatiin oppia venäläisten kaalipiirakoiden ja pelmenien tekemisestä. Rovaniemellä syötiin nokkoskeittoa ja uzbekistanilaista plofia. E.R. Eläkeläiset ry on järjestänyt tukihenkilökoulutusta yhdistysten monikulttuurisen toiminnan tueksi. Koulutuksessa etsitään keinoja luoda yhteyksiä ikääntyneisiin mahanmuuttajiin, pohditaan kulttuurin vaikutuksia toimintatapoihin sekä keskustellaan syrjinnästä ja rasismista. Jos yhdistyksenne haluaa toimia ikääntyneiden maahanmuuttajien kanssa, voitte hakea tukihenkilökoulutukseen. Tukihenkilökoulutus toteutetaan monimuotokoulutuksena. Se sisältää kolme lähijaksoa ja välitehtävät. Ensimmäinen lähijakso järjestetään Kuntorannassa 22.– 24.10.2013. Toinen ja kolmas jakso järjestetään maalis- ja lokakuussa 2014. Lisätietoja voi kysyä monikulttuurisuustyön suunnittelija Eva Rönköltä 040 501 3599. Koulutus toteutetaan RAY avustuksella ja on osallistujille maksuton. Ilmoittautua koulutukseen voi sähköpostilla eva.ronkko@ elakelaiset.fi
18 – Nro 5 syyskuu 2013 ELÄKELÄINEN Rauman Eläkeläiset valitsi palkintokurssiksi käsityön R auman Eläkeläiset ry palkittiin kahden päivän vapaavalintaisella kurssilla, koska yhdistys oli taas kerran menestynyt hyvin Eläkeläiset ry:n jäsenhankintakilpailussa ja voittanut oman sarjansa ykkössijan. Yhdistys valitsi kurssin aiheeksi käsityön. Kurssi pidettiin elokuun loppupuolella yhdistyksen hallinnoimassa kesähuvilassa Urholassa. Paikalla oli 20 yhdistyksen käsityökerholaista, joille opettaja Sisko Rönkkö esitteli ja neuvoi uusia kankaanpainantaja värjäystekniikoita. Kurssi oli palkintokursseista ensimmäinen ja muita on jo suunniteltu. Aurinkokuivausta Kurssipäivinä vallitsi oivallinen loppukesän sää, joka sopi hyvin aurinkokuivaustekniikkaan: maalatut kankaat levitettiin ulos aurinkoon ja niiden päälle asetettiin kasvien lehtiä. Näin syntyi kauniita kuvioita. Lisäksi päästiin kokeilemaan rypytyskuivausta sekä kasvi-, sapluuna- ja seulapainantaa. Käytännölliset raumalaiset olivat tuoneet painettaviksi t-paitoja, leivinliinoja ja ”tyynyvaaruja” eli tyynyliinoja. Tällaisista tarvikkeista on hyötyä yhdistyksen varainhankinnassa, sillä ne tekevät hyvin kauppansa myyjäisissä. ”Meillä on hauskaa yhdessä” Aluksi hyvää kurssitunnelmaa haettiin toisiinsa tutustumalla. Jokainen kertoi ajatuksistaan ja tunnelmistaan kuvakortin avulla. Saimme kuulla elämänkokemuksista, muistoista, menetyksistä, odotuksista, matkoista ja rakkaudesta. Rauman yhdistykseen tulee uusia jäseniä ja vanhatkin viihtyvät. Käsityökerholaiset näkivät hyvään jäsentilanteeseen parhaimmaksi selitykseksi sen, että ”meillä on niin hauskaa yhdessä”. Kurssilaisia opetti muiltakin Eläkeläiset ry:n käsityökursseilta tuttu Sisko Rönkkö (keskellä) Monipuolista toimintaa Yhdistyksen puheenjohtaja Pauli Liekari oli kurssin isäntänä ja huolehti omakätisesti ruokatarjoilun sujumisesta. Kokkauksen lomassa hän kerkisi hetkeksi kertomaan yhdistyksen toiminnasta. Vaikka kesäaikana on ollut hiljaisempaa, väki on paljon yhdessä ja yhteishenki on hyvä. Yhdistys järjestää paljon hyviä matkoja. Keskiviikkoisin vietetään iloista iltapäivää. Viikkokerhoihin kutsutaan usein vierailijoita, esimerkiksi kaupungin edustajia. Seuraava alustaja tulee puhumaan ajankohtaisesta aiheesta, vanhuspalvelulaista. Yhdistyksen käsityökerho kokoontuu viikoittain. Se valmistaa myytäviä tuotteita yhdistyksen myyjäisiin, joita pidetään 2-3 kertaa vuodessa. Käsityö on yhdistyksen naisten hyppysissä, miehet nypläävät muita asioita ja osallistuvat Urholan kunnossapitoon. Molemmat sukupuolet osallistuvat kansantanssiryhmä Ikänuorten sekä lauluryhmä Nuotittomien toimintaan. Kansantanssijoita on 18 henkeä, Nuotittomien määrä on 25. Nämäkin kerhot harjoittelevat kerran viikossa. Tiedotus toimii Rauman Eläkeläiset julkaisee Aurinkokuivausta Urholan pihalla (yllä). Kurssin osanottjat kokoontuivat ryhmäkuvaan töidensä ääreen kesäpaikan pihalle. kerran viikossa Uusi Rauma -lehden järjestöpalstalla tiedotteen toiminnastaan. Kyseessä on ilmaisjakelulehti ja ihmiset ovat oppineet hakemaan siitä toimintatietoja. Yhdistyksellä on myös oma esitemoniste. Omien verkkosivujen laatiminen on ollut suunnitelmissa mutta toistaiseksi on pelätty, että sivujen päivittäminen vaatii liikaa hommaa. Kesähuvila Urhola ei sovellu kylmiin vuodenaikoihin. Silloin yhdistys kokoontuu Kulttuuritalolla ja Järjestötalolla. Tätäkin kautta toiminta saa kaupungilla näkyvyyttä. TIINA RAJALA Kurssia isännöi yhdistyksen puheenjohtaja Pauli Liekari.
Nro 5 syyskuu 2013 – 19 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n syksyn 2013 kurssikalenteri Kuntorannassa Liikuntakurssi 9.-13.9. (käynnissä parhaillaan) Musiikkikurssi 11.-14.9. (3 vrk) Sauli Malinen ja Jari Martikainen. Kurssi soittajille ja laulajille: ohjelmistoa yhdistysten musiikkiryhmille, ohjelmakokonaisuuden rakentaminen. Hinta: 210 € (ph) / 242 € (th). Kurssi on täynnä. Ohjelmia yhdistyksiin 11.-14.9. (3 vrk) Hilkka Hyttinen. Esitettäviä ohjelmia yhdistyksiin: runot, näytelmät ja sketsit; esiintymistaitoa, ohjelmakokonaisuuden tuottaminen. Hinta: 210 € (ph) / 242 € (th). Kurssille mahtuu: ilmoittautuminen heti! AJANKOHTAISTA! VANE: Vanhusneuvostojen jäsenten opinto- ja neuvottelupäivät 4.-7.10. (3 vrk) Vanhusneuvostojen muuttunut asema ja tehtävät, kunnallinen vaikuttaminen. Hinta: 214 € (ph) / 250 € (th). Ilmoittautuminen 16.9. mennessä. Käsityö- ja askartelukurssi 21.-24.10.2013 (3 vrk) Sisko Rönkkö. Uusia ideoita kerhoihin; tuotteita yhdistysten joulumyyjäisiin. Hinta: 214 € (ph) / 250 € (th). Ilmoittautuminen 27.9. mennessä. Sosiaalinen media (SOME) ja blogikirjoittamisen kurssi 21.-23.10.2013 (2 vrk) Sosiaalisen median käyttö yhdistystoiminnassa; nettikeskustelut ja napakat blogit. Hinta: 142 € (ph) / 164 € (th). Ilmoittautuminen 27.9. mennessä. Atk-tukihenkilökurssi (vaihtoehtoisesti voidaan järjestää kotisivukurssi, mikäli kysyntää on) 23.-25.10.2013 ( 2 vrk) Tietokoneen käyttötaitojen kertausta ja ohjaustaitoja vertaisohjaajille yhdistysten kerhoihin. Petra Åhlström. Hinta: 142 € (ph) / 164 € (th). Ilmoittautuminen 1.10. mennessä. Yhdistystoiminnan jatkokurssi 4.-8.11.2013 (4 vrk) Kokous- ja neuvottelutaitoja, yhdistyslaki, yhdistyksen tärkeät asiakirjat ja arkistointi. Hinta: 262 € (ph) / 304 € (th). Ilmoittautuminen 4.10. mennessä. Kursseille ilmoittautuminen Kursseille ilmoittaudutaan kurssi-ilmoittautumiskaavaketta käyttäen määräaikaan mennessä, viimeistään kuukautta ennen kurssia, osoitteeseen Eläkeläiset ry; Satu Rautio, Mechelininkatu 20 A; 00100 Helsinki; ilmoittautua voi myös sähköpostitse: satu.rautio@elakelaiset.fi Voit ilmoittautua myös Eläkeläiset ry:n verkkosivujen kautta täyttämällä sähköisen lomakkeen: www.elakelaiset.fi/sähköiset lomakkeet/ kurssihakemus Ilmoittautuessa on aina ilmoitettava kurssilaisen yhteystiedot: osoite ja puhelinnumero. Ilmoittautumislomakkeessa on mainittava, maksaako kurssilainen itse osallistumisensa vai maksaako sen yhdistys. Kuntorannan kurssien osalta on ilmoitettava, valitseeko kurssilainen puoli- vai täysihoidon. Kurssituki Pienet ja vähävaraiset yhdistykset voivat hakea kurssitukea, joka kattaa puolet kurssilaisen kurssimaksusta. Kurssitukea haetaan vapaamuotoisesti kurssille ilmoittautumisen yhteydessä – tukea ei siis voida myöntää jälkikäteen. Kurssikalenteriin voi tulla vielä muutoksia. Kalenteri julkaistaan myös Eläkeläinen-lehdessä, josta näkee mahdolliset muutokset. Alueellisista kursseista ilmoitetaan myöhemmin. Lisätietoja kursseista voi kysyä koulutussihteeri Tiina Rajalalta, puh. 020 743 3617 tai 040 582 4319. Eläkeläiset ry:n kurssit järjestetään yhteistyössä KSL-opintokeskuksen kanssa. Veteraanien kulttuurikilpailut 2.-3.11.2013 Porissa Muistutamme, että Veteraanien toisiin kulttuurikilpailuihin tulee ilmoittautua 30.9. mennessä. Kuntorannassa syyskauden alkupuolella järjestettävillä musiikki- ja ohjelmatoiminnan kursseilla kilpailuihin osallistuvilla on tilaisuus hioa taitojansa. Ajankohtaista koulutusta Taloudenhoidon jatkokurssi 4.-8.11.2013 (4 vrk). Taloudenhoidon perus- teiden kertausta, kysymyksiä, atk-pohjainen kirjanpito, yhdistyksen varainhankinta. Hinta: 262 € (ph) / 304 € (th). Ilmoittautuminen 4.10. mennessä. VANE – kurssi eli Vanhusneuvostojen jäsenten opinto- ja neuvottelupäivät 4.-7.10. on nimensä mukaisesti tarkoitettu vanhusneuvostojen jäsenille. Heidän lisäkseen se sopii mainiosti yhdistysten toimihenkilöille, järjestön hallinnon jäsenille ja kaikille yhteiskunnallisesta toiminnasta kiinnostuneille. Tärkeimpiä aiheita kurssilla ovat vanhuspalvelulaki ja vanhusneuvostojen muuttunut asema muun kunnallisen vaikuttamisen ohessa. Matkavastaavien opinto- ja neuvottelupäivät 10.-13.12.2013 (3 vrk) Ajatuksille näkyvyyttä ja kuuluvuutta Onnellinen yhdistys 10.-13.12.2013 (3 vrk) Kuntorannan VANE-kurssilla käsitellään ikääntyneille olennaisia asioita. Jotta ne saisivat näkyvyyttä ihmisten omakohtaisina kokemuksina, ihmisten kommentteja ja kertomuksia taltioidaan videokuvaksi. Jos haluat ”puhuvaksi pääksi” ja kertomaan asioista muillekin, kannattaa tulla kurssille. Kurssi peruskurssin käyneille matkavastaaville. Hinta: 184 € (ph) / 214 € (th). Ilmoittautuminen 8.11. mennessä, Ilka Haarni, Veikko Väntänen ja Mervi Höylä. Yhdistyksen viikkokerhojen sisällön kehittäminen, tehtävien jako, ihmissuhdetaidot ja mielen hyvinvointi: kurssi toimihenkilöille, kerhojen vetäjille sekä muille yhdistysaktiiveille. Hinta: 184 € (ph) / 214 € (th). Ilmoittautuminen 8.11. mennessä Onnellinen yhdistys on monipuolinen opintokokonaisuus, joka auttaa yhdistystoiminnan kehittämistä sekä siihen osallistuvien ihmisten omaa jaksamista. Mervi Höylä ja Veikko Väntänen johdattavat aiheeseen toiminnallisin menetelmin sekä keskusteluin. Heidän lisäkseen kurssia tulee vetämään Ilka Haarni Mielenterveysseurasta. Hänen aiheensa on mielen hyvinvointi ja ihmisen keinot itse tukea sitä. Ilka Haarni on koulutukseltaan sosiologi ja aiemmin tehnyt ansiokkaan eläkeikäisten toimintaa koskevan tutkimuksen Kolmas elämä. KUNTORANNASSA OPISKELLAAN JA JUHLITAAN Kuntoranta täyttää tänä syksynä 45 vuotta ja juhlii merkkivuottansa 9.-15.9. Samalla viikolla järjestetään Kuntorannassa Eläkeläiset ry:n senioritanssi-, liikunta-, musiikki- ja ohjelmakurssit. Kurssilaisilla on mahdollisuus päästä esiintymään Kuntorannan järjestämiin tapahtumiin. Ohjelmista kerrotaan tarkemmin sivulla 24 julkaistussa Kuntorannan mainoksessa. Eläkeläiset ry järjestää kursseja myös eri alueilla, esimerkiksi: – koulutusta muistikerhojen ohjaajille marraskuussa, Vantaa – koulutusta lukutukihenkilöille marras-joulukuussa, Vaasa Ilmoitamme asiasta myöhemmin lisää. Tule ”puhuvaksi pääksi”! VANE ja JÄDE VANE-kurssin myötä käynnistyy yhteistyö Järjestöt lähidemokratian tukena –hankkeessa (JÄDE), jossa Kansan Sivistystyön Liitto KSL on mukana. Eläkeläiset ry ja KSL tekevät hankeyhteistyötä koulutuksessa. KSL tekee Eläkeläiset ry:n ja sen jäsenistön asiantuntemusta tunnetuksi tiedotuksen avulla, osallistuu koulutusten järjestämiseen sekä opintoaineiston tuottamiseen. JÄDE-hankkeessa on tarkoitus tuoda ihmisen ääni kuuluviin, lisätä kansalaistoiminnan vaikuttavuutta ja tuottaa siitä lisää tietoa. Ihmiset voivat kertoa ajatuksistaan ja tarpeistaan – sekä myös siitä, mitä kaikkea he tietävät ja osaavat yhdessä tehdä. Lähidemokratiaa Kevätkaudella 2014 tärkeitä ikääntymispolitiikan aiheita sovelletaan käytäntöön. Eläkeläiset ry järjestää yhteistyössä KSL:n kanssa alueellisia koulutuksia, joissa ihmiset pohtivat heitä itseään koskettavia asioita. Asiatiedot otetaan haltuun toiminnalliseen tyyliin. Alueellisia koulutuksia jatketaan tarvittaessa syyskaudella 2014. TIINA RAJALA Koulutusvastaavat, tärkeää tietoa myös seuraavalla sivulla!
20 – Nro 5 syyskuu 2013 Nyt KSL:sta saa kursseja! Nyt kannattaa yhdistysten järjestää itse omia kursseja. Yhdistykset ja aluejärjestöt voivat järjestää kursseja myös yhteistyössä keskenään. Vaikka syyskausi on jo alkanut, kursseja ehtii vielä suunnitella ja toteuttaa. Kansan Sivistystyön Liitolla KSL ry:llä on mahdollisuus tarjota tänä syksynä runsaasti valtionapuun oikeuttavia kurssitunteja. Kurssitunnit varataan KSL:stä ja sitten tehdään kurssisuunnitelma, joka lähetetään KSL:ään. Kurssin päätyttyä valtionapua haetaan ohjeitten mukaisesti. Kurssilta edellytetään, että – sen vähimmäiskesto on kuusi (6) opetustuntia. Opetustunnin kesto on 45 minuuttia. – kurssilaisia on vähintään 10. Kurssitukea voi käyttää seuraaviin kuluihin: – kouluttajien palkkiot sivukuluineen, kouluttajien matka- ja majoituskulut – kurssilaisten matkakulut – ilmoitus- ja monistuskulut sekä opetusmateriaalit – kurssitilan ja opetusvälineiden vuokra Lisätietoa kurssien järjestämisestä saa KSL-opintokeskuksen kautta: www.ksl.fi >kurssipalvelut. Kurssiasioissa saa neuvontaa kurssisihteeri Niina Soikkelilta ja koulutuspäällikkö Anneliina Wevelsiepiltä (entinen Törrönen). Soikkeli Niina 020 790 9507, 040 669 4663 Wevelsiep Anneliina 020 790 9535, 050 590 0180 TR Helsinkiläisten kirjoittajakerhon syysohjelma Helsingin eläkeläisten kirjoittajakerho kokoontuu Hermannin karholla Hämeentie 67 keskiviikkoisin klo 14–16 seuraaavina päivinä: 18.syyskuuta, 9. lokakuuta, 30. lokakuuta, 20. marraskuuta ja 11. jopulukuuta. Kaikki kirjoittamista harrastavat eläkeläiset ovat tervetulleita. Yleensä otamme kotiläksyksi runo- tai proosatehtävän sovitusta aiheesta. Ensimmäisen miittingin tehtäväotsikko on Mielihalu. Tyyli vapaa. Suunnitteilla on myös antologia, jossa syntyneitä tekstejä julkaistaisiin joskus ensi vuoden aikana. Aluksi voi tulla vaikka vain kuunteluoppilaaksi. Lähempiä tietoja Rudolf Lindbladilta puh. 0400-602968 tai sähköpostilla osoitteella rudolf.lindblad@gmail.com ELÄKELÄINEN Hieno ohjelma sävytti Ykspihlajan juhlaa Ansiomerkkien saajat. Merkit luovuttivat Kalevi Kivistö ja Kirsti Stranius. Aurinkoisena toukokuun päivänä saimme juhlia yhdistyksemme 50-vuotistaivalta. Iso urakka vastuuhenkilöillä on nyt takana, toista vuotta siinä suunnittelussa meni, juhlien lähetessä tuli aina vaan kiireempi. Meillä on hyvä järjestää juhlia , kun tämä Ykspihlaja on sellainen monikulttuurinen kaupunginosa, jolla on pitkät perinteet, ohjelmaa on aina saatavilla, Juhlistamme on tullut erittäin hyvää palautetta ohjelman osalta. Olihan onnittelijoina Ykspihlajan Työväensoittajat, Ykspihlajan Työväennäyttämö, Kokkolan Työväen Laulajat ja sokerina pohjalla maan kuulu Tapsan Tahdeista muutama vuosi sitten Duo Haaskan nimellä voitokkaasti esiintynyt Sami Heinonen. Meidän oman eläkeläisjärjestön esiintyjiä olivat Lauluryhmä Visertäjät, senioreiden tanssiryhmä Vipeltäjät, Eeva sekä Tapio (Tiiti) Jokelan soitto- ja lausuntaesityksellään. Juhlan avasi yhdistyksen puheenjohtaja Mikko Vehniäinen toivottaen runsaslukuisen yleisön läheltä sekä kaukaa tervetulleiksi jolla estetään ikä-ihmisten syrjäytyminen. Kivistö antoi puheessaan tunnustusta myös ay- liikkeelle ettei se ole hyväksynyt elinkeinoelämän vaatimuksia maksattaa palkankorotuksia eläkemaksuja alentamalla. Hän muistutti että mikäli sovituista eläkemaksuista pidetään kiinni, niin eläkerahastot riittävät pitkälle tulevaisuuteen. Kivistö nosti esiin myös vanhuspalvelulain sekä vanhusneuvostojen valinnan joka kuntaan. Vastuu vanhuspalveluista on kunnilla. Vanhusneuvostojen tulee valvoa, että kaikissa kunnissa ikä-ihmiset saavat riittävän tasokkaan hoidon. Kuntien tulee laatia vanhuspalvelusuunnitelma. Sen lisäksi on laadittava henkilökohtainen hoito ja hoivasuunnitelma ikä-ihmisille. Vanhuspalvelusuunnitelmna laatimisessa on vanhusneuvos- tojen oltava kiinteästi mukana. Lopuksi Kivistö toi keskusjärjestön onnittelut juhlivalle järjestölle ja toivotti onnea sekä menestystä ja aktiivista toimimista jäsenistön parhaaksi. Kokkolan kaupungin terrehdyksen juhlaan toi ”Vanha Kalle” Sakari Sykäräinen. Puheenjohtaja Mikko Vehniäinen kertoi lyhyesti 50- vuotishistoriikin sisällöstä, joka oli jaksoitettu kymmenvuotiskausittaen. Ansiomerkin sai 15 yhdistyksen aktiivijäsentä ja merkit jakoivat puheenjohtaja Kalevi Kivistö sekä Kirsti Stranius. Samoin perustein sai yhdistyksemme viirit 7 henkilöä. Viirillä muistimme myö senioreiden tanssiryhmän vetäjää Anja Auvista. Juhlan valokuvaajana toimi Jouko Salmijärvi ,joka on yhdistyksemme uusimpia jäseniä. Nyt tarvitaan etsivää vanhustyötä Juhlan tasoa nosti järjestömme puheenjohtaja ministeri Kalevi Kivistö, joka puheessaan toi esiin mm. hallituksen säästöohjelmassa olevat kohteet kuten sairausmatkakustannusten rajun nousun, joka kaikkein kipeimmin kohdistuu juuri vähävaraisiin eläkeläisiin. Kivistö muistutti, että kuntiin on saatava toimintaan etsivä vanhustyö, Juhlassa esiintyi myös yhdistyksen oma lauluryhmä Visertäjät. Meidän keittiöhenkilökuntamme on aina vastannut juhlissa kaikenkattavasta tarjoilusta. Nyt päätimme ”ulkoistaa” ja näin vapauttaa oman keittiöväen juhlimaan omaa järjestöä. Ostimme ruuan sekä tarjoilun ruokala Saimalta, joka toimii samoissa tiloissa arkisin. Juhlaan oli saapunut lähes 200 henkilöä ja lopuksi tanssittiin ”Tähtien kera” Teuvo Käännän yhtyeen tahdittamana. ”Ei kukaan yksin, vaan yhdessä toimien saadaan aikaan onnistuneita tilaisuuksia. On hienoa kuulua tällaiseen virikkeelliseen joukkoon.Elämä ilman juhlia on kuin pitkä matka vailla majataloa!” Teksti: ANNA-LIISA FAGERNÄS Kuvat: JOUKO SALMIJÄRVI
Nro 5 syyskuu 2013 – 21 ELÄKELÄINEN Limpan Om man skulle få mörda! D et finskspråkiga TV-programmat Finland är svenskt väckte ont blod hos många purilfinnar. Hoppsan! Jag höll nästan på att skriva sannfinländare, men som deras påve Soini dyrt och heligt bedyrar, är de inga rasister. Därför är det säkert bara frågan om icke tillräkneliga idioter, som skriver hatbrev och hotar mörda finlandssvenska kändisar, som Bettina Sågbom. Rubriken syftar på ett mordhot jag själv blev utsatt för på förra århundradets femtiotal, när jag avtjänade min värnplikt i Dragsvik. Det var uppställning för eftermiddagstjänst i underofficerskolan och jag, som hade tagit mig en liten tupplur i torkrummet, kom ut litet senare än de andra och därtill iklädd fel mundering; den vanliga uniformen i stället för den snödräkt vi skulle ha på oss. Jag kände mig som en sparv i tranedansen och försökte gömma mig i bakre ledet, men fältväbeln, vars namn jag tyvärr har glömt, troligen för att han allmänt kallades Skräcken, fick förstås syn på mig och röt: “Elev Lindblad igen! Om man skulle få mörda! men tyvärr är det i lag förbjudet.”. Visst klarade jag situationen med livet i behåll, men dit rök min väntade och mycket efterlängtade veckoslutspermission. Man skämt åtsido. Ibland verkar det som om svensk- och varför inte också rysshatarna inte skulle veta ett dyft om vårt lands historia. Största delen av vårt vårt västerländska statsskick härstammar ju från den svenska tiden, och infrstrukturen och industrin i storfurstedömmet utvecklades i stort sett med ryskt kapital. Tsar Aleksander den andres staty står inte i onödan på Stortorget. Min vän och socialdemokratiska trätobroder Basse Lindeman brukade chokera FFC:s skandinaviska sommarskolas svenska deltagare med att inleda sin andel av den finska arbetarrörelsens histora med att säga: – Den ryska tiden var en lycklig tid i Finlands historia. Från att ha varit en V Omat kiemuraiset polut 123456 svensk bakgård blev det finska storfurstedömmet upphöjt till ett ryskt skyltfönster mot Europa. Vi fick oss ett gott skratt när en av de svenska deltagarna frågade mig, varför vi lät den där kommunisten uppträda först. Vi finnar är inga rasister, får man ofta höra. Jag brukar kontra med att fråga om vi skulle gå på kvarterskrogen och prata svenska. Vi gjorde det en gång på fanstyg med lillbrorsan. Vi gick in på ölkrogen Myllyrenki i Kvarnbacka och pratade högljutt svenska. Trots att vi båda är rätt stadiga gubbar skulle vi nog ja hamnat i slagmål om vi inte hade bytt språk. I min ungdom fanns det rätt mycket svenskspråkiga jobbare i Helsingfors. Nu har vi nog blivit mera bristvara också här. Nutidens finskspråkiga okså här har fått för sig att svenskan är ett herrskapsspråk, vilket kanske till stor del beror på oss hesasvenskar själva. Vi går alltför lätt över till finskan om någon i jänget inte riktigt förstår svenska. När jag själv som sexåring efter vinterkriget kom till Helsingfors kunde jag inte ett ord finska. Vi flyttade in i en hyreskasern där alla talade finska. Ute på gården lärde jag mig finska rätt fort. Pedagogiken var enkel, men effektiv. Den kunde sammanfattas under rubriken; Hurrille turpiin. Den finska jag då lärde mig var ingen riktig finska utan sk. hesaslang, som innehöll en massa förvrängningar av svenska och ryska ord och uttryck. Detta fick jag bittert erfara när jag efter kriget, under vilket jag som krigsbarn fick uppleva min svenskaste tid, började läsa finska som första främmande språk i Elisabetsgatans Svenska lyceum. Men när jag började läsa finska böcker och tidningar hade jag snart en tia i finska. Detta tills den arma läraren hittade på att hålla ett grammatikprov. Jag kunde inte svara på en enda fråga om alla de bablativer, som det finska språkets krångliga ändelser beror på. Efter detta kom jag aldrig över en åtta i finskan, trots att jag allt som ofta hade nior och tior i allt annat utom gramma- astapäisen lautaseinän naulassa roikkui muorin talvitakki. Takki oli hengarissa narulla umpeen kuristetussa pukupussissa. Ja vaikka mustasta takista ei näkynyt yhtään mitään, ei kaulusta, ei helmaa, poika ajatteli että silti takki oli totta ja olemassa. Nyt on melkein syksy, poika sanoi ääneen. Poika oli makasi vuoteella mökin päädyn hatarassa kesäkamarissa. Äsken oli syöty maitoperunoita, nyt muori tiskasi. Pirtin ovi oli porstuaan raollaan, lautasten ja juomalasien kalina kuului hellansolan perältä kesäkamariin asti. Muori se siellä taas kolisteli, muori tiskasi nykyään monta kertaa päivässä, poika ajatteli. Poika kuunteli tuultakin kuinka tiken, om vilken jag redan i den här åldern vågar säga, att jag bryde mig fan i den. Nu för tiden kommer jag väl överens med all slags människor, men en gång har jag faktiskt blivit beskylld för rasism. Detta skedde när jag i början på sjuttitalet var torpare på en bilverkstad i stadsdelen Gumtäkt i Heksingfors. I stadsdelens trähus bodde mycket zigenare, bland vilka jag hade rätt många kunder. En äldre gråhårig man av dem hade problem med strömfördelaren i sin Mustang. Ett nytt fördelarlock fanns inte i Finland, utan jag var tvungen att beställa det från centrallagret i Holland. Det kostade skjortan, men mannen som sysslade med travhäster sade bara att det kostar vad det kostar. När bilen var färdig kom två yngre grabbar efter den. Jag började skriva ut räkningen, när de ena av plockade fram en stillett. som han började peta sig under naglarna med och sade hotande: – Bry dig fan i räkningen och ge hit bilnycklarna. Jag blev förstås skitskraj, men lyckligtvis hade jag en stor sk. smedhammare liggande på det plåtklädda arbetsbordet bredvid skrivbordet, vid vilket jag brukade jobba med bilarnas elutrustning. Jag grep den, drämde den i bordet och skrek: – Du gör ett lite hål i mig med den där kniven, men när jag slår den här i skallen på dig flyger din själ rtill helvete på bråkdelen av en sekund! Pojkarna stod en kort stund som förstenade innan de grep till harvärjan. När de rusede ur ur verkstan hörde jag stilettgrabben skrika: – Jävla rasist! – Du hade lite problem med pojarna sade bilägaren, när han senare kom efter sin Mustang. – Dom fick ju liet bråttom. Jag hoppas dom inte sket i byxorna när dom sprang ut; replikerade jag. Förlåt, nu bredde jag ut mig utanför ämnet igen. Det var ju finnarnas avoghet mot tvångssvenskan jag skul- se tuli ja meni. Tuuli oli navakkaa ja kulki puuskissa. Se vonkui nurkkalaudoissa, humisi ja pauhasi tien takana metsässä. Lasiruudut helähtelivät ja lonksuivat, verhot huojahtivat, kunnes tuuli veti henkeä, sen laineet tasaantuivat ja tuli hiljaista. Muori oli puhunut kesällä että poika aloittaa koulun täällä maalla. Poika ei halunnut mennä kouluun, ei mihinkään kouluun, ei maalla eikä kaupungissa. Vaarikaan ei ole käynyt koulua, silti vaari osaa lukea ja laskea. Kesällä näytti siltä että Kuski ja muori panevat hynttyyt yhteen. Mutta sitten muori alkoikin vahdata tielle nokka lasissa ja huokailla. Poika kuuli vaarin sanovan että Kuski taisikin olla luikuri, välttelee ruokkomaksuja ja on jo jos- le tala om. Jag föestår dem så väl. Jag har själv haft likadanna problem med tvångstyska och engelska i olika tekniska manualer, och en gång var jag fektiskt tvungen att tala tvångsryska för att rädda livet. På Herttonäs oljekvarn brukade vi ofta byta svetsnings- och andra metalljobb mot vodka med maskinfolket på ryska båtar, som fraktade solrosfrön till firmans hamn. Verkstaden hade väl varit tom, och en ryss kom med cigretten i mungipan in på fabriken där rökning var strängt förbjuden. Jag jobbade just med en läckande heksanpump under extratorn, som var fylld med tiotals kubik explosiv hexangas. Jag blev förstås livrädd och funderade febrilt vad rökning förbjuden är på ryska. Kunskapen i hesaslang kom till hjälp: – Niet mahorkka, perkele! skrek jag och gubben slog igen dörren och försvann med sin cigarett. När jag eferåt gick ombord på båten och på knagglig sjömansengelska förklarade för mannen vad det varit fråga om, skrattade han gott och sade att han inte kände en enda rysk sjöman som inte visste vad engelskans NO SMOKING betyder. Nu vet jag det också, men för säkerhetens skull tog jag också reda på att det heter något i stil med NIE KYRIE på ryska. Till sist litet översättningsfrågesport åt er, som förstår tvångsfinska: Vet ni vad ett handskaft är? (Det är käsivarsi) sain päin Lappia piilossa, voimaloita rakentamassa. Naapurin vanhaisäntä kuoli eräänä kesäyönä. Vanhanisännän vanha hevonen ammuttiin ja haudattiin heti seuraavana päivänä. Poika oli tykännyt istua aamuisin rappusilla ja katsella seisoallaan nukkuvaa vanhaa hevosta lampaiden paljaaksi kaluamalla pihaniityllä. Eikä ollut Vekkuakaan. Vaari antoi Vekun pois. Poika ei ymmärrä miksi vaari niin teki. Poika ei ole koskaan tykännyt mistään niin paljon kuin Vekusta. Poika olisi halunnut jäädä maalle. Mutta muori halusi Kuskin häivyttyä takaisin kaupunkiin, vaikka muorilla ei ollut siellä asuntoakaan. Äidilläkin oli kaupungissa uusi mies ja uusi lapsi. Poika ajatteli että sekin oli niitä asioita joita hän ei olisi halunnut muistaa eikä edes ajatella. Tuulet olivat niitä asioita jotka tulivat ja menivät, ja sateet myös. Poika yritti ajatella että oliko olemassa entisiä tuulia ja sateita. Täällä maalla melkein kaikki tuulet olivat mukavia tuulia, niin sateetkin, ja kaikki tulevat aamut ja illat. Vielä oli olemassa oma vaari ja muori, ja myös ihan ikiomat kiemuraiset polut, tikat ja varikset heti tien takana metsässä. Teksti HEIKKI KIRSTINÄ Kuva: JOUKO TOIVIAINEN
22 – Nro 5 syyskuu 2013 ELÄKELÄINEN Kuntalaisdemokratia unohtui Tervanäytelmän teossa ei vitkasteltu Turun vanhusneuvostoon valittiin puolet poliitikkoja E Turun kaupunginhallitus nimesi ma 10. 6 kokouksessaan uuden vanhusneuvoston. Merkille pantavaa ensinnäkin on se, että se nimettiin vasta puoli vuotta muiden lautakuntien ja johtokuntien jälkeen, vaikka kaupunki on vuosien ajan nimennyt sen heti alkuvuodesta. Nyt tuntuu, että lakisääteisyys muodostui vain jarruksi Turussa, vai jarruttiko kilpa vallasta? Eläkeläisjärjestöt ovat olleet ihmeissään pitkittyneestä ajasta, eikä suotta. Puoi vuotta meni jo. Vaalien alla puolueet esittivät tunnuksian kuntalaisvaikuttamisen ja kuntalaisdemokratian vahvistamisesta ja avoimuuden lisäämisestä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut nyt kun uusi vanhusneuvosto nimettiin. Sen sijaan kaupunginhallitus puolueineen piti edelleen tiukasti otettaan vanhusneuvoston suhteen. Se nimesi neuvoston jäseniksi puolet ihmisiä, jotka istuvat jo joko kaupunginhallituksessa – Massinen (sd) ja Manni (kok) – tai muissa lautakunnissa. Eläkeläisjärjestöille on vakuutettu näin yhteyden lujittamista lautakuntiin. Ei olisi ollut estettä, että lautakunnat olisivat nimenneet yhdyshenkilön, mutta ilman, että näillä henkilöillä on samalla tuplasti päätösvaltaa. Nyt tehdyn päätöksen sijaan, jossa vain puolet neuvoston jäsenistä on eläkeläisjärjestöjen esittämiä, olisivat useammat eläkeläisjärjestöt saaneet äänensä vanhusneuvostossa kuuluviin, jos neuvoston päätösvaltaiset jäsenet olisivat edustaneet eläke- läisjärjestöjä. Turun Työväen Eläkeläiset ry:n johtokunta käsitteli nimityspolitiikkaa kokuksessaan, ja korostaa, että yhdistyksemme kantaa eläkeläisjärjestöjen roolin vahvistamisesta pitivät useat yhdistykset kannatettavana aiemmin olleessa eläkeläisjärjestöjen keskustelutilaisuudessa. Siksi asiaa on mielestämme jatkossa pidettävä esillä. Oliko kapunginhallituksella pelko, ettei vanhusneuvosto ilman lautakuntien ja kh:n jäseniä selviytyisi tehtävästään? Ei kaupungin muissakaan lautakunnissa ole edustajia toisista lautakunnista jäseninä, joten siksi tuo kaksoisjäsenyys kummaksuttaa. Kaupungin johdossa on jatkossa syytä tarkemmin arvioida, voitteko luottaa eläkeläisjärjestöjen esittämien edustajien asiantuntemukseen ja näkemyksiin varsinkin nyt, kun lakikin osoittaa suunnan, vai tarvitaanko edelleen tuplajäseniä muista lautakunnista? Olemmeko tasa-arvoisia tässä suhteessa? Yhteydenpito ja yhteys lautakuntiin ja toisinpäin voidaan järjestää ilman päätösvaltaisia tuplajäseniäkin. Näin syntyvillä neuvoston lisäpaikoilla voitaisiin laajentaa ja parantaa kuntalaisvaikuttamista ja demokratian kanavia kuntalaisten suuren väestönosan, eläkeläisjärjestöjen edustajiana. Turun Työväen Eläkeläiset ry Kurt Laine puheenjohtaja Kaija Kiessling vanhusneuvoston jäsen KIITOS! Ykspihlajan eläkeläiset ry:n kaunis kiitos kaikille teille, jotka osallistuitte 50-vuotisjuhlaamme 4.5.2013. Kiitos myös juhlapuhujalle Kalevi Kivistölle. Lämmin kiitos myös kaikille teille jotka muistitte onnitteluin ja lahjoituksin sekä ohjelman suorittajat tasokkaasta ohjelmasta! Johtokunta ”Olihan puuha, mutta antoisaa ja hauskaa” läkeläiset ry:n väki Helsingistä pyysi keväällä 2012 kirjoittamaan näytelmän tervanpoltosta Oulun kesäpäiviä varten. Aloin tutkia ja kirjoittaa muistiin tervakulttuuriaineistoa kirjallisuudesta. Sieltä löytyivät tervakulttuuriin kuuluvat sanat, tarvikkeet ja erinäiset työväineet. Kirjoitin lyhennelmän aiheesta ja siitä vähin erin valitsin aiheita näytelmää varten. Olen ollut Kuntorannassa muutaman päivän kestävillä kirjoittajakursseilla, mutta löytyhän niitä ohjeita netistäkin. Olihan se puuha. En ollut kirjoittanut koskaan näytelmää. Tosin olin nuorempana kiinnostunut dramaturkiasta. Vähitellen rupesi näytelmä kehkeytymään. Monta versiota on muistitikullani. Kesän lähestyessä loppuaan lähetin yhden version Helsinkiin, mutta sehän piti lyhentää varttitunnin kestäväksi. Uusi istunto tietokoneen ääressä ja muokkaustyö. Lopulta hyväksyttiin. Keväällä 2013 näyttelijöiden valinnassa ei kauan vitkasteltu. Väinö Kemppainen (Juuso), Aune Juntunen (Amanda), Raili Mikkonen (Eveliina) ja Kalle Moilanen (Hermanni) olivat heti valmiit sotaan ja minä ohjaajaksi. Olin saanut siihen kehotuksen. Juuso: ”Minä oon koko pitäjän kuulu tervalotnikka, jota tarvitaan tervahauvan valmistamiseen ja sytyttämiseen.” Mainiota yhteistyötä Ohjaustyötä olen tehnyt paljon oppilaitteni kanssa koulussa ja myöhemmin eläkeläisten toiminnassa. Yhteistyö oli loistavaa näyttelijöiden kanssa. Vaatetus ja lavasteet, (penkki ja särestönippu), olivat tuossa tuokiossa valmiit. Amandan tupakkavehkeet ja Hermannin huuliharppu olivat palvelleet jo esityksissä. Mikään ei ollut katselussa. Alkoivat harjoitukset, lukuharjoitukset Tervakankaalla Amandan kotona ja asemaharjoitukset Juuson mökillä, Löytöjärven rannalla. Oli antoisaa, hauskaa ja iloa tuottavaa myös ohjaajalle. SANELMA TAURIAINEN Hermanni kehuu: ”Minä se osoan tehä suorie halakopinoja ja pystyn vaikka nokastani naulaan”, kun Juuso selittää tervaksien latomista tervahaudan pohjalle. Perhe onnessaan, kun olivat saaneet liehittelevän ja pystyvän työmiehen. Hermanni liehittelee Eveliinaa.
Nro 5 syyskuu 2013 – 23 ELÄKELÄINEN Iltatähdet mannermaisella estradilla Rajat ovat ylitettäviksi, ystävät löydettäviksi M usiikki ei tunne rajoja. Niinpä ne pitää ylittää. Eläkeläiskuoro Iltatähdet lennähti toukokuussa esiintymismatkalle Berliiniin. Vahvistuksena oli laulajia Tikkakoskelta ja kannustusjoukkoja omasta takaa. Kuoronjohtajamme Olga Kallio oli virittänyt meidät sointiin, harjaannuttanut harmoniaan. Sumuinen Suomen kevät vaihtui parissa tunnissa Berliinin kesäiseen vehreyteen ja satakielten kadehdittavan hienoon lauluun. Uni ei kaikille vieraassa ympäristössä maistunut, ja tietysti esiintymisjännityskin oli ilmastoa kuumentamassa. Harjoituksissa kaikki olivat kuitenkin virkeinä ja äänet vireessä. Kolmen kuoron yhteisharjoitus oli hässäkkä, jonka järjestelyssä saksalainen järjestelmällisyys osoitti ylivertaisuutensa. Varsinkin kuoromme naiset ihastuivat nuoreen kuoronjohtajaan Johannekseen niin, että sävelten siivet suorastaan nostivat jalat maasta, kun yhdessä kajautimme Solidaarisuus-laulun mahtavalla voimalla. Sovittua kolmen sanan kaanonia ei edes muistettu harjoitella. A nsaitun levon jälkeen meillä oli pienimuotoinen konsertti vanhusten palvelukeskuksessa. Suosio oli niin suuri, että vielä virallisten seremonioitten jälkeen jouduimme laulamaan ”Kalliolle, kukkulalle”, joka S Chydeniuksen sovituksena oli Saksassa tuttu ja pidetty laulu. Yleisön ja järjestäjäkuorojen lisäksi sääkin suosi meitä koko matkan ajan. Ulkomaan ihmeitä lienee tapahtunut monelle. Säestäjämme Olavikin ihasteli, miten haitari itse kantamatta aina ilmaantuu seuraavaan esiintymispaikkaan. Hyvää huolta meistä muutenkin pidettiin, ja etukäteen pelätyt siirtymiset paikasta toiseen julkisella liikenteellä sujuivat kommelluksitta. euraava päivä oli omistettu matkailulle, nähtävyyksille ja hiukan shoppailullekin. Kaupunkiarkkitehtuurista saimme kiertoajelulla erinomaisen luennon sikäläiseltä kuorolaiselta, joka sattui olemaan alan ammattilainen. Vallan vaihtuessa on monumentaaliarkkitehtuuri aina valjastettu omiin tarkoituksiin. Näin yhä: valtavasta DDR-läisestä kulttuuripalatsista jätettiin vain muistot ja hiekkakenttä, jolle tulee ”oikea” vanhan ajan linna. Viimeinen ilta vietettiin läheisessä pihviravintolassa. Melu ei ehkä herkimpien sävelkorvaa hyväillyt, mutta kokemus oli aito ja lahjat olivat sydämestä. Pieni kokoonpano jatkoi iltaa kaihoisin jälkilauluin lopulta löytyneen siiderilähteen äärellä. N iin koitti äitienpäivä, suuren esiintymisen odotettu ja jännitetty aika. Kirkonkellojen soitto herätteli ja viritteli meitä lämpimään päivään. Puolilta päivin äänet auki ja matkaan! Viimeiset harjoitukset venäläisen kulttuuripalatsin konserttisalissa. Tunnelma tiivistyi. Valtava sali täyttyi ääriään myöten! Paikallinen iso ja perinteinen Ernst Busch -kuoro aloitti voimallisin esityksin, sitten nimensä mukaisesti lyyrisempi Iltatähdet monipuolisella ohjelmistollaan, johon kuului myös saksankielistä laulantaa. Yleisö epäilemättä piti kuulemastaan. Puoliajan jälkeen Hans Beimler -”nuorisokuoro” (ikä n. 40 v) esitti modernimpaa poliittista laulua, ja lopuksi kaikki yli sata laulajaa ”Kalliolle, kukkulalle” ja Solidaarisuuslaulun. Suosionosoituksista ei ollut tulla loppua, ja ”Kalliolle, kukkulalle” (”Helle Wasser, dunkle A Topi Tuukkasen työstämä kuvakollaasi lähtökonsertista 3.5.2013. Wälder”) piti vielä uusia. Konsertin jälkikaronkka juhlittiin perinteikkäässä berliiniläisravintolassa meluisaan tapaan ja tietenkään laulua ja juhlapuheita unohtamatta, mutta niitä tuskin kukaan kuuli. ntoisa ja muistorikas matka kertakaikkiaan! Muistojen romantiikkaa täydentää viesti, että sikäläinen jo iäkäs laulaja oli kauttamme löytänyt jyväskyläläisen nuoruudenrakastettunsa - Berliinistä. Rohkeus kannatti! Matkamme sujui ilman tappioita, sairastumisia tai muita ikäviä sattumuksia. Mitä nyt ihan pieniä. Kuoromme puheenjohtajan ja matkanjohtajamme Eliisan unohtunut puhelinkin löytyi. Kannustukseksi muillekin eläkeläisryhmille: rajat ovat ylitettäviksi, ystävät löydettäviksi! KARI JA MARJATTA JOKINEN Kerran vielä kesäpäivistä oululaisesta näkökulmasta Valtakunnalliset eläkeläisten kesäjuhlat vietettiin 25–27.6.2013 Oulussa. Oli aurinkoa, lämmintä aivan hellerajoille asti. Oli harmi, että Oulu oli liikenteellisesti melkeinpä tukossa katu-, kallioparkki- ja purkutöiden, muuttuneitten liikennejärjestelyjen ja vilkkaan turistikauden vuoksi. Siihen oman runsaan lisän toi Eläkeläiset ry:n kesäjuhlan väki. Juhlien anti oli erinomaisen hyvä ja monipuolinen. Haittana vain se, että ei voinut olla yhtä aikaa useammassa paikassa. Oulu-halli tai palloiluhalli olisivat antaneet yhtenäisemmän mahdollisuuden seurata ohjelmia, mutta näillä järjestelyillä saatiin ehkä enemmän ja kattavampi läpileikkaus ohjelmatarjonnasta. Se oli hyvä, kulttuuripainotteinen, monipuolinen kokonaisuus. Vaikka juhlista on kirjoitettu ja vielä enemmän puhuttu, on mielestäni syytä tuoda julki joitakin ohjelmakokonaisuuksia. Puheenjohtaja Kalevi Kivistö käsitteli puheessaan tärkeimpiin kuuluvaa asiaa eläkeläisten edunvalvonnassa, vanhuspalve- lulakia, joka tuli voimaan hetimiten juhlien jälkeen 1.7.2013. Paikallisten järjestöjen on huolehdittava, että kunnat hoitavat niille kuuluvat velvoitteet. Lailla tähdätään palvelujen tasa-arvoon. Iäkäs henkilö on huomioitava tasavertaisena. Ne ovat isoja ja tärkeitä asioita. Puheen teemana oli myös vanhuste ja eläkeläisten yksinäisyys. Sitä torjutaan lähituttavapiirillä, eläkeläisten monipuolisella järjestötoiminnalla, retkillä, matkoilla ja valtakunnallisilla, koko maan kattavilla kesäjuhlilla. Tärkeää on liikunnallinen ja sosiaalinen pääoma. Arvokkainta on rikas ja palkitseva ystävyys, jota varmasti saatiin ja lujitettiin näilläkin kesäpäivillä Oulussa. Ne monet ystävien tapaamiset, lämpimät halaukset ja yhdessäolo hetket ovat kullanarvoista antia. Ainahan sieltä löytyy hetki rakkaudellekin. Jokainen on ansainnut arvokkaan vanhuuden. Pidetään yhtä. Ei jätetä ketään yksin. Siinä yksi tärkeimmistä viesteistä, jonka jakoi koko juhlaväki. Tahtotilan pitää olla kunnossa. Se on jo keskeinen voimavara. On oltava joustavuutta, laatua, luotettavuutta, yhteistyökykyä ja on toimittava suurella sydämmellä yhteisen edun hyväksi. Uusinta uutta ohjelmatarjonnassa edusti Folkjam-tanssi. Siinä kiinnostava tulokas. Esityksessä oli luovuutta ja voimaa. Valokuvausnäyttelyn anti oli hyvin monipuolinen ja laaja aiheesta ”Eläkeläisen arki”. Näyttelykuvissa oli paljon hyviä aiheeseen liittyviä otoksia. Valitettavasti valokuvanäyttely jäi monelta näkemättä vähän syrjäisen sijainnin ja selkeän opasteen puutteen vuoksi. Näyttely herätti kovasti keskustelua ja palkintosijat arvostelua. Hyvä näin. Mielestäni pääjuhlan monipuolisen ohjelman kohokohdat olivat suurkuoron ”Nälkälinna”, senioritanssiesitys ja Raili Tuovilan rakkausruno: ”Emme saa antaa rakkauden liukua ohitsemme. Tarvitsemme sitä vuosi vuodelta enemmän...” Kyllä oli paljon hyviä esityksiä myös muilla juhlapaikoilla jokaiselle päivälle. Kaikki huipentui pääjuhlan viimeiseen yh- teiseen ohjelmaan, tansseihin. Siinäpä ne yhdistyivät tunne, kaiho, rakkaus. Samoin kesäilta, intohimo ja melakolia. Kellä mikäkin. Se on liikunnallinen ja sosiaalinen tapahtuma. Valitettavasti mattojen peittämä ”tanssiparketti” vei osittain tanssimisen ilon ja nautinnon. Aikuisten ihmisten kanssa on ilo juhlia. Ei minkäänlaisia järjestyshäiriöitä. Viimeisenä juhlapäivänä Ainolan puistosta lähtenyt ja sinne palannut kaupungin halki marssinut Rotestikulkue oli tosi värikäs ja pitkä. Se oli voimannäyte ja osoitus, että meillä osataan. Se oli viimeinen yhdessäolon hetki, johon Oulun kesäpäivät päättyi. Ranneke oli halpa kustannus vastikkeeseen nähden. Lopuksi sanottiin näkemiin Oululle. Toiset lähti, toiset jäi. Molemmin puolin haikein mielin. Ehkäpä joitakin lämpimiä suhteita syttyi tai lujittui. Missähän juhlitaan seuraavan kerran? Raili Tuovila lausuma sikermä rakkausrunoja kuului kirjoittajan suosikkeihin. OLAVI PELTONIEMI Oulun eläkeläiset ry:n puheenjohtaja
24 – Nro 5 syyskuu 2013 ELÄKELÄINEN Runousilmiöitä ja omatoimiharjoittelua Parkko, Tommi: Runouden ilmiöitä. Avain, 2012. Kiuas, Sini: Kirjoittajakalenteri. Avain, 2012. Kirjallisuuden ja kirjoittamisen ystäville ja harrastajille ilmestyy säännöllisesti mielenkiintoista luettavaa. Poimin uutuuksien joukosta lähitarkasteluun kaksi teosta. Tommi Parkon Runouden ilmiöitä on tietoteos nykyrunouden viimeisimmistä virtauksista, kun taas Sini Kiuaksen Kirjoittajakalenteri tarjoaa virikemateriaalia kirjoittamiseen. Molempien kustantaja on Avain, joka on profiloitunut kiinnostavaksi laatukustantamoksi. Eläkeläinen-lehti on jo vuosikaudet antanut paljon palstatilaa runoudelle, ja runoharrastajia lukijakunnassa tuntuu riittävän. Ehkäpä siis löytyy myös heitä, jotka ovat kiinnostuneita siitä, mitä nykyruno oikein pitää sisällään. Silti pieni varoitus on paikallaan: Parkon kirjassa on osuuksia, jotka sopivat parhaiten hifistelijöille eli tosi vihkiytyneille. Runouden ilmiöitä -kirjan ehdoton ansio on siinä, että se pyrkii hahmottamaan myös aivan viimeisintä kuhinaa, jota runokentällä on meneillään. Tässä Tommi Parkko onnistuu todella hyvin. Runouden ilmiöitä on siis tietoteos lyriikan kentästä ja nykykäytännöistä. Osa nykyrunoudesta (kuten yleensäkin nykytaiteesta) on toki vain hyvin pienen piirin puuhaa – tämän Parkkokin toteaa. Runoudessakin on molekyyligastronomiansa ja toisaalta pikaruokansa. Runouden ilmiöitä toimii hyvin myös selailtavana hakuteoksena. Jos ei välitä lukea kirjaa alusta loppuun, selkeä sisällysluettelo auttaa löytämään itseä kiinnostavat alueet. Tommi Parkko on pitkän linjan kirjallisuustoimija, jolla on runoilijana eritysosaamista juuri lyriikan alueelta. Runouden ilmiöitä- teosta ennen Parkolta on julkaistu kirja Kirjoita runo (Avain, 2011), joka opastaa käytännönläheisesti runojen kirjoittamiseen. Runouden ilmiöitä on miellyttävästi jäsennelty ja looginen kokonaisuus. Ehkä paikoin olisin kaivannut kirjoittajalta voimakkaampaa subjektiivista näkemystä joihinkin runouden ääri-ilmiöihin, mutta toisaalta Parkko on varmasti ihan tietoisestikin valinnut ikään kuin selostavan asiantuntijan linjan. Koska Tommi Parkolla on kirjallisuuden kentältä monenlaista kokemusta, hän osaa esitellä runoutta myös monesta eri näkökulmasta. Kirjassa käydäänkin läpi niin kustantaminen, runotapahtumat, esiintymiset kuin estetiikka. Oikein miellyttävä ja hyödyllinen lisä runouden ystävän kirjahyllyyn. Tehtävä jokaiselle päivälle Kirjoittajakalenterin kirjoittaja Sini Kiuas on myös kirjallisuusalan monitoimija – Parkkoa ja Kiuasta yhdistävät vuodet läänintaiteilijoina. Kirjoittajakalenteri on uudentyyppinen apuväline kirjoittajalle. Vuoden jokaiselle päivälle on oma kirjoitustehtävänsä. Kirjoittajakalenterin rento ja vihkomainen ulkoasu ovat omiaan madaltamaan kirjoittamisen kynnystä ja houkuttelemaan toimeen. Tartuin innoissani Kirjoittajakalenteriin: 365 tehtävää! Into säilyy opasta lukiessa – osin. Jotkin harjoitukset ovat innostavia ja kutsuvia, mutta sitten on niitäkin, jotka ovat epämääräisiä tai hahmottomia tehtävänannoltaan tai jotenkin tekemällä tehtyjä. Paikoin jopa ihan tehtävän sanallinen muotoilu on vaikeaa: ”Dramatisoi kukin väite eli tee tilanteeksi, jossa on vuoropuhelua, kuvausta ja suoraa kerrontaa. Vaikka väitteesi on yleistys (ilman minä-sanaa), materiaalin kartoitus asennesanoilla sopii kaikkeen kirjoittamiseen, missä sinulta odotetaan persoonallista näkemystä.” Sini Kiuas käyttää tietystä tehtävätyypistä nimitystä ”pelkokolmoset”. Vaikka kirjoittaja sivuaa käyttöohje-osiossa sitä, mitä ”pelkokolmoset” edustaa, asia jää ainakin minulle silti jonkin verran epäselväksi. Lisäluettavaa-osio on hyvin laadittu ja antoisa, kuten voi odottaakin, onhan Sini Kiuas koulutukseltaan kirjastonhoitaja. Sen sijaan lähdeluetteloa jään kaipaamaan. Tämän lehden lukijakuntaa ajatellen Kirjoittajakalenteri voisi toimia hyvin vaikkapa isovanhemman ja lapsenlapsen yhteisen kirjoitusharrastuksen perustana. Kirjoittajakalenterissa on nimittäin sellaisia tehtäviä, joita nuori polvi osaisi suomentaa vanhemmalle polvelle: esimerkiksi fanifiktion tai rap-lyriikan kirjoittaminen. Toisaalta mukana on tehtäviä, jotka soveltuvat muisteluun ja omien kokemusten jakamiseen: niissä taas varttuneempi sukupolvi voisi olla tiennäyttäjänä ja innostajana. Kirjoittajakalenterin idea on hyvä. Kaikki harjoitukset eivät vain ole loppuun asti mietittyjä, osaa on mielestäni jopa mahdoton toteuttaa. Paikoin tuntuu, että tekstiä olisi kirjoitettu kiireessä. Parasta Kirjoittajakalenterissa on, että se houkuttelee matalan kynnyksen kirjoittamiseen. Kirjoittamisesta kun tulee helposti liian juhlavaa, ja silloin yleensä homma jumittuu. Lempeys ja rento asenne ovat valtteja, joiden vuoksi pientä viimeistelemättömyyttä voi mielellään katsoa läpi sormien. NIINA HAKALAHTI Timo Sandbergin uusi ilme kirjailijana Timo Sandberg, Mustamäki. Karisto 2013. Timo Sandberg on varmaan ainakin joillekin Eläkeläislehden lukijoille tuttu nimi paitsi ay-toimitsijana — metalliliiton palveluksesta juuri eläkkeelle siirtyneenä dekkarikirjailijana. On melkoinen saavutus, että aymies on työnsä ohella hieman yli parinkymmenen vuoden aikana ehtinyt työstää neljätoista dekkaria, neljä nuorten kirjaa ja lisäksi helsinkiläisen metallin ammattiosaston historiikin. Timo Sandbergin uusin kirja Mustamäki, jonka kustantaja on luokitellut jännitysromaaniksi, tuo lukijoittensa eteen uusiutuneen kirjailijatyypin. Jännitysromaani — kyllä kirja sitäkin on. Samoin se on myös dekkari — rikosromaani. Uutta on kirjan aihepiirin lavennus ja syventäminen yhteiskunnallisesti kipeisiin muistoihin ja yhä avoimiksi koettuihin haavoihin. Tarinan tapahtumat on sijoitettu kirjailijan .entiseen kotikaupunkiin Lahteen kansalaissodan jälkeiseen aikaan 1920-luvulle, jolloin olivat vielä kipeinä punaisten ja valkoisten yhteenottojen muistot. Kirjan miljöökuvaus työläiskortteleiden Reunanpalstan kaupunginosasta ja sen ihmi- sistä on karun uskottavan tuntuinen. Ajankuvauksen tarkkuuden taustalla on kirjailijan muistikuvat isoäitinsä tarinoista. Sieltä löytyvät myös monien henkilöiden esikuvatkin — värikkäimpänä sontakuski Jepulis Benjamin, joka laukoo totuuksia piittaamatta siitä, mitä ihmiset hänen persoonastaan ja tuoksahtavasta kuormastaan ajattelevat. Punaisia ja vähä- osaisia ymmärtävä poliisimies Otso Kekki ja venäläistyttö Veera ovat kumpikin tietyllä tavalla aikakautensa ja olosuhteiden muovaamia. He yrittävät selviytyä tässä oikeistolaisen vihamielisessä ympäristössä. Otso Kekki ei niele päälliköittensä ja poliisikavereidensa yksioikoista tulkintaa tapahtuneista kolmen nuoren miehen murhista vain pirtutrokareiden välisenä välienselvittelynä. Hän kaivaa esiin todisteet, jotka osoittavat, että murhien taustalla on poliittiset ristiriidat ja koston henki. Murhiin liittyy eräänlainen salainen pikaoikeudenkäynti, tuomion julistaminen ja teloitus. Murhatutkimukseen yhdistyy myös kieltolain aikainen pirtun salakuljetus. Murhatutkimusta johtanut poliisipäällikkö oli vapauttanut kuulustelun jälkeen epåiltyinä pidätetyt. Vapautumistaan juhlineet miehet olivat juovuspäissään menneet saunaan, joka muodostui heidän kohtalokseen. Otso Kekki aavisti mitä oli todella tapahtunut, mutta kun esimies totesi, että asia on loppuun käsitelty, hän tyytyi selitykseen ja pitäen epäilynsä omana tietonaan lähti jatkamaan pirtutrokareiden puuhien selvittelyä. Kirjan nimi Mustamäki on punaisten antama nimitys Metelinmäkenä tunnetusta paikasta. Kansalaissodan aikana siellä suoritettiin punaisten teloituksia, ja siitä syystä paikka koettiin mustana teloituspaikkana. Olen lukenut Timo Sandbergin pari aikaisempaa dekkaria ja pidin niistä. Kerronta on tiivistä ja juonen kehittely pitää mielenkiinnon sopivasti vireillä. Mustamäki kirjan yhteiskunnallisempi ja historiaan sitoutuva tarina tekee ainakin minun mielestä siitä entistä kiintoisamman ja tavallaan uskottavamminkin. Rikokset kytkeytyvät tiettyihin yhteiskunnallisiin raameihin. Niillä on olosuhteista johtuvat syynsä ja rikoksen seuraukset tuntuvat ja vaikuttavat yhteiskunnalliseen ympäristöön monin tavoin. Kirjailijakin on sidottu omaan työympäristöönsä.Tämä tuntuu varmaankin erityisesti, kun ei ole ns. vapaa kirjailija vaan kirjoittaa täysin toisenlaisen leipätyönsä ohella vapaa-aikanaan. Ehkäpä Timo Sandberg jäätyään varsinaisesta työstään eläkkeelle voi vapaammin käsitellä jatkossa kirjoissaan myös omaan työympäristöönsä ja ammattiyhdistysliikkeen ilmiöihin liittyviä aiheita. Näin ainakin toivon ja uskon, että monet muutkin Timon henkilökohtaisesti tuntevat ystävät odottavat. Esitellessään kirjaansa Helsingin työväenliikkeen kirjastoillassa Timo ilmoitti, että kirjoittamisenpalo sykkii edelleen rinnassa. OIVA BJÖRKBACKA
Nro 5 syyskuu 2013 – 25 ELÄKELÄINEN Satiirilla on Suomessakin pitkät perinteet Sari Kivistö & H.K. Riikonen: Satiiri Suomessa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2012. Henrik Muste & Petri Kaste: Suomen parhaat vitsit 2013. Gummerus 2012. Jari Elsilä: Illaksi kotiin Poliittisia pilapiirroksia sanomalehti Kalevassa. Kaleva Oy 2012. Satiiri syntyi joskus antiikin hämärissä. Latinankielinen adjektiivi satur merkitsee täyttä ja kylläistä, sekä monia erilaisia ruokalajeja sisältävää alkupalavatia. Ensimmäinen runoilija, jonka tuotannosta satiirit muodostivat valtaosan, oli roomalainen Lucillius (180-102 eaa.). Hänen jälkeensä satiirin olemukseen kuului, että runoilija esitti kertojansa suulla moraalisen opetuksen, jonka ei tarvinnut välttämättä olla sopusoinnussa hänen oman ajattelunsa kanssa. Horatius (65-8 eaa.) osoitti havainnollisin esimerkein monien aikansa ilmiöiden tyhjyyden ja tuomittavuuden. Sari Kivistön ja H.K. Riikosen teos ”Satiiri Suomessa” osoittaa, että kyllä Suomessa on satiiria viljelty jo vuosisatojen ajan milloin enemmän tai vähemmän kovaäänisesti. Viipurissa oli 1600-luvulla ennen sanomalehtiä yleisenä huvina tekstailla talojen seiniin pilkkakirjoituksia pormestarista, tuomiokirkon urkurista, piispasta ja rikkaista leskistä. Siellä Johan Cröell-niminen mies käytteli julkisesti kaupungin silmäätekevistä sellaisia vähemmän mairittelevia sanoja kuin skälm (kelmi), tjuv (varas), rövare (ryöväri), ljugare (valehtelija), märrevittunpoika (vanhan kaakin vitun poika, huoranpenikka) svarte djävul (musta pa- holainen), bedragare (petturi) ja svin (sika). Hyväosaiset satiirin pilkan kohteena Satiiri Suomessa -teos esittelee suomalaisista satiirikoista muun muassa Jaakko Juteinin, Kasimir Leinon, Juhani Ahon, Eino Leinon, Santeri Ivalon, Jalmari Finnen, Aino Malmbergin, Maria Jotunin, L. Onervan, Joel Lehtosen, Martti Larnin, Jorma Korpelan, sekä tietysti Veikko Huovisen, Arto & Erno Paasilinnan sekä Kari Hotakaisen ja Jari Tervon. Miksiköhän pakinoitsija Bisquit loistaa poissaolollaan? Sari Kivistön mukaan satiirisen kritiikin kohteina ovat tavallisesti olleet yhteiskunnan hyväosai- set ja vallanpitäjät, poliitikot, papisto, virkamiehet sekä ajoittain myös tekotaiteellinen kulttuuriväki: ”Monissa kotimaisissa satiireissa toistuvat länsimaisen satiiriperinteen tyyppikuvat saitureista, nousukkaista, neroista ja tekopyhästä papistosta. Satiiriin kuulu aina tällainen tyypillisyys ja räikeätkin karikatyyrit.” Kivistön mukaan satiirien tavoitteena on purkaa virallista totuutta ja paljastaa kulissien takainen todellisuus, joka on esitettyä julkisivua karumpi. Satiirin kitkeryydestä saavat osansa henkilöiden ja instituutioiden itsestään ylläpitämä virallinen ja tekopyhä kuva, titteleiden, hyvinvoinnin ja korkean sosiaalisen aseman maailma, jonka takaa todellinen olemus näytetään lukijalle. Satiiri Suomessa on ensimmäinen perusteellinen läpileikkaus suomalaisen satiirin historiasta 1600-luvun herjakirjoituksista 2000-luvun mediasatiireihin, kuten Presidentin kansliaan. Minne pakinat ja pilapiirrokset kadonneet? Aito karnevalistinen nauru pilkkaa virallista valhetta ja suhtautuu vihamielisesti jokaiseen peruuttamattomaan loppuun, tosikkoon, joka yrittää sanoa viimeisen vakavuuden sanan. Suomen parhaat vitsit 2013 -kirjan 285:llä sivulla on mojovimmat lohkaisut viime aikojen elämämme menosta tyyliin: Mitä perusluterilaiset tekevät, jos heillä on nukkumisvaikeuksia? -Eroavat herätysliikkeistä. Kansanedustaja Teuvo Hakkarainen ajoi autollaan vahingossa Peurungalla kukon yli. Isäntä syöksyi kuollutta kukkoaan hoivaamaan. Hakkarainen nousi autostaan ja sanoi isännälle: -Tämä on kokonaan minun syyni. Kuinka voin korvata vahingon? Isäntä raapi päätään: -No, ei siinä sitten mitään. Tule joka aamu viiden aikaan kiekumaan tunkion päälle. Oulussa ilmestyvän sanomalehti Kalevan pilapiirtäjä Jari Elsilä riemastuttaa jälleen uudella poliittisten pilapiirrosten kokoelmalla nimeltään ”Illaksi kotiin.” Pilapiirrokset on julkaistu Kalevassa 17.11.2011-19.10.2012 välisenä aikana. Jälleen kerran Elsilän piirrokset ovat mainio kertaus kyseisen aikavälin poliittisiin tapahtumiin. Saattaa olla, että poliitikkojemme enemmistö ei henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan lukeudu ns. vitsiniekkojen parhaimmistoon, mutta Jarin terävää kynää he eivät näytä pääsevän pakoon. Riittääkö pelkkä säästölinja selitykseksi sille, että yhä useammat päivälehdet ovat karsineet tarjonnastaan poliittiset pilapiirrokset ja pakinat? Kuten Sari Kivistö huomauttaa, ennen jokainen lehti pyrki saamaan pakinoitsijan palvelukseensa kommentoimaan paikkakunnan tapahtumia. Miksei enää? Halutaanko poliittisen satiirin piikittelystä eroon? JUHA DRUFVA Vauhtia ja vaarallisia tilanteita palvelutalossa Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa. Romaani. Teos 2013. Minna Lindgren on tunnettu radioääni, tietokirjailija ja terävä lehtikolumnisti, joka erikoisalansa musiikin lisäksi käsittelee monipuolisesti muitakin aiheita. Pari vuotta sitten hän sai Bonnierin journalistipalkinnon isänsä viimeisiä vaiheita käsittelevästä artikkelista, joka julkaistiin Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä. Suomalaista vanhustenhoitoa ja palvelulaitoksia henkilökohtaisen kokemuksen kautta kritikoiva juttu herätti vilkkaan keskustelun vanhushoivan byrokraattisista käytännöistä ja asennevinoutumista. Nyt Minna Lindgren on siirtynyt fiktion puolelle ja julkaissut romaanin, itse asiassa dekkarin, samasta aihepiiristä. Kuolema Ehtoolehdossa sijoittuu Helsingin Munkkiniemessä sijaitsevaan palvelutaloon. Tarinasta ei puutu vauhtia eikä vaarallisia tilanteita, kun asukkaat rupeavat penkomaan epäilyttäviä kuolemantapauksia ja talon henkilökunnan päivänvaloa kestämätöntä toimintaa. Päähenkilöt ovat yli 90-vuotiaita, mutta se ei ole heitä raunioittanut sen paremmin henkisesti kuin fyysisestikään. Entinen kansanterveyslaitoksen puhtaaksikirjoittaja Siiri ajelee ratikalla ympäri Helsinkiä ihailemassa kauniita vanhoja taloja ja paheksumassa uusia ja rumia, hänen ystävättärensä Irma, varakas leski ja kymmenennen polven helsinkiläinen, hoitaa ulkonäköään, rakastaa punaviiniä ja herkkupaloja ja on virkeän kiinnostunut kaikista elämän ilmiöistä. Entinen äidinkielen opettaja Anna-Liisa ei ole menettänyt vähääkään skarppiudestaan eikä besserwisseriydestään. Talon todellinen gentleman on aina tyylikkäästi pukuun pukeutunut entinen suurlähettiläs, joka viihdyttää naisia korttipelipöydän ääressä. Kauheita asioita tapahtuu, kokkipoika kuolee salaperäisesti, seksuaalisen ahdistelun uhri (mies) ja asioita tutkiva Irma yritetään lannistaa toimintakyvyttömäksi ylilääkityksellä, mikä muutenkin on talon henkilökunnan vakituinen keino tehdä hankalaksi osoittautuneita asukkaita dementeiksi ja sulkea heidät lukkojen taakse. Koska kysymyksessä on dekkari, juonta ei pidä paljastaa, mutta sen voi kertoa, että tämän kirjan konnat ovat niitä, joiden pitäisi olla kaikkein nuhteettomimpia ja luotettavimpia, ja salapoliisityötä tekevien vanhojen rouvien apureita taas ne, joita jo lähtökohtaisesti pidetään konnina. Vanhat rouvat ovat hilpeitä ja elämänmyönteisiä, hoitohenkilökunta on synkeää, komentelevaa, huumorintajutonta ja välinpitämätöntä, poikkeuk- sena saamaton johtajatar, joka ei osaa kuin lässyttää ja hössöttää. Oman osansa piikeistä saavat myös kylmäsydämiset ja ahneesti perintöä odottavat lapset. Mutta loppu on onnellinen, tietysti, niinhän sen dekkarissa pitää olla. Minna Lindgren käy vanhustenhoidon ongelmien ja muiden kirjaimellisesti kuoleman vakavien asioiden kimppuun rankalla satiirilla. Hän saattaa naurunalaisiksi ne kauniisti uloslausutut humaanit lähimmäisenrakkauden periaatteet, joiden kanssa tosielämän käytännöt ovat huutavassa ristiriidassa. Hän osoittaa, mitä kaikkea vanhoille, toisten apua tarvitseville ihmisille voi tehdä, jos pahaa tahtoa ja ahneutta riittää. Kirjoittaja tuntuu olevan hyvin perillä tästä sosiaalipolitiikan alueesta, mikä onkin ehdoton edellytys satiirin onnistumiselle. Satiiri on vaikea laji. Se on myös pelottoman laji, sillä ainakin suomalaisessa ilmapiirissä satii- rikko saa helposti kaikki tosikot kimppuunsa. Verrattuna esimerkiksi brittiläisten älykkääseen ja hillittömän hauskaan poliittisen satiiriin, meillä satiiri tuppaa olemaan aika epä-älyllistä ja kömpelöä. Poliittinen satiiri jää usein henkilöön menevän ilkeilyn asteelle, ilman että siinä olisi mitään varsinaista pointtia. Minna Lindgren hallitsee niin satiirin, ironian kuin itseironiankin, kuten hänen kolumninsa ja muut asiatekstinsä ovat osoittaneet. Romaanissa hän irrottelee vielä reippaammin, vetää välillä niin överiksi, että kirja ironisoi myös itseään. Mutta tulos on onnistunut, riemastuttavan hauska kirja yhteiskunnallisesti äärimmäisen vakavasta teemasta. TUULA-LIINA VARIS
26 – Nro 5 syyskuu 2013 ELÄKELÄINEN Kilpailuraadin puheenjohtaja Kari Krapu ojentaa palkinnon tarinan-iskennän SM-ykköselle Sirkka Huhtahaaralle. Taustalla Rauni Hietanen ja Yrjö Soini Tänä voinna Kärsämäellä kuultiin tarinoita muukalaisuudesta Eläkeläiset taitavat tarinoinnin Kärsämäen elämäntarinafestivaali ja tarinaniskennän SM-kisat järjestettiin jo 12. kerran. Ikäihmiset ja eläkeläiset taitavat tarinoinnin ja ovat olleet SM-kisoissa aina palkintosijoilla, usein voittajia. Heillä on elämänkokemusta ja aiheita, joista muokata niin iloisia ja humoristisia kuin koskettavia ja traagisiakin tarinoita. Tänä vuonna elämäntarinafestivaalin (12.-13.7. 2013) teemana oli ”Tarinoita muukalaisuudesta”. Pääesiintyjiksi oli kutsuttu saksalaissyntyinen toimittaja-ohjaaja Roman Schatz, kosovolainen ”Vuoden 2009 pakolaisnainen” Fatbardhe Hetemaj ja Kärsämäen festivaalin ”teoreettinen isä” , emeritusprofessori Jeja Pekka Roos. Roos ei päässyt paikalle, mutta Roman ja Fatbardhe valottivat kyllä muukalaisuutta ja pakolaisuutta Suomessa monelta kantilta. Yleisö oli aktiivisesti mukana, joskin keskustelulle oli varattu aivan liian vähän tilaa. Mieleen jäivät monet kulttuuriset kohtaamiset, joita erityisesti Schatz höysti sopivalla huumorilla ja stereotypioita liioittelemalla. Hetemaj´n vilpitön, itseä säästämätön tyyli ja hyvä suomen kieli yl- lätti myös. Molempien Suomeen ainakin toistaiseksi asettuneiden ulkomaalaisten perusasenne niin sanottuun kotoutumiseen ja suomalaisiin tuntui olevan hyvin positiivinen. Samalla he pystyivät ulkopuolisina näkemään ja kertomaan meistä jotakin sellaista, kiusallistakin, mitä itse emme aina huomaa... Festivaali päättyi dokumenttielokuvaan Laulu koti-ikävästä. Mika Ronkaisen ohjaama palkittu dokumentti kertoo koskettavasti isän ja pojan matkasta juurilleen. Automatka, siis hieman erilainen ”road movie” , etenee Pohjois-Suomesta Ruotsin Göteborgiin, jonne isä Tauno Latvalehto muutti vuonna 1969 työn perässä. Dokumentin poika, Kai Latvalehto tekee parasta aikaa väitöskirjaa toisen polven ruotsinsuomalaisuudesta. Sirkka Huhtahaara mestariksi toistamiseen Festivaalia ja tarinaniskennän SM-kisoja luotsasivat tottuneesti Helena Alhosaari ja Esa Konola. Kärsämäen kisoissa suullisesti kerrotun perinteisen tarinan aihe on vapaa, mutta sen pitää olla omakohtainen ja aikaisemmin julkaisematon. Maksimikesto saa olla vain 7 minuuttia. Eri puolilla Suomea pidetyissä alkukilpailuissa oli karsittu 10 loppukilpailijaa, joten taso oli kova. Se on tuomaristoa 2013 johtaneen nivalalaisen Kari Kravun mielestä mielestä noussut vuosi vuodelta. 12 vuoden aikana SM-tarinaniskijäksi on valittu useimmiten eläkeikään ehtinyt kertoja. Niin nytkin: voittajaksi selvisi (jo toistamiseen) Sirkka Huhtahaara Jyväskylästä. Huhtahaaran puhetyyli on eleetöntä, mutta kieli värikästä. Hänen perinteinen ja sadunhohtoinen tarinointinsa Talitintti ja minä lumosi tuomariston ja kerronta liikutti myös kuuntelijat. Tarina loukkaantuneesta linnusta, jonka Huhtahaara löysi kadulta ja elvytti lentokuntoon oli koottu pienistä yksityiskohdista. Niistä voittaja kokosi persoonallisen, ehjän ja kielellisesti ylivoimaisen kokonaisuuden. Lieksasta kotoisin oleva Ruunaankosken matkailuyrittäjä Rauni Hietanen sijoittui hopealle. Hän oli kaiken lisäksi yleisön suosikki ja sai yleisöäänestyksen perusteella erikoispalkinnon. Hietasen kilpailuesitys oli nimel- tään Lahjakortti. Elävästä elämästä kertovaa Lahjakorttia tuomaristo luonnehti tarinana erinomaiseksi. Draaman kaari säilyi, huippukohtia oli useampia ja rehevällä huumorilla kuorrutettu omakohtainen tarina esitettiin sopivasti murteella höystäen. Sen ideana oli yli viisikymppisen naisyrittäjän kokema, asiakkaana olevan eläkeläismiehen harrastama seksuaalinen ahdistelu. Siitä Hietanen selvisi huumorilla ja omaperäisellä ”lahjakortilla”. Kolmannen sijan jakoivat nuori unkarilaissyntyinen maahanmuuttajien kotouttaja Rita Kovacs Ylivieskasta (Pelastaja) ja Oulusta kotoisin oleva eläkeläinen ja rakennusalan veteraani Yrjö Soini (Äidin kanssa Kelan toimistossa). Kovacsin Pelastaja oli ilmeikkäästi esitetty myönteinen kommellus ulkomaalaisen ja poliisin kohtaamisesta, josta kertojalle jäi hyvä mieli, vaikka arvokas viinipullo unohtuikin poliisiautoon... . Soinin Kela-kokemus muistutti tyylillisesti kaurismäkeläistä mustaa huumoria ja sen sisältämä byrokratiakritiikki nauratti yleisöä. Jo eläkeiässä oleva Soini oli joutunut Kelan paikallistoimistossa melkoisiin kommelluksiin auttaessaan vanhaa äitiään täyttämään erilaisia lomakkeita. Naiset jas ikäihmiset menestyivät SM-kisoissa Kärsämäellä juhlivat tänä vuonna naiskertojat ja pääosin ikäihmiset. Tuomariston mielestä monien miesten tarinat olivat ylipitkiä ja sisälsivät paljon myös turhanaikaista jaaritusta kohokohtien ja perinteisen ”draaman kaaren” sijaan. Yleisöä Kärsämäen kisoihin oli tullut kuulolle noin 250. Tarinaniskennän harrastus on selvästi kasvussa, mistä kertovat myös alkukilpailujen suosio ympäri Suomea. Tarinaniskijät kuten yleisökin edustavat varsin selvästi vanhempia ikäluokkia, joita nuorison soisi kuuntelevan oppimis- ja tarinointimielessä enemmänkin. ks. myös www.elamantarina.fi Teksti: PENTTI STRANIUS Kuva: OLAVI ALATALO
Nro 5 syyskuu 2013 – 27 ELÄKELÄINEN Viini paranee, kun se vanhenee Kaamoksen kaatajaiset 2014 Kuntorannassa 1. jakso 15.-19.1.2014, hinta 239,00€/henkilö/2hh – ensimmäinen jakso myydään ensin, ja mikäli riittävästi kiinnostusta, myydään 2. jakso 22.-26.1.2014, hinta 259€/henkilö/2hh Tule mukaan ja tuo ystäväsikin! Ohjelmassa: Kaatajaisten ohjelmassa mm. liikuntaa ohjatusti sisällä, ulkona ja kylpylässä, tanssia, yhteislaulua, ohjelmallisia illanistujaisia ja kosolti hyvää tuulta ja seuraa! Kaatajaisten mainioista toimintapajoista tiedotamme tarkemmin yhdistyspostissa, kysy niistä oman yhdistyksesi matkavastaavalta. Varauksia otetaan jo vastaan Kuntorannan myyntipalvelussa: Tuija Rahikainen puh. 017 560 1403, tai tuija.rahikainen@kuntoranta.fi Näin voisi varmaan sanoa tästäkin ryhmästä. Rytikarin eläkeläisistä täyttää tai on täyttänyt tänä vuonna peräti kymmenen jäsentä 75 vuotta. Kokoonnuimme oikein juhlallisesti toukokuisena päivänä Työväentalolle juhlimaan. Pöytä oli katettu niin suolaisella kuin makeallakin. Olimpa kuulevina myös kummia pamauksia, mutta ammuntaa se ei ollut. Tarkemman tutkimisen tuloksena löytyi korkkeja paikoista, jonne ne eivät yleensä kuulu, mutta onhan tämä joukko melkein eläkeläisten ”nuorisojoukkoa”, joten se heille suotakoon. Näissä meidän porukan juhlissa on hienoa se, että aina saadaan lämmin ja vapautunut tunnelma, olipa juhla iso tai pieni. Olipa siihen ryhmään löytynyt myös yksi 70 vuotias juhlija. Näin kaikille vielä lämpimät onnittelut ja kiitokset. Matkavastaavana on ilo kirjoittaa myös tällaisista aikamatkoista ja nauttia juhlista. Oikein mukavaa kesää kaikille. Tapaamme syksyllä. ! Mirja Paavola U U TT A Hemmottelua & tanssin taikaa! Tervetuloa lämpimään – kylpylälomalle Kuntorantaan. Iloinen viihdeohjelma tansseineen tempaa mukaan lomatunnelmaan. Virkistäydy hellivissä hoidoissa ja rentoudu kylpylässä. Monipuolista toimintaa Saimaan rannalla, keskellä Itä-Suomea. Lomatarjoukset: MAJOITTUVA PIKKUJOULU 1 VRK aamiaisella alk. 65 € / hlö / 2hh Sis. pikkujoulubuffen ja ravintolan ohjelmamaksun. TEATTERIPAKETTI 1 VRK aamiaisella, alk. 65 € / hlö / 2hh Sis. lipun Varkauden Teatteriin, kylpylän käytön ja aamiaisen. AKTIVITEETTILOMAT 6 VRK puolihoidolla 329 € / hlö / 2hh Jaksot 1.-7.10.2013 ja 3.-9.12.2013 LIIKUNTA- JA VALMENNUSVIIKONLOPPU (4.-6.10.) aamiaisella alk. 160 € / hlö / 2hh HYVINVOINTIVIIKONLOPPU (11.-13.10.) aamiaisella alk. 160 € / hlö / 2hh JOOGAN ALKEISKURSSI (1.-3.11.) täysihoito alk. 186 € / hlö / 2hh Vuoden 2013 tuetut lomat: Hyvinvoitilomat ry • hyvinvointilomat.? Maaseudun Terveys- ja Lomahuolto ry • mtlh.? Solaris-Lomat ry • solaris-lomat.? Elävää musiikkia keskiviikkoisin ja perjantaisin Eläkeläisten tapahtumakalenteri SYYSKUU • Järjestöloma 2 vrk Ph 119 € / hlö • Juhlalomaviikko 9.-15.9. LOKAKUU • SYYSLOMAT 2 VRK voimassa 7.-27.10.2013 • Aamiaisella 80 € / hlö / 2hh • Puolihoidolla 104 € / hlö / 2hh • Täysihoidolla 124 € / hlö / 2hh • Perhehuone 186 € / huone, aamiasella • SYYSLOMA 3 VRK voimassa 7.-27.10.2013 • Aamiaisella 120 € / hlö / 2hh • Perhehuone 279 € / huone, aamiaisella (2 aikuista + 1-2 4-17 v lasta) Sopii myös isovanhemmat, lasten lapset lomaksi. MARRASKUU- JOULUKUU • Majoittuvat Pikkujoulut PE-SU voimassa 15.11.-15.12.2013 • Puolihoidolla 116 € / hlö / 2hh Sis. aamiaiset, perjantain päivällisen ja lauantain joluillallisen sekä pikkujouluohjelman. (Pidätämme oikeuden ohjelmamuutoksiin.) Kuntorannantie 14, Varkaus myyntipalvelu (017) 560 1403 myynti@kuntoranta.fi www.kuntoranta.fi
28 – Nro 5 syyskuu 2013 ELÄKELÄINEN Kiimingin Eläkeläiset Koitelinkoskella T oukokuun viimeinen päivä jäänee meidän eläkeläisryhmän mieleen erilaisena arkena. Menimme puheenjohtajan ideoimaan kevättapahtumaan odottavin mielin...mitähän kaikkea tapahtuneekin kevään päätösjuhlassa. Meitä olikin saapunut melkoinen joukko paikalle kauniissa kesäsäässä. Aloitimme suvivirrellä, joka raikuikin kosken kuohujen yli komeasti. Kulttuuriosuuden alkaessa saimme vieraaksi Karjasillan seurakuntapastori Juha Vähäkankaan runoineen. Kertomusten, runojen, laulujen ja vitsailujen jälkeen juotiin nokipannukahvit ja paistoimme asiaan kuuluvat makkarat. Yllätysnumero Sittenpä tulikin yllätysnumero kisailujen merkeissä – oli minuutin kävely, pituuden arviointi, kolmen sammakon loikat ja riimukuulan heitto betonikuppiin. Osallistujia riitti jokaiseen lajiin kiitettävästi yhden yrittämisen periaatteella. Kaikkiin lajeihin olimme saaneet palkinnot lähiseudun yritysten sponsorointitavaroista. Palkintojen jaon jälkeen jatkoimme vielä esityksiä, joten aika meni kuin siivillä ja kotia meno siirtykin useilla ennakoi- Retkeläisiä nuotiolla. tua myöhemmäksi. Lähdimmekin hyvillä mielin ja samalla miettien kuinka kerromme ys- tävillemme juhlastamme saaden heidät seuraavaan yhteiseen tapahtumaan katsomaan ja ko- kemaan kulttuurin ja urheilun riemua kauniilla Koitelinkosken rannalla. Teksti: LEENA KORHONEN Kuva: TUOMO KALAJANNISKA
Nro 5 syyskuu 2013 – 29 ELÄKELÄINEN 95 vuotta 1.10. Martta Huuskonen Pielavesi 92 vuotta 20.9. Hilkka Koponen Porvoo 90 vuotta 20.9. Laina Suonpää Nakkila 85 vuotta 28.6. Leo Huovinen Havukoski 6.9. Osmo Pollari Tikkurila 19.9. Aune Mäkelä Pori 21.9. Erkki Matias Virta Malmi 2.10. Toini Tapio Kajaani 80 vuotta 3.9. Olavi Heinonen Hyrylä 7.9. Jukka Eriksson Pori 9.9. Taisto Kaitala Pori 15.9. Pentti Suominen Pori 17.9. Laila Vaattovaara Pello 21.9. Liisa Alisaari Nakkila 4.10. Elsa Pyykkönen Suomussalmi 5.10. Eila Kohonen Kontula 75 vuotta 1.9. Anna-Liisa Nummikorpi Reisjärvi 10.9. Kalevi Ahola Kokkola 15.9. Matti Peltonen Tikkurila 19.9. Elli Jokinen Kaarina 23.9. Anna Torniainen Malmi 24.9. Reijo Kovalainen Kajaani 24.9. Eila Soininen Porvoo 25.9. Inkeri Kurkivuori Porvoo 27.9. Terttu Sinisalo Pyhtää 29.9. Toini Taipola Hyrylä 30.9. Aino Korte Kuru 30.9. Terttu Tuikkanen Kokkola 2.10. Tauno Tuukkanen Pori 4.10. Arja Mäkelä Pyhtää 5.10. Vuokko Rinne Pihlava 8.10. Esko Einari Martikainen Vieremä 70 vuotta 8.8. Kerttu Viirtala Hyrylä 28.8. Sirkka Hannula Hyrylä 7.9. Eino Parviainen Korso 9.9. Jyrki Mehtälä Martinniemi 10.9. Tellervo Hakala Kaarina 17.9. Erkki Kankaanpää Kokkola 23.9. Matti Myllymäki Kokkola 2.10. Maija Malmikare Pielavesi 65 vuotta 9.9. Maj-Britt Gustafsson Korso 9.9. Maija Seppälä Kokkola 18.9. Seija Kääntä Kokkola 27.9. Veijo Loven Pihlava 29.9. Mikko Sjöblom Pori 29.9. Timo Manninen Pello 10.10. Riitta Vuollet Kokkola 60 vuotta 22.9. Aini Leinonen Suomussalmi 22.9. Erja Hellman Pihlava 30.9. Pirkko Patola Pihlava Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki IBAN IBAN IBAN IBAN FI11 1012 3000 0714 70 BIC NDEAFIHH FI80 8000 1900 1086 56 BIC DABAFIHH FI89 5541 2820 0116 00 BIC OKOYFIHH FI11 8000 1800 3273 56 BIC DABAFIHH Jäsenmaksutili Puh. 020 743 3610 vaihde, fax. 020 743 3619 Sähköpostiosoite:elakelaiset@elakelaiset.fi Kotisivut osoitteessa:www.elakelaiset.fi Kalevi Kivistö puheenjohtaja Irmeli Mandell varapuheenjohtaja Hannu Partanen toiminnanjohtaja 020 743 3615; 0400–570 951 hannu.partanen@elakelaiset.fi Anu Mäki järjestösihteeri 020 743 3616; 040–839 7699 anu.maki@elakelaiset.fi Tiina Rajala koulutussihteeri 020 743 3617; 040–582 4319 tiina.rajala@elakelaiset.fi Satu Rautio toimistonhoitajan sijainen jäsenrekisteri materiaalitilaukset 020 743 3610 satu.rautio@elakelaiset.fi Anitta Koski taloussihteeri laskutus maksatus osto- ja myyntireskontra 020 743 3611; 050–307 1952 anitta.koski@elakelaiset.fi Etelä-Espoon Eläkeläiset Kalevi Ensio Pitkä Jämsän Eläkeläiset Jaakko Turo Vuorinen Raahen Eläkeläiset Hilma Annikki Manninen Raili Lydia Marjatta Merihaara Sorsakosken Eläkeläiset Frans Joel Majuri Aili Pohjolainen Pihlavan Eläkeläiset Hilkka Kyllikki Broman Ivalon Eläkeläiset Rauni Annikki Karppinen Maria Alatalo Jyskän Eläkeläiset Kauko Antero Suuronen Rauni Sylvi Marjatta Suuronen Reisjärven Eläkeläiset Laina Signea Murtoinperä Veikko Gabriel Johannes Änäkkälä Rauman Eläkeläiset Maija-Liisa Seppänen Kirsti Helena Karenmaa Elsi Reunanen Reino Rekola Maija-Liisa Seppänen Inkeri Annikki Pääkkö Haapaveden Eläkeläiset Antti Vilho Heikki Heinonen Myllypuron Eläkeläiset Tauno Lindroos Malmin Eläkeläiset Martta Velin Anna Liisa Suontakanen Raision Seudun Eläkeläiset Toini Hakala Palokan Eläkeläiset Maire Tellervo Ramstedt Kokkolan Eläkeläiset Toini Siviä Kangas Himangan Eläkeläiset Erja Isaksson toimistosihteeri yhdistysrekisteri syntymäpäivät ja poisnukkuneet syys- ja kevätkokous-ilmoitukset 020 743 3614 erja.isaksson@elakelaiset.fi Pekka Isaksson tiedotussihteeri 020 743 3618; 040–742 2754 pekka.isaksson@elakelaiset.fi Eva Rönkkö monikulttuutisuustyön suunnittelija 040 501 3599 eva.ronkko@elakelaiset.fi Kuntorannantie 14 78400 Varkaus puh. 017 560 1100/vaihde Myyntipalvelu ja info: Puh. 017 560 1403 myynti@kuntoranta.fi Viljo Ågren Dragsfjärdin Työväen Eläkeläiset-Dragsfjärds Arbetarpensionärer Olaug Nyman Soile Välimaa Ragnhild Sjöqvist Haapajärven Eläkeläiset Ahti Olavi Myllylä Jurvan Eläkeläiset Mirja Anneli Haapaluoma Joensuun Eläkeläiset Teuvo Oinonen Pyhäjärven Eläkeläiset Esko Särkioja Aavasaksan Eläkeläiset Marjatta Sinikka Mykkälä Kallion-Vallilan Eläkeläiset Impi Katri Matilda Salminen Kuopion Eläkeläiset Paavo Niskanen Ylöjärven Eläkeläiset Elvi Maria Helenius Rautavaaran Eläkeläiset Veijo Olavi Lukkarinen Muhoksen Eläkeläiset Taisto Johannes Huotari Lahden Eläkeläiset Tyyne Rautaniemi Paltamon Eläkeläiset Anna Aliina Junkkari Oiva Olavi Suomi Klaara Vilhelmiina Kemppainen Lahden Eläkeläiset Maire Annikki Rautaporras Täyden palvelun toimisto Forum Hakaniemi Töölö Malmi Itäkeskus Leppävaara Tapiola Tikkurila Myyrmäki Kerava Hyvinkää puh. 010 76 66620 puh. 010 76 66500 puh. 010 76 66530 puh. 010 76 66630 puh. 010 76 66590 puh. 010 76 66610 puh. 010 76 66570 puh. 010 76 66560 puh. 010 76 66600 puh. 010 76 66550 puh. 010 76 66580 (0,0828 €/puh + 0,1199 €/min) hok-elannonhautauspalvelu.fi perunkirjoitustoimisto.fi PÄIVYSTYS 24 h: 050 347 1555 Seuraava lehti: Eläkeläinen 6–7/2013 ilmestyy 9.10. Aineisto lehteen on lähetettävä toimitukseen 23.9.2013 mennessä. Julkaisija Eläkeläiset r.y Päätoimittaja Hannu Partanen Toimitussihteeri Pekka Isaksson Tilaukset ja osoitteenmuutokset Satu Rautio puh. 020 743 3610; satu.rautio@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa Tilaushinta 20 €/vsk Pohjoismaat 30 €/vsk Muut ulkomaat 35 e/vsk Ilmoitushinnat Mustavalkoinen 1,70 e/pmm Väri-ilmoitukset sopimuksen mukaan Toimitus ja toimisto: Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610, fax 020 743 3619 Sähköpostiosoite: elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Ilmoitusmyynti: Marja-Leena Laitinen puh. 050 5323 444 sähköposti: m-leena.laitinen@kolumbus.fi; osoite: Maauunintie 14 D 34 01450 Vantaa Järjestöaineisto: Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (Painettu) ISSN 2242-3338 (Verkkolehti)
30 – Nro 5 syyskuu 2013 ELÄKELÄINEN Yhteistä toimintaa alueilla Eläkeläisten Helsingin Aluejärjestö ry Puheenjohtaja Pekka Saarnio,Ruutikuja 5 D 00940 Helsinki 040 – 743 1622 psaarnio@welho.com SIENIRETKI TALLUKAT Sieniretki Mäntsälän Levannolle 27.9. Harjoitukset Kontulan VanhustenkesLähtö Mikonkadun tilausajolaiturista kuksessa tiistaisin klo 8.30 klo 10. Tied. Pirkko 044 – 3495 5110 Tied. Tarja 040 – 5567 917 ALUETOIMIKUNTA HELOKIT Aluetoimikunnan kokoukset pidetään Helokit harjoittelevat Hermannin KerKinaporin palvelukeskuksessa, kerho- holla torstaisin klo 9.30. huone Kertsi 4, 26.9 ja 24.10 klo 11. Tied. Eeva 050 – 321 8837 Tied. Antti 045 – 3499 994 SYYSKOKOUS ZUTI Syyskokous pidetään 28.11 klo 11.00 Maalauskerho Zuti maalailee HermanKinaporin palvelukeskuksessa, kerhonin Kerholla.Kerho pitää syysnäyttelyn huone Kertsi 4. Kinaporin palvelukeskuksessa. Tied. Antti 045 – 3499 994 Tied. Raili 050 – 358 0040. YHTEISKUORO KIRJOITTAJAPIIRI Helsinkiläiset kuorot ja lauluryhmät Piiri kokoontuu Hermannin kerholla pitävät yhteisharjoitukset Kinaporin 18.9, 9.10, 30.10, 20.11 ja 11.12 klo palvelukeskuksen juhlasalissa 12.9 , 14–16 24.10 ja 21.11 klo 13 – 15. Tied. Limppu 0400 - 602968 Tied. Pekka 040 – 743 1622 Kotisivut: www.elry-helsinki.org KIITOS! Utajärven Eläkeläiset ry kiittää 40-vuotisjuhliin 24.7.2013 osallistuneita, yhdistysten onnittelijoita, ohjelmien suorittajia, talkoolaisjäseniä ja muita vapaaehtoisia sekä arpalkintojen lahjoittajia. Johtokunta SYKETTÄ SYKSYYN 9.10.2013 Voikkaan Seuratalossa Voikkaalla * yhdistysten omaa ohjelmaa, * harrastajien töiden esittelyä ja tekoa, * Boccia- pelin esittely, haasteottelukin, * yhdessäoloa, tanssia, arvontaa. Syyssopan tarjoilu aloitetaan klo 11.00. Soppa 7 €, kahvi ja pulla 2 €. Eläkeläiset ry:n Kaakkois-Suomen Aluejärjestö ry. Lisätietoja; Aimo Röpetti 0500 550 551. Syksyn lomat Summassaaressa… Musikaali Ohjaaja Antti Majanlahti LIPUT: 20 / 18 / 10 eur Teatterin toimisto Kylmänojankatu 3, Nokia Puh. 010 292 2422 www.nokianteatteri.fi NOKIAN TYÖVÄEN TEATTERI 100 vuotta KE PE SU SU SU SU SU SU SU SU SU SU SU SU TO SU TO SU 18.30 e 18.30 e-i 15.00 15.00 15.00 15.00 15.00 15.00 15.00 15.00 15.00 15.00 15.00 15.00 18.30 15.00 18.30 15.00 Joensuun Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous tiistaina 1.10.2013 kello 12.00 Rakentajien kerhohuoneessa, Torikatu 5, Joensuu. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta __________________________________________ Vehmersalmen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 2.10.2013 kello 10.00 Vehmersalmen Osuuspankin kokoushuoneessa. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta __________________________________________ Aavasaksan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 8.10.2013 kello 10.00 Aavasaksan Kansantalossa. Esillä syyskokoukselle määrätyt ja muut esille tulevat asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta __________________________________________ Raision Seudun Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 14.10.2013 kello 12.00 Tornilassa, Tornikatu 9, Raisio. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta __________________________________________ Klaukkalan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 16.10.2013 kello 11.00 Klaukkalan Työväentalossa. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta, Varmistaaksesi, että kevät- ja syyskokousilmoitus on lehdessä, on se ehdottomasti lähetettävä Erja Isakssonille osoitteeseen erja.isaksson@elakelaiset.fi puhelin 020 743 3614 Irti arjesta 163 € E it k t Esitykset 2013-2014 20.11. 22.11. 24.11. 1.12. 8.12. 12.1. 19.1. 26.1. 2.2. 9.2. 16.2. 23.2. 2.3. 9.3. 13.3. 16.3. 20.3. 23.3. Syyskokouksia 2 vrk/hlö/2 hh:ssa Hinta sis. aamiaiset, päivälliset ja yhden hoidon seuraavista: puolihieronta 25 min/Intialainen päähieronta/Kleopatra-kylpy. Joululoma 306 € 23-26.12.13 hlö/2 hh:ssa Hinta sis. jouluiset puolihoitoruokailut ja kahvitukset, perinteisen jouluohjelman Päivi KauttoNiemen ja Jussi Niemen vetäminä. Edullinen lisävuorokausi vain 39 e aamiaisella. Kysy myös loma-asuntoja! Lomiin sisältyy myös: kylpylän ja kuntosalin käyttö, lomaohjelmaa ja tanssiliput. 1 hh-lisä 30,50 e/vrk. varaa nyt (030 608 50 tai myynti@summassaari.fi Kemijärven Eläkeläiset ry:n 50-vuotisjuhla Perjantaina 20.9.2013 klo 13.00 Kemijärven työväentalolla, Särkilammentie 23 Juhlapuhe Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja, ministeri Kalevi Kivistö Monipuolista ohjelmaa ja lopuksi tanssit, joita tahdittaa Kemijärven Työväen Viihdeorkesteri. Lanka 0,0835?€/puh + 0,032 €/min. Gsm 0,192 €/min. Sis. alv 24%. Tervehdysten vastaanotto klo 12.00-12.45 Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen OT TE EL LL L II •- S SP PA A HHO KKYY LL PP YY LL ÄÄ HH O OTTEELL Summassaarentie 180, FI-43100 Saarijärvi +358 (0)30 6085 100 • fax +358 (0)30 6085 200 Summassaarentie 180, Saarijärvi • www.summassaari.fi Tervetuloa! Johtokunta
Nro 5 syyskuu 2013 – 31 ELÄKELÄINEN Leskirouva Katiska Edellisen ristikon ratkaisu Krypto Onnetar suosi Ristikko 4/2013:n oikein ratkaisseistas Eeva Keskistä Hämeenlinnasta ja Elisa Nordbergia Tampereelta. Yllätyspalkinnot heille ovat lähteneet ja tässä vielä lämpimät onnittelut! Krypto 6–7/2013 ratkaisut on lähetettävä 23.9.2013 mennessä osoitteella Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki. Kuoreen ei saa panna mutua postia lehdelle tai järjestölle. Kuoreen on kirjoitettava sana KRYPTO. Ratkaisijan nimi:.......................................................................................................... Osoite:........................................................................................................................... ...................................................................................................................................... Postitoimipaikka:.........................................................................................................
www.tradeka.fi Osuuskunnan jäsenille edut ovat arkipäivää Kaikki Osuuskunta Tradeka-yhtymän jäsenet voivat nauttia kilpailukykyisistä eduista ja palveluista kautta vuoden. Edut on suunniteltu jäsenistön hyvinvointia ja rentoutumista ajatellen. Edullisia optikkopalveluja, erityishintaisia hotellihuoneita, alennusta kylpylämaksuista ja houkuttelevia ateriatarjouksia. Jäsenetusi saat Jäsen-merkinnällä varustetulla YkkösBonus-kortilla. Osuuskunnan jäsenet tilaavat sen helpoiten netistä www.tradeka.fi tai soittamalla Bonuspuhelimeen 0200 85800 (pvm/mpm). Kaikki edut löydät netistä www.tradeka.fi