NUMERO 4 – KESÄKUU 2017 www.elakelaiset.fi Seuraa meitä myös Facebookissa: www.facebook.com/elakelaisetry Väki kokoontui Vuokattiin Kesäpäivät keräsi Eläkeläiset ry:n väen Kainuun kauniisiin maisemiin. Tapahtumia ja tapaamisia riitti joka lähtöön. Sivut 7–25
2 – Nro 4 kesäkuu 2017 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus HANNU PARTANEN Puheenjohtajan palsta MARTTI KORHONEN Kirjoitan tätä jo ennen Eläkeläiset ry:n kesäpäiviä, sunnuntaina Ärjänselän rannalla, kivenheiton päässä Vuokatista. Kuuntelen samalla perussuomalaisten puoluekokouksen analyysiä. Ajatukset vaeltavat silti jo kohti kesäpäiviä. Tulee olemaan hienoa tavata teitä kaikkia siellä, nauttia ohjelmasta ja käydä ajatuksenvaihtoa. Luin viikolla professori Heikki Hiilamon kirjoittamaa tuoretta raporttia 15 reseptiä tuloerojen kaventamiseksi Mielenkiintoinen esitys, jossa on pohdittavaa todella paljon. Lisäksi se ravistelee omiakin ajatuksia siitä , miten taloutta tulevaisuudessa pitäisi hoitaa, jotta palvelut meille kaikille pystyttäisiin tarjoamaan ja kustantamaan. Mielenkiintoinen on esimerkiksi kysymys hoivaroboteista, joihin liittyy sekä eettinen että verotuksellinen ongelma. Eettinen ongelma on moniulotteinen. Halutaanko, että seurustelemme tulevaisuudessa robottien kanssa? Onko se inhimillistä ? Miten laite voi korvata ihmisen ja missä ? Kysymyksiä on paljon enemmän kuin vastauksia. Suomalainen yhteiskunta hakee tehokkuutta niin voimakkaasti, että sen nimissä hoitohenkilökunta oltaisiin valmiita ajamaan niin minimiin kuin mahdollista. Ei tällaiseen pidä mennä. Nyt jo tiedetään vanhustentalojen käyttävän eläimiä korvaamaan kontaktia, jota ihmiset eivät ehdi tarjota. Kun koneet tekevät enemmän ja enemmän työstämme, törmäämme kahteen perustavaa laatua olevaan asiaan. Ihmistyön hinta nousee, ja sen seurauksena nousee myös niiden asioiden ja palvelujen hinta, joissa henkilökuntaa tarvitaan. Samaan aikaan koneiden hoitaman tuotannon yksikköhinnat laskevat. Mikä olisi ratkaisu? Robottien verolle pano. On mahdotonta löytää muuta mallia turvaamaan niitä palveluja, joiden tekijäksi edelleen tarvitaan ihmistä . Ja ihmisiähän tarvitaan, sillä kone ei ole inhimillisesti ajatteleva ja tunteva ihminen, eikä se muutenkaan kykene kaikkeen. Tämä on perustavaa laatua oleva kysymys, johon meillä järjestönäkin on oltava selkeä ja tiukka kanta. Näiden robotteja, koneita ja ihmistä koskevien ratkaisujen aika on lähempänä kuin arvaammekaan. Hiilamon raportissa on paljon muitakin isoja asioita jotka koskettavat meitä kaikkia: perintövero, progressivinen kiinteistövero, sama tulovero pääomasta ja palkka-/eläketulosta, lapsilisät verolle, osallistumistulo perustulon sijaan jne. Suosittelen tutustumaan ja miettimään. Hyvät Eläkeläiset ry:n jäsenet, kaikille teille toivotan erittäin kaunista, virkistävää ja antoisaa kesää. Nähdään eri puolilla kaunista maatamme . Nautitaan suvesta. Pitäkää huolta toisistanne. Muistakaa monen ihmisen suurin ongelma, yksinäisyys. Ottakaa ihmisiä mukaan meidän yhteisiin hienoihin rientoihimme. Se on satavuotiaan maamme meille kaikille mahdollistama 100-vuotisteko. Tulevaisuuden suuria kysymyksiä P ari tuhatta eläkeläisaktiivia eri puolilta Suomea kokoontui kesäkuun 13.–15. päivinä Sotkamon Vuokatissa pidetyille järjestömme kesäpäiville. Tapahtuma oli perinteemme mukaisesti hyvin jäsenlähtöistä. Oma väkemme ja heidän erilaiset ohjelmaryhmänsä tuottivat pääosan tapahtumaohjelmista. Talkootyöllä oli merkittävä osuus tapahtuman käytännön toteutuksessa. Mukana olijat olivat aidosti oman kulttuurinsa tuottajia, toteuttajia ja yhdessä ylpeästi sen kantajia. Tapahtuma oli vastavoimaa markkinalähtöisen viihteen ja kulttuurin yksipuoliselle kuluttamiselle. Erityistä ihastusta herättivät tälläkin kertaa eläkeläisten suurkuoron ja orkesterin, kansantanssijoiden, voimistelijoiden ja senioritanssijoiden juhlaan valmistellut esitykset. Niissä paikallinen ja alueellinen aktiivisuus kasvavat koulutuksen ja ohjauksen keinoin näyttäviksi yhteisesityksiksi. Esitykset eivät ole vain kertakäyttöisiä, vaan mukana olijoiden voimin niistä edelleen jalostetaan monenlaisia ohjelmaesityksiä paikalliseen ja alueelliseen käyttöön. Näin kerran koetut ohjelmat siirtyvät tulevan toiminnan sytykkeiksi ja niiden viestit saavuttavat laajan jäsenkentän. Tapahtumamme kuului virallisesti Suomen itsenäisyyden juhlavuoden tapahtumien sarjaan. Sen teemana oli Suomi 100 – Työllä rakennettu. Teemalla halusimme korostaa jokaisen sukupolven työn ja arkisen aherruksen merkitystä, johon maamme vauraus ja hyvinvointi perustuvat. Tämän päivän eläkeläiset tunnistavat hyvin itsensä tuosta sukupolvien ketjusta. Samalla he aktiivisina kansalaisina edelleen antavat monin eri tavoin oman tärkeän panoksensa maallemme. Eläkeläiset ovat merkittävä voimavara suomalaisen yhteiskunnan rakentamisessa. Kesäpäivien osallistujat antoivat tapahtumateemaan liittyvän kesäpäiväjulistuksen. Se julkaistaan toisaalla lehdessämme. Lehti myös raportoi laajasti itse tapahtumasta. Siitä löytyy tietoa myös järjestömme verkkosivuilta (www.elakelaiset.fi) ja verkkosivujen kuvapankkiin on tulossa kooste tapahtumakuvista. Vuokatin viesti – rakennamme 100-vuotiasta Suomea H armaa on kaunista ja ikääntymispolitiikka on tarpeellista otsikoin Eläkeläinen – lehden vuoden 2002 tammikuun numeron pääkirjoituksen. Siitä on nyt runsaat 15 vuotta ja kyseessä oli ensimmäinen pääkirjoitukseni tässä lehdessä. Kirjoituksessa käsittelin väestön ikääntymistä megatrendinä ja yhteiskunnan kehityksen ja vaurastumisen terveenä kuvana. Samalla korostin, että hyvän tulevaisuuden rakentaminen edellyttää yhteiskunnalta tietoista ikääntymispolitiikkaa. Järjestömme ensimmäinen ikääntymispoliittinen asiakirja hyväksyttiin vuonna 2003. Vuoden 2006 sääntöuudistuksessa järjetön tehtäväksi kirjattiin ikääntymispolitiikan luominen yhdessä jäsenistön kanssa. Väestön ikääntyminen on nyt ja lähivuosina edelleen ajankohtaista. Niin myös ikääntymispolitiikka on käypä käsite ja parhaimmillaan oiva väline ikääntymistä kunnioittavan ja arvostavan yhteiskunnan rakentamisessa ja eläkeläisten myönteisen identiteetin vahvistamisessa. Järjestön työ jatkuu ja kehittyy näissäkin merkeissä. Sisällöt ja muodot uudistuvat ja rikastuvat kulloistenkin toimijoitten myötä. Järjestön arvot ohjaavat työtä. Tämä jää viimeiseksi pääkirjoituksekseni, koska siirryn elokuun alusta eläkkeelle järjestön toiminnanjohtajan ja sen myötä lehtemme vastaavan toimittajan tehtävistä. Kiitän kaikkia lehden avustajia, tukijoita ja ennen kaikkea lukijoita yhteistyöstä ja kiinnostuksesta lehteämme kohtaan. Vaikka sähköinen viestintä lisääntyy ja kehittyy, julkaistaan Eläkeläistä tuttuna paperilehtenä myös tulevaisuudessa. Kiitän kaikkia järjestömme jäseniä tuesta ja yhteistyöstä. On ollut suuri ilo työskennellä Eläkeläiset ry:n yhteisössä. Reilut 27 työvuotta ovat olleet sisältöja muistorikkaita. Parasta kaikista on aina ollut mainioitten ihmisten kohtaamiset yhteisessä toiminnassa. Hannu Partanen Kiitos yhteisistä vuosista
Nro 4 kesäkuu 2017 – 3 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n toimisto on kesälomien vuoksi suljettuna 3.–30.7. Toimisto avautuu jälleen maanantaina 31.7. Hyvää kesää! Kuva: Maire Varis Eläkeläiset ry:n valokuvakilpailun satoa.
4 – Nro 4 kesäkuu 2017 ELÄKELÄINEN Suomalainen työeläkejärjestelmä oli aiheena Eläkeläiset ry:n valtuuston huhtikuisen kokouksen jatkeeksi Kuntorannassa järjestetyssä valtuuston ja hallinnon seminaarissa. Aiheesta alustivat valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö, Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Hannu Partanen, Eläketurvakeskus ETK:n ekonomisti Juha Rantala ja TELA:n erityisasiantuntija Janne Pelkonen. Kivistö kävi asiantuntevasti läpi suomalainen eläkejärjestelmän historiaa teemalla ”kehitystä ja sopeutusta”. TELA:n Janne Pelkonen käsitteli työeläkerahojen sijoittamista ja käyttöä. Hän sanoi ymmärtävänsä, että rahastot, joissa on rahaa melkein 190 miljardia euroa, ”herättävät joskus vähän intohimoja” ja että näitä rahoja välillä esitetään käytettäväksi milloin mihinkin hyvään tarkoitukseen. – Työeläkerahastojen perimmäinen tarkoitus on kuitenkin eläkkeiden maksu. Niiden merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa, kun rahastoihin joudutaan turvautumaan yhä enemmän. Pelkonen sanoi, että eläkemaksut ja rahastot ovat tällä hetkellä ”harvinaisen hyvässä kunnossa”. Uhkakuvana on kuitenkin mm. syntyvyyden lasku. – Se on pitkällä aikavälillä myrkkyä eläkkeiden rahoitukselle. Toiminnanjohtaja Hannu Partanen peilasi esityksessään Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n Huomisen kynnyksellä 2016 -kyselytutkimusta 55-84-vuotiaiden asenteista ja tulevaisuuden näkymistä. – Tulokset ovat suorastaan hälyttäviä. Luottamus eläkejärjestelmään ja oman eläkkeen tasoon horjuu. Partanen huomautti yleisen keskusteluilmapiirin jo pitempään olleen sen suuntainen, että eläkejärjestelmän koetaan olevan kriisissä. – Näin, vaikka tilastot ja tutkimukset toista osoittavatkin. – Suurten ikäluokkien piirissä myös koetaan syyllisyyttä väitteistä, joiden mukaan he eläkkeineen vievät mahdollisuudet yhteiskunnan kehitykseltä ja nuorten eläketurvalta. Eläketurvakeskuksen Juha Rantala käsitteli esityksessään eläkeköyhyyttä, eläkkeiden tasoja ja ostovoiman kehitystä. Hän sivusi myös julkisuudessa ajoin kuumana käynyttä indeksikeskustelua. – Työeläkkeiden indeksoinnin parantaminen ei ole kovin tehokas pienituloisuuden ehkäisijä. Sehän tarkoittaa, että keskija suurituloisetkin saavat korotusta. Pienituloisten kannalta tehokkaampi ratkaisu on takuueläke ja kansaeläke, joka vaikuttaa erityisesti heihin. TUOMAS TALVILA Seminaarin esitykset löytyvät Eläkeläiset ry:n kotisivulta www.elakelaiset.fi kohdasta ”Toiminta”. Seminaarissa puitiin eläkejärjestelmää Eläkeläiset ry:n Eläkejärjestelmä-seminaarin alustajat Kalevi Kivistö, Juha Rantala, Janne Pelkonen ja Hannu Partanen tarkastelivat tauolla Eläkeläinen-lehteä. Omana aikanaan kansaneläke oli Suomen historian suurin sosiaalinen uudistus. Nykyään sen taso on kansainvälisesti verrattuna alhainen. Kansaneläkettä saavat ne eläkeläiset, joiden työeläke on pieni. Kansaneläke on nykyisellään kattava: se takaa vähimmäiseläketurvan koko väestölle. Tasoltaan se on kuitenkin riittämätön. – Kansainvälisesti verrattuna Suomen kansaneläke on pieni, ja sen taso on viimeisten vuosikymmenien aikana huonontunut suhteessa väestön keskituloon, sanoo Kelan yhteiskuntasuhteiden johtaja, professori Olli Kangas. Suomalaiset eläkeläiset ovat kansainvälisesti verrattuna pienituloisia. Tätä selittää se, että Suomessa eläkeläisten työssä käyminen ja yksityiset eläkkeet ovat harvinaisempia kuin monissa muissa maissa. Köyhien eläkeläisten aseman helpottamiseen on eri tapoja, jotka voivat koskea sekä takuueläkettä että kansaneläkettä. Pelkkä takuueläkkeen nostaminen kohdistuisi vain kaikkein pienituloisimmille ja aiheuttaisi vähemmän kustannuksia kuin kansaneläkkeen korottaminen. Takuueläkkeen suuri korotus voisi kuitenkin johtaa kannustinongelmiin ja lisäisi tasaeläke-elementtiä suomalaisessa eläkejärjestelmässä. Eläkeläisköyhyyttä helpottaisi myös perhevapaiden tasaisempi jakautuminen naisten ja miesten kesken, sillä lyhyt tai rikkonainen työura johtaa pieneen työeläkkeeseen. Se on tällä hetkellä ongelma erityisesti naisilla: naisten työeläke on keskimäärin 66 % miesten eläkkeestä. – Eläkeläisköyhyyden poistamisessa kannattaa etsiä tasapainoa näiden eri vaihtoehtojen välillä, Kangas toteaa Kelan tiedotteessa. ”80-vuotias kansaneläke on kattava, mutta riittämätön”
Nro 4 kesäkuu 2017 – 5 ELÄKELÄINEN Kalevin kynästä P iispa Eero Huovinen puhui siunatessaan presidentti Mauno Koiviston hänen suurista käsistään. Puhe oli hienosti rakennettu, metafora kantoi läpi koko puheen. Oli Mauno Koivistolla kuitenkin muutakin suurta kuin kädet. Olimme saapuneet Rovaniemeltä Inarin järven rannalle Outi ja Asko Oinaan mökille ja valmistauduimme käymään yöpuulle. Tellervo Koivisto tuli huoneemme ovelle, nojasi ovenpieneen ja huokaisi: ”Manun monot jäi Helsinkiin”. 12 vuoden kausi tasavallan presidenttinä oli hiljattain päättynyt. Monet asiat, kuten pakkaaminen, olivat olleet toistakymmentä vuotta linnan henkilökunnan huolena, mutta nyt ne piti hoitaakin itse. Ja niinhän siinä pääsi käymään. Ratkaisua ei ollut aivan helppo löytää. Inarin kaupoissa oltiin kylä valmiita palvelemaan, mutta riittävän suuria monoja ei niistä löytynyt. Lopulta Rajavartiolaitos tuli apuun ja aamupuolella yötä tilanne oli pelastettu. *** Inarin järven jäällä hiihdellessämme Koivistoa askarrutti kovasti kehitys naapurimaassamme. Venäjän kielen hallitsevana hän oli lukenut Gorbat šovin muistelmia ja mietiskeli, löytyisikö Suomesta kustantajaa, joka voisi julkaista teoksen suomeksi. Teos julkaistiin varsin pian saksaksi ja myöhemmin myös englanniksi, mutta suomenkielisen version julkaisemiselle ei kustantajaa löytynyt. Onneksi kuitenkin toinen Gorbat šovin teos, Näin sen muistan, ilmestyi suomeksi, tosin paljon myöhemmin, vuonna 2015. Koiviston tuon ajan pohdinnoista syntyi sittemmin vuonna 2001 erinomainen kirja Venäjän idea. Perehtyminen Venäjän ideaan oli siinä mielessä tyypillistä Koivistoa, että hän syventyi jo opiskeluajoistaan lähtien asioihin juuria myöten, perusteisiin syventyen. Pienempiin yksityiskohtiin hän ei myöskään hallituksen sisäisissä kädenväännöissä halunnut takertua. Se herätti joskus hieman ihmetystä hallituskumppaneissa ja myös omassa puolueessa, jossa yksityiskohdista kamppailu oli usein liikaakin poliittisten voimainmittelöiden ydintä. Aikaisemmin kokemieni pääministereiden tyylistä poikkeava johtamistyyli vaati itseltänikin jonkin verran totuttelua kunnes opin, että näin juuri, suuriin linjoihin keskittyen, hyvän johtajan tuleekin toimia. Koiviston kiinnostus tieteenfilosofiaa kohtaan tuo mieleeni hauskan muiston yhdestä hallituskauden budjettiriihestä. Kiistaa oli mistäs muusta kuin lasten päivähoidosta ja kunnallisen päivähoidon laajentamista vastustettiin samoilla argumenteilla kuin Timo Soini nyt, lähes 40 vuotta myöhemmin. Vetosin asiasta tehtyihin tutkimuksiin ja totesin, että pitäisi luottaa mieluummin eksaktiin tietoon kuin mutu-tuntumaan. Kokoustauolla päivällispöydässä Koivisto totesi, että ”mä meinasin sanoo Kivistölle, että empiirinen ei oo koskaan eksakti. En mä sit kuitenkaan sanonu, kun lehret ois huomenna kirjoittanu, että Koivisto ja Kivistö ilmiriirassa päivähoitolaista”. Oikeassahan pääministeri oli, minun itsekin tutkimusmenetelmiä opettaneena olisi pitänyt puhua tutkitusta, ei eksaktista tiedosta. Humoristinen sananvaihto osoitti, miten hyvin Koivistolla oli tieteenfilosofian perusteet mielessä. *** Vakavampien kysymysten äärellä oltiin keväällä 1981, jolloin hallitus uhkasi hajota ns. sove-lakeja koskevaan kiistaan. Me SKDL:n hallitusryhmässä pidimme tiukasti kiinni siitä, että pienituloisimpien sosiaalija eläketurvaa ei saa verotuksella heikentää. Tällä erimielisyydellä yritti silloinen keskustajohtaja iskeä kiilaa meidän ja SDP:n väliin ja saada hallitus hajoamaan. Presidentti Kekkonen oli saanut asiasta kovin yksipuolista tietoa ja piti selvänä, että hallitusta on vaihdettava. Elettiin perjantaipäivää. Viikonvaihteen jälkeisenä maanantaina menin työpaikalleni opetusministeriöön muutaman minuutin yli kahdeksan ja sihteeri totesi, että pääministeri on pyytänyt ottamaan yhteyttä. Soitin ja sovimme, että tulen saman tien häntä tapaamaan. Siellä hän totesi tyytyväisenä, että olin viikonvaihteessa SKDL:n liittoneuvostossa todennut pääministerin etsineen kärsivällisesti sopua. Samalla hän kertoi perehtyneensä huolellisesti valtiosääntöön todeten, että hallituksen luottamuksen voi evätä vain eduskunta. Hän kertoi myös tulleensa siihen tulokseen, ettei hän tee mielipiteestämme sove-asiassa hallituskysymystä. Samalla päätimme vielä kerran asettaa työryhmän etsimään yhteistä ratkaisua. Työryhmä toimikin ja sen työn tuloksena viilattiin lakiesitystä niin, että täyden kansaneläkkeen suuruinen eläke pysyy edelleen verottomana ottamalla käyttöön eläketulovähennys ja mitoittamalla se täyden kansaneläkkeen perusteella. Hallitus ei näin joutunut sove-laeista äänestämään eikä sellaista erimielisyyttä syntynyt, joka olisi johtanut hallituskriisiin. *** Kriisin laukeaminen perustui siihen, että tässäkin asiassa pääministeri meni ongelman juuriin, valtiosäännön perusteisiin. Samalla se osoitti, että hänellä oli aito halu tehdä ratkaisu, joka voidaan yhdessä hyväksyä. Näin päästiin kesän yli syksyyn, jolloin hallituksella oli edessään uusi kriisi, tällä kertaa budjetista. Samaan aikaan presidentti oli eroamassa eikä maahan voinut päästää syntymään kahta kriisiä. Realiteetit ymmärrettiin ja siitäkin kriisistä selvittiin (vaikka se ei kaikkia miellyttänytkään). Suuret jalat pysyivät tukevasti maassa. KALEVI KIVISTÖ Kalevi Kivistö on Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja. Hän toimi kulttuuriministerinä Koiviston II-hallituksessa 1979–1982 Muistoja Manusta Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry on lähestynyt toukokuussa jokaista Suomen kunnallishallitusta viestillä: kuntiin on saatava edustava ja toimiva vanhusneuvosto. Samalla EETU onnitteli kevään kuntavaaleissa valittuja luottamushenkilöitä. Maakuntiin perustuva sote-uudistus muuttaa kuntien tehtäviä lähivuosina. EETU haluaa muistuttaa kuntalain (27 §) mukaisten vanhusneuvostojen merkityksestä, kun kunnat kokoavat nyt uutta hallintoaan. Laki ei määrittele vanhusneuvostojen kokoonpanoa. EETU ry, eläkeläisväestöä edustavien valtakunnallisten eläkejärjestöjen yhteenliittymänä suosittelee, että vanhusneuvoston jäsenet valitaan ensi sijassa kunnan alueella vaikuttavien keskeisten eläkejärjestöjen paikallisyhdistysten esittämistä henkilöistä. Näin varmistetaan, että vanhusneuvostoilla on elävä yhteys kunnan ikääntyneeseen väestöön. EETUn mukaan vanhusneuvostolle on annettava mahdollisuus vaikuttaa kunnan eri toimialojen toiminnan suunnitteluun, valmisteluun ja seurantaan asioissa, joilla on merkitystä ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden, osallisuuden, elinympäristön, asumisen, liikkumisen tai päivittäisistä toiminnoista suoriutumisen taikka heidän tarvitsemiensa palvelujen kannalta. EETU korosti viestissään, että kuntakohtaiset vanhusneuvostot ovat edelleen tarpeellisia, myös niille riittää jatkossa laajasti tehtäviä kunnan vanhusväestön hyvinvoinnin turvaamisessa. Eläkeläinen-lehden numerossa 3 julkaistuissa kuntavaalituloksissa oli virheitä. Läpimenneiden Eläkeläiset ry:n jäsenten listasta puuttuivat Oulun Työväen Eläkeläisten jäsenten Anne Huotarin (vas.) ja Mikko Raudaskosken (vas.) nimet. Valituksi valtuustoon tuli myös Raili Peni (vas.) Hangon Eläkeläisistä. EETUlla painavaa asiaa uusille kuntapäättäjille Oikaisu: Täydennyksiä kuntavaalituloksiin Tietoyhteiskunnan kehitys on viime vuosien aikana siirtänyt yhä useampia julkisia ja yksityisiä palveluja sähköiseen muotoon. Digitalisaatio on myös maamme hallituksen hallitusohjelman läpileikkaava teema, joka huomioidaan lähes jokaisessa kärkihankkeessa. Parhaimmillaan sähköiset palvelut lisäävät kansalaisten mahdollisuuksia käyttää julkisia palveluja ajasta ja paikasta riippumatta. Näin ne myös edistävät yhdenvertaisuutta. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry haluaa kuitenkin muistuttaa, että läheskään kaikilla kansalaisilla ei ole mahdollisuutta käyttää tietotekniikkaa iän, toimintakyvyn rajoitteiden tai taloudellisten syiden takia. EETU ry vaatii, että tietoyhteiskuntaa kehitettäessä ja erilaisia julkisia ja yksityisiä palveluita rakennettaessa huomioidaan myös ikääntyneiden käyttäjien tarpeet. On kohtuutonta rangaista ikäihmisiämme siitä, ettei heillä ole tietokonetta, älypuhelinta tai internetyhteyttä. Yhdenvertaisuuslaki takaa kaikille kansalaisille oikeuden saada palveluita ikään katsomatta. Esimerkiksi pankkipalvelut on taattava myös niille kansalaisille, joilla ei ole käytössään internetyhteyttä. Hallitusohjelmassa yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi nostettu digitalisaation edistäminen ei saa johtaa ikääntyneiden kansalaistemme syrjimiseen. Digitalisaatio ei saa johtaa ikääntyneiden kansalaisten syrjimiseen www.elakelaiset.fi
6 – Nro 4 kesäkuu 2017 ELÄKELÄINEN Helppokäyttöinen älypuhelin, helppo tapa nauttia elämästä On aika lähteä ulkoilemaan ja tarkastella maailmaa uudesta näkökulmasta. Sudoku ja sanaristikot vaihtuvat luontoretkiin ja jäätelön syöntiin. Ota Doro-älypuhelin mukaasi ja sinulla on aina kätevä ja helppokäyttöinen apuväline kevätretkilläsi. MAINOS Ostaessasi puhelimen nyt, saat kaupan päälle kätevän suojakotelon Doro Liberto® 825 löytyy nettisivuiltamme osoitteesta www.doro.fi *Tarjous on voimassa vain osoitteessa www.doro.fi, niin kauan kuin tavaraa riittää. Osta Doron älypuhelin jo tänään! Madelein Månsson, 73 vuotta, DJ ja aerobic-ohjaaja Kävelevä tietosanakirja Muutaman kuukauden sisällä istuskelun jälkeen mieli alkaa haikailla ulos luontoon. Kun ulkoilet Doro-älypuhelimen kanssa, voit helposti tarkistaa sään ja etsiä jännittäviä retkikohteita. Voit käyttää Googlen hakutoimintoa liikkuessasi luonnossa ja selvittää vastaukset mielessäsi oleviin kysymyksiin puhelimellasi. Missä on lähin kahvila? Paistaako tänään aurinko? Missä kala syö parhaiten? Hakutoiminto löytyy Doro Liberto ® 825 ja Doro 8030 -puhelinten aloitusnäkymästä. Näin keväästä on helppo ottaa kaikki ilo irti. Tallenna mestariteoksesi Ikuista päivän parhaat tunnelmat. Doro-älypuhelimesta löytyy helppokäyttöinen kamera, joka on erinomainen apuväline parhaiden hetkien ja muistojen tallentamiseen. Parhaat kuvat saat ulkona luonnonvalossa. Älä säästele kuvien määrässä! Mitä enemmän otat kuvia, sitä todennäköisemmin onnistut ottamaan todellisen mestariteoksen. Ole älypuhelinten pro-käyttäjä Doro Liberto ® 825 ja Doro 8030 avaavat sinulle uusia mahdollisuuksia puhelimen käyttämiseen. Ne on kehitetty ajattelemaan kuin sinä, erityisesti, jos olet aloittelija teknisten laitteiden käyttäjänä. Olemme ottaneet huomioon pienimmätkin yksityiskohdat – lähtien siitä, miltä puhelin tuntuu ja kuulostaa aina siihen, miten se auttaa sinua löytämään tarvitsemasi toiminnot puhelimen loogisen valikkorakenteen avulla. Saadaksesi kaiken irti Doro-älypuhelimestasi, olemme pistäneet pystyyn Älypuhelinkoulun. Sen avulla opit kaiken älypuhelimen toiminnoista ja sovelluksista. Kokeile esimerkiksi suosittua Instagram-sovellusta, jossa voit jakaa upeat valokuvasi tuttujen nähtäväksi. “Tämä on muuttanut tapaani ajatella ja elää, ja se jos mikä on hauskaa!” LAHJAN ARVO: 38 €
Nro 4 kesäkuu 2017 – 7 ELÄKELÄINEN Kesäpäivät Vuokatissa Pari tuhatta Eläkeläiset ry:n jäsentä eri puolilta Suomea kokoontui kesäkuun 13.–15. päivinä Sotkamon Vuokatissa pidetyille järjestön kesäpäiville. Perinteisen hienoon tapaan oma väki ja heidän erilaiset ohjelmaryhmänsä tuottivat pääosan tapahtumaohjelmista. Talkootyöllä oli jälleen merkittävä osuus tapahtuman käytännön toteutuksessa. Kesäpäivät kuuluivat Suomen itsenäisyyden juhlavuoden viralliseen ohjelmaan. Teemalla Suomi 100 – Työllä rakennettu Eläkeläiset ry halusi korostaa jokaisen sukupolven työn ja arkisen aherruksen merkitystä, johon maamme vauraus ja hyvinvointi perustuvat. Vuokatin kesäpäiville kokoonnuttiin eri puolilta maata. Kesäpäivät tarjosivat iloista yhdessäoloa, tapaamisia, vanhoja ja uusia ystäviä, monipuolista ohjelmaa salin täydeltä. Kesäisiä päiviä Vuokatissa
8 – Nro 4 kesäkuu 2017 ELÄKELÄINEN Vuokatin kesäpäivien avajaisjuhlassa kainuulaiset valtasivat esiintymisareenan ja näyttivät, mistä päin ohjelmarintamalla tuulee. Alkajaisiksi lavalle asteli sarkanutussa, reppu rennosti olalla riippuen, itse sinisten ajatusten mies Konsta Pylkkänen (Vesa Kaikkonen). Konsta filosofoi, että joka ukko ja akka sitä vanhenee, viimein nyykähtää ja kanttuvei. Mutta sitä ennen on jokainen ihan käpsäkästi kiinni olemisen syrjässä. Sotkamon Eläkeläisten lauluryhmä esitti avaukseksi sikermän lauluja, jotka kertoivat Kainuun kauniista luonnosta ja sen sitkeistä asukkaista. Seuraavaksi vierailtiin Paltamon Rämsänrannan kylällä Petkelperän isännän Eemeli Tauriaisen satavuotispäivillä. Isäntä vakuutteli pitkän iän salaisuudeksi seksin. Kysyjä tiedusteli varovasti, koskahan isäntä lie moista touhua viimeksi harrastanut? – Se oli yheksäntoista ja kolmekymmentäkahdeksan, kuului vastaus. – No siitähän on jo jonkin verran aikaa vierähtänyt, kysyjä totesi. -– No en minä nyt tiijjä, kun kello on vasta 21.30, isäntä totesi. Suomussalmelaisen Retikka-kesäteatterin perustaja ja Kainuun tervaskannoksikin valittu Eero Schroderus esitti lyhyen oppimäärän kainuulaisuudesta. Eero kertoi olevansa emeritus osuuskaupan hoitaja, ja työskennelleensä useissa kainuulaisissa kunnissa. Hän uskoi tietävänsä jonkin verran kainuulaisten kuntien erityispiirteistä. – Onhan esimerkiksi Kuhmo todella iso kaupunki, kun linja-autoaseman ja rautatieaseman välikin on 70 kilometriä. Kuhmolainen salaviisaus on askarruttanut Schroderusta kauan, kunnes se hiljattain selvisi Kuhmon Osuuspankin edessä. – Olin nostamassa pankkiautomaatilta rahaa, kun eräs mies kertoi, että hänen vaimoltaan varastettiin pankkikortti. Kysyin mieheltä, että ilmoitit kai asiasta poliisille. –En ilmoittanut, mies vastasi. –No miksi et? –No kun tiliotteen mukkaan se rosvo kuluttaa kuukauvessa paljon vähemmän rahhaa kuin eukko. Ja niinhän se on, että kajaanilaiset ovat kuulemma niin sivistyneitä, että syntyperäinen kajaanilainen vastaa muissa Kainuun kunnissa alempaa yliopistotutkintoa. Schroderus veisteli, että Suomussalmea mainostetaan, että pysähdy Suomussalmella, Puna-armeijakin pysähtyi. Ja suomussalmelainen Kalle Moilanen todisti, että Suomussalmella kannattaa pysähtyä vaikka kuuntelemaan Kalle Moilasen huuliharpunsoittoa. Kalle soitti huuliharpulla Satumaa -tangon ja Väliaikaisen niin lupsakkaasti, ettei orkesteria olisi tarvittu Kallen huuliharpun soiton tahdissa tanssimiseen. Kävelypässit laittoivat ylimääräiset kävelykilometrit myyntiin Kuhmon laulukööri esitti haitaristi Veikko Määtän säestyksellä Eläkeläisten jenkan , Kainuun helmen ja Ranttilan Kallen rimppamasurkan . Kajaanin Eläkeläiset esittivät Terttu Hyyryläisen johdolla kansantanssi-esityksen Suliluikan , Ruotsin katrillin Viitasaarelt a sekä Oulu-valssin . Terttu Hellgrenin, Hannele Pitkä-Liukkosen ja Eva Rönkön laatima voimisteluesitys ”Kainuun metsistä maailmalle” ilmaisi suomalaista luontoa, kuusia, jylhiä vaaroja, syviä korpia, kaikkea sitä voimaa, jota maasAvajaisjuhlassa kainuulaiset näyttivät, mistä päin ohjelmarintamalla tuulee Sotkamon Eläkeläisten lauluryhmä esiintyi haitaristien Aimo Korhosen ja Taina Lahden säestyksellä. Huumorilla: Petkelperän isäntä Paltamon Rämsänrannan kylältä. Eero Schroderus esitti lyhyen oppimäärän kainuulaisuudesta. Kesäpäivät Vuokatissa
Nro 4 kesäkuu 2017 – 9 ELÄKELÄINEN Mies ja huuliharppu. Kalle Moilanen Suomussalmelta. tamme ja juuristamme saamme, joista on syytä olla ylpeitä. Esityksessä kuljettiin luonnon ja juhannustanssien kautta maaseudulta kaupunkiin. Näitä muutoksia kuvastivat musiikkikappaleet Kainuun maakuntalaulu , Kotiseutuni Pohjolassa sekä Dannyn Tuuliviiri. Kävelypässit kertoivat, että miljonääreiksi, kun kävellyt kilometrit muutetaan ensin metreiksi ja sitten askeleiksi. Senaatintorilta Vuokattiin on 620 kilometriä. Kävelypässien yhteiseksi askelsaldoksi kertyi 9,6 miljoonaa askelta, eli kolmasosa enemmän kuin olisi tarvittu. Ylimääräiset kävelykilometrit Kävelypässit myivät kesäpäivillä, tuottoa tuli 362 euroa. Tuotolla kustannetaan kuntoloma yhdelle tai useammalle varattomalle vanhukselle. Peräti 150 laulajan Suurkuoro esitti ”Työn lauluja” johtajanaan Antti Vainikainen ja Johanna Markke. Kappaleet olivat Yövartijat-valssi, Uusi jako, Tukilisä-jenkka, Isän ja äidin työlaulu, sekä Siirtotyöläinen . Martti Korhonen: Ketään ei jätetä -periaate musertumassa Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Martti Korhonen totesi kesäpäivien tervehdyksessään, että hyvinvointivaltion periaatteena on ollut se, että ketään ei jätetä. – Nyt tämä periaate on musertumassa. Markkinaehtoista soten toimintamallia tarjotaan niille, joilla on varaa ostaa palveluja. Meidän Eläkeläiset ry:n lähtökohta on se, että huolehdimme vähävaraisista ihmisistä. Jokaisella on oikeus turvattuun elämään jokaisessa elämän vaiheessa. Sosiaalija terveyspalvelut eivät saa olla rahastuksen kohteita. Pitäkäämme siis yhteisvastuusta huolta, Korhonen Voimisteluesitys ”Kainuun metsistä maailmalle” ilmaisi suomalaista luontoa, kuusia, jylhiä vaaroja, syviä korpia, kaikkea sitä voimaa, jota maastamme ja juuristamme saamme. Aluejärjestöjen välinen Suomi 100 -tietovisa • kilpailussa oli kaksi vaihetta: alkukarsinta ja loppukilpailu, jotka sisälsivät yhteensä 30 kysymystä • alkukarsintaan osallistui yhdeksän nelihenkistä joukkuetta, joista kolme selvisi jatkoon: Lapin, Pohjois-Karjalan ja Savon aluejärjestöjen joukkueet. • kilpailu oli tasaväkinen ja joukkueiden järjestykseksi tuli seuraava yhden pisteen erolla toisiinsa: 1. Pohjois-Karjalan aluejärjestö, 2. Lapin aluejärjestö, 3. Savon aluejärjestö • kaikki voittajajoukkueiden jäsenet palkittiin kirjapalkinnoin Kiitämme kaikkia kilpailuun osallistuneita ja onnittelemme voittajia. Kiitämme myös runsasta yleisöä mielenkiinnosta. Eläkeläiset ry kiittää vielä erityisesti kilpailun juontajia ja tuomareita Juha Drufvaa ja Pekka Isakssonia. He olivat nähneet suuren vaivan laatiessaan kilpailuun sopivan vaikeat kysymykset. totesi. Loppupuheenvuorossaan Konsta Pylkkänen ihmetteli, kuinka paljon kaikenlaisia viestejä liikkuu avaran kirkkaassa syysilmassa. Eikä niitä huomaa, ellei laita antennia pärekatolle. – Silloin kaikki maailman ihmeet leviävät eteesi. Silti kaikki pääasiat pysyvät melko lailla ennallaan. Jos nämä kaikki asiat sekoitetaan konevispilällä, niin melkoinen sotkuhan siitä syntyy, Konsta tuumaili. Teksti: JUHA DRUFVA Kuvat: TUOMAS TALVILA Avajaisjuhlan jälkeen moni bussi suuntasi kesäillassa Katinkullan pihalta kohti Naapurinvaaran Huvikeskusta ja Kainuun Aluejärjestön järjestämiä tansseja Konsta Pylkkänen toimi avajaisjuhlanisäntänä. Kesäpäivät Vuokatissa
10 – Nro 4 kesäkuu 2017 ELÄKELÄINEN Lahtelainen Maarit Elomaa-Solkio Kiveriön-Kärpäsen Eläkeläisistä oli ensimmäistä kertaa Eläkeläiset ry:n kesäpäivillä. Ennakkopäivän maanantai-iltana Vuokatinvaaran retkellä hän kertoi, ettei päässyt toissa kesänä tulemaan Porin retkeilyja kulttuuripäiville. Nyt hän halusi tulla katsomaan, millaista menoa näillä kesäpäivillä on ilmassa. Ja heti hotellin aulaan päästyään hän tapasi siellä ystäviä toiselta puolen maata. – Minut sai lähtemään tänne halu katsoa ihmisten omia esityksiä. Lausun yhdistyksessämme runoja ja siksi on ihanaa nähdä ja kuulla täällä muiden esityksiä ja varsinkin nähdä se, miten he sen tekevät. Siitä saan varmasti paljon virikkeitä omiin esityksiini. Maarit kertoo, että iäkkäille ihmisille on mukava lukea runoja. – Heillä on elämänkokemusta. He pystyvät vastaanottamaan vaikeitakin aiheita, eivätkä helposti hätkähdä kuulemastaan. He tulkitsevat runon oman elämänsä perspektiivistä ilman kokemattoman ihmisen moralisointia. Pia Lindfors Kontulan eläkeläisistä oli ottanut varaslähdön yhdessä Maaritin kanssa ja tuli Vuokatille vuorokautta ennen kuin 48 muuta Kontulan Eläkeläiset ry:n jäsentä. Hänkin osallistui ensimmäistä kertaa Eläkeläiset ry:n kesäpäiville. Ensimmäinen virike Vuokatille lähtemiseen Pialle oli lyhyesti tämä: edullinen ja valmiiksi suunniteltu kesälomamatka. Pian ystävätär harrastaa tanssia ja esiintyi myös Vuokatin kesäpäivillä. – Olen kiinnostunut ystäväni tanssi-innostuksesta, vaikka itselläni ei tassu kunnolla nousekaan. Mielestäni tässä oli jo kylliksi syytä tulla tänne Vuokatille. Tansseja ja retkiä Sisko Uhlbäck Sotkamon Eläkeläiset ry:stä oli opastamassa Vuokatinvaaralle tehtyä retkeä ja hän oli alusta saakka mukana järjestämässä Sotkamon kesäpäiviä. Siskon vastuulla oli Vuokatinvaaran retken lisäksi muun muassa Urheiluopistolla hiihtoputkessa pidetyt hiihtokilpailut, sekä opistolla pidetyt työpajat. Sotkamon yhdistyksessä on tällä hetkellä 126 maksavaa jäsentä. Tansseja järjestetään kerran kuussa. Tahdittajina on Sotkamon hanuripelimannit. Tansseihin osallistuu keskimäärin 60 henkeä. – Vapputansseissamme oli reilusti yli 70 kävijää. Kerhot kokoontuvat säännöllisesti. Reissaamme toisten kainuulaisten yhdistysten vieraana säännöllisesti, sekä Kuntorannassa. Suomussalmen kesäteatteriin menemme 23. heinäkuut. Kesäpäivien arpoja myimme yli sata kappaletta. Parhaillaan jännitämme, myönnetäänkö meille tänä vuonna tuettuja lomia. Sisko oli Sotkamon kunnan palveluksessa koulukeittiöläisenä yli 40 vuotta. – Vieläkin 60-luvun koululaiset tunnistavat minut vastaan tullessaan ja sanovat, että sinä sitä et sitten ole muuttunut yhtään. Minä sanon aina, että mihinkäpä tästä joutaa muuttumaan, Sisko naurahtaa. Anja Romppainen on ollut 13 vuotta Sotkamon Eläkeläiset ry:n matkavastaavana. Hän kertoo olevansa yhdistyksen tansseissa aina ”tiskijukkana.” – Sisko paistaa makkarat sekä keittää kahvit ja minä vaan tiskaan astioita. Meillä on tällainen työnjako. Anja oli töissä Urheiluopistolla keittiön puolella 28 vuotta. Hänen mukaansa Eläkeläiset ry:n kesäpäivät ovat vastustamattoman hieno asia, koska tapahtumissa ihmisiin voi tutustua helposti, kun ihmisten välissä ei ole turhia jännitteitä. -Jo nyt olen ehtinyt tutustua täällä moneen eri puolilta Suomea tulleeseen järjestömme jäseneen vaikka kesäpäivät eivät ole vielä virallisesti edes alkaneetkaan, Anja sanoo. JUHA DRUFVA Edullinen ja valmiiksi suunniteltu kesälomamatka Anja Romppainen (vas.), Maarit Elomaa-Solkio, Pia Linfors ja Sisko Uhlbäck Vuokatinvaaran korkeuksissa. Kuva: Juha Drufva ”Sisko paistaa makkarat sekä keittää kahvit ja minä vaan tiskaan astioita. Meillä on tällainen työnjako.” Kiimingin eläkeläisten ohjelmaryhmä säväytti Vuokatin kesäpäivillä keskiviikkona hienolla ohjelmakokonaisuudellaan ”Pohjolan luonnonhaltijat.” Se on voimakas kannanotto luonnon suojelemisen palauttamiseksi kunniaan. Lavalla esiintyi erilaisia haltijoita ja kertoja esitteli haltijoiden erilaisia tehtäväalueita. Lähtökohtana on, että me ihmiset ja koko luonto olemme valossa ja valosta syntyneitä. Valon voima on valkoinen. Mutta vuosituhansien ja sukupolvien saatossa on valon ympärille kehittynyt varjoja, jotka himmentävät elämän voimaa. Uusin tulokas näiden varjojen joukossa on roskaprinsessa. Hänen periaatteenaan on, että heitä se vaan maahan, kyllä sen aina joku pois korjaa. Leikillisen esityksen vahvana ja vakavana viestinä oli, että maailmassamme on painostavaa saasteen tukahduttavaa uhkaa. Jos jatkamme näin, valon voima valkoinen himmenee ympäriltämme yhä nopeammin. Esityksen ohjaaja ja käsikirjoittaja Eija Keränen korostaa, että on aika nähdä oma maamme ja löytää juuret. – Omat esi-isieni juuret ulottuvat Kainuun maisemiin (Heikkinen), ja sinne on aina hyvä tulla. Olen usein miettinyt ammattiani nainen vaatturina. Löysin tiedon että sota-aikaan valmisti Heikkinen (nainen) ”palttoita” eli takkeja saksalaisille Kainuussa. – Vaatturin työhön olen lisännyt luovuutta haltijoiden työstämisellä. Haltija-aihetta toivottiin meidän jatkavan yhteistyöllä eteenpäin esimerkiksi kouluille, lapsille ja nuorille. Eija Keränen haluaa uskoa, että vielä tulee uusi aika, jolloin pellot kasvavat uutta puhdasta ja ravitsevaa viljaa. –Kun pellot avataan paketista, luomu kasvaa pelloilla, Eija haaveilee. Esityksessä äitimaana on Lahja Hanhela, solisevana tunturipurona Liisa Vesa, elämänpuutarhana Eila Salmela, roskaprinsessana Irma Lämsä, uutena aikana Liisa Hirvasniemi, valon voimana valkeana Sisko Kuopusjärvi, Itätuulena Laina Kemppainen ja musiikkisäestyksestä huolehtii Olli Aikioniemi. Eija Keränen kertoo, että tiimi on harjoitellut kevään aikana usein. Kuvaajana on toiminut Jorma Hanhela, ja koko ajan haltijoilla ovat mieshaltijat olleet tukena jämäkkänä rinnalla. Ohjelma on toteutettu yhteistyöllä ja talkoilla. Vuokatissa oli ensiesitys. Teksti ja kuvat: JUHA DRUFVA Pohjolan luonnonhaltijat hurmasivat yleisön Eija Keränen oli kertojana käsikirjoittamassaan ja ohjaamassaan esityksessä Pohjolan luonnonhaltijat. Kesäpäivät Vuokatissa
Nro 4 kesäkuu 2017 – 11 ELÄKELÄINEN Kajaanin harmonikkakerhon puheenjohtaja Eero Määttä oli Vuokatin kesäpäivillä tuttu näky hanureineen niin Katinkullan hotellin aulassa kuin soittamassa tanssimusiikkia. Siellä missä harmonikkakerholaiset musisoivat, he laittoivat kesäpäivien osallistujien tanssijalat vipattamaan. Kajaanin harmonikkakerho on soittanut Kajaanin Eläkeläiset ry:n tilaisuuksissa jo yli kymmenen vuoden ajan. Eero Määttä on myös Harmonikkaliiton valtuuston sekä liittovaltuuston puheenjohtaja. Kajaanin harmonikkakerho esiintyy keskimäärin 80 kertaa vuodessa palvelutaloissa ja eri laitoksissa sekä hyväntekeväisyystilaisuuksissa. Yhtye on julkaissut kolme äänilevyä: Haaveita Harmonikalla vuonna 1996, Kaunis on Kainuu 2005 sekä Valoa ikkunassa 2014. Yhtye on esiintynyt vuosina 2002 ja 2005 Yhdysvalloissa Michiganin osavaltiossa Finnfest-tapahtumassa. Kainuun Aluejärjestön järjestämien Naapurivaaran lavatanssien väliajalla tiistai-iltana Eero Määttä kertoi, että Kajaanin harmonikkakerhossa on 60 jäsentä, joista nuorimmat ovat alle kymmenvuotiaita ja vanhimmat yli 80-vuotiaita. Kaksirivisten alajaoston soittajat soittavat kansanmusiikkia ja pelimannimusiikkia. Kajaanilaisten lisäksi Naapurivaaran tansseissa esiintyi Sotkamon harmonikkakerho laulusolistinaan Helmi Kyllönen. – Olemme pitäneet 32 kertaa isänpäiväkonsertin ja yhteistoimintaa meillä on säännöllisesti seitsemäntoista eri harmonikkakerhon kanssa. Harmonikkaliitossa on eri puolilla Suomea 87 jäsenkerhoa ja liitossa on 4 200 jäsentä. Eero Määtän mukaan harmonikan taika on siinä, että soittimessa melodia on soitettavissa oikealla kädellä ja rytmi ja komppi vasemmalla kädellä. Bassonäppäimillä voi soittaa tarvittaessa sooloa ja diskanttinäppäimillä bassoa. – Haitari ei tarvitse sähköä ja se on monipuolinen tanssimusiikin soitin. Määtän mukaan haitarin soittaja jakaantuu kolmeen osaan. Hän soittaa melodiaa oikealla kädellään, bassoa ja komppia vasemmalla kädellään ja siinä välissä vetelee ilmaa haitarin palkeisiin. Määttä kannustaa isovanhempia kannustamaan lastenlapsiaan haitarin soiton pariin, vaikka konserttiharmonikka maksaakin reilut 20 000 euroa. – Parin tonnin käytetyllä haitarilla pääsee hyvin aloittamaan. Tärkeintä haitarin soiton opiskelemisessa on sitkeys. Ei kannata ostaa uutta soitinta, vaan vaikka vuokrata hyvälaatuinen soitin siksi aikaa, kunnes selviää, haluaako jatkaa soittamisen opiskelua vai ei. Tärkeintä on hakeutua opiskelemaan soittamista oikean kokoisen soittimen kanssa. Eero Määttä halusi kertoa, että tällä hetkellä iäkkäin Suomessa säännöllisesti esiintyvä harmonikan soittaja on Veikko Ahvenainen. – Veikko Ahvenainen konsertoi edelleen 88-vuotiaana vaimonsa Carina Norlundin kanssa. Veikko on eräs maailman kuuluisimpia harmonikkataiteilijoita. Uransa aikana hän on konsertoinut 40 maassa, muun muassa entisessä Neuvostoliitossa, Kiinassa, Japanissa, Yhdysvalloissa, Pohjoismaissa sekä Euroopassa. Vuodesta 1957 hän on soittanut noin 5 000 soolokonserttia eri puolilla maailmaa, Eero Määttä kertoo. JUHA DRUFVA Kajaanin ja Sotkamon harmonikkakerholaiset tahdittivat tansseja ja viihdyttivät yleisöä YLLÄ: Sotkamon hanuripelimannien solisti Helmi Kyllönen ihastutti tanssiyleisön hienovaraisilla tulkinnoillaan ikivihreistä tanssittavista kappaleista. Kuva: Juha Drufva Malmin mainiot naiset harjoittelivat keskiviikkona iltapäivällä hotellilla Ritva Huhtamäen johdolla Iltamien Senioritanssi-esitystä, johon osallistui 80 tanssijaa. Servin Maijan kakarat Pentti Kellokoski Oulun Varttuneet-kuorosta keskittyi keskiviikkona iltapäivällä kuoronsa harjoituksiin hotellin pihalla auringon paisteesta istuskellen. Pentti laulaa Oulun Varttuneet-kuorossa bassoa ja tarvittaessa säestää lauluja kitarallaan. Keskiviikon Iltamissa Pentti säesti kitaralla suomalaista kansanlaulua ”Servin Maija.” Kuoroa johti Ahti Sepp. Pentin mukaan ”Servin Maija” oli aikoinaan melkein soittoja laulukiellossa, koska se kertoi oman aikansa ilotytöstä tyyliin: ”Servin Maijan kakarat on marakatin sukua. Niitä on puussa ja niitä on maassa eikä niillä ollunna lukua.” – Nyt tämä laulu kuulostaa vain mukavalta rallatukselta, Pentti tuumaili. Kiimingin eläkeläisten ohjelmaryhmän jäsenet Sisko Kuopusjärvi (vas.), Liisa Vesa, Irma Lämsä, Olli Aikioniemi, Lahja Hanhela, Eila Salmela, Liisa Hirvasniemi ja Laina Kemppainen. Kajaanin harmonikkakerhon puheenjohtaja Eero Määttä ja Naapurivaaran keskiyön aurinko. Kuva: Juha Drufva Risto Leskinen (vasemmalla), Eero Määttä ja Hannes Leskinen säestivät ensimmäisten kesäpäivävieraiden saaapumista Katinkullan aulassa. –Jos humppa soi, jonottavien aika sujuu kuin siivillä, kolmikko tuumasi-soittajat vakuuttivat. Kuva: Tuomas Talvila Kesäpäivät Vuokatissa
12 – Nro 4 kesäkuu 2017 ELÄKELÄINEN Kesäpäivien Iltamissa nähtiin ja kuultiin peräti 15 esitystä. Juontajina toimivat Raija Puumalainen ja Antero Kyllönen. Avajaisiksi Varttuneet-kuoro Oulusta esitti Ahti Seppin johdolla neljän suomalaisen kansanlaulun potpurin, sekä laulun Servin Maija ja Tämä taivas, tämä maa. Kesäpäivien julistuksen luki Eläkeläiset ry:n valtuuston varapuheenjohtaja Mervi Höylä. Kontulan Eläkeläisten kymmenen hengen ryhmä esitti lavista, kittiläläinen Erkki Laakso lauloi kappaleen Vanha mustalainen. Kisällit Vaasasta vetäisivät räväkästi Pojat kun raitilla laulelivat, Kai muistat kannella kun fregatin sekä Hiljaiset sillat . Kotkan Eläkeläiset tanssivat Juha Watt-Vainion laulun Yksinäinen saarnipuu tahdissa kahdentoista tanssijan voimin. Koreografian esitykseen oli laatinut Terttu Hellgren. Kallion-Vallilan Eläkeläisistä Maija Halenius esitti runon Toukokuu ja Uudenmaan Eläkeläisten Ritva Kyllästinen herkisti yleisön koskettavalla tulkinnallaan Johanna Kurkelan Rakkauslaulusta. Turun Eläkeläisten Sirpa Aaltonen-Veikkolainen hurmasi esittämällään Lempin hahmolla. Lukanterin Lempillä Laitilasta oli kova haku päällä ja hän kertoi avoimesti, mitä kaikkea miesseuralaisen etsimisen ja hakemisen yhteydessä voikaan tapahtua ja sattua. Sirpan esitys hakee vertaistaan ammattinäyttelijöidenkin keskuudessa. Etelä-Espoon Eläkeläiset esittivät Hannele Pitkä-Liukkosen ohjaamana tanssiesityksen Nuoruuden muistoja sekä Saarenmaan valssin tahdittamina. Kempeleen Äkkinäiset-kuoro esitti Johanna Markken johdolla laulut Kotkan ruusu , Yksi ainoa ikkuna, Vanhaa viiniä sekä Satumaa . Senioritanssiin osallistui peräti 80 henkeä. Ikäinstituutin senioritanssiohjelmistosta koreografien Gun Svenlin & Co ja Anja Friarin tansseista kesäpäiväohjelmaksi olivat esitykseksi sovittaneet ja ohjanneet Aira-Liisa ja Juhani Sorsa. Molemmat tanssit Muurarin ja Jätkän humpan tahdittamina kuvastivat kesäpäivien teemaa ”Suomi 100 vuotta – työllä rakennettu”. Suomen kohoaminen monien tutkimusten osoittamaksi kärkimaaksi on tapahtunut – ei vain vihreän kullan – vaan viime kädessä todellisen työn tekemisen – eli jätkän hien Iltamien ohjelmisto tarjosi hauskuutta ja syvällistä tunnelmaa Ritva Kyllästinen herkisti yleisön koskettavalla tulkinnallaan Johanna Kurkelan Rakkauslaulusta.Sauli Malinen (oikealla) ja Ahti Sepp säestivät. Kontulan Eläkeläisten ryhmä esitti vauhdikasta lavista. Kotkan Eläkeläiset tanssivat Juha Watt-Vainion laulun Yksinäinen saarnipuu tahdissa Kesäpäivät Vuokatissa
Nro 4 kesäkuu 2017 – 13 ELÄKELÄINEN avulla. Kahdeksanhenkinen Joensuun Molli esitti kappaleet Kevät Karjalassa sekä Oman kullan silmät. Heimo Tahvanaisen haitarin säestämänä. Virkeät-kansantanssiryhmä Kokkolasta esiintyi kuuden parin voimin Reino Hakolan johdolla. Iltamatanssit soitti Lassin orkesteri sekä ensimmäistä kertaa esiintynyt Eläkeläiset ry:n oma rokkikokoonpano Meidän pändi. Iltamien ulosheittopoloneesin esittivät Sinikka ja Rieväkylän pojat. Teksti: JUHA DRUFVA Kuvat: TUOMAS TALVILA Sirpa Aaltonen-Veikkolaisen Lempi-hahmo kirvoitti yleisöstä makeat naurut. YLLÄ: Senioritanssiin osallistui peräti 80 henkeä. VASEMMALLA: Varttuneet-kuoro Oulusta. OIKEALLA: Raija Puumalainen ja Antero Kyllönen juonsivat illan. Iltamayleisö nautti monipuolisesta ohjelmasta. Kesäpäivät Vuokatissa
14 – Nro 4 kesäkuu 2017 ELÄKELÄINEN Hiihtokilpailun tulokset 1. Lapin Aluejärjestö I 17.45 Annikki Niskasaari 10.18 Mauno Lompolo 7.27 2. Kainuun Aluejärjestö 19.38 Tauno Juppi 10.45 Mirja Jokinen 8.53 3. Lapin Aluejärjestö II 20.50 Maija-Liisa Savolainen 12.44 Arvo Jylhä 8.06 4. Pohjanmaan Aluejärjestö 21.29 Kerttu Boren 11.18 Erkki Vähärautio 10.11 5. Savon Aluejärjestö 21.57 Mervi Höylä 14.50 Pertti Kosunen 7.05 6. Uudenmaan Aluejärjestö / Hakunila II 22.23 Liisa Kiiskinen 14.10 Esko Tuliniemi 8.13 7. Pohjois-Karjalan Aluejärjestö/ Lieksa 23.59 Anneli Moilanen 14.15 Veli Saharinen 9.44 8. Etelä-Hämeen Aluejärjestö 25.09 Hely Alakokkare 13.12 Heikki Honkanen 11.57 9. Uudenmaan Aluejärjestö/ Lohja 25.17 Anni Harju 14.00 Jorma Harju 11.17 10. Varsinais-Suomen Aluejärjestö Lumettomast Lounaast 25.26 Leena Laitinen 13.00 Pertti Nurmi 12.26 11. Pohjois-Karjalan Aluejärjestö / Joensuu 27.02 Eeva Surakka 14.44 Seppo Raassina 12.18 12. Jokilaakson Aluejärjestö Tervaskannot I 27.27 Kaisu Rämet 15.37 Lauri Kostekivi 11.50 13. Jokilaakson Aluejärjestö Tervaskannot II 33.36 Martti Saarenpää 15.36 Elsa Piri 18.00 Eläkeläiset ry:n aluejärjestöjen välinen hiihtokilpailu pidettiin Vuokatin hiihtotunnelissa kaksihenkisillä viestijoukkueilla. Asenne, suoritukset ja hiihtäjien asut olivat viimeisen päälle. Joukkueita oli mukana kaikkiaan 13. Vuokatin hiihtoputken tunnelin pituus on 1,2 kilometriä ja kierrokselle kertyy mittaa 2,4 km Viestin ensimmäisellä osuudella hiihdettiin perinteisellä tyylillä ja toisella vapaalla tyylillä Aluejärjestöjen joukkueiden hiihtokilpailu järjestettiin 14.6. Vuokatin urheiluopiston hiihtotunnelissa. Kuvassa osa värikkäistä hiihtäjistä. Se meni putkeen! Etelä-Hämeen Hely Alakokkare (vasemmalla) ja Pohjois-Karjalan/Joensuun Eeva Surakka valmiina kisaan. ”Leikkimielellä mennään, miten mennään, vaikka mentäis kontaten”, naiset nauroivat. Kylmiltään he eivät silti kisaan lähteneet, kummallekin kertyy talvessa 400–500 hiihtokilometriä. Kannustusta riitti. Pohjois-Karjalan Joensuun joukkueen Seppo Raassina ottaa maaliviivan ylitettyään onnittelut vastaan. ”Koville otti, mutta kukaan ei ohittanut minua!” Katso lisää kuvia hiihtokisasta: www.elakelaiset.fi kohdasta Kesäpäivät Vuokatissa ”Hiihto on aina kivaa kun sen ottaa siltä kantilta”, himankalainen Kerttu Boren Pohjanmaan joukkueesta kiteytti.Nuoruudessaan aktiivisestikin kilpaa hiihtänyt Boren kertoi nyt eläkkeellä nauttivansa rauhassa jokaisesta kilometristä. Kesäpäivät Vuokatissa
Nro 4 kesäkuu 2017 – 15 ELÄKELÄINEN Kansan Arkisto osallistui jo kolmatta kertaa Eläkeläiset ry:n kesäpäiville, ensimmäisen kerran Jyväskylässä kesällä 2009. Arkistonjohtaja Marita Jalkanen ja tutkija Kari Määttänen opastivat Vuokatin kesäpäivillä arkistojen tallentamista, sekä ottivat vastaan yhdistysten asiakirjoja arkistoon. Marita Jalkanen kertoi, että keskiviikkona iltapäivään mennessä kävijöitä oli ollut yli 300. Moneen arkiston kuvaan oli saatu tarkennuksia, kun ihmiset kävivät tunnistamassa kuvia. Lisäksi luovutettiin kymmenkunta uutta arkistoa. – Kaikki ovat olleet hyvin positiivisella mielellä. Menneisyyden murheita ei ole tänne tuotu mukana, vaan on mielenkiinnolla tarkasteltu kuvia, missä ja milloin ne on otettu ja ketä ihmisiä kuvissa on. Marita Jalkanen toivoo, että aina kun löytyy joku vanha asiapaperi tai peräti arkisto, otettaisiin yhteyttä Kansan Arkistoon. – Koskaan kun ei tiedä, kuinka tärkeästä tiedosta on kysymys, Marita Jalkanen korostaa. Kansan Arkiston pisteessä kävi vilske YLLÄ: Arkistonjohtaja Marita Jalkanen (vasemmalla) ja tutkija Kari Määttänen oikealla esittelivät vierailijoille vanhoja kuvia Kansan Arkiston pisteellä. OIKEALLA: Vanhat kuvat kiinnostivat. Tunnuksella Kohti Vuokattia kerättiin yhdistyksissä vuoden 2016 aikana kuntoilusuorituksia kuntopassiin. Kuntopassi 2016 -kilpailun tulokset ovat seuraavat: Sarja yhdistykset alle 100 jäsentä: 1. Hyrylän Eläkeläiset ry kerättyjä suorituksia 4 279 kpl 2. Kaarinan Eläkeläiset ry kerättyjä suorituksia 3 762 kpl Sarja yhdistykset 100-200 jäsentä: 1. Raision Seudun Eläkeläiset ry kerättyjä suorituksia 10 703 kpl 2. Kuopio-Kallaveden Eläkeläiset ry kerättyjä suorituksia 9 187 kpl Sarja yhdistykset yli 200 jäsentä: 1. Oulun Eläkeläiset ry kerättyjä suorituksia 13 520 kpl 2. Nokian Eläkeläiset ry kerättyjä suorituksia 6 552 kpl Kussakin sarjassa jaetaan kaksi palkintoa. 1. palkinto: Eläkeläiset ry toteuttaa yhdistyksessä kuntoliikuntatapahtuman 2. palkinto: Yhdistys saa lähettää kaksi jäsentään valitsemilleen liikuntakursseille Kuntorantaan Voittaneisiin yhdistyksiin otetaan yhteyttä kirjeitse. Kaikkiaan kilpailuun osallistui 96 yhdistystä: alle 100 jäsentä 34 yhdistystä 100-200 jäsentä 45 yhdistystä yli 200 jäsentä 17 yhdistystä Kymmenen yhdistystä lähetti kilpailulomakkeen suoritusmerkintöineen ilman yhdistystietoja. Näitten lomakkeitten suoritusmerkinnät eivät olisi vaikuttaneet kilpailun tuloksiin. KUNTOPASSI 2016 -KILPAILU Kiitokset Kiitos kaikille jumppareille ja ryhmien ohjaajille. Yhdessä toteutimme sen, mitä olimme vuoden aikana harjoittaneet ja teimme sen komiasti. Ilolla ja tunteella. Nyt on aikaa nauttia kesästä ja syksyllä taas jatketaan. Terttu Hellgren, Hannele Pitkä-Liukkonen ja Eva Rönkkö Paikallisen talkoootyön merkitys tapahtumalle on valtavan suuri. Sotkamon Eläkeläiset ry:n Helena Heikkinen, Esko Heikkinen, Antero Pasanen ja Lauri Komulainen liinoittivat pöytiä ennakkopäivänä Katinkulta-Areenalla. Kesäpäivät Vuokatissa
16 – Nro 4 kesäkuu 2017 ELÄKELÄINEN – Terroristitekoja vastaan taistellaan Euroopassa ja muualla läntisessä maailmassa parhaiten poistamalla syrjintää, pienentämällä tuloeroja ja varmistamalla yleisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen, toteaa Euroopan parlamentin jäsen Merja Kyllönen. – Hyvinvointivaltioita ei saa ajaa alas, sanoi Kyllönen puhuessaan Eläkeläiset ry:n kesäpäivien pääjuhlassa Sotkamon Vuokatissa. –Satavuotiaassa Suomessa riittää siivottavaa Merja Kyllönen puhui rauhan puolesta ”Erityisesti teitä tarvitaan – kertokaa lapsillenne ja lapsenlapsillenne, minkälaisen perinnön te haluatte antaa ja miksi.” Kesäpäivien pääjuhlan teema oli ”Suomi 100 – työllä rakennettu.” Juhlapuhuja, europarlamentaarikko Merja Kyllönen, Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Martti Korhonen ja valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö. Kesäpäivät Vuokatissa
Nro 4 kesäkuu 2017 – 17 ELÄKELÄINEN Vuokatin kesäpäivien Suomi 100-pääjuhlan juontajina toimivat Raili Myllylä ja Hannu Partanen. Ennen jyväskyläläisen sekakuoro Iltatähtien avausesitystä Hannu Partanen muistutti mieleen sadan vuoden takaiset tapahtumat. – Suomen eduskunta hyväksyi heinäkuussa 1917 ns. valtalain, jolla aiemmin Venäjän keisarille kuulunut valta siirrettiin Suomen eduskunnalle. Venäjän väliaikainen hallitus kuitenkin vastusti lakia ja hajotti eduskunnan lakia vastustaneiden suomalaisten oikeistolaisten myötävaikutuksella. Tämä repäisi oikeiston ja vasemmiston poliittisesti irti toisistaan ja poliittiset jännitteet alkoivat kasvaa. Raili Myllylä totesi, että tullessamme tänne Vuokattiin kävellen, pyöräillen, autoilla tai junalla, näimme tänne tullessamme työllä rakennettua Suomea. – Näimme sitä rakasta kotimaatamme, jota haluamme rakentaa edelleen. Juhlaruno oli Eläkeläiset ry:n kirjoituskilpailun, Elina Sneckin voittajaruno, jonka esitti Pertti Hellgren Kotkan eläkeläisistä. Sneckin runot kertovat Karjalan evakoista ja viittaavat tähän aikaan ja huivipäisiin naisiin: ”Äiti kantoi kitisevää vauvaa, löysä sade valui pitkin kasvoja… Kun kaikki on tuhottu, on rakennettava uutta. Maasta olet sinä leipäsi saanut, maasta sinun pitää leipäsi saaman. Mutta kuinka hitaasti juurtuvat juuret, maa taipuu uusiin käsiin, mieli vieraisiin maisemiin.” Hannu Partanen jätti jäähyväiset Kansantanssin yhteisesityksen ohjelmakokonaisuus oli nimetty ”Työtanssien sarjaksi.” Se kuvasi, miten työllä ja ilolla on aikansa. Työn jälkeen kankaankutoja, kuppari, taulantekijä, puuseppä ja kupariseppä juhlivat katrillaten ja valssaten. Kainuulaisen pelimannin Ressan Lassin nuottiaarteista pomittu Pirtanauhan kutojan marssi johdatti työntekijät paikoilleen. Tauno Nevalainen kuiskasi esityksen aikana toimineensa Lieksan Seudun eläkeläisten kansantanssiryhmän harjoituksissa kahvinkeittäjänä yli kymmenen vuotta. Hänen mukaansa taustajoukkojen työ on eläkeläisten kulttuuritoiminnassa ensiarvoisen tärkeää. Kansantanssin yhteisesitystä säesti Rieväkylän poijat. Yhtye soitti reippaan kepeästi ja hyväntuulisen iloisesti. Tanssijoiden oli vaivatonta pysyä yhtyeen soiton tahdissa. Rieväkylän pojilla oli soitannossaan kertakaikkisen hyvä soundi. Elokuun alusta eläkkeelle jäävä Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Hannu Partanen kiitti juontojen lomassa yhdistyksen väkeä lähes 30 vuotta jatkuneesta yhteistyöstä: – Seuraavalla kerralla osallistun Eläkeläiset ry:n valtakunnalliseen tapahtumaan vapaa-ajalla, eläkeukkona ja toivoakseni aktiivisena järjestömme rivijäsenenä. Koen, että on ollut etuoikeus saada työskennellä runsaat 27 vuotta tässä mainioitten ihmisten yhteisössä, Eläkeläiset ry:ssä. Kiitos siitä, Hannu Partanen totesi. Oman elämän kuvaus 100-vuotiaassa Suomessa Veijo Sotikov Joensuusta esitti Reppurin laulun Karjalankielellä. – Olen kotoisin Suistamolta. Olin jo lähes kouluiässä, kun jouduimme lähtemään ensimmäisen kerran sieltä pois, Veijo Sotikov kertoi ennen lauluesitystään. Raili ja Hannu esittelivät yli 30 yhdistyksen ahkeroiman tilkkupeiton tarinan. Hankkeen isänä ja äitinä on ollut Kansan Sivistystyön Liitto. – Peitolla voitaisiin peittää koko Talvivaaran kaivos. Teema, josta peittoa alettiin rakentaa, oli oman elämän kuvaus 100-vuotiaassa Suomessa nyt ja tulevaisuudessa, juontajat kertoivat. Suurkuoro esitti laulukokonaisuuden Suomi 100-vuotta lähes 150 laulajan voimin aloittaen Finlandia -hymnillä. Sen jälkeen seurasivat Sininen ja valkoinen, Koivuvalssi, Vanhan myllyn taru sekä Synnyinmaan rakentajat. Yhteislauluna laulettiin Juhlamarssi. Teksti: JUHA DRUFVA Kuvat: TUOMAS TALVILA myös asenteissa, jotta rauhanomainen kehitys pääsisi jälleen vauhtiin: Eurooppaan tulleille perheille osoitettujen asuinalueiden slummiutumisen salliminen sekä toisen ihmisen kulttuurin ja uskonnon suoranainen ylenkatsominen saa aikaan ainoastaan ongelmia. On myös anteeksiantamatonta sallia alkuperältään vaikkapa suomalaisten nuorten, kuin myös tänne pakolaisina tulleiden nuorten syrjäytyminen. Näköalattomuus ja arvottomuuden tunne ovat juuri se lannoite, joka ruokkii vihaa ja sitä kautta sellaisten järjestöjen kuin ISIL rekrytoinnin onnistumista Euroopassa. Kyllönen sanoi, että paluu Euroopan rauhan juurille olisi kansakuntien kannalta viisaampi ratkaisu, kuin jatkuva jännitteiden kasvattaminen lisääntyvän varustelun hengessä. – Julkista keskustelua seuratessa kannattaa pitää mielessään, että Euroopan puolustusteollisuudella menee heikosti. Vaikka se ei ole salaisuus, siitä ei ole puhuttu julkisesti. Alaan luetaan useita eri teollisuuden sektoreita, kuten esimerkiksi ilmailun ja merenkulun järjestelmiä sekä elektroniikkaa valmistava teollisuus. Ratkaisuksi puolustusteollisuuden hiljaiseen tukemiseen on nostettu Euroopan yhteisen puolustuksen vahvistaminen. – Euroopassa uhkiin varaudutaan puolustusrahastolla, vaikka virallinen konsensus on tähän saakka ollut se, ettei EU:n budjettivaroja käytetä puolustustarkoituksiin. Kyse ei ole mistään pienistä summista, budjettikaudelle 2021 –2027 on puolustusrahastolle korvamerkitty varoja 38,5 miljardia euroa. Kyllönen totesi, että viranomaisyhteistyön vahvistaminen ja riittävä resursointi, laajempi yhteistyö siviilikriisinhallinnassa ja kehitysyhteistyössä sekä ihmisten välisen eriarvoisuuden purkaminen vastaisivat enemmän tarpeisiin. – Euroopassa ohjattaisiinkin puolustusteollisuudelle suunnitellut varat suoraan siviilisektoreille ja laitettaisiin koko arvovaltamme peliin sen puolesta, että kasvava eurooppalainen eriarvoistuminen pysähtyisi ja kansainvälisen asevarustelun sijaan ryhdyttäisiinkin purkamaan jännitteitä, ratkomaan käynnissä olevia konflikteja ja vaatimaan jälleen kansainvälistä aseistariisuntaa. ”Nyt on puhallettava yhteen hiileen” – Nyt, jos koskaan aika on rakkaat kanssaihmiset sellainen, että kaikkien rauhaa rakastavien, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta haluavien, ihmisyyteen ja solidaarisuuteen uskovien on puhallettava yhteen hiileen rohkeasti, epäröimättä. – Erityisesti teitä tarvitaan – kertokaa lapsillenne ja lapsenlapsillenne, minkälaisen perinnön te haluatte antaa ja miksi. Kertokaa jälleenrakentamisen vuosista, älkää jättäkö pois sitä, että veren vuodattamisen jälkeen Suomea rakennettiin hiellä ja usein myös kyynelillä, mutta ennen kaikkea rakkaudella, jotta tulevilla polvilla olisi hieman helpompi elää, Kyllönen osoitti sanansa kesäpäiväyleisölle. Pääjuhlassa matkattiin laulaen, tanssien ja lausuen satavuotiaassa Suomessa ”Työtanssien sarja” täytti lavan ja levittäytyi myös juhlasalin keskiskäytävälle. Kesäpäivät Vuokatissa
18 – Nro 4 kesäkuu 2017 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry haluaa kiittää kaikkia kesäpäiväohjelmien ohjaajia, tuottajia ja kaikkia ohjelmiin osallistuneita esiintyjiä. Musiikin, voimistelun, seniorija kansantanssin yhteisesityksiin osallistui yhteensä lähes 600 henkeä. Tämän lisäksi päätilaisuuksissa ja pienemmillä Esiintyjät esiin -foorumeilla esiintyi kymmenittäin lauluja sketsiryhmiin osallistuneita, tanssijoita sekä yksinlaulajia ja lausujia. Seuraavassa kiitoksia, kommentteja sekä ohjaajien terveisiä osa-alueittain: Musiikki Suurkuoroon ja orkesteriin osallistui lähes 200 henkeä eri puolilta Suomea sekä avajaisissa että Suomi 100-päätösjuhlassa. Sauli Malinen ja Ahti Sepp vastasivat ohjelmiston kokoamisesta ja sovituksista sekä ohjelmiston harjoittelusta. Suurkuoron kappaleet jakautuivat ”työn lauluihin” ja Suomi 100-ohjelmistoon. Suurkuoroa johti molemmissa esityksissä Antti Vainikainen. – Kaikki musiikkiosuudet sujuivat yli odotusten, sekä kuoro-osuudet että iltamien bändija tanssiorkesterin. Antti hoiti hienosti kuoron johtamisen, toteaa Sauli. Iltamien tanssimusiikki ”Meidän pändi” oli kesäpäivien uutuus. Sen ohjelmiston olivat koonneet, sovittaneet ja parilla bändikurssilla harjoituttaneet Sauli Malinen ja Kari Kuivalainen. He olivat mukana laulamassa ja soittamassa bändissä. Bändin ydinjoukosta mainittakoon oivallinen kosketinsoittaja, keravalainen Erkki Hepoaho sekä neljä mainiota laulusolistia: Antero Krekola, Eila ja Ismo Mikkonen Etelä-Espoon eläkeläisistä sekä Ritva Pakkanen Anjalankosken Eläkeläisistä. ”Meidän pändi” soitti suomipoppia ja -rokkia ja lisäksi pari englanninkielistäkin kappaletta. Tanssijoiden määrästä päätellen musiikki veti puoleensa ja myönteistä palautetta yleisöltä tuli välittömästi sekä jälkeenpäin. Lauri Luttisen vetämällä Lassin kesäpäiväorkesterilla oli esittää taattua tavaraa perinteiseen tyyliin. Iltamien tanssiyleisö sai tanssia tangot ja viimeiset valssit poski poskea vasten tutun kesäpäiväorkesterin tahdissa. Orkesterin ydinjoukkoa olivat Laurin lisäksi kemijärveläinen hanuristi Ville Aska ja oululainen Hannes Leskinen sekä jyväskyläläinen kitaristi Toivo Tuukkanen. Voimistelu ja tanssi Avajaisten kolmiosainen voimisteluesitys ”Kainuun korvista maailmalle” sai välittömästi ihailevaa palautetta: tähän asti näkemistäni paras ohjelma, totesi heti muutama avajaisia yleisönä seurannut. Koreografit ja ohjaajat Hannele Pitkä-Liukkonen, Terttu Hellgren ja Eva Rönkkö ovat antaneet omat kiitoksensa kaikille 100 voimistelijalle mutta Eläkeläiset ry:n puolesta kiitän vielä kaikkia ohjaajia ja osallistujia. Iltamien senioritanssin yhteisesityksen suunnittelusta ja ohjauksesta vastasivat Aira-Liisa ja Juhani Sorsa. Ohjelmiston kappaleet Muurari ja Jätkän humppa oli hauskasti nivottu kesäpäivien teemaan Suomi 100 – työllä rakennettu: Suomi on kohonnut yhdeksi hyvinvoinnin kärkimaaksi todellisen työn tekemisen – eli jätkän hien avulla. Yhteisesitykseen osallistui 80 tanssijaa eri puolilta Suomea. Ohjaajat kiittävät kaikkia osallistujia iloisesta mielestä ja hyvin harjoitellusta ohjelmasta. Suomi 100-päätösjuhlan kansantanssin teemana oli ”työn tanssit”. Ohjauksesta, suunnittelusta ja koreografiasta vastasi kansantanssin opettaja Sinikka Mäkelä. Ohjelmaan osallistui 110 tanssijaa. Sinikan kiitokset kansantanssijoille ovat tässä: Työllä ja huvilla on aikansa, yhteisellä harrastuksella taikansa. Ilolla ja hyvällä ololla ajattelen teitä Vuokatin kesäpäivien tunnelmissa. Aleksis Kiven sanoin: ” Tämä elämä käy laatuun, onhan se välimiten lystiäkin ja nostelee hieman kantapäitä”. Uutuutena kansantanssissa oli säestäjänä toiminut nelihenkinen pelimanniorkesteri Rieväkylän poijat. Orkesterissa soittivat Antti Huusari, hanuri, Erkki Mäkinen, viulu, Reino Kivimäki, mandoliini ja Veli Kivimäki, basso. Orkesterin soittoa kehuttiin taidokkaaksi ja nautittavan kepeäksi, kunnon pelimannimusiikiksi. Ohjaaja, juontajat ja muut esiintyjät Päätilaisuuksien käsikirjoituksesta ja ohjelmien harjoittamisesta vastasi ohjaaja, Jyväskylän Kaupunginteatterin johtaja Hilkka Hyttinen. Hilkka oli myös koostanut ja harjoituttanut Kainuun aluejärjestön ohjelmakokonaisuuden. Kiitämme Hilkkaa ja hän puolestaan kiittää kaikkia esiintyjiä ja juontajia. Jouhevista juonnoista vastasivat Vesa Kaikkonen, Raija Puumalainen, Antero Kyllönen, Raili Myllylä ja Hannu Partanen. Kiitokset kuuluvat avajaisten kainuulaisille esiintyjille, kaikkien päätilaisuuksien kymmenille laulajille, tanssijoille sekä juhlapuhuja Merja Kyllöselle. Kiitokset myös kirjoittajakilpailumme voittajalle Elina Sneckille, jonka runon juhlassa tulkitsi koskettavasti Pertti Hellgren. Esiintyjiä kiitettäessä pitää muistaa vielä ainakin Esiintyjät esiin -otsikolla yökerhossa esiintyneet tanssijat ja laulajat, auditoriossa runoja lausuneet esiintyjät sekä Novellikoukun ääneen lukijat. Kesäpäivien kaikilla treffeillä ja kaikissa pajoissa oli osallistujia, kiitoksia vetäjille ja osallistujille. Kiitokset kaikille yhteistyökumppaneille, erityisesti Kansan Arkistolle (kuvakoosteet, opastukset jne.) ja KSL:n Jutta Lithoviukselle ja Tiina Huhtalalle joilta puolestaan kiitokset kaikille vapaaehtoisille tilkkupeiton kokoajille. Kiitokset kävelypässeille ja pyöräilijöille. Erityiskiitokset ansaitsevat kainuulaisten kesäpäivätoimikunta ja kaikki kainuulaiset talkoolaiset. Rentouttavaa kesää kaikille toivottaen Eläkeläiset ry:n puolesta Tiina Rajala Kiitokset esiintyjille ja ohjaajille Kesäpäivät Vuokatissa
Nro 4 kesäkuu 2017 – 19 ELÄKELÄINEN Ensimmäinen sija: Lea Nieminen (Inkeroinen), ”Yhteinen tanssi” Toinen sija: Toivo Koivisto (Helsinki), ”Aika vaatii joukkovoimaa!” Kolmas sija: Maire Varis (Pihtipudas), ”Muistoja mummolan ullakkokamarista” Kunniamaininta : Helena Koponen (Varkaus), ”Poika ja poni, ystävykset” Kunniamaininta: Osmo Metsälä (Kauhajoki), ”Vuosisatojen ohitus” Yhteinen tanssi valokuvakilpailun ykkönen Esittelimme jo Eläkeläinen-lehden toukokuun numerossa ”Elämä 100-vuotiaassa Suomessa” -valokuvakilpailun viisi kärkikuvaa. Nyt on kilpailu ratkennut ja palkintojärjestys selvillä. Tuomaristo valitsi kilpailun voittajaksi Lea Niemisen kuvan ”Yhteinen tanssi”. Se ja muut neljä palkintoja kunniamainintakuvaa ovat tällä sivulla. Kaikki kilpailun kuvat olivat esillä Vuokatin kesäpäivillä, jossa myös palkinnot jaettiin. Kilpailukuvat ovat nähtävinä verkossa, linkki kuviin löytyy Eläkeläiset ry:n kotisivulta www.elakelaiset.fi, kohdasta ”Kesäpäivät Vuokatissa”. Eläkeläiset ry:n valokuvauskilpailuun osallistui yhteensä 46 kuvaa 19:ltä eri kuvaajalta. Kilpailun tuomariston muodostivat valokuvaaja, valokuvauksen opettaja ja kirjailija Martti Lintunen, Kansan Arkiston kuva-arkistoyksikön tutkija Pia Pursiainen ja Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Hannu Partanen. Kilpailun tasoa tuomaristo luonnehti erittäin korkeaksi. Eläkeläiset ry esittää suuret kiitokset kaikille kilpailuun osallistuneille kuvaajille. Kesäpäivät Vuokatissa
20 – Nro 4 kesäkuu 2017 ELÄKELÄINEN Siitä tuli upea! Eläkeläiset ry:n yhdistyksissä valmistauduttiin kesäpäiviin muun muassa askartelemalla tilkkuja ja niistä erikokoisia peittoja. Vuokatissa yhdistysten peitot koottiin yhdeksi suureksi tilkkutäkiksi Kansan Sivistystyön Liitto KSL:n järjestämässä työpajassa. Yhteenlaskettuna jättipeitosta tuli 120 neliömetrin laajuinen ja se oli esillä Katinkulta-Areenalla kesäpäivien päättäjäispäivän torstain ajan. Eräänlainen pop-up-teos siis. Sen jälkeen peitot jälleen irrotettiin toisistaan ja ne jatkoivat matkaansa yhdistysten miettimiin sopiviin sijoituspaikkoihin. Mm. Kuntoranta on saamassa lahjoituksena useamman täkin. Vuokatin suurtapahtuman teema oli Suomi 100 – työllä rakennettu. Tilkkupeitolla tuotiin esiin yhteistyön merkitys satavuotiaan Suomen rakentamisessa. – Tilkusta peitoksi -projekti ylitti odotukset, sanoi tilkkutyön ohjeen laatinut KSL:n kulttuurintuottaja Jutta Lithovius Vuokatissa. – Mukaan saatiin viitisenkymmentä yhdistyksissä valmistettua peittoa. Työ aloitettiin pienistä henkilökohtaisista tilkuista, ja jokainen tekijä löysi nyt itsensä yhteen liitetystä työstä. Lopputulos osoittaa, kuinka mahtava voima yhdessä tekeminen on. Kesäpäivät Vuokatissa
Nro 4 kesäkuu 2017 – 21 ELÄKELÄINEN Vuokatin suurtapahtuman teema oli Suomi 100 – työllä rakennettu. Tilkkupeitolla tuotiin esiin yhteistyön merkitys satavuotiaan Suomen rakentamisessa. – Tilkusta peitoksi -projekti ylitti odotukset, sanoi tilkkutyön ohjeen laatinut KSL:n kulttuurintuottaja Jutta Lithovius Vuokatissa. – Mukaan saatiin viitisenkymmentä yhdistyksissä valmistettua peittoa. Työ aloitettiin pienistä henkilökohtaisista tilkuista, ja jokainen tekijä löysi nyt itsensä yhteen liitetystä työstä. Lopputulos osoittaa, kuinka mahtava voima yhdessä tekeminen on. Kesäpäiväjulistus: Rakennamme 100-vuotiasta Suomea M e eri puolilta Suomea Sotkamon Vuokattiin kokoontuneet eläkeläiset tunnistamme olevamme osa sukupolvien ketjua ja yhteiskunnan arvokas voimavara. Jatkamme maamme rakentamista osallistumalla yhteiskunnalliseen keskusteluun, tekemällä monenlaista vapaaehtoistyötä, tukemalla lapsiamme ja heidän perheitään, toimimalla omaisja läheishoitajina sekä antamalla naapurija ystäväapua. Eläkeläispäivämme tunnuksella ”Suomi 100 – Työllä rakennettu” haluamme korostaa jokaisen sukupolven työn ja arkisen aherruksen merkitystä, johon maamme vauraus ja hyvinvointi perustuvat. Kokemuksemme on osoittanut, että vapaaehtoisuuteen pohjaava eläkeläistoiminta tuottaa elämisen iloa ja kantavia ystävyyssuhteita. Se myös lisää sosiaalista hyvinvointia ja terveyttä lähiyhteisöissä ja koko yhteiskunnassa. Eläkeläistoiminta on vastavoimaa yksin jäämiselle, alakulolle ja voimattomuuden tunteelle. Se vahvistaa eläkeläisten arvostusta ja myönteistä ikäidentiteettiä. Yhdessä tekeminen paikallisissa ja alueellisissa yhdistyksissä on toimintamme ydin ja voiman lähde. Valtakunnallisissa kokoontumissa nojaamme perinteiseen tapaan omaan jäsenistöömme itse tuotettuihin esityksiin ja ohjelmiin. Olemme aktiivisia toimijoita ja oman kulttuurimme luojia, emme passiivisia kuluttajia. Sukupolvien ketjua jatkaessamme korostamme solidaarisuutta ja kaikkein heikoimpien elämän turvaamista. Muistutamme samalla, että yhteiskunnalla on viimekätinen vastuu jäsentensä, niin myös eläkeläisväestön hyvinvoinnista. Sen on vastattava niin eläkekuin hoivalupauksestaankin. Jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus turvalliseen ikääntymiseen ja hyvään vanhuuteen. Sotkamon Vuokatissa 14.6.2017 Eläkeläiset ry:n kesäpäivien osallistujat – Suomi on aina ollut monenlaisten ihmisten maa, avasi Eläkeläiset ry:n monikulttuurisuustyön suunnittelija Eva Rönkkö kesäpäivien monikulttuurisuustreffit-keskustelutilaisuuden. – Maasta toiseenkin on muutettu aina, eikä pakolaisuuskaan ole mikään uusi ilmiö . Tämä on Rönkön mukaan hyvä pitää mielessä, sillä usein maahanmuuttoa julkisessa keskustelussa käsitellään ikään kuin uutena ilmiönä, johon suomalainen yhteiskunta vasta sopeutuu. – Suomi on ollut ja on monikulttuurinen maa, vaikka sitä ei aina helposti huomaa, totesi Pekka Lehtonen Tampereen Eläkeläiset ry:n monikulttuurisuusryhmästä. – Monikulttuurisuus rikastaa elämää, ainakin silloin, kun eri kulttuurit elävät tasavertaisina toistensa rinnalla. Aateja oppihistorioitsija, Eläkeläiset ry:n eläkkeellä oleva tiedotussihteeri Pekka Isaksson nosti esiin yksilön ja yksilöllisyyden arvon. – Lähes kaikki ihmisoikeusjulistuksetkin takaavat arvon ja oikeudet nimenomaan yksilölle, ei jollekin kansalle tai ryhmälle. Kun Donald Trump presidentiksi noustuaan heitti kehiin iskulauseen ”Amerikka ensin”, alettiin eri puolilla, osin irvaillen, osin vakavasti, puhua siitä, kuinka itse asiassa pitäisikin olla Suomi ja suomalaiset ensin, Ranska ensin, Islanti ensin jne. – Minusta se on aika vääristynyttä ajattelua, Isaksson totesi. – Ryhmien ja kansojen korostamisen sijasta meidän kannattaisi lähteä siitä ajatuksesta, että ”ihminen ensin”. TUOMAS TALVILA Eläkeläiset ry:n monikulttuurisen työn aineistoihin voi tutustua osoitteessa www.elakelaiset.fi Monikulttuurisuustreffit: Ihminen ensin Verkko ja vempaimet hallintaan. Petra Åhlström joukkoineen piti Nettiopastuspistettä Katinkullan pihalle pysäköidyssä bussissa. Kesäpäivät Vuokatissa
22 – Nro 4 kesäkuu 2017 ELÄKELÄINEN Maaliskuun 6. päivänä kokoontui Helsingin Senaatintorille kuusi eläkeläisukkoa, kävelypässiä: Antti Honkonen (Tuusula), Hannu Hurme (Helsinki), Pekka Isaksson (Espoo), Aarno Jalonen (Hyvinkää), Heimo Liimatainen (Vantaa) ja Pertti Vuorio (Vantaa). He päättivät Suomen itsenäisyyden 100-juhlavuoden merkeissä kävellä siitä paikasta 620 km Sotkamon Vuokattiin. Itsepäisyyttään korostaen tai korostamatta, kävelypäiviä tuli 100. Neljä kuudesta kävelypässistä pääsi 13.6. pääsi tavoitteeseensa Sotkamon Vuokattiin Eläkeläiset ry:n kesäpäiville. Kävelypässit eivät ole niin pässejä, että olisivat kävelleen yli kolme kuukautta maanteitä pitkin. Ei tosiaankaan; he kävelivät 95 päivää kotikonnuillaan kimpoissa tai yksin, mutta päivittäin kilometrejä kerryttäen. Vaikka kuudesta kävelijästä vain neljä saattoi kävellä Kainuun alueella viimeiset 5 päivää, kaikki tulivat askelmiljonääreiksi. Lue lisää Kävelypässien blogista: www.elakelaiset.fi Kävelypässeistä askelmiljonäärejä Vuokatin kesäpäiville polkupyörillä matkanneet hurjapäät saivat innostuneen vastaanoton kaartaessaan Katinkullan pihaan. Raision seudun Eläkeläisten ”Team Pyäriäisten” Aarre Lehtonen, Vappu Lehtonen, Mauri Salmela ja Anita Salmela polkivat Vuokattiin Raisiosta, Turun kupeesta. Kari Turunen, Pekka Pitkänen ja Raija Hassinen puolestaan pyöräilivät Kainuun maisemiin Kuopiosta ja Siilinjärveltä. Vuokattiin saavuttiin myös polkien ja kävellen Raision Seudun Eläkeläisten pyöräilijät Mauri ja Anita Salmela (kuvassa vasemmalla) luonnehtivat 12 vuorokauden ja runsaan 700 kilometrin ajokokemusta todella mukavaksi –Keli kyllä oli vaihteleva, he nauravat. – Tampereella tuli rakeitakin, mutta vastaavasti matkan varrella oli myös aurinkoa, suuret määrät hienoja maisemia ja mukavia ihmisiä. Raisiolaiset viettivät kolme yötä teltassa, muut yösijat järjestyivät mm. paikallisten eläkeläisyhdistysten vieraana. Mukana seurasi myös huoltoauto, jota ohjasi Pate Vidgren Salmelat ovat valmiita suosittelemaan retkipyöräilyä muillekin eläkeikäisille. – Jos me pystymme siihen, moni muukin pystyy. Me emme ole mitään himoliikkujia. Totta kai tehdään perusarkiliikuntaa ja mökillä metsätöitä, mutta ei mitään sen ihmeellisempää kuntoiluohjelmaa. ”Mukava kokemus” Mauri Salmelan puhelimen laskuri lyö luvut esille. Ajopäiviä 12, kilometrejä 720, tunteja satulassa viitisenkymmentä, kaloreita poltettu liki 25000. ”Tampereella tuli rakeitakin, mutta vastaavasti pyörämatkan varrella oli myös aurinkoa” Kävelypässit Pertti Vuorio, Aarno Jalonen, Pekka Isaksson ja Antti Honkonen astelivat Vuokatin Katinkultaan miljonääreinä. Kesäpäivät Vuokatissa
Nro 4 kesäkuu 2017 – 23 ELÄKELÄINEN Eläkeläinen-lehden aikataulut NUMERO AINEISTO LEHTI toimitukseen ilmestyy (ma) Syyskuu nro 5 ma 28.8. 11.9. Lokakuu nro 6 ma 2.10. 16.10. Joulukuu nro 7 ma 20.11. 7.12. YHDISTYKSET, MUISTAKAA SYYSKOKOUSILMOITUKSET! Ilmoituksen Eläkeläinen-lehteen voi jättää joko sähköpostitse: elakelaiset@elakelaiset.fi tai puhelimitse: 020 743 3610 SYYSKOKOUSILMOITUSTEN AIKATAULU: Syyskuun numeroon 5 Aineisto 28.8. mennessä Lokakuun numeroon 6 Aineisto 2.10. mennessä JOULUTERVEHDYKSET Joulukuun numeroon 7 Aineisto 14.11. mennessä Kotimaista kokoonpanotyötä! Hinta alk. 1990€ tai 74€/kk ? ei ajokorttia, ei rekisteröintiä! ? sähkökäyttöinen, hiljainen ? valtakunnallinen huoltopalvelu ? nopeus 12 tai 25 km/h www.SKANDLEIJONA.FI Ko k e i l e i l m a i s e ks i 1 p ä i v ä ä ! Soita 02 480 9060 (pvm) ALKU PERÄ INEN LEIJO NA! Summassaarentie 180, 43100 Saarijärvi • www.summassaari.? Varaa nyt 030 608 50 myynti@summassaari.? Summassaarentie 180, FI-43100 Saarijärvi +358 (0)30 6085 100 • fax +358 (0)30 6085 200 KYLPYLÄHOTELLI SPA HOTEL Kesäteatteriyöt alk. 69 /hlö/1 vrk/2 hh Hintaan sisältyy Summassaaren tai Lumperon teatterilippu, majoitus, aamiainen ja kylpylä. Kievariteatterin paketti + 10 . ”ILOISIA AIKOJA MIELENSÄPAHOITTAJA” Summassaaressa 8.–17.7. ”JÄNIKSEN VUOSI” Teatteri Lumperossa 30.6.–19.8. ”ELÄMÄ JANOTTAA” Kievarinteatteri, Teatteri Eurooppa 4, 23.6.–5.8. Kesäloma järven rannalla 139 /hlö/2 vrk/2 hh Sis. aamiaiset, päivälliset, majoituksen, kylpylän ja kuntosalin käytön. Lanka 0,0828 /puh + 0,032 /min. Gsm 0,192 /min. Sis. alv 24%. Kesäteatteriyöt alk. 69 SAARIJÄRVELLE SUMMASSAAREEN Kainuun Aluejärjestön järjestämässä Novellikoukku-tapahtumassa virkattiin ja kuunneltiin luentaa. Matkavastaavien treffeillä nauru oli herkässä. Näytteilleasettajien tiskit kiinnostivat. Turvan osastolla esittelijöinä toimivat Markus Lustig (seisomassa) ja Jukka Andersson. Taustalla Ehyt ry:n Arpaprojekti ja Tapio Jaakkola. Kesäpäivät Vuokatissa
24 – Nro 4 kesäkuu 2017 ELÄKELÄINEN Näyttelijä Vesa Kaikkonen juonsi Vuokatin kesäpäivien avajaiset Konsta Pylkkäsen roolissa. Kaikkonen on esittänyt monologina Konstan roolia vuodesta 2004 lähtien ja esittää edelleen, jos vain tilataan esiintymään. Kaikkonen oli Kajaanin kaupunginvaltuuston puheenjohtajana kesäkuun 5. päivään saakka. – On ollut tuon politiikan kanssa sen verran kiireitä, ettei ole tahtonut löytyä aikaa Konstan esittämiseen. Mikä on Konstan sininen ajatus satavuotiaan Suomen meiningeistä ja millaiset terveiset Konsta lähettää meille tämän päivän suomalaisille? – Ensimmäinen asia mikä tämän päivän suomalaisten elämästä paistaa läpi, on ihmisten pohjaton ahneus. Ei ole enää jakoa ketkä sitä harrastaa vaan sitä harjoittavat kaikki kynnelle kykenevät. Kukaan ei ole ulkona ahneuden maailmasta, jos asiaa tarkastellaan Konsta Pylkkäsen maailmankuvan ja luontosuhteen kautta. Eikä mikään ihmisryhmä ole tämän ahneuden pirun vaikutuspiirin ulottumattomissa. Sen vietävissä ovat niin kaiken maailman tosentit kuin lisenssitkin ja sitä ahneuden pirua hyysätään vauvasta vaariin ja mummoon. Konstana Kaikkonen harmittelee, että tämän ahneuden taikapiiriin liittyy erottamattomasti myös väärän tiedon jakaminen. – Siihenkin syyllistyy tavalla tai toisella kaikki. Valehteleminen on kunniassa tässä ahneuden maailmassa. Kuten sanotaan, totuutta ei tarvitse keksiä, mutta valhe pitää. Lisäksi tähän väärän tiedon jakamiseen liittyy yltiökansallismielisyys, jolla on historian valossa tarkasteltuna ollut aina erittäin ikäviä seurauksia kansakunnille. Taiteen tehtävä ei ole turruttaa Vesa Kaikkonen varttui Sotkamon Tuhkakylällä yksinhuoltaja-keittäjä-äidin poikana. Tuhkakylä on lähellä nykyistä Talvivaaran kaivosaluetta. Kaikkonen aloitti näyttelijänuransa Ylioppilasteatterissa 1970-luvun alussa. Hän kävi tuolloin töissä ja opiskeli iltaoppikoulussa. Kajaanin kaupunginteatterissa hän aloitti, kun siitä tuli alueteatteri 1970-luvun lopulla. Hän muistuttaa, että alueteatterijärjestelmä luotiin, kun Kalevi Kivistö oli opetusministerinä vuosina 1975–82. – Alueteatteri-järjestelmän perustaminen oli kauaskantoinen kulttuuripoliittinen päätös, tarkemmin sanottuna sivistyneitten päättäjien päätös. Nyt olisi kuitenkin mietittävä, miten tätä jatketaan. Esimerkiksi entisen Oulun läänin 480 000 asukkaasta suurin osa asuu jo taajamissa. Kaikkonen on ollut yhtäjaksoisesti kaupunginvaltuutettu vuodesta 1993 lähtien. Kun kysyn häneltä, mikä on poliitikon ja näyttelijän ero, hetken miettimisen jälkeen hän arvioi, että poliitikko yrittää usein näytellä poliitikkoa, mutta näyttelijä ei jaksa jatkuvasti näytellä poliitikkoa. – Kenties näyttelijä kertoo avoimemmin sen, mitä tietää ja haluaa olla avoin kaikenlaisille asioille. Ainakin avoimuus kuuluu näyttelijän työn luonteeseen. Kaikkosen mielestä näyttelijä saattaa potea suuren yleisön keskuudessa eräänlaista uskottavuusvajetta, ja häneltä odotetaan enemmän hauskoja rooleja kuin kovia poliittisia tosiasioita. – Toisaalta näyttelijän työ on tärkeää, koska näyttelijä peilaa eri roolien esittämisen kautta ympäröivää yhteiskuntaa. Teatterin ja taiteen keinot vaikuttaa maailman menoon ja ihmisten ajatteluun eivät ole Kaikkosen mukaan loppuneet. Taiteella on edelleen iso tehtävä avata ikkunoita ja ovia puhumalla asioista suoraan ja kaunistelematta. Mutta ottavatko ihmiset vastaan suoran puheen vai välttelevätkö he ikävien asioiden käsittelyä? – Minusta Elmer Diktonius osui asian ytimeen todetessaan lähes sata vuotta sitten: Jos taiteen tarkoitus olisi huumata, saada meidät unohtamaan elämä, niin vasaranisku kalloon olisi mutkattominta ja parasta taidetta. Minusta huumori on syvällinen tapa jäsentää maailmaa. Se ei tarkoita kuitenkaan, että asiat pitäisi kuorruttaa ajatuksettomalla valmiiksi nauretulla viihteellä. Politiikassa on jotain pahasti pielessä Nuorille näyttelijöille ja taitelijoille Vesa Kaikkonen suosittelee aktiivista poliitikon roolia tietyin edellytyksin, varsinkin perehtymistä uusiin talouden ratkaisumallehin. – Tämä vaatii lehmän hermoja, että malttaa märehtiä rauhallisesti eikä suutu helposti. Kaikki pöljätkin puheet on otettava vastaan ja arvioitava niiden sisältö. Poliitikon työ vaatii myös hirvittävän paljon itsensä sivistämistä ja uusiin asioihin perehtymistä ja paneutumista. Sivistymishalun ja uteliaisuuden elämää ja tulevaisuutta kohtaan on oltava voimakas. Tässä kaikessa lukeminen on kaikkein keskeisin asia. On luettava kaikenlaista laidasta laitaan. Politiikka ja poliitikot ovat erittäin usein suuren yleisön kritiikin kohteena. Kaikkosen mielestä poliitikkojen ja puolueiden on otettava haaste vastaan, jos suuri yleisö alkaa halveksia ja epäillä politiikan oikeutusta ja merkitystä yhteisten asioiden hoitamisessa. – Kevään kunnallisvaaleissa Kajaanissa äänestysprosentti jäi alle 50 prosentin. Jotakin tämän kaupungin politiikassa on mennyt pahasti pieleen. Tärkeää on, miten tämä epäluuloisuuden ilmapiiri saadaan murrettua. Suuren yleisön luottamus on hankittava teoilla eikä yrittää hämätä ihmisiä löysillä puheilla. Puheet ja teot eivät saa olla keskenään ristiriidassa. Se on politiikassa ja näyttelijän työssä kaiken a&o. Konstana Kaikkonen muistuttaa, että kirjailija Veikko Huovisen syntymästä tuli 7. toukokuuta kuluneeksi 90 vuotta. – Jos minua ei Konstana kutsuta Veikon satavuotispäiville, järjestän omat juhlat ja niihin ei herroja kututa. JUHA DRUFVA Vesa Kaikkonen ei ole näyttelijänä kavahtanut politiikkaa – Näyttelijän ja poliitikon työ vaatii lehmän hermoja, että malttaa märehtiä rauhallisesti eikä suutu helposti, Vesa Kaikkonen sanoo. Kuva: Juha Drufva Vesa Kaikkonen • Vesa Kaikkonen on ollut Kajaanin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja 8,5 vuotta ja maakuntavaltuutettu 2004 lähtien. • Suomen Kuntaliiton valtuuston jäsen 2001-, E.O.N Kainuun hallituksen jäsen 2005 alkaen, Osuuskunta Maakunta hallintoneuvoston jäsen vuodesta2000, Mannerheimin lastensuojeluliiton piirihallituksen jäsen 2007. Lisäksi hän on toiminut Oulun läänin taidetoimikunnassa 12 vuotta puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana. • Vesa Kaikkonen sai 16.6. 2017 kunnallisneuvoksen arvonimen. Kesäpäivät Vuokatissa
Nro 4 kesäkuu 2017 – 25 ELÄKELÄINEN Tuula-Liina Varis K ävin toukokuun lopulla Tallinnassa kansainvälisillä Head Read -kirjallisuusfestareilla. Vaikka turistien parvet jo kansoittivat kaupunkia, tapahtuman osallistujat erottuivat paitsi moninaisten kieltensä takia myös siitä, että he liikkuivat ahkeraan hotellien ja Harjukadun väliä. Osoitteessa Harju 1 sijaitsevat keskeiset tapahtumapaikat Viron Kirjailijaliitto ja Viron Suomen instituutti. Välittömästi sen vieressä on kirjailijoitten asuintalo, jossa aikanaan asuivat mm. Jaan Kross ja Ellen Niit. Olen käynyt usein Tallinnassa ja muuallakin Virossa, mutta tämä matka oli henkilökohtaisesti erityinen, koska on merkkivuosi: ensimmäisen kerran kävin Tallinnassa toukokuussa 1967 eli tasan puoli vuosisataa sitten. Se oli myös ensimmäinen ulkomaanmatkani. Keikuttelin Runoilijan ja hänen pienen poikansa Jurin kanssa vaatimattomalla Tallinn-paatilla Suomenlahden yli. Matka kesti yli neljä tuntia, kun siitä nyt selviää parissa tunnissa. Tallinn oli täynnä suomalaisia, joista monilla – varsinkin miehillä – oli taskut täynnä kuulakärkikyniä ja purukumeja tuliaisiksi tai kaupattavaksi. Jotkut olivat varanneet järeämpääkin kaupattavaa. Yksi jäi haaviin, kun tulli löysi pinon nailonpaitoja kaupan pakkauksissa. ”En mä ole tullut tänne paitoja pesemään”, mies ärhenteli, mutta sinne jäivät paidat. Tulli oli tunnetusti siihen aikaan tosi tiukka. Runoilijallakin oli selittämistä, kun kapsäkistä löytyi postillan kokoinen englanninkielinen Websterin sanakirja. Jos se olisi viety, olisi koko matka ollut pilalla, sillä Runoilijan oli tarkoitus tehdä käännöstöitä. Kaupunki oli tuolloin nuhjuisen ja köyhän näköinen, mutta rakastuin siihen päätä pahkaa. Asuimme koko toukokuun remontin keskellä vanhassa omakotitalossa Meriväljän merellisessä lähiössä, josta matkustimme joka päivä keskustaan bussilla numero 1. Sen päätepysäkki oli kaupungin ainoan tavaratalon Kaubamajan edessä. Kaupoissa oli käytävä keskustassa, sillä Meriväljan ruokakaupassa myytiin usein eioota. ”Munid ei ole”, sain kuulla melkein joka käynnillä. Usein kävelimme Toompean mäen yli kaupungin ainoaan valuuttabaariin Tallinn -hotelliin. Aika usein näimme siellä Georg Otsin ja hänen kauniin Ilona-vaimonsa. Tietysti meillä oli huolenpitäjä, mutta vasta paljon myöhemmin saimme tietää, että hän oli myös ns. päällystakki, jonka tehtävä oli toimia muunakin kuin avustajana. Syömässä kävimme useimmiten Voiton aukion laidalla sijaitsevassa taiteilijaravintolassa Kuku –klubissa. Nyt aukio on Vapauden aukio, mutta ravintola on edelleen olemassa. Neuvostoajan jylhänharmaitten puoluerakennusten sijalla on nyt mm. loistohotelli Palace, jossa minäkin asuin. Muistorikkaassa Kuku-klubissa en ehtinyt käymään. Ensimmäisellä matkalla aterioimme siellä melkein joka päivä. Yliopistoaikojen lyhyiksi jääneiden viron kielen opintojen ansiosta minä ainoana meistä kolmesta ymmärsin sentään ruokalistan ja tiesin, että hakkliharullid ovat lihapullia. Mutta kun portsari ei halunnut päästää minua sisään housuasussa, heittäydyin ihan ummikoksi, eikä ulos ajettu. Se oli toinen maailma, monessa mielessä paljon ankarampi virolaisille asukkailleen kuin nuorina ja sinisilmäisinä ollenkaan tajusimme. Mutta silloinkin Tallinnalla oli erityinen lumonsa, jota tietty kulahtaneisuus ja ilmapiirissä tuntuva apeuskin ennemmin lisäsivät kuin vähensivät. Nykyisin Tallinna on joka käynnillä aina vain uudempi ja komeampi. Sen silhuetissa eivät enää korkeimmalle nouse vanhan kaupungin kirkkojen tornit vaan toinen toistaan korkeammat lasiseinäiset tornitalot. Viro ei missään suhteessa enää ole meidän huono-osainen pikkuveljemme niin kuin suomalaisilla on ollut tapana ajatella, vaan kukoistava, moderni keskieurooppalainen kulttuurikaupunki, joka yhä vaalii pieteetillä ainutlaatuista keskiaikaista vanhaa kaupunkiaan. Kun meillä hävitetään jo 30 vuotta vanhaa rakennuskantaa, Tallinnassa keskiaikaiset muurit ja rakennukset pysyvät vakaasti pystyssä. Nykyisen Tallinnan ilmapiiri on ainutlaatuinen kansainvälisyydessään. Venäjää ei juuri kuule, suomea sentään, vaikka nykyisin nuoret eivät kuulemma enää osaa suomea, he puhuvat englantia. Täytyy myöntää, että se tuntui hiukan haikealta. Sarkastista huumorintajuaan virolaiset eivät ole menettäneet. Eivätkä kykyään järjestää hienoja tapahtumia, joissa puhutaan vapaasti vaikeista asioista, mutta ei saarnata eikä paasata. Minäkin olin mukana ohjelmassa, jossa keskusteltiin ”vaietuista vuosista” – onhan niitä ollut meidänkin historiassamme. Raskas menneisyys on Virossa yhä läsnä, mutta siitä osataan keskustella vapaasti ja ironisella huumorilla, mikä huumorin laji hallittiin erinomaisesti jo Neuvosto-Virossa. Tuntuu, että me suomalaiset suhtaudumme historiaamme paljon totisemmin ja pateettisemmin kuin virolaiset. Ja miksipä ei? Virolaisethan lähtivät viimeisimpään itsenäisyystaisteluunsakin laulaen, kun taas meillä Suomessa tasavallan taival aloitettiin verisesti keskenään tapellen. ? Tallinna – ikuisesti Eläkeläiset ry:n tiedotussihteerinä 2004 – 2014 toiminut Pekka Isaksson osallistui Vuokatin kesäpäiville kävelypässinä sekä yhdistyksen rivijäsenenä. Yleisvaikutelma oli hänestä hyvä. – Minusta Vuokatissa oli rento tunnelma, esitykset olivat kauttaaltaan laadukkaita. Minä nautin erityisesti Kainuun illasta, siis avajaisista: ohjelma oli hauska. Kun jututin ihmisiä, myös pajojen sisällöstä yleensä pidettiin. Olet ollut eläkkeellä kohta kolme vuotta. Miltä Eläkeläiset ry:n toiminta ns. kentältä katsottuna näyttäytyy, kun vertaat sitä tiedotussihteerin näkökulmaan? – No, toisenlaiselta. En ole yhdistyksessä aktiivisesti toimiva perusjäsen, vaikka jäsen olenkin. Toimin nyt eläkeläiset ry:tä lähellä olevassa toimintaryhmässä, Kävelypässeissä. Se sopii minulle hyvin. Niinpä näkökulmani on varmaan toisenlainen kuin aktiivisen yhdistysjäsenen. – Kun täältä katselee, tuntuu siltä, että Eläkeläiset ry ei ole riittävästi mukana eläkeläisten arjessa eikä varsinkaan julkisuudessa. Niin varmaan tuntui jäsenistä ennenkin, mutta tiedän järjestön pyrkivän todella aktiivisesti vaikuttamaan sekä itsenään että EETU ry:n kautta eläkeläisiä koskeviin päätöksiin. Eläkeläiset ry:n tiedottamista Pekka seuraa lehden lukijana ja kotisivujen selailijana sekä Kävelypässien blogin ja Kirjeitä mummolasta -blogin vapaaehtoistoimittajana ja kirjoittajana. – Minusta lehti on edelleen hyvin toimitettu, kiinnostava ja monipuolinen. Kun seuraajani on minua parempi valokuvaaja ja lehden ulkonäköön liittyvissä seikoissa taitavampi, lehti on muuttunut raikkaammaksi. Uutta tiedottamisessa on Facebook, joka on varmaankin tarpeellinen lisä ulkoisessa tiedottamisessa ja yhteydenpidossa. Kotisivujen uusi ilme on pirteä. Jos nyt aloittaisit tiedottaja-toimitussihteerinä Eläkeläiset ry:ssä, mitä tekisit toisin? – Olen joskus puolileikilläni sanonut, että kävelypässinä olen yhdessä pässijoukon kanssa saanut parissa vuodessa aikaan enemmän mediaosumia kuin vuosien uurastuksessa tiedottajana. Se ei tarkoita, että minun olisi pitänyt ruveta kävelemään jo aloittaessani Eläkeläiset ry:ssä. En usko, että tein tiedottajana mitään väärin. Kaikki se arkirutiini piti ja pitää hoitaa. – Jos saisin toisen tilaisuuden, yrittäisin varmaan olla kekseliäämpi. Siihen haastan myös Eläkeläiset ry:n kaikki jäsenet ja toimijat hallituksesta ja toimistosta meihin rivijäseniin. Vähemmän pöhinää, enemmän ajattelua – luulenpa sen pätevän myös moneen muuhun asiaan. Aiotko jatkaa kävelypässinä ja tietokilpailurintamalla? – Kävelypässinä ehdottomasti, tietokilpailurintamalla kysyttäessä. JUHA DRUFVA Pekka Isaksson nautti avajaisten hauskasta ohjelmasta – Tätä Jaakko Pernun Vellikello-teosta voisi kutsua myös eläkeläisen askelmerkeiksi, Pekka Isaksson sanoo. Kuva: Juha Drufva Kesäpäivät Vuokatissa
26 – Nro 4 kesäkuu 2017 ELÄKELÄINEN Kutsumaton Kotiimme tuli kutsumaton vieras, Herra Alzheimer. Otti sinua kädestä kiinni, talutti mukanaan pitkälle matkalle. Kehotti sinua tekemään outoja asioita, karkailemaan, silittämään olematonta kissaa. Etsimään kadonneita lapsia, sekoittamaan yön ja päivän. Tempasi puheestasi sanoja pois. Opetti liikkumaan rollaattorin ja pyörätuolin avulla. Talutti takaisin lapsuuteen, itkemään ikävästä isää ja äitiä. Minäkin kyyneleitä kylvän. Leena Toivanen, Kuopio Elämänratas Elämänratas raksuttaa, joskus eletyistä vuosista muistuttaa. Muistitikulle on monenlaista kertynyt, paljon myös pois pyyhkiytynyt. Tänä vuonna suurin ikäluokka juhlia viettää, seitsemän vuosikymmentä kun täyttää. Monenlaista nämä ihmiset ovat kokeneet, sodanjälkeistä Suomea ahkerasti rakentaneet. Eivät kateudeltakaan ole välttyneet, ahneen ikäluokan nimenkin saaneet, isot eläkkeet itselleen rohmunneet, tulevien ikäluokkien kädestä syöneet. Kumartuvin vartaloin eteenpäin marssitaan, iloisin mielin eläkeläiskerhoissa tanssitaan. Otetaan ilo irti loppumatkasta, iloisella mielellä voidellaan elämänratasta. Pertti Korhonen, Helsinki Ikääntynyt muttei ”vanha” Tässä iässä jokainen päivä on kiitoksen arvoinen. Sydän sykkii, jalat kantaa, kädet liikkuu, korvat kuulee, silmät näkee, suu maistaa ja puhe toimii sekä iho tuntee. Tästä pitäisi osata nauttia, koska ei tiedä milloin kaikki on vain muistoissa. Siispä kiitän tästäkin päivästä ja odotan innolla huomista. Sirpa Niskanen, Kajaani Renkutus Ystäväin älä suotta ole allapäin, tämä tästä näin ja eteenpäin. Voimme yhdessä mennä hitaasti kiirehtäin. Kesä kukkansa tuo, käärmeet nahkansa luo, vaan kanssani nyt sinä ystävänmaljoja juo. Pyyhi kyynelees nuo, hymyn kasvoilles suo. Huolen häivää ei näy, kun seuraan tuttuun sä käyt. Naura, tanssi ja juo, maljan toisenkin tuon, sen kanssani ystävän tyhjäksi juo. Ajat ankeat, jos tahtoo nostaa pään, pidä huoli et ystävän silloin edessäs näät. Käy ovestain sisään, vaikka mellastain. On hyvä, että hetken ystäväs olla sain. Sirpa Hamunen Runopysäkki K eväällä Helsingin Sanomissa oli juttua nettisovelluksesta, jolla voi laatia runon. Artikkeliin reagoivat Helsingin yliopiston tutkijat, jotka kirjoittivat mielipidesivulla, että tietojenkäsittelytieteen laitoksella kehitetään parhaillaan ”runokonetta” opetuskäyttöön. Kirjoittajien mukaan runokone auttaa kirjoittamisen ja lukemisen taitojen kehittämisessä. Runokonetta on jo tutkimusmielessä kokeiltu pääkaupunkiseudulla peruskoulun eri luokka-asteilla, ja tulokset ovat olleet myönteisiä. Sovellus on innostanut kielelliseen leikkimiseen ja luovuuteen. Kun luin kyseisestä keksinnöstä, ajattelin heti, että se sopii myös eri sukupolvien yhteiseen käyttöön. Lapsenlapset osaavat surffailla netissä ja käyttää eri sovelluksia, mutta isovanhemmilla voi taas olla paljonkin annettavaa itse runoiluun. (Toki suuri osa isovanhemmistakin hallitsee myös digitaitoja.) Ennen kaikkea runoilu ”koneen” avulla voi olla hauskaa yhdessäoloa ja leikkiä. Sovelluksen kehitysversio löytyy osoitteesta http://runokone.cs.helsinki.fi/. Surua ja iloa On arvokasta pukea erilaisia asioita kaunokirjalliseen muotoon ja jakaa niitä toisten kanssa. Raskaitakin asioita. Teemallisia runoteoksia rankoista aiheista löytyy kyllä. Vain hetken mietittyäni sain mieleeni heti kolme. Juha Vakkurin Kirjeitä 15-vuotiaalle maalivahdille kuvaa oman lapsen sairautta ja menetystä. Eeva-Liisa Laitisen Pyörätuolipiruetti käsittelee vammaisuutta, Maria Syvälän Älä sylje minua syliisi mielen sairastumista, psykoosia. ”Kirjoitan tässä ikävästä, mutta aika yleisestä sairaudesta. Ajattelin, että ehkä tästä olisi lohtua muillekin saman vaivan kanssa eläville”, Leena Toivanen kirjoittaa runonsa saatteessa. Kutsumaton -runossa tauti personoidaan, siitä tehdään Herra Alzheimer. Runo kuvaa vaikuttavasti, miten tauti muuttaa läheisen ihmisen. Olemattoman kissan silittäminen tai kadonneiden lasten etsiminen – lukiessa nousevat kylmät väreet. ”Talutti takaisin lapsuuteen, / itkemään ikävästä isää ja äitiä”, säkeet kiteyttävät muistisairauden tilan. Aivan varmasti runo tarjoaa kohtalotovereille lohtua samaistumiskokemuksen myötä. Pertti Korhosen Elämänratas on runo suurille ikäluokille, ja ”elämänratas” kielikuvana osuva ja kuvaava. Ainoa muutosehdotukseni liittyy persoonamuotoon. Toisen ja kolmannen säkeistön puhuja on ulkopuolinen, puhuu ”heistä”. Viimeisessä säkeistössä kuitenkin ”marssitaan” ja ”tanssitaan” eli näkökulma onkin ”meidän”. Voisi olla koko ajan ”me”? Mutta pääasia on, että Elämänratas on kohottava, myönteinen runo, kunnianosoitus suurelle ikäluokalle; ”iloisella mielellä voidellaan elämänratasta”. Sirpa Niskasen Ikääntynyt muttei ”vanha” sopii hyvin Korhosen runon seuraan, onhan siinä samaa positiivista tunnelmaa kuin Elämänrattaassakin . Runo kertoo kiitollisuudesta. Olen ennenkin kirjoittanut siitä, että luettelointi on hyvä keino runossa, niin tässäkin. Kiitollisuudenaiheet avataan lukijalle eikä niitä vain kuitata yhdellä sanalla. Runossa ja proosassa voi olla paljon samaa, mutta kannattaa silti miettiä, mikä on nimenomaan runon kannalta tehokasta ilmaisua. Esimerkiksi säkeissä ”Tästä pitäisi osata/nauttia, koska ei tiedä/ milloin kaikki/on vain muistoissa” olisi hieman ”runollistamisvaraa”. Ainakin kolme peräkkäistä verbiä (pitää, osata, nauttia) tuntuvat turhan raskailta, samoin lauserakennetta voisi aukkoistaa, jättää ainakin ”koska”-sanan pois. Kaksi viimeistä säettä kelpaisivat huoneentauluksi kenen tahansa seinälle. Sanamagiaa ja osuvaa riimittelyä Sirpa Hamunen on nimennyt runonsa Renkutukseksi . Renkutukseksi en runoa kutsuisi, mieluumminkin vaikka loitsuksi. Runo on nimittäin sillä tavoin jännittävä, että se puhuttelee, vaikka onkin kuin epätarkka valokuva, josta ei aivan saa selvää. (Hieman samaa koen aina, kun kuulen Pekka Ruuskan kappaleen Rafaelin enkeli .) Yleensä tarkkuus on runossa tärkeää, mutta Renkutus kyllä toimii tällaisena sanamagiana. Anja Säkkisen Ovi onneen on Einari Vuorelan hengessä kirjoitettu tiivis riimiruno. Runo kuvaa nasevan symbolisesti toivon ja epätoivon vuorottelua ihmiselossa. Ovi onneen-runossa sanotun ja sanomatta jätetyn suhde on erinomainen. Runobussin kyytiin? Kesä tarjoaa monia kiinnostavia kirjallisuusja runotapahtumia. Urjalassa vietetään Pentinkulman päiviä jo 40. kerran heinä – elokuun vaihteessa. Tosirunoharrastajille on tarjolla muun muassa ”Aamunkoitosta keskiyöhön – 17 tunnin runokierros Urjalassa”. Kierros toteutuu elokuun kolmantena päivänä aamuviidestä alkaen. Runobussi kiertää Urjalaa, pysähtyy eri kohteissa, joissa kaikissa on ohjelmaa. Kello yhdeksältä esimerkiksi on ”runousaamiainen”, jossa kuullaan aamiaisvieraiden omia runoja. Halukkaat voivat ilmoittautua lukijaksi tai tarjota tekstejään: pentinkulmanpaivat@urjala.fi. Toisena poimintana mainittakoon esitys Nuutajärven lasikoululla kello 13. Runoilijat J.K.Ihalainen ja Jussi Rusko (eläkkeellä oleva veturiasentaja muuten) esittävät runoja työstä, tekemisestä ja luomisen tuskasta. Vaikka runo ja aforismi katsotaankin ”Kesä kukkansa tuo”
Nro 4 kesäkuu 2017 – 27 ELÄKELÄINEN Ovi onneen Ovi onneen raollaan oli onni ovesta tupaan tuli. Tuli pakkanen, oven jääti. Talvi tuvasta onnen hääti. Siinä raukka istuin ja itkin. Onnen juuria sielusta kitkin. Tulee kevät ja suojasää, ovi onneen taas raolleen jää. Anja Säkkinen, Sotkamo Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi ”Kesä tarjoaa monia kiinnostavia kirjallisuusja runotapahtumia.” virallisesti kuuluvaksi eri lajeihin, ensiksi mainittu lyriikkaan ja jälkimmäinen proosaan, usein runontekijät kirjoittavat aforismejakin. Ja kirjakauppahan yleensä asettelee runot ja aforismit esille vieretysten. Niinpä runoilijaa saattaa kiinnostaa myös aforismipäivä, joka järjestetään Vihdin Päivölässä elokuun 19. päivä. Kaikille avoimen kirjallisuustapahtuman lisätiedot ja sitovat ilmoittautumiset 13. elokuuta mennessä Minna-Karoliina Heinolle: minka@minkart.fi tai puhelimitse 050-5369936. Kajaanin runoviikko käynnistyykin jo heinäkuun viides. Tänä vuonna runoviikon Suven runoilija on monin tavoin meritoitunut Henriikka Tavi. Jos ei runotapahtumista välitä, voi nauttia kesän tarjoamasta runoudesta. Sitähän meillä nyt riittää luonnon kukkaloistossa ja vihreydessä. ”Kesä kukkansa tuo”, kuten Sirpa Hamunen runossaan kirjoittaa. Syyskuun runojanne odotellen, Pystyisikö mielikuvitusrikkainkaan dekkaristi luomaan romaaniinsa sellaisen juonija rikosvyyhden kuin Jari Aarnion tapaus? Suomen – ehkä koko Euroopan – rikoshistoriaan yhä vailla lopullista tuomiota oleva ”keissi” jää aivan varmasti. Niin erikoislaatuinen se on. Erikoislaatuinen on myös Jari Aarnio itse. Poliisiorganisaatiossa hän eteni kuin raketti: vuonna 1981, 25-vuotiaana Helsingin rikospoliisin huumetoimiston konstaapeliksi, rikoskomisarioksi vuonna 1994, huumepoliisin päälliköksi vuonna 1999. Palkintojakin tuli: Vuoden poliisi – titteli 1994, Poliisin ansioristi 1995. Kaikki tämä siitä huolimatta, ettei hän päällystökursseilla ollut penaalin terävin kynä. Mutta hän oli vaikuttava persoonallisuus: aikaansaapa, huumorintajuinen – ja ilmiömäinen manipuloija. Päällikön virassa tulivat esiin myös keisarin ominaisuudet: ehdoton käskyvalta, myötämielisten suosiminen ja toista mieltä olevien avoin haukkuminen. Myös tietoa alaisille jaettiin keisarin mieltymysten mukaan: kaikki eivät saaneet tietää kaikkea. Pahin vihollinen oli Keskusrikospoliisi, jonka kanssa Helsingin poliisin huumeyksikkö ei oikein koskaan tullut toimeen, mutta Aarnion aikana tilanne kärjistyi niin, että epäsovussa alkoi haista muukin kuin kilpailu arvovallasta. Helsingin Sanomien kokeneet rikosja oikeustoimittajat Minna Passi ja Susanna Reinboth ovat tehneet Aarnion tapauksesta perusteellisen selvityksen. He ovat olleet jutun kimpussa vuosikausia, lukeneet kymmeniä tuhansia sivuja oikeudenkäyntija kuulustelupöytäkirjoja, haastatelleet noin sataa ihmistä, istuneet oikeudenkäynneissä, juosseet virastoissa, pitäneet pintansa niitä lukuisia ihmisiä vastaan, jotka pyrkivät estämään heidän tutkimuksensa. Heitä oli sekä poliisiorganisaatiossa että – ikävä kyllä – myös mediassa. Työn tuloksena on yli 400-sivuinen teos, josta maallikkolukijakin saa vihdoin selville, mitä oikein tapahtui ja mistä oli kysymys. Tarina ei vielä ole lopussa. Aarnio on saanut hovioikeudessa vahvistetun tuomion kuuntelulaitteita koskevassa ns. Trevoc-jutussa, jossa oli kysymys yhteisistä bisneksistä tunnettujen ammattirikollisten kanssa. Huumejuttu on ratkaistu käräjäoikeudessa, mutta odottaa vielä hovioikeuden ratkaisua. Vankilassa istuva Aarnio kiistää edelleen systemaattisesti kaikki syytteet. Luotettuja ja hyväksikäytettyjä Lukijaa – ainakin minua – järkyttää se, miten paljon tukijoita, peittelijöitä ja myötäjuoksijoita Aarniolla oli poliisiorganisaatiossa aina valvontavelvollisuuteensa lepsusti suhtautuvaa poliisin ylijohtoa myöten. Eivätkö Aarnion omavaltaiset otteet herättäneet epäilyjä? Eikö esimerkiksi se, että Aarnio käytti aina käteistä rahaa, jota hänellä oli paljon, kirjan arvion mukaan noin puoli miljoonaa euroa? Hän osti kaiken käteisellä kanttiinin kahvikupista kalliisiin autoihin. Mikä on totuus hämäräksi jääneessä Aarnion pihalle heitetyssä kranaatissa, jonka tuhoaminen teki Aarniosta sankarin mediassa? Miten on mahdollista, että hänen pihaltaan löytyi lähes 65 000 euron rahakätkö juuri siitä kohdasta, johon hänen alaisena olivat vastikään levittäneet kuorikatetta? Aarnio ei kirja nmukaan kaihtanut lavastaa viattomia syyllisiksi, mutta miten on mahdollista, että hän sai jotkut alaisensa niin nöyrästi lähtemään mukaan epäilyttäviin puuhiinsa? Eikö kenenkään mieleen tullut penkoa, miksi Aarnio suhtautui niin vihamielisesti KRP:hen, pelkäsikö hän jonkin itselleen kohtalokkaan totuuden ilmituloa? Eikö hänen veljeilynsä tunnetun rikollispomon kanssa herättänyt epäilyjä työyhteisössä? Yksi erikoisuus on se, että Aarnio-vyyhteen liittyy keskeisesti kolme naista: ns. Malmin nainen Mari Romano, prostituoitu Saara ja vankilassa kuolleen huumeparonin Miika Kortekallion sisar Seija Kortekallio-Lampi. Ainakin Malmin nainen ja Saara olivat selkeästi hyväksi käytettyjä, hyödyttömäksi tultuaan Aarniolle huoria ja valehtelijoita. Kirjan loppukiitoksissa Passi ja Reinboth antavat erityiskiitoksen juuri Saaralle, joka aloitti koko vyyhden purkamisen paljastettuaan medialle suhteensa Aarnioon. Vanhana journalistina kauhistun kuitenkin eniten toimittajia, jotka kirjan mukaan ryhtyivät Aarnion juoksupojiksi mediassa. Tällainen luottomies Aarniolla oli ainakin Suomen Kuvalehdessä ja Iltalehdessä. Kirjoittamansa jutut he lähettivät tarkistettavaksi Aarniolle, joka muokkasi ne mieleisekseen, joskus aivan uuteen uskoon. Ylen äskeisen mediakohun yhteydessä korostettiin voimakkaasti sitä, että päätösvaltaa ei koskaan saa antaa toimituksen ulkopuolelle. Ylen uutispäällikkö sai potkut, mutta ainakin Suomen Kuvalehden toimittaja näyttää kuuluvan edelleen toimituskuntaan. Tällaiset paljastukset syövät luottamusta toimittajiin, mutta radikaalimmin Aarnion tapaus syö luottamusta poliisikuntaan, johon suomalaiset perinteisesti ovat lujasti luottaneet. Se saattaakin olla koko pitkän rikostarinan ikävin lopputulos. Äskettäin paljastunut poliisien rasistinen facebook-viestittely lisää oman kivensä kuormaan. Kansalaisten on terveellistä ja välttämätöntä tietää tapahtumien kulku, ja se on heidän oikeutensakin. Sen selvittämiseksi Minna Passi ja Susanna Reinboth ovat tehneet Suomen oloissa ainutlaatuista tutkivaa journalismia. Kirja on sisällöltään raskas, mutta hyvien journalistien kirjoittamana vetävää kieltä ja pitää lukijan koukussa loppuun asti. Sitä paitsi naislukijana ja -journalistina olen iloinen siitä, että tämä rohkea urakka on nimenomaan naisten suoritus TUULA-LIINA VARIS Minna Passi ja Susanna Reinboth: Keisari Aarnio. Huumepoliisi Jari Aarnion uskomaton tarina. HS kirjat 2017. Helsingin Sanomien kokeneet rikosja oikeustoimittajat Minna Passi ja Susanna Reinboth ovat tehneet Aarnion tapauksesta perusteellisen selvityksen. Kuva: Lehtikuva/Jussi Nukari Keisari ja hänen hovinsa
28 – Nro 4 kesäkuu 2017 ELÄKELÄINEN Kaikkihan me rakastamme näyttelijä ja ohjaaja Birgitta Ulfssonia. Nyt vihdoinkin saamme lukea hänen elämästään, edesottamuksistaan ja ennen kaikkea hänen kasvustaan näyttelijäksi, näyttelijän työstä ja näkemyksistä teatterija taidemaailmasta. Ulfsson ei ole koskaan hinkunut julkisuuden riepoteltavaksi niin sanottuna ”julkkiksena”. Hän on noussut niin suomalaisten kuin ruotsalaistenkin suosioon upean uransa ja vahvan persoonansa myötä. Hiljattain ilmestyi kiintoisa, Stig Hansénin toimittama elämäkerrallinen keskustelukirja Birgitta Ulfsson – Mikä ettei? Kirjan on suomentanut meritoitunut, Suomen kääntäjien eliittiin kuuluva Liisa Ryömä. Ulfssonin suostuttelu hankkeeseen tapahtui kuin varkain. Hansén haastatteli ystäväänsä, ja kysäisi, josko tehtäisiin kirja. Tapojensa mukaan Ulfsson hangoitteli aluksi vastaan, mutta suostui lopulta. Kirjassa Ulfsson avautuu rempseään tapaansa ja häpeilemättä. Hän rohkenee itseironisesti kyseenalaistaakin itsensä niin näyttelijänä kuin ihmisenä. Kiinnostavaa on lukea, kuinka ronskilta vaikuttava Bisse on pohjimmiltaan turhamainen, jopa hauras ja auttamattoman suulas. Suupalttina ja muutenkin hän epäilee olevansa myös joltisenkin hankala ohjattava. Keskellä kirjan aiheuttamaa julkisuusmylläkkää Ulfsson myönsi Ylen haastattelussa olevansa otettu siitä, että hän asuttuaan yli 30 vuotta Ruotsissa, on tavattoman pidetty ja arvostettu myös Suomessa. Eikä moneen kertaan palkittua suosikkinäyttelijää ja ohjaajaa suinkaan ole Suomessa unohdettu. Edelleenkin ihmiset pysäyttelevät häntä kadulla. Kirja vilisee hauskoja sattumuksia ja anekdootteja. Ihmisten kohtaamista kuvaa vaikkapa kaunis rakkaudentunnustus Hakaniemen hallin edustalla majailevilta pultsareilta. ”Minut nähdessään he tulevat esiin. Painavat paskaiset palttoonsa minua vasten ja kietovat käsivarret ympärilleni. He korisevat kaulaani vasten: ’Pirkitta saatana, missä sinä olet ollut?’” Rakkaus on molemminpuolista. Suomalaiset miltei palvovat Birgittaa, tuttavallisemmin ”Bisseä”, eikä suomenruotsalainen näyttelijäkuuluisuus ole kotimaataan unohtanut. Bisse myöntää kaipaavansa Suomeen. Suomen kieltä rakastava näyttelijä kertoo ajattelevansa ja näkee jopa unensakin suomeksi. 88-vuotiaassa, vitaalissa Ulfssonissa riittää virtaa. Korkea ikä ei työtahtia haittaa joskus sattuneista pienistä muistikatkoksista huolimatta. Paikalleen jämähtäminen – olisiko se eläkkeelle jääminen – on Bisselle kauhistus. Liikkeessä oleminen, muutoshakuisuus ja kehittyminen niin ihmisenä kuin näyttelijänäkin elinehtoja. Hän käy uutterasti kiertueilla Pohjoismaissa pitämässä hänen suosikkikirjailijoidensa teksteihin pohjaavia kirjallisia kabareita. Birgitta Ulfssonin upea näyttelijänura on kestänyt 60 vuotta ja rapiat, eikä loppua näy. Hän esiintyy ahkerasti, kiertää tiuhaan Pohjolaa pitämässä kirjallisia kabaree-iltoja, musiikillisia esityksiä, jotka pohjaavat näyttelijän lempikirjailijoiden teksteihin. Toukokuussa alkoivat Bertolt Brechtin Setšuanin hyvän ihmisen harjoitukset hänen nykyisen kotikaupunkinsa Göteborgin teatterissa. Tarjous uudelleen käännetyn ja sävelletyn klassikon uudelleentulkinnan esittämisestä, epätoivoissaan maan päältä hyvää ihmistä etsivässä jumalroolissa, oli niin houkutteleva, ettei Ulfsson voinut kieltäytyäkään. Toinen jumalista on Iwar Wiklander, Ulfssonin aviomies. Ikä tosin vaikuttaa siihen, että näyttämöltä Ulfsson ei poistu pitkienkään taukojen aikana. Eihän näyttämölle voi tulla ”kuin mikäkin talventörröttäjä”. Hän peräänkuuluttaa itsekritiikkiä. Eihän sitä tule mitään, jos vain suu vaahdossa näyttelee ja pitää itseään hyvänä näyttelijänä, Ulfsson toteaa. Hänen mielestään näyttelijän ja ylipäätään teatterin ”vaarallisin myrkky” on omassa tärkeydessään piehtaroiminen. Suomalaisteattereita näyttelijä suomii kaupallisuudesta ja liiallisesta viihteellisyydestä. ”Monet (suomalaisen)teatterit juuttuvat ylinäyttelemiseen. Kun luennoin heille siitä, he suuttuvat, varsinkin kun sanon että he voivat katsoa mitä ruotsalaista paskapoliisisarjaa tahansa niin he näkevät miten hienosti täällä näytellään. Suomalaisissa kaupunginteattereissa ja muissa esitetään paljon semmoista mikä ei pääsisi ruotsalaisen teatterin ovista sisään.” Ulfsson kertoo kirjassa myös yksityiselämästään, muun muassa hänen ja Lasse Pöystin vuodet 1952-1984 kestäneestä avioliitosta. Hauskaa luettavaa ovat vaikkapa kuvaukset nuorenparin yhteiselämän alkuvuosista keittiöttömässä yksiössä, jossa ”kokattiin ja kakattiin kylpyhuoneessa”. Sinne Pöysti asensi kaasuhellan, kun se ei muuallekaan mahtunut. Bisse sai kylmää kyytiä Lassen arvostellessa vaimoaan nuorena, epävarmana näyttelijänä. Se oli tehokasta ja opettavaista. Edelleenkin he ovat läheisiä ja soittelevat viikoittain toisilleen, vaikka tiet erkanivat. Pöysti asuu nykyään Pariisissa. Hauskoja ovat myös kuvaukset perheen pojista Tomista ja Erikistä lapsina ja isompanakin. Osansa kirjassa saavat myös Bissen ystävät, rakkaimpana Tove Jansson (1914–2001), jonka monien näytelmien rooleissa Ulfsson on ollut luottonäyttelijänä vuosien varrella. Janssonin kirjojen lukijana Bisse on vertaansa vailla niin radio-ohjelmissa kuin äänikirjoillakin. ”Tove näyttää, että on helpompi elää, kun tietää hiukan paremmin mikä on. Me nauramme mieluusti muille Vilijonkille. Emme hevin myönnä olevamme Vilijonkkia itsekin”, Ulfsson kertoo kirjassa. Toven kanssa he pohtivat, että itsepetos on kovin inhimillistä ja siihen on niin helppo langeta. Kirjan ja Bissen elämän motoksi saattaisi sopia ystävysten toteamus: ”Ei itsekritiikin tarvitse tyrmätä, ei tarvitse masentua, jollei pidä itseään kovin ihmeen ihanana, ei se ole vaarallista”. Elämän väistämättömään päättymiseen Birgitta Ulfsson suhtautuu huumorilla. ”Maailmalla tapahtuu niin paljon koko ajan, ei ihminen koskaan tule valmiiksi ja kuoleekin puolivalmiina”, rintasyövän kahdesti sairastanut Ulfsson vitsailee. Sairaudet eivät ole hänen ”sieluaan töytäisseet”. ”Olen terveesti onneton”, hän tiivistää elämänasenteensa. ”Sairaudet eivät kiinnosta minua, eivät omanikaan. Ihmiset kiinnostavat”. ” Pitäkää hankaluuksia ystävinänne. Älkää paetko! Älkää kääntäkö hankaluuksille selkää!”, hän manifestoi, antaen kelpo neuvoja meille kaikille. Näyttelijän tahti on tiukka, mutta kesän tullen Bisse vetäytyy kesäparatiisiinsa, mökille Suomenlahden ulkosaaristoon, ”sydämensä viidenteen kammioon”. Siellä elämä seestyy luonnon ihanalla näyttämöllä. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Ihana Birgitta Ulfsson Näyttelijä ja ohjaaja avautuu muistelmissaan rempseään tapaansa ja rohkenee itseironisesti myös kyseenalaistaa itsensä niin näyttelijänä kuin ihmisenä Birgitta Ulfssonin muistelmakirja vilisee hauskoja sattumuksia ja anekdootteja. Kuva: Teos/Sanna Liimatainen Stig Hansen: Birgitta Ulfsson – Mikä ettei? Teos & Förlaget, 2017
Nro 4 kesäkuu 2017 – 29 ELÄKELÄINEN O len tehnyt työtä Eläkeläiset ry:ssä kahta kuukautta vaille 33 vuotta. Se on pitkä aika. Ehkä en olisi jaksanut näin pitkään, jollei minua olisi kannustanut kolme asiaa. Olen saanut tutustua järjestön mukaviin jäseniin ja tehdä työtä heidän kanssaan. He tekevät arvokasta työtä kaikkien samassa asemassa olevien eläkeläistoveriensa hyväksi. Arvostan heitä suuresti, ja heitä minun tulee ikävä. Joskus on ollut puolin ja toisin kipakkaakin sananvaihtoa jostakin yksityiskohdasta, mutta se on ylitetty huumorin ja yhteisen asian avulla. Minulla on ollut hyviä ja kannustavia työtovereita, joilta olen saanut tukea ja joita toivottavasti olen puolestani voinut tukea ja auttaa heidän työtehtävissään. Parhaimmillaan työyhteisö on ollut kuin toisiaan arvostava perhe. Tämä koskee myös järjestön hallinnon jäseniä, joilta nuori tyttö on aikuiseksi ja nyt varttuneeksi kasvaneena oppinut paljon. Ehkä tärkein asia on työn mielekkyys. Olen saanut tehdä työtä järjestössä, joka on toiminut pieneläkeläisten toimeentulon, yhteiskunnallisen aseman ja harrastusmahdollisuuksien parantamiseksi. Se on ollut minulle suuri juttu. Toivon, että näin järjestö tekee jatkossakin. Vain niin se säilyttää merkityksensä. Kun tulin järjestöön, tein kaikki kirjoitustyöt pöytäkirjoista lehden joulutervehdysten puhtaaksikirjoittamiseen kirjoituskoneella. Sitten tuli tietokoneaika ja lopulta tämä digiajaksi kutsuttu aika. Teknisesti paljon on muuttunut, mutta itse työn ja asioiden ydin ei ole muuttunut. Toivon, että järjestö muistaa tämän edelleen myös yhteiskunnallisessa vaikuttamisessaan. Niillekin ikäihmisille on turvattava oikeus saada kaikki palvelut ja osallistua kaikkiin asioihin, joilla ei ole tietokonetta tai jotka eivät halua sellaista käyttää. Lopuksi haluan toivottaa kaikille järjestön jäsenille, työntekijöille ja hallinnon jäsenille hyvää kesää ja voimia jatkaa tärkeää työtä eläkeläisten asioiden korjaamiseksi. Halauksin Erja Tekniikka on muuttunut, ei asioiden ja työn ydin Eläkeläisliittojen Etujärjestö EETU ry:n edustajat saivat kutsun vierailla 23.5. Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varmassa. Samalla EETU piti kevättoimintakauden toiseksi viimeisen kokouksensa. Toimitusjohtaja Risto Murto kertoi aluksi Varman ajankohtaisasioista, mm. yhtiön vakavaraisuusasteesta, vastuullisuudesta ja yleisistä talousnäkymistä. Eläkepalvelujen tilastokatsauksen eetulaisille esitteli eläkejohtaja Jyrki Rasi. –Työeläkepäätösten määrä lakkasi kasvamasta 2016, siihen asti määrä on ollut tasaisessa nousussa, kertoi Rasi. OVE yllätti työeläkevakuutusyhtiöt Rasin mukaan vuoden 2017 alusta voimaan tulleesta eläkeuudistuksen vaikutuksista on olemassa jo jotain havaintoja. Esimerkiksi osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen (OVE) hakijoiden suuri määrä viime vuodenvaihteessa yllätti työeläkevakuutusyhtiöt. Tosin suosion piikki on alkanut jo taittua. OVE:n hakijoista 70 prosenttia on ollut miehiä, joka on ymmärrettävää miesten suurempien palkkojen ja suurempien eläkkeiden takia. Henkilövaihdoksia EETUssa EETUn hallitus valmisteli Varman tilaisuuden jälkeen mm. tulevan syksyn toimintakalenteria, toimenpiteitä liittyen digitalisaation syrjiviin vaikutuksiin vanhusväestön kohdalla sekä henkilömuutoksia EETUn hallituksessa. EETUn nykyinen puheenjohtaja, EKL:n Matti Hellsten jää EKL:n liittokokouksen jälkeen pois ja tilalle nousee liiton seuraava puheenjohtaja. Kesän lopussa Eläkeläiset ry:n pitkäaikainen toiminnanjohtaja Hannu Partanen jää eläkkeelle ja hänen tilallaan aloittaa myös EETUssa VTM Jan Koskimies. ULLA WALLINSALO EETU vieraili Varmassa Tulevaan soteja maakuntauudistukseen liittyen EETU haluaa kartoittaa jäsenyhdistystensä yhteisissä alueneuvottelukunnissa toimivien edustajien mielipiteitä. Kysely tehdään alkusyksystä tällä hetkellä tiedossa oleville Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n jäsenjärjestöjen jäsenille, jotka edustavat piirijärjestöään alueillaan toimivissa eläkeläisjärjestöjen yhteisissä neuvottelukunnissa 2017. Alueellisia tahoja, joille kysely lähetetään, ovat: Hämeen eläkeläisjärjestöjen yhteistyöryhmä EteläSavon eläkeläisneuvottelukunta Helsingin Eläkeläisjärjestöt ry HEJ Kainuun eläkeläisjärjestöjen yhteistoimintayhdistys ry Keski-Suomen Eläkeläisjärjestöjen neuvottelukunta Kymen Eeva Lapin eläkeläisjärjestöjen neuvottelukunta PYNK, Pirkanmaalaisten eläkeläispiiriyhdistysten neuvottelukunta Pohjanmaan eläkeläisjärjestöjen yhteistoiminnan Neuvottelukunta Pohjois-Pohjanmaan Eetu-järjestöjen neuvottelukunta SENK Satakunnan eläkeläisten neuvottelukunta PENK Piirien eläkeläisjärjestöjen neuvottelukunta – Uusimaa Maakuntaliittojen yhteydessä toimivat: Pohjois-Karjalan maakuntaliiton Eläkeläisneuvottelukunta Pohjois-Savon liiton Ikäihmisten neuvottelukunta Varsinais-Suomen eläkeläisjärjestöjen neuvottelukunta Sote-kysymyspatteri syksyllä alue-eetulaisille Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Martti Korhonen, toiminnanjohtaja Hannu Partanen ja Kansallisen Senioriliiton puheenjohtaja Tapani Mörttinen. Eläkeläiset ry:n toimistosihteeri Erja Isaksson jää eläkkeelle elokuun alussa.
30 – Nro 4 kesäkuu 2017 ELÄKELÄINEN Tulevien maakuntavaltuustojen on huolehdittava siitä, että palvelujen saatavuus ja laatu toteutuvat tasapuolisesti koko maassa, painottaa Eläkeläiset ry:n varapuheenjohtaja Irmeli Mandell. – Kaikissa kunnissa on oltava ammattitaitoinen ja ikääntyneen väestön tarpeet laajasti tunteva henkilöstö, totesi Mandell puhuessaan torstaina 18.5. Uudenkaupungin Eläkeläiset ry:n kevätjuhlassa. –Soteen liittyvä palveluiden valinnanvapaus on toteutettava siten, että jokaisen palveluja tarvitsevan saatavilla on päätöksen tekoa varten riittävä tieto palveluiden laadusta ja turvallisuudesta. Palveluja on saatava tasapuolisesti koko maassa ja niiden tulee olla samanhintaisia kaikille. Omavastuuosuuksien tulee säilyä nykyisellä julkisen puolen tasolla, ja palveluseteleiden ja henkilökohtaisten palvelubudjettien on katettava ylimenevät kustannukset täysimääräisesti, Mandell linjasi. Hän muistutti, että suurten ikäluokkien tullessa palveluntarvitsijoiden piiriin, lisääntyy myös ympärivuorokautisen hoidon tarve kotihoidossa. – Resursseja tähän olisi lisättävä merkittävästi, mutta suunta tuntuu olevan toinen. Nykyisen sote-suunnitelman mukaan sosiaalija terveyspalveluissa säästötavoitteet ovat noin 300 miljoonaa euroa. – Sipilän hallituksen yksi kärkitavoite on ”kehittää ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistaa kaikenikäisten omaishoitoa”. THL:n seurantatutkimuksen mukaan kahden viimeksi kuluneen vuoden ajalta todetaan, että kotihoidon asiakkaiden määrässä on päivittäin keskimäärin 3000 uutta palveluja tarvitsevaa. Siitä huolimatta samanaikaisesti on työntekijöitä yli 400 vähemmän. Ympärivuorokautisesta hoidosta on samanaikaisesti vähennetty 2800 asiakaspaikkaa. Vanhusneuvostojen toiminta turvattava – Uusilla, nyt kuntavaalien jälkeen valittavilla vanhusneuvostoilla tule olla lain sallimat oikeudet vaikuttaa kuntansa vanhuspalveluiden suunnitteluun ja seurantaan. Vanhusneuvostojen asema ja toimintaedellytykset on turvattava jatkossa lain kirjaimen mukaisesti. – Vanhusneuvostot on nimettävä eläkeläisjärjestöjen edustajista, he ovat omien asioidensa asiantuntijoita, Mandell korosti. ”Varsinais-Suomen sote lähtökuopissa” Juhlan juontajana toiminut Uudenkaupungin Eläkeläisten johtokunnan jäsen Harto Forss oli huolissaan sote-uudistuksen näkymistä. – Sotesta on tullut aikamoinenn soppa koko maassa, mutta erityisesti täällä Varsinais-Suomesa. Mahdoton määrä erilaisia toimikuntia on kyllä perustettu, mutta eivät laajat toimikunnat kykene tehokkaasti viemään asioita eteenpäin. Meillä on enää toista vuotta aikaa, ja valmistelut ovat täysin lähtökuopissa, Forss kritisoi. Teksti ja kuvat: TUOMAS TALVILA Irmeli Mandell Uudenkaupungin juhlassa: Palvelujen tasapuolisuus turvattava Eläkeläiset ry:n varapuheenjohtaja Irmeli Mandell käsitteli vanhuspalvelulakia, sote-uudistuksen kiemuroita ja vanhusneuvostojen asemaa. Uudenkaupungin Eläkeläiset ry juhlisti toukokuista Erkin-päivää ja 400 vuotta täyttävää kotikaupunkiaan kevätjuhlalla Uudenkaupungin työväentalolla.
Nro 4 kesäkuu 2017 – 31 ELÄKELÄINEN Liikkeitä joka lähtöön Kesän taukojumppa kutsuu uimaan. Liikkeet tuovat liikkuvuutta olkaniveliin, haastavat tasapainoa ja saavat veren kiertämään. Liikkeitä voi tehdä kesälenkillä kavereiden kanssa tai kotona. Tee harjoituksia seisten, sisällä tai ulkona, yksin tai isommassakin porukassa. Tee liikettä niin monta kerta kun tuntuu hyvältä ja mahdollisemman laajasti. Nautinnollista kesäliikuntaa! Leikkaa talteen, sarja jatkuu! 1. Rintauinti Tee isoja rintauintivetoja rinnan korkeudella. 2. Selkäuinti Vie käsiä vuorotelleen taakse, pikkusormi edellä 4. ”Itikoiden metsästys” 3. Kallistus X asennossa Nosta kädet ja jalka sivulle, kallista hieman ja pysy muutama sekunti samassa asennossa. Tee molemmille puolille monta kertaa. Ennen juhlaa oli mahdollisuus osallistua opastetulle kaupunkikiertoajelulle. Asiantuntevana oppaana toimi Uudenkaupungin Eläkeläisten puheenjohtaja Raija Alanko. Iltarusko-kuoro esiintyi Aimo Nordmanin johdolla. Vakka-Suomen kansalaisopiston Runokamari-ryhmän esitti komean Runodraaman ”Uusikaupunki 400 vuotta – sikses.” Raija Alanko, Anja Virtanen, Marja-Liisa Wahlbäck, Riitta Kilkku ja Merikki Jäntti kuljettivat yleisöä halki juhlavuottaan viettävän kaupungin historian. Kuvassa Kilkku, Wahlbäck ja Jäntti eläytyvät: ”Me Kustaa Aadolf ja niin edelleen teemme tiettäväksi, että koska tahtomme on, että kaupunki on perustettava Uudenkirkon pitäjään, Männäisten kylän tienoille...” Nakkilan Pojat -lauluryhmä (Antti Alisaari, Seppo Salmi, Keijo Murro ja Miika Rintala) oli hyvässä iskussa, Keijo Rantanen säesti taidolla.
32 – Nro 4 kesäkuu 2017 ELÄKELÄINEN Piikkiön Eläkeläisillä on jo kauan säilyneenä perinteenä tapa avata kesäkausi Nunnan kerhomökillä Littoisissa. Myös tänä vuonna kokoonnuimme sinne kesäkuun 4. päivänä. Iltapäivän aikana kahvittelimme, grillasimme makkaraa ja söimme vastapaistettuja lättyjä. Ohjelmassa oli myös vaativat tietokilpailu, jossa kysyttiin mistä päin Piikkiötä olivat n. 20 esillä ollutta valokuvaa. Parhaat joukkueet tunnistivat 15 kuvaa. Kilpailimme myös vaativissa fyysisissä lajeissa, kuten eri kokoisten pensselien heitto ämpäriin. Sää ei tällä kertaa suosinut, vaan melkein koko ajan saimme vettä niskaan. Siitä huolimatta meitä oli paikalla lähes 50 henkeä ja tunnelma korkealla. Tapio Manninen Kesäkauden avaus Piikkiössä Yllä: Sateisesta säästä huolimatta lähes 50 jäsentä oli saapunut viettämään kesäkauden avausta. Grillikatos tarjosi suojaa sateelta. Oikealla: Gunborg Suominen paistoi iltapäivän aikana kymmeniä lättyjä. Toukokuu meni odotellessa josko lumisateet loppuisivat ja Kemijoki vapautuisi jääkahleistaan. Hyvin kävi: joki virtaa vuolaana ja kesä tuloi kuitenkin. Toukokuussa oli runsaasti tekemistä yhdistyksessä. 24.5 vietimme Vanhusneuvoston ja Rovaniemen eläkeläisten yhteisjärjestön järjestämää kaikkien eläkeläisten yhteistä kevätjuhlaa Lappia-talossa teemalla Suomi 100 vuotta. Ohjelmakokonaisuus kuvasi eläkeläisen elämää sadan vuoden ajalta ”Kunnan elätistä itselliseksi eläkeläiseksi”, esiintyjät olivat eri eläkeläisyhdistyksistä. Ohjelma kesti runsaan tunnin ja juhlan päätteeksi kaupunki tarjosi kakkukahvit. Väkeä oli mukana 550 henkilöä. Seuraavana päivänä menimme porukalla kevään viimeiseen tapahtumaan Vikakönkään laavulle retkelle. Koski kuohui voimassaan makkarat ja räiskäleet paistui nuotiolla, väki viihtyi ja aurinko hymyili meille, aloitimme kesäloman. Toimintaa ja menoa meillä on silti. Olimme kesäpäivillä Vuokatissa ja heinäkuussa suuntaamme Torniojoki varteen Pekanpäähän perinnetapahtumaan ja on siellä luvassa kesäteatteriakin ”Joppausta meän malliin”. Elokuussa löydät meidät Rovaniemen Wanhoilta merkkinoilta myyntikojulta 2. Syyskauden aloitamme syyskussa kun marjaja sienimetsän saalis on säilötty, perunat porkkanat ja muut maan antimet on kellarin kätköihin saatu. Kaarina Kapraali Kuulumisia Rovaniemeltä Sekakuoro Iltatähdet vietti 40-vuotiasta toiminnan juhlaa 2. 6. Sepänkeskuksessa Jyväskylässä. Sekakuoron pitkäaikainen ajatus oli toteutunut, ensilevy ”Laulajan laulu” julkaistiin juhlan yhteydessä. Jyväskylän Eläkeläiset ry:n yhdistyksellä on aikanaan ollut laulukuoro, vuonna 1977 kuoro oli laajentunut ja nimeksi oli päätetty antaa Sekakuoro Iltatähdet. Sekakuoron laulajat ovat lähes kaikki Eläkeläiset ry:n jäseniä järjestön eri yhdistyksistä. Kuoroa johtaa Olga Kallio. Sekakuoro oli mukana Vuokatin kesäpäivillä ja 15.6 avasi lauluesityksillä päätöspäivän juhlan. Ensilevyllä on 18 laulua. Levyä voi tilata Eliisa Korpikankaalta, puhelin 0407371188, sähköposti ruuteliisa53@gmail.com Sekakuoro Iltatähdet 40 vuotta Jyväskylässä Sekakuoro Iltatähteen kuuluu laulajia useammasta Eläkeläiset ry:n yhdistyksestä. Kuoroa johtaa Olga Kallio.
Nro 4 kesäkuu 2017 – 33 ELÄKELÄINEN Limpan Ordförandes kolumn MARTTI KORHONEN Översättning: Anne Lindfors-Shaban N är man, såsom jag, har skrivit kåserier i olika aviser sedan förra århundradets sjuttital, kan man ibland riskera att plagiera sig själv. När jag nu började skriva om en historisk ändelse, som jag råkade hamna med i som tioåring, för sjuttiotre år sedan, nämligen det första av Helsingfors tre storbombardemang, med vilka Stalin försökte tvinga Finland att kapitulera i fortsättningskrigets slutskede, och konstaterade att jag troligen har skrivit om saken i den här spalten på svenska samtidigt som jag gjorde det på finska, i min kåseribok. När jag för att friska upp minnet började översätta ur boken gick det nämligen allt för lätt. Då mina tidigare texter har försvunnit tillsammans med min gamla skrotade dator hoppas jag därför att följande text inte skall verka skåpmat för någon minnesgod läsare. Med denna förklaring sedan till själva stooryn: Vi bodde då med mamma i ett femvåningshus på Borgågatan 51 i stadsdelen Alphyddan. Såsom de flesta helsingforsare var vi redan alltför vana med flygalarm. Först kom ett så kallat tyst alarm, gatubelysningen släcktes och befolkningsskyddets VS-gubbar strömmade ut på gatorna. Mörkläggningsgardin släppte ut den minsta lilla ljusglimt. När sirenerna sedan började yla skulle man skynda till skyddsrummet. Vårt befann sig två kvarter bort i en tunnel djupt nere i berget. När vi sprang dit bar mamma alltid min lillasyster Marianne och jag två resväskor fyllda med familjedyrbarheter, i huvudsak varma kläder, matbestick och fotografier med minnesvärde. Den kvällen sjätte februari 1944 hann vi inte till bombskyddet. När vi kom ut på gatan hördes ett dovt muller av flygmotorer från den mörka himlen. Strålkastarnas ljuskäglor spelade sökande och luftvärnskanonernas stackatoeldgivnings röda krevadbollar och gula spårljus skar mörkret i skivor. När bomberna hördes vina kommenderade VS-mannen oss tillbaka till B-trappans splitterskydd. Där satt vi tätt sammanpackade på väggfasta bänkar i trappkorridoren, vars tak var stöttat med stolpar och plankor som i en gruvgång, och lyssnade på dundret från yttervärlden. Plötsligt kom en hård krevad alldeles i närheten. Det klirrade av splittrat glas, lufttrycket slet i den med faner och grova bräder förstärkta ytterdörren och ljuset slocknade. Nu dör vi, ropade en gäll röst och kvinnorna börjar skrika. Det lät hemskt och jag tryckte händerna mot öronen. Stora bastanta tanter, som alltid trängde sig före mig i mjölkbutikens köer, ylade som en dårar. Vår gårdskarl, som också var VS-gubbe, tände en stormlykta. Ylandet minskade till ett stilla gnyende och jag var inte mera rädd. Om inte gåsaren hade hindrat, skulle jag ha smugit mig ut för att se vad som hände. När den första anfallsvågen var över fick vi springa till skyddsrummet. Väl nere för den många våningar höga vindlande trätrappan kom vi in i en lång tunnel. Längs tunnelns ena vägg löpte ett svartmålat järnrör av ungefär en meters diameter. Bredvid det fick vi sitta på långa hårda träbänkar resten av natten. Lillasyster sussade sött inlindad i ett täcke, men för mamma och mig kändes tiden oändligt lång. Morbror Gösta, som hade fått sin ena lunga genomskjuten i vinterkriget, och därför inte behövde vara vid fronten utan svarvade granater på Maskin och Bro, kom gående längs tunneln. Jag frågade om det var drickseller skitvatten i röret, och skulle vi alla drunkna om röret gick sönder. Han hyssade, lyfte pekfingret framför läpparna och viskade: Sånt skall du inte tala högt om. Annars kan det uppstå panik, och många barn och åldringar kan bli nedtrampade. När morgonen grydde blåstes faran översignalen och vi stultade stelbenta ut i dagsljuset. Morgonen var frostig och klar, men här och var steg av ännu osläckta eldsvådor undertill rödfärgad svart rök mot skyn. Vårt hus verkade oskadat, men när vi kom in kunde vi konstatera att vårt stora fönster var utblåst, och att det ännu brann på bangården bakom berget. Mamma sopade upp skärvorna och hängde en filt i gardinstången framför fönstret. Sedan drog vi ihop draperierna framför sovalkoven och kröp fullt påklädda till sängs under allt i täckväg vi ägde och hade. Lokalen var nämligen svinkall. Jag vaknade någon gång på eftermiddagen vid att gårdskarlen spikade en pappskiva för fönstret. Det var litet värme i batterierna och verkade vara gastryck i spisen. Mamma höll nämligen på att koka gröt. Jag drog på mig pjäksorna, ludimössan och vantarna, och sprang till Elantos mjölkbutik för att se efter om det hade kommit mjölk. Det hade det, men på grund av leveransproblem fick jag bara hälften av vår dagliga ranson, sex deciliter. Historien berättar att i de två anfallsvågorna deltog 730 bombplan. De fällde allt som allt närmare sju tusen bomber av vilka bara ca. 350 träffade centrala Helsingfors och förstörde eller skadade 160 hus och dödade 100 människor. Några dager senare började min andra resa till Sverige. Den här gången var min lillasyster Marianne också med på tåget, som gick över Torneå och Haparanda. Av den resan minns jag egentligen inte annat än Mariannes hjärtskärande gråt när hon var tvungen att stanna i Falun medan jag fortsatte till Halmstad. I nästa nummer tänker jag berätta om hur vi klarade efterkrigstidens svårigheter. En sak var i alla fall bättre då en nu, nämligen vårvädret. När Helsingfors skulle utplånas I skrivande stund befinner jag mig vid Ule träsk, på stranden till Ärjänselkä, och snart inleds Pensionärerna rf:s sommardagar ett stenkast härifrån, i Vuokatti. Samtidigt lyssnar jag på analysen av Sannfinländarnas partikongress. Men sommardagarna upptar redan mina tankar – jag ser fram emot att träffa er alla, njuta av programmet och utbyta tankar och idéer. Under veckan som gått läste jag professor Heikki Hiilamos färska rapport 15 reseptiä tuloerojen kaventamiseksi (15 sätt att minska inkomstskillnaderna). En intressant utredning som ger en mycket att fundera på. Dessutom ruskar förslaget om ens egna tankar kring ekonomin och hur den borde skötas i framtiden för att det ska vara möjligt att erbjuda och bekosta service för oss alla. En intressant fråga är till exempel vårdrobotarna som sammanhänger med både ett etiskt och skattemässigt problem. Det etiska problemet har flera dimensioner. Vill man att vi i framtiden umgås med robotar? Är det människovärdigt? Hur kan en maskin ersätta en människa, och var? Frågorna är långt fler än svaren. Det finländska samhället eftersträvar effektivitet i så hög grad att man i effektivitetens namn är beredda att ha så få anställda som möjligt. Det ska vi inte gå in för. Vi vet att äldreboendena redan nu har husdjur för att ersätta den kontakt som människor inte har tid för. Då maskiner utför mer och mer av vårt jobb ställs vi inför två grundläggande frågor. Priset på det arbete som människor utför stiger och som en följd av det stiger också priset på saker och tjänster där det behövs anställda. Samtidigt sjunker enhetspriserna på den produktion som sköts med hjälp av maskiner. Vad är då lösningen? Robotarna kan beskattas. Det är omöjligt att hitta en annan modell för att trygga de tjänster som det fortfarande behövs en människa till att utföra. Och människor behövs ju i och med att maskiner inte klarar av att tänka och känna som en människa, och maskinerna klarar ju inte annars heller av allt. Detta är en grundläggande fråga som vi också som organisation klart och tydligt måste ta ställning till. Den tid då vi måste hitta lösningar på frågor om robotar, maskiner och människor är snart här, tidigare än vi tror. I Hiilamos rapport finns också många andra stora frågor som rör oss alla: arvsskatten, den progressiva fastighetsskatten, samma inkomstskatt på kapitalsamt löne-/pensionsinkomst, beskattning av barnbidrag, delaktighetsinkomst i stället för basinkomst osv. Jag rekommenderar att ni bekantar er med rapporten och grunnar vidare. Bästa medlemmar i Pensionärerna rf! Jag önskar er alla en ljuv och skön sommar, på alla sätt uppiggande och berikande. Hoppas vi ses på olika håll i vårt vackra land. Låt oss njuta av sommaren. Ta hand om varandra. Glöm inte att ensamheten är många människors största problem. Ta med andra människor till våra gemensamma aktiviteter. Den gärningen under jubileumsåret har vårt 100-åriga Finland gjort möjlig för oss alla. De stora frågorna inför framtiden
34 – Nro 4 kesäkuu 2017 ELÄKELÄINEN Vanhusten asumispalvelut ovat puhuttaneet haukiputaalaisia eläkeläisiä. On oltu huolissaan vanhusten kotihoidon toimivuudesta, tehostetun palveluasumisen tasosta ja laitoshoidossa olevien asiakkaiden siirtämisestä etäämmälle omaisistaan. Myös palveluasuntojen yksityistämisvauhti lisääntyy ja sen myötä hinnat karkaavat vähävaraisempien ulottumattomiin. Oulussa toimii nykyään neljä hyvinvointikeskusta, joista yksi on Haukiputaalla. Mainittakoon, että aikanaan Haukiputaan Eläkeläiset ry oli yksi kunnallisaloitteentekijä keskuksen saamisessa alueelle. –Uusi hyvinvointikeskus tuottaa laajasti sosiaalija terveyspalveluja aina akuuttivastaanotosta ja hammaslääkäripalveluista erilaisiin sosiaalisen palveluiden tarpeeseen yli 150 työntekijän voimin. Työvoimassa on mukana myös oheistoiminnot, kuten liikelaitos Serviisin ruokaja siivouspalvelut sekä toimistopalvelut, kertoi hyvinvointikeskuksen päällikkö Nina Kinnunen Haukiputaan Eläkeläisten järjestämässä tilaisuudessa. Ikäihmisten laadukkaaseen hyvinvointiin kuuluu kotona asuvien kaikenpuolinen kuntoutus, jotta vanhus selviytyy jokapäiväisistä askareistaan. Valtakunnallinen suositus on, että 92 prosenttia yli 75-vuotiaista asuu kotonaan. Oulun kotihoitotilastojen mukaan päästiin viime vuonna lähes suositukseen (91,4%), mutta hoidon ja palvelujen laatua arvioivassa kotihoidossa, RAI-arvioinnissa, kotihoidon toimintakyky on jonkin verran laskenut. Huolestuttavaa on erityisesti se, että kotihoidon asiakkaista 23 prosentilla on ollut kaatumisia viimeisen kolmen kuukauden aikana. Palvelupäällikkö Nina Kinnunen kertoi Haukiputaan ja Kiimingin reuna-alueilla meneillään olevasta vaativan kotisairaanhoidon kokeilusta. – Tässä asiakkaalle annetaan tarvittava kotihoito, johon voi kuulua suonensisäistä lääkehoitoa ja suorittaa haavahoitopalveluja sen sijaan, että vanhus joutuisi käymään hyvinvointikeskuksessa. Haukiputaan hyvinvointikeskus suorittaa myös avogeriatriaan kuuluvaa ns. matalan kynnyksen palveluja ja neuvontaa, joka erityisesti hyödyttää muistisairaita, kertoi Kinnunen. Vilkkaassa keskustelussa oltiinkin sitä mieltä, että vanhuspalvelut tulisi tarjota lähipalveluina, sillä se turvaisi parhaiten lähiomaisten lisätuen osana hoivakokonaisuutta. Arvokkaaseen vanhuuteen kuuluu myös riittävästi asiakkaan arvostamia sosiaalityöntekijän henkilökohtaisia tapaamisia, sillä kaikkia ei pystytä eikä saakaan hoitaa sähköisesti, todettiin keskustelussa. Taisto Tammela Haukiputaalla keskusteltiin vanhuspalveluista Haukiputaan Eläkeläisten ärjestämän keskustelutilaisuuden alustajana oli Haukiputaan hyvinvointikeskuksen palvelupäällikkö Nina Kinnunen. Kuvat: Antti Timonen Etelä-Vantaan Eläkeläiset ottivat varaslähdön vappuun. Vappujuhlaa vietettiin perinteisin menoin jo edellisviikolla. Alkulauluna kerhomme lauluryhmä esitti Kansainvälisen, kitarasäestys lauluryhmän vetäjä Heikki Typpö. Vappupuheessa Pertti Vuorio totesi, että tästä on hyvä jatkaa. Vuorio kertoi historiaa vapunpäivän alkuajoilta 1800 luvulta jolloin USA:ssa työläiset yrittivät mielenosoituksin vaatia 8 tunnin työpäivää. Poliisit yrittivät hajoittaa mielenosoitukset jolloin neljä mielenosoittajaa kuoli poliisin luoteihin. Suomessa vuoden 1905 suurlakolla ei vielä saatu 8 tunnin työpäivää, vaan vasta 1917. Fyysinen työ jota tehtiin pitkiä päiviä oli niin raskasta, että miesten keskimääräinen elinikä oli 46 vuotta. Kansalaissodan jälkeen eläkettä saivat jo hyväosaiset ja suojeluskuntalaiset. Sisällissodan jälkeen rakennettiin sopimusyhteiskunta ja itsenäisestä Suomesta tehtiin hyvinvointivaltio vahvan vasemmiston voimin. Tuli kansanterveyslaki, työeläkkeet, kansaneläke. Tavoitteena oli, että kaikista pidetään huolta. Historian tapahtumien ja hyvinvointivaltion rakentamisen kautta edettiin nykypäivään. Nyt ajetaan työajan pidennyksiä ja sosiaaliturvan heikennyksiä, totesi Pertti Vuorio. Ohjelma koostui viikoittain kokoontuvien harrastekerhojen esityksistä. Nähtiin tanhuesityksiä ja kuultiin runon lausuntaa, lauluesityksiä. Ongelmitta ei mennyt ”Tanssii tähtien kanssa” tähtiparin esitys jolle annettiin kuitenkin täydet pisteet! Ohjelmassa oli myös runsaat arpajaiset. Vappusimat ja nautittiin käsityökerholaisten silkkikukin ja ilmapalloin somistetuissa pöydissä. Yhdistyksen haki Eläkeläiset ry:n toimintatonnia. Tonnin puolikas mahdollisti karaokelaitteiden hankinnan ja upouusilla laitteilla ja innokkailla laulajilla juhla huipentui karaoketansseihin. Juhlaputkea jatkettiin äitienpäiväviikolla. Juhlavalmisteluja ympäröi salaperäisyys sillä yhdistyksen miesväki hoiti juhlajärjestelyt. Kun juhlasalin ovet avattiin, Äitienpäivän juhlavieraat otettiin vastaan halausten ja ruusujen kera. Pitkät pöydät oli verhottu valkoisin liinoin ja kukkakoristein. Varapuheenjohtaja Raine Mäkinen siteerasi tervetulotoivotuksessaan Kahil Gibranin herkkiä säkeitä: ” Kaunein sana ihmiskunnan huulilla on sana Äiti, ja kaunein sanonta on ”Minun äitini”. Se on täynnä toivoa ja rakkautta, hellä ja ystävällinen sanonta, joka tulee sydämen syvyyksistä.” Ohjelmassa kuultiin lauluryhmän esittämänä lauluja äideille. Yksinlaulua esittivät Sauli Sarvi, Esko Jokinen ja Seppo Helin. Runonlausuntaa vielä Eskon ja Sepon esittäminä. Lauluesityksiä säesti laulukerhon vetäjä Heikki Typpö kitaralla. Kuulimme myös Heikin esittämänä huuliharppusäveliä. Ohjelmaesitysten päätteeksi laulajat muistelivat kaihoisasti ”Limberin Hilmaa ” Miesväki kahvitti juhlaväen, Pentti Vierron ylimpänä kahvinkaatajana ja Pertti Vuorio kakkulapionvarressa. Äitien puolesta kiitokset hienosta juhlasta lausui Helena Gröngvist (kuvassa). Marja-Liisa Viljamaa Etelä-Vantaan Eläkeläisillä keväinen juhlaputki
Nro 4 kesäkuu 2017 – 35 ELÄKELÄINEN Tiistai 22.5 valkeni Karkkilassa hieman pilvisenä ja jopa sateen uhkaamana. Meillä Karkkilan Eläkeläiset ry:n aktiiveilla oli vähän levoton olo, koska olimme Uudenmaan aluejärjestön ulkoilupäivän järjestämisvastuussa ja sadetta emme missään tapauksessa halunneet. Säiden haltija oli kuitenkin meidän puolella, sillä päivästä tuli mitä hienoin kevätpäivä. Meille tuli lähes 200 vierasta, sekä oman yhdistyksen, että alueen eläkeläisjärjestöjen jäseniä. Päivä alkoi klo 10. kahvitarjoilulla ja kahvi tuntuikin hyvin maistuvan kotona leivottujen kahvileipien kera. Kahvittelujen jälkeen kuultiin vähän hanurimusiikkia Pentti Aholan esittämänä. Musiikkituokion jälkeen Karkkilan Eläkeläisten puheenjohtaja Tauno Koivunen toivotti osanottajat tervetulleiksi. Ulkoilupäivän virallisen avauksen suoritti Aluejärjestön puheenjohtaja Heimo Liimatainen, joka hieman kertoili lähiajan tapahtumista mm. Vuokatin kesäpäivien tapahtumista. Eikä Heimoa turhaan ole ristitty ”kävelypässiksi” Hän veti lämmittelyjumpan alkupaloiksi, vaikka varsinaisen aamujumpan veti Ulla Ahjoniemi. Päivän ensimmäinen kilpailulaji oli luontopolku. Maastoon lähti reippaasti yli 100 osanottajaa. Kovasti tuntui harmittavan se, että ei osannut kaikkiin 12. kysymykseen vastata oikein. Yritystä oli kuitenkin paljon ja älynystyrät kovalla koetuksella. Luontopolun jälkeen alkoi sitten varsinaiset kenttäpelit, elikkä tikkakisa, ketjunheitto ja renkaan heitto. Päivän viimeisenä kilpailulajina oli sitten yhdistysten välinen mölkkykisa. Kaiken touhun keskellä oli emännillä tarjolla makkarasoppaa ja myöhemmin grillimakkaraa, joten uskon, että kenenkään ei tarvinnut olla nälkäisenä. Vuotinaisten saunan löylyt ovat maankuulut, joten tietenkin saunat oli lämpimänä ja niitä myös käytettiin kiitettävästi. Karkkilan Eläkeläisten omat pojat Pentti Ahola hanuri, Reino Vepsäläinen rummut, Pentti Lopina basso ja Eino Paakkunainen laulu, soitteli päivän mittaan useampaan otteeseen tanssimusiikkia ja solisteja tuli yleisön joukosta vaikka kuinka paljon. Pentti Ahjoniemi järjesti päivän viimeisen ohjelmanumeron, elikkä arpajaiset, joka saikin varmaankin päivän suurimman yleisömäärän, koska arpoja myytiin aika paljon ja mielenkiinto oli kova. Kilpailujen voittajien kaulaan pujotettiin päivän lopuksi ihan oikeat mitalit. Esa Vepsäläinen Koleana alkukesän aamu varhain Lauritsalan Eläkeläiset lähtivät Sepon suunnittelemalle sokkomatkalle matkalle. Tiedettiin muutama pysäkki joista linja-auton kyytiin matkalaiset nousisivat. Sen jälkeen matka jatkuisi kohti tuntematonta. Puumalan keskustassa pysähdyttiin ensimmäisen kerran. Ostoksia ja jalottelua. Puumala oli kuin horroksessa. Vierasvenesatamassa on vain pari venettä, se kertoo kesän säätilan. Lämpimän aikaan satamassa kuhisee kuin muurahaispesässä. Seuraava pysähdys oli Hätinvirran lossilla. Silloin alkoi matkalaisille valjeta, että ollaan menossa Niinisaareen. Olimme saapuneet eteläisen Saimaan saaristoon. Hätinvirta on vuosisatainen vesiväylä etelästä pohjoiseen ja pohjoisesta etelään suomalaisille, ruotsalaisille ja venäläisille. Reitin varrella on asutettuja saaria. Niinisaaressa asuu vakituiseen noin 200 henkilöä. Kesäksi lähes 800 vieraspaikkakuntalaista muuttaa asumaan saarelle. Okkolan pihalla meitä oli vastaanottamassa Paula Okkola ja Aapo Okkola. Tilalla on asuttu 1700-luvulta alkaen. Päärakennuksen tiedetään olevan 1700-luvulta. Vuonna 1991 Ravintola Niinipuu on rakennettu 1950luvulla rakennettuun navettaan. Pihalla olevista rakennuksista mainittakoon 1880-luvulta peräisen olevan tilan loisten asuinrakennus. Loiset olivat maataloudessa palkollisia. He kulkivat työn perästä talosta taloon. Lähiruoka on Niinipuun valtti. Maukkaan aterian lisukkeina oli tarjolla isäntäväen keräämistä marjoista ja sienistä valmistetut herkut. Naapuriissa sijaitsevan Hanhiniityn pajan pihalla seppä Martti Malinen odotteli meitä. On sovittu, että Martti näyttää meille puukon takomisen. Martti arvelee, että Suomessa olisi alle 50 ammattiseppää. Martti on harrastanut puukon takomista jo lapsuudessa. Vuonna 1988 alkoi ”oman” puukon ja ammatin takominen ja kehittäminen. Martti on käynyt pari puukkokurssia. Hän on kehittänyt ammattitaitoaan myös hakeutumalla vanhempien seppien juttusille ja oppiin. Pajalla on opiskeltu takomista. ”Itseoppinut on aina oppinut” toteaa Martti. Sepän tuotteet ovat metsätyökalua, liittyvät metsään mm. puukko, vesuri, kirves, kovelo, puoshaka/keksi ja pokura. Taottu puukko leimataan sepän omalla leimalla. Matka saarella jatkuu kohti Liehtalaniemen museotilaa. Matti Reponen perheineen oli muuttanut Viskarin tilalle vuonan 1904. Matin mukana oli poika Jalmari, joka oli syntynyt naapurikylässä Summasen saunassa. Torppari Matti Reponen osti 22 ha suuruisen tilan vuonna 1919 torpparilain voimaantulon jälkeen silloiselta tilan omistajalta Otto Monoselta. Matti Reponen kuoli 1930-luvulla. Tilan päärakennus paloi vuonna 1943. Jalmari ja äiti asuivat seuraavan talven nykyisinkin pihapiirissä olevassa savusaunassa. Kesällä vuonna 1944 valmistui uusi talo. Jalmari jäi äidin kuoltua asumaan tilalle. Poikamies Jalmarin kuoltua vuonna 1976 tilan peri valtio. Parin vuoden jälkeen valtio luovutti tilan Puumalan kunnalle ehdolla, jos tilasta on tuloja, on ne käytettävä vanhusten asumisolojen kohentamiseen. Maailman luonnonsäätiö etsi 1970-luvun lopulla Suomesta 1900-luvun alkupuolelta olevaa asuin tilaa maisemamuseoksi. Liehtalanniemi on Suomen ensimmäinen toimiva museotila. Kesäisin tilalla on pehtoori ja pelloilla laidunnetaan kotieläimiä. Jalmari Reposesta kerrotaan yhä paikkakunnalla tarinoita, onpa hänestä kirjoitettu kirjakin. Aaro Okkolan ”Liehtalan Jallu”, joka ilmestyi vuonna 1989. Sokkomatkalaisten kotimatkalla kahviteltiin Sahanlahdessa. Sokkomatkaan päättyi Lauritsalan Eläkeläisten kevätkauden toiminta. Teksti ja kuva: Aimo Röpetti Vastaus Onnin kysymykseen (kuvassa) on: Vasemmalla suksen kärjen taivutin, keskellä rukkasmalli ja oikealla muuripadan pesin. Olkkolassa Onnille tuli ongelmia. Mitähän nämä maatilan tarvekalut ovat ja mitä näille tehdään, kysyy Onni. (Vastaus löytyy tämän jutun lopusta). Uudenmaan aluejärjestön ulkoilupäivä Karkkilan Vuotinaisissa 29.–30.8. Kuntorannassa Teemana MUISTI JA LIIKUNTA Eläkeläiset ry:n Savon Aluejärjestön Syyshyrräys Ohjelmaa koko päiväksi: • ohjausta erilaisiin peleihin ja liikuntaan sisällä ja ulkona. • puhetta ja toimintaa kehonhuollon merkeissä, aivojumppaakaan unohtamatta. • tiistai-iltana tanssin opetusta ja sen jälkeen iltariemut karaokeineen! Puolihoito majoituksineen 42€/hlö Päiväosallistujille aamiainen 5€/hlö ja lounas 8€/hlö Ilmoita osallistumisestasi mahdollisimman pian: Sirpa Rossi, puh. 040 734 90 51 tai sirpa.rossi@pp.inet.fi Rovasti Arto Kouri (Oulun vanhusneuvoston jäsen) 75 v perjantaina 30.6. -17 Hannuksen kylätalossa (30 km vt 20 Kuusamon suuntaan) juhlien klo 15– Muistamiset mieluiten Oulun itäisen alueen ikäihmisten virkistykseksi tilille Kiimingin Eläkeläiset ry, FI 5557415340005182, viestikenttään ”A.Kouri 75”. Tällä tyylillä voitetaan mölkkykisa. Kuva: Tapani Juselius Lauritsalalaiset sokkomatkalla
36 – Nro 4 kesäkuu 2017 ELÄKELÄINEN 94 vuotta 29.7. Pentti Lindstedt Halikko 91 vuotta 27.7. Maire Aaltonen Lohja 90 vuotta 3.7. Anna Haataja Kajaani 13.8. Anelma Virtanen Pihlava 26.8. Esko Vittikko Pello 7.9. Anna-Liisa Partanen Suomussalmi 85 vuotta 18.7. Sylvi Syrjämäki Hyrylä 26.7. Seppo Haimi Kokkola 31.7. Helena Juurakko Kajaani 5.8. Veikko Tikkakoski Kokkola 21.8. Eine Ireene Mustonen Martinniemi 25.8. Lasse Tapio Varis Pihtipudas 28.8. Anni Niskanen Ylivieska 80 vuotta 25.6. Kalevi Ossian Peisala Porvoo 1.7. Pirkko Korhonen Kajaani 7.7. Martti Kinnunen Suomussalmi 9.7. Irja Paavola Hyrylä 15.7. Irja Kauris Pyhtää 19.7. Alf Kiljander Pyhtää 19.7. Salli Anneli Dahl Etelä-Vantaa 21.7. Aarne Heikkinen Suomussalmi 22.7. Anja Salmijärvi Pello 22.7. Reijo Viinamäki Nakkila 23.7. Paavo Haapakoski Tervola 24.7. Lempi Vapakari Nakkila 2.8. Eino Kalevi Kontinen Porvoo 6.8. Jouko Salminen Kajaani 7.8. Lea Salonen Pyhtää 7.8. Laila Tapio Tervola 17.8. Eemeli Kemppainen Suomussalmi 22.8. Antero Lahti Lohja 22.8. Esa Lappeteläinen Kotka 23.8. Aulis Könönen Kaarela 26.8. Pauli Piispanen Pello Huhtikuun viimeisellä viikolla Kuopio-Kallavesi Eläkeläisten ryhmä, 41 henkilöä, vietti kuntolomaa Polvijärvellä Lomakeskus Huhmarissa. Jos ennakkoluuloja oli ollut kotoa lähtiessä, ne haihtuivat viikon vieriessä antoisien kokemusten myötä. Lomamme viralliseen ohjelmaan sisältyi ruokailujen ohella patikointia luonnossa, kuntosalin laitteiden käytön ohjausta, rentoutusta ja vesijumppaa. Myös jumppaohjeita jumittuneiden niskaja hartialihasten verryttelyyn saatiin kotikuntoutusta varten. Ruokavalion vaikutuksesta lihaskuntoon jaettiin neuvoja. Aika lensi siivillä, ohjelmaa oli niin paljon. Joka paikkaan ei ehtinyt mukaan, varsinkin, jos halusi ostaa erillisiä hoitoja, kuten kiinalaista lääkintää osaavien hierontaa, jalkatai kasvohoitoja tai tarvitsi päivänokosia. Oli myös tarjolla aivojumppaa leikkimielisissä kilpailuissa. Tanssii tähtösten kanssa -kilpailua seurattiin innokkaasti. Voiton vei pari, jonka yhteenlaskettu ikä oli 152 vuotta. Toiseksi jääneitä harmitti, kun pitikin liukastua. ”Mutta periksi ei anneta”, he tuumivat ja aloittivat heti harjoittelun seuraavaan Tanssii tähtösten kanssa -kilpailuun voitontahtoisesti. Yhtenä iltana järjestimme omalla porukalla ohjelmaa. Esityksiin antauduttiin iloisella leikkimielellä. Yllätyimme itsekin, kun lupaavia näyttelijäja laulaja-luonnonlahjakkuuksia putkahti esiin. Varsinkin Juhani laulullaan ”Ludogan meren randamil´ ylenin priha nuori....” jo äidinmaidossa omaksumallaan karjalan murteella sai raikuvat aplodit! Pidimme myös arpajaiset ja saimme kartutettua Vuokatin matkakassaa. Ilta onnistui kaikkien mielestä yli odotusten, erinomaisesti. Kuntoilua myös tanssilattialla Kolmena iltana kuntoilimme tanssilattialla. Viimeisenä iltana Huhmarissa oli orkesteritanssit. Tämä Marko Jolkkosen yhden miehen orkesteri ja lauluesitys oli viikon parasta antia. Paikallisia kilpatanssioita oli myös saapunut paikallje. Heidän intonsa tanssia tarttui myös meihin ja unohdimme vanhusten käytöstavat ja iloittelimme. Koska miehiä oli vähän, muutimme paritanssit ryhmätanssiksi. Yli 30 iloista ikäihmistä täytti parketin. Tanssiessa ei leikattuihin jalkoihin koskenut. Huomasimme, että meillä on sekä tanssijalat että kävelyjalat. Kävelyjalat veivät vaikeasti liikkujat lumisohjussakin Huhmarisvaaran huipulle. Ja tanssijalat saivat silmät loistamaan onnesta, liikunnan tuomasta riemusta. Kaikki matkalaiset olivat iloisia ja toisistaan huolehtivia ikäihmisiä. Ilopilleriksi nimettiin Marjatta. Hän jututti kaikkia ihmisiä, jolloin tuntemattomista tuli tuttuja ja sai naurullaan toisetkin hulluttelemaan. Näin tutustuttiin sekä uusiin ryhmämme jäseniin että muualta Suomesta tulleisiin lomalaisiin. Harmillisiakin asioita oli kestettävä, kuten maukasta ruokaa oli tarjolla aamupalalla, päivällisellä ja illlallisella! Liikakilojen pudotus oli aloitettava heti kotiin palattua. Toiveet kylpylässä uiskentelusta jäivät osittain toteutumatta, koska kylpylä oli rajoitetusti auki juuri meidän lomaviikollamme. Mökit olivat keittomahdollisuuksilla ja televisioilla varustettuja kaksioita. Makuupaikkoja riitti jokaiselle, joten pinnasänky jäi tyhjäksi. Kipeäjalkaiset joutuivat tiukoille ravatessaan mökkinsä ja päärakennuksen väliä. Gluteenittomista tuotteista olisi myös toivottu laajempaa valikoimaa. Ei oikein näkkileipä maistunut kahvikupposen kanssa. Kevään säätilan keikaukset ja lumipyryt verottivat muutamien terveyttä. Silti kunto koheni kohisten. Vaikka autosta oli noustu keppien tuella, lähtiessä tuskin ne muistettiin ottaa mukaan. ”Ei moittimista”, oli yleinen arvio. Takatalven sateet eivät voineet iloista ilmapiiriä latistaa. Vaihtelu oli virkistänyt, mutta vienyt myös voimia. Joten kotiin palatessa bussissa oli raukeita ikäihmisiä, jotka hykertelivät tyytyväisinä ja iloisina muistellessaan mieleenpainuvimpia kokemuksiaan. Toive päästä uudelleen yhteiselle retkelle kyti mielessä. Huumorintajuiset ikäihmiset eivät olleet rasittaneet myöskään matkanjohtaja Sirkkaa, sillä hän järjesteli jo paluumatkalla yhteisiä uusia retkiä kesäksi. Leena Niskanen Kuopio-Kallavesi Eläkeläisten kevätrieha ”Kilpatanssijoiden into tanssia tarttui myös meihin, unohdimme vanhusten käytöstavat ja iloittelimme.” Kuopio-Kallavesi Eläkeläisten 41-henkinen ryhmä vietti kuntolomaa Polvijärvellä. ”Ei moittimista”, oli yleinen arvio matkan jälkeen ja mielessä kyti toive päästä uudelleen retkelle.
Nro 4 kesäkuu 2017 – 37 ELÄKELÄINEN Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610 vaihde, fax. 020 743 3619 Sähköpostiosoite:elakelaiset@elakelaiset.fi Kotisivut osoitteessa:www.elakelaiset.fi IBAN FI11 1012 3000 0714 70 IBAN FI80 8000 1900 1086 56 IBAN FI89 5541 2820 0116 00 IBAN FI11 8000 1800 3273 56 Jäsenmaksutili Hannu Partanen toiminnanjohtaja 020 743 3615; 0400 570 951 hannu.partanen@elakelaiset.fi Anu Mäki järjestösihteeri 020 743 3616; 040 839 7699 anu.maki@elakelaiset.fi Tiina Rajala koulutussihteeri 020 743 3617; 040 582 4319 tiina.rajala@elakelaiset.fi Tuija Aali toimistonhoitaja jäsenrekisteri, materiaalitilaukset 020 743 3610 tuija.aali@elakelaiset.fi Heli Grönroos talousvastaava laskutus, maksatus, ostoja myyntireskontra 020 743 3611; 050 529 0399 heli.gronroos@elakelaiset.fi Erja Isaksson toimistosihteeri yhdistysrekisteri syntymäpäivät ja poisnukkuneet syysja kevätkokousilmoitukset 020 743 3614 erja.isaksson@elakelaiset.fi Tuomas Talvila tiedottaja-toimitussihteeri 020 743 3618; 050 570 9716 tuomas.talvila@elakelaiset.fi Eva Rönkkö monikulttuurisuustyön suunnittelija 040 501 3599 eva.ronkko@elakelaiset.fi Petra Åhlström hankekoordinaattori, Verkko ja vempaimet hallintaan (2016 2018) 050 308 0560 petra.ahlstrom@elakelaiset.fi Kuntorannantie 14 78400 Varkaus puh. 017 560 1100/vaihde Myyntipalvelu ja info: Puh. 017 560 1403 myynti@kuntoranta.fi Martti Korhonen puheenjohtaja Irmeli Mandell varapuheenjohtaja eläkeläiset ry Julkaisija Eläkeläiset ry Päätoimittaja Hannu Partanen Toimitussihteeri Tuomas Talvila Tilaukset ja osoitteenmuutokset Tuija Aali puh. 020 743 3610; tuija.aali@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy 7 kertaa vuodessa Tilaushinta kotimaahan 26 euroa/vsk Muu Eurooppa 36 e/vsk, muut ulkomaat 40 e/vsk Ilmoitushinnat: 2,00 euroa / pmm Toimitus ja toimisto: Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610, fax 020 743 3619 Sähköpostiosoite: elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Ilmoitusmyynti: Marja-Leena Laitinen puh. 050 5323 444 sähköposti: m-leena.laitinen@kolumbus.fi; osoite: Maauunintie 14 D 34 01450 Vantaa Järjestöaineisto: Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki tai: elakelaiset@elakelaiset.fi ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (Painettu) ISSN 2242-3338 (Verkkolehti) Suomalainen Lehtipaino Oy Kajaani 2017 1.9. Simo Martin Kaarina 8.9. Pertti Heikki Juhani Huovinen Porvoo 75 vuotta 12.6. Raine Mäkinen Etelä-Vantaa 11.7. Eelis Matinlompolo Pello 17.7. Leena Amalia Ahlberg Porvoo 22.7. Jaakko Olavi Ronkainen Porvoo 24.7. Ritva Helena Viinikainen Pihtipudas 29.7. Ruth Linnea Junkkila Porvoo 18.8. Tellervo Kukkula Pihlava 26.8. Hilkka Anneli Montonen Porvoo 27.8. Pertti Hellgren Kotka 28.8. Pertti Leppäkangas Pyhtää 29.8. Veikko Seppälä Lohja 6.9. Kaarina Saharla Porvoo 12.9. Seppo Vesanen Pihlava 70 vuotta 15.5. Erkki Karjalainen Vaala 8.6. Aila Anja Mirjam Karjalainen Vaala 29.6. Pentti Kalevi Koponen Porvoo 2.7. Kaija Hämeenkorpi Pihlava 3.7. Seppo Väyrynen Kajaani 4.7. Markku Kaltio Oulunsalo 8.7. Raimo Heikkinen Suomussalmi 12.7. Reino Honkaperä Kokkola 14.7. Aila Heikkinen Suomussalmi 16.7. Reima Mononen Pihlava 17.7. Martti Seppänen Suomussalmi 18.7. Mikko Rytkönen Hyrylä 22.7. Aarno Pajunen Pihlava 22.7. Paavo Laatikainen Suomussalmi 29.7. Liisa Äijänen Kokkola 10.8. Marjo-Riitta Ahonen Kauhajoki 11.8. Eemeli Huttu Kajaani 18.8. Mirja Tanskanen Kotka 21.8. Marjatta Vaattovaara Pello 26.8. Juha Saukkola Hyrylä 31.8. Veli Fisk Pihlava 2.9. Veikko Haanpää Kauhajoki 4.9. Jouko Heikkinen Suomussalmi 65 vuotta 27.6. Tuula Sjöblom Pihlava 1.7. Leena Laitinen Kaarina 2.7. Marja Alanko Pihlava 26.7. Raija Järvinen Porvoo 29.7. Matti Hellman Pihlava 2.8. Ritva Wallin Pihlava 6.8. Pirjo Lundell-Lindqvist Halikko 8.8. Sinikka Lustig Tervola 20.8. Jorma Koivuranta Tervola 24.8. Viljo Moilanen Suomussalmi 26.8. Toini Juntunen Tervola 60 vuotta 28.6. Sauli Laine Loimaa Kallion-Vallilan Eläkeläiset Outi Marjatta Ojala Tervolan Eläkeläiset Kaisa Hast Kalajoen Eläkeläiset Pirkko Luoto Lempäälän Eläkeläiset Heikki Suhonen Muhoksen Eläkeläiset Maila Etelä-aho Teuvan Eläkeläiset Pirkko Marianne Zurban Viherlaakson-Karakallion Eläkeläiset Tuomo Juutinen Sonkajärven Eläkeläiset Erkki Johannes Partanen Kuopio-Kallavesi Eläkeläiset Hilkka Iivarinen Keravan Eläkeläiset Pekka Rosenberg Pietarsaaren Eläkeläiset Ritva Autio Tuula Orvokki Timonen Anni Kellari Sorsakosken Eläkeläiset Anna Mehto Katri Koistinen
38 – Nro 4 kesäkuu 2017 ELÄKELÄINEN
Nro 4 kesäkuu 2017 – 39 ELÄKELÄINEN Leskirouva Katiska Krypton 3/2017 ratkaisu Ristikko 4/2017 Ratkaisijan nimi:.......................................................................................................... Osoite:........................................................................................................................... ...................................................................................................................................... Postitoimipaikka:......................................................................................................... Krypton 3/2017 oikein ratkaisseiden joukosta onnetar nosti seuraavat nimet: Arja Finne, Tikkakoski ja Ellen Schroderus, Kajaani. Onnittelut voittajille! Ristikon 4/2017 ratkaisut on lähetettävä 15.8. mennessä osoitteella: Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Kuoreen ei saa panna tehtävän ratkaisun lisäksi muuta postia järjestölle tai lehdelle. Kuoreen on kirjoitettava sana RISTIKKO
40 – Nro 4 kesäkuu 2017 ELÄKELÄINEN Katso myös muut Tradekan jäsenen kesän extraedut www.tradeka.fi Ravintoloiden extraetu enintään kahdelle normaalihintaisen à la carte –annoksen ostajalle / jäsenkortti / ruokailukerta. Edun voi käyttää kampanja-aikana niin usein kuin haluaa. Cumulus Resort -kylpylähotellien extraetu koskee uusia varauksia ja vapaa-ajan matkustusta. Etuhuoneita on myynnissä rajoitettu määrä. Varaukset tuotetunnuksella OSKTARJOUS osoitteessa booking.restel.fi Extraetuja ei voi yhdistää muihin tarjouksiin. Tradekan jäsenen edut saat ravintoloissa näyttämällä Tradekan jäsenen PINS-korttia tilauksen yhteydessä ja hotelleissa sisäänkirjautuessa. Alennuksia ei anneta jälkikäteen. Restelin ruokaravintolat tarjoavat koko kesän ajan normaalihintaisen à la carte -pääruoan ostajalle ilmaiset jälkiruoat. Lisäksi muista vuosietuihin kuuluvista ravintolaostoista jäsenet saavat vuosiedun mukaisen 20 % -alennuksen. Herkuttele ja etuile vaikka joka päivä! Cumulus Resort -kylpylähotellit tarjoavat majoittuville Tradekan jäsenille tervetuliaisena kuohuviinipullon. Lisäksi saat majoituksesta vuosietusi mukaisen 30 % -alennuksen päivän huonehinnasta. Kesäetu on voimassa seuraavissa kylpylähotelleissa: Aulanko, Eden, Ikaalisten Kylpylä, Imatran Valtionhotelli, Laajavuori ja Siuntio. Kesän extraetuja Tradekan jäsenille 1.6. – 31.8.2017 Eturavintolasi Jälkiruoat € Katso kaikki Tradekan jäsenen kesän extraedut www.tradeka.fi R