NUMERO 4/2015 Kiitos Pori! Eläkeläiset ry:n kulttuurija retkeilypäivät keräsivät väen aurinkoiseen Poriin. Tapahtumia riitti kolmen päivän aikana joka lähtöön. Sivut 18–24
2 – Nro 4 kesäkuu 2015 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus HANNU PARTANEN Puheenjohtajan palsta KALEVI KIVISTÖ Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja Vasta työnsä aloittaneen hallituksen ohjelmassa on useita osia, jotka antavat aiheen tämän kirjoituksen otsikkoon. Eläkeläisen asumistuki on tarkoitus muuttaa yleiseksi asumistueksi, joka leikkaa nykyisestä eläkeläisen asumistuesta 123 miljoonaa euroa vuodessa. Lääkkeistä ja lääkärin palkkioista maksettavat kela-korvaukset pienenevät ja palvelumaksut nousevat joten asiakkaan maksettavaksi jää enemmän. Uusi hallitus romuttaa myös lopullisesti vanhuksia hoitavien laitosten henkilöstömitoitukset, joista edellinen eduskunta nykyisten hallituspuolueidenkin tukemana antoi selvän ohjeen. Nyt tuo eduskunnan ohje haudattiin lopullisesti. Sosiaalietuuksia koskevat indeksijäädytykset ja indeksien leikkaukset koskevat myös eläkeläisiä, mutta niiden vaikutus kertautuu tavalla, joka entisestään kirpaisee juuri eläkeläisiin. Takuueläkkeeseen luvataan 20 euron korotus, jonka edellinen kokoonpanoltaan supistunut hallitus peruutti viime metreillä. Ellei sitä seuraa kansaneläkkeen tasokorotus, jäävät pientä työeläkettä saavat, joiden eläketurvasta osa muodostuu kansaneläkkeestä, ilman korotusta. Päinvastoin: heitä koskevat samat indeksin leikkaukset kuin kaikkia muitakin eläkeläisiä. Leikkausten vaikutus ei jää kuitenkaan tähän. Ansiotulojen verotusta luvataan tarkistaa työtulovähennystä korottamalla, mikä on pienituloisille palkansaajille hyvä asia. Sen sijaan on nurinkurista, ettei vastaava verokevennys kohdistu eläkeläisiin. Eläketulovähennystä tulisi ehdottomasti korottaa vastaavalla tavalla kuin työtulovähennystä, jotta pienija keskituloisten eläkeläisen verotus ei kiristyisi suhteessa muihin tulonsaajiin. Eikä vaikutus jää vain tähän. Indeksien jäädytykset heikentävät edelleen myös eläketulovähennyksen tehoa. Kunnallisverotuksen eläketulovähennys lasketaan kertomalla vuositason kansaneläkkeen täysi määrä erikseen päätetyllä kertoimella (1,39) ja vähentämällä tulosta vakiosumma (1480 e). Kerrointa suurentamalla saatiin eläketulovähennystä hieman parannettua tänä vuonna. Jos kansaneläkkeen määrä jää indeksijäädytysten vuoksi ennalleen, pienenee sen reaalinen arvo eli ostovoima. Kun se muodostaa ratkaisevan osan eläketulovähennyksen laskentakaavasta, pienenee myös verovähennyksen reaalinen arvo. Eli samalla, kun työtulovähennys paranee, eläketulovähennys heikkenee. Eläkeläisen verotus suhteessa muihin palkansaajiin kiristyy myös tätä kautta. Kotitalousvähennyksen piiriin luvataan ottaa myös ”joitakin ikääntyneiden palveluja”. Mitähän ne ovat? Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että tästä verovähennyksestä on iloa vain, jos on tuloja, joita verotetaan. Pienimmistä eläkkeistä ei veroa makseta, joten verovähennys ei heitä auta lainkaan. Ja juuri he tätä tukea kaikkein kipeimmin tarvitsisivat. Myös omaisja perhehoitoa luvataan tukea, mikä on hyvä asia. Samalla kuitenkin lasketaan sen tuovan säästöjä ympärivuorokautisen hoidon kustannuksiin yli kaksi kertaa enemmän kuin omaishoidon lisätukeen sijoitetaan. Eli entistä huonokuntoisempia vanhuksia jätettäisiin omaisten hoidettaviksi. Palvelumaksujen nostot, lääkeja lääkärikorvausten pieneneminen, eläkeläisen asumistuen heikentäminen ja verotuksen kiristyminen suhteessa muihin tulonsaajiin heikentävät kaikki nimenomaan eläkeläisten asemaa. Palvelumaksujen nosto korottaa palvelujen saatavuuden kynnystä. Se koskee erityisesti heitä, jotka palveluja eniten tarvitsisivat. Ja samalla henkilöstömitoituksen romuttaminen heikentää palvelutasoa niiltä, jotka palvelun onnistuvat hankkimaan. Myös kotitalousvähennys jättää tuen ulkopuolelle ne, joille ei eläkkeen pienuuden vuoksi tule veroa, josta vähennyksen voisi tehdä. Ellei tämä kaikki ole ikäsyrjintää, niin mikä sitten? Eläkeläinen-lehden seuraavasta numerosta 5/2015 lähtien tälle Puheenjohtajan palstalle alkaa kirjoittaa Eläkeläiset ry:n uusi puheenjohtaja Martti Korhonen. Valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö jatkaa kolumnien kirjoittamista Eläkeläinen-lehteen uudella palstallaan. Ikäsyrjintää Eläkkeensaajan asumistukea saava voi menettää enimmillään liki 300 euroa kuukaudessa, kun uusi hallitus laittaa toimeksi uudenlaista strategista hallitusohjelmaansa. Ohjelmassa eläkkeensaajien asumistuki siirretään yleisen asumistuen piiriin. Varmuuden vakuudeksi samassa ohjelmassa luvataan myös heikentää tämän yleisen asumistuen ehtoja. Hallitusohjelman ansiosta yli 40 000 eläkeläisellä vähenee asumistuki 100– 200 euroa ja noin 40 000:lla 50–100 euroa kuukaudessa. Keskimääräinen kuukausimenetys on Kelan laskelmien mukaan 43 euroa. Eläkeläisten menetys ja valtion säästö lasketaan 123 miljoonaksi euroksi vuodessa. Asumistuen muutos koskee noin 180 000 pientä eläkettä saavaa. Eläkeläisten asumistuen raju heikennys on vain yksi pieni esimerkki niistä menoleikkauksista ja rakenteellisista toimenpiteistä, joilla Sipilä-Soini-Stubbin -hallitus aikoo tasapainottaa Suomen julkisen talouden. Hallitusohjelmassa haetaan kaikkiaan 5,5 miljardin euron sopeutuksia. Niiden kovuutta lisää se, että kaikki tämä tulee edellisen hallituksen miljardiluokan sopeutustoimien päälle. Sopeutustoimista luvataan perua 1,5 miljardia, jos työmarkkinaosapuolten kanssa saadaan solmittua sopimus, jossa sitoudutaan hyvin mataliin palkankorotuksiin ja erilaisten etujen heikennyksiin. Leikkaukset luvataan tehdä etupainotteisesti. Ensi vuoden tavoite on 1,4 miljardia euroa. Hallitusohjelman suorat menoleikkaukset ovat hyvin konkreettisia, kun taas rakenteelliset uudistukset, kuten Sote-uudistus, kuntien tehtävien karsinta ja normitalkoot ovat vielä lähes avoimia. Samalla rakenteellisten uudistusten tuomat kustannussäästöt ovat toiveiden luokkaa. Nyt sovittu sopeutuksen kokoluokka on sama, kuin aiemmalla hallituksella. Erona on, että Sipilän hallitus pyrkii tekemään lähes kaiken sopeutuksen julkisia menoja leikkaamalla. Edellisellä hallituskaudella nojattiin 50-50-sääntöön veronkorotuksissa ja menoleikkauksissa. Sopeutuksen painottuminen menoleikkauksiin tarkoittaa, että sosiaaliturvajärjestelmään ja julkisiin palveluihin kohdistuu huomattavasti kovempia paineita kuin aiemmin. Samalla hallitus luopui verotuksen keinoista, joilla sopeutuksen taloudellista taakkaa olisi voitu jakaa tasaisemmin, kunkin maksukyvyn mukaan. Suurrikkaita pääministeri tyytyi houkuttelemaan vain hyväntekeväisyyteen. Hallitusohjelman keskeisiä lähtökohtia ovat yritysten kilpailukyvyn parantaminen sekä yrittäjyyden ja työnteon lisääminen. Kannustimien kohteena ovat yritykset, niiden omistajat ja työvoima. Leikkaukset kohdistuvat painavimmin työelämän ulkopuolella oleviin väestöryhmiin. Politiikan kärkenä on väestöryhmien välisten sosiaalisten erojen kasvattaminen tasaamisen sijaan. Hallitus toivoo yritystoiminnan menestysten ja sen myötä lisääntyvän vaurauden jollakin aikataululla korjaavan suurille väestönosille leikkauksilla nyt aiheutettavat vakavat hyvinvointitappiot. Hallitus on tässä kohden ummistanut silmänsä moneen kertaan tutkituilta ja hyvin tiedossa olevilta 90-luvun lamatalouden ankarilta opetuksilta. Merkillepantavaa on, että hallitusohjelmasta puuttuu täysin sovittujen linjausten ja toimenpiteiden sosiaalisten vaikutusten arviointi. Valtiovarainministeriön arvioissa ohjelman menoleikkaukset kohdistuvat painokkaimmin eläkeläisiin, lapsiperheisiin, työttömiin ja opiskelijoihin eli yhteiskunnassa jo ennestään heikoimmilla oleviin. Maan johtavat oikeustieteilijät ovatkin jo ennättäneet moittia halitusta siitä, että sen ohjelmassa on tyystin sivuutettu menoleikkausten vaikutukset perusja ihmisoikeuksiin. Hallitusohjelma on armoton pienituloisille
Nro 4 kesäkuu 2015 – 3 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n toimisto on kesälomien vuoksi suljettuna 29.6.–24.7. Toimisto avautuu 27.7. Hyvää kesää! – Takuueläkkeen korottaminen 20 eurolla kuukaudessa (edellinen hallitus suunnitteli sitä osakompensaatioksi toteutetuille eläkkeiden indeksileikkauksille mutta perui sen viime metreillä) on myönteinen asia, mutta siihen pitäisi ehdottomasti liittää kansaneläkkeen vastaava tasokorotus, jotta pientä työeläkettä kansaneläkkeen ohella saavien asema ei heikkenisi. –Kansaneläkeja kuluttajahintaindeksiin perustuvat korotukset jätetään tekemättä 2016 (ei koske toimeentulotukea). Tämän jälkeen korotukset tehdään ”äärimaltillisen” palkkaratkaisun mukaisesti: 0,4 % vuosina 2017-2019. Indeksileikkaukset koskevat kansaneläkettä ja takuueläkettä. Kuluttajahintaindeksin leikkaus vaikuttaa työeläkkeisiin, koska kuluttajahintaindeksin paino on 80 prosenttia työeläkeindeksin rakenteessa. Lisäksi kansaneläkkeen indeksileikkaukset vaikuttavat eläketulovähennystä heikentävästi. Hallitus esittää myös työeläkeindeksin puolittamista, ellei yhteiskuntasopimusta synny. Siitä hyötyisivät vain eläkeyhtiöt. Tappion kärsisivät työeläkeläiset ja veronsaajat, valtio ja kunnat. – Eläkkeensaajien asumistuki siirretään yleisen asumistuen piiriin (säästö 123 milj. €/v) ja samaan aikaan yleisen asumistuen ehtoja heikennetään. Eläkkeensaajien asumistukea saa noin 180 000 henkilöä. Kelan selvityksen mukaan eläkkeensaajien asumistuesta luopuminen merkitsee keskimäärin 43 euron menetystä kuukaudessa tukea saaville. Yi 40 000 ihmistä menettää 100-200 € ja noin 40 000 menetys on 50-100 € kuukaudessa. – Lääkekorvauksia pienennetään, matkakorvausten omavastuuta kasvatetaan ja asiakasmaksuja korotetaan (pitkäaikainen laitoshoito, palveluasuminen, kotiin annettavat palvelut ja muut sote-palveluista perittävät maksut). Kaikki tämä, vaikka terveydenhuollon ja sairastamisen asiakasmaksut ja omavastuut ovat jo nyt Suomessa eurooppalaisittain korkeita (”köyhän ei kannata sairastaa”). – Omaisja perhehoitoa tuetaan 95 miljoonalla mutta samaan aikaan kalliimman ympärivuorokautisen laitoshoidon korvautumisesta lasketaan säästettävän 220 miljoonaa euroa. Omaishoitajan yhden lisävapaapäivän hintana on kaksi kertaa suurempi leikkaus vanhusten ympärivuorokautisesta hoidosta. – Työtulovähennystä luvataan korottaa. Ohjelmassa ei kuitenkaan luvata korottaa vastaavasti eläketulovähennystä, jonka reaaliarvoa vielä heikentää kansaneläkkeen indeksileikkaus. Tästä syystä palkkatulon ja eläketulon verotuksen ero kasvaa eläkeläisten tappioksi. – Kotitalousvähennystä korotetaan 30 miljoonalla ja sen aluetta laajennetaan joihinkin ikääntyneiden hoitopalveluihin. Tästä eivät kuitenkaan pääse osallisiksi pienimmillä eläkkeillä elävät, koska heillä ei ole verotettavaa tuloa. – Vanhuspalveluja tuottavien hoitoyksiköiden henkilöstömitoituksesta ei säädetä lailla, kuten edellinen eduskunta edellytti. Sen sijaan minimimitoitusta pienennetään eli huononnetaan 0.5:stä 0.4:ään ja siitäkin annetaan pelkkä suositus. – Vanhuspalvelulaissa kunnille säädetystä velvoitteesta laatia ikääntyvää väestöä koskeva hoitoja palvelusuunnitelma luovutaan kokonaan, mikä vapauttaa kunnat velvollisuudesta varautua ikääntyvän väestön lisääntyviin palvelutarpeisiin. Valtion hallinnonaloista vain puolustusmenot (asehankintamäärärahat) kasvavat. Samaan aikaan leikataan kehitysyhteistyöstä 300 miljoonaa euroa. Eläkeläisiin kohdistuvat toimenpiteet ja leikkaukset Eläkeläiset ry kokosi listan siitä, kuinka Sipilän hallitusohjelma vaikuttaa Ensimmäistä kertaa kokoontunut Eläkeläiset ry:n uusi hallitus kävi keskustelun Juha Sipilän hallituksesta ja sen ohjelmasta. Kokouksessa todettiin, että hallitusmuodostajien strateginen hallitusohjelma täydentävine liitteineen on ollut voimakkaasti julkisuudessa. Valtiovarainministeriön julkisuuteen saattaman arvion mukaan ohjelmaan sisältyvät valtiontalouden sopeuttamistoimet koettelevat erityisen rankasti eläkeläisiä, työttömiä ja lapsiperheitä eli erityisesti heitä, jotka tarvitsevat sujuvaan arkeen julkisia palveluja ja sosiaalisia tulonsiirtoja. Koulutus kaikilla tasoilla on myös erityisen voimakkaiden säästöjen kohteena. Eläkeläisten hallituksen jäsen Antti Holopainen toi esille, että niin eläkeläisten kuin muidenkin väestöryhmien keskuudessa on herännyt kansalaisaktiivisuutta, josta yhtenä osoituksena on kannatusilmoitusten keruu Arvokas vanhuus –kansalaisaloitteeseen (www.kansalaisaloite.fi ). Hallitus arvioi Eläkeläiset ry:n 11.–12.5. pidettyä edustajakokousta ja esitti kiitokset kokousedustajille aktiivisesta työskentelystä. Niin ikään käsiteltiin Porissa pidettyjä kulttuurija retkeilypäiviä ja esitettiin kiitokset kaikille päivien onnistumiseen myötävaikuttaneille . Uusi hallitus ensi kertaa koolla Eläkeläiset ry:n hallitus kokoontui ensimmäisen kerran Martti Korhosen (pöydän päässä) johdolla. Avauskokoukseen oli kutsuttu myös hallituksen varajäsenet.
4 – Nro 4 kesäkuu 2015 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry hyväksyi kaksipäiväisessä edustajakokouksessaan 11.–12.5. mm. julkilausuman, jossa painotetaan, että vaikeassakin taloudellisessa tilanteessa on huolehdittava kaikkein pienituloisimpien kansalaisten toimeentulosta ja ostovoimasta. ”Ketään ei saa sysätä syrjään eikä jättää yksin vaille tarvittavaa tukea ja apua. Leikkausten ja eri väestöryhmien eroja kasvattavien ratkaisujen sijaan on tukittava veropohjan aukkoja ja estettävä harmaan talouden aiheuttamat verotulojen menetykset. Tulopohjan vahvistamisella on parannettava perusturvaa ja kaikille yhteisiä julkisia palveluja”, kannanotto toteaa. Kokous myös totesi, että lähipalvelut ovat erityisen tärkeitä vanhuksille. ”Paljon puhuttu sosiaalija terveydenhuollon uudistus (SOTE) on myös vanhuspalvelujen kannalta keskeinen. Uudistuksessa on turvattava vanhuspalvelujen saatavuus pitämällä palvelujen hinnat kohtuullisina.” ”Palvelujen saavutettavuus on turvattava sijoittamalla palveluyksiköt riittävän lähelle palvelujen käyttäjiä sekä varmistamalla portaaton palvelupolku. Palvelujen laatu on turvattava tehokkaalla ja toimivalla valvonnalla. Riittävien ja laadukkaiden palvelujen turvaaminen edellyttää sitä, että vastuu palvelujen tuottamisesta on uudistuksen jälkeenkin julkisyhteisöillä, kunnilla tai niiden muodostamilla yhteenliittymillä. ” Oululainen Martti Korhonen valittiin edustajakokouksessa Eläkeläiset ry:n puheenjohtajaksi. Varapuheenjohtajaksi valittiin Irmeli Mandell Pohjanmaan aluejärjestöstä. Martti Korhonen seuraa puheenjohtajan tehtävässä ministeri Kalevi Kivistöä. Kivistön edustajakokous valitsi Eläkeläiset ry:n 37-jäsenisen valtuuston puheenjohtajaksi. Valtuuston varapuheenjohtajaksi valittiin Mervi Höylä Savon aluejärjestöstä. Martti Korhosen haastattelu sivulla 6. Edustajakokous: Toimeentulosta ja palveluista huolehdittava vaikeassakin taloustilanteessa Eläkeläiset ry:n 19. edustajakokous oli koolla Kuntorannassa. Martti Korhonen järjestön johtoon Uusi puheenjohtaja Martti Korhonen, varapuheenjohtaja Irmeli Mandell ja valtuuston puheenjohtajaksi valittu Kalevi Kivistö kukitettiin edustajakokouksen päätteeksi.
6 – Nro 4 kesäkuu 2015 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n tuore puheenjohtaja Martti Korhonen aloittaa henkilöhistoriastaan kertomisen viittaamalla laajaan kaareen järjestötoiminnassa. – Se kaari on johtanut minut pioneereista nuorisoliittoon, urheiluseuratoiminnasta ay-liikkeeseen, politiikkaan ja sittemmin eläkeläisjärjestöön, jonka jäsen muuten olen ollut jo melko pitkään, Korhonen sanoo. Martti Korhosen lapsuudenkoti oli Koskelankylän kaupunginosa Oulussa . Järjestötoiminnan ydin oli työväentalo Walo ja urheiluseura Koskelankylän Riento. – Walohan oli olohuone, leikkihuone ja askarteluhuone , kun ei kotona hirveästi tilaa edes ollut, muun muassa painimolskilla viihtynyt Korhonen muistelee. – Välillä oli lajivalikoimassa mukana vähän yleisurheilua, nyrkkeilyä, uintiakin. Hyvin läheinen seura on ollut Oulun Työväen Pursiseura , jonka toiminnassa vieläkin olen mukana. Ammattiyhdistysliike vei mukanaan 70-luvun puolella. Korhonen toimi luottamusmiehenä, työsuojeluvaltuutettuna ja sitten ison ktv:läisen ammattiosaston päätoimisena pääluottamusmiehenä. – Isäni oli aiemmin saman osaston pääluottamusmies, ja nyt sitä tehtävää hoitaa poikani. Kulkee suvussa, Korhonen nauraa. Liike 88 vei Valtakunnan politiikkaan Kun Martti Korhonen toukokuussa Eläkeläiset ry:n 19. edustajakokouksessa valittiin Kalevi Kivistön seuraajaksi järjestön puheenjohtajana, polut tietyllä tavalla ristesivät. Juuri presidenttiehdokas Kalevi Kivistön valitsijamiehenä vuoden 1988 vaaleissa Martti Korhonen nimittäin ensimmäistä kertaa meni läpi valtakunnallisissa vaaleissa. Korhosen eduskuntaura alkoi vaalikaudella 1991– 1995 . ”Monivivahteinen, opettavainen, mielenkiintoinen” ovat sanoja jotka toistuvat Martti Korhosen kerratessa kausia ja tehtäviä valtakunnan politiikan kärkipaikoilla. Tämän kevään eduskuntavaaleissa hän ei enää asettunut ehdolle. Luottamustehtäviä on silti jäljellä. – Olen Liikenneturvan hallituksen puheenjohtaja, tehtävä joka on minulle todella mieluisa ja jota hoidan isolla sydämellä. Olen mukana myös Kuntaliiton hallituksessa, kuntapuolen asiat ovat toinen intohimoni, sanoo Korhonen, joka toimi alueja kuntaministerinä Lipposen II-hallituksessa 1999–2003. Tätä haastattelua tehtäessä olivat hallitusneuvottelut vasta meneillään. Sipilän kolmen ässän hallitusta ei siis vielä ollut kommentoitavaksi. Yleisellä tasolla Korhonen arvioi, että järjestöjen rooli korostuu meneillään olevassa yhteiskunnan murroksessa, jossa valtio ja kunnat tulevat vetämään resurssejaan entistä tiukemmalle. – Tähän haasteeseen meidän pitää pystyä vastaamaan ja toimimaan laajalla joukkueella. Vahvoja järjestöjä tarvitaan. Toiminnan haasteista keskusteltava laajasti Korhonen sanoo, että eläkeläisjärjestön on alati mietittävä sitä, minkälaista toimintaa pystytään tarjoamaan niille jotka jäävät eläkkeelle nyt tai tulevaisuudessa. – Pitääkö omaa toimintaamme kehittää ja mihin suuntaan? Tätä keskustelua on hyvä käydä mahdollisimman laajasti jäsenistönkin keskuudessa ja miettiä yhdessä tulevaisuuden haasteita. Yksi suuri haaste ikäihmisten hyvinvoinnille on yksinäisyys ja kaikkinainen huono olo, Korhonen toteaa. – Sanoisinko ulkopuolelle joutumisen tunne elämässä ja yhteiskunnassa. Tämän torjumisessa on järjestöillä suuri tehtävä. – Sitten on tietenkin taloudellinen haaste ja epäoikeudenmukaisuus: Liian moni ihminen joutuu tulemaan toimeen liian pienellä eläkkeellä. Jokapäiväisen elämän vaikeus tässä mielessä pitäisi kyetä voittamaan, kaikilla olisi oltava riittävä perusturva. Mutta jos esimerkiksi maksut ja omavastuut kasvavat, niin tilannehan menee vain huonompaan suuntaan . Kaikki merkit viittaavat siihen, että tilanne ei ainakaan helpotu. Edunvalvonnalle tämä on tosi iso haaste. ”Motivaatio kohdallaan” Tehtävänsä Eläkeläiset ry:n puheenjohtajana Martti Korhonen sanoo ottaneensa vastaan erittäin hyvillä mielin ja innostuneena. – Olen sanonut, että Varkauden edustajakokous oli melkein kuin olisi kotiinsa tullut. Mukana on valtava määrä ihmisiä, jotka ovat jo aiemmin tulleet minulle tutuiksi esimerkiksi juuri järjestötoiminnan kautta. – Järjestönä Eläkeläiset ry on kulkenut pitkän matkan, tehnyt erittäin hienoa työtä ja tehnyt hyvää tulosta. Ja se osaaminen mitä järjestön sisällä on, on valtava. Se pitää pystyä tulevaisuudessakin hyödyntämään ja haettava sieltä tarvittavat voimavarat. – Todella mielelläni lähdin tähän tehtävään kun pyydettiin. Motivaatio on kohdallaan. TUOMAS TALVILA Martti Korhonen Syntynyt 27.?2.?1953 Oulussa. Koulutus: autonasentaja, työskenteli ammatissa 1971–1985. Pääluottamusmies 1986– 1991. Vasemmistoliiton kansanedustaja 1991–2015. Vasemmistoliiton puheenjohtaja 2006–2009. Alueja kuntaministeri Lipposen II hallituksessa 1999–2003. Oulun kaupunginvaltuutettu 1984–2000 ja 2008–2012. Naimisissa, puoliso Oulun apulaiskaupunginjohtaja Piia Rantala-Korhonen. ”Vahvoja järjestöjä tarvitaan” Ikäihmisten yksinäisyys ja taloudellinen epätasa-arvo ovat aikamme suuria haasteita, toteaa Eläkeläiset ry:n tuore puheenjohtaja Martti Korhonen ”Harrastuksista lukeminen on ykkönen. Olen kirjaston suurkuluttaja, ja kirjastolaitoksesta meidän kannattaa pitää hyvää huolta.” ”Musiikki on aina ollut osa elämääni. Enemmän kuuntelupuolella, mutta tuotankin musiikkia, toisten suruksi ja omaksi ilokseni.” ”Liikuntaa harrastan melko aktiivisesti, eri aikoina eri lajeja.” ”Mökkeily on tullut mukaan uutena harrastuksena.” – Olen sanonut, että Varkauden edustajakokous oli melkein kuin olisi kotiinsna tullut, Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Martti Korhonen toteaa.
Nro 4 kesäkuu 2015 – 7 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n hallitus 2015–2018 Järjestön puheenjohtaja Martti Korhonen OULU Järjestön varapuheenjohtaja Irmeli Mandell VAASA Hallituksen jäsenet Maija-Liisa Ekorre TERVOLA Antti Holopainen LAHTI Maire Kauhanen KÄMMENNIEMI Antero Kyllönen KAJAANI Heimo Liimatainen VANTAA Marja Leena Makkonen JYSKÄ Hallituksen varajäsenet Eeva Surakka Aimo Röpetti Terttu Viinamäki Veikko Kettunen Mirja Arajärvi Markku Alajärvi Valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö Valtuuston varapuheenjohtaja Mervi Höylä Poimintoja yleiskeskustelusta Pertti Keränen, Tervolan Eläkeläiset ”Sote-kakkosen valmisteluissa on kansalaisten palvelujen oltava etusijalla. Hallintomallien on joustettava sen mukaisesti. Ikääntyneille on annettava oikeus vanhentua arvokkaasti ja turvallisesti omalla kotiseudullaan niin, että heistäkin oikeasti ja aidosti välitetään.” Pentti Taronoja, Pihlavan Eläkeläiset ”Eläkeindeksin leikkaaminen 0,4 prosenttiin oli kohtuuton ja täysin tarpeeton valtiontalouden kannalta. Pientä työeläkettä saavia kohtaan se on ollut lainausmerkeissä rikos. Pienillä eläketuloilla toimeentulevat joutuvat kohtuuttoman kuorman alle, koska vuokrat, lääkkeet, lääkärinpalkkiot ym. kohoavat jatkuvasti.” Irmeli Mandell, Vaasan Eläkeläiset ”Suomen noin 60 000 omaishoitajasta vain noin 32000 saa harkinnanvaraista omaishoidon tukea. Koska tuen saaminen on harkinanvaraista ja riippuu kunnan talousarvioon varatuista määrärahoista, jää suuri joukko kriteerit täyttävistä hakijoista ilman tukea. Esitän, että järjestömme pyrkii vaikuttamaan siten, että korvaus siirtyy Kelan hoidetavaksi ja kunnat velvoitetaan lakisääteisesti tukipalveluiden järjestämiseen riittävissä määrin .” Mirja Arajärvi, Kallion-Vallilan Eläkeläiset ”Ikääntymispolitiikasta on unohtunut aktiivinen vanhuus. Millä tavalla vanha ihminen säilyttää terveytensä ja hyvinvointinsa? Tärkeitä asioita ovat riittävä ja terveellinen ravinto, liikunta, henkiset aktiviteetit ja lisäksi se, että sydänja verisuonitautien hoidosta huolehditaan. Järjestömme tulisi ikääntymispolitiikassa puhua myös näistä asioista.” Hannu Tuominen, Porvoon Eläkeläiset ”Eläkeläiset järjestöstä riippumatta ovat vihaisia . Esillä on ollut niin ikäihmisten epäinhimilliset ja välinpitämättömät kohtelut hoitopaikoissa kuin ikäihmisten toimeentulon vaikeuttaminenkin. Emme usko porvarien markkinoiman hyvinvointivaltion tahtoon ja mahdollisuuksiin pitää huolta tämän maan rakentajista turvaamalla heille arvokas vanhuus.” Vappu Miinalainen, Lohjan Seudun Eläkeläiset ”Eläkeläiset ry:n jäsenistä 61 prosenttia on naisia, 39 prosenttia miehiä. Hallintoon pitäisi valita jäseniä samassa suhteessa. Kysyn provosoivasti: onko niin, että me naiset kelpaamme kahvinkeittäjiksi, mutta emme edustustehtäviin? Vai onko niin, että me naiset olemme niin vaatimattomia, ettemme uskalla ottaa sellaisia tehtäviä vastaan? Vai emmekö uskalla ehdottaa itseämme? Miehet ovat aktiivisempia ja rohkeampia tässä asiassa.” Edustajakokouksessa sanottua Äänestykset kuuluvat demokratiaan. Pariin otteeseen salissa päästiin nostamaan vihreitä ja punaisia lappuja. Valtakirjojen tarkastus. Välillä jumpattiin. Edustajakokousväki täytti Kuntorannan suuren salin.
8 – Nro 4 kesäkuu 2015 ELÄKELÄINEN Kimmo Kiljunen on kirjoittanut oivan koosteen Suomen ikääntymispolitiikan ajankohtaisista kipupisteistä. Teos käsittelee väestörakenteen muutosten pohjustamana sekä ikääntyneiden hoivan että eläkepolitiikan ongelmia. Systemaattisen, tutkijan havainnollisiin taulukoihin tiivistämän esityksen ohella kuljetetaan fiktiivisiä esimerkkejä Ellin, Saaran, Kertun ja Jussin kokemuksista, jotka havainnollistavat käsiteltävien asioiden toteutumista ikäihmisen arjessa. Eläkeläisjärjestöjen aktiiveille asiat ovat pääosin tuttuja. Hyvä, että ne on koottu tiiviiseen pakettiin. Kirjaa olisi varmaan hyödyllistä käydä opintokerhon tyyppisesti läpi järjestöjen kerhotapaamisissa. Kirjoittaja kumoaa vakuuttavasti käsityksen siitä, että eliniän pitenemisestä olisi seurauksena kansantaloudelle kestämätön taakka. Tarvitsemme eri ikäkausina erilaisia yhteiskunnan peruspalveluja. Ei ole yllätys, että sosiaalija terveyspalvelujen käyttö on yleisintä eläkeiässä ja koulutuspalvelujen käyttö nuoruudessa. Niinpä yhteiskunta käyttää alle 15-vuotiaille tarkoitettuihin peruspalveluihin 27 %, työikäisten palveluihin 50 % ja yli 65-vuotiaiden palveluihin 23 % kaikista peruspalveluihin käyttämistään varoista. Ikäihmisten osuus on osuuksista pienin. Ikääntyvät eivät ole vain kuluerä vaan myös merkittävä ja yhä kasvava voimavara. Esimerkiksi omaishoidon tuki palveluineen maksaa kunnalle 13 300 euroa vuodessa. Kunnan järjestämä kotihoito aivan liian lyhyine kotikäynteineen maksaa kaksi kertaa ja laitoshoito neljä kertaa enemmän. Omaishoidolla kunta säästää hoidettavaa kohti vähintään 20 000 euroa vuodessa. Onkin nurinkurista, että omaishoito on kunnissa usein ensimmäisten asioiden joukossa säästölistoja laadittaessa. Kirjassa käsitellään varsin seikkaperäisesti myös eläkeindekseille tehtyjä leikkauksia. Kirjoittajan mielessä työeläkkeen ainoa perusteltu indeksitarkistus perustuisi ansiotasoindeksiin, onhan kyse jatkopalkasta. Näinhän oli alkuun työeläkejärjestelmää luotaessa ja niin toimitaan monissa muissa maissa, mm. Tanskassa ja Alankomaissa. Meillä ansiotason osuus supistettiin vuonna 1997 tehdyllä, väliaikaiseksi tarkoitetulla päätöksellä 20 %:iin, ja pääosa (80 %) tarkistuksesta tehdään elinkustannusindeksin perusteella. Eläkeläisjärjestön erittäin maltilliset ehdotukset ansiotason osuuden nostamisesta eivät ole saaneet vastakaikua. Tilanteessa, jossa reaaliansiot laskevat ja elinkustannusindeksi nousee ansiotasoa enemmän, eläkeläinen hieman hyötyisi. Mutta silloinpa muutetaankin indeksiä erillislailla, kuten juuri nyt on tehty. Verotuksen keinoin menetys kompensoidaan osalle eläkeläisistä ja heillekin vain osittain leikkauksesta. Indeksitarkistuksen parantamista on vastustettu sanomalla, että se johtaisi sukupolvien väliseen epäoikeudenmukaisuuteen. Kun tarkistukset tehdään suoraan maksutuloista, pitäisi maksuja hieman nostaa, jolloin työssä olevat joutuisivat parannuksen maksamaan. Eläkkeiden maksamiseen käytetään maksutulojen ohella rahastojen tuottoa. Niistä indeksin parannus leikkaisi vain pienen siivun eikä maksuihin tarvitsisi koskea. Suuri osa rahastojen tuotoista jäisi edelleen kasvattamaan kohta bruttokansantuotteen suuruisia eläkerahastoja. Rahastoihin ja niiden mahdollistamaan vallankäyttöön Kiljunen suuntaakin kirpeimmän kritiikin. Ne mahdollistavat eläkeyhtiöiden johdon satumaiset palkat ja suurimmille yrityksille annettavat asiakashyvitykset, jotka olivat vuonna 2013 kaikkiaan 256 miljoonaa euroa eli lähes saman verran kuin eläkeindeksin muuttaminen ansiotason nousuun perustuvaksi maksaisi. Tuote, jota markkinoidaan, on lakiin perustuvana sama ja sen hinta on määrätty. Asiakkaiden joukko, työnantajat, on rajattu. Siksipä kilpailu asiakashyvitysten avulla vaikuttaa omituiselta. Mahdollisuus saada rahastoitavia varoja takaisinlainauksella yritysten käyttöön oli merkittävä porkkana silloin, kun elinkeinoelämää houkuteltiin työeläkejärjestelmän taakse. Nyttemmin takaisinlainaus on lähes loppunut ja korvautunut osakesijoituksilla. Sijoitusten riskipitoisuuttakin on kasvatettu jopa mahdollistamalla sijoitukset noteeraamattomille johdannaismarkkinoille. Kun vielä 1997 sijoitettiin eläkerahastojen varoista 97 % kotimaahan, pieneni osuus kymmenessä vuodessa kolmannekseen. Lukija jää aiheellisesti kysymään sijoitusten eettisten sääntöjen perään. Kysyä voi myös rahastojen kasvun rajoja. Rahastojen tuotto on maksujen ohella merkittävä eläkkeiden rahoituksen lähde. Niinpä nähtävissä olevassa tulevaisuudessa eläkkeiden maksaminen on turvattu nykyisellä eläkemaksujen tasolla. Joka tapauksessa kirjoittajan rahastointijärjestelmään ja yleisemminkin eläkeyhtiöiden toimintaan kohdistama kritiikki on sen verran kovaa, että lukija jää odottamaan ”tilivelvollisten” reaktiota ja keskustelun jatkumista. Rahastot, niiden hallinnointi ja toimintatavat ansaitsevat kunnollisen ja selkokielisen avaamisen. Onhan kysymys niin eläkeläisten kuin työssä olevienkin kartuttamista varoista ja meidän kaikkien eläketurvasta. KALEVI KIVISTÖ Hyödyllinen tietopaketti ikääntymispolitiikan kipupisteistä Kimmo Kiljunen: Eläkeläisen taitettu itsetunto. Seniorikansalaisena nyky-Suomessa. Porvoo 2015. Maanviljelijäväestöä voi pitää suurimpana harmaana vyöhykkeenä Puolassa. Lähes kolmasosa maanviljelijöistä eli yli miljoona ei rahtaa nykyisin minkäänlaisia tuotteita markkinoille myytäväksi. – Tämä joukko ei myy mitään, mutta tulee toimeen ihan kohtuullisesti, kertoo professori Katarzyna Duczkowska-Malysz Varsovan kauppakorkeakoulusta. Entisen varatalousministerin arvion mukaan Euroopan unionin miljardituet ovat mullistaneet Puolan maatalouden. Se jakaantuu harvoihin suuriin maatiloihin ja lukuisiin pieniin maatilkkuihin. Lähes 2,5 maanviljelystilasta 1,3 miljoonaa saa suoraa maataloustukea Euroopan unionilta. Niistä vain 300 000 maatilalla on tuottavaa toimintaa. Mikäli haluaa saada viljelijän ammattinimikkeen, riittää kun omistaa vain hehtaarin maata. Maaseudun KRUS-eläkerahasto suorittaa heidän eläkevakuutusmaksunsa. – Nämä muka työttömät viljelijät työskentelevät kaupungeissa pimeästi. Toiminta ei vähennä millään tavalla heidän eläkkeitään. Se tuntuu merkilliseltä menettelyltä nykymaailmassa, Duczkowska-Malysz täsmentää. Eläkkeensaajien määrä hupenee Maataloudessa työskentelevien eläkerahasto (KRUS) huolehti vielä 1990-luvun alussa yli kahden miljoonan maanviljelijän eläkkeistä. Tänään eläkkeensaajia on enää 1,2 miljoonaa. Valtiovalta on tukenut vuosittain 15 miljardia eli lähes neljä miljardia euroa maanviljelijöiden rahastoa, että se kykenisi hoitamaan velvollisuutensa. Naisilla on oikeus päästä maatiloilta varhaiseläkkeelle jo 55-vuotiaana ja miehillä 60-vuotiaina. Edellytyksenä on, että he ovat kuuluneet riittävän pitkän ajan KRUS-eläkerahaston piiriin. Professorin mielestä puolalaista maatilaa ei voi pitää edes liikeyrityksenä eikä oikeushenkilönä.Viljelijät eivät ole maksaneet lainkaan veroja. Vain piskuinen joukko on suorittanut lakisääteisiä terveydenhoitomaksuja. – Maanviljely on suurin harmaa vyöhyke Puolassa, Duczkowska-Malysz väittää. Eläkerahasto lakkautetaan Tavalliset palkansaajat ja viljelijät ovat hyvin erilaisessa asemassa 37-miljoonasessa maassa. Esimerkiksi 50 hehtaarin tilanomistajan on suoritettava eläkemaksuja neljässä erässä vuosittain vain noin 400 zlotya (100 euroa). Sen sijaan vaikkapa kaupungissa ahertava puuseppä tai kampaaja joutuu pulittamaan 1100 zlotya (175 euroa) joka kuukausi. Toisaalta maanviljelijän keskieläke kuukaudessa on vain noin 1300 zlotya (320 euroa kuukaudessa). Asiantuntijat arvelevat, että KRUS-eläkerahasto on menneen ajan eläketoimija, joka kuihtuu muutaman vuoden kuluessa. – Eiköhän se liitetä kansallisen eläkevakuutusrahaston (ZUS) yhteyteen, professori Duczkowska-Malysz ennustaa. MATTI HOVISEPPÄ Varsova ”Maanviljely on Puolan suurin harmaa vyöhyke” Maanviljelyelinkeinosta on kehkeytynyt laajin harmaa vyöhyke Puolassa. ”Mikäli Puolassa haluaa saada viljelijän ammattinimikkeen, riittää kun omistaa vain hehtaarin maata.” Kimmo Kiljunen kirjansa esittelytilaisuudessa.
Nro 4 kesäkuu 2015 – 9 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry lähetti vuoden alussa kyselyn 1355:lle vuonna 2014 liittyneelle jäsenille. Vastauksia saatiin 636 kpl. Vastausprosentti oli täten 47%. Naisia vastanneista oli 63%, joten naisenemmistö jäsenistössä säilyy. Suurin osa vastaajista oli iältään 60 ja 70 vuoden välillä, joten useimmat ovat liittyneet mukaan pian eläkkeelle jäämisen jälkeen. Kuitenkin yli 70-vuotiaita oli myös huomattava määrä, noin 28% vastanneista. Kun kysyttiin syytä liittymiseen, oli pyydetty mainitsemaan vain yksi vaihtoehto. Monet vastaajat nimesivät silti useita syitä, joten vastaukset eivät ole aivan vertailukelpoisia. Suurimpina syinä olivat se, että kaveri pyysi mukaan, sekä yhdistyksen harrastusryhmät. Myös yhdistyksen järjestämät matkat kiinnostivat monia. Yli sata vastaajaa ilmoitti liittymisen syyksi sen, että haluaa vaikuttaa eläkeläisten asemaan ja yhteiskuntaan. Harrastusryhmistä eniten kiinnosti liikunta. Myös musiikki, tanssi ja käsityöt kiinnostivat monia. Tässäkin oli pyydetty mainitsemaan vain yksi vaihtoehto, joten tulokset eivät ole yksiselitteisiä. Vastaajilta kysyttiin myös, millaista toimintaa he haluavat lisää omassa yhdistyksessään. Matkat ja retket olivat tässäkin suosituin vaihtoehto. Monet halusivat tietoa eläkeläisten etuuksista ja palveluista. Harrastustoimintaa halusi lisää noin sata vastaajaa. Tähän kysymykseen liittyi avoin vaihtoehto, jossa vastaajat olivat toivoneet mm. liikuntaa, tanssia, laulua, musiikkia, kulttuuririentoja, vierailuja toisiin yhdistyksiin, käsitöitä ja askartelua, tietokoneopastusta, neuvontaa ja tietoa sekä hauskaa yhdessäoloa. Kysyttiin myös, miten vastaaja haluaa osallistua oman yhdistyksensä toimintaan. Useimmat tyytyvät toimimaan rivijäsenenä tai osallistumaan talkootyöhön. 38 henkilöä haluaa auttaa apua tarvitsevia vanhuksia vapaaehtoisena, ja 32 haluaa tähän koulutusta. Harrastustoiminnan ohjaamiseen halukkaita on 18 henkilöä, ja 10 haluaa tähän koulutusta. Yhdistyksen toiminnan ohjaamisesta ja järjestötoiminnan koulutuksesta kiinnostuneita on vain 8 vastanneista. Ehkä uudet jäsenet haluavat ensin tulla mukaan käynnissä olevaan toimintaan. Järjestömme ja yhdistykset ovat lisänneet sähköisen median käyttöä viestinnässä. Siksi kysyttiin, kuinka moni käyttää internetiä tai sähköpostia. Vastanneista 58 prosenttia käyttää internetiä päivittäin tai viikoittain, ja 64 prosentilla on käytössään sähköpostiosoite. Koska vastanneita oli alle puolet uusista jäsenistä, voidaan arvioida, että vähintään noin kolmasosa uusista jäsenistä on sähköisen median aktiivikäyttäjiä. Lämmin kiitos kaikille kyselyyn vastanneille! MIRJA ARAJÄRVI Kallion – Vallilan Eläkeläiset Uusia jäseniä kiinnostavat harrastusryhmät ja matkat Uusille jäsenille suunnatun kyselyn tuloksiin on syytä paneutua kaikissa paikallisyhdistyksissä ja aluejärjestöissä. Vastaajat ovat yhdistysten toiminnan kannalta keskiössä tulevaisuuden vastuunkantajina johtokunnissa ja harrastusryhmissä, ja myös kullanarvoisina rivijäseninä – heidän toiveitaan ja odotuksiaan on ymmärrettävä. Selkeä enemmistö vastaajista on tullut toimintaan mukaan kaverin pyytämänä. Tämä on erityisen arvokas tieto: paikallisyhdistyksissä tulee tukea aikaisempaa kattavammin tällaista jäsenhankintaa. Myös kiinnostava harrastusja matkatoiminta vetää puoleensa. Siksi onkin tärkeätä, että erilaisia harrastusryhmiä pidetään yllä, niiden sisältöjä kehitetään ja ryhmämuotoiselle matkailulle luodaan edellytyksiä. Liikunta kiinnostaa lisätkäämme siis sen osuutta toiminnassa. Eläkeläiset ry tukee monipuolisesti omilla toimillaan liikuntaryhmien määrän lisäämistä paikallisyhdistyksissä: kouluttamalla liikuntaryhmien vetäjiä, tukemalla liikunnanvetäjien verkostoitumista sekä käynnistämällä erilaisia liikuntakampanjoita. Vuokatin 2017 kesäpäivien ohjelmassa (valmistauduttaessa ja itse tapahtumassa) liikunnalla on iso sija. Vaikuttamistoiminnan merkitys ei ole vähäinen harrastusja yhdessäolotoiminnan rinnalla kun yli sata vastaajaa (636:sta) ilmoitti eläkeläisyhdistykseen mukaantulonsa syyksi halun vaikuttaa eläkeläisten asemaan ja yhteiskuntaan. Myös nämä toiveet on huomioitava ja halukkaille luotava osallistumisväyliä olla mukana edunvalvontatyössä paikallisesti ja valtakunnallisesti. Nyt toteutettu kysely oli ensimmäinen laatuaan. Viimeiseksi se ei kuitenkaan jää. Eläkeläiset ry toteuttaa vastaavan kyselyn jatkossa muutaman vuoden väliajoin. Kyselyn tuloksista tiedotetaan paikallisyhdistyksille ja aluejärjestöille. Anu Mäki järjestösihteeri Uudet jäsenet – eläkeläistoiminnan tulevaisuudentekijöitä Kysely: Muun muassa liikunta kiinnostaa eläkeläisyhdistysten jäseniä.
10 – Nro 4 kesäkuu 2015 ELÄKELÄINEN Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaalija terveyspalveluista eli vanhuspalvelulaki muuttui vuoden 2015 alusta. Uusi laki painottaa ikääntyneiden itsemääräämisoikeutta. Tampereen kaupungin vanhusasiamiehen Katri Pellisen mielestä itsemääräämisoikeudesta pitäisi puhua paljon enemmän, sillä sitä ei aina osata kunnioittaa erityisesti muistisairaiden asioita järjesteltäessä. On tapauksia, joissa muistisairaan vanhuksen lapset pakottavat vanhuksen muuttamaan kotikaupungistaan vieraaseen kaupunkiin tai jopa toiseen maahan, koska lapset ovat huolissaan, kuinka isä tai äiti pärjää yksinään. ? On omaisilta kaunis ajatus muuttaa vanhus lähemmäksi, jotta häntä voidaan auttaa paremmin. Mutta jos muistisairas vanhus sanoo, että hän ei halua muuttaa mihinkään, se pitäisi ottaa huomioon, Pellinen sanoo. Omaiset eivät usein tule ajatelleeksi, että muuttaminen on ikäihmiselle, ja varsinkin muistisairaalle, erittäin raskas asia. Jos vanhus on kuitenkin asunut lähes koko ikänsä samassa kaupungissa ja asunnossa, ympäristö on hänelle tuttu ja hänen ympärillään on tutut esineet ja huoneet, hän saattaa selvitä kotonaan pitkään. ? Ei ole ihan sama, missä muistisairas asuu. Jos vanhus ei oikeasti pärjää kotonaan avun turvin ja alkaa olla vaaraksi itselleen tai ympäristölleen, silloin hänen omaksi edukseen on tehtävä päätös ja muutettava hänet vastoin tahtoaankin turvaan, sillä muuttamatta jättäminen katsottaisiin heitteille jätöksi. Pellinen muistuttaa, että itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa, vaikka ihminen ei omalla käytöksellään tai päätöksellään edistäisikään terveitä elämäntapoja. Jos vanhus haluaa rockia kuunnellen lipitellä punaviiniä ja poltella sikareita, hänen on saatava tehdä se. ? Myös ikäihmisillä on oikeus tehdä huonoja päätöksiä, eivätkä omaiset saa puuttua niihin. Muuttunut vanhuus Tampereella työskentelee kaksi vanhusasiamiestä. He ottavat vastaan kuntalaisten palautteita koskien vanhuspalveluja, vievät niitä eteenpäin ja tiedottavat ikäihmisten oikeuksista ja etuuksista. Yleisemmin vanhusasiamiehet edistävät ja selvittävät ikäihmisten yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja perusoikeuksien toteutumista. Vanhusasiamiehet toimivat myös sovittelijoina tilanteissa, joissa esimerkiksi viranomaiset ja ikäihmisen omaiset ovat eri mieltä asumistai muista ikäihmiselle järjestetyistä palveluista. ? Me olemme aina näissä asioissa ikäihmisen puolella. Emme edusta omaisia emmekä muita intressitahoja. Ratkaisuissa painaa eniten vanhuksen itsemääräämisoikeudet, vaikka ne sotisivatkin omaisten etuja tai tahtoa vastaan, Pellinen painottaa. Katri Pellisen mielestä käsitys vanhuudesta on muuttunut. Siitä on tullut vanhanaikainen. ? Muuttuuhan nuoruuskin sukupolvesta toiseen. Ei minunkaan nuoruudessani nuorilla ollut tatuointeja ja lävistyksiä, joten miksi ei vanhuuskin muuttuisi? Nykyisin esimerkiksi seksuaalija sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ikäihmiset ovat näkyvämpiä yhteiskunnassa ja heillä on tasavertaiset oikeudet. Myös heidän itsemääräämisoikeuttaan on kunnioitettava ja heidän tarpeensa huomioitava muun muassa sosiaalija terveyspalveluissa. ? Kun meidän isovanhempamme olivat nuoria, homoseksuaalisuus oli rikos, ja vielä vuoteen 1974 asti se oli sairausluokituksessa. Nyt he saavat elää avoimesti myös ikäihmisinä. Nykyiset ikäihmiset ajelevat prätkillään ympäri maailmaa, käyvät rockfestivaaleilla ja muistelumatkoilla Roskildessä ja Amsterdamissa. Moni saattaakin kokea itsensä ulkopuoliseksi nykyisissä eläkeläisille suunnatuissa harrastusryhmissä. ? Jos ihminen on hippi vielä 80-vuotiaana, sitä pitää kunnioittaa, koska se on hänen elämäntapansa ja ideologiansa, Pellinen muistuttaa. Hoitotahto Viime elokuussa hallitus antoi eduskunnalle esityksen laiksi sosiaalihuollon asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeuden vahvistamisesta. Laki velvoittaisi myös omaisia huomioimaan muistisairaan tarpeet ja ymmärtämään, että pienetkin arjen asiat ovat tärkeitä. ? Muistisairasta ei esimerkiksi pidä viedä virikkeitä saamaan kirkkoon, jos hän ei ole käynyt siellä terveenäkään. Ihminen voi varmistaa itsemääräämisoikeutensa toteutumisen laatimalla hoitotahdon siltä varalta, että ei pysty ilmaisemaan itseään. Hoitotahdossa voi kertoa muun muassa sen, kuinka haluaa itseään hoidettavan ja myös sen, haluaako tajuttomuuskohtauksen saatuaan itsensä elvytettävän, jos on todennäköistä, että jää täysin toimintakyvyttömäksi. Hoitotahdossa voi myös ilmaista, jos esimerkiksi ei halua itseään hoidettavan vaihtoehtoisin hoitomenetelmin vaan ainoastaan koululääketieteen, tai päinvastoin. Hoitotahto kannattaa tehdä siinä vaiheessa, kun on vielä fyysisesti ja henkisesti täysissä voimissa. Hoitotahdossa henkilö määrää itselleen laillisen edustajan, jonka hän valtuuttaa muun muassa hoitosuostumusten antamiseen. Hoitotahdossa voi tuoda esiin muitakin omaan hyvinvointiin tai arjen toimintoihin liittyviä toivomuksia. Siinä voi myös ilmaista, että henkilön omat rahat on käytettävä hänen hyvinvointiinsa. ? Jos ihminen pitää vyöhyketerapiasta tai intialaisesta päähieronnasta, voi senkin ilmoittaa hoitotahdossa. Edunvalvonta Varmistaakseen hoitotahtonsa ja itsemääräämisoikeutensa toteutumisen myös siinä tapauksessa, että ei itse pysty ilmaisemaan tahtoaan, voi tehdä edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutuksessa valtuutetaan nimetty henkilö hoitamaan kaikkia valtuuttajan asioita siinä vaiheessa, kun tämä ei enää itse pysty päättämään niistä. Edunvalvontavaltakirjassa voi myös ilmaista muun muassa sen, että kaikki valtuuttajan rahat on käytettävä hänen hyvinvointinsa ylläpitämiseksi. Katri Pellinen kertoo tehneensä useita ilmoituksia maistraattiin edunvalvontatarpeista muun muassa sellaisissa tapauksissa, joissa vanhuksen tililtä nostetaan päivittäin rahaa, vaikka hän itse on ryhmäkodissa tai tehostetussa palveluasumisessa. Edunvalvontavaltuutus tehdään kirjallisesti. Siihen vaaditaan kaksi todistajaa ja se tulee voimaan, kun lääkäri antaa lausunnon, että valtuuttaja ei itse kykene hoitamaan asioitaan. Valtuutus ja lääkärilausunto viedään maistraattiin, jossa valtuutettu saa virallisen valtuutuksen. Edunvalvontavaltuutus kannattaa tehdä hyvissä ajoin, sillä se helpottaa monin tavoin asioiden hoitamista. ? Minulle tulee paljon puheluita omaisilta, joiden pitäisi hoitaa vaikkapa vanhempiensa taloudellisia tai hoidollisia asioita. Jos vanhus ei ole tehnyt edunvalvontavaltuutusta, eikä pysty enää sitä tekemään, se hankaloittaa monta asiaa, Katri Pellinen sanoo. Netistä löytyy lukuisia erilaisia valmiita malleja hoitotahdosta ja edunvalvontavaltakirjasta, esimerkiksi: www.exitus.fi/pdf/hoitotahto. pdf. www.muistiliitto.fi IITA KETTUNEN Oma tahto esiin Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaalija terveyspalveluista eli vanhuspalvelulaki muuttui vuoden 2015 alusta. Uusi laki painottaa ikääntyneiden itsemääräämisoikeutta. ”Myös ikäihmisillä on oikeus tehdä huonoja päätöksiä, eivätkä omaiset saa puuttua niihin.” Vanhusasiamies Katri Pellinen muistuttaa, että ihmisellä on oikeus päättää itseään koskevista asioista myös toimintakyvyn hiipuessa.
Nro 4 kesäkuu 2015 – 11 ELÄKELÄINEN Tuula-Liina Varis Nuori naiskolumnisti äksyili iltapäivälehdessä 90-luvulla keksittyä ja edelleen paljossa käytössä kuluvaa uusavuton -termiä vastaan. Hänestä on väärin, että uusavuttomaksi haukutaan sitä, joka ei osaa kuoria perunoita, keittää riisiä, vaihtaa autonsa renkaita tai sytyttää nuotiota. Nykyisin uusavuttomaksi pitäisi hänen mielestään kutsua sitä, joka ei hallitse sähköpostin liitetiedoston lähetystä, älypuhelimen yhteyden jakoa bluetoothilla, Spotify-soittolistan luomista ja lukemattomia muita teknologian hienouksia. Kirjoittajan mittapuulla mitaten minä olisin aika vahvasti uusavuton. Omasta mielestäni taas en ole ollenkaan avuton, sillä hallitsen teknologiasta tasan tarkkaan kaiken, minkä jokapäiväisessä elämässäni tarvitsen. Avuton olisin myös isoäitini mittapuilla mitaten, mutta hänen näkökulmastaan olisivatkin kaikki nykyihmiset enemmän tai vähemmän avuttomia. ”Mittään tekemättömiä”, hän sanoisi. Mamman elämäntavan edellyttämät perustaidot olivat täydellisesti hänen hallinnassaan: ruoanlaitto makkaran tekoa myöten, klapinhakkuu ja tulenteko, kehruu, kankaankudonta, saippuan valmistaminen, perunan istutus ja nosto, lampaan keritseminen… hänen arjessaan ei tullut vastaan asiaa, jota hän ei olisi osannut omin käsin hoitaa. Eikä hänen huushollissaan ollut tarvekalua, jota hän ei olisi osannut käyttää. Teknologia on monimutkaistanut maailmaamme, ja perustaidot silläkin alalla alkavat olla arjesta selviämisen edellytys. Mutta ihan teknologiataidoilla ei kukaan arjestaan selviä. Kyllä peruna pitää osata kuoria, kananmuna keittää, kämppä siivota, silittää paita ja ommella ratkennut sauma tai pudonnut nappi. Uusavuton on se, joka ei selviä normaalissa elinympäristössään aamukaurapuurosta iltateehen ilman avustavaa henkilökuntaa. Tällaisia ihmisiä on tietysti aina ollut olemassa, ja heidän joukossaan myös niitä, jotka suorastaan leuhkivat avuttomuudellaan, onhan se perinteisesti ollut ylhäisyyden merkki. Downton Abbey -sarjan herrasväki ei osaa edes pukea ja riisua vaatteitaan ilman ammattiapua eikä heillä ole harmaata hajuakaan siitä, miten valmistetaan ruoka, jota he päivittäin syövät. Kyllä elämänhallinta on retuperällä teknologisiin vehkeisiinsä addiktoituneella ihmisellä, jonka perustarpeista syömisestä asumiseen ja rahankäyttöön huolehtivat muut. Näiden perustaitojen rinnalla älypuhelimen yhteyden jako bluetoothilla tai Spotify-soittolistan luominen ovat aika toisarvoinen asia. Nykyajan uusavuttomuus on usein enemmän viitsimättömyyttä kuin kyvyttömyyttä. Miksi tekisin itse sen, jonka joku toinen voi tehdä puolestani? kysyy nuori kolumnistikin. No, esimerkiksi siksi, että mitä avuttomampi olet, sitä enemmän ja varhemmin olet muiden armoilla, tilanteessa, josta bluetooth ja Spotify eivät pelasta. Uusavuton ja vanha avuton Vanhuspalvelulailla on omaishoidossa suuri merkitys, koska suuri osa omaishoitajista ja hoidettavista on yli 65-vuotiaita. Sekä iäkäs omaishoitaja että hoidettava ovat oikeutettuja lain palveluihin. Omaishoito on iäkkään henkilön yleisin hoitomuoto Suomessa. Omaishoitoa tukemalla kunnat tekevät suuria säästöjä sosiaalija terveyskuluissaan. Omaishoidon säilyminen edellyttää kunnilta selkeää panostusta omaishoitoperheiden tukemiseen. Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaalija terveyspalveluista eli niin kutsuttu vanhuspalvelulaki astui voimaan 1.7.2013. Kunnan on laadittava suunnitelma ikääntyneen väestön hyvinvoinnin tukemiseksi ja järjestettävä iäkkäille henkilöille laadukkaita, riittäviä ja oikea-aikaisia sosiaalija terveyspalveluja. Lain tarkoituksena on – tukea ikääntyneen väestön hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista, – parantaa ikääntyneen väestön mahdollisuutta osallistua elinoloihinsa vaikuttavien päätösten valmisteluun ja tarvitsemiensa palvelujen kehittämiseen kunnassa, – parantaa iäkkään henkilön mahdollisuutta saada laadukkaita sosiaalija terveyspalveluja sekä ohjausta muiden palvelujen käyttöön yksilöllisten tarpeittensa mukaisesti ja riittävän ajoissa, kun hänen heikentynyt toimintakykynsä sitä edellyttää, – vahvistaa iäkkään henkilön mahdollisuutta vaikuttaa hänelle järjestettävien sosiaalija terveyspalvelujen sisältöön ja toteuttamistapaan sekä osaltaan päättää niitä koskevista valinnoista. Kunnan velvollisuus on – järjestää sosiaalipalveluja niin, että ne ovat ikääntyneen väestön saatavissa yhdenvertaisesti ja lähellä asiakkaita, – osoittaa riittävät voimavarat suunnitelman toteuttamiseen. Vanhusneuvosto ajaa myös omaishoitajien asioita Kunnan on asetettava ikääntyneen väestön osallistumisja vaikuttamismahdollisuuksien varmistamiseksi vanhusneuvosto. Vanhusneuvostot tarjoavat hyvän mahdollisuuden saada omaishoitajien ääni kuuluviin kunnissa. Lain mukaan kunnan on järjestettävä iäkkäille kuntalaisille hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista tukevia neuvontapalveluja, terveystarkastuksia, vastaanottoja tai kotikäyntejä. Hoito ja palvelut ensisijaisesti kotiin Kunnan on toteutettava iäkkään henkilön arvokasta elämää tukeva pitkäaikainen hoito ja huolenpito ensisijaisesti kotiin annettavilla ja muilla sosiaalija terveydenhuollon avopalveluilla. Palvelut on sovitettava sisällöltään ja määrältään vastaamaan iäkkään henkilön palveluntarpeita. Pitkäaikainen hoito on toteutettava niin, että iäkäs henkilö voi kokea elämänsä turvalliseksi ja arvokkaaksi. Iäkkäille avioja avopuolisoille on järjestettävä mahdollisuus asua yhdessä. Kunnan on turvattava pitkäaikaisen hoitojärjestelyn pysyvyys. Palvelut tarpeen mukaan Omaishoidon kannalta on tärkeää, että palveluntarpeen selvittäminen ja palvelusuunnitelman laatiminen on tehtävä yhdessä iäkkään henkilön ja tarvittaessa hänen omaisensa, läheisensä tai hänelle määrätyn edunvalvojan kanssa. Mikäli kysymys on iäkkäiden henkilöiden omaishoitotilanteesta, palvelutarpeen arvioinnissa tilannetta on tarkasteltava molempien sekä hoidettavan että omaishoitajan näkökulmasta. Palveluntarpeiden selvittämisen yhteydessä on arvioitava iäkkään henkilön toimintakyky monipuolisesti ja selvitettävä, miltä osin hän pystyy suoriutumaan tavanomaisista elämän toiminnoista ja missä asioissa hän tarvitsee tukea ja apua. Palveluntarpeen selvittämisen pohjalta laaditaan palvelusuunnitelma. Tarvittavista palveluista neuvotellaan yhdessä iäkkään henkilön ja tarvittaessa hänen omaisensa, läheisensä tai hänelle määrätyn edunvalvojan kanssa. Vastuutyöntekijä auttaa etuusasioissa Laissa säädetään, että kunnan on nimettävä iäkkäälle henkilölle vastuutyöntekijä, jos hän tarvitsee apua palvelujen toteuttamiseen ja yhteensovittamiseen liittyvissä asioissa. Vastuutyöntekijän tehtävänä on: – seurata henkilön ja tarvittaessa hänen omaistensa, läheistensä tai hänelle määrätyn edunvalvojan kanssa palvelusuunnitelman toteutumista sekä iäkkään henkilön palveluntarpeiden muutoksia – olla tarvittaessa yhteydessä sosiaalija terveyspalvelujen järjestämisestä vastaaviin ja muihin tahoihin iäkkään henkilön tarpeisiin vastaamiseksi – neuvoa ja auttaa iäkästä henkilöä palvelujen ja etuuksien saantiin liittyvissä asioissa. Päätös palveluista on annettava viipymättä Kunnan on tehtävä päätös iäkkään henkilön kiireellisesti tarvitsemien sosiaalipalvelujen myöntämisestä kirjallisen tai suullisen hakemuksen johdosta ja järjestettävä myönnetyt palvelut viipymättä, ettei iäkkään henkilön oikeus välttämättömään huolenpitoon vaarannu. Kunnan on julkaistava ainakin puolivuosittain tiedot siitä, missä ajassa iäkäs henkilö voi saada hakemansa sosiaalipalvelut. Teksti: MARJA TUOMI Kirjoittaja on Omaishoitajat ja läheiset -liitto ry:n toiminnanjohtaja. Omaishoito ja vanhuspalvelulaki – Arvokkaan ja turvallisen elämän turvaaminen – Omaisten ja läheisten kuuleminen palvelutarpeen arvioinnissa ja palvelusuunnitelman laatimisessa – Sosiaalipalvelut lähellä asiakkaita – Palvelut yhdenvertaisina kaikille – Vastuutyöntekijän nimeäminen – Hoito ja huolenpito ensisijaisesti kotiin – Hoidon pysyvyyden turvaaminen – Iäkkäille puolisoille mahdollisuus asua yhdessä – Omaishoitajien ja muiden järjestöjen asiantuntemuksen hyödyntäminen – Vanhusneuvoston asettaminen Omaishoitajat ja läheiset -liitto ry on omaishoitajien ja heidän hoidettaviensa edunvalvontaja tukijärjestö. Liitto toimii asiantuntijana omaistaan hoitavien yhteiskunnallisen aseman parantamiseksi sekä tukee erilaisin tavoin omaishoitotilanteessa eläviä henkilöitä. Vanhuspalvelulain ydinkohdat omaishoidon kannalta
12 – Nro 4 kesäkuu 2015 ELÄKELÄINEN Runopysäkki Kuuntelin loppukeväällä kirjailija Siri Kolun luentoa. Kolu painotti, ettei kirjoittaja aina tiedä, mitä on tekemässä. Hän kehotti tutkimaan omia tekstejään – joskus saattaa huomata, että ”tää onkin kerällä vielä”. Toisin sanoen kirjoittaja ei ehkä heti havaitse, mitä kaikkea voisi vielä aiheestaan ammentaa. Onko kirjoittanut neliön siksi, ettei tiennyt, että särmiökin on? Kolu kysyi. Kolu suositteli jokaiselle kirjoittajalle niin sanottua mäkilähtöpakettia, millä hän tarkoitti sopivaa virikemateriaalia tilanteisiin, kun haluaisi kirjoittaa, mutta ei pääse alkuun tai eteenpäin. Työpöydälle voi laittaa kortteja tai valokuvia, jotka innostavat. Tai voi mennä vaikka kirpputorille ja etsiä sieltä esineen, joka inspiroi kirjoittamaan. Runon kirjoittaminen on yleensä hetkellisempi ja intuitiivisempi prosessi kuin vaikkapa romaanin tahkoaminen. Mutta samaakin niissä on. Joskus kirjoittajalla on tunne, että hän kirjoittaa koko ajan sen vierestä, mistä oikeastaan haluaisi kirjoittaa. Silloin mäkilähtöpaketti voi olla hyvä apu. Seppo Koskiman Puhuisit kun sinulla on huulet on jylhän komea runo, joka muistuttaa tyylillisesti turkkilaisrunoilija Nazim Hikmetin lyriikkaa. Erityisesti Hikmetin tunnetut runot On oltava meri sekä Ihmisen laulu tulevat mieleen. Ehkäpä Koskima onkin kirjoittanut kunnianosoituksen Hikmetille? Se että jokin runo muistuttaa toista, on positiivinen ja luonnollinen asia. Emme koskaan kirjoita tyhjiössä, vaan runomme kasvavat jo kirjoitettujen runojen maaperästä. Koskima kertoo kirjoittaneensa runonsa vuosikymmeniä sitten, mutta hyvät runot kestävät aikaa. Puhuisit kun sinulla on huulet muistuttaa elämän kauneudesta ja läsnä olevan hetken merkityksestä. Runo puhuu myös siitä, että niin luonnon kuin meidän ihmistenkään olemassaolo ei ole itsestään selvää ja että meillä on vain yksi, yhteinen maailma. Mantramainen toisto tehostaa tunnelmaa. Hommage, nostalgiaa ja omaishoitajan hätä ”Noin viisi vuotta sitten kirjoitin muutamille kunnioittamilleni runoilijoille ’vastarunoja’, kirjoittaa Martti Heikkinen runonsa saatteeksi. Näin sai siis Pablo Nerudakin oman runonsa Martti Heikkisen kynästä. Heikkisen runoa voi pitää täysiverisenä hommagena, kunnianosoituksena, joka on oma (ja melko suosittukin) runotyyppinsä lyriikan laajalla alueella. Tällainen kunnianosoitusruno sitä paitsi tekee kauniilla tavalla näkyväksi sen, mistä jo kirjoitin: runot rakentuvat toistensa varaan. Martti Heikkinen antaa oman uljaan lisänsä kunnianosoitusrunojen sarjaan. Jevgeni Jevtusenkon runo Hikmetin sydän on muuten tämän sarjan aatelia. Suosittelen. En pysty koskaan lukemaan kyseistä runoa liikuttumatta. Helena Koposen runossa Se oli elämää luodaan nostalginen katse menneeseen. Myös runon keinot ovat peräisin menneiltä vuosikymmeniltä. Koponen käyttää muun muassa käänteistä sanajärjestystä (Se siihen laitettu on/muistoksi menneen ajan), lyhennelmämuotoa (Missä on laulu,nauru/ mi ennen vesillä kuului?) ja vanhaa verbimuotoa (muistui ajat nuo,/ kun keluveneellä sousi). Vanhojen retoristen keinojen käyttäminen Se oli elämää -runossa on varmasti tietoinen tyylivalinta. Toimii hyvin. Haikeassa runossa katsellaan järvelle ja koetetaan muistojen voimalla loihtia näkyviin elämänmuoto, jota ei enää ole. Sisko Laukkasen runo Yksin pureutuu kipeään aiheeseen, omaishoitajuuteen. Auttajan väsymys on tärkeä aihe niin yhteiskunnallisella tasolla kuin yksilön kannaltakin. Runosta välittyy hätä ja uupumus. Koska runo on vahva, voisi hyvin jättää pois säkeen ”Se kosketti syvästi”. On tehokkaampaa, kun lukija lukee sen itse – rivien väleistä. Runon loppu saa aikaan kylmät väreet: yksin-sana saakin toisen merkityksen kuin olisi voinut aavistaa. Yksin on tärkeä runo, jonka soisi kantautuvan kaikkien omaishoidon asioista päättävien korviin. Keskikesän runollisissa tunnelmissa ja postianne odotellen, . Kohtauspaikkana runo Se oli elämää Rannalla laiturin vierellä vanha tervattu vene. Se siihen laitettu on muistoksi menneen ajan. Auringon säteet peilaa tyyneen järvenpintaan. Kaislikko kasvanut pitkäksi ylettäen miehen rintaan. Missä on laulu,nauru mi ennen vesillä kuului? Kylä autio on aivan väki muuttanut kaupunkiin. Vanha yksinäinen kulkija tuli rantaan katsomaan. Tuntuu vieno tervan tuoksu muistui ajat nuo, kun keluveneellä sousi tukkilautan luo. Oli elämää järvellä tällä kulki lauttoja keväisin. Tuoksui terva, pihka ja hiki (huokaus) – se oli täyttä elämää. Helena Koponen, Maavesi Puhuisit kun sinulla on huulet Puhuisit kun aurinko vielä paistaa; linnut lentävät kukat hymyilevät virrat ovat vapaita. Puhuisit ihmisen rohkeudesta rakkaudesta elämään, sillä pian maa kantaa muistoa meristä puhtaitten vesien tuoksuista kukkien hymyistä. Maasta, meristä, järvistä, jotka pian ovat niin puhtaita ettei kalakaan elä. Puhuisit nyt, kun Sinulla on vielä huulet linnut lentävät kukat hymyilevät virrat ovat vapaita. Puhuisit sillä meillä on vain yksi maailma, maa, meri, sininen vesiplaneetta yksi taivas, tähdet ja kuu yksi elämä sen rohkeus, rakkaus toivo ja kauneus. Tulisit jo tänään, jotta voitaisiin olla yhdessä Puhuisimme unelmistamme; rohkeudesta, rakkaudesta toivosta, jotta linnut lentäisivät kukat hymyilisivät aurinko paistaisi synnyttäisi elämää. Tulisit ennen kuin pääskyset palaavat. Seppo Koskima, Tampere Kahdeksankymmentä vuotta sitten Sinä kirjoitit hienoimmat rakkausrunosi. Enempää ei kukaan mies voi sanoa naiselleen, eikä kukaan nainen voi enempää toivoa. ”Kuultava talo, jonka Sinä ja minä rakensimme, kaikki lakkasi olemasta, paitsi Sinun silmäsi.” Sinun kaksikymmentä runoasi kertoo kaiken, kahden ihmisen suhteesta. Kaikki mitä niihin lisätään on turhaa sanan helinää. Miksi yrittäisinkään kirjoittaa, Rakastetulleni. Sinä olet sen tehnyt paljon paremmin jo ennen syntymääni, Pablo. Martti Heikkinen, Iisalmi Yksin Koti ihmiselle, vanhukselle rakas paikka, vaikka yksin omillaan. Jos vielä omainen, ystävä, edes joku luona. Olin kanssasi, lähes vanhus itsekin. Väsynyt, mutta läsnä. Auttakaa, huusin sisälläni! Liian hiljaa, ei kukaan kuullut. Suljetaan korvat, käännetään selkä. Syitä olla kuulematta työkiireet, perhe, muutakin siirtää vastuu. Ei aikaa edes kantaville sanoille yhdellekään. Ei Sinua kukaan ole pakottanut hoitamaan vanhaa omaista, sanottiin. Se kosketti syvästi. Joku sen tekee, antaa itsestään, yrittää jaksaa. Älä jätä minua yksin, olen vanha ja sairas! Pyyntö soi korvissani vieläkin. Ei vanhus jäänyt yksin minä jäin. Sisko Laukkanen, Paltamo Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi
Nro 4 kesäkuu 2015 – 13 ELÄKELÄINEN Runopysäkin pieni runosanasto Olen opettanut lukuisilla runokursseilla ja huomannut, että monet runouteen liittyvät perustermit saattavat olla vieraita tai unohtuneita. Eipä termeillä sinänsä mitään itseisarvoa ole, mutta ne ovat käteviä, kun haluaa keskustella jostakin runosta tai kuvata lukukokemustaan. Niinpä kokosin tähän loppuun kesäkertauksen eli kaksitoista perustermiä, joilla pääsee hyvin alkuun: Alkusointu eli allitteraatio = Sanat alkavat samalla tavulla tai toisiaan läheisesti muistuttavalla alkuäänteellä, tuttu keino Kalevalasta: Vaka vanha Väinämöinen… Keskuslyriikka tai keskeislyriikka = Se osa lyriikkaa, joka keskittyy lyyrisen minän tuntojen ympärille. Suurin osa vaikkapa runokursseilla tai muissa harrastajien yhteisöissä kirjoitetusta runoudesta on keskeislyriikkaa. Lyyrinen minä eli puhuja = Runollinen minuus, ei koskaan sama kuin kirjoittaja. Proosassa puhutaan kertojasta, joka ei siis myöskään ole sama kuin kirjoittaja. Metafora = Lyhennetty vertaus, eli vertaus ilman kuin-sanaa. Esimerkiksi ”elämän suola” on metafora, vaikkakin kulunut sellainen. Proosamainen runo = Säkeisiin jaettu, mutta proosatekstiä muistuttava (esimerkiksi Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina ). Proosaruno = säkeisiin jakamaton eli proosan muotoon asemoitu runo, joka on kieleltään lyyrinen. Varsin yleinen runotyyppi nykyään. Risto Ahdin tuotannossa on paljon proosarunoja. Riimi = Loppusointu. Runomitta = Esimerkiksi heksametri, Kalevala-mitta tai tanka-mitta. Sikermä = Toisiinsa liittyvien runojen kokonaisuus. Säe = Runon rivi. Säkeistö = Runon kappale. Säkeenylitys = Lause jakautuu useaan eri säkeeseen: ”sinä vuonna/kesä oli/vain päivän ja yön mittainen.” Termit ovat vain apuvälineitä, jotka helpottavat runoista puhumista. Tärkeintä on itse runous. Runoilija Timo Harju on puhunut runosta kohtauspaikkana. Se on hyvä metafora. Runon äärellä me tapaamme, joskus runoista tulee globaali kudelma, ajatelkaa nyt vaikka, että Martti Heikkinen Iisalmelta kirjoitti kunnianosoituksen chileläiselle Pablo Nerudalle. NIINA HAKALAHTI Ahti Kansa: Arvaamattomia askeleita – Novelleja. Kuvitus: Valtteri Repo. Omakustanne (painotalo Westman) 2014 Alkuajan itsenäinen Suomi oli poliittisesti niin vaarallinen maa vasemmistolaisille, että täällä selvisi hengissä lähinnä moukan tuurilla. Myrkylliset oikeistolaiset puhurit puhaltelivat monelta suunnalta. Kotkalaisen työläiskirjailija Ahti Kansan (s.1927) tuore novellikokoelma Arvaamattomia askeleita käsittelee Suomen itsenäisyyden synnytyspolttoja ja nuoren tasavallan poliittisia kipupisteitä. Ay-liikkeen aktiivit ovat monessa novellissa keskushenkilöitä, mutta mukana kuvassa ovat myös työväenliikkeen johtajat, kuten Väinö Tanner. Novellissa Savurenkaat kuvataan, miten työläisperheen pojasta Väinö Tannerista kehittyi sikariportaan herra ja oikeiston luottomies: ”Elokuussa 1914 maailmansota pamahti riehumaan ja tavaramarkkinoiden suhdanteet kuumenivat. Helsingin kaupunkikuvaan oli noussut erikoinen markkinanimi, Elanto, eteenpäin kasvava, pirteä osuuskauppaliike. Osuuskauppa Elanto tarvitsi tehokasta sihteeriä, joka viihtyi sikarirenkaissa. Siinä aukeni Tannerin kokoinen aukko organisaatiossa ja Väinö täytti sen nopeasti. Tästä oli tie vain ylöspäin.” Pikkukauppalan kerma Novellissa Pokkakerho myös pikkukauppalan kerma pääsee vauhtiin. Eletään kansalaissodan jälkeisiä vuosia, ja lähiseuduilla tapahtuu outoja äkkikuolemia. Suojeluskuntaupseerit ovat kiihkoisia kamppaillessaan tsaarinvallan koulussa olleiden vanhempien upseerien kanssa johtopaikoista. Kunnanlääkärin kotona säännöllisesti kokoontuva korttiporukka katselee asioiden kulkua ulkopuolisina tarkkailijoina. Adin aamusoitossa kurkistetaan tehtaan johdon välisiin erimielisyyksiin 1930-luvulla, kun kaikki johtajat eivät olleet yksimielisiä ay-aktiivien muilutuksista ja työntekijöiden pakottamisesta liittymään suojeluskuntiin. Työnantajat sata vuotta sitten Lahjalapikkaat tuo mieleen Pentti Haanpään romaanin Yhdeksän miehen saappaat. Tarina talvisodasta on tuore ja yllättävä. Näkökulma on rivisotilaiden, tarinan juonen käänteet ovat yllättäviä. Kokoelman avaava Sulkujuttu kuvaa talvella 1914 työnantajien työsulkua eräällä sahapaikkakunnalla. Vaikka kyseisistä tapahtumista on kulunut jo sata vuotta, suomalaisten työnantajien asenteet tuntuvat säilyneen lähes muuttumattomina. Siinä mielessä suomalaisessa työelämässä ei kehitys ole edistynyt. Muilla yhteiskunnan alueilla kyseistä ilmiötä kutsuttaisiin paikallaan polkemiseksi, mutta työnantajat tuntuvat olevan hyvin ylpeitä dogmaattisista perinteistään. Työnantaja jakelee lopputilejä ja häätää työntekijät perheineen asunnoistaan talvipakkaseen. Periksi ei työntekijäpuolella kuitenkaan anneta: ”Jo muutaman päivän kuluttua vaelsi sahayhtiöiden konttoreiden ohitse ammattiosastojen mielenosoituskulkueet heiluttaen punaisia lippujaan. Santarmit hätyyttivät, ammuskelivat ilmaan pelottelumielessä, mutta mielenosoitukset toistuivat sitkeästi.” Työn jälkiä Ahti Kansan työläiskirjailijantie hakeutui uomiinsa 1970-luvulla runojen kautta hänen kirjoittaessaan runoja työväeniltamiin. Esikoiskokoelma Työn jälkiä ilmestyi 1978 ja pääsi julkisuuteen KOM -teatterin ja televisioesitysten kautta. Vuosina 1978-2001 Kansa keskittyi kymenlaaksolaisten yhdistysten historiikkien kirjoittamiseen. Työelämää sulfaattitehtaassa kuvaava romaani Murskaava rotaatio (Minerva) ilmestyi kymmenen vuotta sitten. Arvaamattomia askeleita -kokoelman esseetarinat Kansa kirjoitti 1990-luvulla. Osittain nämä vertautuvat Sasu Punasen vuosina 1928-29 julkaistuihin hulvattomiin pakinanovelleihin kokoelmissa Punakaarti, kuningas, vehnäpulla ja porvari sekä Jussi Taavetti Haataisen sijaiskärsimys. Sasun ja Kansan novellien päähenkilöiden meininki on sen verran irtonaista, että molempia voi kutsua avartavan vaihtoehtoiseksi historian kirjoitukseksi. JUHA DRUFVA Ahti Kansan novellien vaihtoehtoinen historianäkemys Parhaillaan on kustantajan arviointikierroksella Ahti Kansan työelämään liittyvä muistelmateos ”Palatsien puristuksessa.” Kansa kutsuu sitä työelämävuosiensa historiallisiksi esseiksi. Niissä hän kulkee 1930-luvulta lähtien isänsä nokisesta pajasta vuosikymmen kerrallaan 47 vuoden matkan erilaisissa ammateissa aina eläkkeelle siirtymiseensä vuoteen 1983 asti. – Esikoispoikani Tapani on joskus kehottanut minua kirjaamaan elämäni muistikuvia. Samanlaisia kehotuksia on tullut myös järjestötovereilta. Muistelmieni systemaattisen kirjoittamisen aloitin marraskuussa 2013. Ja tältä osin työ on nyt sitten tehty. Kansa on kirjoittanut muisteluksen isänsä Aarnen suvun vaiheista nimellä ”Karlenin suvun itäinen haara.” – Isänisäni Frans Fredrik Karlen polveutui 1500-luvulta alkaneesta seppäsuvusta Turun seudulta. Hän suomensi sukunimensä Kansaksi Snellmanin päivänä 1906 Terijoen Kuokkalan kylässä, jossa hän harjoitti kyläpajaliikettä kuolemaansa 1917 saakka. Isäni aloitti tuossa pajassa kahdeksan ikäisenä sepän ammatin oppimisen kesällä 1906. Isäni ehti työskennellä rautateillä ja omassa pajassaan ensin Koiviston Römpötinmäellä 1925-39 ja sotien jälkeen Kymin Tavastilassa kyläseppänä 1950-80. Isäni kuoli 93-vuotissyntymäpäivänään. Kansalta on luvassa myös näytelmä Väinö Tannerista. Kansan mukaan työväenliikkeen kummisetänä toiminut Väinö Tanner on edelleen monilta osin työväen aatehistorian musta aukko. – Jos voimia riittää, tulen paneutumaan aiheeseen hukattu sosialismi. Siinä haluan käsitellä suomalaisen työväenliikkeen poliittisia vaiheita omien kokemusteni pohjalta. (JD) Työelämässä palatsien puristuksessa
14 – Nro 4 kesäkuu 2015 ELÄKELÄINEN Miksi yksi selviää vaikeista olosuhteista katkeroitumatta ja toisesta tulee marttyyri, vaikka elämä olisi kohdellut suopeastikin? Näihin kysymyksiin kirjailija, psykoterapeutti ja Elämänkaarikirjoitus-menetelmän kehittäjä Pepi Reinikainen, 66, on paneutunut viime syksynä ilmestyneessä teoksessaan Elämässä eteenpäin – irti uhriutumisesta. ”Uhriutuminen tarkoittaa henkisen kasvun karikkoa.” -”se on johonkin tapahtumaan tai kokemukseen juuttumista siten, että se aina sopivissa kohdin ihmisen puheessa ja asenteissa muistuttaa itsestään ja ajan oloon myös laajentaa vaikutuspiiriään”, Reinikainen määrittelee kirjassaan uhriutumisen. ”Aina meikäläisen tuurilla” tai ”eihän tässä meikäläinen mitään” ovat tyypillisiä uhriutumislauseita. Uhriutuja myös löytää syyn valitukseen mistä vain. – Katkeroituminen ja marttyyrius ovat uhriutumisen merkkejä, Pepi Reinikainen sanoo. – Myös vääränlainen nöyryys tulee lähelle uhriutumista. On tärkeää ymmärtää, että kun synnymme maailmaan, kattaus on jo pitkälti valmiina: maa, kieli, sukupuoli, vanhemmat, kulttuuri… – Paljon on jo ratkaistu meidän puolestamme ja sillä eväspaketilla on selvittävä. Oikeastaan asenne on ainoa todellinen valinta, jonka voimme tehdä. Reinikainen muistuttaa, että harva meistä valitsee tietoisesti väärin. Valinnat tehdään aina senhetkisen ymmärryksen turvin, eikä seurauksista voi koskaan olla varma. Katua voi, jos on tietoisesti tehnyt pahaa. Jos ei ole tahallaan satuttanut ketään, mutta oma teko on aiheuttanut kärsimystä, voi pyytää anteeksi. Ainainen vatvominen ja märehtiminen ei johda mihinkään. Silloin pitää antaa itselleen anteeksi. Elämässä eteenpäin – irti uhriutumisesta -kirja syntyi pitkän muhimisen jälkeen. Yhdeksänkymmentäluvulla Pepi Reinikainen oli pitämässä kirjoittajakurssia.” Eräs nainen ilmoitti tulleensa kurssille, koska hän oli lukenut Reinikaisen kirjoittaman kolumnin. Yksi tietty lause oli jäänyt vahvasti naisen mieleen: ”Uhri pelastaa itse itsensä.” ”Muistaa mukavat, tietää ikävät” Kirjailija Tito Colliander on todennut, että nuorena ei ole vaikea olla innostunut ja rakastava. Vasta vanhuusvuosina epäonnistumiset, pettymykset, väärä kohtelu, oma ja toisten kärsimys jakavat ihmiset eri teille: kasvuun tai katkeruuteen Pepi Reinikaisen mukaan elämässä on tiettyjä riskialttiita murroskohtia. Yksi näistä on silloin, kun jäädään eläkkeelle. Voisi olla hyvä, että olisi jopa kursseja, joissa valmennettaisiin eläkkeelle jäämiseen. – Kun työelämä loppuu, saattaa pudota tyhjän päälle. Sosiaalisissa suhteissa tapahtuu muutos, moni viettää paljon vähemmän aikaa toisten ihmisten kanssa kuin töissä ollessaan. Eläke on usein pieni ja kremppojakin on. Näistä voi syntyä katkeruuden juova, Reinikainen summaa. – Tuolloin on tärkeää koota tarkoitukset uudelleen. Pitää kysyä itseltään, mikä on nyt tilanne ja miten järkevästi ja itseni huomioiden selviydyn jatkoon? Suosittelisin elämän inventaariota ja kertaamista vaikkapa kirjoittamalla. Lisäksi kannattaa miettiä, mihin laittaa painopisteen elämässä, että se olisi merkityksellistä. ”Muistaa mukavat, tietää ikävät”, kuten linnan juhlissa kansaa ihastuttanut yli satavuotias Hannes Hynynen sanoi. Uhriutumisessa on suuri houkutus olla tekemättä inventaariota, koska se tarkoittaa, että pitää ottaa vastuu omasta elämästä, osallistua omaan elämään, olla tekijä. Reinikainen muistuttaa, että ihminen on tarkoitettu nimenomaan toimimaan, tekemään asioita. Jos eläkepäiviä ajattelee kestolomana, alkaa varmasti ahdistaa. – Ikääntyminen ei ole sairaus. Eläkeiässä hyviä vuosia on paljon, niitä voi olla kymmeniä. Ei niitä kannata täyttää tyhjällä tai valittamalla. Mielekkyyttä voi löytää vaikkapa kolmannella sektorilla toimimisesta. Kaikki harrastukset toki liittyvät merkityksellisyyteen. Voi kysyä myös, että kun mummo kutoo sukkaa, niin mitä kaikkea muuta hän kutoo. Reinikainen korostaa kauneuden ja viihtyisyyden vaalimista. Siitä saa henkistä selkärankaa. Hän siteeraa erään holokaustista selvinneen ohjetta: – Vaikka söisit yksin, kata aina pöytä kauniisti. Kun huomioi ja arvostaa itseään, välttää katkeruuteen vajoamisen vaaran. – Eläkeläisenä ei ole enää nuori ja kaunis, vaan pelkästään kaunis. Mummolta saa näyttää, mutta tantalta ei, Reinikainen nauraa. Tärkeä taisteluväline uhriutumista vastaan on myönteinen reagointi ympäristöön. Pepi Reinikainen käyttää käsitettä kiitospuhe – vastakohtana vihapuheelle. – Myönteisen palautteen antaminen on vaikeaa eikä se aina ole myötäsyntyistä, mutta sitä voi opetella. Reinikainen haaveili nuorena näyttelijän urasta. Kun haave ei realisoitunutkaan, hän havaitsi itsessään katkeruuden sävyjä lukiessaan menestyvien näyttelijöiden töistä. Niinpä hän alkoi tietoisesti muuttaa suhtautumistaan ja esimerkiksi lähetti kiitoskortin hienosta esityksestä näyttelijälle. – Oivalsin, että jos minulle joskus onni potkii, miten ihmeessä voisin ottaa sen vastaan, jos en suo hyvää muille ihmisille. Tuosta oivalluksesta ei mennyt kovinkaan pitkä aika, kun onni potkikin ja esikoiskirja sai kustannussopimuksen. Valitusvirrestä kiitosvirteen Uhriutumista ei pidä sekoittaa uhrautumiseen. Reinikaisen mukaan ne ovat lähes vastakkaisia ilmiöitä. – Mielekäs elämä syntyy usein juuri uhrauksista. Mutta uhriutuva vain raataa, kärsii ja odottaa kiitosta sekä lopulta katkeroituu. Jotta voi välttää uhriutumisen, on oleellista tehdä rauha elämän rajallisuuden ja kuoleman kanssa. Reinikaisen kirjassa on esimerkki 92-vuotiaasta miehestä, joka purki katkeruuttaan lääkäreihin, ”jotka eivät osanneet eivätkä tienneet mitään”. Hän ei kestänyt pettymystä siitä, ettei lähestyvää kuolemaa voinut enää lääketieteen keinoin torjua. – Kyllä kai tavoite olisi, että viimeiseksi virreksi jäisi kiitosvirsi eikä valitusvirsi. On olemassa ihmisiä, jotka ovat eläneet äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa, mutta eivät ole uhriutuneet. Miten tämä on mahdollista? – Se on ihme. Ihminen on valinnut uhriutumattomuuden. Teksti: NIINA HAKALAHTI Kuva: Pepi Reinikaisen kotialbumi Mielekkäästi eläkkeellä Elämän inventaario estää uhriutumisen Uhriutumisaihe oli Pepi Reinikaisella pitkään työn alla.
Nro 4 kesäkuu 2015 – 15 ELÄKELÄINEN ”Älyä oli joka puolella, valtavia määriä, vipsis vain ja tapahtui jotakin hirmuisen älykästä. Siirin pieni kaksio oli täynnä antureita, tunnistimia, siruja, lähettimiä ja kameroita, jotka seurasivat hänen elämäänsä. Jossain patjan uumenissa oli sekin laite, joka tarkkaili häntä unen aikana ja laski jokaisen liikkeen paremman tekemisen puutteessa. Jos hän kellahtaisi lattialle eikä nousisi riittävän ripeästi ylös, lattian älynystyrät lähettäisivät viestin hälytyskeskukseen, josta ambulanssi lääkintäjoukkoineen kiiruhtaisi auttamaan hänet pystyyn. Näin varmistettiin, että vanhukset eivät kuolleet lattialle.” Palvelutalo Ehtoolehto on remonttinsa jälkeen muuttunut monitoroiduksi vanhustenhoidon pilottihankkeeksi, joka oli myyty kansainväliselle pörssiyhtiölle. Myös valtio tukee hanketta, sillä poliitikot uskovat, että vanhusten muuttaminen laboratorioeläimiksi on yhteiskunnan pelastus, jopa Suomen uusi menestystarina globaaleilla markkinoilla. Kun lähes satavuotiaat Siiri, Irma, Margit ja Anna-Liisa palaavat pikku koteihinsa väliaikaisasunnostaan Hakaniemestä, entisestä bordellista, he huomaavat asuvansa monipuolisen älyseinän, automaattien, robottien ja pienten nappien hallitsemina käytännössä kokonaan ilman hoitavaa henkilökuntaa. Robotti siivoaa, hissi puhuu, soikea nappi avaa ovet, ja jos jotain lohtua tarvitsee, voi helliä vaikka hylkeenpoikasen näköistä robottilelua, joka osaa räpsyttää silmiään ja huiskia pyrstöllään. Muuta ihmiskuntaa talossa edustavat enää kiihkouskovaiset vapaaehtoiset raamatunlauseineen ja manauksineen sekä edellisestä Ehtoolehto -sarjan kirjasta jo tuttu, nykyinen KäyttöpäällikköLähituki Jerry Siilinpää. Jerry suoltaa suustaan samaa fuulaa kuin ennenkin, ja onnistuu häkellyttävästi muistuttamaan Aleksander Stubbia. Jerrystä on kuitenkin vähemmän vaaraa kuin ahneista lahkolaisvapaaehtoisista, jotka juonittelevat itselleen asukkaiden testamentteja ja tarttuvat kovakouraisin ottein synnintekijöihin. Pahimman kohtelun uhriksi joutuu homoseksuaali Tauno, joka kidutetaan ”eheytyshoidossa” puolikuoliaaksi. Ruokaa talossa ei enää keitetä eikä paisteta, se tulostetaan 3D-tulostimella. Se syntyy koulujen ja ruokakauppojen hävikkiruoasta jauhetuista erivärisistä jauheista. On ihan sama, mitä automaatista valitsee, sillä kaikissa ruoissa on samat ainekset, vain värit ja muodot vaihtelevat Mutta vanhat rouvat ovat rohkeita ja neuvokkaampia kuin heitä ympäröivät koneet. Aikamoisen hyrskynmyrskyn kautta edetään kohti suhteellisen onnellista loppua, jota ei tietenkään voi tässä paljastaa. Sen voi sanoa, että ratkaisevassa roolissa ovat vanhusten lisäksi talossa asuvat ainoat elävät olennot, nimittäin rotat. Kahti lopullista ratkaisua? Ehtoolehto-sarjansa edetessä Minna Lindgren tuntuu vain painavan kaasua. Lukija ei voi mitään mielikuvalle, että teknologian avulla kuljetaan hurjaa vauhtia kohti vanhustenhoitokysymyksen lopullista ratkaisua lähes Hitlerin juutalaiskysymyksen lopullisen ratkaisun tyyliin. Koska kysymyksessä on satiiri ja älykäs satiiri, se kaikkine kärjistyksineenkin kuvaa hyvin trendiä, joka myös Suomessa on menossa vanhusten hoidon suhteen. Hellittelyrobotteja ja ruoka-automaatteja on jo käytössä, digitaalisia yhteyksiä hoitajien ja hoidettavien välillä viritellään ja 3D-tulostimien rajattomat mahdollisuudet herättävät suurta innostusta bisnesmaailmassa. Optimismia kirjassa pitävät yllä vanhat, sivistyneet ja pelottomat rouvat, jotka eivät anna periksi eivätkä suostu eristäytymään älyseinien väliin. He ajelevat edelleen ratikalla, arvioivat pääkaupungin arkkitehtuuria, kuuntelevat musiikkia, ostavat ruokansa lähikaupasta, nappailevat punaviiniä ja käyvät jopa kapakassa. Ennen kaikkea he huolehtivat toisistaan, minkä kynnelle kykenevät. ”Döden. Döden. Döden”, on heidän tunnussanansa, ja he ovat luvanneet, että sataa vuotta he eivät täytä. Siihen on vielä pikkuisen aikaa. Yksi Ehtoolehto-opus mahtuisi vielä tämän kolmannen ja Siiri Kettusen kuoleman väliin. Kun tässä tulee tuho, niin seuraava voisi olla vaikka Ehtoolehdon paluu. TUULA-LIINA VARIS Timo Soini oli kärsinyt selkäkivuista useita viikkoja. Jo heti aamusta selkää alkoi jomottaa sietämättömästi. Niinpä hän hakeutui eduskunnan lääkärin vastaanotolle. Palattuaan kotiin, lääkärivaimo uteli vaivan syytä. – Ei se mitään vakavaa ollut. Henkselit vaan oli solmussa. Jos kaikista kuvitelmista tulisi arkipäivää, tulisiko mielikuvituksesta tarpeeton muinaisjäänne, kuten häntäluusta. Turha huoli. Maassa ei ole kaikki hyvin, eikä poliitikoilla ole aikomustakaan laittaa asioita kuntoon kertarysäyksellä. Momos oli antiikin virheitä etsivä pilanjumala. Hänet karkotettiin Olympokselta, koska muut jumalat kyllästyivät hänen ärsyttäviin huomautuksiinsa kaikista ja kaikesta. Karkotettu ja koditon Momos esiintyy edukseen Suomen parhaat vitsit 2015 -teoksessa sekä Jari Elsilän (s.1960) sanomalehti Kalevassa 15.10.13-23.10.14 julkaisemien Nuotin vierestä -poliittisten pilapiirrosten muodossa. Paavo Lipponen valitti kaverilleen kokemuksistaan: – Lääkkeissä on inhottavia sivuvaikutuksia. Aina, kun otan Viagran, vaimoni päätä alkaa särkeä. Vitsi ei siedä koristeellisuutta eikä paatosta, joten nämä tosiasiat mielessä pitäen on huumoria revittävä. Sitä vartenhan maapallon surullisin eläinlaji ihminen naurun itselleen keksi. Riemua ei lisää sekään, että kotomaamme politiikka on kuihtunut kokoomusteluksi, persusteluksi ja kepulismiksi. Vitsi kääntää asiat nurin niskoin Marx lohkaisi aikoinaan, että ilman ihmisen kallista vatsalaukun aineenvaihduntaa maailmassa ei olisi yhtään köyhää, eikä yhtään riistäjää. Mutta ei hätää. Maailmassa on liikkeellä yli kymmenkertainen määrä tuottamatonta velkaa tuottavaan velkaan nähden. Tästä koronkiskonnasta ”syntyy” upporikkaille uutta rahaa. Maailman varallisuudesta puolet on 150 firman käsissä. Samaan aikaan 2 500 miljoonaa ihmistä elää kituuttaa alle kahdella eurolla päivässä. Nykyajan Momos pilapiirros ja poliittinen vitsi iskevät useimmiten tulenarkaan paikkaan paljastaen, että päättäjille huonoimman vaihtoehdon löytäminen on tärkeintä ongelmien pitkittämiseksi, eikä suinkaan ongelmien ratkaiseminen. Mitä tapahtuu, kun lääketiede kehittyy tarpeeksi pitkälle? – Maailmasta ei löydy enää yhtään tervettä ihmistä. Pilapiirros on usein vitsin tapainen lyhyt tarina, jossa naurun tuttavallisuus nivoutuu yhteen teräväkatseisen ongelmanasettelun sekä utopistisen ja lennokkaan mielikuvituksen kanssa. Siinä sen iänikuisen voiman ja helpotuksen tunteen luomisen salaisuus juuri piilee. Vitsi iskee siihen, kun kuvittelemme aikaisempien kokemustemme ja tietojemme perusteella tietävämme, mitä tulee tapahtumaan. Ja tapahtuukin juuri päinvastoin. Miksi Egyptin vaaleissa äänestyspaikoilla on useita äänestyskoppeja? – Jotta äänestäjät voisivat valita eri koppien välillä. Arabija juutalaishuumori Toisin kuin kokoomus, koomisuus katsoo kohdettaan edestä ja takaa, ylhäältä ja alhaalta eikä tuijota pelkästään univormuun tai kunniamitaleihin. Parhaat vitsit -kirjan toimittajat toteavat, että mitä vaikeammat ajat, sitä enemmän huumoria tarvitaan. Lamahuumori on tuttua jo 150 vuoden takaisilta nälkävuosien ajoilta. Se jäi elämään omina versioinaan Laihialle ja Skotlantiin: ”Kansanryhmistä ilmeisesti eniten huumorikirjallisuutta löytyy juutalaisilta. Mikähän on syynä siihen, että juutalaishuumoria on kuusi kertaa enemmän kuin arabi-/islamhuumoria, vaikka jälkimmäisiä on ainakin satakertainen määrä juutalaisiin verrattuna.” Toimittajat toteavatkin, että mielikuvitus korvaa sen, mitä emme ole ja huumori auttaa meitä hyväksymään sen, mitä me olemme. Laaja elämänkokemus ei ole pilapiirtäjälle pahitteeksi. Jari Elsilä on työskennellyt peräsahurina, kunnan nuorempana kivenkantajana, vanginvartijana Sörkan pahamaineissa keskusvankilassa, mainosmiehenä Oulun Osuuskaupassa ja mainostoimistossa, josta tuli potkut. Kansan Tahtoon Elsilä piirsi vuodesta 1984 lähtien, kunnes siirtyi Kalevan palvelukseen. Suomen parhaat vitsit ilmestyi jo 23. kerran, ja uusia vitsejä on jälleen luvassa vuoden lopussa. Tiesitkö muuten, että lapsi hymyilee 400 kertaa päivässä, aikuinen vain 15 kertaa. Sairaalassa kuultua: –Herra Nieminen, haluatteko jotain nukkuaksenne? –Kyllä, mielelläni pitäisin patjani. JUHA DRUFVA Huumori auttaa meitä hyväksymään sen, mitä me olemme Vanhuskysymyksen lopullinen ratkaisu? Minna Lindgren: Ehtoolehdon tuho. Romaani. Teos 2015. Jari Elsilä: Nuotin vierestä, pilapiirroksia Kalevassa 2013-2014. Kaleva Oy 2014. Henrik Muste & Petri Kaste (toim.): Suomen parhaat vitsit 2015. Gummerus 2014.
16 – Nro 4 kesäkuu 2015 ELÄKELÄINEN Suuren yleisön suosikki, Yleisradion kulttuuritoimittajien eliitiin kuluva Tarleena Sammalkorpi varttui kulttuurikodissa. Hänen äitinsä oli runoilija Eila Kivikk´aho, isä arkkitehti Risto Sammalkorpi. – Jokainen miettii vanhemmiten niitä elämäneväitä, mitä on saanut kodistaan. Runoilija-äitini oli syrjäänvetäytyvä ja ilmaisi sivulisuudentuntojaan myös runoissaan. Aika paljon siitä on näköjään periytynyt minullekin, Tarleena pohtii. Hänen arkkitehti-isänsä oli hiljainen mies, joka arvosti luontoa ja vapaalla kädellä vedettyä viivaa. – Niin erilaisia kuin he keskenään olivatkin, perimmäiset arvot olivat yhteiset. Kartettiin koreilua. Koreilemattomuudesta tuli jo lapsena omakin kauneuskoodini. Kodinperintönä olen karjalaishämäläinen sekoitus ja kaipaan Karjalaa. Kaipaan myös Irja-tädin hämäläisen metsäjärven ystävällistä silmää. Tie kulttuuritoimittajaksi ja taiteen pariin auraantui kodin perintönä ja kouluaikojen harrastusten myötä. – Teinivuodet oli täynnään kulttuuririentoja, ehkä vähän liikaakin. Työni ovat muovautuneet harrastusten myötä, siinä mielessä olen onnekas. Nuorena pidin esiintymisestäkin ja keikuin lavoilla kiekumassa. Parikymppisenä kuitenkin huomasin, että paikkani ei ole millään näyttämöillä.Teatterirakkaus kumminkin jäi ja musadiggailu. Kulttuuritoimittajan työ on ollut kaikkea tuota. – Antoisaa täsä työssä on se ”pienemmäksi kasvaminen” mistä suuri runoilija, Aaro Hellaakoski puhuu. Vähitellen rupeaa käsittämään miten vähän sitä mistään tietääkään. Mutta, työn rikkaus ja kokemus opettavat juuri sitä: kun osaat arvioida mitä kaikkea et osaa ja hallitse, tiedät jo aika paljon. Osaat mennä etsimään. Radiotyössä antoisinta on ollut kuuntelijoiden kohtaaminen, siitä olen kiitollinen, monipuolisesti sivistynyt taiteen tuntija linjaa. – Lukuelämysten ja runokokemusten jakaminen on täsä työssä ollut ehdottomasti hienointa. Kuuntelijat osaavat niin tavattoman herkästi ja tarkasti kuvata omat tärkeät ankkuripaikkansa. ”Kyllä jatkajia löytyy” Kuulijat ovat, syystäkin huolissaan rakastetun ”Tämän runon haluaisin kuulla” -ohjelman elinkaaresta Tarleena Sammalkorven jäätyä eläkkeelle. – On epätodennäköistä, että ohjelma lakkaisi minun mukanani. Toivon, että seuraajani jatkavat. Kulttuuritoimituksessa on hyviä nuoria toimittajia, kyllä sieltä jatkajia löytyy. Sen sijaan kulttuuriohjelma ”Stradan” lopettaminen ja kulttuuriohjelmien vähyys televisiossa suivaannuttaa Sammalkorpea. – Strada, tuo viimeinen mohikaani lopetettiin, eikä televisiossa ole vuosikausiin ollut kirjallisuusohjelmia. J.V. Snellmanin kiveen hakkaama idea oli, että Suomen valtion ja itsenäisen kansakunnan tae on sivistys, tarkemmin ottaen kirjallinen sivistys ja musiikki – sana ja sävel. Jatkuuko tämä perinne, vai onko se rapautumassa? – Kyllä perinne jatkuu. Mutta muutokset ovat rajuja, eikä kulttuurin arvostus enää tule itsestään. Omahyväisyyteen ja sisäseuraisuuteen ei ainakaan ole varaa, mutta jos syntyy uusia liittoja, perinne on turvassa. Kirjan pahin vihollinenhan ei ole e-kirja vaan se, jos kirjallisuuden sisältö muuttuu yhdentekeväksi. En kuitenkaan toistaiseksi näe sellaisesta merkkejä – luojan kiitos! Jakaminen ja yhdessäolo Kirjallisuuuden ja taiteen merkitys parhaimillaan voi olla ja on Sammalkorven mielestä jakaminen ja yhdessäolo. Kauneutta en osaa sanoiksi pukea: Miksi kyyneleet rupeaa virtailemaan, kun vaikkapa joku Paolo Veronesen muotokuvan henkilö silkkivetimissään katsoo minuun? Ei sitä voi selittää. Miksi musiikki liikuttaa, miksi kirkko hiljentää kun sen seinät hikoilevat tuhannen vuoden tarinaa? Suomen nykyinen kulttuuri-ilmasto saa Sammalkorven naurahtamaan ironisesti. – Hahhaaa, tässä iässä on ihan liian helppo runtata uusia juttuja ja hokea jotain vanhaa mantraa. Penseys on kaikkein kauhein vihollinen! Niinpä minua kiinnostaa kuunnella ja katsella, mitä oikein tapahtuu ja mitä juttuja halutaan tehdä eri tavalla kuin oma ikäluokkani. Poteroituminen ei kulttuuria pelasta, mutta on toki huomattu sellainen yleinen ilmiö, että markkinaveijarit saavat äänensä kuulumaan kaikkialla. Onhan tämä melkoinen kulttuuri-ilmaston muutos. Valtakunnan nykyinen poliiittinen tilanne saa Sammalkorven mietteliääksi. – Poliitikkojen ylimalkaisuus ja hallituksen edustajien punnitsemattomat puheet hermostuttavat. Outoa, että pienimpiä nyt kurmootetaan. Parhaimmillaan politiikka voi tässä tilanteessa kyllä virkistyä ja terästyä. Pahimmillaan polarisoitua pahasti. Lapsenlapset sulostuttavat Sanataiteen ja toimittajan työn arkea sulostuttavat lapsenlapset. –Lapsenlapset tarjoavat elämän ihaninta aikaa ja parasta seuraa. Olen viihtynyt heidän kanssaan ihan täysillä. Nyt he ovat jo isoja, ja kärtän edelleenkin heidän seuraansa aina, kun se vain on mahdollista. Työstään Yleisradiossa ensi vuonna eläkkeelle jäävä Sammalkorpi ihailee vanhempien ihmisten valppautta ja elämänkokemuksen myötä karttunutta viisautta. – En osaa ajatella eläkeläisiä yhtenäisenä joukkona, mutta vanhoja ihmisiä täällä tarvitaan! Olemme iso ikäluokka, ja meitä vanhemmat osaavat usein hätkähdyttää henkisellä valppaudellaan. Se ei ole missään iässä itsestäänselvyys. Eläkeläinen-lehden lukijoille hyvän eläkeläisyyden resepteiksi runonlähettiläs lähettää iloisia terveisiä. – Rupean itsekin kohta opettelemaan eläkeläisyyttä ja uskon että se toimii. En kuitenkaan haluaisi eläkeläisenä touhottaa ihan niin kiireisenä kuin monet tuntemani eläkeläiset. Energiaa pitää hakea vaikka vesijumpasta, liikkumaton mummeli sammaloituu alta aikayksikön. Pienessä liikkeessä pitää olla, mutta ei kaiken aikaa menossa. Kirjat ruokkivat sielua silloin kun en ole liikkeessä. Kesällä lähetys Kajaanista Kesällä Tarleena Sammalkorpi lomailee. Mutta, myös työt kutsuvat. Kesän kohokohta työrintamalla on hänen juontamansa ”Tämän runon haluaisin kuulla” -lähetys Kajaanin Runoviikolla kaupungin Raatihuoneelta. – Sinne on aina ihana palata toiverunojen ja näyttelijöiden kanssa tapaamaan uskollista runoyleisöä paikan päällä ja radioiden ääressä. Kajaanin Runoviikko on ainutlaatuinen festivaali. Elokussa Sammalkorpi luotsaa jo viidettä kertaa sympaattista, taiteellisesti kunnianhimoista Sysmän kirjojen yö-tapahtumaa. –Se on hyvin pieni kirjallisuustapahtuma, jossa lukijat tapaavat suurenmoisia kirjailijavieraita ja näkevät runollisia esityksiä. Juhannusokkoa polttelen tänä vuonna Lidolla, Pariisin koneeseen rientävä Sammalkorpi kertoilee. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Sysmän kirjojen yö 8.9. 8. Sysmän kirjakaupalla ja Teatterssa. Tämän runon haluaisin kuulla juhlalähetys Kajaanin Runoviikolta YLE Radio 1, 4.7. klo 19.03. ”Markkinaveijarit saavat äänensä kuulumaan kaikkialla” Tarleena Sammalkorpi kommentoi kulttuuri-ilmaston muutosta: Kirjailija Pekka Penttilän ensimmäinen julkaisu sarjassa Kiviset. Kirja on jännityskertomus ja vauhdikasta viihdettä uhkapeluri Mr Paul Maston elämän vaiheista. TILAUSHINTA 15€ (sis. postituksen) 147 siv. pekka.a.penttila@gmail.com Puh. 040 960 5558 Eläkeläinen-lehti 50 vuotta eläkeläisten asialla
Nro 4 kesäkuu 2015 – 17 ELÄKELÄINEN Ikääntymispolitiikan opintoja neuvottelupäivät 14.-16.10. (2 vrk) Kurssi on tarkoitettu erityisesti vanhusneuvostojen jäsenille. Hinta: 140 € (ph) / 160 € (th) Ilmoittautuminen12.9. mennessä. Käsityöja askartelukurssi 16.-20.10. (4 vrk) Kurssi sopii sekä vasta-alkajille että kokeneille kädentaitojen harrastajille. Kurssilla valmistetaan muun muassa koruja ja muita pienesineitä, jotka sopivat esimerkiksi yhdistyksen joulumyyjäisiin. Hinta: 280 € (ph) / 320 (th) Ilmoittautuminen15.9. mennessä. Kansantanssikurssi 24.-27.10. (3 vrk) Hinta: 210 € (ph) / 240 € (th) Ilmoittautuminen 24.9. mennessä Matkavastaavien opintoja neuvottelupäivät 2.-6.11. (4 vrk) Kurssi sopii peruskurssin käynneille tai muutoin kokeneille yhdistysten matkavastaaville. Hinta: 245 € (ph) / 285 € (th) Ilmoittautuminen 2.10. mennessä Liikuntakurssi 2.-6.11. (4 vrk) HUOMATKAA TARJOUS: kaksi yhden hinnalla! Tarjoamme kurssin kaikille yhdistyksille, jotka haluavat tuoda mukanaan uuden ohjaajan! Kurssilla on monipuolinen ohjelma, joka sisältää muun muassa uuden kuminauhaohjelman. Kurssi sopii sekä vasta-alkajille että kokeneille ohjaajille. Hinta: 245 € (ph) / 285 € (th) Ilmoittautuminen 2.10. mennessä. Musiikkikurssi PÄIVÄMÄÄRÄN MUUTOS TULOSSA ISÄNPÄIVÄN TAKIA! Kurssi marraskuussa! Kurssi sopii sekä laulajille että soittajille. Hinta: 245 € (ph) / 285 € (th) Ilmoittautuminen 2.10. mennessä. Yhdistystoiminnan jatkokurssi + toiminnantarkastuksen teemapäivä 13.-18.11. (5 vrk) Kurssi sopii peruskurssin käyneille tai muutoin kokeneille yhdistyksen johtokunnan jäsenille sekä toiminnantarkastajille. Hinta: 310 € (ph) / € 360 (th) Ilmoittautuminen 13.10. mennessä. Taloudenhoidon jatkokurssi + toiminnantarkastuksen teemapäivä 13.18.11. (5 vrk) Kurssi sopii peruskurssin käyneille tai muutoin kokeneille yhdistyksen johtokunnan jäsenille sekä toiminnantarkastajille. Hinta: 310 € (ph) / 360 € (th) Ilmoittautuminen 13.10. mennessä. Eläkeläiset ry:n syksyn 2015 alustava kurssikalenteri Kurssit Kuntorannassa Alueelliset kurssit Kursseille ilmoittautuminen Ohjelmatoiminnan kurssi Tampereen Tapiolassa 15.-16.9. (2 pv) Kansantanssikurssi Vantaalla, Hiekkaharjun Puistokulmassa 27.9. (1 pv) Savon aluejärjestön Taitoa ja intoa yhdistyksen johtamiseen Kuntorannassa 30.9. Ilmoittautuminen: Sirkka Jeulonen, puh. 040 765 0641, sähköposti: sirkka.jeulonen@gmail.com Järjestämme myös alueellisia liikuntakursseja. Ilmoitamme muista alueellisista kursseista myöhemmin. Kursseille ilmoittaudutaan kurssi-ilmoittautumiskaavaketta käyttäen määräaikaan mennessä osoitteeseen Eläkeläiset ry; Tuija Aali, Mechelininkatu 20 A; 00100 Helsinki; ilmoittautua voi myös sähköpostitse: tuija.aali@elakelaiset.fi Voit ilmoittautua myös Eläkeläiset ry:n verkkosivujen kautta täyttämällä sähköisen lomakkeen: www.elakelaiset.fi/sähköiset lomakkeet/kurssihakemus. – Ilmoittautuessa on aina ilmoitettava kurssilaisen yhteystiedot: osoite ja puhelinnumero. – Ilmoittautumislomakkeessa on mainittava, maksaako kurssilainen itse osallistumisensa vai maksaako sen yhdistys. – Kuntorannan kurssien osalta on ilmoitettava, valitseeko kurssilainen puolivai täysihoidon. Kurssituki Vähävaraiset yhdistykset voivat hakea kurssitukea, joka kattaa puolet yhden kurssilaisen kurssimaksusta. Kurssitukea haetaan vapaamuotoisesti kurssille ilmoittautumisen yhteydessä – tukea ei siis voida myöntää jälkikäteen. Kurssikalenteriin voi tulla vielä muutoksia. Päivitetty kalenteri julkaistaan myös Eläkeläinen-lehden seuraavissa numeroissa. Kalenteri on myös Eläkeläiset ry:n verkkosivulla (www.elakelaiset.fi), josta näkee mahdolliset muutokset. Lisätietoja kursseista voi kysyä koulutussihteeri Tiina Rajalalta, puh. 020 743 3617 tai 040 582 4319. Eläkeläiset ry:n kurssit järjestetään yhteistyössä KSL-opintokeskuksen kanssa. Eläkeläiset ry:n liikuntatoiminta ei pääty Kävellen kohti Poria -kävelykampanjaan. Syyskaudella 2015 käynnistämme kierroksen alueellisten liikuntaverkostojen rakentamiseksi. Kierroksen aikana järjestämme tapaamisia, joihin sisältyy keskustelun lisäksi liikunnallista ohjelmaa. Ilmoitamme alueellisista tapaamisista syksyn Eläkeläinen-lehdessä, yhdistyspostissa sekä liikuntavastaavien verkostoon ilmoittautuneiden välityksellä. Eläkeläiset ry tehostaa liikuntatoimintaansa Opetusja kulttuuriministeriöltä saamansa hankerahoituksen avulla. Ilmoittaudu liikuntavastaavien verkostoon Jos et ole vielä ilmoittautunut liikuntavastaavien verkostoon, ehdit vielä hyvin tulla mukaan. Voit ilmoittautua sähköpostitse osoitteeseen tiina.rajala@ elakelaiset.fi tai pyytää toimistolta ilmoittautumislomakkeen. Otamme mieluusti talteen puhelinnumeron, sähköpostisekä postiosoitteesi. Liikuntavastaavien verkostoon liittyminen ei sido mihinkään. Verkoston avulla voimme nykyistä tehokkaammin tiedottaa liikunta-asioista, suunnitella koulutusta ja järjestää verkostotapaamisia. Kaksi yhden hinnalla liikuntakurssille Syksyn liikuntakurssi pidetään Kuntorannassa 2.-6.11. Ohjelmana on muun muassa uusi kuminauhaohjelma. Tavoitteena on saada kurssille yhdistyksen liikuntaohjaajan kaverina uusi ohjaaja. Ilmoittautukaa, neuvottelemme kurssin hinnasta! Liikuntaverkostot kokoon Iloa yhdessä liikkuen – monikulttuurinen ikäihmisten liikuntapäivä 24.9. klo 12-15 Kaukajärven vapaa-aikatalolla, Kaukajärvellä, osoitteessa Käätykatu 8. Kolmas Veteraanien kulttuurikilpailu Oulussa 31.10.-1.11.2015. Ilmoittautuminen on alkanut! Porin kulttuurija retkeilypäivillä pidettiin myös liikuntavastaavaverkoston tapaaminen. Syksyllä tapahtuu:
18 – Nro 4 kesäkuu 2015 ELÄKELÄINEN ”Kokoonnumme kesäisille päivillemme hyvin mielenkiintoisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa. Siksi on hienoa, että meitä on tähän Porin urheilutalon avokonttoriin kokoontunut valtava joukko eläkeläisiä osoittamaan järjestömme voiman. Onneksi myös sopeuttamistoimet istuinpenkeillä ovat onnistuneet niin, että kaikki ovat mahtuneet eikä leikkauksia osanottajien sisään pääsyssä ole tarvinnut tehdä”, aloitti Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö puheensa Porin kulttuurija retkeilypäivien pääjuhlassa. ”Järjestöllämme on koko olemassaolonsa ajan ollut toimintansa keskeisenä tavoitteena pitää eläkeläisten puolta, hoitaa ikääntyvien ihmisten edunvalvontaa. Siksi puhumme eläketurvasta ja vaadimme sen parantamista. Siksi puhumme ikääntyvien ihmisten tarvitsemasta tuesta ja hoivasta silloin, kun omat voimavarat eivät riitä. Ja siksi puhumme ikääntyvien asemasta ja arvostuksesta yhteiskunnassa, puhumme ikääntymispolitiikasta. Eliniän pidentymistä ei tule pitää kansantaloutemme kestävyyttä koettelevana uhkana. Se tulee nähdä parantuneen terveydenhuollon ja hyvinvointivaltion kehityksen aikaansaamana saavutuksena ja yhteiskuntamme voimavarojen lisäyksenä, josta on syytä iloita”, Kivistö sanoi. Hän painotti, että tuloksia tuottava edunvalvonta onnistuu vain eläkeläisten omalla, aktiivisella kansalaistoiminnalla. ”Se taas syntyy jäsentemme omasta aktiivisuudesta. Aktiiviset ja etujaan valvomaan kykenevät jäsenemme tarvitsevat toimintakykyä ylläpitäviä, mieltä virkistäviä ja fyysistä kuntoa kohottavia harrastuksia. Tämän toiminnan tuloksista olemme saaneet ja saamme näiden päivien aikana runsaasti hyviä näyttöjä. Ne jotka ovat arvostelleet toimintojemme monipuolisuutta, eivät ole ymmärtäneet tehokkaan edunvalvonnan ja toimintakunnon ylläpitämisen kiinteää yhteenkuuluvuutta. Samalla toimintojen monipuolisuus on paras lääke ikääntymisen mukanaan tuomaa yksinäisyyden riskiä vastaan.” Pääjuhlayleisö sai nauttia monipuolisesta ohjelmasta teemalla ”Elämän tanssi”. Teksti ja kuvat: TUOMAS TALVILA Porin kulttuurija retkeilypäivät osoittivat järjestön voiman ”Avokonttorissa” riitti väkeä jo kulttuurija retkeilypäivien avajaisjuhlassa. Eläkeläiset ry:n vuoden 2017 Kesäpäivien tapahtumapaikkakunnan julkistus tapahtui näyttävästi kulttuurija retkeilypäivien avajaisjuhlassa. Kainuun maakuntalaulun Nälkämaan laulun sävelten soidessa lavalle pelmahti ryhmä pesäpallojoukkue Sotkamon Jymyn asuihin sonnustautuneita eläkeläisiä mailoineen ja räpylöineen. ”Hyvä Sotkamo, hyvä Vuokatti. Eläkeläiset ry:n seuraavat kesäpäivät järjestetään 13.-15. kesäkuuta 2017 Sotkamon Vuokatissa”, julisti Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Hannu Partanen pesäpallovetimissään. Järjestössä käynnistetään nyt Kesäpäivien suunnittelu. Tapahtumaan ilmoittautumisesta ja muista käytännön seikoista tiedotetaan myöhemmin, vuoden 2016 aikana. – Tosi hienoa että pääsemme toteuttamaan Eläkeläisten Kesäpäivät. On koko Vuokatin alueelle iso ja merkittävä asia saada suuri eläkeläisjoukko vieraaksemme. Positiivista viestiä on jo tullut kaikilta alueen toimijoilta, kertoi tapahtuman keskusvaraamona toimivan Holiday Clubin myyntipäällikkö Jari Virtanen. Kesäpäivät 2017 pidetään Sotkamon Vuokatissa – Puitteet Vuokatissa ovat todella hyvät, tehdään Kesäpäivistä 2017 onnistunut ja juuri Eläkeläiset ry:n näköinen tilaisuus, sanoo Holiday Clubin myyntipäällikkö Jari Virtanen Kesäpäivät 2017 julkistettiin pesäpalloteemalla.
Nro 4 kesäkuu 2015 – 19 ELÄKELÄINEN Porin Kulttuurija retkeilypäivien avajaisja pääjuhlan ohjelman suunnitteli ja ohjasi Hilkka Hyttinen. Hän ohjasi myös esiintyjien harjoitukset. Hilkka on taidealojen opettaja FM ja näyttelijä. Hänet valittiin tänä keväänä Jyväskylän Kaupunginteatterin johtajaksi 21 muun hakijan joukosta. Hilkka on pitänyt kovasti työstään eläkeläisten parissa ja pitää edelleenkin. Hän lupaa jatkossakin viihtyä joukossamme, mikäli teatterinjohtajuus antaa myöten. Katselmuskonsertti oli Kulttuurija retkeilypäivien ensimmäinen iso ohjelmallinen yleisötilaisuus. Siihen osallistui yhteensä kahdeksan lauluryhmää tai kuoroa ja yleisöä salissa oli nelisensataa henkeä. Katselmuksen ”tuomaristona” toimivat Ahti Sepp, Sauli Malinen sekä Antti Vainikainen. Kouluttajat Ahti ja Sauli olivat koonneet ja harjoittaneet suurkuoron ohjelmiston ja Antti toimi kuoron johtajana. Raija Puumalainen kokosi palautteesta yhteenvedon tuomariston sihteerinä. Kaikki ryhmät saivat esityksestään kirjallisen palautteen. Palautteessa arvioitiin muun muassa esityksen yleisvaikutelmaa, vaikeustasoa, kappaleiden sopivuutta ryhmälle sekä ilmaisullisuutta. Sauli korosti, ettei katselmuksessa ole lainkaan kysymys kilpailusta vaan jokainen ryhmä arvioidaan erikseen ja omista lähtökohdistaan. – Yksiäänisen lauluryhmän esitys voi onnistuessaan kuulostaa yhtä hyvältä, kuin neliäänisen kuoron, painottivat Ahti ja Antti. Esiintyneiden ryhmien koko vaihteli 42-henkisestä oululaisesta Varttuneet-sekakuorosta viisihenkiseen hyvinkääläiseen Meijän poppoo -ryhmään. Varttuneet-kuoro esiintyi myös keskiviikon pääjuhlassa. Tiistain avajaisissa kuultiin raumalaista Nuotittomat-kuoroa sekä lauluryhmiä Sinitaivas, Kipakat ja Vasabygdens Pensionärarnas Sånggrupp. Sinitaivas on oululainen ja Kipakat helsinkiläinen ryhmä. Tuomaristo korosti, ettei ryhmiä valittu esiintymään paremmuusjärjestyksessä vaan sen perusteella, miten ne sopivat ohjelmakokonaisuuteen. Suurin osa katselmukseen osallistuneista kuoroista ja lauluryhmistä oli Oulusta: Sinitaivasja Varttuneet -ryhmien lisäksi oululaisia olivat myös mieslauluryhmä Iltarusko sekä Naislauluryhmä Virkeät. Oman paikallisvärinsä ja leimansa esityksille antoi ”raum gielel” ja Länsi-Suomen murteella laulanut Nuotittomat ja ruotsiksi laulanut Vasabygdensin eläkeläisryhmä. Meijän Poppoon mandoliinisäestys oli virkistävää kuultavaa. Eläkeläiset ry toivoo mahdollisimman monen ryhmän osallistuvan 31.10.-1.11.2015 Oulussa järjestettäviin Veteraanien Kulttuurikilpailuihin. TIINA RAJALA Kuorojen ja lauluryhmien katselmuskonsertti Lauluyhmät Kipakat ja Sinitaivas esiintyivät katselmuskonsertin lisäksi myös päivien avajaisjuhlassa Summassaarentie 180, FI-43100 Saarijärvi +358 (0)30 6085 100 • fax +358 (0)30 6085 200 KYLPYLÄHOTELLI SPA HOTEL Summassaarentie 180, FI-43100 Saarijärvi www.summassaari.? ? 030 608 50 myynti@summassaari.? Lanka 0,0835 /puh + 0,032 /min. Gsm 0,192 /min. Sis. alv 24%. Kesäteatteriyö alk. 69 € /hlö 1 hlö/1 vrk/2 hh. Hintaan sisältyy Lumperon teatteri lippu, majoitus, aamiainen, kylpylän ja kuntosalin käyttö. Kievariteatterin paketti + 10 . ”LIIAN PAKSU PERHOSEKSI” Lumperon kesäteatteri 26.6.—31.7. ”MELKOISIA MUSKETTISOTUREITA” Kievariteatteri 27.6.-31.7. Varaa nyt! Kesäloma järven rannalla 139 € 1 hlö/2 vrk/2 hh. Sis. aamiaiset, päivälliset, majoituksen, kylpylän ja kuntosalin käytön. Kesäyöt Saarijärvellä … Veteraanien kulttuurikilpailut 31.10.-1.11. 2015 Oulussa Ilmoittaudu mukaan! 21.9. 2015 mennessä www.veteraanikilpailu.fi Linkki Kulttuurija retkeilypäivien valokuvakoosteisiin ja Helsingistä Poriin kävelleiden Kävelypässien blogiin löytyy Eläkeläiset ry:n verkkosivulta, www. elakelaiset.fi Kansan Sivistystyön Liitto KSL keräsi ja videoi Eläkeläiset ry:n kulttuurija retkeilypäivillä pitämässään työpajassa ihmisten muistoja ja tarinoita. Tarinavideot ovat nähtävissä verkossa alalolevissa osositteissa: Ensimmäinen osa: https://vimeo.com/130255047 Toinen osa : https://vimeo.com/10507445 KSL:n videoimat tarinat nähtävillä verkossa KSL:n Olli Sydänmaa (oikealla) taltioi sodankyläläisen Valto Maunulan tarinaa.
20 – Nro 4 kesäkuu 2015 ELÄKELÄINEN Porin julistus Kävellen kuntoon – kävellen kohti Poria Näillä tunnuksilla Eläkeläiset ry kampanjoi onnistuneesti eläkeläisten liikunnan lisäämiseksi. Jäsenistömme lähti odotetusti liikkeelle ja käveli innokkaasti kuntonsa puolesta. Kävely on tehokas ja yksinkertainen liikuntamuoto ja tutkitusti kaikkein mieluisin eläkeläisille. Seuraavaksi suosituin liikuntalaji on voimistelu. Pyöräily, tanssi, uinti ja hiihto ovat myös eläkeikäisten suosiossa. Suomalaiset ikämiehet ja -naiset ovat liikunnallisesti Euroopan aktiivisimpia, muiden pohjoismaisten rinnalla. Vaikka he pärjäävät hyvin kansainvälisessä liikuntavertailussa, liikuntaharrastus on viime vuosina vähentynyt. Vain pieni osa ikääntyneistä liikkuu liikuntasuositusten mukaisesti ja riittävästi. Vaikka ikäihmisten toimintakyky on parantunut, terveyserot ovat kasvaneet. Useissa tutkimuksissa on osoitettu liikunnan monipuoliset terveyshyödyt. Liikunta tukee toimintakyvyn säilymistä ja ennalta ehkäisee sairauksia ja muita ongelmia. Sen vuoksi säännöllistä liikuntaa on syytä lisätä ja sen harrastamismahdollisuuksia on kehitettävä. Järjestömme on uuttera ikäihmisten liikuttaja – muutenkin kuin erillisissä kampanjoissa. Kuntoja terveysliikunta kuuluu sen perustehtäviin. Paikallisyhdistykset tarjoavat vapaaehtoisvoimin iäkkäille monipuolista ja säännöllistä liikuntaa ja muuta toimintaa viikkokerhoissaan ja tapahtumissaan. Ne ovat huomattava ikääntyneitä liikkeelle paneva voima kautta Suomen. Yhdessä liikkuminen ja harrastaminen tukevat mielen hyvinvointia ja ehkäisevät yksinäisyyttä. Eläkeläiset ry:n mielestä – kuntien vanhusneuvostoissa on otettava tosissaan ikäihmisten toimintakyvyn edistäminen. ”Neuvostoille on annettava mahdollisuus vaikuttaa kunnan eri toimialojen toiminnan suunnitteluun, valmisteluun ja seurantaan asioissa, joilla on merkitystä ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden, osallisuuden, elinympäristön, asumisen, liikkumisen tai päivittäisistä toiminnoista suoriutumisen taikka ikääntyneen väestön tarvitsemien palveluiden kannalta”, korostetaan vanhuspalvelulaissa. – joidenkin kuntien käyttöön ottamat liikunnan seniorikortit ja virikekortit ovat hyviä käytäntöjä, joita tulee levittää laajamittaisesti – uimahallin ja kuntosalin käyttöön oikeuttavaa korttia kannattaa soveltaa myös ohjattuun toimintaan – eläkeläisyhdistykset on otettava huomioon osana ikäihmisten terveysliikunnan palveluketjua – vapaaehtoistyössä on selvitettävä vakuutusja vastuukysymykset – ryhmissä tapahtuvaa toimintaa on tuettava ja yhdistysten on saatava käyttöönsä maksutta tai edullisesti toimintatilat, jotka mahdollistavat myös monipuolisen liikunnan harrastamisen – kuntien tulee hankkia toimintatiloihin ja puistoihin ikäihmisten liikuntaan sopivia välineitä – ikääntynyt tarvitsee turvallisen ja esteettömän liikuntaympäristön Hyvät Porin kulttuurija retkeilypäivien osallistujat, hankitaan yhdessä liikkuen iloa ja voimia vuosiin. Eläkeläiset ry:n 19. edustajakokous Varkauden Kuntorannassa 12.5. 2015 Väkeä virtasi kulttuurija retkeilypäivien avajaisjuhlaan Porin urheilutalolle. Malmin Eläkeläiset: Pallovalssi Kuntokävelyn osallistujat venyttelivät Porin torilla.
Nro 4 kesäkuu 2015 – 21 ELÄKELÄINEN Helsingistä Poriin kahdessa viikossa taivaltaneet Kävelypässit juhlivat maaliin pääsyä Eläkeläiset ry:n kulttuurija retkeilypäivillä. Kävelypässien tempaus terveysliikunnan puolesta keräsi pitkin matkaa myönteistä huomiota, ja se noteerattiin laajalti myös tiedotusvälineissä. – Hannes Kolehmainenkaan ei saanut näin mahtavaa vastaanottoa, kun juoksi Suomen maailmankartalle, lausui kävelypässien Antti Honkonen Porissa Koivulan urheilukentällä, jonne oli kävelijöitä vastaanottamaan kokoontunut iloinen joukko kulttuurija retkeislypäivien osallistujia. –Tärkeintä on ettei jää omaan luukkuun vaan lähtee yhteiseen toimintaan, esimerkiksi eläkeläisjärjestöissä. Tärkeintä on liikkuminen, kiteytti Honkonen kävelytempauksen sanoman. Kentällä kuultiin myös yhteislauluna pässien tunnusmelodiaksi muodostunut Tuku tuku lampaitani . Kävelypässien eli Honkosen, Pekka Isakssonin, Aarno Jalosen ja Heimo Liimataisen, esimerkki innosti myös muita eläkeläisiä sananmukaisesti tien päälle. Raision Eläkeläisten kahden pariskunnan muodostama kävelynelikko Aarre Lehtonen, Vappu Lehtonen, Mauri Salmela ja Anita Salmela taivalsi runsaat 150 kilometriä kotipaikkakunnaltaan Poriin. – Mahtava, ihana kokemus, kommentoi Anita Salmela Koivulan kentällä. – Lähdimme liikkeelle sillä mielellä, että mennään niin pitkälle kuin jaksetaan, ja sehän menikin loppuun asti, Anita Salmela nauroi. Kävelijät iloisesti perille Hyvä meininki. Keijo Järvenpää ja Kaarina Häihänen laittoivat jalalla koreasti päivätansseissa. Tien päällä. Raisiolaisten Anita Salmela (kärjessä), Vappu Lehtonen ja Aarre Lehtonen kävelivät 151 kilometriä Poriin. Nelikon neljäs jäsen Mauri Salmela on tässä vaiheessa kameran takana. Raisiolaisten kävelytaipaleen tärkeät lukemat: Kokonaismatka 151 km Kaloriakulutus päivää kohti keskimäärin 1800kcal Keskinopeus 4,6 km/h Lähtö Raisio 4.6 klo 9.00. Porin raja ylitettiin 8.6 .josta vielä 5 km majapaikkaan. 1 yö mökillä 3 yötä teltassa. Maalissa. Kävelypässit, Raision kävelijät ja vastaanottajajoukko Porissa. Asiaa. Kalevi Kivistön ja Hannu Partasen vetämä Suuri eläkeremontti? -keskustelu keräsi molempina päivinä runsaan yleisön. Sä kuulut päivään jokaiseen. Suurkuoro esiintyi Antti Vainikaisen johdolla.
22 – Nro 4 kesäkuu 2015 ELÄKELÄINEN Kiitokset kaikille! Eläkeläiset ry kiittää onnistuneista Porin Kulttuurija retkeilypäivistä: kaikkia talkoolaisia kahvittajista järjestysmiehiin kaikkia esiintyjien kouluttajia ja ohjaajia laulukatselmuksen tuomaristoa ja sihteeriä suurkuoron johtajaa, säestäjiä sekä tanssiorkesteria kaikkia yhteistyökumppaneita puhujia sekä tietoja työpajojen vetäjiä Kävelypässejä ja kaikkia muita kävelijöitä Eläkeläiset ry:n kanssa esiintyjien kouluttajat ja ohjaajat puolestaan kiittävät: kaikkia laulajia, lausujia, soittajia, tanssijoita, voimistelijoita ja juontajia jokaista esiintyjää ja ohjelmien suunnittelijaa yhdessä ja erikseen ihanaa aktiivista ja iloista yleisöä Teidän kaikkien ansiostanne saimme viettää mainiot Kulttuurija retkeilypäivät Porissa. Niiden jälkeen on mukava alkaa suunnitella seuraavaa suurta juhlaamme: Kesäpäiviä, jotka pidetään Sotkamon Vuokatissa 13.-15.6.2017. Nyt toivotamme kaikille kaunista ja virkistävää kesää. Valtaosa kulttuurija retkeilypäivien osallistujista matkasi Poriin busseilla, mutta Kari ”Tumi” Turunen ajoi Kuopiosta Porin päiville polkupyörällä. Kokenut retkipyöräilijä käytti 425 kilometrin matkaan neljä ajopäivää. – Sujui hyvin, joskin tuuli oli koko matkan vastainen ja alkumatkasta puuskissa jopa 20 meriä sekunnissa. Se tuntui aika hauskalta kun joutui puskemaan ylämäkeen ja puskemaan alamäkeen ”Tumi” kommentoi. – Mutta se kannatti, kun pääsi tänne mukavien ihmisten pariin. Tapahtuma on ollut mielenkiintoinen ja ihmiset mukavia. Reipasta, lupsakkaa ja rentoa on ollut. Odotan jo innolla Vuokatin kesäpäiviä. Eläkeläisjärjestöissä Turunen, joka matkan varrella 64 vuotta, ei varsinaisesti ole toiminut. Yhteistyötä on kuitenkin ollut pyöräilyn merkeissä. – Keväällä aloitettiin Kuopiossa eläkeläisten retkipyöräilyt tunnin lenkeillä. Niitä varmaan jatketaan. Pyörällä maatalousnäyttelyyn Turunen muistelee, että ensimmäiset retkipyöräilykokemukset tulivat teini-iässä, ”kun halusi päästä hetkeksi pois kotoa ja vanhempien silmien alta” – Silloin sitten poljettiin kaverin kanssa esimerkiksi 50 kilometriä Suonenjoelle maatalousnäyttelyyn. Sittemmin Turunen innostui osallistumaan rauhanpyöräilyihin halki Suomen. – Jossain vaiheessa tuli mieleen että eikö näitä voisi tehdä muuallekin. Lähdettiin Napoliin, ja kun tuli siellä mieleen, että nähdä Napoli ja Kuola, lähdettiin seuraavksi Arkangeliin, tavattiin siellä venäläisiä jotka ajoivat sitten kanssamme myös Suomessa. Ulkomaanreissujen tahdiksi vakiintui kolmen neljän vuoden väli. – Kun penskat olivat nuorempia, niin ei sitä joka käänteessä tohtinut lähteä reissuun, eikä välttämättä ollut varaakaan. Nyt ollaan vaiheessa, jossa pyöräilijällä on jo kolme lastenlasta. Ja aikaa pyöräilylle. Retkiäkin on tiheämmin. Nyt on suunnitteilla mm. reissu Venäjälle, jossa ajettaisiin rajan pinnassa molemmin puolin. Pyöräilymatkat Turunen on jo parinkymmenen vuoden ajan tehnyt kahdestaan luottokaverinsa kanssa. – Kaverikin pääsee eläkkeelle vuonna 2018. Sen kunniaksi ajateltiin lähteä sitten Kuubaan. Eksoottisemmasta päästä oli tietysti parin vuoden takainen Kiinan-pyöräily, Hongkongista Pekingiin, josta Turunen kertoi myös kulttuurija retkeilypäivien yleisölle. – Oli jännittävä kokemus mennä ihan toisenlaiseen kulttuuriin. Siinä oli pääkin pitkään käymistilassa. Ja liikenne siellä näytti ensi alkuun täysin kaoottiselta. Pyöräilyn viehätys on monipuolisuudessa, Turunen sanoo. Hänelle pyöräilyretki on kokonaisvaltainen juttu, johon kuuluu reitin etappien etukäteissuunnittelu, majoituspaikkojen etsiminen, tutustuminen kaupunkien sisäiseen liikenteeseen ja vieraiden maiden kieliin ja kulttuureihin. – Ja toki tähän kuuluu se, että talvisaikaankin ainakin yrittää kuntoilla, hän toteaa. Tärkeintä on arkiliikunta Arkiliikunta on kaikkein tärkeintä, Turunen korostaa. – Pyörää kannattaa käyttää kaupassakäyntiin, tuttavien luona kyläilyyn. Varsinkin kaupungeissa se on huomattavasti helpompaakin kuin autoilu. Siitä voi lisäksi saada kipinän vähän pitemmillekin matkoille. Turunen puhuu innostuneesti myös yleistymässä olevista sähköpyöristä, joista voi ikäihmisellekin löytyä sopiva kulkupeli. – Niillä pystyy ajamaan kevyemmin, tarvittaessa juhlapuku päällä, eikä tule niin hiki. Koneteknikon koulutuksen alunperin hankkinut Kari Turunen on elämänurallaan eniten toiminut yhteiskunnallisissa ja kulttuuripuolen työtehtävissä kuten esimerkiksi Kansan Sivistystyön Liitossa, nuorten teatterityöpajoissa ja ekologisessa pajatoiminnassa. – Olen käyttänyt itsestäni sanontaa kulttuuriteknikko. Titteli kuvastaa sitä, että mielelläni organisoin erilaisia kulttuurijuttuja. Parhaillaankin olen mukana käsikirjoittajana kehitysvammaisten teatteriryhmässä ja toisessa teatteriryhmässä tuottajana. – Mutta eläkeläisenä oleminenkin on mukavaa puuhaa. Voi ottaa päiväunet milloin haluaa. TUOMAS TALVILA – Koko tulomatkan oli vastainen tuuli, mutta ajaminen kannatti, kun pääsi Poriin mukavien ihmisten pariin, hymyili Kari ”Tumi” Turunen retkeilyja kulttuuripäivillä. Kulttuuriteknikko Turunen polki Kuopiosta Poriin
Nro 4 kesäkuu 2015 – 23 ELÄKELÄINEN Tervettä elämää eläkkeellä Kun tiedät, että terveytesi perusteet ovat kunnossa, nautit eläke vuosista huoletto mam min. Terveyden vuositarkastus sisältää hoitajan tekemän terveystarkas tuksen, keskeisimmät laboratoriotutkimukset sekä suosituksen mahdollisista jatkotoimen piteistä. Terveyden vuositarkastus nyt 95 € (normaalisti 151,30 €) Tutustu Terveyden vuositarkastukseen: www.terveystalo.com/vuositarkastus tai varaa aika 030 6000*. AJATTELE ITSEÄSI, TULE TERVEYDEN VUOSITARKASTUKSEEN LAAJA VALIKOIMA ARJEN APUVÄLINEITÄ ELÄKELÄISET RY:N JÄSENETU -10% *) PYYDÄ UUSI POSTIMYYNTIKUVASTO TERVEYDEN JA HYVINVOINNIN ERIKOISKAUPPA fennokauppa.fi FENNO MEDICAL OY *) normaalihintaisista tuotteista 2015 Hyödynnä jäsenetusi! 09 276 360 Kulttuurija retkeilypäivien päätöstilaisuutta vietettiin torstaina 11.6. Porin keskustan kävelykadun Eetunaukiolla. Eläkeläiset ry:n Satakunnan aluejärjestön puheenjohtaja Terttu Viinamäki säteili kilpaa auringon kanssa. – Ihanat päivät. Tietysti etukäteen jännitti, että kuinka saamme kaiken sujumaan mahdollisimman kitkatta, mutta nyt on kaikin puolin hyvä fiilinki. Viinamäki kiitteli, että yhteistyö Eläkeläiset ry:n keskusjärjestön kanssa päivien järjestämisessä sujui hyvin. – Meidän paikallisten vastuulla oli talkoolaisten hankkiminen ja kahvilan pyörittäminen. Talkoolaisten panos oli uskomaton. Meillä oli 60-70 vapaaehtoista, ja he tämän tapahtuman tekivät huolehtimalla siitä, että kaikki pyörii siihen asti, että viimeinenkin jakkara on kerätty varastoon. Tyytyväisiä olivat myös loppuohjelmaa Eetunaukiolla seuranneet Tampereen Eläkeläisten Pirkko Lindholm ja Pekka Luodes. – On ollut paljon ohjelmaa ja katsottavaa, ja esitykset ovat olleet aivan loistavia, Lindholm kehui. Erityisesti kesksiviikkoillan pääjuhla teki vaikutuksen. – Porukkaakin oli vallan mahdottomasti, ei olisi edes uskonut, että urheilutalo nsaliin mahtuu niin paljon yleisöä, Pekka Luodes sanoi. Toiseksi kohokohdaksi tamperelaiset nostivat keskiviikon aamupäivän tanssikonsertin. – Siellä oli loistavia ohjelmia ja värikkäitä, tyylikkäitä pukuja. Lindholm ja Luodes ovat osallistuneet lukuisiin aikaisempiinkin Eläkeläiset ry:n suurtapahtumiin, myös esiintyjinä. – Tähän saakka on oltu aina voimistelemassa, mutta nyt on sitten laistettu ja siirrytty katsomon puolelle, Pekka Luodes hymyili. Järjestelyt toimivat, ohjelmat keräsivät kiitosta Satakunnan Aluejärjestön puheenjohtaja Terttu Viinamäki toimi onnettarena päätöstilaisuuden arvonnoissa. Toiminnanjohtaja Hannu Partanen avusti. – Loistavaa ohjelmaa, kiittelivät Pirkko Lindholm ja Pekka Luodes. Satakunnan aluejärjestön pyörittämässä kahvilassa valmiina palvelemaan Aira Hietanummi (oikealla), Marja-Terttu Palonen-Elo ja Pirjo Träskelin. Valoisa ja tilava kahvila keräsi kävijöiltä kehuja, samoin tarjottavat.
24 – Nro 4 kesäkuu 2015 ELÄKELÄINEN Kaikki palautetut kävelypassit osallistuivat Porissa 11.6. suoritettuun kannustuspalkintojen arvontaan. Voittajiksi arpoutuivat: 1. palkinto Kuntorannan 3 vrk:n majoituspaketti kahdelle hengelle: Markku Lahtinen, Tampere / Tampereen Eläkeläiset ry 2. palkinto Solaris-lomien lahjakortti, 2 vrk:n puolihoitoloma kahdelle hengelle: Sakari Vuorijärvi, Kotka 3.-5. palkinto ulkoilupuserokuminauhaohjelmapakkaus: Erkki Parviainen, Oulu / Oulun Työväen Eläkeläiset; Tahvo Eronen, Jyväskylä / Jyväskylän Eläkeläiset); Ismo ja Irma Larinen, Oulu / Oulun Työväen Eläkeläiset Kävelykampanja huipentui Porissa kuntoja kulttuurikävelyihin sekä palkitsemisiin Eläkeläiset ry onnittelee kaikkia voittajia ja kiittää osallistumisesta toimintaan! Yhdistykset palauttivat järjestön toimistoon 29.5.2015 mennessä runsaat 1100 kävelypassia. Niitä voi vieläkin lähettää toimistoon: Olisi arvokasta tietää, kuinka moni jäsenemme on ottanut passin käyttöönsä ja kirjannut siihen kävelytai muita liikuntasuorituksiaan. Osana kävelykampanjaa haluttiin myös innostaa yhdistyksiä järjestämään toimintaa kävelyn merekissä. Kävelykampanjassa menestyivät seuraavat yhdistykset: 1. palkinto ”Liikkukaa kuten haluatte” (yhdistys saa tilata haluamansa sisältöisen liikuntapäivän omalle paikkakunnalleen): Kuopion-Kallaveden Eläkeläiset ry, jonka palkitsemisen peruste oli eniten raportoituja henkilöjäsenten kävelysuorituksia, yhteisiä liikuntatapahtumia sekä säännöllistä liikuntatoimintaa 2.-5. seuraavana palkintona pakkaus, joka sisältää Eläkeläiset ry:n uuden kuminauhaohjelman sekä kuminauhoja: Tikkurilan Eläkeläiset ry, Raision Seudun Eläkeläiset ry; Rytikarin Eläkeläiset ry ja Etelä-Espoon Eläkeläiset ry. Porin kulttuurija retkeilypäivien viimeisen tapahtumapäivän ohjelma tarjosi mahdollisuuden lähteä reippaalle ohjatulle kuntokävelylle tai vaihtoehtoisesti omatoimiselle kävelylle tutustumaan kaupungin kulttuurikohteisiin sitä varten laaditun kartan tukemana. Myös näihin kävelyihin osallistuneet olivat mukana pienten kannustinten arvonnoissa. Onni suosi seuraavia mukana olleita: Auli Suikki/Kontulan Eläkeläiset ry, Tapio Lamberg/Jyväskylän Eläkeläiset, Seija Siuruainen/ Oulun Eläkeläiset, Margit Mustonen/Tampereen Eläkeläiset ja Tuula Nieminen/Laukaan Eläkeläiset. Tässä jokunen poiminta eri puolilta Suomea saaduista passeista: Maija Sarriolehto, 65v, Rovaniemi, 161 suorituskertaa: hiihtoa, tanssia, vesivoimistelua ja kävelyä Hannes Veijalainen, 66v, Nokia,135 suorituskertaa: kuntokuin hyötykävelyä Simo Hyökki, 71v, Tuusula, 139 suorituskertaa: sauvaja kuntokävelyä Inkeri Kaikkonen, 73 v, Aavasaksa,113 suorituskertaa: sauvaja kuntokävelyä Raimo Kolppanen, 74 v, Oulainen, 143 suorituskertaa: lentopalloa, kävelyä, lumikenkäilyä, metsäkävelyä Anja Hartikainen, 80 v, Kuopio, 168 suorituskertaa: sauvaja kuntokävelyä Marjatta Stolt, 84 v, Huittinen, 214 suorituskertaa: rollaattorikävelyä, sauvakävelyä, kävelyä Porin kulttuurija retkeilypäivien viimeisen tapahtumapäivän ohjelma tarjosi mm. mahdollisuuden lähteä reippaalle ohjatulle kuntokävelylle.
Nro 4 kesäkuu 2015 – 25 ELÄKELÄINEN Kuopio-Kallavesi Eläkeläiset ottivat vastaan Ikäinstituutin ja kansalaisjärjestöjen valtakunnallisen haasteen Liikkeellä Voimaa Vuosiin järjestämällä liikuntatapahtuman nimellä Iloa liikunnasta Hapelähteen liikuntapuistossa 5.5. Yhdistyksemme pitää tärkeänä huomioda myös ikääntyvät maahanmuuttajat, niin että he tuntisivat kuuluvansa suomalaiseen yhteiskuntaan, joten haastoimme mukaan myös monikulttuurikeskus Kompassista maahanmuuttaneita, joita saapuikin muutamia paikalle. Tapahtuma houkutteli mukaan noin 30 osallistujaa, vähän koleasta ja tuulisesta säästä huolimatta. Kaupungin liikunnanohjaajan ystävällisellä opastuksella teimme kunnon alkulämmittelyn. Sen jälkeen kokeiltiin innokkaasti puistossa olevia erilaisia voimaja tasapaino harjoitteluun tarkoitettuja laitteita. Tunnin verran pelasimme myös petanqueta. Tapahtuman tarkoituksena oli aktivoida ikäimisiä hyödyntämään kaikille avoimia ja maksuttomia liikuntapuistojen laitteita joita iäkkäämmät hieman vierastaa. Yhdessä liikkuminen tuo myös rohkeutta mennä temppuilemaan laitteissa. Sen lisäksi siitä saa myös annoksen hyvää mieltä ja raitista ilmaa. Kirsti Joki Kävellen kohti Poria -kävelypasssin palautti 18 Iisalmen Eläkeläiset ry:n jäsenistä. Suorituksia passeihin kertyi yhteensä 1868. Jakson lopulla 23.4. suoritettiin yhteinen tapahtuma: kulttuurikävely Iisalmen kaupungilla Ylä-Savon opaskerhon Iikka Kauppisen johdolla tutustuen historiallisesti merkittäviin rakennuksiin ja oppaan tarinoita kuunnellen. Onneksi aamun räntäsade, joka taukosi puoleltapäivin, ei estänyt 29 osallistujan mukaantuloa. Mukana oli paikallisen lehden toimittaja ja asiaa kuvineen kertyi puolitoista sivua seuraavan päivän lehteen. Tästä muodostui tosi mielenkiintoinen tapahtuma, jonka lopuksi nautittiin yhdistyksen tarjoamat kahvit kauppahallin kahviossa. Kuvassa ryhmä Kirkkopuistossa suuntana kirkko-kouluaukio. Aimo Mursu Hyryläläisten Keravalle heittämän kävelyhaasteen osa 2 toteutui 14. huhtikuuta Hyrylässä entisen varuskunnan historiallisessa maastossa. Kun Keravan Eläkeläiset olivat enemmistönä kotikentällään viime joulukuussa, niin Hyrylän joukkue näytti nyt naapuriyhdistykselle kaapin paikan. Kaiken kaikkiaan osallistujia kertyi 30. Veijo Oksala Hyrylän Eläkeläisistä johti porukan vuonna 1951 valmistuneelle Olympiakasarmille. Sisältä korkeaan tilaan oli tarkoitus majoittaa mm. Neuvostoliiton olympiajoukkueen voimistelijat vuonna 1952. He kuitenkin siirtyivät lähemmäksi kisapaikkoja. Oksalalle ympäristö ja rakennus ovat tuttuja, sillä hän työskenteli siellä toimiessaan varuskunnan palveluksessa esimiestehtävissä. Varuskunnan juuret ulottuvat 1800-luvun puoleen väliin, Krimin sodan aikoihin, jolloin venäläiset perustivat Hyrylään sotilasleirin Suomen eteläosan puolustamiseksi. Varuskunta lakkautettiin vuonna 2006. Nykyään alueella toimii Puolustusvoimien kansainvälinen keskus. Venäläisten peruja on myös vanha, metsittynyt ortodoksihautausmaa, jolta vielä löytyy ristejä ja yksi komeampikin, ketjulla aidattu hautamuistomerkki. Metsittynyt alue on rajattu metalliaidalla. Hyrylään vuonna 1900 valmistuneesta ortodoksien kirkosta, ryssän kirkosta, muistuttaa enää vain laatta. Pimeässäkin loistaneet kirkon kullatut kupolit poistettiin jatkosodan aikana, ettei vihollinen käyttäisi niitä paikannuksessa hyväkseen. Vuonna 1958 koko kirkko purettiin. Tiilet olivat hyvälaatuisia, ja lähialueen asukkaat käyttivät niitä rakennusaineina. Kävelyottelu haarautui kahtia. Pidemmän reitin valinneet ryntäsivät matkaan kävelysauvoineen. Me lyhyemmän reitin kulkijat ehdimme jutellakin ja kuunnella Hyrylän yhdistyksen puheenjohtajan Simo Hyökin muisteluita menneiltä ajoilta. Retki päättyi Ilmatorjuntamuseolle, jonka kahvilassa nautittiin hyvät munkkikahvit. Museoisäntä Matti Kulmala avasi selkeällä tavalla museoon tallennettua historiaa. Maila Hölttä Iloista menoa Kuopion liikuntapuistossa Kulttuurikävelyllä Iisalmessa NÄIN ME LIIKUIMME: Kävelyottelun jatko vei Hyrylän historiaan
26 – Nro 4 kesäkuu 2015 ELÄKELÄINEN Kontulan Eläkeläisten huhtikuisella keilavuorolla Myllypuron Arena-Centerissä lentelivät riemun kiljahdukset ja pettymyksen sadatukset monella kielellä. Selitys monikielisyyteen ei löytynyt siitä, että omien vakiovuorolaisten kanssa kisaili joukko naapuriyhdistyksen Kaarelan eläkeläisiä. He olivat saapuneet vuoroin vieraissa sovitun mukaisesti kontulalaisten kotipesälle. Kielten moninaisuuden toi halliin heidän lisäkseen liikuntatuokioon osallistunut iloinen kiinalaisryhmä. Kontulalaisten puheenjohtaja Sirkka Kuivalan mukaan häneen oli otettu yhteyttä ja ehdottu tällaiseen ylikansalliseen toimintaan ryhtymistä. Tarjous otettiin tietenkin mielihyvällä vastaan. Yhteydenoton taustalta löytyy monikulttuurisuustoiminta, joka on yksi Eläkeläiset ry:n tärkeistä toimintalohkoista. Monikulttuurisuustyön suunnittelija Eva Ronkkö kertoo, että Suomessa on runsaat 500 yli 50-vuotiasta kiinalaisyntyistä. Heistä lähes puolet asuu pääkaupunkiseudulla. Kontulalaisten vieraaksi ryhmän toi Pakolaisavun Kasvokkain -toiminta, jossa Eläkeläiset ry on mukana. – Pakolaisavun Kasvokkain-toiminta on saanut tähän ryhmään ensimmäistä kertaa yhteyden ja on perustanut vertaisryhmän, jossa he saavat tietoa Suomessa ikääntyviin liityvistä asioista ja voivat vaihtaa keskenään ajatuksia omalla äidinkielellä. Rönkön mukaan Kasvokkain-toimintaan nyt mukaan saatu ryhmä on jäänyt aika lailla omiin oloihinsa. – Heitä on ylipäätään ollut vaikea tavoittaa ja saada mukaan eläkeläistoimintaan. Siksikin kontulalaisten toiminta on arvokasta. Eläkeläiset ry:llä on vastaavaa vertaisryhmätoimintaa iäkkäämpien maahanmuuttajien kanssa muillakin paikkakunnilla. muun muassa Tampereella, Kuopiossa ja Jyväskylässä. – Meidän toimintamme perustuu siihen, mihin omat ihmisemme pystyvät ja mitä he jaksavat tehdä. Minä yritän omilla kontakteillani auttaa yhteyden saamisessa ja tukea tällä tavalla, kertoo Ränkkö. Eva Rönkkö kuvaa yhteistoimintaa maahanmuuttajaryhmien kanssa äärimmäisen tarpeelliseksi. – Heillä ei usein ole tietoa palveluista, ei tietoa mistä tukea hakea ja saada. Vertaisryhmissä jaetaan kokemuksia ja saadaan tukea toisilta samoja ongelmia kohdanneilta. Ryhmät tarjoavat maahanmuuttajille ohjausta elämisen haasteisiin sekä mahdollisuuksia tutustua ohjatusti erilaisiin toimintoihin ja palveluihin. HANNU HURME Kansainvälistä keilailua Myllypuron hallissa Alkuun verryttelyä. Tunnelma oli korkealla aamupäivän tihkusateesta huolimatta. Uudenmaan Aluejärjestön liikuntapäivää vietettiin Tuusulan Rusutjärven Metsäpirtillä 21. toukokuuta. Kuntoiluteema keräsi paikalle jälleen sankan joukon eläkeläisiä kaikkiaan viidestätoista eri yhdistyksestä laajan aluejärjestön alueelta. Hyrylän Eläkeläisten emännöimä ja isännöimä päivä avattiin yhteislaululla ja jumpalla jonka jälkeen hajaannuttiin rastikilpailuihin pitkin metsämaastoa ja piha-alueen kenttäpeleihin. Myös sauvakävelyä oli ohjelmassa noin kolmen kilometrin reitillä. – Mediän joukkueemme on joskus voittanutkin tämän kisan, mutta nyt on tainnut ikä tehdä tehtävänsä, nauroivat keravalaiset Raili Sirolinna, Ritva Salo ja Esa Salo edetessään rastilta toiselle. Suoritettavana oli mm. tikan,renkaan ja pallon heittoa sekä etäisyyden arviointitehtävä. – Tärkeintä on mukana olo, hyvässä seurassa, keravalaiset totesivat. – Lisäksi nämä ovat hyviä sienimaastoja, viime vuonna löysimme korvasieniä, mutta nyt ei näy mitään, kertoi Raili Sirolinna tehtävien lomassa. Nälkäisenä ei kenenekään tarvinnut liikuntapäivän päätteeksi Metsäpirtiltä poistua. Tarjolla oli niin ruoka sisätiloissa kuin nuotiomakkaraa pihamaalla. TT Uudellamaalla reippailtiin Tuusulan maastoissa
Nro 4 kesäkuu 2015 – 27 ELÄKELÄINEN Suomen kevätkesä näytti kauneimmat kasvonsa, kun Hervannasta lähdettiin 28. toukokuuta Tampereen Eläkeläisten järjestämälle retkelle Kintulammen ulkoilualueelle. Mukana oli yhdeksän inkeriläistä maahanmuuttajaa. Retken johtajina toimivat Tampereen Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Maire Kauhanen sekä aktiivijäsen, muun muassa Kansan Uutisten Moskovan kirjeenvaihtajana ja Hämeen Yhteistyön päätoimittajana toiminut Pekka Lehtonen. Kintulammen ulkoiluja retkeilyalue on Tampereen kaupungin omistuksessa. Sieltä löytyy mökki ja sauna sekä luontopolku. Auringon helliessä paistettiin makkaraa, tehtiin patikkaretki luontopolulla, juotiin kahvia, pidettiin pieni tietokilpailu, keskusteltiin kaiken maailman asioista ja lopuksi heläytettiin muutama laulunpätkä. Viitapohjalaiset Marja Peura ja Arto Virtanen toimivat ehtoisena isäntäväkenä ja tarjoilu pelasi erinomaisesti. Maire Kauhanen kertoi, että Hervannassa toimiva Naistari -keskus järjestää maahanmuuttajanaisille keskustelupiirejä, koska naiset eivät mielellään tule yhteisiin tilaisuuksiin, jossa paikalla on vieraita miehiä. Naistari on lyhennys naisten tarinoista. – Retken osallistujat ovat tulleet mukaan Eläkeläiset ry:n toimintaan Naistarin kautta. Viime kesänä järjestettiin retki Hämeenlinnaan ja Aulangolle. Kintulammella inkerinsuomalaiset retkeläiset kertoivat milloin ja mistä he olivat Suomeen ja Tampereelle muuttaneet. Elvira Savolainen muutti Tampereelle Petroskoista 29. elokuuta 2009. Hän toimi Petroskoissa muun muassa ala-asteen ja maantiedon opettajana. Hän ilahdutti retkeläisiä esittämällä vanhoja suomalaisia seuraleikkilauluja sekä opasti luontopolulla hengitysharjoitusten tekniikoihin. – Kun nämä harjoitukset tekee huolellisesti, ei tarvitse kärsiä nuhasta, ainakaan kauaa, Elvira opasti. Hilja Karieva muutti Suomeen Keski-Aasian ja Siperian rajalta, Altain tasavallasta 18 vuotta sitten. Altain tasavallan alueella on yli 20 000 jokea ja puroa sekä yli 7 000 järveä. Virossa syntynyt ja kasvanut Anna Teider on asunut Tampereella jo 23 vuotta. Hänen isänsä oli ruotsalainen. Pirteä Mirjam-Susanna Kelkka totesi olevansa jo 84-vuotias ja asuneensa Suomessa vuodesta 1992 lähtien. Elvira ja Stanislaw Krivosei kertoivat, että heinäkuussa tulee 17 vuotta, kun he saapuivat Suomeen. –Tulimme suuren Volga-joen rannoilta 260 000 asukkaan Kostromasta. Paikkakunnan lähin suurempi kaupunki on 600 000 asukkaan Jaroslavl. Elina Närhinen muutti Suomeen toukokuussa 2000 Ukrainasta. – Suurimman osan elämääni asuin kuitenkin Pietarissa. Lilia Kaipiainen puolestaan muutti Virosta ja hän on asunut Tampereella vuodesta 1999 lähtien. Miriam Sykiäinen muutti Pietarin alueelta Hervantaan vuonna 2000. Kintulammen retki oli osa Eläkeläiset ry:n monikulttuurisuustyö-hanketta, jonka rahoittajana on Raha-automaattiyhdistys. Teksti ja kuva: JUHA DRUFVA Ryhmätarjoukset ovat voimassa ympäri vuoden hotellin aukiolon puitteissa. Ryhmäkoko min. 20 hlöä, joka 17. veloituksetta. Alkaen hinta voi muuttua valitun ajankohdan mukaan. POHJOIS-LAPIN KULTTUURIKIERRO S ROVANIEMI SAARISELKÄ LUOSTO alk. 332,50€ / hlö / 2 hh / 4 vrk Hinta sis. majoitukset, aamiaiset, päivälliset, piknik-eväspak etit matkoille, vierailut Rovaniemellä, Saariselällä sekä Luostolla kulttuuri kohteissa. Lue lisää osoitteessa LaplandHot els.com/ryhmille TUNTUREILLE TUULETTUMA AN SAARISELKÄ LUOSTO YLLÄS – LEVI alk. 234,50€ / hlö / 2 hh / 4 vrk Hinta sis. majoitukset, aamiaiset, päivälliset, retkieväät, kävelysauv at oleskelun ajaksi sekä yhden opastetun retken. Varaa paikkasi ensimmäisten joukossa ja tutustu uudistuneeseen lomavalikoimaamme osoitteessa Lapland Hotels.com/ryhmille tai soita numeroon 016 3200 200. VIRKISTYSLOMA LAPPIIN LUOSTO, Lapland Hotel Luostotunturi Rytmiä Elämään 01. 04.10.2015 sekä 22. 25.10.2015 LUVASSA: • Elävää musiikkia, herkullista ruokaa ja leppoisaa yhteisoloa samanhenkisessä seurassa • Harmonikat ja viulut soivat aamusta iltaan ja yhteislaulu raikuu • Asiapitoisia esityksiä ja keskusteluja senioriväestöä kiinnostavista aiheista • Huumoria heitellään sekaan säännöllisin väliajoin lapiolla • Käytännön järjestelyt helposti (mm. linja-autokuljetuksia eri tiesuunnilta) Tiedustelut ja varaukset: SRMY ry, puh. 045-133 4670 Inkerinsuomalaiset retkeilivät Tampereen Kintulammella Elvira Savolainen (oik.) opasti luontopolulla hengitysharjoitusten saloihin. ”Kun nämä hengitysharjoitukset tekee huolellisesti, ei tarvitse kärsiä nuhasta, ainakaan kauan.” Elvira Savolainen
28 – Nro 4 kesäkuu 2015 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ja ”seniorit” vireistä vaareista energisiin ”menoerämummoihin” ovat tärkeä sosiaalinen ”pääoma” niin lastenlapsille, perheille kuin koko kulttuurillemme. Uusliberalistisista tuottavuusja tulosajattelusta päätellen he ovat kuitenkin aikanamme EU:n kilpailukyvyn puskuri, yksityistämisintoilijoiden saalistama ”kilpailukykytekijä” ja takuuvarma rahasampo. Me nykyiset ja tulevat ”eläkepommit” emme saa suostua puheeseen, jonka mukaan olisimme ongelmajätettä tai rahasampojen pyörittäjiä. Sivistysvaltiossa me ansaitsisimme elämäntyöstämme kiitoksen ja kunnollisen vanhuuden huutolaisaikojen käytäntöjen sijaan. EU on julistanut jo useamman vapaaehtoistyön merkkivuoden edistääkseen kampanjoita, joilla kansalaisia saataisiin sohvalta kansalaistoimintaan ”osallistumaan” ja edistämään ”demokratiaa”. Nyt seurakunnatkin peräänkuuluttavat erittäin aktiivisesti vapaaehtoistyötä, ja pyrkivät korvaamaan työsuhteet sillä. Jos eläisimme pohjoismaisen hyvinvointivaltion aikoja (sen kaikkine omine puutteineen), ja yhä ylläpitäisimme sivistysihmisyyden eetosta, vapaaehtoistoiminnan saarnaaminen olisi pelkästään positiivista. Paljon peräänkuulutetusta solidaarisuudesta, yhteisöllisyydestä ja yhteisvastuusta ei todellakaan ole ylitarjontaa. Kilpailukiimaisen markkinatalouskapitalismin ”jumala” – se ”näkymätön mystinen käsi”– ei kuitenkaan pidä heikompien kädestä, eikä vahdi, tai huolehdi niistä, joiden selkänahasta markkinat kiskovat talouden ”lisäarvon”, voitot ja ”markkinoita tyynnyttelevät” talouspoliittiset linjaukset. Ihmetellä pitäisi sitä, että nuo oikukkaat markkinavoivat häiriintyvät vain jos palveluita ei luvata heikentää, julkisia menoeriä hillitä. Miksi ne eivät häiriinny siitä, että eettiset ja moraaliset arvot on pohjanoteerattu ja yhä rajummassa laskusuhdanteessa? Mihin tarvitsemme markkinoita, jos niiden moraalinen arvo on lopultakin näin arvoton? Vapaaehtoistyön lisäyksellä ja ns. kolmannen sektorin aktivoimisella tähdätään huolenpitoeetoksen vastaisiin päämääriin jos sen sallimme. Tulos ja ulos -henkisessä työelämässä kansalaiset joutuvat ilman omaa syytään osakkeenomistajien ahneuden maksumiehiksi: emme pysty hallitsemaan eläkekertymäämme ja vanhuudenturvaamme työn, ahkeruuden tai edes säästöjen avulla. Markkinat – joustoja, uhrilahjoja ja vyönkiristystä vaativa kauhukakara – tulkitsee jopa eläkeläisten oikeudet ja ihmisarvon vain eliitin ja osakkeenomistajien hyödyn näkökulmasta. Samoin on vapaaehtoistyön kohdalla. Ensisijaisesti sillä halutaan paikata ahneuden aiheuttamia ammottavia aukkoja palveluissa, johon tarvitut verorahat on siirretty suurpankkien pääomiksi. Onneksi me ihmiset keksimme aina keinot kiertää kartanonherrojen piikkilangat. Kansalaisjärjestöt ovat kehittäneet useiden vuosien ajan mitä innovatiivisimpia uusia ”lahja-, huolenpito-, vertaisja solidaarisuustalouden” muotoja. Siis palveluja ja yhteisöllisyyttä kovan rahan tuolla puolen. Odottaessamme saalistuskapitalismin romahdusta omaan järjettömyyteensä, voimme edistää aitoa yhteisöllisyyttä ja tutustua mm. aikapankkeihin. Niitä on avattu kautta Suomen, ja niissä jokaisen omia taitojaan ja osaamistaan tarjoavien kansalaisten aikayksikkö on yksi tovi. Aikapankit eivät ratkaise palvelujen heikkenemisen ongelmaa, mutta voivat olla väylä uuteen välittämiseen ja kanava ulos markkina-kolonisaation mielenhallinnasta. Ne voivat tarjota paljon tarvittua helpotusta myös ikäihmisten arkeen joskaan ostovoimaiset niihin tuskin kajoavat. Tutustu siis oman alueesi aikapankkiin ja katso voitko hyödyntää tai itse hyötyä tästä sosiaalisesta keksinnöstä. Aikapankki on osa kansainvälistä paikallisrahaja aikapankkiverkostoa CES:iä, joka toimii verkkopohjaisesti osoitteessa www.community-exchange.org. Sieltä löytyvät jäsenten vaihtotarjoukset, -pyynnöt ja tiliotteet. Tältä sivustolta löydät puolestaan lisätietoa pääkaupungin aikapankin toiminnasta ja periaatteista, liittymisohjeet sekä muuta hyödyllistä tietoa. Ehdotan, että vanhusneuvostojen puheenjohtajat ottaisivat selville omien alueidensa aikapankkien yhteystiedot ja levittäisivät tämän lahjatalouden ilosanomaa varsinkin nyt kun vanhusten palvelujen hinnat yhä vaan nousevat, ostovoima vain heikkenee ja aurausongelmat jättävät monen vanhuksen jäävuorien taakse odottamaan ”vertaistukea”. Kaarina Kailo Kirjoittaja on dosentti, toiminut Oulun ikäihmisen neuvottelukunnan puheenjohtajana, kuuluu eläkeläisjärjestöihin ja on Oulun kaupunginvaltuutettu. Mikä on kasvavan vanhusväestön palvelujen ja asumismuotojen kehittämisessä kokonaisuuden ja vanhusten etujen kannalta järkevin ja taloudellisin vaihtoehto? Yksilötason ratkaisuja on aina erilaisia, mutta yhteiskunnan politiikassa mättää se, että vaihtoehtoja ei punnita tietoon perustuen. Esitämme neljä väitettä, joiden pohjalta keskustelua voisi jatkaa. Väite numero 1: asioista ei olla tarpeeksi selvillä. Lähes sokea siirtyminen laitospaikkojen lopettamisesta koteihin annettaviin palveluihin jättää huomiotta tärkeitä tekijöitä. Vanhusten asuminen omassa kodissa lisää kalliiden valvontaym. laitteiden tarvetta ja aiheuttaa jo sinällään vaaratilanteita (esimerkiksi paloturvallisuutta ei aina oteta huomioon). Jotta elinolot ja eri ratkaisujen vaikutukset tunnistettaisiin, vanhusväestön tilannetta ja toiveita tulisi selvittää nykyistä perusteellisemmin. Väite numero 2: nykymeiningillä monet elävät yksinäisyydessä. Riippumatta siitä, asuuko vanhus omakotitai kerrostalossa, erilaiset ”tarpeen vaatiessa” kotiin tuotavat palvelut eivät korvaa välttämättömiä ihmissuhteita. Niiden varassa taas on suuri osa ihmisarvoisesta elämästä. Siivous, ruoan tuonti ja vastaavat palvelut ovat tärkeitä, monille välttämättömiä, mutta niistä riippumatta vanhus voi erakoitua tahtomattaan. Väite numero 3: kotipalvelujen tarjonnassa voi syntyä sekavia, jopa anarkistisia tilanteita. Kunnallisten palvelujen tilalle toivotaan yksityisiä vaihtoehtoja. Tämä lisää bisnestä, jolla voi olla myös haitallisia vaikutuksia. Maksukykyiset voivat ostaa mitä tahansa, mutta miten käy pienituloisille, 20–25 prosentille joukosta? Miten taataan, että kaikki saavat koteihinsa palvelut tasapuolisesti ja taloudellisesti suunnilleen samoilla ehdoilla? Väite numero 4: politiikka ”asutaan kodissa mahdollisimman pitkään” lisää yksinäisyyttä, erakoitumisen vaaraa ja eristää vanhuksia sellaisesta luonnollisesta ympäristöstä, jonka yhteisöasuminen voi taata. Olisi kehitettävä sellaisia yhteisöasumisen muotoja, joissa yhdistyvät keskitetysti hoidettavat palvelut, taloudellisuus ja naapuriapu. Tämän ei tarvitse olla entisen kaltaista laitosasumista. Nykyajan ratkaisuilla voidaan kehittää uusia asumismuotoja. Imatran Eläkeläiset ry teki näitä asioita, yhteisöasumisen muotojen kehittämistä ja vanhusväestön olojen tutkimista koskevan aloitteen toukokuussa järjestönsä edustajakokoukselle, ja toivomme keskustelun jatkuvan. Juhani Lahtinen Aimo Ruusunen Vanhusten asumisessa faktoja pöytään! Aikapankit voivat tarjota helpotusta myös ikäihmisten arkeen Mielipiteitä Suomessa jää vuosittain noin 60 000 henkilöä eläkkeelle. Eläkeikä on monille muutos terveyden suhteen, kun säännölliset työterveystarkastukset loppuvat. Samaan aikaan moni terveysriski alkaa realisoitua ja ennakoivalla terveydenhuollolla olisi yhä suurempi merkitys. Vaikka eläkeläiset ovat terveempiä kuin koskaan, kannattaa hyväkuntoisenkin käydä säännöllisesti terveystarkastuksessa, jotta aktiivivuosia riittää mahdollisimman pitkään. Yli 60-vuotiaat suomalaiset ovat selkeästi terveempiä ja toimintakykyisempiä kuin 20–30 vuotta sitten. Tämä on pitkälti perua työterveydestä, jossa tehdyillä säännöllisillä terveystarkastuksilla on saatu kiinni ja selätetty moni alkava terveysriski. – Suomalaisten yleisimmät terveysriskit ovat edelleen tupakointi, ylipaino, kohonnut veren kolesteroli ja korkea verenpaine. Uusien arvioiden mukaan tyypin 2 diabeteksesta on kehittymässä aikaisempaa suurempi terveysongelma. Myös haitallinen alkoholin käyttö on kasvava ilmiö. Riskien ennakoinnilla ja ennaltaehkäisevällä toiminnalla on suuri merkitys terveyden ja toimintakyvyn kannalta, kuvailee ylilääkäri Tanja Vuorela Tervystalosta. Säännöllisellä seurannalla saavutetut tulokset saattavat kuitenkin vesittyä yllättävän nopeasti. Suuri joukko suomalaisia on tänäkin vuonna eläkeiän alussa tai kynnyksellä. Näistä henkilöistä iso osa ei aktiivisesti hakeudu työterveyden jälkeen perusterveydenhuollon seurantaan tai omalääkärille, vaan jää useiksi vuosiksi terveydenhuollon ulkopuolelle. – Monilla on edessään toimintakykyistä eläkeikää keskimäärin 20–25 vuotta. Säännölliset terveystarkastukset jäävät helposti väliin ja piilevät sairaudet pääsevät kehittymään. Jos tilanne havaitaan ajoissa, voidaan myös hoito aloittaa ajoissa ja hyvinvoinnin vuosia saadaan lisää, Vuorela korostaa. Suuri osa 60–75-vuotiaista on varsin terveitä ja elää aktiivista elämää. Sairauksien ennaltaehkäisyssä kiinnitetään huomiota samoihin asioihin kuin työvuosina, kuten sydänja verenkiertoelinten terveyteen, fyysiseen ja psyykkisen kuntoon sekä diabetesriskiin. Vasta 75 vuoden rajapyykin ylittäneillä alkaa ilmaantua enemmän yksilöllisiä eroja ja varsinaisen geriatrian piiriin kuuluvia terveysongelmia, kuten osteoporoosia, muistisairauksia ja lonkkien tai polvien nivelrikkoja. Aivojen toiminta kaiken kaikkiaan nousee keskeisempään rooliin terveyden ylläpitämisessä. Perusterveiden, yli 60-vuotiaiden olisikin hyvä itse aktiivisesti hakeutua terveystarkastuksiin 1–2 vuoden sisällä työterveyden päättymisestä. Terveystarkastukset pitäisi omaksua säännölliseksi rutiiniksi samaan tapaan kuin huolehditaan autonkin säännöllisistä katsastuksista, ylilaääkäri Tanja Vuorela vertaa. Ylilääkäri Tanja Vuorela: Terveyttä eläkevuosiin
Nro 4 kesäkuu 2015 – 29 ELÄKELÄINEN Kuntorannantie 14, Varkaus myyntipalvelu (017) 560 1403 myynti@kuntoranta.? Vuoden 2015 tuetut lomat: Hyvinvoitilomat ry • hyvinvointilomat.? | Maaseudun Terveysja Lomahuolto ry • mtlh.? | Solaris-Lomat ry • solaris-lomat.? Pidätämme oikeuden eloriehan ja jooggakurssin ohjelman muutoksiin Varaa N YT! Tanssin taikaa 4 vrk Puolihoidolla 250€ / hlö / 2hh 4 vrk Puolihoidolla 259€ / hlö / 2hh KESKIVIIKKO 19.8.2015 14.30 Majoittautuminen alkaa 14.30-20.00 Kylpyläja allasosasto avoinna 15.00 Tuloinfo ja -kahvit, Aikamiehessä 18.30 Tähtitieteen perusteet ja opastusta Veli-Pekka Hentunen 20.00 Karaokekilpailu ja -tanssit TORSTAI 20.8.2015 09.00-10.30 Taiji, kiinalaisen aamuvoimistelun alkeiskurssi, ohjaajana XIN 11.30-13.00 Teatteri tutuksi ryhmä 2. Toimintasali, näyttelijä: Ville-Veikko Valtanen 11.30-13.00 Liikuntaa luonnossa ryhmä 1. Ulkona, Samuli Kinnunen 11.30-13.00 Kylpyläjoogaa ryhmä 3. Kylpylä, ohjaajana Kari Timonen 14.00 Iltapäiväkahvit 18.30 Stand up koomikko Lauri Jurvanen, Eevan salissa. 20.00 Karaoketanssit, ravintolassa. PERJANTAI 21.8.2015 09.00-10.30 Taiji, kiinalaisen aamuvoimistelun alkeiskurssi, ohjaajana XIN 11.30-13.00 Liikuntaa luonnossa ryhmä 2. Ulkona, Samuli Kinnunen 11.30-13.00 Teatteri tutuksi ryhmä 3. Toimintasali, näyttelijä Ville-Veikko Valtanen 11.30-13.00 Kylpyläjoogaa ryhmä 1. Kylpylä, ohjaajana Kari Timonen 14.00 Iltapäiväkahvit 14.30–16.00 Karaoke päivätanssit, à la Viivi 16.30 Lähiruoka Grillaustapahtuma, ulkona ja teltassa / terassilla 20.00 Elävän musiikin tanssit ravintolassa LAUANTAI 22.8.2015 09.00-10.30 Taiji, kiinalaisen aamuvoimistelun alkeiskurssi, ohjaajana XIN 11.30-13.00 Kylpyläjoogaa ryhmä 2. Kylpylä, ohjaajana Kari Timonen 11.30-13.00 Teatteri tutuksi ryhmä 1. Toimintasali, näyttelijä Ville-Veikko Valtanen 11.30-13.00 Liikuntaa luonnossa ryhmä 3. Ulkona, Samuli Kinnunen 14.00 Iltapäiväkahvit 16.30 Päivällinen elokuun antimista 18.30 Yhteislaulua, à la Viivi Eevan salissa 20.00 Elävän musiikin tanssit, ravintolassa SUNNUNTAI 23.8.2015 10.00 Jakson yhteenveto 11.00 Kiitoksia ja tervetuloa uudelleen Eloriehan ruokailut Aamiainen ke-pe 7.00-10.00, la-su 08.00-10.30, päivällinen ke-la 16.30-18.00 (sisältyvät lomapakettiin) Kylpylä avoinna 08.00-20.00 Eloriehan ohjelma: KESKIVIIKKO 21.10.2015 14.30 Majoittautuminen ja tulokahvit 14.30-20.00 Kylpyläja allasosasto avoinna 15.00 Tervetuloa! Ravintola Aikamies 16.30 Päivällinen 18.00-18.45 Ohjattu kylpyläjumppa, kylpylässä 19.30 Kauneudenja hyvän elämän salat, Helena Lindgren 20.30 Karaoke kilpailu ja karaoketanssit, ravintolassa TORSTAI 22.10.2015 09.00-11.00 Joogan jatkokurssi, ohjaajana Kari Timonen 12.30-14.30 Venyttelyja rentoutus, ohjaajana Samuli Kinnunen 15.00 Iltapäiväkahvit 15.30-16.30 Karaoke päivätanssit / Viivi 16.30 Päivällinen 18.00 Ohjattua vesitanssia, kylpylässä 20.00 Elävää tanssimusiikkia /Seniori Make 21.00 Karaoketanssit, ravintolassa PERJANTAI 23.10.2015 09.00-11.00 Joogan jatkokurssi, ohjajana Kari Timonen 12.30-14.30 Venyttelyja rentoutus, ohjaajana Samuli Kinnunen 15.00 Iltapäiväkahvit / serenaadi, Seniori Make 15.30-16.30 Valehtelijoiden klubi, ravintolassa / Seniori Make 16.30 Päivällinen 18.00-19.00 Ohjattua vesijumppaa 20.00 Elävän musiikin tanssit LAUANTAI 24.10.2015 09.00-11.00 Joogan jatkokurssi, ohjajana Kari Timonen 12.30-14.30 Venyttelyja rentoutus, ohjaajana Samuli Kinnunen 15.00 Iltapäiväkahvit 15.30-16.15 Päivätanssit / Seniori Make 16.30 Päivällinen 18.00-19.30 Yhteislaulu tilaisuus / Seniori Make 20.00 Karaoketanssit, ravintolassa SUNNUNTAI 25.10.2015 07.00-16.00 Kylpylä omatoimisesti 07.00-10.00 Aamiainen 10.00 Kurssin yhteenveto ja todistuksien jako 11.00 Kiitoksia ja tervetuloa uudelleen Joogakurssin ruokailut Aamiainen 7.00-10.00, päivällinen ke-la 16.30-18.00 (sisältyvät lomapakettiin) Kylpylä avoinna 08.00-20.00 Jooga-, venyttely ja rentoutuskurssi: Elorieha ja joogakurssi varattavissa! Toimi pian ja tule mukaan iloiseen tunnelmaan! www.kuntoranta.? Joogaku ssin luento ke 21.10. ”Kauneudenja hyvän elämän salat” Helena Lindgren Joogakurssi 21.-25.10.2015 Elorieha 19.-23.8.2015 TANSSIPAKETIT 1 VRK JA 2 VRK aamiaisella 1 vrk, alk. 60 € / hlö / 2hh aamiaisella 2 vrk, alk. 99 € / hlö / 2hh Sis. pääsylipun tansseihin. Katso www.kuntoranta.? JÄRJESTÖLOMAT puolihoidolla 2 vrk, alk. 119 € / hlö / 2hh puolihoidolla 3 vrk, alk. 159 € / hlö / 2hh aamiaisella 5 vrk, alk. 189 € / hlö / 2hh Katso orkesterit ja tarkempi Kuntorannan ohjelmatarjonta osoitteessa www.kuntoranta.?
30 – Nro 4 kesäkuu 2015 ELÄKELÄINEN – Näyttelemisen yksi iso viehätys on siinä, että kun oikein heittäytyy rooliin, pääsee omasta persoonastaankin irti. Se on kiehtovaa ja vapauttavaa, toteaa Sirkka Grönqvist. – Toinen mahtava juttu tässä harrastuksessa on se tiivis ja mahtava ryhmähenki joka näytelmää hiottaessa syntyy Ollaan Orivedellä, Eräjärven kylän Seuratalolla. Täällä toimii Eräjärven Työväen Näyttämön Tupateatteri, ja paikalla on sen toiminnassa jo pitkään keskeisesti mukana ollutta ihmistä: Sirkka ja Seppo Grönqvist, Ritva Sirén ja Rauno Ojanen. Teatteritoiminta kytkeytyy heidän kauttaan myös Eräjärven Eläkeläiset ry:n toimintaan. Rauno Jokinen puolestaan toimii Tampereen Eläkeläisten kuorossa. – Meidän eläkeläisten toiminta on tämmöistä, Sirkka Grönqvist nauraa. – Kokouksissa ei istuta, mutta kovasti näytellään. Kuluneen kevään produktio Tupateatterissa oli Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän kirjoittama hittinäytelmä Päällystakki, Jarmo Skönin ohjaamana. Sirkka Grönqvist ja Ritva Sirén olivat mukana sen kahdeksan näyttelijän joukossa. Komeat perinteet Työväen Näyttämötoimintaa Eräjärvellä on ollut siitä pitäen, kun Eräjärven Työväenyhdistys perustettiin 1906. – Meidän vanhempamme ja isovanhempammekin ovat olleet mukana tässä toiminnassa, Ritva Sirén toteaa. – Ja mekin olemme olleet ohjelmatoiminnassa ja näytelmiä esittäneet ihan pikkukakarasta asti, Seppo Grönqvist sanoo. Nykyisen Eräjärven Työväen Näyttämön 30-vuotisesta taipaleesta on vuonna 2010 julkaistu kirja, Hannele Mäkelän kokoama Kätketystä kipinästä Kätkäläiseen Sirkka Grönqvist kertoo, kuinka nukuksissa ollut teatteritoiminta vuonna 1980 innostuttiin elvyttämään – Vanhempi väki oli kerännyt historia-aineistoa, josta tehtiin kavalkadi. Siitä innostuttiin tekemään Eräjärven historiallisiin tapahtumiin perustuva, alkujaan Vappu 1930 –nimellä kulkenut näytelmä. Ja siitä taas jatkettiin teatteritoimintaa. Kiertueita, kesäteatteri, Tupateatteri Aikoinaan Eräjärven Työväen Näyttämöllä oli vilkasta kiertuetoimintaa, Seppo Grönqvist kertoo. Esityksiä oli Lappia, Ruotsia ja Petroskoita myöten. Jossain vaiheessa Työväen Näyttämölle perustettiin myös Rönnin kesäteatteri, joka sijaitsee lähistöllä, Rönnin huvikeskuksessa. Sitten näki päivänvalon Tupateatteri, jonka kotipaikka on Seuratalo. Talkoovoimin kunnostetulla talolla sijaitsevat 70– 80 katsojaa vetävä teatterisali ja yläkerrassa laaja puvusto. – Paikka on hyvä, akustiikka, valaistus ja äänentoisto ovat kunnossa, teatterinelikko kiittää. Toisen vaatteissa Siinä missä Sirkka, Seppo ja Ritva ovat näyttämöllä, Rauno Ojanen on palvellut teatteria pitkään tekemällä lavasteita, kunnostamalla taloa, tekemällä lumitöitä ja toimimalla yhtenä talon lämmittäjistä. Mutta on hänkin painanut papinhatun päähänsä esiintyessään papin roolissa Täällä Pohjantähden alla –näytelmäsovituksessa. – Se oli kyllä koukuttavaa. Kun viimeinen esitys oli päättynyt. Tuli epäuskoinen nolo, että nytkö tämä jo loppui. –On aina haikeaa, kun lavasteet puretaan, Seppo Grönqvist vahvistaa. – Mutta pian on taas uusi näytelmä edessä ja uusi porukka koossa, ja se hitsautuu nopeasti yhteen, iloitsee Sirkka . – Juuri se ryhmän läheisyys on hienoa tässä harrastuksessa, sanoo Ritva Sirén. – Ja se, kuinka näyttämöllä toisen vaatteissa oma itse tavallaan häviää .Sitä kokee sellaisia tunteita, joita ei omana itsenään tuntisi, ymmärtää muita ihmisiä ja muiden kohtaloita. Se on aika syvällinen elämys. Seppo Grönqvist lisää, että myös yleissivistys kasvaa, kun rooliin valmistautuessa joutuu ottamaan taustoista ja asioista selvää. –Toinen asia mikä kasvaa, on fyysinen kunto. Lavalla kuluu energiaa todella paljon. TUOMAS TALVILA Rönnin Kesäteatterissa saa perjantaina 26.6. ensi-iltansa Tuomas Parkkisen kirjoittama Kekkonen syntymästä kuolemattomuuteen. Ohjaus Jarmo Skön. Näytöksiä 8.8. saakka. Kiehtova ja koukuttava teatteri Teatteriharrastuksen lumoissa. Ritva Sirén (vasemmalla), Rauno Ojanen, Seppo Grönqvist ja Sirkka Grönqvist tällä kertaa Eräjärven Työväen Näyttämön katsomon puolella. Eräjärven eläkeläiset kokoustavat vähän mutta näyttelevät paljon ”Meidän vanhempamme ja isovanhempammekin ovat olleet mukana tässä toiminnassa. Ja mekin ihan pikkukakarasta asti.”
Nro 4 kesäkuu 2015 – 31 ELÄKELÄINEN Limpan Ordförandes kolumn KALEVI KIVISTÖ Översättning: Anne Lindfors-Shaban På en kryssning som förbundet vid årsskiftet arrangerade för oss pensionerade förbundsanställda kunde jag konstatera, att jag med mina 81 år var den nästäldsta ännu levande gubben. I min egen släkt är jag också den äldsta ännu levande manspersonen. Visst borde man ju vara glad över att ha klarat sig så här långt med livet i behåll, men ibland känner man sig nog mycket gammal och skröplig. Och det är inte bara fråga om känsla, jag har till och med papper på det. Ett läkarintyg som ger mig rätt att ansöka om ett intyg som berättigar att parkera på platser som är reserverade för invalider. Jag började redan fundera om man är inne på slutrakan, men så kom jag ihåg hur förbundets spjuver till ekonom Paavo, när jag blev pensionerad i sitt avskedstal sade, att nu behöver du inte mera kämpa mot kapitalisterna, utan kan vara solidarisk mot pensionsbolaget och ge upp i tid, så att de har pengar på kistbottnen också när vi yngre blir pensionerade. I mitt svarstal sade jag att jag på rent fanstyg kommer att hålla ut tills jag fyller hundra. Lyckas jag med detta har jag ännu över aderton år kvar, vilket betyder att jag ännu får stappla fram på en rätt lång slutraka. Det betyder också att jag ännu kommer att få vara med på rätt många begravningar. Under de senaste åren har jag varit på i medeltal tre till fyra begravningar per år. Under dessa har jag ofta lagt märke till, att särskilt på de av präster förrättade begravningarna, har ordens innehåll sällan liknat personen som ligger i kistan. Hon eller han har kommit med först under minnesstunden efter begravningen. För några veckor sedan var jag på min vän och kamrats Bo Axel Gustavsons begravning. Och det var en avskedsstund som i högsta grad liknade mannen som låg i kistan. Den började med att orgeln spelade Stormskärs Maja och andra havsnära melodier under blomsternedläggningen. Havet hade alltid haft en viktig roll också i skäripojken Bo Axels vuxenliv. Hans väns Pertti Vuorios minnestal gav en fin bild av den avlidnes liv. När jag satt och lyssnade konstaterade jag plötsligt att man kunde hålla ett nästan likadant tal på min begravning. Ingendera av oss hade fått vår vänsterövertygelse med modersmjölken, utan vi hade blivit fackligt och politiskt aktiva i arbetslivet. Vi hade båda blivit handplockade från våra förtroendeuppdrag till Kulturhuset, Bo Axel till ungdomsförbundet och jag till partidistriktet. Vi hade faktiskt samtidigt suttit i husets kontorsflygel, jag i andra våningen och han i tredje och bägge hade vi, efter att ha blivit pensionerade från våra respektive fackförbund, fortsatt vår aktiva verksamhet i Pensionärsförbundet. Det var annars första gången vi var verksamma i samma organisation. Bo Axel var ordförande och jag kassör i Helsingforsnejdens pensionärer, och brukade ofta åka hem från våra möten i samma bil. Vi var inte många kvar när vi på en hemresa konstaterade, att vi alla kan finska och säkert skulle kunna göra större nytta om vi lade ned avdelningen och gick över till den finska varksamheten. Det gjorde vi beslut på, och Bo Axel blev verksam i det nyländska distriktet och jag sekreterare i Helsingforsdistriktet. På hemvägen från det likaledes lyckade minneskaffet konstaterade jag, att en sak som jag brukade säga i de minnestal jag har hållit är, att också vi ateister kan se fram ett evigt liv. De molekyler, som våra kroppar är uppbygda av fortsätter sitt liv i materiens seviga kretsång. Ett litet stycke av våra själar fortsätter i våra efterkommandes gener, såsom våra förfäders gener i oss. Våra egna själar lever så länge som någon minns oss och våra gärningar, därefter blir vi en pytteliten del av varldens historia. Förlåt, nu började jag filosofera igen. Men nu över till direktöversättningarnas förunderliga värld: Orten som heter Stöld är förstås Varkaus, där Pensionärernas rekreationsplats Kuntoranta är belägen. Jag googlade fram en massa historiska förklaringar om ortnamnets ursprung, men för att göra en lång historia kort skall jag förmedla två förklaringar som jag fick av ifödingarna, när vi satt och drack öl i Kuntorantas restaurang. Den ena är, att fabrik på engelska heter workshop, och att savolaxarna i stället för att worka sade att de varkade. Den andra, som också stämmer bättre in i vad jag googlde fram, är att namnet härleder från savolaxiskans vari kausi, som betyder varm period, alltså isfria flottningsleder. Sedan till detta nummers direktöversättning. Orten ifråga skulle på svenska heta Örnen. Som en liten fingervisning kan jag ge er, att där finns en krog som heter Kairo. Det var allt för den här gången. Ha en trevlig sommar. En rätt lång slutraka I den nyligen tillträdda regeringens program finns flera punkter som ger skäl för rubriken för denna kolumn. Regeringen har för avsikt att ändra bostadsbidraget för pensionärer till allmänt bostadsbidrag, vilket innebär en nedskärning i det nuvarande bostadsbidraget för pensionärer på 123 miljoner euro årligen. FPA-ersättningarna för läkemedel och läkararvoden minskar medan serviceavgifterna stiger, vilket höjer klientens andel av kostnaderna. Den nya regeringen skrotar också slutligen personaldimensioneringen för institutioner inom äldreomsorgen, den personaldimensionering som den föregående riksdagen, inklusive de nuvarande regeringspartierna, gav klara anvisningar om. Nu begravdes riksdagens anvisningar slutgiltigt. Pensionärerna berörs även av frysningen av indexen för sociala förmåner och indexnedskärningarna, och den sammantagna effekten slår speciellt hårt mot just pensionärerna. En höjning av garantipensionen på 20 euro utlovas, vilket den tidigare till sammansättningen minskade regeringen i sista stund slopade. Om inte höjningen följs upp av en nivåhöjning av folkpensionen får de pensionärer som har en låg arbetspension, och vars pensionsskydd delvis utgörs av folkpensionen, ingen höjning alls. Tvärtom kommer de att drabbas av samma indexnedskärningar som alla andra pensionärer. Detta var dock inte hela sanningen om effekterna av nedskärningarna. Man lovar justera beskattningen av förvärvsinkomster genom att höja arbetsinkomstavdraget, vilket är positivt för löntagare med låga inkomster. Däremot är det underligt att inte motsvarande skattelättnad kommer pensionärerna till godo. Pensionsinkomstavdraget bör utan tvekan höjas på motsvarande sätt som arbetsinkomstavdraget så att inte beskattningen av pensionärer med små och medelstora inkomster skärps jämfört med andra inkomsttagare. Och detta är inte hela effekten. De frysta indexen försvagar ytterligare pensionsinkomstavdragets verkan. Kommunalbeskattningens pensionsinkomstavdrag beräknas genom att folkpensionens fulla belopp på årsnivå multipliceras med en koefficient (1,39) enligt separat beslut och genom att från det erhållna talet avdra ett fast belopp (1480 €). Genom att höja koefficienten förbättrades pensionsinkomstavdraget en aning i år. Om folkpensionsbeloppet på grund av indexfrysningarna står kvar på tidigare nivå minskar dess reella värde, d.v.s. köpkraften. Eftersom beloppet är av avgörande betydelse vid beräknandet av pensionsinkomstavdraget minskar också skatteavdragets reella värde. Samtidigt som arbetsinkomstavdraget förbättras försvagas alltså pensionsinkomstavdraget. Också i detta avseende stramas pensionärernas beskattning åt jämfört med andra löntagare. Regeringen lovar också att hushållsavdraget ska omfatta ”vissa tjänster för äldre”. Vilka tjänster är det månne fråga om? I detta sammanhang är det skäl att komma ihåg att man har glädje av hushållsavdraget endast ifall man har beskattningsbara inkomster. För de lägsta pensionerna betalas ingen skatt, vilket gör att skatteavdraget inte är till någon hjälp. Och det är just dessa pensionärer som allra mest behöver detta stöd. Man lovar också stödja närståendeoch familjevården, vilket är en god sak. Samtidigt räknar man dock med att inbesparingarna i dygnetruntomsorgens utgifter är mer än dubbelt så stora jämfört med det belopp som investeras i tilläggsstöd för närståendevård. Åldringar i allt sämre skick kommer alltså att lämnas att skötas av sina närstående. De höjda serviceavgifterna, de minskade läkemedelsoch läkarersättningarna, försämringen av pensionärernas bostadsbidrag och den åtstramade beskattningen i förhållande till andra inkomsttagare försvagar alla uttryckligen pensionärernas situation. Serviceavgiftsökningen höjer tröskeln till tillgången till tjänster och drabbar särskilt dem som allra mest behöver denna service. Och samtidigt innebär slopandet av personaldimensioneringen en försvagning av servicenivån för dem som lyckligt nog har tillgång till dessa tjänster. Hushållsavdraget lämnar också de pensionärer utanför som på grund av låga pensioner inte betalar någon skatt, och därmed kan inte heller något avdrag göras. Detta om något kan väl kallas för åldersdiskriminering? Fr.o.m. nästa nummer av tidskriften Eläkeläinen (5/2015) författas Ordförandens kolumn av Pensionärerna rf:s nya ordförande Martti Korhonen. Åldersdiskriminering Ordförande för Pensionärerna rf:s delegation
32 – Nro 4 kesäkuu 2015 ELÄKELÄINEN Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry on käynnistämässä uutta hanketta nimeltään Eläkeläisten osallisuus. Hankkeen tavoitteena on tukea eläkeläisten osallisuutta verkossa, vapaaehtoistoiminnassa ja kunnan palveluissa. Hanketta käynnistellään ensi syksynä kolmella pilottipaikkakunnalla. Hanketta on valmisteltu tämän vuoden helmikuusta alkaen Sitran rahoituksella projektipäällikkö Heini Röyskön ja EETU ry:n työvaliokunnan yhteistyönä. Eläkeläisten osallisuus -hanke on valtakunnallinen, ja se toteutuu, mikäli Raha-automaattiyhdistys myöntää sille rahoituksen. Rahoitusta on haettu vuosille 2016–2018. Mukana on myös kolme pilottipaikkakuntaa, jotka ovat Kuopio, Lohja ja Turku. Hankkeen valmistelut aloitetaan pilottipaikkakunnilla syksyllä 2015. – Pilottipaikkakunnilla tullaan toteuttamaan matalankynnyksen osallistumismahdollisuuksia. Yksi suunnitteilla oleva malli on avoimet kansalaisraadit, joita toteutettaisiin yhdessä paikallisten vanhusneuvostojen ja EETU ry:n jäsenjärjestöjen paikallisyhdistysten kanssa, projektipäällikkö Heini Röyskö kertoo. Painopisteenä verkko-osallisuus Maaliskuussa päättyneessä EETU ry:n Aktiivinen ja hyvinvoiva ikäihminen -hankkeessa nousi esiin eläkeläisjärjestöjen ja vanhusneuvostojen yhteistyön tiivistäminen, ja siihen toiveeseen pyritään nyt vastaamaan. Tavoitteena on myös nostaa avoin kansalaisraati konkreettisemmin esille vaikuttamisfoorumina. Eläkeläisten osallisuus -hanke tulee sisältämään valtakunnallisen seminaarikiertueen, jonka erityisenä painopisteenä ovat verkkoon siirtyvät palvelut ja niiden tulevaisuus. – Haluamme tarjota seminaarikiertueella uusinta tietoa ja pohtia yhdessä osallistujien kanssa digitaalisia palveluja ikäihmisten näkökulmasta, sillä tulevaisuudessa julkiset palvelut, äänestäminen, kansalaisvaikuttaminen jne. siirtyvät yhä enemmän verkkoon, Heini Röyskö sanoo. Seminaarikiertueella jaetaan myös tietoa pilottipaikkakuntien parhaista käytännöistä, jotka liittyvät ikäihmisten osallisuuden vahvistamiseen verkossa, vapaaehtoistoiminnassa ja kuntien palveluissa. Paikallisyhdistyksiltä tärkeää pohjatietoa Helmikuussa projektipäällikkönä aloittanut Heini Röyskö on tehnyt koko alkuvuoden tiedonhankintaa hankkeen pohjustukseksi. – Paikallisyhdistysten toimijoiden tapaamisissa on saatu tärkeää tietoa ja hyödyllisiä näkemyksiä, hän painottaa. Röyskö kertoo olevansa kiitollinen Lohjan ja Kotkan panokseen tiedonhankintamatkoillaan ja osoittaa erityiskiitoksensa Lohjan vanhusneuvoston puheenjohtajalle Pasi Virtaselle ja Kotkan Oloneuvokset ry:n puheenjohtajalle ja Kotkan vanhusneuvoston jäsenelle Risto Hokkaselle. – Lämmin kiitos myös kaikille, jotka tulivat keväällä järjestettyihin kuulemistilaisuuksiin. Oli tärkeää saada myös heidän näkemyksensä, Heini Röyskö kiittelee. Hän kertoo olevansa yhteydessä pilottipaikkakuntien EETU ry:n jäsenjärjestöjen paikallisyhdistyksiin alkusyksyn aikana hankkeen valmisteluun liittyvissä asioissa. Teksti: TIINA ÅHLGREN Kuva: SAKARI RÖYSKÖ Eläkeläisten osallisuushanke tukee aktiivista kansalaisuutta Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n toimintavuosi 2014 oli vilkas edunvalvonnallisesti ja toiminnallisesti, todettiin EETUn sääntömääräisessä kevätkokouksessa, joka pidettiin 20.5. Helsingissä eläkeyhtiö Varman tiloissa. EETUn toimintakertomus viime vuodelta toteaa, että Sitran rahoittama Aktiivinen ja hyvinvoiva ikäihminen -hanke sujui suunnitelmien mukaan ja hankkeen avulla EETUn vaikuttamistyötä tehtiin entistä tunnetummaksi muun muassa eläkeläisten ja kuntien päättäjien keskuudessa. Vuoden aikana EETUn edustajat neuvottelivat kaikkien keskeisten sidosryhmien – palkansaajajärjestöjen, europarlamentaarikkojen, eduskunnan, Kelan ja Telan kanssa. Lisaksi yhdistyksen edustajat tapasivat muun muassa sosiaalija terveysministeri Paula Risikon. EETU antoi lukuisia lausuntoja ja kannanottoja ja sillä oli toimintavuonna vahva edustus myös erilaisissa asiantuntijaelimissä ja toimikunnissa. Vuoden 2015 työhön on tähän mennessä kuulunut mm. EETUn ja hallitustunnustelijoiden edustajien tapaaminen 5. toukokuuta. EETUa edustivat Ole Norrback, Kalevi Kivistö ja Berit Dahlin . Kokouskessa todettiin Eläkeläiset ry:n edustajan vaihtuminen EETUn hallituksessa. Eläkeläiset ry:n uudesta puheenjohtaja Martti Korhosesta tulee edustaja EETUn hallitukseen ja EETUn varapuheenjohtaja. Ennen kevätkokousta osanottajat saivat kuulla Varman toimitusjohtajan Risto Murron katsauksen ajankohtaisista eläkeja talousnäkymistä. Varma on avannut vuoden vahvasti, Murto kiteytti. Ensimmäisellä vuosineljänneksellä yhtiö kirjasi historiansa korkeimpia lukuja niin sijoitusten tuotossa, arvossa kuin vakavaraisuudessakin. – Sijoitusmarkkinoiden elpyminen on yllättänyt positiivisesti, Murto totesi. Tulevaisuuden haasteet liittyvät hänen mukaansa siihen, mitä suomalaisilla työpaikoilla tapahtuu. Murto korosti erityisesti työkyvyn edistämisen ja kuntoutuksen merkitystä eläkeiän noustessa. – Tähän onkin panostettu työpaikoilla. Kuntoutus auttaa entistä useampaa palaamaan työelämään. Suuntaa on jatkettava, ja olen positiivisella mielellä, että näin myös tapahtuu. TUOMAS TALVILA Eetun kevätkokous koolla 15.9.2013–31.3.2015 toteutettu EETU ry:n edellinen hanke Aktiivinen ja hyvinvoiva ikäihminen oli Sitran rahoittama, ja siihen liittyi olennaisesti Vahvat vanhusneuvostot -seminaarikiertue. Kiertueella haluttiin tehdä vanhusneuvostoja ja niiden toimintaa tunnetuksi ja löytää niille hyviä toimintamuotoja ja malleja. Tavoitteena on saada vanhusneuvostot aidoksi kumppaniksi kunnille ja kuntapäättäjille. Hankkeen loppuarvioissa todettiin muun muassa, että vanhusneuvostojen positiivinen valtakunnallinen näkyvyys on lisääntynyt ja mukana olevilla ihmisillä on aito ja vilpitön halu tehdä hyvää. Ideoiden, kokemuksen ja osaamisen määrä on valtava ja usko siihen, että neuvostot tekevät oikeita asioita, on projektin myötä kasvanut. Kehitettävää todettiin olevan vielä mm. rahoituksessa, viestinnässä ja asenteissa. Vapaaehtoistoiminnalle tarvitaan myös kipeästi apua kunnilta, esimerkiksi tilojen muodossa. Ikäihmiset kaipasivat lisäksi arkea helpottavia palveluita, ja niistä oltiin myös valmiita maksamaan. Hankkeen avulla toteutettiin myös Vanhusneuvosto-opas, jossa esitellään muun muassa toiminnan hyviä käytäntöjä ja annetaan suosituksia. Opas julkaistaan EETUn verkkosivuilla. Hankkeen projektipäällikkönä toimi Jari Latvalahti. Edellisen hankkeen antia – Paikallisyhdistysten toimijoiden tapaamisissa on saatu tärkeää tietoa ja hyödyllisiä näkemyksiä, toteaa helmikuussa projektipäällikkönä aloittanut Heini Röyskö. EETUn kevätkokous oli koolla Helsingissä 20. toukokuuta.
Nro 4 kesäkuu 2015 – 33 ELÄKELÄINEN Yhdistyksen kevätohjelman mukaisesti oli tuetulle lomalle hakenut ryhmä Oulun seudun sotalapset ry:n jäseniä tullut hyväksytyksi. Viikon 19 vietimme savolaisessa kauniissa maisemassa Varkaudessa Kuntorannan kylpylähotellissa. Mukanamme oli Rovaniemen sotalapsia joukkuetta täydentämässä ja saimme tutustua Kokemäeltä tulleisiin kuntolomalaisiin. Kuntorannan sijainti on ihanan kauniin järven rannalla ja luonto on lähellä kuten myös Saimaan laivaliikenne vierellä kulkevan kanavan kautta. Ruoka oli erinomaista ja erityisesti ohjelmaan kuuluvat kuntoilut sekä mielen ja kehon kuntoa koskettavat mielenkiintoiset luennot saivat osanottajilta kiitosta monipuolisuudestaan. Toteutustavoitteena oli sovittaa yhteen ihmisen ajattelu ja toiminta tasapainon saavuttamiseksi. Sää oli keväisen vaihtelevaa, mutta ulkoliikuntaosuudet onnistuimme toteuttamaan poutajaksojen välissä. Ulkoliikuntareitit olivat mitä sopivimmat meidän ikäisille, jotka vanhempiensa lähettämänä useimmat yksin lähetettin vieraalle maalle noin 75 vuotta sitten. Viikon päätteeksi lähti lauantai-iltapäivällä virkistynyt ja uutta oppinut sekä erilaisen kokemuksen saanut ryhmämme kotimatkalleen. Veikko Meriläinen Iloinen ja nuorekas joukko Vaajakosken Eläkeläiset ry:n jäseniä oli saapunut Hankasalmen Lomakeskus Revontuleen viettämään 6. 5 yhdistyksen 55-vuotisen toiminnan juhlavuotta. Vaajakosken Eläkeläiset ry on perustettu 10. huhtikuuta 1960. Yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Lauri Palonen ja sihteerinä Edla Hantunen, kokouksessa oli ollut paikalla 23 henkilöä. Yhdistyksen jäsenmäärä on kasvanut vuosikymmenten aikana, ollen tällä hetkellä 110 jäsentä. Yhdistyksen puheenjohtaja Matti Pöppönen toivotti kaikki tervetulleiksi juhlimaan. Tervehdyspuheessaan puheenjohtaja toi esille yhdistyksen historiaa ja nykyisen toiminnan tärkeyden Vaajakosken eläkeläisten hyväksi. Vaajakosken Eläkeläiset ry:n johtokunta oli 60-luvun alkupuolella laatimallaan kirjeellä lähestynyt Jyväskylän maalaiskunnan kunnanhallitusta ja vaatineet halpojen vuokra-asuntojen rakentamista Vaajakoskelle. Syksyllä 1962 kunnahallitus oli antanut esityksen Jyväskylän maalaiskunnan valtuustolle, että vuoden 1963 talousarvioon varataan määräraha ”halpavuokraisten asuntojen” rakentamiseen. Kuusikymmenluvun puolivälin jälkeen Vaajakoskelle alkoi toteutua yhdistyksen johtokunnan esittämä toive, ja niin eläkeläisillä oli mahdollista saada edullisia vuokra-asuntoja. Kahdeksankymmentäluvulla yhdistyksemme johtokunnan aloitteesta laati kirjelmän, jossa kannettiin eläkeläisten huolta vanhusten palvelukeskuksen puuttumisesta paikkakunnalla. – Kirjelmä todennäköisesti myös vaikutti siihen, että Vaajakoskelle saatiin vanhusten palvelukeskus vuonna 1993 totesi puheenjohtaja Matti Pöppönen. Vaajakosken Eläkeläiset ry:n toiminta on vilkasta, kerho kokoontuu joka viikon keskiviikkona harrastamaan erimuotoista toimintaa mm. laulu, tanssi, askartelu, käsityö ja muuta mukavaa. Yhdistyksen jäsenet osallistuu kiitettävästi Eläkeläiset ry:n Keski-Suomen aluejärjestön, sekä Eläkeläiset ry:n järjestämiin koulutus ja muihin tapahtumiin. Eläkeläiset ry:n tervehdyksen juhlivalle yhdistykselle toi valtuuston puheenjohtaja Marja Leena Makkonen. Puheessaan hän painotti Eläkeläiset ry:n luomaa ikääntymispolitiikkaa yhdessä jäsenistön kanssa. Eläkeläiset ry:n yhdistysten toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Yhdistystoiminta on kansalaisvaikuttamista, ihmisten välistä ystävyyttä ja keskinäistä välittämistä. – Vapaaehtoistyön on saatava sen ansaitsema tuki ja tunnustus yhteiskunnalta. Onnistuakseen toiminta tarvitsee konkreettiset perusedellytykset. On oltava paikka jossa kokoontua, ja oltava toimivat liikenneyhteydet, jotta ihmiset pääsevät toistensa luo ja mukaan toimintaan mainitsi Marja Leena Makkonen. Jäsenistö on Eläkeläiset ry:n rikkaus ja heistä on pidettävä huolta. Siitä kiitos myös Vaajakosken yhdistykselle ja aktiivisille toimijoille, sekä lämpimät onnittelut 55-vuotiaalle yhdistykselle. Monipuolisessa ohjelmassa esiintyi mieskuoro L Virsut, Senioritanssia / Naisten tanssiryhmän esittämänä, Naurua keittiöstä , sekä muuta ohjelmaa. Juhlassa muistettiin pitkään mukana olevia henkilöitä yhdistyksen eteen tehdystä työstä. Tanssimusiikista vastasi tanssiorkesteri Rami ja Nimettömät. Aluejärjestön tervehdyksessä kiitin Vaajakosken yhdistystä siitä arvokkaasta työstä, mitä he ovat omalla toiminnallaan saaneet aikaan eläkeläisten edunvalvonnassa. Vaajakosken yhdistys yhdessä Jyväskylän, Säynätsalon ja Muuramen Eläkeläiset ry:n yhdistysten kanssa ovat olleet perustamassa Eläkeläiset ry:n Keski-Suomen aluejärjestöä vuonna 1966. Ensi vuonna aluejärjestö juhlii 50-vuotista toimintaansa. Viljo Kumpulainen Eläkeläiset ry:n Keski-Suomen aluejärjestön puheenjohtaja Vaajakosken Eläkeläiset ry:n 55-vuotisjuhlassa iloinen ja nuorekas joukko ”Kuorolaisten sydämet sykkivät samaan tahtiin”. Näin otsikoi netistä lukemani Göteborgin yliopiston tekemä tutkimus, jossa oli havaittu, että kuorolaulajien sydänten syke yhtenäistyi ja jopa parani niillä, joilla oli ongelmia esimerkiksi liian matalan sykkeen kanssa. Helsingin Yliopisto-opiskelijoiden terveydenhuollosta vastaavassa Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiössä on otettu käyttöön kuorolaulu terapiamuodoksi, jonka avulla esiintymisjännitystä poistetaan. Meistähän moni – minä mukaan lukien – kärsii esiintymisjännityksestä, mutta olen huomannut, että kuorossa laulaminen poistaa sitä. Helsinkiläisen Malmin Eläkeläiset ry:n kuorolaisten sydämet ovat sykkineet samaan tahtiin jo useiden vuosikymmenten ajan. Kuorossa on vieläkin alkuajoista asti olleita laulajia. Kuoroa on myös johtanut useampi ihminen – moni jo ajasta ikuisuuteen siirtynyt. Vuodesta 2000 lähtien kuoroa on johtanut Moskovassa oppinsa saanut, taitava muusikko Lilia Melnikova. 29. huhtikuuta Malmin Metkat juhlistivat johtajansa 15-vuotista taivalta juhlakonsertilla. Konsertti oli suosittu, yli sata lippunsa lunastanutta oli paikalla. Malmin Työväentalon juhlasali täyttyi ääriään myöten. Kuorossa on tällä hetkellä kaksikymmentäseitsemän laulajaa, joista miehiä on kahdeksan. Miehistä Lilia halusi muodostaa oman ryhmänsä, joka esiintyi ensimmäisen kerran Helsingin Aluejärjestön kevätjuhlassa, Kinaporissa huhtikuussa 2013. Tuolloin ryhmän nimeksi otettiin MmmM-laulajat, elikkä Melnikovan metkat miehet Malmilta . Ryhmästä on tykätty kovasti, varsinkin naisvoittoiset yhdistykset ovat pyytäneet ryhmää laulamaan, ja siitäkös me olemme ylpeitä. Kuoro kokoontuu harjoituksiinsa keskiviikkoisin klo 10 – 11.45 Malmin Työväentalossa. Syyskausi alkaa 9.9. Uusia laulajia otetaan mukaan. Tervetuloa. Pertti Korhonen Kuoron yhdyshenkilö Sotalapset tuetulla kuntoutuslomalla Malmin Metkat juhlivat johtajansa 15-vuotistaivalta Monipuolisessa ohjelmassa oli mm. senioritanssia. Lilia Melnikova on johtanut Malmin Eläkeläiset ry:n kuoroa vuodesta 2000 lähtien. Suuret ikkunat houkuttivat ihailemaan Kuntorannan rantanäkymää. Oikealta: Ritva ja Raimo Karjalainen, Olli Kaasila, Erkki ja Elli Auvinen (Rovaniemi), Irmeli Seppäläinen ja Liisi Meriläinen (selin).
34 – Nro 4 kesäkuu 2015 ELÄKELÄINEN Ivalon eläkeläiset ry. on pohjoisin yhdistys Eläkeläiset ry:ssä. Toiminnassa ollaan tulevana vuonna saavuttamassa puolen vuosisadan merkkipaalu. Valmistautuminen aloitetaan jo kuluvana vuonna kokoamalla yhdistyksen historiikkiä ja rakentamalla ohjelmaa tulevaan juhlaan. Ivalon Eläkeläiset ry:n puheenjohtajana toimii toista vuotta ivalolainen järjestöaktiivi Sisko Akujärvi. Jäsenistöä oli vuodenvaihteessa 148 ja he ovat sekä Ivalon seudulta että muistakin kylistä laajan Inarin kunnan alueelta. Aktiivisin joukko osallistuu viikkotapaamisiin Ivalon työväentalolla, mutta yksistään nykypäivän huonot kulkuyhteydet ovat esteenä osallistumiselle muista kylistä. Yhteiset retket, pikkujoulut ja vierailijat viikkotapaamisissa kokoavat aina suuremman joukon osallistujia. Inarista on pitkälti matkaa kaikkialle, niin Eläkeläiset ry:n valtakunnallisiin kuin Lapin alueellisiinkin tapahtumiin, mutta mahdollisuuksien mukaan on pyritty osallistumaan niihinkin. Suuressa jäsenjoukossamme on monenlaista osaamista: tekijöille löytyy tehtäviä sekä yhdistysrutiinien että yhdistystalouden hoidossa, kahvija retkitarjoilujen sekä virkistysohjelmien järjestämisessä ja todella tärkeän viikottaisen kuntojumpan vetämisessä. Inari on rajakunta, ja yhteistä rajaa on Norjaan päin sekä lännessä että idässä. Idässä on valtakunnan rajaa myös Venäjän suuntaan, ja Ivalosta on suora tieyhteys sekä rajanylitysmahdollisuus Raja-Joosepin kautta Murmanskiin. Ivalon Eläkeläiset ry teki elokuussa 2014 onnistuneen naapurivierailun Etelä-Varangin kuntaan: Paatsjokilaaksoon ja Kirkkoniemeen. Kuluvan vuoden maaliskuussa vietettiin Kirkkoniemessä Barentsin alueen eläkeläisjuhlaa, johon myös Ivalon Eläkeläiset ry. sai kutsun yhdessä muiden Inarin alueen eläkeläisyhdistysten kanssa. Norjan Etelä-Varangista juhlaan osallistui kolme eläkeläisyhdistystä ja Venäjältä Nikkelin alueelta yksi. Monituntisen juhlatapaamisen ohjelmasta vastasivat sekä isäntäkunnan ohjelmaryhmät että vieraiden mukanaan tuomat esiintyjät. Inaria edustivat harmonikkataiteilija Jukka Huhtamella ja laulaja Lauri Tammela. Pohjoinen luonto nosti esiin pinnan alla piilleen runoilijan Suurin osa jäsenistämme on perusinarilaisia, mutta suurten ikäluokkien eläköityminen on tuonut Inariin myös uutta väkeä. Monet hakevat elämäntapamuutosta, pois kiireisestä elämänrytmistä. Viitisen vuotta sitten Inarin Nellimin kylään rantautuivat Virroilta kotoisin olevat Riitu ja Esko Vuorinen. Yhteisen nuoruuden jälkeen kumpikin oli elänyt tahoillaan, mutta ”aikuisina” – lähellä eläkeikää – he tapasivat uudestaan. Yhteinen matka suuntautui Lappiin, josta tuli heille uusi kotiseutu. Pari vihittiin Pielpajärven erämaakirkossa ja he asettuivat asumaan Nellimin kylään. Eskolle pohjoinen luonto, sen karuus ja kauneus, nosti esiin pinnan alla piilleen runoilijan. Yhteistyö säveltäjä Veikko Juntusen kanssa on tuottanut hyvää tulosta, ja Eskon sanoittamana on ilmestynyt jo kaksi cd-levyä. Laulajaksi on saatu tangokuninkaana tunnettu Kauko Simonen. Kevättalvisen toimintamme kohokohta oli retki Koppelon kyläyhdistyksen kodalle, jossa virkistyttiin ulkoilun, nokipannukahvien ja lättykestien merkeissä. Teksti ja kuvat: Irja Jefremoff Martinniemen Eläkeläiset olivat ystävätoimintaan liittyen esittäneet kutsun lähimmän naapurikaupungin Pudasjärven Eläkeläisille kutsun saapua vierailulle. Vierailukohteeksi oli valittu Suur-Oulun pohjoisin kylä Halosenniemi ja siellä historiallinen Koljun maja, jonka kaupunki sen nykyisenä omistajana on vuokrannut Halosenlahden kyläyhdistykselle, joka vuokraa sitä edelleen erilaisiin tilaisuuksiin. Juuri Iijoen tulvahuipun tasaantuessa pääsivät kutsutut vieraat saapumaan majalle, osa Iijokivartta seuraillen ja toiset Kuusamo-Oulu-tietä, Kiimingin kautta. Koljun maja täyttyikin ääriään myöten, kutsutuista vieraista ja isäntäväestä. Lisäksi paikalla oli Kellon ja Haukiputaan eläkeläisiä. Alkujännityksen poistamiseksi Pentti Pussinen kertoili Halosenniemen sahahistoriaa ja mm. laivaustoiminnasta, sekä Halosenniemen kylän kasvua ja toimintaa aina sahaustoiminnan päättymiseen 1950 saakka. Tämän jälkeen Martinniemen Eläkeläisten puheenjohtaja Elma Vesala lausui vieraat tervetulleiksi tapahtumaan. Tarjolla Perämeren perinteistä lohikeittoa Vilkkaan keskustelun käynnistyessä ja kuulumisten vaihtamisen jälkeen päästiinkin jo seuraavaksi ravitsemaan vieraita. Vieraille tarjottiin Perämeren perinteistä lohikeittoa, joka oli eläkeläisten rutinoitujen kokkien keittämää ja saikin varauksettomat kiitokset vierailta. Kyllä täällä kokata osataan, olivathan emännät entisiä satamaja laivakokkeja. Päälle hyvät nisukahvit, ei tosin enää nykyisin meriveteen keitettynä kahveeta, kuin ennen, mutta vahvaa sumppia kuitenkin. Kuultiin Haukiputaan Eläkeläisten lauluryhmän EX-temporen esittämiä lauluja, sekä isäntäväen esittämää lausuntaa. Antero Jakun esittämänä, Veikko Enckelin Halosenlahden valssi, säestäjänä hanuristi Jorma Jämsä ja kaikkien osallistujien yhteislauluna useita tuttuja lauluja. Kun lisäksi vierailijat innostuivat esittämään omaa ohjelmistoaan, voitiin haikeiden jäähyväisten ohella toivotella jäälleentapaamisten merkeissä, näkemiin ja toivottaa vieraille hyvää kotimatkaa. Pentti Pussinen Ystävyystoimintaa Martinniemellä Kesä on tullut Pohjoiseenkin Ivalon Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Sisko Akujärvi. Esko Vuorinen ja muusansa Riitu rantautuivat Inarin Nellimin kylään viitisen vuotta sitten. Vierailijat esittivät omaa mainiota ohjelmaansa yhdistyksensä uuden puheenjohtajan Eero Räisäsen johdolla. Kuva: Hilkka Tihinen ”Kyllä täällä kokata osataan, ovathan emännät entisiä satamaja laivakokkeja.”
Nro 4 kesäkuu 2015 – 35 ELÄKELÄINEN Turun suunta kokoontui tänä vuonna pitämään kevätkokousta Loimaalle. Kokouksessa käsiteltiin sääntömääräisiä asioita ja toiminnan ajankohtaiskysymyksiä. Esillä olivat niin edustajakokoukseen valmistautumiset kuin Porin kesäpäivät. Myös omat alueelliset toimintatapahtumat vahvistettiin. Ajankotaiskysymyksinä käsiteltiin SOTE-hankkeen tilannetta ja vanhuspalvelulakia. Niistä alusti Työväen eläkeläisten Kaija Kiessling. Sote-hankkeen osalta kuultiin yhtenä sen rakenteellisena uhkana olevan, että kuntien rooli päättäjänä on mitätöitymässä ja koko päätöksenteko sen korkeimmssa portaassa palvelujen hankinnan suhteen olisi kaukana kunnista ja kuntapäättäjistä. Koko hankkeen perustuslainvastaisuus oli jo kokouksen aikana vahvasti ilmassa. Toisena aiheena kuultiin miten tuoretta vanhuspalvelulakia on eduskunnan toimesta jo heikennetty. Oikeudesta päästä ympärivuorokautiseen hoitoon on heikennetty niin, ettei yleien vanhuuden tuoma hauraus, avuttomuus ja heikkous ole enää riittäviä perusteluja. Tässä kohdassa Kiessling siteerasi perustuslain yhteiskunnalle asettamia velvoitteita, joiden kanssa tehty muutos on selvästi ristiriidassa. Merkittävää on myös, miten eduskunta rikkoi omaa päätöstään henkilöstömitoituksen suhteen. Se oli päättänyt asiasta, että ellei vuoden seurannassa toteudu kaikkialla 0.5 tasoinen mitoitus, laki avataan näiltä osin. Mitoitus ei toteutunut, mutta eduskunta viitttasi kintaalla asialle. Se ei piitannut siitä, että tuhannet vanhukset ovat huonossa hoidossa alimitoitetulla henkilöstöllä. Vastaavasti näiden talojen hankilökunta kuormittuu äärimmäisen voimakkaasti ja palaa loppuun ennen aikojaan, kun työn määrä ja raskaus eivät vastaa mitotusta. Tämä on asia, joka kokouksen mielestä on uuden eduskunnan otettava heti käsittelyyn. Molemmat valtakunnalliset asiat huolestuttivat kokousedustajia, ja niitä päätettiin käsitellä tarkemmin vielä perusjärjestöissä. Kurt Laine Vuosi 2015 Klaukkalan Eläkeläisissä aloitettiin uuden puheenjohtajan, Heikki Mäkisen luotsaamana. Toiminta on ollut varsin vireätä. Keskiviikon kerhoissa on ollut yli 40 osanottajaa. Kerhomme ilmapiiri on ollut iloinen ja välitön. Vakavistakin puheenaiheista huolimatta huumoria ei ole unohdettu, sketsit ja vitsit ovat kutkutelleet nauruhermojamme! Jumppa on kuulunut miltei joka keskiviikon ohjelmaan, fyysistä kuntoakin pitää hoitaa. Vierailevia alustajia on ollut eri aihealueilta, sosiaaliterveydenhoitoja eläkepolitiikan tiimoilta. Klaukkalan Mustan pörssin pojat kävivät kertomassa meille tietotekniikasta, saimme tutustua esim. tabletin käyttöön. Kaksi teatterimatkaa tehtiin , Keravalle ja Uuteenkaupunkii. Keravalla aiheena oli ikääntyminen, ”Harmaat Pantterit” Se oli hauska esitys, yksi pääosan esittäjä oli Esko Roine. Uudessakaupungissa nähtiin upea, musikaalisesti esitetty tv:stä tuttu ”Taivaan tulet”. Aktiivisen matkavastaavamme ansiosta retkibussimme on miltei aina täynnä. Helmikuussa kävimme tutustumassa Tiedekeskus Heurekaan. Se oli mielenkiintoinen kohde, jossa saatiin mm. kokeilla kullan huuhdontaa ja katsella rottien jalkapallomatsia ja paljon muuta mielenkiintoista. Huhtikuun viimeisen kerhopäivän vietimme tutustumalla kotipitäjän nähtävyyksiin, Nurmijärven opaskerhon johdolla. Sää oli huono, mutta retki muuten mielenkiintoinen. Sokerina pohjalla oli varmaankin 17.– 25.5. kylpylämatka Haapsaluun, kevätkauden päätteeksi. sieltä matkalaiset palasivat virkistyneinä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Uutuutena kerhossamme on ollut karaoke, jota emännöi Raili Skoster. Kaikki eivät siihen osallistuneet, mutta mukana olleiden innostus on ollut mahtavaa. Toimintamme ei täysin pysähdy kesälläkään. Pari kertaa viikossa pelataan ulkopelejä, mm. mölkkyä. Sirkka Itäniemi Perinteiset Pirkanmaan Aluejärjestön kevätjuhlat pidettiin toukokuunalkupuolella Hauholla. Eläkeläiset täyttivät Lautsian Lomakeskuksen ääriään myöten. Ruokailun jälkeen käynnistyivät tapahtumaan liittyvät ulkopelit, arvanmyynti ja ohjelma. Aluejärjestön puheenjohtaja Timo Mustonen toivotti ihmiset tervetulleeksi Kevätkarkeloihin. Tilaisuuden musiikista huolehti Veikko Hedman Nokialta. Hänen esittämänsä kaikkien tuntemat tunteelliset laulut saivat uutta hohtoa kun Sisko Hiltunen Viialasta esitti ne samanaikaisesti viittomakielellä. Raikuvien suosionosoitusten takana moni varmastikin ajatteli kuulovammaisten kokemia vaikeuksia arkisessa elämässä. Ammattilaistasoa oleva Nokian Eläkeläisten ohjelmaryhmä osoitti jälleen taitonsa. Lauluja Sketsiryhmät esiintyivät yhdessä ja erikseen. Tampereen Eläkeläisten kansantanssiryhmä esiintyi suurella ryhmällä. Aiemmin keväällä järjestetyn Boccia-turnauksen palkintojen jako suoritettiin kevätjuhlassa. Aluejärjestön mestaruuden niin miehissä kuin naisten sarjoissa voittivat Nokian Eläkeläisten joukkueet. Leikkimielisen tietokilpailun jälkeen siirryttiin jakamaan palkinnot ulkopelien voittajille. Arpajaisten arvontojen jälkeen aloitettiin tanssit. Yhteinen juhla osoitti jälleen tarpeellisuutensa. Tavattiin ihmisiä eri puolelta Pirkanmaata, vaihdettiin kuulumisia ja vietettiin yhteinen keväinen päivä iloisissa merkeissä. Eläkeläistoiminta jatkuu uusin voimin. Timo Mustonen Pirkanmaan Eläkeläisillä kevätkarkelot Lautsian Lomakeskuksessa Sote ja vanhuspalvelulaki puhuttivat Varsinais-Suomen aluejärjestöä Klaukkalan Eläkeläisillä kerhoja, jumppaa, matkoja ja karaokea Klaukkalan Eläkeläisten Kerhon ”ilopillerit” Pirjo ja Aila. Veikko Hedman Nokialta huolehti tapahtuman musiikista, Sisko Hiltunen Viialasta esitti laulut samanaikaisesti viittomakielellä. Syyskuu nro 5 ilmestyy 14.9. Aineisto lehteen 24.8. mennessä Lokakuu nro 6 ilmestyy 19.10. Aineisto lehteen 28.9. mennessä Joulukuu nro 7 ilmestyy 7.12. Aineisto lehteen 16.11. mennessä Eläkeläinen-lehti toivottaa hyvää kesää! Eläkeläinen-lehden aikataulu
36 – Nro 4 kesäkuu 2015 ELÄKELÄINEN 94 vuotta 20.9. Hilkka Koponen Porvoo 92 vuotta 29.7. Pentti Lindstedt Salo 90 vuotta 7.5. Aarne Kinnunen Puolanka 11.6. Alpo Villamo Mänttä-Vilppula 22.6. Laila Tolvanen Tapuli 23.6. Elvi Petäkoski Ivalo 13.7. Olga Kangas Nakkila 17.7. Tatjana Sillanpää Kokkola 21.7. Leo Merisalo Pyhtää 24.7. Tyyne Ester Kastikainen Savonranta 25.7. Irja Immonen Kajaani 25.7. Ida Rönkkö Kajaani 8.8. Kirsti Lehtinen Tikkurila 14.8. Mirjam Salminen Loimaa ja ympäristö 20.8. Kalevi Salmi Ivalo 12.9. Lahja Ranta Ivalo 85 vuotta 11.5. Veikko Laamanen Puolanka 28.6. Esko Saarinen Tapuli 16.7. Valde Toppinen Liminka 17.7. Matti Virtanen Kaarina 22.7. Thea Korkalainen Salo 31.7. Veikko Keinänen Liminka 27.8. Kauko Mylly Kajaani 14.9. Hannes Saarela Pihlava 80 vuotta 5.5. Pertti Auvinen Ykspihlaja 16.5. Arto Viherkanto Vihti 31.5. Onni Kivikoski Kuusankoski (Kouvola) 4.6. Ritva Blomroos Sauvo 4.6. Taisto Torpakko Kello 20.6. Lea Palomäki Porvoo 29.6. Lyydi Juntunen Suomussalmi 30.6. Heli Hacklin Porvoo 1.7. Irja Koskinen Porvoo 11.7. Maija Lehtonen Halikko 100 vuotta 25.8. Aura Mäkinen Onnittelumme! Kontulan Eläkeläiset ry Surun kohdatessa et jää yksin Täyden palvelun toimisto hok-elannonhautauspalvelu.fi perunkirjoitustoimisto.fi HELSINKI FORUM p. 010 76 66620 HAKANIEMI p. 010 76 66500 ITÄKESKUS p. 010 76 66590 MALMI p. 010 76 66630 TÖÖLÖ p. 010 76 66530 ESPOO ESPOONLAHTI p. 010 76 66640 LEPPÄVAARA p. 010 76 66610 TAPIOLA p. 010 76 66570 VANTAA MYYRMÄKI p. 010 76 66600 TIKKURILA p. 010 76 66560 KERAVA p. 010 76 66550 HYVINKÄÄ p. 010 76 66580 Puhelut: 0,0835 €/puhelu + 0,1209 €/min PÄIVYSTYS 24h: 050 347 1555 Meillä kohta kutsut on, onko teemaan ehdotusta? ”Mielestäni tehdään jotain muuta totutusta..” Kun ehdotus niin päätön ilmoille kiiri: Varis lauloi äänellään, löytyi Noidan kauhast’ hiiri. Geisha mukaan haluttiin, tahtoi Poika risteilylle, löytyi hattuu, huivii, peruukkii lähes joka jampan ylle. Kokemäen Eläkeläiset ry:n lukaalissa oli kova kuhina ja suhina harjoituksissa: Sketsit, runot, laulut ja asut muotonsa sai, oli kaikilla hauskaa, tottakai. Mielii Ruusunen teatteriin, haluu pelejä pelata Pelle, näin yhdistyksen toiminta tuli tutuksi jokaiselle. Ujo Prinsessa perheen jäsenistä sai, uskalsi lausua runosen, eikä värejä tarvitse tunnustaa, kuuli laulava Nuuskamuikkunen. Tanssiin hinkuva Mörkö löysi kutsuilta Dooriksen, kertoi toiminnastamme paljon, tuo vihreä Menninkäinen. Oli tarjolla juustokinkkuleipää ja Penan kuumaa tosihyvää soppaa. Orkesteri ”Jallu” hiveli joka iikan sielua ja kroppaa. Terttu piti puheen ja raikui Nakkilan Poikain Kuoro, juotiin kahvit, syötiin pullat, oli kohta arpajaisten vuoro. Keittiön kaappas Rosita ja Pocahontas joukkoineen, arvat ja liput möivät Väripommit tovereineen. Ei hätkähtänyt edes juontaja Jussi-Junkkari vaikka ilmestyi paikalle myös yllätyspari: Huugi Guugin tahdissa tanssi Minni ja Mikki. Narri, Roisto ja Marski taputtivat kätensä rikki. 20. toukokuuta vuonna kakstuhattaviistoista, ei ennen työväentalo Rantalassa ole koskaan nähty moista: Omituisten Otusten Kerho ja tunnit muutamat nuo Hyvän Olon Otukset kivat muistot tuo. Heli -HZSalo2015 Omituisten Otusten Kutsut Kokemäellä Kokemäen Eläkeläiset ry järjesti Omituisten Otusten Kutsut 20.5. Henna-Kaisa Sivonen. Mummoillen. Henkisen mummon käsikirja. Gummerus 2015. Heti kirjan esipuheessa Henna-Kaisa Sivonen valistaa: ”Mummous ei ole sidottu ikään, lasten saamiseen tai edes sukupuoleen, se on mielentila”. Sivonen antaa viitteitä, missä mummous jyllää. Se on läsnä monissa puuhissa joita harrastamme, tietämättä että mummoilemme. Marjanpoiminta, käsitöiden tekeminen tai vaikkapa lavatansseissa koikkelehtiminen täyttää mummoilun tunnusmerkit. Tietenkin mummoiluun perinteisimmin kuuluu ruskea kastike, pannukahvi, valurautainen lättypannu ja pelargonia ikkunalla. 1950-1960-luvuilla syntyneiden mummojen elämänpiiriä leimasi jo toisenlaiset muistojen kohteet. Jokin mustavalko TV käy heidän lapsenlapsilleen museoesineestä kuin meille vanhemmille mummon kehräävä rukki. Muodikkaan leppoistamisen mummot ovat osanneet ikimuistoisesti. Myös kuntoilun, joka on ollut hyötyliikuntaa päivän askareissa, Sivonen hoksauttaa. Kirja antaa äänen mummoille kertoilla elämästään. Lukija pääsee jyvälle ettei ole vain yhtä oikeaa mummoutta. Mummotkin ovat monesta puusta veistettyjä kuten me kaikki. Eräskin mummo kertoo, että ei ole biologinen mummo. Hän oli äitipuolena kolmisen vuotta miehen lapsille, mutta sitten tuli ero. Nämä mummot esiintyvät omin nimin ja kuvin. Puheena oleva Kaarina-mummokin kertoo jo 15-vuotiaana päättäneensä ettei hanki omia lapsia. Kaarinan elämä ei lapsuudessa ollut ruusuilla tanssimista 1930-luvun helsingiläisessä köyhälistön vuokrakasarmissa. ”Ihmiset olivat hienoja, vaikka olivat työläisiä”,84-vuotias Kaarina Granholm muistelee. Tällaisten valtavirrasta poikkeavien mummojen mukaan ottaminen kirjaan on luettava Sivoselle ansioksi. Näin hän ei pakota mummoutta hellan ja kirkonpenkin väliin. Sivonen yllyttää myös mummouden roolirajojen rikkomiseen. Esimerkiksi saunavastan teko on iät ajat kuulunut vaarien etuoikeuksiin, vaan moderni mummokin nyt homman hoitaa. Kirjasta saa ohjeen vihtan sitomiseen. Tässä opuksessa kuvilla on sanojen kanssa tasa-arvoinen asema. Valokuvaaja Johanna Karttusen arvaa tehneen suururakan, aitojen kuvauskohteiden löytäminen ei liene ollut helppoa. Myös esitettävän ajanhengen mukaisten kuva-asetelmien luominen on vaatinut perinteentajua ja kulttuurihistoriallista silmää. Lättypannun pitää olla valurautaa ja kapsäkin entisaikainen, eikä mikään attaseasalkku kun on puhe esimerkiksi 1930-1950-luvuista. Sivosen teos on huolella ajateltu kokonaisuus. Se avaa ikkunan eilispäivään lämmöllä perinteitä kunnioittaen, mutta samalla mummo-kuvaamme ansiokkaasti laajentaen. JUHANI RANTALA Löydä sisäinen mummosi ”Sivonen yllyttää myös mummouden roolirajojen rikkomiseen. Esimerkiksi saunavastan teko on iät ajat kuulunut vaarien etuoikeuksiin, vaan moderni mummokin nyt homman hoitaa. ” Eläkeläinen-lehti 50 vuotta eläkeläisten asialla
Nro 4 kesäkuu 2015 – 37 ELÄKELÄINEN Julkaisija Eläkeläiset ry Päätoimittaja Hannu Partanen Toimitussihteeri Tuomas Talvila Tilaukset ja osoitteenmuutokset Tuija Aali puh. 020 743 3610; tuija.aali@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy 7 kertaa vuodessa Tilaushinta kotimaahan 26 euroa/vsk Muu Eurooppa 36 e/vsk, muut ulkomaat 40 e/vsk Ilmoitushinnat 2,00 euroa / pmm Toimitus ja toimisto: Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610, fax 020 743 3619 Sähköpostiosoite: elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Ilmoitusmyynti: Marja-Leena Laitinen puh. 050 5323 444 sähköposti: m-leena.laitinen@kolumbus.fi; osoite: Maauunintie 14 D 34 01450 Vantaa Järjestöaineisto: Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (Painettu) ISSN 2242-3338 (Verkkolehti) Suomalainen Lehtipaino Oy, Kajaani, 2015 Martti Korhonen puheenjohtaja Irmeli Mandell varapuheenjohtaja Hannu Partanen toiminnanjohtaja 020 743 3615; 0400–570 951 hannu.partanen@elakelaiset.fi Anu Mäki järjestösihteeri 020 743 3616; 040–839 7699 anu.maki@elakelaiset.fi Tiina Rajala koulutussihteeri 020 743 3617; 040–582 4319 tiina.rajala@elakelaiset.fi Tuija Aali toimistonhoitaja jäsenrekisteri materiaalitilaukset 020 743 3610 tuija.aali@elakelaiset.fi Anitta Koski taloussihteeri laskutus maksatus ostoja myyntireskontra 020 743 3611; 050–307 1952 anitta.koski@elakelaiset.fi Erja Isaksson toimistosihteeri yhdistysrekisteri syntymäpäivät ja poisnukkuneet syysja kevätkokousilmoitukset 020 743 3614 erja.isaksson@elakelaiset.fi Tuomas Talvila tiedottaja-toimitussihteeri 020 743 3618; 050 570 9716 tuomas.talvila@elakelaiset.fi Eva Rönkkö monikulttuurisuustyön suunnittelija 040 501 3599 eva.ronkko@elakelaiset.fi Kuntorannantie 14 78400 Varkaus puh. 017 560 1100/vaihde Myyntipalvelu ja info: Puh. 017 560 1403 myynti@kuntoranta.fi Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki IBAN FI11 1012 3000 0714 70 BIC NDEAFIHH IBAN FI80 8000 1900 1086 56 BIC DABAFIHH IBAN FI89 5541 2820 0116 00 BIC OKOYFIHH IBAN FI11 8000 1800 3273 56 BIC DABAFIHH Jäsenmaksutili Puh. 020 743 3610 vaihde, fax. 020 743 3619 Sähköpostiosoite:elakelaiset@elakelaiset.fi Kotisivut osoitteessa:www.elakelaiset.fi Oulun Työväen Eläkeläiset Jorma Annala Sisko Putaala Otto Pulkkinen Reijo Rautio Rauha Kolehmainen Pentti Kemppainen Dragsfjärdin Työväen Eläkeläiset-Dragsfjärds Arbetarpensionärer Helena Lehtonen Ruoveden Eläkeläiset Eino Ruokkeinen Seinäjoen Eläkeläiset Laimi Majaharju Erkki Myllyniemi Kurun Eläkeläiset Vilho Puntanen Piikkiön Eläkeläiset Markku Laaksonen Lapuan Eläkeläiset Martti Mäntynen Pihtiputaan Eläkeläiset Jaakko Uitto Paltamon Eläkeläiset Simo Valtanen Ivalon Eläkeläiset Irja Margit Kukkala Kalajoen Eläkeläiset Nelly Tuulikki Korva Muhoksen Eläkeläiset Mauno Iisak Kokko Eila Maria Nykänen Kemijärven Eläkeläiset Helpi Eliina Karhunen Rauha Annikki Kotka Kokkolan Eläkeläiset Mauri Juhola Vammalan Eläkeläiset Reijo Pihlava Lempäälän Eläkeläiset Eeva Kyllikki Virtanen Vieremän Eläkeläiset Keijo Väinö Ensio Virta Pertti Olavi Piippo Veikko Olavi Partanen Pihlavan Eläkeläiset Matti Kalervo Lehtinen Raahen Eläkeläiset Pentti Olavi Lackström Eero Johannes Ruohomäki Tampereen Eläkeläiset Eino Johannes Nieminen Kolarin Eläkeläiset Taimi Marja Lammi Oulaisten Eläkeläiset Toivo Einari Myllylä Nakkilan Eläkeläiset Yrjö Ensio Kyyrö Sumiaisten Eläkeläiset Olavi Kainulainen Atte Tolmunen Haukiputaan Eläkeläiset Martta Elisabet Yliniemi Jyskän Eläkeläiset Erkki Olavi Heiskanen Sorsakosken Eläkeläiset Helvi Tuulikki Majuri Eero August Mönkkönen Kajaanin Eläkeläiset Laila Haataja Pyhäjärven Eläkeläiset Toivo Sakari Kinnunen Unto Kari Matilainen Kontulan Eläkeläiset Anita Kostamo Hyrynsalmen Eläkeläiset Usko Edvard Heikura 20.7. Alli Matero Kajaani 29.7. Pasi Mäkelä Kaarina 2.8. Alma Annikki Myller Tikkurila 3.8. Maija-Liisa Kuusiluoto Pihlava 9.8. Leila Peltokoski Laihia 15.8. Kaarle Heikkinen Kajaani 17.8. Vieno Mustonen Liminka 17.8. Simo Portti Ivalo 20.8. Kaspi Antero Moilanen Suomussalmi 21.8. Martti Huttunen Kajaani 21.8. Sulo Särkkä Ruovesi 27.8. Margareta Hyttinen Sonkajärvi 27.8. Raila Ylikoski Salo 75 vuotta 9.5. Anita Tikkala Halikko 11.5. Pentti Mäkinen Loimaa ja ympäristö 13.5. Veikko Enala Loimaa ja ympäristö 25.5. Paavo Paananen Pihtipudas 12.6. Antero Launonen Tervola 20.6. Reino Viirtala Hyrylä 25.6. Salme Vesterinen Kaarina 27.6. Liisa Hirvikoski Kokkola 29.6. Mauri Juhola Kokkola 29.6. Aarne Helle Vammala 29.6. Seppo Salmi Nakkila 29.6. Pekka Moukolainen Lohja 1.7. Maija-Liisa Nieminen Nakkila 16.7. Ritva Ihamäki Loimaa ja ympäristö 20.7. Urho Huusko Sonkajärvi 27.7. Raimo Kuosmanen Lohja 19.8. Veikko Kolehmainen Pielavesi 24.8. Marja-Liisa Perkiö Salo 70 vuotta 11.3. Leila Orava Ykspihlaja 12.5. Elina Tarkiainen Rytikari 2.6. Tuula Hannus Martinniemi (Matkoilla) 12.6. Marjatta Sibakow Hyrylä 27.6. Aira Nyyssönen Kajaani 28.6. Leo Kukkonen Pielavesi 1.7. Maija Leena Kela Martinniemi (Matkoilla) 2.7. Raimo Olavi Juntunen Suomussalmi 8.7. Lauri Tiainen Loimaa ja ympäristö 11.7. Sirpa Lehtonen Vammala 15.7. Pentti Sjöblom Pihlava 18.7. Leena Ranta Tervola 19.7. Markku Backström Pyhtää 24.7. Pirkko Härkönen Kajaani 27.7. Raili Vuorinen Porvoo 30.7. Hely Kuosmanen Lohja 31.7. Irma Mäntynen Malmi 2.8. Iiska Rahkola Nurmo 3.8. Kalevi Turunen Pihlava 7.8. Teuvo Peltomaa Pihlava 10.8. Olli Tiisanoja Loimaa ja ympäristö 14.8. Tuula Hakanen Vammala 21.8. Matti Nieminen Nakkila 22.8. Eero Pöllänen Suomussalmi 27.8. Mirja Rantanen Suomussalmi 28.8. Mikko Lind Nakkila 28.8. Matti Putkinen Porvoo 4.9. Pekka Laaksonen Lohja 6.9. Liisa Aula Kajaani 13.9. Raija Koivisto Pihlava 15.9. Elina Heino Nakkila 65 vuotta 11.6. Heikki Savolainen Kokkola 14.6. Sinikka Asiala Kokkola 26.6. Jarmo Salovirta Nakkila 3.7. Kaija Salmi Loimaa ja ympäristö 20.7. Esko Pellinen Porvoo 21.7. Martti Luukinen Liminka 26.7. Kyllikki Rönkkö Sonkajärvi 1.9. Markku Davidsson Pihlava 5.9. Seija Malmikumpu Kontula 60 vuotta 15.7. Leena Nurmi Vammala 18.7. Juhani Sillanpää Kokkola 21.7. Katariina Koivuviita Pihlava 21.7. Kristiina Mäkelä Pihlava 2.8. Veijo Suominen Kaarina eläkeläiset ry
38 – Nro 4 kesäkuu 2015 ELÄKELÄINEN Mystinen profiili: kuka hän on? Mystisessä profiilissa vastaajan pitää päätellä, kuka jutussa kuvattu henkilö on tai oli. Henkilö voi olla todellinen tai kuviteltu. Jokainen oikein vastannut osallistuu arvontaan, jossa onnetar valitsee yhden onnekkaan palkinnon saajaksi. Vastauslomake pitää lähettää samaan osoitteeseen kuin Krypton/Ristikon vastaukset. Halutessaan vastaaja voi panna molemmat vastaukset samaan kirjekuoreen. Viimekertainen profiilitehtävä ajoittui pääsiäisen tuntumaan. Arvoituksellinen hahmo oli Pontius Pilatus, muinaisen Juudean prokuraattori. Oikein vastanneiden joukosta yllätyspalkinnon saajaksi onnetar valitsi Pauli Saarisen Keravalta. Onnittelut! Ja hyvää kesää kaikille Mystinen profiili -palstan lukijoille, allaolevan arvoituksen merkeissä! Mystinen profiili on...................................................................................................... Ratkaisijan nimi:.......................................................................................................... Osoite:........................................................................................................................... ...................................................................................................................................... Postitoimipaikka:......................................................................................................... Idea ja teksti: ANDERS PALM Logo: RAIMO VAHTERA ”Jos ihmiset tietäisivät, mitä puuhailen, luulisivat varmasti minua hulluksi…” Se ei ollut edes liioittelua. Profiilimme oli ryhtynyt johonkin hyvin erikoiseen. Hän työskenteli kuin riivattu. Hän söi ja nukkui laboratoriossaan. Vahtimestarin oli kannettava hänen sänkynsä sinne. Profiilimme oli nimeltään Conrad. Hänen käyttämänsä instrumentit olivat muun muassa seuraavanlaisia: Rühmkorffin kipinäindikaattori, Deprén vasara, Rappin pumppu ja Hittorffin putki. Conradin toisessa silmässä oli huono näkö. Hän oli värisokea. Mutta hän oli kätevä käsistään. Hän rakensi laitteensa mieluiten itse. Hän oli myös erittäin lahjakas teoreetikko. Muuten mistään ei olisikaan tullut mitään. Vihdoin tapahtui läpimurto. Oli keskiyö 8:ntena marraskuuta 1895. Eräs suojus alkoi loistaa hänen työhuoneessaan. Se oli päällystetty bariumplatinacyanuurikiteillä. Profiilimme ällistyi. Hän ei oikein ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut. Mutta hän tajusi keksineensä näkymättömän säteilyn, joka kykeni tunkeutumaan kiinteän aineen läpi! Hän toisti kokeen. Se onnistui. Säteily palasi kerta toisensa jälkeen. Conrad alkoi heti laatia perusteellista raporttia kokeestaan. Siihen kului pari viikkoa. Hän sai raportin valmiiksi 28. marraskuuta 1895. Kun hänen keksintönsä julkistettiin, siitä tuli maailmanlaajuinen sensaatio. Profiilimme toimi professorina Würtzburgissa Saksassa. Siellä tuli hiljaiselolle loppu. Tutkijat kautta maailman kiinnostuivat aiheesta. Lehtimiehiä virtasi paikalle. Conradille tulvi vaunulasteittain postia. Kaikki halusivat tietää lisää niistä ihmeellisistä säteistä, jotka hän oli keksinyt. Conrad oli erakkoluonne. Tuore kuuluisuus ahdisti häntä. Hän yrittikin vetäytyä huomion valokeilasta. Mutta se ei ollut helppoa. Kaikki halusivat tavata hänet. Tammikuun 13. 1896 Conrad kutsuttiin Berliiniin. Siellä hän sai esitellä keksintönsä keisari Wilhelm II:lle ja tämän seurueelle. Hänet palkittiin korkea-arvoisella kunniamerkillä. Muut kuninkaalliset ja instituutiot seurasivat esimerkkiä. Kunnianosoituksia ja palkintoja suorastaan sateli Profiilillemme. Hän sai niitä yli sata kappaletta. Conrad tajusi, että hulinalle oli pantava piste. Hän vetäytyi julkisuudesta ja kieltäytyi kaikista kutsuista. Hän matkusti vaimoineen Sveitsiin ja rentoutui siellä vaeltelemalla vuoristossa. Profiiliamme myös arvosteltiin. Jotkut kieltäytyivät uskomasta hänen keksintöönsä. Sitä pidettiin aivan liian mielikuvituksellisena. Mutta Conrad oli oikeassa. Näkymättömät säteet olivat todella olemassa. Varmuus siitä saatiin jonkin ajan kuluttua, kun toisetkin tutkijat onnistuivat toistamaan hänen kokeensa. Silloin kritiikin luonne muuttui. Alkoi liikkua kaikenlaisia huhuja. Väitettiin, että säteilyn olisikin ensimmäisenä havainnut Conradin palvelija eikä suinkaan hän itse. Mutta se ei pitänyt paikkaansa. Conradin palvelijalla ei ollut mitään tekemistä keksinnön kanssa. Erään huhun mukaan säteet olisi keksinyt eräs Conradin assistentti. Mutta sekään ei ollut totta. Upouusilla säteillä ei ollut nimeä. Profiilimme nimesi ne X-säteiksi. Pian hän huomasi, että säteiden avulla saattoi valokuvata ruumiin sisäosia. 22. joulukuuta 1895 hän otti kuvan vaimonsa kädestä. Se onnistui hyvin. Ensimmäistä kertaa saatiin kuva luista, jotka olivat ihmiskäden sisällä. Keksinnön ansiosta Conrad nimitettiin professoriksi Müncheniin. Vuonna 1901 hän sai fysiikan Nobelin palkinnon. Se ei tehnyt häneen mitään suurempaa vaikutusta. Profiilimme ei välittänyt palkinnoista ja kunnianosoituksista. Hän eli vain tutkimukselleen. Conrad oli naimisissa. Hänen vaimonsa oli sveitsistä kotoisin ja nimeltään Bertha. He olivat tavanneet, kun Conrad oli nuorena opiskellut fysiikkaa Zürichissä. Conrad ja Bertha eivät saaneet lapsia. Mutta avioliitto oli hyvin onnellinen. Profiilimme sai vaimon, joka huolehti hänestä ja seisoi hänen rinnallaan myötäja vastamäessä. Hän olisi tuskin yltänyt yhtä hyviin tuloksiin ilman Berthaa. Profiilimme oli kiltti ja ystävällinen ihminen. Hän rakasti luontoa ja siellä vaeltelua. Parhaiten hän viihtyi Sveitsissä, jota piti toisena kotimaanaan. Vuonna 1919 Bertha sairastui ja kuoli. Conrad jäi yksin. Hän eli vielä muutaman vuoden vaimonsa jälkeen, kunnes kuoli Münchenissä 10. helmikuuta 1923. Profiilimme sai mainetta jo elinaikanaan. Hänen keksimänsä säteet nimettiin hänen mukaansa. Kuka hän oli? Edellisen profiilitehtävän ratkaisu: Pontius Pilatus. Tunnettu Raamatun hahmo, jolla on todennäköisesti todellinen historiallinen esikuva. Toimi Juudean prokuraattorina 26-36 jKr.
Nro 4 kesäkuu 2015 – 39 ELÄKELÄINEN Leskirouva Katiska Krypton 3/2015 ratkaisu Ristikko 4/2015 Ratkaisijan nimi:.......................................................................................................... Osoite:........................................................................................................................... ...................................................................................................................................... Postitoimipaikka:......................................................................................................... Krypton 3/2015 oikein ratkaisseiden joukosta onnetar nosti seuraavat nimet: Eeva Huovinen, Jakkukylä ja Niilo Kuparinen, Pori. Onnittelut! Ja hyvää kesää kaikille ristikkojen parissa! Ristikko 4/2015:n ratkaisut on lähetettävä 24. elokuuta mennessä osoitteella: Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Kuoreen ei saa panna tehtävien ratkaisujen lisäksi muuta postia järjestölle tai lehdelle. Kuoreen on kirjoitettava sana RISTIKKO.