Numero 4/2012
Eläkeläiset ry:n edustajakokouksessa Kuntorannassa oli lähes 200 edustajajaa ja seuraajaa.
Ääntenlaskijoilla oli vähän töitä edustajakokouksessa
Ääntenlaskijat pääsivät nipin napin näyttäytymään Eläkeläiset ry:n 18. edustajakokouksessa 22.23.5. Kuntorannassa. Laskijoita tarvittiin vain äänestettäessä hallituksen yhden jäsenvarajäsenparin keskinäisestä järjestyksestä. Pari muutakin äänestystä käytiin, mutta ne olivat koeäänestyksiä. Kokous oli keskusteleva ja monipuolisesti kantaa ottava, arvioivat sekä järjestön puheenjohtajana jatkava Kalevi Kivistö että uudeksi varapuheenjohtajaksi valittu Irmeli Mandell.
Helena Peltoniemi Ruovedeltä (oik.), Hilkka Tihinen Pudasjärveltä, Pertti Korhonen Malmilta ja Eira Nurmi Turusta ehtivät ensimmäisinä valtakirjantarkastajien Anitta Kosken ja Erja Isakssonin syyyniin.
Laaja juttupaketti kokouksesta s. 313.
Toimistomme on kesälomien vuoksi kiinni 2.7.27.7. Toimisto avautuu 30.7. Hyvää kesää kaikille jäsenille ja yhteistyökumppaneille! Eläkeläiset ry
2 - Nro 4 kesäkuu 2012
ELÄKELÄINEN
Pääkirjoitus
HANNU PARTANEN
Eläkeläisten verotuksen on oltava oikeudenmukaista
Y
li kolmannes eläkeläisistä maksaa veroa enemmän kuin vastaavan summan ansaitseva palkansaaja, ilmenee Veronmaksajien Keskusliiton vertailulaskelmista. Palkansaajia rankemman verotuksen kohteena ovat kaikki ne eläkeläiset, joiden eläketulot ovat 16 00044 000 euroa vuodessa. Alarajalla kuukausieläke on 1 333 euroa. Se jää hivenen alle nykyisen keskimääräisen kuukausieläkkeen. Ongelma koskee isoa osaa eläkeläisiä, jotka saavat työeläkettä. Suurimmillaan eläkeläisen ja 53 vuotta täyttäneen palkansaajan verotuksen ero on 24 000 euron vuosituloissa. Siinä missä eläkeläinen maksaa tällaisesta vuositulosta veroa 22,5 prosenttia, maksaa palkansaaja 21,2 prosenttia. Verotuksen ero on 1,3 prosenttiyksikköä eläkeläisen tappioksi. Vertailussa palkansaajan verotukseen on sisällytetty palkansaajan lakisääteinen työeläkevakuutusmaksu. Eläketulon kasvaessa yli 44 000 euroa vuodessa vertailutilanne verotuksessa kääntyy eläkkeensaajan eduksi. Todella isoista eläkkeistä maksetaan nyt veroa vähemmän kuin vastaavan suuruisesta palkkatulosta. Hallitus puuttui tähän tilanteeseen kehysriihessä niin, että ensi vuoden alusta isojen eläkkeiden verotukseen
tulee ylimääräinen kiristys, jolla ero poistetaan. Hallituksella ei löytynyt kehysriihessä tahtoa poistaa verotuksen epäoikeudenmukaisuutta tuloluokista 16 00044 000 euroa samaan aikaan, kun oikaisu tehdään isojen eläkkeiden verotukseen. Hallituksen olisi ollut linjakasta noudattaa eläkeläisjärjestöjen vaalimaa periaatetta, että eläketulon verotus ei saa missään tuloluokassa olla vastaavan suuruista palkkatulon verotusta kovempi. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry on julkisuudessa arvostellut hallituksen kehysriihen ratkaisua. Kamppailua käydään nyt sen puolesta, että hallitus palaisi elokuun budjettiriihessä asiaan. EETU vaatii, että hallitus laskee 16 00044 000 euroa vuodessa saavien eläkeläisten verotuksen palkansaajien verotuksen tasolle. Tiedossa oleva verotuksen ongelma koskee isoa eläkeläisten joukkoa. Heidän oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen kohtelu yhteiskunnassa edellyttää ongelman välitöntä ratkaisemista. Mikäli periaatteellista ratkaisua ei elokuun budjettiriihessä asiaan löydy, on vakavana uhkana, että eläkkeensaajien enemmistön verotus eroaa pysyvästi palkansaajien verotusta ankarammaksi.
Nyt on tehtävä kaikki sen puolesta, että verotuksessa ei palata 2000 -luvun alun tilanteeseen, jolloin eläketulon verotus karkasi vuosien ajan palkansaajien verotusta kovemmaksi. Asiaan saatiin aikanaan ratkaisu eläkeläisjärjestöjen tiukan kamppailun tuloksena vuonna 2008. Siitä alkaen hallitukset ovat sitoutuneet tavoitteeseen, ettei eläketuloa veroteta kovemmin kuin palkkatuloa. Kataisen laajapohjaiselta hallitukselta odotetaan nyt tähän tavoitteeseen sitoutumista ja osoitetun ongelman poistamista.
AURINKOISTA JA RENTOUTTAVAA KESÄÄ
H
aluan kiittää kuluneesta toimintakaudesta kaikkia Eläkeläinen -lehden lukijoita, Eläkeläiset ry:n jäseniä, ystäviä ja tukijoita. Järjestön toimintakausi huipentui toukokuussa pidettyyn edustajakokoukseen. Kokouksesta saatujen tuoreiden eväiden kanssa on hyvä suunnata eteenpäin. Useat yhdistykset ovat siirtyneet kesätoimintaan ja useat kesäteloille loikoilemaan ja lomailemaan. Nautitaan hyvillä mielin kesän iloista, auringosta ja leppeistä tuulista. Levätään ja kerätään voimia!
Puheenjohtajan
Pyritään vai tehdään
palsta
Kalevi Kivistö
Vanhuspalvelulaki herätti ehkä eniten mielenkiintoa edustajakokouksemme monipuolisessa ja sisältörikkaassa keskustelussa. Tätä kirjoitettaessa myös EETU ry valmistelee lausuntoaan lakiluonnoksesta sosiaali- ja terveysministeriölle. Koska asia pysyy ajankohtaisena vielä kesäkauden yli ja saadaan toivon mukaan eduskunnan syysistuntokaudella käsittelyyn, lienee paikallaan palata vielä muutamaan keskeiseen kipukohtaan lain valmistelussa. Kipein niistä on kysymys henkilöstömitoituksista. Niitähän ei lakiluonnokseen tunnetusti tullut, vaikka asiasta vastuussa oleva ministeri ne hallituksen työn liikkeelle lähtiessä lupasi. Sen sijaan luonnoksessa esitetään hallitukselle asetuksen antovaltuutus siinä tapauksessa, että hoidon laatu ei muuten parane. Hoitosuosituksissa henkilökunnan ja hoidettavien keskimääräiseksi suhdeluvuksi esitetään 0.8. Suositus on toiminut siellä missä sitä on haluttu noudattaa, eikä ole toiminut, ellei halua ole löytynyt. Suurimmat vanhusten huollon laadun ongelmat ovat olleet siellä, missä hoitohenkilökuntaa on liian vähän. * * *
Asetustietä on arvosteltu mm. siksi, että se
olisi normina heikompi kuin laki. Asetus on alemmanasteinen normi lakiin verrattuna ja se voidaan antaa vain lain valtuuttamana. Mutta jos se annetaan, ei se sinänsä ole vähemmän velvoittava kuin lakikaan. Villakoiran ydin ei kuitenkaan ole siinä. Ongelman ydin on kahdessa asiassa. Ensinnäkin perustuslaki määrää, että kansalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista säädetään lailla. Hoidon antaminen hoitoa tarvitsevalle ikääntyneelle ihmiselle on nimenomaan heidän oikeuksiinsa kuuluva asia, josta on säädettävä lailla. Toiseksi: asetusta ei säädä eduskunta vaan sen antaa hallitus joko alan ministeriön, valtioneuvoston tai tasavallan presidentin päätöksellä. Tässä tapauksessa asetuksen antajana olisi sosiaali- ja terveysministeriö. Kun asiaa ei tuoda eduskuntaan, voidaan asetus antaa "vähin äänin" eikä asiasta käydä sellaista poliittista keskustelua kuin laista käydään monivaiheisen eduskuntakäsittelyn aikana. Hoitohenkilökunnan määrää koskevia normeja ovat vastustaneet ennen muuta Kuntaliitto ja valtiovarainministeriö. Kokemuksesta tiedän, että niiden vastarinta on paljon tehokkaampaa silloin, kun asiaa ei saada eduskuntaan julkiseen debattiin. Pelkään pahoin, että
asetuksen antovaltuus on vain "viikunanlehti", jolla henkilökunnan mitoitusongelma lakaistaan pois näkyviltä lain käsittelystä. Olin aikanaan mukana hallituksen kuudessa budjettiriihessä ja usein niissä oli pöydällä tiukka ristiriita tarvittavista rahoista hyviin tarkoituksiin. Kun ongelma ei ottanut ratketakseen, esitti valtiovarainministeriön silloinen valtiosihteeri Teemu Hiltunen ärräänsä sorauttaen, että kirjoitetaan budjettitekstiin, että "pyritään". Hyvillä pyrkimyksillä on kivetty teitä ties mihin, mutta yleensä ainoaksi iloksi jäikin tuo budjettitekstin sana. Muuta ei sitten seurannutkaan. Syystä tai toisesta puhe siitä, että myöhemmin mahdollisesti voitaisiin asiaan palata asetuksen muodossa, on palauttanut mieleen Teemu Hiltusen neuvottelutaktiikan. * * *
riippuvat kuitenkin kahdesta asiasta: rahasta ja valvonnasta. Rahan tarve on toistaiseksi arvioitu hyvin summittaisesti, mutta arvio tällaisenakin osoittaa, että uudistus sopii hyvin talouden raameihin. Kiperämpi asia on valvonta. Jo vanhassa läänirakenteessa, josta muistikuvani ovat vielä hyvin mielessä, sosiaalihuollon valvonnan voimavarat olivat hyvin niukat, yleensä yksi tarkastaja. Nyt kun lääninhallitusten profiilia on painettu alemmas ja samalla alueita suurennettu, ovat valvontaan osoitetut voimavarat vielä niukemmat. Lakiluonnos turvautuu erityisesti omavalvonnan tehostamiseen, johon myös omaiset voivat osallistua, mikä on hyvä asia. Kokemukset erilaisista itsesäätelyn järjestelmistä kuitenkin osoittavat, että myös ulkoista valvontaa tarvitaan. Siihen lakiluonnos ei tuo parannusta. Luottamus hyvä, kontrolli parempi. Tämä vanha periaate sopii hyvin myös vanhuspalvelujen laadun varmistamiseen.
Uudessa lakiluonnoksessa on myös paljon parannuksia vuoden takaiseen luonnokseen. Erityisen monipuolisesti on käsitelty kunnan ja hoitolaitosten henkilöstön osaamiselle asetettavia vaatimuksia. Takeet siitä, että hyviä periaatteita noudatetaan
ELÄKELÄINEN
Nro 4 kesäkuu 2012 - 3
Kivistö jatkaa puheenjohtajana, hallituksen jäsenistä yli puolet uusia
Edustajakokous rohkaisi jäseniä ehdokkaiksi kuntavaaleihin
Eläkeläiset ry:n edustajakokous otti kantaa vanhuspalvelulain luonnokseen ja kuntavaaleihin, toivoi keskustelua eutanasiasta Eläkeläinenlehden sivuille ja hyväksyi järjestölle viestintästrategian. Järjestön puheenjohtajana jatkaa ministeri Kalevi Kivistö. Hallituksen kuudesta jäsenestä neljä on uusia. Edustajakokous järjestettiin perinteiseen tapaan järjestön omistamassa Kuntorannassa 22.23.5. Kokoukseen oli saapunut 192 edustajaa ja seuraajaa. Täysivaltasia yhdistysten valitsemia edustajia oli 145 yhdistyksestä yhteensä 158. Lausumassa vanhuspalvelulaista kokous edellytti lakiluonnoksen täsmentämistä lausuntokierroksen jälkeen niin, että siinä määritellään selkeä subjektiivinen oikeus hoitoon, säännökset henkilöstömitoituksesta, kunnollinen valvonta ja takeet riittävästä rahoituksesta. Lain yhteydessä tulee myös omais- ja läheishoidon tuki ja palvelut saattaa kuntoon. eutanasiasta. Hyvä pohja siihen ovat Oikeus arvokkaaseen ikääntymiseen -ohjelman teesit ihmisarvon kunnioittamisesta, oikeudesta arvokkaaseen kuolemaan ja valinnanvapaudesta. Kokouksen mielestä on kuitenkin hyvin tarkoin harkittava, ottaako Eläkeläiset ry järjestönä kantaa eutanasiaan vai toteutuuko aloitteen tarkoitus niin, että järjestö ohjaa ja tukee jäseniään osallistumaan keskusteluun. Hyvä areena tällaisen keskustelun käynnistämiselle ja käymiselle on Eläkeläinenlehti, jonka tekijöitä edustajakokous kehottaa ottamaan eutanasian lehden yhden teemanumeron aiheeksi syksyllä 2012.
Irmeli Mandell varapuheenjohtajaksi
Asiakysymykset kokous päätti yksimielisesti. Uuden johdon valinnasta jouduttiin äänestämään. Vaalilla ratkaistiin hallituspaikka kahden Jokilaaksojen Aluejärjestön esittämän ehdokkaan, Maija Nurmisen ja Teuvo Näätäsen välillä. Vaalin tulos oli 13413 Nurmisen hyväksi. Näätänen jäi varapaikalle. Tulokseen vaikutti myös halu toteuttaa tasa-arvoa: ilman Nurmista hallituksessa olisi ollut viisi miestä ja yksi nainen. Hallitukseen valittiin Maija-Liisa Nurminen (uusi) Oulusta, Raimo Heikkinen Varkaudesta, Martti Anttonen (uusi) Eurasta, Kyllikki Vilander (uusi) Rovaniemeltä, Pekka Saarnio Helsingistä ja Arvi Mara (uusi) Heinolasta. Hallituksen jäsenten henkilökohtaiset varahenkilöt ovat samassa järjestyksessä Ulla-Maija Kurka Liedosta, Ossi Haatainen Joensuusta, Eeva Hänninen Kouvolasta, Teuvo Näätänen (uusi) Haapavedeltä, Esko Kotilainen (uusi) Vantaalta ja Arja Jauhiainen (uusi) Paltamosta. Pitkää päivää tehnyt kokousväki verrytteli välillä Maija-Liisan Pitkän ohjaamana. Etualalla Kallion-Vallilan Eläkeläiset ry:n edustaja Mirja Arajärvi. PEKKA ISAKSSON
Terveyskeskusmaksu poistettava
Eläkeläiset kehottaa omia jäsenyhdistyksiään ja kaikkia eläkeläisiä osallistumaan aktiivisesti syksyn kunnallisvaaleihin. Julkiseen keskusteluun on nostettava eläkeläisten ja ikäihmisten asiat. Kunnallispoliittisessa lausumassa rohkaistaan jäseniä asettumaan ehdokkaiksi ja vaalien jälkeen kunnallisiin luottamustehtäviin. Väestön terveyserojen kaventaminen vaatii lisää voimavaroja perusterveydenhuoltoon. Terveyskeskusten resursseja on tuntuvasti lisättävä ja terveyskeskusten toimintaa on kehitettävä. Jotta kynnys terveyskeskusten palvelujen käyttöön madaltuu, on terveyskeskusmaksu poistettava, edustajakokous linjasi. Kokouksen hyväksymässä lausumassa asetetaan tavoitteeksi, että esitys maksun poistamisesta tehdään mahdollisimman monessa kunnassa jo ensi vuoden talousarviota valmisteltaessa. Kuntien tulee itse tuottaa peruspalvelunsa. Peruspalvelut isommissakin kokonaisuuksissa on toteutettava lähipalveluina.
"Palvelujen siirtäminen vain nettiin on ikäsyrjintää"
Yhteiskunnallisten ja yksityisten palvelujen järjestäminen niin, että palvelun saaminen riippuu asiakkaan oman tietotekniikan käyttämisestä, on Eläkeläiset ry:n puheenjohtajan Kalevi Kivistön mielestä suoranaista ikäsyrjintää. Varsinkin vanhemmat sukupolvet, joilla ei ole välineitä eikä taitoja uuden tekniikan käyttöön, jäävät joko kokonaan vaille palveluja tai joutuvat maksamaan palveluista kohtuuttoman hinnan, Kivistö totesi avatessaan järjestön edustajakokouksen tiistaina Varkaudessa. Ongelma koskee erityisesti pankkeja ja esimerkiksi Valtionrautateitä ja uhkaa koko ajan laajentua myös muille aloille. Henkilökohtaisen palvelun on oltava aina kohtuuhintainen vaihtoehto tietotekniikan käyttämiselle, Kivistö sanoi. Kivistö vaati yhteiskuntaa tarjoamaan riittävästi myös vanhemmille ikäluokille tarkoitettua tietotekniikan käyttökoulutusta. Tärkeää on hänen mukaansa pitää huolta siitä, että erilaisissa yhteiskunnan päätöksentekoelimissä on riittävästi ikääntyvien ihmisten ongelmat omakohtaisesti tuntevia jäseniä. Uusia tietokoneisiin ja niiden maailmanlaajuiseen verkostoitumiseen perustuvia tiedonvälitustapoja arvioitiin muutenkin kokouksessa. Omassa tiedottamisessa Eläkeläiset ry säilyttää edelleen lehden ja muut painotuotteet keskeisellä sijalla, kokous päätti hyväksyessään järjestölle viestintästrategian. Vanhuspalvelulain uuden luonnoksen parhaana antina Kivistö pitää huomion kiinnittämistä vanhusten hoidosta vastaavan henkilökunnan monipuoliseen pätevyyteen niin vanhuksia hoitavissa laitoksissa kuin kunnan palveluissa muutoinkin. Samalla olemme olleet pettyneitä siihen, että jo hoidon laatusuosituksissa esitettyä hoitohenkilökunnan ja hoidettavien määrällistä suhdetta eli 0.8 hoitajaa hoidettavaa kohti ei vieläkään kirjattu lakiesitykseen. Asetuksenantovaltuus on viikunanlehti, koska asetuksen antamisen tiellä on ainakin yhtä korkea kynnys kuin se, joka on estänyt normin kirjaamisen lakiin. Vanhusten hoidosta puhuttaessa ei koskaan saa unohtaa omais- ja läheishoitoa. Omais- ja läheishoitajien taloudellinen tuki tulee saattaa kohtuulliselle tasolle koko maassa. Läheisiään hoitaville tulee taata tarvittavat tukipalvelut, jotta he voivat selviytyä usein hyvin raskaasta tehtävästään.
Runsaasti aloitteita
Kokoukselle oli tehty runsaasti yli 100 aloitetta. Suuressa osassa edellytettiin järjestöltä toimia sosiaali-, terveydenhuolto- ja vanhuspalvelujen säilyttämiseksi ja parantamiseksi. Ajankohtainen oli myös järjestön kuuden helsinkiläisen yhdistyksen esitys, että Eläkeläiset ry osallistuu aktiivisesti keskusteluun eutanasian (armokuoleman) sallivan lain säätämisestä. Edustajakokous totesi aloitteen perustelluksi. Eläkeläiset ry voi ja sen tulee osallistua keskusteluun
Kivistön puhe, s. 1011 Järjestön viestintä, s. 12 Uusi johto, s. 14
4 - Nro 67 lokakuu 2011
ELÄKELÄINEN
Alli Kuusisto (keskellä) esitti tukieurojen keräämistä Kuntorannan hyväksi ja Anitta Koski (vas.) keräsi.
Puheissa puitiin vanhuspalvelulakia, Kuntorantaa ja tiedottamista
Edustajakokous kävi erittäin laajan ja monipuolisen yleiskeskustelun. Keskustelussa käytettiin yhteensä 51 puheenvuoroa. Puhujia ei ollut aivan yhtä monta, sillä muutamalla puhujalla riitti sanottavaa useampaankin neliminuuttiseen puheenvuoroon. Puhehaluja olisi saattanut olla enemmänkin. Kokous torjui alkajaiksiksi jokilaaksolaisten esityksen, että puheaikaa ei rajoiteta. Eläkeläinen-lehti julkaisee tiivistelmän osasta puheita. Valinnassa on pyritty ottamaan huomioon alueellinen edustavuus ja aiheiden kirjo.
Nopeimmin tulosta tuotti Kurun Eläkeläisten puheenjohtajan Alli Kuusiston esitys. Kuunneltuaan aikansa sinne tänne sinkoilevaa puhetta Kuntorannasta, hän kävi esittämässä, että kokouksen osanottajat lahjoittavat 10 euroa / henkilö Kuntorannan tukemiseksi. Sanottu ja tehty. Taloussihteeri Niinpä järjestön puheenjohtajaksi uudelleen valittu Kalevi Kivistö saattoi tehdä yleiskeskustelustakin yhteenvedon, jonka mukaan siinä esitetyt arviot edunvalvonnasta olivat linjassa järjestön tekemisten kanssa, ovatpa ne sitten olleet omatoimisia tai yhdessä EETU:n kanssa aikaan saatuja. Ossi Väätäinen, Joensuun Eläkeläiset: Kaiken takana on ei nainen vaan arvovalinnat. Vanhuspalvelulakiin kohdistuu suuria odotuksia. Lakiin on saatava kuntia velvoittavia määräyksiä myös henkilöstömitoituksesta nykyisten suositusten sijaan. Aimo Polo, Vampulan Eläkeläiset: Järjestötoiminnassa on ehkä unohdettu yksi ryhmä. Naiset tekvät käytännön työt ja saavat myös helpommin uusia jäseniä. Huomioikaa naiset vaikka yhdellä ruusulla, nostakaa naiset toimimaan järjestöissä. Lea Itkonen, Varkauden Eläkeläiset: Tietoyhteiskunta on rakennettu numeroiden ja salasanojen varaan. Salasanoja ei saa tallettaa mihinkään laitteeseen. Numerojen valta on niin suuri, että yhden laskun laskun maksamiseen tietokoneella tarvitaan jopa 70 numeroa. Vaihtoehtoisesti laskun voi maksaa tiskiltä, mutta maksua vastaan. Tekniikka kulkee hirveällä vauhdilla. Mitä tulisi tehdä? Jos kaikkeen vaaditaan korttia, niin se pitäisi tehdä sellaiseksi, että sitä vilauttmalla selviää hyvin monenlaisista tilanteissa. Veikko Meriläinen, Jokilaaksojen aluejärjestö: Taloussuunnitelmassa pitää nostaa tiedotustoiminnan kuluja ja samalla nostaa ilmoitustuottoarviota. Jäsenhankintaan pitää kiinnittää erityistä huomiota. Anja Sarajärvi, Raahen Eläkeläiset ry: Eläkeläinen-lehti tyydyttänee suurta osaa jäseniä. Minusta lehden sarjakuvat ovat toistensa toistoa, ja Sennistä ja Safirasta maksetaan palkkio vielä Itävaltaan. Kilpailutetaankohan lehden painamista, kun lehti on ollut samanlainen pitkään? Christer Eriksson, Vasabygdens Pensionärer rf: Lehteen on saatava puheenjohtajan ja toiminnanjohtajan palstat kokonaan ruotsiksi. Antti Piittala, Kankaanpään Eläkeläiset: Olen erittäin huolestunut pienituloisten eläkeläisten asemasta. Hintojen nousu vaikuttaa pientuloisiin erittäin voimakkaasti. Eläkkeiden tason madaltaminen aloitettiin taitetulla indeksillä.
Christer Eriksson puolusti voimallisesti yhdistyksensä aloitetta Eläkeläinen-lehden pääkirjoituksen ja puheenjohtajan palstan kääntämisestä ruotsiksi. Tulosta syntyi: kokous päätti, että jompikumpi käännetään. Anitta Koski keräsi yleiskeskustelun aikana runsaat 1 600 euroa ennen kuin puhujat ehtivät montakaan kissaa sanoa. Yksi vitonen oli täsmälahjoitus uuden kiukaan hankkimiseksi rantasaunaan. Enemmänkin rahaa olisi tullut, mutta osa kokoustajista oli siirtynyt kokonaan korttikauteen. Kuntorannan ohella suosittuja puheenaiheita olivat vanhuspalvelulaki ja tiedottaminen eli asiat joita kokous käsitteli muutenkin kuin yleiskeskustelussa. Välillä hyvin kriittiseksi käyneen keskustelun jälkeen kaikista asiakymyksistä päätettiin yksimielisesti.
ELÄKELÄINEN
Nro 4 kesäkuu 2012 - 5
Äänestämään päästiin vain puheenvuorojen rajoittamisesta neliminuuttisiksi, julkilausumavaliokunnan kokoonpanosta sekä hallituksen yhden jäsenen ja varajäsenen paikan vaihtamisesta (kuvassa).
Jouko Vuohiniemi, Ulvilan Eläkeläiset ry: Haluan kiinnittää huomiota kolmeen asiaan, jota liittyvät toisiinsa: kuntauudistukseen, palvelurakenneuudistukseen ja vanhusneuvostojen aseman. Vuonna 2007 voimaan tulleessa puitelaissa asetettiin tavoitteeksi elinvoimainen, toimintakykyinen ja ehjä kuntarakenne, kattava ja taloudellisesti hyvä palvelurakenne. Tavoite ei ole toteutunut. Syrjäseutu ja niiden asukkaat saattavat kärsiä, jos kuntien koko kasvaa liikaa. Ei ole mielekästä yhdistää maantieteellisesti valtavia alueita. On tarve uudistaa kaupunkiseutujen kuntarakennetta, mutta toivottavasti tämän vuoksi ei ajeta maaseutua toimimattomaan kuntarakenteeseen. Pentti Taronoja, Pihlavan Eläkeläiset: Suurituloiset johtajat saattavat saada eläkettä yli 2 miljoonaa euroa vuodessa. Onko eläkejärjestelmän tarkoitus taata rikkaiden rikastuminen myös eläkkeellä? Ilkka Kotiranta, Nokian Eläkeläiset: Minulla on tietty pelkotila vanhuspalvelulain suhteen. Ohjausryhmässä oli myös eläkeläisten edustus, mutta ryhmä esitti yksimielisesti, että lakiin ei tarvita henkilöstömitoitusta. Tällä hetkellä Suomessa on sata hoivapaikkaa erityi-
varsinaisen kokouksen tehtävä on vahvistaa toimintakertomus ja suunnitelma sekä talousarvio. Olisiko mahdollisuus saada toimintakertomuksesta tiivistelmä jäsenten käyttöön. Veikko Meriläinen: Valtuusto teki Kuntoranta-päätöksen toukokuussa 2011 suppean tiedon varassa. Päätös tehtiin tilanteessa, jossa esitettiin voimakkaita uhkakuvia. Ei ole niin suuri hätätila kuin on annettu ymmärtää. Esitämme epäilyjen poistamiseksi, että tilintarkastajilta hankitaan lausunto, että sopimukset ovat osakkaita tasapuolisesti kohtelevia ja yhtiön edun mukaisia. Anna-Liisa Hettula, Kaarinan Eläkeläiset: Omaishoidossa kuntien intervallijaksost ovat usein pelkkiä makuutuspaikkoja ilman kuntoutusta. Hoitajat joutuvat pelkäämään, minkälaisessa kunnossa hoidettava niiltä palaa. Mirja Arajärvi, Kallion-Vallilan Eläkeläiset: Eutanasiasta aloitteen tehneiden yhdistysten ajatuksena on, että kun nykyään ihmiset pystytään pitämään hengissä erilaisilla keinoilla, on ihmisellä oltava oikeus valita myös kuolema. Laki eutanasiasta turvaisi potilaan aseman. Eutanasia ei voi olla vastaus vanhustenhoidon ongelmiin.
Hannu Partanen, toiminnanjohtaja: Kuntorantaa käsitelleessä valtuustossa kuultiin tilintarkastajan, varatuomari Pasi Purasen perusteltu puheenvuoro, jossa hän kannatti hallituksen esitystä valtuuksien myöntämisestä Kuntoranta-järjestelyille. Meriläisen antama kuva ei ole totta. Kuntoranta oli huomattavasti nopeammin syliin kaatuva kuin näytään ymmärtävän Rauni Räsänen, Kittilän Eläkeläiset: Aluejärjestöjen merkitystä kuuluu vähäteltävän. Minä puolustan omaa aluejärjestöäni ja sen merkitystä koko laajan alueemme yhteiselle, ei yhtenäiselle,mutta moninaiselle ja värikkäälle toiminnalle. Onko voimien tuhlausta kokoontua 56 kertaa vuodessa kuulemaan mitä kuuluu Simoon tai Sodankylään tai Rovaniemelle? Aluejärjestö on tärkeä tiedon välittäjä ja yhdistysten innostaja myös suuriin tapahtumiin.
Lea Itkonen Varkaudesta (keskellä) kävi puhumassa salasanojen ja numeroiden mahdista, kun on siirrytty tietokoneja korttikauteen. Hänen vierässään kokousaineistoon tutustuu Sirpa Rossi niin ikään Varkauden Eläkeläisistä. sessä tarkkailussa. Ongelmia aiheuttaa erityisesti henkilökunnan puute tai vajaus. Henkilöstömitoitus on tärkeä asia, ei saa kuitenkaan sitäkään koskevilla vaatimuksilla estää lain nopeaa valmistelua ja säätämistä. Veikko Kettunen, Oulun Työväeen Eläkeläiset ry: Sääntöjen mukaisesti valtuuston
Jatkuu seuraavalla sivulla
6 - Nro 4 kesäkuu 2012
ELÄKELÄINEN
Hilkka Pulkkinen yleiskeskustelussa:
EETU tarvitsee oman toimiston ja työntekijät
Kyllikki Vilander, Lapin aluejärjestö: Kulttuuri ja koulutus ovat tärkeä osa-alue järjestön pyrkimyksissä. Tärkeä virittää keskustelua, mitä merkitystä kulttuuriharrastuksilla on ikääntyvien hyvinvoinnille voimaannuttavina tekijöinä. Tarjoaako järjestö riittävästi kulttuuria, onko rahaa kehittää kulttuuritoimintaa ja voivatko yhdistykset lähettää riittävästi ihmisiä koulutukseen? Jorma Muhonen, Jyväskylän Eläkeläiset ry: Kela-korvauksien alentamista tulee vastustaa kaikilla tavoilla. Kelan maksukattoa on alettava reippaasti, olen kirjoittanut jopa sellaisen luvun kuin 500 euroa. Vanhuspalvelulakiin on tärkeä saada kirjaus kunnallisista vanhusasiamiehistä sen lisäksi että siinä säädetään valtiollisen vanhusasiamiehen viran perustamisesta. Aimo Röpetti, Kaakkois-Suomen aluejärjestö: Viestintästrategia-asiakirjaa on pohdittu sekä järjestöissä että yhdistyksissä. Meillä KaakkoisSuomessa oli omat kotisivut vain kahdella yhdistyksellä. Me päädyimme siihen, että aluejärjestö tekee omat sivut omana työnä ja yhdistykset saavat mahdollisuuden kertoa niillä toiminnastaan. Hilkka Pulkkinen, Kajaanin Eläkeläiset, järjestön hallitus: Tutkimusten ja selvitysten mukaan valtakunnalliset eläkeläisjärjestöt ovat katsoneet tärkeimmäksi tehtäväkseen toimia edunvalvojina. Tutkimukset ovat samalla osoittaneet, että eläkeläisjärjestöt ovat heikkoja edunvalvojia, marginaalisesti pystyneet vaikuttamaan. EETU on kyennyt selkeästi vaikuttamaan valtakunnallisen tason päätöksenteon kautta. Sitä kuullaan muun muassa työryhmissä. Missä ovat eläkeläisjärjestöt työeläkejärjestelmien hallinnossa? Eikö niiden pitäisi olla siellä tasavertaisesti työmarkkinajärjestön kanssa? EETU:n toimintaa tulisi kehittää oman toimiston suuntaan omine työntekijöineen. Vuorottelujärjestelmä vie tehokkuutta edunvalvonnassa. Bo Gustafsson, Korson Eläkeläiset: Erikssonin esitys puheenjohtajan palstan ja pääkirjoituksen kääntämisestä lehdessä ruotsiksi on kannatettava. Puhutaan paljon, että vanhusten tulisi asua kotonaan mahdollisimman kauan. Neljä seinää voivat kuitenkin muodostaa vankilan, jotka katkaisevat kaiken yhteyden yhteiskuntaan. Siksikin tarvitaan palvelukoteja, joihin voi mennä. Lehdessä annetaan huonosti informaatiota pohjoismaisista yhteistyökokouksista. Ei ole myöskään juttuja, joissa verrattaisiin esimerkiksi eläkkeiden tasoa Pohjoismaissa. tyksissä hyväksi. Järjestön seitsemällä yhdistyksellä oli nettisivut, kun Pyhtää kiinnostui asiasta. Lähdettiin siitä, että kysytään niistä joltakin. Kysyttiin Porvoosta. Meni monta tuntia ja päivää, että pääsi sisälle hommaan. Kun mukaan tulee nuorempia, sen myötä tämäkin asia kehittyy. Kotisivuja kannattaa kehittää ja kannattaa käyttää omia sivuja. Mauno Palo, Kemin Eläkeläiset: Kiinnostus ratkaisee myös kotisivujen oppimisen. Timo Mustonen, Tampereen Eläkeläiset: Ikääntymispoliittinen ohjelma on todella erinomainen. Kannanotto maahanmuuttajien puolesta on rohkea ja ajankohtainen juuri nyt. Järjestön perinne nojaa työväenliikkeen perinteeseen ja saavutuksiin. Työväenliikkeen tavoite oli tasaarvo ja toimeentulo kaikille ihmisille. Maahanmuuttajille kuuluvat samat oikeudet kuin muillekin täällä oleville ihmisille. Pitää olla siinä rintamassa, joka kamppailee rasistisia ajatuksia vastaan, olla ehdottomasti suvaitsevaisessa rintamassa. Laila Vähälä, Salon Eläkeläiset: Toivon vanhuspalvelulain valmistelussa otettavan huomioon, että aina ei käsien määrä ole ratkaiseva tekijä. Jollakin osastolla tarvitaan jonakin aikana hyvin paljon hoitajia, jos hoidettavana on erityisen huonokuntoisia asiakkaita. Sitten saattaa tulla parempivoimaisia, ja hoitajien tarve väheneekin. On siis oltava liikkumavaraa myös henkilöstömitoituksessa. Matias Salmijärvi, Sallan Eläkeläiset: Tulin kuusi vuotta sitten valtuustoo. Kuntoranta on ollut esillä jokaisessa kokouksessa. Viime vuonna meille annettiin hyvä selvitys ja sillä perusteella tehtiin päätös. Asia on järjestetty ja hallitus on tehnyt niin kuin valtuusto on päättänyt. Nyt on annettava hallitukselle työrauha, olemme yleensä herkkiä arvostelemaan. Kauno Moilanen, Kuusamon Eläkeläiset: Mistä Kuntorannan tulojen puute johtuu? Eläkeläiset ovat hylänneet. Muutama vuosi sitten Kuntorannassa 55 000 majoitusvuorokautta vuodessa. Onko ylivoimaista, että emme pysty saamaan eläkeläisten voimin Kuntorantaa plussan puolelle? Se edellyttäisi, että jäsenet kävisivät siellä keskimäärin kerran neljässä vuodessa. (P.I.)
Iltasella ehdittiin vähän tanssimaankin, mutta tanssivaksi kongressiksi ei kokousta voi nimittää, pikemminkin puhuvaksi. Kuvassa etualalla Mervi Höylä Kuopiosta ja Pekka Immonenen Tuusniemeltä. Kaisu Mäkinen, Keravan Eläkeläiset Vanhuspalvelulaissa on ainakin yksi hyvä asia lain nimi. Ikälaki ei olisi kertonut, mistä on kysymys. Lakiin on saatava henkilöstömitoitus ja säädös vanhusasimiehestä. Ei saa jäädä niin sanottuja porsaanreikiä, sanktiot lain laiminlyönneistä ovat tarpeen. Jouko Pesonen, Valkeakoski: Maan hallitus toteuttaa oikeistolaista politiikkaa. Kataisen hallitus kantaa enemmän huolta eurooppalaisten pankkiirien tukemisesta kuin oman maan vähävaraisista. Pienituloisten verotusta kiristetään monin verroin enemmän kuin suurituloisten 100 miljoonan solidaarisuusvero. Kuntauudistus merkitsisi raskasta lähipalvelujen ja kunnallisen demokratian alasajamista. Aimo Mursu, Iisalmi: Miten suhtautua erilaisiin projekteihin? Yhteistyössä pitää olla silloin, kun voimme vaikuttaa kehittämistyöhön ikääntysmispolitiikkamme mukaisesti. Veijo Jankkila, Etelä-Hämeen aluejärjestö: Eläkeläinen-lehdessä pitää kertoa suurista eläkkeistä Niistä ja niiden saajista ei tiedetä niin paljon kuin pienistä eläkkeistä. Suomes-
Ossi Haatainen käytti yleiskeskustelun ensimmäisen puheenvuoron. Aihe, vanhuspavelulaki, oli muidenkin huulilla. sa on 700 000 huonokuuloista, mutta YLE palvelee heitä huonosti. Viitottu puhe puutuu, tekstit liian nopeita. Pekka Isaksson, tiedotussihteeri: Sennin ja Safiran Itävallassa asuvalle piirtäjälle maksettava palkkio on niin pieni, että valuutan vuotamisesta Itävaltaan ei voi puhua. Lehden painattaminen kilpailutetaan joka toinen vuosi. Painokustannukset on onnistuttu pitämään kurissa, kuten muuten muidenkin painotuotteiden kustannukset. Ne tehdään suunnittelua ja kuvitusta myöten omana työnä. Itellan jakelumaksut ovat nousseet nopeasti. Yrjö Kauris, Pyhtään Eläkeläiset: Aloitevastaukset ovat kova tietopaketti, niitä pitäisi käyttää yhdis-
ELÄKELÄINEN
Nro 4 kesäkuu 2012 - 7
Hilkka Tihinen Pudasjärveltä ja Pertti Korhonen Malmilta:
Kansalaismielipide on sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämistä vastaan
Pudasjärven Eläkeläiset ry:n puheenjohtajan Hilkka Tihisen mukaan heidän kunnassaan ei ole tehty laskelmia, kuinka hyvä tulonlähde terveyskeskusmaksut ovat kunnalle. Tuskin kunta siitä konkurssiin menisi, jos terveyskeskusmaksu poistettaisiin. Suurin osa on pieneläkeläisiä ja he ovat kasvava joukko, joten maksun poistamisella olisi heille suuri merkitys. Valitettavasti alle 9 000 asukkaan kuntamme talous ei ole parhaassa mahdollisessa kunnossa. Malmin Eläkeläisten Pertti Korhosen tiedossa ei ole, minkä verran terveyskeskusmaksut Helsingin kaupungille tuottavat. Kyllä se maksu joutaisi poistaa. Onneksi Myllypuroon valmistuu uusi terveyskeskus, koska Itäkeskuksen terveyskeskus on aina tupaten täynnä. Sain jo elokuuksi hammaslääkäriajan uudesta terveyskeskuksestamme. Vuonna 1947 syntynyt Korhonen jäi työkyvyttömyyseläkkeelle metallitöistä vuonna 2004. Kun työelämässä ollessa tottui sujuvaan työterveydenhuoltoon, oli kova pudotus eläkkeelle jäämisen jälkeen, kun terveyskeskukseen joutui lääkäriaikaa jonottamaan. Pudasjärvi kuuluu Oulun kaaren seutukuntayhtymään yhdessä Simon, Utajärven, Iin ja Vaalan kanssa. Hilkan mukaan tällä erää suurin vimma sosiaali- ja terveyspalvelujen ulkoistamisen taa vai toteutuuko aloitteen tarkoitus niin, että järjestö ohjaa ja tukee jäseniään osallistumaan keskusteluun esimerkiksi Eläkeläinen-lehden kautta. Pertin äiti joutui vuosikausia riutumaan vuodepotilaana. Nuo vuodet herättivät monia ajatuksia ihmisen arvosta ja arvokkaasta kuolemasta. Timo Soini ja Päivi Räsänen tuomitsivat vihreiden viikonloppuna tekemän kannanoton eutanasian sallimisen puolesta. Vastaheittona voisi Soinilta kysyä, miksi hän vastustaa aborttia esimerkiksi raiskaustapauksen johdosta. Minusta se on perin outoa ajattelua. Aamulehden maaliskuussa teettämän kyselyn mukaan 77 prosenttia suomalaisista olisi valmis hyväksymään armokuoleman parantumattomasti sairaan kohdalla. Hilkan ja Pertin mukaan on hyvä, että jokainen puolue ja jokainen suomalainen tekee eutanasiasta omat johtopäätöksensä ja kannanottonsa. -Lyhyesti sanottuna eutanasia on pitkän iän salaisuuden kääntöpuoli, Hilkka ja Pertti sanovat.
Hilkka Tihinen Pudasjärveltä ja Pertti Korhonen Malmilta tulivat Kuntorantaan sen verran hyvissä ajoin, että aikaa jäi pieneen rupatteluhetkeen ennen kokousta. suhteen on ohitse. Valokki ja Yläkartano ovat Pudasjärvellä yksityisiä hoitokoteja. Vanhustenhoito on kunnassamme hyvässä mallissa mutta lääkäripula on huutava, kun lääkäreitä ei kuntaan saada. Kurenkartano on uusi kunnan rakentama vanhainkoti. Pertin mukaan Itäkeskuksen terveyskeskuksessa ei suomalaisia lääkäreitä juurikaan ole, ja kielivaikeudet ovat usein kiusallisia, kun lääkärin ja potilaan välillä kaivattaisiin tulkkia. -Siirtolaisuudesta puheen ollen, kutsun itseäni elintasopakolaiseksi kotimaassani. Vuonna 1969 lähdin Juuasta Helsinkiin kun metsäkoneet tulivat eikä metsurille töitä Pohjois-Karjalassa ollut. Hilkan perhe muutti 1969 Ruotsiin. Vain minä jäin Suomeen kun olin juuri mennyt naimisiin. Hilkan mukaan Pudasjärvellä ja Oulun kaaren seutukuntayhtymän kunnissa on käyty vilkasta keskustelua lehdissä ja netissä yksityistämisen haitoista ja mahdollisista hyödyistä. -Kansalaismielipide näyttäisi olevan selkeästi yksityistämistä vastaan. Pertin mielestä palvelusetelit ovat ovela keino vaikuttaa yksityistämisen puolesta. Eläkeläiset ry:n 18. edustajakokoukselle tehdyn armokuolemaa eli eutanasiaa käsittelevän aloitteen mukaan Eläkeläiset ry:n on järjestönä osallistuttava aktiivisesti keskusteluun eutanasian sallivan lain säätämisestä. Hilkan mukaan Pudasjärven eläkeläisissä on aihetta sivuttu kymmenhenkisessä opintokerhossa. Itse olen samaa mieltä kuin Eläkeläiset ry:n hallituksen päätösesityksessä todetaan, että on hyvin tarkoin harkittava, otetaanko eutanasiaan järjestönä kan-
Teksti: JUHA DRUFVA Kuva: PEKKA ISAKSSON
Edustajakokouksen lausuma
Eläkeläiset vaikuttamaan kunnalliselämään
Järjestö kehottaa omia jäsenyhdistyksiään ja kaikkia eläkeläisiä osallistumaan aktiivisesti syksyn kunnallisvaaleihin. Julkiseen keskusteluun on ponnekkaasti nostettava eläkeläisten ja ikäihmisten asiat. Rohkaisemme jäseniämme asettumaan ehdokkaiksi ja vaalien jälkeen kunnallisiin luottamustehtäviin. Vaaleissa ja kunnallisessa päätöksenteossa ratkaistaan ikääntyneiden hyvinvoinnin kannalta tärkeitä asioita. Päättäjiksi tarvitaan eläkeläisten ja ikääntyneiden arjen tuntevia ja heidän hyvinvointinsa edistämiseen sitoutuneita ihmisiä. Ihmisten sujuvalle ja turvalliselle elämänkululle on tärkeää, että kunnat huolehtivat hyvin vastuullaan olevista peruspalveluista. Kunnan on turvattava niiden saatavuus ja hyvä laatu. Palvelut on tarjottava joko maksutta tai kohtuuhintaisina niin, että kaikkein pienituloisimmatkin saavat ne. Palvelurakenteen on oltava väestöllisesti ja alueellisesti kattava niin, että ikäihmisten erityistarpeet otetaan painokkaasti huomioon. On kehitettävä lähipalveluja. Terveyskeskusmaksu on poistettava Eläkeläisten hyvinvoinnille ovat erityisen tärkeitä kuntien sosiaali- ja terveyspalvelut sekä vanhuspalvelut. Kun ikääntyneen väestön osuus kasvaa, on kuntien erityisesti panostettava näihin palveluihin. Palveluketjut ennaltaehkäisyn, hoidon, hoivan ja kuntoutuksen välillä on saatava toimiviksi. Tämä edellyttää erimuotoisten avopalvelujen, kotipalvelujen ja laitospalvelujen rinnakkaista kehittämistä. Väestön terveyserojen kaventaminen vaatii lisää voimavaroja perusterveydenhuoltoon. Terveyskeskusten resursseja on tuntuvasti lisättävä ja terveyskeskusten toimintaa on kehitettävä. Jotta kynnys terveyskeskusten palvelujen käyttöön madaltuu, on terveyskeskusmaksu poistettava. Tavoitteenamme on, että esitys maksun poistamisesta tehdään mahdollisimman monessa kunnassa jo ensi vuoden talousarviota valmisteltaessa. Kuntien tulee tuottaa itse peruspalvelut Kuntien tulee itse tuottaa peruspalvelunsa. Peruspalvelut isommissakin kokonaisuuksissa on toteutettava lähipalveluina. Ulkoistaminen ja kilpailutus sopivat erityisen huonosti sosiaali- ja terveyspalveluihin. Kilpailutus johtaa hinnan yksipuoliseen korostumiseen palvelun laadun kustannuksella. Tästä kärsii asiakkaiden lisäksi henkilökunta. Kilpailutuksen mahdolliset lyhyen aikavälin kustannussäästöt menetetään yleensä muutamassa vuodessa, kun markkina- ja kilpailutilanne yksipuolistuu. Voittajia ovat keskittymällä kasvua hakevat, aggressiivisesti voittoa tavoittelevat liikeyritykset ja kansainvälisessä omistuksessa olevat monialaiset pörssiyhtiöt. Häviäjiä ovat palveluja tarvitsevat kuntalaiset, veronmaksajat ja oman palvelutuotantonsa riisuneet kunnat. Kunnilla on ollut perinteisesti vankka asema osana julkista valtaa. Sen perustana on itsehallinto, jota on hoidettu kansanvaltaisesti. Markkinaehtoinen ulkoistaminen ja siihen liittyvä kunnan oman toimialan aktiivinen kaventaminen murentavat itsehallintoa ja kaventavat demokratiaa ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia lähiyhteisössään. Demokratia edellyttää vahvaa kansalaisyhteiskuntaa. Eläkeläistoiminta on yksi osa sitä. Kuntien on tuettava ja parannettava eläkeläistoiminnan edellytyksiä muun muassa toimitilojen, harrastusmahdollisuuksien ja toimintaavustusten muodossa.
8 - Nro 4 kesäkuu 2012
ELÄKELÄINEN
Satakuntalaisilta yhdistyksiltä edustajakokouksessa viisi aloitetta
Kuntien säästöt hallinnosta, ei ikäihmisiltä
Edustajakokouksessa käsiteltiin yli sata aloitetta. Satakuntalaisista yhdistyksistä aloitteita oli tehnyt viisi. Rauman, Kankaanpään, Nakkilan, Eura-Säkylä-Köyliön ja Ulvilan yhdistysten aloitteissa kiinnitettiin huomiota eläkeläisten kunnallisen vaikuttamisen tehostamiseen. Eläkeläiset ry:n Satakunnan aluejärjestön puheenjohtaja Martti Anttosen mukaan lokakuun kunnallisvaalit tulevat saamaan poikkeuksellisen yleispoliittisen ilmeen. Kuntaliitokset, sosiaali- ja terveydenhuollon uudelleen organisointi, lääkkeitten Kela-korvaukset sekä lisääntyvä yksityistäminen saattavat vaarantaa sosiaali-moraalista tahtotilaa kuntien alaa koskevissa päätöksissä. Porin Eläkeläiset ry:n varapuheenjohtaja Reijo Mäkinen sanoo, että kokonaisuutena ottaen Porissa sosiaali- ja terveysasiat ovat hyvin. Jos tulevaisuudessa hoitajia on vähän ja eläkeläisiä paljon, silloin voi olla toisin. Vanhainkoti perinteisenä muotona varmaan katoaa, koska se on kallein hoitomuoto. Mutta ei ikäihmisistä saa tehdä hyyryläisiä, jotka kotonaan hoitavat toisiaan. Vanhusneuvosto on hyvä asia, mutta siltä puuttuu päätäntävaltaa. Porissa viranhaltijoita kutsutaan vanhusneuvoston kuultavaksi. Viranhaltijoiden yhteistyössä olisi parantamisen varaa. Anttonen korostaa, että vanhusneuvostoille pitää taata lakiteitse lautakunnan tason valtuudet, jolloin niillä on lain suoja. -Silloin päättäjien on pakko kuunnella vanhusneuvostoja lausuntojen antajana. Ulvilan Eläkeläiset ry:n puheen-
-Martti Anttonen Eurasta, Reijo Mäkinen Porista sekä Jouko Vuohiniemi Ulvilasta pienellä kokoustauolla. johtaja Jouko Vuohiniemi totesi Eläkeläiset ry:n edustajakokouspuheenvuorossaan, että vanhusväestön kannalta kunnalliset palvelut pitäisi säilyttää jo olevissa palvelupisteissä ja hakea taloudelliset säästöt hallinnon keskittämisestä ja organisaatioita yksinkertaistamalla. On todennäköistä, että kuntaliitosten jälkeen esitetään vain yhtä vanhusneuvostoa. Kuntaliitoksissa mukana olleissa kunnissa on toimivat vanhusneuvostot ja tietämys sen kunnan eläkeläisten ja ikäihmisten oloista ja tarpeista sillä alueella. Vanhusneuvostot tulee säilyttää liitoskunnissa siten, että sihteerinä toimii viranhaltija joka toimii tämän uuden kunnan kaikissa vanhusneuvostoissa. Reijon mukaan palvelusetelit ovat aiheuttaneet Porissa paljon keskustelua, koska niiden varjolla ikäihmisiä ohjataan yksityisiin terveyspalveluihin. Asiakkaalle se tulee kalliimmaksi, koska palvelusetelin arvo on aika pieni. Porissa 20 vuoden kuluttua joka kolmas on yli 65-vuotias. Martin mukaan eläkeläisjärjestöillä on paljon kartoitettavaa, millaisia toimenpiteitä se edellyttää sosiaali- ja terveyspalveluissa. Eutanasia-keskusteluun Jouko toi Ulvilan Eläkeläiset ry:n yksimielisenä päätöksenä, että eutanasia pitäisi laillisesti hyväksyä. Porissa hoitolaitosten Kela-korvauskysymykset ovat puhuttaneet, Reijo Mäkinen sanoo. Teksrti: JUHA DRUFVA Kuva: PEKKA ISAKSSON
Edustajakokouksen lausuma:
Vahva vanhuspalvelulaki on saatava voimaan pikaisesti
Pitkäaikainen tavoitteemme vanhuspalvelulain säätämisestä eteni, kun vanhuspalvelulain valmistelun ohjausryhmä luovutti lakiluonnoksen huhtikuussa peruspalveluministerille. Luonnos lähtee lausuntokierrokselle. Eduskunnan käsittelyyn lakiesitys tulee syyskaudella ja voimaan se luvataan saattaa vuoden 2013 aikana. Järjestö on vaatinut, että säädettävän vanhuspalvelulain tulee olla riittävän vahva. Vain kuntia velvoittavalla ja riittävän täsmällisesti ohjaavalla lailla kyetään jokaiselle palveluja tarvitsevalle vanhukselle takaamaan hänen oman elämäntilanteensa edellyttämät laadukkaat palvelut asuinkunnasta riippumatta. Lain tärkeyttä ja kiireellisyyttä perustelevat laadukkaiden palvelujen merkitys niitä tarvitsevien vanhusten hyvinvoinnille, nykyisiin palveluihin liittyvät lukuisat vakavat ongelmat ja tasaarvon puute palvelujärjestelmässä sekä palvelutarpeen voimakas kasvu lähivuosina vanhusten määrän lisääntyessä. Ohjausryhmän lakiluonnos ei täytä kaikkia niitä vahvalle laille asetettavia ehtoja, joilla todellinen myönteinen muutos vanhuspalveluissa saadaan aikaan. Järjestö edellyttää lakiluonnoksen täsmentämistä lausuntokierroksen jälkeen niin, että siinä määritellään selkeä subjektiivinen oikeus hoitoon, säännökset henkilöstömitoituksesta, kunnollinen valvonta ja takeet riittävästä rahoituksesta. Lain yhteydessä tulee myös omais- ja läheishoidon tuki ja palvelut saattaa kuntoon. Järjestö vaatii lain valmistelemista ripeästi, jotta se saadaan voimaan mahdollisimman nopeasti. Taloudellisten suhdanteiden epävakaus ei saa siirtää pitkään odotetun, moneen kertaan luvatun ja perusteellisesti valmistellun vanhuspalvelulain säätämistä ja voimaan saattamista.
Suolahden Pioneerit esittivät kokoukselle laulutervehdyksen. Pioneeritoiminnan veteraani Kari Puolakka ryhtyi jammailemaan taustalla.
ELÄKELÄINEN
Nro 4 kesäkuu 2012 - 9
Järjestöpoliittinen lausuma päätti yhteisistä askelista vuoteen 2015
Edustajakokous hyväksyi yksimielisesti myös järjestöpoliittisen lausuman. Siinä todetaan, että valtuuston toukokuussa 2011 hyväksymä uusi ikääntymispoliittinen ohjelma luo tuoreen ja kestävän perustan ikääntymispolitiikan syventämiselle ja vaikuttamiselle yhteiskuntaan. Toiminnan painopisteeksi lausumassa asetetaan yhdistystominta ja paikallinen edunvalvonta. Jo tiedossa olevien valtakunnallisten tapahtumien lisäksi lausumassa päätettiin järjestää syystärräykset syksyllä 2014 ja kulttuuri- ja retkeilypäivät seuraavana vuonna. Ohessa lausuma kokonaisuudessaan.
koko toimintaympäristöön. Samalla kun eläkeläistoiminta on palkitsevaa, se on haastavaa. Jotta toiminta voi menestyä, on sen ajoittain uudistuttava. Tämä edellyttää nykyisten toimintatapojen arviointia ja valmiutta kokeilla uutta. Tulevaisuuteen voivat yltää vain sellaiset toimintatavat, jotka kiinnostavat nykyjäseniä sekä uusia eläkeläispolvia. Kunnissa tehdään ikääntyneiden hyvinvointiin vaikuttavat keskeiset päätökset. Sosiaali- ja terveyspalvelujen ja vanhuspalvelujen rinnalla kunnissa ratkaistaan niin julkiseen liikenteeseen, yhdyskuntarakenteeseen kuin kulttuuriinkin liittyvät asiat. Yhdistystemme roolia ikääntyneiden paikallisina edunvalvojina tulee vahvistaa.
Yhteisin askelin vuoteen 2015
Yhteistapaamiset ovat tärkeitä valtakunnallisen järjestöyhteisön rakentamiselle ja jäsenistön yhteenkuuluvuudelle. Tapahtumiin valmistautuminen tuottaa aina uutta ja innostavaa toimintaa jäsenyhdistyksille. Järjestön lähivuosien keskeiset valtakunnalliset tapahtumat ovat: lokakuussa 2012 Eläkeläiset pinnalla -risteily kesäkuussa 2013 valtakunnalliset kesäpäivät Oulussa syys-lokakuussa 2014 Syystärräykset Kuntorannassa toukokuussa 2015 edustajakokous Kuntorannassa kesällä 2015 valtakunnalliset kulttuuri- ja retkeilypäivät
Vaikka kokouksen tahti oli välillä miltei hengästyttävän kiivas, ehti Sulo Kylmämaa sentään kertomaan juttuja vierustoverilleen Seija Kusminille Rytikarista.
Ikääntymispolitiikkaa jäsenistön kanssa
Edustajakokouksen päätöksen mukaisesti valtuusto hyväksyi järjestökäsittelyn jälkeen toukokuussa 2011 järjestön uuden ikääntymispoliittisen ohjelman Oikeus arvokkaaseen ikääntymiseen. Ohjelma on yhteinen puheenvuoromme suomalaisesta yhteiskun-
nasta ja ikääntyneiden asemasta siinä. Samalla se on periaatteellinen kannanotto niistä arvoista ja lähtökohdista, joiden tulee mielestämme ohjata yhteiskunnan kehitystä. Järjestömme keskeisenä tehtävänä on luoda ikääntymispolitiikkaa yhdessä jäsenistön kanssa ja vaikuttaa tältä pohjalta yhteiskuntaan. Ohjelma luo tuoreen ja kestävän perustan tälle tehtävälle.
Samalla se yhdessä Ajatusten helminauha opintoaineiston kanssa toimii välineenä järjestömme ikääntymispoliittisen pohdinnan syventämiselle.
Yhdistystoimintaan iloa, vireyttä ja vaikuttavuutta
Paikallisyhdistykset ja niiden hen-
kilöjäsenet ovat eläkeläistoiminnan perusta. Ne ovat vapaaehtoisuuden ydintä. Yhdessä toimiminen ja harrastaminen synnyttävät ja ylläpitävät ystävyyttä ja välittämistä, vertaistukea ja arjen auttamista. Toiminnan omaehtoisuus on vastapaino kuluttamiselle. Se antaa tilaa yksilön ja yhteisön luovuudelle. Sen myönteiset vaikutukset ulottuvat lähiyhteisöihin ja
Edustajakokouksessa tehdyn kyselyn tuloksia
Järjestön toivotaan kehittävän erityisesti puheenjohtajien koulutusta, viikkokerhojen sisältöä ja vanhusneuvostyötä
Sapiskaa saivat yhdistyksetkin
Edustaja- ja liittokokouksissa kiitetään ja kritisoidaan järjestön johtoa, yleensä ehkä enemmän kritisoidaan. Sitähän varten kokoukset ovat, että niissä arvioidaan toimintaa. Jorma Ahvenainen Kotkan Eläkeläisistä oli loistava poikkeus. Hän haukkui yhdistyksiä. Näin: " Mistä myös olen erittäin huolestunut, niin Eläkeläisten paikallisyhdistysten välinpitämättömyydestä edustajakokouksen suhteen. Verukkaita olen kuullut vaikka minkälaisia, miksi ei lähetetä edustajaa kokoukseen: se on niin kallista eikä siellä voi vaikuttaa mihinkään. Uskallan väittää, että useissa yhdistyksissä laitetaan euroja palamaan varmaan paljon turhempaankin. Teille (paikalla olijoille) on tietysti tästä asiasta turha purnata, mutta niille yhdistyksille, jotka eivät ole edustajaa lähettäneet tähän kokoukseen, on asiasta muistutettava."
E
dustajakokoukseen osallistuneet haluavat, että Eläkeläiset ry:sssä kehitetäänm erityisesti jäsenjärjestöjen puheenjohtajien koultusta, yhdistysten viikkokerhojen sisältöä ja vanhustyötä osana edunvalvontaa. Tällainen oli vastausten kärki järjestösihteeri Anu Mäen laatimaan kyselyyn, joka jaettiin vastattavaksi kaikille edustajakokoukseen tulleille. Kyselyyn voi vastata nimettömänä ja sillä haluttiin täydentää yleiskeskustelussa esille tulleita toiveita, tarpeita ja mielipiteitä. Kyselyyn vastasi 133 osallistujaa, joista naisia oli 51 ja miehiä 80. Pari palautettua lomaketta oli täysin tyhjiä. Vastauksista selvisi että kokouksessa oli toimintavuosiltaan varsin monenlaista väkeä. 42 vastaajaa oli ollut mukana Eläkeläiset ry:n toiminnassa 15 vuotta. Tämä ryhmä olikin suurin. 610 vuotta mukana olleita oli 33, 1115 vuotta toimineita konkareita 34 ja yli 15 vuotta toimineita veteraaneja-
kin kokouksessa oli peräti 16. Lomakkeessa annettiin kymmenen toimintalohkoa ja pyydettiin vastaajia antamaan niille luvut 110 sen mukaan, kuinka tärkeinä he pitivät niiden kehittämistä. Järjestykseksi tuli 1. puheenjohtajien koulutus 2. viikkokerhojen sisällöt 3. vanhusneuvostotyö osana edunvalvontaa 4. aluetoimikuntien työ 5. eri eläkeläisjärjestöjen paikallinen yhteistyö 6. kotisivukoulutus 7. ohjelmaryhmien ohjaajakoulutus 8. opintokerho-ohjaajien koulutus 9. aineistojen tuottaminen ohjelmaryhmien tarpeisiin 10. paikallinen matkatoiminta Vastaajilta kysyttiin myös solidaarisuustoiminnasta. Kysymyksen taustalla on vuoden alussa päättynyt Auta mapuche -vanhusta. Yli-
voimainen enemmistö, 83 prosenttia, oli sitä mieltä, että solidaarisuustyötä tulisi jatkaa. Lomakkeessa annettiin solidaarisuustyön kohteiksi muutamia vaihtoehtoja alueittain. Vastaajat asettivat ne seuraavan järjestykseen: 1. Afrikka (37 vastaajaa) 2. lähialueet, esim. Viro, Venäjä (20 vastaajaa) 3. jokin EU-maa (17 vastaajaa) 4. Etelä-Amerikka (11 vastaajaa) 4. muu kuin edellä mainittu (11 vastaajaa). Kuntavaalit lähestyvätj a lomakkeessa kysyttiiin sitäkin, kuinka Eläkeläiset ry voi tukea paikallisyhdistyksiä ja aluejärjestöjä syksyn 2012 kunnallisvaalityössä. Nyt ei annettu mitään valmiita vaihtoehtoja. Tässä toivomuksia siinä järjestyksessä, kuinka monissa vastauslomakkeissa ne mainittiin: tiedon tuottaminen ehdokkaille
vaalimateriaalien tuottaminen; esim. Eläkeläinen-lehden vaalinumero, vaalilentolehtinen vaalien esille tuominen Eläkeläinen-lehdessä Eläkeläiset ry:n eläke- ja ikääntymispoliittisten tavoitteiden esille nostaminen ohjeet vaalitilaisuuksien järjestämiseen järjestön www-sivuille tietoa vaaleista ja vaaliteemoista ehdokkaiden vaalimainosten julkaiseminen maksutta tai edullisesti Eläkeläinen -lehdessä palstatilaa ehdokkaille Eläkeläinen -lehdessä taloudellista tukea ehdokkaille ehdokkaiden etsiminen Osa, 42 vastaajaa, ei vastannut tähän kysymykseen lainkaan, ja kaksi vastaajaa katsoi, että vaalityö ei kuulu Eläkeläiset ry:lle.
10 - Nro 4 kesäkuu 2012
ELÄKELÄINEN
Kalevi Kivistö edustajakokouksessa:
Työeläkeyhtiöiden hallintoon tarvitaan eläkeläisten edustus
Työeläkeyhtiöiden hallinnossa tarvitaan ehdottomasti tehokkaampaa maksajien ja edunsaajien valvontaa. Hallintoon tarvitaan eläkeläisten edustus valvomaan sitä, että järjestelmän hallinto pidetään terveellä pohjalla, totesi puheenjohtaja Kalevi Kivistö avatessaan edustajakokouksen. Julkaisemme puheen hieman lyhennettynä. Lehden kolmannelle sivulla on juttu puheen siitä osasta, jossa Kivistö arvioi ikäsyrjintää nettipalveluissa ja vanhuspalvelulain luonnosta. Väliotsikot ovat toimituksen.
Työmarkkinoilla reilusti reserviä
Kestoteema viime vuosien ja varmasti myös lähitulevaisuuden eläkepoliittisessa keskustelussa on varautuminen ns. vanhushuoltosuhteen muutokseen. Muutoksen seurauksena seinälle on maalattu eläkepommin kauhukuvaa. Pelottelu on perustunut paljolti siihen, että työvoimamme määrä kääntyy laskuun samalla kun eläkeikäisten määrä kasvaa nopeasti suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle. Tosiasiassa kuitenkin työvoiman määrä on lisääntynyt kymmenessä vuodessa lähes 100 000:lla. Yli 7 % työttömyys osoittaa, että työmarkkinoilla on vielä reilusti reserviä. Ns. vanhushuoltosuhde ei siis heikkene ollenkaan niin kuin kaikissa niissä ennusteissa on arvioitu, joihin vaatimukset eläkeiän nostamisesta ja pelottelut eläkepommilla ovat perustuneet. On myös muistettava, että eläkepolitiikkaa tehdään pitkällä tähtäimellä. Vuoden 2030 jälkeen huoltosuhteemme jää eurooppalaisen keskiarvon paremmalle puolelle ja samalla työeläkkeiden maksupaine helpottaa. Eläkkeiden rahoitus on Eläketurvakeskuksen laskelmien mukaan turvattu ainakin vuoteen 2080 asti ja siksi pelottelu eläketurvan romahtamisella ja siihen perustuva sukupolvien vastakkainasettelu on perusteetonta. Meidän eläkejärjestelmämme näyttää kestävän tulevaisuuden haasteet hyvin. Muutoksiin pyritään reagoimaan työuria pidentämällä ja keinovalikoima ulottuu työelämään tulovaiheesta työelämässä pysymiseen ja eläkkeelle lähtöikään. Työelämässä pysymiseen vaikuttavat ratkaisevasti työolosuhteet, jotka huonoimmillaan vievät työkyvyn ja johtavat työkyvyttömyyseläkkeelle keskimäärin 52-vuotiaana. Vastuu on ennen muuta niillä, jotka työolosuhteista määräävät ja samalla kuitenkin aktiivisesti syyllistävät ihmisiä aikaisesta eläköitymisestä. Ne jotka saavat olla työssä ja joiden työkykyä työolosuhteiden ongelmat eivät ole vieneet jäävät tällä hetkellä eläkkeelle noin 64-vuotiaina. Liukuva eläkeikä näyttää toimivan ennustetulla tavalla eikä eläkeiän alarajan nostolle ole perusteita.
Sen sijaan ns. elinaikakerroin, joka puree tulevien vanhuuseläkkeelle siirtyvien eläkkeitä ennustettua enemmän, on muodostumassa ongelmaksi, jossa nyt ja lähitulevaisuudessa vanhuuseläkkeelle siirtyvien kohtelun oikeudenmukaisuudesta on tulossa todellinen kysymys.
Työeläkelaitosten hallintoon eläkeläisten edustus
Kun työeläkejärjestelmää luotiin, oli yhtenä kiistakysymyksenä järjestelmän hallinto. Vaihtoehtona oli joko antaa työeläkkeet Kansaneläkelaitoksen hoidettaviksi tai antaa vastuu niistä yksityisille eläkevakuutusyhtiöille. Muun muassa työmarkkinajärjestöjen kannan mukaisesti jälkimmäinen linja voitti. Samalla kuitenkin rahastoitujen työeläkevarojen jotka jo nyt ylittävät kaksinkertaisesti vuotuisen palkkasumman hoito niin, että eläkevastuu kyetään kantamaan, on jatkuva ongelma. Aluksihan maksuista kertyneistä varoista merkittävä osa annettiin ns. takaisinlainauksena työeläkemaksuja maksaneille yrityksille käypää korkoa alempaan hintaan. Sijoittaminen tällä tavoin tuotti huonosti ja sisälsi omat riskinsä joidenkin lainaa saaneiden yritysten ajautuessa selvitystilaan. Vähitellen ryhdyttiin vaatimaan parempaa tuottoa rahastoiduille varoille ja yhtiöt alkoivat sijoittaa varoja kansallisille ja kansainvälisille pääomamarkkinoille. Silloin myös riskit kasvoivat. Nyt käydäänkin kiivasta keskustelua siitä, millä tavalla eläkevarojamme olisi hallittava, jotta riskit eivät kasvaisi liian suuriksi ja eläkkeiden maksu sitä kautta vaarantuisi. On jopa vaadittu eläkeyhtiöiden hallitusten koostamista vain rahoitusalan ammattilaisista. Samalla on tullut esille epäterveitä ilmiöitä eläkeyhtiöiden hallinnosta, ns. hyväveli-järjestelmistä, joilla johtajat valvovat ristiin toisiaan ja suhmuroivat sisäpiirikaupoilla ylimääräisiä etuja toisilleen kohtuuttomien palkitsemisjärjestelmien lisäksi. Työeläkeyhtiöiden hallinnossa tarvitaan ehdottomasti tehokkaampaa maksajien ja edunsaajien valvontaa. Rahastot on luotu työntekijöiden palkanmaksuvarasta
Kalevi Kivistö puhui edustajakokouksessa eläkejärjestelmän kehityksestä ja muista ajankohtaiaista tavoitteista. Olimme edellisen kerran koolla kolme vuotta sitten Jyväskylässä, jossa edustajakokouksemme oli osa järjestön valtakunnallista 50vuotisjuhlaa. Juhlavuosia ovat viettäneet myös lukuisat perusjärjestömme, joista vanhimmat on perustettu jo ennen valtakunnallisen järjestön perustamista. Järjestäytyminen koettiin tehokkaaksi tavaksi puolustaa niiden eläkeikäisten ihmisten oikeuksia, jotka uhkasivat jäädä valmisteilla olleen kansaneläkelain ulkopuolelle. Tämä tosiasia kuvastaakin toimintamme tärkeintä vahvuutta, sen juurtumista kansalaisten omaan aktiivisuuteen ja etujensa puolustamiseen. Toiminta sai nopeasti edunvalvonnan rinnalle ja sitä tukemaan monipuolisen toimintamuotojen kirjon, jolla eläkeikäisten toimintakykyä pidetään yllä ja kohennetaan. Vireät ja toimintakykyiset eläkeläiset ovat parhaita asioittensa puolustajia. Eläkejärjestelmien kehittäminen on mittava yhteiskunnallinen tehtävä, joka tänä päivänä koskee lähes 1,5 miljoonaa suomalaista. Keskeiset tavoitteet: vähimmäiseläke eli nykykielellä takuueläke, ansioperiaate, jolla pyritään säilyttämään ainakin osa työelämässä hankitusta toimeentulon tasosta ja jota nykyinen työeläke noudattaa, sekä 65 vuoden eläkeikä, joka sisältyy nykyisen liukuvan eläkeiän haarukkaan, olivat esillä jo viime vuosisadan alussa, vuonna 1908 julkaistussa Invaliditeettikomitean mietinnössä. Kansaneläkelakia saatiin odottaa vuoteen 1937 ja senkin tarjoaman, omiin säästötileihin perustuvan turvan söi sota-ajan nopea inflaatio. Kansaneläkeuudistus, jonka valmistelu johti järjestömme synnyttäneeseen liikehdintään, tuli voimaan vuonna 1957. Työeläkejärjestelmä saatiin aikaan 1962 ja se taas syntyi eduskunta-aloitteiden pohjalta, koska silloiselta hallitukselta ei saatu asiasta esitystä. Ensimmäisenä täyden työeläkkeen, 60 % eläkkeen perusteena olevasta palkasta, sai riihimäkeläinen kirjanpitäjä Liisa Kunttu vuonna 1997. Työn hedelmien kypsymistä jouduttiin siis odottamaan lähes sata vuotta. täneelle kansalaiselle peruseläke, jota täydentämään luotiin tarveharkintaiset lisäeläkkeet, tukiosa ja lisä. Järjestelmä on ns. jakojärjestelmä, joka nykyisin työnantajan kansaneläkemaksun poistamisen jälkeen rahoitetaan verovaroista. Työeläke taas on syntynyt tarjoamaan aktiivi-iän ansioihin perustuvan, vakuutusperiaatteella toimivan eläkkeen, jonka rahoitus perustuu työntekijöiden palkanmaksuvarasta perittyihin vakuutusmaksuihin ensin kokonaan työnantajan maksamana ja sittemmin myös palkansaajan itsensä palkasta perittynä maksuna. Alkuvaiheessa kansaneläke oli ensisijainen, mitä osoitti se, että työeläkkeen tullessa tavoitetasolle, tehtiin siihen kansaneläkkeen edellyttämä vähennys. 1990luvulla ensisijaisuus käännettiin toisin päin, kansaneläke muuttui työeläkevähenteiseksi, jolloin työeläke alkaa tietyltä tasolta vähentää kansaneläkettä ja vähennys koskee myös kansaneläkkeen pohjaosaa. Kansaneläke menetti näin luonteensa koko kansan eläkkeenä ja se jäi vain täydentämään ansioeläkejärjestelmää. Työeläkejärjestelmää luotaessa keskusteltiin myös eläkkeiden kehityksen pitämisestä elintason yleisen kehityksen tahdissa. Aluksi kiisteltiin siitä, tuleeko eläkkeiden kehitys sitoa elinkustannusten vai ansiotason kehitykseen. Tämän kiistelyn voitti sitominen ansiotasoindeksiin. Sittemmin indeksi muutettiin 1970-luvun puolivälissä ns. puoliväli-indeksiksi, jolloin ansiotason ja elinkustannusten kehitys vaikuttivat eläkkeisiin yhtä paljon. 1990-luvun uudistuksissa siirryttiin ns. taitettuun indeksiin työeläkkeen tarkistuksen perusteena, jolloin ansiotason vaikutus eläkkeiden kehitykseen putosi puolesta yhteen viidesosaan. Kansaneläkkeiden tarkistus perustuu kokonaan elinkustannusindeksiin. Paluu lähemmäs puoliväli-indeksiä ainakin pienempien työeläkkeiden osalta on ollut järjestömme edunvalvonnan asialistalla muutoksesta lähtien. Hallitus asettikin eläkeläisjärjestöjen vaatiman 22-jäsenisen työryhmän, jonka jäsenistä kolme edustaa eläkeläisjärjestöjä. Työryhmän ehdotukset valmistunevat vuodenvaihteessa. Ne tulevat varmasti olemaan eläkepoliittisen keskustelun keskeinen aihe, ja niihin järjestömme on valmistauduttava ottamaan aktiivisesti kantaa.
Eläkejärjestelmä kahdella raiteella
Työeläkelain säätämisen jälkeen on eläkejärjestelmämme kulkenut kahdella raiteella. Kansaneläkkeellä on turvattu jokaiselle eläkeiän ylit-
ELÄKELÄINEN
Nro 4 kesäkuu 2012 - 11
Irmeli Mandell ilahtui edunvalvontapuheista ja lupaa osallistua Kuntoranta-talkoisiin
otetuilla maksuilla turvaamaan heidän vanhuuden päivänsä. Siksi laitosten hallintoon tarvitaan ehdottomasti eläkeläisten edustus valvomaan sitä, että järjestelmän hallinto pidetään terveellä pohjalla ja että eläketurva pysyy vakaana eikä joudu alttiiksi pörssimaailman turbulensseille. keimpiä järjestön tehtäviä. Mandell tähdentää myös edustajakokouksen vastausta Vasabygdens Pensionärer rf:n aloitteeseen ruotsinkielisestä aineistosta Eläkeläinen-lehdessä. Och om jag får dra lite hemmåt, så är jag väldigt nöjd det vid mötet fattade beslut om svenska språkets situation i organisationen! Här i Österbotten har ju svenskspråkiga majoriteten; vi finskspråkiga är i minoritet, så för oss betydde beslutet mycket! Jag litar att vår svensk förening får nu bättre möjligheter att växa, och jag tror att även vår organisationens andra svensk/tvåspråkiga föreningar har nytta av saken!
Ratkaisujen yhteinen nimittäjä on ihmisarvo
Ikääntymispolitiikkaa koskevien ongelmien ja niiden ratkaisemiseen tähtäävien tavoitteiden yhteisenä nimittäjänä on kysymys ikääntyvien ihmisten ihmisarvosta ja ihmisoikeuksista. Viimeksi ne kyseenalaisti hyvin kärkevässä äänilajissa pankkikonserni Nordean hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos, jolta on totuttu kuulemaan kuten Ylen toimittaja hänen sanomisiaan luonnehti oikeistokonservatiivisia näkemyksiä. Hänhän väläytti vanhojen ihmisten äänioikeuden rajoittamista tai poistamista ja vastusti yhteiskunnan investointeja heidän terveydenhoitoonsa ja sosiaaliturvaansa, koska heillä hänen sanojensa mukaan on niin vähän elinvuosia jäljellä. Oma ikääntymispoliittinen ohjelmamme tarjoaa näille puheille vaihtoehdon, joka lähtee jokaisen ihmisen ihmisarvon ehdottomasta kunnioittamisesta "riippumatta ihmisen asemasta, sukupuolesta, iästä, etnisestä taustasta tai 'hyödyllisyydestä' yhteiskunnalle. Kaikilla on oikeus saada osakseen arvostusta ja hyvää kohtelua." Ihmisten välinen tasa-arvo merkitsee oikeutta turvattuun toimeentuloon, sosiaaliturvaan, hoivaan ja huoltoon. Solidaarisuus, jonka haluamme ulottuvan yli sukupolvien, edellyttää huolehtimista yhteiskunnan heikommista jäsenistä ja siitä, että jokaisella on mahdollisuus elää ihmisarvoista elämää. Tämän päivän yhteiskunnassa vaatimukset merkitsevät ennen muuta ikääntyvien ihmisten täysien kansalaisoikeuksien tunnustamista ja ehdotonta vastalausetta Wahlroosin ja Hallaahon esittämille vaatimuksille. Kaikenlainen ikäsyrjintä on ehdottoman tuomittavaa.
Järjestön uusi varapuheenjohtaja Irmeli Mandell on tyytyväinen, että edunvalvonta järjestön tärkeimpänä tehtävä nousi esille edustajakokouksen puheenvuoroissa ja päätöksissä. Mandell on valmis talkoilemaan Kuntorannan hyväksi ja haastaa myös muut toimijat siihen. Kokouksen tärkeimpänä yksittäisenä päätöksenä yhdistysten ja aluejärjestöjen toiminnan kannalta hän pitää viestintästrategiaa.
Kuntoranta on yhteinen projekti
Jos joku asia on vielä nostettava erikseen tarkasteluun, on se Kuntoranta ja sen taloudellisen toiminnan tukeminen. Kuntorantahan on meidän yhteinen projektimme! Uuden johdon avulla uskon löytyvän keinoja Kuntorannan yleisilmeen kohentamiseen sekä talouden tasapainottamiseen. Mandell luottaa siihen, että järjestön jäsenistö on valmis monenlaisiin tehtäviin talkoohengessä: niinhän Kuntorantaa on aikaisemminkin kehitetty. Uutteria ja aikaansaavia ammattilaisia jäsenistöstämme varmasti löytyy monenmuotoisiin tehtäviin. Olisiko siitä apua Kuntorannan kohentamiseksi? Lupaudun ainakin itse osallistumaan talkootyöhön ja uskon saavani mukaani myös muita alueemme toimijoita erilaisiin tehtäviin. Haastan myös muiden aluejärjestöjen ja yhdistysten toimijat mukaan. Mandell huomattaa, että sopimukset ja lainsäädäntö määrittelevät tällaiseen talkootoimintaan ja siihen osallistuvien kriteereitä; Oma arvomaailmamme edellyttää myös työntekijöiden aseman huomioonottamista. Jos nämä ehdot täyttyvät ja ulkopuolisten mukanaolo tilapäisesti on mahdollista, niin miksipä ei ryhdyttäisi toimeen! Ja tärkeintähän on, että käytämme Kuntorannan palveluita, Mandell muistuttaa.
Irmeli Mandellia miellytti kokouksen keskustelevuus ja edunvalvonnan korostuminen. Irmeli Mandell toimii tällä hetkellä Vaasan Eläkeläiset ry:n puheenjohtajana. Eläkeläiset ry:hyn hän on liittynyt vuonna 2004. Sen jälkeen hän on ehtinyt toimia muun muassa Pohjanmaan aluejärjestön sihteerinä ja puheenjohtajana sekä oman yhdistyksensä matkavastaavana ja sihteerinä. Ensi reaktioni kokouksen jälkeen oli tietenkin hämmennys saamastani luottamuksesta. Hilkalta (Hilkka Pulkkiselta) jää suuret saappaat täytettäväksi. Toivon kykeneväni minuun asetetut odotukset täyttämään: parhaani tulen tekemään. Kiitos kaikille kannustuksista! Yhteistyöllä pystymme yhteisiä tavoitteitamme edistämään, Mandell sanoo valinnastaan uuteen tehtävään. Mandell arvioi edustajakokouksen olleen keskusteleva, kuunteleva ja huomioonottava. Miten moni olikaan valmistautunut esittämään mielipiteitään ja kannanottojaan meille kaikille tärkeistä asioista. Mielestäni ne olivat asiallisia ja edesauttavat jatkossa myös hallituksen työskentelyä:niiden ansiosta asetettiin järjestömme toiminnalle selkeät tavoitteet tuleville vuosille. Hallituksella on edessään työntäyteiset vuodet. Mandellin mukaan kokoustaukojen aikainen vuorovaikutuskin oli antoisaa Oli sangen hedelmällistä kuulla muiden osallistujien mielipiteiden vaihtoa: usko yhteisiin tavoitteisiin vahvistui. Pohdittavaakin jäi, muun muassa miten järjestömme voisi auttaa pienten yhdistysten toiminnan jatkuvuutta, kun nykyiset toimijat ikääntyvät ja jättävät tehtävänsä? Voimia esimerkiksi Kuruun! tuksia, vanhusneuvostojen aikaansaaminen kaikkialle maahamme, omaishoitajan aseman parantaminen. Näiden asioiden takana koin kaikkien kokousedustajien yksimielisesti olevan päätöksiä tehdessämme. Pitkällä tähtäimellä on työskenneltävä yhdessä valtioneuvoston ja ammattiyhdistysliikkeen kanssa määrätietoisesti eläkeindeksin palauttamisesta 50/50 käytäntöön. Myös sen aikaansaamiseksi tähtäävä päätös kokouksessa sai kaikkien hyväksynnän. Sen suhteen olen toiveikas yhteistyöstä muiden eläkeläisjärjestöjen kanssa EETUn kautta. Olen ymmärtänyt ainakin oman alueemme yhteistyöneuvottelukunnassa käytyjen keskusteluiden perusteella, että yhteinen tahtotila on saavutettavissa, vaikkakin ehkä viiveellä; mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Siinä on selkeät ajatukset siitä, miten alueilla ja yhdistyksissä olisi toimittava, että eläkeläisten asiat saadaan julkisuudessa esiin ja mikä merkitys sillä on toiminnalle, samalla se jäsensi järjestön viestinnän kannalta oleelliset tavoitteet. Viestinnän toteuttamisessa unohdamme usein, että vain julkisuuden kautta voimme saada asiamme riittävän laajasti esiin. Niin saamme kerrotuksi toiminnastamme ja tavoitteistamme siten, että se houkuttelisi uusia toimijoita joukkoomme ja herättäisi päättäjät ottamaan huomioon eläkeläisten tarpeet ja kuuntelemaan eläkeläisten pyrkimyksiä. Kun yhteiskunnassa siirrytään enenevässä määrin sosiaalisen median käyttöön, on pidettävä huolta siitä, että nykyinen vanhusväestö ei syrjäydy palveluiden ja tiedonvälityksen siirtyessä heille vieraaseen ympäristöön. Tässä on aluejärjestöillä ja yhdistyksillä merkittävä rooli koulutukseessa, mutta ennen kaikkea jäsenistönsä äänitorvena. Aktiivisen yhdistystoiminnan merkitys on suuri myös jäsenhankinnassa, joka on edunvalvonnan ohella tär-
Tärkein edunvalvontatehtävä on nyt vanhuspalvelulaki
Itselleni tärkeä monipuolinen edunvalvonta järjestön ensisijaisena tehtävänä korostui monissa puheenvuoroissa. Tästä on hyvä lähteä työskentelemään. Ajankohtaisimpana edunvalvonatehtävänä Mandell pitää vanhuspalvelulain aikaansaamista. Sen tulee tapahtua niillä edellytyksillä, joita kokousedustajat esittivät: täsmennyksiä ja lisäyksiä resursseihin, selkeitä mitoi-
Julkisuuden kautta viesti myös päättäjille
Uusi varapuheenjohtaja pitää yhdistysten ja aluejärjestöjen toiminnan kannalta tärkeänä viestintästrategian hyväksymistä.
Sähköpostihaastattelusta muokannut PEKKA ISAKSSON
12 - Nro 4 kesäkuu 2012
ELÄKELÄINEN
Yhdistysposti myös sähköisesti, Eläkeläinen-lehteen säännöllisesti ruotsinkielsitä aineistoa
Lehti ja painotuotteet edelleen perusvälineitä tiedottamisessa
E
läkeläiset ry:n viestinnän tärkein tavoite on luoda välineitä, joilla järjestön jäsenet ja muut ikäsihmiset saavat äänensä kuuluville. Näin määrittelee järjestön viestintää edustajakokouksen hyväksymä viestintästrategian, lajissaan järjestön ensimmäinen. Kokouksessa puhuttiin paljon tiedottamisesta sekä järjestössä että laajemmin yhteiskunnassa. Sekä puheenjohtaja Kalevi Kivistön avauspuheenvuorossa, viestintästrategiassa että yhdistysten aloitteissa kannetaan huolta, kuinka ikäihmisille käy, kun tietokoneet, internet ja sosiaalinen media ovat mullistaneet viestinätapoja. Kehitys on otettava huomioon, mutta eläkeläisjärjestössä painettu ja puhuttu sana säilyvät viestinnän perusvälineinä, asiakirjassa vastataan. Niinpä järjestö julkaisee edelleen jäsenetuna jaettavaa Eläkeläinenlehteä ja kiinnittää huomioita painotuotteidensa laatuun ja sisältöön. Painotuotteiden rinnalla Eläkeläiset kokeilee sosiaalista mediaa ja rohkaisee jäsenistöä siihen. Asiakirjassa painotetaan paikallista ja alueellista viestintää ja tiedottamista. Aluejärjestöiltä ja yhdistyksiltä se edellyttää toimintasuunnitelmiin sisältyvää osiota tiedottamisesta. Niiden on myös valittava tiedottaja tai muuten määriteltävä, kenen tehtäviin tiedottaminen kuuluu. Järjestöltä asiakirja edellyttää vuosittain 23 alueellisen tiedottajakurssin järjestämistä, henkilökohtaista neuvontaa ja tiedotemallien laatimista.
palkkaa osa-aikaisen ammattitaitoisen tekijän joko etä- tai lähityöhön. Aluejärjestön käsityksen mukaan se on halvampaa ja yhdistykset pääsevät paremmin esille netissä. Hallitus oli vastauksessaan toista mieltä ja totesi, että Jokilaaksojen aluejärjestön esittämä keskitetty malli siirtää tietotekniikkaan tutustumista ja tarvittavan taitotiedon oppimista koko järjestön kannalta taaksepäin. Sen edullisuudestakaan ei ole varmuutta. Valiokunnassa kerrottiin myös kielteisistä kokemuksista, joita on
ti ja muut järjestön aineistot voidaan sijoittaa myös nettiin niin, että niiden käyttö vaatii käyttäjätunnusta, jolloin ne ovat vain Eläkeläisiet ry:n jäsenjärjestöjen käytössä.
Ruotsinkielistä aineistoa lehteen ja nettiiin
Viestintästrategian lupausta ruotsinkielisten ottamisesta huomioon kokous ryyditti vastauksella Vasabygdens Pensionärer rf:n aloitteeseen. Siinä esitettiin sekä Eläkeläinen-lehden pääkirjoituksen että
Puheenjohtajan palstan julkaisemista myös ruotsiksi. Lisäksi esitettiin jäsenhakemus-ja jäsenmaksulomakkeiden kääntämistä ruotsiksi. Valiokunta ja kokous menivät pitemmälle kuin hallitus vastausesityksessään. Se olisi tyytynyt ruotsinkielisiin tiivistelmiin. Kokous halusi joko pääkirjoituksen tai Puheenjohtajan palstan kokonaisuudessaan ruotsiksi. Lisäksi toimiston on selvitettävä, miten järjestön kotisivuille saadaan ruotsinkielistä aineistoa laajemminkin kuin pelkkinä lomakkeina.
Viestinästrategian hyväksymisen yhteydessä kokous hyväksyi ponnen huonokuuloisten ja kuulovammaisten ottamisesta huomioon. Ponsi perustui yleiskustelussa esitettyyn huoleen ja Jyväskylän Eläkeläisiä edustava Kari Jokisen esitykseen. Ponnessa järjestön hallitusta kehotetaan neuvottelemaan Yleisradio Oy:n kanssa huonokuuloisten palvelujen parantamisesta.(P.I.)
Hyviä kokemuksia
Yleiseskustelussa ja viestintästrategiaa käsiteltäessä kuultiin myös hyvistä kokemuksista ja tehtiin esityksiä tiedottamisen kehittämiseksi. Raili Myllylä Kajaanin Eläkeläisistä kertoi tekstiviesteihin perustuvasta tiedottamisesta, jota hänen johtamassaan yhdistyksessä on kokeiltu tänä keväänä. Tekstiviestien etuja ovat nopeus, edullisuus ja tarkasti rajautuva kohderyhmä. Vappu Miinalainen Lohjan seudun Eläkeläisistä esitti, että järjestö tekisi myös sellaisia esitteitä, joissa on tilaa yhdistysten omille tiedotteille.
Tiedottamisesta huolehdittiin myös kokouksessa. Kynät rapisivat, kun edustajat tekivät muistiinpanoja kertoakseen yhdistyksissään kokouksen kulusta. saatu muun muassa Vapaa-ajattelijoiden liiton kokeilusta keskitetyllä mallilla. Lopulta viestintästrategia hyväksyttiin niin, että keskitettyyn malliin ei siirrytä. Hallitusta kehotettiin aloitevastauksessa kuitenkin seuraamaan kotisivujen ja nidien tekemisessä tarvittavien palvelujen kehitystä. Kotisivujen tekemistä tuetaan muun muassa koulututuksella.
Rauman Eläkeläisten Pauli Liekari:
Parhaita valtteja jäsenhankinnassa ovat tiedotus ja yhteistyökykyiset toimihenkilöt
Hyvä tiedottaminen toiminnasta sekä yhteistyökykyiset ja aktiiviset toimihenkilöt ovat paras valtti jäsenhankinnassa, sanoi Pauli Liekari Rauman Eläkeläisistä yleiskeskustelussa. Liekarin luulisi tietävän. Hänen johtamansa yhdistys on useana vuonna hankkinut lähes sata uutta jäsentä. Yhdistyksen jäsenmäärä alkaa kohta hipoa tuhatta. Tänä vuonna asetimme taas tavoitteeksi 100 uutta jäsentä. Tällä hetkellä uusia on hyväksyttä runsaat 70, Liekari kertoi kokoukselle ja sai raikuvat suosionosoitukset. Yhdistyksen toiminnan tulee näyttää houkuttelevalta ja laadukkaalta. Mikäli toiminta on sisäänlämpiävää ja itsekeskeistä, on kyllä vaikea saa mukaan nuoria uusia jäseniä. Liekari tähdensi, että suuri jäsenmäärä on vain eduksi yhdistykselle. Se luo paljon toimintamahdollisuuksia ja lisää vaikutusmahdollisuuksia edunvalvonnassa. Toiminnan tulee olla monipuolista: teemailtapäiviä, matkoja, teatterissakäyntejä, erilaisia kerhoja. Voidaan järjestää myös kaikille avoimia tilaisuuksia, joissa kerrotaan yhdistyksestä ja jäseneksi liittymisestä. Liekari kertoi raumalaisten asettaneen tavoitteen, että tänä vuonna kutsutaan kaikki uudet jäsenet tilaisuuteen, jossa yhdistyksen toimihenkilöt esittelevät itsensä. Liekarin mukaan myös tavoitteen asettaminen jäsenhankinnalle on tärkeää muulloinkin kuin jäsenhankinnan kampanja- ja kilpailuvuonna.
Kotisivuista keskustelua
Yleiskeskustelussa ja viestintästarategiaa käsittelleeässä valiokunnassa puhutiin kotisivuista. Kimmokkeen siihen antoi paitsi strategia, myös siihen aloitteina tehdyt muutos- ja lisäysesitykset. Jokilaaksojen aluejärjestö oli esittänyt, että järjestösssä siirrytään keskitettyyn yhdistysten kotisivujen tekemiseen, niin että järjestö
Yhdistyskirjeet myös sähköisinä
Kuusi helsinkiläistä yhdistystä oli tehnyt aloitteen, että yhdistyskirjeet on saatava sekä paperiversioina että sähköisinä versioina netissä. Näin siksi, että ne on helpompi saada siten koko johtokunnan käyttöön. Vastauksessa ja viestintästrategiassa todettiin, että yhdistyspos-
ELÄKELÄINEN
Nro 4 kesäkuu 2012 - 13
Hallituksen jäsenistä yli puolet uusia
Edustajakokouksen valinnat sujuivat jouhevasti. Vaalivaliokunta kokosi yhdistysten esittämistä kymmenistä hallitus- ja valtuustoehdokkaista kokoukselle ehdokaslistan, joka meni sellaisenaan läpi. Yksi äänestys sentään tarvittiin. Vaalivaliokunta esitti kahdesta Jokilaaksojen aluejärjestön ja omien yhdistynsä esittämästä hallituskandidaatista valittavaksi Maija Nurmista Oulun Työväen Eläkeläisistä hallitukseen ja Teuvo Näätästä Haapavedeltä hänen varajäsenekseen. Osa jokilaakoslaisista halusi ehdokkaat toiseen järjestykseen. Avoimessa kättennostovaalissa vaalivaliokunnan esitys voitti ylivoimaisesti luvuin 13413. Kukaan ei vaatinut suljettua lippuäänestystä. Niin hallitukseen tuli Jokilaaksoista Maija Nurminen. Tulokseen vaikutti sekin, että ilman Nurmista hallitus olisi ollut puheenjohtajat mukaan lukien räikeästi miesvaltainen luvuin 62. Bo Gustafsson Korsosta huomautti vastaisen varalta, että hallitukseen ei tullut yhtään ruotsinkielistä, kuten tapa on ollut. Varapuheenjohtaja Irmeli Mandell tunnetaan ja tunnustautui kaksikieliseksi, joten tämäkin tasa-arvoisuusehto täyttyi, ehkä nipin napin, mutta kuitenkin. Uusien jäsenten suureen määrään vaikuttivat vapaaehtoiset ja toimikausisääteiset poisjäännit. Hilkka Pulkkisella tulivat toimikaudet täyteen varapuheenjohtajana.Valtuuston varapuheenjohtaja Asko Apukka ilmoitti olevansa kotikunnassaan Sodankylässä niin monessa luottamustehtävssä, että kieltäytyi jatkokaudesta. Toivo Keränen siirtyi nyt hallituksesta valtuuston varapuheenjohtajaksi.
PEKKA ISAKSSON
Hallitus
U=uusi Puheenjohtaja Varapuheenjohtaja Jäsen Kalevi Kivistö, Uusimaa Irmeli Mandell, Pohjanmaa (u) Varajäsen
Maija-Liisa Nurminen (u) Teuvo Näätänen (u) Jokilaaksot Jokilaaksot Raimo Heikkinen Savo Martti Anttonen (u) Satakunta Kyllikki Vilander (u) Lappi Pekka Saarnio Helsinki Arvi Mara (u) Etelä-Häme Ossi Haatainen Pohjois-Karjala Ulla Kurka Varsinais-Suomi Arja Jauhiainen (u) Kainuu Esko Kotilainen (u) Uusimaa Eeva Hänninen Kaakkois-Suomi
Kutsuttuina valtuuston puheenjohtajat: Valtuuston pj. Tamperelaista vaalivaliokunnan puheenjohtajaa Timo Mustosta (vas.) kiitetiin valiokunnan työn jouhevasta etenemisestä ja sen esityksen mainiosta esittelemisestä kokoukselle. Hänen kanssaan uusimaalaisten ehdokaslistaa tarkastamassa valiokunnan jäsen Raili Sarvi ja valiokunnan sihteeri Hannu Partanen. Valtuuston vpj. Marja Leena Makkonen Keski-Suomi Toivo Keränen (u) Pirkanmaa
Valtuusto
Puheenjohtaja: Marja Leena Makkonen, Keski-Suomi Varapuheenjoht.: Toivo Keränen, Pirkanmaa Jäsen Etelä-Häme Sirkka Toivonen Loppi Jarmo Röksä Hämeenlinna Veijo Jankkila Salpakangas Kaakkois-Suomi Seppo Sinisalo Pyhtää Aimo Röpetti Lauritsala Helsinki Mirja Arajärvi Kallio-Vallila Erkki Mattila Malmi Jokilaaksot Anja Sarajärvi Raahe Veikko Kettunen Oulun Työväen Eläkeläiset Elma Vesala Martinniemi Kainuu Raili Myllylä Kajaani Taisto Paloniemi Vaala Varajäsen Pasi Rytkönen, Salpakangas Airi Kalinainen Hämeenlinna Kerttu Ruotsalainen Heinola Marja Töyrylä Pyhtää Anneli Haimakainen Imatra Seppo Järvinen Vartiokylä Mirjam Alanko Jakomäki Raimo Mustikainen Pateniemi Sirkka Vengasaho Kiiminki Timo Kallio Haapavesi Tauno Juppi Kajaani Kauko Matila Vaala Jäsen Keski-Suomi Raija-Liisa Virtanen Jämsänkoski Kalervo Toffer Äänekoski Lappi Mikko Ekorre Kemi Rauni Räsänen Kittilä Niskala Martti Salla Pirkanmaa Maire Kauhanen Tampere Matti Tolvanen Lempäälä Jouko Pesonen Valkeakoski Pohjanmaa Mikko Vehniäinen Ykspihlaja Anna Ketonen Jurva Pohjois-Karjala Matti Ruokolainen Lieksa Hilkka Korhonen Joensuu Varajäsen Tuula Nieminen Laukaa Jorma Muhonen Jyväskylä Asko Apukka Sodankylä Lauri Luttinen Kemijärvi Annikki Rantakokko Kolari Anja Kuuskoski Tampere Sinikka Heino Hämeenkyrö Pentti Aittokallio Pirkkala Taisto Haapaniemi Seinäjoki Eeva-Liisa Paavola Lapua Pentti Pääkkönen Nurmes (Valtimo) Kauko Halonen Juuka Jäsen Satakunta Mauri Laine Rauma Terttu Viinamäki Nakkila Antti Piittala Kankaanpää Savo Seppo Voutilainen Suonenjoki Sirkka Jeulonen Kuopio (Kallavesi) Martti Tikkanen Kiuruvesi Uusimaa Olavi Kanerva Hyvinkää Kalevi Väisänen Porvoo Ritva Väyrynen Tikkurila Varsinais-Suomi Anna-Liisa Hettula Kaarina Jarmo Jokinen Halikko Eira Nurmi Turun Eläkeläiset Varajäsen Reijo Mäkinen Pori Keijo Järvenpää Huittinen Aimo Polo Vampula Lea Itkonen Varkaus Mervi Höylä Kuopio Pirjo Rönkkö Iisalmi Sakari Lehtinen Lohjan seutu Esa Vepsäläinen Karkkila Vappu Miinalainen Lohjan seutu Sinikka Sausvaara Parainen Tapio Manninen Piikkiö Kaija Kiesling Turun Työväen Eläkeläiset
,
,
14 - Nro 4 kesäkuu 2012
ELÄKELÄINEN
Merete Mazzarellan ainoat todelliset asiat
"Eläkkeellä on aikaa rakkaudelle"
Merete Mazzarella, 67 on älykäs ja sensuelli nainen, jonka itsetunto on kohdallaan. Niinpä hän uusimmassa kirjassaan ja muissakin omaelämäkerrallisissa teoksissaan sekä muutoinkin julkisuudessa yltää riemastuttavaan itseironiaan. Hän kirjoittaa avoimesti, herkästi ja hauskasti arimmistakin asioistaan ja tunteistaan oman elämänsä heijastuspinnalla. Ainoat todelliset asiat Vuosi elämästä (Tammi, 2012) romaanissaan emerita kirjallisuuden professori luotsaa itseoikeutetusti taiteen ja kirjallisuuden merkitystä ja asemaa yhtä hyvin kuin ajankohtaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä eläkeläisten näkökulmasta ja laajemminkin. Hän myös pohdiskelee, mitä työ merkitsee eläkkeelle siirtyneille, ja kuinka asenteet työtä kohtaan ovat vuosien saatossa muuttuneet. Mazzarella hehkuttaa avoimesti rakastumisen ja tuoreen avioliiton auvoisuutta ja kirjoittaa hersyvästi myös rakkaudenreitin mutkista ja kommelluksista sekä avioeron kipeydestä. "Sopimaton" rakkaus on mullistanut kirjailijan elämää monin tavoin, ja saanut hänet tarkistelamaan myös muita ystävyys- ja ihmissuhteitaan. Kyytiä saavat myös vanhenemiseen ja eläkkeelle jäämiseen liittyvät tabut ja uskomukset. "Vanhenemisestakin pitäisi nykyään tehdä jonkinlainen menestystarina", hän tuskailee. Menestymisen vaatimus kautta elämän, on Mazzarellasta vastenmielinen ajatus. Mutta hän myös muistuttaa siitä typerästä paradoksaalisuudesta, että työnantajat haluavat eroon iäkkäämmistä työntekijöistä. "Ikärasismi kukoistaa työmarkkinoilla pahemman kerran, kun jo 40-vuotiaita pidetään liian vanhoina." Kirjan teemoista suurimpana kukoistaa rakkaus, onnen ja oman kodin löytäminen, eroottisena, rakastavana ja rakastettuna naisena. Se, mikä elämässä lopulta on tärkeintä. Yksi Marilynin kuolemattomista lausahduksista oli "työ ja rakkaus ovat ainoat todelliset asiat, eikä ole hyvä, jos toinen niistä puuttuu". "Työ ei ole vain itsensä toteuttamista, vaan sen välttämättömänä pitäminen on sen tosiasian tunnustamista, jossa on mukana ymmärryksen ulottuvuus", Mazzarella muistuttaa. "Suomessa on paljon 6070-vuotiaita terveitä eläkeläisiä, joilla olisi paljon annettavaa yhteiskunnalle. En ymmärrä, miksi ihmeessä tätä potentiaalia ei hyödynnetä." Myös eläkeläisten mielipiteet pitäisi Mazzarellan mielestä huomattavasti paremmin ottaa huomioon. Ikääntymistä Mazzarella on pohtinut hauskasti ja viisaasti aikaisemmissakin teoksissaan. Hänen lanseeraamassa tätienergia-termi Täti ja krokotiili -teoksessa on muodostunut jo käsitteeksi. Esseekokoelmassa Kun kesä kääntyy vanhenemisen taidosta hän niin ikään tarttuu napakasti ikääntymiseen liittyviin asenteisiin ja tabuihin. Teos nousi Tieto-Finlandia -palkintoehdokkaaksi v. 2001. Mazzarella väistää tyylikkäästi akateemisen jargonin karikot. Kirjoitustyyli on, varmaankin ammatin jäänteinä, hieman opettavaista, mutta hän ei millään tavoin aliarvioi lukijoitaan
Koskaan ei ole liian myöhäistä
Uusimman kirjan ajallinen kaari on tapahtumientäyteinen vuosi, keväästä kevääseen. Mazzarella kirjoittaa ymmärtävänsä, että hänen iässään voi sairastua vakavasti ja kuolla koska tahansa. Mutta, luvassa voi olla viisitoistakin tervettä ja vitaalia elinvuota. "Ajankäytössä yhteinen aika ja hetkistä nauttiminen ovat etusijalla ja tärkeintä. "Pariskunnan tulevaisuutta, hänen sanojaan paremmin Mazzarellan mielestä kuvaa Jan Stenhammarin piirustus. Siinä pariskunta istuu ankealla kalliolla katsellen merelle. Toinen sanoo: "Jonakin päivänä me kaikki kuolemme. Toinen vastaa: "Mutta kaikkina muina päivinä emme. Tärkeimpiä ovat ne monet muut päivät. Ainoat todelliset asiat-kirja alkaa kertomuksella 102-vuotiaasta miehestä, joka muuttaa Englannista Uuteen Seelantiin, ettei tarvitsisi sitten 105-vuotiaana katua, ettei tullut tartuttua mahdollisuuteen muuttaa maapallon toiselle puolelle. SISKOTUULIKKI TOIJONEN
Olen tehnyt sekä oikein että väärin, Merete Mazzrella toteaa kirjassaan. Kuva: Karoliina Ek, Tammi. nuorten mielestä eläkeläisten rakkaus on kuin kahden jääkarhun tallustelua käsi kädessä." Uuteen kotiin Merete muutti aivan konkreettisestikin karistaen Helsingin huvilakadulla olevan lapsuuden kotinsa pölyt kannoiltaan. Töölön hän muutti uuden aviopuolisonsa, eläkkeellä olevan filosofian professori Lars Hertzbergin kanssa. "Eläkkeellä on aikaa rakkaudelle. Voi vaikkapa kylpeä yhdessä pienessä ammeessa kynttilänvalossa kuohuviiniä siemaillen", umpirakastunut vaimo kuvaa heidän pitkien keskustelujen, kirjallisuuden, taiteen ja pienten ylellisyyksien täyteistä elämäänsä. "Tässä elämänvaiheessa ymmärtää, miten arvokas asia rakkaus on. Aikaisemmissa suhteissani toiselle osapuolelle ei ehkä ole riittänyt tarpeeksi aikaa. Nyt sitä on vaikka kuinka paljon", Mazarella iloitsee. "Rakkauden puolesta olen valmis menemään vaikka läpi betonin." Merete seurailee tietoisena sitä, että "saamme yhä leikkiä, mutta olemme samalla kumpikin hyvin tietoisia elämän välttämättömyydestä ja vääjäämättömyydestä." Ainoat todelliset asiat -kirjansa nimen hän on napannut Marilyn Monroelta.
Rakkautta läpi harmaan betonin
Kypsässä iässä Merete näet rakastuu tulisesti, ja elämä suistuu raiteiltaan päätyen lopulta sille ainoalle oikealle radalle ja aikuistumiseen 64-vuotiaana. Pitkä avioliitto häntä parikymmentä vuotta vanhemman miehen kanssa päätyy eroon, huolehtimiseen ja ystävyyteen. Kirja asettaa myös viiltäviä kysymyksiä siitä, minkälainen vastuu ihmisillä on läheisistään ja ylipäätään toisistaan. "Olen tehnyt sekä oikein, että väärin", Mazarella tilittää avioeronsa kipuja. "Löysin ihmisen, jonka luona kotini on asuinpa missä tahansa. Enää ei ole epätavallista, että eläkeläiset rakastuvat, eroavat, avioituvat uudelleen ja löytävät uusia elämäntapoja", hän tähdensi kirjan julkistamistilaisuudessa. "Nyky-
Tartu hetkeen!
Mannerheimintien aamuruuhkia
Onnea ikä kaikki
Merete Mazzarella (s. 1945) FT, suomenruotsalainen kirjailija, kolumnisti ja kriitikko, pohjoismaisen kirjallisuuden professori emerita. Julkaissut tieteellisten teosten lisäksi muistelmia, esseekokoelmia, ja romaaneja, joista suurin osa on suomennettu. Kirjoittanut runsaasti artikkeleita, kritiikkejä ja kolumneja mm. Dagens Nyheteriin ja Hufvudstadsbladetiin. Taiteen valtionpalkinto v. 2002. Tollanderin palkinto ja mitali v. 2003 De nio -kirjallisuusseuran palkinto v. 2005. Vihittiin Uppsalan yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi v. 2006.
Merete Mazzarella: Ainoat todelliset asiat: Vuosi elämästä (Tammi, 2012) Alkuteos: Det enda som egentligen händer oss: Ett år i livet (Scandbook AB, 2012) Kääntäjä: Raija Rintamäki
ELÄKELÄINEN
Nro 4 kesäkuu 2012 - 15
Laajasalon Leivoset, kelpo kuoro harjoittelemattakin.
Huominen on arvoitus, joten eläkäämme tänään
Laajasalossa juhlittiin leppoisasti yhdistyksen 40-vuotispäivää
Eleanor Roosevelt on kirjoittanut mietelauseen: "Eilinen on historiaa, huominen on arvoitus, eläkäämme todellisuudessa tänään!" Arvoisa Eleanor tuskin saattoi kuvitella, että lause päätyisi motoksi pienen pohjoisen maan pienehkön eläkeläisyhdistyksen toimintakalenteriin. Niinpä vain päätyi, ja hyvin sopii. Valistunut arvaus on, että taivaasta ei motto tipahtanut, vaan yhdistyksen monitoiminainen ja matkavastaava Helka Uzal sen siihen kirjoitti. Laajasalon Eläkeläiset täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Syntymäpäiväänsä yhdistys vietti kesän toistaiseksi lämpiminpänä päivänä, toukokuisena lauantaina Laajasalon Patarummussa. Sateinen ja kolea päivä ei laajasalolaisille sopisikaan. Tarjolla oli mukavaa ohjelmaa ja mainio kalasoppa kahtena versiona, kirkkaana ja kermaisena, sekä tietysti täytekakkukahvit. Satunnainen vieraskin aisti, että juhlan leppoisuus ja lämpö eivät olleet juhlakoreutta. Yhdistyksessä on mukavaa myös arkisin. Siitä kertonee sekin, että yhdistyksen jäsen Pauli Pirhonen lahjoitti yhdistykselle 1 000 euroa Elma-vaimonsa muistona. Laajasalon Eläkeläisissä on hieman toistasataa jäsentä. Viime aikoina jäsenmäärä on ollut kasvussa. Toiminta on virkeää. Se on vain piristynyt. Monesti kuulee yhdistysaktiivien valittelevan, että toiminta junnaa paikallaan, mikään ei kiinnosta. Meillä on toisin. Yhdistys ei ole voinut ottaa vastaan edes vieraita, kun kerho on aina niin täynnä omia jäseniä, kertoo puheenjohtaja Veli Koistinen. Kerho kokoontuu kaksi kertaa kuukaudessa. Väliviikoilla on käyty yhdessä keilaamassa tai teatterissa. Yhdistyksen matkatkin ovat aina täynnä. Niitä riittää: lähialuelle, Ahvenanmaalle, Pärnuun, Unkariin, ensi syksynä Italiaan Gardajärvelle. Pitemmät ulkomaanmatkat ovat jäsenille omakustanteisia, mutta lähialuematkoja yhdistys tukee, Koistinen kertoo. Uuden aluevaltauksenkin yhdistys on tehnyt. Juhlassa esiintyi yhdistyksen kuoro, Laajasalon Leivoset. Mainiosti esiintyikin, vaik-
Pauli Pirhonen (vas.) , yhdistyksen taloudenhoitaja Antti Jäntti ja sihteeri Laila Jäntti keskusteluun syventyneinä. ka sitäkään ei ollut pingotettu tai juuri siksi. Leivoset syntyi pikkujoulureissun innoittamana. Yhtään kertaa emme ole harjoitelleet, kertoo kuoron johtja Marja Leppänen. Mitäpä turhaa harjoittelemaan, jos onnistuu muutenki. Ja eilinenhän nyt joka tapauksessa on historiaa ja huominen arvoitus. PEKKA ISAKSSON
Helka Uzal järjestää matkat ja paljon muutakin.
Ulla Salmela kertoi vauhdikkaasti Unkarin-matkasta.
Veli Koistinen toi avajaispuheessaan terveiset juuri pidetystä edustajakokouksesta.
16 - Nro 4 kesäkuu 2012
ELÄKELÄINEN
Runopysäkki
Suomen suvi
Sä saavuit suloinen aika, kesä kultainen kylille. Haihtui hanget, taittui talvi. Kukat kukkii, kasvaa ruoho, ne nousivat maan povesta. Vuokot valkoiset,esikot näyttivät kesän tulevan. Laulaa linnut,sirkuttavat. Vihertävät hiirenkorvat. Paistaa päivä, yöt valoisat. Armas aurinko ihana lämmön tuo ja rusketuksen, Ole onnestas iloinen, suomalaisesta suvesta. Pirkko Rönkkö, Ylöjärvi
Ylimääräinen
Joka kerta sama totiset kasvot puhumaton suu kohtaaminen pelottaa. Poika käpertyy ihmisenä valtaa tilaa hallitsee. Isä sitoutuu liekaan upottaa ihmisyyden kulkee perässä totisena.
Minä ihmisromu
Minut poistettiin yhteiskunnan tuotantolinjalta kahdeksantoista vuotta sitten, täysin toimintakuntoisena, mutta malliltani vanhentuneena. Siitä lähtien olen rapistunut sivuraiteella. Väljät laakerini ovat kuivuneet ja liikkeeni hidastuneet, mutta hallintalaitteeni toimivat vielä hyvin. Releeni raksuttavat, tosin hitaammin kuin nykyiset mikrosirut, mutta kuitenkin aivan tyydyttävästi. Jos olisin oikea kone minut olisi aikoja sitten romutettu, mutta olen ihminen, suomalainen eläkeläinen. Olen ollut mukana luomassa tämän maan hyvinvointia, jota tosin nykyisin pyritään purkamaan. Tiedän oikeuteni ja aion pitää niistä kiinni. Nauttia itsekkäästi loppuelämästäni ja rapistua hiljalleen, kunnes tulee aika poistua elämän näytelmästä ja palata aineen ikuiseen kiertokulkuun romuna krematorion sulatusuunissa. Rudolf Linblad, Helsinki
Ajatuksia
Parvekkeelle tuolille istahdin ja kaiteen yli kadulle katselen. Ilta-aurinko kultaa järvet lumoava maisema kesäkuun. Ilta on ja hyörinä päivän hiljenee ja lintujen laulukin vaimenee. Jokainen päivä - jokainen ilta auringonnousu ja -lasku yön syliin silta. Yön syli unelmien ja haaveiden toteutuvien ja katoavien unelmienHetkeksi luotain ystävä lähti jälleen palaa kuin taivaalla tähti. Anja Honkonen, Vaajakoski
Sanoja ei kuulu nauru kadoksissa hylkäävät minut ylimääräisenä. Odottavat ruokaa tuskastuvat. Ilo on piilossa saavuttamattomissa. Kahdestaan kulkevat heidän ahdas maailmansa ei ota vastaan muita. Kosketus katoaa hymy karkaa pois sydän särkyy. Katoan surun syliin ylimääräisenä.
Musiikki jatkaa kulkuaan
Vivaldin kulku kesää kohti, niin pehmeää ja voimallista, antaen kantavuutta kevään hennoille siiville, lintumme livertäen täysin palkein, kesän huumaa antaen, mustarastas ja satakieli kevään onnesta nauttien; variksenpoikaset rääkkyen lisää emon kantamia herkkumatoja, peippo haluten sekaantua sirkuttaen lintukuoroon; Vivaldi jatkaa matkaansa syksyyn ja talveen; aistien ihmisten tunteet ja lintujen hiljenevän laulun; Maija-Liisa Kestilä, Oulu
Suvi ja runo
Meren muija kameran ajatuksesta, mutta pieni kertaus ei liene haitaksi. Toivosen ajattelussa runoilija on "kameran käyttäjä, runo ottaa kuvat". Lyyrinen zoomaus tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että runoilija muuttaa perspektiiviään tai siirtää kameransa toiseen paikkaan. Runossa voidaan esimerkiksi zoomata sisältä ulos, lähikuvasta yleiskuvaan, alhaalta ylös, pysähtyneestä kuvasta liikkuvaan kuvaan, aistista toiseen tai niin, että siirrytään fyysisestä psyykkiseen (näinhän juuri käy sekä Anja Honkosen että Pirkko Rönkön runoissa). Kuvakulma vaihtuu usein silloin, kun liikutaan säkeestä toiseen. Toivosen mukaan elokuvallinen ajattelu on ikivanhaa ja näkyy muun muassa vanhassa kiinalaisessa runoudessa. Pertti Niemisen suomentamassa Li Yun runossa runokameran käyttäminen näkyy hyvin: "Vuorijono/ja toinen vuorijono,/vuoret kaukana,/taivas korkealla,/huuruiset vedet kylmät. Muistelen sinua vaahteranlehtien punertuessa./Krysanteemi avautuu,/krysanteemi painuu umpeen,/pohjolan villihanhet lentävät korkealla,/armaani vain ei palaa./Oviverholla liikkuvat yksin tuuli ja kuu." Li Yu aloittaa laajalla visiolla, "kamera" esittää panoraamakuvan maisemasta. Ensin viivytään maisemassa, kunnes runoilija suuntaa kameran korkealle, ylös taivaalle. Sitten hän zoomaa alas: "kylmät huuruiset vedet". Kuudennessa säkeessä esitetään intiimi lähikuva: runoilija katsoo punertuvia vaahteranlehtiä samassa säkeessä zoomataan myös sisälle, sydämeen. Myös lähikuvaan tarkennetaan: yksi kukka avautuu ja painuu umpeen Kuin katsottaisiin nopeutettua elokuvaa. Tämän jälkeen palataan yleiskuvaan, runon alussa puhuttiin korkeasta taivaasta, nyt taivas näytetään tarkemmin villihanhineen. Runon viimeinen säe rinnastaa hienosti sekä läheisen ja kaukaisen että intiimin ja universaalin.
S
uomen suvi on ollut innoituksen aihe lukemattomille runoilijoille, onhan se itsessään kuin runo Ensimmäisenä tulee mieleen Eino Leino ja runo Lapin kesä. Myös Pirkko Rönkkö runoilee Suomen suvesta. Runo Suomen suvi on kirjoitettu kalevalamitalla, mikä sopiikin Suomen kesän tunnelman tavoittamiseen. Olen ennenkin tunnustanut, että en ole kalevalamitan huippuasiantuntija. Onneksi kuka tahansa voi halutessaan tarkistaa mittaa vaikkapa KaRuSen nettisivujen trokeemankelilla. Pirkko Rönkön runon tunnelma on kesäinen ja valoisa. Rytmi kuvaa kesän kiihkeyttä. Lopussa viisaasti muistutetaan nauttimaan kesän ainutkertaisuudesta. Lyhyydessään kesä opettaa jokaisen hetken merkitsevyyttä. Anja Honkosen runo Ajatuksia sopii hyvin Pirkko Rönkön runon läheisyyteen, koska kesän kauneus on siinäkin tärkeässä osassa. Ajatuksia-runo muistuttaa sikälikin Suomen suvi-runoa, että myös siinä tehdään lopussa eräänlainen yhteenveto; maisemasta siirrytään henkiseen maisemaan. Myös Anja Honkosen runossa korostuu hetki, sen merkitys. Honkonen käyttää kielikuvia luontevasti, auringonnousut ja -laskut ovat siltoja yön syliin. Runossa on osin käänteinen sanajärjestys. Myös suora sanajärjestys voisi toimia koko runossa hyvin: Istahdin parvekkeen tuolille/katselen kaiteen yli kadulle... Koska kirjoittaja on muistanut käyttää tarpeeksi konkreettisia ilmauksia, pääsee runon tunnelmaan ja tilanteeseen mukaan. Runon loppu tuo vielä mukaan tärkeän ulottuvuuden.
Rankkoja aiheita
Nimimerkki Meren muijan runo Ylimääräinen kuvaa ahdistavaa perhe-elämää, erityisesti sitä, miten isä ja poika puhumattomuudellaan hallitsevat ja alistavat. Vaikuttavuutta lisää, että runossa käytetään taitavasti erilaisia rekistereitä. Ensin runoilija käyttää niinkin suurta sanaa kuin "ihmisyys" ja pian sen jälkeen puhutaan ruuan odottamisesta. Säe " Isä sitoutuu liekaan" on hurja. Samoin runon loppusäkeet: "Katoan surun syliin/ylimääräisenä." Hurjuus syntyy siitä, että suru on tavallaan pelastaja, lohdutus. Jos pitää paeta surun syliin, kertoo se paljon runossa kuvatun tilanteen vaikeudesta. Rankoilla aiheilla jatketaan Rudolf "Limppu" Linbladin runossa Minä ihmisromu. Runo tuo karusti esiin yhteiskunnassamme vallitsevan hyötyajattelun, kun ihminen ei enää'' tuota, hän on "romu" Rudolf Lindblad saa runoonsa voimaa käyttämällä ihmisestä tahallisen konemaisia ja teknisiä vertauksia. Runosta huokuu kuitenkin omanarvontunto: "Tiedän oikeuteni ja aion pitää niistä kiinni." Runossa on tyyntä arvokkuutta se on hyvä muistutus elämän pyhyydestä ja jokaisen elettävän päivän merkityksellisyydestä.
leni muistui Hannu Väisäsen Vanikan palat-romaanin kohtaus, jossa pieni poika kuulee Bachia radiosta. Musiikki jatkaa kulkuaan -runossa musiikin välittämää kokemusta kuvataan epäsuorasti ja siksi siitä tulee vahvaa. Kirjoittaja ei sorru psykologisoimaan, vaan kirjoittaa elämyksellistä ja kokemuksellista tekstiä. Hienon runon saa vielä toimivammaksi pienellä hionnalla, esimerkiksi muuttamalla lauseenvastikkeet (antaen, livertäen jne.) aktiivisiksi verbimuodoiksi: antaa, livertää. Musiikki jatkaa kulkuaan on kaikkiaan mieleenpainuva ja persoonallinen runo. Tämän mielenkiintoisen runokattauksen myötä toivotan kaikille lukijoille kaunista ja rauhallista juhannusta ja kesää. Muistakaahan, että heinäkuun kuudes päivä vietetään Eino Leinon päivää, joka on samalla runon ja suven päivä. Runoja voi lähettää entiseen tapaan:
Musiikin voimaa
Maija-Liisa Kestilän runossa Musiikki jatkaa kulkuaan kuvataan musiikin voimaa hienosti aistihavaintojen kautta. Mie-
Li Yu ja runokamera
Olen ennenkin kirjoittanut kirjailija Markku Toivosen kehittämästä lyyrisen
Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi
ELÄKELÄINEN
Nro 4 kesäkuu 2012 - 17
Oulussa pilkittiin ja ulkoiltiin
Maalis-huuhtikuun vaihteessa Oulun Eläkeläiset tempaisi pilkkimällä ja ulkoilemalla Vaaskelassa. Molempia suosi aurinkoinen kevätpäivä. Jo pitkään jatkuneet napakat yöpakkaset olivat tehneet lumipeitteisestä jäälakeudesta hankikantoisen, helppokulkuisen kisata. Auringon noustua yöpakkanen hellitti ja päiväksi saatiin nollankelit pilvettömältä taivaalta porottavan auringon ansiosta. Pilkkisaaliit jäivät heikoiksi. Olikohan syytä välineissä vaiko pilkkijöitten taidossa. Lukuisista pilkkijöistä vain kolmeella oli punnitukseen asiaa. Suurin ja painavin saalis oli Vilho Nevalalla, toisena Olavi Peltoniemi ja kolmas, jolla oli puntarille asiaa oli Väinö Tabel. Lopuille jäi saamisiksi loistava, aurinkoinen kevätpäivän anti. Pilkkikisa keräsi Vaaskelaan erittäin runsaasti muuten vain paikalle tullutta porukkaa. Mikäpä tullessa. Komea aurinkoinen kevätpäivä. Emännät pitivät huolen, että kenenkään ei tarvinnut lähteä tyhjin vatsoin kotiin ja Pentti Erkkilä palkitsi kaikki kisaan osallistuneet ja emännät. Seuraavana viikonloppuna kokoonnuimme Vaaskelaan taas keväisenä talvipäivänä. Väkeä oli ennätysmäisen paljon, mitä talvipäiviin tulee. Loistava aurinkoinen kevätpäivä. Tupa oli varmaankin tarjoilun takia ajoittain täynnä mutta varsinainen kuhina kävi grillillä makkaranpaisto paikalla. Lunta oli ennätysmäisen paljon. Autojen parkkipaikoistatahtoi olla pulaa. Veikko Rytkösen kommentti, että lunta ei ole ollut näin paljoa neljäänkymmeneen vuoteen, taisi osua oikeaan. Tosi hienoja yhdessäolon hetkiä. Keväiset terveiset täältä Oulun puolesta kaikille. Olavi Peltoniemi Nyt Oulussakin on vähemmän lunta kuin kuvanottohetkellä maalishuhtikuun vaihteessa.
Kerro mielipiteesi teknologiasta!
K
ÄKÄTE-projekti (Käyttäjälle kätevä teknologia -projekti) järjestää ikäihmisille tilaisuuksia kokeilla ja arvioida erilaista tekniikkaa. Tilaisuuksia kutsutaan käyttäjäpaneeleiksi. Ne ovat yleensä kertaluontoisia, pienessä ryhmässä tapahtuvia kokeilu- ja keskustelutilaisuuksia. Käyttäjäpaneelien tarkoitus on tuoda esiin erityisesti yli 75-vuotiaiden näkemyksiä arkea helpottavasta teknologiasta. Tavoitteena on, että yritykset ottaisivat jatkossa entistä paremmin ikäihmisten tarpeet huomioon tekniikkaa. Oletpa sitten teknologiasta innostunut tai pikemminkin teknologiakriittinen, mielipiteesi on tärkeä! Käyttäjäpanelistiksi ilmoittautuminen ei velvoita sinua mihinkään. Kun olemme järjestämässä uusia käyttäjäpaneeleja, otamme sinuun yhteyttä kirjeitse tai sähköpostitse. Käyttäjäpaneelien aiheet vaihtelevat, ja voit itse valita, mihin haluat osallistua.
Berätta dina tankar om teknologi!
KÄKÄTE-projektet (Behändig teknologi för brukaren -projektet) anordnar tillställningar där äldre ges tillfälle att prova olika teknologier och ge sina egna synpunkter om dessa. Tillställningarna kallas brukarpaneler. Vanligtvis träffas samma grupp endast en gång för att diskutera en viss teknologi. Meningen med brukarpanelerna är att framhäva den äldre befolkningens synpunkter på olika teknologier, som kan underlätta vardagen. Speciellt hoppas vi på att höra vad ni som är över 75 år tycker och tänker. Målet är att producenter och företag bättre tar i beaktande de behov och önskemål de äldre har. Är du teknologienthusiast eller kanske mer skeptiskt inställd din åsikt är viktig och vi vill höra den! Att registera sig förpliktigar inte till något. När vi arrangerar kommande brukarpaneler kontaktar vi dig per post eller e-post. Teman på brukarpanelerna varierar och du kan själv välja om och när du deltar. För mer information och registrering som brukarpanelist kontakta projektplanerare Hennariikka Intosalmi, tel. 050 360 1209, e-post hennariikka.intosalmi@vtkl.fi
Lisätietoja
Lisätietoja ja ilmoittautuminen käyttäjäpanelistiksi: projektisuunnittelija Hennariikka Intosalmi, puh. 050 360 1209, sähköposti hennariikka.intosalmi@vtkl.fi
LIMPAN
Ut till landet, ut till fåglarne
O
vanstående rubrik har jag lånat från en vårsång, som jag lärde mig i Snöstorps småskola när jag var krigsbarn i Sverige. Att den passar som rubrik på mina första vårkänslor inför denna, min sjuttionionde, vår beror på att årets första vårsyssla var att serva stugutomtens fågelholkar, och ersätta dem dem som hackspetten hade knacket stora hål i och använt som vinterbostad med nya. Som vanligt var jag sent ute och var tvungen att invänta en köldknäpp som frös vägytan tillräkligt hård för att bära bilen. Med mina skrala knän skulle det annars ha varit i det närmaste omöjligt att vada i den vårliga vägens på sina ställen nästan knädjupa gyttja. Visst börjar jag också vara litet gammal till att klättra i träd, man den bristen har jag ersatt med en förlängningsbar aluminiumstege. När man klättrar är man ju på sätt och vis nästan fyrfotad, och mina armar och händer är ännu nästan lika starka som i min krafts dagar. Litet jäklikgare var det förstås att klättra upp med en ny fågelholk under armen, men - som jag senare skröt för frugan - med övemänskliga ansträngningar klarade jag det också. Medan jag höll på med fågelholkarna hade frugan hunnit städa stugan efter mössens vintriga härjningar och slängt ut fällorna på verandan. Det var mitt jobb att ta loss liken, som jag sedan lade på en flack
sten till proteinrik föda åt traktens nötskrikor. Visste ni annars att denna, vår minsta och i mitt tycke vackraste kråkfågel heter Garrulus Glandarius på latin? Efter dessa viktiga vårsysslor blev det bråtom att köra hem innan solen hunnit smälta vägens is. Vi klarade det med ett nödrop, fast det krasade nog betänkligt under hjulen i solsidans sista uppförbacke. När vi efter tre veckors intensiv pensionärsverksamhet, med radioprogram, skrivbarklubb, distriktstyrelse- och andra möten, hade tid att återvända till stugan, hade tjälen gått ur jorden och vägen torkat. Den stora gräsplanen, som jag hatar att klippa, var inte brun som under tidigare vårar utan vackert grön. Vid närmare undersökning visade sig grönskan bestå av mossa, vilket storligen gladde mig ända in i min lata själ. Mossa behöver man ju inte klippa, men tji fick jag. I skrivande stund har gräset vuxit igenom mossan till den grad att det börjar vara skäl att tanka gräsklipparen. Vid fortsatt inspektionsrunda hittade jag en massa ogjort arbete. Dörrar och fönster som behöver skrapas och målas, fällda trädstammar som måste kapas till ved och klyvas mm. mm. Först av allt måste vattenförsörjningen åtgärdas. Pumpen, boilern och alla rör som jag tömde för vintern skall skruvas ihop, och sedan måste jag klättra ned i brunnen för att skruva fast
pumpens sugrör. Till det jobbet behövde jag åter min fina aluminiumstege och långa gummistövlar, det rådde nämligen vårligt högvatten i den på sjuttiotalet egenhändigt grävda brunnen. För att göra mitt lidandes historia kort räcker det väl att konstatera hur vi, efter sju sorger, åtta bedrövelser och oräkneligt många fula ord, före solnedgången hade både varmt och kallt vatten i såväl köks- som bastukranarna. Sedan hade vi tid att sitta på verandan och beskåda fågel-livet. Blåmesen hade anekterat två av de äldre holkarna, talgoxen en och i två av de nyare kamperade svartvita flugsnappare. Lärkan drillade i skyn och bofinken i den blommande lönnen. Ärlorna, som trippade på gården, verkade bygga bo en den längst bort belägna av de tre stocktravarna. Nåja, fast jag har den där nya yxan, som jag fick i julklapp tillsammans med svärsonens löfte om att ställa upp på vedtalko och därtill tänker köpa en hydraulisk vedklyvningsmaskin, hinner de nog få sina ungar flygfärdiga innan vi hinner långt, tänkte jag. I år tänker jag tillbringa största delen av sommaren på stugan. Visst är vi tvungna att en gång i veckan åka till stan för att vattna blommorna och kolla om det har kommit färska räkningar. Sedan skall jag förstås på kongress. Knappast på pensionärskongressen där jag bara är vcicedelegat utan på
Livs kongress, där jag snart börjar vara den äldsta ännu levande funktionärspensionisten. Mormor, som skötte mig som liten när mamma jobbade till sjöss brukade ofta säga: I den här åldern måste man kunna ta saker och ting så där sakta och saligt. Jag tror nog att jag i år skall försöka ta henne på orden. Rättelse: Vid korrekturläsning av ovanstående kom jag ihåg att också den i Lapplands barrskogsområde allmänna lavskrikan Cracles Infaustus räknas till kråkfåglarna.
18 - Nro 4 kesäkuu 2012
ELÄKELÄINEN
Tampereen Eläkeläisten aloite yhteisestä tapahtumasta toteutui
Monikulttuurinen ikääntyminen on värikästä meininkiä Tampereella
Ilolla ei ole ikää eikä kulttuurirajoja ei ainakaan Tampereen Hervannassa, jossa vietettiin Monikulttuurista ikäihmisten iltapäivää 29.5. Monenkirjavaa tapahtumaa oli suunnittelemassa ja järjestämässä 16 toimijaa. Hervannan vapaa-ajankeskus täyttyi 300 kävijästä sekä esiintyjistä ja yhdistysten näytteille panijoista. Monipuolisessa ohjelmassa oli puhetta sekä musiikki- ja tanssiesityksiä. Suurin osa ohjelmasta oli eläkeläisten itse tekemää, kuten Tampereen Eläkeläiset ry:n kuoron ja voimisteluryhmä Liekin esitykset sekä Hervannan seurakuntalaisten vironkielinen laulu. Maailmantanssi-ryhmä tanssi näyttävissä kreikkalaisperäisissä asuissaan eri maiden tansseja. Ohjelman päätti värikäs ja vauhdikas Rio dance, lasten rytmisen voimistelun ryhmä, joka kutsuttiin esiintymään Tampereen venäläinen klubi ry:n kautta. Yleisö pääsi osallistumaan: yhteislaulua oli Hannu Häkkisen säestyksellä ja piiritanssia Tampereen Eläkeläiset ry:n tanssijoiden vetämänä. Kävijät saivat temppuilla tasapainoradalla vanteiden ja jumppapallojen kanssa, tutkailla näytteitä eri kansojen käsityöperinteestä sekä syödä venäläisiä kaalipiiraita ja afganistanilaisia lihapullia. Eläkeläiset ry asetti tapahtumapaikalle Oikeus arvokkaaseen ikääntymiseen -toivomusten puun. Puun oksille oli valmiiksi ripustettu lapuille kirjattuja ajatuksia ihmisten yhdenvertaisuudesta, syrjinnän vastustamisesta, toimeentulosta ja palveluista. Ajatukset sisältyvät järjestön ohjelmaan. Kävijät saivat kirjoittaa ja ripustaa oksille omia ajatuksiaan ja toiveitaan ja samalla vastata kysymykseen "Miten minä itse haluan ikääntyä?". Oksille kertyneissä lapuissa toivottiin ennen kaikkea terveyttä, myönteistä ja turvallista vanhuutta, jossa hoitoa saa tarvittaessa. Ystäviä pidettiin tärkeinä, samoin harrastuksia ja virikkeellistä elämää: "Haluan maalata, maalata, maalata". Mukana oli toteamus siitä, että ihmiset ovat arvokkaita yli rajojen ja ettei lasten kasvatusta saa jättää television varaan.
Tampereen Eläkeläiset ry:n Liekki-voimisteluryhmä esiintyi juhlassa. niyhdistyksestä kertoi, että yhdistys on toiminut 10 vuotta. Yhdistys pitää yllä afganistanilaista kulttuuria ja käy vuosittain esittelemässä sitä ympäri Pirkanmaata. Lisäksi yhdistys järjestää jäsenilleen liikuntamahdollisuuksia: miehille pallopelejä ja naisille kuntosaliharjoittelua ja uintivuoroja. nistanista. Hän saapui Suomeen vuonna 2000 miehensä, neljän poikansa, kahden veljensä ja yhden siskonsa kanssa. Suomen Pakolaisapu ry valitsi hänet vuoden 2011 pakolaisnaiseksi. Malalai on ammatiltaan lääkäri. Hän on toiminut Suomessa jo seitsemän vuotta omassa ammatissaan terveyskeskuksissa ja sairaaloissa. Nyt hän on erikoistumassa naistentauteihin Tampereen yliopistossa. Jouduin pakenemaan Afganistanista, koska maassani vallassa ollut taliban-hallinto ei antanut minun harjoittaa ammattiani. Koska kutsumukseni oli kieltoa voimakkaampi, jouduin jättämään kotini. Suomeen tultuaan Malalain oli suoritettava lääkärin pätevöitymistentit sekä opittava suomen kieli. Tämä oli melkoinen urakka ison perheen äidille. Suomen kieli tuntui hyvin vaikealta ensiksi, mutta päivä päivältä puhuminen ja kielen oppiminen paranivat. Kutsuimme kotiimme lasten opettajia, naapureita ja muita ihmisiä, joihin olimme tutustuneet. Kuuden kuukauden opintojen jälkeen suoritin suomen kielen tentin ja sen jälkeen kolme vaativaa lääkärin pätevöitymistenttiä. Onneksi sain ne suoritettua pitkän opiskelutauon jälkeen. Sodan aikana ei ollut mahdollisuuksia teoriaopintoihin, ei ollut kirjoja, ei lehtiä eikä tietokonetta. Nyt Malalai puhuu ja kirjoittaa sujuvasti suomea. Hän kertoi puheessaan afganistanilaisista tavoista ja kulttuurista. Hän kertoi, kuinka tärkeä perhe ja suku on ihmiselle ja siitä, ettei ketään jätetä yksin. Vanhempia kunnioitetaan ja heistä pidetään huolta. Hän kertoi myös pakolaisen tunteista ja kokemuksista. Kukaan ei lähde pakolaisek-
Tuulahdus nu
Kutsumus oli kieltoa voimakkaampi
Tilaisuudessa puhunut vuoden 2011 pakolaisnainen Malalai Rahim on hänkin lähtöisin Afga-
si omasta halust ta. Kukaan ei hal omasta syntymä viensä ja sukul omasta lapsuud tään, jos ei ole p ma siitä, että jo sen elämässä on Olen kiitol minun ja perhee misesta. Tie ei po, mutta olen p sinnikkyyteni ja ni ansiosta.
Itsemurha paluuta pa
Afganistanilaisuus esillä
Moni vierailija istahti hetkeksi afganistanilaisteltan pehmeälle ja koristeelliselle matolle nauttimaan teetä. Halutessaan sai kokeilla rummunsoittoa. Nokian afgaani- ja NAI-kulttuuriyhdistys olivat tuoneet paikalle tunnelmallisen telttansa lisäksi värikkäitä pukuja sekä valokuva- ja kirjanäyttelyn. Hamid Ahmadi Nokian afgaa-
Hervannan seurakunnan virolainen lauryhmä (eturivissä keskellä) yleisön joukossa.
Malalai kantaa pakolaisista, jo itseään heikomm Hän puhuu turv den ahdingosta uhrien julmasta Olen huolis Euroopan Unio la olevista pak yksi viidestä pa tyy teollisuusm ta hakee vuosit kaa noin 2000 vain yksi kolm maahan. Moni mahdollisuudet kommat. Kaikil paikkaa hakev samanlaiset ma Varsinkin n elävät kotimaiss sa oloissa eikä dollisuuksia op han ja lasten tule perheet myyvä ottavat suuren l seen salakuljett kasta. Turvapaik vät matkan vaaro täkseen turvall han heidän on h kit. Suomessa tu
ELÄKELÄINEN
Nro 4 kesäkuu 2012 - 19
Vuoden pakolaisnainen Malalai Rahim kertoi perheen ja suvun merkityksestä ja pohti pakolaisuutta.
uoruutta. Ohjelman päätti värikäs ja vauhdikas Riodance. ja oppii suomalaisen kulttuurin, hän tottuu elämään rauhassa ja oppii jälleen hymyilemään. Jos hän saa kielteisen päätöksen viranomaisilta, hänen on palattava kotimaahansa. Siellä odottaa masennus, hengenvaarallinen elämä ja sota. Salakuljettajaa varten otetut lainat ovat maksamatta eikä ole taloa, missä asua. Monet ajattelevat itsemurhan olevan paluuta parempi vaihtoehto. Tampereella toukokuun alussa vuosi sitten. Vanhusasiamiehiä on kunnassa kaksi ja heidän lisäkseen yksi valvontakoordinaattori. Meille molemmille on riittänyt töitä ja työ on tuntunut tarpeelliselta. Ensimmäisellä puolivuotiskaudella asiakkaita kirjattiin noin 500 henkeä. Suurin osa yhteydenotoista koski neuvontaa ja palveluun ohjausta. Seuraavaksi eniten oli palveluita koskevia palautteita. Vanhusasiamiehellä on mahdollisuus reagoida nopeasti ja tehdä valvontatarkastuksia yhdessä valvontakoordinaattorin kanssa. Asiakastyöhömme kuuluvat sekä vanhusten koti- että laitoshoidon asiat. Kotihoidon piiriin kuuluvat omaishoito, vanhusten kotipalvelut sekä palveluasuminen. Teemme valvontakäyntejä sekä kaupungin ylläpitämiin että kaupungin ostopalvelupaikkoihin. Valvontakäynneillä kiinnitämme huomiota muun muassa henkilökuntamitoituksen riittävyyteen ja hoidon laatuun. Valvontakäyntien jälkeen raportoimme niistä. Valvontakäyntejä on tehty enimmäkseen vanhuspalveluista saadun palautteen perusteella. Vanhuspalveluita koskevien ja muiden valitusten käsittely on myös osa asiamiehen työsarkaa. Valitusten suhteen emme toistaiseksi ole tehneet tiukkoja rajauksia, vaan kaikki on otettu vastaan, esimerkiksi puiston penkkien sijoittelusta alkaen. Vanhusasiamiehet eivät tee muistutuksia tai kanteluita vaan asiakas ohjataan kääntymään asiaankuuluvan viranomaisen puoleen. Ohjaamme tilanteen mukaan asiakkaan eteenpäin oikean tahon puheille, kuten sosiaaliasiamiehelle. Tarkoitus on kuitenkin välttää asiakkaan pompottelua paikasta toiseen. Neuvonta, tiedottaminen ja palveluun ohjaus on tärkeä osa vanhusasiamiehen työstä. Asiat hoituvat tavallisimmin puhelimitse. Asikkaan asia saattaa joskus vaatia myös lisäselvityksiä. Tarvittaessa vanhusasiamiehen vastaanotolle voi varata ajan. Osan vanhusasiamiehen työstä muodostavat verkostot ja yhteistyö kansalaisjärjestöjen kanssa. Kaupungin palveluihin pyrittiin luomaan maahanmuuttajille sopivaa yksilö- ja ryhmätoimintaa Tukea ja toimintakykyä arkeen -hankkeessa. Maahanmuuttajat eivät toistaiseksi ole hakeutuneet vanhusasiamiehen palvelujen käyttäjiksi. Meillä on ollut tiivistä yhteistyötä järjestöjen kanssa. Mahdollisuuksien mukaan lisäämme yhteistyötä myös maahanmuuttotyötä tekevien yhdistysten ja kansalaisjärjestöjen kanssa, Kemppainen kertoo. Teksti ja kuvat: TIINA RAJALA JUTUSSA MAINITTUJEN LISÄKSI MUKANA: Yhdessä Selviytymisen Tuki ry, Setlementtiliitto Uusi paikallisuus -hanke, kaupungin infopiste kotitori (kylmänä), Maahanmuuttajien neuvontapiste /Alma-projekti, Tampereen kaupunki. Tampereen kaupungin liikuntatoimi, Hervannan ev.lut seurakunta, Pakolaisapu, Maailmantanssi ry, Pirkanmaan monikulttuuristen yhdistysten liitto
taan vaan pakosluaisi lähteä pois ämaastaan, ystälaistensa luota, den ympäristöspakko. Olen varokaisen pakolain tragedia. linen Suomelle eni vastaanottaole ollut helppäässyt pitkälle a yritteliäisyyte-
voi tuntua aremmalta
Tampereen Elry ja Teemme yhdessä hanke pääjärjestäjinä
Aloitteen tapahtuman järjestämisestä teki Tampereen Eläkeläiset ry. Sen kanssa toimeen tarttui Eläkeläiset ry:n monikulttuurinen Teemme yhdessä -hanke. Omaa toimintaansa esittelivät tässä jutussa aiemmin mainittujen lisäksi muun muassa Monikko ry, SPR:n Tampereen osasto, Eesti klubi, Hervannan Eläkkeensaajat, Pakolaisapu ry ja Suomi-Venäjä-Seuran Hervannan osasto. Tampereen kaupunki tuki tapahtumaa vahvasti. Kaupunki myönsi Hervannan vapaaaikakeskuksen tilat maksutta tapahtumapaikaksi. Kulttuuripalveluiden Tarja Järvinen osallistui järjestelyihin ja piti myös tapahtuman avauspuheen.
a huolta niistä otka ovat häntä massa asemassa. vapaikanhakijoija ihmiskaupan a kohtalosta. ssani erityisesti onin ulkopuolelkolaisista. Vain akolaisesta päämaihin. Suomesttain turvapaik3000 henkeä ja mesta saa jäädä ssa EU-maissa t ovat vielä heilla EU:sta turvailla pitäisi olla ahdollisuudet. naiset ja lapset aan turvattomisheillä ole mahpiskeluun. Rauevaisuuden takia ät asuntonsa tai ainan maksaaktajille pakomatkanhakijat tietäoista mutta pääsisempaan maahyväksyttävä ris-
Anja Kuuskoski emännöi Tampereen Eläkeläiset ry:n esittelypöytää
Vanhusasiamiehelle on kysyntää
Tampereen vanhusasiamies Päivi Kemppainen neuvoi vanhusasioissa. Kemppainen on hoitanut tointansa nyt runsaan vuoden. Suomen kunnissa toistaiseksi harvinaisen vanhusasiamiehen toiminta käynnistyi
urvapaikanhaki-
Kaupungin vanhusasiamiehen Päivi Kemppaisen pakeilla riitti kyselijöitä
20 - Nro 4 kesäkuu 2012
ELÄKELÄINEN
Kainuun sote tienhaarassa maakuntakokeilun päättymisen jälkeen
Menoja karsitaan, palveluiden tarve kasvaa
Kajaanilainen Tauno Ronkainen on ollut 8 vuotta vasemmistoliiton edustajana Kainuun kuntayhtymän sosiaali- ja terveyslautakunnassa (sote) sekä neljä vuotta Kajaanin perusturvalautakunnassa. Marraskuussa hän jäi yksin esityksessään, että soten tulopohjaa olisi kasvatettava korottamalla kuntien maksuosuutta. Kunnat maksavat 60 prosenttia tulopohjastaan maakunnan palvelujen toteuttamiseen. Tänä vuonna vanhuspalveluissa rahamäärä on pienempi kuin viime vuonna. Kysymys kuuluukin, miten karsitaan, että peruspalvelut turvattaisiin. Viime vuonna Kainuun soten budjetti ylittyi yli 11 miljoonaa euroa. Kainuulaisista yli 21 prosenttia on 65 täyttäneitä, Ristijärvellä ikäihmisiä on jo kolmannes asukkaista. Hoitotakuun tehostamisen vuoksi viime toukokuusta lähtien poliklinikkakäynnille on pitänyt päästä kolmessa kuukaudessa lähetteen saapumisesta. Yli 500 potilaan jonoa on purettu kesästä saakka ja ostopalveluja on jouduttu käyttämään budjetin raameja enemmän. Sosiaali- ja terveystoimeen jouduttiin palkkaamaan lisää työntekijöitä ja sijaisia lähes 7 miljoonalla eurolla. Tänä vuonna vaaditaan 10 miljoonan euron säästöjä, joista puolet henkilöstömenoista. Se tarkoittaa 100 henkilötyövuotta. Ronkaisen mukaan Kainuussa soten palvelut tuotetaan tänä vuonna 94 prosentilla maan keskiarvosta. Soten keskustalaiset ja kokoomuslaiset neuvottelijat eivät juurikaan käytä kuntien terveyskeskuspalveluita ja tuijottavat vain veroäyriä. Neuvottelijat ovat hyvätuloisia, se mielestäni vinouttaa päätöksentekoa. Kuntien saama valtionosuus koostuu pääosin sosiaali- ja terveystoimen tuesta, opetus- ja kulttuuritoimen tuesta ja verotulojen tasaukseen perustuvasta valtionosuuden tasauksesta. Kuntien käyttömenojen valtionosuus verotuloista ja valtionosuuksista vaihteli Kuntaliiton tilastojen mukaan vuonna 2006 maakunnittain Uudenmaan 18 prosentista Kainuun 47 prosenttiin ja kunnittain Kauniaisten 5 prosentista Ranuan 68 prosenttiin. Uudellamaalla verotulot olivat vuonna 2011 asukasta kohden 4338 euroa ja valtelyn mahdollisuudet ovat puhuttaneet. Kyseessä on ollut johtamisongelma, jossa työntekijöiden kannalta on jäänyt epäselväksi, mitä saat tehdä, mitä et saa tehdä vai onko ohjausta annettu lainkaan. Kaikki ei suinkaan selity pelkällä kiireellä. Henkilökunnan sitouttaminen unohdettiin maakuntakokeilua aloitettaessa. Henkilökunnalle on kerrottava kaikki asiat ensin, ettei tarvitse lukea ikäviä asioita lehdistä.
Terveyskeskusmaksu poistettava
Tauno muistuttaa, että Kajaanin vasemmistoliiton kunnallisjärjestö on esittänyt terveyskeskusmaksun poistamista. Kainuusta ei pidä tehdä köyhyyden mallimaakuntaa. Verotuloissa ei ole tapahtunut romahdusta vaikka UPM:n tehdas lähti. Yksi suuri menoerä Kainuun sotepalvelujen yhdistämisessä on ollut tietokoneohjelmien yhdenmukaistaminen. Siinä on Taunon mukaan palanut miljoonia euroja. Ympäri vuorokauden päivystävä sairaanhoitajapalvelu on saanut kiitosta. Kainuulaisen kunnan asukas voi soittaa palveluun mistä päin Suomea tahansa kaikkina vuorokauden aikoina. Vanhuspalveluissa ja lastensuojelussa on ollut kuntien välillä eroja ennen sotea, nyt ne on yritetty yhdistää. Valvonnan ongelma asiassa kuitenkin vaivaa. Meneillään oleva köydenveto alijäämäisestä budjetista on Taunon mielestä surullista, koska pakon edessä budjetin ylittämisestä syyllistetään henkilökunta ja arvoasteikkoon nousee se, otetaanko rahaa pois päiväkodeilta, vanhushuollosta vai katujen korjauksilta. Taunon ja Railin mielestä valtion apujen pitäisi mennä suoraan kuntayhtymälle, eikä kierrättää kuntien kautta. Se helpottaisi soten budjetointia. Yksi poliittinen kähmintä jäisi pois. Kainuussa huudetaan työvoimapulasta vaikka maakunnassa on yli 5 000 työtöntä. Taunon mielestä on tunnustettava avoimesti se, mitä nuo tulevat säästötoimet aiheuttavat. -Palveluja tullaan karsimaan kun sata henkilötyövuotta karsitaan. Onko kuntien organisaatioissa käyty aidosti läpi, mitkä tehtävät ovat siirtyneet sotelle ja mitkä jääneet kuntien hoidettaviksi. Raili toteaa, että hyvien asioiden eteen on pitänyt tehdä paljon töitä, siksi olisi voitava nostaa sotesta ja maakuntakokeilusta esiin hyvät ja huonot puolet avoimesti ja rehellisesti ilman poliittisia eturyhmäpyyteitä.
Rahoitusprosentit liian kireiksi
Myllylän mukaan maakunnallista politiikkaa on vaikea tehdä, jos kaikilla on mielessään vain "meidän kunta." Tästä johtuen heti soten alussa 12 vuotta sitten kuntien omasta tahdosta rahoitusprosentit vedettiin kireiksi. Ennen kunta sai Kainuun keskussairaalalta laskun jälkikäteen. Nyt soten aikana katsotaan ensin, minkä verran kunnilta rahaa tulee ja budjetti laaditaan sen mukaan. Esimerkiksi huostaanotoissa tehdään tasaukset kuntien kesken. Pikku kunta ei tarvitse kuin kaksi huumeongelmaista tai jonkin erikoisen sairaustapauksen, kun kunnan budjetti menee uusiksi kalliiden hoitojen vuoksi. Nyt näitä ongelmatapauksia tasataan. Varsinkin kesällä on ilmennyt henkilöstönsaantiongelmia. Lääkärivajauksen vuoksi sairaanhoitajat eivät voi työskennellä täysitehoisesti, koska heidän on tehtävä osittain myös lääkärin työt. Tämä johtaa potilaiden kuljettamisen paikasta toiseen, sinne missä sattuu vapaita hoitopaikkoja löytymään. Pikkupaikkakunnille on vaikea lääkäreitä saada, koska puolisolle ei useinkaan löydy paikkakunnalta töitä eikä lääkäri voi erikoistua. Miinusta Raililta sote saa siinä, että suuret ylikansalliset pörssiyritykset jyräävät pienemmät kainuulaiset toimijat ja vaarana on suuryritysten monopoli. Säästökuurin vuoksi kilpailutetaan ja suuret lyövät pienyrittäjät laudalta. Työttömien terveydenhuollon järjestäminen on ollut Kainuussa iso juttu. Monta turhaa sairaustapausta on voitu estää ennakolta. Terveydenhuollossa ei asiakasta voi ohjata yksityislääkärille. Tässä suhteessa kuntalaisten on opittava pitämään puolensa.
Tauno Ronkainen muistuttaa, että Kainuusta ei pidä tehdä köyhyyden mallimaakuntaa. tionosuudet vain 595 euroa. Kainuussa asukasta kohti lasketut verotulot olivat 3028 euroa ja valtionosuudet 2448 euroa. Ronkaisen mukaan Kainuun maakunnan pitkät välimatkat vaikeuttavat palvelujen tuottamista. Kuhmon itärajalta Juntinperältä on Oulun keskussairaalaan yli 300 kilometriä. Julkinen liikenne on Kainuusta hävinnyt olemattomiin. Myös sosiaalihuoltolain mukaisia kuljetuspalveluja vähennetään säästösyistä laskemalla ikäihmisten tulorajoja. Eikä Pali-liikennettä syrjäkylille järjestetä. koissairaanhoidon ja perusterveydenhoidon tason ylläpitäminen. Kainuussa on asukasta kohti enemmän lääkäreitä kuin maassa keskimäärin. Tosin maakunnassa on 20 lääkärin vajaus. Geriatrian lääkäreistä ei ole pulaa. Suurimmat puutteet Heikkilän mukaan liittyvät soten piirissä töiden organisointiin. Eri työkulttuurien sulauttaminen ja yhteisten toimintatapojen löytäminen ei ole ollut helppoa. Henkilökunnan sitoutuminen ja itsenäisen työsken-
Puutteita töiden organisoimisessa
Kajaanin Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Raili Myllylä on Kainuun maakuntavaltuuston jäsen. Hänen mukaansa Kainuun kunnat eivät olisi selviytyneet ilman sotea. Tampereen yliopiston tutkimuksessa vuodesta 2000 lähtien toteutetun Kainuun mallin säästöiksi kahdeksalle Kainuun kunnalle on arvioitu 100 miljoonaa euroa. Myönteisintä on ollut eri-
Raili Myllylä sanoo, että hyvien asioiden eteen on pitänyt tehdä paljont öitä.
Teksti ja kuvat: JUHA DRUFVA
ELÄKELÄINEN
Nro 4 kesäkuu 2012 - 21
Vuotinaisiin oli kokoontunurt yli 200 Uudenmaan eläkeläistä viettämään ulkoilupäivää.
Uudenmaan ulkoilupäivä Karkkilassa huipentui pihaolympialaisiin
Eläkeläiset ry:n Uudenmaan aluejärjestön ulkoilupäivä järjestettiin tänä vuonna Karkkilan kaupungin leirikeskuksessa Vuotinaisissa. Päivän järjestelystä vastasi tällä kertaa Karkkilan Eläkeläiset ry. Vaikka aamulla sade hieman peloitteli, ei se estänyt reippaita eläkeläisiä osallistumasta tapahtumaan, sillä paikalle saapui noin 220 osanottajaa 14 yhdistyksestä. Lopulta säiden haltijakin oli hyvin suosiollinen, sillä ohjelman alkaessa jopa aurinko pilkotteli pilvien lomassa ja kaiken kaikkiaan päivästä tuli sopiva ulkoilupäivä. Päivä aloitettiin vieraiden vastaanotolla, jonka jälkeen heidät ohjattiin leirikeskuksen sisätiloihin, jossa oli tarjolla makoisat pullakahvit. Ohjelma alkoi tosi mahtavasti yhteislaululla, jota säesti omista jäsenistä koostunut yhtye ja "Nuoruusmuistoja" irtosi tosi upeasti yli kahden sadan laulajan voimin. Yhteislaulun jälkeen Karkkilan Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Tauno Koivunen toivotti osanottajat tervetulleiksi. Hän kertoi sekä Vuotinaisten että oman yhdistyksemme historiasta. Tämän jälkeen oli vuorossa jumppatuokio, jonka vetäjänä toimi liikunnanohjaaja Anne Paananen. Jos matkan aikana oli jäseniin hiipinyt pientä jäykkyyttä, niin jumpan jälkeen siitä ei ollut tietoakaan. Seuraavan puheenvuoron sai Uudenmaan Aluejärjestö ry:n puheenjojohtaja Christer Hägg. Puheessaan hän käsitteli mm. meille hyvin tärkeätä asiaa, eli valmisteilla olevaa vanhuspalvelulakia, sekä liikunnan vaikutusta ikäihmisten terveyteen. Sitten alkoikin varsinainen koitos, sillä järjestäjät olivat laatineet neljän lajin pihaolympialaiset. Lajeina olivat petankkipallon tarkkuusheitto, renkaanheitto, ketjun heitto ja tikanheitto. Näiden yhteenlasketun tuloksen perusteella selvisivät voittajat, sekä naisten, että miesten sarjoissa. Naisten sarjaan osallistui peräti 48 kilpailijaa. Miesten sarjaan puolestaan 18 kilpailijaa. Pihaolympialaisetn voittajat olivat selvillä parituntisen väännön jälkeen seuraavasti: Naiset 1. Soili Suikkanen, 18 pistettä, 2. Sirkka Itäniemi, 17,5 pistettä, 3.Ritva Koimäki 17,5 pistettä. Miesten sarjan palkitut olivat: 1. Jorma Koimäki, 16,5 pistettä, 2. Veijo Hintsanen, 14,5 pistettä, 3. Simo Hyökki 14 pistettä. Tässä vaiheessa olikin sitten ruokailun vuoro. Yhdistyksemme naiset olivat jo edellisenä päivänä valmistelleet ruokailua, ja kisapäivänä vanha armeijan soppatykki höyrysi aamusta alkaen niin, että tarjolla oli jauhelihasoppaa. Soppa sai tosi suuret kiitokset ja näytti todella hyvin maistuvan vieraillemme. Ruokailun jälkeen alkoi yhdistysten välinen mölkkykisa. Kisa pelattiin 10 joukkueen voimin neljä henkisillä joukkueilla ja tulokset muodostuivat seuraavaksi: 1. Hyrylän Eläkeläiset,. 2. Korson Eläkeläiset, 3. Havukosken Eläkeläiset Lisäksi ohjelmassa oli runsaat arpajaiset sekä sauna. Ettei kukaan lähtenyt nälkäisenä kotimatkalle, niin makkaraa oli tilaisuus paistaa nuotiolla. Lopuksi pyörähdeltiin elävän musiikin tahdissa, tällä kertaa ei ollut parkettia, mutta hyvin se näytti sujuvan myöskin betonilattialla.
Teksti: Esa Vepsäläinen Kuva: Erkki Vikström
Kemiläiset Kuntorannassa vain kotiinpaluu oli pettymys
Kevät tuli kohisten ja matkalaisten reissuhalun vähentämiseksi Kemin Eläkeläisetteki reissun Kuntorantaan 1520.5. Retkiaamuna lähdettiin matkaan, ei sentään kukonlaulun aikaan, mutta melko varhain. Onneksi lähtöhetkellä ei satanut enää vettä, joten pääsimme kuivana aloittamaan matkan. Matkalla laulettiin, kerrottiin hauskoja juttuja, pidettiimpä arpajaisetkin. Majoittuminen sujui ilman suurempia kommelluksia, jonka jälkeen olikin ruokailu. Loma-aikamme kului nopeasti, ilmat suosivat ja aktiviteettejäkin oli niin talon puolesta kuin itse järjestäminä. Käytiin vesijumpassa, saunassa ja ennenkaikkea hyvissä hoidoissa. Illat kruunasivat karaoketanssit ja lauantaina peräti orkesteri viihdytti meitä. Viisi vuorokautta meni liian nopeasti, mutta pakko oli lähteä katsomaan kuinka paljon kevät oli ehtinyt tuoda vihreyttä Kemiin. Hieman petyttiin mutta kyllä se kevät jatkuu täälläkin. Kolme vuotta oli edellisestä matkasta kulunut, aika näyttää koska on seuraava matka. Toivotan kaikille matkalaisille hyvää ja lämmintä kesää ja kiitos Teille, olitte mahtavia.
Kemiläisiä Kuntorannan keväässä. Ilmat suosivat ja toimintaa riitti.
Sirkka Lindberg vt matkavastaava
22 - Nro 4 kesäkuu 2012
ELÄKELÄINEN
Kotina Praha kultainen kaupunki
K
Prahan Vanha kaupunki on täynnä toinen toistaan viihtyisempiä kahviloita, joissa on mukava tunnelmoida ja nauttia kulturellista ilmapiiristä.
un nuori ylioppilas Hilkka Lindroos lähti 1960-luvun loppupuolella katselemaan maailmaa, hän ei tiennyt joutuvansa todistamaan paikan päältä Tsekkoslovakian historiallisia käänteitä. Elettiin Euroopan hullua vuosikymmentä. Ylioppilaslakin saatuaan lähti jämsäläinen Hilkka Lindroos aupairiksi Lontooseen. Vuoden kuluttua Hilkka matkusti Euroopan halki Sveitsiin. Siellä hän törmäsi suomalaisiin nuoriin, jotka olivat opiskelemassa Prahassa. Hilkka lähti Prahaan ja ihastui heti kauniiseen kaupunkiin. Hänkin haki stipendiä opiskellakseen tsekin kieltä Prahan yliopistossa. Hilkan opettajana oli nuori kielitieteilijä Frantisek Cermák. Tekkoslovakiassa elettiin jännitteisiä aikoja Neuvostoliiton tiukassa valvonnassa, mutta nousevasta myrskystä huolimatta Hilkka ja Frantisek rakastuivat ja alkoivat seurustella. Juuri ennen kuin Varsovan liiton tankit vyöryivät Prahan kaduille keväällä 1968, matkusti Hilkka Ruotsiin tapaamaan siskoaan. Prahan tapahtumat eivät säikäyttäneet nuorta naista, vaan hän palasi pahimman myrskyn laannuttua kaupunkiin rakastettunsa luokse. Ajattelin, että eiväthän ne kaikkia voi laittaa kaltereiden taakse ja elämän täytyy jotenkin siellä sujua. Jälkeenpäin kuulin, kuinka lähetystössä oli ihmetelty, että muut ne lähtee länteen, mutta Hilkka haluaa tänne. Minä en ole koskaan ollut kovin poliittinen, joten ei tämä paljoa hätkäyttänyt. Mentyään naimisiin Frantisekin kanssa Hilkka houkutteli tätä kuitenkin muuttamaan kanssaan länteen, mutta mies ei halunnut lähteä Tsekkoslovakiasta, koska oli tsekin kielen opettaja ja tutkija ja saanut hyvin nuorena paikan tsekin kielen lehtorina Kaarlen yliopistossa. Niinpä nuori pari jäi elämään kylmän sodan keskelle Prahaan.
kuuli Hilkan etsivän työtä, hän ehdotti, että Hilkka voisi alkaa opettaa suomea Prahan yliopistossa. Minulla ei ollut suomen kielestä mitään arvosanaa, mutta Skaliãka sanoi, että voisin opettaa käytännön kieltä. Sittemmin Hilkka suoritti suomen kielen arvosanan Helsingin yliopistossa ja myöhemmin Prahan yliopistossa niin kutsutun pikkutohtorin arvosanan. Väitöskirjansa hän sai valmiiksi 90-luvun alussa. Prahan ylipistoon perustettiin suomen kielen lehtoraatti vuonna 1974, ja Hilkka sai lehtorin viran. Hän työskenteli eläkeikäänsä asti yliopistossa osaksi Suomen opetusministeriön ja osaksi Prahan yliopiston palkkaamana. Prahan kevään jälkeen alkoi maassa niin sanottu normalisoinnin aika. Kaikki yliopistojen opettajat mukaan lukien Hilkan mies kutsuttiin puhutteluihin. Niissä haluttiin selvittää muun muassa, oliko Neuvostoliiton väliintulo kuulusteltavien mielestä miehitys vai veljellinen apu. Jos henkilön mielestä se oli miehitys, joutui hän useissa tapauksissa jättämään työpaikkansa yliopistolla. Hilkan mies Frantisek sai pitää työpaikkansa. Tuolloin Suomi oli niin suomettunut, että sitä pidettiin Neuvostoliiton vasallina. Ehkä minua pidettiin riskittömänä, Hilkka nauraa. Frantisek Cermák asetet-
tiin kuitenkin julkaisukieltoon, mikä oli hankalaa tutkijalle. Hän kirjoitti paljon kielentutkimuksesta, mutta suurimmat teokset saatiin julkaista vasta samettivallankumouksen jälkeen. Vaikka Frantisek Cermákin osastoa yliopistolla seurattiin tarkkaan, ei Hilkka koskaan huomannut, että häntä tai hänen perhettään olisi tarkkailtu. Muuten valvonta oli hyvin laajaa. Jokaiselle kadulle oli nimetty puolueen uskottu mies, jolta piti saada hyväksyntä muun muassa matkustamiseen. Ulkomaalaisia kutsuttiin kuulusteluihin ja pyydettiin tekemään yhteistyötä salaisen poliisin kanssa, mutta ei koskaan Hilkkaa. Hilkan mielestä sekin oli Suomen erityisaseman ansiota Neuvostoliiton ystävämaana. Kun arkistot avattiin samettivallankumouksen jälkeen, olisi Hilkka halunnut lähteä katsomaan, mitä niistä löytyy. Frantisek kuitenkin kieltäytyi, koska ei halunnut kokea sitä, että arkistot paljastaisivat jonkun hänen läheisen työtoverinsa ilmiantajaksi. Sellaisia tragedioita maa oli täynnä arkistojen avaamisen jälkeen. Olin hyvin naiivi. Jos olisin tiennyt, mitä kaikkea täällä tapahtui, olisin varmaan vähän painostanut miestäni muuttamaan täältä pois. Minulle ei kuitenkaan tapahtunut koskaan mitään sellaista, mikä olisi
Suomalaisuus turvana
Hilkka ei halunnut jäädä kotiäidiksi. Siihen aikaan Prahan yliopistossa oli professorina suuri Suomen ystävä Vladimir Skaliãka, joka oli jopa opiskellut Suomessa 1930-luvulla. Skaliãkaa ilahdutti kovasti, että hänen seminaareissaan kävi suomalainen nainen. Kun hän
Hilkka Linroos osallistumassa promootiovalaan Kaarlen yliopistossa. Yliopisto perustettiin v. 1348, ja keskiajalta periytyy myös promoottorin puvun malli.
ELÄKELÄINEN
Nro 4 kesäkuu 2012 - 23
Helokit järjesti kuorolaulukurssin
saanut minut lähtemään.
Samettivallankumous ei pelottanut
Hilkalle ja Frantisekille syntyi kaksi tytärtä. Hilkan anoppi auttoi lasten ja joskus taloudenkin hoidossa. Elämä sosialismissa oli niukkaa. Kaupoissa oli vähän valinnanvaraa: vaatteista piti ostaa juuri se koko ja malli, mikä oli tarjolla. Erikoisempia hedelmiä kuten bananeja tai mandariineja sai jouluna tai muina juhlapäivinä. Usein ruokatavaroita sai jonottaa kauppojen edessä kauan. Jonoihin minä en tottunut koskaan. Sanoin, että jos en jonottamatta saa jotain, en sitten laita sitä ruokaa. Mutta anoppini jonotti ja opetti meidän lapsetkin seisomaan jonossa, Hilkka sanoo. Suomen erityisasema ei auttanut Hilkkaa, kun hän halusi lähteä kesälomille Suomeen lastensa kanssa. Tuohon aikaan lapset eivät voineet olla kahden maan kansalaisia, ja Hilkka joutui lasten vuoksi käymään saman paperisodan, minkä tsekkiläisetkin päästäkseen matkustamaan länteen. Koska Hilkan vanhemmat eivät enää eläneet, katsoivat tsekkiviranomaiset, että lapsilla ei ole enää suoraa sukulaissuhdetta Suomessa, joten heillä ei ole mitään syytä lähteä sinne. Ensimmäisen kerran se
tuntui kauhealta, sillä olinhan Suomen kansalainen. Jonotin eri luukuilla monta päivää. Sitten pyysin lähetystöltä apua, ja saimme luvan lähteä. Ja tämä toistui joka vuosi! Kun samettivallankumous alkoi marraskuussa 1989, olivat Hilkan tytöt jo aikuisia ja osallistuivat verettömään kansan nousuun. Kun he lähtivät keskustaan, sanoimme heille, että me kävimme tämän läpi jo 1968 ja jäämme nyt kotiin seuraamaan tätä telkkarista. Hilkan mukaan samettivallankumouksen tapahtumat eivät olleet niin pelottavia kuin kevään 1968, sillä kaikki sosialistimaat olivat siinä mukana, eikä liikettä olisi enää voinut pysäyttää mikään. Se systeemi vain mureni käsiin, eikä muita vaihtoehtoja ollut.
Ihmeellinen Praha
Nyt Hilkka LindroosCermák on eläkkeellä. Joskus hän pitää vielä vastaanottoja yliopistolla ja hoitaa kahta lastenlastaan. Hilkan mies voi professorina tehdä töitä niin kauan kuin haluaa. Hilkka saa pientä eläkettä sekä Suomen että Tsekin valtiolta. Suomen eläkkeen turvin hän voi viettää kesälomia lastenlasten kanssa Suomessa. Tsekin valtion eläke on hyvin pieni, joten miehen palkka on tarpeeseen. Tsekeissä ovat eläkkeet keskimäärin
300400 euroa kuukaudessa, mikä ei riitä kunnolla edes lääkkeisiin. Usein perheet auttavatkin vanhuksiaan taloudellisesti. Hilkan mukaan erityisesti maaseudulla kaipaillaan sosialismin aikaa, jolloin lääkärit ja lääkkeet olivat ilmaisia. Kaikilla oli turvattu perustoimeentulo, eikä ollut köyhiä tai uusrikkaita. Tsekkien elintaso ei ole noussut odotetusti, mistä erityisesti eläkeläiset joutuvat kärsimään. Täällä ollaan kateellisia lännen eläkeläisturisteille, jotka saavat matkustella mielin määrin. Nyt kun täällä olisi vapaus matkustaa, siihen ei ole rahaa. Hilkan mielestä yksi syy maan huonoon elintasoon on kaikkialla rehottava korruptio, joka jo sosialismin aikaan pesiytyi koko elämäntyyliin. Prahan Vanha kaupunki on kuitenkin saanut markkinatalouden myötä takaisin entisen loistonsa. Kauniit rakennukset on restauroitu ja kaikkialla näkyy vanhaa arkkitehtuuria kunnioittavan työn jälki. Hilkka nauttii Prahan Vanhan kaupungin tunnelmasta ja kävelyretkistä kapeilla kujilla. Joka kerta löydän näistä rakennuksista jotain uutta ja ihmeellistä, vaikka olen täällä asunut jo kohta puoli vuosisataa, Hilkka ihmettelee. IITA KETTUNEN
Helokit-kuorojärjesti Helsingissä Hermannin kerholla kuorolaulukurssin "Laula kanssamme" . Kurssille oli kutsuttu kaikki kuorolaulusta kiinnostuneet eläkeläiset. Kurssia ohjasivat dir.mus. Reino "Reiska" Bäckström sekä muusikko Tapani "Tapsa" Luhtaranta. Kyllä me lauloimme, kuuntelimme, yritimme ja yritimme uudestaan. Se kannatti. Viikkojen ja kuukausien vieriessä tekniikat ja niksit unohtuvat eikä kertaaminen koskaan tee pahaa. Niinhän sitä sanotaan, että kertaaminen on.... Tässä muutamia vinkkejä teille , jotka harrastatte kuorolaulua tai muuten lauleskelette: Jos teksti on selvää ja koko keho soi, hiljainenkin ääni kuuluu. Ei saa laulaa kuitenkaan huokoisella äänellä vaan kiinteästi ja jämäkästi. Muistakaa, jos aloitamme tarpeeksi hiljaa, äänen voimistaminen tarvittaessa kuuluu ja tuo lauluun sävyä. Muistakaa, että pilkut ja pisteet voi ja pitää laulaa, ja että tauotkin ovat musiikkia. Jos melodia viipyilee, laulun tarinan voi kertoa puheenomaisesti. Ei lauleta aiheettomasti pitkiä aaata ja uuuta. Asennetta, asennetta, ei laahauksia! Ei jäädä roikkumaan, vaan reilusti loppuun saakka, Kaunista suomen kieltä, ple-
Näin vähän enemmän tunteella, opetti dir.mus. Reino Bäckström ase!! Eikä hengitetä joka rakoon, vaan lausutaan tai siis lauletaan asia kerrallaan. Teksti todella selvästi, ensikerralla ymmärrettävästi. Jos laulussa on nopea tempo, teksti suun etuosaan, ei mitään oopperalaulua. Ja huulet lausuessa auki, eihän olla mitään Kimi Räikkösiä.! Ilmaa sisään ennen laulun alkua, muuten ollaan heti myöhässä. Ei me olla Grönin Eikan veroisia ja hallita sitä. Siis mukana ensimmäisestä tahdista. Jos hidastetaan, tai painotetaan, sitäkin pitää harjoitella, Laulussa pitää olla sävyä ja tunnetta. Ja kaikki tahdissa! .Se on siinä! Näin meitä opettivat Reiska ja Tapsa. Yritetään muistaa syksyyn saakka, silloin järjestetään uusi kurssi. Me kaikki kurssilaiset olimme varmoja sen tarpeellisuudesta. Terveisin
Helokit-kuoro ja Eeva Koivisto
Hilkka Lindroos voisi vaellella tuntikaupalla kauniin kotikaupunkinsa kujia ja ihmetellä kauniiden rakennusten sammumatonta loistoa.
24 - Nro 4 kesäkuu 2012
ELÄKELÄINEN
Aarno Kellberg jatkaa kirjailijana isänsä jalanjäljillä
Iisalmelaisen kirjailijan Aarno Kellbergin, 80, isä luki pojalleen "Seitsemän veljestä" ennen kuin Aarno osasi lukea. Isä oli kova lukemaan, mitä nyt kyläkauppiaalta jäi lukemiseen aikaa. Luettuaan hyvän kirjan hän suositteli sitä minulle. Kun olin lukenut kirjan, kalassa ja metsällä keskustelimme teoksesta. Isä rupesi sitten yllyttämään minua, että rupea kirjoittamaan. Sanoin, että en minä ossoo. Isä sanoi, että herranen aika, kouluja käynyt mieskö ei muka ossoo kirjoittaa. Aarnon isä Eino oli syntynyt 1908. Vuoden 1918 tapahtumat jäivät tarkasti 10-vuotiaan pojan mieleen. Hänestä siinä oli hyvä romaanin aihe, kylä kapinan rajalla ja hän yllytti Aarnoa aiheen pariin. Itse kirjoitin tuolloin 60-luvulla yön päivän kanssa ja sanoin, etten minä kerkiä sitä kirjoittamaan. Sanoin, että pane itse ylös ne asiat, mitä sinulla niistä on kirjoitettavaa. Ja niin se oli sitten ylitöinään kirjoittanut käsikirjoituksen ja laittoi sen minulle, että tässä on tämä luntti, että tie sille mitä tykkäät. Minä luin sen ja soitin isälle, että eihän tämä minua tarvihe, että tämähän on valmis juttu. Isä jankutti, että eihän se valamista ole kun minähän vain annoin sinulle aineiston, että siitä voit tehä romaanin. Siippaisen Olavi oli silloin täällä semmoisena epävirallisena läänintaiteilijana. Luetin käsikirjoituksen Ollilla. Hän sanoi, että lue isäsi tekstiä, että opit kirjoittamaan. Käydessäni WSOY:llä kysyin kirjalliselta johtajalta, että minkälainen mahdollisuus olisi vanhan miehen saada esikoisromaaninsa läpi. Se antoi suoran vastauksen. Sinun ikäiselle voidaan antaa vielä jotain anteeksi, mutta isäsi ikäiselle miehelle ei mitään. Sen täytyy olla täys kymppi. Hän perusteli sen sillä, että yleensä kustantaja saa esikoisella pöksyilleen. Vasta seuraavilla teoksilla kirjailija lunastaa itsensä. Isäsi ikäiseltä sitä ei enää odoteta. Kun kerroin tämän isälle, hän Uuden Kuvalehden päätoimittajana oli Ilmari Turja joka sanoi: Minä olen pitemmän aikaa seurannut tuota sinun kielenkäyttöäsi. Kun helsinkiläispojilta tinkii kieli kuolemaan, niin sinulla siinä on jotakin persoonallista rehevyyttä. Kehottaisin sinua vakavissasi yrittämään jotakin pitempimuotoista. Turjalle joskus sanoin, että sinä olet syyllinen siihen, että minä tähän kirjoittamisen kurimukseen jouduin. Onneksi minulla oli älyä niin paljon, etten heti paikalla ruvennut mitään isoa romaania kirjoittamaan. Olen parantumaton mehtäja kalamies. Sanoin, että minä oon roistoja tavannut paljonkin, mutta en metässä yhtään. -Kirjoitin tarinan "Pojat salolla." Toinen kirja "Viimeiset leikit" kertoo sota-ajasta pojan silmin. Sanoin vaimolle, että raapaisin pikkuisen isoa aihetta, johon vielä palaan ja näihin sota-ajan kuvauksiin palasin trilogiassa. Kerttu Manninen oli Helsingin Sanomien arvostelija. Hän kirjoitti, että toisessa kirjassaan Kellberg ei ole onnistunut aivan yhtä hyvin kuin esikoisessaan. WSOY:n nuortenkirjojen kustannustoimittaja Inka Makkonen opasti, että nuortenkirjan täytyy täyttää kaikki samat kriteerit mitä hyvältä romaanilta vaaditaan. Olipa kirjan kannessa mikä nimi tahansa, taiteellisesti sen pitää olla täyttä tavaraa. Ainoa ero mikä nuorten- ja aikuisten kirjojen välillä on, on se, että nuortenkirjan pitää olla tapahtumiltaan tiheämpi, että ne jaksavat lukea sen. Inka sanoi, että kyllä sinä Viimeisissä leikeissä kerrot, kun pääset alkuun, mutta älä lähde niin kaukaa vaan mene suoraan asiaan. Sen vuoksi aloitinkin toisen version, että koulun ovi lennähti auki ja pojat ryntäsivät ulos, kun koulu loppui...
Isäni oli 65-vuotias, kun Gummerus julkaisi hänen esikoisteoksensa, muistelee iisalmelainen kirjailija Aarno Kellberg. sanoi, että johan minä sen sanoin, että kirjoita sinä se. Olin opettajana Ruotsinpyhtäällä ja minun koulun kirjaston hyllyllä se käsikirjoitus oli vuosia. Sitten Gummerus julisti 1972 historiallisen romaanin kilpailun. Isäni käsikirjoitus lunastettiin, koska nimimerkin takaa ei tiedetty kirjoittajaa. Gummerus julkaisi romaanin 1973. Ukko innostui, että hän tekee toisen romaanin, mutta kun oli vanha niin tuli kuolema väliin 1978. Romaanin käsikirjoituksen nimi on "Ronski." Se on minun arkistoissani, toistaiseksi käyttämättömänä. 1968) luona, jolla oli valtava kokoelma hyvää taidetta ja erityisesti Helene Schjerfbeckia. Se tarttui minuun. Näytin aina välillä töitäni Ahtelalle ja hän sai minut innostumaan niin että minähän luulin olevani taiteilija, vaikka minulla ei ollut mitään muuta koulutusta mitä seminaarissa sain. Pidin toistakymmentä näyttelyä Helsingistä, Turusta ja Vaasasta lähtien. Joku arvostelija kirjoitti, että Kellberg on Suomen paras harrastajataiteilija ja minähän tietysti loukkaannuin syvästi, vaikka se oli liian paljon sanottu silloinkin. Jossain vaiheessa huomasin, että tarvitsisin koulutusta. Värien kanssa minä tulen kyllä toimeen. -Tein pelkistettyjä, enimmäkseen maisemakuvia, mutta henkilökuvaus ei onnistunut. Mikonkadun kulmassa oli Strindbergin taidesalonki. Arvid Lydecken (1884-1960) oli sen johtaja. Menin sinne mukanani enimmäkseen markkinataulun tapaisia töitä, mutta Lydecken pyysi tuomaan lisää niitä toisenlaisia ja minähän vein niitä 12 kappaletta ja ne siellä kehystettiin. -Siellä sattui olemaan semmonen ukko kuin Eero Nelimarkka, joka sanoi minulle, että sinä et osaa arvostaa töitäsi kun pidät hinnat noin alhaalla. Töitäni laitettiin ikkunaan. Sillä aikaa kun olin käymässä Lydeckenin kanssa kehystämössä niin Kevät-niminen taulu oli hävinnyt. Kysyin indententiltä, että minne se joutui, hän vastasi, että Nelimarkka osti sen.
Eero Nelimarkka opasti
Kellberg aloitti kuvataiteilijana opiskellessaan Kajaanin opettajaseminaarissa 1950-55. Hän asui K. Ahtelan eli Einar Reuterin (1881-
Älä lähde liian kaukaa
Sen jälkeen Kellberg ryhtyi kirjoittelemaan aikakauslehtiin kuten Seuraan ja Uuteen Kuvalehteen. Teksti ja kuva JUHA DRUFVA
Sota joka ei ehtinyt Iisalmeen
Eino Kellberg: Kylä kapinan rajalla. Gummerus 1973. Vuoden 1918 kansalaissodan taistelut eivät ulottuneet PohjoisSavoon saakka ja kirjallisuudessamme on niukalti kuvauksia miten noiden seutujen ihmiset suhtautuivat tuon verisen ajan myllerryksiin. Eino Kellbrgin (1908-78) romaani "Kylä kapinan rajalla" lienee ainut romaani, joka kuvaa Iisalmen seudun tapahtumia syksystä 1917 syksyyn 1918. Romaanin kertojan näkökulma pidättyy silloisen Iisalmen maalaiskunnan kirkon ympärillä olevan kirkonkylän tapahtumien ja kyläläisten kuvaukseen. Romaanissa ei ole varsinaista päähenkilöä, vaan kylän ihmisiä ja heidän elämäntarinoitaan esitellään yhdessä ja erikseen. Kylän keskipisteenä on kunnantupa, jossa selvitellään kyläläisten asiat, juorut ja rollit ja ratkotaan kunnan asiat ja ongelmat. Kokouspäivät tuovat kylälle eloa ja liikettä ja muulloin se toimii kulkijoiden ja matkalaisten yöpymispaikkana. Ympäröivän maailman tapahtumat ovat matkalaisten ja viereisessä kauppalassa ilmestyvän sanomalehden varassa. Molemmat tieto- ja uutislähteet värittävät tapahtumat oman makunsa mukaisesti. Muuten ollaan pelkkien huhujen ja juorujen varassa. Syksyllä 1917 kylään saapuu suuri joukko Iisalmi-Ylivieska-radan rakentajia, jotka tuovat mukanaan uusia aatteita, tapoja ja murteita. Kyläläisten uteliaisuus herää ja samalla alkavat rintamalinjat muotoutua, tunnelma kiristyy ja naapurusten välejä alkaa hiertää arkisten riidanaiheiden lisäksi myös aatteet, kenen puolella kenenkin mielipiteet ovat, punaisten vai valkoisten. Kullberg kuvaa lyyrisen herkkävireisesti kyläläisten aherrusta, välillä korkeana seinänä eteen nousevaa epätoivoa, kyläläisten luokka- ja luonne-eroja. Todelliset luokkavastakohtaisuudet jäävät enimmäkseen iskulauseiden tasolle, koska elinolosuhteet ovat kaikilla meluolailla yhtä niukat. Vieressä olevasta kauppalasta huokuu jo ylempien luokkien etupyyteitä. Kitkerän sarkastinen on saunakannin ja Pajusen muorin vuoropuhelu, kun he kiskovat kelkoissaan petäjästä vuolemaansa pettua metrisessä upottavassa hangessa: -ase oli viimeinen kerta, kun näitä herkkuja hain. Mahansa näillä pilaa. Reilumpi kuolla nälkään kuin itseään kiduttaa. Siitä on viisi vuorokautta, kun viimeksi tein tarpeeni. Tänä aamuna sain takapuolesta pihkapallin kuin karhu keväällä pesästä noustessaan. Siinä oli viikon syömisen jätteet. Ei se yhtään suurukselle haissut, paljasta pihkaa se oli. Punaisten järjestyskaartin päällikkö Leskinen osoittautuukin valkoisten kätyriksi, joka ilmiantaa kaikki punaiset. Kolme heistä teloitetaan hautausmaan aidan vieressä olevan ruumishuoneen seinää vasten. Syksyllä 1918 kirkonkyläsessä kaikki on jo toisin edellissyksyyn verrattuna. radan rakennustyöt jatkuvat, viljaa korjataan ja pikkuhiljaa totutellaan nuoren itsenäisen Suomen oloihin, kun Venäjällä keisarivalta on kumottu lopullisesti. Kun Suomen poliittisen ja taloudellisen päätäntävallan keskus on siirtynyt Helsingistä Brysseliin, voisi sanoa, että Suomi on nyt siinä pelissä samassa asemassa kuin Pohjois-Savo oli Helsinkiin nähden 1918 tapahtumien aikaan. JUHA DRUFVA
ELÄKELÄINEN
Nro 4 kesäkuu 2012 - 25
Kouvolan Topi Mattila uljaassa voittohypyssään Holmenkollenin mäkikisassa 1969. - Kuva: Norjan Hiihtoliitto.
Sinivalkoisen mäkihypyn historiaa
K
un mäkihyppy 1800luvun lopulla rantautui Norjasta Suomeen, tuskin kukaan arvasi, minkälaisen suosion laji saisi seuraavan vuosisadan kuluessa. Uutuuskirja Suomen mäkihypyn historia esittelee lajin kaatuilevasta alusta Matti Nykäsen huippusuorituksiin asti. Historian professori Jouko Vahtola pitelee käsissään alkuvuodesta ilmestynyttä kirjaansa Suomen mäkihypyn historia. Kirjan syntymiselle oli useita syitä. "Ennen kaikkea tämä kirja syntyi intohimosta mäkihyppyä kohtaan. Se on rohkeiden miesten jännittävä laji, ja nykyään jossakin määrin naistenkin. Suomi on menestynyt mäkihypyssä hyvin ja ollut parhaiden joukossa, mutta siitä ei ole ollut aiemmin koottua historiaa. Miestäni suomalaiset hyppääjät ansaitsevat sellaisen." Innokkaaksi penkkiurheilijaksi tunnustautuva Vahtola on kotoisin Iijokivarren Taivalkoskelta, Jurmun kylästä. Poikien mäkihyppyharrastus oli siellä vilkasta 1950ja 1960-lukujen vaihteessa, ja jokitörmille ja vaarojen rinteille nousi pieniä mäkiä. Joidenkin rohkeus riitti kirkonkylän Taivalvaaran 55 metrin mäkeenkin. Heidän joukossaan oli Tyräjärven Tyrskyn Tapio Räisänen. "Seurasimme mäkihypyn menestystä sekä radiosta että lehdistä ja keskustelimme siitä paljon. Oma rohkeuteni mäessä ei riittänyt suuriin saavutuksiin, eikä minusta tullut mäkimiestä tai valmentajaa. Mutta jo nuorena maisterina aloin miettiä mäkihypyn tutkimista ja sen historiasta kirjoittamista. Tämän kirjan aika koitti nyt eläkeiän kynnyksellä", Oulun yliopistossa työskentelevä Vahtola kuvailee. Kaiken kaikkiaan suomalaisen urheilun historiaa on kattavasti tutkittu ja kirjoitettu varsin vähän.
"Määrä laskea ilman sauvatta ja kaatumatta"
Vahtolan muaan nykyisen kaltainen mäkihyppy syntyi noin 130 vuotta sitten Norjan Telemarkissa. Hyppytyylistä on tosin säilynyt näihin päiviin asti vain niin sanottu telemark-alastulo, jossa hyppy tuodaan alas peräkkäin työnnetyin jaloin. Kuitenkin jo 1800-luvun puolivälissä Telemarkissa ryhdyttiin tekemään korkeita hyppyreitä luonnonmäkiin, ja hypyissä kilpaileminen levisi sieltä muualle Norjaan. "Ensimmäinen rekisteröity ja säilynyt suoritus oli telemarkilaisen 17-vuotiaan sotilaan Olaf Ryen 9,5 metriä kantanut hyppy vuodelta 1809. Sitä pidettiin oma aikanaan ihmeellisenä saavutuksena", Vahtola kertoo. Mäkihyppy kulkeutui norjalaisten siirtolaisten mukana Amerikkaan, etenkin Minnesotaan, Michiganiin ja Wisconsiniin. Harrastus levisi myös Ruotsiin, Saksaan, Sveitsiin ja Itävaltaan. Suomeenkin uusi laji saapui maahan muuttaneiden norjalaisten mukana.
"Toistaiseksi varhaisin tieto pienestä hyppyristä Suomessa on lehtiuutinen huhtikuulta 1885. Sen mukaan Sortavalan seminaarin oppilaille järjestettiin hiihtokilpailun yhteydessä mäenlasku, johon osallistui 16 henkilöä." Uutisessa kerrottiin, että osallistujien "oli määrä laskea ilman sauvatta ja kaatumatta viisi kertaa erästä jyrkkää rinnettä alas hyppyrillä varustettua latua pitkin." Neljä oppilasta suoriutui tästä virheettömästi muiden kaatuessa. Suomen ensimmäinen suunnitelmallisesti järjestetty mäenlaskukilpailu pidettiin Helsingissä maaliskuussa 1886.
Suomalaiset hyppäävät kärkeen
Mäkihypystä tuli Suomessa varsin nopeasti suosittu laji, ja sen harrastajat kehittyivät ripeällä tahdilla haastaen Norjankin. Vahtolan kirja käsittelee lajin vaiheita sen alkumetreiltä V-tyylin kynnykselle vuoteen 1988 asti. Runsaan sadan vuoden ajanjaksolle mahtuu murheita, menestystä ja suuria muutoksia. "Keskeisiä etappeja ovat olleet
ainakin ensimmäisen rakennetun mäen valmistuminen Helsingin Alppilaan vuosien 1905 ja 1906 taitteessa. Mäki tehtiin norjalaisen Robert Pehrsonin ohjeilla ja piirustuksilla. Hän oli tullut Suomeen liike-elämän palvelukseen. Toinen merkittävä askel oli hyppyrimäen valmistuminen Lahteen vuonna 1923." Mäkihyppyä ovat muuttaneet ratkaisevasti hyppytyylin muutokset. Koko 1900-luvun alkupuolisko hypättiin norjalaisten tapaan melko pystyssä asennossa ja kädet levällään sivuilla. Suomalaiset ottivat käyttöön uuden tyylin 1950luvun alkuvuosina, jolloin siirryttiin aerodynaamisempaan asentoon. Siihen kuuluivat voimakas etunoja ja käsien pitäminen vartaloa vasten. "Alkuvaiheessa moni pyrki liiankin kovaan etunojaan, mistä seurasi runsaasti kaatumisia ja loukkaantumisia. Toisinaan puhuttiin jopa "kaatumataudista". Suomalaisten luomalla tyylillä hypättiin loistavalla menestyksellä 1980luvulle asti, kunnes V-tyyli alkoi saada suosiota. Sitä pidettiin aluksi rumana eikä sen yleistymiseen
uskottu, mutta tulokset puhuivat kiistattomasti puolestaan", Vahtola toteaa.
Pellehommaa ja kuolemanvaaraa
Mäkihyppy on ollut ja on yhä suuren yleisön laji. Sitä seurataan innokkaasti kisakatsomoissa ja kotisohvilla. Aivan alussa sen kiinnostavuus oli kuitenkin eri tekijöissä kuin nykyään. Sitä pidettiin hauskana pellehommana, ja katsojista oli mukava tulla katsomaan hupaisaa kaatuilua. Ensimmäinen suomenkielinen urheilulehti Uljas kertoi vuoden 1886 mäkikilpailuista seuraavasti: "Ensimmäiset, jotka laskivat, sattuivat olemaan vähemmin tottuneita, ja he pyörähtivät lumeen niin että sorkat tuulessa huiskahti ja lumi tuiskuna tuprahti. Olipa muun muassa eräs 61 vuoden vanha mies, kotoisin Kuopiosta, joka koetti muistutella vanhaa taitoansa. Mutta lieneekö ukko jo unhottanut entisen taitonsa, eli olisiko kinttunsa kangistuneet, mutta ukko tupsahti lumeen päälaillensa ja pyörähti pari kertaa ympäri kuin kerä." Mutta suomalaisten menestyksen myötä mäkihyppy keräsi hyvin yleisöä jännittämään ja kannustamaan. "Jo 1920-luvulla, siis paljon ennen televisiota, mäkihyppyä seurattiin aktiivisesti ja kilpailuihin saapui runsaasti katsojia. Talvikisojen talouskin perustui nimenomaan mäkihypyn lipputuloihin." Vahtolan silmissä mäkihypyn hohto on menestyksessä, vaaditussa rohkeudessa ja suoritukseen liittyvissä riskeissä sekä kilpailujännityksessä. Hyppääjän kannoilla seuraavat loukkaantumisen mahdollisuus ja jopa kuolemanvaara, ja yksittäiset suoritukset ovat nopeita mutta suuriin ponnistuksiin perustuvia. ANNA NIEMINEN
Joka ajalla on mestarinsa
H
istorian professori Jouko Vahtola nostaa Suomen mäkihypyn historiassaan esiin suuren määrän lajille omistautuneita suomalaisia. Heitä on silti äärimmäisen vaikeaa pistää minkäänlaiseen paremmuus- tai tärkeysjärjestykseen. "Joka ajalla on omat mestarinsa. Ja jokainen vuosikymmen on tarjonnut erilaiset edellytykset ja mahdollisuudet harjoitteluun, kilpailemiseen ja kilpailuissa menestymiseen. Täytyy esimerkiksi muistaa, että aiemmin työ ja opis-
kelu hankaloittivat hyppäämistä eri tavoin kuin nykyään." Miettimisen jälkeen Vahtola listaa suomalaishuippujen kärkeen Matti Nykäsen, Janne Ahosen, Eino Kirjosen ja Veikko Kankkosen. "Nykästä voidaan yhä pitää maailman parhaana mäkihyppääjänä. Janne Ahosella ja Eino Kirjosella on ollut monien muiden ansioiden lisäksi se meriitti, että he ovat hypänneet pitkään kärkijoukossa. Kankkonen taas oli 60luvulla vuoteen 1968 asti Suomen paras hyppääjä, mutta hänellä oli
valitettavasti huonoa tuuria matkassa, mikä näkyi muun muassa terveydellisinä ongelmina." Kirja esittelee myös tämän nelikon edeltäjien tarinoita yksityiskohtaisesti, ja niissä on oletettavasti monelle lukijalle runsaasti uutta tietoa. Ansaitsemaansa huomiota saavat esimerkiksi 1900luvun alkuvuosien mäkilahjakkuus Tuure Nieminen, 1920- ja 1930lukujen suuret nimet Paavo Nuotio ja Lauri Valonen sekä 1950luvun alun alussa ennätyksiä rikkonut Tauno Luiro.
26 - Nro 4 kesäkuu 2012
ELÄKELÄINEN
Poikkeusolojen silminnäkijä
Erkki Kauppila: Lehtimies ja eurokommunisti. Toimittaneet Noora Kauppila ja Pekka Tuominen. Bookwell Oy, Porvoo 2012 Kansan Uutisten pitkäaikainen päätoimittaja Erkki Kauppila joutui elämänsä aikana useaan otteeseen historiallisten katkosten todistajaksi, kun suuret suunnitelmat romahtivat: Hitlerin nousu ja tuho, Suur-Suomi haaveiden hiipuminen, Stalinin ajan joukkotuhoamisten paljastuminen, Neuvostoliiton romahdus, SKP:n konkurssi, vuoden 2008 finanssikriisi... Erki Kauppila syntyi suuren laman kynnyksellä 2.7.1928 Kiimingin Huttukylässä. Hänen syntymävuotenaan annettiin ensimmäinen kämppälaki, jolla pyrittiin korjaamaan metsätyöntekijöiden asumisoloja. Siihen saakka oli savotoilla eletty metsäsaunojen, murjujen ja laavujen aikaa, koska yhtiöillä ei ollut velvollisuutta rakentaa metsäkämppiä. Kämppälaki liikautti Suomea piirun verran kohti tulevaa hyvinvointiyhteiskuntaa, joka muutti pienviljelykseen perustuneen Suomen vastakohdakseen. Erkki Kauppila sai maistaa vapaan tukkijätkän elämää jo ennen vuotta 1947, jolloin säädettiin uusi kämppälaki, jossa oli jo tarkemmat määräykset kämppien rakenteista, vaatteiden ja hevosvaljaiden kuivaustiloista ja emännän huoneesta. Myös ruokailuun ja ruuan laatuun kiinnitettiin huomiota, vaikka jätkät itse olivat enimmäkseen "läskivihanneksen" kannalla. Viimeisen sotavuoden lähestyessä Erkki oli omien sanojensa mukaan jo vanttera 15-vuotias pojankoltiainen, jolle jokapäiväinen töihin meno oli jo luonnollinen asia. Milloin hän ei ollut uitossa, hän oli halkometsässä, pöllejä parkkaamassa tai taloissa sadonkorjuutöissä, kuten naapuritalo Huttulassa elonkorjuussa ja perunannostossa. Syksyllä 1943 Erkki törmäsi ensimmäistä kertaa "luokkavastakohtaan." Kun korjuutyöt oli tehty, tuli tilinmaksun aika. Isäntä Eero Huttula, sittemmin kunnallisneuvos ja Kiimingin valtuuston pitkäaikainen puheenjohtaja, kutsui Erkin peräkamariin ja kysyi, mitä hän oli velkaa. Erkki pamautti rohkeasti summan, joka lähenteli uittotöiden palkkoja: "Isäntä aivan kauhistui vaatimustani ja päivitteli: "Niin kauhiasti, mutta täytyy kai se maksaa. Kyllä tämä maa varmasti kaatuu, kun nuo palkat nousevat näin sietämättömän korkealle." Kunnallisneuvos Hutttulan huoli oli siinä mielessä ennenaikainen, että ensimmäinen maa- ja metsäalan työehtosopimus allekirjoitettiin vasta parinkymmenen vuoden päästä, 31.12.1962.
Sirolasta Moskovan kautta Kansan Uutisiin
Marraskuussa 1945 Erkki matkusti Kemiin ja lähes kolme vuotta kului Kemijokisuun sahalla ja sellutehtaalla. Täydellinen elämänmuutos tapahtui kesällä 1946 kun Erkki hakeutui ohi ammattiosaston Työväen akatemian kesäkurssille Kauniaiseen ja seuraavana syksynä Sirola-opiston kurssille, jonne häntä suositteli SKP:n Oulun piirisihteeri Yrjö Jääskelä. Hän luuli Erkkiä tämän vanhemmaksi sotaveteraaniveljeksi Einoksi, joka toimi poliittisissa ja ammattijärjestöissä. Keväällä 1948 Oulussa odotti kuukauden vaalijärjestäjän pesti. Hämeenlinnassa suoritetun asepalveluksen jälkeen keväällä 1949 odotti puolen vuoden auton apumiehen paikka Oulun Osuuskaupan palveluksessa, sitten työpaikka kirjapainooppilaana Oulun kirjateollisuudessa. Ura urkeni 22-vuotiaana SKP:n Oulun piirin valistussihteerinä. Erkki ja Eine Luoto tapasivat kesällä 1951 ja avioituivat 17.7.1953. Esikoistytär Riitta syntyi 1954 ja Leena 1958. Seurasi Moskovan puoluekoulu
syksystä 1954 kevääseen 1956. Vuonna 1956 Erkki ehti toimia kaksi kuukautta Vapaan Sanan toimittajana, kunnes Vapaa Sana ja Työkansan Sanomat yhdistettiin Kansan Uutisiksi ja Erkki aloitti lehden eduskuntatoimittajana. Pestiä kesti vuoteen 1964. Erkki Kauppilan muistelmia lukiessa välillä hengästyttää muutosten kova vauhti. Voi vain arvailla, millaisia henkisiä voimavaroja on koko perheeltä vaatinut muutoksissa mukana pysyminen. Ei riittänyt, että piti kompassinsa suunnan ajan tasalla maantieteellisissä ja ammatillisissa muutoksissa. Koko ajan oli seurattava, mihin päin esimerkiksi SKP:n ja NKP:n väliset poliittiset viirit osoittivat, mistä päin milloinkin tuuli, kenen toimesta ja mihin tietyllä poliittisilla siirroilla tähdättiin.
Helsingin kiltein kommunisti
Kauppilan muistelmat kartoittavat vuosien 1928-2009 ajanjaksoa ns. induktion kautta etenemällä yksityisestä yleiseen, kuten henkilöhistorian tuleekin. Mielenkiintoista olisi vielä tarkemmin arvioida, kuinka paljon elämän ja politiikan virrat veivät Kauppilan elonvenhettä ja kuinka paljon mukana oli määrätietoisia valintoja vailla nopeita yhteensattumia? Kauppilan aktiivisimmat miehuusvuodet osuivat sodan jälkeiseen jälleenrakentamisen ja kylmän sodan aikaan. Vasemmistoa varjosti sisäinen kahtiajakautuminen, jonka "pelin politiikkaa" Kauppila seurasi niin Kansan Uutisten Moskovan kirjeenvaihtajana, SKP:n työntekijä-
nä kuin Kansan Uutisten eduskunattoimittajana sekä päätoimittajana kaikiaan 25 vuotta. Rakkaimmaksi paikaksi koko Kauppilan perheelle muodostui 1975 hankittu kesäpaikka Siuntion Karhujärveltä. Kauppilaa kutsuttiin Helsingin kilteimmäksi kommunistiksi. Ja se kuultaa läpi myös hänen muisteluistaan. Ikäviä puolia henkilöistä ja tapahtumista Kauppila ei hevin nosta esiin. Muistelusten perusvireenä on Violetta Parran laulun sanoin: Elämälle kiitos, sain siltä paljon. Kirjan ovat toimittaneet Kauppilan tyttärentytär Noora Kauppila yhdessä elämänkumppaninsa Pekka Tuomisen kanssa Erkki Kauppilan lapsuus- ja nuoruusvuosien muisteluista, jotka levisivät perhepiirissä kahtena konekirjoitettuna monistenippuna, otsikoiltaan Kauppilan mökin ja sen asukkaiden vaiheita I ja II. Erkki ehti luonnostella myös elämänsä myöhempiä vaiheita ennen yllättävää kuolemaansa 16.2.2009. Kolumnit ja puheenvuorot täydentävät muisteluita ja tarkentavat tapahtumien päivämääriä. Kirja Erkki Kauppilasta on herkkä dokumentti, miten äärimmäisen köyhistä oloista aatteen innostama nuorukainen ponnisti silminnäkijäksi todistamaan lehtimiehenä ja aktiivisena järjestömiehenä maailmanmenon useimmiten poikkeuksellisia oloja ja seurasi, miten suomalaisen työväenluokan olot paranivat kovan vasemmistolaisen taistelun tuloksena.
JUHA DRUFVA
Eläkeläiset eivät ole yhteiskunnalle kuluerä
Y
hteiskuntapoliittisessa keskustelussa nousee ajoittain esiin eläkeläisväestön aiheuttamat kulut valtiolle ja kunnille. Eläkeläiset, varsinkin kaikkein iäkkäimmät tarvitsevat muuta väestöä enemmän terveydenhoito-, kuntoutusja muita hoivapalveluja. Laitoshoitoon joutuneet ikäihmiset koetaan päättäjien taholta pelkkänä kulueränä ja välttämättömänä rasitteena. Useimmat eläkeläiset maksavat tulotasoonsa suhteutettuna korkeampia veroja kuin työssä käyvät osallistuen näin saamiensa palvelujen rahoitukseen. Nykyajan monet eläkeläiset tuovat myös omalla työpanoksellaan huomattavia säästöjä yhteiskunnalle. He hoitavat lähes päätoimisesti lastenlapsiaan ilman korvausta. Monet eläkeläiset hoitavat jaksamisensa äärirajoilla ikääntyneitä ja sairaita vanhempiaan tai puolisoaan. Heidän työpanostaan ei suuremmin arvosteta kuin korkeintaan juhlapuheissa. Eläkeläiset ry:n Pirkanmaan aluejärjestö korostaa, että eläkeläis-
väestöä tulee kohdella tasavertaisena väestöryhmänä muiden rinnalla. Eläkeläisille tulee turvata riittävät ja laadukkaat terveysja hoivapalvelut. Tämän päivän eläkeläiset ovat aikanaan antaneet työpanoksensa yhteiskunnan hyväksi. Yhteiskunnan on kohdeltava ikääntyviä jäseniään niin, että he eivät koe saavansa huutolaisina ansaitsemattomia armopaloja.
Kuntauudistukset kuntalaisten ehdoilla
Hallituksen ajamassa kuntauudistuksessa on luovuttu hyvinvointivaltion perusperiaatteesta, jonka mukaan julkiset peruspalvelut ovat perusoikeuksia, jotka pitää turvata jokaiselle asuinpaikasta, varallisuudesta ja liikkumismahdollisuuksista riippumatta. Eläkeläiset ry:n Pirkanmaan aluejärjestö toteaa, että kuntauudistukset ja -liitokset tulee toteuttaa kunnissa yksimielisesti ja kuntalaisten mielipiteet huomioon ottaen.
Noin 70 jättikunnan muodostaminen ei tuo mitään helpotusta kuntalaisten palvelujen ja niiden rahoituksen ongelmiin. Palvelujen tarpeet eivät vähene eivätkä palvelut parane karttoja uusiksi piirtämällä. Hallituksen puheilla vahvoista peruskunnista peitellään sitä, että tarkoitus on lopettaa suuri osa lähipalveluista ja tehdä miljardiluokan leikkauksia kuntien rahoitukseen. Tällä lisätään eriarvoisuutta palveluissa ja heikennetään myös paikallisen talouden mahdollisuuksia. Kuntien työntekijöille lupaillaan irtisanomisten välttämistä, mutta kuntaministeri Henna Virkkusen mukaan tarkoitus on vähentää henkilöstöä noin 10 prosentilla, kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle. Tämä merkitsee yli 40 000 työpaikan tuhoamista, vaikka työntekijöitä on nytkin liian vähän ja palvelujen tarpeet kasvavat muun väestön ikääntyessä. Kunnista ei tule muodostaa vain työssäkäyntialueita ja yksityisten markkinoiden edistäjiä. On myös tär-
keää, että pelkän palvelujen järjestämisvastuun sijasta kunta pääsääntöisesti myös tuottaa itse palvelut. Silloin niitä voidaan kehittää asukkaiden tarpeista lähtien eikä sen mukaan, mistä yksityiset firmat laskevat saavansa eniten voittoa. Kuntalaiset eivät tarvitse jättimäisiä suurkuntia, kuten esimerkiksi suur-Tamperetta, vaan demokraattisia hyvinvointikuntia.
Valkeakoskella 16.5.2012 Eläkeläiset ry:n Pirkanmaan Aluejärjestön julkilausumatyöryhmä Jouko Pesonen, Elisa Nordberg, Maire Kauhanen, Pentti Aittokallio
ELÄKELÄINEN
Nro 4 kesäkuu 2012 - 27
Ilkka Lammi Tikanojan taidekodissa Vaasassa
V
aasassa on tiettävästi Suomen kolmanneksi suurimmat taidekokoelmat. Kaupungin taidekokoelmien helmi on Tikanojan Taidekoti, jonka kokoelmista löytyy maailmanluokan aarteita: Matisse, Picasso, Gauguin, Degas, ym. sekä kotimaisia kalleuksiamme, kuten Gallen-Gallela, Edefeldt, Järnefeldt, ja lukematon määrä muita kansainvälisten ja kotimaisten huippuluokan taiteilijoiden teoksia.. Tikanojan Taidekoti syntyi vaasalaisen kauppaneuvos Frithjof Tikanojan (18771964) rakkaudesta taiteeseen. Tikanojan ulkomainen taide on yhä Suomen tärkeimpiä kansainvälisen taiteen kokoelmia. Tikanoja lahjoitti keräämänsä laajan taidekokoelman Vaasan kaupungille 22.12.1951, jolloin hänen entiseen kotiinsa perustettiin taidemuseo. Kun kokoelman omat teokset matkaavat maailmalla kansainvälisissä näyttelyissä, järjestää taidekoti vaihtuvia, usein kansainvälisiä yhteisnäyttelyitä, mutta myös kotimaamme taiteen helmiä esitteleviä teoksia. esän 2012 näyttely koostuu varhain kuolleen Ilkka Lammin herkkien nais- ja lapsiaiheiden sekä luontokuvausten teoksista. Ilkka Lammi (19762000) ennätti lyhyen, noin 6 vuotta kestäneen uransa aikana saavuttaa mainetta lahjakkaana kuvataiteilijana, jonka kohdalla odotukset olivat korkealla.
Ilkka Lammi: Tyynesti hyväksytty, 1999. Kuva. Tikanojan taidekoti. Vuonna 2000 hän esittäytyi Taidekeskus Salmelan kesän nuorena taiteilijana ja hänellä oli jo takanaan loppuunmyyty näyttely, jossa teokset oli viety käsistä. Taiteilijan traaginen kuolema juhannuksena 2000 uintiretkellä lisäsi taiteilijalegendan syntyä; mystistä neron leimaa. Lammia on pidetty kauneuden ja harmonian esittäjänä, vanhan ja uuden tyylisuunnan rohkeana yhdistäjänä. Lammi itse katsoi paneutuvansa vain omaan ilmaisuunsa. Tikanojalla esillä olevat teokset keskittyvät pääasiallisesti nais- ja lapsikuvauksiin täydennettynä
K
muutamilla hänen varhaisilla, opiskeluaikaisilla teoksillaan. Yhteensä näyttelyssä on esillä noin 60 teosta. Lammi oli ahkera, hänen laaja tuotantonsa syntyi satojen työtuntien tuloksena muutaman vuoden sisällä. Opiskeluaikanaan hän ihaili 1800luvun klassista maalaustaidetta kehittäen oman tyylinsä harjoittelemalla vanhojen mestareiden töiden kopiointia. Hänen tyyliinsä maalata iskostui kuitenkin abstrakti ilmaisu yhdistettynä realismiin. Teokset ovat kaksijakoisia. Naiset, nuoret neidot ja lapset on kuvattu hyvinkin realistisesti, mutta häivytettyinä abstraktiseen kokonaisnäkemykseen,, jolloin katsojalle muodostuu henkilöistä salamyhkäinen, hieman poissaoleva kuva. Henkilöt tuntuvat odottavan tulevaa luottavaisina omiin voimiinsa ja kykyihinsä. Näin myös taiteilija samaistuu henkilöidensä sisäiseen maailmaan. Varhainen omakuva esittää taiteilijaa avoimesti tulevaisuuteen katsovana. Herkkä siveltimen ja värin käyttö ilmenee maalausten lämpöisissä väreissä; murrettu siniharmaa tai vaalea ruskea ympäröivät hellävaraisesti useimpien teosten henkilöitä. Joissakin teoksissa yllättyy kuitenkin räiskyvästä punaisesta tai voimakkaasta vihreästä. Taiteilijan keino hämmästyttää katsojansa osoittaa monipuolista värien hallintaa.
U
seissa teoksissa on mukana mystinen tumma neliö tai molemmissa reunoissa tumma väripalkki. Rytmittäessään tauluja ne myös aiheuttavat katsojassa hämmentyneen ajatuksen niiden merkityksestä. Miksi nuori taiteilija liittää muuten valoisiin teoksiinsa tummaa sävyä? Onko se vain taiteilijan keino tasapainottaa teoksen ilmettä, vai onko taiteilija halunnut esiintuoda sillä ajatuksiaan valon vastakohdasta? Elämän monimuotoisuudesta, ajoittaisista tummista virroista. Osassa teoksia on yllättävä kuvakulma, naiset katsovat ylhäältä katsojaan. Toisaalta heidät on kuvattu abstraktisesti eri asennoissa tai keskellä osana ympäröivää luontoa. Viime mainituissa teoksissa myös värimaailma voimakkaine väreineen synnyttää ajatuksen taiteilijan pyrkimyksistä ilmaisun uudistamiseen, muotokielen laajentamiseen. Ilkka Lammi oli poikkeuksellisen lahjakas taiteilija, hänen teoksensa jättävät katsojansa pohdiskelemaan, miten ja mihin suuntaan hänen taiteensa olisi kehittynyt; olisivatko taidemaailman odotukset kansainvälisestä karriääristä toteutuneet? Siihen emme saa koskaan vastausta. IRMELI MANDELL
Taidemaalari Ilkka Lammin maalausten näyttely Tikanojan Taidekodissa Vaasassa 5.5.9.9.2012
Oulun Eläkeläisten käsityökerho on toiminut vuosikymmeniä
Tiistaiaamuisin kello yhdeksältä kokoontuu Aleksinkulman Väinösaliin kymmenen viidentoista naisen ryhmä täynnä täynnä intoa ja tarmoa tehdä käsillään hyödyllistä ja mukavaa: kukin omien taipumustensaja senhetkisten tarpeiden mukaisia käsitöitä. .Pitkäaikaisemmat kerholaiset ovat toimineet jo yli 25 vuotta. Uusia on tullut mukaan ja tulee edelleen. Käsityön tekeminen on harrastus, joka ei vanhene koskaan. Tyyli ja muoti saattavat asettaa omat vaatimuksensa, mutta aina ovat olemassa perusasiat, jotka säilyvät vuodesta ja vuosikymmenistä toiseen. Kerho järjestää vuosittain kahdet myyjäiset. Toiset keväällä ennen pääsiäistä ja toiset syksyllä ennen joulua. Myyjäisten ajankohdat määrittelevät, minkälaisiin tuotteisiin keskitytään kerhossa. Perustuotteita valmistetaan ympäri vuoden. Arpajaisia järjestetään kaikilla matkoilla ja muissa tapahtumissa, joissa tarvitaan arpajaisvoittoja. Voitot saadaan lähes kaikki käsityökerholaisten tekemistä tuotteista. Tuotevalikoima on laaja. Perinteisten sukkien, lapasten, pipojen ja kaulaliinojen lisäksi valmistetaan peflettejä, tyynyliinoja, pöytäliinoja, pyyhkeitä, esioita. jos vaikka mitä. Lukemattomat on ne poppanat, jotka ovat taitavien kutojien tekeminä syntyneet. Samoin taidokkaat tilkkutyönä valmistuneet keinutuolimatot ja sohvatyynyn päälliset. Kierrätys on arvossaan. On valmistettu koreja ja kasseja kahvipusseista, on virkattu ja neulottu tuotteita käytöstä poistetuista videonauhoista, on ommeltu esiliinoja ja kasseja lahjoituksena saaduista kangasnäytteistä ja kotiompelijoiden uusista ylijäämäkankaista. Ahkerat kerholaiset valmistavat tuotteita myös kotona ja lahjoittavat työnsä tulokset kerhon hyväksi. Tuotteista saadut arpajais- ja myyjäistulot käytetään tarvikkeiden hankintaaj ja kerhon toiminnan rahoittamiseen. Ei sovi unohtaa kerhon sosiaalista merkitystä. Jokaviikkoisissa tapaamisissa keskustellaan viikon tärkeimmät teemat, otetaan kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin ja kerrotaan omat kuulumiset sekä ollaan huolissan, jos joku vakituinen kerholainen puuttuu eikä hän ole ilmoittanut syytä moiseen.
Kerholaisia ryhmäkuvassa myyjäis- ja tarvikepöytien keskellä liinoja ja monia muita tuotteita. Käsitöiden valmistuksessa rajana on vain mielikuvitus. Pitkäaikaisempia kerholaisia o nTaimi Mustonen. Hänen aplikaatiotyönsä ansaitsevat erityismaininnan. Eila Leinonen ja Aino Kuusiniemi ovat omalla aktiivisella ja innostavalla toiminnallaan kerhon runkoa ja ovat toimineet todella tehtävissä, joihin ei varmasti aloittelijoista edes aivan äkkiä olisi. Kerhossa on ajan saatossa toiminut myös miehiä, jopa kerhon vetäjinäkin. Miestoimijoista maininnan ansaitsee Teuvo Jalopaasi. Hänen valmistamiaan tuohikelloja lienee useammassa oululaisessa kodissa. Kesäisin käsityökerho toimii Hietasaaren Vaaskelassa, joka on Oulun Eläkeläiset ry:n yhteinen "kesämökki".Vaaskelassa on aivan oma tila,käsityötupa, toimintaa varten. Torstaisin, toimintapäivänä, on kaikilla halukkailla mahdollisuus osallistua toimintaan. Koska Vaaskelassa on toimintaa useana päivänä viikossa,on tupa avoinna muinakin päivinä. Aina kun tuntuu, että nyt on oikea hetki toteuttaa jokin hyvä idea, sinne voi mennä työskentelemään. Vaaskelassa on kangaspuut, ompelu- ja saumakone sekä runsaasti tarvikkeita, joista voi ide-
Katri Salo Kerholainen
28 - Nro 4 kesäkuu 2012
ELÄKELÄINEN
Heinäveden Eläkeläiset ry:n neljä vuosikymmentä
Näin se alkoi
Yhdistyksen perustava kokous pidettiin 24.10.1971 paikallisen pankin kokoushuoneessa. Paikalla oli yli 60 eläkeläistä. Kokouksen avasi tilaisuuden koolle kutsunut Toivo Räsänen, joka valittiin myös kokouksen puheenjohtajaksi. Sihteerinä toimi Veeni Koponen. Eläkeläisten järjestäytymisen tärkeydestä käytti alustuspuheenvuoron Varkauden Eläkeläisten varapuheenjohtaja Aalto. Alustuksen pohjalta käytiin vilkas keskustelu, jonka tuloksena syntyi Heinävedelle ensimmäinen eläkeläisjärjestö, joka sai nimeksi Heiväveden Eläkeläiset ry. Johtokuntaan valitiin puheenjohtaksi Toivo Räsänen, varapuheenjohtajaksi Matti Rautiainen, sihteeri-taloudenhoitajaksi Veeni Koponen ja muiksi jäseniksi Paavo Vänttinen, Linda Kilpeläinen, Lempi Kinnunen, Eemil Kettunen ja Heikki Kervinen. Tilintarkastajiksi valitiin Verti Tuovinen ja Helvi Hyytiä, varalle Otto Vänttinen ja Eeva Pöllänen. Yhdistys päätti liittyä Eläkeläiset ry:n sekä Savon aluejärjestön jäseneksi. Innostuksesta toimintaan kertoo se, että vaikka oli jo lokakuun loppu, päätettiin järjestää pikkujoulujuhla. Voisi kuvitella, että lie ollut johtokunnalle mieluisa tehtävä ruveta suunnittelemaann toimintaa innostuneen ja kannustavan jäsenistön kanssa. siin juhliin ja tapahtumiin. Retket: risteilyt ja keskusjärjestön joka 3. vuosi vietettävät kulttuuri- ja retkeilypäivät. Kuntoranta: varsinkin alkuvuosina talkootyö ja varojen keräys, viime vuosina lomailu. Juhlat: ystävän-, äitien- ja isänpäivään liittyvät tapahtumat sekä kesä- ja joulujuhla. Tiedon hankinta: osallistuminen järjestön ja aluejärjestön koulutustilaisuuksiin. Yhteistyö: Eläkkeensaajien ja Eläkeliiton kanssa. Talous: tanssien, myyjäisten, juhlien, arpajaisten, pilkkikisojen ja päiväkarkeloiden järjestäminen. Kulttuuri: aluejärjestön tapahtumiin osallistuminen. Hallinto: osallistuttu järjestön valtuuston ja aluejärjestön toimikunnan työhön. 20.10. pidetyssä syyskokouksessa oli paikalla 7 johtokunnan jäsentä ja 1 muu jäsen. Todettuaan jäsenten vähäisen osallistumisaktiivisuuden kokous velvoitti johtokunnan ryhtymään yhdistyksen purkamisen edellyttämiin toimenpiteisiin. Kun sääntöjen mukaan yhdistyksen purkaminen edellyttää kahta jäsenkokousta, niin ne pidettiin 20.11. ja 15.12. Paikalla oli sama joukko kuin syyskokouksessakin. Näin päättyi vanhimman eläkeläisjärjestön toiminta Heinädellä. AIMO PIIRONEN
Kaunis ja viimeinen
Harkitsin pitkään Aimo Piirosen jutun julkaisemista. Aktiivisesti yritin sen unohtaakin, mikä ei enää vaadi tavattomia ponnistuksia. Hellämielisyyttäni lupasin sitten Aimolle, että juttu julkaistaan. Päätöstä helpotti se, että juttu on karuudessaan kaunis. Mitä pahempi tapaus, sitä maltillisemmin siitä on kirjoitettava. Aimo ei varmasti ole halunnut kirjoittaa yhdistyksensä lakkauttamisesta, enkä minä ollut valmistautunut tällaisen jutun mahdollisuuteen. Nyt kun tiedän, että tällaisiakin juttuja voidaan lehteen tarjota, olen päätoimittajan luvalla päättänyt suhtautua niihin samalla tavalla kuin lehti suhtautuu henkilöjäsenten muistokirjoituksiin: niitä ei julkaista. Poikkeus ovat järjestön puheenjohtajat ja entiset puheenjohtajat sekä tapauskohtaisesti työntekijät. Heidän kuolemastaan voidaan julkaista uutinen. Tämän mukaisesti lupaan, että lehti kertoo, jos järjestö päätetään lakkauttaa. Muita lakkauttamis-, purkamis- ja hyllyllepanojuttuja ei julkaista. Eikä kronikoita. PEKKA ISAKSSON
Toimijat
Jäsenet, joka vähintään 10 vuotta ovat hoitaneet tehtäviä, joissa on henkilökohtainen vastuu: Toivo Räsänen, Yrjö Voutilainen, Lempi Kinnunen, Helvi Hyytiä, Verti Tuovinen, Paavo Vänttinen, Eeva Pöllänen, Martti Kosunen, Eelis Venäläinen, Eino Tirkkonen, Annikki Räsänen, Hilkka Venäläinen, Aila Kolari, Katri Lappalainen, Raimo Karvinen, Risto Liukkonen, Aira Kauppinen, Helmi Ihalainen, Tauno Piironen, Rauha Karvinen, Aimo Piironen, Maire Liukko ja Esko Jaakkila.
Näin se päättyi
Sanotaan, että aika muuttuu ja me muutumme ajan mukana. Jos 40 vuotta sitten valitun johtokunnan mieluisa tehtävä oli ruveta innostuneen jäsenistön tukemana toimimaan, niin neljännellä vuosikymmenellä toimiva johtokunta joutui toteamaan, että toiminnallisen tulevaisuuden näkymät olivat heikentyneet siksi, että jäsenten aktiivisuus vastuullisiin tehtäviin on vähentynyt,
Näin se jatkui
Kerhotoiminta: askartelua, myyjäistavaroiden valmistusta, liikuntaa, laulua, lausuntaa, leikkejä ja ohjelmien harjoittelua. Ohjelmalliset vierailut: vanhainkoti, päiväkeskus, Olkkari, vammaislaitokset ja jäsenten merkkipäivät. Vierailut kutsuttuina: osallistuminen muiden yhdistysten erilai-
Niinpä johtokunta, johon kuuluvat Aimo Piironen, Otto Heiskanen, Hilkka Venäläinen, Aila Kolari, Rauha Karvinen, Liisa Lehvonen ja Aune Kankkunen (keski-ikä 77,4 vuotta), todettuaan tilanteen
päätti 5.10.2011 pitämässään syyskokousta valmistelevassa kokouksessa jättää kaikki esitykset syyskokoukselle toivoen, että jäsenet osallistuisivat runsaslukuisena keskusteluun ja ottavat vastuuta.
Kotiseutukierros Ylöjärvellä
Koskaan ei kotiseutukaan tule liian tutuksi. Aina löytyy jotakin uutta. Kahdeskymmenesensimmäinen viidettä katsottiin sopivaksi päiväksi, ja linja-autollinen meitä eläkeläisiä lähti kotiseutukierrokselle. Ensimmäinen kohteemme oli Haverin kaivos Viljakkalassa. Se on avolouhos, jonka käytäviä on satoja metrejä maan alla, nyt täytetty vedellä ja sukeltajien suosiossa. Siellä käy paljon sukeltamista harrastavia ihmisiä, ja kuuleman mukaan olisi yksi ulkomaalainen nainen sinne kadonnutkin. Kyrösjärven rannalla olevan kahvilan terassilla joimme kahvit ja nautimme kauniista maisemasta kauniin ilman lisäksi ja matka jatkui. Miten kaunis onkaan suomalainen maalaismaisema. Ihailimme sitä auton ikkunoista. Meillä oli omasta porukasta hyvä opas, joka tunsi kohteet hyvin ja kertoi kylien ja jopa talojenkin historiaa meille. Karhin kylässä on Korpilahden villisikatila, ja me kävimme katsomassa, minkälainen se villisika oikein on. Tilaa hoitaa Janne Korpilahti yhdessä isänsä kanssa. Kuuleman mukaan tilan ensimmäinen sika haettiin Ruotsista. Tällä hetkellä sikoja on noin 90. Pienet porsaat olivat todella söpöjä. Sioilla on suuri alue hallussaan ja ne ovat siinä talvenkin. Oli niillä vankempi karvoitus kuin tavallisella sialla ja olivat värikkäämpiäkin. Niitä katselimme. Tietysti poikkesimme myös Suojärven Suklaatilalla ja meille kerrotiin suklaatilan arjesta. Se on ollut aikaisemmin maanviljelystila, mutta uuden sukupolven myötä siitä luovuttiin ja aloitettiin suklaan valmistus. Myös käsintehtyjä suklaaherkkuja ostimme ja saimme maistellakin. Kotiin päin tullessamme pysähdyimme vielä Mutalan Kalakartanoon syömään valitsemamme herkulliset ateriat. Vatsat piukkoina jatkui kotimatka, ja kohta oli tämäkin reissu muistojen joukossa.
Jämsänkoskella tukipäätös
Jämsänkosken Eläkeläiset ry:n kevätkokous sujui perinteelliseen sopuisaan malliin.Todettiin edellisen vuoden toiminnan olleen monipuolista ja vilkasta. Vuosi 2011 oli toimintamme 40 :s, vuosijuhla pidettiin Ilveslinnassa runsaan jäsen- ja vierasjoukon läsnäollessa. Paikallinen tehdasyhtiö on suhtautunut suopeasti toimintaamme, saimmej älleen Ilveslinnan käyttöömme ilman korvausta 14.4 pidettyjä kevättanssiaisia varten. Jäsenten ikääntyminen ja sairastuminen on eläkeläisjärjestöjen ongelmana. Sen pitäisi johtaa jäsenhankinnan tehostamiseen. Toisaalta eläkeläisjärjestöjen pitää pystyä osoittamaan jäsenyydestä olevan jotain hyötyäkin. Päätettiin tukea Eläkeläiset ry:n toimintaa euro/per jäsen eli 136 eurolla. Vahvistettiin toiminta- ja tilikertomukset sekä myönnettiin vastuuvapaus tilivelvollisille. Taloustilanteen todettiin olevan hyvän, kiitos ahkerien talkoolaisten. Myyjäisten ja arpajaisten tuottokin on ollut kohtuullinen. Luottavaisin mielin mennään kohti kesää ja sen tuomia tapahtumia. Reino Welling
Ritva Pajunen
ELÄKELÄINEN
Nro 4 kesäkuu 2012 - 29
Puolassa korjataan taloutta nostamalla eläkeikää
Kaikkien on työskenneltävä 67vuotiaiksi, julistaa Puolan pääministeri Donald Tusk, jonka hallitukselle korkea eläkeikä on kunniakysymys. Hallituksen esityksen mukaan miesten on työskenneltävä näin iäkkäiksi vuodesta 2020, naisten vuodesta 2040. Puola pyrkii korkealla eläkeiällään rikkaiden pohjoismaiden, Norjan ja Ruotsin tasolle. Nämä Pohjoismaat ovat eläke- ja sosiaalipolitiikassa Euroopan ykkösiä. Puola on niistä paljon jäljessä. Esimerkiksi terveydenhuollossa Puola kuuluu heikoimpaan kastiin muiden itäisen Keski-Euroopan maiden kanssa. Puolassa pannaan julkiseen terveydenhuoltoon lähes vähiten rahaa Euroopan unionin maista. Yksityinen terveydenhuolto on kuitenkin puolalaisten suosiossa. Sitä tukee myös liberaali Kansalaisfoorumin hallitus.
Puolalaisten elinikä nousussa
Eläkeiän nostoesitys 67 vuoteen on osittain poliittinen temppu, jolla Puolan hallitus yrittää pelastaa kasvojaan, sillä maan terveydenhuolto ja työolot ovat retuperällä. Laiskureiksi puolalaisia ei voi enää sanoa. Saksalainen työskentelee 1315 tuntia vuodessaa, puolalainen yli 2000 ja huonommissa oloissa kuin saksalainen. Heidän työolojaan ei voi edes verrata keskenään. Puolalaiset ovat viime vuosina oppineet elämään paremmin ja syömään tervellisemmin kertoo professsori Bogdan Wojtyniak Puolan Kansallisesta terveysinstituutista.Puolalaiset polttavat vähemmän, he asuvat paremmin, ovat fyysisesti aktiivimpia. Kaikki tämä vaikuttaa myös kuolevuuden laskuun ja sydänsairauksien vähenemiseen. Professori Wojtyniak vakuuttaa, että jo lähiaikoina satavuotiaat eivät ole enää Puolassa
Solidaarisuus-ammattiliiton mielenosoitus Varsovassa eläkeuudistusta vastaan. harvinaisuus. Tänään Puolassa elää lähes 2000 satavuotiasta, Vielä viisi vuotta sitten heitä oli vain 1,2 tuhatta. tärkeintä työn löytäminen. Puolan nuorisotyöttömyys on nykyisin noin 20 prosenttia. Nuori naisopiskelija sanoo, että uudistuksen pitäisi antaa työtä myös 25-vuotiaille, jotka ovat opiskelleet korkeaa akateemista tutkintoa varten, mutta jotka eivät työtä löydä. Työnantajalle he saattavat olla ylikoulutettuja. Opiskelija sanoo, että hänelle parempi olisi vaikka ammattikoulun käyminen, jos se työllistäisi. Hänen mielestään Puolan koulutuspolitiikka pitäisi uudistaa. Puolan Solidaarisuus-ammattiliiton työläiset vastustavat 67 vuoden eläkeikää. Liitto ajaa kansanäänestystä tunnuksella Kyllä kansanäänestykselle, ei kuolettavalle työlle. Liiton mukaan tarvittaisiin ennen kaikkea työelämän ja terveydenhuollon uudistamista. Työntajien mielestä terveydenhuollon uudistaminen on liian kallista. Kansanäänestyksen yhteydessä ammattiliitto kannatti myös vammaisten kuntoutusta, jota Puolan hallitus on hoitanut huonosti. Liiton protesti 67 vuoden eläkeikää vastaan saattaa jatkua vielä ensi kesäkuussa Puolan jalkapallon Euroopanmestaruuskisojen aikana. Puolan eläketilanne ei kuitenkaan ole huono. Maa ei uudista eläkejärjestelmäänsä kriisin paineessa vaan välttääkseen kriisin tulevaisuudessa. Työajan pidentäminen kasvattaa puolalaisten eläkettä 78 prosenttia vuodessa. Teksti: JUHA JÄRVINEN Kuva: JACEK SOWICKI
Nuorille työn löytäminen on tärkeintä
Haastattelen muutamaa puolalaista opiskelevaa nuorta 67 vuoden eläkeiästä. Heidän mielestään tällä uudistuksella pitäisi olla konkreettinen sisältö. Heille itselleen tällä hetkellä on
Pohjanmaalla kilpailtiin tandemhiihdossa ja muissa talvilajeissa
Noin 150 eläkeläistä Pohjanmaan Aluejärjestön alueelta kokoontui Himangan tunnelmallisen Roiman Majan pihapiiriin kisailemaan ja viettämään yhdessä leikkimielistä liikunnallista päivää talvilajien parissa. Ohjelmassa oli tandemhiihtoa neljän hengen joukkueissa:pitkien lautasuksien varassa vaadittiin joukkueilta melkoista yhteishenkeä, että pysyttiin samassa tahdissa kaatumatta. Mutta sattuihan niitä ja siitähän tunnelma vain nousi, kun dominovaikutus kaatoi koko suksien päällä olleen porukan hankeen. Lumikenkäjuoksu umpihangessa parikilpailuna aiheutti jo protestejakin, kun ensimmäiset joukkueet joutuivat auraamaan muita helpottavan "rännin" eli uoksuradan! Mutta protestihan tehtiin kilpailun jännityksen ylläpitämiseksi. Tuomari totesi että asia tasoittuu, kun ensimmäiset saavat kunnian radan aukaisemisesta! .Kisassa niitä kupsahduksia vasta sattuikin:yksi sun toinen syleili lumimassaa, mutta kaatumisista huolimatta kilpailtiin tosissaan aikaa vastaan. Oli vaikuttavaa todeta miten ikäihmiset innostuivat yleisön kannustuksista uskomattomiin saavutuksiin. Tavattoman hyväkuntoisia eläkeläisiä joukostamme löytyikin; muutamilla vauhti oli kuin nuorella hirvellä keväällä. Mittaa otettiin eri yhdistysten kesken myös kettinginheitossa ja tikanheitossa. Toisen kerran peräkkäin tikanheitossa sai aikaisemmin ylivoimainen Jurva todeta jonkun muun paremmakseen. Jurvalaiset keräsivät pokaaleja matkaansa eniten eri kisalajien sijoituksista. Vaasa kiri hyväksi kakkoseksi kokonaispalkintojen määrässä. Piste-erot muihin kilpailijoihin jäivät niin vähäisiksi, että yhdessä joka pokaalin luovutus tuntui omalta saavutukselta! Pilkkijöitä haittasi meren jään jo hieman sohjoinen pinta. Merellä kun oltiin, niin ihan rannan matalikkoon ei passannut jäädä; piti tallustaa pitemmälle saaliin toivossa. Sieltä sitä saalista saatiin. Lekö pietarsaarelaisilla ollut etua asuinpaikkakuntansa merellisistä harjoitusmahdollisuuksista, kun veivät voiton kotiin kolmannen kerran ja sitä myöten saivat kiertopalkinnon omakseen. Saavat pitää sen, mutta joutuvat hankkimaan tilalle uuden kiertopalkinnon. Henkilökohtaisen pilkkikisan voitto meni kuitenkin jälleen Jurvaan. Matti Lehtinen voitti kisan. Tasaisesti kaikki yhdistykset pokaaleja kuitenkin eri lajien sijoituksista haalivat mukaansa esiteltäväksi yhdistysten tilaisuuksissa. Hyvä me! Irmeli Mandell
Ei ollut helppoa lumikenkäjuoksukaan.
30 - Nro 4 kesäkuu 2012
ELÄKELÄINEN
Keski-Suomen aluejärjestö vietti liikuntapäivää Laukaan Multamäessä
Laukaan Eläkeläiset olivat luvanneet järjestää aluejärjestön tämänvuotisen liikuntapäivän 10.5. Jännitystä tuottivat eniten osallistujien määrä ja tuleva sää. Varasimme jo hyvissä ajoin Multamäen leirikeskuksen viihtyisän keittiörakennuksen, johon mahtuu 40 henkeä. Laukaan "kruununjalokivestä", vapaa-aikatoimesta olivat vapaa-aikasihteeri Eeva Ilmonen ja kansalaisopiston va rehtori MaijaLeena Ström edistämässä eläkeläisten terveyttä ja hyvinvointia. Olipa mukava liikunnallinen tuokio heti alussa: oli tekemisen meininkiä, naurua, iloa ja "suuria tunteita". Niin oli reipasta meno, ettei puheenjohtajan digikamera millään ehtinyt mukaan. Lämmin liikunnallinen olo viilentyi sopivasti, kun Eevan opastuksella kiersimme leirikeskuksen. Olihan siellä muitakin: koululaiset pitämässä harjoitusleirikouluaan ja työmiehet tekemässä kevättöitä. Monet Antero Kovasen, "pölökynveistäjän" (taiteilijan oma ilmaus), taidokkaat puuveistokset panivat ihmettelemään taitavan moottorisahankäyttäjän käden jälkeä. Niin, eivät ne eläinveistokset olleetkaan mitään pöytäesineitä, vaan ne koristivat sisääntuloporttia, rakennusten julkisivuja, ovenpieliä ja seiniä. Taiteilijan kunnioitus metsäneläimille. Vieraita oli Jyväskylästä, Säynätsalosta, Palokasta, Hankasalmelta ja Muuramesta, meitä laukaalaisia parisenkymmentä. Yhteensä 42 henkeä, hieno juttu! lepohetkeä varten ja näköalatasanne, josta on huikeat näkymät kirkasvetiselle Peurunkajärvelle ja Valkolan kylälle. Saatoimme vain kuvitella, mikä värikylläisyys on myöhemmin keväällä tai ruska-aikaan. Osa "mäkiporukasta" asteli reilut 300 rappusta alas, kaiteesta kiinnipitäen. Kevät on tänä vuonna hieman myöhässä, joten koivu oli vasta "hiirenlapsenkorvalla". Edellispäivän ennusteiden mukaista sadepäivää ei onneksi tullut, mutta aurinko armas pysytteli visusti pilvien suojassa. Mutta eipä sää juurikaan haitannut reippaita ja hyväntuulisia eläkeläisiä. Yhdessäolo, seurustelu ja uudet tuttavuudet on elämänsuola. Vanha sanonta "Paremp lähtö ko olo" todettiin taas kerran suureksi viisaudeksi. Tyytyväisiä ja iloisia olimme kotiinlähdönhetkillä: mukana kopallinen kokemuksia ja elämänvoimaa tulevien päivien varalle. Onnekkaimmilla oli pysyväksi muistoksi arpajaispalkinto, tai useampikin. Lämpöiset kiitokset ja halaukset omalle väelle, vieraille ja Laukaan kunnan vapaa-aikatoimelle. Kuvat ja teksti: Tuula Nieminen
Laskettelurinnehuuman vastustajat voittivat ja 1990-luvun lama tuli myös avuksi. Me ja jälkipolvemme voimme nauttia ehjästä Multamäestä ja luonnonvaraisesta metsäluonnosta. Hieno oli myös Anita Jylhän kettinkikisan saavutus! Vireät emäntämme olivat loihtineet maittavat kahvit tykötarpeineen. Aamusta asti oli "Kipinäpenttimme" huolehtinut makkaranpaistosta lähellä rantaa olevassa grillikatoksessa. Ilmassa leijaili savu hiljakseen ja houkuttelevat tuoksut. Saattoipa Peurungan vesiltä bongata kuikankin aina mukana pidettävällä kiikarilla. Liikuntapäivä kun oli, osa lähti tasamaalenkille, osa kohti Multamäen yli 200 metrin korkeudessa hipovaa lakea. Tepasteltiin nousevaa luontopolkua ylös korkeuksiin, mutta kyllä se kannatti. Mäellä on myös kota porontaljapehmusteineen
Aution Valma ja Pietiläisen Pena Laukaasta "hierovat tuttavuutta", liikunnallinen tuokio alkamassa.
Pihtiputaalla toiminta on miltei yhtä juhlaa
Pohjoisen Keski-Suomen eläkeläisväki valmistautuu ainakin Pihtiputaalla kesäloman viettoon. Olemme juhlineet monta viikkoa vuorotellen syntymä- ja äitienpäivän kakkukahveilla. Keskiviikkona 16.5 juhlimme vuosituhannen alusta puheenjohtajana olleen Väinö Ahon 75-vuotispäiviä. Hän oli tuonut pöperöä pöytään niin paljon, että puhkuen poistuimme kerhosta. Meillä on ollut ilo saada pitkä-aikaisia, hyväkuntoisia jäseniä toimintaamme. Kiitos siitä. Kevätkauden askartelut, jumpat ja lauluharrastukset jätämme hetkeksi lepotilaan. Suunnittelutyötä tosin olemme tehneet syksyllä pidettävää 35-vuotisjuhlaamme varten. Marraskuun 9. päivänä otamme vieraita vastaan Jukolassa, tutussa paikassa. Juurikkasaaressa kävimme kesäkuun puolessa välissä aluejärjestön kesäjuhlassa porukalla pyörähtelemässä. Torstaina 24.5 lopettelimme kevätkauden letun- ja makkaranpaiston merkeissä. Hyvää alkavaa kesää kaikille ! Maire Varis
Kevään viimeinen kerhopäivä vietettiin Kärväskylän rantamajalla lettuja ja makkaraa paistellen.
ELÄKELÄINEN
Nro 4 kesäkuu 2012 - 31
Vaarana vanhuusköyhyys
Gisela Engelmann elämä lapsia varten
Giselan Engelmannin ja hänen vanhempiensa elämä on kuin kaleidoskooppi Saksan 1900- luvun historiasta, jota englantilainen historioitsija Erich Hobsbawn kuvaa äärimmäisyyksien ajaksi. Tähän ajanjaksoon sijoittuvat ensimmäinen ja toinen maailmansota, 1920-luvun lopun talouskriisi, fasismi, kylmä sota ja DDR:n synty, kehitys sekä romahdus ja Saksojen yhdistyminen. Nämä kaikki 1900-luvun historian keskeiset tapahtumat ovat jättäneet omat jälkensä Giselan suvun historiaan ja muistiin. Giselan ja hänen sukunsa tarina on myös kertomus arkipäivän historian tasolla niistä ongelmista, joita DDR:n sosialismin rakentaminen kohtasi.
Savon kulttuurikatselmus innosti
Savon Aluejärjestön perinteistä kulttuuripäivää vietettiin 26.4. Kuntorannassa. Tilaisuus alkoi Kuntorannan myyntisihteeri Tuija Rahikaisen tervetulotoivotuksella. Mukaan oli uskaltautunut yli kaksisataa jäsentä eri yhdistyksistä. Ohjelmistojaan olivat esittämässä Iisalmen, Kallaveden, Kuopion, Suonenjoki-Iisveden, Savonlinnan, Varkauden ja, Jäppilän eläkeläisten yhdistykset sekä PohjoisSavon ringin laulajat.
Ensimmäisen maailmansodan j äljet
Gisella syntyi pienessä Herrengosserstedtin kylässä, joka sijaitsi DDR:n alueella Thüringenissä. Hänen isoisällään, Kurt Wäldrichillä (1894-1991), oli suuri merkitys Giselan lapsuudessa. Isoisän tarina on kertomus Saksan vaihtelevasta ja samalla vaikeasta menneisyydestä. Kurtille ensimmäinen maailmansota oli yhtä merkityksellinen tapahtuma kuin kaikille muille miheille, jotka osallistuivat ihmiskunnan ensimmäiseen teknis-teolliseen joukkomurhaamiseen. Maailman¬sota muutti väkivallan ja tappamisen arkipäi¬vän kokemukseksi. Kurt Wäldrich muisteli kuolemaansa asti, miten ei ollut rintamalla ampunut nuorta ranskalaista sotilasta, vaikka tilanne olisi sitä vaatinut. Maailmansodan kokemukset tekivät hänestä sodanvastustajan. Hänelle sota oli aina hänen kuolemaansa asti "mieletön". Aikakauden konservatiivisesta ilmapiiristä isoisä ei kyennyt irtautumaan. Hän osallistui 20-luvulla Hallessa, joka oli tuolloin yksi Saksan kommunistien keskuksia, työläisten kapinan murskaamiseen. Kurt kieltäytyi sen yhteydessä ampumasta kapinoivia työläisiä, vaikka oli saanut käskyn siihen. Weimarin tasavallan ja natsihallinnon aikana hän toimi maanviljelijänä Giselan syntymäkylässä. Välittömästi toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton miehitysvirkailijat tekivät hänes-
Tasokkaita ohjelmia
Gisela Engelman n harrastaa kuvataiteita. Kaikki taustalla näkyvät työt ovat hänen tekemiään. tä lyhyeksi ajaksi kylän pormestarin. Vuonna 1960 toteutettu ns. "sosialistinen kevät" johti siihen, että viimeistenkin talonpoikien oli liityttävä maataloudellisiin tuotantoosuuskuntiin (Landwirtschaftliche Produktionsgenossenschaften, LPG). Tämän yhteydessä toteutettiin kompromissiratkaisu, jonka mukaan jokainen talonpoika sai omistaa vielä pienen maatilkun viljelyä varten ja omaa karjaa. Vähitellen maataloudellisten tuotanto-osuuskuntien vastustus väheni, kun niissä saatiin säännölliset työajat ja lomat. Erityisesti Giselan äidistä tuli tuotanto - osuuskuntien innokas puolestapuhuja. Myös isä sopeutui tilanteeseen ja hänestä tuli ennen eläkkeelle siirtymistä vuonna 1991 henkilö, joka vastasi osuuskunnan yli tuhannen lehmän maidontuotannosta. muiden ongelmaperheiden lapsia. Gisela työskenteli lasten kanssa, joista ei DDR:ssä julkisesti keskusteltu. Positiivisen sosialismikuvaan ei vät yksinkertaisesti sopineet sosiaaliset ongelmaperheet lapsineen ja epäsosiaaliset lapset kasvatuslaitoksissa. Ihmiset eivät myöskään yleensä tienneet näiden lasten olemassaolosta ja elämästä. Työssään hän joutui kohtaamaan tapauksia, joiden ei olisi pitänyt olla osa reaalisosialismin todellisuutta. Oli lapsia, jotka vanhemmat olivat pakottaneet prostituutioon. Sattumalta Gisela työtovereineen oli löytänyt heitteille jätetyn pikkulapsen, jonka ihoon vaippa oli lähes syöpynyt. Vaivalloisesti se saatiin suihkussa poistettua. Edelleen nämä muistot herättävät Giselassa voimakkaita tunteita ja nostavat kyyneleet silmiin. Gisela avioitui vuonna 1976 ja perheeseen syntyi tytär. Tähän elämänjaksoon liittyy myös työpaikan vaihtaminen ja muutto Berliiniin. Hänestä tuli kasvattaja lasten-ja nuorten kouluun Berliinissä. Koulu oli DDR:n tulevien urheilutoivojen sisäoppilaitos. Nuorimmat oppilaat olivat 12-vuotiaita ja tavoitteena oli ura urheilulajinsa maailman huipulla. Sisäoppilaitoksen päivärytmi oli tiukasti säädelty. Työpaikassaan Gisela tunsi itsenä usein turhaksi, koska lasten ja nuorten aika oli omistettu ennen kaikkea harjoittelulle ja urheilulle. Hän etsi itselleen työpaikan päiväkodista, jossa huolehdittiin 1.4. luokkalaisista lapsista. Talven aikana hiotut ohjelmat olivat tasokasta nähtävää ja kuultavaa. Oli kuoroesityksiä, yksinlaulua, runon ausuntaa, kansantansseja, liikuntaa, sketsejä. Hauskaa oli. Jo yksin tilaisuuden spiikkaus oli tapahtuman suola. Sen hoiteli ammattitaidolla virtuoosi Veikko Ryynänen Jäppilän yhdistyksestä. Loppu rutistuksena pantiin jalalla koreasti. Tanssimusiikista huolehtivat Kari Kankkunen ja Pentti Hiltunen Vehmersalmen eläkeläisistä. Raimo Heikkinen
Maanviljelijä sosialismissa
Giselan isä jatkoi perheen perinteiden mukaan maanviljelijän ammattia. Hän oli syntynyt vuonna 1920 ja kuoli isoisän kanssa samana vuonna 1991. Isoisän kohtalona oli kokea ensimmäinen maailmansota; Giselan isän elämää leimasi osallistuminen toiseen maailmansotaan natsi-Saksan armeijan riveissä. Hän osallistui natsien tuhoamissotaan itärintamalla ja joutui sodan loppuvaiheissa vankeuteen Hollannissa. Giselan isä ei puhunut koskaan sodanaikaisista kokemuksistaan. edes perhepiirissä. Sodan jälkeen Giselan isä ja äiti menivät naimisiin ja heille syntyi kolme lasta, viimeisenä Gisela vuonna 1952. Fasismin aika oli jättänyt jälkensä Giselan isän ajatteluun. Gisela muistelee, että isän mielestä kaikkien lasten tuli olla vaaleatukkaisia ja sinisilmäisiä, kuten natsien rasistisissa arjalaiskuvitelmissa. Sodan jälkeenkin natsi-ideologia kummitteli ihmisten aivoissa. Giselan perheen elämä 1950-luvulla oli maanviljelemistä omalla peltotilkulla. DDR:ssä vuonna 1952 aloitettu maatalouden kollektivisointi ei koskettanut aluksi Giselan perhettä. Enemmän kiinnosti maanviljelys omalla tilalla ja kollektivisointipolitiikkaa vastustettiin voimakkaasti.
Yhdistyminen ja epävarmuus
Marraskuussa 1989 Berliinin muuri murtui ja 1990 Saksojen yhdistyminen oli tosiasia. Päiväkodissa muutokset merkitsivät epävarmuutta työntekijöille, lasten vanhemmille ja lapsille. Työntekijöiden ja suurimman osan lasten vanhempien epävarmuuden taustalla oli ennen kaikkea työttömyyden pelko. Gisela ei jäänyt toimettomaksi, vaan osallistui aktiivisesti ammattiyhdistystoimintaan ja hänestä tuli työpaikan pääluottamusnainen. Edessä olivat vaikeat vuodet, joihin kuului irtisanomisia, työajan lyhennyksiä, palkkakiistoja, vanhempien kasvatusvaatimuksia ja monia muita asioia. Tänään kasvatusalan työpaikoilla ei useinkan ole luottamusmiehiä tai -naisia. 1990-luvulla tuskin kukaan uskalsi sanoa työpaikalla mitään myönteistä DDR:stä. Gisela työskentelee edelleen päiväkodissa hoitaen lapsia. Mutta häntä huolettaa tulevan eläkkeen suuruus. 90-luvulta lähtien hän on tehnyt osa-aikatyötä ja se tulee pienentämään eläkettä tuntuvasti. Vaarana on pudota vanhuusköyhyyden loukkuun, ellei kykene eläkkeen lisäksi ansaitsemaan lisätuloja. KERSTIN JOKISALO
Täyden palvelun toimisto
Forum Hakaniemi Töölö Malmi Itäkeskus Leppävaara Tapiola Tikkurila Myyrmäki Kerava Hyvinkää puh. 010 76 66620 puh. 010 76 66500 puh. 010 76 66530 puh. 010 76 66630 puh. 010 76 66590 puh. 010 76 66610 puh. 010 76 66570 puh. 010 76 66560 puh. 010 76 66600 puh. 010 76 66550 puh. 010 76 66580
Työ lasten parissa
Gisela muistaa varhaislapsuutensa onnellisena. Perheen elämää leimasi kodin lämmin ilmapiiri. Elämä sujui rauhallisesti pikkukylässä, jossa hän kävi kyläkoulua 8. luokalle asti. Koulumatka oli 300 metriä ja kouluajasta on hänellä edelleen lämpimät muistot. Kyläkoulusta tie vei ensin kaupunkiin opettajakoulutusinstituuttiin, jossa hän suoritti luokanopettajan tutkinnon. Hänestä ei tullut peruskoulun opettajaa, vaan Gisela valitsi työpaikakseen kasvatuslaitoksen. Sinne oli sijoitettu alkoholistien ja
(0,0828 /puh + 0,1199 /min)
hok-elannonhautauspalvelu.fi perunkirjoitustoimisto.fi
PÄIVYSTYS 24 h: 050 347 1555
ELÄKELÄINEN
Syksyn lomassa on väriä
Lautsian lomakekuskuksen sali oli ääriään myöten täynnä.
Syyslomavinkki: tule nauttimaan eturivin artistien tarjoamista tahdeista Luostolle ja Ylläkselle. Varaa lomasi osoitteessa Laplandhotels.com.
Lapland Hotel Sirkantähti uudistuu täysin kesän kuluessa. Keskellä Levin tunturikylää sijaitsevasta hotellistamme tulee kodikkuuden tyyssija, kun sen 70 saunallista huonetta, vastaanotto sekä aula- ja ruokaravintola saavat täysin uuden ilmeen! Lataudu lomallasi kunnolla ja hyödynnä Eläkeläiset ry:n jäsenkortilla meiltä saatavia etuja.
Lisäet uja!
lisäale nnus E läkelä i10 % / huon e Lapin Safari t Oy:n tukset ta käy ttöön seteli / vrk -
Pirkanmaan juhlavuoden vietto täydessä vauhdissa
Aluejärjestön jo perinteeksi muodostunut kevättapahtuma Kevät Karkelot järjestettiin Hauholla Lautsian lomakeskuksessa Tapahtuma keräsi Eläkeläisten jäseniä Lautsian ääriään myöten täyteen. Osallistujia paikalla oli lähes lähes 350. Tilaisuus aloittettiin ruokailun ja tanssin merkeissä. Markku Harjunpään yhtyeen esittämän tanssimusiikin myötä päästiin hyvään keväiseen tunnelmaan. Ruokailun ja tanssin aikan oli hauskaa tavata eri yhdistysten ihmisiä ja vaihtaa kuulumisia. Keskusteluissa ennakoitiin Eläkeläiset ry:n edustajakokokouksen päätöksiä ja niiden vaikutuksia yhdistyksiemme ja aluejärjestön toimintaan lähivuosina. Kevätjuhlan ohjelmallisen osuuden aloitti Aluejärjestön puheenjohtaja Matti Tolvanen toivottaen väen tervetulleeksi tapahtumaan. Hämeenkyrön-Viljakkalan yhdistyksen kuoron jälkeen esiintyivät Tampereen ja Nokian Sketsiryhmät. Huippu-urheilijat, Venetzuelan yö ja Pienet tytöt saivat naurun raikumaan Lautsian juhlasalissa. Harmonikkavirtuoosi Arvi Saarinen Ylöjärveltä näytti taitonsa. Ohjelmallisen osuuden päätti Hämeenkyrön kuoron johdolla laulettu yhteislaulu. Keväiseen juhlaan kuuluvat ulkopelit palkintojenjakoineen olivat päivän ohjelmassa. Arpajaiset onnistuivat hyvin. Runsaasta voittopöydästä sai moni osallistuja viemisiä kotimatkalle. Arvonnan jälkeen aloitettiin varsinaiset tanssit, jotka päättivät tilaisuuden. Yhdistysten matkavastaavat ansaitsevat erityisen kiitoksen tapahtumanjärjestelyistä. Iloinen puheensorina paluumatkalla linjaautossa kertoitapahtuman onnistuneen hyvin. Aluejärjestön juhlavuoden seuraava suuri tapahtuma on Satakunnan-, Varsinais-Suomen- ja Pirkanmaan aluejärjestöjen yhteinen kesäjuhla.Juhlan järjestää Satakunnan aluejärjestö 29.8. Pirkanmaan aluejärjestön 40vuotisjuhla on Tampereen Tapiolassa 20.09. 2012. klo 12.00.
Lisäedu to tuksen vat saatavilla yhteyd essä. H majoiolla Elä enk keläise t ry:n jä ilön tulee sen.
Meiltä saat peruutusturvan Tarjoamamme peruutusturva on tukenasi, jos matkasi peruuntuu yllättävän esteen vuoksi. Se kattaa matkan peruutuksesta syntyneet hotellikulut. Kysy meiltä lisää!
Huom! Peruutusturva: henkilön tulee olla Eläkeläiset ry:n jäsen.
Suosituksemme syksyn lomariemuihin:
Ruskareissu Saariselälle (25.8.30.9.)
Hinta sis. aamiainen ja päivällinen. alk.
Lapland Hotel Riekonlinna
168,160,180,12750
/ hlö / 2 hh / 3 vrk
Timo Mustonen
Virkisty ruskasta Luostolla
(1.9.2.10.)
alk.
Hinta sis. aamiainen ja kylpyläosaston käyttö sekä yksi opastettu retki.
Lapland Hotel Luostotunturi, Ametistikylpylä
/ hlö / 2 hh / 3 vrk
Golfloma paketissa Levillä (28.6.30.9.)
Hinta sis. aamiainen sekä yksi green fee / hlö Levi Golf & Country Clubille päivittäin.
alk.
Lapland Hotel Sirkantähti
/ hlö / 2 hh / 3 vrk
Ruskan aktiiviloma Ylläksellä (31.829.9.)
Hinta sis. aamiainen, minikylpylän ja kuntosalin käyttö sekä tanssiliput ravintolaan ja yökerho Pirtuun.
alk.
Lapland Hotel Äkäshotelli
/ hlö / 2 hh / 3 vrk
Palvelemme sinua numerossa 016 3232. Uudistettu verkkokauppamme: Laplandhotels.com
Liity I Love Lapland -yhteisöömme
YLLÄS SAARISELKÄ LEVI OLOS ROVANIEMI PALLAS KILPISJÄRVI HETTA LUOSTO
KevätKarkeloissa esiintyi myös Hämeenkyrön kuoro.
ELÄKELÄINEN
Nro 4 kesäkuu 2012 - 33
95 vuotta 17.7. Vieno Saali Pielavesi 90 vuotta 15.6. Toivo Nuutinen Pihtipudas 20.7. Martti Välilä Palokka 30.7. Ada Hellström Pyhtää 8.8. Laina Signea Murtoinperä Reisjärvi 85 vuotta 14.5. Toivo Kauhanen Pielavesi 26.6. Olavi Frondelius Porvoo 2.7. Aarre Mäkelä Pori 3.7. Anna Haataja Kajaani 5.7. Toivo Hytönen Kajaani 12.7. Kalevi Murtomäki Pyhäjärvi 19.7. Matti Vilho Koponen Kallavesi 20.7. Pentti Kukkonen Kajaani 24.7. Arvi Isomäki Pori 7.8. Eila Högbacka Pori 80 vuotta 4.6. Ahti Kitunen Kuru 13.6. Onni Rastiola Lapinlahti 14.6. Tauno Hätinen Kuopio 17.6. Vilho Räisänen Korso 19.6. Maire Mettinen
Pyhtää 22.6. Kaarlo Järvelä Kokkola 30.6. Sinikka Koskinen Pori 4.7. Kauko Salonen Pori 6.7. Leo Lennart Hakala Lempäälä 17.7. Ossi Heinonen Porvoo 17.7. Leila Lehtosaari Liminka 18.7. Sylvi Syrjämäki Hyrylä 26.7. Seppo Halmi Kokkola 31.7. Helena Juurakko Kajaani 4.8. Toivo Leppälä Reisjärvi 5.8. Veikko Tikkakoski Kokkola 7.8. Ellen Helena Mäki Seinäjoki 8.8. Eine Kiviranta Pyhtää 25.8. Terttu Hietala Kalajoki 25.8. Lasse Tapio Varis Pihtipudas 75 vuotta 25.6. Kalevi Peisala Porvoo 28.6. Helvi Simola Porvoo 29.6. Pekka Pahikka-aho Kalajoki 8.7. Ensio Olkkonen Pielavesi 15.7. Irja Kauris Pyhtää 19.7. Alf Kiljander Pyhtää 22.7. Reijo Viinamäki Nakkila
24.7. Anneli Vapakari Nakkila 31.7. Antti Kangasniemi Pori 2.8. Eino Kontinen Porvoo 6.8. Jouko Salminen Kajaani 26.8. Rafael Holmström Reisjärvi 1.9. Simo Martin Kaarina 70 vuotta 8.6. Taisto Kalervo Sutela Haukipudas 19.6. Ulpu Degerlund Kontula 20.6. Heikki Ronkainen Porvoo 21.6. Sinikka Mankinen Kajaani 28.6. Tellervo Hiltunen Kajaani 3.7. Seppo Väyrynen Kajaani 17.7. Leena Ahlberg Porvoo 22.7. Olavi Ronkainen Porvoo 23.7. Matti Hiekkalinna Kajaani 24.7. Ritva Viinikainen Pihtipudas 26.7. Helene Ainasoja Rovaniemi 27.7. Veikko Vierimaa Kalajoki 11.8. Eemeli Huttu Kajaani 26.8. Hilkka Montonen Porvoo 28.8. Pertti Leppäkangas Pyhtää 29.8. Veikko Seppälä Lohja 30.8. Tauno Ronkainen
Kajaani 65 vuotta 14.6. Irja Vesterinen Pyhäjärvi 17.6. Marja Leena Matinlompolo Pello 29.6. Pentti Koponen Porvoo 28.7. Ritva Haavisto Pyhäjärvi 29.7. Aliisa Äijänen Kokkola 23.8. Irja Ytterström Korso 60 vuotta 28.8. Ari Vaho Oulu 55 vuotta 15.7. Rauno Rutonen Pyhäjärvi
Pyhäjärven Eläkeläiset Hillervo Komu Lohjan Eläkeläiset Otto Armas Mustonen Haukiputaan Eläkeläiset Aimo Tiri Johan Henrik Korpela Oulun Työväen Eläkeläiset Aino Hurskainen Valde Vaarala Maria Väänänen Pentti Väyrynen Olavi Itkonen Irma Koivukangas Laura Perttula Heimo Siira Esko Suorsa Allan Lepistö Maria Väänänen Imatran Eläkeläiset Lauri Johannes Riikonen Eira Sisko Rita Vieno Kettunen Salpakankaan Eläkeläiset Kosti Ström Sorsakosken Eläkeläiset Eero Heikki Laitinen Veikko Johannes Montonen Veikko Hermanni Holopainen Tervolan Eläkeläiset Maila Kaarina Jokimäki Tuomarilan Eläkeläiset Lempi Rahmel Pihlavan Eläkeläiset Raili Hakala
Hyvää kesää!
Eläkeläiset ry:n ja Eläkeläinen-lehden toimisto on kesälomien vuoksi kiinni 2.27.7. Toimisto avautuu 30.7. Hyvää kesää Eläkeläinen-lehden lukijoille ja ilmoittajille!
Malmin Eläkeläiset Tilma Lindholm Varkauden Eläkeläiset Taina Heiskanen Halikon Eläkeläiset Anna-Liisa Kaunisvaara Kemijärven Eläkeläiset Teuvo Antero Kiviniemi Asko Reetrikki Hartikainen Turun Kuntoeläkeläiset Aune Kaarnisto Lea Virtanen Anja Mäkilä Toini Rahkonen Inga Toivonen Raahen Eläkeläiset Helli Ruohomäki Ivalon Eläkeläiset Paavo Huttunen Myllypuron Eläkeläiset Dagny Virtanen Kokkolan Eläkeläiset Vieno Mäki Pentti Hautakoski Rolf Widlund Hyrylän Eläkeläiset Veera Virtanen Himangan Eläkeläiset Toivo Oktavus Tuliniemi Tuure Antero Hovila Pellon Eläkeläiset Linna Finelli Onni Saukkoriipi Järvenpään Eläkeläiset Arvi Laakkonen Teuvan Eläkeläiset Erkki Johannes Rintamäki Forssan Eläkeläiset Vilho Koskenranta
Seuraava lehti ilmestyy 3.9.
Aineisto toimitukseen 17.8. mennessä
Eläkeläiset ry
Eläkeläiset ry
Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki IBAN IBAN IBAN IBAN FI11 1012 3000 0714 70 FI80 8000 1900 1086 56 FI89 5541 2820 0116 00 FI11 8000 1800 3273 56 BIC NDEAFIHH BIC DABAFIHH BIC OKOYFIHH BIC DABAFIHH Jäsenmaksutili Erja Isaksson toimistosihteeri yhdistysrekisteri syntymäpäivät ja poisnukkuneet syys- ja kevätkokous-ilmoitukset 020 743 3614 erja.isaksson@elakelaiset.fi Pekka Isaksson tiedotussihteeri 020 743 3618; 040742 2754 pekka.isaksson@elakelaiset.fi Julkaisija Eläkeläiset r.y Päätoimittaja Hannu Partanen Toimitussihteeri Pekka Isaksson Tilaukset ja osoitteenmuutokset Tuija Aali puh. 020 743 3610; tuija. aali@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa Tilaushinta 20 /vsk Pohjoismaat 30 /vsk Muut ulkomaat 35 e/vsk Ilmoitushinnat Mustavalkoinen 1,70 e/pmm Väri-ilmoitukset sopimuksen mukaan Toimitus ja toimisto: Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610, fax 020 743 3619 Sähköpostiosoite: elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Ilmoitusmyynti: Marja-Leena Laitinen puh. 050 5323 444 sähköposti: m-leena.laitinen@kolumbus.fi; osoite: Maauunintie 14 D 34 01450 Vantaa Järjestöaineisto: Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (Painettu) ISSN 2242-3338 (Verkkolehti)
Puh. 020 743 3610 vaihde, fax. 020 743 3619 Sähköpostiosoite:elakelaiset@elakelaiset.fi Kotisivut osoitteessa:www.elakelaiset.fi Kalevi Kivistö puheenjohtaja Hilkka Pulkkinen varapuheenjohtaja Hannu Partanen toiminnanjohtaja 020 743 3615; 0400570 951 hannu.partanen@elakelaiset.fi Anu Mäki järjestösihteeri 020 743 3616; 040839 7699 anu.maki@elakelaiset.fi Tiina Rajala koulutussihteeri 020 743 3617; 040582 4319 tiina.rajala@elakelaiset.fi Tuija Aali toimistonhoitaja jäsenrekisteri materiaalitilaukset 020 743 3610 tuija.aali@elakelaiset.fi Anitta Koski taloussihteeri laskutus maksatus osto- ja myyntireskontra 020 743 3611; 050307 1952 anitta.koski@elakelaiset.fi
Teemmme yhdessä -hanke
Eva Rönkkö projektikoordinaattori 040 501 3599 eva.ronkko@elakelaiset.fi
Kuntorannantie 14 78400 Varkaus Puh. 017 560 1100/vaihde Myyntipalvelu ja inf: puh. 017 560 1403 myynti@kuntoranta.fi
Puhelun hinta 0207-alkuisiin numeroihin lankapuhelimesta on 8,21 snt/min + 6,9 snt/min (alv 23%), matkapuhelimesta 8,21 snt/min + 14,9 snt/min (alv 23%)
34 - Nro 4 kesäkuu 2012
ELÄKELÄINEN
Kesäretki Saarijärvelle!
Kuva:Olavi Lahtela/Saarijärven Museo
Viekko kahdelle järven rannalla Kesäyö hotellissa
alk. 119 /vrk alk. 57/hlö/2 hh
Kukitettujen ja ansiomerkkien saajien rivistö.
Hinnat sis.: aamiaiset, kylpylän ja kuntosalin käytön, lomaohjelmaa & tanssiliput. Omaleimaisia tapahtumia ja kohteita: Kirmot, Kivikauden kylä, Kalastajakylä, Kukonhiekan tanssilava, kesäteatterit, museot, kirkko, kansallispuistot...
Historia monipuolisesti esillä Viialan juhlassa
E
läkeläiset ry:n puheenjohtaja, ministeri Kalevi Kivistö on ollut monessa mukana. Viialan Eläkeläisten 40- vuotisjuhlassa hän muisteli juhlapuheensa aluksi käyneensä Viialan Sampolassa viimeksi 30 vuotta sitten ollessaan muun muassa Veikko Sinisalon ja viialalaissyntyisen Tenho Saurenin kanssa tukikiertueella Tampereen Työväenteatterin rakentamiseksi. Siinä tilaisuudessa oli lämmin henki, josta jäi mukava muisto. Ja kyllähän Tampereelle komea rakennus saatiinkin, Kivistö sanoi. Sotien jälkeen rakennetun hyvinvointivaltion huomattavimpia saavutuksia on ollut väestön terveydentilan kohentuminen niin, että elämme keskimäärin terveempinä ja pidempään kuin vanhempamme ja esivanhempamme aikanaan. Tämä koskee myös eläkeiän saavuttaneita ja sen vuoksi eläkeikää kuvaavat nimitykset liiaksi yksinkertaistavat tilannetta. Mutta ne, jotka kiivaasti vaativat eläkkeelle siirtymisen ikärajaa nostettavaksi, käyttävät estottomasti noita vanhentuneita mielikuvia propagandassaan, Kivistö sanoi.
Asia oli kynnyskysymyksenä neuvotteluissa, joissa päätettiin pitkän tähtäimen toimenpiteistä julkisen talouden ns. kestävyysvajeen korjaamiseksi. Työmarkkinajärjestöt löysivät muita toimenpiteitä, joilla todellista eläkkeelle siirtymisen keski-ikää voidaan nostaa, eikä lain määräämään eläkeiän alarajaan tarvinnut tässä vaiheessa koskea. Mutta varmaa on, että keskustelu asiasta jatkuu. Työeläkkeiden "taitetun indeksin" korjaamiseksi perustetussa työryhmässä jäseninä olevilla Eläkeliittojen Etujärjestö EETU:n edustajilla näyttää ryhmän työskentelystä saatujen ensimmäisten tietojen mukaan olevan edessään kova vääntö, mikäli parannusta indeksijärjestelmään aiotaan saada. Siksi eläkeläisjärjestöjen on syytä pitää asiaa jatkuvasti esillä, Kivistö sanoi. Kivistö suoritti myös ansiomerkkien jaon ja veteraanien kukituksen juhlivan yhdistyksen puheenjohtajan Timo Heinon ja sihteerin Pirkko Sulanderin avustaessa. Ansiomerkin saivat aktiiviset jäsenet Allan Heino, Kaarina Heino, Tuula Heino, Heikki Hietala, Eila
KYLPYLÄHOTELLI · SPA HOTEL myynti@summassaari.fi Summassaarentie 180, Saarijärvi · www.summassaari.fi
030 608 50
VARAA
Kysy myös ryhmähintoja ja ohjelmia!
Kiitos
Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistölle ja tiedotussihteeri Pekka Isakssonille sekä Piikkiön Eläkeläiset ry:n Katajaiset-tanhuryhmälle ja kaikille eläkeläisystäville, jotka vietitte kanssamme yhdistyksemme 35-vuotisjuhlaa! Turun Kuntoeläkeläiset ry
Eläkeläiset pinnalla!
Hilkka Havulinna lausui ja kertoili. Kuusinen, Liisa Lehtimäki, Eeva Rantala, Paula Toivola ja Vento Töppärä. Team esitti reippaan tanssiohjelman. Viialan Eläkeläisten lauluryhmä Olavi Stenmanin säestyksellä esitti kolme laulua Hilkka Havulinnan hauskan jutun jälkeen oli Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja ministeri Kale-vi Kivistön juhlapuheen vuoro. Olavi Stenmanin esittämän Vili Vesterisen "Soittajan kaipuun" jälkeen luki juhlan juontaja Marjatta Kivi Tuomo Huhtalan kokoaman katsauksen menneisiin vuosikymmeniin. Tuomo Huhtala
EETU kiittää
Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry teki historiaa toteuttamallaedunvalvontakyselyn. Se toimitettiin joko sähköisesti tai kirjallisesti EETUn jäsenyhteisöjen 1315 paikallisyhdistykselle. Kysely tehtiin ensimmäistä kertaa. Osalle vastaajista Webropol-pohjaisen lomakkeen täyttäminen oli ensikosketus nettipohjaiseen vastaamiseen. Tämän takiavoimme pitää 59 prosentin vastausprosenttia hyvänä. 774 yhdistystä vastasi kyselyyn. Siinä selvitettiin muun muassa yhdistysten toimintaedellytyksiä, kunnan palvelujen tilaa ja yhdistysten vaikutusmahdollisuuksia ja kuulluksi tulemista. Vastausaineisto käydään läpi kesän aikana ja kyselyn tulokset esitellään EETUn jäsenyhteisöjen lehdissä alkusyksystä. Tuloksia hyödynnetään muun muassa laadittaessa EETUn kunnallisvaalitavoitteita sekä kehitettäessä alueellista edunvalvontaa. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry
Monipuolinen ohjelma
Juhlan ohjelman aloitti Viialan lauluryhmän säestäjä Olavi Stenman marssilla "Muistoja pohjolasta". Juhlijat toivotti tervetulleeksi Viialan Eläkeläisten puheenjohtaja Timo Heino. Hilkka Havulinna esitti runonlausuntaa. Akaan kaupungin tervehdyksen esitti kaupunginjohtaja Aki Viitasaari Viialan Pyryn Show
ELÄKELÄINEN
Nro 4 kesäkuu 2012 - 35
Leskirouva Katiska
Edellisen Krypton ratkaisu
Ristikko
Onnetar suosi Krpto 3/2012 oikein ratkaisseista Kaino Lainetta Saarijärveltä ja Kyllikki Liedestä Iistä. Yllätyspalkinnot ovat lähteneet ja tässä vielä kesäiset onnittelut! Ristikko 4/2012 ratkaisut
on lähetettävä 17.8. mennessä osoitteella Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Kuoreen on kirjoitettava
sana RISTIKKO. Kuoreen ei saa panna muuta postia lehdelle tai järjestölle.
Ratkaisijan nimi:.................................................................................................................. Osoite:.................................................................................................................................. .............................................................................................................................................. Postitoimipaikka:.................................................................................................................
36 - Nro 4 kesäkuu 2012
ELÄKELÄINEN
Hemmottelua ja tanssin taikaa!
Eläkeläisten tapahtumakalenteri 2012:
Kesäkuu 2012
Juhannus 22.-24.6. pe 22.6. Saija Varjus la 23.6. Kari Vepsä
Lähde lämpimään kylpylälomalle keskelle tanssin riemuja. Iloinen viihdeohjelma tansseineen tempaa mukaan lomatunnelmaan. Virkistäydy hellivissä hoidoissa ja rentoudu kylpylässä. Monipuolistatoimintaa Saimaan reitin varrella keskellä Itä-Suomea.
6 vrk
Lokakuu 2012
Solariksen Ikäihmisten hyvinvointiloma 1.-6.10. Solariksen ryhmäloma 8.-13.10. Tanssii tähtiin loma 17.-22.10.
Heinäkuu 2012
Solariksen lapsiperheet ja isovanhemmat perheloma 9.-14.7. Maaseudun Terveys- ja lomahuollon Voimavaraloma 23.-28.7.
Marraskuu 2012
Starat tanssittaa pe 2.11. Kaija Pohjola & Paratiisi Pikkujoululomat 2.-4.11., 16.-18.11. ja 30.11.-2.12. Aktiviteettiloma 6 vrk 13.-19.11. Starat tanssittaa pe 16.11. Kari Piironen & Caminato Starat tanssittaa pe 30.11. Janne Tulkki
alk. 329
Täysihoito /hlö/2hh 13.-19.11.
Aktiviteettiloma
3 vrk
5 vrk
alk. 179
Aamiaismajoitus hlö/2hh
Club Juhannus
Elokuu 2012
Tanssia keskiviikkoisin ja perjantaisin - karaokea lauantaisin - karaoke/levytanssit muina iltoina Solariksen Ikäihmisten hyvinvointiloma 27.8.-1.9.
3 vrk
alk. 189
Voimassa 31.8.2012 saakka. Ei koske juhlapyhiä.
Kesäloma
Aamiaismajoitus hlö/2 hh
Joulukuu 2012
Aktiviteettiloma 6 vrk 4.-10.12. Uusien eläkeläisten tukiloma 4.-9.12. Starat tanssittaa pe 7.12. Tommi Soidinmäki Pikkujoululoma 7.-9.12 ja14.-16.12.
(Pidätämme oikeuden ohjelmamuutoksiin.)
Syyskuu 2012
Iloa Eläkeikään Maaseudun terveys lomajärjestön loma 3.-8.9. Uusien Eläkeläisten tukiloma 11.-16.9. Solariksen ryhmäloma 17.-22.9. Solariksen Varhaiseläkeläiset 24.-29.9.
alk. 165
Puolihoito /hlö/2hh
Lepoloma
Kysy ryhmätarjoukset ja erikoislomat myyntipalvelusta (017) 560 1403
Helposti hyvälle tuulelle!
kuntoranta.fi
Nyt varaukset myös verkosta:
Lisätiedot ja varaukset myyntipalvelusta (017) 560 1403
Kuntorannantie 14, Varkaus myyntipalvelu (017) 560 1403 myynti@kuntoranta.fi
www.kuntoranta.fi
Kun etsit laadukasta kotia, ota yhteyttä!
Matti Lahtinen 0400 886 443 matti.lahtinen@tarmo-rakenne.fi
Karjaan-Pohjan Eläkeläiset päätti pitkän talven luontoretkellä
Karjaan - Pohjan Eläkeläiset päätti pitkän talven retkellä keväiseen heräävään luontoon 10.5. valkovuokkojen kukkiessa kuntopolun metsän reunat valkoisena. Joukko lähti retkelle liikuntavastaava Sirpan johdattelemana matkaan sopivasti vesisateen loppuessa. Kuka sauvojen kanssan, kuka ilman ja taisi siellä olla jollain peräti polkupyöräkin matkassa, Pääasia oli että liikutaan. Määränpäänä oli Gumnäsin ulkoilualueen niemen kärki Pohjanpitäjän lahden perukoilla meren rannalla. Kääntöpaikalle olivat yhdistyksen emännät tuoneet kahvia ym. juotavaa ja pikku purtavaa. Kaikkien yllätykseksi meidän grillimestarimme Seppo ja Rauno olivat tuoneet kaasu grillin paikalle ja ison laatikollisen makkaroita. Makkaroita grillatessa kun vielä aurinko alkoi paistaa,niin mikä meidän oli olla keväisessä luonnossa.Aurinko ja retkeläiset hymyilivät kilvan. Tarjoilun lomassa järjestimme vähän pikku kilpailuita, yhdistyksen puheenjohtaja Pertti oli tuonut etukäteen kroketti-,renkaanheitto ja bocciavälineitä. Emme me mitään varsinaista kilpailua pitäneet ja mestaruuksia ratkottu. Oli se hyvä kun kukaan ei tuonut tikkataulua luonnonsuojelualueelle, eikö "tikan" heitto ole eläinrääkkäystä. Tässä sitä äkkiä vierähtikin kaksi tuntia iltapäivää. Joku muisti, että pitäisi reippailla takaisin lähtöpaikalle vielä samaa reittiä vatsat täynnä. Luonnon ääniä ja maisemia ihaillen kesää odotellessa. Hyvää ja kaunista kesää kaikille eläkeläisille! Eero Eskolin
Turvallista ja viihtyisää asumista!
Senioritalo Maikkulanlinna sijaitsee keskelle Oulun Maikkulan palveluita. Huoneistovalikoimaa löytyy 45m²-72m² kokoisista kaksioista ja kolmioista. Asunnot on varustettu omalla saunaosastolla sekä tilavalla, kokonaan lasitetulla parvekkeella. Kohteen liiketilassa asukkailla on mahdollisuus terveydenhoitajan palveluihin viikoittain sovittuna ajankohtana! Vierestä löytyvät kauppa, kappeli, hammashoitola, kirjasto ja ruokapaikka. Kaupungin keskusta on noin 5 km päässä. Kohteessa mahdollisuus Caritas-säätiön turva-, koti-, kuntoutusja siivouspalveluihin.
Otamme vaihdossa vanhan asuntosi. Arvioinnin hoitaa myynnin ammattilainen.
Lisää tietoa kohteistamme! www.tarmo-rakenne.fi