Kesäpäivävideo ja -dvd tilattavissa
Takasivu
Numero4/2009
Liikettä ja kulttuuria eläkeläisten parissa vuodesta 1959
Pukukilpailun voittojakolmikkoa Eeva Hännistä (oik.), Irja Puumalaista ja Maija-Liisa Pitkää naurattaa joko jännityksen laukeaminen tai pukukilpailun juontajan Erja Peitsahon lohkaisu.
Sivu 16
Kalevi Kivistö Jyväskylässä:
Sivut 1017 ja 2029
Eläkeläisköyhyyden riski on kasvamassa
Sivu 25, haastattelu s. 1819
Kesäpäivät ja 50-vuotisjuhla:
Oikeus kulttuuriin ja omaan historiaan kuuluu kaikille
Edustajakokous:
Laman varjolla ei saa riistää arvokkuutta ikäihmisiltä
2 - Nro 4 kesäkuu 2009
ELÄKELÄINEN
Pääkirjoitus
HANNU PARTANEN
Sosiaaliturvan kehittäminen on jäämässä laman jalkoihin
S
e, mitä on jo tiedetty pelätäkin, on vaarassa nyt käydä toteen. Sosiaaliturvan kehittämistä ja erityisesti perusturvaa ollaan tunkemassa lamaleikkuriin. Näin ainakin, jos Elinkeinoelämän lakiasiain johtaja Lasse Laatusta on kuuleminen. Laatunen latasi elinkeinoelämän kolkot linjaukset kesäkuisessa puheenvuorossaan. Vaatimukset oli osoitettu erityisesti sosiaaliturvaa uudistamaan asetetulle Sata-komitealle ja sen myötä myös Vanhasen hallitukselle. Komiteassa Laatunen itse käyttää työnantajajärjestön ääntä. Eduskuntavaalien jälkeen sosiaaliturvaa uudistamaan asetetun Sata-komitean työ on ollut vaivalloista. Komitean työskentely käynnistyi isoin otsikoin ja ministereiden suurten puheiden saattelemana. Komitealle asetettiin mittavia poliittisia
tavoitteita ja sen myötä suuria odotuksia. Odotuksia lisäsi ymmärrys siitä, että nykyinen sosiaaliturvan viidakko on jo kansalaisten oikeusturvan kannalta hankala ja että sosiaaliturvan taso on riittämätön. Tason riittämättömyys ja jälkeen jääminen muiden tulojen kehityksestä on erityisen räikeää perusturvan kohdalla. Myönteisten odotusten rinnalla komitean nimeäminen herätti myös vähintäänkin piileviä pelkoja siitä, että porvarihallitukselle uudistaminen voi tarkoitta myös sosiaaliturvan heikentämistä. Puheita kannustavuudesta ja taloudellisesta kestävyydestä, kun on totuttu kuulemaan kansalaisten näkökulmasta enemmän sosiaaliturvan heikennysten, kuin parannusten saatteena. Laman varjossa puheet sosiaaliturvan leikkauksista ja supistuksista ovat nousseet
taas vakavaan poliittiseen puheeseen. Laatunen käy EK:n linjapuheessa erityisesti perusturvan kimppuun. Minkäänlaisia perusturvan parantamiseen liittyviä malleja ei hänen mukaan tule ryhtyä rakentamaan, koska emme tiedä tulevaisuudesta. Asumistukijärjestelmän selkiinnyttäminen on ainoa asia, joka saa armon Laatusen edessä. Muuhun ei sitten kuulemma olekaan varaa. Työnantajajärjestön hyökkäyksen kohteena ovat kaikkein heikoimmassa ja haavoittuvimmassa asemassa olevat kansalaiset. Heidän sosiaalisen asemansa parantamiseen eivät eletyt voimakkaan talouskasvun vuodet riittäneet. He eivät saaneet edes murusia niistä pöydistä, joissa talouskasvun hedelmät jaettiin ja hyväosaisten ylisuuret veronalennukset päätettiin. Nyt hei-
dät, jotka ovat varmuudella kaikkein syyttömimpiä finanssikriisiin ja talouslamaan, halutaan uhrata jälleen. Sata-komitealla on aikaa vuoden loppuun valmistella loppumietintönsä ja määrittää sosiaalipolitiikan tulevia linjoja vuosiksi eteenpäin. Nyt on pyrittävä vaikuttamaan komitean työskentelyyn ja valtakunnan poliittisiin päättäjiin. Laatusen sosiaalisesti tylystä viestistä ei saa antaa muodostua sosiaalipolitiikan tulevaa ohjenuoraa. Nykyinen hallitus on herkästi kuunnellut Laatusen ja EK:n patruunoiden sosiaalipoliittisia puheita. Jos sama tyyli saa jatkua, tullaan perusturvan kehittäminen jäädyttämään hamaan kaukaisuuteen.
Elämänmakuista eläkeläistoimintaa
E
läkeläiset ry:n Jyväskylän kesäpäivillä ja 50-vuotisjuhlilla kuului hyvällä tavoin tekijöittensä ääni ja kädenjälki. Ohjelmien ja toteutustapojen tuoreus, värikylläisyys ja idearikkaus osoittivat, että tekijät ovat vahvasti kiinni nykyajassa eivätkä pelkää myös uusia haasteita ja kokeiluja. Tapahtumien toteutuksessa vältettiin liika patetia ja mahtipontisuus vaikka tilaa sopivasti saivatkin vuosijuhlaan ja järjestöperinteeseen kuuluvat järjestöveteraanien ja tehdyn yhteisen työn arvostaminen. Juhlameininki oli kaikkiaan hyvin iloista, elämänmyönteistä ja eteenpäin suuntaavaa.
Tilaisuudet olivat oiva osoitus siitä, että järjestö on jäsenistönsä toiminnan tärkeä foorumi. Tapahtumat kokosivat yhteen eri puolilta maata tuhatmäärin osallistujia. Valmistautumisen ja toteutuksen paino oli paikallis- ja alueyhdistyksissä ja henkilöjäsenten omassa aktiivisuudessa. Jotta valtakunnallisestikin näyttävä ja mukaansa tempaava juhla saadaan aikaiseksi kansalaisjärjestön pienellä budjetilla, edellyttää se järjestöväen yhteisiä ponnistuksia. Tilaa ei tällöin ole kalliilla ostettavalle kaupalliselle viihteelle. Paino on omaehtoisuudessa. Passiivisen kuluttami-
sen sijaan tapahtumien osallistujat itse toimivat kulttuurin tuottajina, toteuttajina ja kustantajinakin. Tämä on mahdollista vain silloin, kun järjestötyö ja talkooperinne ovat kunniassa. Suurkiitos kaikille tapahtumiin osallistuneille, hengessä mukana olleille ja tapahtumien onnistumista tavalla tai toisella auttaneille. Yhteiset onnistumisen kokemukset toimivat järjestön dynamoina. Ne antavat virtaa järjestötyöhön pitkälle tulevaisuuteen. Aurinkoista kesää ja leppoisia kesälomia järjestöväelle ja Eläkeläinen -lehden lukijoille.
Sananen toimittajalta
910 ja muita isoja lukuja
JYVÄSKYLÄN JUHLISTA kerrotaan tässä lehdessä niin paljon, että toimittajan kiitoksista ja kritiikistä ne eivät enää paremmiksi tai pahemmiksi muutu. Kritiikkiin ei ole isoa aihettakaan. Tulkoon vielä kerrotuksi yksi hyvin tarkka fakta. Koulutussihteeri Tiina Rajala on tiukan laskutoimituksen perusteella päätynyt tulokseen, että Jyväskylässä oli 910 esiintyjää. Laskussa on mukana 290 kansantanssijaa, 150 voimistelijaa sekä 420 laulajaa ja soittajaa, jotka esiintyivät suurissa yhteisesityksissä. Lisäksi siinä ovat mukana kaikki ns. yksittäisesiintyjät. Kunnioitettava luku. LUKU- ja NUMEROUSKOVAISENA toimittaja sentään haluaa lausua yhden kiitoksen sanan. Se menköön kokonaislukujen jaollisuudelle. Sen ansiosta isoja kymmenvuotisjuhlia yhdistettynä kesäpäiviin ja edustajakokoukseen voidaan viettää vasta 60 vuoden päästä. Ja tosi isoja, neljännesvuosisadoittain sattuvia juhlia 300 vuoden päästä. Suuria juhlia odottaville voi kertoa lohdutukseksi, että kyllä 12 vuoden päästä voi viettää kesäpäiviä ja pitää edustajakokousta samaan aikaan. Siinä toivossa, että kukaan ei keksi mennä muuttamaan edustajakokousten ja kesäpäivien välejä, toimittaja toivottaa kaikille lukijoille ja Eläkeläinen-lehden ystäville ja vihollisillekin, jos niitä jostakin ihmeellisestä syystä on siunaantunut hyvää kesää!
Rakkaat ystävät!
Kiitoksia kesäpäivien ja 50-vuotisjuhlien onnistumisesta! Nyt me lähdemme kesälomille. Toimisto on kiinni 29.626.7.
Hyvää kesää!
Eläkeläiset ry:n toimiston väki
PEKKA ISAKSSON
ELÄKELÄINEN
Nro 4 kesäkuu 2009 - 3
Aina vaan juhlat paranee
Nämä olivat kolmannet perättäiset kesäpäiväjuhlat joissa olen ollut mukana. Kyllä luovuutta löytyy vaikka muille jakaa. On ilo kuulua näin suureen joukkoon ja päästä nauttimaan monipuolisista ohjelmista mitä kesäpäivät tarjoavat. Suuret kiitokset järjestäjille ja esiintyjille korkeatasoisesta Eläkeläiset ry 50 vuotta juhlaohjelmistosta. Kaikki sujui kuin rasvattu salama., kuin Hannu Partasen oivallisen hauska potkulautapyyhällys yli kentän kuuluttamaan juhlat avatuiksi. Ilon kyynel tuli silmään kun suuri kuoro lauloi koskettavia lauluja. Kalevi Kivistön juhlapuhe Eläkeläiset ry:n syntyhistoriasta oli mielenkiintoista kuultavaa. Kansantanssijat ja voimistelijat värikkäinä joukkoina areenalla suorittamassa taidokkaita kuvioitaan. Toinent oistaan upeammat kerhojen toimintalakanat ylös tangoille nostettuna. Mikä keksiväisyyden ja luovuuden näyttö. Kuusikymmentäluvun pukukavalkadi värikuvina seinillä. Yleisö sai valita kauneimman ja parhaimman puvun. Tarinatorilla tapahtui liukuhihnalta ohjelmaa. Tanssia, runoa, proosaa ja laulua. Rohkeita esiintyjiä löytyi. KSL järjesti runokaraokea teltassa. Sinne sai mennä esittämään mikkiin omiaan ja mielirunojaan. Syksyllä sitten saamme kuulla radiosta näitä talteen otettuja ohjelmia. Vaikka sää oli tuulinen, pilvinen ja sateinen, se ei haitannut, koskatapahtumat olivat sisällä paviljongissa. Aurinko paistoi sisälläosallistujien katseissa ja sydämissä. Vielä kerran kaikille bravohuuto juhlien onnistumisesta. Irja Oksa Vaarala-Hakunilan yhdistyksestä
Korjataan ensiksi asuntoja, Enrique Faúndez suunnitteleei. Taustalla Parasta Lapsille ry:n toiminnanjohtaja Sirpa Kerman.
Suuromistajat yrittävät viedä oikeuden maahan, riesana köyhyys ja huonot asunto-olot
Eläkeläiset ry suunnittelee tukikampanjaa Chilen mapuchevanhusten auttamiseksi
Eläkeläiset ry suunnittelee tukikampanjaa Chilen alkuperäisväestöön kuuluvan mapuchekansan vanhuksille. Tukikampanjan käynnistämistä on suunniteltu osana Parasta Lapsille ry:n kehitysyhteistyöhanketta. Kampanjan tavoitteet ovat hyvin käytännöllisiä: vanhusten asuntojen korjaamista, saniteettitilojen rakentamista, sairaanhoitopalvelujen tarjoamista sekä mapuchekulttuurin tallentamista. Kampanjasta on keskusteltu chileläisen Fondacion Pideen edustajien Enrique Faúndezin ja Gloria Colipin Suomen vierailulla kesäkuun alussa. Mukana keskusteluissa oli myös Pideen suomalaisen yhteistyökumppanin Parasta Lapsille- järjestön toiminnanjohtaja Sirpa Kerman. Eläkeläiset ry:n toimintaan on kuulunut solidaarisuuden osoittaminen myös maamme rajojen ulkopuolelle. Chilen sotilasdiktatuurin kansalaisiinsa kohdistama terrori 1970-luvulla herätti järjestömme aktiiviset ihmiset. Eläkeläiset ry vastaanotti Suomeen poliittisen vangin Hugo Marchantin vuonna 1992 yhdessä Parasta Lapsille ry:n kanssa. Hugo sai työtä Kuntorannasta ja koko perhe mahdollisuuden toipua vainon vuosista, kertoo Eläkeläiset ry:n järjestösihteeri Anu Mäki. Parasta Lapsille -järjestö ei ole unohtanut Chileä ja chileläisiä. Se on muutaman viime vuoden ajan tukenut Chilen alkuperäiskansaa mapucheja. Apu voidaan yhteisökulttuurissa kohdentaa laajemminkin kokonaisten perheitten hyväksi se mikä helpottaa vanhuksen elämää, helpottaa myös lasten elämää, Colipi sanoo.
Täysremontti 600 eurolla
Myös Pideen projektien taloudesta vastaava Enrique Faúndez sanoo, että tukikampanjasta voidaan tehdä hyvin konkreettinen. Ensimmäisessä vaiheessa voidaan esimerkiksi kerätä rahaa sanokaamme 10 sellaisen perheen talon kunnostamiseen, jossa asuu vanhuksia. 600 eurolla saa aikaan täysremontin taloissa, joista monissa tulee sadevesi sisään katosta, Faúndez laskee. Tukikampanja järjestetään niin, että sen keräämillä varoilla hankitaan rakennustarvikkeet ja mapuchet tekevät kaiken työn itse. Anu Mäki lupaa, että Eläkeläiset ry toimitaa paikallisyhdistyksille lisätietoja kampanjasta heti kun päätökset asiasta on tehty järjestössä.
Riiston takana suuromistajat
Mapuchekansa on ollut etnisen ja poliittisen sorron kohteena sotilasdiktatuurin ajoista. Vainon taustalla ovat taloudelliset eturistiriidat: alkuperäiskansalta halutaan riistää sen oikeus maihin, joilla se on ikiaikaisesti asunut ja harjoittanut luontaisia elinkeinojaan. Mapuchemaat ovat luonnonvaroiltaan rikkaita, ja hyöty näistä rikkauksista halutaan suuromistajien taskuun. Riistomenetelmiin kuuluu maa-alueitten raiskaaminen. Mapuchejen asuttamassa Tiruan kunnassa on yli 500 raskaasti aseistettua
Gloria Copili on Pideen projektien kenttätyöntekijä mapuchealueella. poliisia, vaikka sukkaita on vain 10 000, kertoo Gloria Colipi. Colipi on Pideen projektien kenttätyöntekijä Tiruassa ja itsekin mapuche. Parasta Lapsille ry on toimittanut apua ennen muuta mapuchelapsille. Mapuchelasten mahdollisuudet käydä koulua ovat sangen heikot ja tämän seurauksena lukutaidottomuus mapuchejen keskuudessa suurta. Myös vanhusten asema on erittäin heikko. Asuinolosuhteet ovat hyvin alkeellisia ja siitä johtuen sairastavuus suurta. Vanhukset ovat yhteisölleen elintärkeitä alkuperäiskulttuurin ja -kielen kantajia. Vanhuksille suunnattu tuki parantaa mapuchekulttuurin säilymisen edellytyksiä.
Lämmin kiitos
teille kaikille, jotka huolehditte minusta niin hyvin, kun minulle sattui tapaturma kesäpäivillä. Olivat muuten mahtavat juhlat. Lasta lähtee, muistot jäävät! Tahvo Rännäli Harjavalta
4 - Nro 4 kesäkuu 2009
ELÄKELÄINEN
Jaakko sai pakit Kurdistanistakin.
Serafiinoja Lautalla pienoinen kahvila-kuvaelmassa.
Tarinan Jaakosta aloitti Serafiinojen lauluryhmä.
Mokikulttuurinen kavalkadi kosiomenoista
Yhdessä-hanke ja yhdistykset mukana Espoon MOVE-festivaalilla
Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestettiin Espoon torilla neljäs monikulttuurinen MOVE-festivaali. Hieman koleaa päivä sai piristystä monipuolisesta ohjelmasta, sai maistella eri kulttuurien ruokia ja tehdä mukavia löytöjä basaarikauppiailta. Eläkeläiset ry:n Yhdessähanketta pyydettiin mukaan esiintymään yleisölle ja tuomaan esille ikäihmisten osaamista. Ja sitähän meidän järjestön paikallisyhdistyksissä harrastetaan. Osaamista löytyy maahanmuuttajienkin keskuudessa. Heiltä saattaa vaan puuttua rohkeus nousta lavalle ja uskoa että oman kulttuurin laulu ja tanssi kiinnostaa muitakin. MOVE-tapahtumaa varteen kerättiin kooste maahanmuuttajien lauluista ja runoista sekä Etelä-Espoon yhdistyksen esiintyvän ryhmän Serafiinojen osaamisesta. Näin syntyi tarina kainuulaisesta tukkijätkästä "Jaakosta", joka tuli Espooseen etsimään vaimoa. Tarinan aloitti Serafiinojen lauluryhmä hauskalla vanhalla kansanlaululla. Jaakon eteen tuli nuoria neitoja Virosta, Inkerinmaalta, Egyptistä, Kurdistanista ja Afganistanista. Viron neidon kiinnostusta sulhasta kohtaan kokeiltiin vanhalla tavalla tuomalla koivu morsiamen oven taakse ja Inkerin neidosta sulhanen joutui maksaman tukun riihikuivaa rahaa morsiusneidolle. Eri maiden pukuloisto ja vanhat häätavat vetivät yleisön huomion puoleensa. Inkeriläisten perinteinen häissä laulettava kylälaulu, jossa sulhasen väki kehuu omaa poikaansa ja tytön sukulaiset taas ylistävät morsiamen taitoja, oli railakkaasti esitetty ja toi hauskasPirkko Törmänen Viherlaakso-Karakallion yhdistyksestä ja Maire Törri Kontulasta nousivat lavalle afgaanimorsiamina. Inkeri-keskus ry:n Tuulistullaa-ryhmän naisia oli laulamassa ja näyttelemässä sekä kohtaamispaikka "Trapesan" naisia esittämässä etnisiä pukuja. On ollut mielenkiintoista ja mukavaa että on saanut tutustua muiden maiden tapoihin ja ihmisiin kertoi Maire Törri esiintymisen jälkeen . Tämän tapahtuman ja Yhdessä-hankkeen kautta on toisten kulttuuri tullut lähemmäksi. Vasta nyt oivalsin kuinka tiivis yhteisö me oikeasti olemme. Tuulistullaan esitteli inkeriläisiä kosiomenoja. ti vanhoja kylähäitä esille. Tarinan lopussa kun Jaakko oli saanut vaimon ja palannut Kainuuseen tukin uittoon lavalle tulivat Serafiinat ja esittivät kappaleen "On lautalla pienoinen kahvila" elokuvasta "Kaunis Veera". Oli hienoa katsoa miten rohkeasti meidän järjestön väki ja maahanmuuttajataustaiset ikäihmiset tulivat mukaan esiintymään. EteläEspoon esiintyjien lisäksi Teksti: EVA RÖNKKÖ Kuvat: PEKKA ISAKSSON
ELÄKELÄINEN
Nro 4 kesäkuu 2009 - 5
TUL:n miehen sydämestä kuuluu osa eläkeläisille
Ihminen tarvitsee liikuntaa ja kulttuuria, aatetta ja puristusta
Ihminen ei fyysisenä olentona voi säilyttää tarveyttään liikkumatta. Elimistö kaipaa puristusta. Ihmisen voimat voivat säilyä ja kehittyä siihen asti, kun hän lähtee rajan taakse. Sanoja on takavuosien mestaripainija Osmo Hekkala, liikunnan ja TUL:n mies kiireestä kantapäähän ja sitä väliähän riittää, kuten Hekkalan tuntevat tietävät. Urheilumiehestä on tullut myös kulttuurin ja runon mies. TUL:n miehenä hän on säilynyt, vaikka pieni kulma sydämestä kuuluu jo eläkeläistoiminnallekin. Hekkala on Oulun Työväen Eläkeläiset ry:n jäsen. Hän sanoo olevansa rivijäsen, mutta kulkee Jokilaakkosejen aluejärjestön yhdistyksissä lausumassa runoja, omiaan ja toisten. Eläkkeellä Hekkalasta on sukeutunut sekä proosan että runojen kirjoittaja. Vuonna 1999 häneltä ilmestyi runokirja Piimäperä ei paljon pirukaan. Viisi vuotta myöhemmin hän palasi lapsuutensa maisemiin Haukiputaan Kelloon romaanissa Piimäperä, isieni maa, Viime vuonna Hekkalan runoja julkaistiin Erkki Alajärven toimittamassa kirjassa Raskaan sarjan runoja . Kaikki kirjoittajat ovat painijoita: Hekkalan ja Alajärven ohella kirja esittelee Pertti Ukkolan, Tomas Johanssonin, Eero Suvilehdon ja Alaksander Karelinin runoilijoina. Eläkeläiset ry:stä ja sen yhdistyksistä Hekkala puhuu lämpimästi. Se on näyttänyt suuntaa eläkeläisten järjestäytymiselle. Sitä ei totisesti vaivaa suomalaisen järjestötoiminnan perussairaus, jonka oireita ovat iso vesipää ja pieni kroppa. Hekkala kertoo olleensa juuri ennen haastattelua lausumassa runoja Pudasjärven Eläkeläiset ry:n kerhossa. Siellä oli 58 jäsentä. On hyvä päivä, kun on ympärillä niin paljon kavereita. Ihmisellä on silloin hyvä ja lysti olla. Hekkala sanoo, että juuri eläkeläiset jaksavat pitää yllä maankuulua Koskelankylän Valon taloakin Oulussa, yhtä maineikkaimnmista suomalaisista työväentaloista. Eläkeläisyhdistyksissä näkyy isoa ystävyyttä ja lämminta läheisyyttä. On siellä paljon rakkauttakin. Niin pitää ollakin. Viimeksi eilen jututin yhtä eläkekeläistoveria, joka oli löytänyt uutta puhtia ja hellyyttä elämään. Hekkalan mielestä eläkeläisissä elää vielä vanha henki. Semmoinen piimäperäläisyys, että äiti sanoi viisivuotiaalle Osmolle, että käypäs katsomassa, mikä Sarkkisen mummolla on, kun ei ole koko päivänä näkynyt. Kaiken takana oli TUL:n itsenäisyyden säilyttäminen. Se on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. TUL:n seurat ohjaavat edelleen lukuisia nuoria ja lapsia urheilun ja liikunnan pariin. Hekkala sanoo, että TUL:n talouden turvaamisessa vaikeina vuosina tekivät hevosen työn toiminnajohtaja Esko Paukkonen ja puheenjohtaja Matti Ahde.
Ei paasata vaan tehdään
Hekkala on yhtä ylpeä TUL:sta ja sen aatetaustasta. TUL:ssa ei paasata työväenaatetta, mutta työväeihmiset toimivat niin, että nuoriin tarttuvat työväenliikkeen perusarvot: ihmisyys, tasaarvo, työ. Hekkala sanoo, että porvarillisella puolella on vieläkin ihmisiä, jotka haluavat Suomen Liikunnan ottavan SVUL:n entisen paikan urheiluelämässä. SLU:n asiakirjoissa on sitkeästi säilytetty ajatus, että se voisi ryhtyä jakamaan valtionavustuksia, Hekkala sanoo. TUL:lla ja Eläkeläsiet ry:llä on Hekkalan mielestä yhteinen suuri tehtävä. Se on ihmisten ohjaaminen liikunnan pariin. Nuorissa on paljon niitä, jotka kasvavat kiinni teitokoneisin. Yli 30 prosenttia lapsista ja nuorista ei harrasta mitään liikuntaa. Ajatelkaapa heidän eläkepäiviään.
TUL säilyi itsenäisenä
Hekkala oli TUL:n 1. varapuheenjohtajana keskeisesti mukana suomalaisen urheilun suuressa rakennemuutoksessa. Ratkaisua hän pitää yhä kohtuullisena, mutta ennen kaikkea välttämättömänä. Me saimme läpi tärkeimmän ehtomme, että TUL:n väkeä ei viedä SVUL:n erikoisliittoihin, vaan muodostenaan yhteiset erikoisliitot, jotka irtaantuvat SVUL:stä.
PEKKA ISAKSSON
Osmo Hekkalaa hykerryttää tulla kuvatuksi Mölijän lavastekirkon edessä.
Turvetta ja timantteja Toppilan Mölijällä
Osmo Hekkala kutsuu kaikki eläkeläiset katsomaan Toppilan Mölijälle Ouluun Turvetta ja timantteja - maalaiskomediaa. Ensi ilta on 17.7. ja näytännöt jatkuvat 9,8, saakka. Hekkala on Meri Oulu Oy:n hallituksen jäsen. Yritys pitää yllä Mölijää, Suomen suurinta kesäteatteria. Nykyään emme katkerista kokemuksista oppineena itse tuota esityksiä, vaan pidämme yllä paikkaa ja hoidamme oheistoiminnan, Hekkala sanoo. Meille mahtuu katettuun katsomoon istumapaikoille 2 700 ihmistä. Turvetta ja timantteja on Venlalla palkitun, tv:ssä nähdyn Mooseksen perinnön jatko-osa. Erityisen iloisia olemme siitä,että eläkeläiset ovat varanneet runsaasti lippuja tulevan kesän näytäntöihinLippuja on varattu huhtikuun alkuun mennessä hieman yli 20.000. Se antaa luvan odottaa ennätyskesää Mölijälle. Mölijän kulttuurikesän päättää Hämeenlinnan kaupunginteatterin menestysmusikaali Villit vuodet. Musikaali kertoo Vexi Salmen ja Irwin Goodmanin värikkään tarrinan. Näytännöt ovat 19.28. elokuuta.
Osmo Hekkalan ajasta suuri osa kuluu kesäteatteritoiminnan pyörittämiseen Toppilan Mölijällä.
6 - Nro 4 kesäkuu 2009
ELÄKELÄINEN
Kirjoittaminen ja maalaaminen pitää masennuksen loitolla
Hämeenlinnalainen Matti Kukkonen on huomannut kirjoittamisen olevan oivallista terapiaa elämäntaiteilijan herkkänä läikehtivän mielentilan pitämisessä plussan puolella. Sanojen kanssa rustaaminen torjuu masennusta, vaikka ei se teksti aina helpolla synnykään, Hämeenlinnan Papinniityssä omakotitalossa asustava Kukkonen kertoo. Hänen pitkäaikainen tärkeä haaveensa oman kirjan kirjoittamisesta toteutui viime vuonna, kun omakustanteinen elämäkertakirja "Rosoinen retki Antreasta Hattulaan - arpia selässä ja sielussa" ilmestyi kesäkuussa. Kirjan kirjoittaminen siirtyi ja siirtyi, kunnes lopullisen sysäyksen antoi lastenlasten marina. Heistä elämä oli tosi kurjaa, kun tietokonekaan ei pelannut ja muiden tuikitärkeiden nykyajan härveleiden kanssa oli ongelmia. Muutaman päivän mietin heidän valituksen aiheitaan ja päätin sitten ryhtyä kirjoittamaan tarinaa todellisesta kurjuudesta. Kirjassaan Kukkonen (s. 1938) kertoo lapsuutensa ja varhaisen nuoruutensa kokemuksista, evakkotiestä Antrean Kaukolasta hämäläiseen Hattulaan ja elämästä uudella kotiseudulla. Sotavuosien tapahtumakuvaukset perustuvat perheenjäsenten ja tuttavien muisteluihin, mutta 1940-luvun puolenvälin jälkeen tarinat nousevat omaäänisinä omasta muistista.
Matti Kukkonen toteuttaa toista kirjahaavettaan ja pistää pullot kukkimaan. nonvaivoja siitä, kun kerroin kirjassa isästäni ikäviä asioita. Eihän se isä niin ainutlaatuisen paha mies ollut, Kukkonen tuumii. Kirja on kuitenkin saanut paljon lukijoita ja hyvää palautetta. Etenkin karjalaisiin tarina on tehnyt vaikutuksen. Monet ovat itku kurkussa soitelleet ja kertoneet, miten samanlaisia ovat olleet omat kokemukset. En kadu kirjan tekemistä, vaikka olen vieläkin kirjapainolle muutaman satasen velkaa. Matti Kukkosen tarinassa on sentään paljon muutakin kuin elämän ankaruutta. Kirjoittaja kuvailee eloisasti kavereitaan, poikavuosien leikkejä ja harrastuksia Hattulan maastoassa ja maisemissa.Urheiluvälineet ja harrastuspaikat olivat alkeelliset, mutta poikien into oli palava. 150 runoa. Valokuvaus- ja graafisen suunnittelun taitoiset sukulaiset ovat myös mukana.. Kirjoittamista keveämpiä harrastuksia ovat tanssiminen, musiikinkuuntelu ja keilailu, joka aikanaan vei moniin luottamustoimiinkin. Kukkonen on mukana myös Hämeenlinnan Eläkeläiset ry:n toiminnassa. Ikioma idea ja harrastus on pullojen ja keilojen koristaminen värikkäillä maalauksilla. Ajauduin aikanaan alkoholismiin. Viimeiset pari vuotta ennen raitistumista olivat jatkuvaa juomista. 39vuotiaana löytyi AA ja pelastus itsetuhoiselta reitiltä. Viimeisen tyhjentämänsä viinapullon Kukkonen maalasi täyteen kukkia. Sen jälkeen kymmenet isot ja pienet pullot ovat saaneet pintaansa kukkia, perhosia ja lintuja. Viime vuonna osa Matti Kukkosen runoista tallentui levylle hänen poikansa Jorma Kukkosen säveltämänä ja laulamana. Levy on saanut hyvän vastaanoton. Olen siitä ja kirjastanikin nöyrästi ylpeä, Kukkonen kuvailee tuntojaan.
Kirvelevät iskut
Kotiseudulta lähtö ja evakkotien rasitukset olivat koettelemus kaikille sen kokeneille, myös lapsille, joiden oli vaikea ymmärtää tapahtumien syitä. Matti Kukkonen arvelee, että lapset kyllä kokemuksista toipuvat, jos saavat perheessään rakastavaa huolenpitoa. Karu totuus kumminkin oli, että noihin aikoihin monia lapsia kuritettiin ankarasti. Vitsan ja remmin iskuihin purkautui usein vanhempien omaa ahdistusta. Matti-poika sai maistaa isän raskaan sotilasvyön iskuja syyttä suotta niin kirvelevästi, että kipu tuntuu vieläkin. Äidiltä lähes päivittäin saadut piiska- ja keppikuritukset olivat pientä siihen verrattuna. Kirjan kirjoittaminen tuntui sulattavan sisälläni painavaa tunnemöykkyä. Näin jälkeenpäin olen silti pohtinut neljännen käskyn sisältöä ja saanut omantun-
Kesällä runo-kuvateos
Elämäntarinan tekeminen oli kovaa hommaa, mutta nyt tekeillä oleva runoteos on Kukkosen mielestä vielä paljon kovempi projekti. Olen kirjoittanut elämäni aikana satoja runoja. Niistä hämeenlinnalainen runoilija Anne Hänninen on kanssani valinnut kirjaan noin
Kuvat ja teksti: TUULA HEINÄNEN
Kirjan kirjoittaminen tuntui sulattavan sisälläni painavaa tunnemöykkyä, Matti Kukkonen kertoo
ELÄKELÄINEN
Nro 4 kesäkuu 2009 - 7
Juuret Suomessa, koti Kaliforniassa
K
aliforniassa tunnin ajomatkan päässä San Franciscosta sijaitseva Sonoman kaupunki paistattelee tavalliseen tapaansa auringossa ja niin tekee myös siellä asuva Anja Rissanen. Rissanen viettää eläkepäiviään Finnish-American Heritage Association järjestön omistamassa asuntolassa ja viihtyy loistavasti. Täällä on hyvä henki ja paljon yhteistä tekemistä, Rissanen kehuu. Rissanen ja muut asukkaat kutsuvat paikkaa kotoisasti Fahaksi. Lyhenne tulee sanoista Finnish-American Heritage Association. Aamun kävelylenkiltä palannut Pentti Hakala kertoo aistineensa yöllä lievän maanjäristyksen. PohjoisKalifornia on järistysherkkää aluetta jossa maa horjuu säännöllisin väliajoin. Maanjäristysten riski ei kuitenkaan Rissasta ja Hakalaa hetkauta.
Kaukokaipuu siivitti matkaan
Rissanen lähti Atlantin toiselle puolelle 1950-luvun alussa vanhempiensa vastustuksesta huolimatta. Hän palasi Suomeen ensimmäisen kerran vasta kymmenen vuotta myöhemmin, isänsä hautajaisiin. Asikkalasta kotoisin olevan Hakalan piti alunperin suunnata kaverinsa kanssa Uuteen-Seelantiin. Kaveri kuitenkin perui matkansa viime metreillä ja Hakalan määränpää vaihtui puolivahingossa Kanadaksi. Siihen aikaan moni suomalainen poti kaukokaipuuta. Minustakin alkoi tuntua, että on päästävä jonnekin kauas, Hakala muistelee. Rissanen suuntasi uudelle mantereelle tuoreen aviomiehensä kanssa Kotkasta. Miehellä oli palava halu lähteä ja hän käytti kaikki keinot nuorikkonsa ylipuhumiseen. Lähtöpäätökseen vaikutti myös se, että pommitusten runtelemasta Kotkasta oli sodan jälkeisinä vuosina vaikea löytää asuntoa. Rissanen ehti käydä Suomessa kauppaopiston ja työskennellä kirjanpitäjänä. Hän palasi samoihin töihin uudessa paikassakin opittuaan englannin kielen. Myös Rissasen tie Yhdysvaltoihin kulki Kanadan kautta. Kanada toivotti sodan jälkeisinä vuosina siirtolaiset tervetulleiksi kun taas Yhdysvaltoihin oli vaikeampi päästä. Hakalan saapuessa Torontoon 1950luvun lopulla Kanada jopa
Mieheni jopa väitti minulle syntyneensä Amerikassa, mikä ei tietenkään ollut totta, Anja Rissanen muistelee. maksoi osan matkasta. oleville tarkoitetuissa asunnoissa asuu reilut parikymmentä ihmistä. Suurin osa heistä on naisia, sillä monessa tapauksessa pariskunnan mies on jo kuollut. Fahasta löytyy toinenkin asuntola, jossa asuu suomalaisten lisäksi myös amerikkalaisia eläkeläisiä. Toisen asuntolan avoimena pitäminen kaikille oli ehto valtion lainan saamiselle, Rissanen kertoo. Eläkeläisille tarkoitettuja asuntoja on yli kuusikymmentä. Hakala ja Rissanen ovat asuneet Fahassa kymmenkunta vuotta. Molemmat ovat silminnähden tyytyväisiä olosuhteisiin. Oma asunto tarjoaa riittävästi yksityisyyttä ja toisaalta ajanvietettä löytyy samasta pihapiiristä. Fahassa voi normaalin seurustelun lisäksi esimerkiksi uida ja saunoa sekä osallistua suomalaistapahtumiin. Seuraa on aina tarjolla ja asiat hoituvat suomeksi. Metallimiehen työstä eläkkeelle jääneen Hakalan viikon kohokohta on saunan lämpiäminen. ta sieltä pois. Monelle myös lämmin ilmasto on yksi syy jäädä Kaliforniaan eläkevuosia viettämään. Rissanen käy Suomessa joka vuosi, muttei voisi kuvitellakaan palaavansa synnyinmaahansa pysyvästi. Rissasella on kymmenen lapsenlasta ja yksitoista lapsenlapsenlasta. Läheiseni ovat täällä. Erityisesti Kotkassa on ihana käydä ja tavata tuttuja ja sukulaisia, mutta tuntisin siellä oloni pidemmän päälle vieraaksi. Rissanen jakaa Fahaan tuleville vieraille jäsenkaavakkeita ja yrittää saada uusia kasvoja mukaan toimintaan. Olen huolissani paikan tulevaisuudesta, sillä uudemmat kaliforniansuomalaiset eivät löydä tänne toivotulla tavalla. Rissanen tekee kaikkensa Fahan tulevaisuuden turvaamiseksi. Hän täytti syksyllä 80 vuotta ja pyysi reilua paria sataa vierastaan tekemään lahjoituksen Fahalle lahjojen tuomisen sijaan. Myös muut pyöreitä vuosia täyttäneet fahalaiset ovat alkaneet seurata Rissasen esimerkkiä.
Alkuperäisiä fahalaisia
Rissanen ja Hakala ovat olleet mukana Fahan toiminnassa alusta alkaen ja tuntevat paikan vaiheet juurta jaksain. Rissasen mies oli mukana paikkaa rakentamassa, ja Fahasta on tullut myös lasten ja lapsenlasten toinen koti. Suomalaista sukujuurta
Suomeen vain käymään
Rissanen olisi halunnut muuttaa Fahaan heti miehensä kuoleman jälkeen mutta asuntoja ei tuolloin ollut vapaana. Fahasta asunnon saaneet eivät yleensä muu-
Pullalla ja talkoohengellä
V
oittoa tavoittelemattoman Finnish-American Heritage Association -järjestön Pohjois-Kalifornian Sonomassa sijaitseva Suomi-keskus on oiva esimerkki talkoohengen voimasta. Kalifornian suomalaiset rakensivat suomalaisia perinteitä vaalivan keskuksen yhteistuumin. Rakennustyöhön osallistui sekä oikeiston että vasemmiston kannattajia aikana, jolloin puoluerajat olivat nykyistä tiukemmat. Rakentaminen aloitettiin 1970-luvulla ja ensimmäisinä valmistuivat saunat. Niitä seurasivat vierastalo, päärakennus ja asuntolarakennukset. Rakentami-
nen oli mahdollista lahjoitusten ja valtion myöntämän lainan turvin. Myös suomalaisen lettivehnäsen paistaminen myyntiin on ollut ja on edelleen merkittävä tulonlähde. Nykyisin kuluja peitetään muun muassa vuokraamalla päärakennusta keittiöineen juhlakäyttöön ja vierastalon huoneita matkailijoille. Fahalaiset nauttivat myös kirjaston palveluista ja uima-altaasta. Rakennuksiin sisälle astuessa voi melkein kuvitella hyppäävänsä Suomeen. Sisustuksessa on käytetty tutunoloisia ryijyjä, liinoja, koriste-esineitä ja huonekaluja.
Pentti Hakala pitää itsensä kunnossa liikunnalla.
Kuvat ja teksti: MAARIT ROIHA
8 - Nro 4 kesäkuu 2009
ELÄKELÄINEN
ULLA LEHTONEN
Ukit, mummit ja lapsenlapset
L
astenlapseni Rosaliina oli kertonut espoolaisessa eskariryhmässä, että hänen mummillaan on kivoja juttuja hiiristä, poimulehdestä ja voikukasta. Niinpä sitten sain kutsun tulla kertomaan näistä asioista myös hänen eskariystävilleen. Jännitin tilaisuutta, sillä niin paljon puhutaan ja kirjoitetaan lasten rauhattomuudesta ja keskittymiskyvyn puutteesta. Pelkoni haihtuivat, kun kaikki 23 tyttöä ja poikaa istuivat liki liikkumatta, kuuntelivat hiljaa tarinaani hiiristä ja poimulehdestä eli hiirenhameesta, viittasivat ja vastasivat kukin vuorollaan kysymyksiini. Se, mikä minua eniten hämmästytti toista tuntia kestäneen tapaamisemme aika, oli lasten vastaukset kysymyksiini: Kuka on syönyt nokkosta tai poimulehteä? Kuka teille on kertonut voikukasta tai poimulehdestä? Se ei ollut isä, äiti tai opettaja, vaan ukki ja mummi. Mummilan pihapiiri, nokkosletut ja vaarin voikukkasalaatti olivat kesämuistoja, jotka näille kaupunkilaislapsille olivat kesän parasta antia. Yhtä lailla kuin lasten rauhattomuudesta, myös meidän ikäihmisten kalleudesta yhteiskunnalle kirjoitetaan jatkuvasti. Meillä kaikilla on oma kohtalomme, omat sairautemme ja puutteemme, mutta teemme varmaan kaikkemme pysyäksemme terveinä ja pystyäksemme huolehtimaan itsestämme ja puolisoistamme. Meillä on paljon annettavaa myös lastenlapsillemme, varsinkin niistä pienimmille. On satuja, tarinoita, nokkoslettuja ja vaarin kalakeittoa, johon voikukan kukkanuput tuovat lisäväriä. Kaikissa lastentapaamisissani ukit ovatkin olleet tosi sankareita kivojen juttujen kertojina ja toteuttajina. Ukit syövät sipuliakin! Kesän kaikki ihanuudet ovat pian tarjolla ja myös luonnonkasvien käyttö on monessa maassa lisääntymässä. Ranskassa on monta tähtiravintolaa, joiden maine perustuu paikallisten villivihannesten ja myös sienien käyttöön. Siellä on kolme kolmen tähden huippukokkia, jotka ovat saaneet pikkupoikina oppinsa isiltään ja isovanhemmiltaan niityillä ja kotimetsissä vaeltaessaan. Myös Japani on maa, missä luonnonkasveja arvostetaan. Luonani oli monta vuotta sitten japanilainen toimittaja, joka halusi nähdä mitä ja millä tavoin Suomessa käytetään luonnonkasveja. Hän ihastui voikukkaan!. Keräsimme yhdessä voikukan lehtiä, poistimme keskiruodin ja pilkoimme lehdet kookkaisiin paloihin. Kiehautimme lehdet runsaassa vedessä, kaadoimme veden pois ja keitimme lehdet uudelleen vedessä, jossa oli hiukan suolaa. Valutimme veden pois ja tarjosimme voikukkaa voisulalla ja pähkinöillä höystettynä. Luonnonyrttisalaatti, jossa on poimulehti-, voikukka- ja kaali- tai salaattisilppua on suurta herkkua, kun joukkoon lisätään runsaasti ruoho- tai muuta vihreää sipulisilppua ja mansikoita. Kastike sekoitetaan kermasta, hunaja-omenaviinietikasta ja ripauksesta suolaa ja sokeria.
noin 175-asteessa. Kokeile kypsyyttä vuoan keskeltä. YRTTINEN KASTIKE 5 kovaksi keitettyä kananmunaa 1,25 dl öljyä 2 tl sitruunamehua tai hunaja-omenaviinietikkaa 2 purkkia kermaviiliä 3-5 dl tuoretta yrttisilppua: tilliä, persiljaa, ruoho-, talvi- tai ilma-sipulin naatteja, karhunlaukkaa, sitruunamelissaa, suolaheinää, hiukan lipstikkaa ja rakuunaa, basilikaa ripaus suolaa, sokeria ja valkopippuria Kuori ja muusaa kananmunat haarukalla, lisää öljy , sitruunamehu ja kermaviili vähitellen. Huuhdo ja pieni yrtit ja sekoita ne kastikkeeseen. Mausta mieleiseksesi. YRTTIMAJONEESI 1 dl majoneesia 1 dl jogurttia tai kermaviiliä 2 kovaksi keitettyä kananmunaa hienoksi hakattuna 2-4 dl hienoksi hakattuja yrttejä oman maun mukaan suolaa, sokeria ja pippuria kirpeyttä sitruunamehusta tai hyvästä etikasta Sekoita aineet kastikkeeksi. Jos käytät lipstikkaa, käytä varoen, sillä sen maku peittää herkästi muut maut. Myös rakuunan maku on aika voimakas. Kokeile sitruuna- ja tarhatimjamia, molemmat ovat hienonmakuisia yrttejä. Uusimmista yrteistä myös sitruunalle maistuva suvikynteli on hieno kastikeyrtti. Yrtti-iiso. Pian on myös aika, jolloin kotimaiset kaalit valmistuvat, ja kukka- ja parsakaali ovat parhaimmillaan. Niissä on kesäauringon kehittämä maku, ja kesäkeittona ne ovat ikäihmisten suosimaa ruokaa, jonka valmistamisen kaikki taitavat. Kokeile myös Kanadan Leilan parsakaalineliöitä, jotka maistuvat paitsi kuumana myös huoneen lämpöisinä. Minä teen kesän kasviksista, kermaviilistä ja kananmunista uunimunakkaita, joitten maku vaihtelee kasvisten mukaan. Kokeile niitäkin! Ethän unohda perunaa erityisesti silloin kun lapset vierailevat kotona. Nuorten ruokavalio on nykyisin liian riisi- ja pastavoitoista, mutta uusia perunoita kaikki rakastavat. Jo pelkkä peruna ja silli muodostavat aterian, kun mukana on hyvää kylmää kastiketta ja runsaasti vihreää salaattia. LEILAN PARSAKAALIJUUSTONELIÖT 4 kookasta kananmunaa 1,25 dl vehnäjauhoja 0,75 l parsakaaliruusukkeita 1 kookas sipuli pienenä silppuna noin 5 dl raejuustoa noin 2,5 dl voimakasta juustoraastetta niukka ripaus suolaa ja mustapippuria Voitele matala vuoka (koko suunnilleen 23 x 23 cm). Vispaa munia hiukan ja lisää jauhot hyvin sekoittaen. Lisää loput aineet ja kaada pannuun. Paista tunnin verran. Anna jäähtyä noin 15 minuuttia ja leikkaa neliöiksi. ULLAN KASVISMUNAKKAAT 1 purkki kermaviiliä 4 kananmunaa juustoraastetta kevyesti kiehautettuja kasviksia: ruotisellerin paloja noin puolen sentin viipaleina tai kukkakaalia tai parsakaalia tai sekalaisia kasviskuutioita vaaleaa leipää runsaan sentin kuutioina Vatkaa munat kevyesti, lisää kermaviili ja hiukan juustoraastetta. Voitele uunivuoka ja pane kerros kasviksia vuoan pohjalle. Valuta päälle puolet munaseoksesta, lisää kerros kasviksia ja loput munaseoksesta. Lisää pinnalle juustoraastetta. Sulata hiukan voita kattilan pohjalla ja kierittele leipäkuutioita rasvassa. Siirrä leipäkuutiot uunivuoan reunoille, jossa niihin tulee rapeutta ja hyvä maku. Paista munakas RANSKALAINEN PERUNAPAISTOS 1 kg perunoita suolaa, pippuria, hiukan muskottipähkinää 2 kananmunaa 2,5 dl kermaa 2,5 dl maitoa 2 valkosipulin kynttä 4 rkl voita 150 g emmental-juustoraastetta Kuori perunat ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Huuhdo kylmällä vedellä, kuivaa talouspaperin päällä ja siirrä sopivaan kulhoon. Mausta suolalla, pippurilla ja ripauksella muskottia. Vispaa munat, kerma ja maito. Mauste varoen suolalla. Voitele kookas uunivuoka, ja lisää pohjalle valkosipuli hyvin pieninä paloina. Levitä osa perunoista vuokaan, lisää juustoraastetta pinnalle sekä hiukan munamaitoa. Jatka perunoilla ja juustoraasteella. Lisää munamaito ja hiukan voinokareita pinnalle. Paista tunnin verran 200 asteessa. Peitä vuoka alumiinifoliolla 30 minuutin kuluttua. Ranskassa tämäntyyppistä perunapaistosta on tehty jo 1349-luvulta saakka. Alkujaan se oli Dauphin-nimisten prinsessojen ruokaa. LÄMMINTÄ KESÄÄ!
ELÄKELÄINEN
Nro 4 kesäkuu 2009 - 9
Runopysäkki
Juhannustunnelma
Keskikesä, mittumaari, kaikki väylät tukossa, tyhjä keskikaljabaari, kossu joka ukossa. Märkä grilli, kännisauna, pörrää joka lahdella, rauhaisaa vain kaupungissa sekä meillä kahdella. Tuomo Paasirova Espoo
Silta: Kohtalo
Minä ammun sinut on pakko, sitten sinua ei enää ole en ajattele olen ampunut niin monta, he käskevät jotka eivät tartu aseisiin, sinunkin kohtalosi määrättiin lounaalla viinilasi kädessä. Sinua itkevät nyt lapset vaimot, Äidit, Isät, minä itken joskus painajaisissa, he ketkä kohtalostasi päättivät eivät itke. Lea Nieminen Inkeroinen
Runonteon ylistys
Minäkin vanha matonen maan väännän riimejä melkein mistä vaan. Kun aatosten virrassa kahlailen ja tietsikan nappuloita näppäilen, ma korkealla lennän runon siivin, tai romantiikan hämärässä hiivin, panen hauen puuhun laulamaan, tai käen mereen kukkumaan. Runoratsuni taivaalla laukkaa, sanojen helinästä riimejä haukkaa, hännän alta värssyjä ulostaa. Ne hyvään maahan lankeaa, sillä niin ravitsee runo sielua kuin hevon paska ruusua Rudolf Lindblad Helsinki
Kävelen sillalle nojaan kaiteeseen katson taakseni kaupungin valot loistaa neon valot välkkyy aivan silmiin koskee alla rauhaton virta Upotan kädet syvälle taskuun katson tummaa taivasta silmäni tottuvat pimeyteen jo erotan tähden toisen kolmannen tuolla pikku Otava Väinämöisen viikate Minä vain pieni ihminen tämän kaiken keskellä korkealla silti jalat kiinni kivipaadessa näen tähdenlennon toivomus tähden mitäkö toivon ? Toivon työtä työttömille toivon rakkautta ja rauhaa itselleni ja muille kylmä herättää toimimaan puistattaa astelen kangistunein jaloin pois korkea kaarisilta jää taakseni kivipaadella jossa äsken seisoin on lumi sulanut pois Helena Koponen, Maavesi
Kesäpäivä mökillä
Voi sitä kaikkea ihanaa, mitä mökillä kesällä tehdä saa. Tänään lämmitän uunin ja leivon rieskaa ja voin ihailla uunista tulen lieskaa. Uuni lämpökin hiokaa niin mahtavasti se tuntuu luihin ja ytimiin asti. Kun rieskat on tehty, voin istahtaa taikka soutotoolissa keinahtaa. Siinä mietin lähdenkö järvelle soutaan vaikka lumpeenkukkia maljakkoon noutaan vai otanko ongella tuoretta kalaa saa paistaa sitten kun pirttiin palaa. Täytyis kait tässä potutkin keittää ja illalla saunassa löylyjä heittää! Näin kivasti päivän kulmaan sain, ja illalla naapurit kahvelle hain. Voi kuinka kauniisti linnutkin laulaa ja joutsenet venyttää pitkää kaulaa. Eivätkä riko luonnon rauhaa! Kaarina Logren, Oulu
Elämän ratas
Pienenä tyttönä ja poikana elämän rattaaseen hypätään, maailmalle lähdetään. Jokainen omasta pesäpöntöstään. Lähtökuopat erilaisia niin kuin ihmisetkin. Elämä se vain kuljettaa latujaan, meitä jokaista. Polkuja kiemuraisia, joskus kiviäkin tielle heittäen. Yli risukkojen hyppelehtiä täytyy, löytää portti mistä pujahtaa. Katsella, joko tunnelin päässä valoa on. Ja niin on taas tasainen käydä. Älä anna periksi, usko aina parempaan. Elämä on virran mukana kulkemista. Jos kosken kuohuissa käykin, sieltä suvannon aina löytää. Eeva Moilanen, Sotkamo
"Niin ravitsee runo sielua kuin hevonpaska ruusua..."
H
yvää juhannuksen jälkeistä elämää kaikille! Juhannus on vielä niin tuoreessa muistissa, että Tuomo Paasirovan runo Juhannustunnelma sopii hyvin ajankohtaan. Tuomo Paasirova kirjoittaa saatekirjeessään, että rikkumaton rauha on taattu, jos pysyy jussina kaupungissa. Sama ajatus käy ilmi runostakin. Minusta tällainen "kapinaruno" on oikein mainio. On hauskaa, kun "näin sen olla pitää"-ajattelua lähdetään purkamaan. Kirjoitin juuri tämän kuun alussa kolumnin, jonka pääteesi oli, että hyviä kesänviettotapoja on lukemattomia. Ei edes grillaamisesta ole pakko pitää! Juhannustunnelma on tiivis pieni runo, jonka viesti osuu maaliinsa. Huumorin kautta ilmaistaan, miten hyvä voikaan vaihtoehtoinen juhannus olla. Kaarina Logrenin Kesäpäivä mökillä esittelee jokaiselle tutut mökkielämän ilot. Jos Tuomo Paasirovan runo näyttää uuden näkökulman siihen, miten kaupungissa voi viettää hienon keskikesänjuhlan, niin Kaarina Logrenin runo taas oikein muistuttaa perinteisistä kesänviettotavoista. Kesäpäivä mökillä runossa on hyvää konkreettisuutta: lukijalle näytetään mökkipuuhat. Ja miten nautinnolliselta saadaankaan kuulostamaan rieskan leipominen tai mikä tahansa arkinen puuhastelu. Lopun teesi "eivätkä riko luonnon rauhaa" voisi saada vahvistusta vielä, jos sille esitettäisiin vastakohta vaikkapa moottoriveneillään melusaastetta aiheuttavista ihmisistä. Runossa viehättävää onkin se, että "kaikki se ihana" tarkoittaa hyvin pitkälti arkista puuhaa ja työtä. Verbimuodot "soutaan" ja "noutaan" korvaisin muodoilla "soutamaan" ja "noutamaan". Hauska yksityiskohta on sekin, että ongella kalaa vain otetaan. Kesäpäivä mökillä on suomalaisen mökkielämän arkinen oodi!
Runon monet tehtävät
Elämme keskikesää, mutta tekstin myötä siirrytään hetkeksi pimeään ja kylmään. Helena Koposen Silta on täynnä tunnetta. Runossa käytetään hienosti zoomia. Ensin "kuvassa" on ihminen ja virta, sitten näytetään hetki taustalla olevaa kaupunkia ja seuraavassa kuvassa lyyrinen kamera zoomataan kohti taivasta ja sen tähtiin. Näillä säkeillä luodaan tunnelmaa tähdestä päästään sitten tähdenlentoon ja toivomukseen. Toivomuksesta zoomataan taas ulkomaailmaan. "Kylmä herättää toimimaan/ puistattaa". Runo loppuu kuvaan, jossa näkyy ihmisen lämmön sulattama lumi: äsken vielä joku oli sillalla läsnä. Hyvin tunnelmallinen ja herkkä runo. Toivomuskohtaa voisi tiivistää sen verran, että sanat "itselleni ja muille" voisi ehkä jättää poiskin. Kokonaisuus on hyvä Ja talvitunnelmien jälkeen on ihana huomata, että nyt on vielä keskikesä... Lea Niemisen Kohtalo on hyvin vakava ja traaginen runo, joka eleettömästi osoittaa, miten vallankäyttäjät voivat siemailla viiniään, kun heidän käskyläisensä tekevät likaisen työn. Runo herätti ainakin minut miettimään, mikä on käskyjen antajan ja niiden tottelijan vastuun ero. Tämä runo hyötyisi mielestäni toisenlaisesta otsikosta. Otsikosta joka vielä enemmän linkittäisi runoa tiettyyn tilanteeseen, ehkä tiettyyn maahan tai konfliktiin. Ja vaikka runo saisikin otsikon kautta tarkemman rajauksen, se ei suinkaan veisi pois runon yleistä tasoa. Runossahan yksityistapauksien kautta kerrotaan yleisistä asioista. Kohtalo on ajatuksia herättävä, pysäyttävä runo. Runon yksi tehtävä voisi olla juuri pysäyttäminen. Uuden näkökulman tarjoaminen kenties toinen. Joskus runon tehtävä on puhtaan ilon tuottaminen, toi-
sinaan runo voi olla kuin "kirves, joka rikkoo jäätyneen meren meissä", kuten Kafka sanoi, ja kuten olen varmaan aiemminkin siteerannut. Runon tehtävät voivat olla moninaiset. Voisikin julistaa leikkimielisen ideointikilpailun aiheesta: mitkä kaikki ovat runon tehtäviä. Tästäpä voimmekin mainiosti siirtyä Rudolf "Limppu"Lindbladin Runonteon ylistykseen. Runonteon ylistys on kollaasi, jossa vilistävät monet tutut matonkuteet. Intertekstuaalisuudesta olen usein kirjoitellut tällä palstalla siis runon ominaisuudesta viitata muihin teksteihin. Runonteon ylistyksessä näin luontevasti tapahtuu. Runo on kuin räsymatto, jossa eri kuteet muodostavat uuden kokonaisuuden. Runonteon ylistys hersyy huumoria. Huumori syntyy eri sävyjen yhdistelystä: "Runoratsuni taivaalla laukkaa,/sanojen helinästä riimejä haukkaa,/hännän alta värssyjä ulostaa". Lopetus on aivan ihana: "niin ravitsee runo sielua/kuin hevon paska ruusua". Voiko sen kauniimmin ilmaista? Minusta tämä runo on täysosuma, jonka voisi lukea vaikka runokurssin alussa.
Mutta Elämän ratas-runon hieno optimismi ja elämänusko joka tapauksessa ravitsevat lukijaa. Yleisesti ottaen kaikkia sanontoja ja ilmauksia voi runossa käyttää, mutta ne tehostuvat usein kun niitä vähän muuttelee uuteen uskoon. Kuvataiteilija Miina Äkkijyrkkä käyttää autonromua teoksissaan. Vanha tuttu romu muuttuu joksikin uudeksi, kun se sijoitetaan uuteen yhteyteen. Eli kaikki kelpaa materiaaliksi, kun materiaalin sijoittaa osaksi uutta kokonaisuutta. Ja vielä loppuun käytännön huomautus. Muistakaa aina lähettää runot suoraan minulle, palstan lopussa mainittuun osoitteeseen. Joskus runoja eksyy Eläkeläinenlehden osoitteeseen ja silloin ne saattavat harhailla melko pitkään väärissä paikoissa. Kiitos taas kaikille kirjoittajille ja lukijoille. Laittakaahan postia oikeaan osoitteeseen.
Vanha muuttuu uudeksi
Eeva Moilasen runo Elämän ratas on pohdiskeleva ja synteesiä rakentava runo. Uskoisin, että tämäntyyppinen runo voisi löytää paikkansa myös onnittelurunona. Runossa on rohkaiseva ote, usko elämään korostuu ja jää päällimmäisenä mieleen. Jos jotain haluaisi vielä tehdä, voisi joitakin ilmaisuja tuoreuttaa, vaihtaa vähän omempiin. "Elämän virta" tai "tunnelin päässä valoa" ovat melko tuttuja ilmauksia. Jos tämäntapaisille sanonnoille löytäisi jonkin ihan oman muodon, runo siitä saisi vielä uutta pontta.
Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi
10 - Nro 1 helmikuu 2004
ELÄKELÄINEN
Veli sisko kuule kummat soitot
Reijo Frankin laulujen sanoma elää
Reijo Frankin, s. 19931, tunteikas baritoni on liikuttanut ja julistanut taistelutahtoa oikeudenmukaisuuden saavuttamiseksi lähes 70 vuoden ajan. Pentti Peltoniemen toimittama, haastatteluihin ja Frankin muistiinpanoihin perustuva muistelmateos Reijo Frank - Työväen laulaja (Tammi 2009) kuvaa rakastetun laulajan taivalta yli seitsemänkymmenen vuoden varrelta. Virkeä ja hyväkuntoinen, edelleen esiintyvä Frank ottaa terävästi kantaa myös yhteiskunnallisiin asioihin julkisesti. Laulaminen on tunteiden syväluotausta, sydämen ja aivojen terapiaa. Se on myös hyvää kuntoilua keuhkoille. Työväenaate on minulle tärkeä, siksi työväenlaulujen laulaminen on ominta repertoaariani. En kuitenkaan laula instituutioille vaan ihmisille. Frank nousi suuren yleisön tietoisuuteen poliittisen laululiikkeen aallonharjalla 1960- ja 1970-lukujen taitteessa työväenlaulajana, lisäksi hän on esittänyt paljon muutakin musiikkia virsistä viisuihin ja konserttimusiikkiakin sinfoniaorkestereiden solistina. Laulaminen merkitsee hänelle ihmiskunnan ja luonnon asioiden yhteen sovittelemista ja irtaantumista arjesta. Tärkeintä kaiken musiikin esittämisessä hänelle on tunne. Laulaminen on minulle väylä myös omaan itseeni, ei vain ulospäin. Sen kautta kykenen tulkitsemaan tunteitani ja jakamaan niitä. Kun maailman murheet painavat musiikin kautta voi siirtyä toisiin muistoihin ja todellisuuksiin, ja valaa myös toivoa paremmasta. vysten tavatessa viimeistä kertaa: "Fiksu olit, kun et tähän ruljanssiin ruvennut". Työläiskodin perintönä saatu maailmankatsomus ja laulamisen tahto velvoitti vat Reijo Frankia laulamaan, niillekin, joille ooppera kalleutensakin vuoksi on jäänyt etäiseksi. Laulajana hän on aina halunnut olla kanssaihmistensä palvelija. kaan. Aamulla saatoin laulaa Malmin kappelissa, päivällä työväenlaulutilaisuudessa ja illalla solistina vanhojen tansseissa. nen, puhtaasi laulava Reijo pääsi koulun poikakuoroon ja esiintymään aseveli-illoissa ja toivekonserteissa. Työläisperheen vesana hän hakeutui myös työväen nuoriso- ja urheilujärjestöihin. Erityisemmin hän ei menneitä haikaile. En kaipaa vyön kiristämistä, reissuja kanikonttoriin, sotaa enkä pelkoa. Sen minnalla voidaan rakentaa parempaa maailmaa. Toivon, että ihmiset järkiintyisivät näkemään todellisuuden sellaisena kun se on ja sitoutuisivat muuttamaan maailmaa. lujen syntyhistorioista kerrotaan ja niissä kuvatuista tapahtumista muistutetaan yhä. Ihmiskunta ei ikävä kyllä ole juurikaan muuttunut, sodan julmuus on liian monille arkipäivää. Leipäjonot Suomessa kasvavat, mutta puolustusmäärärahat nykyisen hallituksen siunaamina kasvavat jatkuvasti.
Lapsuus sotien varjossa
Kalliolaispojan lapsuus sotien varjossa loppui var-
Rauha, ystävyys, solidaarisuus
Rakastettu laulaja huitelee jo 77 vuoden iässä, mutta
Jokainen aikakausi tarvitsee omat laulunsa
Reijo Frankin mielestä jokaisella aikakausi tarvitsisi omat laulunsa, jotka vaikuttavat ihmisiin. Monet työväenlaulut ovat nousseetkin klassikon asemaan. Niiden sanoma ei vanhene, sillä ne kertovat todellisista tapahtumista. Niiden esittämät vaatimukset, rauhasta solidaarisuudesta ja työläisten oikeuksista ovat ikävä kyllä edelleenkin ajankohtaisia. Frank muistuttaa, että vaatimuksilla, joita 1900-luvun vaihteen työväenlauluissa esitettiin ja toteutuneilla muutoksilla on yhteytensä. Vaikka en aseista välitäkään, niin työväenlaulut voivat toimia tehokkaina aseina ihmisten herättelemisessä. Kaikkea sitä inhimillisyyttä, jota työelämään ja ihmisen elämään ylipäätään globaalistikin on saatu, ollaan oikeiston voimin romuttamassa. Meidän aikamme ihmisten itsekkyys ja itsekeskeisyys saa lempeän ja sivistyneen ja oikeudenmukaisuutta tavoittelevan työväenlaulajan tuohtumaan. Nykyään opetetaan, että vain kyynärpäätekniikalla pääsee elämässä eteenpäin. Se tie on lyhyt, sillä kukaan ei pärjää yksin, ei etevinkään. Hyvän yhteiskunnan rakentamisen perustana ei voi olla vain itsekkyys ja oman edun tavoittelu. Maailmassa on suuri määrä epäoikeudenmukaisuutta. Sen torjumisessa työväenlaulut eivät kuole koskaan. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Reijo Frank - Työväen laulaja (Tammi 2009). Toimittanut Pentti Peltoniemi. Mukana CD-levy. Reijo Frank Nostalgiaa CD (Itämerikeskus) 14 rakkauslaulua Vappu Taipaleen eläkejuhlien ohjelmisto.
Reijo Frank luonnehtii itseään ekumeeniseksi vasemmmistolaiseksi. Kuva: Jarmo Lintunen. Työväenlaulussa kuten kaikessa musiikissa tärkeintä on vedota kuulijoihin tunteen kautta. Nuottien ja sanojen opetteleminen ei riitä. Perheenisän viikot kuluivat työssä ja viikonloput, usein arki-illatkin keikoilla eri puolella maata. Hänen ensimmäinen varsinainen esiintymisensä oli Sosialististen naisten kansainvälisenä juhlapäivänä Helsingin työväentalolla vuonna1946. Yleisön joukossa istuivat Miina Sillanpää, Ida AalleTeljo ja muitakin ensimmäisen eduskunnan naisia. Lauloin Oskar Merikannon säveltämän ja Hilja Haahdin sanoittaman Kun päivä paistaa. Suosionosoitukset olivat raikuvat. Työväenlaulujen kultaaikana ja vasemmistolaisuuden nousun vuosina Frank esiintyi yli sadassa tilaisuudessa vuosittain Helsingin ulkopuolella. Helsingin esiintymisistä puhumattahain. Perheen arkea varjosti köyhyys ja syrjintä. Isänisä surmattiin Tammisaaren vankileirillä 1918. Helmikuussa 1940 perheen elämä pysähtyi. Rintamalta tuli viesti, että isäni kaatui etulinjassa. Myöhemmin keväällä radiossa luettiin haavoittuneina palautettujen vankien nimiä, isäni heidän joukossaan. Hän palasi kotiin vankileiriltä lähes aaveeksi riutuneena. Isä vahvistui, mutta työnsaanti punakaartilaisen pojalle oli hankalaa, ja kesällä 1941 syttyi jälleen sota. Neuvokas Reijo-poika tarttui työn syrjään kiinni jo varhain. Kunnostauduin rottajahdissa ja kukkakaupan tsupparina. 50 penniä rapsahti rotan hännästä, mutta rikkaille kukkapuskien viemisestä ei maksettu mitään, enkä aina saanut toivomiani tippejäkään. Syksyllä 1942 kaunisäänisijaan kaipaan ihmisten läheisyyttä, toisista välittämistä, rehellisyyttä, hän pohtii yksilökeskeistä aikaamme kritisoiden. keikkapyyntöjä satelee edelleenkin. Torstaisin hän vetää suosittuja yhteislaulajaisia Kinaporin palvelukeskuksessa. Frank nauttii myös musiikin kuuntelusta. Iltaisin operettiaariat rauhoittavat ja saattelevat hyviin uniin. Hienon uran ja hyvän elämän takana hän kursailematta myöntää olevan naisen. Ilman vaimoni kannustusta, ymmärrystä ja tukea en olisi laulaja. Tärkein laulu hänelle, kuten valtaosalle hänen kuulojoistaankin on Elsa Rauteen sanoittama Veli sisko. Sen ja monien muiden laulamieni työväenlaulujen tärkein sanomana on muistuttaa siitä, että historia sen karkeimmassa muodossa ei saa toistua. Frank on aina halunnut laulaa myös rauhan, ystävyyden ja oikeudenmukaisuuden sekä luonnon puolesta. Hänestä on tärkeää, että lau-
Laulava koneseppä
Laulutunneilla käyvälle lahjakkaalle nuorukaiselle povattiin lupaavaa uraa laulajana. Kaunisäänistä baritonia houkuteltiin oopperan kuoroon pientä palkkaa vastaan ja kannustettiin ammattilaulajaksi. Nuori mies kuitenkin hylkäsi taloudellisesti epävarman laulajan uran ja pysyi työpaikassaan konepajalla. Sanoivat, että olen kohtalainen koneasentaja, ja halukkaita tuntui riittävän oopperan jonotuslistalle. Köyhän työläisperheen vesana ja myöhemmin vastuullisena perheenisänä Frank osasi arvostaa vakituista palkkatyötä. Tapio Rautavaara tokaisikin ystä-
Ekumeeninen vasemmistolainen
Työväenaatteen ihanteineen, pettymyksineen ja lauluineen Reijo Frank imi jo äidinmaidosta. Hän ei kuitenkaan ole hankkinut minkään puolueen jäsenkirjaa ja määritteleekin itsensä ekumeeniseksi vasemmistolaiseksi. Frank vannoo vasemmiston yhteistyön nimiin, eikä jaksa ymmärtää ainaista keskinäistä kähinää. Olen paremminkin SAK:n ja TUL:n kuin vasemmistopuolueiden miehiä. Työväenliikkeen pitäisi ehdottomasti yhdistyä. Se on välttämätöntä kapitalismin ja uusliberalismin jatkaessa voittokulkuaan. Ainoastaan vasemmiston yhteistoi-
ELÄKELÄINEN
Nro 1 helmikuu 2004 - 11
Va Y T! myös raukse t kun verkosta:
Help osti tuule hy välle lle!
N
toran ta.fi
Vietä kesäloma Kuntorannassa!
Eläkeläisten kesäloma 5 vrk
Eläkeläiset ry:n järjestölomat 2009 Eläkeläisten Erikoistarjous ryhmille Aktiviteettilomat
10.-15.8.2009 tai 19.-24.10.2009
5 vrk,
täysihoito...
ma-ke
Etusi jopa 160
269
3 vrk,
puolihoito...
Etusi jopa 77
/hlö/2hh
139
/hlö/2hh
Nyt vain
Erikoispyhinä+ohjelmamaksu.
150
/hlö/2hh
Hyvinvointilomat
5 vrk,
täysihoito...
Etusi jopa 150
Viihdelomat
4 vrk,
puolihoito...
Etusi jopa 94
(norm. 275 )
Tarjous koskee Eläkeläiset ry:n jäseniä ja on voimassa 31.7.2009 saakka. Uusille varauksille. Ei voi yhdistää muihin etuihin ja tarjouksiin. Paikkoja rajoitetusti.
348
/hlö/2hh
220
/hlö/2hh
sis. kiinalainen hoito 1h, vapaavalintainen hoito 25 min.
Erikoispyhinä+ohjelmamaksu.
sis. teatterilipun, ravintolashown ja tanssit.
Erikoispyhinä+ohjelmamaksu.
ClubKuntoranta
UUTTA!
ClubKuntorannan -jäsenenä saat käyttöösi mahtavat jäsenedut. Jäsenyys on ilmainen eikä se sido sinua mihinkään!
Yllä oleviin paketteihin sisältyy
Edut saat käyttöösi heti, joten liity Clubiin jo tänään!
majoitus 2 hh, runsas aamiainen, kuntosalin ja kylpylän vapaa käyttö, viikko-ohjelman mukaiset ohjelmat (mm. vesijumppaa, ma-la) sekä paketin mukaiset pääsyliput.
Kuntorannantie 14, Varkaus Puhelin (017) 560 1403 myynti@kuntoranta.fi
www.kuntoranta.fi
TUULA-LIINA VARIS
Kesä ja dekkaripakko
E
n ole koskaan ymmärtänyt, miksi kesällä pitäisi lukea erityisesti dekkareita. Kesällähän ihmisellä on aikaa ja voimia paneutua vaativampaankin kirjallisuuteen. Dekkarit kuuluvat ennemminkin syksyn harmauteen ja varhain pimeneviin iltoihin. Nykyisin ne tosin kuuluvat elämässäni yhä vähemmän yhtään mihinkään. Mitä enemmän dekkareita markkinoille tulvii, sitä nirsommaksi olen tullut. Dekkaribuumia on nyt eletty koko tämä vuosituhat. Kieltämättä genren suosio on tuottanut paljon lukukelpoisiakin kirjoja. Mutta ennen kaikkea se on tuottanut valtavan määrän yhdentekevää juonihuttua, jolla juuri ei ole kirjallista arvoa. Raakuus ja väkivalta ovat ilmeisesti kilpailusyistä lisääntyneet, mitä iljettävin seksuaalipatologia kukoistaa erityisesti paljon kiitellyssä pohjoismaisessa dekkarissa. Murhaajat alkavat järkijärjestään olla psykopaattisia hirviöitä, joissa ei itse asiassa ole mitään kiinnostavaa: heidäthän voi panna tekemään mitä tahansa. Pedofilia ja yleensä lapsen kärsimys on erityisen trendikästä. Minun silmissäni dekkaribuumi on merkinnyt perinteikkään ja arvostettavan kirjallisuudenlajin inflaatiota ja alennustilaa.
Mutta media esittelee hartaudella kurjimmatkin tekeleet samalla, kun laadukas kaunokirjallisuus saa lehtien kulttuuriosastoissa yhä vähemmän palstatilaa. Dekkariaktivistit tuntuvat olevan enemmän innoissaan määrästä kuin laadusta. Kaikenlaisia toimintaetiikaltaan arveluttavia nyrkkipajoja nousee kuin sieniä sateella nimenomaan dekkareita julkaisemaan. Ja sitten hyvä uutiset. Dekkarimaailmassa on miljoonien ihmisten ilona tällä vuosituhannella seikkaillut eräs erikoislaatuisen rakastettava persoona. Hän on Mma Ramotswe, botswanalaisen Naisten etsivätoimisto nro 1:n perustaja ja johtaja. Mma Ramotswe on lämminsydäminen, eteläafrikkalaisen kotimaansa Botswanan historiaa ja kulttuuria suuresti arvostava, syvästi sivistynyt nainen. Hänen apulaisensa Mma Makutsi on täydellinen sihteeri ja koko lailla toisenlainen persoona, mutta yhdessä nämä kaksi naista selvittävät asiakaskuntansa pahimmatkin pulmat, Mma Ramotswen miehen J.L.B. Matekonin autokorjaamon kylkeen perustamassaan toimistossa. Eikä niin pahaa tenkkapoota olekaan, etteikö mukillinen rooibosteetä auttaisi sen ratkaisemisessa. Mma Ramotswen tutkimuksissa puidaan
suuria inhimillisiä ongelmia ja moraalikysymyksiä huumorilla ja sydämellä, väkivallalla mässäilemättä. Kirjailija, skotlantilainen oikeustieteen professori, Afrikassa syntynyt ja vuosia asunut Alexander McCall Smith tuntuu kirjoittaneen Mma Ramotswe kirjansa nimenomaan vastalääkkeeksi nykyisille verisille trendidekkareille. Mma Ramotswe kumppaneineen antaa uskoa siihen, että maailmassa on myös hyvyyttä. McCall Smith tuntee Botswanansa; hän on julkaissut sen aihepiireistä yli 50 teosta, tieteellisistä tutkimuksista lastenkirjoihin. Viimeisen suomeksi ilmestynyt Mma Ramotswe kirja on nimeltään Oivallinen aviomies. Sen lopussa tiivistetään Mma Ramotswen elämänfilosofia ja toimintaetiikka: "Mma Ramotswen käsityksen mukaan maailma koostuu suurista ja pienistä asioista. Suuret asiat olivat selvästi esillä, eikä niitä voinut olla huomaamatta sotaa, sortoa, miten rikkaat ja vahvat varastivat köyhiltä senkin vähän, mitä köyhät olisivat tarvinneet, ne pienet rippeet, jotka olisivat tehneet elämästä siedettävää; sellaista tapahtui, ja sen vuoksi itselleen saattoi hankkia surua ja murhetta jo pelkästään sanomalehteä lukemalla. Oli paljon
sellaista kouriintuntuvaa, päivittäistä kovasydämisyyttä, jonka olisi niin helposti voinut välttää; mutta ihminen ei voinut ajatella pelkästään sellaisia, sillä silloin itkusta ei tulisi loppua koskaan ja julmuus jatkuisi silti. Silloin nousivat kunniaan pienet asiat; miten toisia saattoi auttaa kykyjensä mukaan, miten omaa elämäänsä saattoi parantaa; rakkaudella, teellä, naurulla." Mma Ramotswe teokset tuovat mieleen hyvän naivistisen kuvataiteen: humoristinen, lapsekkaan vilpitön esitys sisältää viisautta ja syvän sanoman. Hauskaa dekkarikesää Mma Ramotswen hyvää tekevässä seurassa!
12 - Nro 4 kesäkuu 2009
ELÄKELÄINEN
Kultaisen lyhteen kansalaisjärjestö täytti 50 vuotta
Terttu Nenosen suunnitteleman ja ohjaaman voimistelijoiden yhteisesitys kertoi kultaisesta lyhteestä.
Kulttuuri kuuluu kaikille
Kansananssijat tanssivat pääjuhlassa myös penkkirivien välisillä käytävillä.
Eläkeläiset ry:n kesäpäiville ja 50-vuotisjuhlaan Jyväskylään kokoontui 3 000 osallistujaa ympäri maata. Kesäpäivien teemana oli arkipäivän historian ohella vaatimus kulttuuripalvelujen saatavuudesta. Järjestön kesäpäiväjulistuksessa vaaditaan esteetöntä pääsyä kulttuurikohteisiin. Kesäpäiväjulistuksen luki maanantai-illan kuorokonsertissa Vappu Simula. Se oli hänen viimeisiä tehtäviään järjestön varapuheenjohtajana. Eläkeläinen lehti julkaisee julistuksen kokonaisuudessaan: "Me Eläkeläiset ry:n 50vuotisjuhliin ja kesäpäiville osallistuvat olemme mukana suuressa kulttuuritapahtumassa. Juhliemme motto on "Me olemme, me osaamme, meitä on moneksi, me kuulumme". Koko tapahtuma on meidän itsemme tekemä, meidän näköisemme ja meitä varten.
Suurtapahtuman ohjelma kertoo monipuolisesta luovuudesta ja osaamisesta. Historianäyttelyssä kohtaavat kädentaidot, perinne ja tulevaisuus. Iltamista ja muista esityksistä näkyy yhdessä tekemisen ja viihtymisen ilo. Meistä, esiintyjistä ja yleisöstä, on moneksi. Tapahtumamme on monikulttuurinen. Me myös viemme kulttuuritervehdyksiä jyväskyläläisiin laitoksiin kanssaihmisille, joilla on meitä huonommat mahdollisuudet päästä nauttimaan kulttuurista. Kulttuuri luo sosiaalista ja yksilöllistä hyvinvointia. Järjestömme toiminta perustuu yhdessä tekemiseen, kokemiseen ja oppimiseen. Omintakeinen kulttuuri- ja ohjelmatyö sekä monipuolinen terveysliikunta pitävät mielemme ja ruumiimme kunnossa. Jäsentemme vapaaehtoinen työ hyödyttää koko yhteiskunta. Siksi-
ELÄKELÄINEN
Nro 4 kesäkuu 2009 - 13
Historialakanoiden kirjoa: Kittilästä maalaus, Kaarinasta pitsinen yksityiskohta. Yhdistykset ja jäsenet olivat tuoneet Jyväskylään yli 70 toinen toistaan kiehtovampaa lakanaa. Yhdessä hankkeen Golis-ryhmä (alla) esitti pääjuhlassa tanssillisen tarinan Somaliasta. Sen oli suunnitellut ja ohjannut Ibtisam Yusuf Haibeh. kin sen velvollisuus on turvata toimintamme puitteet, kuten tarvittavat toimintaavustukset ja -tilat. Kaikilla on oikeus kulttuurin kokemiseen ja taide-elämyksiin. Taiteen ja kulttuurin on oltava helposti saavutettavissa. Ikääntyneiden kannalta on olennaista, että kulttuurikohteisiin ei ole liian pitkä matka ja että niihin on esteetön pääsy. Raha ei saa olla esteenä. Tietoa kulttuurikohteista ja -tapahtumista on saatava vaivatta ja riittävästi. Saavutettavuus on myös kaikkien ihmisten tasavertaisuutta. Niin huonosti liikkuvien, muistihäiriöisten kuin ikääntyneiden maahanmuuttajienkin on saatava tuntea itsensä tervetulleiksi kulttuurikohteisiin ja yhteiseen toimintaan. Aito tasavertaisuus edellyttää, että erilaiset ihmiset voivat myös luoda kulttuuria. Suomi on ollut monikulttuurinen maa jo ennen nykyistä maahanmuuttoa. Saamelaiskulttuuri on alkuperäiskulttuurimme. Romanikulttuuri on elänyt maassamme satoja vuosia. Ilman ruotsinkielisen vähemmistömme perinteitä olisimme köyhempiä. Alkuperäis- ja vähemmistökulttuurien perinteistä nousee uutta luovuutta. Uusien maahanmuuttajaryhmien kielet ja kulttuurit rikastuttavat yhteiskuntaamme. Yhteiskunnalle ja meidän järjestöllemme on hyödyksi oppia arvostamaan monikulttuurisuutta ja omaksua se omaan toimintaansa. Oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin turvataan maamme perustuslaissa. Yhteiskunnan on huolehdittava, että nämä perusoikeudet toteutuvat. Kulttuuri kuuluu kaikille."
14 - Nro 4 kesäkuu 2009
ELÄKELÄINEN
Lakanoita ja lauluja, runoja ja jalkarädin sidontaa, kaitafilmejä ja valokuvia, pienoismalle
Jyväskylän Paviljonki pursusi historiaa vain mielikuvitus rajana
Näin lentää akateeminen laakeriseppele Suomen Ateenaksi kehutussa Jyväskylässä keskisuomalaisten tervetuliaisesityksessä. Tervemenoa pönäkkyys, juhlat voivat alkaa. Mitä on historia? Kesäpäivien ohjelma alkoi kysymyksellä.Sen esitti päivien historisalin avannut Eläkeläiset ry:n tiedotussihteeri, FT Pekka Isaksson. Isakssonin mieelstä kesäpäivien henkeen sopivin vastaus on, että historiaa ovat ne historiaesitykset, jotka solmivat yhteyden menneisyyden ja nykypäivän välille. On tärkeää, että esitykset ovat puhuttelevia ja että ne valaisevat jollakin tavalla myös meidän elämäämme: järjestön nykypäivää ja meidän jokaisen arkipäivää. Toisena ohjeena on ollut ajatus, että kaikilla on oikeus luoda historiaesityksiä, ei vain koulutetuilla historiantukijoilla. Meillä on oikeus omaan historiaamme. Kun tällainen oikeus annetaan, myös esitykset ovat hyvin monenlaisia, Isaksson sanoi. Sen vahvisti historiasali ja kesäpäivien ohjelma. Rajana oli vain mielikuvitus. Yhdistykset olivat tuoneet kesäpäiville yli 70 historialakanaa, joissa kuvin ja tekstein esiteltiin yhdistysten ja jäsenten historiaa ja nykyelämää. Lakanoita oli painettu, maalattu, aplikoitu, ommeltu. Niissä oli pitsejä, kukkia, valokuvia, tekstejä, runoja, kokonaisia maalauksia. Lakanoiden esityksiä täydensivät valokuvakansiot ja lehtileikekokoelmat ja pienoismallit. Bioteekissa esitettiin kaitafilmejä ja sen vieressä videoita ja dvdesityksiä. Historisalin lavalla pyöri lähes nonstoppina ohjelmaryhmien ja sooloesiintyjien esityksiä. Historia on vuoropuhelua menneisyyden kanssa, Isaksson sanoi ja teki pienen ajatuskokeen.: Vuoropuhelu on kaksisuuntaista ja siksi meidän on kuviteltava hetki, että Eläkeläiset ry:n perustajat ja sen rakentajat voivat todella olla joukossamme. Mitä he sanoisivat? Uskon, että alkuihmettelyn jälkeen, hierottuaan hetken silmiään, he ilahtuisivat ja nauttisivat kuulemastaan ja näkemästään ja viihtyisivät täällä. He olivat viisaita ja humaaneja ihmisiä: he rakensivat eläkeläisten ensimmäisen valtakunnallisen järjestön ja loivat sille mahdollisuuden tähän historiaan, jonka me esittelemme, esitämme, näemme ja kuulemme täällä.
Juhlayleisöä, etualalla pukukilpailuun osallistunut Hanna Niittynen Muuramesta.
16 - Nro 4 kesäkuu 2009
ELÄKELÄINEN
Heljä Karjalainen-Manninen (kesk,) Piikkiöstä ja Thea Korkalainen Salosta kyselivät innokkaasti Eeva Hänniseltä kilpailupuvun yksityiskohdista.
Pukukilpailun voitti aito vuoden 1959 puku.
Tanssiinkutsu Kivistölle ja pukukilpailu iltamien kohokohdat
Tavallisen tytön tanssiinkutsu juuri valitulle järjestön puheenjohtajalle Kalevi Kivistölle ja pukukilpailun palkintoseremonia olivat juhlailtamien kohokohdat. Yleisöllä oli tavattoman hauskaa, kun suurta salia Tavallisena tyttönä kierrellyt jyväskyläläinen Elisa Korpikangas lopulta kelpuutti kavaljeerikseen Kivistön. Iltamissa esiintyi Eläkeläiset ry:n ohjelmaryhmiä ja sooloesiintyjiä ympäri maata Kittilästä Euraan, Varkaudesta Helsinkiin. Monikulttuurisen säväyksen toi inkerinsuomalaisten tanssi- ja lauluryhmä Tuulistullaa. Juhla huipentui odotettuun seremoniaan, jossa palkittiin pukukilpailun yleisöäänestyksessä menestyneet. Puvut kiinnostivat: yhteensä ääniä annettiin yli 850. Kilpailu oli tosi tiukka. Vain kolme ääntä erotti toisistaan voittajan, ääneskoskelaisen Eeva Hännisen, ja toiseksi tulleen lieksalaisen Irja Puumalaisen. Hännisen äänimäärä oli 111. Molempien puvut olivat hyvin samantyyliset.t. Kolmanneksi tiukassa kilvassa nousi Maija-Liisa Pitkä Espoonlahden Liikkuvista Eläkeläisistä aivan erityyppisellä puvulla, vanhanemännän arkisella työpuvulla essuineen. Pitkän pukuun liittyi pieni tarinakin, jossa mummu varoittaa tannseihin lähtevää tytärtään kaienlaisista vaaroista. Tyttärenä pukukilpailussa esiintyi Eeva-Helena Inomaa, joka ei kuitenkaan tällä kerralla päässyt palkintosijjoille. Myös voittajapukuun liittyy tarina, mutta toisin kuin Pitkän tarina se ei ole kuvitteellinen. Eeva Hänninen kertoo, että hänen pukunsa on aivan alkuperäinen. Hän kävi ostamassa sen vuonna 1959 Helsingistä. Matka taittui rekan kyydissä. Tosin isäkin oli mukana, sillä hänellä oli muuta asiaa kaupunkiin. En enää muista sen pienen putiikin nimeä, mutta puku oli aivan sellainen kuin olin sen kuvitellut olevankin. Siitä tuli minulle rakas, ja sillä on leikitty lukemattomat prinsessa- ja muut leikit, Hänninen kertoo. Pukukilpailuun osallistuneista monet muutkin kertoivat pieniä tarinoita. Samanlaisissa teinityttöjen asuissa esiintyneet jämsäläiset Kaarina Rantanen ja Aune Auvinern kertovat syntyneensä naapurin tyttöinä Jämsänkosken Pääskysmä-
Kierrellen ja kaarrelleen esitetty tanssiinkutsu nauratti sekä kohdetta että yleisöä. essä. Äitimme olivat naapureita ja tietysti ystäviä keskenään. Me jo vauvaiästä lähtien olemme tunteneet toisemme ja kouluakin kävimme samassa koulussa. Jopa käsityötunnilla istuimme vierekkäin. Ammattikoulun ystävykset aloittivat vuonna 1958 Jämsänkosken ammattikoulussa, Aune kotitalouspuolella ja Kaarina pukuompelija linjalla. Oppilastyönä Kaarina valmisti sekä Aunelleettä itselleen pukukilpailussa nähdyt vaatteet. Onneksi silloin jätimme isot saumavarat, joten nyt on tarvinnut vain vähän stailata vaatteita, Kaarina Rantanen kertoi. Pukukilpailussa neljänneksi tuli perinteiseen jätkän asuun sonnustautunut Tuomo Huhtala Viialasta. Naisvoitteisessa joukossa hänen asunsa keräsi kunnioitettavat 82 ääntä ja mies itse palkittiin kunniamaininnalla ja ruusulla sekä sijoituksesta että rohkeudesta. Huhtalan lisäksi vain kolme muuta miestä oli uskaltautunut kisaan. PEKKA ISAKSSON
ELÄKELÄINEN
Nro 4 kesäkuu 2009 - 17
Oiva Partaselle näkymät elämän taustapeilistä ovat yhä kirkkaammat
Lieksalaisen Oiva Partasen pienoismalli pohjois-karjalaisesta metsätyökämpästä oli kesäpäivien ajan yleisön ihasteltavana Paviljongin suuressa hallissa. Partanen kertoi pienoismallin syntyneen kahtena viime talvena. Lokakuussa 2007 aloitin sen nakertamisen ja keväällä sain sen valmiiksi. Oiva Partanen syntyi 5. tammikuuta 1931 Pielisjärvellä metsätyömies-pienviljelijä perheeseen. Hän kertoo, ettei ehtinyt toimia metsurina päivääkään. Tein metsätöitä vuoteen 1959 saakka, mutta metsuri-tittelistä tuli virallinen vasta 60-luvulla. Olin siis nuoruudessani vain metsätyömies- ja savottajätkä. Sen jälkeen menin louhintatöihin ja työskentelin panostajana. Työskentelin muun muassa voimalatyömailla ja Saimaan kanavalla. Vuonna 1970 sain ylipanostajan paperit. Eläkkeelle jäin 1982, kun tuli laaja sydäninfarkti. Vaikka metsäkämpän pienoismalli on mitä hienovaraisinta käsityötä, Oiva itse väittää, ettei ole ollut koskaan mikään sen kummoisempi käsitöiden tekijä. Tietenkin lapsuudessani maalla tehtiin suurin osa käyttövälineistä itse kirvesvarresta lähtien. Muistan kun kerran en päässyt hammassäryn takia kouluun, niin tein itselleni tallukkaat. Lestit veistelin lepästä ja menin sitten tekemilläni tallukkailla kouluun. Metsäkämpän pienoismallin rakentamisessa pääasiallisena työvälineenä on ollut
Oiva näytti historiasalin lavalla, kuinka jalkarätit sidotaan. Taustalla esitykseen osallistunut oululainen Veikko Kettunen
Lieksalainen Oiva Partanen rakensi tukkilaiskämpän pienoismallin perustyökalunaan puukko. Partasella oli täyspäivätyö mallin esittelyssä kesäpäivillä. puukko. Koska työskentelen omakotitalon pannuhuoneessa, työtila on sen verran pieni, että jouduin ostamaan pienen vannesahan, koska isompi sirkkeli ei pieneen verstaaseni mahdu. Idea metsäkämpän pienoismallin rakentamiseen lähti pahkasta tehdystä lintulaudasta. Tein lintulaudalle lintujen iloksi pienen halkomotin ja laittelin ympärille työkalujen pienoismalleja. Lapsuuden ystäväni Nevalaisen Tauno ehdotti toissa kesänä, että teepä kämpän pienoismalli Eläkeläisten kesäpäiville Jyväskylään. opiston ja opintokerhojen muodossa. Tosin kylämme kerhotoiminta oli poikavoittoista, kun tytöt lähtivät maailmalle ja me pojat savotoille. Tosin sovitimme keskenämme myös näytelmän Pentti Haanpään romaanista "Isännät ja isäntien varjot." Muokkasimme sen oman makumme mukaiseksi, eikä päähämme edes pälkähtänyt, että siihen olisi pitänyt kysyä etukäteen tekijänoikeuslupa. Sovitimme itse myös "Seitsemän veljestä." Tein mallista seitsemän paria tuohivirsuja. Kaupasta löysimme erehdyttävästi piikkopukukangasta muistuttavaa verhokangasta ja ompelimme niistä puvut. Lavasteet olivat siis ihan uskottavan näköiset. Oiva Partasen ensimmäinen jäsenkirja ammattiliitossa. Vuosi oli 1948. Ennen lapiomies oli halveksittu, hän oli se pinnari, joka nojasi vain lapioon. Mutta luulenpa, että ilman lapiomiehiä kaupungeissa olisi hukuttu paskaan, jos ei olisi ollut noita lapiomiehiä, jotka kaivoivat ojat ja viemärit pienellä palkalla.
Kulttuuria kotikylällä
Lieksan Kankaalan kylässä sijaitsevaan syntymätaloonsa Oiva kertoo rakentaneensa savusaunan 50 vuotta sitten ja paneloineen sen vuonna 1966 jatkuvalämmitteiseksi saunaksi. Sauna on vielä niin hyvässä kunnossa, että juhannuksena menen sinne saunomaan. Oiva muistelee, että Kankaalan kylän nuorison keskuuteen kulttuuri tuli sodan jälkeen esimerkiksi kirje-
Ahneuden veistelemiseen tarvittaisiin isoa kirvestä
Oiva on toimittanut sodan jälkeen kotiseudullaan toimineiden kd-järjestöjen arkistot Kansan Arkistoon. Kun maaltapako 60luvulla alkoi, minusta tuli vähän sellainen kaatopaikka, jolle lykättiin papereita.
Teksti: JUHA DRUFVA Kuvat: JUHA DRUFVA, PEKKA ISAKSSON
Ada Juvonen:
Oodi valkoiselle lakanalle
Ylistetty ole sinä vanha, valkoinen lakana. Sen äitini täti levitti savusaunan lauteille, riepumaton päälle. Se oli syntymävuoteeni. Sain syntyä lakanalle. Kuluneesta lakanasta repäisty pehmeä riepu oli ensimmäinen vaate ympärilläni. Olen onnellinen siitä. Ja etuoikeutettu. Vuonna 1935 syntyneistä köyhistä lapsista, savusaunassa syntyneistä, harvat saivat niin ylellisen vastaanoton elämältä. Valkoinen lakana, jossa käsin virkattu väli- ja reunapitsi, vaateaitan orrella. Vain korkea-arvoiselle yövieraalle. Ainoalle sängylle levitetty. Ylellisyysesine. Valkoinen lakana Oslon Kaupunginpuiston asfaltti-käytävällä vuonna 1988, täynnä pohjoismaisten demokraattisten naisten nimikirjoituksia,Mandelan vapauttamisen puolesta. Oi valkoiset lakanat! Teidän ylväytenne peittää alleen kirjavat pussilakanatekeleet. Valkoisten lakanoiden välissä ihmisten miljoonat hääyöt, rakkauden työt. Onpa arkku musta, harmaa tai jalopuinen, sisällä on valkoinen lakana. Nyt juhlassamme lakanat kertovat eletystä elämästä, järjestömme viidestäkymmenestä vuodesta. Eläköön valkoinen lakana! Ada Juvosen Oodi valkoiselle lakanalle oli kirjoitettu lakanalle, joka oli esillä historiasalissa. Ada esitti oodin juhlailtamissa.
18 - Nro 4 kesäkuu 2009
ELÄKELÄINEN
-Sosiaalisen pääoman kasvattaminen ja yhdessäolo ovat terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämisen kannalta tärkeitä. Eläkeläiset ry on tehnyt arvokasta työtä 50 vuoden olemassaolonsa aikana.
Kalevi Kivistö toivoo teknologiavetoisen kehityssuunnan kääntyvän ihmisystävällisempään suuntaan
"Puhe tietoyhteiskunnasta ei ilmaise sitä, mitä se lupaa"
Eläkeläiset ry:n uusi puheenjohtaja Kalevi Kivistö suostui lähes päivälleen 22 vuotta sitten Liike 88:n presidenttivaaliehdokkaaksi. Päivä oli 9. kesäkuuta 1987. Hieman sen jälkeen ilmestyi hänen kirjansa "Toivon ja järjen tie," jossa Kivistö pohdiskeli laajasti suomalaiskansallisia sekä kansainvälisiä kysymyksiä. Kansainvälisyyden ja ylikansallisuuden erona on se, että kansainvälisyys ankkuroituu inhimillisen kanssakäymisen, yhteydenpidon, kokemusten ja tietojen vaihdon tarpeisiin. Se on kansojen välistä vuorovaikutusta. Ylikansallisuudessa ´kansainvälisyys´ toteutuu teollisena tuotantona, jonka tarpeet ja tavoitteet määräytyvät kaupallisesti. Kansalaiset ja kansakunnat ovat tuotannossa mukana, mutta sen tavoitteiden ja päämäärien asettamisessa heillä ei ole osaa eikä arpaa. Onko asetelma muuttunut parempaan vai huonompaan suuntaan vai onko se pysynyt osapuilleen ennallaan? Tuolloin keskustelu Euroopan yhdentymisestä oli ajankohtaista. Samankaltaisten kysymysten asettelu on siirtynyt Eurooppa-keskeisyydestä globaalille tasolle. Peruskysymys kuuluu, onko tämä nykyinen talousvetoinen globaalius kansalaisten kontrollissa. EU:ssa on pyrkimys luoda poliittista koneistoa, jotta kansalaisilla olisi mahdollisuus vaikuttaa demokraattisten instituutioiden kautta. EU:n päätöksentekojärjestelmä on monimutkainen koostuen EUparlamentista ja hallitusten välisestä yhteistyöstä. Globaalilla tasolla puolestaan YK on ainoa päätöksentekofoorumi. Valitettavasti kriisitilanteissa YK:n toimintakyky on osoittautunut aika heikoksi. Pysyviltä jäsenmailta kun edellytetään päätöksissä konsensusta. Kivistö myöntää, että 22 vuotta sitten oli vaikeaa nähdä kehityksen nopeutta, mikä tapahtui sitten sosialististen maiden romahtamisen jälkeen 90-luvun alusta lähtien. Kun entiset sosialistiset SEV-maat ovat liittyneet EU:n jäseniksi, rajalinjat ovat hävinneet. Viimeisten vuosikymmenien kehitys on ollut hyvin teknologiavetoista. Kun puhutaan tietoyhteiskunnasta, kannattaa tehdä selkeä ero informaation ja tiedon välillä. Informaation lisääntyminen ei ole välttämättä lisännyt ihmisten yhteiskunnallista tietoa tai tietoisuutta. Tietohan tarkoittaa hyvin perusteltuja väitelauseita. Tiedon hankkiminen ja omaksuminen on paljon työläämpää kuin pelkkä informaation vastaanottaminen. Mielestäni puhe tietoyhteiskunnasta ei ilmaise sitä, mitä se lupaa. 1999-2008. Vuonna 1987 hän kirjoitti, että ihaillessamme teknisen edistyksen voittoja, teemme samalla näkökulmavalinnan, joka meidän tulisi tiedostaa: unohdamme kärsimyksen. Voi vain kysyä, miltä kehitys näyttäisi, jos historia olisi kirjoitettu kärsimyksen näkökulmasta? Motivoiko tämä kirjassasi esittämä näkökulma Punaisen Ristin toimintaan? -Kyllä sen voi tiivistää tuohon näkemykseen. On suuri ero sillä, tarkastellaanko maailmaa teknologia-optimismin vai ihmisten ongelmien näkökulmasta. Globaalin etiikan aikaansaaminen on ollut Punaisen Ristin näkökulma sen perustamisesta lähtien. Periaatteena on, ettei auttajia ja autettavia vastaan saa hyökätä. -Punaisen Ristin toiminnassa on nimenomaan kysymys vaikeimmassa asemassa ja hädänalaisimpien ihmisten suojelusta ja huolehtimisesta. Valitettavasti sodat, köyhyys ja sairauden eivät ole poistuneet ihmiskunnan keskuudesta. Punaisen Ristin toiminta on perin pohjin kansainvälistä toimintaa. Kivistö kertoo, että mieliin painuvin kokemus Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajakaudella oli vierailu Kambodzassa, maailman miinoitetuimmassa maassa. -Siellä oli tarkkaan katsottava, mihin jalallaan astuu. Miinojen silpomia uhreja oli paljon. Tapasin muun muassa 80-vuotiaan maailman huippua edustavan radiologilääkärin, joka oli ollut Pol Potin hirmuhallinnon aikana vuoristossa maatöissä. Siellä sai kuulla mitä hurjimmista ihmiskohtaloista. Käynti aids-orpokodissa Etiopiassa pysäytti. lissa on sama riski, että rengistä tulee isäntä. Päätöksenteko ja virkamiestyö on pidettävä erillään omissa koreissaan. Kivistö huomauttaa, että pormestarimalli on kopioitu Etelä-Euroopan maista, vaikka niiden poliittinen hallintomalli poikkeaa suomalaisesta. Esimerkiksi Ranskassa on noin 36 000 kuntaa.
Päätöksenteko ja virkamiestyö pidettävä erillään
Kivistön mielestä vastuu tarkoittaa sitä, että kun tulee tietämään jotain, se merkitsee samaa kuin tulla vastuulliseksi siitä, mitä tietää. Silloin ei syvää yhteiskunnallista murrosta voida muuntaa vain valtasuhteiden järjestelyongelmaksi. Hänelle politiikka merkitsee tulevaisuuden tietoista tahtomista, ei ajopuuna historian virroissa ajelehtimista. On eroa puhutaanko politiikassa arvoista vai eduista. -Mielestäni nykyinen politiikan tekotapa on muuttunut eräänlaiseksi tekniseksi asiaksi, päiväkohtaisten ongelmien päiväjärjestyksestä pois hoitamiseksi. Pitempiaikainen perspektiivi puuttuu. Tätä kuvaa hyvin pääministeri Matti Vanhasen toteamus, että hän mieltää itsensä pikemminkin toimitusjohtajaksi kuin poliitikoksi. Sehän tarkoittaa käytännössä virkamiehen rooliin asettumista. Työjärjestys on kuitenkin se, että virkamiehet valmistelevat asiat ja poliitikot tekevät arvovalinnat. Minusta tässä on sekoitettu kaksi asiaa keskenään. Myös kunnille tarjoillussa pormestari-mal-
Kaksipa poikaa Kurikasta
Onko luonnon- ja yhteiskuntatieteiden välinen kuilu leventynyt 80luvun lopulta lähtien? Kivistön Toivon ja järjen tie -kirja ilmestyi syksyllä 1987. Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatshov soitti Nokian kännykällä historiallisen puhelun Dipolista vaimolleen talvella 1988. Voiko katsoa, että tuolloin Suomen tiede- ja korkeakoulupolitiikasta tuli Nokian etäispääte? Tuolloin 60-luvulla keskustelu liittyi arvorationalismin ja teknisen välinerationalismin väliseen eroon. Lopulta se latistui siihen, ymmärtävätkö humanistit ja luonnontieteilijät toisiaan. Mielestäni peruskysymys on siinä, riittääkö tieteen tekemisessä pelkkä faktojen, tosiasioiden etsiminen vai onko myös huomioitava arvojen ja päämäärien arviointi. Mihin tarkoituksiin tieteellisiä tuloksia käytetään. Eli onko tutkimus pelkkä väline vai liittyykö siihen myös arvokysymykset.
Kambodzassa ja Etiopiassa
Kivistö toimi Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajana vuosina
ELÄKELÄINEN
Nro 4 kesäkuu 2009 - 19
Kalevi Kivistö
Kalevi Johannes Kivistö on syntynyt. 25. 3. 1941 Kurikassa. Hän valmistui kasvatustieteen kandidaatiksi Jyväskylän yliopistosta 1966 ja valtiotieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta 1969. Hän on työskennellyt 19641984 tutkijana ja opettajana Jyväskylän yliopistossa, mm. kasvatussosiologian lehtorina 19681984 sekä vt. apulaisprofessorina 19701971. Eduskuntaan Kivistö valittiin vuoden 1972 vaaleissa SKDL:n listalta Keski-Suomen vaalipiiristä. Hän oli SKDL:n liittoneuvoston jäsen 19701973 sekä liittohallituksessa 19731979, puolueen puheenjohtaja 19791985. SKDL:n presidenttiehdokkaana 1982 sekä vuoden 1988 presidentin vaaleissa Liike 88:n ehdokkaana. Kulttuuriministerinä 19751976 ja 19771982 sekä opetusministerinä 1982. Vuonna 1983 Kalevi Kivistö valittiin eduskuntaan Helsingistä. Kivistö luopui kansanedustajuudesta 1984, ja hänet nimitettiin seuraavan vuoden alusta kotilääninsä Keski-Suomen maaherraksi. Vuoden 1997 lääniuudistuksessa Keski-Suomen lääni katosi ja Kivistö siirtyi opetusministeriön kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osaston ylijohtajaksi. Tästä virasta hän jäi eläkkeelle 2004. Kivistö toimi Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajana vuodesta 1999 kesäkuuhun 2008. Keskisuomalaisen lukija-asiamiehenä Kivistö oli 19992005. Tasavallan presidentti myönsi Kivistölle ministerin arvonimen toukokuussa 2005. Saman vuoden elokuussa hänet valittiin Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajaksi. Tästä luottamustehtävästä Kivistö erosi 24. syyskuuta 2007. Kalevi Kivistö on Sibelius-Akatemian hallituksen jäsen, Jyväskylän yliopiston hallituksen varajäsen sekä Espoon kaupunginvaltuustossa vasemmistoliiton valtuutettu. (JD)
Kalevi Kivistö puhumassa Kuntorannassa vuonna 1981.
sillä, että Kurikka, Ylihärmä, Kauhava ja Alavus olivat jo 1900-luvun alussa teollistuvia pitäjiä. Kurikkaan oli vuosisadan alussa perustettu viisi työväenyhdistystä, jotka kaikki liittyivät työväenliikkeen jakautuessa 1920-luvun alussa Sosialistiseen työväenpuolueeseen. Nykyään Kurikan kunnanvaltuustossa on kaksi vasemmistoliittolaista jäsentä.
Eläkeläiset ry tehnyt arvokasta työtä
Totesit Kansan Uutisissa 6.5. että eläkeläispiireissä saattaa humppaaikakausi olla vaihtumassa jazzaikaan. Kivistö soittaa klarinettia, kansanomaisemmin "lurukeppiä." Voidaanko arvata, että humppaaikakausi päättyy puheenjohtajuutesi myötä myös Eläkeläiset ry:ssä? Luulen, että tanssimusiikki pysyy edelleen suuressa suosiossa. Mutta 1950- ja 60-luvuilla jazzia ja rockia harrastaneet nuoret ovat tulossa vääjäämättä eläkeikään, ja tuovat kyseiset musiikkilajit myös eläkeläispiirien toimintaan. Itsekin tanssin innokkaasti rockia 50-luvulla. Rockhan merkitsee kiveä, ja vierivät kivet (Rolling Stones) eivät sammaloidu. Elviskin olisi jo 74vuotias, Kivistö virnistää. Mistä innostuksesi lurukepin eli klarinetin soittamiseen on lähtöisin? Katsoin 50-luvun puolivälissä elokuvan Benny Goodmanista.
Politiikka on muuttunut eräänlaiseksi tekniseksi asiaksi, päiväkohtaisten ongelmien päiväjärjestyksestä pois hoitamiseksi. Pitempiaikainen perspektiivi puuttuu. Tein aiheesta yliopistossa opiskellessani sivulaudaturtyön. Nokian ja Shellin hallitusten puheenjohtaja Jorma Ollila on kotoisin Kurikasta kuten Kivistökin, joten siinä mielessä luonnontieteiden ja humanististen tieteiden välinen ero on Kivistölle läheinen. Ollilan isä on insinööri ja isoisä oli Jyllinkosken sähkölaitoksen talousjohtaja. Kivistön isä kuten isoisänsäkin oli alunperin kirvesmies. Asuimme välillä kuusi vuotta Pieksämäen lähellä Naarajärvellä, jossa isäni oli vanginvartijana. Vuonna 1954 palasimme takaisin Kurikkaan, kun isäni palasi työskentelemään aikaisemmin enojeni kanssa perustamaansa sementtivalimoon. Pohjanmaata ei pidetä mitenkään vasemmistoystävällisenä maakuntana. Kurikkalainen vasemmistolaisuus selittyy Kivistön mukaan
Opettaja Jussi Kivimäki soitti puhaltimia, ja hänellä oli myös musiikkiliike. Hän myi minulle klarinetin, hintaan sisältyi myös klarinetin soiton alkeiden opettaminen, ja siitä harrastukseni lähti. Kivistö ei sulje täysin pois sitä mahdollisuutta, että mikäli hän saa riittävän ajoissa varoituksen, niin hänen soittoaan voi taas kuulla myös Eläkeläiset ry:n tilaisuuksissa. Puhaltimien soittoa pitäisi harjoitella päivittäin, koska kasvoissa on satakunta lihasta, joiden vetreydestä puhaltimen soittaminen on kiinni. Siksi ei voi mennä esiintymään kylmiltään. Miten aiot muuttaa Eläkeläiset ry:n järjestötoimintaa? Olen seurannut vuosien varrella järjestön toimintaa ja vanhempieni kautta perehdyin aikoinani paikallistoimintaan. Nyt olen yrittänyt päivittää tietojani perehtymällä edustajakokouksen asiakirjoihin. EETUn neuvottelukunnassa olen saanut tuntumaa eläkeläisjärjestöjen yhteistyöhön, joka on osoittautunut hyödylliseksi. Sitä on syytä edelleen tiivistää. Eläkeläiset ry:llä on hyvä pohja toimia edunvalvojana. Sosiaalisen toiminnan kontaktien kautta kasvatetaan sosiaalista pääomaa, joka on terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämisen kannalta tärkeää. Eläkeläiset ry on tehnyt arvokasta työtä 50 vuoden olemassaolonsa aikana, siitä on hyvä jatkaa.
Kivistö muistuttaa, että pohjoismaisella hyvinvointivaltiolla on laaja kansalaispiirien hyväksyntä. Se johtuu järjestelmän universaalista periaatteesta, siitä että etuudet ja turva koskevat koko väestöä. Esimerkiksi USA:ssa, jonka järjestelmä tarveharkintainen ja valikoiva ja joka perustuu yksityisiin vakuutuksiin, varsinkin lasten köyhyys on yleistä ja esimerkiksi terveydenhoitokustannukset suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat kaksinkertaiset Suomeen verrattuna. Palveluperusteinen terveydenhoitojärjestelmä on parempi ja yhteiskunnallekin edullisempi kuin yksityisiin vakuutuksiin perustuva. Uskon mieluummin VATT:n tutkimuspäällikkö Pekka Parkkisen laskelmia kuin uhkakuvia eläkepommin räjähtämisestä. Eläkeläiset ovat yhteiskunnallemme inhimillinen ja sosiaalinen voimavara.
Teksti: JUHA DRUFVA Kuvat: PEKKA ISAKSSON
20 - Nro 4 kesäkuu 2009
ELÄKELÄINEN
Talkoolaisilta vaadittiin monenlaisia taitoja. Oli koottava nopeasti rakennustelineitä ja oli pidettävä järjestyksessä 3 000 ylivilkasta eläkeläistä.
Raija Puumalaisen mukana talkoissa olivat Tuija Lindroos, Maija Tuominen ja Anja Ikonen.
Oksasen Enskan kahdeksannet kisat
Talkoopäällikkö Tahvo Eronen myhäili, mutta ei ottaisi uusia kesäpäiviä aivan heti
Sunnuntaina päivää ennen kesäpäivien ja 50-vuotisjuhlien alkua kävi Paviljongissa kova kuhina, kun talkoolaiset pystyttivät rakennustelineitä, telttakehikkoja ja esitelykojuja. Aamupäivällä halliin kannettiin penkkejä yli kolmelle tuhannelle katsojalle. Talkoopäällikkö ja Eläkeläiset ry:n Keski-Suomen aluejärjestön puheenjohtaja Tahvo Eronen myhäili päivän päätyteeksi. Hyvin on mennyt. Ahkeria ja hyviä talkoolaisia. Erikseen Eronen halusia mainita Meriläisen vljekset ja Aution Anteron, jtoka osallistuivat muun muassa telineiden pystyttämiseen. Myhäilyään Eronen ei lopettanut vielä kesäpäivien päättyessäkään. En kuitenkaan ottaisi uusia päiviä järjestettäväksi aivan heti, vaikka järjestöhän tässä suurimman työn teki. Tuo 25 vuotta on hyvä tapahtumien aikaväli, Eronen viittasi tähänastiseen tahtiin kesäpäivien järjestämisessä Jyväskylässä. Talkoissa olivat mukana muun muassa Jyväskylän ja Palokan Eläkeläiset. Enska Oksanen Jyväskylän Eläkeläisistä kertoi, että talkoolaisista suuri osa oli entisiä mittamiehiä, joten telineet saatiin hyvin ojennukseen. Enskalle nämä olivat kahdeksannet Eläkeläisten "kisat." Vuonna 1984 Jyväskylässä pidetyissä Eläkeläisten kesäpäivillä olin vielä tanhuporukassa mukana, mutta sitten iski sydänvaivat, ja piti tahnuaminen lopettaa. Telttakehikkoja pystyttämässä oli Enskan lisäksi muun muassa Pertti ja Matti Meriläinen, Antero Autio, Esko Lepistö, Kauko Pulkka. Raija Puumalainen tuli sunnuntaina Varkaudesta Paviljongille talkoisiin. Virallisesti hän oli yksi 150 henkisen jumppaporukan ohjaaja. Päivä kului kaikenlaisten tavaroiden roudaamisessa. Raija oli Kuntorannassa 28 vuotta ohjaajana, joten hän odotti Kesäpäivien aikana tapaavansa lukuisia ystäviä. Varkauden Eläkeläisille kuuluu hyvää. Meillä on yli 400 jäsentä.
Enska Oksaselle Jyväskylän kesäpäivät olivat jo kahdeksannet kisat.
Myhäilevä talkoopäällikkö Tahvo Eronen oli joukkoihinsa tyytyväinen sunnuntaina. Hymy ei hyytynyt myöhemminkään.
ELÄKELÄINEN
Nro 4 kesäkuu 2009 - 21
Pinskut hoitivat vaatesäilytyksen
Suolahden pioneerit hoitivat Kesäpäivien vaatesäilytyksen kolmen hengen vuoroissa. Juhlien alussa olivat vuorossa Julia Pietikäinen, Sofia Flores ja Jertta Ruotsalainen. Tytöt kertoivat, että Suolahden pioneereissa on aika paljon jäseniä. Leiri- ja kerhotoiminta on vilkasta. Yhteen ääneen tytöt totesivat, ettei tuleva väenpaljous jännitä, vaan vaatesäilytys hoituu sujuvasti. Jos ajattelette omia tulevia eläkepäiviänne joskus 50 vuoden kuluttua, millainen mielikuva siitä syntyy? Millainen maailma ja eläkeläisen asema tuolloin voisi olla? Entä onko teidän lähipiirissänne henkilöitä, jotka toimivat Eläkekäiset ry:ssä? Julia, Sofia ja Jertta ovat syntyneet vuonna 1995 ja menevät syksyllä kahdeksannelle luokalle. Eläkeläinen tarkoittaa heidän mielestä samaa kuin vanha ainakin siinä mielessä, että eläkeläiset eivät ole enää työelämän palveluksessa. Kun Eläkeläiset ry täyttää 50 vuoden kuluttua sata vuotta, te olette silloin 64vuotiaita, eli juuri eläkeiässä. Mitä aiotte tehdä ennen sitä? -Kaikkea mahdollista, elää täysillä. Julia Pietiläinen aikoo olla 64-vuotiaana samanlainen kuin 20-vuotiaanakin. -Aion muuttaa Espanjaan. Sofia Flores sanoo, että Julia saattaa mennä Espanjaan vaikka härkätaistelijaksi. Suomessa on tyttöjen mielestä liian kylmää eikä ilmastonmuutoksen uhkaama lämpiäminenkään ole vielä varmaa. Tytöt haluavat muuttaa jonnekin isoon kaupunkiin, koska siellä on paljon enemmän erilaisuutta kuin pienellä paikkakunnalla. Eikä se haittaa vaikka siellä on vähän vaarallisempaa. Julian mielestä pieni paikkakunta on kuin laatikko, joka pakottaa olemaan kaikkien samanlaisia. Jokaisen pitäisi saada olla oma itsensä, erilainen. Tytöillä ei ole tuttuja lähipiirissä, jotka toimisivat Eläkeläiset ry:ssä. Emme ole varmoja, onko Suolahdessa eläkeläisten toimintaa.
Suolahden pioneereihin kuuluvat Julia Pietikäinen (vas.), Sofia Flores ja Jertta Ruotsalainen hoitivat avauspäivän sekä keskiviikon loppujuhlan vaatesäilytysrumban.
Karaokessa nousi esiin uusia runontaitajia
L
-Hyvinkään kvartetti esiintymässä Väinönkadun palvelutalossa Alpo Heino (vas.), Pirkko Keihäsjärvi, Reino Nyyssönen ja Seija Pulkkinen.
Musiikkia ja runoja palvelutaloissa
Jos maailma särkyy kuin peili, silti jokainen pienikin peilinsiru heijastaa siitä täydellisen kuvan. Samaa voitaisiin kai sanoa, että musiikki kokoaa yhteen hajonneita tunteita ja palauttaa muistoja mieleen. Tämän periaatteen mukaisesti Eläkeläiset ry:n paikallisyhdistykset tervehtivät Kesäpäivien aikana jyväskyläläisiä vanhuksia laitoksissa musiikin ja runon kera. Hyvinkään kvartetti esiintyi Jyväskylän keskustassa sijaitsevassa Väinönkadun palvelukeskuksessa tiistaina 16. kesäkuuta. Kulttuurihistoriallisesti 16. kesäkuuta on Bloomsday, James Joycen (1882-1941) Odysseus-romaanin ihailijoiden viettämä juhlapäivä. Vuonna 1922 ilmestynyt romaani kertoo päähenkilö Leopold Bloomin 16.6.1904 viettämän päivän tapahtumista. Dublinissa vietettiin Bloomsdayn satavuotispäivää ja ulkoilma-aamiaiselle osallistui 10 000 ihmistä. Eläkeläiset ry:n 50-vuotistaipaleen tiimoilta järjestetyille kesäpäiville osallistui noin 3 000 Eläkeläiset ry:n jäsentä ja ystävää. Reino Nyyssönen, Seija Pulkkinen, Alpo Heino ja Pirkko Keihäsjärvi osallistuivat päiville Hyvinkään kvartetin jäseninä.. Palvelupäällikkö Pirjo Urpi toivotti kvartetin tervetulleeksi ja kertoi, että Väinönkadun palvelutalossa harrastetaan kuorotoimintaa kerran viikossa. Kuoronjohdon opettaja Ammattikorkeakoulusta käy tiistaisin harjoittamassa kuorolaisia. Viime syksynä aloitettuihin kuoroharjoituksiin osallistuu myös talon ulkopuolelta. Hyvinkään kvartetin lisäksi kaikkiaan yhdeksässä palvelukodissa esiintyivät Kalle ja Sanelma, Hanuripartio, Kittilän kvartetti, Aarne ja Elisa, Helokit, Mänttä-Vilppula runoryhmä sekä Varkauden tanssiryhmä.
Teksti ja kuvat: JUHA DRUFVA
ahdessa vietettiin samaan aikaan Mukkulan kirjailijakokousta, kun Jyväskylässä vietettiin pienimuotoista runofestivaalia Eläkeläisten kesäpäivillä. Kahden päivän aikana radiotuottaja Olli Sydänmaa KSL:sta juonsi runokaraokea Paviljongilla. Maanantaina siihen osallistui viitisenkymmentä runojen esittäjää. Suurin osa esitetyistä runoista oli esittäjiensä omia runoja. Sydänmaa kuvailee, että mukana oli huikeita tyyppejä. Esimerkiksi Eino Rantala Kokkolasta esitti kymmenen minuutin mittaisen runonsa ulkomuistista ilman minkäänlaisia muistiinpanoja. Rantalan mukaan runossa täytyy olla poljentoa ja syvennystä. Muuten teksti kuulostaa kuin lukisi uutisia Keski-Pohjanmaasta tai Pohjalaisesta. Siinä mielessä runokaraoke poikkeaa tavanomaisesta karaokesta, että tvruudulla ei juokse runon sanat, vaan esittäjän on osattava ne ulkoa. Helsingissä kuultavassa Lähiradiossa esitetään kaksi etukäteen nauhoitettua runokaraoke-ohjelmaa vuodessa. Sydänmaa kertoo, että runokaraoke keksittiinkin itse asiassa
KSL:ssa. Rudolf Lindblad on tehnyt neljä vuotta eläkeläisten kanssa runoradiota. Vuoden ajan runokaraokea on voinut kuunnella myös netistä osoitteessa: www.ksl.fi. Ei tarvitse kuin klikata vasemmasta palkista kohdasta "radio." Netissä on se hyvä puoli, että sitä voi kuunnella koska tahansa, eikä ole sidoksissa radion lähetysaikoihin. Sydänmaan mukaan runokaraoke sopi hyvin juuri Eläkeläisten Kesäpäivien ohjelmistoon. Runojen esittäjät tapasivat toisiaan, kuulivat aivan uusia runoja ja saivat tätä kautta vaikutteita ja virikkeitä. Kalevala-mittaan tehtyjä runoja ei runokaraokessa kuultu. Ehkä tänä päivänä on mentävä Venäjän Karjalaan, jotta kalevalamittaan tehtyjä runoja voi kuulla. Toisaalta tämä runokaraoke on myös perinnetiedon keruuta.
22 - Nro 4 kesäkuu 2009
ELÄKELÄINEN
Simo Martinille kulttuuri merkitsee hyvää sosiaalista yhdessäoloa
Kaarinalainen Simo Martin osallistui kesäpäivillä pukukilpailuun ja lausui runoja. Martin osallistui pukukilpailuun vanhalla rakennustyömiehen puvulla, eli kansanomaisemmin sanottuna sinisillä haalareilla. Samalla haalarit markkeeraavat Lauri Viidan "Betonimylläriä," jonkaMartin esitti tiistain iltamissa. Viidan vuonna 1947 ilmestynyt runoteos "Betonimylläri" oli Simo Martinille ensimmäinen sukellus ja kosketus runouden maailmaan. Tämä tapahtui vuonna 1951 Simon ollessa 14vuotias. Harjoittelimme Porissa Hupakkolan hovi -näytelmää Kati Stenroosin ohjauksessa. Lukuharjoituksissa hän paiskasi käteeni Betonimyllärin, ja sanoi, että sinulla on aikaa opetella kaksi viikkoa ulkoa se runo, joka kohdalle sattuu, kun avaat kirjan. Ja se runo oli Kapina. Sinä opettelet runon ulkoa ja minä opetan sinulle, miten se tulkitaan, ohjaaja sanoi, ja siitä tämä runoharrastukseni alkoi. Simo on kuulunut Kaarinan Teatteriin yli 20 vuotta. Viime vuonna Työväen Näyttämöiden Liitto myönsi hänelle hopeisen ansiomerkin. Jyväskylän kesäpäiviä Simo Martin kiitteli runsaasta kulttuuritarjonnasta, johon kuului laulua, soittoa, tanssia, runonlausuntaa, lyhyfilmejä, kuvataidetta ja näytelmiä. Itse hoitelen Kaarinan Eläkeläisissä kulttuuripuolta sekä toimin matkavastaavana. Eläkeläisten kulttuuritoiminta on erittäin tärkeä henkireikä varsinkin naisille, joihin miehet ovat kuolleet jo aikoja sitten. Parhaillaan harjoittelemme Kaarinan Teatterissa näytelmää "Ilves kielekkeellä." Se kertoo Turun seutua kovin ottein hallinneesta piispasta, joka oli rankka mies. Tällä kertaa en näyttele, vaan vastuullani lavasteiden tekeminen. Tein 35 vuotta peltihommia ja ennen eläkkeelle siirtymistäni olin Kaarinassa liikuntapaikkojen hoitajana. Simo Martin on syntynyt 1.9.1937. Hän naurahtaa, että syntymäpäivä on helppo muistaa, kunhan muistaa lopussa olevan luvun 37. Tyttäreni tytär on syntynyt 1.9.1995. Kävi nimittäin niin, että tyttäreni kysyi, mitä isä haluaisit syntymäpäivälahjaksi. Sanoin, että lapsenlapsi olisi ihan mukava syntymäpäivälahja. Tyttäreni lupasi pitää jalkojaan ristissä syntymäpäivääni saakka, ja niinpä sitten sain 58-vuotispäivänäni lahjaksi lapsenlapsen. Kaarinan kaupungilta teatteri sai toimitiloikseen vanhan koulun, joka remontoitiin talkoilla. Runous ja näytteleminen ovat olleet minulle hienoja harrastuksia. Kulttuuritoiminta on hyvää sosiaalista kanssakäymistä. Siksi siihen pitäisi osallistua jokaisen tavalla tai toisella. Ei tarvitse olla ammattilainen lavalle noustakseen. Kulttuurin saralla löytyy jokaiselle mieleistä tekemistä, Simo Martin vakuuttaa rientäessään seuraamaan Paviljongin suuressa salissa meneillään olevaa ohjelmaa.
-Kaarinalainen Simo Martin ripusti lakanaa maanantaina. Tiistaina hän esitti Lauri Viidan runon Betonimylläri.
Postimerkistä tuli hitti
Juhlapostimerkki- ja kortti osoittautuivat kesäpäivien hittituotteiksi. Merkit myytiin miltei loppuun eikä kortterjakaan isoa pinoa jäänyt. Erittäin hyvä idea, kehui Kallaveden Eläkeläsiet ry:n jäsen Kirsti Jokinen, joka yhdessä Olavinsa kanssa oli leimauttumassa kortteja ja merkkejä Itellan leimauspisteessä. On mitä lapsille näyttää, että isä ja äiti olivat täällä. Olavi Jokinen on harrastanut jonkin verran postimerkkeilykinä, mutta erityisesti korttien keräämistä. Ne antavat hyvän kuvan menneisyydestä, varsinkin silloin, kun niissä on senaikaisten ihmisten viestejä. Näin on esimerkiksi rintakorteissa, joita olen kerännyt, Olavi Jokinen kertoo. Jokiset harrastavat historiaa myös sukuseuratoiminnassa. On kivata tavata eri sukuhaarojen jäseniä, Kirsti Jokinen sanoo.
Kirsti Jokinen leimautti muutaman kortin merkkeineen Itellan pisteessä, jossa Markku Saarinen leimasi käsin kesäpäiväläisten korttipostia. Pisteessä oli ajoittain pientä jonoa. Taustalla vasemalla Olavi Jokinen, joka ikuisti vaimonsa leimauspisteessä.
ELÄKELÄINEN
Nro 4 kesäkuu 2009 - 23
Kari Puolakalle kesäpäivät olivat täynnä historiaa
R
ovaniemen Eläkeläiset ry:n puheenjohtajalle Kari Puolakalle kesäpäivät olivat ennen muuta täynnä historiaa ja historiaa koskevia pohdiskeluja. Kimmokkeena eivät olleet vain Eläkeläiset ry:n 50vuotisjuhlat ja kesäpäivien monipuolinen historiasali, vaan myös oman yhdistyksen lähestyvät 50-vuotisjuhlat. Olemme jo valmistelleet yhdistyksen historiikkia ja toimittaneet aineistoa sekä Eläkeläiset ry:n juhlakirjaan että aluejärjestön historiakirjaan, Puolakka kertoi. Yhdistyksen historiassa Puolakkaan on tehnyt suuren vaikutuksen sitkeä kamppailu eläkeläisten asuntotilanteen parantamiseksi Rovaniemellä. 1960-luvun alussa perustettu yhdistys teki miltei ensi töikseen aloitteen vanhusten vuokratalosta kaupunkiin. Vuodesta 1961 vuoteen 1972 yhdistyksen pöytäkirjoissa on 49 mainintaa vuokratalon kiirehtimisestä ja asian penäämisestä. Vuoden 1972 elokuussa yhdistys totesi, että talo on saatu ja täynnä, mutta asuntopula jatkuu. Rovaniemeläiset palauttivat kesäpäivillä Kansan Arkistolle asiakirja- ja muun aineiston, joka on ollut yhdistyksellä lainassa. Kansan Arkistoon on tallennettu yhdistyksen aineisto vuo-
Kesäpäivät sai Kari Puolakan (oik.) pohtimaan historian tallentamista : kuinka esimerkiksi käynnistää kaitafilmien ja videoiden siirtäminen digitaaliseen muotoon. Siinäpä lisätehtävä järjestöll ja yhdistykselle, Puolakka sanoo. teen 1978 saakka. Muutenkin Kansan Arkiston näyttelypiste sai runsaasti yhdistysten toimittamaa aineistoa. Sitä kertyi kymmenkunta muuttolaatikkoa. Kesäpäivien bioteekissa, elokuvateatterissa, nähdyt kaitafilmit saivat Puolakan miettimään, kuinka yhdistysten kaitafilmit ja videot voitaisiin siirtyää digitaaliseen muotoon. Jyväskylässä sitä jo tehdään, mutta sama pitäisi tehdä muuallakin. Siinä järjestölle yksi uusi tehtävä ja kurssien kohde, Puolakka sanoi. Rovaniemeltä tuli kesäpäiville 47 osallistujaa. Heistä suurehko osa osallistui kansantanssijoiden yhteisesitykseen: kahdeksan paria ja yksi särkymävarana. Hieman harmillista on, että yhteisesiintymisiin osallistuvat pääsevät harjoitusten vuoksi osallistumaan niin vähän muuhun ohjelmaan, Puolakka sanoo.
PEKKA ISAKSSON
Kajaanilaiset reissaavat vähintään kerran kuussa
Maanantai-aamuna viideltä aamulla starttasi Kajaanin Eläkeläisten bussi kohti Jyväskylän Paviljongia yhdistyksen matkavastaava Seija Koistisen johdolla. Kyydissä oli 48 henkeä, ja lisäksi kaksi tuli omalla autolla, joten kajaanilaisten Kesäpäiville osallistujien määrä oli tasan 50 henkeä. Seija Koistinen kertoi, että talvi ja kevät olivat lähes 600 jäsenen yhdistyksellä kiireistä aikaa, kesästä on tulossa jopa turhankin kiireinen. Kajaanissa on alkukesä ollut kylmä ja sateinen, mutta sen ei ole annettu häiritä Kesäpäiville valmistautumista. Talvisaikaan teemme lyhyempiä reissuja kerran kuukaudessa. Lähipitäjien eläkeläisjärjestöjen kanssa teemme paljon yhteistyötä ja matkoja. Olemme tehneet myös Baltian kierroksia. Syyskuussa menemme Viroon kylpylälomalle. Kesäpäivillä voimisteluryhmään osallistui 16 kajaanilaista sekä toimintalakana tietenkin tuotiin näytteille.
Matkavastaava Seija Koistinen (sinisessä ulkoilutakissa edessä) kertoi, että talvi ja kevät olivat lähes 600 jäsenen yhdistyksellä kiireistä aikaa.
24 - Nro 4 kesäkuu 2009
ELÄKELÄINEN
Maire Heikka ja Jouni Rautio viihtyivät parketilla ja kesäpäivillä
Ylitorniolaiset Maire Heikka ja Jouni Rautio viihtyivät silmin nähden sekä iltamien tanssiparketilla että kesäpäivillä muutenkin. Mikä oli viihtyessä: tanssi on pariskunnan yhteinen harrastus. Heikka ja Rautio olivat tulleet kesäpäiville yhdessä yli 30 muun Aaavasaksan Eläkeläiset ry:n jäsenen kanssa. Matka oli pitkä, mutta Jyväskylän ohjelma ja tunnelma korvasivat matkan rasitukset. Ylisanoista ei meinannut tulla loppua, kun Rautio pääsi arvioimaan tapahtumaa. Aivan erinomaiset päivät, näissä on tehty valtavan suuri työ. Paviljongin tilat ovat kerrassaan mahtavat. Voittaa kaikki ulkomaanmatkat, Rautio suitsutti. Kaiken muun ohjelman ohella Heikkaan ja Rautioon olivat tehneet suuren vaikutuksen ihmiset, jotka esiintyivät yllättäen ja harjoittelematta hienosti sanottuna extempore historiasalin lavalla. Meiltä Aavasaksalta esimerkiksi Inkeri Riipi teki semmoisen tempun. Jouni Rautio sanoo filosofisesti tulleensa hakemaan kesäpäiviltä ennen muuta erilaisuutta. Meillä kotona on samanlaisuutta. On hyvä saada sille vastavoimaa, Rautio sanoo. Tuttujakin yli 50 vuoden takaa Jouni Rautio sanoi halunneensa tavata. Tuttuja ja tuttuja. Tässä iässä alkaa jo olla tuttuja, joita ei enää tutuiksi tunnekaan. Yksi asia Jouni Rautiota jäi harmittamaan. Hän ei riittävän ajoissa tajunnut, että päivillä on myös runokaraoketeltta. Siellä olisi ollut mukava käydä ja lausua pari runoa. PEKKA ISAKSSON
Maire Heikka ja Jouni Rautio vuoden 1959 tanssimusiikin lumoissa.
Iltamatansseissa oli leppoisa ja hiukan kaihoisa tunnelma.
Tiukka taisto tietokilpailussa
Kesäpäivien historiaiheissa tieotkilpailussa käytiin tiukka taisto, ja ensimmäinen sija oli senkin jälkeen jaettava. Sille pinnistivät 15,5 pisteellä Mänttä-Vilppulan Eläkeläiset ry:n ja Jyväskylän Eläkeläiset ry:n joukkueet. Kolmanneelle sijalle tuli vain pisteen voittajajoukkueille hävinneenä Espoonlahden Liikkuvat Eläkeläiset ry:n joukkue. Kilpailun juonsi vauhdikkaasti Antti Honkonen, joka huolehti mainioon tyyliinsä myös historisalin esiintymislavan muun ohjelman sujumisesta.
Lämpimät halaukset ja kiitokset kaikille esiintyjille!
Rakkaudella Aune ja Tiina
Iltamien musiikista ja suureksi osaksi muustakin musiikista vastasi Talon pojat -kesäpäiväorkesteri. joka oli koonnut tansseihin tuhdin paketin ikivihreitä 1950- ja 1960-luvun vaihteesta.
ELÄKELÄINEN
Nro 4 kesäkuu 2009 - 25
Saara Laine lausui pääjuhlassa Ahti Kansan kirjoittaman runon Varvaskivet. Taustalla jyväskyläläisen Iltatähti-kuoron laulajia.
Kalevi Kivistö pääjuhlassa:
Eläkejärjestelmien suurin ongelma on eläkeläisköyhyyden kasvava riski
E
läkeläiset ry:n uusi puheenjohtaja Kalevi Kivistö pitää suomalaisten eläkejärjestelmien suurimpina ongelmina eläkkeiden matalaa tasoa ja eläkeläisköyhyyden suurta ja kasvavaa riskiä. Puolet eläkeläisistä saa eläkettä 1000 euroa tai vähemmän kuukaudessa. Suomalaisten eläkeläisten ostovoima on EU:n vanhoja jäsenmaita vertailtaessa viidenneksi heikoin ja tulot suhteessa työikäisten tuloon neljänneksi pienimmät, Kivistö totesi puhuessaan Eläkeläiset ry:n 50-vuotisjuhlassa Jyväskylässä. Kivistön mukaan eläkeläinen jää EU:n köyhyysrajan alapuolelle kolme kertaa todennäköisemmin kuin työssä käyvä. Iäkkäiden, yksin elävien eläkeläisten köyhyysriski on erityisen suuri, muihin verrattuna kaksinkertainen. Kiireellisin toimenpide onkin pienituloisten, köyhyysrajalla ja sen alapuolella elävien eläkeläisten aseman parantaminen. Tehokkain toimenpide on verotettavan tulon alarajan nostaminen, joka vapauttaisi epäsosiaalista kunnallista jakoveroa maksavat pienituloiset eläkeläiset välittömien verojen maksamisesta. Vähimmäiseläkkeen tasoa on nostettava. Ruuan arvonlisäveron alenemisen tulee näkyä hinnoissa. Kauppa on viime vuosina kasvattanut katteitaan enemmän kuin
muualla Euroopassa, siksi se ei saa lisätä arvonlisäveron laskua katteisiinsa, Kivistö sanoi. Kivistö vaati kuntia ja valtiota kantamaan jatkossakin vastuunsa palvelujen järjestämisestä niitä tarvitseville. Kun esimerkiksi valtiovarainministeri puhuu välittämisestä, kannattaa olla tarkkana. Silloin kun välittäminen tarkoittaa yhteiskunnallisen vastuun vahvistamista ja julkisten palvelujen kehittämistä, se on hyvä asia. Mutta silloin kun sillä tarkoitetaan amerikkalaiseen ja eteläeurooppalaiseen tapaan vastuun sysäämistä lähiyhteisöille, perheelle, suvulle ja vapaaehtoistoiminnalle, pitää hälytyskellojen soida. Kivistön mukaan vapaaehtoistyö on erittäin arvokasta, kun sillä täydennetään ja tuetaan julkisten palvelujen toimintaa. Sillä ei kuitenkaan voida korvata julkisia palveluja. Omaishoitajien vaikea ja ehdottomasti yhtenäistämistä ja parantamista kaipaava tilanne on esimerkki siitä, että yhteiskunnan tulee kantaa vastuunsa ja että vastuun sysäämisellä lähiyhteisölle on rajansa, Kivistö sanoi.
Hyvinvoinnin rakentamisen suuri kertomus
Tarkastelleessan Eläkeläisdet ry:n
historiaa Kivbistö totesi järjestön antaneen hyvinvointi-Suomen kertomukselle sisältöä varsinkin eläkepolitiikkaa ja ikääntyvien kansalaisten asemaa koskevalta osalta. Samalla järjestö on rakentanut oman suuren kertomuksensa, toiminnan ja vaikuttamisen kaaren, jolla on vaikutettu yhteiskuntapolitiikan sisältöön ja kohennettu toiminnassa mukana olevien henkistä ja fyysistä vireyttä, kasvatettu sosiaalista pääomaa. Kivistö muistutti, että järjestön tavoitteena oli luoda kansaneläkkeestä peruseläke, joka takaisi jokaiselle eläkkeellä olevalle vähintään minipalkan tasoisen toimeentulon. Samalla tuli taata ikääntyvien tarvitsemat palvelut, terveydenhuolto, vanhusten tarvitsema hoiva ja asumisen turva. Tavoitteet olivat linjassa hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen yleisten tavoitteiden kanssa. Niinpä 1960-luvulta 1980-luvulle luotiin suuret yhteiskunnalliset peruspalvelut ja pyrittiin johdonmukaisesti edistämään yhteiskunnallista tasa-arvoa. Yhteiskuntapolitiikan punaisena lankana oli tasaarvon ja solidaarisuuden edistäminen. Tätä kehitystä Eläkeläiset ry pyrki voimiensa mukaan tukemaan ja vauhdittamaan. Yhteistyöstä järjestön kanssa jäi itsellenikin runsaasti hyviä muistoja ajalta, jolloin olin val-
jilta. Kansalaisuuteen perustuva eläke eläkejärjestelmän perustana on saanut väistyä. Eläkejärjestelmämme perustuu jokseenkin kokonaan työiän ansioiden mukaan määräytyviin työeläkkeisiin, jotka toistavat työelämässä syntynyttä eriarvoisuutta myös eläkeiässä.
Harrastukset ja kulttuuri toisena juonteena
Kivistö sanoi, että eläkeläisten aineellisten etujen puolustamisen rinnalla on järjestön omassa suuressa kertomuksessa kulkenut toinenkin juonne: järjestömme toimintaan osallistuvien oman eiaineellisen, sosiaalisen pääoman kasvattaminen. Sosiaalinen pääoma kasvaa, kun olemme yhdessä, opimme luottamaan toisiimme, harrastamme yhdessä ja kohennamme niin henkistä kuin fyysistä kuntoammekin. Kulttuuri kuuluu kaikille niin kuin julistuksessamme sanomme. Omakohtainen kulttuurin tekeminen, joka on yhdistystemme toiminnan olennainen osa, on samalla sosiaalisen pääoman kasvattamista parhaimmillaan. Kulttuuri-työmme rikastuu olennaisesti saadessamme mukaamme myös uusia, muualta maailmasta keskuuteemme tulleita uusia suomalaisia, niin kuin tässäkin juhlassa havaitsemme.
Eläkeläiset ry:n suuren kertomuksen juonteet ovat hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen ja kulttuuri. tioneuvoston jäsenenä näistä uudistuksista päättämässä, Kivistö sanoi. Tilanne muuttui 1990-luvulle tultaessa. Oli puolustustaistelun vuoro. Syvä lama 1990-luvun alussa synnytti maata silloin hallinneessa hallituksessa paniikkireaktion, joka johti sosiaaliturvan leikkauksiin. Reaktio on nyttemmin todettu virheelliseksi, se vain syvensi lamaa. Leikkaukset koskivat monin tavoin myös eläkejärjestelmää. Kansaneläke menetti lopullisesti kaikkia kansalaisia koskevan peruseläkkeen asemansa, kun sen pohjaosakin tehtiin riippuvaksi muista tuloista. Samaan linjaan liittyy hallituksen tuore päätös kansaneläkemaksun poistamisesta työnanta-
26 - Nro 1 helmikuu 2004
ELÄKELÄINEN
Ylivoimainen enemmistö oli sitä mieltä, että veronkorotukset ovat palvelujen leikkauksia ja maksujen korotuksia parempi vaihtoehto.
Kalevi Kivistö yksimielisesti puheenjohtajaksi, muutkin valinnat ja päätökset sopuisasti
Keskusteleva edustajakokous huolissaan laman
E
läkeläiset ry:n 17. edustajakokous Jyväskylässä 15.16. kesäkuuta oli keskusteleva ja sopuisa. Päätöksistä järjestettiin vain kaksi koeäänestystä. Kaikki valinnat olivat yksimielisiä. Kokous valitsi odotetusti järjestön puheenjohtajaksi ministeri Kalevi Kivistön. Järjestön varapuheenjohtajaksi valittiin Hilkka Pulkkinen Kainuusta. Uutta valtuustoa luotsaavat puheenjohtajana Marja Leena Makkonen KeskiSuomesta ja varapuheenjohtajana Asko Apukka Lapista. Apukka on parhaillaan jäämässä eläkkeelle Kelan johtajan tehtävistä. Sanan säilää heuluteltiin kokouksessa innokkaammin kuin äänestyslippuja. Yleiskeskustelussa käytettiin pitkälti yli 30 puheenvuoroa. Myös kokoukselle esitetyt lausumat synnyttivät kipakkaakin keskustelua. Pieni, mutta sitäkin äänekkäämpi joukko olisi halunnut poistaa sekä lausumasta että kannanotosta mainin-
nan, että verojen korottaminen on sittenkin parempi ratkaisu kuin palvelujen leikkaaminen tai maksujen korotukset. Asiasta jouduttiin järjestämään kokouksen ainoata koeäänestykset.
Kuka hoitaa?
Niin lausumissa kuin keskustelussakin nousi esille huoli sosiaali- ja terveyspalvelujen säilymisestä ja niiden tasosta. Onko meillä tänä kesänä, ensi syksynä ja ensi vuonna hoito- ja hoivapaikkoja, jos sairastumme tai menetämme muuten kykymme huolehtia itsestämme. Kuka meitä hoitaa ja hoivaa, edustajakokous kysyi. Kokous vaati valtiota ja kuntia kantamaan vastuunsa hoidon ja hoivan järjestämisestä.Jos peruspalvelujen annetaan vielä rapautua, uhkaa hyvinvointivaltio ajautua kuolinkamppailuun.
tilanteesta ryyditti puheenjohtajaksi valittu Kalevi Kivistö. Hän nosti kiitospuheessaan esille eläkeläisköyhyyden. Yhteiskunnallisten ongelmien noidankehän purkamisessa on lähdettävä köyhyyden poistamisesta. Siksi työ köyhyyden voittamiseksi on kaiken perusta rakennettaessa nykyistä tasaarvoisempaa yhteiskuntaa. Erityisen tärkeää työ on eläkeläisiä koskevana, koska eläkeläisten köyhyysriski on muuta väestöä korkeampa, Kivistö sanoi.
Liikettä ja kulttuuria
Kokous hyväksyi lähes muutoksitta sille esitetyn Liikettä ja kulttuuria eläkeläsiten parissa 20092012 -asiakirjan. Sitä käsitellyt valiokunta halusi hieman laajentaa kulttuuritoiminnan merkitystä koskevaa osaaa. Salissa asiakirjaan lisättiin Antero Hautaniemen esityksestä kulttuurin rinnalle liikunta henkistä ja ruumiillista vireyttä edistävänä asia-
Kokouksessa puhuttiin paljon sekä edunvalvonnasta että muusta järjestötyöstä . Kotiin viemisinä syntyi paljon muistiinpanoja. na. Asiakirja luo suuntaviivat sekä järjestönja yhdistysten edunvalvonnalle että harrastus- ja kulttuuritoiminnalle. Asiakirjaan sisältyy päätös, jonka mukaan järjestön hallitus ryhtyy valmistelemaan Eläkeläiset ry:lle uutta Ikääntymispoliittista ohjelmaa. Tavoitteena on,
On puututtava köyhyyteen
Keskustelua eläkeläisten
ELÄKELÄINEN
Nro 1 helmikuu 2004 - 27
Tuhtia kokouskansiota tutkimassa.
Reijo Martikainen.
Ritva Nordlund.
Kalevi Kivistö kiitteli kokouväkeä valinnasta.
seurauksista eläkeläisille ja ikäihmisille
alue- ja paikallistapahtumien sarja. Tapahtumat liittyvät järjestön juhlavuoden viettoon. Tapahtumilla tehdään tunnetuksi järjestön toimintaa ja niihin liitetään myös jäsenhankintatyö. Syksyn tapahtumat ovat lähtölaukaus uuden kolmivuotiskauden ikääntymispoliittiselle paikallistoiminnalle. Kunto- ja terveysliikunnan rinnalle nostetaan painokkaasti eläkeläisten kulttuuri- ja ohjelmatoiminta. Asiakirja ja kannanottto ovat kokonaisuudessaan seuraavalla sivulla, lausuma viereisessä laatikossa. työn laajevan paikallis- ja aluetasolla. Yhteistyöhön EETU:ssa oltiin sekä tyytyväisiä että tyytymättömiä. Kekseliäisyyttä ja luovuuttakin keskustelijat osoittivat. Reijo Martikainen Hämeenlinnasta esitti, että ruuan arvonlisäveron alantamista ryhtyvät seuraamaan eläkeläisten valvontaryhmät. Ritva Nordlundin mieelstä järjestön tulisi luoda kampanja muistihäiriöisten tukemiseksi. Asia on niin tärkeä, että se on toteutettava ennen kuin se unohtuu, Nordlun sanoi. Pontena kokous hyväksyi esityksen, että järjestön johdossa on harkittava valtuuston kokouksien aikaistamista. Näin valtuusto pääsisi paremmin mukaan järjestön toiminnan suunnitteluun. Ponsi, Martikaisen ja Nordlundin sekä muiden puhujien esitykset samoin kuin yli 180 aloitevastauksessa annetut ohjeet ja kehotukset antavat uudelle hallitukselle ja valtuustolle runsaasti pähkäiltävää. PEKKA ISAKSSON
Lama ei saa riistää meiltä arvokkuutta ja turvallisuutta
O
Torjuva kanta mediamaksuun
Kokous päätti torjua Yleisradion rahoittamiseksi esitetyn mediamaksun, koska sitä on kaavaltu pakolliseksi kaikille. Asialla olivat erityisesti kainuulaiset. Valmisteltavaan yhdenvertaisuuslain uudistukseen on kokouksen mielestä sisällytettävä ikäsyrjinnän kielto. Monet puhujat toivoivat eläkeläisjärjestöjen yhteis-
Kalervo Toffer penäsi jämerämpää esiintymistä EETU:ssa että valtuusto hyväksyy sen laajan jäsenkäsittelyn jälkeen toukokuussa 2011. Syksyllä 2009 toteutetaan
lemme kokoontuneet Jyväskylään Suomen vanhimman eläkeläisjärjestön 50-vuotisjuhlille ja edustajakokoukseen. Juhlan keskelläkin meillä on huoli ja hätä läheisiemme, ystäviemme ja omastakin puolesta. Onko meillä tänä kesänä, ensi syksynä ja ensi vuonna hoito- ja hoivapaikkoja, jos sairastumme tai menetämme muuten kykymme huolehtia itsestämme. Kuka meitä hoitaa ja hoivaa? Tätä me joudumme kysymään, koska kunnat ja kuntayhtymät sulkevat tänä kesänä ennätyksellisen paljon terveysasemia ja sairaalaosastoja ja supistavat hoitolaitosten toimintaa. Monissa kunnissa näistä uusistakin supistuksista ja leikkauksista uhkaa tulla pysyviä, kuten uutiset kuntien talousahdingon syvenemisestä ja ensi vuoden budjettien valmistelusta ovat kertoneet. Olemme huolissamme myös hoitohenkilökunnan työoloista ja jaksamisesta, kun henkilökuntaa vähennetään ja kun lomittajia ja sijaisia ei palkata. Kiireiset ja uupuneet lääkärit ja hoitajat eivät ehdi ja jaksa hoitaa meitä ja läheisiämme niin hyvin, että meillä on mahdollisuus toipua ja kun-
toutua tai elää sairauksinemme ja vaivoinemme arvokkaasti ja elämästämme iloiten. Me vaadimme, että valtio kantaa sille kuuluvan vastuun peruspalvelujen säilyttämisestä. Jos peruspalvelujen annetaan vielä nykyisestään rapautua, uhkaa hyvinvointivaltio ajautua kuolinkamppailuun. Kunnilta edellytämme viisautta säilyttää peruspalvelut vaikka veroäyriä korottamalla. Meidän mielestämme on valittava mieluummin veronkorotus kuin palvelujen väliaikainenkin leikkaaminen tai asiakasmaksujen korottaminen. Talouslama ei saa riistää meiltä mahdollisuutta elää arvokkaasti ja tuntea, että meistä huolehditaan myös silloin, kun olemme sairaita ja vanhoja. Tällaisen arvokkuuden ja turvallisuudentunteen haluamme suoda myös läheisillemme, ystävillemme ja kaikille eläkeläisille ja ikäihmisille.
Eläkeläiset ry:n edustajakokous 15.16.6.2009, Jyväskylä
28 - Nro 4 kesäkuu 2009
ELÄKELÄINEN
Edustajakokouksen hyväksymä ikääntymispoliittinen asiakirja
Liikettä ja kulttuuria eläkeläisten parissa 20092012
A
ineellista puutetta ja vanhusten heikkoa asemaa vastaan nousseet suomalaiset naiset ja miehet ja heidän perustamansa vanhusten toimikunnat kokosivat voimansa Eläkeläiset ry:ksi 50 vuotta sitten. Järjestön perustajien mielestä yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseksi ja eläkeläisten oikeuksien pysyväksi valvojaksi tarvittiin oma kansalaisjärjestö. Eläkeläiset ry:stä tuli tällainen järjestö ja samalla Suomen ensimmäinen valtakunnallinen eläkeläisjärjestö Järjestön tehtäväksi tuli toimia eläkeläisten ja ikääntyneiden yhteenliittymänä yhteiskunnallisessa edunvalvonnassa ja sosiaalisena yhdyssiteenä toiminnassa ja harrastuksissa. Järjestö rakennettiin jäsenistön yhteisellä tahdolla sekä päättäväisellä ja tavoitteellisella vapaaehtoistoiminnalla. Eläkeläiset ry on edelleen vahva ja toimelias. Samalla kun se arvostaa mennyttä, se katsoo luottavaisesti eteenpäin ja on valmis kohtaamaan uudet haasteet ja niiden asettamat tehtävät. Järjestö on puolueisiin, uskontoihin ja ideologioihin sitoutumaton, kaikille avoin kansalaisjärjestö. Se kutsuu toimintaansa kaikkia, jotka haluavat toimia yhdessä eläkeläisten ja ikäihmisten oikeuksien ja etujen puolesta. Järjestön toimintaa ohjaavat jäsenistön tahto ja yhteiset arvot. Keskeisiä arvojamme ovat: elämän ja ihmisarvon kunnioittaminen sekä jakamattomat ihmisoikeudet luottamus ihmisen kykyyn kasvaa ja kehittyä vanhuuden ja elämänkokemuksen kunnioittaminen
sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus heikoimpia kohtaan yhdessä toimiminen ja kumppanuus tasa-arvoisuus ja demokraattisuus kestävän kehityksen periaatteet Jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja sellaisenaan arvokas koko elämänsä ajan. Kaikilla ihmisillä on oikeus itsemääräämiseen, osallisuuteen ja arvostavaan kohteluun. Ihmisen mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen ja oman persoonallisuutensa toteuttamiseen on tuettava. Jokaiselle on taattava jakamattomat ihmisoikeudet. Korkea ikä, rajoittunut toimintakyky ja elämisen tai asumisen muoto eivät oikeuta näiden periaatteiden loukkaamiseen. Vanhuksille on erityisen tärkeää, että näitä periaatteita kunnioitetaan myös kaikissa hoitoon, hoivaan ja asumiseen liittyvissä asioissa. Eläkeläiset ry nojaa edunvalvonnassaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja heikoimpia kohtaan osoitettavan solidaarisuuden arvoihin. Järjestö on pieneläkeläisten asialla. Kun eläkeläisten asemaa yhteiskunnassa kohennetaan, on se aloitettava kaikkein heikoimmilla olevista. Samalla on huolehdittava, että kaikki eläkeläiset pääsevät osallisiksi yleisestä hyvinvoinnista ja yhteiskunnallisesta kehityksestä. Järjestömme vahva yhteiskunnallinen asennoitumis- ja toimintatapa antaa sille omintakeisen ilmeen ja paikan eläkeläis-, vanhus- ja muiden kansalaisjärjestöjen rinnalla. Järjestön tehtävä on luoda mahdollisuuksia jäsenistön yhdessäololle erilaisten kokoontumisten ja harras-
tusten parissa. Toiminnan omaehtoisuus on vastapaino kuluttamiselle. Se antaa tilaa luovuudelle ja rohkeille kokeiluille, yksilölliselle ja yhteiselle tekemiselle. Järjestötoiminnan tulee olla tekijöittensä näköistä. Järjestö tuottaa toiminnallaan omaa kulttuuriaan. Siihen kuuluu laaja ohjelma- ja liikuntatoiminta sekä uuden oppiminen. Toiminta tuottaa iloa ja vireyttä sekä terveyttä ja toimintakykyä mukana olijoille. Se synnyttää hyvää myös toimintaympäristöön. Yhdessä toimiminen luo henkistä ja ruumiillista hyvinvointia. Järjestön sisäinen elämä perustuu yhteisyyteen, kumppanuuteen, tasaarvoon, demokratiaan ja avoimuuteen. Järjestötoiminta on parhaimmillaan asioiden yhteen sovittamista sekä myönteistä ja sosiaalisesti palkitsevaa yhdessä tekemistä. Maamme muuttuminen yhä monikulttuurisemmaksi asettaa yhteiskunnalle uudenlaisia vaatimuksia ja korostaa suvaitsevuuden merkitystä yksilöiden, yhteisöjen ja koko yhteiskunnan toiminnassa. Eläkeläiset ry kasvaa arvoilleen uskollisena monikulttuurisen eläkeläistoiminnan areenaksi. Eläkeläiset ry:n toiminnan perusarvot ja -tehtävät on määritelty vuonna 2003 ja 2006 hyväksytyissä ikääntymispoliittisissa asiakirjoissa. Uudet vaatimukset edellyttävät järjestön toimintaperusteiden avointa tarkastelua ja arviointia. Samalla ne edellyttävät aikaisemmissa asiakirjoissa ilmaistun ikääntymispoliittisen linjan päivittämistä ja kehittämistä. Ikääntymispolitiikka on järjestölle: näkökulma yhteiskuntapolitiikkaan
tapa tuoda ikääntyneiden ihmisten tarpeet päätöksentekoon keino aktivoida ikääntyneitä yhteiskunnalliseen toimintaan keino yhteiskunnan uudistamiseen Ikääntymispolitiikan kohteena on koko yhteiskuntapolitiikka. Tavoitteemme on yhteiskunnan kehittäminen niin, että se turvaa kaikille ikäihmisille aidosti hyvän elämän mahdollisuudet. Ikääntymispolitiikkaa rakennetaan ihmisten kanssa heidän arjessaan. Ikäihmisten arki on järjestön vahvinta osaamisen ja asiantuntijuuden aluetta. Tehtävämme on tunnistaa ja välittää myös ikäihmisten arkeen liittyviä "heikkoja signaaleja" yhteiskunnan toiminnan ja päätöksenteon kaikille tasoille. Seuraavan edustajakokouskauden ajan, vuosina 20092012, järjestö korostaa ikääntymispolitiikkansa rakentamisessa ja eläkeläisten toiminnan järjestämisessä erityisesti seuraavia toimintoja ja tavoitteita: 1. Edunvalvonnan tehostaminen ikääntymispolitiikkaa syventämällä ja yhteistyötä lisäämällä Edunvalvonta kuuluu järjestön valtakunnalliseen, alueelliseen ja paikalliseen toimintaan. Yhteinen tehtävä on rakentaa ja päivittää edunvalvonnan yleiset ohjelmalliset puitteet. Samalla on tärkeää selkiinnyttää eri toiminnantasojen työnjakoa ja ensisijaisia edunvalvonnan kohteita ja tehtäviä. Edustajakokous käynnistää järjestön Ikääntymispoliittisen ohjelman uudistamisen. Ohjelmatyöhön kutsutaan mukaan kaikki järjes-
töjen jäsenet ja muut asiasta kiinnostuneet. Tavoitteena on, että uusi ohjelma hyväksytään jäsenkäsittelyn jälkeen järjestön valtuustossa toukokuussa 2011. Eläkeläisten ja ikäihmisten edunvalvonnan tehostaminen edellyttää eri toimijoiden yhteistyön lisäämistä ja kehittämistä. Järjestö on aktiivisesti mukana Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n toiminnassa. Alueellisesti ja paikallisesti arvioidaan eläkeläisjärjestöjen nykyisiä yhteistyön malleja ja tarvittaessa kehitetään uudenlaista yhteistyötä. Yhteistyölle tarvitaan pysyviä toiminnallisia rakenteita. Vanhusneuvostojen työhön osallistutaan edunvalvonnan näkökulmasta. Uuteen toimintakauteen sisältyy kolmet vaalit. Eduskuntavaalit ovat keväällä 2011 ja presidentinvaalit ja kunnallisvaalit vuonna 2012. Vaalit ovat edunvalvonnassa aina merkityksellisiä. Niiden yhteydessä on tilaisuus nostaa julkiseen keskusteluun ja kamppailuun järjestön keskeisiä tavoitteita. 2. Liikettä ja kulttuuria paikallisesti ja alueellisesti Syksyllä 2009 toteutetaan Eläkeläiset ry 50 vuotta liikettä ja kulttuuria eläkeläisten parissa alue- ja paikallistapahtumien sarja. Tapahtumat liittyvät järjestön juhlavuoden viettoon. Tapahtumilla tehdään tunnetuksi järjestön toimintaa ja niihin liitetään myös jäsenhankintatyö. Syksyn tapahtumat ovat lähtölaukaus alkaneen uuden kolmivuotiskauden ikääntymispoliittiselle paikallistoiminnalle. Kunto- ja terveysliikunnan rinnalle nostetaan nyt painokkaasti eläkeläisten kulttuuri- ja ohjelmatoi-
minta. Kaikilla on oikeus kulttuurin kokemiseen ja taide-elämyksiin. Taiteen ja kulttuurin on oltava helposti saavutettavissa. Ikääntyneiden kannalta on olennaista, että kulttuurikohteisiin ei ole liian pitkä matka ja että niihin on esteetön pääsy. Raha ei saa olla esteenä. Tietoa kulttuurikohteista ja -tapahtumista on saatava vaivatta ja riittävästi. Kulttuurin ja liikunnan laaja-alainen harrastaminen tukee ihmisten terveyttä ja toimintakykyä ja lisää yksilöiden elämänlaatua. Kaikissa yhteisöissä on herättävä huomaamaan sen merkitys. Järjestömme tehtävä on toimia aktiivisena herättelijänä kaikilla tasoilla. Yhteiskunnan tehtävä on turvata riittävät puitteet ja taloudelliset edellytykset eläkeläisten joukkomittaiselle harrastamiselle. 3. Järjestötoiminnan yhteiset askeleet lähivuosille Yhteistapaamiset ovat merkityksellisiä valtakunnallisen järjestöyhteisön rakentamiselle ja jäsenistön yhteenkuuluvuudelle. Tapahtumiin valmistautuminen tuottaa aina uutta ja innostavaa toimintaa paikallis- ja alueyhdistyksille. Järjestön lähivuosien keskeiset valtakunnalliset tapahtumat ovat: vuonna 2010 syystapaaminen tai alueellisten tapaamisten sarja vuonna 2011 valtakunnalliset kulttuuri- ja retkeilypäivät vuonna 2012 järjestön 18. edustajakokous vuonna 2013 valtakunnalliset kesäpäivät
Edustajakokouksen kannanotto: Vähävaraisista ei saa tehdä laman maksumiehiä
Yhdysvaltojen finanssikriisistä liikkeelle lähteneen maailmanlaajuisen talouskriisin hintaa ja kaikkia sen seurauksia ei kukaan vielä tiedä. Kriisin hinta on joka tapauksessa historiallisen suuri ja sen maksaminen kestää useista vuosista jopa vuosikymmeniin. Maksumiehiksi ovat joutumassa tavalliset kansalaiset eri maissa. Ankarimmin tilanteesta kärsivät köyhät ja pienituloiset. Kriisi osoittaa, että nykyinen globaali markkinatalous, johon ei kuulu riittäviä maailmantaloutta ohjaavia pelisääntöjä ja valvontaa, tarjoaa vapaan toimintakentän ahneille ja röyhkeille keinottelijoille. Pikavoittojen hakeminen ja jatkuva voiton maksimointi rapauttaa terveen, pitkäjänteisen taloudellisen toiminnan perusteita. Eläkeläiset ry:n mielestä Suomen valtion tulee toimia aktiivisesti sen puolesta, että kansainvälinen yhteisö luo säännöt ja toimintatavat, joilla pääomien kansainväliset liikkeet ja ylikansallisten yritysten toiminta tehdään läpinäkyväksi. Taloudelliselle toiminnalle tarvitaan sitovia kansainvälisiä pelisääntöjä ja niille riittävä valvota. Suomen taloudellinen taantuma on syventynyt lamaksi. Se on merkinnyt lisääntyviä lomautuksia ja työttömyyttä, yrityskuolemia ja konkursseja sekä kasvavia taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia. Talouslama yhdessä menneiden vuosien virheellisen veropolitiikan kanssa on romahduttanut verotulojen kertymän. Tämä on ajamassa valtiontalouden jyrkkenevään alamäkeen. Tulojen vähennys on johtamassa valtion menojen leikkauksiin ja jo suunniteltujen tarpeellisten menonlisäysten jäädyttämiseen. Leikkauksen kohteeksi ovat vaarassa joutua kansalaisille tärkeät hyvinvointipalvelut ja sosiaaliset tulonsiirrot. Kipeimmin nämä leikkaukset koskevat pienituloisia ihmisiä, kuten eläkeläisiä. Järjestön mielestä talouslaman vaikutuksia on lievennettävä valtion aktiivisella elvyttävällä talouspolitiikalla, johon sisältyy myös lainan ottaminen. Edessä olevat veronkorotukset tulee kohdentaa sinne, minne ovat kohdentuneet viime vuosien suuret verojen alennuksetkin. Henkilöverotuksessa on noudatettava selkeän progressiivista verolinjaa. Kulutusverojen korottaminen on estettävä, Talouskriisi ravistelee rajusti myös Suomen kuntia. Monissa kunnissa on jo päätetty toimintojen supistuksista, henkilökunnan lomautuksista sekä palvelujen, erilaisten tukien ja avustusten leikkauksista. Vuoden 2010 talousarvioiden laadintatyö jo osoittaa, että useissa kunnissa on edessä vastaavia päätöksiä sekä kunnallisveron ja erilaisten maksujen korotuksia. Eläkeläiset ry:n mielestä kunnille on taattava riittävät resurssit laadukkaiden peruspalvelujen turvaamiseksi kaikille kuntalaisille. Palvelut on tarvittaessa toteutettava vaikka kunnallisveroa korottamalla. Valtion on kannettava oma rahoitusvastuu. Kansalaisten tulee olla peruspalvelujen kohdalla tasa-arvoisessa asemassa kotikunnasta riippumatta.
ELÄKELÄINEN
Nro 4 kesäkuu 2009 - 29
Eläkeläiset ry:n hallitus ja valtuusto v. 20092012
Hallitus
Puheenjohtaja. Varapuheenjohtaja Varsinaiset jäsenet Raimo Heikkinen Savo, Varkaus Eeva Hänninen Kymi, Anjalankoski Toivo Keränen Pirkanmaa, Nokia Ulla-Maija Kurka Varsinais-Suomi, Lieto Pirkko Raitamaa Jokilaaksot, Pudasjärvi Pekka Saarnio Helsinki Kalevi Kivistö, Uusimaa Hilkka Pulkkinen, Kainuu Henk. varajäsenet Sirkka Jeulonen Savo, Kuopio Reijo Martikainen Etelä-Häme, Hämeenlinna Martti Anttonen Satakunta, Eura Irmeli Mandell Pohjanmaa, Vaasa Ossi Haatainen Pohjois-Karjala, Joensuu Christer Hägg Uusimaa, Kyrkslätt
Kutsuttuina valtuuston puheenjohtajat Marja Leena Makkonen Asko Apukka Kokouksessa olleet uudet puheenjohtajat kukitettiin valintojen jälkeen. Vasemmalta Hilkka Pulkkinen, Marja Leena Makkonen ja Kalevi Kivistö sekä kukittajat, toiminnanjohtaja Hannu Partanen ja järjestöä viime vuodet luotsannut Vappu Simula, jolle tulivat toimikaudet täyteen.
Valtuusto
Puheenjohtaja Varapuheenjohta Varsinaiset jäsenet Etelä-Häme Olavi Lipponen Heinola Paula Kattainen Riihimäki Anja Haapasalmi Lahti Etelä-Saimaa/Kymi Maija Väisänen Joutseno Birger Landen Kuusankoski Helsinki Sirkka Kuivala Helsinki Heikki Hietanen Helsinki Jokilaakso Martti Saarela Raahe Veikko Kettunen Oulu Elma Vesala Martinniemi Kainuu Taisto Paloniemi Vaala Vesa Huotari Kajaani Anneli Heikkinen Puolanka Raili Tervo Kuhmo Erkki Karjalainen Muhos Sirkka Vengasaho Kiiminki Teuvo Näätänen Haapavesi Maija Julin Helsinki Erkki Koistinen Helsinki Pirkko Rantavuo Kotka Seppo Sinisalo Pyhtää Anneli Kilpeläinen Riihimäki Eila Koskinen Hämeenlinna Teuvo Keinänen Hollola Keski-Suomi Väinö Aho Pihtipudas Tahvo Eronen Jyväskylä Lappi Mikko Ekorre Kemi Kaarina Kapraali Rovaniemi Matias Salmijärvi Salla Pirkanmaa Maire Kauhanen Tampere Ada Juvonen Mänttä Matti Tolvanen Lempäälä Pohjanmaa Markus Dahl Kokkola Anna Ketonen Jurvai Pohjois-Karjala Anneli Nevalainen Lieksa Hilkka Korhonen Joensuu Matti Nieminen Uimaharju Kauko Halonen Juuka Taisto Haapaniemi Seinäjoki Kerttu Berg Lapua Pekka Ahlroth Kuru Kalle Viitanen Ylöjärvi Sinikka Heino Viljakkala Sulo Kylmämaa Kolari Rauni Räsänen Kittilä Annikki Säkkinen Kemijärvi Kalervo Toffer Äänekoski Aimo Miettinen Muurame Satakunta Hely Hasa Nakkila Pauli Liekari Rauma Antti Piittala Kankaanpää Savo Lea Itkonen Varkaus Martti Tikkanen Kiuruvesi Seppo Voutilainen Suonenjoki Uusimaa Tuula Kivijärvi Vantaa Olavi Kanerva Hyvinkää Kalevi Väisänen Porvoo Varsinais-Suomi Anna-Liisa Hettula Kaarina Pentti Levonen Raisio Eira Nurmi Turku Heljä Karjalainen-Manninen Piikkiö Risto Soukka Loimaa Sinikka Sausvaara Parainen Leila Ahmaoja Lohja Esko Kotilainen Vantaa Irja Kilpinen Espoo Leena Venäläinen Vehmersalmi Helga Väisänen Iisalmi Antti Nuutinen Naarajärvi Aimo Polo Vampula Sinikka Fallström Ulvila Veikko Leino Pori Marja Leena Makkonen, Jyväskylä, Keski-Suomi Asko Apukka, Sodankylä, Lappi Henk.varajäsenet Varsinaiset jäsenet Henk. varajäsenet Varsinaiset jäsenet Henk. varajäsenet
30 - Nro 4 kesäkuu 2009
ELÄKELÄINEN
Syksyn 2009 alustava kurssikalenteri
Kurssit Kuntorannassa
Tanhutaan taas - kansantanssin peruskurssi (4 vrk) 24.-28.8.
Kurssi on tarkoitettu sekä jo vähän ohjanneille tanssijoille sekä niille, jotka aikovat ohjaajiksi. Tanssiparit mukaan! Kouluttajina ovat Sinikka Mäkelä ja Tapani Luhtaranta. Hinta: 283 ? (ph)/ 325 ? (th) ILMOITTAUTUMINEN 26.6. MENNESSÄ TOIMISTOON JA HEINÄKUUN AIKANA POIKKEUKSELLISESTI KUNTORANTAAN: Tuija Rahikainen, puh. 0175601403; osoite: Kylpylähotelli Kuntoranta, Kuntorannantie 14, 78400 Varkaus; sähköposti: tuija.rahikainen@kuntoranta.fi
Liikuntakurssi myös erikoisryhmille, kuten miehille (4 vrk) 22.- 26.10.
Kurssi on tarkoitettu kaikille liikuntaryhmien ohjaajille. Kurssilla on ohjelmaa miehille ja naisille, sekä yhdessä että erikseen. Miehille tarjotaan esimerkiksi selkää vahvistavaa keppivoimistelua, naisille naisvoimistelua. Kaikki saavat kuntoilla ja rentoutua sekä kokeilla pehmeätä seniorijoogaa ja chi ball -harjoituksia. Kurssia vetävät Raija Puumalainen, Muhannad Ismail, Raimo Kantanen ja Eva Rönkkö. Kurssi järjestetään Yhdessä-hankkeen kanssa. Hinta: 269 (ph)/ 308 (th) ILMOITTAUTUMINEN 21.9. MENNESSÄ
Kirjoittajat koolle (1 vrk) 26.-27.10.
Kurssi on tarkoitettu erityisesti vuoden 2008 elämäkertakirjoittajien seminaariin osallistuneille. Kirjoituksia työstetään edelleen, arvioidaan ja suunnitellaan jatkoa. Kouluttajana on Pekka Isaksson. Hinta: 68 (ph)/77 (th) ILMOITTAUTUMINEN 26.9. MENNESSÄ
Jatkokurssi yhdistyksen johtokunnan jäsenille (4 vrk) 23.-27.11
. Kurssi on tarkoitettu peruskurssin käyneille yhdistyksen johtokunnan jäsenille ja varajäsenille. Kurssilla perehdytään yhdistystoiminnan kehittämiseen, yhdistyslakiin ja kokouskäytäntöön. Kouluttajina ovat Martti Vaattovaara ja Anu Mäki. Hinta: 255 (ph)/292 (th) ILMOITTAUTUMINEN 23.10. MENNESSÄ
Liikettä ja kulttuuria ikäihmisten parissa + VANE (2 vrk) 7.-9.10.
Kurssilla perehdytään kesän edustajakokouksessa hyväksyttyyn Liikettä ja kulttuuria asiakirjaan sekä mietiskellään järjestön uusia ikääntymispoliittisia linjauksia. Vanhusneuvostojen jäsenille on osittain omaa ohjelmaa. Hinta: 142 (ph) / 163 (th) ILMOITTAUTUMINEN 15.9. MENNESSÄ
Poppia ikä kaikki -musiikkikurssi (4 vrk)26.-30.10.
Kurssi on tarkoitettu sekä soittajille että laulunohjaajille. Kurssilla käydään läpi suomalaisten ja ulkomaisten kevyen musiikin esittäjien tuotantoa, enimmäkseen poppia. Kurssia vetävät Sauli Malinen ja Pentti Ilmonen. Hinta: 269 (ph)/ 308 (th) ILMOITTAUTUMINEN 26.9. MENNESSÄ
Jatkokurssi yhdistysten taloudenhoitajille (4 vrk) 23.-27.11.
Kurssi on tarkoitettu peruskurssin käyneille yhdistysten taloudenhoitajille. Kurssilla käsitellään yhdistyksen taloudenhoitoa ja kirjanpitoa. Ossi Viljakainen on opettamassa. Hinta: 255 (ph)/292 (th) ILMOITTAUTUMINEN 23.10. MENNESSÄ Alustavaan kurssiohjelmaan voi vielä tulla muutoksia. Kurssien hinnat ovat samat kuin viime keväänä, pientä vaihtelua on kurssin ajankohdasta riippuen.
Matkavastaavien opinto- ja neuvottelupäivät (4 vrk) 22.-26.10.
Kurssi on tarkoitettu peruskurssin käyneille tai matkavastaavina toimineille. Kurssilla keskitytään sekä matkavastaavien työn että yhdistysten matkojen ja retkien kehittämiseen. Kurssilla opettaa Anu Mäki. Hinta: 269 (ph)/ 308 (th) ILMOITTAUTUMINEN 18.9. MENNESSÄ
Ohjelmia juhliin ja tapahtumiin (4 vrk) 26.-30.10.
Kurssi on tarkoitettu näyttelijöille, lausujille ja muille esiintyjille. Kurssilla suunnitellaan esityksiä ja ohjelmia kerhoissa harjoiteltaviksi. Vetäjänä on Aune Lind. Hinta: 269 (ph)/ 308 (th) ILMOITTAUTUMINEN 26.9. MENNESSÄ
Alueelliset kurssit
Tasapainoista elämää vertaisohjaajakurssi (2 vrk) 30.9.-2.10.2009 Kisakeskus
Kurssi on tarkoitettu Tasapainoista elämää -hankkeessa koulutetuille vertaisohjaajille. Uudetkin ohjaajat ovat tervetulleita. Kurssi perehdyttää tasapaino- ja lihasvoimaharjoitteluun ja sen ohjaamiseen. Ohjelmaan sisältyy myös Nia-tanssia, ChiBall-voimistelua sekä ulkoilua. Kurssin hinta: 120 , täysihoito ILMOITTAUTUMINEN 7.9.2009 MENNESSÄ Kuvataide- ja askartelukurssi järjestetään marraskuun alussa Etelä-Suomessa. Kurssin teemana on muistelu. Kurssi on tarkoitettu eteläsuomalaisille yhdistyksille. Tietotekniikan kurssi järjestetään marraskuussa osittain Lahdessa, osittain Helsingissä. Tarkemmat tiedot syksyn lehdessä. Satakunnan ja Varsinais-Suomen aluejärjestöjen kanssa on suunniteltu järjestettäväksi yhdistystoiminnan kurssi. Alueellisista kursseista ilmoitetaan kevään aikana tarkemmin.
Kursseille ilmoittautuminen
Kursseille ilmoittaudutaan kurssi-ilmoittautumiskaavaketta käyttäen määräaikaan mennessä osoitteeseen Eläkeläiset ry; Tuija Aali, Mechelininkatu 20 A; 00100 Helsinki; ilmoittautua voi myös sähköpostitse: tuija.aali@elakelaiset.fi Ilmoittautuessa on aina ilmoitettava kurssilaisen yhteystiedot: osoite ja puhelinnumero. Ilmoittautumislomakkeessa on mainittava, maksaako kurssilainen itse osallistumisensa vai maksaako sen yhdistys. Kuntorannan kurssien osalta on ilmoitettava, valitseeko kurssilainen puoli- vai täysihoidon. Lisätietoja kursseista voi kysyä koulu-
tussihteeri Tiina Rajalalta, puh. 020 743 3617 tai 040 582 4319.
Kurssituki
Eläkeläiset ry voi hakemuksesta myöntää kurssitukea kursseille osallistumiseksi. Tuki on tarkoitettu pienille ja vähävaraisille yhdistyksille. Etusijalla ovat ne yhdistykset, joille ei aiemmin ole tukea myönnetty. Yhdistyksiä kannustetaan myös selvittämään, onko aluejärjestöllä mahdollisuuksia osallistua kurssikustannuksiin.
vataan matkakustannukset 20 euroa ylittävältä osalta. Alueellisille kursseille osallistuville korvataan matkakustannukset 20 euroon saakka.
Opintokerhoasiaa
Kansan Sivistystyön Liiton opintokerhosihteeri Tiina Huhtala on lupautunut yhdistysten avuksi opintokerhojen kehittämisessä. Tiinan voi kutsua yhdistykseen vetämään yhden opintokerhon kehittämispäivän syksyn aikana. Tiinan käynti on yhdistyksille maksuton. Asiasta voi sopia Tiinan kanssa puhelimitse: 050 5900 709 tai sähköpostitse: tiina.huhtala@ksl.fi
Kurssille osallistumisen peruutus
Jos kurssille ilmoittautunut joutuu peruuttamaan osallistumisensa, siitä pyydetään ilmoittamaan välittömästi Eläkeläiset ry:n toimistoon. Jos osallistuminen peruutetaan myöhemmin kuin kaksi viikkoa ennen kurssin alkua (ilman lääkärintodistusta), joudumme perimään 20 euron peruutusmaksun.
Kurssilaisten matkakorvaukset
Kuntorannan kursseille osallistuville kor-
Tapaamme syksyllä!
ELÄKELÄINEN
Nro 4 kesäkuu 2009 - 31
Etelä-Espoon Eläkeläiset ry:llä tuli 45 vuotta täyteen
Hyvät juhlat Ykspihlajassa
Salintäyteinen eläkeläisten joukko oli saapunut juhlistamaan Ykspihlajan eläkeläisten järjestämää Kevät tupsausta. Yleisöä oli saapunut Seinäjoelta, Lapualta ja Oulun läänin eteläisimmästä kunnasta Reisjärveltä saakka. Lisäksi vieraita oli saapunut Pietarsaaresta, Himangalta ja Kannuksesta. Ei sovi unohtaa Kokkolan eläkeläisten runsasta joukkoa. Varsinainen juhla Paavon ja "Tiitin" musisoinnilla. Ykspihlajan eläkeläisten lauluryhmä esitti laulut Kevät tulee ja Marjatta ja Martti Pokelan suuren suosion saavuttaman ballaadin Marjaana. Ritva Nygren sai esiintymisellään nauruhermot pintaan kertomalla elämän kommelluksista sopivalla sanankäänteellä. Seuraavaksi juhlassa esiintyi eläkeläisten oma tanssiryhmä Vipeltäjät. Tämän jälkeen juhlassa seurasi juhlapuhe, jonka piti Kokkolan vanhusneuvoston puheenjohtaja Sauli Koivukoski. Hän nosti esiin EU:n alueella suoritetusta tutkimuksen eläkeläisten elämän laadusta ja onnellisuuden tunteesta. Listan kärjessä on Ruotsi ja Suomi on vasta sijalla 13. Suomessa on vielä paljon tekemistä, että ikäihmiset kokevat olonsa turvalliseksi. Väliajan jälkeen Paavo ja "Tiiti" aloittivat näyttävästi, musisoiden juhlaväen takaisin saliin. Nyt juhlassa seurasi Wanhan Kallen puheenvuoro, hän toi Kokkolan kaupungin kulttuuritoimen terveiset Vipeltäjät esiintyi vielä parilla tanssillaan, ikään kuin muistuttaen juhlayleisöä kohta alkavasta yhteisestä ohjelmanumerosta.Tämän jälkeen jo perinteeksi muodostunut aviopari Eeva ja "Tiiti" esittivät lausuntaa musiikin kera ja aina niin tunteisiin vetoavaa. Ohjelmassa seurasi Kaarinan , Hilkan ja Tuulan esitys kosioretkestä miehelään, hyvin opettavainen meille miehille! Päätteeksi YE:n lauluryhmä esitti laulut Saimaanrannan laulu, Balalaikka ja viimeisenä Eläkeväen laulu.Juhlan juontajana toimi tottuneesti Mauri Pohjola. Mikko Vehniäinen
"Mustan Kissan Tango" vie Serafiinoja. Aurinkoinen huhtikuun maanantai toivotti vieraat tervetulleiksi Etelä-Espoon Eläkeläiset ry:n 45-vuotisjuhlaan Matinkylän monitoimitalolle. Lähes puoli vuosisataa aktiivista toimintaa espoolaisten eläkeläisten hyväksi ei jäänyt huomiotta. Täsmälleen klo 12.00 yhdistyksen 2. kunniapuheenjohtaja Sulo Suojoki aloitti juhlan juontamisen. keä. 45 virkeää toimintavuotta myöhemmin järjestetty juhla kokosi laajan yleisön, joka avasi mielet laulaen Eino Puumalaisen laulun "Käymme juhlaan". ku Kilpinen julkitoi avauspuheessaan ilonsa malmilaisten läsnäolosta nyt yhdistyksen 45-vuotisjuhlassa ja nostatti malmilaiset oikein näkyville yleisön joukosta. Malmilaiset toivat juhlaan myös oman tanssiryhmänsa ja kuoronsaesitykset "Sottiisisarja" ja "Valkoinen Ruusu" sekä kuoronsa esitykset "Laulu Kodille", "Metsäpirtin orvokkeja" ja" Viikonpäivät". samme käy runsaasti väkeä ja harratuspiireissämme kohtaamme samanhenkisiä ystäviämme. Jumppakerhossa kunto kohoaa. Runontaikaakerhomme taas hoitaa kulttuurisempaa kuntoa. Serafiinojen lauluryhmä heläyttää säveliä ja ohjelmaryhmä hauskuttaa niin itseään kuin muitakin erilaisissa tilaisuuksissa. Osaavissa käsissä" syntyy monta kaunista tuotetta kuten muuten juhlalakanammekin joka pienin lisäyksin tulee muuttumaan yhdistyksemme historialakanaksi Jyväskylään Eläkeläiset ry:n 50-vuotisjuhliin, Kilpinen kertoi. Yhdistyksen nuorimpia kerhoja ovat keskustelukerho "KeKe" sekä yhteiskunnallisiin asioihin kantaa ottava kerho ja Elmuska, joka on tietysti musiikkikerho. livalle yhdistykselle. Serafiinat-lauluryhmä esittivät potpurin tunnettuja vanhoja sävelmiä ja Serafiinatohjelmaryhmä oli harjoittanut juhlaan liikunnallisen kuvaelman tuttuun laulelmaan "On lautalla pienoinen kahvila", jossa tukkilaiset marssivat kekseineen ja Sanni sekä Marleena tarjoilevat tukkilaisille kahvia kiiltävistä kuparipannuistaan. Yhdistyksen Runon Taikaa-ryhmä esitti antaumuksella A.Turtiaisen runon "Tina" ryhmän oli ohjannut Rauha Kuortti. Juhlissa kuultiin myös alttonokkahuilulla soittoa Timo Typpö taituroi P.J. Hannikaisen "Allegro non Troppo" kappaleen, yleisö hiljentyi kuuntelemaan harvinaista herkkua. Yksinlaulusta vastasi Terttu Mallat esittämällä Aleksin ja Elinan häävalssin , Tapio Rahkola säesti. Eläkeläisten vuosijuhliin kuuluu olennaisesti myös ansiomerkkien, viirien ja kukkien jako. Yhdistyksen eri tehtävien hoitamisista ja edustamisista palkitaan muistamisilla. Viimeistä edellisenä numerona esitettiin toivottu ja odotettu "Mustan kissan tango", joka herätti ihastusta Sulo Suojoen juontaessa: "Ennen yhteistä tanssiamme laskemme kissaparven irti! " Viimeisenä ohjelmanumerona kaikui arvokkaasti yhteisesti laulettu "Uusmaalaisten laulu".
30 markalla alkuun
Johtokunnan pöytäkirjassa 18.11.1964 kerrotaan että Matinkylän rakenustyöväen ammattiosasto on lahjoittanut yhdistykselle 30 markkaa. Eikä ole osasto vieläkään yhdistystä unohtanut Rakennusliiton toinen puheenjohtaja Kyösti Suokas esitti tervehdyksen 45vuotiaalle. Kummit mukana kuvassa Perustamispäivää oli edeltänyt 4.4.1964 tutustuminen Malmin Eläkeläiset ry:hyn, joka ottikin Etelä-Espoon Eläkeläiset ry:n kummilapsekseen. Puheenjohtaja Irk-
13 oli hyvä luku
On huhtikuun 5. päivä 1964, Matinkylän pirtille on kokoontunut 13 henkeä, tarkoituksenaan perustaa eläkeläisyhdistys. Kätilöksi oli saapunut Eläkeläiset ry:sta maisteri Lauri Rahkikainen. Tässä tilaisuudessa synnytettiin Eteä-Espoon Eläkeläiset, jäseniä liittyi perustavassa kokouksessa 13 hen-
Iloa, voimaa ja samanhenkisyyttä
Nyt meitä on alkuvaihetta paljon runsaampi joukko ja toiveena on, että yhä useampi löytäisi tiensä yhdistykseemme löytääkseen iloa ja voimaa ja samanhenkisyyttä elämäänsä, sanpo puheenjohtaja Irkku Kilpinen avauksessaan. Viikottaisissa kerhois-
Myös totista työtä
45- vuotta on pitkä aika minkä tahansa yhdistyksen historiassa. Näiden vuosien aikana Etelä Espoon Eläkeläiset ry on ollut mukana useissa sekä Eläkeläiset ry:n ja sen Uudenmaan aluejärjestön toimissa ja riennoissa. Tutuksi ovat tulleet myös mm. Espoon kaupungin vanhusneuvosto, Espoon Eläkeläisten keskusliitto ry ja Stensvikin järjestötalo ry. Yhteydenpito näihin ja muihin eläkeläisten etujavaaliviin tahoihin on tärkeää, jotta yhdistys voi vaikuttaa eläkeläisten edunvalvontaan. Juhlien kutsuttuna juhlapuheenpitäjänä oli ministeri Kalevi Kivistö. Hän esitti lämpimät onnittelunsa juh-
Timo Typpö soittaa alttonokkahuilulla P.J. Hannikaisen teoksen.
Kuvat: RAIMO POUTANEN
32 - Nro 4 kesäkuu 2009
ELÄKELÄINEN
LIMPAN
Akterseglad
G
amla MS Orbiit styr ut på nya äventyr bland Östersjöns vrak och jag är tvungen att stanna i land. Det känns jäkligt, men vad hjälper. Ett litet felsteg i en mörk teatersalong och mitt nyopererade knä tog så illa upp, att jag blev tvingen att linka omkring stödande på en käpp. Den fysikaliska rehabiliteringen som doktorn ordinerade hjälpte för stunden. Men nu är situationen den, att det efter några hundra meter stödande på käppen gör så in i norden ont att knät inte går att böja. Hittar jag en sittplats fungerar det igen efter några minuters vila, om inte har jag tre alternativ: fortsätta antingen svärande, illa grinande eller bäggedera.. När jag med käppens hjälp lyckas ta mig in i bilen får jag sitta en stund innan kopplingsfoten fungerar så att jag kan köra. Efter tio behandlingar med elström, böjningar och töjningar, var jag tvungen att ge upp och meddela grabbarna att de får stryka mitt namn från manskapslistan. I den här åldern har man redan blivit tvungen att ge upp en massa saker, som kondisen inte har räckt till för. Därför borde man ju ha vanan inne, men det oaktat känns det vemodigt att se båten vid kajen i Fiskhamnen, när jag kör hemåt över Brändö bro. Är den inte där, börjar jag fundera var de seglar. Efter fem års seglatser känner jag ju till Östersjöns vrak och andra dykningsobjekt rätt bra. Jag fick ju en massa fakta om den marina historien nä vädret var för hårt för dykning, och vi satt med dykarna och drack öl kring det stora bordet i mässen. Om någon av er råkade titta på programmet vrakfeber i TV-femman så var min sista resa till Örö i slutet av november, när dykarteamet var nere och filmade vraket av det ryska örlogsfartyget SS Ladoga. Båten, som gick på en tysk min under första världskriget, har en mycket intressant historia i vilken tom. smugglarkungen Algot Niska var inblandad. Det kanske skulle löna sig att skriva om den någon gång i framtiden när man bara sitter där som Sveriges nationalsång. Ni vet den där strofen: " Du tronar på minnen från fornstora dar" och minnen har man. När jag sitter här på stugans groggveranda påminner mig sommarens första vär-
mebölja den där gången när vi på väg till Gottland. Himlen var blå, havet var blått och de enda böljan på hela havet var värmeböljan. Det var nästan som på en kryssning i Medelhavet, med den skillnaden att där satt jag på däckets skuggsida med ett glas kall dryckjon i näven. På Östersjön var jag tvungen att svettas på bryggan. Man kan ju inte lämna bryggan vind för våg trots att autopiloten sköter styrningen och har man vakten kan man inte ens ta sig en kall öl. Den fick jag vänta med tills vi någon gång på småtimmarna förtöjde vid kajen i Slite. Ibland kan havet vara mycket vresigare. Som den där novembernatten när vi var ute med reservdelar till en norsk tanker. Norrmännen har bittra erfarenheter av den ryska byråkratin och brukar därför sända reservdelar och utbytesbesättning med flyg till Helsingfors, och vi förtjänar pengar till båtens underhåll med att föra ut dem till tankbåtarna som kommer från Primorsk. När vi startade blåste det sexton sekundmeters västlig vind och vi körde inomskärs så att vi halvt om halvt kunde gå mot vågor och vind ut till mötesplatsen. Den över trehundra meter långa full-lastade tankern lade sig på tvären mot vågorna och vi bordade den på läsidan. Trots att vinden ven i våra master och tankerns överbyggnad förmådde varken vågor eller vin inte mycket åt tankerns enorma massa. Vi låg i lugnvatten nästan som vid vår hemkaj. Men när vi efter att ha levererat paketet kom ut från tankens vindskydd började något som diktaren kanske skulle kalla en lustiger dans, men jag kallar det rena helvetet. Båten började rulla så infernaliskt att allt som var löst flög omkring på bryggan. Sex varv babord, röt skepparen och jag vevade på ratten för brinnkära livet. Båten löd rätt snabbt det grova roderutslaget ock när jag äntligen hade fören mot vågorna blev det litet lugnare. Båten hoppade över vågorna som en galopperande häst och skummet flög över fören så att sikten framåt var lika med noll. När vi ännu tog ned varven till halv fart blev situationen nästan dräglig. Jag hade tom. tid att se efter vad det var som slagit mig i knävecken. Det var bryggans printer som slitit sig lös från sin gummibandsförtöjning.
Att köra rakt in till Helsingfors var omöjligt i det här vädret, så vi beslöt att gå i nordvästlig riktning tills vi kom in i skydd av Porkkala-arkipelagen, På så sätt kom vi att ta vågorna snett framifrån, vilket gjorde dem mindre branta. Vi kunde sätta upp farten till fem knop utan att stampandet blev alltför jävligt. Tillräckligt jävligt var det ändå att hålla kursen enligt kompassen utan att i mörkret se vågorna, som gjorde sitt bästa för att få os ur kurs. Skepparen stirrade ömsom på dataskärmens satellitkarta, radarns ruta och ut genom det snurrande fönstrets titthål, Vi var ju inte ensamma på havet. Jag koncentrerade mig på kompassen och att parera med ratten alltid när den visade att vi avvek från den rätta kursen. Jag hade för länge sedan förlorat känslan för tid och rum när skepparen sade att det är tid att gå över stag och att han tar ratten., så att jag får vila en stund. Sitt här i min stol och håll i dej ordentligt, det kommer att rulla så in i helvete när jag gör den gör den här nittigraders giren, sade han. Det gjorde det också, men när v i sedan hade vågor och vind snett akterifrån blev det lugnare. Jag samlade lösöret från bryggolvet och tog över ratten när skepparen gick ned på maskinrond. Trots att den gamla flickan, såsom alltid när vågorna kommer akterifrån, vickade på sin runda akter som en fet danserska i en romersk orgie, var kursen lättare att justera när man inte mera behövde stirra bara på kompassen. När inte skummet mera yrde över fören hade jag god sikt framåt och kunde styra mot vänligt blinkande farledsljus. Vad tusan är det som får dig ut med den där skorven i alla väder, brukar frugan fråga. Hon var med på en blåsig bunkringsresa till Estland, och förklarade efter den att hon aldrig mera kommer att sätta sin fot i den där slänggungan. Hon förstår inte riktigt den där fina känslan av kamratskap och samspel som uppstår när man gör någonting svårt tillsammans. Om redaktören tillåter att jag breder ut mig litet mera än de två stipulerade matsedlarna, skall jag ta ännu ett kort exempel. En fredagsnatt på senhösten är vi på väg
till ett vrak där vi lovat vara i dykningsposition vid tiotiden på lördag. För sakta maskin letar vi oss in mellan öar och skär för att hitta en skyddad ankarplats för resten av natten. Sikten är noll och skepparen sitter framför bryggans stora dataskärm och stirrar turvis på den storskaliga datakartan och radarskärmen, Jag står till rors, stirrar på djupsiffrorna i det framåt visande ekolodets monitor och följer hans roderkommandon till punkt och pricka. Ibland kastar jag ett getöga på min egen småskaliga dataskärm för att kolla var vi går. Vi har nämligen två av varandra oberoende satellitnavigeringssystem. N är vi är framme vid ankringsplatsen slår skepparen back för at stoppa farten, tänder däcksljuset och säger: Vi gjorde det igen. Sköt du ankaret så ser jag till att vi hålls på platsen. Skepparen heter annars Lasse, och första gången jag såg honom gick han på första klassen i folkskolan tillsammans med min son Risto. När jag kommit så här långt frågade frugan hur jäkla länge jag tänker hålla på med det där kåseriet. När jag svarade, att jag försöker förklara varför det känns så jävligt att inte mera kunna vara till sjöss, svarade hon: Skriv detsamma som du sade när jag en gång frågade varför en över femtiårig gubbe hoppar fallskärm. Då sade du, att det är bättre att själv uppleva saker och ting än att sitta och tita på dem i TV.
ELÄKELÄINEN
Nro 4 kesäkuu 2009 - 33
102 vuotta 23.7. Martta Kolehmainen Kotka 85 vuotta 16.7. Esko Kälkäjä Liminka 19.7. Silja Hyötylä Kittilä 27.7. Anna-Liisa Liimatainen Kirkkonummi-Siuntio 20.8. Salme Vierimaa Kalajoki 80 vuotta 25.6. Antti Kulmala Vammala 27.6. Aatos Kokko Porvoo 4.7. Valto Lennard Siirtola Kittilä 5.7. Anja Ruohonen Huittisten Seutu 9.7. Saara lahtinen Kuru 13.7. Kerttu Heinonen Vaarala-Hakunila 15.7. Taina Karkkola Kittilä 15.7. Lilja Lehtonen Halikko 20.7. Ilona Räsänen Porvoo 24.7. Soini Metso Kuru 3.8. Viljo Matikainen Hyrylä 5.8. Jarkko Koski Kirkkonummi-Siuntio 24.8. Aulis Jauhojärvi Kittilä 6.9. Jorma Erkki Ranta Vaarala-Hakunila
75 vuotta 28.6. Veijo Pesonen Kirkkonummi-Siuntio 29.6. Aune Järvinen Hyrylä 8.7. Tauno Lohva Pyhäjärvi 9.7. Sirpa Peltola Pyhtää 14.7. Esko Henrik Säkkinen Kuusamo 14.7. Senja Kumpulainen Pihtipudas 16.7. Veikko Tomperi Vaarala-Hakunila 16.7. Asteri Aihonen Huittisten Seutu 18.7. Eira Ekilä Huittisten Seutu 22.7. Veele Mustaniemi Kuusamo 22.7. Elsa Paajanen Pyhäjärvi 25.7. Kirsti Sandholm Porvoo 25.7. Anja Ollikainen Kirkkonummi-Siuntio 28.7. Mirja Rantanen Lohja 31.7. Pentti Pietarinen Porvoo 2.8. Laina Joensuu Utajärvi 4.8. Sirkka Raitio Porvoo 9.8. Maire Huilaja Kittilä 15.8. Maila Nissi Kittilä 15.8. Saara Schroderus Porvoo 17.8. Milja Stranden Vaarala-Hakunila
17.8. Aino Bovellan Pielavesi 18.8. Ahti Ruotsalainen Porvoo 24.8. Kaarlo Koivuniemi Kokkola 3.9. Tyyne Kivikoski Vaarala-Hakunila 5.9. Maila Laukkanen Savonlinna 70 vuotta 4.6. Marjatta Peltola Vaarala-Hakunila 26.6. Eila Koistinen Laajasalo 27.6. Raija Honkanen Porvoo 29.6. Toini Kyllikki Aho Pihtipudas 2.7. Hannu Saarinen Huittisten Seutu 5.7. Unto Vatanen Huittisten Seutu 7.7. Hilkka Aspinen Halikko 8.7. Aila Toikka Savonranta 9.7. Antti Alisaari Nakkila 11.7. Harri Laaksonen Huittisten Seutu 11.7. Erkki Niskasaari Savonlinna 16.7. Reino Partanen Porvoo 23.7. Eila Mård Porvoo 23.7. Maija Lähteenkorva Hyrylä 30.7. Helena Mattila Porvoo 31.7. Toivo Kiventerä
Martinniemi 3.8. Maija Oksala Hyrylä 7.8. Jorma Lehtola Halikko 12.8. Unto Kivijärvi Kittilä 17.8. Ulla Lindroth Porvoo 22.8. Ulla Tammela Kittilä 31.8. Mauno Savolainen Kirkkonummi-Siuntio 4.9. Kalevi Huhtala Kalajoki 65 vuotta 26.6. Rauno Johannes Laine Halikko 13.7. Ritva Seppälä Lohja 13.7. Pekka Kärki Huittisten Seutu 30.7. Pirkko Laaksonen Huittisten Seutu 13.8. Pertti Maukonen Porvoo 14.8. Seija Juvonen Lohja 27.8. Pirkko Toivanen Pyhäjärvi 28.8. Tarmo Polojärvi Kuusamo 60 vuotta 14.7. Sirpa Randelin Kirkkonummi-Siuntio 25.7. Arvi Parkkinen Utajärvi 15.8. Mikko Laine Huittisten Seutu
Kittilän Eläkeläiset Liisa Inkeri Yliranta Eila Esteri Jauhojärvi Hyrylän Eläkeläiset Eeva Kunelius Pyhäjärven Eläkeläiset Yrjö Antero Remes Aavasaksan Eläkeläiset Lauri Eemeli Antti Ilona Annikki Hasa Matte Viss Ivalon Eläkeläiset Veikko Kustaa Passi Jyskän Eläkeläiset Jenny Kyllikki Heinonen Paltamon Eläkeläiset Ritva Rusanen Ensio Korhonen Elsa Rautiainen Tornionseudun Eläkeläiset Tauno Paavali Joona Eeva Fräki Aino Korpi Savonlinnan Eläkeläiset Erkki Toivanen Eino Kilpeläinen Ylöjärven Eläkeläiset Seppo Nurmikolu Raimo Pitkäranta Kempeleen Eläkeläiset Aino Markkanen Haukiputaan Eläkeläiset Jaakko Sakari Sutela Vammalan Eläkeläiset Veikko Hakanen Suolahden Eläkeläiset Irja Holopainen Katri Pulkkinen Ruoveden Eläkeläiset Matti Johannes Lehtonen Pentti Emanuel Moksunen Kolarin Eläkeläiset Esa Henrikki Pudas
Reino Johannes Unga Sorsakosken Eläkeläiset Kauko Koivistoinen Elbe Maria Wright Helvi Kaipainen Eino Huovinen Raahen Eläkeläiset Kerttu Maria Juntunen Mänttä-Vilppula Eläkeläiset Otto Olavi Närhi Dragsfjärdin Työväen EläkeläisetDragsfjärds Arbetarpensionärer Nils Sjöblom Ebba Linden Pielaveden Eläkeläiset Kauko Hujanen Oulun Työväen Eläkeläiset Tatu Moilanen Puolangan Eläkeläiset Veikko Eetu Turpeinen Martinnimen Eläkeläiset Aulis Ukkola Kokkolan Eläkeläiset Eino Erkki Koskenmaa Pellon Eläkeläiset Paavo Makkonen Timo Arvi Puljujärvi Kajaanin Eläkeläiset Leo Kononen Vieremän Eläkeläiset Anna Emilia Väisänen Martti Kalevi Karppinen Huuko Matias Ryytty Viitasaaren Eläkeläiset Anja Esteri Korhonen Muhoksen Eläkeläiset Arttu Keinänen Rautavaaran Eläkeläiset Alvari Erkki Timonen
Eläkeläiset r.y.
Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Nordea 101230-71470 Sampo 800019-108656 Puh. 020 743 3610 vaihde Fax. 020 743 3619 Sähköpostiosoite: elakelaiset@elakelaiset.fi Kotisivut osoitteessa: www.elakelaiset.fi Tiina Rajala koulutussihteeri 020 743 3617; 040582 4319 tiina.rajala@elakelaiset.fi Tuija Aali toimistonhoitaja jäsenrekisteri materiaalitilaukset 020 743 3610 tuija.aali@elakelaiset.fi Anitta Koski taloussihteeri laskutus maksatus osto- ja myyntireskontra 020 743 3612; 050307 1952 anitta.koski@elakelaiset.fi Erja Peitsaho toimistosihteeri yhdistysrekisteri syntymäpäivät ja poisnukkuneet syys- ja kevätkokousilmoitukset 020 743 3614 erja.peitsaho@elakelaiset.fi Pekka Isaksson tiedotussihteeri 020 743 3618; 040742 2754 pekka.isaksson@elakelaiset.fi
Julkaisija Eläkeläiset r.y Päätoimittaja Hannu Partanen Toimitussihteeri Pekka Isaksson Tilaukset ja osoitteenmuutokset Tuija Aali puh. 020 743 3610; tuija. aali@elakelaiset.fi Toimitusneuvosto: Martti Anttonen (pj.), Helena Hölttä, Inkeri Niiranen, Jouko Parkkonen ja Jaakko Tiainen Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa Tilaushinta 18 e/vsk Pohjoismaat 25 e/vsk Muut ulkomaat 35 e/vsk Ilmoitushinnat Mustavalkoinen 1,70 e/pmm Väri-ilmoitukset sopimuksen mukaan Toimitus ja toimisto Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610, fax 020 743 3619 Sähköpostiosoite: elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Pankit: Nordea 10123071470, Sampo 800019108656 Jäsenmaksutili: 800018-327 356 Ilmoitusmyynti: Marja-Leena Laitinen puh. 050 5323 444 sähköposti: m-leena.laitinen@kolumbus.fi; osoite: Maauunintie 14 D 34 01450 Vantaa Tiliyhteys: Eläkeläiset r.y. Pankit: Nordea 10123071470, Sampo 800019108656 Järjestöaineisto: Eläkeläiset r.y. Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki ISSN 03558290
Yhdessä-hanke
Eva Rönkkö projektikoordinaattori 040501 3599 eva.ronkko@elakelaiset.fi
Vappu Simula varapuheenjohtaja hoitaa puheenjohtajan tehtäviä vuoden 2009 edustajakokoukseen asti Timo Laaksosen poismenon vuoksi Hannu Partanen toiminnanjohtaja 020 743 3615; 0400570 951 hannu.partanen@elakelaiset.fi Anu Mäki järjestösihteeri 020 743 3616; 040839 7699 anu.maki@elakelaiset.fi
Kuntorannantie 14 78400 Varkaus Puh. 017 560 1100/vaihde Myyntipalvelu ja info Puh. 017 560 1403 myynti@kuntoranta.fi
Puhelun hinta 0207-alkuisiin numeroihin lankapuhelimesta on 8,21 snt/min + 6,9 snt/min (alv 22%), matkapuhelimesta 8,21 snt/min + 14,9 snt/min (alv 22%)
34 - Nro 4 kesäkuu 2009
ELÄKELÄINEN
Yhdeksän pääuskontoa taiteen ristivalaistuksessa
E
pävarmoina aikoina uskonto yrittää vallata järjen paikan. Kevään aikana käytiin keskustelua mm. vanhalestadiolaisten ehkäisykiellosta. Helsingin Sanomissa (22.3.) nimettömänä pysynyt nainen kirjoitti kokemuksistaan, millaista elämä vanhalestadiolaisessa perheessä ja yhteisössä on. Itseään jumalan valittuina pitävät vanhalestadiolaiset ovat ahdaskatseisuudessaan verrattavissa fundamentalisteihin. Taiteilija Marita Liulian uusin multimediaprojekti "Uskontoja jäljittämässä" avaa näkökulmia maailman pääuskontoihin, erityisesti naisen näkökulmasta. Näyttely nähtiin ensimmäisenä Kiasmassa helmi-huhtikuussa, josta se jatkaa Tampereelle, Turkuun ja Vaasaan.
Teoksessa rinnakkain käsiteltävät uskonnot ovat kristinusko, juutalaisuus, islam, sikhiläisyys, hindulaisuus, buddhalaisuus, kungfutselaisuus, taolaisuus ja shintolaisuus. Näyttely muodostaa visuaalisen ja kokemuksellisen kokonaisuuden, jonka osina ovat valokuvat, maalaukset, esineistö ja mediateokset. Liulian mukaan maailman pääuskonnot syntyivät melko lyhyenä ajanjaksona. Uskontojen perustajat olivat kotinsa ja sukunsa jättäneitä poikamiehiä, jotka kiertelivät miesjoukossa paikasta toiseen. Vain islamin perustaja Muhammed oli perheihminen. Hän oli kauppias. Liulian mukaan uskonnot ovat syntyneet aikana, joka oli naiselle tyly. Nainen oli lähinnä omaisuutta, jonka
tehtävänä on ollut siirtää miesten keksimät ja vaalimat ideat mahdollisimman muuttumattomina sukupolvelta toiselle. Uskonnot eivät pohjimmiltaan juurikaan muutu, vaikka niiden ulkoinen olemus saattaa vaihdella maallisen kulttuurin muotivirtausten mukana. Miten sitten yksinäinen, yhteisöön sopeutumaton ja kotinsa jättänyt kulkurimies voi jaella uskonnollisia elämäntapaohjeita perheellisil-
le miehille ja naisille? Arabialaisen sananlaskun mukaan onkin todettava, ettei ole häpeä, ettei tiedä. Häpeä on, ellei kysy. Henry Thomas Bucklen mukaan jokainen vallitseva uskonto oli kerran harhaoppi. Yksinäinen munkki kammiossaan toivoo yksinäisyyden olevan taivaan portin, jonka kautta on ainoa mahdollisuus päästä ikuisiin taivaan iloihin. Filosofi Jean-Paul Sartrelta kysyttiin vähän ennen
Uskontoja jäljittämässä -näyttelyn ajankohdat:
Tampereen taidemuseossa 4.7..-30.8. Turussa Wäinö Aaltosen museossa 2.10.-10.1.2010 Vaasassa Kuntsin modernin taiteen museossa tammihuhtikuu 2010.
kuolemaansa, miksi juutalaisella tai islamilaisella uskonnollisella ja kulttuurisella perinteellä ei ollut minkäänlaista roolia hänen ajattelussaan. Siitä yksinkertaisesta syystä, etteivät ne kuuluneet hänen elämään millään tavoin. Marita Liulia on työstänyt Uskontoja jäljittämässä näyttelyään peräti neljä vuotta kiertämällä maailman ympäri. Hän julkaisi myös taidekirjan Uskontoja jäljittämässä (Maahenki), jossa pohditaan elämän peruskysymyksiä, joita ihminen kysyy itseltään ainakin kahteen kertaan elämässään: ensin nuorena ja sitten vanhana. Uskonto kuuluu yhtenä näihin peruskysymyksiin, joihin on otettava henkilökohtaisesti kantaa halusipa tai ei. Mitä kysymyksiä uskon-
nolta pitäisi nyt kysyä, kun ihmiskunta kouristelee niin ympäristötuhon kuin taloudellisenkin tuhon partaalla. Entä mikä tulee uskonnon jälkeen pitämään ihmisen sisäiset demonit loitolla? Voivatko taide ja viihde korvata uskonnon? Vai onko se ennen yhdeksää maailman valtauskontoa vallinnut animismi, elämän voima, jossa luonto palautetaan takaisin arvoiselleen paikalle? Onko ihmisen ainoa lohtu ja selviytymiskeino sittenkin vankkumaton sopusointu luonnon kanssa? Marita Liulian suurnäyttelyssä näihin kysymyksiin ei saa suoria vastauksia, mutta lohdullisia vihjeitä moneen suuntaan on tarjolla. JUHA DRUFVA
Kuopion Eläkeläiset retkellä Saaristokadulla
Toukokuisena päivänä meitä lähti 40 jäsentä tutustumaan Kuopion Saaristokatuun. Se yhdistää Saaristokaupungin Kuopion ydinkeskustaan. Tämä uusi maisemakatu oli monelle vielä käymätön, avattiinhan se liikenteelle syksyllä 08. Kova sumu esti parhaat näkymät niiltä monilta silloilta ja pikkusaarilta, joita bussi kulki. Silti saattoi kuvitella järvimaiseman maisemakatu kauneuden, kunhan kesä tulee. Olimme saaneet käyttöömme päiväksi Rakennusliiton osasto 091 kesäpaikan, Lomarinteen. Sinne mahduimme mukavasti sisälle kahvittelemaan ja piha alue alkoi jo vihertää talven jäljeltä kauniisti. Koska samalla vietimme myös äitienpäiväkerhoa, niin totta kai kahvit maistuivat. Ohjelmanumerot kohdistuivat äideille; Rauha lausui runoja, Heimo puhui kirjoittamansa jutun ja Erkki ja Tauno lauloivat. Ja laulettiin yhdessäkin pari keväistä laulua. Kun oltiin kesäpaikassa, kuului ohjelmaan tietysti makkaran paistoa. Leena ja Ritva muiden ahkerien emäntien avustaessa hoitelivat makkarat kuumiksi grillissä. Ne maistuivatkin hyvältä aurinkoisena iltapäivänä ulkona syöden. Retki oli kaikille mieluinen ja mukana olleet olivat tyytyväisiä päivään. Hyvän kesän toivotukset kaikuivat erotessamme. Syksyllä taas tavataan ja osa meistä myös kesällä Jyväskylässä. Mervi Höylä mervi.hoyla@gmail.com
Kuopiolaiset Saaristokadun maisemissa.
Intiaani on valkoisen miehen keksintö
En ole amerikkalainen, enkä ole intiaani tai alaskalainen, olen lakota, sanoo Istuvan Härän tyttären lapsenlapsi Ernie LaPointe. Hän vieraili Suomessa avaamassa Tampereen museokeskus Vapriikissa avautuneen näyttelyn "Intiaanipäällikkö Istuvan Härän maailma". Intiaani on todellakin vain valkoisen miehen nimitys kaikille niille kansoille, jotka alkuperäisesti kansoittivat nykyisen USA:n ja naapurialueet. Ennen USA:ta suurilla tasangoilla oli asuttu yli 11 000 vuotta. Ernie LaPointe kävelee jenkkimallisessa pusakassa lippis lettien päällä amerikkalaisissa farkuissa. Hän tervehtii lakotan kielellä. Minulla ei ole mitään hienoja juhlapukuja tai sulkia hiuksissa, ne eivät lisää minuun mitään, sanoo Ernie Lapointe. Hän on henkilökohtaisesti kokenut USA:n reservaattien arjen ja niiden kiroukset, myös työttömyyden ja viinan. Aikoinaan kristityt halusivat viedä meiltä meidän henkisen maailmamme, tuhota uskomuksemme ja elävät uskomme. Nykyään ensimmäinen ja suurin pelko on viina, josta sanotaan lakotan kielellä "paha vesi". Ja luottokorttien konserteista reservaattien huoltoasemilla on tullut lakotakansan uusi seremonia aikoinaan kiellettyjen Aurinkotanssin ja muiden perinteiden tilalle. Minä säälin amerikkalaisia, koska heillä ei ole kulttuuria, mutta aion taistella, etteivät he pysty kokonaan tuhoamaan meidän kulttuuriamme. Ernie LaPointe pitää tärkeimpänä asiana lakotan kielen opettamisen lapsille ja oman kulttuurin vaalimisen. Haluan saada kansani yhtenäiseksi ja ylpeäksi taas. On niin surullista nähdä lapsi, joka kyllä on saanut hyvässä koulussa lakotan kielen opetusta ja osaa puhua sitä, mutta joka amerikkalaisten seurassa vaikenee omasta kielestään, koska sitä on pitänyt hävetä iät ajat, sanoo LaPointe. Vapriikin kesäkuun puolessavälissä auennut Istuva Härkä -näyttely on ainutlaatuinen kahden kerroksen tutkimusmatka lakotakansan elämään 1800-luvulla, Istuvan Härän elämän ajan. Tuona aikana sinetöitiin lakotojen ja muiden USA:n alkuperäiskansojen kohtalo maahanmuuttajien tunkeutuessa yhä syvemmälle heidän mailleen. Lakotakansan maitten läpi kulki tie kultakaivoksille Kaliforniaan ja siirtolaisten määrä puristi alkuperäiskansan ahtaalle. Nykynäkökulmasta kysymys oli globalisaation alkamisesta. Höyrylaivat toivat satoja tuhansia siirtolaisia USA:han ja alkuperäiskansat jäivät joillakin alueilla vähemmistöksi, kertoo yhden Vapriikin yhteistyökumppaneista, Wienin Museum für Völkerkunden professori Christian Feest. Hän kertoo Istuvan Härän tavaroista löytyneen niin englantilaista metallia kuin kiinalaista posliiniakin. Istuva Härkä halusi pitää kiinni perinteistä, mutta osa lakotoista loi oman tapansa sopeutua globalisaatioon. Kun lakotojen maat myytiin valkoisille ja intiaanit poistuivat reservaatteihin, sanotaan Istuvan Härän sanoneen "Olen viimeinen intiaani." Todellakin sanotaan sanoneen, sillä tuona aikana ei kirjoitettu kaikkea ylös eikä kukaan amerikkalaisista ymmärtänyt Istuvan Härän kieltä. Istuva Härkä syntyi lakota-kansan päälliköiden sukuun vuonna 1831 ja hän kuoli väkivaltaisesti joulukuussa 1890, muutamaa viikkoa ennen Wounded Kneen taistelua, joka käänsi taistelun USA:n armeijaa vastaan lopulliseksi tappioksi. Vapriikin näyttely kertoo intiaanien historiaa, arkea, juhlaa ja tapoja upein käsitöin, tauluin ja esinein. Näyttelyyn liittyy useita luentoja ja työpajoja varsinkin lapsille. Vapriikissa leikitään intiaania! Näyttelyn esineistö tulee amerikkalaisista ja eurooppalaisista museoista; mukana myös Istuvan Härän henkilökohtaisia esineitä. Vapriikki järjestää näyttelyn yhteistyössä Wienin Museum für Völkerkunden ja Bremenin ÜberseeMuseumin kanssa. Näyttelyn kuraattori on professori Christian Feest, joka on Pohjois-Amerikan intiaanien johtava asiantuntija Euroopassa. Suomalaisina tieteellisinä asiantuntijoina toimivat Riku Hämäläinen ja Rani Andersson Helsingin yliopistosta. TAINA REPO
ELÄKELÄINEN
Nro 4 kesäkuu 2009 - 35
Leskirouva Katiska
Edellisen ristikon ratkaisu
Krypto
Ratkaisijan nimi:.................................................................................................................. Onnetar suosi Ristikko 3/2009:n ratkaisseista Aune Myllymaata Nokialta ja Sirkka Tervosta Helsingistä. Palkinnot ovat lähteneet ja tässä tulevat onnittelut. Krypto 4/2009:n ratkaisut on lähetettävä 21.8.2009 mennessä osoitteella Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Kuoreen on kirjoitettava0 sana KRYPTO. Kuoreen ei saa panna muuta postia lehdelle tai järjestölle. Onnetar odottaa! Osoite:.................................................................................................................................. .............................................................................................................................................. Postitoimipaikka:.................................................................................................................
36 - Nro 4 kesäkuu 2009
ELÄKELÄINEN
Hulvattoman hauska italialaiskomedia
Tervasaaressa 11.6.-20.8.
päivänäytökset ke klo 15.00 Liput: 19 / 17 / 15 Heinäkuussa S-kortilla kaikki liput 15 toimistostamme Vironkatu 8 ma-to 9-13 p.045 1319150 tai info@teatterihelsinki.fi sekä Lippu.fi 0600 900 900 (1,75 /min+pvm) 7-22
Esitykset: ti-ke-to klo 19
Tervetuloa nauttimaan Lapin kesästä ja tutustumaan Reidar Särestöniemen ainutlaatuiseen näyttelyyn Levi Summittiin.
www.TEATTERIHELSINKI.fi
Kesäinen taidepaketti Majoitus Hotelli K5 Levissä ja näyttelylippu yhteensä 39 /henkilö/vrk
Tarjous voimassa 12.6.2009 2.9.2009
Vietä vapaa-aikaasi Saariselällä, Laanilassa
Kaksi tasokasta huoneistoa 45 ja 75 m2,hyvä sijainti, reitit lähtevät vierestä. Hinnat alkaen 210/370 e. Yhteys ja lisätiedot 040/5191262.
Ruskan loistoa taidepaketti Majoitus Hotelli K5 Levissä ja näyttelylippu yhteensä 44 /henkilö/vrk
Tarjous voimassa 3.9.2009 23.9.2009
KIITOS!
Kiitämme lämpimästi kaikkia, jotka muistivat yhdistystämme 30- vuotispäivänä. Jäppilän eläkeläiset ry
Varaukset ja lisätiedot Hotelli K5 Levin myyntipalvelusta (016) 639 1300
Sopivan kokoinen kotivakuutus
Vakuutusyhtiö Turvan palvelunumero 01019 5110
Kesäteatteri & Kylpylä
Kesäteatteriyö
/ hlö sis. kesäteatterilipun, majoituksen 2hh:ssa, aamiaisen, kylpylän ja kuntosalin käytön.
1 hh-lisä 28 ¤ / vrk.
Valitse näytös:
65
Täyden palvelun toimisto
ONNITTELEMME 50-VUOTIASTA ELÄKELÄISET ry:tä
SAVO
Hakaniemi, puh. 010 76 66500 | Töölö, puh. 010 76 66530 Itäkeskus, puh. 010 76 66590 | Leppävaara, puh. 010 76 66610 Tapiola, puh. 010 76 66570 | Tikkurila, puh. 010 76 66560 Myyrmäki, puh. 010 76 66600 | Kerava, puh. 010 76 66550 Hyvinkää, puh. 010 76 66580
»Simpauttaja» »Omena putoaa» »Onnellinen mies» Karstula, 55 km
Teatteri Eurooppa Neljä, 25 km Lumpero, 4 km
Soita ja varaa 4 myynti@summassaari.fi Kysy myös RYHMÄTARJOUSTA!
030 608 50
Lisätietoja saat: www.hok-elannonhautauspalvelu.fi www.perunkirjoitustoimisto.fi PÄIVYSTYS 24 h: 050-347 1555
Summassaarentie 180, Saarijärvi 4 030 608 5100 6 www.summassaari.fi
Leikkaa irti ja postita
Kiuruveden JHL 232 Onnittelee Eläkeläiset ry:tä 50 vuoden johdosta
KESÄPÄIVÄVIDEON TILAUSLOMAKE
Kesäpäivät ja 50-vuotisjuhla Jyväskylässä 15.-17.6.2009 Kesäpäivävideo sisältää kaksi kaksois-DVD-tallennetta: pääjuhla iltamat kuorokonsertti kesäpäiväkooste
VARSINAIS-SUOMI
Egnahemsföreningen i Dragsfjärd rf
Hinta: 25 Videon valmistumisaika: lokakuu 2009 Tilaajan nimi: ______________________________________________ Puhelin _____________________________ Osoite __________________________________________________
Porvoon Eläkeläiset ry onnittelee 50-vuotiasta eläkeläiset Ry:tä
__________________________________________________ LOMAKKEEN PALAUTUS TOIMISTOON OSOITTEELLA: Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A, 00100 Helsinki