NUMERO 3/2015 Muistikerhojen ohjaajakurssilla Kuntorannassa käytiin läpi mm. harjoitus, jossa kurssilaiset hakeutuivat pituusjärjestykseen silmät kiinni, käsin kopeloiden. Kuva: Sakari Mäkinen Sivu 8 Näyttelijä Ilmari Saarelainen suhtautuu ilkikurisesti ja vähemmän vakavasti myös omaan ikääntymiseensä. Näitä teemoja hän tulkitsee antaumuksella myös Tampereen Työväen Teatterissa Riku Suokkaan ohjaamassa yhden miehen näytelmässä Parasta ennen. Suosittua Stand up-komediaa on esitetty Tampereella syksystä 2010 lähtien. Kuva: Kari Sunnari Tieto ja toiminta antavat muistamisen iloa Mm. Eläkeläinen-lehden sarjakuvapiirtäjänä tunnettu porilainen Ensio ”Enska” Mustonenkin on mukana kesäkuussa pidettävillä Eläkeläiset ry:n kulttuurija retkeilypäivillä. Piirtäjä Mustonen on päivien osallistujien tavattavissa tiistaina 9.6. ja keskiviikkona 10.6. Tarkemmasta paikasta ja ajoista tiedotetaan myöhemmin. Enskakin mukana Porissa Sivu 6 Sivu 14 Itseironian mestari
2 – Nro 3 huhtikuu 2015 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus HANNU PARTANEN Puheenjohtajan palsta KALEVI KIVISTÖ ”Velka on veli otettaessa, veljenpoika maksettaessa”. Tällä kansanviisaudella valistettiin minuakin aikanaan puolustaessani vaikka lainanotolla tuettua elvyttävää politiikkaa öljykriisin jälkeisessä Suomessa 1970-luvun lopulla. Silloin muodostettiin hallitus, jonka pääministeri Sorsa nimesi elvytyshallitukseksi. Siitä alkoi Suomessa suhteellisen pitkä taloudellinen nousukausi. Kotitaloudessa tuo kansanviisaus pitääkin paikkansa. Julkinen talous on kuitenkin toinen juttu. Valtion budjetilla voi olla taloutta elvyttävä tai taloudellista toimeliaisuutta hillitsevä vaikutus. Vaikutus riippuu kahden asian välisestä suhteesta: 1) siitä kuinka paljon valtio ”imuroi” yhteiskunnasta varoja veroina ja maksuina, ja 2) toisaalta siitä, kuinka paljon valtio ”pumppaa” yhteiskuntaan voimavaroja tulonsiirtoina ja palveluina. Lama-aikana verotulot pienenevät samalla kun mm. työttömyysturvaan ja sosiaalisiin tulonsiirtoihin käytetyt menot kasvavat. Silloin budjetin vaje suurenee ja vajaus on katettava velalla. Korkeasuhdanteessa taas tulot kasvavat ja sosiaalimenot pienenevät, jolloin budjetti voi muodostua ylijäämäiseksi. Velkamäärää voidaan pienentää. Talouden kasvu pienentää myös velkasuhdetta, koska jakaja eli BKT suurenee. Normaalisti valtioilla on aina budjetin katteena velkaa, sen kokonaismäärä vain vaihtelee suhdanteiden mukaan. Näin on esimerkiksi kaikissa EU-maissa ja Suomen julkinen (valtion ja kuntien) velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on noin 60 %, mikä on lähellä EU-maiden keskiarvoa. Julkisen velan osuus on suurempi mm. Saksassa (77 %), puhumattakaan USA:sta (100 %) tai Japanista (200 %). Velattomia ovat vain jotkut öljyrikkaat maat. Elvytyspolitiikka edellyttää määrätietoista työllisyyspolitiikkaa mm. julkisia investointeja tukemalla. Niin voidaan taata myönteisten vaikutusten jääminen omaan kansantalouteen. Kun työllisyys elvytyspolitiikan myötä paranee, kasvavat verotulot samalla kun työttömyysturvaan ja toimeentulotukeen tarvittavat menot vähenevät. Monien taloustieteilijöiden mielestä nykyisessä tilanteessa velkaelvytys kääntäisi velkaantumisen laskuun ja voisi parhaassa tapauksessa rahoittaa itsensä. Ei ihme, että monet taloustieteen nobelistit (mm. Paul Krugman) ja suuret talousinstituutiot (mm. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF) puhuvat elvytyksen puolesta. Viime aikojen keskustelussa on kuorossa vaadittu velkaantumisen pysäyttämistä tasapainottamalla budjetti joko menoja leikkaamalla tai veroja nostamalla tai molemmilla. Kumpikin linja johtaa budjetin elvyttävän vaikutuksen pienenemiseen. Leikkauspolitiikka pienentää kysyntää, heikentää työllisyyttä ja vähentää valtion tuloja, mikä lisää velkaantumista. Kun kasvu pysähtyy, myös velkasuhde (osuus BKT:sta) heikkenee. Leikkaukset ja indeksijäädytykset kohdistuvat pääasiassa peruspalveluita käyttäviin ja tulonsiirtoja saaviin, usein pienituloisimpiin. Leikkauslistoja kirjoitetaan kevytmielisesti piittaamatta leikkausten sosiaalisista vaikutuksista. Verotuksen muutosten vaikutukset taas riippuvat siitä, mihin veroihin kosketaan. Niistä epäsosiaalisimpia ovat kulutusverot, varsinkin arvonlisävero, jonka nostaminen aiheuttaisi samanlaisia ongelmia kuin tulonsiirtojen leikkaaminen. Sen sijaan tuloverotuksen progressiivisuudella voidaan saada aikaan haluttuja tulonjakovaikutuksia. Niin leikkauksille kuin veronkorotuksillekin talouden taantuma on väärä ajankohta. Molemmat pienentävät ostovoimaa ja vähentävät budjetin elvytysvaikutusta. Tuota ostovoimaa sosiaaliset tulonsiirrot ja eläkkeet tukevat. Siksi ostovoimaa supistavia indeksijäädytyksiä ei pitäisi varsinkaan lama-aikana tehdä. Kun esimerkiksi elinkeinoelämän järjestöt vaativat tiukasti toinen toistaan suurempia budjetin leikkauksia, niin voi kysyä, mihin unohtui se yksinkertainen tosiasia, että kuluttajan ostovoimasta syntyvät yrittäjän tulot. Sen lisäksi, että elvytyspolitiikka on pitkällä tähtäimellä tehokkainta velan hallintaa, on se myös terveintä yritystoiminnan tukemista. Veli ja veljenpoika Nyt valittavan eduskunnan ja vaalituloksen pohjalta muodostuvan hallituksen edessä on heti vaalien jälkeen joukko isoja linjavalintoja, joilla ratkaistaan maamme kehityksen suunta huomattavasti yhtä neljän vuoden vaalikautta pidemmälle. Siksi on tärkeää, että mahdollisimman moni äänioikeutettu käy vaaliuurnilla ja osallistuu itse yhteiskuntapoliittisen linjan määrittelyyn. Taloudellinen tilanne on pitkään jatkuneen taantuman keskellä vaikea. Valtiovarainministeriö on esittänyt kuuden miljardin sopeutustarpeet valtion talouteen. Puolueiden omat tavoitteet ovat vaihdelleet VVM:n laskelmasta alaspäin muutamaan miljardiin. Ratkaisuksi tarjotaan julkisten menojen karsimista, rakenteellisia uudistuksia ja niihin liitettäviä menosäästöjä sekä verojen korotuksia. Esille on nostettu myös erilaisia leikkauslistoja. Leikkauksia esitetään lähinnä tavallisten ihmisten kannalta tärkeisiin palveluihin ja sosiaalisiin tulonsiirtoihin. Eläkkeiden ja sosiaalietuuksien indeksijäädytykset ovat esitettyjen listojen kärkipäätä. Istuva hallitus ennätti toteuttaa jo kertaalleen indeksileikkaukset vuoden vaihteessa. Talouspolitiikan suuri jakolinja kulkee siinä, ollaanko poikkeuksellisen matalien korkojen ja korkean työttömyyden aikana, pitkään jatkuneessa taantumassa valmiita elvyttävään talouspolitiikkaan lisävelan uhallakin, vai valitaanko suoraviivainen kulujen ja julkisen velan leikkaamisen linja. Jälkimmäinen edustaa VVM:n virkamiesten ja elinkeinoelämän vaatimuksia. Elvytyksen puolesta ovat puhuneet useat eturivin kotimaiset ja ulkomaiset akateemiset taloustutkijat. Politiikassa elvytys kuuluu nyt lähinnä vasemmiston keinovalikoimaan. Jo kolmen vaalikauden ajan on pahassa poliittisessa ristiaallokossa haettu turhaan ratkaisuja kuntarakenteen sekä sosiaalija terveyspalvelujen järjestämisja tuottamisvastuun sekä rahoituksen uudistamiselle. Samaan aikaan julkisen terveydenhuollon on annettu rapautua ja väestön terveyserojen kasvaa. Osa pienistä kunnista on ennättänyt ulkoistamaan sote-palvelut kokonaan hoitoja hoivabisneksestä lihoville yhtiöille. Ihmisten sosiaaliset oikeudet ovat perustuslain tulkinnassa saaneet toistuvasti väistyä kunnallisen itsehallinnon suojan tieltä. Vanhuspalvelulain vesittäminen alkoi hallituksen toimesta ennen kuin se oli ennättänyt edes kaikilta osin tulla voimaan. Ikääntyneiden pääsyä ympärivuorokautiseen hoitoon vaikeutettiin poistamalla hoitoon pääsemisen perusteista oikeus arvokkaaseen elämään. Näin vähennettiin ympärivuorokautisen hoidon kuluja 300 miljoonaa euroa vuodessa. Raha meni arvokkaan elämän edelle tilanteessa, jolloin väestö ikääntyy ja ympärivuorokautisen hoidon tarve tosiasiassa kasvaa. Lakiluonnokset uusista työeläkelaeista luvattiin lakivalmistelun käynnistyessä lausunnolle ennen eduskuntavaaleja. Näin ei valitettavasti tapahtunut. Kolmikannassa tehtävä lainvalmistelu on viivästynyt. Samalla kriittisten lainkohtien arviointi siirtyi vaalien yli. Eduskuntavaalit olisivat olleet tälle keskustelulle oikea paikka. Uusien työeläkelakien sisällöt ovat paalutettu työmarkkinajärjestöjen allekirjoittamassa sopimuksessa vuoden 2017 työeläkeuudistuksesta. Sopimuksen kriittisin kohta on joustavan työeläkkeen alaikärajan mekaaninen nostaminen 63 ikävuodesta 65 vuoteen. Ratkaisu on ongelmallinen erityisesti pitkää työuraa ja fyysisesti ja henkisesti kuormittavaa työtä tekeville. Huolta lisää tietojen vähyys ja ristiriitaisuus siitä, miten eläkesopimukseen sisältyvä uusi työuraeläke tullaan määrittelemään ja minkälaiset soveltamisohjeet siitä annetaan. Vaaliteemaksi on nostettu myös ulkoja turvallisuuspolitiikan peruskysymys: Tuleeko Suomen pitäytyä edelleen sotilaallisesti liittoutumattomana vai tuleeko sen liittyä Natoon. Nykyisen hallituksen pääministerin ja puolustusministerin Nato-sympatiat ovat vaalien lähestyessä vahvistuneet vaatimukseksi liittää Suomi sotilasliitto Naton jäseneksi. Vaikka Ukrainan kriisi ja Venäjän laiton Krimin miehitys ovat kärjistäneet turvallisuustilannetta Euroopassa, eivät ne ole muuttaneet piiruakaan Suomen geopoliittista asemaa Venäjän naapurina. Suomen Nato-jäsenyys ei lisäisi eurooppalaista vakautta eikä Suomen turvallisuutta, päinvastoin. Suomella ei ole mitään tarvetta luopua perinteisestä ja kansan selvän enemmistön kannattamasta ulkoja turvallisuuspoliittisesta linjastaan pysyä sotilasliittojen ulkopuolella. Puolueilta ja poliitikoilta on lupa vaatia suoria ja selkeitä kannanottoja myös tästä, maallemme elintärkeästä kysymyksestä. Järjestön hallituksen hyväksymä äänestyskehotus ja tavoitteet eduskuntavaaleihin julkaistaan toisaalla tässä lehdessä. Eduskuntavaalit ovat tärkeät linjavaalit
Nro 3 huhtikuu 2015 – 3 ELÄKELÄINEN Suomessa on 1,5 miljoonaa eläkeläistä ja määrämme kasvaa. Me olemme yhteiskunnan merkittävä voimavara, emme rasite. Kaikki päättäjät eivät kuitenkaan arvosta eläkeläisiä ja ikäihmisiä. Sinun ääntäsi tarvitaan • Lakisääteinen eläketurva on toimeentulomme perusta. Sitä ei saa leikata. • Puolet eläkeläisistä saa eläkettä alle 1 200 euroa. Alle 1 000 eurolla joutuu elämään puoli miljoonaa eläkeläistä. • Riittävä ja laadukas vanhusten hoito on yhteiskunnan kunniavelka ikääntyneille. Vaalipäivä 19.4. Ennakkoäänestys kotimaassa 8.-14.4., ulkomailla 8.-11.4. Eläkeläinen, äänestä! Eläkeläiset ry Mechelininkatu 20, 00100 Helsinki www.elakelaiset.fi Eduskuntavaalit huhtikuussa 2015 • eläkkeiden ja sosiaaliturvan indeksileikkauksia ei saa toteuttaa ja vuoden 2014 indeksileikkaus on palautettava täysimääräisenä eläkeläisille • kansaneläkettä, pientä työeläkettä ja takuueläkettä on korotettava niin, että vähimmäiseläke on 1000 euroa kuukaudessa • joustavan työeläkkeen alaikäraja on säilytettävä 63 vuodessa • julkisen vallan, valtion ja kuntien, on taattava vanhusten hoivan ja hoidon riittävä tarjonta ja rahoitus • palvelujen hinta ei saa koskaan olla este vanhuksen tarpeen mukaiselle hoivalle ja hoidolle • vanhusten kotona asumista tukevia kotipalveluja on lisättävä • vanhusten ympärivuorokautisen hoidon paikkoja on lisättävä todellista tarvetta vastaavaksi • hoitajamitoituksesta on annettava sitova säädös, koska riittävä ammattitaitoinen henkilökunta on vanhusten hyvän hoidon edellytys • omaishoidon tukea on nostettava, tuet on yhtenäistettävä ja siirrettävä ne Kelan maksettavaksi • omaishoidon tukipalveluja on lisättävä ja hoitajien vapaapäivät on turvattava Mechelininkatu 20 00100 Helsinki www.elakelaiset.fi Eläkeläiset ry Vaadi ehdokkaaltasi, että tulevan vaalikauden aikana Eduskuntavaalit huhtikuussa 2015 Eläkeläiset ry painottaa eduskuntavaalien alla, että lakisääteinen eläketurva on eläkeläisten toimeentulon perusta, eikä sitä saa leikata. ”Puolet eläkeläisistä saa eläkettä alle 1 200 euroa kuukaudessa. Alle tuhannella eurolla joutuu elämään puoli miljoonaa eläkeläistä”, muistutetaan järjestön vaalilehtisessä. Riittävä ja laadukas vanhusten hoito on keskeisesti esillä Eläkeläiset ry:n vaaliteeseissä. ”Se on yhteiskunnan kunniavelka ikääntyneille”. Eläkeläiset ry kannustaa eläkeläisiä äänestämään meneillään olevissa eduskuntavaaleissa. Varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 19.4. Ennakkoäänestys järjestetään kotimaassa 8.–14.4. Eläkeläiset ry kehottaa äänestäjiä vaatimaan ehdokkaaltaan, että tulevan vaalikauden aikana: • eläkkeiden ja sosiaaliturvan indeksileikkauksia ei saa toteuttaa ja vuoden 2014 indeksileikkaus on palautettava täysimääräisenä eläkeläisille • kansaneläkettä, pientä työeläkettä ja takuueläkettä on korotettava niin, että vähimmäiseläke on 1000 euroa kuukaudessa • joustavan työeläkkeen alaikäraja on säilytettävä 63 vuodessa • julkisen vallan, valtion ja kuntien, on taattava vanhusten hoivan ja hoidon riittävä tarjonta ja rahoitus • palvelujen hinta ei saa koskaan olla este vanhuksen tarpeen mukaiselle hoivalle ja hoidolle • vanhusten kotona asumista tukevia kotipalveluja on lisättävä • vanhusten ympärivuorokautisen hoidon paikkoja on lisättävä todellista tarvetta vastaavaksi • hoitajamitoituksesta on annettava sitova säädös, koska riittävä ammattitaitoinen henkilökunta on vanhusten hyvän hoidon edellytys • omaishoidon tukea on nostettava, tuet on yhtenäistettävä ja siirrettävä ne Kelan maksettavaksi • omaishoidon tukipalveluja on lisättävä ja hoitajien vapaapäivät on turvattava Eläkeläiset ry:n painattamaa vaalilentolehtistä (kuvissa) postitettiin vaalien alla kaikille jäsenyhdistyksille. Eläkeläinen, äänestä! Eläkeläiset ry:n vaalitavoitteet painottavat eläketurvaa, palveluita ja riittävää ja laadu kasta hoitoa Eduskuntavaalien varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 19.4. Ennakkoäänestys järjestetään kotimaassa 8.–14.4. Kuva: Tuomas Talvila
4 – Nro 3 huhtikuu 2015 ELÄKELÄINEN Kelan asiakaslehti Elämässä– Mitt i allt uudistui huhtikuun alussa samannimiseksi oppaaksi. Sitä saa muun muassa Kelan palvelupisteistä. Opas sisältää tiiviissä muodossa tietoa Kelan tuista ja palveluista. Mukana on myös Elämässä-lehdestä tuttuja asiakastarinoita ja käytännön vinkkejä asiointiin. Aiheina ovat esimerkiksi lääkekorvaukset ja asiointi valtakirjalla toisen puolesta. Oppaassa ovat selkeästi esillä Kelan eläkkeiden maksupäivät, palvelunumerot ja taksien välityskeskusten numerot. – Uusi opas ilmestyy kerran vuodessa. Se on suunnattu erityisesti niille asiakkaille, jotka eivät ole aktiivisia verkossa, kertoo kehittämispäällikkö Tua Kyrklund Kelasta. – Tarkoitus on, että asiakkaat ottavat asiointireissulla oppaan mukaansa ja laittavat talteen. Toisen oppaan voi viedä naapurille tai kaverille tuliaiseksi. – Lähetämme mielellämme opasta 20 tai 50 kappaleen nipuissa esimerkiksi eläkeläisjärjestöille, jotka haluavat jakaa opasta sitä tarvitseville. Järjestöt voivat tilata opasnippuja sähköpostitse osoitteesta lomakevarasto@kela.fi, Kyrklund vinkkaa. Kuulon heikkenemiseen voi volla monia syitä, mutta ongelmasta kärsivä odottaa diagnoosia enemmän konkreettista apua ja neuvoa. Apua on myös saatavilla, vakuuttivat Imatran Kuulo ry:n Eeva Kykkänen ja Elli Henttonen, kun he kävivät kertomassa aiheesta Imatran Eläkeläiset ry:n kerhossa. – Kaikilla on oikeus hyvään kuuloon. Jos vamma tulee hitaasti, ongelmia ei välttämättä itse heti huomaa, Eeva Kykkänen kertoi. Kuulo on tärkeä sosiaalisen kanssakäymisen ja muun hyvinvoinnin kannalta. Jos apuna on laite, sen oikea käyttö ja huolto voivat vaatia asiantuntevaa apua. Sellaista saa esimerkiksi alan yhdistysten aktiiveilta, mutta terveydenhoitohenkilökunnallakin on velvollisuus auttaa ja tutkia. Kuulotutkimukseen tarvitaan terveyskeskuslääkärin lähete. Kuulolaite on ilmainen, paristot hieman maksavat. Käytännön apua tarvitaan paristojen vaihtoon, laitteen puhdistukseen ja huoltoon ja myös oikean käytön oppimiseen. Elli Henttonen korostaa tutkimuksen ja kuntoutuksen merkitystä. Ensin on selvitettävä tilanne ja mietittävä, millaisilla apuvälineillä asioita voi helpottaa. Puhelimissa on erikoisominaisuuksia ja ovikello voi vilkuttaa valoa. Henttosen mukaan yksi ongelma on, että monet ovat arkoja avun hakemisessa – ja myös oman kuulonsa tutkituttamisessa. Aloite verenpainemittareista Kuuloasiat herättivät kysymyksiä ja keskustelua, mutta sen jälkeen puhuttiin verenpaineesta. Imatran Eläkeläiset ry on tehnyt aloitteen kahden verenpainemittarin hankkimisesta eläkeläiskerhojen käyttöön. Juhani Lahtisen muotoilemassa aloitteessa todetaan, että mittauksen laiminlyöntejä voisi korvata kun viikoittain kokoonnutaan yhteen. Tämä antaisi myös oivan mahdollisuuden puhua ylipäätään terveyteen liittyvistä asioista. Vanhusneuvoston toivotaan vievän asian päättäjille. – Kymmenen pisteen aloite! Eeva Kykkänen kommentoi asiaa. Teksti ja kuva: AIMO RUUSUNEN Huonoa kuuloa ei saa arastella, vaan pitää ryhtyä hakemaan apua Eeva Kykkänen näyttää Juhani Lahtiselle miten tilaisuuksia varten suunniteltu kuulolaite toimii; Elli Henttonen (edessä) vastaa Imatralla ja ympäristössä kuuloon liittyvistä lähipalveluista. Kelasta uusi Elämässä-opas Eläkeläiset ry kiittää lämpimästi kaikkia Sananvapautta ikäihmisille -arpajaisiin osallistuneita jäseniään. Viime syyskuussa käynnistyneillä arpajaisilla Eläkeläiset ry on kerännyt varoja 50-vuotiaan Eläkeläinen-lehden ja järjestön muun tiedotustoiminnan kehittämiseksi. Kohteena ovat muun muassa yhdistysten tiedottajien ja kotisivujen tekijöiden koulutus. – Osallistumalla olette tukeneet oman järjestönne ja sen vapaaehtoisten tekemää arvokasta työtä ja auttaneet meitä kehittämään toimintaamme entisestään, kiittää Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja ja Eläkeläinen-lehden päätoimittaja Hannu Partanen. Ne Eläkeläiset ry:n jäsenet, jotka ovat lunastaneet aimmin saamansa Sananvapautta ikäihmisille -arvat, saavat nyt vielä uuden mahdollisuuden voittaa. Heille on äskettäin postitettu uusi arpakierros. – Halusimme tarjota tämän mahdollisuuden, sillä osa arpajaisvoitoista on edelleen lunastamatta, ja muun muassa pääpalkintoarpa on edelleen avaamatta, Hannu Partanen kertoo. Aikaa ottaa osaa ja lunastaa palkintoja on vielä 21. toukokuuta saakka. Osallistuminen arpajaisiin on luonnollisesti vapaaehtoista. Lunastamatta jätettyjä arpoja ei tarvitse palauttaa. Aiemmat Sananvapautta ikäihmisille -arvat lunastaneille vielä uusi mahdollisuus voittaa Lämpimät kiitokset arpajaisiin osallistuneille Edustajakokous lähestyy Edustajakokousposti postitetaan valtakirjan toimittaneille edustajille järjestön toimistolta perjantaina 17.4. 2015. Yhdistykset ja aluejärjestöt: Olettehan toimittaneet valtakirjan ja majoitusvarauksen toimistoon! Eläkeläiset ry:n 19. sääntömääräinen edustajakokous pidetään 11.–12.5. 2015 Kylpylähotelli Kuntorannassa, Varkaudessa.
Nro 3 huhtikuu 2015 – 5 ELÄKELÄINEN Porin kulttuurija retkeilypäivillä pidetään kuorojen ja lauluryhmien katselmuskonsertti tiistaina 9.6. Tilaisuus on yleisölle avoin. Rohkaisemme kuoroja ja lauluryhmiä osallistumaan katselmukseen: mukaan mahtuu vielä esiintyviä ryhmiä. Musiikkikouluttajat ja katselmustuomarit korostavat, että kysymyksessä ei ole kilpailu vaan tilaisuus saada rakentavaa palautetta – ja tietysti viihdyttää yleisöä esiintymisellään. Rimaa osallistumiseen ei kannata asettaa liian korkealle. Tuomaristo antaa kirjallisen palautteen jälkeenpäin. Halukkaita ryhmiä pyydämme ilmoittautumaan Eläkeläiset ry:n toimistolle mahdollisimman pian. Ohjelmailmoittautumisia mukavasti Ilmoittautumisia Porin esityksiin on tullut mukavasti: tanssiryhmien konserttiin, liikunnan yhteisesitykseen sekä avajaisten ja pääjuhlan ohjelmiin. Suurkuoroonkin on tulossa reilusti laulajia, vaikka yksittäisiä kuoroja ja lauluryhmiä toivomme lisää katselmuskonserttiin. Yhdistysten arkistot talteen: Kansan Arkisto paikalla Kansan Arkisto on mukana näytteilleasettajana kumpanakin tapahtumapäivänä 9.-10.6. Yhdistyksillä on tilaisuus luovuttaa omat arkistoitavat asiakirjansa Kansan Arkiston edustajille. Liikuntavastaavien tapaaminen Kutsumme liikuntaverkostoon ilmoittautuneita liikuntavastaavia verkostotapaamiseen keskiviikko-aamuna 10.6. klo 9 Kuninkaanhaan koululle. Keskustelemme ajankohtaisista liikunta-asioista ja vaihdamme kuulumisia. Tervetulleita ovat kaikki liikunta-asioista kiinnostuneet, nekin jotka eivät ole vielä ehtineet ilmoittautua verkostoon. TIINA RAJALA Musiikkikurssi Vantaan Hiekkaharjun Puistokulmassa 28.4. klo 10-16. Mm. Porin ohjelmat. Katso lisätiedot Kurssikalenterista tämän lehden sivulta 7! Opetusja kulttuuriministeriö on myöntänyt Eläkeläiset ry:lle 35 000 euron avustuksen Liikumme yhdessä -hankkeeseen. Hanke on valtakunnallinen ja se toteutetaan vuosina 2015-2016. Se on jatkoa vuosina 2013-2014 toteutetulle samannimiselle hankkeelle. Hankkeen tarkoitus on edistää liikunnallista elämäntapaa ikäihmisten keskuudessa. Toimimme yhteistyössä Ikäinstituutin, Työväen Urheiluliiton ja Urheiluopisto Kisakeskuksen kanssa. Tuemme paikallisyhdistystemme, maahanmuuttajaja muiden yhdistysten sekä kuntatoimijoiden välistä yhteistoimintaa. Toteutamme hanketta – luomalla alueellisia liikuntavastaavien verkostoja – kouluttamalla vapaaehtoisia liikuntaryhmien vertaisohjaajia – tuottamalla ohjausaineistoa ohjaajien ja liikuntaryhmien käyttöön – järjestämällä liikuntatapahtumia ja leirejä Liikuntavastaavaverkostojen kokoaminen on alkanut Eläkeläiset ry kutsuu jäsenyhdistystensä liikunnan vertaisohjaajia sekä muita liikunnasta kiinnostuneita ilmoittautumaan liikuntavastaavien verkostoon. Verkoston avulla järjestö voi nykyistä tehokkaammin tiedottaa ikääntyneiden kuntoja terveysliikunnasta ja järjestää jäsenistön tarvitsemaa koulutusta. Tähän mennessä verkostoon on liittynyt viitisenkymmentä henkeä. Ilmoittautumisia otetaan edelleen vastaan. Verkostoon ilmoittautumiseksi on tehty lomake, jonka voi pyytää toimistosta. Myös sähköpostitse voi ilmoittautua. Liikuntaverkostoon ja liikuntahankkeeseen liittyvistä asioista antavat lisätietoja järjestön koulutussihteeri sekä monikulttuurisuustyön suunnittelija. TR Porin ohjelmat: Kuorot ja lauluryhmät rohkeasti mukaan Eläkeläiset ry sai rahaa liikuntahankkeeseen Nyt on aika alkaa laittaa tossua toisen eteen, sillä Kävellen kohti Poria -kävelykampanjamme päättyy huhtikuun loppuun mennessä. Kävelypassiin ehtii vielä kerätä suoritusmerkintöjä. Niitä pitää olla koossa 60 kappaletta ennen kuin passi luovutetaan yhdistyksen ”passintarkastajalle”. Yhdistysten toivotaan lähettävän henkilöjäsenten passit Eläkeläiset ry:n toimistolle viipymättä heti, kun passit on kerätty ja tarkastettu, kuitenkin viimeistään 15.5. mennessä. Tällä tavoin passit ehtivät mukaan arvontaan. Ensimmäinen palkinto sisältää osallistumisen Porin kulttuurija retkeilypäiville, toinen palkinto on kahden vuorokauden hotellitai kylpyläloma. Arvomme lisäksi kolme muuta palkintoa. Vaikka kampanjamme kolmas otsikko on Kävellen kohti Poria, kampanja ja kävelypassi on tarkoitettu kaikille, kulttuurija retkeilypäivistä riippumatta. Yhdistysten välinen kävelykilpailu Yhdistysten välinen kävelykilpailu päättyy myös huhtikuun lopussa. Samalla kun yhdistykset toimittavat henkilöjäsenten käyttämät passit järjestön toimistolle, niitä pyydetään ilmoittamaan: – montako henkilöjäsentä yhdistys sai osallistumaan kävelykampanjaan – montako ja minkälaista kävelytai muuta liikuntatapahtumaa yhdistys järjesti – mitä muita liikuntaideoita yhdistys toteutti TR Kävelykampanjan loppukiri lähestyy Porin kulttuurija retkeilypäivillä on luvassa apua kahvihampaan kolotukseen paikallisten eläkeläisten talkoovoimin pyörittämästä kahvilasta, jonka suunnittelu etenee Kahvipysäkin työnimellä. Kesätapahtuman toimintojen kannalta keskeisesti Herralahden koululla sijaitsevalta Kahvipysäkiltä voi kahvin ja teen lisäksi ostaa pientä syötävää. Helmikuussa Satakunnan aluejärjestön Kohti edustajakokousta -työpäivään osallistuneet ulvilalainen Margit Suominen (vasemmalla), porilaiset Tarja Korhonen ja Asko Pietilä, ulvilalainen Sinikka Fallström, ja nakkilalainen Terttu Viinamäki harjoittelivat jo kahvin kaatamista. Kuvauspaikkana oli Villilän kartano Nakkilassa. Kuva: Tuomas Talvila Kesäkuussa kahvitellaan Porissa
6 – Nro 3 huhtikuu 2015 ELÄKELÄINEN Ensio Mustonen, muun muassa Eläkeläinen-lehden Leskirouva Katiska -sarjakuvan tekijänä tunnettu, muistaa että hän on piirtänyt aina. –Lapsena piirtelin alituiseen kosmoskynällä, ja äiti kantoi minulle kaupasta kääreenä käytettyä makulatuuripaperia. Pitkään toivoin kaupassa näkemääni värikynäpakettia, kunnes äiti lopulta osti sen. – Piirtelin lapsena koneita, tehtaita liukuhihnoineen, asioita, joita en ollut koskaan nähnytkään. Se oli vain jotenkin niin kiehtovaa, Mustonen, jolle syyskuun lopulla tulee täyteen 70 vuotta, muistelee nyt porilaisen kahvilan pöydässä. Ensio ”Enska” Mustosen lapsuudenkoti oli Jyväskylässä, Palokkajärven rantamaisemissa (synnyinkoti on ikuistettu tämän jutun kuvituksena olevaan piirrokseen). Nuorena miehenä, 45 vuotta sitten, Mustonen muutti Poriin (”naisen perässä”, hän lisää). – Ja sitten tietysti täytyi ruveta töitäkin katselemaan. Sillä tavalla Ensio Mustonen ryhtyi mainosmiehen hommiin. Työnhaku sujui niin, että Mustonen marssi paikallisen tavaratalon ”herrojen juttusille” piirustusnippu kainalossa. – Ne meinasivat, että tule huomenna hommiin. – Eihän minulla ollut koulutusta eikä mainosalasta minkäänlaista kokemusta, mutta työn kautta, harjoittelijana, aloin sitä opiskella ja oppia. – Ei piirustustaito sinänsä niissä mainoshommissa ykkösasia, ole mutta tietysti hyvä olla olemassa, ja sellainen tietynlainen visuaalinen silmä. Tätä silmää Mustoselta löytyi. Hän eteni mainosurallaan ja työskenteli lukuisissa yrityksissä, kunnes parikymmentä vuotta sitten siirtyi vapaaksi piirtäjäksi. Pitkä suhde Eläkeläinen-lehteen Nyt Mustonen on ollut eläkkeellä hän viitisen vuotta, mutta se ei ole tekemisen tahtia haitannut. Eläkeläinen-lehteen Enska on piirtänyt jo 25 vuotta. Yhtä pitkäkestoinen on ollut Mustosen pesti porilaisen Satakunnan Työn pilapiirtäjänä. Markkinaviesti-lehdessä ilmestyy hänen sarjakuvansa, jonka päähenkilö on helppoheikkimäinen torikauppias. Pitkään hän piirsi myös Tähdet ja avaruus -lehteen ja kuvitti Elintarvikeja terveys –lehteä. Ideat tulevat tai ne on punnerrettava Työtä ja toimeksiantoa on monipuolisella piirtäjällä ja kuvittajalla riittänyt jos jonkinmoista. – Kirjankuvitusta, esitteiden tekemistä, julisteita, piirroksia, kuka vain on tarvinnut ja kysellyt, Mustonen kiteyttää. Entä mistä hän saa ideat kaikkeen tähän, sarjakuviin, pilapiirroksiin? – Mistä milloinkin. Ajankohtaisista uutisista tai kadulla kulkiessa. Joskus tulee ideoita ihan liiankin kanssa, joskus saa punnertaa. Silloinkin se on vain keksittävä, ja kun mainoshommissakin joutui ideoimaan kaikenlaista, niin siihen oppi ja tottui. Se on työtä ja rutiiniakin, mutta ei se sentään mitään halonhakkuuta ole. Tärkeää on olla monipuolinen, Mustonen myöntää. – Kyllä osaamisen täytyy taipua moneen suuntaan, lähes teknisestä piirtämisestä karikatyyreihin. Tarpeita ja pyytäjiä on monia. Erilaiset tyylit pitävät myös tekemisen mielekkyyden yllä. – Olen minä julkaissut yhden oman pilakuvakirjakin, vuonna 1993. Sen jälkeen ei ole toista kukaan ehdottanut, Mustonen nauraa. Omalla käsialalla Ensio Mustonen luottaa ja uskoo perinteisen kynänjäljen voimaan tulevaisuudessakin. – Vaikka valokuva ja tietokoneet on keksitty, niin on paljon sellaista, jota voidaan parhaiten ilmaista piirtäjän, tekijän, omalla käsialalla. Entä tuleeko piirtämällä toimeen? – Kyllä se leipä tästä on tullut. Ja nyt varsinkin, kun saan eläkettä ja yksinasuvalla ovat kulutkin pienet. En valita. Työn ja muun piirtämisen ohessa Ensio Mustosen kiinnostuksen kohteena on aina ollut tähtitaivas. Hän on tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan pitkäaikainen jäsen ja toimija. Mustonen harrastaa myös innokkaasti pyöräilyä kuntoilumielessä. – Kesällä vallankin pyörälenkit ovat täällä Porissa mukavia. Meillä on 500 kilometriä hyviä pyöräteitä, ja aika lailla tasaiset maastot, vaikka yleensä tuuleekin. Viitisen vuotta sitten ryhdyin pitämään kirjaa ajoista, ja mittarissa on jo yli 10 000 kilometriä. Vaikka en nyt ole mitenkään treenannut, ajelen rauhallisesti, ja mielellään sivuteitä, missä näkee vähän enemmän luontoa. Konkarin evästys nuoremmille piirtäjille on: piirtäkää. – Taipumus täytyy olla, ja halua ja intoa tehdä omaa juttua. Jollei piirrä niin ei kehity piirtäjänä. Urheilijatkin harjoittelevat jatkuvasti, sama se on näissä kynähommissa. – Paitsi minun nyt ei kai tarvitse enää harjoitella. Jos ei kerralla onnistu, niin olkoon, Mustonen naurahtaa. TUOMAS TALVILA Porilainen Ensio Mustonen tunnetaan mm. Eläkeläinen-lehden Leskirouva Katiska –sarjakuvan piirtäjänä. Kuva: Tuomas Talvila Ensio Mustoselle kuvien tekeminen on työ ja elämäntapa Piirtäjänä aina ALLA: – Tässä ajellaan Jyväskylän Palokkajärven jäällä, olisiko laskiainen tai tapaninpäivä. Taustalla näkyy synnyinkotini, Paloniemi, Ensio Mustonen kertoo tästä tuoreesta piirroksestaan.
Nro 3 huhtikuu 2015 – 7 ELÄKELÄINEN Maaliskuussa vietettiin taas rasisminvasta viikkoa. Viikko kulminoituu YK:n rasisminvastaiseen päivään 21.3., joka sai alkunsa, kun 69 rauhanomaista rotuerottelun vastaista mielenosoittajaa kuoli poliisin luoteihin Etelä-Afrikassa vuonna 1960. Tänä päivänä rotuerottelu ja avoin rasismi tuntuvat taaksejääneiltä ja kaukaisilta käytännöiltä, asioilta, jotka ovat suomalaiselle yhteiskunnalle vieraita. Rasismi-sana kantaa vahvaa tunnelatausta ja siksi usein estää meitä näkemästä, että ei toisten alempiarvoinen kohtelu niin vierasta olekaan. Mitä rasismi on? Se on aate, jossa yhdistyvät ennakkoluulo ja valta, joita kohdistetaan etnisyydeltään, ihonväriltään tai uskonnoltaan erilaista ihmistä kohtaan. Kenellä meistä ei olisi joskus ollut valmiita käsityksiä siitä, minkälainen toi toinen (lue: työtön maahanmuuttaja, romaani tai teinien jengi) on. Me olemme kyllä parempia. Jos siihen luuloon yhdistyy tekoja, olkoon ne ”vain” sanoja tai jopa käytännön tekoja, ollaan jo lähellä rasistista toimintaa. Enää ei puutu kuin aate. Elämme aikoja, jolloin perusturvallisuus horjuu jatkuvasti uusien kriisialueiden ilmestyessä iltauutisiin. Se luo meihin pelkoja, vaikka arki näyttää kulkevan niin kun vuosi sitten. Lähellä Suomea jo aivan liian pitkään jatkuneet sotatoimet vaikuttavat siihen, mitä ajattelemme meidän naapurista. Naapurikuva muuttuu musta-valkoisemmaksi, ihmiset hyviksi ja pahoiksi ihmisiksi. Sellainen ajattelu on jo hiipimässä siihenkin, miten suhtaudumme Suomessa asuviin naapurimaan kansalaisiin. Mitä sitten pelolle vastapainoksi? Omien pelkojen kohtaaminen. Jos tuntuu, että toi toinen ei ole yhtä arvokas kun minä, niin kysy itseltäsi, miksi muka ei? Perustuvatko vastauksesi uskomuksiin (”kaikki muslimit ovat terroristeja ja romanit huijareita”) vai todistettuun tietoon siitä, että toista on syytä inhota. Omien ennakkoluulojen penkominen on helpommin sanottu kun käytännössä tehty. Omien asenteiden tarkistaminen on kuitenkin ensimmäinen askel, minkä voimme ottaa. Seuraavaksi pari sanaa naapurissa asuvalle, sille ihmiselle, jonka aina aikaisemmin on ohittanut, ja siitä se lähtee. Vierauden alta voi paljastua, että ihan samanlaisia ihmisiä ollaan, vaikka kaikessa samaa mieltä ei oltaisikaan. Yksilön vastuun lisäksi voimme tarkistaa asenteita myös yhteisönä. Näinhän Eläkeläiset ry on tehnyt, kun aloitti monikulttuurisen toiminnan vuonna 2007. Se oli arvovalinta. Näin on myös monessa meidän paikallisyhdistyksessämme tehty. Uusimpana toimijajoukkoomme on tullut Keravan Eläkeläiset ry, jossa rasisminvastaisella viikolla keskusteltiin monikulttuurisuudesta ja vieraaksi kutsuttiin Keravalla asuvia iäkkäitä maahanmuuttajia. Onko Suomessa rasismia? Vastaus riippuu siitä, keneltä kysymme. Arkirasismi on toisille todellisuutta ja toisille taas täysin näkymätön ilmiö. Valitettavasti rasistinen ajattelu ei ole suinkaan Euroopassa vähenemässä, eikä Suomi ole poikkeus tästä epämiellyttävästä kehityksestä. Vaikka rasisminvastaisen viikon alulle saaneet tapahtumat ovat kaukaisia, on meistä jokaisen syytä pohtia, mitä voimme tehdä ja mitä ajatella toisistamme. Myös sen viikon ulkopuolella, vuoden jokaisena päivänä. EVA RÖNKKÖ Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n monikulttuurisuustyön suunnittelija. Mitä pelolle vastapainoksi? Ikääntymispolitiikan opintoja neuvottelupäivät 14.-16.10. (2 vrk) Kurssi on tarkoitettu erityisesti vanhusneuvostojen jäsenille. Hinta: 140 € (ph) / 160 € (th) Ilmoittautuminen 12.9. mennessä. Käsityöja askartelukurssi 16.-20.10. (4 vrk) Kurssi sopii sekä vasta-alkajille että kokeneille kädentaitojen harrastajille. Kurssilla valmistetaan muun muassa koruja ja muita pienesineitä, jotka sopivat esimerkiksi yhdistyksen joulumyyjäisiin. Hinta: 280 € (ph) / 320 (th) Ilmoittautuminen15.9. mennessä. Kansantanssikurssi 24.-27.10. (3 vrk) Hinta: 210 € (ph) / 240 € (th) Ilmoittautuminen 24.9. mennessä Matkavastaavien opintoja neuvottelupäivät 2.-6.11. (4 vrk) Kurssi sopii peruskurssin käynneille tai muutoin kokeneille yhdistysten matkavastaaville. Hinta: 245 € (ph) / 285 € (th) Ilmoittautuminen 2.10. mennessä Liikuntakurssi 2.-6.11. (4 vrk) Kurssilla on monipuolinen ohjelma, joka sisältää muun muassa uuden kuminauhaohjelman. Kurssi sopii sekä vasta-alkajille että kokeneille ohjaajille. Hinta: 245 € (ph) / 285 € (th) Ilmoittautuminen 2.10. mennessä. Musiikkikurssi 5.-9.11. (4 vrk) Kurssi sopii sekä laulajille että soittajille. Hinta: 245 € (ph) / 285 € (th) Ilmoittautuminen 2.10. mennessä. Yhdistystoiminnan jatkokurssi + toiminnantarkastuksen teemapäivä 13.-18.11. (5 vrk) Kurssi sopii peruskurssin käyneille tai muutoin kokeneille yhdistyksen johtokunnan jäsenille sekä toiminnantarkastajille. Hinta: 310 € (ph) / € 360 (th) Ilmoittautuminen 13.10. mennessä. Taloudenhoidon jatkokurssi + toiminnantarkastuksen teemapäivä 13.-18.11. (5 vrk) Kurssi sopii peruskurssin käyneille tai muutoin kokeneille yhdistyksen johtokunnan jäsenille sekä toiminnantarkastajille. Hinta: 310 € (ph) / 360 € (th) Ilmoittautuminen 13.10. mennessä. Eläkeläiset ry:n syksyn 2015 alustava kurssikalenteri Kurssit Kuntorannassa Alueelliset kurssit Kursseille ilmoittautuminen KEVÄÄN VIIMEINEN KURSSI, ILMOITTAUDU HETI! Musiikkikurssi Hiekkaharjun Puistokulmassa 28.4. klo 10-16. Muun muassa Porin ohjelmat. Hinta 30 € / osallistuja, sisältää keittolounaan. Ilmoittautuminen 20.4. mennessä Tuija Aalille. Ohjelmatoiminnan kurssi Tampereen Tapiolassa 15.-16.9. (2 pv) Kansantanssikurssi Vantaalla, Hiekkaharjun Puistokulmassa 27.9. (1 pv) Järjestämme myös alueellisia liikuntakursseja. Ilmoitamme muista alueellisista kursseista myöhemmin. Kursseille ilmoittaudutaan kurssi-ilmoittautumiskaavaketta käyttäen määräaikaan mennessä osoitteeseen Eläkeläiset ry; Tuija Aali, Mechelininkatu 20 A; 00100 Helsinki; ilmoittautua voi myös sähköpostitse: tuija.aali@elakelaiset.fi Voit ilmoittautua myös Eläkeläiset ry:n verkkosivujen kautta täyttämällä sähköisen lomakkeen: www.elakelaiset.fi/sähköiset lomakkeet/kurssihakemus. – Ilmoittautuessa on aina ilmoitettava kurssilaisen yhteystiedot: osoite ja puhelinnumero. – Ilmoittautumislomakkeessa on mainittava, maksaako kurssilainen itse osallistumisensa vai maksaako sen yhdistys. – Kuntorannan kurssien osalta on ilmoitettava, valitseeko kurssilainen puolivai täysihoidon. Kurssituki Vähävaraiset yhdistykset voivat hakea kurssitukea, joka kattaa puolet yhden kurssilaisen kurssimaksusta. Kurssitukea haetaan vapaamuotoisesti kurssille ilmoittautumisen yhteydessä – tukea ei siis voida myöntää jälkikäteen. Kurssikalenteriin voi tulla vielä muutoksia. Päivitetty kalenteri julkaistaan myös Eläkeläinen-lehden seuraavissa numeroissa. Kalenteri on myös Eläkeläiset ry:n verkkosivulla (www.elakelaiset.fi), josta näkee mahdolliset muutokset. Lisätietoja kursseista voi kysyä koulutussihteeri Tiina Rajalalta, puh. 020 743 3617 tai 040 582 4319. Eläkeläiset ry:n kurssit järjestetään yhteistyössä KSL-opintokeskuksen kanssa.
8 – Nro 3 huhtikuu 2015 ELÄKELÄINEN Takavuosien komediasarjoista Tankki täyteen sekä Sisko ja sen veli parhaiten tunnettu Ilmari Saarelainen on pitkän linjan ammattilainen. Teatterikoulun jälkeen hän näytteli vuoden Kotkan Kaupunginteatterissa 1960-luvun lopulla ja sen jälkeen Tampereen Työväen Teatterissa aina eläkepäivilleen asti, vuoteen 2007. Saarelaisen monenkirjavalla uralla syksy 1978 oli käänteentekevä. Silloin TV2:ssa alkoi uusi, ylöjärveläiselle huoltamolle sijoittuva sarja Tankki täyteen , joka oli sittemmin valtaisa menestys. Komedian yksitoista jaksoa keräsivät pari miljoonaa katsojaa tehden sarjan näyttelijöistä tarkoin seurattuja hahmoja kautta maan. Saarelainen esittää tässä Neil Hardwickin ja Esko Leimun ohjaamassa ikimuistoisessa viihdeklassikossa 35-vuotiasta Juhanaa, Vilénien yrittäjäperheen kotiin jumittunutta ja hieman saamatonta aikamiespoikaa. Hänellä on Juhanan rooli myös Tampereen Komediateatterin tulevan kesän näytelmässä Tankki täyteen. Kysymys kuuluu: kuinka 35-vuotiaan peräkammarin pojan rooli luonnistuu 70-vuotiaalta, lähes kaiken nähneeltä näyttämöiden ratsulta? – Vaikea sanoa. Pitää varmaankin mennä piakkoin Tiina Jylhän klinikalle käsittelyyn ja kohotuksiin, Saarelainen myhäilee. Komediateatterin ensi kesän näytelmässä on mukana toinenkin Tankki täyteen -komedian alkuperäinen näyttelijä, Tuire Salenius. Hänet muistetaan tv-sarjan sanavalmiina, kolmekymppisenä Ullana ja kuinka ollakaan: hänellä on ajaton Ullan rooli myös Komediateatterissa tulevana kesänä. Kansainvälistä tunnustusta Ilmari Saarelainen muistelee lämmöllä Tankki täyteen -sarjan jo edesmenneitä näyttelijöitä Sylvi Salosta (Emmi), Tauno Karvosta (Sulo), Tenho Saurénia (konstaapeli Reinikainen) ja mopoilevaa rovastia, Erkki Siltolaa. – He olivat hienoja ammattilaisia kaikki, ja Tenho Saurénilla oli ainutlaatuinen tapa viihdyttää. Sarja on kovin hidastempoinen nykypäivän mittapuulla, mutta sellaista se oli elämä ennen vanhaan, Saarelainen mainitsee. Klassikkokomedian ohjaajaa Neil Hardwickia hän luonnehtii sanalla herrasmies. – Herra Hardwickia saan kiittää paljosta. Hänellä on perspektiiviä suomalaisuuteen ja loistava komiikan taju. Hän kirjoitti Jussi Tuomisen kanssa sarjaan oivallisia kohtauksia. Saarelaisen tv-yhteistyö Hardwickin kanssa jatkui tuonnempanakin. Hän näyttelee pääroolia Hardwickin vuonna 1986 kakkoselle ohjaamassa, kuusiosaisessa Sisko ja sen veli -komediassa. Toista pääroolia Venlalla palkitussa sarjassa esittää Tuija Ernamo. Kansainvälistäkin tunnustusta saaneen komedian teemoja ovat muun muassa seksi, vammaisuus ja kuolema. Erityisesti huomioitiin komedian humoristinen ja puhuttava kolmas osa Tietokonetreffit, joka käsittelee vammaisuutta. Ihmisten ennakkoluuloja peilaava jakso sai kunnianmaininnan ja lehdistön palkinnon Montreuxn Kultainen Ruusu-kilpailussa 1986. Kotimaassa Kynnys ry ja Invalidiliitto palkitsivat jakson vuoden 1986 parhaana vammaisaiheisena ohjelmana. Saarelainen muistaa hyvin, miten ohjaaja-käsikirjoittaja Hardwick evästi aikoinaan Sisko ja sen veli-sarjan näyttelijöitä. –Niilo-setä sanoi, että koittakaa nyt tehdä parhaanne. Olen laittanut tähän projektiin kaikki kahden vuoden vitsini. Ikääntymiselle ei mahda mitään Ilmari Saarelainen on itseironian mestari, joten ei mikään ihme, että hän suhtautuu ilkikurisesti ja vähemmän vakavasti myös omaan ikääntymiseensä. Näitä teemoja hän tulkitsee antaumuksella myös Tampereen Työväen Teatterissa Riku Suokkaan ohjaamassa yhden miehen näytelmässä Parasta ennen . Suosittua Stand up-komediaa on esitetty Tampereella syksystä 2010 lähtien. Saarelaisella on selkeä näkemys omasta tehtävästään tässä hullunhauskassa näytelmässä. – Pyrin välittämään näytelmän kautta ihmisille jotakin sellaista, että ikääntymiselle kukaan ei mahda mitään. Voisimmeko suhtautua omiin kremppoihimme ja muistamattomuuteen hieman ilkikurisemmin? Se helpottaisi elämän sietämistä, Saarelainen arvelee. Parasta ennen -komedia kestää Näyttelijä Ilmari Saarelaisen meno vain paranee vanhemmiten Ilkikurista sen olla pitää Tv-töillään koko kansan tietoon tullut Ilmari Saarelainen jäi eläkkeelle virallisesti kahdeksan vuotta sitten. Se ei ole hiljentänyt hänen tahtiaan. Estradit saavat suosikkinäyttelijän yhä syttymään ja erityisen lähellä hänen sydäntään ovat ilkikuriset roolit. Tamperelaisen Ilmari Saarelaisen suuri nuoruuden unelma toteutui, kun hän pääsi opiskelemaan Suomen Teatterikouluun Helsinkiin syksyllä 1965. Hänen kurssikavereitaan olivat mm. Tarja Markus, Soili Markkanen, Sulevi Peltola ja Jarkko Rantanen. Paria vuotta myöhemmin, kesällä 1967, Saarelaisen teatteriopinnot kuitenkin mutkistuivat Pirkanmaalla sattuneen liikenneonnettomuuden vuoksi. – Olimme skootterilla liikkeellä. Minä istuin perässä. Yhtäkkiä henkilöauto rysäytti vasemmalta päällemme. Loukkaannuin pahoin, muut selvisivät säikähdyksellä, Saarelainen muistelee. Hänen jalkaan ja käsivarteen saamansa vammat olivat vakavia. – Luuydintä pääsi verenkiertoon, sitä yritettiin tuhota verestä pois, ja sydänkin oli pysähdyksissä jonkin aikaa. Kurssilta en kuitenkaan tipahtanut, mutta pitkään jouduin käymään koulua kainalosauvoilla. KK Kun teatteriopinnot mutkistuivat – Totta kai se miestä imartelee, kun töitä on edelleenkin tarjolla, sanoo seniorinäyttelijä Ilmari Saarelainen. Kuva: Kari Kumpulampi Stand up-komiikkaa. Ilmari Saarelainen yhden miehen näytelmässä Parasta ennen. Vanhenemista tulkitseva komedia pyörii Tampereen Työväen Teatterissa kuudetta vuotta. Esitys on nähty muissakin teattereissa eri puolilla maata. Kuva: Kari Sunnari
Nro 3 huhtikuu 2015 – 9 ELÄKELÄINEN Ilmari Saarelainen Syntyi 12. syyskuuta 1944 Uudessakaupungissa. Asuu Tampereella. Puoliso Leena ja tytär Noora. Yksi lapsenlapsi. Eläkkeelle Tampereen Työväen Teatterista vuonna 2007, näyttelee yhä aktiivisesti eri teattereissa. Tuli tunnetuksi tv-sarjoista Tankki täyteen (Juhana Vilén) ja Sisko ja sen veli (Immu). Näytellyt 17 kotimaisessa elokuvassa, mm. Visa Mäkisen ohjauksissa Likainen puolitusina (1982) ja Yön saalistajat (1984). Eläkkeelle jäätyään vieraillut mm. Helsingin Kaupunginteatterissa ja Suomen Kansallisoopperassa. Vieraillut kesäteattereissa eri puolilla maata. Mielikirjoja: Huvila meren rannalla, Sadan vuoden yksinäisyys ja Pentti Saarikosken suomentama Odysseus. Mielimusiikkia: kaikki Paula Ankan, Elvis Presleyn ja Ella Fitzgeraldin levytykset sekä oopperoista Mozartin Figaron häät. noin kaksi tuntia. – Kesti pitkään ennen kuin sain kaiken tuon valtavan tekstimäärän poskeeni. Yksi kesäloma siinä meni piloille. Minulla on kuiskaaja käytössäni näytelmässä, mutta kerran kolmessa viikossa joudun silti pitämään itselleni lukuharjoitukset esityksen tiimoilta. Positiivinen ote elämään Omaan työhönsä Ilmari Saarelainen, ammattinäyttelijä vuodesta 1968, suhtautuu hyvinkin nöyrästi. – Näyttelijän on yleensä tehtävä, mitä eteen tulee. Näyttämöllä on kiva olla, kun aistii, että yleisö on puolellasi. Silloin sinulla on rauha ja lupa näytellä. –Positiivinen ote elämään. Se on johtoajatukseni teatterissa ja sen ulkopuolella, Saarelainen kertoo. Minkään sortin kuntoilua seniorinäyttelijä ei harrasta. –Liikunnan suhteen olen kuin lehmä suossa. Kotoa minä ammennan voimaa, ja lapsenlapsen hoito antaa vireyttä. Se on häkellyttävän hienoa ja pitää elämässä mukana. KARI KUMPULAMPI Sannamari Sala, lastentarhanopettaja Oulun vaalipiiri Eduskuntavaalit 2015 www.ehdokas.vasemmisto.fi/sannamarisala 146 Politiikka on arjen asioita Arvokas vanhuus – Hyvät harrastusmahdollisuudet aktivoimaan ikääntyviä. – Turvallinen vanhuus edellyttää hyviä julkisia palveluja. – Ikäihmisten osallisuuden turvaaminen on yhteiskunnan velvollisuus. 185 Toivoa Tasa-arvoa Turvaa SINIKKA TORKKOLA PIRKANMAALTA EDUSKUNTAAN! www.sinikkatorkkola.fi Ilmoituksen maksaa Torkkolan tukir yhmä Tutkijatohtori, pääluottamusmies ja sairaanhoitaja Sinikka Torkkola Arvokas ja turvallinen vanhuus on jokaisen ihmisen perusoikeus. Siitä ei tingitä. 154 143 TAINA MATERO Oulun vaalipiiri Ihmisarvoinen elämä kuuluu kaikille! Tasa-arvoa ja tukea omaishoitoon Vanhuspalveluihin riittävät resurssit Harmaa talous ja veronkierto kuriin Jokaiselle nuorelle paikka koulutukseen ja työhön Ilmoituksen maksaja Suomussalmen eläkeläiset TATJAANA HUHTALA Pirkanmaa Tukitili: Nordea FI25 1521 3000 0014 63 Viite 8370. Keräyslupa POL-2014-8029 •Oikeus turvattuun ja arvokkaaseen vanhuuteen •Vanhusten itsemääräämisoikeutta kunnioitettava 139 Ruoveden Eläkeläiset ry. puh.joht. ”Kaisasta tulee erinomainen kansanedustaja” Erkki Virtanen, Kansanedustaja Meillä ON varaa kunnon eläkkeisiin, palveluihin ja kulttuuriin. Savo-Karjalan vaalipiiristä Maksaja: Kaisan tukiryhmä EI enää LEIKKAUKSIA! Eläkeläinen-lehti 50 vuotta eläkeläisten asialla
10 – Nro 3 huhtikuu 2015 ELÄKELÄINEN Ylisuuret eläkkeet nakertavat kansalaisten tasa-arvoa, kun säästötoimet näyttävät kohdistuvan vain pienituloisiin. Olisiko eläkekatosta apua? Eläkekatolla tarkoitetaan eläkkeen euromääräistä enimmäismäärää kuukaudessa. Yleisimmin tämä toteutetaan eläkepalkkakatolla, jolloin tietyn määrän ylittävältä palkan osalta eläkettä ei kerry. Eläkekatto on käytössä Pohjoismaista Norjassa ja Ruotsissa ja lisäksi useimmissa Euroopan maissa. Eläketurvakeskuksen tekemän selvityksen mukaan Suomessa eläketulojen ylimpään kymmenykseen kuuluvat ne eläkkeensaajat, joiden eläke oli vuonna 2013 vähintään 2535 euroa kuukaudessa. Heitä oli noin 138 600 henkeä ja omaa eläkettä saavia noin 1,4 miljoonaa. Ylimmän kymmenyksen keskieläke vastasi suunnilleen palkansaajien keskiansioita. EU-maiden vertailussa Suomen eläkeläisten tuloerot ovat keskimääräistä pienemmät, vaikka takuueläkkeen saajia onkin yli 100 000. Eläkekatto ei selvityksen mukaan poistaisi yksittäisiä suuria eläkkeitä. Useissa maissa eläkekattojärjestelmän ulkopuolelle on syntynyt muita eläkejärjestelmiä, sillä hyvissä asemissa olevat työntekijät voivat sopia työnantajan kanssa lakisääteisen eläkkeen päälle kertyvästä lisäeläkkeestä. Selvityksessä painotetaan, että Suomessakin kaikkein korkeimmat eläkkeet syntyvät jo nyt työeläkkeen ja erilaisten johtajasopimuksessa määriteltyjen lisäetujen yhdistelmänä, joita eläkekatto ei leikkaisi, vaan seurauksena olisi erillinen eläkejärjestelmä hyvätuloisille. ”Eläkkeellä punnitaan, ovatko kaikki samanarvoisia” Metallityöväen Liiton isot ammattiosastot tekivät viime vuoden lopussa liittovaltuustolle aloitteen ryhtyä rakentamaan liiton johdolla laajaa kansanliikettä eläkekaton saamiseksi Suomeen. Yksi kannanoton kirjoittajista on hyvinkääläinen Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Juhani Kouhia, joka työskentelee Koneen hissitehtaalla ja on osa-aikaeläkkeellä. Kouhia perustelee aloitteen ajankohtaa muun muassa nykyisellä taloustilanteella, jossa kaikilta yhteiskunnan jäseniltä, myös kaikkein pienituloisimmilta, vaaditaan uhrauksia ja säästöjä. Eikö leikkauksia pitäisi siis kohdistaa myös korkeisiin eläkkeisiin? Työelämässä erilaisista työpanoksista maksetaan eri suuruisia palkkoja, mutta eläkkeellä ollessasi palvelet yhteiskuntaa kuluttajana. ? Eläkkeellä punnitaan, ovatko kaikki samanarvoisia, jos toisella on sata kertaa paremmat materiaaliset mahdollisuudet elää, Kouhia pohtii. Ylisuurilla eläkkeillä perustuslain suoja? Eläkekaton vastustajat vetoavat muun muassa perustuslakiin, joka heidän mukaansa suojaa eläkkeitä leikkauksilta. He painottavat, että työeläke on ihmisen omalla työllään ansaitsema etu. Eläkkeen määrä karttuu palkan mukaan, jonka perusteella määräytyvät myös työnantajan ja työntekijän maksamat eläkemaksut, eikä niissä käytetä julkista rahaa. Niinpä valtiolla ei ole oikeutta kajota palkansaajan eläkkeeseen, sillä työeläke on hänelle yksilöllisesti karttunut etuus. Kouhia ihmettelee tätä perustelua, sillä onhan muun muassa työttömyysturvankin kestoa tai määrää voitu leikata, vaikka työntekijät ja työnantajat maksavat työttömyysvakuutusmaksut itse. Myös eläkkeisiin on kajottu ja kajotaan koko ajan: on poistettu suurempi eläkekarttuma ja otettu käyttöön elinaikakertoimet, joilla eläkkeitä leikataan. Lisäksi yli 40 000 euroa vuodessa ansaitseville eläkeläisille on määrätty kuuden prosentin raippavero. Ovatko siis myös nämä päätökset perustuslain vastaisia? ? Entä eläkeikä? Kun tulimme työelämään, oli sovittu, että pääsemme 63-vuotiaana eläkkeelle. Kuinka siinä on käynyt? Useimpien selvitysten mukaan eläkekattojärjestelmä johtaisi erilaisiin lisäeläkejärjestelmiin, Eläkekatto vai ei? Ylisuuret eläkkeet nakertavat kansalaisten tasa-arvoa, kun säästötoimet näyttävät kohdistuvan vain pienituloisiin. Olisiko eläkekatosta apua? Aulis Ruuth huomauttaa, että eläkekatto ei ole ratkaisu tuloeroihin. ”Todellinen ongelma on se, että suuri osa eläkeläisistä saa kovin pientä eläkettä. Eläkekatto ei siihen auta sentin vertaa”. Kuvat: Tuomas Talvila Juhani Kouhia perustelee eläkekattoaloitteen ajankohtaa muun muassa nykyisellä taloustilanteella, jossa kaikilta yhteiskunnan jäseniltä, myös kaikkein pienituloisimmilta, vaaditaan uhrauksia ja säästöjä. ”Eikö leikkauksia pitäisi siis kohdistaa myös korkeisiin eläkkeisiin?”
Nro 3 huhtikuu 2015 – 11 ELÄKELÄINEN jollaisia on käytössä kaikissa niissä maissa, joissa on eläkekatto. Kouhia ei kuitenkaan näe lisäeläkejärjestelmien uhkaavan tasa-arvoa, sillä lisäeläkkeitä ei makseta yhteisestä eläkekassasta. Sen sijaan hänen mielestään on suurempi vääryys se, että lisäeläkkeiden maksut ovat verovähennyskelpoisia. ? Niihin liittyvät veronkiertomahdollisuudet olisi ehdottomasti poistettava. Kouhian mukaan eläkekatto voitaisiin toteuttaa siten kuin useissa maissa on tehty, että niin työtekijöiden kuin työnantajenkin maksut palkoista säilyvät entisellään, mutta määritellyn eläkekaton yli ei eläkettä yhteisestä kassasta makseta. Ylimenevä rahaa jää eläkekassan tai verona valtiolle. ? Jos Suomessakin olisi 3000 euron eläkekatto, ylimenevä rahasumma olisi lähes 900 miljoonaa euroa vuodessa. Sillä voisi nostaa vaikka 750 euron takuueläkettä reilusti. ”Eläkekatto ei hyödytä pienituloisia” Eläkeläinen Aulis Ruuth on Vasemmistoliiton entinen puolueja kunnallissihteeri. Hän vastustaa eläkekattoa, vaikka ymmärtääkin sillä tavoiteltavan tuloerojen pienentämistä. Ruuthin mielestä eläkekatto ei kuitenkaan välttämättä toisi mitään lisäetua pientä eläkettä saaville, vaan peruseläke saattaisi jäädä hyvinkin alhaiseksi, kuten on käynyt monissa maissa, joissa eläkekatto on. ? Eläkekaton säätäminen toisi sitä paitsi muutoksia väistämättä rahoitukseen ja karttumakäytäntöön, kun tietyn tason ylittävät eläkkeet joutuisivat leikkauspöydälle. Se olisi jotenkin huomioitava rahoituksessa ja eläkemaksuissa, Ruuth muistuttaa. Ruuthin mielestä eläkekattojärjestelmä olisi myös epäoikeudenmukainen, sillä nykyisen käytännön mukaan työntekijät itse sekä työnantajat maksavat myös ylisuuret eläkkeet. ? Eihän se voi olla niin, että ihminen maksaa eläkevakuutusmaksuja koko työikänsä ajan, mutta ei sitten saisikaan niitä ulos, kun on sen aika? Verotuksella tasaarvoisempaan tulonjakoon Ruuth muistuttaa, että työeläkkeet maksetaan osittain rahastoivalla järjestelmällä, jolloin suurin osa sisään tulevista maksuista menee maksussa oleviin eläkkeisiin, mutta noin neljännes maksuista rahastoidaan tulevia tarpeita varten. ? Annetaan kaikkien ansaita työeläkkeensä, mutta huolehditaan siitä, että progressiivisella verotuksella suurten eläkkeiden saajat osallistuvat yhteisiin kuluihin. Ruuth vastustaa eläkekattoa ennen kaikkea sen vuoksi, että se ei ole ratkaisu tuloeroihin. ? Todellinen ongelma on se, että suuri osa eläkeläisistä saa kovin pientä eläkettä. Eläkekatto ei siihen auta sentin vertaa, vaikka jotkut tuntuvat niin luulevan. Myös Ruuthin mielestä eläkekattojärjestelmä synnyttäisi Suomessa uusia lisäeläkejärjestelmiä. Suomessa kävisi kuten muissa eläkekattomaissa, että hyväosaiset saavat yrityksistä erilaisia lisäeläke-etuja, tai hyvin järjestäytynyt ammattiliitto neuvottelee työnantajan kanssa kaikkia työntekijöitään koskevan lisäeläkejärjestelmän. ? Näitä etuja saavat kaikkein neuvottelukykyisimmät, mutta pienipalkkaisemmat ja vähäisemmän ammattitaidon omaavat ammattiryhmät jäävät jalkoihin, Ruuth huomauttaa. Eläketurvakeskuksen selvityksessä todetaan myös, että jos eläkekatto otettaisiin käyttöön nyt, se pienentäisi lakisääteisiä työeläkemenoja vasta kymmenien vuosien kuluttua. Sen sijaan eläkemaksutulo pienenisi eläkepalkkakaton myötä välittömästi. Koska jo ansaitut eläkkeet pitäisi kuitenkin perustuslainkin mukaan edelleen maksaa, jouduttaisiin nyt työelämässä olevien ja työelämään tulevien eläkemaksuja nostamaan maksuvajeen korjaamiseksi. Tämä jäisi niiden ihmisten maksettavaksi, joiden tulot jäisivät eläkepalkkakaton alapuolelle. Aulis Ruuthin mielestä tasa-arvoisempaan tulonjakoon päästään turvaamalla kaikille työtä ja mahdollisimman hyvät ansiot, jotka toisivat riittävän eläkekertymän. Ylisuuria eläkkeitä voisi Ruuthin mielestä verottaa ankarammin. Sen sijaan niin sanottuun raippaveroon hän ei koskisi. ? Yleensä verotuksessa pitäisi välttää äkkikäänteitä, että ihmiset voisivat sen suhteen suunnitella tulevaisuuttaan paremmin, Ruuth sanoo. Lisätietoja: www.etk.fi IITA KETTUNEN 26 Anneli Lehto rakennusinsinööri ylitarkastaja kaupunginvaltuutettu Vaasa Veteraanitoimikunnan jäsen EDUSKUNTAAN Maksuttomat jatoimivat terveyspalvelut Pienemmät tuloerot EiNatolle www.anttiholopainen.com antti.vasemmalta@gmail.com Hämeenvaalipiiri Emeritusylilääkäri,eläkeläis-ja vammaisaktiivi Lahdenkaupunginvaltuutettu jakaupunginhallituksenjäsen Etelä-HämeenAluejärjestönja LahdenEläkeläistenpuheenhohtaja ANTTIHOLOPAINEN eduskuntaan Eläkeläistenasialle 22 ÄÄNELLÄ ENEMMÄN –näkemystä, kokemusta isokalle.fi Eduskuntavaalit su 19.4. (ennakkoäänestys 8.–14.4.) Ilm oitu kse n ma ksa ja: tu kiry hmä Suosittelemme Sinulle Savo-Karjalasta: Kaarlo “IsoKalle” Julkunen isokalle.fi kalle.savokarjala@gmail.com @kallejulkunen 128 Vanhusten, vammaisten ja henkilökunnan asialla – vahvasti! Julkista sektoria vahvistettava! Henkilökuntamitoitus lakiin! KAIJA KIESSLING työfysioterap.(el) Turku, SKP 156
12 – Nro 3 huhtikuu 2015 ELÄKELÄINEN Tuskalla ja vaivalla synnytettiin elinkelpoinen lapsi Sirpa Puhakka: Vasemmistoliiton synty. Into 2015. Vasemmistoliiton entinen puoluesihteeri, Kansan Uutisten nykyinen päätoimittaja Sirpa Puhakka on tehnyt perusteellisen raportin Vasemmistoliiton synnystä aina 1980-luvun puolivälistä asti, jolloin ensimmäiset haaveet vanhan järjestörakenteen purkamisesta ja uudenlaisesta, moderniin aikaan sopivasta kansanliikkeestä virisivät. Hyvän lähtöpotkun antoi Kalevi Kivistön presidenttiehdokkuuden kampanjoimiseksi syntynyt Liike 88, joka keräsi punaista ja vihreätä väkeä varmaan yli odotustenkin ja vahvisti näkemystä siitä, että SKP:n ja SKDL:n jäykkien rakenteiden sijaan on saatava laajoja kansalaispiirejä yhdistävä kansanliikkeen kaltainen puolue. SKP:tä jäyti ja tuhosi jo ennen 70-luvun taitetta alkanut sisällissota. Se raunioitti myös SKDL:ää, vaikka sillä tunnetusti olikin ”hyvä herraonni” eli puoluejohtajat Ele Alenius ja Kalevi Kivistö. SKP:ssä puolueviha paloi täydellä liekillä rintaman molemmin puolin. Taistolaisvähemmistö käytti Moskova-korttia estottomasti ja sai paljon näkyvyyttä onnistuttuaan rekrytoimaan kulttuuriväestä runsaasti näkyviä persoonia uskonsotureikseen. Rahatalouden hullut vuodet 80-luvulla saivat SKP:nkin lankeamaan sijoitussekoiluun, jonka seurauksena puolueen talous oli äkkiä kuralla. Myös aatteellisesti oli pudottu kartalta eikä ukkoutunut jäykkärakenteinen puolue pystynyt vastaamaan ajan haasteisiin esimerkiksi ympäristön, sukupuolten tasa-arvon ja kansalaistoiminnan kysymyksissä. Kyvyttömyys vaivasi myös suhdetta ay-liikkeeseen, jolla itselläänkin oli samat konservatiivisuuden vaivat. Työelämä ja talouspolitiikka olivat murroksessa, savupiipputeollisuus kovaa vauhtia vähenemässä, mutta SKP panosti perinteisiin teollisuusliittoihin, väheksyi toimihenkilösektoria eikä nähnyt uusia, perinteisiin raameihin sopeutumattomia työntekijäryhmiä, jotka kasvoivat kasvamistaan. Ja kannatuskin hiipui vaali vaaleilta. Jotakin siis oli pakko tehdä. Olisiko Vasemmistoliittoa ilman Gorbatshovia? Oliko tärkein vaikuttaja Vasemmistoliiton synnyssä kuitenkin kansainvälinen tilanne? Reaalisosialismi alkoi murentua kaikissa Euroopan maissa. Mihail Gorbatshovin Neuvostoliitossa perestroika ja glasnost merkitsivät valtavaa käännettä uuteen, modernimpaan yhteiskuntaan. SKP:n vähemmistön Moskovan korttipakassa kortit vähenivät vähenemistään ja lopulta Neuvostoliiton romahdettua hävisi viimeinenkin kortti. SKPy:n ja Devan perustaminen olivat viimeisiä, epätoivoisia yrityksiä säilyttää maassa ”oikeaoppinen”, NKP:n tukeen perustuva marxilainen puolue. Kansandemokraattisen liikkeen piirissä ei voitu olla näkemättä, että reaalisosialismin aika on kohta ohi. Mutta kaikki eivät nähneet tai halunneet nähdä. Sirpa Puhakka kuvaa yksityiskohtaisesti, miten tuskallista myös monille enemmistökommunisteille ja ay-liikkeen kansandemokraateille oli ajatus omasta ”kommunistisesta identiteetistä” luopumisesta. Vaikka Vasemmistoliittoa haluttiin, haluttiin myös, että SKP säilyisi uuden puolueen sisällä omana ideologisena puolueenaan. Mikä sen ideologia ja poliittinen päämäärä olisi ollut, kun reaalisosialismi oli romahtamassa kaikkialla paitsi Kiinassa ja Kuubassa? Pitkä raskaus, kovat synnytystuskat ja ankarat jälkipoltot Uusi puolue ei syntynyt helpolla. Sisäisiä erimielisyyksiä oli runsaasti ja henkilöristiriitoja syntyi. Merkittävin ja näkyvin oli koko Vasemmistoliiton idean isänä pidetyn, SKDL:n viimeisen puheenjohtajan Reijo Käkelän äkkilähtö. Viime kädessä riita syntyi perustavan kokouksen avoimuudesta. Käkelä oli kannattanut sitä, mutta viime vaiheessa äkkiä monien ällistykseksi käänsi kelkkansa ja halusi estää vähemmistöläisen pääsyn kokoukseen. Hävittyään äänestyksen kokousta valmistelevassa valtuuskunnassa, hän ilmoitti eroavansa kaikista tehtävistään ja jäsenyyksistään ja marssi ulos salista, lähin esikuntansa perässään. Olin kokoussalissa ällistelemässä minäkin, sillä toimin silloin aktiivisesti SKDL:n Pohjois-Karjalan piirissä. Kokouksen avoiVasemmistoliiton perustamiskokous pidettiin vapun alla vuonna 1990. Kokousedustajia Helsingin jäähallissa. Kuva: Kari Kuisti/Kansan Arkisto
Nro 3 huhtikuu 2015 – 13 ELÄKELÄINEN muuden puolesta minäkin äänestin. Jälkeenpäin voi arvioida, että kaikille avoin perustava kokous nimenomaan pelasti Vasemmistoliiton. Jos vähemmistö olisi suljettu ulkopuolelle, se oli taatusti jatkanut toimintaansa omissa järjestöissään ja vanha osapuoliriita olisi jäänyt kytemään. Vasemmistoliitolla olisi ollut valmis vihollinen, se sama vanha pelsepuupi kuin ennenkin. Terve ja elinkelpoinen lapsi synnytettiin vapun alla vuonna 1990 Kulttuuritalossa. Seuraavana päivänä Helsingin Jäähallissa monituhantinen yleisö valitsi ennen kokemattoman innostuksen vallassa Vasemmistoliiton puheenjohtajaksi Claes Anderssonin. ”Hyvä herraonni” jatkui. Osapuoliristiriidat ja monet henkilökärhämät aiheuttivat pitkiä jälkipolttoja eri puolilla maata, mm. Pohjois-Karjalassa, jossa itse olin Vasemmistoliiton piirin ensimmäinen puheenjohtaja. Uuden puoluejohtajankaan osa ei ollut helppo, ongelmia tuli varsinkin puoluesihteeriksi valitun, omia virityksiään rakentelevan Matti Viialaisen kanssa. Niistä Claes Andersson on itsekin kertonut muistelmateoksissaan. Aika on tukenut Aika on tukenut Vasemmistoliittoa, sen jo perustamisvaiheessa esiin nostamat asiat ovat nousseet yhä tärkeämmiksi. Se ei ole unohtanut köyhiä. Se nostaa esiin myös muita kuin talouskysymyksiä. Kulttuurin alueella sen toivoisi pitävän korkeampaa profiilia ja muistavan myös niitä köyhiä, jotka tekevät taidetta. Kaiken kaikkiaan Vasemmistoliitto on sekä ilmeeltään että politiikaltaan nuorekkain ja ennakkoluulottomin Suomen puolueista. Sirpa Puhakan kirja on varsinkin Vasemmistoliitossa toimiville ja kansandemokraattisessa liikkeessä toimineille todella valaiseva ja muistoja herättävä raportti. Ulkopuolisille se ei ehkä avaudu yhtä kiinnostavana. Viitteiden mukaan kirjaan on haastateltu lukuisia Vasemmistoliiton syntyprosessissa keskeisiä ihmisiä. Heidän puheistaan on kuitenkin otettu kirjaan vain yksittäisiä lauseita. Pitemmät persoonalliset puheenvuorojaksot olisivat elävöittäneet teosta huomattavasti. TUULA-LIINA VARIS Tämän ilmoituksen maksoin itse . ehdokas.vasemmisto.fi/jukkakarhula/ Tue vaalityötäni tili: FI25 1521 3000 0014 63 viitteeksi: 83823 Rahankeräyslupa POL-2014-8029, 15.11.2014-14.11.2016 Jukka Karhula EDUSKUNT AAN Eläkeläisille tasa-arvo! Työtä peruspalveluista! Terveys, toimeentulo, hoiva! Työtä investoimalla ?ksusti velaksi! 166 UUSIMAA Rehtori, eläkkeellä katjahanninen.fi Oulun vaalipiiri KATJA HÄNNINEN ty öpaikk ojen ja k o tien parhaak si mak saja: Viljo L ehmusk et o 135 Kestäviä työpaikkoja ja reiluja työehtoja Elvytystä – ei leikkauksia lapsilta tai vanhuksilta Ei sotilasliitoille Verovuodot tukkoon Äänesi Vasemmalta Marja Leena Makkonen 106 Vaalituki, tilinumero FI25 1521 3000 0014 83 Viitenumero 82840 Rahankeräyslupa POL-2014-8029 KESKI-SUOMI Inhimillinen ja hyvä hoiva on ikäihmisille oikeus. He ansaitsevat sen. Ketään ei saa syyllistää hoivan tarpeesta. Maksaja: Tuk iryhmä 138 EDUSKUNTAAN www.mattisemi.fi matti.semi@pp.inet.fi Tukiryhmä 2 MATTI SEMI Ei rahalla Ei onnella VAAN ÄÄNILLÄ töihin koko Itä-Suomen puolesta! Takuueläke tonniin ja pienituloisten verotusta alas! Timo Mykrä. Sinun puolellasi. Ehdokkaana Kaakkois-Suomessa. 66 Herkku Hernesniemi kaupunginhallituksen jäsen valtuustoryhmän pj. Tuen PÄÄLUOTTO PATEA Pirkanmaalta EDUSKUNTAAN! Turvattu vanhuus jokaisen oikeus 185 Pauli Schadrin pääluottamusmies valtuutettu Tapio Furuholm eduskuntaan 62 Tapio Furuholmin tukiryhmä/Ilmoituksen maksaa Veijo Puhjo. historian opettaja, toimittaja, tiedotuspäällikkö filosofian maisteri kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja valtuustoryhmän puheenjohtaja maakuntavaltuuston varapuheenjohtaja rohkea ja aloitteellinen Oikeudenmukaisemman hyvinvointiyhteiskunnan puolesta. Inkeri Yritys 29 inkeri.yritys@gmail.com • p. 040 541 8901 LAPPI www.ristokalliorinne.fi Tue Riston vaalityötä: OP FI 79 5741 3620 3676 04. Rahankeräyslupa POL-2014-8029 KALLIORINNE Kansanedustaja – Pohjoisen puolustaja Rist on tuk iryhmä – O ulun v aalipiir i 138 l Vanhuspalvelulakiin hoitajamitoitus. l Omaishoito ja kotihoito kuntoon. l Eläkeindeksejä ei saa leikata. l Tasokorotus pienimpiin eläkkeisiin. Eläkeläiset ry:n Kulttuurija retkeilypäivät Porissa 9.–11.6. 2015
14 – Nro 3 huhtikuu 2015 ELÄKELÄINEN Muistisairaudet ovat lisääntyneet koko maailmassa. Suomessakin sairastuu vuosittain eri muistisairauksiin noin 13 000 ihmistä. Muistinmenetyksiä voi olla useanlaisia. Ehkä parhaiten muistamme Alzheimerin taudin, koska siitä puhutaan enemmän kuin muista muistisairauksista. Näihin sairauksiin on alettu kiinnittää erityishuomiota. Tutkimuksia tehdään niin meillä kuin muuallakin. Viimeisin on Terveydenja hyvinvoinnin laitoksen Finger-tutkimus, jossa selvitettiin, voidaanko monipuolisella elintapaohjauksella vaikuttaa muistin muutosten heikkenemiseen. Vaikutus on todettu merkitykselliseksi. Eläkeläiset ry järjesti Kuntorannassa muistikerhojen vetäjille kurssin. Meitä innokkaita asiasta kiinnostuneita osallistui kurssiin. Kouluttajina toimivat Margit Granberg, Tiina Rajala sekä Seija Koponen, joka toimii Porvoossa muistikerhojen vetäjänä. Kurssi oli ajallisesti lyhyt mutta antoisa. Muisti asuu aivoissamme ja niitä pitää harjoittaa, aktivoida. Saimme siitä kattavaa tietoa ja paljon materiaalia opiskeltavaksi. Omilla elintavoillamme pystymme siis vaikuttamaan siihen, että muisti pysyy aktiivisena myöhempään ikään asti. Erityisen tärkeitä asioita ovat oikea ravinto, liikunta, riittävä uni, aktiivinen toiminta, muistelot, uuden oppiminen, visaisten kysymysten ratkominen ym. Eihän tämä ole vaikeaa! Tulimme vakuuttuneeksi siitä, että tietoa kannattaa levittää eläkeläisten joukossa. Saamme uutta toiminta-aluetta kerhoihimme. Me, jotka osallistuimme kurssiin, koimme asian tarpeellisuuden ja mahdollisuuden. Suosittelemme yhdistysten lähettävän tällaiselle kurssille mahdollisimman paljon innokkaita oppijoita hyvää sanomaa muille eläkeläisille jakamaan. Tieto ja toiminta antavat muistamisen iloa – sitä kannattaa siis harjoitella! MAIJA-LIISA NURMINEN Kuvat: SAKARI MÄKINEN Muisti asuu aivoissamme! Jutun kirjoittaja, Eläkeläiset ry:n hallituksen jäsen Maija-Liisa Nurminen osallistui muistikerhojen ohjaajakurssille yhdessä puolisonsa Aimo Kullbergin kanssa. Osuuskunta Tradeka-konserni lahjoittaa tänä vuonna yleishyödylliseen toimintaan yli 400 000 euroa. Lahjoitukset luovutettiin Osuuskunnan edustajiston kokouksen yhteydessämaaliskuussa. Aikaisempien vuosien tapaan Osuuskunta tukee eläkeläisjärjestöjen ja omaishoitajien lomatoimintaa sekä uuden Lasten Sairaalan rakentamista. Muita lahjoituksen saajia ovat Nuoret Kotkat, Nuorten puolesta ry, Pioneeriliitto, Solidaarisuus, Spartacus-säätiö, TSL ja KSL sekä Kalevi Sorsa -säätiö ja Vasemmistofoorumi. Osuuskunta Tradeka on hallinnointiosuuskunta, joka omistaa Osuuskunnan jäsenetutoiminnasta vastaavan Tradeka-palvelut oy:n sekä 98 % Osuuskunnan ydinliiketoimintoja hallinnoivasta Tradeka-Yhtiöt Oy:stä. Tradeka-Yhtiöt Oy omistaa kokonaan hotellija ravintolatoimintaa harjoittavan Restel Oy:n sekä sijoitustoimintaa harjoittavan Tradeka-sijoitus oy:n. Osuuskunnalla on noin 255 000 jäsentä. Tradeka lahjoitti yleishyödylliseen toimintaan Lahjoituksen saajat ryhmäkuvassa Tradekan edustajiston kokouksen yhteydessä. Kuva: Tradeka Seija Koponen Porvoon Eläkeläiset ry:stä vetää useampiakin muistikerhoja Porvoossa. Hän on pitkän linjan terveydenhuollon ammattilainen ja asiantuntija muistisairauksien ennalta ehkäisyssä. Hän kertoi työstään muistikerhojen ohjaajakurssilaisille ja antoi runsaasti vinkkejä sekä monenlaista aineistoa, jota voi käyttää kerhojen vetämiseen. Kurssilaisten aiheena olivat mm. luovat menetelmät muistin tukena.
Nro 3 huhtikuu 2015 – 15 ELÄKELÄINEN TUKIRYHMÄ Veli Paasimaa eduskuntaan TYÖTÄ KASVUA HYVINVOINTIA POHJOISSUOMEN HYVÄKSI VELI PAASIMAA KIRVESMIES OULUN VAALIPIIRI ”Tarvitaan sukupolvien välistä solidaarisuutta – eläkkeiden indeksileikkaukset on peruttava!” ANTERO EEROLA Eduskuntaan Uudeltamaalta 159 toimittaja kaupunginvaltuutettu Uudenmaan Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja ME TUEMME ANTERO EEROLAN VALINTAA EDUSKUNTAAN! Esko-Juhani Tennilä kansanedustaja 1975-2011 Esko Seppänen emerituseuroedustaja Eläkeläiset ovat yhteiskunnan voimavara Jorma Liukkonen 64v. 63 Työssäkäyvä perhetukikeskuksen ohjaaja. Eläkeläiset ry:n jäsen. Kaikki Eläkeläiset ry:n esittämät vaalitavoitteet ovat järkeviä ja kohtuullisia. Sitoudun ajamaan niitä eteenpäin. Kaakkois-Suomi • jorma.liukkonne@kouvola.fi • 040 729 4220 133 Turvallinen ja ihmisarvoinen vanhuus Matti Matikainen Olen Rautavaaran Eläkekäiset ry:n jäsen Savo-Karjalan vaalipiiri Takuueläke vähintään 1000€ Indeksit eläkkeisiin täysimääräiseksi SOTE-lähipalvelut on säilytettävä Turvattu vanhuus ja toimeentulo PAULA HYTTINEN eläk eläinen Uudenmaan ehdokas Tuusulasta 164 ” Elämä ei ole takuutuote” Eduskuntavaalit 2015 Vaalipäivä 19.4. Ennakkoäänestys 8. –14.4. Selma Lagerlöfiin sadussa Peukaloisen retket Nils Holgersson lentää hanhen selässä pohjoiseen. Me viriilit ja aktiiviset Kiimingin Eläkeläiset ry:n matkalle osallistuneet jäsenet teimmekin päinvastoin. Aurinkoisena kevätmaanantaina 16.3. ”lensimme” linjabiilillä kohti etelää aina Jyväskylän Laajavuoren kylpylään lillumaan, kellumaan ja virkistäytymään kolmeksi vuorokaudeksi. Jatkoimme lentoteemalla ja poikkesimme menomatkalla ilmailumuseossa tutustumassa Suomen ilmavoimien koneisiin kautta aikojen. Kylpylään majoittumisen jälkeen olikin jo aika pulahtaa altaiden kuohuihin. Tiistaina aamujumpan ja aamiaisen jälkeen tutustuimme Jyväskylän keskustan kävelykatuihin ja kauppaliikkeisiin sekä teimme koko porukan loton. Sen jälkeen alkoikin kahvihammasta pakottamaan ja tanssijalkaa vipattamaan. Ei kun menoksi auto kohti Kivistön työväentaloa päivätansseihin. Siellä paikan isäntä oli vastassa ja esitteli tanssipaikan ja kertoi sen värikkäästä historiasta. Orkesterin jalan alle menevä tanssimusiikki sai porukkamme tanssimaan ja välillä hörpättiin maukkaat pullakahvit. Paluumatkalla kävimme syömässä edullisesti paikallisella ABC:llä. Illalla kylpylässä saunomisen ja polskuttelun jälkeen mentiin laulamaan karaokea kylpylän yökerhoon ja jäsenten keskuudessa oli runsaasti ”Pavarotteja”. Keskiviikkona iltapäivällä oli vuorossa bingoa ja illalla jälleen karaoken vuoro kylpylässä virkistävän porskuttelun jälkeen. Torstaina jätimme jäähyväiset Laajavuorelle ja Jyväskylälle. Reissumme oli mielenkiintoinen ja onnistunut, jäämme odottelemaan hyvin virkistäytyneinä tulevia retkiä ja tietenkin lottovoittoa. Suuret kiitokset matkan vetäjälle sekä kaikille mukana olleille. Salli Kaukoranta tiedottaja Kiimingin Eläkeläisten Peukaloisen retki Äänekosken Eläkeläiset Ry on perinteisesti järjestänyt Äänekosken Kartanokievarilla laskiaisriehan johon on kutsuttu eläkejärjestöjen jäseniä eripuolilta Keski-Suomea. Tästä perinteestä on ollut kuitenkin muutaman vuoden tauko. Halusimme nyt viritellä talven taittamiseksi jotain mielenkiintoista tapahtumaa. Alunperin tanssit oli suunniteltu laskiaistapahtumaksi, mutta Äänekosken Painotalon, joka on kaupungin omistama kultuuritalo, varauksiin oli tullut päällekkäisyyksiä joten tapahtumaa jouduttiin siirtämään kuukaudella. Samalla muuttui tapahtuman nimeksi Hyvinvointitanssit. Äänekoskella vietettiin viikolla 11 Hyvinvointiviikkoa, jolloin tarjolla oli mm. kaupungin järjestämät Hyvinvointija terveysmessut jotka keräsivät yli viisikymmentä järjestöä esittelemään toimintojaan. Ohjelmalliset päivätanssit eläkeläisille sopivatkin teemaan hyvin ja ne otettiin yhdeksi hyvinvointiviikon tapahtumaksi. Tanssit keräsivät mukavasti paikallista väkeä sekä myös naapurikunnista kuten Saarijärveltä. Kahvit ja pullat kävivät hyvin kaupaksi naisten järjestämässä kanttiinissa. Unohtaa ei sovi myöskään arpajaisia joissa voittoja riitti runsaasti, eikä myöskään vanhaa iltamien ja tanssilavojen kestokilpailua naulavalssia joka muutettiin kakkuvalsiksi. Tässä kilpailussahan tanssilattialle laitetaan ennakolta yleisön tietämättä rasti merkiksi. Valssi pysäytetään yhtäkkiä, parit jäävät paikalleen ja lähimpänä merkkiä oleva pari voittaa palkinnon, joka nyt oli makea kakku. Tanssimusiikin lomassa myös Äänekosken Eläkeläisten lauluryhmä esiintyi laulaen mm.Tapio Rautavaaran harvemmin kuullun kappaleen Muistoissa muuttumaton (Kultaista aikaa). Varsinaisesta tanssien musiikista vastasi Jake J. (Jarkko Kaukometsä) joka esitti monipuolista tanssimusiikkia laitteillaan, sekä säesti lauluryhmää. Tapahtuma sai hyvän vastaanoton ja aikomus olisikin järjestää se ensi syksynä uudelleen. Hannele Hult Äänekosken Eläkeläiset Ry Tanssien hyvinvointia Äänekoskella
16 – Nro 3 huhtikuu 2015 ELÄKELÄINEN Joni Skiftesvikin omaelämäkerrallinen teos Valkoinen Toyota vei vaimoni (WSOY, 2014) sai tämän vuoden Runeberg-palkinnon. On helppo yhtyä raadin perusteluihin syvästi tunteisiin vetoavan kirjan suhteen. ”Joni Skiftesvik on kertojana suuri tyylitaituri. Hänen romaaninsa edustaa realistista kerrontaa parhaimmillaan. Skiftesvikin lause on tarkka ja merkitystä täynnä, hänen kielensä väreilee omintakeisella tavalla, dialogit ovat lyhyiksi pelkistettyjä, mutta jännitteisiä. Harvassa ovat ne kirjailijat, joiden tekstin maun tuntee, muistaa ja tunnistaa, kun sitä on kerran päässyt maistamaan. Tästä syystä Skiftesvik on kertojana ohittamaton”, raati perustelee valintaansa. Palkittu romaani sai alkunsa kesällä 2011, kun Joni Skiftesvik ja hänen vaimonsa makasivat eri sairaaloiden teho-osastoilla. Sairaalassa muistot menneistä palasivat kirjailijan silmien eteen. Kirjan taustalla on elämän liitupiirto, sen häilyväisyys, kuoleman kolkuttaminen ovella. Tapahtumat risteilevät kirjailijan elämänkaaren tapahtumissa, iloissa ja murheissa lapsuudesta nykyisyyteen. Kuolema kolkutti ovella Parhaimmillaan Skiftesvikin kieli on rikasta ja piirtää kiinnostavaa ajankuvaa. Tarinoiden kertojana hän on Haanpään, Huovisen ja Aapelinkin jäljillä. Huoviseen hänet sitoo traagisella tavalla molempien kirjailijoiden suurin suru, heidän poikiensa varhaiset kuolemat. Se ja vanhempien sairaudet heijastelevat suruvaippana kautta kerronnan. Skiftesvik kertoo intiimisti ja kaunistelematta itsestään ja läheisistään, työtovereista, seudun asukkaista ja Martinniemen satamakylän värikkäistä ihmisistä heidän omilla nimillään. – Lukijat ovat kertoneet vuoroin nauraneensa vesissä silmin ja väliin poskilla on ollut kyyneleitä. Sellaisiahan itse kunkin muistot ovat, naurattavia ja itkettäviä. – Vaikein asia oli kirjoittaa poikani Kimin kuolemasta kesällä 1985. En ollut aiemmin onnettomuudesta kirjoittanut ja tiukille se otti nytkin. Olen vaistonnut monien lukijoiden palanneen joidenkin omien vaikeiden kysymystensä ääreen kirjani luettuaan. Rakkautta ja lämpöä Joni Skiftesvik eli lapsuutensa köyhässä työläisperheessä. Äiti oli ahtaaja ja oma isä norjalainen merimies. Äiti ja Joni asuivat jonkin aikaa Norjassa, mutta koti-ikävä toi heidät takaisin Perämeren rannalle sukulaisten luo. Myöhemmin äiti avioitui uudelleen, niin ikään merimiehen kanssa. Eikä sekään tarina päättynyt hyvin. Kotoaan Joni sai kuitenkin hyvät eväät kirjailijan uralleen. – Rahaa ei ollut, mutta rakkautta ja lämpöä piisasi. Erityisen kiitollinen olen äidilleni ja mummolleni. Innokkaina lukijoina he tartuttivat myös minuun ihan lapsesta pitäen rakkauden lukemiseen ja ostivat vähillä rahoillaan kirjoja. Kirjojen maailma oli minulle tärkeä ja sitä kautta löytyi sitten ammattikin, ensin toimittajana, myöhemmin kirjailijana. Äitini oli kuolemaansa asti paras ja eniten kunnioittamani palautteen antaja teksteistäni. Häneltä sain myös paljon aiheita. Äitini oli erinomainen tarinankertoja. Joni otti osaa perheen elatukseen menemällä jo pikkupoikana töihin, ensin 13-vuotiaana lautatarhalle, myöhemmin 18 vuotta täytettyään satamaan, mutta pääsi myös kouluun. Todenpuhujia pelätään Skiftesvik oli pitkään varma, että hänestä tulee sukunsa perinteiden mukaisesti merenkulkija, mutta toisin kävi. Pikkuhiljaa toimittajan työnsä ohella hän alkoi kirjoitella kertomuksia ja novelleja. Niistä kehkeytyi vuonna 1983 julkaistu, palkittu esikoisteos Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja . Vapaaksi kirjailijaksi Skiftesvik jäi 1988. Eikä ole ratkaisuaan katunut. Siitä alkoi tämänvuotisen Runeberg-palkinnon pokanneen kirjailijan voittokulku kotimaisen kaunokirjallisuuden kentällä. Tasavallan presidentti myönsi hänelle 2004 Pro Finlandia -mitalin, mikä on valtiovallan korkein tunnustus kulttuurityöntekijälle Suomessa. Kirjailijat ovat aina jollain tasolla yhteiskunnallisiakin vaikuttajia. – Vanha viisaus sanoo, että siellä missä poltetaan kirjoja, siellä poltetaan pian ihmisiä. Niin se vain on, historia toistaa itseään. Valtaa varsinkin väärin keinoin hankittua valtaa käyttävät ovat aina pelänneet todenpuhujia ja -kirjoittajia, Skiftesvik muistuttaa. Hän tarkastelee kirjoissaan asioita ja ilmiöitä useimmiten pienen ihmisen vinkkelistä, vaatimattomista oloista kun on lähtöisin. – Mielelläni kirjoitan myös isän ja lapsen suhteesta. Se on hyvin tärkeä suhde ja sitä sietää korostaa näinä aikoina, kun työelämän vaatimukset koko ajan kasvavat ja useimmissa perheissä molemmat vanhemmat käyvät työssä. Minun isäpuoleni oli merimies eikä häntä kotona paljon näkynyt. Voi että me lapset kaipasimme isää! Kulttuuria vähätellään Tätä haastattelua tehtäessä eduskuntavaalit lähestyvät. Skiftesvikin mielestä on häkellyttävää huomata, kuinka vähän ehdokkaat puhuvat kulttuurista – tuskin ollenkaan. – Kai se kertoo siitä, että poliittiset puolueet eivät ole kiinnostuneita kulttuurista. Ihmettelen myös sitä, ettei media hiillosta ehdokkaita kulttuuriin liittyvillä kysymyksillä. Eniten käytetty kulttuurilaitos Suomessa ovat kirjastot. – Pidämme maksutonta kirjastoa ja sen säilymistä itsestään selvyytenä. Harva lienee huoJoni Skiftesvik usuttaa lukemisen lumoon ”Kirjailijat ovat aina jollain tasolla yhteiskunnallisiakin vaikuttajia” – Olen jo saavuttanut eläkeiän, mutta enpä usko, että koskaan jään eläkkeelle siinä mielessä kuin eläkeläinen meillä ymmärretään. Kirjoitan niin kauan kuin jaksan ja tarinoita riittää, sanoo kirjailija Joni Skiftesvik. Kuva: Lehtikuva/Martti Kainulainen ”Erityisen kiitollinen olen äidilleni ja mummolleni. Innokkaina lukijoina he tartuttivat myös minuun ihan lapsesta pitäen rakkauden lukemiseen ja ostivat vähillä rahoillaan kirjoja.”
Nro 3 huhtikuu 2015 – 17 ELÄKELÄINEN Anita Konkka: Unennäkijän muistelmat. Teos 2014. ”Muisti on runouden äiti”, tiesivät jo antiikin ihmiset. ”Muistaminen on murehtimista”, kirjoittaa Anita Konkka Unennäkijän muistelmissaan . Muisti ei ole piironki, jonka laatikoista muistelija poimii valikoiden faktoja elämästään; se on luova prosessi, joka palauttaa muistelijan käsittelemään myös kipeitä ja torjuttuja asioita, prosessoimaan niitä, kysymään samoja asioita yhä uudestaan ja saamaan niihin aina uusia vastauksia. Kuten Samuli Paronen aforismissaan sanoo vastaukset elävät aikansa, sillä ”kysymykset tulevat aina uudestaan”. Muistelmien ei tarvitse olla ”totta”, mutta niiden on oltava rehellisiä, kaunistelemattomia. Niitä on rankka kirjoittaa, mutta jos sen kestää, tuloksena voi olla jotain niin upeaa ja sydämeen käyvää – ja hauskaa! – kuin Anita Konkan muistelmat. Taiteilijaelämän ihanuus ja kurjuus Anita eli taiteilijaelämää syntymästään asti, sillä hänen isänsä oli inkeriläissyntyinen kirjailija ja maineikas venäläisen kirjallisuuden suomentaja Juhani Konkka ja äitinsä kuvataitelija Anja Konkka. Toisaalta se oli ihanaakin, Anita piti kovasti istumisesta äitinsä mallina, ja kirjallisuutta hän rakasti pikkutytöstä asti. Mutta temperamenttisten ja omassa taiteessaan kunnianhimoisten puolisoiden ristiriitainen suhde ja jatkuva rahanpuute ja epävarmuus tulivat myös tutuiksi perheen kolmelle lapselle, joista Anita oli vanhin. Kun Anita oli kuudentoista, perhe käytännössä hajosi: äiti lähti kolmeksi vuodeksi Italiaan stipendiaatiksi ja isä häipyi kotoa sivusuhteensa kanssa. Anita jäi kotiin pikkuveljiensä kanssa, mutta sitä hän ei surrut. Päinvastoin elämä tuntui kohentuvan, räjähtäviä riitoja ei tarvinnut kuunnella, kotisisar kävi kerran viikossa auttelemassa ja koulunkäyntikin alkoi sujua paremmin. Rahaa tosin oli niukasti, vuokrat jäivät rästiin ja laskut kasaantuivat. Mutta Anita perusti Munkkiniemen kotiin kirjallisen salongin, jossa kävivät mm. lapsuudenystävä Max Rand ja tuleva runoilija Sirkka Turkka. Anita luki ja kirjoitti. Kirjailijan elämää hän ei suin surmin halunnut vaan tähtäsi kuukausipalkkaa nauttivaksi toimittajaksi, mutta ura ei tahtonut urjeta kirja-arvosteluja ja muita senttauksia pitemmälle. Kirjallisuuden opiskeluja haittasi rahapula, työtä oli haettava, varsinkin kun nuorena solmittu avioliittokaan ei kestänyt. Anita jäi kahden pojan yksinhuoltajaksi ja teki monenlaisia töitä sairaala-apulaisesta kirjastoamanuenssiksi, mutta kaikki oli määräaikaa ja pätkää, vakinaista työpaikkaa ei siunaantunut. Talous vaati työssä käymistä, ja opinnotkin keskeytyivät. Kirjoittamisen palolle oli lopulta antauduttava. Se ei ollut helppoa, ensimmäistä romaanikäsikirjoitusta ei lopultakaan julkaistu ja toinenkin kiersi kustantajalta toiselle, kunnes kuudes käsikirjoituksen versio tuli vuonna 1970 ulos romaanina Irti . Teos sai julkisuutta, mutta vastaanotto oli ynseähkö. Lukupiirien tädit paheksuivat sen päähenkilöä, joka oli paljolti Anita itse, joten tuntui kuin paheksunnan kohde olisi ollut hän eikä kirja. Julkisuutta Anita sekä pelkäsi että halusi. Hannu Salama neuvoi olemaan ”huoraamatta” julkisuuden kanssa, muuten lakkaa kirjoittamasta. Ura jatkui hedelmällisenä, tuloksena kymmenen romaanin lisäksi novellikokoelma ja kolme kuunnelmaa. Ensimmäinen kirjallinen menestys antoi odottaa itseään aina vuoteen 1989, jolloin romaani Hullun taivaassa sai valtionpalkinnon ja pääsi Finlandia-palkinnon ehdokkaaksi. Runeberg-palkinnon ehdokkaiksi ovat nousseet teokset Halujen puutarha ja Musta passi . Alitajunnan sihteeri Teoksessa Kirjailijan työmaat (toim. Kari Levola, Tammi 2007) Anita Konkka määrittelee itsensä kirjailijana ”alitajunnan sihteeriksi”. Hän onkin erityisen kiinnostunut omasta unimaailmastaan, Freudin teorioista ja itämaisista filosofioista, mutta on kirjoittanut myös inkeriläisten sukulaistensa karuista kohtaloista. Toisaalta hän allekirjoittaa myös Georges Simenonin maksiimin: ”Kirjailija ei ole mikään ammatti, se on onnettomuus”. Mutta kirjailija ei voi kirjoittaa veroilmoitukseen ammatikseen ”onneton”, vaikka hänen elämänsä on pysyvää huolta, murhetta ja taistelua toimeentulosta. Jotta kestäisi ja jaksaisi, on opittava sietämään epävarmuutta, joka toisaalta opettaa kirjailijan ”monineuvoiseksi kuin kansansadun kettu”. Anita Konkan kirjallisuus sitoutuu vankasti omaan elämään, muistoihin, vanhempiin, joiden kuolemista on ollut vaikea päästä yli, kokemuksiin, uniin. Onko kirjailijalla loppujen lopuksi muuta aineistoa kuin oma elämänsä, pukeutuupa se teoksessa minkälaisen fiktiivisen tarinan muotoon hyvänsä? Onko kirjailija loppujen lopuksi aina teostensa ainoa henkilö, kuten Paavo Haavikko on sanonut? Tämän kysymyksen eteen Konkan teosten lukija joutuu. Onko usein esitetty kysymys ”mikä tässä sinun kirjassasi on totta?” koskaan relevantti? Voiko siihen edes vastata? Yhtä epärelevantti on kysymys, mistä ja kenestä kirjailija saa kirjoittaa. Anita Konkka ei ainakaan muistelmiensa kohdalla tunnu sitä kysyvän. Hän kirjoittaa runsaasti ja avomielisesti elämänsä miehistä, joista tärkeimmäksi nousevat pitkäaikainen on-off–suhde Hannu Salama ja Hullun taivaassa -teoksen rakastettu, kuvanveistäjä Heikki W. Virolainen. Kahta keskenään erilaisempaa rakastettua ei olisi voinut olla kuin tamperelainen realisti ja porvarinvihaaja Salama ja esoteerisissa maailmoissaan elänyt Virolainen, mutta molempien ajattelu tuntuu sopivan hyvin Anitan omaan toisaalta terävän todellisuudentajuiseen, toisaalta ihmisen ”sisäistä tuonpuoleisuutta” tutkivaan ajatusmaailmaan. Anita Konkka kertoo elämästään ja ihmisistä kaunistelematta mutta arvostavasti, sarkastisesti ja hellän huvittuneesti, määrittelemättä. Hän on suora, mutta ei ilkeä. Hän paljastaa lähinnä itsensä, ja ironia on itseironiaa. Vaikka elämä on ollut välillä yhtä helvettiä, hän ei tee itsestään uhria eikä myrkytä mieltään kaunalla ketään kohtaan. Raskaasta elämästä on kerrottava keveästi, ilmavasti, se on tehokkainta. Unennäkijän muistelmat on nautinnollinen lukuelämys, sanataiteellisestikin komea teos. Kirjassa on melkein 600 sivua, mutta silti se loppui liian pian. TUULA-LIINA VARIS Luovuuden lahja ja taakka Joni Skiftesvik usuttaa lukemisen lumoon mannut, että monessa kunnassa, joissa etsitään säästökohteita, punaviivaa vedetään innokkaasti kirjastojen hankintojen ja sivukirjastojen yli. Toivottavasti kansalaiset eivät hyväksy supistustoimia vaan panevat tiukasti hanttiin. Pitää muistaa, että monissa kunnissa kirjastot ovat ainoa kulttuuripalvelu, kaikissa kunnissa ei ole teatteria eikä oopperaa! – Suomalainen elokuva on viime aikoina lisännyt suosiotaan. Samaa toivoisin kotimaiselle kirjallisuudelle. Suomessa kirjoitetaan todella hyviä kirjoja niin aikuisille kuin lapsille. Kirjojen hinnatkaan eivät ole kohtuuttomat. Lukemisen ylistys Skiftesvik korostaa sitä, että kirjallisuuden kautta ihminen oppii hahmottamaan ja ymmärtämään ympärillään olevaa maailmaa, tekoja ja tapahtumia. – Hän oppii tervettä kriittisyyttä ja omien oivallusten, mielipiteiden ja päätelmien tärkeyttä nykypäivän valtaisassa tiedontulvassa. Lukuharrastus on avain yhteiskunnallisten asioiden seurantaan ja aktiiviseen vaikuttamiseen. Samalla se on väline oman luovuuden kehittämiseen ja maailmankuvan avartamiseen. Sääliksi käy sellainen ihminen, joka jää vaille kaikkea tätä. Eläkkeelle palkittu ja suosittu kirjailija ei ehdi. – Olen jo saavuttanut eläkeiän, mutta enpä usko, että koskaan jään eläkkeelle siinä mielessä kuin eläkeläinen meillä ymmärretään. Kirjoitan niin kauan kuin jaksan ja tarinoita riittää. Ennen vaaleja puhutaan ja luvataan paljon hyvää ja kaunista myös vanhusten hoidosta ja asemasta ja eläkkeistä. Onko tämä vain sanahelinää? – Äidilleni kävi juuri niin kuin hän pelkäsi; hän joutui olemaan laitoksessa viimeiset puolikymmentä vuottansa. Ikäväkseni huomasin, että hänen siellä olonsa oli säilyttämistä, ei hoitamista. Skiftesvikin mielestä koko terveydenhoitojärjestelmämme kaipaa uudistamista pohjiaan myöten. – On vaikeaa ymmärtää, että sivistysmaaksi itseään kutsuvassa Suomessa sairaat ihmiset voivat joutua odottamaan jopa yli sata päivää hoitoa. Näin on tilanne esimerkiksi kotimaakunnassani Pohjois-Pohjanmaalla, jossa rikotaan toistuvasti hoitotakuulakia. Ja verenpaineeni nousee aina, kun kuulen sanan ”sote”. Joni Skiftesvikin palkitun kirjan uhkat ovat väistyneet taka-alalle. Uusi kirja on tekeillä ja kirjailija voi hyvin. – Uuden sydämen saanut vaimoni taitaa olla vielä kovemmassa kunnossa kuin minä. Lenkillä ollessamme joudun toisinaan toppuuttelemaan häntä, että älä mene niin lujaa! Realistisen kirjan kauniissa, lähes lyyrisessä loppukohtauksessa kirjailija-isä purjehtii saareen kohdatakseen kuolleen poikansa ja oman elämänsä rajallisuuden. SISKOTUULIKKI TOIJONEN – Olen jo saavuttanut eläkeiän, mutta enpä usko, että koskaan jään eläkkeelle siinä mielessä kuin eläkeläinen meillä ymmärretään. Kirjoitan niin kauan kuin jaksan ja tarinoita riittää, sanoo kirjailija Joni Skiftesvik. Kuva: Lehtikuva/Martti Kainulainen ”Pidämme maksutonta kirjastoa ja sen säilymistä itsestään selvyytenä. Harva lienee huomannut, että monessa kunnassa, joissa etsitään säästökohteita, punaviivaa vedetään innokkaasti kirjastojen hankintojen ja sivukirjastojen yli.”
18 – Nro 3 huhtikuu 2015 ELÄKELÄINEN Suomen ehkä kuuluisin kuvajournalisti, taitelijaprofessori, akateemikko Caj Bremer, 85, on myös taitava kokki ja hersyvän hauska tarinankertoja. Musta Taide -valokuvakirjakustantamo julkaisi joukkorahoituksen turvin mainion Mämmikoiran keittiössä -kirjan. Sen sysäsi liikkeelle Bremerin hauskat Facebook-päivitykset. – Kun vaimoni kuoli, ja jäin yksin hakeuduin Facebookiin. Se osoittautui hauskaksi tavaksi kommunikoida ystävien, kollegoiden ja tuttujen kanssa. Olen aina kuvaamisen lisäksi kertonut tarinoita ja vitsaillut, niinpä ryhdyin jakamaan näitä tarinoita, reseptejä ja valokuviani Facebookissa. Suomenkieleni on aivan mahdotonta, mutta kyllä tämä ”Bremerin kieli” tuntuu kuulijoita ja lukijoita hauskuttavan, mitä hullunkurisimpia uudissanoja suoltava Bremer naureskelee. Mämmikoiraksi hänet nimitettiin, kun Bremer raivosi aikoinaan toimituksessa taittajille, kun nuo saamarin ”mämmikoirat” olivat taittaneet hienon kuvitukset aivan päin ”prinkkalaa”. Omia ”sössöjä”, ei valmisruokaa – Olin aluksi vähän ymmälläni koko hankkeesta, kuvatessani ja tehdessäni ruokaa ja kirjoitellessani reseptejä en lainkaan ajatellut, että ne olisivat julkaisukelpoisia. ”Veitset ja kauhat tippuvat lattialle, pannut palavat pohjaan, hella on kun taistelukenttä… Itse tekijä on sen näköinen, että ainoastaan oma äiti voisi rakastaa.” Näin Bremer kuvaa ”omien sössöjen” tekemistä, mutta hyviä, käyttökelpoisia reseptejä kirjassa on. – Lapseni olivat aivan kauhuissaan ihmetellen, että minultako muka tekeillä keittokirja. He kun ovat mielestään paljon parempia kokkeja kuin minä. Vaimon, Doris Bremerin eläessä perheenisällä ei juuri ollut asiaa keittiöön. ”Tassut pois”, hänen vaimonsa komensi, jos mämmikoira mieli keittiöön. – Mutta, kun hoidin yli yhdeksänkymmentä-vuotiasta äitiäni tein hänelle ruokaa ihan hyvällä menestyksellä. Äitini oli taitava ruuanlaittaja, ja ihme kyllä kehui minunkin tekemiä ruokia. Hän oli ensimmäinen rohkaisija ruuanlaittotaipaleellani. Nautin ruuanlaitosta nykyään, enkä missään tapauksessa tyydy kauppojen valmisruokiin. Lehtikuvauksen grand old man Caj Bremer on suomalaisen sanomalehtikuvauksen merkittävimpiä uranuurtajia. Hän on kuvannut valtavan määrän erilaisia asioita ja tapahtumia laajoilla reportaasimatkoillaan ja ties missä. Vallan kabineteissa aateliston tanssiaisista alkaen, mutta erityisen mielellään hän on hakeutunut köyhemmän kansan pariin eri puolilla Suomea ja ulkomaillakin. – Minua kiinnostaa aina ja kaikkialla ihminen teoissaan ja ympäristössään, yritän vangita kuviini ihmisen kaikkinensa. Ja tietenkin luonto, jota kuvaan edelleenkin. Se on niin ihmeellinen, kaunis ja alati muuntuva. Luonnon kuvaus pitää minut virkeänä vielä vanhoilla päivillänikin. Viimeksi me hänen Facebook-ystävänsä ihastelimme Bremerin uskomattoman upeita kuvia auringonpimennyksestä. Lukuisia näyttelyitä pitänyt Bremer suhtautuu valokuvataiteeseen hieman skeptisesti. Hän sanoo olevansa ennen kaikkea kuvajournalisti, eikä taidevalokuvaaja. – Parhaan, koskaan saamistani palautteista sain, kun menimme toimittajan kanssa erakkonaisen luokse kauas syrjäseudulle. Kun tulimme tupaan, hän tunnisti minut ja kertoi ilahtuneena, että hänellä on monta ottamaani ihanaa kuvaa kunniapaikalla, huusin seinällä. Akateemikon ja taitelijaprofessorin tittelit, eivätkä muu kunnia ja maine ole mitään tähän verrattuna. Elämän vireä hallitsija Vaalien lähestyessä, eikä vain nyt, Caj Bremer on huolissaan suomalaisen kulttuurin elinvoimaisuudesta, määrärahojen vähentämisen aiheuttamassa kurimuksessa. – Suurin osa politiikoista viis veisaa kulttuurista. Ymmärrän, että heillä on isompiakin asioita huolehdittavinaan, mutta kulttuurin merkitystä yhteiskunnan uudistajana ei pitäisi vähätellä. Heidän lupauksensa kulttuurin suhteen ennen vaaleja ovat pelkkää sanahelinää. Vallanpitäjiltämme puutuu todellista kulttuuritahtoa. Kun minulla oli laaja retrospektiivinen näyttely Ateneumissa, ei yksikään poliitikko vaivautunut avajaisiin. Kovistelin silloista kulttuuriministeri Stefan Wallinia asiasta. Hän totesi olevansa niin kiireinen, että ei ehdi. Hän vain totesi, että jos olisin kutsunut kulttuuriministerin avaamaan näyttelyn, hän olisi saattanut tullakin. Näyttelyni näki yli 60 000 katsojaa, se oli hienoa palautetta työstäni, vaikka se ei politiikkoja kiinnostanutkaan. Bremer on uskomattoman energinen ja elämänmyönteinen ja touhua riittää. – Ikäni puolesta minun pitäisi olla jo vihanneksena vanhakodissa. Ihmettelen itsekin sitä, että olen näin terve. Aivoni toimivat, jaksan touhuta ja tehdä erilaisia projekteja. Ehdottomasti elämän voimaan ja viriiliyteen vaikuttaa ja niitä ylläpitää taide. Olen kiinnostunut kulttuurista ja kuvaan lähes päivittäin. Jos vain istuisin ja tuijottaisin televisiota, tuskin olisin tällä vireystasolla. Elämäni on ollut tavattoman rikasta ja antoisaa, ehkä senkin vuoksi muistini pelaa aivan kirkkaasti. Hyvään vanhuuteen Caj Bremer antaa parhaiten ohjeita esimerkillään elämän vireänä hallitsijana. Hän myös iloitsee kontakteistaan nuoriin taitelijoihin, joilta hän saa paljon, ja varmasti myös antaa. – Ikäerolla ei ole mitään merkitystä. Meillä on yhdessä tavattoman hauskaa, käymme kiinnostavia keskusteluja, tanssimme ja juhlimme. Ja tietenkin tärkeitä ovat lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset sekä heidän ystävänsä. Vietämme kaikki isommat juhlat yhdessä ja muutenkin meillä on erittäin paljon kontakteja toistemme kanssa ja hauskaa. Elämän rajallisuuteen Bremer suhtautuu lunkisti ja hymysuin. – Touhuan niin kauan kun jaksan. Kun voimat ehtyvät, toivon, että tiiliskivi putoaa päähän. vaikka silloin, kun vilvoittelen saunan jälkeen terassilla ja juon olutta lämpimänä kesäiltana auringonlaskun aikaan. Mutta, vasta sitten kun olen juonut olueni. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Caj Bremerin repliikit haastattelussa ”Bremerin kielestä” suomentanut kirjoittaja. Caj Bremer: Mämmikoiran keittiössä (Musta Taide, 2014) Mämmikoira Caj Bremerin keittiössäkin kaikki hyvin Taide elämän eliksiirinä – Vanhusneuvosto alkaa olla valtaosassa kuntia niin kuin laki edellyttää. On tärkeää, että vanhusneuvosto tekee työtään tunnetuksi. Ja yhtä tärkeää on, että sillä on toimivaltaa ja että sitä kuullaan kunnan päätöksenteossa, niin että vanhusneuvostolla on, mitä tiedottaa. Näin totesi Eläkeläisliittojen keskusjärjestö EETU ry.:n varapuheenjohtaja Kalevi Kivistö Vahvat vanhusneuvostot -projektin loppuseminaarissa. Kivistön mukaan tärkeää on, että vanhusneuvostossa on ruohonjuuritason asiantuntemusta, joka parhaiten kanavoituu neuvostolle nimeämällä sen jäseniksi eläkeläisjärjestöjen aktiivisia edustajia. – Ja tärkeää on, että neuvostolla on hyvät yhteydet kunnan eri toimialoille ja että sillä on suorat kanavat kunnan päätöksentekoon. – Haluan myös muistuttaa mieliin, että ikäihmisissä on entistä enemmän myös ikääntyneitä maahanmuuttajia. Eläkeläisten puolitoistamiljoonaisessa joukossa on myös monia muita vähemmistöryhmiä. Heidän erityisongelmansa ovat toivottavasti myös vanhusneuvostojen työlistalla. Kivistö huomautti, että aktiiviset eläkeläiset ovat myös aktiivisia edunvalvojia ja usein asioiden hitaaseen etenemiseen ymmärrettävästi turhautuneita. Palautetta, jossa epäkohtien korjaamista kiirehditään, tulee järjestöille ja myös EETU ry.:lle. – Näissä yhteyksissä mieleen on palautunut usein latinan kielikoetta opiskellessa mieleen jäänyt viisaus: Gutta cavat lapidem, non vi, sed saepe cadendo. Eli pisara kovertaa kiven, ei voimalla vaan usein tippumalla. Pitkäjänteisellä, kärsivällisellä työllä ja hyvällä yhteistyöllä vaikuttamistyön tipat kovertavat vähitellen positiivisen jäljen yhteiskunnan kehityskuvaan. Kivistö huomautti, että puhe väestön ikääntymisestä kääntyy yleensä kauhisteluksi vanhushuoltosuhteen kehityksestä ja sen aiheuttamasta uhasta kansantaloutemme kestävyydelle. – Tämä puhe johtaa kuitenkin väärään käsitykseen eläkeiän saavuttaneen väestön yhteiskunnallisesta merkityksestä. Ylivoimainen enemmistö ikääntyneistä ihmisistä on kuitenkin kansantaloudelle voimavara eikä suinkaan uhka. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n puolitoista vuotta kestänyt Aktiivinen ja hyvinvoiva ikäihminen -hanke päättyi maaliskuun lopussa. Hankkeen päätavoitteena oli etsiä ideoita kuntien lakisääteisten vanhusneuvostojen toiminnan ja toimintamuotojen kehittämiseksi. Ideat kerättiin yhteistyössä SITRA:n kanssa toteutetulla, kolmentoista kaupungin Vahvat vanhusneuvostot -seminaarikiertueella. Kalevi Kivistö: Vanhusneuvostolla oltava myös toimivaltaa
Nro 3 huhtikuu 2015 – 19 ELÄKELÄINEN Runopysäkki Kahdella peräkkäisellä runopysäkillä on harvoin saman kirjoittajan runo Nyt on kuitenkin tehtävä säännöstä poikkeus, sillä Pertti Korhosen runo Kevätsään ennuste on ajankohtainen sekä sään että vaalien vuoksi. Korhonen kirjoittaa saatteessaan: ”Jotenkin minusta tuntuu siltä, että ennusteeni osuus nappiin.” Jää nähtäväksi! Kevätsään ennusteessa luodaan laajaa kuvaa: linnut, ihminen ja meri ovat kaikki ottamassa kevättä vastaan. Säe ”meri juo tulvavettä kevätpurosta” jää mieleen. Kyseessä on runoudesta tuttu keino: personointi. Korhosen runossa on ovelasti päällekkäin kaksi kuvaa: säätila ja vaalit sulautuvat. Takatalvi-sana saa kaksi merkitystä. Kevätsään ennuste on hyvin konkreettinen ja silti täysin symbolinen. Vaalien kunniaksi runopysäkillä näkee päivänvalon myös Rudolf ”Limppu” Lindbladin runo Ohjelmakeskusteluun . Runo on syntynyt niihin aikoihin, kun Vasemmistoliitto laati puolueohjelmaansa. Poliittisen tai yhteiskunnallisesti kantaaottavan runon kirjoittaminen on vaativa laji. Siinä vaanii monta vaaraa alkaen julistuksesta pateettisuuteen. Rudolf Lindblad välttää nämä vaarat. Ohjelmakeskusteluun -runo enemmänkin myhäilee ja kyselee kuin julistaa. Sote-pakettia väännetään tulevinakin aikoina, joten teemaan sopivasti liittyy Irja Pesosen runo Anni . Anni-runon kimmokkeena on ollut palvelutalovierailu. Muoto ja sisältö tukevat toisiaan Pesosen runossa. Kirjoittaja pätkii runon säkeet lyhyiksi ja vielä katkaisee pisteillä yksittäisiä säkeitä. Ratkaisu toimii. Syntyy vaikutelma, että Annin elämässä tapahtuu vain vähän ja sekin hitaasti. Päivää rytmittävät ruokailut. Runon lopussa on tärkeä yksityiskohta: puolikas pulla. (Kokonainen pulla ei loisi yhtä tehokasta vaikutelmaa.) Puolikas pulla herättää monenlaisia mielleyhtymiä, se assosioituu niin elämän rajallisuuteen kuin vanhustenhuollon tilaankin. Anni toi mieleeni toisen hienon runon, Hannu Kankaanpään Käytävän. Runo löytyy hänen kokoelmastaan Yksi toista . Vinkkejä runoilijalle Lea Niemisen runo on koulumuisto. Runossa viehättää sen yksityiskohtaisuus. Sana ”muistan” on kuin veturi, jota muut sanat seuraavat. Ja vaikka muistan-sanaa ei toisteta runossa, lukijana voin ikään kuin kuiskata sen monien säkeiden alkuun. Runo on realistinen. Vaikka yleensä aika kultaa muistoja, tässä kirjoittaja on kyennyt tallentamaan vivahteikkaasti eri sävyjä. Viimeisiin kahteen säkeeseen on varmasti monen helppo yhtyä. ”Mutta niitä kesälomia kaipaan vieläkin” – sanoihin sisältyy paljon: ajan kulua, nuoruuden vapauden kaipuuta (milloin muulloin ihminen on niin vapaa kuin nuorena kesälomalla?) ja haikeutta menneen tavoittamattomuudesta. Kirjoittajalta on taannoin ilmestynyt runo-valokuvakirjakin Tulisi jo tässä elämässä . Kirjaan voi tutustua osoitteessa www.mediapinta.fi. Lea Niemisen runo toi mieleeni Esa Keron teoksen Kansakoulu . Siinä on lyhyitä, runon ja proosan välimaastoon sijoittuvia kansakoulumuistoja, joista osa hyvinkin karuja. Kuvitustakin on. Suosittelen. Niemisen runo oli konkreettinen ja tarkka. Joskus kirjoittajasta saattaa kuitenkin tuntua, että runo jää liian yleiselle tasolle, vähän ympäripyöreäksi. Silloin kannattaa muistaa Risto Ahdin ja Markku Toivosen kehittämä kolmen tosilauseen tekniikka. Olen sitä vuosien varrella runopysäkillä esitellyt, mutta kertaus ei liene pahitteeksi. Ahti ja Toivonen jakavat runossa vaikuttavat lauseet kolmeen kategoriaan. On aistilauseita, tietolauseita ja tunnustusja viisauslauseita. Aistilauseet tarjoavat lukijalle havaintoja, kirjoittaja ikään kuin lainaa aistinsa lukijalle: jäätelö sulaa suussa, maa tuoksuu keväältä. Tietolauseet kertovat esimerkiksi, missä tilanteessa ollaan, kuka tekee ja mitä tekee: Tulin junalla Helsinkiin, kerjäläinen istuu Stockmannin edessä. Tunnustustai viisauslauseet puolestaan ovat synteesimäisiä, filosofisia: kylläpä aika rientää, elämä on taistelua. Näitä lauseita ei aina tarvita ollenkaan, usein lukija pystyy itse tekemään johtopäätökset aistija tunnustuslauseiden perusteella. Kokemukseni mukaan Ahdin ja Toivosen mallista on paljon apua runojen muokkausvaiheessa. Jos runoja on muuten kertynyt jo iso nippu ja niistä haluaisi koostaa kokonaisuuden, kannattaa käyttää A–B–C jaottelua apuna. A-pinoon menevät runot, jotka ovat valmiita tai hyvin lähellä valmista. B-pinoon taas muokattavat, kehityskelpoiset. C-pino on varaosatiedosto, johon kasataan runoja, jotka eivät tule seisomaan omilla jaloillaan, mutta niistä voi irrottaa hyviä kohtia ja sanoja. Kirjallista elämää Huhtikuun toiseksi viimeinen viikko on Lukuviikko, jonka tavoitteena on innostaa lapsia ja nuoria lukemisen pariin. Valtakunnallisella lukuviikolla on paljon ohjelmaa ympäri maata. Silloin on hyvä tilaisuus sukupolvien yhteisiin kirjallisiin kokemuksiin. Ohjelma löytyy osoitteesta: www.lukukeskus.fi/ lukuviikko/. Lukuviikolla 23.4. vietetään myös Kirjan ja ruusun päivää, jolloin nainen antaa miehelle kirjan ja mies naiselle ruusun. Kuluva vuosi on kaikkiaan hyvin kirjallinen, vietetäänhän tänä vuonna ensimmäistä kertaa Kirjan vuotta. (www. kirjanvuosi.fi/info). Paljon on siis meille kirjallisuudesta kiinnostuneille ohjelmaa. Kannattaa alkaa myös hyvissä ajoin luonnostella runoa koulunsa päättäville. Onhan runon kirjoittaminen vähän kuin kukkakimppua tekisi; jotain vielä tuon keltaisen gerberan pariksi, ehkä pari neilikkaa, tai otetaan sittenkin toinen neilikka pois ja lisätään tulppaani, nyt tarvitaankin vähän enemmän vihreää… Runojanne odotellen, Takatalvi ja puolikas pulla Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi Ohjelmakeskusteluun Ensimmäinen, toinen ja kolmas vasemmisto loistava analyysi, mutta tiivistänpä motoiksi Ensimmäisen vasemmiston vapaus, veljeys ja tasa-arvo mutta kun toinen toistaan tasa-arvoisempi entä sisarten veljeysarvo Se toinen vasemmisto jokaiselta kykyjensä mukaan jokaiselle tarpeittensa mukaan mutta kun toisten tarpeet ylittivät kaiken kyvyn Entä tämä kolmas vasemmisto? Kelpaisiko motoksi jokaiselta kykyjensä mukaan jokaiselle tarpeittensa mukaan mutta kohtuudella. Rudolf Lindblad, Helsinki Kevätsään ennuste Valo lisääntyy, luonto herää, muuttolintu pesätarvikkeitaan kerää. Ihminen nauttii kevään tulosta, meri juo tulvavettä kevätpurosta. Tänä keväänä, toreilla tallustellessa, tapaat ystävällisiä ihmisiä karkit kourassa, hymy suupielessä, hyvää lupaamassa, kaikella tapaa sinua auttamassa. Takatalvi iskee yhdeksästoista huhtikuuta, toreilta et tapaa enää hymyilevää suuta, omiin lokeroihinsa ovat häipyneet, kaikki kauniit lupauksensa unohtaneet. Pertti Korhonen, Helsinki Anni Anni syö. Lusikallinen. Toinen. Hartaus pöydän ympärillä. Vieläköhän menisi. Kello käy, taitaa jo riittää. Jospa mentäisiin, sitten iltapäivällä kahvit ja puolikas pullaa. Irja Pesonen, Helsinki Muistan, laskentoa vihasin, mannapuuroa mehukeitolla rakastin sini-puna kynän, Urpon joka veti tukasta, vai oliko se Pentti toinen kaksosista, ujoudesta pulpettiin liimautuneen käteni. Mutta niitä kesälomia kaipaan vieläkin. Lea Nieminen, Inkeroinen
20 – Nro 3 huhtikuu 2015 ELÄKELÄINEN Käynti erään omakotitalon yläkerrassa oli avainasemassa siinä, että Sotkamon Työväentalon vaiheista on nyt luettavissa historiikki. Talon historian yksiin kansiin saattanut Väinö Tervo kertoo merkittävän osan talon alkuvaiheista kertovaa materiaalia – pöytäkirjoja muun muassa – löytyneen kyseisen talon yläkerran seinäeristeen joukosta, sahanpurun seasta. Talossa tiedetään asuneen yhdistyksen toimihenkilöitä. Siksi osattiin sinne aineiston etsintään suunnata. Työväenperinne ry palkitsee joka toinen vuosi Työväentutkimuspalkinnolla parhaiksi arvioimiaan harrastajakirjoittajien työväestöä, sen historiaa ja toimintaa käsitteleviä teoksia. Toinen raadin tänä vuonna 60 teoksen joukosta palkitsemista teoksista on Väinö Tervon kokoama työväentalohistoriikki Sotkamon työväentalo torpasta taloksi . –Kunnallisjärjestön asiakirjoista vuodelta 1967 löytyy esitys siitä, että järjestön ja sen talon historia pitäisi kirjoittaa. Nyt se 47 vuotta myöhemmin tuli tehtyä, kertoo Väinö Tervo, 75. Työväentalo oli toinen koti Matkatoimistovirkailijan töistä eläkkeelle jäänyt, Jyväskylän Vaajakoskella nykyään asuva Tervo pitää Sotkamoa edelleen kotipaikkakuntanaan, seuraa tiiviisti sen tapahtumia ja kehitystä. Kun kiinnostukseen kotiseutuun ja aatteelliseen kotiin liittyy kiinnostus historiaa kohtaan johtaa se Tervon kaltaisen aktiivin kohdalla konkreettiseen toimintaan. –Työväentalo oli toinen kotini lapsuusja nuoruusvuósina. Siellä tuli aikaa vietettyä tanssiltoina narikassa tai levynpyörittjänä ja pioneerikeron vetäjänä, kertoo Tervo taustaa toimeen ryhtymiselleen. Osansa tapahtuneessa on myös Sotkamon työväenliikkeen pitkäaikaisella vaikuttajalla, kansandemokraattien entisellä kansanedustajalla Osmo Polvisella. Perinnettä arvostetaan Tervon mukaan historiikin kirjoittaminen tuli mahdolliseksi, kun Sotkamosta – ennen kaikkea kiitos kuuluu Polviselle – löytyy arvostusta perinteen tallentamiselle. Kun runsas, Polvisen, Tervon ja muiden ”asianosaisten” hallussa ollut aineisto koottiin, tuli nopeasti selville, mikä pöytäkirjojen ohella muodosti merkittävimmän tiedonlähteen. Merkittävimmän osan siitä muodostaa radikaalin nuorison ns. nyrkkilehdet. Niitä on kirjan sivumäärästä lähes kolmasosa. Nämä talkoilla tehdyt ja kädestä käteen kulkeneet lehdet on otettu talteen työväentalon vintiltä. Kirja kuvaa Sotkamon työväentalon historiaa hyvin monipuolisesti. Se on kollaasityypinen kokoelma alkuperäisaineistoa talon sisällään pitämästä toiminnasta. Kirjasta tulee esille työväentalojen merkitys yhteisöllisenä ja aatteellisena kulttuurina, lystinpitoa unohtamatta. –Yksitoikkoisen vaiherikasta se on ollut, kuvaa Tervo Sotkamon työväentalon vaiheita. Entistä ehompi tänään Työväki järjestäytyi Sotkamossa vuonna 1907 ja jo vuonna 1909 sillä oli käytössään Torppa, työväentalo. Sisällissodan jälkeen työväen toiminnan kieltäminen vaikutti myös sodan pahimmilta melskeiltä säästyneessä Sotkamossa. Yhdistystoiminta kiellettiin ja viranomaiset julistivat työväentalon käyttöja hukkaamiskieltoon. Talon historian synkimpia vaiheita olivat vuodet, jolloin se oli muun muassa suojeluskunnan käytössä. Toisen maailmansodan jälkeen työväenjärjestöt saivat toimintaoikeudet takaisin, ja pääsivät taas omalle talolleenkin. Toiminta työväentalolla on edelleen virkeätä. Kokouksia pidetään ja tansseja järjestetään. Viimeksi taloa remontoitiin viime kesänä ja se on entistä ehompi. Arjen näkökulma esille Työväenliikkeen historiasta kertovassa kirjallisuudessa saavat pääpainon sinänsä tärkeät johtotason toiminnot, poliittiset kamppailut. Huomiotta ovat usein jääneet paikallistason toimijat, yhdistysten käytännön toiminansta vastanneet. Työväenperinne ry:n palkintoraati kiitti Tervoa nimenomaan tuosta perinteestä poikkeavan näkökulman tuomisesta työväenkirjallisuuteen. Näkökulmansa on ollut arjen näkökulma. HANNU HURME Työväentalon historiaan löytyi materiaalia seinäeristeistäkin Väinö Tervo kirjoitti Sotkamon työväentalosta historiikin arjen näkökulmasta. Eläkeläinen-lehdessä 2/2015 oli mukava juttu Tampereen Eläkeläiset ry:n miesten voimisteluryhmästä. Siinä arveltiin, että Tampereen miehet olisivat harrastaneet voimistelua ainakin parikymmentä vuotta. Se on vaatimaton arvio. Miesten liikuntaryhmä on toiminut Tampereen Eläkeläisissä lähes 50 vuotta, yhtä kauan kuin yhdistyksen monet muutkin toimintaryhmät. Yhdistyksen puheenjohtaja Niilo Heino nimittäin ilmoitti vuoden 1967 vuosikokouksessa, että Ratinan voimistelusaleilta oli saatu huone eläkeläisten käyttöä varten ja ensimmäinen harjoitusvuoro olisi 28.2. Miesten voimistelun ohjaisi Jalmari Kanerva, Jammuna tunnettu urheiluhieroja. Mahdollisesti jonkinlaista yhteistä miesliikuntaa oli jo edellisenä vuonna. Tampereen Eläkeläiset ry:n sihteeri Bertta Järvinen on kertonut yhdistyksen 20-vuotismuisteluksessa, että vuosikokouksessa 1966 perustettiin useita kerhoja, niiden joukossa liikuntakerho. Myöhemmin miesten liikuntakerho sai hauskan nimen. Siitä tuli Elämänsirkus Eteenpäin. Nimen keksi kerhon vetäjänä 1970ja 1980-luvulla toiminut Reino Mäkinen. Tuolloin liikuntakerhossa kävi kolmisenkymmentä miestä. Vuorot oli jaettu kahtia niin, että ensin voimisteltiin ja sitten pelattiin lentopalloa. Omaisuuttakin kerholla oli: Mäkisen vuonna 1984 kirjoittaman toimintakatsauksen mukaan rahaa kassassa 130 markkaa ja 30 penniä sekä ”melkein uusi lentopalloverkko ja kaksi huonoa lentopalloa”. Tamperelaiset paneutuivat myös ohjaajien kouluttamiseen yhdistykselle ominaisella perusteellisuudella. Siitä hyötyi koko järjestökin. Koulutussihteeri Maija-Liisa Pitkä kertoi Eläkeläinen-lehden julkaisemassa järjestön 25-vuotisnumerossa (9/1984), että juuri Jalmari Kanerva teki aloitteen vanhusten kuntoliikunnan järjestämisestä. Sen ansiosta saatiin Kisakeskukseen ensimmäiset ikäväestölle tarkoitetut kuntoliikuntakurssit syksyllä 1967. Niin, että tamperelaisilla on todella syytä olla ylpeitä perinteistään myös miesten liikuntaharrastuksen edistämisessä. Kahden vuoden päästä, vaikkapa juuri 28.2.2017, liikuntaryhmä voi viettää 50-vuotisjuhliaan. Yhdistys itsehän juhlii tänä syksynä 60-vuotispäiväänsä. PEKKA ISAKSSON Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Eläkeläiset ry:n tiedotussihteeri, joka parhaillaan kirjoittaa Tampereen Eläkeläiset ry:n 60-vuotishistoriikkia Tampereen Eläkeläisissä miesvoimistelua lähes 50 vuotta Miesten liikuntaryhmällä on Tampereen Eläkeläisten toiminnassa vielä paljon pitemmät perinteet, kuin Eläkeläsie nviiem numerossa olelessa jutussa uumoiltiin, kirjoittaa Pekka Isaksson. Kuvassa liikuntaryhmäläisiä helmikuussa 2015. Kuva: Tuomas Talvila
Nro 3 huhtikuu 2015 – 21 ELÄKELÄINEN Tuula-Liina Varis VIRKISTYSLOMA LAPPIIN Varaa paikkasi ensimmäisten joukossa ja tutustu uudistuneeseen lomavalikoimaamme osoitteessa Lapland Hotels.com/ryhmille tai soita numeroon 016 3200 200. Ryhmätarjoukset ovat voimassa ympäri vuoden hotellin aukiolon puitteissa. Ryhmäkoko min. 20 hlöä, joka 17. veloituksetta. Alkaen hinta voi muuttua valitun ajankohdan mukaan. POHJOIS-LAPIN KULTTUURIKIERROS ROVANIEMI SAARISELKÄ LUOSTO alk. 332,50¤ / hlö / 2 hh / 4 vrk Hinta sis. majoitukset, aamiaiset, päivälliset, piknikeväspaketit matkoille, vierailut Rovaniemellä, Saariselällä sekä Luostolla kulttuuri kohteissa. Lue lisää osoitteessa LaplandHotels.com/ryhmille TUNTUREILLE TUULETTUMAAN SAARISELKÄ LUOSTO YLLÄS – LEVI alk. 234,50¤ / hlö / 2 hh / 4 vrk Hinta sis. majoitukset, aamiaiset, päivälliset, retkieväät, kävelysauvat oleskelun ajaksi sekä yhden opastetun retken. Ranskalaisen Charlie Hebdo -pilalehden piirtäjä Willem eli hollantilaissyntyinen Bernard Willem Holtrop kävi viime kuussa Suomessa osallistumassa sananvapautta ja sensuuria käsittelevään paneelikeskusteluun Helsingin yliopistossa. Lehden Muhammed-piirroksesta raivostuneiden asemiesten tammikuisessa iskussa toimitukseen kuoli 12 ihmistä, kahdeksan toimituksen jäsentä, kaksi poliisia, talonmies ja vierailija. Kuten muistetaan, jälkiseurauksena oli isku juutalaiseen kosher-kauppaan. Siinä kuoli neljä ihmistä, tekijä ja hänen edellisenä päivänä ampumansa naispoliisi. Willem totesi, että olisi halunnut oksentaa Pariisissa sananvapautta puolustavan mielenosoituksen kärjessä marssivien, omassa maassaan sananvapautta rajoittavien valtionjohtajien päälle; he yrittivät hyötyä tilanteesta, miljoona heidän takanaan marssivaa kansalaista eivät. Vastenmielinen näky tämä iloisesti kansalle vilkutteleva, käsikynkkää kulkeva eliitti oli minunkin mielestäni. Willemin mukaan myös ranskalainen äärioikeisto on hyötynyt iskuista. Niinpä, molemminpuolinen viha ja samalla ääriryhmien kannatus kasvaa niin Ranskassa kuin monissa muissakin Euroopan maissa. Siitä huolimatta Willem pitää itsesensuuria sananvapauden suurimpana vihollisena. Keskustelussa kuultiin ainakin yksi kriittinen ääni, ja se oli emeritusprofessori J-P. Roosin ääni. Hän asetteli sanavapaudelle rajoja ja vertasi satiirisia piirroksia Kaisaniemen puistossa yöllä humalassa kulkevaan nuoreen naiseen, joka raiskataan. Hän ottaa riskin, kuten pilapiirtäjäkin. Minusta vertaus on huono, sillä humalainen tyttö voi mennä puistoon ymmärtämättömyyttään, mutta pilapiirtäjä tietää tasan tarkkaan, mitä tekee. Sitä paitsi tyttö vaarantaa vain itsensä, mutta pilapiirtäjä vaarantaa monien viattomien ihmisten hengen. Olen J-P. Roosin kannalla siinä, että olisi tarkkaan mietittävä, mikä sananvapauden kannalta on itsesensuuria, mikä taas tervettä järkeä. Onko pilapiirtäjän sananvapaus arvokkaampaa kuin kanssaihmisten henki? Mikä on provokaatiota, mikä sananvapautta? Onko hyväksyttävä provokaatio, jonka seurauksena pelko leviää yhteiskunnassa fanaattisten ääriryhmien hyödyksi? Miten kävisi sananvapaudelle Ranskassa Marie le Penin johtaman äärioikeistolaisen puolueen päästyä valtaan? Willem toisti paneelikeskustelussa moneen kertaan, että hän ei ikinä hyökkäisi piirtämällä tavallista ihmistä vastaan. Ilkeästi voisi todeta: ei, hän usuttaa muut hyökkäämään. Jos Ranskassa asuvat tavalliset islaminuskoiset ihmiset kokevat itseään ja uskontoaan pilkatun, voiko piirtäjä väittää, ettei kokemus ole aito? Vaikeita kysymyksiä. Niitä on vaikea edes julkisesti pohtia, koska omaa pyhää sananvapauttaan tulisesti puolustava media lyö helposti ahdasmielisen sensorin leiman jokaisen toisinajattelijan ja kriitikon otsaan. Mieluummin minä sensuroin itse itseäni kuin annan muiden sensuroida itseäni. Mieluummin panen rajat itselleni kuin asetan viattomat kanssaihmiseni hengenvaaraan. Sellaisen riskin ottaminen ei ole vapautta vaan ylimielisyyttä ja tyhmyyttä. ? Sankareita ja uhreja
22 – Nro 3 huhtikuu 2015 ELÄKELÄINEN Kuntorannantie 14, Varkaus myyntipalvelu (017) 560 1403 myynti@kuntoranta.? www.kuntoranta.? Vuoden 2015 tuetut lomat: Hyvinvoitilomat ry • hyvinvointilomat.? | Maaseudun Terveysja Lomahuolto ry • mtlh.? | Solaris-Lomat ry • solaris-lomat.? Pidätämme oikeuden eloriehan ohjelman muutoksiin Varaa N YT! VAPUN VIETTO 3 VRK 30.4 3.5.2015 • Hinta alk. 140 € / hlö / 2hh • Hinta alk. 339 € / perhehuone (2+1-2 lasta 4-17 v.) Sis. hyvän olon aamiaiset, 1.5. vappulounaan klo 12.00-15.00, kuntosalin ja kylpylän käytön aukioloaikoina, lasten leikkija pelihuoneiden käytön, maksuttoman vapaa-ajan ohjelman. ÄITIENPÄIVÄ 2 VRK 8.10.5.2015 • Hinta alk. 100 € / hlö / 2hh • Hinta alk. 220 € / perhehuone (2+1-2 lasta 4-17 v.) Sis. hyvän olon aamiaiset, su 10.5. Äitienpäivälounaan klo 12-15, kuntosalin ja kylpylän käytön aukioloaikoina, lasten leikkija pelihuoneiden käytön. JUHANNUSJUHLAT 19.21.6.2015 • Hinta alk. 80 € / hlö / 2hh • Hinta alk. 130 € / perhehuone (2+1-2 lasta 4-17 v.) Sis. hyvän olon aamiaiset. Juhannusohjelman ja elävän musiikin tanssit, kuntosalin ja kylpylän käytön aukioloaikoina, lasten leikkija pelihuoneiden käytön. JÄRJESTÖLOMAT • 2 vrk puolihoidolla, alk. 119 € /hlö/2hh • 3 vrk puolihoidolla, alk. 159 € /hlö/2hh • 5 vrk aamiaisella, alk. 189 € /hlö/2hh Sis. hyvän olon aamiaiset, kuntosalin ja kylpylän käytön aukioloaikoina, lasten leikkija pelihuoneiden käytön. Puolihoitopaketteihin sisältyy myös päivällinen. Hotellipaketit 4 vrk Teemaloma 250€ / hlö / 2hh Elorieha 19.-23.8.2015 KESKIVIIKKO 19.8.2015 14.30 Majoittautuminen alkaa 14.30-20.00 Kylpyläja allasosasto avoinna 15.00 Tuloinfo ja -kahvit, Aikamiehessä 18.30 Tähtitieteen perusteet ja opastusta Veli-Pekka Hentunen 20.00 Karaokekilpailu ja -tanssit TORSTAI 20.8.2015 09.00-10.30 Taiji, kiinalaisen aamuvoimistelun alkeiskurssi, ohjaajana XIN 11.30-13.00 Teatteri tutuksi ryhmä 2. Toimintasali, näyttelijä: Ville-Veikko Valtanen 11.30-13.00 Liikuntaa luonnossa ryhmä 1. Ulkona, Samuli Kinnunen 11.30-13.00 Kylpyläjoogaa ryhmä 3. Kylpylä, ohjaajana Kari Timonen 14.00 Iltapäiväkahvit 18.30 Stand up koomikko Lauri Jurvanen, Eevan salissa. 20.00 Karaoketanssit, ravintolassa. PERJANTAI 21.8.2015 09.00-10.30 Taiji, kiinalaisen aamuvoimistelun alkeiskurssi, ohjaajana XIN 11.30-13.00 Liikuntaa luonnossa ryhmä 2. Ulkona, Samuli Kinnunen 11.30-13.00 Teatteri tutuksi ryhmä 3. Toimintasali, näyttelijä Ville-Veikko Valtanen 11.30-13.00 Kylpyläjoogaa ryhmä 1. Kylpylä, ohjaajana Kari Timonen 14.00 Iltapäiväkahvit 14.30–16.00 Karaoke päivätanssit, à la Viivi 16.30 Lähiruoka Grillaustapahtuma, ulkona ja teltassa / terassilla 20.00 Elävän musiikin tanssit ravintolassa Eloriehan ohjelma: LAUANTAI 22.8.2015 09.00-10.30 Taiji, kiinalaisen aamuvoimistelun alkeiskurssi, ohjaajana XIN 11.30-13.00 Kylpyläjoogaa ryhmä 2. Kylpylä, ohjaajana Kari Timonen 11.30-13.00 Teatteri tutuksi ryhmä 1. Toimintasali, näyttelijä Ville-Veikko Valtanen 11.30-13.00 Liikuntaa luonnossa ryhmä 3. Ulkona, Samuli Kinnunen 14.00 Iltapäiväkahvit 16.30 Päivällinen elokuun antimista 18.30 Yhteislaulua, à la Viivi Eevan salissa 20.00 Elävän musiikin tanssit, ravintolassa SUNNUNTAI 23.8.2015 10.00 Jakson yhteenveto 11.00 Kiitoksia ja tervetuloa uudelleen Eloriehan ruokailut Aamiainen ke-pe 7.00-10.00, la-su 08.0010.30, päivällinen ke-la 16.30-18.00 (sisältyvät lomapakettiin) Kylpylä avoinna 08.00-20.00 Lapin aluejärjestön perintenen Talvipäivä-tapahtumaa vietettiin Tervolassa 28.03. Tapahtumasta vastasi Tervolan Eläkeläiset tehden yhteistoimintaa paikallisen yrittäjän Tervolanhovin kanssa. Sää ei ollut suosiollinen vaan pientä lumisadetta oli koko päivän. Mutta se ei menoa haitannut, kun parisataa eläkeläistä ympäri Lappia oli kokoontunut yhteen. Ohjelmassa oli hiihtokilpailuja, pilkkiongintaa, leikkimielinen luutapallo-kisa, arpajaiset ym. Sisätiloissa oli mahdollisuus harrastaa karaokea. Lopuksi tanssimme Samosa-orkesterin tahdissa. Tervolahovi on muuttunut entisestä ammatillisesta koulusta toimivaksi majoitusja ravintolatiloiksi. Yrittäjä on säilyttänyt vanhan koulurakennuksen ja tehnyt siitä käsityö-museon johon oli mahdollisuus tutustua oppaan johdolla. Pilkkikilpailun tulokset: Osallistujia 22 Naiset 1. Sinikka Lantto, Aavasaksa, 429 g 2. Päivi Posti, Rytikari, 328 g Miehet 1. Raimo Kolmonen, Tervola, 387 g 2. Jorma Ronkainen, Posio, 332 g 3. Heikki Lyttinen, Kemi, 301 g Hiihtokilpailun tulokset: Naiset 66-70 v 1. Annikki Niskasaari, Kittilä, 5,41 min 2. Tuula Ruotsalainen, Rovaniemi, 11,37 min Naiset 71-75 v 1. Elvi Romppainen, Sodankylä, 9,30 min Naiset yli 75 v. 1. Raija Törmänen, Rovaniemi, 7,43 min Miehet alle 65 v 1. Mauno Lompolo, Kittilä, 4,31 min 2. Arvi Siirtola, Kittilä, 7,49 min Miehet 66-70 v 1. Erkki Karasti, Posio, 4,12 min 2.Voitto Vaattovaara, Kolari, 4,18 min 3. Taisto Tuomivaara, Posio, 4,21 min Miehet 71-75 v 1.Reino Hietala, Kolari, 4,32 min Miehet 76-80 v 1. Arvo Jylhä, Kittilä, 4.47 min 2. Lauri Hietanen, Kolari, 4,50 min 3. Lauri Bäck, Kittilä, 4,57 min Miehet yli 80 v 1. Valtteri Siivola, Kittilä, 6,26 min Massahiihto. Aiemmin hiihdetty ja salattu aika. Osallistujia 14. Tavoiteaika 9,10 min 1 Arvi Siirtola, Kittilä, 8,48 min 2. Valtteri Siivola, Kittilä, 8,27 min 3. Elvi Romppainen, Sodankylä, 10,31 min Luutapallokisa 3-henkisin joukkuein. Osallistujia 10 joukkuetta 1. Sodankylä joukkueella Pääkkö,Koskela,Sipola 2. Pello 1 joukkueella Juopperi, Parkkila, Matinlompolo 3. Aavasaksa joukkueella Pasula, Vikeväinen Olemme osallistuneet täällä Rovaniemellä kävelypassi-kisaan Kävellen kohti Poria. Koska ystäväni, vanhat toverit ”Kävelypässit” päättivät konkreettisesti kävellä Helsingistä Poriin, täytyi täältä Lapista keksiä muu keino. Rovaniemi–Pori on maantietä pitkin 728 kilometriä. Siksi aloitin yksityisen kävelyni jo 1.10.2014 Tänään 27.3. alkaa viimeinen 161 km ja päiviä on 38 jäljellä. Juuri tuo matka ja puoli tuntia päivässä tulee täyteen. Nähdään Porissa! Airi Mantovaara-Puolakka Rovaniemi Kävelytavoite täyttyy Rovaniemellä Lapin liikunnallista Talvipäivää vietettiin Tervolassa Palkintopöydällä kimaltelivat osaston kerhossa tuunatut palkinnot aikaisemmista palkintolusikoista. Nyt ne ovat mitaleja.
Nro 3 huhtikuu 2015 – 23 ELÄKELÄINEN Limpan Ordförandes kolumn KALEVI KIVISTÖ Översättning: Anne Lindfors-Shaban Jag fyllde 81 år på fjolårets självständighetsdag och firade dagen med kaffe och konjak till den grad att vi tom. glömde att titta på självständighetsbalen i TV:n. När jag höjde en skål för 21-årsdagen som pensionär funderade våra barn och barnbarn, som var med på festen, om de över huvud taget skulle hinna bli pensionerade. Jag tröstade dem att med stor sannolikhet, åtminstone när de hade jobbat ihop så många år som jag, som började jobba som springpojke när jag var tretton, och sedan fortsatte med det ett par timmar per dag också under skolåret, tills jag efter skolan som sextonåring började som läring på en bilverkstad. Själv blev jag pensionerad när jag fyllde 60 år för att de fackliga beslutsfattarna i tiderna hade konstaterat, att över 60-åringar börjar vara alltför gamla och tandlösa i den fackliga klasskampen. Efter mina sjutton år i Livsmedelsförbundets tjänst och därförinnan förtroendemannaoch politiska uppdrag sedan femtiotalets början kände jag nog på mig att de hade rätt. Som pensionist hängde jag ännu en tid med i Vänsterförbundets verksamhet innan jag gick med i den aktiva pensionärsverksamheten till den grad, att frugan alltsom ofta brukade fråga när jag skall pensionera mig från den. Nu har detta skett, åtminstone ifråga om organisationens byrokrati. Vid Helsingfors pensionärsdistrikts höstmöte blev jag nämligen pensionerad och avtackad från mitt mångåriga uppdrag som distriktstyrelsens sekreterare. När jag vid årsskiftet satt och knåpade ihop distriktets årsberättelse kändes det såväl skönt som vemodigt att detta var min sista i en lång rad, som fick sin begynnelse redan i medlet på förra århundradets femtital. Då jobbade jag i en bilringsverkstad och efter generalstrejken 1956 blev jag vald till ordförande i Helsingfors bilgummireparatörers fackavdelning. Den enda som blev kvar i styrelsen av det gamla jänget var kassören, och när jag frågade vad jag skulle göra som ordförande gav han mig en stämpel och en massa medlemskort och sade, att jag kunde börja med att åka runt med min Jawa på verkstäderna och samla ihop medlemsavgifter så att, vi skulle få veta hur många som ännu ville vara med. Jag fick ihop ett knappt femtiotals medlemsavgifter, och sedan började vi fundera på att hålla ett årsmöte för att planera verksamheten. Visst hade jag varit med på några årsmöten och sett hur de gick till, men kände mig i alla fall mycket osäker på hur jag skulle klara mig som ordförande. Kassören, som annars hette Athos Järvinen – han hade fått förnamnet för att hans pappa gillade de tre musketörerena och Atski, som vi kallde honom, var hans äldsta son – hade själv gått på kassörskurs i arbetarsportklubben Jyrys lokal på Femtelinjen. Vi gick dit tillsammans, och Atski presenterade mig för en äldre man, som hette Hannes Kasanen. Han hade varit vänsteraktivist redan på trettitalet, och suttit i såväl fängelse som koncentrationsläger för sin övertygelse. Efter kriget jobbade han som lärare i organisationsverksamhet på det Finska Folkets Bildningsförbundet. Vårens kurs hade börjat för länge sedan och led mot sitt slut, men Hannes gav mig en stencilerad lunta om mötesverksamhet och verksamhetsplanering, och fick mig övertygad om att jag med hjälp av pappersbunten skulle klara av det första årsmötet och verksamhetsplanen. Vi kom också överens om, att jag skulle komma med på höstens kvällskurser i organisationsverksamhet. Jag klarade årsmötet med darr på både ribban ooh rösten, Avdelningen började växa och på hösten anmälde jag mig till Hannes kvällskurser. När våren kom kände jag mig fullärd, och visste tom. att man i sk. amerikansk bokföring skriver inkomsterna i debetkolumneerna, som ligger där på fönstersidan. Till dags dato har jag sedan klarat såväl ordförandesom sekreteraroch kassörsposter i rätt många fackliga, politiska och på senaste tid också pensionärsorganisationer. Visst började mina formuleringar vara litet gammaldags, så det var nog hög tid att bli pensionerad, men som skribent hoppas jag ännu kunna fortsätta tills jag inte mera har något nytt att komma med, och nu till en viktig sak: Glöm inte att rösta i riksdagsvalet! Ungdomsförbundarna proklamerade i tiderna att man inte skall lita på över trettiåriga kandidater. Vi pensionärer kunde kanske vända på steken till inte under sextioåringar, men klokast är kanske att uppmana er att rösta på kandidater som annonserar i denna tidning. Men nu till direktöversättningarnas förunderliga värld. Hur många av er visste, eller kunde gissa att Vida Tyskland var fjället Aavasaksa, som ligger norr om polcirkeln litet högre än Övertorneå, och där folk samlas på midsommaraftnarna för att titta på midnattssolen. Sedan till följande fråga: En ort som i direktöversättning heter Stöld. Den torde vara bekant för rätt många pensionärs förbundare. Pensionerad pensionär ”Uppätet bröd är svårt att betala”. Med denna och andra folkliga visdomar upplystes även jag en gång i tiden då jag till varje pris försvarade en stimulerande politik, till och med genom låntagning. Detta hände i 1970-talets Finland, under tiden efter oljekrisen, då det bildades en regering som statsminister Sorsa kallade en stimulansregering. Det var början till en relativt lång ekonomisk uppgångsperiod i Finland. Folkvisdomen stämmer visserligen i ett privathushåll, men den offentliga ekonomin är en helt annan historia. Statsbudgeten kan ha en ekonomiskt stimulerande effekt eller den kan dämpa den ekonomiska aktiviteten. Effekten beror på förhållandet mellan två faktorer: 1. dels hur mycket medel staten ”tar ut” från samhället i form av skatter och avgifter, och 2. dels hur mycket resurser staten ”pumpar” tillbaka till samhället i form av inkomstöverföringar och tjänster. Under en recession minskar skatteinkomsterna samtidigt som bland annat utgifterna för arbetslöshetsskyddet och sociala inkomstöverföringar ökar. Detta leder till ett ökat budgetunderskott som bör täckas med skuldtagning. Under en högkonjunktur ökar åter inkomsterna och de sociala utgifterna sjunker, vilket kan leda till ett budgetöverskott. Då kan skuldbeloppet minskas. Den ekonomiska tillväxten minskar också på skuldförhållandet i och med att bruttonationalprodukten ökar. Normalt täcks alltid olika staters budget med skuld, det är bara det totala beloppet som varierar med konjunkturerna. Detta gäller till exempel samtliga EU-länder. I Finland utgör den offentliga skulden (statens och kommunernas skuld) cirka 60 % i förhållande till bruttonationalprodukten, vilket är avsevärt lägre än genomsnittsnivån i EU-länderna (88,4%). Den offentliga skuldandelen är högre i bland annat Tyskland (74%), för att inte nämna USA (100%) eller Japan (200%). Det är endast några rika oljeländer som är skuldfria. Stimulanspolitiken förutsätter en målmedveten sysselsättningspolitik bland annat genom stöd till offentliga investeringar. På detta sätt kan man garantera att de positiva effekterna stannar kvar inom den egna nationalekonomin. Då sysselsättningen i takt med stimulanspolitiken förbättras ökar skatteinkomsterna samtidigt som utgifterna för arbetslöshetsskyddet och utkomststödet minskar. Enligt många ekonomiska experter skulle stimulans genom skuldtagning i det nuvarande läget vända skuldsättningen mot en minskning och kunde i bästa fall vara självfinansierande. Det är alltså inget under att många Nobelpristagare i ekonomi (bl.a. Paul Krugman) och många ekonomiska institut (bland annat internationella valutafonden IMF) talar för ökad stimulans. I den senaste tidens diskussion har man samstämmigt ropat att skuldsättningen måste stoppas genom en balanserad budget, antingen genom att skära ner på utgifterna eller höja skatterna eller båda. Bägge alternativen leder till en minskning av budgetens stimulerande effekt. Nedskärningspolitiken minskar efterfrågan, försvagar sysselsättningen och minskar statens inkomster, vilket ökar skuldsättningen. Då tillväxten stannar upp försvagas också skuldförhållandet (andelen av BNP). Nedskärningarna och de frusna indexen riktar sig huvudsakligen till dem som använder sig av basservicen, till mottagarna av inkomstöverföringar, ofta just de som har de allra lägsta inkomsterna. Man gör lättfärdigt upp nedskärningslistor utan att bry sig om de sociala följderna. Skatteändringarnas effekt beror åter på vilka skatter som ändras. Allra mest socialt orättvisa är konsumtionsskatterna, speciellt momsen. En moms-höjning skulle föra med sig likadana problem som nedskärningar i inkomstöverföringarna. Däremot skulle en progressiv inkomstbeskattning få till stånd de inkomstfördelningseffekter som eftersträvas. En ekonomisk recession är fel tidpunkt för såväl nedskärningar som skattehöjningar. Båda två minskar köpkraften och budgetens stimulerande effekt. Sociala inkomstöverföringar och pensioner stöder däremot köpkraften. Därför ska inte indexen frysas, särskilt inte under en recession, eftersom de minskar köpkraften. Då till exempel näringslivets organisationer hårdnackat kräver budgetnedskärningar, den ena mer omfattande än den andra, kan man fråga sig hur man lyckats glömma bort den enkla sanningen att företagarnas inkomster hänger samman med konsumenternas köpkraft. På lång sikt är en stimulerande politik den mest effektiva skuldskötseln. Men stimulanspolitik är också ett sunt sätt att stödja företagande. Betala för uppätet bröd
24 – Nro 3 huhtikuu 2015 ELÄKELÄINEN Aika on juhlia… Summassaarentie 180, FI-43100 Saarijärvi +358 (0)30 6085 100 • fax +358 (0)30 6085 200 KYLPYLÄHOTELLI SPA HOTEL Summassaarentie 180, FI-43100 Saarijärvi www.summassaari.? ? 030 608 50 myynti@summassaari.? Lanka 0,0835 /puh + 0,032 /min. Gsm 0,192 /min. Sis. alv 24%. Syntymäpäiväruokailu 28 € /hlö 4–14-v. –50 % Anna meidän hoitaa järjestelyt, niin päivänsankari ja juhlaväki voivat keskittyä olennaiseen. Omassa kabinetissa valmiina kattaukset ja kynttilät. Alkuun kuohuviinilasilliset (12 cl, myös –holiton vaihtoehto). Ruokailu noutopöydästä sisältäen alkuruuat, pääruuat, leivät, levitteet ja raittiit ruokajuomat. Jälkiruuaksi täytekakkukahvit. Juhlaa kahdelle 328 € 2 hlö/2 vrk/2 hh Sis. kuohuviinin (0,375 l myös –holiton) ja lahjan huoneeseen, alkumaljat ja 3 lajin kynttiläillalliset, toisena iltana päivälliset, aamiaiset, kylpylän ja kuntosalin käytön, lomaohjelmaa & tanssiliput. Varaa tarjoushoidot etukäteen: Hieronta 50 min, Kuumakivihoito 45 min ja/tai Turvehaudehoito 60 min á 49,50 . Kuva Hanna-Kaisa Hämäläinen LÄHIJA PERUSHOITAJIA TARVITAAN KAIKKIALLA, MISSÄ IHMISIÄ HOIDETAAN JA AUTETAAN. www.superliitto.fi Kun vantaalaisen Korson Eläkeläiset ry:n kokoontumispaikkana tunnettu Metsonkoti vuodenvaihteessa meni remonttiin, edessä oli siirtyminen muihin tiloihin. Nyt toiminta on hakeutunut uomiinsa uudessa paikassa, seurakuntakoti Mikaelissa, Mikkolan kaupunginosassa. – Kyllä tässä ihan hyvät tilat on, kulkuyhteydetkin toimivat, ja paikka alkanut tulla ihmisille tutuksi, toteaa Korson Eläkeläisten puheenjohtaja Olavi Lehtinen. Hyvä näin, sillä Metsonkodin remontin kestosta ja siitä, mihin käyttöön paikka sen jälkeen tulee, ei Lehtisen mukaan tällä haavaa ole tietoa. – Lisäkustannuksia näissä uusissa tiloissa toimiminen meille vähän aiheuttaa, mutta täytyy yrittää saada kaupungilta avustusta, Lehtinen sanoo. On maanantai-iltapäivä, ja eläkeläisten viikottaisen kerhokokoontumisen aika. Tänä helmikuisena maanantaina väkeä virtaa paikalle keskimääräistä runsaamminkin, sillä tapaamiseen on kutsuttu vieraita myös Eläkeläiset ry:n naapuriyhdistyksistä. Kerhon vierailevana luennoitsijana on tällä kertaa Kari Nuikka kertomassa mm. perintöveroasioista. Mutta ihan ensimmäiseksi saadaan kuunnella Korson Eläkeläisten oman kuoron taidokkaita esityksiä Simo Ronkaisen johdolla. Korson Eläkeläiset juhlivat viime syksynä toimintansa 50-vuotista virstanpylvästä ja se on Vantaan eläkeläisyhdistyksistä vanhin. Olavi Lehtinen kertoo olleensa Eläkeläisten jäsen toistakymmentä vuotta. Aiemmin hän on toiminut yhdistyksen matkavastaavana ja on nyt ensimmäistä kautta puheenjohtajana. – Ja tässä yhdistyksessä muuten on kesäaikanakin toimintaa, mainostaa nykyinen matkavastaava, Marja-Terttu Hovi. Innokkaana ja pitkäaikaisena mölkky-heittopelin harrastajana tunnettu puheenjohtaja Lehtinen nimittäin järjestää mölkkykisat aina kesäkeskiviikkoisin Korson Ankkalammella. TUOMAS TALVILA Korson Eläkeläisten toiminta uomissaan uusissa tiloissa Maanantaikerhon päätteeksi järjestettiin arpajaiset, joiden palkintosade oli ruhtinaallinen. Arpakauppaa hieromassa Erkki Latvasto (vasemmalla), Irmeli Ihanus, Sirkka Tervonen ja vieraileva luennoitsija Kari Nuikka. Ensimmäiseksi musiikkia. Kuoronjohtaja Simo Ronkainen ohjaa laulajiaan. Kaikkien Eläkeläiset ry:n jäsenmaksun maaliskuun loppuun mennessä maksaneiden kesken suoritettiin perinteinen arvonta, jonka palkintona oli 150 euron arvoinen lahjakortti Kylpylähotelli Kuntorantaan. Voittajaksi onnetar poimi Tuula Maria Virtasen, Kaarinan Eläkeläisistä. Onnittelut! Tammikuussa Eläkeläsiet ry lähetti jäsenkyselyn kaikille vuoden 2014 aikana liittyneille uusille jäsenille. Kiitokseksi kyselyyn osallistumisesta kyselylomakkeen palauttaneiden kesken arvottiin yksi Kylpylähotelli Kuntorannan 150 euron arvoinen lahjakortti sekä kymmenen muuta palkintoa. Kylpylälahjakortin voitti Pekka Herukka Puolangasta. Muut voittajat, jotka saavat palkinnoksi runoaineistopaketin, ovat: Marita Granroth, Helsinki, Ari Holopainen, Vehmersalmi, Sirkka Isotalo, Kirkkonummi, Raimo Kiviniemi, Pello, Vieno Krekilä, Raahe, Birgitta Kusk-Deveci, Helsinki, Ann-Maj Laajala, Kemi, Mauno Salmi, Tornio, Mirja Tolppanen, Kuopio ja Pirkko Vellonen, Vantaa. Eläkeläiset ry. onnittelee voittajia ja kiittää kaikkia jäsenkyselyyn vastanneita. Jäsenkyselyn tuloksista kerrotaan Eläkeläinen-lehden kesäkuun numerossa. Onnetar arpoi palkintoja Ohjelmatalkookooste valmistumassa Eläkeläiset ry:n jäsenistö kutsuttiin vuoden 2014 alussa ohjelmatalkoisiin. Niiden tarkoituksena oli tuottaa erilaista aineistoa yhdistysten ja niiden ohjelmaryhmen tarpeisiin. Jäsenistö vastasi kutsuun. Vuoden loppuun mennessä oli järjestölle toimitettu lähes sata tekstiä noin kymmeneltä eri kirjoittajalta. Mukana oli myös kaksi yhdistystä. Suurin osa teksteistä on sketsejä, seuraavaksi eniten ohjelma-aineistoon kertyi runoja. Ohjelmatalkoiden sadosta on Johanna Rajala toimittanut koosteen kevätkaudella 2015 julkaistavaksi. Eläkeläiset ry painattaa koosteen kevään kuluessa ja välittää sitä omakustannushintaan. Lisätietoja Eläkeläiset ry:n toimistosta koulutussihteeri Tiina Rajalalta, puh. 020 743 3617 tai 040 582 4319.
Nro 3 huhtikuu 2015 – 25 ELÄKELÄINEN FENNO MEDICAL OY LAAJA VALIKOIMA ARJEN APUVÄLINEITÄ 09 276 360 fennokauppa.fi TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA ARKEEN Tilaa kätevästi kotiovellesi asti: ? NAUTI VAPAA-AJASTASI! www.pihamokki.fi • Puh. 0207 344 366 Kompostoiva KÄYMÄLÄ Ecoteco XL 1750€ Sylvi PIHAKEITTIÖ 3290€ 6,1 + 10,6 m2 • Uusi tilavampi malli • Kotimainen tuote • Helppo kasata elementeistä LAADUKKAAT POLHUS-MÖKIT MONEEN KÄYTTÖÖN Tutustu 2015 mallistoomme! www.pihamokki.fi tai soita 0207 344 366 Taas palasin takaisin etelään. Kun saavuimme puolen yön aikoihin etelään, Aino sanoi minulle ”mummo, haistatko tämän kevään, raikkaan tuoksun?” Kun lähdimme Inarista, niin siellä oli metrin verran lunta. Miten pitkä onkaan suomi sen suhteen, että Helsingissä oli jo kevät pitkällä. Pari päivää ennen lähtöäni poikani toteaa minulle: ” Äiti, sinusta näkee, että eroahdistus on meneillään.” Niinhän se on. On aina vaikeata palata etelään. Aina edellisenä, lähtöä edeltävänä päivänä teen pitkän lenkin. Kiipeän mäen päälle, katsomaan vaaroja ja tuntureita ja pysähdyn kuuntelemään – hiljaisuutta. Aino sanoi minulle, että hänestä on mukava asua Helsingissä, sillä siellä hän voi käydä katsomassa balettia, sirkusta, elokuvia ym. Mutta hänkin kaipaa Lapin luontoa. Niin, meillä oli ilo katsella lapin eläimiä. Kuukkelit ja lapintiaiset olivat lempieläimiämme. Ne tulivat istumaan minun hattuni ja Ainon kenkien päälle. Ketut ja jänikset olivat myös tuttuja, mutta meidän ”lemmikkikärppä”oli hävinnyt jonnekin. Minulla on suunnaton tarve tutustua Lappiin. Joka kerta käyn saamelaismuseo Siidassa. Siellä on paljon näyttelyitä lapinkansasta, Käyn myös syömässa perinneruokaa, poronkopanakeittoa. Sitten itsekin suolasin ja laitoin katiskaan roikkumaan poronlihaa. Tulevaa kuivalihaa. Olimme näiden viikkojen aikana omavaraisia ruokamme suhteen. Valmistin poronja hirvenlihasta ruokaa sekä maukasta madekeittoa Verkoilla emme siis saaneet muuta kuin madetta. Luen paljon Lapin historiasta. Sattumalta käsiini osui Valitut Palat 80-luvun puolivälistä. Sinä kerrottiin, että Inari oli valittu sen vuoden kauneimmaksi kyläksi. No, en ihmettele asiaa, sillä Inari on vesistöineen kaikkineen kaunis vieläkin. Joku on kysynyt minulta, ettenkö jo muuta Lappiin ? Toisalta tekisi mieli muuttaa. Terveiset teille Ivalon eläkeläiset: voi olla, että joskus vielä kuulun joukkoonne. Luen kyllä Inarilaisesta kokouskutsunne. Mutta tällä hetkellä minut ankkuroivat mutamat ihmiset etelään. Toinen poikani asuu Jyväskylässä, ja siellä tarvitaan mummoa yhtä paljon kun pohjoisessa. Tosin miniäehdokkaani on sanonut ystävilleen:” Lapista on yhtä pitkä matka etelään, kuin etelästä Lappiin.” Viimeisenä iltana ja monina muinakin iltoina; jään katsomaan terassille. Revontulet loistavat Inarijärven päälle. Tallennan sen näyn ”aivojeni kovalevylle”. SIRPA KATAJAMÄKI Kirjoittaja on eläkeläinen, joka isovanhemman roolissa jakaa aikansa pohjoisen ja etelän kesken. Poronkoparakeitto
26 – Nro 3 huhtikuu 2015 ELÄKELÄINEN Pohjanmaan alueen talviurheilupäivää vietettiin maaliskuun 6. päivänä Himangalla Roiman majan maastossa. Vastoin säätieteilijän ennustuksia täysin yllättäen sää olikin juuri sopivan aurinkoinen ja kaunis. Kalat eivät kuitenkaan olleet ihan syönnillään. Sen saivat pilkillä olleet kokea, mutta kai se on taitolaji, kun kiertopalkinnon saivat Jurvalaiset omakseen kolmannesta voittokerrasta. Huumori oli vahvasti mukana, kun etelä-pohjalaisten yhdistysten kilpailijat ja kannattajat ”kannustivat” toisiaan reilulla pohjalaismurteellaan ja järjestävän seuran keskipohjalaisiin lukeutuvat vähän kainomman murteen puhujat yrittivät pysyä kilpailuhengen sanailussa mukana kokkolalaisten avustamana. Siinäkö piili yhdessäoloilmaston lämmin henki. Päivä oli onnistunut. Läsnä oli noin 130 henkeä ja kaksi linja-autoakin lukuisten henkilöautojen lisäksi pihalla merkkinä, että matkojen takaa tultiin tapaamaan tuttuja. Päivän ohjelmaan sisältyi perinteisiä seniorien kilpailulajeja kuten tandemhiihto, lumikenkäkävely/juoksu, pilkkikilpailu ja tikkakisa, joissa kilpailittiin joukkueittain. Kettinginheitto oli henkilökohtainen kilpailu ja myös pilkkikisassa katsottiin henkilökohtaiset tulokset ja vielä erikseen sukupuolet. Naiset/nainen voitti. Kunnon ylläpitämiseksi päivä aloitettiin lounaalla ja kahvilla, keskipäivällä juotiin pullakahvit sekä välissä nautittiin makkaranpaistosta. Himankalaisten Esan ja Erkin hanurinsoitto sai aikaan rytmistä sisäliikuntaa. Arvonta tuotti onnekkaille hyvää mieltä, josta suuret kiitokset myös hyvien palkintojen luovuttajille. Myös kilpailujen palkintonjen jako toi voittajien kasvoille hymyn. Päivä päättyi puheiden myötä molemminpuolisiin kiitoksiin sekä järjestäjille että osanottajille. Useita halauksiakin nähtiin ensin tapaamisten riemussa ja sitten lähdön haikeudessa. Sellaista se elämä on näillä vuosikymmenillä. Seija Tikkanen Eläkeläiset ry:n Jokilaaksojen aluejärjestön pilkkimestaruudet ratkesivat kolmituntisessa kisassa pienin eroin. Naisten sarjan voittaja sai kisan suurimman saaliin 5,823 kg voittaen vain 50 grammalla parhaan mieskisailijan ja saaliin suuruus mitalisijoille yltäneille oli varsin tasainen. Pyhäjärven 120 neliökilometriä käsittävälle jäälle Pyhäjärven eläkeläiset toteuttivat Anto Tapaninahon johdolla onnistuneesti runsaan osanoton saaneen kisan ja järjestäneet viihdykettä ja erilaista tarjottavaa niin kisailijoille kuin seuraajille. Jokainen osanottaja palkittiin hienosti. Etäisimmät tulivat 250 km:n päästä Pudasjärveltä. Sää suosi ja kalaa tuli lähemmäs sataa kiloa paistinpannulle pantavaksi sekä kissojen makusteltavaksi. Teksti ja kuvat: Veikko Meriläinen Aluejärjestön mestaruudet ratkesivat seuraavasti: Naisten sarja: 1) Sirkka Kokko, Pudasjärven el. 5,823 kg; 2) Saimi Kuusisto-Mikkonen, Pudasjärven el. 1,833 kg; 3) Raija Manninen, Pyhäjärven el. 1,615 kg. Miesten sarja: 1) Erkki Manninen, Pyhäjärven el. 5,773 kg; 2) Vesa Teivaanmäki, Pudasjärven el. 5,493 kg; 3) Asko Laajala, Pudasjärven el. 5,385 kg. Joukkuekisa.Miesten joukkueet: 1) Pudasjärven el. 1-joukkue, (V. Teivaanmäki, A. Laajala, K. Sinisalo), 15,897 kg. Joukkueita kaikkiaan 3 kpl. Naisten joukkueet: 1) Pyhäjärven el. 1-joukkue, (Elsi Metsälä, Raija Manninen, Kaarina Vanha-aho) 1,687 kg. Sekajoukkueet: Pudasjärven el:n joukkue, (M. Mikkonen, Aune Loukusa, S. Kuusisto-Mikkonen) 7,870 kg. Joukkueita oli 2 kpl, molemmat Pudasjärveltä. Päivän ohjelmaan sisältyi perinteisiä seniorien kilpailulajeja kuten tandemhiihto. Tässä on ”vauhdissa” Jurvan joukkue. Aivan lähellä rantaa on jo vettä riittävästi! Näin kertoo Aune Loukusa Pudasjärveltä. Taustalla mm. Pudasjärven Saimi Mikkonen-Kuusisto ja Pyhäjärven Taisto Jormalainen. Jokilaaksojen eläkeläisten pilkkimestaruuskisa ratkottiin Pyhäjärvellä Pohjanmaalla talviurheiltiin hymyssä suin Sekajoukkuen ykkönen: Pudasjärven Eläkeläisten Matti Mikkonen, Saimi Kuusisto-Mikkonen ja Aune Loukusa. Taustalla palkinnot jakaneet aluejärjestön puheenjohtaja Teuvo Näätänen sekä Anto Tapaninaho kisan järjestäneestä Pyhäjärven Eläkeläisistä. TALVIURHEILUPÄIVÄN 6.3.2015 TULOKSET Pilkkikilpailu: 1. Jurvan joukkue: 0,133 kg (Raili Rantala, Mauri Rantala ja Kalevi Männikkö) 2. Pietarsaaren II joukkkue 0.061 kg (Reino Tuukkanen, Martti Autio, Reino Tuukkanen ja Liisa Kauppala) (Pietarsaaren I joukkue jäi ilman saalista) Henkilökohtaiset tulokset: 1. Raili Rantala 0,133 kg, 2. Martti Autio 0.048 kg (miesten 1.) 3. Reino Tuukkanen 0,013 kg (miesten 2.) Tandemhiihto: 1. Jurvan joukkue 41,8 sek (Reima Lyyluoma, Ritva Purtola, Raija Leppiniemi ja Jorma Niemelä) 2. Himangan joukkue 56,7 sek (Heikki Spak, Melvi Pöyhtäri, Aune Jokela ja Erkki Vähärautio) 3. Vaasan joukkue 2 min 38,2 sek (Jalo Heittola, Senja Honkonen, Juhani Rehn ja Salme Luoto) Lumikenkäkävely: 1. Jurvan joukkue 51,7 sek (Reima Lyyluoma ja Ritva Purtola) 2. Vaasa III joukkue 59,9 sek (Senja Honkonen ja Martti Urpiola) 3. Himanka I joukkue 1 min 06,3 sek (Heikki Spak ja Melvi Pöyhtäri) 4. Himanka II joukkue 1 min 17,6 sek (Erkki Vähärautio ja Hillevi Pajala) 5. Vaasa II joukkue 1 min 31,5 sek (Juhani Rehn ja Tarja-Maija Sparf) 6. Vaasa I joukkue 1min 53,5 sek (Salme Luoto ja Jalo Heittola) (loppu kengättä) ”Tikkakisa” 1. Vaasan joukkue 105 pistettä (Rauha Risfors, Ritva Hankosaari, Markku Hankosaari, Jukka Ilkka ja Antti Wiklund) 2. Jurvan joukkue 101 pistettä (Reima Lyyluoma, Heino Mukari, Ritva Mukari, Salme Välimaa ja Pentti Purtola) 3. Himangan joukkue 91 pistettä (Heikki Spak, Esko Kaikkonen, Erkki Vähärautio, Anja Korpi ja Eeva Lauri)
Nro 3 huhtikuu 2015 – 27 ELÄKELÄINEN Heiton talon kokoustila täyttyi ääriään myöten, kun Haukiputaan Eläkeläiset ry piti kevätkokoustaan arvioiden mennyttä kautta ja suunnitellen tulevaa toimintaa. Viime kausi nousee järjestön historiassa toiminnan monipuolistumisen ja jäsenmäärän kehityksen vuoksi yhteen parhaimmista. Eläkeläiset ry -keskusjärjestö on palkinnut tämän myöntämällä Haukiputaalle ”Toimintatonnin” eläkeläisten kuntoisuuden kehittämiseen. Uusia toimintamuotoja päätettiin lisätä viikkotapaamisiin mm. oman nettiyhteyksien ja diakuvien katselmuksilla sekä jäsenten omaan terveyden huoltoon liittyvillä luennoilla ja keskustelutilaisuuksilla. Vilkas ja sisältöpitoinen keskustelu käytiin suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rapautumisesta, joka näkyy myös Oulussa sosiaalija terveydenhuoltopalvelujen keskittymisenä ja osittain yksityistämisenä. Suomen 1,4 miljoonan eläkeläisen tuloerot ovat suuria. Tilastojen mukaan väestöstä 12 prosenttia, eli 700 000 ihmistä, elää köyhyysrajan alapuolella. Heistä suuri osa on eläkeläisiä. Nykyään vajaan 750 euron takuueläkkeen kuukaudessa saajia on reilut satatuhatta. Heidän lisäkseen pienituloisiksi eläkeläisiksi lasketaan puolet maamme eläkeläisistä. Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan heistä suurimmalla osalla on vaikeuksia eläkkeen riittävyydessä perusmenojen hoitamiseen. Haukiputaan eläkeläisten mielestä ne pienituloiset, jotka pystyvät asumaan kotonaan pärjäävät vielä kohtuullisesti. Mutta ongelmia tulee palvelukotien palveluja tarvitseville, koska kunnallisiin on vaikeuksia päästä ja yksityisiin palvelukoteihin ei ole varaa. Kokous valitsi Eläkeläiset ry:n edustajakokoukseen puheenjohtaja Reima Ritapuun ja varaedustajaksi Antti Timosen. Jokilaaksojen Eläkeläiset ry:n yhteiseen aluejärjestön syyskokoukseen valittiin Reima Ritapuu, Antti Timonen ja Timo Vilppola. Varaedustajiksi valittiin Raili Korvala, Aino Timonen ja Aulis Kropsu. Taisto Tammela Me Rytikarin Eläkeläiset Kemistä kävimme Kaustisilla Kaatamassa kaamosta. Eihän siellä talvella kansanmusiikkijuhlia ole, mutta elämää on myös talvella. Vastaanotto oli jälleen lämmin ja meitä oli kyllä odotettukin. Kamarimusiikkiviikko oli parhaillaan menossa ja talo oli järjestänyt omaa ohjelmaa. Monenlaisia hoitoja olimme varanneet. Oli hierontaa, jalkaja kasvohoitoja ja jopa kuppausta. Meidän omat ”pojat” soittivat tanssit, niin tangot, humpat kuin valssitkin ja Arpan laulu oli vertaansa vailla. Parasta kaikesta oli kuitenkin yhdessäolo ja arjesta irtautuminen, kaamos tuli kaadettua. Kiitos meidän ihanat tanssittajat, kiitos Aki ja Jukka ja mukana olleet. Sitten olikin jo aika ruveta suunnittelemaan työväen laulupäivää.Kutsut olivat lähteneet jo perinteiseen päivään. Väkeä tulikin noin 140 henkeä. Komeasti kyllä laulu raikuikin musiikin säestyksellä. Aina ne laulut sykähdyttävät ja lisäävät yhteenkuuluvaisuutta. Emäntämme Marja piti huolen, että kaikki tarjoilu onnistui. Oli ilo kuunnella sitä puheensorinaa, kun ihmiset istuivat kahvilla. Tuntui että kaikki tunsivat toisensa. Lopuksi oli tietysti tanssin vuoro ja kyllä se jalka nousee vielä eläkeläisilläkin. Harmonikkakerho laittoi parastaan, solistina Arvo Kenttä. Tapaamme jälleen vuoden kuluttua. Kaunis kiitos teille kaikille, kun tulitte viettämään mukavaa päivää laulaen ja tanssien. Mirja Paavola matkavastaava Haukiputaan eläkeläiset huolissaan tuloerojen kasvusta Matkailua ja laulua Rytikarista Eläkeläiset ry:n Jokilaaksojen aluejärjestön perinteiset hiihdon aluemestaruudet ratkottiin Oulussa Kuivasjärven Auran majalla ja toteuttamana. Suomalaisten heikko kansainvälinen menestys ei näkynyt näissä kisoissa, sillä osanotto oli jälleen ennätyksellinen. Puolisensataa innokasta osanottajaa kaikkiaan yhdestätoista yhdistyksestä kilpaili sarjoissa alle 65 vuodesta yli 80 vuotiaisiin. Kilpailijain haastattelussa tuli ehdotus katsoa meistä vanhemmista hiihtämisen mallia! Kaikilla tämän ikäluokan osanottajilla kunto tuntuu olevan kohdallaan, kun ei yhtään keskeytystä tullut. Sää suosi aina viestien ankkuriosuuksien alkamiseen, jolloin kilpa eteni näyttävässä räntäsateessa. Suuren seuraajajoukon jäsenet saivat osallistua sauvakävelytempaukseen, jonka osanottoarvonnassa Eila Luutinen oli onnekkain. Veikko Meriläinen JOKILAAKSOJEN ELÄKELÄISTEN HIIHTOKILPAILUT 10.3. 2015, TULOKSET NAISTEN VIESTIKILPAILU: 1. OULUN ELÄKELÄISET 31:04 (Ritva Kenttä, Seija Siuruainen ja Raija Kilpiö) 2. RAAHEN ELÄKELÄISET 33:16 (Vappu Pekuri, Lilja Alatorvinen ja Raija Lyly) 3. KIIMINGIN ELÄKELÄISET 39:42 (Sisko Kuopusjärvi, Liisa Vesa ja Laina Kemppainen) MIEHET: 1. RAAHEN ELÄKELÄISET 20:25 (Pauli Patanen, Terho Hautamäki ja Martti Pelkonen) 2. OULUN TYÖNVÄEN ELÄKELÄISET 21:40 (Erkki Manninen, Heikki Alakiuttu ja Teuvo Blomster) 3. HAUKIPUTAAN ELÄKELÄISET 21:55 (Kauko Meriläinen, Kalevi Kivistö ja Arvo Liedes)4. OULUN ELÄKELÄISET 25:30 (Arvo Kärkkäinen, Väinö Pitkälä ja Esa Erholz) YKSILÖSARJOJEN TULOKSET: N_ALLE_65V 2 km 1. Lyly Raija (Raahen Eläk) 11.22,1 2. Wilenius Pirjo (Raahen Eläk) 15.22,2 3. Kiilakoski Paula (Raahen Eläk) 16.37,8 N_YLI_65V 2 km 1. Kenttä Ritva (Oulun Eläk) 9.09,3 2. Piispanen Pirkko (Oulunsalon Eläk) 9.53,9 3. Wiik Arja (Oulun Eläk) 11.16,5 4. Siivikko Liisa (Oulun Eläk ) 11.25,6 5. Eilola Ritva (Oulun Eläk) 11.39,1 6. Lilleberg Elsa (Oulun Eläk) 11.50,5 7. Kumpulainen Pirjo (Oulun Eläk) 12.07,0 8. Pärri Seija (Raahen Eläk) 12.23,4 9. Keränen Maija (Kiimingin Eläk) 12.27,1 N_YLI_70V 2 km 1. Kilpiö Raija (Oulun Eläk) 9.03,8 2. Pekuri Vappu (Raahen Eläk) 9.11,3 3. Siuruainen Seija (Oulun Eläk ) 9.28,4 4. Alatorvinen Lilja (Raahen Eläk 10.48,0 5. Karppinen Raili (Oulun Eläk) 12.43,4 M_ALLE_65V 2 km 1. Patanen Pauli ( Raahen Eläk) 5.47,2 2. Blomster Teuvo (Oulun Työv Eläk ) 6.20,3 3. Hautamäki Terho (Raahen Eläk) 7.38,5 4. Salmela Kauko (Kiimingin Eläk) 8.21,1 M_YLI_65V 2 km 1. Kivistö Pentti (Haukiputaan Eläk) 7.05,0 2. Manninen Erkki ( Oulun Työv Eläk) 7.08,7 3. Meriläinen Kauko (Haukiputaan Eläk) 7.13,8 4. Ojala Niilo (Kiimingin Eläk) 7.44,7 5. Parviainen Erkki (Oulun Työv Eläk) 7.47,7 5. Erholz Esa (Oulun Eläk ) 7.47,7 7. Kärkkäinen Arvo (Oulun Eläk) 7.53,0 8. Kurttila Heikki (Kiimingin Eläk ) 7.57,6 9. Kiilakoski Kalevi (Raahen Eläk) 9.28,4 10. Eilola Martti (Oulun Eläk) 10.08,2 11. Kaijanen Olavi (Oulun Eläk) 12.02,9 M_YLI_70 V 2 km 1. Liedes Arvo ( Haukiputaan Eläk) 6.40,9 2. Aikioniemi Olli (Kiimingin Eläk) 7.17,1 3. Kostekivi Lauri (Utajärven Eläk) 8.35,5 4. Metsäpelto Veikko (Oulun Eläk) 9.04,9 5. Kiviniemi Mauno (Oulun Eläk) 10.29,1 6. Seppä Raimo (Oulun Eläk) 12.57,2 M_YLI_75V 2 km 1. Pelkonen Martti (Raahen Eläk) 6.23,3 2. Alakiuttu Heikki (Oulun Työv Eläk ) 7.06,0 3. Kauttio Hille (Kempeleen Eläk) 7.06,2 4. Koukkari Voitto (Muhoksen Eläk) 7.09,4 5. Pitkälä Väinö (Oulun Eläk) 7.58,3 6. Pekuri Viljo (Raahen Eläk ) 9.09,4 7. Sunila Tauno (Oulun Eläk) 11.11,2 M_YLI_80V 2 km 1. Hirvonen Eero (Oulunsalon Eläk) 9.14,4 2. Latvajärvi Aarne (Pudasjärven Eläk) 10.20,6 3. Mykkänen Raimo (Kiimingin Eläk) 12.04,7 Valkeakosken Ammattitautija Sairausinvaliidit ry:n ja Valkeakosken Eläkeläiset ry:n perinteiset pilkkikisat ja Talvitapaaminen pidettiin Vähäjärvellä 3.3. Vähäjärven lomakodissa saatiin nauttia maittavat aamuja päiväruokailut. Kalastukseen osallistumattomat hyödynsivät onginta-ajan keskutellen vanhuspalvelulaista lomakodin johtaja Tarja Västilän alustuksen pohjalta. Pilkkikilpailuun haastetut Viialan Eläkeläiset onnistuivat aika huonosti ”syönnillään” olleiden kalojen narraamisessa paremmin ja voittivat yhteistuloksella 2100 g Valkeakosken 1430 g vastaan. Viialan voiton avaimena oli Jouko Ahonen, jonka saalis 1670 g sisälsi mm kaksi haukea. Toiseksi sijoittui Valkeakosken Risto Kämäräinen (800 g). Kolmannen sijan jakoivat Valkeakosken Riitta Juhela ja Viialan Olavi Stenman (370 g). Viidenneksi tuli Valkeakosken Anneli Lahtinen ja kuudenneksi Viialan Pekka Taskila (60 g). Näiden kuuden enemmän tai vähemmän onnekkaan pilkkijän lisäksi ei muilla ollut asiaa punnitukseen, vaan tuloksena oli ”ei nypyn nyppyä”. Suurimmasta kalasta palkittiin Jouko Ahonen (830 g). Pienimmän kalan palkinnon sai Pekka Taskila 60 gramman ahvenella. Tuomo Huhtala Turun Eläkeläiset ry on tehnyt valinnat vuodelle 2015 johtokuntaan. Puheenjohtajana toimii Markku Alajärvi, varapuheenjohtajana Veikko Salonen. Muut jäsenet: sihteeri Tuula Luoto-Alajärvi, taloudenhoitaja Ritva Kaskinen, jäsensihteeri Sirkka Aho, matkavastaava Sirkka Tutti, liikuntavastaava Aili Asikainen, köörivastaava Raimo Timonen, Rauno Mäkinen. Varajäsenet: Säpinän yhteyshenkilö Ulla Toljander, Olavi Mäkinen. Toiminnallista vuotta 2015 täältä Turusta kaikille eläkejärjestöille. ”Porilaiset sanoo sillai kai, Turkulaiset vastaa nii oike.” Kiimingin Eläkeläisten Maija Keränen (214) ja Oulun Eläkeläisten Ritva Kenttä (215) odottivat lähettäjän kanssa tuolilla olevan elektronisen kellon neljää lyhyttä ja viimeistä pitkää piipitystä lähdon merkiksi. Kuva: Veikko Meriläinen Eläkeläisten hiihtoinnostus kasvussa Viialan Eläkeläiset ry voitti pilkkiottelun Saalistakin tuli: Vasemmalta Pekka Taskila, Anneli Lahtinen, Riitta Juhela, Olavi Stenman, Jouko Ahonen, Pekka Kämäräinen. Kuva: Tuomo Huhtala Terveisi Turust!
28 – Nro 3 huhtikuu 2015 ELÄKELÄINEN Surun kohdatessa et jää yksin Täyden palvelun toimisto hok-elannonhautauspalvelu.fi perunkirjoitustoimisto.fi HELSINKI FORUM p. 010 76 66620 HAKANIEMI p. 010 76 66500 ITÄKESKUS p. 010 76 66590 MALMI p. 010 76 66630 TÖÖLÖ p. 010 76 66530 ESPOO ESPOONLAHTI p. 010 76 66640 LEPPÄVAARA p. 010 76 66610 TAPIOLA p. 010 76 66570 VANTAA MYYRMÄKI p. 010 76 66600 TIKKURILA p. 010 76 66560 KERAVA p. 010 76 66550 HYVINKÄÄ p. 010 76 66580 Puhelut: 0,0835 €/puhelu + 0,1209 €/min PÄIVYSTYS 24h: 050 347 1555 Hakunilan Eläkeläiset onnittelee toukokuun loppuun mennessä tänä vuonna 85, 80, 75 ja 70 vuotta täyttäneitä/täyttäviä jäseniään. Tervetuloa kerhotapahtumaan risteilyn merkeissä 21.5. 2015. 85 vuotta Metsälä Sisko Marjatta, Jakonen Vilho Armas 80 vuotta Palvanen Kari, Sormunen Matti 75 vuotta Kettunen Veli Kalervo, Kosola Hilkka, Hauta Aili Heleena, Vepsäläinen Pertti, Pajusalmi Irma, Jokitalo Sulo 70 vuotta Henriksson Eira, Pentikäinen Arvo, Leikas Pekka Tikkurilan eläkeläisten KEVÄTJUHLA 23.4.2015 kello 11.00 Puistokulmassa,Talkootie 4, 01350 Vantaa. Tarjottavana kahvi+ sämpylä 6€. Ohjelma alkaa kello 12.00 Marino Sunrise-orkesterin tahdittamana Olavi Virran henkeen. Kaikki jäsenet ja kutsutut vieraat TERVETULOA. Johtokunta Kuntorannassa pidettiin helmikuun lopulla yhdistysten matkavastaavien peruskurssi. – Oli tavattoman mukavaa, että kurssilla oli mukana aivan uusia toimijoita. On aina tervetullutta, että yhdistystoimintaan tulee uusia ihmisiä tuorein ajatuksin. Se on elämisen merkki, kiittelee kurssin opettajana toiminut Eläkeläiset ry:n järjestösihteeri Anu Mäki. – Ihmiset olivat tavattoman motivoituneita uudesta tehtävästään joten kurssilla oli antoisaa toimia. Osanottajat olivat hyvin keskustelevia ja kiinnostuneita kaikesta matkatoimintaan liittyvästä, Mäki kertoo. Kävelypässit-ryhmä on kolme helsinkiläistä ja uusmaalaista eläkeläistä, jotka aikovat kävellä touko-kesäkuussa Helsingistä Poriin Eläkeläiset ry:n kulttuurija retkeilypäiville. Eläkeläiset ry:n meneillään olevasta liikuntakampanjasta ja siihen kuuluvista kävelypasseista innostuneina kolme ei ihan urheilijanuorukaisiksi laskettavaa, mutta muuten reipasta Eläkeläiset ry:n jäsentä ja ystävää, Antti Honkonen, Pekka Isaksson ja Heimo Liimatainen, päättivät tempaista kävelemällä Poriin. Ryhmän enemmän tai vähemmän epäviralliseksi nimeksi tuli kuin itsestään Kävelypässit. Kävelypässien matka käynnistyy tiiistaina 26.5. klo 10. Oulunkylän torilta, Tapio Rautavaaran Kulkurin uni -muistomerkin luota. – Saattajia ja matkaanlähettäjiä toivotaan runsaslukuisasti paikalle, painottaa Pekka Isaksson. Kävelypässien tässäkin julkaistava reittisuunnitelma toimii myös kutsuna reitin varren eläkeläisyhdistyksille, jos he haluavat järjestää tapaamisia tai vaikkapa osallistua kävelyyn. – Lyhytkin matkaseura kelpaa, kannustaa Pekka Isaksson. – Me Kävelypässit puolestamme mielellämme osallistuisimme tilaisuuksiin ja juttutuokioihin joissa voisimme kertoa tästä kävelystä ja kuntoliikunnasta yleisemminkin. Kaikki kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä Pekka Isakssoniin, puh. 040 7422754 Kävelypässien valmistautumista ja matkaa voi seurata myös Eläkeläiset ry:n verkosivulta (www. elakelaiset.fi ) löytyvästä Kävelypässien blogista. TUOMAS TALVILA Kävelypässit tien päälle 26. toukokuuta Matkavastaavat kurssilla KÄVELYPÄSSIEN REITTISUUNNITELMA JA PÄIVÄETAPIT Reitti: 1. Oulunkylän torilta kävelyreittejä ja tie 120:ä Lahnuksen ja Olkkalan kautta Porin teille (valtatie 2) 2. Valtatie 2:a Ulvilaan 3. Pienempiä teitä Ulvilasta Vanha-Koiviston kautta Poriin Tiiistai 26.5. Oulunkylän tori ? Lahnus + 5 (Lähtöpaikka on Tapio Rautavaaran muistomerkki Kulkurin uni klo 10.) Ke 27.5. Lahnus + 5?Olkkala To 28.5 Olkkala – Karkkila + 7 Pe 29.5. Lepo La 30.5. Karkkila + 7 –Tapolanjärvi Su 31.5. Tapolanjärvi – Forssa Ma 1.6. Forssa–Humppila, 9-tien risteys Ti 2.6. Lepo Ke 3.6. Humppila – Kanteenimaa To 4.6. Kanteenimaa – Huittinen Pe 5.6. Huittinen – Kokemäki La 6.6. Lepo Su 7.6. Kokemäki –Nakkila Ma 8.6. Nakkila –Ulvila –Vanha-Koivisto –Porin keskusta Ti 9.6. Kulttuurija retkeilypäivien avajaiset klo 10 (Avajaisia ennen pieni aamulenkki) Kokonaiskävelymatkaksi tulee 235 kilometriä. Kävelypässit Pekka Isaksson (vasemmalla), Heimo Liimatainen ja Antti Honkonen ovat hioneet reittiään suunnittelupalavereissa talven aikana.
Nro 3 huhtikuu 2015 – 29 ELÄKELÄINEN Julkaisija Eläkeläiset ry Päätoimittaja Hannu Partanen Toimitussihteeri Tuomas Talvila Tilaukset ja osoitteenmuutokset Tuija Aali puh. 020 743 3610; tuija.aali@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy 7 kertaa vuodessa Tilaushinta kotimaahan 26 €/vsk Muu Eurooppa 36 €/vsk, muut ulkomaat 40 e/vsk Ilmoitushinnat 2,00 € / pmm Toimitus ja toimisto: Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610, fax 020 743 3619 Sähköpostiosoite: elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Ilmoitusmyynti: Marja-Leena Laitinen puh. 050 5323 444 sähköposti: m-leena.laitinen@kolumbus.fi; osoite: Maauunintie 14 D 34 01450 Vantaa Järjestöaineisto: Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (Painettu) ISSN 2242-3338 (Verkkolehti) Suomalainen Lehtipaino Oy, Kajaani, 2015 Kalevi Kivistö puheenjohtaja Irmeli Mandell varapuheenjohtaja Hannu Partanen toiminnanjohtaja 020 743 3615; 0400–570 951 hannu.partanen@elakelaiset.fi Anu Mäki järjestösihteeri 020 743 3616; 040–839 7699 anu.maki@elakelaiset.fi Tiina Rajala koulutussihteeri 020 743 3617; 040–582 4319 tiina.rajala@elakelaiset.fi Tuija Aali toimistonhoitaja jäsenrekisteri materiaalitilaukset 020 743 3610 tuija.aali@elakelaiset.fi Anitta Koski taloussihteeri laskutus maksatus ostoja myyntireskontra 020 743 3611; 050–307 1952 anitta.koski@elakelaiset.fi Erja Isaksson toimistosihteeri yhdistysrekisteri syntymäpäivät ja poisnukkuneet syysja kevätkokousilmoitukset 020 743 3614 erja.isaksson@elakelaiset.fi Tuomas Talvila tiedottaja-toimitussihteeri 020 743 3618; 050–570 9716 tuomas.talvila@elakelaiset.fi Eva Rönkkö monikulttuurisuustyön suunnittelija 040 501 3599 eva.ronkko@elakelaiset.fi Kuntorannantie 14 78400 Varkaus puh. 017 560 1100/vaihde Myyntipalvelu ja info: Puh. 017 560 1403 myynti@kuntoranta.fi Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki IBAN FI11 1012 3000 0714 70 BIC NDEAFIHH IBAN FI80 8000 1900 1086 56 BIC DABAFIHH IBAN FI89 5541 2820 0116 00 BIC OKOYFIHH IBAN FI11 8000 1800 3273 56 BIC DABAFIHH Jäsenmaksutili Puh. 020 743 3610 vaihde, fax. 020 743 3619 Sähköpostiosoite:elakelaiset@elakelaiset.fi Kotisivut osoitteessa:www.elakelaiset.fi Seuraava lehti: Eläkeläinen 4/2015 ilmestyy 22. kesäkuuta. Aineisto lehteen on lähetettävä toimitukseen 1.6. mennessä. 99 vuotta 21.4. Toivo Tirri Jyväskylä 95 vuotta 14.5. Elli Esteri Wasse Kankaanpää 90 vuotta 30.3. Eeva Kyllikki Virtanen Lempäälä 9.4. Heikki Parviainen Jurva (Vaasa) 85 vuotta 27.2. Hellin Hilja Martikainen Sonkajärvi 28.4. Veikko Piipari Liminka 7.5. Vilho Juvonen Ruovesi 7.5. Arvo Lyytikäinen Pielavesi 8.5. Tauno Joensuu Pihlava 9.5. Taimi Turunen Kajaani 24.5. Saida Liljeqvist Porvoo 16.6. Lenna Vaattovaara Pello 21.6. Heino Saukkoriipi Pello 21.6. Erik Mettinen Pyhtää 80 vuotta 16.4. Terttu Järvinen Pyhtää 19.4. Elsa Höggman Ivalo 24.4. Pirkko Sniccer Kajaani 27.4. Elli Mäki Pello 4.5. Siiri Sofia Niva Pello (Kauliranta) 10.5. Timo Ratavaara Ivalo 19.5. Siiri Milja Niva Pello 21.5. Aili Mäkinen Ruovesi 23.5. Iida Huotari Kajaani 25.5. Tellervo Järvinen Halikko 27.5. Taisto Kiviniemi Oulainen 75 vuotta 20.2. Carita Nyström Vasabygdens 12.4. Jorma Pekkala Tikkurila 12.4. Risto Jokisuo Pihlava 16.4. Anna-Liisa Mäkinen Pori 17.4. Reino Hakola Kokkola 19.4. Elli Räsänen Seinäjoki 19.4. Heimo Koivula Vammala 20.4. Teuvo Kääntö Kokkola 20.4. Alpo Konttinen Korso 21.4. Terttu Mirjami Härö Oulainen 24.4. Maija Kannisto Liminka 28.4. Saimi Mikkonen Kajaani 30.4. Timo Äimälä Pihlava 6.5. Esko Kanerva Korso 9.5. Eila Särkelä Liminka 11.5. Pentti Mäkinen Loimaa ja Ympäristö 13.5. Veikko Enala Loimaa ja Ympäristö 14.5. Taisto Mustikka Suomussalmi 15.5. Hilkka Hanhinen Porvoo 21.5. Jenni Vesterinen Suomussalmi 24.5. Anja Karlsson Tikkurila 4.6. Pirkko Kajaslahti Korso 6.6. Pentti Utriainen Kajaani 9.6. Väinö Suominen Kaarina 10.6. Sisko Kyllikki Juntunen Suomussalmi 19.6. Pauli Kettunen Kajaani 70 vuotta 16.2. Pauli Nikula Raahe 11.4. Monica Ahlskog Vasabygdens 20.4. Esa Rouhiainen Loimaa ja Ympäristö 25.4. Pirkko Rapatti Hyrylä 28.4. Aino Veteli Pielavesi 14.5. Maija Haaksluoto Pielavesi 6.6. Leo Tirkkonen Kajaani 14.6. Hellevi Pikkusilta Pello 65 vuotta 8.2. Jorma Huusko Sonkajärvi 6.5. Terttu Karvonen Pihlava 12.5. Seija Stark Pihlava 22.5. Outi Kokko Ruovesi 22.6. Lea Anneli Heikkinen Suomussalmi 60 vuotta 7.2. Risto Katainen Sonkajärvi 19.4. Kalle Formunen Pihlava 2.5. Asko Kestilä Reisjärvi 22.5. Tuija Kanninen Porvoo 22.5. Lea Liisa Anneli Tyni Porvoo 19.6. Martti Salmela Pello 55 vuotta 15.3. Matti Juhani Hujanen Sonkajärvi Pellon Eläkeläiset Bertta Kangas Tervolan Eläkeläiset Valma Orvokki Hast Pudasjärven Eläkeläiset Martti Nissi Vieremän Eläkeläiset Matti Kauppinen Lapuan Eläkeläiset Maija Marja Terttu Luomala Pateniemen Eläkeläiset Maija-Liisa Juopperi Varkauden Eläkeläiset Martta Itkonen Arvi Huhtala Leppävirran Eläkeläiset Elsa Tolonen Oulun Työväen Eläkeläiset Rauha Margareta Kolehmainen Kokkolan Eläkeläiset Erkki Rajajärvi Elli Hakala Kolarin Eläkeläiset Suoma Sisko Koivuniemi Kaarina Tiensuu Sylvi Johanna Niiranen Aavasaksan Eläkeläiset Ritva Orvokki Koski Raahen Eläkeläiset Terttu Kaarina Mattila Jurvan Eläkeläiset Seija Lintula Kemijärven Eläkeläiset Uuno Ylitalo Korson Eläkeläiset Bo Gustafsson Piikkiön Eläkeläiset Aune Laine Rytikarin Eläkeläiset Teuvo Ensio Mathlin
30 – Nro 3 huhtikuu 2015 ELÄKELÄINEN Mystinen profiili: kuka hän on? Mystisessä profiilissa vastaajan pitää päätellä, kuka jutussa kuvattu henkilö on tai oli. Henkilö voi olla todellinen tai kuviteltu. Jokainen oikein vastannut osallistuu arvontaan, jossa onnetar valitsee yhden onnekkaan palkinnon saajaksi. Vastauslomake pitää lähettää samaan osoitteeseen kuin Krypton/Ristikon vastaukset. Halutessaan vastaaja voi panna molemmat vastaukset samaan kirjekuoreen. Mystinen profiili on...................................................................................................... Ratkaisijan nimi:.......................................................................................................... Osoite:........................................................................................................................... ...................................................................................................................................... Postitoimipaikka:......................................................................................................... Idea ja teksti: ANDERS PALM Logo: RAIMO VAHTERA Jotkut väittävät, että Profiilimme syntyi Fortingallissa, Pertshiren kreivikunnassa Skotlannissa. Toiset uskovat, että hänen syntymäpaikkansa on Espanjan Tarragona. Kolmas ehdotus on Forchheim Saksassa. Erään vuodelta 1911 peräisin olevan hakuteoksen mukaan Profiilimme oli samnilainen. Teramon maakunnassa, pienessä Bisentin kylässä, on vanha talo, jota väitetään hänen syntymäkodikseen. Kaikki Profiiliamme koskeva tieto on hyvin epävarmaa. Bisenti-teoria kuulostaa kuitenkin hieman todennäköisemmältä kuin se, että Profiilimme olisi syntynyt Skotlannissa. Profiilillamme oli varsin erikoinen nimi. Eräiden tutkijoiden mukaan hänen sukunimensä tulee latinankielen keihästä tarkoittavasta sanasta pilum. Voimme kutsua häntä nimellä Spear. Profiilimme eli hyvin kauan sitten. Hänen lapsuudestaan tai koulutuksestaan ei tiedetä juuri mitään. Voimme ainoastaan päätellä, että hänen on täytynyt kuulua vaikutusvaltaiseen sukuun. Vuonna 26 Rooman keisari Tiberius päätti vetäytyä pääkaupungin poliittisesta elämästä Caprin saarelle. Samoihin aikoihin Spear sai uuden työn. Hänet nimitettiin tavoiteltuun prokuraattorin virkaan yhteen Rooman provinsseista. Profiilimme onnistui pitämään virkansa kymmenen vuotta, kunnes sai potkut ja käskyn mennä Caprille keisarin puhutteluun. Spearilla oli onnea. Hänen palattuaan Italiaan Tiberius oli juuri kuollut. Kukaan ei enää ollut kiinnostunut laiminlyönneistä, joihin Profiilimme väitettiin syyllistyneen. Hän väistyi historian hämärään. Hänen väitetään myöhemmin kuolleen Wienissä tai Pariisissa. Prokuraattorinvirka vuosina 26–36 jKr. teki Profiilistamme tunnetun. Historiantutkijat olivat pitkään epävarmoja siitä, oliko Spear todella ollut olemassa, vai onko hän vain keksitty hahmo. Nykyään ollaan melko varmoja siitä, että hän oli todellinen historiallinen henkilö. Siihen viittaa piirtokirjoitus kivitaulussa, joka löydettiin vuonna 1961. Sen löysi joukko italialaisia arkeologeja Kesaryan kaupungista, joka Profiilimme aikana oli nimeltään Caesarea. Roomalaisena prokuraattorina Spear oli hyvin vaikutusvaltainen mies. Hän oli yhtä aikaa sekä armeijan komentaja että korkein oikeusviranomainen. Alueella piti järjestystä yllä 3000:n miehen armeija. Eräänä päivänä Profiilillemme tuli ongelma. Tämä tapahtui todennäköisesti hänen virkakautensa loppupuolella. Paikallista väkeä tuli hänen luokseen raahaten vankia, jonka he halusivat tuomittavaksi kuolemaan. Vanki oli noin 35-vuotias mies, jota syytettiin sekä kapinasta että rienauksesta. Profiilimme ei halunnut tuomita vankia. Hänellä oli tilaisuus päästä pulmatilanteesta puhtain käsin, sillä tapaus sattui juuri juutalaisten pääsiäisjuhlien aikaan, jolloin oli tapana vapauttaa yksi vanki. Spear antoi paikallisväestön valita, kuka vapautettaisiin. He saivat valita kahdesta vangista: 35-vuotiaasta ja Barabbas-nimisestä rikollisesta. Paikalle kokoontunut kansa päätti vapauttaa Barabbaan. Silloin Profiilimme luovutti. Hän pyysi tuoda paikalle pesuvadin ja pesi kätensä siinä. 35-vuotias jätettiin paikallisen tuomioistuimen tuomittavaksi. Hänet tuomittiin kuolemaan ristiinnaulitsemalla. Tämä tapaus on tehnyt Spearin tunnetuksi. Sitä on tulkittu eri tavoin. Koptilaisissa ja etiopialaisissa kirkoissa Profiilimme sai eräänlaisen pyhimysaseman. Ortodoksisen kirkon asenne hänen ratkaisuunsa on jossain määrin ymmärtäväinen ja anteeksiantava. Sen sijaan katolisessa kirkossa hänet on leimattu roistoksi. Siellä Profiiliamme pidettiin pitkään mitä suurimmassa määrin syyllisenä 35-vuotiaan vangin kuolemaan. Profiilistamme on olemassa lukuisia legendoja, huhuja ja tarinoita. Hänellä väitetään esimerkiksi olleen Claudia-niminen vaimo, jonka kerrotaan olleen kristitty. Claudia olisi yrittänyt pelastaa 35-vuotiaan vangin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Myös Spearin kuolemasta on monta tarinaa. Erään mukaan hän olisi muuttanut Wieniin tai Ranskaan, jossa hän sitten olisi tehnyt itsemurhan, minkä jälkeen hänen ruumiinsa olisi heitetty Rhône-jokeen. Tarinan mukaan Rhône ei halunnut ottaa vastaan ruumista, joka kalastettiin joesta ja heitettiin Lausannen lähellä sijaitsevaan järveen. Sekään ei oikein onnistunut. Lopulta ruumis saatiin upotettua vuoristojärveen, joka sijaitsee nykyisen Sveitsin alueella Luzernissa. Siellä oleva vuori on nimetty Profiilimme sukunimen mukaan. Profiiliamme ei siis ole unohdettu. Päinvastoin. Sitä paitsi hän on Jumalan, Jeesuksen ja neitsyt Marian lisäksi ainoa henkilö, jonka nimi mainitaan joka sunnuntai kirkon uskontunnustuksessa. Kuka hän oli? Edellisen profiilitehtävän ratkaisu: Shirley Temple, toiselta nimeltään Jane. Syntyi 23 huhtikuuta 1928 Santa Monicassa, Kaliforniassa, USA:ssa. Huomattiin kolmevuotiaana. Oli mukana tekemässä yhteensä 44 elokuvaa ja hänestä tuli ehkä maailman kuuluisin lapsinäyttelijä. Kuoli 10 helmikuuta 2014 Woodsidessa, Kaliforniassa. Viimekertainen profiilitehtävä ja sen arvoituksellinen hahmo Shirley Temple tuntuivat todella innoittaneen lukijoita, sillä oikeita vastauksia saapui ennätysmäärä. Niiden joukosta yllätyspalkinnon saajaksi onnetar valitsi Kauno Moilasen Kuusamosta. Onnittelut! Shirley Templestä on pikku tietopaketti alempana. Ja sitten vain uusimman profiilitehtävän kimppuun!
Nro 3 huhtikuu 2015 – 31 ELÄKELÄINEN Leskirouva Katiska Ristikon 2/2015 ratkaisu Krypto 3/2015 Ratkaisijan nimi:.......................................................................................................... Osoite:........................................................................................................................... ...................................................................................................................................... Postitoimipaikka:......................................................................................................... Ristikon 2/2015 oikein ratkaisseiden joukosta onnetar suosi Helmi Kestiä Kiuruvedeltä ja Maija Hirvenojaa Helsingistä. Onnittelut! Krypto 3/2015:n ratkaisut on lähetettävä 1. kesäkuuta mennessä osoitteella: Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Kuoreen ei saa panna tehtävien ratkaisujen lisäksi muuta postia järjestölle tai lehdelle. Kuoreen on kirjoitettava sana KRYPTO.
32 – Nro 3 huhtikuu 2015 ELÄKELÄINEN Kansallinen eläkevakuutusrahasto (PZU) on edistänyt jo vuosia terveellistä liikunnallista elämäntapaa Puolassa. Eri puolilla 37-miljoonaista maata liikuntatempauksia järjestänyt PZU on nostanut juoksemisen nopeassa tahdissa puolalaisten suosituimmaksi urheiluharrastukseksi. Puolalaisille on tarjolla kuluvana vuonna noin 3000 juoksutapahtumaa muutamista kilometreistä täysmaratoneihin jopa vuoristomaisemissa ja iltamyöhäisellä. Kevättalvella lenkkeiltiin Frederic Chopinin syntymäpäivän kunniaksi Varsovan suurimmassa puistossa säveltäjäneron patsaan tienoilla pianokappaleiden rytmittäminä. Tuoreimpina liikuntatapahtumina PZU on lanseerannut ”terveysväyliä”, joilla on opetettu oikeaa juoksutekniikkaa ja hengitystä sekä korostettu lepotaukojen merkitystä. Myös alle kouluikäisille on rakennettu metsämaisemiin omia juoksupolkuja, joissa on joutunut ylittämään tai alittamaan hassujakin esteitä. Haaveena juosta täysmaraton Suureen suosioon ovat kohonneet muutaman kilometrin mittaiset juoksusessiot muun muassa itsenäisyyspäivänä, perustuslain säätämispäivänä ja Varsovan kansannousun muistoksi sekä joulun että uuden vuoden kunniaksi. Yhä useammat juoksukipinän saaneet ovat lenkkeilleet säännöllisesti monta kertaa viikossa päämääränään toteuttaa unelmansa: päästä maaliin asti täysmaratonilla. Puolimaratoneja ja täysmaratoneja järjestetään tänä vuonna kaikissa suurimmissa kaupungeissa. Pitkillä matkoilla kirmasi viime vuonna kymmeniä tuhansia juoksijoita, jotka taivalsivat yhteensä lähes miljoona kilometriä. Syyskuussa on tarjolla 37. Varsovan maraton, josta on kehkeytynyt itäisen Keski-Euroopan valtavin juoksutapahtuma. – Maratonilla on näkynyt vuosi vuodelta yhä enemmän nuoria, korkeakoulutuksen saaneita eläkeläisiä ja jopa liikuntarajoitteisia, PZU:n liikunnanasiantuntija Bogdan Benczak iloitsee. MATTI HOVISEPPÄ Varsova Lukasz jahtasi ennätystä PZU järjesti maaliskuun lopulla Varsovassa puolimaratonin, joka keräsi pääkaupungin kaduille miltei 13 000 juoksijaa. Hiukan päälle kolmekymppinen Lukasz Stasiak valmistautui runsaan 21 kilometrin taipaleelle jo kolmannen kerran. – Aion kohentaa ennätystäni vähintään kahdella minuutilla, hän uhosi. Hyväkuntoisen näköinen mies ei suostunut kuitenkaan paljastamaan aikatavoitettaan. Laihdutusvimman saanut Stasiak oli aloittanut säännöllisen lenkkeilyn kahdeksan vuotta sitten. – Kilot ovat sen jälkeen pysyneet kurissa, hän myhäili. – Aion parantaa ennätystäni ainakin kahdella minuutilla, Lukasz Stasek uhosi. Lenkkeilyä rakastetaan Puolassa Eläkerahasto ohjaa kansalaisia terveellisiin elämäntapoihin Varsovan puolimaratonille osallistui lähes 13 000 juoksijaa.