NUMERO 6 – LOKAKUU 2018 www.elakelaiset.fi Seuraa meitä myös Facebookissa: www.facebook.com/elakelaisetry Seuraa meitä Instagramissa: @elakelaisetry TEEMA: RUOKA Pietari tarjosi elämyksiä Kristiina Harjula kokosi suurten ikäluokkien tarinat Syksyisellä aterialla nautitaan sienistä,juureksista ja papupihveistä Sivu 16 Sivu 10 Sivu 25
2 – Nro 6 lokakuu 2018 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus Puheenjohtajan palsta MARTTI KORHONEN JAN KOSKIMIES E läkeläiset ry:n tuhansilla jäsenillä on jokaisella omat syynsä sille, miksi on jäseneksi liittynyt. Jäsenmaksun maksettuaan jokainen jäsen voi myös päättää itse, mitä jäsenyys itselle merkitsee ja mitä jäsenyydeltä haluaa. Jokaisen tie jäseneksi on erilainen. Määränpää on kuitenkin kaikilla sama – tukea eläkeläisten asiaa. Monille eläkeläisille syy liittyä jäseneksi ovat sosiaalinen elämä, harrastusja matkatoiminta. Eläkkeelle jääminen merkitsee yleensä vapaa-ajan huomattavaa lisääntymistä, mutta myös yksinäisyyttä, kun työyhteisö jää pois jokapäiväisestä elämästä. Eläkeläistoiminta tarjoaa silloin mielekästä tekemistä, ja mahdollisuuksia tavata uusia samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä. Toisille jäsenyys on ensisijaisesti taloudellisen tuen osoitus järjestölle jäsenmaksun muodossa. Jäsenmaksutulot ovatkin järjestölle tärkeä tulonlähde. Jäsenmaksujen lisäksi järjestö vastaanottaa erilaisia lahjoituksia sekä yksityishenkilöiltä että yhteisöiltä. Nämä tulot ovat arvokkaita myös siksi, että niiden käyttö on vapaampaa kuin julkisen tuen tai hankeavustusten. Kiitos kaikille jäsenille tästä tuesta! Joillekin jäsenyys on puolestaan ennen kaikkea vaikuttamisen kanava. Toiminta eläkeläisyhdistyksen puheenjohtajana tai muuna luottamushenkilönä, yhdistysaktiivina tai vanhusneuvoston jäsenenä ovat hyviä tapoja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Yhdistysten jatkuvuudelle uudet luottamushenkilöt ovat elintärkeitä. Kenenkään ei siis tarvitse arastella ottaa vastaan luottamustointa, vaikka ei olisi aikaisempaa kokemusta yhdistystoiminnasta. Edeltäjiltä saa työhön tukea ja opastusta, ja järjestö tarjoaa myös monipuolista koulutusta uusille toimijoille muun muassa yhdistystoiminnassa ja yhdistyksen taloudessa. Tervetuloa mukaan ja ottakaa rohkeasti yhteyttä! Yhdistystoiminta on muuttunut menneistä vuosista, ja myös jäsenyys mielletään eri tavoilla. Monelle jäsenyyssuhde muistuttaa pikemminkin asiakkuutta: jäsenmaksulle edellytetään vastinetta ja myös sitoutuminen on heikompaa. Tämä koskee niin eläkeläistoimintaa, ammattiyhdistystoimintaa, kuin muuta kansalaistoimintaa, ja se on otettava huomioon tulevan toiminnan kehittämisessä. Onko siis jo vanhanaikaista puhua jäsenistä, vai pitäisikö puhua asiakkaista? Nykykielelle käännettynä eläkeläistoiminta olisi silloin hyvinvointipalvelun järjestämistä, jossa jäsenet ovat yhtä aikaa omien palveluidensa tuottajia ja asiakkaita. Moinen asetelma ja kielenkäyttö istuvat kovin heikosti vapaaehtoiseen kansalaistoimintaan. Ajatusleikki on kuitenkin oivallinen. Suomessa halutaan korostaa järjestöjen tekemää työtä ihmisten hyvinvoinnin eteen. Ajankohtaisessa sote-uudistuksessa järjestöille ja vapaaehtoistyölle kaavaillaan merkittävää roolia – osana ns. kolmatta sektoria julkisen ja yksityisen sektorin rinnalla. Tällöin toivoisi yhteiskunnan myös huomaavan sen mittavan vapaaehtoistyön, jota eläkeläistoiminnan piirissä jatkuvasti tehdään ja on tehty vuosikymmeniä. Kaikki jäsenyyden tavat ovat arvokkaita tapoja osallistua. Toivotan kaikki uudet jäsenet tervetulleeksi, ja valitsemaan omat tapansa olla mukana. Olemme iloisia, että sinä olet meidän jäsenemme! Kaikki tiet vievät Roomaan Maailma ympärillämme muuttuu, asumiseen liittyvät tarpeet ja ratkaisumallit sen myötä. Asuminen lohkaisee suomalaisten tuloista paksun siivun, asuipa sitten omassa tai vuokra-asunnossa. Siksipä asumisen hintaan, laatuun ja erilaisiin asumismuotoihin pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Kunnat ja kaupungit rahastavat tonttihinnoilla niin, että pääkaupungin alueella saattaa kerrosneliön hinnassa olla jo 2 000 euroa tontin hintaa. Tonttien kalleus nostaa vastaavalla tavalla myös vuokria. 50 neliön kaksiossa tontin osuus hinnasta voi olla satatuhatta euroa. Asumistuen menot kasvavat yhtä jalkaa vuokrien kanssa. Asuntosijoittajat hyötyvät vuokrien noususta, käytännössä asumistuki turvaa heidän sijoitustensa tuoton. Asumisen monimuotoisuutta pitäisi kehittää niin, että asumiseen tuodaan mukaan yhteisöllisyyttä sekä mahdollisesti myös joitain palveluja. Tavoitteena pitäisi olla eri ikäisten ihmisten asuminen samoissa yhteisöissä. Kaikkea ei tarvitse omistaa itse. Monelle riittäisi taloyhtiön yhteinen sauna tai vierashuone satunnaisiin tarpeisiin, jos vuosittainen käyttö jää muutamaan kertaan. Tarvitseeko jokainen omaa autoa tai polkupyörää? Kerrostalon aulassa voisi olla yhteisiä palveluita ja lehtiä, myös digilehtiä. Voisiko taloyhtiöllä olla oma kuntosali ? Voisiko taloyhtiön kautta saada muuta apua: siivousta, ruokapalveluja, pieniä korjaustöitä? Yksinäisyys on tämän päivän yleisimpiä ongelmia, johon yhteiset tilat toisivat helpotusta kaiken ikäisille: mahdollisuus ruokailla isommallakin porukalla, musisoida, lukea ja seurustella. Tämä nostaisi asumisen laatua ja mahdollistaisi apua tarvitseville omassa kodissa asumisen mahdollisimman pitkään. Aulapalvelut toisivat turvallisuutta, sama työntekijä voisi huolehtia yhteisten tilojen siivouksesta. Tässä on muutama esimerkki mahdollisuuksista, jotka voisivat tukea eri ikäluokkien välistä vuorovaikutusta. Ennen kaikkea ne mahdollistaisivat jotakin sellaista yhteisöllisyyden paluuta, joka on yhteiskunnastamme poistunut melkeinpä tyystin. Kaikki eivät tällaista kaipaa, mutta vaihtoehtoja niitä haluaville pitäisi suunnitella jo asuntojen rakennusvaiheessa. Kun väestö ikääntyy, niin yhä useamman ikäihmisen pitäisi voida asua omassa kodissa. Eri elämänvaihetta elävien ja eri ikäisten ihmisten yhteisöt olisivat hyvä perusta uuden ajan asumiselle, jossa yhteisöllisyys parantaisi elämänlaatua. Oulussa on jo valmistumassa tällainen kohde, jonka asunnoilla on kysyntää. Asuntojen ja palvelujen hinnat on saatu pidettyä kohtuullisina ja bonuksena saa vielä yhteisölliset tilat ja palvelut käyttöönsä. Uuden ajan yhteisöllisyydellä on kysyntää! Asuminen ja yhteisöllisyys ”Eri elämänvaihetta elävien ja eri ikäisten ihmisten yhteisöt olisivat hyvä perusta uuden ajan asumiselle, jossa yhteisöllisyys parantaisi elämänlaatua.”
Nro 6 lokakuu 2018 – 3 ELÄKELÄINEN Seuraaville edullisen hintaisille kursseille ehtii vielä mukaan: Kotisivujen laatimisen perusja päivityskurssit: näkyvyyttä toiminnalle, miten esitellä sitä tehokkaasti, helppokäyttöisen kotisivutyökalun opettelu, kertausta ja sivujen päivitystä Ikääntymispolitiikan opintoja neuvottelupäivät työkaluja vanhusneuvostojen jäsenille, tietoja kaikille kiinnostuneille, maakunta ja vanhusneuvostot sekä kansalaisjärjestöt, vanhusneuvostojen hyvät käytännöt, hyvinvoinnin edistäminen, ikäystävällinen kunta, ikäväestön moninaisuus, järjestön ikääntymispoliittinen ohjelma Yhdistystoiminnan ja talouden jatkokurssit sekä yhteistoiminta ja vuorovaikutus yhdistystoiminnan ja taloudenhoidon taitojen päivitystä ja syventämistä, sopii johtokuntien jäsenille, taloudenhoitajille ja tilintarkastajille sekä yhdistysaktiiveille, yhdistystoiminnassa tarvittavat asiakirjat, kokouskäytännöt, kirjanpitotaitojen kertausta, koneellinen kirjanpito, talouden ajankohtaisasioita, esimerkiksi verotus, Y-tunnus ja ”toimintatonni”, kannustava ote ja hyvä vuorovaikutus yhteistoiminnan tueksi Nämä kurssit pidetään Varkauden Kuntorannassa. Alueellisena kurssina järjestämme kansantanssikurssin Vantaalla Hiekkaharjussa: Kansantanssia kaikille on tarkoitettu kaikenlaisille tanssijoille, vasta-alkajat mukaan lukien ohjaajilla on tilaisuus harjoitella ryhmänsä tanssijoiden kanssa, kansantanssin perusosat ja leppoisaa menoa Katso tiedot tarkemmin kurssikalenterista tämän lehden sivulta 28 Tarjoamme kevätkaudella kursseja järjestöllisissä aineissa, viestinnässä, liikunnassa ja harrasteaineissa. Pienen tauon jälkeen järjestämme jälleen kirjoittajakurssin. Kurssi sopii sekä proosan että runon kirjoittajille. Kurssin opettajina toimivat kirjailija ja kirjoittamisen kouluttaja Niina Hakalahti sekä järjestömme entinen tiedottaja, FT Pekka Isaksson. Katso tiedot tarkemmin kurssikalenterista tämän lehden sivulta 29 Syyskaudella 2018 vielä kursseja tarjolla Kevätkauden 2019 kurssikalenteri on ilmestynyt Kävelypässit jumppaavat hallissa ja videolla Seitsemän eläkeläismiehen muodostamalla Kävelypässit-liikuntaryhmällä oli viihdyttävä ja valistava tehtävä Helsingin Messukeskuksessa lokakuun alussa järjestyillä Hyvä Ikä -messuilla. Pässit toimivat vertaisohjaajina Ikäinstituutin tasapainoradalla (kuva). Muutenkin Kävelypässit ovat olleet vireitä syyskauden aluksi. Uutuus on lämmittelyjumppavideo, joka on lyhyessä ajassa kerännyt Youtubessa jo kiitettävästi katsojia. Linkki videoon: youtu.be/EqHUDKplZmo Eläkeläiset ry:n kotisivulla (www.elakelaiset. fi/liikunta) on julkaistu Kävelypässien Hyvinvointireseptin laajennettu versio. Kävelystä, muusta liikunnasta, terveellisestä ravinnosta ja muistin vaalimisesta kertova julkaisu ilmestyi painettuna viime keväänä. Hyvinvointireseptistä on työn alla myös uusi painettu julkaisu. Kannattaa lukea myös Kävelypässien blogia Eläkeläiset ry:n kotisivulla www.elakelaiset.fi
4 – Nro 6 lokakuu 2018 ELÄKELÄINEN Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry luovutti syyskuun lopulla eduskuntaryhmille kannanottonsa valtion ensi vuoden talousarvioon. EETU vaatii kansaneläkeindeksin leikkauksen ja suunnitellun jäädyttämisen perumista – Eduskunnan tulisi tulevan vuoden talousarviota käsitellessään tarkastella budjetin vaikutuksia ikääntyneiden kansalaisten näkökulmasta. Ilman nykyisen hallituskauden leikkauspäätöksiä, indeksiin sidotut edut olisivat 3,3 prosenttia suuremmat ja kansaneläkettä saavan kuukausitulot 18 euroa korkeammat, kiteytti EETU:n puheenjohtajana tänä vuonna toimiva Eläkeliiton puheenjohtaja Raimo Ikonen. – Positiivista esityksessä on mielestämme se, että lisäpanostuksia on löytynyt sekä takuueläkkeen korottamiseen että ylivelkaantuneiden henkilöiden aseman parantamiseen. Tämä auttaa myös ylivelkaantuneita eläkeläisiä, Ikonen totesi. Kannanottoa olivat luovuttamassa Eläkkeensaajien Keskusliiton puheenjohtaja Simo Paassilta, Svenska Pensionärsförbundetin puheenjohtaja Ole Norrback, Kansallisen senioriliiton puheenjohtaja Anneli Taina, Kristillisen Eläkeliiton puheenjohtaja Leea Hiltunen, Eläkeläisten valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö ja Eläkeliiton puheenjohtaja Raimo Ikonen, joka esitteli kannanoton, sekä Eläkeliiton toiminnanjohtaja Anssi Kemppi, joka toimii tänä vuonna EETUn sihteerinä. Kannanoton ottivat vastaan kansanedustajat Markku Rossi (kesk.), Sirkka-Liisa Anttila (kesk.), Sari Sarkomaa (kok.), Satu Taavitsainen (sd.), Simon Elo (sin.), Leena Meri (ps.), Paavo Arhinmäki (vas.), Mats Löfström (r.) ja Sari Tanus (kd.). – Minua ottaa syvältä sydämestä se, että eläkeläisiä elää sellaisella toimeentulolla, jossa ulosotot ovat arkipäivää, Sirkka-Liisa Anttila totesi. Indeksi on ollut vaikea pala hallitukselle. Anttila epäili, että hallitusohjelmaa tehtäessä ei ymmärretty, mitä leikkaus todella vaikuttaa. – Ensi vuonna ruvetaan valmistelemaan sotu-asioita (sosiaaliturva). Olisi erittäin hienoa, jos te tekisitte oman sotu-ehdotuksenne, Anttila ehdotti. Kun eduskunta on saanut budjettikirjan, pitäisi Sari Sarkomaan mielestä arvioida, mitä vaikutuksia muutoksilla on eläkeläisille, lapsiperheille ja vammaisille. – Indeksin jäädytyksen vaikutuksista pitää ottaa opiksi, Sarkomaa totesi. – Ei ole oikein jos eläkeläisten verotus on kireämpää. Tiettyjä eroavuuksia on, niitä täytyy kitkeä, hän korosti. Satu Taavitsainen kiinnitti huomiota kannanoton asiakasmaksuihin. Hän kertoi, että ulosottoon menneiden sosiaalija terveyshuollon asiakasmaksujen määrä on noussut jatkuvasti. Hänen mielestään kansainvälisten perintäyhtiöiden käyttämisestä pitäisi luopua sote-maksujen perinnässä sekä armahtaa nyt ulosottoon menneet laskut ja aloittaa sote-uudistuksen myötä puhtaalta pöydältä. Simon Elo myönsi, että hallituksen on täytynyt tehdä kiperiäkin päätöksiä, mm. jäädyttää kansaneläkeindeksi. Hän epäili, että valtion velkaantuminen päättyy pian ja alkaa tulla ylijäämää. Eläkeläiset on yksi merkittävä ryhmä, jolle olisi syytä saada lisää. Leena Meri totesi, että perussuomalaisissa pidetään huolta, että EETUn kannanotto on aina saatavilla. – Asumiskulujen nousu on haaste: aina tulee miinusta, vaikka eläkkeet nousevat, Meri pohti. Paavo Arhinmäki kysyi, miten nykyinen elinkustannusindeksi huomioi eläkeläisten todelliset kustannukset? Pitäisikö käyttää jotain muuta kuin elinkustannusindeksiä? Mats Löfström piti kannanottoa tärkeänä ja lupasi viedä sen eduskuntaryhmän kokoukseen. Sari Tanus arvioi, että eläkeläisillä on paljon annettavaa tuleville sukupolville tämän maan hyvinvoinnin rakentamisessa. VESA TOIKKA EETU vaatii kansaneläkeindeksinleikkauksen perumista – Nuorisojärjestöissä on noussut sukupolvipolitiikka. Koko ajan pohditaan, mitä Suomen ikääntyminen tarkoittaa, erityisavustaja Janne Pelkonen Telasta totesi Eläkeläisliittojen etujärjestö EETUn ja Työeläkevakuuttajat Telan yhteisessä Eläkekahvit-keskustelutilaisuudessa lokakuun alussa. EETU ja Tela järjestävät syksyn aikana EETUn jäsenjärjestöjen alueellisille ja paikallisille toimijoille seitsemän keskustelutilaisuutta eri puolilla maata. Ensimmäinen tilaisuus pidettiin lokakuun alussa Helsingissä. – Eläkeläisten eläkkeistä 75 prosenttia maksavat lapset ja lapsenlapset. Näin sukupolvisopimus menee sukupolvelta toiselle. Jokaisen pitäisi voida luottaa, että kun ollaan eläkkeellä, niin järjestelmä on edelleen pystyssä, Janne Pelkonen totesi. Neljäsosa eläkkeistä tulee rahastoista. – Sukupolvien välinen ketju on paljon muutakin kuin rahaa. Se on hoivaa, arkista kanssakäymistä ja välittämistä, hän kuvasi. Viimeiset seitsemän vuotta Suomessa on syntyvyys laskenut, vuosikymmenien päästä siitä tulee ongelma. – Sukupolvikeskustelussa on nyt painetta. Taustalla on se, että finanssikriisi iski lujaa nuoriin. Tulotasot eivät ole kehittyneet samalla tavalla kuin muilla. On syntynyt epäluuloja. Pitäisikö eläkkeiden joustaa? Keskusteluissa on kysytty, pitäisikö työeläkkeiden joustaa, jos taloudessa menee huonosti. Ruotsissa on tällainen malli, jossa työeläkkeiden taso voi vaihdella vuosittain ylöstai alaspäin. – Tela on tuonut esille sitä, että eläke on erityinen elämänvaihe. Eläkeläinen ei voi enää omaan tilanteeseensa vaikuttaa. Sosiaalivakuutuksen suojelutehtävä on tärkeä. Myös perustuslaki antaa omaisuudelle, jota eläkekin on, vahvan suojan. Sitä on maksettu työaikana, ja eläkkeellä ollessa siihen liittyy saantioikeus. – Tätä on perustuslakivaliokunnassa vuosikymmenet tulkittu. Aina on tullut sama tulos: siihen ei saa puuttua. Pelkonen pohti, pitäisikö työeläkkeitä parantaa, vaikka se nostaisi työssä käyvien maksuja tai söisi rahastoja. – Jos jotain parannetaan, se yleensä maksaa. Hän mietti, kohtaavatko eri näkökulmat lainkaan sukupolvikeskusteluissa. Mitä on oikeudenmukaisuus? Pelkonen pohti, mitä tarkoittaa oikeudenmukaisuus: Jotkut miettivät, mitä järjestelmään on maksettu ja mitä sieltä saadaan ulos. Näin laskien 30–50-luvuilla syntyneet saavat enemmän hyötyä kuin myöhemmin syntyneet. Työeläkevakuutusmaksu oli aikoinaan viisi prosentti, nyt se on yli 24 prosenttia. – Jotkut laskevat paljonkin, mitä hyötyjä eri ikäluokat saavat. Mutta pelkkä taloudellinen tarkastelu ei tässä riitä, hän korosti. Eläkekatolle ei kannatusta – Suomessa työeläke turvaa ihmiselle kohtalaisen eläkkeen, Telan johtava lakiasiantuntija Outi Aalto arvioi. Vanhuseläke on etuusperusteinen, jota koskee omaisuudensuoja. – Aivan koskemattomia eläkkeet eivät kuitenkaan ole. Indeksejä voidaan muuttaa. Pieniä loukkauksia saa tehdä, kunhan ne tehdään lailla, Aalto selitti. Eläkekattoajatus nousee aika ajoin esille. Eläkekatto tarkoittaa lakisääteiselle työeläkkeelle asetettavaa euromääräistä ylärajaa. Aalto totesi, että kaikkien eläkemuotojen rajaaminen tiettyyn ylärajaan ei onnistu, aina löytyy keinoja, joilla päästää sen yli. Tyypillisiä keinoja ovat lisäeläkkeet. Kansallisen senioriliiton puheenjohtaja Anneli Taina totesi, että EETU ei kannata eläkekattoa. Niin eläkekatto kuin sukupolvien välinen silta herättivät vilkasta keskustelua. Paikalla oli yli 40 EETUn jäsenjärjestöjen edustajaa. VESA TOIKKA Sukupolvipolitiikka haastaa eläkejärjestelmää Kannanottoa olivat luovuttamassa Eläkkeensaajien Keskusliiton puheenjohtaja Simo Paassilta, Svenska Pensionärsförbundetin puheenjohtaja Ole Norrback, Kansallisen senioriliiton puheenjohtaja Anneli Taina, Kristillisen Eläkeliiton puheenjohtaja Leea Hiltunen, Eläkeläisten valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö ja Eläkeliiton puheenjohtaja Raimo Ikonen, joka EETUn puheenjohtajana esitteli kannanoton, sekä Eläkeliiton toiminnanjohtaja Anssi Kemppi. Kuva: Vesa Toikka
Nro 6 lokakuu 2018 – 5 ELÄKELÄINEN Kalevin kynästä Y ksi presidentti Kekkosen ’radikaalivaiheen’ tärkeimmistä aloitteista koski perustuslakien uudistamista. Sen rohkaisemana asetettiin perustuslakien uudistamista valmistelemaan valtiosääntökomitea I ja II. Niiden työhön osallistuminen oli yksi poliittisen urani mielenkiintoisimpia tehtäviä. Ehdotusten toteuttaminen pysähtyi erimielisyyksiin vallanjaosta ulkopolitiikassa. Tärkeä avaus oli kansalaisten perusoikeuksia koskevan pohdinnan laajentaminen ns. vapausoikeuksien lisäksi myös taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten perusoikeuksien (TSS-oikeudet) suuntaan. Vanhan perustuslain määrittelemistä perusoikeuksista korostui erityisesti omaisuuden suoja, jolla haluttiin turvata yksityiseen omistusoikeuteen perustuva talousjärjestelmä. Sen sijaan sellaiset oikeudet kuin oikeus ihmisarvoiseen elämään, työpaikkaan, toimeentulon turvaan, asuntoon, terveydenja sairaanhoitoon, sivistykseen ja koulutukseen sekä turmeltumattomaan elinympäristöön olivat siihen asti olleet perustuslaissamme tuntemattomia. Kun asiasta väännettiin kättä, perustelivat vastustajat kantaansa pitämällä TSS-oikeuksia ohjelmalauseina, jotka eivät kuulu lakitekstiin. Me halusimme, että ne kirjoitettaisiin julkista valtaa velvoittaviksi normeiksi. Tässäkin asiassa päästiin vihdoin etenemään, kun perustuslakia 90-luvulla päästiin toden teolla uudistamaan. Niinpä nykyisen perustuslain mukaan valtiovallan on turvattava kansalaisen perustoimeentulo ja edistettävä jokaisen oikeutta asuntoon. Oikeus maksuttomaan peruskoulutukseen ja yhtäläiset mahdollisuudet saada muuta koulutusta ”varattomuuden sitä estämättä” tuli niin ikään uuteen lakiin. Oikeus työhön, työsuhdeturvaan ja työsuojeluun taataan laissa, ja julkisen vallan on lain mukaan edistettävä työllisyyttä. Erityisen tärkeä 19. pykälän säädös, jonka mukaan ”julkisen vallan on turvattava … jokaiselle riittävät sosiaalija terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.” Näin nämä TSS-oikeudet, joita vastustajat aikanaan väittivät lakitekstiin sopimattomiksi, ovat olleet kohta parikymmentä vuotta suomalaisille laissa taattuja perusoikeuksia. Lain tekstissä ne ovat kuitenkin vasta paperilla. Läheskään aina ne eivät toteudu kansalaisten arjessa. *** Sosiaalija terveyspalvelujen ja terveyden edistämisen kannalta ratkaisevaa on kaksi asiaa: että palvelut ovat saatavissa ja saavutettavissa. Viimemainittu toteutuu vain, jos palveluverkko on riittävän tiheä niin että palveluja ei jouduta hakemaan kohtuuttoman kaukaa. Saatavuus taas ei toteudu, jos palvelujen käyttämisen esteeksi on rakennettu sellainen maksumuuri, että palveluja tarvitsevat eivät kykene sitä ylittämään. Hallitus valmistelee parhaillaan esitystä sosiaalija terveyspalvelujen asiakasmaksuista. Niitähän maksaa vuosittain joka toinen kansalainen. Tulisi kuitenkin visusti muistaa, että maksurasitus kohdistuu voittopuolisesti ikääntyvään väestöön, erityisesti 75 vuotta täyttäneisiin, joista kolme neljästä maksaa asiakasmaksuja. Ikääntyneimpien, pieniä eläkkeitä saavien, usein yksinäisten vanhusten joukossa on eniten niitä, joilta jäävät lääkkeet ostamatta ja jotka maksumuuri jättää palvelujen ulkopuolelle varojen puutteen takia. Maksuja pyritään kohtuullistamaan maksukatoilla. Katot on määritelty erikseen lääkkeiden (603,15 euroa), palvelujen (683 e) ja matkojen (300 e) osalta. Nythän katot ovat yhteensä 1588,13 euroa vuodessa eivätkä hammaslääkärikulut niihin sisälly lainkaan. Useimmiten samat ihmiset käyttävät näitä kaikkia, siksi vuosittaisen maksukaton pitäisi olla yksi ja yhteinen, sen pitäisi sisältää myös hammaslääkärin palkkiot eikä se saisi ylittää takuueläkkeen/kk määrää. *** Maksupolitiikka näyttää, kumpi on vahvempi: perustuslaki vai maksumuuri. KALEVI KIVISTÖ Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja. Perustuslaki ja maksumuuri Eläkeläiset ry viettää 60-vuotisjuhliaan ensi vuonna. Varsinainen syntymäpäivä on 4.12. 2019, mutta aiomme juhlia oikein olan takaa – koko vuoden! Juhlavuoden ohjelmat ja tapahtumat avataan oman jäsenistön lisäksi kaikille kiinnostuneille: toiminta saakoon kertoa puolestaan hienosta järjestöstämme, sen kestävistä arvoista ja upeista aktiiveistamme. Muun muassa tätä on luvassa: –Eläkeläiset ry valmistelee juhlavuotta varten yhteislauluvihkon ja käsikirjoituksen yhteislaulutilaisuuden vetämistä varten. – Olemme mukana laulamassa myös Työväen Musiikkitapahtumassa Valkeakoskella. Musiikkitapahtuma järjestetään 25.–28.7.2019, Eläkeläiset ry:n osuuden tarkempi ajankohta selviää tuonnempana. –Eläkeläiset ry valmistelee juhlavuotta varten näyttelyn. Näyttelyssä on arviolta 8 seinälle ripustettavaa taulua, jotka kertovat järjestöstä, sen toiminnasta ja toiminnassa mukana olleista ihmisistä. –Juhlavuosi päättyy 4.12.2019 Kulttuuritalolla Helsingissä järjestettävään koko päivän kestävään juhlatapahtumaan. –Aluejärjestöissä järjestettävät seminaarit/keskustelutilaisuudet: Eläkeläiset ry kokoaa juhlavuotta varten listan kiinnostavista asiantuntijoista ja muista henkiöistä, jotka ovat valmiita käytettäväksi luennoitsijoina tai keskusteluun osallistujina/ vetäjinä seminaarissa tai keskustelutilaisuudessa. Tällä Eläkeläinen-lehden palstalla, Eläkeläinen-lehden uudessa uutiskirjeessä (katso sivu 7) sekä järjestön kotisivuilla tulemme kertomaan juhlavuoden valmistelujen etenemisestä. Juhlavuosi siis huipentuu 4.12.2019 Helsingin Kulttuuritalossa järjestettävään juhlaan. Mutta jo sitä ennen aluejärjestöjen muodostamat yhteistyöringit ja paikallisyhdistykset järjestävät alueellisia juhlatilaisuuksia ja tapahtumia. Laulua myös Valkeakosken Musiikkitapahtumassa Synttärit tulossa 2019 – valmistaudu juhlaan! Tämän numeron mennessä painoon tiedossa olivat jo seuraavat alueilla järjestettävät tapahtumat ja juhlat: • 15.5.2019/Helsinki: Kontulan Eläkeläiset – kaikille avoin ohjelmallinen tapahtuma Kontulan ostoskeskuksessa: laulaa Eino Grön • 6.6.2019/Nokia: Pirkanmaa+Satakunta+Varsinais-Suomi – juhla Nokian Kerholassa • 8.-9.6.2019/Varkaus: Kaakkois-Suomi+Pohjois-Karjala+Savo – kaikille avoin tilaisuus Varkauden torilla, iltajuhla Kuntorannassa, jossa mahdollisuus myös yöpyä • 6.-7.8.2019 / Oulu: Jokilaaksot+Kainuu+Lappi – 6.8. kaikille avoin tilaisuus kävelykatu Rotuaarilla, lappilaisten ohjelmaa Toppilan Möljällä, Oulun Eläkeläiset ry: n juhlatanssit Vaaskelassa – 7.8. pääjuhla Toppilan Möljällä • 25.–28.7.2019 Työväen Musiikkitapahtuma Valkeakoskella. Eläkeläiset ry:n osuuden tarkempi ajankohta selviää tuonnempana. • 9.9. 2019/Vaasa: Keski-Suomi+Pohjanmaa – juhla Vaasan kaupungintalolla • 3.10.2019/Kerava: Helsinki+Uusimaa Eläkeläiset ry 60 vuotta -tunnus tulee kulkemaan mukana juhlavuoden valmisteluissa ja läpi vuoden 2019. Tunnuksen on suunnitellut graafikko Tuomas Nikulin.
6 – Nro 6 lokakuu 2018 ELÄKELÄINEN Yksi tehokkaimmista tavoista löytää uusia jäseniä on se, että kasvotusten pyydetään tuttuja ja tuntemattomia mukaan. Jokilaaksojen Aluejärjestööön kuuluvan Iin Eläkeläisten puheenjohtaja Eero Teppo painottaa, että jäsenhankintaa kannattaa lähestyä myönteisellä asenteella ja reippain mielin. – Se on tärkeä lähteä liikkeelle positiivisella ajatuksella ja kerronnalla. Siitä se lähtee, että ottaa hihasta kiinni ja rupeaa keskustelemaan, Teppo luonnehtii. Iin Eläkeläisiin liittyy uusia jäseniä varsin tasaista tahtia, eikä puheenjohtaja ole yhdistyksessään ainoa uusien jäsenten houkuttelija. Lisäpontta jäsenhankintaan tuo hyvät suhteet paikallislehteen. – On saatu aika paljon julkisuutta. On ollut juttua kaikista jumpista ja esimerkiksi maalaustalkoistakin kävi toimittaja ottamassa muutamia kuvia. Siitä se tieto leviää koko Iin pitäjään. Iissä myös muistetaan olla aktiivisia siinä, miten uudet jäsenet otetaan vastaan. Uudet jäsenet esitellään muille ja toivotetaan tervetulleiksi mukaan. – Aika usein siinä annetaan pienet aploditkin heille, Teppo myhäilee. Helsinkiläisen Kontulan Eläkeläisten ostaritapahtumat ovat muodostuneet jokakeväiseksi perinteeksi; kontulalaiset ovat järjestäneet tempauksia jo kymmenisen vuotta. Tempauksessa jaetaan yhdistyksen esitteitä, Eläkeläinen-lehteä ja tarjoillaan kahvia – muu ohjelma vaihtelee reippaasti vuosittain. Ohjelmassa on ollut niin laulua, lausuntaa kuin lavistakin; eräänä vuonna kontulalaiset järjestivät ostarilla tanssiaiset. – Ajatus lähti siitä, että mietittiin johtokunnassa, mistä löydettäisiin uusia jäseniä yhdistykseen, kun tuttavat oli käyty läpi. Nykyisin Kontulassa ihmiset tietää, mitä on Kontulan Eläkeläiset. Ja ollaan me näiden tapahtumien kautta saatu jäseniäkin, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Sirkka Kuivala. Tempausten järjestämistä auttaa se, että ostoskeskuksessa on olemassa nimetty yhdyshenkilö, jolta kontulalaiset varaavat ajan ja paikan tapahtumalleen. Kun tilaisuudessa ei myydä mitään, ostari antaa tilan käyttöön maksutta. Käytännön järjestelyjä helpottaa se, että luvat ja vartijat on olemassa ostoskeskuksen puolelta. Ensimmäisellä kerralla kontulalaisilla oli ostarilla yksi pöytä ja kahvit juoksutettiin termareilla lähellä asuvien jäsenten kotoa. Tulevana keväänä ostaritapahtuma on osa alueellista 60-vuotisjuhlintaa ja tilaisuus järjestetäänkin yhdessä muutamien lähialueiden yhdistysten kanssa. Esiintyjäksi on napattu Einö Grön. Jos oman yhdistyksen väellä ei ole sopivaa ohjelmaa esitettäväksi, sitähän voi pyytää vaikka naapuriyhdistyksen väkeä esiintymään, Kuivala vinkkaa. Tapahtuman mainostamisessa kontulalaiset luottavat yhteispeliin. Mainoksia jaetaan jäsenille kerhossa, jotta he voivat laittaa niitä esimerkiksi oman kerrostalon ilmoitustaululle muutamaa päivää ennen tilaisuutta ja napata pois jälleen tilaisuuden jälkeen. -Tärkeintä on lähteä ulos omasta kerhotilasta. Ja kun menee ensimmäistä kertaa, ei pidä pettyä, jos ei heti tartu monta uutta jäsentä matkaan. Sitä pitää vaan jatkaa sinnikkäästi, mennä seuraavana vuonna uudestaan ja vielä sen jälkeenkin, Kuivala kannustaa. Vinkkejä yhdistysten jäsenhankintaan 1) Oliko kerhossa kivaa? Kerro asiasta kaverillesikin! Yksittäisten jäsenten merkitys viestin levittämisessä on valtava. Toiminnasta kannattaa kertoa myös työikäisille tuttaville – polku jäseneksi kannattaa tasoittaa hyvissä ajoin. Tarvittaessa voit lupautua auttamaan jäsenlomakkeen täyttämisessä. 2) Kaipaako yhdistyksenne esimerkiksi uutta matkavastaavaa, verkkosivujen tekijää tai lukupiirin vetäjää? Mieti, kuka hommaan sopisi ja lähesty häntä rohkeasti! Osalle ihmisistä toimintaan mukaan tuleminen voi olla helpompaa, jos alusta alkaen tarjolla on jokin selkeä vastuualue. 3) Järjestää kaikille avoimia tilaisuuksia tiedottakaa niistä aktiivisesti omilla kotikulmilla. Ihmisiä voi pyytää kahvittelemaan, harrasteryhmään tai retkelle tutustumaan toimintaan. Jos mahdollista, mukaan kannattaa ottaa esimerkiksi pieni pino yhdistyksen toimintakalentereita uusille tulokkaille jaettavaksi. 4) Näkykää! Viekää ilmoituksia toiminnastanne alueenne kauppojen, kirjastojen, asukastilojen ja muiden yleisten paikkojen ilmoitustauluille. Muistakaa ottaa nastoja tai nuppineuloja varmuuden vuoksi mukaan ilmoitusten kiinnittämistä varten. 5) Osallistukaa tempauksiin tai järjestäkää oma. Ideoikaa porukalla sopiva tempaus, jotain sellaista, mikä olisi kiva järjestää. Idea voi olla railakaskin – hulluilla ideoilla voitte hyvällä tuurilla päästä myös paikallisen median palstoille. 6) Löytääkö Google teidät? Onko yhdistyksellänne verkkosivu, näyttekö kivasti aluejärjestönne sivuilla tai onko teillä avoin sivu facebookissa? Mikä tahansa näistä auttaa netissä viihtyviä ei-vielä-jäseniä löytämään luoksenne. Lisäksi jokainen sosiaalisessa mediassa toimiva jäsen voi olla yhdistyksen lähettiläs omissa virtuaalisissa verkostoissaan ja vinkata kiinnostavista tapahtumista tuttavilleen myös netin kautta. Bonusvinkki: Muista myös pitää yhteyttä uusiin jäseniin. Rohkaise osallistumaan ja pidä silmällä, etteivät uudet tulokkat jää kokoontumisissanne ilman istumapaikkaa tai juttukaveria. Hyvä kello kaikuu kauas Sinnikkyys palkitaan ”Se on tärkeä lähteä liikkeelle positiivisella ajatuksella ja kerronnalla.” ”Nykyisin Kontulassa ihmiset tietää, mitä on Kontulan Eläkeläiset.” Eero Teppo Kontulan Eläkeläiset ostarilla. Tekstit: ANNA ESKOLA Mietitkö, mistä jäsenhankinta kannattaisi aloittaa? Alle on koottu kuumat vinkit juuri tätä ajatellen. Valitkaa vinkeistä omalle yhdistyksellenne sopivimmat!
Nro 6 lokakuu 2018 – 7 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry saa STEA:lta vuoden 2019 ohjeellisen avustuspäätöksen mukaan 30 000 euroa kohdennettua toiminta-avustusta käytettäväksi jäsenyhdistystensä perustoiminnan-, vapaaehtoistoiminnan sekä harrastustoiminnan jatkuvuuden turvaamiseen, toiminnan kehittämiseen sekä toiminnan vetäjien ja toteuttajien kouluttamiseen. Nyt on aika hakea tätä avustusta. Paikallisyhdistys voi saada toiminta-avustusta joko 500 tai 1 000 euroa, aluejärjestö 1 000 tai 1 500 euroa. Yhdistyksiin on postitettu yhdistyspostin mukana hakuohjeet ja -lomakkeet. Jätäthän hakemuksen Eläkeläiset ry:lle heti, kuitenkin viimeistään 15. tammikuuta 2019. Lisätietoja voi tarvittaessa tiedustella henkilöstöja talousvastaava Heli Grönroos, puh. 050 529 0399, heli.gronroos@elakelaiset. fi ja/tai järjestösuunnittelija Anu Mäki, puh. 040 839 7699, anu.maki@elakelaiset.fi Eläkeläiset ry:n sanoitusja sävellyskilpailu ”Elämänlanka sukupolvien ketjussa” on päättynyt. Tuomareiden arvioitavaksi kertyi 74 kilpailutyötä, joita lähetti 35 henkilöä. Eri rooleissa kilpailuun osallistui kuitenkin paljon suurempi määrä ihmisiä, sillä kilpailutöiden lähettäjistä osa postitti useampien osallistujien töitä ja laulujen säveltämiseen, sanoittamiseen, sovittamiseen tai muuhun työstämiseen oli vaikuttanut monessa tapauksessa 2-3 henkilöä, joskus viisikin! Kilpailutöistä 59 oli sävellyksiä. Julkistamme kilpailun tuloksen marraskuun alussa, viikolla 45 Eläkeläiset ry:n verkkosivuilla ja voittajille ilmoitamme kirjeitse. Kilpailun tuloksen julkistamme myös joulukuun Eläkeläinen-lehdessä ja Eläkeläisen sähköisessä uutiskirjeessä, joissa esittelemme kilpailun satoa. Kiitämme kaikkia osallistujia! Sanoitusja sävellyskilpailu innosti – tuomareiden arvioitavaksi kertyi 74 kilpailutyötä Eläkeläiset ry kehittää viestintäänsä. Teemme lehtiuudistusta, jonka tuloksena jäsenlehtemme Eläkeläinen alkaa ilmestyä painoja ulkoasultaan ja sisällön ryhmittelyltään uudistuneena järjestön 60-vuotisjuhlavuonna 2019. Paperilehti ja yhdistysposti säilyvät järjestön viestinnän pääkanavina. Niiden lisäksi tarjoamme uutuutena sähköisen uutiskirjeen. Uutiskirje lähetetään postituslistalle liittyneille 6–8 kertaa vuodessa, paperilehden ilmestymiskertojen välillä. Liittymällä Eläkeläinen-lehden uutiskirjeen sähköpostilistalle saat lisää tärkeää, mielenkiintoista ja tuoretta tietoa siitä, mitä järjestössämme ja muualla tapahtuu ja mitä ikääntymispolitiikasta puhutaan. Tilaa maksuton uutiskirje kotisivumme elakelaiset.fi alalaidasta tai sivulta uutiskirje.elakelaiset.fi Ihmisiä ei tapaa muuten kuin menemällä ihmisten luo. Yhdistystoiminnan tunnetuksi tekemisessä pätee sama asia; vielä kiinnostavaksi kohtaamisen saa, jos on jotakin tarjottavaa. Lauritsalan Eläkeläisillä on kokemusta niin erilaisista myyjäisistä kuin torilla tapahtuneissa lettutarjoiluista. Syyskuussa oltiin teltan kanssa esillä kaksikin eri kertaa. – Kymmenen litraa taikinaa meni lettuina tunnissa ja vartissa. Joten oli siinä kävijöitäkin, monien kanssa ehdittiin vaihtaa ajatuksia. Mukavasti luisti juttu ja sehän oli päätarkoitus. Jaossa oli Eläkeläistä ja järjestön uutta esitettä, Aimo Röpetti kertoo. Hänellä on monen monta kokemusta tällaisista katutapahtumista. Joskus on käyty sisätiloissakin myyjäisissä. – Myyjäisiä olemme pitäneet myös omalla teltalla, seuraavan kerran joulukuussa. Esimerkiksi leivonnaiset käyvät kaupaksi, mutta eihän se pelkkää myyntiä ole. Samalla on mahdollisuus kertoa toiminnasta ja jakaa muuta tietoa, ja ylipäätään keskustella asioista, Röpetti sanoo. Nyt oltiin liikkeellä paistamassa ja juttelemassa neljän hengen joukkueella; Röpetin lisäksi mukana olivat Leena Rinkinen, Elsi Ukkonen ja Onni Varis. Kun teltta pystytetään ja lettuja tarjotaan, vähintään tämän verran työvoimaa tarvitaankin. Joissakin lettutarjoiluissa on ollut itse tehtyjä hilloja; kokemuksen mukaan se antaa mukavan lisäsäväyksen, syntyy keskustelua mauista ja maistelusta. Aimo Röpetti kehottaa ottamaan selvää koulujen ym. järjestämistä myyjäistapahtumista; jos niihin otetaan ulkopuolisia mukaan, niin ”pääsymaksu” on yleensä vain muutama euro tai mukaan pääsee jopa ilmaiseksi. Sekin on samalla toiminnan tunnetuksi tekemistä. Järjestöt ovat voineet esittäytyä joskus myös vanhusneuvostojen ym. tapahtumissa. Esimerkiksi Imatralla oli aiemmin tällainen tapa, minkä loppumista on harmiteltu. – Mielellämme olisimme tällä tavalla mukana. Eihän siinä tarvittaisi kuin paikka ja pöytä, sanoo Imatran Eläkeläisten puheenjohtaja Anneli Haimakainen. Anjalankosken Eläkeläisillä on ollut tapana osallistua joka vuosi ainakin eri järjestöjen ym. yhteisiin myyjäisiin. Niitä on järjestetty vähän eri tavoin: Myllykosken torilla joulunavauksessa, koululla, seuratalolla jne. – Näitä vaihtoehtoja nyt mietimme, ja esilläoloa samalla. Perinteiseen tapaan meillä on ollut myytävää ”laidasta laitaan”, kuten leivonnaisia sekä joulukransseja ja muita käsitöitä, Eeva Hänninen kertoo. Teksti ja kuvat: AIMO RUUSUNEN Hyviä kokemuksia lettutarjoiluista Onni Varis, Leena Rinkinen ja Aimo Röpetti työn touhussa. Lahja Pikkarainen sai lettunsa hillotettuna ja pakattuna kotiin vietäväksi. Joko olet Eläkeläinenlehden uutiskirjeen tilaaja? Huomio paikallisyhdistykset ja aluejärjestöt: Toimintatonnirahaa jälleen haettavana
8 – Nro 6 lokakuu 2018 ELÄKELÄINEN E läkeläiset ry:ssä on järjestetty monikulttuurista toimintaa jo yli kymmenen vuotta. Yhteisillä retkillä ja leireillä tulee usein esille haasteita, joita vieraskieliset iäkkäät kohtaavat omassa kunnassaan. Kun pulmia on lähdetty ratkomaan, on vastaan monesti tullut tilanne, että kunnassa kukaan ei tiedä, paljonko vieraskielisiä paikkakunnalla asuu tai mitä kieliä iäkkäiden keskuudessa puhutaan. Epäselväksi on jäänyt, kuka kantaa kunnassa vastuuta iäkkäistä maahan muuttaneista ja heidän palvelujen tarpeestaan. Näistä kokemuksista on syntymässä opas Ikäväestön moninaisuus ja yhdenvertaisuus. Opas on kirjoitettu työkaluksi niille, jotka omissa kunnissaan seuraavat ja valvovat iäkkäille suunnattuja palveluita. Julkaisun tavoitteena on tuoda esiin sitä kirjoa, jota ikäväestön keskuudesta löytyy, kuten perinteisiä ja uusia etnisiä vähemmistöjä, maailmankatsomukseltaan, uskonnoltaan tai tavoiltaan erilaisia iäkkäitä. Oman lisänsä moninaisuudelle tuovat vielä rajoitteet ja vammat. Usein vähemmistöön kuuluvat ovat näkymättömiä, heidän tarpeitaan ei tiedosteta eikä heidän äänensä kuulu päättäjille saakka. Joulukuussa valmistuva julkaisu Ikäväestön moninaisuus ja yhdenvertaisuus on tarkoitettu vanhusneuvostojen jäsenille ja vanhustyön ammattilaisille, ikäihmisten yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja lakisääteisten velvoitteiden toteuttamiseksi kunnallisissa palveluissa. Vanhusneuvoston jäsenillä on velvollisuus huolehtia kaikista kunnan iäkkäistä, myös niistä, joilla ei ole edunvalvontaan tarpeeksi resursseja tai omia kanavia. V Vähemmistöön kuuluvilla iäkkäillä on harvoin oma edustaja vanhusneuvostossa. Oppaasta saa käytännön tukea siihen, miten vähemmistöryhmien tarpeet olisivat luontevasti kaikissa päätöksissä mukana ja miten todellista yhdenvertaisuutta vanhuspalveluissa voi kehittää. Mistä yhdenvertaisuuden vaade on tullut? Nykyinen yhdenvertaisuuslaki tuli voimaan vuoden 2015 alussa. Lain tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta ja ehkäistä syrjintää sekä tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeusturvaa. Eriarvoiseen asemaan voi ihminen joutua hyvin monenlaisista syistä, kuten iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan ynnä muun perusteella. Laki velvoittaa vanhuspalvelujen järjestäjiä arvioimaan, miten yhdenvertaisuus toteutuu palveluissa ja ketkä ovat niitä, joiden kohdalla on vaarana jäädä palveluiden ulkopuolelle. Vieraskieliset iäkkäät ovat selvästi yksi sellainen ryhmä, joita näkee palvelukeskuksissa harvoin. Tulevassa oppaassa käsitellään juuri yhdenvertaisuuden edistämistä. Yhdenvertaisuuden edistämisessä on kyse lähtökohtien erilaisuuden tunnistamisesta ja niistä johtuvien esteiden madaltamisesta positiivisella erityiskohtelulla. Eläkeläiset ry:n edunvalvontatyön laajentaminen vähemmistöjen yhdenvertaisuuskysymyksiin on luonnollinen jatko vuosia tekemällemme monikulttuurisuustoiminnalle. Syksyn Ikääntymispolitiikan opintoja neuvottelupäivillä (31.10. – 2.11 Kuntorannassa) käsittelemme uuden oppaan aiheita ja perehdymme siihen, miten omassa kunnassa vanhuspalveluita voi tarkastella vähemmistöjen näkökulmasta. Vanhusneuvostot ovat yksi tärkeimmistä ikäihmisten osallistumisja vaikutuskanavista. Se tarkoittaa, että vanhusneuvoston tehtävänä on edustaa ikäihmisten väestöpohjan koko kirjoa ja kantavat huolta myös niistä ryhmistä, joilla ei ole edunvalvontaan tarpeeksi resursseja tai omia kanavia. Näitä kysymyksiä pohdimme myös keskustelutilaisuudessa Jyväskylässä 7.11. yhteistyössä kumppanimme Monikko ry:n Paloma-toiminnan kanssa. EVA RÖNKKÖ Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n monikulttuurisuustyön suunnittelija. Uusi julkaisu antaa tukea vähemmistöryhmien huomioimiselle Oikeusministeriön erityisasiantuntija Panu Artemjeff toteaa, että yhdenvertaisuus on monitasoinen käsite. –Eläkeläiset, ikäihmiset sinänsä ovat syrjinnän vaarassa oleva ryhmä. Mutta eläkeläiset eivät toki ole homogeeninen, yksi ja yhteinen joukko. On tärkeää tarkastella sitäkin, miten ikäihmisten ryhmän sisällä toteutuu esimerkiksi vammaisten, maahanmuuttajien ja seksuaalivähemmistöjen yhdenvertaisuus. Oikeudellisesti asia on selkeästi kiteytettävissä: syrjintä iän kuten muidenkin henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella on yhdenvertaisuuslailla kielletty. Tarkastelu syvenee, kun katsotaan eriarvoisuutta, yhdenvertaisuuden vastakohtaa. Siinä voidaan Artemjeffin mukaan erottaa kolme muotoa. Resurssien eriarvoisuus: Miten yhdenvertaiset ovat ihmisten mahdollisuudet tulojen perusteella. Elämänehtojen eriarvoisuus: Onko vanhusten palveluita saatavana yhtä lailla esimerkiksi eri puolilla maata. – Tämä liittyy sote-keskusteluun mitä suurimmassa määrin, Artemjeff huomauttaa. Eksistentiaalinen eli sosiaalinen eriarvoisuus: miten ihmistä kohdellaan esimerkiksi iän, sukupuolen tai etnisyyden mukaan. –Suomessa on totuttu eniten puhumaan alueellisesta eriarvoisuudesta, ehkä myös resurssien eriarvoisuudesta. Mutta viime vuosina on sosiaalista eriarvoisuutta alettu tunnistaa. Siihen liittyy esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten ikäihmisten asema. Asenteet tarkasteluun Panu Artemjeff toteaa, että yhdenvertaisuuden edistäminen vaatii myös omien asenteidemme tarkastelua. – Minkälaisia käsityksiä meillä yhteisössämme on eri väestöryhmistä? – Arvostammeko vanhuksia vai pidämmekö heitä kulueränä? Tämä on tietysti myös poliittinen kysymys. Kyllähän jokainen omassa elämässään rakastaa isovanhempiaan, mutta miten arvotamme asioita yhteiskuntana? Miten on vanhusten palveluiden ja yksinäisyyden torjumisen laita? Onko ihmisillä näissä yhdenvertaiset mahdollisuudet? Hänen mukaansa olennaista on, että jokainen ihminen voisi tuntea itsensä merkitykselliseksi ja kokea voivansa olla rakentava osa yhteiskuntaa. – Ikäihmisten kokemus ja näkemys ovat valtava voimavara yhteiskunnalle. Sen hyödyntämättä jättäminenhän olisi tyhmää. Yhdenvertaisuus huomioon palvelumuotoilussa Miten ikäihmisten yhdenvertaisuutta voitaisiin käytännössä kehittää? Yhdessä avainasemassa on Artemjeffin mukaan vanhuspalvelujen suunnittelu ja ohjaus kunnissa ja maakunnissa. – Myös järjestöjen kokemus ja tieto kannattaa ottaa suunnittelussa käyttöön. Niiden välityksellä kuullaan ihmisten käytännön kokemuksia, toiveita ja tarpeita – Kun palvelumuotoilu tehdään huolella, osataan ottaa huomioon yhdenvertaisuusperiaate. Myös vanhusväestön erityisryhmät: alkuperä, kieli, vammaiset, Yhdenvertaisuus on monitasoinen asia Panu Artemjeff. Kuva: Tuomas Talvila
Nro 6 lokakuu 2018 – 9 ELÄKELÄINEN seksuaalivähemmistöt. – Ja kun palvelut sitten ovat olemassa, on erityisen tärkeää huolehtia siitä, että myös viestintä tavoittaa kaikki ihmisryhmät. Käytännön toteutus lopulta ratkaisee sen, miten yhdenvertaisuus toteutuu. Digitalisaatio on Artemjeffin mukaan ison mittaluokan yhdenvertaisuuskysymys. Digitalisaatiota sinänsä hän ei kritisoi, mutta toteaa sen luovan valtaisan haasteen saavutettavuudelle. – Jos julkisten palveluiden ensisijainen käyttö siirtyy digitaaliseksi, on yhteiskunnan pystyttävä tukemaan niitä ihmisiä joilla ei ole valmiuksia tai mahdollisuuksia hyödyntää digitaalisia käyttöliittymiä. Tätä tukityötä tehdäänkin jo, Artemjeff sanoo. – Käynnissä on hankkeita, kuten Auta-hanke (linkki: https:// vm.fi/auta-hanke), joissa tunnistetaan tuen tarpeessa olevia. Vuoden 2015 lakiuudistus oli merkittävä Vuoden 2015 alussa astui voimaan uudistettu yhdenvertaisuuslaki, joka paransi syrjinnän uhrin oikeusturvaa. Syrjintä on lain mukaan kiellettyä kaikilla elämänalueilla ja eri väestöryhmien kokemaa syrjintää valvomaan on asetettu yhdenvertaisuusvaltuutettu. Panu Artemjeffin mukaan lakiuudistus oli merkittävä ikääntyneiden näkökulmasta. – Laillisuusvalvojaksi tuli yhdenvertaisuusvaltuutettu jonka mandaattiin kuuluu myös ikäsyrjintä. Artemjeff sanoo näkevänsä kymmenessä vuodessa tapahtuneen selkeän muutoksen. – Ihmiset, kansalaisyhteiskunta, mutta myös media ja poliittinen keskustelukin ovat alkaneet entistä laajemmin tunnistaa monimuotoisuutta ja syrjintää. – Alueellisen ja resurssien eriarvoisuuden lisäksi puhutaan entistä enemmän myös sosiaalisesta eriarvoisuudesta. Tietoisuus oikeuksista on lisääntynyt. Se nostaa pintaan epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia, eli syrjintä tulee näkyväksi. TUOMAS TALVILA KUKA? Panu Artemjeff on oikeusministeriön erityisasiantuntija. Hän työskentelee ministeriön Demokratia-, kielija perusoikeusasioiden yksikössä erityisalanaan yhdenvertaisuus. Musiikki raikuu iloisesti bussissa, kun ryhmä miehiä palaa Urheiluopisto Kisakeskuksen leiriltä. Seitsemän syyrialaista ja seitsemän somalialaista varttuneempaa miestä viettivät leiripäiviä luonnon keskellä liikkuen ja pallopelejä pelaten. Mikä sieni tämä on? Mitä puuta Suomessa on eniten? Entä miten mänty ja kuusi eroavat toisistaan? Kysymyksiä luonnosta oli paljon ja monet yksinkertaisetkin asiat tuntuivat ihmeelliseltä ja kiinnostavalta. Luontoretken jälkeen otimme puheeksi jokamiehenoikeudet. Miksi pohjoismaissa on sellainen oikeus? Mitä se tarkoittaa ja mitä saa tai ei saa luonnossa tehdä? Nämäkin kysymykset herättivät vilkasta keskustelua ja kiinnostusta liikkua luonnossa enemmän. Viimesyksyisestä leiristä viisastuneena opetimme ohjaajina leiriläisille metsässä liikkumisen turvallisuutta, esimerkiksi, miten itsensä voi luonnossa paikantaa ja lähettää tietoa omasta sijainnista kavereille, jos nyt sattuisi eksymään. Leiri toteutettiin JADE-toimintakeskuksen ja Eläkeläiset ry:n oman monikulttuurisen toiminnan yhteistyönä. JADE-toimintakeskus avasi ovensa elokuussa ja tarjoaa ulkomaalaistaustaisille iäkkäille toimitilat, johon voi tulla joka arkipäivä. Se on paikka, jossa maahan muuttaneet ikäihmiset voivat kohdata muita iäkkäitä, myös suomea ja ruotsia puhuvia, sekä saada apua ja neuvontaa arjen asiointiin. Keskuksessa voi opiskella suomea, harrastaa liikuntaa tai muuten vaan viettää aikaa. Jaden ikääntyneet tarvitsivat oman paikan, jossa ovet ovat auki arkena ja jossa voi tehdä juuri sitä mikä itselle on tärkeää. Ajatus toimintakeskuksen perustamisesta kehittyi hitaasti viiden vuoden hanketyön tuloksena, kun pääkaupunkiseudulta puuttui vieraskielisten iäkkäiden oma paikka. Toimintakeskuksessa osallistujalle on tärkeää se, että löytyy toisia iäkkäitä joiden kanssa voi puhua omaa äidinkieltä. Keskuksessa kävijöitä yhdistää se, että oma kotimaa on jäänyt taakse ja nyt on opittava toimimaan uudessa yhteiskunnassa. Toisten kokemukset ja ratkaisujen löytämiset ovat monesti tueksi. Kun kaveri on selvinnyt, selviän minäkin. Takaisin leiribussiin. Miesten iloiset ilmeet kertoivat, että tyytyväisiä ollaan. Sekä somalialaisille että syyrialaisille Etelä-Suomen kalliomaasto ja luonnonrauha tekivät vaikutuksen. Miehet pitivät tärkeänä pieniä opetustuokioita puista, linnuista, eläimistä ja sienistä, sekä siitä, että Suomessa saa luonnossa liikkua. Myös tietoiskut liikunnasta ja iäkkäiden voimaharjoittelusta koettiin tärkeinä. Illan saunominen ja yhteiset lautapelit loivat rennon ja läheisen tunnelman. Yhteinen hauskanpito huipentui aamun frisbeegolf-peliin. Sekin oli uutta ja innosti miehiä etsimään peliratoja myös kotikulmilta. Kun pääsisi vielä talvella takaisin ja voisi oppia, mitä lumisena aikana voi luonnossa tehdä, oli monen toive. Ainakin käveleviin eläkeläismiehiin haluttiin lähiaikoina tutustua, mutta siitä Eläkeläiset ry:n kävelypässit eivät vielä tiedä. EVA RÖNKKÖ Miehiä luonnon helmassa Metsässä. Kalliomaasto ja luonnonrauha tekivät vaikutuksen. ”Kysymyksiä luonnosta oli paljon ja monet yksinkertaisetkin asiat tuntuivat ihmeelliseltä ja kiinnostavalta.” Leiri Urheiluopisto Kisakeskuksessa toteutettiin JADE-toimintakeskuksen ja Eläkeläiset ry:n oman monikulttuurisen toiminnan yhteistyönä.
10 – Nro 6 lokakuu 2018 ELÄKELÄINEN Pitkän uran toimittajana tehnyt kirjailija Kristiina Harjula, 71, pureutuu niin sanottujen suurten ikäluokkien ihmisten elämänvaiheisiin lämminhenkisessä haastattelukirjassaan Ollaanko me jo vanhoja? – Elämää suurten ikäluokkien matkassa (Kirjapaja 2018). Itsekin tuohon värikkääseen, selviytyjien joukkoon kuuluva Harjula limittää mitä erilaisempien elämänpolkujen kulkijoiden kohtalot ja kokemukset vuosikymmenten ilmiöihin ja yhteiskunnallisiin tapahtumiin. Suuret ikäluokat, noin kuusisataatuhatta lasta, syntyi vuosina 1945–1950. Harjulan teos alkaa kuvauksella suurten ikäluokkien synnystä jatkuen Suomen kasvun ja vaurastumisen vuosien ja lama-ajan myötä uudelle vuosituhannelle päätyen vähittäiseen siirtymiseen eläkkeelle. Suuret ikäluokat kulkivat sotien varjot matkakumppaneinaan pula-ajan lapsuudesta 1950ja -60 -lukujen toiveikkaaseen nuoruuteen. Ahtaista hellahuoneista siirryttiin aravakaksioihin ja syrjäkyliltä muutettiin kaupunkeihin paremman elämän toivossa. ”Osaksemme tuli olla osa suurta selviytymiskertomusta. Olimme rauhan ajan lapsia, joita tuli olemaan kaikkialla liikaa. Ensin meitä oli liikaa ahtaissa asunnoissa, sitten kansakoulujen luokkakuvissa ja oppikoulun pääsykokeissa. Seuraavaksi meitä oli liikaa opiskelupaikkoja täytettäessä ja työmarkkinoilla. Nyt meitä on ehdottomasti liikaa eläkeläistilastoissa”, Kristiina Harjula kirjoittaa. Harjulan kirja on vankalla toimittajan ammattitaidolla ja kaunokirjailijan otteella kirjoitettu, laajaan tutkimustyöhön perustuva erittäin kiinnostava aikamatka aihepiiriin, jota on tutkittu ja käsitelty kirjallisuudessa yllättävän vähän. Se on myös hänen henkilökohtainen kertomuksensa ”luokkaretkestä” Tampereen Pispalassa sijainneesta vaatimattomasta työläiskodista akateemiseen sivistykseen ja ammattiin. Kun hän kävi mummuaan katsomassa Pispalassa, mummun kanssa piti aina keskustella maailman asioista, koska mummu ajatteli että suvun ensimmäisen ylioppilaan kuuluu tietää kaikesta kaikki. – Olin jo pitkään miettinyt, kuinka pureutua suurten ikäluokkien vaiheisiin. Luettuani Ville Kivimäen Tieto-Finlandialla palkitun Murtuneet mielet ja seuraavan kirjan Rauhaton rauha , ne koskettavuudessaan sysäsivät lopullisesti aiheen pariin. Jäin miettimään, mistä kaikesta suurten ikäluokkien lasten vanhemmat ovat selvinneet ja sitä, minkälaisessa tilassa Suomi oli, kun synnyimme. Kuinka nuo sodan satuttamat ihmiset jaksoivat uurastaa hyvinvointivaltion rakentajina. – Synnyimme Suomeen, jossa oli puoli miljoonaa pakolaista ja satatuhatta sankarivainajaa, kolmekymmentätuhatta sotaleskeä, kymmeniä tuhansia sotainvalideja, sotaorpoja ja sotalapsia. Oli hirveä määrä surua ja ahdistusta. Meistä tuon ajan lapsista tuli taakankantajia, joita puhumattomuuden aura ympäröi, Harjula sanoo. Suurten ikäluokkien elämään kuului paljon sotaan liittyvää vaikenemista ja häpeää. –Olimme tappajien lapsia, kuten meidät myöhemmin on määritelty. Isäni joutui kahdeksantoistavuotiaana sotaan ja palasi sieltä muuttuneena miehenä. Hänestä kehkeytyi egoisti. Häpeilemättähän otti kaiken tilan itselleen ja käyttäytyi usein hillitömästi. Ikään kuin hän olisi repinyt hajallemennyttä elämäänsä entistä risaisemmaksi. Harjula on valinnut kirjan haastateltavat taiten. He ovat tavallisia ihmisiä iloineen, ja suruineen, saman sukupolvikokemuksen läpikäyneitä kanssakulkijoita, ei mitään julkkiksia. Kaikkia kirjan haastateltavia yhdistää pyrkiminen eteenpäin elämässä. Heidän elämäänsä on kannatellut myös ilo ja kepeys. Toisen maailmansodan jättämät haavat alkoivat 60-luvulla vähitellen umpeutua, ja nuorisokulttuurissa puhalsivat uudet tuulet. Pasifismi nosti päätään ja nuoriso radikalisoitui. – Ne meistä, jotka paransivat maailmaa kiihkeinä vasemmistolaisina, eivät juurikaan vanhemmillemme arvoa antaneet. Minulle, punaisen Pispalan vasemmistolaisen kodin kasvattina ei radikalisoituminen merkinnyt eräänlaista ”uskoon tuloa” kuten monilla muilla. Isoisäni oli punakaartissa, ja mummoni pakeni pienen vauvan kanssa henkeensä kaupalla valkoisia. – Eivät hekään sisällissodasta puhuneet lapsilleen. Vaikenemista on ollut kolmessa sukupolvessa. Oli hienoa, kun radikalisoitumiseen myötä saatoimme puhua avoimesti näistäkin asiaoista, vaikka se joskus olikin melkoista uhoamista. Nuoriso myös kansainvälistyi. Vastustimme Vietnamin sotaa ja Tšekkoslovakian miehitys järkytti syvästi, Harjula muistelee. Suurten ikäluokkien aikana rakennettiin suomalainen korkeaan ja kattavaan koulutukseen nojaava yhteiskunta, myös työväestön koulutustaso nousi voimakkaasti sukupolven aikana. – Koulun käyminen ja sivistys oli erittäin tärkeää työväestön keskuudessa. Koulu oli vanhemmillemme elämää suurempi juttu. Oppikouluun oli päästävä, vaikka väkisin. Osalle vanhemmista oppikoulu ja yliopistossa opiskeleminen toisin oli herrojen hapatusta, eikä heidän lapsillaan ollut niihin asiaa, usein ei ollut varaakaan. Ammattikoulu sai riittää. Jotakin jää aina kesken, on kirjan viimeisen luvun otsikko. Vähitellen kuusikymmenlukulaiset nuorisokulttuurin airuet ovat siirtyneet työelämästä eläkkeelle miettien, kuinka tämä työteliäs hyvinvointivaltion rakentajien sukupolvi kohtaa vanhuuden. – Koin melkoisen ikäkriisin täytettyäni seitsemänkymmentä vuotta. Siihen vaikutti puolisoni kuolema ja oma sairastuminen. Eihän sen näin pitänyt mennä, tarkoitus oli elää eläkeläisten elämää yhdessä, matkustella ja nauttia elämästä kaikin puolin. Toisaalta en tunne itseäni vanhaksi. Sisälläni on vielä kolmikymppinen nuori ja tarmokas nainen, mutta peili ja terveys kertovat muuta. Kun metsän reuna jo näkyy, jokainen päivä on arvokas, ja erityisesti nautin suurta onnea tuovasta isoäitiydestä. Ollaanko me jo vanhoja on kunnianosoitus suurille ikäluokille, eräänlainen tuon sukupolven rehabilitointi. Kirjaa lukee kiinnostuneena, välistä huvittuneena, välistä silmäkulmat kostuen. Se antaa äänen itseään aika paljon vähättelevillekin Harjulan kanssakulkijoille. Heille, joita ei hyvällä katsottu, jos he ryhtyivät luulemaan liikaa itsestään. Kun Harjula julkaisi ensimmäisen romaaninsa, hänestä tuntui kuin hänen jo edesmennyt äitinsä olisi koputellut olkapäähän kuiskaten, että älä ny vaan rupee ittestäs liikoja luuleen. Kristiina Harjulan oma tarina, jos hän olisi kirjoittanut kirjaansa senkin, saa hänet mietteliääksi. – Aika lailla samankaltainen kuin monilla kirjan henkilöillä. Paljon on kysymyksiä edelleenkin, mutta tunnen kiitollisuutta eletystä elämästä. Toivoisin ainakin, että olisi osannut rakastaa. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Kristiina Harjula kirjoitti suurten ikäluokkien hellänkarhean selviytymiskertomuksen ”Osaksemme tuli olla osa suurta selviytymiskertomusta”, kirjoittaa Kristiina Harjula haastattelukirjassaan suurista ikäluokista. Kuva: Juha Drufva
Nro 6 lokakuu 2018 – 11 ELÄKELÄINEN Eläkeläisten oma lomapaikka Kuntoranta Varkaudessa vietti 50-vuotisjuhlia perjantaina 28. syyskuuta. Iltapäivätilaisuudessa Raija Puumalainen kertoi Kuntorannan historiasta. ”Varkaudessa oli Rantalan tila, josta Eläkeläiset ry teki kaupungin kanssa kaupat vuonna 1968. Raha-automaattiyhdistyksen avustuksen lisäksi eläkeläiset ympäri Suomen keräsivät listakeräyksillä ja tilaisuuksilla 1,4 miljoonaa markkaa. Presidentin puoliso Sylvi Kekkonen oli ensimmäisen rahankeräyksen suojelija.” ”1969 alkoi telttojen rakentaminen, niissä majoituttiin alkuvuosina. Kesäaikana täällä käytiin lomailemassa, joskin lomailu taisi paljolti olla työntekoa. Mutta laitettiin myös jalalla koreasti tanssilavalla. Ensimmäinen ympärivuotinen rakennus, päätaloksi sanottu, Kuntorantaan valmistui 1974”, Puumalainen muisteli Kuntorannan perustamisvaiheita. 50-vuotista historiaa juhlistettiin Kuntorannassa iltajuhlalla ja juhlatansseilla 60-luvun hengessä. Katso video Raija Puumalaisen (kuvassa oikealla) historiaesityksestä. Linkki videoon: youtu.be/eMfAtdqoLZU Katso kuvia Kuntorannan juhlasta Eläkeläiset ry:n kotisivulta: elakelaiset.fi/kuntoranta-50 Malja 50-vuotiaalle Kuntorannalle Malja 50-vuotiaalle. Runsaslukuinen yleisö oli kokoontunut Kuntorannan Eevansaliin juhlimaan lomapaikan 50-vuotissyntymäpäivää. Kuntorannan historiaesitystä seuranneella Marketta Palkeisella (kuvassa alla) oli mukanaan vanha lehtileike, jonka kuvassa esiintyy Kuntorannan ensimmäinen rakennustoimikunta kesäkuussa 1968. Toimikuntaan kuului Palkeisen äiti Aino Affleckt. – Sekä äiti että isä olivat mukana talkoissa alusta lähtien. Ja tyttäreni on työskennellyt täällä Kuntorannassa jo yli kolmekymmentä vuotta, kertoi Palkeinen vahvoista siteistään taloon.
12 – Nro 6 lokakuu 2018 ELÄKELÄINEN Maila Hölttä, Keravan Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja ja vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu teki 3.9. pidetyssä Keravan kaupunginvaltuuston kokouksessa aloitteen Keravan liittymisestä ikäystävällisten kaupunkien verkostoon. Hölttä kertoo, että aloite perustuu Eläkeläiset ry:n toukokuussa pidetyn edustajakokouksen julkilausumaan ikäystävällisistä kunnista. – Valtuuston 51 jäsenestä aloitteen allekirjoitti 26. Sain palautetta, että tärkeän asian toin esille. Aloitteessa viitataan siihen, että Keravan asukkaista noin 7 000 on täyttänyt 65 vuotta. ”Tämä on niin suuri määrä, että sillä on merkitystä kaupunkimme elinvoimaisuudelle, elinympäristölle ja palvelujen kehittämiselle.” Keravalla on 36 000 asukasta. Aloitteen mukaan päätöksenteon tulee olla ikäystävällistä. Päätöksenteolla ja siitä tiedottamisella on oltava käytössä ikäihmisille sopivia muotoja. ”Päätöksenteon tukena olevan kansalaiskeskustelun digitalisointi ei saa johtaa ikäihmisten mielipiteiden sivuuttamiseen. Keskustelua on käytävä siten, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet kertoa mielipiteensä. Osallistumismahdollisuuksien kannalta on ehdottoman tärkeää järjestää yhdistyksille kunnolliset toimitilat. Vanhusasiamies on saatava Keravalle”. ”Eri-ikäiset kaupunkilaiset saavat iloa toinen toisiltaan” Kaavoituksessa, rakentamisessa ja muussa elinympäristön muokkaamisessa tulee ikäihmiset ottaa huomioon, aloite myös toteaa. – Minun ajatukseni on, että esimerkiksi sijoitettaisiin vanhainkoteja ja palvelutaloja ja lasten päiväkoteja lähekkäin. Eri-ikäiset kaupunkilaiset saisivat iloa toinen toisiltaan, Hölttä sanoo – Tämä on pitkän aikavälin juttu jota kannattaisi kaavoituksessa miettiä. Maankäyttö kiinnostaa Hölttää. – Omakotitalot kaavoitetaan syrjään ja kerrostalot pannaan keskustaan. Tämä johtaa siihen, että vanhukset asuvat enimmäkseen kerrostaloissa ja lapsettomat ja lapsiperheet asuvat kaupungin reunoilla. Kuitenkin olisi hienoa että eri-ikäisillä olisi kanssakäymistä keskenään, Maila Hölttä kertoo huomanneensa ikärakenteen muutoksen vahvasti omalla asuinalueellaan, kun Kanniston kerrostaloalue on ikääntynyt. – Meitä vanhuksia vain asuu melkein joka luukussa. Sitten ruvettiin pihoilta repimään pois hiekkalaatikoita ja istuttamaan tilalle kukkia. Minua se ei miellytä. Sydämenasiakseen Hölttä mainitsee myös sen, että pieni lähikauppa lähti ja markettiin on huonojalkaisille liian pitkä matka. – Isoja voittoja tekevät kauppaliikkeet voitaisiin kyllä velvoittaa huolehtimaan siitä, että pienempiä liikkeitä löytyisi asuinalueilta, hän puuskahtaa. Kaupungin ikäystävällisyyteen kuuluu Maire Höltän mielestä myös se, että julkinen liikenne toimii ja että väylät olisivat kaikille hyvät ja turvalliset kulkea. – Pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden väylät voisi monin paikoin merkitä selvemmin eroon toisistaan. Myönteinen projekti: Penkkejä lisää katukuvaan Hyvää kehitystä Keravalla on meneillään oleva penkkioperaatio, jossa lisätään istumapaikkoja katukuvaan. – Joka vuosi on penkkejä tarkoitus lisätä, Hölttä kiittää – Paljon mieluummin vanha ihminen lähtee ulos kun tietää, että voi levähtää välillä. Ja penkillähän voi halutessaan poristakin toisten kanssa. Keravan kaupunki saa Maire Höltältä ikäystävällisyydestä kouluarvosanan 8. – Kyllä näitä asioita pikku hiljaa otetaan paremmin huomioon. Mutta kyllä parantamisen varaa edelleen on. Maila Höltän ja 25 muun valtuutetun allekirjoittama valtuustoaloite Keravan kaupungin liittymisestä ikäystävällisten kaupunkien verkostoon on lähetetty teknisen lautakunnan sekä sosiaalija terveyslautakunnan valmisteltavaksi 31.3.2019 mennessä. Lautakuntien antamat vastaukset käsitellään kaupunginhallituksessa ja sen jälkeen kaupunginvaltuustossa. TUOMAS TALVILA Aloite: Keravasta ikäystävällinen kaupunki Keravan Eläkeläisten puheenjohtaja Maila Hölttä antaisi kotikaupungilleen kouluarvosanan 8. ”Parannettavaa on”. ”Paljon mieluummin vanha ihminen lähtee ulos kun tietää, että voi levähtää välillä. Ja penkillähän voi halutessaan poristakin toisten kanssa.” Maila Hölttä teki valtuustoaloitteen Keravan liittymisestä ikäystävällisten kaupunkien verkostoon. – Sain palautetta, että tärkeän asian toin esille. Kuva: Tuomas Talvila
Nro 6 lokakuu 2018 – 13 ELÄKELÄINEN Keväthanget kutsuvat Tunturikeimiöllä on tarjolla viihtyisää majoitusta, maittavaa kotiruokaa sekä yli 250 km liukkaita latuja maan kauneimman latuverkoston äärellä Muoniossa. Tervetuloa nauttimaan Tunturikeimiön rauhasta ja rennosta tunnelmasta! Puh. 0500 209 630 www.tunturikeimio.fi Olemme myös Facebookissa! TK_elakel2016_84x100.indd 1 2.8.2016 9:55:32 Keravan Eläkeläisillä on jotain, mitä ei ihan jokaiselta yhdistykseltä löydy. Nimittäin oma täysiverinen tanssiorkesteri. – Keikkaa on ollut ihan hyvin. Emme ole suuremmin orkesteria edes mainostaneet, mutta tieto on levinnyt mukavasti puskaradiossa, kertoo Capri-orkesterin rumpali, Keravan Eläkeläiset ry:n varapuheenjohtaja Paavo Timonen. Lokakuun alkajaisiksi orkesteri on jo ehtinyt soittaa keravalaisessa hotellissa järjestetyissä Keravan Eläkeläiset ry:n ja Keravan Eläkkeensaajat ry:n yhteisissä tansseissa, ja muutamaa päivää myöhemmin Vanhan ajan tansseissa Pornaisissa. Perjantaina 12.10. olivat vuorossa vanhustenviikon päivätanssit Keravan kirjaston Pentinkulma-salissa. Maksuttoman tapahtuman järjestivät Keravan Eläkeläiset ry ja Keravan kirjasto. Musiikin yhteistyötä: Rehevä ja Rautainen -ryhmä ja Capri Tärkeänä tehtävänä Caprilla on myös säestää Keravan Eläkeläisten Rehevä ja Rautainen -lauluryhmää. Tämän kokoonpanon musiikista pääsevät kerholaiset nauttimaan joka maanantai – ja laulamaan toki mukanakin. Orkesteritouhu kehittyi kolmisen vuotta sitten, pikku hiljaa ja kuin itsestään, kertoo Paavo Timonen. –Kerhossa on aina soiteltu pienemmällä porukalla. Kun yhdistyksen toimintaan tuli mukaan uusia musiikkimiehiä, he innostuivat ja alkoivat ottaa omia soittimiaan mukaan. Huomasimme, että tässähän alkaa olla ihan oikea orkesteri koossa. Caprin kokoonpanon vahvuudeksi vakiintui seitsemän miestä. He ovat Keijo Kyyhkynen (kitara ja basso), Rauno Forsblom (haitari), Ilmari Kvist (haitari), Olavi Hartikainen (haitari), Markku Liimatainen (laulu), Jukka Toikander (laulu) ja Paavo Timonen (rummut) – Kaikki ovat niin innokkaasti mukana, kehaisee Timonen. – Ja mikä on ollessa, onhan tämä mahtavaa tekemistä ja vastapainoa normaalielämälle. Pitää virkeänä, ettei me ihan jäädä kotiseinien sisälle ja sohvan nurkkaan nököttämään. Pitkän linjan musiikkimiehiä – Voi sanoa, että tästä porukasta kaikki ovat soitelleet koko känsä. Timonen itse soitti rumpuja orkesterissa aktiivisesti 60ja 70-luvuilla. – Sitten oli sillä saralla 40 vuotta hiljaisempaa. Mutta kun jäin töistä ja tulin mukaan eläkeläisyhdistykseen niin heräsi soittohomma henkiin. Sieltä löytyi se vanha rytmi. Caprin tyylilaji on vanha tanssimusiikki. –Sitä yleisö meiltä toivoo ja sitä tykkäämme soittaa. Iskelmälinjalle emme ole lähteneet oikeastaan ollenkaan. Keravan Eläkeläisten maanantaikerhon jälkeen on Caprille varattu tunti harjoitusaikaa. Ennen keikkoja käydään erikseen parin-kolmen tunnin treenit. –Kaupungille suuret kiitokset siitä, että harjoitustiloja on löytynyt. Timonen iloitsee myös siitä, että orkesterin lisäksi myös Keravan Eläkeläisten Rehevä ja Rautainen -lauluryhmä on hyvässä vedossa ja kasvanut entistä suuremmaksi kokoonpanoksi. – Musiikki on hieno juttu, ja se on selvästi tuonut lisää ihmisiä mukaan meidänkin yhdistyksemme toimintaan. TUOMAS TALVILA Keravan Eläkeläisten oma Capri-orkesteri takaa tahdit Vanhustenviikollakin päästiin tanssimaan Musiikkia Keravan Eläkeläiset ry:n maanantaikerhossa: Rehevä ja Rautainen -ryhmä laulaa, Capri-orkesteri säestää. Keravan Eläkeläisten toiminta on vireää ja monipuolista. Pikainenkin vilkaisu yhdistyksen esitteeseen, kotisivulle (keravanelakelaiset.com) tai Facebookiin kertoo, että orkesterin, musiikkiryhmän ja maanantaisten kerhotapaamisten lisäksi tarjolla on mm. näytelmäkerho, puutyökerho, käsityökerho, pelikerho, lukupiiri ja liikuntakerho. Yhdistys järjestää matkoja, teatterikäyntejä, retkiä ja vierailuja. Lisäksi järjestetään ulkoilupäiviä, opintokerhoja ja tervehdyskäyntejä vanhusten luo hoivakoteihin ja muihin laitoksiin. Eläkeläiset ry:n monkulttuurisessa toiminnassa keravalaiset ovat vahvasti mukana. Yhteistyössä Keravan kirjaston kanssa järjestetään kaikille avoimia tapahtumia. Esimerkiksi perjantaina 19.10. klo 12-14 Keravan turvallisuuspäällikkö Jussi Komokallio luennoi turvallisuudesta kotona ja kadulla Kirjaston Pentinkulmasalissa. Monipuolista toimintaa Tanssiorkesteri Capri. Alarivissä vasemmalta lukien Keijo Kyyhkynen, Rauno Forsblom, Ilmari Kvist ja Olavi Hartikainen, ylärivissä vasemmalta lukien Markku Liimatainen, Paavo Timonen ja Jukka Toikander. Capri soittaa vanhaa tanssimusiikkia.
14 – Nro 6 lokakuu 2018 ELÄKELÄINEN L opetin tupakanpolton lauantaina 11. elokuuta 2018 polteltuani lähes tauotta 50 vuotta. Viimeisen tupakan olin polttanut myöhään edellisenä iltana. Kun heräsin aamulla, tuntuivat kurkku, kieli ja suu jälleen kerran miltei nahattomilta. Lima rohisi henkitorvessa ja hengitys vinkui kuin kuiva sarana. Tupakoijan iloja krapula-aamuna. Akuutti pahoinolo ei lopettanut tupakointia. Korkeintaan se oli syy ajoitukseen. Lopettamispäätös oli kypsynyt hiljalleen. Olin yrittänytkin lopettamista jo muutaman kerran. Yksi kiemura, jälkikäteen ajatelleen ehkä ratkaiseva, oli käynti Lempäälän terveyskeskuksen Irti tupakasta -kurssilla tammikuussa ja helmikuussa. Kurssi oli komea nimi kahdelle henkilökohtaiselle tapaamiselle terveydenhoitajan kanssa. Osan ajasta puhuimme niitä näitä terveydestä ja tupakoinnista. Osan käytimme muuten hyödyllisesti. Perehdyin tupakointikalenteriin, joka yksinkertaisuudessaan oli minulle hyvä apuneuvo. Se on päivittäin täytettävä sarakkeisto, johon tupakoija merkitsee, mihin aikaan on tupakoinut ja missä tilanteessa. Lisäksi hän arvioi, oliko tupakka välttämätön, tarpeellinen vai turha. Minulle kalenteri vahvisti hyvin nopeasti asian, jonka olin kyllä tiennytkin intuitiivisesti. Olin sekä hyvin tapaja tilannesidonnainen tupakoija että ilmeisesti myös hyvin addiktoitunut, siis koukussa nikotiiniin. Aloitin päivän tupakalla jo ennen aamupalaa. Tupakka kuului jokaiseen ruokailuun ja kahvitteluun, ja sillä aloitin uuden askareen ja päätin sen. Nikotiiniriippuvuudesta todistivat muun muassa öiset tupakat. Kalenterin avulla pystyin puolittamaan tupakoinnin reilusta 20 kappaleen päiväannoksesta 12–13 kappaleeseen. Vaikka en vielä keväällä saanut lopetetuksi tupakointia ja päivittäinen määrä palasi lähes entiselleen, jäi tupakkakalenterista jotakin itämään. Huomasin nimittäin yhä useammin miettiväni tupakoinnin lopettamista. Mietteet kiertyivät kolmen tekijän kimpuksi. Ne olivat terveys, talous ja muutaman lisävuoden tarve. Ne uskoakseni saivat minut lopulta tekemään päätöksen. Toistaiseksi olen välttynyt isoilta tupakkasairauksilta, siis keuhkoahtaumasairaudelta ja syöviltä. Pienempää kremppaa on kyllä ollut: keuhkoputken tulehduksia, kroonista nuhaa, varpaiden ja sormien palelua ja muita verisuonten supistumisen aiheuttamia vaivoja. Tupakoinnin tiliin on todennäköisesti laskettavissa myös osa hammaskaluston heikkenemisestä. Ehkä epämääräisistä niskaja hartiakivuistakin menee osa tupakan ja sen verenkiertovaikutusten piikkiin. Eläkkeelle jäämisen jälkeen olen huomannut useasti laskevani tupakkamenoja. Nykyisellä askin hinnalla ja viimevuosien määrällä ehdin tupakoinnin loppuaikoina tuprutella kuukaudessa reilut 200 euroa taivaan tuuliin. En nyt viitsi kertoa, mitä olen arvioinut 50 vuoden loppusaldoksi. Tupakointi ei ole ollut taloudellisestikaan varsinainen loistohanke, vaikka ei kenties yhtä paha kuin erään purjehdusta harrastavan ystäväni luonnehdinta omasta harrastuksestaan: ”Yhtä hyvin voisin istua vessanpöntöllä repimässä kakskymppisiä”. Lopettamispäätös Tupakatta 1 Palstaa pitää tupakanpolton lopettanut Pekka Isaksson, eläkkeellä oleva Eläkeläiset ry:n tiedotussihteeri. Entäpä nuo lisävuodet. Kaikki käytettävissä oleva tieto ja omat havaintoni ja arveluni kertovat tupakoijan päätyvän hautaan tupakoimatonta verrokkia aikaisemmin. Se on sinänsä aika arkipäiväinen ja itsestään selvä asia. Haluaisin elää muutaman kohtuullisen terveen vuoden verrattuna siihen aikaan, joka minulla on odotettavissa, jos olisin jatkanut röyhyttelyä entiseen malliin. Tästä olin kyllä hieman epävarma motiivina. Arvelin nimittäin, että pitkäaikainen tupakointi oli saattanut jo sysätä kehossani liikkeelle epäsuotuisia prosesseja. Mutta ehkä kannatti silti kokeilla. Paremmin motivoi tietty sosiaalinen paine ja henkinen ylpeys: olisi nimittäin aina vain vaikeampaa pitää yllä monitietoisen viisaan mainetta suvun nuorimpien mielissä, jos jatkaisin moista vaarallista puuhaa. Epäilyksiä ukin viisaudesta on jo täälläpäin kuultu. Ensimmäiset viikot sujuivat yllättävän hyvin. En kärsinyt juurikaan ruumiillisista vieroitusoireista, siis esimerkiksi hikoilusta ja ylenmääräisestä limanerityksestä. Nukahtamisvaikeuksia ei ollut, ja öisin olen heräillyt lopettamista seuranneita paria viikkoa lukuun ottamatta jopa harvemmin kuin tupakoidessani. Arvelin jo, että selviäisin kokonaan ilman fyysisiä vieroitusoireita, mutta 5–6 viikkoa lopettamisen jälkeen iski kova yskä ja limaneritys. Varsinkin aamuyöt olivat vaikeita. Vähitellen olen selviytynyt oireista, ja saattoivathan ne olla flunssaakin. Henkisesti on ollut vaikeampaa, mutta yllättäen en ole ollut tavallista ärtyneempi, mitä pidetään yhtenä takuuvarmana vieroitusoireena. En ole myöskään ruvennut lupailemaan itselleni, että kunhan olen puoli vuotta, tai edes kolme kuukautta polttamatta, niin sitten sallin itselleni palkintotai onnittelutupakan. Kokemuksesta tiedän, että se on varma tie palaamiseen tupakoitsijaksi. Tupakka on vieläkin mielessä harmittavan usein, mutta se oli odotettavissakin. Kun olen ollut todella piintynyt ja pikeytynyt tupakoitsija, en halunnut esittää Eläkeläinen-lehdelle tällaista Tupakatta-sarjaa ennen kuin olen selvinnyt ainakin alkumetreistä tupakatta taivaltamisen epäilemättä kyisellä polulla. Olin tyytyväinen, kun lehti, siis Tuomas ja Jan, hyväksyivät ideani ja toivon, että näistä pakinoista ja asiajutuista on hyötyä mahdollisesti tupakoinnin lopettamista tai vähentämistä miettiville ikäihmisille. Ja voivathan muutkin seurata ensi syksyyn asti, kuinka äijän käy. PEKKA ISAKSSON Tietoa ja tukea myös netistä Netissä on paljon hyviä tietosivuja tupakanpolton lopettamista suunnitteleville ja polttamisen lopettaneille. Niistä monipuolisin ja selkein on Hengitysliiton Stumppi, jonka osoite on www.stumppi.fi Stumpilla on myös maksuton neuvova puhelin. Vastaajina on terveydenhuollon ammattilaisia. Soittaa voi maanantaisin ja tiistaisin kello 10–18, torstaisin kello 13–16. Puhelinnumero on 0800 148 484 Itä-Suomen yliopisto pitää yllä Tupakkakoulutus.fi-sivustoa osana ammattilaisille tarkoitettua tupakastavieroittamisen koulutusta. Sivulla on tiiviisti ja ymmärrettävästi esitettyä perustietoa muun muassa tupakkariippuvuudesta ja tupakkasairauksista. Sivun osoite on www. tupakkakoulutus.fi Suomen ASH-järjestö on kansaterveysjärjestö, joka on keskittynyt tupakkapolitiikkaan. Järjestön nettisivuilla on runsaasti siihen liittyviä artikkeleita ja uutisia. Sivujen osoite on www.suomenash.fi Kontulan Eläkeläiset ry:n ystävyyskerho turvallisuusretkellä Sipoon korvessa. Mukana Eläkeläiset ry:n monikulttuurisuustyön suunnittelija Eva Rönkkö ja Verkko ja vempaimet hallintaan -hankkeen koordinaattori Petra Åhlström. Retkellä opittiin, miten omaa sijaintia metsässä voi puhelimella paikantaa ja tiedot sijaintista lähettää kaverille. Sähköiset välineet tarjoavat turvaa, kunhan niitä opitaan käyttämään ja akut pidetään ladattuna. Paras apu on se, että kaveri on lähellä ja ketään ei jätetä metsään yksin. Metsässä turvallisesti ja iloisesti
Nro 6 lokakuu 2018 – 15 ELÄKELÄINEN – Ehdottomasti kannattaa, vastaa sairaanhoitaja Tuula Niemi Lempäälän terveyskeskuksesta vähän hölmöltä kuulostavaan kysymykseen, kannattaako 65–80-vuotiaan, saati iäkkäämmän, enää lopettaa tupakointia. Kysymyksen perustelee ehkä tieto, että jos lopettaa tupakanpolton sanokaamme 67-vuotiaana polteltuaan sitä ennen 50 vuotta, saa vain 2–4 vuotta lisää elinaikaodotteeseensa verrattuna sellaiseen, joka jatkaa tupakointiaan. Kannattaako siis kärsiä tupakoinnin lopettamisen vaiva ja kiusa? – Lisävuosien määrää ei kannata vähätellä, etenkin jos niistä edes osan saa elää suhteellisen terveenä. Se on tupakoimattomalla paljon todennäköisempää kuin tupakoivalla. Se että vuosia on noin vähän, johtuu juuri siitä, että takana on jo pitkä rivi sekä elinvuosia että tupakointivuosia. – On kiistaton, monilla tutkimuksilla vahvistettu totuus, että tupakoinnin lopettamisesta on hyötyä kaikenikäisille ihmisille, Niemi sanoo ja ottaa esimerkiksi suomalaisia kansansairauksia sairastavat. – Jos potee jotakin sydäntai verisuonisairautta ja saa jonkin sydäntapahtuman, siis kohtauksen tai vastaavan, on itsestään selvää, että tupakointi kannattaa lopettaa. – Näin on laita myös diabeetikon. Diabetes vaurioittaa ääreisverenkiertoa, ja me tiedämme hyvin, että tupakka toimii samalla tavalla eli supistaa pieniä verisuonia muun muassa raajoissa. Kolmantena ryhmänä Niemi mainitsee keuhkoahtaumapotilaat. Tautia sinänsä ei käy enää parantaminen, mutta tupakoinnin lopettaminen hidastaa merkittävästi sen etenemistä ja helpottaa sairastuneen oloa. Lempäälässä yksilöllistä vierotusta tupakasta Tuula Niemi on tottunut vastaamaan kysymyksiin tupakoinnista. Hän on yksi Lempäälän terveyskeskuksen omahoitajista, joiden vastuulla on auttaa alueellaan niitä, jotka haluavat tukea tupakan polton lopettamiseen. Se kuuluu kansanterveyslain ydintehtäviin, ennaltaehkäisevään kansanterveystyöhön. – Me olemme valinneet strategiaksi yksilöllisesti annettavan tuen. Meillä ei siis ole vieroitusryhmiä tai vastaavia, kuten joissakin muissa kunnissa ja kaupungeissa. Sen sijaan me tuemme tupakasta eroon haluavia yksilöllisillä tupakastavieroituskursseilla. Ne toteutetaan omahoitajien vastaanotoilla ja mahdollisesti niitä täydentävillä puhelinkeskusteluilla. Vieroituskurssit voivat olla 1,5 tuntiakin pitkiä ja niitä voi olla useampia. Kun osallistujia on yksi tai mahdollisesti kaksi, jos tupakasta pyrkii eroon pariskunta, on tuki hyvin yksityiskohtaista. Vastaanottoja voidaan täydentää puhelinkeskusteluilla ja seurantakäynneillä. Tuen puutteeseen eivät lopettamispäätökset Lempäälässä siis kaadu. Niemi arvelee, että niin on muuallakin: asiantuntevaa apua ja tukea on kyllä saatavilla sekä suorassa, elävässä kontaktissa asiantuntijan kanssa että virtuaalimaailmassa eli Internetissä. Joissakin kunnissa, ainakin Helsingissä, toimii tupakkaklinikka osana kaupungin kansanterveystyötä. – Tupakasta vieroittamisen pohjatyötä teemme luonnollisena osana muuta terveyskeskuksen toimintaa. Meidät hoitajat ja lääkärit on koulutettu ottamaan tupakointi puheeksi sopivassa tilanteessa, esimerkiksi määräaikaistarkastusten ja erilaisten sairauksien diagnosoinnin yhteydessä. Siinä yhteydessä kysymme myös, onko asiakas harkinnut tupakoinnin lopettamista. – Työikäiset hakeutuvat tupakasta vieroitukseen työterveydenhoidon kautta. Meidän asiakkaamme ovatkin suureksi osaksi niitä, joilla lopettamisen tarve liittyy joko johonkin todettuun sairauteen tai suurehkoon leikkaukseen, josta toipumista lopettaminen edistää. Tärkeintä on asiakkaan oma tahto Joskus asiakas kuitenkin ottaa itse yhteyttä muuten kuin sairastuttuaan tai operaatiota odottaessaan. Joukossa ei ole juurikaan ikäihmisiä, vaikka Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tupakkatilaston mukaan 11 prosenttia 65–84-vuotiaista miehistä ja 7 prosenttia naisista tupakoi. Naisten tupakointi tässä ikäryhmässä on viime vuosina hienokseltaan noussut, mikä johtunee suurten ikäluokkien eläköitymisestä. Tupakoivien miesten osuus on vakiintunut noin 10 prosenttiin. Olipa tapa tulla vieroitusvastaanotolle – tai kurssille, jos niin halutaan sanoa – mikä hyvänsä, sillä käydään läpi tupakointitavat ja selvitetään Fagerströmin testillä nikotiiniriippuvuuden taso. Testi on hyvin yksinkertainen. Siinä on vain kaksi kysymystä. Ensiksi kysytään, kuinka pian heräämisen jälkeen polttaa ensimmäisen savukkeen ja sitten kysytään päivässä poltettujen savukkeiden määrä. Testin tulos antaa osviittaa myös mahdollisesti tarvittavien nikotiinikorvaustuotteiden vahvuudesta. – Tärkein osa keskustelusta käsittelee kysymystä, kuinka asiakas haluaa lopettaa, mitkä ovat hänen ajatuksensa tilanteestaan, mikä häntä on motivoinut tekemään lopettamispäätöksen. Ja onko hän sen todella jo tehnyt, vai onko menossa harkintavaihe? Samalla keskustelemme, mitä tukea ja apua asiakas tarvitsee ja kuka sen voi antaa. Tupakoinnin lopettamisen motivaatio vaihtelee yksilöllisesti, mutta yleisin perustelu lopettamiselle on huoli terveydestä ja halu vaalia ja kohentaa sitä. Hieman yllättävää on tupakka-askin nykyhinnoilla, että Niemen mukaan tupakoinnin kustannukset eivät nouse kovinkaan selkeästi esille. Näin siitä huolimatta, että reippaasti tupakoiva saa kuukaudessa helposti kulumaan 200 euroa ja ylikin tupakkaan, jos polttaa tehdasvalmisteisia savukkeita. Eläkeläiselle se on iso raha. – Kun tein aikaisemmin työtä päihdesairaanhoitajana, oli raha keskeisempi tekijä keskusteltaessa juomisen lopettamisessa. Ehkä se johtuu siitä, että juomalla saa taloutensa sekaisin nopeastikin, tupakointi nakertaa taloutta vaivihkaa. Kolmen vaiheen kautta Niemen mukaan tupakoinnin lopettamisessa on kolme vaihetta. Ensin on kieltäminen, jolloin tupakoitsija kieltää tarpeen muutokseen: ei, minun ei tarvitse. Toinen vaihe on harkinta, jolloin tupakoija alkaa miettiä, josko kuitenkin lopettaisi. Kolmannessa vaiheessa hän tekee päätöksen. Tällainen vaiheisuus pätee myös muihin elämäntavan muutoksiin, kuten alkoholin käytön lopettamiseen, terveelliseen ruokavalioon siirtymiseen ja liikunnan lisäämiseen. – Meillä on myös apuvälineitä ja materiaalia jokaiseen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa olevalta voimme esimerkiksi sopivassa tilanteessa kysyä, joko hän on muuttanut mieltään lopettamisesta. Jos meneillään on harkintavaihe, voimme tarjota avuksi tupakointikalenterin. Siihen harkitsija merkitsee jokaisesta tupakasta, mihin aikaan hän poltti sen ja missä tilanteessa. Lisäksi hän arvioi, oliko tupakka välttämätön, tarpeellinen vai tarpeeton. Näin hänelle itselleen syntyy tarkempi käsitys tupakointitavoistaan ja nikotiinija tapariippuvuudestaan. Tekosyitä, porkkanoita ja armollisuutta Niemi kehottaa ennen tupakoinnin lopettamista miettimään myös, mitä tupakan tilalle erityisesti alkuvaiheessa. Tässä on avuksi sen arvioiminen, onko riippuvuus enimmäkseen nikotiinivai tapariippuvuutta vai molempia. Tupakan tilalle saatetaan tarvita tekemistä koko kropalle eli liikuntaa, tekemistä käsille, vaikkapa käsitöitä, puuhaa suulle ja käsille, kuten pientä, mutta terveellistä naposteltavaa. Tupakoinnin lopettamisesta puhuttaessa esille nousee usein lihomisen uhka. Joillekin se saattaa olla jopa syy, tai ehkä tekosyy, siirtää tupakoinnin lopettamispäätöstä. Näin voi olla erityisesti vaihdevuosissaan olevilla ja ne ohittaneilla naisilla, joiden aineenvaihdunta muuttuu tai on muuttunut. Niemi sanoo, että painonnousua ei tupakointia lopetettaessa pitäisi käsittää lainkaan uhkaksi. Tupakoinnin aiheuttamat terveysriskit ovat verrattomasti suuremmat kuin muutama lopettamisen tuoma lisäkilo. Koska ne johtuvat suurimmaksi osaksi väärästä korvausnapostelusta, esimerkiksi makeisista ja makkaroista, niistä kyllä pääsee eroonkin. Jos on huolissaan ulkoisesta olemuksestaan, kannattaa myös muistaa, että tupakka on yksi pahimmista ihon turmelijoista. Lopettamisohjeissa tähdennetään armollisuutta itseä kohtaan. Notkahtaminen päätöksestä ei ole maailmanloppu. Sitä ei pidä jäädä suremaan. Uudelleen voi yrittää heti sen jälkeen tai lopettamiseen voi palata myöhemmin. Tuula Niemi on samaa mieltä. Tupakoinnin lopettaminen ei ole helppoa. – Sitä ja armollisuutta itseään kohtaan ei pidä kuitenkaan käyttää tekosyynä olla lopettamatta tai antaa helposti periksi. On tärkeää tiedostaa, miettiä, minkälaisia ongelmia lopetettaessa syntyy, mutta oivaltaa myös sen tarjoamat suuret hyödyt. PEKKA ISAKSSON Pekka Isakssonin Tupakatta-palstan ensimmäinen kirjoitus on julkaistu viereisellä sivulla. –Tupakan polton lopettamiseen ei ole yläikärajaa. Se kannattaa aina, sanoo sairaanhoitaja Tuula Niemi, joka vetää Lempäälän terveyskeskuksen asiakkaille myös tupakastavieroituskursseja. Ikäihmisellä on monta hyvää syytä lopettaa tupakointi Tukea terveyskeskuksesta – Lempäälässä Tuula Niemeltä ja muilta omahoitajilta ”Lisävuosien määrää ei kannata vähätellä, etenkin jos niistä edes osan saa elää suhteellisen terveenä.”
16 – Nro 6 lokakuu 2018 ELÄKELÄINEN TEEMA: RUOKA Syksyisellä aterialla nautitaan sienistä,juureksista ja papupihveistä Herkkutattikastike 2 dl kuivattuja herkkutatteja tai muita sieniä 1 iso sipuli pilkottuna 1 dl vettä 2 prk kauraruokakermaa 1 kasvisliemikuutio mustapippuria maun mukaan 1 laakerinlehti 1 dl vettä + 1 rkl Maizenaa Pane kuivat sienet ja sipulisilppu kattilaan, kaada päälle 1 dl vettä. Lisää liemikuutio ja laakerinlehti, anna kiehua hiljakseen kannen alla 20 minuutin ajan. Lisää kaurakerma, mausta pippurilla ja tarkista suola, kuumenna kiehuvaksi. Sekoita maissitärkkelys veteen, kaada seos kiehuvaan kastikkeeseen ja sekoita kunnes kastike on saostunut. Kaalisalaatti lohko valkokaalia ohuina suikaleina pieni sipuli silputtuna 1 kotimainen omena karkeaksi raastettuna 15 cm pätkä kurkkua 1 porkkana karkeaksi raastettuna 1/2 dl majoneesia 2 rkl valkoviinietikkaa 1 rkl sinappia Ripaus suolaa ja pippuria Sekoita kaikki ainekset salaattikulhossa, anna makujen vetäytyä kulhossa kannen alla jääkaapissa jonkin aikaa. Mustapapupihvit 5 dl keitettyjä mustapapuja tai vastaava määrä purkista 2 keskikokoista keitettyä perunaa pikkupurkki kapriksia 2 valkosipulinkynttä raastettuna 1/4 tl yrttisuolaa 1/2 dl korppujauhoja Öljyä paistamiseen Soseuta mustapavut ja perunat sauvasekoittajalla tai perunasurvimella. Älä tee siitä liian sileää, jätä joukkoon hiukan sattumia. Lisää papumassan joukkoon loput aineet ja sekoita käsin tasaiseksi. Anna pihvimassan vetäytyä jääkaapissa noin puoli tuntia. Muotoile massasta pihvejä ja paista ne molemmin puolin kauniin ruskeiksi keskilämmöllä. K un syksyn pimeys ottaa vallan, tarvitaan terveellistä ja houkuttelevaa ruokaa pitämään yllä elinvoimaa ja virkeyttä. Juuri nyt kotimaiset juurekset, kaalit, perunat, omenat ja sipulit ovat parhaimmillaan. Ne ovat monipuolisia ja edullisia raaka-aineita. Kotimaisille kasviksille ja viljoille perustuva ruokavalio on myös ilmastoystävällinen, lihantuotanto on yksi suurimpia kasvihuonekaasujen tuottajia. Kasvisruokapäivä kerran kaksi viikossa on helppo ympäristöteko! Ikääntyminen muuttaa ruoansulatusta. Ravintoaineet eivät imeydy entiseen tapaan. Samaan aikaan energian tarve vähenee ja annoskokoa pitäisi sovittaa tähän muutokseen. Täytyy olla entistä tarkempi, että päivän aterioista saa sekä tarvittavan energian että kaikki välttämättömät ravintoaineet. D-vitamiinilisää suositellaan nykyisin yli 60-vuotiaille ympäri vuoden käytettäväksi, muita lisäravinteita ei yleensä tarvita. Sen sijaan suolan käyttöä olisi useimpien vähennettävä. Yli 64-vuotiaiden pitäisi saada jokaista painokiloaan kohti päivittäin 1,2-1,4 g proteiinia, keskimäärin 80-100 g. Proteiinia on paljon myös kasvikunnan tuotteissa, etenkin viljassa, palkokasveissa, siemenissä ja pähkinöissä. Kasvikunnan tuotteissa ei ole lainkaan kolesterolia, sen sijaan niissä on paljon vatsan toiminnalle hyödyllisiä kuituja, sydänystävällisiä rasvoja ja paljon vitamiineja. Kannattaa kokeilla uusia kasviperäisiä tuotteita, joilla on helppo korvata vähemmän terveelliset kermat ja punainen liha. Soijarouheella ja nyhtökauralla voi välillä korvata jauhelihan ja broilerisuikaleet. PIIA RANTALA-KORHONEN Tämän ruokasivun tekijä Pia Rantala-Korhonen on Oulun kansainvälisten asioiden johtaja, joka tekee vapaa-ajalla ruokaa rakkailleen ja kirjoittaa siitä Kansan Uutisten blogissaan. Kirjavinkki: Elina Innanen opastaa tekemään maukasta, edullista arkiruokaa kasvikunnan tuotteista. Viereinen mustapapupihvien ohje on lainattu hänen kirjastaan Vegaanin keittiössä Parempaa arkiruokaa kasviksista ( Readme 2015). Keittokirjojakin voi lainata lähikirjastosta! Paljonko on proteiinia 100 grammassa: Soijarouhe 53 g Soijajauho 45,3 g Nyhtökaura 30 g Maapähkinä 25,6 g Punaiset linssit 23,5 g Broilerisuikale 21,2 g Auringonkukansiemenet 20,1 g Jauheliha 17,6 g Kiinteä tofu 16,5 g Soba-nuudelit 14,6 g Sämpyläjauhot 13 g Kvinoa 14 g Kaurahiutale 13,6 g Täysjyväpasta 12 g Ruisjauho 10 g Rahka 9,8 g Tattari 8,9 g Kypsät kikherneet 7,1 Herkkutatti, kokoon keitetty 4,8 Soijamaito 3,3 g Rasvaton maito 3,1 g Oatly good kauramaito 3,0 g Peruna, keitetty 1,9 g Sipuli 1,2 g Banaani 1,2 g Faktaa
Nro 6 lokakuu 2018 – 17 ELÄKELÄINEN Eläkeläisille kaikki kahvit Ärrältä 1 50 Kahvi 0,5-4,5 dl (3,33-30,00/l), norm. 1,80-2,50 € (5,56-36,00/l). Tarjous koskee myös isoa kuppia ja erikoiskahvia sekä teetä ja kaakaota. Edun saa näyttämällä työeläkekortin, kansaneläkkeen saajan kortin tai henkilötodistuksen, josta näkee, että henkilö on vähintään 65-vuotias. Tarjous voimassa 31.12.2018 asti. Kahvin etuhinta 1,50 €/kuppi koskee myös opiskelijoita ja varusmiehiä. Aivot käyttävät noin neljänneksen kehon tarvitsemasta energiasta, mikä tarkoittaa lähes 500 kilokaloria. Vireys, muistaminen, laskeminen, lukeminen ja uusien asioiden mieleen painaminen vaativat energiaa. Aivot rakastavat tasaista energiansaantia ja käyttävät energiakseen sokeria. Verensokerin tasaisuus tekee aivoille hyvää, ja se tarkoittaa käytännössä säännöllistä syömistä. Verensokeria ruokalautasella tasaavat täysjyväiset viljatuotteet ja kasvikset sekä rauhallinen syöminen. Hyvä uni tarvitsee myös energiaa ja siksi kevyt iltapala on paikallaan. Yön levossa aivot puhdistuvat ja tärkeät opit ja muistot siirtyvät varastoon. Rauhallinen uni on aivoterveyden kannalta ensiarvoisen tärkeää. Iloa silmälle ja suolistolle Gerontologinen ravitsemus Gery ry:n toiminnanjohtaja Merja Suominen kehottaa syömään kalaa ja kasviksia ja lisäämään annokseen rypsiöljyä ja nauttimaan täysjyväviljaa. Niistä on tehty aivoterveyttä edistävä ruoka-annos. – Aivojaan kannattaa helliä värikkyydellä. Marjojen, hedelmien, juuresten, vihannesten ja yrttien värit herättävät ruokahalua ja lisäävät väreillään myös aivoterveyttä. Kasvikunnan väriaineet, bioaktiiviset polyfenolit toimivat aivoille suojana, kertoo ETT, dos. Suominen. Kasvisten ja viljatuotteiden sisältämä kuitu tekee hyvää suolistolle ja sen mikrobeille. Myös aivot hyötyvät kasvikunnan kuiduista suoralla hermoyhteydellä. Suoliston hyvinvoinnin ja mielen hyvinvoinnin yhteys kulkee vaguseli kiertäjähermon välityksellä. Aivojen hermosolujen tärkeä rakennusaine on rasva. Ajatusten joustavuutta voi lisätä syömällä pehmeitä rasvoja. Kasviöljyistä rypsiöljy sekä camelinaöljy ovat aivoille herkkua, sillä niissä on samoja, aivoterveyttä edistäviä omega-3-rasvahappoja kuin kalassa, pähkinöissä ja avokadossa. Näitä kaikkia kannattaa suosia ruokavaliossaan aivoterveyden nimissä. – Runsas kalan syöminen on todellinen terveysteko. Monessa tutkimuksessa, jossa on tarkasteltu erilaisia ruokailutottumuksia ja aivoterveyttä, on löydetty myönteinen yhteys kalan syömisen ja muistija ajattelutoimintojen välillä, sanoo Suominen. Takkuileva ajatus kulkemaan Aivojen hyvinvointiin vaikuttaa ravinnosta saatava suola. Liika suola jäykistää verisuonia ja ajatusta. Suolansaannin vaikutus verenpaineeseen on yksilöllistä, mutta suolan vähentäminen on hyvinvointiteko aivojen lisäksi munuaisille ja sydämelle. Suomalaiset saavat suolaa paljon leivästä ja leivän päällisistä, siksi kaupassa kannattaa tarkistaa sekä leivän että juuston ja leikkeleiden suolapitoisuus. Sydänmerkki-tuotteet on helppo tapa valita aivoterveydelle sopivaa ruokaa. – Pakkausmerkinnät on hyvä katsoa vaikka suurennuslasia apuna käyttäen. Kannattaa kokeilla uusia tuotteita, niistä saattaa löytyä sekä uusia makunautintoja että terveystekoja, kannustaa Merja Suominen. Väsymys ja ajatuksen takkuisuus voi johtua nestevajauksesta. Keho tarvitsee juomaa vähintään litran päivässä ja ruuan mukana toisen litran. Vesi ja vähärasvaiset maitotuotteet ovat hyviä arkijuomia, kahvia ja teetä sopii päivittäin kolmesta viiteen kuppia ja muita juomia kohtuudella. Ensiapuna vireystilan laskuun onkin lasi vettä, seuraavaksi kuppi kahvia tai teetä ja päällystetty voileipä, jonka kruunaa tuoreet kasvikset. Liikettä ja lukua Ruuan ja ravitsemuksen lisäksi aivojaan voi ruokkia muillakin keinoin. Liikkumalla, ulkoilemalla ja hellimällä itseään ja läheisiään sekä pitämällä mahdollinen verenpaine ja kolesteroli suositeltavissa rajoissa, tarvittaessa vaikka lääkkeen voimalla, kannattaa. Lukeminen, sudokut, ristikot, neulominen, muistiharjoitukset, tietovisailu, nikkarointi ja askartelu ovat kaikki hyviä harrastuksia aivoille. Varsinkin yhdessä tekeminen virkistää, sillä aivot latautuvat hyvässä seurassa. Aivoterveyteen vaikuttaa heikentävästi tupakointi ja vähäinen liikunta sekä yksipuolinen ravitsemus, mutta pienillä muutoksilla omaan arkeen voi olla merkittävä vaikutus tuleviin vuosiin. MAIJA SOLJANLAHTI ETM Gerontologinen ravitsemus Gery ry Ruokavalinnoilla on vaikutusta myös aivoterveyteen Runsas kalan syöminen on todellinen terveysteko. Monessa tutkimuksessa on löydetty myönteinen yhteys kalan syömisen ja muistija ajattelutoimintojen välillä. TEEMA: RUOKA Lähija perushoitajat työskentelevät aina lähellä ihmistä lasten, nuorten, työikäisten ja vanhusten keskuudessa. Myös lääkehoito on osa heidän työtään. Tutustu lähija perushoitajan työhön ja SuPerin toimintaan: TYÖTÄ LÄHELLÄ IHMISTÄ www.superliitto.fi superliitto Muistattahehan lähettää joulutervehdykset Eläkeläinen-lehteen 12.11. mennessä! • Keräyslistoja on lähetetty yhdistyspostissa kaikille yhdistyksille. Lista myös tämän lehden sivulla 38. • Sähköisen joulutervehdyslistan löydät osoitteesta www.elakelaiset.fi • Lisää listoja voit tilata Eläkeläiset ry:n toimistolta: elakelaiset@elakelaiset.fi puhelin 020 743 3610 • Toimistoltamme saat tarvittaessa myös lisätietoja ja ohjeita tervehdysten keräämisestä, eri tervehdystyypeistä ja keräystuottojen tilittämisestä. Lämpimästi kiittäen! Eläkeläinen-lehti /Eläkeläiset ry
18 – Nro 6 lokakuu 2018 ELÄKELÄINEN Vaasan Yhdistysverstaaseen osallistui Vaasan Eläkeläisten lisäksi edustajat Vasabygdens Pensionärer -yhdistyksestä. Osallistujat laativat suunnitelmia esitelläkseen yhdessä yhdistystensä toimintaa Pohjanmaalla järjestettävillä messuilla tulevana keväänä. Keiteleen Eläkeläiset pohtivat muun muassa alueellisen yhteistyön lisäämistä. Lisäksi osallistujat miettivät keinoja lisätä yhdistyksen tunnettuutta paikkakunnallaan, jottei Keiteleen Eläkeläisten ahkeruus alueella sataisi muiden valtakunnallisten eläkeläisyhdistysten laariin. Puolangan Eläkeläiset ideoivat lähitulevaisuuteensa uusia retkiä niin luontoon, shoppailemaan kuin teatteririentojenkin pariin. Samalla puolankalaiset pohtivat keinoja herättää talkooinnostusta uusissakin ihmisissä. Klaukkalan Eläkeläiset hahmottelivat vaihtoehtoisia ratkaisuja, joiden avulla yhdistys voisi varmistaa riittävän hyvät tilat toiminnalleen. Siinä sivussa klaukkalaiset tuumailivat keinoja yhdistyksen näkyvyyden parantamiseksi niin osana fyysisessä maailmassa tapahtuvaa toimintaansa kuin sosiaalisen mediankin puolella. Malmin Eläkeläiset miettivät muun muassa jäsenhankintaa ja eritoten sitä, miten orastavaa kiinnostusta osoittaneista henkilöistä saadaan napattua kiinni ja miten aktiiviset jäsenhankkijat voitaisiin palkita. Pudasjärven Eläkeläiset pohtivat muun muassa erilaisten yhdistysten kanssa tehtävän yhteistyön eri muotoja. Pudasjärveläiset käsittelivät verstaassa myös sitä, miten he voisivat toiminnassaan ottaa huomioon maantieteellisesti laajalle alueelle levittäytyvän jäsenistönsä toiveet. Siilinjärven Eläkeläiset muun muassa luonnostelivat suunnitelman varainhankinnan tehostamiseksi. Siilinjärveläiset kehittelivät myös ideoita viestinnän tehostamiseksi siten, että tiedottamisesta olisi apua jäsenhankinnassa ja samalla yhdistys pystyisi viestimään myös nykyisille jäsenille tähänastista tehokkaammin. Yhteistyömuodot ja toiminnan näkyvyys esillä Yhdistysverstaissa Yhdistysverstaita on järjestetty runsaasti syyskauden aikana. Eri puolilla Suomea Eläkeläiset ry:n paikallisyhdistyksissä on asetuttu miettimään yhdistysten oman toiminnan kehittämistä ja laadittu lähitulevaisuuden suunnitelmia. Tekstit ja kuvat: ANNA ESKOLA Tilaa Yhdistysverstas omalle paikkakunnallesi! Syyskaudelle on jäljellä vielä muutamia vapaita päiviä Yhdistysverstaita varten. Lisäksi kevätkauden päiviä voi jo varata. Verstaspäivät ovat yhdistyksille maksuttomia, tilaisuutta varten on hyvä varata neljä tuntia. Lisätiedot: Anna Eskola, anna.eskola@elakelaiset.fi 044 751 1031
Nro 6 lokakuu 2018 – 19 ELÄKELÄINEN Tuula-Liina Varis K uten joka aamu tänäänkin ruksailin oranssilla tussilla ne tv-ohjelmat, jotka puolison kanssa illalla katsoisimme. Koska on lauantai, tiedossa oli varmaa katsottavaa, ainakin brittisarjat Midsomerin murhat ja Nuori Morse ja tietysti Avara luonto. Kuuden ja puoli yhdeksän uutiset vielä, ja siinä se Ylen anti taas olikin. Kaupalliselta kanavalta tuleva Wallander sentään kannattaa ruksata. Mainoskanavien ohjelmat katsotaan meillä aina ajastettuina, jolloin mainoskatkot voi ohittaa nelinkertaisella nopeudella ilman ääntä. Teemalta löytyi vielä dokkarit kahdesta taidemesenaatista, kokeillaan. Kun Suomen Yleisradio 1920-luvulla perustettiin, sille annettiin vaativa sivistystehtävä. Radion kautta koko kansa pääsi osalliseksi taiteellisesti korkeatasoisesta tuotannosta, musiikista, kuunnelmista, kirjallisuudesta, teatterista. Uutisohjelmissa jaettiin ajantasaista tietoa siitä, mitä tapahtuu todella. Poliitikkoja kuunneltiin hartaasti Pienoisparlamentissa, ja kuunnelmat kokosivat koko perheen radion ääreen. Lapset olivat tärkeitä, oli eri puolilla Suomea ohjelmineen vieraillut Markus-setä ja hänen jälkeensä Muumi, kirjeenvaihto lasten kanssa oli vilkasta ja lapset saivat esiintyä. Telkkarin ensimmäisinä vuosikymmeninä oma teatteri tuotti hyvää draamaa joka kotiin, kirjallisuutta käsiteltiin asiantuntevasti, samoin muita taiteita, ja Ylen molemmilla kanavilla oli oma ohjelma lapsille, varttuneemmille myös Kouluradio ja Koulu-TV. Yle käsittelee edelleen paljon politiikkaa, lähettää hyviä kotimaisia ja ulkomaisia dokkareita, laadukkaita luonto-ohjelmia, Teemalla hyviä elokuvia. RSO on pitänyt tärkeän asemansa ohjelmistossa, klassista musiikkia tulee runsaasti sekä telkkarista että radiosta. Mutta missä on muu kulttuuri? Mihin ja miksi hävisi Radioteatteri ja TV-teatteri? Miksi ylipäätään kaikesta korkeasta taiteesta on tullut harvinaista herkkua? Ylellä on monta paikallistoimitusta, mutta alueiden kulttuuritoiminta ei tunnu kiinnostavan niitä pätkääkään. Esimerkiksi oman alueeni Pohjois-Karjalan pääkaupungissa Joensuussa on kohta 20 vuotta pidetty yksi Suomen parhaista ja kiitetyimmistä kirjallisuustapahtumista, joka kerää vuosittain yli tuhannen hengen yleisön kolmeksi päiväksi kuuntelemaan maan parhaita tieteen ja taiteen tekijöitä. TV:n alueuutiset ei koskaan kerro tapahtumasta mitään, saati että olisi kuvannut siitä muutaman minuutin lähetykseensä. Urheilu noteerataan melkein päivittäin, kulttuuria ei edes kerran vuodessa. Muutama vuosi sitten Yle yhdisti ohjelmakaaviossaan kulttuurin ja viihteen ja sai näin kulttuurilohkon näyttämään suuremmalta kuin se onkaan. Yhä vahvemmin valta-asemassa viihde, joka on vuosi vuodelta yhdentekevämpää räminää, naurunräkätystä ja älyvapaata komiikkaa. Siskonpeti sarkastisuudessaan ja itseironiassaan on sentään tässä genressä poikkeus. Ja aina heikkenee, kun ”uudistetaan”: Noin viikon uutiset latistui tylsäksi Noin viikon studioksi, entisestä Pressiklubista on tullut kahden naisen poseerausshow, Uutisvuodon tilalle saatiin räkätysohjelma Rakkaat katsojat, jossa, kuinka ollakaan, pidetään tietokilpailua Ylen omista vanhoista viihdeohjelmista. Uusintoja, uusintojen uusintoja ja uusintojen uusintojen uusintoja tulee joka tuutista. Niitä ei ole pakko katsoa, mutta Ylen ylettömästä omien ohjelmien mainostamisesta joka välissä ei pääse eroon. Miksi verovaroilla rahoitetun Ylen pitäisi mainostaa ja vieläpä tavalla, joka enemmän karkottaa kuin kerää katsojia? Mitä järkeä? Purnaan, vaikka tiedän, että vanhan akan purnaukset ovat yhtä tyhjän kanssa, kun ohjelmat tehdään ihan muille kohderyhmille, koko ajan kasvavaa ikääntyneiden joukkoa paljon nuoremmille. Purnaan, mutta uskallan silti olla hiukan optimistinenkin. Yle on saanut uuden toimitusjohtajan, joka ei tule teknologiabisneksestä vaan mediamaailmasta. Ja on Hella Vuolijoen jälkeen ensimmäinen tähän virkaan valittu nainen. Vuolijoki halusi tehdä Yleisradiosta koko kansan sivistyslaitoksen, samaa kunnianhimoa edusti myös Eino S. Repo. Onko uudella Yle-johtajalla kulttuuritahtoa, joka katkaisi nykyisen tyhmistämiskierteen? Ylen anti Kuntorannantie 14, Varkaus www.kuntoranta.fi Varaukset ja lisätiedot (017) 560 1403 tai myynti@kuntoranta.fi Tule hyvälle tuulelle! Ryhmälomatarjoukset myyntipalvelusta! TEATTERIPAKETTIEN ESITYSPÄIVÄT Myöhästynyt hääyö: 16.11., 17.11., 23.11., 24.11., 30.11. Korot kattoon: 4.12. Minna Kivelä & Riia Kataja Isänpäivä viikonloppu 9.–11.11.2018 2 vrk alk . 112€ hlö/2hh. Sis. aamiaiset, päivälliset ja 11.11. klo 12–15 isänpäivälounaan. Joulu 23.–26.12.2018 tai 24.–27.12.2018 3 vrk puolihoito alk. 265€ hlö/2hh Sis. aamiaiset, perinteistä jouluruokaa sekä Joulun ohjatun ohjelman. Jooga viikonloppu 26.–28.10.2018 2 vrk alk. 150€ hlö/2hh Sis. aamiaiset, päivälliset sekä joogaa monipuolisesti. Teatteripikkujoulu majoittuville 1 vrk alk. 98€ hlö/2hh Sis. Pikkujoulubuffet-illallisen, teatteriesityksen, aamiaisen, kylpylän vapaan käytön. Pikkujoulupaketti päiväryhmille 41€ hlö Sis. Pikkujoulubuffet-illallisen sekä teatteriesityksen. Varattava ennakkoon Kuntorannan myyntipalvelusta.
20 – Nro 6 lokakuu 2018 ELÄKELÄINEN Vanhan valtaus toteutettiin maanantaina 25. marraskuuta vuonna 1968. Kello 17.13 parisataa ”kriittistä oppositio-opiskelijaa” tunkeutui Vanhalle ylioppilastalolle pitämään kokousta. Vanhan omistaa Helsingin yliopiston ylioppilaskunta eli HYY, joten periaatteessa opiskelijat valtasivat oman talonsa. Käytännössä heillä ei ollut kokousvarausta, ja HYY:n hallitus oli teljennyt ovet sisältä päin valtaushuhujen myötä. Seuraavana iltana Vanhalla oli tarkoitus viettää HYY:n 100-vuotisjuhla. Ennakkoon sovitun mukaisesti Vanhan tiloissa toimineen Ylioppilasteatterin eli YT:n johtaja Timo Kallinen avasi oven valtaajille. Samaan aikaan joku valtaajista rikkoi toisen oven ikkunan. Yliopistolla oli tiedossa, että Ylioppilaat–Studenterna oli suunnitellut valtausta jo pitempään. Useamman kymmenen hengen ryhmään kuului esimerkiksi Akateemisen sos.dem. yhdistyksen, Opiskelijoiden YK-liiton, valtiotieteilijöiden järjestön Kannunvalajien sekä eräiden muiden aineyhdistysten henkilöitä. Mukana oli niin vasemmistolaisia, keskustalaisia kuin liberaaleja. He olivat tyytymättömiä yhteiskunnan valtarakenteisiin. Tämä liittyi Helsingin yliopistoon ja sen ylioppilaskuntaan, muuhun oppikoululaitokseen sekä poliittisiin toimijoihin ja poliittiseen järjestelmään. Ajankohtaisia kysymyksiä olivat mm. yliopiston hallintouudistus, HYY:n pakkojäsenyys ja hallinto-organisaatio, talousja kiinteistöpolitiikka, jäsenistön etäisyys ylioppilaskunnasta sekä Ylioppilaslehden linja. HYY:n satavuotisjuhla nähtiin eliitin pönöttävänä frakkijuhlana. Ylioppilaskunnasta haluttiin tehdä opiskelijoitten aito etujärjestö. Lentolehtiset kutsuivat väen Vanhalle Ylioppilaat–Studenterna jakoi tietoa epäkohdista valtausta edeltävinä viikkoina. Ennen valtausta jaettiin lentolehtisiä, joissa väkeä kutsuttiin Vanhalla ylioppilastalolla 25.11. klo 17.00 pidettävään kokoukseen. Puhujalistalla oli vajaat 40 nimeä, ”ja monet, monet muut”. Lopussa oli toteamus ”mielipidekokous, joka jatkuu ja jatkuu.” Vanha täyttyi nopeasti. Illan mittaan paikalla oli parhaimmillaan yli tuhat henkeä. Väkeä tuli ja meni. Vanhalla oli niin yliopisto-opiskelijoita kuin muita asiasta kiinnostuneita. Valtaajien keski-ikä oli 20+. Ennakkoon nimetyt puheenjohtajat jakoivat puheenvuoroja demokraattisesti. Puheet jatkuivat juhlasalissa yöhön asti, lähinnä ennakkokaavailuissa esillä olleista aiheista. Esiin tuli myös kansainvälisiä näkökulmia. Lisäksi Vanhalla koottiin työryhmiä, jotka käsittelivät illan mittaan eri teemoja. YT:n ja ESO:n teatterit esiintyivät. Vasemmistolaisuus korostui toisena päivänä Vuonna 1968 yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa oli yleishumanismia, -radikalismia, ja -vasemmistolaisuuttakin. Puolupolitisoituminen alkoi korostua seuraavina vuosina. Valtauksen ensimmäinen päivä ei ollut juurikaan poliittisesti värittynyt. Toisenlaista mielikuvaa tosin loi Vanhan ulkoparvekkeelle viety banderolli, jossa luki: Vallankumous yliopistolla on alkanut. Juhlasalin näyttömölle laitettiin banderolli, jossa luki Vallankumous tai kuolema. Pian viestiä pehmennettiin lisäämällä vallankumous-sana perään pienemmin kirjaimin: HYY:ssä. Vanhalle tuli myös oikeistohenkistä väkeä, joka suhtautui valtaukseen kielteisesti. Heti valtauksen alussa puheenjohtajisto korosti tapahtuman rauhanomaista luonnetta. Myöhään illalla parvelta heitettiin saliin savupommi tai kaksi, teon takana oli tiettävästi oikeistohenkinen väki. Sali oli täynnä, mutta vahingoilta vältyttiin ja kokous jatkui salin tuulettamisen jälkeen. Osa oikeistohenkisistä toimi valtauksen aikana muutenkin aggressiivisesti ja provosoiden. Kokous jatkui tiistaiaamuna kello 9. Parisataa valtaajaa oli yöpynyt Vanhalla tai viereisellä Uudella ylioppilastalolla, osa palasi Vanhalle ja paikalle tuli runsaasti uusia kasvoja. Toisena valtauspäivänä tunnelma oli edellisiltaa selvästi vasemmistolaisempi. Keskustan ja liberaalien edustajat ilmoittivat lähtevänsä Vanhalta pois, koska heidän mielestään kokouksen alkuperäiset tavoitteet oli hylätty. Tunnelma nousi kattoon, kun Vanhalle saapui valtaajille tukensa ja solidaarisuutensa osoittanut ammattiliittojen lähetystö. Valtaajien yhtenä tavoitteena oli saada siirrettyä HYY:n 100-vuotisjuhla pois Vanhalta. Tämä toteutui, uudeksi juhlapaikaksi tuli Konservatorio. Juhlassa puhunut presidentti Kekkonen antoi valtaajille vähintään epäsuorasti tukensa. Väki väheni vähitellen ja valtaus päättyi noin vuorokausi sen alkamisesta. Lopuksi luettiin ponnet, joissa mm. vaadittiin yleiskokoukselle ylintä päätäntävaltaa HYY:ssä, taloudellista demokratiaa sekä marxilaisten työryhmien perustamista jokaiseen tiedekuntaan. Sittemmin valtaajilla oli eri näkemyksiä siitä, edustivatko ponnet kokouksen laajempaa vai pienen marxilaishenkisen ryhmän kantaa. Lähteiden perusteella vaikuttaa siltä, että ponnet saivat ainakin väljän hyväksynnän tiistaiaamun kokouksessa. ”Meillä oli halua vaikuttaa” Vanhan valtaukseen kiteytyi ja symboloitui monia 60-luvun lopun teemoja. Se toimi samalla alkupisteenä jollekin uudelle, joka haki vielä muotoaan. Yksilötasolla valtaus toimi inspiraation lähteenä tai oli ainakin kiinnostava ja mieleenpainuva tapahtuma. Marianne Laxén oli koko valtauskokouksen ajan yksi sen puheenjohtajista. SDP:hen kuulunut Laxén oli juuri valittu Teiniliiton pääsihteeriksi, sitä ennen hän toimi Teiniliiton kansainvälisenä sihteerinä. –Valtauksessa riitti tunnelmaa. Valtaustapahtuma oli osa nuorten ylioppilaiden ja koululaisten tietoisuuden heräämistä herännäisyyttä. Meillä oli halua vaikuttaa, pohtii Laxén , joka oli mukana myös Ylioppilaat–Studenterna -ryhmässä. Laxén toteaa, että pelkkä Vanhan valtaus ei muuttanut mitään, vaan se oli osa laajempaa kokonaisuutta. – On myös hyvä muistaa, että valtausta ei olisi tapahtunut, jos murros ei olisi ollut jo meneillään. Jotkut ovat kritisoineet Vanhan valtauksen olleen vain ulkomainen laina, jossa mallinnettiin esimerkiksi aiemmin Pariisissa ja Tukholmassa tehtyjä valtauksia. – Tuo ei pidä paikkaansa, meillä Vanhan valtaajilla oli kotimaisia kysymyksenasetteluja. Olimme eturintamassa demokratiaja itsemääräämiskysymyksissä, jotVanhan valtaus oli osa laajempaa kokonaisuutta Vanhan ylioppilastalon valtaukseen 50 vuotta sitten kiteytyi ja symboloitui monia 60-luvun lopun teemoja. Yksilötasolla valtaus toimi inspiraation lähteenä tai oli ainakin kiinnostava ja mieleenpainuva tapahtuma. Vanhan valtaus toteutettiin maanantaina 25. marraskuuta vuonna 1968. Kuva: Kansan Arkisto / Yrjö Lintunen ”Tunnelma nousi kattoon, kun Vanhalle saapui valtaajille tukensa ja solidaarisuutensa osoittanut ammattiliittojen lähetystö.”
Nro 6 lokakuu 2018 – 21 ELÄKELÄINEN Vanhan valtaus oli osa laajempaa kokonaisuutta ka alkoivat sittemmin vahvistua suomalaisessa yhteiskunnassa. Myös monissa kansainvälisissä kysymyksissä olimme selvästi tietoisempia kuin suomalainen yhteiskunta keskimäärin tuohon aikaan. ”Selvää muutosta alkoi tapahtua” Ensimmäisenä valtausiltana Vanhalla ollut Olli J. Ojanen kuului vuonna 1968 akateemisen liberaaliyhdistyksen hallitukseen. Lisäksi hän piti Keskisuomalaisessa osakunnassa keskustelupiiriä, teemalla Ylioppilaskuntaan vaikuttaminen. – Valtauksessa oli innostunut ilmapiiri ja puheita kuunneltiin tarkasti. Ojasen mukaan Vanhan valtauksen ja muiden tuon ajan tapahtumien myötä ylioppilaskunnan sisällä alkoi tapahtua selvää muutosta. – Yleisjärjestöjen, osakuntien ja osittain myös tiedekuntajärjestöjen asema heikkeni ja niiden tilalle tuli selvästi poliittisia ryhmittymiä. Myös aineja tiedekuntajärjestöjen sisälle tuli poliittista jakaumaa. Nämä muutokset näkyivät erityisesti vasemmistolaisen aatteen vahvistumisena. JUHANA UNKURI Lotta Sonninen: Pieni pahan mielen kirja. Ulkoasu ja kuvitus: Piia Aho. Otava, 2018. Otavan pitkäaikainen kustannustoimittaja Lotta Sonninen on tehnyt kerrassaan mainion kirjan. Pieni pahan mielen kirja sopii kaikille, joita kyllästyttää amerikkalaistyyppisten self help-oppaiden sokerinen maailma. Nyt saa jokainen olla mielensäpahoittaja – luvan kanssa! Kun jo kirjan kannessa kehotetaan: ”pilaa päiväsi ja vähän muidenkin”, tietää, millaista tyyliä tuleman pitää. Sisällysluettelosta löytyvät muun muassa tällaiset otsikot: ”Moiti muita”, ”Löydä syylliset” ja ”Kaivele menneitä”. Olen joskus ehdottanut kansallista itsesäälipäivää, joka olisi myös liputuspäivä. Kun päivän piehtaroi itsesäälissä, kaipuu moiseen häviää pitkäksi aikaa. Ironiallaan Sonnisen kirjakin saa lukijan nauramaan omalle pikkumaisuudelleen. Self help-tyyliin kirjasta löytyy monenlaisia tehtäviä: listattavaa, täydennettävää ja piirrettävää. Lukija voi esimerkiksi luetella ”tilanteita, joissa keksi nasevan vastauksen vasta jälkikäteen”. Ainakin minulta näitä löytyisi listaksi asti. NIINA HAKALAHTI Mari Kujanpää: 102 askelta mummilaan. Kuvittanut Paula Mela. Otava, 2018. Mari Kujanpään 102 askelta mummilaanlastenromaani kertoo hienovireisesti Akselin ja isomummin läheisestä suhteesta. Kirja ei kaihda tummiakaan sävyjä: isomummin muisti alkaa temppuilla, mistä aiheutuu huolta niin Akselille kuin hänen perheelleen. Muistiongelma on aiheena tärkeä. Kujanpää uskaltaa mennä arkirealismin tasolle ja kertoa niin mummilaan ilmestyneistä vaippapaketeista kuin jääkaappiin homehtuvista ruuistakin. Akseli-pojan elämää Kujanpää kuvaa uskottavasti sisaruksineen, koulupäivineen ja leikkeineen. Hieman jäin pohtimaan parisataasivuisen romaanin laajuutta. Paitsi että se on sivumäärältään alakoululaiselle aikamoinen pala, myös aiheiden tasolla laajuutta piisaa. On vanhempien firman konkurssi, kodin myynti ja muutto omakotitalosta kerrostaloon, ystävyys maahanmuuttajapojan kanssa ja kaiken tämän lisäksi mummin kunnon heikentyminen. Aineistoa olisi oikeastaan kahteenkin kirjaan. Parhaiten 102 askelta mummilaan toimii varmastikin aikuisen lapselle lukemana. Tummat sävyt ovat tuttuja jo Kujanpään aiemmista kirjoista, kuten Finlandia Juniorin voittaneesta Minä ja muro-teoksesta, jossa kuvataan lapsen ulkopuolisuutta. NIINA HAKALAHTI Paha mieli luvan kanssa Kun mummi ei muista enää ”Ironiallaan Sonnisen kirja saa lukijan nauramaan omalle pikkumaisuudelleen. ”
22 – Nro 6 lokakuu 2018 ELÄKELÄINEN T apaamme kirjailija, taiteen akateemikko Hannu Mäkelän kanssa Helsingin Musiikkitalossa. Ikkunasta avautuu näkymä keskustakirjasto Oodin työmaalle. Sitä katsellessaan Mäkelä on ilahtunut, että Helsinki saa uuden upean kirjastotalon, ja heittää ironiseen tapaansa toiveen, että sinne hankittaisiin myös kirjoja. Musiikkitalosta ja sen akustiikasta ei Pietarin upeisiin musiikkipyhättöihin mieltynyt kirjailija, ole lainkaan niin innostunut. Niin, Venäjä, siihenhän puhe kääntyy monestakin syystä. Hannu Mäkelän suhde naapurimaahamme on pitkä ja vaiheikas, jos ei nyt rakkaustarina, niin ainakin syvää kiintymystä venäläisiin ihmisiin ja kulttuurin huokuva. Politiikkaan hän ei halua kajota, ei Suomessa ei Venäjällä eikä missään. – Olen kirjailija. Minun tehtäväni on kirjoittaa ja pysyä hengissä, hän yksikantaan toteaa. Mäkelän elämänlanka on vuoden verran ollut suruista keritty. Hänen suuri rakkautensa, vaimo Svetlana Aksjonova menehtyi äkillisesti ja yllättäen ollessaan käymässä äitinsä luona Sotshissa, pienessä rantakylässä. Se sai Mäkelän miettimään elämän epäoikeudenmukaisuutta ja arvaamattomuutta. Ihmisen osaa, kohtaloa ja kuolemaa, jota emme voi ymmärtää, emmekä aina hyväksyä. Osana surutyötään Mäkelä kirjoitti koskettavan, traagisen kauniin omaelämäkerrallisen kirjan Valo (Kirjapaja 2017). Se on kertomus kuolemasta, löytämisestä, onnesta, ilosta ja toivosta ja ennen kaikkea rakkaudesta. Mäkelä ja Sveta, niin kuin hän edesmennyttä vaimoaan nimittää kulkivat yhdessä kahdeksan onnellista vuotta. – Elämäni valon yllättävä kuolema on kuin pahaa unta. Minunhan meistä piti kuolla ensimmäisenä, Mäkelä huokaa. Hannu Mäkelä on tuottelias ja monipuolinen kirjailija, joka tuotanto käsittää yli 130 julkaistua teosta. Hän on kirjoittanut runoja, romaaneja, novelleja, näytelmiä, elämäkertoja ja muistelmia. Eino Leino ja L. Onerva, joista hän on kirjoittanut paljon, ovat hänelle erityisen läheisiä kirjailijoita. Lähes elämäntehtäväkseen hän kokee säveltäjä Leevi Madetojan varjoon jääneen L. Onervan maineen rehabilitoinnin. – On suuri vääryys, että hänet teljettiin mielisairaalaan, vaikka kyse oli kummankin alkoholismista. Madetoja ei vain halunnut vaimonsa palaavan kotiin. L. Onerva ”parani” heti Madetojan Kirjoittaminen tuo lohtua suruun Elämän kauneus ja traagisuus rinnastuvat Hannu Mäkelän tuotannossa – Aion kirjoittaa niin kauan kuin pääni kestää, sanoo kirjailija, taiteen akateemikko Hannu Mäkelä. Kuva: Tuomas Talvila
Nro 6 lokakuu 2018 – 23 ELÄKELÄINEN kuoleman jälkeen, Mäkelä huomauttaa. Hannu Mäkelä tunnetaan myös mainiona lastenkirjailijana. Veikeä ja omalakinen satuhahmo Herra Huu on lastenkirjallisuutemme suosituimpia hahmoja ja noussut suosioon myös maamme ulkopuolella. Erityisesti Mäkelän varhaisessa runoudessa, mutta myös muussa tuotannossa arkisten havaintojen, idyllien ja näennäisen levollisuuden rinnalla jyllää tietoisuus pahuuden voimista ja elämän traagisuudesta. Valon lisäksi hiljattain ilmestyi Mäkelän teos Krimiturkkinen karhu (Kirjapaja 2018), joka sisältää kiinnostavia tarinoita venäläisistä ilmiöistä ja ihmissuhteiden koukeroisuudesta. Kuten Valokin, se avaa lukijoille sitä venäläisyyttä, jota emme niinkään tunne. Kirjan nimi viittaa symbolisesti Krimin niemimaan tulehtuneeseen tilanteeseen ja lystikkäästi hänen äitinsä turkkiin. – Puin Venäjän karhulle äitini kulahtaneen krimiturkin saadakseni tuon pelottavan otuksen näyttämään koomiselta. Tosin ei äidilläni siskoni muistin mukaan ollut krimiturkkia, mutta se ei mielikuvaani horjuta. – Kirjassa pyrin kertomaan humoristisesti siitä, mitä olen Venäjällä kuullut, nähnyt ja kokenut, koska Suomessa monilla on aivan sairas asenne suhteessa Venäjään. Heidän mielestään venäläiset eivät ole lainkaan ihmisiä. Tosiasiassa siellä elää aivan samanlaisia ihmisiä iloineen ja suruineen kuin Suomessakin, vaikka maiden politiikat voivat olla mitä vaan. Verrattaessa naapurimaatamme vaikkapa Donald Trumpin hallitsemaan supervaltioon, on merkillistä, että Amerikka ei aiheuta lainkaan samanlaista torjuntaa kuin Venäjä. Mäkelän kiinnostus Venäjää ja entistä Neuvostoliittoa kohtaan kumpuavat hänen kiinnostuksestaan venäläistä kulttuuria ja venäläisiä ihmisiä kohtaan – ja halusta lukea Anton Tshehovin tuotantoa alkukielellä. – Näin jo varhain, että Venäjän maa ja kansa ovat aivan muuta, kuin se Suomessa kauhua herättävä julma ja arvaamaton rajanaapuri pelottavine kansalaisineen. Paradoksaalisesti suomalaisten nuivan suhtautumisen vastapainoksi venäläiset tuntevat Suomea kohtaan yhä suuria tunteita, joista hellyyskään ei ole kaukana, vaikka emme ansaitsisi sellaista suopeutta. Avain venäjän tuntemukseen oli venäjän kielen opetteleminen. – Mitä enemmän opin hallitsemaa kieltä, sitä lähempiin ja luottamuksellisempiin kontakteihin pääsin paikallisten ihmisten kanssa. Heidän kauttaan avautui aivan toinen Neuvostoliitto ja myöhemmin Venäjä. Löysin myös venäläisen taiteen. Lähes aina käydessäni Pietarissa käyn taidemuseoissa, konserteissa ja oopperassa. Klassisen musiikin esitysten taso siellä on aivan omaa luokkaansa. Käänteentekevää oli, kun Herra Huu -lastenkirjallaan suosioon noussut Mäkelä tapasi lastenkirjailija Eduard Uspenskin. Hänen tunnetuimmat hahmonsa ovat, Suomessakin suurta suosiota saavuttaneet, verrattoman hauska ja ovelalla tavalla yhteiskuntakriittinen Fedja-setä ja mainio Krokotiili Gena. Uspenskin myötä Mäkelä näki sitä Neuvostoliittoa, jota ei virallisissa valtuuskunnissa esitelty. – Eduard oli varsinainen ”Rymy Eetu”, Tr-tr-Mitjan, itse luomansa hahmon alter ego. Tästä kaikesta huolimatta Mäkelän mielestä Venäjää ei voi ymmärtää järjellä vaan sydämellä. Tosin Uspenski ihmetteli sitä, miten ihmeessä hänen suomalainen kirjailijaystävänsä voi niinkin hyvin ymmärtää silloisia neuvostoliittolaisia, koska he eivät itsekään ymmärrä itseään. – Nykyään pitää kääntää Venäjän kartta ylösalaisin ymmärtääkseen, että ei ole vain Venäjän uhkaa, vaan myös Venäjää ympäröi Naton uhka. En kuitenkaan osaa surra Venäjän nykyistä politikkaa, sille kun ei oikeastaan kukaan mitään voi. – Mitä Krimin valloitukseen tulee, sehän ei lainkaan ole niin merkittävä asia, miksi se on länsimaissa paisuteltu. Nikita Hruštšov, joka oli ukrainalainen, lahjoitti Krimin omalle kansalleen, mutta Venäjä otti sen takaisin. Eikä olisi ottanut, jos olisi saanut pitää siellä laivastotukikohdan, Mäkelä sanoo. Hänen mielestään on hurskastelua väittää muuta. – Itseasiassahan alue kuuluu Krimin tataareille, jotka Stalin Krimiltä karkotti. – Mutta politiikkaan puuttuminen ei ole minun tehtäväni. Voin toki kirjoittaa politiikasta, mutta en halua mennä mukaan siihen. Kun kirjailija rupeaa saarnaamaan uskontoa tai politiikkaa, hän on vaarassa menettää taiteen, kuten kävi muun massa Maksim Gorkille ja Leo Tolstoille. Eikä Pentti Saarikosken poliittinen runokokoelma Ääneen kovin hääppöinen ole. Eläkkeelle Hannu Mäkelä, 75, ei halaja. – Aion kirjoittaa niin kauan kuin pääni kestää, eivätkä muistisairaudet haittaa. Ja mitä ikään tulee, hyvän vanhuuden pitäisi suoda kaikille turvattua rauhaa. Se vain ei ole kovin helppoa. Pankkipalveluiden ja monien muidenkin toimien siirtämien internetiin on järjetöntä ja eriarvostavaa. Meillähän on satojatuhansia ihmisiä, jotka jäävät sähköisten palveluiden ulkopuolelle. Tämä on suuri vääryys ja vastoin valtion tarkoitusta. – Nykypolitiikoista ei löydy juuri ketään sitten Kalevi Kivistön, jotka puolustaisivat näiden ihmisten oikeuksia. Heidät ikään kuin jätetään heitteelle. Kivistöllä on paljon hyviä ajatuksia näidenkin epäkohtien torjumiseksi. Hän on erittäin viisas ja humaani poliitikko ja ihminen. Kivistön kaltaista opetusja kulttuuriministeriä kaivattaisiin nykyäänkin, kun kulttuuria ajetaan alas häpeilemättä. Hannu Mäkelä kirjoittaa edelleen päivittäin. Hän nousee varhain aamulla seurailemaan pihapiirin asukkaiden, lintujen ja vaikkapa kaurisperheen puuhia ja alkaa kirjoittaa. – Kirjoittaminen tuo lohtua suruun. Olen kirjoittanut pitkästä aikaa myös runoja. Kokoelmani Viimeiset runot (Palladium Kirjat 2017) ilmestyi keväällä. Svetlanaa en saa takaisin, menetys ja suru eivät väisty, mutta runojen ja Valo -kirjani kirjoittaminen ovat kuljettaneet eteenpäin elämänvirrassa, samoin kiitollisuus siitä, että olen saanut elää hyvät vuodet vaimoni kanssa. SISKOTUULIKKI TOIJONEN ”Olen kirjailija. Minun tehtäväni on kirjoittaa ja pysyä hengissä.” Syyskuun lopussa kaksi vuotta sitten suomalainen kirjailija Hannu Mäkelä hautasi venäläisen vaimonsa, toimittaja Svetlana Gennadjevna Aksjonovan Pietarin Smolenskin hautausmaalle. Noin vuosikymmenen kestänyt rakkaustarina ei kuitenkaan ollut ohi, ”elämä ei tuollaisia sanoja tottele”, toteaa Hannu. Mikään eletty ei ole ohitse, ja Hannun elämässä alkoi taaksepäin katsomisen aika. Valon kertomus on todistus siitä, että ihminen ei kuoltuaan ole kokonaan kuollut. Hän on edelleen mukana läheistensä elämässä, ja mitä tärkeämpi hän on läheiselleen ollut, sitä kiinteämmin hän siinä pysyy, kaipaavan rakastetun elämässä koko eliniän. Haastattelusta se alkoi Hannu, tottunut Venäjän kävijä, oli Aleksis Kiven päivänä vuonna 2008 Pietarin Suomen Instituutin kutsumana puhumassa ystävästään kirjailija Eduard Uspenskista. Hän oli matkalla silloisine vaimoineen, vaikka avioliitto oli jo ajautumassa karille. Paikalla oli toimittajan ominaisuudessa myös Svetlana. Haastattelu meni vähän niin ja näin, mutta mutkikkaiden vaiheiden jälkeen Uspenskia käsittelevä artikkeli syntyi ja julkaistiin. Yhteydenpito ei siihen päättynyt, sähköpostit alkoivat kulkea yhä tiheämpään tahtiin, syntyi ystävyys ja ystävyydestä molemminpuolinen rakkaus. Svetlanan nimi lyheni Svetaksi, joka merkitsee Valoa – siitä myös kirjan nimi. Ulkonaiset olosuhteet eivät olleet suhteelle edullisia, sillä molemmat olivat naimisissa. Hannulla oli avioeroprosessi jo muutenkin menossa, mutta Svetlanan puoliso ei halunnut erota, eivätkä sitä halunneet perheen jäsenetkään. Vaikeuksista, pitkästä välimatkasta ja kieliongelmista huolimatta se mikä oli alkanut, jatkui pysähtymättä. Koko yhteiselämän aika oli yhtä reissaamista Helsingin ja Pietarin välillä, monenlaisiin byrokratian kiemuroihin jouduttiin ja monenlaisiin ennakkoluuloihin törmättiin, mutta rakastavaiset olivat löytäneet toisessa ”oman ihmisensä” niin varmasti, että ryteiköistä selvittiin, Svetlana sai byrokratian kanssa aikansa taisteltuaan lopulta avioeronsa, ja anoppikin tuntui sopeutuneen uuteen vävyyn, ilmeisesti ei kuitenkaan ihan varauksetta. Toisaalta niin anoppi kuin muukin perhe edellytti Svetalta edelleen osallistumista perheen elämään ja asioiden hoitoon, Hannun mielestä Sveta raatoi liikaakin perheen eteen. Yhteiselämää helpotti Hannun kannalta se, että Svetlanan lapset, erityisesti nuorin Olja kiintyivät häneen vahvasti. Onnellisimpia aikoja eletään Hannun maatilalla Sitarlassa, jonne Sveta ja Olja saapuvat viettämään jouluja ja uusia vuosia. Ja Hannu matkustaa Pietariin niin usein kuin pystyy. Myös avioliitto solmitaan Sitarlassa vuonna 2011. Häitä järjestetään perusteellisesti ja omin voimin. Sveta on harras ortodoksi, ja paikalla on kaksi ortodoksipappiakin. Maistraatin virkamies vihkii, ortodoksipapit antavat siunauksen. Mutta pendelöinti Helsingin ja Pietarin välillä ei siihen lopu. Elämän kohokohdiksi nousevat yhteiset matkat, varsinkin Venetsiaan, josta tulee jokavuotinen ”häämatkakaupunki” ja Lappiin, johon Sveta on ihastunut. Kymmeniä tuhansia viestejä Svetan ja Hannun olosuhteissa ahkera sähköpostiviestittely ei ole mitenkään outoa. Mutta ihmeellinen on sen määrä; vaimon kuoleman jälkeen Hannu laski koneeltaan Svetan hänelle lähettämät viestit: vuodesta 2008 vuoteen 2017 löytyi 37 618 viestiä. Osassa niistä on myös Hannun vastausviestejä, omia viestejään hän ei laskenut. Molemminpuolinen rakkaus vaikuttaa ehtymättömältä ja yhteiselämän onni loputtomalta. Tuntuu kuin maitten välillä pendelöinti ja kaikki muut arjen vaikeudet vain lisäisivät sitä. Suunnitelmia tulevaisuuden varalle on vaikka kuinka paljon. Kesäisenä yönä vuonna 2016 puhelin soi. Se on babulja, anoppi. ”Sveta kuoli. Tässä kaikki”, kuuluu tyly viesti, ja puhelin lyödään kiinni. Hannu ei voi käsittää asiaa, ennen kuin Svetan tytär soittaa ja kertoo saman asian. Hautajaiset pidetään Pietarissa pikaisesti, sillä ortodoksikirkon säännösten mukaan vainaja on haudattava kolmantena päivänä kuolemasta. Kuolinpäivänä ymmällään olevan aviomies avaa koneensa ja katsoo Svetan viimeisen viestin, joka on tullut samana päivänä. Sveta kirjoittaa, että 3000 kilometriä heidän välillään on kauhea, mutta ”kun sydämet ovat yhtä eivät kilometrit ole tärkeitä.” Muistot jäivät, ja jossain määrin Hannun elämään myös se perhe, joka edelleen eli Pietarissa. ”Matkastaan takaisin” Hannu Mäkelä on tehnyt rakkaudesta ja sen menetyksestä avomielisimmän kirjan, mitä koskaan olen lukenut. Sen tunteellisimmat kohdat herättävä kyllä lukijassa epäilyksen, voiko näin täydellistä molemminpuolista rakkautta olla olemassakaan. Miten se olisi kehittynyt, jos olisi saanut jatkua jokapäiväisenä yhteisenä arkena, jota ei näille rakastavaisille oikeastaan koskaan tullut? Mutta toisaalta tarina herättää taas kerran olemassa oleviksi ne vainajat, jotka ovat olleet läheisiä lukijan omassa elämässä. Ainakin minulle kävi niin. Vaikuttamatta tämä kertomus rakkaudesta ei voi olla. TUULA-LIINA VARIS Avomielisesti rakkaudesta ja menetyksestä Hannu Mäkelä: Valo. Kertomus rakkaudesta. Kirjapaja 2018.
24 – Nro 6 lokakuu 2018 ELÄKELÄINEN Runopysäkki Tietoa ja arvoja J oskus kauno ja tietotekstin välille vedetään tiukka raja. ”Kunhan nyt runoilin jotain”, saatetaan tokaista. Tokaisulla viitataan paikkaansa pitämättömään sinnepäin-sisältöön. Mutta runoilu ja runo voivat viedä lukijan tiedon ja arvojen äärelle. ”Kaunokirjallisuus tarjoaa lukijalleen myös tietoa – ja usein enemmän kuin tulemme ajatelleeksi”, kirjoittavat Lasse Koskela ja Pasi Lankinen kirjassaan Opas kaunokirjallisuuden lukemiseen . ”Se pakottaa meidät punnitsemaan vakiintuneita näkemyksiämme, yllättää uusilla tiedoilla ja antaa mahdollisuuden katsella asioita jonkun muun näkökulmasta”, he toteavat kaunokirjallisuuden lukemisesta. Runopysäkki runoineen tarjoaa juuri tätä, hyvänä esimerkkinä Altti Rintalan Kana -runo. Sisäkkäiset vuodenajat Toivo ”Topi” Bergin Kesäromanss i-runo on alun perin tilausruno syksyisestä aiheesta. Toiveena oli, että runossa olisi mukana syksynhaikeutta. Vuodenaikojen sisällä on aina toisia vuodenaikoja, talvella unelmoidaan kesästä, syksyllä mietitään, mitä kasveja ja kukkia istutetaan kevääksi ja niin edelleen. Claes Anderssonin sanoin: ”Kesä on paras talvella.” Kesäromanssissa kohtaavat arkinen, humoristinen ja haikea – arjestakin tuttu kombinaatio. Ja eri vuodenajat. Berg taitaa konkretian ja havainnollisuuden. Runokamerasta olen tällä palstalla usein kirjoittanut – Berg käyttää kameraansa hyvin. Samaan kuvaan mahtuu suurta ja pientä: täysikuu puutarhan yllä, lonksuvat kumisaappaat jaloissa. Kamera zoomaa ensin taivaalle, sitten saappaisiin. On makuasia, voisiko runo tiivistyä aavistuksen verran. Kolmas säkeistö voisi päättyä myös repliikkiin. Ja neljäs säkeistö voisi alkaa: ”Portti kolahtaa tylysti kiinni”. Ohimenevät arki-ihastukset lienevät elämän suola. Toivo Berg saa arkiromanttiseen runoonsa mahdutettua koko tunneskaalan ja jopa ison käänteen. Käänne on luonnollisesti kohta, jossa ihastuksen kohde kiiruhtaa viemään perunoita miehelle. Siis toiselle miehelle. Runon loppu hurmaa. Kahden eri asian nivominen samaan verbiin on oikein hyvä lyyrinen keino (tyhjentää mieli ja komposti). Vapaus! Altti Rintala on esittänyt Kana -runoaan muun muassa palvelutaloissa – äänimateriaaliakin kotkotuksineen ja kiekumisineen on höysteenä ollut. Kesäkuun lehdessä kerroin näyttelyelämyksestä Serlachius-museossa. Taiteilija Koen Vanmechelenin Kyse on ajasta -näyttelyssä pääosassa olivat kanat. Pienkanalan pitäjänä iloitsen aina, kun kana saa ansaitsemansa arvon. Rintalan runo on jo vuosien takaa, mutta yhä ajankohtainen, ottaahan se kantaa tuotantoeläinten oikeuksiin. ”Kautta-aikojen kana” on persoonallinen, mieleen jäävä ilmaus. Runo on täyttä asiaa. ” Nyt vain syödä pitää/ja munia tehdä lisää ja lisää.” Tehokkuuden vaatimus kohdistuu julmalla tavalla tuotantoeläimiin. Aanelosen kokoisessa tilassa seisova kana ei tosiaan juuri jalkojaan pääse käyttämään eikä yleensäkään toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistään. Luomuja ulkokanat saavat sentään elää kanan elämää, mutta tehotuotantokanat yhä odottavat, että rautainen haka avautuisi. Rintalan runon hieman naivistinen tyyli luo sisällön kanssa kontrastin. Viattoman riimittelyn muodossa otetaan kantaa isoon asiaan. Perinteisen runon keinot Jarmo Merisen runo Meren aallot kuvaa niin merenkäyntiä kuin ihmisen mielenliikkeitäkin. Runo tuo mieleen laulujen sanoituksen, erityisesti iskelmien tekstit. Voisi sanoa, että runo on tyyliltään häpeämättömän romanttinen. Perinteisen runouden keinot ovat käytössä: on lyhennelmämuotoja (ain, mi), on käänteisiä sanajärjestyksiä (muistot entiset) sekä lyriikan perussanastoa (tyrsky, sydän, elo). Runossa soivat tavallaan sadat laulut ja runot. Käyttäessään perinteisistä perinteisimpiä keinoja, runo helposti ikään kuin hukkuu kaikkeen aiemmin sanottuun ja kirjoitettuun, ei jää mieleen ”runoyksilönä”. Toinen näkökulma on sitten se, että moni lukija nimenomaan haluaa lukea runoja, joissa tutut sanakäänteet tuovat lohtua ja iloa. Tätä Merisen runo tarjoaa. Vielä tarjoiluehdotus Meren aalloille: nautitaan kynttilänvalossa haikean haitarimusiikin ja hyvän seuran kera. Anneli Kukkosen Lentoon on kaunis, uljas runo. Runon loppu vaikuttaa sen tulkintaan; vasta viimeiset viisi säettä paljastavat, millaisesta lennosta on kyse. Runossa lennetäänkin tästä maailmasta tuonpuoleiseen. Lentoon ei ole lainkaan pateettinen, mutta koskettava se kyllä on. Pidän kovasti säkeistä ”jätän kaiken minulle/ tärkeän/ja senkin, mikä ei ole tärkeää”. Kuoleman hetkellä emme valitse, mistä luovumme, luopuminen on täydellistä. Runossa on lentämisen ja irtoamisen rytmi sekä lohduttava tunnelma. Oikeastaan niin Kana-, Meren aallotkuin Lentoon -runokin limittyvät toisiinsa yhden yhteisen nimittäjän myötä. Tuo kaikkia kolmea runoa yhdistävä elementti on vapaus. Runo vaihtotalouden valuuttana Runoilija Susinukke Kosolalla (oik. Daniil Kozlov) oli vastikään kiinnostava tempaus. Ensin hän kirjoitti yli satasivuisen kirjansa käsin – sitten teksti meni paiKesäromanssi Keväällä tulit vastaani Ruusutiellä. Täysikuu riippui puutarhan yllä, satakieli lauloi. Naurahdit, kun tervehdin sinua. Sitten katosit mökillesi. Äänesi jäi mieleeni. Ajattelin sinua joka päivä. Nyt, kun on syksy, oletkin taas siinä. Vettä sataa, mutta sinä näytät suloiselta. Kumisaappaasi lonksuvat hauskasti. Sydämeni läpättää, olen pakahtua onnesta. Sanotko nyt jotain vai menetkö vain ohitseni? Tulet lähemmäksi, huomaat minut. Äänesi on entinen ja naurusi myös: ”Kävin nostamassa perunoita. Mies odottaa. Se on ahne niitten perään ” Yritän sanoa, että haluaisin ahmia vain sinut ilman perunoita. En ehdi, kun portti kolahtaa tylysti kiinni. Oliko romanssini vain lyhyen suven mittainen? Sitten ryhdistäydyn kuin mies ja päätän: Nyt on pakko ottaa hirmu rauhallisesti. Tänään tyhjennän mieleni ja vasta huomenna kompostin. Toivo ”Topi” Berg, Helsinki Kana Minä kautta-aikojen kana. Olen kuoputtanut maata maan matosiakin etsien toukankin sieltä saaneena. Kaakatuksen ilosta olen ilmoille antanut munat pesääni teille hautonut. Vaan tänään telkien taakse olen suljettu. Vain muistot siitä kun on vapaana kuljettu. Nyt vain syödä pitää ja munia tehdä lisää ja lisää. Tämä on siis kanan eloa kun pitää käydä koneen tehoa. Ei ihmislastakaan enää näy vain syöttörobotti täällä käy. Liekö kauan enää mulla jalkoja tehty on minusta paikalla seisoja. Jos vapaus mulle vielä koittaa riemun kotkotukset tahdon ilmoille soittaa. Siis haluan olla iloinen kana. Tule – ja avaa rautainen haka. Altti Rintala, Harjavalta Lentoon Matkani alkakoon jätän kaiken minulle tärkeän ja senkin, mikä ei ole tärkeää Korkealta näkee kauaksi mittasuhteet muuttuvat tunnen kasvoillani tuulen ja auringon lempeyden Hengitän, koen ihanan vapauden En ole painovoiman vanki Levitän siipeni olemattomat, joilla suojelen heitä, jotka sitä toivovat ja joiden muistoissa elän Lennän aurinkoon Anneli Kukkonen, Raahe
Nro 6 lokakuu 2018 – 25 ELÄKELÄINEN Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi noon, ja lopulta runoilija pisti kirjat ilmaiseksi jakoon. Tai ”ilmaiseksi” ei ehkä ole oikea sana, parempi ilmaus on ”ilman rahaa”. Varisto -nimisen teoksen saattoi nimittäin saada itselleen, mikäli teki jonkin henkilökohtaisen tunnustuksen. Itse hankin Variston Tampereella Tulenkantajien kirjakaupassa. Kun myyjä ojensi minulle kirjan, hän ojensi samalla lapun, johon kirjoitin nimettömän tunnustuksen. Lappu suljettiin kuoreen. Kaikki tunnustukset toimitettiin Kosolalle, joka aikoo hyödyntää niitä tulevassa projektissaan. Kaikkiaan 1300 kirjaa vaihdettiin tunnustuksiin. Tästä Kosolan projektista juolahti mieleeni, että runo on hyvä vaihtotalouden väline muutenkin. Jos naapuri tuo kassillisen omenoita, hänelle voi kirjoittaa runon omenoista. Tai elämästä. Tai vaikka kummastakin. Useinhan runossa tapahtuu juuri niin, että yhden omenan kautta päädytään kertomaan koko elämästä. Meren aallot Kun meren aallot pauhaa ja tuuli vaikeroi, ei meripoika rauhaa se silloin saada voi. On mieles meren rannat ja rannan tyttöset, mielestään ei häivy nuo muistot entiset. Ain aallot kulkee kulkuaan, kuin muistot hiljalleen, silmiin meripojan saa usein kyyneleet. Elon kovat tyrskyt erotti kullasta, myös elon meren tyrskyjä saa vastaan taistella. On kumma ihmisvirta, mis myrskyt myllertää se on kuin meren pinta mi harvoin tyventää. Se sydän sykkii rinnan ja kaipaa armastaan, vaan lailla meren pinnan se harvoin rauhaa saa. Jarmo Merinen, Raisio ”Useinhan runossa tapahtuu juuri niin, että yhden omenan kautta päädytään kertomaan koko elämästä.” Eläkeläiset ry teki kulttuuripitoisen jäsenmatkan Pietariin. Kolmen päivän ohjelma oli tiivis ja monipuolinen. VenäjänMatkojen järjestämällä matkalla tutustuttiin museoihin, musiikkija oopperatarjontaan sekä kaupunkiin jokiristeilyllä ja kaupunkikiertoajelulla. Nykytaiteen museo Erartassa matkalaiset saivat tuntumaa siihen, millaista taidetta Venäjällä on tehty viime vuosikymmeninä. Yksityisin varoin perustettu Erarta avatiin Vasilin saarella vuonna 2010. Pysyvään kokoelmaan on koottu taidetta eri puolilta Venäjää viiteen eri kerrokseen. Komeassa museossa on myös vaihtuvien näyttelyiden tilat. Osa ryhmäläisistä suuntasi katsomaan Eremitaasin valtavia taideaarteita. Kierroksella nähtiin ja kuultiin muun muassa museon egyptiläisen taiteen kokoelmista, keisarinnojen puvuista ja hollantilaisen taiteen mestareista. Faberge-museossa ihailtiin kultasepäntaidetta, jota Venäjän keisarit ja ruhtinaat hankkivat hoveihinsa ja palatseihinsa. Erityiden arvostettuja ovat pääsiäismunat, joita tsaariperheissä annettiin lahjaksi pääsiäisenä. Iltaa vietettiin katselemalla Bagatitsa-kasakkoshowta Amrots-ravintolassa hyvän illallisen kera. Monet matkustajista päivittelivät sitä, miten hyvää kuntoa tanssiminen vaatii. Miesten jalat nousivat korkeuksiin ripaskan tahdissa ja naisten hameet heiluivat tanssin pyörteissä. Show oli värikäs ja elämäniloinen ja esiintyjien energia levisi katsomoon. Tanssijat hakivat myös yleisöä tanssimaan. Osa ryhmäläisistä sai hauskan kokemuksen, kun tanssin rautaiset ammattilaiset pyörittivät heitä parketilla. Upeita taide-elämyksiä tarjosivat myös Faust-ooppera Mariinski-teatterissa ja Joutsenlampi-baletti Aurora-hallissa. Jokija kanavaristeilyllä Pietarin loisteliaaseen arkkitehtuuriin tutustuttiin sammakkoperspektiivistä. Kaupunkikiertoajelulla ryhmä kuuli Pietarin historiasta ja nykypäivästä. Hauskaa oli kuulla muun muassa siitä, miten nykyinen viiden miljoonan asukkaan kaupunki syntyi. Uudistusmielinen Pietari Suuri perusti kaupungin Jänissaarelle vuonna 1703, koska hän halusi avata meritien ja ikkunat auki Eurooppaan. 1700-luvun alkupuolella kaupunki oli pieni ja kaupungin raja ulottui Moika-joelle. Pääkatu Nevski prospekt oli pitkälle metsien ja laidunmaiden peitossa. Nykyisen pääkadun toiseen päähän, neljän ja puolen kilometrin päähän Nevasta Pietari Suuri perusti Aleksanteri Nevskin luostarin. Luostarilla kunnioitettiin sotapäällikkö Aleksanteri Nevskiä, joka voitti 1200-luvulla ruotsalaiset. Hänestä tuli myöhemmin Pietarin suojelupyhimys. Aleksanteri Nevskin luostariin tutustuttiin lähtöpäivänä. Luostarin alueella on taiteilijahautausmaa, jossa ovat muun muassa Dostojevskin, Tshaikovskin, Mussorsgyn, Glinkan ja Rimski-Korsakovin hautamuistomerkit. Eläkeläisten matka päättyi pienoismallimuseo Grand Maketiin, jossa koko Venäjä esittäytyy pienoiskoossa. Siellä näkyvät Pietarin, Moskovan ja Kaliningradin tärkeimmät rakennukset. Junat kiitävät rautateillä, autot surisevat maanteillä, paloautot kiiruhtavat sammuttamaan tulipaloa ja lomailijat lekottelevat lomakohteissa. Pikakysely matkalaisilta kertoi, että Pietari tarjosi jokaiselle jotain. Yhden mielestä upein kokemus oli Eremitaasi, toinen oli sitä mieltä, että parasta oli ooppera Faust Mariinskissa ja kolmas innostui eniten Grand Maket -pienoismallimuseosta. Teksti ja kuvat: SIRPA PÄÄKKÖNEN Pietari tarjosi parastaan Eläkeläisten jäsenmatkalaisille Eremitaasi, Mariinski-teatteri ja pienoismallimuseo innostivat Kasakkashow oli värikäs ja elämäniloinen. Pienoismallimuseo Grand Maketissa koko Venäjä esittäytyy pienoiskoossa.
26 – Nro 6 lokakuu 2018 ELÄKELÄINEN – Jos osaat hengittää, osaat tanssia. Meissä kaikissa on se taito olemassa, sanoo yhteisötanssitaiteilija Marjo Hämäläinen. Hän ohjasi tiistaina 18.9. Tampereella pidettyä Eläkeläiset ry:n Liikumme tanssien -hankkeen yhteisötanssipajaa. Tapiolan saliin kokoontuneiden tanssipajalaisten luovuus päästettiin valloilleen, kun tanssin kielellä kuvattiin mm. eri värejä ja muotoja – Yhteisötanssin ajatus on, että jokainen ihminen on arvokas sellaisenaan, omine liikkeineen, kehoineen ja kaikkinensa. Se on se, mistä täälläkin nautitaan: omasta kehosta, omasta liikkeestä ja tanssin ilosta, Marjo Hämäläinen kiteyttää. – Ihanan monipuolinen tanssipäivä, kiitti Tampereen Eläkeläisten jäsen Vappu Saarinen tanssipajan jälkeen. – Ennakkokäsitystä minulla ei ollut, mitä yhteisötanssi pitää sisällään. Paja yllätti monipuolisuudellaan. Tämä oli hauskaa ja rentouttavaa, eikä tullut sellaisia paineita, että pitäisi ”osata tanssia oikein”. TUOMAS TALVILA MITÄ YHTEISÖTANSSI ON? ”Yhteisötanssi syntyy osallistujien lähtökohdista ja painottaa tanssin kokemuksellisuutta. Tanssi ei ole väline vaan itseisarvoinen ilmaisun ja taiteen muoto. Erilaiset tanssin lajit voivat olla yhteisötanssia. Yhteisötanssin ohjaaja on tanssin ammattilainen, joka on avoimessa vuorovaikutuksessa ryhmän kanssa. Mikään yhteiskunnallinen asema, sosioekonominen tilanne tai henkilöön liittyvä ominaisuus ei ole tanssimisen este. Kaikki voivat tanssia.” Lähde: Yhteisö tanssii ry. www.yhteisotanssi.fi Hämeenlinnan tanssipaja tarjosi rytmikästä flamencoa ja ryhdikästä espanjalaista menoa. Kenkien iskut, korkojen kopinat, näyttävät taputukset ja viuhkojen välähdykset vuorottelivat sulavasti mukaansa tempaavassa tanssipajassa. Pajan ohjaajaksi saimme flamencotanssin opettajan Anna Haarasen. Annan kokemus flamencosta niin esiintyjänä, koreografina kuin myös opettajana yltää monen vuosikymmenen taa. Tanssitaitoja hän on opiskellut Espanjassa, flamencon kotimaassa. Flamenco on ennen kaikkea musiikki ja laulu. Tanssi on sen musiikin tulkinta, valaisi Anna flamencon saloja. Flamencon juuret ovat syvällä Andalusiassa ja sen syntyyn ovat vaikuttaneet romanien, juutalaisten ja arabien kulttuuriperintö. Anna ohjasi meitä lempeäsi, mutta toi samalla esille, että ”on olemassa vain oikea tai väärä rytmin käyttö”. Flamenco-musiikki antaa tiukat raamit, jonka sisällä voi kukin liikkeillä tavallaan tulkita. Osallistujien mukaan flamencotanssi oli uutta, ennenkokematonta, innostavaa ja ihanaa. Opetus alkoi erilaisilla kenkien korkojen iskuilla ja monista tuntui, että reidet eivät tätä menoa kestä. Opettajan esimerkki toi askeliin rentoutta ja voimia riitti pajan loppuun asti. Pehmeät käsiliikkeet ja pyörivät ranteet alkoivat pikkuhiljaa sujua ja viuhkan avaamiseenkin löytyi otetta. Vaikka ei harrastaisi flamencoa, sen rytmitykset ja sulavat liikkeet tuovat vaihtelua liikuntatunneille. Kaiken kaikkiaan hieno kokemus ja taitava opettaja. Tanssikoreografia oli hauska ja ryhmälle sopiva mutta myös pientä haastetta antava. Paja huipentui opettajan sevillanas-tanssiin kastanjettien kera. Esitys oli huikea. EVA RÖNKKÖ Yhteisötanssi sai Tampereen pajalaisten luovuuden liikkeelle Espanjalaista menoa Hämeenlinnassa Yhteisötanssi liikutti Tampereen Tapiolan salissa. – Ihanan monipuolinen tanssipäivä, kehui Tampereen Eläkeläisten jäsen Vappu Saarinen (etualalla keskellä). Hämeenlinnan tanssipaja tarjosi rytmikästä flamencoa ja ryhdikästä espanjalaista menoa.
Nro 6 lokakuu 2018 – 27 ELÄKELÄINEN Itämaista tanssia Kurikassa Liikkeitä joka lähtöön Lokakuun taukojumpan liikkeet tarjoavat liikunnallisia hetkiä syyskuun tanssipajoista. Liikuta käsiä, jalkoja sekä koko kehoa niin kun olisit tanssimassa. Liikkeet ovat helppoja ja saavat veren kiertämään. Tee harjoituksia seisten tai istuen, sisällä tai ulkona, yksin tai isommassakin porukassa. Tee liikettä niin monta kertaa kun tuntuu hyvältä ja mahdollisemman laajasti. Keksikää yhdessä lisää liikkeitä! 1. Ensimmäinen tanssi on flamenco. Lyö jalalla 1 x ja taputa rytmikkäästi 3 x. Vaihda jalkaa. 2. Toinen tanssi vie itämaisiin tunnelmiin. Vie toista kättä linnun siiven lailla kyynärpää edellä ylös ja tuo toista kättä samanaikaisesti kyynärpää edellä alas. 3. Kolmas tanssi liikkuu latinorytmeissä. Tee lantiolla kahdeksikko ? 4. Neljäs on tasapainoliike. Piirrä jalalla iso kaari edestä taakse ja takaisiin eteen. Vaihda jalkaa. Kurikan tanssipajassa tutustuttiin itämaisen tanssin saloihin Riitta Kallion opastuksella. Kurikan työväentalolle kokoontui Tampereen tanssipajan jälkeisenä päivänä toistakymmentä innokasta tanssimaan itämaisen musiikin tahtiin. Tanssin pyörteisiin meidät johdatti Riitta Kallio Kurikan Eläkeläisistä. Riitta on jo pienestä saakka voimistellut ja ohjannut naisten voimistelusekä tanssiryhmiä Kurikan Visassa. Itämaisen tanssin Riitta löysi 80-luvulla ja pian aloitti myös oman ryhmän ohjaamisen Kansalaisopistossa. Itämainen tanssi on sulavaa, naisellista ja sopii kaikenikäisille. Se parantaa ryhtiä, kehittää syviä vatsalihaksia, kohottaa kuntoa ja mielikin liikkuessa virkistyy. Tanssi näyttää helpolta mutta kauneuden ja keveyden takana on tarkka työ, lihasten hallinta ja koordinaatio. Lisäksi tanssiminen vaatii tarkkaa musiikin kuuntelua, vartalon eri osien liikuttamista sekä tekniikan harjoittelua. Siitä tulee itämaisen tanssin liikekielen kauneus. Pitkällä kokemuksella opettaja Riitta Kallio luotsasi meitä käsien ja lantion liikkeissä niin, että aloittelijatkin pärjäisivät. Tanssipajassa oli mukana naisia Riitan ohjaamasta reumaryhmästä, jossa he ovat vuosikymmeniä yhdessä tanssineet. Eräs tanssijoista kertoi olleensa vähän aikaa sitten selkäleikkauksessa, jonka jälkeen hän palasi melko nopeasti takaisin ryhmään. Nimenomaan tanssi on ollut se, mikä on auttanut häntä kuntoutumaan leikkauksesta. ”Itämainen tanssi on ollut minulle toimintakyvyn ehto, että reuman kanssa pärjää.” Niin me muutkin lähdimme tanssipajasta iloisilla mielillä ja täynnä energiaa, vaikka kunnolla sitä tanssiessa kulutimmekin. EVA RÖNKKÖ Seuraava maksuton tanssipaja: Latinorytmejä Kajaanissa! Paikka: Kansanpirtti, Linnankatu 2, Kajaani. Aika: Keskiviikko 14.11. 2018 klo 11 – 14. Työpajassa: Neliörumba, Cuban ChaCha ja Easy Rock. Lisäksi pieniä istumatansseja. Opettajina Martti Komulainen ja Sakari Piirainen. Kahvitarjoilu. Mukaan mahtuu 30 henkilöä ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautuminen 7.11. mennessä. Ilmoittaudu mukaan: www.elakelaiset.fi/liikumme-tanssien tai Anna Autiolle Eläkeläiset ry:n toimistolle, puh. 020 743 3610 Eläkeläiset ry:n Liikumme tanssien -hankkeen ensimmäinen tanssipajan videot ovat yhdistysten harrastusja muiden ryhmien ohjaajien katsottavissa Eläkeläiset ry:n kotisivulla Aineistoja ohjaajille -sivuilla (vaatii salasanan). Tässä lehdessä esiteltyjen pajojen tanssit tulevat Aineistoa ohjaajille -sivulle marraskuun aikana. Kurikan tanssipajassa tutustuttiin itämaisen tanssin saloihin Riitta Kallion (neljäs oikealta) opastuksella. Opettajamme: Martti Komulainen: ”Olen toiminut 35 vuotta seuratanssin ohjaajana ja matkalle on mahtunut kilpatanssia, bailatinoa sekä lattareita.” Sakari Piirainen: ”Olen toiminut aikuiskouluttajana, tanssinohjaajana sekä tanssiopettajana. Kuitenkin nykyisin vietän vapaaherran päiviä eläkkeellä.” LIIKKEET: EVA RÖNKKÖ PIIRROKSET: ENE RÖNKKÖ Leikkaa talteen, sarja jatkuu! Liikkeitä joka lähtöön -sarjan aikaisemmat osat löytyvät osoitteesta www. elakelaiset.fi/liikunta
28 – Nro 6 lokakuu 2018 ELÄKELÄINEN Tee yhdistykselle kotisivut – peruskurssi 29. -31.10. (2 vrk) Kurssilla perehdytään helppokäyttöiseen Kotisivukoneen kotisivutyökaluun. Kouluttajana toimii Petra Åhlström. Alennettu hinta: 70 € (ph) ja 80 € (th) llmoittautuminen 22.10. mennessä. Kotisivujen päivityskurssi 31.10.2.11. (2 vrk) Kurssi sopii peruskurssin käyneille ja Kotisivukoneen työkalua käyttäneille. Kurssilla päivitetään ja kerrataan peruskurssin tietoja. Kouluttajana toimii Petra Åhlström. Alennettu hinta: 70 € (ph) ja 80 € (th) llmoittautuminen 22.10. mennessä. Ikääntymispolitiikan opintoja neuvottelupäivät 31.10. 2.11. (2 vrk) Kurssi on tarkoitettu ennen kaikkea vanhusneuvostojen jäsenille mutta sopii myös kaikille eläkeläisten edunvalvonnasta kiinnostuneille. Alennettu hinta: 70 € (ph) ja 80 € (th). Ilmoittautuminen 22.10. mennessä. Yhdistystoiminnan jatkokurssi 5.-10.11. (5 vrk) Kurssi sopii peruskurssin käyneille tai muutoin kokeneille yhdistyskonkareille: yhdistyksen johtokunnan jäsenet ja toiminnantarkastajat. Kurssilla perehdytään yhdistyslakiin, yhdistystoiminnassa tarvittaviin asiakirjoihin ja kokouskäytäntöihin. Lisäksi teemana on hyvä vuorovaikutus ja kannustaminen yhdistystoiminnassa. Kurssilla on yhteistä ohjelmaa taloudenhoidon kurssina kanssa. Kouluttajina ovat Martti Vaattovaara ja Timo Glad. Alennettu hinta: 150 € (ph) ja 175 (th). Ilmoittautuminen 24.10. mennessä. Taloudenhoidon jatkokurssi 5.-10.11. (5 vrk) Kurssi sopii peruskurssin käyneille tai muuten tottuneille taloudenhoitajille sekä toiminnantarkastajille. Kurssilla kerrataan taloudenhoidon perusteita ja etsitään vastauksia mahdollisiin ongelmatapauksiin. Teemoina ovat myös sähköinen kirjanpito, ”toimintatonnin” hakeminen, toiminnantarkastus sekä yhdistyksen Y-tunnus ja verotuskysymykset. Kurssilla on yhteistä ohjelmaa yhdistystoiminnan kurssin kanssa muun muassa vuorovaikutustaidoissa. Kouluttajina toimivat Anitta Koski ja Heli Grönroos. Alennettu hinta: 150 € (ph) ja 175 (th). Ilmoittautuminen 24.10. mennessä. Yhteistoiminta ja vuorovaikutus yhdistyksessä 8.-10.11. (2 vrk) Kurssilla pysähdytään pohtimaan, mitä on hyvä yhteistoiminta ja vuorovaikutus yhdistystoiminnassa; miten voimme parhaiten kannustaa toisiamme. Kurssi on osa yhdistystoiminnan jatkokurssia, mutta siihen voi osallistua myös erikseen. Kouluttajina toimivat Timo Glad ja Martti Vaattovaara. Alennettu hinta: 70 € (ph) ja 80 € (th) Ilmoittautuminen 24.10. mennessä. Syyskauden viimeiset kurssit Kurssit Kuntorannassa Alueelliset kurssit Kansantanssia kaikille: Vantaalla, Hiekkaharjun Puistokulmassa lauantaina 27.10. kello 10-16. Kurssi sopii kaikille tanssijoille, myös aloittelijoille sekä heidän ohjaajilleen. Kurssilla käydään läpi kansantanssin perusosia. Kurssia ovat vetämässä kansantanssin opettaja Sinikka Mäkelä ja pelimanni Antti Huusari. Kurssin hinta: 30 euroa/osallistuja. Hinta sisältää kevyen lounaan. Ilmoittautuminen 22.10. mennessä. Näitä kursseja voimme järjestää eri alueilla toivomustenne mukaan: ”Ristipistoja – sivistyneesti” -käsityöaktivismin kurssi: Kirjontamenetelmällä valmistettuja tauluja järjestön juhlavuodeksi, somistettuja kangaskasseja sekä vaatteiden ”tuunausta” Ikiliikuttajakurssi: liikuntaryhmien vertaisohjaajille tarkoitettu kaksipäiväinen kurssi. Kurssi liittyy Eläkeläiset ry:n ja TUL:n yhteistyössä tuottamaan Ikiliikuttajan vertaisohjaajaoppaaseen. Kävelypässien hyvinvointiresepti -kurssi: neljä oppituntia kestävä kurssi, jolle voi ottaa enintään 20 osallistujaa. Kurssiohjelmaan sisältyy kävelypässien lämmittelyjumppa, kimppakävely, Ikinä-tasapainoja lihaskuntotesti sekä jokaiselle osallistujalle jaettava opasvihko. Kursseja yhdistystoiminnan, taloudenhoidon ja viestinnän teemoista Esimerkiksi ”Ristipistoja – sivistyneesti” -käsityöaktivismin kursseja voimme järjestää eri alueilla toivomusten mukaan. Huippukoulutusta tarjolla alennetuin hinnoin. Vielä ehdit mukaan näille syyskauden kursseille!
Nro 6 lokakuu 2018 – 29 ELÄKELÄINEN Kevään 2019 alustava kurssikalenteri Kurssien hinnat on ilmoitettu kunkin kurssin yhteydessä. Hinnat vaihtelevat Kuntorannan kausihinnaston mukaan. PH=puolihoito, TH=täysihoito. Vähävaraiset yhdistykset voivat hakea kurssitukea, joka kattaa puolet yhden kurssilaisen kurssimaksusta. Kurssitukea haetaan vapaamuotoisesti kurssille ilmoittautumisen yhteydessä – tukea ei siis voida myöntää jälkikäteen. Tukihakemus tulee merkitä selkeästi hakemuskaavakkeeseen, sähköposti-ilmoitukseen. Sähköisessä lomakkeessa on oma kohtansa tukihakemukselle. Kursseille ilmoittaudutaan kirjallisesti kurssi-ilmoittautumiskaavaketta käyttäen määräaikaan mennessä osoitteeseen Eläkeläiset ry; Anna Autio, Mechelininkatu 20 A; 00100 Helsinki; ilmoittautua voi myös sähköpostitse: anna.autio@elakelaiset.fi Voit ilmoittautua myös Eläkeläiset ry:n verkkosivujen kautta täyttämällä sähköisen lomakkeen: www.elakelaiset.fi Ilmoittautuessa on aina ilmoitettava kurssilaisen yhteystiedot: osoite ja puhelinnumero. Ilmoittautumislomakkeessa on mainittava, maksaako kurssilainen itse osallistumisensa vai maksaako sen yhdistys. Kuntorannan kurssien osalta on ilmoitettava, valitseeko kurssilainen puolivai täysihoidon. Kurssikalenteriin voi tulla vielä muutoksia. Kalenteri julkaistaan myös Eläkeläiset ry:n verkkosivuilla, joilta näkee mahdolliset muutokset. Lisätietoja kursseista voi kysyä koulutussuunnittelija Tiina Rajalalta, puh. 040 582 4319. Eläkeläiset ry:n kurssit järjestetään yhteistyössä KSL-opintokeskuksen kanssa. Hinnat, ilmoittautuminen ja kurssituki Kansantanssin ohjelmistokurssi 2.-5.1.2019 (3 vrk) Kurssilla harjoitellaan muun muassa juhlavuoden ohjelmistoa. Kurssi on tarkoitettu ohjaajille tanssipareineen sekä tanssijoille. Hinta: 175 € PH / 205 € TH Ilmoittautuminen 14.12.2018 mennessä Liikuntakurssi 25.2. – 1.3. (4 vrk) Tarkoitettu liikuntaryhmien ohjaajille ja ryhmien jäsenille. Kurssilla tutustutaan Ikiliikuttaja-aineistoon ja opetellaan pieniä esitysohjelmia, muun muassa juhlavuoden ohjelmaa. Hinta: 228 € PH /268 € TH Ilmoittautuminen 1.2. mennessä. Yhdistystoiminnan peruskurssi 25.2. 1.3. (4 vrk) Tarkoitettu uusille puheenjohtajille, sihteereille sekä kaikille johtokunnan jäsenille. Yhdistystoiminnan perustaidot ja tiedot: muun muassa toimihenkilöiden tehtävät ja yhdistyslaki, järjestön tehtävät ja toiminnan suuntaviivat. Yhteinen osuus taloudenhoidon kurssin kanssa. Hinta: 228 € PH /268 € TH Ilmoittautuminen 1.2 mennessä. Taloudenhoidon peruskurssi 25.2. 1.3. (4 vrk) Tarkoitettu uusille taloudenhoitajille ja toiminnantarkastajille. Yhdistyksen taloudenhoidon perustaidot ja tiedot: muun muassa taloudenhoitajan tehtävät yhdistyksessä, kirjanpidon perusteet, kirjanpito tietokoneella, talouden suunnittelu ja toiminnantarkastus. Yhteinen osuus yhdistystoiminnan kurssin kanssa. Hinta: 228 € PH /268 € TH Ilmoittautuminen 1.2 mennessä. Matkavastaavien peruskurssi 4.-8.3. (4 vrk) Tarkoitettu yhdistysten uusille matkavastaaville sekä kaikille hyvien matkojen ja retkien suunnittelusta kiinnostuneille. Muitten aiheitten muassa teemana on järjestön tulevat tapahtumat. Hinta: 265 € PH / 305 € TH Ilmoittautuminen 9.2. mennessä. Musiikkikurssi 7.-11.3. (4 vrk) Kurssi laulajille ja soittajille: Ohjelmia musiikkiryhmille, vinkkejä juhlavalmisteluihin. Sopii sekä vasta-alkajille että pidempäänkin harrastaneille. Hinta: 265 € PH / 305 € TH Ilmoittautuminen 15.2. mennessä. Ohjelmia kerhoon ja esiintymistaitoa 7.-11.3. (4 vrk) Uusia ideoita ohjelmaryhmille. Kurssi sopii myös kaikille, jotka haluavat kehittää esiintymistaitojaan. Hinta: 265 € PH / 305 € TH Ilmoittautuminen 15.2. mennessä. Järjestöviestinnän kurssi 6.-10.5. (4 vrk) Kurssi on tarkoitettu yhdistysten tiedottajille sekä kaikille, jotka tarvitsevat viestintätaitoja toiminnassaan. Tiedottamisen perusasioiden lisäksi aiheina ovat sähköinen tiedonvälitys ja media. Hinta: 228 € PH /268 € TH Ilmoittautuminen 12.4. mennessä. Kirjoittajakurssi 6.-10.5. (4 vrk) Luovaa kirjoittamista runon ja proosan parissa. Sopii sekä vasta-alkajille että kokeneille kynäilijöille. Hinta: 228 € PH /268 € TH Ilmoittautuminen 12.4. mennessä. Kotisivut / peruskurssi 13.-15.5. (2 vrk) Kurssilla opitaan laatimaan helppokäyttöiset kotisivut yhdistykselle. Kurssi edellyttää tietokoneen käytön perusteiden hallintaa. Hinta: 115 € PH / 135 TH. Ilmoittautuminen 15.4. mennessä. Kotisivut / päivityskurssi 5.-7.4. (2 vrk) Kurssilla harjoitellaan yhdistyksen kotisivujen päivittämistä ja annetaan ideoita sivujen kehittämiseksi. Kurssi edellyttää tietokoneen käytön perusteiden hallintaa sekä mielellään hiukan kokemusta kotisivujen käytöstä. Hinta: 115 € PH / 135 TH. Ilmoittautuminen 15.4. mennessä. Kurssit Kuntorannassa Bändikurssi, Espoon Matinkylässä maaliskuussa (2 pv) Kurssi on tarkoitettu sekä soittajille että laulajille, aiempaa bändikokemusta ei tarvita. Kurssilla on monipuolinen ohjelmisto ikivihreistä kappaleista uudempaan rytmimusiikkiin. Kurssilaiset voivat esittää omia musiikkitoiveitaan. Alueelliset kurssit Tarjoamme kevätkaudella kursseja järjestöllisissä aineissa, viestinnässä, liikunnassa ja harrasteaineissa. Pienen tauon jälkeen järjestämme jälleen kirjoittajakurssin. Kurssi sopii sekä proosan että runon kirjoittajille. Kurssin opettajina toimivat kirjailija ja kirjoittamisen kouluttaja Niina Hakalahti sekä järjestömme entinen tiedottaja, FT Pekka Isaksson.
30 – Nro 6 lokakuu 2018 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset Ry:n Pyhäjärven yhdistys vietti 45-vuotisjuhlaa 18.8. Pyhäjärven Pohdin suurlavalla. Avauspuheen piti puheenjohtaja Armas Niemi toivoen, että kohtuuhintaiset kunnalliset palvelut säilyisivät ja että kunta säilyttäisi elinvoimansa. Lisäksi hän toivoi elämäniloa kaikille. Ennen kaupungin ja Eläkeläiset ry:n tervehdyksiä esiintyi yhdistyksen oma kuoro. Ohjelmistossa oli mm. Pyhäjärvi-valssi. Vt. kaupunginjohtaja Henrik Kiviniemi kiitti puheessaan yhdistyksen merkitystä ja yhteistoimintaa: – Pyrimme tekemään järjestöjen kanssa yhteistyötä hyvinvoinnin eteen. Yhteydenpito kanssanne on todella helppoa. – Eläkeläisjärjestön rooli on paljon kokoaan suurempi. Yhdistys on tärkeä sosiaalinen tekijä paikkakunnallamme ja sen merkitys ilmenee kadulla ihmisten puheissa, toimintanne on yhteisesti tunnustettu. Valtakunnan tasolta tervehdyksen toi Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Martti Korhonen. Puheessaan Korhonen peräsi kovin sanoin valtiovallalta konkreettisia toimia eläkeläisten aseman parantamiseksi: – Pelkät puheet eivät nyt kuitenkaan auta vaan koko hallituksen on löydettävä sosiaalinen omatunto. Pienituloisten eläkeläisten kyykyttäminen saa riittää. Muistoksi käynnistään Korhonen ja Kiviniemi saivat puheenjohtaja Niemen tekemät pokasahat. Tervehdyksensä esittivät lisäksi myös mm. aluejärjestö, muut eläkeläisjärjestöt ja Pyhäjärven Pohti. – Sydämelliset kiitokset kaikille tervehdysten esittäjille, toteaa puheenjohtaja Niemi. Juhla päättyi paikallisen Kylärengit-yhtyeen tahdittamiin tansseihin. Kesäkauden ajaksi Kaarinan Eläkeläiset siirtyy vakiopaikastaan Kaarinan kaupungin monitoimitilasta Vaparista urheiluseura Kaarinan Uran kerholle. Siellä on mahdollisuus viettää kerhopäivää myös ulkona, joten haettiin pelivehkeet talvisäilöstä ja vetristettiin kroppaa pelaten Päijäthämäläistä Mölkkyä ja ranskalaista kuulapeliä, Petankkia varsinaissuomalaisittain. Elokuussa retki tehtiin Loimaalle Sarka-museoon. Sarka on valtakunnallinen maatalouden erikoismuseo. Perusnäyttely Maatalouden aika oli mielenkiintoinen ja oppaan kertomana kuultiin miten maatalous on kehittynyt 3000 vuoden aikana ja kuinka miesvoiman avuksi vähitellen tuli hevoset ja koneet. Ensimmäinen suomalainen traktori, Kullervo, vuodelta 1919 on säilynyt näihin päiviin asti ja on museoitu. Miehet olisivat mielellään tutustuneet traktoriin vähän lähemmin, mutta koskeminen siihen oli ehdottomasti kielletty. Ohra oli ensimmäinen vilja, mitä Suomessa alettiin viljellä. Tällä retkellä ei kuitenkaan jääty nauttimaan ohran jalostetusta muodosta. Kierroksen jälkeen nautittiin hyvä lounas Sarkan ravintolassa ja nautittiin kauniista elokuun päivästä. Myymälään – tietenkin tutustuttiin myös ja tehtiin löytöjä. Hauskaa oli, niin kuin aina. PIRJO TUOMINEN Pyhäjärven Eläkeläiset ry täytti 45 vuotta Pokasahat muistoksi juhlapuhujille Muistoksi käynnistään Pyhäjärven Eläkeläisten juhlassa Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Martti Korhonen (vasemmalla) ja vt. kaupunginjohtaja Henrik Kiviniemi saivat Armas Niemen tekemät pokasahat. YLÄKUVA: Yhdistyksen oma kuoro esitti mm. Pyhäjärvi-valssin. Kuvat: Joonas Kärkkäinen Kaarinan Eläkeläiset kesäretkellä Miina Äkkijyrkän lehmää esittävä mielenkiintoinen taideteos komeili Sarka-museon pellolla – mitä oivallisin paikka ryhmäkuvalle.
Nro 6 lokakuu 2018 – 31 ELÄKELÄINEN Limpan Ordförandes kolumn MARTTI KORHONEN Översättning: Anne Lindfors-Shaban D en varmaste sommaren på mannaminne börjar vara över. Ovanstående rubrik blev bevingade ord en midsommar för många är sedan. Årtalet minns jag inte, men den sommaren var den blötaste i mitt mannaminne. Det var på den gamla, inte alltid så goda tiden, när jag körde motorcykel till jobbet och var blöt in på bara kroppen var och varannan dag. Orden sade min svåger på midsommaraftonen efter den traditionella midsommarbrasan med grillkorv, lemonad åt barnen och Koskenkorva åt oss vuxna vid våra svärföräldrars strand i Suonenjoki. Fruarna och barnen hade redan gått och lagt sig, men vi gubbar hade ännu litet Kossu kvar. Fram på småtimmarna, när elden hade falnat och flaskorna var tomma, började det regna. Vi masade oss sakta upp från stranden mot frugornas föräldrahem då min i fjol avlidne svåger Osmo sade de bevingade orden: – Ja, ja gubbar. Dit for den här sommaren. Den här sommaren var förutom torr och het speciell för mig också på annat sätt. Den började egentligen först i slutet av juli, när jag med nyopererad välfungerande aortaklaff i hjärtat vågade ta itu med sådana göromål en stugägare måste uträtta för att tomten skall se någorlunda bebodd ut. Pojken hade under mina sjukhusvistelser satt aprutt på vår sommarvattenledning, dottern och mågen satt upp grilltältet och frugan skött blomrabatter och gräsklippning så för mig återstod bara ett par småjobb: att måla det i fjol byggda uthuset och tre travar för två år sedan fällda meterlånga björkstammar, som skulle fås under tak kapade och klyvda till bastuoch brasved. Förr i tiden hade det här varit småsaker, men i den här åldern och med min kondition tog det mycket längre tid. Jag brukar säga, att om regeringen skulle höja pensionsåldern så, att man var tvungen att söka arbete, så skulle det enda jobbet jag ännu duger till vara påve. Med mina skrala knän och usla kondition skrider jag nu för tiden lika sakta fram som Vatikanens kalottgubbe, och skulle säkert ännu orka lyfta handen till välsignelse. Tyvärr står utrikesminister Soini långt före mig i kön till det jobbet så man får bara hoppas, att pensionsbolagets pengar räcker till min framtida arbetspension. Om inte så kan jag i alla fall trösta mig med, att jag i skrivande stund har så mycket bastuoch brasved under tak att de räcker för resten av livet. Uthusmålandet tog två dager och när jag efter fullbordat verk satt på groggverandan med en kall ölflaska i näven och nöjd betraktade mitt verk, kändes det som om de tre stora björkstammar nere på gården skulle ha hånflinat, att oss kommer du gubbfan inte så lätt undan. Jag tröstade mig ned salig mormors visdomsord, som hon på sin ålders höst allt som oftast brukade använda: “I den här åldern är man bara tvungen att göra allt så där sakta och saligt.“ Sedan tog jag en öl till och gick in för att titta på kvällsnyheterna. Följande dag började jag med att utrusta min kapningoch klyveriverkstad nere på gården. Först släpade jag ut min hydrauliska vedklyvningsapparat ur det nymålade uthuset där jag ställde in den förra hösten. Bredvid den ställde jag trappan som jag hade stått på när jag målade. Den var av passlig höjd att sitta på. Min vanliga sågbock var så hög att jag inte skulle ha orkat lyfta upp de grova björkstammarna på den. Det problemet löste jag med att spika ihop två av de grövsta björkstammarna med tolvtuns spikar på ett par tvärställda plankor. Strömmen till min elektriska motorsåg och klyvarens elmotor drog jag från verkstaden i vårt gamla uthus, och sedan var det bara att sätta igång. Med min makliga arbetstakt och långa vilopauser var jag klar med jobbet ca. tre arbetsveckor veckor senare. Vi hade ju som pensionärer vänt om veckorutinen på så sätt, att vi på veckosluten åkte till stan för att vattna blommorna och kolla om det hade kommit färska räkningar. Det första veckoslutet i september hittade jag i tidning, reklam och räkningsbunten under brevluckan ett brev från det statliga bolaget Trafi om att när jag snart fyller 85 år så måste mitt körkort förnyas, och att jag i den här åldern behöver ett läkarutlåtande om min körduglighet. Jag ringde till Gårdbackas hälsocentral för att beställa läkartid. Tanten som efter många försök svarade i telefonen berättade att följande lediga läkartid skulle vara efter fyra veckor. När jag sade att då är jag nog tyvärr tvungen att gå till någon privatläkare, tröstade hon mig med upplysningen att privatläkaren i det här fallet inte skulle vara så mycket dyrare. Jag ringde till gamla Diacor i Östra centrum, som idag heter Terveystalo, och fick läkartid redan samma kväll. Av läkaren som konstaterade mig vara körduglig fick jag också veta, ett jag inte skulle behöva köa halva dagen på poliskontoret i Böle som när jag fyllde åttio, utan kunde lämna in min ansökan till vilket som helst av besiktningsfirman Ajovarmas kontor. På kontoret i Herttonäs var en gubbe före mig i kön , så jag fick vänta nästan fem minuter på min tur, och nu kan jag sluta det här kåseriet glädjande mig åt, att det före min 85-årsdag kommer ett nytt körkort på posten som tillåter mig att köra bil tills jag fyller nittio år. Dit for den här sommaren Världen omkring oss förändras, och samtidigt förändras våra behov för hur vi bor och olika modeller för boendet. Boendet slukar en stor del av finländarnas inkomster oberoende av om man bor i en ägarbostad eller på hyra. Av den anledningen borde man också fästa mer uppmärksamhet vid boendekostnaderna, kvaliteten, samt olika boendeformer än vad som nu är fallet. Kommunerna och städerna tjänar stora pengar på tomtpriserna och inom huvudstadsregionen kan tomtprisets andel av priset för en kvadratmeter våningsyta redan utgöra 2 000 euro. De höga tomtpriserna höjer också hyrorna i motsvarande grad. I en tvåa på 50 kvadratmeter kan tomtens andel av priset uppgå till etthundratusen euro. Utgifterna för bostadsbidrag ökar i samma takt som hyrorna. Bostadsinvesterarna förtjänar på att hyrorna stiger, och i praktiken garanterar bostadsbidraget att de får avkastning på sina investeringar. Inom boendet borde mer mångsidiga lösningar tas fram så att man kunde fästa mer vikt vid gemenskapen grannar emellan samt eventuellt också inkludera vissa tjänster. Målet borde vara att människor i olika åldrar kunde bo i större gemenskap. Man behöver inte heller äga allt själv. Många kanske nöjer sig med husbolagets gemensamma bastu, eller ett gemensamt gästrum för tillfälliga gäster eftersom det egna gästrummet ändå bara används några få gånger per år. Behöver vi alla en egen bil eller en egen cykel? I ett flervåningshus kunde man i entréhallen ha gemensamma tjänster och tidningar, även digitala tidningar. Kanske husbolaget kunde ha ett eget gym? Och husbolaget kunde eventuellt ordna med hjälp såsom städning, måltidsservice och smärre reparationer? Ensamhet är idag ett allmänt problem och gemensamma lokaliteter kunde då underlätta för människor i olika åldrar – genom gemensamma måltider i sällskap med andra, eller möjlighet att musicera, läsa, eller bara umgås. Boendekvaliteten skulle på så sätt förbättras samtidigt som det skulle bli möjligt för människor med behov av hjälp att bo kvar i det egna hemmet så länge som möjligt. Genom vaktmästartjänster skulle tryggheten öka och samma arbetstagare kunde också sköta om städningen i de gemensamma utrymmena. Detta var några exempel på olika möjligheter att främja växelverkan mellan olika åldersklasser. Framför allt kunde de göra det möjligt att hitta tillbaka till en gemenskap som närapå helt gått förlorad i vårt samhälle. Alla har inte behov av dessa lösningar, men alternativ för dem som så önskar borde planeras redan i det skede då bostäder byggs. När befolkningen blir äldre borde det vara möjligt för allt fler seniorer att bo kvar i sitt eget hem. En gemenskap som består av människor i olika livsfaser och olika åldrar kunde utgöra en bra grund för den nya tidens boende där gemenskapen i vår omedelbara omgivning skulle förbättra livskvaliteten. Ett sådant projekt håller redan på att färdigställas i Uleåborg och bostäderna där är eftertraktade. Bostäderna och servicepriserna har kunnat hållas på en rimlig nivå och som extra bonus har man dessutom tillgång till gemensamma utrymmen och tjänster. Det finns en efterfrågan på denna nya form av gemenskap! Boende och gemenskap
32 – Nro 6 lokakuu 2018 ELÄKELÄINEN Teatteriryhmä Lataamo kiertää loka-marraskuussa usealla paikkakunnalla esittämässä jalkapallolegenda Atik Ismailin elämänvaiheisiin perustuvaa Älli Bälli -monologia. Lavalla esiintyy Atik Ismail itse (kuvassa). Älli Bällin ohjaus on Kari Turusen. Ensi-iltansa Atik-monologi sai lokakuun alussa Helsingissä teatteri Lataamossa. Tulevat esitykset: JJ teatteri, Jämsänkoski, pe 19.10. klo 19. Teatteri Miilu, Mikkeli, la 20.10. klo 19 Joensuun Pakkahuone, pe 26.10. klo 19. Ravintola kairo, Kotka, la 27.10. klo 19. Kulttuuriareena 44, Kuopio, to 8.11. klo 19. Kuvakukko, Kuopio, pe 16.11. klo 18 ja pe 23.11. klo 18. Varaukset ja tiedustelut: 0400 573191 tumi_turunen@hotmail.com Tamperelainen Naiskuoro Tellus on synnyttänyt liikkuvan kuoroteoksen, joka saa ensi-iltansa Tullikamarin Pakkahuoneella Tampereella sunnuntaina 11. marraskuuta. Teos on saanut nimekseen Susinartut – 1918 naisvankien laulut elävät . Sen perustana ovat aikaisemmin julkaisemattomat, Suomen sisällissotaan 1918 osallistuneiden naisten runot ja laulut. Produktion tuottaja, YTT Anne Koski kaivoi tekstit esiin Suomalaisen kirjallisuuden seuran, Työväen arkiston ja Kansanarkiston sisällissotaa käsittelevistä muistitietoaineistoista. Susinartut – 1918 naisvankien laulut elävät koostuu yhdeksästä uudesta sävellyksestä edellä mainittuihin runoihin ja uusiin teksteihin. Sävellystyön ovat tehneet Tellus-kuoron johtaja, MuM Petra Poutanen-Hurme ja MuM Tellu Turkka. – Vastakkainasettelun sijaan tämä teos voisi auttaa näkemään, että kaikissa konflikteissa takana on ihminen, joka on peloissaan,hämmentynyt ja voi olla yhtä aikaa viisas ja tyhmä. Toivon, että musiikki kantaisi mukanaan tunteita uudestaan tunnettavaksi ja pohdittavaksi, sanoo Petra Poutanen-Hurme. Koreografian, näyttämöohjauksen ja dramaturgian teokseen onsuunnitellut TaM Päivi Järvinen, joka on Suomessa liikkuvien kuoroteosten pioneeri. Tampereen lisäksi Susinartut esiintyvät kuudella paikkakunnalla kaikkiaan kymmenen kertaa. Esitykset: Su 11.11.2018 klo 16 & klo 19 Tullikamarin Pakkahuone, Tampere Su 18.11. 2018 klo 15 & klo 18 Kaupunginteatterin päänäyttämö, Valkeakoski La 24.11.2018 klo 15 & klo 19 Teatteri Vanha Juko, Lahti Su 25.11.2018 klo 19 Wäinö Aaltosen Museo WAM, Turku Su 2.12.2018 klo 15 & klo 17 Tenalji von Fersen, Suomenlinna, Helsinki Su 20.1.2019 klo 18 Hämeen linna, Hämeenlinna Lisätietoja: www.susinartut.fi Atik Ismail lavalla Vuoden 1918 naisvankien laulut elävät Tellus-kuoron teoksessa Naiskuoro Tellus. Kuva: Heikki Gröhn Tänä vuonna on kulunut 100 vuotta Suomen sisällissodan tapahtumista. Kansan Arkisto kerää koko vuoden ajan keräysnimellä ”Pappa oli punakaartilainen” 1918-aiheista aineistoa kokoelmiinsa. – Olemme jo saaneet monta mielenkiintoista muistelmaa. Lisää otamme mielellämme vastaan, keräysaikaa on vuoden loppuun, sanoo tutkija Kari Määttänen Kansan Arkistosta. Kansan Arkiston vuoteen 1918 liittyviin aineistokokonaisuuksiin kuuluu tällä hetkellä muun muassa muistelmia, äänitteitä, valokuvia, kirjeitä, postikortteja, leikkeitä, luetteloita ja muita asiakirjoja. Aineistot ovat jatkuvasti kysyttyjä ja niitä käyttävät niin historiantutkijat, media, taiteilijat kuin sukututkijatkin. Vuoden 2018 keruun painotus on vuoteen 1918 liittyvästä perheiden ja yhteisöjen muistitiedosta. Minkälaisia tarinoita suvussa liikkuu? Onko vuoden 1918 tapahtumista keskusteltu perheessä vai onko se ollut tabu? Mitä lapsille, lastenlapsille ja lastenlastenlapsille on kerrottu? Miten vuoden 1918 tapahtumia on suvussa tai yhteisössä muistettu? Onko surmansa saaneiden sukulaisten haudoilla käyty? Entä muistomerkeillä? Ovatko muistelut muuttuneet ajan mittaan? Mitä koulussa on sodasta opetettu? Juhlavuoden keruussa arkisto on kiinnostunut myös kaikesta muusta vuoteen 1918 liittyvästä, kuten kirjeistä, valokuvista, päiväkirjoista, äänitteistä ja muusta asiakirja-aineistosta. Lisäksi kuulemme mielellämme myös niihin liittyvistä tarinoista. Kansan Arkisto ottaa lisäksi vastaan vuoteen 1918 liittyvien paikallishistoriaprojektien aineistoja, myös keskeneräisten tai kesken jääneiden. – On arvokasta, että muistitietoa saadaan talteen tulevaa historiankirjoitusta varten. Tutkijat käyttävät virallisen dokumenttien lisäksi runsaasti myös henkilöhistoriallista aineistoa kuvaamaan aikaa, Kari Määttänen muistuttaa. –Tärkeintä on saada kaikki tieto talteen. Yhteyshenkilö: Tutkija Kari Määttänen Kansan Arkisto Vetehisenkuja 1, 00530 Helsinki kari.maattanen@kansanarkisto.fi 044 721 0308 ”Kaikki tieto on tärkeää” Kansan Arkiston ”Pappa oli punakaartilainen” -keräys jatkuu Vuorisen kolme veljestä Artjärveltä. Kaikki kuolivat vuonna 1918. Sotasurmat tuntee Edvard Vuorisen (s.9.1.1891, k.28.7.1918 Lahden vankileirillä) ja Yrjö Aleksanteri Vuorisen (s.22.1.1898, k. 31.8.1918 Tammisaaren vankileirillä). Kuva: Kansan Arkisto
Nro 6 lokakuu 2018 – 33 ELÄKELÄINEN Melkeinpä jo perinteiseksi muodostunut Savon Aluejärjestön järjestämä Syyshyrräys oli Kuntorannassa elo-syyskuun vaihteessa kahdessa jaksossa. Kumpikin jakso noudatteli saman suuntaisia toimintoja ja päiväohjelmia. Aamulenkillä aloitettiin jokainen päivä ja onneksemme sää oli menneen kesään tapaan suosiollinen. Tosin toisella jaksolla saatiin hieman kuunnella sateen ropinaakin. Päivät täyttyivät virkistävistä yhteislauluja senioritanssitapahtumista. Yksilöllistä ohjausta saatiin älypuhelimien, tietokoneiden ja tablettien käytöstä. Allasjumpat täydensivät liikunnanhaluisten päivää ja perinnepelit ulkosalla nostattivat sopivasti esiin kilpailuhenkeä. Kilpailemaan pääsivät myös kaikki lauluhaluiset ja -taitoiset karaokemestaruudesta. Osallistujilla oli myös mahdollisuus esittää omaa ohjelmaa illanvietossa, joista muodostuikin tasokkaiden esitysten myötä mitä miellyttävimpiä ja virkistäviä tapahtumia. Illalla nautittiin tanssin pyörteistä ja yhdessä olosta. Viimeisimmät yökyöpelit jaksoivat vielä puolen yön jälkeenkin viritellä laulua karaoken voimin. Loppupalautteessa kaikki olivat sitä mieltä, että Hyrräykset olivat ajan, paikan ja sään suhteen onnistuneita ja jotkut kaipailivat jopa Keväthyrräyksiäkin. Järjestäjät eivät luvanneet vielä ensi kevääksi muuta kuin Eläkeläiset ry:n 60-vuotisjuhlan Kuntorannassa 8.–9.6. 2019. Joten viimeistään silloin tapaamme ja siirrymme seitsemännelle vuosikymmenelle. Kiitos kuuluu kaikille, jotka osallistuivat tavalla tai toisella näihin Syyshyrräyksiin! Hyvää syksyn jatkoa Savosta! LEENA SALO Kainuun Aluejärjestön rantaongintakilpailut järjestettiin 25.7. helteisenä kesäpäivänä kauniissa Kajaanin kaupungin jokimaisemassa. Osallistujia oli 21 ja tukijoukkoja runsaasti. Kajaanin Eläkeläisten teltalla oli tarjolla kahvia, lettuja ja makkaraa ja tietoa Eläkeläisten toiminnasta. Miesten sarjan ykköseksi onki Suomussalmen Eläkeläisten Eero Pöllänen 690 gramman saaliilla. Naisten sarjassa voittaja oli Suomussalmen Saara Pöllänen tuloksella 850 grammaa. Joukkuekilpailun ykköstilakin meni Suomussalmelle (Eero Pöllänen, Saara Pöllänen ja Taisto Kinnunen) kokonaistuloksella 1 725 grammaa. Helteinen ongintakilpailu Kajaanin kauniissa maisemissa Syyshyrräyksen päivät täyttyivät virkistävistä tapahtumista Karaokekilpailun sijoitukset: 27.-30.08.2018 Naiset: 1. Mirja Ahola, 2. Birgit Hast. 3. Tuula Maaniittu. Kunniakirjat: Tuula Isokytö, Ritva Pakkanen, Taina Juopperi, Anne Kallioportti ja Tuula Koskeala. Miehet: 1. Raimo Isokytö, 2. Timo Niiranen, 3. Tauno Matinlompolo. Kunniakirja: Iisakki Harju 30.08.2.09.2018 Naiset: 1. Seija Paakkunainen, 2. Raili Karin-Oka. Miehet: 1. Mauri Puranen, 2. Voitto Polo, 3. Eino Paakkunainen. Kunniakirjat: Pentti Huttunen, Pekka Jääskeläinen, Pentti Lopina
34 – Nro 6 lokakuu 2018 ELÄKELÄINEN Paikallisyhdistykset Uimaharjun Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous maanantaina 22.10.2018 klo 10.00 Uimaharjun Kansantalolla, Kansantalo Kp, Uimaharju. Esillä sääntöjen määräämät asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Kempeleen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous torstaina 25.10 klo 12.00 Kempeleen työväentalossa, Koskelantie 24, Kempele. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Turun Työväen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous perjantaina 26.10. klo 12.00 T-talolla, Vanha Hämeentie 29, Turku. Kokouksessa käsitellään syyskokoukselle kuuluvat asiat. Voileipätarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Loimaan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokokous 29.10.2018 klo 12.00 Loimaan Työväentalolla, Satakunnantie 57, Loimaa. Esillä sääntömääräiset syyskokousasiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa mukaan! Johtokunta Aavasaksan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokus 30.10.2018. klo 10.00 alkaen Haapakosken kansantalolla, Raanujärventie 425, Aavasaksa. Kokouksessa käsitellään syyskokoukselle määrätyt asiat. Tervetuloa! Johtokunta Tikkakosken Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 30.10. klo 15.00 Tikkakosken Veteraanitalolla, Myllylammankatu 6, Tikkakoski. Esillä sääntömääräiset asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Simon Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 31.10.2018 klo 11.00 Toivon tuvalla, Simontie 1, Simo. Kokouksessa käsitellään syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoulu. Tervetuloa! Johtokunta Nokian Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 31.10.2018 kello 12.00 Kerholassa, Souranderitie 13, Nokia. Kokouksessa käsitellään syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoulu. Tervetuloa! Johtokunta Porin Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous torstaina 1.11.2018 klo 12.30 Viikkarin Valkaman Saarelma-salissa, Juhana Herttuankatu 17, Pori. Esillä sääntömääräiset syyskokousasiat. Tervetuloa mukaan päättämään tulevasta toiminnasta! Johtokunta Raahen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 1.11. 2018. klo 13.00 Raahen Työväentalolla, Asemakatu 14, Raahe. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu klo 12.00. Jäsenet joukolla mukaan! Johtokunta Tapulin Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous maanantaina 5.11.2018 klo 10.00 Tapulin nuorisotalolla, Ajurinaukio 5, Helsinki. Esillä sääntöjen määräämät asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Tervolan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous tiistaina 6.11. klo 11.00 Tervolan järjestötalolla, Paakkolantie 1245, Tervola. Esillä sääntöjen määräämät asiat. Tervetuloa! Johtokunta Jakomäen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous tiistaina 6.11.2018 klo 11.30 i-talon kerhotilassa, Kankarepolku 5, Helsinki. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu klo 11.00 alkaen. Tervetuloa! Johtokunta Hyvinkään Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 7.11.2018 klo 11.00 Järjestötötalolla, Munckinkatu 49, Hyvinkää. Esillä sääntömääräiset asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Ivalon Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 7.11.2018 klo 11.00 työväentalolla, Yhdyskuja 2, Ivalo. Esillä sääntömääräiset asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Kalajoen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 7.11.2018 klo 12.00 Tähtelässä, Santaholmantie, Kalajoki. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Klaukkalan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 7.11.2018 klo 11.00 alkaen Klaukkalan Työväentalo Männikössä, Kiikkaistenkuja 21, Klaukkala. Esillä sääntömääräiset syyskokousasiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Kemijärven Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 7.11.2018 klo 13.00 Kemijärven Työväentalolla, Särkilammentie 24, Kemijärvi. Esillä sääntöjen määräämät asiat. Kahvitarjoilu kerhossa klo 12.00 alkaen. Tervetuloa! Johtokunta Kemin Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous torstaina 8.11. klo 13.00 Pruntsilla, Kauppakatu 28, Kemi. Kokouksessa hyväksytään mm. ensi vuoden toimintasuunnitelma ja valitaan uusi johtokunta sekä käsitellään muutkin sääntöjen määräämät asiat. Kahvitarjoilu klo 12.00 alkaen. Tervetuloa! Johtokunta Hakunilan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous torstaina 8.11.2018 klo 11.00 Hakunilan väistötilassa, Laukkarinne 6, Vantaa. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Tervetuloa! Johtokunta Rauman Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous torstaina 8.11.2018 klo 11.00 järjestötalolla, Siikapolku 1, Rauma. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. kahvitarjoilu alkaa klo 10.30. Tervetuloa jäsenet joukolla mukaan! Johtokunta Piikkiön Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 8.11.2018 klo 11.30 Pontelassa, Pontelantie 5, Piikkiö. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Myllypuron Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous torstaina 8.11.2018 klo 13.00 Asukastalo Myllärissä, Kiviparintie 2 J, Helsinki. Esillä sääntöjen määräämät asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Kiimingin Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 8.11.2018 klo.13.00 Jäälin Kappelissa, Rivitie 9, Kiiminki. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Ulvilan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous perjantaina 09.11.2018 klo 13.00 Santrassa, Lauttaranta 7, Ulvila. Aluksi kahvit. Esillä sääntöjen määräämät asiat. Tervetuloa! Johtokunta Halikon Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 12.11.2018 klo 12.00 Ikäkeskus Majakalla, Hornintie 5, Halikko. Esillä sääntöjen määräämät asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Kokkolan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous maantaina 12.11.2018 klo 13.00 Snellmankodilla, Rantakatu 27, Kokkola. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Tampereen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 12.11.2018 kello 13.00 Uudenkylän Tapiolassa, Karhunkatu 71, Tampere. Esillä sääntöjen määräämät asiat. Kahvitarjoilu. Kaikki jäsenet tervetulleita! Johtokunta Pellon Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 12.11.2018 klo 11.00 Kyllinkeitaalla, Vuorelantie 5-7, Pello. Käsitellään syyskokoukselle kuuluvat asiat. Yhdistrys tarjoaa kokouskahvit. Tervetuloa! Johtokunta Jyväskylän Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous tiistaina 13.11.2018 klo 11.00 Sepänkeskuksen Reaktori-salissa, Kyllikinkatu 1, Jyväskylä. Esillä sääntömääräiset asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Rajakylän-Länsimäen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous tiistaina 13.11.2018 klo 11.30. Länsimäen Järjestötilassa, Kilpakuja 1 (käynti sisäpihan puolelta). Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu! Tervetuloa päättämään yhdistyksemme toiminnasta. Johtokunta Lahden Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous tiistaina 13.11.2018 klo 12.00.Tietotuvalla, Hämeenkatu 15 4 krs., Lahti. Esillä sääntöjen määräämät asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Limingan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous tiistaina 13.11.2018 klo 12.00 Limingan nuorisotalolla, Alapääntie 5, Liminka. Esillä syyskokoukselle kuuluvat asiat. Tervetuloa! Johtokunta Lohjan Seudun Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 13.11.2018 klo 12.00 Lohjan työväentalolla, Kalevankatu 1, Lohja. Esillä syyskokouksessa määrätyt asiat. Tervetuloa! Johtokunta Korson Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous tiistaina 13.11. 2018 klo 14.00 Seurakuntakeskuksessa, Kirkkosali 2, Merikotkantie 4, Vantaa. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Kaarinan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 14.11.2018 klo.12 00 Vaparissa, Kyynäräkatu 3, Kaarina. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Rytikarin Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 14.11.2018 klo 11.00 Rytikarin Työväentalolla, Rytikatu 27, Kemi. Esillä sääntöjen määräämät asiat. Kahvitarjoilu klo 10.30. Tervetulo! Johtokunta Seinäjoen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 14.11.2018 kello 12.00 Nuorisokeskuksen Partiotilassa, Puskantie 3, Seinäjoki. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Kuopio-Kallavesi Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 14.11.2018 klo 13.00 OP:n kokoustila, Tulliportinkatu 38, Kuopio. Esillä sääntöjen määräämät asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Turun Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 14.11.2018 klo 13.00 Jyrkkälän Nuorisotalossa, Nuorisotalonkuja 2, 20210 TURKU. Käsitellään sääntöjen määräämät asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Ykspihlajan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 14.11.2018 klo 13.00 Ykspihlajan Toimitalolla, Satamakatu 40, Kokkola. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Tervetuloa! Johtokunta Syyskokouksia
Nro 6 lokakuu 2018 – 35 ELÄKELÄINEN Järvenpään Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 14.11.2018 klo 14.00 Toimintakeskuksessa, Myllytie 11, Järvenpää. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Viherlaakson-Karakallion Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 14.11.2018 klo 14.00 Viherlaakson palvelutalolla, Kievarinpolku 1, 3krs., Espoo. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu! Tervetuloa! Johtokunta Lohjan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous torstaina 15.11.2018 klo 12.00 Harjulassa, Kullervonkatu 7, Lohja. Esillä syyskokoukselle (7§) määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Uudenkaupungin Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 15.11.2018 klo 12.00 Uudenkaupungin Työväentalolla, Ylinenkatu 12, Uusikaupunki, Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Heinolan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 19.11.2018 klo 10.00 Heinolan järjestötalolla, Tehtaantie 8, Heinola. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Vartiokylän Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous maanantaina 19.11.2018 klo 11.00 Vartiokylän Työväentalossa, Rusthollarinkuja 3, Helsinki. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Etelä-Espoon Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous maanantaina 19.11.2018 klo 12.00 Matinkylän Monitoimitalossa, Matinraitti 17, Espoo. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu alkaa klo 11.30. Tervetuloa! Johtokunta Keravan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous maanantaina 19.11.2018 klo 12.00 Sampolan palvelukeskuksessa, Kultasepänkatu 7, Kerava. Kokouksessa esillä syyskokoukselle määrätyt asiat, mm. toimihenkilöiden valinnat. Kokouskahvit klo 11.3012.00. Tervetuloa! Johtokunta Eura-Säkylä-Köyliön Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous maanantaina 19.11.2018 klo 13.00 Kauttuan kylätalossa, Kirjakuja 4, Kauttua. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Sodankylän Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään maanantaina 19.11.2018 klo 10.00 Kitisenrannalla. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Sonkajärven Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous tiistaina 20.11.2018 klo 10:00 Kirjaston alakerrassa, Rutakontie 21, Sonkajärvi. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu 9:45 alkaen. Tervetuloa! Johtokunta Tikkurilan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 20.11.2018 klo 11.00 Puistokulman alasasalissa, Talkootie 4, Vantaa. Käsitellään sääntömääräiset asiat. Kahvitarjoilu. Kaikki jäsenet tervetulleita! Johtokunta Joensuun Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous tiistaina 20.11.2018. kello 12.00. Kerhotalossa, Sairaalakatu 27, Joensuu. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu kello 11.30. Tervetuloa! Johtokunta. Vaasan Eläkeläiset ry:n syyskokous tiistaina 20.11.2018 kello 12.00 Arbetets Vännerillä, Ajurinkatu 14, Vaasa. Käsitellään syyskokoukselle kuuluvat asiat. Kahvitarjoilu alkaa kello 11.30. Tervetuloa! Johtokunta Etelä-Vantaan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous tiistaina 20.11.2018 klo 13.30 Arkin salissa, Iso-Myyrissä, Liesitori 1. kolmas kerros, Myyrmäki, Vantaa. Esillä sääntöjen syyskokoukselle määräämät asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Kallion-Vallilan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous tiistaina 20.11.2018 klo 14.00 Kinaporin palvelukeskuksen Kertsi 1:ssä, Kinaporinkatu 9, Helsinki. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Ylöjärven Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 21.11.2018 klo 11.00 Varikolla, Teollisuustie 24, Ylöjärvi. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu klo 10.30. Tervetuloa! Johtokunta Kontulan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 21.11.2018 klo 11.00 Wanhassa Postissa, Keinulaudankuja 4, Helsinki. Esillä sääntöjen määräämät asiat. Kahvitarjoilu klo 10.30 alkaen. Tervetuloa! Johtokunta Himangan eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 21.11.2018 klo 12.00 ent. Pankintalossa, Himanka. Esillä sääntöjen mukaiset syyskokousasiat. Tervetuloa kaikki jäsenet mukaan! Johtokunta Pietarsaaren Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 21.11.18 klo 12.00 alkaen Toimitalolla, Ahlströminkatu 10, Pietarsaari. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Vaajakosken Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 21.11.2018 klo 12.00 Vaajakosken nuorisotilassa, Urheilutie 36, Vaajakoski. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu.Tervetuloa! Johtokunta Malmin Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 21.11.2018 kello 12.00 Malmin Työväentalolla, Takaniitynkuja 9, Helsinki. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Haukiputaan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous torstaina 22.11.2018. klo 11.00 Heiton talossa, Törmäntie 15, Haukipudas. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Rovaniemen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous torstaina 22.11.2018 klo 11.00 Piekkarissa, eläkeläistila Potkurin Isomussalissa, Pohjolankatu 2 A, Rovaniemi. Käsitellään syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu klo 10.30. Tervetuloa! Johtokunta Porvoon Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 22.11.2018 klo 14.00 Lundintalossa, Aleksanterinkatu 11, Porvoo. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu alkaa klo 13.30. Tervetuloa! Johtokunta Oulun Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous maanantaina 26.11.2018. klo 9.00 Aleksinkulmassa, Aleksanterinkatu 9, Oulu. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Jäsenkortit mukaan. Tervetuloa! Johtokunta. Oulun Työväen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous maanantaina 26.11.2018 klo 13.00 Aleksinkulmassa, Aleksanterinkaru 9, Oulu. Kokouksessa käsitellään sääntöjen 7§:ssä käsiteltäväksi määrätyt asiat. Kahvitarjoilu kokouksen edellä. Jäsenet, tervetuloa! Johtokunta Kaarelan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 28.11.2018 kello 13.00 kerhohuoneessa, Kaarelantie 86, Helsinki. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta Aluejärjestöt Eläkeläiset ry:n Pohjois-Karjalan Aluejärjestö ry:n sääntömääräinen syyskokous 14.11.2018 klo 12.00 Merilänhovissa, Kainuuntie 96, Lieksa. Käsitellään sääntöjen 7§ syyskokoukselle määräämät asiat. Tervetuloa! Aluetoimikunta Eläkeläiset ry:n Jokilaaksojen Aluejärjestö ry:n sääntömääräinen syyskokous torstaina 15.11.2018 klo 11.00 Kempeleen Työväentalossa, Koskelantie 24, Kempele. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Valtakirjojen tarkastus klo 10.00 alkaen. Tervetuloa! Aluetoimikunta Eläkeläiset ry:n Etelä-Hämeen Aluejärjestö ry:n sääntömääräinen syyskokous 20.11.2018 klo 11.00 Vanhassa Herrassa, Laaksokatu 17, Lahti. Esillä sääntömääräiset asiat. Tervetuloa! Aluetoimikunta Eläkeläiset ry:n Lapin Aluejärjestö ry:n sääntömääräinen syyskokous 23.11.2018 kello 13.30 alkaen Potkurissa, Pohjolankatu 2A, Rovaniemi. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Valtakirjojen tarkastus alkaa kello 13.00. Tervetuloa! Aluetoimikunta Eläkeläiset ry:n Keski-Suomen Aluejärjestö ry:n sääntömääräinen syyskokous 26.11.2018 klo 10.00 Kivistön työväentalossa, Vaajakoskentie 29, Jyväskylä. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Tervetuloa! Aluetoimikunta Eläkeläiset ry:n Uudenmaan Aluejärjestö ry:n sääntömääräinen syyskokous 26.11.2018 klo 10.00 Puistokulmassa, Talkootie 4, Vantaa. Esillä syyskokouksessa määrätyt asiat. Valtakirjojen tarkastus klo 9.00 alkaen. Tervetuloa! Aluetoimikunta Eläkeläisten Helsingin Aluejärjestö ry:n sääntömääräinen syyskokous tiistaina 27.11. klo 14.00 alkaen Kinaporin palvelukeskuksen kerhohuoneessa Kertsi 1, Kinaporinkatu 9, Helsinki. Esillä sääntömääräiset asiat. Tervetuloa! Aluetoimikunta Eläkeläiset ry:n Varsinais-Suomen Aluejärjestö ry:n sääntömääräinen syyskokous tiistaina 27.11.2018 klo 11.00 T-Talolla, Vanha Hämeentie 29, Turku. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Valtakirjojen tarkastus klo 10.30. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Aluetoimikunta Eläkeläiset ry:n Pohjanmaan Aluejärjestö ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 28.11.2018 klo 12.00 Hotelli Valloniassa, Keskustie 3, Mustasaari. Käsitellään sääntöjen määräämät asiat. Omakustanteinen ruokailu alk. klo 11.00. Tervetuloa! Aluetoimikunta Eläkeläiset ry:n Pirkanmaan Aluejärjestö ry:n sääntömääräinen syyskokous 29.11.2018 klo 11.00 Tapiolassa, Karhunkatu 71, Tampere. Esillä sääntöjen määräämät asiat. Valtakirjojen tarkistus alkaa klo 10.30. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Aluetoimikunta Eläkeläiset ry:n Satakunnan Aluejärjestö ry:n sääntömääräinen syyskokous maanantaina 3.12.2018 klo 10.00 Juhlatalo Marimbassa, Akselintie 3, Nakkila. Valtakirjojen tarkastus alkaa klo 9.30. Esillä sääntömääräiset syyskokousasiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Aluetoimikunta Eläkeläiset ry:n Savon Aluejärjestö ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 5.12.2018 klo 12.00 Kuntorannassa (Eevansali), Kuntorannantie 14 Varkaus. Käsitellään sääntöjen määräämät asiat. Tervetuloa! Aluetoimikunta
36 – Nro 6 lokakuu 2018 ELÄKELÄINEN 101 vuotta 13.11. Veikko Ojalehto Kempele 98 vuotta 17.11. Helvi Kotilainen Jyväskylä 95 vuotta 13.10. Lauri Ahosmäki Nakkila 93 vuotta 1.10 Alli Myllyniemi Etelä-Vantaa 28.10. Aino Harsunen Hyrylä 92 vuotta 8.10 Helena Gröngvist Etelä-Vantaa 4.11. Matti Sivonen Jyväskylä 11.11. Helmi Torikka Kaarina 4.12. Matti Lindblad Jyväskylä 91 vuotta 5.12. Veikko Mäkitalo Loimaa 90 vuotta 17.10. Eino Vihtori Kyllönen Kuhmo Klaukkalan Eläkeläisistä löytyy monia puuhanaisia ja -miehiä, kuten varmaan monesta muustakin Eläkeläisten yhdistyksestäIlman näitä työmyyriä ei monikaan kerho pyörisi, eikö totta? Tässä kaksi meidän ystäväämme, jotka ovat olleet aivan korvaamattomia jo useiden vuosien ajan kerhossamme. Arja Serenius täytti 80 vuotta kesällä ja on ollut monessa mukana jo yli 20 vuotta. Hän on hoitanut jäsenrekisteriä viime vuoteen asti. Arja on ollut luomassa monta ohjelmaesitystä, laulukuorossa ja kaiken tämän lisäksi ilahduttanut ja liikuttanut meitä lukuisilla runoilla, laulujen sanoilla ja sketseillä. Maila Huovari täytti alkusyksystä 75 vuotta ja on toiminut kerhomme matkavastaavana 10 vuotta. Hänen järjestämillään matkoilla olemme saaneet reissata lähes läpi Suomen etelästä pohjoiseen, lännestä itään ja olemmepa piipahtaneet maan rajojen ulkopuolellakin. Lisäksi olemme nähneet monen monta teatteriesitystä, konserttia sekä käyneet kaupunki-, yritys ym. vierailuilla puhumattakaan Umpimähkäreissuista. Tämä meiltä jäseniltä salainen matka on taas tiedossa marraskuussa. Kiitos vapaaehtoistoiminnan onnistumisesta kuuluu tietysti kaikille jäsenille, mutta näin 60 -vuotisjuhlavuoden aattona yhdistyksemme haluaa onnitella ja kiittää ”teräsmuoreja” heidän työstään yhdistyksemme hyväksi. Siis iso kiitos ja onneksi olkoon meidän Arjalle ja Mailalle! HEIKKI MÄKINEN puheenjohtaja HANNELE KOHTANIEMI tiedottaja Puuhanaisia ja pyöreitä ja puolikkaita vuosia Klaukkalassa Helsingin eläkeläisten kirjoittajakerho kokoontuu syksyllä 2018 Hermannin kerholla, Hämeentie 67, keskiviikkoisin 24.10, 14.11 ja 5.12 klo 14 16. Kaikki kirjoittamista harrastavat eläkeläiset ovat tervetulleita. Yleensä otamme kotiläksyksi runotai proosatehtävän sovitusta aiheesta. Tämän kauden ensimmäinen aihe on vapaa. Aluksi voi tulla vaikka vain kuunteluoppilaaksi. Lähempiä tietoja Rudolf Lindbladilta, puh. 0400 602968 tai sähköpostilla rudolf.lindblad@ gmail.com Klaukkalan Eläkeläisten työmyyrät: Arja Serenius ja Maila Huovari. Pihlavan Eläkeläisten kuoron toiminta on alkanut jo 1960-luvulla. Tuolloin käytiin myös esiintymässä lähialueella. Vuosikymmenten kuluessa kuoron esiintyjävahvuus on vaihdellut. Tällä hetkellä kuorossa on kuusi miestä ja kymmenen naista. Nykyinen nimi Repsikat on kuorollemme annettu lokakuussa 2015. Viime vuonna 2017, Suomen 100-vuotisjuhlavuonna, esiinnyimme kaikkiaan 27 kertaa. Ohjelmistoomme kuuluivat mm. laulut Sininen ja valkoinen ja Veteraanin iltahuuto. Ohjelmisto suunnitellaan siten, että keväällä on oma ohjelma ja syksyllä sitten ohjelmistoa muutetaan. Näin kukaan ei pääse kyllästymään samoihin esitettäviin lauluihin. Kuluvan vuoden aikana olemme esiintyneet tähän mennessä jo viitisentoista kertaa, ja keikkakalenterissa on kirjattuna uusia esiintymisiä. Elokuussa mm. esiinnyimme Raumalla kolmen aluejärjestön Elojuhlassa. Marras-joulukuun ohjelmistoon katsotaan sitten joululauluja. Kuoromme veturina toimii Seija Stark ja taustalla soittaa Esa Rauhamaa haitarilla. Esiintymässä käymme Porissa erilaisissa vanhusten palvelukodeissa, näitä paikkoja on kymmenkunta. On ilo huomata, kun vanhukset laulavat tuttuja lauluja mukanamme. Joskus jokin lauluista herkistää myös mielen. Oman yhdistyksemme juhlissa toki myös esiinnymme innolla. ERJA HELLMAN Pihlavan Eläkeläisten kuoro keikkailee ahkerasti Repsikat-kuoro esiintyy säännöllisesti erilaisissa tilaisuuksissa. Marras-joulukuun ohjelmistossa on sitten joululaulujen vuoro. ”On ilo huomata, kun palvelukodin vanhukset laulavat tuttuja lauluja mukanamme” Helsingin kirjoittajakerho kutsuu kaikkia mukaan
Nro 6 lokakuu 2018 – 37 ELÄKELÄINEN Jäsenmaksut ja tukimaksut: IBAN FI11 8000 1800 3273 56 Muut maksut: IBAN FI11 1012 3000 0714 70 Jan Koskimies toiminnanjohtaja 040 747 0776 Anna Autio jäsenvastaava 044 751 1030 – jäsenrekisteri, yhdistysrekisteri materiaalitilaukset Heli Grönroos henkilöstöja talousvastaava 050 529 0399 – kirjanpito, laskutus, ostoja myyntireskontra, palkanlaskenta Anna Eskola aluetyön suunnittelija 044 751 1031 – yhdistysverstastiedustelut Anu Mäki järjestösuunnittelija 040 839 7699 – Eläkeläinen-lehden syntymäpäivät ja poisnukkuneet, syysja kevätkokousilmoitukset Tiina Rajala koulutussuunnittelija 040 582 4319 – kulttuurija koulutustoimintaan liittyvät asiat (ilmoittautumiset jäsenpalvelun kautta) Eva Rönkkö monikulttuurisuustyön suunnittelija 040 501 3599 Tuomas Talvila tiedottaja 050 570 9716 – Eläkeläinen-lehden toimittaja Petra Åhlström hankekoordinaattori 050 308 0560 – Verkko ja vempaimet hallintaan -hanke Jouni Ahonen hankekoordinaattorin sijainen, Verkko ja vempaimet hallintaan -hanke 044 751 1032 Kuntorannantie 14 78400 Varkaus Myyntipalvelu 017 560 1403 tai 0400 403 669, myynti@kuntoranta.fi Martti Korhonen puheenjohtaja Marja Leena Makkonen varapuheenjohtaja Julkaisija: Eläkeläiset ry Päätoimittaja: Jan Koskimies Toimitussihteeri: Tuomas Talvila Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Anna Autio, puh. 020 743 3610, anna.autio@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy 7 kertaa vuodessa Tilaushinta kotimaahan 26 euroa/vsk Muu Eurooppa 36 e/vsk, muut ulkomaat 40 e/vsk Ilmoitushinnat: 2,00 euroa / pmm Toimitus ja toimisto: Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610 elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Ilmoitusmyynti: Marja-Leena Laitinen, 050 5323 444 m-leena.laitinen@kolumbus.fi Maauunintie 14 D 34 01450 Vantaa Syntymäpäivät ja poisnukkuneet, syysja kevätkokousilmoitukset: Anu Mäki, 040 839 7699 anu.maki@elakelaiset.fi ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (Painettu) ISSN 2242-3338 (Verkkolehti) Suomalainen Lehtipaino Oy Kajaani 2018 Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki elakelaiset@elakelaiset.fi www.elakelaiset.fi Toimisto palvelee arkisin kello 9-15. Jäsenpalvelun soittoaika kello 9-12, puhelin 020 743 3610 – jäsenmaksut, osoitteenmuutokset, kurssienja jäsentapahtumien ilmoittautumiset, Eläkeläinen-lehden tilaukset. Muina aikoina pyydämme käyttämään henkilökunnan suoria puhelinnumeroita (numerot alla) Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@elakelaiset.fi Haukiputaan Eläkeläiset Taimi Esteri Sipola Jämsänkosken Eläkeläiset Kari Vuorenpää Jämsän Eläkeläiset Erkki Olavi Hakanen Kemijärven Eläkeläiset Uljas Jurmu Keravan Eläkeläiset Anna Klemetti Malmin Eläkeläiset Aili Alén Maire Kaire Posion Eläkeläiset Tauno Tuovinen Pudasjärven Eläkeläiset Elvi Ollila Vilho Takkinen Raahen Eläkeläiset Taimi Kaartosalo Rauman Eläkeläiset Matti Pertti Selin Sumiaisten Eläkeläiset Aune Hytönen Tervolan Eläkeläiset Mauri Uljas Mäläskä Ykspihlajan Eläkeläiset Hilkka Kyllikki Luoma 5.11. Mauno Veele Ronkainen Kuusamo 7.11. Harry Hallaneva Korso 17.11. Hilkka Tikkanen Lohja 22.11.Raakkeli Matinlompolo Pello 85 vuotta 27.9 Sauli Sarvi Etelä-Vantaa 14.11. Teuvo Hietala Kalajoki 19.11 Aila Ek Loimaa 3.12. Lauri Granat Pello 19.12. Anja Halijoki Tervola 80 vuotta 1.9. Anna-Liisa Nummikorpi Reisjärvi 24.10. Rauno Huhmarniemi Pihlava 28.10 Maija-Liisa Kähkönen Tervola 7.11. Anita Iivonen Lohja 11.11. Liisa Huuskonen Korso 13.11. Markus Dahl Kokkola 18.11. Timo Hirvonen Oulunsalo 19.11. Juhani Nieminen Vammala 20.11. Liisa Färm Jakomäki 29.11. Laina Kela Suomussalmi 14.12. Juuso Heino Pello 17.12. Pentti Hälinen Malmi 75 vuotta 22.9 Toivo Kyllönen Etelä-Vantaa 2.10 Ritva Vuorio Etelä-Vantaa 9.11. Maija Toivanen Suomussalmi 11.11. Toivo Rissanen Kontula 17.11. Martti Tarvainen Lohja 20.11. Irma Pentikäinen Lohja 25.11. Aino Udd Reisjärvi 27.11 Heimo Virtanen Loimaa 70 vuotta 1.9. Tuula Margit Pietikäinen Seinäjoki 14.9 Merike Rinne Etelä-Vantaa 2.10 Tuula Karvinen Etelä-Vantaa 20.10. Paavo Rantsi Halikko 26.10. Jorma Kivioja Malmi 6.11. Aune Ilves Joensuu 8.11. Tatu Karjalainen Kaarina 65 vuotta 6.11. Seppo Aaltonen Hyrylä 7.11. Matti Juntunen Lohja 15.11. Sisko Solehmainen Lohja 19.11. Håkan Ollqvist Kokkola 4.12. Heikki Keränen Pello 60 vuotta 21.6. Reijo Kemppainen Hyrynsalmi OIKAISU 80 vuotta 1.9. Anna-Liisa Nummikorpi Reisjärvi
38 – Nro 6 lokakuu 2018 ELÄKELÄINEN Lähetä nyt joulutervehdys Eläkeläinen-lehteen! Toivotamme Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2019 Eläkeläinen-lehden lukijoille Hyvä Eläkeläinen-lehden lukija Yhdistyksissä on jälleen käynnissä joulutervehdysten keräys lehtemme joulukuun numeroon. Jos tervehdysten kerääjä ei ole tavoittanut sinua, voit lähettää tervehdyksesi postin tai sähköisen lomakkeen (joka löytyy kotisivultamme www. elakelaiset.fi) välityksellä suoraan meille lehteen. Listaan voit kerätä myös tuttaviesi tervehdykset. Kunkin tervehdyksen hinta on 5 euroa. UUTUUS: Nyt voit valita myös yksityisen henkilön kehystetyn laatikkotervehdyksen, jonka hinta on 25 euroa. Katso tervehdysmalli alla: Toimi näin: – Kirjoita tervehtijöiden nimet ja paikkakunta oheiseen tervehdyslistaan selvästi TEKSTATEN – Valitse nimitervehdys ( 5 €) tai laatikkotervehdys (25€) – Lähetä lista viimeistään maanantaina 12.11. osoitteella: Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 HELSINKI UUTUUS: Su osittelemme lämpimästi käyttämään Eläkeläiset ry:n kotisivulta www.elakelaiset.fi löytyvää SÄHKÖISTÄ JOULUTERVEHDYSLOMAKETTA. Kirjoita kerätyt nimet sähköiseen lomakkeeseen, täytä muut lomakkeessa kysytyt tiedot ja paina Lähetä. Lähetä tervehdyksesi viimeistään maanantaina 12.11. – Maksa tervehdykset viimeistään 12.11. tilille FI11 1012 3000 0714 70 käyttäen viitenumeroa 1818. Kiittäen! Eläkeläiset ry Eläkeläinen-lehti HUOM! Ehkäpä haluatkin käyttää SÄHKÖISTÄ JOULUTERVEHDYSLOMAKETTA? Se löytyy Eläkeläiset ry:n kotisivulta www.elakelaiset.fi Henkilön nimi Paikkakunta Nimitervehdys 5 € Laatikkotervehdys 25 € Leikkaa irti ja postita 12.11. mennessä Eläkeläiset ry:n toimistoon. Yhteensä € Jouluinen tervehdys! Terttu Tervehtijä Korvatunturi Karkkilan Eläkeläiset retkeilivät kaivosmuseoon Lohjalla on vanha kalkkikaivos, joka on perustettu vuonna 1897. Se on ollut ensin avoluohos. Vuonna 1947 toiminta on siirtynyt maan alle. Nyt kaivannot ovat 350 metrin syvyydessä. Tunneleita, jotka ovat Lohjan järven ja kaupungin alla on 62 kilometriä. Toiminta jatkuu edelleen. Kalkkikiveä on arveltu riittävän jopa sadaksi vuodeksi. Meitä Karkkilan Eläkeläisiä lähti 22 henkilöä bussikuljetuksella päivän retkelle Tytyrin kaivosmuseoon Lohjalle. Perille tultuamme valitsimme valkoiset kypärät päähämme. Sitten opas vei meidät Koneen valmistamalla nopealla hissillä alas kaivosmuseoon, jonka käytävät ovat noin 80 metrin syvyydessä. Luolissa nähtiin valotaidetta seinille heijastettuna. Vanhoja kaivoskoneita ja louhintamenetelelmiä. Opas kertoi kaivoksen historiasta ja tapahtumista. Viereinen kuva on Tytyri-salista, jota voi myös vuokrata juhlatilaksi. Iltapäivällä kävimme syömässä maistuvan lounaan paikallisessa ravintolassa PENTTI LOPINA ”Tunneleita on Lohjan järven ja kaupungin alla 62 kilometriä.”
Nro 6 lokakuu 2018 – 39 ELÄKELÄINEN Leskirouva Katiska Krypton 5/2018 ratkaisu Ristikko 6/2018 Ratkaisijan nimi:.......................................................................................................... Osoite:........................................................................................................................... ...................................................................................................................................... Postitoimipaikka:......................................................................................................... Krypton 5/2018 oikein ratkaisseiden joukosta onnetar nosti seuraavat nimet: Maire Välimaa, Rovaniemi ja Aulis Joronen, Vantaa. Onnittelut voittajille! Ristikon 6/2018 ratkaisut on lähetettävä 19. marraskuuta mennessä osoitteella: Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Kuoreen ei saa panna tehtävän ratkaisun lisäksi muuta postia järjestölle tai lehdelle. Kuoreen on kirjoitettava sana RISTIKKO.
40 – Nro 6 lokakuu 2018 ELÄKELÄINEN Omistajuus tekee hyvää Osuuskunta Tradeka on moderni omistajaosuuskunta ja inhimillisemmän markkinatalouden edelläkävijä. Toimintamme lähtökohta on merkityksellinen omistajuus, jota toteutamme monella tavalla. Me omistamme ja kehitämme yrityksiä, luomme uutta tukemalla innovaatioiden ja työpaikkojen syntymistä Suomeen, sijoitamme ja turvaamme sekä maltamme myös odottaa omistustemme kehittymistä. Teemme hyvää tulosta ja jaamme tuotoistamme merkittävän osan yhteiseksi hyväksi. Jäsenyys Tradekassa on merkityksellistä. Olet mukana vaikuttamassa suomalaiseen yhteiskuntaan ja talouselämään. Lisäksi saat mahdollisuuden monipuolisiin jäsenetuihin. 225 000 jäsentä Hyviä jäsenetuja Moderni omistajaosuuskunta Merkityksellistä omistajuutta Vaikuta talouselämään Vaikuta yhteiskuntaan