Ikääntyvä Eurooppa puhuttaa 4 | Rohkeasti mukaan kursseille 12 | Muista rahanarvoiset jäsenetumme 16 Ankkurit ylös ja jäsenristeilylle 3 ”Iäkkäiden palveluihin on myönnetty liian vähän rahaa vuosien ajan” 10 4/2022 | 2. syyskuuta 2022 | Eläkeläiset ry:n jäsenlehti | elakelaiset.fi Menestyskirjailija Anneli Kanto, 71: Toivon esimerkkini kannustavan muitakin iäkkäämpiä kirjoittamiseen. 22 Luovaa työtä täyttä häkää
roiden ja lehtien tarinat veivät mennessään niin, että itse rakentaminen unohtui pitkiksi ajoiksi. Saneeratessa muisteltiin taloa ja siellä asuneita henkilöitä. Talo muistettiin tilavaksi ja isolle perheelle hyvin rakennetuksi. Asukkaat olivat muisteloissa vahvoja, ystävällisiä ja lämpimiä persoonia. Oliko tässä koko totuus – mitäpä niitä kaikkia muistamaankaan. Aikapyörä menee jatkuvasti eteenpäin, kohti uutta ja hiukan hämmentävää, jopa pelottavaakin. Toivon mukaan myös nykyistä aikaa muistellaan sitten vanhana hyvänä aikana. Siitä kantavat pitkälti vastuuta keskeiset poliittiset päättäjät ja elinkeinoelämä. T ervetuloa syyskauden ensimmäisen Eläkeläinen-lehden pariin! Tämän numeron sivulta 4 pääsee tutustumaan Eläkeläiset ry:n ja Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL ry:n yhteiseen Eurooppa-tiedotushankkeeseen. Teemalla Ikäystävälliseen Eurooppaan järjestämme EKL:n kanssa loka-marraskuun vaihteessa kolme kaikille avointa keskustelutilaisuutta. Mukana ovat europarlamentaarikot Sirpa Pietikäinen ja Eero Heinäluoma sekä ihmisoikeusasioiden suurlähettiläs Rauno Merisaari Ulkoministeriöstä. Mielenkiintoisia puheenvuoroja on luvassa, joten kannattaa merkitä Turun, Lappeenrannan tai Jyväskylän tilaisuus jo kalenteriin, jos vain reitteihin sopii. Tilaisuuksista yhtä pääsee myös seuraamaan suorana lähetyksenä verkossa, joten meillä on mahdollisuus tavoittaa laaja yleisö asian äärelle. MIKSI EU-KUVIOISTA sitten kannattaisi olla kiinnostunut? Euroopan komissio julkaisi viime vuonna Vihreän kirjan väestön ikääntymisestä. On totta, että laajan paperin teemoista iso osa kuuluu kansallisen toimivallan piiriin. Jokainen jäsenvaltio päättää esimerkiksi eläkepolitiikastaan itsenäisesti. Euroopan laajuinen keskustelu on silti erittäin tervetullutta. Kuten Eero Heinäluoma haastattelussamme toteaa, Suomessa tehtävät päätökset ovat meille edelleen kaikkein tärkein asia. EU:ssa käytävä keskustelu kuitenkin usein osoittaa suuntaa ja luo minimistandardeja. Ikäystävällinen Suomi, ikäystävällinen Eurooppa. Pitenevän eliniän tarjoamat mahdollisuudet ja haasteet ovat loppujen lopuksi yhteisiä. Toinen toistemme kokemuksista ja toimivista ratkaisuista voimme toivottavasti myös oppia. KUTEN VIIME NUMEROSSA tällä palstalla kerrottiin, Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja ja Eläkeläinen-lehden päätoimittaja Jan Koskimies on syyskuun alusta vuoden loppuun saakka vanhempainvapaalla. Minulla ilo ja kunnia toimia tuona aikana Janin sijaisena, näin myös tämän tutun Eläkeläinen-lehden va. päätoimittajana. Toivotan kaikille lehden lukijoille hyvää syksyn alkua! TUOMAS TALVILA VA. PÄÄTOIMITTAJA KESÄLLÄ TAVATAAN läheisiä ja ystäviä. Uusia tuttavuuksiakin syntyy. Yhdessä muistellaan menneitä. Pääasia on joskus saattanut jäädä jo unholaan, ja tilalle on tullut hyvä tarina. Ihmiset ja sattumukset kuitenkin yleensä muistetaan myönteisessä ja osin humoristisessa valossa. Sama pätee paikkoihin. Entistä, rikkumattoman kaunista maisemaa muistellaan. Mieli on aikojen saatossa pyyhkäissyt pois kuoppaiset ja kulkukelvottomat tiet ja kyläraitit ja takapihalla seisseet jätökset. Itse upposin kesällä muistoihin, kun saneerasin lähes 100 vuotta vanhaa isäni kotipaikkaa. Yläkerran purutäytteiden seasta löytyneiden tavaIkäystävälliseen Eurooppaan Aika kultaa muistot 4/2022 Kannen kuva Annina Mannila Ikääntyvä Eurooppa puhuttaa 4 | Rohkeasti mukaan kursseille 12 | Muista rahanarvoiset jäsenetumme 16 Ankkurit ylös ja jäsenristeilylle 4 ”Iäkkäiden palveluihin on myönnetty liian vähän rahaa vuosien ajan” 10 4/2022 | 2. syyskuuta 2022 | Eläkeläiset ry:n jäsenlehti | elakelaiset.fi Menestyskirjailija Anneli Kanto, 71: Toivon esimerkkini kannustavan muitakin iäkkäämpiä kirjoittamiseen. 22 Luovaa työtä täyttä häkää SENNI JA SAFIRA POIMINTA Euroopan laajuinen keskustelu on erittäin terve tullutta.” PUHEENJOHTAJALTA MATTI HUUTOLA PÄÄKIRJOITUS ”Nälän muistan ja katon rajassa orressa riippuvat pettuleivät.” Ale Koivuniemi Kirjeitä mummolasta blogissa Lue blogejamme: elakelaiset.fi/blogit Liikuntasosiologi Itkonen ”Parasta liikuntapolitiikkaa on useimmiten köyhyyden hoito.” 8 Luonnossa ”Tunnelma oli kuin sadusta, eikä kipeä nilkka vaivannut enää yhtään.” 14 Aikakapseli maahan Kapselin saa avata kesäkuun ensimmäisenä päivänä 2122. 18 Karaokeparatiisissa Aina voi laulaa sydämensä kyllyydestä. 30 Dragsvikin tiiliseinä Aika ja tutkijat muuttivat vankileiri helvetin muistot historiaksi. 34 Vakiot Kalevin kynästä 13 Kurssikalenteri 19 Runopysäkki 28 Pensionären 31 Suolaista ja makeaa 32 Krypto 43 2 Eläkeläinen 4/2022
AJASSA Eläkeläiset ry:n jäsentapahtuma Kulje kanssain 13.–14.9. risteillään Baltic Queenilla. TUOMAS TALVILA E läkeläiset ry:n syyskuinen Kulje kanssain -risteily toteutetaan Tallink Silja -varustamon uusimmalla risteilijällä, Baltic Queen -laivalla. Laiva on siis vaihtunut (alun perin Tallink Siljan risteilylaivamme oli Silja Europa), mutta muuten kaikki on ennallaan. Risteily toteutuu alkuperäisenä ajankohtana 13.–14.9. Lähtösatama eli Helsingin Länsiterminaali T2 (Tyynenmerenkatu 14, Helsinki) pysyy samana, samoin laivan lähtöja tuloaika. Risteilyn aikataulu › Tiistai 13.9. Helsinki–Tallinna klo 18.30–22.00 (Tallinnassa mahdollisuus nousta maihin 14.9. klo 8 alkaen. Takaisin laivaan nousu päättyy klo 12.10.) › Keskiviikko 14.9. Tallinna–Helsinki klo 12.30–16.00 Terminaali Helsingissä on Länsiterminaali T2, Tallinnassa D-terminaali. Tässä perustietoa risteilyn varanneille Liput jaetaan lähtöpäivänä 13.9. Länsisataman T2:n lähtöselvitystiskeiltä, jotka on aakkostettu matkan tilaajien sukunimien mukaan. Lähtöselvitysautomaatit tai laivayhtiön mobiilisovellus eivät ole käytössä tilausristeilyllä. Jos varaus on tehty vähintään 10 matkustajan ryhmälle, liput jaetaan satamassa Ryhmät-tiskiltä. Ryhmän tilaaja noutaa koko ryhmän liput ja jakaa ne ryhmänsä jäsenille. Lähtöselvitys ja lippujen jako risteilymatkustajille alkaa klo 15.30 ja loppuu klo 17.45. Laivaan nousun alkaa poikkeuksellisesti jo klo 16.30 ja päättyy klo 18.00. Matkanjärjestäjä Matkapojat ja Eläkeläiset ry suosittelevat kaikkia matkustajia olemaan satamassa hyvissä ajoin ennen laivan lähtöaikaa. Ja muistattehan, että risteilyllä tarvitaan voimassa oleva passi tai EU-henkilökortti. Jäsenristeilyllemme on lähdössä 1?100 iloista reissaajaa. Luvassa on parasta mahdollista seuraa ja monipuolista ohjelmaa. Esiintyjälistalla mm. Meidän pändi, liikunnallinen tanssiesitys ja yhdistysten ohjelmaa. Keskustelutilaisuudessa ministeri Kalevi Kivistö ja eläkkeellä oleva SAK:n eläkepoliittinen asiantuntija Kaija Kallinen pohtivat, kuinka eläkejärjestelmäämme voitaisiin parantaa. Entinen Venäjän kirjeenvaihtaja Pekka Lehtonen kertoo kirjastaan Myyttien ja utopioiden maa. Sävellysja sanoituskilpailumme voittaja, Kulje kanssain -laulun isä Reijo Westerholm vetää yhteislaulua. Jumppaa, tietokilpailua, tanssipaja, yhteistyökumppanimme esittäytyvät. Lisäksi on tarjolla laivan oma korkeatasoinen viihdeohjelma. Tähtiartistina Kati & Kuiskaus -orkesteri, taatusti tanssittavaa musiikkia! TA LL IN K S IL JA Baltic Queen toimii Kulje kanssain risteilyaluksena 13.–14. syyskuuta. Pian nostetaan ankkurit! Verkosta virtaa myös risteilyllä ELÄKKEENSAAJIEN Keskus liiton Verkosta virtaa toi minta kertoo Kulje kanssain risteilyllä maksuttomista vertaisopastajakoulutuksis taan sekä eri puolella Suo mea tarjolla olevista maksut tomista opastuksista niille, jotka kaipaavat apua älypu helimien, tablettien ja tieto koneiden käytössä. Lisäksi tarjolla on tieto tekniikkaopastusta eli ter vetuloa kysymään, jos jokin digiasia askarruttaa! Pistees sä myös vinkkejä älylaittei den käyttöön ja mahdollisuus osallistua leikkimieliseen vi deopelikeilauskilpailuun. › Kaikki yhteistyökumppaneidemme esittelypisteet löytyvät Baltic Queenin konferenssikannelta 5. Laivaan nousu Länsi terminaalissa alkaa jo klo 16.30.” Eläkeläinen 4/2022 3
YHTEISKUNTA TUOMAS TALVILA E läkkeensaajien Keskusliitto EKL ja Eläkeläiset ry järjestävät loka-marraskuun vaihteessa kolme kaikille avointa keskustelutilaisuutta, teemana Ikäystävällinen Eurooppa. Tilaisuuksissa ovat mukana europarlamentaarikot Sirpa Pietikäinen (kok) ja Eero Heinäluoma (sd) sekä ulkoministeriön ihmisoikeusasioiden suurlähettiläs Rauno Merisaari. Euroopan komissio julkaisi viime vuoden tammikuussa vihreän kirjan eli keskustelualoitteen väestön ikääntymisestä. Se kattaa itse asiassa eurooppalaisten koko elinkaaren: nuorten osalta paperi käsittelee pidentyvän eliniän kysymyksiä, työikäisillä työelämän tasa-arvoa ja ikääntyneiden osalta eläkkeiden nykytilannetta. Valtaosa näistä teemoista kuuluu VÄESTÖN IKÄÄNTYMISEEN TULEE VASTATA MYÖS EU-TASOLLA Euroopan komission Ikääntymisen vihreä kirja nostaa esiin EU-jäsenmaiden väestön ikääntymisen tuomia haasteita, mutta korostaa samalla myös ikääntymisen mahdollisuuksia. – Yhteiseuroop palaista otetta tarvitaan, myös hoivan ja terveyden kysymyksissä, europarlamen taarikko Sirpa Pietikäinen sanoo. 4 Eläkeläinen 4/2022
– Suomessa tehtävät päätökset ovat meille edelleen kaikkein tärkein asia, europar lamentaarikko Eero Heinäluo ma toteaa. – EU:ssa käytävä keskustelu kuitenkin usein osoittaa suuntaa ja luo minimistandar deja. kansallisen toimivallan piiriin. Jokainen jäsenvaltio päättää esimerkiksi eläkepolitiikasta itsenäisesti. Sillä, mitä EU lausuu, on kuitenkin merkitystä ja siitä kannattaa olla kiinnostunut, europarlamentaarikot vakuuttavat. Eero Heinäluoma huomauttaa, että peruslähtökohta on iloinen ja hieno: Me elämme pitempään. – Olkaamme iloisia siitä, että meillä on enemmän vuosia käytettävissä. Kysymys on siitä, miten ne voitaisiin käyttää mahdollisimman hyvin, miten yhteiskunta voi ikääntymiseen varautua ja mitä pitäisi tehdä, jotta eläkeläisillä olisi hyvä toimeentulo ja hoiva. Ja toisaalta riittävästi väkeä töissä, jotta voidaan kustantaa tämä. Minusta vihreässä kirjassa on hyvin tunnistettu nämä kolikon molemmat puolet. SIRPA PIETIKÄINEN kritisoi asennemaailmaa, jossa ikääntyminen maalataan yhteiskunnan taakaksi ja ongelmaksi. – Ikääntyminen ei ole ongelma, mutta niin sitä edelleen usein käsitellään kunnissa, jäsenmaissa kuin EU:ssakin. Hyvin suuri osa ikäihmisistä on kuitenkin mukana esimerkiksi vapaaehtoistyössä, järjestöissä, politiikassa. Ja jos lasketaan esimerkiksi kaikki tunnit, jotka isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan, puhutaan valtavista panoksista yhteisten asioiden hoitoon. Pietikäinen peräänkuuluttaa ylisukupolvisuutta ja yhteisöllisyyttä. – Sen sijaan että eristetään eri ihmisryhmät omiin siiloihinsa, voidaan rakentaa ja räätälöidä palveluita, joista on hyötyä kaikille. Esimerkiksi sellainen kaupunkiympäristö, joka on helppokulkuinen ja esteetön ikäihmisille, on hyväksi muillekin. Eero Heinäluoma korostaa vapaaehtoistyön merkitystä. – Kun ihmiset itse ovat mukana hoitamassa omia asioitaan ja auttamassa kanssaihmisiä, se on aina edullisempaa ja usein myös tehokkaampaa kuin se, että kaikki vastuu laitetaan viranomaisille. Tätä ei ole riittävästi oivallettu vihreässä kirjassa. – Meillä Suomessa eläkeläiskerhot ovat tärkeä osa vapaaehtoistoimintaa. Yhteiskunnan tuki eläkeläisjärjestöille on tällä hetkellä riittämätön. Uskon, että siellä satsattu euro tuottaa kymmenkertaisen hyödyn, vaikkapa eläkeläisten digiopinnoissa. RIITTÄVÄ TOIMEENTULO ja toimiva terveydenhuolto ovat luonnollisesti iso osa keskustelua. – Meillä on valitettavasti edelleen merkittävä määrä eläkeläisköyhyyttä. Päätökset tässäkin ovat tietysti kansallisia, sanoo Eero Heinäluoma. – Kaikki eurooppalaiset ansaitsevat helposti saavutettavaa ja laadukasta hoivaa. Hoitajat taas ansaitsevat parempia työoloja ja enemmän hyvinvointia, tukea ja arvostusta. Erityisesti omaishoitajien asemaa on parannettava, toteaa Sirpa Pietikäinen. Pietikäinen sanoo olevansa tyytyväinen Euroopan parlamentin mietintöön eurooppalaisesta hoivasta, joka hyväksyttiin parlamentin täysistunnossa heinäkuussa. Hän toimi hoivamietinnössä parlamentin toisena pääneuvottelijana. – Se on ensimmäinen Euroopan parlamentin laaja kannanotto hoivaan, ja varsin kunnianhimoinen. › Vihreä kirja väestön ikääntymi sestä – Sukupolvien välisen so lidaarisuuden ja vastuullisuuden edistäminen kirja on ladattavissa osoitteesta: bit.ly/eu_vihrea_kirja Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL ry ja Eläkeläiset ry järjestävät kes kustelutilaisuuksien sarjan. Onko Suomessa huomioitu seni oreiden tarpeet arjessa, asumises sa, palveluissa ja ympäristössä? Tervetuloa kuuntelemaan ja kes kustelemaan: Turku ja Lappeenran ta maanantaina 31.10.2022 sekä Jy väskylä keskiviikkona 2.11.2022. Vihreä kirja nostaa esiin ikääntymisen haasteita, mutta korostaa samalla mahdollisuuksia.” Eläkeläinen 4/2022 5
YHTEISKUNTA Ikäystävälliseen Eurooppaan Lappeenranta ma 31.10.2022 klo 11–14 Kaupungintalo, Valtuustosali, Villimiehenkatu 1 Eero Heinäluoma europarlamentaarikko Timo Kokko toiminnanjohtaja EKL ry Eero Kivinen sosiaalipoliittinen asiantuntija EKL ry Turku ma 31.10.2022 klo 11–14 Panimoravintola Koulu, Eerikinkatu 18 Sirpa Pietikäinen europarlamentaarikko Rauno Merisaari suurlähettiläs, ihmisoikeusasiat, Ulkoministeriö Matti Huutola puheenjohtaja Eläkeläiset ry Jyväskylä ke 2.11.2022 klo 11–14 Jyväskylän työväentalo, Aalto-Sali, Väinönkatu 7 Eero Heinäluoma europarlamentaarikko Timo Kokko toiminnanjohtaja EKL ry Eero Kivinen sosiaalipoliittinen asiantuntija EKL ry Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL ry ja Eläkeläiset ry järjestävät keskustelutilaisuuksien sarjan. www.ekl.fi www.elakelaiset.fi Onko Suomessa huomioitu senioreiden tarpeet arjessa, asumisessa, palveluissa ja ympäristössä? Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan! Euroopan komissio julkaisi viime vuoden tammikuussa vihreän kirjan eli keskustelualoitteen väestön ikääntymisestä. EERO KIVINEN V ihreät kirjat ovat asiakirjoja, joiden tarkoituksena on käynnistää unionin tasolla erityisiä aiheita koskevia keskusteluja. Keskustelusta voi seurata valkoinen kirja, joka koostuu mahdollisista lainsäädäntöja politiikkatoimista. Ikääntymisen vihreän paperin julkistamisen jälkeen asia ei valitettavasti tiedusteluista ja kehotuksista huolimatta näytä edenneen toimeenpanoon. EU-tasolla tarvitaan konkreettisia toimia ikääntyvän väestön kohtaamiin haasteisiin vastaamiseen. Sukupolvien välinen dialogi ja vanhenemisen arvostus Ikääntyneitä ja nuoria edustavien järjestöjen välille tarvitaan rakentavaa keskustelua sukupolvipolitiikasta. Ikääntyneet ja heidän järjestönsä voivat jakaa kokemustaan ja näkemyksiään nuorisojärjestöjen kanssa asioista, joista nuorilla ei ole vielä yhtä mittavaa kokemusta. Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL:n nimissä ehdotettiin EU:n rahoittamaa hanketoimintaa juuri sukupolvien välisen dialogin edistämiseksi. Työhyvinvointiin ja työssäjaksamiseen tulee panostaa kaikissa jäsenmaissa, varsinkin silloin, kun työikäisillä on riski joutua varhaistai työkyvyttömyyseläkkeelle. Samoin työelämäkulttuuria tulee muokata niin, että ikääntyneitä työntekijöitä ei nähdä riskitekijöinä. Työssäjaksamista parantaa työEUtasolla tarvitaan nyt konkreettisia toimia ajan jousto sekä esimerkiksi työntekijän omista lähtökohdista tapahtuva määräaikainen osa-aikatyö. Myös jo eläköityneet tarvitsevat mahdollisuuden työskennellä osa-aikaisesti. Ikääntyneiden yrittäjyyttä tulee tukea esimerkiksi seniorilainoilla ja sukupolvien välisellä mentoroinnilla. Digipalvelujen nykyisiä ja tulevia käyttäjiä tulee ottaa mukaan kehitystyöhön. Toimivinkin digitaalinen palvelu on hyödytön, jos se suunnitellaan ilman sitä käyttävien ihmisten panosta. Ikääntyneiden taloudelliseen hyvinvointiin panostettava jo ennen eläkeikää Nykyisellään köyhyyttä ja pienituloisuutta mitataan köyhyysrajaa soveltamalla, mutta vain siihen keskittyminen ei riitä. Köyhyyden vastaisissa ohjelmissa tulee huomioida ryhmäkohtaiset haasteet, esimerkiksi ikääntyneillä kasvavat terveydenhuollon kustannukset ja toimeentulon rajoittuvuus eläkkeisiin. Jäsenmaissa, joissa eläke on sidottu työuran aikaisiin ansioihin, kuten Ruotsissa ja Suomessa, tulee vähentää ei-haluttua pätkätyötä ja alityöllistymistä. Etenkin naisvaltaisilla aloilla työskentelevät ovat nykyisin lähes automaattisesti taloudellisesti epätasa-arvoisessa asemassa, kun eläkkeelle siirtyminen koittaa. Kattava, joustava ja kohtuuhintainen varhaiskasvatus on elinehto, jos halutaan helpottaa naisiin kohdistuvaa painetta jäädä perheen perustamisen yhteydessä pitkäksi aikaa pois työelämästä. Toinen elintärkeä järjestely on toimiva ja kattava perhevapaajärjestelmä. Kahden vanhemman perheissä järjestelmän tulee rohkaista molempia vanhempia viettämään vanhempainvapaata. Riittävän eläkkeen tulee ensisijaisesti tulla lakisääteisen eläkejärjestelmän kautta. Vapaaehtoiset eläkevakuutukset voivat täydentää ihmisen henkilökohtaista toimeentuloa, mutta ne eivät saa muodostua edellytykseksi taloudelliselle hyvinvoinnille. Hoiva-alan toimivuudesta Jäsenmaita tulee rohkaista sosiaalija terveydenhuollon maksujen kohtuullistamiseen ja maksuttomien palvelujen lisäämiseen. Maksut eivät saa missään vaiheessa muodostua esteeksi hoitoon hakeutumiselle. EU:n tulisi kannustaa jäsenmaita ottamaan käyttöön kohtuullinen hoitotakuu, jotta terveydenhuollossa panostettaisiin ennaltaehkäisyyn ja vältettäisiin ongelmien huononemista tarpeettomasti. Tässä voidaan hyödyntää myös digitaalisia etäpalveluita. Mahdolliset etähoidot voidaan helposti toteuttaa myös silloin, kun välimatkat hoitopaikkojen ja asutuksen välillä ovat pitkät. Vanhustenhoito on EU:n jäsenmaissa hyvin eriarvoisessa asemassa ja tilanteessa: Pohjoisja Keski-Euroopan jäsenmaissa on panostettu mittavasti julkisesti järjestettyyn hoivaan, kun taas Etelä-Euroopassa edelleen lapset ja suku ovat paljon suuremmassa vastuussa. Näiden kulttuurillisten ja poliittisten erojen vaikutuksia tulee seurata ja negatiivisia vaikutuksia lieventää. Järjestötyön tärkeys yksinäisyyden torjunnassa Vuoden 2008 talouskriisiä seuranneen leikkauspolitiikan myötä avustukset yksinäisyyttä torjuville järjestöille ja hankkeille eivät ole pysyneet kustannusten tahdissa. Erityisesti järjestöt, jotka tuottavat osallisuutta ikääntyneiden keskuudessa, eivät saa riittävää rahoitusta tehokkaaseen ja kattavaan työskentelyyn. Tilanne luonnollisesti korostui pandemian myötä. Järjestöt joutuivat ja pääsivät muuttamaan toimintatapojaan. Nykyisenkaltainen tilanne ei saa toistua tulevaisuudessa, vaan ikääntyneiden yksinäisyyden lievittäminen tulevaisuudessa vastaavissa olosuhteissa tulee ottaa vakavasti. Kirjoittaja on Eläkkeensaajien Kes kusliitto EKL:n sosiaalipoliittinen asiantuntija. Väestön ikääntyminen puhuttaa myös EUtasolla. V LA D S A R G U / U N S P LA S H 6 Eläkeläinen 4/2022
A hyvaika.fi Tule hakemaan tietoa ja ratkaisuja mm. Asumisen esteettömyydestä, ikäasenteiden pöllyttämisestä sekä kuulon, muistin, nivelten ja koko kehon hyvinvoinnista. HYVÄ IKÄ -MESSUT 28.–29.9.2022 Helsingin Messukeskus Vanhustyön ja vanhuusiän oma messutapahtuma – tule sinäkin! Avoinna ke-to klo 9-17, Liput 10€ (ovelta 12€) Vähän koulutettujen työttömyys eläkkeen kynnyksellä puolittui. S uomalaiset jatkavat työntekoa vanhuuseläkkeelle siirtymiseen asti selvästi aiempaa useammin. Työstä vanhuuseläkkeelle siirtyminen on yleistynyt kaikissa sosioekonomisissa ryhmissä vuosina 2006–2017, mutta erityisesti matalasti koulutetuilla, ilmenee Eläketurvakeskuksen (ETK) tutkimuksesta. Vuonna 2017 lähes 60 prosenttia siirtyi vanhuuseläkkeelle työstä, kun vuonna 2006 osuus oli vajaat 40 prosenttia. Matalasti koulutetuista ja työntekijäammateissa olleista vähän alle puolet siirtyi työstä vanhuuseläkkeelle vuonna 2017, kun reilut kymmenen vuotta aiemmin lähes kolme neljästä poistui työelämästä ennen vanhuuseläkeikää. Eläketurvakeskuksen ekonomistin Satu Nivalaisen mukaan matalasti koulutetuilla työttömyys vanhuuseläkkeen kynnyksellä onkin lähes puolittunut tarkastelujakson aikana. Nivalainen arvioi ETK:n tiedotteessa, että kehityksen taustalla ovat vuoden 2005 eläkeuudistuksessa sovittu työttömyyseläkkeen poistuminen ja työttömyysputken ikärajojen korottaminen. – On yllättävää, että työttömyysputkeen tehdyt muutokset ovat lisänneet näin merkittävästi matalasti koulutettujen työskentelyä vanhuuseläkkeeseen saakka. Samalla sosioekonomiset erot työttömyydessä ovat tasoittuneet, sillä korkeasti koulutetuilla työttömyys ennen vanhuus eläkettä ei ole vähentynyt, hän toteaa. JULKISELLA SEKTORILLA työssä vanhuuseläkkeeseen saakka jatkaneiden palkansaajien työurat ovat olleet lyhyempiä kuin yksityisellä sektorilla koko ajanjakson 2006–2017. Julkisella sektorilla työurat ovat kuitenkin pidentyneet yksityistä sektoria enemmän. Urat julkisilla aloilla ovat pidentyneet nimenomaan loppupäästä: 53–68-vuotiaana tehdyt työvuodet ovat lisääntyneet. Nivalaisen mukaan juuri julkisella sektorilla työstä vanhuuseläkkeelle siirtyminen on myöhentynyt. Sen sijaan yksityisellä sektorilla eläkkeelle siirtyminen ei ole myöhentynyt eivätkä työurat ole pidentyneet loppupäästä käytännössä lainkaan vuoden 2006 jälkeen, Nivalainen sanoo. Vuoden 2005 uudistuksessa siirryttiin joustavaan 63–68 vuoden vanhuuseläkeikään. 63 ikävuoden jälkeen kertyvän ns. superkarttuman toivottiin houkuttelevan pidentämään työuraa. – Jos superkarttuma olisi toiminut kuten tavoiteltiin, vaikutuksen olisi pitänyt näkyä nimenomaan yksityisellä sektorilla. SOSIOEKONOMISET EROT työurien pituudessa ovat supistuneet vuosina 2006–2017, koska matalasti koulutetuilla ja työntekijäammateissa olevilla vanhuuseläkkeeseen saakka työskentely on yleistynyt. Matalasti koulutetut ovat kuitenkin jatkaneet työssä alinta vanhuuseläkeikää pidempään entistä harvemmin. Sen sijaan korkeasti koulutetuilla ja työelämässä hyvässä asemassa olevilla vanhuuseläkkeelle siirtyminen on myöhentynyt selvästi. – Alimman vanhuuseläkeiän jälkeen kertynyttä suurempaa eläkekarttumaa ovat siis hyödyntäneet erityisesti korkeasti koulutetut ja hyväosaiset. Tämä on voinut lisätä sosioekonomisia eroja eläkkeiden tasossa. Tutkimuksessa on tarkasteltu sosioekonomisia eroja vanhuuseläkkeelle siirtymisessä ja työurissa vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen ja ennen vuoden 2017 eläkeuudistuksen voimaantuloa. › etk.fi M A RT IN A D A M S / U N S P LA S H Suomalaiset jatkavat työntekoa van huuseläkkeelle siirtymiseen asti selvästi aiempaa useammin. Yhä useampi työskentelee vanhuuseläkkeeseen asti Eläkeläinen 4/2022 7
HAASTATTELU PENTTI STRANIUS KUVA ESA NYKÄNEN H annu Itkonen on vastikään eläköitynyt liikuntasosiologian professori. Hän on tehnyt pitkän uran tutkijana, väitöskirjojen ohjaajana, tietokirjailijana ja aktiivisena osallistujana yhteiskunnalliseen keskusteluun liikunnan merkityksestä. Keskeiset työpaikat ovat olleet Joen suun yliopiston Karjalan tutkimuslaitos ja Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellinen tiedekunta. Itkosen viimeisin teos Liikkumisen sosiologia (2021) on yhteenveto liikuntakulttuurin merkityksestä ja liikkumisesta yleensä. Kirjasi herättää kysymyksen liikunnan merkityksen laajemmasta käsittelystä. Kerro vähän tästä nimivalinnasta? – Lähtökohta on se, että myös käsitteet ovat sosiologiassa jatkuvasti liikkeessä. Aikaisemmin puhuttiin esimerkiksi ”voimistelusta ja urheilusta”, sitten 1960-luvulla kuntoilun noustessa arvoon siirryttiin käyttämään termiä ”liikunta” ja ”liikuntakulttuuri”. Tänä päivänä voi ajatella, että kun liikkuminen on sinänsä ihmisen hyvinvoinnin selvä osa-alue, niin kaikki lasketaan eli kaikki fyysinen aktiivisuus edesauttaa väestön hyvinvointia, kunnon kohenemista ja terveyttä. Siksi on perusteltua puhua nimenomaan ”liikkumisesta”. Olet kirjoittanut liikunnasta useampia teoksia ja jo väitöskirjasi Kenttien kutsu (1996) herätti ansaittua huomiota. Mistä siinä oli kysymys? – Väitöskirjassani tein analyysia suomalaisen liikuntakulttuurin muutoksesta ja murroksesta. Sen keskeinen havainto oli kuntoliikunnan voimakas nousu yhteiskunnan yleisen rakennemuutoksen myötä, mutta myös se, että 1980-luvulta käynnistyi hyvin voimakas liikuntakulttuurin eriytyminen. Huippu-urheilu lähti ammattimaistumaan ja erkaantui perinteisestä urheiluelämän kansalaistoiminnasta. Syntyi myös vapaa-aikasektori, jolla harrastettiin paljon elämysja virkistysliikuntaa, jolla ei ollut paljonkaan tekemistä tavoitteellisen kilpaurheilun kanssa. HANNU ITKOSELLE on tutkijana ollut alusta pitäen selvää, että liikunta on yhteiskunnallinen ilmiö, mihin vaikuttavat myös kansalaisten yhteiskunnallinen asema, liikkujan kasvuympäristö ja sosiaalistuminen. Siksi on perusteltua tutkia näitä muuttuvia ja erilaisia olosuhteita ja edellytyksiä eri ihmisryhmien liikkumiselle. Tähän liikkumisen sosiologia -käsite sopiikin varsin hyvin, koska suurin osa ihmisliikuntaa tapahtuu aivan muualla kuin varsinaisilla urheilukentillä tai valmiissa erityistiloissa. Itkosen mukaan olennainen taustatekijä on siinä, miten yhteiskuntaa ”liikunnallistetaan” ja millaisia mahdollisuuksia luodaan. Silloin usein kuultu keskiluokkainen valituspuhe ”liikkumattomuudesta” menettää merkityksensä, sillä kaikki ryhmät eivät pysty, vaikka haluaisivatkin, liikkumaan samoin edellytyksin. Eräs osoitus Itkosen monipuolisuudesta on teos Varkautelaisten vuosisata (2004), joka on paitsi oivallinen teollisuuden ympärille muodostuneen kaupungin historia, myös mitä suurimmassa määrin tavallisten liikkuvien kaupunkilaisten ja työläisarjen historia. Toinen esimerkki kansainvälisen uran alkuvaiheista on Neuvostoliiton hajoamisen seurauksia liikunnan kenttää tutkiva ja Venäjän Karjalan liikuntakulttuurin murrokseen keskittyvä Liikettä Venäjän Karjalassa – Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta (2002), jossa allekirjoittanutkin oli mukana toisena tekijänä. Se on käännetty myös venäjäksi. Millaisia edellytyksiä nykyisin on eläkeläisten aktiiviselle liikkumiselle. Sanotaanhan että lapsi liikkuu luonnostaan, mutta entä vanhukset? – Suomessa on erittäin vahva julkinen sektori liikunnan ja urheilun alueella. Se luo hyviä perusedellytyksiä liikkumiselle eri ikäkausina. On tarjolla paljon liikkumista edesauttavia keinoja ja mahdollisuuksia. Se, että juuri fyysinen aktiiLiikkumisen sosiologia 2020-luvulla Hannu Itkoselle on tutkijana ollut alusta pitäen selvää, että liikunta on yhteiskunnallinen ilmiö, mihin vaikuttavat myös kansalaisten yhteiskunnallinen asema, liikkujan kasvuympäristö ja sosiaalistuminen. YHTEISKUNTA Parasta liikunta politiikkaa on useimmiten köyhyyden hoito!” Hannu Itkonen oli nuorena myös kilpaurheilija. – Nykyisin harrastan perusliikuntalajeja. Joka päivä pyrin jonkinlaisen fyysisen ponnistuksen tekemään. 8 Eläkeläinen 4/2022
Soita 050 068 9545 Hammasproteesin korjaus ja valmistus Hammasteknikko Timo Kasurinen valmistaa korkealaatuiset proteesit Kajaanissa. Eläkeläinenlehden lukijoille -20% VAIVAAKO SELKÄ TAI JALAT? Tilaa interaktiiviset tukipohjalliset 38,50 €/pari p. 020 7402 702 www.ortomalli.com H Y V I N V O I N T I M AT K AT H Y V I N V O I N T I M AT K AT ”Kuvittele paikka, missä rannat ovat yhtä safiirisen upeita kuin Kroatiassa, vuoret jylhät kuin Sveitsissä, rotkot melkein yhtä syvät kuin Coloradossa, rakennukset yhtä elegantteja kuin Venetsiassa ja kaupungit yhtä vanhoja kuin Kreikassa..” 13.09.,20.09., 27.09., 04.10., 11.10. ja 18.10.! alk. 745€ /vko sis. retken Dubrovnikiin! SENIOREIDEN OMA MATKA 04. 11.10. 1065€ Retkiä ja kevyttä liikuntaa hyvässä seurassa! KYSY TARJOUSTA RYHMÄLLE ensi keväälle! MO MONTENEGRO NTENEGRO + D + DUBROVNIK! UBROVNIK! Montenegron matkojen erikoismatkatoimisto puh. 017 26 333 23 toimisto@tilausmatkat.info www.tilausmatkat.info GRAN CANARIALLA: 28.1. 04.02. KEHO KUNTOON joogalla ja jäsenkorjaushoidolla Tauritossa Puerto Ricossa: 01. 08. 02. PILATESMATKA alk. 995€ 08. 15.02. JOOGAMATKA alk. 995€ TILAUSMATKAT OY Mukavas ti Moilasen Mukana. .... PÄRNU kylpylä TERVIS SPA alk. 505€ 23. 29.10., 27.11. 03.12. bussi kulkee Kainuusta viitostietä etelään! Bussi mukana koko matkan! Lähdöt: UNKARIN MATKA 02. 08.10. bussi kulkee Kainuusta viitostietä etelään ja Finnairin siivin Budapestiin! Budapestiä, kylpylää, maaseutua ja linnoja! KIRJA Hannu Itkonen. Liikkumisen sosiologia. Vastapaino 2021, 192 s. HUIPPUJA kilpaurheilu dominoi liikuntakulttuuria tehokkaasti. Urheilutoimittajia on töissä median kaikilla kanavilla pilvin pimein. SMja MM-kisat sekä olympialaiset näkyvät ja kuuluvat kansalaisten arkipäivässä ehkä kohtuuttomastikin sotauutisten rinnalla. Huippu-urheilulla on vahva, tervettä kansallistunnetta mutta myös rasistista kiihkonationalismiakin innoittava voima. Tavallisten ihmisten liikunta jää usein syrjään kun journalismi painottuu huippuihin ja menestyjiin, mutta onneksi sitäkin tutkitaan yhä enemmän. Huolena on sekä vanhenevan väestön vähenevä liikunta että lasten ja nuorten liikuntakulttuuri. Aihetta onkin: joka toinen 7-vuotias lapsi harrastaa sentään vielä nykyisin liikuntaa miltei tunnin päivässä, mutta saman verran liikkuu enää joka viides 15-vuotias murrosikäinen poika ja vain joka seitsemäs 15-vuotias tyttö. Vanhetessa paikallaolo usein lisääntyy turhaankin. Tämän tilaston esittää kirjassaan Jyväskylän yliopiston liikuntasosiologian professori, vastikään eläköitynyt tutkija Hannu Itkonen. Liikkumisen sosiologia on kansainvälisestikin tunnetun Itkosen eräänlainen yhteenveto, mutta myös tietynlainen irtiotto pelkästä ”liikunta”-käsitteestä: ihminen kun liikkuu monilla kentillä ja periaatteessa monipuolisestikin elämänsä aikana. Lapsena luonnostaan, vanhuksena mahdollisuuksiensa ja terveydentilansa puitteissa. Liikkuminen on sitä fyysistä aktiivisuutta, jota tarvitsemme pysyäksemme ihmisenä kokonaisvaltaisesti, ajattelevana, mahdollisimman terveenä ja toimintakykyisenä. Tämä tiedostetaan laajalti ja myös tutkimuksella vahvistetaan. Liikkuminen ei ole pelkkää urheilua tai edes tietoista liikuntaharrastusta. Onko se sitten vähenemässä ja hiipumassa kun elämän helpottamiseksi keksitään ja tuotetaan koko ajan uusia välineitä, jotka usein edistävät myös ”liikkumattomuutta”? Osittain asia on näin, mutta Itkonen osoittaa myös sen, että laajaa liikkumisharrastusta voidaan edistää monin tavoin julkisella lainsäädännöllä, kampanjoilla ja konkreettisilla toimenpiteillä. Liikkumisen sosiologian aluksi tekijä katsoo aihettaan historiallisesti ”sosiologisin silmälasein”, mutta on koko ajan kiinni yhteiskunnallisissa ilmiöissä, muun muassa siinä, miten raskaat työt ovat vähentyneet ja harrastukset laajentuneet ruumiinkulttuurin puolelle. Itkonen on hyvinkin suvaitsevainen kaikkia liikunta-liikkumismuotoja kohtaan ja osoittaa siten laaja-alaisuutensa. Suuri osa kirjasta käsittelee liikkumista seuratoiminnan ja nuorisokulttuurin kautta, liikuntapolitiikkaa, ruumiillisuutta, liikuntatilojen monipuolistumista ja lopulta myös tulevaisuuden haasteita. Yhteiskunnallista näkemystä Itkonen tuottaa monessa yhteydessä. Eriarvoistuminen, syrjäytyminen ja ilmastonmuutos näkyvät liikuntakulttuurissakin: politiikka, erilaiset arvot ja arvostukset sekä muoti-ilmiöt ja markkinat vaikuttavat. Maksulliset harrastukset ja koululiikunnan vähyys saavat ansaittua kritiikkiä. Samoin vapaaehtoisen kansalaistoiminnan hiipuminen ja sen vähäinen arvostus. On miellyttävää lukea tekstiä, joka ei kikkaile teorioilla liikaa, vaan selvästi popularisoi aihetta, jonka Itkonen hallitsee suvereenisti. PENTTI STRANIUS Kirjoittaja on joensuulainen tutkiva journalisti (FL), kirjailija ja kuntoilija Liikuntasosiologin monet kentät visuus vähenee iän myötä, on osittain luonnollista. Lapsuus on leikin ja urheilun aikaa, korostetusti. Kansainvälisessä vertailussa suomalainen aikuisväestö liikkuu varsin paljon. Kun olen ollut kansainvälisissä konferensseissa mukana, voin sanoa, että Suomen luvut ovat kärkipäässä. – Jo tuo 1960-luvulla alkanut kuntoliikunnan olosuhteiden ja paikkojen rakentaminen on merkinnyt sitä, että ikääntyvä väestö liikkuu kansainvälisesti vertailtuna varsin hyvin ja monipuolisesti. Miltei kaikissa ikäryhmissä löytyy muuten noin viidennes sellaisia kansalaisia, jotka eivät hyvinvointinsa ja terveytensä vuoksi liiku tarpeeksi. Juuri tämä viidennes tulisi ottaa keskeisen huomion kohteeksi, heidän yksilöllinen tilanteensa tarkasteluun. Itse asiassa olen tässä yhteydessä todennut, että parasta liikuntapolitiikkaa on useimmiten köyhyyden hoito! Suhtaudut kirjassasi hyvin suvaitsevasti myös eri lajeihin, joita syntyy ja jopa markkinoidaan pilvin pimein. Onko olemassa lajeja, joita voisi kutsua elitistisiksi, vähemmän ”liikuttaviksi”? – Tämä on keskeinen kysymys myös sote-uudistuksen näkökulmasta. Kunnat joutuvat nyt priorisoimaan sitä, mihin liikunnassa satsataan. Olennaista on se, että kaikki liikkumisympäristöt olisivat liikuntaan kannustavia ja mahdollistaisivat laajan väestönosan liikkumisen. Julkisvallan tehtävä ei ole rahoittaa kaikkia mahdollisia, hyvinkin elitistisiä lajeja. Ne joilla on tarvetta sellaiseen harrastamiseen, saavat maksaa itse. – Poliittisessa päätöksenteossa pitää tehdä koko ajan liikkumisvaikutusten arviointia: turvallinen ympäristö, hyvät kulkuyhteydet, erilaiset reitistöt ja tilat sekä hintapolitiikka ovat niitä tekijöitä, jotka aktivoivat suurimman joukon. Lajeista sen verran, että esimerkiksi sähköpotkulautojen kohdalla on vaikea puhua liikunnan edistämisestä; siinä markkinat ovat vyöryneet päätöksenteon yli. Olet ollut nuoruudessasi itsekin kilpaurheilija. Kuinka liikut nyt eläkevuosien alkaessa? – Harrastan perusliikuntalajeja. Joka päivä pyrin jonkinlaisen fyysisen ponnistuksen tekemään. Lajit vaihtelevat vuosikierron mukaan kävelystä hiihtoon ja pyöräilyyn sekä melontaan. Mökkipuuhastelu on muuten mitä parhainta arkiliikuntaa, sitä perusliikkumista mistä kirjassanikin puhun. Sen vaikutus vaikka kesäkaudella on hyvinkin laajamittaista Suomessa. › Hannu Itkosen jäähyväisluento on julkaistu Liikunta ja tiede leh dessä 3 /2022: lts.fi/liikuntatiede/ artikkelit/liikkumisensosiologi jattaakortteerin Eläkeläinen 4/2022 9
S U O M E N M E R I M U S E O F I N L A N D S S J Ö H I STO R I S K A M U S E U M K Y M E N L A A K S O N M U S E O V anhusasiavaltuutettu Päivi Topo aloitti toimintansa tammikuussa ja hänelle tulleissa kansalaisten yhteydenotoissa on kuvattu täysin kohtuuttomia tilanteita, joita palveluiden puute on iäkkäille henkilöille aiheuttanut. Heidän oikeutensa ihmisarvoiseen elämään ja tarvitsemaansa hoitoon on jäänyt toteutumatta. Tilanteeseen on Topon mukaan päädytty huonojen päätösten seurauksena. – Iäkkäiden palveluihin on myönnetty liian vähän rahaa vuosien ajan. Näitä päätöksiä ovat tehneet maan hallitukset ja kunnat vaikka palvelujen puutteesta ja seurauksista on koko ajan saatu enemmän tietoa, Päivi Topo toteaa tiedotteessaan. VOLYYMIT IÄKKÄIDEN palveluissa ovat valtaisat. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan Suomessa tehdään päivittäin 115? 000 kotihoidon käyntiä. Ympärivuorokautisen hoivan asiakkaita on noin 50? 000. Pätevien hakijoiden puuttumisen vuoksi on jäänyt täyttämättä noin 5?000 työpaikkaa vanhuspalveluissa. Työntekijöitä eläköityy lähivuosina niin paljon, että heidän tilalleen tarvitaan 200?000 uutta tekijää. – Iäkkäiden jääminen ilman tarvitsemiaan palveluja on osoitus pitkään jat– Iäkkäiden jääminen ilman tarvitsemiaan palveluja on osoitus pitkään jatkuneesta ikäsyrjinnästä päätöksen teossa, vanhus asiavaltuutettu Päivi Topo toteaa. M A R K K U LE M P IN EN / B R A N D P H O TO Vanhusasiavaltuutettu: Päättäjien on turvattava rahoitus vanhuspalveluihin Iäkkäille tarkoitettujen ympärivuorokautista hoivaa tarjoavien paikkojen määrä on ollut Suomessa vuosia liian pieni suhteessa niiden tarpeeseen. Tänä kesänä tilanne on entisestään pahentunut, kun olemassa olevia paikkoja on suljettu henkilöstöpulan vuoksi. kuneesta ikäsyrjinnästä päätöksenteossa. Tämä on uhka luottamukselle, johon koko hyvinvointiyhteiskunta nojaa. Suomalaiset maksavat mielellään veroja, jos kokevat saavansa niille vastinetta ja yhteiskuntarauhaa. – Tuoreet Tampereen yliopiston tutkimustiedot kertovat, että 65–84-vuotiaista vain 21?% luottaa saavansa tarvitessaan ympärivuorokautisen hoidon palveluita ja 39 % kotihoidon palveluita, Päivi Topo sanoo. – Työvoimapula koettelee kaikkia aloja emmekä voi tuudittautua siihen, että työikäiset läheiset jättävät työnsä ja siirtyvät omaishoitajiksi. Hyvin resursoidut vanhuspalvelut houkuttelevat alalle uusia työntekijöitä. Iäkkäiden määrä ja väestöosuus pysyy korkeana vuosikymmeniä. Nyt valtakunnallisten ja alueellisten päättäjien on varattava riittävä rahoitus kaikille vanhuspalveluille ja samalla turvattava koko sosiaalija terveydenhuollon toimivuus. Iäkkäiden palveluihin on myönnetty liian vähän rahaa vuosien ajan.” YHTEISKUNTA 10 Eläkeläinen 4/2022
M eistä monen toiveena on asua omassa kotitalossa mahdollisimman pitkään. Vuosien edetessä on hyvä aloittaa varautuminen tulevaisuuden asumiseen, ettei tilanne yllätä. Kun asumismuotona on omakotitalo, on asialla erityinen merkitys, sillä omakotitalossa yleensä talon työt tehdään omatoimisesti ja kustannuksista vastataan täysin itse. Kauppalehti kirjoitti heinäkuussa, että omakotitaloasukkaista yli 65-vuotiaita asukkaita on joillain alueilla lähes 40 prosenttia, Mikkeli oli tilastoykkösenä. Kun elämme entistä pidempään, on selvää, että myös omakotitaloasukkaista yhä useampi on eläkeläinen. SUOMESSA ASUNTOPOLITIIKAN tavoitteena on, että voisimme asua omassa kodissa mahdollisimman pitkään. Tuttu paikka on turvallinen, jos asiat ovat kunnossa. Asumistarpeen muuttuminen on hyvä tunnistaa ja tunnustaa. Jos on asunut koko ikänsä samassa omakotitalossa, tilanne voi hiipiä pikkuhiljaa omaan elämään ja jossain kohtaa huomaakin, ettei kaikki suju enää kuin ennen. Omakotitalo on antanut mielekästä ja hyödyllistä tekemistä: on tehty itseä varten kodin huoltotöitä, remontointia ja pidetty huolta pihoista kesät talvet. Kuntokin on pysynyt yllä. Monilla työuran jäätyä taakse aikaa on ollut jopa enemmän talotöihin. Mutta entä sitten, kun voimat alkavatkin hiipua tai terveyteen tulee muutoksia? Tämän takia on hyvä pysähtyä miettimään, mitä itse toivoo asumiselta tulevina vuosina. Apuna kannattaa käyttää kyselyitä tai soittaa vaikka järjestöjen asumisneuvontaan. Omaa tilannetta ja kotia kannattaa tarkastella monelta kantilta: onko koti turvallinen iän karttuessa, tarvitaanko kotiin muutostöitä tukemaan asumista ja mistä voi saada tarvittaessa apua kotiinsa, niin sisälle kuin ulkotöihinkin. Kenties oman paikkakunnan omakotiyhdistyksestä voisi löytää omakotitalkkaria avuksi? Asumisen muutostöiden tueksi on myös saatavilla erilaisia tukia, ja apua näiden selvittämiseen ja tuen hakemiseen. Jos omat asumistarpeet täyttyvät vielä parhaiten omakotitalossa, voi hyvillä mielin ryhtyä tarvittaviin toimiin, kuten talviaikaisiin ulkotöihin varautumisiin. Toisaalta, jos mieluummin haluaisi suunnata uuteen asumismuotoon, voi ryhtyä selvittämään vaihtoehtoja ja toteuttamaan muutosta. Tärkeintä on, että iästä riippumatta koti on turvallinen paikka, jossa on hyvä elää niin fyysisesti, sosiaalisesti ja psyykkisesti. ASUMISMENOIHIN ARVIOIDAAN kuluvan kotitalouden käytettävissä olevista tuloista noin 20 prosenttia. Yksinasuvilla naisella sähkötai öljylämmitteisessä omakotitalossa osuus on jopa 40–50 %. Viimeaikainen kustannusten nousu on ollut hurjaa, sähköt, vesija jätemaksut, vakuutukset ja kiinteistövero nousevat vuosittain. Kun lisää omakotitalon vuosittaiset kunnostuskulut, jotka toisina vuosina nousevat tuhansiin, jopa kymmeniin tuhansiin euroihin, on iäkkäämmällä ihmisellä varmasti paljon mietittävää. Miten saada rahat riittämään asumiskulujen jälkeen muuhunkin elämään? Sähkön hinnan jyrkkä nousu kurittaa tällä hetkellä myös monen eläkeläisen taloutta ja tuleva talvi voi pelottaakin. Miten selvitä sähkölaskuista sähkölämmitteisessä omakotitalossa, varsinkin jos juuri on käsillä sähkösopimuksen uusiminen. Asian vakavuudesta huolimatta on hyvä tarkastella tilannetta positiivisen kautta. Juuri eläkeläisethän voivat pärjätä tilanteessa, jossa valtio kutsuu meitä kaikkia energiasäästötalkoisiin. Moni on lapsuudestaan asti tottunut asumaan järkevästi omakotitalossa. Kodissa on pidetty riittävää lämpötilaa. Jaloissa on pidetty villasukkia ja lämmintä vettä ei ole läträtty. TOTTA KUITENKIN on, että monella tilanne voi olla nyt hyvin vakava. Miten selvitä tulevana talvena kovasta sähkölaskusta, jos ei pysty ennakolta säästämään rahaa? Tässä tilanteessa kannattaa muistaa, että meillä on Suomessa olemassa tukijärjestelmä, josta voi saada apua. Kannattaa rohkeasti olla yhteydessä, vaikka Kelaan, kertoa omasta tilanteesta ja selvittää mahdollisuus esimerkiksi asumistukeen. Asuminen on ihmisille perustarve ja Suomen perustuslain 19. pykälän mukaan jokaisella on oikeus asuntoon ja julkisen vallan tulee tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Omakotitaloasukkaista on pidettävä yhtä lailla huoli kuin muissa asumismuodoissa asuvista ihmisistä. Eri asumismuotojen tulee olla yhdenvertaisia. Nyt tarvitaan vahvempaa yhteiskunnan huomiota myös omakotitaloasukkaiden suuntaan. Tällä palstalla vaihtuvat kirjoittajat pohtivat ikääntymis ja eläkepolitiikan kysymyksiä. MARJU SILANDER Toiminnanjohtaja, Suomen Omakotiliitto IKÄPUHETTA On hyvä pysähtyä miettimään, mitä itse toivoo asumiselta tulevina vuosina Moni on lapsuudestaan asti tottunut asumaan järkevästi omakotitalossa. Jaloissa on pidetty villasukkia ja lämmintä vettä ei ole läträtty.” Eläkeläinen 4/2022 11
JÄRJESTÖ Eläkeläiset ry:n syyskauden 2022 koulutuskattaus on jälleen monipuolinen. Kannustamme niin uusia kuin vanhojakin jäseniä mukaan kursseille. M aaliskuussa Oriveden Kampuksella järjestetylle Eläkeläiset ry:n liikuntakurssille osallistunut Airi Heikura kannustaa kaikkia liikunnasta kiinnostuneita tulemaan rohkeasti kursseille mukaan. Uudet ideat perusliikunnasta monipuolistavat niin omaa liikkumista kuin myös helpottavat yhdistyksen liikuntatuokioiden valmisteluja. Heikura osallistui Eläkeläiset ry:n koulutukseen nyt ensimmäistä kertaa. Hän on juuri aloittanut liikunnan ohjaamista yhdistyksessään, Etelä-Espoon Eläkeläisissä. – Sain kurssilta rohkeutta ja varmuutta ohjaajana toimimiseen sekä kokemusta, miten ohjata niin, että siitä tykätään. Kouluttajilta saatavan opin lisäksi Eläkeläiset ry:n kursseilla tutustuu uusiin ihmisiin ja kuulee, miten muissa yhdistyksissä toimitaan. – Se on rikkaus, kun kurssilaiset tulevat eri puolelta Suomea ja saamme oppia toinen toisiltamme, toteaa Airi Heikura. › Liiku iloksesi -liikuntakurssit lokakuussa Rovaniemellä ja Raaseporissa. Airi Heikura sai liikuntakurssilta rohkeutta ja varmuutta. Rohkeasti mukaan kursseille! Ikääntymispolitiikan opintopäivät Eläkeläiset ry:n syyskauden ensimmäinen kurssi, Ikääntymispolitiikan opintopäivät, pidetään Kuopion Kylpylähotelli Rauhalahdessa 28.–3.9. Kurssi sopii vanhusneuvostojen jäsenille, varajäsenille sekä muille ikääntymispolitiikasta kiinnostuneille. Kurssi alkaa keskiviikkona kello 13 ja päättyy perjantaina puolilta päivin. Aiheita ovat muun muassa toiminta kuntien ja hyvinvointialueiden vanhusneuvostoissa, edunvalvontatavoitteet ja eduskuntavaalit sekä omaishoidon kysymykset. Kurssilla keskustellaan vanhusneuvostotyön haasteista ja onnistumisista, tutustutaan Huomisen kynnyksellä -kyselytutkimuksen tuloksiin ja järjestömme toimintasuunnitelman tärkeimpiin kohtiin. Asiantuntijoina ovat alustamassa projektipäällikkö Anne Aholainen Pohjois-Savon sotekeskuksesta, aluevaltuutettu ja Iisalmen kaupunginhallituksen toinen varapuheenjohtaja Kirsti Puurunen sekä aluevastaava Kukka-Maaria Maunula Omaishoitajat ry:stä. Toimistolta kurssia ovat vetämässä järjestösuunnittelija Aaron Kallinen ja koulutussuunnittelija Tiina Rajala. Kirjoituslukko auki, Iloa, innostusta ja improvisaatiota Järjestämme kaksi samanaikaista kurssia Oriveden Kampuksella pitkänä viikonloppuna lokakuussa 7.– 10.10.: kirjoituskurssin sekä ilmaisutaitoja ohjelmakurssin. Molemmat kurssit alkavat perjantaina kello 15 ja päättyvät maanantaina puolen päivän aikaan lounaaseen. Kirjoituslukko auki -kurssi on tarkoitettu kirjoittamista harrastaville jäsenillemme. Kurssilla keskitytään proosaan. Tavoite on avata kirjoittamisen lukkoja, saada kirjoittamiseen vauhtia ja säännöllisyyttä sekä antaa neuvoja ja tukea kirjoittajana kehittymiseen. Toisten kirjoittajien tapaaminen ja yhdessä työskentely tuo energiaa ja ideoita, kaivattua vetoapua. Osallistujilla on mahdollisuus saada halutessaan henkilökohtaista palautetta etukäteen lähetetystä tekstistään. Viikonlopun aikana tehdään kevyitä, leikkisiä kirjoitusharjoituksia, syvennytään novellin ja pitkän proosan rakennetekijöihin ja havaitaan, mitä proosan kirjoittaja voi oppia draamasta. Kurssin vetää kirjailija ja käsikirjoittaja Anneli Kanto. Iloa, innostusta ja improvisaatiota -kurssi on tarkoitettu ohjelmaryhmien vetäjille, esiintyjille sekä kaikille, jotka haluavat kehittää ilmaisutaitojansa. Kurssilla lähestytään ilmaisun perustaitoja ilon kautta, opitaan innostumaan ja innostamaan; tehdään pieniä harjoituksia, improvisoidaan ja harjoitellaan vuorovaikutustaitoja. Esiintyvät ryhmät ja niiden vetäjät haluavat oppia uutta, siksi kurssilla haetaan uusia eväitä tulevaan toimintaan. Kurssin vetää näyttelijä ja teatteriohjaaja Annikka Kaistinen. Viestintäja verkkosivukurssi – uutuutena Canva-koulutus Kurssi järjestetään Kuopion Rauhalahdessa 11.–14.10. Se sopii yhdistysten tiedottajille, kotisivujen ylläpitäjille ja muille viestintätaitoja tarvitseville. Kurssi alkaa tiistaina kello 15 ja päättyy perjantaina puolen päivän aikaan. Kurssilla käydään läpi tiedottamisen perusasioita ja tutustutaan sosiaalisen median viestintään. Lisäksi opetellaan luomaan toimivaa sisältöä yhdistysten verkkosivuille. Kurssin uutuutena opetellaan käyttämään ilmaista graafisen suunnittelun työkalua Canvaa. Koulutukseen sisältyy muun muassa some-kuvan ja painotuotteen teko ohjelmaa käytäen. Canva-osuus kestää päivän ja on valinnainen. Vaihtoehtoisesti toisessa ryhmässä keskitytään yhden päivän aikana valokuvaukseen ja kuvien käyttöön viestinnässä. Kurssin vetäjinä ovat tiedottaja Tuomas Talvila ja järjestösuunnittelija Aaron Kallinen. Hauskaa pelillistä liikuntaa – opetusta boccia-tuomareille Liikuntakurssi järjestetään Oriveden SYYSKAUDEN KURSSIEN ESITTELYÄ A IR I H A K A LA 12 Eläkeläinen 4/2022
P ohjanmaa on tunnettu huonekaluteollisuudesta. Alueella oli vielä 60-luvulla paljon pieniä, usein perheyritysten ylläpitämiä verstaita, joiden tuotteet olivat laadukkaita ja usein myös esteettistä silmää hiveleviä. Markkinointi perustui paljolti suoramyyntiin, paikalliset autoilijat lastasivat kuorma-autoihinsa suosituimpia tuotteita ja kulkivat kauppaamassa niitä eri puolilla maata. Minulla oli 60-luvun alussa Härmän sairaalassa potilaskaverina jurvalainen Antero, joka kertoili kokemuksiaan myyntityöstään. Hän kertoi, että aina kun hän menee taloon, hän katsoo ensin, mitä lehtiä on pöydillä. Niiden nimikkeistä saattoi päätellä yhtä ja toista ja ennen kaikkea viritellä keskustelua myötäillen näin isäntäväen oletettuja mielipiteitä ja asenteita. Niin syntyi vähitellen kaupanteollekin otollinen ilmapiiri. TÄMÄ JOHDATUKSENA asiaan, joka on ajankohtainen tässäkin ajassa. Enenevässä määrin ihmisten asenteita ja mieltymyksiä mitataan erilaisilla mielipidetiedusteluilla, usein markkinointimielessä, usein myös yhteiskunnallista asenneilmastoa selvittämällä. Niissä toteutuu tutkijoidenkin selvittämällä tavalla käänteisesti Anteron kokemus. Vastaajalla on taipumus miettiä, millainen vastaus saattaisi parhaiten miellyttää kysyjää, millaisella vastauksella voisi antaa itsestään sosiaalisesti hyväksytyn vaikutelman. Niissä toteutuu ns. myötäilytaipumus. Kun puoluekannatusta mittaavia galluppeja alettiin toteuttaa, tutkijat havaitsivat, että tämä taipumus aiheuttaa sen, että tutkimus ei anna todellista kuvaa mielipiteiden jakautumisesta. Kun galluppeja tehtiin toistuvasti, voitiin niiden tuloksia vertailla vaalituloksiin. Kun gallupin ja todellisen tuloksen ero toistui, ryhdyttiin käyttämään ns. korjauskertoimia, joilla raakajakautuman lukuja korjattiin. Näin on vähitellen päästy tarkempiin ennusteisiin. NATO-KESKUSTELUSSA LUVATTIIN alkuvaiheessa järjestää kansanäänestys, mikäli asia tulee ajankohtaiseksi. Vauhti oli niin kova, että sitä ei ehditty järjestää. Sittemmin luvattiin tehdä gallup tavallista suuremmalla otoksella. Siihenkään ei ehditty. Tavalliset gallupit tehtiin noin 1?000–2?000 hengen suuruisilla otoksilla, vastaajina siis jokunen promille väestöstä. Keskustelun ilmapiiri loi otolliset edellytykset kyselytilanteessa ns. myöntämistaipumuksen toteutumiselle. Valtavirrasta poikkeavaa ja ”sotilaallista varustautumista vieroksuvat toimijat leimattiin sosiaalisessa mediassa usein höperöiksi ja jopa epäisänmaallisiksi”, kuten professori Kaarle Nordenstreng ja galluppeja toteuttaneen Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Juho Rahkonen toteavat (Kanava 5/2022). Korjauskertoimia ei kuitenkaan voitu laskea, koska varsinaista mittausta eli kansanäänestystä ei järjestetty. Kansanäänestyksen ehdoton etu niin tässä kuin muissakin vastaavan suuruusluokan asioissa olisi, että jokainen äänioikeutettu joutuisi omakohtaisesti pohtimaan omaa kantaansa – myös ratkaisemaan sen, ottaako asiaan kantaa. Kannan voisi ottaa äänestyskopin rauhassa tarvitsematta ajatella, miten se vaikuttaa äänen antajan sosiaaliseen hyväksyttävyyteen – ellei sitten itse haluaisi kantaansa julkistaa. Gallupit ja kansanäänestys Mielipide tiedusteluissa toteutuu ns. myötäily taipumus.” KALEVI KIVISTÖ Kirjoittaja on eläkeläisaktiivi Espoosta. KALEVIN KYNÄSTÄ JÄRJESTÖMME valtakunnalliset kurssit järjestetään tänä syksy nä Kylpylähotelli Rauhalahdessa sekä Oriveden Kampuksella. KYLPYLÄHOTELLI RAUHALAHTI sijaitsee Kuopiossa, Kallaveden rannalla, noin viiden kilomet rin päässä Kuopion keskustasta. Keskustasta pääsee hotellin pihaan julkisen liikenteen linja autolla. Rauhalahti on esteetön, normaalisti varustettu kylpylä hotelli. Ympäristössä on laajat ulkoilualueet. Hotellin omistaa lomajärjestö Solarislomat ry. › rauhalahti.fi ORIVEDEN KAMPUS sijaitsee Pirkanmaalla, Tampereen seutu kunnassa, Oriveden taajamassa. Paikka sijaitsee pääradan var ressa. Etäisyys Oriveden ase malta on vajaat neljä kilometriä. Liityntäliikennettä järjestetään Nyssykkäpikkubussilla, joka on varattava etukäteen. Paikal le pääsee myös taajamajunalla, jonka seisake sijaitsee noin kilo metrin päässä opistosta. Oriveden Kampuksen tilat ei vät ole rappusten vuoksi es teettömiä. Varustetaso on vaa timaton eikä huoneissa ole esimerkiksi televisiota. Opis ton pihapiirissä on kaupungin ui mahalli, jota kurssilaiset voivat käyttää alennettuun hintaan. Oriveden Kampus on kulttuuri opinnoistaan kuuluisan entisen Oriveden opiston paikalla ja si tä ylläpitää Kulttuuriosuuskunta Pro Orivesi. › orivedenkampus.fi Kampuksella 11.–13.10. Kurssi alkaa tiistaina kello 15 ja päättyy keskiviikkona puolen päivän aikaan. Kurssi on tarkoitettu liikuntaryhmien ohjaajille, liikunnallisten peliryhmien vetäjille, erityisesti boccia-pelin harrastajille. Kurssille osallistuminen ei vaadi ennakkotaitoja tai -tietoja eikä huippukuntoa. Myös niin sanotusti rapakuntoiset ovat tervetulleita! Kurssi sisältää monipuolista hauskaa kuntoliikuntaa, johon sisältyy liikunnallisia pienpelejä. Pelit on valittu niin, että ne ovat helposti toteutettavissa yhdistyksen kerhossa, sekä sisällä että ulkona. Erityisesti keskitytään boccia-peliin ja boccia.tuomareille on oma päivän kestoinen osuutensa. Niille, jotka eivät halua osallistua tähän osuuteen, järjestetään muuta liikunnallista ohjelmaa. Kurssi sisältää myös tietoa liikunnan terveysvaikutuksista. Kurssin vetäjinä ovat Mari Lehikoinen ja Erkki Partanen. Mari on opettanut aiemmin muun muassa viime syksynä järjestämällämme Luonto antaa voimaa -kurssilla. Hän on koulutukseltaan liikunnanohjaaja ja opettaja. Hiljattain hän on valmistunut myös terveystieteen maisteriksi. Mari sisällyttää kuntoliikunnan lisäksi optetukseensa tietoa liikunnan vaikutuksesta ikäihmisten terveyteen. Erkki Partanen on jäänyt eläkkeelle sisarjärjestömme Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL ry:n järjestösuunnittelijan tehtävästä. Erkki on järjestötyössään paneutunut boccia-pelien järjestämiseen eikä ole eläkkeelläkään malttanut luopua siitä. Hän huolehtii boccia-tuomareiden koulutusosuudesta kurssilla. Liiku iloksesi -liikuntakurssit Rovaniemellä ja Raaseporissa Otetaan liikunnasta virtaa ja vauhtia syksyyn ja tulevaan talveen. Tänä syksynä järjestämme kaksi alueellista liikuntakurssia, toinen pohjoisessa Rovaniemellä 4.–6.10. ja toinen etelässä urheiluopisto Kisakeskuksessa 26.– 28.10. Vetäjinä toimivat Eva Rönkkö ja Hannele Pitkä-Liukkonen. Liikuntakurssille ovat tervetulleita sekä uudet, vasta ohjaamista aloittavat, että jo kokeneet konkarit. Ja vaikka haluaisit liikkua vain itsesi varteen, sopii kurssi myös sinulle, sillä tarjoamme monipuolista liikuntaa niin sisällä kuin ulkona. Käytännön tekemisen ohella keskustelemme iäkkäämmille sopivasta liikunnasta, sekä ohjaajan roolista yhdistyksissä liikunnan innostajina ja kannustajina. Pohdimme yhdessä, missä eri muodossa liikuntaa voi omassa yhdistyksessä toteuttaa, mitkä asiat askarruttavat ja mitä jäsenemme toivovat. Hyödynnämme myös Liikumme luonnossa -hankkeen anteja, sekä tanssihankkeessa tuotettuja helppoja pikkutansseja. Saat kurssilta pieniä taukoliikuntatuokioita, joilla uusikin ohjaaja pääsee alkuun. Opetusmateriaa lina käytämme Eläkeläiset ry:n monipuolista liikunta-aineistoa. › Eläkeläiset ry:n kurssien hinnat, ilmoittautuminen, kurssituki: sivu 19. Kurssikalenteri kotisivullamme: elakelaiset.fi/toiminta/koulutus/ Syyskauden kurssipaikat Eläkeläinen 4/2022 13
› Vesa Posti, eräopas Helsingistä Olen juristi ja nyt käyn eräoppaan koulutusohjelmaa. Jatkossa haluaisin toimia 3 päivää viikossa juristina ja pari päivää eräoppaana. Erikoisalaani ovat Etelä-Suomen kansallispuistot ja erityisesti olen perehtynyt Liesjärven kansallispuiston historiaan ja nykytilanteeseen. Haluan kertoa ryhmälle kansallispuiston kasvillisuudesta, eläimistä, leirintämahdollisuuksista, levähdyspaikoista ja kalastusmahdollisuuksista. Kansallispuiston eteläkärjessä sijaitsee Korteniemen perinnetila, jossa vieraat voivat tapahtumaja talkoopäivinä osallistua tilan töihin. Liesjärven kansallispuisto on helposti saavutettavissa myös julkisilla kuljetuksilla ja esimerkiksi nyt käyttämämme neljän kilometrin reitti on täysin esteetön. Tämän päivän reitin varrella meillä on kaksi nuotiopaikkaa, käymälät ja erinomainen reitin opastus. Pysähdyimme ensin Kaksvetisen kotaan, jossa paistoimme makkarat ja leivät. Melko suureen kotaan mahtui lähes koko ryhmämme. Toinen levähdyspaikka oli Peukalolammin laavu. Jotkut ryhmästämme halkoivat siellä polttopuita. Metsässä voi kuulla monta eri lintulajia ja puiston alueella elää mm muutama ilvestä, peuroja sekä susilauma. Lisätietoja Liesjärven kansallispuistosta saa mm osoitteessa luontoon.fi/liesjarvi › Jan Koskimies, Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Helsingistä Halusin olla mukana tällä retkellä ja kokea Eläkeläiset ry:n Liikumme luonnossa -ohjelmaa käytännössä. Olen nykyisessä toimessani melko uusi, ja arvostan mahdollisuuksia tutustua jäsenistöömme. Tällä kerralla pystyin huolehtimaan myös siitä, että mukaan pääsi yksi eläkeläinen Uudestakaupungista. Tällä tavalla eri ihmiset ja järjestöt kehittävät verkostoitumista. Liikumme luonnossa -hankkeemme on päättymässä, mutta haluamme jatkossakin kannustaa jäsenyhdistyksemme järjestämään luontoliikuntatapahtumia. Ne vaikuttavat myönteisesti ihmisten hyvinvointiin. › Michael Baumberger, uudehko jä sen Tikkurilan Eläkeläiset ry:stä Retket ovat mielestäni yhdistyksemme toiminnan suola ja luontoretket kiinnostavat minua kovasti. On kiehtovaa päästä helposti mukaan tutustumaan Suomen eri kohteisiin mukavassa seurassa. Minusta on tärkeää, että yhdistyksessämme lisätään ja kehitetään yhteistä toimintaa, johon on helppoa ja vaivatonta osallistua. › Sinä lukija ja luonnossa liikkuja Mietipä itse, millaisia kokemuksia sinulla ja kavereillasi on luonnossa liikkumisesta ja yritä houkutella muitakin kavereita mukaan luontoon! JÄRJESTÖ Luonnossa Liesjärven kansallispuistossa Toukokuun lopulla järjestetty Liikumme luonnossa -retki kokosi Tikkurilan Eläkeläiset ry:n ja Vantaan Monikulttuurisen ryhmän jäsenet yhteen. Retkelle Liesjärven kansallispuistoon osallistuivat myös Vantaan monikulttuurisen ryhmän jäseniä. TEKSTIT JA KUVA MICHAEL BAUMBERGER T oukokuun lopussa bussi vei yhteensä 45 Tikkurilan Eläkeläiset ry:n ja Vantaan Monikulttuurisen ryhmän jäsentä Liesjärven kansallispuistoon valtatie 2:n varrelle Tammelaan. Matkaseurueeseen liittyivät myös yksi jäsen Uudestakaupungista sekä Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Jan Koskimies. Alla viisi eri näkökulmaa luontoretkeen. › Anneli Elo, Tikkurilan Eläkeläiset ry:n matkavastaava Jo talvella päätimme yhdistyksemme johtokunnassa, että keväällä 2022 haluamme tehdä retken luontoon. Eläkeläiset ry:n kotisivuilla olleen artikkelin perusteella valitsimme matkakohteeksi Tammelan Liesjärven kansallispuiston. Meillä Tikkurilan Eläkeläisissä on ollut jo pitkään yhteistyötä Vantaan Monikulttuurisen ryhmän kanssa ja siksi kutsuimme heidät mukaamme Liesjärvelle. Tällä tavalla saimme koko bussin täyteen. Vaikka sääennusteet ja retkipäivän sääolosuhteet olivat ajoittain hieman kehnot, retken mukaan lähti yhteensä 45 reipasta ulkoilijaa. Matkavastaavan tehtäviin kuuluivat mm. bussin ja eräoppaan varaaminen, eväiden hankinta ja osallistujista huolen pito. Matkojen järjestäminen on minulle mieluisa tehtävä, ja ennen kaikkea luontoretket inspiroivat minua. ELÄKELÄISET RY:N Keski-Suomen aluejärjestö järjesti 24. toukokuuta matkan Leivonmäen kansallispuistoon Mukana oli yhteensä yli 70 reippailijaa Jyväskylästä, Laukaasta, Vaajakoskelta, Sumiaisista ja Muuramesta. Olimme liikkeellä kahdella linja-autolla ja henkilöautoilla. Matkalle lähtijöiltä ei edellytetty jäsenyyttä, vaan kaikki halukkaat pääsivät mukaan. Perillä Kirveslammen puistossa oli helppokulkuisia ja sopivan pituisia reittejä. Siellä oli myös esteetön Harjujärven reitti, 700 metriä suuntaansa. Maisemat vaihtuivat mäntymetsästä suomaastoksi pitkospuineen. Harjujärven puolikota tarjosi hyvät olosuhteet makkaran paistolle, kahvittelulle ja seurustelulle hienoissa maisemissa. Viitoitukset kansallispuistoon ja pysäköintialueille olivat valitettavasti puutteellisia. Mekin ajoimme enKirveslammen puistossa oli helppo kulkuisia ja sopivan pituisia reittejä. Leivonmäen kansallispuisto tarjosi myös esteettömän reitin sin väärälle pysäköintialueelle, onneksi karttasovellus pelasti. Myös perillä olisimme kaivanneet selkeämpiä opastuksia. Ilmeisesti työ oli vielä vähän kesken. Puutteet eivät meidän päiväämme pilanneet, vaan kaikki nauttivat luonnon rauhasta, leppeästä tuulesta, maukkaista makkaroista ja toistensa seurasta. KAIJA HÄNNINEN VAAJAKOSKEN ELÄKELÄISET 14 Eläkeläinen 4/2022
Jätä perintö joka säilyy. Tekemällä testamentin metsiensuojelun hyväksi olet mukana ylläpitämässä elämän jatkumista ikimetsissä ja lahjoituksestasi jää pysyvä jälki. Lisätietoja: www.luonnonperintosaatio.fi Toiminnanjohtaja Pepe Forsberg, p. 050 5522 588 pepe.forsberg@luonnonperintosaatio.fi Luonnonperintösäätiö suojelee suomalaista luontoa. Pysyvästi. LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ Ra ha nk er äy sl up a RA /2 02 0/ 92 1 / Po lii si ha lli tu s täkolmesta valitsi esteettömäksi rakennetun kulkureitin Kirkas-Soljosen rantaan näköalapaikalle. Hento tuulenvire kuljetti suoluonnon kitkeränsuloista tuoksua ja lakan vielä pienet raakileet elävöittivät polunpielen rahkasammalmättäitä. Pienen pieniä sammakonpoikasia kuhisi kaiken seassa niin pitkälle kuin katse kantoi. Tunnelma oli kuin sadusta, eikä minunkaan vielä aamulla kipeä nilkkani vaivannut enää yhtään tehdessämme matkaa välkkyvän veden äärelle. Olimme eriytyneet pieniksi ryhmiksi tilavalle näköalatasanteelle. Ilma oli kaunis, kaikki rauhallista ja hyvin. Kenelläkään ei tuntunut olevan valittamista. HETKESSÄ TUNNELMA tiivistyi, kun Mimmi, rohkein meistä, alkoi sadetakkinsa suojissa riisua vaatteitaan ja liukui suojakaiteen rakosesta veteen. Me lähimpänä olleet aloimme kuin vaistomaisesti suojata näkymää lähistöllä seisoskelleelta papparyhmältä. Mimmin bikinit kun olivat jääneet kotiin. Vaikka emme olisi malttaneetkaan, meidän täytyi pitää kiinni sovitusta aikataulusta ja aloittaa paluu odottavalle bussille. Autossa riitti tyytyväisyyttä pursunnutta kokemustenvaihtoa pitkään. Olimme jo pitkällä iltapäivän puolella ja sen tarpeita ennakoiden Mirja ja Topi olivat järjestäneet vielä pysähdyksen matkan varrella sijaitsevalle grillikodalle. Istuimme kuin kanat orrella seuraillen ja odotellen kun makkaranpaistohiillos hehkui sopivasti. Grillimakkaraa, juotavia ja keksejä tykötarpeineen oli tarjolla runsaasti. Kaikki maistui niin hyvältä ja tarjoilu kruunasi koko päivän saldon. Jatkoimme tyytyväisinä ja luottavaisina matkaa taitavan ja mukavan autonkuljettajan kyydissä takaisin aamuiseen lähtöpisteeseen. ARJA Seitsemisen kansallispuisto on yk si Suomen 40 kansallispuistos ta. Se sijaitsee valtion omistamilla mailla Ylöjärven ja Ikaalisten kau punkien alueella Pirkanmaan maa kunnassa. TO IV O R A U TA N EN Luonto kutsui Ylöjärven Eläkeläisiä Seitsemisen alue tarjosi retkeily mahdollisuuksia monenlaiseen tarpeeseen ja mieltymykseen. ANNEN JO aikaisin keväällä tilaama ja järjestelemä, hyvässä seurassa toteutettu Ylöjärven Eläkeläisten retki Seitsemisen kansallispuistoalueen rentouttavaan huomaan oli odotettu ja toivottu. Retkeä edeltänyt kahdentoista päivän hellejakso oli suosinut meitä jo vähän liikaakin. Juuri retkipäivänämme 6.7. säätilan oli ennustettu muuttuvan, sadetta ja ukkostakin oli luvassa. Loppumatkasta kohti Seitsemistä sadepisarat alkoivatkin piiskata bussin tuulilasia, mutta se ei huolettanut, emmehän ole sokerista. Perillä pinkaisimme bussista ensimmäisen eteemme osuneen rakennuksen katoksen alle sateelta suojaan. Taivas oli vetäytynyt kauttaaltaan tumman pilviverhon taakse ja muutama voimakas ukkosen jyrähdyskin halkoi ilmaa. Ennen Luontokeskuksessa nauttimaamme maittavaa lounasta kävimme tutustumassa pohjakerroksessa olleeseen Metsä-näyttelyyn. Ikihonka-osion äärellä tuli väkisinkin mieleen ajatus, miten lyhyt ihmisen aika täällä maanpäällä puuvanhuksiin suhteutettuna on. Säätila oli kuin tilauksesta täysin muuttunut. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmitti aamupäiväisen vesisateen raikastamaa ilmaa. SEITSEMISEN ALUEEN omistaa ja sitä ylläpitää Metsähallitus. Sekä rakennukset että ympäristö ovat hyvässä ja siistissä kunnossa, henkilökunta ystävällistä ja auttavaista. Retkeilymahdollisuuksia on monenlaiseen tarpeeseen ja mieltymykseen, ja niiden mukaan meidänkin ryhmämme jakaantui maastoon. Noin puolet meistä kahdestakymmenesLuontopolku vei KirkasSoljosen rantaan. Tunnelma oli kuin sadusta, eikä vielä aamulla kipeä nilkka vaivannut enää yhtään.” POHJANMAAN aluejärjestön jäsenyhdistysten väki kokoontui kesäkuun ensimmäisenä päivänä ulkoiluja virkistyspäivään Teuvalle Parranvuoren maastoon. Taas kerran voimme todeta, että yhteisöllisyys on suuri voimavaramme. Sen todisti lähes 140 eläkeläisen leppoisa yhdessäolo. Leikkimieliset kisailut ja tietokilpailu, musiikin ja laulun voima, lenkkeily upeassa maastossa, iloinen rupattelu ja mukavat kohtaamiset. Nämä kaikki virkistävät ja vähentävät yksinäisyyttä. Päivän ohjelmaan kuului myös maukas lohikeitto LuontoParran ravintolassa ja makkaranpaisto kodassa. Ajoittainen sade kostutti päiväämme, mutta silti aurinkoinen olotila jäi. Teuvan Eläkeläiset ry kiittää lämpimästi jokaista päivään osallistujaa. Suuri kiitos monin tavoin järjestelyihin panostaneille. Yhdessä onnistuimme ja tästä on hyvä jatkaa toiveikkaana tärkeää eläkeläistoimintaamme. HELENA JÄRVINIEMI Lenkkeilyreitin varrella tapasimme ”eläkeläisen”, Teuvan vanhimman puun. Sen 400 vuoden ikään emme pääse, mutta tähtäin on yhteen sataan. Yhteisöllisyyden voimaa Teuvan Parranvuoren maastossa Eläkeläinen 4/2022 15
JÄRJESTÖ Ikääntymisen monet kasvot – valokuvia ja kertomuksia -näyttely on esillä Vaasan Vaasan työväenmuseossa 1.9.–25.9. Lokakuussa on Joensuun vuoro, siellä näyttely on esillä pääkirjastossa 3.–15.10. K uvataiteilija ja valokuvaaja Satu Juvosen ja monikulttuurista vanhustyötä tekevien järjestöjen yhteistyönä syntynyt näyttely esittelee ikäihmisiä jotka ovat tulleet Suomeen omanlaisin poluin. Kesäkuussa näyttely nähtiin Helsingissä ja heinäkuussa Porissa. Savon kierros heinä-elokuussa hoitui Eläkeläiset ry:n paikallisyhdistysten savolaisten yhteisvoimin. Vieremän, Kiuruveden ja Iisalmen yhdistykset kierrättivät näyttelyn tauluja paikkakunnalta toiseen ja hoitivat pystyttämisen ja purkamisen. Vieremällä avajaisiin saatiin apua myös paikkakunnalla asuvilta virolaisilta. Eläkeläiset ry kannustaa paikallisyhdistyksiään tilaamaan näyttelyä omalle paikkakunnalleen. Näyttelystä on saatavissa kaksi vaihtoehtoista kokoonpanoa: 20 ripustettavaa kuvaa tai 20 lattialla seisovaa roll-up-telinettä. Aikataulusta ja näyttelyn kuljettamisesta voi sopia Eläkeläiset ry:n moninaisuustyön suunnittelija Eva Rönkön kanssa, eva.ronkko@elakelaiset. fi tai puh. 040 501 3599 Ruohonjuuri Eläkeläiset ry:n jäsenille 5% alennus Ruohonjuuressa. Koodi on ELÄKE LÄISET ja se toimii verkkokaupas sa ja myymälöissä. Lisäksi kaikille eläkeläisille annetaan 10% alennus ensimmäisenä aukiolotuntina teh dyistä ostoksista. Kylpylähotelli Rauhalahti, Kuopio Eläkeläiset ry:n jäsenille tutustu mistarjous 2 vrk 144 € / hlö sisäl täen majoituksen 2 h hotellihuo neessa, aamiaiset, päivälliset sekä kylpylän ja kuntosalin käytön. 1 h huoneessa hinta 198 € / hlö. Tarjous on voimassa 6.6.– 31.12.2022 ma–pe (ei juhlapyhinä). Varattavissa koodilla ERY nettikau pasta osoitteesta rauhalahti.fi sekä myyntipalvelusta puh 030 60 830 tai sähköpostilla myynti@ rauhalahti.fi Lohja Spa & Resort Eläkeläiset ry:n jäsenille tutus tumistarjous 1 vrk kahdelle 129 € (norm. 190 €) sisältäen majoituk sen päätalon huoneessa, puolihoi toruokailun, elämyskylpylän ja kun tosalin käytön. (Yhdelle tar jous 99 € yhden hengen huoneessa pääta lossa). Tarjous on voimassa ma–to päi ville 31.12.2022 asti (ei juhla pyhinä). Varattavissa koodilla ERY nettikau pasta osoitteista lohjaspa.fi sekä myyntipalvelusta puh 030 60 840 tai sähköpostilla myynti@lohjaspa.fi Green Star Hotellit GreenStar Hotellit tarjoavat Elä keläiset ry:n jäsenille edullisen kiinteähintaisen majoituksen jo valmiiksi edullisista hinnoista va paaajan matkustukseen. GreenStar Hotellit ovat Joen suussa, Jyväskylässä, Lahdessa ja Vaasassa. Hinnan saa varatessaan majoi tuksen osoitteessa greenstar.fi käyttämällä varauskoodia ELAKE LAISET (Huom. Eläkeläinenlehden numerossa 3 oli virheellinen varaus koodi) tai suoraan hotelleista. Hotellilla on oikeus tarkastaa jäse nyys. Tallink Silja Tallink Silja tarjoaa jäsenillemme Club One Silverin jäsenyyden veloi tuksetta. Kampanja on voimassa 31.12.2022 asti. Club One on palkitseva kan taasiakasohjelma, jossa on kolme tasoa: Bronze, Silver ja Gold. Liit tyminen on sinulle ilmaista, ja nyt pääset jäsenetuna suoraan Club One Silver tasolle. Lisää vain liit tyessäsi 142273 :n sopimusetunu mero sille varattuun kenttään liit tymislomakkeella. Liity nyt Club One kantaasiak kaaksi osoitteessa tallinksilja.fi/ liityjaseneksi Käytä liittyessäsi sopimusetu numeroa: 142273 Lisätietoja: clubone.fi Muista rahanarvoiset jäsenetumme Eläkeläiset ry:n jäsenet saavat järjestön omien etujen (lehti, koulutukset, jäsentoiminta) lisäksi etuja seuraavilta yhteistyökumppaneilta. EV A R Ö N K KÖ Ikääntymisen monet kasvot oli kesällä esillä muun muassa Iisalmen kulttuurikeskuksessa. Katsojapalaute Porista ”AIVAN IHANA aihe, jul kituonti vanhusten ole massaolosta ja maahan muuttajuudesta! Tosi koskettava! Ei ole koskaan tullut näin puhutteleva olo mistään näyttelystä. Olin palauttamassa vaan kirjo ja ja jäin ihmettelemään, mitäs mummoja ja pappo ja on Porin kirjaston seinät täys.” Ikääntymisen monet kasvot -näyttely kiertää Projektissa ovat mukana ovat Eläkeläiset ry, Suomen monikulttuurinen muistikeskus ry, Jade yhteisö ry, Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry, Monikko ry ja Palvelutaloyhdistys Koskenrinne ry. › Ikääntymisen monet kasvot -näyttely 1.9.–25.9. Vaasan työväenmuseossa, Vapaudentie 27, Vaasa › 3.–15.10. Joensuun pääkirjastossa, Koskikatu 25, Joensuu 16 Eläkeläinen 4/2022
Kaipaatko uusia haasteita? Pidätkö ihmisten kanssa juttelemisesta? RYHDY TUTKIMUSHAASTATTELIJAKSI! Haemme haastattelijoita ympäri Suomea tekemään henkilökohtaisia haastatteluja kiinnostavia tutkimusprojekteja varten ”Haastattelutyössä oppii ja saa sivistystä sekä syntyy näkökulmia asioihin.” Taloustutkimuksen pitkäaikainen haastattelija LISÄTIETOJA: Puhelimitse arkisin klo 9–15 Eija Karvinen, puh. 010 7585 218 Minna Rautiainen, puh. 041 5277 192 tai kotisivuiltamme osoitteesta: www.taloustutkimus.fi/tutkimushaastattelija Tulemme mielellämme kertomaan tarkemmin tutkimushaastattelijan työstä! Tiedustelut: eija.karvinen@taloustutkimus.fi OHJELMAA YHDISTYKSELLENNE! O sana Eläkeläiset ry:n Ikäystävällinen kunta -kampanjaa järjestö palkitsee vuosittain jonkin Suomen kunnan ”Ikäystävällisestä teosta”. Ehdokkaiden etsimiseksi Eläkeläiset ry kannustaa jäsenyhdistyksiään ”ilmiantamaan” sellaisia kuntia, jotka ovat teoillaan vuoden mittaan esimerkillisesti edistäneet ikäystävällistä Suomea. Ehdotusten perusteella Eläkeläiset ry valitsee joulukuussa palkittavan teon ja kunnan. Hyvistä esimerkeistä kerrotaan myös Eläkeläinen-lehdessä. Vuoden ikäystävällisen teon valinnalla Eläkeläiset ry korostaa sitä, että väestön ikääntyminen edellyttää kunnilta ajattelutapojen muutoksia ja uusia valmiuksia. Ikäihmisten osallisuus, demokraattiset vaikutusmahdollisuudet, palvelut, asuminen ja liikkuminen ovat esimerkkejä asioista, joissa ikäystävällisyys on tulevaisuudessa yhä merkityksellisempää. Ikäsyrjintä ja ikäsyrjäytyminen on estettävä. IKÄYSTÄVÄLLISESSÄ TEOSSA kyse voi olla kunnan tekemistä suurista tai pienistä, mutta esimerkillisistä teoista, joilla ikäihmisistä ja heidän osallisuudestaan pidetään huolta. Palkinnon ovat saaneet: 2019 Rautalampi (kunnan liikuntapalvelut ja penkkilenkki), 2020 Tampere (kotihoidon pysäköinti), 2021 Vaasa (pitkäjänteinen ikäystävällinen yhteistyö, asumisaluehankkeet). Ehdotuksia perusteluineen voi toimittaa Eläkeläiset ry:lle postitse, Kauppakaarre 1, 00700 Helsinki, tai sähköpostitse osoitteeseen elakelaiset@elakelaiset.fi lokakuun loppuun eli 30.10.2022 mennessä. Syyskokousilmoitukset lehteen ajoissa Eläkeläinen-lehden numero 5 ilmestyy 14.10. Muistakaa lähettää siihen tarkoitetut syyskokousilmoitukset viimeistään maanantaina 19. syyskuuta osoitteeseen: elakelainen-lehti@ elakelaiset.fi Toiminnanjohtaja vanhempainvapaalla Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Jan Koskimies on vanhempainvapaalla 1.9.–31.12. Hänen sijaisenaan, va. toiminnanjohtajana, toimii Eläkeläiset ry:n tiedottaja Tuomas Talvila. Yhteystiedot: tuomas.talvila@ elakelaiset.fi, puh. 050 570 9716. Jan Koskimies palaa toiminnanjohtajan työhön vuoden 2023 alussa. Ikäystävällisiä tekoja etsitään taas Tampereen kotihoidon pysäköinti palkittiin vuonna 2020. Pysäköintitun nuksen käyt töönotto antoi enemmän aikaa asiakastyöhön. Mikko Vessari Tampereen Lielahden kotihoidosta pysäköi au toaan joulu kuussa 2020. A N N IN A M A N N IL A -LEHDEN ILMESTYMISAIKATAULU 5 6 lokakuu 14.10. 19.9. joulukuu 9.12. 14.11. aineisto lehdelle viimeistään ilmestyy numero Eläkeläinen 4/2022 17
JÄRJESTÖ TEKSTI JA KUVAT JAANA HAAPALUOMA-HÖGLUND U seissa Eläkeläiset ry:n yhdistyksissä on toteutettu erilaisia tempauksia kulttuuriaktivismikurssien innoittamina. Mainio esimerkki niistä on Oulun Eläkeläisten aikakapseli, joka kesällä pääsi päässyt oikealle paikalleen maan alle. Metallilieriö kaivettiin kesäkuun alussa maahan Oulun eläkeläisten kesäpaikan pihapiiriin Oulun Hietasaaren Vaaskelaan. Merkiksi kohdalle istutettiin omenapuu. Kapseli tarjoaa tietoa ja toivottavasti iloakin tuleville sukupolville, jotka saavat avata kapselin 100 vuoden kuluttua eli kesäkuun ensimmäisenä päivänä 2122. – Tuntuu hienolta, että saamme sadaksi vuodeksi arkistoitua tietoa, kertoo tempausta järjestämässä ollut Oulun Eläkeläisten Esa Erholtz. Sisällä kapselissa on esittelyitä Oulun eläkeläisten jäsenistä ja heidän elämästään, tietoa eläkeläisjärjestöstä, kuvia, aikamme sanomalehtiä ja muistitikulle laitettuja haastatteluäänitteitä. Idean aikakapseliin Erholtz sai viime lokakuussa kulttuuriaktivismikurssilla Oulussa. Kurssin vetäjä kertoi esimerkkejä, mitä kulttuuriteot voivat olla, ja Erholtzin mielessä välähti. – Kapseli alkoi muhia mielessäni heti. Idea on sukua sille, että ennen rakennusten sisään jätettiin muistoja rakentajien elämästä, kuten sen päivän lehti tai sen ajan rahat. – Halu tallentaa tämän hetken arkea lähti myös sen ymmärtämisestä, että elämme historiallisia aikoja. Ensin kärsimme korona-ajasta, sitten alkoi Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, ja lopulta Suomi päätti liittyä Natoon. Tietysti Erholtz halusi kertoa tulevaisuuden ihmisille senkin, että Oulun eläkeläiset toimii järjestönä ja vieläpä hyvin. – TÄYTYY PITÄÄ yllä tietoa, jottei se unohdu. Joka vuosikokouksessa voisi sanoa, montako vuotta on jäljellä kapselin avaamiseen, lisää Oulun Eläkeläisten puheenjohtaja Sulo Penttilä. Kapseli on helposti löydettävällä paikalla, sillä tulevaisuudessa kapselin kohdalla kasvaa ja kukkii Pirja-lajiketta oleva omenapuu. – Kapseli saa olla sen juurakon suoTauno Sunila hitsasi aikakapselin kiinni ennen tilaisuutta. Oulun eläkeläis ten aikakapseli asetettiin maa han 1.6.2022. Kapselin laskivat Oulun eläkeläisten puheenjohtaja Sulo Penttilä (vas.), Oulun kaupungin valtuuston puheenjohtaja Juha Hänninen ja Oulun eläke läisten jäsen Esa Erholtz. Aikakapseli kaivettiin maahan sadaksi vuodeksi Oulussa Kapseli tallentaa tuleville sukupolville tietoa tämän hetken maailmantilanteesta ja vireästä eläkeläistoiminnasta. jissa turvassa. Ehkä maata ei hennota repiä auki niin helposti puun kohdalta, Penttilä sanoo. Kapseli laskettiin maahan seremonian saattelemana. Juhlassa esiintyi Oulun NMKY:n puhallinyhtye Vaskiveikot. Tunteikkaat puheet kuultiin järjestön puheenjohtajalta Sulo Penttilältä ja Oulun kaupunginvaltuuston puheenjohtajalta Juha Hänniseltä. Erholtz antaa kiitosta kulttuurikurssille, jonka kautta idea kapseliin syntyi. – Siellä ymmärsi entistä laajemmin, mitä kaikkea kulttuuri voikaan olla. Kulttuuriaktivismin koulutus on Kansan Sivistystyön Liitto KSLopintokeskuksen tuottamaa. Tampereella pidetystä aktivismin jatkokokurssista kirjoitimme Eläke läinenlehden numerossa 3/22. 18 Eläkeläinen 4/2022
Syksyn 2022 kurssikalenteri Valtakunnalliset kurssit Ikääntymispolitiikan opintopäivät 28.–30.9. Rauhalahdessa (2 vrk) Kurssi on tarkoitettu vanhus neuvostojen jäsenille sekä muille ikääntymispolitiikasta kiinnostu neille yhdistysaktiiveille. Aiheita ovat muun muassa toiminta kun tien ja hyvinvointialueiden van husneuvostoissa, edunvalvon tatavoitteet ja eduskuntavaalit sekä omaishoidon kysymykset. Hinta: 150 € puolihoito / 180 € täysihoito. Ilmoittautuminen 9.9. mennessä (lue lisää s. 12) Yhdistystoiminnan jatkokurssi 3.–6.10. Rauhalahdessa (3 vrk) Tarkoitettu puheenjohtajille, sih teereille sekä kaikille johtokun nan jäsenille. Sopii parhaiten peruskurssin käyneille. Syven nämme yhdistystaitojen tun temusta, opimme kokoustek niikkaa ja yhdistysasiakirjojen laatimista. Yhteinen osuus ta loudenhoidon kurssin kanssa. Vetäjinä Anna Autio ja Tiina Ra jala. Hinta: 225 € puolihoito / 270 € täysihoito. Ilmoittautumi nen 12.9. mennessä. Taloudenhoidon jatkokurssi 3.–6.10. Rauhalahdessa (3 vrk) Tarkoitettu taloudenhoitajille ja toiminnantarkastajille, mieluiten peruskurssin käyneille. Syven nämme perustaitoja sekä har joittelemme sähköisen kirjanpi toohjelman käyttöä. Yhteinen osuus yhdistystoiminnan kurssin kanssa. Vetäjinä Heli Grönroos ja Kaisu Rämet. Hinta: 225 € puoli hoito / 270 € täysihoito. Ilmoit tautuminen 12.9. mennessä. Kirjoituslukko auki kirjoittajakurssi 7.–10.10. Oriveden Kampuksella (3 vrk) Kurssilla keskitytään proosaan. Tavoitteena on avata kirjoitta misen lukkoja ja antaa tukea kir joittajana kehittymiseen. Kevyi tä, leikkisiä kirjoitusharjoituksia. Mahdollisuus henkilökohtaiseen palautteeseen. Vetäjänä on kir jailija ja käsikirjoittaja Anneli Kanto. Hinta: 260 €, täysihoito. Ilmoittautuminen 16.9. mennes sä. (lue lisää s. 12) Iloa, innostusta ja improvisaatiota – ilmaisutaitoja ohjelmakurssi 7.–10.10. Oriveden Kampuksella (3 vrk) Harjoittelemme ilmaisun perus taitoja, kehitämme vuorovaiku tustaitoja ja hankimme uusia eväitä tulevaan toimintaan. Vetä jänä näyttelijä ja teatterinohjaa ja Annikka Kaistinen. Hinta: 260 €, täysihoito. Ilmoittautuminen 16.9. mennessä. (lue lisää s. 12) Musiikkikurssi 7.–10.10. Rauhalahdessa (3 vrk) Tarkoitettu laulajille ja soittajil le. Kurssilla on rytmikästä mata lan kynnyksen yhteismusisointia ja yhdessä olemista, ohjelmistoa musiikkiryhmille sekä teoriaa. Sopii kaikenikäisille, niin aloitte lijoille kuin pidempäänkin harras taneille. Vetäjinä Sauli Malinen ja Ahti Sepp. Hinta: 225 € puolihoi to / 270 € täysihoito. Ilmoittau tuminen 16.9. mennessä. Viestintäja verkkosivukurssi 11.–14.10. Rauhalahdessa (3 vrk) Tiedottamisen perusasiat, sosi aalinen media ja toimivan verk kosivusisällön luominen. Kurs silla on mahdollisuus perehtyä visuaalisen suunnittelun verk kopalvelu Canvaan. Vetäjinä tie dottaja Tuomas Talvila ja järjes tösuunnittelija Aaron Kallinen. Hinta: 225 € puolihoito /270 € täysihoito. Ilmoittautuminen 20.9. mennessä. (lue lisää s. 12) Hauskaa pelillistä liikuntaa – ja opetusta boccia-tuomareille 11.–13.10. Oriveden Kampuksella (2 vrk) Hauskaa ja monipuolista kunto liikuntaa. Mukana erilaisia se kä ulko että sisäpelejä, kuten bocciaa. Kurssilla on oma osuus bocciatuomareille. Vetäjinä Ma ri Lehikoinen ja Erkki Partanen. Hinta: 170 €, täysihoito. Ilmoit tautuminen 20.9. mennessä. (lue lisää s. 12) Vanhusneuvostopäivät 17.–19.10. Lomakeskus Rajaniemessä Virroilla (2 vrk) Kurssi on tarkoitettu vanhusneu vostojen jäsenille ja varajäsenille. Kunnalliset ja hyvinvointialuei den vanhusneuvostot, vanhus neuvostotoiminta. Ohjelma on nähtävissä Eläkeläiset ry:n verk kosivuilla elakelaiset.fi/toimin ta/koulutus. Kurssi järjestetään yhteistyössä Eläkkeensaajien Keskusliiton EKL ry:n kanssa. Hinta: 70 €, täysihoito. Ilmoit tautuminen 26.9. mennessä. Alueelliset kurssit Liiku iloksesi -liikuntakurssit Rovaniemellä 4.–6.10. (3 päivää) ja Raaseporissa 26.–28.10. (2 vrk) Monipuolinen liikuntakurssi. Ve täjinä Eva Rönkkö ja Hanne le PitkäLiukkonen. Rovanie men kurssi pidetään Saarenkylän nuorisoseuran tilassa. Kurssihin ta 60 € sisältää välipalatarjoilun, majoitus ei kuulu hintaan. Ilmoit tautuminen 20.9. mennessä. Raaseporin kurssi pidetään Ur heiluopisto Kisakeskuksessa. Hinta: 180 € sisältää majoituk sen kahden hengen huoneessa. Ilmoittautuminen 5.10. mennes sä. (lue lisää s. 12) Jäsenrekisterikurssi Raaseporissa 26.–28.10. (2 vrk) Koulutus on tarkoitettu yhdis tysten jäsensihteereille ja pu heenjohtajille. Koulutuksen yh teydessä osallistujat saavat jäsenrekisterin yhdistyskäyttäjä oikeudet. Vetäjänä jäsenvastaa va Anna Autio ja Ulla Virtanen. Hinta: 180 €. Ilmoittautuminen 5.10. mennessä. Kulttuuriaktivismin kurssi 26.–27.10. (2 päivää) Jyväskylä ja Kuopio Järjestämme kaksi kulttuuriak tivismin kurssia yhteistyössä Kansan Sivistystyön Liitto KSL opintokeskuksen kanssa. Toi nen kurssi järjestetään Scandic Jyväskylä Stationissa ja toinen Kuopiossa Scandic Atlaksessa. Kurssin vetäjinä ovat kulttuurin tuottaja Riina Näsi ja koulutus tuottaja Tiina Huhtala. Hinta: 260 € (ilman majoitusta 130 €). Ilmoittautuminen 5.10. mennessä. Kansantanssin ohjelmistokurssi (2 päivää) Helsinki, Malmin Työväentalo 15. ja 21.10. Hinta 50 €, joka sisältää välipalatarjoilun. Ilmoittautumi nen 3.10. mennessä. Kokkola, Snellmankoti 29.– 30.10. Hinta 50 €, joka sisältää välipalatarjoilun. Ilmoittautumi nen 14.10. mennessä. Vetäjinä Sinikka Mäkelä ja Antti Huusari. Alueelliset verkkosivukurssit Järjestämme kolme alueellista verkkosivukurssia. Ilmoitamme ajat ja paikat myöhemmin. Alueelliset jäsenrekisterikurssit Voimme järjestää tarpeen mu kaan uusia jäsenrekisterikursse ja sekä verkkoopetusta rekiste riohjelma käytöstä. Alueelliset yhdistystoiminnan kehittämiskurssit Voimme järjestää yhden päivän kestoisia yhdistystoiminnan ke hittämiskursseja yhteistyössä aluejärjestöjen kanssa. Yhdistys toiminnan kehittämisen kurssil la perehdytään tapoihin kehit tää yhdistyksen toimintaa kohti uudenaikaista, avointa toiminta kulttuuria. Koulutuksessa pereh dytään mm. yhdistysten välisen yhteistyön lisäämiseen, yhdis tyksen strategian laatimiseen ja viestinnän kehittämiseen. Ota yhteyttä, jos haluat järjestää alueellasi tai paikkakunnallasi yh distystoiminnan kehittämisen kurssin. Kouluttajana toimii jär jestösuunnittelija Aaron Kallinen. Toimintatonnipäivät Järjestämme viisi alueellista opintopäivää toimintatonniavus tuksen hakemisesta, käytöstä ja raportoinnista. Ilmoitamme tar kemmat tiedot myöhemmin. Holli-koulutuspäivät Järjestämme mahdollisuuksien mukaan toimintatonnipäivien yhteydessä sähköisen Hollikir janpitokoulutusta. Ilmoitamme tarkemmat tiedot myöhemmin. Kurssituki ja ilmoittautuminen Vähävaraiset yhdistykset voivat hakea kurssitukea, joka kattaa puolet yhden kurssilaisen kurssi maksusta. Kursseille ilmoittaudutaan kir jallisesti kurssiilmoittautumis kaavaketta käyttäen määräai kaan mennessä osoitteeseen Eläkeläiset ry; Jukka Mustakallio, Kauppakaarre 1, 00700 Helsinki; ilmoittautua voi myös sähköpos titse: jukka.mustakallio@elake laiset.fi Voit ilmoittautua myös Eläkeläiset ry:n verkkosivujen kautta täyttämällä sähköisen lomakkeen: elakelaiset.fi Lisätietoja kursseista voi ky syä koulutussuunnittelija Tiina Rajalalta, puh. 040 582 4319. Elä keläiset ry:n kurssit järjestetään yhteistyössä KSLopintokeskuk sen kanssa. Eläkeläinen 4/2022 19
JÄRJESTÖ Y hteiskuntamme edelleen kehittämiseksi tarvitaan eläkeläisväestön vahvaa osallistumista. Eläkeläisten syrjäyttämistä ja ihmisarvon alentamista ei tule sallia. Kasvavassa eläkeläisväestössä on suuri mahdollisuus aktiivisina yhteiskunnan jäseninä, hoivatyön tekijöinä, vapaaehtoistyöntekijöinä, työvoimana ja ostovoimaisina kuluttajina. Maamme vahvuus on kyky yhteistyöhön ja sopimiseen, mikä korostuu vaikeina aikoina. Solidaarisessa yhteiskunnassa pidetään kaikki mukana ja taataan kaikkien toimeentulo, terveys ja palvelut. Eläkeläiset ry:n hallitus on hyväksynyt järjestön tavoitteet ensi kevään eduskuntavaaleissa. Haluamme olla mukana luomassa hyvinvointia sukupolvien yhteistyöllä. 1 Riittävä toimeentulo kaikille eläkeläisille Suomeen tarvitaan oikeudenmukainen eläkeuudistus. Painottamalla pieniä eläkkeitä voidaan eläkeläisköyhyys poistaa ja estää eläkeläisköyhyyden kasvu tulevaisuudessa. Entistä useammalla työssäkäyvällä on katkonainen työura ja siksi pieni työeläkekertymä: pätkätyöläisillä, lasten ja omaisten hoitajilla, itsensä työllistäjillä, luovan alan työntekijöillä ja maahanmuuttajilla. Nuoremmat sukupolvet tarvitsevat luottamuksen riittävään eläkkeeseen tulevaisuudessa. › KÄYNNISTETÄÄN eläkeuudis tuksen valmistelu. Tavoitteena on vähintään 1?000 euron elä ke kaikille. Keskeistä on kansan eläkkeen tasokorotus ja kan saneläkkeen ja työeläkkeen yhteensovittamisen lieventä minen. Myös pieniin työeläk keisiin tarvitaan euromääräisiä korotuksia indeksikorotusten li säksi. › ELÄKELÄISKÖYHYYDEN poista miseksi käynnistetään laaja oh jelma, jossa tarkastellaan eläkkei den lisäksi ikääntymiseen liittyviä menoja, kuten asumismenot, terveyskulut, asiakasmaksut, sekä lääke ja sairauskulukatot. › SELVITETÄÄN keinoja pienyrit täjien eläketurvan parantami seksi. › INFLAATION kiihtymisen aikaan saama ruoan ja energian kallis tuminen kompensoidaan elä keläisille. Vähintään tehdään indeksitarkistukset puolivuosit tain sekä kansan ja takuueläkkei siin että työeläkkeisiin. 2 Sote-palveluiden riittävyys varmistettava Vanhusten hoivaan tarvitaan lisää rahaa ja henkilökuntaa. Hoitajapulan umpeen kuromiseksi lisätään alan houkuttelevuutta ja koulutuspaikkoja sekä houkutellaan ulkomaista työvoimaa. Eläkkeellä olevia hoiva-alan ammattilaisia kannustetaan osa-aikaiseen työssäkäyntiin. Vanhuspalveluiden laatu ja riittävä valvonta varmistetaan ja kaikille järjestetään tarpeensa mukaiset palvelut kotona tai laitoksessa. Kotihoito ei saa merkitä vanhuksen hylkäämistä kotiinsa. Uusi teknologia tuo mahdollisuuksia palveluiden kehittämiseen. › YMPÄRIVUOROKAUTISEN hoi don tarjontaa tehostetun palve luasumisen yksiköissä lisätään. Samalla paine kotihoidossa hel pottaa. › JULKISTEN palveluiden maine hy vinä työpaikkoina palautetaan li säämällä resursseja ja paranta malla työehtoja. › PALVELUIDEN kehittämises sä otetaan huomioon yksilölliset tarpeet: parisuhdetilanne, sek suaali ja kielivähemmistöt sekä maahanmuuttajat. › OTETAAN käyttöön ikäkausittai set terveystarkastukset 65 ikä vuodesta lähtien. Palvelutarpeen arviointiin oikeuttavaa 75 vuoden ikärajaa lasketaan. 3 Ikäystävällisyys edistää hyvinvointia ja terveyttä Eläkeläisten aktiivinen osallistuminen yhteiskuntaan ja kansantalouteen on kaikkien etu. Digitalisaatio palveluissa ja päätöksenteossa ei saa johtaa ikääntyneiden syrjäyttämiseen. Elinympäristö ja asuminen toteutetaan ikäystävällisesti. Ottamalla ihmisten ikääntyminen huomioon kaavoituksessa, liikenteessä ja palveluiden sijoittamisessa luodaan hyvää, turvallista ja monisukupolvista elin ympäristöä. Kunnilla ja hyvinvointialueilla on paljon keinoja terveyden edistämiseksi. › LISÄTÄÄN opastusta ja koulutus ta digitaalisiin välineisiin ja kana viin. Mahdollisuus kasvokkaiseen palveluun tarjotaan niille, joilla ei edellytyksiä digipalveluihin. › TUETAAN kuntia ikäystävällisen elinympäristön luomisessa. Mää ritellään selkeästi kuntien teh tävät asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä ja osoi tetaan niihin rahoitus. › EDISTETÄÄN kohtuuhintaista asuntotuotantoa. › EDETÄÄN kohti yhtenäistä valta kunnallista joukkoliikenteen elä keläisalennusta. 4 Eläkeläiset vahvistavat kansantaloutta Eläkeläisten vakaat tulot ja kulutus tasoittavat taloussuhdanteiden ja rakennemuutosten aiheuttamia vaihteluita. Eläkeläisillä on myös mahdollisuus suunnata kulutustaan lähialueen ja kotimaiseen tuotantoon ja palveluihin. Eläkeläisille on tarjottava mahdollisuuksia tehdä vapaaehtoistyötä tai palkkatyötä eläkkeen ohella. Eläkeläisten vapaaehtoistyöllä omaishoitajina ja lastenhoidossa perheja lähipiirissään sekä kansalaisjärjestöissä on taloudellisesti suuri merkitys. › OTETAAN väestön ikääntyminen huomioon elinkeinopolitiikassa, yritysten ja palveluiden saavutet tavuudessa ja niiden markkinoin nissa. › TUETAAN eläkeläisten työssä käyntiä verotuksen keinoin. Mah dollistetaan myös työkyvyttö myyseläkkeellä olevien työnteko sitä haluaville. › TUETAAN vapaata kansalaistoi mintaa turvaamalla järjestöjen julkiset avustukset ja riippumat tomuus. 5 Ilmastotoimiin oikeudenmukaisuutta Sään ääri-ilmiöt, kuten kuumuus aiheuttavat iäkkäille ihmisille merkittävän terveysriskin. Kotien ja palveluiden muutostöihin sekä energiajärjestelmiin tarvitaan kohdennettua tukea. Joukkoliikenteen on oltava kattavaa ja edullista. Yksityisautoiluun tarvitaan kohtuuhintaisia vaihtoehtoja fossiilisille polttoaineille. › KOHDENNETAAN tukea kotien, palveluyksiköiden ja julkisten ti lojen sekä niiden energiajärjestel mien muuttamiseksi ilmastoys tävällisiksi. Pienituloisille luodaan verotuksen kotitalousvähennys tä vastaava rahallinen kotitalo usavustus muun muassa näiden muutostöiden tueksi. › JOUKKOLIIKENTEESEEN ja tur valliseen pyöräilyyn satsaaminen lisää eläkeläisten hyvinvointia. › SÄHKÖAUTOJEN hankintatu kien lisäksi tarvitaan tukea ben siini ja dieselkäyttöisten autojen muuntamiseen sähkö tai kaasu autoiksi. › JULKISTEN palveluiden tuotta jat toimivat esimerkkinä ilmaston kannalta kestävissä valinnoissa. Myös eläkerahastojen varat on si joitettava ilmaston ja ympäristön kannalta vastuullisesti. Hyvinvointia sukupolvien yhteistyöllä Eläkeläiset ry:n tavoitteet eduskuntavaaleissa 2.4.2023 20 Eläkeläinen 4/2022
2 890 € (86 €/kk) alk. 4 090 € (121 €/kk) alk. VÄLTÄ TOIMITUSRUUHKAT JA SOITA TÄNÄÄN 02 480 9060 2 090 € (63 €/kk) alk. Sähköllä kulkeminen on edul? lista ja ympäristöystävällistä. Autamme mielellämme sinua löytämään valikoimastamme juuri sinulle sopivan kulkuneuvon. SOITA MEILLE JO TÄNÄÄN 02 480 9060 Kaikki Skand-kulkuneuvot toimitetaan ajovalmiina! Laturi sisältyy toimitukseen. VALITSE SÄHKÖINEN VAPAUS LIIKKUA – SOITA 02 480 9060 PUHELINMYYNTI JA VERKKOKAUPPA AVOINNA, TOIMITUKSET KOTIOVELLE KOKO SUOMEEN SÄHKÖISTÄ VAPAUTTA LISÄTIEDOT JA MYYNTIPALVELU: 02 480 9060 | MYYNTI@SKAND.FI | PUUTARHATIE 18, VANTAA | VERKKOKAUPPA AVATTU! | SKAND.COM HINTA 100 AJOKILOMETRIÄ KOHTI * *Hinnat perustuvat kotitalouksien keskihintaan toukokuussa 2022 0,70 € 3,40 € 6,40 € 9,60 € 15,00 € 27,50 € BENSIINIAUTO korkea kulutus BENSIINIAUTO keskikulutus HYBRIDIAUTO BENSIINIMOPO SÄHKÖAUTO SKANDKULKUNEUVO GOMOTO2.4 Luotettava ja helppokäyttöinen, ympäri? vuotiseen Tälläkin kaikki ajavat ilman ajokorttia. Kyllä! Saat ajaa ihan missä vain missä pyöräilisitkin – aja pyöräteillä, tien reunalla, pysäköi vaikkapa pyörätelineen viereen. Ei rekisteröintiä, ei pakollista vakuutusta: erittäin pienet käyttökulut. Hyvän maavaran ja neljän ison täysjousi? tetun ilmakumirenkaan ansiosta pysyy tukevasti pystyssä huonollakin tiellä. Siksi ajaminen on helpompaa kuin polkupyöräl? lä! Moottori on luokkansa tehokkain, silti pehmeätoiminen. Pakki, takapenkki ja avattavat ikkunat. Värit: €UROLLA AJA JOPA 100 KM ALLE Skand-sähköskoottereiden keskikustannus JOKAPÄIVÄISIIN ASIOIHIN Sähköja senioriskootterit antavat vapauden hoitaa päivittäisiä asioita omien aikataulujen mukaan ilman käytössä olevaa autoa. HELPOSTI HARRASTUKSIIN Sähköskootterilla perheen junioritkin pääsevät kulkemaan harrastuksiin vapaasti omien aikataulujen mukaan. TYÖMATKOILLE Sähköskootteri on ekologinen ja taloudellinen kulkuväline, jolla taitat helposti vähän pidemmänkin työmatkan. VAPAA-AIKAAN Skand sähköskootterit kulkevat myös päällystämättömillä teillä ja poluilla, eikä lataamiseen tarvita kuin normaali pistorasia. Eläkeläinen 4/2022 21
K auniissa puutarhassa vallitsee seesteinen tunnelma. Emäntänsä silmäterä, kiiltäväturkkinen tyttökissa Timo Orvokki huilaa pensaiden varjossa popsittuaan siilin ruuat. Auringonkilossa synkät maailmantapahtumat häipyvät hetkeksi etäälle, kun Anneli Kanto, 71, toteaa olevansa onnellinen kirjailija. – Olen onnellinen, että voin kirjoittaa työkseni. Ajattelen omahyväisesti, että onpa hyvä, että olen kirjailijana näin vanha akka. Toivon tämän kannustavan muitakin iäkkäämpiä luovaan kirjoittamiseen ja oivaltamaan, että eihän elämä vielä tässäkään iässä lopussa ole. Huomaamaan, että tuossa tuokin seitsemänkymppinen akka kirjoittaa sen kun kerkeää ja mainettakin ropisee! Kannon hersyvä mielikuvitus ja historiatietoisuus synnyttivät mestariteoksen taiteesta, sen tekemisen tuskasta ja kauneudesta. Huikeaan suosioon ehättänyt Rottien pyhimys (Gummerus, 2021) on raadollinen, värikylläinen ja traaginen romaani. Kanto ei lainkaan osannut odottaa marginaaliseksi kirjaksi olettamansa romaanin saamaa valtaisaa suosiota. – Kukapa nyt olisi suuremmin kiinnostunut 1500-luvun kirkkomaalareista, uumoilin. Nyt rupeaa menemään jo työn puolelle onnellisuus, kun en kehtaa kieltäytyä haastattelupyynnöistä, tapaamisista ja esiintymisistä. Suosion –? Ajattelen omahyväisesti, että onpa hyvä, että olen kirjailijana näin vanha akka. Toivon tämän kannustavan muitakin iäkkäämpiä luovaan kirjoittamiseen ja oivaltamaan, että eihän elämä vielä tässäkään iässä lopussa ole, Anneli Kanto sanoo. Humanismi elämänasenteena Anneli Kanto haluaa kirjojensa kautta tuoda esiin sen, että meissä kaikissa on kauneuteen ja hyvyyteen tähtääviä, korkeimpiin arvoihin pyrkiviä puolia. TEKSTI SISKOTUULIKKI TOIJONEN KUVAT ANNINA MANNILA Vähättelyä ja ikärasismia vastaan pitää ämpyröidä kynsin hampain.” huumassa uusia töitäkin on tarjottu enemmän kuin olisi järkevää ottaa vastaan. Elämäni on liiaksikin aikataulutettu, kirjailija huokaa. TOIMITTAJANAKIN TYÖSKENNELLYT Kanto on noussut kirjailijoidemme kärkikaartiin. Hän oli kirjoittanut muun muassa näytelmiä ja kuunnelmia aikaisemminkin, mutta proosakirjailijana hän debytoi varsin kypsässä iässä, 57-vuotiaana. Romahdus työelämässä 1990-luvun laman myötä avasi hänelle uuden, rikkaan elämän kirjailijana. –?Huutelen aina sen perään, että elämä ei todellakaan lopu viisikymppisenä, ei kuusikymppisenä eikä sen jälkeenkään. Nuorempana kuvittelin, että ikääntyessä ihmisen elämä ohenee ohenemistaan, mutta eihän niin tapahdu. Eläkeiässäkin ihminen on aivan tolkussaan, työkykyinen ja järkevä, elleivät sairaudet pahemmin piinaa. Vanhemmilla ihmisillä on paljon annettavaa elämänkokemustensa myötä. Kanto on kokenut voimakasta sisäistä pakkoa tuoda kirjoissaan esiin historian vaiettuja asioita, vailla poliittista väritystä. Hänen sukunsa kokemukset ja humaani elämänkatsomus ovat vaikuttaneet haluun kirjoittaa historiallisia romaaneja. Sisällissotaa hän on kuvannut kirjassaan Veriruusut (Gummerus, 2008) punaisten puolelta ja Lahtarit-romaanissa (Gummerus, 2017) valkoisten näkökulmasta. – Ehkä kannan ylisukupolvista traumaa: toinen isoisäni oli kansalaissodassa, ja toinen joutui ajamaan ruumii22 Eläkeläinen 4/2022
KUKA Anneli Kanto › SYNTYNY 1950 Pirkkalassa › KOTIPAIKKA Tampere › MASTER of Culture and Arts, TAMK › YHTEISKUNTATIETEIDEN maisteri Tampereen yliopis tosta › PITKÄ käsikirjoittajaohjelma Teatterikorkeakoulussa › TOIMITTAJA vuoteen 1995 asti › KÄSIKIRJOITTAJA ja kirjaili ja 1996 alkaen › LUKUISIA palkintoja ja pal kintoehdokkuuksia kirjalli sista töistä › annelikanto.fi ta jatkosodassa. Sinne myös isäni joutui 18-vuotiaana poikasena. Kaikkien ikäisteni suomalaisten taustaa varjostaa kolme käytyä sotaa. Jollain tasolla ne ovat vaikuttaneet haluuni selvittää sotien syitä, vaikutuksia ja seurauksia romaaneissani. – Kun olin lapsi ja nuori sodista – tuosta kauhistuttavasta kansallisesta traumasta – vaiettiin lähes totaalisesti. Lähestyin jo aikuisikää, kun ymmärsin, että sodistahan oli syntyessäni kulunut vain viitisen vuotta, 1950 syntynyt Kanto huokaa. – Pohjanmaalainen paappani oli ollut suojeluskuntalainen. Halusin selvittää, miksi hän oli mennyt valkoisten riveihin ja mitä hänelle oli tapahtunut. Suvusta ei tiettävästi kuitenkaan löytynyt pyöveleitä, sellaisia, jotka löysivät tiensä Anneli Kannon romaaniin Pyövelit (Gummerus, 2015). – Olen kieltämättä miettinyt, mikä minua väkivallan totaalisena vastustajana saa väkivallan pariin kirjailijana. Olen ylipäätään elämässäni ja taiteeni kautta halunnut selvittää, miksi ihminen on niin väkivaltainen, aggressiivinen elukka. Se hämmästyttää minua alati. – Mitä pyöveleihin tulee, halusin kirjassani tuoda esiin, että hekin olivat ihmisiä tunteineen, toiveineen ja mahdollisine perheineen. Minua kiinnostaa, miten vaivattomasti ihminen raaistuu, kuinka pahuus ja väkivalta saavat otteeseensa aivan tavalliset ihmiset. Niin kuin nytkin kauhistuttavassa Ukrainan sodassa. Tätä halusin korostaa myös sisällissodan raakuuksista kirjoittaessani. Kovin ohut on se kuori, jonka alla piilee ihmisen raakuus ja häikäilemättömyys. SEESTEISYYTTÄ RASKAIDEN aiheiden käsittelyn lomaan Kannolle tuo suurta suosiota saaneiden lastenkirjojen kirjoittaminen. Niissä kun saa olla hauska, kukaan ei kuole ja lähes aina loppukin on onnellinen. Mutta kyllä hänen lastenkirjojensakin tarinoissa piilee kirjailijaa ohjaava eetos. Niissäkin on piilotettuna teema ja sanoma, vaikka hän kammoksuu opettavaisuutta. Kirjoihinsa Kanto limittää ovelasti myös aikamme kommentointia. –?Lukijat ovat taitavia löytämään rivien välistä jotain kätkettyä sanomaa ja totta kai sitä kirjoistani löytyykin. En kuitenkaan itsetarkoituksellisesti ymppää romaaneihini mitään piiloviestejä. 1500-luvulle sijoittuvassa Rottien pyhimyksessä muistutetaan moneen kertaan viimeisestä tuomiosta, jolloin vedet nousevat ja kaikki elävä hukkuu. Jäljelle jää vain tyyni veden pinta. Sehän sunksuneeraa hyvin meitä uhkaavan ilmastonmuutokseen. Kun mannerjäätiköt sulavat ja meri nousee mahdollisesti hävittäen suuret manneralueet, kuumuuteen ja kuivuuteen. Yhtäläisyydet ovat pelottavan samankaltaisia. Taiteen ei sinänsä, itsetarkoituksellisesti, tule Kannon mielestä ottaa yhteiskunnallisesti kantaa, mutta jokin syvempi merkitys taiteella pitää olla. – Eihän taideteos voi olla pelkkää pintaa. Taide tarvitsee aina kyytipojakseen jonkin syvemmän ajatuksen, jokin Eläkeläinen 4/2022 23
Lokakuussa Anneli Kanto vetää Eläke läiset ry:n kirjoittajakurs sin Oriveden Kampuksella. –?Minusta on erittäin hienoa, että ihmiset haluavat ilmaista itseään ja kehittyä kirjoittajina. teeman tai hyvinkin alhaalla kulkevan juonen, joka saa lukijan ajattelemaan. Toivoisin, että esimerkiksi Lahtarit-kirjani saisi pohtimaan, kuinka nopeasti täyspäisistä pohjalaispojista tuli tappajia, vaikka en sitä suoraan sanokaan. Rottien pyhimyksessä toivon kuultavan ihmisen pyrkimyksen johonkin todella hienoon ja hyvään ponnistelemalla ja ylittämällä itsensä. ANNELI KANTO on tukevassa eläkeiässä, mutta ei hän kiikkustuoliin jouda. Hän tekee luovaa työtä täyttä häkää ja juoksee kulttuuritapahtumissa sen kun kerkeää. Pahemmin hän ei ole ikärasismia kokenut, mutta onhan se ärsyttävää, kun terveyskeskuksessa tolkutetaan kuin vähäjärkiselle, ettei saa pistää paksulti voita leivään päälle. Aivan, kun ei tuota tietäisi. Karvasta oli sekin, kun Anneli Kanto esiteltiin kirjailijapalkinnon ehdokkaana hehkeiden nuorten naisten joukossa, joiden ansioista kerrottiin laajalti. Kannon kohdalla suvaittiin esitellä hänet ehdokkaista vanhimpana. Ei muuta. – Silloin sieppasi, mutta en saanut suutani auki kertoakseni, että on minulla muitakin ansioita kuin ikä: kaksi korkeakoulututkintoa, kielitaitoa seitsemän kielen verran, ulkomailla asumista ja niin edelleen. On tympeää, että iäkkäämmissä ihmisissä ei nähdä muuta kuin vanha mikä vanha. Ikääntymiseen Anneli Kanto suhtautuu lunkisti hurtilla huumorilla. – Niin kauan, kun polla pelaa, ihminen kypsyy laajan kokemusvarastonsa myötä. Se auttaa hallitsemaan ja ymmärtämään elämää ja säätelemään tunteita. Mutta onhan ikääntyminen myös suurten menetysten aikaa, elämän rajallisuuden tajuamista. Ystäviä lähtee ympäriltä, vanhempanikin ovat jo edesmenneitä. Ymmärtää, että elämän peräseinä on jo aika lähellä. Enää ei voi haaveilla tulevaisuudesta, jossa voi tehdä mitä vaan. Mottoni onkin, että ”täysillä päin peräseinää”! Kannon äiti tapasi sanoa, että vanhetessaan ihminen ei tyhmene vain rypistyy. – Allekirjoitan tämän täysin. Vanhempien ihmisten vähättely on ärsyttävää, mutta ei meidän pitäisi itsekään syyllistyä siihen. Ympäristö tekee sitä riittämiin. Vähättelyä ja ikärasismia vastaan pitää ämpyröidä kynsin hampain. Ikäpolveni eläkeläiset ovat aivan erilaisia kuin meitä edeltävät, mutta asenteet laahaavat tyyliin: ”50-vuotias vanhus tuli suojatiellä auton töytäisemäksi”. On se kumma, että eläkeläisten täyty jankuttaa, että olemme täysin päteviä ja kykeneviä ihmisiä ikävuodestamme huolimatta, Kanto tuhahtaa. TYTTÄREN NÄKÖKULMASTA Anneli Kanto on kirjoittanut riipaisevan, lohdullisen kirjan Pala palalta pois (Gummerus, 2013). Siinä hän kuvaa koskettavasti fiksun, vireän ja terveen äitinsä yllättävää sairastumista Alzheimerin-tautiin. Hänen katoamistaan monine, hullunkurisinekin vaiheineen pala palalta pois. – Ne olivat elämäni raskaimmat vuodet jatkuvine huolineen. Oma elämäni ystävineen, kulttuuririentoineen ja kirjoittamisineen katosi kuten äitini muisti. Jatkuva ahdistus ja avuttomuus äitini suhteen ja kaksi murrosikäistä lasta täyttivät elämäni totaalisesti. Teattereissa ja konserteissa kanssani kulkenut äitini ei kahden vuoden kuluttua sairastumisestaan osannut edes avata ovea – ei mitään. Kun hän lähti lopullisesti, olin helpottunut, eivätkä kyyneleen tulleet. LOKAKUUSSA ANNELI Kanto vetää Eläkeläiset ry:n kirjoittajakurssin Oriveden Kampuksella. – Minusta on erittäin hienoa, että ihmiset haluavat ilmaista itseään ja kehittyä kirjoittajina. Kirjoittaminenhan on tapa olla maailmassa. Iäkkäillä ihmisellä on paljon sanottavaa, mutta ei välttämättä hallussaan luovan kirjoittamisen tekniikkaa. Hienoa, että he tulevat vetämälleni kurssille. Toivottavasti minulla on heille jotain annettavaakin. Ainakin kannustan luovuudelle välttämättömään, leikilliseen kirjoittamiseen ja opastan rakenteiden hallintaan. – Eiväthän kaikki, jotka haluavat laulaa, tähtää oopperalaulajiksi, mutta he voivat mennä kuoroon tai karaokeen. Sama koskee harrastajakirjoittajiakin, ei kaikista tarvitse tulla menestyskirjailijoita. Luovalla ilmaisulla on paljon muutakin annettavaa. Omalla taiteellaan Anneli Kanto haluaa erityisesti herättää ajattelua. Taiteen ja kirjallisuuden kautta, kun voi elää monta elämää ja kurkistaa maailmoihin, jotka muuten olisivat ulottumattomissa. Ehkä kannan ylisukupolvista traumaa: toinen isoisäni oli kansalaissodassa, ja toinen joutui ajamaan ruumiita jatkosodassa.” 24 Eläkeläinen 4/2022
Jos se on kullan kallis, se kannattaa vakuuttaa Keskinäinen Vakuutusyhtiö Turva • turva.fi • 01019 5110 Kotona sattuu ja tapahtuu. Onneksi siihen on helppoa varautua. Tarjoamme jatkuvan 10 % jäsenalennuksen kaikille suomalaisten ammattiliittojen jäsenille. Kun vakuutat meillä kotisi ja valitset yhden tai useamman muun vakuutuksen, saat kaikista vakuutusmaksuista 10 % omistaja-alennuksen. Alennukset eivät koske liikennevakuutusta. Turvaa rakkain paikkasi turva.fi/koti Kappas, liiton jäsenyydestä on hyötyä vielä eläkkeelläkin.
KULTTUURI Ensi-ilta lauantaina 10.9.2022 SUURMUSIKAALI KOTKAN KAUPUNGINTEATTERISSA! THE ADDAMS FAMILY A NEW MUSICAL Book by MARSHALL BRICKMAN and RICK ELICE Music and Lyrics by ANDREW LIPPA Based on Characters Created by Charles Addams Originally produced on Broadway by Stuart Oken, Roy Furman, Michael Leavitt, Five Cent Productions, Stephen Schuler, Decca Theatricals, Scott M. Delman, Stuart Ditsky, Terry Allen Kramer, Stephanie P. McClelland, James L. Nederlander, Eva Price, Jam Theatricals/Mary LuRoffe, Pittsburgh CLO/Gutterman-Swinsky, Vivek Tiwary/Gary Kaplan, The Weinstein Company/Clarence, LLC, Adam Zotovich/Tribe Theatricals By Special Arrangement with Elephant Eye Theatrical Suurtuotantomme The Addams Family on huumorin täyteinen komediamusikaali rakkaudesta. Tervetuloa selkäpiitä hellivään seuraamme juuri sellaisena kuin olet! Liput 44 € | Alle 18-vuotiaat 16 € | kotkanteatteri.? KÄSIKIRJOITUS MARSHALL BRICKMAN & RICK ELICE MUSIIKKI ANDREW LIPPA OHJAUS KATJA KROHN KAPELLIMESTARI ILJA KASKIMAA J atkosodan aikaan isävainaa, -27 syntyneenä sotaan liian nuori, oli ongella Pikku-Vimpelinlammella ratavarressa lähellä Kajaania. Pitkä sotilasjuna hiljensi vauhtia Kettukallion leikkaukseen ja äkkiä härkävaunusta hyppäsi sotilas reppuineen ja kivääreineen lähtien juoksemaan metsään sen minkä kintuista pääsi. Juna ei pysähtynyt, ehkä pakoa ei huomattu. En tiedä miten karkurin kävi, jatkoiko kenties Sotkamon Maanselkään asti, jossa tiedetään metsäkaartilaisten piilotelleen korvessa sotaa paossa. TÄLLAISIA MUISTINSIRPALEITA on monilla sotavuodet kokeneilla, mutta sotaan lähdöstä kieltäytyneet metsäkaartilaiset sekä varsinaiset rintamakarkurit olivat vuosikymmeniä varsin tutkimaton ja vaiettu aihe, koska on haluttu ylläpitää sotasankarien kiiltokuvaa. Kuitenkin talvija jatkosodan aikana näitä karkuritapauksia oli jopa 35?000. Kiinni jääneitä tuomittiin vankilaan, useita metsäkaartilaisia surmattiin takaa-ajossa ja kiinniottotilanteissa. Useita kymmeniä karkureita teloitettiin, osa ilman oikeuskäsittelyä. Erityisen vähän on kerrottu karkureiden omaa tarinaa. Syitä ja laajempia taustoja tapahtuneelle käsitelty vain muutamassa tutkimuksessa. Pelkäämisen, totaalisen uupumisen, mielenterveyden järkkymisen, poliittisen taustan, syrjäytymisen ja kaltoinkohtelun kuviot ilmiön takana olivat moninaiset. VAIKKA KARKUREITA oli vain muutama prosentti sotavuosina aseisiin kutsutuista niin ilmiöstä vaikeneminen on oman pohdintansa arvoista. Asia koskee melko suurta määrää suomalaisia perheitä ja sukuja, mutta kotonakaan näistä ei nuoremmille usein kerrottu mitään vaan salailtiin ja häpeiltiin. Näin oli Polvijärvellä asuvan Tuija Saarinen-Härkösenkin kohdalla. Kotona oli mummolla hyllyssä 12. elokuuta 1943 Vansjärvellä Maaselän kannaksella kaatuneen isoisän sotilasasuinen kuva, mutta hänestä orimattilalaisesta Eino Hietarinteestä ei puhuttu oikeastaan koskaan mitään. Isoisän arvoitus alkoi myöhemmin kaivella niin, että nykyinen perinteentutkija ja tietokirjailija alkoi työn, joka tuotti tähän kirjaan arkistoaineksen pohjalta rintamakarkuri Eino Hietarinteen tarinan. Maalari ja perheenisä joutui jo ennen sotia monta kertaa napit vastakkain virkavallan ja yhteiskunnan koneistojen kanssa. Sekin kuvataan miten jatkosotaan tultaessa yhä selvemmin alkoi näkyä sisällissodan jälkeinen kansan kahtiajakautuminen, joka heijastui rintamapalveluksesta pakenemisena ja metsäkaartilaisuutena. TUIJA SAARINEN-HÄRKÖNEN on tehnyt hyvää työtä niin, että kirjan alkupuoleen koonnut tutkimuskirjallisuudesta olennaisimmat tiedot mutta myös kuvauksia kaunokirjallisuudesta. Kuivaa tilastonikkarointia on nyt vältelty ja lyhyet lainaukset erilaisista tapauksista kiinnostanevat niitäkin, jotka eivät mieti lukemistaan laajemmasta näkökulmasta. Einon sotataival, joka karkaamisen, kiinnijäännin Helsingissä ja Sukevalle langetetun vankeustuomion jälkeen johti takaisin rintamalle ja lopulta kaatumiseen ilmeisesti tarkka-ampujan luotiin, kuvataan elävästi. Koska Eino Hietarinteen itsensä kertomaa ei juuri tallessa ole niin vaikkapa hänen kokemistaan ajan vankilaoloista on kertomassa kirjailija Arvo Turtiaisen kuvausta. KIRJA TAUSTOITTAA kunnolla Eino Hietarinteen elämänvaiheet. On kotiseutu, veljien kohtalot vuonna 1918 ja erilaiset omat vastakkainasettelut virkavallan kanssa. On pirtukauppaa ja monta muuta kahnausta, joista kuulustelupöytäkirjat kertovat. Laajemmatkin alueelliset ja yhteiskunnalliset ulottuvuudet tulevat esille, sillä jatkosodan rintamakarkuruudessa kyse oli usein paljon enemmästä kuin yksittäisistä päähänpistoista. Kun sotilaallinen maanpuolustus on nyt niin paljon julkisuudessa esillä, olisi hyvä että tätä kirjaa luettaisiin. Jokainen haluaa luonnostaan suojella läheisiään ja kotikontujaan, mutta kaiken maanpuolustuksen perusasia on, että jokaisen pitää saada samat mahdollisuudet, sama kohtelu jotta kokee maansa ja sen yhteiskunnan todella puolustamisen arvoiseksi. TUIJA SAARINEN-HÄRKÖNEN ei ole lähtenyt kirjoittelemaan mitään sankaritarinaa lähisukulaisesta vaan tehnyt neutraalia faktoihin perustuvaa tutkimusta. Liitteitä myöten ilmenevät Eino Hietarinteen sakot juopotteluista, rangaistukset viinan kuskaamisesta, tuomiot varkaudesta jo ennen sota-aikaa. Kirjassa on mukana autenttista asiakirjamateriaalia, lähdeluettelot, joista löytyy runsaasti lisäluettavia teoksia aihepiiristä kiinnostuneille, henkilöhakemisto, tarkat viitteet ja kuvaliite Einosta ja perhepiiristä.. Rintamakarkurit, Eino Hietarinne yhtenä heistä, eivät ole enää niin vaiettuja kuin tähän asti. AKI RÄISÄNEN Rintamakarkuri astuu esiin Tuija Saarinen-Härkönen taustoittaa kunnolla Eino Hietarinteen elämänvaiheet. KIRJA Tuija SaarinenHärkönen: Rin tamakarkurit. Eino Hietarin ne, yksi monista. 350 s. Kuva liite. Minerva Kustannus 2022. 26 Eläkeläinen 4/2022
NOKIAN TYÖVÄENTEATTERI 2022-2023 Pastori Jussilainen Käsikirjoitus Gustav von Numers Käsikirjoitus Gustav von Numers Ohjaus Heli Pitkänen Ohjaus Heli Pitkänen Lavastus Tapio Huilla Lavastus Tapio Huilla www.nokianteatteri.fi www.nokianteatteri.fi Esitykset: Esitykset: 5.11.2022 26.3.2023 5.11.2022 26.3.2023 Liput: Liput: 25 / 22 / 12 € 25 / 22 / 12 € Ryhmät: (alk. 20 henk.) Ryhmät: (alk. 20 henk.) teatterilippu 22 € / hlö teatterilippu 22 € / hlö väliaikakahvit 5 € / hlö väliaikakahvit 5 € / hlö Puh. 050 3468 464 Puh. 050 3468 464 050 3475 102 050 3475 102 avoinna ark. 11 17 avoinna ark. 11 17 MUSIIKKKI Timo Tuovinen: Suomalainen työväenlau lu – Kisällilaulajien aikakausi. Umpihanki 2022. 479 s. MUSIIKKILEHTIEN JA -kirjojen mukana ilmestyy joskus oheisäänitteitä. Heinäkuun lopulla Valkeakosken Työväen Musikkitapahtuman 50-vuotisjuhlilla julkaistu Timo Tuovisen jättiläistyö kisällilauluista ja niiden tekijöistä ei valitettavasti sellaista tarjoa. On surullista, että alan vähistä äänitteistä esimerkiksi Pekka Gronowin tuottama ja Skandian julkaisema Kisällilauluja-kokoelma on vuodelta 1970 asti ja jo keräilyharvinaisuus, jota voi toki YouTubessa kuunnella. Nykyesiintyjistä Laulava Unioni, jossa Timo Tuovinen ja Paleface ovat mukana on toki levyttänyt vanhoja amerikansuomalaisia työväenlauluja mutta kotimaiset kisällilaulut ansaitsivat oman julkaisusarjan. Työläisnuorisoryhmien esittämillä, humoristisilla ja naljailevilla kisällilauluilla on Suomessa jo yli satavuotinen perinne ja harvempi esimerkiksi tietää, että suosittu tanssiorkesteri Dallape syntyi vuonna 1920 Sörnäisten sosialististen nuorten käynnistämästä kisälliryhmä Rajamäen Pojista. Tai, että lukemattomia aikansa menestysiskelmiä sanoittanut Reino Helismaa, tangon taitaja Taisto Tammi tai iskelmatähti, ”Viikonloppuisä” Reijo Kallio aloittivat kaikki uransa kisällilauluryhmissä. KISÄLLIT LAULOIVAT kaikesta mahdollisesta ja ryhmiä oli toiminnassa aikanaan jopa enemmän kuin rautalankayhtyeitä. Niinpä Timo Tuovisen vuonna 2016 käynnistämä sotienjälkeisten kisällilaulujen keruu tuotti satoja lauluja jo 1920-luvulla vanhan kuplettilauluperinteen pohjalta syntyneiden esitysten lisäksi. Vaikka tähän liki kilon pehmytkantiseen pakettiin ei oheisäänitteitä kuulu, niin melkein. Kirja näet sisältää kymmeniä kisällilauluja sanoituksineen ja Ossi Peuran nuotituksineen eli on erinomainen mahdollisuus nykyharrastajille poimia kappaleita esiintymisiin. TEOS KÄY työväenliikkeen historiakirjastakin kun siinä esitellään laulujen tekijöitä, esittäjiä ja sitä kuinka toimintaa organisoitiin. Ja lauluthan käsittelevät herrojen metkujen ohella myös työväenliikkeen sisäisiä järjestösotia, salaisen poliisin operaatioita ja kommunistien maanalaista toimintaakin. Monista nykyvappujuhlista tuttu Elsa Rauteen 1936 kirjoittama Veli, Sisko esitellään sekin. Usein tapana oli ottaa sävelpohjaksi joku tunnettu kappale ja värkätä siihen uusi teksti. Kirjoa on moneksi kuten laulujen nimet jo kertovat Marilaisten Porssista Pulapinnareihin, Rikkurin Viimeiseen Matkaan tai Haaremin harsojen taakse. LUKIJOISSA ON varmaan kisälliryhmien esityksiä nähneitä, kenties niihin osallistuneitakin, mutta harmillista on että tämä merkittävä kulttuuri-ilmiö on ollut pitkään koko lailla unohduksissa. Timo Tuovisen työ paikkaa isoa aukkoa. Jos esimerkiksi Ylen kokoelmissa on vanhoja kisällilaulutallenteita niin joku levyjulkaisija saisi tarttua asiaan. Lähellä tätä lauluperinnettä on esimerkiksi Valkeakoskellakin nyt esiintynyt Mikko Perkoila, jolla hänelläkin on ollut aivan liian pitkä julkaisutauko. AKI RÄISÄNEN KIRJA Juha Drufva: Pai katon ajatus. Aforismeja. Atrain & Nord. 2021. TOISTA TUHATTA sivua käsittävät mammuttiteokset ovat nykyään muotia. Niiden fyysiseen painokkuuteen saa tuntuman jo kättelyssä; sisällön painokkuuteen perehtyminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta palkitsee useimmiten. Aforismit ovat hiukan turhaan jääneet marginaaliin – ehkä siksi, kun niiden tuottaminen ja lukeminen ei muodon lyhyydestä huolimatta rinnastu tviitteihin tai muihin pikaviesteihin. Vaikeasti ymmärrettäviä ne eivät välttämättä ole, kuten Juha Drufvankin uusin teos osoittaa. Joskus ne ovat hauskoja silpaisuja, joskus sanaleikkejä, mutta joissakin syväluodataan. Aku-Kimmo Ripatti sanoi joskus, että aforismikokoelma on siili. ”Sata piikkiä nousee sortajaa vastaan.” Jotain tällaista näen Drufvan kokoelmassa. Hän edustaa samantapaista ”toisinajattelijoiden valtavirtaa” kuin aforistikot ja ajattelijat yleensä. Helpoimmin lähestyttäviä Drufvan kokoelmassa ovat sanaleikit tyyliin ”Päämäärä hukassa – hukat päämäärässä” tai ”Etsi aforistikon ja floristikon eroa kukkaniityiltä” tai ”Iskelmässä eletään rakkaushetkelmässä”. Kun lukee uudelleen, alkaa upottaa. Alta paljastuu haaroittuvien polkujen puutarha… Muutakin pureskeltavaa tarjoutuu: ”Rakkaudessa on vapautta kuin aasin köydessä” tai ”Mikä se on, joka ei ole tästä maailmasta, mutta on tässä maailmassa?” Formula on kuin vanhan arvoituksen, mutta vastaus lienee konstikkaampi. Drufva on järjestänyt aforismit kahdeksaan suppeaan osastoon, mutta eivät osastot kovin paljoa eroa toisistaan. Mistä johtunee, että eniten minuun vetoaa siellä täällä pilkottava alakulo. Semmoinen tuntuu tässä maailmanajassa aiheelliselta ja rehelliseltä. Monen mielestä esimerkiksi tämä voi tuntua tutulta: ”Vanhuuden ja kuoleman hiipiessä lähelle herraspoikien angsti ja wienerpullanihilismi haihtuvat taivaan tuuliin ja tilalle astuu sielun ailahteleva epävarmuus.” Mitäpä siihen olisi lisäämistä? On virkistävää nähdä, kuinka tässä sanoja pullistelevassa maailmassa vähässä voi edelleen sanoa paljon. MAIJALIISA MATTILA Lyhyestä virsi kaunis Kisällilaulajat kunniaan Eläkeläinen 4/2022 27
KULTTUURI NIINA HAKALAHTI Lähetä runosi osoitteeseen Niina Hakalahti, Kukkolan katu 16, 33400 Tampere tai niina.hakalahti@sci.fi. RUNOPYSÄKKI N obel-palkinnon saanut puolalainen runoilija Wis?awa Szymborska on runoissaan käsitellyt runoutta ja sen kirjoittamista. Jussi Rostin suomentamasta Ihmisiä sillalla -valikoimasta löytyy runo ”Jotkut pitävät runoudesta”. Runossa on lempeää ironiaa ja mahtavaa suhteellisuudentajua, ja viimeisessä säkeistössä esitetään kysymys siitä, mitä runous oikein mahtaa olla. Runon kaksi viimeistä säettä kuuluvat: ”Mutta minä en tiedä enkä tiedä ja otan siitä tukea / kuin pelastavasta kaiteesta.” Rakastan Szymborskan runoja ja minua sykähdyttää kovasti tuo paradoksi: tietämättömyydestä voi ottaa tukea. Määrittelemisen ja kategorisoinnin vimmassa saatamme nimittäin hylätä jotakin arvokasta vain, koska se ei sovi muottiin. Kirjallisuus on luontaisesti hybridi, ja tiukat lajierottelut johtavat ongelmiin. Runoa saattaa löytää monen romaanin tai novellin kielestä tai rakenteesta. Jo pitkään on ollut olemassa proosarunoja, siis proosamaisesti ilman säkeitä kirjoitettuja lyyrisiä tekstejä. Uudempi tulokas on säeromaani, joka on siis nimensä mukaisesti kertomakirjallisuutta, mutta jaettu säemuotoon. Vai onko säeromaanikaan itse asiassa uusi tulokas, enpä tiedä. Jos miettii vaikkapa Pirkko Saision Punainen erokirja -romaania, niin siinähän rivit on aseteltu sivulle niin, että väleihin jää paljon tyhjää ja vaikutelma on usein, no, runomainen. On hyvä muistaa, että vasta vajaa kuusisataa vuotta sitten keksitty kirjapainotaito mahdollisti sen, että ylipäätään saatettiin puhua proosasta eli suorasanaisesta kirjallisuudesta. Pikkuhiljaa kirjallisuuden lajimääritysten yhdeksi perusteeksi alkoi tulla tekstin graafinen asu paperilla tai kirjassa. Onkin mielenkiintoista nähdä, ollaanko äänikirjojen valtavan suosion myötä taas uudessa taitekohdassa. Summa summarum: ei siis kannata kirjoittaa ensisijaisesti lajia, vaan tekstiä, joka kirjoittamisen aikana saa tietyn muodon. Tälle muodolle sitten löytyy kyllä sopiva nimi. Samaa mielenmaisemaa Elämää, rakkautta – ikuisia aiheita käsitellään tämänkertaisen Runopysäkin runoissa. Kalervo Virran Elämäksi nimetty runo rohkaisee elämään omalla tavallaan. Kaksi ensimmäistä säettä heti kiteyttävät ytimen: ”Älä elämää pelkää ota haltuun se / kuolemaa älä odota se odottaa sua!” Runo soljuu hyvin, ja jokainen säkeistö vahvistaa sanottavaa. Ainoa muutosehdotukseni koskee lyhennelmämuotoa ”viel”. Sen sijaan voisi käyttää tavallista ”vielä”-muotoa. Virran runo sopisi varmasti tunnelmannostattajana luettavaksi yleisön edessäkin. Hely Rautiaisen runo Onnen lauluja jatkaa Kalervo Virran runon tunnelmissa. Rautiaisenkin runossa on vahva elämänhalun sävy sekä muistutus hetken merkityksestä. Ensimmäisen säkeistön viimeisen säkeen ihana kukkiminen tuntuu viittavan sekä luontoon että ihmiseen. Toisessa säkeistössä vuorokaudenaika rinnastuu elämänkaareen. ”Vielä hengitämme, aistimme, elämme” on painava ja tehokas säe. Runon viimeinen säe muodostaa samalla viimeisen säkeistön. Pidän siitä, miten säe jää auki monimerkityksellisyydessään. ”Elää”-verbi ilman selvää subjektia on lopussa hyvä. Ja niin vain Eero Räisäsenkin Laulajat lähti -runo liittyy luontevasti joukkoon. Puhutaanhan siinä elossa olemisen ihmeestä. Runossa on haikeutta ja vuodenaikana syksy, mutta runon puhuja osaa nähdä onnen keskellä hiipuvaa kesää. Tämä on toki hyvin symbolista, samaan tapaan kuin Hely Rautiaisen runossa iltapäivän ja illan tunnelmat. Laulajat lähti -runossa kuolema sisältää myös elämän: ”Kuolevat korret, / irtoaa lentoon siemenen siipi”. Koko teksti perustuu vastakohdille. Runosta löytyy yhtä lailla alkusointua (punaisen paisuvan pihlajan alla) kuin vahva metaforakin (illan harteille). Niin Kalervo Virran, Hely Rautiaisen kuin Eero Räisäsenkin runot loppuvat lohtuun ja toivoon. Vaikka Sylvi Siraisen lakoninen runo Lääkärissä näyttää poikkeavan edellisistä kolmesta runosta kovastikin, niin itse asiassa yhtymäkohtakin löytyy. Runon puhuja on tutkimuksissa, joiden tulosten kuuleminen jännittää. Vähin sanoin, melkein listaamalla tilanne kuvataan. Paljon rajataan kuvasta pois. Vaikutelma on tehokas. Ja kun onkin vain ”vähän jotain häikkää”, niin helpottaa. ”Katsotaan vuoden päästä!” sisältää toivoa ja kiitollisuutta. Lohdun tunnelmiin päättyy siis myös Lääkärissä-runo. Toivo Berg kirjoittaa Niskanappi-runonsa saatteessa kauniisti: ”kannatti lähteä yhteiselle reissulle.” Niskanappi on kaunis rakkausruno, josta puuttuu kaikki makeilu. Aluksi minua hieman hämäsi runon nimi, se kun assosioitui minulla ensin niskalaukaukseen. Mutta kun runoa alkoi lukea, niin nopeasti tuollaiset väärät mielikuvat haihtuivat! Esineet ovat kirjoittajalle tärkeitä, Mikä on runo? Ei kannata kirjoittaa ensisijaisesti lajia, vaan tekstiä, joka kirjoittamisen aikana saa tietyn muodon. Tälle muodolle sitten löytyy kyllä sopiva nimi. Lääkärissä Päätä tutkitaan – letkut, piuhat ja sähkökäyrä – dementiatesti – haastattelu. Vähän jotain häikkää, ei tarvitse huolestua. Katsotaan vuoden päästä! SYLVI SIRAINEN, HELSINKI Elämä Älä elämää pelkää ota haltuun se kuolemaa älä odota se odottaa sua! On aika jo normit unohtaa ja elää elämää näköistään se ettei jää elämättä kokonaan. Olet elänyt vuosia monia ja aina noudattanut normeja odottanut muiden hyväksyntää miettien kuulutko yhteisöön. Nyt jo portilla vanhuuden on hetki viel´aikaa kapinaan antaa mielelle vihdoinkin vapaus ja unohtaa hyväksynnän odotus. On aika tarttua taas elämään, ettei se jää kokematta kokonaan toteuttaa unelmat haudatut vetää näkyviin asiat vaietut. Lähtörannalla kun muistelee tehtyjä ratkaisuja elämässään, voi silloin todeta saaneensa kyllikseen kaikesta kokemastaan ja olevansa valmis jo lähtemään. KALERVO VIRTA, LAUKAA 28 Eläkeläinen 4/2022
Vaikka laulajat lähtevät, niin laulut jäävät mieliimme soimaan.” kuten nappi Bergin runossa. Esineiden kautta tavoitamme koko inhimillisen elämän. Proosan puolella puhutaan motiivista, jolla tarkoitetaan esinettä tai asiaa, joka toistumalla eri yhteyksissä ilmentää tekstin teemaa. Runoudessakin esineet ovat yhtä tärkeitä. Miten oivallisesti Toivo Berg kuvaakaan yli kuusikymmentä vuotta kestänyttä rakkaustarinaa napin avulla. ”Eikä sitä puseroa ja sitä nappia enää ole / Mutta sinä olet siinä rinnallani / Minä rakastan sinua”. Negaatio on tehokas keino. Ennen lopun rakkaudentunnustusta voisi ehkä laittaa tyhjän rivin? Niskanappi-runo sopii hyvin muiden Runopysäkin runojen maisemaan. Sisältäähän rakkaus niin toivoa, kiitollisuutta kuin elämän ihmeen ääreen havahtumistakin. Kaunis matka Vaikka laulajat lähtevät, niin niiden laulut jäävät mieliimme soimaan. Kantarellinkeltainen, omenanpunainen ja ruskanvärinen syksy on kaunis matka kohti uutta kevättä. Ja kirjoittamalla runoja jatkamme samalla vastaamista kysymykseen siitä, mikä on runo. Kirjoittaminenkin on matkantekoa. Runojanne odotellen – arkistoissani ei niitä tällä hetkellä paljon olekaan. › ”Muoto ja sisältö” Syyskuun Runopysäkkiblogin ru noilijat ovat: Risto Hedman, Anja Säkkinen ja Seppo Koskima. Onnen lauluja Onnen lauluja lauletaan kesällä sireenien kukkiessa, maan tuoksussa vetten sinessä ja auringon lämmössä ihanasti kukkien. Vielä hengitämme, aistimme, elämme. Nyt on iltapäivä, ehkä kenties jo ilta? Silti on hyvä olla. Hidastumme, vaan menemme kohti uutta, yritämme, kuljemme. Ei vielä päivä sammu, ELÄÄ. HELY RAUTIAINEN, HELSINKI Laulajat lähti Käyn hiljaa nurmella kahisevalla, syystuuli jo lehtiä riipii. Tänään en syksyn iltaa itke, minä silmäni nostan ja onneni ostan punaisen paisuvan pihlajan alla. Kuolevat korret, irtoaa lentoon siemenen siipi, hiljaisuus lehtoihin hiipi. Syttyi jo tähti. Laulajat lähti tyhjiä oksien orret. Hahtuvat lentää tuulien teille, ovat kuin satujen enkeleitä. Ne elämän uuden siementä vie, se tuulten tehtävä lie. Hämärä illan harteille hiipi, vilkkuu laulajan viimeisen siipi, sinessä soutaa se pois, kuin kurkikin kaihoa sois? Tyhjää on nyt ja hiljaisuus, mutta aina rinnassani herää, toivo uus. EERO RÄISÄNEN, PUDASJÄRVI Niskanappi Kuinka kauan kestää yhden niskanapin sulkeminen? Muutaman sekunnin vaiko peräti minuutin. Paljon kauemmin:. Sinun puserosi niskanapin sulkeminen kesti tuntikausia.. Miksi? Koska ensin piti suudella niskanapin paikkaa. Sitten piti suudella nappia ja sitten taas niskaa, että nappi varmasti pysyy kiinni. Sitten tulivat varmistussuutelot päälle. Tuosta napista on kulunut kuusikymmentä vuotta. Eikä sitä puseroa ja sitä nappia enää ole Mutta sinä olet siinä rinnallani. Minä rakastan sinua TOIVO ”TOPI” BERG, HELSINKI K U V IA S U O M ES TA .F I Eläkeläinen 4/2022 29
KULTTUURIKLUBI SISKOTUULIKKI TOIJONEN ELOKUVA Karaokeparatiisi. Ohjaus ja käsikirjoitus Einari Paakkanen. Ensiilta oli 12.8. E inari Paakkasen ohjaamaa dokumenttia Karaokeparatiisi on jo markkeerattu vuoden parhaaksi kotimaiseksi elokuvaksi. Se onkin hauska ja koskettava kuvaus vaiteliaiden suomalaisten mielenmaisemista. Kun tunteita on vaikea ilmaista sanoin voi laulaa sydämensä kyllyydestä laulutaidosta niin nokonuukasti piittaamatta. Elokuvassa seurataan lähinnä viiden karaokelaulamisen lumoon päässeen laulamista. Evi on kokenut, hoitokodeissa ja karaokebaareissa jo 25 vuoden ajan ja edelleenkin vieraileva karaoke-emäntä. Itsekin kovia kokenut Evi uskoo laulamisen lohduttavaan ja terapeuttiseen voimaan. Halausten ja laulujen myötä hän saa monet avautumaan vaikeistakin asioista. Ujon, rakkaudenkaipuisen Karin autokorjaamossa asiakkaat voivat laulaa karaokea menopelinsä remontoimista odotellessa. Itsekin hän rohkenee laulaa korjaamollaan, vaikka yöt läpeensä. Tonikin on ujo, 25-vuotias äitinsä luona asuva raksajätkä. Karaokea laulaessa ujous kaikkoaa ja voi hetken olla kuka tahansa. Parkinsonin tautia sairastavan Elinan arki on monin tavoin hankalaa. Sairauttaan hän ei häpeä vaan laulaa karaokebaarissa sydämensä kyllyydestä. Lauran ja Miron tragedia on heidän lapsensa menehtyminen. Kun sanat eivät riitä murheen lievittämiseen laulaminen lohduttaa. Sakea sentimentaalisuus ei haittaa lohdullisessa ja hilpeässäkin, erinomaisesti kuvatussa ja ohjatussa dokumentissa, jossa livahdetaan päähenkilöiden ohella karaokeparatiisien väkeviin tunnelmiin kotomaamme koko kuvaa heijastellen. Karaoken taikaa KULTTUURI Monenmoista herkkua SYKSYN kulttuuritarjottimel le on katettu paljon muitakin herkkuja. Muistattehan myös Radion sinfoniaorkesterin tar jonnan. RSO:n konsertithan ovat kuultavissa ja usein kat sottavissakin jokaisessa kodis sa Ylen välittäminä. Myös syyskauden teatteri tarjonnasta löytyy jokaiselle jo takin, ajatuksia herättävistä draamoista musikaalien huu maan. Syksyn kirjasato on myös monipuolista ja kiinnostavaa. Muun muassa Kari Hotakaisel ta, Westön veljeksiltä ja Aki Ollikaiselta ilmestyvät uudet, odotetut romaanit. Annina Holmberg on kirjoittanut taa tusti kiinnostavan elämäkerran isästään Kalle Holmbergista. Riivattu ja siunattu on intohi moisen totuudenetsijän ja tun teita herättäneen taiteilijan henkilökuva. R A LP H LA R M A N N /K A N S A LL IS O O P P ER A Väkevien tunteiden Anastasia TEATTERI Anastasiamusikaalin ensiilta 2.9. Tampereen Teatteri. TAMPEREEN TEATTERISSA saa Suomen ensi-iltansa Broadwayn valloittanut, loistelias Anastasia-musikaali ohjaaja S amuli Harjanteen taitavassa otteessa. Anastasia pohjaa Romanovien suvun ja keisari Nikolai II:n perheen kohtaloon, ja siihen liitettyyn kiehtovaan mysteeriin. Taianomainen tarina kuljettaa Romanovien palatsista Venäjän vallankumouksen keskelle ja Pariisiin, missä nuori ja rohkea Anja etsii itseään ja menneisyyttään. Musikaalin ohjaus on Suomen eturivin musikaaliohjaaja Samuel Harjanteen varmoissa käsissä. Anastasian nimiroolissa nähdään upea, lahjakas ja valovoimainen Pia Piltz. OOPPERA Richard Wagner: Val kyyria Kansallisoopperassa. Ensiil ta 26.8. Muut esitykset 29.8.–14.9. Yle suoratoistaa Valkyyrian 10.9. klo 15. ”EN OLE KUULLUT kenenkään sanovan: ’kävin katsomassa Ringin ja kadun sitä’. Katsomalla Ringin voi vain voittaa”, ohjaaja Anna Kelo toteaa. Nyt jos koskaan: ”Raavas mies, mene oopperaan”, kuten baritoni Jorma Hynninen aikanaan kehotti. Nyt, jos koskaan, menkää kaikki Kansallisoopperaan kokemaan oopperan huumaa. Onhan siellä tarjolla yksi länsimaisen taiteen merkkipaaluista, Richard Wagnerin Ring-saagan Valkyyria. ”Wagnerin musiikki on niin suurta, että näyttämöllepanon Jumalhahmoista olen halunnut tehdä selkeitä antiikinajan jumalia. He elävät syyntakeettomasti ja turhamaisesti ajattelematta seuraamuksia, koska niin on aina toimittu. Kun he sitten yhtäkkiä joutuvat kantamaan vastuun teoistaan, kaikki kaatuu. Ahneus astuu peliin, ja he huomaavat olevansa katastrofin äärellä”, Kelo toteaa. Ring on perinteisesti tarina vallasta ja ahneudesta, matka, jossa häviää ajantaju. Suuren tarinan takaa löytyy kuitenkin vielä suurempia teemoja; kysymyksiä ja vastauksia myyteistä, uskosta ja tietoisuudesta. Ristiriitojen ja sodan keskeltä Valkyyriasta nousee myös suuren rakkauden juonne, Siegmundin ja Sieglindin intohimo. ”Raavas mies, mene oopperaan” Kun tunteita on vaikea ilmaista sanoin voi laulaa sydämensä kyllyydestä. M A R IT A H A LL FO R S /N A PA FI LM S Anastasian nimiroolissa nähdään valovoimainen Pia Piltz. H A R R I H IN K K A / TA M P ER EE N TE A TT ER I Valta, ahneus, rakkaus… Valkyyria on pakattu täyteen suuria teemoja. 30 Eläkeläinen 4/2022
PENSIONÄREN LEDARE TUOMAS TALVILA tf. chefredaktör V älkommen att ta del av höstens första nummer av Eläkeläinen! I detta nummer kan du på s. 4 närmare bekanta dig med Pensionärerna rf:s och Pensionstagarnas Centralförbund PCF rf:s gemensamma informationsprojekt som rör Europeiska unionen. Under temat Mot ett äldrevänligt Europa arrangerar vi tillsammans med PCF i månadsskiftet oktober– november tre diskussionsmöten som är öppna för allmänheten. I mötena deltar EU-parlamentarikerna Sirpa Pietikäinen och Eero Heinäluoma samt från utrikesministeriet Rauno Merisaari, ambassadör för mänskliga rättigheter och demokrati. Vi kan se fram emot intressanta inlägg vid mötena, och om ni har vägarna förbi kan det vara värt att pricka in debatterna i Åbo, Villmanstrand och Jyväskylä i kalendern. Tillställningarna strömmas också live på nätet vilket gör det möjligt att nå ut till en stor publik i anslutning till frågan. VARFÖR BORDE vi intressera oss för frågor på EUnivå? EU-kommissionen lade i fjol fram skriften Grönbok om åldrande. Det stämmer visserligen att en stor del av de teman som tas upp i det omfattande dokumentet ingår i de nationella befogenheterna. Alla medlemsstater fattar exempelvis självständigt beslut om sin pensionspolitik. En diskussion som förs på ett europeiskt plan är dock mycket välkommen. Precis som Eero Heinäluoma konstaterar i vår intervju är de beslut som tas i Finland fortfarande de allra viktigaste för oss. Den diskussion som förs inom EU anger dock ofta riktningen och ställer upp minimikrav. Ett äldrevänligt Finland, ett äldrevänligt Europa. I grund och botten är ju de möjligheter och utmaningar som följer på att vi lever längre något som vi har gemensamt. Förhoppningsvis kan vi också dra vissa lärdomar av varandra genom våra erfarenheter och fungerande lösningar. I DENNA kolumn meddelade vi i det förra numret av Eläkeläinen att Jan Koskimies, verksamhetsledare för Pensionärerna rf och chefredaktör för Eläkeläinen, kommer att vara vårdledig från början av september till årets slut. Det är en glädje och en stor ära för mig att fungera som vikarie för Jan, och även som tf. chefredaktör för denna välbekanta tidning. Jag önskar alla våra läsare en god början på hösten! Mot ett äldrevänligt Europa En diskussion som förs på ett europeiskt plan är mycket välkommen.” N är vinterkriget började bodde vi hos mormor i Hangö. Mormor hade skött mig sedan jag var rätt liten när mamma jobbade på sjön. Nu hade hon kommit hem för att föda min lillebror Randolf, och mormor hade gott om rum sedan morfar hade dött och tiderna var så osäkra att mamma inte hade skaffat oss egen bostad. Hangö blev bombat redan under vinterkrigets första dag 30.11.1939. Som bombskydd i vårt kvarter fungerade grannhusets av tegel murade källarvånings tvättstuga och mangelrum, som knappast hade hållit ens för den tidens bomber. Jag minns mycket väl hur jag stod på husets gård och tittade på bombplanens mörka silhuetter över Hangös gamla av granit murade vattentorn. Jag såg inte bomberna falla, men när de började smälla nere vid hamnen skrek granntanten i tvättstugans dörr: ”Kom fort in hit, om ryssarna ser dig kommer dom och bombar oss också!” Bombanfallet räckte inte särskilt länge, och på kvällen kom en order att så många civila som möjligt skulle evakueras från stan. Jag minns ännu hur jag försökte locka fram min vita katt Mirre för att ta den med till bussen, men den höll sig undan och jag såg den aldrig mera. BUSSEN TILL Bromarv, som är en liten skärgårdskommun norr om Hangö, startade från järnvägstorget och körde rätt sakta med mörklagda lyktor, men trots detta gungade bakändan där vi satt rätt otäckt i svängarna och på back-krönen. När ännu moster Gertruds hund Donna slafsade i sig ett paket smör som den sedan spydde upp, började ett allmänt illamående. Bussen stannade så att vi fick gå ut och spy och putsa kläderna, och när den startade på nytt förbjöd kusken oss att ta in hunden i bussen. Jag blev mycket glad när vi steg av bussen i Bromarv och hunden, som sprungit efter bussen hela vägen, kom fram ur mörkret, hoppade upp mot mig och började slicka mig i ansiktet. Där blev vi inkvarterade i Isak Lundells gårds drängstuga, som var ungefär fem gånger sex meter stor. I denna sk. lillstuga bodde förutom mamma, min i en margarinlåda sovande nyfödda lillebror Randolf och jag, moster Dolores med sin son Rainer, moster Nanna och en kvinna, vars namn jag inte mera kommer ihåg. Hon hade två döttrar, den ena i min ålder och den andra yngre. I farstun kamperade ännu en sk. påsarysse, som man idag skulle kalla gårdfarihandlare. Vi ungar som var litet rädda för honom kallade honom Lipti. UNDER STUGANS enda fönster på ena kortsidan stod ett bord och två bänkar. På ena långsidan fanns två av ohyvlade bräder hopspikade tvåvåniga sängar som mamma, hennes systrar och barn sov i, och på andra sidan två smala britsar. I dem sov den främmande kvinnan och hennes döttrar och de användes på dagarna också som sittplats. Under sängarna fanns lådor för alla saker vi hade med oss. I spisen vid farstudörren brann den som moster Nanna kallade eviga elden, men trots den kunde det, särskilt på morgnarna, vara rimfrost på både fönster och väggar. Elektricitet fanns inte i hela byn. Den kom först efter kriget på femtiotalet. Det var också brist på olja till oljelamporna, men ljus fanns lyckligtvis i andelshandeln. Jag kommer också ihåg, att jag ibland innan jag somnade såg hur de vuxna satt och pratade i blotta eldskenet från spisluckan. Julafton minns jag mycket väl, fast jag väntade på den med en viss rädsla... Fortsätter Kuckulurventanten och påsaryssen Lipti, del I Jag minns mycket väl hur jag stod på husets gård och tittade på bombplanens mörka silhuetter över Hangös gamla av granit murade vattentorn.” LIMPAN RUDOLF LINDBLAD Skribenten är pensionär, bosatt i Helsingfors. Eläkeläinen 4/2022 31
ELÄMÄ SUOLAISTA JA MAKEAA Herkkuja syysmetsän antimista Puolukoita, karpaloita ja suppilovahveroita voi kerätä ensimmäisiin pakkasiin asti. PIIA RANTALA-KORHONEN S ienestäjän vuodet eivät ole veljekset, se juuri tekee sienestämisestä niin kiehtovaa – saa kokea aitoa löytämisen riemua. Tänä vuonna herkkutatit ovat pohjoisessa antaneet odottaa itseään, mutta värikkäitä haperoita on ollut runsaasti. Ne ovat hyviä ruokasieniä ja helppoja oppia tunnistamaan eikä Suomessa kasva yhtään myrkyllistä haperoa. Mustikoita on Paltamossa ollut enemmän kuin naismuistiin, niitä olemme syöneet tuoreina ja keränneet pakastimeen ja keittäneet hilloksi. Mustikka jää usein mansikan varjoon herkkuleivonnaisissa, siksi jaan teille kaksi hyvää mustikkaleivonnaisten reseptiä. Mustikkapavlova vie kielen mennessään, myslillä rikastettuja muffineja voi syödä hyvällä omallatunnolla arkenakin. Ruotsinsaamelaisen kirjailija AnnHelén Laestadiuksen upeassa romaanissa Varkaus paistelee isoäiti saamelaisten perinneleipäsiä, gáhkkuja. Löysin sattumalta niiden reseptin ruotsalaisesta Vego-lehdestä ja päätin kokeilla näitä avotulella tai puuliedellä paistettavia rieskan tyyppisiä leivonnaisia. Haasteellista oli saada paistolämpötila kohdalleen, mutta lopputulos oli herkullinen. Gáhkkut ovat parhaita juuri paistettuina. Elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet jyrkästi, ruokakaupassa täytyy katsoa entistä tarkemmin ruokien kilohintoja. Jokamiehenoikeus on hieno asia, sen turvin saamme kerätä metsän antimia vapaasti ja säilöä niitä talven varalle. Vielä on aikaa nauttia jokamiehenoikeudesta: puolukoita, karpaloita ja suppilovahveroita voi kerätä ensimmäisiin pakkasiin asti! Kotimaisista juureksista, kaalista, omenoista, appelsiineista ja sipuleista saa edullisia ja herkullisia lisäkesalaatteja. Puolukat ja herukat piristävät salaatteja, niitä voi lisätä mukaan jäisinäkin. Purkillinen kypsiä papuja salaatin joukossa muuttaa sen jo kevyeksi ateriaksi. Myös energian hinta on noussut ja vanhat säästöniksit on kaivettu esiin. Kun uunin lämmittää, kannattaa valmistaa useampaa uuniruokaa ja leivonnaista samalla rupeamalla. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse, pitkän kuivatusajan vaativat marenkipohjat hankin tällä kertaa kaupasta. Haperohöperön sienileivät kahdelle tai kolmelle noin 10 keskikokoista haperoa 1 sipuli 2 rkl rypsiöljyä 2 tomaattia 1 valkosipulin kynsi kourallinen tuoretta basilikaa tai 1 tl kuivattua 1 tl suolaa, mustapippuria maun mukaan 6 viipaletta sekaleipää 12 viipaletta juustoa tai raastettuja juustonkannikoita vastaava määrä Myslillä rikastettuja muffineja voi syödä hyvällä omallatunnolla arkenakin. 32 Eläkeläinen 4/2022
Harjaa sienet puhtaiksi tiskiharjalla, paloittele ne ja sipuli. Kaada öljy paistinpannulle, lisää sienet ja sipulit pannulle. Sekoittele sieniä ja sipulia, kypsennä niitä niin kauan, että sienistä irronnut neste on haihtunut. Pilko tomaatti, valkosipuli ja basilika, sekoita niihin mausteet. Pane uuni lämpenemään 225 asteeseen ja levitä leivinpaperi uunipellille. Levitä leivät pellille, jaa sienet leiville. Lisää niille tomaattihakkelusta ja päällystä lopuksi juustolla. Paista uunin keskiosassa noin 15-20 minuuttia. Mustikkamyslimuffinit 12 kpl 2 munaa 1,5 dl sokeria 2,5 dl vehnäjauhoja 2 tl leivinjauhetta 1 tl kardemummaa 1,5 dl mysliä 1,5 dl pullomargariinia tai rypsiöljyä 1,5 dl maitoa tai omenamehua 1,5 dl mustikoita Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Aseta paperiset muffinivuoat muffinipelille tai uunipellille. Sekoita jauhot, mysli, kardemumma ja leivinjauhe keskenään. Vaahdota munat ja sokeri kevyesti. Sekoita munavaahtoon jauhoseos, margariini ja neste. Jaa taikina vuokiin, lopuksi lusikoi mustikat leivonnaisten pinnalle. Kypsennä uunin keskitasolla noin 15 minuuttia. Mustikkapavlova 2 marenkipohjaa 2 dl kuohukermaa tai Easy Whippiä 2 tl vaniljasokeria + 1 rkl sokeria 5 dl mustikoita + 2 rkl sokeria 1,5 dl hunajatahinia (tai puolet kiinteää hunajaa, puolet tahinia) Vaahdota kerta tai vegaaninen Easy Whipp kovaksi vaahdoksi, lisää sokerit vaahdotuksen loppuvaiheessa. Pane toinen marenkipohjista tarjoiluvadille – ne murtuvat helposti, mutta täytteillä saa ne ”liimattua” kokoon. Murskaa 2 dl mustikoita kevyesti haarukalla ja mausta sokerilla. Levitä puolet hunajatahinista pohjalevylle, sen päälle lusikoi puolet survotuista mustikoista. Pursota tai lusikoi puolet kermasta edellisten päälle. Aseta toinen marenkipohja toisen päälle, levitä myös sille hunajatahinia, mustikkasurvosta ja lopuksi kermavaahtoa. Ripottele loput 3 dl mustikoita pavlovan pinnalle ja tarjoa torttu pikaisesti. Gáhkku 10 kpl 5 dl kylmää vettä 25 g tuoretta hiivaa 0,5 dl vaaleaa siirappia tai sokeria 2 tl suolaa 12 dl vehnäjauhoja 75 g huoneenlämpöistä voita tai margariinia Murenna hiiva kulhoon. Lisää vesi, siirappi, suola ja puolet jauhoista. Sekoita löysäksi taikinaksi. Lisää rasva taikinaan, sekoita se siihen kunnolla. Lisää loput jauhot ja sekoita se taikinaksi. Peitä kulho muovikelmulla ja anna nousta jääkaapissa yön yli. Ota taikina jääkaapista, kaada se jauhotetulle pöydälle ja jaa se kymmeneen palaseen. Pyörittele palat pulliksi. Kauli ne sitten 0.5–1 cm paksuiksi leipäsiksi. Paistoin leivät Muurikkapannulla avotulen päällä, ne voi kypsentää yksi kerrallaan kuivalla valurautapannulla. Pistele gáhkkut haarukalla ennen kypsentämistä, paista leivät molemmilta puolilta kauniin värisiksi. Avotulen kanssa saa olla varuillaan, kun pannu ei ole yhtä kuuma joka kohdasta. Haperohöperön sienileivät paiste taan uunissa. Gáhkkut ovat parhaita juuri paistettuina. Raision Seudun Eläkeläisten nelikon uroteko johti kotinurkilta kuuden päivän reitille. TEKSTI INKERI AALTO JA VAPPU LEHTONEN V aeltaa voi muuallakin kuin Lapissa. Raision Seudun Eläkeläisten neljän hengen innokas ryhmä päätti lähteä vaeltamaan vaihteeksi ihan kotinurkilta ja suunnitteli kuuden päivän reitin Raisiosta Yläneen Valasrantaan. Vaellusretkeä suunniteltiin pitkin talvea ja kevättä yhdistyksen kerhossa ja tanssiryhmän harrastuksissa, sillä kaikki neljä harrastavat tanssimista. Puheenjohtaja Aarre Lehtonen, Vappu Lehtonen sekä Terttu Kuusinen ja Arto Rossi lähtivät matkaan maanantaina 27. kesäkuuta. Kukaan ei arvannut, että juuri tuo viikko oli harvinaisen kuuma, joka päivä yli 30 astetta. Rinkassa oli painoa jopa 20 kiloa, joten matka helteessä oli raskas. Vaikka jokaisella oli lähtiessä mukana kaksi litraa vettä, se ei pitkälle riittänyt. – Suunnittelussa oli otettava huomioon myös ruokapuoli. Mukaan otettiin sellaista kuivamuonaa, jota voi Trangialla valmistaa ja vettä, vettä ja vettä. Soitimme kotiväelle jo ensimmäisenä päivänä, että saman verran vettä tarvitaan lisää, koska ensimmäisten päivien reitillä ei ollut vesipisteitä eikä puroa, Vappu Lehtonen sanoi. Iltaisin pystytettiin teltat ja kiirehdittiin unten maille. Aamun valjetessa keitettiin puurot, purettiin leiri ja jatkettiin matkaa. Huoltojoukkoja tarvittiin toisenkin kerran. VIIKON RETKEN aikana vaellettiin päivät ja yövyttiin yhtä laavuyötä lukuun ottamatta teltoissa. Päivämatkat oli etukäteen suunniteltu, lyhin oli 9,4 kilometriä, pisin 16,8 kilometriä. Puoli tuntia käveltiin aina yhteen menoon ja sitten pidettiin tauko. Suunnitelmassa ei aivan pysytty ja välillä hieman eksyttiinkin. Kilometrejä kertyi 77. – Monet vakioreitit on hyvin merkitty, mutta isoon karttaan merkityt yhteyspolut olivat kasvaneet umpeen. Viittoja sai välillä lepikosta etsiä, Aarre Lehtonen kertoi muistellen, miten Lapissa kaikki on todella hyvin merkitty. Nelikko jaksoi vaeltaa, vaikka rinkka painoi, hiki virtasi ja jalkoja aristi. – Vihdoin päästiin Kuhankuonon reitille, missä on kunnon opasteet ja vesipisteet. Askel askeleelta Yläne ja Valasranta lähestyivät. Kuusi ikimuistoista päivää vaellettiin ja tavoite saavutettiin, Vappu Lehtonen muistelee. TIEN PÄÄLLÄ Lähtöhetkellä ei vielä tiedetty tulevan vaelluksen raskautta. Vasemmalta Arto Rossi, Terttu Kuusinen, Vappu Lehtonen ja Aarre Lehtonen. Vaeltajat uhmasivat kovia helteitä P EN TT I LE V O N EN Eläkeläinen 4/2022 33
ELÄMÄ TEKSTI JA KUVAT PEKKA ISAKSSON K asarmirakennuksen pitkään rannan puoleiseen seinään on kaiverrettu lukuja, kirjaimia ja lyhyitä sanoja kuten Punikki. Yhteen tiileen on kaiverrettu painokkaasti ja taidokkaasti kirjaimet E ja H. – Siinä on minun isäni nimikirjaimet, sanoo seinää tarkasti katsellut mies. Luulen ensin hänen tarkoittavan, että nimikirjaimet EH sattuvat vain olemaan hänen isänsä nimikirjaimet. Niin ei ole. Erkki Haaksi kaiversi kirjaimet yli sata vuotta sitten, kesällä 1918. Hän oli yksi Dragsvikin vankileirille teljetyistä punavangeista. Vankileiri oli perustettu toukokuussa 1918 venäläisten muutama vuosi aikaisemin rakentamalle kasarmialueelle. – Kun isäni tuotiin tänne Lahdesta, hän oli vuonna 1897 syntyneenä 21-vuotias. Hänelle kävi lopulta hyvin. Hänet siirrettiin Helsinkiin ja pian vapautettiin, kertoo isänsä nimikirjaimet löytänyt Eero Haaksi. Niin syvän jäljen kokemus jätti nuoreen mieheen, että hän ei siitä juurikaan puhunut. Vuonna 1951 hän kävi poikansa kanssa Dragsvikissa , kun Entiset punakaartilaiset ry pystytti kasarmin läheisyydessä olevalle joukkohaudalle punavankien muistomerkin . Eero Haaksi kertoo käyneensä sen jälkeen muutaman kerran muistomerkillä. Elokuun alussa hän osallistui muistomerkin hoitoyhdistyksen järjestämään opastettuun kiertokäyntiin kasarmialueella. Oppaana oli vankileiriä perusteellisesti tutkinut historioitsija Sture Lindholm. Tutkimuksen tulokset Lindholm julkaisi muutama vuosi sitten kirjassaan Fånglägerhelvetet Dragsvik – massdöden i Ekenäs 1918. Sen suomenkielinen laitos sai sanatarkasti käännetyksi nimekseen Vankileirihelvetti Dragsvik – Tammisaaren joukkokuolema 1918. Haastava nimi ei ole häirinnyt kirjan saamaa myönteistä ja kiittävää vastaanottoa. Haaksi miettii pitkään vastausta kysymykseen, miltä hänestä tuntuu kävellä alueella, jossa hän tietää isänsä olleen vankina. – Historiallinen tapahtuma, mielenkiintoista, hän vastaa. Haaksin suhde vuoden 1918 tapahtumiin lienee yleistettävissä. Sisällissota ja sen jälkiselvittely ovat muuttuneet viimeistään vuonna 2018 vietetyn muistovuoden ansiosta sellaiseksi historiaksi, jota voidaan jo katsella rauhallisin, joskin surullisen mielin. Ajatus saa vahvistusta, kun Sture Lindholm vastaa kiertokäyntiin kuuluvan alustuksen aikana kysymyksiin suhtautumisesta sisällissotaan ja sen tutkimiseen. – Sodan tapahtumiin osataan suhtautua yleensä maltillisesti, mistä kertoo myös minun kirjani saama vastaanotto. Tosin läheskään kaikki tammisaarelaiset eivät ole käyneet punavankimuistomerkillä. Se voi johtua siitä, että Tammisaaressa vankileiriä ja kaikkea siihen liittyvää pidetään jotenkin suomenkielisten ilmiönä, vaikka Dragsvikin varuskunta on Suomen armeijan ainoan ruotsinkielisen joukko-osaston varuskunta. Hallituksen virhe synnytti vankileirihelvetit Kun Suomen sisällissota päättyi viimeisten punakaartin joukkojen antautumiseen Kymenlaaksossa toukokuun 6.päivänä, sen aiheuttama sekasorto jatkui. Kaaoksen aineksista pienin ei ollut sotavankein määrä. Armeijalla, suojeluskunnilla ja viime kädessä hallituksella oli käsissään 75?000 vankia eli noin 2 prosenttia Suomen väestöstä. Joka 25:s suomalainen mies oli vanki. – Silloin hallitus mokasi. Se päätti, että vangitut on pidettävä tutkintovankeudessa vankileireissä, kunnes heidät on tutkittu ja tuomittu. Se oli Eero Haaksi löysi Dragsvikin tiiliseinästä isänsä nimikirjaimet Aika ja tutkijat ovat muuttaneet vankileirihelvetin muistot historiaksi. kohtalokas päätös maassa, jonka elintarvikehuolto oli romahtanut jo ennen sotaa. Niin maahan hät´hätää perustetuista vakileireistä tuli kuolemaloukkuja. Dragsvik niistä pahimpia, jollei pahin. Kesän aikana sinne suljetuista kuoli kolmannes. Lähistölle perustettuun joukkohautausmaahan, Suomen historian suurimpaan, on haudattu yli 3?200 kesän 1918 aikana leirillä kuollutta. Siitä ei ole syyttäminen, ei ainakaan yksinomaan, leirin johtoa ja hallintoa, vaikka sekin teki kesän aikana virheitä. Tietoisesti se ei näännyttänyt vankeja nälkään ja tauteihin, kuten joskus on väitetty. – Leiriä perustettaessa kaikki tapahtui yht´aikaa, Lindholm kertoo. Päätös leirin perustamisesta tehtiin 18. toukokuuta, ja jo 6.6. eli kolme viikkoa myöhemmin sinne oli tuotu yli 6?000 vankia. Toinen syy Dragsvikin vankien kurjistumiseen oli ahtaus. Venäläiset olivat vuosina 1911–1913 rakentaneet varuskunnan 2?500 sotilaalle. Kesällä 1918 Tammisaareen lähetettiin yli 10?000 vankia. Suurin yksittäinen vankien päivälukema kirjattiin 24.kesäkuuta, kuukausi ensimmäisten vankien tulosta. Se oli 8?597, joskin Lindholm varoittaa näin tarkoista luvuista. Kirjanpito oli summittaista. Jostakin alkuluvusta vähennettiin päivittäin kuolleet ja siihen lisättiin leirille tuodut. Kokkolasta toisintokuumetta, Närpiöstä punatautia Lindholmin mukaan vangit voi jakaa kahteen toisistaan selvästi erottuvaan ryhmään. Karjalasta ja Kymenlaaksosta tuodut oli vangittu huhti-toukokuun vaihteessa. He olivat vielä suhteellisen hyväkuntoisia. Toisin oli laita pohjalaisten, Raahesta, Närpiöstä ja Kokkolasta tuotujen. Heidät oli riisuttu aseista ja / tai vangittu jo sodan alkuvaiheessa. He olivat viruneet tilapäisissä vankiloissa ja leireillä kuukausia. Niinpä Pohjanmaan vangit olivat aliravittuja ja monet sairaita jo tullessaan. Kokkolasta lähetetyt toivat leirille toisintokuumeen, josta tuli Dragsvikin erityinen riesa ja kuolemansyy. Närpiöstä tuli punatautia. Raahelaiset olivat erityisen huonossa kunnossa. Siellä oli ollut myös isorokkoa. Kuljetuksiin aiotuista 100 oli niin huonoina, että heitä ei ryhdytty edes kuljettamaan Tammisaareen. Ruokahuolto romahti, vesi loppui Leirin alkupäivinä ruokahuolto toimi kohtuullisesti, mutta jo kesäkuun puolenvälin jälkeen se romahti. Leiristä tuli nälkähelvetti, kuten Linbdholm on leiriä kuvannut kesäkuun lopulla ja heinäkuun alussa, jolloin kesä leirin ulkopuolella oli kukkeimmillaan. Elintarvikkeita ei ollut yksinkertaisesti saatavissa sitä määrää, joka Historioitsija Sture Lindholm (oik.) oli oppaana kierroksella. Alue palautettiin vuonna 1940 armeijan käyttöön varuskunnaksi. Hallitus mokasi. Se päätti, että vangitut on pidettävä tutkintovankeudessa vankileireissä, kunnes heidät on tutkittu ja tuomittu.” 34 Eläkeläinen 4/2022
Tutkija jatkaa opintojaan Tammisaaren yliopistossa Aika ja viime vuosikymmeninä historioitsijoiden huolellinen työ ovat maltillistaneet suhtautumista sisällissotaan, tehneet muistoista historiaa, kuten historioitsijoiden kuuluu tehdä. Tammisaaressa Dragsvikin muistoa on himmentänyt Lindholmin mainitsema ruotsinkielisten taipumus ulkoistaa muistaminen suomenkielisille. Lindholmin kertoo hyvin omakohtaisen kokemuksen muiston kielellisestä eriytymisestä. Syyskuussa 1918 vankileiri muutettiin Tammisaaren pakkotyölaitokseksi. Ehdottoman vankilatuomion saaneet punaiset palautettiin sinne jo kesällä 1918. Seuraavan vuosikymmenen alussa laitokseen alettiin keskittää tuomion saaneita myös muualta maasta, vuodesta 1923 alkaen sekä tavallisia rikollisia että poliittisia vankeja. Poliittiset vangit nimesivät pakkotyölaitoksen Tammisaaren yliopistoksi: vangit järjestivät siellä systemaattista opiskelua muun muassa ja ennen kaikkea marxilaisuudesta. – ”Tammisaaren yliopisto” oli minullekin, tammisaarelaiselle historianopettajalle, vieras käsite. En ollut kuullut sitä enkä sen ruotsinkielistä vastinetta ”Tammisaari universitet” ennen kuin eräässä historianopettajien valtakunnallisessa tapahtumassa kollegat alkoivat puhua Tammisaaren yliopistosta kuultuaan minun olevan sieltä kotoisin. Nyt Tammisaaren yliopisto, pakkotyölaitos, on Lindholmille sitäkin tutumpi. Muutama päivä ennen kiertokäyntiä hän lähetti seuraavan kirjansa taittovedoksen takaisin kustantajalle. Kirja ilmestyy tänä syksynä ja se kertoo laitoksen historiasta vuoteen 1930 asti. Myös kirjan jatko-osa alkaa olla valmis. Pakkotyölaitos muuttui talvisodan aikana turvasäilöön otettujen, maan turvallisuudelle sota-aikana oletettujen säilöksi. Pakkotyölaitos lakkautettiin sodan päätyttyä, kun armeija otti sen takaisin varuskunnakseen. – Opinnot Tammisaaren yliopistosta loppuivat muilta viimeistään silloin. Minun opintoni jatkuvat, Sture Lindholm naurahtaa. Historia on kerrostunut kasarmin tiili seinään. Alueen rakensi Venäjä v. 1911–1913. Punavangit kai versivat tiiliin nimikirjaimiaan vuonna 1918. Kuvan oikeassa yläreunassa näkyy pakko työlaitoksen aikaisten kalterien jäänteitä. Eero Haaksi löysi tiiliseinästä isänsä nimikirjaimet. Leirin alkupäivinä ruokahuolto toimi kohtuullisesti, mutta jo kesäkuun puolenvälin jälkeen se romahti.” olisi tarvittu edes sotavankilaitoksen määräämiin päiväannoksiin. Ruisvilja loppui kesäkuun puolivälissä kokonaan: 75 gramman päivittäinen leipäannos ensin puolitettiin ja sitten leipää ei enää voitu muutamaan päivään jakaa lainkaan. Aamiaiseksi jäi suolasillin puolikas. Iltasoppaan tarkoitettu kalliokala liotettiin ohjeiden vastaisesti ja sopasta tuli syömäkelvotonta. – Sitten saatiin kauraa, jota siihen asti ei ollut käytetty ihmisravintona. Kuorineen jauhetusta kaurasta leivottiin karkeita kovia leivänkakkaroita, joita alettiin kutsua piikkimurikoiksi. Niitä voi vieläkin nähdä museoissa ja ehkä joissakin yksityiskodeissa. Nälkäänsä vangit söivät kaiken, minkä saattoi kuvitella ravinnoksi. Kesällä otetuissa kuvissa leirillä ei kasva ruohonkorttakaan ja puista on riivitty kuori. Muutamat kiinni saadut sammakot olivat pienen juhlan aihe. – Nälkä sai kohtalokkaaksi seuralaisekseen janon. Varuskuntaa varten rakennettu vesitorni oli mitoitettu 3?000 sotilaalle. Vankileirin kolmenkertaisella määrälle se oli riittämätön, kun muonituksen oleellinen osa oli suolasille. Peseytymiseen vettä ei riittänyt lainkaan. Olematon hygienia pahensi sairastavuutta. Pitkälle syyskesään pääsy merenrantaa peseytymään estettiin aukottomalla piikkilanka-aidalla, Lindholm tiivistää joukkokuoleman syitä. Eläkeläinen 4/2022 35
YHDISTYKSET Kiuruveden Eläkeläisten 60-vuotista taivalta juhlistettiin tilkkutyöllä, monipuolisella ohjelmalla ja ansiomerkkien jaolla. MARJA-LEENA KÄRKKÄINEN K iuruveden Eläkeläisissä aloitettiin yhdistyksen lähestyvien 60-vuotisjuhlien suunnittelu hyvissä. Ensimmäiseksi innostuimme valmistelemaan seinälle asetettavaa tilkkutyötä. Käsityön taitajat alkoivat kaivella tilkkuvakkojaan ja ommella. Kun seinävaatteen tilkut toukokuun lopussa oli ommeltu, oli lopullinen ja tärkein vaihe, tilkkujen asetteleminen, yhteistyötä. Tilkut löysivät paikkansa samalla kun keskustelu polveili koronassa ja Ukrainassa. Muistelimme myös vuosikymmenien saatossa mukana olleita henkilöitä ja toimintaa. Kiuruveden Eläkeläisten seinävaate tulee näyttävälle paikalle Puistonkulmalle, jossa viikkokerhomme kokoontuu. Seinävaatteessa näkyy yhteistyö ja taitavien käsien jälki. Mitä ohjelmaa juhlaan? Edellistä juhlista oli vierähtänyt aikaa. Asiaa porukalla pohdittuamme meillä oli pian koossa lauluryhmä ja tanssiryhmä. Anneli laati näytelmän ja runon, joihin löytyi myös esittäjät. Ohjelmien harjoittelu alkoi. Ohjelman harjoittelun mahdollistivat hyvät äänentoistovälineet ja Pentti, jolla on tekniikka hallussa. Saimme tanssiesitykseen koreografian Eva Rönkön avulla YouTuben välityksellä, jota Eeva-Liisan ohjauksessa sitten harjoittelimme. Vaikka aloitimme hyvissä ajoin järjestellä tapahtumaa, tuntui välillä siltä, että aika ei riitä. Suunnitelmat ruokailusta ja muista tarjoiluista sujuivat yhteistyönä osaavien emäntien kanssa samoin juhlapaikan järjestelyt pöytineen ja penkkeineen. VIIMEIN KOITTI keskiviikkoaamu 15. kesäkuuta, joka onneksemme ja juhlavieraiden iloksi oli aurinkoinen. Olimme valmiina ottamaan juhlavieraat vastaan. Puistorinteellä oli lähes 150 eläkeläistä. Tervetulotoivotuksen jälkeen ruokailtiin, jonka jälkeen alkoi varsinainen ohjelma. Kaupungin tervehdyksen toi kaupunginjohtaja Juha-Pekka Rusanen, Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Matti Huutola kertoi juhlapuheessaan hyvinvointialueiden tulevaisuuden haasteista. Kiuruveden seurakuntapastori Miikka Huuskonen toi myös terveiset ja tietenkin Savon alueilta saimme onnitteluja paikan päällä sekä onnittelukortein ja muistamisin tilillemme. Matti Huutola jakoi ansiomerkit Kiuruveden ansioituneille eläkeläisille, pitkäaikaisesta työstä järjestömme hyväksi. Ansiomerkkien saajat: Anja Reinikainen, Anna-Liisa Härkönen, Eeva-Liisa Kontoniemi, Erkki Pennanen, Hanna Tikkanen, Helmi Kesti, Olavi Ruotsalainen, PentJuhlat juhlittu, kiitos meille ja teille! Edunvalvonta jatkuu MARJA-LEENA KÄRKKÄINEN KIURUVEDEN ELÄKELÄISET Ry on perustettu 1962. Vaikka yhteiskunnan rakenteet ovat muuttuneet, paikallisjärjestömme tarkoitus on pysynyt samana: Toimia eläkeläisten ja ikääntyneiden edunvalvojana ja yhteenliittymänä. Lainaan Eino Puumalaisen kirjoittaman Juhlamarssin sanoja ”Meille tuttu on työ, sekä tie elämän”… ”meillä yhteinen ollut on määrämme pää”. Tästä sukupolvien tekemästä työstä on syytä kiittää myös tänään. Jatkakaamme yhdessä rinta rinnan kansalaisjärjestönä, jonka yhtenä tarkoituksena on perustamisesta alkaen ollut toimia eläkeläisten ja ikääntyneiden edunvalvojana, valvoa oikeuksien toteutumista. Vuonna 2023 siirrytään hyvinvointialueisiin, joka vaikuttaa eläkeläisten ja ikäihmisten arkielämään, muuttaa yhteiskunnallista rakennetta. Vaikutukset tuntuvat myös eläkeläisen kukkarossa. Eläkeläiset ry:n tulee olla valppaana ja pitää huolta, että sukupolvien tekemä työ ikäihmisten edunvalvojana jatkuu. Lämmin kiitos kaikille meitä muistaneille. Me Kiuruveden Eläkeläiset kokosimme voimamme yhteen luodaksemme teille mahdollisimman hyvän juhlan. Samalla saimme voimaa yhteisöstämme, voimaannuimme yhdessä. Jatkamme sitä perinnettä, jolla on vuosikymmenet saatu aikaan erilaisia tapahtumia. Talkootyössä on voimaa. Kiitos teille hyvät juhlavieraat: toitte juhlan keskelle arkeamme. ti Pursiainen, Pirjo Piippo, Veikko Pennanen ja Vilho Kesti. Sitten olikin vuorossa penkkien siirtäminen ja tanssilattian avaaminen innokkaille tanssijoille. Unikuva-yhtye antoi rytmit tanssijoille. Juhlijoita houkutteli ulkoa tuleva muurinpohjalettujen tuoksu ja saimme nauttia niistä sekä grillimakkaroista. Väliajalla suoritettiin arvonta. Onni suosi tasapuolisesti arvan ostajia. Onnekkaimmat saivat ihan kantaa asti arpajaisvoittoja. Kirjoittaja on Kiuruveden Eläkeläi set ry:n puheenjohtaja. Juhlassa saimme voimaa yhteisöstäm me, voimaan nuimme yhdessä.” Kun seinävaatteen tilkut toukokuun lopussa oli ommeltu, oli lopullinen ja tärkein vaihe, tilkkujen asetteleminen, yhteistyötä. Yhdistyksen omat Metrotytöt esiintyivät. 36 Eläkeläinen 4/2022
Buldersin mökin pihapiiri oli jälleen EteläVantaan Eläkeläisten jokaviikkoinen kokoontumispaikka. MARJA-LIISA VILJAMAA ETELÄ-VANTAAN Eläkeläiset viettivät mukavan ja leppoisan kesän jälleen Vantaan kaupungin pienen Buldersin mökin pihapiirissä Vantaanjoen partaalla. Kesäkauden avajaisiin saimme vieraita Ikäinstituutista jonka kanssa olemme tehneet yhteistyötä mm. Kotikulmilla-hankkeessa. He kokoavat hankkeen 5-vuotisjuhlavuoden valokuvanäyttelyä johon annoimme luvan kuvata ja haastatella jäseniämme. Tapahtumassa oli mukana hanuristi Sami Marjamäki, joka soitteli kesäistä haitarimusiikkia. Alkoipa jo tanssijalkakin osalla vipattaa. Joka tiistai kokoonnuimme vaihtuvalla väellä mökkikalastusja marjamatkojen mukaan. Toteen kävi sanonta ”kun väki vähenee niin pidot paranee”. Kahvipöytään saimme monenlaista herkkua. Kakun tuojilta udellessa selvisi, että on vietetty merkkipäivää. No onnittelulaulut laulettiin useaan kertaan kesän aikana. Ja kun Pentti poksautti pullot kuohuvaa, katosi korkit korkealle pilviin! Juhannusviikolla kisailtiin uudessa lajissa, saunavastan heitossa. Kauko oli tehnyt tarvittavan määrän tuoreita saunavastoja. Laji osoittautuikin suosituksi ja arvelimme, että siitä tulee juhannusviikon perinnekisa. Vastat lähtivät vielä jatkokäyttöön juhannussaunoihin. Mölkky ja kettinginheitto saivat väkeä aina liikkeelle. Suosittua se olikin varsinkin mustikka-aikaan kun Varma oli ahkeroinut marjametsässä ja palkintoina oli kelpo pussit mustikoita. Ja Vantaalla kun oltiin ja vaakunassakin komeilee lohen pyrstö niin kesäkauden päättäjäisissä herkuteltiin lohikeitolla. Ja taas se nähtiin, kesätiistaisin ei koskaan sada! Kahvipöytään saatiin kesän aikana monenlaista herkkua. Kesätiistaisin ei sada Uimaharju retkeili Patvinsuolla Uimaharjun Eläkeläiset tutustuivat luontoretkellään Patvinsuon kansallispuistoon. Eväitä nautittiin Suomun luontotuvalla. › Missä: Patvinsuon kansallispuisto sijaitsee Joensuu–Lieksatien (kantatie 73) itäpuolella. ”Olisi pohdittava, miten minä voisin elää hyvän elämän tavalla, joka olisi hyväksi myös muille ja tälle pikkuiselle planeetalle.” MAILA HÖLTTÄ KERAVALLA TOUKOKUUN lopulla järjestetystä rauhanjuhlasta tuli onnistunut monikulttuurinen tilaisuus. Sen järjestäjänä toimi Keravan Eläkeläiset ry:n lisäksi Keravan kaupunginkirjasto. Juhla alkoi komeasti Sibeliuksen Finlandialla. Sen lauloi englanniksi tuntemattoman amerikkalaisen kirjoittamin, rauhaan vetoavin sanoin Mikko Raunio, eläkeläisyhdistyksen johtokunnan jäsen. Säveltäjä Eero Hämeenniemi soitti pianolla Ukrainan kauniin kansallishymnin. Helsingistä saapunut, pääosin kiinalaisista koostuva kulttuuriryhmä esitti kiinalaisia kansantansseja. Kontulan Eläkeläisten siipien suojissa toimiva monikulttuurinen liikuntaryhmä, johon mm. kuuluu paljon venäläissyntyisiä jäseniä, esitti vauhdikkaan liikuntaohjelman. Kaisu Mäkinen lausui Tommy Tabermannin koskettavan runon Unelmien kapina. Keravan Eläkeläisistä koostunut lauluryhmä Rehevä ja Rautainen esitti kolme rauhanlaulua, joista yhdestä oli otettu otsikko rauhantilaisuuden teemaksi ”Näin yöllä unta kauniimpaa”. Kaksi yhdistyksen hanuristia ja bassokitaristi säestivät. Ohjelmasta nauttinut yleisö pääsi itsekin mukaan Eläkeläiset ry:n moninaisuustyön suunnittelijan Eva Rönkön vetäessä pienen happihyppelyn Säkkijärven polkan tahdissa. Eva Rönkkö oli ohjannut myös tanssija liikuntaryhmien esitykset. Liikuntatuokion jälkeen hiljennyttiin kuulemaan kaupunginvaltuutettu Shamsul Alamin puheenvuoro, jossa hän kertoi köyhän kotimaansa Bangladeshin haasteesta vastata Myanmarista paenneen sukulaisvähemmistön sijoittamisesta. Alam muistutti, että maailman sotilasmenot esim. vuonna 2021 olivat yhteensä 2?113 miljardia USA:n dollaria. Tuolla rahalla voitaisiin merkittävästi vähentää köyhyyttä maapallolla ja torjua ilmastonmuutosta. ”Rauhanneuvolan tädiksi” itsensä esitellyt Hanna Niittymäki totesi monien muiden tavoin olevansa hyvin huolestunut maailman tilanteesta. Hän korosti kuitenkin, että on suunnattava ajatukset itsestä yhteisöön, sekä lähelle että kauas. Olisi pohdittava, miten minä voisin elää hyvän elämän tavalla, joka olisi hyväksi myös muille ja tälle pikkuiselle planeetalle. Niittymäki suunnittelee lähiaikoina vierailevansa Keravalla, mikä on hänen synnyinkaupunkinsa. Hän tulee esittelemään kirjaansa Ihmisiksi elämisen taito. Pentinkulma-salin täyttänyt yleisö kuunteli liikuttuneena Mariupolista paenneen 7-lapsisen perheen vanhimman tyttären Anastasian ja kolmen nuoremman sisaren lauluesityksiä. Heidän isänsä oli jäänyt taistelemaan Ukrainaan. Tilaisuudessa kiersi hattu, johon kerääntyi komea summa perheen uuden kodin ensimmäisen vuokran maksuun. Monikulttuurinen liikuntaryhmä esitti Keravan rauhanjuhlassa vauh dikkaan liikuntaohjelman. R IIT TA TÖ R M Ä N EN Keravalla onnistunut rauhanjuhla Eläkeläinen 4/2022 37
YHDISTYKSET teita ja tietysti kaikki Fiskarsin omat tuotteet. Nyt tiedämme, miksi saksien kahvat ovat oranssit. Matka jatkuu Kuninkaantietä kohti Tenholaa. Käymme kirkossa, joka on rakennettu 1200–1300-luvulla. Sisällä on erikoisia maalauksia ja upea saarnastuoli. Nautimme kahvit. Matka jatkuu kohti Saloa, mutta Perniön kohdalla käännymme Kemiöön päin. Pysähdymme Lahtisen puutarhaan ihastelemaan kukkia ja muita kasveja. Kemiön saaresta kohti Kasnäsiä ylitämme hienon, 19 metriä korkean sillan, ja mikä maisema. Kasnäsissä majoitumme mukaviin rivitaloasuntoihin, joista on mahtavat näköalat merelle. Kasnäsissä olemme yhden yön. Se on kylpylähotelli ja osa meistä kävikin kylpylässä ja ulkoporealtaissa. TIISTAIAAMU VALKENEE kirkkaana ja lähes tyynenä, kun suuntaamme merelle kohti Rosalan viikinkisaarta. Saaressa saamme tietoiskun viikinkiajoista, tutustumme rakennuksiin ja viikinkiveneeseen sekä nautimme maukkaan ahven-kuhakeiton. Matka jatkuu kohti Bengtskärin majakkaa. Se näkyy kauas uljaana merellä. Rantaudumme ja kuuntelemme majakan historiaa, joka on ollut aikojen saatossa sotaisakin. Osa meistä kapuaa majakkatornin 252 rappusta ja vielä tikapuut. Vähän kyllä hengästyttää, mutta maisema on ääretön ja alastulo sujuu jo helposti. Majakan kahviossa juomme hyvät kahvit lämpöisen pullan kera. Hakunilan Eläkeläisten porukka nautti kiertomatkasta kesäisissä tunnelmissa. Hakunilan kesäretki oli ikimuistoinen Majakalta meidät noutaa isompi vene, ehkä jopa laiva, ja matka jatkuu kohti Hankoa. Merimatka kestää 1,5 tuntia ja onneksi on hyvä sää. Hangossa majoitumme Lars Sockin suunnittelemaan hotelli Regattaan. Se on valmistunut vuonna 1900. Hotelli on ulkopuolelta entisöity moneen kertaan ja on nyt alkuperäisen näköinen. Huoneet ovat korkeita ja kaikki erilaisia, osin entisöity ja modernisoitu. HYVIN NUKUTUN yön jälkeen syömme monipuolisen aamiaisen ja lähdemme kiertoajetulle Hankoon. Hangossa on mm. hienoja hiekkarantoja, romanttisia pitsihuviloita ja käymme Neljän Tuulen Tuvan pihalla, jonka omisti aikoinaan marsalkka Mannerheim. Käymme myös kirkossa, jossa ihana oppaamme, Leena, kertoo jälleen paikallista historiaan ja antaa meille flyygelillä pienen konsertin. Ruokailemme Hangon Casinolla, joka sijaitsee kauniilla paikalla, rannalla, ja ruoka on meille kaikille maistuvaa. 10 pistettä. Nyt nokka kohti Tammisaarta. Ensin käymme punaisten muistomerkillä. Kokemus on rankka, muistomerkin alueelle on haudattu 3?000 punaista sotavankia. Mutta elämä jatkuu ja menemme kahvioon, jossa meitä tulee opastamaan aito roolihenkilö, Helene Schjerfbeck. Hän on mainio ja eläytyy aidosti rooliinsa, kierrämme hänen kanssaan puistossa ja ympäristössä, missä Helene on maalannut osan tauluistaan. Ja taas käymme kirkossa ja kuulemme sen vaiheista. Kiitos Anne Ingman. Ja nyt kotia kohti, osa jää jo Lohjalle. Matka oli ikimuistoinen ja vaikka seudut olisivat entuudestaan tuttujakin niin paljon sai lisätietoa, kun oli opas mukana kolme päivää. Suurkiitos oppaallemme Leena Immoselle, meidän matkavastaavallemme Liisa Kiiskiselle ja kiitos myös muille matkan toteutukseen osallistuneille ja matkaseuralle. Reitti: Vantaa, Fiskars, Tenhola, Kasnäs, Rosala, Bengtskär, Hanko, Tammisaari. TARJA COLLIN-LINDSTRÖM ON KAUNIS maanantaiaamu kun Hakunilan 25 eläkeläistä hyppää bussiin ja suuntaa kohti Fiskarsin ruukkia. Oppaan otamme kyytiin Karjaalla. Hän on Leena Immonen, ammattiopas ja pianisti. Fiskarsissa ruokailemme Kuparipajaan. Ruoka maistuu kun saa tulla valmiiseen pöytään. Kuulemme historiaa Fiskarsin ja muidenkin ruukkien ajoilta. Käymme isossa myymälässä, jossa on paljon kotimaisia merkkituotOsa retkeläisistä kapusi Bengtskä rin majakkatornin 252 rappusta ja vielä tikapuut päälle. Majakka tornin maisema on ääretön.” INKERI AALTO RYHMÄ RAISIOLAISIA eläkeläisiä vietti elokuisena maanantaina leppoisan meripäivän matkaamalla M/S Ainalla Pähkinäisiin, joka nykyään kuuluu Naantaliin. Kolmenkymmenen hengen ryhmä nautti saariston kauneudesta ja toistensa seurasta. Raision Seudun Eläkeläiset on järjestänyt joka kesä odotetun meripäivän Ainalla vuodesta 1984 alkaen koronavuosia lukuun ottamatta. Edellisinä vuosina on käyty mm. Paraisilla, Velkualla ja Karhuluodossa. Tällä kertaa kohteeksi valittiin Pähkinäinen, jonne matka kesti kuuden solmun nopeudella kolme tuntia. Laivalla tuoksuivat terva ja meri, matkapäivän aikana sää vaihteli aurinkoisesta sateiseen. Monen mielestä on mukavaa päästä vesille edes kerran kesässä, jos ei ole omaa venettä. Matka tuo myös mieluista vaihtelua arkeen. Menneistä ajoista kertovassa laivassa on helppo rentoutua. Ruotsissa 1900-luvun alussa rakennettu M/S Aina on tuttu näky Raision venesatamassa. Yli satavuotias laiva on yhä ahkerassa käytössä ja matkoilla vuorottelee useampi kapteeni. Tällä kertaa virkaa hoiti yhdistyksen puheenjohtaja Aarre Lehtonen. – ”Vanha rouva” Aina oli aikamoinen romulaiva, kun Raision Pioneerit sen hankkivat. Silloisen maaherran, Paavo Aition tuella saatiin moni yritys lahjoittamaan tarvikkeita sen kunnostamiseen. Ainan arvo on valtavan suuri Turun saariston miljoonapaattien joukossa, Raision Seudun Eläkeläisten matkavastaava Pentti Levonen kertoo. Aina on kesäisin ahkerassa käytössä. Se on vuosien varrella kuljettanut monen yhdistyksen väkeä ja erilaisia SEPPO SUHONEN Pähkinäisissä kokoonnuttiin yhteiskuvaan ennen paluumatkan alkamista. Raisiolaisia eläkeläisiä M/S Ainalla ryhmiä, mukana on ollut myös ulkomaalaisia aina Kiinasta asti. Retkeen kuuluivat tietenkin monipuoliset, talkoilla valmistetut eväät. Rankka sadekuurokaan ei retkeä pilannut, mutta valkoposkihanhien jätökset Raision venesatamaan palatessa saivat ilmeet synkkenemään. 38 Eläkeläinen 4/2022
MAIJA-LIISA SAVOLAINEN KEVÄTKAUDEN PÄÄTTEEKSI Kittilän Eläkeläiset Ry teki kulttuuriretken. Matti Kurtakon johtamana saavuimme ensimmäiseksi taiteilija Reijo Raekallion luo. Siellä ihastelimme hienoja maalauksia ja musiikkia jota esittivät Raekallio itse, Helvi Hangasvaara ja Lasse Lompola. Saimme myös kuunnella taiteilijan mielenkiintoista historiaa siitä, miten hän on rakentanut pikkuhiljaa uraansa. Matka jatkui taiteilija Veli Koljosen luo. Ihastelimme mahtavia hirsirakennuksia, monelle tämä oli ensivierailu Koljosen taiteilija-asunnossa. Saimme täälläkin kuunnella korvia hivelevää soittoa ja laulua jota esitti taiteilija itse. Matka jatkui Raattamaan Loimu-hotelliin illalliselle. Päivä oli aurinkoinen ja mieliin painuva. Jäimme odottamaan kesän tuloa. Taiteilija Reijo Raekallion luona ihasteltiin maalauksia ja kuultiin musiikkia. RAIJA KUISMIN SUONENJOKI-IISVESI Eläkeläisten perinteinen Anjan pihatapahtuma toteutettiin tänä vuonna torstaina 4.8. Pienen sadekuuron pelottamina joimme tervetuliaiskahvit kuistin suojassa, mutta pian alkoi aurinko paistaa ja siirryttiin pihalle makkaranpaistoon. Paikalle oli saapunut 22 yhdistyksen jäsentä ja kuulumisten vaihto oli tärkeää seurustelua Anja Lankisen viihtyisässä pihassa, missä loistivat monenlaiset kukat. Suuret tuijat antoivat varjoisaa suojaa auringolta. Tarjoiluna oli kahvia ja muurinpohjalettuja, joita Anja paistoi porukan iloksi. Lea esitti rautalampilaisia runoja. Sitten pidettiin arpajaiset, joista moni sai kivoja yllätyksiä. Suunniteltiin seuraavaa yhteistä matkaa Keiteleelle. Ja kotiin lähtiessä kaikilla oli ollut mukava päivä. Väki viihtyi kukkaloiston keskellä. Anjan pihalla paistoi aurinko Kulttuuriretki kruunasi Kittilän Eläkeläisten kevätkauden Vuoden 2022 retkikohteeksi valittu Hepoköngäs tarjosi hulppeita maisemia. TEKSTI JA KUVA EIJA LAAKSO SUOMUSSALMEN Eläkeläiset ry:n 35-henkinen ryhmä kävi 24. toukokuuta kevätretkellä Puolangan Hepokönkäällä. Sää oli mitä mahtavin, aurinko helotti kirkkaalta taivaalta, luonto viheriöi ja linnut lauloivat. – Paljon on paikka kehittynyt siitä kun viimeksi kävin 35 vuotta sitten vanhusryhmän kanssa, kertoi Esteri. – Enää ei tarvitse käydä puskapissillä, niin kuin silloin! On rakennettu puusee, makkaranpaistokatos, hyvä kulkutie putouksen alapuolelle asti. Silloin könyttiin kinttupolkuja pitkin. – Tulipahan täytettyä aukko sivistyksessä, ei ole tullut ennen käytyä, vaikka naapurissa asutaan, sanoi 85vuotias Eemeli. Hepokönkään nimi on alun perin ollut Hevonpersie, sittemmin se on muutettu vähän siistimpään muotoon. Paikka valittiin koko Suomen vuoden 2022 Retkipaikaksi nettiäänestyksellä. Eikä suotta! Näkymä niin putouksen yläosasta kuin alhaaltakin on todella vaikuttava, totesi Puolangalla syntynyt Marja-Liisa. Putous on 24 metriä korkea ja se on yksi suurimmista luonnonvaraisista putouksista Suomessa. Hepoköngäs kuuluu Kiiminkijoen vesistöön ja sen yläpuolelle Heinijokeen suunniteltiin tekoallasta, kun Kiiminkijokea aiottiin säännöstellä, onneksi tuuma ei toteutunut. Tukkia on uitettu putouksessa 1900-luvun alkuvuosikymmenistä vuoteen 1941 asti, kertoo opastaulu kävelyreitin varrella. Menomatkalla Hepokönkäälle linja-auton kuljettajamme Hannu kertoili kylistä, joiden kautta ajettiin. Syrjäkylillä hankittiin entisinä aikoina lisätienestiä pontikan keitolla ja hirvien salakaadolla. Eräässäkin kylässä oli viisi taloa, ja jokaisesta talosta istui toisinaan yksi mies putkassa kyseisen tienestin takia. Kerran kaksi poliisia lähetettiin tutkimaan epäiltyä rikosta peräkylälle. Kolmen päivän kuluttua he palasivat kohmeloisina ja raportoivat: enää kylällä ei ole pontikkaa eikä salakaadettua hirvenlihaa… Hepokönkääseen tutustumisen jälkeen nautimme maukasta lohikeittoa Hotelli Paljakassa. Kotimatkalla saimme nähdä vielä Metlan Ympäristönäytepankin rakennuksen ja ajoimme Latvanja Uvan kylien kautta Ristijärvelle ja siitä Hyrynsalmelle, missä ohitimme Kaunislehdon Kotiseutumuseon. Ryhmä retkeläisiä putouksen vesipärskeissä. Suomussalmelaiset retkeilivät Puolangalla
YHDISTYKSET Nokian Eläkeläiset ry juhlistivat kevätjuhlaa ansiomerkkien jaolla MERVI VEIJOLA KESKIVIIKKO 18.5. valkeni aurinkoisena, tuulisena ja lämpimänä. Kerholaan asteli iloisia, rupattelevia eläkeläisiä kevään viimeiseen kerhoon. Kaunis ilma kruunasi kevätjuhlan. Näin sen piti ollakin. Nyt juhlittiin ja tavattiin tuttuja ennen ”kesälomaa”. Kerholan isoon juhlasaliin kokoontui satakunta eläkeläistä. Oli monta syytä juhlaan. Kahden vuoden karanteeni ja pelko näkymättömästä mutta läsnä olevasta covid-19-viruksesta sekoitti kaikkien elämää. Mutta nyt voimme jälleen kokoontua terveysturvallisesti käyttäytyen ja nauttia toistemme seurasta. Covid on edelleen seuranamme ja tulee varmasti olemaankin jossakin muodossa vielä vuosia, ajoittain tai kenties flunssan tavoin. Tämä vain on nyt meidän uusi normaali elämämme, joka pitää hyväksyä. Nyt on kuitenkin aika kohdata ja kokoontua. On aika myös kutsua niitä ihmisiä mukaan, jotka eivät vieläkään uskaltaisi lähteä ulkomaailmaan. Pidetään hauskaa, seurustellaan ja nauretaan. On aika antaa ilolle valtaa. Kevätjuhlamme alkoi sekakuoro Eloisan tahdissa. Kevään ensi valkovuokot johdattivat yleisön keväiseen juhlatunnelmaan. Kuoro lauloi Kirsti Toron jämäkässä ohjauksessa ja Tauno Honkalan säestäessä. Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Jan Koskimies totesi juhlapuheessaan, että hyvinvointivaltiomme ei ole aina vastannut ihanteitaan. Vahvemmille ja maksukykyisimmille on tarjolla parempia palveluita kuin heikommille ja pienituloisemmille. Työssäkäyvillä on työterveyshuollon kautta ohituskaista terveyspalveluihin. Vanhuspalveluiden laatu ja valvonta on riittämätöntä. – Eläkejärjestelmämme ei ole taannut kaikille riittävää eläkettä, vaan moni eläkeläinen joutuu elämään köyhyydessä. Viime vuosina meitä riivanneessa koronapandemiassa suhteettoman raskaan taakan kantoivat yhteiskuntamme heikoimmat: vanhukset, lapset ja nuoret, Koskimies sanoi. – Venäjän hyökkäyssodan seurauksena kiihtynyt inflaatio on nyt nostanut etenkin energian ja ruoan hintoja. Eläkeläisjärjestöt ovatkin vaatineet täsmätoimia eläkeläisille inflaation vaikutuksen torjumiseksi. Puheen jälkeen seurasi ansiomerkkien jako. Seuraaville jäsenille Eläkeläiset ry:n hallitus oli myöntänyt ansiomerkit: Veikko Hedman, Hannu Kuittinen, Tarja Lehtimäki, Anneli Nokelainen, Aila Pekkola, Marja-Leena Rantanen ja Asta Vierikko. Kaikilla monien vuosien työ järjestössä. Kiitämme vieläkin heidän suuresta panostuksestaan yhdistyksemme jäsenille. Ansiomerkkien jaon jälkeen meitä viihdytti lauluillaan komiasti laulava mieskuoromme Kuivumattomat, Tauno Honkalan säestämänä. Laulut oli valittu tilanteeseen sopiviksi ja painuivat syvälle sydämiin. Myös iki-ihanat Tuikut hauskuttivat, kuten aina kerhoissamme. Nyt oli pelissä tunteet UkkoNooan tahdissa. Hyvät kahvit juotiin, jonka jälkeen tuolit sivuun ja Marja-Leena ja Veikko soittivat ja lauloivat ja väki sai tanssahdella. Kirjoittaja on Nokian Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja. ”On aika antaa ilolle valtaa” MERVI VEIJOLA NOKIAN ELÄKELÄISTEN kevätjuhlan keskeinen asia oli juhlistaa niitä aktiivisia jäseniä, jotka omaa aikaansa käyttäen ohjaavat jäseniä erilaisissa harrastekerhoissa tai ovat muulla tavoin aktiivisesti mukana toimintaa ylläpitämässä tai viihdyttämässä. Kuntoillaan sisällä ja ulkona, helteessä pyryssä ja pakkasessa. Tanssitaan, lauletaan, esitetään sketsejä, runoillaan ja muistellaan. Pelataan bocciaa ja biljardia, tehdään käsitöitä ja myydään niitä. Järjestetään juhlia ja sinne tarjoilut. Unohtaa ei voi johtokunnan jäsenten panosta asioiden organisoinnissa ja sääntöjen mukaan toimimisessa. Kaikessa tarvitaan vapaaehtoisia tekijöitä. Ilman näitä aktiiveja ei olisi toimintaa. Mutta ilman jäseniä ei olisi myöskään aktiiveja. Kukaan ei tee tätä työtä itseään varten vaan jäseniä varten. Jäsenille iloksi ja yksinäisyyden ehkäisemiseksi. Uskon, että myös kaupungin virkamiehet ja luottamusmiehet ymmärtävät eläkeläisjärjestöjen rikkauden tuottaa ikäihmisille erilaista toimintaa. Kaupungin oma toiminta ei pysty tuottamaan näin monipuolista ohjelmistoa, josta jokainen löytää omansa, kuntonsa ja mieltymyksensä mukaan. Kiitos kaikille, jotka mahdollistitte nämä juhlat. Kiitos osanottajille. Kiitos Jan, kun tulit juhlimaan kanssamme. Vapaaehtoistyöllä on valtava merkitys Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Jan Koskimies ja kunniamerkkien saajat Asta Vierinen (vas), MarjaLeena Rantanen, Aila Pekkola, Tarja Lehtimäki, Hannu Kuittinen, Veikko Hedman. Heidän lisäkseen kunniamerkin sai Anneli Nokelainen. › RAUMAN ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous 13.10.2022 klo 11.00, Tulestalo. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Johtokunta KOKOUKSIA JUHANNUSVIIKON maanantaina aurinko säteilee pilvettömältä taivaalta. Kaksi miestä seisoo pöytien takana paistinlasta kädessään, kun iloinen puheen sorina ja autojen ovien läiske sekoittuu pihalla leijailevaan tuttuun tuoksuun. Siilinjärven Eläkeläisten kerhon jäsenet etsivät vehreältä pihamaalta itselleen sopivan paikan. Useat asettuvat auringon paisteeseen ja toinen etsii paikan räystään varjossa. Nopeasti pihahellaan sytytetään tuli ja ritilälle asetetaan nokiset kahvipannut. Ilmassa sinkoilee ohjeita, miten kahvi pitää oikeaoppisesti keittää. Keittäjällä lienee omat niksinsä ja pian hän kaatelee mukeihin höyryävää nokipannukahvia. Sen kanssa letut maistuvat ja hiilloksella kypsyvät vielä makkarat. Eläkeläisten viikkokokous sujuu ilman esityslistaa rupatellen ja nauttien yhteisestä kesäisestä hetkestä. Sihteeri muistaa kuitenkin pyytää jokaisen nimen päiväkirjaan. Tätä tapahtumaa muistellaan ehkä, kun taas kokoonnutaan sisätiloissa. Taustalla puheenjohtaja Pauli Berg ja etualalla Heikki Lustig, joka kutsui vieraat pihalleen. Kesäpäivän kokoontuminen Siilinjärven Toivalassa Siilinjärven Eläkeläisiä lettukahvilla. 40 Eläkeläinen 4/2022
Julkaisija Eläkeläiset ry Va. päätoimittaja Tuomas Talvila Tilaukset ja osoitteen muutokset Anna Autio puh. 020 743 3610 anna.autio@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy 6 kertaa vuonna 2022. Tilaushinta kotimaahan 30 euroa/vuosikerta Muut Pohjoismaat 40 e/vsk, muut maat 50 e/vsk Toimitus ja toimisto Kauppakaarre 1, 6. krs 00700 Helsinki puh. 020 743 3610 elakelainenlehti@elakelaiset.fi Ilmoitusmyynti Va. päätoimittaja Tuomas Talvila puh. 050 570 9716 tuomas.talvila@elakelaiset.fi Syntymäpäivät ja pois nukkuneet, syys ja kevät kokousilmoitukset osoitteeseen: elakelainenlehti@ elakelaiset.fi Ulkoasu Tuomas Nikulin ISSNL 03558290 ISSN 03558290 (painettu) ISSN 22423338 (verkkolehti) Botnia Print, Kokkola 2022 Puheenjohtaja Matti Huutola Varapuheenjohtaja Tuula Telin Toimisto Kauppakaarre 1, 6 krs. 00700 Helsinki elakelaiset@elakelaiset.fi elakelaiset.fi Toimisto palvelee ark. klo 9–15. Jäsenpalvelu jasenet@elakelaiset.fi Soittoaika kello 9–12, puh. 020 743 3610: jäsen maksut, osoitteen muutokset, kurssien ja jäsentapahtumien ilmoittautumiset, materiaali tilaukset, Eläkeläinenlehden tilaukset. Muina aikoina pyydämme käyttämään henkilökunnan suoria puhelinnumeroita. Kaikki maksut (mukaan lukien jäsenmaksut) IBAN FI11 1012 3000 0714 70 Sähköpostiosoitteet etunimi.sukunimi@ elakelaiset.fi Toiminnanjohtaja Jan Koskimies (vanhem pain vapaalla 1.9.–31.12.) Va. toiminnanjohtaja Tuomas Talvila puh. 050 570 9716 Henkilöstö ja talousvastaava Heli Grönroos puh. 050 529 0399 Jäsenvastaava Anna Autio puh. 044 751 1030 jäsenrekisteri, yhdistys rekisteri Järjestösuunnittelija Aaron Kallinen puh. 044 751 1031 Koulutussuunnittelija Tiina Rajala puh. 040 582 4319 Toimistoassistentti Jukka Mustakallio puh. 044 751 1032 Monikulttuurisuustyön suunnittelija Eva Rönkkö puh. 040 501 3599 Monikulttuurisen toiminnan ohjaaja Evgeniya Mazurova puh. 040 132 7307 SYNTYMÄPÄIVIÄ POISNUKKUNEITA 95 vuotta 13.8. Toivo Lindroos, PihlajamäkiPihlajisto 8.9. Hanna Asikainen, Jyväskylä 93 vuotta 25.9. Esko Jokinen, EteläVantaa 92 vuotta 14.7. Julia Jokinen, EteläVantaa 15.9. Elina Tahvonen, Jyväskylä 91 vuotta 5.10. Ritva Vennonen, Salo 90 vuotta 17.6. Marjatta Malassa, EteläVantaa 25.8. Terttu Hietala, Kalajoki 3.9. Lauri Nikula, Kauhava 27.9. Vilma Kaukinen, PihlajamäkiPihlajisto 29.9. Nadja Laine, EteläVantaa 30.9. Hilkka Hosiaisluoma, Teuvan Eläkeläiset, Ruotsi 85 vuotta 2.6. Hellevi Ilmola, Jyväskylä 19.7. Anneli Dahl, EteläVantaa 23.9. Terttu Lamminen, Nakkila 6.10. Viljo Taipale, Heinola 80 vuotta 12.6. Raine Mäkinen, EteläVantaa 28.9. Ritva Väyrynen, Tikkurila 23.8. Sirkka Nieminen, EteläVantaa 5.10. Raimo Paavola, Teuva 6.10. Aune Elli Pennanen, Pihtipudas 11.10. Hilkka Kaarina Hautamäki, Reisjärvi 75 vuotta 4.6. Osmo Oksanen, Jyväskylä 19.7. Veikko Korpi, EteläVantaa 16.9. Kari Ulmanen, Heinola 18.9. Raimo Malmelin, Hyrylä 23.9. Tauno Johannes Juppi, Kajaani 4.10. Veijo Kemppainen, Hyrynsalmi 8.10. Raija Korpela, Kaarina 16.10. Arja Sinikka Kivisilta, Kajaani 24.10. Matti Savolainen, Tikkurila 70 vuotta 13.7. Tarmo Ahonen, Jyväskylä 17.7. Ilpo Rautiainen, Jyväskylä 25.8. Riitta Tynjä, Jyväskylä. 4.9. Paula Hyttinen, Hyrylä 17.9. Markku Kytöaho, Tikkurila 28.9. Raimo Pajunen, Pihlava 65 vuotta 10.7. Ari Luukkonen, EteläVantaa 60 vuotta 4.6. Ismo Hakala, Hyrynsalmi Haukiputaan Eläkeläiset Aili Marjatta Vilppola Himangan Eläkeläiset Väinö Portinoja Iisalmen Eläkeläiset Heikki Aulis Kettunen Ivalon Eläkeläiset Jaakko Antton Topias Kyrö Järvenpään Eläkeläiset Reino Åman Kalajoen Eläkeläiset Matti Jutila Kempeleen Eläkeläiset Eero Reijo Uolevi Laava Leppävirran Eläkeläiset Taisto Pursiainen Muhoksen Eläkeläiset Meimi Karjalainen Pellon Eläkeläiset Alma Lantto Raahen Eläkeläiset Matti Tyypäkinoja Jaakko Lepola Ylöjärven Eläkeläiset Veini Herman Nikkinen Rakkaamme Pirkko Sisko Törmänen (os. Ahlfors) s. 29.4.1933 Nurmijärvi k. 30.7.2022 Espoo Vaikka tiemme erkani päällä maan, jäi minulle muistojen silta. Sillä sillalla kanssasi olla saan joka ainoa päivä ja ilta. Pirkkoa muistamaan jäivät Lapset, lapsenlapset lapsenlapsenlapset ja veli puolisoineen sekä muut sukulaiset, ystävät ja toverit. Muistotilaisuus pidetty läheisten kesken 26.8., uurna laskettu Espoon hautausmaalla 7.9.2022 Eläkeläinen 4/2022 41
Erkkola-mopon merkittävin ostajakunta muodostui sotainvalideista ja liikuntakyvyttömistä vanhuksista. TUULA VUOLLE-SELKI L iikuntavammaisten kulkemista helpottavat välineet olivat itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä omatekoisia ja vammaisten ihmisten tarpeeseen perehtymättömien käsityöläisten valmistamia. Pyörätuolit olivat kalliita ja tavallisen kansan ulottumattomissa. Liikkuminen oli pikkukeppien, kyynärja kainalosauvojen varassa. Talvella kulkeminen oli jopa helpompaa, kun tukena oli tavallinen potkukelkka. Invalideille tarkoitettuja pyöriä ryhdyttiin valmistamaan 1930-luvulla, kun Pyöräkellari Oy:ssä, myöhemmin Tunturi-tuotteita valmistavassa yrityksessä, rakennettiin tavallisten polkupyörien ohella invalidipyöriä. Tunturi sai alkunsa 20. lokakuuta 1922, kun veljekset Eero ja Aarne Harkke ryhtyivät kokoamaan polkupyöriä pääosin Englannista tuoduilla High Land -merkkisillä osilla. Veljekset Mattssonin polkupyörätehtaassa Pietarsaaressa rakennettiin 1930-luvulla yksija kolmivaihteisia Torpedo-mallisia, todennäköisesti kolmipyöräisiä käsin pyöritettäviä invalidikulkuneuvoja. 1940-luvun kaksipyöräiset invalidipyörät suunniteltiin ennen kaikkea sotainvalidien tarpeisiin. Tarve oli suuri. Sodan jälkeen myös mielenkiinto nopeampiin, motorisoituihin ajoneuvoihin lisääntyi. Autokorjaamoiden Oy mainosti ulkomaisia polkupyöriin asennettavia apumoottoreita. Pyörien vauhti ylsi aina 40 kilometriin tunnissa. Vuonna 1948 perustettu Invaliidien Apuvälinetehdas oli ensimmäinen invalidien omistama apuvälinetehdas, ja sen tehtävänä oli valmistaa, korjata ja suunnitella apuvälineitä. Korjattavaksi tuotiin myös yksityisiltä toimijoilta hankittuja invalidipyöriä. Uusia invalidipyöriä ei verstaassa rakennettu. ILMAJOEN KOSKENKORVA tunnetaan viinatehtaastaan, mutta paikkakunnalla sijaitsi 1930-luvulla myös Erkkolan invaliidipyörätehdas. Se oli todennäköisesti Suomen ensimmäinen pelkästään invalidien kulkuvälineisiin erikoistunut tehdas, jonka pääartikkelina olivat invalidipyörät ja rullaeli pyörätuolit. Eino Erkkola ja hänen poikansa Matti Erkkola kehittivät 1950-luvulla ensimmäisen invalidimopon. Erkkola-mopon merkittävin ostajakunta muodostui sotainvalideista, mutta myös liikuntakyvyttömistä vanhuksista. Aikoinaan Erkkola-mopoja myytiin vain invalidikortin omaaville. Pyörään ei vaadittu vakuutuksia, eikä pyörällä ajettaessa tarvinnut käyttää kypärää. Erkkola-mopoon oli rakennettu eteen ohjaava pyörä. Takana oli kaksi pyörää. Näistä toinen oli vetävä. Kuljettajan vieressä vasemmalla sijaitsi moottori. Mopo käynnistyi narusta vetämällä. 1960ja 1970-lukujen vaihteessa jalkatilan suojuksen ylle lisättiin tuulilasi ja katos. Viitseliäimmät varustivat invalidimoponsa mm. radiolla ja muilla lisävarusteilla. Lähteitä: Kylliäinen, Mikko, Juoksukoneita ja velomobiileita. Polkupyörän histo riografia. Tekniikan Waiheita 4/06 Mähönen, Hannu, Omin voimin yh teistoimin. Invalidiliitto ry 60 vuotta. Hämeenlinna 1998 Suomen Invalidi 5/1949 ja 1939. Prislista Veljekset Mattsson 1935. Kan salliskirjasto, digitoidut aineistot. Tekniikan Maailma nro 8 2008: Suo malaisen mopoauton historia ja tule vaisuus. HISTORIA Apua kulkemiseen Erkkolainvalidimopo vuodelta 1960 Nokian valmistama invalidipyörä 1950luvulta. H EL S IN G IN K A U P U N G IN M U S EO M O B IL IA Autokorjaa moiden Oy:n mainos pyöriin asennettavista apumootto reista. Laimi Kaitala oli tuttu näky 1930–1950luvulla, kun hän ”maasepän” rakentamalla invalidipyörällä huristeli kirkonkylälle kirkkoon, seuroihin tai kauppoihin. Erkkolan pyörätehtaan pääartikkelina olivat invalidipyörät, kunnes markki noille ilmestyivät 1950luvun alussa ensimmäiset invalidimopot. JO S U A PA JU LA / JA LA S JÄ R V EN M U S EO SU O M EN IN VA LID I 5/ 19 49 S U O M EN IN VA LI D I 19 39 42 Eläkeläinen 4/2022
Anna hyvän tuottaa Osuuskunta Tradekan tuotto-osuus on tarkoitettu pitkäaikaiseksi, vakaaksi sijoituskohteeksi osuuskunnan jäsenille. Sijoittamalla osuuskuntaan sijoitat myös yhteiskuntaan. Osuuskunta Tradeka laski 7.1.2020 liikkeelle tuotto-osuuksia 18 miljoonan euron arvosta. Kerätyt varat siirretään Tradeka-Yhtiöt Oy:lle käytettäväksi yhtiölle vahvistetun strategian mukaisten omistus kategorioiden sijoituskriteerit täyttäviin sijoituksiin. Tradekan tuotto-osuusanti jatkuu, kunnes kaikki tuotto-osuudet on merkitty ellei antia tätä ennen keskeytetä. Tradekan tuotto-osuuksia voivat merkitä osuuskunnan 18 vuotta täyttäneet henkilöjäsenet ja yhteisöjäsenet 1–500 kappaletta eli 100–50 000 euron arvosta huomioiden myös 2019 merkityt tuotto-osuudet. Tradekan tuotto-osuusmerkintää harkitsevan jäsenen tulee huomioida, että tuotto-osuudella ei ole pääomaturvaa eikä se kuulu talletussuojan piiriin. Sijoitukseen sisältyy riski tehdyn sijoituksen menettämisestä kokonaan tai osittain. Tuotto-osuuksille maksettavasta korosta päätetään vuosittain ja tuottotavoitetta voidaan muuttaa. Korkoa tuotto-osuuksille on maksettu joka kerta tuottotavoitteen mukaisesti 3,5 %. Huomaathan, että tuotto-osuuden historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta kehityksestä. 3,5 % tuottotavoite Osuuskunta Tradekan tuotto-osuus on mahdollisuus hyötyä oman osuuskunnan liiketoiminnan tuloksesta. Tuotto-osuuksien tuottotavoite on 3,5 %. Tavoitteen mukainen korko on maksettu edustajiston päätöksellä joka vuosi. Yhden tuotto-osuuden hinta on 100 euroa ja osuuskunnan jäsen voi merkitä osuuksia 1–500 kappaletta eli enintään 50 000 euron arvosta. Merkinnän voi tehdä kertasijoituksena tai erissä. Minimi kertamerkintä on 100 €. T radekan tuotto-osuusesitteen, annin ehdot ja lisätiedot sekä ohjeet merkintähakemuksen tekemiseksi löytyvät Tradekan verkkosivuilta osoitteesta tradeka.fi/tradekan-tuotto-osuus Tuotto-osuuksien merkintä oma.tradeka.fi