NUMERO 4 – KESÄKUU 2018 www.elakelaiset.fi Seuraa meitä myös Facebookissa: www.facebook.com/elakelaisetry Seuraa meitä Instagramissa: @elakelaisetry Uudenkaupungin Eläkeläisten mummut retkeilivät toukokuun lopulla päiväkoti Touhulan Vekkulit-ryhmän kanssa Iltarannan kauniissa maastossa. Kuva: Juha Drufva Sivu 20 Mehuhetki metsäretkellä
2 – Nro 4 kesäkuu 2018 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus Puheenjohtajan palsta MARTTI KORHONEN JAN KOSKIMIES E dustajakokous on järjestömme korkein päättävä elin. Varkaudessa 28.-29.5. kokoontuneen 20. edustajakokouksen päätökset linjaavat keskeisesti järjestön toimintaa aina seuraavaan edustajakokoukseen saakka vuonna 2021. Edustajakokouksen päätöksiä toimeenpanevat järjestön hallitus ja valtuusto. Erityisen suuri merkitys on jäsenyhdistysten edustajakokoukselle tekemillä aloitteilla, joita saatiin huikeat 180 kappaletta. Edustajakokouksen vastaukset yhdistysten aloitteisiin toimivat keskeisenä pohjana järjestön tulevan toiminnan suunnittelulle ja edunvalvonnan tavoitteiden asettelulle. Selkeimmin näkyy järjestöllisiä asioita koskevien aloitteiden vaikutus. Niiden pohjalta on päättyneen edustajakokouskauden aikana mm. syntynyt tietotekniikan Verkko ja vempaimet hallintaan -toiminta, vastikään aloitettu tanssiliikunnan hanke, sekä ay-yhteistyön tiivistäminen. Aloitteet näkyvät järjestön tarjoamien kurssien sisällöissä ja alueellistamisessa. Myös viime vuonna aloitetut yhdistysverstaat ovat syntyneet vastauksena yhdistysten aloitteisiin. Edunvalvontaa koskevien aloitteiden vaikuttavuuden todentaminen on vaikeampaa. Järjestön vaikutuskanavia ovat esimerkiksi lakihankkeisiin annetut lausunnot, päätöksentekijöiden tapaamiset sekä julkiseen keskusteluun osallistuminen. Suuri osa valtakunnallisesta vaikuttamistyötä tehdään yhdessä muiden eläkeläisjärjestöjen kanssa EETUssa. Menneen edustajakokouskauden aikana järjestö osallistui esimerkiksi eläkeläisten asumistuen leikkausta vastustaneeseen liikehdintään, sekä eläkejärjestelmän kestävyydestä käytyyn keskusteluun. Eläkeläiset ry:n vaikutusta yhteiskunnallisen päätöksenteon kokonaisuuteen on kuitenkin mahdotonta erotella ja mitata. Yhdistysten aloitteissa 20. edustajakokoukselle nousivat esille edunvalvonnan teemoina etenkin sosiaalija terveyspalvelut, eläkeläisköyhyys, yksinäisyys sekä yhteiskunnan digitalisointi ja ikäteknologia. Edustajakokous halusi myös kannustaa kuntia ottamaan väestön ikääntymisen huomioon kaikessa toiminnassaan; niin asuinympäristön suunnittelussa, päätöksenteossa kuin palvelutarjonnassa. Tärkeää on huomata, että ikäihmisillä on lähipalveluiden käyttäjinä suuri merkitys kuntien elinvoimaisuudelle. Edustajakokouksen päätösten ja aloitevastausten pohjalta hallitus valmistelee järjestölle uuden ikääntymispoliittinen tavoiteohjelman. Ohjelman valmistelussa hyödynnetään eri alojen asiantuntijoita. Vaikuttamistyötä tehostetaan tavoiteohjelman suunnitelmallisella toimeenpanolla, johon kuuluvat kampanjointi tavoitteidemme puolesta tulevien eduskuntaja maakuntavaalien yhteydessä, edunvalvonnan koulutukset sekä yhdistysverstaat. Myös viestintää tehostetaan näkyvyyden lisäämiseksi sekä netissä että netin ulkopuolella. Edustajakokous käänsi katsetta tulevaan: miten toimintaympäristömme muuttuu, mitä eläkeläistoiminta on 2020-luvun Suomessa? Tätä kysymystä ja sen edellyttämiä toimenpiteitä järjestöön ja järjestötoimintaan tullaan pohtimaan muun muassa tulevissa valtuuston kokouksissa. Edustajakokouksessa kuului yhdistysten ääni Sosiaalija terveydenhuoltoa on uudistettava. Uskoisin, että tästä kaikki ovat pitkälle samaa mieltä. Mutta se, että turvan ja hoidon uudistaminen kytketään poliittisella lehmänkaupalla maakuntahallinnon rakentamiseen ja markkinaehtoisen valinnanvapauden tuomiseen maahamme, on pahimman luokan virhe. Soten uudistamisessa on kyse niin suuren kokoluokan asiasta, ettei siihen olisi koskaan pitänyt liittää kytkykauppaa – ei ainakaan siihen täysin kuulumattomia osioita. Toukokuun loppupuolella sote-vääntö kärjistyi perustuslakivaliokunnassa ja sen ympärillä. Nähtiin kummallinen poliittinen näytelmä, jossa yritettiin murentaa valiokunnan arvovaltaa ja käyttää valiokuntaa välineenä omien poliittisten tarkoitusperien ajamiseen. Perustuslakivaliokunta ei onneksi kuitenkaan sortunut lyhytnäköisiin lehmänkauppoihin perustuvaan politikointiin, vaan työskenteli perustuslaki edellä kuten sen kuuluukin. Tuloksena yksimielinen lausunto, jossa lautakunta kriittisesti katsoo, että sote-esityksessä on edelleen ongelmia, isoimmat niistä aikataulussa ja rahoituksessa. Tätä kirjoitettaessa on auki sekin, pitääkö lakipaketti lähettää myös Euroopan komission syynättäväksi. Toukokuinen kiehunta kuitenkin paljasti sen raadollisuuden joka valitettavasti on leimannut sote-uudistusta. Kyse ei olekaan aidosta järjestelmän, hoitoketjujen, palvelujen ja terveyden parantamisesta vaan tympeästä markkinapelistä jossa sote-järjestelmämme – joka tälläkin hetkellä on yksi maailman parhaista –alistetaan kaupankäynnin kohteeksi. Palvelujen tuottaminen ihmisille on toisarvoinen asia tässä kauppamiesten ja -naisten kamppailussa. Tämä kaikki on surullista seurattavaa. Maamme kehitys pohjoismaisena hyvinvointivaltiona on tullut taitekohtaan. Ollaan liikkumassa heikompaan suuntaan. Onneksemme – nyt voi näin sanoa – eduskuntavaalit lähestyvät sen verran kovaa vauhtia, että osaa hallituspuolueiden edustajistakin meno on alkanut hirvittää. Eduskunta jatkaa soten valmistelua. Me Eläkeläiset ry:ssä seuraamme tilannetta ja otamme kantaa hyvien, tasavertaisten palvelujen saamiseksi kaikille, ketään syrjimättä tai ulkopuolelle jättämättä. Me emme hyväksy lehmänkauppoja, joissa kansalaisten tärkeimmät palvelut vaarannetaan. Eläkeläiset ry:n 20. edustajakokous valitsi minut jatkamaan järjestön puheenjohtajana. Lämpimät kiitokset luottamuksesta. On hienoa tehdä töitä eläkeläisten puolesta, yhdessä teidän kaikkien kanssa. Hyvää ja virkistävää kesää, työmme ja toimintamme jatkuu jälleen elokuussa! Kauppatavarana sote
Nro 4 kesäkuu 2018 – 3 ELÄKELÄINEN Uudenmaan Aluejärjestön ulkoilupäivä 21.5. Karkkilassa, Vuotinaisten leirikeskuk valkeni huikaisevan kauniissa auringon paisteessa. Noin 240 osanottajan tapahtuma käynnistyi Ulla Ahjoniemen vetämällä jumpalla. Sen jälkeen avautuivat luontopolku, tikkakilpailu sekä renkaan ja ketjun heitto. Keittiöväen laatima maittava makkarasoppa teki puolen päivän aikaan tosi hyvin kauppansa. Leirikatoksessa soi lähes koko päivän elävä musiikki jota esittivät Pentti Ahjoniemi, Eino Paakkunainen, Pentti Lopina, Reino Vepsäläinen ja Erkki Hepo-oja – kaikki Karkkilan Eläkeläiset ry:n jäseniä. Kaikki halukkaat saivat myös esiintyä yhtyeen solisteina. Solisteja oli runsaasti ja taso korkea. Kilpailut huipentuivat yhdistysten väliseen mölkkykisaan, jonka tällä kertaa voitti Vihdin Eläkeläisten jokkue. Vuotinaisten yli 150 vuotta vanhoista hirsistä rakennettu sauna oli myös lämmin, ja sitä käytettiin ahkerasti. Talviturkki jäi monelta Vuotinaisten aaltohin. Ja ettei kenelläkään päässyt nälkä yllättämään oli makkaraa tarjolla rantagrillilä ennen kotimatkaa. Kuva ja teksti: Esa Vepsäläinen Hyvää kesää! Eläkeläiset ry:n toimisto on kiinni 1.–31. heinäkuuta. Kesälomien jälkeen toimisto palvelee jälleen keskiviikkona 1. elokuuta.
4 – Nro 4 kesäkuu 2018 ELÄKELÄINEN FLAMENCOA HÄMEENLINNASSA ITÄMAISTA TANSSIA KURIKASSA Paikka: Kurikan työväentalo, Kiikkulantie 5, Kurikka Aika: Keskiviikko 19.9. klo 11–14 YHTEISÖTANSSIA TAMPEREELLA Paikka: Tapiola, Karhunkatu 71, Tampere Aika: Tiistai 18.9. klo 11–14 Syyskuussa heittäydytään jälleen tanssin pyörteisiin! Eläkeläiset ry:n kaksivuotinen tanssiliikuntahanke Liikumme tanssien tarjoaa jälleen syyskuussa maksuttomia tanssin työpajoja. Hankkeen toukokuussa käynnistänyt paja Kisakeskuksessa oli jymymenestys (lue lisää siitä viereisen sivun jutusta). Tutustu tanssipajoihimme, valitse itsellesi sopiva aika, paikka ja tyyli ja ilmoittaudu mukaan. Kuhunkin maksuttomaan pajaan mahtuu 30 henkilöä ilmittautumisjärjestyksessä. Tervetuloa tanssin pyörteisiin! Paikka: Tanssikoulu TR Studio, Verkatehtaankuja 9, Hämeenlinna Aika: Perjantai 7.9. klo 12–15 Kurssilla tutustutaan espanjalaisen flamencotanssin liikekieleen ja latautuneeseen tunnelmaan sekä tehdään pieni tanssi tangos-rytmiin. Kukka tukkaan, kengät jalkaan ja helmat heilumaan! Opettajana Anna Haaranen Näyttelijä (TeM) ja flamenca. Flamencotanssija ja -opettaja noin vuodesta 1985 lähtien. Lukuisia koreografioita. Teatterija tv-töitä. Ohjannut muutaman oopperan. Tällä hetkellä lähinnä opetustöitä Hämeenlinnassa ja Tampereella. Yhteisötanssi on kaikille sopiva tanssin muoto, jossa lähtökohtana on ryhmän jäsenten persoonallinen ilmaisuvoima ja oma liike. Tule löytämään upea tanssisi ja kokemaan yhdessä tanssimisen mahtava tunne. Sinä riität sellaisena kun olet. Opettajana Marjo Hämäläinen Marjo Hämäläinen on karismaattinen tamperelainen tanssija ja koreografi. Hän on ohjannut ja kouluttanut yhteisötanssia lähes 20 vuoden ajan. Marjo Hämäläinen on toiminut Tanssiteatteri Mobitassa jonka perustajajäsen hän myös on. Lisäksi Hämäläinen on toiminut tanssin läänintaiteilijana Hämeen läänissä. Torniossa 7.-8.10.2016 järjestetyn yhteisötanssifestivaalin yhteydessä Hämäläinen nimettiin Yhteisö tanssii ry:n kunniapuheenjohtajaksi. Itämainen tanssi sopii kaikenikäisille. Tanssi parantaa ryhtiä, vartalon hallintaa ja syviä vatsalihaksia, kunto kohoaa ja mieli virkistyy. Tervetuloa tanssin pyörteisiin! Opettajana Riitta Kallio ”Lapsesta asti olen voimistellut ensin äidin ohjauksessa, myöhemmin olin jo aika nuorena ohjaajakursseilla TUL:ssa. Ohjasin naisten ja tyttöjen voimisteluja tanssiryhmiä Kurikan Visassa. 80-luvun loppupuolella kuulin itämaisesta tanssista, menin sitten kursseille ja tuotapikaa ohjasin Kansalaisopistossa itämaista tanssia. Sitä kesti noin 19 vuotta. Nyt eläkeläisenä olen ohjannut Reumayhdistyksen naisia ja satunnaisesti muita ryhmiä.” Ilmoittautuminen syksyn tanssipajoihin: www.elakelaiset.fi
Nro 4 kesäkuu 2018 – 5 ELÄKELÄINEN Kalevin kynästä E läkeläiset ry:n edustajakokoukselle esitettiin runsaasti aloitteita, jotka koskivat eläkeläisköyhyyden torjumista ja pieniä eläkkeitä saavien asemaa. Näistä ongelmista puhuttaessa maan hallitus vetoaa yleensä tekemiinsä takuueläkkeen korotuksiin. Silloin jäävät huomaamatta indeksileikkausten korotuksia pienentävät vaikutukset, samoin eläkkeiden muutosten vaikutukset asumistukea pienentävästi. Takuueläkkeen ostovoima onkin noussut vuodesta 2015 vain noin kympillä. Kansaneläke on nimellisestikin pienentynyt ja indeksileikkaukset ovat pienentäneet sen määrää noin 8 euroa/kk. Hallituskauden aikana indeksileikkaukset ovat aiheuttaneet kansaneläkkeen saajalle noin 18 euroa/kk ostovoiman menetystä. ° ° ° Asia, johon eläkeläisköyhyydestä puhuttaessa kiinnitetään harvemmin huomiota, on niiden eläkeläisten tilanne, joiden eläketurva muodostuu kansaneläkkeen ja työeläkkeen yhdistelmästä. Tämä ryhmä saa eläkettä keskimäärin noin 1000 e/kk ja kansaneläkkeen saaminen loppuu kokonaan, kun työeläke nousee yli 1300 e/kk. Ryhmä on varsin suuri, noin puoli miljoonaa eläkkeen saajaa. Jos yhdistelmäeläke alittaa takuueläkkeen tason, saavat rajan alle jäävät saavat takuueläkkeen. Hyvin suuri osa heistä saa eläkettä hieman yli takuueläkkeen rajan (775 e/kk), mutta alle EU:n köyhyysrajojen. Takuueläke ei tämän ryhmän tilannetta paranna. On tietenkin hyvä, että takuueläkettä nostetaan. Pienten tulojen ja katkonaisen työuran jälkeen jää eläketurva vaatimattomaksi. Heille pieniä eläkkeitä suosivaksi tarkoitettu takuueläkkeen korotus ei siis tuo mitään. Silloin tietenkin herää kysymys, mitä mieltä – eläketurvan kannalta – on ollut osallistua työelämään. Ja vielä kipeämmin: mitä mieltä olisi jatkaa työuraa, mikäli saman eläketurvan saa työhön osallistumatta. Kysymys on siitä, arvostaako eläkejärjestelmä matalapalkkaisten työtä lainkaan. Ei ainakaan, jos toimitaan nykyisillä pelisäännöillä. ° ° ° Mitä on tehtävä? Periaatteessa keinona on ainakin kansaneläkkeen korotus. Toinen mahdollisuus on laskea kansanja työeläkkeen sovitusprosenttia eli sitä määrää, jolla jokainen työeläke-euro laskee kansaneläkettä. Nyt tuo prosentti on 50. Kolmas mahdollisuus on nostaa kansaneläkkeen ns. suojaosaa eli euromäärää, jonka jälkeen sovitusprosentti alkaa vähentää kansaneläkettä. Nyt tuo suojaosa on 55 euroa. Lisäksi on otettava huomioon, miten muutokset vaikuttavat verotukseen ja eläkeläisen asumistukeen. Kansaneläkkeen nostaminen parantaisi myös yhdistelmäeläkkeen saajan eläkettä. Täyden kansaneläkkeen määrä on pohjana myös laskukaavassa, jolla lasketaan eläketulovähennyksen suuruus. Ilman laskukaavan justeerausta se vaikuttaisi keskimääräistä suurempaa eläkettä saavien verotusta lieventävästi, mutta tämä vaikutus voitaisiin korjata laskukaavan kertoimia muuttamalla. Toinen mahdollisuus olisi laskea sovitusprosenttia esimerkiksi Vasemmistoliiton ohjelmassa esitetyllä tavalla 50:stä 40:een. Se kasvattaisi eläkettä kaikilla yhdistelmäeläkkeen saajilla noin 10 prosentilla. Kolmas mahdollisuus, suojaosan nostaminen, nostaisi tasaisesti kansaneläkkeen määrää niille työeläkettä saaville, jotka saavat myös kansaneläkettä. Se olisi tasa-arvoinen tapa vähentää eläkeläisköyhyyttä. Vasemmistoliiton ohjelman mukaiset toimenpiteet nostaisivat tällä hetkellä 29 000 eläkeläistä köyhyysrajan yläpuolelle. Ne parantaisivat verovaikutusten ansiosta jonkin verran myös pelkän työeläkkeen saajien keskimääräistä nettoeläkettä. ° ° ° Keinoja siis löytyy. Kysymys on pienellä palkalla työskennelleiden arvostuksesta. KALEVI KIVISTÖ Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja. Pienituloisten eläkekohtelu Liikumme tanssien -hanke käynnistyi vauhdikkaasti Urheiluopisto Kisakeskuksessa 23. toukokuuta. Ensimmäisen työpajan veti tanssiopisto Hurja Piruetin rehtori, tanssinopettaja Katja Köngäs, joka toimii jatkossa myös vertaisohjaajien kouluttajana. Liikumem tanssien -hankkeeseen kuuluva ohjaajakoulutus perehdyttää musiikkiliikuntaan sekä ohjaustaitojen kehittämiseen. Hankeen koordinaattori Eva Rönkkö Eläkeläiset ry:stä iloitsi hankkeen saamasta positiivisesta ja innokkaasta vastaanotosta toukokuun helteistä huolimatta. Jokaisesta työpajasta työstetään videokooste, joka toimii tukena ja ideapankkina mm. vertaisohjaajille. Liikkeen ja tanssin ilo ja riemu Työpajojen tavoitteena on jakaa ideoita ja hyviä käytäntöjä sekä tarjota toimivia työkaluja ja antaa inspiraatiota esimerkiksi koreografian tekemiseen. Eva Rönkön mielestä tärkeintä on kuitenkin liikkeen ja tanssin tuottama ilo ja riemu. – Pienikin tekeminen riittää, ja jokainen voi tehdä oman kuntonsa mukaisesti. Yhdessä tekeminen kannustaa ja antaa rohkeutta”. Mukana päivässä oli myös Mikko Jokinen Lohjan Seudun Eläkeläisistä. Jokinen ohjaa itsekin iäkkäiden erilaisia jumpparyhmiä. Hänen mielestään koulutus oli inspiroivaa ja mukavaa tekemistä. Monia harjoituksia voi hyvin soveltaa myös omaan ohjaukseen ja muokata niistä esimerkiksi heikosti liikkuville sopivia variaatioita. – Tärkeintä on se liike – liike on lääke, Mikko Jokinen totesi. Urheiluopisto Kisakeskuksen tapahtumassa esiintyivät myös Hurja Piruetin Mummit Carmen -esityksellään. Mummitryhmä on inspiroiva esimerkki tanssin hyvää tekevästä vaikutuksesta. Aktiivinen ryhmä kokoontuu viikoittaisten yhteisten tanssituntien lisäksi muutenkin esimerkiksi kahvittelun merkeissä. Sosiaalinen merkitys on ihan yhtä tärkeä tanssissa kuin itse liikkeetkin, Eva Rönkkö ja Katja Köngäs toteavat yhteen ääneen. Opetusja kulttuuriministeriön tukeman kaksivuotisen Liikumme tanssien -hankkeen aikana järjestetään lähes 20 erilaista maksutonta tanssityöpajaa sekä vertaisohjaajien koulutusta eri puolella Suomea. Eläkeläiset ry toteuttaa hankkeen yhteistyössä Työväen Urheiluliitto TUL ry:n, Suomen Voimisteluliitto SVOL ry:n sekä Länsi-Uudenmaan Tanssiopisto Hurja Piruetin kanssa. Liikumme tanssien starttasi Kisakeskuksessa – Tärkeintä on se liike, Lohjan Seudun Eläkeläisten Mikko Jokinen toteaa. Tanssin hurmaa, etualalla Hurja Piruetin mummi-ryhmän tanssija Camilla Klingstedt ja Eläkeläiset ry:n monikulttuurisen voimisteluryhmän Julia Spelman. Kuvat: Katja Köngäs Liikumme tanssien -hankkkeen avaustapahtuman osanottajat ryhmäkuvassa. Tanssinopettaja Katja Köngäs eturivissä oikealla.
6 – Nro 4 kesäkuu 2018 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry viettää 60-vuotisjuhliaan ensi vuonna. Varsinainen syntymäpäivä on 4.12.2019, mutta aiomme juhlia oikein olan takaa – koko vuoden! Juhlavuoden ohjelmat ja tapahtumat avataan oman jäsenistön lisäksi kaikille kiinnostuneille: toiminta saakoon kertoa puolestaan hienosta järjestöstämme, sen kestävistä arvoista ja upeista aktiiveistamme. Eläkeläiset ry valmistelee näyttelyn, joka avaa katsojalle näkymän kuuden vuosikymmenen etutoiminnan tavoitteisiin ja ruohonjuuritason toimintaan. Näyttely esittelee toimintaa hyvin laajasti ja ihmisiä toiminnan takana. Näyttely toimitetaan aluejärjestöihin kiertämään paikallisyhdistysten kotipaikkakunnilla. Ihan vinkiksi vaan: nyt kannattaa jo varata omalta paikkakunnalta näyttelylle sopiva esittelytila, kirjastosta, kunnantalolta tai muusta sellaisesta paikasta, jossa mahdollisimman moni pääsee siihen tutustumaan. Näyttely valmistuu tämän vuoden loppuun mennessä ja kerromme siitä tarkemmin sekä yhdistyksille toimitettavassa postissa, järjestön kotisivuilla että tämän lehden sivuilla. Laulamisen tiedetään piristävän, rentouttavan ja auttavan keskittymään. Kaikkein tehokkainta se on silloin, kun sitä harrastaa itse, ja erityisen antoisaa on laulaa yhdessä. Siispä käymme laulusille juhlavuoden merkeissä. Eläkeläiset ry toimittaa yhdistysten käyttöön juhlavuoden lauluvihkon ja avaa näin yhdistyksille mahdollisuuden kutsua väen kokoon yhteislaulutilaisuuksiin. Näille tilaisuuksille laaditaan lisäksi käsikirjoitus, jotta laulamisen lomassa voidaan kepeästi kertoa toiminnastamme niille laulunhaluisille, jotka vielä eivät ole tulleet mukaan iloiseen joukkoomme. Osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon vaikuttaminen on aina ollut tärkeä osa Eläkeläiset ry:n toimintaa. Siksi juhlavuoden aikana järjestetäänkin kaikissa neljässätoista aluejärjestössä keskustelutilaisuus tai seminaari, jossa valotamme eläkeläisille tärkeitä ajankohtaisia asioita kiinnostavien keskustelijoiden ja asiantuntijoiden johdolla. Näihinkin tilaisuuksiin avaamme ovet kaikille kiinnostuneille. Juhlavuosi päättyy 4.12.2019 Helsingin Kulttuuritalossa järjestettävään koko päivän mittaiseen tapahtumaan. Jo sitä ennen aluejärjestöjen muodostamat yhteistyöringit järjestävät kaikkiaan viisi alueellista juhlatilaisuutta: Oulussa, Vaasassa (9.9. 2019), Tampereella, Varkaudessa ja Keravalla (3.10.2019). – Vaasassa juhlivat Pohjanmaan ja Keski-Suomen Aluejärjestöt yhdessä, kertoo Pohjanmaan Aluejärjestön puheenjohtaja Irmeli Mandell. – Vaasan kaupungintalo on varattu juhlapaikaksi, ja europarlamentaarikko Merja Kyllönen on alustavasti lupautunut juhlapuhujaksi. Heti yhdistysten kesätaukojen jälkene alkaa Mandellin mukaan ohjelmien valmistelu juhlaan. – Viritteillä on muun muassa Keski-Suomen ja Pohjanmaan yhteiskuoro, hän raottaa tapahtumavalmisteluja. Eläkeläiset ry:n Aluejärjestöjen väki oli koolla toukokuussa Jyväskylässä valmistelemassa alueellisia juhlia. Juhlasuunnitelmia tehtiin innostuneessa hengessä, ja varmana siitä, että juhlista tulee hieno näyttö jäsenistön monipuolisesta osaamisesta. Tällä Eläkeläinen-lehden palstalla, sekä järjestön kotisivuilla, tulemme kertomaan juhlavuoden valmistelujen etenemisestä. Kurkistahan kaappiisi, ovatko juhlatamineesi oortningissa? Isot ja hauskat juhlat ovat tulossa. ANU MÄKI järjestösuunnittelija Kursseista ensimmäinen eli kansantanssikurssi pidetään jo syyskuun alussa ja ilmoittautuminen päättyy 10.8. Voimme tarjota monta kurssia alennettuun hintaan Osuuskunta Tradekalta saamamme avustuksen ansiosta. Koska avustus ei riitä kaikkiin kursseihin, keskitimme alennuksen järjestöllisiin aineisiin ja ikääntymispolitiikkaan. Muille kursseille voi hakea järjestön myöntämää tavanomaista kurssitukea. Katso kurssikalenteri tämän lehden sivulla 25. Liikunta-, musiikkija esiintymistaidon kursseilla harjoitellaan ensi vuonna pidettävän Eläkeläiset ry:n 60-vuotisjuhlan ohjelmistoa. Harjoittelu alkoi jo kevään kursseilla, mutta nyt on hyvä aika tulla mukaan. Kaikki ohjelmat ehtii vielä oppia. Kansan Sivistystyön Liitolta lisää kurssitunteja syyskaudelle Eläkeläiset ry:n paikallisyhdistykset ja aluejärjestöt voivat hakea KSL:stä lisää kurssitunteja syyskaudella 2018 järjestämilleen kursseille. Kurssitunteja voi varata sähköpostitse Niina Karilta, niina.kari@ksl.fi Niinalta voi myös kysyä aiheesta lisää, puh. 040 669 4663. Yhdistykset voivat tilata KSL:stä koulutuksen esimerkiksi johtokuntaansa varten. Virtaa yhdistyksille -kulutuksessa on kysymys yhdistystoiminnan kehittämisestä niin, että yhdistyksille suunnitellaan päivän aikana 1–3 kehittämishanketta. Hankkeille voi hakea opintokerhotukea KSL-opintokeskuksesta. Koulutuspäivän hinta on 300 euroa + kouluttajan matkakulut. Koulutuskuluihin voi käyttää Eläkeläiset ry:n myöntämää toimintatonni-avustusta. Ristipistoja sivistyneeesti -opintokerhot voivat hakea KSL:stä tukea. Lisätietoja antaa koulutustuottaja Tiina Huhtala, sähköposti tiina.huhtala@ksl.fi tai puhelin, 050 5900 709. TIINA RAJALA koulutussunnittelija Synttärit tulossa – valmistaudu juhlaan! Eläkeläiset ry viettää 60-vuotisjuhliaan ensi vuonna EU:n tietosuoja-asetusta (GDPR) alettiin soveltaa 25.5. lähtien. Eläkeläiset ry:n tietosuojaseloste on lähetetty paikallisyhdistyksille ja aluejärjestöille yhdistyspostissa 22.5. ja se löytyy myös Eläkeläiset ry:n kotisivulta: www.elakelaiset.fi/tietosuoja Jäsentietojen turvallinen käsittely ja suojaus on Eläkeläiset ry:lle tärkeä asia. Selosteessa kerromme, kuinka käsittelemme jäsentemme henkilötietoja. Eläkeläiset ry:n henkilöjäsenenä uusi tietosuoja-asetus ei vaadi sinulta toimenpiteitä. Kaikille paikallisyhdistyksille ja aluejärjestöille on toukokuun yhdistyspostissa lähetetty GDPR-uudistuksen edellyttämä, paikallisyhdistysten ja Eläkeläiset ry:n välinen henkilötietojen käsittelysopimus. Yhdistyksen johtokunnassa käsitelty ja allekirjoitettu sopimus pyydetään palauttamaan 15. syyskuuta mennessä osoitteella Eläkeläiset ry / tietosuoja, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Jos sinulla on kysyttävää tietosuoja-asioista, ota yhteyttä rekisteriasioiden yhteyshenkilöön, jäsenvastaava Anna Autioon, elakelaiset@elakelaiset.fi, p. 044 751 1030 Tietosuoja on meille tärkeä asia Ilmoittaudu Eläkeläiset ry:n syyskauden kursseille – Vaasassa juhlitaan syksyllä 2019 Pohjanmaan ja Keski-Suomen yhteisvoimin, kertoo Pohjanmaan Aluejärjestön puheenjohtaja Irmeli Mandell. Kuva: Raimo Vahtera KSL:n Virtaa yhdistyksille -koulutuspäivä järjestettiin syksyllä 2017 mm. Rovaniemellä. Kuvassa Rovaniemen Eläkeläisten aktiiveja ryhmätyön parissa.
Nro 4 kesäkuu 2018 – 7 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry muistuttaa jäseniään ja ystäviään sanoitusja sävellyskilpailustamme. Kilpailu julkistettiin maaliskuussa. Jatkamme kilpailuaikaa 28.9.2018 asti. Kilpailun tuomareina toimivat Niina Hakalahti ja Sauli Malinen. Valmistaudumme ensi vuonna vietettävään Eläkeläiset ry:n 60-vuotisjuhlavuoteen ja kilpailu on osa sitä. Yksi teemoistamme on sukupolvien jatkumo sekä niiden välinen yhteenkuuluvuus ja vuorovaikutus. Kilpailun otsikko ”Elämänlanka sukupolvien ketjussa” perustuu jäsenaloitteeseen. Voit tehdä valmiin laulun eli sävelen ja sanoituksen. Voit osallistua myös lähettämällä pelkän tekstin, kuten esimerkiksi runon tai laululyriikaksi suunnittelemasi sanoituksen. Eläkeläinen-lehden aikataulut syksyllä 2018 Eläkeläiset ry kehittää viestintäänsä. Teemme parhaillaan lehtiuudistusta, jonka tuloksena jäsenlehtemme Eläkeläinen alkaa ilmestyä painoja ulkoasultaan ja sisällön ryhmittelyltään uudistuneena järjestön 60-vuotisjuhlavuonna 2019. Paperilehti ja yhdistysposti säilyvät järjestön viestinnän pääkanavina. Niiden lisäksi otamme syksyllä 2018 käyttöön sähköisen uutiskirjeen. Uutiskirje lähetetään postituslistalle liittyneille 6–8 kertaa vuodessa, paperilehden ilmestymiskertojen välillä. Liittymällä Eläkeläinen-lehden sähköisen uutiskirjeen postituslistalle saat lisää tärkeää, mielenkiintoista ja tuoretta tietoa siitä, mitä järjestössämme ja muualla tapahtuu ja mitä ikääntymispolitiikasta puhutaan. Uutta: Tilaa Eläkeläisen uutiskirje Uutiskirjeen postituslistalle voit liittyä Eläkeläiset ry:n kotisivulla: www.elakelaiset.fi Onko sinulla kysyttävää uutiskirjeestä? Ota yhteyttä: Eläkeläiset ry:n tiedottaja Tuomas Talvila, tuomas.talvila@elakelaiset.fi, puh. 050 5709 716 – Saat ilmoittamaasi sähköpostiosoitteeseen Eläkeläinen-lehden maksuttoman uutiskirjeen 6–8 kertaa vuodessa. – Voit milloin tahansa peruuttaa uutiskirjeen tilauksesi klikkaamalla kunkin kirjeen lopussa olevaa linkkiä. – Uutiskirjeen tilaus ei sido sinua mihinkään eikä uutiskirjeen postituslistaa käytetä muihin tarkoituksiin. Eläkeläinen-lehden tilauksesi jatkuu koko ajan normaalisti riippumatta siitä oletko sähköisen uutiskirjeen postituslistalla vai etkö. – Ensimmäinen uutiskirje ilmestyy syksyllä 2018. – Uutiskirje on maksuton. Kerro sanoin ja sävelin – vielä ehdit osallistua kilpailuun Ohjeita: • Toimita kilpailutyösi nimimerkillä varustettuna. Liitä mukaan suljettu kirjekuori, jossa on erilliselle paperille kirjoitetut nimesi ja yhteystietosi. Kirjoita kuoren päälle käyttämäsi nimimerkki. Jos lähetät useampia kilpailutöitä, käytä kaikissa samaa nimimerkkiä. • Sanoitukset voit lähettää paperille kirjattuina. • Sävellykset toivomme lähetettävän mieluiten cd-levyllä, muistitikulla tai mp3-muodossa sähköpostitse (tarvittaessa WeTransfertai Dropbox-ohjelmaa käyttäen). Voit kirjata sävellyksesi myös nuotteina paperille. • Lähetä kirjeposti osoitteella Eläkeläiset ry / Tiina Rajala, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki ja sähköposti osoitteella tiina.rajala@elakelaiset.fi • Sanoitusten ja sävellysten tulee olla ennen julkaisemattomia. • Parhaat tuotokset palkitaan. • Voimme käyttää kilpailutuotoksia Eläkeläiset ry:n juhlavuoden ja muissa tapahtumissa. • Kilpailun järjestäjä varaa korvauksetta oikeuden kilpailutöiden ensiesitykseen ja -julkaisuun, esimerkiksi nuottivihkossa tai äänitteessä. Leppoisaa ja luovaa kesää toivottaen TIINA RAJALA NUMERO AINEISTO toimitukseen LEHTI ilmestyy Syyskuu nro 5 27.8. 13.9. Lokakuu nro 6 1.10. 17.10. Joulukuu nro 7 20.11. 5.12. YHDISTYKSET JA ALUEJÄRJESTÖT, MUISTATTEHAN JÄTTÄÄ SYYSKOKOUSILMOITUKSET AJOISSA LEHTEEN: Syyskokousilmoitus syyskuun lehteen (nro 5): aineisto viimeistään 27.8. Syyskokousilmoitus lokakuun lehteen (nro 6): aineisto viimeistään 1.10. elakelaiset@elakelaiset.fi puhelin 020 743 3610
8 – Nro 4 kesäkuu 2018 ELÄKELÄINEN Kohti ikäystävällisiä kuntia Eläkeläiset ry kannustaa kaikkia Suomen kuntia ikäystävällisyyteen ja sitoutumaan väestön ikääntymisen edellyttämiin muutoksiin elinympäristössä, palveluissa ja päätöksenteossa. Varkaudessa toukokuun lopulla koolla ollut järjestön 20. edustajakokous korosti, että väestön ikääntyminen tulee ottaa huomioon kaikessa yhteiskunnan kehittämisessä. Ikäystävällisyys tukee väestön terveyttä, yhdenvertaisuutta, itsemääräämisoikeutta, aktiivista osallisuutta ja aitoa demokratiaa. – Ikäihmiset ovat aktiivisia kuntalaisia ja elintärkeitä paitsi kunnan talouselämän kannalta, myös vireän ja sosiaalisen yhteisön synnyttäjänä. Esimerkiksi teatterit, kahvilat ja kesätapahtumat eivät onnistuisi ilman eläkeläisten panosta sekä osallistujina että vapaaehtoisina, todetaan edustajakokouksen julkilausumassa. Eläkeläiset ry:n mukaan ikäystävällisyyteen kuuluu kolme peruspilaria. Ensinnäkin päätöksenteon tulee olla ikäystävällistä. Vanhusneuvostoille on annettava vahvempi asema jo suunnitteluja valmisteluvaiheessa lausunnonantajina ja aloitteentekijöinä. Päätöksenteon tukena olevan kansalaiskeskustelun digitalisointi ei saa johtaa ikäihmisten mielipiteiden sivuuttamiseen. Toinen pilari koskee elinympäristöä. Kaavoituksessa, rakentamisessa ja muussa elinympäristön muokkaamisessa tulee ottaa huomioon, että ikäihmiset muodostavat suuren osa asukkaista. Asumisen, liikenteen ja kaupunkiympäristön tulee olla ikääntyneiden kannalta esteetöntä, turvallista ja viihtyisää. Kolmanneksi julkisia palveluita tulee kehittää ikäihmisten tarpeet huomioiden esteettöminä lähipalveluina. Julkisten sosiaalija terveyspalveluiden lisäksi kuntien vastuulla olevien liikunta-, kulttuuri-, ja vapaa-ajan palveluiden tulee olla ikäystävällisiä. – Monissa kunnissa on ymmärretty, että ikäihmisille kannattaa tarjota maksuttomia liikuntamahdollisuuksia. Tätä viestiä haluamme jakaa kaikille Suomen kunnille, julkilausuma toteaa. Maailmanlaajuiseen ikäystävällisten kaupunkien Age Friendly Cities -verkostoon kuuluu Suomen suurista kaupungeista Tampere. Eläkeläiset ry kannustaa kaikkia Suomen kuntia osoittamaan sitoutumisensa ikäystävällisyyteen liittymällä verkostoon. Elinvoimaa kunnille Tervolalainen Pertti Keränen painotti edustajakokokouksen keskustelussa eläkeläisten merkitystä kunnan elinvoimaisuudelle. – Moni meistä on itseni lailla mukana kunnallisissa luottamustehtävissä. Olemme luvanneet kuntalaisille tasa-arvoisen, kestävän kehityksen mukaisen, hyvän ja turvallisen arjen omassa kunnassa ja että palveluita ja ympäristöarvoja ei vedetä markkinoiden armoille. Periaate on, että mökin mummo ja pappakin saavat hyvät palvelut ja että vastuun palveluista kantaa julkinen sektori, jota tukevat yksityinen ja kolmas sektori. Kajaanilainen Raili Myllylä oli huolissaan siitä, että sote-uudistuksen nykymallissa ei enää puhuta palvelujen integraatiosta. – Ja kuitenkin se on se, jolla kustannusten kasvua pysäytettäisiin. Mervi Höylä Kuopiosta muistutti, että myös muualta maailmasta Suomeen tulleet ikäihmiset on otettava huomioon. – Ikäystävällinen Kuopio -ohjelmaa päivitetään parhaillaan, ja on havaittu, että siellä ei puolella sanalla mainita ikääntyneitä maahanmuuttajia. Pientä eläkettä saavan tilanne veitsenterällä Pentti Taronoja Pihlavan Eläkeläisistä sanoi, että eläkeindeksin leikkaminen ja jäädyttäminen ovat käytännössä merkinneet Eläkeläiset ry:n edustajakokous kannusti kaikkia Suomen kuntia sitoutumaan väestön ikääntymisen edellyttämiin muutoksiin elinympäristössä, palveluissa ja päätöksenteossa. Edustajakokous täytti Kuntorannan salin. Valtakirjojen tarkastus. Keravan Eläkeläisten edustaja Kaisa Mäkinen sai nimilappunsa Eläkeläiset ry:n Heli Grönroosilta ja Eva Rönköltä.
Nro 4 kesäkuu 2018 – 9 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Martti Korhonen painotti järjestön edustajakokouksen avauspuheessaan, että eläkeläisiltä riittää tukea ja solidaarisuutta myös nuoremmille sukupolville. – Julkisessa keskustelussa halutaan antaa usein sellainen kuva, että eläkeläisten joukko olisi huolissaan pelkästään itsestään. Minä taas uskallan väittää, että valtaosa eläkeläisväestämme huolehtii nimenomaan läheisistään, lapsistaan ja lapsenlapsistaan enemmän kuin itsestään. Mutta olemme huolissamme myös etenkin eläkeläisköyhyyden lisääntymisestä. Se vie pohjan pois turvatulta vanhuudelta ja käytännön isovanhemmuudelta. – Emme vaadi mitään erityiskohtelua terveydenhuoltoon emmekä vanhustenhuoltoon, mutta vaadimme sellaista tasoa, että ihminen voi turvallisin mielin elää elämäänsä. Emme hyväksy sitä, että on valittava joko ruoka tai lääkkeet. Emme hyväksy sitä, että vanhuksen on pelättävä asunnon menettämistä tai sitä, saako hoitoa. Yhdessä tekeminen torjuu yksinäisyyttä, digitalisaatio haltuun koulutuksella – Yksinäisyys on yhä kasvava ongelma, yksin elävien määrä tulee vain entisestään kasvamaan vaikka yhden hengen talous on yleisin perhekoko Suomessa jo nyt, Korhonen sanoi. – Meidän tehtävämme on luoda edellytyksiä yhdessä harrastamiseen oli se sitten opiskelua, liikkumista, tanssia tai laulua. Mikä muu voi paremmin torjua yksinäisyyttä kuin mukava yhdessä tekeminen matalan kynnyksen järjestössä, jossa jokainen voi olla oma itsensä? Erityisen tärkeää on Korhosen mukaan vastata koulutuksella digitalisaation tuomaan muutokseen. – Ilman digitalisaation hallitsemista uhkaa syrjäytyminen monesta palvelusta tai ainakin heikko asema palveluiden asiakkaana. Tässä asiassa tietynlainen vauhtisokeus on jo iskenyt. Digitalisaatiosta on tullut itseisarvo, jonka avulla markkinat ohjaavat ja myyvät sekä luovat tarpeita, jotka ilahduttavat lähinnä myyjän lompakkoa. Vaikka vanhalla tietokoneella vielä pärjäisi, vaatii uusi ohjelmaversio uuden koneen eikä vanhalla käyttöjärjestelmällä voikaan enää hoitaa pankkiasioitaan. Haluamme pitää jäsenistömme kehityksessä mukana, siksi panostamme Verkko ja vempaimet hallintaan-hankkeeseemme. Kaikki kiinnostuneet tervetulleita mukaan Korhonen huomautti, että järjestötoimintaan osallistuminen ei enää ole itsestäänselvyys. – Emme elä enää siinä sotien jälkeisessä yhteiskunnassa, jossa työväenliikkeen kunniatehtävä oli rakentaa talkoilla järjestötalot ja tarjota työläisperheiden lapsille tervehenkisiä harrastusmahdollisuuksia. Nyt järjestöiltä odotetaan palveluita, eikä talkoohenki ole entisissä voimissaan. – Tämä ei tarkoita sitä, että meidän olisi vain tyydyttävä tilanteeseen. Päinvastoin: meidän on yhdessä haettava uusia eläkeläisiä kiinnostavia asioita ja harrastuksia, joilla saamme ihmiset mukaan. Haasteena on tavoittaa ihmiset heidän eläköityessään ja pystyä muuttamaan toimintaamme heitä kiinnostavaksi ja tarjota heille mahdollisuuksia toiminnan uudistamiseen. Jokaisen uuden jäsenen on voitava tuntea itsensä tervetulleeksi! – Uusien jäsenten saamiseksi olemme alkaneet rakentaa tiivistä yhteistyötä ammattiliittojen kanssa rakentaaksemme sillan sieltä meille. Toimintamme on monipuolista ja sen järjestäjillä on paljon osaamista. Kynnys tulla mukaan toimintaan on pidetty niin matalana kuin se on mahdollista niin, että kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan. ”Ylpeä aktiivisesta jäsenistöstä” Korhonen nosti esiin sen, että jäsenyhdistykset lähettivät nyt kokoontuneelle edustajakokoukselle 180 aloitetta. – Olen iloinen ja – vaikka tämähän ei suomalaisen sanavarastoon yleensä kuulu – hieman ylpeäkin siitä, että meillä on näin aktiivista jäsenistöä. Myös yhteiskunnan on nähtävä, että me eläkeläiset olemme yhteiskunnalle valtava voimavara, emme kuluerä tai mikään eläkepommi. Martti Korhonen valittiin edustajakokouksessa yksimielisesti jatkamaan toisen kolmivuotiskauden Eläkeläiset ry:n puheenjohtajana. Valinnoista lisää seuraavalla sivulla. eläkeläisten tulojen roimaa alenemista. – Pientä eläkettä saavan ja sairastelevan ihmisen tilanne on veitsenterällä. Kun rahaa ei riitä sekä ruokaan että lääkkeisiin, on tehtävä karmea valinta. Esimerkiksi moni diabeetikko on joutunut luopumaan hyviä tuloksia antaneesta hoidosta, kun diabeteslääkkeiden korvausprosenttia heikennettiin. Irmeli Mandell Vaasasta oli huolissaan siitä, että yhä useampi vanhus jää vaille tarvitsemaansa arkielämän apua. – Iäkkäitä syrjitään monella tavalla, heikoimmassa asemassa ovat huonokuntoiset, yksinäiset naiset. Tarvitsemme valtakunnallisen vanhusasiamiehen huonokuntoisten iäkkäiden aseman korjaamiseksi. – On vaikutettava kunnissa niin, että kotinhoidon henkilökuntaa lisätään. Kaikki vanhat ihmiset eivät tarvitse sairaanhoitoa, mutta yksinäisyyttä he tuntevat, ja apu arjen päivittäisissä askareissa on tarpeen, totesi Kaisa Mäkinen Keravan Eläkeläisistä Juhani Kolppanen Halikon Eläkeläisistä suositteli kaikille yhdistyksille Kutsumatta kylään -toimintaa. – Mennään vierailulle yksinäisiin savuihin, käydään moikkaamassa ja juttelemassa. Mukana voi viedä pullapussin tai kahvipaketin tai olla viemättä, mutta tärkeintä on itse käyminen ja ihmisten tapaminen. Se antaa tosi paljon puolin ja toisin. Turun Työväen Eläkeläisten Kaija Kiessling kehotti muistamaan myös työkyvyttömyyseläkeläisten suuren joukon. – Meidän, jotka vielä jaksamme, on pidettävä huolta myös heidän edunvalvonnastaan, heistä tulee aikanaan vanhuuseläkeläisiäkin. Pankkipalvelut turvattava kaikille Useammassa puheenvuorossa, nostettiin esille ikäihmisten oikeus pankkipalveluihin. Eläkeläisten huoli on, että pankkiasioiden hoito käy ylivoimaiseksi kun digitalisaatio lisääntyy, konttoripalvelut supistuvat ja keskittyvät eikä julkinen liikenne syrjäseuduilla toimi. – Huolemme koskee vanhuksia joilla ei ole pankkitai maksukorttia ja jotka eivät halua sellaista käyttää. Kortin käyttäminen salasanoinenen johtaa usein myös turvattomiin tilanteisiin. Vanhusten valintoja tulee kunnioittaa ja luoda kiertävän pankkiautopalvelun kaltaisia vaihtoehtoisia toimintamalleja, totesi Jouko Vuohinemi Ulvilan Eläkeläisistä. Pankkipalveluiden saatavuutta käsiteltiinkin yhdeksässä edustajakokoukselle tehdyssä eri aloitteessa. Edustajakokous linjasi, että toimivat peruspankkipalvelut on turvattava kaikille kansalaisille. Tämän toteuttaminen edellyttää koko maan kattavaa palveluverkostoa, riittävää palveluvalikoimaa, joka sisältää myös kasvokkain tapahtuvan asioinnin sekä sitä ettei palveluita hinnoitella niin, että hinta muodostuu esteeksi palvelun käyttämiselle. Sekin keskustelussa todettiin, että monista digitaalisista palveluista voi olla eläkeläisille paljon hyötyäkin, jos niitä osataan käyttää. Kiitosta sai käynnissä oleva Eläkeläiset ry:n Verkko ja vempaimet hallintaan -koulutus, jossa opastetaan eläkeläisiä sähköiseen asiointiin sekä laiteja verkkopalveluiden käyttöön. – Olen iloinen, että järjestö on tarttunut ajankohtaisiin haasteisiin positiivisella tavalla, helsinkiläinen Mirja Arajärvi totesi. – Opastusta ja koulutusta lisää, olemme selvinneet pahemmistakin paikoista kuin digitalisaatio, kannusti Varkauden Eläkeläisten Leena Salo. Teksti ja kuvat: TUOMAS TALVILA Martti Korhonen: Emme vaadi erityiskohtelua, mutta vaadimme, että ihminen saa turvallisin mielin elää elämäänsä Martti Korhonen avasi Eläkeläiset ry:n 20. edustajakokouksen Kuntorannassa. ” Eläkeläiset ry on huolissaan ikääntyneen väestön sysäämisestä yhteiskunnassa sivustakatsojan osaan. Eläkeläisten edunvalvonnan voimistamiseksi järjestö käynnistää ikääntymispoliittisen ohjelmatyön ja strategiatyön. Ohjelmatyön keskeisenä pohjana toimivat edustajakokouksen hyväksymät aloitevastaukset ja kannanotot sekä toimintaohjelma, joka sisältää myös strategisen työn toimintaympäristön muutokseen vastaamiseksi. Edustajakokous valtuuttaa uuden hallituksen ja valtuuston puheenjohtajiston valmistelemaan ohjelmaa ja strategiaa. Ohjelmaja strategiatyössä hyödynnetään eri alojen asiantuntijoiden osaamista. Ohjelma hyväksytään järjestön valtuustossa ja sen tavoitteiden edistämiseksi laaditaan toimeenpanosuunnitelma. Kun tavoitteet on muodostettu demokraattisesti, myös niiden edistämiseen sitoudutaan. Järjestössä käytiin edustajakokouksen alla ikääntymispolitiikkaa koskevaa jäsenkeskustelua järjestön tapaamisissa, Eläkeläinen-lehdessä, verkon välityksellä ja postitse. Eniten jäsenistöä huolettaa yksinäisyys, toimeentulo ja sote-palveluiden saatavuus. Yhteiskunnan ja talouden digitalisointi ei saa etäännyttää ihmisiä palveluista ja demokraattisista vaikutusmahdollisuuksista. Pienituloiset eläkeläiset ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa. Jäsenyhdistykset laativat edustajakokoukselle 180 aloitetta, joista suuri osa koski nimenomaan ikääntymispolitiikkaa; toimeentuloa, palveluita ja demokratiaa. Aloitteet ovat jäsenistön vahva tahdonilmaus.” Eläkeläiset ry:n 20. edustajakokous, 29.5.2018 Eläkeläisiä ei saa sivuuttaa
10 – Nro 4 kesäkuu 2018 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n hallitus 2018–2021 Puheenjohtaja Martti Korhonen, Jokilaaksojen Aluejärjestö, Oulun Työväen Eläkeläiset Varapuheenjohtaja Marja Leena Makkonen, Keski-Suomen Aluejärjestö, Jyskän Eläkeläiset Jäsenet ja heidän henkilökohtaiset varajäsenensä Sirkka Kuivala, Helsinki, Kontulan Eläkeläiset – Aimo Röpetti, Kaakkois-Suomi, Lauritsalan Eläkeläiset Antti Holopainen, Etelä-Häme, Lahden Eläkeläiset –Heikki Mäkinen, Uusimaa, Klaukkalan Eläkeläiset Maija-Liisa Ekorre, Lappi, Tervolan Eläkeläiset –Paavo Tihinen Jokilaaksot, Pudasjärven Eläkeläiset Antero Kyllönen, Kainuu, Kajaanin Eläkeläiset – Matti Ruokolainen, Pohjois-Karjala, Lieksan Seudun Eläkeläiset Pauli Liekari, Satakunta, Rauman Eläkeläiset –Seija Tikkanen, Pohjanmaa, Himangan Eläkeläiset Maire Kauhanen, Pirkanmaa, Tampereen Eläkeläiset –Raija Raittio, Varsinais-Suomi, Kaarinan Eläkeläiset Eläkeläiset ry:n valtuusto 2018–2021 Puheenjohtaja Kalevi Kivistö, Uusimaa, Viherlaakson-Karakallion Eläkeläiset Varapuheenjohtaja Mervi Höylä, Savo, Kuopio-Kallavesi Eläkeläiset Jäsenet ja heidän henkilökohtaiset varajäsenensä aluejärjestöittäin JOKILAAKSOT Hilkka Tihinen, Pudasjärven Eläkeläiset – Sirkka Kankaala, Raahen Eläkeläiset Kauno Moilanen, Kuusamon Eläkeläiset – Leena Rantala, Pudasjärven Eläkeläiset Hilkka Myllykangas, Oulun Työväen Eläkeläiset – Liisa Hirvasniemi, Kiimingin Eläkeläiset Lahja Hanhela, Kiimingin Eläkeläiset – Terttu Taajoranta, Oulun Työväen Eläkeläiset Viljo Lehmusketo, Raahen Eläkeläiset – Pentti Kyyhkynen, Kuusamon Eläkeläiset UUSIMAA Vappu Miinalainen, Lohjan Seudun Eläkeläiset – Tuula Saastamoinen, Rajakylä-Länsimäen Eläkeläiset Simo Hyökki, Hyrylän Eläkeläiset – Tapio Ruuskanen, Porvoon Eläkeläiset Tuula Kivijärvi, Etelä-Vantaan Eläkeläiset – Matti Savolainen, Tikkurilan Eläkeläiset Esa Vepsäläinen, Karkkilan Eläkeläiset – Kaisa Mäkinen, Keravan Eläkeläiset LAPPI Voitto Vaattovaara, Kolarin Eläkeläiset – Veikko Rautio, Aavasaksan Eläkeläiset Maisa Lahnajärvi, Kemin Eläkeläiset – Tapani Silventoinen, Ivalon Eläkeläiset Kyllikki Vilander, Rovaniemen Eläkeläiset – Kari Yliaska, Sodankylä PIRKANMAA Vilho Ponkiniemi, Hämeenkyrön-Viljakkalan Eläkeläiset – Seppo Martikainen, Valkeakosken Eläkeläiset Ilkka Kotiranta, Nokian Eläkeläiset – Kosti Mantonen, Ylöjärven Eläkeläiset Marja-Liisa Salminen, Lempäälän Eläkeläiset – Elisa Nordberg, Tampereen Eläkeläiset SAVO Kalevi Tuovinen, Sonkajärven Eläkeläiset – Sirkka Jeulonen, Kuopio-Kallavesi Eläkeläiset Pirjo Rönkkö, Iisalmen Eläkeläiset Hannu Hyvärinen, Tuusniemen Eläkeläiset Sirpa Rossi, Varkauden Eläkeläiset – Väinö Heiskanen, Suonenjoen Eläkeläiset KAINUU Arja Jauhiainen, Paltamon Eläkeläiset – Tauno Juppi, Kajaanin Eläkeläiset Matti Ryynänen, Kuhmon Eläkeläiset – Tuula Heikkinen, Suomussalmen Eläkeläiset SATAKUNTA Terttu Viinamäki, Nakkilan Eläkeläiset – Keijo Järvenpää, Huittisten Seudun Eläkeläiset Matti Mesiniemi, Kankaanpään Eläkeläiset – Jouko Vuohiniemi, Ulvilan Eläkeläiset Tuula Telin, Porin Eläkeläiset – Antti Piittala, Kankaanpään Eläkeläiset KESKI-SUOMI Jorma Muhonen, Jyväskylän Eläkeläiset – Seppo Rimpi, Muuramen Eläkeläiset Tuula Nieminen, Laukaan Eläkeläiset – Matti Pöppönen, Vaajakosken Eläkeläiset Väinö Aho, Pihtiputaan Eläkeläiset – Kaarin Oikari, Säynätsalon Eläkeläiset HELSINKI Mirja Arajärvi, Kallion-Vallilan Eläkeläiset – Eija Loukoila, Vartiokylän Eläkeläiset Marja-Liisa Suuronen, Pihlajamäki-Pihlajiston Eläkeläiset – Olli Salin, Kallion-Vallilan Eläkeläiset POHJANMAA Henrik Fågelbärj, Vasabygdens Pensionärer – Irmeli Mandell, Vaasan Eläkeläiset Eeva-Liisa Paavola, Lapuan Eläkeläiset – Anita Peltola, Jurvan Eläkeläiset VARSINAIS-SUOMI Aarre Lehtonen, Raision Seudun Eläkeläiset – Raija Alanko, Uudenkaupungin Eläkeläiset Eira Nurmi, Kaarinan Eläkeläiset – Ari Löytömäki, Loimaan Eläkeläiset ETELÄ-HÄME Sirkka Toivonen, Lopen Eläkeläiset – Tuula Maaniittu, Hämeenlinnan Eläkeläiset Hely Alakokkare, Heinolan Eläkeläiset – Pasi Rytkönen, Salpakankaan Eläkeläiset POHJOIS-KARJALA Eeva Surakka, Joensuun Eläkeläiset – Urho Peltonen, Joensuun Eläkeläiset Viljo Pulkkinen, Lieksan Seudun Eläkeläiset – Eila Jussila, Nurmeksen Eläkeläiset KAAKKOIS-SUOMI Taisto Leinonen, Anjalankosken Eläkeläiset – Seppo Sinisalo, Pyhtään Eläkeläiset Anneli Haimakainen, Imatran Eläkeläiset – Osmo Kontinen, Lauritsalan Eläkeläiset Uuden hallituksen ja valtuuston kokoonpanot Yksimieliset henkilövalinnat Oululainen Martti Korhonen (kuvassa toinen vasemmalta) valittiin edustajakokouksessa yksimielisesti jatkamaan toisen kolmivuotiskauden Eläkeläiset ry:n puheenjohtajana. Varapuheenjohtajaksi valittiin niin ikään yksimielisesti Marja Leena Makkonen (vasemmalla) Keski-Suomesta. Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtajana jatkamaan kokous valitsi espoolaisen Kalevi Kivistön. Varapuheenjohtaja on kuopiolainen Mervi Höylä. Kaikki henkilövalinnat olivat yksimielisiä. Eläkeläiset ry:n toimielimet ovat edustajakokous, valtuusto ja hallitus. Edustajakokous pidetään kolmen vuoden välein. Se valitsee järjestön valtuuston ja hallituksen. Valtuuston ja hallituksen toimikausi alkaa heti edustajakokouksen suorittaman vaalin jälkeen. Edustajakokousten välisenä aikana päätösvaltaa käyttää valtuusto. Järjestön toimeenpaneva elin on hallitus, jossa on puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan lisäksi kuusi muuta jäsentä ja heidän henkilökohtaiset varajäsenensä. Hallituksen puheenjohtajaa nimitetään Eläkeläiset ry:n puheenjohtajaksi ja hallituksen varapuheenjohtajaa Eläkeläiset ry:n varapuheenjohtajaksi. Allaolevissa hallituksen ja valtuuston tiedoissa on puheenjohtajiston, jäsenten ja varajäsenten nimien lisäksi ilmoitettu heidän aluejärjestönsä ja paikallisyhdistyksensä.
Nro 4 kesäkuu 2018 – 11 ELÄKELÄINEN Mauri Blomster, Kemin Eläkeläiset – Mukava kokemus, ensimmäinen tätä lajia Eläkeläiset ry:n riveissä. – Monet liittokokoukset kolunneena voin sanoa, että tämä kokous oli hyvin valmisteltu. Asiat käsiteltiin sutjakkaasti ja leppoisasti mutta asiallisesti. Hyvähenkinen kokous, kiva oli kuulla puheensorinaa ja heleää naurua taukojen aikana. – Edunvalvonta tärkeässä roolissa. Paljon on tehtävää kun peilaa asiaa kokouksessa käytyihin aloitteita ja asiakirjoja koskeviin runsaslukuisiin puheenvuoroihin. – Toverit ympäri maan tapasivat toisiaan. Ilolla huomasin, että niin se on itsenikin kohdalla. Elämän matkan varrella kertyneitä tuttavia oli kiva nähdä, vaihtaa ajatuksia tästä päivästä ja myöskin tulevista. Edustajakokous hyväksyi Eläkeläiset ry:lle toimintaohjelman kolmivuotiskaudelle 2018 – 2021. Ohjelman otsikko on Sukupolvet yhdessä – ihminen edellä. Eläkeläiset ry luo ikääntymispolitiikkaa yhdessä jäsenistönsä kanssa, todetaan toimintaohjelmassa. Eläkeläiset ry:n uusi ikääntymispoliittinen ohjelma on konkreettinen edunvalvontaa ohjaava asiakirja. Se on tarkoitus hyväksyä järjestön valtuustossa 2019. Ohjelmatyön pohjana ovat 20. edustajakokoukselle tehdyt aloitteet ja jäsenkeskustelu, ja sen lisäksi vuoden 2011 ikääntymispoliittinen ohjelma Oikeus arvokkaaseen ikääntymiseen. Keskeisiä arvojamme ovat ihmisarvo, tasa-arvo ja solidaarisuus. Otamme ohjelmatyössä huomioon myös tulevat eläkeläiset; yhteiskunnan monikulttuurisuuden ja moninaisuuden, sukupolvien välisen solidaarisuuden, sekä ihmisoikeudet, puhtaan elinympäristön ja terveet elintavat. Pienituloisten eläkeläisten aseman parantaminen ja eläkeläisköyhyyden poistaminen on ensisijaista. Palveluita ja niiden saatavuutta on parannettava. Digitalisointi ei saa olla vain keino karsia palveluita. Ikäteknologian käyttöönotossa on huomioitava demokratia, ihmisoikeudet, itsemääräämisoikeus ja yksityisyyden suoja. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU on tärkeä valtakunnallisen edunvalvonnan sekä eläkeläisjärjestöjen yhteistyön foorumi. Teemme yhteistyötä EETUn järjestöjen kanssa paikallisesti ja alueellisesti esimerkiksi vanhusneuvostoihin liittyen. Edunvalvonnan keskeisiä yhteistyötahojamme ovat myös muut sote-järjestöt. Ikääntymispoliittisten tavoitteiden täytäntöön panemiseksi valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti suuntaamme jäsenistölle edunvalvonnan koulutusta. Kampanjoimme tavoitteidemme puolesta niin netissä kuin netin ulkopuolella ja haemme niille laajaa tukea. Edustajakokouskauden aikana pidettävissä valtakunnallisissa vaaleissa järjestö vaikuttaa vaaleissa sekä omilla että yhdessä EETUn kanssa muotoilluilla tavoitteilla. Järjestö kannustaa jäsenistöään osallistumaan vaalityöhön. TAVOITE OHJELMA Anne Göös-Leppänen, Kurun Eläkeläiset – Edustajakokous oli tosi mielenkiintoinen. Meni ehkä hieman kuunteluoppilaana, mutta meininki oli innostava. Paljon tuli uusia tuttaviakin. – Olen uusi ihminen eläkeläiskuvioissa, Kurun Eläkeläisten puheenjohtajana olen toiminut tämän vuoden alusta. Mukaan toimintaan tulin vähän kuin vahingossa. Olin yhdistyksen varatilintarkastajana, ja siitä sitten silloinen puheenjohtaja Kuusiston Alli oikeastaan vetäisi minut mukaan toimintaan. – Järjestötoiminta on minulle toki aiemminkin tuttua ja mieluisaa, olen muun pitkään toiminut Kurun Sotaveteraanit ry:n sihteerinä. – Eläkeläisten väki on hyvää myös juhlimaan. Järjestimme Kurussa maaliskuussa juhlan, ja olin ensin vähän, että tuleeko sinne porukkaa ollenkaan. Ja siten yhtäkkiä olikin yli 150 ihmistä koolla ja todella onnistuneet bileet. Ensikertalaiset edustajakokouksessa Liisa Keränen, Hyrynsalmen Eläkeläiset – Eläkkeelle jäin kaksi vuotta sitten ja lähdin mukaan Eläkeläiset ry:n toimintaan. Olen Hyrynsalmen Eläkeläiset ry:n sihteeri. Yhdistyksessä on kahdeksankymmentä jäsentä ja hirveän paljon erilaista toimintaa. – Työ ihmisten parissa ja kokoukset ovat minulle tuttuja sillä olin pitkään seurakunnan ja kunnan luottamustehtävissä. Ja kun työskentelin myyjänä melkein 40 vuotta, niin ketään en ujostele. – Edustajakokous on mennyt hyvin, olen tutustunut uusiin ihmisiin, ja muutamia vanhoja tuttujakin tavannut. Kuulumisten ja kokemusten vaihto on minusta yksi tärkeä osa tällaista kokousta. Huomaa että meillä eri alueiden ja paikallisyhdistysten edustajilla on melko lailla samanlaiset tavoitteet ja ilonja huolenaiheet. – Tärkeitä teemoja on keskusteluista jäänyt mieleen, ja työskentely talousvaliokunnassa oli oikein antoisaa. Liisa Keränen Mauri Blomster Anne Göös-Leppänen Haastattelut ja kuvat: TUOMAS TALVILA Työn alla uusi ikääntymispoliittinen ohjelma Satakunnan Aluejärjestön puheenjohtaja Tuula Telin painotti edustajakokouksen keskustelussa, että eläkeläisjärjestöjen on tärkeää olla mukana myös maakunnallisessa vaikuttamistyössä. – Satakunnassa on vuosia toiminut Satakunnan Yhteisöt ry -niminen järjestö, joka kokoaa siipiensä suojaan kymmeniä järjestöjä. Alustavien suunnitelmien mukaan tätä toimintaa joko laajennetaan tai luodaan kokonaan uusi organisaatio. Olennaista eläkeläisjärjestöjen kannalta on osallistua aktiivisesti tähän prosessiin ja huolehtia siitä, että eläkeläisten ääni tulee kuuluviin ja tavoitteet ja toiminta näkyviin. Telin totesi, että Eläkeläisjärjestöjen neuvottelukunnat ja tulevat lakisääteiset maakunnalliset vanhusneuvostot ovat tärkeitä vaikuttamisen paikkoja ja yhteistyökumppaneita. Tilanne on kuitenkin eläkeläisjärjestöille myös haastava. – Miten turvaamme sen, että eläkeläisjärjestöjen jäseniä valitaan maakunnallisten vanhusneuvostojen jäseniksi? Satakunnassa nykyinen vapaaehtoinen maakunnallinen vanhusneuvosto teki valmisteluelimille ehdotuksen, että eläkeläisjärjestöille turvataan vähintään samat neljä paikkaa kun nykyisessäkin neuvostossa. Olli Salin helsinkiläisestä Kallion-Vallilan Eläkeläisistä muistutti, että eläkeläisilläkin on oikeus tehdä kansalaisaloitteita valtakunnallisista asioista ja toisaalta kuntalaisaloitteita. – Kuntalaisaloitteita meillä on oikeus tehdä sekä järjestöinä että henkilöinä, ja niihin on tultava vastaus määräajassa. TUOMAS TALVILA ”Mukaan vaikuttamistyöhön” Suorastaan helteisissä oloissa läpi viedyn edustajakokouksen taukojumppa pidettiin Kuntorannan pihalla.
12 – Nro 4 kesäkuu 2018 ELÄKELÄINEN – Toiminta Eläkeläiset ry:ssä antaa minulle hirveän paljon, sanoo järjestön uusi varapuheenjohtaja Marja Leena Makkonen. – Olen järjestötoiminnan kautta saanut paljon ystäviä, tuttuja ja tietoa asioista. Ja jos edes jonkin verran pystyy pienenä ihmisenä asioihin vaikuttamaan, niin tämä toiminta on siihen merkittävä kanava. Marja Leena Makkonen valittiin Eläkeläiset ry:n hallituksen varapuheenjohtajaksi toukokuun lopulla pidetyssä 20. edustajakokouksessa. Kokemusta järjestön luottamuspaikoilta hänellä on toki entuudestaankin runsaasti. Makkonen oli päättyneen kolmivuotiskauden Eläkeläiset ry:n hallituksen jäsen, ja sitä ennen järjestön valtuuston puheenjohtaja. Marja Leena Makkonen on syntynyt vuonna 1960. Loukkaantuminen autokolarissa vei hänet jo vuosia sitten työkyvyttömyyseläkkeelle. Sen jälkeen Jyskän Eläkeläisten jäsen Makkonen on ollut aktiivisesti myös Eläkeläiset ry:n Keski-Suomen Aluejärjestön toiminnassa. – En olisi osannut jäädä makoilemaan ja kattoon syljeskelemään, toteaa Makkonen, joka on ollut mukana myös kunnallispolitiikassa ja maakuntahallinnossa ja on tällä hetkellä Jyväskylän vanhusneuvoston puheenjohtaja. Eläkeläisköyhyyden torjuminen vaatii jatkuvaa työtä Eläkeläiset ry:n tärkeimpiin tehtäviin Marja Leena Makkonen listaa eläkeläisköyhyyden torjumisen. Tuorein muistutus ongelman laajuudesta ja vakavuudesta saatiin tämän haastattelun tekohetkillä, kun Eläketurvakeskus julkaisi kyselytutkimuksensa eläkeläisten toimeentulosta. Sen mukaan kymmenes osa eli kaikkiaan 150 000 eläkeläistä kärsii vakavista toimeentulo-ongelmista. – Onhan se yhteiskunnan häpeä, että ikäihminen joutuu valitsemaan, ostaako ruokaa vai lääkkeitä vai maksaako vähillä rahoillaan vuokran, Marja Leena Makkonen puuskahtaa. – Tämän epäkohdan korjausesityksiä on vain sinnikkäästi vietävä eteenpäin, kuten Eläkeläiset ry on tehnytkin. Tässä vaikuttamistyössä tarvitaan myös Eläkeläisliittojen etujärjestö EETUn leveämpiä hartioita. Makkonen tietää, että edunvalvonta on välillä tuskallisenkin hidasta puurtamista. Mutta hän tietää myös, että se työ vain on tehtävä. – Eivät parannukset asioihin sieltä itsestään putkahda. – Esimerkiksi lapsiasiavaltuutettua ajettiin tähän maahan vuosikausia, kunnes sellainen lopulta saatiin. Nyt me vaadimme, kuten edustajakokouksen useissa aloitteissakin todettiin, valtakunnallista vanhusasiamiestä. Kyllä siitäkin vielä työvoitto saadaan. Yksinäisyys painaa ikäihmisiä Toinen iso haaste niin koko yhteiskunnalle kuin eläkeläistoiminnallekin on ikäihmisten yksinäisyys. – Kotona käyvä hoitaja voi monelle olla se ainoa säännöllinen ihmiskontakti. Hoitojärjestelmän ongelma taas on, ettei kotihoidolla ole aikaa, viisi–kymmenen minuuttia ehditään olla yhden ihmisen luona, siinä ei montaa sanaa vaihdeta. Hoitajamitoitukset ovat riittämättömiä, niihin pitäisi ehdottomasti saada lisää resursseja. Toimintaa ajan hermolla Eläkeläiset ry:n toiminnassa Marja Leena Makkonen näkee paljon hyviä merkkejä. – Meillä on riveissämme hienoja ja osaavia ihmisiä, monen ammatin ja harrastuksen taitajia, valtavasti elämänkokemusta. Toiminta on monipuolista, mutta jatkuvaa ideointia tarvitaan Makkosen mukaan siinä, kuinka ollaan ajan hermolla ja saadaan uusia eläkeläisiä innostumaan. – Minusta hienoja esimerkkejä uudenlaisesta toiminnasta ovat juuri alkanut monipuolinen Liikumme tanssien -hanke ja rokkibändikurssimme. Tilakysymykset puhuttavat Paikallisyhdistysten käytännön toiminnassa tilakysymykset puhuttavat paljon, Makkonen sanoo. – Tilojen vuokrat ovat korkeita. Kuitenkin aktiiviset eläkeläiset ovat vahva voimavara. Heille pitää antaa mahdollisuus toimia. Kunnissa voitaisiin asiaa miettiä siltäkin kantilta, että jos yhdistyksillä on resursseja ja paikkoja järjestää toimintaa, se juuri lieventäisi yksinäisyyden tuomia ongelmia ja vähentäisi hoidon ja hoivan tarpeita. – Itse olen eri yhteyksissä pyrkinyt korostamaan eläkeläistoiminnan myönteistä merkitystä. Ja kannustanut ihmisiä liittymään mukaan. Jos joku tuntee, että toinen järjestö kuin Eläkeläiset ry on hänelle luontevampi toiminnan ja vaikuttamisen paikka, niin hyvä sitten niin. Tärkeintä on olla jossain mukana. Mökillä Toivakan lapsuusmaisemissa Marja Leena Makkonen asuu puolisonsa kanssa Jyskässä Jyväskylän liepeillä. – On kaksi aikuista lasta ja kaksitoistavuotias lapsenlapsi. Oma äitini asuu lähellä ja on aika paljon meidän kanssamme. Tärkeä paikka on myös mökki Toivakassa, jonne kotipihalta on reilun puolen tunnin matka. – Ne seudut muistan lapsuudestanikin. Mökiltä hyvin kaukana ei ole mummulani. Eläkeläiset ry:n uusi hallitus varajäsenineen pitää ensimmäisen kokouksensa 21. kesäkuuta. – Juhannukselta sitten rauhoitutaan ja vietetään kesää enimmäkseen mökillä, Marja Leena Makkonen suunnittelee. TUOMAS TALVILA Järjestö toimii ja vaikuttaa Eläkeläiset ry:n uusi varapuheenjohtaja Marja Leena Makkonen tervehtii ilolla tuoreita toiminnan muotoja. ”Kun olemme ajan hermolla, saamme uudetkin eläkeläiset innostumaan.” Kesällä Marja Leena Makkonen viihtyy mökillä Toivakassa. Kuva: Hanna-Marja Määttä ”Onhan se yhteiskunnan häpeä, että ikäihminen joutuu valitsemaan, ostaako vähillä rahoillaan ruokaa vai lääkkeitä vai maksaako vuokran.”
Nro 4 kesäkuu 2018 – 13 ELÄKELÄINEN Lapin aktiiviset eläkeläiset pistivät huhtikuun loppupuolella pystyyn Ristipistoja – sivistyneesti -kurssin Kolarissa. Osallistujia oli kahdeksantoista, Kolarista, Tervolasta, Kemistä ja Kittilästä. Ohjaajina toimivat Pirkko-Liisa Ylikärppä Simosta ja Maila Ekorre Sodankylästä. Kun pääsimme suunnittelun jälkeen tositoimiin, niin jälkeä syntyi. Kurssilaiset pääsivät toteuttamaan ideoitaan. Kahden päivän aikana pääsimme hyvään alkuun ristipistojen teossa ja kotiin jäi teosten lopullinen valmistus. Jälleen huomattiin, kuinka paljon keskuudessamme on kädentaitojen osaajia. Kittiläläinen Tarja Ranta toi mukanaan tekemiään ristipistotöitä jotka hän oli aiemmin valmistanut. Aluksi kulttuurituottaja Kai Artes esitteli meille Kansan sivistystyön liitto KSL.n toimintaa ja kurssia. Hän myös näytti, etteivät ristipistot ole vain naisten työtä. Kiitos Kolarille, kurssilaisille ja ohjaajille MAIJA EKORRE kurssilainen Kesäkuun alussa tapahtui Eläkeläiset ry:n omistaman Kylpylähotelli Kuntorannan hotellinjohtajan vaihdos. Syksystä 2012 Kuntorantaa luotsannut hotellinjohtaja Harry Pirttimäki jäi lakisääteiselle työeläkkeelle ja uutena hotellinjohtajana aloitti talousvastaava Anne Pulkkinen. Kuntorannan talousvastaavan tehtäviä Anne Pulkkinen on hoitanut keväästä 2013 alkaen. Hän on 42-vuotias merkonomi ja taloushallinnon ja rahoituksen tradenomi. Hän on syntynyt Kuhmossa ja muuttanut Varkauteen vuonna 1996. Hänellä on yksi teini-ikäinen tytär. Eläkeläiset ry:n järjestöväelle Anne Pulkkinen esittää toivomuksen, että he yksin ja ryhmissä suosisivat Kuntorannan palveluja. Palvelujen ja toiminnan kehittämisessä nojataan asiakkaiden toiveisiin ja tarpeisiin. Kaikki asiakaspalaute on tarpeellista ja se käsitellään tuoreeltaan työyhteisössä. Aktiivisuutta Pulkkinen toivoo erityisesti yhdistysten matkanvastaavilta. Kuntorannan 50-vuotistaivalta juhlitaan syksyllä Eläkeläiset ry:n ja Kuntorannan yhteisin voimin. Juhlat pidetään Kuntorannassa syyskuun 27.–30. päivinä. Anne Pulkkinen toivoo, että hänellä olisi tuolloin mahdollisuus tavata runsaasti järjestöväkeä. Hotellinjohtajan työn ohessa Anne Pulkkinen hoitaa edelleen Kuntorannan talousvastaavan tehtäviä. Nyt toteutettu järjestely on väliaikainen ja tilanteeseen palataan syksyllä, kun Kuntorantaa ja sen johtamista tarkastellaan laajemmin. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n kevätkokous muistuttaa kannanotossaan, että ketään ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan iän perusteella pankkija vakuutuspalveluissa. Yhdenvertaisuuslakia sovelletaan myös yksityisessä palvelutoiminnassa. Oikeus käteisen rahan ja pankkipalveluiden saamiseen kuuluu kaikille, myös ilman internetyhteyttä oleville ikäihmisille. Pankkien asiakkaille, joilla ei ole mahdollisuutta tai kykyä hyödyntää sähköiseen asiointiin vaadittavaa informaatioteknologiaa, tulee taata henkilökohtaiseen asiointiin perustuvat pankkipalvelut nykyistä kohtuullisemmilla hinnoilla. Elleivät pankit muuta toimintaansa em. tavalla, tulee maan hallituksen ryhtyä toimiin pankkitoiminnan kriteerien täydentämiseksi. Finanssialan toimijoiden tulee kantaa vastuunsa käteisen rahan ja pankkipalveluiden saatavuudesta. Viime aikoina käteisautomaattija pankkikonttoriverkostoa jatkuvasti harventaneet pankit ovat asettaneet ikääntyneet asiakkaansa kohtuuttomaan tilanteeseen, kun joissakin kunnissa ei ole enää lainkaan käteispalveluja tarjoavaa pankkikonttoria. Pankkipalveluiden ja käteisen rahan saatavuus on turvattava kaikkialla Suomessa. EETU ry:n puheenjohtaja Eeva Kuuskoski muistuttaa, että finanssialan digitalisaatiosta huolimatta käteinen raha ja konttoreissa tarjottavat pankkipalvelut ovat ikääntyneille kansalaisille tärkeitä edelleen. – Suomessa on edelleen satoja tuhansia yli 60-vuotiaita, jotka eivät ole koskaan käyttäneet internetiä. Heillä ei näin olen ole minkäänlaisia mahdollisuuksia hoitaa pankkipalveluitaan sähköisesti, Kuuskoski tähdentää. EETUn ry:n kevätkokous kokoontui Helsingissä 30.5. Kuntorannan hotellinjohtaja vaihtui EETU ry: Pankkien noudatettava yhdenvertaisuuslakia Hinta 455€ – 475€ (riippuen lähtöasemasta) Hintaan sisältyy: • junamatkat Helsinki-Pietari-Helsinki 2. lk (Helsingistä matka-aika 3h 25 min) • majoitus hyvätasoisessa hotellissa • paikallisbussikuljetukset Pietarissa • päivittäinen lounas • kasakkashow ja illallinen 1.10. • kolme suomeksi opastettua tutustumiskohdetta ja kaupunkikiertoajelu • suomalaisten venäjänkielisten matkanjohtajien palvelut koko matkan ajan Lisäksi valinnaisia tutustumiskohteita. Junaan voi nousta myös Lahdesta, Kouvolasta tai Vainikkalasta. VIELÄ EHDIT VARATA MATKANNE! Ohje (”Ryhmänkerääjän ABC”) löytyy osoitteesta www.elakelaiset.fi / Toiminta / Jäsenmatka Pietariin Eläkeläiset ry:n Jäsenmatka Pietariin 1.-3.10. 2018 Vastaava matkanjärjestäjä on VenäjänMatkat. Kaikissa matkaan liittyvissä asioissa voi soittaa VenäjänMatkojen toimistoon numeroon 09 693 8613 (arkisin klo 10-16) tai laittaa sähköpostia osoitteeseen venajanmatkat@venajaseura.com HUOMIO! Mikäli haluaisit matkalle mukaan, mutta yhdistyksesi ei kokoa ryhmää, ole yhteydessä VenäjänMatkoihin. Varausaika päättyy 24.8. Lasku lähetetään ryhmän kokoajalle = matkavastaavalle. Ryhmän matka erääntyy maksettavaksi elokuussa. Varauksen tehneille ryhmän kokoajille = matkavastaaville lähetämme erikseen ohjeet viisumien hankinnasta. Viisumin hinta on 86€ . Matkalle lähtijällä täytyy olla myös passi, joka on voimassa kuusi kuukautta matkan päättymisen jälkeen (ainakin 4.4.2019 asti). VIELÄ EHTII MUKAAN! VARAUSAIKAA JATKETTU 24. ELOKUUTA SAAKKA! Talousvastaava Anne Pulkkinen aloitti Kuntorannan hotellinjohtajana kesäkuun alussa. Kuva: Tuomas Talvila Sivistyneitä ristipistoja Kolarissa Kolarin työpajalaiset koolla. Ristipistoja sivistyneesti -pajojen ydinviestinä on, että demokratiaan kuuluvat erilaiset mielipiteet, mutta eri mieltä voi olla sivistyneesti vastapuolta kunnioittaen. Osallistujat kirjailivat töihinsä erilaisia lauseita: Ollaan ihmisiksi, Ei vihapuheelle, Vastarannan kiiski – sivistyneesti, Sivistyneesti toinen toistanne tukien, Tunne oma arvosi, Asiat riitelevät, eivät ihmiset, Yhteinen sävel, Eri mieltä – sivistyneesti ja niin edelleen.
14 – Nro 4 kesäkuu 2018 ELÄKELÄINEN – Järkytyin kovasti, kun kuulin ensimmäisen kerran Tammisaaren punavankien joukkohaudasta, sanoo Pertti Vuorio. Elettiin 1970-luvun alkua. Muhokselta lähtenyt Pertti Vuorio oli nuori mies. Hän oli tullut töihin Koverharin tehtaalle Ruotsin kautta. Siellä norjalaiset työtoverit olivat kyselleet häneltä vuoden 1918 tapahtumista Suomessa. Hän ei osannut kertoa kyselijöille juuri mitään. – Rupesin selvittämään asiaa itselleni. Hyviä tietolähteitä olivat muun muassa Koverharin ammattiosaston luottamustehtävissä toiminut Sten Holmberg ja SKDL:n yhdistyksessä vielä tuolloin jäseninä olleet kolme entistä punakaartilaista. Nyt Pertti Vuorio osaa vastata kyselijöille. Hän on ollut mukana vuonna 1988 perustetussa muistomerkin kansalaistoimikunnassa ja sen työtä jatkavan muistomerkin hoitoyhdistyksen hallituksessa koko niiden toiminta-ajan. Hoitoyhdistys järjesti 9.6. muistomerkillä jokavuotisen muistotapahtuman. Tänä vuonna se oli sisällissodan 100-vuotismuiston vuoksi tavallista laajempi ja juhlavampi. Muistotapahtumaan oli tullut järjestäjien arvion mukaan 3 000 osallistujaa. Pohjoisimmat yhteiskuljetukset olivat Jyväskylästä. Tapahtumaan osallistuivat presidentti Tarja Halonen ja hänen puolisonsa professori emeritus Pentti Arajärvi sekä rouva Tellervo Koivisto, joka osallistui myös muistoseminaariin. ”… mitä emme saa unohtaa” Hoitoyhdistys on ottanut asiakseen selvittää, keitä Tammisaaressa menehtyneet olivat. Vuonna 1951 perustettua muistomerkkiä laajennettiin vuonna 1988 ja julkaistiin silloin tiedossa olleiden joukkohautana haudattujen nimet. Nimilistoja on täydennetty vuosina 1998 ja 2010 ja niin tehdään jälleen tänä vuonna. Kuparilaatoissa on täydennysten jälkeen yli 3 000 nimeä. Kaikkien haudattujen nimet tuskin selviävät koskaan. Osa antoi väärän nimen ja osa jäi kirjaamatta. Tapahtumassa paljastettiin muistolaatta myös niille, jotka on haudattu nimettöminä ja jotka katosivat jäljettömiin sisällissodan aikana. Sen tekstin ovat muotoilleet yhdessä muistomerkin hoitoyhdistys ja oikeushammaslääkäri Helena Ranta. Siinä lukee: ”Tärkeämpää kuin se, mitä muistamme, on se mitä emme saa unohtaa.” Olemme samanlaisia kuin vuoden 1918 ihmiset Myös muistotapahtumassa puhunut arkkipiispa emeritus Kari Mäkinen puhui monikerroksisesta hiljaisuudesta, joka Suomessa on vallinnut vuodesta 1918. Se on ollut uhrien ja uhrien haudoilla lepäävää hiljaisuutta, heidän omaistensa hiljaisuutta, surmatöiden tekijöiden hiljaisuutta, kirkon vaikenemista ja yhteiseksi perinnöksi muotoutunutta yhteiskunnallista vaikenemista. – Arkkipiispan mukaan on vain yksi asia, joka yhdistää suomalaisia vuoden 1918 tapahtumien edessä samalla tavalla kuin hiljaisuus. – Se on avuttomuus, avuttomuus kun kohtaamme tällaisen inhimillisen katastrofin ja ihmisyyden murenemisen ja sen muiston. Mäkinen mietti puheessaan, että hiljaisuuden perinnön ja avuttomuuden purkamisen voi aloittaa tunnustamalla, että me nykyään elävät olemme aivan samanlaisia ihmisiä kuin vuonna 1918 eläneet, emme heitä parempia. Ainoa asia, mikä meitä erottaa on, se että elämme vakaassa ja turvallisemmassa maassa. Opiksi on otettu, tutkimista riittää Pertti Vuorio uskoo julkisuuteen ja tietoon. Hän on tänäkin keväänä ja alkukesästä käynyt monissa tilaisuuksissa alustamassa vuoden 1918 tapahtumista ja Tammisaaren vankileiristä. – Oppi ja tieto vuoden 1918 tapahtumista on vähitellen mennyt perille. Uskon, että samanlainen katastrofi ei ole Suomessa enää mahdollinen, Vuorio sanoo. – Vaikka en ole Paavo Lipposen ja hänen hallitusten ihailija, niin tästä asiasta hänelle ja hallitukselle kuuluu kiitos. Sen käynnistämä sotasurmaprojekti on tuonut julki paljon tietoa myös Tammisaaressa surmansa saaneista, Vuorio sanoo. Vuorio pitää muistovuoden antia hyvänä. On tullut esille uutta tietoa, ja julkaisut ovat puolueettomampia. On kuitenkin yksi alue, joka hänen mukaansa kaipaa vielä perusteellista tutkimusta. – Vuoden 1918 keväällä ja kesällä syrjäytettiin kokonaan alkeellisetkin oikeusperiaatteet. Miten se oli mahdollista? Tämä Suomen valtion syntyvaiheen suuri vääryys kaipaa perusteellista tutkimista maassa, joka ylpeästi kertoo olevansa oikeusvaltio. PEKKA ISAKSSON Pertti Vuorio sai vastata kysymykseen jos toiseenkin ennen tapahtuman alkua. Muistotapahtumassa ja seminaarissa pohdittiin vaikenemisen voittamista tiedon, ymmärryksen ja armon avulla Tammisaaren vankileirihelvetissä kuoli yli 3 000 punavankia Muistotapahtumaan oli tullut 3 000 osallistujaa. Kaukaisimmat yhteiskuljetukset olivat Jyväskylästä.
Nro 4 kesäkuu 2018 – 15 ELÄKELÄINEN Kirjailija Sirpa Kähkönen sanoi Tammisaaren muistoseminaarissa, että kenenkään ei pidä jäädä toisten vihan kantajaksi. Kähkönen oli yksi muistotapahtuman jälkeen järjestetyn seminaarin alustajista. Varuskunnan ruokalassa pidettyyn seminaariin voitiin ottaa vain 700 ensimmäiseksi ennakkoon ilmoittautunutta. Ilmoittautuneistakin osa tuli varuskunnan portille odottamaan sisäänpääsyä jo runsas tunti ennen seminaarin alkamista. Ilmoittautuminen ja jonottaminen kannattivat: Kähkösen lisäksi seminaarin tiedollisesti ja emotionaalisesti vahvasta annista vastasivat kirjailija, historioitsija Sture Lindholm, oikeushammaslääkäri Helena Ranta ja kapteeniluutnantti, kirjailija Timo Laurila. Seminaarin jälkeen moni kertoi pyyhkineensä silmäkulmiaan varsinkin Kähkösen ja Rannan alustusten jälkeen. – On muistettava siihen hetkeen asti, että voi tuntea armoa, Kähkönen sanoi. Hän viittasi sekä omaan sukukokemukseensa että työhönsä kirjailijana, joka on käsitellyt tuotannossaan laajasti vuoden 1918 ja 1930-luvun nyrkkivallan synnyttämiä yksilöiden, sukujen ja yhteisöjen traumoja ja selviytymiskeinoja niistä. Kähkönen totesi, että vaikka sisällissodan sotatoimet päättyivät keväällä 1918, ei sota päättynyt silloin niin kuin mikään sota ei pääty aselepoon tai antautumiseen. Sen jälkivaikutukset jäävät. Niiden ankaruutta Suomessa lisäsi 1930-luku. Sisällissodan voittajien joukossa voimistuivat vaatimukset saattaa loppuun se, mikä vuoden 1918 jälkiselvittelyissä jäi kesken. Se ei jäänyt pelkäksi puheeksi. Pakkotyölaitokseksi muutetusta Tammisaaren leiristä tuli 1930-luvulla monille poliittisille vangeille vihan ja koston hautomo. Siellä myös Kähkösen isoisä Lauri Tuomainen kärsi 7 vuoden tuomionsa. – Emme voi jäädä toisten vihan kantajiksi. Siitä vapautumisessa auttavat tieto ja ymmärrys, joka minulla on edellyttänyt tutkimista ja kirjoittamista. Armo ei ole mitään tunnelmointia, vaan se syntyy eläytymisestä, joka perustuu tietoon ja ymmärrykseen, Kähkönen sanoi. Suurin virhe oli kaikkien punavankien tutkintovankeus Historianopettaja ja historioitsija Sture Lindholm kertoi Tammisaaren leirin kehittymisestä vankileirihelvetiksi, jossa nälkä ja taudit surmasivat hyvin lyhyessä ajassa joka kolmannen sinne tuodun punavangin. Jutun tässä osassa on käytetty lähteenä myös hänen kirjaansa Vankileirihelvetti Dragsvik. Tammisaaren joukkokuolema 1918. Voittajat kokivat heillä olevan nyt koston aika. Tammisaaren leiriä perustettaessa summittaisten teloitusten ja kenttätuomioistuinten aika oli kuitenkin ohi. Niinpä Tammisaaressa teloitettiin ja ammuttiin todellisten ja uskoteltujen pakoyritysten yhteydessä ”vain” 31 vankia. Muut kuolivat nälkään ja tauteihin. Taustalla oli Lindholmin mukaan erityisesti yksi Suomen poliittisen ja sotilaallisen johdon tekemä päätös, joka koski koko vankileirien järjestelmää. – Kaikkein suurin erehdys oli pitää kaikki punavangit tutkintovankeudessa, kunnes kaikkien teot sodan alla ja sen aikana olisi selvitetty. Sen vuoksi 2,5 prosenttia Suomen väestöstä oli vangittuna kesän 1918 aikana. Miehistä joka 25:s virui vankileireillä. Oli myös olemassa vaihtoehto, että vain suurimmista rikoksista syytetyt pidettäisiin vangittuina ja muut laskettaisiin vapaalta jalalta vastaamaan. Se hävisi muun muassa P.E. Svinhufvudin kannattamalle kaikki kiinni -linjalle. Tammisaaren vankien kohtaloksi koituivat tämän lisäksi leirin perustamisen ja hallinnon erityiset olosuhteet ja sinne tuotujen vankien aikaisemmat vaiheet. Vankilan johtaja tuli leirille samalla junalla kuin ensimmäinen suuri vankierä Haminasta 29.5. Alusta asti olosuhteet olivat kaoottiset. Katastrofi syveni, kun leirille siirrettiin jo kesäkuun aikana 7 000 vankia. Leirillä selviytyivät parhaiten ne, jotka halusivat ja osasivat käyttää hyväkseen sinne syntyneitä viidakon lakeja. – Valkoisten alueilta Pohjanmaalta tuodut oli vangittu yleensä jo sodan alkuvaiheessa. He olivat olleet vankeina useita kuukausia, nälkiintyneitä ja monet sairaita. Raahesta tuodut esimerkiksi alkoivat menehtyä heti leiriin saavuttuaan. Sairaiden eristäminen onnistui vain osittain. Heidän tuomansa taudit, kuten punatauti ja erityisesti borrelio-bakteerien aiheuttama toisintokuume levisivät nopeasti niissä oloissa, Lindholm kertoi. Juhannuksena loppui leipä Aluksi vangit pystyttiin ruokkimaan jotenkuten, mutta juhannuksen tienoilla ruokahuolto romahti. Joinakin päivinä vangeille annettiin vain 35 grammaa leipää ja puolikas suolasillistä, joinakin päivinä edes leipää ei ollut. Romahdus johtui osaksi laiminlyönneistä elintarvikkeiden tilaamisessa ja tilausten vastaanottamisessa sotavankilaitoksen intendentuurissa, mutta vain osaksi. Yhteensä 75 000 vangin, heidän joukossaan 8 500 Tammisaaren vangin, ruokkiminen osoittautui mahdottomaksi elintarvikepulasta kärsivässä maassa. Samanaikaisesti loppui vesi, kun alueen vesihuoltoa ei ollut suunniteltu sellaiselle vankimäärälle, vaan korkeintaan puolelle siitä määrästä. Peseytyä ei voinut. Käytävä muutaman kymmenen metrin päässä olevaan vedenrajaan avattiin vasta heinäkuussa. Vaihtovaatteita ei ollut. Vaatetäit ja kirput sikisivät ja levittivät tauteja. Käymälät tukkeutuivat. Lindholm jätti kuulijoiden mieliin ja muistomerkin hoitoyhdistyksen johdon puitavaksi ajatuksen muistomerkin kehittämisestä. – Kävin muutama vuosi sitten Srebrenican joukkomurhan muistomerkillä Potocarissa. Siellä oli pienet valkoiset paadet muistuttumassa jokaisesta surmatusta. Ehkä valkoiset ristit Tammisaaren joukkohaudalla olisivat yhtä koskettava ja voimaannuttava muisto kesän 1918 uhreista. Ihmisoikeudet myös vainajille Oikeushammaslääkäri Helena Ranta puhui julkisen ja yksityisen muistamisen merkityksestä. – Vain julkisuus mahdollistaa muistamisen politiikan, johon kuuluvat myös muistomerkit. Ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja ihmisen arvostamisen tulee Rannan mukaan koskea myös vainajia. Siinä haudan merkitys on oleellinen. – Jokaisen on saatava oma, omaisten, suvun ja yhteisön tietämä hautapaikka omalla nimellä, Jokaisella pitää olla oikeus tulla haudatuksi uskontonsa ja yhteisönsä perinteiden mukaisesti. Tämä toive on yleismaailmallinen. Kokemusteni mukaan sillä on suuri merkitys vainajan omaisten elämän jatkumiselle. Tilaisuuden päätteeksi Kansan Sivistysrahasto luovutti Rannalle taiteilija Markku Laitakarin suunnitteleman Tammisaari 1918 -muistomitalin hopeaan lyötynä. Se myönnetään ihmisoikeusja solidaarisuustyöstä, ja aikaisemmin sen on saanut neljä henkilöä. PEKKA ISAKSSON Kirjailija Sirpa Kähkönen muistoseminaarissa: Emme voi jäädä toisten vihan kantajiksi Pentti Järveläinen ja Veini ja Eila Vuorela olivat tulleet yhteiskuljetuksessa muistotapahtumaan Vantaan Itä-Hakkilasta. – En ole aikaisemmin käynyt täällä. Tämä todella kiinnostaa, eikä vähiten siksi, että vaimon isoisä tapettiin Taavetissa. Hän oli ollut silloin 20-vuotias eikä varmasti ollut tehnyt kenellekään mitään pahaa, Järveläinen sanoo. Opettajan työstä eläkkeelle jääneen Veini Vuorelan työtovereina oli aikoinaan Suomenlinnassa vankeina olleita. – He kertoivat oloista siellä. Ne olivat samankaltaiset kuin täällä Tammisaaressa: ei vettä eikä muuta ruokaa kuin suolasillejä. Vuorelan perhetausta on samanlainen kuin varmaan monen muunkin muistotapahtumassa olleen. Suvussa on ollut sekä valkoisia että punaisia, selviytyneitä ja surmansa saaneita. Isän puoleinen isoisä oli valkoinen, äidin puolen enoista kaksi tapettiin punaisina. – Vaan niin se tahtoo olemaan ympäri maailmaa. Kaikkien uusien valtioiden syntyyn liittyy tämmöisiä konflikteja. Vuorela sanoo ilahtuneensa tiedosta, että 1930-luvulla presidentiksi valitun Kyösti Kallion jäämistöstä löytyi kirjelappu, jonka mukaan punaiset tarjosivat rauhaa. Surullista oli sen torjuminen, kun valkoisilla oli kostonhimossaan into päällä. P.I. Eila Vuorela, Veini Vuorela ja Pentti Järveläinen olivat tulleet muistotapahtumaan Vantaan Itä-Hakkilasta. Punaista ja valkoista Historioitsija Sture Lindholm myi muistotapahtumassa kirjaansa Vankileirihelvetti Dragsvik – Tammisaaren joukkokuolema 1918. Lisää Tammisaaren muistotapahtumasta seuraavalla sivulla
16 – Nro 4 kesäkuu 2018 ELÄKELÄINEN Sisällissota 1918 oli suomalaisille monen tason onnettomuus – kansakunnan, sosiaalisten yhteisöjen, sukujen ja perheiden kannalta. Yleisiä tapauksia, kuten sotaa, terroria ja vankileirejä, on setvitty ja tutkittu eniten, ja niin ikään paikallisia 1918-historioita ilmestyy tiuhaan. Keskipolven kirjailija Sirpa Kähkönen (s. 1964) on töissään keskittynyt historiallisiin aiheisiin, ja romaaninsa hän on aina luonut vahvan tosiasia-aineiston varaan. On lupa puhua historiatietoisesta ja -taitoisesta kirjailijasta. Sisällissodan aikoihin Kähkönen uppoutuu uudessa Hugo 1918 -teoksessaan omintakeisesti tamperelaisen perheen vinkkelistä. Katse on lähellä: miten käy yhden perheen jäsenille, ennen muuta Hugo-pojalle? Käsillä ei ole romaani vaan mikrohistoriallinen tutkielma. Pääosassa ovat Tampereen keskustan Juhannuskylässä asuvat Enbomit (osa heistä otti 1908 Enne-nimen). Leskiäiti Emma Enbomin (s. 1856) perheeseen kuului kuusi aikuisikään ehtinyttä lasta, joista Hugo Enbom (s. 1892) oli toiseksi nuorin. Kähkönen kuvaa perheen elämää ja asemaa. He olivat paitsi talonomistajia ja saunanpitäjiä, myös koulutusmyönteistä ammattityöväkeä. Esimerkiksi viilari Emil Enteen (s. 1877) 20-vuotias Yrjö-poika kävi oppikoulua ja opiskeli sodan alla Tampereen teknillisessä opistossa. Punakaartiin menivät veljeksistä mainitut Emil ja Hugo, samoin Niilo Enne (s. 1895), ja nuoremmasta polvesta Yrjö. Kirja jättää Tampereen taistelukuvaukset vähiin. Outo sattumus on se, että Emil ja Hugo haettiin kotoaan Juhannuskylästä ja vangittiin jo 3. huhtikuuta – kolme päivää ennen Tampereen kukistumista. Halusivatko he kenties itse antautua? Mikseivät he vetäytyneet punaisten joukossa läntistä kaupunkia kohti? Veljesten – ja ennen kaikkea Hugon – vangintie nousee kirjan pääsisällöksi. Satojen vankien kuljetuksessa he päätyivät surkeaan paikkaan, Raahen vankileirille. Ruokahuolto romahti siellä oitis. Emil ja Hugo siirrettiin kesäkuun alussa Dragsvikin suurelle vankileirille Tammisaareen. Se oli vieläkin viheliäisempi loukku. Tilanteiden tarkempaa kulkua on tallentunut kirjeisiin, joita Hugo kirjoitti vaimolleen Jennylle. Raaheen hän vielä pyysi luotettavuuslausuntoja, mutta Tammisaaresta hätäpyynnöt koskivat enää lähes yksinomaan ravintoa. Siellä oli meneillään syvä elämäntaistelu. ”Jospa olisit näkemässä, en voi sitä sinulle kertoa”, Hugo kirjoitti. Kähkönen luonnehtii Dragsvikin oloja: ”Kärsimys, terveiden ihmisten hidas kituminen ja luhistuminen, sairauden ankaruus, nälkä, julma kohtelu, sattumanvaraiset tapot, kaikkinainen inhimillisyyden haaksirikko järkytti syvästi leirillä olleita – niin vankeja, vartijoita, sairaanhoitohenkilökuntaa kuin päällystöäkin.” Kesä Tammisaaressa, ”suuressa kuivauslaitoksessa”, oli piinallinen. Kuolleisuus nousi 30 ihmiseen päivässä, ja yhteensä kertyi 3 000 kuolonuhria. Hugon kirjeet luovat käsinkosketeltavia hädän ja kauhun tunnelmia. Hugo Enbom pääsi lopulta leiriltä karkuun – ilmeisesti kuolleeksi tekeytyen ruumiskärryissä – ja etsiytyi Juliana-sisarensa luokse pääkaupunkiin. Hän kuitenkin kuoli 27-vuotiaana syyskuussa sairaalassa. Suomenlinnaan rahdattu Emil Enne menehtyi kuumetautiin samassa kuussa. Hugo 1918 on pienimuotoinen kertomus, samalla vakuuttava dokumenttiteos. Ihmisistä ja ihmisten tasalta. Teos on graafisesti tyylikästä jälkeä, ja teksti juoksee vierekkäisillä palstoilla suomeksi ja ruotsiksi. VELI-PEKKA LEPPÄNEN Tammisaaren Muistotilaisuuteen tultiin myös kävellen. Liikuntatempauksistaan tunnetut Kävelypässit lähtivät kohti Tammisaarta 1.6. Hyvinkään surujenpuistosta ja saapuivat Tammisaareen muistotapahtuman aattona 8.6. Matkaa kertyi runsaat 123 kilometriä. Kävelypässit tutustuivat taipaleella sisällissodan muistomerkkeihin, laskivat niille punaiset neilikat ja viettivät hiljaiset hetket. Suuren vaikutuksen ryhmän jäseniin teki Lohjan kirjaston Linderinsalissa esillä oleva Lohja 1918 -näyttely. Västankvarnin joukkohaudan muistomerkki Inkoon Västankvarnissa oli reitin hyytävin paikka, sanoo kävelyn ideoinut ja reitin suunnitellut hyvinkääläinen Aarno Jalonen. Kävelyn alkuun sattui kolme tosi kuumaa päivää, sitten pari koleampaa. Reitin loppupuolella Karjaalla ja Tammisaaressa sää oli ihanteellinen. Korkeimmillaan lämpötila nousi varjossa 26–27 asteeseen ja tien pinnan lämpötila oli +41. Jalosen mukaan paahteessakin selviää, kun peruskunto on kohtuullinen, juotavaa on riittävästi mukana ja vaatetus sopii helteeseen. Tauot on pidettävä ehdottomasti ajallaan. Kävelyryhmän koko vaihteli tällä kertaa kahdesta viiteen. Se johtui muun muassa siitä, että Kävelypässeihin kuuluvat Pertti Vuorio ja Esko Grekelä olivat keskeisissä tehtävissä Tammisaaren tapahtuman valmisteluissa, Vuorio muistomerkin hoitoyhdistyksen hallituksen jäsenenä ja Grekelä tapahtuman pääjärjestäjänä ja seremoniamestarina. Vuorio ehti kävelemään kolmannen päiväetapin ja opastamaan muut pässit Västankvarnin muistomerkille. – Kun ryhmässämme on useita historianharrastajia, pohdimme kävelyn aikana paljon vuoden 1918 tapahtumia, sisällissodan syitä, sodan julmuutta ja sen seurauksia. Tärkein teema on kuitenkin sodanvastaisuus. Suuri toiveemme on, että jälkipolvien ei tarvitse viettää hiljaisia hetkiä yhdenkään uuden sotaja uhrimuistomerkin äärellä. Nykyisissä on suomalaisille tarpeeksi ja liikaakin, Jalonen sanoo. Jalonen kertoo saaneensa idean Tammisaareen kävelemisestä viimevuotisen Sata vuotta Suomea – sata päivää Sotkamoon -tempauksen aikana. Juuret ovat syvemmälläkin historiassa. Hänestä tuli 1960-luvulla puolisattumalta jo entisen punakaartilaisen Niilo Ahosen jäämistön haltija. Ahonen asui Jalosten naapurissa Punkalaitumella. – Oikeastaan siihen kuuluneiden papereiden haltija. Ne eivät kiinnostaneet isää, joka osti irtaimiston Ahosen kuoltua. Papereiden joukossa oli mustakantinen vihko, johon Ahonen oli tasan 20 vuotta sisällissodan jälkeen kirjoittanut lähdöstään sotaan. Teksti on erinomaista, hän oli kirjallisesti selvästi lahjakas. Teksti kuitenkin katkeaa kuin veitsellä leikaten siihen, kun hän kuuli Riihimäellä ensimmäiset laukaukset. – Eikö pystynyt kirjoittamaan itse sotaan osallistumisesta vai eikö halunnut, en tiedä. Minulle teksti on ollut tärkeä. Olen kirjoittanut sen puhtaaksi ja toimitan piakkoin Kansan Arkistoon. Se on saanut minut miettimään paljon sisällissotaa. Varmaan se vaikutti ideaan Tammisaari-kävelystä. PEKKA ISAKSSON Yhden perheen sota Kirjailija Sirpa Kähkönen kuvaa tamperelaisveljesten leirivaelluksen kesällä 1918 Sirpa Kähkönen: Hugo 1918. Ruotsinnos Gunilla Hemming. Tammisaaren punavankimuistomerkin hoitoyhdistys. 112 s. Kävelypässit muistivat sisällissodan uhreja kävellen Hyvinkäältä Tammisaareen Aarno Jalonen, Pentti Ruutikainen ja Antti Honkonen iloitsevat kävelemisestä, vaikka Tammisaari-kävelyn teema on raskas. ”Tärkein teema on kuitenkin sodanvastaisuus. Suuri toiveemme on, että jälkipolvien ei tarvitse viettää hiljaisia hetkiä yhdenkään uuden sotaja uhrimuistomerkin äärellä.”
Nro 4 kesäkuu 2018 – 17 ELÄKELÄINEN Maahanmuuttajista tehdään näinä aikoina paljon tutkimuksia, joiden tarkoitus on antaa tietoa eri syistä Suomeen muuttavista henkilöistä ja heidän kotouttamisestaan. Tutkimusten kohteena ovat myös erilaiset maahanmuuttajaryhmät ja heidän erityistarpeensa. Näyttää kuitenkin siltä, että ikääntyneet maahanmuuttajat unohtuvat tutkimuksen kohteita valittaessa. Tämä ilmeni taas kerran, kun Tampereella järjestettiin maaliskuun lopulla Vastapainon kustantaman kirjan Maahanmuutto, palvelut ja hyvinvointi julkistamistilaisuus. Kirjassa on suomalaisten tutkijoiden artikkeleita maahanmuutosta, kotouttamisesta sekä maahanmuuttajien ja suomalaisten kohtaamisista. Yksikään artikkeli ei kuitenkaan käsittele ikääntyneiden maahanmuuttajien erityisongelmia ja tarpeita. Kysyin julkistamistilaisuudessa, miksi näin on ja tutkijat kertoivat, että ikääntyneet maahanmuuttajat eivät juuri kiinnosta viranomaisia, eikä tutkijoitakaan. Valtio ja kunnat eivät ole kiinnostuneet ikääntyneistä, koska heistä ei saada enää työssäkäyviä ja veroja maksavia kansalaisia. He totesivat kuitenkin, että maahanmuuttajille on tärkeää, että koko perhe, myös vanhemmat, ovat yhdessä, koska silloin kotouttaminen onnistuu helpommin. Näin ollen perheiden yhdistämistä pitäisi tarkastella myös osana nuoremman sukupolven kotouttamista. Kirjassa iäkkäät maahanmuuttajat ovatkin esillä juuri nuoremman sukupolven kautta. Jo kirjan johdannossa viitataan somalitaustaisten maahanmuuttajien parissa tehtyyn tutkimukseen, jossa sanotaan, että ”maahanmuuttotaustaisten ihmisten hyvinvointia ja kotoutumista voidaan vahvistaa, jos perheen yhdistämisen avulla mahdollistetaan myös muiden kuin ydinperheeseen kuuluvien perheenjäsenten muutto Suomeen.” Edelleen kirjassa viitataan Anna-Kaisa Kuusisto-Arposen kirjoitukseen teoksessa Perheenyhdistäminen. Siinä kirjoittaja toteaa, että joskus muuttajan toisaalla asuva perhe alkaa viranomaisten työkäytännöissä näyttäytyä uhkana. ”Tällöin tullaan ohittaneeksi jotain hyvin keskeistä ihmisen elämässä, eikä kunnioittava kohtaaminen tuolloin ole mahdollista. Erityisen tärkeää on tunnistaa perhesuhteiden merkitys yksin tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden elämässä.” Julkistamistilaisuudessa puhuttiin paljon maahanmuuttajan kohtaamisesta. Miten me otamme hänet vastaan? Miten aloitamme keskustelun ja tutustumisen? Yleisön joukosta tuli hieno esimerkki. Puhuja viittasi erään silmälääkärin antamaan ohjeeseen nuoremmille kollegoilleen: ”Ennen kuin katsot silmään, pitää katsoa silmiin”. Siis ennen kuin ryhdytään varsinaiseen asiaan, pitää tutustua henkilöön ja saada aikaan molemminpuolista luottamusta. Tämä pätee myös kaikkeen siihen, mitä maahanmuuttajien kanssa teemme. Vaikka kirjassa ei varsinaisesti käsitelläkään ikääntyneiden maahanmuuttajien ongelmia ja tarpeita, monet yleiset toteamukset pätevät myös heihin. Esimerkiksi Lotta Kokkonen viittaa kirjoituksessaan Jussi Jauhiaisen tutkimukseen turvapaikan hakijoista Suomessa vuonna 2015: ”Turvapaikanhakijoiden integroitumisen kannalta erityisen merkityksellisiä ovat juuri tavalliset arkipäivän kohtaamiset.” Kirjan takakannen sisältöesittelyssä todetaan, että maahanmuuttajien palvelujärjestelmä koostuu erilaisista toimijoista, kuten viranomaisista ja kolmannen sektorin työntekijöistä. Julkistamistilaisuuden keskustelussa todettiin myös, että ikääntyneet maahanmuuttajat ovat jääneet osittain kolmannen sektorin huoleksi. Kolmannen sektorin, eli kansalaisjärjestöjen vapaaehtoistoimintaa pidetään siis ainakin tutkijoiden keskuudessa tärkeänä. Myös viranomaiset ovat tyytyväisiä, kun yhteisöt auttavat heitä. Viranomaisten ja vapaaehtoisten yhteistyö voisi olla varmaan paljon tiiviimpääkin. Estääkö byrokratia tällaisen yhteistyön lisäämistä? Nyt julkaistu kirja tuo esille myös ongelman, jota tutkijat eivät ilmeisesti itsekään helposti huomaa. Siinä niin kuin monessa muussa tutkimustuloksia esittelevässä kirjassa käytetty suomen kieli on niin täynnä tutkijoiden erikoissanastoa ja monimutkaisia tutkijoiden kielirakenteita, ettei se ole kovinkaan hyvin ymmärrettävää tavallisen suomen kielen osaajille. Vapaaehtoistoimijat olisivat tyytyväisiä, jos tutkijoiden työ tulisi paremmin heidänkin ulottuvilleen. Nyt julkaistu kirja ei siihen vielä kovin hyvin yllä. Tutkijoiden ja vapaaehtoistoimijoiden välillä on edelleen melko korkea kielimuuri, jonka madaltamiseen tutkijoiden toivoisi kiinnittävän huomiota. PEKKA LEHTONEN Eläkeläiset ry:n monikulttuurisen toiminnan aktiivit, paikallisyhdistysten tukihenkilöt, tapasivat Kuntorannassa. Teemana oli edunvalvontatyö, jota jäsenemme vanhusneuvostojen kautta tekevät. Edunvalvontakysymyksiä tarkastelimme vähemmistöjen tarpeista lähtien, eli pohdiskelimme, miten kuntien vanhuspalvelujen strategioissa Suomeen muuttaneet iäkkäät näkyvät, tai oikeastaan eivät näy. Vuonna 2015 voimaan tullut yhdenvertaisuuslaki velvoittaa kuntia arvioimaan, ketkä ovat palvelujen käyttäjinä riskiryhmät ja edistämään heidän mahdollisuuksia päästää palveluihin. ”Yhdenvertaiset palvelut” eivät tarkoita samaa kuin ”samanlaiset palvelut”. Järjestömme pitkäjänteinen työ vieraskielisten iäkkäiden parissa antaa hyvän pohjan nostaa vähemmistökysymyksiä vanhusneuvostojen kautta kuntien keskustelupöydälle. Lakipykälien ja velvollisuuksien ohella jaoimme kokemuksia siitä, mitä alueilla yhdessä ulkomaalaistaustaisten kanssa oli tehty. Illalla tutustuimme Hyvinvointi-lautapeliin (kuvassa ) , jotta maahan muuttaneiden kanssa olisi helpompi keskustella hyvinvointiin liittyviä teemoista. EVA RÖNKKÖ monikulttuurisuustyön suunnittelija Monikulttuurisen toiminnan tukihenkilöt tapasivat Kuntorannassa Harjat heiluivat kurlauspelin tiimellyksessä Johanna Hiitola, Merja Anis & Kati Turtiainen (toim.): Maahanmuutto, palvelut ja hyvinvointi – Kohtaamisissa kehittyviä käytäntöjä. Vastapaino, Tampere 2018 Unohtuvatko iäkkäät maahanmuuttajat? Monikko ry:n iäkkäät Jyväskylästä ja ryhmä peli-intoisia Tampereen Eläkeläiset ry:stä tapasivat Sammalniemen leirikeskuksessa Juupajoella. Monikko ry haastoi tamperelaisia pelaamaan kyykkää, gorodksi-peliä ja kurlausta joka on sovellettu peli curlingista. Pelikuulat on sorvattu koivusta ja ne valmisti Vladimir Monikko ry:stä. Tampereen Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Maire Kauhanen taistelee pelipisteestä auttamalla kuulan liikettä harjalla.
18 – Nro 4 kesäkuu 2018 ELÄKELÄINEN Runopysäkki M onipuolinen runokattaus ilahduttaa tälläkin kertaa runopysäkillä. Aira Tuovisen Kivenjärkäleet on komea runo kiven elämästä. Siinä viehättää perspektiivi: pääesiintyjä näyttämöllä ei olekaan ihminen. Vaikka runo kertoo kivistä, kertoo se samalla ihmisen pienuudesta ja katoavaisuudesta. Viimeisessä säkeistössä runon sanoma tiivistyy. Kivenjärkäleet on tavallaan myös ylistysruno elämälle – juuri elämän haurauden muistaminen saa pitämään arvossa jokaista hetkeä. Kuudennessa säkeistössä jäin vähän miettimään, olisiko sen ensimmäiseen säkeeseen tarvittu verbiä: vieläkin seisovat kivenjärkäleet. Kaikkiaan kokonaisuus on hyvin hallittu, loogisesti etenevä ja rytmillisesti toimiva. Eila Kangaslammen Suru on kaunis ja eheä runo, jossa on persoonallisia ilmauksia: ”tähtien narkoottiset silmät” ja ”uuden päivän parku”. Yhdeksän vuotta voisi olla ehkä kirjoitettu kokonaan kirjaimin, mutta kyse on toki vain nyanssista. Abstrakteista asioista, kuten tunteista, ei ole helppo kirjoittaa. Kangaslampi onnistuu kuvaamaan surua ilman psykologisoivaa kieltä. Kokemus surusta rakentuu havaintojen ja muistojen kautta. Koira ulisee, havuja on viety haudalle ja verhoa raotetaan. Koska nämä kaikki ovat konkreettisia asioita, on kirjoittajalla ikään kuin valmis maaperä, johon myös abstraktin ilmauksen voi sijoittaa: ”En anna surun tulla sydämeen/en päästä lähellekään.” Näinhän tapahtuu myös Taivas on sininen ja valkoinen -kansanlaulussa. (Muistan kyllä, että esimerkki on ollut pysäkillä ennenkin, otettakoon silti uusiksi.) Laulun säkeistössä näytetään ensin maisema, joka on kehys yhden ihmisen kokemukselle. Miljööstä zoomataan sydämeen, konkretiasta henkeen: ”Taivas on sininen ja valkoinen ja tähtösiä täynnä; niin on nuori sydämeni ajatuksia täynnä.” Eila Kangaslampi käyttää runossaan säkeiden asemointia tehokeinona. Säkeet eivät ole sattumanvaraisesti hajallaan, vaan niiden sijainti ja rytmitys painottaa myös ajatusta. Suru on vaikuttava runo, jonka lopussa on sekä toivoa että epätoivoa: alkaa aina uusi aamu, mutta myös uuden päivän parku. ”Oksilla niin paljon vapaata tilaa” Helena Koposen runo Ikkunassa sopii Aira Tuovisen Kivenjärkäleiden seuraan mitä parhaimmin, koska Koposen runossakin luonto nostetaan arvoonsa. Ikkunassa ihminen ja muu elollinen ovat tasa-arvoisia kumppaneita. Jäin miettimään runoilijan käyttämiä vanhoja muotoja ” huurteis” ja ” usvapilvein”. Hetken niitä kuulosteltuani tulin siihen tulokseen, että tähän runoon ne sopivat. Onhan runossa käytössä myös käänteinen sanajärjestys ( Mä ikkunastain nään/ latvat koivun huurteis), mikä myös on vanhan runouden keino. Toisin sanoen tyyli ja keinovalikoimat tuntuvat harkituilta. Ikkunassa -runo tuo mieleen muitakin runoja, muun muassa Aaro Hellaakosken Kesäyön. Pertti Korhosen Sieluni puutarha on runo runojen kirjoittamisesta. Se kuvaa monen tunnot siitä, miten tärkeää kirjoittaminen voi olla. Puutarhavertaus komposteineen on osuva. Kirjoittajaohjaaja Natalie Goldbergillahan on kirjassaan Luihin ja ytimiin kokonainen luku kompostoinnista. Hän kirjoittaa näin: ”Olemme kokemustemme komposteja, joissa mielemme poisheitettyjen munankuorten, pinaatinlehtien, kahvinporojen ja pihviluiden hajoamisesta syntyy typpeä, lämpöä ja hedelmällistä maata. Tästä maasta puhkeavat runot ja tarinat. Mutta tämä kaikki vaatii aikaa. Kannattaa jatkaa elämänsä orgaanisten yksityiskohtien kääntämistä. Jossain vaiheessa osa niistä putoaa hajanaisten ajatusten jätteiden läpi mustan mullan kiinteään maaperään.” Juuri tästä Korhonenkin runossaan kirjoittaa. ”Muistorikas”-sana hieman särähti korvaan, samoin miettisin vielä rytmiä ja sanavalintoja säkeessä ystävistä (Ystävilleni, joihin olen totisesti ihastunut). Korhosen runossa kiitetään näkymätöntä ylipuutarhuria – kirjoittamisessa ja luovuudessa on aina jotakin pyhää ja itsestä riippumatonta. Kaunis toive on nöyrästi kirjattu: ”Vielä sen oksilla on Kivenjärkäleet Kivenjärkäleet ne ovat muinoin liikkuneet jäätiköitten mukana maasta irronneet. Tai jättiläisten kädestä metsiin murenneet; kuinka Suomeen ovat perinnöksi päätyneet? Malliksi ihmiselle kivilinnoja rakentaa, vihollista vastaan maatansa puolustaa. Kristinusko maatamme tavoitti, monet kirkot rakennettiin. Kellotapulit pyhää kuulutti ja Jumalaa rukoiltiin. Sukupolvet vuorollaan kirkkomaasta paikan saa, kohottaa kivestä paaden paikkaansa muistamaan. Vieläkin kivenjärkäleet muinoin liikahtaneet koskematta jääneet sammalta kasvattaneet. Metsäpolulla vaeltajaa aidot kivet ilahduttaa, puolukat kupeessaan kutsuu marjanpoimijaa. Kivi seisoo, nääntyy ihminen. Kivi seisoo, kuihtuu puu kivi seisoo, sateen uurtama muu kaikki kun lakastuu. Aira Tuovinen, Sonkajärvi Sieluni puutarha Sieluni puutarhaan runonsiemenen istutin. Runojen ruhtinattarelta sen kasvatuksesta kyselin. Tuska ja kaipuu läheisen poismenosta sen aikaan sai. Ei parempaa surutyötä silloin löytynyt kai. Vuodet muistorikkaat ovat pensaaksi sen kasvattaneet, monet kultaiset muistot sen marjoihin tallentuneet. Vielä sen oksilla on paljon vapaata tilaa. Toivon, että mikään ei sen laajentumista pilaa. Usein mietteissäni puutarhaani polvistun. Mietin, miten elämääni runoilla kuvaamaan onnistun? Mieleni jätökset puutarhani multaan kompostoin, runojeni ravinnoksi sieltä takaisin haravoin. Ystävilleni, joihin olen totisesti ihastunut, olen sydänrasian kultaisen rakentanut, parhaimmat runomarjani siihen poiminut, hellin suudelmin ne rasiaan asettanut. En varmaankaan yksin puutarhaani hoitamaan pystyisi, ellei näkymätön ylipuutarhuri minulle voimaa lähettäisi. Olen kiitollinen häneltä saamistani lahjoista, saadessani nauttia runopensaani sadoista. Pertti Korhonen, Helsinki Suru Tähdet tuikkivat ikävissään narkoottisin samein silmin. Naapuriin tuotu koira ulisee ikävissään. Valvon. En anna surun tulla sydämeen, taistelen, en päästä lähellekään. Eilen vielä vein havuja haudalle, että olis lämmin, äidin ja isän. Niin myös ajattelin 9 vuotta sitten. Missä vilahti ne 9 vuotta, missä olin minä. Näen itseni joskus näyteikkunassa hattu päässä, ajatus kallellaan. Valvon hikoilen, palan sisältä, kuin iltataivas. Raotan verhon, avaan lasin hetkeksi. Naapurin koira ulisee ikävissään, emosta erotettu vieraassa kodissa. Valvon. En anna surun tulla sydämeen en päästä lähellekään. Laitan lasin kiinni. Yön kohdusta avautuu aamu ja uuden päivän parku. Eila Kangaslampi, Forssa Kesää ja kulttuuria
Nro 4 kesäkuu 2018 – 19 ELÄKELÄINEN Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi paljon vapaata tilaa./Toivon, että mikään ei sen laajentumista pilaa.” Sieluni puutarha sanoittaa hienosti runoilun merkityksellisyyden. Kanoja museossa Kesä-Suomi pursuaa paitsi vihreää, myös kulttuuria. Kirjoittajalle on toki luontevaa ja kiinnostavaa hakeutua erilaisiin kirjallisuustapahtumiin, mutta muukin kulttuuri ruokkii mieltä. Itse kävin tässä kuussa Mäntässä Serlachius-museon Kyse on ajasta -näyttelyssä. Taiteilija Koen Vanmechelenin näyttelyyn kuuluu myös eläviä, hyvin hoidettuja kanoja – tunnetaanhan taiteilija ehkä parhaiten Cosmopolitan Chicken Project -kananjalostusprojektistaan. Ympäristön tilasta huolestunut Vanmechelen yhdistää työskentelyssään luonnon, taiteen ja tieteen. Neljän kanan omistajana olin erityisen ihastunut kana-aiheesta ammentavaan näyttelyyn. Samassa museossa kiersimme vielä ystäväni kanssa katsomassa vakiokokoelmaa, ja kun katselin Akseli Gallen-Kallelan Salasynnyttäjää tai keskiaikaisen hollantilaismaalarin maalaamaa muotokuvaa, josta täysin elävät silmät katsoivat minua takaisin, tuntui kuin aivoissa olisi yhtäkkiä ollut lisää tilaa. Mänttä tunnetaan kuvataidekaupunkina, mutta taidetta ja muita kulttuurielämyksiä on yllin kyllin tarjolla muuallakin Suomessa. Taide ei tunne rajoja: kuvataide ruokkii runoa, musiikki kuvataidetta ja niin edelleen. Toivonkin kaikille hienoja monipuolisia kulttuurielämyksiä tänä kesänä. Ehkäpä niistä jotakin siivilöityy runoihin, joita teiltä taas saanen. Runojanne on minulla jonkin verran arkistoituina odottamassa julkaisuvuoroaan, mutta uudetkin runot ovat erittäin tervetulleita – vaikkapa ne kesän kokemuksista syntyneet. Ikkunassa Mä ikkunastain nään latvat koivun huurteis ja naakkaparven iltaisin siihen tulevan. Myös ikkunastain nään nousun auringon ja usvapilvein väistyvän Ja monen monta muuta kun siitä katson vaan ja ilo mielen täyttää en yksin olekaan. Helena Koponen, Varkaus Helsingin Kontulan Eläkeläisten toiminnassa on ystävätoiminnalla tärkeä sija. Kanssakäynnillä kiinalaisperäisten mahanmuuttajanaisten kanssa on juuret viimevuoden syksyllä Kisakeskuksen urheiluopistossa Raaseporisssa pidetyllä leirillä. Tuo leiri liittyi hankkeeseen, jolla parannettiin edellytyksiä ikääntyneiden maahanmuuttajanaisten kotouttamiseen.Tähän Jade-nimen saaneeseen hankkeeseen katsottiin olevan syytä ryhtyä, koska uuteen maahan muuttaminen on aina iso muutos. Iäkkäämpienkin naisten elämä on mulllistunut jälkeen. Keinoina hankkeen toteutuksessa ovat olleet vertaistoiminta ja yksilöllinen tuki ja tällaisesta käytännön työstä on Kontulan eläkeläisten ystävätoiminta erinomainen esimerkki. Kisakeskuksen leirillä alkanut yhteistoiminta on ollut osin säännöllistä Kinaporin toimintakeskuksessa kokoontuneen kerhon muodossa, osin satunnaisemmin väliajoin eri kohteissa toteutetuissa tapaamisissa. Tapaamisissa maahanmuuttajille tutuksi ovat tulleet muun muassa Temppeliaukion kirkko ja Seurasaari. Maahanmuuttajille on ollut myös omaa ryhmätoimintaa. He ovat muun muassa tervehtineet eläkeläisten kokouksia tanssiesityksillä. Ystävyyssuhteiden sydämellisyys oli silmiinpitävää, kun Kontulan eläkeläisten puuhanaiset toukokuun alun torstaiaamuna jälleen tapasivat kiinaisvieraansa Mellunmäen metroasemalla. Tapaamispäivä oli tarkoituksella tuo torstai, sillä ystäväryhmä tahtoi osallistua valtakunnalliseen Unelmien liikuntapäivään. Tämä tarkoitti sitä, että sen kertaisen tapaamisen kohteeseen mentiin kävellen. Askeltahdin villkkauteen saattoi olla vaikutuksen sillä, mihin tällä kertaa oltiin menossa. Kontulalaiset halusivat vaihteeksi näyttää vierailleen Suomen makeata puolta. Se tarkoitti tutustumista Fazerin makeistehtaaseen.Tutustumiskierros huipentui kaikille avoimessa makumetsässä. Siellä ei yksikään suu jäänyt makeatta. HANNU HURME Kontulan Eläkeläiset veivät maahanmuuttajaystävänsä makean äärelle Unelmien liikuntapäivänä tapaamiseen mentiin kävellen.
20 – Nro 4 kesäkuu 2018 ELÄKELÄINEN Kottikärrykyytiä Pirjo Rantasen johdolla.
Nro 4 kesäkuu 2018 – 21 ELÄKELÄINEN Teksti ja kuvat: JUHA DRUFVA Viime vuoden marraskuussa Uudenkaupungin Eläkeläiset aloittivat uutena ystävätoimintana mummu-toiminnan päiväkoti Touhulan kanssa. Ensimmäisen kerran kokoonnuttiin Uudenkaupungin eläkeläisten omistamaan Iltarantaan 17. marraskuuta retkeilemään ja pelaamaan, pipareiden leipomistalkoot pidettiin 13.12. ja seuraavana päivänä vietettiin ulkoilmajoulujuhlaa Touhulan pihalla. Mummut käyvät päiväkodissa kerran kuukaudessa ja viettävät lasten kanssa parisen tuntia. Yhteistyötä ovat aloitelleet yhdistyksen puheenjohtaja Raija Alangon lisäksi Päivikki Mäkirinta, Anja Liukko, Pirjo Rantanen ja Tuula Rantanen. Mukaan toimintaan toivotaan lisää mummoja. Toukokuun 21. päivänä oli Vekkulit-ryhmän kanssa vuorossa kukkien istutustalkoot Touhulan pihalle, retkeilyä Iltarannan kauniissa maastossa ja meren rannalla sekä lopuksi mehu-ja keksikestit. Kahdeksantoista 3–6-vuotiaiden päiväkotilaisen lisäksi mummujen mukana olivat lastenhoitajat Sari Raitanen ja Kairi Pöld-Veiksalu. Tuula Rantanen kertoi olleensa lasten kanssa talvella muun muassa luistinradalla. – Minusta on ihanaa touhuta lasten kanssa. Olen tottunut siihen neljän lapsenlapseni kanssa. Tuula on paljasjalkainen uuskaupunkilainen. Hän työskenteli tehtaassa tuotannonsuunnittelijana. – Kun tuli tilauksia, oli varmistettava, että tehtaalla oli kapasiteettia valmistaa tuotteet ajoissa. Tuula kertoi, että päiväkodin pihalle laitettavat kukkalaatikot oli yhdistyksen taloudenhoitaja Pentti Haverinen tehnyt Iltarannan vanhan laiturin laudoista. – Näin meillä kierrätetään, eikä mitään heitetä pois, Tuula naurahtaa. Kyllä me puhua ja seurustella osataan Pirjo Rantanen on ollut mummu-toiminnassa alusta saakka, yhdistyksen toiminnassa kymmenen vuotta. – Menin kylään henkilön luokse, joka oli mukana yhdistyksen toiminnassa ja hän pyysi minua mukaan. Olen vetänyt yhdistyksen tanssikerhoa vuoden alusta. Tanssiharjoitukset on kerran viikossa ja myös esiintymisiä on. Menemme esiintymään 6.–7. kesäkuuta järjestettävälle laivaristeilylle. Olen mukana myös lauluryhmässä ja johtokunnassa. Pirjo oli töissä autotehtaalla ja jäi eläkkeelle vuonna 2008, kun Saabin tuotanto loppui. Päivikki Mäkirinta on ollut mukana eläkeläisten toiminnassa parisen vuotta– Kun mieheni kuoli, liityin mukaan, koska piti olla jotain mielekästä tekemistä. Päivikki on kotoisin Maskusta ja ammatiltaan kokki. Välillä vierähti Kirkkonummella 17 vuotta. – Muutimme takaisin Uuteenkaupunkiin seitsemän vuotta sitten. Oli koko ajan tunne, että tänne on tultava takaisin. Kävimme Kirkkonummelta täällä lähes joka viikonloppu. Siellä oli porukka niin erilaista kuin täällä. En oppinut siellä tuntemaan oikein ketään. ”Täällä on kivaa olla suosittu” Uuskaupunkilaiset aloittivat päiväkodissa mummu-toiminnan Kuulumisten vaihtoa Päivikki Mäkirannan kanssa. Yhteislaulua metsässä Tuula Rantasen johdolla. Päivikin mielestä on höpö-höpö-puhetta, että länsirannikon ihmiset olisivat varautuneimpia kuin muut suomalaiset. – Kyllä me puhua ja seurustella osataan. Ja täällä pienessä kaupungissa asiat hoituvat yhdellä reissulla, kaikki on täällä jotenkin helpompaa ja yksinkertaisempaa kuin ruuhka-Suomessa. – Pienellä paikkakunnalla ei ole byrokratiaa niin paljon. Mieheni sairasti syöpää, ja Jorvissa oli asioita paljon hankalampaa hoitaa kuin täällä. Mummu-toimintaan Päivikki tuli mukaan, koska omat lastenlapset ovat jo aikuisia. – En minä missään ole niin suosittu kuin näiden Vekkuli-ryhmäläisten kanssa. Vanhainkodissa vanhusten ulkoiluttaminen on taas tämän lasten kanssa touhuamisen vastakohta. Näissä molemmissa näkee elämän kaksi ääripäätä, alkuja loppupään. Päivikki patistaa tuoreita eläkeläisiä mukaan eläkeläisyhdistysten toimintaan. – Jos tarpeeksi kauan odottelette jäse”Mukuloiden kanssa kehtaa mennä pulkkamäkeen, kun yksin ei enää tässä iässä oikein kehtaa mennä. Samalla tulee oltua ulkona.” Kukkien istutustalkoissa oli vilskettä. Metsäpolulla. Jatkuu seuraavalla sivulla
22 – Nro 4 kesäkuu 2018 ELÄKELÄINEN Uudenkaupungin Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Raija Alanko on asunut Uudessakaupungissa yhdeksän vuotta. Hän muutti sinne Hämeenlinnasta pojan perheen perässä. Hän jäi eläkkeelle Kanta-Hämeen keskussairaalan laskentapalvelusta. – Olen seurannut sotea aika tiiviisti ja välillä pyörittelen silmiäni, että mikä on sosiaalija terveyspalvelujen tulevaisuus. Pääsenkö itse vanhana vanhainkotiin tai sairaalaan? Vai jääkö ainoaksi toiveeksi, että saisi kuolla saappaat jalassa. Työnsä vuoksi Raija seurasi sosiaalija terveyspalvelujen heikentämistä jo 90-luvun lamavuosista lähtien. – Olen kotoisin Lopelta, jossa 97-vuotias äitini asui kotona kotiavun turvin, kunnes vihdoin syksyllä pääsi vanhainkotiin. Viime kesä oli kauhea, kun emme saaneet mistään hänelle hoitopaikkaa. Piti tehdä hakemuksia hakemusten perään eikä mitään tapahtunut. Me neljä sisarusta hoidimme häntä vuoronperään. Lähin terveyskeskus ja vuodeosasto on Riihimäellä, kun Lopelta molemmat lakkautettiin. Vanhuksia ei kuunnella, vaan heitä kohdellaan kovakouraisesti. Uudessakaupungissa neljä eläkeläisyhdistystä käy ulkoiluttamassa kunnallisen vanhainkodin asukkaita. – Me käymme kerran kuussa laulattamassa ja Tarinasiskot-ryhmä käy lukemassa ja juttelemassa. Usein se menee muisteluksi. Uudenkaupungin Eläkeläiset ry:ssä on 185 jäsentä. Harrastusryhmiä yhdistyksellä on useita: petanque, boccia, käsityöja muistikerho, korttipeli, kuoro, mölkky, tanhu, tulijumppa, Ilonpisaratja ulkoilutusryhmä. – Kokoavana toimintamuotona on viikkokerho, joka kokoontuu vuoroviikoin Lehmuskujan kerhohuoneella ja Työväentalolla. Aiemmin kaupunki antoi eläkeläisyhdistyksille tiloja käyttöön, mutta enää se ei avusta eläkeläisyhdistyksiä millään tavalla, ei edes uimahallivuoroja. – Vanhusneuvosto on ehdottanut kulttuuriseteliä, mutta vielä siitä ei ole päätöstä tehty. Uudenkaupungin 15 500 asukkaasta noin kolmannes on eläkeläisiä. Raijan mukaan monet vanhat ukilaiset muuttavat eläkepäivillään takaisin vanhoille syntysijoilleen. – Kun Helsingistä myy yksiön, saa sillä täältä hulppean omakotitalon tai kerrostalohuoneiston. Tilanne tosin saattaa muuttua, kun Valmet Automotive hakee 500:aa uutta autonrakentajaa Uudenkaupungin tehtaalleen. Viime vuonna se palkkasi 2 000 uutta työntekijää. Asuntojen kysyntä kasvaa ja hinnat nousevat sen mukaisesti. Raija kertoo tykkäävänsä laulamisesta ja hän on ollut mukana yhdistyksen Iltarusko-kuorossa. – Kirkkokuoroon en halua, koska en varmaan läpäisisi koetestiä. Kuoron kautta tulinkin mukaan yhdistyksen toimintaan. Kuoromme käy esiintymässä myös vanhainkodeissa. Myös Senioritorilla olemme käyneet laulamassa ja tanssimassa. JUHA DRUFVA neksi liittymistä, kohta ei ole enää yhtään eläkeläisjärjestöä tai yhdistystä, johon voisitte liittyä, kun olette mielestänne ”tarpeeksi vanhoja eläkeläisiksi.” Olen mukana johtokunnassa, ja olen meidän pidoissa emäntänä, koska olen ammatiltani kokki. – Lapsenlapseni otti kerran kirkossa minulta virsikirjan pois ja sanoi, ettei laulu koske mummia. Siksi en ole mukana yhdistyksen kuorossa, Päivikki naurahtaa. Ei neljän seinän sisällä voi koko ajan olla Tuula Rantanen on mummu-toiminnan lisäksi mukana myös vanhustyössä. Hän on Ilonpisarat-ryhmän vastaavana, joka laulattaa ja jumppauttaa Merituulikodin vanhuksia kerran kuukaudessa. – Laulattamisen lisäksi kerromme vitsejä ja luemme. Pidämme myös neljän yhdistyksen voimin Työväentalolla kuntotansseja kahden viikon välein. Pääsylippujen ja puffetin tuotto menee hyväntekeväisyytenä vanhustoimintaan kaupungin Sakunkulman päivätoimintakeskukselle. – Tämä päiväkotitoiminta on ihanaa, lapset tykkäävät meistä myös kovasti. Mukuloiden kanssa kehtaa mennä pulkkamäkeen, kun yksin ei enää tässä iässä oikein kehtaa mennä. Samalla tulee oltua ulkona. Yhteisenä kommenttina mummu-toimintalaiset sanovat, että Uudenkaupungin eläkeläisissä toimimisen ansiosta sosiaalinen kanssakäyminen pysyy kunnossa ja päiviin tulee järjestys. – Ei neljän seinän sisällä voi koko ajan olla. – Mitä vanhustenhoidolle todella on tapahtumassa, Raija Alanko kysyy. Raija Alankoa askarruttaa sosiaalija terveyspalvelujen tulevaisuus ”Päiväkodin pihalle laitettavat kukkalaatikot on uudenkaupungin eläkeläisten yhdistyksen taloudenhoitaja Pentti Haverinen tehnyt Iltarannan vanhan laiturin laudoista.” –Minusta on ihanaa touhuta lasten kanssa. Olen tottunut siihen neljän lapsenlapseni kanssa, Tuula Rantanen kertoo Mehu ja keksit maistuivat.
Nro 4 kesäkuu 2018 – 23 ELÄKELÄINEN R adikalismi ja radikaali liikehdintä on kautta aikojen nostanut esiin sosiaalista eriarvoisuutta ja toiminut katalysaattorina monille sosiaalipoliittisille uudistuksille. Viimeisen sadan vuoden aikana suomalaisessa radikalismissa ja radikaaleissa kansanliikkeissä on selkeästi erotettavissa kaksi erilaista toimintakulttuuria: 1980-luvulle asti niiden toiminta oli vahvasti kytköksissä toimeentuloon. Radikaaleimmatkin liikkeet olivat järjestäytyneet yhdistyksiksi, jotka rakensivat parlamentaarisin keinoin ja konsensuksen hengessä kansallisvaltiota ja hyvinvointiyhteiskuntaa. 1990-luvulla syntyneet yhteiskunnalliset liikkeet olivat osa kansainvälistä liikeaaltoa, jonka kritiikki kohdistui suuryhtiöiden valtaan ja kulutusyhteiskuntaan. Vaikka niiden näkyvimmät vaatimukset liittyivät eläinten oikeuksiin ja ympäristösekä globalisaatiokysymyksiin, niiden yhteisenä tavoitteena oli ? ja on edelleen ? kansalaispalkka. Suoran toiminnan liikkeiden toimintatapa on ollut paikoin provokatiivista ja kohdistunut jopa yksityisomaisuuteen, mitä Suomessa ei ole tapahtunut sitten vuoden 1918. Radikaali tasa-arvotavoite Sata vuotta sitten radikalismi puhkesi sisällissodaksi. Historian professori Pertti Haapala Tampereen yliopistosta muistuttaa, että ennen sitä oli valmisteltu paljon uutta lainsäädäntöä koskien muun muassa kansalaisoikeuksia, sosiaaliturvaa, terveydenhuoltoa ja koulutusta, mutta toteutus jäi Venäjän vallankumouksen ja kotimaisen kriisin jalkoihin vuoteen 1919 asti. Mutta jo vuonna 1903 pidetyssä Forssan kokouksessa vaadittiin yleisiä kansalaisoikeuksia, työväensuojelulakeja ja tasa-arvoista yhteiskuntaa. ?Tasa-arvoajattelu oli radikaalia ja vanhan yhteiskunnan vastainen, sillä ihmisiä pidettiin tuolloin luontaisesti eriarvoisina, Haapala huomauttaa. Kansalaissodan jälkeen alettiin ripeään tahtiin toteuttaa uudistuksia: saatiin nykyisen mallinen kunnallislaki, kunnallinen sosiaalija koulutoimi, köyhäinhoitolaki, lastensuojelutoimi ja yleinen oppivelvollisuus. Seuraava voimakas radikalismin aalto nousi 1960-luvun opiskelijapiireistä. Tämä vasemmistoja kulttuuriradikaalinen liike rikkoi sodan käyneen sukupolven porvarillisen hegemonian ja haastoi isänmaallisuuden ihannoinnin. ? Keskeistä siinä oli idealistinen sodanvastaisuus ja moniarvoisen yhteiskunnan vaatimus, Haapala lisää. Sosiaalipolitiikassa alettiin painottaa sosiaaliturvan merkitystä. Hyvinvointivaltion rakentamisen lähtökohdaksi vaadittiin tuloerojen pienentämistä. Kansaneläkkeen rinnalle tuli ansiosidonnainen työeläkejärjestelmä. Vähemmistöjen puolella Radikaalista opiskelijaliikkeestä nousi aktivisteja, jotka puolustivat konkreettisesti yhteiskunnan vähäosaisia. Vuonna 1967 perustettu Marraskuun liike vastusti asunnottomien alkoholistien, koulukotinuorten, homoseksuaalien ja muiden pakkotoimenpiteiden kohteeksi joutuneiden laitoksiin sulkemista. Se halusi korvata laitoshoidon avohoidolla ja ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä ja pyrki aktivoimaan kontrollipolitiikan kohteiksi joutuneita järjestäytymään omiksi etujärjestöikseen. Marraskuun liikkeen ”perillisiä” ovat muun muassa 1973 perustettu vammaisten oikeuksia ajava Kynnys ry. sekä vuonna 1974 perustettu seksuaalija sukupuolivähemmistöjen etujärjestö Seta ry. Vuonna 1970 perustettu demokraattinen Terveysrintama ajoi uudistuksia sosiaalija terveydenhuollossa sekä työsuojelussa, jota tuolloin alettiin voimakkaasti uudistaa. 1970-luvun alussa Hämeen työsuojelupiirin tarkastajaksi valittiin 25-vuotias DI Marjatta Stenius. Nuori insinööri laati muun muassa Finlaysonin tehtaalla 200-kohtaisen pöytäkirjan työolojen korjaamiseksi. Luhdan tehtaalla Lahdessa työsuojelupiiri uhkasi työnantajaa sakoilla, ellei tehdassalien liian korkeille lämpötiloille tehdä jotakin. Työnantajapuoli vei asian lääninoikeuteen, mutta hävisi jutun. Oikeuden päätös on pohjana nykyisille työsuojelumääräyksille taukojen pitämisestä, jos työympäristön lämpötila ylittää tietyn rajan. ? Oikeastaan kaikki, mitä on radikaaleina ajatuksina vastustettu, on ajan myötä toteutunut, Pertti Haapala sanoo. 1980-luvun alussa Tampereen yliopiston sosiaalityön ja sosiaalipolitiikan opettajat, opiskelijat, työntekijät sekä asiakkaat perustivat vaihtoehtoisen sosiaalipolitiikan liikkeen VESPAn, joka vaati asiakasnäkökulman esiin nostamista sosiaalityössä. VESPA toi esiin muun muassa psykiatriseen hoitoon, asumiseen, vammaisten ja vanhusten asemaan sekä toimeentulotukeen liittyviä epäkohtia. Liike antoi myös lausuntoja virallisille tahoille ja teki kaupungille esityksiä sosiaalipalveluiden kehittämiseksi. Uudet liikkeet verkostoissa 1990-luvulla syntyneiden radikaalien liikkeiden näkyvimmät vaatimukset liittyivät eläinten oikeuksiin sekä ympäristö-, ihmisoikeusja globalisaatiokysymyksiin. ? Uudet liikkeet toimivat usein epämuodollisemmin verkostoissa ja kampanjoissa – eivät niinkään yhdistyksissä, ja modernin viestintäteknologian ja internetin avulla ne pystyvät mobilisoimaan nopeasti suuriakin massoja, kertoo uutta kansalaisaktivismin aaltoa tutkinut kouluttaja-sosiologi Jukka Peltokoski. Suoran toiminnan liikkeiden lähtölaukauksena voidaan Peltokosken mukaan pitää vuonna 1995 tehtyjä turkistarhaiskuja. Iskujen jälkeen liikkeeseen liittyi suuret määrät nuoria. Eläinten oikeuksien lisäksi liike nosti esiin huolen sosiaalisesta eriarvoisuudesta, ympäristöstä ja ihmisoikeuksista. Veganismilla ja kasvissyönnillä kritisoitiin kulutusyhteiskuntaa ja tehomaataloutta. Liike on saanut muun muassa kuvaamillaan ja levittämillään videoilla monet muotiliikkeet lopettamaan turkisten käytön tuotteissaan. Talonvaltausliike alkoi jo 1970-luvulla vallata kaupungeissa tyhjillään olevia rakennuksia nuorten asumiskäyttöön ja omaehtoiseen kulttuuritoimintaan. Helsingissä talonvaltausliike järjestäytyi 1990-luvun alussa Oranssi ry:ksi, joka vuokraa ja kunnostaa kaupungin tuella nuorten asumiskäyttöön suojeltuja tai purku-uhan alla olevia vanhoja rakennuksia. Köyhyyttä ja vaihtotaloutta 1990-luvun laman myötä kaduille ilmaantui leipäjonoja, eikä köyhyyttä enää piiloteltu. Työttömät alkoivat järjestää muun muassa työpajaja yhteisaputoimintaa. ? Työttömien liike nousi, mutta myös lässähti nopeasti ja jäi tyytymättömyyden osoitukseksi. Vasta 2000-luvun alkupuolen prekariaattiliike nosti esiin esimerkiksi perustulokeskustelun, joka kerää laajaa kiinnostusta, Peltokoski huomauttaa. 2000-luvulla voimistuneet globalisaatiokriittiset liikkeet kritisoivat ylikansallisia yhtiöitä, vapaakauppasopimuksia ja uutta globaalia maailmanjärjestystä kyseenalaistaen valtaeliitin aseman. Osa uuden liikeaallon aktivisteista haluaa Peltokosken mukaan elää kulutusyhteiskunnan ulkopuolella ja rakentaa omaehtoisia, niukkoja elämänmuotoja ja rahattoman elämän mahdollistavia vaihtotalouden muotoja. ? Näiden liikkeiden merkitys yhteiskunnalliselle kehitykselle näkyy ehkä vasta 50 vuoden kuluttua, Jukka Peltokoski sanoo. Internet on mullistanut radikaalien yhteiskunnallisten liikkeiden toiminnan. Tasa-arvoista avioliittolakia ajanut Tahdon2013-kampanja paisui räjähdysmäisesti kansanliikkeeksi ja keräsi nopeasti sähköisen palvelun kautta lakiehdotuksen taakse riittävän määrän nimiä. Internetin kautta levisi kulovalkean tavoin vuonna 2017 myös seksuaalista häirintää vastustava #metoo-kampanja maailmanlaajuiseksi liikehdinnäksi, joka jatkuu edelleen. IITA KETTUNEN Kirjoittaja on saanut jutun tekoon apurahan Kordelinin säätiöltä. Radikalismi sosiaalipolitiikan uudistajana Helsingissä talonvaltausliike järjestäytyi 1990-luvun alussa Oranssi ry:ksi. Kuvassa Kookostehtaan valtaus vuonna 1990. Kuva: Kalle Penttilä/Kansan Arkisto
24 – Nro 4 kesäkuu 2018 ELÄKELÄINEN Kevätkauden viimeiset Yhdistysverstaat pidettiin helteisessä säässä. Lämpö ei häirinnyt yhdistysten aktiiveja, kun oli aika pohtia oman yhdistyksen toiminnan kehittämistä. Kevään Yhdistysverstaat paketissa – verstaat kiertävät Suomea taas syksyllä Hankasalmen Eläkeläiset pohtivat muiden asioiden lomassa myös kyläilykulttuurin elvyttämistä omalla alueellaan ja kuulumisten kyselyä sellaisilta jäseniltä, jotka eivät enää jaksa osallistua toimintaan. Osallistujat suunnittelivat, miten voisivat ottaa aktiivisemman roolin, jotta esimerkiksi huonokuntoiset jäsenet eivät tahtomattaan joutuisi jäämään syrjään yhdistyksen tuomasta tuttavajoukosta. YLLÄ: Hyvinkään Eläkeläiset ideoivat verstaassa runsain mitoin erilaista uutta toimintaa. Ilmoille nousi ajatuksia mm. lähiluontokerhosta, yhteisistä sauvakävelyretkistä ja kirjallisuuskerhosta. Verstaan jälkeen jo seuraavana päivänä Hyvinkään Eläkeläiset testasivat, miten tuolijumppa sujuu kerhossa nettivideolta tulevien ohjeiden tahtiin. Jyväskylän Eläkeläisten keskusteluissa nousi vahvasti esiin yhdistyksen rooli eläkeläisten äänitorvena. Verstaan aikana pohdittiin mm. sitä, voisiko yhteiskunnallisista aiheista käytävää keskustelua tuoda osaksi opintokerhotoimintaa. Sotkamon Eläkeläiset miettivät muun muassa sitä, miten uusiin jäseniin voitaisiin ottaa yhteyttä, jotta uudetkin jäsenet pääsisivät osaksi toimintaa. Teksti ja kuvat: ANNA ESKOLA Yhdistysverstaat ovat toiminnan kehittämiseen pureutuvia koulutuksia. Ideoinnin lähtökohdat valitaan jokaisen yhdistyksen omien toiveiden mukaan. Mahdollisuuksien mukaan verstaat pidetään neljä tuntia kestävinä kokonaisuuksina. Verstaan järjestämisestä syntyvät maltilliset tila-/ja tarjoilukulut korvataan yhdistyksille. Jos haluaisitte saada verstaan omaan yhdistykseenne tulevan syksyn aikana, ottakaa yhteyttä aluetyön suunnittelija Anna Eskolaan (anna.eskola@elakelaiset.fi, p. 044 751 1031). Mikä ihmeen Yhdistysverstas ?
Nro 4 kesäkuu 2018 – 25 ELÄKELÄINEN Tee yhdistykselle kotisivut – peruskurssi 29. -31.10. (2 vrk) Kurssilla perehdytään helppokäyttöiseen Kotisivukoneen kotisivutyökaluun. Kouluttajana toimii Petra Åhlström. Alennettu hinta: 70 € (ph) ja 80 € (th). llmoittautuminen10.10. mennessä. Kotisivujen päivityskurssi 31.10.2.11. (2 vrk) Kurssi sopii peruskurssin käyneille ja Kotisivukoneen työkalua käyttäneille. Kurssilla päivitetään ja kerrataan peruskurssin tietoja. Kouluttajana toimii Petra Åhlström.Alennettu hinta: 70 € (ph) ja 80 € (th) llmoittautuminen10.10. mennessä. Ikääntymispolitiikan opintoja neuvottelupäivät 31.10. -2.11. (2 vrk) Kurssi on tarkoitettu ennen kaikkea vanhusneuvostojen jäsenille mutta sopii myös kaikille eläkeläisten edunvalvonnasta kiinnostuneille. Alennettu hinta: 70 € (ph) ja 80 € (th). Ilmoittautuminen 10.10. mennessä. Yhdistystoiminnan jatkokurssi 5.-10.11. (5 vrk) Kurssi sopii peruskurssin käyneille tai muutoin kokeneille yhdistyskonkareille: yhdistyksen johtokunnan jäsenet ja toiminnantarkastajat. Kurssilla perehdytään yhdistyslakiin, yhdistystoiminnassa tarvittaviin asiakirjoihin ja kokouskäytäntöihin. Lisäksi teemana on hyvä vuorovaikutus ja kannustaminen yhdistystoiminnassa. Kurssilla on yhteistä ohjelmaa taloudenhoidon kurssina kanssa. Kouluttajina ovat Martti Vaattovaara ja Timo Glad. Alennettu hinta: 150 € (ph) ja 175 (th). Ilmoittautuminen 15.10. mennessä. Taloudenhoidon jatkokurssi 5.-10.11. (5 vrk) Kurssi sopii peruskurssin käyneille tai muuten tottuneille taloudenhoitajille sekä toiminnantarkastajille. Kurssilla kerrataan taloudenhoidon perusteita ja etsitään vastauksia mahdollisiin ongelmatapauksiin. Teemoina ovat myös toiminnantarkastus sekä yhdistyksen Y-tunnus ja verotuskysymykset. Kurssilla on yhteistä ohjelmaa yhdistystoiminnan kurssin kanssa muun muassa vuorovaikutustaidoissa. Kouluttajina toimivat Anitta Koski ja Heli Grönroos. Alennettu hinta: 150 € (ph) ja 175 (th). Ilmoittautuminen 15.10. mennessä. Yhteistoiminta ja vuorovaikutus yhdistyksessä 8.-10.11. (2 vrk) Kurssilla pysähdytään pohtimaan, mitä on hyvä yhteistoiminta ja vuorovaikutus yhdistystoiminnassa; miten voimme parhaiten kannustaa toisiamme. Kurssi on osa yhdistystoiminnan jatkokurssia, mutta siihen voi osallistua myös erikseen. Kouluttajina toimivat Timo Glad ja Martti Vaattovaara. Alennettu hinta: 70 € (ph) ja 80 € (th) Ilmoittautuminen 15.10. mennessä. Eläkeläiset ry:n syksyn 2018 kurssikalenteri Kursseille ilmoittaudutaan kirjallisesti kurssi-ilmoittautumiskaavaketta käyttäen määräaikaan mennessä. On tärkeätä, että ilmoittautuminen kursseille tulee ajoissa, jotta emme turhaan joudu peruuttamaan kurssia liian pienen osallistujamäärän vuoksi. Ilmoittautuminen tehdään osoitteeseen Eläkeläiset ry; Anna Autio, Mechelininkatu 20 A; 00100 Helsinki; ilmoittautua voi myös sähköpostitse: anna.autio@elakelaiset. fi Voit ilmoittautua lisäksi Eläkeläiset ry:n verkkosivujen kautta täyttämällä sähköisen lomakkeen: www.elakelaiset.fi/sähköiset lomakkeet/ kurssihakemus. • Ilmoittautuessa on aina ilmoitettava kurssilaisen yhteystiedot: osoite ja puhelinnumero. • Ilmoittautumislomakkeessa on mainittava, maksaako kurssilainen itse osallistumisensa vai maksaako sen yhdistys. • Kuntorannan kurssien osalta on ilmoitettava, valitseeko kurssilainen puolivai täysihoidon. • Ilmoittautumisen yhteydessä on syytä mainita mahdollisista ruoka-aineallergioista tai erityisruokavalioista. • Lisämaksu yhden hengen huoneesta on 25 € / vuorokausi. • Eläkeläiset ry:n kursseilla on käytössä 20 euron peruutusmaksu. Sen joutuu maksamaan, jos peruuttaa kurssin myöhemmin kuin kaksi viikkoa ennen kurssia ilman lääkärintodistusta. Kurssilaisille maksetaan matkakorvausta halvimman matkustustavan mukaisesti 20 euroa ylittävältä osalta (Kuntorannan kurssit). Taksikuluja emme korvaa. Matkakorvaus maksetaan jälkikäteen kurssilaisen ilmoittamalle tilille. Maksamista varten kurssilaisen on merkittävä pankkiyhteystietonsa sekä henkilötunnuksensa matkakorvauslomakkeeseen. Korvausten maksupäivä on kuukauden 14. ja korvaushakemus on toimitettava 10. päivään mennessä Eläkeläiset ry:n toimistolle. • vähävaraiset yhdistykset voivat hakea kurssitukea, joka kattaa puolet yhden kurssilaisen kurssimaksusta. Kurssitukea haetaan vapaamuotoisesti kurssille ilmoittautumisen yhteydessä – tukea ei siis voida myöntää jälkikäteen. Tukihakemus tulee merkitä selkeästi hakemuskaavakkeeseen tai sähköposti-ilmoitukseen. • valmiiksi alennettuun hintaan järjestettäville kursseille ei myönnetä kurssitukea. Kursseille ilmoittautuminen ja muita ohjeita Kurssituki Kansantanssin ohjelmistokurssi 1. – 4.9. (3 vrk) Eri alueiden tansseja Eläkeläiset ry:n 60-vuotisjuhlavuoden merkeissä. Vetäjinä Sinikka Mäkelä ja Antti Huusari. Kurssin hinta: 210 € (ph) ja 243 € (th). Ilmoittautuminen 10.8. mennessä. Matkavastaavien opintoja neuvottelupäivät 15. –19.10. (4 vrk) Sopii peruskurssin käyneille tai muuten kokeneille matkanjärjestäjille. Tietoa verotuksesta ja matkan järjestämisen käytännöistä; katse järjestön tulevaan toimintaan, muun muassa järjestömme 60-vuotisjuhlavuoteen. Anu Mäki on vetäjänä. Alennettu hinta: 140 € (ph) ja 160 € (th). Ilmoittautuminen 24.9. mennessä. Miten viestimme toisillemme – tiedottajakurssi 15. –19.10. (4 vrk) Tiedottamisen peruspilarit, yhdistys ja ympäristö viestinnässä, sähköinen media. Kurssi on tarkoitettu yhdistysten tiedottajille mutta sopii myös kaikille viestinnästä kiinnostuneille. Vetäjinä ovat Tuomas Talvila ja Jouni Ahonen. Alennettu hinta: 140 € (ph) ja 160 € (th). Ilmoittautuminen 24.9. mennessä. Ilmaisutaitoa ja ohjelmantekoa kurssi 18. –22.10. (4 vrk) Kurssi kaikenlaisille esiintyjille: lausujille, puhujille ja muun ohjelman esittäjille. Kurssilla voi ideoida ja harjoitella järjestön 60-vuotisjuhlavuoden ohjelmistoa. Vetäjänä on Katriina Hyvärinen. Kurssin hinta: 275 (ph) ja 318 (th). Ilmoittautuminen 28.9. mennessä. Musiikkija esiintymistaidon kurssi 18. –22.10. (4 vrk) Kurssi soittajille ja laulajille. Juhlavuoden ohjelmiston harjoittelua sekä uutta ohjelmaa kuoroon ja kerhoon. Sauli Malinen ja Ahti Sepp ovat vetäjinä. Kurssin hinta: 275 (ph) ja 318 (th). Ilmoittautuminen 28.9. mennessä. Liikuntaryhmien ohjaajakurssi 18. –22.10. (4 vrk) Juhlavuoden ohjelmiston harjoittelua, kuntoliikuntaa ja uutta ohjelmaa kerhoon. Eva Rönkkö ja Hannele Pitkä-Liukkonen ovat vetämässä. Kurssin hinta: 275 (ph) ja 318 (th). Ilmoittautuminen 28.9. mennessä. ”Synttäripaja” 22. –24.10. (2 vrk) Monipuolinen kurssi, jonka teemana on järjestön 60 -vuotisjuhlavuosi. Voit kokeilla tanssipajaa, kädentaitojen pajaa sekä mediapajaa. Tanssipajassa voi kokeilla eri tansseja; kädentaitojen pajassa tehdään muun muassa ”ristipistoja sivistyneesti”; mediapajassa voit harjoitella haastattelutekniikkaa, dokumentointia ja digikuvausta. Vetäjinä muun muassa Riitta Kallio, Eeva Surakka, Elvi Pitkänen, Tiina Harpf ja Raimo Vahtera. Kurssin hinta: 140 € (ph) ja 162 € (th). Ilmoittautuminen 27.9. mennessä. Kurssit Kuntorannassa Ilmoitamme alueellisista kursseista myöhemmin. Voimme järjestää aluejärjestöjen tai paikallisyhdistysten aloitteesta alueellisia kursseja muun muassa seuraavissa aiheissa: kädentaitojen kurssi ”Ristipistoja sivistyneesti”, yhdistystoiminta ja talous sekä tiedottaminen, liikunta, koulutukset vapaaehtoisille ääneen lukijoille sekä muistikerhojen ohjaajille Järjestämme Liikumme tanssien -hankkeessa osallistujille maksuttomia tanssin työpajoja. Lue lisää tämän lehden sivulta 4. Koulutusaloitteissa pyydetään olemaan yhteydessä koulutussuunnittelija Tiina Rajalaan. Tietoteknisestä koulutuksesta vastaa Verkko ja vempaimet hallintaan -hankkeen suunnittelija Petra Åhlström, puh. 050 308 0560, sähköposti petra. ahlstrom@elakelaiset.fi ja kouluttaja Jouni Ahonen, puh. 044 751 1032, sähköposti jouni.ahonen@elakelaiset.fi Kurssikalenteriin voi tulla muutoksia. Kalenteri julkaistaan myös Eläkeläiset ry:n verkkosivuilla, joilta näkee mahdolliset muutokset. Lisätietoja kursseista voi kysyä koulutussuunnittelija Tiina Rajalalta, puh. 020 743 3617 tai 040 582 4319, sähköposti tiina.rajala@elakelaiset.fi Eläkeläiset ry:n kurssit järjestetään yhteistyössä KSL-opintokeskuksen kanssa. Alueelliset kurssit
26 – Nro 4 kesäkuu 2018 ELÄKELÄINEN Arkeologi-metsätalousinsinööri Jouni Taivaisen teos Metsien kätköissä , saksalaisen metsänhoitaja Peter Wohllebenin (s.1964) Luonnon salainen verkosto sekä Markku Tantun toimittama kuvateos Tukkijätkiä ja mottimiehiä – metsätyö Erkki Tantun taiteessa esittelevät ihmisen ja luonnon, etenkin ihmisen ja metsän hienovaraisen vuorovaikutuksen, ja sen katoamisen. Onko luonto vain sitä, mitä ihminen ei ole tehnyt tai muuttanut? Wohllebenin mukaan ihminen alkoi määrätietoisesti muuttaa luontoa ja eläinlajeja siirryttäessä metsästysja keräilykulttuurista maatalouteen. Puustoa istutetaan, hoidetaan ja korjataan teollisessa mittakaavassa jo 98 prosentilla Saksan metsäpinta-alasta. Jouni Taivainen muistuttaa, että Suomen metsien kulttuuriperintö on rikas ja monipuolinen. Metsä on ollut asuinpaikka, vilja-aitta ja erämaa. Siellä on poltettu tervaa ja hiiltä, valmistettu rautaa, kaadettu ja uitettu puuta, on sodittu, samoiltu ja palvottu jumalia. Raudan valmistustaito tuli Suomeen 2 500 vuotta sitten ja siihen tarvittiin sekä malmia että hiiltä. Puuhiilen valmistuksen sivutuotteena saatiin tervaa. Taivainen nostaa teoksessaan esiin entisajan elämästä metsiimme jääneitä merkkejä ja muistoja. Runsas kuvitus tuo salatut aarteet lukijan ulottuville. Kirjan aineisto pohjautuu pääosin Metsähallituksen vuosina 2008–15 tekemään kulttuuriperintöinventointihankkeeseen, jonka aikana dokumentoitiin yli 10 000 kohdetta valtion mailta, joita on kaikkiaan 12,5 miljoonaa hehtaaria, eli kolmannes Suomen pinta-alasta. Metsähallitus panostaa hakkuisiin Vuonna 1938 voimaan astui laki kansallispuistoista, tuolloin perustettiin neljä kansallispuistoa. Uusia kansallispuistojakin on perustettu, uusimpana Suomussalmen Hossa, yhteensä kansallispuistoja on 40. Metsähallitus ilmoitti huhtikuun lopulla luopuvansa useiden virkistyskäyttöalueiden nuotiopaikkojen, portaiden ja pitkospuureittien ylläpidosta ympäri Suomen. Vuonna 2016 voimaan astuneen uuden Metsähallituslain varjolla Suomen hallitus on pyrkinyt lisäämään valtion maiden metsätaloudellisia tulostavoitteita kansalaisten virkistyskäytön kustannuksella. On myös uutisoitu hakkuista arvokkailla Oulujärven retkeilyaluesaarilla sekä Inarinjärven seudun vanhoissa metsissä. Metsähallituksen alainen Luontopalvelut Oy huolehtii tällä hetkellä noin 10 000 erilaisesta retkeilyreittien rakenteesta, reittejä on yhteensä 12 700 kilometriä. Peter Wohlleben muistuttaa, että useimmat Euroopan kansallispuistoista on niin pieniä, etteivät ne riitä elinympäristöksi ensimmäisellekään susilaumalle, joten luonnollisia tapahtumaketjuja susien elämästä ei päästä tutkimaan. Eräissä Saksan kansallispuistoissa suoritetaan suurempia avohakkuita kuin tavallisessa talousmetsässä. Vuonna 1872 perustettu Yellowstonen kansallispuisto USA:ssa on laajuudeltaan lähes Uudenmaan läänin kokoinen, 9 000 neliökilometriä. Suomen laajin Lemmenjoen kansallispuisto on 2 860 neliökilometriä. Mökkiläinen oli metsään asutettu rahdinajaja Jätkiä työskenteli Suomen metsissä 1950-luvulla yli 200 000 ja suomenhevosia hirnahteli reilut 400 000. Metsätyömiesten vähittäispalkkalaki vuonna 1963 pani metsät tyhjiksi niin hevosista kuin metsätyömiehistäkin. Hevoset ajettiin teurastamolle ja jätkät Ruotsiin tai Etelä-Suomeen. ”Niitä kävi minunkin puheillani paljon ja sanoivat, että tehkää hyvät ihmiset jotakin”, muisteli itsekin työuransa metsätyömiehenä aloittanut SAK:n silloinen puheenjohtaja Niilo Hämäläinen (1922 – 2001). Mökkiläinen oli metsään asutettu rahdinajaja. Hevonen oli torpparin ja pikkutilallisen tuki ja turva. Nyt ulkomaille siirtyvä metsäteollisuus sai mies-hevonen-yhdistelmällä sadan vuoden ajan edullisesti puunsa metsästä pois. Metsäteollisuus unohti pikkutiMuistutus siitä, että elämme metsästä ja luonnosta Erkki Tantun piirroksessa emäntä puuhommissa, Ilmari Turjan pakinakokoelman Satayksi (WSOY 1970) kuvitusta. Markku Tanttu (toim.): Tukkijätkiä ja mottimiehiä – Metsätyö Erkki Tantun taiteessa. Metsäkustannus 2107 Jouni Taivainen: Metsien kätköissä. Metsäkustannus 2017 Peter Wohlleben: Luonnon salainen verkosto – Kasvija eläinmaailman ihmeelliset yhteydet. Suom. Pirkko Roinila. Gummerus 2018
Nro 4 kesäkuu 2018 – 27 ELÄKELÄINEN Liikkeitä joka lähtöön Kesällä on aikaa matkustaa ja kesäkuun lehden taukojumppa kutsuu teidän matkustamaan erilaisilla kulkuvälineillä. Liikkeet ovat helppoja, mutta saavat veren kiertämään. Tee harjoituksia seisten tai istuen, sisällä tai ulkona, yksin tai isommassakin porukassa. Tee liikettä niin monta kerta kun tuntuu hyvältä ja mahdollisemman laajasti. Keksikää yhdessä lisää matkailuliikkeitä! Hyvä kesää, nautinnollista taukoliikuntaa! 1. Aloitamme matkan junalla. Tee käsillä höyryveturin pyöriä muistuttavaa liikettä. Lisää kävelyaskelia. 2. Juna päätyy satamaan ja reissu jatkuu purjelaivan kipparina. Käännä isoa ruoria myötäja vastapäivään. 3. Vastarannalla saat kulkuneuvoksi pyörän. Polje pyörää vuorotelleen kummallakin jalalla. Välillä voit ”pakittaa”, eli vaihda polkemissuunta taaksepäin. 4. Olet matkallasi päätynyt jo aika kauas, joten ota lentokone ja lennä takaisiin kotiin. Käden sivulla, taivuta vartaloa oikealle ja vasemmalle. Vaikeuta liikettä seisomalla päkiä toisen takana, ”tandemasennossa”. LIIKKEET: EVA RÖNKKÖ PIIRROKSET: ENE RÖNKKÖ Leikkaa talteen, sarja jatkuu! Liikkeitä joka lähtöön -sarjan aikaisemmat osat löytyvät osoitteesta www. elakelaiset.fi/liikunta lalliset täysin, kun metsätöitä koneellistettiin 1960–70 -luvuilla. Pientilojen elinmahdollisuudet hävisivät. Koneellinen puuhuolto olisi voitu rakentaa myös maaseudun traktoreiden varaan, mutta sen sijaan luotiin kallis ja raskas yrittäjävetoinen organisaatio, joka soveltuu huonosti maamme pienipiirteiseen metsänomistukseen ja luontoon. Maailman pohjoisimmassa metsätalousvaltiossa olisi kannattanut pitää kaksi toisiaan tukevaa elinkeinoa, maaja metsätalous, yhdessä. Kadonneet jätkät Markku Tanttu muistuttaa isänsä Erkki Tantun tukkijätkiä esittävistä piirroksista kertoessaan, että Nykysuomen sanakirja ei vielä vuonna 1975 tuntenut käsitettä metsuri: ”Yleinen mielikuva metsurista taitaa käsittää kypäräpäisen, huomioväriseen haalariin ja turvasaappaisiin sonnustautuneen moottorisahamiehen. Tuskin monitoimikoneen kuljettajaa pidetään metsurina, hän on motokuski. Kumpikaan noista metsäammattilaisista ei kuulu niihin kadonneisiin tai katoamassa oleviin metsäalan ryhmiin, joita Erkki Tantun (1907–85) taiteessa esiintyy. Hänen kuvatessaan metsätyötä se on usein ollut vielä ajanmukaista, arkipäivää. Vasta hänen viimeisimpien kuvitustensa 1960 70-lukujen vaihteen jälkeen voi nyt ajatella henkineen jo silloin nostalgiaa.” Tanttu toteaakin, että pokatai kaarisahan ja kirveen käyttö puiden kaatamisessa ja halkojen tekemisessä on nykyään enää intomielisten, usein kaupunkilaissyntyisten lomamökkiläisten herttaista puuhaa: ”Muuan valokuvaaja löysi kunnan onnellisimman miehen paikkakuntakirjaa tehdessään; vaarin, joka oli ”päästetty” vanhainkodista päiväksi klapitöihin sukulaisperheen pihalle.” Mutta niinhän se on, että vasta sitten, kun joku hyvin arkipäiväinen ammatti tai elämäntapa katoaa, sitä aletaan pian kaivata takaisin. Nämä kolme kirjaa muistuttavat siitä, että meillä on tuskin varaa menettää otettamme luonnosta ja metsästä, ja elää kuin niitä ei olisi olemassakaan. JUHA DRUFVA Maaltamuutto 60-70-luvuilla autioitti paljon maatiloja etenkin Itä-Suomessa. Nurmeksen Juhananvaaran päärakennuksen sisällä versoo jo uutta metsää. Metsien kätköissä -teoksen kuvitusta. Kuva: Ville Laurila. Alla: Erkki Tantun kirjankansien kuvitusta. ”Metsä on ollut asuinpaikka, vilja-aitta ja erämaa. Siellä on poltettu tervaa ja hiiltä, valmistettu rautaa, kaadettu ja uitettu puuta, on sodittu, samoiltu ja palvottu jumalia.”
28 – Nro 4 kesäkuu 2018 ELÄKELÄINEN
Nro 4 kesäkuu 2018 – 29 ELÄKELÄINEN
30 – Nro 4 kesäkuu 2018 ELÄKELÄINEN Kiimingin Eläkeläiset ry juhli 24.5. 40-vuotista taivaltaan Huttukylän Nuorisoseurojen talolla. Päivänsankaria oli saapunut juhlistamaan ja onnittelemaan 200-päinen juhlaväki Jokilaaksojen alueen eläkeläisyhdistyksistä. Tilaisuus avattiin komeasti harmonikkamusiikin tahdissa. Kiimingin Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Sirkka Vengasaho toivotti osanottajat lämpimästi tervetulleeksi ja kiitti samalla yhdistyksen jäseniä vireästä ja aktiivisesta toiminnasta. – Jatkamme toimintaamme eläkeläisten ja ikääntyvien ihmisten puolesta hyvällä mielellä. Oulun kaupungin terveiset ja onnittelut välitti kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Jenni Pitko. Hän muistutti juhlaväkeä siitä, kuinka arvokasta yhteistyö eläkeläisyhdistysten ja kaupungin välillä on esimerkiksi palvelukehittämisen kannalta. Hän musitutti, että eläkeläiset ovat monimuotoinen joukko, mikä haastaa kaupungin päättäjät ajattelemaan. – Eikä kukaan saa jäädä sivuun, sillä Oulu on kaupunki kaiken ikäisille, ja kaikilla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa. Oulun Työväen Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja ja Oulun vanhusneuvoston jäsen Veikko Kettunen puhui eläkeläisten vaikuttamismahdollisuuksien puolesta, ja muistutti Eläkeläisliittojen etujärjestön EETU ry:n toiminnasta. Hän toivoo, että Eläkeläiset ry:n jäsenmäärä saataisiin aktiivisesti kasvatettua, sillä jäsenmäärän mukana myös vaikutusmahdollisuudet paranevat. Jokilaaksojen Aluejärjestön terveiset ja onnittelut toi tilaisuuteen puheenjohtaja Paavo Tihinen. Hän toi esille sen, mitä etuja eläkeläisillä on. – Meitä on täällä paikalla todella paljon. Olemme päässeet juhlimaan keskellä päivää, mitä työpäivän aikana ei voisi tehdä. Vaikka meillä ei etuja paljoa olisikaan, niin nautitaan siitä, mitä meillä on. Kiimingin seurakunnan tervehdyksen ja onnittelut välitti kirkkoherra Pauli Niemelä. Kiimingin Eläkeläiset ry:n 40-vuotisen historian esitteli Arto Kouri lukuisin valokuvin tehostettuna. Maittavan Lapinukon porokeiton jälkeen jaettiin Eläkeläiset ry:n myöntämät ansiomerkit Arto Kourille ja Olli Akioniemelle. Ohjelma jatkui näytelmällä Ikealle Ikealle ja oman värikkään lisänsä juhlaan toivat myös kuuluisat räppärit Theek ja Sally. Lopuksi laitettiin jalalla koreasti Ykän tanssimusiikin tahdissa. SALLI KAUKORANTA Kiimingin Eläkeläiset ry:n tiedottaja Raimo Raja-aho liittyi kerhon jäseneksi joulukuussa 2012. Ensi töikseen hän näki Arkissa kaksi biljardipöytää ja kysyi Pertti Vuoriolta: ”Ovatko nuo pöydät kerhon käytössä?” ”Hetkinen” sanoi Pertti ja hävisi hetkeksi Arkin valvojan koppiin, palasi ja ilmoitti ”Nyt ne ovat ja sinä olet biljardikerhon vetäjä – ensimmäinen vuoro on ensi tiistaina kello 9-13”. Etelä-Vantaan Eläkeläisten biljardikerhon perustamissanat oli yksinkertaisesti lausuttu. Kerho alkoi toimia vuoden 2013 alusta Raja-Ahon ja Esko Jokisen voimin. Vierailijat olivat erittäin tervetulleita pelaamaan. Pikku hiljaa pelaajien määrä alkoi lisääntyä. Nyt pelaajia on jo kymmenkunta ja saimme toisen viikoittaisen pelivuoron. Tiistait ja torstait kokoavat pelaajat yhteen. Ritva Ronkainen ensimmäisenä naisena rohkeni mukaan ja voidaankin todeta, että biljardi on hyvin tasa-arvoinen harrastus. Ei tarvita erikseen naisten ja miesten sarjoja. Pelissä noudatettiin aluksi 8-poolia myötäilevää seurapeliä, jossa pitää muistaa ainoastaan kummat pallot ovat omia. Pallot siihen pussiin, joka oli osoitettu ja sillä siisti. Jos pelaajia on runsaasti, pelataan nelinpeliä, jossa joukkueet valitaan ns. teikkaamalla. Tällä menetelmällä vanhat ja uudet pelaajat sekoittuvat sopivasti. Kerhossa on erittäin hyvä henki sillä uusia pelaajia opastetaan ja vastustajalle etsitään aina parempaa lyöntien ratkaisua. Nykyisen vetäjän Kari Saukkosen ajatuksissa alkoi kyteä idea, että harrastukseen tarvitaan lisää haastetta. Samassa tilassa omalla vuorollaan biljardia pelaavat myös Myyrmäen eläkkeensaajat ry:n harrastajat. Yhteinen Biljarditurnaus olisi paikallaan. Asiasta keskusteltiin heidän aktiiviensa Mauri Karhun ja Matti Stålin kanssa. Myös molempien yhdistysten puheenjohtajat innostuivat asiasta. Sääntöjä säädettiin yhteneväisiksi. Päätettiin pelata 7-henkisin joukkuein siten, että jokainen pelaa kaksi ottelua per vastustaja. Voitosta tulee piste ja häviöstä nolla. Rehdissä kisassa tällä kertaa voiton vei Myyrmäen Eläkkeensaajien joukkue, lopputulos 5038. Kiitos joukkueille jotka olivat hyvin sitoutuneita tähän kilpaan. Kaikki olivat yksimielisiä, että tätä täytyy jatkaa syksyllä. Ja luontevaa yhteistyötä tehdä muidenkin kerhojen osalta. Raimo Raja-aho biljardikerhon perustaja Kari Saukkonen biljardikerhon vetäjä Etelä-Vantaalla pelataan biljardia Kiimingin Eläkeläiset ry juhli nelikymppisiään Päivänsankaria oli saapunut juhlistamaan ja onnittelemaan 200-päinen juhlaväki Jokilaaksojen alueen eläkeläisyhdistyksistä. Kuva: Terhi Haapakoski/Rantapohja Lipun hinta 10€ sis. ohjelman, kahvit, voileivän ja pullan. Ilmoittautumiset 1.8. mennessä Liisalle 040 8365121 armas.niemi@gmail.com Pyhäjärven Eläkeläiset ry:n 45-vuotisjuhlaan Huomionosoitukset 11.30 alkaen • Kaupungin terveiset • Juhlapuhe Martti Korhonen • Omaa ohjelmaa ja lopuksi tanssia Kylärenkien tahdittamana. • Juhla päättyy noin klo 16.00 Lauantaina 18.8 klo 13.00 Pyhäsalmen Suurlavalle, Vaskikellontie 342, 86800 Pyhäsalmi Kukkien sijasta muistamiset toivotaan Pyhäjärven Eläkeläiset tilille FI 735 375 0340 019179 Kutsumme Teidät Tervetuloa! Pyhäjärven Eläkeläiset www.pyhajarvenelakelaiset.com Kiitokset! Parisataa eläkeläistä vietti aurinkoisen kevätpäivän 8.5. Himmassa, kun Laukaan vanhin eläkeläisyhdistys juhli 50-vuotista taivaltaan. Saimme nauttia viihdyttävästä musiikista, runoista, muisteluista, itämaisesta tanssista, hyvistä puheista ja kauniista sanoista sekä maittavista tarjoomuksista. Saimme kokea yhdessäolon riemua ja tavata ystäviämme. Kiitämme lämpimästi jäseniämme ja vieraitamme moninaisista lahjoista, erityiskiitos Laukaan Säästöpankin Kulttuurisäätiölle. Kiitokset myös arpajaisvoittoja lahjoittaneille. Te kaikki teitte juhlastamme ikimuistettavan! Näihin hetkiin voimme palata muistoissa katsellen nettisivujemme antia www.laukaanelakelaiset.com Ritva Ronkainen keskittyy, pallo pussiin!
Nro 4 kesäkuu 2018 – 31 ELÄKELÄINEN Limpan Ordförandes kolumn MARTTI KORHONEN Översättning: Anne Lindfors-Shaban I mitt kåseri i föregående nummer trodde jag nästan att jag skulle dö. Då jag fortfarande går och väntar på den utlovade operationen av mitt hjärtas förträngda aortaklaff och ännu kämpar med samma andningsbesvär, har jag allt oftare börjat fundera på mitt framtida frånfälle. Som ni ser ersatte jag ordet död med frånfälle. Att tala om döden verkar vara tabu i nästan alla årsklasser, särskilt bland oss äldre. En populär omskrivning också i vår tidning är; att somna bort. Yngre människor brukar ta till något vitsigare alternativ, som tex. kasta sleven Vi vet ju alla att vi kommer att dö, men det är något som man helst inte funderar på. För att använda ett gammalt talesätt, vore det nog bättre att lämna hela saken i Guds händer, men för en gammal ateist, som varken tror på himmel eller helvete, kan det vara skäl att fundera på vad som händer när livets målsnöre brister. Själv har jag kommit till följande slutsatser: Döden inträffar när den gamla kroppen inte mera orkar leva, eller någon svår sjukdom eller olyckshändelse sätter punkt för livet. I det förstnämnda fallet brukade man förr tala om ålderdomsvaghet, men nu för tiden skall det vara någon akut sjukdom på dödsattesten som tex. lunginflammation, sade en bekant läkare. När man dör slocknar tankeverksamheten, som man också kunde kalla själslivet, nästan genast som en strömlös dator, medan de molekyler vår kropp är uppbyggd av fortsätter sin tillvaro i materiens eviga kretslopp. Något slags evigt liv fortsätter förstås också i våra efterkommandes gener, såsom våra förfäders gener har fortsatt leva i oss. Kanske man kunde säga att något slags personligt evigt liv också fortsätter så länge någon minns oss och våra gärningar, men sedan blir vi bara en anonym siffra i människosläktets historia. Någon framtida släktforskare kan möjligen hitta vårt namn i gamla kyrkooch civilregisterböcker när de letar efter sina egna rötter. För att göra sina efterkommandes liv lättare vore det nog skäl att göra upp någon slags lista på vad man äger och har. Jag skall nog säkert göra en sådan någon gång i framtiden när jag hinner. Det är säkert lättare att gå hädan när man har ordning och reda på allt. Man efterlämnar på så sätt ett bättre minne av sig själv. Som släktens äldsta ännu levande mansperson har man fått vänja sig med död och begravningar. De flesta av dem som inverkat på att jag blivit den jag i dag är har redan gått bort. Man får vara tacksam mot familjemedlemmar, släktingar, lärare och lärofäder, vänner och kanske tom. ovänner, att jag har blivit den Rudolf Lindblad som jag själv kommit överens med under hela mitt långa liv, och troligen kommer ända fram till min egen dödsdag. I den här åldern får man alltför ofta sitta på gamla vänners begravningar. De är sorgliga tillställningar, som man aldrig ville vara med på, men inte kan undvika. Man sitter där på kapellets hårda träbänk med sin blomsterkvast. Lyssnar på orgelns högtidliga toner, tittar på kistan som innehåller människan man aldrig mera kommer att se, funderar när vi träffades för första gången, vad vi upplevt tillsammans och när vi sågs för sista gången. Rätt ofta, brukar avskedstalet passa dåligt på personen som ligger i kistan. Detta särskilt på kyrkliga begravningar, vilket är förståeligt. Ritualen och välsignelsen skall ju följa den kyrkliga liturgin. Nu och då har jag varit tvungen, eller kanske hellre fått äran att hålla avskedstalet på någon gammal väns begravning. På ett sätt är det lätt att tala till en person man känner, men att säga några tröstens ord till de sörjande är svårare. Jag brukar tala om hur man har gemensamma minnen, som man kan uppleva på platser där man varit tillsammans. I vågornas kluckande mot stranden, vindens brus i trädtopparna, eller vårens första blåsippa i skogsbacken och dylikt. Förlåt bästa läsare, det här kåseriet blev alltför mycket om död och begravningar, men vad göra när man känner sig så in i norden krasslig som jag gör i dag. Det är en knapp vecka sedan jag kom hem från en annan veckolång vistelse på Malms sjukhus. Den här gången var mina ben från knäna nedåt så svullna att tom. fotsulorna verkade runda. Med vätskedrivande medicin insprutad direkt i blodomloppet blev mina fötter småningom normala igen. Åkomman lär bero på att mitt hjärta inte fungerar som det skall, så nu måste jag också ransonera vad jag dricker i sommarvärmen. Ja go vänner, nu återstår bar att avsluta min jeremiad med att tillönska er alla en bättre sommar än den jag ser fram emot. Jag hoppas kunna träffa er i höstens nummer med nyopererat hjärta och roligare texter. Funderingar om döden Socialoch hälsovården måste reformeras. Så långt är de flesta i stort sett överens tror jag. Men att reformen av vård och trygghet genom politisk kohandel kopplas till att bygga upp en landskapsförvaltning och lansera en marknadsstyrd valfrihet i vårt land är så fel det kan bli. I vårdreformen är det fråga om något av den storleksklassen att den aldrig borde ha paketerats ihop med något annat – åtminstone inte något som på inget sätt hänger samman med vården. I slutet av maj nådde vårdtvisten grundlagsutskottet och närliggande instanser. Man kunde betrakta ett märkligt politiskt skådespel där vissa försök gjordes för att krossa utskottets auktoritet och utnyttja utskottet som ett redskap för att driva den egna politiska agendan. Grundlagsutskottet föll dock lyckligtvis inte för en politik som utgår från kortsiktig kohandel, utan arbetade vidare med grundlagen som utgångspunkt, precis som utskottet bör göra. Resultatet var ett enhälligt utlåtande där grundlagsutskottet kritiskt anser att det fortfarande finns problem i förslaget till vårdreform, de största av dessa i tidtabellen och finansieringen. I skrivande stund är också frågan om huruvida lagpaketet måste skickas till EU-kommissionen för granskning fortfarande öppen. I maj då det jäste och puttrade blottlades den lågsinthet som tyvärr kännetecknat vårdreformen. Det är inte fråga om att genuint förbättra systemet, vårdkedjorna, tjänsterna och folkhälsan utan bara om ett motbjudande spel på marknaden där vårt socialoch hälsovårdssystem – som idag är ett av de främsta världen – ska underkastas marknadens köpslående. Att producera tjänster för människor kommer i andra hand då marknadens män och kvinnor kommer med sina bud. Det är ett sorgesamt skådespel det vi följer. Utvecklingen i vårt land har kommit till en vändpunkt vad gäller den nordiska välfärdsstaten. Vi håller på att få det allt sämre. Till all lycka – kan vi ju säga – närmar sig riksdagsvalet med stormsteg och också en del av regeringspartiernas representanter har drabbats av farträdsla, av blotta farten. Riksdagen fortsätter behandlingen av socialoch hälsovårdsreformen. Inom Pensionärerna rf följer vi med läget och tar ställning för goda, jämlika tjänster för alla, utan att någon diskrimineras eller lämnas utanför. Vi godtar ingen kohandel där man äventyrar medborgarnas avgjort viktigaste tjänster. *** Pensionärerna rf höll sitt 20 representantmöte och utsåg undertecknad att fortsätta som organisationens ordförande. Ett varmt tack för visat förtroende! Det känns bra att arbeta för pensionärernas bästa, tillsammans med er. Jag önskar er alla en fin uppfriskande och stärkande sommar, i augusti fortsätter arbetet och aktiviteterna! Socialoch hälsovården som handelsvara
32 – Nro 4 kesäkuu 2018 ELÄKELÄINEN – Suomeen tarvitaan pitkälle tulevaisuuteen katsova ohjelma väestön ikääntymiseen vastaamiseksi, sanoi Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Jan Koskimies puhuessaan Loimaan Eläkeläiset ry:n 50-vuotisjuhlassa. Koskimiehen mukaan ikääntyneiden tueksi tarvitaan lisää käsiä, lisää euroja ja lisää osaamista. –Tarvitaan ihmisläheisiä palveluita, viihtyisää asumista ja ihmissuhteita. Väestön ikääntyminen tulee nähdä myönteisenä asiana. – Ihmisten pitkä ja terve elämä on osoitus suomalaisen yhteiskunnan suuresta onnistumisesta. Ikääntyneet eivät ole kuluerä ja taakka, vaan aktiivinen ja arvokas osa yhteiskuntaa. Te olette hyvinvointivaltion rakentajia. –Ikääntyneen väestön osallistuminen on välttämätöntä kestävälle yhteiskunnalle ja kansantaloudelle. Ilman isovanhempien apua lukemattomien perheiden lastenhoito olisi mahdotonta. Ilman ikääntyneen väestön kulutusta katoaisivat tästä maasta monet teatterit, bussija junayhteydet, kulttuuripalvelut ja kahvilat. Koskimies sanoi, että eläkeläiset mahdollistavat omalla vapaaehtoistyöllään lukuisten kansalaisjärjestöjen työn ja muun vapaaehtoistoiminnan. – Aktiivisina yhteiskunnallisina keskustelijoina eläkeläiset vahvistavat suomalaista demokratiaa. Hän toivoi Suomen hallituksenkin näkevän kansalaisjärjestöjen arvon ja demokraattisen merkityksen. – Jos lainsäädäntöä tehdään ilman kansalaisjärjestöjen ääntä, jäävät monet oleelliset näkökulmat huomiotta. Tuloksena ei silloin ole hyvää lainsäädäntöä, vaan huonoja lakeja. – Sipilän hallitus on sote-uudistuksessaan sivuuttanut asiantuntijoiden ankaran kritiikin. Eläkeläiset ry on arvostellut etenkin niin sanottua valinnanvapautta ikäväestöä syrjiväksi. Kaikilla ei ole samanlaista kykyä tai halua valinnanvapauden käyttämiseen. Valinnanvapaudesta tulee valinnanvaikeus. – Uhkana on, että suurten kaupunkien yksityiset lisäpalvelut maksatetaan pienten paikkakuntien pienituloisilla – korkeampina asiakasmaksuina ja palveluiden leikkaamisilla, Jan Koskimies sanoi. Laaja ohjelma, hieno tunnelma Vehniän kylätalo Himmaan kokoontunut juhlayleisö sai seurata monipuolista juhlaohjelmaa joka piti sisällään niin musiikkia, runoja kun itämaista tanssiakin. Laukaan kunnan tervehdyksen esitti kunnanjohtaja Jaakko Kiiskilä. Kerrontaa ja muisteluita 50 vuoden ajalta tarjosivat yhdistyksen puheenjohtaja Tuula Nieminen, sihteeri ja tiedottaja Seija Majuri ja Keski-Suomen Aluejärjestön puheenjohtaja Viljo Kumpulainen. Lista aktiivisen yhdistyksen toimintamuodoista on suorastaan hengästyttävän pitkä, mutta poimitaan tähän sieltä vain yksi herkkupala. – Viimeksi olemme kiinnostsuneet erityisesti ulkoilusta luonnossa retkeillen ”Sinikalta sieneen” -tapahtumin, Laukaan laavuilla, Oitinmäen kodalla, Leivonmäen kansallispuistossa ja Kapeenkoskella. Sää on aina suosinut meitä mahtavasti. Seuraavaksi on suunnitteilla Etelä-Konneveden kansallispuistoretki, kertoi Seija Majuri. Teksti ja kuvat: TUOMAS TALVILA Kuvia 50-vuotisjuhlasta on nähtävillä Laukaan Eläkeläiset ry:n kotisivulla, www.laukaanelakelaiset.com Tarvitaan pitkälle tulevaisuuteen katsova ikäohjelma Jan Koskimies Laukaan Eläkeläisten 50-vuotisjuhlassa: Eläkeläiset ry:n Keski-Suomen Aluejärjestön puheenjohtaja Viljo Kumpulainen, Laukaan Eläkeläisten puheenjohtaja Tuula Nieminen, kunnanjohtaja Jaakko Kiiskilä ja Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Jan Koskimies vaihtoivat kuulumisia ennen juhlan alkua. Kylätalo täyttyi yleisöstä. Sumiaisten seudun harmonikat vastasi musiikista. Näyttelypöydälle oli koottu muistoja yhdistyksen taipaleen varrelta. ”Valveutuneet ja aktiiviset eläkeikään tulleet Urho Lonka ja Vilho Manninen olivat sitä mieltä, että pitää olla yhdistys, jotta toimintaa voidaan järjestää. Sunnuntaina 5. päivä toukokuuta 1968 klo 12 kokoontui 8 asiasta kiinnostunutta henkilöä Vilho Mannisen taloon perustamiskokoukseen.” Tuula Nieminen, Laukaan Eläkeläiset ry:n 50-v. historiikin I osio.
Nro 4 kesäkuu 2018 – 33 ELÄKELÄINEN Vuonna 1963 perustettu Piikkiön Eläkeläiset ry on Kaarinan vanhin eläkeläisjärjestö. Huhtikuun lopulla se vietti 55-vuotisjuhliaan Piikkiön Pontelassa. 130-jäsenisen yhdistyksen toiminnan runkona ovat kaikille avoimet, kahdesti kuukaudessa järjestettävät kerhot. Harrastusryhmistä boccian pelaajat ja Veteraanien kulttuurikatselmuksessakin menestynyt senioritanssiryhmä Piikarit kokoontuvat joka viikko. Muuta toimintaa ovat mm. askartelu, lauluryhmä ja retket. Piikkiöläisillä eläkeläisyhdistyksillä on jo usean vuoden ajan ollut yhteistoimintaa. Keväällä vietetään yhteistä iltapäivää ja jouluna joulujuhlaa. Boccia-ryhmät kisaavat kaikin puolin veljellisessä hengessä ikuisesti kiertävistä palkinnoista. – Painopiste on hyvin vahvasti eläkeläisten toimintavireyden kehittämisessä eri tavoilla, sanoi yhdistyksen puheenjohtaja Marja-Liisa Teräväinen. – On väärin arvioitu, että eläkeläiset olisivat uhka tulevaisuudelle. Olemme voimavara, joka yhteiskunnan kannattaa nykyistä enemmän ottaa huomioon. Raumalla vietettiin 55-vuotisjuhlia: ”Aktiivinen jäsenistö on sielu ja selkäranka” Kaarinan vanhin Piikkiön Eläkeläiset: Bocciaa, tanssia ja paljon muuta Raumalaisten tanhuryhmä Ikinuoret esiintyi. Rauman Eläkeläiset ry vietti 55-vuotisjuhlaa juhlatalo Ooperissa. – Jäsenmäärämme on nyt tasan 600, kertoi historiikkia esitellyt yhdistyksen sihteeri Mauri Laine. – Aktiivinen jäsenistö on järjestön sielu ja selkäranka. – Rauman Eläkeläiset on vuosikymmenien aikana osoittanut tarpeellisuutensa ja kykynsä toimia peruajatuksensa mukaisesti, eli puolustaa pientuloisten ikääntyneiden ihmisten elinolojen parantamista ja heidän oikeuksiaan yhteiskunnassa, kiitti Eläkeläiset ry:n Satakunnan Aluejärjestön tervehdyksen juhlaan tuonut Terttu Viinamäki. –Tuloksiakin on toki saatu, mutta edelleen on tarpeen jatkaa ponnisteluja sillä liian moni joutuu kamppailemaan pienen eläkkeen varassa, Viinamäki sanoi. Yleisö viihtyi 55-vuotisjuhlassa Piikkiön Pontelassa. Kuva: Tuomas Talvila
34 – Nro 4 kesäkuu 2018 ELÄKELÄINEN Kun Ykspihlajan Eläkeläiset ry. täytti 50 vuotta, toimittaja Outi Airola kirjoitti yhdistyksen juhlahistoriikissa: ”Me nuoremmat löydämme ankeutta ja synkkyyttä sieltäkin, missä sitä ei ole. Pulaja sotavuosina syntyneet osaavat nauttia niistä asioista, mitä on, eivätkä haikaile turhia. Nuorempana ajattelin, että kaikki eläkeläiset ovat tylsää ja narisevaa sakkia, joka odottaa noutajaa toinen jalka haudassa. Ainakaan Pihlajan Eläkeläiset eivät sovi tähän kuvaan. Porukka elää ajan hermolla ja ennen kaikkea nauttii elämästään täysin rinnoin. Jos on asiaa, kirjelmä kaupunginhallitukselle tai yleisönpalstalle lähtee sekin näpäkästi.” Kesäkuun 9. päivä yhdistys juhli 55-vuotistaivaltaan Ykspihlajan Toimitalolla, joka on 110 vuotta sitten rakennettu työväentalo. Juhlapuhujana tilaisuudessa oli Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Martti Korhonen. Toukokuun 23. pidetyssä keskiviikkokerhossa yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 201016 toiminut Mikko Vehniäinen kertoi, että Ykspihlajan Eläkeläiset ry. perustettiin 29. kesäkuuta 1963. Ensimmäinen puheenjohtaja oli Eemil Hakala vuoteen 1971 saakka. – Aluksi kokoonnuttiin jäsenten kotona ja talon emäntäväki järjesti tarjoilut. Jäsenmäärän kasvaessa oli etsittävä tilavampi kokoontumispaikka ja sellainen löytyi Ykspihlajan Työväentalosta, myöhemmin talon nimi muutettiin Yksipihlajan Toimitaloksi. Samaan aikaan alettiin myös kokoontua keskellä päivää. Vehniäisen mukaan yhdistyksen jäsenet ovat olleet suurelta osin sataman työntekijöitä, sekä entisen Outokummun ja Kemiran (Rikkihappo) työntekijöitä ja osin Kokkolan kaupungin työntekijöitä. – Ykspihlaja on tunnettu teatterija musiikkiharrastuksesta. Myös eläkeläisten tilaisuuksissa ohjelmiston suhteen ollaan omavaraisia. Keskiviikkotapaamisissa puheenjohtaja Eija Emmes säestää yhteislauluja pianolla. Kulttuuri toiminnan keskiössä Lauri Koponen, Helena Nyberg, Pauli Karjala, Pertti Auvinen, Heikki Anttiroiko ja Paavo Rinne ovat pelanneet innokkaasti bocciaa keskiviikkokerhossa jo yli kymmenen vuotta. – Boccia ei ole mitenkään kilpailumielinen peli, vaan mukava seurapeli, johon kaikki halukkaat voivat osallistua. Siinä on sen vetovoima, Heikki Anttiroiko sanoo. Hän liittyi yhdistykseen 1996 ja oli puheenjohtajana 1997–2005, ja muistelee, että parhaimmillaan viikkokerhossa oli 82 osallistujaa. Heikin äiti oli yhdistyksen perustajajäsen. – Kun liityin yhdistykseen, oli matkustaminen sekä vierailut eri yhdistyksiin ja lähiosastoihin toiminnan ydintä, nyt sitä ovat keskiviikkokerhot sekä eri ohjelmaryhmissä touhuaminen. Tuttujen tapaaminen ja yhdessä oleminen on tärkeintä, Heikki sanoo. Ykspihlajan kaupunginosassa on 1 500 asukasta ja yhdistyksessä on 230 jäsentä, joten yhdistyksen vetovoima on melkoinen, kun joka kuudes ykspihlajalainen on sen jäsen. Anna-Liisa Fagernäs oli yhdistyksen puheenjohtajana 200708. – Minun ja monen muun nykyisen yhdistyksen jäsenen vanhemmat olivat perustamassa tätä yhdistystä. Soittokunta, näyttämö ja kuoro ovat olleet Ykspihlajassa toiminnan keskiössä. Tällä hetkellä yhdistyksestämme Auvisen Pepe on näyttämön porukoissa ja Tapio Jokela soittokunnassa. Anna-Liisa kertoo, että pietarsaarelaiset kävivät perustamassa Yksipihlajan yhdistyksen kesällä 1963. – Meiltä mentiin vuorostaan Himangalle perustamaan yhdistys sinne. Tavoitteet kelpaavat, jäsenyys ei Eija Emmes on toista vuotta yhdistyksen puheenjohtajana. Hän on ollut mukana yhdistyksen toiminnassa 11 vuotta. – Aloitin yhdistyksessä, kun olin osa-aikaisena ennen eläkkeelle siirtymistä. Olin Kelalla kuntoutusasiakassihteerinä yli 40 vuotta, ja sitä ennen Postilla viisi vuotta. Kun pääsin ylioppilaaksi, menin töihin ja opiskelut jäivät. Siihen aikaan valtion virka oli hyvä ja vakaa leipäpuu. Eläkkeellä olen ollut kolme vuotta. Mikko Vehniäinen liittyi yhdistykseen 1996, kun jäi Kemiralta eläkkeelle. Hän oli yli 600 työntekijän Kemiralla pääluottamusmiehenä 22 vuotta ja hän oli Eläkeläiset ry:n valtuuston jäsen viimeisen kolmivuotiskauden. – Asun Kokkolassa, mutta kun 90 prosenttia kavereista asuu Ykspihlajassa, siksi liityin tähän yhdistykseen enkä Kokkolan yhdistykseen. Mutta ei se mene niin päin, että ykspihlajalaiset liittyisivät Kokkolan yhdistykseen. Mikko ja Eija kertovat, että tuoreita eläkeläisiä kyllä liittyy yhdistykseen, mutta järjestötehtäviä ei haluta ottaa. – Siksi pitkäaikaiset yhdistyksen luottamushenkilöt eivät pääse irti tehtävistään, Eija sanoo. Mikon mielestä olisi laajemman seminaarin paikka pohtia isolla joukolla, mitä tehdään uusien jäsenien saamiseksi. – Mitä ovat ne asiat, joita emme näe? Varmasti tavoitteitamme kannattavat laajat eläkeläispiirit, mutta miksi se ei näy jäsentilastoissamme? -– Liian moni ajattelee, että sama mitä tekee, tai ketä äänestää, että sama paska kuitenkin toteutuu, kun kaikki ehdokkaat ovat samanlaisia. Olisi aika vaihtaa suuntaa ja suohon polkemisen sijaan nostaa hyviä ehdokkaita ylöspäin, Mikko sanoo. JUHA DRUFVA Ykspihlajassa juhlittiin yhdistyksen 55-vuotistaivalta ”Mitä ovat ne asiat, joita emme näe?” Vatungin kesäpaikassa juhlitaan yhdessä Ykspihlajan ja Kokkolan eläkeläiset omistavat yhdessä Vatungin kesäpaikan. Suurin osa rakennuksista on tehty talkoilla. Yksipihlajan Lastaajat ry. lahjoitti paikan 19.12.1974, joka oli tuolloin omalla tontilla oleva Virkistysmaja-niminen tila. Kun vesivahinko vaurioitti vanhan hirsimökin, rakennettiin talkoilla uusi päärakennus vuonna 2015. Vatungissa yhdistykset pitävät kesäisin neljät juhlat. Tämän kesän avajaiset pidettiin 24. toukokuuta, Juhannusjuhlat ovat 21. kesäkuuta, Kesäjuhlat 19. heinäkuuta ja Venetsialaiset 23. elokuuta. Vatungissa on mökin lisäksi tanssilava, sauna, huusi, halkovaja sekä vierasmökkejä. – Tämä kaikki on talkoilla tehty. Tästä näkee, mikä voimavara meissä eläkeläisissä on, kun työhön ja touhuun ryhdytään, Mikko Vehniäinen, Eija Emmes ja Kokkolan eläkeläisten puheenjohtaja Pirkko Kultalahti huomauttavat. Kesäpaikan kunniaksi on tehty myös Vatunki-valssi, jonka on säveltänyt Paavo Laukkonen ja sanoittanut Martti Koivisto. JD Yhdistyksen entisiä ja nykyinen puheenjohtaja. Mikko Vehniäinen (takana vas.), Heikki Anttiroiko, ja Pentti Hirvikoski. Edessä Pirkko Raivio (vas.), Eija Emmes ja Anna-Liisa Fagernäs. Kuva: Juha Drufva Kesäkuun 9. päivänä yhdistys juhli 55-vuotistaivaltaan Ykspihlajan Toimitalolla. Kuva: Rebecka Hassel
Nro 4 kesäkuu 2018 – 35 ELÄKELÄINEN YE:n tanssiporukka toimitalon portailla 60-luvulla. Kuva yhdistyksen 50-vuotisjulkaisusta. Kuopioon on rakennettu 50-luvulla iso työväentalo, Työnkulma, keskelle kaupunkia. Eri vaiheiden jälkeen talo on päätynyt rakennusliikkeen omistukseen. Rakennusliike purkaisi talon ja rakentaisi tilalle asuinja liiketalon. Kuopio-Kallavesi Eläkeläiset on ollut jo useamman vuoden mukana hakemassa talolle suojelupäätöstä, joka on vielä keskeneräinen. Olemme myös vastustaneet kaupungin tekemää kaavamuutosta, josta eri tahot ovat tehneet viisi valitusta. Useat ihmiset ja muutama yhdistys ovat keränneet nimiä kuntalaisaloitteeseen, joka luovutettiin kaupungin johdolle 29.5. pitkän keskustelun myötä. Kuopio-Kallavesi Eläkeläisten edustajina luovutustilaisuudessa olivat Kirsti Joki ja Pekka Dementjeff. Esille nostettiin erityisesti kaupungin tarjoamien kokoontumistilojen vähäisyys eri yhdistyksille. Aloite: Me allekirjoittaneet Kuopion kaupungin asukkaat teemme Kunnallislakiin viitaten seuraavan sisältöisen kuntalaisaloitteen Kuopion kaupunginvaltuustolle. Ehdotamme, että kaupunki päättää hankkia Työnkulman ja sen viereisen tontin omistukseensa vuosina 20192020, joko ostamalla tai esimerkiksi tontteja vaihtamalla. Peruslämmitys tulee sen jälkeen kytkeä päälle, jotta rakennus säilyy kohtuullisessa kunnossa. Työnkulman on todettu olevan monissa arvioissa merkittävä maakunnallisesti arvostettu rakennus mm. työväenkulttuurin kehittämisen kannalta. Kuopiosta puuttuu nykyisin useilta järjestöiltä harrastus-, kulttuuri-, kokousja tanssitilat. Tämä kyseinen rakennus on sijainniltaan erinomaisella paikalla. Kunnostamalla tämä rakennus kohtuulliseen kuntoon sekä rakentamalla siihen hissi ja esteetön kulku myös vammaiset saavat hyvän kokoontumistilan. Kuopiossa toimii aktiivisesti yli kymmenen eläkeläisjärjestöä, jotka toivovat tiloja harrastuksiin, kokouksiin, juhliin ja tansseihin. Työnkulman kunnostamiseen on mahdollista hakea aluksi avustusta Opetusministeriöstä ja toisessa vaiheessa valtiolta. MERVI HÖYLÄ Kunnallista vaikuttamista Kuopiossa Kirsti Joki ja Pekka Dementjeff (vasemmalla) luovuttivat kansalaisaloitteen Kuopion apulaiskaupunginjohtaja Jari Kyllöselle.
36 – Nro 4 kesäkuu 2018 ELÄKELÄINEN 95 vuotta 1.7. Hilma Lerssi Kajaani 93 vuotta 17.7. Tatjana Sillanpää Kokkola 14.8. Mirjami Salminen Loimaa 90 vuotta 22.4. Kerttu Jokikokko Oulu 6.5. Linnea Sievänen Salpakangas 13.8. Hilkka Hakala Suomussalmi 27.8. Aili Matilainen Jyväskylä 85 vuotta 25.6. Aira Vuorinen Kokkola 1.7. Pertti Hagman Jyväskylä 5.7. Reino Kuusiluoto Pihlava 6.7. Annikki Sinkkonen Hyrylä 11.7. Eila Kauppinen Jyväskylä 22.7. Ritva Jokinen Kotka 25.7. Maire Heino Korso 29.7. Mauri Salminen Korso 8.8. Kerttu Viitala Hyrylä 15.8. Sylvi Huttu Suomussalmi 9.9. Mirjam Kemppainen Kajaani 21.9. Liisa Alisaari Nakkila 80 vuotta 16.5. Sirkka Räsänen Salpakangas 11.6. Aila Ottelin Jyväskylä 12.6. Aili Pesonen Kuusamo 27.6. Martti Kela Suomussalmi 29.6. Pekka Mäki Kokkola 2.7. Toivo Koivisto Pihlava 3.7. Leila Salmi Nakkila 3.7. Reino Udd Reisjärvi 9.7. Jouko Mustonen Kalajoki 15.7. Raili Hämäläinen Nakkila 16.7. Heikki Hovi Ruovesi 27.7. Terttu Sinisalo Ruovesi 30.7. Laila Dahl Kajaani 6.8. Leila Heikkilä Reisjärvi 16.8. Jorma Virtanen Loimaa 19.8. Kalevi Huovinen Pateniemi 22.8. Kauko Haapasaari Rovaniemi 30.8. Sirkka Posio Nakkila 5.9. Niilo Knuutinen Korso 7.9. Esa Huotari Kajaani 10.9. Manu Kieleväinen Reisjärvi 10.9. Reijo Honkaperä Reisjärvi Mieli täynnä odotusta lähti 40 suomussalmelaista eläkeläistä kohti Kalajokea ja kylpylälomaa sunnuntaiaamuna. Matkanjohtajamme Tarmo jakoi ryhmälle Eläkeläiset ry:n Kuntopassia 2018-2019 ja Eija opasti kortin käyttöä. Loman aikana oli toiveissa saada monta merkintää korttiin. Matka sujui rattoisasti, kun Eeva ja Kyösti vetivät vuoronperää yhteislaulua. Kun lähestyttiin Pohjanmaata, maisema muuttui meille kainuulaisille oudon avaraksi, oli aakeita laakeita peltoja, metsää ei juuri ollenkaan, joki näytti tulvineen paikoitellen pellolle. Isot parvet joutsenia näytti lepäilevän pelloilla. Perille saavuttua vähän ihmettelimme, miten päästään hotelliin, piha-alue kun oli täydessä remontissa. Pienten alkuhankaluuksien jälkeen viikon ohjelma lähti täyteen tohinaan. ”Kun maalainen lähtee maailmalle, kaikkea pientä kommellusta voi sattua”, totesi yksi ryhmämme jäsenistä. Miksi hissi ei lähde liikkeelle? Kuinka huoneen lämpöä säädetään tai valot syttyvät ja sammuvat? Vakavin tilanne sattui vesijumpan alussa uima-altaalla: kun kävelee kaikessa rauhassa altaassa ja yht` äkkiä altaan pohja syvenee jyrkästi, eikä osaa uida! Onneksi naapuri oli lähellä ja veti uimataidottoman kaiteen luo. Pelästyyhän siinä! Kaikkien uimataidottomien pitäisi mennä uimakouluun, uimaan oppii varmasti jokainen, ei se ole sen kummempaa kuin autolla ajaminenkaan, totesi joku. Ohjelmassa oli joka päivä ohjattua liikuntaa sisällä, ulkona tai kylpylässä. Reipas, nuori ohjaajamme pisti meihin totisesti vauhtia vesijumpassa: ”juoksua paikallaan, pistä 3. vaihde päällä, 4. vaihde, viitosvaihde… huhu-huh! Ihan siinä hengästyi! Osallistuimme myös leikkimielisiin kilpailuihin, kuten Kurlinkiin Kalajokisittain, pelasimme lautapelejä ja bingoa ja opettelimme rentoutumaan. Ja niinhän siinä kävi, että kohta kuului kuorsaus parilta patjalta! Tanssillisessa liikuntatuokiossa opimme romanialaisen piirileikin (tai toiset oppi, toiset ei). Oikeasti tanssahtelimme kahtena iltana, ja hauskaa oli! Jotkut tunnollisimmista kävivät kuuntelemassa fysioterapeutin luentoa hyvinvoinnista ja ravinnosta ja muutamat kävivät kehonkoostumus-mittauksessa ja ihmettelivät hyviä tuloksia palautekeskustelussa. Kädentaitotyöpajassa taiteilimme lomamuiston kotiin vietäväksi. Kuntoiluhuone oli vapaasti käytettävissä aukioloaikoina, samoin saunat ja uima-altaat. Hotellin yhteydessä oli mielenkiintoinen Meriluontokeskus, jossa saattoi tutustua meren elämään – kaloihin, kasveihin, lintuihin ja entisiin elinkeinoihin meren rannalla. Sauvakävelylenkki kulki hiekkadyynien lomassa ja koska kylpylä sijaitsee aivan meren tuntumassa, saimme ihailla parvekkeelta parina iltana auringonlaskua jäisen meren horisonttiin. Ryhmässä oli rento meininki ja hyvä porukkahenki. Mahdollisuus osallistua tuetulle lomalle on tosi tärkeää eläkeläisille. Koska lomamme oli melko edullinen, saattoi rahaa käyttää hieman itsensä hemmotteluun – monet kävivät hierojalla, jalkahoidossa tai kampaussalongissa. Mahtavaa tietenkin oli se, että ei tarvinnut itse laittaa ruokaa kuutena päivänä, vaan sai nauttia noutopöydän antimia kolmasti päivässä ja se ruoka oli hyvää! Juttu ja kuvat: EIJA LAAKSO Muhoksen Eläkeläiset viettivät kevätkauden kerhojen päättäjäisiä 30.5. Muhoksen ampumaradan majalla. Paikka on tullut jo melkein perinteiseksi päättäjäisten pitopaikaksi sopivan sijainnin ja hyvin varustellun majan ansiosta. Reipas nelituntinen hurahti kuin siivillä, eikä pieni viileyskään haitannut ulkoilukisoja. Tällä kertaa kilpailtiin tikanja hevosenkengän heitossa. Sisätiloissa laulettiin, voisi melkein sanoa, että nuoruuden innolla Anteron haitarin säestyksellä. Arpajaiset tietysti kuuluivat lähes pakollisena lajina ohjelmaan ja voittajat saatiin siinäkin lajissa selville. Kun ahkerat ja ehtoisat emännät ravitsivat meidät kahvilla, voileivillä ja pannareilla unohtamatta makkaranpaistoakaan, kotimatkalle lähti tosi tyytyväinen porukka. Muhoslaiset kirmaisivat kesälaitumelle Hevosenkengät saivat kyytiä Muhoksen Eläkeläisten kevätkauden päättäjäiskisassa. Suomussalmen Eläkeläiset ry:n ryhmä hyvinvointilomalla Ryhmäkuva ennen lähtöä kotimatkalle.
Nro 4 kesäkuu 2018 – 37 ELÄKELÄINEN Jäsenmaksut ja tukimaksut: IBAN FI11 8000 1800 3273 56 Muut maksut: IBAN FI11 1012 3000 0714 70 Jan Koskimies toiminnanjohtaja 040 747 0776 Anna Autio jäsenvastaava 044 751 1030 – jäsenrekisteri, yhdistysrekisteri materiaalitilaukset Heli Grönroos henkilöstöja talousvastaava 050 529 0399 – kirjanpito, laskutus, ostoja myyntireskontra, palkanlaskenta Anna Eskola aluetyön suunnittelija 044 751 1031 – yhdistysverstastiedustelut Anu Mäki järjestösuunnittelija 040 839 7699 – Eläkeläinen-lehden syntymäpäivät ja poisnukkuneet, syysja kevätkokousilmoitukset Tiina Rajala koulutussuunnittelija 040 582 4319 – kulttuurija koulutustoimintaan liittyvät asiat (ilmoittautumiset jäsenpalvelun kautta) Eva Rönkkö monikulttuurisuustyön suunnittelija 040 501 3599 Tuomas Talvila tiedottaja 050 570 9716 – Eläkeläinen-lehden toimittaja Petra Åhlström hankekoordinaattori 050 308 0560 – Verkko ja vempaimet hallintaan -hanke Jouni Ahonen hankekoordinaattorin sijainen, Verkko ja vempaimet hallintaan -hanke 044 751 1032 Kuntorannantie 14 78400 Varkaus Myyntipalvelu 017 560 1403 tai 0400 403 669, myynti@kuntoranta.fi Martti Korhonen puheenjohtaja Marja Leena Makkonen varapuheenjohtaja Julkaisija: Eläkeläiset ry Päätoimittaja: Jan Koskimies Toimitussihteeri: Tuomas Talvila Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Anna Autio, puh. 020 743 3610, anna.autio@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy 7 kertaa vuodessa Tilaushinta kotimaahan 26 euroa/vsk Muu Eurooppa 36 e/vsk, muut ulkomaat 40 e/vsk Ilmoitushinnat: 2,00 euroa / pmm Toimitus ja toimisto: Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610 elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Ilmoitusmyynti: Marja-Leena Laitinen, 050 5323 444 m-leena.laitinen@kolumbus.fi Maauunintie 14 D 34 01450 Vantaa Syntymäpäivät ja poisnukkuneet, syysja kevätkokousilmoitukset: Anu Mäki, 040 839 7699 anu.maki@elakelaiset.fi ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (Painettu) ISSN 2242-3338 (Verkkolehti) Suomalainen Lehtipaino Oy Kajaani 2018 Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki elakelaiset@elakelaiset.fi www.elakelaiset.fi Toimisto palvelee arkisin kello 9-15. Jäsenpalvelun soittoaika kello 9-12, puhelin 020 743 3610 – jäsenmaksut, osoitteenmuutokset, kurssienja jäsentapahtumien ilmoittautumiset, Eläkeläinen-lehden tilaukset. Muina aikoina pyydämme käyttämään henkilökunnan suoria puhelinnumeroita (numerot alla) Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@elakelaiset.fi Halikon Eläkeläiset Tea Korkalainen Himangan Eläkeläiset Mauri Nieminen Joensuun Eläkeläiset Veikko Halonen Kaarinan Eläkeläiset Pasi Mäkelä Kalajoen Eläkeläiset Arto Saari Lapuan Eläkeläiset Voitto Jaakko Salomon Koski Lohjan Eläkeläiset Kerttu Annikki Vacker Malmin Eläkeläiset Mikko Johannes Raikunen Oulaisten Eläkeläiset Anna Jylkkä Oulun Työväen Eläkeläiset Eero Hanhela Kerttu Kuosmanen Aarne Saarela Pihlavan Eläkeläiset Irja Järvinen Katri Pulliainen Pihtiputaan Eläkeläiset Hilkka Tellervo Hilkamo Piikkiön Eläkeläiset Raimo Sauhula Pirkkalan Eläkeläiset Pauli Matias Niittylahti Posion Eläkeläiset Kirsti Oikarinen Rauman Eläkeläiset Marjatta Vilhelmiina Borén Ruoveden Eläkeläiset Mary Milka Tuominen Savonlinnan Eläkeläiset Toivo Kalevi Rönnback Suomussalmen Eläkeläiset Väinö Johannes Juntunen Anna-Liisa Partanen Tuusniemen Eläkeläiset Esko Nevalainen Ykspihlajan Eläkeläiset Antti Tornikoski Oikaisu: Eläkeläinen-lehdessä 3/2018 Kaarle Martti Sutinen oli virheellisesti merkitty poisnukkuneiden palstalle. 15.9. Taisto Kinnunen Suomussalmi 19.9. Elli Jokinen Kaarina 75 vuotta 1.6. Anita Kettunen Nakkila 19.6. Oili Raija Karppinen Vaala 30.6. Hilkka Blom Korso 30.6. Aatos Palviainen Korso 3.7. Terhikki Keskinen Kaarina 4.7. Seija Kolppo Jyväskylä 18.7. Heimo Linna Jyväskylä 20.7. Irmeli Lindqvist Nakkila 21.7. Anni Polojärvi Kuusamo 25.7. Rauno Koivu Kaarina 10.8. Heikki Niskanen Jyväskylä 11.8. Veikko Huurinainen Kajaani 16.8. Eeva Kesälahti Kuusamo 25.8. Eini Lehtola Halikko 30.8. Tyyne Lindgren Jyväskylä 7.9. Eino Parviainen Korso 8.9. Raimo Levy Kajaani 10.9. Tellervo Hakala Kaarina 18.9. Ritva Salonen Loimaa 70 vuotta 21.5. Liisa Hillevi Siekkinen Pihtipudas 1.7. Eila Aarnos Kokkola 1.7. Reijo Moilanen Suomussalmi 4.7. Kirsti Forsell Korso 5.7. Anja Lesonen Suomussalmi 7.7. Martti Koivu Kajaani 14.7. Sakari Aula Kajaani 18.7. Eila Manninen Jyväskylä 22.7. Voitto Polo Liminka 23.7. Pentti Taronoja Pihlava 4.8. Seija Peltonen Piikkiö 7.8. Kaarina Rahkola Seinäjoki 11.8. Anneli Kovalainen Suomussalmi 12.8. Eila Nilosaari Kajaani 13.8. Simo Pennanen Pihtipudas 2.9. Aino Tuhkanen Kajaani 9.9. Maj-Britt Gustafsson Korso 9.9 Maija Seppälä Kokkola 17.9. Erkki Kankaanpää Kokkola 23.9. Matti Myllymäki Kokkola 65 vuotta 26.6. Anita Jaakola Reisjärvi 27.6. Pirjo Luukinen Liminka 12.7. Arja Holkeri Jyväskylä 29.7. Eliisa Korpikangas Jyväskylä 2.8. Jorma Kinnunen Suomussalmi 16.8. Pekka Nurmi Loimaa 27.8. Tuula A. Heikkinen Suomussalmi 22.9. Aini Leinonen Suomussalmi 60 vuotta 18.8. Jarmo Haverinen Suomussalmi 50 vuotta 26.6. Anne Karjalainen Suomussalmi Oikaisu 18.4. vietti 90-vuotisjuhliaan Hilkka Alisa Ala-Korpela Ykspihlajan Eläkeläisistä (virheellisesti oli merkitty Hilkka Liisa) Toimisto kiinni heinäkuun ajan 1.–31.7.
38 – Nro 4 kesäkuu 2018 ELÄKELÄINEN Yli 40 Raision Seudun Eläkeläisten jäsentä kokoontui 16.5. bosnialaisen perheen pihamaalle syömään lammasta. Luontopolku Raision Sorolaisten kentän lähettyvillä oli kierretty ja bosnialainen ateria maistui kukkivien omenapuiden alla 29 asteen lämmössä. Päivä hahmottui kahden tärkeän asian ympärille: ulkoilu ja ruokailu. Yleensä luontopolku yhdistetään metsiin ja peltoihin, mutta hyvin luontopolun tekeminen ja sen kiertäminen onnistuu kaupungissakin. Eero Aronen oli tehnyt kysymyksiä niin kaloista, linnuista, hyönteisistä kuin sienistäkin. Onko eksoottinen ja upea paratiisilintu sukua arkiselle variksellemme? Onko kuvassa nokkosperhonen vai ritariperhonen? Mikä kala onkaan tämä koukkuleuka? Raision Seudun Eläkeläisten puheenjohtaja Aarre Lehtonen tunsi jo vuosikymmenten takaa raisiolaistuneen bosnialaisen Fikret Mujkicin, joka osaa paistaa vartaassa lammasta tai possua erilaisiin juhliin. Jäsenistölle haluttiin tarjota mahdollisuus tutustua bosnialaiseen ruokakulttuuriin, johon kuuluu lihan grillaaminen avotulella. Koska nyt oltiin kaupungissa, lammas valmistui vartaassa grillihiilten avulla 10 tunnissa. Makua antoivat suola ja savu, Bosniassa ei lihan makua mausteilla pilata. – On mukavaa tutustua uusiin ihmisiin. Kommunikaatio on maailmassa todella tärkeää, kaikki tarvitsemme ruokaa ja rauhaa, pakolaisena Suomeen tullut Fikret Mujkic sanoo ja toivottaa vieraat tervetulleiksi. Fikret oppi tultuaan suomen kielen puolessa vuodessa. Hän kävi kurssit, mutta jutteli lisäksi naapurinsa kanssa, joka antoi hänelle kotitehtäviä. Sodassa haavoittunut mies teki työuransa maalarina. – Jokaisen pitää arvostaa sitä paikkaa, missä asuu, hän toteaa ja kertoo viihtyneensä hyvin jo 22 vuotta Raisiossa. Yhteistyötä maahanmuuttajien kanssa Raision Seudun Eläkeläiset ry katsoo, että sen tehtävänä on valvoa myös maahanmuuttajaikäihmisten asioita. Yhteistyö eri maista tulleiden kesken on tärkeää. Yhdistyksessä on huomattu, että varsinkin iäkkäämmät maahanmuuttajanaiset elävät kodeissaan liian eristäytyneinä. –Olemme miettineet, jos veisimme heitä pioneerien Aina-veneellä tutustumaan Turun saaristoon. Haluamme tehdä yhteistyötä pakolaisten kanssa nimenomaan ruohonjuuritasolla, käytännön arjessa, Aarre Lehtonen sanoo. Teksti: INKERI AALTO Kuvat: RAIMO HELANDER Yli 40 yhdistyksen jäsentä nautti lammasta 29 asteen helteessä. Raision Seudun Eläkeläisten helteinen toimintapäivä sujui herkutellen ”Kaikki tarvitsemme ruokaa ja rauhaa.” Fikret Mujkic valvoi lampaan kypsymistä. Fikret Mujkicin valmistamaa grillilammasta oli kypsytetty vartaassa kymmenen tuntia
Nro 4 kesäkuu 2018 – 39 ELÄKELÄINEN Leskirouva Katiska Krypton 3/2018 ratkaisu Ristikko 4/2018 Ratkaisijan nimi:.......................................................................................................... Osoite:........................................................................................................................... ...................................................................................................................................... Postitoimipaikka:......................................................................................................... Krypton 3/2018 oikein ratkaisseiden joukosta onnetar nosti seuraavat nimet: Terttu Palomäki, Ulvila ja Esko Laukkanen, Iisalmi. Onnittelut voittajille ja mukavaa kesää kaikille! Ristikon 4/2018 ratkaisut on lähetettävä 20. elokuuta mennessä osoitteella: Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Kuoreen ei saa panna tehtävän ratkaisun lisäksi muuta postia järjestölle tai lehdelle. Kuoreen on kirjoitettava sana RISTIKKO.
40 – Nro 4 kesäkuu 2018 ELÄKELÄINEN Tradekan jäsenille extraetuja kesään BURGER KING ® -ravintoloissa ilmainen sundae-jäätelö Restelin BURGER KING ® -ravintolat tarjoavat normaalihintaisen aterian ostajalle ilmaisen sundae-jäätelön 1.6.– 31.7. 2018. Edun saat, kun näytät Tradekan jäsenen PINS-korttisi tilausta tehdessäsi. Lisäksi saat vuosietusi -20 % normaalihintaisesta ateriasta. Katso eturavintolat tradeka.fi/muut-edut Muut extraedut Tradekan jäsenille kesäisiä extraetuja tarjoavat myös Synsam, Kauppahalli24.fi sekä Liikuntakeskus Pajulahti. Katso kaikki vuosija extraetusi tradeka.fi