”Iso kuva hukassa sukupolvikeskustelussa” 7 | EETU ry:n kuntavaalitavoitteet 10 | Pysykäämme liikkeellä ulkoilusta nauttien 16 Finlaysonin tehtaan historia sai arvoisensa näyttelyn 20 2/2021 | 9. huhtikuuta 2021 | Eläkeläiset ry:n jäsenlehti | elakelaiset.fi Tutkimusprofessori Anna Rotkirch painottaa, että yli 65-vuotiaita ei voi niputtaa yhteen ryhmään. Myöhäiskeski-ikä on uusi, tärkeä elämänvaihe. 4 Pitenevä elinikä on etuoikeus
mää. ”Pahin” on tosin ohi. Yöt nukutaan ja ulkoiluun on löytynyt rytmi. Joka lenkillä saa itsellekin aitoa uuden löytämisen iloa. Linnun laulu, sulavat vedet, maan tuoksu, uudet ihmiset joita kaupungissa riittää saavat riemun aikaan. Tässä on meidän reseptimme tämän ajan kurimukseen. Miksi kirjoitan tästä? Siksi, että nyt kun valoa on näkyvissä sekä luonnossa että koronarokotuksien muodossa, meidän on jaksettava vielä puristaa ja tukea toisiamme. Uskon, että kun kesä koittaa ja syksy saa niin me pääsemme kokoontumaan ja virittämään toimintaamme uuteen nousuun. Jaksamista ja kesän odotusta! V altioneuvoston tilaama tuore väestöpoliittinen raportti ”Syntyvyyden toipuminen ja pitenevä elinikä, linjauksia 2020-luvun väestöpolitiikalle” esittää ajattelutavan muutosta yhteiskunnan suhtautumisessa väestön ikääntymiseen. Tutkimusprofessori Anna Rotkirchin laatima selvitys korostaa erityisesti nuorempien 65–74-vuotiaiden ”myöhäis-keski-ikäisten” eläkeläisten entistä parempaa terveyttä. Se esittää kaikille iästä riippumatta samoja mahdollisuuksia kouluttautumiseen, työntekoon ja kuntoutukseen ja ikäsyrjinnän poistamista. Väestön ikääntymistä ei pidä nähdä uhkana, vaan osoituksena yhteiskunnan onnistumisesta. ELÄKELÄISET RY on pitkään vaatinut sitä, että ikääntyminen nähtäisiin voimavarana. Ilman eläkeläisten panosta yhteiskunta ja kansantalous eivät voisi toimia. Työssäkäyvien lastenhoito vaikeutuisi, järjestötoiminta rapautuisi ja demokratia heikkenisi ehdokkaiden ja vaalityöntekijöiden puutteessa. Ikääntyneet myös usein kuluttavat paikallisia palveluita nettikaupan ja kaukomaiden sijaan, ja siten tukevat kuntien elinvoimaa. Ikäystävällinen kunta on Eläkeläiset ry:n ja myös eläkeläisliittojen etujärjestö EETUn tavoite kuntavaaleissa. Tämä tarkoittaa sellaista yhteiskuntaa, jossa ikääntynyt väestö on vahvasti osallinen. Eläkeläiset eivät ole yhteiskunnan ja väestön ulkopuolinen saareke, vaan elimellinen osa yhteiskuntaamme. Ikäryhmien välille ei tule vetää jyrkkiä rajoja. HYVINVOINTIYHTEISKUNNASSA kaikilla sukupolvilla tulee olla luottamus siihen, että heillä on vanhuuden koittaessa riittävä toimeentulo ja tarvitsemansa palvelut. Eläkejärjestelmää ja julkisia palveluita on kehitettävä siten, että tämä luottamus säilyy. Muuten ajaudumme yhteiskuntaan, jossa hyvätuloiset varautuvat yksityisillä lisäeläkkeillä ja sairausvakuutuksilla, ja rapautuvat julkiset palvelut jäävät pienituloisille. Näin ei saa tapahtua. Eläkeläisjärjestöillä on tärkeä rooli vaikuttaa päätöksentekijöihin niin, että yhteiskuntaa kehitetään sellaiseksi, jossa kaikki voivat ikääntyä luottavaisena. JAN KOSKIMIES, PÄÄTOIMITTAJA OLIMME AJATELLEET, ettemme laita nyt uutta koiraa. Molemmat kun matkustamme paljon minä näissä järjestötehtävissä ja vaimo töissä. Mutta koronatilanteen vuoksi huomasimmekin olevamme paikoillamme. Pohtimisen jälkeen päädyimme koiranpennun hankintaan. Se oli meille oikea ratkaisu. Pentu, Hurja nimeltään, toi elämään sisältöä ja uuden rytmin. Hurja on vanhaa työkoirarotua, Lancashiren karjakoira. Paimentava ja hiukan vahtiva sekä jyrsijöiden kauhu. Pieni suuri koira. Kaikkein parasta siinä on iloisuus, avoimuus ja ystävällisyys. Hurja on kaikkien kaveri. Nyt sitten mennään taas pentueläEläkeläisyys muutoksessa Hurja toi elämään uuden rytmin 2/2021 Kannen kuva Jussi Nukari / Lehtikuva ”Iso kuva hukassa sukupolvikeskustelussa” 7 | EETU ry:n kuntavaalitavoitteet 10 | Pysykäämme liikkeellä ulkoilusta nauttien 16 Finlaysonin tehtaan historia sai arvoisensa näyttelyn 20 2/2021 | 9. huhtikuuta 2021 | Eläkeläiset ry:n jäsenlehti | elakelaiset.fi Tutkimusprofessori Anna Rotkirch painottaa, että yli 65-vuotiaita ei voi niputtaa yhteen ryhmään. Myöhäiskeski-ikä on uusi, tärkeä elämänvaihe. 4 Pitenevä elinikä on etuoikeus SENNI JA SAFIRA POIMINTA Ilman eläkeläisten panosta yhteiskunta ja kansantalous eivät voisi toimia.” PUHEENJOHTAJALTA MARTTI KORHONEN PÄÄKIRJOITUS ”Oi kevät, hyvä on ihmisen kävellä ja antaa sarastuksen hieroa unen rippeet silmistä ja sielusta.” Pekka Isaksson Kävelypässien blogissa Lue blogejamme: elakelaiset.fi/blogit Poikkeusajassa on kestämistä Malmin Eläkeläiset kertovat koronaajan tuntemuksistaan. 11 Vatulointi on vaarallista Pekka Isaksson pohtii esseessään Ruotsin ja Suomen koronateitä. 12 Rintamalla ja Pentinkulmalla Panu Rajala toimitti Väinö Linnan puhutut muistelmat. 24 Anteeksi antamisen arvo ”Voimme elää kaunasta vapaana ja nauttia elämän upeudesta.” 32 Vaivaisukot ovat ilmiö Nykypäivään asti puupatsaita on säilynyt 145 kappaletta. 38 Vakiot Kalevin kynästä 15 Kurssikalenteri 19 Runopysäkki 28 Pensionären 23 Ristikko 39 2 Eläkeläinen 2/2021
AJASSA E läkeläiset ry:n 21. edustajakokous pidetään 21.–22. syyskuuta. Alunperin kokous oli määrä pitää kesäkuun alussa. Eläkeläiset ry:n hallitus päätti uudesta ajankohdasta kokouksessaan 19.3. Hallitus oli päättänyt jo maaliskuun alussa, että alunperin 3.–4. kesäkuuta koolle kutsuttu edustajakokous peruutetaan koronaepidemian vuoksi. ”Eläkeläiset ry:n hallitus haluaa toimia vastuullisesti. Peruuttamisen syynä on Suomen pahentunut koronatilanne, ja siitä johtuvat jäsenyhdistysten huomattavat vaikeudet saada järjestettyä edustajakokousedustajien valitsemiseen tarvittavat sääntömääräiset kevätkokoukset. Näitä vaikeuksia ovat kevätkokousten järjestämisestä osallistujille syntyvä mahdollinen altistuminen koronatartunnalle, viranomaisten asettamat kokoontumisten osallistujamäärän rajoitukset, yhdistysten käytettävissä olevien kokoustilojen sulkeutuminen, sekä jäsenyhdistysten vähäiset edellytykset järjestää etäkokouksia jäsendemokratian vaarantumatta”, hallituksen 2. maaliskuuta tekemässä peruuttamispäätöksessä todetaan. SYYSKUUN KOKOUKSEN valmisteluaikataulu on sellainen, että yhdistysten ja aluejärjestöjen tulee toimittaa aloitteet, henkilöesitykset ja edustajien valtakirjat järjestölle 21.7. mennessä. – Ne voi mieluusti toimittaa aikaisemminkin – heti kun yhdistys on päätöksensä em. asioista tehnyt, sanoo Eläkeläiset ry:n järjestösuunnittelija Anu Mäki. Kokousaikataulujen muutoksista johtuen (oma vaikutuksensa on myös kuntavaalien siirtämisellä) on Eläke läinen-lehden numeron 3 ilmestymistä aikaistettu. Eläkeläinen-lehden seuraava numero 3 ilmestyy 21. toukokuuta (kesäkuun sijaan). Yhdistykset voivat käyttää tätä lehteä pitämättömien/ siirtyneiden kevätkokoustensa koollekutsumislehtenä. Numeroon 3 tarkoitetut kokousilmoitukset on lähetettävä viimeistään maanantaina 3. 5. osoitteeseen elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Lehti ei peri tästä uudesta ilmoituksesta ilmoitusmaksua niiltä yhdistyksiltä, joiden kevätkokouskutsu julkaistiin jo vuoden ensimmäisessä lehdessä. Tarkempi kutsu 21.–22.9. pidettävään edustajakokoukseen lähetetään yhdistyksille 8.4. lähtevässä yhdistyspostissa. Kutsu on julkaistu myös tässä Eläkeläinen-lehdessä. TU O M A S TA LV IL A Edustajakokous pidetään kolmen vuoden välein. Vuonna 2017 oltiin koolla Kuntorannassa. Edustaja kokous, valtuusto ja hallitus Eläkeläiset ry:n toimielimet ovat edustajakokous, valtuusto ja hallitus. Järjestön ylin päättävä elin edustajakokous pidetään kolmen vuoden välein. Se valitsee valtuuston ja hallituksen. Edustajakokousten välisenä aikana päätösvaltaa käyttää valtuusto. Järjestön toimeenpaneva elin on hallitus, jossa on puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan lisäksi kuusi muuta jäsentä ja heidän henkilökohtaiset varajäsenensä. Hallituksen puheenjohtajaa nimitetään Eläkeläiset ry:n puheenjohtajaksi ja hallituksen varapuheenjohtajaa Eläkeläiset ry:n varapuheenjohtajaksi. Edustajakokous siirtyy syksyyn Uusi ajankohta on 21.–22. syyskuuta. ”Eläkeläiset ry haluaa toimia vastuullisesti.” Eläkeläinen 2/2021 3
YHTEISKUNTA Tutkimusprofessori Anna Rotkirch esitteli selvitystä 2020-luvun väestöpoliittisista haasteista ja mahdollisuuksista tiedotustilaisuudessa 10. maaliskuuta. 4 Eläkeläinen 2/2021
TUOMAS TALVILA V altioneuvoston kanslian tilaama selvitys 2020-luvun väestöpoliittisista haasteista ja mahdollisuuksista julkistettiin 10. maaliskuuta. 180-sivuinen selvitys Syntyvyyden toipumi nen ja pitenevä elinikä sisältää tärkeitä ja mielenkiintoisia tietoja ja näköaloja Suomeen, jossa merkittävä määrä väestöstä on ikääntynyttä. Pitkäikäisyyden jatkuvan kasvun myötä on yhä harhaanjohtavampaa puhua 65-vuotta täyttäneistä yhteneväisenä ryhmänä. Aivan kuten lasten ja nuorten ikäryhmässä on hyvin erilaisia ikiä ja kehitysvaiheita, myös virallisen eläkeiän jälkeen on useita erilaisia vaiheita – ja niitä on runsaasti enemmän. – Niin sanotut myöhäiskeski-ikäiset, noin 65-74-vuotiaat, ovat varsin toimintakykykyisiä. He eivät ole huollettavia vaan päinvastoin usein auttavat muita, ja voisivat olla nykyistä suurempikin voimavara yhteiskunnalle, selvityksen kirjoittaja, Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch toteaa. Rotkirchin tukena hankkeessa ovat toimineet hallituspuolueiden valtiosihteereistä muodostettu ohjausryhmä ja itsenäinen Väestöpoliittinen tiedepaneeli. Selvitys käsitellään osana hallituksen puoliväliriihen valmistelua. ANNA ROTKIRCH muistuttaa, että pitenevä elinikä on etuoikeus. – Väestökehitystä on usein tapana surkutella ja voivotella. Tämähän on kuitenkin hieno muutos: elämme pidempään terveempinä ja toimintakykyisempinä kuin juuri mikään ihmisyhteisö ikinä, Rotkirch sanoo. Selvitys muistuttaa, että ajatusmalli 15–64-vuotiaasta ”työikäisestä väestöstä” on yhä useammassa yhteydessä aikansa elänyt. 68-vuotiailla on keskimäärin parikymmentä vuotta elinikää ja 15 prosenttia 68-vuotiaista osallistuu jo nyt työelämään. EU-maita koskevien väestöskenaarioiden perusteella työllisyysasteen ja tuottavuuden nostaminen on vahvin yksittäinen keino lieventää ikääntyvän väestön taloudellisia haasteita. Se edellyttää panostamista koulutukseen erityisesti miesten kohdalla sekä elinikäistä oppimista. Niinpä työllisyyspolitiikassa, kuntoutuksessa tai jatkuvassa oppimisessa ei ole enää syytä asettaa yläikärajaksi 65:ttä vuotta. – Uuden oppiminen on edellytys, jos ajatellaan että ihminen eläkeläisenä edelleen voisi olla työmarkkinoilla tai työllistyä uudelleen. Mutta elinikäisellä opiskelulla on myös itseisarvo. Se on hyvää tuottava mekanismi, joka edesauttaa tervettä ikääntymistä ja pitää muistin kunnossa, Rotkirch huomauttaa. JA KUN talousvaikutuksista puhutaan, muun muassa eläkeikäisten maksamien verojen, omaishoidon taloudellisten hyötyjen sekä eläkeikäisten muun taloudellisen aktiivisuuden kuten kulttuuritapahtumien ja kotimaanmatkailun ylläpidon taloudellinen merkitys olisi tärkeää huomioida, selvityksessä todetaan. Anna Rotkirch peräänkuuluttaa sukupolvien välistä poliittista ja taloudellista solidaarisuutta. Ikään perustuva syrjintä on keskeinen haaste, johon uusi ikäajattelu herkästi törmää. Edelleen 50 tai 65 ikävuotta nähdään rajapyykkinä katsomatta ihmisten tosiasiallista toimintakykyä ja osaamista. Käytännön esimerkki on se, että monet kyselytutkimukset tehdään 18–74-vuotiaille. Tällainen käytäntö kuitenkin merkitsee, että yli 312 000 äänioikeutettua ja lähes 6 prosenttia väestöstä suljetaan lähtökohtaisesti pois mielipidekyselyistä kuten puolueiden kannatuskyselyistä. – Minusta tällainen aikuisväestön rajaus on käsittämätön, Rotkirch puuskahtaa. Toisaalta ”ikäihmisistä” puhuminen yhtenä hahmottomana massana on virheellinen yleistys. – Ikäsyrjintäähän on sekin, että ei nähdä aidosti missä tilanteessa ja elämänvaiheessa ihminen on ja minkälaisia tarpeita hänellä on. Yli 55-vuotiaat pitäisi lukea ainakin kolmeen eri ikäryhmään. SELVITYKSESSÄ TODETAAN, että väestön ikääntyminen, joskus jopa suoraan ikääntyneet ihmiset, saatetaan nimetä julkisuudessa kansantalouden ongelmien syyksi. Vanhuutta koskeva julkinen keskustelu voi saada ikääntyneet tuntemaan itsensä torjutuiksi, ei-halutuiksi ihmisiksi, mikä aiheuttaa masentuneisuutta ja vetäytymistä. Tutkijat puhuvat sosiaalisesta näkymättömyydestä. Silloin ihminen kokee, ettei tule enää nähdyksi. – Olisi mielenkiintoista tarkemmin selvittää, mihin kaikkeen tämä ilmiö liittyy. Uskon että suomalaisen ajattelun vahva työkeskeisyys on yksi tekijä. Ihmisen asema nähdään vahvasti sen kautta, onko hän ansiotöissä vai ei, Anna Rotkirch pohtii. Tutkimusten mukaan ikääntymisen halveksunta kohdistuu erityisesti naisiin: esimerkiksi 55 vuotta täyttäneet naiset kokevat tutkimusten mukaan muita useammin työsyrjintää. Mitä sitten tehdä, jotta päästäisiin ”siivoamaan syrjinnän elementtejä pois yhteiskunnasta”, kuten VäestöLA U R A KO TI LA / VA LT IO N EU V O S TO N K A N S LI A IKÄAJATTELU UUSIKSI Myöhäiskeski-ikäiset 65–74-vuotiaat ovat varsin toimintakykyisiä. He eivät ole huollettavia vaan päinvastoin usein auttavat ja hoitavat muita. Pitenevä elinikä on etuoikeus. Vanhusväestön palvelutarve kuitenkin vääjäämättä moninkertaistuu lähitulevaisuudessa. Pitenevä elinikä on etuoikeus.” Eläkeläinen 2/2021 5
YHTEISKUNTA poliittisen tiedepaneelin puheenjohtaja, gerontologian professori Marja Jylhä totesi selvityksen julkistamistilaisuudessa? Yksi vastaus voi löytyä eurooppalaisen ikääntymisen verkoston suosituksista. Siellä ehdotetaan muun muassa, että lakeja ja säädöksiä valmisteltaessa tulisi tarkastella niiden mahdollisia ikääntyviä ihmisiä syrjäyttäviä vaikutuksia. Suomessa on jo olemassa samankaltainen suositus lapsivaikutusten osalta. KUTEN SANOTTU, pitenevä elinikä on etuoikeus. – Samalla tiedämme kuitenkin varmasti, että hyvin vanhoja ihmisiä on Suomessa pian moninkertaisesti. 85 vuotta täyttäneitä on todennäköisesti ainakin 300 000 vuonna 2035, Anna Rotkirch sanoo. Ja nykyisen väestöennusteen mukaan joka toisessa maakunnassa on jo ennen vuotta 2030 enemmän 75 vuotta täyttäneitä kuin alle 25-vuotiaita. Selvitys muistuttaa, että enemmistö yli 75-vuotiasta ei tarvitse ikääntyneiden palveluiksi ymmärrettävää kotihoitoa tai ympärivuorokautista hoitoa, vaan he käyttävät samoja palveluita kuin muutkin aikuiset. Kuitenkin jo nyt noin joka neljäs apua tarvitseva 75 vuotta täyttänyt ei koe saavansa sitä tarpeeksi. Raihnaisuuden ja avun tarpeen vaihe elämän loppuvuosina ei tule lyhenemään, ja vanhuksia on yhä enemmän. Pitkäikäisyys ja sairastavuus ovat lähivuosikymmenten suuri haaste sosiaalija terveyspalveluille. Vaikka terveys ja toimintakyky nousevat, viimeisinä elinvuosina tarvitaan paljon hyvää hoitoa. – On tärkeää kysyä, miten Suomi on varautunut tähän yhtälöön, Anna Rotkirch painottaa. Selvityksen mukaan toiveet ovat maahanmuuttoa edellyttävä vanhustenpalveluissa työskentelevien henkilöstömäärän kasvattaminen, terveysja sosiaalihuollon tuottavuuden nostamisessa ja digitalisaatiossa. Teknologian kaikkivoipaisuuteen Rotkirch suhtautuu kuitenkin epäillen. – Hoiva-ala on työintensiivinen, enkä tiedä, miten tilanne voisi ratkaisevasti muuttua. On myös selvityksiä, joiden mukaan teknologisaatio johtaa kustannusten nousuun. JOTTA IKÄÄNTYVIEN yhteiskuntien haasteeseen voidaan vastata, tarvitaan tarkempia mittareita, Rotkirch sanoo. – Julkisessa keskustelussa puhutaan usein pelkästään perinteisestä huoltosuhteesta, jossa lasketaan 65 Väestöpoliittisia linjauksia 2020-luvulle Ihmislähtöinen väestöpolitiikka Väestöpolitiikka tukee jokaisen hyvinvointia ja kestävää väestönkehitystä. Väestöpoliittisia linjauksia ja indikaattoreita tulee sisällyttää kestävän kehityksen ohjelmiin. Väestöja perhetietoja koskevaa tietopohjaa ja seurantaa on kehitettävä kansallisesti ja alueiden tukemiseksi. Lapsia – totta kai Lapsia – totta kai -linjaus tukee kaikkien ihmisten mahdollisuutta perheellistyä ja saada toivomansa määrä lapsia. Jokainen lapsi on tervetullut ja jokaiseen lapseen panostetaan. Lapsiperheiden tukeminen on myös paras investointi tulevien sukupolvien hyvinvointiin. Syntyvyyden olisi suotavaa toipua kohti 1,6 lasta naista kohti 2020-luvulla ja 1,8 pidemmällä tähtäimellä, mikä vastaa suomalaisten toiveita. Lapsiperheiden pienenevä väestöosuus ei saa merkitä, että niihin suunnataan vähemmän yhteiskunnallisia resursseja. Lasten kasvattaminen on myös kansantaloudellisesti tärkeä panostus. Inhimillisten voimavarojen politiikka Oppiminen, koulutus ja osaaminen ovat tärkeimmät yksittäiset keinot ikääntyvien yhteiskuntien kestävyyden parantamiseksi. Koulutuksella on myös itseisarvo: aivovoima on resurssi, joka kasvaa, kun sitä käytetään. Elinikäinen oppiminen, myöhäiskeski-iän työllisyyden tukeminen ja tavoitteellinen muuttopolitiikka edistävät inhimillisiä voimavaroja. Arvokas ja turvallinen vanhuus Hyvä huolenpito jokaisesta elämän viimeisinä vuosina on hyvinvointiyhteiskunnan ytimessä. Hoivaköyhyys ja vanhuspalvelujen laatuongelmat on pyrittävä poistamaan. Sukupolvien välistä solidaarisuutta on edistettävä ja ikäsyrjintää torjuttava. Lähde: Syntyvyyden toipuminen ja pitenevä elinikä. Linjauksia 2020-luvun väestöpolitiikalle. – ELÄMME maailmanlaajuisen väestövallankumouksen vuosisataa, sanoo tutkimusprofessori Anna Rotkirch. Syntyvyys alenee, elinikä pitenee ja väestörakenne vanhenee. Globaali väestönkasvu saattaa taittua jopa 50 vuoden sisällä. – Suomessa pitkään jatkunut syntyvyyden lasku on kääntynyt varovaiseen nousuun. Samalla eliniän odote ei merkittävästi alentunut koronavuonna 2020. Siitä voimme olla ylpeitä Suomella on hänen mukaansa hyvät mahdollisuudet kohdata tulevia vuosikymmeniä. – Olemme hyvinvoiva valtio, joka jälleen kerran rankattiin myös maailman onnellisimmaksi maaksi. Suomi on tällä hetkellä maailman neljänneksi ikääntynein maa. Rotkirch kertoo, että monissa maissa tehdään jo vähenevän väestön politiikkaa. Sitä kannattaisi hänen mukaansa pohtia meilläkin systemaattisemmin. – Jossain vaiheessa väestön väheneminen on joka tapauksessa totta. Tietyillä alueillahan sitä on meillä tapahtunut jo pitkään. Kasvukeskuksiin muuttaminen on yleinen trendi. Jos alueelta väki lähtee, niin miten siihen sopeudutaan? Toki tälle kehitykselle voi tulla vastaliikkeitä, kuten monipaikkaisuus, etätyö ja mökkeily. Väestövallan kumouksen vuosisata vuotta täyttäneiden osuus suhteessa muuhun aikuisväestöön. Vanhushuoltosuhdetta voidaan kuitenkin laskea myös lukuisilla muilla tavoilla, jos mukaan otetaan työvoimassa olevien määrä tai jos otetaan arvioissa huomioon myös väestön nouseva koulutustaso. Mutta lasketaanpa suhde miten tahansa, joka skenaariossa vanhushuoltosuhde silti kärjistyy. – Ei ole sellaista taikatemppua, jolla käyrästä saataisiin tasainen. Tästä seuraa että pitää satsata moneen asiaan: sekä väestön määrään, että koulutukseen. On tuettava hyvinvointia, terveyttä ja työllisyyttä läpi elämän. Kyse on kokonaisuudesta. Laadukkaat vanhuspalvelut kohentavat myös vanhusten puolisoiden, heidän lastensa ja lastenlastensa perheiden elämänlaatua ja työtehoa. Sen voi myös olettaa vähentävän vanhenemiseen kohdistuvaa pelkoa. Vanhusten toimiva hoito voi merkittävästi lisätä kokonaisuutena luottamusta yhteiskuntaan, kuten myös koronapandemian aikaiset kokemukset ikäihmisten suojelemisesta eri maista osoittavat. Anna Rotkirch kertoo, että monissa maissa tehdään jo vähenevän väestön politiikkaa. 100 200 300 400 500 600 700 Lähde: Tilastokeskus, Jylhä ja Rotkirch 2021 Ikääntyneiden kolmen ikäryhmän koko 1990–2018 ja ennuste 2020–2070 tuhatta hlöä 1990 2000 2010 2020 2030 2040 2050 2060 2070 65–74-vuotiaat 75–84-vuotiaat yli 85-vuotiaat On tuettava hyvinvointia, terveyttä ja työllisyyttä läpi elämän.” 6 Eläkeläinen 2/2021
Y hteiskunnallisessa keskustelussa on silloin tällöin merkkejä sukupolvien välisestä sodasta. Sitä virittelee usein se, että eläkeläisten tulot ovat muihin väestöryhmiin verrattuna vakaalla tolalla. Maksussa olevia eläkkeitä ei leikattu taannoisen finanssikriisin aikana. Niihin ei ole koskettu myöskään koronan takia. Nuorten tulokehitys on sen sijaan ollut heikkoa, ei toki kaikilla, mutta kuitenkin niin monilla, että se näkyy ikäluokkakohtaisissa tilastoissa. Se herättää ärtymystä. Tunnelmaa pilaa myös se, että syntyvyys alentui reilusti 2000-luvun toisen vuosikymmenen aikana. Se tuo eläkemaksuihin nousupaineita kaukaisemmassa tulevaisuudessa. Jos sukupolvisodan sytykkeitä on tarjolla, tulisiko ne tuikata tuleen ja antaa liekkien roihuta oikein kunnolla? Mielestäni ei. SUKUPOLVIEN VÄLINEN oikeudenmukaisuus ei tyhjene kysymykseen eläkkeistä, sillä sukupolvien välillä on myös monia muita tulonsiirtoja. Sota-aikaan asti ei tarvitse palata. Riittää, että miettii esimerkiksi koulutuksen rahoittamista. Koulutus rahoitetaan Suomessa käytännössä kokonaan verovaroilla. Opiskelijan on toki katettava itse omat elantomenonsa, mutta valtio tarjoaa siihenkin apua opintoja asumistuen muodossa. Koulutusmenot katetaan pääosin kulloistenkin työikäisten maksamilla veroilla. Siksi myös nyt eläkkeellä olevat ihmiset ovat aikoinaan rahoittaneet paitsi itseään iäkkäämpien eläkkeitä, myös nuorten koulutusta. Tilanne on sama myös nyt työssä olevien kohdalla – sillä erotuksella, että nuoremmat ikäluokat olivat 1970-luvun lopulla syntyneisiin saakka aina keskimäärin koulutetumpia kuin edeltäjänsä. Myös ikäluokkien koot eroavat toisistaan. Sitä on kuitenkin vaikea pitää yhdenkään ihmisen omana valintana tai vikana. JOTKUT HALUAISIVAT silti leikata maksussa olevia eläkkeitä, jos sillä voitaisiin välttyä eläkemaksujen nousulta tulevaisuudessa. Samalla logiikalla myös osa koulutuksen kustannuksista pitäisi voida periä jälkikäteen takaisin, jos julkisen talouden tasapainoa ei voisi muutoin korjata. Molemmat logiikat ontuvat. Luvatun suuruisina maksettavat eläkkeet pitävät yllä kokonaiskysyntää myös taloudellisesti vaikeina aikoina. Se vakauttaa osaltaan työikäistenkin tuloja. Koulutus puolestaan parantaa yksilön tulo-odotuksia ja edistää samalla tuottavuuden kasvua. Korkeampi tuottavuus keventää vanhusten suuresta määrästä nuoremmille polville aiheutuvia rasituksia. Siksi Suomessa tarvitaan nyt sukupolvisodan sijaan ihan muita toimia. Koulutustaso tulee saada uuteen nousuun. Tutkimusja kehitysmenoja pitää lisätä ja työmarkkinoiden toimivuus varmistaa. Myös syntyvyyttä ja työperäistä maahanmuuttoa tukevaa väestöpolitiikkaa tarvitaan. Kun ne ovat kunnossa, myös nuorten tulokehitys lakkaa jumittamasta. Iso kuva hukassa sukupolvikeskustelussa VIERASKYNÄ SUVI-ANNE SIIMES Työeläkevakuuttajat TELA ry:n toimitusjohtaja POSTIN NIIN KUTSUTUN erityistalousjakelun ikäraja on ehdottomasti säilytettävä ennallaan tulevaisuudessa. Näin toteavat Eläkkeensaajien keskusliitto EKL ry ja Eläkeläiset ry helmikuussa antamassaan yhteisessä lausunnossa Liikenneja viestintäministeriölle. ”Postinjakelussa on nyt huomioitu yli 75-vuotiaiden ja liikuntarajoitteisten henkilöiden erityistarpeet. Näin on ehdottomasti oltava myös jatkossa”, vaativat kaksi eläkeläisjärjestöä. Tällä hetkellä yli 75-vuotiailla ja liikuntaesteisillä on mahdollisuus saada päiväposti kotioven postiluukkuun tai sisäänkäynnin vieressä olevaan postilaatikkoon riippumatta siitä, millä alueella he asuvat tai kuinka kaukana postilaatikko nykyisin sijaitsee. Palvelu on tilattava erikseen Postilta. Postilain muutostarpeiden virkamiesvalmistelussa on noussut esille ikärajan nostaminen 80 tai 85 vuoteen tai koko ikärajan poistaminen, jolloin ainoastaan liikuntaesteisyys olisi eritysjakelun peruste. EKL JA ELÄKELÄISET RY huomauttavat, että ikärajan poistaminen lisäisi tulkinnanvaraisuutta ja käytännössä palvelua käyttävältä väestöltä vaadittaisiin todennäköisesti useammin todistusta liikuntaesteisyydestä tai muusta erityistarpeesta. ”Liikenneja viestintäviraston määräyksen mukaan postiyritys voi pyytää enintään kahden vuoden väliajoin postin saajaa esittämään lääkärinlausunnon, josta terveydentilan yksityiskohtia selvittämättä ilmenee, kykeneekö postin saaja noutamaan postinsa laatikosta tai onko postin saajan liikuntakyky huomioon otettuna kohtuutonta edellyttää päivittäistä postilaatikolla asioimista. Mielestämme yksityishenkilöitä ei voi velvoittaa toimittamaan postiyritykselle henkilökohtaisia terveydellisiä tietojaan”, eläkeläisjärjestöt toteavat. Järjestöt vastustavat ikärajan nostoa 80 vuoteen tai korkeammalle, vaikka myöntävätkin 75-vuotta täyttäneiden olevan keskimäärin paremmassa kunnossa kuin aiemmin. ”Monessa tapauksessa hyväkuntoiset yli 75-vuotiaat eivät erityispostinjakelua hae, joten he eivät järjestelmää rasita. Monella iäkkäällä, tilastoista huolimatta, niin sanottu päivän kunto ratkaisee sen, pääsisikö postia noutamaan kauempaa. Apua nuoremmiltakaan ei ole monelle enää tarjolla, joten erityispostinjakelu on elintärkeää”, toteavat EKL ja Eläkeläiset ry. Erityispostinjakelu on elintärkeää, toteavat EKL ja Eläkeläiset ry. TU O M A S TA LV IL A EKL ja Eläkeläiset ry: Postinjakelu yli 75-vuotiaille ja liikuntarajoitteisille on säilytettävä ennallaan Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus ei tyhjene kysymykseen eläkkeistä” Eläkeläinen 2/2021 7
YHTEISKUNTA E läkeläisliittojen etujärjestö EETUn mukaan kuntavaalien siirto osoittaa vastuullisuutta epävarmassa tilanteessa ja on vaalien terveysturvallisuuden kannalta perusteltua. Vaikka ei ole takeita siitä, että kesäkuussa tartuntatilanne olisi parempi, on tuolloin suurempi osuus väestöstä rokotettu, ja osallistuminen vaaleihin siksi helpompaa. EETU kehotti jo tammikuussa yhteiskuntaa varautumaan vaalien siirtämiseen, mikäli näyttää siltä että vaalien terveysturvallisuutta ei kyetä riittävästi takaamaan. ”Vaalit eivät ole vain vaalipäivä. Vaalikampanjat ja ehdokkaiden ja tukiryhmien työ kohti vaaleja alkavat kuukausia ennen vaaleja. Monilla eläkeläisillä on työikäistä väestöä enemmän aikaa ja tarmoa osallistua, ja siksi nimenomaan eläkeläisten vapaaehtoistyö ja osallistuminen on merkittävä aktiivisten vaalien kannalta”, EETU toteaa. ”Vaaleihin ja vaalityöhön osallistuminen uhkaa epidemian vuoksi joka tapauksessa jäädä tavallista alhaisemmaksi, mutta vaalien uusi ajankohta voi parantaa tilannetta eläkeläisten ja riskiryhmien näkökulmasta. Demokratian kannalta on tärkeää, että kesäkuun vaalit ovat turvalliset osallistua kaikille.” K U N TA LI IT TO EETU ry: Kuntavaalien siirto vastuullinen ratkaisu Vaalit pidetään 13.6., kahden viikon ennakkoäänestys 26.5.–8.6. Tietoa vaaleista Kuntavaalien 2021 tärkeitä ajankohtia: › ehdokashakemusten jättöpäivä: 4.5. › ehdokasasettelun vahvistaminen: 14.5. › ennakkoäänestys: kotimaassa 26.5.–8.6., ulkomailla 2.–5.6. › vaalipäivä: sunnuntai 13.6. › tulosten vahvistaminen: 16.6. › valtuustot aloittavat työnsä 1.8. Kotiäänestys Kotona voi äänestää ennakkoon, jos äänestäjän kyky liikkua ja toimia on siinä määrin rajoittunut, ettei hän pääse ennakkoäänestyspaikkaan tai vaalipäivänä äänestyspaikkaan ilman kohtuuttomia vaikeuksia. Kotiäänestykseen on ilmoittauduttava omalle kotikunnalle viimeistään 1. kesäkuuta klo 16 mennessä. Kotiäänestyksen yhteydessä voi äänestää myös kotiäänestäjän kanssa samassa taloudessa asuva omaishoidon tuesta annetussa laissa (937/2005) tarkoitettu omaishoitaja. Omaishoitajan äänestämisestä on ilmoitettava kunnan keskusvaalilautakunnalle samalla kun ilmoittautuminen kotiäänestykseen tehdään. Laitosäänestys Ennakkoäänestys järjestetään myös laitoksissa, kuten sairaaloissa, vanhainkodeissa ja vankiloissa. Laitosäänestyksessä voivat äänestää vain laitoksissa hoidettavana olevat tai niihin otetut henkilöt. › Tietoa vaaleista: vaalit.fi Eläkeläinen ilmestyy vielä ennen vaaleja Ehdokkaiden nimien julkaiseminen Eläkeläinenlehdessä 3/2021 Eläkeläinen-lehden numeron 3 ilmestymistä on aikaistettu alkuperäisestä ilmestymisaikataulusta. Lehti ilmestyy 21. toukokuuta, eli sopivasti kuntavaalien alla. Eläkeläinen-lehti julkaisee perinteiseen tapaan kaikkien niiden Eläkeläiset ry:hyn kuuluvien ehdokkaiden nimet, jotka yhdistyksemme ilmoittavat määräaikaan mennessä lehteen. Paras tapa on lähettää kerralla lista kaikista ehdokkaana olevista yhdistyksen jäsenistä. Aikaisemman aikataulun mukaisesti lähetetyt nimet ovat tallessa, niitä ei siis tarvitse lähettää enää uudestaan, jos muutoksia ei tule. Tarvittavat tiedot: Ehdokkaan nimi, kunta ja puolueen, valitsijayhdistyksen tai yhteislistan nimi. Yhdistykseen kuuluvat ehdokkaat on ilmoitettava viimeistään 3.5. toimittaja Tuomas Talvilalle, sähköposti tuomas.talvila@ elakelaiset.fi. Eläkeläinen-lehti 3/2021 ilmestyy 21.5. Edulliset ja tavoittavat kuntavaalimainokset Eläkeläinen-lehteen Mainosmahdollisuuksista antaa tietoja Eläkeläinen-lehden ilmoitusmyyjä Johanna Pelto, puh. 040 90 30 141, sähköposti: johanna@johannapelto.fi KOMMUNALVAL Vaalipäivä 13. kesäkuuta, ennakkoäänestysaikaa kaksi viikkoa Kuntavaalit toimitetaan sunnuntaina 13. kesäkuuta 2021. Vuoden 2021 kuntavaalien siirtämisestä annettu laki tuli voimaan 29.3. Tarkoitus on vahvistaa demokraattisten oikeuksien ja terveysturvallisuuden toteutumista. Vaalipäivä on 13.6. Kotimaan ennakkoäänestysaika on nyt poikkeuksellisesti kaksi 26.5.–8.6. Kunnille on annettu ennakkoäänestyksen pidentämisestä johtuviin ylimääräisiin kustannuksiin. Aiemmin keskusvaalilautakunnalle jätetyt ehdokashakemukset kelpaavat edelleen. Hakemuksia voi muuttaa ja uusia hakemuksia jättää 4.5. asti. KUNTAVAALIT 8 Eläkeläinen 2/2021
Anne Huotari Oulun valtuustoon Hyvän arjen ja turvallisen elämän puolustaja Monipuoliset seniorikeskukset kaikkiin kaupunginosiin Erilaisia kohtuuhintaisia asumisvaihtoehtoja ikäihmisille Digitalisaatio ei saa olla ainoa vaihtoehto. Vanhusten hoivan resurssit kuntoon Luonto lähelle kaupungissakin Metsät, puistot, siirtolapuutarhat, viljelypalstat, viherpihat Rannat kaikille avoimiksi ulkoilualueiksi Julkinen liikenne kaikille Lippujen hinta ei saa olla liikkumisen esteenä. Kaupunginosat yhdenvertaisiksi Mirja Arajärvi Helsingistä ikäystävällinen OLETKO EHDOLLA KUNNALLISVAALEISSA 2021? Eläkeläinen-lehdellä tavoitat aktiiviset äänestäjät! VARAA JA VARMISTA MAINOSPAIKKASI NYT! Eläkeläiset ry:n jäsenenä saat -50% alennuksen kaikista ilmoitustiloista numerosta 3/2021, joka ilmestyy juuri sopivasti ennen vaaleja 21.5. Varaa ilmoitustila helposti suoraan netistä osoitteesta: johannapelto.fi/kunnallisvaalimainos Esimerkkikoot ja jäsenhinnat: 1/2 sivua 750 euroa 1/4 sivu 385 euroa 110 x 50 mm 123 euroa Lisätietoja ja varaukset: johannapelto.fi/vaalit2021 puhelin 040 9030141 johanna@johannapelto.fi N:o ETUUDET Joka kolmannen eläke silti alle 1 250 euroa kuukaudessa. SUOMALAISTEN keskimääräinen kuukausieläke nousi lähes 50 euroa vuonna 2020. Reaalisesti eläke on noussut reilut 200 euroa vuosikymmenessä. Joka kolmannen eläke jäi silti alle 1 250 euron kuukaudessa. Yli puolessa kunnista eläkkeensaajia on jo yli 40 prosenttia 16 vuotta täyttäneistä asukkaista, tiedottaa Eläketurvakeskus. Vuonna 2020 keskimääräinen kokonaiseläke oli 1 762 euroa kuukaudessa, lähes 50 euroa enemmän kuin vuonna 2019. Mediaanieläke oli 1 534 euroa kuukaudessa, lähes 40 euroa enemmän kuin vuonna 2019. Miesten keskieläke oli 1 983 euroa kuukaudessa, ja naisten 1 579 euroa eli viidenneksen vähemmän. Kuukausieläke on kasvanut reaalisesti reilut 10 prosenttia eli lähes 220 euroa vuosikymmenessä. Tasaisesta kasvusta huolimatta kolmasosan eläke jäi alle 1 250 euron kuukaudessa. Heistä selkeä enemmistö on naisia. Yli 3 000 euron eläkkeitä sai kahdeksan prosenttia eläkkeensaajista. Heistä valtaosa on miehiä. Vanhuuseläkkeelle siirtyneillä miehillä on keskimäärin yhtä suuret eläkkeet (2 100 €, 2019) suurten ikäluokkien ja heitä hiukan nuorempien miesten kanssa. Naisilla uudet vanhuuseläkkeet (1 600 €, 2019) ovat vanhoja suurempia. 80 ikävuoden jälkeen sekä miesten että naisten eläkkeiden taso laskee selvästi. – Uusilla vanhuuseläkkeelle siirtyneillä oli pitkään edeltäviä ikäpolvia paremmat eläkkeet. Nyt erot ovat tasoittuneet, kun elinaikakerroin leikkaa alkavia eläkkeitä. Aiemmin oli myös anteliaampia eläkkeen laskentasääntöjä, kertoo tilastopäällikkö Tiina Palotie-Heino Eläketurvakeskuksesta. Tiedot perustuvat Eläketurvakeskuksen ja Kelan yhteistilastoon. SUOMEN SUURIMMAT eläkkeet maksettiin Uudellamaalla, missä asuvat saivat keskimäärin 2 085 euron kuukausieläkkeen. Myös Ahvenanmaalla (1 879 €) maksettiin maan keskitasoa korkeampia eläkkeitä. Kaikki muut maakunnat jäivät alle maan keskiarvon. Keskimäärin pienimmät eläkkeet maksettiin maatalousvaltaisessa Etelä-Pohjanmaan maakunnassa (1 530 €). Kuntatasolla Kauniainen oli jälleen omassa luokassaan 3 180 euron keskieläkkeellä. Espoo (2 373 €) ja Helsinki (2 186 €) ovat kakkosja kolmossijoilla. Suomen pienin keskieläke on Etelä-Pohjanmaan Isojoella (1 287 €). Keskieläke 1 762 euroa kuukaudessa SUOMESSA ON jo 1,5 miljoonaa omaa eläkettä saavaa henkilöä. Vuosikymmenessä eläkeläisten määrä on kasvanut 180 000 henkilöllä eli 13 prosenttia. Kaikista Suomen 16 vuotta täyttäneistä eläkettä saavia on kolmannes. Yli puolessa kunnista (57 %) eläkkeensaajia on yli 40 prosenttia ja joka viidennessä yli puolet 16 vuotta täyttäneistä asukkaista. Suomen eläkeläisvaltaisin maakunta on Etelä-Savo (45 %). Seuraavaksi tulevat Kainuu (43 %) ja Kymenlaakso (41 %). Ainoastaan Uudellamaalla (26 %) eläkeläisiä on alle 30 prosenttia. – Eläkkeensaajien osuus kasvoi hiukan kaikissa muissa maakunnissa paitsi Pirkanmaalla. Osuus kasvoi eniten Etelä-Savossa, jossa se oli suurin jo muutenkin, kertoo Palotie-Heino. Suomen eläkeläisvaltaisin kunta on Pohjois-Savossa sijaitseva Rautavaara (58 %), missä kolme viidestä 16 vuotta täyttäneestä on eläkeläinen. Vähiten on eläkeläisiä Oulun seudulla sijaitsevassa Limingassa (21 %) ja suurista kunnista Espoossa (22 %). TYÖKYVYTTÖMYYSELÄKKEELLÄ on noin 192 000 henkilöä eli lähes kuusi prosenttia työikäisestä väestöstä. Määrä laski hieman vuodesta 2019. Työkyvyttömyyseläkeläisten väestöosuus 16 vuotta täyttäneistä oli suurin Kainuussa (9,0 %). Eläkeläinen 2/2021 9
S osiaalija terveydenhuollon uudistus tulee toteutuessaan muuttamaan palveluiden ja vaikutuskanavien rakenteita kuntavaalikauden aikana. Kunnilla on kuitenkin jatkossakin vastuu asukkaidensa hyvinvoinnista ja terveydestä. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry kannustaa kaikkia kuntia ikäystävällisyyteen ja ottamaan kaikessa toiminnassaan huomioon väestön ikääntymisen ja sen tuomat haasteet. Hyvinvoiva kunta huolehtii myös ikääntyneiden asukkaidensa hyvinvoinnista ja terveydestä niin palveluissa, asumisessa, kansalaisten vaikutusmahdollisuuksissa kuin elinympäristössä. Valtuusto kantaa kokonaisvastuun kunnan toiminnasta. Eri ikäryhmien osallistuminen ehdokkaina vaaleissa ja edustus kunnallisissa päätöksentekoelimissä on hyvin tärkeää. 1 HYVINVOINNIN EDISTÄMINEN KANNATTAA Kuntien tehtävä on edistää asukkaidensa hyvinvointia ja terveyttä. Ikäihmisten hyvinvointia edistävät kulttuuri-, sivistys-, liikunta-, ja liikennepalvelut ovat tärkeitä investointeja ikäihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Palveluiden on oltava saavutettavia ja käyttäjille edullisia. Kuntien tulee olla aktiivisesti ja oma-aloitteisesti yhteydessä ikääntyneisiin asukkaisiinsa näiden hyvinvoinnin ja palvelutarpeen varmistamiseksi. 2 RIITTÄVÄT JA LAADUKKAAT SOSIAALIJA TERVEYSPALVELUT Sosiaalija terveyspalveluiden laadun takaamiseksi tarvitaan lisää valvontaa. Sote-uudistuksessa kunnat eivät saa unohtaa vastuutaan ihmisten hyvinvoinnista. Palveluissa on otettava huomioon yksilökohtaiset tarpeet, Suomen kaksikielisyys ja vähemmistöjen tarpeet. Liian korkeat palvelumaksut eivät saa muodostua esteeksi hakeutua ajoissa palveluiden piiriin. Kotihoidon resurssit on taattava ja omaishoitajien jaksamisesta on huolehdittava riittävin tukipalveluin. 3 ELÄKELÄISET MUKAAN VAIKUTTAMAAN Kuntien etu on ikääntyneiden aktiivisuus kuntalaisina, kuluttajina ja vapaaehtoistyön tekijöinä. Se tukee kunnan elinvoimaa, yhteisöllisyyttä ja asukkaiden terveyttä. Kuntien kannattaa tukea kansalaistoimintaa ja eläkeläisjärjestöjen toimintaedellytyksiä. Vanhusneuvostojen toimintaedellytyksiä on vahvistettava. Niiden hyödyntäminen jo asioiden valmisteluvaiheessa parantaa päätöksenteon laatua ja demokratiaa, kun kansalaisyhteiskunnan näkemykset otetaan vahvasti huomioon. 4 DIGITALISAATIOTA IKÄÄNTYNEIDEN EHDOILLA Kuntien digitaalisten palveluiden rinnalla on oltava mahdollisuus kasvokkaiseen tai puhelinpalveluun. Kuntien on järjestettävä opastusta digilaitteiden käyttöön ja otettava ikääntyneet mukaan digitaalisten palveluiden kehittämiseen. Ikäystävällinen kunta kannustaa myös yrityksiä, kuten postia ja pankkeja, tarjoamaan edelleen lähipalveluita alueellaan, ja on osaltaan tässä työssä tukena. 5 LISÄÄ IKÄYSTÄVÄLLISTÄ ASUMISTA JA ELINYMPÄRISTÖÄ Kuntien on varmistettava, että ikääntyneille asukkaille on riittävästi sopivia esteettömiä asuntoja. Ihmisillä on oltava tietoa asuntojen korjausavustuksista. Ikääntyneitä ei saa eristää muista asukkaista, vaan tarvitaan monisukupolvisia yhteisöllisiä asumismuotoja. Kunnan elinympäristön liikennejärjestelyineen, puistoineen ja virkistysalueineen on oltava ikääntyneille turvallista ja viihtyisää. KUNTAVAALITAVOITTEET 2021 Hyvinvoiva kunta on ikäystävällinen Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry on kuuden valtakunnallisen eläkeläisjärjestön yhteistyöelin. EETU:n jäseninä ovat Eläkeliitto ry, Eläkeläiset ry, Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL ry, Kansallinen senioriliitto ry, Kristillinen Eläkeliitto ry ja Svenska pensionärsförbundet rf. EETU-järjestöillä on yhteensä noin 300 000 henkilöjäsentä. EETU:n puheenjohtajuus vaihtuu vuosittain, vuonna 2021 puheenjohtajuusvuorossa on Eläkeläiset ry. 10 Eläkeläinen 2/2021
MAARIT AHOLA M almin Eläkeläiset ry kokoontui laskiaistiistaina Pukinmäen matonpesupaikalle. Kysyin muutamalta jäseneltämme, kuinka he ovat selviytyneet korona-ajasta ja miten ovat korvanneet sulkujen takia menettämiään harrastuksia ja tilaisuuksia tavata tuttuja ihmisiä suuremmassa ryhmässä. Kanssaihmisiä motivoivaa on näyttää iloista ilmettä, mutta vuoden koronatauon jälkeen arkielämään on tullut särmiä. Osa tuntee, että elämä hiipuu hiljalleen, kun etenkin pääkaupunkiseudulla rajoitukset ovat olleet kovat. Osa mukautuu lokeroonsa ja keksii uusia harrastuksia. Matkalla ruudun välityksellä Maikki ja Esko Vepsä löysivät koronaeristyksissä Youtuben matkatarinat ja ovat matkustelleet maailman kaupunkeja livekameroiden kuvaamina: ajelleet mm. Lontoon kaksikerrosbusseilla maisemia seuraten, käyneet Rio de Janeirossa Corcovadolla että Sokeritoppavuorella. 28 vuotta sitten he olivat oikeastikin siellä. Myös Netflixin sarjat ja elokuvat koukuttavat. Maikki on käynyt Saunaseurassa – siellä saunotaan kahdessa ryhmässä ainoastaan tuttujen kanssa, keskustellaan ja jäljitetään niitä, jotka eivät satu olemaan paikalla. – Kaipaan kaikkia harrastuksia. Pääsisipä teatteriin ja konserttiin. Kulttuurinälkä on melkoinen. Onneksi on juttutoveri 24 h, sanoo Maikki. Suunnitellut lääketieteelliset leikkaukset ovat tapahtuneet sovittuna aikana ja rajojen puitteissa, mutta jälkitarkastukset ovat jääneet. Maikki on käynyt myös koronatestissä ja luki jälkikäteen Omakannasta lääkärin kirjoittamaa: ”Potilas puhui keskeytyksettä. Potilas rempseän oloinen. Ei hengittämisen vaikeutta. ” Hän sai täydellisen lääkärintarkastuksen, kun ruuhkaa ei ollut. Tytär ja tyttären tyttäret soittelevat Tanskasta. Silloin on hyvä verrata meidän rajoituksiamme tanskalaisiin. Tanskassa kaikki on kiinni. Etätyötä tehdään, työpaikallekaan ei pääKORONA POIKKEUSAJASSA ON OLLUT KESTÄMISTÄ Vuoden koronatauko on tuonut särmiä eläkeläisten arkielämään. se kuin koronatestin kautta. Ulkona saa sentään liikkua. ”Olo on kuin vankilassa” Malmin eläkeläisten sihteeri Esko Airasmaa kertoo, että kesä meni hyvin ja herätti toiveikkuutta. Syyspimeät ja huonot kelit kuitenkin söivät toiveikkuutta ja olivat aikamoinen koettelemus. – Olo on kuin vankilassa. Lehdet ja uutiset ovat täynnä uutisia koronasta. Pojan perhe asuu Ruotsissa, ja heille on syntynyt myös uusi pienokainen tuottaa ikävää. Milloin tapaa fyysisesti? Kuinka kauan jatkuu, eikö lopu koskaan? Milloin saa rokotuksen, milloin pääsee matkustamaan? Kysymykset vilisevät päässä. Kesällä Esko kertoo liikkuneensa todella paljon ulkona. – Metsässä kävely auttaa. Mustikoita, juolukoita ja puolukoita poimittiin isoja määriä. Vain välttämättömimmät ostokset tehdään lähikaupassa, kotia on siivottu perusteellisesti. Laskiaistapahtuman keskusteluissa kyllä muistettiin sekin, että kaikki ei meillä ole aivan kehnosti. Tilanne Suomessa on sittenkin moneen muuhun maahan verrattuna hyvä, tautitapauksia vähän. Hallituksen ja terveydenhoidon päätavoite on ollut koronan leviämisen estäminen. Keskija Etelä-Euroopan maihin verrattuna meidän on ollut helpompi liikkua. Hallitus on luottanut kansalaisten oikeudentajuun ja omaan käyttäytymiseen. Maskisuositus on tästä hyvä esimerkki. Käsitöitä ja lukemista Inkeri Itkonen harrastaa Malmin Eläkeläisissä senioritanssia, joka on ollut lähes vuoden tauolla. Tanssiharjoituksia hän kaipaa kovasti. Aika on mennyt sisällä ollessa. – Käsitöitä ja lukemista, Inkeri kiteyttää. Lähellä kotiaan olevaa kasvimaata hän viljeli viime kesän, mutta siitä hän luopui. Tallinnasta hän ehti ostaa muutamia ristipistotyöpöytäliinapaketteja. Näiden pöytäliinojen ruusukuvioita hän nyt kirjoo. Tallinnaan ei pääse uusia ostamaan. Kertoi myös lukevansa ”roskaromaaneja”, Harlekiinisarjaa. Ne ovat myös Roihuvuoressa senioritalossa asuvan 91-vuotiaan äidin lempilukemista ja sieltähän ne kulkeutuvat tyttärille. – Ihan yksin ei ole tarvinnut olla, taloyhtiöstä löytyy pari ystävää. Käymme toistemme luona. Pelaan myös pasianssia tietokoneella. Aune Kana-aho, vanhin haastateltavista rullasi rollaattorilla tapahtumapaikalle. Hän oli saanut jo koronarokotuksen. Iloisella mielellä puheseurasta Aune alkoi kertoa iäkkäämmästä naapuristaan, joka ei ole halunnut ottaa vastaan tarjottua palvelua. Aune on hyvin huolissaan naapuristaan, mutta ei itsestään. Sellainen on tämä aika, joka rajoittaa elämää ja vaatii kestämistä kaikilta. Tällaiseen eläkeiän viettoon emme olleet varautuneita eläkkeelle jäädessämme. Me hyvinvointiyhteiskunnan elämän moninaisuuteen tottuneet eläkeläiset, joille matkustaminen oli helppoa, matkat edullisia ja harrastuksia tarjolla lukuisasti. Viime kevään malliryhmänä esiintyminen on kuitenkin aikaansaanut sen, että sairastuvuus on nyt ikäluokista pienimpiä. Kirjoittaja on Malmin Eläkeläiset ry:n viestintävastaava. Kaipaan kaikkia harrastuksia. Pääsisipä teatteriin ja konserttiin. Kulttuuri nälkä on melkoinen.” Grilli palveli laskiaistapahtuman osallistujia. Reima Tuomisto toimi makkaramestarina. Aune Kana-oja oli huolissaan naapurinsa jaksamisesta, mutta ei itsestään. M A A R IT A H O LA TE RT TU KO IV U N EN Eläkeläinen 2/2021 11
KORONA K oronatartunnat lisääntyvät Suomessa nopeasti. Laki liikkumisrajoituksista etenee takerrellen. Nyt on paikallaan katsoa uudelleen, mikä on ollut länsinaapurimme Ruotsin tie. Sitä on ihmetelty ja pilkattu. Entä jos näemmekin sitä katsoessamme peilin perällä itsemme? Voiko jotakin vielä oppia? Kun korona vuosi sitten iski, vastasivat Euroopan maat alkusokista toivuttuaan siihen erilaisilla ja -asteisilla rajoituksilla, pahimmilla alueilla pitkillä ulkonaliikkumiskielloilla. Ruotsi valitsi toisin. Se pidättäytyi aluksi miltei kokonaan rajoitustoimista. Sen sijaan korostettiin vapaaehtoisuutta ja kansalaisten henkilökohtaista vastuuta. Ruotsissa ajateltiin sen riittävän sellaisen strategian toteuttamiseksi, jonka valtionepidemiologi Anders Tegnell hahmotti. Siinä piti suojella riskiryhmiä ja kehittää laumasuoja, kun koronan annetaan levitä hallitusti. Linjaa perusteltiin myös maan talouden toimintaja kilpailukyvyn säilyttämisellä. Vasta koronalukujen noustua sietämättömän korkeiksi Ruotsissa ryhdyttiin viime syksynä päättämään tiukemmista rajoituksista. Linja tiukkeni edelleen, kun Ruotsi sai vihdoin tammikuussa säädetyksi pandemialain. Edelleen rajoitukset ovat lievemmät kuin Suomessa maaliskuussa käyttöön otetut. RUOTSIN KORONAPOLITIIKAN tulokset ovat olleet karut. Tartuntoja maassa on ollut 9.3. mennessä 780 018 (miljoonaan asukasta kohti 75 412) ja kuolemantapauksia 13 402 (miljoonaa asukasta kohti 1 296). Suomen vastaavat luvut ovat 75 545 (13 627) ja 817 (148). Ruotsin luvut ovat siis väkilukuun suhteutettuna 5,6ja 8,7-kertaaiset Suomeen verrattuna. Ruotsin poikkeuksellista koronapolitiikkaa on selitetty suunnasta jos toisestakin. Selitykseksi on tarjottu kollektivismia ja pyrkimystä arvopohjan yhtenäisyyteen, kuten teki kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti Jari Ehrnrooth viime kesänä julkaistussa Yle-kolumnissaan Miksi Ruotsi epäonnistui ja alistui koronalle? Koko yhteiskunnan etua pidetään Ruotsissa tärkeämpänä kuin yksilön elämän suojelemista, Ehrnrooth kirjoittaa ja sinetöi väitteensä totaalidemokratian leimalla. Totaalidemokratioita olivat Itä-Euroopan kaatuneet kansandemokratiat ja sellaiseksi Ruotsikin on Ehrnroothin mukaan tulossa. Koronapolitiikkaa on selitetty myös ruotsalaisten itsevarmuudella, joka ei hae malleja muualta. Luottamusta ja kuuliaisuuttakin on tarjottu: kansalaiset luottavat viranomaisiin ja hallintoon ja vastavuoroisesti hallinto ja viranomaiset luottavat kansalaisten vastuuntuntoon. Niinpä on ajateltu, että kunnon kansalaiset ottavat neuvoista ja suosituksista vaarin ja suojaavat itse itsensä. Luottamus on muuten yksi Suomenkin koronapolitiikan kulmakivistä, samoin kuuliaisuus. LAAJOJEN, MUTTA ei ehkä kovin osuvien aatehistoriallisten ja kansanluonteen analyysien sijasta saattaa selitys Ruotsin valinnoille olla paljon maanläheisempi. Sellaisen tarjoaa tänä keväänä julkaistu K niin kuin katastrofi -kirja. Sen ovat kirjoittaneet Rami Kangas, Marko Nenonen ja Mari Välimäki. Kirjassa käsitellään lyhyesti myös Ruotsin koronapolitiikkaa. Rajoitukset jäivät viime keväänä Ruotsissa Suomen rajoituksia lievemmiksi yksinkertaisesta syystä: Ruotsissa ei ole samalaista valmiuslakia kuin Suomessa. Kirjoittajat muistuttavat, että tähän kiinnitti ensimmäisenä Suomessa huomiota pitkään Ruotsissa asunut Björn Wahlroos. Hän huomautti Helsingin Sanomien haastattelussa, että jos Ruotsissa olisi ollut valmiuslaki, Stefan Löfvenin hallitus olisi toiminut aivan samoin kuin Suomen hallitus. Ruotsin erikoisuus on se, että sen perustuslain mukaan poikkeusolot voidaan julistaa ainoastaan sodan, ulkoisen hyökkäyksen ja terrorihyökkäyksen vuoksi, mutta ei suuronnettomuuden, luonnonkatastrofin tai pandemian vuoksi. Niinpä Ruotsin hallinto on joutunut toimimaan vielä mutkikkaammassa lainsäädännöllisessä tilanteessa kuin Suomen hallitus. Sen vuoksi pandemialaki saatiin säädetyksi niin myöhään. OLEMME VIIME viikkoina nähneet, että myös Suomessa perusoikeuksiin puuttuminen on vaikeaa, jos ei haluta käyttää valmiuslakia – ja vaikka sitä käytettäisiinkin. Suomalaisten ei kannata kohautella kulmakarvojaan koPEKKA ISAKSSON ESSEE Veikö Ruotsin kuoppaiselle koronatielle ideologia, strategia vai silkka vatulointi Ruotsin hallinto on joutunut toimimaan vielä mutkikkaammassa lainsäädännöllisessä kehyksessä kuin Suomen hallitus.” Kirjoittaja on aateja oppihistoriasta väitellyt filosofian tohtori ja eläkkeellä oleva Eläkeläiset ry:n entinen tiedotussihteeri. 12 Eläkeläinen 2/2021
vin korkealle. Ehkä ei koronalukujenkaan suhteen, sillä viime aikoina tartuntojen määrä on noussut Suomessa nopeammin kuin Ruotsissa. Ruotsalaisten suhtautumista poikkeustilaan ja rajoituksiin ei määrittele kollektivismi ja yhteiskunnan edun asettaminen yksilön oikeuksien edelle. Päinvastoin taustalla on vahva yksilön oikeuksien ja vapauksien korostaminen ja kunnioittaminen. Ruotsia on yleensä pidetty – näemmä virheellisesti – jos ei aivan totaalidemokratiana niin kuitenkin hyvin kollektiivisena yhteiskuntana, joka pyyhkii yksilön oikeuksilla ja vapauksilla pöytää. Väite niiden vahvasta korostamisesta oikeusajattelussa ja -käytännössä saattaa tuntua yllättävältä. K niin kuin ka tastrofi -kirjan kirjoittajilla on kuitenkin esitettävänään koko joukko oikeusoppineiden ja -filosofien kirjoituksia näkemyksensä tueksi. VIELÄ YHDEN selityksen Ruotsin koronavaikeuksille on esittänyt Ruotsin Haaparannalla asuva toimittaja Pekka Juntti, hänkin Yle-kolumnissa. Juntti sairastui koronaan joulun aikana. Kolumni perustuu siitä saatuihin omiin kokemuksiin ja uutisja muuhun seurantaan. Juntin mukaan strategia ei selitä Ruotsin epäonnistumista. Se ei edes merkittävästi poikkea Suomen valitsemasta, vaikka erojakin on. Sekä Suomi että Ruotsi ovat johtaneet operaatiota pääosin suosituksilla: ”Suomen ja Ruotsin suurin ero on siinä, että Ruotsissa suositus tarkoittaa suositusta. Sitä voi noudattaa, jos haluaa. Suomen säikäytetty kansa ottaa suositukset käskynä ja valvoo, että naapurikin tottelee. Lisäksi on nähty, että poliitikkojen puheissa suosituksen ja velvoittavan määräyksen raja on hämärtynyt lukuisia kertoja” Juntti kirjoittaa. Juntti väittää, että Ruotsin epäonnistumisen selittää strategian puutteita paremmin sen heikko toteutus, vatulointi käytännön hommissa kunnissa, terveyskeskuksissa ja vanhustentaloissa. Muutamien muiden esimerkkien jälkeen Juntti kertoo omasta sairastumisestaan. Ensioireista testitulokseen kului kuusi päivää. Sen kaltainen viive on Haaparannalla yleinen. Koska nettijärjestelmään ei voi jättää suomalaista puhelinnumeroa, sai Juntti kirjeen kuusi päivää tuloksen jälkeen. Siinä neuvottiin ottamaan yhteyttä jäljitystiimiin. Vasta kolmantenatoista päivänä ensioireista Juntti sai yhteyden jäljittäjään. Siinä vaiheessa hän ja perhe olivat sairastaneet koronan omin päin. VATULOINTI ON vaarallista. Siihen ei juurikaan sorruttu Suomessa viime keväänä, ei päätöksenteossa eikä kenttätyössä. Muutamia kömmähdyksiä sattui vanhusten hoivapalveluissa, mutta niistä ei tullut maantapa. Terveydenja vanhustenhoidon kentällä jaksetaan edelleen työskennellä tehokkaasti. Poliittisten päättäjien ja aluehallintoviranomaisten on nyt ryhdistäydyttävä ja karkotettava vatulointi vallan kamareista, jonne se on hiipinyt talven aikana. KORONAROKOTUKSET OVAT edenneet Suomessa suunnitellusti rokotusjärjestyksen mukaan, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. Alkuvuodesta ikääntyneiden ja riskiryhmien koronarokotukset ovat edenneet rinnakkain. Helsinkiläisen Toivo Koiviston, 76, koronarokotusvuoro oli keskiviikkona 3.3. ”Homma sujui varsin mallikkaasti Messukeskuksen tiloissa”, helsinkiläisen Kallion-Vallilan Eläkeläisten jäsen Koivisto kirjoitti Facebook-tilillään. ”Sisällä oli oppaita 10 metrin välein. Pari kertaa kelakorttia vilauttaen ohjattiin istumaan. Rokotuskoppeja oli 25. Viiden minuutin odotus ja ohjattiin rokotuspaikalle. Siellä vierähti aika nopeasti kun sattui niin mukavan oloinen henkilö. Siinä rupatellessa löytyi yhteinen harrastus – valokuvaaminen. Selfien otin tottakai, kun luvan sain” Koivisto kertoo, että itse piikkiä hän tuskin huomasi. ”Lopuksi ohjattiin istumaan turvavälein kymmeneksi minuutiksi. Toinen annospiikki sitten toukokuun loppupuolella samassa paikassa”. Facebookin kommenteissa Koiviston rokotepäivitys keräsi myönteisiä kommentteja. ”Olin piikillä myöskin tänään Myllypurossa, sanonnan mukaan kaikki sujui kuin tanssi. Kiitos henkilökunnalle”, kommentoi Sirkka Kuivala. Hän on Kontulan Eläkeläiset ry:n ja Eläkeläiset ry:n Helsingin Aluejärjestön puheenjohtaja. Mikä ja miten Koronavirusrokote antaa suojaa SARS-CoV2-viruksen aiheuttamaa COVID-19-tautia vastaan. Tauti aiheuttaa äkillisen hengitystieinfektion, jonka voimakkuus voi vaihdella oireettomasta erittäin vakavaan. Kunnat järjestävät rokotukset ja kertovat, mistä ja milloin koronarokotuksen voi saada. Kunnat tiedottavat kuntalaisille, kun koronarokotteita on saatavilla esimerkiksi ikääntyneille, riskiryhmään kuuluville ja myöhemmin myös muille halukkaille. Seuraa siis oman kuntasi viestintää. Tiedottamisen tavat ja se, miten koronarokotukseen voi varata ajan, vaihtelevat kunnittain. Koronarokotteita tarjotaan eri ryhmiin kuuluville rokotusjärjestyksen mukaisesti. Kun tietyn ryhmän rokotukset on aloitettu, ne jatkuvat niin pitkään kuin rokotuksille on tarvetta. Rokotuksen voi siksi saada vielä pitkään sen jälkeen, kun ensimmäinen mahdollisuus rokotuksen ottamiseen on tullut. Oma rokotusvuoro ei siis voi mennä ohi. Koronavirusrokotteet ovat maksuttomia kaikille Suomessa asuville. Lähde:THL Toivo Koivisto sai koronarokotteen ensimmäisen annoksen 3. maaliskuuta Helsingin Messukeskuksessa. ”Selfien otin tottakai, kun luvan sain”. Rokotukset etenevät TO IV O KO IV IS TO Mielipidekirjoitus tuotti tulosta Kaarinassa Varsinaissuomalaisen Kaarinan Eläkeläiset ry:n johtokunta teki maaliskuun alussa mielipidekirjoituksen paikalliseen Kaarina-lehteen rokotusaikojen tiedottamisesta. – Vanhusten on ollut vaikea saada tietää omaa rokotusajankohtaansa, kun tiedot ovat pääosin netissä tai tukkoutuneen puhelintiedon takana. Meille vinkattiin, että kaupungintalon seinällä olisi ilmoitukset. Miten sinnekin rollaattorilla huonojalkainen, lähiössä asuva vanhus pääsee talvikelillä, ihmettelee yhdistyksen puheenjohtaja Raija Raittio. – Mielipidekirjoituksemme kuitenkin tuotti tulosta, sillä sen jälkeen paikallislehdessämme oli kaupungin ilmoitus rokotusajoista, Raittio iloitsee. Eläkeläinen 2/2021 13
JÄRJESTÖ ELÄKELÄISET RY:N tämänvuotinen alueellisten opintoja työpäivien sarja vietiin läpi 28.1.–26.2. Paikallisyhdistysten ja aluejärjestöjen edustajille suunnattuja tilaisuuksia pidettiin yhteensä 15. Tilaisuuksista järjestettiin 4 lähikoulutuksena, 2 kokonaan etäyhteyksillä ja loput näiden yhdistelmänä. Pirkanmaan tilaisuus on vielä edessä. Osallistujia aluetyöpävillä on ollut kaikkiaan noin 200. Jokilaaksojen Aluejärjestön työpäivät järjestettiin Kempeleen työväentalolla. Esityksiä seurattiin videolta. EHYT ry tarjoaa Ensihuoli-koulutusta Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry suuntaa yhden maksuttomista Ensihuoli-koulutuksistaan eläkeläisjärjestöissä toimiville. Kaikille sopiva Ensihuoli-koulutus auttaa tunnistamaan omaa huolta ja ottamaan rohkeammin puheeksi, jos huomaa esimerkiksi läheisellä haitallista päihdeteidenkäyttöä tai pelaamista. Se vahvistaa kansalaistaitoja, vaikka ei huolta juuri sillä hetkellä olisikaan. Kouluttajina toimivat EHYT ry:n asiantuntijat. Verkkokoulutus järjestetään 4.5. klo 13–15. Ilmoittaudu mukaan: ehyt.fi/tapahtumat Linkki koulutukseen ja ohjeet lähetetään ilmoittautuneille sähköpostitse. Itse koulutukseen voi liittyä myös anonyymisti nimimerkillä. Lisätietoja voi kysyä myös puhelimitse, 0400 274833 / Sinikka Korpela tai 0400 274823 / Harri Jukkala. Holli-kirjanpito-ohjelmalle käyttöopas Eläkeläiset ry on tuottanut yhteistyössä Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry:n kanssa sähköisen Holli-kirjanpito-ohjelman käyttöoppaan. Opasvihkosen kanssa samaan pakettiin kuuluu muistitikku, joka sisältää Holli-ohjelman, käyttöohjeen ja mallitilikartan. Holli-oppaan hinta on 30 €, joka sisältää postituskulut. Tilauksen voi lähettää osoitteeseen jasenet@elakelaiset.fi tai välittää puhelimitse: 020 743 3610. Telan webinaari 15.4. luotaa eläkejärjestelmää ja järjestöjen näkymiä Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ja Työeläkevakuuttajat Tela järjestävät webinaarin eli netissä pidettävän seminaarin torstaina 15.4. klo 10–12.15. Aiheina ovat eläkkeiden rahoituksen kestävyys, suomalaisten luottamus eläkejärjestelmään, Eläkkeeltä töihin -hankkeen esittely sekä ajankohtaiset asiat. Paneelikeskustelussa keskustellaan siitä, miltä vuosi 2021 näyttää eläkeläisjärjestöjen näkökulmasta, käynnissä olevista merkittävistä uudistuksista ja kehittämishankkeista (sote) sekä ajankohtaisista eläkeja yhteiskuntapolitiikan asioista. Tilaisuus pidetään webinaarina ja chatin kautta on mahdollisuus esittää kysymyksiä koko webinaarin ajan. Osallistuminen on maksutonta. Webinaariin ilmoittaudutaan ilmoittautumislinkin kautta: lyyti.in/EETUn_webinaari_2021_1937 Verkosta virtaa myös Eläkeläiset ry:n jäsenille Verkosta virtaa -hanke/Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL ry tarjoaa tietotekniikan koulutusta ja neuvontaa myös Eläkeläiset ry:n jäsenille. Uusi vertaisopastajien koulutus alkaa 20. huhtikuuta. Lisää aiheesta voi lukea hankkeen verkkosivuilta verkostavirtaa.fi/koulutukset. Tietoja antaa myös EKL:n järjestösuunnittelija juha.viitanen@ekl.fi , puh. 050 408 3376. Aluekierros vietiin menestyksekkäästi läpi etänä ja lähikoulutuksena TU O M A S TA LV IL A 14 Eläkeläinen 2/2021
V uoden 1977 heinäkuun 10. päivän iltana olin tullut kotiin Jyväskylään viikonvaihteen maakuntakierrokselta. Menin ajoissa nukkumaan, koska varhain aamulla piti lähteä Helsinkiin ja opetusministeriöön. Sovimme Sirkan kanssa, että puhelimeen vastaaminenkin osaltani rauhoitettaisiin. Olin ehtinyt nukahtaa, kun puhelin soi. Sirkka vastasi ja tuntematon ääni pyysi minua puhelimeen. Kun Sirkka sanoi, ettei se nyt onnistu, kertoi soittaja olevansa ulkoministeriön päivystyksestä. Puhelimessa soittaja kertoi Aeroflotin kaapatun koneen laskeutuneen Helsinki-Vantaan lentoasemalle, jonne hallitus kokoontuu vielä illan kuluessa. Lentoasemalle jo ehtinyt liikenneministeri Veikko Saarto soitti ja kertoi Ilmavoimien koneen tuovan minut Helsinki-Vantaalle. Perillä minut ohjattiin lentokentän bunkkeriin, jossa istuimmekin alkaneen yön ja seuraavan vuorokauden, kunnes sitten tiistai-aamuna tilanne laukesi. MIKSI MUISTELEN tätä tapahtumaa? Siksi, että nyt koronakriisistä puhuttaessa ihmetellään, miksi hallituksen ja ministeriöiden ohella puhutaan myös aluehallintovirastojen (avi) ja kuntien toimivaltuuksista. Miksi hallitus ei tee kaikkea? Siksi, että mm. kyseisestä kaappaustilanteen selvittämisestä otettiin opiksi. Muistan oikeusministeri Paavo Nikulan ilmoittaneen hallitukselle, että ministeriö laatii toimintasääntöjä vastaavien tilanteiden varalle. Ne tehtiin ja niissä vastuu tilanteen selvittämisestä osoitettiin poliisiviranomaisille. Niinpä poliisi hoiti vuonna 1990 tapahtuneet kaappaukset rutiininomaisesti ilman poliittisen johdon läsnäoloa. Lääninhallitusten yhtenä tehtävänä oli alueen kriisivalmiudesta huolehtiminen. Sitä varten pidimme Keski-Suomessakin asian kannalta keskeisten viranomaisten kanssa harjoituksia, joissa sotilaallisten kriisien ohella harjoitettiin mm. toimintaa suuronnettomuuksissa. Näistä harjoituksista selkäytimeeni jäi oppi, että onnettomuustilanteen operatiivinen toiminta pitää jättää ammattilaisten vastuulle. Virkamiesjohdonkaan ei sinne pidä lähteä sorkkimaan. Johdon tehtävä on pitää huolta siitä, että asiaan kuuluvat ammattitaitoiset yksiköt komennetaan paikalle hoitamaan tehtäviä, joihin heidät on koulutettu. NYT HALLITUSTA arvostellaan siitä, että se sysää vastuuta ulkorajojen terveystarkastuksista avien ja kuntien terveysviranomaisten kontolle. Juuri niin hallituksen pitääkin tehdä. Operatiivisen toiminnan suorittaminen on aina sitä parempaa, mitä lähempänä tapahtumapaikkaa sitä voidaan johtaa. Tähän asti ongelmana on ollut toimivaltuuksien ahtaus, ne kun on määritelty estämään yksittäisten tartuntatautien levittäjien maahan tulo. Heidät voidaan avin luvalla ohjata kunnan terveysviranomaisten tutkittavaksi ja päätös tehdään yksilöä koskevana. Perustuslakivaliokunnan tuore kanta mahdollistaakin päätöksen tekemisen myös ryhmiä koskevana. Parasta tietenkin olisi, että myös lakia selkeytettäisiin. VOIDAANHAN PÄÄTÖKSENTEKOA toki keskittää äärimmilleen. NKP:n politbyroo päätti jopa Johannes Virolaiselle annettavasta syntymäpäivälahjasta. Mutta kuinkas siinä kävikään? Vastuuta on hyvä jakaa Operatiivinen toiminta pitää jättää ammattilaisten vastuulle. KALEVI KIVISTÖ Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja. KALEVIN KYNÄSTÄ Eläkeläiset ry:n 21. sääntömääräinen edustajakokous pidetään 21.–22.9.2021 Kylpylähotelli Rauhalahdessa, Kuopiossa. Kokous alkaa tiistaina 21.9.2021 kello 12.00. Edustajakokouksessa on äänivaltainen edustusoikeus paikallisyhdistysten valitsemilla edustajilla. Aluejärjestön edustajalla on puheja esitysoikeus. Paikallisyhdistykset saavat lähettää edustajakokoukseen yhden edustajan kutakin alkavaa 300 jäsentä kohden, kuitenkin enintään kolme edustajaa. Aluejärjestöt saavat kukin yhden edustajan. Kunkin paikallisyhdistyksen edustajamäärä määräytyy 31.12.2020 Eläkeläiset ry:ssä olevaan jäsenrekisteriin merkittyjen jäsenmaksujen perusteella. Valittujen edustajien valtakirjat osoitetietoineen pyydetään toimittamaan Eläkeläiset ry:n toimistoon viimeistään 21.7.2021 mennessä. Kokouksessa käsitellään järjestön sääntöjen 8. pykälän määräämät asiat sekä hallituksen esitys järjestön strategiaksi. Esityksiä edustajakokoukselle voivat tehdä kaikki jäsenyhdistykset sekä valtuusto ja hallitus. Edustajakokoukselle tarkoitetut aloitteet tulee toimittaa kirjallisesti vähintään kahta kuukautta ennen kokousta hallitukselle. Aloitteiden tulee olla toimistolla viimeistään 21.7.2021 mennessä. Esitykset hallituksen puheenjohtajasta, joka on myös Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja, ja varapuheenjohtajasta, valtuuston puheenjohtajasta ja varapuheenjohtajasta, valtuuston varsinaisista jäsenistä ja heidän henkilökohtaisista varajäsenistään sekä hallituksen jäsenistä ja heidän henkilökohtaisista varajäsenistään pyydetään toimittamaan kirjallisesti järjestön toimistoon viimeistään 21.7.2021 mennessä. Kokousedustajien majoitus järjestetään kokouspaikka, samoin päiväruokailut ja kahvit. Kustannuksista vastaavat edustajien yhdistykset. Valtakirjojen tarkastus aloitetaan kokouspaikalla ensimmäisenä kokouspäivänä 21.9.2021 kello 9.00 alkaen. Eläkeläiset ry Martti Korhonen Jan Koskimies puheenjohtaja toiminnanjohtaja UUSI KUTSU Eläkeläiset ry:n 21. edustajakokoukseen Eläkeläinen 2/2021 15
Aja turvallisesti sähköllä, hauskaa ja turvallista liikkumista iästä riippumatta 1560 EMB 1200 Solar Kotimainen interaktiivinen tukipohjallinen Tutustu ja tilaa www.ortomalli.com Liikuntamateriaali Eläkeläiset ry on tuottanut Liikumme luonnossa -luontoliikuntahankkeessa liikuntavihon sekä jumppaohjeita sisältävän korttipakan. Niitä voi käyttää liikunnan virikemateriaalina sekä yksin että yhdessä liikuttaessa. Aineisto on toimitettu yhdistyksillemme. Lisää liikuntavihkoja voi tilata: elakelaiset@elakelaiset.fi, puh. 020 743 3610. Liikuntavihko sisältää tietoja liikuntasuosituksesta sekä ulkoliikunnan terveysvaikutuksista. Vihossa on ruudukko, johon henkilöjäsenet voivat merkitä päivittäiset liikuntaja ulkoilutapahtumansa 42 viikon ajalta. Merkintöjä voi tehdä kaikenlaisesMuun muassa Pateniemen Eläkeläiset ry:ssä on innostuttu ulkoliikuntaan. Maaliskuun hankien keskellä oululaisyhdistys kävi ottamassa tuntumaa myös ulkoliikuntalaitteisiin. S EI JA LA H TI Kuulumisia hankkeesta LIIKUMME LUONNOSSA JÄRJESTÖ Vaikka yhdistysten kokoontuminen on korona-aikana hankalaa, kukaan ei kiellä ihmisiä ulkoilemasta. Toistaiseksi pienissä porukoissakin ulkoileminen on enimmäkseen suositusten mukaista. Parempia aikoja odotellessamme pysykäämme liikkeellä ulkoilusta nauttien. TIINA RAJALA 16 Eläkeläinen 2/2021
Nivelten hyvinvointiin GLUTEN FREE LACTOSE FREE Saatavilla hyvin varustelluista apteekeista ja luontaistuotekaupoista. Sisältää puhtaina aineina ja tarkkoina pitoisuuksina glukosamiinia, kondroitiinisulfaattia, orgaanisen rikin lähteenä toimivaa MSM:ää ja C-vitamiinia. Näistä rakennusaineista rustosolut voivat muodostaa uusia rustoproteiineja sekä nivelnestettä. Neljän tehoaineen yhdistelmä tukee nivelten hyvinvointia ja auttaa ylläpitämään toimintakykyä läpi elämän. www.arthrobalans.fi MAAHANTUONTI, MYYNTI JA VUOKRAUS: KUUSILUOTO OY | KEHITTÄJÄNKATU 16 | 04440 JÄRVENPÄÄ | APUAJONEUVO.FI S H O P R I D E R ® LIIKKUMISEN APUVÄLINEET huollot akut varaosat toimitukset info@apuajoneuvo.fi 040 1244282 ta/liikumme-luonnossa. Sivuilla kerrotaan myös yhteistyökumppaniemme Suomen Työväen Urheiluliiton TUL ry:n, Suomen Ladun ja Suomen Psykomotoriikkayhdistyksen järjestämästä toiminnasta. Sivuillamme on lisäksi linkki, jonka kautta jäsenemme voivat kertoa omista ulkoliikuntavinkeistään. Yhteistyökumppaniemme järjestämää toimintaa Esimerkkejä yhteistyökumppaniemme järjestämästä toiminnasta, jota jäsenistömme voi hyödyntää: kotisivuillamme käytettävissänne on Psykomotoriikkayhdistyksen tuottama ”Talvisia aistihavaintoja”-videoaineisto. TUL järjestää aikuisliikuntakampanjan Liikkeelle: liikkeelle portaissa, huhtikuussa ja liikkeelle pyörällä, toukokuussa. Kampanjasta saa lisää tietoa osoitteesta tul.fi/aikuisliikunta/liikkeelle-kampanja. TUL:n Uudenmaan piiri: veteraanien retki Kuusijärvelle 28.4. TUL:n Varsinais-Suomen piiri järjestää Kuhankuonon patikkaretken 20.5. Suomen Latu jäsenjärjestöineen järjestää kävelykampanjan 10.–16.5. Suunnittelutapaamisia syyskaudella Syyskaudella, kun kokoontumisrajoitukset on toivottavasti kumottu, pääsemme järjestämään kasvokkaisia tapaamisia ja koulutuksia eri alueilla. Suunnittelemme yhdessä luontoliikuntaa jäsentemme tarpeiden ja toiveiden mukaisesti. ta ulkoiluliikunnasta kävelystä lumitöihin tai uimiseen. Lyhyestäkin liikuntarupeamasta on hyötyä terveydelle ja hyvinvoinnille. Yhdistyksiä varten vihossa on oma ruudukkonsa. Kun yhdistykset ja niiden liikuntaryhmät pääsevät taas vapaasti kokoontumaan, ruudukkoon on tarkoitus merkitä mitä yhdessä on tehty, montako osallistujaa oli mukana ja tapahtuman päivämäärä. Syksyllä kotisivuillemme elakelaiset.fi/toiminta/liikumme-luonnossa tulee lomake, jolla yhdistykset voivat ilmoittaa kokoontumistilastonsa ja uudet ulkoliikuntaryhmänsä. Ilmoittaneiden yhdistysten kesken arvotaan pieniä palkintoja. Jumppakortteja on pakassa 24 kappaletta. Korteissa kuvatut liikkeet sopivat sekä ulkoettä sisäliikuntaan. Liikkeiden teemat noudattavat vuodenaikojen vaihtelua. Kotisivut Kerromme hankkeen kuulumisia kotisivuillamme: elakelaiset.fi/toiminLIIKUNTAVIHKO 2021 LYHYESTI Eläkeläinenlehti ilmestyy jo toukokuussa Eläkeläinen-lehden seuraava numero 3 ilmestyy aikaisemmasta ilmestymisaikataulusta poiketen jo 21.5. Tähän numeroon tarkoitetut jutut, kuvat, kokousilmoitukset ja syntymäpäiviäja poisnukkuneita-tiedot pyydämme toimittamaan osoitteeseen elakelainen-lehti@elakelaiset. fi viimeistään maanantaina 3.5. Lisätietoja lehdestä ja sen aikatauluista antaa tiedottaja Tuomas Talvila, puh. 050 570 9716. Syystärräykset 2021 peruuntuvat Koronaepidemian takia iso osa yhdistyksistämme ei pysty kokoontumaan kuluvan kevään aikana, tai yhdistysten toiminta on hyvin rajoitettua. Tästä johtuen Eläkeläiset ry:llä ei ole myöskään edellytyksiä järjestää Syystärräyksiä, joista uutisoimme lyhyesti Eläkeläinen-lehden viime numerossa. Pohdimme mahdollisuuksia tarjota jotain korvaavaa jäsenistöä aktivoivaa toimintaa syksyn toimintakauden käynnistämiseksi. Veteraanipäivät ja kulttuurikatselmus tulossa Yhteistyökumppanimme Työväen Urheiluliiton järjestämät Veteraanipäivät pidetään Kuopiossa 8.–9.6. Ilmoittautuminen tapahtumaan on 14.5. mennessä. Yhteistyötapahtumamme Veteraanien kulttuurikatselmus pidetään Kotkassa 20.–21.11.2021. Tapahtumaohjelma julkaistaan myöhemmin. Lisää tietoja saa TUL:n verkkosivuilta tul.fi/tapahtumat/ aikuisliikunta/veteraanit.
Lähes puolet järjestöjen tekemään kyselyyn vastanneista haluaa rokotteen, mutta moni vielä empii. TUOMAS TALVILA K oronarokotukset jakavat mielipiteitä ikääntyvien vieraskielisten joukossa. Lähes puolet järjestöjen tekemään kyselyyn vastanneista haluaa rokotteen, mutta moni vielä empii. Kuuden järjestön yhteistyössä tekemä kysely kartoitti vieraskielisten ikääntyvien ajatuksia koronarokotuksista. Kyselyyn vastanneista yli 50-vuotiaista vieraskielisistä liki puolet (47 %) aikoi ottaa rokotuksen. Noin neljäosa (24 %) vastaajista suhtautui rokotuksen ottamiseen kielteisesti ja liki kolmannes (29 %) ei vielä osannut sanoa, aikooko ottaa rokotteen vai ei. Moni kaipaa päätöksen tueksi vielä tietoa rokotteen turvallisuudesta ja hyödyistä. Kyselyyn vastaajista yli puolet kokee, että ei ole saanut riittävästi tietoa siitä, miten oma kotikunta järjestää koronarokotukset. Omalla kielellä asiointi koetaan tarpeelliseksi rokotuksiin liittyvissä asioissa. Ikääntyvien vieraskielisten parissa toimivat omankieliset ryhmänohjaajat keräsivät tietoa järjestöjen toiminnan piirissä olevilta yli 50-vuotiailta puhelinhaastatteluin. Lisäksi käytössä oli sähköinen kyselylomake. Tiedot kerättiin 4.2.–5.3. Kaikkiaan kyselyyn vastasi 121 henkilöä. KORONAROKOTUKSESTA kieltäytyviä (29 vastaajaa) epäilytti eniten rokotteen turvallisuus. Hieman yli neljäsosa kieltäytyvistä ajatteli, ettei rokotus auta. Viidellä vastaajalla rokotuksesta kieltäytymisen syy oli jo sairastettu korona. Koronarokotteen ottamista empiviä vastaajia oli 35. Ylivoimaisesti suurin syy empimiselle oli rokotteesta saadun tiedon riittämättömyys. 86 % näistä vastaajista ajatteli, etteivät he olleet saaneet vielä riittävästi tietoa rokotteen turvallisuudesta tai hyödyistä. Viidesosa empivistä oli vielä epätietoisia rokotusjärjestelyistä. IKÄÄNTYVIEN tietolähteet koronarokotuksista vaihtelevat. Vastausten perusteella eniten tietoa koronarokotuksista saatiin suomalaisilta tvtai radiokanavilta tai sanomalehdistä, perheenjäseniltä, ystäviltä Koronarokotuksia annetaan rokotusvuorojen ja ajanvarauksen mukaisesti mm. Helsingin messukeskuksessa. Koronarokotukset jakavat mielipiteitä ikääntyvien vieraskielisten joukossa tai tuttavilta Suomessa tai etsimällä itsenäisesti suomalaisilta verkkosivuilta. Huomioitavaa on, että kyselyyn vastanneet kokivat, että he saavat enemmän apua tarvittaessa järjestöiltä kuin viranomaisilta. ”Keskusteluissa vieraskielisten asiakkaiden kanssa saa kuvan, että uutiset tai huhut rokotteiden haittavaikutuksista tavoittavat myös vieraskielisen väestön tehokkaasti, eikä heillä välttämättä ole kosketusta asiasta suomenkielisten piirissä käytyyn keskusteluun. Siksi olisikin tärkeää saada luotettavista viranomaislähteistä riittävästi näitä pelkoja suhteuttavaa tietoa – mielellään ainakin suurimmille kieliryhmille sekä selkosuomeksi”, kyselyn loppupohdinnassa todetaan. Kyselyn toteuttaneet järjestöt ovatkin ehdottaneet Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:lle, että he ylläpitäisivät sivuillaan ajantasaista, selkokielistä koronatilannetta, koronarokotuksia ja -rokotteita käsittelevää diaesitystä, joita erikielisten etäryhmien ohjaajien olisi mahdollista käydä läpi ryhmäläisten kanssa. Näin vieraskielinen väestö saisi tarvitsemaansa ajantasaista ja omankielistä tietoa niiltä henkilöiltä, joihin he jo ennestään luottavat ja joiden puoleen usein kääntyvät kysymyksineen. TYÖRYHMÄN muodostivat ikääntyvien vieraskielisten parissa toimivat kuusi järjestöä: Eläkeläiset ry:n monikulttuurinen toiminta, Käpyrinne ry:n JADE-toimintakeskus, Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:n LÄHES KAIKKI haastattelijoina toimineet ohjaajat panivat merkille ikääntyvillä vieraskielisillä olevan tiedon vähyyden rokotusprosessista ylipäätään. Epävarmuutta koettiin muun muassa siitä, missä, milloin ja miten ikääntyvät voivat rokotuksen saada, miten tieto omasta rokotusvuorosta ilmoitetaan ja miten jokainen voi ilmoittautua rokotukseen. Useimmat ikääntyvistä eivät ymmärrä suomea tai englantia vaan tarvitsevat tietoa omalla äidinkielellään. Ohjaajien mielestä tietoa ei ole ylipäätään ollut riittävästi tai saavutettavasti saatavilla. Yleisin kysymys, jota ohjaajille esitettiin, koski rokotusten sivuvaikutuksia. Moni ohjaaja pani merkille, että haastateltavilla oli pelon, ahdistuksen, yksinäisyyden ja turvattomuuden tunteita. Monet ikääntyvät ihmiset ovat yksin ja tarvitsevat apua rokotusprosessissa. Jotkut vastaajat totesivat, että elämän muut tärkeät näkökohdat ovat jääneet koronan jalkoihin, jolloin ongelmat ovat kasaantuneet. Esimerkiksi sosiaalija terveyspalveluiden saaminen kestää nykyään aiempaa kauemmin. Lääkäriin on vaikeaa sopia tapaamisia ja kirurgisia toimenpiteitä lykätään. Terveystilanne aiheuttaa koronaan sairastumisen pelon lisäksi huolta yleisestä hyvinvoinnista ja pärjäämisestä. › Koronarokotukset jakavat mielipiteitä ikääntyvien vieraskielisten joukossa -kysely on luettavissa Eläkeläiset ry:n kotisivulla osoitteessa elakelaiset.fi/toiminta/monikulttuurinen-toiminta/materiaali Tiedon tarve on suuri Omaisneuvo-toiminta, Suomen monikulttuurinen muistikeskus ry, Palvelutaloyhdistys Koskenrinne ry:n Kotona täälläkin -hanke ja Monikko ry. Työryhmän yhteisenä tavoitteena on edistää vieraskielisten ja ulkomaalaistaustaisten ikääntyvien asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa, lisätä viranomaisten tietoisuutta kulttuurija kielivähemmistöistä sekä edistää ikääntyvien hyvinvointia ja osallisuutta vanhuspalveluissa. Omalla kielellä asiointi koetaan tarpeelliseksi rokotuksiin liittyvissä asioissa.” TO IV O KO IV IS TO 18 Eläkeläinen 2/2021
Hae Jalanjälkeni-tukea yhdistykselle Mikä on sinun jalanjälkesi, joka vie kohti luontoa, eläimiä ja ihmisiä kunnioittavaa maailmaa? Kuinka maailma makaa pandemian jälkeen? Tilaa Tilaa yhdistyksellesi ilmaiset materiaalipaketit ja kirjailkaa ajatuksenne tulevasta talteen. Kirjailkaa kotisohvalla tai porukalla. Kuvatkaa tekemänne työt ja toimittakaa ne meille! Maksamme yhdistyksellenne opintokerhotukea 150 euroa, kun toimitatte vähintään 5 kuvaa ”jalanjäljistänne”. Kysy lisää ja tilaa maksuttomat materiaalipaketit Tiina Flygare tiina. tiina.?ygare@ksl.? p. 050 5900 709 www.ksl.? Koronatilanteen vuoksi järjestämme lähiopetusta vasta syyskaudella. Syyskauden kurssikalenteri julkaistaan myöhemmin keväällä. Kevätkaudella järjestämme muutaman lyhyen verkkokurssin. EETU ry:n kuulumisia ja muita ajankohtaisasioita eläkeläistoimijoille 20.4. klo 10–12 › Jan Koskimies kertoo ajankohtaisasioita Eläkeläisliittojen Etujärjestön EETU ry:n puheenjohtajakaudelta › Kurssi on osallistujille maksuton. Ilmoittautuminen 16.4. mennessä. Kurssi uusille johtokunnan jäsenille 21.4. klo 10–12 ja 13-15 sekä 22.4. klo 10–12 ja 13–15 › Perustietoja järjestöstä; yhdistyksen johtokunnan tehtävät; jäsenasiat; yhdistyksen vuosikello › Vetäjinä Anna Autio ja Tiina Rajala. Kurssi on osallistujille maksuton. Ilmoittautuminen 16.4. mennessä. Yhdistysviestintä 28.–29.4. klo 10–12 › Tiedottamisen perusasioita; sähköinen ja verkkoviestintä. › Vetäjänä Tuomas Talvila. Kurssi on osallistujille maksuton. Ilmoittautuminen 23.4. mennessä. Kirjoittajan verryttelypäivä verkossa 3.5. klo 9.30–15 › Niina Hakalahti vetää tiiviin verkkokurssin kirjoittajien virkistykseksi. › Kurssin hinta: 40 €. Kurssille mahtuu enintään 12 osallistujaa. Ilmoittautuminen 26.4. mennessä. Pilvipalvelu ja etäyhteys yhdistystoiminnan tukena 5.–6.5. klo 10–12 › Miten pidämme toisiimme yhteyttä toisiimme, kun emme pääse tapaamaan? Miten kirjoitamme yhteisiä asiakirjoja ilman kokousta? › Maarit Fred opastaa etäyhteysohjelmien ja pilvipalveluiden käytössä. Kurssi on osallistujille maksuton. Kurssille mahtuu enintään 14 osallistujaa. Ilmoittautuminen 29.4. mennessä. Yhdistystalous uusille taloudenhoitajille 19.–20.5. klo 10–12 › Taloudenhoitajan tehtävät ja yhdistyksen vuosikello; toiminnantarkastus › Vetäjänä Heli Grönroos. Kurssi on osallistujille maksuton. Ilmoittautuminen 12.5. mennessä. Kevätkauden verkkokursseja Ilmoittautuminen kaikille kursseille: jukka.mustakallio@elakelaiset.fi Lisätietoja: Tiina Rajala, puh. 040 5824319, sähköposti: tiina.rajala@elakelaiset.fi Kursseilla käytetään Jitsi Meet -etäyhteysohjelmaa. Ilmoittautumisen yhteydessä lähetämme osallistumisohjeet ja -linkin. Eläkeläinen 2/2021 19
kotlantilaisen James Finlaysonin vuonna 1820 Tampereelle perustama tehdas sai vaatimattoman alun. Kehruutehtaasta ei tullutkaan suurta ja menestyvää. Vielä ei koittanut maailmalla puuvillateollisuuden kukoistuksen aika. Teollinen vallankumous Tampereella alkoi todella 1836. Silloin kolme pietarilaista liikemiestä osti Finlaysonin tehtaan ja uuden tehdasrakennuksen, mahtavan Kuusvooninkisen, rakennustyöt käynnistyivät. – Rakentaminen ja muutostyöt olivat jatkuvia, mainitsee museokeskus vapriikin Finlayson-näyttelyn vastaava, tutkija Mari Lind. Puuvillaa rahdattiin Tampereelle tehtaan alkuvuosikymmenet Yhdysvaltain etelävaltioiden orjaplantaaseilta ja tuotanto suunnattiin Pietarin markkinoille. – Finlaysonilla harjoitettiin alun alkaen globaalia kaupankäyntiä. Suomalaista oli sentään työväki. SIIVITTI KEHRUU TEHTAAN KIITOON Finlaysonin puuvilla tehtaan 200-vuotinen taival on merkittävä osa tamperelaisen ja suomalaisen teollisuuden historiaa. Finlayson kasvoi ajan myötä Pohjoismaiden suurimmaksi tehtaaksi ja arvostetuksi brändiksi. Museo keskus Vapriikissa Finlayson on saanut arvoisensa näyttelyn TEKSTI KARI KUMPULAMPI TEOLLINEN VALLANKUMOUS TYÖNTEKIJÖITÄ TEHTAASSA oli paljon, enimmillään heitä oli 1900-luvun taitteessa, yli 3?100. He olivat useimmiten nuoria naisia, pumpulinlikkoja. He tekivät puuvillapölyn keskellä raskasta, 12-tuntista työpäivää, ja saivat huomattavasti miehiä pienempää palkkaa. Kahdeksan tunnin työaika säädettiin 1917. Kutomossa oli kaiken aikaa kova melu ja moni kutoja kuuroutui. Kuulosuojaimet tulivat meluisilla työmailla lakisääteisiksi vasta 1970-luvulla. – Rankka työ näkyi. Väsyneiltä monet naiset näyttävät vanhoissa kuvissa. Tehdastyö toi kuitenkin vakautta, eikä naisten tarvinnut työskennellä piikoina ruokapalkalla. Aluksi Finlaysonilla käytettiin myös lapsityövoimaa. Nuorimmat tehtaalaiset olivat kymmenvuotiaita, yleensä 12–14-vuotiaita. Lapsityövoiman osuus Finlaysonilla oli suurimmillaan 1860-luvulla. – Lapsityövoima oli kaksipiippuinen juttu. Maalla lapset olisivat joutuneet joka tapauksessa kotona töihin. Finlaysonilla he saivat käyttöönsä rahaa, pääsivät kouluun ja oppivat pitämään puolensa, Mari Lind kertoo. FINLAYSONIN AINUTLAATUISUUTTA kuvastaa, että tehtaalla oli Tampereella oma sairaala, kirkko, palokunta, poliisi, pyhäkoulu, orpokoti ja jopa oma raha. Krimin sodan aikana 1853–1856 tehtaan raha kävi koko kaupungissa. Kilpailu työvoimasta oli kova ja niinpä työntekijöille rakennettiin tehtaan lähelle vuokra-asuntoja. Kuusvooninkisen moderni tehdas johdatti Finlaysonin menestyksen tielle 1830luvun lopulla. VA P R IIK K I Finlaysonin kuosiin kudottu pöytäliina 1920-luvulta. Finlayson-näyttelyn vastaava, tutkija Mari Lind. 20 Eläkeläinen 2/2021
– Kun oli edullinen työsuhdeasunto, työntekijä viihtyi. Työpaikkaa ei vaihdettu helpolla. Vuodet olivat suotuisia ja Finlaysonista kasvoi Pohjoismaiden suurin tehdas. Ajat kuitenkin muuttuivat, ja tekstiilien tuotanto Tammerkosken rannalla hiipui vallan 1990-luvulle tultaessa. Tuotteet, langat ja kankaat, valmistettiin nyt muualla edullisemmin. Brändi jäi elämään. VAPRIIKIN NOSTALGIOITA rönsyilevässä näyttelyssä on esineistöä Tampereen museoiden pohjattomasta Finlayson-kokoelmasta. – Aineistoa näyttelyyn oli tarjolle paljon. Oli tehtävä kovaa karsintaa, sanoo Mari Lind. Esillä on muun muassa James Finlaysonin vuonna 1820 saama privilegiokirja. Kuusvooninkisen pienoismallin ikkunoista voi kurkistella tehtaalaisten aherrusta 1840-luvulla. Tekstiilejä näyttelyssä on 1830-luvulta alkaen. Tehtaalle tyypillisiä tuotteita olivat vaatetuskankaat, vuodevaatteet, verhot, pöytäliinat, esiliinat, nenäliinat ja froteet. Nenäliinat tulivat Finlaysonin hinnastoihin 1860-luvulla ja niitä tehtiin vielä 1970-luvullakin. Finlaysonilla harjoitettiin alun alkaen globaalia kaupankäyntiä. Suomalaista oli sentään työväki.” PIRKANMAALLA Lempäälässä muo narengin perheeseen syntynyt Ida Vihuri (1882–1929) joutui hankkimaan leivänsyrjää lapsesta lähtien; ensin piikana ja 13-vuotiaasta lähtien tehtaalaisena. Hän oli sittemmin vannoutunut yhdistysihminen toimien Tampereen työväenyhdistyksen sihteerinä, Finlaysonin ammattiosastossa sekä osuuskauppaliikkeessä. Sisällissodan jälkeen Vihuri, poliittinen vanki, vapautui vankeudesta, eikä palannut enää Finlaysonille. Hänet valittiin kansanedustajaksi 1922 sosialidemokraattien riveistä. Hän oli suosittu puhuja ja koki sydämenasiakseen kohentaa tehdastyötä tekevien naisten oloja. Vihuri lähti syksyllä 1929 puhujamatkalle höyrylaiva Kurulla. Laiva kaatui Tampereen edustalla Näsijärvellä kovassa syysmyrskyssä. Onnettomuudessa menehtyi 136 ihmistä; Ida Vihuri oli yksi heistä. Haaksirikko koitui kansanedustajan kohtaloksi Finlaysonilla työskennellyt Ida Vihuri oli 1920-luvulla sosialidemokraattien suosituimpia puhujia. M A RT TA TE RÄ VÄ / TY Ö VÄ EN M U SE O W ER ST A S Työn ääressä. Finlaysonin kapea luomakone taitavissa käsissä 1940-luvulla. A A R N E P IE TI N EN / VA P R IIK IN K U VA -A R K IS TO Eläkeläinen 2/2021 21
S uunnittelija Markku Piri teki vuosia töitä Finlaysonille. Yhteistyö alkoi syksyllä 1983. – Halusin kunnianhimoisesti näyttää, mitä olin maailmalla oppinut. Laitoin kaikki taidot likoon, hän toteaa. Piri osallistui Finlaysonilla tuotannon eri osa-alueisiin. Hän osallistui myös kuvausten ja pakkausten ideoin tiin. Hän oli mukana näyttelyiden, näyteikkunoiden ja messuosastojen suunnittelussa ja toteutuksessa. Pirillä oli Marimekon vuosiensa ja New Yorkin töidensä ansiosta hyvä yhteydet Japaniin. Hänen kontaktiensa kautta, monien neuvotteluiden jälkeen, Finlayson aloitti 1985 seitsemän vuotta jatkuneen kodintekstiilien lisensiointiyhteistyön merkittävän, japanilaisen alan toimijan, Osaka Nishikawan kanssa. Markku Piri vauhditti Finlaysonin maailmanmaineeseen KUKA? Markku Piri › Syntyi 1955 Kauhavalla. › Asuu puolisonsa kanssa Hämeenlinnassa. › Suunnittelija, muotoilija. › Suunnitellut mm. kodintekstiilejä, vaatteita, lasiteoksia, keramiikkaa. › Näyttelyitä kotimaan lisäksi mm. Yhdysvalloissa, Japanissa, Saksassa, Ranskassa ja Italiassa. › Työskenteli suunnittelijana Finlaysonilla 1980–1990-luvuilla. › Valtion muotoilupalkinto 1986, Pro Finlandia -mitali 2017, Suomen Kulttuurirahaston suurpalkinto 2018. › Jäi eläkkeelle vuonna 2018. Työ jatkuu, ja Pirin suunnitelmissa on laaja näyttely Yhdysvaltoihin ainakin kahteen kaupunkiin – kunhan korona helpottaa. Piri kokee Finlaysonin aikansa antoisana. – Oli hienoa olla mukana nälkäisessä tiimissä. Finlayson valloitti maailmaa. Yritys noteerattiin korkealle kansainvälisillä messuilla ja alan lehdistössä. Pirillä on yhä käytössä hänen 1980-luvulla Finlaysonille suunnitteNostalgiaa. Markku Pirin ensimmäinen mallisto Finlaysonille vuodelta 1984: vuodevaatteet, sisustustekstiilit, kylpyfroteet. – Taiteilijalle luova työ on iso osa elämää ja iloa, eikä eläkeikä merkitse olennaista muutosta, toteaa Markku Piri. – Nenäliinat eivät syntyneet tuosta vaan. Kuvioiden piti täsmätä. Finlaysonin kuosien suunnittelusta vastasivat aluksi työnjohtajat, myöhemmin taiteellisen koulutuksen saaneet ammattilaiset. Heistä ensimmäisiä oli Raili Lampela (s. 1935). Taideteollisesta oppilaitoksesta valmistunut Lampela työskenteli Tammerkosken maisemissa suunnittelijana 1962–1986. SUUNNITTELIJAT MUODOSTIVAT Finlaysonilla 1960-luvulta lähtien maineikkaan Tampereen ateljeen. – Hienoa, kun pääsimme nostamaan esille ateljeen tekstiilitaiteilijoita. Finlaysonin upeat kuosit ja niiden tekijät ovatkin ottamassa paikkansa suomalaisen designin historiassa. Finlayson 200 – tehtaasta brändiksi -näyttely on avoinna seuraavat viisi vuotta museokeskus Vapriikissa Tampereella. FI N LA Y S O N lemiaan lakanoita ja froteita. – Loistavaa laatua, kotimaassa tuotettua. Parhaat lakanalaadut olivat sileää ja tiivistä puuvillaa. Aurinko ei paistanut rei'istä läpi kuten kehnoissa halpapuuvillakankaissa, hän kertoo. Pirin mukaan useat hänen Finlaysonille suunnittelemansa tuoteryhmät voisivat olla uudelleen väritettyinä tuotannossa edelleen. – Töiden ilme, joidenkin kuosien arkkitehtonisuus, toisten maalauksellisuus tuntuvat luontevilta, käyttökelposilta ja omanlaisiltaan. Piriltä ilmestyi taannoin elämäkerta Muodoton elämä (Siltala 2020). Teos on aistimusvoimainen matka vuosikymmenten läpi näihin päiviin. Kirja on kirjoitettu humaanilla otteella, sisäisellä lämmöllä ja elämänuskolla, jollaista soisi kirjallisuuteen enemmänkin. Kiehtova teos! H EI K K I TU U LI 22 Eläkeläinen 2/2021
PENSIONÄREN LEDARE JAN KOSKIMIES Chefredaktör D en nyligen publicerade befolkningspolitiska rapporten ”Positiv nativitetsutveckling och längre livslängd – riktlinjer för befolkningspolitiken på 2020-talet”, som utarbetats på uppdrag av statsrådet, presenterar ett förändrat tänkesätt då det gäller samhällets sätt att förhålla sig till befolkningens åldrande. I utredningen som sammanställts av forskningsprofessor Anna Rotkirch betonas framför allt de yngre pensionärernas allt bättre hälsa, det vill säga personer i ”den sena medelåldern” runt 65–74 år. I utredningen förs det fram att alla oberoende av ålder ska ha lika möjligheter till utbildning, arbete och rehabilitering, och att diskriminering bör avskaffas. En befolkning som åldras ska inte ses som ett hot utan som ett tecken på att samhället lyckats. PENSIONÄRERNA RF har länge krävt att åldrande ska ses som en resurs. Utan pensionärernas insats skulle samhället och samhällsekonomin inte fungera. Vården av barn skulle försvåras för personer i arbetslivet, organisationsverksamheten skulle bli lidande och demokratin försvagas i brist på kandidater och valarbetare. Äldre kommuninvånare nyttjar ofta lokala tjänster i stället för att beställa från webbutiker och fjärran länder, och därmed stöder de kommunernas livskraft. Pensionärerna rf, liksom även Pensionärsförbundens intresseorganisation PIO rf, har inför kommunalvalet ställt upp ett mål om äldrevänliga kommuner. Med det avses ett samhälle där äldre medborgare är starkt delaktiga. Pensionärerna är inte en ö, avskild från samhället och befolkningen, utan de utgör en organisk del av vårt samhälle. Man bör därför se upp med att dra skarpa gränser mellan åldersgrupperna. I ETT VÄLFÄRDSSAMHÄLLE bör alla generationer ha tillit till att de, då de blir gamla, har en tillräcklig utkomst och den service de behöver. Pensionssystemet och de offentliga tjänsterna bör utvecklas så att denna tillit består. Annars kommer vi att sakta gå mot ett samhälle där de välbeställda i förväg planerar genom privata tilläggspensioner och sjukförsäkringar, medan de offentliga tjänsterna smulas sönder och endast utnyttjas av de mindre bemedlade. Detta får inte ske. Pensionärsorganisationerna har en viktig roll då det gäller att påverka beslutsfattarna så att utvecklingen styrs mot ett samhälle där alla kan åldras med tillförsikt. Pensionärskap i förvandling Utan pensionärernas insats skulle samhället inte fungera” N ollan är en siffra som ensam inte betyder någonting, men sätter man en annan siffra framför den förstoras denna tiofallt. Om du tex. har ett bankkonto med sex nollor efter ettan kan du kalla dig själv miljonär. När vi för 67 år sedan gifte oss med frugan var vi bildlikt sagt fattiga som kyrkråttor. När barnen många år senare flyttade hemifrån hade vi båda någorlunda välbetalda jobb, stuga på landet, aktielokal och pengar på banken. Jag hade två konton. Ett på Andelsbanken och det andra på Danske bank och frugan sitt på Arbetarsparbanken. När denna i den stora bankfuseringen slogs samman med Nordea ville hon inte ha sina lönepengar i en så borgelig bank utan sade upp sitt konto och flyttade dem till mitt konto i Danske bank som hon hade nytjanderätt till. Men när hennes systers man dog och hon inte fick ut pengar från deras gemensamma konto innan boupteckningen var klar och blev tvungen att anhålla om pengar till mat och husrum av kommunen blev vi fundersamma. Vi löste problemet med att jag flyttade mitt danskekonto i frugans namn och bägge hade nytjanderätt till varandras konton. DETTA ARANGEMANG var vi nöjda med och det fungerade också när vi båda hamnade på skilda vårdhem, jag på grund av hjärtbesvär och dåliga knän och hon av hjärnblödning som orsakade förlamning och svårigheter med minne och talförmåga. De senare har småningom blivit bättre, men hon har ännu vänstra sidan förlamad så att vi inte klarar av att bo tillsammans. Lyckligtvis ligger våra vårdplatser i Gårdsbacka nära varandra. Nu för tiden brukar jag besöka henne två tre gånger i veckan. När vi sålde vår gemensamma bostad satte jag in hälften av pengarna på frugans och andra hälften på mitt konto och vi skrattade glada och nöjda att nu är vi inte mera fattiga som kyrkråttor utan man kunde säga att vi känner oss kanske inte rika, men i alla fall väl bemedlade. EN DAG KOM ett tjockt brev med posten som meddelade att min investering i Danske bank hade vuxit till en ansenlig summa. Jag granskade den met förstorningsglas, grep sedan telefonen och försökte ringa banken. Efter en halv dags ringande till olika automatsvarare svarade äntligen en vänlig kvinnoröst, som berättade att jag faktiskt har en sådan investering, men hon kan inte göra annat än boka tid åt mig på närmaste bankkontor för att sköta mitt ärende. Följande möjliga tid var efter tre veckor på bankens kontor i Östra centrum. När äntligen besöksdagen kom blev jag insläppt av en vänlig dam som berättade, att jag varkligen hade en investering på femtusen euro som jag gjort för tio år sedan på det då ännu existerade kontoret i Gårdsbacka och nu hade stigit till denna summa. När hon läste upp summan märkte jag, att jag med min dåliga närsyn av misstag hade satt till en nolla och kom också ihåg hur och varför jag gjort en sådan investering. Jag fick nämligen ett brev fråm kontulakontoret om att titta in på kaffe och höra om ett ekonomiskt fördelektigt erbjudande. Jag fick veta att jag har en massa pengar stående på mitt brukskonto för en mycket liten ränta, och det kunde vara bättre att placera en stor del av dem på ett investeringskonto som skulle ge betydligt högre ränta på pengarna. Jag beslöt att pröva med femtusen euro. Dessa hade under årens lopp vuxit med några hundra euro, men jag beslöt i alla fall göra slut på kontot och flytta pengarna till Andelsbanken. På hemvägen skrattade jag gott åt att vi som när vi fattiga som kyrkråttor vände på slantarna nu för tiden kunde glömma en femtusen euros placering och lika gott skrattade frugan nar jag senare berättade det för henne. Nollor och fattiga kyrkråttor LIMPAN RUDOLF LINDBLAD Skribenten är pensionär, bosatt i Helsingfors. En dag kom ett tjockt brev med posten som meddelade att min investering hade vuxit till en ansenlig summa.” Eläkeläinen 2/2021 23
KULTTUURI hemmin se oli kypsä kirjoitettavaksi, ja työ valmistuikin vauhdilla. Rokkaan, Koskelaan, Lehtoon ja moniin muihin tuli virikkeitä Linnan lähikavereista, mutta kunkin lopullisen hahmon Linnan rakensi lukuisista pienistä paloista. YLIPÄÄTÄÄN SITÄ, miten ideasta ja sommitelmista valmistuu eeppinen romaani, haastattelukirja valottaa mainiolla tavalla. On erittäin arvokasta kuulla varsinkin Pohjantähden syntyhistoriasta, pala palalta, vaikeista ongelmista ratkaisuineen, kirjailijan pohdinnoista. Ja kukapa sen kaiken paremmin tietäisi kuin tekijä itse. Romaanin alkuajatus oli kimmahtanut Linnalle varhain 1940-luvulla: ”Tämä kansalaissodan vaikutus Suomen yhteiskuntaan. Miten se syntyi ja mitkä sen jälkivaikutukset ovat.” Virallinen historiakuva oli typistynyt yksipuoliseksi, ja Linnan mielestä kuva piti harmonisoida. Sen hän romaanillaan sysäsi alkuun. ”Perusteemana oli halu osoittaa kaikille, että parempi on koettaa järjen avulla ratkaista asiat, sillä väkivallasta me kärsimme kaikki”, Linna korostaa. ”Tämä oli jonkinlainen perusmotiivi.” Kirjassa on kosolti yleisiäkin ajatuksia – kollegoista, kritiikeistä, maailmantilasta, kehitysmaista, kommunismista ja muista ideologioista. Vahvistuu se mikä on tiedettykin: Väinö Linna oli syvästi sivistynyt ihminen. Kirjan puheenomaisuus toteutuu hyvin. Linna ikään kuin kertoilee ja kaskuilee, vaan ennen kaikkea hän ajattelee. Rintamalla ja Pentinkulmalla KIRJA Panu Rajala (toim.): Päivä on tehnyt kierroksensa. Väinö Linna muistelee. Siltala. 333 s. Väinö Linna valottaa omin sanoin elämäänsä ja suurten romaaniensa syntyä. 1970-luvun haastatteluissa puhuu seestynyt kirjailija. K U VA S IS KO TS TU D IO VELI-PEKKA LEPPÄNEN S uomalaisiin syvimmin vaikuttanut kirjailija on Väinö Linna (1920–1992). Hän ei koskaan kirjoittanut muistelmiaan, koska sairasteli jo melko varhain, ja ehkä sanottavakin ehtyi. Onneksi on niin, että kielentutkija professori Pertti Virtaranta haastatteli Linnaa vuosina 1973–74 – ja jopa 49 tunnin verran. Nauhoja ovat jotkut tutkijat hyödyntäneet. Kirjallisuusmies Panu Rajala on toimittanut nauhoituksista Linnan puhutut muistelmat, Päivä on tehnyt kierroksensa -teoksen. Lopputulos on hivelevä: kansalliskirjailijan pakotonta ajatusvirtaa yli 300 sivua, teemoittain ja ajallisesti jäsentyen. Inhimillistä puhetta, ja kosolti tietoa Linnan suurten romaanien hahmoista ja taustoista. Urjalalainen Linna varttui torpparien suvussa, muttei itse ollut torpanpoika. Hänen Vihtori-isänsä oli teurastaja, itsenäisessä ammatissa, eikä isä liioin ottanut osaa vuoden 1918 sotaan. Väinö Linna kuitenkin tunsi tarkoin torpparien ja maattomien elämänpiirin ja -tavat, joista hän rakensi Pohjantähden näkökulmansa, kuvitteellisen Pentinkulman. Eräisiin henkilöihin, kuten räätäli Halmeeseen, hän poimi ulkoisia piirteitä jo hyvin aikaisin kohtaamistaan ihmisistä. LINNAN POLKU tunnetaan: nuorena tehdastyöhön Tampereen Finlaysonille, jatkosotaan, taas tehtaalle, avioon, ja kirjailijakutsumus pahoine kriiseineen. Ja että vasta Tuntematto man sotilaan menestyessä hän rohkeni vapaaksi kirjailijaksi 1955. Uudempaa on pääsy kirjailijan sisäisiin näkymiin, kuvaukset neurooseista ja ahdistuksista. ”Minähän olen pelännyt koko ikäni ja pelkään tällä hetkelläkin, se on tietty irrationaali neuroottinen pelko, toisinaan vahvistuu ja toisinaan heikkenee”, Linna kertoo. ”Onko se perinnöllinen vai onko se sitten lapsuuden kokemusten aiheuttama, mehän emme tiedä. Puhutaan äitija isäsuhteesta, yhtäläisesti meidät saattaa pelottaa kissa tai koira.” Puheista kuulee, miten perusteellisesti Linna pohjusti Tuntematonta so tilasta. Olikin hyvä, että teos ei saanut lopullista muotoaan heti sodan jälkeen, olisi sotaromaani voinut jäädä puolitiehen. Vuosikymmen myöVahvistuu se mikä on tiedettykin: Väinö Linna oli syvästi sivistynyt ihminen.” 24 Eläkeläinen 2/2021
KIRJA Raija YlönenPeltonen: Vain sodassa kuollut mies. Kadonnut, kaatunut, teloitettu? Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Kirjokansi 237. Riika 2020 VAIKKA VETERAANIEN ja sota-ajan kokeneiden joukko hupenee nopeasti niin Suomessa elää sotakirjallisuus vahvana. Mielikuvitustuotteiden ohella seuraava sukupolvi julkaisee vanhempiensa muistelmia, päiväkirjoja, sota-ajan kirjeitä ja historiantutkimuskin on löytänyt uusia näkökulmia. Erityisesti talvisodasta on luotu kiiltokuva, johon hyvin huonosti sopivat pikaoikeudessa jaetut ja toteutetut kuolemantuomiot suomalaisille siviileille tai rintamamiesten loikkaukset naapurin puolelle. Näitäkin tapahtui. Erittäin unohdetuiksi ovat joutuneet talvisodassa sotavangeiksi jääneet liki tuhat suomalaista sotilasta. Kuten äitini isä, perheellinen pienviljelijä joka ei juossut karkuun Kannaksella Summan murtuessa vaan rotanhäntäpistin rintaan painettuna joutui nostamaan tassut pystyyn ja samalle Siestarjoen vankileirille, jonka kautta kulki tässä kirjassa seurattu Reino. KANSALLISARKISTON ylitarkastaja Raija Ylönen-Peltosen käsiin sattui sotilaspapin kirjoittama pieni lappu, joka ei jättänyt häntä rauhaan vaan siitä alkoi monen vuoden tutkimustyö siitä mitä Reinolle, perheelliselle nuorelle miehelle, tapahtui. Reino oli kaverinsa Kustaan kanssa talvisodan ensimmäisiä sotavankeja ja omasta halustaan antautuneita. Vanhoin termein maanpetturi, joka vielä liittyi ns. Kuusisen kansanarmeijaan, lähetetiin vakoilijana takaisin, antautui ja kuoli vankityrmässä Mikkelin ilmapommituksessa. Vai ammuttiinko Reino? Omaisille ei kerrottu, ei ole kuolinpäivää, ei allekirjoitusta kuolintodistuksessa. Hän oli vain sodassa kuollut mies, josta kovalla työllä löytyy tiedonpalasia. Petturille ei voinut antaa sankarihautajaisia, edes hautapaikkaa ei ollut näyttää. Vain huhut Reinon kotikulmilla kiersivät. Raija Ylönen-Peltonen on työssään erikoistunut sota-ajan aineistoihin. Hän käytti vuosia vapaa-aikansa, otti vuorotteluvapaatakin Reinoa jäljittäessään ja niin syntyi ihan erilainen sotakirja, jossa eivät iske kaukopartiot eikä Emma laula. KUIN SALAPOLIISIKIRJASSA tutkijan työssä paljastuu uusia tietoja ja samalla taustoitetaan kuulustelupöytäkirjojen ja muun aineiston pohjalta Reinon ja muidenkin elämänpiiriä. On syntynyt hyvä tietopohjainen kirja talvisodan pimeästä puolesta ja ihmiskohtaloista, jotka on häivytetty sopimattomina sodan kiiltokuvaan. Kuvataan myös omaisten loppumattoman odotus, tietoa ei ollut tai jos oli niin sitä ei kerrottu. Kaikin puolin suositeltavaa lukemista. AKI RÄISÄNEN Talvisodan pimeällä puolella Hailuodon runonlaulaja MUSIIKKI Samuli Putro: Keskellä kesää. Universal Music 2021. HELSINGISSÄ SYNTYNYT, lapsena Raaheen muuttanut Samuli Putro on saanut julki seitsemännen soololevynsä, joka soi todella mieluusti korvissani. Sanojen ja soinnin synnyn kotipaikka on Hailuoto, monen taiteilijan suosima. Ainakin vielä kunnes menettää Perämeren saariminuutensa pengertien myötä. Kiekon on tuottanut alan konkari Riku Mattila ja mukana hankkeessa ollut myös Aki Roukala, joka on ottanut pressikuvatkin Hailuodossa. Roukalalla on sormi valtimolla, hän nosti jo Vaalan Maustetytöt tuntemattomuudesta pinnalle. Mutta Samuli Putro ei ole hetkellinen tähdenlento vaan omassa lajissaan Suomen huippua. Tuli tunnetuksi seitsemän albumia julkaisseen Zen Café -yhtyeen laulaja-kitaristina ja lauluntekijänä, joka yhtyeen jäätyä telakalle on vuoden 2004 jälkeen sooloillut ja tehnyt leffamusiikkia esimerkiksi Menolippu Mombasaan -elokuvaan ja Mika Ronkaisen ohjaustöihin. MIKSIKÖ KUUNTELEN Putroa uusinta mielellään, koko 11 laulun ja 36 minuutin settiä. Hänen laulunsa on laulamista sellaisena kuin se yleensä mielletään vain ajoittain, enemmänkin kuin runonlaulamista, jossa hyvin artikuloiva selväsanaisuus pääsee oikeuksiinsa. Taustat ovat taattua Mattilaa. Erittäin hyvin tehdyt ja monta kertaa lähinnä vain yhteen soittimeen nojaavat. Välillä vauhtiakin löytyy, kuten kansanmusiikkityylisten viulujen sävyttämä Kylmän maailman keskeltä, mutta enemmän hieman surumielisiä tunnelmia. SANOITUKSET OVAT kuuntelemisen arvoisia, sujuvia mutta eivät teennäisen tekonäppäriä. Raahe saa oman laulunsa kesätyökokemuksineen, museon sukelluspukuineen ja subutex-ongelmineen. Oman lapsen kasvun kuvaus Tyttäreni pikkunyytistä aikuiseksi on erinomainen. Laulujen aihepiiri sivuaa kesää, luopumista, kuolemaakin, mutta ei sillä raskaudella kuin voisi odottaa. Niinpä Tampereelta junalla lähtevä Surutyötä kulkee kepeästi ja sitä melankoliaa on vaikkapa Kesän tyynet hetket -kappaleessa jossa jätetään jäähyväiset kesäpaikalle. AKI RÄISÄNEN Samuli Putro Hailuodossa. A K I R O U K A LA Eläkeläinen 2/2021 25
KULTTUURI TEKSTI NIINA HAKALAHTI KUVA JYRKI NISONEN H ieman ennen koronaepidemiaa ilmestyi V.?A. Koskenniemen Seuran julkaisemana teos, jota kirjailija Markku Toivonen oli työstänyt vuosikausia: Laulava hiljaisuus, runomitat ja V.?A. Koskenniemi. Näinä sometykkäysten aikana on suorastaan radikaalia, että joku syventyy runomittoihin. Toivosen teos on ensimmäinen suomenkielinen, yleistajuinen metriikan opas. Miten kaikki sai alkunsa? – Viitisentoista vuotta sitten havahduin siihen, että en ymmärtänyt mitään runomitoista. Minua on aina kiinnostanut runon rytmisyys, mutta kun etsin tietoa runomitoista, en löytänyt oikein muuta kuin Unto Kupiaisen. Tai löytyi netistä kaikenlaista puutaheinää, Markku Toivonen kertoo. Kupiaisen Lyhyen runousopin ensipainos on vuodelta 1949, joten kovin tuore lähdeteos ei ollut. Tärkeä sysäys Toivosen projektille oli Järvenpäässä vuonna 2008 järjestetty mitallisen runouden kääntämisen kurssi. Opettajana oli muun muassa antiikin runouden asiantuntija Teivas Oksala. Kurssikaverina oli puolestaan tuplatohtori Osmo Pekonen, joka Toivosen työskentelyä nähtyään ehdotti tälle runomittojen käsittelevän teoksen kirjoittamista. Laulava hiljaisuus -teos keskittyy ennen kaikkea V.?A. Koskenniemen runouteen, mutta mukana on esimerkkejä muiltakin, kuten Lauri Viidalta. Teoksessa käsitellään myös loppusointuja, jotka ovat keskeinen osa moderneja runomittoja, kun taas arkaaisiin mittoihin riimi ei kuulu. Koskenniemeä on pidetty ”valkoisen Suomen hovirunoilijana”, jolla oli natsiyhteyksiäkin. Oliko vaikeaa erottaa henkilö ja hänen tuotantonsa? – Seura on julkaissut henkilöön keskittyvän teoksen Koskenniemestä, joten työnjako oli selvä. Minä keskityin siis vain runoihin ja mittoihin. Muutenkin ajattelen, että kirjailijan elämä – olipa se millainen hyvänsä – ei vähennä teosten arvoa, Toivonen toteaa. Toivonen ottaa esimerkiksi aikoinaan maolaisuutta kannattaneen runoilija Kari Aronpuron. Ansioitunut ja palkittu Aronpuro on suomentanut Ezra Poundia, joka taas tunnetaan kytköksistään fasistiseen liikkeeseen. Sekä että Koskenniemen ja hänen aikalaisensa, runoilija Otto Mannisen välillä oli jonkinlainen ”taistelu” runomitoista. Koskenniemi ei hyväksynyt Mannisen käyttämää jambista inversiota, toisin sanoen sitä, että säkeen alussa runokorko siirtyy toiselle tavulle. Toivosella on asiaan kiinnostava selitys. – Koskenniemi oli ateisti tai vähintään agnostikko. Jambista inversiota käytetään usein virsissä, esimerkiksi Suvivirressä. Ehkä vastenmielisyys tuota keinoa kohtaan syntyi siitä. Toivonen sanoo ymmärtävänsä sekä Mannisen että Koskennimen käyttämiä ratkaisuja. – Maisemani on sekä että eikä joko tai. Toivosen mukaan mittoja saa ja pitääkin muunnella, mutta ensin pitää omaksua tieto, josta käsin muuntelu tapahtuu. Distikonmittaa käyttävää Koskenniemen Pienen lapsen hauta -runoa Markku Toivonen pitää niin upeana, että sijoittaa sen kaikkien lukemiensa runojen top-vitoseen. Viidan Vallan kumous-runon hän nostaa esiin ääriharvinaisen runomitan, holodaktyylin, edustajana. Kalevalamitassa Viita voittaa antiikin mittoja taitavan Koskenniemen. Runomittaa voisi pitää jotenkin ulkokohtaisena muotoseikkana, mutta näin ei ole. – Rytmissä kuuluu sydämen syke. Runomitta on myös jotakin tavattoman henkilökohtaista, Markku Toivonen pohtii. Hän myös muistuttaa, että vaikka runomitat ovat nykyään harvojen harrastus, liittyy niihin paljon intohimoja. – Esimerkiksi kalevalamitasta taisteltiin verisesti varmaan 300 vuotta, lopulta saatiin aikaiseksi hyvä kompromissi. Laulava hiljaisuus tarjoaa tietoa sekä runon lukijalle että kirjoittajalle. – Runomittakirja on järjettömin hanke, jonka olen urallani tehnyt, Toivonen huokaa. Järjetöntä tai ei, Laulava hiljaisuus on kulttuuriteko ja muistutus sivistyksen merkityksestä. Markku Toivonen urakoi teoksen runomitoista MIKÄ? Metriikka › Runomittoja käsittelevä oppi › Runomitoissa keskeistä ovat nousevat ja laskevat tavut › Runomittoja on satoja, ja niitä myös yhdistellään keskenään › Tunnettuja runomittoja ovat mm. trokee, jambi, daktyyli, anapesti, heksametri ja kalevalamitta › 50–60-luvuilla ns. metrinen tietoisuus alkoi huventua Suomessa, viimeisiä taitajia oli Aale Tynni KUKA? Markku Toivonen › Syntynyt 1957 › Asuu Pispalassa › Runoilija, esseisti, novellisti, kääntäjä, sanataideopettaja › Kirjoittanut yhdessä Risto Ahdin kanssa Runouden kuntokoulun, joka perustuu samannimiseen 32-osaiseen radio-ohjelmaan. Teos on arvostettu ja aikaa kestävä filosofinen paketti runoudesta ja kirjoittamisesta. › Toivonen teki itse myös Laulava hiljaisuus -teoksen taiton. Runomittojen merkitseminen graafisesti selkeästi on vaikeaa, Toivonen on tässä onnistunut. ”Järjettömin hanke, jonka olen urallani tehnyt.” 26 Eläkeläinen 2/2021
ISOVANHEMMUUS EROSSA -KURSSI on tarkoitettu yli 50-vuotiaille isovanhemmille. Kurssilla käsitellään omien lasten erosta tms. syystä johtuvaa lapsenlapsista vieraantumista. Tavoitteena on auttaa haastavassa elämäntilanteessa ja tarjota mahdollisuus tilanteen jäsentelyyn, siihen liittyvien tunteiden käsittelyyn ja uusien näkökulmien löytämiseen. • 1.–5.9. Lehmiranta, Salo, haku 23.7. mennessä EROSTA EHEÄKSI® -KURSSIT on tarkoitettu yli 50-vuotiaille aviotai avoeron kokeneille. Tavoitteena on uusien näkökulmien saaminen muuttuneeseen elämäntilanteeseen. • 4.–8.10. Peurunka, Laukaa, haku 30.7. mennessä YHTÄKKIÄ YKSIN® -KURSSIT on tarkoitettu yli 50-vuotiaille leskeksi jääneille. Kurssilla käydään läpi suruun liittyviä asioita ja yksin jäämisen aiheuttamia tunteita. • 15.–19.6. (työikäiset) Lehmiranta, Salo, haku 9.4. mennessä • 24.–28.8. Lehmiranta, Salo, haku 11.6. mennessä • 1.–5.11. Break Sokos Hotel Eden, Oulu, haku 27.8. mennessä Kurssit tarjoavat mahdollisuuden muiden samassa elämäntilanteessa olevien kohtaamiseen ja vastavuoroiseen kokemusten vaihtoon kokeneen ammattilaisen ohjauksessa. Kurssit ovat avoimia kaikille. Voit hakea kurssille, jos erosta tai leskeksi jäämisestä on kulunut vähintään puoli vuotta tai pääsääntöisesti enintään kolme vuotta. Isovanhemmuus erossa -kurssin osalta 1–6 vuotta tilanteen alkamisesta. Kurssit ovat maksuttomia, mutta matkat kurssipaikalle maksaa osallistuja. Lisätietoja ja sähköinen haku: www.elakeliitto.fi/sopeutuminen tai hakulomakkeiden tilaus p. 040 7257 561, anu.korhonen@elakeliitto.fi Eläkeliiton sopeutumista tukevat kurssit 2021 Hae rohkeasti mukaan! Jätä perintö joka säilyy. Tekemällä testamentin metsiensuojelun hyväksi olet mukana ylläpitämässä elämän jatkumista ikimetsissä ja lahjoituksestasi jää pysyvä jälki. Lisätietoja: www.luonnonperintosaatio.fi Toiminnanjohtaja Pepe Forsberg, p. 040 866 9696 pepe.forsberg@luonnonperintosaatio.fi Luonnonperintösäätiö suojelee suomalaista luontoa. Pysyvästi. LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ Ra ha nk er äy sl up a RA /2 02 0/ 92 1 / Po lii si ha lli tu s ESTEETÖN SUOMI -palkinto 2021 haku on käynnistynyt. Kilpailu on kaikille avoin, ja yleisö voi ehdottaa palvelua, toimintaa tai kohdetta, joka toteuttaa laajaa näkemystä esteettömyydestä tai saavutettavuudesta sekä noudattaa kaikille soveltuvan suunnittelun periaatteita. Palkinnon tarkoituksena on edistää rakennetun ympäristön ja palvelujen soveltuvuutta kaikille sekä kannustaa tilaajia, suunnittelijoita ja toteuttajia esteettömiin ja saavutettaviin ratkaisuihin. Invalidiliitto ja Rakennustietosäätiö myöntävät palkinnon toiminnalle tai kohteelle, joka on merkittävällä tavalla edistänyt esteettömyyden tai saavutettavuuden toteutumista. Palkinnon näkökulma on vuosien saatossa ja tiedon lisääntyessä laajentunut yksinomaan rakennetun ympäristön esteettömyydestä kattamaan myös saavutettavuuden sekä laajemmin ihmisten yhdenvertaisuuden toteutumisen. Palkittava voi olla esimerkiksi henkilö, ympäristö, rakennus, toimintamalli, järjestelmä tai palvelu, jolla on ajankohtaista ja yleistä merkitystä. – Tällä kertaa teemana on erityisesti yhteisöllisyys. Haluamme nostaa esiin sellaisia esteettömiä ja hyvinvointia tukevia ympäristöjä sekä saavutettavia palveluja, jotka mahdollistavat yhteisöllisyyden toteutumisen ja kokemuksen yhdenvertaisuudesta, kertoo vastaava esteettömyysasiantuntija Marika Nordlund Invalidiliiton Esteettömyyskeskus ESKEstä. Palkinnon saajaa ehdottaneiden kesken arvotaan messulippuja ja kirjapalkintoja. Ehdotukset perusteluineen toimitetaan 16.8.2021 mennessä invalidiliiton verkkosivulta löytyvällä lomakkeella tai sähköpostitse osoitteeseen marika.nordlund@invalidiliitto.fi tai postitse osoitteeseen: Marika Nordlund, Esteettömyyskeskus ESKE /Invalidiliitto ry, Mannerheimintie 107, 00280 Helsinki. Esteetön Suomi -palkinto jaetaan kahden vuoden välein. Esteetön Suomi -palkinto 2021 hakee yhteisöllisyyttä tukevia ratkaisuja Eläkeläinen 2/2021 27
KULTTUURI NIINA HAKALAHTI Lähetä runosi osoitteeseen Niina Hakalahti, Kukkolankatu 16, 33400 Tampere tai niina.hakalahti@sci.fi. RUNOPYSÄKKI V uosi sitten ilmestyneessä lehdessä kirjoitin Irene Vellasta ja hänen runostaan 11. päivä maaliskuu ta 2020. Runo oli reaktio Italian katastrofaaliseen koronatilanteeseen ja se levisi nopeasti käännöksinä maailmalle. Vuodentakainen Runopysäkki oli valmis, kun maailma muuttui. Juttu piti kirjoittaa uusiksi, koska olisi ollut mahdotonta sivuuttaa aihe, joka mullisti koko elämämme. Siitä on nyt tasan vuosi. Korona on edelleen vahvasti läsnä, ja myös osa Runopysäkin runoista käsittelee sitä. Ilkka Jukolan Pöydällä lepäävät sil mälasit ja Lea Niemisen Luopumi nen sivuavat samoja teemoja: kuolemaa, luopumista ja niistä syntyvää haikeutta. Pöydällä lepäävät silmälasit -runossa miljöön kuvaus on symbolista ja paljonpuhuvaa. ”Askelleetton” uudissana herättää huomiota. ”Hallava hevonen” on osa kuoleman kuvastoa ja synnyttää raamatullisen assosiaation. Jukolan runo on vaikuttava. Se yhdistää suurta, lähes ääretöntä sekä hyvin pientä ja arkista. Nimikin on onnistunut, samoin päätös, jossa zoomataan silmälaseihin. Vähän meistä tänne jää, ja toisaalta, mitä muutakaan elämä on kuin yritystä nähdä ja olla näkemättä. Lea Niemisen Luopuminen kertoo jo otsikollaan, mistä runossa on kyse. Runon asemointi lyhyisiin säkeisiin on hyvä ratkaisu – ajan kulumisen tunne korostuu. Niemisenkin runo ansaitsee kiitoksen pienen ja suuren yhdistelmästä sekä konkreettisesta luettelosta. Olen lukenut tutkija Marja Saarenheimon hienoa kirjaa Esineiden perimmäisestä olemuksesta. Pieni kirjanen on minulla vielä kesken, koska luen sitä tahallani hitaasti ja pysähtelen kohtiin, jotka riemastuttavat minua. Saarenheimo kirjoittaa hauskasti, viiltävästi ja oivaltavasti siitä, mitä kaikkea esineet itse asiassa merkitsevätkään elämässämme. Suosittelen lämpimästi! Kirja tuli mieleeni Ilkka Jukolan ja Lea Niemisen runojen myötä. ”On vaikea kuvitella elämää ilman esineitä”, Saarenheimon teoksen takakansitekstissä lukee. Ja niin asia kyllä totta vie on. Kirjailija Torsti Lehtisellä on myös kiinnostavia ajatuksia esineistä. ”Esineet ovat ovia”, hän on todennut kirjassaan Sanojen avaruus. Nuori mutta kuollut Toivo Bergin Ei saa avata -runo perustuu tositapaukseen. Jatkosodan alkamisesta tulee kesäkuussa 80 vuotta, Berg muistuttaa sähköpostissaan, siksi juuri tämä runo. Runo on pysäyttävä, sen edessä tekee mieli painaa pää kumaraan. Pienen tarinan muoto on sopiva valinta runolle. ”Kuolemalta ei ole mikään kielletty, hän sanoi.” Säe jää pitkäksi aikaa mieleen. Samoin tämä: ”Hän oli vielä nuori, kaksikymppinen, mutta kuollut.” Kaksikymppinen, mutta kuollut. Siihen ei ole juuri lisättävää. Jäin pohtimaan runon viimeistä säettä. En ole varma, tarvitaanko sitä. Koko runo on huuto vääryydelle ja epäoikeudenmukaisuudelle. Itse en kaipaa loppuun synteesiä. Mutta tämä on tietenkin makuasia. Runossa ei ole oikeaa ja väärää. Yksi vaihtoehto olisi, että viimeisestä säkeestä muotoilisikin otsikon runolle. Ehdotusta heikentää vain se, että nykyinen otsikko on niin hyvä. Vaikuttava runo. Hiljaiseksi vetää. Satiiria, onnea ja hyvää mieltä Tuula Ekman riimittelee koronasta. Saatekirjeessään Ekman selventää, että ”runossa esiintyvä Tyrjä on Ilomantsin pieni sivukylä, jossa ei liiemmälti ole tungosta raitilla”. Korona-loppusoinnuttelussa on terävyyttä, esimerkiksi viittaus lääketeollisuuden tahkoamaan voittoon. Lopun toteamus on hauska: näissä oloissa Tyrjä voittaa vaikka New Yorkin tai Pariisin. Viirus-sanan kaksois-iillinen muoto sopii paitsi riimiin, myös runon sarkastiseen tyyliin. Tuula Ekmanin korona-riimeistä sukeutuisi oiva räppi! Sirpa Aaltonen-Veikkolaisen Il maista iloa -runossa humallutaan ennen kaikkea elämästä. Runossa vallitsee ”happiness without reason” eli onnellisuus ilman syytä -tila. Missään idyllisessä säässähän runon puhuja ei nimittäin kotiin taivalla. Kaksi ensimmäistä säettä voisi ehkä yhdistää rytmin vuoksi yhdeksi säkeeksi. Aaltonen-Veikkolainen onnistuu tavoittamaan runossaan jotakin vaikeasti sanallistettavaa. Ihmisen syvin onnen tunne ei ole kiinni olosuhteista. Ja toisaalta, kun pääsee lumimyrskystä lämpimään, aistit ovat Jo vuosi Korona on edelleen vahvasti läsnä, ja myös osa Runopysäkin runoista käsittelee sitä. Luopuminen Päivät lipuvat nopeat vauhti kiihtyy, askel lyhenee niin paljon lukematonta, kokematonta maljakoita äidiltä jääneitä, ostettuja, lahjoja, en kerkeä kaikissa kukkia ihailla jokamiehenlakanakangas kestää kestää....... äidiltä tyttärelle, tyttärentyttärelle, nytkö olisi aika luopua tavarasta, eilen ihan eilen tarvitsivat minua lapsenlapset, tänään itken, kaipaan, tarvitsen heitä. LEA NIEMINEN, INKEROINEN Pöydällä lepäävät silmälasit talvinen lumi portailla askelleeton kesän kukkina ohdakkeet puutarhassa liehuva verho rikkinäisessä ikkunassa viestii linnakkeen antautuneen tuvan seinällä jätättänyt allakka pöydällä lepäävät väsyneet silmälasit kukaan ei näytä niitä huolineen sulkiko lähtijä veräjän vai noudettiinko hänet hallavalla hevosella kysyisinkö asiaa niiltä jotka siitä jotakin tietävät vai heiltä jotka eivät silmälaseja huolineet toinen linssi kuin suurennuslasi toinen näön vuoksi huurrutettu ILKKA JUKOLA, HELSINKI 28 Eläkeläinen 2/2021
Vähän meistä tänne jää, ja toisaalta, mitä muutakaan elämä on kuin yritystä nähdä ja olla näkemättä.” avoinna niin puun kuin kahvinkin tuoksulle. Nimimerkki Kopan verbaali-ilottelu tuo mieleen Juice Leskisen nokkelat riimittelyt, kuten Hai-runossa: ”Laiturilla illalla haitari soi/haita se harmitti. Haita risoi.” Ämmän mies on oikein mainio hyvänmielen runo, jossa notkeasti otetaan ilo irti sanojen mahdollisuuksista. Tällä tyylillä voisi tehdä vaikka kokonaisen runosarjan. Monta syytä kirjoittaa On vielä hyvin aikaa osallistua Poliittinen runo NYT! -kilpailuun, jossa etsitään uudenlaista poliittista runoa. Kisan järjestäjinä ovat KOM-teatteri, Otava ja Otavan kirjasäätiö. Runot pitää lähettää Otavalle vappuaattoon mennessä. Parhaista runoista kootaan antologia, ja palkintojakin on kolmelle jaossa. Säännöistä ja muusta kilpailuun liittyvästä löytyy asiaa osoitteesta kom-teatteri.fi/runokilpailu. Runojanne tarvitaan myös toukokuun lehteen – sekä paperilehteen että nettiin. › ”Vuotava venho ja rakkauden mysteeri” Huhtikuun Runopysäkki-blogin runoilijat ovat: Armas Merisalmi, Leena Toivanen ja Pertti Oksman. Lue osoitteessa elakelaiset.fi/blogit. Ämmän mies Oli ämmällä mies. No senhän jo kaikki kylällä ties. Iso mies pienellä ämmällä! Mutta mies oli mies isolla M:llä. Tosi mies ja senkin jo kaikki kylällä ties. Hän oli mies oikein isolla m:lla! KOPPA, YLÖJÄRVI EI SAA AVATA Olin alle kymmenvuotias, kun äitini vei minut Harjun ruumishuoneelle kertoi ystäväni Taisto. Sisällä oli hämärää ja paljon arkkuja. Perimmäisenä oli arkku, jonka luokse äitini minut talutti. EI SAA AVATA, luki kannessa Älä äiti, se on kielletty, minä yritin Kuolemalta ei ole mikään kielletty, hän sanoi. Sitten hän väänsi kannen syrjään. Arkussa oli äitini veli, minun enoni. Hän oli vielä nuori, kaksikymppinen, mutta kuollut. Hän oli yksi niistä, jotka muiden mukana, kieltäytyivät ylittämästä vanhaa rajaa jatkosodan alussa. Hänet ja moni muu teloitettiin tottelemattomuudesta, varoitukseksi ja opiksi muille Äitini itki ja niin tein minäkin. Tajusin ensi kertaa, mitä on epäoikeudenmukaisuus. TOIVO ”TOPI” BERG, HELSINKI Ilmaista iloa Elähtäneet kuuset tien laidassa myrskyn kourissa. Jäniksen saapastelut lumella Ponnistelen vastatuuleen. Tuuli piiskaa päästäni levottomat ajatukset Kahmin lunta suuhuni. sokeltelen itsekseni ilosta tärähtäneenä. Käännyn takaisin tyhjää tietä. Mökissä veres puuntuoksu. Kyllä nyt on kahvi maullaan ja laivapullossa suunmitalla konjakkia. Nyt jo pää täynnä tätä ilmaista iloa. SIRPA AALTONEN-VEIKKOLAINEN, TURKU Viime vuonna maailmalle syntyi julma viirus. Laajalle se levisi – mahtoi olla kiirus! Paha viirus lopetti myös lomalaisten lennot, tyhjinä nyt ammottaa lentokenttäin kennot. Äkkiäpä tyhjeni myös Kanarian saari, taitaa siellä auki olla vielä joku baari. Rokotteita kehitellään, eihän siinä pahaa, joku käärii taskuihinsa siitä paljon rahaa! Maski päälle, kädet pese, siinä helppo keino. Ahkeraan myös näitä käyttää Reetta sekä Reino. Kerrankin on etua kun asuu vähän syrjässä, turvassa voit liikkua vaikka tuolla Tyrjässä! TUULA EKMAN, UIMAHARJU K U V IA S U O M ES TA .F I / JO O N A KO TI LA IN EN Eläkeläinen 2/2021 29
ELÄMÄ Lettuja osaa paistaa lähes kuka tahansa, eikä taikinan kanssa tarvitse olla turhan tarkka. TEKSTI JA KUVAT PIIA RANTALA-KORHONEN L ätyt, letut, ohukaiset, räiskäleet, blinit, linnit, oladit – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Venäjällä vehnäjauhoista, maidosta ja munista paistettuja ohukaisia kutsutaan blineiksi, mutta Suomessa blinit tarkoittavat hiivalla kohotetusta tattarijauhotaikinasta paistettuja paksuja pannukakkuja. Omat bliniperinteensä on kaikilla slaavilaisilla keittiöillä, suomalaisessa ruokaperinteessä on paljon venäläisiä vaikutteita. Alkujaan blinit paistettiin Venäjällä uunissa. Venäjällä syödään makeina herkkuina kefiiristä, vehnäjauhoista ja munista valmistettuja ola deita, jotka muistuttavat amerikkalaisia pannukakkuja. Juutalaisen keittiön versio ohukaisista tunnetaan nimellä blintz. Ukrainalaiset tarjoavat blinit eli mlyntsit usein täytettyinä, niitä on syöty jo ennen kristinuskoa. Moni yhdistää blinit kevättalveen, niillä juhlistettiin esikristillisenä aikana auringon uudelleen syntymistä talven jälkeen. Blinien pyöreä muoto symboloi aurinkoa. Pannulla paistetut ohukaiset tai paksummat pannukakut sopivat moneen tilanteeseen ympäri vuoden. Tattarijauhoista valmistetut blinit ovat gluteenittomia ja sopivat myös keliaakikoille. Monenlaisia ohukaisia voi valmistaa myös vegaanisina. Näiden herkkujen suosio perustuu monikäyttöisyyteen, edullisuuteen ja helppouteen. Lettuja osaa paistaa lähes kuka tahansa eikä taikinan kanssa tarvitse olla turhan tarkka. Taikinaan voi piilottaa aamupuuron tähteet. SUOLAISTA JA MAKEAA Blinejä, oladeja, ohukaisia vai räiskäleitä Blinien täytteitä voi lainailla eri maiden keittiöistä, kaikki herkullinen on sallittua! 30 Eläkeläinen 2/2021
MINUN JUTTUNI HELJÄ KARJALAINEN-MANNINEN PIIKKIÖN ELÄKELÄISET ovat vuosien ajan saaneet kuulla pelimannimusiikkia, milloin kerhossa, retkillä ja vierailuilla, soittajana Armas Jansson. Harmonikka tuli Armaksen elämään hänen ollessaan 15-vuotias. – Teki mieli haitaria. Ostin ensin polkupyörän ja sain jostain tietää, että voisin saada opetusta Virran Kallulta. Alkuaikoina treenasin tuvassa, Armas muistelee. Soittaminen eteni ja mukaan tuli muitakin. Vuodesta 1975 lähtien Armas oli mukana kansalaisopiston pelimannipiirissä. Mukana oli viitisentoista soittajaa, ja Armas lähti vetämään toimintaa. – Muuten kansalaisopisto olisi sammunut siihen. Vuonna 1989 perustettiin Janssonin pelimannit. Armaksen ohella haitaria soitti Risto Ruohonen, viulua Rastaan veljekset Urho ja Eero sekä Arvo Hopeala ja kontrabassoa Markku Mustakangas. Vuonna 1987 Armas hankki soittimekseen Giuliettin. Nykyään hänen esiintymisasunsa kokonaisuutta täydentää harmonikansoittajien kultainen merkki. ARMAS ON OLLUT mukana monilla retkillä, myös ruotsinlaivaristeilyillä. Kerran laivalla esityksenä oli skotlantilainen kansanlaulu Loch Lomond. – Välisoitto oli aika kinkkinen, mutta meni kuitenkin mukavasti, Armas tokaisee. Paikalla oli skotteja, ja innostus oli valtava. Ohjelmisto laajeni ja mukaan tuli ruotsalaista pelimannimusiikkia. Paraisilla oli tanhujen säestystä, kuulijoina myös ruotsalaisia. – Ruotsalaiset sävelmät ovat mukavia. Ruotsin All sång på Skansen -tapahtumissa kuulee tuttuja melodioita. – Yhtenä juhannuksena olin Ruotsissa, kavereina ruotsalaista porukkaa. Suurin juttu oli, kun oltiin Ranskassa festivaaleilla, mukana turkulaisia tanhuajia. Väkeä oli neljästä eri maasta. Aikanaan harjoitukset kestivät monta tuntia, nyt ei enää. Haitari kuitenkin painaa 11 kiloa. – Mutta jos on huonossa kunnossa, on kuitenkin mukava kuunnella. on myös mukava seurata muiden harmonikkamestareiden osallistumista. Yhdeksänkymmentä jo ylittänyt Veikko Ahvenainen on säveltänyt koronavalssin. Ehkäpä kuulemme valssin myös Armaksen soittamana. Pelimannisoittoa Piikkiössä Ruotsalaiset sävelmät ovat mukavia.” Blinit 4 dl kermaviiliä 20 g hiivaa 2,5 dl tattarijauhoja 1,5 dl maitoa 1 tl suolaa 1 munankeltuainen 1 valkuainen Sekoita valkuaista lukuun ottamatta kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi. Anna taikinan kohota huoneenlämmössä 3–4 tuntia tai yön yli jääkaapissa. Ennen kun alat paistamaan blinejä, vaahdota valkuainen kovaksi vaahdoksi ja sekoita se taikinaan varovasti nostellen. Paista blinit ohukaispannulla voissa tai margariinissa kauniin ruskeiksi molemmilta puolilta. Makuasia on, kuinka paksuja tai ohuita blineistäsi paistat. Blinien täytteitä voi lainailla eri maiden keittiöistä, kaikki herkullinen on sallittua! Täytteeksi sopivat esimerkiksi: › mäti, sipulisilppu ja smetana › sienisalaatti › hummus › Vegiart -vegaaninen ”mätitahna” › graavattu ja kylmäsavustettu lohi › erilaiset kalatahnat ja Skagenröra Skagenröra Skagenröra on ruotsalaisten suosikki voileipien päällä. Se maistuu erinomaisesti myös blinien kera – onhan suomalainen ruokakulttuuri pitkälti sekoitus itäisiä ja läntisisä perinteitä. 300 g sulatettuja ja valutettuja katkarapuja 1 pieni sipuli silputtuna 1 valkosipulinkynsi raasteena 1 dl majoneesia 2 dl ranskankermaa pieni nippu tilliä silputtuna ½ sitruunan mehu (2 rkl mätiä) mustapippuria ja suolaa maun mukaan Sekoita ainekset keskenään, anna vetäytyä tunnin ajan jääkaapissa. Oladit 5 dl piimää tai kefiiriä 1 muna 1,5 rkl sokeria ripaus suolaa 2,5 dl vehnäjauhoja + ½ tl ruokasoodaa Sekoita kaikki ainekset taikinaksi. Paista ohukaispannulla paksuja pannukakkuja. Tarjoile kuumina, vasta paistettuina. Lisäkkeiksi sopivat juokseva hunaja, hillot, kermavaahto ja marjat. Omat bliniperinteensä on kaikilla slaavilaisilla keittiöillä, suomalaisessa ruokaperinteessä on paljon venäläisiä vaikutteita. Oladien lisäkkeiksi sopivat juokseva hunaja, hillot, kermavaahto ja marjat. G U N B O R G S U O M IN EN Armas Jansson ja rakas soitin. Eläkeläinen 2/2021 31
ELÄMÄ INKERI AALTO A nteeksi antamista suurempaa ja arvokkaampaa asiaa en tiedä. Se antaa vapauden kasvaa ja rakastaa ilman että syyllisyys, viha tai muu iloa estävä tunne hallitsee, tunneterapeutti Jorma Konttinen sanoo. Meille opetetaan, että jos haluaa olla hyvä ihminen, täytyy antaa anteeksi, vaikka ei siltä tunnu. Anteeksi antaminen velvollisuudesta ei ole aitoa. Vaikka sanoo antavansa anteeksi, ei sitä aina tarkoita. Anteeksi antaminen on joskus aikaa vaativa prosessi, mutta siihen voi omalla vilpittömällä tahdollaan vaikuttaa. Kyse on pohjimmiltaan siitä, että luopuu vihasta. Se on aitoa. Anteeksi antaminen on loppujen lopuksi vain ajatus, jonka suostumme ottamaan vastaan. Aina se ei ole helppoa. Kun niin tapahtuu, viemme ravinnon vihalta. Anteeksi antamalla vapaudumme tuosta tunteesta, Jorma Konttinen tietää. Meissä on hyvä ja paha Kuulumme samaan ihmiskuntaan, olemme samasta puusta veistettyjä. Meissä jokaisessa on kaikki: meissä on hyvä ja paha. Kannamme kaikki syyllisyyden taakkaa ja kannamme sitä aina, jollemme anna anteeksi itsellemme ja toisille. Jorma Konttinen painottaa, että vihasta luopuminen ei suinkaan tarkoita sitä, että vääryyttä, epäoikeudenmukaisuutta tai väkivaltaa pitäisi hyväksyä tai antaa sen toistua, ”toista poskea” ei tarvitse kääntää. Kun sen ymmärtää, vaikeankin asian anteeksi antaminen aidosti voi onnistua. Tutustuin vanhaan juutalaispariskuntaan ja annoin arvoa sille, että sain olla joskus heidän vieraanaan juutalaisina juhlapyhinä. Heidän menneisyydessään oli paljon painolastia. Vaimo oli olemukseltaan kuin lintu. Hän pukeutui aina kauniisti ja hänellä oli jopa pitsihansikkaat käsissään kuin viestinä menneisyydestä. Hän loisti ihmisenä, sillä hän oli antanut elämälle kaikki anteeksi. HäIN K E R I A A L TO dankin taustalla, kun todellinen anteeksianto ja siten myös haavoja parantava sovinto puuttuvat. Oikeassa olemisen pakkomielle on kasvanut kasvamistaan. Olemme jokainen joskus jääneet ihmettelemään tunnekylmyyttä tilanteissa, joissa odotamme toiselta empatiaa ja myötäelämistä. Jorma Konttinen sanoo, että pöydän puhdistaminen on syvä prosessi, joka johtaa täydelliseen vapautumiseen vihasta. Anteeksi antaminen tarkoittaa sitä, että annetaan vilpittömästi uusi mahdollisuus menneitä muistelematta. Raamatussa on tästäkin tarina. Tuhlaajapoika palasi kotiin tuhlattuaan kaiken omaisuutensa. Poika oli vapauttanut itsensä kaikista velvollisuuksista ja etsinyt omaa tapaansa elää. Isä ymmärsi täydellisesti, hyväksyi ja antoi anteeksi. Kotiinpaluu oli juhlimisen arvoista. Veli sen sijaan ei hyväksynyt ja jäi siten katkeruuden valtaan. Ihmissuhteet menevät joskus solTunneterapeutti Jorma Konttinen on työssään huomannut, miten monin tavoin kyvyttömyys antaa anteeksi kaventaa ihmisen elämää. Aito anteeksi antaminen vapauttaa iloon. Anteeksi antaminen vie ravinnon vihalta Voimme elää kaunasta vapaana ja nauttia elämän upeudesta, sanoo tunneterapeutti Jorma Konttinen. nen miehensä oli katkera ja rasitti enimmäkseen vain itseään, Jorma Konttinen kertoo. Kaunan siemen itää kauan Anteeksiantamattomuuden juuret voivat olla kaukaa menneisyydestä. Kaunan siemen on jäänyt kasvamaan monen sukupolven kompastuskiveksi. Raamatun tarina Aatamista ja Eevasta on hyvä symbolinen esimerkki. He saivat rikkomuksestaan rangaistuksen, joka seuraa sukupolvesta toiseen. Anteeksiantamattomuudesta seuraa kyvyttömyys elää elämää toiset hyväksyen ja aidosti tuntien. Tälläkin hetkellä tapellaan ja tapetaankin ihmisiä jopa vuosituhansia vanhan aatteen tai kauan eläneen käsityksen takia. Taistelu siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei, elää edelleen. Loputon vihanpito on monen so32 Eläkeläinen 2/2021
www.dreamcare.? Äänestä kuntavaaleissa kotimaisten elintarvikehankintojen puolesta! ASIAKASNEUVOTTELIJA Työaika: 6-40 h/vko. Kiinteä tuntipalkka +tuloslisät+päiväbonus+lounasetu Taloontulo bonus jopa 1500 € Myös mahdollisuus tehdä etänä kotoa www. .fi muun, ja on vaikeaa antaa anteeksi puolin ja toisin. Jos itse antaa anteeksi eikä asia kuitenkaan korjaannu, voi asian antaa vain olla. Toista ei voi muuttaa. Tee mitä voit ja päästä irti, Jorma Konttinen neuvoo. Irti uhrin roolista Anteeksi antaminen on tärkeää myös siksi, että voimme lakata kokemasta itseämme uhriksi. Kun meille tehdään vääryyttä, olemme uhreja, mutta meidän ei tarvitse naulita itseämme uhrin rooliin. Jos emme luovu vihasta, kavennamme itse omaa elämäämme. Anteeksi antamattomuus on taakka meille itsellemme – ei kenellekään muulle. Vääryyttä joudumme kaikki kokemaan elämämme aikana, mutta kannattaako sitä kantaa painona sielussamme? Voimme elää kaunasta vapaanakin ja nauttia elämän upeudesta, Jorma Konttinen sanoo. Joukossamme on myös ihmisiä, jotka kehittävät uhrina olemisesta itselleen marttyyrin roolin, oli heitä kohdeltu huonosti tai ei. Rooli kertoo kyvyttömyydestä antaa anteeksi itselleen ja toisille. Siitä ei mielellään luovu, koska haluaa tuntea olevansa toista parempi tai pyytää huomiota, joskus arvonantoakin. Tosiasiassa henkilöä, joka haluaa marttyyrin viittaa kantaa, ei arvosteta lainkaan. Marttyyri kehittää tapoja hallita toisia ja manipuloida heitä. Hän kärsii näennäisesti ja vetää puoleensa henkilöitä, joilla on tarve auttaa tai jotka ovat yksinäisiä. Jorma Konttinen tietää, että anteeksianto itselle on hyvin vaativaa. Se edellyttää suurta nöyryyttä: on tunnustettava, ettei ole täydellinen ja lakata kuvittelemasta itseään merkityksellisemmäksi kuin onkaan. Kun annamme anteeksi itsellemme, voimme antaa myös toisille. Jos emme luovu vihasta, kavennamme itse omaa elämäämme.” K U VA : D EB B Y H U D S O N / U N S P LA S H elakelaiset.fi Ilmoita Eläkeläinen-lehdessä johannapelto.fi, p. 040 9030 141 johanna@johannapelto.fi Eläkeläinen 2/2021 33
YHDISTYKSET tiin odottaa monet vuosikymmenet. Kaitavaaran kupeesta maisemat ovat henkeä salpaavia. Sieltä myös näkee, miten tienrakentajat ovat joutuneet louhimaan monet vaaran reunat ja oikomaan vaarallisimmat mutkat. Hyvää kannatti odottaa, 40 kilometrin ajoaika lyheni melkein puoleen. Nellimintie päättyy itärajalle Virtaniemen suljetulle vartioasemalle, joka toimi yhtenä väistötilana Ivalon Männikön palvelutalon mittavan remontin aikana. Voi vain kuvitella, miten vanhat nellimiläiset ovat olleet tyytyväisiä päästessään asumaan hetkeksi omille kotikonnuilleen Paatsjoen rannalle. Kerrotaan, että yksi asukkaista otti kunniatehtäväkseen toivottaa vierailijat tervetulleiksi. Ylpeänä hän esitteli kävijöille talon tiloja ja toimintaa. Inarijärven vedet laskevat Paatsjokea pitkin Jäämereen. Välillä on kaksi norjalaisten ja viisi venäläisten voimalaitosta, joista Inarikin saa sähkönsä. Nellimintieltä pääsee rajavyöhykettä seuraten Paatsjoen sillalle, josta on hyvä tarkkailla lintujen kevätja syysmuuttoa. Silta on myös revontulikuvaajien suosiossa. VENÄJÄN JA SUOMEN välinen rajavyöhyke herättää aina mielenkiintoa ja arvailuja seurataanko liikkumisiamme. Sillalta näkyy vanha vartiotorni. Vartiomiehiä siellä ei enää ole, valvontakamerat hoitavat heidän tehtävänsä. Rajavyöhykkeelle meillä ei ollut eikä ole ilman lupia mitään asiaa. Saatoimme vain muistella tahoillamme käyntejämme viisumin turvin Murmanskissa ja Kuolan niemimaalla. Osa meistä oli mukana Inarin kulttuuritoimen järjestämällä Nikkelin matkalla, jolla pääsimme näkemään moskovalaisen baletin esityksen. Siitä saimme idean järjestää kesällä 2020 kylpyläja kulttuurimatkan Inarin ystävyyspaikkakuntaan Murmashiin. Myttyynhän se idea meni koronan vuoksi. Mutta kunhan rajat aukeavat, meillä on valmis matkasuunnitelma toteutettavaksi. Ivalon Eläkeläiset Jäämeren ja rajavyöhykkeen tuntumassa Kunhan rajat taas aukeavat, yhdistyksellä on valmis matkasuunnitelma toteutettavaksi. TEKSTI JA KUVAT EIJA MIRANDA SILVENTOINEN I valosta, Inarin kunnan keskustaajamasta, ajaa pohjoiseen Jäämeren rannalle neljässä tunnissa. Se on yhtä lähellä kuin Rovaniemi, noin 300 kilometrin päässä. Ivalon Eläkeläisten ryhmä onkin suunnannut monesti kohti Pohjois-Norjaa Etelä-Suomen reissun sijaan. Kesällä 2018 teimme laivaristeilyn Hurtigrutenilla Kirkkoniemestä Vardøhön eli Vuoreijaan. Hinnat ovat aivan toista luokkaa kuin Tallinnan risteilyt. Lottokupongin saa pistää vetämään, jos aikoo tehdä viikon kestävän merimatkan Kirkkoniemestä Bergeniin ja vierailla lisäksi jokaisessa satamassa. Meille riitti neljän tunnin risteily osana matkavastaavamme Irja Jefremoffin opastamaa monipuolista Varanginvuonon kierrosta. ETELÄ-VARANGIN vanhusneuvosto ja vapaaehtoiskeskus ovat kutsuneet vuosittaiseen Eldre Fest Ikäihmisten juhlaansa eläkeläisiä Inarista ja Venäjän puolelta Petsamosta. Viimeksi vierailimme Kirkkoniemen monitoimitalossa keväällä 2019 nauttien kansainvälisestä ohjelmasta, runsaista voileivistä ja marsipaanitäytekakuista. Kahvistelun lomassa vaihdoimme kuulumisia paikallisten eläkeläisten kanssa. Heistä moni taitaa kveenien jälkeläisinä tai Suomesta muuttaneina suomen kieltä. Mielenkiintoisin keskustelunaihe ovat olleet eläkkeet. Tulimme siihen tulokseen, että suomalainen eläkeläinen eläisi ruhtinaallisesti norjalaisella eläkkeellä, kateuttamme tosin hieman tasoittaa Norjan korkeampi hintataso. KORONA ON rajoittanut matkojamme niin kuin kaikilla muillakin. Viime syksynä pääsimme vihdoin näkemään uuden Ivalo–Nellim-välisen maantien, jonka korjaamista ehditHurtigruten-risteilyllä Kirkkoniemi–Vardø, joka siintää horisontissa. Kesä 2018. Ivalon Eläkeläisten ryhmä syksyn 2020 retkellä Nellimissä. Ivalon Eläkeläisten puheenjohtaja Tapani Silventoinen (oik.) keskustelemassa paikallisten suomea taitavien eläkeläisten kanssa ikäihmisten Eldre Fest -juhlassa Norjan Kirkkoniemessä keväällä 2019. IR JA JE FR EM O FF Suomalainen eläkeläinen eläisi ruhtinaallisesti norjalaisella eläkkeellä, kateuttamme tosin hieman tasoittaa Norjan korkeampi hintataso.” V E N Ä J Ä N O R J A S U O M I Ivalo Nellim Kirkkoniemi Vardö Murmaši TU O M A S N IK U LI N 34 Eläkeläinen 2/2021
TUOMAS TALVILA IIN ELÄKELÄISET järjesti helmikuussa 2020 matkan hotelli Kivitippuun Etelä-Pohjanmaalle, ja mukaan lähti 56 iloista reissaajaa. Perillä tutustuttiin mm. Lappajärven värjäämöön, josta tehtiin ostoksia käsityöpiirin käytettäväksi ja kuultiin Punaisen Tuvan Viinipirtin syntyhistoriaa. Kaikin puolin matka oli onnistunut. Helmikuussa, tarkemmin sanottuna 24.2., oli vuorossa yhdistyksen kevätkokous, osallistujia oli kolmisenkymmentä. Laskiaisriehakin ehdittiin Iissä vuosi sitten vielä pitää. Mutta sitten iski koronaepidemia, ja 13.3.2020 johtokunta teki päätöksen keskeyttää kaikki toiminta toistaiseksi. Tiedot käyvät ilmi Iin Eläkeläisten viime vuoden toimintakertomuksesta, josta tässä vain muutamia poimintoja. Kertomus osoittaa, että vaikka vuosi 2020 oli täysin poikkeuksellinen, ja vaikka kevät kului karanteeninomaisissa olosuhteissa, monenlaista kuitenkin vuoden aikana ehdittiin tehdäkin. Ii on hieman vajaan kymmenentuhannen asukkaan vireä kunta Oulun pohjoispuolella. JO VAPPUAATTONA paistettiin yli 300 munkkia ennakkotilausten mukaan. Ovenrakokauppa kävi, ja yhdistys sai mukavasti tuloja. Heinäkuussa vietettiin kesäpäivää Illinsaaren hiihtomajalla kahvitellen ja kodassa makkaraa paistaen. Elokuussa järjestettiin mukava iltapäivä Järjestötalolla. Tarjolla oli makkaraa ja lättykahvit. Teatteriinkin päästiin, kun Haukiputaan Teatterikuopalla oli esitys Sataman Satumaa/Sattumaa. Elokuussa alkoi myös ohjattu kuntosalitoiminta kahdessa korkeintaan kymmenen hengen ryhmässä. Myös johtokunta kokoontui kesätauon jälkeen, ja maanantaijumpat alkoivat pyöriä kahdessa korkeintaan 15 hengen ryhmässä. Käsityö-, porinaja pelipiirit sekä kuoro jatkoivat pienellä porukalla. Syyskuussa pitkäaikainen iiläisten kuoron johtaja Ossi Junes halusi muistaa ystäviä ja kuorolaisia. Niinpä köökiporukka järjesti lohisoppaja täytekakkupäivän, jossa myös lauleltiin. Reissuunkin taas päästiin, tällä kertaa Runnin kylpylään. Marraskuussa oli syyskokous, joka valitsi uuden johtokunnan vuodelle 2021. Uusia toimijoitakin saatiin mukaan. Marraskuussa pidettiin myyjäiset, ja joulukuussa käsityöpiiriläisten kutomat sukat, lapset ja muut neuleet matkasivat myyntiin ns. ikkunamyyjäisistä. ”VAIKKA VUOSI 2020 erittäin poikkeuksellinen, emme kuitenkaan lannistuneet, vaan päätimme aloittaa uuden vuoden positiivisella mielellä. Jatkamme toimintaa noudattaen THL:n ja STM:n sekä Oulunkaaren (kuntayhtymän) antamia ohjeita”, Iin Eläkeläisten toimintakertomus päättyy. Nyt tiedämme, ettei myöskään alkuvuosi 2021 ole tiennyt paluuta normaaliin. Iissä on kuitenkin jatkettu myönteisellä mielellä ja liikuttu turvallisesti ulkona. Ohjatut sauvakävelyryhmät ovat lähteneet liikkeelle Järjestötalolta maanantaisin ja torstaisin klo 12. Lähde: Iin Eläkeläisten toimintakertomus 2020 Poikkeusvuosi ei lannistanut Iin Eläkeläisiä Maanantain kävelyryhmä. Alkuvuodesta 2021 Iissä on liikuttu ahkerasti ulkona. Ennen poikkeusaikoja. Iin Eläkeläiset reissussa hotelli Kivitipussa Lappajärvellä. Uusia toimijoitakin saatiin mukaan.” ELÄKELÄISET RY:N KESKI-SUOMEN ALUEJÄRJESTÖ ry:n siirretty sääntömääräinen syyskokous pidetään 26.4.2021 klo 10.00 Kivistön työväentalossa, Vaajakoskentie 29, Jyväskylä. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Syyskokouksen jälkeen pidetään Aluejärjestön kevätkokous. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kokoukset pidetään koronarajoitukset huomioiden ja pyydämme ennakkoilmoittautumisen puheenjohtajalle puh. 040 750 6331. Kokouksiin osallistujat 1/yhdistys. Tervetuloa. Aluetoimikunta KERAVAN ELÄKELÄISET ry:n ylimääräinen kokous maanantaina 17.5.2021 klo 12.00 Sampolan palvelukeskuksessa, os. Kultasepänkatu 7, Kerava. Kokouksessa esillä sääntöjen määräämät kevätkokousasiat. Kahvitarjoilu klo 11.30. Tervetuloa. Johtokunta. KOKOUKSIA Hakunilan Eläkeläiset onnittelee tammi-toukokuun aikana tänä vuonna 80, 75 ja 70 vuotta täyttäneitä/täyttäviä jäseniään.. 80 vuotta Rainer Lindström ja Helvi Räsänen 75 vuotta Risto Lindberg, Kari Natunen, Tuula Natunen ja Inge Nyman 70 vuotta Sirpa Sulin Eläkeläinen 2/2021 35
YHDISTYKSET KUN KORONAPANDEMIA on estänyt yhteiset kokoontumiset, on Hyvinkään Eläkeläisissä kehitelty etäyhteydellä kokoontuva Korvikekerho. Kerhoon on jo ehtinyt muodostua pieni vakiojoukko, ja tarkoitus on kasvattaa osanottajamäärää sitä mukaa kun tieto uudesta tapaamismuodosta leviää. ”Yhdistys on hankkinut teknisiä apuvälineitä, joilla saadaan myöhemmin normaaleihin kokouksiinkin etäosallistumisen mahdolliseksi. Yhtenä tavoitteena on parantaa jäsenistön osaamista ja mahdollisuuksia muihinkin etäyhteydellä toteutettuihin tilaisuuksiin ja tapahtumiin. Normaalin, pandemian jälkeisen ajan palatessa nämä yhteydenpitotavat todennäköisesti jäävät pysyvään käyttöön”, kirjoittaa yhdistyksen johtokunnan jäsen Aarno Jalonen kotisivulla. Korvikekerhon etätapaamiset ovat keskiviikkoisin kello 10. Ohjeet liittymiseen löytyvät Hyvinkään Eläkeläisten kotisivulta, hyvinkaanelakelaiset.fi Keravallakin aloitellaan etänä Etäyhteyksiä viritellään myös muissa yhdistyksissä. Keravan Eläkeläisten etätoiminta alkaa huhtikuussa. Keskiviikkoisin 7.4. klo 10 lähtien Mikko Raunio vetää virkistävät, seisten tehtävät aamuvenyttelyt erittäin helppokäyttöisellä etäyhteydellä. Ilmoittautumiset sähköpostilla osoitteeseen: olavinpoika@gmail.com Osallistumisohjeet tulevat paluuviestissä. Keravan Lukupiiri kokoontuu etänä torstaina 15.4. klo 10.30. Ilmoittautumiset Ulla Karppiselle 050 537 4064. Hyvinkään Eläkeläiset kehittää etäyhteyksiään. Tietokoneen näytöllä yhdistyksen kotisivu. Hyvinkään Korvikekerho kokoontuu etänä, Keravalla käynnistyy lukupiiri SENNI KORHONEN VAASAN VANHUSNEUVOSTO palkitsi 11.3. Vuoden vanhustyöntekijä -kunniakirjalla VPS Naapuriavun, Vaasan Eläkeläiset ry:n jäsenen Raimo Vahteran ja Vaasan kansalliset senio rit ry:n tietotekniikkakerhon ikäihmisten parissa tehdystä vapaaehtoistyöstä. Vaasan Eläkeläiset ry:n jäsen Raimo Vahtera on tehnyt pitkään vapaaehtoistyötä ikäihmisten parissa. Hän on jo noin kymmenen vuoden ajan järjestänyt eläkeläisille suosittua digivalokuvauskerhoa sekä useita vuosia eläkeläisille tarkoitettua Nettikerhoa, jossa tehdään tutuksi tietokoneen käyttöä. Hän on vieraillut eri yhdistyksissä opettamassa tietokoneen käyttöä eläkeläisille sekä kouluttanut usean vuoden ajan yhdistyksille mentoreita tietokoneen opetukseen. Vahtera valokuvaa ja videoi monesti Ikäkeskuksen, Vanhusneuvoston ja eläkeläisyhdistysten yhteisiä tapahtumia sekä esiintyy säännöllisesti muusikkona eri eläkeläisyhdistysten tilaisuuksissa ja palvelutaloissa. Vaasan vanhusneuvosto palkitsee joka vuosi Vuoden vanhustyöntekijät – Iso kiitos vuoden 2020 vanhustyöntekijöille heidän tärkeästä toiminnastaan, kiittävät Vaasan vanhusneuvoston jäsenet. Perinteisesti Vaasan vanhusneuvosto palkitsee vuoden vanhustyöntekijät seniorijuhlassa lokakuussa, mutta vallitsevan koronatilanteen vuoksi palkitsemistilaisuus pidettiin pienimuotoisesti tämän hetken kokoontumisrajoitukset huomioiden. Vanhusneuvosto pyytää vuosittain ehdotuksia ryhmästä tai henkilöstä, joka ansaitsee tulla huomioiduksi vaasalaisten ikäihmisten hyvinvoinnin edistämisestä. Näiden ehdotusten joukosta neuvosto valitsee palkittavat. Ehdotuksia on voinut antaa kuka tahansa. Vuonna 2020 ehdotuksia tuli kahdeksan kappaletta. Kirjoittaja on vapaaehtoistyön koordinaattori. Vaasan Eläkeläiset ry:n jäsen Raimo Vahtera palkittiin vapaaehtoistyötä ikäihmisten parissa. Vaasan vanhusneuvosto palkitsi S EN N I KO R H O N EN Ykspihlajan ja Kokkolan Eläkeläiset omistavat kesäkoti Vatungin, Rantakatu Vatunki, Kokkola. Tontilla kaksi mökkiä, isompi ja pienempi, joita vuokraamme enimmäkseen jäsenille hintaan 250?/?200 € / viikko tai 150?/?100€ / viikko. Mahdollisuus myös päivävuokraukseen, 30 € / päivä. Tontilla myös saunarakennus, mahdollisuus soutuveneilyyn ja uintiin. Myös biologinen wc. Lähempiä tietoja antaa Juhani Kolppanen, puh. 044 2793858. K E S Ä M Ö K K E J Ä V U O K R A T T A V A N A 36 Eläkeläinen 2/2021
Julkaisija Eläkeläiset ry Päätoimittaja Jan Koskimies Toimitussihteeri Tuomas Talvila Tilaukset ja osoitteenmuutokset Anna Autio puh. 020 743 3610 anna.autio@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy 6 kertaa vuonna 2021. Tilaushinta kotimaahan 30 euroa/vuosikerta Muut Pohjoismaat 40 e/vsk, muut maat 50 e/vsk Toimitus ja toimisto Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki puh. 020 743 3610 elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Ilmoitusmyynti Tmi Johanna Pelto johannapelto.fi 040 9030 141 johanna@johannapelto.fi Syntymäpäivät ja poisnukkuneet, syysja kevätkokousilmoitukset osoitteeseen: elakelainen-lehti@ elakelaiset.fi Ulkoasu Tuomas Nikulin ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (painettu) ISSN 2242-3338 (verkkolehti) Botnia Print, Kokkola 2021 Puheenjohtaja Martti Korhonen Varapuheenjohtaja Marja Leena Makkonen Toimisto Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki elakelaiset@elakelaiset.fi elakelaiset.fi Toimisto palvelee ark. klo 9–15. Jäsenpalvelu jasenet@elakelaiset.fi Soittoaika kello 9–12, puh. 020 743 3610: jäsenmaksut, osoitteen muutokset, kurssienja jäsentapahtumien ilmoittautumiset, materiaalitilaukset, Eläkeläinen-lehden tilaukset. Muina aikoina pyydämme käyttämään henkilökunnan suoria puhelinnumeroita. Kaikki maksut (mukaan lukien jäsenmaksut) IBAN FI11 1012 3000 0714 70 Sähköpostiosoitteet etunimi.sukunimi@ elakelaiset.fi Toiminnanjohtaja Jan Koskimies puh. 040 747 0776 Jäsenvastaava Anna Autio puh. 044 751 1030 jäsenrekisteri, yhdistysrekisteri Henkilöstöja talousvastaava Heli Grönroos puh. 050 529 0399 Aluetyön suunnittelija Anna Eskola puh. 044 751 1031 Järjestösuunnittelija Anu Mäki puh. 040 839 7699 Koulutussuunnittelija Tiina Rajala puh. 040 582 4319 Toimistoassistentti Jukka Mustakallio puh. 044 751 1032 Monikulttuurisuustyön suunnittelija Eva Rönkkö Opintovapaalla 31.7. 2021 saakka Monikulttuurisen toiminnan ohjaaja Evgeniya Mazurova puh. 044 7631 482 Tiedottaja Tuomas Talvila puh. 050 570 9716 Lomakeskus Kuntoranta Kuntorannantie 14 78400 Varkaus Myyntipalvelu puh. 040 040 3669 / (017) 560 1403 myynti@kuntoranta.fi SYNTYMÄPÄIVIÄ POISNUKKUNEITA 95 vuotta 27.2. Jorma Kataja, Malmi 94 vuotta 12.5. Voitto Santala, Pihlava 93 vuotta 22.4. Kerttu Jokikokko, Oulu 28.4. Inkeri Heinonen, Kempele 92 vuotta 29.3. Veikko Vennonen, Halikko 23.4. Osmo Kirveennummi, Kaarina 91 vuotta 8.5. Tauno Joensuu, Pihlava 90 vuotta 21.3. Pentti Kaarnajärvi, Malmi 1.4. Viljo Tallus, Joensuu 3.4. Veikko Luostari, Hyrylä 11. 4. Helmi Mikkola, Hyrylä 25.4. Raili Kumpulainen, Hyrylä 4.5. Laimi Hakkinen, Kotka 8.5. Lauri Seikkula, Kalajoki 24.5. Martta Vesterinen, Reisjärvi 85 vuotta 25.2. Helmi Tiilikainen, Hyrylä 21.3. Raili Sarvi, EteläVantaa 17.4. Toini Heikkinen, Hyrynsalmi 2.5. Mikko Johannes Haataja, Kajaani 17.5. Tuovi Lahtinen, Nakkila 25.5. Mikko Selin, Pihtipudas 80 vuotta 4.3. Seija Janhonen, Jyväskylä 6.4. Helmi Grönlund, Etelä-Vantaa 26.4. Antti Henriksson, Kallio-Vallila 26.4. Anneli Korteniemi, Pello 28.4. Anja Muhonen, Jyväskylä 6.5. Veli Nyyssönen, Kajaani 9.5. Kaarina Gustafsson, Kallio-Vallila 9.5. Martti Käkilehto, Suomussalmi 11.5. Veikko Mustanoja, Suomussalmi 16.5. Ulla Mäkelä, Halikko 18.5. Sylvi Luoma, Kallio-Vallila 22.5. Alpo Nordlund, Kokkola 24.5. Simo Ronkainen, Korso 75 vuotta 15.3. Kerttu Juuso, Pello 25.3 Kristiina Linna, Etelä-Vantaa 27.3. Riitta Peltomäki, Hyrylä 10.4. Keijo Kenakkala, Kajaani 13.4. Mirja Huusko, Suomussalmi 19.4. Veikko Keränen, Kajaani 20.4 Hannu Hietala, Tornio 23.4. Simo Pelkonen, Kajaani 27.4. Irma Moilanen, Kuusamo 4.5. Tapio Lempinen, Kaarina 5.5. Veikko Heikkinen, Sonkajärvi 7.5. Erkki Manninen, Suomussalmi 8.5. Heino Moilanen, Suomussalmi 11.5. Esko Heikkinen, Suomussalmi 15.5. Eija Laakso, Suomussalmi 18.5. Pentti Lahti, Kokkola 23.5. Tapio Saastamoinen, Pihtipudas 24.5. Tuula Syrjälä, Kokkola 26.5. Maija Liisa Soro, Vammala 26.5. Hannu Hukka, Jyväskylä 70 vuotta 28.3. Anna-Liisa Saha, Etelä-Vantaa 3.4. Eero Tuovinen, Kajaani 15.4. Marita Oinonen, Kirkkonummi 23.4. Marianne Lindroos, Kaarina 26.4. Jouni Tolonen, Suomussalmi 29.4. Tarja Vainio, Loimaa 17.5. Raimo Härkönen, Kajaani 19.5. Tuula Erkkilä, Pihlava 65 vuotta 18.4. Irma Nieminen, Halikko 19.4. Päivi Davidsson, Pihlava 23.4. Minna Helpi, Etelä-Vantaa 24.5. Tapio Kunnela, Jyväskylä 26.5. Hillevi Vettenranta, Pihlava Imatran Eläkeläiset Eila Lehikoinen Urho Piirainen Jokioisten Eläkeläiset Risto Erkki Armas Ahonen Kokkolan Eläkeläiset Fanny Kniivilä Malmin Eläkeläiset Meri Marjatta Kataja Myllypuron Eläkeläiset Else Hovi Pihtiputaan Eläkeläiset Pirkko Ihalainen Pudasjärven Eläkeläiset Rauni Jussila Sievin Eläkeläiset Sirkka Anneli Porkola Sonkajärven Eläkeläiset Erkki Johannes Rönkkö Vilho Paavali Rönkkö Suomussalmen Eläkeläiset Raili Himanen Ulla Kyllönen Teuvo Kemppainen Tikkurilan Eläkeläiset Saimi Kallinen Vaalan Eläkeläiset Auvo Kilpeläinen Eläkeläinen 2/2021 37
TUULA VUOLLE-SELKI O letteko nähneet Lohtajan vaivaisukkoa? Luullakseni se seisoo paikallansa vielä tänäkin päivänä niinkuin viisikymmentä vuotta sitte, puettuna si niseen hännystakkiin, punaiseen liiviin ja keltaisiin housuihin, joka kaikki on liian kaunista vaivais ukolle; ja hän ojen taa lakkaamatta kättänsä kaikille maantiellä matkus tavaisille, samoin kuin kirk koväellekin. (”Vaivaisukko” teoksessa Sakari Topelius, Lukemisia lapsille 5. Porvoo 1893). Vaivaisukkojen esihistoria juontaa keskiajalle saakka. Katolinen kirkko kävi lukuisia uskonsotia ja varallisuutta tarvittiin. Varustautuminen sotaan islaminuskoisia arabeja vastaan vuonna 1308 poiki määräyksen seurakunnille uhritukkien hankkimisesta vanhusten ja vaivaisten auttamiseksi. Ruotsi-Suomessa uhritukkeja ryhdyttiin asettamaan kuningatar Kristiinan (1626– 1689) aikana kaikkiin Ruotsi-Suomen julkisiin tiloihin. SUOMALAISET VAIVAISUKOT ovat kansainvälisesti erityinen ilmiö. Suomesta on jäljitetty noin 180 vaivaisukkoa, joista nykypäivään on säilynyt noin 145. Mukana on myös yksi nainen, eli Soinin vaivaisakka. Ruotsissa ukkoja on jäljellä yhdeksän. Muualta maailmasta vaivaisukkoja ei löydy. Keppiin nojaavat ukot ovat edustaneet oman aikansa köyhäinapua. Tähän kirkkomaalle ja useimmiten kirkon tai tapulin seinään kiinnitettyyn puupatsaaseen on kaiverrettuna aukko rahan antamista varten. Vaivaisukkoja veistettiin eniten 1800-luvulla, mutta vanhimmaksi oletetun Hauhon Bartimeus -vanhuksen arvellaan olevan 1600-luvulta. 1800-luvulla yleistyneillä vaivaisukoilla oli ympäri Suomea eri nimiä. Vaivaisukon lisäksi käytettiin mm. nimityksiä kirkonäijä ja puu-ukko. Viimeisimmät vaivaisukot on veistetty 2000-luvulla. Samuli Paulaharju valokuvasi ja keräsi laajasti havaintoja kirkonäijistä ja kirjoitti aiheesta useita artikkeleita. Vaivaisukkoja on dokumentoitu laajemmin myös myöhemmin. Valokuvaaja Markus Leppo julkaisi vuonna 1967 mustavalkoisen valokuvakirjan Vaivaisukot. Viimeisimpänä julkaisi Otso Kantokorpi teoksen Vaivais ukkojen paluu vuonna 2013. VANHIMMAT VAIVAISUKOT ovat hävinneet aikojen saatossa, osa rapistunut hiljalleen huonokuntoisiksi ja sitten hylätty. Vaivaisukot ovat myös joutuneet ilkivallan ja ryöstön kohteeksi. Vaivaisukkoja alkoi ilmestyä Suomen sodan jälkeen. Esikuvana olivat sodasta palanneet, raajansa menettäneet invalidit. Sodan jälkeen heidän oli turvauduttava köyhäinhoidon apuun. Moni pitelee keppiä vahingoittuneen tai puuttuvan jalan puolella, eli vasemmalla. Oikea käsi on valmiina vastaanottamaan almun. Ukon yläpuolella olevassa taulussa on yleensä kehotusteksti, kuten ”Joka köyhää armahtaa, hän lainaa Herralle”. Useimmiten raha-aukolla varustettu puupatsas sijoitettiin kirkon tai kellotapulin seinään. Vaivaisukkojen veistäjissä oli niin kirvesmiehiä kuin kulkureita. Moni veistäjistä on jäänyt nimettömäksi, toisista tunnetaan vain lempinimi kuten Teerijärven ukon tekijä ”Kuuro-Kalle”. Suurin osa jäljellä olevista vaivaisukoista asustelee Pohjanmaalla, minne puunveistotaito keskittyi 1800-luvun alkuvaiheista lähtien. Puuarkkitehtuuri ja erityisesti laivojen veistäminen houkuttivat ja kouluttivat taitavia puunkäsittelijöitä. Merkittävänä vaivaisukkojen tekijänä mainitaan muun muassa kuortanelainen Heikki Mikkilä (1801–1850), joka on tehnyt vaivaisukot ainakin seitsemään kirkkoon. Erkki Lahti (1816– 1858) oli myös itseoppinut kuvanveistäjä Evijärveltä ja veisti vaivaisukkoja ainakin Ähtävälle, Lappajärvelle, Kruunupyyhyn ja Pietarsaareen. Lähteenä käytetty: Vaivaisukkojen paluu. Toimittanut Otso Kantokorpi. Helsinki 2013. Vaivaisukkojen esihistoria juontaa keskiajalle saakka Suomalaiset vaivais ukot ovat kansain välisesti erityinen ilmiö. Nyky päivään puu patsaita on säilynyt 145. HISTORIA Viimeisimmät vaivaisukot on veistetty 2000-luvulla. Kirvesmies Matti Taipaleen veistämä Suomen ainoa vaivaisakka on vuodelta 1854. Vaivaisakka sijaitsee Soinin kirkon seinustalla. Kaarlelan kirkon vaivaisukko 1840-luvulta. Pomarkun kirkon vaivaisukko. M U S EO V IR A S TO / P EK K A K Y Y TI N EN M U S EO V IR A S TO / M A R JA -T ER TT U K N A PA S M U S EO V IR A S TO / PA S I K A A RT O M U S EO V IR A S TO / ER K K I H Ä R Ö Hauhon kirkon Bartimeus-vaivaisukko on 1600-luvulta ja tiettävästi Suomen vanhin. Vuonna 1713 Hauhon kirkolle ryöstämään saapunut venäläisjoukko löi ukkoa miekalla päähän. Päässä on vieläkin jälki. 38 Eläkeläinen 2/2021
RISTIKKO KRYPTON 1/2021 RATKAISU RISTIKON 2/2021 ratkaisut on lähetettävä 3. toukokuuta mennessä osoitteella: Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Kuoreen ei saa panna tehtävän ratkaisun lisäksi muuta postia järjestölle tai lehdelle. Kuoreen on kirjoitettava sana RISTIKKO. Krypton 1/2021 oikein ratkaisseiden joukosta onnetar nosti seuraavat nimet: Anneli Harju, Raahe ja Salme Saarinen, Hämeenlinna. Onnittelut voittajille! 2/2021 Ratkaisijan nimi Osoite Postitoimipaikka SEURAAVASSA NUMEROSSA Kuntavaalit ovat tärkeät vaalit Kesällä liikutaan luonnossa Eläkeläinen 3/2021 ilmestyy 21. toukokuuta. H U I P P U S E S A M S A A R E K E A L B A P U U R O E E S T I A P E T K O I T T O K I T I T T A K A P I R U A S S I T O S C A A K A N A A D A M T K L A N I P A L A A T E L A A U T O G A L L A S L A A M A T N I L M E K R E I V I T Ä R I K P E N N I L E U A T O P I S A R A A T E N E U M K A A L I T Ä T I U P A R I T A B I T O T S O T S M O G U R O T E O T N I E L U F M A A T A L A S K U E R R O L O A D J L V I H E R P E U K A L O A S E E T M U U T E N K A S V A T U S T A P A O T S A T T A I T O T ”Slowhand” Clapton keittiössä pohjalla peltoon peltilehmä sankarillisia sydämissä laajalle levinnyt jaloin peitota PELIKAANILINTU UURTAA HANKEA MILITARISTINEN KATSELMUS JAZZIA JA BOSSANOVAA YHDISTÄNYT GETZ INTIAN RANNIKOLLA VOITTAJALLA MAALIVIIVALLAKIN TARUSSA AVAAVA SALPAUS MESSUVAATE VIRO HAUKATTAVIA TIIVISTYKSIIN PULMIA SEURAA PELIÄ ALUEELLINEN -1. OOPPERA LASKEA NÄYTTELIJÄ DRIVER HENGETÄR HUUSELA KOPONEN JOKAINEN ÄLYKKÖ AATELINEN NYPITÄÄN KALASTA TARKAN TYYPIN VENYTTÄMÄ VEDETTYJÄ VOITTI 25 V SITTEN SOIJAMAIDOSTA SIELLÄ ESILLÄ KULTAKAUDEN TEOKSIA TAPIOLA RAITA VETOMITTOJA KOKELAITA KONTIOT LIIKKUVAISIA SAVUSUMU VEDEN ELÄVÄ KATISKASSA SUUNNISTAJILLA FLYNN AHTISAARI ISTUI YKSIN SPANDAUSSA "LAUKAUS" EI NÄIN LEHDILLE SUMUTTELEN NÄITÄ VEDELLÄ, JOSSA ON MERILEVÄUUTETTA. SEN LISÄKSI LAULAN MUSSUKOILLENI SCHUBERTIN LIEDEJÄ. www.sanaris.fi/ laadinta Erkki Vuokila, toteutus Heli Kärkkäinen Eläkeläinen 2/2021 39
-25% -15% -3% -28% -20% -20% -10% -20% -30% -20% -40% -20% -20% Tuntuvan taloudellisia etuja Tradekan jäsenille Osuuskunta Tradeka on moderni omistajaosuuskunta, joka tuottaa yhteistä hyvää. Tarjoamme jäsenillemme tuntuvia taloudellisia etuja ja palautamme tuloksestamme vähintään 10 % yhteiskunnalle – niille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Johtoajatuksenamme on merkityksellinen omistajuus ja inhimillisemmän markkinatalouden toteuttaminen. Tutustu jäsenetuihin tradeka.fi/vuosiedut ja liity jäseneksi. 206 000 jäsentä Hyviä jäsenetuja Moderni omistajaosuuskunta Merkityksellistä omistajuutta Vaikuta talouselämään Vaikuta yhteiskuntaan