SUOMEN PUNAISEN RISTIN LEHTI FINLANDS RÖDA KORS TIDNING 3 2015 Nälkä päivä Hungerdagen 17.–19.9. Auta Laxmia ja muita Punaisen Ristin vapaaehtoisia auttamaan 14 Hjälp Laxmi och andra rödakorsvolontärer att hjälpa 20 Pöhinää nuorten FiRE-leirillä 29 Verensiirto vaatii tarkkuutta 32 Miehet jotka hoitavat omaisiaan 24 Ålands succé marknad firade 50 år 36 Hon är på plats Hän on paikalla Avun maailma on myös veren luovuttajan lehti. Hjälpens värld är också blodgivarens tidning. AVM1503_s1-28_uusi.indd 1 31.8.2015 15.34
OSTAMALLA AUTAT! DU HJÄLPER GENOM ATT KÖPA! Heijastava reppu Pehmustetut olkaimet, tilavuus 15 l. Reflekterande ryggsäck Axelremmarna är vad derade. Rygg säcken rymmer 15 l. 39 € Heijastava vapaa-ajanlaukku Useita vetoketjullisia taskuja, erillinen kenkäpussi. Ulkomitat 58 x 33 x 13 cm. Reflekterande fritidsväska Flera fickor med dragkedja, en separat skopåse. Yttermått 58 x 33 x 13 cm. 52 € Jäsenedun saa kirjautumalla verkkokaupan jäsennäkymään. Medlemsförmånen får man genom att logga in på webbutikens medlemssida. Tilaukset ja lisätiedot punaisenristinkauppa.fi myynti@punainenristi.fi puh. 020 701 2211 Beställningar och information rodakorsbutiken.fi myynti@rodakorset.fi tfn 020 701 2211 Tuotteiden hinnat sisältävät % tai 24 % alv:n. Hintoihin lisätään toimituskulut. Tuotteita rajoitettu määrä. Priserna på varorna innehåller % eller 24 % moms. Leveranskostnader tillkommer priset. Begränsat antal produkter. Ensiaputaitoa kotimaahan Ensiaputaitoiset vapaaehtoiset päivys tävät tapahtumissa ympäri vuoden. Tällä Merkkiteolla tuet heidän valmiut taan toimia. Kunskaper i första hjälpen här hemma Första hjälpenkunniga frivilliga har jour under olika evenemang året runt. Genom denna Märkesgärning stöder du deras beredskap att hjälpa. 25 € MERKKITEKO MÄRKESGÄRNING Heijastinliivit aikuisille ja lapsille Aikuisten liivejä mustana ja keltaisena, lasten liivit keltaisia. Useita eri kokoja. Reflexväst för vuxna och barn För vuxna finns västen i gult och svart, för barn i gult. Flera olika storlekar. 7,90 € Taskupakkaus Kaikki tarvittava nopeaan hätäensi apuun, voidaan kiin nittää myös vyöhön. Fickförpackning Allt som behövs för snabb första hjälpen, kan också fästas i bältet. 18 € Heijastinliivit koirille Kolmea eri kokoa. Reflexväst för hundar Tre olika storlekar. 8,90 € Joka kodin ensiapulaukku Tärkeimmät ensiaputarvikkeet kotiin tai mökille. Första hjälpen-väska för hemmet Den viktigaste första hjälpen utrustningen till hemmet eller sommarstugan. 30 € Hiutale Snöflinga Reddie 3,90 € Nalle Materiaali heijastin kangasta. Björn Materialet är reflextyg. 5,90 € Uutta! Nyhet! Pinnaheijastin Pakkauksessa 6 heijastinta. Ekerreflex 6 st. reflexer i ett paket. 6,90 € Turvallista syksyä! Säkert till hösten! Jäsenetu Medlemserbjudande -10 % SPRkauppa_230x297mm_AM3.indd 1 4.8.2015 16.16 MYÖS LÄHITAPIOLA ON PAIKALLA NÄLKÄPÄIVÄNÄ. Osallistu Nälkäpäivään! www.nälkäpäivä.fi LähiTapiola on Suomen Punaisen Ristin pääyhteistyökumppani, nimikkokohteena ystävätoiminta. AVM1503_s1-28_uusi.indd 2 31.8.2015 15.34
OSTAMALLA AUTAT! DU HJÄLPER GENOM ATT KÖPA! Heijastava reppu Pehmustetut olkaimet, tilavuus 15 l. Reflekterande ryggsäck Axelremmarna är vad derade. Rygg säcken rymmer 15 l. 39 € Heijastava vapaa-ajanlaukku Useita vetoketjullisia taskuja, erillinen kenkäpussi. Ulkomitat 58 x 33 x 13 cm. Reflekterande fritidsväska Flera fickor med dragkedja, en separat skopåse. Yttermått 58 x 33 x 13 cm. 52 € Jäsenedun saa kirjautumalla verkkokaupan jäsennäkymään. Medlemsförmånen får man genom att logga in på webbutikens medlemssida. Tilaukset ja lisätiedot punaisenristinkauppa.fi myynti@punainenristi.fi puh. 020 701 2211 Beställningar och information rodakorsbutiken.fi myynti@rodakorset.fi tfn 020 701 2211 Tuotteiden hinnat sisältävät % tai 24 % alv:n. Hintoihin lisätään toimituskulut. Tuotteita rajoitettu määrä. Priserna på varorna innehåller % eller 24 % moms. Leveranskostnader tillkommer priset. Begränsat antal produkter. Ensiaputaitoa kotimaahan Ensiaputaitoiset vapaaehtoiset päivys tävät tapahtumissa ympäri vuoden. Tällä Merkkiteolla tuet heidän valmiut taan toimia. Kunskaper i första hjälpen här hemma Första hjälpenkunniga frivilliga har jour under olika evenemang året runt. Genom denna Märkesgärning stöder du deras beredskap att hjälpa. 25 € MERKKITEKO MÄRKESGÄRNING Heijastinliivit aikuisille ja lapsille Aikuisten liivejä mustana ja keltaisena, lasten liivit keltaisia. Useita eri kokoja. Reflexväst för vuxna och barn För vuxna finns västen i gult och svart, för barn i gult. Flera olika storlekar. 7,90 € Taskupakkaus Kaikki tarvittava nopeaan hätäensi apuun, voidaan kiin nittää myös vyöhön. Fickförpackning Allt som behövs för snabb första hjälpen, kan också fästas i bältet. 18 € Heijastinliivit koirille Kolmea eri kokoa. Reflexväst för hundar Tre olika storlekar. 8,90 € Joka kodin ensiapulaukku Tärkeimmät ensiaputarvikkeet kotiin tai mökille. Första hjälpen-väska för hemmet Den viktigaste första hjälpen utrustningen till hemmet eller sommarstugan. 30 € Hiutale Snöflinga Reddie 3,90 € Nalle Materiaali heijastin kangasta. Björn Materialet är reflextyg. 5,90 € Uutta! Nyhet! Pinnaheijastin Pakkauksessa 6 heijastinta. Ekerreflex 6 st. reflexer i ett paket. 6,90 € Turvallista syksyä! Säkert till hösten! Jäsenetu Medlemserbjudande -10 % SPRkauppa_230x297mm_AM3.indd 1 4.8.2015 16.16 MYÖS LÄHITAPIOLA ON PAIKALLA NÄLKÄPÄIVÄNÄ. Osallistu Nälkäpäivään! www.nälkäpäivä.fi LähiTapiola on Suomen Punaisen Ristin pääyhteistyökumppani, nimikkokohteena ystävätoiminta. AVM1503_s1-28_uusi.indd 3 31.8.2015 15.34
Katse ihmiseen SYYRIAN PUNAISEN Puolikuun vapaaehtoiset avustustyöntekijät Ibrahim Eid ja Mohamad Ahmad Kamouaa kuolivat tehtäviensä äärelle viime huhtikuussa. He olivat auttamassa Idlibin kaupungin asukkaita pakenemaan lähestyvää sotaa. Syyriassa on kuollut jo viisikymmentä Punaisen Puolikuun vapaaehtoista avustustyöntekijää. Punaisen Ristin vapaaehtoiset jatkavat työtä sodan uhrien auttamiseksi huolimatta siitä, että heidän oma henkensä on usein vaarassa. Pitkään jatkuvat konfliktit ovat ajaneet ennätysmäärän ihmisiä pois kodeistaan. Kansainvälistä suojelua tarvitsevien määrä jatkaa kasvuaan, koska konfliktit eivät ratkea, eivätkä ihmiset pääse palamaan kotiin. Vaikka valtaosa pakoon lähteneistä jää naapurimaihin, osa jatkaa pidemmälle. Suomessa ja monissa muissa Euroopan maissa maahanmuuttovastaiset äänenpainot ovat koventuneet. Sotaa pakenevista ihmisistä puhutaan kuin he eivät olisi ihmisiä ollenkaan. Konfliktit ja pakolaistilanne voidaan ratkaista, jos tahtoa löytyy. Keinoista voidaan olla eri mieltä, mutta kaikki on mahdollista, kun ihmiset kunnioittavat toisiaan. Mitä vaikeampi tilanne, sitä tärkeämpää on vaalia inhimillisyyttä. Heikossa asemassa olevia kotimaassa ja muualla ei saa asettaa toisiaan vastaan, vaan kaikkia on kohdeltava inhimillisesti kaikissa tilanteissa. Hallituksen tekemät kehitysyhteistyövarojen ja humanitaarisen avun leikkaukset kääntävät katseen meihin: Mitä me voimme tehdä? Mitä vaikeammat ajat, sitä enemmän on merkitystä sillä, että me tavalliset ihmiset nousemme auttamaan. Nälkäpäivää vietetään tänä vuonna 17.–19. syyskuuta. Lue sivulta 19, miten voit osallistua. Suomen Punaisella Ristillä on noin 85 000 jäsentä, noin 500 paikallisosastoa ja 12 piiriä. Puheenjohtaja on Pertti Torstila ja pääsihteeri Kristiina Kumpula. Jäsenmaksu: 20 euroa, nuorisojäsenet 10 euroa, perheenjäsenet/aikuiset 10 euroa, perheenjäsenet/nuoret 5 euroa, ainaisjäsenet 300 euroa. Jäsenmaksutilin numero: FI90 2219 1800 0678 46. Kotimaassa: mm. ystävätoiminta, ensiapuryhmät, Vapaaehtoisen pelastuspalvelun koordinaatio, nuorisoryhmät, ensiapuja muu koulutus. Kotimaan toiminnan lahjoitustili: FI29 1572 3000 3727 30. SPR Veripalvelu: 127 000 verenluovuttajaa. Veripalvelukeskus: Kivihaantie 7, 00310 Helsinki, p. 029 300 1010. Maailmalla: varoja, avustustyöntekijöitä ja tarvikkeita katastrofien uhreille sekä kehitysyhteistyötä. SPR:n katastrofirahaston varat käytetään kansainväliseen ja kotimaan apuun: lahjoitustili FI06 2219 1800 0680 00. Punainen Risti on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton, ja sen tehtävänä on lievittää ihmisten hätää kaikkialla maailmassa. 189 maan kansallisten järjestöjen yhdyssiteenä toimii Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea auttaa sotien uhreja sekä toimii puolueettomana välittäjänä. punainenristi.fi veripalvelu.fi RISTIIN RASTIIN / KORS & TVÄRS 6 Ensiapumestarit Ounasvaaralla. 6 Första hjälpen-mästare i Ounasvaara. 8 Hoivakodin kunnostus näytti mallia. 8 Fixa vårdhemmet visade vägen. 10 Suomi aikoo ottaa heikoimmilta. 10 Finland tar av dem som är svaga. 12 Espoon lukiolaiset hengenpelastajina. 12 Gymnasister i Esbo räddar liv. 13 Vastaanottokeskuksia tarvitaan lisää. 13 Flyktingförläggningarna fylldes. AVUN TARINOITA / HJÄLPENS HISTORIER 14 Punainen Risti riensi Nepalin avuksi 17 Ensihuolto auttaa alkuun 19 Lipaskerääminen on huikea kokemus. 20 Röda Korset hjälper i Nepal. 22 Första omsorgen först. 23 Fin upplevelse att vara insamlare. 24 Omaishoitajamiehet vapaalla. 28 Närstående karlar som kan. 29 FiRE-leirillä erilaisuus on voimaa. 31 På FiRE-lägret är olikhet styrka. 32 Veren matkaa valvotaan tarkasti. 35 Blodets färd övervakas noga. 36 Ålands rödakorsmarknad 50 år. 37 Ahvenanmaan suurmarkkinat 50 vuotta. 38 Rikkinäisten miesten kotimatka. 41 Brutna män fick resa hem. LOPUKSI / TILL SIST 44 Krypto 45 Vuosien takaa / Åren går 46 Kysy Punaisesta Rististä / Fråga om Röda Korset 47 Åke Hydén ei hätkähdä vähästä. AVUN MAAILMA HJÄLPENS VÄRLD 3/2015 9.9.2015 Suomen Punaisen Ristin lehti / Finlands Röda Kors tidning Kannen kuva/Pärmbild: Mirva Helenius Julkaisija/Utgivare: Suomen Punainen Risti, Tehtaan katu 1 a, PL 168, 00141 Helsinki/Finlands Röda Kors, Fabriksgatan 1 a, BOX 168, 00141 Helsingfors, 020 701 2000 Päätoimittaja/Chefredaktör: Ilpo Kiiskinen Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Kimmo Holopainen, kimmo.holopainen@punainen risti.fi, 020 701 2229 Layout: Carita Lehtniemi, carita.lehtniemi@ punainenristi.fi Översättning: Sarax Converto & Scribo Ilmoitusmyynti: Kimmo Holopainen, 020 701 2229 Tilauk set ja osoitteenmuutokset/Beställningar och adressförändringar: avun maailma@punainenristi.fi Paino/Tryckeri: Forssa Print Oy Tilaus hinta/ Beställnings avgift 22 € Sähköposti: avunmaailma@ punainenristi.fi Levikki noin 100 000. ISSN 1796-1572 Aikakauslehtien liiton jäsen Att se människan SYRISKA RÖDA Halvmånens frivilliga biståndsarbetare Ibrahim Eid och Mohamad Ahmad Kamouaa dödades i april. De dödades medan de höll på att hjälp invånarna i staden Idlib att fly undan det annalkande kriget. Hela femtio rödahalvmånevolontärer i biståndsuppgifter har redan fått sätta livet till i Syrien. Men Röda Korsets volontärer fortsätter ofta sitt arbete för att hjälpa krigsoffer trots att deras egna liv är i fara. Utdragna konflikter har tvingar rekordmånga människor att lämna sina hem. Antalet människor i behov av internationellt skydd ökar, eftersom konflikterna inte får någon lösning och människorna inte kan återvända hem. Medan största delen av dem som flyr blir kvar i grannländer finns det de som fortsätter flykten. I Finland och många andra länder i Europa har de invandringsfientliga tongångarna blivit hårdare. Man talar om människor som flyr undan krig som om de inte var människor alls. Konflikterna och flyktingsituationen går att lösa, om viljan finns. Man kan vara av olika åsikt om metoderna, men allting är möjligt så länge människor respekterar varandra. Ju svårare läget är, desto viktigare är det att försvara det medmänskliga. De som är utsatta, här hemma och på andra håll, får inte ställas mot varandra, utan alla måste behandlas mänskligt i alla situationer. De nedskärningar inom utvecklingsanslagen och det humanitära biståndet som regeringen har gått in för innebär att blicken vänds mot oss: Vad kan vi göra? Ju svårare tider, desto viktigare är det att vi vanliga människor ställer upp för att hjälpa. Hungerdagen infaller i år 17–19 september. Läs om hur du kan delta på sidan 23. ILPO KIISKINEN PÄÄTOIMITTAJA CHEFREDAKTÖR JA R KK O MI KK O N E N 4 avun maailma hjälpens värld 3 / 2015 Avun maailma ? Hjälpens värld 3/2015 AVM1503_s1-28_uusi.indd 4 31.8.2015 15.34
38/41 UNOHDETTU ARMEIJA 100 vuotta Tornion suuresta vankienvaihdosta. EN BORTGLÖMD ARMÉ 100 år sedan det stora fångutbytet över Torneå. 29/31 YHTEISHENKEÄ FIRE-LEIRILLÄ Monikulttuurisuus valtasi hämäläismetsän. GEMENSKAP PÅ FIRE-LÄGER Mångkultur tog över i tavastländsk skog. 24/28 HILJAISTEN MIESTEN VUORO Omaishoitajista noin kolmannes on miehiä. DE TYSTA KARLARNAS TUR En tredjedel av närståendevårdarna är män. 32/35 ELÄVÄ LAHJA Veren käsittely vaatii tarkkuutta. EN LEVANDE GÅVA Blodhantering kräver precision. K A RI P U LL IN EN M II S A K A A R T IN E N Finlands Röda Kors har cirka 85 000 medlemmar, 500 lokalavdelningar och 12 distriktsorganisationer. Ordförande är Pertti Torstila och general sekreterare Kristiina Kumpula. Medlemsavgift: 20 euro, ungdomsmedlem 10 euro, familjemedlem/vuxen 10 euro, familjemedlem/ungd. 5 euro, ständiga medlemmar 300 euro. Medlemsavgifts konto: FI90 2219 1800 0678 46. FRK i hemlandet: vänverksamhet, första hjälpengrupper, kontaktlänk till den frivilliga räddningstjänsten, ungdomsgrupper, utbildning i första hjälpen. Bidrag till hemlandsverksamheten: FI29 1572 3000 3727 30. Blodtjänst: 127 000 blodgivare. Blodtjänstcentralen: Stenhagsv. 7, 00310 Helsingfors, tel 029 300 1010. FRK utomlands: pengar, personalbistånd och förnödenheter vid katastrofer, utvecklingssamarbete. FRKs katastroffonds medlen används till biståndsarbete utomlands och i Finland. Konto: FI06 2219 1800 0680 00. Röda Korsets uppgift är att lindra den mänskliga nöden överallt i världen. Organisationen är politiskt och religiöst obunden. Medlemsföreningar i 189 länder. Kontaktlänken är Internationella rödakorsoch rödahalvmånefederationen. Internationella rödakorskommittén bistår krigsoffren och verkar som opartisk medlare. rodakorset.fi blodtjanst.fi P E T T ERI K V IM Ä K I M IA G REEN 3 / 2015 hjälpens värld avun maailma 5 AVM1503_s1-28_uusi.indd 5 31.8.2015 15.35
Ristiin rastiin ? Kors & tvärs Avun maailma näköislehtenä verkossa: lehtiluukku.fi > Avun maailma Hjälpens värld nu också som digitaltidning: lehtiluukku.fi > Avun maailma Kors & tvärs ? Ristiin rastiin Punaisen Ristin ensiavun Suomen mestaruudet jaettiin kesäkuussa Ounasvaaran maisemissa Rovaniemellä. ?KAHDEN VUODEN välein järjestettävissä ensiavun SM-kilpailuissa mittaa toisistaan ottavat Punaisen Ristin piirien parhaat joukkueet neljässä sarjassa: aikuisissa, nuorissa, varhaisnuorissa sekä ensiauttajaparien sarjassa. Rovaniemen kisoissa kunnostautui varsinkin Hämeen piirin Tampereen osasto, joka nappasi molempien aikuisten sarjojen ykkössijan. Voittoisassa aikuisten joukkueessa kilpailivat Heidi Tuorila , Anna Keppo , Jyrki Keskinen , Lauri MeTampere juhli tuplia ensiapukisoissa Dubbelt upp för Tammerfors i FM i första hjälpen I juni bjöd Röda Korset på mästerskapstävlingar i första hjälpen vid Ounasvaara i Rovaniemi. ? FM I FÖRSTA HJÄLPEN avgörs vartannat år och de bästa lagen från de olika rödakorsdistrikten möts i fyra klasser: vuxna, ungdomar, barn och första responsen-par. I FM i Rovaniemi utmärkte sig i synnerhet Tammerfors avdelning från Tavastlands distrikt. Avdelningen knep guld i båda vuxenklasserna. I det vinnande vuxenlaget tävlade Heidi Tuorila, Anna Keppo, Jyrki Keskinen, Lauri Meriläinen, Sami Rantanen och Maaria Kuitunen. Tvåa blev Västra Helsingfors avdelning från Helsingfors och Nylands distrikt medan bronset gick till Åbo avdelning från Egentliga Finlands distrikt. Tammerforsavdelningens ledande förstahjälpare i partävlingen var Katri Kauppila och Maaria Kuitunen, så i Rovaniemi korades också den allra första dubbelsegraren någonsin. – Visst var det fint att få veta att man hade vunnit, men om sanningen ska fram så kändes det inte allt som att det gick som på räls medan tävlingen pågick, säger Kuitunen. – I vuxenklassen misslyckades vi grovt vid en kontroll och hela resten av prestationen hade hela laget en känsla av att det går åt skogen. Först efter tävlingen fick vi veta att uppgiftsformuleringen vid den kontrollen hade varit oklar, så de poängen togs inte alls med i slutresultatet. – I vårt lag tenderar vi att spänna oss alldeles för mycket och paniken smittar inom laget, så segern kom som en total överraskning, skrattar Kuitunen. Följande utmaning för laget från Tammerfors avdelning blir Röda Korsets Europamästerskap i första hjälpen. Tävlingen går av stapeln i Rumänien 11–13 september. Kuitunen, 24, studerar socialpsykologi vid Tammerfors universitet och är engagerad inte bara i första hjälpen-gruppen i avdelningen i Tammerfors utan också i scouterna och sjöräddningssällskapet. Men hon ser till att hon har tid för första hjälpen. – Första hjälpen som hobby är en viktig del av mitt liv. Vi övar, vi har jour och vi tävlar en hel del. Det känns inte tungt alls, för de andra i gruppen är mina bästa vänner. Vi har alltid jätteroligt tillsammans. Segern i ungdomsklassen i FM i Rovaniemi gick till avdelningen i Lemu, som representerade Egentliga Finlands distrikt, medan Rovaniemi avdelning och Lapplands distrikt korades till vinnare i Reddie Kids-barnklassen. Till bästa gruppledare valdes Anneli Hermanoff från avdelningen i Rovaniemi. Vid tävlingskontrollerna fick deltagarna den här gången ge första hjälpen till en medvetslös, återuppliva en livlös, ta hand om en vandrare med hypotermi och hjälpa en fyrhjulingsförare i chock. Tävlingsjuryns ordförande, Finlands Röda Kors vice ordförande Henri Backman konstaterade att nivån i år var hög, även om en viss variation förekom. Tävlingar i första hjälpen utgör också träning för förstahjälparna inför första hjälpen-jour vid publikevenemang. – Tävlingarna ger första hjälpen-grupperna erfarenhet och hjälper dem att se vilken nivå de ligger på. Jag hoppas att grupperna utnyttjar de erfarenheter de har fått och fokuserar på att stärka de områden som tävlingen avslöjade att var svaga, säger Backman. KIMMO HOLOPAINEN Lär dig första hjälpen och kom med: www.rodakorset.fi Palautusarpajaisiin voi osallistua Lidlin pullonpalautusautomaateilla. Man kan delta i returflasklotteriet vid flaskautomaten i Lidls affärer. KIMMO HOLOPAINEN Auta ja voita tyhjillä pulloilla! ? Parpa Oy, Lidl ja Punainen Risti järjestävät 1.6.–30.11. pullonpalautusarpajaiset Nuorten turvatalojen hyväksi. Arpajaisiin osallistutaan lahjoittamalla palautuspullojen panttiarvo arpajaisiin Lidl-myymälän pullonpalautusautomaatilla. Yhden arvan hinta on viisi senttiä, ja arvonnan tulos selviää asiakkaalle heti automaatilla. Pullonpalautusarpajaisten pääpalkintona on 30 000 euron arvoinen kultaharkko tai Silver-vene. Arpajaisten tuotosta vähintään 35 prosenttia palautetaan voittoina, ja puolet voitonjaon jälkeisestä potista ohjataan Punaisen Ristin Nuorten turvatalojen toiminnan tukemiseen. Hjälp och vinn på tomflaskor! ? Parpa Oy, Lidl och Finlands Röda Kors ordnar ett returflasklotteri 1.6–30.11 till förmån för De ungas skyddshus. I lotteriet deltar man genom att donera pantvärdet för returflaskor i flaskautomaten i Lidls affärer. Varje lott kostar fem cent och man får genast veta om man har vunnit. Huvudvinsten i returflasklotteriet är en guldtacka värd 30 000 euro eller en Silver-båt. Av intäkterna från lotteriet återbördas 35 procent i form av vinster medan hälften av potten efter vinstutdelningen går till att stöda Röda Korsets skyddshus för unga. 6 avun maailma hjälpens värld 3 / 2015 AVM1503_s1-28_uusi.indd 6 31.8.2015 15.35
Ristiin rastiin ? Kors & tvärs Avun maailma näköislehtenä verkossa: lehtiluukku.fi > Avun maailma Hjälpens värld nu också som digitaltidning: lehtiluukku.fi > Avun maailma Kors & tvärs ? Ristiin rastiin 8 218 HENKEÄ OSALLISTUI viime vuonna Punaisen Ristin ystävätoimintaan, mutta lisää tarvitaan aina: www.oleystava.fi ! LÄHDE: PUNAISEN RISTIN TOIMINTATILASTO 2014 Tampere juhli tuplia ensiapukisoissa riläinen , Sami Rantanen ja Maaria Kuitunen . Toiseksi sijoittui Helsingin ja Uudenmaan piirin Länsi-Helsingin osaston joukkue ja kolmanneksi Varsinais-Suomen piirin Turun osaston joukkue. Ensiauttajaparien sarjan voittoa juhlineen Tampereen osaston ykkösjoukkueen muodostivat Katri Kauppila ja Maaria Kuitunen, joten Rovaniemellä leivottiin myös kaikkien aikojen ensimmäinen kaksoisvoittaja. – Tuntuihan se hienolta huomata voittaneensa, mutta rehellisesti sanottuna kilpailun aikana ei tuntunut yhtään siltä, että nyt menee putkeen, Kuitunen sanoo. – Aikuisten kisassa epäonnistuimme pahasti yhdellä rastilla, ja loppusuorituksen ajan koko joukkueella oli tunne, että pieleen menee. Kuulimme vasta kisan jälkeen, että kyseisen rastin tehtävänanto oli ollut epäselvä, eikä sitä lopulta laskettu mukaan lopputuloksiin. – Meillä on joukkueessa muutenkin paha tapa jännittää aika paljon ja lietsoa toisemme paniikkiin, joten voitto tuli todella yllätyksenä, Kuitunen nauraa. Seuraavaksi Tampereen osaston joukkueella on edessään Punaisten Ristien Euroopan ensiapumestaruuskilpailut Romaniassa 11.–13. syyskuuta. Niihin harjoittelu käynnistyi heti Suomen mestaruuden ratkettua. Sosiaalipsykologiaa Tampereen yliopistolla opiskeleva Kuitunen, 24, on Tampereen osaston ensiapuryhmän lisäksi mukana partiossa ja meripelastusseurassa. Ensiavulle hänellä riittää silti aina aikaa. – Ensiapuharrastus on aika iso osa elämääni. Me harjoittelemme, päivystämme ja kilpailemme paljon. Silti se ei tunnu yhtään raskaalta, koska ryhmäläiset ovat parhaita ystäviäni. Meillä on aina tosi hauskaa. Rovaniemen SM-kilpailujen nuorten sarjan voitti Varsinais-Suomen piiriä edustanut Lemun osasto ja varhaisnuorten Reddie Kids -sarjan Lapin piiriä edustanut Rovaniemen osasto. Parhaaksi ryhmäjohtajaksi valittiin Lapin piiristä Rovaniemen osaston Anneli Hermanoff . Kilpailurasteilla annettiin tällä kertaa muun muassa ensiapua tajuttomalle, elvytettiin elotonta, huolehdittiin hypotermiasta kärsivästä retkeilijästä ja autettiin sokissa olevaa mönkijäkuskia. Kilpailun ylituomarin, Suomen Punaisen Ristin varapuheenjohtajan Henri Backmanin mukaan taso oli korANTTI KUROLA kea, vaikka vaihtelua toki oli. Ensiapukilpailut valmentavat osastojen ensiapuryhmiä myös yleisötilaisuuksien ensiapupäivystyksiä varten. – Ensiapuryhmät saavat kilpailuista kokemusta ja näkevät niissä oman tasonsa. Toivon, että ryhmät hyödyntävät saadun kokemuksen ja keskittyvät kehittämään kisoissa paljastuneita heikkouksiaan, Backman sanoo. KIMMO HOLOPAINEN Opi ensiapua ja tule mukaan: www.punainenristi.fi 3 / 2015 hjälpens värld avun maailma 7 8 218 PERSONER DELTOG förra året i Röda Korsets vänverksamhet, men fler behövs alltid: www.varvan.fi! KÄLLA: RÖDA KORSETS VERKSAMHETSSTATISTIK 2014 Maaria Kuitunen (vas.) ja Katri Kauppila juhlivat ensiauttajaparien sarjan voittoa. Maaria Kuitunen (t.v.) och Katri Kauppila blev mästare i partävlingen för förstahjälpare. Maarit Ryhänen Jyväskylästä auttoi sokissa olevaa mönkijän kuljettajaa. Maarit Ryhänen från Jyväskylä hjälpte en fyrhjulingsförare i chock. AVM1503_s1-28_uusi.indd 7 31.8.2015 15.35
Ristiin rastiin ? Kors & tvärs Avun maailma 4/2015 ilmestyy 11. marraskuuta Hjälpens värld 4/2015 utkommer den 11 november. KIITOS THAIMA AL AISEEN TAPA AN ?Perinteinen thaimaalainen tanssiryhmä esiintyi Helsingin Kulttuuritalolla toukokuun lopussa Aasian tsunamin kiitosjuhlassa. Thaimaan suurlähetystön ja Thaimaan Punaisen Ristin järjestämällä tilaisuudella haluttiin kiittää Suomen Punaista Ristiä sen avusta kymmenen vuoden takaisessa Aasian tsunamikatastrofissa. TACK PÅ THAIL ÄNDSK T VIS ?En traditionell thailändsk dansgrupp uppträdde på Kulturhuset i Helsingfors i slutet av maj i samband med en tackgala efter tsunamin i Asien. Evenemanget ordnades av Thailands ambassad och Thailändska Röda Korset för att tacka Finlands Röda Kors för hjälpen efter den tsunamikatastrof som drabbade Asien för tio år sedan. 8 avun maailma hjälpens värld 3 / 2015 Nauru pidentää ikää NENÄ PÄ ÄHÄN Suomen Punainen Risti on tuttuun tapaan mukana Nenäpäivä-kampanjassa, jolla kerätään varoja maailman lasten auttamiseksi. Kampanjan H-hetki on tänä vuonna 6. marraskuuta, jolloin Ylen TV2-kanavalla nähdään viisituntinen Nenäpäivä-show. Punaisen Ristin osuus Nenäpäivän tuotosta käytetään kehitysohjelmien tukemiseen Boliviassa ja Burundissa. Lue lisää: www.nenäpäivä.fi GL ADA NÄSOR Finlands Röda Kors deltar även i år i kampanjen Näsdagen för att samla in medel för att hjälpa världens barn. Kampanjens höjdpunkt infaller den sjätte november, då Yle i TV2 visar en fem timmar lång Näsdagen-show. Röda Korsets andel av intäkterna från Näsdagen används till att stöda utvecklingsprogram i Bolivia och Burundi. Läs mer: www.nasdagen.fi Fixa vårdhemmet fick Humanitär handräckning ?Finlands Röda Kors utmärkelse Humanitär handräckning gavs i år till Yles programserie Hoivakoti kuntoon (Fixa vårdhemmet), som gick ut på att förnya servicehuset Tervaskannon palvelutalo i Somero. Utmärkelsen emottogs å hela arbetsgruppens vägnar av redaktörerna Annukka Roininen och Tiina Merikanto. Även redaktörerna Anne Ali-Hokka och Oili Orispää, fotograf Hanna Leppikangas och webbtjänstplanerare Mikko Hynninen deltog i arbetet med serien. I projektet deltog också arbetsgemenskapsutbildarna Anne Pylkkänen och Taina Semi, professor Jaakko Valvanne samt personalen på Tervaskannon palvelutalo. I programmet A-studion följde man i serien Fixa vårdhemmet under hösten 2014 med hur personalen vid serviceboendet i Somero förnyade vårdhemmet med hjälp av coachning. Samtidigt uppmuntrade programserien även andra till att göra små, goda gärningar för att pigga upp vardagen för åldringar på serviceboenden. – Programmet gav upphov till en omfattande offentlig debatt om vårdkulturen inom äldrevården och på anstalter. Samtidigt visade programmet att redan små ändringar i attityd och praxis ger personalen möjlighet att göra ett vårdboende mer hemlikt och höja livskvaliteten samt öka självbestämmanderätten bland äldre, konstaterade Finlands Röda Kors generalsekreterare Kristiina Kumpula när hon överräckte utmärkelsen Humanitär handräckning till seriens skapare. Redaktör Annukka Roininen sade i sitt tacktal att arbetsgruppen under projektet – som i början kändes ganska galet – blivit kontaktad av mer än hundra vårdhem. – Vi vill rikta ett speciellt tack till Tervaskannon palvelutalo, som vågade öppna sina dörrar för kamerorna, och till de mer än en halv miljon tittare som varje vecka såg på programmet, sade Roininen. Priset Humanitär handräckning beviljas årligen till en person, ett samfund eller en grupp som genom sitt agerande har bidragit till en humanitär och medmänsklig världsbild i Finland. Utmärkelsen har delats ut sedan år 1989. Suomen Punaisen Ristin Inhimillisen kädenojennuksen vastaanottaja saa Kai J. Warras -mitalin. Mottagaren av Finlands Röda Kors utmärkelsen Humanitär handräckning får Kai J. Warras-medaljen. O T TO -V IL LE V Ä ÄTÄ IN E N AVM1503_s1-28_uusi.indd 8 31.8.2015 15.35
Ristiin rastiin ? Kors & tvärs Avun maailma 4/2015 ilmestyy 11. marraskuuta Hjälpens värld 4/2015 utkommer den 11 november. TATU BLOMQVIST Inhimillinen kädenojennus Hoivakoti kuntoon -sarjalle ?SUOMEN Punaisen Ristin Inhimillinen kädenojennus -tunnustus myönnettiin tänä vuonna Ylen Hoivakoti kuntoon -ohjelmasarjalle, jossa uudistettiin somerolaista Tervaskannon palvelutaloa. Punaisen Ristin viikolla luovutetun huomionosoituksen vastaanottivat koko työryhmän puolesta toimittajat Annukka Roininen ja Tiina Merikanto. Hoivakoti kuntoon -sarjaa olivat Yleltä tekemässä myös toimittaja Anne Ali-Hokka ja Oili Orispää, kuvaaja Hanna Leppikangas sekä palvelusuunnittelija Mikko Hynninen. Projektissa olivat mukana lisäksi työyhteisökouluttajat Anne Pylkkänen ja Taina Semi, geriatrian professori Jaakko Valvanne sekä Tervaskannon palvelutalon henkilökunta. A-studiossa nähty Hoivakoti kuntoon -sarja seurasi syksyllä 2014 neljän kuukauden ajan, miten Tervaskannon palvelutalon henkilökunta uudisti hoivakotia valmentajien avustuksella. Sarja kannusti myös muita tekemään pieniä, hyviä tekoja hoivakodeissa asuvien vanhusten arjen piristämiseksi. – Hoivakoti kuntoon toi laajaan julkiseen keskusteluun vanhustyön laitosmaisen hoitokulttuurin. Samalla ohjelma osoitti, että jo pienillä asenneja toimintatapojen muutoksilla henkilökunta voi tehdä hoivakodista kodinomaisemman ja parantaa ikääntyneiden elämänlaatua sekä itsemääräämisoikeutta, Suomen Punaisen Ristin pääsihteeri Kristiina Kumpula totesi luovuttaessaan sarjan tekijöille Inhimillisen kädenojennuksen. Toimittaja Annukka Roininen kertoi kiitospuheessaan työryhmän saaneen aluksi hullultakin tuntuneen idean edetessä yhteydenottoja yli sadasta hoivakodista. – Erityisesti haluamme kiittää Tervaskannon palvelutaloa, joka uskalsi avata ovensa kameroille ja viikoittain yli puolelle miljoonalle katsojalle, Roininen kiitti. Suomen Punaisen Ristin Inhimillinen kädenojennus -tunnustus myönnetään vuosittain henkilölle tai yhteisölle, joka on toiminnallaan edistänyt humanitaarista ja inhimillistä arvomaailmaa Suomessa. Tunnustus on jaettu vuodesta 1989 alkaen. Toimittajat Annukka Roininen (oik.) ja Tiina Merikanto vastaanottivat tunnustuksen koko työryhmän puolesta. Redaktörerna Annukka Roininen (t.h.) och Tiina Merikanto tog emot utmärkelsen för hela arbetsgruppen. 3 / 2015 hjälpens värld avun maailma 9 AVM1503_s1-28_uusi.indd 9 31.8.2015 15.35
Ristiin rastiin ? Kors & tvärs Kääntääkö Suomi selkänsä hädälle? Hallituksen ehdottamat rajut leikkaukset humanitaariseen apuun ja kehitysyhteistyöhön ovat pois maailman heikoimmassa asemassa olevilta ihmisiltä. ? VALTIONVARAINMINISTERIÖ julkaisi elokuun puolivälissä talousarvioesityksen, joka leikkaisi noin kolmanneksen Suomen humanitaarisen avun budjetista. Ehdotuksen mukaan humanitaariseen apuun varattaisiin ensi vuonna vain 70 miljoonaa euroa, kun apua viime vuonna annettiin 105 miljoonaa euroa. Hallitus on jo aiemmin ilmoittanut rajusta pudotuksesta kehitysyhteistyömäärärahoissa. Leikkausten lasketaan pudottavan Suomen Punaisen Ristin kehitysohjelmien tukea noin 38 prosentilla ensi vuoden alusta lähtien. Suomen Punainen Risti on yhdessä muiden järjestöjen useaan otteeseen vedonnut päättäjiin, ettei leikkauksia kohdistettaisi jo ennestään heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin. Tuoreimpien tutkimusten mukaan koventunut linja humanitaarisen työn rahoituksessa ei ole myöskään kansan suuren enemmistön tahto. Ulkoministeriön heinäkuussa julkaiseman tutkimuksen mukaan suomalaisista 90 prosenttia pitää Suomen antamaa humanitaarista apua tärkeänä. Myös kehitysyhteistyön kannatus oli Taloustutkimuksen toteuttamassa kyselyssä korkealla. Sitä piti erittäin tai melko tärkeänä 87 prosenttia vastaajista, ja vaikeasta taloustilanteesta huolimatta vain 26 prosenttia hyväksyi kehitysyhteistyömäärärahojen leikkauksen. Samansuuntaisiin tuloksiin päätyi EU:n maaliskuinen Eurobarometri-tutkimus, jossa selvitettiin eurooppalaisten näkemyksiä heikoimpien auttamisesta. Suomen Punainen Risti muistuttaa, että avun tarve maailmassa on ennätyksellisen suuri. – Maailmassa on yli 80 miljoonaa ihmistä humanitaarisen avun tarpeessa, ja kansainvälisellä tasolla humanitaarista apua annetaan yhä enemmän. Punaisen Ristin kansainvälisen komitean vuosibudjetti sodista kärsiviin maihin on kasvanut yli 50 prosentilla viime vuosien aikana, ja se on nyt suurempi kuin koskaan, Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen katastrofiavun päällikkö Andreas von Weissenberg kertoo. Kansainvälisistä panostuksista huolimatta humanitaarisen avun tarpeeseen pystytään vastaamaan vain osittain. Esimerkiksi YK:n humanitaarisen avun toimiston OCHA:n mukaan YK:n humanitaarisen avun tarpeesta on pystytty tänä vuonna rahoittamaan 34 prosenttia. Kaiken lisäksi kehitysyhteistyöhön kohdistuvat leikkaukset vain kasvattavat humanitaarisen avun tarvetta. Suomen Punaisen Ristin kehitysohjelmien keskeisin tavoite on vahvistaa heikoimmassa asemassa olevien ihmisten ja yhteisöjen valmiutta kohdata ja kestää kriisejä ja katastrofeja. Jos tämä työ jää tekemättä tai pahimmassa tapauksessa kesken, vahingot ovat katastrofin sattuessa moninkertaiset. Suomen Punainen Risti on Suomen suurin humanitaarista työtä tekevä järjestö ja eniten avustustyöntekijöitä konfliktija katastrofialueille lähettävä Punaisen Ristin yhdistys maailmassa. Suomen Punaisen Ristin kansainvälisissä katastrofeissa kehitetty ja koeteltu toimintavalmius on käytettävissä myös kotimaan kriisitilanteissa, joissa Punaisella Ristillä on laissa määritelty tehtävä viranomaisia avustavana organisaationa. KIMMO HOLOPAINEN Vänder Finland nöden ryggen? De häftiga nedskärningar i humanitärt bistånd och utvecklingssamarbete drabbar världens mest utsatta människor. ? I mitten av augusti publicerade finansministeriet sitt budgetförslag. Enligt det minskar Finlands anslag för humanitärt bistånd med en tredjedel. Enligt förslaget reserveras endast 70 miljoner euro för humanitär hjälp nästa år, när prislappen för hjälpen i fjol var 105 miljoner euro. Regeringen har redan tidigare tillkännagivit en kraftig nedgång i anslagen för utvecklingssamarbete. Nedskärningarna beräknas minska stödet till Finlands Röda Kors utvecklingsprogram med omkring 38 procent från och med början av nästa år. Finlands Röda Kors har tillsammans med andra medborgarorganisationer flera gånger vädjat till beslutsfattarna om att nedskärningarna inte ska riktas mot de människor som redan är mest sårbara. Färska uppgifter visar att en stor majoritet av befolkningen inte heller stöder den skärpta linjen i fråga om finansiering av humanitärt bistånd. Enligt en undersökning som utrikesministeriet publicerade i juli tycker 90 procent av finländarna att det humanitära bistånd Finland ger är viktigt. Stödet för utvecklingssamarbete var också högt, enligt enkäten som utfördes av Taloustutkimus. Hela 87 procent uppgav sig tycka att biståndet är mycket eller ganska viktigt och trots det svåra ekonomiska läget accepterade bara 26 procent nedskärningarna i utvecklingsbiståndsanslagen. Ungefär samma resultat fick EU:s i mars när man i sin Eurobarometer-undersökning kartlade européernas inställning till att hjälpa dem som är mest utsatta. Finlands Röda Kors påminner om att behovet av hjälp i världen just nu är rekordstort. – Mer än 80 miljoner människor här på jorden är i behov av humanitärt bistånd och internationellt sett ökar de humanitära insatserna. Internationella rödakorskommitténs årsbudget för att hjälpa länder i krig har ökat med mer än 50 procent under de senaste åren och är nu större än någonsin, säger Finlands Röda Kors chef för internationell katastrofhjälp Andreas von Weissenberg. Trots internationella ansträngningar kan man bara delvis svara på behovet av humanitär hjälp. Till exempel FN:s kontor för humanitärt bistånd OCHA uppger att man i år har kunnat finansiera 34 procent av FN:s behov av humanitär hjälp. Situationen förvärras av att nedskärningarna i utvecklingsbistånd ökar behovet av humanitära insatser. Det centrala målet inom Finlands Röda Kors utvecklingsprogram är att förbättra förutsättningarna för utsatta människor och samhällen att möta och överleva kriser och katastrofer. Om det arbetet inte görs, eller i värsta fall blir på hälft, blir skadan mångdubbelt större när katastrofen inträffar. Finlands Röda Kors är störst i Finland på humanitärt arbete och den rödakorsförening i världen som skickar flest biståndsarbetare till konfliktoch katastrofområden. Finlands Röda Kors beredskap har utvecklats och testats i samband med internationella katastrofer och står till buds även i samband med kriser i hemlandet – och i sådana situationer har Röda Korset som organisation en lagstadgad uppgift i att bistå myndigheterna. KIMMO HOLOPAINEN ” Maailmalla yli 80 miljoonaa ihmistä on humanitaarisen avun tarpeessa, ja apua annetaan yhä enemmän. ” Sairaanhoitaja mittaa iäkkään naisen verenpainetta Punaisen Ristin klinikalla Puntmaan Garowessa. Sjuksköterskan mäter blodtryck av en äldre kvinna på rödakorskliniken i Garowe i Puntland. 10 avun maailma hjälpens värld 3 / 2015 JA R K KO M IK KO N E N AVM1503_s1-28_uusi.indd 10 31.8.2015 15.24
P O S T IM A K S U M A K SE T T U P O R TO B E TA LT Som medlem deltar du i vår utlottning! Be också din bekant att bli medlem– dina vinstmöjligheter förbättras! LEIKKAA KORTTI IRTI, TAITA KAHTIA JA SULJE TEIPILLÄ TAI NIITILLÄ. LÖSGÖR KORTET, VIK DET PÅ MITTEN OCH FÖRSEGLA MED TEJP ELLER HÄFTA. Su o m e n P u n ai n e n R ist i/ Finl an d s R ö d a K o rs Inf o : J ä sk i Tu nnu s/ A vt al sk o d : 5 01 67 4 3 V a st au slähe ty s/ Sv ar sf ö rs änd e ls e Voita iPad mini! Vinn en iPad mini! Jäsenenä osallistut arvontaamme! Pyydä tuttusikin jäseneksi – voittomahdollisuutesi paranevat! AVM1501_jasenlomake_lehteen.indd 1 20.8.2015 10.35 Ristiin rastiin ? Kors & tvärs VESISANK ARIT TULEVAT Suomen Punainen Risti osallistuu Vesisankarit -hankkeeseen, jonka tarkoituksena on innostaa koululaisia tutustumaan vesiympäristöihin ja hankkimaan taitoja turvalliseen vesillä liikkumiseen. Hankkeen tärkeimpänä tavoitteena on ennaltaehkäistä vesillä tapahtuvia onnettomuuksia ja tapaturmia. Vesisankarit-hankkeessa on mukana laaja joukko liikuntaja kansalaisjärjestöjä, joista Punaisen Ristin osuutena on ensiaputaitojen opettaminen. Kouluille ja kodeille suun nattujen oppimateriaalien lisäksi luvassa on tänä syksynä muun muassa Vesisankarittapahtumia, jotka tarjoavat mahdollisuuden harjoitella hyödyllisiä taitoja uimisesta navigointiin. Lue lisää: www.vesisankarit.fi Verihiutaleiden luovuttajia tarvitaan ? Verihiutaleiden luovutukseen etsitään A ja O veriryhmien luovuttajia. Luovutettuja verihiutaleita tarvitaan sekä estämään että hoitamaan verenvuotoja. Varsinkin syöpäpotilaat tarvitsevat paljon verihiutaleita. Verihiutaleiden luovutuksessa verihiutaleet erotetaan koneellisesti kokoverestä ja punasolut ja plasma palautetaan takaisin verenkiertoon. Verihiutaleiden luovuttajalla on pääsääntöisesti samat luovutussoveltuvuuskriteerit kuin kokoveren luovuttajallakin. Lisäksi verihiutaleluovuttajan tulee painaa vähintään 75 kiloa, jotta verihiutaleita saadaan kerättyä kerralla riittävästi. Verihiutaleiden määrä tutkitaan laskimoverinäytteestä aina ennen luovutusta. Luovutukseen on hyvä varata aikaa noin kaksi tuntia. Verihiutaleita voi luovuttaa Helsingin Kivihaan veripalvelutoimistossa. Lisätiedot: www.veripalvelu.fi tai p. 029 300 1884 Trombocytgivare behövs ? Givare i blodgrupperna A och O efterlyses för att donera trombocyter. Trombocyter eller blodplättar behövs till att förebygga och behandla blödningar. I synnerhet cancerpatienter behöver stora mängder trombocyter. Vid trombocytdonation separeras trombocyterna maskinellt från resten av blodet så att erytrocyter och blodplasma återbördas till givarens blodomlopp. Kriterierna för att ge trombocyter är i huvudsak de samma som för givare av helblod. Dessutom bör den som ger trombocyter väga minst 75 kg så att en tillräcklig mängd trombocyter kan samlas in per gång. Trombocytmängden i blodet undersöks alltid med hjälp av ett venöst blodprov före givningen. Det är bra att reservera cirka två timmar för en trombocytgivning. Trombocyter kan man donera på blodtjänstbyrån i Stenhagen i Helsingfors. Mer information: blodtjanst.fi eller tfn 029 300 1884 Hei, veriryhmääsi tarvitaan. Autathan luovuttamalla jo vaikka tänään. Jyväskylän veripalvelutoimisto avoinna ma, ti, to 12–18 ja ke, pe 11–16. Tervetuloa! t. Veripalvelu 9:10 AVM1503_s1-28_uusi.indd 11 31.8.2015 16.18
Kors & tvärs ? Ristiin rastiin UUDEN JÄSENEN TIEDOT / DEN NYA MEDLEMMENS UPPGIFTER ETUNIMI / FÖRNAMN SUKUNIMI / EFTERNAMN OSOITE / ADRESS POSTINUMERO / POSTNUMMER POSTITOIMIPAIKKA / ORT SYNTYMÄAIKA (ppkkvv) / FÖDELSETID (ddmmåå) PUHELIN / TELEFON SÄHKÖPOSTI / E-POST PUNAISEN RISTIN PAIKALLISOSASTO, JOHON HALUAN LIITTYÄ (jos tiedossa). RÖDA KORSETS LOKALAVDELNING SOM JAG VILL GÅ MED I (om känd). MINUUN VOI OLLA YHTEYDESSÄ / NI KAN TA KONTAKT MED MIG ? SÄHKÖPOSTITSE / PER E-POST ? TEKSTIVIESTILLÄ / PER SMS. JÄSENEKSI LIITTYVÄ SAMASSA OSOITTEESSA ASUVA PERHEENJÄSEN: MEDLEM BLIR OCKSÅ FÖLJANDE FAMILJEMEDLEM PÅ SAMMA ADRESS: ETUNIMI / FÖRNAMN SUKUNIMI / EFTERNAMN SYNTYMÄAIKA (ppkkvv) / FÖDELSETID (ddmmåå) JÄSENHANKKIJAN TIEDOT / MEDLEMSVÄRVARENS UPPGIFTER NIMI / NAMN PUHELIN / TELEFON OSOITETIEDOT / ADRESSUPPGIFTER JÄSENNUMERO / MEDLEMSNUMMER Ole osa turvaverkkoa. Liity jäseneksi. Skyddsnät behövs. Bli medlem. JÄSENMAKSUT / MEDLEMSAVGIFTER ? vuosijäsen / årsmedlem 20 € ? nuorisojäsen (alle 29 v.) / ungdomsmedlem (under 29 år) 10 € ? ainaisjäsen / ständig medlem 300 € PERHEJÄSENYYS / FAMILJEMEDLEMSKAP Samassa taloudessa asuvat voivat liittyä perhe jäseniksi. Ensimmäinen maksaa normaalin jäsenmaksun, muut samassa osoitteessa asuvat perheenjäsenet maksavat seuraavasti: De som bor i samma hushåll kan bli familjemedlemmar i Röda Korset. Den första medlemmen betalar en normal medlemsavgift, övriga familjemedlemmar på samma adress betalar: ? aikuiset / vuxna 10 € ? nuorisojäsenet (alle 29 v.) / ungdomsmedlemmar (under 29 år) 5 € Sekä jäsenhankkija että uusi jäsen osallistuvat arvontaan! Värvaren och den nya medlemmen deltar både i utlottningen! punainenristi.fi/jasenyys rodakorset.fi/membership 2 01 5 AVM1501_jasenlomake_lehteen.indd 2 20.8.2015 10.35 JARI HÄRKÖNEN Xenia ja Eerik hengenpelastajina ?Espoolaiset lukiolaiset ryhtyivät joukolla hengenpelastajiksi. Lukuvuoden 2014?2015 aikana Espoon 13 lukiosta 10 perusti VeriRyhmän eli säännöllisesti verta luovuttavan porukan. Yhteensä oppilaat luovuttivat 136 kertaa. Espoolaislukiolaisten verenluovutuksista sai apua peräti 408 potilasta, kun yksi luovutus auttaa kolmea. Veripalvelu palkitsi Espoon veripalvelutoimistolla Isossa Omenassa kunniakirjoilla kaksi Espoon aktiivisinta VeriRyhmä-toiminnassa mukana ollutta lukiota. Eniten verenluovutuksia oli Haukilahden lukiolla, joka sai lukuvuoden aikana aikaiseksi 27 verenluovutusta. Toiseksi sijoittui Etelä-Tapiolan lukio 26 luovutuksella. Syksyllä kolmannen luokan Etelä-Tapiolan lukiossa eli Etiksessä aloittaneelle Xenia Kupariselle verenluovutus on tärkeä ja kiinnostava juttu. – Verta luovuttamalla voi auttaa muita, siksi se on niin tärkeää, Xenia perustelee. Haukilahden lukion oppilas Eerik Mantere päätti lähteä elämänsä ensimmäistä kertaa luovuttamaan verta koulun taksvärkkipäivänä muiden oppilaiden kanssa. – Kun oli kavereita mukana, se lievensi ensimmäisen kerran jännitystä. Eerik mukaan verenluovutus ei tuntunut oikein missään. – Tulisin itse uudelleen ja kannustan muitakin tulemaan, hän sanoo. NINA PINJOLA Xenia och Eerik räddar liv ?Gymnasieeleverna i Esbo har gett sig in på att rädda liv. Under läsåret 2014?2015 grundade 10 av de 13 gymnasieskolorna i Esbo en BlodGrupp, alltså en grupp som regelbundet ger blod. Sammanlagt gav eleverna blod 136 gånger. Hela 408 personer har fått hjälp av de blodgivande gymnasisterna i Esbo, eftersom en blodgivning hjälper tre patienter. Blodtjänst belönade med ett diplom de två gymnasier som har haft de mest aktiva BlodGrupperna på Esbo blodtjänstbyrå i köpcentret Iso Omena. Flest blodgivningar klockade Haukilahden lukio i Gäddvik. Eleverna där gav blod 27 gånger under året. Tvåa i tabellen blev Etelä-Tapiolan lukio i Hagalund med 26 blodgivningar. För Xenia Kuparinen, som började i trean i Etelä-Tapiolan lukio i höst, känns blodgivning både viktigt och intressant. – Genom att ge blod kan man hjälpa andra och därför är det så viktigt, förklarar Xenia. Eerik Mantere går i Haukilahden lukio och beslöt sig för att ge blod för första gången i sitt liv när det var dagsverksdag och flera andra elever gav blod. – När man har kompisar med sig lindrar det förstagångsnervositeten. Eerik konstaterar att blodgivningen inte egentligen kändes av. – Jag gör nog om det och tycker att andra ska göra det också, säger han. Espoolaiset lukiolaiset Eerik Mantere ja Xenia Kuparinen vastaanottivat kunniakirjat VeriRyhmiensä puolesta. Gymnasieelever Eerik Mantere och Xenia Kuparinen från Esbo tog emot diplomen å sina BlodGruppernas vägnar. AVM1503_s1-28_uusi.indd 12 31.8.2015 15.24
Kors & tvärs ? Ristiin rastiin Tutkimus on olennainen osa Veripalvelun toimintaa. Forskning spelar en framträdande roll vid Blodtjänst. JYRKI KOMULAINEN Tutkimuksia verenluovuttajien terveydestä ? Veripalvelussa on käynnissä kaksi laajaa verenluovuttajien terveyteen liittyvää tutkimushanketta. Verenluovuttajien rautatutkimuksen eli FIN donor 10 000 -tutkimuksen tarkoituksena on saada uutta tietoa verenluovutuksen vaikutuksista luovuttajan rautavarastoihin ja siten edistää luovuttajien terveyttä. GeneRISK-tutkimuksessa selvitetään riskitekijöitä sydänja verisuonitaudeille. Tutkimusten testinäytteet otetaan Kivihaan veripalvelutoimistossa, rautatutkimuksen syksystä lähtien myös Sanomatalon veripalvelutoimistossa. Tutkimuksiin voivat osallistua kaikki 18–70-vuotiaat luovuttajat. Lue lisää: www.veripalvelu.fi/ tutkimus Blodgivares hälsa undersöks ? På Blodtjänst pågår två omfattande forskningsprojekt med anknytning till blodgivares hälsa. I en undersökning av järnhalten hos blodgivare, den så kallade FIN donor 10 000-undersökningen, är avsikten att få fram ny information om hur blodgivning påverkar givarens järnreserver och på så sätt främja blodgivarnas hälsa. I GeneRISK-undersökningen utreds riskfaktorer för hjärtoch kärlsjukdomar. Prover för undersökningen tas på blodtjänstbyrån i Stenhagen. I järnundersökningen kan man från och med hösten också delta på blodtjänstbyrån i Sanomahuset. Alla blodgivare i åldern 18-70 år kan delta i undersökningarna. APPLE Punainen Risti avaa uusia vastaanotto keskuksia ?Suomen Punainen Risti avaa syksyn mittaan uusia turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksia eri puolille Suomea. Uusi majoitusyksikkö on tulossa ainakin Kontiolahdelle, Tornioon ja Harjavaltaan, minkä lisäksi Siikajoen ja Punkalaitumen toimipisteet avataan uudelleen. Neuvotteluja on käyty myös muilla paikkakunnilla. Vastaanottokeskusten perustamisen taustalla on voimakkaasti kasvanut turvapaikanhakijoiden määrä. Viranomaisten avustaminen turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten vastaanotossa kuuluu Punaisen Ristin tehtäviin. Pyynnön uusien vastaanottokeskusten avaamisesta on esittänyt Maahanmuuttovirasto, joka vastaa sekä vastaanoton kustannuksista että turvapaikkahakemusten käsittelystä. Kuluvan vuoden aikana Suomeen on tullut jo yli 6 000 turvapaikanhakijaa, kun heitä tuli koko viime vuonna 3 651. Myös erityisen haavoittuvassa asemassa olevien alaikäisten turvapaikanhakijoiden määrä on kasvanut. Suomen Punaisella Ristillä on ennestään vastaanottokeskukset Rovaniemellä, Kemissä, Mänttä-Vilppulassa, Kristiinankaupungissa ja Turussa. Röda Korset öppnar nya mottagnings centraler ?Finlands Röda Kors öppnar under höstens lopp nya förläggningar för asylsökande på olika håll i Finland. Nya mottagningsenheter kommer att öppnas åtminstone i Kontiolax, Torneå och Harjavalta, och enheterna i Siikajoki och Punkalaidun kommer att öppnas på nytt. Förhandlingar har förts även på några andra orter. Orsaken till att förläggningar inrättas är att antalet asylsökande har ökat kraftigt i somras. Det hör till Röda Korsets uppgifter att bistå myndigheterna med mottagandet av asylsökande och flyktingar. Migrationsverket har bett Röda Korset öppna nya förläggningar. Verket ansvarar både för kostnaderna för mottagningsverksamheten och för behandlingen av asylansökningarna. I år har mer än 6 000 asylsökande redan anlänt till Finland och de senaste uppskattningarna från migrationsverket pekar på att antalet i år kan bli så många som 15 000. Under hela fjolåret var antalet 3 651. Även antalet utsatta minderåriga asylsökande har ökat. Finlands Röda Kors har sedan tidigare förläggningar i Rovaniemi, Kemi, Mänttä-Filpula, Kristinestad och Åbo. EMIL HELOTIE VIEL Ä EHTII JÄSENARVONTA AN Punaisen Ristin elokuun jäsenarvonnassa jäätelöä loppuvuodeksi voittivat Tomi Ahonen Savonlinnasta ja Jaana Keränen Tampereelta. Tämän vuoden jäsenyystalkoissa on jäljellä vielä yksi arvonta, jossa voittona on kaksi kappaletta iPad Mini -tablettitietokoneita. Arvontaan osallistuvat kaikki jäsenet, jotka ovat suorittaneet jäsenmaksunsa marraskuun loppuun mennessä. Vanhat jäsenet voivat kohentaa omia voittomahdollisuuksiaan houkuttelemalla Punaiseen Ristiin uusia jäseniä. Lue lisää: punainenristi.fi/ jäsen Joogalla apua Nepaliin ?Lahtelaisen YogaROCKSin hyväntekeväisyysjooga Nepalin maanjäristyksen uhrien auttamiseksi veti salin täydeltä väkeä toukokuussa. Fredrika Winstenin, Leta-An LaVignen ja Annika Rouvisen vetämässä joogassa kerättiin lahjoituksia Punaisen Ristin Nepal-keräykseen. – Maanjäristys kosketti minua ja koko YogaROCKsin henkilökuntaa syvästi, koska meillä on henkilökohtaisia yhteyksiä Nepaliin, Fredrika Winsten kertoi. – Punainen Risti oli luonteva kumppani, koska se on suuri ja luotettava järjestö, jolla on resurssit muuttaa lahjoitukset paikan päällä tarvittavaksi avuksi. 3 / 2015 hjälpens värld avun maailma 13 AVM1503_s1-28_uusi.indd 13 31.8.2015 15.24
Nälkäpäivä 17.–19.9. Aika auttaa POIKKEUKSELLISEN VOIMAKKAAT MAANJÄRISTYKSET TEKIVÄT LOPPUKEVÄÄSTÄ TUHOA NEPALIN PÄÄKAUPUNGIN KATHMANDUN YMPÄRISTÖSSÄ. NE KÄYNNISTIVÄT MYÖS POIKKEUKSELLISEN MITTAVAN AVUSTUSOPERAATION JA HERÄTTIVÄT MAAILMALLA HALUN AUTTAA. TEKSTI MINNA PASSI JA MIRVA HELENIUS HUHTIKUUN loppu Bhaktapurissa Kathmandun laaksossa. Kymmeniä aikuisia ja lapsia kyyhöttää suurten pressujen alla. Sade ei ole tauonnut tänäänkään kuin hetkeksi. Krishna Ram Thapa varoittaa kulkemasta liian lähellä taloja. Lisää rakennuksia saattaa sortua hetkenä minä hyvänsä. Krishna johtaa Nepalin Punaisen Ristin vapaaehtoisista koostuvaa pelastusryhmää, jonka on tarkoitus avustaa armeijaa pelastustöissä. Raunioissa on edelleen uhreja. Eläviä ja kuolleita. – Toinen ryhmä löysi ruumiita aiemmin tänään ja eilen löysimme neljä lasta elossa. Nyt kuitenkin sataa niin paljon, että pelastustyöt on keskeytettävä. Jatkaminen on liian vaarallista, Krishna kertoo. Hän menetti itsekin kotinsa tuhoisassa maanjäristyksessä kolme päivää aiemmin. Järistys muutti miljoonien ihmisten elämän. Nepalin viranomaisten mukaan 25. huhtikuuta iskenyt maanjäristys ja pari viikkoa myöhemmin sattunut uusi järistys vaurioittivat tai tuhosivat yli 850 000 kotia. Yli 8 000 ihmistä kuoli ja noin 18 000 ihmistä loukkaantui. Punaisen Ristin projektipäällikkönä työskentelevä Krishna kertoo ensin rakentaneensa perheelleen ja naapureilleen suojan ja lähteneensä sen jälkeen pelastustöihin. – Isäni ja poikani olivat sisällä talossa, kun maanjäristys iski. He pelastuivat, koska he hakivat suojaa oviaukosta. Talo näyttää nyt pannukakulta, Krishna sanoo. NEPALISSA Nälkäpäivä 17.–19.9. Nepalin Punaisen Ristin vapaaehtoisten partio etsi maanjäristyksen uhreja raunioista Bhaktapurissa tuhoisan maanjäristyksen jälkeen. Efter det förödande skalvet söker en patrull av volontärer från Nepalesiska Röda Korset efter skalvoffer i ruinerna i Bhaktapur. ” Haju paljastaa, että uhrit eivät ole enää elossa. Aikui nen ja vauva, kylä läiset kertovat. ” AAPO HUHTA 14 avun maailma hjälpens värld 3 / 2015 AVM1503_s1-28_uusi.indd 14 31.8.2015 15.01
Nälkäpäivä 17.–19.9. joutuneet odottamaan useita päiviä. Jotkut ovat menettäneet toivonsa. Kyläläiset kantavat jalan loukkaantuneita sairaalaan tuntien matkojen takaa. Asukkaat kertovat, että etenkin pressuista ja teltoista on huutava pula. Kaupunkiin johtanut vesijohto on katkennut. Kansainvälisen Punaisen Ristin toimistossa pidetään myöhään illalla hätäkokous, jossa päätetään alueelle lähetettävästä avusta. Jälkijäristykset pelottavat Viikkoa myöhemmin norjalaiset avustustyöntekijät purkavat kuorma-autoja, jotka toimittavat tarvikkeita Punaisen Ristin sairaalaan Chautarassa. Perille ovat saapuneet myös Suomen Punaisen Ristin lahjoittamat röntgenlaitteet. Niitä on odotettu kuumeisesti, koska ihmisillä on edelleen hoitamattomia luunmurtumia. Lääkkeistä, potilasvuoteista ja hoitohenkilökunnasta ei ole enää pulaa. Lähistöllä Qatarin Punainen Puolikuu Täydellinen tuho Samaan aikaan Kathmandussa kansainvälinen Punainen Risti aloittaa mittavaa operaatiota Nepalin Punaisen Ristin auttamiseksi. Kansainvälisiä avustustyöntekijöitä alkaa saapua paikalle heti, kun Kathmanduun pääsee laskeutumaan. Ensimmäisten avustustyöntekijöiden tehtävänä on selvittää, millaista apua tarvitaan missäkin ja miten se saadaan perille. Kansalliset Punaiset Ristit ovat jo valmiudessa. Esimerkiksi Suomessa valmistaudutaan lähettämään tarvikkeita ja työntekijöitä helpottamaan lentokentän logistiikkaa. Koska maanjäristyksestä on kulunut vasta vähän aikaa, tietoa pahiten tuhoutuneista maakunnista on niukasti. Operaation johtaja päättää lähettää pieniä ryhmiä kiertämään järistysaluetta avuntarpeen arvioimiseksi. Sindhupalchokin maakunnassa vuoristotie kiemurtelee jylhien maisemien halki. Yhtäkkiä henkeäsalpaava kauneus vaihtuu täydelliseen tuhoon. Tien varrella ei ole pystyssä enää yhtäkään taloa. Ihmiset kyyhöttävät rauniokasojen päällä, koska muutakaan paikkaa ei ole. Kylä toisensa perään on täysin tuhoutunut. Tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt. Sangachokissa kaikki kylän asukkaan ovat kerääntyneet katsomaan, kun pelastusryhmä kaivaa talon raunioita. Haju paljastaa, että uhrit eivät ole enää elossa. Aikuinen ja vauva, kyläläiset sanovat. Nuori poika istuu pöydän takana ja esittelee muistikirjaa. Siihen on merkitty tiedot kyläläisistä, jotka ovat edelleen kateissa. Hän kertoo, että alueella oli ennen maanjäristystä 2 100 taloa, joista 90 prosenttia tuhoutui. Yli sata ihmistä kuoli. Puhdas vesi on loppumassa ja vain harvoilla on mitään suojaa sateelta. – Kiitos, että tulitte, mutta menkää myös syrjäisempiin kyliin. Tilanne on siellä vielä paljon pahempi, poika sanoo. Pulaa kaikesta Matka jatkuu alueen suurimpaan kaupunkiin Chautaraan. Ennakkotietojen mukaan kaupungin pitäisi olla säästynyt pahimmilta tuhoilta, koska talot ovat paremmin rakennettuja kuin maaseudulla. Pian käy selväksi, että monet uudetkaan talot eivät ole kestäneet järistyksen voimaa. Alueen ainoa sairaala on evakuoitu muutamaan isoon telttaan jalkapallokentälle, koska sairaalan rakennukset ovat haljenneet. Sähköt ovat poikki ja polttoaine lopussa. Helikopterit lennättävät kaupunkiin loukkaantuneita syrjäisistä kylistä, joihin ei ole tieyhteyttä. Loukkaantuneet ovat 1 2 2 Nepalin Punaisen Ristin vapaaehtoiset kiersivät tilapäisissä telttakylissä, joihin kotinsa menettäneet hakeutuivat järistyksen jälkeen. Volontärer från Nepalesiska Röda Korset besöker de tillfälliga tältbyar dit människor som har mist sina hem i skalvet har sökt sig. 1 Margot DiehWitt stock Saksan Punaisesta Rististä ja Vincent Falgairau Ranskan Punaisesta Rististä hoitivat Krisna Bhaur Khadaa Punaisen Ristin klinikalla Singatissa. Margot DiehWittstock från Tyska Röda Korset och Vincent Falgairau från Franska Röda Korset tar hand om Krisna Bhaur Khada på Röda Korsets klinik i Singati. rakentaa suurta vesitankkia. Paikalliset vapaaehtoiset auttavat vedenjakelussa ympäri kaupunkia. Britannian Punainen Risti puolestaan jakaa hygieniatarvikkeita ja aloittaa väliaikaisten vessojen rakentamisen. Paikallinen Punainen Risti jakaa telttoja, ruokaa ja muita avustustarvikkeita. Suurin osa ihmisistä nukkuu vielä ulkona. Onnekkaimmilla on jo pressu tai teltta. Vaikka koti olisi vielä pystyssä, sisällä nukkuminen ei tunnu turvalliselta. Jälkijäristyksiä tulee säännöllisesti. Pelko ei ole liioiteltua. Pari viikkoa ensimmäisen järistyksen jälkeen iskee toinen suuri järistys. Lisää taloja tuhoutuu, ihmisiä kuolee ja loukkaantuu. Samaan aikaan huoli kulkutautien leviämisestä kasvaa. Elinolot pressuista kyhätyissä suojissa ovat alkeelliset ja sadekausi lähestyy. Hygienia ei saa unohtua Lapset ovat innoissaan, kun kolmekymppinen Laxmi Kumari Raila näyttää, miten kädet pestään kunnolla. Lapset asuvat tilapäisessä leirissä, jonka hygieniaolot ovat huonot. EMIL HELOTIE 3 / 2015 hjälpens värld avun maailma 15 AVM1503_s1-28_uusi.indd 15 31.8.2015 15.01
Nälkäpäivä 17.–19.9. Laxmi asuu perheineen Rasuwan alueella. Lähes kaikki hänen kotikylänsä talot romahtivat ensimmäisessä järistyksessä joko osittain tai kokonaan. Kaksi hänen naapuriaan jäi loukkuun osittain romahtaneen talon alle. Laxmi kiskoi heidät muiden kanssa turvaan. – Punaisen Ristin koulutuksen ansiosta osasin myös antaa heille ensiapua. Niistä hetkistä olen ylpeä, hän sanoo. Laxmi lähti mukaan Nepalin Punaisen Ristin toimintaan runsas vuosi sitten. Hän kävi koulutuksen, jonka avulla hän pystyy kouluttamaan muita ihmisiä terveysja hygienia-asioissa. Maanjäristyksen jälkeen into vapaaehtoistyöhön on vain kasvanut, vaikka Laxmi menetti itsekin kotinsa. Laxmi kuuluu ryhmään, joka pitää hygieniakoulutuksia, tiedottaa terveyteen liittyvistä aiheista sekä jakaa vedenpuhdistustabletteja ja hygieniapakkauksia. – Tavallaan pidän työtäni entistä tärkeämpänä nyt, kun kierrän paikkoja, joihin ihmiset ovat paenneet menetettyään kaiken. Moni on niin lamaantunut ja huolissaan perusasioista kuten suojasta ja ruoasta, että he ovat unohtaneet perushygienian ja terveyden, Laxmi sanoo. Avuntarve jatkuu pitkään Elokuussa ensimmäisestä järistyksestä on kulunut yli kolme kuukautta. Paljon apua on mennyt perille. Punainen Risti on jakanut hätämajoitustarvikkeita yli 500 000 nepalilaiselle, hygieniatarvikkeita noin 300 000:lle ja ruokaa yli 1,2 miljoonalle. Punaisen Ristin sairaaloissa, terveysasemilla ja liikkuvilla klinikoilla on hoidettu yli 45 000 potilasta. Avustusoperaatioon on osallistunut 29 Punaisen Ristin ja Puolikuun yhdistystä ympäri maailman. Suomessa Punaisen Ristin Nepal-keräykseen on lahjoitettu noin 1,5 miljoonaa euroa, minkä lisäksi ulkoministeriö on myöntänyt 900 000 euroa Nepalin auttamiseen Punaisen Ristin kautta. Suomen Punainen Risti on lähettänyt Nepaliin yli 50 avustustyöntekijää terveydenhoidon, logistiikan ja koordinaation sekä viestinnän tehtäviin. Lisäksi on toimitettu lääkintätarvikkeita ja -välineistöä Punaisen Ristin ylläpitämälle terveysasemalle Dolakhan maakunnan ” Punaisen Ristin koulutuksen ansiosta osasin antaa heille ensiapua. Niistä hetkistä olen ylpeä. ” LAXMI KUMARI RAILA 3 4 3 Nepalin Punaisen Ristin vapaaehtoinen Laxmi Kumari Raila menetti järistyksessä oman kotinsa. Nepalesiska Röda Korsets volontär Laxmi Kumari Raila miste sitt hem i skalvet. 5 4 Polion halvaannuttama Manisha Limbu nukkui neljä yötä taivas alla ennen kuin pääsi liikuntaesteisille tarkoitettuun majoitusleiriin. Polioförlamade Manisha Limbu sov under bar himmel de fyra första nätterna efter jordbävningen. Till slut fick hon skydd i ett läger som var avsett för personer med funktionshinder. Singatissa sekä kaksi liikkuvaa klinikkaa tukemaan terveysaseman työtä pahoin kärsineellä alueella. Nepaliin oli lähetetty myös materiaaliapua kuten keittiötarvikkeita, telttoja ja pressuja. Tärkein rooli on silti ollut ja on jatkossakin Nepalin Punaisella Ristillä, jonka 8 000 vapaaehtoista ovat olleet paikalla auttamassa ensimmäisestä päivästä lähtien. Punaisen Ristin työ Nepalissa siirtyy nyt hätäavusta kohti palautumisen ja jälleenrakennuksen vaihetta. Avun tarve maassa on yhä valtava. Jälleenrakennuksen ohella tärkeää on vahvistaa Nepalin omaa katastrofivalmiutta, sillä jonakin päivänä maa järkkyy uudestaan. Ja kun se tapahtuu, auttamassa ovat jälleen ensimmäisinä paikalliset – naapurit, Punaisen Ristin vapaaehtoiset, viranomaiset. Suomen Punainen Risti on tukenut Nepalin Punaisen Ristin katastrofivalmiustyötä jo kymmenen vuoden ajan. Sekä tämän työn jatkumisen että varautumisen nopeaan hätäapuun katastrofin iskiessä tekee mahdolliseksi Suomen Punaisen Ristin katastrofirahasto, johon kerätään varoja jälleen Nälkäpäivänä. ? 5 Viisivuotias Rasmi pesi käsiään Punaisen Ristin vesipisteellä. Rasmi ja hänen äitinsä Manita Tamang asuvat pahiten kärsineellä Rasuwan alueella. Femåriga Rasmi tvättar händerna vid ett av Röda Korsets vattentag. Rasmi och hennes mamma Manita Tamang bor i Rasuwan-området som drabbades värst i skalvet. 16 avun maailma hjälpens värld 3 / 2015 AVM1503_s1-28_uusi.indd 16 31.8.2015 15.01
OLI LAUANTAI-ILTA syyskuun puolivälissä viime vuonna. Kello kävi kahtatoista, ja omakotitaloalue Helsingin Vuosaaressa oli hiljentynyt. Pertti ja Leami Salonen kävivät nukkumaan kuten tavallisesti. He asuivat kahdestaan, lapset olivat aikaa sitten muuttaneet omilleen. Makuuhuone sijaitsi paritaloasunnon yläkerrassa. Pertti oli juuri saanut unen päästä kiinni, kun Leami tönäisi hänet hereille. Alhaalla takkahuoneessa piippasi palohälytin. – Ajattelin ensin unissani, että ei voi olla, olin vasta pari viikkoa aikaisemmin vaihtanut kaikkien palohälyttimien paristot. Mutta sitten kuulin sen itsekin, piippasihan se pirskatti, Pertti muistaa. Vastahakoisesti hän vääntäytyi ylös sängystä ja laskeutui alakertaan. Vastassa oli epätodellinen näky. Parvekkeen ikkunat olivat ulkopuolelta kauttaaltaan liekkien peitossa. Ennen kuin Pertti ehti edes varoittaa vaimoaan, ikkunat räjähtivät rikki kuumuudesta. Liekit työntyivät sisään asuntoon hurjalla voimalla. – Huusin Leamille, että nyt ulos ja äkkiä. Mitään muuta siinä ei ehtinyt miettiä. Leami ehti napata ylleen kylpytakin, Pertti poimi matkalla auton avaimet, siinä kaikki. Pertin ja Leamin rynnätessä ulos paikalle oli kerääntynyt jo kymmenittäin uteliaita, heidän joukossaan seinänaapurit, jotka olivat paenneet yhtä äkisti kuin Salosetkin. PelastumiTuli vei kaiken KUN LIEKIT VYÖRYIVÄT SISÄLLE ASUNTOON, PERTTI JA LEAMI SALOSELLE EI JÄÄNYT AIKAA PELASTAA MUUTA KUIN OMA HENKENSÄ. SE MERKITSI TEHTÄVÄÄ SUOMEN PUNAISEN RISTIN ENSIHUOLLOLLE. TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN KUVAT LEENA KOSKELA Nälkäpäivä 17.–19.9. KÄ ÄNNÄ ? ” Huusin Leamille, että nyt ulos ja äkkiä. Mitään muuta siinä ei ehtinyt. ” PERTTI SALONEN Pertti Salonen poikkesi katsomaan, miten uuden kodin rakennustyöt etenevät. Pertti Salonen har kommit för att se hur bygget av familjens nya hem fortskrider. 3 / 2015 hjälpens värld avun maailma 17 AVM1503_s1-28_uusi.indd 17 31.8.2015 15.01
Nälkäpäivä 17.–19.9. Katastrofirahasto auttaa kotimaassa Onnettomuuksien uhrien auttaminen kuuluu Punaisen Ristin perustehtäviin. Osana kansainvälistä Punaista Ristiä Suomen Punainen Risti tekee maailmalla katastrofeissa ja konflikteissa mittavaa humanitaarista työtä, joka saa paljon näkyvyyttä. Aivan yhtä tärkeää on kuitenkin avustustoiminta kotimaisissa katastrofeissa. Suomen Punaisen Ristin kotimaan avun selkäranka ovat osastojen koulutetut vapaaehtoiset, jotka osallistuvat esimerkiksi ensihuollon ja ensiavun tehtäviin sekä kadonneiden etsintöihin. Vapaaehtoisten osaamista ja valmiutta ylläpidetään Punaisen Ristin katastrofirahaston varoilla. Katastrofirahaston varoja käytetään myös suoraan aineelliseen apuun äkillisissä onnettomuusja poikkeustilanteissa kuten tulipalojen, tulvien ja suuronnettomuuksien yhteydessä. Avustusvaroilla voidaan kattaa muun muassa vaatetuksesta, ruokahuollosta, majoituksesta ja välttämättömien kodin tarvikkeiden hankkimisesta aiheutuvia kuluja. Punaisen Ristin kotimaan avun tarkoituksena on tukea ja täydentää viranomaisten työtä. Avustusoperaatioon voidaan ryhtyä joko viranomaisten pyynnöstä tai itsenäisesti. nen oli ollut kiinni korkeintaan parista minuutista. Pian saapui myös palokunta, mutta paljon ei ollut enää tehtävissä. Palo oli niin raju, että pelastusmiehistö saattoi vain estää tulen leviämisen naapurustoon. Pertti ja Leami katselivat näkyä epäuskoisina. Tuli oli niellyt kaiken. Pertillä oli yllään pelkät alushousut, Leamilla kylpytakki. – Siinä paloi kaikki, aivan kaikki. Ei ollut rahaa, ei pankkitai luottokortteja, ei vaatteita. Vieläkin tekee pahaa ajatella, mitä kaikkea siinä meni. Kaikki tavarat ja muistot 50 vuoden ajalta, Pertti huokaa. Perustarpeet kuntoon Naapuritalosta Saloset saivat jalkaansa tohvelit ja lämmikkeeksi viltit. Yösija järjestyi Vartiokylässä asuvan tyttären luota. Unettoman yön jälkeen soi puhelin. Langan päässä oli Punaisen Ristin vapaaehtoinen Risto Knuuttila Helsingin ensihuoltoryhmästä. Hän oli saanut aamuyöstä hälytyksen Vuosaaressa tapahtuneesta tulipalosta ja tarjosi nyt apua. Knuuttila kertoi, että Punainen Risti auttaa ihmisiä pääsemään alkuun erilaisten onnettomuuksien jälkeen, juuri sellaisten kuin Salosia kohdannut tulipalo. Apua olisi saatavilla esimerkiksi ruokahuollon, hätämajoituksen ja vaatetuksen järjestämiseen. Lasten luona Salosilla oli muuten perusasiat kunnossa, mutta sopivat vaatteet puuttuivat. Sitä paitsi oli sunnuntai, joten virastot ja pankit olivat kiinni. – Sovimme tapaamisen palopaikalle ennen puolta päivää, ja suuntasimme siitä Itäkeskukseen kauppojen avautuessa, Knuuttila kertoo ja naurahtaa, että kyseessä oli muuten tyypillinen ensihuoltotehtävä, mutta tiedonkulussa oli sattunut pieni katkos. – Olin siinä käsityksessä, että avustettavia pariskuntia oli yksi, mutta paikan päällä odottikin kaksi. Mutta mikäs siinä – Salosten seinänaapurit olivat tismalleen samassa pulassa. – Pientä sukkulointia se vaati, kun olin yksin keikalla ja avustettavia oli useampia, mutta kaikki välttämätön saatiin hankittua. Salosten kohdalla se tarkoitti täydellistä vaatekertaa: housuja, kenkiä, paitoja ja sukkia. Knuuttila huolehti laskusta, joka katettiin jälkikäteen Punaisen Ristin katastrofirahaston varoista. Avuntarjous yllätti Saloset asuivat alkuun vuorotellen kahden lapsensa luona, kunnes pääsivät lokakuussa vakuutusyhtiön kustantamaan tilapäisasuntoon Kruununhaassa. Korjauskelvottomaksi tuhoutuneen paritalon tilalle noussut uusi koti on jo harjakorkeudessa. Muuttamaan pitäisi päästä tänä syksynä. Ennen viime syksyn tapahtumia Pertti Salonen ei ollut törmännyt Punaisen Ristin kotimaan hätäapuun. Itse asiassa ensihuollon avuntarjous yllätti hänet niin, ettei hän tahtonut uskoa sitä todeksi. – En meinannut ensin edes tajuta, mistä on kysymys, vaikka Risto esitti asiansa puhelimessa hyvin selvästi. Se oli niin yllättävä yhteydenotto, Pertti hymyilee. – Tällainen toiminta on niin fantastista, että kymppi ei riitä arvosanaksi. Se oli arvokas apu ja tuntui siinä tilanteessa tosi hienolta. – Enää en koskaan mene Punaisen Ristin keräyslippaan ohi pysähtymättä, jos taskun pohjalla suinkin jotain on. ? 2 1 Hiiltynyt aita tontin rajalla muistuttaa vuosi sitten sattuneen tulipalon rajuudesta. Det förkolnade staketet påminner om hur häftig eldsvådan var för ett år sedan. 2 Risto Knuuttila (oik.) Punaisen Ristin Helsingin ensihuoltoryhmästä riensi Salosten avuksi tulipalon jälkeen. Risto Knuuttila (t.h.) från Röda Korsets första omsorgen-grupp i Helsingfors erbjöd paret Salonen hjälp morgonen efter branden. 1 ” Tällainen toiminta on niin fantastista, että kymppi ei riitä arvosanaksi. ” PERTTI SALONEN 18 avun maailma hjälpens värld 3 / 2015 AVM1503_s1-28_uusi.indd 18 31.8.2015 15.01
KAIKKI PAIKALLE! NÄLKÄPÄIVÄN pääosassa ovat tänä syksynä Punaisen Ristin vapaaehtoiset. Kun jotain sattuu, he ovat paikalla ja valmiina auttamaan kaikkialla maailmassa. Vapaaehtoisten auttamistyötä ja katastrofien uhreja tuetaan Punaisen Ristin katastrofirahastosta, johon Nälkäpäivänä kerätään varoja. OLE SINÄKIN Nälkäpäivänä paikalla – joko lipaskerääjänä ja lahjoittajana! Lipaskerääjäksi pääset helposti joko ilmoittautumalla 11.9. mennessä ennakkoon osoitteessa www.nälkäpäivä.fi tai tulemalla suoraan keräyskeskukseen. Keräyskeskuksia on isommilla paikkakunnilla, ja ne löytyvät nettisivujen tapahtumakalenterista. JOS ET TÄLLÄ KERTAA ehdi lipaskerääjäksi, voit perustaa esimerkiksi nettilippaan ja haastaa ystäväsi osallistumaan keräykseen sosiaalisessa mediassa. Lue lisää: nälkäpäivä.fi LAHJOITA PUHELINSOITOLLA: Soitto numeroon 0600 12220 (20,28 € + pvm) Soitto numeroon 0600 12210 (10,01 € + pvm) LAHJOITA TEKSTIVIESTILLÄ: Viesti SPR numeroon 16499 (viestin hinta 15 €) LAHJOITA TILISIIRROLLA: Katastrofirahaston tilille FI06 2219 1800 0680 00 LAHJOITA MOBILEPAYLLA: Nälkäpäivän numero 040 135 88 00 (www.mobilepay.fi) Rahankeräyslupa: n:o 2020/2013/2937, 11.10.2013, voimassa 1.1.2014–31.12.2015. Tuntikin kerääjänä auttaa Minna Flyktman kannustaa kaikkia empijöitä kokeilemaan rohkeasti lipaskeräämistä, sillä se on parhaimmillaan huikea kokemus. TEKSTI RAISA HEINÄMÄKI KUVA TATU BLOMQVIST HELSINKILÄINEN Minna Flyktman muistaa hyvin ensimmäisen kokemuksensa lipaskerääjänä vuonna 2010. – Ulkona oli 19 astetta pakkasta, mutta ihmisiä kerääntyi jonoksi asti. Kaikki halusivat lahjoittaa, Minna kertoo. – Lähdin mukaan Haitin hätäapukeräykseen aikalailla ex tempore. Haitilaisten hätä maanjäristyksen jälkeen oli niin suuri, että oli pakko tehdä jotain. Keräyspiste, josta sai hakea liivit ja lippaat, oli aivan työpaikkani vieressä, joten päätimme työkaverini kanssa mennä keräämään ruokatunnilla. Ihmisten valtava halu auttaa teki kokemuksesta huikean. Edellisen kerran Minna toimi lipaskerääjänä viime vuoden Nälkäpäivänä. Nälkäpäivänä kerääminen poikkeaa hätäapukeräyksistä jonkin verran. Minnan mukaan lahjoittajia ei kerry lippaan eteen jonoksi saakka, mutta valtaosa ihmisistä suhtautuu silti Nälkäpäivän lipaskerääjiin hyvin positiivisesti. Kokemus oli toisestakin syystä erilainen. – Poikani Voitto oli silloin noin viiden kuukauden ikäinen ja mukana rintarepussa. Lapsen kanssa oli helppo kerätä. Hän taisi jopa toimia jonkinlaisena vetonaulana, Minna naureskelee. – Keräämisen aikana Voitto nukkui päiväunet ja osan aikaa katseli ihmeissään ihmisvilinää. Hän viihtyi mukana hyvin, kun ympärillä oli paljon seurattavaa. Olin keräämässä vajaat pari tuntia ja sain kasaan muutama sata euroa. Kenelle lipaskerääminen sitten sopii? Minnan mukaan melkein kaikille, mutta erityisesti niille, jotka kaipaavat joustavaa vapaaehtoistoimintaa. – Lipaskeräämisessä hienoa on se, että auttamisen ajan ja pituuden voi valita itse. Jo tunnillakin on merkitystä. Jos vieraiden ihmisten kohtaaminen kadunkulmassa tuntuu haastavalta, osallistua myös muilla tavoilla: lippaan voi hakea mukaansa vaikka työpaikalle ja kerätä tuttujen parissa tai perustaa oman nettilippaan ja kerätä verkossa. Tärkeintä on, että auttaa itselle sopivalla tavalla. ? Minna Flyktman rohkaisee Voitto-poikansa kanssa kaikkia kokeilemaan lipaskeräystä. Minna Flyktman och hennes son Voitto uppmuntrar alla att prova på att vara insamlare. Hungerdagen 17–19.9. Kiitos avustasi! 3 / 2015 hjälpens värld avun maailma 19 AVM1503_s1-28_uusi.indd 19 31.8.2015 15.01
Hungerdagen Tiden läker DET ÄR i slutet av april i Bhaktapur i Kathmandu-dalen. Flera dussin vuxna och barn trängs under stora presenningar. Det har bara varit ett kort uppehåll i det ihållande regnet idag. Krishna Ram Thapa varnar att man inte ska gå alltför nära husen. Byggnader kan rasa när som helst. Krishna leder en grupp volontärer från Nepalesiska Röda Korset. De bistår armén i räddningsarbetet. Många skalvoffer är kvar i ruinerna. – En annan grupp hittade ett antal lik tidigare idag och igår hittade vi fyra barn som var vid liv. Men just nu regnar det så mycket att vi måste ta paus i räddningsinsatserna. Det är för farligt för att fortsätta, säger Krishna. Det har gått tre dagar sedan han själv miste sitt hem i den förödande jordbävningen. Skalvet förändrade livet för flera miljoner människor. Mer än 850 000 hem förstördes i skalvet den 25 april och det kraftiga efterskalv som följde några veckor senare, uppger de nepalesiska myndigheterna. Mer än 8 000 människor dog och kring 18 000 skadades. Krishna jobbar som projektchef på Röda Korset. Efter skalvet byggde ett han ett skydd för sin familj och sina grannar och sedan gav han sig ut för att delta i räddningsarbetet. – Min pappa och min son var inomhus när skalvet inträffade. De klarade sig för de ställde sig i dörröppningen. Nu är huset en pannkaka, berättar Krishna. Totalförstört Medan Krishna och de övriga volontärerna letar efter överlevande drar internationella Röda Korset igång en omfattande operation för att bistå Nepalesiska Röda Korset. Internationella biståndsarbetare börjar anlända så fort det går att landa på flygfältet i Kathmandu. De första biståndsarbetarnas uppgift är att reda ut hurdan hjälp som behövs, var hjälpen behövs och hur man kan se till att den når sitt mål. Eftersom informationen från de regioner som drabbades värst i skalvet är begränsad skickas små grupper ut att bekanta sig med situationen i skalvområdet. I landskapet Sindhupalchok vindlar sig en bergsväg genom storslagna landskap. Plötsligt byts bländande skönhet ut mot total förstörelse. Inte ett enda hus vid vägen står kvar. Människor sitter på ruinerna – det finns ingen annanstans att ta vägen. By efter by har jämnats med marken. Det känns som om tiden hade stannat. I Sangachok har alla byns invånare samlats för att se på när räddningsmanskapet gräver i ruinerna. En ung kille visar upp en minnesbok. I den har man samlat information om alla de bybor som Hungerdagen 17–19.9. Asukkaat pystyttivät tilapäistä suojaa talonsa raunioille Singatissa. Lähes kaikki kaupungin rakennukset romahtivat jälkijäristyksessä 12. toukokuuta. Invånarna i Singati bygger ett tillfälligt skydd på det som är kvar av deras hus. Nästan alla byggnader i staden rasade i efterskalvet den tolfte maj. I våras spred häftiga jordskalv förödelse runt Nepals huvudstad Kathmandu. Skalven innebar också startskottet för en omfattande biståndsoperation och väckte viljan att hjälpa världen över. TEXT M INNA PASSI OCH MIRVA HELENIUS I NEPAL 20 avun maailma hjälpens värld 3 / 2015 AVM1503_s1-28_uusi.indd 20 31.8.2015 15.01
Hungerdagen 17–19.9. i ett tillfälligt läger där hygienförhållandena är dåliga. Laxmi och hennes familj bor i Rasuwa-området. Nästan alla hus i hennes hemby rasade helt eller delvis redan i det första skalvet. Två av hennes grannar fastnade i rasmassorna när deras hus föll ihop. Laxmi och några andra grannar hjälpte dem att ta sig ut ur ruinen. – Tack vare Röda Korsets utbildning kunde jag ge dem första hjälpen. Jag är stolt över det jag gjorde då, säger hon. Laxmi engagerade sig i Nepalesiska Röda Korsets verksamhet för ett drygt år sedan. Hon gick en utbildning som gör att hon kan utbilda andra i hälsooch hygienfrågor. Efter jordbävningen har hennes intresse för frivilligarbete bara ökat, trots att hon själv miste sitt hem i skalvet. Laxmi hör till en grupp som ordnar hygienutbildning, sprider information om hälsofrågor och delar ut vattenreningstabletter och hygienförpackningar. – På sätt och vis tycker jag att mitt arbete är viktigare nu, när jag reser runt på platser som folk har flytt till efter att ha mist allt. Många är förlamade och så oroliga över grundläggande behov som mat och skydd att de glömmer bort hygien och hälsa, säger Laxmi. Hjälp behövs länge I augusti har det gått mer än tre månader sedan det första skalvet. En stor mängd hjälp har nått fram. Röda Korset har delat ut nödinkvarteringsutrustning till 500 000 nepaleser, hygienutrustning till 300 000 och mat till 1,2 miljoner. På Röda Korsets sjukhus, hälsovårdsstationer och mobila kliniker har mer än 45 000 patienter fått vård. Sammanlagt 29 länders rödakorsoch rödahalvmåneföreningar har deltagit i biståndsoperationen. I Finland har Röda Korsets Nepal-insamling inbringat ungefär 1,5 miljoner euro, och dessutom har utrikesministeriet beviljat 900 000 euro till Röda Korsets hjälparbete i Nepal. Finlands Röda Kors har skickat mer än 50 biståndsarbetare till Nepal för att arbeta med hälsovård, logistik och koordinering samt kommunikation. Dessutom har vi skickat läkemedel och medicinsk utrustning till Röda Korsets hälsovårdsstation i Singati i provinsen Dolakha och två mobila kliniker för att bistå hälsovårdscentralens insatser i det svårt drabbade området. Materiellt bistånd i form av köksutrustning, tält och presenningar har också skickats till Nepal. Det är ändå Nepalesiska Röda Korset som har haft och har den viktigaste uppgiften i landet: föreningens 8 000 volontärer har funnits på plats och hjälpt från första dagen. Röda Korsets arbete i Nepal övergår nu från nödhjälp till återhämtning och återuppbyggnad. Vid sidan av återuppbyggnadsarbetet är det viktigt att stärka den egna katastrofberedskapen i landet, eftersom Nepal förr eller senare kommer att drabbas av nya skalv. När det händer är de första som finns på plats för att hjälpa igen lokalbefolkningen – grannar, Röda Korsets volontärer och myndigheterna. Finlands Röda Kors har stött Nepalesiska Röda Korsets katastrofberedskapsarbete i tio års tid. Finlands Röda Kors katastroffond gör det stödet möjligt. Det är också katastroffonden som möjliggör vår beredskap för akut nödhjälp när en katastrof inträffar. Under Hungerdagen samlar vi igen in pengar till katastroffonden. ? fortfarande saknas. Han berättar att det fanns 2 100 hus i området före skalvet. Av dem har 90 procent förstörts. Mer än hundra människor har dött. – Tack för att ni kom hit, men ta er vidare till mer avlägsna byar också. Där är situationen värre, säger han. Vår färd går vidare till den största staden i regionen, Chautara. Enligt de förhandsuppgifter vi har fått borde staden ha klarat sig undan det värsta, eftersom husen är bättre byggda än på landsbygden. Men det står genast klart att många nyare hus inte heller har klarat det kraftiga skalvet. Det enda sjukhuset i regionen har evakuerats till ett par stora tält på en fotbollsplan, eftersom sjukhusbyggnaderna har rämnat. Elektriciteten är av och bränslet är slut. Vattenledningen till staden har gått av. Helikoptrar flyger in skadade till staden från avlägsna byar som det inte går några vägar till. De skadade har fått vänta på transport i flera dagar. Efterskalven skrämmer En vecka senare står norska biståndsarbetare och lossar lasten från lastbilar som har kommit med utrustning till Röda Korsets fältsjukhus i Chautara. Fältsjukhuset har redan tagit emot tiotals patienter. Den röntgenutrustning som Finlands Röda Kors har donerat har också kommit fram. Det är ett efterlängtat tillskott, eftersom många människor lider av benbrott som skalvet orsakade. Det är inte längre brist på mediciner, patientsängar och vårdpersonal. I närheten bygger Qatars Röda Halvmåne en stor vattentank för att förse stadsborna med vatten. Lokala frivilliga hjälper att dela ut vattnet. Brittiska Röda Korset delar ut hygienutrustning och har börjat bygga tillfälliga dass. Det lokala Röda Korset delar ut presenningar, tält, mat och annan biståndsutrustning. De flesta sover fortfarande utomhus. Inte ens de som fortfarande har ett hem vill sova inomhus: efterskalven gör att det inte känns tryggt. Det är ingen överdriven rädsla. Ett par veckor efter det första skalvet inträffar ett andra häftigt skalv. Fler hus rasar samman, människor dör och skadas. Samtidigt ökar rädslan för epidemiska sjukdomar. Människor lever i primitiva förhållanden i tillfälliga skydd – och regnperioden närmar sig. God hygien A och O Ivriga barn lyssnar noga när trettioåriga Laxmi Kumari Raila visar dem hur man tvättar händerna ordentligt. Barnen bor 1 3 1 Laxmi Kumari Railan into vapaaehtoistyöhön on vain voimistunut maanjäristyksen jälkeen. Laxmi Kumari Railas intresse för frivilligarbete har bara ökat efter jordbävningen. 2 Ishwori Rana Magarin maanjäristyksessä loukkaantunut jalka hoidettiin Japanin Punaisen Ristin klinikalla. Ishwori Rana Magaris fot skadades i skalvet men fick vård på Japanska Röda Korsets klinik. 3 Suomen Punaisen Ristin Linda von Essen muistutti lapsia käsihygienian tärkeydestä Singatissa. Finlands Röda Kors Linda von Essen påminner barnen om hur viktigt det är med god handhygien i Singati. 2 ” Tack vare Röda Korsets utbildning kunde jag ge dem första hjälpen. Jag är stolt över det jag gjorde då. ” LAXMI KUMARI RAILA EMIL HELOTIE 3 / 2015 hjälpens värld avun maailma 21 AVM1503_s1-28_uusi.indd 21 31.8.2015 15.01
När lågorna trängde in i lägenheten hade Pertti och Leami Salonen inte tid att rädda något annat än sig själva. Då fick Röda Korsets första omsorgen-volontärer träda till. TEXT KIMMO HOLOPAINEN FOTO LEENA KOSKELA DET VAR EN LÖRDAG KVÄLL i mitten av september förra året. Klockan närmade sig midnatt och det var tyst i villaområdet i Nordsjö i Helsingfors. Pertti och Leami Salonen gick till sängs som vanligt. Deras sovrum låg i parhuslägenhetens andra våning. Pertti hade precis somnat när Leami väckte honom med en knuff. Brandvarnaren ylade i gillestugan i bottenvåningen. – Jag var yrvaken och tänkte först att det är omöjligt, jag bytte batteriet i varnaren bara ett par veckor tidigare. Men sen hörde jag det själv, minns Pertti. Motvilligt släpade han upp sig ur sängen. Nere möttes han av en osannolik syn. Eldslågor slickade balkongglaset – från utsidan. Allt brann upp Hungerdagen 17–19.9. Innan Pertti ens hann varna sin fru spräckte hettan fönstret och elden trängde in i lägenheten med enorm kraft. – Jag ropade till Leami att ta sig ut och det fort. Något annat hann man inte tänka på. När Pertti och Leami rusade ut hade flera dussin nyfikna samlats utanför, bland dem paret Salonens grannar – de hade tvingats fly sitt hem lika plötsligt som Salonens. Strax dök också brandkåren upp, men det var inte mycket de kunde göra. Branden var så häftig att det enda brandmanskapet kunde göra var att förhindra att den spred sig till grannhusen. Pertti och Leami tittade på utan att kunna fatta vad som hade hänt. Elden tog allt. Pertti var klädd i bara kalsongerna, Leami i en morgonrock. – Allt brann upp, precis allt. Vi hade inga pengar, inga bankeller kreditkort, inga kläder. Det gör fortfarande ont att tänka på allt det vi miste, suckar Pertti. Basbehoven täcks En granne gav paret Salonen var sitt par tofflor och några plädar. Övernatta fick de hos sin dotter i Botby. Sova kunde paret inte, men på morgonen ringde telefonen. I andra ändan fanns rödakorsvolontären Risto Knuuttila från första omsorgen-gruppen i Helsingfors. På efternatten hade han fått larm om branden i Nordsjö och erbjöd nu sin hjälp. Knuuttila berättade att Röda Korset hjälper människor att komma på fötter igen efter diverse olyckor, precis sådana som den brand som drabbat paret Salonen. Hjälp fanns att få för att ordna med t.ex. mat, nödinkvartering och kläder. – Vi kom överens om att träffas vid brandplatsen strax före tolv och när butikerna öppnade fortsatte vi därifrån till Östra centrum, berättar Knuuttila och skrattar över den kommunikationsmiss som hade inträffat i samband med hjälpinsatsen. – Jag trodde det gällde att hjälpa ett par, men när jag kom fram var det ju två par där. Men vad gjorde det – paret Salonens vägg-i-vägg-grannar befann sig i precis samma knipa. – Lite fick vi gå av och an, men allt nödvändigt kunde vi skaffa dem. För Salonens betydde det kläder från topp till tå: byxor, skor, tröjor och strumpor. Knuuttila tog hand om betalningen och i efterhand kom ersättningen från Röda Korsets katastroffond. Hjälpsamtalet överraskade Pertti och Leami bodde i början än hos det ena av sina två barn, än hos det andra, tills de i oktober kunde flytta in i en tillfällig lägenhet som deras försäkringsbolag betalade för. Deras parhus förstördes helt i branden och byggandet av ett nytt hus har fortskridit väl. I höst hoppas Salonens kunna flytta in. Före det som hände i höstas hade Pertti Salonen inte stött på Röda Korsets nödhjälp i hemlandet. De facto kom första omsorgens hjälpsamtal som en sådan överraskning att han knappt trodde det var sant. – Jag hade svårt att fatta vad det var frågan om, trots att Risto uttryckte sig väldigt tydligt i telefon, ler Pertti. – Den här verksamheten är så fantastiskt, tio räcker inte till som vitsord. Hjälpen var verkligen värdefull och kändes otroligt bra just då. – Jag kommer aldrig mer att passera Röda Korsets insamlingsbössa utan att stanna om jag har pengar i fickan. ? 2 1 Pertti Salonen tapasi pelastavan enkelinsä, Punaisen Ristin ensihuollon Risto Knuuttilan uudelleen vuosi tulipalon jälkeen. Pertti Salonen träffade sin räddande ängel, rödakorshjälparen Risto Knuuttila på nytt ett år efter eldsvådan. 2 Talon puolelta kuolleiksi kärventyneet pihapuut kertovat tulipalon kuumuudesta. Träden som vette mot huset sveddes av elden och vittnar om hur het branden var. 1 22 avun maailma hjälpens värld 3 / 2015 AVM1503_s1-28_uusi.indd 22 31.8.2015 15.01
ALLA KAN DELTA! I HUVUDROLLEN under Hunger dagen i år är Röda Korsets volontärer. När någonting händer finns de på plats överallt på jorden och är redo att hjälpa. De frivilligas hjälpinsatser och katastrofoffer får hjälp ur Röda Korsets katastroffond. Det är till katastroffonden Hungerdagen samlar in pengar. VAR PÅ PLATS du också – antingen som insamlare eller som givare! Insamlare blir du enkelt genom att förhandsanmäla dig på www.hungerdagen.fi före 11.9 eller genom att ta dig till en insamlingscentral. Insamlingscentraler finns på större orter och du hittar dem via evenemangskalendern på webben. OM DU INTE har möjlighet att bli insamlare den här gången kan du skapa en insamlingsbössa online och utmana dina vänner på sociala medier att delta i insamlingen. Mer info: Hungerdagen GE ETT BIDRAG GENOM ATT RINGA: Ring numret 0600 12220 (20,28 € + lna) Ring numret 0600 12210 (10,01 € + lna) BIDRAG PER SMS: Skicka meddelandet SPR till numret 16499 (15 €/SMS) GE ETT BIDRAG PER BANKGIRO: Katastroffondens konto FI06 2219 1800 0680 00 GE ETT BIDRAG VIA MOBILEPAY: Hungerdagens nummer är 040 135 88 00 (www.mobilepay.fi) Insamlingstillstånd: nr 2020/2013/2937, 11.10.2013, insamligstid 1.1.2014–31.12.2015. En timme som insamlare hjälper Minna Flyktman uppmuntrar alla som är osäkra att prova på att vara insamlare: som bäst är det en otrolig upplevelse. TEXT RAISA HEINÄMÄKI FOTO TATU BLOMQVIST MINNA FLYKTMAN från Helsingfors minns hur det var när hon själv ställde upp som insamlare första gången år 2010. – Det var 19 grader kallt ute, men folk stod och köade för att få ge en peng. Alla ville vara med och ge, säger Minna. – Det var nog ganska ex tempore jag deltog i nödhjälpsinsamlingen för Haiti. Nöden där var så stor efter skalvet att jag kände att jag måste göra någonting. Precis bredvid mitt jobb fanns en insamlingscentral där man kunde hämta en väst och insamlingsbössa, så en arbetskompis och jag beslöt oss för att ställa upp som insamlare under vår lunchtimme. Vi möttes av en så enorm lust att hjälpa och att få uppleva det kändes otroligt. Senast var Minna insamlare under Hungerdagen förra året. Under hungerdagen är insamlandet lite annorlunda än vid en nödhjälpsinsamling. Minna konstaterar att givarna då inte står i kö, men att de flesta ändå är väldigt positivt inställda till Hungerdagen. Upplevelsen var annorlunda även av en annan orsak. – Min son Voitto var ungefär fem månader gammal då och jag hade honom på magen. Det var lätt att samla med en bebis. Jag tror han fungerade som något slags magnet, skrattar Minna. – Under insamlandet sov Voitto delvis och så tittade han förundrad på alla människor. Han trivdes bra med så mycket att titta på. Jag var insamlare i knappt två timmar och fick ihop några hundra euro. För vem passar insamlandet? Minna säger att det passar så gott som alla, men i synnerhet sådana som söker ett flexibelt sätt att engagera sig som volontärer. – Det goda med att vara insamlare är att man själv väljer när och hur länge man hjälper. Redan en timme är viktig. Om det känns svårt att möta främmande människor i ett gathörn kan man också delta på andra sätt: man kan ta med sig en insamlingsbössa till jobbet och samla bland bekanta eller grunda en online-bössa och samla på webben. Det viktiga är att man hjälper på ett sätt som passar en själv. ? Minna Flyktmanin poika Voitto on lähdössä jo toista kertaa lipaskerääjäksi, vaikka ei ole vielä kahtakaan. Minna Flyktmans son Voitto har inte fyllt två år, men är på väg att vara insamlare för andra gången. Tack för din hjälp! Katastroffonden hjälper här hemma Att hjälpa olycksoffer hör till Röda Korsets grundläggande uppgifter. Finlands Röda Kors är en del av internationella Röda Korset och engagerar sig därmed i humanitärt arbete i samband med katastrofer och konflikter. De insatserna väcker stor uppmärksamhet, men det är precis lika viktigt att hjälpa i samband med inhemska katastrofer. Ryggraden i Finlands Röda Kors hjälp i hemlandet är de lokala rödakorsavdelningarnas utbildade volontärer som bl.a. erbjuder första omsorgen och första hjälpen samt letar efter saknade. Volontärernas kunnande och beredskap upprätthålls genom finansiering från Röda Korsets katastroffond. Pengar ur katastroffonden används också direkt till materiellt bistånd i samband med plötsliga olycksoch undantagssituationer som eldsvådor, översvämningar och storolyckor. Biståndsmedel kan användas till att täcka kostnader för bl.a. kläder, mat, inkvartering och inköp av oumbärliga förnödenheter för hemmet. Avsikten med Röda Korsets hjälp i hemlandet är att stöda och komplettera myndigheternas insatser. En biståndsoperation kan inledas antingen på anmodan av myndigheterna eller självständigt. Hungerdagen 17–19.9. 3 / 2015 hjälpens värld avun maailma 23 AVM1503_s1-28_uusi.indd 23 31.8.2015 15.01
24 avun maailma hjälpens värld 3 / 2015 KÄVELYLLÄ KOTITALON lähellä Timo Korhonen huomasi, että vaimon käsi liikkui omituisesti. Oli vuosi 1998, ja pariskunta asui omakotialueella Mikkelin maalaiskunnassa. Korhosen puoliso sattui työskentelemään sairaalassa, ja työtoverit patistivat hänet heti neurologin pakeille. Diagnoosi saatiin nopeasti, ja se mullisti liikunnallisen pariskunnan elämän. Vaimo oli sairastunut Parkinsonin tautiin. – Hiljaiseksi se veti, Korhonen kertoo. – En tiennyt Parkinsonin taudista silloin yhtään mitään. Korhonen on nyt 75-vuotias. Hän on ollut vaimonsa kanssa naimisissa 55 vuotta. Yli viisi vuotta hän on toiminut virallisesti tämän omaishoitajana. Korhonen kertoo tarinaansa toukokuun lopun torstai-iltana Nynäsin kartanon pihalla Heinolassa. Vieressä huojuu tyhjä pihakeinu, ja illallinen odottaa ruokalassa. Saunaa lämmitetään. Hiljaiset miehet pääsevät ääneen Nynäsissä, Punaisen Ristin kurssikeskuksessa, on menossa omaistaan hoitavien miesten hyvinvointipäivät. Tämän torstain ja perjantain nämä 12 miestä ovat vapaalla. Naisia täällä ei ole, paitsi töissä. Miehet ovat itse toivoneet, että saavat olla keskenään. Miesten vapaa vuoro KÄ ÄNNÄ ? Punainen Risti kutsui omaishoitajamiehet hyvinvointipäiville Nynäsin kartanoon. Puhe risteili uupumuksesta vanhoihin koneisiin ja oravanpoikaseen. TEKSTI ARI LAHDENMÄKI KUVAT KARI PULLINEN AVM1503_s1-28_uusi.indd 24 31.8.2015 15.01
Hollolalainen Asko Hildén toimii molempien vanhempiensa omaishoitajana. Monen muun omaishoitajan tavoin häntä harmittaa jatkuva paperisota etuuksien kanssa. Asko Hildén från Hollola är närståendevårdare för båda sina föräldrar. Liksom många andra närståendevårdare irriterar han sig på det ständiga papperskriget för att få de förmåner man har rätt till. 3 / 2015 hjälpens värld avun maailma 25 AVM1503_s1-28_uusi.indd 25 31.8.2015 15.01
– Jos on sekaryhmä, naiset ovat paljon äänessä. Miehet ovat hiljaisempia, Punaisen Ristin omaishoidon tuen koordinaattori Sisko Aalto sanoo. Ja nämä miehet uskaltavat kyllä puhua. Kun psykologi Atte Varis kertoo ihmisen kriisija stressireaktioista, moni kertoo omista kokemuksistaan. Kaikki puhuvat väsymyksestä. Monet tuntevat itsensä yksinäisiksikin, sillä puolison hoito vie usein kaiken ajan ympäri vuorokauden. Niin on nykyään Timo Korhosenkin kotona. Vaimo alkoi tarvita runsaasti apua viitisen vuotta sitten, ja viimeksi kuluneet puolitoista vuotta hän on ollut täysin autettava. Korhonen syöttää ja pukee hänet, vie wc:hen... Kun pitää käydä kaupassa, vaimo jää siksi aikaa päiväkeskukseen. – Omasta mielestäni en ole väsynyt, mutta naapurit sanovat, että kyllä sinä olet. On se leimansa on jättänyt, täytyy myöntää, Korhonen sanoo. Hän on harrastanut urheilua koko ikänsä: pitkiä kävelyjä, jalkapalloa. Nyt siitä ei tahdo tulla mitään. – Pahinta on se, että ei voi mennä edes lenkille. Kun vaimo on joka neljäs viikko hoitoviikolla laitoksessa, Korhonen urheilee sydämensä kyllyydestä. Toisaalta hän kertoo muille osallistujille, kuinka vaimon vieminen hoitoviikolle aiheuttaa yksinäisyyden tunteen ja ikävän. Sitä onkin yhtäkkiä itsekseen ja pitäisi keksiä tekemistä. Yksi muista osallistujista on hyvin samanlaisessa tilanteessa. Hänellä oli ollut tapana käydä kylän kioskilla kuulemassa päivittäiset kuulumiset, mutta Alzheimerin tautia sairastavan vaimon tila ei sitä enää salli. Nyt se onnistuu vain hoitoviikolla. – Vaimon sairaus on siinä asteessa, ettei hän muista minuakaan. Minun täytyy kertoa se hänelle monta kertaa. Mutta on semmoisia hienojakin hetkiä – hetkiä, jolloin hän muistaa. Koiraharrastajat kohtaavat Timo Korhonen osallistuu Punaisen Ristin omaishoitajamiesten hyvinvointipäiville toista kertaa. Täällä hän pääsee puhumaan muustakin kuin sairauksista ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Eräässä Atte Variksen vetämässä tehtävässä Korhosen pariksi osuu hyvin samanlaisessa elämäntilanteessa oleva mies, joka on ollut naimisissa yhtä pitkään kuin hän ja on kotoisin Mäntyharjulta kuten Korhonenkin. Kaiken huipuksi molemmat harrastavat suomenajokoiria. Punainen Risti järjestää hyvinvointipäivät Raha-automaattiyhdistyksen tuella, ja niihin osallistuminen on maksutonta. Tällä kertaa kaikki hakeneet myös mahtuivat mukaan. Osa on ollut mukana aikaisemmin, osa on ensikertalaisia. – Jaksamisen kannalta on tärkeää, että omaishoitajat pääsevät vähäksi aikaa irtautumaan kotitilanteistaan, mutta siihen tarvitaan joku patistamaan heitä, Sisko Aalto sanoo. Nynäsissä jokaisella osallistujalla on oma huone. – Nämä ovat uupuneita miehiä. Eivät joudu ainakaan täällä kuuntelemaan toisen kuorsausta. Punaisen Ristin tukitoiminnan parissa olevista omaishoitajista noin neljännes on miehiä. Vielä enemmän pitäisi kuitenkin tavoittaa. Suomessa on laskettu olevan 350 000 omaishoitajaa. Heistä vain noin 43 000:lla on virallinen omaishoitosopimus, joka tuo heille lakisääteisen omaishoidon tuen. Sopimusomaishoitajilla on oikeus kolmeen vapaaseen vuorokauteen kuukaudessa. Päätös syntyi vuorokaudessa Yli puolet Suomen omaishoitajista on täyttänyt 65 vuotta, mutta Nynäsissäkin on mukana joku työssä käyvä omaishoitaja. Joukon nuorimpiin kuuluva Ilpo Koivisto , 51, puurtaa rakennusmiehenä, kun töitä on. Hän on Nynäsissä nyt kolmatta kertaa. Nurmijärveläisen Koiviston elämä muuttui yhdessä päivässä vuonna 2008. Hänen isänsä sai aivohaverin eikä selvinnyt enää omin avuin. – Sen saman vuorokauden aikana päätin, että ryhdyn hoitamaan isää, Koivisto kertoo. Hänen äitinsä oli kahdeksan vuotta aiemmin viettänyt elämänsä loppuvaiheet sairaalassa. Ilpo Koivistolla oli siitä huonot kokemukset. 1 Vielä työelämässä oleva Ilpo Koivisto ei epäröinyt ryhtyä isänsä omaishoitajaksi tämän sairastuttua. Ratkaisussa painoivat aiemmat kokemukset laitoshoidosta äidin kohdalla. Ilpo Koivisto är fortfarande med i arbetslivet, men tvekade inte att bli närståendevårdare för sin far när denne blev sjuk. Beslutet påverkades av familjens tidigare erfarenheter av anstaltsvård för mamman. 2 1 Etsitkö tukea omaishoitajana jaksamiseen tai haluatko auttaa muita? Tietoa tukitoiminnasta, kursseista ja virkistyspäivistä: www.punainenristi.fi 2 Rajamäkeläinen Eero Alén pulahti saunasta järveen. Tilaisuudet rentoutua ovat omaishoitajilla yleensä harvassa. Eero Alén från Rajamäki tar ett dopp efter bastun. Det är sällan närståendevårdare får tillfälle att koppla av. 3 Hyvinvointipäivien ohjelmaan kuuluu myös reippailua Punaisen Ristin omaishoidon tukitoiminnan vapaaehtoisten suunnittelemalla kuntoradalla. I programmet på Må bra-dagarna ingår också motion på en konditionsbana som har designats av volontärer inom Röda Korsets stödverksamhet för närståendevården. 26 avun maailma hjälpens värld 3 / 2015 AVM1503_s1-28_uusi.indd 26 31.8.2015 15.01
– Hoitajatkin vetosivat siihen, ettei heitä ole tarpeeksi hyvään hoitoon. Koivisto oli lapsista se, jonka työtilanne tarjosi parhaan mahdollisuuden ryhtyä omaishoitajaksi. – Elämänmuutos oli totaalinen. Sen jälkeen kaikki pyöri vain isän ympärillä. Kaikki oli Koivistolle uutta, ja tietoa oli tarjolla hajanaisesti. Jälkeenpäin hän toivoo, että olisi ollut yksi henkilö, jonka puoleen kääntyä. Vuonna 2009 kotiavusta ilmoitettiin Koivistolle, ettei hänen isänsä luona tarvita niin paljon apua kuin aiemmin oli annettu. Kunta säästi. Samalla Koivisto kuuli ensi kertaa mahdollisuudesta ryhtyä viralliseksi omaishoitajaksi, joka saa omaishoidon tukea. Tuen saanti vaihtelee paljon Koska omaishoidontuesta päättävät kunnat, jotka kamppailevat alati muuttuvien taloustilanteidensa kanssa, tuen saaminen vaihtelee kunnittain ja jopa saman kunnan sisällä. 3 4 taan virkistystä, vertaistukea, koulutusta, neuvontaa sekä henkistä tukea. Nynäsissä miesten hyvinvointipäivillä asia tulee rennon yhdessäolon lomassa. Korvaamattoman tärkeässä osassa tukitoiminnassa ovat koulutetut vapaaehtoiset, joita ilman Punainen Risti ei selviäisi. Vapaaehtoisia on mukana myös Nynäsissä järjestämässä esimerkiksi liikuntaohjelmaa ja saunaillan. Helsinkiläinen vapaaehtoinen Ilkka Immonen , 53, käy kerran kuussa toisen vapaaehtoisen kanssa eräässä perheessä pitämässä omaishoitajalle ja hänen hoidettavalleen seuraa. Omaishoidon tuen kielellä Immonen on "kanssakulkija". Hän on muutenkin aktiivinen vapaaehtoinen ja toimii muun muassa Punaisen Ristin Keski-Helsingin osaston rahastonhoitajana. Nynäsissä Immosen ja kumppaneiden suunnittelemalle ulkoiluradalle osallistuu muiden mukana Asko Hildén , 51, Hollolasta. Ensimmäistä kertaa hyvinvointipäiville osallistuva Hildén törmäsi tilaisuuteen sattumalta etsiessään netistä tietoa 82-vuotiaan isänsä ja 77-vuotiaan äitinsä hoitoon liittyvistä asioista. Hildén hoitaa molempia vanhempiaan. Joskus apuna on hänen oma poikansa. Kuten moni muukin Nynäsissä, Hildén sanoo, että etuusviidakossa joutuu monesti koville. – Kyllä etuuksista on aika tappelu ollut. Kellarinnurkassa on yksi pino pelkästään niitä papereita. Hildén on hoitanut isäänsä neljä vuotta ja äitiään kaksi vuotta. Hyvinvointipäivillä hän on tavannut muita omaishoitajia, joita tuttavapiirissä ei muuten ole. Päivä on ollut niin kiinnostava, ettei hän malta vielä levätä. – En panisi yhtään hanttiin, jos voisi nyt painua punkkaan, hän sanoo. Se olisi toki sallittua, mutta saunailta vie kuitenkin voiton. Epätasa-arvoon kiinnitti huomiota myös kansallisen omaishoidon kehittämisohjelman työryhmä loppuraportissaan viime vuonna. Työryhmä esitti kaksi mallia siitä, miten hoitopalkkioiden jakautumista kuntien ja valtion välillä voitaisiin tasata. Siitä on yksimielisyys, että omaishoito tulee yhteiskunnalle huomattavasti laitoshoitoa halvemmaksi. Kunnat ovat kuitenkin monesti kitsastelleet omaishoidon rahoittamisessa. Sisko Aalto toivoo, että omaishoidon tuki siirrettäisiin Kelan maksettavaksi. Valtiorahoitteisuus on toinen kehittämisohjelmassa esitetyistä malleista. – Se mahdollistaisi tasapuolisen, oikeudenmukaisen tuen, joka kuitenkin säästää merkittävän määrän yhteiskunnan resursseja, Aalto sanoo. Esityksen mukaan kunta järjestäisi sopimusomaishoitajille tarpeenmukaisia palveluja, kuten terveystarkastuksia ja vastuutyöntekijän tuen. Ennaltaehkäisyn tärkeydestä puhuu myös Sisko Aalto. – Punainen Risti järjestää esimerkiksi hoito ja huolenpito -kursseja, joilla tarjotaan tietotaitoa sairauksien hoidosta, ergonomiasta ja sosiaalietuuksista. Vapaaehtoisten panos on iso Punaisen Ristin omaishoitajien tukitoiminnan tavoitteena on auttaa läheistään hoitavia jaksamaan, ehkäistä uupumista ja tavoittaa erityisesti sellaisia omaishoitajia, jotka jäisivät muuten vaille minkäänlaista tukea. Omaishoitajille tarjo4 Timo Korhonen toimii viidettä vuotta vaimonsa omaishoitajana. Hän ei pidä itseään kovin uupuneena, mutta naapurit ovat joskus eri mieltä. Timo Korhonen är sin hustrus närståendevårdare sedan drygt fem år. Han tycker inte att han är utmattad, men parets grannar är ibland av annan åsikt. 5 Hannu Pesari (vas.) Tuusulasta ja Martti Kuos manen Mäntyharjulta viihtyivät hyvinvointipäivien ulkoiluradalla. Hannu Pesari (t.v.) från Tusby och Martti Kuosmanen från Mäntyharju trivdes på Må bra-dagarnas motionsbana. 5 KÄ ÄNNÄ ? 6 6 Helsinkiläinen Ilkka Immonen vastasi hyvinvointipäivien liikuntaohjelmasta ja saunaillasta yhdessä kahden muun vapaaehtoisen kanssa. Tillsammans med två andra volontärer ansvarade helsingfors bon Ilkka Immonen för Må bra-dagarnas motionsprogram och bastukväll. 3 / 2015 hjälpens värld avun maailma 27 AVM1503_s1-28_uusi.indd 27 31.8.2015 15.01
EN DAG ÅR 1998 när Timo Korhonen var på promenad med sin fru märkte han att hennes hand rörde sig lite konstigt. Hennes arbetskamrater på sjukhuset såg genast till att hon uppsökte neurolog. Diagnosen vände upp och ner på det motionsälskande parets liv: det gällde att lära sig leva med Parkinsons sjukdom. – Det tog på, säger Korhonen. – Jag visste absolut ingenting om Parkinsons innan. Idag är Timo Korhonen 75 år och Korhonens har varit gifta i 55 år. I mer än fem års tid har han officiellt varit sin hustrus anhörigvårdare. Det är på Nynäs gård i Heinola i slutet av maj som han berättar sin historia. På Röda Korsets kursgård pågår Må bra-dagar för män som tar hand om en anhörig. Den här torsdagen och fredagen är de här tolv karlarna på permission. Några kvinnor finns här inte, förutom de som jobbar här. Männen har själva framfört önskemålet att få vara för sig själva. – När det är en blandgrupp tar kvinnorna mycket plats, karlarna är tystare, säger Sisko Aalto , koordinator för Röda Korsets stöd till närståendevårdare. Visst har de här männen ett och annat att säga. När psykologen Atte Varis talar om människans krisoch stressreaktioner delar många med sig av sina egna erfarenheter. Alla talar om hur trötta de är. Många känner sig också ensamma. Så är det hos Timo Korhonen också nuförtiden. I ett och ett halvt års tid har hans fru behövt hjälp med precis allting. Korhonen matar och klär på henne, för till toaletten... När han går till butiken är frun på ett dagcentrum under tiden. – Själv tycker jag inte jag är utmattad, men grannarna säger att jag visst är det. Nog har det satt sina spår, säger Korhonen. Han har idrottat hela sitt liv, men nu har han inte tid att göra det. Varierande stöd Det finns cirka 350 000 närståendevårdare i Finland. Av dem är det bara omkring 43 000 som har ett officiellt närståendevårdaravtal. Avtalet ger dem det närståendevårdarstöd som lagen garanterar. Avtalsnärståendevårdarna har rätt till tre lediga dygn i månaden. Eftersom det är kommunerna som fattar beslut om stödet för närståendevård och de samtidigt kämpar med föränderliga ekonomiska situationer förekommer det ändå stora variationer i tillgången till stödet. En arbetsgrupp inom det nationella utvecklingsprogrammet för närståendevård fäste i sin slutrapport förra året uppmärksamhet vid den ojämlikhet som råder i nuläget. Arbetsgruppen lade fram två modeller för hur man kunde jämna ut fördelningen av vårdarvoden mellan kommunerna och staten. Alla är överens om att närståendevården blir betydligt billigare för samhället än anstaltsvård. Trots det är kommunerna ofta knapphändiga med att finansiera närståendevården. Sisko Aalto skulle helst se att utbetalningen av stödet till närståendevårdare överförs på Folkpensionsanstalten. Att staten tar över finansieringen är den andra modellen som utvecklingsprogrammet föreslår. – Det skulle möjliggöra ett rättvist och jämlikt stöd som samtidigt sparar på samhällets resurser. Oersättliga volontärer Röda Korset ordnar Må bra-dagarna på Nynäs gård med stöd från Penningautomatföreningen och för deltagarna är det hela gratis. Av de närståendevårdare som omfattas av Röda Korsets stödverksamhet är en fjärdedel män. Stödverksamheten för närståendevårdare erbjuder rekreation, kamratstöd, utbildning, rådgivning och psykiskt stöd. På Nynäs gård får karlarna faktauppgifterna under avslappnad samvaro. Oerhört viktiga i stödverksamheten är de volontärer som deltar i verksamheten. Frivilliga hjälpare finns också på plats i Nynäs. Volontärerna har planerat en motionsbana för deltagarna, bland dem Asko Hildén , 51, från Hollola. Det är första gången Hildén deltar i Må bra-dagar. Han hittade evenemanget på webben när han sökte efter information kring vården av sin 82-åriga pappa och 77-åriga mamma. Precis som många andra på Nynäs säger Hildén att förmånsdjungeln är kämpig. – Nog har man ju fått slåss för de där förmånerna. Jag har en hög av de pappren i en vrå i källaren. Efter middagen blir det bastu och vädret klarnar också upp. Rödakorsvolontärerna Ilkka Immonen , Anders Holmberg och Timo Kulmala har tänt grillen. I bastun finns det korv och marshmallows. Det serveras också en öl per man. Så här på våren måste vattnet i sjön Ruotsalainen vara kallt, men trots det är det många som vill ta sig ett dopp. Timo Korhonen passar också på att göra en simtur, när han nu har tillfälle att motionera. Om två dagar tar han hem frun igen och sköter sedan om henne dygnet runt de följande tre veckorna. ? Permission för männen När Röda Korset ordnar Må bra-dagar för manliga närståendevårdare blir det både information och kamratstöd under avslappnad samvaro. TEXT ARI LAHDENMÄKI BILDER KARI PULLINEN Vapaa-aikansa Hildén käyttää harrastuksen parissa. Hänellä on päässään lippalakki, jossa lukee "Vanhat koneet". Hildénillä on traktoreita vuosimallista 1954 alkaen, kaikki rekisterissä. Toinen hyvinvointipäivien kuopuksista, Ilpo Koivisto, jakaa Hildénin kiinnostuksen moottoriajoneuvoihin. Kun Koivistolla on vapaata, hän suuntaa Ruotsiin. Sieltä hän hakee osia Volvoihinsa: Duettiin, Amazoniin ja 140-sarjan Volvoon. Kaikki tietenkin rekisterissä. Illallisen jälkeen Nynäsin saunalle alkaa saapua hiljakseen väkeä. Kiirettä ei tarvitse pitää, ja taivaskin alkaa sopivasti kirkastua. Ilkka Immonen ja muut vapaaehtoiset Anders Holmberg ja Timo Kulmala ovat sytyttäneet grillin. Saunaan on katettu makkaraa ja vaahtokarkkia. Yksi olutkin mieheen tarjotaan. Viimeistään nyt puhe hoitotyön arjesta on unohtunut. Joku kertoo seuranneensa, kuinka varikset vaanivat oravanpoikasta kotipihan puussa. Myös se mietityttää, mistä tulee vanha sanonta "Päivä meni Punaiselle Ristille". Kukaan ei tiedä. Vielä näin loppukeväästä Ruotsalaisen veden täytyy olla kylmää, mutta järveen riittää menijöitä. Ensimmäisten joukossa laiturilta hyppää Ilpo Koivisto. Hän väittää, että vesi on lämmintä. Ja toki Timo Korhonenkin painuu uimaan, kun nyt liikkumaan pääsee. Kahden päivän kuluttua hän hakee taas vaimonsa kotiin ja hoitaa tätä kolme viikkoa vuorokaudet ympäri. Paitsi vaimoa Korhonen hoitaa tietysti myös kotia. Siinä osat ovat vaihtuneet. – Onneksi tuli aikoinaan käytyä Marttojen kokkikoulua yli 15 vuotta. Se oli kova koulu. ? Psykologi Atte Varis kertoi osallistujille ihmisen luonnollisista kriisija stressireaktioista. Ympärivuorokautinen omaishoitajana toimiminen on kuluttavaa työtä. Psykologen Atte Varis berättade för deltagarna om människans naturliga krisoch stressreaktioner. Det är slitsamt att ta hand om en anhörig 24 timmar i dygnet. 28 avun maailma hjälpens värld 3 / 2015 AVM1503_s1-28_uusi.indd 28 31.8.2015 15.01
KELLO LÄHENTELEE puoltapäivää Evon retkeilyalueella Hämeenlinnassa. Valkoisten telttojen täplittämässä maisemassa näkyy kovin vähän liikettä. Yhden teltan kulmalla joku pesee hampaitaan. Keskusaukion infoteltan juurella pari leiriläistä wifittää eli on langattomassa nettiyhteydessä kotipuoleen. Ollaan Punaisen Ristin FiRE-leirillä. Kansainvälinen suurleiri on kerännyt Hämeeseen reilut 200 leiriläistä Suomesta ja maailmalta. Mutta missä ihmeessä he kaikki ovat? Syömässä, tietenkin. Onhan lounasaika. Lounasteltassa italialaiset Viola Nuohi , Alfio Guglielmino ja Alessandro Tozzi lopettelevat hernekeittojaan. Hyvinkö maistui? – Olemme Italiasta. Ehkä on parasta, ettemme puhu ruuasta, nuoret virnistävät. Lopulta soppa saa kuitenkin myönnytyksen. – Ei tämä pahaa ole, vain hiukan outoa. Nuohi, Guglielmino ja Tozzi ovat Punaisen Ristin aktiiveja myös kotimaassaan. Italiassa toiminta nojaa tällä hetkellä kuuteen tavoitteeseen. Niitä ovat terveyden ja elämän suojelu, sosiaalinen mukaan ottaminen, katastrofeihin varautuminen, humanitaaristen arvojen kunnioittaminen, nuorison tukeminen ja tehokas vapaaehtoistoiminta. – Etenkin humanitaarinen työ on tärkeää. Täällä leirillä opimme muilta hyviä käytäntöjä ja vaihdamme ideoita, Alfio Guglielmino kiteyttää samalla, kun seurue keräilee astiansa ja suuntaa tiskauspaikalle. Leirillä jokainen huolehtii omista astioistaan. Punainen Risti yhdistää yli rajojen Punaisen Ristin kansainvälinen FiRE-leiri keräsi Hämeenlinnaan 26 eri kansallisuutta. Leirillä jaettiin vapaaehtoistoiminnan oppeja ja ideoita puolin ja toisin. Samalla juhlittiin monikulttuurista yhteisöllisyyttä. TEKSTI HANNA HYVÄRINEN KUVAT MIISA KAARTINEN Giovanna Bottino (vas.), Cecilia Albertsdottir, Kasahun Amare Wudneh, Min Seok Choi ja Veronica Mwangi osallistuivat rasismin vastaiseen tehtävärataan. Giovanna Bottino (t.v.), Cecilia Albertsdottir, Kasahun Amare Wudneh, Min Seok Choi och Veronica Mwangi deltog i en circuit mot rasism. KÄ ÄNNÄ ? ” Leirillä saadun opin avulla voin tehdä entistä enemmän oman maani hyväksi. ” SAROJ CHAURASIYA 3 / 2015 hjälpens värld avun maailma 29 AVM1503_s29-48.indd 29 31.8.2015 12.23
Mutta missä on chili? Viereisessä teltassa vapaaehtoistyöntekijä Kerttu Keränen kaapii hernekeittosammiosta viimeisiä pisaroita omalle lautaselleen. Keränen vastaa leirin ruokahuollosta yhdessä muutaman muun vapaaehtoisen kanssa. – Tämä on isoin leiri, jolla olen ollut vapaaehtoisena. Ruokittavia on paljon, Keränen kertoo. Vaikka italialaiset eivät ehkä ruualle hurraa, Keräsen mukaan kaikki ruoka syödään päivittäin loppuun. – Ihmisillä on aina ruoka-aikaan iso nälkä. Viimeisille tahtoo jäädä keitoista pelkkää lientä. Myös kahvia menee valtavasti. Joillekin suomalainen leiriruoka on outoa, mutta varsinaisia valituksia ei juuri tule. Leirielämä saa sapuskan maistumaan. – Bangladeshista tulleet kyllä kyselivät alkuun, missä riisi ja chili ovat. Oppia omien auttamiseksi Bangladeshilainen Sumon Kumar Sheel ja nepalilainen Saroj Chaurasiya ovat oman lounaansa jo nauttineet ja odottelevat seuraavan circuitin eli tehtäväradan alkamista. Päivän circuiteissa ovat aiheina Punaisen Ristin seitsemän periaatetta, joihin paneudutaan erilaisten ryhmätehtävien kautta. Chaurasiya ja Sheel kertovat tulleensa leirille kovan seulan läpi. – Pääsimme tänne kansallisten kokeiden kautta. Kokeisiin osallistui useita kymmeniä hakijoita. Kysymykset koskivat muun muassa Punaisen Ristin toimintaa. Lisäksi oli englanninkielen osuus. Chaurasiyalle leiri on ihka ensimmäinen ulkomaanmatka. Siksi on hyvä, että siihen sisältyy vähän muutakin kuin telttaelämää hämäläisessä metsässä. – Saavuimme Suomeen muutama päivä ennen leiriä. Vierailimme Helsingissä ja Suomenlinnassa. Kontrasti Pohjolan ja eteläisen Aasian välillä on iso. Se heijastuu myös Punaisen Ristin toimintaan. Nepalissa toimintaa sävyttävät epävakaa poliittinen tilanne ja luonnonkatastrofit, viimeisimpänä huhtikuun tuhoisa maanjäristys. – Autamme ihmisiä monin tavoin. Hoidamme haavoittuneita, huolehdimme puhtaudesta ja toimitamme vettä, Chaurasiya luettelee. Myös Bangladeshissa vapaaehtoistyö on erittäin konkreettista. – Se on sokeiden avustamista ja rampojen auttamista. Lisäksi korjaamme syklonien aiheuttamia tuhoja, Sheel kertoo. FiRE-leiriltä nuoret miehet kokevat saavansa oppeja, joita voi hyödyntää kotipuolessa. – Opin täällä kansainvälistä toimintaa, ja sen opin avulla voin tehdä entistä enemmän oman maani hyväksi. Olkoonkin, että resurssit ovat erilaiset, Chaurasiya sanoo. Wifiä koti-ikävään Leirillä on edustettuna kaikkiaan 26 eri kansallisuutta. Infoteltan seinustalla wifittävät Greta Margaryan ja Hasmik Hovakiman ovat tulleet Armeniasta. He ovat osa maansa viiden hengen leiridelegaatiota. – Käytämme tauon hyväksi ja olemme yhteydessä perheisiimme. Olemme olleet reissussa jo kaksi viikkoa ja ikävä on kova. Greta Margaryan kertoo olevansa ammatiltaan lääkäri. Vapaaehtoisena hän pitää muun muassa terveysaiheisia luentoja ja auttaa köyhiä terveyteen liittyvissä asioissa. Hasmik Hovakiman puolestaan työskentelee nuorten parissa. Apu kohdistuu sosiaalisista ongelmista ja kodittomuudesta kärsiviin nuoriin. Leiriltä mieleen on painunut erityisesti sää. – Kotona on kuuma. Täällä on – ööh – ihan kiva sää, naiset muotoilevat diplomaattisesti. Vapaaehtoisiin voi luottaa Leirin johtajat Jenni Soltin ja Minna Luoma kiittelevät leiriviikon säätä ihan tosissaan. Se oli lopulta yksi siihen astisen kesän parhaita. Alussa näytti huonolta. – Ensimmäisenä päivänä oli kunnon ukkonen. Viimeiset teltat pystytettiin vauhdilla juuri ennen kaatosadetta ja raekuuroa. 2 Leiripomot Minna Luoma (vas.) ja Jenni Soltin vakuuttuivat leiriviikon aikana siitä, että vapaaehtoisiin ja heidän osaamiseensa voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Lägerledarna Minna Luoma (t.v.) och Jenni Soltin överty gades under läg ret om att man kan lita på rödakors volontärer och de ras kunnande i vått och torrt. 3 Kerttu Keränen vastasi vapaaehtoisena leirin ruokajakelusta. Volontären Kerttu Keranen ansvarade för matutdelningen på lägret. 4 Nepalilainen Saroj Chaurasiya haluaa viedä leirin oppeja kotimaansa ihmisten avuksi. Nepalesiska Saroj Chaurasiya vill hjäl pa i sitt hemland genom att sprida de kunskaper han inhämtade under lägret. 3 1 Armenialaiset Greta Margaryan ja Hasmik Hovakiman käyttivät lounastauon hyväkseen ja ottivat yhteyttä perheeseen. Info-teltan kupeessa oli toimiva wifi eli langaton nettiyhteys. Armeniska Greta Margaryan och Hasmik Hovaki man utnyttjade sin lunchpaus till att ta kontakt med sina familjer. Intill in fotältet hade läger deltagarna tillgång till wifi. 2 1 30 avun maailma hjälpens värld 3 / 2015 AVM1503_s29-48.indd 30 31.8.2015 12.23
FiRE Camp FiRE eli Finnish Red Cross Experience -leiri järjestettiin Hämeenlinnassa Evon retkeilyalueella 2.–7. elokuuta. Kyseessä on yksi suurimmista Suomessa koskaan järjestetyistä kansainvälisistä Punaisen Ristin leireistä. Leiri keräsi hiukan yli 200 osallistujaa ympäri Suomea ja maailmaa. Kaikkiaan edustettuna oli 26 eri maata. Vapaaehtoisia työntekijöitä oli mukana noin 130. Leiri koostui 10–12-vuotiaiden Reddie-leiristä, 13–17-vuotiaiden nuorten leiristä, yli 18-vuotiaiden leiristä sekä Herzi-yhdenvertaisuusleiristä. FiRE Camp FiRE eller Finnish Red Cross Experience-lägret ordnades 2–7 augusti i Evois strövområde i Tavastehus. Det var ett av de största internationella rödakorslägren som någonsin har ordnats i Finland. Lägret samlade strax över 200 deltagare från Finland och omvärlden. Sammanlagt var 26 olika länder representerade. Cirka 130 volontärer bidrog till lägret. Lägret bestod av ett Reddie-läger för barn i åldern 10–12 år, ett läger för unga i åldern 13–17 år, ett läger för personer över 18 år samt ett Herzi-läger för likabehandling. Inlärning och idéer över kulturgränser Röda Korsets internationella FiRE-läger samlade 26 olika nationaliteter i Tavastehus. TEXT HANNA HYVÄRINEN BILDER MIISA KAARTINEN KLOCKAN närmar sig 12 i Evois strövområde i Tavastehus. Det är inte mycket som rör sig bland de vita tälten. Vid ett tält står någon och borstar tänderna. Tälten hör till Röda Korsets FiRE-läger. Det är ett internationellt storläger som har samlat drygt 200 deltagare från Finland och andra länder. Men var i all världen är de alla? Javisst, de äter lunch som bäst. I lunchtältet avslutar italienska Viola Nuohi , Alfio Guglielmino och Alessandro Tozzi sina portioner ärtsoppa. Var det gott? – Vi kommer från Italien. Det är kanske bäst att vi inte talar om maten, skrattar ungdomarna. Men till slut kommer ett medgivande om soppan. – Inte smakar den illa, den är bara konstig. Nuohi, Guglielmino och Tozzi är rödakorsaktiva hemma i Italien. Där vilar verksamheten i dagsläget på sex mål: skydd av liv och hälsa, socialt engagemang, katastrofberedskap, respekt för humanitära värderingar, stöd till ungdomar och effektivt frivilligarbete. – I synnerhet det humanitära arbetet är viktigt. Här på lägret lär vi oss god praxis av andra och utbyter idéer, sammanfattar Guglielmino. Lära sig hjälpa de sina Sumon Kumar Sheel från Bangladesh och Saroj Chaurasiya från Nepal har redan ätit lunch och väntar på att nästa uppgiftsbana, eller circuit, ska börja. Temat för dagens circuits är Röda Korsets sju principer. Dem benar man ut genom olika uppgifter i grupp. Chaurasiya och Sheel säger att de tog sig genom hårda sållningar för att få delta i lägret. – Vi kom hit via nationella uttagningar. Flera dussin ungdomar deltog i proven. Kontrasten mellan Norden och södra Asien är stor och det återspeglas också i Röda Korsets arbete. I Nepal präglas verksamheten av den instabila politiska situationen i landet och av naturkatastrofer, nu senast det förödande jordskalv som drabbade Nepal i april. – Vi hjälper på många sätt. Vi ger vård åt skadade, vi hjälper med rengöring och vi levererar vatten, räknar Chaurasiya upp. Även i Bangladesh är frivilligarbetet ytterst konkret. – Det är att hjälpa blinda och assistera krymplingar. Dessutom reparerar vi skador efter cykloner, berättar Sheel. De två unga männen konstaterar att de på FiRE-lägret får lära sig sådant som de kan utnyttja därhemma. – Jag lär mig internationell verksamhet här och det gör att jag kan hjälpa mitt eget land ännu mer. Även om resurserna är olika, säger Chaurasiya. Pålitliga volontärer När lägerveckan lider mot sitt slut har lägerledarna Jenni Soltin och Minna Luoma bara beröm och tack att dela ut. Tillfälle gavs att lära sig mycket om både lägerhållning och andra kulturer. De många kulturerna – ett hett samtalsämne i Finland den senaste tiden – visade sig vara en stor rikedom. Till slut var till och med vädret under veckan bland det bästa den här sommaren. – Olika nationaliteter har hittat varandra på ett fint sätt och vi gör saker och ting tillsammans. Vid öppningen, när de yngsta deltagarna dansade, slöt sig de kenyanska ungdomarna spontant till dansen. Värst många ord utbyttes inte, men alla var med och stämningen på topp, berättar Soltin och Luoma. Ett speciellt tack vill de rikta till alla de volontärer som bidrog till lägret. – Om det är något vi har lärt oss så är det att man alltid kan lita på våra frivilliga. Vilket problem vi än har ställts inför så är det alltid någon som har tagit tag i det. Engagemanget är djupt. ? Sittemmin on mennyt mukavasti. Paljon on opittu niin leirin pidosta kuin eri kulttuureistakin. Suomessa viime aikoina puhuttanut monikulttuurisuus on leirillä osoittautunut ennen muuta rikkaudeksi. – Eri kansallisuudet ovat sekoittuneet hienosti ja asioita tehdään yhdessä. Avajaisissa, kun leirin pienimmät tanssivat, kenialaiset nuoret tulivat spontaanisti mukaan tanssiin. Vaikka sanoja ei juuri vaihdettu, kaikki olivat mukana menossa. Erityiskiitokset Soltin ja Luoma haluavat välittää kaikille leirin vapaaehtoisille. – Jos jotain olemme oppineet, niin sen, että vapaaehtoisiin voi aina luottaa. Tulipa eteen millainen ongelma tahansa, aina löytyy joku, joka tulee avuksi. Myös innovatiivisuutta löytyy. Ihmiset eivät pitäydy vain omilla vastuualueillaan, vaan kaikki auttavat kaikessa ja keksivät ratkaisuja yhdessä. Sitoutumisen määrä on iso. ? Mukaan nuorisotoimintaan? Lue lisää: punainenr isti.fi/ nuoret ” Ihmiset eivät pitäydy vain omilla vastuualueillaan vaan auttavat kaikessa ja keksivät rat kaisuja yhdessä. Sitoutumisen määrä on iso. ” JENNI SOLTIN JA MINNA LUOMA 4 3 / 2015 hjälpens värld avun maailma 31 AVM1503_s29-48.indd 31 31.8.2015 12.23
Punainen lahja saa hymyilemään 32 avun maailma hjälpens värld 3 / 2015 AVM1503_s29-48.indd 32 31.8.2015 12.23
KÄ ÄNNÄ ? Tänään on 75. punasolupussin vuoro. Helka Järventausta on pitänyt kirjaa joka kerrasta. Idag är det dags för erytrocyt påse nummer 75. Helka Järventausta har fört bok över varje transfusion. Potilaan henkilötunnus on varmistettu, punasolutiputus voi alkaa. Sairaanhoitaja Kati Miettinen aloittaa punasolujen siirron Helka Järventaustalle. TEKSTI TUIJA SIVONEN KUVAT PETTERI KIVIMÄKI KEURUULAINEN Helka Järventausta , 77, sairastaa kroonista veritautia, jonka tukihoitona käytetään verensiirtoja. Hän käy kahden viikon välein Keski-Suomen sairaanhoitopiirin Sädesairaalan poliklinikalla saamassa punasoluja suoraan suoneen, "punasolutankkauksessa", kuten hän itse sanoo. – Eläkkeelle jäätyäni kävin kuntosalilla säännöllisesti, mutta jossain vaiheessa huomasin väsyväni aina helpommin ja helpommin, seurakunnan päiväkerhon ohjaajana elämäntyönsä tehnyt Järventausta kertoo. Väsymys oli ensioire, jonka takia Järventausta hakeutui lääkärille. Hoito aloitettiin rautakuurilla, joka ei kuitenkaan auttanut. Luuydinnäytteistä todettiin lopulta MDS eli verisairaus, joka voi kehittyä leukemiaksi. – Olen tottunut liikkumaan ja tekemään paljon. Siksi on ollut välillä vaikea sopeutua siihen, että ei enää jaksa samalla tavalla. Punasolutiputuksen jälkeen olo on kuitenkin heti virkeämpi. Seuraavan viikon aikana jaksan siivota. Kerran mieheni kommentoi, että olen varmaan saanut "siivoojan verta". Miehensä kanssa Järventaustalla on takanaan 56 vuotta yhteistä taivalta. Nyt mennään päivä kerrallaan, jokaisesta päivästä kiittäen. Verivalmisteita käsitellään tarkasti Verensiirto on toimenpide, jossa potilaalle annetaan jotakin veren komponenttia: punasoluja, verihiutaleita tai plasmaa. Suomessa ei koskaan anneta verta sellaisenaan, sillä hoito on tehokkaampaa ja taloudellisempaa, kun verestä annetaan vain sitä osaa, jota potilas tarvitsee. Verivalmisteen käsittelyssä noudatetaan kaikissa vaiheissa suurta tarkkuutta verensiirtoreaktioiden ehkäisemiseksi. Ennen verensiirron aloittamista sairaanhoitaja tarkistaa toisen hoitajan kanssa, että oikea verivalmiste on lähdössä tippumaan oikealle potilaalle. Tarkistus tehdään vertaamalla punasolupussissa ja potilaan verituotteen tilauskaavakkeessa olevia numerosarjoja toisiinsa. 3 / 2015 hjälpens värld avun maailma 33 AVM1503_s29-48.indd 33 31.8.2015 12.23
– On ensiarvoisen tärkeää, että sekä potilas että verivalmiste tarkistetaan joka kerta huolellisesti. Vaikka monet potilaat käyvät täällä vuosia ja ovat henkilökunnalle tuttuja, potilaan henkilötunnus on silti varmistettava joka kerta, sairaanhoitaja Kati Miettinen sanoo. Hematologian erikoislääkäri Marita Nurmi kertoo, että potilaan veriryhmä tutkitaan ja vasta-aineiden seulonta sekä sopivuuskoe suoritetaan ennen jokaista verensiirtoa. Myös näytteiden oton yhteydessä varmistetaan potilaan henkilöllisyys kysymällä henkilötiedot häneltä itseltään. Näytteet veriryhmän määritystä ja sopivuuskoetta varten otetaan eri kerroilla ja eri henkilön toimesta, jotta vältytään potilaan tunnistusvirheistä johtuvilta verensiirtoreaktioilta. Sopivuuskokeen tarkoituksena on varmistaa, että siirrettäväksi aiottu yksikkö on potilaalle sopiva. Koetta sanotaan myös ristikokeeksi. Potilaan verta ja siirrettävän yksikön verta sekoitetaan keskenään ja katsotaan, miten ne reagoivat. Analyysi suoritetaan ja lähetetään tietojärjestelmään koneellisesti. Potilaan vointia seurataan verensiirron aikana säännöllisesti. Yhden veriyksikön siirtoaika on noin 2–4 tuntia. Ennen siirtoa punasolut lämmitetään huoneenlämpöisiksi, ja toimenpiteessä käytetään suodatinta, joka poistaa mahdolliset hyytymät tarvittaessa. Lämpötila on yksi kriittisimpiä asioita veren kuljetuksessa ja säilytyksessä. Punasoluvalmisteet säilytetään 2–6 asteen lämpötilassa. Poikkeava lämpötila vaikuttaa valmisteen laatuun ja säilyvyysaikaan. Punasolut jäätyvät ja hajoavat alle –0,5 asteen lämpötilassa, eikä niitä voida sen jälkeen käyttää. Veren lämpötila ei saa myöskään nousta säilytyksen aikana yli 10 asteen, sillä korkeammassa lämpötilassa punasolujen elinkyky heikkenee ja mikrobit lisääntyvät helpommin. Normaalisti punasolut säilyvät viisi viikkoa. Keski-Suomen keskussairaalan verikeskuksen varastossa on noin 200 punasoluyksikköä. Veripalvelu täydentää verivarastoa automaattisesti varastotilanteen perusteella. – Verihiutalekaappi on tällä hetkellä tyhjä. Jos joku potilas tarvitsee verihiutaleita nopeasti, niitä tilataan lisää Veripalvelusta, laboratoriohoitaja Tarja Nisula kertoo. Ihmiseltä ihmiselle Verensiirtoon on aina selkeä lääketieteellinen peruste. Turhaan verta ei anneta kenellekään. Helka Järventaustaa hoitavan Marita Nurmen mukaan päätös ei aina ole ihan yksiselitteinen, joten pelkkiin numeroihin tuijottamista vältetään. Joskus ratkaisu veren antamisesta voidaan tehdä suoraan hyvin matalan hemoglobiiniarvon perusteella, mutta toisinaan ihminen voi sietää matalaakin hemoglobiiniarvoa. – Kerran hemoglobiiniarvoni oli 58, ja silloin Marita sanoi puhelimessa, että tule heti. Yleensä me kyllä neuvotellaan ja keskustellaan siitä, minkälainen vointini on, Järventausta vahvistaa. – Helkalla on ollut paljon punasolutiputuksia. Tänne lähteminen vaatii häneltä sitkeyttä, ja välillä täytyy sietää huonompiakin hemoglobiiniarvoja, kun seuraavaa tiputusajankohtaa pyritään siirtämään taudin hoidon takia mahdollisimman pitkälle, Nurmi kertoo. Hoitojen ajoittaisesta raskaudesta huolimatta "karjalaisella evakkotytöllä" Järventaustalla on auttajilleen pelkkää hyvää sanottavaa. – Minulla on kolme kiitoksen kohdetta. Ensinnäkin kiitän kaikkia verenluovuttajia todella sydämestäni, sillä verensiirrot ovat antaneet minulle mahdollisuuden elää! Tämä hematologian osasto on myös ollut erittäin hyvä hoitopaikka, samoin kuin Keuruun terveyskeskus. Haluan kiittää kaikkia hoitajia ja lääkäreitä. Hoitoketju toimii todella hyvin, Järventausta sanoo valloittava hymy kasvoillaan. ? 34 avun maailma hjälpens värld 3 / 2015 1 3 2 1 Hematologi Marita Nurmi tekee määräyksen verensiirrosta sähköiseen potilaskertomukseen. Hematolog Marita Nurmi skriver in transfusionsordern i patientens elek troniska journal. 2 Lähihoitaja Jetta Hyvönen ja sairaanhoitaja Kati Miettinen tarkistavat yhdessä, että oikea verivalmiste siirretään oikealle potilaalle. Närvårdare Jetta Hyvönen och sjuk skötare Kati Miet tinen kontrollerar tillsammans att rätt blodpreparat ges till rätt patient. 3 – Olen joskus ajatellut, kun tässä makailen ja tuota pussia katselen, että miten voisin tämänkin veren luovuttajaa kiittää, Helka Järventausta kertoo. – Jag har någon gång tänkt, medan jag ligger här och tittar på droppåsen, att jag så gärna skulle tacka den som har gett blo det, säger Helka Järventausta. AVM1503_s29-48.indd 34 31.8.2015 12.23
EU säätelee veren käyttöä Verensiirto ei ole mikä tahansa temppu, jonka kuka hyvänsä voi tehdä. Veren käyttöä säädellään Euroopan unionin tasolta direktiivein. Direktiivin määräykset koskevat lähinnä Veripalvelun toimintaa, mutta eräitä kohtia sovelletaan myös sairaaloiden verikeskuksiin. Direktiivin vaatimukset koskevat henkilökunnan koulutusta, laatujärjestelmää, ohjeistoa, toiminnan ja koulutuksen dokumentointia, verivalmisteiden jäljitettävyyttä, verivalmisteista ja niiden käytöstä johtuvien vakavien haittavaikutusten raportointia, valmisteiden varastointija kuljetusolosuhteita sekä potilastietojen ja muiden verensiirtoon liittyvien tietojen luottamuksellisuutta. Glädjande röd gåva Patientens personnummer har bekräftats, erytrocytdroppet kan inledas. Sjukskötare Kati Miettinen sätter igång transfusionen av röda blodkroppar till Helka Järventausta. TEXT TUIJA SIVONEN FOTO PETTERI KIVIMÄKI KEURUBON Helka Järventausta , 77, lider av en kronisk blodsjukdom och ett led i vården är blodtransfusioner. Varannan vecka besöker hon polikliniken på Mellersta Finlands sjukvårdsdistrikts Strålsjukhus och får röda blodkroppar direkt i blodomloppet. ”Erytrocyttankning”, som hon själva säger. – Efter att jag gick i pension gick jag regelbundet på gym men i något skede märkte jag att jag blev trött lättare och lättare, säger Järventausta, som hade jobbat på församlingen som dagklubbsledare. Tröttheten fick henne att uppsöka läkare. Hon sattes på järnkur, men den hjälpte inte. Benmärgsprover visade att Järventausta led av MDS, en blodsjukdom som kan utvecklas till leukemi. – Jag är van att röra på mig och hålla igång. Därför har det ibland varit svårt att anpassa sig till att orken tryter. Efter erytrocyterna känner jag mig alltid piggare. Följande vecka orkar jag städa och min man skämtade en gång att jag nog hade fått ”städerskeblod”. Paret Järventausta har varit gifta i 56 år. Nu lever de en dag i sänder och är tacksamma för varje dag. Noga med blodpreparat En blodtransfusion är ett ingrepp där patienten ges en viss blodkomponent: erytrocyter, trombocyter eller plasma. I Finland ger man aldrig blod som sådant, utan vården är mer effektiv – både i fråga om resultat och ekonomi – om man bara ger patienten den del av blodet som hen behöver. I alla skeden av transfusionen är man omsorgsfull för att förhindra transfusionsreaktioner. Före blodtransfusionen kontrollerar sjukskötaren tillsammans med en annan skötare att det är rätt patient som får rätt blodpreparat. Kontrollen görs genom att jämföra de sifferserier som står på erytrocyt påsen med de som står på beställningen av blodprodukter för patienten. – Det är viktigt att man varje gång noga kontrollerar både patienten och blodpreparatet. Trots att många patienter får vård i flera års tid och personalen blir bekanta med dem måste man kolla personnumret varje gång, säger sjukskötare Kati Miettinen . Inför en blodtransfusion görs blodgruppering, antikroppscreening och förenlighetsprövning. Även i samband med provtagning kontrolleras patientens identitet genom att be hen uppge sina personuppgifter. Proverna för blodgruppering och förenlighetsprövning tas skilda gånger och av olika personer för att undvika transfusionsreaktioner som orsakas av felidentifiering av patienten. Avsikten med förenlighetsprövningen är att se till att den enhet som man har tänkt ge patienten säkert passar. Testet kallas också korstest eller Mottagare/Givare-test. I testet blandas patientens och givarens blod för att se hur de reagerar. En maskin analyserar blandningen och skickar svaret till systemet. Hematolog Marita Nurmi konstaterar att man alltid måste känna till blodgruppen och att både korsprov och antikroppsscreening måste ha gjorts. Under transfusionen följer man regelbundet med hur patienten mår. En blodenhet överförs på omkring 2–4 timmar. De röda blodkropparna värms upp till rumstemperatur före transfusionen. I själva transfusionen används specialutrustning så att ett filter avlägsnar eventuella koagel. Temperaturen är en av de mest kritiska frågorna i transport och lagring av blod. Erytrocytpreparat förvaras i 2–6 grader. Avvikande temperatur påverkar preparatets kvalitet och hållbarhetstid. Normalt håller erytrocyter i fem veckor. Om temperaturen faller under –0,5 grader faller erytrocyterna sönder och kan inte användas. Blodtemperaturen får inte heller stiga över 10 grader under förvaringen. I högre temperaturer försämras blodkropparnas livskraft och mikrober förökar sig lättare. Mellersta Finlands centralsjukhus’ blodcentral har ungefär 200 erytrocytenheter på lager. Blodtjänst kompletterar automatiskt blodcentralens blodförråd på basis av lagersituationen. – För ögonblicket är trombocytskåpet tomt. Om en patient skyndsamt behöver blodplättar så beställer vi mer från Blodtjänst, säger laboratorieskötare Tarja Nisula . Från människa till människa Det finns alltid en klar medicinsk orsak till en blodtransfusion – ingen ges blod i onödan. Marita Nurmi förklarar ändå att beslutet inte alltid är helt enkelt. Det gäller att inte bara stirra på siffror. Alla patienter är individer: en tål lågt hemoglobin bättre än en annan. – En gång var mitt hemoglobinvärde bara 58. Då sa doktor Marita till mig i telefon att genast komma in. Annars brukar vi diskutera och fundera kring hur jag mår, bekräftar Helka Järventausta. – Helka har fått erytrocyter många gånger. Det krävs uthållighet för henne att komma hit och emellanåt gäller det att klara sig trots dåligt hemoglobinvärde, eftersom vi försöker få så långa pauser som möjligt mellan transfusionerna på grund av vården av hennes sjukdom, fortsätter Nurmi. – Det finns tre saker jag är så tacksam för. Jag tackar alla blodgivare och det kommer från hjärtat! Blodtransfusionerna har gjort det möjligt för mig att leva! Den här hematologiska avdelningen har också gett jättefin vård och det samma gäller hälsovårdscentralen i Keuru. Vårdkedjan fungerar faktiskt fint, säger Järventausta med ett leende. ? 3 / 2015 hjälpens värld avun maailma 35 AVM1503_s29-48.indd 35 31.8.2015 12.23
36 avun maailma hjälpens värld 3 / 2015 Röda Korsets första stormarknad i Mariehamn hölls 1965. Mycket är sig likt sedan starten och alla inblandade är överens. Marknaden behövs. Den är den största inkomstkällan för avdelningarna på Åland. TEXT OCH FOTO HELENE FORSGÅRD TRE DAMER FRÅN SUND plockar upp sina varor i marknadsståndet – svamp, blåbär och limpor. Här finns också specialiteter som sötost och kalvdans som får många stamkunder att söka sig till just Sunds stånd. – Det är en hel del jobb med marknaden. Jag håller på i tre dagar men efteråt är man trött och lycklig, säger Gudrun Blomqvist som varit med om minst 40 marknader. De två andra, Christa Evans och Brita Jansson , håller med. – Det är så bra stämning. Kunderna är glada och betalar villigt eftersom det går till ett gott ändamål, säger de. I Vårdös stånd arbetar fyra damer. Det är bråttom – om en timme öppnas marknaden. – Ålandspannkakan gör vi själva. Allt annat som vi säljer som kakor, bröd och grönsaker har vi fått av Vårdöbor. Marknaden fyller en viktig funktion. Den är vår klart viktigaste inkomstkälla och garanterar en stor del av vår verksamhet under året, säger de. Av 16 lokalavdelningar på Åland är 15 med på marknaden med egna stånd. Ett populärt inslag, som hängt med länge, är försäljningen av våfflor som gräddas efterhand och serveras med grädde och sylt. – Vi har kö när marknaden öppnar och det går i ett tills den stängs, säger Monica Liljeblad och Marianne Jansson som stått i våffelståndet i många år. Frisk köplust Röda Kors stormarknaden den första lördagen i augusti har blivit en instituSuccémarknad firade 50 år 1 AnnaGreta Törnroth från Brändö och Per Olof Jansson från Jomala gör sig redo att gå i kortegen som inleder mark naden. Anna-Greta Törnroth Brändöstä ja Per-Olof Jansson Jomalasta valmistautuvat avajaiskulkueeseen. 2 Väntjänst hundar och dess ägare. Gud run Brändström bär skylten. Ystäväkoirat omistajineen. Kylttiä kantaa Gudrun Brändström. 3 Tre damer från avdelningen i Sund – Gudrun Blomqvist, Chris ta Evans och Bri ta Jansson – sålde nyplockade kanta reller. Sundin osaston rouvat Gudrun Blomqvist, Christa Evans ja Brita Jansson myyvät vastapoimittuja kantarelleja. tion i sommar-Mariehamn. Under tre intensiva timmar fylls ett gatuavsnitt av tusentals besökare och det säljs varor för åtskilliga tusen euro. ”I Mariehamn bor mycket folk och speciellt under sommaren bör en marknad bli lönande”, ansåg aktiva RK-medlemmar som lade fram idén om en marknad 1965. En kommitté utsågs som drog upp riktlinjerna. Marknaden skulle gå i sekelskiftesstil. Den skulle öppnas högtidligt med bandklippning och tal och föregås av en kortege genom stadens gator. Prominenta gäster skulle anlända till marknaden i en kärra som drogs av hästar. Kommittén hoppades på ”en folkfest med glatt humör och frisk köplust” och fick rätt med råge. Hur många som trängdes mellan stånden kunde ingen hålla reda på enligt tidningen Ålands referat. Så har det fortsatt. År efter år i 50 år. En veteran i sammanhanget är PerOlof Jansson , aktiv i Jomalas RK-avdelning. Han har endast missat två av 50 marknader. – Den är oerhört viktig. Intäkterna hjälper oss att hjälpa och det är många 1 AVM1503_s29-48.indd 36 31.8.2015 12.23
3 / 2015 hjälpens värld avun maailma 37 Puolen vuosi sadan markkinat Punaisen Ristin suurmarkkinat järjestettiin Ahvenanmaalla ensimmäisen kerran jo vuonna 1965. TEKSTI JA KUVAT HELENE FORSGÅRD Vuonna 1965 lamppu syttyi innokkaiden Punaisen Ristin vapaaehtoisten päässä: Maarianhamina kuhisi väkeä varsinkin kesällä, mitä jos Ahvenanmaan osastot kokoaisivat voimansa ja järjestäisivät yhteiset Punaisen Ristin markkinat! Ehdotus otettiin innolla vastaan, mutta jotain puuttui. Kaivattiin jotain omaperäistä, jotain hauskaa. Mutta mitä se olisi? Sitä miettimään perustettiin suunnittelukomitea, jonka linjaus on pitänyt pintansa: markkinat järjestetään 1900-luvun taitteen tyyliin asuja ja hevoskärryjä myöten. Tänäkin vuonna markkinakatu avattiin juhlallisesti elokuun ensimmäisenä lauantaina nauhan leikkauksella ja Punaisen Ristin kulkueella. Omalla myyntikojullaan edustettuina oli 15 Ahvenanmaan 16:sta osastosta. – Markkinoissa on aika tavalla työtä. Kolme päivää sitä jaksaa, vaikka jälkeenpäin olo on kyllä väsynyt – ja onnellinen, Gudrun Blomqvist Sundin osastosta kertoo. Sundin osaston myyntivaltteja ovat sienet, mustikat, limput sekä uunijuustot, jotka houkuttelevat kojulle useita vakioasiakkaita. – Täällä markkinoilla on niin hyvä tunnelma. Asiakkaat ovat hyväntuulisia ja ostavat mielellään, kun tietävät rahojen menevän hyvään tarkoitukseen, sundilaiset Christa Evans ja Brita Jansson tietävät. Markkinaväen kestosuosikki on vuodesta toiseen vohveli kermavaahdolla ja hillolla. – Jono on pystyssä jo ennen markkinoiden avaamista ja jatkuu sulkemiseen saakka, kokeneet vohvelinpaistajat Monica Liljeblad ja Marianne Jansson hymyilevät. Todellinen veteraani on Jomalan osaston Per-Olof Jansson , jolta markkinat ovat jääneet 50 vuoden aikana väliin vain kaksi kertaa. Hänen mukaansa markkinat ovat tavattoman tärkeä tapahtuma jo siksi, että ne ovat Ahvenanmaan osastojen tärkein vuotuinen tulonlähde. – Tuotot auttavat meitä auttamaan. Moni on vuosien varrella saanut avun Punaiselta Ristiltä, myös täällä kotimaassa, Jansson sanoo. Vaikka Punaisen Ristin suurmarkkinat ovat jo instituutio, pieniä tummia pilviä näkyy taivaanrannassa. – Kiinnostus markkinoihin vähenee pikku hiljaa, kun iäkkäämpiä vapaaehtoisia jää pois toiminnasta. Myös kuntalaisten myytäväksi lahjoittamat tavarat ovat vähenemään päin. Taakkaa on jakamassa yhä pienempi porukka, Lemlandin osaston puheenjohtaja Mari Sjölund huolehtii. Toisaalta Punainen Risti on monessa perheessä kutsumus, joka periytyy polvelta toiselle. Jan Lindholm Jomalan osastosta on ollut mukana niin kauan kuin muistaa. – Elokuun ensimmäinen lauantai on aina varattu markkinoille, se on ihan selvä asia, hän sanoo. – Valmistautuminen markkinoihin alkaa heinäkuussa, silloin otetaan yhteyttä tuttuihin ja aletaan kerätä ja valmistaa myytävää. Tähän asti tämä on toiminut hyvin näin, ja toivottavasti se toimii vielä 10–15 vuoden päästäkin. ? – Vi får inte låta främlingsfientlighet, rasism, eller rädslan för okända kulturer och livsstilar ta ledningen i vårt relativt fredliga samhälle, poängterade hon. Litet orosmoln Även om marknaden stått sig väl i 50 år syns ett litet orosmoln på himlen. – Engagemanget avtar i takt med att den äldre generationen slutar. Vi märker att antalet personer, som ger varor, har minskat och vi, som är aktiva, får dra ett större lass, säger Mari Sjölund , ordförande för Lemlandsavdelningen. Men det finns också RK-familjer där engagemanget går i arv. Jan Lindholm i Jomala har varit med om marknaden och annat RK-arbete ”så länge han kan minnas”. – Första lördagen i augusti är självklart vikt för marknaden. Jag vet inte om något annat. I juli börjar vi kontakta folk som kan medverka på olika sätt – skänka varor, sälja, plocka upp och ihop. Hittills har det fungerat bra och vi hoppas att det gör det även om 10–15 år, säger Lindholm. ? som under årens lopp fått hjälp av Röda Korset, även på hemmaplan, säger han. Prisade ideellt arbete Röda Korsets dåvarande generalsekreterare Kai J. Warras bjöds till Mariehamn för att hålla det allra första öppningstalet. I år hölls det av Mariana Olofsson . Hon blev Röda Korsare i själ och hjärta då hon var frivilligarbetare under den stora fredskonferensen som hölls på Åland 1984. Hon har även arbetat vid RK-högkvarterets pressavdelning i Genève. I sitt tal prisade hon alla som arbetar på ideell basis: – I år vill jag att ni tar en närmare titt på kvinnorna och männen i olika åldrar som står bakom de här stånden och säljer, eller som springer omkring och hjälper till med annat. De utgör nämligen en av de allra viktigaste beståndsdelarna som Röda Korset behöver för att kunna utföra sitt humanitära hjälparbete, såväl här på Åland som runtom i världen, sa hon. Hon poängterade också att alla, som flytt undan krig och elände, skall vara välkomna till Åland – fredens öar. 4 RK-folk vid kaffebordet. Från höger Eva Storgårds, Birger Ch Sandell, Michael Sölgén, Leif Jansson, Jan Lindholm, Nina Carlsson och Maj-Len Ahlman. Punaisen Ristin väki kahvipöydässä. Oikealta Eva Storgårds, Birger Ch Sandell, Michael Sölgén, Leif Jansson, Jan Lindholm, Nina Carlsson ja Maj-Len Ahlman. 3 4 2 MONICA HÄGERSTRAND-SELANDER AVM1503_s29-48.indd 37 31.8.2015 13.01
ENSIMMÄISEN MAAILMANSODAN ITÄRINTAMAN HAAVOITTUNEIDEN SOTAVANKIEN KOTIMATKA KULKI TORNION JA HAAPARANNAN KAUTTA. VANKIENVAIHTO OLI VALTAVA HUMANITAARINEN PONNISTUS, JONKA ALKAMISESTA TULI ELOKUUSSA KULUNEEKSI 100 VUOTTA. TEKSTI SEPPO KUJANPÄÄ MUSTAVALKOKUVAT MIA GREEN KUVAT TEEMU ULLGRÉN MONI MEISTÄ MUISTAA historiantunnilta, että ensimmäiseen maailmansotaan johtanut tapahtumasarja alkoi Sarajevon laukauksilla kesällä 1914. Useimmat muistavat senkin, että suursodassa vastakkain olivat Saksan ja Itävalta-Unkarin johtamat keskusvallat sekä ympärysvallat Englanti, Ranska ja Venäjä liittolaisineen, mutta harvempi luultavasti muistaa, että Suomikin ajautui osana Venäjän keisarikuntaa mukaan sotaan. Kun sota Saksan ja Venäjän välillä elokuussa 1914 julistettiin, pelko ja epävarmuus levisivät myös meillä. Suomalaiset oli kymmenen vuotta aikaisemmin vapautettu asevelvollisuudesta Venäjän armeijassa, mutta huhut puhuivat mobilisoinnista ja saksalaisten maihinnoususta. Noin 700 suomalaista värväytyi vapaaehtoisiksi Venäjän armeijaan, ja toisella puolella jääkäriliike kokosi vapaaehtoisia sotilaskoulutukseen Saksaan. Kansalaisten liikkumista rajoitettiin ja valvottiin tarkasti. Elintarvikkeista ja raaka-aineista tuli pula. Pahimmat uhkakuvat jäivät lopulta toteutumatta. Maailmansodan taistelut eivät yltäneet Suomeen asti, ja Venäjän romahdusta seurannut vallankumous avasi Suomelle vihdoin tien itsenäisyyteen 1917. Sitä ennen Suomesta tuli kuitenkin näyttämö mittavalle, mutta varsin vähän tunnetulle humanitaariselle hankkeelle, jonka alkamisesta tuli tänä kesänä kuluneeksi tasan 100 vuotta. Inhimillisyyden nimissä Pian maailmansodan alettua molemmin puolin rintamaa virui vankileireillä tuhansittain vangiksi jääneitä ja haavoittuneita sotilaita, jotka olivat kipeästi humanitaarisen avun tarpeessa. Avustustoimitukset piti järjestää kiertämään rintamalinjat, ja sopiva reitti löytyi puolueettoman Ruotsin läpi Suomen suuriruhtinaskunnan kautta syvemmälle Venäjälle. Avustustarvikkeiden kuljetukset Venäjän vangiksi jääneille keskusvaltojen sotilaille aloitettiin Haaparannan ja Tornion kautta. Samalla toimitettiin lääkkeitä Venäjän Punaisen Ristin käyttöön. Mikään kansainvälinen sopimus ei velvoittanut valtioita luovuttamaan haavoittuneita sotilaita kotimaihinsa – kuten ei velvoita nykyäänkään – mutta inhimilliseltä kannalta tilanne oli toinen. Tuhannet sotilaat olivat vammautuneet niin pahoin, ettei heillä enää ollut paluuta sotatoimiin, joten heräsi ajatus, eikö heitä olisi voinut armahtaa ja kotiuttaa vaihdossa vastapuolen sotavankeihin? Ruotsalainen suurliikemies Wilhelm Didring ja Ruotsin prinssi Carl ryhtyivät toimiin vankienvaihdon järjestämiseksi ja vankien kohtelua seuraavan komission perustamiseksi. Suursotaa ei ollut kestänyt vielä vuottakaan, kun Saksan, Itävalta-Unkarin ja Venäjän edustajat tapasivat Punaisen Ristin kongressissa Tukholmassa. Asiasta sovittiin: venäläisiä ja keskusvaltalaisia haavoittuneita sotavankeja alettaisiin vaihtaa reitillä Sassnitz–Trelleborg– Haaparanta–Tornio–Pietari. Punaisen Ristin voimannäyttö Vastuu kymmenientuhansien vankien kuljetuksesta ja huolenpidosta annettiin Punaiselle Ristille, joka oli uudenlaisen haasteen edessä. Valtava urakka alkoi elokuussa 1915. Eteläruotsalaisen Trelleborgin ja pohjoissaksalaisen Sassnitzin välille varustettiin kaksi sairaalalaivaa kuljettamaan vankeja. Trelleborgin ja Haaparannan väliset matkat taitettiin neljällä sairaalajunalla. Haaparannasta Tornioon kuljettiin kesäisin kahdella proomulla ja talvisin jään yli vedettävillä reillä. Tälle välille rakennettiin myös ilmarata avustustarvikkeiden siirtoa helpottamaan. Tornion ja Pietarin välillä vangit matkasivat rautateitse. Vuonna 1916 eräs ruotsalainen toimittaja nousi Trelleborissa vankienvaihtojunan kyytiin. ”Aivan arkitunteilla ei sellaiseen junaan astu. Monenlaisia vaikutteita saa nähdessään kaikki nämä sodan kauhujen merkitsemät miehet, jotka ovat uhranneet itsensä isänmaallensa, mutta jotka ovat – säästyneetkin elämälle”, hän kirjoitti. Toimittaja matkusti vielä Haaparannasta Tornioon ja kertoi suomalaisesta sairaalasta, joka oli laitettu kuntoon valtavassa kiireessä, mutta jossa olot olivat varsin hyvät. Kyseinen Suomen Punaisen Ristin siirtosairaala toimi Tornion kansakoulun tiloissa. Tohtori Hjalmar Törnrothin ja tohtori Axel Lindgrenin johtama sairaala oli tarkoitettu ” Aivan arki tunteilla ei sel laiseen junaan astu. Monenlaisia vaikutteita saa nähdessään nämä sodan kauhujen merkitsemät miehet. ” KÄ ÄNNÄ ? 38 avun maailma hjälpens värld 3 / 2015 Pitkä tie kotiin 1 Tohtori Axel Lindgren toimi Suomen Punaisen Ristin siirtosairaalan ylilääkärinä Torniossa. Doktor Axel Lindgren var överläkare på Finlands Röda Kors’ transitosjukhus i Torneå. 1 AVM1503_s29-48.indd 38 31.8.2015 12.24
3 Sotainvalideja kuljetettiin vesistöjen yli kesäisin lautoilla ja talvisin reillä. Transporten av krigs invalider skedde med flottar om somrarna och med slädar när isen hade lagt sig. 4 Vankienvaihdon alkuvaiheessa sota invalideja vastaanottamassa oli paljon väkeä ja jopa soittokuntia. Prameat tervetuloseremoniat karisivat ajan myötä. I början av fångutbytet hälsade stora folksam lingar och till och med musikkårer krigsinva liderna välkomna. Med tiden blev mottagandet allt enklare. 2 Tornion ja Haaparannan välille rakennettu ilmarata helpotti postin ja tarvikkeiden kuljettamista ennen rautatieyhteyden valmistumista. Linbanan mellan Torneå och Haparanda under lättade post och materi altransporter innan järnvägsbron över älven stod klar. 2 3 4 AVM1503_s29-48.indd 39 31.8.2015 12.24
5 Sairaanhoitajat auttoivat lautoilta saapuvia sotainvalideja. Monilta kotiutettavista oli amputoitu raajoja. Sjuksköterskor hjälpte krigs invaliderna att sig i land från flottarna. Många hade fått en eller flera lemmar amputerade. lähinnä vankien yöpymistä varten ennen siirtoa Haaparantaan, mutta usein hoitoa jouduttiin jatkamaan potilaiden huonon kunnon vuoksi. Sotavammojen lisäksi monet vangit kärsivät muun muassa tuberkuloosista. Kiitoskortteja kotoa Suomen Punainen Risti oli tuohon aikaan vielä pieni yhdistys, viralliselta nimeltään Suomen yhdistys haavoitettujen ja sairasten sotilaitten hoitoa varten. Yhdistyksen rooli vankien vaihdossa ei ollut suuren suuri, vaan vaihtoa Suomen osalta organisoi Venäjän Punaisen Ristin päävaltuutettu kenraalimajuri von Etter . Keskusvaltalaisille vangeille Tornion sairaalalla oli kuitenkin suuri merkitys. Saksaan saavuttuaan he otattivat usein ryhmäkuvia, jotka lähetettiin Haaparantaan ja Tornioon kiitokseksi ystävällisestä vastaanotosta ja huolenpidosta. Aikalaislähde kertoo myös venäläisvankien suuresta kiitollisuudesta ja hurraa-huudoista auttajilleen. Ensimmäisessä maailmansodassa käytetyt uudenlaiset aseet tekivät sodassa valtavaa tuhoa. Parin tuhannen sotilaan osasto saattoi kaatua muutamissa tunneissa. Onkin sanottu, että sotavangiksi joutuminen oli monen sotilaan pelastus. Ajatus onnekkuudesta tuskin oli torniolaisen väkijoukon mielissä, kun se hämmennyksen vallassa katseli ensimmäisten, elokuiseen pikkukylään saapuneiden sotainvalidien puuttuvia raajoja ja silpoutuneita kasvoja. Osa oli menettänyt sodan kauhujen keskellä mielenterveytensä. Joiltakin oli amputoitu molemmat kädet ja jalat, niin että jäljellä oli pelkkä torso, jota kuljetettiin laatikossa. ”Tässä on rakastettusi sinulle takaisin. Kuolema ei meitä halunnut, elämään ei meistä enää ole”, ruotsalainen runoilija Bo Bergman kirjoitti. Kaikkiaan Tornion kautta kotiutettiin vuosien 1915–1918 välillä 63 463 sotavankia. Heistä itävalta-unkarilaisia oli 22 123, saksalaisia 3 617, venäläisiä 37 295 ja turkkilaisia 428. Vankien kokonaislukumäärä oli noin kaksi kertaa Turun kaupungin tuolloinen väkiluku. Kansainvälinen Punainen Risti toimii edelleen sotavankien asianmukaisen kohtelun tarkkailijana, järjestää perhevierailuja ja auttaa vankien vapauttamisjärjestelyissä vihollisuuksien päätyttyä. Vuonna 2014 Punaisen Ristin kansainvälinen komitea vieraili yli 800 000 vangin luona. ? ” Tässä on rakastettusi sinulle takaisin. Kuolema ei meitä halun nut, elämään meistä ei enää ole. ” 6 Sairaanhoitajat Adéle Selander ja Fanny Julin Tornion siirtosairaalassa. Selanderin kerrotaan kantaneen päävastuun järjestelyistä, joilla kansakoulu muutettiin sairaalaksi vain kahdessa vuorokaudessa. Sjuksköterskorna Adéle Se lander och Fanny Julin på transitosjukhuset i Torneå. Selander sägs ha burit hu vudansvaret för de insatser som gjorde att en folkskola på bara två dygn kunde om vandlas till ett sjukhus. 7 Ruotsin halki matka taittui rautateitse. Junan vaunuissa oli Punaisen Ristin rautasängyt ja molemmissa päissä osastot peseytymistä ja tarpeiden tekemistä varten. Tunnelma invalidijunissa oli yleensä hyvä: oltiin pääsemässä kotiin. Genom Sverige färdades invaliderna med tåg. I tåg vagnarna fanns Röda Kor sets järnsängar och i båda ändarna fanns hygienut rymmen. Stämningen om bord på invalidtågen var i allmänhet god: patienter na var på väg hem. HAP AR AN D A S TAD S B IB LIO T E K 5 6 7 AVM1503_s29-48.indd 40 31.8.2015 12.24
NÄR FÖRSTA VÄRLDSKRIGET bröt ut i augusti 1914 drogs storfurstendömet Finland in i kriget i och med att Ryssland var i krig. Rädsla och osäkerhet spred sig i vår del av världen. Finländare var visserligen befriade från militärtjänst i ryska armén, men det förekom rykten om mobilisering och en tysk landstigning. Rörligheten begränsades. Brist på livsmedel och råvaror uppstod. De värsta hotbilderna förverkligades inte. Striderna nådde aldrig Finland och revolutionen i Ryssland öppnade vägen till självständighet för Finland år 1917. Före det blev Finland ändå skådeplats för ett stort humanitärt projekt och i somras hade det gått jämnt hundra år sedan startskottet för invalidutväxlingen. Efter världskrigets utbrott fanns det tusentals krigsfångar och sårade i fångläger på båda sidor om fronten. De var i akut behov av humanitärt hjälp. En trygg rutt för bistånd gick genom neutrala Sverige, genom storfurstendömet Finland och vidare till Ryssland. Hjälptransporterna började gå via Haparanda och Torneå. Det fanns – och finns– inget internationellt avtal som förpliktigar stater att låta sårade krigsfångar resa hem, men ur ett humanitärt perspektiv är situationen en annan. Tusentals soldater var så svårt skadade att de aldrig skulle återvända till fronten, vilket väckte tanken om att man kanske kunde byta ut dem mot motståndarsidans krigsfångar? Den svenske affärsmannen Wilhelm Didring och prins Carl av Sverige vidtog åtgärder för att få till stånd ett sådant fångutbyte. Kriget hade inte pågått i ett år när representanter för Tyskland, Österrike-Ungern och Ryssland kom överens i frågan vid en rödakorskongress i Stockholm: utväxlingen av krigsfångar mellan Ryssland och centralmakterna skulle ske enligt rutten Sassnitz–Trelleborg–Haparanda–Torneå–S:t Petersburg. Kraftansträngning av Röda Korset Ansvaret för transport av och omsorg om de tiotusentals fångarna överläts till Röda Korset. I augusti 1915 började arbetet. Två sjukfartyg rustades upp för trafiken mellan nordtyska Sassnitz och skånska Trelleborg. Mellan Trelleborg och Haparanda gick i sin tur fyra sjuktransporttåg. Från Haparanda till Torneå transporterades fångarna sommartid i två pråmar och vintertid i slädar som drogs över isen. Mellan Torneå och S:t Petersburg gick färden på räls. En svensk journalist såg den första ”båtlasten frigifna ryssar” anlöpa Trelleborg och rapporterade i Trelleborgs Tidning: ”De syner transporten erbjödo vore upprörande. Anmärkningsvärdt var emellertid det goda humör, som knappast saknades ens hos de värst åtgångna. Af samtliga 250 kunde cirka 160 hjälpligt röra sig själfva. De öfriga, af hvika ett stort antal förlorat båda benen, måste af Röda Korsets sjukvårdare och soldater från bevakningskompaniet bäras upp i tåget. Ett tiotal voro blinda. Men att i öfrigt beskrifva alla de olika sätt, hvarpå dessa arma människor lemlästats af kulor, granater och frost med ty åtföljande amputationer, det vore ju att skapa en ren skräckmålning.” Utväxlingen väckte intresse i svensk press. Det rapporterades bland annat att det finska lasarettet i Torneå hade satts i stånd under stor brådska, men att förhållandena där trots det var rätt goda. Sjukhuset hade Finlands Röda Kors inrättat i folkskolan i Torneå och det leddes av doktor Hjalmar Törnroth och doktor Axel Lindgren . Det var i första hand avsett som övernattningsplats för krigsinvaliderna inför transporten till Haparanda, men ofta var patienterna i så dåligt skick att man vårdade dem längre än så. Förutom krigsskador led många av patienterna av bland annat tuberkulos. Tackkort hemifrån Finlands Röda Kors var på den tiden en liten förening och hette officiellt fortfarande Föreningens för sårade och sjuka krigares vård. Föreningens roll i fångutväxlingen var inte stor, eftersom generalmajor von Etter , huvuddelegat för Ryska Röda Korset, skötte Finlands del i utväxlingen. För patienterna från centralmakterna var sjukhuset i Torneå ändå viktigt. Efter att de hade anlänt till Tyskland lät de ofta ta gruppfotografier som skickades till Haparanda och Torneå som tack för den vård de hade fått. Lika tacksamma var de ryska invalider som reste i motsatt riktning. De hade för vana att tacka sina hjälpare med hurrarop. Sammanlagt hemförlovades 63 463 krigsfångar via Torneå under åren 1915–18. Av dem var 22 123 från Österrike-Ungern, 3 617 ”rikstyskar”, 37 295 ryssar och 428 av turkisk härkomst. Sammanlagt var antalet fångar dubbelt så stort som Åbo stads dåvarande invånartal. Internationella Röda Korset är fortfarande observatör för behandlingen av krigsfångar och hjälper med arrangemangen kring frigivning av fångar efter att fientligheterna har upphört. År 2014 besökte Internationella rödakorskommittén mer än 800 000 fångar.. ? Lång väg hem Sårade krigsfångar fick resa hem från östfronten i första världskriget via Torneå och Haparanda. I augusti hade det gått 100 år sedan den så kallade invalidutväxlingen inleddes. TEXT SEPPO KUJANPÄÄ ” Anmärkningsvärdt var emellertid det goda humör, som knappast saknades ens hos de värst åtgångna. ” Ainutlaatuinen kuvakokoelma Tämän tarinan kuvituksena käytetyt historialliset valokuvat ovat tohtori Axel Lindgrenin albumista, joka lahjoitettiin hänen kuolemansa jälkeen Suomen Punaiselle Ristille. Kuvat on ottanut Mia Green (1870–1949), joka toimi viime vuosisadan alkupuolella ammattivalokuvaajana Kemissä, Skelleafteåssa ja Haaparannassa. Greenin valokuvia julkaistiin ensimmäisen maailmansodan aikaan ahkerasti Tukholman sanomalehdissä. Hän oli Haaparannassa myös poliittisesti aktiivinen hahmo, jonka ansioksi luetaan Haaparannan ensimmäisen vanhainkodin perustaminen ja sotainvalidien hautojen kunnossapidon järjestäminen. Greenin valokuvat ovat yksi Haaparannan arvokkaimmista kulttuurihistoriallisista kokoelmista, ja hänelle on pystytetty patsas Haaparantaan Mia Greenin puistoon. Unik bildsamling Illustrationerna till den här berättelsen är historiska fotografier ur doktor Axel Lindgrens album. Fotosamlingen donerades efter hans död till Finlands Röda Kors. Bilderna har tagits av Mia Green (1870–1949), som i början av 1900-talet arbetade som professionell fotograf i Kemi, Skellefteå och Haparanda. Många av Greens fotografier publicerades i de stora tidningarna i Stockholm under första världskriget. I Haparanda var Green också politiskt aktiv och att staden fick sitt första åldringshem har vi henne att tacka, liksom organiseringen av skötseln av krigsinvalidgravarna i staden. Greens fotografier hör till de mest värdefulla kulturhistoriska samlingarna i Haparanda och det finns ett minnesmärke över henne i Mia Greens park i stadens centrum. XXXHAP AR AN D A S TAD S B IB LIO T E K 3 / 2015 hjälpens värld avun maailma 41 AVM1503_s29-48.indd 41 31.8.2015 12.24
TÄYTTÄ ELÄMÄÄ ELÄKKEELLÄ Täyttä elämää eläkkeellä on osa RAY:n rahoittamaa Eloisa ikä -avustusohjelmaa Valmennuksessa: ? ? Käydään läpi käytännön asioita, joihin eläkkeelle siirtyminen vaikuttaa ? ? Pohditaan elämänmuutosta omien arvostusten, voimavarojen ja tavoitteiden valossa ? ? Puhutaan terveydestä ja hyvinvoinnista ? ? Esitellään vapaaehtoistoimintaa mahdollisuutena mielekkääseen tekemiseen työuran jälkeen. Eläkkeelle siirtymiseen voi ja kannattaa valmistautua. Tule mukaan! Voit myös haastaa työnantajasi tarjoamaan valmennusta ikääntyville työntekijöille yhteistyönä Punaisen Ristin kanssa. Lisätietoa hankkeesta ja syksyn valmennuksista: rednet.punainenristi.fi/ tayttaelamaa Olet myös erittäin tervetullut kouluttautumaan Täyttä elämää eläkkeelle -valmentajaksi tai osallistumaan hankkeen muuhun vapaaehtoistoimintaan! K u va : J a rk k o M ik k o n e n Tule Täyttä elämää eläkkeellä -valmennukseen ja löydä oma polkusi hyvinvoivaan eläkeläisyyteen! Oletko siirtymässä tai juuri siirtynyt eläkkeelle? SPR_AVM3_tayttaelamaa_220x297mm kopio.indd 1 28.8.2015 10.16 AVM1503_s29-48.indd 42 31.8.2015 11.53
Hakemisto FENNO MEDICAL OY 09 276 360 PYYDÄ ILMAINEN POSTIMYYNTIKUVASTO TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA ARKEEN APUVÄLINEET SUJUVAAN ARKEEN Lisätietoa: Suomen Punaisen Ristin lähin piiritoimisto tai 020 701 2376 (arkisin klo 9-16) (matkapuhelimesta 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/min) punainenristi.fi/opi-ensiapua Osaa auttaa Opi ensiapua kurssilla SPR_Osaa_auttaa_100x62mm.indd 11 24.1.2014 13.39 TÄYTTÄ ELÄMÄÄ ELÄKKEELLÄ Täyttä elämää eläkkeellä on osa RAY:n rahoittamaa Eloisa ikä -avustusohjelmaa Valmennuksessa: ? ? Käydään läpi käytännön asioita, joihin eläkkeelle siirtyminen vaikuttaa ? ? Pohditaan elämänmuutosta omien arvostusten, voimavarojen ja tavoitteiden valossa ? ? Puhutaan terveydestä ja hyvinvoinnista ? ? Esitellään vapaaehtoistoimintaa mahdollisuutena mielekkääseen tekemiseen työuran jälkeen. Eläkkeelle siirtymiseen voi ja kannattaa valmistautua. Tule mukaan! Voit myös haastaa työnantajasi tarjoamaan valmennusta ikääntyville työntekijöille yhteistyönä Punaisen Ristin kanssa. Lisätietoa hankkeesta ja syksyn valmennuksista: rednet.punainenristi.fi/ tayttaelamaa Olet myös erittäin tervetullut kouluttautumaan Täyttä elämää eläkkeelle -valmentajaksi tai osallistumaan hankkeen muuhun vapaaehtoistoimintaan! K u va : J a rk k o M ik k o n e n Tule Täyttä elämää eläkkeellä -valmennukseen ja löydä oma polkusi hyvinvoivaan eläkeläisyyteen! Oletko siirtymässä tai juuri siirtynyt eläkkeelle? SPR_AVM3_tayttaelamaa_220x297mm kopio.indd 1 28.8.2015 10.16 3 / 2015 hjälpens värld avun maailma 43 AVM1503_s29-48.indd 43 31.8.2015 11.53
Ristikko 3/2015 RISTIKON 1/2015 OIKEA RATKAISU. Lähetä ratkaisusi kryptoon 3/2015 lokakuun loppuun mennessä osoitteella Suomen Punainen Risti, Avun maailma Hjälpens värld, PL 168, 00141 Helsinki. Merkitse kuoreen tunnus ”Ristikko 3/2015”. Vastanneiden joukosta arvotaan kaksi voittajaa, jotka saavat palkinnoksi Punaisen Ristin tuotteita. Ristikon 1/2015 voittajiksi arvottiin Senja Keinänen Nilsiältä ja Pirkko Mäenpää Tarnalasta. Onnittelut voittajille! NIMI: OSOITE: 44 avun maailma hjälpens värld 3 / 2015 AVM1503_s29-48.indd 44 31.8.2015 11.53
1990 TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN Vuosien takaa ? Åren går OJENNA KÄTESI. • Maksuton luovuttajainfo 0800 5801. Ota virallinen henkilötodistus mukaan. • Espoo kauppakeskus Iso Omena • Helsinki Kivihaantie 7 ja Sanomatalo Töölönlahdenkatu 2 • Jyväskylä Kalevankatu 8 • Kuopio Sektori • Lahti Kauppakatu 10 • Oulu Isokatu 32 C • Seinäjoki Kauppakatu 26 • Tampere Rautatienkatu 21 B • Turku Yliopistonkatu 16 C • Toimistojen aukioloajat ja verenluovutustilaisuuksien kalenteri osoitteessa www.veripalvelu.fi • Testaa etukäteen www.sovinkoluovuttajaksi.fi • Lataa hengenpelastajan mobiilisovellus www.veripalvelu.fi/mobiili Osallistukaa kampanjaan ja voittakaa hauska ilta kavereiden kesken! Näin helposti se käy: tutustukaa VeriRyhmä-toimintaan ja ilmoittakaa porukkanne (esim. työkaverit, joukkue, yhdistys) VeriRyhmäksi täyttämällä lomake osoitteessa: www.veripalvelu.fi/ryhmat Kun VeriRyhmästänne vähintään neljä henkilöä luovuttaa verta kampanja-aikana 1.9.–30.11.2015, voitte voittaa porukallenne rentouttavan saunaillan Sokos Hotellissa tai 100 € arvoisia S-ryhmän lahjakortteja! Moninkertaista apusi – perusta VeriRyhmä! Nyt autetaan isolla kädellä! Porukassa on poweria, kun hätä on suurin. Kerätkää porukka kasaan ja perustakaa oma luovuttajaryhmä. 3 / 2015 hjälpens värld avun maailma 45 Pääsihteeri Markku Niskala pohti tammikuun 1990 pääkirjoituksessaan, miksi rasismia vastaan täytyy kampanjoida. Perustelut ovat edelleen voimassa: rasismi on pelkoa ja vihaa, joka ei satuta vain kohdettaan, vaan sairastuttaa koko yhteiskunnan. Vihanlietsontaa vastaan ” Miksi pidämme muukalaisvihan vastustamista niin suurena asiana, että omistamme sille kokonaisen kampanjan? Polttopullot ja ikkunan särkemiset ovat kai poikkeus? Poikkeuksellisen törkeitä ne ovat, totta. Ne ovat kuitenkin selvä osoitus siitä, että Suomessa asuu ihmisiä, jotka ovat valmiita äärimmäisyyksiin ennakkoluuloissaan. Ne ovat rikoksia sekä sanan juridisessa että ihmimillisessä merkityksessä. Ne vahingoittavat ja kylvävät pelkoa, ne saattavat myös salakavalasti vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen ja sitä kautta päätöksentekoon.” SUOMEN PUNAINEN RISTI 1/1990 Mot hat propaganda ” Varför tycker vi att kampen mot rasism är en så viktig fråga att vi ägnar en hel kampanj åt det? Brandbomber och söndrade fönster är väl sällsynta? De är sällsynt grova tilltag, visst. Men de visar också tydligt att det i Finland finns människor som är redo att gå till extrema handlingar för att försvara sina fördomar. Det handlar då om brott både i ordets juridiska mening och medmänskligt sett. De orsakar skada och sprider skräck, men de kan också lömskt påverka den allmänna opinionen och den vägen också påverka beslutsfattandet." FINLANDS RÖDA KORS 1/1990 Generalsekreterare Markku Niskala funderade i sin ledare i januari 1990 över varför man måste föra kampanj mot rasism. Samma argument är fortfarande giltiga idag: den rädsla och det hat som främlingsfientlighet för med sig skadar inte bara sitt objekt utan gör hela samhället sjukt. AVM1503_s29-48.indd 45 31.8.2015 11.53
TURVAPAIKANHAKIJOIDEN VASTAANOTTO Miksi Punainen Risti tuo Suomeen pakolaisia, kun omastakaan väestä ei pystytä pitämään huolta? Tämä on suorastaan klassinen kysymys, joka on jälleen noussut pintaan varsinkin eräillä keskustelupalstoilla ja sosiaalisessa mediassa. Kysymyksen ensimmäinen virhe on väitteessä, että Punainen Risti tuo pakolaisia maahan. Ei tuo. Turvapaikanhakijat saapuvat Suomeen itsenäisesti eri reittejä ja hakevat maahan päästyään turvapaikkaa Suomen viranomaisilta. Siihen heillä on oikeus sekä Suomen lakien että kansainvälisten sopimusten mukaan. Punainen Risti avustaa viranomaisia turvapaikanhakijoiden vastaanotossa muun muassa ylläpitämällä vastaanottokeskuksia. Viranomaisten avustaminen kuuluu Punaisen Ristin lakisääteisiin tehtäviin. Vastaanottokeskuksia avataan aina maahanmuuttoviraston pyynnöstä ja niiden kustannuksista vastaa valtio. Punaisella Ristillä ei ole valtaa päättää, kuka Suomeen tulee tai lopulta turvapaikan saa. Kysymyksen toinen virhe on vihjauksessa, että pakolaisia ei pitäisi auttaa niin kauan kuin kotimaassakin joku tarvitsee apua. Kyllä pitää, ja perusteluksi riittää yksi sana: inhimillisyys. Kysymyksen logiikalla ei pysty koskaan auttamaan ketään, sillä aina löytyy joku, jolla on vielä pahempi olla – joten eiköhän yritetä auttaa apua tarvitsevia kykyjemme ja voimavarojemme mukaan tässä ja nyt. KIMMO HOLOPAINEN, IHMINEN, AVUN MAAILMAN TOIMITTAJA VERENLUOVUTUS Olen verenluovuttaja, mutta en saa tekstiviestillä kutsuja Veripalvelusta. Ketä Veripalvelu kutsuu luovuttamaan? Kutsumme luovuttajia veritilanteen ja veriryhmäkohtaisen tarpeen mukaisesti. Toivomme luovuttajia tasaisesti kaikkina aukiolopäivinä, valtakunnallinen tarve on noin 900 luovuttajaa joka päivä. Tarve on tasainen ja ympärivuotinen. Emme kutsu luovuttajia, jos edellisestä luovutuksesta on kulunut liian lyhyt aika, tai jos luovuttajalla on jokin meillä tiedossa oleva luovutusrajoite. Veritilanne voi muuttua nopeastikin, ja reagoimme siihen kutsumalla luovuttajia tarvittavista veriryhmästä. Oman veriryhmän tarpeen voi tarkistaa Veripalvelun nettisivuilta. Toivomme, että luovuttajat tulisivat luovuttamaan ainakin silloin, kun saavat kutsun. Jos et ole saanut kutsuja, voit toki tarkistaa, että yhteystietosi ovat oikein (luovuttajainfo p. 0800 05801) NINA LAHTELA, VERIPALVELUN PALVELUYKSIKÖN ESIMIES BLODGIVNING Varför delas järntabletter ut åt vissa blodgivare? I samband med att man ger blod mister man alltid en del järn. Järntabletter delas ut till de givare som hör till en riskgrupp för att utveckla järnbrist. Bland annat personer som ger blod ofta och kvinnor i fertil ålder hör till riskgrupperna. Järnet ska intas genast efter att man har gett blod; då upptas järnet allra bäst. JOHANNA CASTRÉN, BLODGIVNINGSLÄKARE MOTTAGNINGEN AV ASYLSÖKANDE Varför tar Röda Kors in mer flyktingar till Finland, när vi inte ens kan ta hand om vårt eget folk? Det här är en direkt klassisk fråga och den har nu förekommit igen i synnerhet på vissa debattsidor och i sociala medier. Det första felet i frågeställningen ligger i påståendet om att Röda Korset tar in flyktingar till Finland. Det gör Röda Korset inte. Asylsökande kommer till Finland på egen hand, på olika sätt, och ansöker om asyl av de finländska myndigheterna när de väl har kommit hit. Röda Korset bistår myndigheterna i mottagningen av asylsökande bland annat genom att upprätthålla förläggningar. Att bistå myndigheterna hör till Röda Korsets lagstadgade uppgifter. Det andra felet i frågeställningen är antydan om att man inte ska hjälpa flyktingar så länge någon finländare är i behov av hjälp. Jodå, det ska vi visst, och ett enda ord räcker som motivering: humanitet. Logiken i frågan gör det omöjligt att någonsin hjälpa någon, för det finns alltid någon som har det ännu sämre ställt – så det är bäst att vi försöker hjälpa dem som är i behov av hjälp här och nu. KIMMO HOLOPAINEN MÄNNISKA, REDAKTÖR PÅ HJÄLPENS VÄRLD BLODGIVNING Jag är blodgivare men Blodtjänst skickar mig inga textmeddelanden med uppmaning att komma och ge blod. Vem kallar Blodtjänst att ge blod? Vi kallar in blodgivare enligt blodsituationen och behovet för varje blodgrupp. Vi vill se givare i en jämn ström alla dagar vi har öppet; på riksnivå är behovet ungefär 900 blodgivare per dag. Blodsituationen kan förändras snabbt och då reagerar vi genom att kalla in blodgivare från den blodgrupp som behövs. Du kan kontrollera behovet av blod av din egen blodgrupp på Blodtjänsts webbplats. Vi hoppas att blodgivare kommer och ger blod alltid när de blir kallade. Om du inte har fått någon kallelse kan du kontrollera att dina kontaktuppgifter är korrekt (givarinformation tfn 0800 05801). NINA LAHTELA, CHEF FÖR SERVICEENHETEN PÅ BLODTJÄNST VERENLUOVUTUS Miksi joillekin verenluovuttajille jaetaan rautatabletteja? Luovutuksen yhteydessä menetetään aina jonkin verran rautaa. Rautatabletteja jaetaan niille luovuttajille, jotka kuuluvat raudanpuutteen kehittymisen suhteen riskiryhmiin. Tällaisia ryhmiä ovat muun muassa tiheästi verta luovuttavat ja hedelmällisessä iässä olevat naiset. Rauta on tarkoitettu käytettäväksi heti luovutuksen jälkeen, jolloin raudan imeytyminen on parhaimmillaan. JOHANNA CASTRÉN, VERENLUOVUTUKSEN LÄÄKÄRI Kysy Punaisesta Rististä ? Fråga om Röda Korset avunmaailma@punainenristi.fi KOONNUT KIMMO HOLOPAINEN Syyrian sisäisiä pakolaisia kouluun rakennetussa pakolaiskeskuksessa Damaskoksessa. Syriska internflyktingar i en skola som används som skyddshus i Damaskus. IB R AH IM M AL L A 46 avun maailma hjälpens värld 3 / 2015 AVM1503_s29-48.indd 46 31.8.2015 11.53
Vastaanotit ensimmäisenä suomalaisena miehenä Florence Nightingale -mitalin. Mitä ajatuksia se herättää? – Totta kai se on ihan mahtava juttu. Se on korkeimpia tunnustuksia, mitä tällä alalla voi saada. Miten päädyit sairaanhoitajaksi maailman kriisialueille? – Ajatus avustustyöhön lähtemisestä on varmasti käynyt jokaisen sairaanhoitajan mielessä. Kuulin Punaisen Ristin tarjoamista mahdollisuuksista työkaveriltani Vaasan keskussairaalan teho-osastolla ja hakeuduin peruskurssille muistaakseni 1984. Ensimmäinen komennukseni oli Punaisen Ristin kansainvälisen komitean sairaanhoitajana Pohjois-Keniassa 1988. Seuraavina vuosina olin melkein yhtä soittoa Afganistanissa, Somaliassa, Irakissa, Kamputseassa ja Sierra Leonessa. Eniten vietin aikaa Afganistanissa, yhteensä neljä vuotta. Komitean ohella työskentelin Italian Emergency-järjestölle. Viimeiseltä komennukseltani palasin Suomeen ja Vaasan keskussairaalaan tammikuussa 2006. Olet ollut monta kertaa kirjaimellisesti keskellä sotaa. Pelkäsitkö oman turvallisuutesi puolesta? – Silloin nuorempana oli niin naiivi, ettei sitä edes ymmärtänyt pelätä, paiski vain töitä ja kävi välillä kotona nukkumassa. Oikeastaan olen vasta jälkikäteen miettinyt, mitä kaikkea olisi voinut tapahtua. Läheltä on pitänyt niin monta kertaa, että tuuria on ollut matkassa. Toisaalta turvallisuustilanne on myös huonontunut. Ennen nykyistä terroriuhkaa me saimme tehdä työmme aika rauhassa ja pystyimme kulkemaan esimerkiksi Kabulin basaarissa ilman vaaraa. Nykyään siitä ei olisi puhettakaan. Onko joku paikka jäänyt sinulle erityisesti mieleen? – Kabul. Se oli selvästi pahin, mutta myös rakkain paikka minulle. Kovimmat paikat oli keväällä 1992, kun mujahideen-sissit valtasivat kaupungin. Silloin oli täysi sota sairaalan ympärillä ja välillä vähän sisälläkin. Haavoittuneita tuotiin sairaalaan valtavia määriä. Usein mitään ei ollut tehtävissä, vaikka matka sairaalaan kesti vain muutaman minuutin. Silloin sairaalassa mentiin todella täyttä vauhtia. Minulla on siltä touko-kesäkuulta kahden kuukauden jakso, josta en muista oikeastaan mitään. Olet nyt 57-vuotias. Vieläkö mieli tekee kentälle? – Sanotaanko diplomaattisesti, että 18 vuotta varmaan riittää minun osakseni, ehkä nyt on nuorempien vuoro. Tässä täytyy ehtiä myös vähän nauttia omasta elämästä. Vaikka olen minä komennuksistakin nauttinut. Ne olivat välillä rankkoja aikoja ja kovaa työtä, mutta toisaalta myös uskomaton matka ja suuri seikkailu. Auttaja etulinjassa Punaisen Ristin kansainvälisen komitean Florence Nightingale -mitali on korkein tunnustus, jonka sairaanhoitotyöstä voi saada. Sen ansaitakseen henkilön on osoitettava hoitotyössä poikkeuksellista rohkeutta ja omistautumista. Sellaista kuin Åke Hydén. TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN KUVA LEENA KOSKELA Avun kasvo Hjälpare i första linjen. Sjukskötare Åke Hydén från Vasa är den första finländska mannen som har tilldelats Florence Nightingale-medaljen av Internationella rödakorskommittén. Utmärkelsen har delats ut sedan år 1921 och före honom är det 22 finländare som har fått den. Hydén har jobbat i krigszoner för Röda Kors och den italienska organisationen Emergency i 18 år, bland annat i Afghanistan, Somalia och Irak. AVM1503_s29-48.indd 47 31.8.2015 11.53