4 2019 Avun maailma on myös Veripalvelun lehti SUOMEN PUNAISEN RISTIN LEHTI | FINLANDS RÖDA KORS TIDNING Hjälpens värld Testamentista apua arkeen Pelastustaitoa Nepalin vuoristokyliin Kahden kielen voimin kohti Vaasaa TILL VASA MED KRAFTEN AV TVÅ SPRÅK Keskosperheen vastalahja Luovutusveri pelasti Märtan ja Eeron En prematurfamiljs gengåva DONATIONSBLOD RÄDDADE MÄRTA OCH EERO 0511_AVM4_1-21.indd 1 5.11.2019 16.39
Yhdessä hädän hetkellä ME SUOMESSA saamme elää yhdessä maailman turvallisimmista maista. Luotamme viranomaisiin enemmän kuin missään muualla ja olemme YK:n teettämän tutkimuksen mukaan maailman onnellisin kansa. Silti myös Suomessa tapahtuu onnettomuuksia ja väkivallantekoja, jotka järkyttävät uhrien ja omaisten lisäksi meitä kaikkia. Toipumiseen tarvitaan koko yhteiskunnan voimavaroja. Kuopion kouluhyökkäyksen avustustyöhön osallistui yli 150 Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoista. Kuuden päivän aikana vapaaehtoisemme toimivat viranomaisen tukena eri tehtävissä yli tuhat tuntia. Verkon ja median kautta tieto viranomaisten ja vapaaehtoisten toiminnasta välitti rauhoittavaa viestiä järkytyksen keskelle. Voimme luottaa siihen, että huolehdimme toisistamme myös hädän keskellä, kun turvattomuus ja suru valtaavat mielen. Tämä Avun maailman numero lähetetään poikkeuksellisen monelle uudelle Punaisen Ristin jäsenelle. Erityisesti Lapin, Länsi-Suomen ja Turunmaan alueella osastot ovat kasvattaneet jäsenmääräänsä viime vuodesta. Jos te uudet lukijat pohditte, mihin oikein tuli ryhdyttyä, hyvänä lukuohjeena voisi olla tämä: Punaisen Ristin toiminta on iloista yhdessäoloa, josta jokainen löytää oman tapansa auttaa. Ystävätoiminnan, verenluovutuksen ja muiden osallistumistapojen kautta tavoittelemme vahvempaa suomalaista yhteiskuntaa, jossa entistä useampi pysyisi mukana vaikeuksista huolimatta. Ja kun apua tarvitaan nopeasti ja paljon, olemme ainutlaatuisessa roolissa osana yhteiskunnan turvaverkkoa. Suomen Punaisella Ristillä on noin 77 000 jäsentä, noin 500 paikallisosastoa ja 12 piiriä. Puheenjohtaja on Pertti Torstila ja pääsihteeri Kristiina Kumpula. Jäsenmaksu: 20 euroa, nuorisojäsenet 10 euroa, ainaisjäsenet 300 euroa. Jäsenmaksutilin numero: FI30 5000 0120 4156 81. Kotimaassa: mm. ystävätoiminta, ensiapuryhmät, Vapaaehtoisen pelastuspalvelun koordinaatio, nuorisoryhmät, ensiapuja muu koulutus. Kotimaan toiminnan lahjoitustili: FI29 5000 0120 4156 99. SPR Veripalvelu: 127 000 verenluovuttajaa. Veripalvelukeskus: Kivihaantie 7, 00310 Helsinki, p. 029 300 1010. Maailmalla: varoja, avustustyöntekijöitä ja tarvikkeita katastrofien uhreille sekä kehitysyhteistyötä. SPR:n katastrofirahaston varat käytetään kansainväliseen ja kotimaan apuun: lahjoitustili FI52 5000 0120 4156 73. Punainen Risti on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton, ja sen tehtävänä on lievittää ihmisten hätää kaikkialla maailmassa. 189 maan kansallisten järjestöjen yhdyssiteenä toimii Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea auttaa sotien uhreja sekä toimii puolueettomana välittäjänä. punainenristi.fi veripalvelu.fi 4 Ristiin rastiin Hyvää joulumieltä lapsiperheille Nälkäpäivä murrosvaiheessa Henkinen tuki paikalla Kuopiossa Verenluovutustietoa autokouluun 6 Keskoset tarvitsevat lisäverta 10 Pisara vahvisti valmiutta 12 Vaasa kutsuu yleiskokoukseen 18 Testamentista apua arkeen 20 Veripalvelu kouluttaa 24 Nepalissa opitaan omaa apua 27 Ristikko 44 Kysy Punaisesta Rististä 46 Vuosien takaa 47 Avun kasvo Kaija Uotinen AVUN MAAILMA HJÄLPENS VÄRLD 4/2019 13.11.2019 Suomen Punaisen Ristin lehti / Finlands Röda Kors tidning Kansikuva/Pärmbild: Janne Nurmi Julkaisija/Utgivare: Suomen Punainen Risti, Tehtaan katu 1 a, PL 168, 00141 Helsinki/ Finlands Röda Kors, Fabriks gatan 1 a, BOX 168, 00141 Helsingfors p. 020 701 2000 Päätoimittaja/Chef redaktör: Ilpo Kiiskinen Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Kimmo Holopainen p. 020 701 2229, kimmo.holopainen@punainen risti.fi AD: Suvi Hämäläinen, suvi.hamalainen@punainenristi.fi Taitto: Graafinen suunnittelu Gomedia Oy Översättning: Sarax Converto & Scribo Ilmoitusmyynti: Sari Aarnio p. 044 566 7194 ja Jaana Martiskainen p. 044 566 7195 Tilauk set ja osoitteenmuutokset/ Beställningar och adressförändringar: avun maailma@punainenristi.fi Paino/Tryckeri: Forssa Print Oy Levikki: noin 90 000. Tilaus hinta/Beställnings avgift: 22 € Sähköposti: avunmaailma@punainenristi.fi ISSN 1796-1572 Aikakauslehtien liiton jäsen Tillsammans i de svåra stunderna VI I FINLAND får leva i ett av världens tryggaste länder. Vi litar på myndigheterna mer än någon annanstans och för andra året i rad är vi, enligt en undersökning som FN har låtit göra, världens lyckligaste folk. Ändå inträffar olyckor och våldsdåd även i Finland. Det chockar oss alla, inte bara offer och anhöriga. För återhämtning behövs hela samhällets resurser. I hjälparbetet efter knivdådet i Kuopio deltog mer än 150 frivilliga från Finlands Röda Kors. Under sex dagar bistod våra volontärer myndigheterna i olika uppgifter i över tusen timmar. Via webb och massmedia förmedlades lugnande information om myndigheternas och de frivilligas insatser. Vi kan lita på att vi tar hand om varandra även i nödsituationer, när otrygghet och sorg känns tunga. Det här numret av Hjälpens värld skickas till exceptionellt många nya medlemmar i Röda Korset. I synnerhet i Lapplands, Västra Finlands och Åbolands distrikt har avdelningarna ökat sina medlemstal sedan förra året. Om ni nya läsare undrar vad ni riktigt gav er in på kan det här vara ett lästips: Röda Korsets verksamhet är glad samvaro där var och en hittar sitt sätt att hjälpa. Genom vänverksamhet, blodgivning och andra sätt att engagera sig strävar vi efter att bidra till ett starkare finländskt samhälle där allt fler hänger med trots eventuella svårigheter. Och när hjälp behövs snabbt och i stor skala har vi en unik roll som en del av samhällets skyddsnät. ILPO KIISKINEN PÄÄTOIMITTAJA CHEFREDAKTÖR 28 Korsord 29 Kors och tvärs Stärkt beredskap efter Droppen Jul i sinnet för barnfamiljer Hungerdagen i brytning Psykiskt stöd på plats i Kuopio 32 Prematurer behöver tilläggsblod 36 Vasa kallar till stämma 41 Röda Korset i varje by 42 Svensk resumé Nepal lär sig självhjälp Testamentshjälp i vardagen Blodtjänst utbildar 44 Fråga on Röda Korset 46 Åren går K U V A B E N JA M IN S U O M E L A Sisällys ? Innehåll Pääkirjoitus ? Editorial 0511_AVM4_1-21.indd 2 5.11.2019 16.39
18 TESTAMENTILLA TUKEA TARVITSEVILLE Marjut Ronkainen sai apua testamenttivaroista. 36 TILLSAMMANS TILL STÄMMAN I VASA Röda Korset samlas i juni i Österbotten. 24 OMA APU, PARAS APU Nepalin vuoristokylät oppivat auttamaan itse itseään. 16 PISARA VALMISTI VESIKRIISIN VARALLE Turussa harjoiteltiin ihmisten tavoittamista. P Ä IV I Ä N G E S LE V Ä Finlands Röda Kors har cirka 77 000 medlemmar, 500 lokalavdelningar och 12 distriktsorganisationer. Ordförande är Pertti Torstila och general sekreterare Kristiina Kumpula. Medlemsavgift: 20 euro, ungdomsmedlem 10 euro, ständiga medlemmar 300 euro. Medlemsavgifts konto: FI30 5000 0120 4156 81. FRK i hemlandet: vänverksamhet, första hjälpengrupper, kontaktlänk till den frivilliga räddningstjänsten, ungdomsgrupper, utbildning i första hjälpen. Bidrag till hemlandsverksamheten: FI29 5000 0120 4156 99. Blodtjänst: 127 000 blodgivare. Blodtjänstcentralen: Stenhagsv. 7, 00310 Helsingfors, tel 029 300 1010. FRK utomlands: pengar, personalbistånd och förnödenheter vid katastrofer, utvecklingssamarbete. FRKs katastroffonds medlen används till biståndsarbete utomlands och i Finland. Konto: FI52 5000 0120 4156 73. Röda Korsets uppgift är att lindra den mänskliga nöden överallt i världen. Organisationen är politiskt och religiöst obunden. Medlemsföreningar i 189 länder. Kontaktlänken är Internationella rödakorsoch rödahalvmånefederationen. Internationella rödakorskommittén bistår krigsoffren och verkar som opartisk medlare. rodakorset.fi blodtjanst.fi JU S S I V IE R IM A A T IM O H A R T IK A IN E N LI N U S LI N D H O L M 0511_AVM4_1-21.indd 3 5.11.2019 16.39
4 Ristiin rastiin HYVÄ JOULUMIELI tukee kotimaan vähävaraisia lapsiperheitä joulun alla. Avun maailma 1/2020 ilmestyy 5. helmikuuta. K R IS T IIN A H E M M IN K I S uomen Punaisen Ristin Ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton Hyvä Joulumieli -keräys alkaa 21. marraskuuta ja jatkuu perinteiseen tapaan jouluaattoon asti. Keräys järjestetään tänä vuonna jo 23. kerran. Vuosien varrella Hyvä Joulumieli -keräyksen kautta on saanut apua yli 288 000 perhettä. Keräyksen tuotoilla hankitaan vähävaraisille lapsiperheille ruokalahjakortteja, joilla he voivat hankkia ruokatarvikkeita jouluksi. Keräyksen tavoitteeksi on tänä vuonna asetettu 2 000 000 euroa, joka riittää 70 euron arvoiseen lahjakorttiin 28 000 perheelle. Hyvä Joulumieli -lahjakortit jaetaan Suomessa asuville vähävaraisille lapsiperheille, jotka ovat vaikeassa taloudellisessa tilanteessa esimerkiksi työttömyyden, sairauden, ylivelkaantumisen, perheen pienituloisuuden tai yllättävän kriisitilanteen vuoksi. Lahjakortti on tarkoitettu joululahjaksi, eikä sitä voi hakea itse. Avustuksen saavat perheet valitsevat Suomen Punainen Risti ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto yhteistyössä esimerkiksi sosiaalitoimen, neuvolan ja seurakunnan diakoniatyön kanssa. Hyvä Joulumieli -kampanjan järjestävät Suomen Punainen Risti ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto yhdessä Ylen Aamu-tv:n, Yle Radio Suomen ja Radio Vegan kanssa. Lahjakorteilla voi ostaa vain ruokatarvikkeita, ja ne käyvät kaikissa S-ryhmän, Lidlin ja Keskon ruokakaupoissa. KIMMO HOLOPAINEN Hyvä Joulumieli alkaa marraskuussa Punaisen Ristin ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton keräys tuo ruokaa vähävaraisten perheiden joulupöytiin jo 23. kertaa. Tukea Kuopion hyökkäyksen uhreille Kuopiossa Savon ammattiopiston tiloissa 1. lokakuuta tapahtunut väkivallanteko järkytti koko maata. Teräaseella varustautunut hyökkääjä ehti surmata yhden henkilön ja haavoitti yhdeksää ennen kuin poliisi pysäytti hänet ampumalla. Hyökkääjä oli ammattiopiston opiskelija. Punaisen Ristin henkisen tuen vapaaehtoiset olivat tapahtumapaikalla puolen tunnin kuluttua hälytyksestä. Punainen Risti avasi Kuopion keskustaan kriisipisteen, joka tarjosi väkivallanteosta järkyttyneille keskusteluapua ja tarpeen vaatiessa ohjausta ammattiavun piiriin. Henkisen tuen vapaaehtoiset vierailivat myös tapahtumapaikalla Savon ammattiopistolla. Opiskelijoille tarjottiin kriisiapua yhteistyössä kaupungin kriisiryhmien, sosiaalipäivystyksen ja seurakunnan kanssa. Kuopion kaupunki toivoi paikalle myös Suomen Punaisen Ristin psykologien valmiusryhmää, joka lähetti Kuopioon kahdeksan kriisipsykologia. Psykologien valmiusryhmä järjesti mm. ryhmätapaamisia ammattiopiston opiskelijoille ja henkilökunnalle, kartoitti jatkohoidon tarvetta sekä järjesti purkutilaisuuksia vapaaehtoisille. Punaisen Ristin vapaaehtoiset tekivät Kuopiossa noin 1 100 tuntia vapaaehtoistyötä, ja keskusteluapua tarjottiin 400 henkilölle. Paikalla oli vapaaehtoisia Pohjois-Savosta, Pohjois-Karjalasta, Keski-Suomesta, Kainuusta, Etelä-Savosta ja Etelä-Karjalasta. 1 514 163 EUROA testamentattiin viime vuonna Punaisen Ristin kotimaan apuun. LÄHDE: SPR:N TILASTOKIRJA 2018 A N N A -K A T R I H Ä N N IN E N PUNAISEN RISTIN henkinen tuki oli paikalla Kuopiossa. 0511_AVM4_1-21.indd 4 5.11.2019 16.39
1 054 NUORTA sai viime vuonna apua Punaisen Ristin Nuorten turvataloista. LÄHDE: SPR:N TILASTOKIRJA 2018 5 E M IL IA K A N G A S LU O M A JA R I H Ä R K Ö N E N TOKMANNI TUKEE PUNAISTA RISTIÄ Punainen Risti ja Tokmanni aloittivat Nälkäpäivänä yhteistyön, joka jatkuu ainakin kaksi vuotta. Tokmanni tukee Punaisen Ristin ystävätoimintaa ja osallistuu yksinäisyyden vastaiseen työhön sekä Nälkäpäivä-keräykseen. – Punainen Risti oli Tokmannille luonteva valinta yhteistyökumppaniksi järjestön luotettavuuden ja laajan toimikentän vuoksi. Punaisella Ristillä on osasto lähes kaikilla Tokmannin myymäläpaikkakunnilla, joten tokmannilaiset pääsevät mukaan tärkeään työhön yksinäisyyttä ja syrjäytymistä vastaan, Tokmannin toimitusjohtaja Mika Rautiainen sanoo. Nälkäpäivän lippaisiin 1,1 miljoonaa euroa PÄLKÄNEELLÄ OTETTIIN varaslähtö 40-vuotisjuhliin, sillä Nälkäpäivä sai alkunsa Pälkäneellä jo 1980. Paikalla piipahtivat myös puheenjohtaja Pertti Torstila ja rouva Eva Torstila. SUOMEN PUNAISEN RISTIN tärkein vuotuinen keräys, Nälkäpäivä, saavuttaa ensi vuonna kunnioitettavan 40 vuoden iän. Samaan aikaan keräys elää historiallista murrosvaihetta. Käteisen rahan käyttö on vähentynyt jo vuosien ajan, ja se on näkynyt myös lipaskeräyksen tuloksissa. Nälkäpäivä onkin siirtynyt käteislahjoituksista pikkuhiljaa monikanavaiseen lahjoitusten keräämiseen. – Myös katukerääjillä on yhä useammin tarjota ihmisille mahdollisuus lahjoittaa esimerkiksi MobilePaylla tai kortilla, ja näiden uusien kanavien kautta tulevat lahjoitukset enemmän kuin tuplaantuivat viime vuodesta, Nälkäpäivän koordinaattori Raisa Heinämäki kertoo. – Uudet maksutavat eivät kuitenkaan vielä ole korvanneet vähentyneiden käteislahjoitusten määrää. Tarvitaan paljon työtä, että sekä kerääjät että lahjoittajat ottavat uudet keräysja lahjoitustavat omikseen. Muutos ei tarkoita, että vapaaehtoiset lipaskerääjät punaisine liiveineen katoaisivat katukuvasta. Jokainen vapaaehtoinen on jatkossakin Nälkäpäivänä elävä mainos Punaisen Ristin auttamistyölle. Katukeräys tuo Nälkäpäivälle näkyvyyden, jota ei voi millään rahalla ostaa. – Kiitos kaikille Nälkäpäivään osallistuneille kerääjille ja lahjoittajille! Teidän tuellanne Punainen Risti on jatkossakin valmiina auttamaan hädänalaisia niin kotimaassa kuin maailmalla, Heinämäki kiittää. KIMMO HOLOPAINEN Nälkäpäivä tuotti yhteensä arviolta 2,3 miljoonaa euroa. Lopullinen tulos valmistuu myöhemmin. Verenluovutustietoa uusissa kanavissa Verenluovutus on tästä syksystä alkaen esillä kaikissa Suomen autokouluissa, sillä luovutusinfo on liitetty osaksi autokoulun riskienhallintakoulutusta. Koulutukseen osallistuvat B-ajokorttia suorittavat autokouluja opetuslupaoppilaat. Kokonaisuuteen kuuluu lyhyt video ja kevyt tietopaketti verenluovutuksesta ja ensiavusta. Veripalvelussa kokeillaan tänä syksynä ensimmäistä kertaa myös vaikuttajamarkkinointia verenluovutustietoisuuden lisäämiseksi. Yhteistyön myötä verenluovutuksen puolesta puhuvat suositun Indieplacen bloggaajat, jotka jakavat omia tarinoitaan verenluovuttajana ja potilaana. Ketjureaktio rikkoi ennätyksiä Punaisen Ristin Ketjureaktiokampanjaan osallistui tänä vuonna ennätykselliset 235 yritysjoukkuetta, jotka pyöräilivät yhteensä 2,7 miljoonaa kilometriä. Matkan mukaan laskettu lahjoitussumma nousee lähes 110 000 euroon, ja kokonaistulos nousee vielä, sillä monet yritykset ovat luvanneet tuplata työntekijöidensä urakoiman summan. Punaisen Ristin Ketjureaktio on pyöräilykampanja, joka kannustaa liikkumaan ja tekemään samalla hyvää toisille. Kampanja toteutetaan yhteistyössä Pyöräilykuntien verkoston ja Suomi Pyöräilee -kampanjan Kilometrikisan kanssa. Ketjureaktion tuotoilla autetaan ilmastonmuutoksesta kärsiviä alueita Tadzhikistanissa ja Swazimaassa. 0511_AVM4_1-21.indd 5 5.11.2019 16.39
6 Outi ja Frank Granrothin kaksoset Eero ja Märta painoivat yhteensä alle puolitoista kiloa syntyessään raskausviikolla 24. Ensimmäisten elinkuukausiensa aikana keskoset tarvitsivat moneen kertaan verenluovuttajilta saatuja punasoluja. Kiitoksena hyvästä hoidosta Outi ja Frank haluavat nyt antaa jotain takaisin – seuraavien keskosten hyväksi. TEKSTI SANNA KETTUNEN KUVAT JANNE NURMI Keskosperheen vastalahja 0511_AVM4_1-21.indd 6 5.11.2019 16.39
7 O uti ja Frank Granrothin perheessä elettiin viitisen vuotta sitten hetki kerrallaan. Kun kaksoset Eero ja Märta syntyivät 24. raskausviikolla, heidän yhteenlaskettu painonsa oli alle puolitoista kiloa. Eero painoi 800 grammaa ja Märta vain 685 grammaa. – Itsenäisyyspäivän jälkeinen yö vuonna 2014 muutti minun ja mieheni elämän. Olimme yhtä aikaa sekä iloisia lastemme syntymästä että huolissamme heidän selviämisestään, Outi Granroth muistelee. Keskoseksi kutsutaan lasta, joka syntyy ennen raskausviikkoa 37. Aiemmin rajana pidettiin alle 2 500 gramman syntymäpainoa. Granrothien kaksoset syntyivät kaikilla mittareilla aivan liian varhain. Mitään varsinaista syytä ennenaikaiselle synnytykselle ei kuitenkaan löydetty. – Synnytys vain käynnistyi supistuksilla. Se oli aivan epätodellista ja käsittämätöntä. Syntymän hetkessä oli niin paljon adrenaliinia, etten osannut esimerkiksi itkeä, Outi muistelee. Ennenaikainen synnytys ja sitä seurannut pitkä sairaalajakso olivat vanhemmille traumaattinen kokemus. – Etenkään pojan kohdalla selviytymistä ei voitu luvata. Hänen happisaturaationsa laski jo, kun keskoskaapin ovi avattiin. Oli aivan kamalaa nähdä, että hengityskoneessa menee 90 prosenttia lisähappea. – Syntymään ja ensimmäisiin viikkoihin liittyy kaikesta huolimatta tosi paljon iloakin, vaikka emme voineet olla varmoja, kuinka kauan sitä kestää. Muistan kuitenkin joitakin aivan maagisia hetkiä, esimerkiksi kun näin lapset ensimmäistä kertaa sektion jälkeen. He olivat vain ilmestyneet jostain! Tai kun saimme heidät kenguruhoitoon. Olimme hoidosta aivan innoissamme, ne olivat parhaita päiviä. – Muistan myös, miten kävimme Frankin kanssa keskusteluja, että mitä jos lapset eivät selviä. Meillä oli kuitenkin koko ajan vahva kiitollisuus siitä, että saimme tutustua heihin edes hetken aikaa. Muu elämä tauolla Molemmille kaksosille kehittyi syntymän jälkeen vaikea BPD eli keskosen krooninen keuhkosairaus. Vauvoja hoidettiin Naistenklinikalla vastasyntyneiden teho-osastolla, jossa heitä pidettiin kuusi ensimmäistä viikkoa hengityskoneessa. – Koko sinä aikana en pystynyt näkemään, että lapset saataisiin vielä joskus kotiin. Esimerkiksi vauvatarvikkeiden hankkimista ei voinut suunnitella. Oli pakko elää hetkessä, ei ollut muuta mahdollisuutta, Outi sanoo. Kaksosten veriarvoja, kuten hemoglobiinia, seurattiin säännöllisesti. Molemmat vauvat saivat ensimmäisten elinkuukausiensa aikana punasoluja useita kertoja niin teho-osastolla Naistenklinikalla kuin jatkohoidossa Jorvin sairaalassa. Märta tarvitsi sairaalahoitoa lopulta 4,5 kuukautta ja Eero 5,5 kuukautta. Kaksosten kotiutuminen tapahtui lopulta nopeasti. – Kotona olimme taas ihan uudessa tilanteessa. Sairaalassa oli tuntunut, että lapset ovat sairaalan lapsia, omat äidinvaistot oli joutunut vaientamaan. Aluksi oli vaikeaa oppia luottamaan, että osaamme hoitaa heitä. Ensimmäiset puoli vuotta tai lähemmäs vuoden kotona oli raskasta aikaa. Sairaala-ajan traumojen ja pelkojen käsittelyyn ei ollut aikaa uuden arjen keskellä. Hiljalleen arki alkoi kuitenkin sujua. Verenluovutus vastalahjana Outi ja Frank olivat kaksostensa saamasta hyvästä hoidosta niin kiitollisia, että he tahtoivat antaa jotain takaisin. Veren KÄÄNNÄ ? VASTASYNTYNEIDEN teho-osastolla vuosittain hoidettavista keskosista noin 60 painaa alle 1 000 grammaa. Kuvan keskosvauva syntyi elokuussa 2019 ja painoi syntyessään 680 grammaa. EERON JA MÄRTAN varhainen keskosuus määrittää Outi ja Frank Granrothin perheen elämää vuosi vuodelta vähemmän. 0511_AVM4_1-21.indd 7 5.11.2019 16.40
8 luovuttaminen tuntui sopivalta tavalta auttaa, olivathan Eero ja Märtakin tarvinneet verivalmisteita useaan otteeseen. – Luulen, että me emme koko elämämme aikana tule maksamaan niin paljon veroja, että se kattaisi kaksosten saaman hoidon ja vielä sairaalajakson jälkeisen seurannan ja kuntoutuksen, Outi sanoo. – Emme olleet kumpikaan koskaan ennen luovuttaneet verta, ja itseäni on hirvittänyt ajatuskin. Mutta kun mietin, kuinka paljon hoitotoimenpiteitä lasteni on pitänyt kestää jo pienestä asti, en voi vedota enää neulakammooni. Outin kohdalla verenluovutuksen aloittaminen kuitenkin siirtyi, koska perheeseen syntyi lokakuussa 2016 kuopus Tilda. Frank sen sijaan varasi itselleen ensimmäisen luovutusajan nyt perheen Helsingissä käynnin yhteyteen. – Verenluovutus on minulle tuttua omasta lapsuudenkodista, sillä isäni luovutti aikoinaan verta aktiivisesti. Luovutus sujui hyvin, enkä huomannut jälkeenpäin voinnissa muutoksia. Parasta tässä on se, että hyvin lyhyessä ajassa voi auttaa montaa ihmistä, Frank summaa. Eeroa ja Märtaa isän ensimmäisen verenluovutuksen seuraaminen kiinnosti kovasti. – Olemme jutelleet kotona verenluovutuksesta ja siitä, että hekin ovat saaneet vauvoina luovutettua verta. Vielä enemmän heitä taisi kuitenkin kiinnostaa luovutustilanteessa Veripalvelun välipalatarjoilu, Frank hymyilee. Kohti tavallista arkea Eero ja Märta täyttävät joulukuussa viisi vuotta, ja pikkusisko Tilda on nyt kolme. Granrothien arki koostuu yhä enemmän normaalista lapsiperhe-elämästä. – Lääkärikäyntejä on edelleen, mutta aina vähän harvemmin. Kaksoset ovat nyt olleet vuoden päiväkodissa. Se on tuonut paljon edistystä ja luottamusta siihen, että ollaan menossa kohti tavallista elämää, Outi kertoo. – Pienet edistysaskeleet saavat meidät vanhemmat iloisiksi. Alle puoli vuotta aikaisemmin neurologi oli ollut huolissaan, kun Eero ei oikein osannut pitää kynää kädessä – kunnes hän yhtäkkiä kirjoitti nimensä ja kertoi, että päiväkodissa oli harjoiteltu. Märta taas yllättää meidät uusilla sanoilla ja ilmauksilla, joita on puheterapiassa oppinut. Keskosena syntymästä kertovat osaltaan Eeron ja Märtan nukkeleikit. "Nukkevauvat nukkuvat meillä keskoskaapeissa." FRANK GRANROTH kävi luovuttamassa verta perheen Helsingissä käynnin yhteydessä Sanomatalon veripalvelutoimistossa. Isän verenluovutus kiinnosti kovasti jälkikasvua. 0511_AVM4_1-21.indd 8 5.11.2019 16.40
9 K aikkien vastasyntyneiden lasten hemoglobiini laskee väistämättä syntymän jälkeen. Keskosilla pudotus on kuitenkin täysiaikaisia vauvoja vakavampi. – Keskosilla uusien punasolujen tuotanto ei riitä ylläpitämään riittävää hemoglobiinitasoa, ja he tarvitsevat punasolusiirtoja. Myös verinäytteiden otto aiheuttaa anemiaa, vaikka moneen analyysiin tarvittava verimäärä on pieni. Keskosilla veren tarvetta kasvattavat lisäksi herkempi verenvuototaipumus, leikkaukset, infektiot ja veriryhmäimmunisaatiot, lastentautien ja neonatologian erikoislääkäri Ilkka Ketola kertoo. Ketola työskentelee Helsingin seudun yliopistollisen keskussairaalan Naistenklinikalla, jossa toimii Suomen suurin vastasyntyneiden tehohoito-osasto. Osastolla hoidetaan vuosittain keskimäärin 2 000 vastasyntynyttä. Heistä noin 150 painaa syntyessään alle 1 500 grammaa ja noin 60 alle 1 000 grammaa. – Pikkukeskonen saa punasolusiirron tavallisesti kahdesta neljään kertaa hoitojakson aikana. Yleensä annamme 15 millilitraa painokiloa kohti, eli 700 grammaa painava lapsi saa 10 millilitraa punasoluja. Punasolut annetaan 2–4 tunnin infuusiona, mutta tarpeen vaatiessa esimerkiksi verenvuodoissa toki nopeammin, niin että hemoglobiini pysyy hyvällä tasolla. Joskus on annettu koko verivolyymi eli jopa 50–60 milliä. Massiivit verenvuodot ovat onneksi harvinaisia. Punasolut ja verihiutaleet valmistetaan samalla tavalla kaiken ikäisille. Aikuisten punasoluvalmiste jaetaan kolmeen yhtä suureen, noin 90 millilitran suuruiseen osaan. Käytäntö vähentää altistumista usean luovuttajan verelle. – Siihen pyritään, että alle 28-viikkoiset saisivat vain yhden luovuttajan verta ensimmäiset viikot – niin kauan kuin kolme pussia riittää, Ketola kertoo. ? Keskoslapset ovat suurin verensiirtoja tarvitseva ikäryhmä Suomessa. Keskosille luovutusveri on elintärkeää Maailmanlaajuista keskoslasten päivää vietetään vuosittain 17. marraskuuta. Teemapäivällä halutaan kiinnittää huomiota siihen, että maailmassa jopa joka kymmenes lapsi syntyy keskosena. Keskoslasten päivänä kuuluisia maamerkkejä eri puolilla maailmaa valaistaan violetiksi. Violetti väri kuvaa keskoslasten herkkyyttä ja erityisyyttä. Lisätietoja Keskoslasten päivän tapahtumista löytyy Keskosperheiden yhdistyksen Kevyt ry:n sivuilta: www.kevyt.net. Joka kymmenes lapsi maailmassa – Meillä nukkevauvat eivät nimittäin nuku sängyissä, vaan keskoskaapeissa, Outi nauraa. – Olimme pitkään huolissamme lasten tulevaisuudesta ja siitä, pystyvätkö he elämään normaalia elämää tai pärjäävätkö he ikäistensä kanssa. Se, mitä on tapahtunut, on aina osa perheemme tarinaa, mutta keskosuus määrittää sitä koko ajan vähemmän. Siitä olemme todella onnellisia. ILKKA KETOLA työskentelee erikoislääkärinä Suomen suurimmalla vastasyntyneiden teho-osastolla Naistenklinikalla. 0511_AVM4_1-21.indd 9 5.11.2019 16.40
10 Y mpäri Suomea annettu kovan tuulen ja myrskyn varoitus on osunut sattumalta juuri sille viikonlopulle, jonka aikana Punainen Risti järjestää valtakunnallisen Pisara 2019 -valmiusharjoituksensa. Lauantaiaamun valjetessa Turussa pauhannut tuuli on jo laantunut. Jälkeensä se on jättänyt tiheän vesisateen. Valmiusharjoitukseen sää sopii kuitenkin oikein hyvin. Eihän oikea katastrofikaan katso aikaa, paikkaa tai säätä. Usein apua tarvitaan nimenomaan pimeän aikaan, myrskyssä ja viikonloppuna. Punaisen Ristin Turun osastojen Pisara-harjoitus käynnistyy aamuyhdeksältä vapaaehtoisille järjestetyllä luennolla paikallisen Sokos Hotellin tiloissa. Kerran kolmessa vuodessa järjestettävän Punaisen Ristin valtakunnallisen valmiusharjoituksen teema on tällä kertaa puhtaan veden puute. Tarkoituksena on harjoitella ja testata osastojen valmiutta reagoida ja auttaa vesikriisin sattuessa. Kokemusta tosielämän vesikriisistä löytyy Varsinais-Suomen lähihistoriasta. Nousiaisissa helmikuussa 2018 sattunut kriisi on yhä tuoreessa muistissa. Nousiaisten kunnan Punaisen Ristin valtakunnallisessa Pisara 2019 -valmiusharjoituksessa varauduttiin vesikriisiin. Turussa vapaaehtoiset kiersivät ylioppilaskylässä ovelta ovelle kartoittamassa asukkaiden valmiutta poikkeustilanteiden varalle. TEKSTI INA VIRTANEN KUVAT JUSSI VIERIMAA vesijohtoverkosta löytyi tuolloin vuoto, jonka korjauksen seurauksena jätevettä päätyi puhdasvesilinjaan. Saastunut vesi levisi kotitalouksiin aiheuttaen vatsatautiepidemian. Vesiverkosto piti desinfioida tehokloorauksella ja jokainen vesilaitokseen liitetty kiinteistö tarkastaa erikseen. Punaisen Ristin apua sai lähes neljä viikkoa kestäneen vesipiinan aikana yhteensä 1 500 henkeä. Sähköinen lomake nopeuttaa Luento-osuuden jälkeen konferenssihuoneeseen kokoontuneet runsaat 20 vapaaehtoista jakautuvat pareihin. Ylle vedetään punaiset liivit ja selkään teipataan Punaisen Ristin merkki. Parien on tarkoitus jalkautua lähellä hotellia sijaitsevan Turun ylioppilaskylän alueelle. Alueella asuu paljon nuoria opiskelijoita sekä ulkomaalaisia vaihto-oppilaita ja korkeakoulututkinnon suorittajia. Heitä on informoitu tulevasta harjoituksesta etukäteen Turun Ylioppilaskyläsäätiön toimesta. – Haluamme nähdä, kauanko alueen kartoittamiseen menee ja kuinka tehokkaasti siitä suoriudutaan. Pareilla on mukanaan sähköinen lomake, johon täydennetään asunVapaaehtoinen oven takana 1 "Hyvä vaan että tulitte, pääsin ainakin sängystä ylös." 0511_AVM4_1-21.indd 10 5.11.2019 16.40
11 non numero ja karttasijainti, Punaisen Ristin Turun osaston ensiapupäivystyksen johtaja Mika Vilpo kertoo. Kirjatut vastaukset asuntojen ovilta päivittyvät reaaliajassa harjoituksen johtokeskukseen, jolloin käytössä oleva kartta heijastaa konferenssihuoneen seinälle konkreettisen tilannekuvan. Vilpo esittelee puhelimen näytöltä asukkaille esitettäviä kysymyksiä. Niissä tiedustellaan asukkaiden lukumäärää ja sitä, onko taloudessa vaippaikäisiä lapsia tai lemmikkejä. Tärkeää on selvittää, jäisikö asukas todellisen vesikriisin sattuessa asuntoonsa ja pystyisikö hän noutamaan itse vettä johonkin astiaan. Avatut ja avaamattomat ovet Vuonna 2011 Punaisen Ristin vapaaehtoisena aloittanut Sari Salmi ja vuonna 2018 toimintaan mukaan tullut Jari Vuorijoki vetävät liivit ylleen. He vitsailevat ulkona kastumisesta, vaikka ovat hyvin varustautuneet vallitseviin sääolosuhteisiin. Molemmilla on aiempaa kokemusta niin oikeista hätätilanteista kuin harjoituksistakin. Salmi ja Vuorijoki suuntaavat karttaa seuraten kohti kohdetaloaan. Mukanaan heillä on punainen Pisara 2019 -ämpäri, jonka sisältä löytyy 72 tuntia -kampanjan esitteitä kotivarasta. Ämpäri on tarkoitus lahjoittaa jollekin asukkaalle, joka osoittaa kiinnostusta harjoitusta kohtaan. Ensimmäinen kohde löytyy helposti. Harmaa kolmikerroksinen betonitalo on koristettu värikkäillä ovilla. – Täällä asuu opiskelijoita. Toisaalta uskon, että he ymmärtävät harjoituksen luonteen helpommin kuin esimerkiksi vanhukset, Vuorijoki tuumaa. Oven edessä Sari Salmi raportoi radiopuhelimeen kohteen löytyneen ja ilmoittaa parin aloittavan kartoituksen. Kaksikko suuntaa suoraan talon ylimpään kerrokseen, josta on luontevaa laskeutua ovi ovelta alaspäin. Koko ylin kerros tuntuu nukkuvan, vaikka kello on jo reippaasti yli puolenpäivän. – Jos ovea ei avata, ilmoitamme sovellukseen, ettei asukasta tavoitettu. Jos asunnosta kuuluu esimerkiksi koiran haukuntaa, ilmoitamme siitäkin sovelluksessa, Salmi kertoo. Kaikki neljä ovea samassa kerroksessa pysyvät kiinni, vaikka osassa asunnoista näkyy valoa. Salmi ja Vuorijoki laskeutuvat portaita talon keskimmäiseen kerrokseen. Vesikriisi veisi toiseen asuntoon Keskimmäisen kerroksen ensimmäisen oven kohdalla vapaaehtoiskaksikko yllättyy positiivisesti. Oven avaa vietnamilainen Kim Duong . Hän vastailee kysymyksiin tunnollisesti ja kertoo, ettei ovensuukysely tunnu yhtään hämmentävältä. Duongin mukaan hän jäisi vesikriisin yllättäessä asumaan asuntoonsa. Vuorijoki kertoo Duongille, että mahdollisuus puhtaan veden hakemiseen tapahtuisi kriisitilanteessa talon vieressä sijaitsevan kirkon lähettyviltä. Seuraavat kaksi muuta ovea tuottavat myös hyvää tulosta. Ovet avaavat ulkomaalaiset opiskelijanuoret, jotka vastailevat kohteliaasti vapaaehtoisten kysymyksiin. Hyvillään keskimmäisen kerroksen vastausprosentista Salmi ja Vuorijoki jatkavat alimpaan kerrokseen. Ensimmäisen oven avaa serbialainen opiskelija Nemanja Vucetic . –?Jos vettä ei tulisi, lähtisin jonnekin muualle, Vucetic kertoo oven raosta. Talon alakerrassa enää yksi ovi tuottaa tulosta. Oven avaa Johannes Sjöblom . Tyttöystävänsä luona vieraileva Sjöblom oli tosin odottanut pitsakuskia eikä Punaisen Ristin vapaaehtoisia. –?Hyvä vaan että tulitte, pääsin ainakin sängystä ylös, hän nauraa. – Jos vesikriisi tulisi, menisimme varmaan minun luokseni, Sjöblom jatkaa. Taloudesta löytyy myös lemmikkikissa, jonka Salmi kirjaa järjestelmään ennen kuin kaksikko jatkaa matkaansa. Hän ilmoittaa ensimmäisen talon kartoituksen olevan valmis. Viesti johtokeskuksesta neuvoo siirtymään seuraavaan kohteeseen. Joka viides avasi oven Seitsemän vapaaehtoisparin kiertäessä kartoittamassa asukkaiden tilannetta ovelta ovelle harjoituksen johtoryhmä seurasi jatkuvasti muuttuvaa tilannetta hotellin konferenssihuoneessa. – Yritämme ymmärtää, kauanko aikaa ovelta ovelle kiertämiseen menee ja paljonko resursseja tositilanteessa tarvittaisiin. Tämän harjoituksen osalta täytyy sanoa, että se sujui nopeammin kuin kuvittelimme, Mika Vilpo kertoo ja silmäilee seinälle heijastettua karttaa. Lopulta vapaaehtoisille avattiin noin 20 prosenttia ovista. Määrä vastaa Vilpon mukaan varsin hyvin todellista kriisitilannetta. Tosipaikan tullen vapaaehtoiset olisivat kuitenkin sitkeämpiä ja jakaisivat lisäksi tiedotteita postiluukuista, jotta tieto kriisistä menisi varmasti perille. ? S uomen Punaisen Ristin Pisara 2019 -valmiusharjoitus järjestettiin lauantaina 26.10. noin 200 Punaisen Ristin osastossa ympäri Suomea. Kerran kolmessa vuodessa järjestettävässä valtakunnallisessa valmiusharjoituksessa valmistauduttiin tällä kertaa toimimaan erilaisissa vedenjakelun häiriötilanteissa. Punaisen Ristin osastot saivat rakentaa Pisaran harjoitusmalleista itselleen sopivan kokonaisuuden. Monilla paikkakunnilla vapaaehtoiset järjestivät tilaisuuksia, joissa jaettiin kuntalaisille tietoa kotivarasta ja Punaisen Ristin yhteistyökumppanin Tokmannin lahjoittamia ilmaisia ämpäreitä, joissa vettä voi säilyttää vedenjakelun keskeytyessä. Suuremmilla paikkakunnilla toteutettiin esimerkiksi kartoitusja johtoharjoituksia, harjoiteltiin vedenjakelun pystyttämistä ja evakuointeja viranomaisten apuna sekä puhdistettiin vettä Punaisen Ristin logistiikkakeskuksen kalustolla. – Kiitos kaikille harjoitukseen osallistuneille! Pisaran ansiosta Punaisen Ristin valmius auttaa on taas astetta vahvempi, harjoituksen suunnittelija Viivi Kirvesoja kiittää. 2 3 1 1 Serbilainen jatko-opiskelija Nemanja Vucetic vastaili Sari Salmen ja Jari Vuorijoen kysymyksiin asuntonsa ovella. 2 Turun ylioppilaskylän harjoitusta veti ensiapupäivystyksen johtaja Mika Vilpo. 3 Noin 20 vapaaehtoista jalkautui pareittain kiertämään aluetta ovelta ovelle. Todellisessa kriisitilanteessa asukkaiden nopea tavoittaminen voi olla elintärkeää. Pisara 2019 testasi valmiutta 0511_AVM4_1-21.indd 11 5.11.2019 16.40
12 RAMIEZA MAHDI ja Irmeli Lindroos toimivat vapaaehtoisina Punaisen Ristin osastoissa Vaasassa. – Vaasa on turvallinen, ystävällinen ja monikulttuurinen kaupunki, jossa puhutaan yli sataa kieltä. En vaihtaisi Vaasaa mihinkään, Mahdi sanoo. 0511_AVM4_1-21.indd 12 5.11.2019 16.40
13 Ensi kesäkuussa Suomen Punaisen Ristin yleiskokousta isännöi kansainvälinen kulttuurikaupunki ja vireä Punaisen Ristin keskus Vaasa. Tavoite on selvä: yleiskokouksessa kaikki menee kuin Strömsössä! TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN KUVAT LINUS LINDHOLM Yhdessä kohti Vaasaa Suomen Punaisen Ristin yleiskokous 2020 KÄÄNNÄ ? P unaisen Ristin Vaasan ruotsinkielisen osaston puheenjohtaja Ulf Lassander nauraa. Sanonta on tuttu, tietenkin. Ylen TV1:n makasiiniohjelma Strömsö on 17 vuoden jälkeen jo käsite. Strömsön kesäparatiisissa tehdään käsitöitä, kokataan ja hoidetaan puutarhaa, ja kaikki sujuu kuin tanssi. Laulussa etsitään ”omaa Strömsötä”. Ja kun oikeassa elämässä joku menee – no, aivan perseelleen, todetaan kuivasti: ”Ei mennyt niin kuin Strömsössä.” Harvempi silti tietää, että Strömsö sijaitsee Vaasassa. Ohjelman kotina toimii kauppaneuvos Adolf Grönbergin (1814–1888) huvila Vaasan Västervikissä. Lisääkö se Suomen Punaisen Ristin yleiskokouksen isäntien paineita? – Tavoite on totta kai, että kaikki menee kuin Strömsössä, Ulf Lassander hymyilee. – Mutta kesään on vielä matkaa, ja koko ajan se lyhenee. Punaisen Ristin joka kolmas vuosi kokoontuvan yleiskokouksen järjestävät vuorotellen Punaisen Ristin piirit yhdessä keskustoimiston kanssa. Ensi kesänä on Pohjanmaan ruotsinkielisen piirin vuoro. Aivan pienestä tapahtumasta ei ole kyse. Edelliseen yleiskokoukseen Helsingissä osallistui noin tuhat Punaisen Ristin jäsentä, vapaaehtoista ja työntekijää, ja saman verran odotetaan Vaasaan. Virallisen kokouksen lisäksi työtä teettävät majoitusja matkajärjestelyt sekä laaja oheisohjelma. Apuun järjestelyissä on perinteisesti pyydetty myös paikallisia vapaaehtoisia. Vaasan ruotsinkielisessä osastossa kutsua on jo ehditty kaivata. – Meillä vanhempi väki on jo ehtinyt ottaa vähän päänsärkyä yleiskokouksesta. Nuoremmille taas ensi kesä on niin kaukainen asia, etteivät he ole sitä edes miettineet. Intoa kyllä on, kunhan kerrotaan, mitä meidän pitää tehdä, Lassander sanoo. – Jonkinlainen haaste voi olla se, riittääkö meillä vapaaehtoisia, jotka osaavat riittävän hyvin molempia kieliä – ja mieluiten vielä jotain kolmatta. Kaksikielinen kulttuurikaupunki Niin, kielikysymys. Sitä tuskin voi sivuuttaa puhuttaessa yleiskokouksesta Vaasassa. Suomi on kaksikielinen maa, ja Suomen Punainen Risti on kaksikielinen, julkisoikeudellinen yhdistys, jonka asemasta säädetään erillisellä lailla. Vaasa taas on yksi Suomen vanhimpia kaupunkeja ja suomenruotsalaisen kulttuurin keskus. Vaasan kaupungin 67 000 asukkaasta suomea puhuu äidinkielenään 69 prosenttia, mutta naapurikunnissa suhde on päinvastainen: Vaasaa ympäröivässä yli 19 000 asukkaan Mustasaaressa 69 prosenttia asukkaista puhuu äidinkielenään ruotsia, Maalahdessa peräti 85 prosenttia. Äidinkieli jakaa Vaasaa myös Punaisen Ristin kaupunkina. Kaupungin alueella toimii useita ruotsinkielisiä Punaisen Ristin osastoja, ja Vaasan ruotsinkielinen osasto on niistä koko maan suurin. Vaasassa toimii myös vireä suomenkielinen osasto, Vaasan suomalainen osasto, joka kuuluu suomenkieliseen Länsi-Suomen piiriin. Sen lähin suomenkielinen naapuriosasto on Laihialla ja piiritoimisto Seinäjoella. Perustettu vuonna 1606 Mustasaaren nimellä. Nimeksi hallitsijasuvun mukaan Vaasa 1611. FAKTA Vaasasta 0511_AVM4_1-21.indd 13 5.11.2019 16.40
14 Vaasan suomalaisen osaston puheenjohtajana toimiva Kristiina Brisk-Mosander muutti Pohjanmaalle muutama vuosi sitten Uudenmaan Tuusulasta. – Alkuun olin ihmeissäni, että täällä on piirit ja osastot päällekkäin. Helsingin ja Uudenmaan kaksikielisessä piirissä oli tottunut siihen, että asiat käytiin tarvittaessa läpi kahdella kielellä, eikä se ollut mikään ongelma, Brisk-Mosander sanoo. – Valitsin suomenkielisen osaston, koska sen toimisto oli kotini naapurissa, mutta yhtä lailla olisin voinut valita ruotsinkielisen. Oma ruotsini ei ole täydellistä, mutta perheemme on kaksikielinen. Kuinka korkea kielimuuri vaasalaisia sitten jakaa? Molempia kieliä taitavat puheenjohtajat huokaavat. – Omasta mielestäni jako suomenja ruotsinkielisiin on koko Vaasan suurin haaste. Se tappaa paljon hyviä aloitteita, Lassander sanoo. – Valitettavan usein mennään äidinkielen mukaan, vaikka osattaisiin molempia. Se näkyy kaikessa, jopa siinä missä käydään syömässä ja mitä musiikkia kuunnellaan. Brisk-Mosander on samaa mieltä. – Paljon hyviä juttuja jää toteutumatta. Yhteistyöllä saisimme enemmän aikaan, koko kaupungissa ja myös Punaisessa Ristissä. Turhat muurit nurin Vaasan Punaisen Ristin osastot tekevät jonkin verran yhteistyötä yli kielirajan, mutta enemmänkin saisi puheenjohtajien mielestä tehdä. Suomenkielinen osasto pyörittää esimerkiksi terveyspistettä, jota ruotsinkielisellä osastolla ei ole. Vastaavasti suomenkieliseltä osastolta puuttuu esimerkiksi nuorisotoiminta. – Terveyspisteessä toimii ruotsinkielisen osaston vapaaehtoisia, ja se on valtavan hieno juttu. Vaikka hallinnollinen yhteistyö on välillä heikkoa, niin vapaaehtoiset liikkuvat yli osastorajojen, Brisk-Mosander kiittää. Puheenjohtajien kanta on selvä: ne toiminnot, jotka pyörivät luonnostaan yhdellä kielellä, voivat hyvin pysyä erillään. Tällaisesta toiminnasta selkein esimerkki on ystäväpalvelu. Sen sijaan vaikkapa ensiaputoiminnassa ja ensihuollossa pitäisi tavoitella tiiviimpää yhteistyötä. – Kun ihmisellä on tarve saada apua, ei hän mieti kummalla kielellä häntä palvellaan, tärkeintä on tulla ymmärretyksi ja saada apua, Lassander sanoo. – Sama pätee Nälkäpäivä-keräykseen. Miksi laskea tulosta kahdelle eri osastolle, kun raha menee samaan katastrofirahastoon? Miksi kilpailla, kun on vain yksi Punainen Risti? Kaupunki tuhoutui tulipalossa vuonna 1852. Uusi keskusta nousi entisen sataman paikalle. IRMELI LINDROOS ja Ramieza Mahdi lupaavat, että Vaasassa riittää yleiskokousvieraille koettavaa. – Vaasa on myös Suomen aurinkoisin kaupunki, vaikka sitä ei näin syksyllä uskoisi, Lindroos nauraa. FAKTA Vaasasta "Kun ihmisellä on tarve saada apua, ei hän mieti kummalla kielellä palvellaan." Vaasan vanhin rakennus on vuoden 1852 palosta selvinnyt Wasastjernan talo vuodelta 1780. FAKTA Vaasasta 0511_AVM4_1-21.indd 14 5.11.2019 16.40
15 Tosiaan, yhdessä maassa saa olla vain yksi Punainen Risti. Niin linjaa kansainvälisen Punaisen Ristin ja Puolikuun seitsemäs perusperiaate, joka sitoo kaikkia liikkeen jäsenjärjestöjä. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö Suomen Punaisen Ristin sisällä pidä olla tilaa toimia omalla äidinkielellä, mutta miksi pystyttää yhtään ylimääräistä raja-aitaa? Käsi sydämellä: kuinka moni järjestön ulkopuolinen – avun tarvitsija tai tukija – edes ymmärtää olevansa tekemisissä tietyn Punaisen Ristin piirin tai osaston kanssa? Tuskin kovin moni. Ulospäin näkyy joka tapauksessa vain yksi Punainen Risti, ja mitä mutkattomampaa on sen sisäinen yhteistyö, sen enemmän voimme auttaa. Pohjanmaan ruotsinkielisen piirin erityispiirre on kielen lisäksi maantiede. Pitkällä rannikkokaistalla toimii peräti 37 osastoa eteläisestä Kristiinankaupungista pohjoiseen Kokkolan ruotsinkieliseen osastoon. Monet niistä ovat pieniä, Nälkäpäivän ja ystäväpalvelun kaltaisiin ydintoimintoihin keskittyviä osastoja. Ulf Lassander toivoo, että kotipiirissä Vaasassa kokoontuva yleiskokous innostaa entistä useamman pienemmän osaston mukaan vaikuttamaan. – Yleiskokous laittaa yleensä lisää tulta pesään. On hieno kokemus nähdä, miten paljon meitä on, että Punaisen Ristin työtä ei tehdä yksin tässä maassa. Monikulttuurinen keskus V aasa on kansainvälinen, monikulttuurinen kaupunki. Noin yhdeksän prosenttia vaasalaisista puhuu äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin suomea tai ruotsia. Väkeä houkuttelevat Vaasaan vilkas elinkeinoelämä sekä peräti viiden korkeakoulun opiskelumahdollisuudet, mukaan lukien oma yliopisto. Suurimmat työnantajat ovat Wärtsilä ja ABB. Liikematkustajien ja opiskelijoiden lisäksi Vaasaan tuo väriä maahanmuutto. Vaasan seutu houkuttelee maahanmuuttajia enemmän kuin mikään muu alue pääkaupunkiseutua lukuun ottamatta. Se näkyy myös Punaisen Ristin toiminnassa. – Pakolaistaustaisia ihmisiä on paljon, ja lisää tulee tasaisesti. Pietarsaaren alueelle on juuri tulossa uusia kiintiöpakolaisia, vapaaehtoinen Ramieza Mahdi kertoo. Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla on onnistuttu poikkeuksellisen hyvin myös pakolaisten kotouttamisessa. Huomattava osa tulijoista jää alueelle pysyvästi. Kielikoulutukseen panostetaan, ja työllistymismahdollisuudet alueella ovat kohtuullisen hyvät. Osansa on myös vapaaehtoistoiminnalla, joka tasoittaa tulijoiden tietä suomalaiseen yhteiskuntaan. Pakolaisena Suomeen itsekin tullut Ramieza Mahdi toimii Punaisen Ristin monikulttuurisuuskouluttajien ryhmässä. Reilun kymmenen hengen porukka osallistuu monenlaisiin tapahtumiin ja kiertää puhumassa monikulttuurisuudesta ja rasismista oppilaitoksissa ja yrityksissä. – Porukassa on monta muutakin maahanmuuttajataustaista vapaaehtoista. Haluamme auttaa uusia tulijoita, että he pääsisivät helpommalla kuin me 1990-luvulla tulleet, Mahdi sanoo. – Kotoutumiseen tarvitaan paljon enemmän kuin katto pään päälle ja opiskelupaikka. Minä ajattelen niin, että tulijoilla on velvollisuus noudattaa Suomen lakia ja sääntöjä, opiskella kieltä ja pyrkiä integroitumaan, mutta myös vastaanottavalla yhteiskunnalla on velvollisuuksia. Sen tehtävä on huolehtia, että ihmiset toivotetaan tervetulleiksi, että heillä on mahdollisuus osallistua, saada ystäviä ja tuntea kuuluvansa tänne. Siihen tarvitaan kaikkia, myös vapaaehtoisia. Samalla Lassander kehottaa niin osastoja kuin piirejä katsomaan oman hiekkalaatikon ulkopuolelle. Naapurilla voi olla paljon annettavaa, myös yleiskokousjärjestelyille. – Meidän osaston väki odottaa yleiskokousta innolla, ja moni on jo ilmoittautunut minulle vapaaehtoiseksi, jos apua vain tarvitaan, Kristiina Brisk-Mosander vahvistaa. Ihan varmasti tarvitaan, kun koko Suomen Punainen Risti näyttää voimansa kesäisessä Vaasassa, kahdella kielellä mutta yhdessä – niin se menee kuin Strömsössä! KÄÄNNÄ ? OSASTOJEN puheenjohtajat Ulf Lassander ja Kristiina Brisk-Mosander toivottavat Suomen Punaisen Ristin tervetulleeksi yleiskokoukseen Vaasaan. "Yleiskokous laittaa yleensä lisää tulta pesään." Venäjän vallan aikana vuosina 1855–1917 Vaasa tunnettiin nimellä Nikolainkaupunki. FAKTA Vaasasta Toimi sisällissodan aikaan 1918 Suomen pääkaupunkina senaatin kokoontuessa Vaasassa. FAKTA Vaasasta 0511_AVM4_1-21.indd 15 5.11.2019 16.40
16 Ystävä antaa aikansa V ahvasta elinkeinoelämästä ja muuttovoitosta huolimatta Vaasassa painitaan samojen haasteiden kanssa kuin muissa kunnissa. Väestö ikääntyy, sosiaalija terveysmenot kasvavat. Samaan aikaan pitäisi säästää ja leikata talouden alijäämää. Paineet näkyvät myös Punaisen Ristin sosiaalipalvelutoiminnassa. – Vaasa on kaupunki, joka näyttää ulospäin hyvinvoivalta, mutta taustalla on samat murheet kuin muualla, Vaasan ruotsinkielisen osaston Mona Granholm sanoo. – Meillä on paljon kotona asuvia, huonokuntoisia vanhuksia, jotka tarvitsevat apua jokapäiväisissä askareissaan. Kotihoidon resurssit eivät riitä, käynnit ovat lyhyitä ja apua voi joutua odottamaan tuntikausia. – Olen ollut mukana myös jakamassa ruoka-apua. Jonot ovat pitkät, ja niissä on ihmisiä kaikista ryhmistä: vanhuksia, maahanmuuttajia, perheitä. Yhteistä kaikille on vain se, että rahat eivät tahdo riittää elämiseen. Ongelmilla on valitettaVapaaehtoisena vankilassa V ankeinhoidolla on Vaasassa pitkä historia. Mustasaaren ensimmäinen vankityrmä sijaitsi 1300-luvun lopulla rakennetussa Korsholman linnassa, josta muistuttavat enää metsittyneet vallit ja 1894 pystytetty muistomerkki. Nykyinen Vaasan vankila valmistui paraatipaikalle meren rannalle vuonna 1863. Sen muurien sisäpuolella vierailee säännöllisesti myös Irmeli Lindroos , Vaasan suomenkielisen osaston vapaaehtoinen vankilavierailija. – Aikoinaan luin Vaasa-lehden ilmoituksesta, että Punainen Risti kouluttaa uusia vankilavierailijoita. Ilmoittauduin ja jäin sille tielle. Takana on kohta 27 vuotta, ja päivääkään en ole katunut, Lindroos kertoo. Punaisen Ristin vankilavierailijatoiminta alkoi Vaasassa jo 1970-luvulla. Nykyiseen vierailijaporukkaan kuuluu reilu tusina vapaaehtoista, jotka käyvät tapaamassa vankeja vuoroissa, kaksi kertaa kuussa naisten puolella ja yhtä usein miesten suljetulla osastolla ja avopuolella. – Porukassa suomenkielisiä ja ruotsinkielisiä, ja on meillä ollut venäjänkielisiäkin. Jopa viittomakielen osaaja löytyy. Tarvittaessa pärjätään elekielellä, Lindroos nauraa. Punaisen Ristin vankilavierailijatoiminnan tavoitteena on säilyttää vankien yhteys siviiliin, jotta paluu normaaliin elämään tuomion päätyttyä olisi hitusen helpompi. – Vangin on usein helpompi puhua meille, koska me olemme tasavertaisia ihmisiä, emme sukulaisia emmekä vartijoita. Varsinkin kahden kesken vangit haluavat puhua välillä rankoistakin asioista. Ryhmätapaamisissa keitetään kahvit ja vankila tarjoaa korput. Siinäpä se. Työuransa perhepäivähoitajana tehnyt Lindroos sanoo, ettei ole koskaan pelännyt vankilassa. Vaikka moni asia elämässä on mennyt väärille raiteille, pinnan alla vangit ovat samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin. – Uudet vangit eivät meinaa koskaan uskoa, että meille ei makseta tästä mitään. Pari kaveria on siellä sanonut, että voi kun olisi lapsena ollut joku aikuinen, joka olisi välittänyt ja laittanut rajat. Se on vankilamaailmassa kova juttu. vasti lisäksi tapana kasautua samoille ihmisille. Granholm teki pitkän työuran sosiaalitoimessa ja sosiaalialan opettajana Novian ammattikorkeakoulussa. Ruuhkavuosina aikaa omalle vapaaehtoistoiminnalle ei riittänyt, mutta sen arvo kävi selväksi. – Sain työssäni nähdä, miten tärkeää roolia vapaaehtoistyö näyttelee täydentäessään yhteiskunnan palveluita. Minulle oli selvää, että kunhan löydän aikaa, lähden itsekin mukaan. Viime vuonna Granholm jäi eläkkeelle. Nyt hän toimii Vaasan ruotsinkielisessä osastossa vapaaehtoisena ystävänä, ystävätoiminnan kouluttajana – ja monessa muussa. Erityisen lähellä sydäntä on osaston ystäväkahvila, joka on avoinna joka toinen tiistai. – Kävijöistä suurella osalla on ulkomaalaistaustaa. Me harjoittelemme kieltä, neuvomme arkisissa kysymyksissä ja touhuamme kaikenlaista osallistujien mielenkiinnon mukaan. – Meillä oli juuri ystäväkurssi, jolle osallistui useampia sellaisia maahanmuuttajia, jotka olivat itse aikaisemmin tulleet asiakkaina ystäväkahvilaan ja halusivat nyt vapaaehtoisiksi. Se tuntui tosi hienolta. MONA GRANHOLMIN lempipaikka on ranta puistoineen ja ravintoloineen. – Vaasassa on vaikka mitä, mutta itselleni tärkeintä on kuitenkin ehkä luonto, Granholm sanoo. Vaasan vesitorni on kaupungin maamerkki. Vuonna 1915 rakennettu jugendvesitorni on maan vanhin. FAKTA Vaasasta Suomen pisin silta Raippaluodon silta yhdistää Vaasan naapurissa Mustasaaren Raippaluodon saareen. FAKTA Vaasasta 0511_AVM4_1-21.indd 16 5.11.2019 16.40
17 Tervetuloa vaikuttamaan yleiskokoukseen Vaasaan! Suomen Punaisen Ristin yleiskokous järjestetään 6.–7.6.2020 Vaasan Botnia-hallissa. Yleiskokous on Suomen Punaisen Ristin korkein päättävä elin, joka valitsee järjestön luottamusjohdon ja määrittelee toiminnan suuntaviivat kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Jokaisella Suomen Punaisen Ristin osastolla on yleiskokouksessa yksi äänivaltainen edustaja alkavaa 200 jäsentä kohden, minkä lisäksi jokaisella Punaisen Ristin piirillä on yksi piirihallituksen valitsema äänivaltainen edustaja. Osastojen edustajien määrä perustuu edellisen vuoden lopun jäsenmäärään. 31.12.2019 Yleiskokousedustajien määrä ratkeaa vuoden lopun jäsenmäärän mukaan. 6.2.2020 Luonnos toimintalinjaukseksi sekä ilmoittautumisohjeet osastoille ja piireille. 31.3.2020 Tulevan toimintalinjauksen järjestökäsittely päättyy. 10.4.2020 Yleiskokousaloitteiden jättöaika Punaisen Ristin hallitukselle päättyy. Tärkeät päivämäärät: 24.4.2020 Ehdokkaiden esittäminen vaalitoimikunnalle päättyy. 31.3.2020 Osastojen yleiskokousedustajien ilmoittautuminen päättyy. 6.5.2020 Kokousasiakirjat ja vaalitoimikunnan esitys toimitetaan osastoille. 6.–7.6.2020 Suomen Punaisen Ristin yleiskokous Vaasan Botnia-hallissa. Vaasa on urheilukaupunki. Vaasan Sport pelaa jääkiekon SM-liigaa ja VPS jalkapallon Veikkausliigaa. FAKTA Vaasasta 0511_AVM4_1-21.indd 17 5.11.2019 16.40
18 Punainen Risti saa jatkuvasti testamenttilahjoituksia henkilöiltä, jotka tahtovat viimeisessä tahdossaan muistaa apua tarvitsevia. Kuopiolainen yksinhuoltaja Marjut Ronkainen sai tukalaan taloustilanteeseensa helpotusta Pohjois-Savon vähävaraisille lapsiperheille osoitetusta lahjoituksesta. TEKSTI ANJA HILTUNEN KUVAT TIMO HARTIKAINEN Tukea tiukassa paikassa vinaiseen lasten lonkkasairauteen, johon sairastuu alle sata lasta miljoonaa kohti. Taudin aiheuttamien vaurioiden vuoksi Vilin oikea jalka jouduttiin katkaisemaan ensimmäisenä kouluvuonna, ja Vili joutui opettelemaan uudestaan kävelemään. Perthesin taudista johtuvien liikuntarajoitteidensa lisäksi Vilillä on diagnosoitu tarkkaavaisuusja yliaktiivisuushäiriö ADHD. Vilin auttamiseksi Ronkainen jäi kahdeksi vuodeksi kotiin kokin työstään, ja sen jälkeen hän on tehnyt töitä osa-aikaisesti. Vilin omaishoitaja hän ei kuitenkaan virallisesti ole ollut, koska kukaan ei tullut koskaan kertomaan, että hän olisi voinut olla oikeutettu omaishoidon tukeen. – Olen vuosien varrella pyytänyt apua Kelalta, vammaispalvelusta ja lastensuojelusta. Minulle on sanottu vain, että kun kyseessä on näin harvinainen sairaus, niin ei voi mitään. Vilin terapiat ja hoidot ovat kuitenkin aiheuttaneet meille lisämenoja. S uomen Punaisen Ristin Savo-Karjalan piiri sai joitakin vuosia sitten merkittävän lahjoituksen testamentilla. Sen jättäjä halusi lahjoituksellaan auttaa kotiseutunsa Pohjois-Savon vähävaraisia lapsiperheitä Punaisen Ristin kautta. Lahjoituksen turvin on autettu taloudellisesti lukuisia perheitä. Yksi niistä on kuopiolaisen yksinhuoltajan Marjut Ronkaisen perhe. – Lahjoituksesta saatu avustus on ollut minun perheelleni erittäin tärkeä ja konkreettinen apu, josta on ollut iloa päivittäin, Ronkainen kiittää. Ronkainen on yksinhuoltaja, jonka neljästä lapsesta kaksi asuu äitinsä kanssa, kun kaksi vanhinta poikaa muutti vuosi sitten syksyllä omilleen. Kotona asuvista lapsista vanhempi, 17-vuotias Nella opiskelee lentokoneasentajaksi Savon ammattiopistossa. Perheen nuorimmainen, 13-vuotias Vili on erityislapsi. Hän sairastui kuusivuotiaana Perthesin tautiin, harMARJUT RONKAISEN poika Vili Ihalainen käy testamenttilahjoituksesta saamansa bussikortin avulla Kuopion kaupungin erityisryhmien pienryhmässä, jossa mm. tutustutaan eri liikuntalajeihin. 0511_AVM4_1-21.indd 18 5.11.2019 16.40
19 Ystävä ehdotti Punaista Ristiä Erityishaasteidensa vuoksi Vilin on vaikea toimia isossa ryhmässä, mutta onneksi Kuopion kaupungilla on harrastusryhmiä myös erityislapsille ja -nuorille. Niihin osallistuakseen Vilin piti kuitenkin matkustaa Kuopion keskustaan, ja rahat olivat koko ajan tiukoilla. – Viime syksynä kuulin sitten ystävän kautta Punaisen Ristin testamenttilahjoituksesta, ja pyysin sitä kautta apua. Vili sai bussiin kuukausikortin, jolla hän pääsee kotoa yli kymmenen kilometrin päähän kaupungin pienryhmiin sekä kuntoutuksiin ja psykologille Kuopion keskustaan, Ronkainen kertoo. Testamenttilahjoituksesta myönnettiin avustusta Vilin bussikortin lisäksi myös perheen jouluruokiin, lasten joululahjoihin ja Vilin tarvitsemiin tukijalkineisiin. Myös Nellalle saatiin bussikortti, jolla hän matkustaa koululleen Kuopion lentoaseman kupeessa. – Vilin bussikortti maksaa 27 euroa ja Nellan kortti 40 euroa kuukaudessa. Se ei ehkä tunnu kalliilta, mutta meille se on iso raha. – Minun on yleensä hirveän vaikea pyytää apua. Kun tässä vuosien varrella on aina sanottu, että ei ja ei, niin nyt päätin laittaa hyvän kiertämään ja leivoin toisille vähäosaisille kakkuja. Hakijat haastatellaan huolella Kuopion testamenttilahjoituksesta tukea saavat lapsiperheet löytyvät pääasiassa yhteistyössä seurakunnan ja sosiaalitoimen kanssa. Toisinaan apua tarvitsevat perheet ottavat myös itse yhteyttä Punaiseen Ristiin. Kun Punainen Risti saa avunpyyntöhakemuksen, Punaisen Ristin Savo-Karjalan piiri ja Kuopion osasto varmistavat, että hakija täyttää testamentin määräämät ja muut ehdot avustuksen myöntämiselle. Punaisen Ristin Kuopion osaston kotimaan avun yhdyshenkilö Marja Ikonen on haastatellut kaikki osaston kautta hakeneet henkilöt. – Kun pyyntö tulee, hakija haastatellaan ja tehdään tarvekartoitus, millaista apua perhe tarvitsee. Usein hakijat eivät saa toimeentulotukea sosiaalitoimistosta, ja siksi heitä on kehotettu kääntymään meidän puoleemme. Haastattelussa tarkastetaan esimerkiksi hakijan henkilöllisyys, palkkakuitit, tulot ja menot. Samalla varmistetaan, että hakijan tarve on todellinen eikä hän saa apua muualta, esimerkiksi seurakunnalta. – Paperit on pitäneet aina paikkansa, ja hakijat ovat olleet hyvin rehellisiä. Avun saaminen ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, ja tapaukset halutaan tarkastaa huolellisesti, Ikonen sanoo. Kun avustus on todettu tarpeelliseksi, Ikonen ja Kuopion osaston puheenjohtaja tekevät siitä esityksen Savo-Karjalan piirille, joka hallinnoi testamentin varoja. Piiri toimittaa avustuksen saajalle osto-osoituksen, jolla hän voi tehdä tarvitsemansa hankinnat sovituista liikkeistä. Iso merkitys paikallistasolla Marja Ikonen kertoo, että Kuopion testamenttilahjoituksesta apua saavat henkilöt ovat useimmiten normaalisti toimeentulevia ihmisiä, joita on kohdannut esimerkiksi työttömyys, sairaus, avioero, yksinhuoltajuus tai joku muu äkillinen elämänmuutos, joka aiheuttaa rahahuolia. Avustukset ovat kertaluonteisia, ja euromäärältään ne vaihtelevat noin sadasta tuhanteen euroon. Erityisen paljon hakemuksia tulee aina joulun alla. – Apua haetaan perheen jouluruokiin, joululahjoihin, vaatteisiin sekä lasten opiskeluja harrastuskuluihin. Avustusta on haettu myös perheelle tarpeelliseen hankintaan, johon heillä ei olisi ollut kohtuullista mahdollisuutta edes säästämällä. Lisäksi tukea on myönnetty perheen virkistäytymiseen ja lomailuun, Ikonen kertoo. – Saajat ovat olleet kiitollisia, ja usein me olemme olleet kyyneleet silmissä molemmat. Kaikki haastateltavat ovat olleet äitejä ja suurin osa heistä lisäksi yksinhuoltajia. Testamentin mahdollistamilla lahjoituksilla on ilman muuta paikallistasolla iso merkitys. Marja Ikonen haastatteli myös Marjut Ronkaisen hänen hakiessaan avustusta. Ronkaisen mukaan hänet otettiin osastossa vastaan hienosti. – Punaisessa Ristissä kohdellaan ihmistä ihmisenä. Marja on tavallinen ihminen itsekin, ja me juttelimme reilusti, rehellisesti ja avoimesti. Kun on ollut tällainen väliinputoaja viranomaisten kanssa monessa asiassa, apu todella lämmitti mieltä. ? Tukea tiukassa paikassa Asianajaja apuun testamentin teossa A sianajajaliitto ja järjestöt kampanjoivat marraskuussa yhdessä vastuullisen lahjoittamisen puolesta. Vastuullisen lahjoittamisen marraskuu -kampanjan aikana Asianajajaliitto kannustaa jäseniään tekemään hyvää omalla asiantuntemuksellaan. Mukaan lähtevät asianajajat ja asianajotoimistot avustavat kuukauden aikana veloituksetta testamentin laatimisessa, kun testamentissa on yhtenä edunsaajana joku kampanjassa mukana olevista yleishyödyllisistä järjestöistä. Haasteen oli lokakuun puolivälissä ottanut vastaan lähes 90 asianajotoimistoa ympäri Suomea. Järjestöjä kampanjassa on mukana 50, ja ne edustavat laajasti koko suomalaista järjestökenttää. Testamenttilahjoitukset ovat verovapaita, eivätkä yleishyödylliset yhteisöt maksa saamastaan perinnöstä veroa. Saadut lahjoitukset käytetään lahjoittajan toivomaan kohteeseen, mutta lahjoituksen kohdentamisesta kannattaa keskustella järjestön asiantuntijan kanssa, jotta arvokas lahja voidaan käyttää mahdollisimman tehokkaasti haluttuun tarkoitukseen. Suomen Punaiselle Ristille testamenttilahjoitukset ovat merkittävä apu, ja Punaisen Ristin asiantuntijat neuvovat mielellään lahjoituksen kohdentamisessa ja ohjaavat testamentin teossa. Testamenttineuvontaa antaa Punaisen Ristin keskustoimistolla Mia Ekström-Huttunen (p. 020 701 2193, mia.ekstrom-huttunen@punainenristi.fi). Lue lisää kampanjasta: www.asianajajaliitto.fi/probono "Usein me olemme olleet kyyneleet silmissä molemmat." PUNAISEN RISTIN kotimaan avun yhdyshenkilö Marja Ikonen iloitsee, että on saanut testamenttilahjoituksen turvin auttaa vähävaraisia lapsiperheitä Kuopiossa. 0511_AVM4_1-21.indd 19 5.11.2019 16.40
20 V eripalvelu järjestää vuosittain useita kymmeniä koulutuksia, joihin osallistuu satoja ihmisiä ympäri Suomea. Kohderyhmiä ovat esimerkiksi laboratoriohenkilökunta, lääkärit, sairaanhoitajat, proviisorit, terveydenhoitajat ja kätilöt, jotka täydentävät ja syventävät ammattiosaamistaan koulutuspäivillä ja luennoilla. Veripalvelu järjestää koulutuksia myös kantasoluja elinsiirtoimmunologiasta. – Koulutamme terveydenhuollon ammattilaisia ennen kaikkea verivalmisteiden turvalliseen käyttöön, Veripalvelun sairaala-asiakkuuksien osastonjohtaja Hannele Sareneva kertoo. Koulutustilaisuuksien lisäksi Veripalvelu ylläpitää verkkosivuillaan vapaasti käytettävissä olevia koulutusmateriaaleja. Esimerkiksi verensiirron ABO-verkkokurssia on opiskeltu Veripalvelun sivuilla vuodesta 2012 lähtien jo 450 000 kertaa. Verivalmisteiden käytön opas puolestaan sisältää tietoa verija plasmavalmisteista. OpPunaisen Ristin Veripalvelulla on perustyönsä lisäksi tärkeä koulutustehtävä. TEKSTI SANNA KETTUNEN KUVA JANNE NURMI pilaitokset ja sairaalat käyttävät sisältöjä osana omia koulutuksiaan. – Ajantasainen koulutusja tietomateriaali on olennainen osa asiakaspalveluamme. On tärkeää, että terveydenhuollon ammattilaiset voivat oma-aloitteisesti päivittää tietojaan silloin, kun kokevat siihen olevan tarvetta, Sareneva sanoo. Yhteistyötä ja ajankohtaisia aiheita Verensiirtoketjussa ovat Veripalvelun ja hoito-osastojen lisäksi avainasemassa sairaaloiden omat verikeskukset. Verikeskukset tilaavat verivalmisteet Veripalvelusta, varastoivat ne omissa tiloissaan ja toimittavat potilasta hoitavalle osastolle. Saumaton yhteistyö ja tiedonkulku kaikkien toimijoiden välillä takaa turvallisen verensiirtohoidon. Veripalvelun koulutuksissa pidetään aina esillä ajankohtaisia teemoja. Tällä hetkellä yksi sellainen on O negatiivisen eli niin kutsutun hätäveren käyttö. – Vaikka punasoluvalmisteiden käyttö sairaaloissa on jo pitkään ollut laskusuunnassa, hätäveren suhteellinen käyttö on lisääntynyt. O negatiivista verta on oltava sairaaloiden varastoissa aina äkillisten tilanteiden ja onnettomuuksien varalle, ja O negatiivisia luovuttajia tarvitaan jatkuvasti. O negatiivisten punasolujen käyttö kannattaa kohdentaa hyvin tarkasti vain niille potilaille, jotka sitä välttämättä tarvitsevat, Hannele Sareneva taustoittaa. Toinen tuntemattomampi osa Veripalvelun toimintaa ovat raskaana olevien naisten veriryhmäja veriryhmävasta-ainetutkimukset. Veripalvelussa seulotaan vuosittain näytteet noin 60 000 äidiltä, joista noin yksi prosentti on vasta-aineiden seurannassa. Odottavat äidit ottavat usein tutkimuksiin liittyen yhteyttä neuvolan ohella suoraan Veripalveluun, jonka asiantuntijat auttavat tulosten tulkinnassa. Kohti yksilöllisempää verenkäyttöä Koulutustoiminta on Veripalvelulle myös kanava ylläpitää vuorovaikutusta kumppaniorganisaatioiden ja muiden alan asiantuntijoiden kanssa. – Veripalvelussa vierailee paljon lääkäreitä erikoistumisjaksoilla sekä muuten perehtymässä, Veripalvelun apulaisylilääkäri Jouni Lauronen kertoo. Ajankohtainen verensiirtohoitoihin liittyvä aihe on esimerkiksi Patient Blood Management eli PBM. Käsitteellä tarkoitetaan monialaista hoitostrategiaa, jolla koetetaan tunnistaa verensiirtoja mahdollisesti tarvitsevat potilaat ennakolta. Ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä kehittämällä pyritään vähentämään verensiirtojen tarvetta ja parhaassa tapauksessa välttämään ne kokonaan. – Perusajatus on se, että verta käytetään yksilöllisesti ja maltillisesti. Verituotteiden kannalta koulutus onkin eräänlaista ”negatiivista markkinointia”. Tähtäin on aina potilaan tai verenluovuttajan hyvinvoinnissa. Verenkäytön vähentäminen on myös riskien minimoimista, sillä erityisesti toistuviin verensiirtoihin liittyy aina riskejä, Lauronen kuvaa. ? ARJA KÄRSÄMÄ (vas.), Sari Nevala, Anna Hovinen ja Marja Leppänen osallistuivat Verikeskuspäivään toukokuussa. Jo 30 vuoden ajan järjestetyn ammattilaisten koulutustapahtuman ohjelmassa oli tällä kertaa muun muassa luentoja harvinaisesta verestä ja verensiirtojen haitoista. Veripalvelu kouluttaa ammattilaisia 0511_AVM4_1-21.indd 20 5.11.2019 16.40
punaisenristinkauppa.fi TUOTE / PRODUKT MÄÄRÄ / ANTAL KOKO / STORLEK NIMI / NAMN OSOITE / ADRESS POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA /POSTNUMMER OCH -ANSTALT MATKAPUHELIN / MOBILE * * Matkahuolto ilmoittaa saapuneista tilauksista tekstiviestillä. Yli 50 € tilaukset toimitetaan postiennakolla. Alle 18-vuotiaalta holhoojan allekirjoitus. Tuotteiden hinnat sisältävät tai 24 % ALV:n. Hintoihin lisätään toimituskulut, tuotteita rajoitettu määrä. * Matkahuolto skickar ett SMS när paketet har anlänt. Beställningar värda över 50 € le vereras mot postförskott. Målsmans underskrift för under 18-åring. Priserna på varorna innehåller eller 24 % MOMS. Leveranskostnaderna tillkommer priset, begränsat antal produkter. TILAUSKORTTI?BESTÄLLNINGSKORT Vaikuttavat lahjat Puhdasta vettä Rent vatten Iltapala turvatalossa Kvällsmål i skyddshus 15 € 10 € Ystävä yksinäiselle Vän till en ensam person Äitiyspakkaus Moderskapsförpackning 17 € 25 € AVM4_0411_OMAILMO_3s.indd 21 5.11.2019 16.30
SPR MAKSAA POSTIMAKSUN FRK BETALAR PORTOT punaisenristinkauppa.fi SUOMEN PUNAINEN RISTI INFO: AM4 TUNNUS: 5001674 00003 VASTAUSLÄHETYS p. 020 701 2211, myynti@punainenristi.fi tai oheisella tilauskortilla. tfn 020 701 2211, myynti@rodakorset.fi eller med bifogat beställningskort. Tee tilauksesi rodakorsbutiken.fi Gör din beställning Perhe kalenteri Virpi Pekkalan kuvittama hauska ja selkeä seinäkalenteri. Vain suomenkielisenä. Familje kalender Trevlig och överskådlig väggkalender med illustrationer av Virpi Pekkala. Endast på finska. Vuosikalenterit Årskalendrar 16,90 € Lastukori Kaunis lastukori kotimaisista materiaaleista, sisustukseen tai lahjaksi. Koko 21x21 cm. Spånkorg Vacker spånkorg av finska material, till inredning eller som gåva. Storlek 21 x 21 cm. Tuulilasin pyyhkijä Tarkoitettu tuulilasin sisäpintojen pyyhkimiseen. Pakkaus sisältää 3 mikrokuituliinaa. Martta Wendelin seinäkalenteri Nostalginen ja rauhallinen kuvitus. Vain suomenkielisenä. Väggkalender av Martta Wendelin Nostalgiska och fridfulla illustrationer. Endast på finska Reddiepaita Raikkaan limenvihreässä t-paidassa seikkailee Reddiekoira ystävänsä Crossie-kissan kanssa. 100 % puuvillaa. Koot lapsille ja aikuisille! Reddie tröja På tröjan i piggt lime synd den glada hunden Reddie. 100 % bomull. Storlekar för barn och vuxna! 11,80 € 16,90 € Paita punainen Paidassa Suomen Punainen Risti suomeksi, ruotsiksi sekä englanniksi. Materiaali 100% puuvillaa. Tröja Röd På tröjan står det Finlands Röda Kors på finska, svenska och engelska. Material 100 % bomull. 28 € 14,90 € Avun ketju Paidan etuja selkäpuolella kulkee Punaisen Ristin "Avun ketju". Väreinä punainen ja musta. Hjälpens kedjatröja På framoch baksidan löper Röda Korsets "Hjälpens kedja". Material 100 % bomull. Färg röd och svart. 20 € Vindrutetorkare För torkning av vindrutan på insidan.Förpackningen innehåller tre mikrofiberdukar. Tutustu tuotteisiin: punaisen ristin kauppa.fi 24 € Saat edullisimman tuotteen ilmaiseksi! Tutustu tarjouksen valikoimaan verkkokaupassamme. Tarjoustuotteita vain rajoitettu määrä. Tarjous voimassa 31.12.2019 saakka. Du får den förmånligaste produkten gratis! Bekanta dig med sortimentet i erbjudandet i vår webbutik. Begränsat antal produkter omfattas av erbjudandet. Erbjudandet är i kraft t.o.m. 31.12.2019. VALIKOIDUT T-PAIDAT: OTA 3, MAKSA 2! Utvalda ttröjor: Tag 3 betala för 2! AVM4_0411_OMAILMO_3s.indd 22 5.11.2019 16.30
Taitekortti pakkaus 10 korttia + blanco kuoret. Kortit tekstittömiä. Förpackning med vikta kort 10 kort + kuvert utan tryck. Korten utan text. Jouluinen kirjeensulkija merkki Viimeistele viestit ihanilla kirjeensulkijoilla, arkissa 8 tarraa. Julklistermärkens Klistra igen kuverten med fina märken, 8 klistermärken per ark. Joulukorttipakkaukset/Julkortförpackningar 23 € Lastukori Kaunis lastukori kotimaisista materiaaleista, sisustukseen tai lahjaksi. Koko 21x21 cm. Spånkorg Vacker spånkorg av finska material, till inredning eller som gåva. Storlek 21 x 21 cm. 3,50 € 6 € MarjaLiisa Pitkärannan tunnelmalliset taitekortit Pakkaus sisältää 6 korttia, 2 aihetta, korteissa postimaksu maksettu. Vain ruotsinkielisenä. Stämningsfulla vikta kort av MarjaLiisa Pitkäranta Förpackningen innehåller 6 kort, 2 teman, med porto. Endast på svenska. Joulupostikorttipakkaus 8 korttia, postimaksu maksettu merkki. Julkortsförpackning 8 kort med porto. 15 € Virpi Pekkalan kuvittamat kortit! Pakkaus sisältää 12 taitekorttia (4 eri korttiaihetta) kuorineen. Tekstinä Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta. Kort med illustrationer av Virpi Pekkala! Förpackningen innehåller 12 vikta kort (fyra olika teman) med kuvert. Med texten Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta. 24 € Vindrutetorkare För torkning av vindrutan på insidan.Förpackningen innehåller tre mikrofiberdukar. God Jul och Gott Nytt År En Fridfull Jul och Gott Nytt År AVM4_0411_OMAILMO_3s.indd 23 5.11.2019 16.30
24 I ltakahdeksalta naapurista kuului riitelyä. Kohta paikalle alkoi kerääntyä ihmisiä. Jotain oli pahasti vialla, Aitee Tamang ajatteli ja otti mukaansa Punaisen Ristin ensiaputarvikkeita. Hän löysi sängystä naapurinsa, 20-vuotiaan naisen, jonka päästä valui verta. Tamang sitoi haavat ja näki, kuinka syviä ne olivat. Hän kuuli, että naisen aviomies oli raivostunut humalassa ja lyönyt vaimoaan vasaralla päähän. Siteet auttoivat, verenvuoto tyrehtyi. Tamang hälytti ambulanssin. Kun apua ei kuulunut, hän vei naapurinsa autoriksalla sairaalaan. Tamang toimi niin kuin oli oppinut ensiapukoulutuksessa, joka kuuluu Nepalin ja Suomen Punaisen Ristin kolmivuotiseen Race II -hankkeeseen. Siinä itäisen Nepalin asukkaita on koulutettu auttamaan itse itseään hädän hetkellä ja kohentamaan myös muuten elämänlaatuaan. – Pieni apuni pelasti naisen hengen, Aitee Tamang toteaa. Hän on 28-vuotias ja työskentelee sosiaalityöntekijänä Dharanin kaupungissa itäisessä Nepalissa. Vapaa-ajallaan hän toimii Punaisessa Ristissä. Onnettomuuksissa hän antaa ensiapua, kouluissa hän opettaa ensiaputaitoja ja käsihygieniaa. Race II -hanke päättyy joulukuussa 2019 toimittuaan 27:ssä Itä-Nepalin kaupunkija kyläyhteisössä. Tarjolla on ollut mikrolainoja ja ensiapuja katastrofivalmiuskoulutusta. Katuteatterissa lukutaidotonkin on saanut oppia, Omin avuin eteenpäin Kun katastrofi yllättää, apua vuoristokyliin saa odottaa. Siksi Punainen Risti on kouluttanut itäisen Nepalin asukkaita omatoimisiksi pelastajiksi. TEKSTI JA KUVAT PÄIVI ÄNGESLEVÄ kuinka juomavettä voidaan puhdistaa ja ripulia hoitaa. Tavoite on, että vähitellen koko yhteisö voi paremmin. Ylpeyttä taidoista Nepal on yksi maailman vähiten kehittyneistä ja köyhimmistä maista. Asukkaita on vajaat 30 miljoonaa. Heistä neljä viidestä asuu kevytrakenteisissa taloissaan vuoristoseuduilla, joissa tulvat, maanvyörymät ja maanjäristykset ovat yleisiä. Kun katastrofi iskee, apua vuoristokyliin saa odottaa. Harka Khadaka on 48-vuotias maanviljelijä. Hän asuu itäisessä Kuttidandan kylässä, jossa harvalla oli ennen aavistustakaan, miten toimia hädän hetkellä. Kun Punaisen Ristin Race II -hanke käynnistyi, hän osallistui em1 1 Nepalin Punaisen Ristin vapaaehtoinen Aitee Tamang (toinen vasemmalta) opettaa ensiaputaitoja Shree Siksha Shadanin toisen asteen koulun oppilaille. 0511_AVM4_24-48.indd 24 6.11.2019 8.44
25 Omin avuin eteenpäin pimättä ensiapuja katastrofivalmiuskoulutuksiin. – Nyt osaan antaa ensiapua, vaikka sitoa murtuneen jalan. Olen siitä todella ylpeä, Harka Khadaka sanoo. Hän seisoo Kuttidandan kylänraitilla. On rauhallista. Nainen pesee käsin pyykkiä, toinen pilkkoo riuskasti kirveellä polttopuuta. Miehet ovat uteliaita ja kerääntyvät Khadakan ympärille. Hän alkaa kertoa vuoden 2017 heinäkuusta, jolloin satoi tauotta päiväkausia. Neljännen sadepäivän iltana tulvavesi valui vastapäistä vuorenrinnettä pitkin, imaisi maata mukaansa ja hautasi viisihenkisen perheen talon. Vaimo ja lapset selvisivät, mutta perheen isä menehtyi kotiovelleen. Khadaka kokosi pelastusryhmän paikallisista asukkaista. He sitoivat haavat ja eristivät alueen. Khadaka määräsi, että asukkaat ja heidän karjansa on siirrettävä rinteeltä turvaan, ja heille on tarjottava yöpaikka ja ruokaa. Kylässä oli kerätty rahaa, vaatteita ja riisiä katastrofeja varten. Khadaka on oppinut paljon myös katastrofien ehkäisystä. Maanvyöryt yleistyivät, kun kyläläiset hakkasivat metsän vuorenrinteiltä. Uusia puita on nyt istutettu. Turvallisuusoppia koulussa Kun maa järähteli Panchamukhi Bazarin kylässä ensimmäisen kerran keväällä 2015, Biplov Poudel , 13, istui puussa. Hän oli kiivennyt sinne huvikseen, sillä koulusta oli vapaapäivä. Poudel kuuli oudon äänen, kohta toisen. Hän kapusi alas ja juoksi kotiin. Viikkoa myöhemmin Poudel oli koulussa, kun maa järähteli seitsemän magnitudin voimalla. Hän yritti päästä luokkahuoneesta ulos, mutta kaatui tungoksessa. Lattialla hän pelkäsi seinien kaatuvan päälleen ja ajatteli kuolevansa. Yksi koulurakennuksista vaurioitui maanjäristyksessä pahoin, mutta uusi on nyt rakenteilla Race II -hankkeen tuella. Tuon kevään jälkeen myös Shree Panchamukhin koulussa on varauduttu katastrofeihin. Punaisen Ristin kouluttajat ovat painottaneet, että hätääntyä ei saa. Kun maa alkaa järistä, on pyrittävä avoiKÄÄNNÄ ? 2 Harka Khadaka kokosi kyläläisistä pelastusryhmän, kun tulva ja mutavyöry yllättivät Kuttidandan asukkaat vuonna 2017. 3 Singhapurin kylän katastrofivalmiusryhmä pitää kokousta. 4 Aitee Tamang asuu Dharanin kaupungissa itäisessä Nepalissa. Vapaa-ajallaan hän toimii Punaisen Ristin vapaaehtoisena kouluttajana. 5 Biplov Boudel oli koulussa, kun maanjäristys iski keväällä 2015. Punaisen Ristin avulla hän on oppinut pelastautumista ja ensiaputaitoja. melle kentälle. Jos joutuu jäämään luokkahuoneeseen, on kumarruttava pulpetin alle, suojattava pää käsillä ja pysyttävä alhaalla. Biplov Poudel on opetellut myös ensiaputaitoja. Hän on Punaisen Ristin vapaaehtoinen ja opettaa muille oppilaille esimerkiksi käsien oikeaoppista pesua. Ilmaisia terveyssiteitä Shree Pashupatin yläkouluun Singhapurin kylässä tulee vihdoin juomavettä. Myös ulkokäymälöissä on vesihanat, joten kädet voi pestä. Tytöt saavat ilmaisia terveyssiteitä, ja käytetyille siteille on oma säiliönsä. Koulusta ei enää tarvitse olla pois kuukautisten aikana. – Tyttöjen oppimistulokset ovat parantuneet, rehtori Bhim Kumari Bhandari kertoo. Hän kävelee koulun takapihalle ja esittelee käymälää. Sen jälkeen hän näyttää kylän päätien, joka kulkee koulun ohitse. Liikenneonnettomuuksia oli paljon, kunnes lapset oppivat liikennesääntöjä. Koulun lähelle tuli varoitusmerkke2 5 4 "Nyt osaan antaa ensiapua, vaikka sitoa murtuneen jalan. Olen siitä todella ylpeä." 3 0511_AVM4_24-48.indd 25 6.11.2019 8.44
26 jä. Myös ensiaputaitoja ja katastrofitilanteissa toimimista on opetettu. – Uudistukset ovat Race II -hankkeen ansiota. Lapset vievät myös kotiinsa taidon, jonka oppivat koulussa, Bhandari sanoo. Lainalla irti köyhyydestä Nisha Rai , 42, ansaitsi ennen elantonsa keräämällä ja murskaamalla kiviä kuivuneen joen pohjasta. Aviomies ajoi vuokraamaansa riksaa. Silti he tunsivat, etteivät voineet ostaa riittävän ravitsevaa ruokaa lapsilleen, saati kouluttaa heitä. Nyt elämä on helppoa, hän sanoo pienessä kivitalossaan Dharanin kaupungissa. Hän kävelee pihastaan rinnettä alaspäin sikojen karsinaan, joka on katoksen alla. Sikoja on neljä, possuja saman verran. Siat hän osti 15 000 Nepalin rupian (126 euroa) lainalla, jonka hän sai vuodeksi Race II -hankkeesta. Korkoa hän maksaa 50 rupiaa (vajaat puoli euroa) kuukaudessa. Punaisen Ristin lainat tarjoavat köyhille mahdollisuuden nousta kurjuudesta, sillä pankeista he eivät lainaa saisi. Rai arvelee, että voi myydä sikansa jopa viisinkertaisella hinnalla. Sen jälkeen hän aikoo ostaa lisää eläimiä ja perustaa elintarvikeliikkeen. – Neuvoni muillekin on, että jos haluat itsenäistyä, ota laina ja hanki itsellesi ammatti, Rai sanoo. Koulutusta joukoille Dipesh Baniya oli juuri käynyt Punaisen Ristin katastrofivalmiuskoulutuksen, kun läheisellä Kavelin torilla syttyi tulipalo. Hän kokosi paikallisista asukkaista pelastusryhmän, joka sai tulen sammutettua puunja banaaninlehdillä, kun vettä ei ollut. 1 Opettaja Bhim Kumari Bhandari (vas.) kiittää Punaisen Ristin Race II -hanketta, joka on kasvattanut koko kylän valmiutta toimia hätätilanteissa. 2 Katastrofiharjoitus Himalin koulussa. Maanjäristyksen sattuessa oppilaat kyyristyvät pöytien alle ja suojaavat päätään käsillä. 3 Panchamukhin koulun pieniä oppilaita. Koulu kärsi pahoin vuoden 2015 maanjäristyksissä. Rakennuksia on kunnostettu Punaisen Ristin tuella. Samaan aikaan naisen ääni huusi apua. Hän oli jäänyt puristuksiin, kun kodin kiviseinät olivat sortuneet. Baniya hälytti ambulanssin ja kokosi paarit torilla lojuvista lankuista. Pelastajat alkoivat varovasti purkaa raunioita. Ambulanssin saapuessa loukkaantunut nainen odotti paareilla. – Ilman Punaisen Ristin koulutusta emme olisi onnistuneet, Baniya sanoo. Hän on nyt 21-vuotias taloustieteen opiskelija, joka omistaa myös pienen hotellin ja kaupan Singhapurissa. Muun ohessa hän toimii vapaaehtoisena katastrofivalmiuskomitean koordinaattorina. Dipesh Baniya toivoo, että yhä useampi kyläläinen saisi koulutusta katastrofeihin varautumiseen ja uhrien auttamiseen. Silloin yhteisö voisi ratkaista pienemmät ongelmansa omin avuin. – Nepalilainen sanonta kuuluu: Jos yksi ihminen sylkee, se ei ole mitään – mutta jos sadat ihmiset sylkevät yhdessä, syntyy joki. ? "Lapset vievät myös kotiinsa taidon, jonka oppivat koulussa." Race II -hanke Nepalissa S uomen Punaisen Ristin yhdessä Nepalin Punaisen Ristin kanssa toteuttamassa Race II -hankkeessa on vahvistettu paikallisten asukkaiden valmiutta toimia katastrofija onnettomuustilanteissa ja kohentaa siinä sivussa muutenkin elämänlaatuaan. Tammikuussa 2016 alkanut hanke päättyy tänä jouluna toimittuaan 27:ssä kaupunkija kyläyhteisössä itäisessä Nepalissa. Alue kärsi pahoin vuoden 2015 kevään kahdessa maanjäristyksessä. Race II -hanke on rahoitettu ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroista ja Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastosta. 1 2 3 0511_AVM4_24-48.indd 26 6.11.2019 8.44
27 Lähetä ratkaisusi ristikkoon 4/2019 joulukuun loppuun mennessä osoitteella Suomen Punainen Risti, Avun maailma Hjälpens värld, PL 168, 00141 Helsinki. Merkitse kuoreen tunnus ”Ristikko 4/2019”. Vastanneiden joukosta arvotaan kaksi voittajaa, jotka saavat palkinnoksi Punaisen Ristin tuotteita. Ristikkokilpailun 2/2019 voittajiksi arvottiin Tuula Väärä Oulusta ja Mari-Ann Vikman Pietarsaaresta. Onnittelut voittajille! NIMI: OSOITE: OIKEA RATKAISU RISTIKKOON 2/2019. RISTIKKO HANNU NIITTYMÄKI KUVA JOONAS BRANDT Ristikko 4/2019 0511_AVM4_24-48.indd 27 6.11.2019 8.44
28 Korsord 4/2019 KORSORD SOLVEIG SJÖSTEDT BILD VEERA KORHONEN Lösningarna på korsordet 4/2019 bör sändas inom december under adress Hjälpens värld, redaktionen, PB 168, 00141 Helsingfors. Märk kuvertet ”Korsord 4/2019”. Bland insändarna på korsordet 2/2019 utlottades två FRK-produkter. Lotten föll denna gång på Tuula Väärä från Uleåborg och Mari-Ann Vikman från Jakobstad. Gratulerar! NAMN: ADRESS: DEN RÄTTA LÖSNINGEN PÅ KORSORDET 2/2019. K V A T T E N D R E A R I A R K T I S Ö V A T N T A E K A R U B N I G A I A N A R K I E R K E B A B G R A M H O N O L U L U D O P L A T I N L U T O M S L A G P E G M I M A P O L P R Y D N O A T E S I A R L I E N F R I S K G I G L A R S K O L A G L E D F S K I D A R E A N E M I T A L A R E N D E M O N EDAMER BIBO GES I AR MÅ – SÖ GJORDES LIST? ÅKER TÅG PRON. FÅGLAR RK HÄST HOTADE SVAVEL PUTSA UPP MED KORV? SLÅS PÅ BIL I IASI FURSTAR FÖRGATA I FR YTORNA ÄR I FÖRBUND HAR DU FÅTT? SKYDD MYTERNA KUT STEN I RING? STÖVEL LAND GUD MÅTT I ÖST JA! SES I ÖKEN BORGÅ FORT I TEXAS EREMIT DAM DONERA FÖR BARN NR 1 VÄLDIG PRIVAT ARSENIK NILS ALM SÖT? GAMFÖDA BARDRYCK HOMO DAM TÄVLING STACK KÄRRA KAN SNÖ VARA PLATSFRÅGA RISVIN ANKA PÅLÄGG FÅS I KASSA BORTA KHAN TOR ODEN U NÖJD SUCK? GRANN FÅGEL RÖNTGEN TJATAR PÅ VAR TYST HUS KAR NORPA 0511_AVM4_24-48.indd 28 6.11.2019 8.44
29 Kors & tvärs 32 Prematurbarn behöver blod 36 Vasa kallar till stämma 42 Resumé F ör rödakorsvolontärerna i Åbo inleddes beredskapsövningen Droppen 2019 med en föreläsning på det lokala Sokos-hotellet. I övningen fick frivilliga i uppgift knacka dörr i bostäderna i studentbyn i Åbo. – Vi vill se hur länge det tar att kartlägga området och hur effektivt det går att göra. Volontärparen har med sig en elektronisk blankett som de fyller i tillsammans med lägenhetens nummer och plats på kartan, berättar Mika Vilpo , chef för Röda Korsets första hjälpen-jour i Åbo. De svar som volontärerna får vid dörren till lägenheterna uppdateras i realtid till övningens ledningscentral, där man kan följa med situationen på en karta. Invånarna tillfrågas bland annat hur många personer som Volontär bakom dörren Röda Korsets riksomfattande beredskapsövning Droppen 2019 handlade om en vattenkris. bor i lägenheten och om där finns små barn eller husdjur. Det är också viktigt att veta om invånaren om det var en riktig undantagssituation skulle bli kvar i sin lägenhet. Efter föreläsningen drar volontärerna Sari Salmi och Jari Vuorijoki på sig röda västar och ger sig iväg. Med sig har de en Droppen 2019-hink med broschyrer om krislivsmedel att dela ut. Det första målet är ett betonghus i tre våningar. Duon börjar i översta våningen. – Om ingen öppnar antecknar vi i appen att vi inte kunde nå invånaren. Om vi t.ex. hör en hund skälla i lägenheten antecknar vi det också, säger Salmi. Ingen av de fyra dörrarna i den översta våningen öppnas. Den första dörren i mellanvåningen öppnas av vietnamesiska Kim Duong , som omsorgsfullt besvarar alla frågor. Hon tycker inte alls det är förbryllande att Röda Korset ringer på dörren och ställer frågor. De följande två dörrarna och öppnas och volontärerna får tala med ytterligare en invånare i bottenvåningen. Salmi antecknar i systemet att kartläggningen av det första huset är färdigt. Sammanlagt når volontärerna ungefär 20 procent av invånarna i studentbyn. Det motsvarar läget i en verklig krissituation, uppger Mika Vilpo. Om det var på allvar skulle volontärerna ändå fortsätta att ringa på och dessutom lägga information i postluckorna. I hela landet deltog ungefär 200 rödakorsavdelningar i beredskapsövningen Droppen 2019. Inom ramen för övningen delade man bland annat ut vatten i samarbete med vattenverk och renade dricksvatten med Röda Korsets logistikcentrals utrustning. – Tack till alla frivilliga! Tack vare övningen är vår beredskap att hjälpa i undantagssituationer igen snäppet bättre, säger beredskapsövningens planerare Viivi Kirvesoja . INA VIRTANEN JU S S I V IE R IM A A SARI SALMI och Jari Vuorijoki övade på kartläggning av hjälpbehov i övningen Droppen 2019. 0511_AVM4_24-48.indd 29 6.11.2019 8.44
30 Kors & tvärs Hjälpens värld 1/2020 utkommer den 5 februari. 1 514 163 EURO testamenterades förra året till Röda Korsets hjälp i hemlandet. KÄLLA: FRK:S STATISTIKBOK 2018 F inlands Röda Kors och Mannerheims Barnskyddsförbunds insamling Jul i sinnet inleds 21 november och fortsätter som traditionen bjuder fram till julafton. Insamlingen ordnas i år för 23 gången. Under årens lopp har mer än 288 000 familjer fått hjälp genom insamlingen Jul i sinnet. Insamlingsmedlen används till presentkort för livsmedel för mindre bemedlade barnfamiljer så att de kan köpa julmat. Målet i år är att samla in 2 000 000 euro, vilket räcker till ett presentkort på 70 euro till 28 000 familjer. Jul i sinnet-presentkorten delas ut till mindre bemedlade barnfamiljer i Finland som har hamnat i en svår ekonomisk situation till exempel på grund av arbetslöshet, sjukdom, överskuldsatthet, låga inkomster eller någon annan plötslig krissituation. Presentkorten är avsedda som julklappar och man kan inte ansöka om att få ett. Vilka familjer som får bidrag väljer Finlands Röda Kors och Mannerheims Barnskyddsförbund i samarbete med till exempel socialtjänst, barnrådgivning och församlingarnas diakoniarbete. Insamlingen Jul i sinnet ordnas av Finlands Röda Kors och Mannerheims Barnskyddsförbund i samarbete med Yles Morgon-tv, Yle Vega och Radio Suomi. Presentkorten kan endast användas för att köpa livsmedel och de är giltiga i alla S-gruppens, Lidls och Keskos matbutiker. KIMMO HOLOPAINEN Jul i sinnet börjar i november Röda Korsets och Mannerheims Barnskyddsförbunds insamling ställer mat på julbordet hos mindre bemedlade barnfamiljer för 23 gången. INSAMLINGEN JUL i sinnet hjälper mindre bemedlade barnfamiljer i hemlandet. Stöd till offren för knivdådet i Kuopio Det våldsdåd som inträffade i Savolax yrkesinstituts lokaliteter i Kuopio den första oktober chockade hela Finland. En gärningsman med ett eggvapen dödade en person och sårade nio innan polisen stoppade honom med skjutvapen. Gärningsmannen studerande vid yrkesinstitutet. Röda Korsets frivilliga inom psykiskt stöd fanns på plats en halv timme efter larmet. Samma dag öppnade Röda Korset en krismottagning i centrum av Kuopio för at t erbjud a c ho c k ade människor samtalshjälp och vid behov bistå dem att söka professionell hjälp. Volontärer inom det psykiska stödet besökte också Savolax yrkesinstitut där våldsdådet inträffade. Krishjälp erbjöds i samarbete med krisgrupper, socialjour och församlingar. Kuopio stad framförde önskemålet att Finlands Röda Kors beredskapsgrupp av psykologer också skulle delta och gruppen skickade åtta krispsykologer till staden. Beredskapsgruppen av psykologer ordnade gruppträffar för studerande och personal vid yrkesinstitutet, kartlade behovet av fortsatt vård och ordnade bearbetningsträffar för volontärerna. Röda Korsets volontärer bidrog med 1 100 timmar frivilligarbete i Kuopio. Samtalshjälp erbjöds ungefär 400 personer. På plats fanns volontärer från Norra Savolax, Norra Karelen, Mellersta Finland, Kajanaland, Södra Savolax och Södra Karelen. RÖDA KORSETS psykiska stöd fanns på plats i Kuopio. A N N A -K A T R I H Ä N N IN E N K R IS T IIN A H E M M IN K I 0511_AVM4_24-48.indd 30 6.11.2019 8.44
31 PÄLKÄNEBON Janne Salminen ger sitt bidrag i Pauliina Jaakkolas insamlingsbössa med dottern Amanda. FINLANDS RÖDA KORS viktigaste årliga insamling, Hungerdagen, fyller hedervärda 40 år nästa år. Samtidigt är insamlingen inne i ett historiskt brytningsskede. Användningen av kontanter har minskat i flera års tid och det har också märkts i resultatet av insamlingar med insamlingsbössa. Hungerdagen har därför stegvis övergått från att vara en kontantinsamling till att samla in bidrag i flera kanaler. – Även gatuinsamlarna kan allt oftare att ge folk möjligheten att ge ett bidrag t.ex. via MobilePay eller genom kortbetalning och bidragen som kom in den vägen mer än fördubblades jämfört med förra året, berättar Hungerdagens koordinator Raisa Heinämäki . – De nya betalningssätten har ändå inte ersatt bortfallet i kontantdonationer än. Det krävs en hel del arbete för att både insamlare och givare ska göra de nya insamlingssätten till sina. Förändringen innebär inte att de frivilliga insamlarna med sina röda västar försvinner ur gatubilden. Även framöver är varje volontär under Hungerdagen en levande reklam för Röda Korsets hjälparbete. Gatuinsamlingen ger Hungerdagen en synlighet som man inte kan köpa för pengar. – Tack till alla insamlare och givare som deltog i Hungerdagen! Tack vare ert stöd är Röda Korset redo att hjälpa nödlidande både här hemma och ute i världen även i framtiden, säger Heinämäki. KIMMO HOLOPAINEN Sammanlagt inbringade insamlingen Hungerdagen uppskattningsvis 2,3 miljoner euro. Det slutliga resultatet klarnar senare. 1,1 miljoner i Hungerdagsbössorna 1 054 UNGA fick förra året hjälp i Röda Korsets skyddshus för unga. KÄLLA: FRK:S STATISTIKBOK 2018 TOKMANNI STÖDJER RÖDA KORSET Finlands Röda Kors och Tokmanni inledde ett samarbete under Hungerdagen och samarbetet kommer att fortsätta i minst två år. Under partnerskapstiden stödjer Tokmanni Röda Korsets vänverksamhet och deltar i arbetet mot ensamhet samt insamlingen Hungerdagen. – Röda Korset var en naturlig samarbetspartner eftersom det är en pålitlig organisation med bred verksamhet. Röda Korset har en avdelning på så gott som alla orter där Tokmanni har en butik, så de flesta på Tokmanni kan delta i arbetet mot utslagning, säger Tokmannis verkställande direktör Mika Rautiainen. Kedjereaktionen satte rekord I Röda Korsets cyklingskampanj Kedjereaktionen deltog i år rekordmånga företagslag, hela 235 stycken, som sammanlagt trampade 2,7 miljoner kilometer. På basis av antalet cyklade kilometer blir Kedjereaktionens donationssumma närmare 110 000 euro och totalsumman är större än så, eftersom många företag har lovat fördubbla den summa deras anställda samlar in. Kedjereaktion är en cyklingskampanj som uppmuntrar folk att röra på sig och samtidigt göra gott. Kampanjen genomförs årligen i samband med Kilometertävling. Intäkterna från Kedjereaktionen använder Röda Korset till att hjälpa människor i klimatförändringsdrabbade områden i Tadzjikistan och Swaziland. Blodgivningsinformation i nya kanaler Från och med i höst talas det om blodgivning i alla Finlands bilskolor, eftersom information om blodgivning nu ingår i den obligatoriska riskhanteringsutbildningen i bilskolan. I utbildningen deltar alla bilskoleeller undervisningstillståndselever som avlägger B-körkort. På Blodtjänst testar man under hösten för första gången också influencermarknadsföring för att öka kunskapen om blodgivning. Genom samarbetet talar populära bloggare på Indieplace om blodgivning och delar sin egna berättelser som blodgivare och patienter. E M IL IA K A N G A S LU O M A JA R I H Ä R K Ö N E N 0511_AVM4_24-48.indd 31 6.11.2019 8.44
32 Outi och Frank Granroths tvillingar Eero och Märta vägde sammanlagt under 1 500 gram när de föddes i graviditetsvecka 24. Under de första månaderna behövde tvillingarna flera gånger få röda blodkroppar av donationsblod. Som tack för den goda vården vill Outi och Frank nu ge något i gengäld – till nytta för kommande prematurer. TEXT SANNA KETTUNEN BILDER JANNE NURMI I Outi och Frank Granroths familj levde man från stund till stund för fem år sedan. När tvillingarna Eero och Märta föddes i 24:e graviditetsveckan vägde de tillsammans mindre än ett och ett halvt kilo. Eero vägde 800 gram och Märta bara 685 gram. – Natten efter självständighetsdagen 2014 förändrade mitt och min mans liv. Vi var samtidigt både glada över att våra barn hade fötts och oroliga över hur de skulle klara sig, minns Outi Granroth. Prematur kallas ett barn som föds före graviditetsvecka 37. Tidigare ansågs gränsen vara en födelsevikt på under 2 500 gram. Hur man än mäter det föddes tvillingarna Granroth alldeles för tidigt. Någon orsak till att graviditeten tog slut så fort har man ändå inte hittat. – Förlossningen bara började med sammandragningar. Det var helt overkligt och ofattbart. Under själva förlossningen hade jag så mycket adrenalin i kroppen att jag till exempel inte kunde gråta, berättar Outi. För båda föräldrarna var den tidiga förlossningen och den långa sjukhusperioden efteråt en traumatisk upplevelse. – I synnerhet för vår son vågade de inte ens lova att han skulle överleva. Syremättnaden sjönk så fort man öppnade dörren till kuvösen. Det var förskräckligt att se att respiratorn var inställd på 90% tilläggssyre. – Trots det var det mycket glädje förknippad med deras födelse och de där första veckorna, fast vi inte visste hur länge det skulle vara. Jag minns några helt magiska stunder, till exempel när jag såg barnen för första gången efter kejsarsnittet. De hade bara uppenbarat sig! Eller när vi fick ta dem i känguruvård. Vi var helt till oss över att få göra det, de var de bästa dagarna. – Jag minns också att vi talade med Frank om hur det är om barnen inte klarar sig. Men vi kände hela tiden en stor "Vi måste leva i stunden, det fanns inget annat alternativ." tacksamhet över att vi fick lära känna dem ens under en liten tid. Paus i övriga livet Båda tvillingarna utvecklade efter födelsen svår BPD, bronkopulmonell dysplasi, en kronisk lungsjukdom som är vanlig bland prematurer. Barnen vårdades på intensivvårdsavdelningen för nyfödda på Kvinnokliniken. Sina första sex veckor tillbringade de i kuvös. – Under hela den tiden kunde jag inte tänka mig att vi någon dag skulle få hem barnen. Det var till exempel omöjligt att tänka på att skaffa barnsaker. Vi måste leva i stunden, det fanns inget annat alternativ, säger Outi. Tvillingarnas blodvärden, bland annat hemoglobinet, följde man regelbundet med. Båda barnen fick under sina första månader flera transfusioner av röda blodkroppar, både på intensiven på Kvinnokliniken och under den fortsatta vården på Jorvs sjukhus. Märta tillbringade till slut 4,5 månader på sjukhus och Eero fick vård i 5,5 månader. Utskrivningen skedde till slut ganska fort. – Hemma var det igen en helt ny situation. På sjukhuset kändes det som att barnen var sjukhusets barn, jag var tvungen att skjuta undan mina egna modersimpulser. I början var det svårt att lära sig att lita på att vi kan ta hand om dem. Det första halvåret eller närmare året hemma var tungt. Mitt i en ny vardag hade man inte tid att bearbeta de trauman och rädslor som fanns kvar från sjukhustiden. Men småningom började vardagen löpa. Blodgivning som gengåva Outi och Frank var så tacksamma över den goda vård deras tvillingar har fått att de ville ge något i gengåva. Att ge blod kändes som ett bra sätt att hjälpa, i synnerhet som Eero En gengåva från en prematurfamilj KÄÄNNÄ ? 0511_AVM4_24-48.indd 32 6.11.2019 8.45
ATT EERO OCH MÄRTA var tidiga prematurer definierar familjen Granroths liv allt mindre för varje år som går. 0511_AVM4_24-48.indd 33 6.11.2019 8.45
34 och Märta hade behövt blodpreparat i flera repriser. – Jag tror att vi inte under hela vårt liv kommer att betala så mycket skatt att det skulle täcka den vård tvillingarna fick och all den uppföljning och rehabilitering som har kommit därefter, säger Outi. – Ingendera av oss hade gett blod förut och jag har själv tyckt att tanken är skrämmande. Men nu när jag tänker på hur mycket vårdingrepp mina barn har fått stå ut med sedan de föddes så kan jag inte längre säga att jag är rädd för att bli stucken. Outi kunde ändå inte börja ge blod direkt, eftersom familjens minsting Tilda föddes i oktober 2016. Frank bokade däremot in sin första blodgivning i samband med att familjen besökte Helsingfors. – Blodgivning är bekant för mig från min barndom, för min pappa var i tiden en aktiv blodgivare. Givningen gick bra och jag märkte inte att jag skulle ha mått annorlunda efteråt. Det bästa med det är att man på kort tid kan hjälpa många människor, konstaterar Frank. Eero och Märta tyckte det var väldigt intressant att följa med när pappa gav blod. – Vi har talat om blodgivning hemma och om att de också har fått blod av någon annan när de var bebisar. Fast jag tror nog de var mer intresserade av Blodtjänsts servering vid blodgivningen, skrattar Frank. Mot en vanlig vardag I december fyller Eero och Märta fem och lillasyster Tilda har fyllt tre. Familjen Granroths vardag blir allt mer lik en vanlig barnfamiljs vardag. – Visst har vi läkarbesök fortfarande, men de kommer allt mer sällan. Nu har tvillingarna gått på dagis i ett år. Det har fört med sig många framsteg och en övertygelse om att vi är på väg mot ett vanligt liv, säger Outi. – Små framsteg gör oss föräldrar glada. För mindre än ett halvår sedan var neurologen orolig över att Eero hade svårt att hålla i en penna – tills han plötsligt skrev sitt namn och berättade att de hade övat på det på dagis. Och Märta överraskar oss med nya ord och uttryck som hon har lärt sig i talterapin. Barnens docklekar vittnar ändå om att de var prematurer: "Hos oss sover babydockor inte i sängar utan i kuvös." FRANK GRANROTH gav blod i Sanomahusets Blodtjänstbyrå i samband med att familjen besökte Helsingfors. Barnen tyckte det var intressant att pappa gav blod. 0511_AVM4_24-48.indd 34 6.11.2019 8.45
35 Vart tionde barn i världen Den 17 november firas Internationella prematurdagen. Avsikten med temadagen är att fästa uppmärksamhet vid att upp till vart tionde barn i världen föds för tidigt. I samband med prematurdagen riktas violett ljus mot kända landmärken världen över. Den violetta färgen signalerar att prematurerna är speciellt känsliga. Mer information om evenemang i samband med Internationella prematurdagen finns på prematurfamiljernas förening Kevyts webbplats: www.kevyt.net. För prematurer är donationsblod livsviktigt Prematurbarn är den största åldersgruppen i Finland som behöver blodtransfusioner. A lla nyföddas hemoglobin sjunker alltid efter förlossningen. För prematurer är nedgången ändå mer allvarlig än för barn som föds fullgångna. – Hos prematurer räcker inte produktionen av röda blodkroppar till att upprätthålla en tillräcklig hemoglobinnivå, så de behöver transfusioner. Att ta blodprov orsakar också anemi, fast mängden blod som behövs för många analyser är liten. Hos prematurer ökar blodbehovet också av att de blöder lättare, av operationer och infektioner och blodgruppsimmunisationer, berättar Ilkka Ketola , specialist inom barnsjukdomar och neonatologi. Ketola jobbar på Kvinnokliniken vid Helsingfors universitets centralsjukhus, där Finlands största intensivvårdsavdelning för nyfödda finns. På avdelningen vårdas i genomsnitt 2 000 nyfödda per år. Av dem väger ungefär 150 under 1 500 gram när de föds och cirka 60 under 1 000 gram. – En liten prematur får i vanliga fall två till fyra transfusioner av röda blodkroppar under en vårdperiod. I allmänhet ger vi 15 milliliter per kilo vikt, så ett barn som väger 700 gram får 10 milliliter röda blodkroppar. Erytrocyterna ges som infusioner över 2–4 timmar, men vid behov till exempel i samband med blödning ger vi behandlingen fortare så att hemoglobinet hålls på god nivå. Ibland har man gett hela blodvolymen eller upp till 50–60 milliliter. Röda blodkroppar och blodplättar produceras på samma sätt för patienter i alla åldrar. Ett erytrocytpreparat för vuxna delas upp i tre lika stora delar på cirka 90 milliliter. På så sätt blir patienten inte utsatt för flera givares blod. – Vi strävar efter att prematurer under 28 veckor bara ska få blod av en givare under de första veckorna – så länge som de tre påsarna räcker, säger Ketola. ? – Hos oss sover babydockor inte i sängar utan i kuvös, skrattar Outi. – Vi var länge oroliga över barnens framtid och om de kommer att kunna leva normala liv och hur de ska klara sig med jämnåriga barn. Det som har hänt är alltid en del av vår familjs historia, men att tvillingarna föddes som prematurer är en allt mindre definierande del av oss. Det är vi väldigt glada över. ÅR 2016 FICK tvillingarna Märta och Eero en lillasyster, Tilda. 0511_AVM4_24-48.indd 35 6.11.2019 8.45
36 RAMIEZA MAHDI och Irmeli Lindroos är volontärer i rödakorsavdelningarna i Vasa. – Vasa är en trygg, vänlig och mångkulturell stad där det talas över hundra språk. Själv har jag flyttat hit från Jakobstad och nu skulle jag inte byta Vasa mot någonting, säger Mahdi. 0511_AVM4_24-48.indd 36 6.11.2019 8.45
37 I juni nästa år står den internationella kulturstaden och det livliga rödakorsorten Vasa värd för Finlands Röda Kors ordinarie stämma. Målet är klart: att allt på stämman går som på Strömsö! TEXT KIMMO HOLOPAINEN BILDER LINUS LINDHOLM Tillsammans till Vasa Finlands Röda Kors ordinarie stämma 2020 V asa svenska rödakorsavdelnings ordförande Ulf Lassander skrattar. Självklart är det uttrycket bekant. Yles magasinprogram Strömsö är ett begrepp efter 17 år i rutan. Sommarparadiset Strömsö bjuder på handarbete och hantverk, matlagning och trädgårdsskötsel – och allt går som en dans. Till och med på finska finns en låt där man frågar var mitt eget Strömsö finns. Och när något i verkliga livet går – tja, riktigt på tok, så konstaterar man på båda språken: ”Det gick inte som på Strömsö.” Uttrycket lever och har hälsan, men alla vet inte att Strömsö finns i Vasa. Programmets hem är kommerserådet Adolf Grönbergs (1814–1888) villa i Västervik. Ökar närheten av Strömsö pressen på dem som är värdar för Finlands Röda Kors stämma? – Klart att målet är att allt går som på Strömsö, ler Ulf Lassander. – Men det är tid till sommaren och det går undan hela tiden. Röda Korset samlas till stämma vart tredje år och i samarbete med centralbyrån är det de olika rödakorsdistrikten som turvis står värd för stämman. I sommar är det Österbottens svenska avdelning som har äran. Något litet evenemang är det inte frågan om. I den förra stämman i Helsingfors deltog ungefär tusen rödakorsmedlemmar, volontärer och anställda, och lika många väntas komma till Vasa. Förutom själva stämman är det en hel del att ordna med inkvartering och resor samt det omfattande kringprogrammet. Det är tradition att be lokala frivilliga hjälpa till med arrangemangen. I Vasa svenska avdelning har man redan börjat vänta på den inbjudan. – Hos oss har de som har varit med längre redan börjat få huvudvärk över stämman. För dem som är unga känns sommaren så avlägsen att de inte ens har tänkt på det än. Intresse att ställa upp finns nog, bara vi får besked om vad vi ska göra, säger Lassander. – Något av en utmaning kan det nog bli att se att vi har tillräckligt många frivilliga som kan båda språken tillräckligt väl – och helst ett tredje till. En tvåspråkig kulturstad Ja, språkfrågan. Den kan man knappast hoppa över när det gäller stämman i Vasa. Finland är ett tvåspråkigt land och Finlands Röda Kors är en tvåspråkig, offentligrättslig förening om vars ställning det finns en skild lag. Vasa är i sin tur en av Finlands äldsta städer och ett centrum för finlandssvensk kultur. Av de 67 000 invånarna i staden Vasa talar 69 procent finska, men i kranskommunerna är förhållandet det motsatta. I Korsholm har 69 procent av de 19 000 invånarna svenska som modersmål och i Malax är andelen hela 85 procent. Modersmålet delar också Vasa som rödakorsstad. I staden finns flera svenska avdelningar och Vasa svenska avdelning är den största svenska rödakorsavdelningen i hela Finland. I Vasa finns också en livskraftig finsk avdelning, Vasa finska avdelning, men den hör till finskspråkiga Västra Finlands distrikt. Närmaste finska grannavdelning finns i Laihela och distriktsbyrån finns i Seinäjoki. Kristiina Brisk-Mosander är ordförande för Vasa finska avdelning. Hon flyttade till Österbotten från Tusby i Nyland för några år sedan. Grundades år 1606 som Korsholm. Namnet ändrades till Vasa efter den regerande ätten år 1611. FAKTA OM Vasa KÄÄNNÄ ? 0511_AVM4_24-48.indd 37 6.11.2019 8.45
– Till en början tyckte jag det var konstigt att distrikt och avdelningar går på varandra så här. Helsingfors och Nylands distrikt är ett tvåspråkigt distrikt och jag var van vid att man vid behov gick igenom allt på två språk utan att det var något problem, säger Brisk-Mosander. – Jag valde att gå med i den finska avdelningen för att jag bor granne med den byrån, men jag kunde ha valt den svenska avdelningen lika väl. Min svenska är inte perfekt, men familjen är tvåspråkig. Hur hög är då språkmuren som delar Vasaborna? Ordförandena, som båda talar bägge språken, suckar. – Jag tycker att indelningen i finskoch svenskspråkiga är den största utmaningen i hela Vasa. Det tar livet av många goda initiativ, säger Lassander. – Beklagligt ofta är det modersmålet som avgör, även om man kan båda språken. Det syns i allt, till och med i var man går och äter och vilken musik man lyssnar på. Brisk-Mosander håller med. – Mycket som är bra blir ogjort. Genom att samarbeta skulle vi kunna göra mer, både i staden och inom Röda Korset. Riva murarna Rödakorsavdelningarna i Vasa har en del samarbete över språkgränsen, men mer kunde det vara, tycker ordförandena. Den finska avdelningen har bland annat hälsorådgivning, vilket den svenska avdelningen inte har. I stället saknar den finska avdelningen ungdomsverksamhet, till exempel. – I hälsopunkten finns det frivilliga från den svenska avdelningen och det är väldigt bra. Trots att det administrativa samarbetet ibland är svagt så rör sig de frivilliga över avdelningsgränserna, konstaterar Brisk-Mosander. Ordförandena har sin åsikt klar: De verksamheter som i sig själva fungerar på ett språk kan gärna förbli åtskilda. Det tydligaste exemplet på en sådan verksamhet är väntjänsten. Däremot borde man eftersträva mer samarbete inom första hjälpen-verksamheten och första omsorgen. – När en människa behöver hjälp funderar man inte på vilket språk det går, det viktiga är att man blir förstådd och att man får hjälp, säger Lassander. – Det samma gäller insamlingen Hungerdagen. Varför räkna ut intäkterna för två skilda avdelningar när pengarna går till samma katastroffond? Varför konkurrera när det bara finns ett Röda Korset? För så är det, i varje land får det bara finnas ett Röda Korset. Det framgår av internationella Röda Korsets och Röda Halvmånens sjunde princip och den är bindande för alla rörelsens medlemsorganisationer. Det betyder förstås inte att Finlands Röda Kors inte inom sig ska ha plats att verka på fler än ett modersmål, men varför bygga mer murar mellan folk? Handen på hjärtat: Hur många som inte är med i organisationen – som behöver hjälp eller som stödjer Röda Korset – fattar ens att de har att göra med en viss rödakorsavdelning eller ett visst distrikt? Knappast väldigt många. Utåt syns ändå bara ett Röda Korset och ju enklare det interna samarbetet är, desto bättre kan vi hjälpa. Österbottens svenska distrikt är också ett geografiskt lite avvikande distrikt. Längs med den österbottniska kusten finns det hela 37 avdelningar från Kristinestad i söder till Karleby svenska avdelning i norr. Många av avdelningarna är små och fokuserar på kärnverksamhet som Hungerdagen och väntjänst. Ulf Lassander hoppas att det att stämman hålls i det egna distriktet ska få fler av de mindre avdelningarna att vara med och påverka. – I allmänhet ger det fart att det är stämma. Det är en fin upplevelse att se hur många vi, att vi inte är ensamma om att jobba för Röda Korset här i landet. Samtidigt uppmanar Lassander både avdelningar och distrikt att ta en titt utanför den egna sandlådan. Grannen kan ha mycket att ge, också för stämmoförberedelserna. Staden förstördes i en brand år 1852. Ett nytt centrum byggdes där den tidigare hamnen fanns. FAKTA OM Vasa "Varför konkurrera när det bara finns ett Röda Korset?" AVDELNINGARNAS ordföranden Ulf Lassander och Kristiina Brisk-Mosander hälsar Röda Korset välkommen till stämman i Vasa. 0511_AVM4_24-48.indd 38 6.11.2019 8.45
39 Den äldsta byggnaden i Vasa är Wasastjernahuset från år 1780. FAKTA OM Vasa Under åren 1855–1917 på ryska tiden användes namnet Nikolajstad också om Vasa. FAKTA OM Vasa Mångkulturellt centrum V asa är en internationell, mångkulturell stad. Ungefär nio procent av Vasaborna har ett annat modersmål än svenska eller finska. Det som drar är det livliga näringslivet i Vasa och så studiemöjligheterna: staden har hela fem högskolor, inklusive Vasa universitet. De största arbetsgivarna är Wärtsilä och ABB. Förutom affärsresenärer och studerande ger invandring färg åt staden. Vasatrakten lockar invandrare mer än någon annan del av Finland förutom huvudstadsregionen. Det syns också i Röda Korsets verksamhet. – Det finns många invandrare med flyktingbakgrund och fler kommer hela tiden. Till Jakobstadsregionen kommer det nya kvotflyktingar inom kort, berättar Ramieza Mahdi . I svenska Österbotten har man också lyckats exceptionellt väl med att integrera flyktingarna. En betydande del av nykomlingarna blir kvar i regionen. Man satsar på språkutbildning och sysselsättningsmöjligheterna i området är ganska goda. Sitt till gör också frivilligverksamheten som underlättar vägen in i det finländska samhället. Ramieza Mahdi har själv kommit till Finland som flykting och är nu volontär i Röda Korsets grupp av mångkulturutbildare. Det är en grupp på drygt tio personer som deltar i många evenemang och besöker skolor och företag och talar En vän ger av sin tid T rots ett starkt näringsliv och ett inflyttningsöverskott kämpar Vasa med samma utmaningar som andra kommuner. Befolkningen blir äldre, socialoch hälsovårdskostnaderna stiger. Samtidigt borde man spara och minska på det ekonomiska underskottet. Den pressen syns också i Röda Korsets socialtjänstverksamhet. – Vasa är en stad som ser välmående ut utåt, men bakom kulisserna är det samma bekymmer som på andra håll, säger Mona Granholm från Vasa svenska avdelning. – Vi har många äldre som bor hemma och är i dåligt skick och behöver hjälp med dagliga sysslor. Hemvårdens resurser räcker inte till, besöken är korta och man kan vara tvungen att vänta på hjälp i flera timmar. – Jag har också varit med och delat ut livsmedelsbistånd. Köerna är långa och i dem finns det människor från alla grupper: äldre, invandrare, familjer. Gemensamt är bara det att pengarna inte vill räcka till. Dessutom är det tyvärr så att problemen hopar sig på samma människor. Granholm vet vad hon talar om, för hon har jobbat inom socialtjänsten och som lärare inom socialbranschen på yrkeshögskolan Novia. När livet var som mest hektiskt med jobb och familj hade hon inte tid att vara volontär, men hon såg hur värdefulla de insatserna är. – I mitt jobb fick jag se vilken stor roll frivilligverksamheten har när den kompletterar samhällets tjänster. För mig var det klart att bara jag har tid så blir jag själv frivillig, säger Granholm. Förra året gick hon i pension. Nu är Mona Granholm rödakorsvän i Vasa svenska avdelning, utbildare inom vänverksamheten – och mycket annat. Hon brinner i synnerhet för avdelningens vänkafé som håller öppet varannan tisdag. – En stor andel av besökarna har utländsk bakgrund. Vi övar svenska, vi ger råd i vardagliga frågor och lagar mat tillsammans... Vi gör allt möjligt, beroende på vad deltagarna är intresserade av. – Vi hade precis en vänkurs och i den deltog flera sådana invandrare som själva tidigare har varit klienter på vänkaféet och nu vill bli volontärer. Det kändes väldigt fint. om mångkultur och rasism. – I gruppen finns många volontärer med invandrarbakgrund. Vi vill hjälpa dem som är nya, så att de får det lättare än vi hade det som kom på 1990-talet, säger Mahdi. – Det krävs så mycket mer för integration än ett tak över huvudet och en studieplats. Jag tänker att de som kommer är skyldiga att följa Finlands lagar och bestämmelser, lära sig språket och försöka integreras, men att det mottagande samhället också har skyldigheter. Samhällets uppgift är att se till att människorna hälsas välkomna, att de har möjlighet att delta, få vänner och känna att de hör hemma här. För att det ska hända behövs alla, också frivilliga. "I allmänhet ger det fart att det är stämma." – I vår avdelning ser folk fram emot stämman och många har redan anmält sig till mig som frivilliga om hjälp bara behövs, bekräftar Kristiina Brisk-Mosander. Den hjälpen kommer nog att behövas när hela Finlands Röda Kors visar sin fulla kraft i ett somrigt Vasa, på två språk men tillsammans – då går det som på Strömsö! MONA GRANHOLMS favoritplats i Vasa är strandpromenaden. Vasa kallas också för Finlands soligaste stad, fast det kanske inte ser så ut på hösten. KÄÄNNÄ ? 0511_AVM4_24-48.indd 39 6.11.2019 8.45
40 Välkommen till Vasa på stämma! Finlands Röda Kors ordinarie stämma ordnas 6–7.6.2020 i Botniahallen i Vasa. Ordinarie stämman är Finlands Röda Kors högsta beslutande organ som väljer organisationens förtroendevalda och slår fast riktlinjerna för verksamheten för följande treårsperiod. Varje avdelning i Finlands Röda Kors har en röstberättigad representant vid stämman för varje begynnande 200 medlemmar och dessutom har vart och ett av rödakorsdistrikten en röstberättigad representant som utses av distriktsstyrelsen. Varje avdelnings representantmängd baseras på antalet medlemmar i slutet av föregående år. 31.12.2019 Antalet stämmorepresentanter avgörs enligt medlemstalet i slutet av året. 6.2.2020 Ett utkast till strategi och anvisningar för anmälning till stämman skickas till avdelningar och distrikt. 31.3.2020 Organisationsbehandlingen av den blivande strategin avslutas. 10.4.2020 Tiden för inlämnandet av stämmoinitiativ till Röda Korsets styrelse avslutas. Viktiga datum: 24.4.2020 Perioden att föreslå kandidater för valnämnden avslutas. 31.3.2020 Anmälningstiden för avdelningarnas stämmorepresentanter avslutas. 6.5.2020 Stämmodokumenten och valnämndens förslag skickas till avdelningarna. 6.–7.6.2020 Finlands Röda Kors ordinarie stämma ordnas i Botniahallen i Vasa. Vasa är en idrottsstad. Vaasan Sport spelar i FMligan i ishockey och VPS i Tipsligan i fotboll. FAKTA OM Vasa Finlands längsta bro är Replotbron som förenar Vasa med ön Replot i grannkommunen Korsholm. FAKTA OM Vasa 0511_AVM4_24-48.indd 40 6.11.2019 8.45
41 T änk vad åren går. År 1959 var Kimitobon Solveig Törnqvist redan med i Röda Korset och inte långt senare gick Toini Vesalainen från grannbyn också med. Sammanlagt har de två väninnorna långt över 100 år av rödakorsarbete bakom sig. – För mig började det med att man startade byklubbar i Kimito år 1958. En av de första var byklubben i Vreta-Engelsby. Klubbens första ordförande var min vän Tora Lindroos och hon bad mig komma med, berättar Törnqvist. På den tiden var Kimito en självständig kommun och Dragsfjärd och Västanfjärd var grannkommunerna på Kimitoön. I varje kommun fanns en egen rödakorsavdelning. I Kimito grundades sju byklubbar, en för varje större by. Solveig Törnqvist minns att verksamheten var ganska självständig, fast alla hörde till samma avdelning. – Vi hade egen ordförande och kassa. Byklubben i Vreta-Engelsby ordnade insamlingar, klädesinsamlingar och program av olika slag. Till Valborg lagades det mjöd och stektes munkar för I år har vi firat Röda Korsets vänverksamhet, som började för jämnt 60 år sedan. Kimitoborna Solveig Törnqvist och Toini Vesalainen minns det väl. TEXT OCH BILD KIMMO HOLOPAINEN avdelningens barnfest. Intäkterna gick till det internationella biståndet. Vänner för livet I Toini Vesalainens hemby Östermark – eller i Mark, som man säger – grundades en byklubb några år senare. – Röda Korset var något som vi husmödrar kunde ha som hobby. Kimito avdelnings dåvarande ordförande kom och hälsade på och bad mig bli ordförande för byklubben. Det var mycket jobb med boskapen och jag satt redan i socialnämnden, så jag blev inte ivrig direkt, men hon pratade på tills jag gick med på att prova. Där var jag sedan fram till år 2003, skrattar Vesalainen. I byklubben i Mark sysslade man också med handarbete och ordnade basarer och intäkterna gick till Röda Korsets biståndsarbete ute i världen. En sommartradition var auktionen där Vesalainen var förrättare. Hon blev ombedd att ställa upp i avdelningsstyrelsen också. Vesalainen blev dessutom den första vänförmedlaren i Kimito, men först flera år efter att det praktiska arbetet hade börjat. – Det gick vartefter. Det fanns gamlingar i byarna som behövde hjälp så vi tittade till dem. På den tiden måste man fara till Salo eller Åbo till sjukhus och många gamlingar hade ingen ledsagare, så någon från Röda Korset for med. För medlemmarna var Röda Korsets byklubbar ett sätt att hjälpa på nära håll, men också ett andningshål i vardagen. – Vi var unga då och ungefär lika gamla. Via Röda Korset fick vi många vänner för livet, säger Solveig Törnqvist. – Vi samlades en gång i månaden, kokade kaffe, pratade och planerade vad som skulle göras. Det var trevliga träffar och en av de få gånger som min framlidne make skötte barnen. Cirkeln sluts Under decenniernas lopp har antalet människor minskat, både i byarna i Kimito och i byklubbarna. I början av 2000-talet lade de flesta klubbarna av. – Verksamheten i Vreta-Engelsby byklubb upphörde för några år sedan. Vi var sex kvar, i början var vi över 20. Vi bildade en syförening, så på sätt och vis är det en fortsättning. Vi stickar filtar och sockor till välgörenhet för vårt eget nöjes skull, säger Törnqvist. I början av 2009 gick Kimito, Dragsfjärd och Västanfjärd samman till Kimitoöns kommun, men rödakorsavdelningarna på ön är fortfarande skilda. Kimito avdelning hade 144 medlemmar förra året och över 20 frivilliga vänner. Solveig Törnqvist hälsar fortfarande på i grannskapet och hjälper några jämnåriga som är i sämre skick. En av dem är Toini Vesalainen, som är rullstolsburen på grund av osteoporos. Som änkor har Törnqvist och Vesalainen blivit grannar i Kimito kyrkby. – Tänka sig att Solveig var en av våra första vänner i Kimito Röda Kors och nu kommer hon och hälsar på mig! säger Vesalainen. – Jag har fått så mycket av Röda Korset, inte en dag skulle jag byta bort. Jag önskar kraft och förtröstan till alla dem som fortsätter Röda Korsets arbete idag! ? TOINI VESALAINEN och Solveig Törnqvist hoppas att dagens unga skall finna sin väg till frivilligverksamhet, för det är en livsstil som bär. 41 En klubb i varje by "Vi var unga då och ungefär lika gamla. Via Röda Korset fick vi många vänner för livet." 0511_AVM4_24-48.indd 41 6.11.2019 8.45
42 Resumé Att hjälpa sig själv När katastrofen är framme i östra Nepal tar det tid innan hjälpen når bergsbyarna. Därför har Röda Korset utbildat invånarna i området till självständiga räddare. TEXT OCH BILDER PÄIVI ÄNGESLEVÄ D et var åtta på kvällen och man kunde höra att grannarna grälade. Nu är något på tok, tänkte Aitee Tamang och tog med sig Röda Korsets första hjälpen-utrustning. Hon hittade sin granne, en 20-årig kvinna, liggande i sängen med blödande huvud. Såren var djupa, men Tamang lyckades förbinda dem. Det visade sig att kvinnans man i fyllan hade slagit sin hustru med en hammare. Tamang larmade en ambulans, men när hjälpen inte kom förde hon sin granne till sjukhuset med en tuk-tuk. Tamang gjorde så som hon hade lärt sig i sin första hjälpen-utbildning, en utbildning som ingår i Nepalesiska Röda Korsets och Finlands Röda Kors’ samprojekt Race II. Inom ramen för projektet har invånare i östra Nepal fått utbildning för att kunna hjälpa sig själva i krissituationer och också övrigt förbättra livskvaliteten i regionen. – Min lilla insats räddade hennes liv, säger Aitee Tamang. Tamang är 28 år och arbetar som socialarbetare i staden Dharan i östra Nepal. På fritiden är hon frivillig inom Röda Korset. Hon ger första hjälpen i samband med olyckor och undervisar i första hjälpen och hygienkunskap i skolor. Trygghetskunskap i skolan Nepal är ett av världens fattigaste länder. Av landets cirka 30 miljoner invånare bor fyra av fem i bergstrakter där översvämningar, jordskred och jordbävningar är vanliga. När en katastrof inträffar får man vänta på hjälpen. När jorden för första gången skälvde i byn Panchamukhi Bazar våren 2015 satt Biplov Poudel , 13, uppe i ett träd. Han hade klättrat upp i trädet för skojs skull, för han hade ledigt från skolan. En vecka senare var Poudel i skolan när ett jordskalv på magnitud sju skakade byggnaden. Han försökte ta sig ut ur klassrummet, men föll omkull i kaoset. Han låg på golvet och var rädd att väggarna skulle rasa. Han och trodde han skulle dö. En av skolbyggnaderna skadades allvarligt i skalvet, men en ny byggnad byggs nu tack vare Race II-projektet. Efter jordbävningen har man förberett sig på katastrofer i skolan. Röda Korsets utbildare har betonat vikten av att inte hamna i panik. När ett jordskalv börjar gäller det att försöka ta sig ut på ett öppet fält. Om man är tvungen att bli kvar i klassrummet ska man söka skydd under pulpeten och skydda huvudet med armarna. Biplov Poudel har också lärt sig första hjälpen och som rödakorsvolontär lär han andra elever bland annat hur de ska tvätta händerna korrekt. Med barnen sprids kunskaperna till hemmen. Utbildning för massorna Dipesh Baniya hade precis gått Röda Korsets katastrofberedskapsutbildning när en eldsvåda bröt ut på Kaveltorget nära honom. Han samlade ett antal lokala invånare till en räddningsgrupp och tillsammans lyckades de släcka elden. Då hörde de en kvinna ropa på hjälp. Hon hade hamnat i kläm när stenväggarna i hennes hem hade rasat. Baniya larmade en ambulans och byggde ihop en bår av plankor som låg på torget. Räddarna började försiktigt plocka isär husruinen. När ambulansen anlände väntade den skadade kvinnan redan på sin bår. – Utan utbildning av Röda Korset hade vi inte klarat av det, säger Baniya. Nu är han en 21-årig ekonomistuderande som äger ett litet hotell och en butik i byn Singhapur. Vid sidan av allt annat är han frivillig koordinator i den lokala katastrofberedskapskommittén. Baniya hoppas att allt fler bybor ska få utbildning i katastrofberedskap och lära sig hjälpa. Då klarar samhället av att lösa smärre problem på egen hand. – Ett nepalesiskt ordspråk lyder: Om en människa spottar är det ingenting – men om hundratals människor spottar blir det en flod. Det treåriga Race II-projektet avslutas i december efter att ha verkat i 27 städer och byar i östra Nepal. Finansieringen har kommit från utrikesministeriets utvecklingssamarbetsmedel och Röda Korsets katastroffond. INOM RÖDA KORSETS Race II-projekt har man spridit hälsokunskap i nepalesiska bergsbyar bland annat genom gatuteater – då behöver man inte ens kunna läsa för att lära sig. "Min lilla insats räddade hennes liv." 0511_AVM4_24-48.indd 42 6.11.2019 8.45
43 Att hjälpa sig själv RÖDA KORSET får ofta testamentsgåvor av personer som i sin sista vilja tänker på hjälpbehövande. Ett av de bidragen riktades för några år sedan till rödakorsdistriktet Savolax-Karelens distrikt. Testamentatorn ville hjälpa mindre bemedlade barnfamiljer i Norra Savolax. En av dem som har fått hjälp tack vare det testamentet är ensamförsörjare Marjut Ronkainen . – Det bidrag vi har fått av testamentsmedlen har varit en väldigt viktig och konkret hjälp för min familj och det har varit en daglig glädje, säger Ronkainen. Av Ronkainens fyra barn är den yngsta, 13-åriga Vili Ihalainen , ett specialbarn. När han var sex år insjuknade han i Perthes sjukdom, en sällsynt höftsjukdom som kan drabba barn. När Vili gick i första klass var man tvungen att kapa hans högerben och han måste lära sig att gå på nytt. Förutom den funktionsnedsättning som Perthes sjukdom orsakade har Vili fått diagnosen aktivitetsoch uppmärksamhetsstörningen ADHD. På grund av sina utmaningar har Vili svårt att fungera i en stor grupp. Kuopio stad har hobbygrupper för specialbarn och -ungdomar, men för att delta i dem måste man ta bussen till centrum. Till det räckte inte familjens pengar. – Via Röda Korset fick Vili ett månadskort som gör att han kan delta i smågruppsverksamheten mer än tio kilometer från sitt hem och i rehabilitering och psykologbesök, berättar Ronkainen. Marja Ikonen på rödakorsavdelningen i Kuopio säger att de barnfamiljer som får stöd tack vare testamentsgåvan i allmänhet identifieras i samarbete med församlingen och socialskyddet. Alla som har fått hjälp har varit mammor med penningbekymmer på grund av att de varit arbetslösa, blivit ensamförsörjare eller någon annan förändring i livssituationen. – Mottagarna har varit tacksamma och vid de intervjuerna har vi ofta suttit med tårar i ögonen båda två. Lokalt har de bidrag som testamentet har möjliggjort en stor betydelse. ANJA HILTUNEN MARJUT RONKAINENS son Vili Ihalainen använder sitt testamentsfinansierade busskort till att delta i den smågruppsverksamhet som Kuopio stad ordnar för specialgrupper. JURISTER HJÄLPER ATT GÖRA UPP ETT TESTAMENTE UNDER KAMPANJEN Ansvarsfullt donerande i november uppmuntrar Juristförbundet sina medlemmar att använda sin expertis till att göra gott. De jurister och juristbyråer som deltar i kampanjen hjälper under en månads tid avgiftsfritt människor att göra upp testamenten förutsatt att en av förmånstagarna i testamentet är någon av de allmännyttiga organisationer som deltar i kampanjen. Femtio organisationer är med i kampanjen och de representerar bredden i det finländska organisationsfältet. Testamentsgåvor är skattefria, så allmännyttiga samfund betalar inte skatt på de arv de får. De donationer som organisationerna får används till det ändamål testamentatorn har önskat, men det är bra att diskutera målet med en expert från organisationen i fråga, så att den värdefulla gåvan kan användas så effektivt som möjligt till önskat ändamål. För Finlands Röda Kors är testamentsbidrag en betydande hjälp och Röda Korsets experter ger gärna råd om hur donationen kan riktas till önskat ändamål och hjälper med uppgörandet av testamentet. I testamentsfrågor som gäller Röda Korset ger Mia Ekström-Huttunen råd (tfn 020 701 2193, mia.ekstromhuttunen @rodakorset.fi). Läs mer om kampanjen: www.asianajajaliitto.fi/sv/probono RÖDA KORSETS Blodtjänst ordnar årligen flera dussin utbildningar för hundratals människor på olika håll i Finland. Målgrupper är bland annat laboratoriepersonal, läkare, sjukskötare, provisorer, hälsovårdare och barnmorskor som kompletterar och fördjupar sitt yrkeskunnande med utbildningsdagar och föreläsningar. Blodtjänst ordnar också utbildningar om stamcellsoch transplantationsimmunologi. – Vi utbildar yrkesmänniskor inom hälsovården framför allt att hantera blodpreparat tryggt, säger Hannele Sareneva , avdelningschef för Blodtjänsts sjukhusklienter. Vid sidan av utbildningar erbjuder Blodtjänst på sin webbplats studiematerial som är fritt tillgängligt för personer som arbetar inom hälsovården eller studerar i hälsovårdsbranschen. Till exempel ABO-webbkursen om blodtransfusioner har utnyttjas 450 000 gånger sedan år 2012. Blodtjänsts utbildningar lyfter alltid fram aktuella teman. För närvarande är ett sådant tema användningen av O-negativt blod, så kallat nödblod. – Trots att användningen av preparat av röda blodkroppar på sjukhus länge har varit på väg neråt har användningen av nödblod relativt sett ökat. O-negativt blod måste alltid finnas i sjukhusens lager för plötsliga situationer. Därför behövs också alltid O-negativa givare. BLODTJÄNST UTBILDAR YRKESMÄNNISKOR Marjut Ronkainen, ensamförsörjare från Kuopio, fick stöd genom ett testamente till förmån för Röda Korset. Stöd när det gäller T IM O H A R T IK A IN E N 0511_AVM4_24-48.indd 43 6.11.2019 8.45
pyörätuolin käyttäjän Kysy Punaisesta Rististä ? Fråga om Röda Korset KOONNUT KIMMO HOLOPAINEN AVUNMAAILMA@PUNAINENRISTI.FI VERENLUOVUTUS Kuinka vanhaksi voin luovuttaa verta? Ensiluovutus tulee tehdä alle 60-vuotiaana. Jos haluaa luovuttaa vielä yli 65-vuotiaana, tulee verenluovutuksessa käydä 66 vuotta täytettyään vähintään joka toinen vuosi. Mikäli henkilö on terve ja voi hyvin, verta voi luovuttaa siihen päivään asti, kun täyttää 71 vuotta. Verenluovutuksen ikäraja on käytössä useissa kansainvälisissä suosituksissa ja Euroopan unionin veridirektiivissä. BLODGIVNING Hur gammal kan man ge blod? När man ger blod första gången ska man vara under 60 år. Om man vill ge blod efter 65 bör man ge blod minst vartannat år efter att man har fyllt 66 år. En person som är frisk och mår bra kan ge blod tills hen fyller 71 år. Den åldersgränsen för blodgivning används i flera internationella rekommendationer och har också slagits fast i Europeiska unionens bloddirektiv. ? Tilaukset ja lisätiedot: punaisenristinkauppa.fi myynti@punainenristi.fi, puh. 020 701 2211 Vaikuttava lahja on lahja apua tarvitsevalle. Vaikuttava lahja on lahja apua tarvitsevalle. Vaikuttava lahja on lahja apua tarvitsevalle. Iltapala Nuorten turvatalossa Ystävä yksinäiselle Suomessa Puhdasta vettä lapselle vuodeksi 10 € 25 € 15 € Muistamalla lähimmäistäsi Punaisen Ristin Vaikuttavalla lahjalla autat samalla häntä, joka tarvitsee apua kipeästi juuri nyt. Apusi toimitetaan perille, varmasti. Vaikuttavat lahjat joulun muistamiseen VARAINHANKINTA Miksi Punaisen Ristin feissarit puhuvat englantia? Suomen Punaisen Ristin feissarit eli face-to-face-varainhankkijat kutsuvat ihmisiä tukemaan Punaista Ristiä kuukausilahjoittajina. Osa feissareista suuremmissa kaupungeissa työskentelee englannin kielellä. Syitä tähän on useita. Feissareiksi pyritään aina valitsemaan sopivimmat henkilöt taustasta riippumatta. Feissariksi hakee paljon enemmän ulkomaalaistaustaisia kuin suomenkielisiä hakijoita, jotka ovat suurelta osin opiskelijoita ja etsivät lyhytaikaista työtä. Haluamme tarjota työmahdollisuuksia myös sellaisille henkilöille, jotka eivät vielä osaa suomea tai ruotsia, ja feissaaminen on monelle heistä oiva mahdollisuus hankkia lisäansioita. Kokemuksemme mukaan englanniksi työskentelevät feissarit pärjäävät työssä hyvin. MEDELANSKAFFNING Varför talar Röda Korsets fejsare engelska? Finlands Röda Kors fejsare, alltså face-to-face-insamlare, bjuder in människor att stödja Röda Korset i synnerhet som månadsgivare. En del av fejsarna i våra större städer arbetar på engelska. Det finns flera orsaker till det. Till fejsare försöker man alltid välja de mest lämpliga personerna oberoende av deras bakgrund. Betydligt fler personer med utländsk bakgrund än infödda finländare vill bli fejsare. En stor del av dem är studerande som söker jobb för bara några månader. Vi vill göra det möjligt även för personer som inte har lärt sig finska eller svenska än att arbeta och för många av dem är fejsandet en sällsynt chans till extrainkomster. Vår erfarenhet visar att de fejsare som jobbar på engelska i allmänhet klarar sig väldigt bra. M A R K U S L A A K S O SOHVI PYLKKÖNEN työskenteli Punaisen Ristin feissarina Kuopiossa. 0511_AVM4_24-48.indd 44 6.11.2019 8.45
pyörätuolin käyttäjän Hakemisto Kysy Punaisesta Rististä ? Fråga om Röda Korset 0511_AVM4_24-48.indd 45 6.11.2019 8.45
”KUN RANSKAN VALLANKUMOUS 200 vuotta sitten nosti lippunsa, siinä oli kolme sanaa: vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Nuo sanat näyttävät olevan yhä johtotähtinä sosiaalista, taloudellista ja poliittista järjestelmää muuttamaan pyrkivissä liikkeissä. Näin jouluna on syytä olla iloinen veljeys-sanasta. Se on vakuutena siitä, että tulevaisuuden maailma, sanotaan sitä miksi järjestelmäksi tahansa, sisältää toteutuneena Jeesuksen suuren käskyn ja tavan rakastaa toista ihmistä.” SUOMEN PUNAINEN RISTI 9/1969 Joulun sanoma innoitti Esko Koivun optimismiin ihmiskunnan paremmasta tulevaisuudesta. Vuosien takaa ? Åren går ”NÄR FRANSKA REVOLUTIONEN för 200 år sedan höjde sin fana var det kring tre ord: frihet, jämlikhet och broderskap. De där orden verkar fortfarande vara en ledstjärna i rörelser som strävar efter att förändra det sociala, ekonomiska och politiska systemet. Så här inför jul är det skäl att glädja sig åt ordet broderskap. Det är nämligen en garanti för att framti-dens värld, vad det systemet än heter, inbegriper som en sanning Jesu stora bud och sätt att älska sin nästa.” SUOMEN PUNAINEN RISTI 9/1969 Kohti parempaa maailmaa På väg mot en bättre värld Julens budskap lockade Esko Koivu till optimism om en bättre framtid för mänskligheten. O-negatiivinen on hätäverta, jota annetaan ensimmäisenä onnettomuuksissa ja leikkauksissa. Se voi pelastaa jokaisen. Jos et tiedä veriryhmääsi, tule luovuttamaan. Jokainen verenluovuttaja voi pelastaa hengen. veripalvelu.fi Millainen sankariveri sinussa virtaa? 0511_AVM4_24-48.indd 46 6.11.2019 8.45
Kuunteleva hoitaja Terveydenhoitaja Kaija Uotinen, 78, pitää ammattitaitoaan yllä vapaaehtoisena Jämsän Terveyspisteellä. TEKSTI MINNA HOTOKKA KUVA PETTERI KIVIMÄKI Miten päädyit Punaiseen Ristiin? – Sain ensikosketukseni Punaiseen Ristiin 16-vuotiaana, kun kävin ensiapukurssin. Vuonna 1969 kävin ensiapuopettajan koulutuksen, koska tarvitsin sitä työterveyshoitajan työssäni. Kun jäin eläkkeelle, aloin opettaa ensiapua Punaisessa Ristissä. Tällä hetkellä toimin Punaisen Ristin terveyspisteen hoitajana. Mitä palveluja terveyspiste tarjoaa? – Tarjoamme terveysneuvontaa ja autamme selvittämään terveydentilaa. Voimme esimerkiksi mitata verenpaineen, verensokerin, hemoglobiinin, rasvaprosentin tai vyötärönympäryksen. Lisäksi keskustelemme asiakkaiden kanssa liikunnasta, ravitsemuksesta ja unesta. Palvelumme sopivat kenelle tahansa, mutta yleensä asiakkaamme ovat ikäihmisiä, jotka eivät ole enää työterveyshuollon piirissä. Millaisia tarpeita asiakkailla on? – Olen sanonut, että mittaukset ovat sisäänheittotuotteemme. Vaikka asiakas olisi tullut terveyspisteeseen jonkin fyysisen tarpeen takia, usein keskustelu laajenee psyykkisiin voimavaroihin ja sosiaalisiin suhteisiin. Viime aikoina olen huomannut, että keskusteluissa korostuvat yksinäisyys ja ihmissuhdehuolet. Meillä on aikaa kuunnella ja ottaa asiakkaan kokonaistilanne huomioon. Työskentelemme pareittain, jolloin toinen meistä toimii aulaemäntänä ja tarjoaa odottajille kahvit ja keksit ja juttelee heidän kanssaan. Terveyspisteessä ehdimme keskustella esimerkiksi siitä, millaista kävijän arki on ja miten hän selviää kotitöistä. Mitä vapaaehtoistyösi antaa sinulle? – Olen aina ollut innostunut terveyden edistämisestä ja pidän tärkeänä sitä, että palveluja on tarjolla myös ikääntyneille. Tämä on mielekästä tekemistä, jossa voin pitää ammattitaitoani yllä ja tuntea itseni tarpeelliseksi. Meillä on mukava työyhteisö, eikä minun vapaaehtoisena tarvitse ottaa paineita työstä. Täältä lähtee aina hyvillä mielin kotiin. Kivat, yllätykselliset tilanteet jäävät mieleen. Kerran eräs rouva halusi kiittää ja kysyi, saako halata. Se oli niin aitoa! ? 47 Avun kasvo 0511_AVM4_24-48.indd 47 6.11.2019 8.45
TEHDÄÄN SUOMESTA PARAS PAIKKA ELÄÄ S-ryhmä tukee monipuolisesti kulttuuria, liikuntaa ja yhteistä hyvää koko Suomessa! Näe pidemmälle paraspaikkaelaa.fi #paraspaikka 0511_AVM4_24-48.indd 48 6.11.2019 8.45