1 2019 Avun maailma on myös Veripalvelun lehti SUOMEN PUNAISEN RISTIN LEHTI | FINLANDS RÖDA KORS TIDNING Hjälpens värld Ystävä avaa ovia PUNAINEN RISTI YHDISTI ELVIN JA VIRVEN En vän öppnar dörrar RÖDA KORSET FÖRDE SAMMAN ELVI OCH VIRVE Ystävätoiminta Vänverksamheten fyller 60 år 60 V U O T T A painoon_AVM1_2019_taitto.indd 1 29.1.2019 17.42
Kohtaamisen ihmeitä TÄNÄ TALVENA autoja on jälleen kaivettu kinoksesta monena aamuna. Luonnonvoimilla on ihmeellinen seuraus. Minua naapuritalon asukas tervehti jo kaukaa ja tarjosi lumilapiota lainaksi. Bussipysäkillä oli korkea kinos, mutta lastenrattaiden nostamiseen löytyi nopeasti apuvoimia. Hauskojen kohtaamisten jälkeen mietin, miten tuntemattomien kanssa rupattelu jatkuisi yhtä helposti myös ilman lunta tai pakkasta? Kohtaamista voi harjoitella jälleen ystävänpäivänä. Punainen Risti muistuttaa, että yksinäisyyttä voi kokea kuka tahansa, mutta onneksi kuka tahansa voi myös auttaa. Monet yksinäisyyttä kokevat ja heidän läheisensä ovat yhteydessä Punaisen Ristin ystävävälityksiin, joissa vapaaehtoisemme etsivät tukea yksinäisyyttä kokeville. Kaikki Punaisen Ristin ystävät ovat koulutettuja ja tiedot ovat turvassa uuden välitysjärjestelmän ansiosta. Pyrimme siihen, että entistä useampi pääsee avun piiriin ja mukaan toimintaan. Minun elinaikanani ei ole koskaan puhuttu kuuntelemisen ja toisen mielipiteiden ymmärtämisen tärkeydestä niin paljon kuin nyt. Oman tarinansa kertomalla ja toista kuuntelemalla voi saada ihmeitä aikaan. Siksi toteutamme yhdessä Kirkon Ulkomaanavun ja Amnesty Internationalin kanssa yhteisen Vain Ihmisiä -kampanjan. Kampanjan kohtaamiskortit ovat tämän lehden liitteenä. Avun maailma myös uudistuu tästä numerosta alkaen. Kuuntelimme palautetta, kevensimme ilmettä ja teimme lehdestä helpomman lukea. Aiemmin rinnakkain julkaistut suomenja ruotsinkieliset tarinat löytyvät nyt jälleen omilta sivuiltaan. Suomen Punaisella Ristillä on noin 85 000 jäsentä, noin 500 paikallisosastoa ja 12 piiriä. Puheenjohtaja on Pertti Torstila ja pääsihteeri Kristiina Kumpula. Jäsenmaksu: 20 euroa, nuorisojäsenet 10 euroa, ainaisjäsenet 300 euroa. Jäsenmaksutilin numero: FI90 2219 1800 0678 46. Kotimaassa: mm. ystävätoiminta, ensiapuryhmät, Vapaaehtoisen pelastuspalvelun koordinaatio, nuorisoryhmät, ensiapuja muu koulutus. Kotimaan toiminnan lahjoitustili: FI29 1572 3000 3727 30. SPR Veripalvelu: 127 000 verenluovuttajaa. Veripalvelukeskus: Kivihaantie 7, 00310 Helsinki, p. 029 300 1010. Maailmalla: varoja, avustustyöntekijöitä ja tarvikkeita katastrofien uhreille sekä kehitysyhteistyötä. SPR:n katastrofirahaston varat käytetään kansainväliseen ja kotimaan apuun: lahjoitustili FI06 2219 1800 0680 00. Punainen Risti on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton, ja sen tehtävänä on lievittää ihmisten hätää kaikkialla maailmassa. 189 maan kansallisten järjestöjen yhdyssiteenä toimii Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea auttaa sotien uhreja sekä toimii puolueettomana välittäjänä. punainenristi.fi veripalvelu.fi 4 Ristiin rastiin Vain ihmisiä haastaa kohtaamaan Verenluovuttajat pääosassa Punaisen Ristin jäsenyys auttaa Muistoja turvapaikanhakijoista 8 Ystävä kanssa liikkeelle 11 Nähdään toisemme ystävänpäivänä! 12 Ystävä ruudun takana 13 Ystävätoiminta täyttää vuosia 19 Pelisääntöjä häirintää vastaan 20 Emille on harvinainen potilas 24 Psykologiryhmä sai uuden vetäjän 26 Kehitystyön ihmeitä Zimbabwessa 28 Yhdessä 74 vuoden jälkeen 33 Ristikko 46 Vuosien takaa 47 Maria Mattsson vierailee vankilassa AVUN MAAILMA HJÄLPENS VÄRLD 1/2019 6.2.2019 Suomen Punaisen Ristin lehti / Finlands Röda Kors tidning Kansikuva/Pärmbild: Joonas Brandt Julkaisija/Utgivare: Suomen Punainen Risti, Tehtaan katu 1 a, PL 168, 00141 Helsinki/ Finlands Röda Kors, Fabriks gatan 1 a, BOX 168, 00141 Helsingfors p. 020 701 2000 Päätoimittaja/Chef redaktör: Ilpo Kiiskinen Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Kimmo Holopainen p. 020 701 2229, kimmo.holopainen@punainen risti.fi, AD: Suvi Hämäläinen, suvi.hamalainen@punainenristi.fi Taitto: Graafinen suunnittelu Gomedia Oy Översättning: Sarax Converto & Scribo Ilmoitusmyynti: Sari Aarnio p. 044 566 7194 ja Jaana Martiskainen p. 044 566 7195 Tilauk set ja osoitteenmuutokset/ Beställningar och adressförändringar: avun maailma@punainenristi.fi Paino/Tryckeri: Forssa Print Oy Levikki: noin 100 000. Tilaus hinta/Beställnings avgift: 22 € Sähköposti: avunmaailma@punainenristi.fi ISSN 1796-1572 Aikakauslehtien liiton jäsen Varma möten i kylan DEN HÄR vintern har många fått gräva fram bilen ur snön på morgonen. Naturkrafterna har en förunderlig värmande verkan. En invånare i grannhuset hälsade på mig på långt håll och erbjöd sig att låna en snöskovel. På busshållplatsen var snövallen hög, men på nolltid var folk framme för att lyfta en barnvagn över hindret. Efter sådana trevliga möten tänkte jag på hur småpratet löper med främmande människor utan snö och kyla. Under vändagen kan vi igen öva på att mötas. Röda Korset påminner om att vem som helst kan drabbas av ensamhet, men att det till all tur också är så att vem som helst kan hjälpa. Många som känner sig ensamma och deras anhöriga tar kontakt med Röda Korsets vänförmedlingar, där våra frivilliga söker att ge stöd till ensamma. Alla rödakorsvänner är utbildade och kontaktuppgifterna är trygga tack vare vårt nya förmedlingssystem. Vi strävar efter att allt fler ska kunna få hjälp och engagera sig i vår verksamhet. Under min livstid har det aldrig varit lika mycket tal om hur viktigt det är att lyssna och förstå andra människors åsikter. Genom att berätta sin egen historia och lyssna på andra kan man göra under. Därför genomför vi kampanjen Människor emellan tillsammans med Kyrkans Utlandshjälp och Amnesty International. Kampanjens möteskort finns som bilaga i den här tidningen. Från och med det här numret förnyas också upplägget i Hjälpens värld. Vi har tagit till oss den respons vi har fått och gjort tidningen mer lättläst. Tidigare fanns de finska och svenska versionerna av artiklarna intill varandra, men nu finns de två språken igen på varsitt håll. ILPO KIISKINEN PÄÄTOIMITTAJA CHEFREDAKTÖR 34 Korsord 35 Kors och tvärs Människor emellan utmanar till möten Blodgivare i huvudrollen Röda Korsets medlemmar hjälper 38 På vift med en vän 40 Vi ses på vändagen! 40 Vänner via skärmen 41 Vänverksamheten jubilerar 42 Svensk resumé Emille är rar patient Psykologgruppen fick ny ledare Utvecklingssamarbete i Zimbabwe Nolltolerans mot trakasserier 46 Åren går K U V A B E N JA M IN S U O M E L A Sisällys ? Innehåll Pääkirjoitus ? Editorial painoon_AVM1_2019_taitto.indd 2 29.1.2019 17.42
26 / 43 PIENILLÄ SUURILLA ASKELILLA ETEENPÄIN Punainen Risti auttaa ihmisiä auttamaan itseään. SMÅ OCH STORA STEG FRAMÅT Röda Korset hjälper folk att hjälpa sig själva. 8 / 38 KIASMA KUTSUU YSTÄVÄT KYLÄÄN Elvi Immonen puhkaisi Virve Mertasen kuplan. KIASMA BJUDER IN VÄNNER Elvi Immonen spräckte Virve Mertanens bubbla. 20 / 42 EMILLE TARVITSEE LUOVUTTAJAA Verenluovuttajia kaivataan eri etnisistä ryhmistä. EMILLE BEHÖVER EN GIVARE Behov av blodgivare från olika etniska grupper. 13 / 41 YSTÄVÄTOIMINTA JUHLII TASAVUOSIA Punaisen Ristin ystävätoiminta käynnistyi 1959. VÄNVERKSAMHETEN FIRAR 60 ÅR Röda Korsets vänverksamhet grundades 1959. V E S A R A N TA Finlands Röda Kors har cirka 85 000 medlemmar, 500 lokalavdelningar och 12 distriktsorganisationer. Ordförande är Pertti Torstila och general sekreterare Kristiina Kumpula. Medlemsavgift: 20 euro, ungdomsmedlem 10 euro, ständiga medlemmar 300 euro. Medlemsavgifts konto: FI90 2219 1800 0678 46. FRK i hemlandet: vänverksamhet, första hjälpengrupper, kontaktlänk till den frivilliga räddningstjänsten, ungdomsgrupper, utbildning i första hjälpen. Bidrag till hemlandsverksamheten: FI29 1572 3000 3727 30. Blodtjänst: 127 000 blodgivare. Blodtjänstcentralen: Stenhagsv. 7, 00310 Helsingfors, tel 029 300 1010. FRK utomlands: pengar, personalbistånd och förnödenheter vid katastrofer, utvecklingssamarbete. FRKs katastroffonds medlen används till biståndsarbete utomlands och i Finland. Konto: FI06 2219 1800 0680 00. Röda Korsets uppgift är att lindra den mänskliga nöden överallt i världen. Organisationen är politiskt och religiöst obunden. Medlemsföreningar i 189 länder. Kontaktlänken är Internationella rödakorsoch rödahalvmånefederationen. Internationella rödakorskommittén bistår krigsoffren och verkar som opartisk medlare. rodakorset.fi blodtjanst.fi P U N A IS E N R IS T IN A R K IS TO S A A R A M A N S IK K A M Ä K I JO O N A S B R A N D T painoon_AVM1_2019_taitto.indd 3 29.1.2019 17.42
4 S uomen Punainen Risti, Amnesty ja Kirkon Ulkomaanapu yhdistävät tänä keväänä voimansa kutsuakseen kaikki mukaan muutokseen kohti inhimillisempää Suomea, joka kunnioittaa jokaisen ihmisen ihmisarvoa ja -oikeuksia kotimaassa ja maailmalla. Kaikille avoimessa Vain ihmisiä -kampanjassa kohdataan toisia ihmisiä sekä kasvotusten että verkossa, jaetaan tarinoita ja käydään kunnioittavia, yhteistä vastuuta kantavia keskusteluja. Kampanjan tavoitteena on saattaa ihmiset huomaamaan, että huolimatta pinnallisista eroistamme meillä kaikilla on ihmisinä enemmän yhteistä. Osana kampanjaa haastamme myös sinut mukaan kohtaamaan, kuuntelemaan ja tulemaan kuulluksi! Tämän kohtaamishaasteen helpottamiseksi julkaisemme tämän lehden välissä Vain ihmisiä -kohtaamiskortit, joista löydät inhimillisen kohtaamisen muistilistan ja kysymyksiä keskustelun avaamisen tueksi. Kohtaamiskorttien avulla voit kokeilla tutustua kokonaan uusiin ihmisiin tai löytää uusia puolia jo tutuksi tulleista. Kortteja voi käyttää myös isommassa ryhmässä esimerkiksi harrastusten parissa tai vaikka illanistujaisissa virittelemään keskustelua turvallisesta ja jokaisen ainutlaatuisuutta arvostavasta yhteiskunnasta. Inhimillisten kohtaamisten muistilista voi tulla tarpeeseen myös joskus kiivaanakin käyvässä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Vain ihmisiä -kampanja lähtee alkuvuodesta 2019 myös monille paikkakunnille eri puolilla Suomea poikkeavalle kiertueelle, jonka tarinakahviloissa eri taustoista tulevat ihmiset istuvat yhteisen pöydän ääreen. Kenen tarinan sinä haluaisit kuulla? Kenet tahtoisit haastaa mukaan kohtaamaan? Osallistu, kerro inhimillisistä kohtaamisista, jaa tarinasi ja jatka keskustelua verkossa tunnuksella #vainihmisiä! Tule mukaan ja haasta myös ystäväsi, tuttusi, työkaverisi ja näin vaalikeväänä vaikka eduskuntavaaliehdokkaat ja muut yhteiskunnalliset vaikuttajat – aloitetaan yhdessä muutos kohti moniäänisempää, inhimillisempää ja kaikkia kunnioittavaa Suomea! MIRVA HELENIUS Lue lisää: www.vainihmisia.fi Suomen Punainen Risti haastaa yhdessä Amnestyn ja Kirkon Ulkomaanavun kanssa kaikki ihmiset kohtaamaan toisensa tasavertaisina, ainutlaatuisina ja arvokkaina yksilöinä. Tule mukaan muutokseen! Ristiin rastiin A LE JA N D R O LO R E N ZO PUNAINEN RISTI, Amnesty ja Kirkon Ulkomaanapu yhdistävät voimansa inhimillisyyden puolesta. Avun maailma 2/2019 ilmestyy 25.4. painoon_AVM1_2019_taitto.indd 4 29.1.2019 17.42
76 981 JÄSENTÄ kuului vuoden 2018 lopussa Suomen Punaiseen Ristiin. LÄHDE: PUNAISEN RISTIN JÄSENREKISTERI 5 LE E N A K O S K E L A PÄÄROOLISSA VERENLUOVUTTAJAT Turussa yritetään rikkoa verenluovutusennätys 13. maaliskuuta, kun Åbo Svenska Teaterin päänäyttämöllä järjestetään verenluovutustilaisuus jo kolmatta kertaa. Teatterirakennus täyttää tänä vuonna 180 vuotta, ja juhlavuoden kunniaksi tavoitteena on saada paikalle 180 verenluovuttajaa. Teatteriluovutuksesta tullut Turussa suosittu tapahtuma – viime vuonna veripusseja kertyi 141 kappaletta! järjesti Punaisen Ristin toimintaa Suomessa vuonna 2018. 474 PAIKALLISOSASTOA LÄHDE: PUNAISEN RISTIN JÄSENREKISTERI 15 000 SUOMALAISTA sai viime vuonna ruoka-apua Suomen Punaisen Ristin kautta. EU:n rahoittamaa ruoka-apua jaettiin 32 paikkakunnalla ja hävikkiruokaa 10 paikkakunnalla. Punaisen Ristin ruoka-avun asiakkaille tekemien kyselyjen mukaan yhä useampi suomalainen joutuu turvautumaan ruoka-apuun säännöllisesti. Punainen Risti muistuttaa, että Suomi on sitoutunut huolehtimaan kansalaistensa perustoimeentulosta, eikä kenenkään pitäisi joutua turvautumaan ruoka-apuun kuin tilapäisenä ratkaisuna. A LE JA N D R O LO R E N ZO Ketjureaktiossa voittavat kaikki SARIANNE NUUTTI muistuttaa, että pyöräily paitsi kohottaa kuntoa ja virkistää mieltä, myös säästää ympäristöä. PUNAISEN RISTIN Ketjureaktio-pyöräilykampanjassa yritykset kannustavat työntekijöitään liikkumaan ja lahjoittavat euron jokaisesta työntekijöidensä polkemasta 25 kilometristä Punaiselle Ristille. Alma Mediassa Ketjureaktiolla on jo pitkät perinteet. Viime vuonna mediatalo osallistui leikkimieliseen kilpailuun viidellä joukkueella, jotka pyöräilivät 84 820 kilometriä. Lahjoituspottia kertyi 3 393 euroa. – Ketjureaktio on todellinen win-win-kampanja, kaikki voittavat. Työntekijänä mieli virkistyy, työnantaja saa energisempiä tekijöitä, ja samalla tehdään hyvää. Ainakin minulle lahjoitus antaa lisämotivaatiota, Sarianne Nuutti sanoo. Alma Mediapartners Oy:ssä markkinointipäällikkönä työskentelevän Nuutin tavoite on tulevalla pyöräilykaudella sama kuin ennenkin: 1 000 kilometriä. – Se voi kuulostaa paljolta, mutta menee helposti pienellä itsekurilla. En edes ole mikään himopyöräilijä, enemmän sellainen asiointipyöräilijä. Pyöräilen noin viisi kuukautta vuodessa, käyn pyörällä töissä ja kaupassa, joskus lähden lisäksi iltalenkille rannoille tai metsäpoluille, Nuutti kertoo. – Pyöräily on siitä hieno laji, että se ei ole mahdottoman raskasta. Se toimii palauttavana liikuntana ja irtiottona työpäivän jälkeen, ja usein siinä tuppaavat ne työasiatkin jäsentymään paremmin. Kirsikkana kakun päälle siirtyminen pyöräilyyn on vähentää myös hiilidioksidipäästöjä. Lue lisää ja ilmoittaudu: www.kilometrikisa.fi. KIMMO HOLOPAINEN Vaikka pakkanen paukkuu nurkissa, nyt on juuri oikea aika innostaa koko työpaikka mukaan Ketjureaktioon. NÄLKÄPÄIVÄN TULOS KIRI 2,8 MILJOONAAN Viime syksyn Nälkäpäiväkeräyksen tuotto kipusi kaikkien lahjoitusten tilitysten jälkeen 2,8 miljoonaan euroon ja oli keräyksen 38-vuotisen historian neljänneksi paras. Syyskuun 20.–22. järjestettyyn lipaskeräykseen osallistui tällä kertaa noin 13 000 vapaaehtoista, joiden lippaisiin kertyi noin 1,2 miljoonaa euroa. painoon_AVM1_2019_taitto.indd 5 29.1.2019 17.42
6 VERENLUOVUTTAJIEN määrä on pysynyt viime vuodet ennallaan. OTA HETKI auttamiselle, kehottaa Punaisen Ristin kampanja. Jäseneksi ehtii liittyä vaikka kahvitauon aikana. KERRO MUISTOSI TURVAPAIKANHAKIJOISTA! Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) kerää muistitietoa vapaaehtoistyöstä turvapaikanhakijoiden auttamiseksi syksystä 2015 alkaen. Jos olit mukana auttamassa Suomeen tuolloin saapuneita turvapaikanhakijoita, jaa kokemuksesi tutkimusja opetuskäyttöön! SKS kerää vapaamuotoisia kirjoituksia ja valokuvia 15.3.2019 saakka. Ristiin rastiin SUOMEN PUNAINEN RISTI käynnisti tammikuun lopulla valtakunnallisen kampanjan, jonka tavoitteena on kääntää järjestön jäsenmäärä kasvuun. Kampanjan pääviesti on, että jokainen Punaisen Ristin jäsen on auttaja, sillä jäsenmaksutuotoilla tehdään työtä hädässä olevien auttamiseksi Suomessa ja maailmalla. Suomen Punaisen Ristin mahdollisuudet auttaa ja vaikuttaa ovat sitä suuremmat, mitä enemmän sillä on jäseniä. Tällä hetkellä Suomen Punaisessa Ristissä on vajaat 80 000 jäsentä. Viime vuonna uusia jäseniä liittyi 2 840, joista 722 oli nuoria. Uusille jäsenille tehtyjen kyselyiden mukaan yleisin syy jäseneksi liittymiselle oli lähteminen Punaisen Ristin vapaaehtoiseksi. Lähes neljännes vastaajista kertoi liittyneensä jäseneksi ystävän tai tuttavan kehotuksesta. Jäsenhankintakampanja haastaa kaikki nykyiset jäsenet mukaan talkoisiin kääntämään Punaisen Ristin jäsenmäärän kasvuun – jos pyydämme kaikki ystäviämme ja tuttaviamme jäseniksi, meitä voi pian olla yli 100 000! KIMMO HOLOPAINEN Liity jäseneksi: punainenristi.fi/liity Mitä enemmän Suomen Punaisella Ristillä on jäseniä, sitä enemmän voimme auttaa. Jäsenenä olet auttaja Verenluovutusten määrän lasku taittui Veripalvelu keräsi vuonna 2018 hieman enemmän verta kuin edellisvuonna, noin 204 000 yksikköä. Yli kymmenen vuotta kestänyt verenkeräyksen laskeva trendi taittui näin ensimmäistä kertaa, ja verta kerättiin noin 2 000 yksikköä enemmän kuin edellisvuonna. Lasku on johtunut sairaaloiden laskeneesta veren tarpeesta, joka kääntyi viime vuonna pitkästä aikaa hienoiseen kasvuun. Vuoden aikana verta kävi luovuttamassa noin 118 000 henkilöä. Kantasolurekisteri sai 9 000 uutta jäsentä Kantasolurekisteriin ilmoittautui viime vuonna 9 043 henkilöä eli lähes yhtä paljon kuin edellisvuonna, jolloin rikottiin historiallisesti 10 000 liittyneen raja. Jäsenhankintaa siivittivät jälleen tavallisten ihmisten vetoomukset sosiaalisessa mediassa. Vaikka uusia jäseniä on tullut runsaasti, rekisteriin tarvitaan edelleen tuhansia uusia ihmisiä joka vuosi. Erityisesti rekisteriin toivotaan nuoria aikuisia, sillä kantasolusiirto onnistuu sitä suuremmalla todennäköisyydellä, mitä nuorempi luovuttaja on. Lue lisää: kantasolurekisteri.fi KANTASOLUSIIRTO on usein vakavasti sairaan potilaan viimeinen toivo. Lue lisää: www.finlit.fi/fi/arkisto/keruut/kohtaamisia Jäsenenä olet auttaja. Ota hetki auttamiselle. JA R I H Ä R K Ö N E N JA R I H Ä R K Ö N E N painoon_AVM1_2019_taitto.indd 6 29.1.2019 17.42
HYVÄ JOULUMIELI kerää apua vähävaraisille lapsiperheille Suomessa. K A T JA LÖ S Ö N E N AVUN MAAILMA UUDISTUI Vuodenvaihde toi uudistuksia Suomen Punaisen Ristin lehteen Avun maailmaan. Lehden ilmettä on kevennetty lukijapalautteen perusteella ja siitä on pyritty tekemään entistä helppolukuisempi. Osana uudistusta suomenja ruotsinkieliset jutut löytyvät jatkossa jälleen omilta sivuiltaan. Joulumieli vetoaa yrityksiin SUOMEN PUNAISEN RISTIN ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton yhteinen Hyvä Joulumieli -keräys kotimaan vähävaraisten lapsiperheiden hyväksi tuotti tällä kertaa noin 1,8 miljoonaa euroa. Keräykseen osallistui kymmeniä tuhansia yksityisiä lahjoittajia sekä tuhansia yrityksiä, joista useat tekivät hyvinkin suuria lahjoituksia. Yritysmaailma näyttää muutenkin ottaneen Hyvän Joulumielen omakseen, sillä moni yritys kertoi lahjoittaneensa keräykseen joululahjoihin varaamansa rahat tai järjestäneensä kampanjan tueksi oman tempauksen. Hyvä Joulumieli -keräyksen tuotoilla jaettiin joulun alla 28 000 perheelle 70 euron arvoinen ruokalahjakortti. KIMMO HOLOPAINEN Hyvä Joulumieli -kampanja tuotti tällä kertaa 1,8 miljoonaa euroa. Ilmoita joukkueesi 1.3.2019 alkaen osoitteessa kilometrikisa.fi. Kilometrikisan laskuriin voitte merkitä poljetut kilometrit ja seurata joukkueen menestystä sekä hiilidioksidipäästöjen säästöä. Liitä samalla joukkue Ketjureaktioon. Ketjureaktiossa joukkue lahjoittaa poljettujen kilometrien mukaan varoja Punaisen Ristin avustustyöhön. Lahjoituksen maksaa joko työnantaja tai joukkue itse. Jokainen matka lasketaan Kilometrikisassa tulokseen saa merkitä myös vapaa-ajalla ajetut kilometrit. Enemmän pyöräilyä – enemmän tukea avustustyölle! Hyvää vointia ja iloista mieltä Ketjureaktioon 2018 osallistuneet polkivat yli 2 900 000 km ja keräsivät yli 117 000 ¤ 1 2 Ilmoita joukkueesi – yritys tai kaveriporukka – mukaan 1.5. alkavaan kilometrikisaan. Liittämällä joukkueesi Punaisen Ristin Ketjureaktio-keräykseen, lahjoitat samalla katastrofien uhrien auttamiseen Suomessa ja maailmalla. Toimi näin: Lue lisää tai ota yhteyttä: punainenristi.fi/ketjureaktio marjo.martin@punainenristi.fi Polje ilmastonmuutosta vastaan Polkemalla voit vaikuttaa! TÄMÄN HELPOMMAKSI AUTTAMINEN EI TULE! Palautteet ja juttutoiveet: avunmaailma@punainenristi.fi painoon_AVM1_2019_taitto.indd 7 29.1.2019 17.42
8 Ystävä on elämän suola Jokainen meistä kaipaa ystävää, mutta kaikille sellainen ei ole itsestäänselvyys. Virve Mertasen ja Elvi Immosen tiet ristesivät Punaisen Ristin ystävätoiminnan kautta. TEKSTI MAARIT SEELING KUVAT JOONAS BRANDT Ystävänpäivä 2019 ELVI IMMONEN (vas.) ja Virve Mertanen ottivat varaslähdön Kiasmaan, joka tarjoaa tänä vuonna ilmaisen sisäänpääsyn Punaisen Ristin ystäville. painoon_AVM1_2019_taitto.indd 8 29.1.2019 17.42
9 painoon_AVM1_2019_taitto.indd 9 29.1.2019 17.42
10 K ohta 89 vuotta täyttävä Elvi Immonen kääntyy Virve Mertasen puoleen nykytaiteen museon Kiasman aulassa Helsingin keskustassa. – Miten kauan me nyt olemme olleet ystäviä? Sinä muistat paremmin, hän kysyy. – En minäkään ihan tarkkaan muista. Muutaman vuoden, Virve, 61, naurahtaa. Pienen pohdinnan jälkeen he toteavat, että ainakin kaksi ystävyyden kesää on jo takana. Sen pystyy päättelemään yhteisestä laivaristeilystä ja muista retkistä. Ensimmäinen tapaaminen kuitenkin on piirtynyt kirkkaasti kummankin mieleen. – Olimme soitelleet toisillemme ja sovimme menevämme yhdessä kävelylle. Kesken lenkin alkoi yhtäkkiä sataa rankasti. Emme kuitenkaan pyörtäneet takaisin vaan kävimme ostamassa läheisestä kaupasta kertakäyttösadetakit. Sitten jatkoimme matkaa. Ystävä löytyi kauppareissulta Kiasmaan ystävykset ovat saapuneet katsomaan Itämeren alueen nykytaidetta esittelevää Meno–Paluu -näyttelyä. Museossa vietetään tänä vuonna Ole hyvä -teemavuotta, jonka kunniaksi Kiasma tarjoaa Punaisen Ristin ystäville ilmaisen sisäänpääsyn. Luvassa on hyvän elämän teemoja painottavia näyttelyitä, keskustelutilaisuuksia, musiikkiesityksiä ja muuta ohjelmaa. Tutkimusten mukaan jopa viidesosa suomalaisista tuntee itsensä ainakin joskus yksinäiseksi. Pitkäaikaisella yksin jäämisellä on vakavia seurauksia, se lamauttaa ja ilmenee jopa fyysisenä kipuna. Yksinäisyyden muurin murtamiseen ei kuitenkaan välttämättä tarvita paljon. Yksi ihminen pystyy siihen. Elvi Immosen ja Virve Mertasen tarina käynnistyi Elvin kauppareissulta. Lähimarketissa oli käynnissä Punaisen Ristin keräys. – Tiesin keräyksestä ja ajoitin menoni sen mukaan. Olen aina antanut Punaisen Ristin keräyksiin rahaa ja niin tein silloinkin. Rupesimme sitten juttelemaan kerääjän kanssa, ja hän kertoi, että Punaisella Ristillä on tällainen palvelu. Kiinnostuin asiasta, Elvi muistelee. Ajatus otti toden teolla tuulta purjeisiin, kun Elvi kertoi keskustelusta tyttärelleen. Tytär – Elvin mukaan toiminnan ihminen – otti kopin ja soitti Punaiseen Ristiin äitinsä puolesta. Asiat lähtivät rullaamaan omalla painollaan. – Minulla on kyllä jälkikasvua täällä pääkaupunkiseudulla peräti jo neljännessä polvessa, mutta nuorimmat ovat vasta 3-vuotiaita ja varttuneemmat ovat päivisin töissä tai koulussa eivätkä välttämättä pääse arkena lähtemään juuri silloin kun minulle sopisi. En halua edes vaivata heitä kaikella. Ystävään on joskus helpompi tukeutua, Elvi pohtii. Virve muistuttaa, että hän ei ole Punaisen Ristin ystävänä pelkästään antavana osapuolena, vaikka nuorempana toiELVI IMMONEN ja Virve Mertanen tapasivat Punaisen Ristin ystävätoiminnan kautta muutama vuosi sitten. Tarkemmin he eivät muista. Ystävänpäivä 2019 painoon_AVM1_2019_taitto.indd 10 29.1.2019 17.42
11 miikin usein tukena ja tarpeen vaatiessa silminä – Elvin näkö ei ole aivan sitä mitä ennen, ja silmäleikkauksen jälkeen hän on aristellut lähtemistä entuudestaan tuntemattomiin paikkoihin. – Työskentelin tietokirjojen kustannustoimittajana, kunnes tehtävä lopetettiin jokunen vuosi sitten. Nykyään työskentelen freelancer-pohjalta. Aikatauluni ovat joustavia ja voin itse vaikuttaa mitä mihinkin vuorokauden aikaan teen. Päivään jää usein vapaita tunteja. Niinpä ilmoitin olevani käytettävissä, jos joku etsii kaveria kävelyreissulle, Virve kertoo. Nykyään ystävykset tapaavat pari kertaa kuukaudessa. Treffit he sopivat kioskille, joka on sopivasti Elvin kotitalossa ja vain viiden minuutin matkan päässä Virven osoitteesta. Lähekkäin asumisesta on etua. Kuten silloin, kun Elvi kaatui kaupan pyöröovissa ja halusi käydä hetimiten lääkärissä. – Virve sanoi soittaessani, että odota vähän, laitan vain kengät jalkaan. Kävimme sitten yhdessä Kalasataman uudessa terveyskeskuksessa. Eihän sinne kukaan osaa kovin helposti mennä ensimmäisellä kerralla, etenkin jos näkee huonosti. Iloa puolin ja toisin Ystävykset asuvat molemmat Helsingin Herttoniemenrannassa. Elvi muutti alueelle viitisen vuotta sitten, mutta Virve on asunut lähiössä sen rakentamisesta asti eli reilut parikymmentä vuotta. Seutu on ehtinyt tulla innokkaalle ulkoilijalle ja kaupunginosa-aktiiville enemmän kuin tutuksi. – Olin aikoinaan mukana järjestämässä MLL:n lastenpalveluita alueelle. Sitten mieleeni tuli, että olisi vanhusten vuoro käyttää vapautunutta aikaani. Nykyisin puhutaan, miten ihmiset elävät omissa kuplissaan. Elvi on porannut minun kuplaani reiän. Olen saanut itselleni seuraa ja uuden ihmisen elämääni. Kävelemme yhdessä välillä pitkiäkin matkoja, jopa kilometritolkulla. Usein kävelemme Itäkeskukseen asti, Virve nauraa. Elvi pohtii, että ilman henkistä tukea hänen tulisi lähdettyä ulos paljon harvemmin kuin nyt Virven kanssa. – On tärkeää, ettei jää neljän seinän sisään. Toinen vierellä tuo turvaa ja lisää uskallusta lähteä ulos. Alueen pitkäaikaisena asukkaana Virve lisäksi tuntee ulkoilumahdollisuudet ja osaa valita sellaiset reitit, jotka sopivat myös minulle. Vaikka vuoden kuluttua täytän jo 90 vuotta, niin minua kyllä menottaa edelleen, Elvi naurahtaa. Ilmaiseksi Kiasmaan Kiasmassa esteettömyyden vaatimukset on otettu Elvin ja Virven mielestä hyvin huomioon. Taidemuseossa on helppo liikkua. Niin ei kaikkialla todellakaan ole. – Elvin kanssa kävellessäni olen saanut toisenlaisen perspektiivin asioihin. Näen kaupunkisuunnittelun puutteet ihan eri tavalla. Monet ratkaisut olisivat varmasti jääneet tekemättä, jos suunnittelijoilla olisi henkilökohtaista näkökulmaa ikäihmisten, huononäköisten tai liikuntarajoitteisten arkeen, Virve sanoo. Kun Kiasma on katsastettu, ystävykset jatkavat keskustakäyntiään museon kupeeseen nousseeseen uuteen keskustakirjasto Oodiin. "On tärkeää, ettei jää neljän seinän sisään. Toinen vierellä tuo uskallusta lähteä ulos." Nähdään toisemme! Punaisen Ristin ystävänpäivä kutsuu talkoisiin yksinäisyyttä torjumaan. TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN T änä vuonna 60-vuotisjuhliaan juhliva ystävätoiminta on Suomen Punaisen Ristin kotimaan vapaaehtoistoiminnan kivijalka. Tuoreimpien tilastojen mukaan ystävätoimintaan osallistui vuoden 2018 alussa noin 8 200 vapaaehtoista 325 Punaisen Ristin paikallisosastossa. Perinteisin ystävätoiminnan muoto on parimuotoinen ystävätoiminta, jossa koulutettu vapaaehtoinen toimii pitkäaikaisena ystävänä ja tukihenkilönä yhdelle ihmiselle, useimmiten ikäihmiselle. Punaisen Ristin ystäviä toimii myös nuorten, sairaiden, vammaisten, mielenterveyskuntoutujien, maahanmuuttajien ja vankien tukena ja piristyksenä. Vapaaehtoiset ystävät pyörittävät monenlaista ryhmätoimintaa muun muassa ikäihmisille ja maahanmuuttajille. Ystävätoiminnan alla toimii myös erilaisia vertaistukiryhmiä. Viime vuosina suosiotaan ovat kasvattaneet erityisesti laitosvapaaehtoistoiminta sekä ystävätoiminnan kuopus, netin välityksellä tapahtuva verkkoystävätoiminta. Suosittuja ovat myös erilaiset piristäjäja saattajapalvelut. Niissä vapaaehtoinen toimii saattajana tai kuljetusapuna heikkokuntoiselle vanhukselle tai vammaiselle, joka tarvitsee apua esimerkiksi terveyskeskuskäynnille, pankkiasioiden hoitamiseen tai vaikkapa kirjastossa tai museossa vierailuun. Punaisen Ristin ystävätoiminnan juhlaa vietetään ystävänpäivänä 14. helmikuuta. Tänä vuonna kampanja haastaa kaikki talkoisiin torjumaan yksinäisyyttä teemalla Nähdään toisemme! Kukaan ei voi lopettaa yksinäisyyttä yksin, mutta jokainen voi tehdä jotain torjuakseen sitä – nähdä toiset ympärillään, vaihtaa ystävällisen tervehdyksen, tutustua uuteen ihmiseen. Ystävänpäivänä Punaisen Ristin osastojen vapaaehtoiset järjestävät ympäri Suomea Nähdään-kahviloita ja muita paikallisia tapahtumia, joissa esitellään ystävätoimintaa sekä ystävää kaipaaville että vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneille. Tapahtumien järjestämistä tukee Punaisen Ristin ystävätoiminnan pääyhteistyökumppani LähiTapiola. Ystävänpäivä on oiva hetki lähteä tutustumaan ystävätoimintaan, vaikka ei olisi ennen toiminut vapaaehtoisena. Tehtäviä on monenlaisia, ja vapaaehtoistoiminta antaa paljon myös tekijälleen: uuden harrastuksen, hyvän mielen – ja tietenkin uusia ystäviä, ystävyys kun on kaksisuuntainen tie. Mukaan pääsee ottamalla yhteyttä paikkakunnan Punaisen Ristin osastoon tai piiritoimistoon. ? Lue lisää: www.punainenristi.fi ESTEETTÖMYYS ON huomioitu Kiasmassa harvinaisen hyvin. painoon_AVM1_2019_taitto.indd 11 29.1.2019 17.42
12 Ystävänpäivä 2019 M äntsälässä asuva Markku Remes , 66, on Punaisen Ristin ystävätoiminnassa jo konkari. Hän on toiminut useamman vuoden ajan ystävänä ja ulkoiluapuna pyörätuoliin sidotulle vanhemmalle miehelle, jota hän tapaa muutaman kerran kuukaudessa. Verkkoystävätoiminnasta kuultuaan Markku kiinnostui heti. – Maailma muuttuu ja kehitys menee eteenpäin. Olen aina ollut kiinnostunut sosiaalisesta mediasta ja tiedonvälityksestä. Kun kysyttiin, millaista ystävätoimintaa olen valmis kokeilemaan, laitoin ruksin myös somen kohdalle, Markku sanoo. Punaisen Ristin keskustoimistolta otettiin pian yhteyttä ja tarjottiin Markulle uutta, häntä itseään muutamaa vuotta vanhempaa verkkoystävää. – Tartuin heti tilaisuuteen ja lähetin esittäytymisviestin. Siitä lähtien olemme vaihdelleet viestejä noin viikon välein sähköpostin kautta. Uusi ystäväni asuu Varsinais-Suomessa ja harrastaa hieman eri asioita kuin minä: esimerkiksi musiikkia, kirjallisuutta ja matkailua. Minä puolestani kerron omasta elämästäni täällä Mäntsälässä. Koen saavani elämääni lisää sisältöä pelkästään siitä, että pääsen seuraamaan niitä asioita, joista nettiystäväni on kiinnostunut ja joista itse en välttämättä kauheasti tiedä. Verkkoystävän kanssa voi pitää yhteyttä monella välineellä: Skypen kautta, puhelimitse, sähköpostilla tai vaikkapa WhatsAppilla. Keskustelusovellus on vapaasti valittavissa, samoin se, kuinka usein yhteyttä halutaan pitää. Punainen Risti toivoo ainoastaan, että vapaaehtoinen sitoutuu toiminViime vuonna käynnistetty Punaisen Ristin verkkoystävätoiminta suunniteltiin ennen kaikkea nuoria varten, mutta siihen tarttuu myös yhä useampi varttuneempi. TEKSTI MAARIT SEELING KUVA JOONAS BRANDT Ystävänä verkossa taan vähintään kuudeksi kuukaudeksi. Sanomatta selvää on, että keskustelut ovat luottamuksellisia – kuten ystävän kanssa muutenkin. Matalan kynnyksen toimintaa Markku Remes kiinnostui Punaisen Ristin toiminnasta jo nelisenkymmentä vuotta sitten. Työuransa kotimaisessa lentoyhtiössä tehnyt mies oli tuolloin mukana lennättämässä avustustarvikkeita Napolin vuoden 1980 maanjäristyksen uhreille. Hän pääsi omin silmin todistamaan Punaisen Ristin katastrofiavun toimintaa. Muistikuvat jäivät elämään. – Jäätyäni eläkkeelle rupesin katselemaan, millaisia aktiviteetteja Mäntsälä tarjoaa. Tutustuin sitä kautta Punaisen Ristin ystävätoimintaan ja paikallisosastoon. Kynnys lähteä mukaan oli matala, kun aiemmat mielikuvat Punaisesta Rististä olivat positiivisia. Sittemmin Markku on käynyt sekä ystävätoiminnan peruskurssin että verkkoystävätoiminnan koulutuksen. Verkkoystävätoiminta mahdollistaa Markun mielestä periaatteessa ystävyyden useammankin ystävän kanssa. – Kannustan kaikkia reippaasti kokeilemaan erilaisia ystävätoiminnan mahdollisuuksia. Itse olen saanut uuden ulottuvuuden elämääni. Olen oppinut arvostamaan ihmisiä uudella tavalla. Joskus tietysti saattaa olla, että kaveruus ei vain toimi. Silloin pitää olla valmius sanoa myös se. – Parhaassa tapauksessa uusi ystävä on kuin löytöretki oman elämänpiirin ulkopuolelle, Markku pohtii. ? "Olen saanut elämääni uuden ulottuvuuden." MARKKU REMES toimii Punaisen Ristin ystävänä myös verkossa. – Olen ollut aina kiinnostunut kokeilemaan uutta, hän sanoo. painoon_AVM1_2019_taitto.indd 12 29.1.2019 17.42
13 Enkeleitä ilman siipiä Punaisen Ristin ystävätoiminta täyttää tänä vuonna tasan 60 vuotta. Vai täyttääkö? Se riippuu laskutavasta, mutta varmasti ainakin sen verran. TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN KUVAT PUNAISEN RISTIN ARKISTO Y stävätoiminnan juhlavuoden kunniaksi on aika palata ystävätoiminnan juurille. Aloituspiste olkoon vuosi 1959, josta ystävätoiminnan virallinen historia alkaa. ”Miksei meilläkin?”, otsikoi keskushallituksen jäsen Toini Meurman (1892–1961) kirjoituksensa syyskuun 1959 Suomen Punainen Risti -lehdessä. Aiheena oli Norjan Punaisen Ristin vieraaksi suuntautunut opintomatka. ”Minuun henkilökohtaisesti teki kaikesta näkemästäni syvimmän vaikutuksen se työ, jonka suorittivat ’Pasientvennene’, potilaiden ystävät. Tämä työmuoto on siellä jo yli kymmenen vuoden vanha, ja ajatuksen toi USA:sta Norjan PR:n apulaistoiminnanjohtaja Jens Meinich ”, Meurman selosti. ”Toiminnan nimi sisältää itsessään työn: olla potilaiden ystävänä sairaaloissa, vanhainkodeissa, laitoksissa, kodeissa, kaikkialla, missä on yksinäisiä ihmisiä, joilla ei ole omaisia, tai omaiset pitkien matkojen päässä, lapsia, jotka kaipaavat kilttiä tätiä, joka joskus käy heitä tervehtimässä, kun isä ja äiti ovat niin kaukana.” Norjassa oli vähän aiemmin vieraillut myös Suomen Punaisen Ristin 50-luvun toinen voimanainen, sosiaalitoimiston päällikkö Gertrud Wichmann (1896–1993). Lokakuun alussa kaksikko suunnitteli Helsingin Kluuvikadun Fazerilla uutta toimintamuotoa Norjan mallin mukaan. Vuosikymmeniä myöhemmin Wichmann muisteli, ettei vapaaehtoisten pääseminen sairaaloihin ollut siihen aikaan itsestäänselvyys: YSTÄVÄT TYÖSSÄ. Ylärivissä vasemmalta ensimmäisille ystäväkursseille osallistuneet Ester Sutinen ja Elli Räsänen potilasvierailulla. KÄÄNNÄ ? painoon_AVM1_2019_taitto.indd 13 29.1.2019 17.42
14 ”Kutsuimme Helsingin suurimpien sairaaloiden ylihoitajat yhteistilaisuuteen Punaisen Ristin keskustoimistoon. Olin jo etukäteen sanonut Toinille, ettei se ole mikään helppo juttu. Ylihoitajilla kun on omat tiukat käsityksensä siitä, mitä sairaalassa voi ja saa tehdä. Sen olin oppinut jo sodan aikana toimiessani sotainvalidikanslian päällikkönä”, Wichmann kertoi Suomen Punaisen Ristin haastattelussa 1989. Täystyrmäys tuli muun muassa lnvalidisäätiön sairaalan ylihoitajalta: ”Meidän kynnyksemme yli ei tule yhtään vierasta naista sekoittamaan meidän asioitamme. Eivät he ymmärrä yhtään mitään sairaalatyöstä”, Wichmann muisteli alun vastustusta. Tulokset puhuvat Näyttö hyödyistä oli kuitenkin vahva. Toiminta oli saanut alkunsa maailmansodan jälkeen Yhdysvalloissa ja Länsi-Euroopassa vammautuneiden ja sairaiden sotilaiden parissa, kun oli havaittu, että ne sotilaat, joiden luona vieraili perhettä ja ystäviä, toipuivat selvästi paremmin kuin sotilaat, joilla ei ollut läheisiä luonaan. Suomessakin potilaat joutuivat viettämään pitkiä aikoja sairaalassa kaukana kotoaan, sillä sairaalaverkko oli harva ja liikenneyhteydet vaatimattomat. Monet sittemmin kukistetut sairaudet, kuten vielä 1950-luvulla kuolinsyytilastoja hallinnut tuberkuloosi, vaativat pitkiä hoitojaksoja sairaalassa. ”Me lupasimme opastaa ja kurssittaa ystävämme huolella. Vakuutimme, että jokainen ystävä pyyhkii jalkansa kunnolla sairaalaan astuessaan, käy sairaalassa vain vierailuaikana eikä häiritse ketään. Näin saimme vähitellen pään auki”, Wichmann kertoi. Lokakuussa 1959 oltiin jo niin pitkällä, että Suomen Punainen Risti -lehti saattoi raportoida järjestön keskushallituksen päättäneen näyttää vihreää valoa potilaiden ystävien toiminnan aloittamiselle. Samalla julkistettiin ensimmäisen ystävien valmennuskurssin sisältö. Kurssi koostui 12 luennosta, joiden aiheina oli mm. perehdytystä sairaalamaailmaan, psykologiaa, hygieniaa, sosiaalitietoutta, askarteluopetusta ja muuta viihdytystä sairaalassa sekä kirjastoapua. Punaisen Ristin ensimmäinen virallinen ystäväkurssi järjestettiin Helsingissä Punaisen Ristin keskustoimistolla ja Auroran sairaalassa 12.–19.11.1959. Koulutukseen osallistui 14 henkilöä, jotka aloittivat sairaalavierailut välittömästi kurssin päätyttyä – Invalidisäätiön sairaalassa Helsingin Ruskeasuolla. Uusi toimintamuoto levisi nopeasti. Keväällä 1960 kursseja oli järjestetty Helsingin lisäksi jo Turun ruotsinkielisessä piirissä ja Oulun piirissä. Helsingissä järjestetyssä koulutettujen potilaiden ystävien neuvottelutilaisuudessa vapaaehtoiset jakoivat kokemuksiaan: ”Ystävät kertoivat olevansa työhön erittäin tyytyväisiä ja saavansa siitä monenlaista iloa. Potilaat puolestaan ovat ilmaisseet suuren ilonsa siitä että heitä käydään katsomassa ja heille suoritetaan pikku palveluksia. Kaiken kaikkiaan kokemukset ovat olleet pelkästään positiivisia.” Huhtikuun Suomen Punainen Risti -lehdessä esiteltiin myös potilaan ystävä työssään, neiti Elli Räsänen , joka oli käynyt ystäväkurssin ja vieraili sen jälkeen sairaalassa katsomassa 16-vuotiasta Nina Jefremoffia : ”Nina-tyttö on kotoisin kaukaa Lapista eikä hänellä ole Etelä-Suomessa ketään ystäviä tai omaisia. Sen vuoksi hän on hyvin iloinen, kun häntä on käynyt joku katsomassa ja tuonut terveisiä ulkomaailmasta. Ninalle on suoritettu leikkaus, josta toivuttuaan hän pääsee takaisin kotiinsa Lappiin. Neiti Räsänen kertoo, että Nina on hauska ja iloinen nuori tyttö, jota on todella ilo käydä tapaamassa”, selostus kuului. Uusia aluevaltauksia Seuraavina vuosina vauhti kiihtyi. Vuonna 1962 mennessä potilaiden ystävät toimivat jo 12 paikkakunnalla. Valmennuskurssin käyneitä ystäviä oli yli 300. 70-luvulle tultaessa ystävätoiminta valloitti uusia alueita. Vankeusrangaistuksen vaikutukset ja vankien oikeudet herättivät tuohon aikaan yhteiskunnallista keskustelua, ja Pu”Meidän kynnyksemme yli ei tule yhtään vierasta naista sekoittamaan asioita." MUISTOJA MATKALTA. Ystävätoiminnan suunnittelua ja kehitystä seurattiin Avun maailman edeltäjässä Suomen Punainen Risti -lehdessä. Ystävänpäivä 2019 painoon_AVM1_2019_taitto.indd 14 29.1.2019 17.42
15 nainen Risti vastasi huutoon aloittamalla kokeiluluontoisen vankilavierailijatoiminnan Oulun lääninvankilassa. Malli saapui tässäkin tapauksessa Länsi-Euroopasta Norjan Punaisen Ristin kautta. ”Toiminnassa noudatetaan samoja sääntöjä kuin muissakin vierailuissa vankilaan, ei viedä eikä tuoda mitään, ja vierailut ovat myös vangille vapaaehtoisia. Vierailijoilta edellytetään 25 vuoden ikää”, Suomen Punainen Risti raportoi. Esille nousi tietenkin myös ikuisuuskysymys: Miksi vankilassa istuvia pahantekijöitä näin hyysätään? ”Toiminnalla pyritään vähentämään sitä henkistä painetta, joka syntyy etenkin jos vangin luona vain harvoin tai ei koskaan käy vieraita. Vangissa syntyy helposti katkeruutta yhteiskuntaa ja kanssaihmisiä kohtaan, ja tämä voi vuorostaan olla syynä uusiin lainrikkomuksiin. Työ sopii myös hyvin Punaiselle Ristille, onhan järjestö jo käynyt ammoisista ajoista lähtien sotavankileireilläkin”, Punaisen Ristin kenttäsihteeri Pirkko Kuula vastasi epäilijöille. Oulun lääninvankilan johtajalla Aaro Törmälällä oli vierailijatoiminnasta pelkästään hyvää sanottavaa: ”Tässä toiminnassa ei ole ilmennyt lainkaan negatiivisia puolia. Sekä vangit, vierailijat että vankilan henkilökunta ovat todenneet työn hyvät vaikutukset. Olisi suotavaa, että maan muutkin vankilat tulisivat toimintaan mukaan”, Törmälä kannusti. Näin myös tapahtui. Vankilavierailijatoiminta vakinaistettiin osaksi Punaisen Ristin ystävätoimintaa ja se laajeni kaikkiin suljettuihin vankiloihin. 70-luvun edetessä ystävätoiminnan paletti laajeni entisestään: nuoria ystäviä lastenkotikummeiksi, puhelinystäviä, ystäviä kehitysvammaisille. Vapaaehtoistyön arvostus ja yhteiskunnan tuki toiminnalle kasvoivat. Ystäväja tukihenkilötoiminta vakiinnutti asemansa Suomen Punaisen Ristin kotimaan vapaaehtoistoiminnan kivijalkana. Vuosien mittaan ystävätoiminta on laajentunut yhä monimuotoisemmaksi. Viime vuonna ystävätoimintaan osallistui yli 8 000 koulutettua vapaaehtoista. Nykypäivänä ystävänä voi toimia nuorelle tai vanhalle, yksin tai ryhmässä, maahanmuuttajalle, vangille, laitospotilaalle tai muuten vain ystävää kaipaavalle. Ystävätoiminnan laajan sateenvarjon alla toimii monenlaisia kerhoja sekä toimintaja tukiryhmiä. Uusimpana aluevaltauksena toimintanNosto Jubilatilla tässä medium italicilla 15/20 koossa. KÄÄNNÄ ? painoon_AVM1_2019_taitto.indd 15 29.1.2019 17.42
16 sa on aloittanut netin välityksellä tapahtuva verkkoystävätoiminta. Askarrutusta yksinäisille Paljon oli kuitenkin ehtinyt tapahtua ennen kuin Punaisen Ristin keskushallitus siunasi potilaiden ystävätoiminnan vuonna 1959. Ruohonjuuritaso oli järjestöjohtoa ketterämpi. Sotavuosina Punainen Risti oli toiminut kotirintamalla sosiaalija terveydenhuollon tehtävissä Suomen Huollon alaisuudessa. Kun Suomen Huoltoa alettiin ajaa alas vuonna 1950 ja perusterveydenhuoltoa siirtää valtion vastuulle, Punainen Risti sai vastuulleen joukon sosiaalihuollon tehtäviä. Varsinkin syrjäseuduilla asui paljon yksinäisiä vanhuksia, jotka tarvitsivat sekä aineellista tukea että apua pienissä käytännön töissä. Leskiä oli paljon, ja epäsuhtaa voimisti nuoremman väen kiihtyvä muutto maalta kaupunkiin. Vanhusten huolto kirjattiin Punaisen Ristin työohjelmaan 1950. Siihen kuului sekä aineellista että rahallista avustusta, naapuriapua sekä erilaisia kotiapuja talkootöitä. Vanhusväestön oloja kartoitettiin ja Punaisen Ristin piireihin ja osastoihin palkattiin sosiaalihoitajia. Suosittua toimintaa olivat ”vanhusten askarruttamisja käsityökerhot”, joita varten kurssitettiin käsityönohjaajia. ”Vanhusten käsityönohjauksen lähtökohtana on, että useimmat ihmiset saavuttaessaan eläkeiän ovat vielä työkykyisiä ja toimettomuus vaikuttaa heihin masentavasti. Tämän poistamiseksi on heille pyrittävä löytämään heidän iälleen ja taipumuksilleen sopivaa työtä, josta he virkistyksen lisäksi voivat saada myös tuloa”, keskushallitus linjasi 1950. Nämä ”Kultaisen iän kerhoiksikin” kutsutut ryhmät olivat valtaisa menestys, mutta eivät pelkästään ”askarruttamisen” tai lisätulon vuoksi. ”Hämeen piirin syyskokouksessa professori Henrik Munktell puhui Ruotsin Punaisen Ristin Upsalassa järjestämästä ystävätoiminnasta vanhusten hyväksi. Koska se tuntui varsin käyttökelpoiselta ajatukselta sovellettavaksi Orivedenkin oloihin, niin päätimme yrittää. Työn selvittämiseksi itsellemme ja toisille teimme viime helmikuussa yhtäjaksoisesti noin 60 kotikäyntiä saman kylän vanhusten ja sairaitten luona. Ne muodostuivat todellisiksi opetusja herätyskäynneiksi”, Oriveden osaston puheenjohtaja, tohtori Irja Seppälä alusti vanhusten huoltotyöstä Hämeen piirin vuosikokouksessa 1951. ”Yleisvaikutelma oli, että yksinäisyys, hyljätyksi ja tarpeettomaksi itsensä tunteminen rasitti heitä enemmän kuin suoranainen aineellinen puute. Tämän takia tuntuisi ystäväpalvelu juuri henkisen yhteyden ja piristyksen kannalta välttämättömältä.” Ikä on vain numero Sen ajan Punainen Risti oli niin suuntautunut käytännölliseen avustustyöhön, että siltä kesti aikansa nähdä metsä puilta – toisen ihmisen seuraa yksin jääneet vanhukset kaipasivat, vaikka eivät aineellista apua. Henkiseen hyvinvointiin alettiin vähitellen kiinnittää entistä enemmän huomiota. ”Poikkeuksetta kaikki olivat käynnistä iloisia, toiset jopa kyyneliinkin saakka. Se, että olimme tulleet juuri heidän takiansa, tuntui ilahduttavan tavattomasti. Avoimesti ja luottamuksellisesti he kertoivat asioistaan. Kysyttyämme, halusiko asianomainen vakituista ystävää, joka säännöllisesti kävisi häntä tervehtimässä, oli vastaus: ’Mikäs olisi sen hauskempaa!’”, Irja Seppälä kuvasi Oriveden osaston kokemuksia vuonna 1951. Yhä useammassa osastossa alettiin käydä tervehtimässä yksin asuvia vanhuksia, vaikka heillä ei suoranaista puutetta tai muuta hätää olisi ollutkaan. Vuoden 1956 keskushallinnon vuosikirjan mukaan jo 854 vapaaehtoista teki tällaisia ”kodissa käyntejä”, ja he vierailivat vuoden mittaan vanhusten luona 3 504 kertaa. Ystäväpalvelusta tai -toiminnasta vuosikirjassa ei tosin vielä puhuttu, vaan ”niin sanotusta ystäväpalvelusta” – vuoden 1953 vuosikirjassa maininta ”vanhusten ystävistä” oli ollut vielä lainausmerkeissä. Vapaaehtoisten työtä sanavalinnat tai lainausmerkit eivät kuitenkaan muuttaneet miksikään, ja siitä huomautti myös Gertrud Wichmann haastattelussaan 1989: ”Ei silloin puhuttu mistään ystävätoiminnasta, vaan vanhuksiin kohdistuvasta huolenpidosta. Samaa asiaa sillä kuitenkin tarkoitettiin.” Suomen Punaisen Ristin ystävätoiminta alkoi yksinäisten vanhusten parissa viimeistään 1951, vaikka sitä ei vielä tuolloin kutsuttu ystävätoiminnaksi. Mutta koska ajankohta on näin epämääräinen, lasketaan kaikin mokomin virallisen ystäväkoulutuksen aloittamisesta vuonna 1959. Sitä paitsi, ystävätoiminnassa jos missä ikä on vain numero – juhlaan on joka tapauksessa syytä! ? PALJON ONNEA ja pitkää ikää Punaisen Ristin ystävätoiminnalle – ja ennen kaikkea kiitos kaikille niille lukemattomille vapaaehtoisille, jotka ovat tehneet ystävätoiminnan mahdolliseksi antamalla sille aikansa ja sydämensä! "Kaikki olivat käynnistä iloisia, toiset jopa kyyneliin saakka." P E T T E R I K IV IM Ä K I N IK L A S M E LT IO Ota hetki auttamiselle. Jäsenenä olet auttaja. Punaisen Ristin jäsenenä Sinä olet auttaja, heikoilla olevien puolustaja. Kutsu vaikka ystävä kahville, kertoaksesi jäseneksi liittymisestä ja mahdollisuudesta tulla samalla osaksi auttajien ketjua. punainenristi.fi/liity Pyydä ystäväsikin mukaan Ystävänpäivä 2019 painoon_AVM1_2019_taitto.indd 16 29.1.2019 17.42
N IK L A S M E LT IO Ota hetki auttamiselle. Jäsenenä olet auttaja. Punaisen Ristin jäsenenä Sinä olet auttaja, heikoilla olevien puolustaja. Kutsu vaikka ystävä kahville, kertoaksesi jäseneksi liittymisestä ja mahdollisuudesta tulla samalla osaksi auttajien ketjua. punainenristi.fi/liity Pyydä ystäväsikin mukaan painoon_AVM1_2019_taitto.indd 17 29.1.2019 17.42
Kauniit tarjottimet kahvipöytään, joiden kuvitukseen on käytetty kuvia Punaisen Ristin historiasta. Pyöreän tarjottimen halkaisija 24 cm. Suorakaiteen mallinen tarjotin 27 x 20 cm. Vackra brickor till kaffebordet. Brickorna är illustrerade med bilder från Röda Korsets historia. Den runda brickans diameter är 24 cm. Den rektangulär brickans storlek är 27 x 20 cm. Muki #ojennakätesi #sträckutdinhand Pisaramuki muistuttaa verenluovutuksen tärkeydestä. Valmistaja Arabia. Mugg #ojennakätesi #sträckutdinhand Muggen Droppen påminner om blodgivningens betydelse. Tillverkare Arabia. 16 € Muistivihkot A5-kokoinen muistikirja muistiinpanoille, runoille tai vaikkapa päiväkirjaksi. 100 sivua. Antecknings-böcker Anteckningsbok med spiralbindning i storlek A5 för anteckningar, dikter eller att använda som dagbok. 100 blad. Virkattu pannunalusta Pitsimäinen puuvillainen pannunalunen on kattauksen kaunistus sekä erinomainen lahja. Se on myös ekologisesti kestävä tuote, sillä se on valmistettu tekstiiliteollisuuden ylijäämämateriaalista. Värivaihtoehdot musta ja punainen. Virkat grytunderlägg Spetsliknande grytunderlägg i bomull förskönar dukningen och är en utmärkt gåva. Detta är en ekologisk produkt som är tillverkad av textilindustrins överskottsmaterial. Färger: röd och svart. 9,60 € (OVH 12 €) Kestohedelmäpussit Kestävällä, kevyellä ja helposti mukaan otettavalla kestopussilla korvaat jopa satoja muovisia hedelmäja vihannespusseja. Pakkauksessa 3 pussia. Ilahduta kortilla! Iloinen tervehdys!-korttipakkaus sisältää 6 erilaista korttia, joilla voit muistaa ystävää. Ge glädje med ett kort! Produktförpackningen En glad hälsning innehåller 6 olika kort som du kan använda för att uppmärksamma dina vänner. 12 € Uutta ilmettä kotiin! Piffa upp hemma! Hållbar påse för grönsaker och frukt Den slittåliga, lätta och behändiga påsen ersätter upp till flera hundra grönsaksoch fruktpåsar av plast. 3 påsar/förpackning. 6,90 € Jäsenetu: Jäsenhinnan saa kirjautumalla verkkokaupan jäsennäkymään. Medlemsförmån: Medlemspris får man genom att logga in på webbutikensmedlemssida. OSTAMALLA AUTAT! DU HJÄLPER GENOM ATT KÖPA! Tilaukset ja lisätiedot punaisenristinkauppa.fi myynti@punainenristi.fi puh. 020 701 2211 Beställningar och information rodakorsbutiken.fi myynti@rodakorset.fi tfn 020 701 2211 Jäsenetu -?20?% 19 € 7 € painoon_AVM1_2019_taitto.indd 18 29.1.2019 17.42
19 Nollatoleranssi häirinnälle Punaisen Ristin kansalliset yhdistykset tekevät yhteistyötä seksuaalista häirintää ja hyväksikäyttöä vastaan. TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN KUVA JOONAS BRANDT S eksuaalinen häirintä ja hyväksikäyttö nousivat viime vuonna maailmalla otsikoihin brittiläisen avustusjärjestön Oxfamin työntekijöiden jäätyä kiinni prostituoitujen, joissakin tapauksissa jopa alaikäisten, käytöstä Haitissa ja Tsadissa. Kohun myötä vastaavia tapauksia tuli julki myös muissa avustusjärjestöissä. Humanitaarista apua tarvitsevien ihmisten joutuminen hyväksikäytön kohteiksi ei valitettavasti ole mikään uusi ilmiö. Vaikka viime aikoina uutisoidut tapaukset eivät suoraan koskettaneet Punaista Ristiä, ongelma tiedostetaan myös kansainvälisessä Punaisessa Ristissä. – Punaisen Ristin liike tuskin on tässä asiassa sen parempi tai huonompi kuin muutkaan organisaatiot. Punainen Risti tai Puolikuu on kaikkialla maailmassa osa ympäröivää yhteiskuntaa ja painii samojen haasteiden kanssa kuin muutkin yhteisöt, Punaisen Ristin kansainvälisen liiton IFRC:n yhdenvertaisuuskoordinaattori Tina Tinde muistuttaa. IFRC:n seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön vastaista ohjelmaa kehittävä Tinde sanoo suoraan, että työ on vasta alussa, vaikka paljon on jo tehty. Punaisen Ristin kansainvälinen konferenssi hyväksyi vuonna 2015 seksuaalista väkivaltaa käsittelevän päätöslauselman, joka velvoittaa kaikki liikkeen jäsenet noudattamaan nollatoleranssia seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön suhteen ja huolehtimaan, että syylliset joutuvat teoistaan vastuuseen ja uhrit saavat apua. Valtava urakka IFRC:n ohjeistus seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön ennaltaehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi julkaistiin viime vuonna. Tavoitteena on, että kaikki Punaisen Ristin ja Puolikuun liikkeen jäsenet laativat tältä pohjalta omiin olosuhteisiinsa soveltuvat, sitovat ohjeet seksuaalista häirintää ja hyväksikäyttöä vastaan. Työtä tehdään nyt IFRC:n vetämissä työpajoissa, joista yksi järjestettiin yhdessä Suomen Punaisen Ristin kanssa joulukuussa Heinolan Nynäsissä. Paikalla oli edustajat 15 kansallisesta yhdistyksestä ympäri maailmaa. – Vaikka yhteiskunnissa on suuria eroja, maailmassa ei ole yhtään valtiota, jossa seksuaalista häirintää ja hyväksikäyttöä ei esiintyisi. Niin ei ole edes minun kotimaassani Norjassa, jota kuitenkin pidetään tasa-arvon mallimaana, Tina Tinde kuvaa tehtävän vaativuutta. – Jos ajatellaan, että Punainen Risti on linjannut tavoitteekseen lopettaa seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön, niin tehtävä on todella valtava. Se vaatii valtavia muutoksia asenteissa, ei vain liikkeen sisällä vaan yhteiskunnissa. Taistelu häirintää ja hyväksikäyttöä vastaan on pohjimmiltaan taistelua tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta – oikeastaan yritämme siis tehdä todellisen vallankumouksen, Tinde hymyilee. – Punaisella Ristillä on kuitenkin selkeitä vahvuuksia tässä taistelussa. Me olemme arvoyhteisö, joka puhuu muutenkin haavoittuvimpien ihmisten puolesta, meillä on valtavasti osaamista niin terveydenhuollossa kuin oikeusja lakiasioissakin. Punainen Risti voi ottaa kantaa ja vaikuttaa ulkopuolisiin kumppaneihinsa ja jopa maiden hallituksiin. Kehitys on viime vuosina ollut nopeaa niin ympäröivässä maailmassa kuin Punaisen Ristin liikkeessäkin. Sitä on vauhdittanut muun muassa maailmanlaajuinen Me Too -kampanja, joka on rohkaissut ihmisiä ympäri maailmaa puhumaan julkisesti seksuaalisesta häirinnästä. Vaikka matka on pitkä, Punaisen Ristin ja Puolikuun suunta on selvä. Seksuaalinen häirintä ja hyväksikäyttö ovat rikoksia liikkeen pyhimpiä periaatteita vastaan. Maailman suurin humanitaarinen liike voi tuskin epäonnistua perustehtävässään pahemmin kuin vahingoittaessaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä – juuri niitä ihmisiä, joita Punaisen Ristin pitäisi olla paikalla auttamassa. ? SARAH NDUKU, Edwine Okuta ja Lillian Matemu kertoivat IFRC:n työpajassa Heinolassa Kenian Punaisen Ristin työstä seksuaalista häirintää vastaan. painoon_AVM1_2019_taitto.indd 19 29.1.2019 21.57
20 Lisääntyneen maahanmuuton myötä Suomessa hoidetaan yhä enemmän veritauteja, joita ei esiinny kantaväestöllä. Oululainen Emille Nyembo, 2 vuotta, sairastaa sirppisoluanemiaa, jota on hoidettu punasolujen vaihdolla ja kantasolusiirrolla. Vielä hoito ei ole purrut toivotulla tavalla. TEKSTI IIRA HARTIKAINEN KUVAT VESA RANTA Emille sai kantasoluja isoveljeltään painoon_AVM1_2019_taitto.indd 20 29.1.2019 17.43
21 E mille Nyembo syntyi keväällä 2016 potrana, yli nelikiloisena poikana yhdeksänhenkisen perheen kuopukseksi. Hänen vanhempansa olivat muuttaneet isompien lastensa kanssa Keski-Afrikan Kongosta Ouluun kymmenen vuotta aiemmin, ja molemmat olivat opiskelleet itselleen Suomessa ammatin. Joulun alla kahdeksan kuukauden ikäinen Emille sairastui influenssaan ja kovaan kuumeeseen, jota kesti kaksi viikkoa. Pojan hemoglobiini laski niin matalaksi, että hänet laitettiin Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa punasolutiputukseen. Kun sekään ei nostanut veriarvoja, eikä edes rautavalmisteista ollut apua, epäilykset kääntyivät johonkin Suomen oloissa harvinaisempaan. Vahvistus saatiin seuraavana kesänä Emillen näytteen käytyä ulkomailla tarkassa analyysissa: hänen vanhempansa kantoivat sirppisoluanemia-nimistä verisairautta aiheuttavaa geeniä, ja poika oli perinyt taudin oireisen muodon. Sirppisoluanemiassa veren happea kantavat punasolut epämuodostuvat sirppimäisiksi. Epänormaalit solut ovat hauraita ja voivat juuttua kiinni toisiinsa sekä aiheuttaa tukoksia verisuonistossa. Se voi aiheuttaa kovaa kipua, anemiaa, vakavia infektioita ja lopulta isoja vaurioita eri elimissä. Kongossa sirppisoluanemialle altistavaa geeniä kantaa jopa 10–20 prosenttia väestöstä, mutta silti sairaus tuli Emillen äidille Anifa Nyembolle yllätyksenä. – Moni kuvittelee, että sirppisoluanemia on Kongossa lähes kansantauti, mutta ei se ole. Itse tiedän vain pari sairastunutta – tosin kuulin isältäni vasta Emillen sairastuttua, että nelivuotiaana kuollut siskopuoleni oli menehtynyt nimenomaan sirppisoluanemiaan, Anifa kertoo. Myös hänen serkkunsa kuoli sairauteen parikymppisenä. EMILLE JOUTUI asumaan sairaalassa aluksi lähes vuoden, mutta tällä hetkellä riittää käynti kerran tai kahdesti viikossa. KÄÄNNÄ ? EMILLE ON reipas pikkumies, joka tykkää kännykkäpelien lisäksi jalkapalloilusta. SAIRAANHOITAJA Sari Körkkö ottaa verinäytteen kivuttomasti keskuslaskimokatetrista. painoon_AVM1_2019_taitto.indd 21 29.1.2019 17.43
22 HARVINAISUUS LÖYTYY USEIN MAANMIEHELTÄ Veripalvelu on jo useamman vuoden kampanjoinut saadakseen verenluovuttajiksi myös afrikkalaistaustaisia luovuttajia. Osaltaan syynä on juuri sirppisoluanemian kaltaisten hemoglobiinisairauksien yleistyminen. Luovuttajan etnisellä taustalla ei tavallisesti ole merkitystä, sillä tärkeimmät ABOja Rh -veriryhmäominaisuudet ovat kaikilla ihmisillä samat, mutta eri väestöissä esiintyy myös harvinaisia veriryhmiä tai veriryhmäyhdistelmiä. – Mitä enemmän meillä on verenluovuttajia eri etnisistä taustoista, sen todennäköisempää on, että löydämme potilaille suoraan Veripalvelusta mahdollisimman hyvin vastaavan verivalmisteen. Nyt on joskus jouduttu tilaamaan ulkomailta yksittäisiä sopivampia valmisteita, lääkäri Kirsi Jahnukainen HYKS:istä kertoo. Veriryhmäominaisuuksiltaan sopivat verivalmisteet ovat erityisen tärkeitä, kun verta tarvitaan paljon. – Jos potilas saa epäsopivaa verivalmistetta ensimmäisillä kerroilla, hän voi immunisoitua niin, ettei hoitoa voida jatkaa kuin aivan hätätapauksissa. Se tekee hoidosta huomattavasti hankalampaa. Silloin emme voi esimerkiksi tarjota koneellista punasolujenvaihtoa ollenkaan, sillä siinä siirretään jopa 10 pussia verta kerralla. Harvinaisia veriryhmiä esiintyy myös suomalaissyntyisillä, mutta näitä luovuttajia Veripalvelu pystyy kutsumaan tarvittaessa verenluovutukseen nopeallakin aikataululla. Lisäksi Veripalvelun harvinaisten verien pankkiin on pakastettu joitakin Suomessa esiintyviä veriryhmäharvinaisuuksia. – Emillellä ei onneksi ole ollut kipukriisejä eli voimakkaita kipukohtauksia. Mutta hän on todella infektioherkkä, ja silloin niin iloisesta ja reippaasta pikkumiehestä tulee ihan eri ihminen. Terveitä punasoluja tilalle Suomessa vaativin sirppisoluanemian hoito on keskitetty Helsingin yliopistollisen keskussairaalan Lastenklinikalle, jonne Emillekin matkusti äitinsä kanssa useita kertoja diagnoosin varmistuttua. Aluksi pojalle tehtiin yksi kahdeksan tuntia kestänyt verenvaihto käsin, ja sen jälkeen käytiin koneellisessa punasolujen vaihdossa kahdesti kuussa. Siinä Emillen omia sirppiytyneitä punasoluja kerättiin yhdestä kyynärtaipeesta lähtevällä letkulla talteen, loput veren osat palautettiin ja toisesta kyynärtaipeesta tiputettiin luovutettuja terveitä punasoluja tilalle. Emille ei saanut lentää Oulun ja Helsingin väliä ennen kuin hoidot olivat jo hyvässä vauhdissa, ja silloinkin vain lisähapen turvin. – Koska infektioita piti välttää kaikin keinoin, tulimme yöjunalla Oulusta Helsinkiin. Aamulla otimme asemalta taksin sairaalaan, sitten hoitoon ja illalla jälleen taksiin, yöjunaan ja kotiin pohjoiseen, Anifa kuvaa uuvuttavaa reissaamista. Verenvaihto ja hydroksiurea-suojalääkitys helpottavat sirppisoluanemian oireita, mutta itse taudin kulkuun voidaan vaikuttaa vain kantasolusiirrolla. Hoitamattomana vain harva potilas elää pitkälle aikuisuuteen, lastenhematologi, professori Kirsi Jahnukainen HYKS:in Lastenklinikalta kertoo. – Merkittäviä elinvaurioita nähdään jo nuorella aikuisiällä, jos sairautta ei ole hoidettu. Voi tulla munuais-, silmänpohjaja luustovaurioita ja jopa aivoveritulppia. Myöhemmin kivut kovenevat ja kroonistuvat, ja neurologiset ongelmat pahenevat. Siksi sairaus olisi todella tärkeää diagnosoida ja hoito aloittaa jo pikkulapsena. Isoveli luovuttajana Emillelle lääkehoito hydroksiurealla ei sopinut, joten hänelle tarvittiin pian kantasolusiirto. Siinä punasoluja tuottavat luuytimen kantasolut nujerretaan vahvalla sytostaattihoidolla, ja tilalle annetaan terveen luovuttajan kantasoluja. Onnistuessaan kantasolusiirto voi parantaa taudin kokonaan ja korjata myös jo syntyneitä vaurioita elimissä. Sirppisoluanemiapotilaille luovuttajaa etsitään aina sisaruksista, ei kansainvälisistä kantasolurekistereistä kuten monissa muissa verisairauksissa. Syy on yksinkertainen: afrikkalaistaustaisia henkilöitä on rekistereissä hyvin vähän. – Tällä hetkellä meillä on huonot mahdollisuudet löytää rekisterihaulla sopivaa luovuttajaa sirppisolupotilaalle, joten joudumme toivomaan, että joku sisaruksista on kudostyypiltään sopiva. Noin kolmasosalta tällainen sisarus löytyy, Kirsi Jahnukainen kertoo. Emillen sisaruksista sopivaksi luovuttajaksi osoittautui 17-vuotias isoveli Begani , joka matkusti viime vuoden maaliskuussa lukion tenttikirjojen kanssa viikoksi Helsinkiin luovuttamaan kantasoluja pienelle veljelleen. Kantasolusiirto suoritettiin onnistuneesti, mutta se ei toistaiseksi ole tehonnut toivotulla tavalla, sillä Emillen omien solujen osuus on ollut nousussa. Siirron jälkeen Emillellä on ol"Mahdollisuudet löytää rekisteristä sopiva luovuttaja ovat tällä hetkellä heikot." EMILLEN ENSIMMÄISET vuodet ovat olleet jatkuvaa taistelua sairautta vastaan. Sairaalassa on juhlittu jopa syntymäpäiviä. Alakuvassa isoveli Begani lukee tenttiin luovuttaessaan terveitä kantasoluja veljelleen. painoon_AVM1_2019_taitto.indd 22 29.1.2019 17.43
23 NUMU:N VERIRYHMÄ Sanomatalon veripalvelutoimistossa. Kuvassa Noor Assad (vas.), Maryam Ali Salah, Hamdi Geddi ja Hodan Guleed. Etualalla Assadin pikkusisko Duha Assad. Oikealla NUMU:n VeriRyhmän perustaneet Guleed Ahmed (vas.) ja Hunderra Assefa. NUORET MUSLIMIT HAASTAA LUOVUTTAMAAN Nuoret muslimit (Numu) ry:n VeriRyhmä-verenluovutusporukka on tehnyt jo vuosia aktiivista työtä uusien verenluovuttajien tavoittamiseksi. VeriRyhmän perustivat vuonna 2012 Guleed Ahmed ja Hunderra Assefa. Ryhmä on kuluneina vuosina järjestänyt useita verenluovutustempauksia järjestönsä jäsenille. Vuonna 2018 järjestön #Numuhaaste-verenluovutuskampanja innosti mukaan parikymmentä verenluovuttajaa Helsingissä, Vantaalla ja Tampereella. Luovuttajista iso osa oli ensikertalaisia. – Haluamme auttaa ja järjestönä kannustaa nuoria auttamaan ja osallistumaan aktiivisesti kansalaisyhteiskuntaan, haasteen käynnistäjä Noor Assad kertoo. Assad ryhtyi itse verenluovuttajaksi lukiossa, jossa opiskelijoilla oli oma VeriRyhmä. Yhdessä muiden kanssa luovuttaminen tuntui helpommalta kuin yksin. Assad uskookin, että ryhmälle esitetty haaste on hyvä tapa hankkia uusia verenluovuttajia. – Olemme halunneet esittää kutsun haasteen muodossa. Kun ensikertalaisena tarttuu siihen ja tulee luovuttamaan, siitä tulee sellainen onnistumisen tunne – ”jes, mä pystyin siihen”. Numun jäsen Hamdi Geddi luovutti Helsingissä Sanomatalossa verta nyt neljättä kertaa. Geddi on kuullut, että afrikkalaistaustaisia verenluovuttajia tarvitaan. VeriRyhmässä hän luovuttaa siksi, että luovuttaessa saa tavata samalla ystäviä. – Olen ammatiltani sairaanhoitaja. Sen myötä olen nähnyt, mikä merkitys verivalmisteilla on potilaille. Luovutan verta, koska haluan auttaa, Geddi sanoo. VeriRyhmän eli verta säännöllisesti luovuttavan porukan voi perustaa kuka tahansa esimerkiksi työ-, harrastustai kaveriporukan kesken. VeriRyhmäläisten luovutuskerrat lasketaan yhteen, ja ryhmät palkitaan luovutuskertojen mukaan kunniakirjoilla. ? ANNA KAIPAINEN lut ongelmia myös munuaisten ja syömisen kanssa. Suussa olevat nesterakkulat ja infektiot tekevät pureskelemisesta vaikeaa, joten nenä-mahaletku turvaa ravinnonsaannin. Pieniä annoksia Emille kuitenkin jo napostelee. Lähes vuosi osastolla Emilleä on hoidettu ja seurattu Oulun yliopistollisen keskussairaalan lasten hematologian osastolla pian vuosi kantasolusiirron jälkeen. Viime vuoden loppuun asti Emille oli osastolla pysyvästi, mutta nykyään hän asuu jo kotona ja käy sairaalassa 1–2 kertaa viikossa. Emilleä seurataan esimerkiksi kantasolusiirron jälkeisen käänteishyljinnän varalta, johon hänellä on estolääkitys. – Lisäksi tarkistamme kahdesti viikossa otettavilla verikokeilla muun muassa sen, onko punasolutiputukselle tarvetta. Viime aikoina punasoluja on tarvittu noin 2–4 viikon välein. Silloin tilaamme Veripalvelusta fenotyypitettyjä eli veriryhmäominaisuuksiltaan vielä hieman laajemmin tutkittuja verivalmisteita, Emilleä hoitava lääkäri Hanna Juntti kertoo. Emillen 2-vuotissyntymäpäivää juhlittiin osastolla, kun hoitajat yllättivät perheen täytekakulla. Siitä on jäänyt iloisia muistoja, samoin kuin sairaalan takapihalle parkkeeranneesta tivolista. Vaikka Emille ei voinut liikkua tivolialueella infektioriskin vuoksi, karusellikyyti kuitenkin järjestyi. – Aina kun Emille jaksoi, menimme sairaalan pihalle potkimaan jalkapalloa, kiikkumaan ja leikkimään hiekkalaatikolla, Anifa kertoo sairaala-arjesta. Tulevaisuudessa Emillelle tehdään mahdollisesti uusi kantasolusiirto. – Vaikka ensimmäinen kantasolusiirto ei vielä parantanut Emilleä, olemme hyvin kiitollisia hoidosta, jota poika täällä saa. Haluan kiittää hoitohenkilökuntaa niin Oulussa kuin Helsingissä, Anifa sanoo. – Toivottavasti lisää afrikkalaistaustaisia lähtisi myös luovuttamaan verta. Sillä voi pelastaa jonkun hengen. painoon_AVM1_2019_taitto.indd 23 29.1.2019 17.43
24 Ihmisoikeuksien puolesta Punaisen Ristin psykologien valmiusryhmän uusi johtaja Atte Varis saa voimaa nähdessään ihmisten nousevan jaloilleen täysin toivottomalta näyttävän kriisin jälkeen. TEKSTI VERA MIETTINEN KUVA JOONAS BRANDT – ENSIMMÄINEN ELÄMÄNARVONI perustuu ihmisoikeuksiin. Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Omat arvoni kohtaavat hyvin myös Punaisen Ristin periaatteiden kanssa, joista yksi keskeisimmistä on hädässä olevan auttaminen, Atte Varis sanoo. painoon_AVM1_2019_taitto.indd 24 29.1.2019 17.43
25 "Turun puukotusiskun yhteydessä Atte Varis huomasi, kuinka paljon merkitystä on yhteistyöllä viranomaisten kanssa." P sykologi Atte Varis liittyi Punaisen Ristin psykologien valmiusryhmään vuodenvaihteessa 2005, vain joitakin päiviä Kaakkois-Aasian tuhoisan tapaninpäivän tsunamin jälkeen. Katastrofissa oli menehtynyt 179 suomalaista, joita jäivät suremaan sadat omaiset. Ensimmäisten päivien aikana kriisityöryhmä antoi akuuttia apua, ja sen jälkeen alkoi pari vuotta kestänyt toipumisprosessi. – Kriisityöhön kuului muun muassa useita vertaistukiviikonloppuja. Voimakkaasti tukevaa ja ohjaavaa läsnäoloa, ihmisten tulevaisuuden suunnitelmien kuuntelemista, rohkaisemista, juurruttamista, Varis kertoo. Tsunamin jälkeiset selviytymistarinat olivat vaikuttavia. Jotkut olivat menettäneet kaikki läheisensä. – Silti omaiset palasivat ajan saatossa takaisin tavalliseen elämään. Sellainen on elämän kiertokulku. Prosessin aikana oli ilo nähdä, kun lapset kasvoivat ja uusiakin lapsia syntyi. Oli uskomatonta nähdä, minkälainen kyky ihmisellä on nousta jaloilleen mahdottomalta tuntuvan tilanteen jälkeen. Tsunamin jälkeen Varis on osallistunut muun muassa Espoon Sellon ampumistapauksen, Jokelan ja Kauhajoen kouluampumisten ja Jämijärven pienlentokoneturman kriisiapuun. Viimeksi Punaisen Ristin psykologien valmiusryhmä hälytettiin apuun kesällä 2017 Turun veitsi-iskussa, joka oli Suomen ensimmäinen islamismin nimissä suoritettu terroriteko. Viime vuonna Varis valittiin psykologien valmiusryhmän johtoon. Hän seuraa tehtävässä ryhmää sen perustamisesta lähtien johtanutta Salli Saarta , joka jatkaa nyt rivijäsenenä. Suuronnettomuuksia varten Psykologien valmiusryhmä perustettiin Suomen Psykologiliiton yhteyteen vuonna 1993, ja se siirtyi Suomen Punaisen Ristin siipien suojiin kaksi vuotta myöhemmin. Kriisipsykologien muodostaman ryhmän tehtävänä on tukea viranomaisten työtä suuronnettomuusja poikkeustilanteissa. Käytännössä työ on psykososiaalisen tuen suunnittelua ja järjestämistä kotimaisten katastrofien uhreille ja heidän läheisilleen. Kun päätös psykologien valmiusryhmän hälyttämisestä on suuronnettomuuden yhteydessä tehty, ryhmäläiset kokoontuvat nykyään WhatsAppin välityksellä sopimaan työnjaosta. – Jokainen meistä on sopinut työnantajansa kanssa, että omasta työstä pääsee irtaantumaan kriisityöhön vuorokauden sisään hälytyksestä, Atte Varis kertoo. Ryhmään kuuluu tätä nykyä 25 psykologia, joilla kaikilla on vankka osaaminen kriisija traumapsykologiasta. Ryhmässä on edelleen mukana psykologeja, jotka osallistuivat jo ryhmän ensimmäisiin hälytystehtäviin Sally Albatrossin ajettua karille keväällä 1994 ja autolautta Estonian upottua saman vuoden syksyllä. – Sellainen kokemus on tietenkin valtava voimavara ja arvokasta toiminnalle. Kaikki ryhmän jäsenet ovat äärimmäisen taitavia ammattilaisia. Ryhmässä on hyvä henki ja kunnioitamme toistemme työtä, Varis sanoo. Apu tilanteen mukaan Atte Varis kertoo, että kriisityön suunnittelu lähtee liikkeelle traumaattisen tapahtuman vakavuuden ja siitä kuluneen ajan arvioinnista. Apu pitää osata annostella oikein. Jos ihminen on vielä alkushokissa, ei ole keskustelun aika. Ensivaiheessa uhrille tarjotaan perusturvaa: ruokaa, juomaa, lämmintä vilttiä, turvallinen paikka. Häntä autetaan myös ottamaan yhteyttä omaisiinsa. Kun alkujärkytys on purkautunut, ihmisellä on enemmän kykyä ottaa vastaan psykologista apua. – Ei ole olemassa mitään akuutin kriisityön toimenpidettä, joka soveltuisi kaikkiin tilanteisiin. Yksittäisten tilanteiden lukemisessa tarvitaan kokemusta ja vankkaa ammattitaitoa, Varis sanoo. – Hyvältä kriisityöntekijältä vaaditaan vahvaa ymmärrystä ihmisen psykologiasta kriisitilanteessa, analyyttisyyttä, empatiakykyä ja tilanneherkkyyttä. Lisäksi tarvitaan myös tietynlaista rohkeutta mennä tilanteisiin. Tärkeää on myös oman itsensä tunteminen. Kriisityöntekijät ovat ihmisiä ja reagoivat kriisitilanteisiin samalla tavalla kuin kuka tahansa muukin. – Akuutissa kriisityössä on sellainen imu, että se tempaisee mukaansa. Kehollinen valppaustila ja psyykkinen ja kognitiivinen vireystila nousee. Työssä oppii kuitenkin ennakoimaan tilanteita. Tärkeää on antaa itselleen aikaa rauhoittua ja palautua. Kipinä syttyi pakolaisleirillä Varis kiinnostui psykologiasta jo lukiossa. Aine oli hänelle helppo ja ihmisen syvällisempi ymmärtäminen kiinnosti. – Myöhemmin kiinnostuin myös ihmisoikeuksista. Olin vaihto-oppilaana Kreikassa 90-luvun lopulla, kun meneillään oli Kosovon kriisi. Tein muutaman viikon vapaaehtoistyökeikan pakolaisleirillä Albaniassa, Varis kertoo. Kipinä kriisityöhön oli syttynyt. – Valmistuin psykologiksi vuonna 2000 ja hakeuduin sen jälkeen Italiaan vuodeksi opiskelemaan ihmisoikeuskysymyksiä. Opintojen jälkeen Varis työskenteli Turun kriisikeskuksessa maahanmuuttajalasten ja nuorten projektissa puolitoista vuotta. – Se oli vastavalmistuneen psykologin ensimmäinen oppipaikka. Muistan, kuinka maahanmuuttajaperheiden alaikäiset lapset hoitivat vanhempiensa asioita, koska he oppivat suomen kielen nopeammin kuin aikuiset. Lapsilla oli kova paine perheen hyvinvoinnista, mutta silti he olivat iloisia ja heillä oli voimakas tahto integroitua. Vuonna 2004 Varis muutti Helsinkiin ja aloitti työt kidutettujen kuntoutuskeskuksessa. – Siellä olin viisi vuotta psykologina ja tein samalla Suomen mielenterveysseuran kriisija traumapsykoterapeutin erityistason opinnot, Varis kertoo. Vuonna 2015 Varis valmistui vielä organisaatiokonsultiksi ja työnohjaajaksi. Nykyisessä siviilityössään hän tarjoaa yrittäjänä työterveyspalveluita Terveystalolle Helsingissä. Työpäivä koostuu yksilövastaanotoista sekä organisaatioiden kehittämistyöstä. – Vaikka olen kouluttautunut ja tehnyt töitä monilla psykologian osa-alueilla, kaikki ne yhdistyvät järkevästi toisiinsa. Psykologien valmiusryhmän johtajana pääsen käyttämään kaikkia osaamisalueitani, Varis toteaa. ? painoon_AVM1_2019_taitto.indd 25 29.1.2019 17.43
26 Matkalla tulevaisuuteen Punaisen Ristin kehitysyhteistyössä avainsanoja ovat paikallisuus ja pitkäjänteisyys. Zimbabwen syrjäisessä Muzarabanissa niillä on saatu aikaan pieniä ihmeitä. TEKSTI JA KUVAT SAARA MANSIKKAMÄKI P uut ovat kuin metsäpalon jäljiltä. Lehdettöminä ja harmaina ne seisovat hiekassa, elävinä vai kuolleina, mahdoton sanoa. Joenuomassa ei ole virrannut vesi puoleen vuoteen. Rugare Mahofa tervehtii voimakkaalla kädenpuristuksella kotinsa pihamaalla Pohjois-Zimbabwen Muzarabanissa, aivan Mosambikin rajaseudulla. Tuuli puhaltaa tasamaalle rakennettujen muutaman neliön majojen välissä voimakkaana ja on viedä kananpoikaset mennessään. – Kuivan kauden aikaan täällä on todella kuumaa ja tuulista. Nälkää näkevien määrä on nousussa. Sateet ovat vähentyneet, joten maissin viljely on hankalaa, Mahofa kertoo. Mahofa on Zimbabwen Punaisen Ristin vapaaehtoinen, on ollut jo vuosikymmeniä. Punaiselta Ristiltä saatu oppi on tehnyt Mahofasta yhteisössään arvostetun tietolähteen. – Minua innostaa nähdä, miten ihmiset kuuntelevat neuvojani ja alkavat toimia niiden mukaan. Erityisen iloinen Mahofa on siitä, miten esimerkiksi energiatehokkaiden ja turvallisten hellojen ja vettä säästävien avaimenreikäpuutarhojen rakennustaito on levinnyt yhteisössä ja auttanut selviämään kuivuuden keskellä. Yhteisö auttaa itseään Kehitysapu. Siitä täälläkin, tiettömien taipaleiden takana, on kyse. Finnish Red Cross, Suomen Punainen Risti, lukee Mahofan työliivin rinnassa, paikallisen Punaisen Ristin tunnuksen vieressä. Kehitysapua on vuosien saatossa parjattu paljon ja sen hyötyjä on kyseenalaistettu. Eikä aina aiheetta. Moni hyvänä aikeena alkanut hanke on jouduttu kuoppaamaan heikkojen tulosten takia. Punaisen Ristin kehitysyhteistyössä on 1990-luvulta alkaen painotettu hyvin tuloksin yhteisöperustaista lähestymistapaa. Sen tavoite on, että kehitysyhteistyön seurauksena paikallisyhteisöt ja niiden jäsenet kykenevät itse paremmin ennakoimaan ja ennaltaehkäisemään uhkaavia vaaroja, auttamaan itseään katastrofien sattuessa ja toipumaan niistä. Kokemus on osoittanut, että pysyvien parannusten todennäköisyys on sitä suurempi, mitä voimakkaammin yhteisö itse sitoutuu muutoksen tekijäksi. Avainsanoja ovat paikallisuus ja pitkäjänteisyys. Onnistuneeseen lopputulokseen pääsemiseksi ei välttämättä tarvitse tehdä ihmeitä. Pienet pa1 painoon_AVM1_2019_taitto.indd 26 29.1.2019 17.43
27 2 rannukset arkisissa asioissa voivat tuoda suuria tuloksia, kun työtä tehdään riittävän pitkäjänteisesti. Yhteisöperustainen toimintatapa on myös Suomen Punaisen Ristin kehitysyhteistyöohjelmien lähtökohta. Hankkeet toteutetaan aina yhdessä paikallisen Punaisen Ristin tai Puolikuun kanssa. Sisarjärjestön vapaaehtoiset ja työntekijät tuovat hankkeisiin paikallista tietotaitoa. Samalla he avaavat ovia paikallisyhteisöihin, joiden luottamuksen saavuttaminen on onnistumisen edellytys. Hittituote tiilestä ja savesta Zimbabwen Muzarabanin alueella mallilla on päästy pitkälle. Rugare Mahofan mainitsemien hellojen ja avaimenreikäpuutarhojen lisäksi on rakennettu koululuokkia, käymälöitä ja siltoja. On istutettu puita ja kokeiltu uusia viljelylajikkeita. On koulutettu lisää vapaaehtoisia, jotka levittävät lähiyhteisöissään tietoa ilmastonmuutoksesta, terveydestä ja ensiavusta. Muzarabanissa toimintaa koordinoiva Zimbabwen Punaisen Ristin Kudakwashe Karise sanoo, että kehitysyhteistyössä muutoksen paras arkkitehti on yhteisö itse. – Yhteisö määrittelee ongelmat ja niiden tärkeysjärjestyksen. Sen jälkeen he miettivät, mitä kyseisille ongelmille voisi tehdä, ja laativat projektisuunnitelman, jonka kanssa he lähestyvät Punaista Ristiä. Me autamme esimerkiksi teknisessä osaamisessa ja materiaalien hankinnassa, mutta työvoima tulee yhteisön sisältä. Kehitysavussa pienet asiat ovat usein isoja asioita. Esimerkiksi energiatehokas hella ei ole vain hella. Se säästää aikaa, koska polttopuita täytyy hankkia vähemmän. Se vaikuttaa etenkin naisten ja lasten arkeen, koska kotityöt ovat yhä pitkälti heidän kontollaan. Myös ympäristön kuormitus vähenee, kun puita ei tarvitse kaataa entiseen malliin. Se auttaa taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Lisäksi hella aiheuttaa perinteiseen avotuleen verrattuna vähemmän palovammoja ja jopa ehkäisee vatsatauteja, koska hellalla kokattu ruoka voidaan valmistamisen jälkeen pitää lämpimänä seuraavana ruokailuun asti. Se on aika hyvin rakennelmalta, joka koostuu vain viidestäkymmenestä tiilestä ja paristakymmenestä kilosta sahanpurua ja mutaa. Niin hyväksi tämä kehitysyhteistyön hittituote on kuitenkin todettu, että idea on vapaaehtoisten mukana levinnyt jo rajan yli naapurimaahan Mosambikiin. Vesi tuo terveyttä Eräs toinen kehitysyhteistyön tulos on Muzarabanissa hellaakin korkeammassa kurssissa – puhdas vesi. Porakaivo on saatu Chiwengaan Suomen Punaisen Ristin tuella. Kaivosta vesi pumpataan säiliöihin koululle ja terveysklinikalle, josta paikalliset voivat käydä sitä hakemassa omaan käyttöönsä. Energia pumppuun tulee aurinkopaneeleista. Kyläläiset ovat kaivaneet putket maahan omin käsin, ja vesihuollon toiminnasta vastaa kellon ympäri kaksi vapaaehtoista. Juokseva vesi on Chiwengassa pieni ihme, josta puhutaan ylpeydellä. Ennen kaivoa ja vesiputkistoa paikallisella klinikalla nieltiin lääkkeet ja synnytettiin ilman vettä. Koulussa lapset pyörtyilivät nestehukasta. Vettä haettiin mistä ikinä saatiin, usein samoista lähteistä eläinten kanssa. Sairaudet olivat yleisiä. Yhdeksänvuotias Natalie Chikwashiwa käy koulua Chiwengan ala-asteella. Natalie on opettajan tytär ja haaveilee opettajan ammatista. Hän muistaa, miten vesi piti aikaisemmin hakea kaukaa. – Vesi oli likaista, maistui suolaiselta ja aiheutti tauteja. Emme voineet huolehtia käymälöiden puhdistamisesta tai pestä käsiämme. – Nyt me juomme välitunnilla puhdasta vettä, hän iloitsee ja näyttää kavereineen, miten pullot täytetään. Zimbabwen Punaisen Ristin Kudakwashe Karise arvioi, että kehityshankkeilla on saatu Muzarabanin alueella paljon aikaan. – Kun aloitimme kehitysyhteistyön täällä, asukkaat olivat hyvin haavoittuvassa asemassa. Nyt tulevaisuus näyttää valoisalta, hän sanoo. Chiwengan ala-asteen pihassa Zimbabwen lippu liehuu salossa vesipisteen vieressä. Natalie Chikwashiwa kehuu lippua kauniiksi, koska siinä on niin kirkkaat värit. Kuivuuden keskellä hehkuva lippu on kuin lupaus paremmasta huomisesta. Vaikka mahdollisuudet täällä maapallon pinnalla ovat jakautuneet kaikkea muuta kuin tasan, se ei tarkoita, etteikö asioihin voisi vaikuttaa – jos niin yhdessä päätämme tehdä. ? "Ennen paikalliset nielivät lääkkeet ja synnyttivät ilman vettä." 4 3 3 Punaisen Ristin vapaaehtoinen Stella Mafendu kotonaan miehensä Charles Ziyendon kanssa. Vapaaehtoisilla on tärkeä tehtävä jakaa eteenpäin Punaisen Ristin koulutuksissa saatua oppia. 4 Chiwengan kylän ala-astetta käyvä Natalie Chikwashiwa haaveilee opettajan ammatista ja lemmikkikanista. Hän muistaa hyvin, miten vaivalloista elämä oli ennen kuin kylään saatiin Punaisen Ristin tuella juokseva, puhdas vesi. 1 Chiwengan koululaiset noutavat vettä vesipisteestä, joka on saatu kylään Punaisen Ristin tuella. 2 Zimbabwen Punaisen Ristin Muzarabanin alueen paikallisosaston puheenjohtaja Wasili Amidu sanoo, että yhteiset ponnistukset vahvistavat koko yhteisöä. painoon_AVM1_2019_taitto.indd 27 29.1.2019 17.43
28 74 vuotta erossa TÄMÄ ON ainoa valokuva Haltsosen sisaruksista yhdessä ennen eroa. Kuva on kesän vietosta Pietarhovin liepeillä lähes 80 vuotta sitten. painoon_AVM1_2019_taitto.indd 28 29.1.2019 17.43
29 I tähelsinkiläisessä kerrostaloasunnossa on poikkeuksellisen iloinen tunnelma. Eikä pelkästään sen takia, että inkeriläisen Lidia Isakovan , 87, tytär Natalia Mihailova ja tyttärentytär Anna Haltsonen ovat jälleen koolla, vaan erityisesti siksi, että mukaan on saapunut kadotettu ja kaivattu vieras suoraan Kalifornian taivaan alta: Lidian pikkusisko Tamara Terichow , 83, venäläisittäin Terihov. Heidän tarinansa olisi kuin suoraan Hollywoodin elokuvatehtaalta – sieltä Tamaran naapurista – ellei se olisi niin tosi. Vaikka ikä on himmentänyt sisarusten näköä, muisti poimii yhä tarkasti eron ja kaipauksen. Se nostaa vieläkin herkästi kyyneleen pintaan. Lapsuus päättyi sotaan Tarina alkaa muinaisesta valtakunnasta nimeltä Neuvostoliitto, silloisesta Leningradista eli nykyiseltä Pietarin alueelta, jossa sisarukset syntyivät Tatjana ja Aleksander Haltsosen perheeseen, Lidia vuonna 1931 ja Tamara vuonna 1935. Sisarukset elivät lapsuutensa Josif Stalinin raakojen puhdistusten ja Suuren isänmaalliseen sodan varjoissa, mutta aluksi hyvällä paikalla Pietarhovin lähellä. – Meillä oli omakotitalo Shuvalovkan kylässä kukkulalla, josta näkyi Suomenlahti. Se oli kylän hienoimpia taloja, isoisä rakensi sen ennen sotaa. Tamara oli juuri syntynyt, kun muutimme siihen 1935. Jouduin huolehtimaan paljon Tamarasta, enkä pitänyt siitä. Kun aloitin koulun, olin mieluummin kavereiden kanssa, Lidia hymyilee. Isä teki monenlaista työtä ilman varsinaista koulutusta, äiti oli kotona tyttöjen kanssa. Oli lehmä, välillä sikoja tai kanoja. Lapsuus päättyi sotaan. Saksalaiset tulivat vuonna 1941. Valloittajat häätivät kaikki asukkaat Pietarhovin seudulla kodeistaan. Niin lähtivät Haltsosetkin matkalle kohti Pihkovaa, kävelivät, etsivät kuljetuksia. Ruokaa ei juuri ollut. – Ihmettelen, miten selvisimme. Vuoden kuluttua häädöstä äiti kuoli, nälkäänkö vai sairauteen, kukaan ei tiedä. Lidia epäilee syöpää. Isä oli joutunut saksalaisten vangiksi ja heille töihin – hautaamaan kuolleita, hoitamaan saksalaisten hevosia. Äiti ei kuollessaan tiennyt, missä hänen miehensä on. Inkeriläisyys saattoi kohentaa Aleksanderin asemaa, koska saksalaiset ja suomalaiset vetivät nyt yhtä köyttä. Työstä jopa maksettiin. ”Tulkaa hakemaan orpoja” Koska isä oli äidin kuollessa saksalaisten palveluksessa, Lidia ja Tamara joutuivat saksalaisten pitämään orpokotiin. Sieltä heidät vietiin Alytusin leirille Liettuaan keväällä 1942 ja muutaman kuukauden kuluttua luostariin Vilnaan. – Kaikki, mitä Lidia kertoo, on minulle uutta. En muista siitä ajasta mitään. Olin vasta viisivuotias erotessamme, Tamara huokaa. Hän muistaa vain hieman talon ympäristöä, jossa isällä oli puutarha. Tomaatteja oli ilmaston vuoksi käärittävä sanomalehteen, että ne saatiin kypsymään. – Äidin muistan vain hämärästi: vuoteessa muutamana päivänä ennen kuin hän kuoli. Lidiaa en muista lainkaan enkä aikaa orpokodissa. Muistan vain olleeni aina yksin ja sen, miten menin kaatopaikalle etsimään ruokaa, Tamara sanoo ääni murtuen. Siskosten ero alkoi lakonisesta kuulutuksesta: ”Tulkaa hakemaan orpoja.” Tamara Terichow ja Lidia Isakova ovat siskokset, mutta miten erilaisiksi kohtalo heidän polkunsa muuttikaan. Tämä on tarina sisarista, jotka sota ja valtameri erottivat – ja jotka Punainen Risti vihdoin saattoi takaisin yhteen. TEKSTI JORMA LEHTOLA KUVAT JOHANNA KINNARI, LIDIA ISAKOVAN JA TAMARA TERICHOWIN ALBUMIT, SA-KUVA 74 vuotta erossa LIDIALLA (VAS.) ja pikkusisko Tamaralla on kaksi erilaista elämää muisteltavanaan. Toinen Venäjällä, toinen Yhdysvalloissa. KÄÄNNÄ ? painoon_AVM1_2019_taitto.indd 29 29.1.2019 17.43
30 "Tulkaa hakemaan orpoja!" Ensin adoptoitiin Tamara. Hän oli pieni ja heikkokuntoinen. Hänestä ei jäänyt kirjoihin edes merkintää, kun venäläiset Peter ja Adele Filatov ottivat hänet hoiviinsa. Lidia adoptoitiin puolalaiseen perheeseen. Isä löysi hänet myöhemmin virolaisen papin avustuksella ja haki luokseen. Lidian kautta selvisi Tamarankin olinpaikka. Isä oli tuolloin lähdössä Suomeen töihin ja tahtoi ottaa molemmat tyttärensä mukaan. Tamaran adoptioperhe toivoi, että Tamara saisi jäädä. Hän oli huonokuntoinen ja vailla edes kunnon kenkiä. – Junassa Kaunasin kohdalla jotkut naiset sitten sanoivat isälle, että mihin sinä viet tuota tyttöraasua, kun adoptioperhe kerran haluaisi huolehtia hänestä eikä tulevaisuudesta ole mitään varmuutta, Lidia sanoo. Aleksander otti onkeensa. Hän jätti Lidian Kaunasiin odottamaan ja lähti Tamaran kanssa takaisin Filatoveille. – Muistan kuinka kysyin Tamaralta: ”Luuletko, että he vielä ottavat sinut takaisin?” Hän sanoi: ”Kyllä, he rakastavat minua niin paljon.” Ja niin kävikin. Se oli kevättä 1944. Silloin näin Tamaran viimeisen kerran. Mutta Tamara sai hyvän elämän, Lidia sanoo vieläkin onnellisena siskonsa puolesta. – Lidia sanoo, että en olisi selviytynyt Neuvostoliitossa. Se, mitä he saivat kokea siellä, oli kauheaa. Mutta me selvisimme molemmat, Tamara sanoo. Takaisin Neuvostoliittoon Lidia ja Aleksander saapuivat Suomeen toukokuussa 1944. Suomalais-saksalaisessa operaatiossa 1943–44 saksalaisten miehittämiltä neuvostoalueilta siirrettiin 63? 000 inkeriläistä Suomeen. Isä sai töitä maatilalta Ahvenanmaalla. Kun jatkosota päättyi syksyllä 1944, yli puolet inkeriläisistä palasi Neuvostoliittoon ”Stalinin käskystä”, kauniiden neuvostolupausten saattelemana. Niin tekivät myös Lidia ja isä. Lupaukset olivat vain suurta unelmaa. – Palasimme tavaravaunussa, peitetyin ikkunoin, ja meidät vietiin Pietarin ohi Jaroslavlin seudulle. Kukaan inkeriläisistä ei päässyt takaisin kotiseudulleen tai saanut takaisin maataan tai taloa, jossa oli syntynyt. Sinne asutettiin venäläisiä. Passit ja paperit otettiin pois. Jaroslavlista ei saanut muuttaa minnekään. Elämä Volgan varrella, 250 kilometriä Moskovasta koilliseen, oli ankaraa. – Mitään taloudellista tukea Stalin ei antanut, ei asuntoa, ei mitään. Isällä oli pieniä säästöjä töistä, joita hän oli tehnyt saksalaisille. Myimme ja vaihdoimme Suomesta ostettuja vaatteita ja tavaroita ruokaan, Lidia kertoo. Laivalla Amerikkaan Tamaran tie oli johtanut Vilnasta adoptiovanhempien kanssa etelään. Saksalainen kuorma-auto oli heittänyt heidät bolševikkien alta Kaunasiin, josta juna vei heidät pommitettuun Berliiniin. Lopulta he päätyivät Etelä-Saksaan Augsburgiin, jonne oli tehty leiri Baltiasta paenneille. Siellä amerikkalaiset pitivät heistä huolta neljän vuoden ajan. Lopulta halukkaille avautui mahdollisuus muuttaa – Yhdysvaltoihin, Kanadaan, Australiaan. – Adoptioisäni kirjoitti ystävälleen Chicagoon, vaikka olimme kuulleet, että se on gangstereita täynnä, Al Capone ja kaikki, Tamara nauraa. Kun perhe muutti Chicagoon 8. heinäkuuta 1949, Tamaralla oli uusi syntymätodistus, jonka mukaan hän oli perheen biologinen tytär. Samalla hän nuorentui vuoden. PETER JA Adele Filatov adoptoivat Tamaran ja muuttivat sotavuosien jälkeen Yhdysvaltoihin. TATJANA HALTSONEN menehtyi sotavuonna 1942 nälkään tai sairauteen. Lidia epäilee äidin kuolleen syöpään. SISKOSTEN ISÄ Aleksander Haltsonen kuoli Neuvostoliitossa 1988 näkemättä Tamaraa enää koskaan. SISARUSTEN TIET veivät niin eri suuntiin kuin mahdollista. Tamara löysi rakastavan adoptioperheen ja varttui Yhdysvalloissa, Lidia jäi Neuvostoliittoon. TAMARA MERKITTIIN Yhdysvalloissa Filatovien biologiseksi lapseksi ja sai saman sukunimen. painoon_AVM1_2019_taitto.indd 30 29.1.2019 17.43
31 – Olihan se vaikeaa, kun en osannut kieltä ja olin hyvin ujo. Mutta kun menin kouluun, ystävälliset opettajat opettivat minua. Kaupunkiin alkoi syntyä myös jonkinlainen venäläinen yhteisö. Vuonna 1955 Tamara nai insinööri Oleg Terichowin , jonka venäläisvanhemmat olivat paenneet myrskyistä neuvostomaata jo 1920-luvulla. Tamara ja Oleg päätyivät Kaliforniaan vuonna 1966. – Oleg opiskeli lääketiedettä. Kun hän meni kouluun suorittamaan tutkintoa, tein pari vuotta töitä, kunnes saimme lapsia. Paluumuuttajina Suomeen Volgan varressa Lidia onnistui karkaamaan Jaroslavlista ja palasi kotikulmilleen Pietarhovin alueelle. Kotitalo oli jo tuhoutunut. Lidian äidin sisko, joka oli töissä tehtaalla, otti hänet luokseen asumaan. – Olin nuori ja halusin kotiin. Isä jäi kolhoosille Jaroslavliin. Äidin veli pystyi suhteilla teettämään uuden passin, jolla pääsin kirjoille Leningradissa. Syyskuussa 1945 menin ammattikouluun. Isä Aleksander asettui Rybinskiin, mutta kävi Lidian luona vähintään kerran vuodessa kuolemaansa saakka 1988. Elämä neuvostomaassa oli niukkaa, sähköstä tai juoksevasta vedestä ei tietoakaan. – Ennen Stalinin kuolemaa oli maksettava veroa, jos oli kotieläimiä. Hruštšovin aikana tulivat eläkkeet ja jotain verokevennyksiä. Jeltsinin aikana inflaatio sitten söi säästöt. Lidia ryhtyi ompelijaksi ja meni naimisiin 21-vuotiaana. Aviomies Ivan Isakovilla oli Strelnassa, Pietarhovin lähellä, pieni maapalanen, jolle he rakensivat uuden kotinsa. Heille syntyi Natalia, perheen ainokainen. Pienessä talossa asui myös aviomiehen siskon perhe. Ja katso: kun Tamara kaukana Amerikassa, Lidiasta mitään tietämättä, synnytti oman tyttärensä, siitäkin tuli Natalia, sikäläisittäin Natalie . Jokin sisaruksissa oli yhdessä kaiken aikaa. Tamaran tytär, kuten myös poika Andrew , saivat nimensä Leo Tolstoin Sodan ja rauhan Natashasta ja Andreista, kiitos venäläisten isovanhempien. Vuonna 1965 Lidia alkoi tehdä tilausvaatteita ompelimossa, ”kun kaupoissa ei ollut paljon mitään valmista”. Hän jäi pienelle eläkkeelle 20 vuotta myöhemmin. Lankapuhelimen ja väritelevision perhe sai vasta 1990-luvulla. Neuvostoelämä oli vaatimatonta, mutta tyttärentytär Anna muistaa lämmöllä lapsuuden kesät mummolassa. – Lidialla oli palsta, jossa viljeltiin perunoita ja porkkanoita. Hän säilöi marjoja ja suolakurkkuja. Olimme aika omavaraisia heidän ansiostaan. Olin silti onnellinen, kun muutimme Suomeen, koska halusin saada kaikkea materiaa, jota Venäjältä puuttui, Anna nauraa. Neuvostoliiton hajottua 1990-luvun alussa presidentti Mauno Koivisto avasi ovet inkeriläisten paluumuutolle. Siihen mahdollisuuteen Lidian tytär Natalia tarttui tyttärensä Annan kanssa vuonna 1994. Lidia seurasi perässä vasta 2003 jäätyään leskeksi. Muutos oli melkoinen. – Täällä meillä on kaikki mukavuudet, sähkö, vesijohto ja sisävessa. Venäjällä piti lämmittää hiilellä. Kaikki oli uutta, kun olin asunut ikäni talossa ilman johtovettä, Lidia muistelee. Ensimmäisen vuoden Lidia asui tyttärensä luona, kunnes sai oman asunnon, ei kovin kaukaa, koska tarvitsee huolenpitoa. Punainen Risti yhdisti. KÄÄNNÄ ? LIDIA MENI Neuvostoliitossa naimisiin Ivan Isakovin kanssa. JUNAT VEIVÄT sotapakolaisia Saksan Augsburgista laivoille, kun pääsy Amerikkaan oli varmistunut. LIDIA YSTÄVÄTTÄRENSÄ Valentinan kanssa suihkulähteellä Leningradissa vuonna 1951. 1970-LUVULLA Tamaran perhe kertoi vielä kuulumisia kirjeitse, mutta sitten yhteys katkesi. painoon_AVM1_2019_taitto.indd 31 29.1.2019 17.43
32 Näöstä on jäljellä enää kymmenesosa, mutta Lidia ei valita. Kun elossa ollaan, terveyttä on turha moittia. Punainen Risti yhdisti siskokset Vuodet vierivät, mutta adoptiosta ei puhuttu sen enempää Lidian kuin Tamarankaan kotona. Se oli kuin arpi, jota ei haluttu enää raapia. Tamaran lisäksi vain hänen adoptiovanhempansa ja jo edesmennyt aviomiehensä olivat tienneet, että hän oli ottolapsi. Tärkeä side oli katkennut viisivuotiaana, se oli hyvästelty ja unohdettu. Niin ihmismieli toimii. – Äiti ei kertonut meille lapsille adoptiosta, sanoo Tamaran tytär Natalie Rogen kaivaessaan esiin pinkan kirjeitä. Ne ovat kirjeitä, joita sukulaiset kylmän sodan aikaan 1970-luvulla välittivät. Niiden kautta Lidialle selvisi, että Tamaran asiat Amerikassa ovat hyvin. Sitten yhteys jälleen katkesi. Kun Natalie löysi kirjeet, ne olivat avaamattomia. Tamara ei ollut lukenut niitä. – Ehkä oli väärin, etten kertonut lapsilleni, mutta se oli sukupolvijuttu. Myös Lidian jälkeläiset saivat tietää adoptiosta vasta viime vuosina, Tamara sanoo. Lidian tyttärentytär Anna oli tottunut pohtimaan enemmän öljyntorjuntaja ympäristöratkaisuja porvoolaisessa Lamor-yhtiössä kuin kadonneita ihmisiä, mutta pikku hiljaa sukusalaisuus alkoi kiinnostaa. – Kuulin äidiltäni, että minulla on sukulaisia Chicagossa. Lidia muisti adoptiovanhempien etuja sukunimet ja osavaltion, johon he muuttivat, mutta ei tiennyt Tamaran uutta sukunimeä hänen mentyään naimisiin, Anna kertoo. Siinä vaiheessa astui peliin Punainen Risti. Annan liettualainen kaveri kertoi löytäneensä sukulaisiaan Argentiinasta Punaisen Ristin kansainvälisen henkilötiedustelun avulla, joten Anna päätti yrittää. Hän teki tiedustelupyynnön Suomen Punaiselle Ristille, joka välitti sen sisarjärjestölleen Yhdysvaltoihin. PUNAISEN RISTIN HENKILÖTIEDUSTELU ETSII KADONNEITA Punaisen Ristin kansainvälinen henkilötiedustelu etsii konfliktien ja katastrofien erottamia läheisiä. Henkilötiedustelussa ovat mukana kaikki Punaisen Ristin kansalliset yhdistykset eri puolilla maailmaa. Kaikkiaan Punainen Risti tekee vuosittain noin 10 000 henkilötiedustelua ja välittää yli 500 000 viestiä kriisialueille. Suomen Punaisen Ristin henkilötiedustelun kautta tehdään vuodessa noin 300 henkilötiedustelua yli 30 maahan. ? Lue lisää: punainenristi.fi – Oli Kiitospäivän jälkeinen maanantai viime vuonna, kun sain puhelinsoiton Punaiselta Ristiltä. Kaliforniassa oli silloin valtavia tulipaloja, joten luulin heidän keräävän lahjoituksia, mutta he kysyivätkin tyttönimeäni. Olin tiennyt, että minulla on ollut Lidia-niminen sisko, mutta nyt yhtäkkiä kuulin, että hän on elossa ja etsii minua, sanoo Tamara ääni vavahtaen. Nyt hän kertoo tarinaansa isosiskonsa sohvalla Suomessa. 74 vuodessa riittää kerrattavaa. Muutama kyynel on tirautettu, mutta naurettukin on. Tamara on opetellut uudelleen lapsuuden kieltään. Myös tytär Natalie osaa venäjää, koska isovanhemmat puhuivat sitä kotona, kun Natalie lapsena vietti aikaansa heidän luonaan. Perheen elämässä on yhtäkkiä uusi, kansainvälinen sävy. – Surullista tässä iässä on se, että vanhat ystävät kuolevat pois. Se on elämää, mutta siunaus on, että me olemme yhä elossa ja tapasimme taas. Elämäni Amerikassa on ollut hyvä, ihana mies ja kaksi lasta. Lidialla oli erilainen elämä, mutta me selvisimme, Tamara sanoo. – Kaikilla meillä on oma tarinamme. Nyt me yritämme kiriä kiinni menetettyjä vuosia. Lapsuus päättyi sotaan. painoon_AVM1_2019_taitto.indd 32 29.1.2019 17.43
33 Lähetä ratkaisusi ristikkoon maaliskuun loppuun mennessä osoitteella Suomen Punainen Risti, Avun maailma Hjälpens värld, PL 168, 00141 Helsinki. Merkitse kuoreen tunnus ”Ristikko 1/2019”. Vastanneiden joukosta arvotaan kaksi voittajaa, jotka saavat palkinnoksi Punaisen Ristin tuotteita. Ristikon 3/2018 voittajiksi arvottiin Maija Kankainen Jyväskylästä ja Marketta Vaittinen Helsingistä. Onnittelut voittajille! NIMI: OSOITE: RISTIKON 3/2018 OIKEA RATKAISU. RISTIKON LAATIJA HANNU NIITTYMÄKI KUVA JUSSI VIERIMAA Ristikko 1/2019 painoon_AVM1_2019_taitto.indd 33 29.1.2019 17.43
34 Korsord 1/2019 GÖR VI PÅ SCEN? KUL OCH BRA DEN VASSA KOKAT VINDRYCK MEDITATIV VÄXT VILDA DJURET FART MED É KAN HON HETA DAM FÖR MÄN I FINT NAMN BÅT FRAMHÅLLA FÖRE CYKEL TEN AND... NOLL MITT I KAIN FLYGER FÅGEL SES I KYRKA VARA -TOLK ÄR VISS MIL FRÅN HUND YTA NEKAR ENARE ORT VÄXT MÅTT HÖRS VID NYÅR KÖR I VÄST TRÄD BAND UNG SÄL SKREV STOR MAGE ARGON GJORDE EDER MÅTT ÖSTAT FILMBOLAG LARER TRÄLDOM YTTRIUM UPPSATT GLO ÄGIRS FRU KALIUM STRÅKET LUGN REDO STOR STAD FN I VÄST GJORDE HUND FACKORD DJUR TOR KANTAR EJ UPP Lösningarna på korsordet bör sändas inom mars under adress Hjälpens värld, redaktionen, PB 168, 00141 Helsingfors. Märk kuvertet ”Korsord 1/2019”. Bland insändarna på korsordet 3/2018 utlottades två FRK-produkter. Lotten föll denna gång på Maija Kankainen från Jyväskylä och Marketta Vaittinen från Helsinfors. Gratulerar! NAMN: ADRESS: KORSORDET SKAPAT AV SOLVEIG SJÖSTEDT BILD ARTTU MUUKKONEN painoon_AVM1_2019_taitto.indd 34 29.1.2019 17.43
35 KÄÄNNÄ ? Kors & tvärs 38 Vänner är livets salt 40 En vän på webben 41 Änglar utan vingar 42 Resumé F inlands Röda Kors, Amnesty och Kyrkans Utlandshjälp förenar i vår sina krafter för att bjuda in alla att vara med och förändra Finland till ett mer medmänskligt land och bidra till en värld där vars och ens människovärde och mänskliga rättigheter respekteras. Kampanjen Människor emellan handlar om att möta människor i såväl den fysiska världen som online, dela berättelser och föra samtal som präglas av respekt och av att man har ett gemensamt ansvar. Avsikten med kampanjen är att få människor att se att vi alla, trots våra ytliga olikheter, har mer som är gemensamt. Människor emellan-kampanjen reser runt på en turné som besöker ett antal orter i Finland under våren 2019 för att organisera kaféträffar där människor med olika bakgrund kommer åt att sitta vid samma bord. Vems berättelse vill du höra? Vem vill du utmana att vara med och mötas? Delta i kampanjen, berätta om möten som präglas av humanitet, dela din historia och fortsätt samtalet på webben med taggarna #människoremellan och #vainihmisiä! Kom med och utmana dina vänner, bekanta, kolleger och så här inför valet till exempel riksdagskandidater och andra samhällspåverkare att delta – tillsammans sätter vi igång och gör Finland till ett land med flera röster, mera medmänsklighet och respekt för alla! Var med och förändra världen Röda Korset, Amnesty och Kyrkans Utlandshjälp utmanar alla människor att mötas som jämlikar, som unika och värdefulla individer. Läs mer på: www.vainihmisia.fi MIRVA HELENIUS painoon_AVM1_2019_taitto.indd 35 29.1.2019 17.43
36 Kors & tvärs SARIANNE NUUTTI ser fram emot cykelsäsongen. Vintercykling har inte blivit hennes grej än, fast Alma nog har cyklar för att uträtta ärenden. BLODGIVARE I HUVUDROLLEN I Åbo försöker man sätta ett nytt blodgivningsrekord den 13 mars, då blodgivning ordnas på Åbo Svenska Teaters huvudscen för tredje gången. Teaterbyggnaden fyller 180 år i år och för att markera jubileumsåret har man som mål att få 180 blodgivare att ställa upp. Blodgivning på teatern har blivit ett populärt evenemang i Åbo – förra året blev det 141 blodpåsar och året innan var de hela 163. Den här gången utlovas dessutom överraskningsgåvor till dem som ställer upp! Jul i sinnet lockade företag att hjälpa Finlands Röda Kors och Mannerheims Barnskyddsförbunds gemensamma insamling Jul i sinnet till förmån för mindre bemedlade barnfamiljer inbringade den här gången cirka 1,8 miljoner euro. I insamlingen deltog tiotusentals privata givare och tusentals företag. Många företag gav väldigt stora bidrag. Företagsvärlden verkar de facto se Jul i sinnet som sin insamling, eftersom många företag uppgav att de donerade de pengar de hade reserverat för julklappar till insamlingen eller att de hade ordnat ett eget jippo för att stöda insamlingen. Intäkterna från insamlingen Jul i sinnet användes inför jul till att dela ut presentkort på 70 euro till 28 000 familjer. Kedjereaktion gör att alla vinner RÖDA KORSETS cykelkampanj Kedjereaktion manar igen i vår folk att höja konditionen och på samma gång hjälpa andra. De företag som deltar i kampanjen uppmuntrar sina anställda att röra på sig och donerar en euro till Röda Korset för varje 25 kilometer som de anställda har trampat. På Alma Media har Kedjereaktion redan blivit tradition. Förra året deltog mediejätten i den lättsamma tävlingen med fem lag som sammanlagt cyklade imponerande 84 820 kilometer. – Kedjereaktionen är en verklig win-win-grej, alla vinner. Som anställd blir man piggare, arbetsgivaren får mer energiska anställda och samtidigt samlar man in pengar för ett gott ändamål. Åtminstone för mig ger välgörenheten mer motivation, säger Sarianne Nuutti . Hon är marknadsföringschef på Alma Mediapartners Oy och hon har deltagit i Kedjereaktionen i flera år. – Cykling är trevligt så till vida att det inte är en enormt tung gren. Cykling är bra återhämtningsmotion och hjälper en att ladda om efter arbetsdagen. Alma Media har också utmanat alla anställda att delta i Klimatlöftet-kampanjen, som går ut på att försöka minska det egna kolavtrycket. Mitt eget löfte är att försöka förlänga min cykelsäsong lite. Läs mera: www.kilometrikisa.fi. KIMMO HOLOPAINEN Kylan knäpper ännu i knutarna, men nu är precis rätt tid att engagera arbetsplatsen i Kedjereaktion. Hjälpens värld förnyades Årsskiftet innebar en reform av Finlands Röda Kors tidskrift Hjälpens värld. På basis av läsarrespons har vi gjort om layouten och försökt göra tidningen mer läsarvänlig. Ett led i förnyelsen är att de finskoch svenskspråkiga texterna igen finns på olika håll i bladet. Ge feedback och föreslå ämnen: avunmaailma@punainenristi.fi Stamcellsregistret fick 9 000 nya medlemmar Förra året anmälde sig 9 043 personer till stamcellsregistret. Det är nästan lika många som året innan, då man gjorde historia med att passera 10 000. Även under 2018 var det privatpersoners vädjan på sociala medier som gav fart åt medlemsvärvningen. Trots att registret har fått många nya medlemmar de senaste åren behövs det fortfarande tusentals nya medlemmar varje år. I synnerhet behövs unga vuxna i registret, eftersom chanserna att en stamcellstransplantation lyckas är desto bättre ju yngre givaren är. Läs mer: blodtjanst.fi/ stamcellsregistret LE E N A K O S K E L A K A T JA LÖ S Ö N E N Hjälpens värld 2/2019 utkommer den 25 april painoon_AVM1_2019_taitto.indd 36 29.1.2019 17.43
37 BLODGIVNINGSKURVAN SVÄNGDE UPPÅT IGEN Blodtjänst samlade in något mer blod år 2018 än året innan, cirka 204 000 enheter. Det var första gången på över tio år som den nedåtgående trenden i blodgivningar vände uppåt igen då man samlade in cirka 2 000 enheter fler än år 2017. Nedgången har berott på sjukhusens minskade blodbehov, som i fjol för första gången på länge vände uppåt. Antalet blodgivare har inte förändrats. Cirka 118 000 personer gav blod under fjolåret. GE EN LITEN stund för att bli hjälpare, uppmanar Röda Korsets kampanj. Att bli medlem tar knappt den stund det tar att dricka en kopp kaffe. I SLUTET av januari inledde Finlands Röda Kors en riksomfattande kampanj som har målet att få antalet medlemmar att öka igen. Huvudbudskapet i kampanjen är att varje medlem i Röda Korset är en hjälpare, eftersom medlemsavgifterna används till att hjälpa nödlidande i Finland och ute i världen. Ju fler medlemmar Finlands Röda Kors har, desto bättre är organisationens möjligheter att hjälpa och påverka. För närvarande har Finlands Röda Kors knappt 80 000 medlemmar. Förra året fick vi 2 840 nya medlemmar, av vilka 722 var ungdomar under 29 år. Enligt enkäter bland nya medlemmar är den vanligaste orsaken till att bli medlem att man engagerade sig som frivillig i Röda Korset. Nästan en fjärdedel uppgav att de blivit medlemmar på uppmaning av en vän eller bekant. Medlemsvärvningskampanjen utmanar nu alla nuvarande medlemmar att vara med och få medlemssiffran att vända uppåt – om vi alla ber vänner och bekanta bli medlemmar kan vi snart vara över 100 000! Bli medlem: rodakorset.fi/medlem KIMMO HOLOPAINEN Röda Korset utmanar sina nuvarande medlemmar att vara med och värva nya medlemmar. Som medlem är du en hjälpare 76 981 MEDLEMMAR hörde i slutet av år 2018 till Finlands Röda Kors. KÄLLA: RÖDA KORSETS MEDLEMSREGISTER ordnade rödakorsverksamhet i Finland år 2018. 474 LOKALAVDELNINGAR KÄLLA: RÖDA KORSETS MEDLEMSREGISTER 15 000 FINLÄNDARE fick livsmedelsbistånd via Finlands Röda Kors förra året. EU-finansierat livsmedelsbistånd distribuerades på 32 orter medan matsvinn delades ut på 10 orter. Enligt enkäter bland Röda Korsets livmedelsbiståndsklienter behöver allt fler finländare regelbundet hjälp i form av livsmedelsbistånd. Röda Korset påminner om att Finland har förbundit sig att sköta medborgarnas utkomst och ingen borde behöva ty sig till livsmedelsbistånd annat än som en tillfällig lösning. HUNGERDAGENS RESULTAT STEG TILL 2,8 MILJONER Intäkterna från höstens Hungerdagen-insamling steg till hela 2,8 miljoner euro när alla donationssätt var medräknade. Resultatet var det fjärde bästa under Hungerdagens 38-åriga historia. Insamlingen med insamlingsbössor ordnades 20–22 september och i den deltog förra året cirka 13 000 frivilliga som samlade in cirka 1,2 miljoner euro. Under Hungerdagen samlar vi in medel till Finlands Röda Kors katastroffond för att kunna hjälpa olycksoch konfliktoffer i Finland och ute i världen. Som medlem är du en hjälpare. Ta en stund för hjälp. painoon_AVM1_2019_taitto.indd 37 29.1.2019 17.43
38 Alla behöver vi en vän, men det är ingen självklarhet att man har vänner. Virve Mertanens och Elvi Immonens möttes genom Röda Korsets vänverksamhet. TEXT MAARIT SEELING BILDER JOONAS BRANDT Vänner är livets salt Vändagen 2019 ELVI IMMONEN (t.h.) och Virve Mertanen testade Kiasmas erbjudande om gratis inträde för rödakorsvänner i år. painoon_AVM1_2019_taitto.indd 38 29.1.2019 17.43
39 E lvi Immonen , snart 89, vänder sig till Virve Mertanen i entréhallen i Kiasma, museet för nutidskonst i centrala Helsingfors. – Hur länge har vi varit vänner nu? Du minns bättre, säger hon. – Inte minns jag heller exakt. Några år, skrattar Virve, 61. De funderar en stund och kommer sedan till att de har varit vänner i minst två somrar. Det kan de räkna ut av den kryssning och andra utfärder som de har gjort tillsammans. Men första gången de träffades minns båda kvinnorna alldeles tydligt. – Vi hade talats vid i telefon och kom överens om att gå ut på promenad tillsammans. Mitt under vår vandring började det plötsligt ösregna. Men vi vände inte om, utan gick in i en butik och köpte engångsregnrockar. Sedan fortsatte vi vår promenad. Till Kiasma har de två vännerna kommit för att bekanta sig med utställningen Tur-Retur, som presenterar samtidskonst från Östersjöområdet. Kiasma har i år ett Var god-temaår som gör att museet bjuder rödakorsvänner på gratis entré. Museet kommer också att ordna utställningar, diskussioner, musikföreställningar och övrigt program med fokus på ett gott liv. Vägen till vänskap via butiken Undersökningar visar att upp till en femtedel av finländarna känner sig ensamma åtminstone ibland. Ofta krävs det ändå inte mycket för att bryta muren av ensamhet. Det räcker med en människa. Elvi Immonen och Virve Mertanens vänskap fick sin början i samband med en butiksfärd. I Elvis närbutik hade Röda Korset en insamling. – Jag visste om insamlingen och tajmade in mitt butiksbesök enligt det. Jag har alltid gett ett bidrag till Röda Korsets insamlingar och det gjorde jag den gången också. Sen började vi pratas vid, insamlaren och jag, och hon berättade om Röda Korsets väntjänst. Det gjorde mig nyfiken, minns Elvi. När Elvi sedan berättade om samtalet i butiken för sin dotter fick planen vind i seglen. Dottern – som enligt Elvi är en handlingens kvinna – tog tag i saken och ringde upp Röda Korset å sin mors vägnar. Sen rullade det på. – Jag har ju barn, barnbarn och till och med barnbarnsbarn här i huvudstadsregionen, men de yngsta är bara tre år och de äldre är i skolan eller på jobbet på dagarna och kan inte komma loss på vardagar när det skulle passa mig bäst. Jag vill inte heller besvära dem med allt. Ibland är det lättare att vända sig till en vän, säger Elvi. Virve påminner om att hon som rödakorsvän inte bara är den givande parten, även om hon som är yngre ofta är ett stöd och vid behov ett seende öga; Elvis syn är nämligen sämre än den har varit och efter en ögonoperation föredrar hon att inte ge sig iväg till platser hon inte känner till på förhand. – Jag jobbar som freelancer, så min tidtabell är flexibel. Jag har ofta lediga timmar mitt på dagen, så jag meddelade att jag är tillgänglig om någon vill ha en vän att ta en promenad med, berättar Virve. I nuläget träffas de två vännerna ett par gånger per månad. Deras träffpunkt är en kiosk i det hus där Elvi bor och som bara ligger fem minuter från Virves hem. Att de bor nära varandra är behändigt. Det var bra till exempel när Elvi föll i karuselldörren i en butik och ville fara till läkaren så fort som möjligt. – Jag ringde Virve och hon sa, vänta ett ögonblick, jag tar bara på mig skorna. Sen gav vi oss iväg till den nya hälsostationen i Fiskehamnen tillsammans. Ömsesidig glädje Väninnorna bor båda i Hertonässtrand i Helsingfors. Elvi flyttade till området för cirka fem år sedan men Virve har bott här sedan stadsdelen byggdes, ett drygt tjugotal år. – Jag var i tiden med och organiserade Mannerheims Barnskyddsförbunds tjänster i området. Så kom jag att tänka på att det nu är äldre människors tur att använda den tid jag har som är ledig. Vi talar om att folk lever i skilda bubblor nuförtiden. Elvi har borrat ett hål i min bubbla. Jag har fått sällskap och en ny människa i mitt liv, säger Virve. Elvi konstaterar att hon skulle ge sig ut mycket mer sällan utan det psykiska stöd en vän är. – Det är viktigt att man inte blir sittande mellan fyra väggar. Att ha någon med mig gör mig tryggare och jag vågar ge mig ut bättre. Dessutom har Virve bott här länge och känner till rekreationsmöjligheterna och hon vet att välja sådana rutter som passar mig också. Fast jag fyller 90 om ett år så är det nog fart i gumman än, skrattar Elvi. I Kiasma är allting tillgängligt: Det är lätt att röra sig i konstmuseet. Men så bra är det inte alltid. – När jag har varit ute med Elvi så har jag fått ett annat perspektiv på mycket. Jag ser brister i stadsplaneringen på ett helt nytt sätt. Många lösningar skulle nog ha blivit annorlunda om planerarna hade haft egen erfarenhet av hur vardagen ser ut för äldre människor, personer med nedsatt syn eller begränsad rörlighet, säger Virve. Efter besöket i Kiasma fortsätter de två damerna sin utfärd i centrum till det nya centrumbiblioteket Ode som har vuxit upp intill Kiasma. ? "Det är viktigt att man inte blir sittande mellan fyra väggar." ELVI IMMONEN och Virve Mertanen tycker att tillgängligheten fungerar bra i Kiasma. painoon_AVM1_2019_taitto.indd 39 29.1.2019 17.43
40 M arkku Remes , 66, bor i Mäntsälä och är gammal i gamet när det gäller Röda Korsets vänverksamhet. Han har varit rödakorsvän i flera år och ett par gånger i månader hjälper han en äldre man i rullstol att ta sig ut. När Markku hörde om den webbaserade vänverksamheten blev han genast nyfiken. – Utvecklingen går framåt. Jag har alltid varit intresserad av sociala medier och informationsförmedling. På frågan om hurdan typ av vänverksamhet jag är redo att prova på kryssade jag för sociala medier också, säger Markku. Från Röda Korsets centralbyrå tog man inom kort kontakt och erbjöd Markku en ny webbvän som är några år äldre än han själv. – Jag nappade direkt och skickade ett presentationsmeddelande. Sedan dess har vi utbytt e-postmeddelanden ungefär en gång i veckan. – Min nya vän bor i Egentliga Finland och har lite andra hobbyer än jag själv, till exempel musik, litteratur och resor. Jag i min tur berättar om mitt liv här i Mäntsälä. Jag upplever att jag får mer innehåll i livet redan av det att vi brevväxlar om olika intresseområden. Med en webbvän kan man hålla kontakt på många olika sätt: per Skype, telefon, e-post eller till exempel WhatsApp. Hur man samtalar kan man välja fritt, liksom också hur ofta man har kontakt. Röda Korsets enda önsRöda Korsets vänverksamhet på webben startades förra året och är i första hand tänkt för unga, men passar äldre människor precis lika bra. TEXT MAARIT SEELING BILD JOONAS BRANDT En vän på webben kan är att man som volontär förbinder sig vid verksamheten i minst ett halvår. Låg tröskel för engagemang Markku Remes blev intresserad av Röda Korset redan för närmare fyrtio år sedan. Han jobbade nämligen på ett inhemskt flygbolag och var med och flög biståndsmateriel till offren för jordbävningen i Neapel år 1980. Han fick med andra ord med egna ögon bevittna Röda Korsets katastrofhjälp. De minnena lever kvar. – När jag gick i pension började jag fundera över vad man kan göra i Mäntsälä. Den vägen blev jag bekant med Röda Korsets vänverksamhet och lokalavdelningen här. Tröskeln att engagera sig var låg eftersom jag hade en positiv bild av Röda Korset från tidigare. Sedan dess har Markku gått både Röda Korsets grundkurs i vänverksamhet och en utbildning i webbaserad vänverksamhet. Webbvänverksamheten gör det i princip möjligt att vara vän med fler än en person, tycker Markku. – Jag uppmuntrar alla att glatt prova på de olika möjligheterna som vänverksamheten ger. Jag har själv fått en ny dimension i livet och lärt mig att uppskatta människor på ett nytt sätt. Förstås kan det vara att vänskapen bara inte fungerar. Då måste man vara redo att säga det. – I bästa fall är ens nya vän en upptäcktsfärd utanför den egna livskretsen. ? "Jag har fått en ny dimension i livet." Vändagen 2019 Röda Korsets vänvdag kallar till talkoarbete mot ensamhet. I år firar vänverksamheten 60-årsjubileum och fortsätter att utgöra en stenfot för Röda Korsets frivilligverksamhet i hemlandet. Färsk statistik visar att cirka 8 200 frivilliga deltog i Röda Korsets vänverksamhet i 325 lokalavdelningar i början av år 2018. Den mest traditionella formen av vänverksamhet är parverksamheten, där en utbildad frivillig långsiktigt är rödakorsvän och stödperson för en människa, oftast en äldre person. Rödakorsvänner ger också stöd och uppmuntran till unga, sjuka, personer med handikapp, mentalvårdskonvalescenter, invandrare och fångar. Frivilliga vänner håller dessutom i trådarna på gruppverksamhet av olika slag bland annat för äldre och invandrare. Under vänverksamhetens paraply finns också olika kamratstödsgrupper. De senaste åren har anstaltsvänner och den yngsta formen, den webbaserade vänverksamheten, blivit allt mer populära. Populära är också olika uppiggningsoch följeslagartjänster. Då är volontären en följeslagare eller transporthjälp för en äldre person eller person med handikapp som behöver hjälp till exempel för att ta sig till hälsovårdscentralen, sköta bankärenden eller besöka biblioteket eller ett museum. Röda Korsets vänverksamhet firas årligen på vändagen, den 14 februari. I år utmanar Röda Korsets kampanj alla att i talkoanda vara med och motverka ensamhet under parollen Vi ses – vi ser varandra! Under vändagen ordnar frivilliga i Röda Korsets avdelningar runt om i landet Vi ses-kaféer och andra lokala evenemang som presenterar vänverksamheten både för människor i behov av en vän och dem som är intresserade av frivilligverksamheten. LokalTapiola är huvudsamarbetspart för Röda Korsets vänverksamhet och stöder ordnandet av evenemangen. Vändagen är ett ypperligt tillfälle att bekanta sig med vänverksamheten även om man inte har varit volontär förut. Det finns många typer av uppgifter och frivilligverksamheten ger också mycket: en ny hobby, gott humör – och förstås nya vänner, för vänskap är ju ömsesidigt! Läs mer: www.rodakorset.fi KIMMO HOLOPAINEN Är du redan en vän? Röda Korsets vänverksamhet är en givande frivilligverksamhet som lämpar sig för både ung och gammal. Rödakorsvän kan man vara ensam eller i grupp, länge eller bara en kort tid, ansikte mot ansikte eller via webben. Alla kan vara en vän! Kom med: www.rodakorset.fi! VI SES – VI SER VARANDRA! MARKKU REMES är rödakorsvän via e-post. painoon_AVM1_2019_taitto.indd 40 29.1.2019 17.43
41 F inlands Röda Kors vänverksamhets officiella historia börjar år 1959. ”Varför inte hos oss?” frågade sig Toini Meurman (1892–1961), medlem i Finlands Röda Kors centralstyrelse, i organisationens språkrör i september 1959. Texten handlade om en studieresa till Norska Röda Korset. ”Personligen blev jag av allt det jag såg mest berörd av det arbete som utfördes av ’Pasientvennene’, patientvännerna. Namnet sammanfattar verksamheten: att vara en vän till patienter på sjukhus, åldringshem, anstalter, hem, överallt där det finns ensamma människor som inte har anhöriga eller vars anhöriga är fjärran, till barn som gärna har en snäll tant som kommer och hälsar på då och då, när mor och far är långt borta,” rapporterade Meurman. Tillsammans med Gertrud Wichmann (1896–1993), då chef för Röda Korsets socialbyrå, började Meurman planera patientvänsverksamhet i Finland. Att få tillgång till sjukhusen var ingen självklarhet. I synnerhet översköterskorna på sjukhusen var misstänksamma. ”Vi lovade att våra vänner får ordentlig utbildning. Vi försäkrade att alla vänner omsorgsfullt torkar fötterna när de stiger in på sjukhuset, endast besöker sjukhuset under besökstid och inte stör någon. Så fick vi undan för undan till stånd en öppning,” berättade Wichmann i en intervju år 1989. Röda Korsets första vänkurs ordnades i Helsingfors 12–19.11.1959. I utbildningen deltog 14 personer som omgående engagerade sig på Invalidstiftelsens sjukhus i Helsingfors. Responsen från såväl patienter som frivilliga var ytterst positiv. Våren 1960 hade kurser ordnats inte bara i Helsingfors utan också i Åbolands distrikt och i Uleåborgs distrikt. Under de följande åren spred sig verksamheten fort. Vänner före verksamheten Men mycket hade hunnit hända redan innan Röda Korsets centralbyrå välsignade vänverksamheten för patienter hösten 1959. När Finlands Folkhjälp lades ned 1950 fick Finlands Röda Kors i uppgift att hjälpa åldringar. I det arbetet ingick både materiell hjälp och ekonomiska bidrag, grannhjälp och olika hemhjälpsoch talkojobb. Populära var också seniorklubbar som fokuserade på handarbete och andra sysslor. För att leda dem ordnades kurser för handarbetsledare. Gyllene ålderns klubbar, som de ibland kallades, var en stor succé, men inte bara för att de gav sysselsättning. ”Det allmänna intrycket var att ensamhet, att känna sig övergiven och onödig, var en större belastning än direkta materiella behov. Alla, utan undantag, var glada över besöken, en del var till och med i tårar. När man frågade om de ville ha en varaktig vän, någon som regelbundet hälsade på kom svaret: ’Vad kunde vara trevligare!’”, berättade doktor Irja Seppälä , ordförande för rödakorsavdelningen i Orivesi, om avdelningens besök hos åldringar så tidigt som år 1951. Hur äldre personer mådde psykiskt började man undan för undan fästa mer uppmärksamhet vid. Enligt centralförvaltningens årsbok för år 1956 var 854 frivilliga redan engagerade i ”hembesök” och under årets lopp hälsade de på hos äldre människor 3 504 gånger. Man talade visserligen inte om väntjänst eller vänverksamhet i årsboken, utan ”den så kallade väntjänsten”. Vi kan i alla fall lugnt säga att Finlands Röda Kors vänverksamhet hade börjat så smått med besök hos ensamma åldringar senast år 1951, även om det inte då kallades för vänverksamhet. Eftersom det inte går att datera starten exakt fortsätter vi att fira början på den officiella vänutbildningen år 1959. Ett stort grattis till Röda Korset vänverksamhet – och framför allt ett stort tack till alla de otaliga frivilliga som har gett sin tid och sitt hjärta till vänverksamheten! ? Änglar utan vingar I år fyller Finlands Röda Kors vänverksamhet 60 år. Eller hur är det? I samband med vänverksamhetens jubileum är det orsak att gå tillbaka till rötterna. TEXT KIMMO HOLOPAINEN SAMTAL OCH handarbete i seniorklubben i Månsas i Helsingfors år 1955. "Ensamhet var en större belastning än direkta materiella behov." painoon_AVM1_2019_taitto.indd 41 29.1.2019 17.43
42 Resumé Stamceller av storebror Emille Nyembo, 2 år, lider av sicklecellanemi och har vårdats med transfusion av röda blodceller och stamcellstransplantation. I takt med den ökade invandringen behöver Finland också allt fler blodgivare med utländsk bakgrund. TEXT IIRA HARTIKAINEN BILD VESA RANTA E mille Nyembo föddes våren 2016 som det yngsta barnet i en familj på nio personer. Hans föräldrar och de äldsta barnen hade flyttat till Uleåborg från centralafrikanska Kongo tio år tidigare. Inför jul insjuknade då åtta månader gamla Emille i influensa. Lillkillens hemoglobin sjönk så lågt att han fick erytrocytdropp på Uleåborgs Universitets centralsjukhus. När det inte fick hans värden att stiga började man misstänka något som är mer sällsynt i Finland. Bekräftelsen kom när Emilles prover hade analyserats utomlands: hans föräldrar var bärare av en gen som orsakar blodsjukdomen sicklecellanemi och pojken hade ärvt en form av sjukdomen som inte är symptomfri. I sicklecellanemi blir erytrocyterna i blodet missbildade så att de ser ut som skäror i stället för att vara runda. De missbildade cellerna är sköra och kan orsaka stockningar i blodådrorna. Det kan i sin tur leda till svåra smärtor, anemi samt allvarliga infektioner och organskador. I Kongo bär upp till 10–20 procent av befolkningen på genen som öppnar för sicklecellanemi, men trots det kom sjukdomen som en överraskning för Emilles mamma Anifa Nyembo . – Många tror att sicklecellanemi är en folksjukdom i Kongo, men så är det inte. Själv känner jag bara till ett par som har insjuknat men efter att Emille hade blivit sjuk fick jag höra av min pappa att min halvsyster som dog när hon var fyra år dog just i sicklecellanemi, berättar Anifa. Friska blodkroppar i stället I Finland har man fokuserat den mest krävande vården av sicklecellanemi till Barnkliniken vid Helsingfors Universitets centralsjukhus och dit fick Emille åka med sin mamma flera gånger efter att diagnosen stod klar. Först fick han genomgå ett blodbyte, en utbytestransfusion som gjordes för hand och tog åtta timmar, och efter det följde utbyte av erytrocyter med hjälp av en maskin två gånger i månaden. Blodbytet och hydroxiurea-behandling underlättar symptomen av sicklecellanemi, men det enda sättet att påverka själva sjukdomsförloppet är genom stamcellstransfusion. Utan vård överlever få patienter långt upp i vuxen ålder, konstaterar barnhematolog och professor Kirsi Jahnukainen på HUCS Barnklinik. – Redan hos unga vuxna har betydande organskador uppstått om man inte ger vård. Senare förvärras smärtorna och de neurologiska problemen ökar. Det är väldigt viktigt att sätta in behandling redan på småbarn. Storebror donator Även för Emille började man strax planera en stamcellstransplantation. Det innebär att man slår ut de stamceller i benmärgen som producerar erytrocyter med kraftig cytostatbehandling och så ersätter man dem med stamceller från en frisk donator. Om transplantationen lyckas kan den bota sjukdomen helt. För sicklecellanemi söker man alltid efter en givare bland syskon, inte i internationella stamcellsregister. Orsaken är enkel: det finns väldigt få personer med afrikansk bakgrund i registren. – I dagsläget är chansen att hitta en lämplig givare för sicklecellanemi via registret dåliga, så vi kan bara hoppas att det finns ett syskon som råkar ha lämplig vävnadstyp, säger Kirsi Jahnukainen. Bland Emilles syskon fanns en lämplig givare, så 17-årige storebrodern Begani tog sina tentböcker med sig till Helsingfors i mars förra året och donerade stamceller till sin bror. Stamcellstransplantationen lyckades men har tillsvidare inte varit så effektiv som man hade hoppats, eftersom andelen missbildade blodceller igen ökar. Efter stamcellstransplantationen har Emille fått vård på Uleåborgs Universitets centralsjukhus barnavdelning för hematologi i snart ett år. – Den första stamcellstransplantationen botade inte Emille, men vi är väldigt glada över den vård som han får här, säger Anifa. Hon hoppas att allt fler människor med rötter i Afrika ska bli blodgivare. Ju fler personer med olika bakgrund som finns i registren, desto mer sannolikt är det att det går att hitta ett lämpligt blodpreparat även när det gäller en mer sällsynt sjukdom. – Det kan rädda någons liv. ? ULEÅBORGSBON Anifa Nyembos minsting Emille lider av sicklecellanemi, som är en sällsynt sjukdom i Finland. painoon_AVM1_2019_taitto.indd 42 29.1.2019 17.43
43 PSYKOLOGEN ATTE Varis valdes förra året till ledare av Röda Korsets beredskapsgrupp av psykologer. Han tar över efter Salli Saari , som har lett gruppen sedan den grundades och som nu fortsätter som medlem i gruppen. Varis gick med i Röda Korsets beredskapsgrupp för psykologer vid årsskiftet 2005, bara några år efter den förödande annandagstsunamin i Sydostasien. I katastrofen omkom 175 finländare som sörjdes av flera hundra anhöriga. Krisarbetsgruppen gav akut hjälp och därefter inleddes en konvalescensprocess som varade i ett par år. Överlevnadshistorierna efter tsunamin var starka. En del människor hade mist alla sina närmaste. – Det var otroligt att se vilken förmåga människan har att resa sig igen ur en situation som känns omöjlig, säger Varis. Efter tsunamin har han deltagit i krishjälpen efter bland annat skottlossningen i Sello i Esbo och skolskjutningarna i Jokela och Kauhajoki. Senast larmades Röda Korsets beredskapsgrupp av psykologer efter knivdådet i Åbo sommaren 2017. Beredskapsgruppen av psykologer grundades år 1993 för att bistå myndigheterna i storolyckor och undantagssituationer. I gruppen ingår 25 krisoch traumapsykologer. ? ATTE VARIS blev intresserad av psykologi redan i gymnasiet och ett intresse för mänskliga rättigheter ledde sedan till traumapsykologi. SMÅ STEG TILL STORA FÖRÄNDRINGAR RÖDA KORSETS utvecklingssamarbete har sedan 1990-talet betonat lokalsamhällets betydelse. Målet är att samhället på lokal nivå bättre ska kunna förutse och förebygga hotande faror och hjälpa sig själv om en katastrof inträffar. Erfarenhet visar att utvecklingssamarbetet, som har kritiserats en hel del, nog ger resultat om man går in för ett långsiktigt samarbete och de lokala invånarna engageras och förbinder sig vid den förändring man vill ha. I Muzarabani i norra Zimbabwe har man på så sätt fått till stånd små under med stöd från Finlands Röda Kors. – Efter torrperioden är det väldigt hett och blåsigt här. Det regnar mindre på grund av klimatförändringen och det har gjort det svårt att odla majs, berättar Rugare Mahofa på sin gård nära gränsen till Moçambique. Mahofa är volontär i Zimbabwiska Röda Korset och lär andra i området bygga energieffektiva spisar och vattensparande nyckelhålsträdgårdar. I Muzarabani har man dessutom byggt klassrum för skolor, dass och broar. Plantering av träd och test av nya slag av utsäde har man också satsat på. Nya frivilliga har fått utbildning och de sprider nu information om klimatförändring, hälsa och första hjälpen. Rent vatten har byn Chiwenga fått tack vare en borrbrunn. Alla de här projekten har genomförts i nära samarbete med de lokala invånarna och Zimbabwiska Röda Korset. ? ATT MÄNNISKOR i behov av humanitärt bistånd utnyttjas sexuellt gjorde rubriker förra året efter att flera anställda på den brittiska biståndsorganisationen Oxfam blev fast för att ha använt prostituerade. Uppståndelsen gjorde att fall av sexuellt utnyttjande uppdagades även i andra organisationer. Trots att de fall som gjorde rubriker inte direkt gällde Röda Korset ser rörelsen på fenomenet med stort allvar. Som ett led i sitt arbete mot sexuella trakasserier och utnyttjande ordnade Finlands Röda Kors och Internationella rödakorsfederationen IFRC i december en workshop på Nynäs gård i Heinola, där nationella föreningar från 15 länder den praxis de har infört i sina organisationer och arbetade på riktlinjer mot sexuella trakasserier och utnyttjande som passar deras förhållanden. – Internationella rödakorskonferensen godkände år 2015 en resolution om sexuellt våld som ålägger alla nationella föreningar att ha nolltolerans mot sexuella trakasserier och utnyttjande, berättar IFRC:s expert Tina Tinde . – Målet är att alla rödakorsoch rödahalvmåneföreningar skapar bindande regler och metoder för att förebygga sexuella trakasserier och utnyttjande samt för att hjälpa eventuella offer och ställa de skyldiga inför rätta. ? NOLLTOLERANS FÖR TRAKASSERIER OCH UTNYTTJANDE Atte Varis tog över ledningen av Röda Korsets psykologberedskapsgrupp. Överlevnadsunder ger kraft painoon_AVM1_2019_taitto.indd 43 29.1.2019 17.43
45 pyörätuolin käyttäjän www.oulunseurakunnat.fi Jokkakallion asumispalvelukeskus, Teerikatu 17 B, 96100 Rovaniemi Elämän muutoksessa mukana Jokkakallion asumispalvelukeskus Rovalan Setlementti ry:n ylläpitämässä Rovaniemellä sijaitsevassa Jokkakallion asumispalvelukeskuksessa on palveluja ryhmäkotiasuntoja sekä palvelukeskus ikääntyville. Asumispalvelukeskuksen yhteydessä olevassa Kiinteistö Oy Rovalan Asuntojen rakennuksessa tarjotaan tuettua vuokra-asumista ikäihmisille. Lisätietoja puh. 040 487 3021 tai www.rovala.fi/ikäihmisten palvelut RATKAISU RAPPUIHIN Rappuja helposti ylös tai evakuoi turvallisesti alas. TILAUKSET JA TIEDUSTELUT puh. 0400 664 185 www.rappuavustin.fi painoon_AVM1_2019_taitto.indd 45 29.1.2019 17.43
”YSTÄVÄTOIMINTA EI saisi lähteä vanhanaikaisen hyväntekeväisyy den hengestä. Kiitoksen kerjää misen vuoksi ei ystäväksi pidä ryhtyä. Myös tekijän itsensä vuoksi tekemistä on karsittava. Päähenkilönä on se ihminen, joka on ystävätoiminnan kohde.” SUOMEN PUNAINEN RISTI 2/1979 Mikkelin piirin pu heenjohtaja, entinen maaherra Viljo Virtanen pohdiskeli ystävätoiminnan olemusta ja toivoi, että ystäviä löytyisi tarpeeksi myös raskaammassa tilanteessa oleville yksinäisille kuten laitospotilaille ja psyykkisesti sairaille. Vuosien takaa ? Åren går ”VÄNVERKSAMHETEN BORDE inte utgå från en gammaldags välgörenhetsanda. Vän ska man inte bli för att få ett tack. Inte heller ska man göra det för sin egen skull. Huvudpersonen är den person som är målet för vänverksamheten.” FINLANDS RÖDA KORS 2/1979 Ystävätoiminnan päähenkilö Vänverksamhetens huvudperson Ordförande för S:t Michels distrikt, den tidigare landshövdingen Viljo Virtanen funderade över vänverksamhetens väsen och uttryckte en förhoppning om att det skulle finnas vänner även för dem som befinner sig i en svårare stituation, såsom patienter på anstalt och psykiskt sjuka. O-negatiivinen on hätäverta, jota annetaan ensimmäisenä onnettomuuksissa ja leikkauksissa. Se voi pelastaa jokaisen. Jos et tiedä veriryhmääsi, tule luovuttamaan. Jokainen verenluovuttaja voi pelastaa hengen. veripalvelu.fi Millainen sankariveri sinussa virtaa? painoon_AVM1_2019_taitto.indd 46 29.1.2019 17.43
47 Avun kasvo Vapaaehtoisena vankilassa Vankilavierailija Maria Mattsson, 40, menee vankilaan tapaamaan ihmistä, ei vankia. TEKSTI JA KUVA KIMMO HOLOPAINEN VARSINAISTA pulaa vankilavierailijoista ei Helsingissä ole, mutta uutta virtaa tarvitaan aina, Maria Mattsson sanoo. Miten päädyit vankilavierailijaksi? – Opiskelin sosionomiksi Metropolia-ammattikorkeakoulussa, ja siellä opintoihin kuului harjoittelu vapaaehtoistyössä. Olin kiinnostunut päihdeja mielenterveystyöstä, joten vankilavierailijatoiminta kuulosti sopivan haastavalta. Kävin ystävätoiminnan peruskurssin ja aloin vierailla Helsingin vankilassa kolmisen vuotta sitten. Mitä kaikkea teet vapaaehtoisena? – Olen Kallio-Käpylän osaston hallituksen jäsen ja vankilavierailijatoiminnan vetäjä. Käytännössä koordinoin toimintaa vankilan ja toisten vapaaehtoisten kanssa. Lisäksi käyn itse vankilassa ryhmätapaamisissa. Muuten olen ollut mukana esimerkiksi Asunnottomien yön tapahtumissa. Mitä vankilavierailulla tapahtuu? – Vierailujen tarkoituksena on ylläpitää vankien sosiaalisia taitoja ja yhteyttä elämään vankilan ulkopuolella, jotta vanki vapautuessaan sopeutuisi paremmin yhteiskuntaan. Tapaamiset ovat ehkä yllättävänkin arkisia, keitetään kahvit ja jutellaan ihan tavallisista asioista, mietitään yhdessä esimerkiksi asumisja talousasioita. Olennaista on, että vankilavierailija ei mene tapaamaan vankeja vaan ihmisiä. Me emme syyllistä emmekä ole uhka kenellekään. Se on tärkeää, sillä vankila on oma maailmansa, jossa joutuu helposti vetämään jotain roolia. Kenelle vankilavierailijatyö sopii? – Harvoin vierailulla mitään haastavia asioita nousee esiin, mutta henkiset valmiudet ottaa sellaista vastaan on hyvä olla. Vankilassa olevien ihmisten elämäntarina ei yleensä ole sieltä helpoimmasta päästä. Se riittää, että on tasapainoinen aikuinen, jolla on terve itsetunto ja hiukan elämänkokemusta. Alaikäraja on 25 vuotta. Mitä toiminta antaa vierailijalle? – Yksi asia on meidän vapaaehtoisporukka, meillä on tosi hauskaa yhdessä. Totta kai siitä tulee myös hyvä mieli, kun saa vangeilta positiivista palautetta, että vierailut ovat tärkeitä hetkiä. Lisäksi toiminnassa saa hyvin perspektiiviä omaan elämään ja yhteiskuntaan. ? painoon_AVM1_2019_taitto.indd 47 29.1.2019 17.43
OLE LÄHELLÄ. OLE YSTÄVÄ. LähiTapiola tukee Punaisen Ristin työtä yksinäisyyttä vastaan. lahitapiola.fi painoon_AVM1_2019_taitto.indd 48 29.1.2019 17.43