6-0
LAURI KORPIKOSKI HJK & EUROMILJOONAT MIKA KOIVUNIEMI
ROBERT HELENIUS
Unelma, elinehto, kohtalonkysymys
MARRASKUU 2011 # 2
·1·
6-0
A L K U L Ä M P Ö
60 VOITTAVA URHEILULEHTI
www.kuusnolla.fi Julkaisija Suezine Oy Päätoimittaja Jani Mesikämmen Toimitussihteeri Juhavaltteri Salminen Kansikuva Photo Wende
URHEILUMAAILMAN SURKEIN SELITYS
M
ontako kertaa muistat kuulleesi, kun hävinnyt urheilija tai valmentaja väittää, että enemmän olisi ansaittu? Työmäärällä olisi ansaittu voitto, tasapeli tai ainakin kauniimmat lukemat. Eihän urheilu niin toimi. Lähes joka urheilulajissa on perussääntö, jonka mukaan voittaja selvitetään absoluuttisilla mittareilla. Joko teet enemmän maaleja tai pisteitä, juokset nopeimmin, hyppäät korkeimmalle - tai sitten et. HJK:n toimitusjohtaja Kari Haapiainen kertoo tässä lehdessä, että Suomessa ollaan pitkällä kun tajutaan, että kovissa europeleissä joka virheestä rangaistaan. Syksyllä Ruotsi kävi voittamassa Suomen jalkapallossa, vaikka päävalmentaja Mixu Paatelaisen mielestä Suomi oli pelissä parempi. Olympiastadionilla joukkueita erotti yksi olennainen asia. Ruotsi tuli paikalle, teki keskinkertaisella pelillä tarvittavat maalit ja jätti eettisen pohdinnan ansaitsemisista vähemmälle. Suomi ei saanut pisteen pistettä, mutta pelin jälkeen kohauteltiin olkapäitä ja höpötettiin, kuinka hyvin oltiin pelattu. Ollaan kuulemma "oikealla tiellä". Jostain syystä joukkueurheilijoiden on erityisen vaikeaa ymmärtää, että huippu-urheilussa vain tulos ratkaisee. Joukkueen jäsenenä on ilmeisen helppoa jutella latteuksia hyvästä valmistautumisesta, kovasta työmäärästä ja vastustajan tehokkuudesta, kun tulos on epätoivottu. Kuvitellaanpa hopealle sijoittunut keihäänheittäjä, joka ilmoittaa haastattelussa, että hän olisi mielestään ansainnut voiton. Kuulostaa absurdilta, eikö? Lausunto olisi hölmö, koska tehtäviensä tasalla oleva toimittaja esittäisi heti vaikean vastakysymyksen: jos sinun olisi muka pitänyt voittaa, miten ihmeessä joku onnistui heittämään kepin viisi metriä pidemmälle? Aivan vastaavalla tavalla rangaistuspotku lisäajalla, onnistunut kolmonen viime sekunnilla tai räkäinen pomppukiekko keskialueelta voi ratkaista ottelun. Nyt joukkueurheilijoillekin järki käteen ja tämä asia tajuntaan: urheilussa ei saa mitä ansaitsee, vaan sen minkä ottaa. Kyse kun on voittamisesta. Siinä ei paljon ansaitsemisista kysellä. Juhavaltteri Salminen Toimitussihteeri
Avustajat: Avustajat: Tomi Hänninen (valokuvaaja), Anssi Koskinen (valokuvaaja) Topi Naskali (valokuvaaja), Sebastian Stenvall (valokuvaaja), Emmi Vinberg (valokuvaaja), Elmo Aittola, Emil Elo, Jarkko Fräntilä, Mikael Hoikkala, Tapani Kinnunen, Arto Kuuluvainen, Jari Lappalainen, Iiris Murto, Kimmo Mäkeläinen, Risto Pakarinen, Tuomo Reponen, Reija Saarinen, Mika Suonsyrjä, Lari Vesander. Toimitusjohtaja Kimmo Nurminen Ilmestymistiheys 12 numeroa vuodessa Irtonumero Ilmainen Kestotilaus 24 euroa/12nroa Tilaukset 02 - 251 0899 Painopaikka SanomaPaino, Hämeen Paino Oy Forssa 2011 ISSN 1238 - 1853 Toimituksen osoite Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 Ilmoitusmyynti Kimmo Nurminen, Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 / 040 - 762 1453
· · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · ·
T U L O K S E N T E K I J Ö I TÄ
· · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · ·
apani Kinnunen on itäisten seutujen mies, joka on onnekseen juurtunut Suomen jalkapallokaupunkiin. Hän on turkulaistunut kirjaston setä ja runoilija, joka taiteen kentillä tunnetaan räväkästä lyriikastaan ja halusta esiintyä sukkahousut päässään. Me urheiluihmiset ymmärrämme tätäkin, sillä Kinnunen on intomielinen jalkapallofanaatikko ja tuttu näky FC Interin otteluissa. Kuusnollan lukijoille Kinnunen esittelee kuukausittain urheilukulttuurin kulturellimpaa puolta. Hänen sporttirunoutensa sykkii kentän tasolla, hien käryä kaihtamatta. Runoissa sekoittuvat eilispäivän sankarit, tämän päivän tähdet ja penkkiurheilijan tiukat havainnot.
T
ari Lappalainen on ei-niin-satunnainen matkaaja, joka on tottunut lentämään puoli vuorokautta päästäkseen kyläilemään anoppilaan. Hän on turkulainen jääkiekkoilun ystävä, jolle kuluvan syksyn KHL-sensaatio Amur Habarovsk on toinen kotijoukkue. Eikä tämä johdu Amuria valmentavasta Hannu Jortikasta. Lappalaisen vaimo on kotoisin Habarovskista ja hän on pitkään seurannut Kaukoidän kovimman lätkäseuran edesottamuksia. Tässä numerossa Lappalaisen matkareportaasi "Kaupunki Siperian takana" kertoo, millainen paikka on Habarovsk. ja ennen kaikkea selviää, millainen on kaupunkilaisten suuri ylpeydenaihe, rakas jääkiekkojoukkue.
J
·2·
# 2 MARRASKUU 2011
6-0
TÄSSÄ NUMEROSSA: RAHA
VEIKKAUSLIIGAN 6-0 PALKINNOT S. 7 REPORTAASI: HABAROVSK ON KHL:N SENSAATIO S. 23 FOOTBALL MANAGER OPETTAA ELÄMÄÄ S. 30
HJK:N PULMA: MITÄ TEHDÄ MILJOONILLA? S. 18
ROBBE ISKEE RAHASUONEEN S. 10
KOIVUNEN KEILAA TAALOJA AMERIKASSA S. 20
SALIBANDYN PALKKAKUNINKAAT EIVÄT YLLÄTÄ S. 6
KOLIKON KÄÄNTÖPUOLI: MONI HUIPPU-URHEILIJA EI TIENAA S. 16
MARRASKUU 2011 # 2 ·3·
6-0
A L K U L Ä M P Ö
PUOLIKAS AMMATTILAINEN
Jani Mesikämmen Kirjoittaja on täysammattilainen puoliammattilaisen liksalla. euraa tulevaisuuskatsaus: tässä seuraavan puolen vuoden kotimaiset jalkapallouutiset. Veikkausliigan lisenssisirkus käynnistyy jo ennen vuodenvaihdetta. Pari seuraa saa vakavan sormenheristyksen, ainakin yksi jättää ehdottomasti täyttämättä ehdot. Mutta ei siitä sen enempää, kun kirjanpidossa ei ole aasialaisia tuloeriä. Vuoden pimeimpinä aikoina pari seuraa värvää kotimaisen profiilinimen kilpailijan riveistä. Asia sivuutetaan pienellä uutisella. Edes paikallislehti ei huomaa kertoa, että ny maksetaan taas kassavarantoon nähden turhan tuhtia palkkaa tulokkaalle. Kevään kirkastuessa jokaisen seuran johtoporras sekä liigan toimitusjohtaja ovat sitä mieltä, että näkymät ovat selvästi aiempaa paremmat. Veikkausliiga alkaa huhtikuun puolivälissä. Kentät ovat huonossa kunnossa ja yleisö kateissa. Vähintään kaksi seuraa välttelee akuuttia kassakriisiä. Toukokuussa HJK nykäisee ratkaisevan eron muihin sarjataulukossa. Palloliitto korostaa 2020-visoon elinvoimaisuutta, viereisellä sivulla liigaseuran toimitusjohtaja haikailee joukkueelleen lisärahoitusta kauden läpiviemiseen. Edellä oleva kuulostaa ehkä epäreilulta huutelulta, mutta todennäköisesti povauksista osuu useampi kuin liigakauden alla edessä olevista loppusija-analyyseistä. Tämä taas ei ole arvaus, vaan väite: Suomessa pitäisi siirtyä takaisin puoliammattilaisuuteen. Kehotus koskee SM-liigaa lukuun ottamatta kaikkia palloilulajeja ja sarjoja. Eräs Veikkausliigapomo totesi juuri etsivänsä joukkueeseensa seuraavaksi muutaman kokeneemman pelimiehen todennäköisesti sellaisia, joille järjestyy pelaamisen oheen "joku muu paketti", töitä tai opiskelua. Sitä hän ei suostunut myöntämään, että tällainen puoliammattilaisuus olisi järkevä siirto strategisena vetona lähes koko liigassa. Sitä se kuitenkin olisi, kun viimeistään keväällä osa seuroista rypee akuutissa rahapulassa ja täyttää kassakirstua lähinnä katteettomilla toiveilla. Jos jalkapalloväki tunnustaisi, ettei Suomessa oli kuin yksi iso laji, jossa täysammattilaisuus on nykyisellään mahdollista, johtopäätös olisi helppo. Kynnys on totta kai ennen kaikkea henkinen. Puoliammattilaisuutta ei pitäisikään nähdä taka-askeleena kohti 1980-lukua, vaan keinona kehittää toimintaa kestävissä raameissa. Ajatuksen ydin on siinä, että Veikkausliiga on kansainvälisessä katsannossa vaatimaton kasvattajasarja. Niinpä rajalliset resurssit kannattaisi valtaosin ladata arvokkaimpien investointien vaalimiseen. Siis iso osa pelaajabudjeteista olisi syytä laittaa nuorten lupausten palkkaamiseen, heidän valmentamiseensa ja pitkällä tähtäimellä heidän markkina-arvonsa jalostamiseen. Tulevaisuudesta ei sovi tinkiä, jos eteenpäin halutaan päästä. Nuorten huippupelaajien kouliminen on myös tie taloudelliseen kehittymiseen. Myös kokeneemmat, oikean sarjatason nuoruuden höpsötysten jälkeen löytäneet pelimiehet ovat saamapuolelle, jos heidän on pelailun ohella mietittävä myös elämän muita ratkaisuja pitkällä aikavälillä. Peliesitykset tuskin kärsivät yleisellä tasolla, jos kaikkien osapuolten asiat saadaan tasapainoiseen kuntoon uudella ajattelulla. Kun kokenut pelaaja ansaitsee pääasiallisen leipänsä "oikeista töistä", pelaaminen voi jopa vapautua, tästä riittää esimerkkejä. On myös syytä painottaa, että puoliammattilaisuus ei ole tekosyy tehdä asioita huonosti asenne voi silti olla ammattimainen. Ja jos rehellisiä ollaan, puoliammattilaisuus ei olisi pahaksi osalle SM-liigan pelaajistakaan. Jääkiekon pelaaminenkaan ei ole aivan täysipäiväistä puuhaa, on asennekysymys, ehtiikö päivittäin toviksi opiskelemaan tai muihin askareisiin.
S
·4·
# 2 MARRASKUU 2011
A
Jani Mesikämmen
R
E
E
N
A
6-0
Eemeli Katajisto nähdään seuraavaksi Tammer-turnauksessa marraskuun lopussa.
ehään nousevan ottelijan pahimpia pelkoja on tyrmätyksi tuleminen. Yllättävää nöyryytystäkin pahempaa voi olla se, jos oma väki vetää maton jalkojen alta. Näin kävi nyrkkeilijä Eemeli Katajistolle. Amatöörinyrkkeilymme kärkinimiin kuuluva Katajisto oli syyskuussa huolellisesti valmistautunut MM-kisoihin. Tähtäin oli tiukasti pitkäaikaisessa tavoittees-
AIKA PARANTAA HAAVAT? K
Omiensa tyrmäämäksi joutunut Eemeli Katajisto ei anna periksi. Olympiahaave kytee vielä.
sa, olympiapaikan lunastamisessa ensi kesälle. Kunnes nyrkkeilyliitosta kerrottiin, että kisareissu peruuntuu kolme päivää ennen matkan alkua. - Oli se kova paikka, tuntuu vieläkin vääryydeltä. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä paremmin tajuan, miten huonosti asia hoidettiin, Katajisto kertaa reilua kuukautta myöhemmin. Nyrkkeilyliitto perusti muutama
vuosi sitten kovalla tohinalla Team London projektin. Nyt toivotut olympiapaikat ovat ison kiven takana, eikä ihme, sillä hanke on käytännössä kuollut resurssien ja puuhamiesten puutteeseen jo aikaa sitten. Katajisto on jäänyt vaille tukea ja se kulminoitui MM-kisojen alla. Hänen piti olla Suomen joukkueen ainoa urheilija Ville Hukkasen ja Matti Kootan loukkaannuttua. Maajoukkueella ei ole varsinaista
päävalmentajaa, mutta Kootan Veli-isä on hoitanut tehtäviä. Katajistolle on edelleen epäselvää, mitä tapahtui, mutta Koota ilmoittautui syystä tai toisesta sairauslomalle vajaata viikkoa ennen matkaa. Ilman valmentajaa ja omaa kulmamiestä arvokisoihin on käytännössä mahdotonta lähteä. - Ymmärrän asian inhimillisen puolen, mutta sitä en ymmärrä miten asia meni kolme päivää ennen reissua. Katajisto on rakentanut uraansa olympialaisiin tähdäten. Kahdesta karsintakisasta juuri MM-turnaus olisi ollut todennäköisempi reitti unelmaan. MM-kehässä jaettiin Lontoon matkalippu jokaisen painoluokan kymmenelle parhaalle. Alkuvuoden maanosakarsinnassa kisa on tylympää ja paikkoja vähemmän jaossa. Täystyrmäyksen jälkeen Katajisto keräili itseään tovin. Nyt hän vannoo tiikerinsilmän leiskuvan vielä, näyttöhalut muhivat. - Ei sitä edes luovuttaa osaisi, mutta ei tämä toistaiseksi motivaatiota ole ainakaan parantanut. Oli pakko pitää taukoa, mutta olen muutaman viikon jo saanut treenattua normaalisti. Turkulaisiskijä myöntää pohtineensa koko uransa jatkoa synkimpinä hetkinä. Lopettamisen ohessa esillä on ollut kykyjen testaaminen ammattilaiskehissä. - On siitä puhetta ollut, että voisi kokeilla paidattomanakin. Pitää kevään tullen miettiä, mihin panostaa, tekeekö muita asioita vai katsooko tämän loppuun saakka. Jani Mesikämmen
amppailu-urheilun MMA-maailman suurin ja kaunein promootio Ultimate Fighting Championship villitsi eurooppalaisfaneja Englannin Birminghamissa marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna. UFC 138 tapahtumassa oli katkeransuloinen sivumaku ainakin länsinaapurissa, sillä vielä alkuvuodesta vastaava tapahtuma juuri tälle päivämäärälle oli pitkään tyrkyllä Ruotsiin. Suunnitelmat Malmön tai Tukholman iltaman suhteen eivät toteutuneet, mutta maailmaa valloittava jenkkipromootio ei ole unohtanut Pohjolaa. Viimeisimpien tietojen valossa näyttää vahvasti siltä, että UFC rantautuu Tukholmaan keväällä. Globeniin suunnitellun Fight night tapahtuman ajankohdaksi on väläytelty maaliskuun loppua. UFC:n Euroopan toimintojen johtaja Marshall Zelasnik vahvisti Birminghamissa ruotsalaiselle MMAnytt.se sivustolle, että suunnitelmat ovat tällä kertaa jo pitkällä. - Haluamme ehdottomasti tulla Ruotsiin ennen vuoden puoliväliä. Olemme tehneet kaiken pohjatyön ja käyneet tutustumassa paikkaan. - Olen luottavainen, että se toteutuu, olemme sitoutuneet tulemaan Ruotsiin, Zelasnik kertoi videohaastattelussa. Myös UFC-presidentti Dana White myönsi lo-
UFC VIHDOIN RUOTSIIN KEVÄÄLLÄ?
K
kakuussa, että Ruotsin tapahtumaa työstetään taas. Asiaa auttanee se, että ruotsalaisottelijat Alexander Gustafssonin johdolla ovat olleet viime aikoina vahvasti esillä UFC-ympyröissä. Zelasnik kutsui MMAnytt.se:n haastattelussa Ruotsia skandinaavisen vapaaottelun hermokeskukseksi. Hän myönsi, että normaaliin UFC-tapaan
Jani Mesikämmen
Ruotsissakin voidaan nähdä runsaasti paikallisia ja lähialueiden ottelijoita. Tämä koskee myös suomalaistaistelijoita. - Kaikki lähimaat ovat listoillamme. Jos on tarjolla kahden eri maasta olevan skandinaavisen ottelijan pari, olen varma, että (matchmaker) Joe Silva hoitaa homman, Zelasnik totesi. Jani Mesikämmen
MARRASKUU 2011 # 2
·5·
6-0
A
R
E
E
N
A
Anssi Koskinen
MENESTYS MAKSAA
Miesten salibandyn marssijärjestys ei ole sattumaa. Kärkijoukkueissa pelaavat ne tähdet, joille pelaaminen tuo toimeentulon.
alibandy etenee askel askeleelta kohti ammattimaisuutta. On makuasia, mielletäänkö laji huippu-urheiluksi. Harjoitusmäärät ovat kovia, mutta yleisesti on "tiedossa", etteivät liigapelaajat elä salibandylla. Eivätkö? Pelaajien korvaukset ovat lähtökohtaisesti salaisuuksia. Sopimuksia sorvataan usein niin, että pelaaja tekee seuralle töitä, ja saa toimistohommista pienen korvauksen. On kilometrirahoja, kummipelaajasopimuksia, lounaslipukkeita ja päivärahoja. On monenlaisia tapoja korvata menetetty vapaa-aika tai työansio. Yleisesti luullaan, että salibandya ammatikseen pelaavat ovat siirtyneet ulkomaille, mutta ansaitaan sitä Suomessakin. 6-0:n keräämien tietojen mukaan rahaa liikkuu mukavasti etenkin suurimmissa mestarikandinaateissa Classicissa, SPV:ssä ja SSV:ssä. Eikä pitkän sopimuksen Nokian KrP:n kanssa tehnyt Henri Johansson vaihtanut maisemaa lounassetelien voimalla. Pelaajat eivät summista juuri puhu, seurajohtajat vielä vähemmän. Pitää kuitenkin olla tyhmä, jos luulee, että maailman parasta miespelaajaa Mika Kohosta houkutellaan Seinäjoelle vain mahdollisuudella pelata pikkuveljen ·6· # 2 MARRASKUU 2011
Mikko Kohonen viihtyy Seinäjoella muun muassa hyvän palkan vuoksi.
S
rinnalla. Tai että Sveitsiin kosiskeltu Tatu Väänänen vaihtoi kotiseutunsa lähempänä Seinäjokea olevaan Jyväskylään sen takia, että haluaa vain kokea finaalihuuman uudestaan SPV:n paidassa. Eurot sanelevat valintoja, ainakin osittain. Pienemmissä seuroissa korvaukset liikkuvat vieraspelimatkojen päivärahoista pariin tuhanteen euroon kaudessa. Joissakin seuroissa pelaajalle suodaan ilmainen kausi. Mitään ei taskuun jää, mutta ei sentään tarvitse maksaa. Kuusnollalla on lajin asiantuntijoiden parista erittäin lähellä olevia tietoja siitä, mitä huippupelaajat todella ansaitsevat. Vertailu on vaikeaa, sillä joissakin seuroissa pelaajan kuukausitulot rahoittaa ulkopuolinen sponsori. Jossain taas pelaaja tekee töitä seuralle, jonka mukaan sopimus on räätälöity. On myös tapauksia, joissa pelaaja hankkii itse rahaa seuralle, ja saa pitää oman osuutensa "palkkatuloina". Lisäksi ainakin Classicissa, SPV:ssä, ja SSV:ssä osa pelaajista saa urheilijapalkkaa. Summat liikkuvat kuukausitasolla 1000 euron molemmin puolin. Verotiedoista ei suoraan voi mitata salibandypelaajan palkkaa, sillä lähes kaikki tekevät salibandyn ohella töitä. Tuomo Reponen
TOP 6
SALIBANDYLIIGAN PALKKAKUNKUT
Lassi Vänttinen, Classic Kaudesta toiseen pistepörssin kärkisijoilla operoiva Vänttinen on niitä onnellisia, jotka voivat nauttia täysipäiväisesti pelaamisesta. Kuukausipalkka yli 3000 euroa. Mikko Kohonen, SPV SPV:lle töitä myös kentän ulkopuolella tekevä Kohonen kuittaa sopimuksestaan muutaman tuhannen euron kuukausitienestit. Tatu Väänänen, SPV Sveitsin sijaan Seinäjoen valinnut Väänänen nauttii tuntuvaa korvausta salibandysta. Arviot liikkuvat jopa 3000 eurossa. Henri Johansson, Nokia Pitkän sopimuksen KrP:n kanssa tehnyt maaliruisku kuittaa hieman yli 2000 euroa kuussa. Osansa lienee myös Blastmailamerkin mainoskasvona toimimisella. Mikael Järvi, SSV Kurre Westerlundin monivuotinen luottomies kuittaa paitsi korvausta SSV:ltä, myös palkkioita mainoksista, joissa hän esiintyy. Tero Tiitu, SSV Salibandylle kasvot antanut mies nettoaa myös vaivanpalkkaa mainossopimuksista. Lienee myös selvää, että ulkomaille kosiskeltu saa Helsingissä pelaamisesta voita leivän päälle, vaikka opiskelut pitävät paikoillaan.
FUTISKAUDEN SANKARIT JA TUNARIT
A R E E N A
6-0
HJK on ylivoimainen Suomen mestari, mutta todelliset onnistumiset ja epäonnistumiset mitataan vasta nyt, kun 60 palkitsee ja "palkitsee" Veikkausliiga-kauden puheenaiheet.
VUODEN VALMENTAJA: SAMI RISTILÄ, HAKA
VUODEN 60 HJKTPS 60 (22. KESÄKUUTA)
Ylivoimaisen Klubin ja muun liigan tasoerosta kertoo se, millaisessa viennissä moni kärkipään joukkuekin Töölössä oli. Interiä ja JJK:ta vastaan paras terä jäi vielä puuttumaan, mutta TPS:ää vastaan numerotkin olivat oikeat.
RoPSin huonouden piti olla ainoa asia, joka pitää Hakan liigassa. Koskilaiset olivat kuitenkin lähellä ampaista jopa mitalikahinoihin. Syksyn merkityksettömissä peleissä joukkue tuuletti maaleja ja voittoja kuin mestaruutta. Hienoa työtä niukoilla resursseilla.
KAUDEN PELASTUS: LÄPIMURROT
Pelin tasosta, yleisömääristä ja sopupeleistä vinkumisen keskellä liigakentille ilmestyi taas potentiaalisia maajoukkuepelaajia. Alexander Ring nousi kauden aikana pystymetsästä Huuhkajiin. Kuka oli kuullut Simon Skrabbista tai Jere Urosesta ennen kauden alkua?
sebastian stenvall
KAUDEN MAALI: JANI VIRTANEN, JJK (JJKKUPS 23. TOUKOKUUTA)
Sekopäinen yritys neljästäkympistä upposi. Virtasen maali jäi jämäsijoille, kun The Guardianin lukijat äänestivät eurokenttien vuoden hienointa osumaa. Kuusnollan asiantunteva raati korjaa vääryyden.
VUODEN KOIRANKOPPI: JUHO LEHTONEN, TPS
Päävalmentaja Marko Rajamäki antoi yhdelle Suomen lupaavimmista hyökkääjistä lähinnä haistatteluminuutteja. Samalla Mika Ääritalo hyytyi syksyä kohti, koska "joutui" raatamaan täysiä pelejä otteluruuhkassa. Mitä järkeä?
KAUDEN AVAUTUMINEN: JOUKO HARJUNPÄÄ, FC HONKA
Pari lausuntoa Veikkauksen roolista ja sanonta "se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa" osoitti ajattomuutensa: Veikkauksen toimitusjohtaja Risto Nieminen ryhtyi marttyyriksi ja liigan toimitusjohtaja Timo Marjamaa paimensi seurat hiljaiseksi. Tervetuloa 2000-luvulle.
VUODEN NOLLA: TONI KALLIO, FC INTER
Kovalla kohulla (ja oletettavasti myös palkalla) Turkuun tulleen Kallion piti olla liigan ykköstoppari. "Köpi" tyri monta maalia ja oli liigan suurin floppi miesmuistiin. Päälle Jaron Jussi Aallon mielipuolinen teloitusyritys syksyllä. Eläkkeelle.
jani mesikämmen
VUODEN LAUSUNTO: BERAT SADIK, HJK
"Kaiken kaikkiaan tämä on mielestäni järjetöntä pelata näin tiiviissä tahdissa näin paljon pelejä. Ei mikään joukkue kestä tätä tahtia." 33 ottelun kausi oli epäilemättä raskas, mutta Sadikille väsymys iski ennätysnopeasti. Sadik avautui Ylelle, kun HJK oli hävinnyt TPS:lle 02 - kauden ensimmäisessä ottelussa. Suosittelemme vahvaa peruskuntokautta, jotta mies jaksaisi ensi kaudella edes kesäkuulle.
MARRASKUU 2011 # 2
·7·
6-0
ri d.a.d.walta ting tree man-ea mokomatheonosreal estate r megadethc ersendless boogie crash baird wedding riloves meg the leo buga se, josta ei puhuta ril the 5th of ap
·8·
UUSI SUE JAKELUPISTEISSÄ NYT. WWW.SUE.FI
# 2 MARRASKUU 2011
AR RA SK UU NR O. 11 · (M KP ) · IN DI ER OC ) · 20 11 · (#1 60 UN KM ETAL ZI TT EL ET · HA AS TA NE · UU TIS VI OT UT · LE VYAR RV · ELOK UVA-A IOT ·
WISH IGHT N
6-0
R A H A : N Y R K K I S I R K U K S E N PÄ ÄTÄ H T I
TUOTE NIMELTÄ PAINAJAINEN
Robert Helenius etenee vakaasti kohti päämääräänsä. Nyt jokainen vastustajan tyrmäys on kuin laittaisi rahaa pankkiin melko kirjaimellisesti.
Teksti: Jani Mesikämmen Kuvat: Photo Wende, Jani Mesikämmen ukapa olisi uskonut, että siinä voi olla tuleva kaikkien aikojen tunnetuin suomalaisurheilija. Kun maltillisen kokoiset otsikot kesällä 2006 kertoivat Robert Heleniuksen saavuttaneen amatöörien EM-kisoissa hopeaa, kukaan tuskin ajatteli niin. Siitä on aikaa runsaat viisi vuotta, mutta etäisyys tuntuu valovuodelta Heleniuksen tilannetta katsoessa. Helenius on nyrkkeillyt ammattilaisena vajaat neljä vuotta ja nyt hän on parin askeleen, tai muutaman ratkaisevan iskun, päässä siitä, että hänestä todellakin tulee Paavo Nurmea ja Mika Häkkistäkin tunnetumpi urheilunimi maailmalla. Raskaansarjaan nyrkkeilytähdet ovat viime vuosien inflaatiosta huolimatta urheilumaailman globaaleja nimiä. Ja pian Robert Heleniuksen nimi on kuin lupa painaa rahaa ja kun "Robbe" painaa kehässä vastustajan valot sammuksiin, euroja sataa omaankin laariin.
UNIIKKI VIIKINKI
Vielä pari vuotta sitten Helenius ei ollut suuri nimi edes suomalaisen urheilun kartalla, epäilijöitäkin riitti. Tällä hetkellä hillityn rauhallista porvoolaispoikaa rummutetaan kuitenkin maailmalla nimellä The Nordic Nightmare. "Pohjolan painajaisella" on vasempaan käteensä tatuoituna Thorin vasara merkkinä siitä, että täältä pesee. Ei aivan perisuomalaista urheilumeininkiä. - Se oli meidän PR-äijä, joka näki mut ensimmäisen kerran ja oli sitä mieltä, että näytän Pohjolan viikingiltä, oli vissiin taas partakin ajamatta. Aluksi se tuntui naurettavalta, mutta siihen on tottunut. Ei se mua kauheasti kiinnosta, mutta tuntuu jo hyvältä kuulla, kun se kuulutetaan, Helenius kertaa. On helppoa kuvitella, että Helenius suhtautui markkinamiehen oivallukseen ensi alkuun lievän kiusaantuneesti. Lempinimi ja tyly promootiokuvasto luovat melkoisen kontrastin, kun nenän edessä pöydän takana höpöttelee leppoisa suomenruotsalainen jätti. Hattu syvällä päässä istuva mies on helpompi kuvitella
K
pienen kalastajapaatin kuin viikinkialuksen kyytiin. Tähän on tultu, Robert Helenius on tuote. Ristiriidasta huolimatta hän ymmärtää roolinsa nyrkkeilysirkuksessa. - Se kaikki show, se on aina ennen tai jälkeen ottelun. Mä en ehkä ole tarpeeksi show-mies, pitäisi varmaan olla, mutta yritän olla oma itseni, Helenius myöntää katsellen tyhjää areenaa, jossa muutaman viikon kuluttua lähes 15 000 ihmistä huutaa hänen nimeään kotikehän sankarina. Joulukuun kolmantena Helenius nousee kehään Helsingissä, hän alkaa olla Euroopan suurimpiin nyrkkeilytalleihin kuuluvan saksalaisen Sauerlandin merkittävimpiä suojatteja. Sauerlandille suomalaisottelija on ollut iso investointi, mutta nyt hän tuottaa jo rahaa taloon. Ja raha on usein tärkeintä tässä leikissä. - Olen tietysti tyytyväinen. Tämä on meille bisnestä ja tähän tilanteeseen olemme tähdänneet. Robert on osoittanut, etten turhaan kiinnostunut nähdessäni hänet ensimmäisen kerran, tuumaa Heleniuksen "löytäjä", Sauerlandin urheilujohtaja Hagen Doering.
· 10 ·
# 2 MARRASKUU 2011
6-0
MARRASKUU 2011 # 2
· 11 ·
6-0
R A H A : N Y R K K I S I R K U K S E N PÄ ÄTÄ H T I
Robert Helenius tyrmäsi Samuel Peterin huhtikuussa 2011. - Vaikka Robert on pohjoismaalainen, hän alkaa olla suosittu Saksassakin ja voi nousta suureksi nimeksi. Hän on erilainen kuin esimerkiksi venäläisottelijamme, hän on uniikki, Doering kehaisee. Urheilija itse ei voi liiaksi keskittyä pankkitilin saldoihin. - Ei sitä voi miettiä, kun kaikki voi olla huomenna loppu. Tai tietysti se mielessä on ja haluan turvata tulevaisuuttakin, ei se kuitenkaan päällimmäisenä ajatuksena ole, Helenius pohtii. Sauerlandille Helenius on tuote puhtaasti nyrkkeilijänä, mutta tuotteistamista on ajateltava myös itse. Esimerkiksi puoliso Sandran suunnittelema t-paitamallisto ja muut fanituotteet tuovat oman lisänsä urasuunnitteluun. Heleniuksen mukaan kotona pyöriikin perheyritys. Termin voi toki ymmärtää niinkin, että perheyrityksessä lähes kaikki ratkaisut tehdään Robertin uran ehdoilla. Palkkiot voivat olla kovia, mutta niin on niiden inhimillinen verokin. Isä on kovin harvoin seuraamassa pienten lastensa varttumista. - Kyllä ne uhraukset painavat paljon. Skidit ovat pieniä ja on pitkiä jaksoja, etten näe heitä ollenkaan. Olin tässä aiemmin viisi viikkoa putkeen pois, sitten neljä viikkoa, nyt ennen matsia tulee yhteensä kuuden viikon pätkä, laskeskelee kuukautta ennen joulukuun ottelua harjoitusleirille vetäytynyt ottelija. - Kyllä sitä on käyty läpi. Uskon, että mä kärsin meistä eniten siitä. ka nyrkkeilyssä urheilun ja viihteen raja toisinaan hämärtyykin. Nordic Nightmare on hyvä tuote vain, koska Robert Helenius on tehnyt työnsä hyvin, lihaansa säästämättä, laadusta tinkimättä. Helenius on päämäärätietoisesti tähdännyt maailman huipulle siitä lähtien, kun hän pesueineen muutti Berliiniin unelmaa tavoittelemaan. - Ilman sellaista selvää tavoitetta olisi ollut turha tulla tänne leikkimään. Sen tiedosti jo etukäteen, että on pakko kehittyä, jos meinaa 12 erää jaksaa otella. Ennen ammattilaiseksi ryhtymistään Helenius työskenteli kotikonnuilla nuoriso-ohjaajana ja harjoitteli sen työn ehdoilla. Muutos uudessa ammatissa oli raju. Parimetrisen ja yli 110-kiloisen kolossin ruhosta ryhdyttiin kaivamaan esiin huippu-urheilijaa sellaisilla tehoilla, ettei vapaa-ajan ongelmia päässyt syntymään. - Alussa oli rankkaa, kun en ollut samalla tavalla treenannut. Olin aiemmin vähän laiskakin, kun jouduin töissä käymään. Alku otti koville etenkin psyyken kannalta. Kuntoa ja fysiikkaa rakennetaan edelleen, mutta sen enää ei illalla kämpille tullessa tarvitse vaan maata levynä, Helenius hymähtää. Heleniuksen kehityksestä on pitänyt huolta kovaluinen konkari, entinen Itä-Saksan nyrkkeilymaajoukkueen valmentaja Ulli Wegner. 69-vuotias teräsvaari piiskaa suojattiaan eteenpäin armotta, ja tulosta tulee. Sen on parin viime vuoden aikana nähnyt Heleniuksen koko olemuksesta. 27-vuotiaana Helenius on raskaansarjan ottelijana vielä nuori, parhaat vuoden ovat terveyden salliessa vasta edessä. Fyysisen kunnon huipputasoa hilataan jatkuvasti uudelle tasolle, siinä prosessissa Helenius luottaa täysin Wegneriin, jota hän kehuu vuolaasti. Hyvät olosuhteet, tasokkaat harjoittelukumppanit ja vaativa valmentaja siinä on suurten voittojen resepti. - Nyrkkeilijä ei ikinä ole valmis, jos vain treenaa kovaa ja tekee oikeita asioita. Jos kehitys loppuu, se on enemmän motivaatio-ongelmaa tai vastaavaa, Helenius linjaa. - Itseluottamustakin tulee lisää, kun tekee duunia ja treenaa maailmanmestarien kanssa. Se on mielestäni enemmän harjoittelu, joka tuottaa itseluottamusta.
NAURAEN PANKKIIN?
Nyrkkeilyn maailmassa taloudellisen skaalan laajuus on absurdi. Suomen kaltaisessa lajin kehitysmaassa amatööriottelijat sinnittelevät useimmiten oman onnensa nojassa ja ammattilaisotteluiltojakin järjestetään muutamalla tuhannella eurolla. Paidattoman ottelijan uran alkumetreillä on turha haaveilla mainitsemisen arvoisesta vaivanpalkasta. Toisessa ääripäässä ovat isoimmat kansainväliset tähdet ja heidän ympärilleen rakennettu show. Pohjois-Amerikassa puhutaan tällöin kymmenistä miljoonista dollareista per ilta, oli kyse sitten järjestäjien nettoamasta rahasta tai ottelijoiden palkkioista. Helenius arvioi itse lähentelevänsä skaalan keskiväliä, summista puhumatta. Kuudentoista ammattilaisvoiton sarja ilman tappioita on vienyt hänet tilanteeseen, jossa jokainen voitto nostaa hänet uudelle askelmalle myös taloudellisesti. Doering ja kumppanit maksavat mukisematta suosikkipainajaiselleen. - Hän tuo meille rahaa ja tienaa jo itsekin. Tämän pitää olla hyödyllistä molemmille osapuolille. Se ei riitä pitkään, että pelkkä promoottori on tyytyväinen, Doering järkeilee. · 12 · # 2 MARRASKUU 2011
TIEKARTTA HUIPULLE
Tärkein osa Heleniuksen ympärillä pyörivää myllyä on tarkkaan laskelmoitu suunnitelma, jolla hänen uraansa rakennetaan. Urheilijalla on päämäärä, unelma maailmanmestaruudesta, mutta Helenius ei itse vaikuta siihen, mitä reittiä mahdolliseen titteliotteluun edetään. Sen vallan hän on luovuttanut täysin Sauerlandille. - En itse asiassa halua siihen vaikuttaa, koska he tekevät niin hyvää duunia. Se on parempi, etten minä puutu asiaan, teen vain oman hommani, Helenius perustelee. Ammattilaisnyrkkeilyn bisneslogiikka toimii niin, että taustavoimat miettivät siirtoja jatkuvasti
KIRKAS YDIN
Olennaista ei silti pidä unohtaa. On turhaa luulla, että Heleniuksen urassa olisi kyse pelkästään bisnesmiesten markkinointileikistä, vaik-
6-0
maksimoiden saavutettavia hyötyjä suhteessa otettaviin riskeihin. Siksi Helenius on kohdannut ja takonut kanveesiin entisiä mestareita, jotka eivät enää ole parhaiden päiviensä vedossa. Tällaiset voitot tuovat ottelijalle nimeä, vaikka eivät aina parhaita mahdollisia mittareita olisikaan. Toki kehityskulku on myös urheilullisesti looginen, vastus kovenee askel askeleelta. Sekin palvelee isoa päämäärää: Heleniuksesta leivotaan paitsi maailmanmestarin haastajaa, myös tv-tähteä Sauerlandin tärkeimmän kumppanin ARD-kanavan lauantai-illan nyrkkikinkereihin. Niin, se maailmanmestari. Yleisin puheenaihe Heleniuksen kohdalla on nykyisin Vladimir Klitshko, "supermestariksi" julistettu raskaansarjan nyrkkeilyn valtias. Porvoon poika on noussut kohinalla haastajalistan kärkikahinoihin ja julkinen nokittelu leirien välillä on jo alkanut. Kohtaaminen on vääjäämätön, jos Helenius selvittää vielä urapolkunsa pari seuraavaa etappia voitokkaasti. - Meidän lopullinen tavoitteemme on ottaa mestaruusvyö Klitshkolta, Robert etenee kohti sitä askel kerrallaan, Doering tuumaa. Käytännössä Sauerlandilla odotellaan maltilla sitä, että laskelmoinnistaan ja bisnes-vainustaan tunnettu Klitshko on sääntöjen mukaan pakotettu puolustamaan jotain hallitsemistaan MM-titteleistä ykköshaastajaansa vastaan. Sen aika on viimeistään alkuvuodesta 2013 ja silloin Heleniuksen on oltava listan kärkinimenä. - Tilanne on meille hyvä, Robert on vielä nuori ottelija ja tarvitsee lisää kokemusta. Hän ei ole vielä otellut kenenkään kanssa yhdeksää erää pidempään, Doering muistuttaa. la, mutta Sauerlandille porkkanaa riittää muutenkin. Tällaista titteliottelua neuvoteltaessa nähdään huutokauppa, jonka voittaja lyö tiskiin kymmenen miljoonan euron tienoilla pyörivän tarjouksen. Tästä ottelupalkkiosta voiton vienyt mestari kuittaa 75 prosenttia. Luonnollisesti järjestävän tahon kassakone kilisee vastaavaa tahtia. Kumman tahansa Klitshkon kohtaaminen on haaste, jollaista Helenius ei vielä urallaan ole kohdannut. Hän ei enää pidä sen kynnyksen yli astumista turhan isona asiana. - En tiedä, kuinka kova se hyppäys voi enää olla, kun olen kolme maailmanmestaria voittanut. Ei enää tule sellaisia harppauksia, mitä aiemmin olen ottanut. Kaiken markkinahumun ja laskelmoinnin jälkeen päästään urheilun ytimeen. Helenius on valmis vastaamaan huutoon kovimmassa mahdollisessa paikassa. - Olen valmis saman tien, kun ilmoitetaan, että on sen vuoro. En rupea niitä kiertelemään, Helenius täräyttää. Kamppailu-urheilun ytimessä ollaan siinäkin, että kaiken taustalla vaanii systeemin armottomuus. Vaikka Helenius ei ole hävinnyt vuosiin, yksi takaisku toisi roimasti takapakkia. Tappio pyyhkisi pois edellisten urotekojen vaikutuksen, ja ennen kaikkea sen henkinen vaikutus olisi karu. - Jos tappio tulee, onhan se kova isku. Uraa pitää siinä tapauksessa rakentaa taas vuoden verran uudestaan. Ja on se iso asia psyykelle, monta askelta joutuu taaksepäin, Helenius myöntää. Kun avustajat kuulutetaan pois kehän nurkasta, jokainen ottelija tietää olevansa oman onnensa nojassa. Tappion musertava taakka voi olla fyysisiä kolhujakin tylympi. Helenius tiedostaa sen, mutta ei anna ajatukselle sijaa. - Ei sitä saa ajatella, voitto pitää olla aina mielessä. Pitää tietää olevansa paras, kun menee kehään.
VALMIS SAMAN TIEN
Vladimir ja Vitali Klitshkon valtakauden haluavat päättää kaikki veljesten oman leirin ulkopuolel-
Ulli Wegner koulii Robert Heleniusta kovalla kädellä. MARRASKUU 2011 # 2 · 13 ·
6-0
RAHA: SUURET SETELIT
RAHALLA SAA UNELMIEN NHL
Kaikki haluavat ja tarvitsevat rahaa. Mutta miltä mammona maistuu, kun haaveet käyvät toteen nuorella iällä?
Teksti: Emil Elo Kuvat: Jani Mesikämmen, Emil Elo
R
ahalla saa, Snabba cash. Ruotsalaiskirjailija Jens Lapiduksen rikostrilogian ensimmäisessä osassa nuoriso elää unelmaansa ennen kuin se edes on tajunnut mitä elämältään haluaa. Kaikki on nopeaa. Olosuhteet ovat muovanneet nuorista köyhyyttä kammoavia snobeja, joiden ainoa tavoite elämässä on päästä nopeasti joka paikkaan. Taloudellinen vapaus luo illuusion, jonka vain nuoren ihmisen aivot pystyvät synnyttämään. Urheilijat eivät ole fiktiivisiä hahmoja, mutta romaanihenkilöiden tavoin he ovat poikkeuksellinen ihmisryhmä, jonka unelmat konkretisoituvat usein nuorella iällä. Jos # 2 MARRASKUU 2011
suomalainen urheilijateini haluaa tehdä itsestään miljonäärin, haaveen kohde on usein NHL. Taalaliigassa riittää rahaa, valtaa ja selkääntaputtelijoita. Kiekkotähti saa pelata rakastamaansa lajia vailla taloudellisia murheita ja katsella palstoilta, miten miljoonat ihmiset kommentoivat omia pelisuorituksia. Kaiken tämän keskellä unohtuu helposti, että kaukalossa saattaa viilettää alle parikymppinen lapsi. Saman ikäinen kuin hulluna huutavan fanin oma poika. Tälläkin hetkellä monessa perheessä isät ja pojat unelmoivat NHL:stä. Juniorit matkivat idoliensa eleitä pihapeleissä, hajottavat autotallin seinää laukomalla pikkumustaa siihen yhä uudestaan tai luovat itsensä konsolipelissä aina vain Sidney Crosbyn vierelle.
Mutta sateenkaaren päässä on muutakin kuin kaukalo. Millainen aarrearkku sieltä löytyykään?
VIERAAN KULTTUURIN KAIHO
Lauri Korpikoski on pelannut Pohjois-Amerikassa vuodesta 2006. Hän ei lapsena ajatellut NHL-kaukaloja taalapinojen tuottajana. Lähinnä mielessä olivat kultaiset Eastonin mailat ja muut pikkupojan mielikuvat, jotka syntyivät seuratessa NHL Weeklya sunnuntaiaamuisin. En nuorempana miettinyt mitään rahaa tai pelikavereita. Se oli vain NHL. Vuonna 2004 nuori turkulainen varattiin NHL:ään koko tilaisuuden 19. pelaajana. New York Rangers päätti sijoittaa rahaansa poikaan, joka oli kotikaupungissaan vasta päässyt kokeilemaan ammatti-
laisjääkiekon ensiaskeleita TPS:n riveissä. Jo seuraavan kauden keväällä 19-vuotias Korpikoski pakkasi laukkunsa ja lähti töihin uudelle mantereelle. Matkaan lähti myös nuorukainen, joka muutti pois läheisten luota. Ei enää äitiä tekemässä ruokaa, ei lapsuudenystäviä treenien jälkeen, ei omaa kieltä vain peli jäi. Perhe tuki ihan täysin. Kävimme keskustelua aiheesta. Eivät he varmaan ole toivoneet, että lähden pois Suomesta, mutta kyllä he onnellisia olivat. Kun nuori pelaaja tekee sopimusta Pohjois-Amerikkaan, agentti tulee kuvioihin isommalla volyymilla kuin koskaan. Silloin ryhdytään kartuttamaan kaikkien tiliä, vaikka kahdensuunnan entry level -tulokassopimus ei vielä takaa miljoonia.
· 14 ·
6-0
Punnitaan tarjousta ja etsitään vertailukohtia. Yleensä se on kahdesta viiteen pelaajaan, joiden lähtökohtia vertaillaan ja täten saadaan aika ahtaat raamit sille, mitä vaaditaan rahallisesti, taustoittaa pelaaja-agentti Markus Lehto. Nykyään pelaaja saattaa jäädä SM-liigaan vielä vuodeksi. On haastavaa siirtyä nuorena paitsi urheilullisesti, myös muuten täysin uuteen kulttuuriin. On hyvä olla mahdollisimman valmis fyysisesti ja henkisesti ottamaan se haaste vasteen. Siirtyminen vieraaseen kulttuuriin ei ole aina kivuton. Ammattilainen ei lähde viettämään vaihtooppilasvuotta, vaan muuttaa töihin täysiin uuteen ympäristöön. Lisäksi kukaan ei tiedä, miten pitkään pelaaja viettää aikaansa yhdessä paikassa. Ongelmat perillä eivät ole tavattomia nuorille ihmisille. Agenteilla on kova vastuu tunnistaa jo etukäteen vaikeudet. Heidän tehtävänsä on vastata puhelimeen, kun asiakas soittaa yöllä itkun partaalla ja haluaa kotiin. Sopeutumisvaikeudet saattavat liittyä asumiseen, elämiseen, mihin vain. Joidenkin tukena on oltava päiviä tai viikkoja, kun he ovat lähteneet nuorina miehinä vieraaseen kulttuuriin, Lehto kertoo. tään. Ei siellä jätetä mitään sattumaan varaan. Ville Niemisellä hyppäys NHLkaukaloihin oli mahdollisesti vielä suurempi. Hän voitti heti ensimmäisellä kaudellaan Stanley Cupin Coloradon riveissä. Sillä oli jopa vähän negatiivinen vaikutus. Kannua nostellessa uskomattoman kauden päätteeksi luulin, että tässä nyt nostellaan pokaalia joka kauden päätteeksi. Elinkustannukset ovat todella kovat. Elämä on jetsettiä varsinkin jos olet nuori, naimaton tai lapseton. Monet uusrikkaat jääkiekkoilijat ostavat ensimmäisestä tilistään auton, talon tai omat vanhemmat ulos työelämästä. Vastoin yleistä käsitystä, pelaajat eivät silti välttämättä ole aivottomia juppeja, jotka tekevät automaattisesti ylilyöntejä. En koe, että tarvitsee olla talon arvoinen vene, tai veneen arvoinen kello. Samaa aikaa tämä Suunto näyttää, Korpikoski kertoo rahankäytöstään. Mutta ymmärrän niitäkin, jotka laittavat huikeita summia tavaroihin. Jokainen on tehnyt kovan työn päästäkseen siihen pisteeseen, kyllä siitä pitää osata myös nauttia. "Tavallisten" ihmisten on vaikea asettua NHL-pelaajan asemaan, kun tulotaso on niin erilainen. Joku voi ostaa ylimitoitetun asunnon tai tajuttoman kalliin auton. Se on kuitenkin subjektiivinen juttu. Kyseisellä henkilöllä todennäköisesti on varaa siihen, Lehto muistuttaa. Kovat kaulassa kehityskeskustelujen vetäminen tuntuu jotenkin kaukaiselta ajatukselta. Tulevaisuuden toivojen kohdalla avainasemassa ovat usein tähtitaivaalle tähyilevät lätkävanhemmat. Tarkoitusperä on varmasti hyvä, halu saada lapselle mahdollisimman onnellinen elämä. Nieminen ei näe asiaa ongelmana. En usko, että isät uhraisivat kaiken NHL:n eteen, mutta kiekkoilun eteen kyllä. Mistä muusta harrastuksesta, koulusta tai kerhosta saat enemmän kuin hyvin organisoidusta ja hoidetusta jääkiekosta? Nuori saa yhteisöllisyyden, kilpailun, sosiaalikasvatuksen ja urheilun samassa paketissa, Nieminen linjaa. Pohja kaikelle luodaan tietenkin lapsena. Korpikoski muistuttaa, että pelaaminen oli silloin kivaa, vaikka siitä ei saanut mitään. Nyt hänen elää suunnilleen samaa elämää kuin lapsena, mutta palkat ovat eri luokkaa. Kyllähän tässä vähän sellainen olo on, että mikä minusta tulee isona. Vieläkin samanlaista kuin oli koulussa. Hengataan ja pelataan lätkää.
MILTÄ RAHA MAISTUU?
Kun pelaaja pääsee NHL-uraansa kiinni, kiinnostavuus ja pankkitilin saldo nousevat uusiin sfääreihin. Kaukalossa vastassa ovat maailman parhaat jääkiekkoilijat, muualla kimpussa on siipeilijöitä, urheilutoimittajia ja lauma bändäreitä. Tulokassopimuksen tehneillä peruspalkka NHL:ssä on maksimissaan 925 000 dollaria. Bonuksilla vuosipalkka voi kohota yli kolmeen miljoonaan taalaan. Tiliä kertyy kuitenkin vain, kun tietty määrä pelejä "ylhäällä" täyttyy. Muuten korvaus pyörii hieman alle 100 000 dollarin luokassa. Lauri Korpikoski otti kesän 2008 harjoitusleirillä paikkansa joukkueesta ja pääsi pysyvämmin isoille jäille. Sitten tehdään sitä one way -rahaa. Sitä ei ikinä näe, raha menee vain tilille ja on siellä. Rangersin pelaajat tunnetusti ansaitsevat ja käyttävät rahaa eri tavalla kuin muut pelaajat. Esimerkiksi pingistä pelattiin kovilla panoksilla. Junnuna en ollut nähnyt sellaisia rahoja edes tilillä, ja toiset pelasivat pingistä siitä. Ei se heille tietenkään tunnu sitten missään. Siellä huomaa, että toiset ovat kypsempiä kuin toiset. Jokainen saa tehdä mitä itse tykkää, mutta en ole lähtenyt niihin hommiin. Markus Lehto korostaa agentin vastuuta puhuttaessa pelaajien isoista tileistä. Agentin on hyvä valmistaa nuorta ihmistä tähän. On katsottava taloudellisesti kannattava tapa hoitaa sitä varallisuutta. Raharikkaudesta tulee nopeasti arkipäiväistä. Moni taloudellisesti menestynyt hiljenee kysyttäessä valuutan arvosta. Tietyn vaiheen jälkeen paksu lompakko muuttuu käyttövälineeksi elintason ylläpitämiseen. Maksettava palkkakin menee tilille muiden numeroiden jatkeeksi, pelkillä koroilla elää leveästi. Ei se raha siinä ole... Se on vain käyttöväline, sillä saa hyvän elintason. Pääasia aidosti on pelaaminen. Jos peli menee huonosti, se ottaa päähän. Ei se vaikuta, miten iso shekki tilille tulee, Korpikoski pohtii. Nieminen huomauttaa, että NHLelämä vaatii veronsa myös taloudellisesti.
VIIMEINEN SAMMUTTAA VALOT
Tosiasiassa pelaajien hyvä tulotaso takaa pelkästään velattomuuden ja elintason myös NHL-uran jälkeen. Niin, uran jälkeen. Nykypäivänä joka tuutista toitotetaan koulutuksen merkitystä. Ilman sitä tai tätä tutkintoa et pääse unelmaasi kiinni. Mitä jos unelmat ovat jo toteutuneet, mutta koulunpenkki jäänyt? NHL-pelaajat ovat nuorena kiivenneet korkeimmalle mahdolliselle huipulle. Sieltä voi myös pudota tyhjän päälle. Kaikilla ei ole siihen seuraavaan oveen avaimia. Minulla on lukiokoulutus, eikä ole aikaa hankkia oikein mitään kunnollista, Korpikoski kertoo. Lehdon mukaan itsenäinen taloudenhoito jo uran aikana auttaa sen jälkeiseen elämään. Lähipiiri ei voi auttaa kaikessa. Välillä on hyvä hoitaa omat laskunsa, se kasvattaa pelaajia myös kaukalon ulkopuolella ja valmistaa heitä siihen muuhun elämään. Oma kysymyksensä on se, mitä koko elämänsä jääkiekkoa pelannut ex-urheilija voisi tehdä. Kaikki eivät voi ryhtyä maajoukkueen joukkueenjohtajiksi. Korpikosken mukaan liikkeelle on joka tapauksessa pakko päästä. Meidän avuihin liittyy ehkä se, että on nähnyt maailmaa ja tulee toimeen eri ihmisten kanssa. Uran jälkeinen ammatti liittyy ehkä jotenkin näihin.
ISO SHOW
Pelaaja viettää todennäköisesti ainakin ensimmäisen vuotensa AHL:ssä, mahdollisesti pidempäänkin. Elämä ei ole herkkua, vaan päiviä täyttävät bussimatkat ja kova kilpailu pelipaikoista. Rahaakaan ei vielä tuhlattavaksi asti ole. Totuuden nimissä AHL-elämä on pientä maistiaista NHL:stä, joten se ruokkii unelmaa, taustoittaa kolikon kummankin puolen perusteellisesti nähnyt Ville Nieminen. Nykyään Euroopassa pelaava Nieminen muistelee, että sopimuksen allekirjoittaminen oli isompi juttu kuin hänen ensimmäinen NHL-ottelunsa. Kolmen AHL-kauden jälkeen sitä ajatteli unelman lähenevän jatkuvasti, ja että se ensimmäinen ottelu on seuraava, luonnollinen askel. Korpikoski taas aloitti NHL-uransa ryminällä. Hyvin pisteitä farmissa tehnyt hyökkääjä kutsuttiin ylös kesken pudotuspelien Pittsburghia vastaan. Heti ensimmäisessä ottelussa tuli maali, mutta Rangersin ottelut päättyivät kuitenkin jatkoajalla tulleeseen tappioon. Seuraavan kesän harjoitusleirillä joukkueesta oli kuitenkin varattu paikka turkulaiselle. Kaikki voivat sanoa, että campilla on kaikki auki ja kuka tahansa voi päästä joukkueeseen. Ei se niin mene. Siellä on yksi tai kaksi paikkaa vapaana, ja ne kisaajat tiede-
MARRASKUU 2011 # 2
· 15 ·
6-0
R A H A : R A K K A U D E S TA L A J I I N
KOLIKON KÄÄNTÖPUOLI
Suomessa riittää ammattimaisia huippu-urheilijoita, mutta harvalle maksetaan urheilemisesta. Palloilumiljonäärien elintaso on useimmille ammattilaisille vain etäinen haave.
kimmo mäkeläinen
POIKKEUKSELLINEN LAHJAKKUUS
· 16 · # 2 MARRASKUU 2011
ooralotta Neziri on poikkeuksellinen 18-vuotias. Hän on toki sitä jo pelkillä urheilusaavutuksillaan, sillä harva suomalainen pikajuoksija on vastaavassa iässä ollut kolminkertainen aikuisten SM-mitalisti, nuorten Euroopan mestari ja aikuisten maaotteluvoittaja. Mutta urheilemisen lisäksi hän on laittanut itsensä likoon myös kabineteissa ja neuvottelupöydissä. Nettisivujensa tuoreimmissa promokuvissa Neziri poseeraa Porin stadionin parkkipaikalla uudenkarhean Audin vieressä. Yhteistyösopimuksen vääntäminen ei sujunut itsestään, vaan sen syntyminen oli vuoden vääntämisen tulos. Ja väännön teki urheilija itse. Jäätävä suoritus ilman manageria. Hän on nähnyt itse vaivaa, ollut rohkea, ja sitä kautta on saatu rahaa, valmentaja Jussi Ihamäki kehuu suojattiaan. Vauhtikoneen virittäjän mielestä kaksikon tilanne on hyvä. Sponsorisopimuksia on saatu sorvattua niin paljon, että kulut saadaan peittoon. Ulospäin näkyvin tukija on entinen huippujalkapalloilija Sami Hyypiä, jonka SH4-tukirenkaaseen Neziri pääsi kesällä. Porilaiset ovat sorvanneet muutamia muitakin hyviä diilejä, ja ne ovat kaikki syntyneet samalla kaavalla. Valmentaja Ihamäki on antanut vinkkejä, ja urheilija Neziri on tehnyt käytännön työn. Tässä vaiheessa kun en vielä ole maailmantähti tai tunnettu joka puolella, on parempi soitella itse kuin että joku vanha mies selittäisi, että tällainen tyttö tarvitsisi auton, Neziri arvelee. Paketti on kunnossa, joten Neziri voi treenata ammattimaisesti ei kuitenkaan ammattilaisena. Tilanne on absurdi. Viikkotasolla harjoitteluun on pakko käyttää rajusti aikaa, mutta kukaan ei siitä maksa. Samaan aikaan vaikkapa vuotta nuorempi porilaisjääkiekkoilija Joel Armia on päässyt jo siihen vaiheeseen, että hän saa rahaa säästöön pelaamisestaan. En saa palkkaa, pelkät kulut pois. Niin sanotusti tienatut rahat menevät leireihin ja matkoihin, Neziri myöntää. Suomen Urheiluliiton antama tuki on toistaiseksi ollut minimaalista. Kahvirahoja maksettiin, Ihamäki tiivistää. Daegun MM-katastrofin jälkeen SUL lanseerasi oman tehostamisohjelmansa, jonka budjetti on 250 000 euroa. Käytännön tasolla rahat menevät lähinnä Pajulahden urheiluopiston pyörittämiseen, yhteistyöhön Terveystalon kanssa ja seiväshyppykonsultti Steve Ripponin palkkaan. Samaan aikaan moni maajoukkuetason urheilija tipahti kokonaan pois liiton tukien piiristä. Tähän mennessä liitto on maksanut etelänleireille hotellit ja lentoliput. Ei se tuki järin ihmeellistä ole ollut, Neziri myöntää. Kimmo Mäkeläinen
N
6-0
emmi vinberg
PERHEELLINEN EI PELAA
M
enossa on kiihkeä salibandyn 2. divisioonan paikalliskamppailu. Kentällä pelaajien taso vaihtelee laidasta laitaan. Molempien vaihtopenkillä riittää lajin parissa kerättyjä natsoja vaikka muille jakaa. Toista joukkuetta luotsaa poikien nuorten maajoukkueen MM-kultaan valmentanut Jarkko Rantala. Toiselle joukkueelle ohjeita jakaa mies, joka vielä kolme vuotta sitten taisteli kynsin ja hampain paikasta lopulta miesten MM-kultaa voittaneesta joukkueessa. - Kyllä tuolla tekisi mieli olla mukana, Aki Seppälä toteaa taiston tauottua. Yhteensä 276 Salibandyliigaottelua pelannut Seppälä on malliesimerkki ammattimaisesta urheilijasta lajissa, jossa isot rahat eivät liiku. 32-vuotias Seppälä pelasi viimeisen liigakautensa 2008 2009. Rahkeita huipulle olisi yhä, mutta kahden lapsen isän pitää miettiä muutakin. - Kun sain Lappeenrannasta vakinaisen työpaikan, ja illat meni treenatessa, tuli väistämättä ajateltua, jaksaako tätä kauan. Tunnit tulivat aika täyteen, hän kuvailee. Työnantaja suhtautui alusta alkaen Seppälän harrastukseen positiivisesti. Maajoukkueenkin mukana ollut puolustaja pääsi leireille ja NST:n pelimatkoille,
mutta välillä piti tinkiä. - Käytin useasti vapaapäiviäni maajoukkuetapahtumiin ja arjen liigapeleihin. Suomen paidan 25 kertaa päälleen pukenut mies kertoo, että kulukorvaukset lajin parissa olivat nimellisiä. Kovan statuksen pelimies sai lompakkoon täytettä muun muassa sponsorisopimuksilla. - Sain minä muutakin kuin päivärahat. Eläkesäästöä ei niillä summilla tosin tarvinnut miettiä. Kuukausikorvaukset olivat kolmenumeroisia, hän paljastaa. Kun työt veivät aikansa, ja vaimokin muistutti yhteisen ajan puutteesta, asioita piti pohtia tosissaan. Sinetin lopettamiselle huipputasolla antoi esikoispojan syntymä. - Kyllä perhe voittaa urheilun selvästi. Niitä ei tarvitse edes laittaa samaan vaakakuppiin, Seppälä painottaa. 2. divisioonan Katajan kirjoilla oleva Seppälä on nyt sivussa akillesjänteen repeämisen takia. Jalka on pelikuntoinen keväällä. Onko poissuljettua, että Seppälä nähdään vielä huipputasolla, kun lapsetkin hieman kasvavat? - Ei välttämättä. Jalka on kuitenkin saatava täyteen kuntoon. Ja on sitten eri asia, onko minulla enää mitään käyttöä, hän virnistää. Tuomo Reponen
PALAUTUSTA YÖVUOROSSA
uipulle tähtäävä urheilija huolehtii kehittymisestään monipuolisesti: harjoittelee kovaa, syö hyvin ja palautuu fyysisesti lepäämällä riittävästi. Ammattilaisella koko elämänrytmi rakentuu usein näiden asioiden varaan. Tom Niinimäki on kiistatta huippu-urheilija. Hän on kansallisen tason nyrkkeilijä ja lukkopainin Euroopan mestari. Ammattilainenkin hän on vapaaottelijana Niinimäki kolkuttelee Pohjois-Amerikan isojen areenoiden portteja. Niinpä Niinimäki on treenannut itsensä fyysisesti äärimmäisen hyvään kuntoon, ruokavaliokin on kohdillaan. Kovan harjoituksen päälle Niinimäki suuntaa kuitenkin iltaisin töihin, parhaan levon tunnit kuluvat yökerhon ovimiehenä. Tätä on marginaalilajin ammattilaisen arki. Niinimäki tekee öisin töitä, jotta voi päivisin urheilla ja saa vuokran maksettua. - Yötyö verottaa tietysti henkistä ja fyysistä palautumista. No, se on hyvä puoli, että saan nukkua. - Suomessa on marginaalilajeissa lähes mahdotonta löytää sponsoreita tai ylipäänsä rahoitusta. Suomalaiset eivät muutenkaan arvosta urheilua samalla tavalla kuin monissa muissa maissa, Niinimäki pohtii.
jani mesikämmen
H
Höyhensarjan taistelija tekee tinkimätöntä työtä. Lokakuussa hän puolusti vakuuttavasti Cage-promootion titteliään, otteluun valmistautumiseen kuului sparrausleiritys Lontoossa ja Oslossa. - Budjetti minimoitiin ja kotisali on jonkin verran tullut vastaan kuluissa. Pääasiallisesti reissut ovat omakustanteisia, Niinimäki valottaa realiteettejaan. Kokenut ottelija on parin viime vuoden aikana niputtanut tieltään kovia vastustajia ilman tappioita. Näytöt ovat sitä luokkaa, että Niinimäki on tyrkyllä Amerikan rahakkaammille areenoille. Todellinen näytönpaikka on kiinni lähinnä taustajoukkojen onnistumisesta. Sen kortin Niinimäki haluaisi katsoa kykyjensä testaamiseksi, mutta myös siksi, että tienestejäkin voisi olla tarjolla. Toistaiseksi hän puskee eteenpäin kliseisesti rakkaudesta lajiin. - Jos otetaan UFC esimerkkinä, ensimmäisissä otteluissa rivimies tienaa ehkä joitakin tonneja. Ei silläkään työntekoa lopeteta, mutta niitä kun voittaa, meininki muuttuu tietysti nopeasti. Tällaisesta tilaisuutta Niinimäki odottaa parhaillaan, lokakuun työnäyte voi poikia mahdollisuuden nopeastikin. Ellei näin käy, hän puolustaa Cage-vyötään helmikuussa Espoossa. Jani Mesikämmen MARRASKUU 2011 # 2 · 17 ·
6-0
R A H A : VA K I O V O I T TA J A N S I J O I T U S P U L M A
MIHIN MENEVÄT HJK:N MILJOONAT?
Helsingin Jalkapalloklubi on Suomen ykkönen millä tahansa mittarilla. Kyse ei ole enää siitä, kuinka usein ja kuinka ylivoimaisesti HJK voittaa Suomen mestaruuden. Viimeistään nyt on aika kysyä, mikä on seuraava askel.
Teksti: Juhavaltteri Salminen Kuva: Sebastian Stenvall lukemien valossa vastaava tilanne oli selvä jo ennen kauden alkua: viime tilikauden liikevaihto oli yli miljoona euroa muhkeampi kuin liigan seuraavaksi suurin liikevaihto. HJK oli VPS:n ohella ainoa liigaseura, jonka taloudellinen tulos oli plussalla. HJK teki sen isoimmalla budjetilla ja voitti samalla mestaruuden. Tämän kauden euroseikkailu tuotti Klubille suomalaisittain merkittävästi tuohta, vaikka lohkovaihe jäikin haaveeksi. Varovaisenkin arvion mukaan europelit ja niiden poikimat pelaajamyynnit toivat HJK:lle pari miljoonaa euroa. Suurin osa tulosta on budjetoimatonta, koska suomalaiset seurat tuskin lastaavat europeleille suuria taloudellisia paineita.
K
· 18 ·
entällä HJK:n ylivoima kävi selväksi kaikille, jotka seurasivat Veikkausliigaa. Talous-
# 2 MARRASKUU 2011
6-0
RAHA: SELF-MADE MAN
000 taalasta reiluun 100 000 dollariin vuodessa, Koivuniemi toteaa.
TYÖTTÖMÄSTÄ AMMATTILAISEKSI
Joskus on ollut toisinkin. Laman velloessa Suomessa 1990-luvulla Koivuniemi joutui jättämään sähköasentajan työnsä Kirkkonummella. Isku oli kova, mutta työttömyys loi pohjan tulevalle ammattilaisuralle. Työttömänä Koivuniemellä oli enemmän aikaa keskittyä keilailuun ja hän kilpailikin hyvällä menestyksellä niin Suomessa kuin kansanvälisilläkin kentillä. Onnistumiset saivat suomalaisen kurottamaan yhä korkeammalle. - Vuonna 1996 muutimme perheen kanssa Amerikkaan. Silloin oli paljon hyviä amatöörikisoja, joilla elätinkin perhettä muutaman vuoden. Sitten vuonna 1999 päätin ottaa viimeisen askeleen ja kokeilla siipiäni maailman parhaiden kanssa, eli liityin PBA-ammattilaisjärjestön jäseneksi. Rohkea veto kannatti, ammattiurheilijan urasta tuli todellisuutta. Huippukeilaajan tavallinen työpäivä ei juuri poikkea muista huippu-urheilijoista. Treenattava on ja paljon, jos mielii pysyä huipulla. - Kotona ollessani yleensä joko juoksen aamulla lenkin tai käyn kuntovalmentajani luona. Iltapäivällä harjoittelen paikallisessa keilahallissa tai ajan hieman kauemmas yhden sponsorin kaksirataiseen valmennuskeskukseen harjoittelemaan, Koivuniemi kertoo. Kilpailupäivät ovat aivan oma lukunsa. Näennäisestä leppoisuudesta huolimatta kestävyyttä vaaditaan, sillä harva kilpailu kestää yhtä kauan kuin keilakisa. Helpolla voittoa ei tässä lajissa saavuteta. - Kilpailupäivät ovat hyvin erilaisia riippuen kilpailusta, mutta parhaimmillaan päivässä voi olla keilaamista yhdeksän tuntia. Usein kilpailut myös jatkuvat heti seuraavana aamuna, noin 11 tuntia edellisen pelin loppumisesta, Koivuniemi naurahtaa.
PULLEA TILIPUSSI VAATII KAATOJA
Keilailuammattilaisen tulot koostuvat pääasiassa palkintorahoista. Professional Bowlers Associationin 3500 jäsenestä keilailulla itsensä elättää vain noin 30 urheilijaa. Yksi heistä on Mika Koivuniemi.
Teksti: Reija Saarinen Kuva: PBA avallinen tamperelaispoika harrastaa nuorena jääkiekkoa ja jalkapalloa, ehkä vielä koripalloakin. Aivan kuten Mika Koivuniemi, jonka lajivalikoimaan kuuluivat kaikki kolme. Murrosiässä hän teki kuitenkin poikkeuksellisen ratkaisun ja heivasi valtalajit. Koivuniemi keskittyi keilaamiseen. Se on vienyt hänet perheineen asumaan Yhdysvaltoihin, Michiganin osavaltion Hartlandiin. Keilailun pariin hän uskoo jääneensä tietystä syystä. - Minua kiehtoi keilailun vaikeus ja tietysti mukava kaveripiiri jonka olin saanut hallilta, Koivuniemi muistelee. Jokainen keilaamista kokeillut tietää, että vaikeutta lajissa riittää, jos haluaa tehdä muutakin kuin paiskoa kuulaa ränniin. Huipputasolla ky· 20 · # 2 MARRASKUU 2011
VOITONJANOA RIITTÄÄ
Kantti on kuitenkin kestänyt, sillä voittoja herra on kahminut ammattilaisurallaan melkoisesti. Tärkeintä voittoa Koivuniemi ei kauaa mieti. - Vuoden 2001 US Openin voitto on paras yksittäinen voitto, koska kisa on vaikein Majorskisa voittaa ja myös arvostetuin pelaajien keskuudessa. Alkuvuodesta Koivuniemi voitti PBA:n historian rahakkaimman kilpailun, Tournament of Championsin. Vaivanpalkaksi heltisi neljännesmiljoonan verran taaloja. Hänet valittiin myös PBA-kiertueen vuoden pelaajaksi. Tulevasta kaudesta on tulossa pelimäärällisesti pienin 13 vuoteen. - Pelaamme Las Vegasissa World Series of Bowling -osuuden, joka käsittää kahdeksan kisaa. Tämän lisäksi tällä kaudella on seitsemän muuta kisaa. Ennen kisoja oli 20, Koivuniemi laskeskelee. Ennen ammattilaiskauden alkua suomalainen on kiertänyt maailmaa pelaten erilaisia turnauksia. World Bowling Tourin pistevoiton hän on jo varmistanut itselleen. Tulevaisuutta Koivuniemi ei suotta mieti, vaan kliseisesti elää päivän kerrallaan. Uran lopettamista 44-vuotias keilaaja ei ole edes harkinnut. - Pelaan niin kauan kuin uskon omaavani mahdollisuudet voittaa ammattilaisten titteleitä, Koivuniemi lupaa. Jonkinlaisia haaveita uranjälkeisestä elämästä toki löytyy. Hän osaa jo kuvitella, missä viettää aikaansa tulevaisuudessa. - Toivottavasti omalla viinitilalla, Koivuniemi naurahtaa.
T
seessä on yksi maailman vaativimmista taitolajeista. Äärimmäisen tarkkuuden lisäksi huippukeilaajan on osattava ottaa huomioon ratojen öljyprofiili sekä pelattavan alustan kitkaisuus. Näitä asioita tavallinen pikkujoulukeilaaja tuskin miettii lähettäessään pallon radalle. Koivuniemi elättää itsensä keilaamalla, uran palkintorahat mitataan jo miljoonaluokassa. Lajin vaativuuden huomioiden tienaaminen on monille kuitenkin henkisesti rankkaa. Tarvitaan taidon ohella onneakin. Tilipussi ei kasva ilman kovia onnistumisia, toisin kuin vaikkapa palloiluammattilaisilla, joiden elanto on taattu peliesityksistä riippumatta. Kovimmat huiput saavat toki keilaradoillakin hieman helpotusta tilanteeseen yhteistyökumppaneiden avulla. - Minulla sponsoritulot ovat vaihdelleet 30
R A H A : A S I A N T U N T I JA L AU S U N N O T
6-0
URHEILUBISNEKSEN KUOLEVAISET SIWAT
Suomalaisella urheiluorganisaatiolla on parhaimmillaan kansainvälisen yrityksen näkyvyys, ja pahimmillaan nakkikioskin liikevaihto. Sellainen yhtälö tuottaa ruumiita.
Teksti: Lari Vesander Kuva: Jani Mesikämmen
M
ikään muu bisnes ei saa yhtä helposti yhtä paljon ilmaista näkyvyyttä kuin urheilu. Jokainen pääsarjatason tapahtuma noteerataan näkyvästi paikallisessa ja usein myös kansallisessa mediassa. TV näyttää pelejä suorana ja huippuhetkiä toistetaan parhaaseen katseluaikaan. Monet maan tunnetuimmista ihmisistä ovat urheilijoita. Tämän perusteella voisi luulla, että urheilu olisi merkittävää bisnestä. Ei ole. Pääsarjajoukkueemme ovat taloudellisesti samaa luokkaa kuin kioskit tai kaupat. Esimerkiksi Korisliigan ja Superpesiksen joukkueiden budjetit vastaavat yksittäisen R-kioskin liikevaihtoa. Suomalaisessa joukkueurheilussa on supermarket-taso, lähikauppataso ja kioskitaso. Ensimmäisellä tasolla patsastelee jääkiekko, toisella painii jalkapallo ja kolmannessa kategoriassa rämpivät muun muassa koripallo ja pesäpallo. Jääkiekon SM-liigan suurimpiin seuroihin kuuluvien Kärppien ja JYPin liikevaihto on samaa luokkaa kuin keskiverron S-marketin myynti. Jokerien liikevaihto on hieman suurempi, mutta S-ketjussakin on varmasti keskimääräistä suurempia marketteja, ja ne todennäköisesti tekevät voittoa -- toisin kuin Jokerit (viime tilikauden tappiot 1,3 miljoonaa euroa). Jalkapallon Veikkausliigassa puolestaan seuran keskimääräinen budjetti on pienempi kuin tavallisen kivijalka-Siwan myynti. Hallitsevan mestarin HJK:n edellisen, euromenestystä edeltäneen, tilikauden liikevaihto oli sentään tavallisen K-marketin luokkaa, reilut kolme miljoonaa euroa.
seurat tappiota. Valioliiga on maailman velkaantunein urheilusarja. Maaliskuussa 2010 brittilehti The Guardian kertoi, että Valioliigan 18 seuralla on yhteensä neljän miljardin euron velat. Se on enemmän kuin muilla eurooppalaisjoukkueilla yhteensä. Eikä lukemassa ollut edes mukana kahta sen hetken velkaantuneinta englantilaisseuraa, Portsmouthia ja West Hamia. Jos tavalliset yritykset tekisivät samanlaisia tuloksia, ne menisivät nopeasti nurin. Brittiseurat sen sijaan pysyvät pystyssä. Vuonna 1923 Englannin neljällä ylimmällä sarjatasolla pelasi 88 joukkuetta. 85 vuotta myöhemmin seuroista 85 oli yhä olemassa. Sen sijaan vuoden 1912 sadasta suurimmasta englantilaisyrityksestä puolet oli kadonnut 83 vuodessa. Englantilaisseurojen selviytymistaso on sitä luokkaa, että niitä voisi pitää melkein kuolemattomina. Suomessa jalkapalloseurat ovat sen sijaan täysin kuolevaisia. Vuonna 1990 perustetussa Veikkausliigassa on pelannut kaikkiaan
37 joukkuetta. Parinkymmenen vuoden aikana kolmannes Veikkausliigassa pelanneista seuroista on lopettanut edustusjoukkueensa ja viidennes koko toimintansa. Olisi mukava ajatella, että seurojen joukkokuolema on vain hetkellinen poikkeus, mutta totuus on toisenlainen. Jos lukuun otettaisiin mukaan 1980-luvulla mestaruussarjassa pelanneet joukkueet, seuraruumiita olisi melkein tuplamäärä.
PUTOAMINEN ON MAHDOLLISUUS
Yksi suomalaisseurojen keskeisimmistä ongelmista on se, että ne näkevät sarjasta putoamisen lähes pelkästään uhkana. Pelko on toki ymmärrettävä, kun ottaa huomioon, että moni joukkue on mennyt liigapaikan menetyksen myötä konkurssiin tai lopettanut toimintansa. Seuroissa pitäisi kuitenkin tajuta, ettei niitä tapa putoaminen vaan surkea taloudenpito. Itse asiassa putoaminen on bisnesmielessä mahtava mahdollisuus, josta monet yritykset voivat vain haaveilla. "Seura voi aina hätätapauksessa laskea palkkoja ja kilpailla alemmassa sarjassa. Mitäpä jos muutkin yritykset voisivat toimia näin. Ajatelkaa, jos Ford voisi potkia pellolle taitavat työntekijät, ottaa tilalle taitamattomampia ja tehdä huo-
nompia autoja", toimittaja Simon Kuper ja taloustieteilijä Stefan Szymanski vertaavat kirjassaan Why England Lose. Suurin ero Suomen ja suurten jalkapallomaiden välillä on kuitenkin se, että ulkomailla yksikään suuri jalkapalloseura ei katoa kartalta velkojen takia. Kun Fiorentiina meni nurin vuonna 2004, se pudotettiin nelosdivariin, mutta muutamaa vuotta myöhemmin seura oli takaisin Serie A:ssa. "Jos West Ham tai Liverpool menisi selvitystilaan, niillekin taattaisiin mahdollisuus uudelleen syntymiseen uuden johdon alaisuudessa. Seurat voivat käyttää kuinka paljon rahaa tahansa ja joku tulee aina pelastamaan ne. Tämä tunnetaan talousmaailmassa moraalin häviämisenä: kun tietää tulevansa pelastetuksi vaikka kuinka tuhlaisi, on vapaa tuhlaamaan", Kuper ja Szymanski kirjoittavat. Mutta vaikka sheikit, oligarkit ja teollisuuspamput syytäisivät seuraansa kuinka paljon rahaa tahansa, he eivät pysty muuttamaan yhtä tosiasiaa: urheiluseurat ovat pieniä ja tappiollisia yrityksiä. Joku voisi väittää, etteivät ne ole yrityksiä ollenkaan. Varsinkin suomalaisten jalkapalloseurojen toiminta muistuttaa avoimine osakeanneiksi nimitettävine varainkeräyksineen muistuttaa enemmän hyväntekeväisyysjärjestöä kuin osakeyhtiötä. "Jalkapalloseurojen pitäisi tunnustaa olevansa enemmän museoita kuin pörssiyhtiötä ja pyrkiä palvelemaan yhteisöä ja pysymään samalla vakavaraisina. Se kuulostaa vaatimattomalta tavoitteelta, mutta harva seura yltää edes siihen", Kuper ja Szymanski ohjeistavat. Ohje sopii Suomenkin oloihin kuin pipo pakkaseen, mutta harva seura on valmis ottamaan siitä vaarin. Seurojen tekemistä taloudellisista tappioista päätellen Veikkausliigan uhriluvut tulevat lähivuosina vain nousemaan entisestään.
MISTÄ TÄTÄ VELKAA TULEE?
Joukkueurheilu on pieni bisnes, mutta se on myös surkea bisnes. Kahdella viimeisimmällä tilikaudella Veikkausliigan joukkueet ovat tehneet yhteensä lähes 10 miljoonan euron tappiot. Eikä tilanne ole ulkomailla juurikaan parempi. Englannissa Valioliigaseurojen liikevaihto on samaa luokkaa kuin tavallisella Tescoketjun marketilla. Tosin sillä erotuksella, että Tescot tekevät säännönmukaisesti voittoa ja Valioliigan
LIIKEVAIHDOT:
KAUPAT, KIOSKIT JA URHEILUSEURAT
(luvut miljoonia euroja) Jokerit HC Keskiverto S-market Oulun Kärpät SM-liigajoukkue ka. Keskiverto K-market HJK Veikkausliiga-seura Keskiverto Siwa Keskiverto R-kioski Lappeenrannan NMKY 9,2 7,8 7,6 5,75 3,4 3,2 1,17 1,15 0,4 0,38
MARRASKUU 2011 # 2
· 21 ·
6-0
R A H A : A S I A N T U N T I JA L AU S U N N O T
SPONSOROINNIN UUDET KASVOT
Lätkäleijonia ja edustavia naisia yritykset ovat vihdoin havahtuneet siihen, että urheiluun syydettävälle rahalle on syytä saada oikeaa vastinetta.
nuksella. Tämän kehityksen linkki pinnalla olevaan yritysten yhteiskuntavastuuteemaan on silmiinpistävä. tilanne on vastaava kuin jalkapallossa, vaikka aika ajoin maassamme kasvaakin Kalle Palanderin ja Jarkko Niemisen kaltaisia, lähes kansainvälisen tähtistatuksen saavuttaneita, valonpilkahduksia. Suomalaisen urheilusponsoroinnin mittasuhteita kuvaavan Mainostajien Liiton Sponsorointibarometrin mukaan urheilusponsorointimme kokonaisarvo oli viime vuonna noin 100 miljoonaa euroa. Tästä selvästi suurimman potin haali jääkiekko 31 miljoonan euron osuudellaan. Yritysten silmissä mielenkiintoisimmat sponsorointikohteet olivatkin jääkiekkomaajoukkue, HIFK ja Kiira Korpi. HIFK:n suosiota selittää osaltaan seuran parantunut urheilullinen menestys, mutta myös markkinoinnin ammattilaisia sisältävä seurajohto on osannut vahvistaa seuran asemaa maamme kiekkoilun ykkösbrändinä. Korven puhtoinen imago taas epäilemättä vetoaa moniin suomalaisiin mainostajiin. Teksti: Arto Kuuluvainen Kuva: Marko Rantanen akta on yksinkertainen: urheilusponsorointi on muutoksen partaalla. Siinä missä yritykset ovat aiemmin pitäneet sponsorointia lyhyen tähtäimen markkinointiviestinnän välineenä tai suoranaisena hyväntekeväisyytenä, sen sisältö on muuttumassa strategisempaan suuntaan. Pelkkä pelipaita- tai kaukalonlaitamainos ei enää kauaa riitä sponsoreille vastineeksi merkittävästä rahallisesta panostuksesta. Kylmästi sanottuna rahalle halutaan nykyisin vastinetta. Sponsorointi, tai nykytermein yritysyhteistyö, on kuulunut ammattiurheiluun jo toistasataa vuotta. Ensimmäinen tunnettu esimerkki sponsoroinnista löytyy jo vuodelta 1898, kun tuolloinen Englannin jalkapallomestari Nottingham Forest solmi yhteistyösopimuksen panimoyhtiö Bovrilin kanssa. Sponsoroinnin läpimurron varteenotettavana markkinointikanavana mahdollisti kuitenkin vasta TV-lähetysten kehitys. Sittemmin kehityksen vauhti on ollut hurjaa. Vuonna 1982 sponsorointiin investoitiin globaalisti 500 miljoonaa dollaria, kun vastaava luku tänä päivänä on lähemmäs 40 miljardia dollaria. Maailmantalouden kriisien vaikutus urheilun tukemiseen on tosin vielä epäselvää, sillä asiantuntija-arvioiden mukaan lama söi sponsorikakusta kymmenkunta prosenttia. Huippu-urheilun näkökulmasta huomionarvoista on se, että yritykset ovat jo pitkään antaneet vahvoja signaaleja tukemisen kohdentamisesta jatkossa nuoriso-urheiluun huippu-urheilun kustan· 22 · # 2 MARRASKUU 2011
F
LEIJONAT, HIFK JA KIIRA
Suomalaista urheilusponsorointia leimaa vahva paikallisuus. Urheilu nähdään maassamme paikallisen identiteetin vahvistajana ja täten myös yritykset keskittyvät usein paikallisten seurojen tukemiseen. Vain kaikkein menestyksekkäimmät suomalaisseurat onnistuvat houkuttelemaan edes valtakunnallisen tason tukijoita, puhumattakaan globaaleista yrityksistä. Suurimpien suomalaisten yritysten merkittävimmät panostukset urheiluun suuntautuvat puolestaan rajojemme ulkopuolelle. Esimerkiksi Nokia on investoinut Yhdysvalloissa kymmeniä miljoonia dollareita näkyvyyteen amerikkalaisen jalkapallon yliopistofinaaleihin lukeutuvassa Sugar Bowlissa. Selitys on yksinkertainen. Potentiaalisten asiakkaiden määrä Yhdysvaltain markkinoilla on eri luokkaa kuin pienessä Suomessa. Suomalaisten urheilijoiden tai urheiluseurojen ainoa tie päästä käsiksi merkittävämpiin rahavirtoihin on menestyminen kansainvälisesti arvostetuissa kilpailuissa. Missä lajeissa tällaiseen on realistinen mahdollisuus? Kysymys on haastava. Suomalaisten lempilapsi jääkiekko on globaalissa mittakaavassa pieni laji, jonka kansainväliset seurajoukkuekilpailut ovat lapsenkengissään. Kuningas jalkapallossa taas kansainvälinen kilpailu on niin kovaa, ettei Veikkausliigaseuroilta voi realistisesti odottaa menestystä vaikkapa Mestarien liigassa. Suosituimmissa yksilölajeissa
MODERNIMPI NÄKÖKULMA
Jokaisen seurajohtajan ja managerin tulisi ymmärtää median, markkinoiden ja huippu-urheilun välillä vallitseva kolmiyhteys. Yksinkertaistettuna logiikka toimii seuraavasti: Heikkotasoinen urheilu ei kiinnosta mediaa. Ilman medianäkyvyyttä taas on vaikeaa houkutella sponsoreita, ja ilman sponsoreita menestyvän urheilutuotteen rakentaminen on mahdotonta. Suomalaiset urheiluseurat eivät ole osanneet hyödyntää liikkeenjohdossa vuosikymmeniä käytössä olleita metodeja. Esimerkki vaikkapa asiakkuudenhallintajärjestelmän hyödyistä löytyy NHL-seura Nashville Predatorsista. Keräämällä järjestelmällisesti tietoa kan-
nattajiensa mieltymyksistä seuran markkinointiosasto huomasi golfin olevan suosituin harrastus faniensa keskuudessa. Tämä oli vahva myyntiargumentti Predatorsin houkutellessa uusia sponsoreita paikallisista golf-kentistä. Kotimaisen esimerkin uudenlaisesta suhtautumisesta yritysyhteistyöhön tarjoaa SM-liigaseura KalPa. Kuopiossa oivallettiin, että verkottamalla keskenään seuran satoja yhteistyökumppaneita, seura pystyy tarjoamaan partnereilleen aitoa lisäarvoa uusina liiketoimintamahdollisuuksina. Tätä kautta KalPa uskoo sitouttavansa yritysyhteistyökumppaneitaan aiempaa pidemmäksi ajaksi ja suuremmilla panostuksilla seuran tukijoukkoihin. Koska KalPa ei suoranaisesti kilpaile yhdenkään yhteistyökumppaninsa kanssa, se voi toimia puolueettomana yhteistyöverkoston organisaattorina. Hanke tuotti nopeasti tuloksia muun muassa verkoston jäsenten yhteismarkkinointikampanjoiden muodossa. Moni suomalainen urheiluseura on kuitenkin vielä pahasti jäljessä ajattelutavan muutoksesta, elinkeinoelämällä onkin merkittävä rooli muutoksen vauhdittajana ja kehitysideoiden lähteenä. Sponsorointipäätöksistä päättävän johtajan olisikin paikallaan esittää urheiluväelle aina kysymys: mitä hyötyä markkinointi-investoinnista todella on yritykselle? Suuremmat suomalaisyritykset arvioivat jo sponsorisopimusten yritykselleen tuomaa näkyvyyttä vertaamalla sitä vastaavan mainosnäkyvyyden ostohintaan sanomalehdissä tai televisiossa. Tämänkaltainen järjestelmällisyys on tullut urheilusponsorointiin jäädäkseen. Siihen sopeutuminen on urheilupäättäjälle kohtalon kysymys.
R E P O R TA A S I : H A B A R O V S K I N I H M E
6-0
KAUPUNKI SIPERIAN TAKANA
Habarovsk on KHL:n syksyn kuumin nimi. Kaukaisella seuralla on tuttu valmentaja ja muutama tunnettu pelaaja, mutta muutoin kyseessä on suuri tuntematon. Jari Lappalainen kertoo, mistä Habarovskissa ja kaupungin suosikkijoukkueessa on kyse.
Teksti: Jari Lappalainen Kuvat: Janina Lappalainen
U
seimmat suomalaiset eivät ole koskaan kuulleetkaan Habarovskista. Valveutuneet jääkiekkofanit tosin tietävät, että kaupungissa pelaa KHL-joukkue. Miten sitten turkulainen jääkiekon ystävä tuntee Amur Habarovskin toiseksi kotijoukkueekseen? Ryhdyin seuraamaan joukkueen vaiheita, koska vaimoni Janina on kotoisin Habarovskin kaupungista. Olen nähnyt Amurin pelejä ensimmäisen kerran jo Venäjän superliigan aikana. Vaimoni äiti asuu siellä edelleen. Niinpä lähdimme anopin luo vierailulle tänäkin syksynä. Matkasuunnitelma oli yksinkertainen, mutta ei helppo: lento Moskovaan, yön viettäminen Sheremetjevon lentokentällä ja perään reilun
työpäivän mittainen jatkolento Habarovskiin. Voisi kuvitella, että lennettyään yhdeksän tuntia olisi jo jossain muualla kuin naapurimaassamme. Venäjän laajuudesta saa jonkinlaisen kuvan kun miettii, että maa ulottuu Itämereltä Tyynellemerelle asti. Habarovsk on Kaukoidän federaatiopiirin hallintokeskus 30 kilometrin päässä Kiinan rajasta. Lentomatka sujuu hyvin, huonosti levätyn yön jälkeen nukumme lähes koko matkan ajan. Perillä kelloa täytyy siirtää kahdeksan tuntia eteenpäin, jotta pääsee paikalliseen aikaan. Lentokentän tuloaulassa satelee kyytitarjouksia taksikuskeilta. Sovimme hinnasta etukäteen, kuten Venäjällä on tapana. Kyseessä ei tälläkään kertaa ole virallinen taksi. Matkailijan on lähes mahdoton tietää etukäteen, onko kyyti virallinen, ellei tilaa sitä etukäteen taksikeskuksesta.
TAKSIKUSKIKIN ON FANI
Kuskimme on kuusikymppinen herrasmies. Kun selviää, että olemme Suomesta, hän kertoo heti, että Amurilla on uusi suomalainen valmentaja. Hän ilahtuu kuultuaan, että olemme samasta kaupungistakin kuin suosiota saavuttanut Amur-luotsi. Kuljettaja on tiukan linjan mies: Amurissa pitäisi pelata vain omia poikia. Ja ylipäätään liigassa saisi pelata vain venäläisiä pelaajia. Taksin ikkunasta katsellessani huomaan, että kaupunkiin on noussut sitten viime vierailun taas uusia tornitaloja. Ajamme Amurin kotiareenan ohi. Viime kerralla rakennusvaiheessa olleet rakennukset ovat nyt pystyssä. Kerroksia taloissa on ainakin 25. Sulassa sovussa hienojen tornitalojen vieressä seisoo hieman ränsistyneitä 510-kerroksisia neuvostoaikaisia taloja. Habarovsk on sekoitus MARRASKUU 2011 # 2 · 23 ·
6-0
R E P O R TA A S I : H A B A R O V S K I N I H M E
uutta ja vanhaa rakentamista. Kaupungissa asuu sen sijainnista johtuen paljon kiinalaisia. Torikauppiaat ja rakennustyöläiset ovat lähes kaikki Kiinasta tai muista Aasian maista. Kaupungin kahdella "kiinalaiselta torilla" on tarjolla kaikennäköistä tavaraa kengistä ja vaatteista elektroniikkaan ja monenlaisiin ruokiin. Heti ensimmäisellä jaloittelulla torilla vastaan kävelee tuttu mies. Hannu Jortikka, Amurin turkulainen päävalmentaja. Pysähdymme juttusille "Jortsun" kanssa. Jortikka vakuuttaa tyytyväisyyttään pestiinsä Amur-luotsina, vaikka joitakin asioita on Venäjällä vaikeaa ymmärtää. Kaupungissa on helppoa pärjätä, koska päävalmentajalla on KHL-tyyliin oma autonkuljettaja, joka tarvittaessa kuskaa häntä. Jäähallilla Jortikalla on tukenaan tulkki sekä apuvalmentaja Juri Kuznetsov, jonka englannin kielen taito on korvaamaton. Jortikka ei puhu venäjää, joten Kuznetsov kääntää kaikki ohjeet joukkueelle. - Amurilla on takanaan vaikeita kausia liigan hännillä, ja osa pelaajista on tottunut häviämään, Jortikka kertoo työnsä lähtökohdista. Puhumme vielä lentämisestä. Jaroslavin tragedia on syyskuun lopulla edelleen kaikkien mielessä. Jortikka toteaa realistisesti, että Venäjällä koneita on ilmassa kai· 24 · # 2 MARRASKUU 2011
ken aikaa ja maassa lennetään paljon johtuen valtavista etäisyyksistä. Hän ei pelkää lentämistä. - Amur käyttää sekä reitti- että charterlentoja. Reittilentojen etu on se, että aikaa säästyy, kun ei tarvitse laskeutua välillä tankkaamaan, Jortikka pohtii pitkiä matkoja.
KASVUKESKUKSEN YKKÖSVIIHDETTÄ
Habarovsk on seutunsa keskus, liikenteen solmukohta ja suurin kaupunki. Alueella on runsaasti kaivostoimintaa ja erilaisia mineraaleja, platinaa, marmoria ja kultaa. Myös öljyä ja kaasua on löydetty. Amurin joukkue kytkeytyy kansalliseen tapaan alueen keskeisiin vaikuttajiin. Seuran suurimmat tukijat ovat Habarovskin aluepiiri sekä Kaukoidän energiayhtiö OAO. Pari isoa rakennusyhtiötä on myös merkittävästi mukana joukkueen rahoituksessa. Kaupungissa on Jortikan sanoin "imua". Väkimäärä on nousussa Neuvostoliiton romahdusta seuranneiden vaikeiden aikojen jälkeen. Virallisesti asukkaita on noin 600 000, mutta joidenkin arvioiden mukaan Habarovskin väkiluku on jopa 750 000 ihmisen tienoilla. Pelipäivinä kaupunkilaisten kiinnostus kohdistuu Amur Habarovskin otteisiin, riippumatta siitä, mikä
vierasjoukkue jäällä nähdään. Amurin otteluihin on turha luulla saavansa lippuja enää ennen peliä lippuluukulta. Kaikki pelit ovat loppuunmyytyjä jo ennakkoon. Suurin osa paikoista on kausikortteja ja loput liput tulevat myyntiin ennakkoon ilmoitettavana päivänä. Ne menevät kaupaksi yleensä samana päivänä. Onneksemme joukkueen hieroja Maksim on hoitanut meille liput etukäteen, kun Amur kohtaa Salavat Julajevin, viime kauden mestarin. Vierasjoukkueessa on pari kentällistä lähes NHL-tason pelaajia. Yksi nimi nousee yli muiden, ehkäpä koko KHL-liigan kirkkain tähti, diivamainen tuittupää Aleksandr Radulov. Areenan edessä käy kuhina, vaikka olemme paikalla hyvissä ajoin. Amur on kaupungin ykkösjoukkue, suosituin ja kaunein seura. Kaupungin jalkapallojoukkue Ska Energia Habarovsk pelaa Venäjän 1. divisioonassa ja kerää myös kohtuullisia yleisömääriä. Mutta jalkapalloväen olosuhteet eivät ole Platinum Arenan tasoa. Neuvostoaikainen Leninin stadion on jo parhaat päivänsä nähnyt. Amurin kotiareena on komea. Hallin sisustukseen on käytetty muun muassa marmoria. Uudehko halli vetää katsojia runsaat seitsemän tuhatta tiiviiseen tilaan, joka takaa sähköisen tunnelman jo ennen pelin
alkua. Paikalliset fanit jaksavat myös seistä omiensa takana. Kannattajat eivät odota Amurin voittavan mestaruutta, jo pääsy pudotuspeleihin olisi seuralle hieno saavutus.
AMUR, AMUR!
Areenan aulassa on pöytä, jolla palaa kynttilöitä. Kynttilöiden taustalla on kuvia Lokomotiv Jaroslavlin pelaajista. Ennen pelin alkua vietetään lisäksi hiljainen hetki lentoonnettomuuden uhrien muistoksi. Viimeistään Venäjän kansallislaulun alkaessa soida tunnelma kohoaa kuitenkin jo kohti kattoa. Amur ei ole alkuunkaan valmiina peliin. On pelattu vasta 13 minuuttia kun vieraat siirtyvät jo 30 -johtoon. Jortikka yrittää herätellä joukkuettaan penkillä. Hän ilmeisesti onnistuu motivoinnissaan erätauolla, sillä toiseen erään tulee sisuuntunut Amur. Joukkue hallitsee peliä ja halli piiskaa omiaan takaa-ajoon. Kun Sergei Peretjagin lopulta onnistuu tuomaan kotijoukkueen maalin päähän, melu on korvia huumaava. Ei tätä voi verrata SM-liigaan mitenkään. Tämä on yksi syistä, miksi rakastan Amuria. Itsekin syttyy peliin aivan eri tavalla, kun katsojat ovat intohimoisesti pelissä mukana. Aamur, Aa-mur! Shajbu! Shajbu! Päätöserässä maajoukkuetähdet Oleg Saprikin ja Radulov kuitenkin
6-0
sammuttavat roihun maaleillaan. Tunnelma latistuu väistämättä hieman. Taistelu on hävitty. Yleisö on kuitenkin tyytyväinen kotijoukkueen taisteluun: joukkue käy vielä pelin jälkeen kiittämässä yleisöä kannustuksesta. Nukutun yön jälkeen Amurilla on uusi mahdollisuus kaataa Ufa. Matkustamista on pyritty vähentämään siten, että joukkueet kohtaavat perättäisinä päivinä, eikä Ufan tarvitse enää matkustaa ainakaan runkosarjan aikana Habarovskiin. Myös Amur pelaa vieraspelinsä useimmiten peräkkäisinä päivinä. Pitkänmatkalaisilla on kauden aikana kahdeksan vieraskiertuetta, joihin osuvat kaikki runkosarjan vieraspelit. Tällä kertaa Jortikka voi seurata peliä tyynenä. Mikko Mäenpää laukoo Amurin ylivoimalla johtoon heti alkuminuuteilla. Suomalaispuolustajakin on saavuttanut fanien hyväksynnän. Tauolla on aikaa tiedustella paikallisten tunnelmia. Andrei ja Juri istuvat Amurin fanipaidat päällä katsomossa. He pohtivat vielä hieman epävarmoina, onnistuuko Jortikka Amurin luotsina. Mutta joka tapauksessa joukkue on pelannut kauden ensimmäisissä peleissä paremmin kuin aikaisemmin. - Kunpa Amur selviytyisi tällä kaudella pudotuspeleihin, ainakin pääsisi lähelle niitä, kuuluu yhteinen toive.
Päätöserän alussa kannattajien suosikki Aleksandr Osipov tulittaa illan toisen osumansa ja vie kotijoukkueen kahden maalin johtoon. Aalto kiertää hallia: Tämä on meidän peli nyt! Aa-mur! Amur varmistelee johtoaan ja kestää lopun paineen. Radulov ja kumppanit eivät toistamiseen pisteitä vie. Amur voittaa KHL:n hallitsevan mestarin 31. Monen muun tavoin fanipaitoihin sonnustautuneet Alex ja Aleksandr heiluttavat lippua voiton kunniaksi. Heidän mielestään peli on jo kauden aikaisessa vaiheessa muuttunut paremmaksi Jortikan otettua vetovastuun. - Amur menee tällä kaudella minimissään pudotuspeleihin, he sanovat molemmat kuin yhdestä suusta.
KAHVIT JORTSUN KANSSA
Muutamaa päivää myöhemmin tapaan sovitusti päävalmentaja Jortikan illan Neftehimik-otteluun valmistavan harjoituksen jälkeen. Areenan huoltopihalla pelaajien parkkipaikalla näkyy hienoja autoja, joku on saapunut paikalle Mercedes Benz -urheiluautolla. Täsmällisesti Jortikka tulee ulos seuran lehdistöpäällikön kanssa. Ystävällinen Aleksei vie nopealle kierrokselle hiljaisella areenalla, jonka jälkeen palaamme Jortikan luo. Hänen kuljettajansa kyyditsee
meidät kahvilaan lähelle valmentajan kotia. Tilattuamme juomat Jortikka jatkaa aiempaa pohdintaansa siitä, miten seuran aiempi menestys näkyy nykytilanteessa. - Amur on ollut jo vuosia liigan häntäpäässä, se näkyy luovuttamisen mentaliteettina muutamalla seurassa pitkään jo olleella henkilöllä. Seuran johto kuitenkin haluaa voittaa, Jortikka taustoittaa. Orastava muutoksen siemen on kuitenkin kylvetty. Ulkomaalaisen valmentajan palkkaaminen oli iso askel. Suomalaispelaajilla on hyvä maine, joten heitä olisi voinut palkata enemmänkin, kanadalaisia seura ei suostunut edes harkitsemaan. KHL:n venäläisjoukkueet saavat peluuttaa maksimissaan viittä ulkomaalaista, joten joukkueiden rungot koostuvat joka tapauksessa pääasiassa venäläispelaajista. Valmentaminen poikkeaa selvästi kotimaassa työskentelystä. Varsinkin vieraspelikiertueet ovat Amurille raskaita tuhansien kilometrien etäisyyksien vuoksi. Aikavyöhykkeet vaihtuvat, eikä palautumiseen jää aikaa. - Toisaalta samahan se on kun esimerkiksi L.A. Kings lentää New Yorkiin vierasotteluun. Matkustamiseen vain pitää tottua, Jortikka summaa. Amurilla on riittänyt alkukaudesta huolia loukkaantumisten
kanssa. Toisin kuin isommilla kilpakumppaneilla, Amurilla ei ole farmijoukkuetta, joten korvaajat täytyy ottaa junioreista. Jortikka kehuu Amurin junioritoimintaa estoitta. Siihen satsataan paljon rahaa, ja pelaajia hankitaan ympäri Venäjää. Harjoitusmäärät ovat paljon suuremmat kuin suomalaisjunioreilla. Pelaajat asuvat bazassa, jossa he syövät, nukkuvat ja harjoittelevat. - Amur nousee KHL:n keskikastiin 45 vuodessa, jos johto jaksaa panostaa hyvään juniorityöhön. Edustusjoukkue ei käytä bazaa, koska joukkue on muutenkin lähes koko ajan reissussa ja pelaajille pitää antaa aikaa olla myös perheidensä parissa. Amuriin on miltei mahdotonta houkutella Venäjän maajoukkuetason pelaajia. Siksi on erityisen tärkeää, että seuran junioritoiminta on kunnossa ja että ulkomaalaispelaajat ovat nälkäisiä vahvistuksia. Kaukana maailman laidalla työ voi olla yksinäistä, mutta Jortikka ei koe koti-ikävää. Skypellä saa oltua yhteydessä kotiinpäin ja perhekin on jo vieraillut Habarovskissa. Eksotiikkaakin kaukomailla riittää. Jortikka kertoo nähneensä kakkosvalmentaja Kuznetsovin seurassa kaupungin pääkadulla kuorma-auton, jonka lavalla seisoi mies kamelin kera. Asian ihmettely apulaiselle oli turhaa. Kuznetsov ei MARRASKUU 2011 # 2 · 25 ·
6-0
R E P O R TA A S I : H A B A R O V S K I N I H M E
katsonutkaan kameliin päin, sanoi vain että "Hannu, nyt ollaan Venäjällä ja kaikki on mahdollista." - Kokemuksia tulee joka viikko lisää sekä elämästä että jääkiekosta, ja niitä lähdin tänne hakemaankin. Itsensä täytyy laittaa likoon täysillä.
FINNISH MEDIA GUY
Haastattelun jälkeen puhelimeni soi. Lehdistöpäällikkö Aleksei pyytää, että "Finnish media guy", siis minä kirjoittaisin tuntemuksiani Habarovskista ja illan ottelusta seuraavan Kazan-kotipelin otteluohjelmaan. Illan ottelussa kentällä on runsaasti sinivalkoista väriä, Neftehimikin paidassa on kolme suomalaista: Tuomas Tarkki, Ville Nieminen ja Oskar Osala. Ilta onkin suomalaisten. Tarkki on suurin syy siihen, ettei peliä hallitseva Amur saa johtomaalia, helppoja maaleja ei tänään nähdä. Ottelun puolivälissä Osala ampuu uransa ensimmäisen KHLmaalin Jan Lasakin längistä hiljaa liruen sisään. Yleisö hiljenee hetkeksi, kunnes alkaa taas kannustaa rytmikkäästi. Hurraamisen aihetta tuo Mikko Mäenpää, joka tasoittaa pelin. Tarkki pelaa loistavasti päätöserässäkin, mutta lopulta lukemat ovat Amurille 31. Amur antaa jälleen vahvan viitteen, ettei joukkue todellakaan lukeudu enää liigan heittopusseihin. Pudotuspelipaikka · 26 · # 2 MARRASKUU 2011
olisi silti Jortikan sanoin "sensaatio", varsinkin koska idän divisioona on selvästi kovempi kuin läntinen divisioona. Idässä pelaa neljä liigan viidestä suuresta joukkueesta: Omsk, Ufa, Magnitogorsk ja Kazan. Pelin jälkeen Amurin pukukoppikäytävällä on tyytyväinen mies. Mäenpää ilahtuu selvästi, kun "saa puhua suomea pitkästä aikaa Kiinan rajalla". Hän on kotiutunut KHL-kaukaloihin hyvin, ja elämä maittaa muutoinkin. Liigan syrjäisimmällä joukkueella on omat matkarasitteensa, mutta toisaalta kotipeleihin sijainti tuo omat etunsa. - Meillä on kotiotteluissa pieni aikavyöhyke-etu, kyllä se auttaa, Mäenpää tiivistää. Mäenpää tuumaa monen suomalaispelaajan tavoin, että venäjää pitäisi opetella, jotta pystyy hoitamaan päivittäiset asiat itse. Kielitaidottomalle ulkomaalaiselle arjessa riittää haasteita. - Nettiliittymän auki saaminen kesti neljä viikkoa. Asiat eivät Venäjällä hoidu yhtä jämäkästi kuin Suomessa, mutta lopulta kaikki kyllä järjestyy. Mäenpään muuttaessa Habarovskin kotiinsa uuni seisoi vielä eteisessä odottamassa asennusta keittiöön. - Kesti runsaan kuukauden saada paikalle henkilö, joka suoritti asennuksen, Mäenpää muistelee.
KÄRKIJOUKKUE
Pari päivää myöhemmin iltaottelussa vieras on jälleen kova. Areenalle kävellessä sää on jo syksyinen, pientä tihkusadetta ja harmaata. Mutta iltaan tuo valoa KHL:n kenties suurin joukkue, Ak Bars Kazan. "Lumileopardien" ryhmä vilisee maajoukkuepelaajia. Suomalaisista seurassa pelaavat kevään maailmanmestarit Petri Vehanen, Niko Kapanen ja Jarkko Immonen. Lisäksi joukkueeseen hankittiin kesällä Janne Pesosen tilalle Antti Miettinen. Myös Venäjän maajoukkuepelaajia Kazanissa riittää: Zaripov, Kornejev, Morozov, Nikulin ja Teresenko ovat tuttuja nimiä. Matkan alussa tapaamamme taksikuskikin on paikalla matsissa, törmään häneen yllättäen katsomossa. Mies tulee kiittämään kädestä pitäen kirjoituksestani matsiohjelmassa, suomalaista osataan täällä arvostaa. Amur hallitsee peliä, siirtyy johtoon ja tunnelma nousee yhä korkeammalle. Kazanillakin on paikkansa, mutta Rauman Lukosta tuttu Jakub Petruzalek karkaa Kazanin puolustukselta ja tekee alivoimalla 20. Halli suorastaan kiehuu, onpahan taas matsi. Vehanen vaihdetaan maalille kotijoukkueen kolmannen osuman jälkeen, mutta hänkin joutuu lopussa antautumaan. Kazan kaatuu 40. Kolmas peräkkäinen voitto
nostaa Amurin hetkellisesti koko KHL:n kärkijoukkueeksi: 15 pistettä 8 pelin jälkeen. En olisi uskonut tätä päivää näkeväni. Ottelun päätyttyä kotiyleisö huutaa villisti: Molodtsi! Se tarkoittaa "hyvin tehty". Siihen on helppo yhtyä. Amurin joukkue kiittää yleisöä hienosta kannustuksesta jälleen kerran. Seuraavaan kotiotteluun on lähes pari viikkoa. Sitä ennen Amur käy pelaamassa kolme ottelua vieraissa, reissussa ollaan yhteensä kahdeksan päivää. Matkailijalla on sillä välin aikaa lomaillakin.
50 MILJOONAN SUIHKULÄHTEET
Jääkiekkoa on Habarovskissa pelattu vuodesta 1966, jolloin SKA-Habarovsk perustettiin armeijan joukkueeksi. Nousu pääsarjaan tapahtui 1996, jolloin seuran nimeen lisättiin Amur ja pian seura jätti armeijataustansa lopullisesti saaden nykyisen nimensä. Seudun kuuluisin kiekkoilija on Aleksandr Mogilni, mutta yleisesti ottaen kaupunki tunnetaan kuitenkin perinteisesti muusta kuten maailman pisimpiin kuuluvasta Amur-joesta ja vaikkapa koristeellisesta kaupunkikuvasta. Lokakuun alussa Ussuriskij Bulvarilla lähellä Platinum Arenaa vietetään uusien suihkulähteiden avajaisia. Tilaisuus kuvaa kaupunkia hyvin, Habarovsk on lukemat-
6-0
tomien suihkulähteiden kaupunki. Paikalla on monta tuhatta ihmistä, ja monenmoista kuvernööriä avajaisseremonioita pitämässä. Kuuleman mukaan uudet suihkulähteet maksoivat 50 miljoonaa ruplaa euroinakin reilusti toista miljoonaa. Kyseessä on usean suihkulähteen kokonaisuus, jossa lähteiden muodot ja värit vaihtuvat musiikin tahdissa muodostaen visuaalisesti hienon kokemuksen. Kuten useimmissa venäläiskaupungeissa, myös Habarovskissa näkyy neuvostomenneisyys. Vanhoja, julkisivuremonttia kaipaavia taloja on monin paikoin, mutta yleisnäkymä siisti ja tuore jopa eurooppalainen. Keskusaukiolta kohti Amur-jokea lähtevältä pääkadulta Muravjov-Amurskilta löytyy ravintoloiden ja matkamuistomyymälöiden lisäksi riittämiin kalliita länsimaisia merkkiliikkeitä. Löytöretkeilijä Jerovej Habarovin mukaan nimetty kaupunki perustettiin vuonna 1858 sotilastukikohdaksi. Asutusta alueella on kuitenkin ollut 1600-luvulta asti. Habarovsk on kaukainen kaupunki, jopa Venäläisellä mittapuulla: Moskova on ilmateitse 6000 kilometrin päässä, junalla Trans-Siperian rautateitä pitkin matkaa kertyy jopa 8000 kilometriä. Lähin KHL-joukkue on Metallurg Novokuznetsk, vaivaisen 3 300 kilo-
metrin taipaleen päässä Siperiassa. Habarovsk ei siis ole Siperiaa: Venäjän Kaukoitä on talousalue suurvallan itäisimmässä osassa rajoittuen tyyneen valtamereen. Paikalliset eivät yleensä haaveile muualle muuttamisesta. Viihtyisässä kaupungissa on erityinen ilmapiiri, jota ei löydä Moskovasta ja Pietarista. Ihmiset ovat pääasiassa ystävällisiä, ja matkailija voi aistia ylpeyden, jota ihmiset tuntevat kaupunkiaan kohtaan. Kuumat kesät ja kylmät talvet tekevät syksystä vuoden parhaan ajankohdan. Habarovsk on venäläinen kaupunki, jossa voit erehtyä luulemaan olevasi Kiinassa. Habarovsk on kaukana idässä useimmille venäläisille, aikaeroa Moskovaan on seitsemän tuntia. Siksi oma tv-kanava on tärkeämpi kuin useat valtakunnalliset tv-kanavat, jotka elävät vielä iltapäivässä, kun Habarovskissa koittaa yö.
IKIMUISTOISTA JO NYT
Amur Habarovsk tippui pääsarjasta 2004, kun joukkuetta rahoittavalla kaivosyhtiöllä oli taloudellisia vaikeuksia. Paluu pääsarjaan tapahtui kuitenkin jo pari vuotta myöhemmin ja seura on kolme vuotta sitten syntyneen KHL:n perustajajäseniä. Koskaan aiemmin en ole nähnyt
Amuria liigan kärkijoukkueena, joten viimeinen ottelu ennen kotiinpaluuta on maukas. Vastassa on Moskovan Spartak ja voitolla Amur voi siirtyä jälleen liigan piikkipaikalle. Paikalle on saapunut myös Spartakin fanijoukko kaukaa Moskovasta. Kunnioitettavaa! Spartak ei voi tänä iltana Amurille mitään. Liigan pistepörssiä johtava Jakub Petruzalek sinetöi lopussa tylyt lukemat: 61. Hannu Jortikka tuntuu tehneen pienen ihmeen. Vaikka kausi on vasta alussa, Amurin joukkue on seurahistorian paras, Amur ei ole ennen viihtynyt edes tällaisessa voittoputkessa. Vaimonikin sanoo pelin aikana, että jää kaipaamaan tätä. Jääkiekkoa vai? Hän ei yleensä jaksa katsoa edes MM-kisojen loppuottelua. Lehdistötilaisuudessa Jortikka kehuu erityisesti joukkueen faneja, Amurilla oli muutama sata kannattajaa edellisessä vieraspelissä Moskovassa. Hän toteaa myös, että raastavan vieraspelikiertueen rasitus näkyy pelaajissa. Joukkue matkasi aiemmin Popradiin yhteensä 17 tuntia, mutta haki yhdeksän tunnin aikaerosta huolimatta vieraspisteet Slovakiasta. Kaikki tuntuvat aistivan muutosta. Illan päätteeksi joukkueen tulkki tulee vastaan käytävällä, ja juttelemme hetken. Hän kertoo, että ennen häviämään tottuneet pelaa-
jat saattoivat luovuttaa joukkueen jäädessä maalin tappiolle. Jortikka on tuonut uutta taistelutahtoa joukkueeseen. Enää Amur ei luovuta. Pukuhuoneen ulkopuolella tapaan vielä Mäenpään. Puolustajalla on oma näkemyksensä alkukauden hurjasta tahdista. - Ehkä sinä olet ollut onnenamuletti joukkueelle. Toivottavasti joukkue jatkaa voittamista vaikka lähdetkin pois, Mäenpää naurahtaa. Mäenpää lähtee muutaman muun pelaajan kanssa taksilla pimeään Habarovskin yöhön, itse lähden anopin luo. Mietin kaikkea, mitä olen nähnyt kuukauden loman aikana. Amur on syksyn sensaatiojoukkue KHL:ssä. Sellaista ei kukaan osannut odottaa. Todellisuudessa kausi on pitkä ja Jortikka jaksaa muistuttaa, että ollaan vasta kauden alussa ja pelit vain vaikeutuvat, kun vastustajat alkavat ottaa Amurin pelaajia entistä tarkemmin. Amur on "unohdetun ja syrjityn" Kaukoidän joukkue, jolle on naureskeltu avoimesti esimerkiksi Pietarissa edelliskaudella käydessäni. Silloin Amur hävisi Pietarin jääpalatsissa tähtisikermä SKA:lle tylysti 50, nyt joukkue on kaatanut suuria ja mahtavia joukkueita toisensa perään. Marraskuun alussa Habarovskin ylpeys johtaa edelleen liigaa ja siitä osataan nauttia kaupungissa. MARRASKUU 2011 # 2 · 27 ·
6-0
U R H E I LU & K U LT T U U R I
menestyäkseen. Ja silti mukana on niin paljon pelaajasta riippumattomia tekijöitä ja sattumia, ettei kahta samanlaista pelikokemusta voi tulla vastaan. Vaikka pelin aloittaisi sata kertaa uudelleen ja tekisi aina samat päätökset, lopputulos olisi aina erilainen. Kuten oikeassa elämässä, ei Football Managerissakaan ole oikeita ratkaisuja. Monille pelissä on kyse pyrkimyksestä optimiin, parhaaseen mahdolliseen kokonaisuuteen, menestykseen. Monet pelaavat sitä kuitenkin eri näkökulmasta, menestyksestä piittaamatta: vailla tavoitteita, kotikylänsä joukkuetta valmentaen, yrittäen vain pyristellä muiden mukana. Pelistä nautiskellen, valintojaan realistisesta näkökulmasta pohdiskellen. Football Manager onkin elämä pienoiskoossa. Toinen pyrkii menestykseen, toinen on tyytyväinen keskinkertaiseen sijoitukseen sarjataulukossa. Eikä kumpaakaan voi syyttää vääristä päätöksistä, sillä oikeaa ei ole. On vain intuitio siitä, miten uskoo asian A muuttavan, kun se kohtaa muuttujan B. Ja kun lopputulos on D arvioidun C:n sijasta, ei päätöstä voi perua. Voi vain pohtia, miten tässä näin kävi. Juuri se tekee Football Mangerista niin koukuttavan kokemuksen. Kaaosta ei voi oppia, mutta sen avulla voi opiskella elämää. Lopputulos: 6-1, mutta mitä lopputuloksella lopulta on väliä? Kyse on kokemuksesta. Jarkko Fräntilä Football Manager 2012 nyt kaupoissa. ratkottaisiin tällä tavalla: pelaajayhdistys kiukutelkoot, tilalle rikkureita kaikista maailman kolkista. Olisiko tilanne parempi, jos pelit jatkuisivat tavissankareilla? Vaihtoehtohan nähdään tänä päivänäkin, kun pelit eivät pyöri, pelurit istuskelevat kotosalla ja yleisö etsii muita vaihtoehtoja. Tässähän on muuten melkein vuosi aikaa valmistautua mahdollisesti tulevaan NHL-lakkoon. Jos vaikka päätyisivät tällä kerralla eri ratkaisuun. Lopputulos: 30. Ei voi arvostella normikomedian standardeilla, koska kyseessä on urheiluleffakomedia, jolloin pisteisiin lyödään automaattisesti yksi maalipotku eteen. Se riittää tällä kertaa voittoon. Elmo Aittola Katsasta nämäkin: Boltsit pelissä (Dodgeball, 2004) Sekalaisin seurakunta pelaamassa polttopalloa. Lahjotut (Eight men out, 1988) The orginal sopupeli, surkuhupaisa tositarina. Boltsi hukassa (Necessary Roughness, 1991) Kun yliopiston jefujoukkue kootaan kolmekymppisistä.
ootball Manager -pelissä on kyse luvuista, todennäköisyyksistä ja logiikasta. Pelissä esiintyvien pelaajien ja ja toimihenkilöiden kyvyt esitetään numeroina, vaikka hahmot perustuvatkin oikean elämän henkilöihin. Jalkapalloa seuraamattomalle managerointipeli näyttäytyy yhtä kiinnostavana kuin Excel-taulukko helvetistä. Numerologiassa on 9 numeroa ykkösestä yhdeksikköön, jotka kaikki edustavat ihmisen eri ominaisuuksia. Football Managerissa jokaisella pelaajalla
ELÄMÄN OPETTELUA NUMEROILLA
F
ominaisuuksia on 36, ja ne kaikki on numeroitu ykkösestä kahteenkymmeneen. Eri liigoja pelissä on 51 eri maasta, ja pelaajia näiden sarjojen joukkueissa yhteensä satoja tuhansia. Tietomäärä on valtava. Jokaisen pelissä esiintyvän pelaajan ominaisuus on sidottu toiseen. Muuttujia ja erilaisia yhdistelmiä on pelin sisällä miljardeja. Eri pelaajat tulevat toimeen toisten pelaajien kanssa eri tavoin, eri kyvyt vaikuttavat eri tavoin toisiin kykyihin. Numerologia yrittää löytää järjestystä universumiin lukujen
avulla. Football Manager ottaa numerot ja heittää ne päin pelaajan kasvoja. Haastavaksi peli muuttuu viimeistään siinä vaiheessa, kun vapaaehtoisesti astuu pelin alussa alemman sarjatason joukkueen peräsimeen niin, ettei tiedä pelaajista mitään. Football Managerissa on kyse kaaoksen hallinnasta, kokonaiskuvan ymmärryksestä. Hallitse muuttajat, hallitse peli. Koska pelissä esiintyviä muuttujia on loputon määrä, hallinta on mahdotonta. Kuten elämää, myös Football Manageria on opiskeltava ahkerasti semmista hahmoista, mukana on sumopainija, kuuro, psykopaattikyttä, räppäreiden henkivartijoita ja ehta walesilainen juoppo potkimassa kenttämaalit. Pelinrakentajaksi rekrytoidaan Shane Falco (Keanu Reaves), jolla on aikaisemmalta uraltaan maine tärkeällä hetkellä housuihinsa paskovana pelkurina. Juonellisesti elokuva ei tarjoa mitään tuoretta, kyseessä on naiivi satutarina uuden sauman saavista urheilijoista, jotka eivät koskaan olleet edes sen ensimmäisen mahdollisuuden arvoisia. Elokuvallisesti Korvikkeet tarjoaa peruskomedian tarpeet ja tarinaa kantavat karikatyyrihahmojen koomiset seikkailut ja yhteisharrastukset. Elokuvan punainen lanka on tietysti siinä, kuinka aluksi ristiriitainen porukka löytää vastoinkäymisten takia yhteisen sävelen. Syntyy ryhmä, joka luonnollisesti voi ylittää minkä tahansa esteen, taidoista riippumatta. Ja luonnollisesti se rakkaustarinakin on mukana. Katsastuksen ohessa herää kuitenkin iso kysymys siitä, mitä tapahtuisi jos lakkoilevassa vaikkapa NBA:n työsopimusriitaa
SEKALAINEN KOKOONPANO
Korvikkeet (The Replacements, 2000). Penkin takana: Howard Deutch (ohjasiko joku muka tämän?). Ykkösketjussa: Gene Hackman, Keanu Reeves, Brooke Langton. · 28 · # 2 MARRASKUU 2011
Pelaajat päättävät lakkoilla kesken kauden. Viisi milliä kaudesta kuulostaa paljolta, mutta kun siitä pitäisi maksaa agentille, lakimiehelle ja vielä elatusmaksut päälle, puhumattakaan Ferrarin vakuutusmaksuista, niin eihän siitä enää leivänpäällistä jää, eihän? Seuran omistajalla on omat ajatuksensa ja kausi jatkuu lakkorikkureiden eli korvikkeiden turvin. The Replacements perustuu löyhästi vuoden 1987 NFLPA:n lakkoon, jolloin pelaajien lakkoillessa jenkkifutiskentille hankittiin tuuraajia. Tositapahtumat jäävät lähinnä heppoiseksi tarinan pohjustukseksi ja elokuva keskittyy puhtaasti komediallisen puolen jahtaamiseen. Coach McGinty (Gene Hackman) palaa omistajan toiveesta valmentamaan rikkurijoukkuetta ja kokoaa ryhmänsä tavalla, jota soisi käytettävän useamminkin ammattilaisympyröissä. Pyrkimyksenä on rakentaa voittava joukkue, mutta jos se epäonnistuu, viihdepuoli on varmasti koossa. Selväähän se on, että "joukkueeksi" valittu sekalainen seurakunta koostuu toinen toistaan koomi-
U R H E I LU & K U LT T U U R I
6-0
LAURI MONOSEN LEUKA
Lähes päivittäin kuljen talon ohi, jossa "Leuka" Monosen kerrotaan asuneen. Nyt hän on palannut ravintoloitsijaksi Joensuuhun. Minä puolustan punamustia värejä kirjoittamalla Turussa. Monoselta oli kysytty kerran oluella: "Mistä sinun liikanimi muuten tulee?" Kysyjä palasi tajuihinsa sairaalassa. Itä-Suomen miehille ei vittuilla. Tapani Kinnunen
MITÄ HITTOA, RAIMO?
Kaarina Hazardin kanssa kirjoittamassaan Lätkä-kirjassa (Teos) Raimo Summanen ilmoittaa, ettei urheilussa johtotehtäviin ole menemistä ilman omakohtaista kokemusta urheilusta. Ellei itse ole pelannut, suorittanut, ei ymmärrä urheilua ja sen syvintä olemusta, eikä siten osaa toimia lajin parhaaksi. Anteeksi kuinka? Otetaan vaikka SM-liiga, onhan Summanen kiekkomies ja jääkiekko Suomen suurin urheilulaji. Liiga koostuu nykyisellään osakeyhtiöistä. Liikeyrityksistä, joiden tehtävä on tuottaa ja myydä tuote, eli jääkiekkoviihde, kuluttajille. Jos olisin urheilija tai valmentaja, haluaisin, että seurani johdossa on henkilöitä, joilla on tuohon tarkoitukseen soveltuvaa osaamista. Ei kahtatoista vuotta KalPan puolustuslinjoilla ja kolmea saunailtaa naapurin tutun pelaaja-agentin kanssa. Summasen pitäisi ammattivalmentajana tunnistaa ulkopuolelta tulevien uusien ajatusten voima. Peliä on kautta aikojen kehitetty tuomalla ulkopuolelta uusia ideoita, tuoreita tapoja tehdä asioita. Ulkomaiset valmentajat toivat uutta valmennustietoa suomalaiseen peliin. Pelaajien ja valmentajien liikkuessa nykyisin maasta toiseen Suomi on mukana jakamassa globaalia jääkiekkotietoutta. Emme tarvitse ulkopuolista osaamista, sillä menestymme jo ihan omilla taidoillamme. Kiekkokaukalossa. Suurimmaksi osaksi. Mutta on ylimielistä olettaa, että kaikki hyödyllinen tieto on jo omassa taskussa. On naiivia ja jopa haitallista kategorisesti sulkea pois lajin ulkopuolinen tieto ja osaaminen. Ei pelaajaura ole pyhäksi tekevä tausta, jota vasten olet täysin kykenevä, tai oikeastaan paras kaikista, tekemään mitä tahansa lajin parissa. Ei jääkiekkojoukkueen lääkärin tehtävä ole pelata peliä, tai edes ymmärtää sitä. Hänen tehtävänsä on korjata rikki menneet pelaajat. Tehtävä, jossa lääketieteen opinnoista on huomattavasti enemmän hyötyä kuin B-junnujen maalikuninkuudesta. Samalla lailla seurojen, liigojen ja liittojen johtajat tarvitsevat jääkiekon, jalkapallon tai taitoluistelun ulkopuolista osaamista. Ei heidän tarvitse hallita perhosasentoa torjunnoissa, täydellistä banaanipotkua tai kolmoislutzia. Summanen puhuu lajin sisällöstä, sen tekemisen kautta oppimisesta ja ymmärtämisestä. Omahyväisen paasauksen taustalta on kuultavissa pelko omasta asemasta. Arsène Wenger loi Arsenalista vahvan hyödyntämällä tilastollista analyysiä. Nyt muut tekevät samoin. Baseballseurat palkkaavat tilastotieteilijöitä asiantuntijoiksi pelaaja-arviointeihin. Koska NHL seuraa perässä? Ja koska jääkiekossa toistetaan englantilaisessa jalkapallossa tehty tutkimus, minkä mukaan pelaajabudjetti selittää 92 prosenttia eroista joukkueiden sijoituksissa? Valmennuksen rooliksi ei jää paljoa, ja herääkin kysymys: Onko sillä väliä, kuka siellä penkin takana seisoo? Valmentaja? Valmentajan vaimo? Perheen labradorinnoutaja? Summanen on vanhan koulukunnan valmentaja, eikä sillä pian enää pärjää uudessa urheilussa. Jossain vaiheessa lajin vanhojen jäärienkin on myönnettävä, että erilainen osaaminen on rikkaus, ja 2000-luvun huippu-urheilu tarvitsee muutakin kuin pelillistä tietotaitoa. Ainakin kentän ulkopuolelle.
TOIM. HUOM.
Lauri Mononen, 61, on entinen jääkiekkoilija. Hän oli aikansa vaarallisimpia kotimaisia hyökkääjiä. Mononen pelasi kuuden MM-kisat ja yhden olympiaturnauksen Suomen paidassa. Kovien tehojen ohella Mononen tunnettiin profiililtaan vahvasta leuasta.
Iiris Murto
MARRASKUU 2011 # 2
· 29 ·
6-0
K E N TÄ N L A I D A L L A
TULEVAISUUDENTOIVO JOONA TOIVIO
23-vuotias toppari teki läpimurron Djurgårdenin suomalaisrykelmässä, seuraavana vuorossa on A-maajoukkue.
Terve Joona. Milloin olet päässyt viemään jotakuta ihan 60? Varmaankin Göteborgin veskaria. Ei se hirveästi ehtinyt siinä vaparissa tekemään. (Hirmupommi noin 30 metristä yläriman kautta maaliin, Allsvenskanissa 26.9.) Entäpä toisinpäin? Milloin olet itse ollut yhtä pahasti vietävänä? Varmaan siinä samassa pelissä. Yhden kerran (Tobias) Hysén pääsi vetämään tolppaan ekalla puoliajalla, sitten tuli punainen kortti. Sanotaan siis se. Onko sinulla hurjien vapareiden jälkeen piilossa lisää jippoja, joita emme ole vielä nähneet? En mä tiedä. (naurahtaa) Päätehtävä on puolustaminen. Jos maalin pääsee tekemään, niin se on plussaa. Teit EM-karsintadebyyttisi Tukholman Råsundalla. Oliko se liian kova paikka, vai tykkäätkö suurista haasteista? Tykkään haasteista. Aika paljon jännitti pelipäivänä ennen peliä, mutta oli silti kiva mennä heti isoon paikkaan. Ainakin tuntee olevansa elossa, kun jännittää! Siellä kyyti oli kylmää. Oletko oppinut käsittelemään jännitystä Råsundan jälkeen? Joo, ehdottomasti. Viime peleissä on ollut helpompaa, eikä ole ihan yhtä paljon jännittänyt. Se oli kuitenkin mulle eka karsintapeli, Ruotsia vastaan ja täysi tupa. Innokkaimmat voivat alkaa puhua sinusta Sami Hyypiän seuraajana. Onko paineita? En ole ajatellut asiaa niin. Teen parhaani joka päivä, sitten nähdään mihin se riittää. Pelaat maajoukkueessa tuoreen kapteenin Niklas Moisanderin puolustajaparina. Millainen on työnjakonne? Olen ehkä ihan vähän "Nikkeä" nopeampi ja isokokoisempi, en paljon. Ilmassa olen vähän vahvempi, Nikke taas pallon kanssa avaa peliä huomattavasti parempi kuin minä. Ehkä mä olen se lihas siinä. Teitä on Djurgårdenissa pieni suomalaisyhteisö (neljä pelaajaa). Millaista puhetta kopissa on ollut Ruotsi-maaotteluiden alla ja jälkeen? Muutamat ruotsalaiset ovat toivoneet, että voittaisimme. Muutamat toivoneet, että hävitään. Yllättävän vähän on ollut mitään kalabaliikkia. Viihdytkö hyvin Ruotsissa vai tähyätkö vielä etelämmäs? Viihdyn Ruotsissa tosi hyvin, mutta tavoitteet ovat korkeammalla. Toivon pääseväni kovempiin ympyröihin tulevaisuudessa. Kuten minne? Jonnekin isompaan sarjaan. Saksa, Hollanti, Ranska... Mitä näitä nyt on. Olit 16-vuotiaana Manchester Unitedin testattavana. Odotatko sieltä vielä kutsua vai riittävätkö pienemmät seurat? Riittää pienempikin seura. Ei tarvitse suoraan hypätä isoihin, vaan tärkeintä on päästä pelaamaan. Millä mielellä seurasit HJK:n euromenestystä? Tietysti hyvällä mielellä. Aina mukava seurata, kun suomalainen seura pärjää europeleissä, mutta harmi, että katkesi Schalke-peliin. Lähdit aikoinaan HJK:sta ennen kuin ehdit saada kunnon kokemusta miesten peleistä. Onko kaikki kunnossa sinun ja seuran välillä? Kaikki on kunnossa. Hollannissa pelatessani treenasin kesälomat HJK:ssa. Ei ole huonoja välejä HJK:hon, en ainakaan itse näe asiaa niin. Kerrohan Sipoon kasvattina, mistä muusta Sipoo pitäisi tuntea kuin Hjallis Harkimon jutuista. Hehheh. Mistähän nyt pitäisi... No, Ingmanista tietysti. Siellä on Ingmanin tehtaat. Ja tietysti Sibbo Vargarnasta, pitää kasvattina heitä vähän edustaa. Teksti: Mikael Hoikkala Kuva: Tomi Hänninen
· 30 ·
# 2 MARRASKUU 2011
6-0
NIIN SE ON AINA OLLUT
Risto Pakarinen Kirjoittaja muistaa jopa ajan, jolloin fanit eivät heittäneet rantapalloja jäälle SM-liigan pudotuspeleissä. jörn Borg ja John McEnroe ovat taas parrasvaloissa. Kaverukset - ja miehet ovat todellakin kaveruksia ovat lanseeranneet uuden alusvaatemalliston, jonka tuotoista osa, 4 prosenttia, lahjoitetaan John ja Patti McEnroe -säätiölle. Heidät nosti parrasvaloihin myös muutama kuukausi sitten ilmestynyt kirja, High Strung, joka kertoo Borgin ja McEnroen taistelusta, ja oikeastaan vuoden 1981 US Openista, joka jäi Borgin viimeiseksi Grand Slam -finaaliksi. McEnroe voitti 3-1, ja Borg lähti kentältä ja areenalta sanaakaan sanomatta jo ennen palkintoseremonioita. Vaikka Borg ja McEnroe pelasivat vain 14 kilpaottelua vastakkain, 1970-luvun loppu ja 1980-luvun alun muutamia vuosia pidetään vieläkin tenniksen kultaisina vuosina, huipentuen ikimuistoiseen Wimbledonin finaaliin 1980, jonka Borg vei erin 3-2, voitettuaan viimeisen erän 8-6 (ja hävittyään neljännen erän tiebreakin 18-16). Borgin valtakausi Wimbledonissa alkoi 1976 ja päättyi tuohon vuoden 1980 voittoon. McEnroe voitti Wimbledonin 1981, kukistamalla ruotsalaisen 3-1. Viidessä vuodessa syntyi legenda Björn Borgista, Jäävuoresta, joka ei koskaan hiiltynyt, ja jonka peruslyönnit takakentältä murensivat kovimmankin vastuksen Jimmy Connorsista Vitas Gerulaitisiin, Ilie Nastaseen ja McEnroehen. Ruotsissa Borgin voittokulkua seurattiin luonnollisesti tarkasti, ja pikkujuniorit Mats Wilanderista Stefan Edbergiin jäljittelivät pitkätukkaisen Borgin eleitä, tyyliä ja pukeutumista. Toki häntä seurattiin Ruotsissa tarkasti tenniskenttien ulkopuolellakin ja sitä paitsi 1970-lukuun kuuluikin pitkä tukka (ja otsapanta). Borgilla oli myös tapana olla ajamatta partaansa turnauksen aikana, mikä oli 1970-luvun lopussa New York Islandersissa ammattilaisjääkiekkoa pelanneiden Stefan Perssonin ja Anders Kallurin mielestä tyylikästä. Niinpä miehet päättivät matkia Borgia, ja saivat mukaansa muutaman joukkuetoverin. Kun Islanders juhli ensimmäistä neljästä peräkkäisestä Stanley Cupistaan 1980, kuvissa näkyi muutama varsin parrakas (ja onnellinen) pelimies. Jääkiekossa joukkuetta yritetään motivoida ja joukkuehenkeä luoda eri tavoin, vaikka sitten kasvattamalla partaa. Kaikki tietävät, että joukkueen edun pitäisi mennä aina joukkueen edun edelle ja että hyvät joukkuepelaajat uhraavat henkilökohtaiset saavutuksensa joukkueen menestyksen eteen. Kiekkopiireissä puhutaankin usein vakavalla naamalla "vanhasta totuudesta", jonka mukaan "rinnassa oleva nimi on tärkeämpi kuin selässä oleva nimi". Sisältö on varmasti totta. Mutta kyseessä ei ehkä ole aivan ikivanha totuus, sillä esimerkiksi NHL:ssä pelaajien nimilaatat tulivat pakollisiksi vasta kaudella 197778. No, olihan New York Americans ehtinyt kokeilla pelaajien nimiä pelipaidan selässä jo 1926, mutta silloin ne tyrmättiin. Ehkä vanha viisaus jäi kuitenkin elämään? Vuoden 1974 Helsingin MM-kisoissa maajoukkuepelaajilla ei ollut nimiä selässään, mutta seuraavissa Suomen kotikisoissa 1982 oli. Suomen mestaruussarjassa ei vielä 1970-luvun alussa ollut pelaajien nimiä paitojen selkämyksissä siellä oli mainos. Perinteet syntyvät oikeastaan aika nopeasti. Se, mikä "aina on tehty" yhdellä tavalla, saattaakin olla aika tuore tapa. Tai, no, mikä nyt on tuoretta. Joka tapauksessa, nykyisin, 30 vuotta Borgin aktiiviuran jälkeen, pudotuspeliparrat ovat jo jääkiekon ikivanhaa kansanperinnettä ja rinnassa oleva nimi on todellakin tärkeämpi kuin selässä oleva. Siksi 30 vuoden kuluttua kerromme toisillemme, kuinka asiat ovat aina olleet: kuten ne ovat nyt. Silloin tifot ovat normaali osa suomalaista katsomokulttuuria, ja NHL:ssä pelipaidoissa on mainoksia. Koska niin on aina ollut. MARRASKUU 2011 # 2 · 31 ·
B